NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 16081 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b5a82ba
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50239 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50239)
diff --git a/old/50239-8.txt b/old/50239-8.txt
deleted file mode 100644
index 46c1770..0000000
--- a/old/50239-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16081 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kuuden vuosikymmenen ajoilta, by August Schauman
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Kuuden vuosikymmenen ajoilta
-       Muistelmia Suomesta
-
-Author: August Schauman
-
-Translator: Santeri Ivalo
-
-Release Date: October 17, 2015 [EBook #50239]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUUDEN VUOSIKYMMENEN AJOILTA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KUUDELTA VUOSIKYMMENELTÄ
-
-Muistelmia Suomesta
-
-
-Kertonut elämänsä taipaleelta
-
-AUG. SCHAUMAN
-
-
-
-G. W. Edlund, Helsinki, 1901.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-LAPSUUDEN AIKOJA 1830-1840.
-
- Vanhempaini koti uudessa Helsingissä; perhesuhteita
-    vanhaan Turkuun.
- "Sota" -- "kun vainolainen tuli maahan".
- Ruotsin aika. Ruotsin historia kodissani.
- Uudet valtiolliset olot; keisarit Aleksanteri I ja Nikolai I.
-    Pelon aikaa.
- Venäläistä vaikutusta, venäjänkieli, suomalaisia Venäjän
-    palveluksessa.
- Mitä ajateltiin; hiljaista talttumista; unta avoimin silmin.
-    Suomalaisen kirjallisuudenseuran syntyminen. Kalevala ja
-    Runeberg.
- Suomen kaarti Puolan sodassa.
- Helsingin kaupungin kehittyminen ja uudisrakennukset.
- Yliopistotalon vihkiminen ja promotsiooni 1832.
- Ylioppilaitten vormupuvut; ylioppilaskahakoita; Toukokuujuhlat.
-    Erojuhla Runebergille.
- Maan sanomalehdistö. Runebergin Morgonblad.
- Runebergin runot; muu kotimainen kirjallisuus.
- Yksityisiä kirjastoja; lukuseuroja; Hvasserin ja Arvidssonin
-    valtiolliset Suomea koskevat lentokirjat.
- Kouluopetus; Helsingin lyseo.
- Henkilömuistoja: G. A. Ehnrooth; C. J. von Konow; muita
-    sotavanhuksia; upseereja ja sotamiehiä: J. A. Ehrenström;
-    W. Klinckowström; C. Walleen; Falck, Richter, Ladau;
-    E. B. v. Weissenberg; C. L. Engel; C. v. Rosenkampfi;
-    N. Nordenskiöild; kreivi F. Steinheil; F. W. A. Argelander;
-    G. G. Hällström; J. G. Linsén.
- Julkinen elämä lamassa; taideaisti maassa.
- Kesäistä elämätä; uintiretkiä; sotilasharjoitukset
-    Kampin kentällä.
- Höyrylaivaliikkeen alku Suomessa; keisarin perhe "Ischora"-laivassa;
-    huvimatkoja Rääveliin ja sieltä Helsinkiin.
- Ulrikaporin kylpy- ja terveysvesilaitos, sen syntymä ja kehittyminen.
- Yliopiston riemujuhla 1840; vieraita lähetystöjä ja kutsuvieraita;
-    Franzénin vastaanotto; promotsioonit; kirjallisia juhlajulkaisuja;
-    venäläisten ja suomalaisten kirjailijain ystävällisiä suhteita;
-    J. Grot ja hänen kalenterinsa.
- Karjalaisen majoorin riemujuhlamuistot.
-
-NUORUUDENAIKA OPINTOAIKA 1840-1850.
-
- Käännekohta v:n 1840 tienoissa.
- Reformeja valtionhallinnossa: L. G. v. Haartman; rahakannan
-    muutos; sekasorron aika, suomalaista, ruotsalaista ja
-    venäläistä rahaa; uudet rahat.
- Suuri koulurefornri.
- Kreivi R. H. Rehbinderin kuolema.
- Rehbinderin jälkeläinen.
- Perintöruhtinas kansleriksi; hänen käyntinsä Helsingissä.
- Sanomalehdistö jälkeen vuoden 1840; aikakauskirja Suomi;
-    Hels. Morgonblad ja Fab. Collan; Hels. Tidningar ja Z. Topelius.
- G. Renvall suomenkielen asemasta; G. Rein kansallisen sivistyksen
-    kehittymisestä.
- Ylioppilastutkinto ja tuloni yliopistoon.
- Yliopiston varakansleri A. A. Thesleff; rehtori N. A. Ursin;
-    W. G. Lagus; J. J. Tengström; J. J. Nordström; J. J. Nervander.
- Sisäänkirjoitus Turun osakuntaan; osakuntaelämää; pohjolainen
-    osakuuta; savokarjalainen osakunta; seurustelua savolaisten
-    kanssa; suomalaisia ylioppilasnimiä.
- Yliopistoluentoja; dosentit Snellman, Cygnaeus, Wallin, Castrén;
-    ylioppilaskunnan eturinnan miehet; kansallistunne; hegeliläisyys;
-    Runeberg ja Almqvist.
- Ylioppilaitten rahankeruu vanhojen taideteosten ostamiseksi;
-    taistelu konsistoriossa Ursinin ja Nordströmin välillä;
-    ylioppilaitten mielenosotus Nordströmin hyväksi; rehtorin
-    nuhteet ylioppilaskunnalle.
- Sanomalehdistö; J. W. Snellman Kuopiossa; Saima-lehti; sen
-    näytenumero, sen kansallinen ohjelma, sen letkaukset ja
-    väittelyt, sen kansallisuusartikkelit, sen vaikutus muuhun
-    sanomalehdistöön; Saiman vastustajat; "Irokesi-ystävät" ja
-    "Järkevät suomalaiset".
- Heräävä nuoruudenharrastus suomenkieltä kohtaan; Castrénin
-    luennot; suomenkielisiä puheita ensi kerran osakunnan
-    vuosijuhlassa.
- Savolaisten "Lukemisia"; runollinen kevättuulahdus 1845;
-    Morgonbladet Berndtsonin ja Elmgrenin aikaan; uusia
-    kirjallisia tuotteita.
- Matkani Savoon; käyntini Porvoossa Runebergin luona; Jyväskylä
-    ja W. Kilpinen; tulomme Leppävirroille, elämä Kopolanniemessä;
-    iloista ylioppilaselämää Kuopiossa; J. W. Snellman; hänen
-    kihlausjuhlansa ja iloista seurustelua hänen kanssaan;
-    "Pro Muntris Nunibus", purjehdusmatkalla Saimaalla Kellgrenin,
-    Ahlqvistin y.m. kanssa: pieni akatemia Punkaharjulla; Sakari
-    Sakarinpoika ja Makkonen, Kymäläinen ja Puhakka; Kotimatka
-    Imatran ja Viipurin kautta Helsinkiin.
- Valtiollinen taivas: Mentschikoff, Armfelt, Thessleff, v. Haartman,
-    Klinckowström, Casimir v. Kothen.
- Helsingin kaupungin edistyminen; julkisia ja yksityisiä
-    uudisrakennuksia; liikeolot.
- Ulrikaporin kylpylaitos loistoaikanaan; F. J. Rappe sen
-    intendenttinä.
- Kaisaniemi ja sen hautapuhe.
- Helsingin teaatteri: Hornicke-Reithmeyerin ooppera; Torsslow;
-    Fredr. Deland ja ensimmäiset kotimaiset kappaleet; Almlöf
-    ja Jolin; Pierre Deland; Gehrmanin ooppera: Hessler; kotimaisen
-    teaatterin unelmia; tyytymättömyys teaatteritaloon; kotimaisia
-    seuranäytelmiä; suomenkieli näyttämöllä.
- Säveltaide; F. Pacius ja hänen toimintansa; matkustavia
-    soittotaiteilijoita; kotimaisia konsertinantajia ja säveltäjiä.
- Taideyhdistys perustetaan; sen ensi vuosipäivä ja näyttely;
-    Walleen, Topelius, Cygnaeus.
- Länsisuomalaisen osakunnan syntymä ja yhdistysjuhla;
-    ylioppilaskemut Runebergille.
- J. G. Leistenius ja hänen runoutensa.
- J. J. Nordströmin lähtö yliopistosta ja muutto Ruotsiin.
- Rob. Tengströmin kuolema.
- Runebergin "Maamme" laulu.
- Akateeminen lauluyhdistys perustetaan.
- Saima lakkautetaan; Litteraturbladet.
- Suomenkielistä sanomalehdistöä vainotaan; Kanava; Gottlundin
-    lehdet; Suometar.
- Toimenpiteitä suomenkielen hyväksi; kysymys suomenkielen
-    professorin virasta.
- Suomalaisten kielipyrintöjen edistyminen; Suomalaisen
-    kirjallisuuden seura; nuoruuden intoa; aijottu liitto.
- Professori Grot; asetuksia venäjänkielen hyväksi; mieliala
-    muuttuu; mielenosoituksia; Grot eroo.
- Promotsioonit 1847; matkani Ruotsiin; historiallisia ja
-    valtiollisia opintoja.
- Ensi tiedot helmikuun vallankumouksesta 1848.
- Varakansleri Thessleffin kuolema: kenraali J. M. Nordenstam
-    varakanslerina.
- Toukokuunjuhla 1848; Suomen lippu, Paciuksen "Maamme",
-    Cygnaeuksen puhe; Topeliuksen "Suomen nimi".
- Uusi varakansleri ja ylioppilaat; Rein rehtorina;
-    pahempia ikävyyksiä
- Snellman hakee filosofian professorinvirkaa; Aminoff saa sen;
-    nuorison mieliala; naukujaiset; Snellman muuttaa Helsinkiin.
- Sikermä hallinto-toimenpiteitä: seppeleen huippu: sensuurikielto
-    huhtik. 3 p:ltä 1850.
- Vänrikki Stoolin Tarinat ilmestyvät.
- Henkinen virkeys Helsingissä; kotiinpalaavia tiedemiehiä;
-    kirjallisia iltamia.
- Kandidaattitutkinto ja maisterinvihkiäiset 1850.
-
-NUORUKAISIJÄSTÄ MIEHUUDEN IKÄÄN 1850-1860.
-
- Mieliala 1850-luvun alkaessa.
- Promotsioonin jälkeen.
- Yliopiston oloja; "Nordenstamin riehunta"; kurinpitotoimenpiteitä;
-    vormupuvut; ylioppilaiden tarkastajat ja pedellit; konsistorion
-    vastalause; varakanslerin väkivaltaisuuksia; konsistorion uusi
-    valituskirja.
- Castrén ja Wallin.
- Yliopiston 25-vuotinen kanslerinjuhla; Nordenstamin tanssiaiset;
-    Kansleri-perintöruhtinas saapuu Helsinkiin; Castrén,
-    ensimmäinen suomenkielen professori.
- Kenraalikuvernöörinapulainen P. Rokassovsky.
- Topeliuksen "Viidenkymmenen vuoden perästä"; Berndtsonin
-    "Elämän taistelusta"; teaatterinjohtajat P. Deland ja
-    E. Stjernström.
- Hallitus ja suomenkieli; Suomalaisen kirjallisuuden seura;
-    Yliopiston kirjastossa palvelemassa.
- Matka Tanskaan; oleskelu Kööpenhaminassa.
- Mieliala maassa 1852; "Kaarlo kuninkaan metsästys";
-    M. A. Castrénin kuolema: tulipalot Porissa ja Vaasassa.
- Uusia yliopiston ohjesääntöjä; ylioppilaspolemiikkia.
- Wallinin kuolema.
- Morgonbladetin toimittajana; maan sanomalehdistö; painotarkastus.
- Teaatteri: Topeliuksen "Regina von Emmeritz"; Fassin oopperaseurue;
-    Roosin ja Hesslerin seurueet.
- Musiikki-elämä; koti- ja ulkomaisia konsertinantajia; taiteellisia
-    iltamia.
- Teos "Finlands minnesvärda män"; kirjasia paloviinaa vastaan.
- Kolera 1853.
- Morgonbladetin laajennus 1854; polemiikit: vilkasta aikaa.
- Itämainen kysymys; sota alkaa Tonavan varrella; sotavalmistuksia
-    Suomessa; Keisari Nikolai poikineen käy Helsingissä.
- Innokkaita sotavarustuksia; jäähyväisjuhlia suomalaisille joukoille;
-    venäläisiä joukkoja saapuu; sodan pelko; Helsingin kaupungin
-    kehitys seisattuu; näkö- ja sähkölennätinlaitokset; kauppalaivaston
-    tappiot; meriliike katkeaa.
- Höyrylaivaliike ennen sotaa.
- Sotatapaukset Suomessa alkavat; kahakka Tammisaaren edustalla;
-    "ensi veripisara"; eri käsityksiä sodasta; Plumridgen ilkityöt;
-    Kokkolan tapaus; ensi ryntäys Bomarsundia vastaan.
- Ruotuväkeä kootaan; Bomarsundin hävitys; Hangöudd räjäytetään;
-    aselepo talviajaksi.
- Kenraali Berg v.t. kenraalikuvernööriksi; jäähyväispitoja
-    Rokassovskylle.
- Uusia puolustustoimenpiteitä; "Sana aikanansa"; odotetaan siivosti.
- Keisari Nikolain kuolema; sen vaikutus; ruhtinas Mentschikoff saa
-    virkaeron; Berg vakinaiseksi kenraalikuvernööriksi; lähetystö
-    ja surujuhla.
- Eroni Morgonbladetin toimituksesta.
- Jännitystä ja levottomuutta keväillä 1855; muuttoni maalle.
- Viaporin pommitus.
- Sevastopolin antautuminen; rauhan toiveet.
- Varakanslerin vaihdos; vphra Munch Nordenstamin sijaan.
- Keskusteluklubissa Snellmannin seurassa.
- Paljastettu vakooja.
- "Töölön tapaus".
- "Sota-tiedekunta".
- J. W. Snellman nimitetään professoriksi; Fischer saa virkaeron.
- Pariisin rauha; keisari Aleksanteri II käy veljineen Suomessa;
-    keisari senaatissa; hallitusohjelma.
- Riemu rauhan johdosta; juhlapäivälliset huhtik. 29 p:nä;
-    kenraalikuvernöörin puhe.
- Virallinen suomenkielinen sanomalehti; kenraalikuvernööri
-    ja suomenkieli.
- Keväisiä tunteita; "toiset ajat".
- Lähtöni ulkomaille; jäähyväiset kahdeksi vuodeksi; alakuloisena;
-    Tukholmassa; vanhoja ja uusia tuttavuuksia; A. M. Myhrberg;
-    koko talvi Pariisissa; kesä 1857 Schweitzissä; ampumajuhla
-    Bernissä; syksyllä Saksassa; talvi Tukholmassa; suomalaisia
-    ystäviä siellä; paluu Helsinkiin toukokuussa 1858.
- Vuodet 1856-58 Suomessa; kenraalikuvernöörin matka maassa 1856;
-    kruunaus Moskovassa; uusia kouluja ja kaupunkeja; Saimaan
-    kanavan vihkiminen; yliopiston kruunausjuhla; kuuluu sana
-    "valtiopäivät"; suuria komiteoja; kansakoulukysymys;
-    Helsingin-Hämeenlinnan rautatie; vphra v. Haartmannin
-    lauselma; Langenskiöld rahavarainpäällikkönä; toimenpiteitä
-    merenkulun hyväksi: uusia höyrylaivayhtiöitä; sotaväen
-    sijoituskysymys; Suomen asiain komitea Pietarissa;
-    senaattorit; yliopiston juhla 1857; ruotsalaisia ylioppilaita
-    vieraina maisterivihkiäisissä; jäähyväisjuhla ruotsalaisille;
-    Ad. Nordenskiöldin maanpako; kansallisjuhla Runebergille;
-    Snellman ja maastamuuttaneet suomalaiset; toimenpiteitä
-    suomenkielen hyväksi; kirjallisuus ja sanomalehdistö;
-    maalaus- ja kuvanveistotaide; teaatteri ja säveltaide.
- Tuumat ylioppilastalon aikaansaamisesta: kirjalliset iltamat,
-    seuranäytelmät, laulajaretket, ja ylioppilasteaatterit
-    sen hyväksi.
- Liike v. 1808 sotavanhusten hyväksi; varojenkeräyksiä ja iltamia.
- Suomen kaarti sodan aikana; Rob. Lagerborg.
- Uuden lehden suunnitelma; Papperslyktan.
- Isänmaallisia toiveita; valtiopäiviä toivotaan.
- Suomalaisen kirjallisuuden seura; vainajat; J. T. Tengström,
-    H. Kellgren, E. A. Ingman; Porthanin kirjoitukset;
-    "Jungfennomaanit".
- Papperslyktanin näytenumero, toimitus, avustajat: väittely
-    kansallisuusasiasta Snellmannin kanssa.
- Painotarkastus; kreivi Berg ja rahvaanlehdet; Folkvännen;
-    neuvoja sanomalehtien toimittajille.
- Valtiollinen aamuherätys; virkeä ystäväpiiri.
- Fab. Langenskiöld valtiovarain päällikkönä; kauppasuhteet
-    Venäjään; raha-asiat; Hypoteekkiyhdistyksen ja Suomen yhdyspankin
-    perustaminen; Henr. Borgström.
- Valtiopäivävalmistnksia; epäilyksiä valtiopäiväin suhteen.
- Ritariston ja aatelin komiteain kokous; kysymys ritarihuoneesta.
- Varjonpelkoa; Lainopillinen yhdistys; koulunopettajain kokoukset;
-    Teollisuusyhdistys.
- Varojenkeräykset Porthanin patsaan hyväksi; kotimaisen
-    teaatterin pyrinnöt; ylioppilasten dramaattinen yhdistys:
-    teaatterikoulurahasto.
- V:n 1860 maisterivihkijäiset; vieraita Ruotsista; G. Montgomery
-    ja J. J. Nordström; promotsioonitanssiaiset; mielenosoitus
-    kreivi Bergiä vastaan; kreivit Berg ja Armfelt vihamiehiä.
- Uuden teaatteritalon vihkiäiset: pysyvä teaatteriorkesteri;
-    vanha teaatteritalo.
- Kaasuvalaistus Helsingissä; asematalo rakennetaan; kolme uutta
-    kirkkoa; kaupunki kasvaa.
- Hels. Tidningar; toimituksenmuutos vuodesta 1861: Papperslyktanin
-    ottavat Berg ja Lagerborg haltuunsa.
- Vänrikki Stoolin tarinain toinen kokoelma ilmestyy.
-
-VUOSI 1861.
-
- Uudenvuodentoiveita: suuria liikkeitä maailmassa.
- Suomessa aluksi kaikki on hiljaista; U. Cygnaeuksen kansakouluehdotus;
-    Seb. Gripenberg senaattoriksi.
- Salaperäisiä tietoja Pietarista; levottomuutta ja jännitystä:
-    kreivit Berg ja Langenskiöld palaavat takasin; valtiosalaisuus
-    tulee tunnetuksi.
- Julistuskirja säädyttäin valittavasta valiokunnasta; mieliala
-    kiihtyy; valtiollisia kokouksia; pikaviestejä maaseudulle;
-    senaatin adressi hallitsijalle ynnä sen vastalauseet;
-    tilanomistajia y.m. maaseudulta kokoontuu; suurempia kokouksia;
-    katumielenosoituksia; kansalaisadressi hallitsijalle laaditaan
-    ja allekirjoitetaan; Snellman ja Langenskiöld; mielten
-    tyynnyttämisyrityksiä; julistuskirjan aiheuttajat; Langenskiöld
-    edesvastuullinen Pietariin lähetetty kirjeenviejä; reskripti
-    senaattori Gripenbergille; ensi levottomuus tyyntyy.
- Isänmaallista laulua; epäluottamusta jatkuu: mitä tehtäviä
-    valiokunnalla saattoi olla.
- Valiokuntavaaleja valmistellaan; kreivi Berg saa virkavapautta;
-    vphra Nordenstam v.t. kenraalikuvernöörinä.
- Rahaolot ja painotavat.
- Valiokuntavaalit: ritariston ja aatelin; Helsingin porvariston;
-    vaalivastalauseita; julistus valiokuntakysymyksistä; nämä
-    kysymykset julaistaan.
- Perustuslakien ja valtiopäivätapojen kokoelmat; Paimen ja Rosenborg.
- Puolivirallisia matkoja.
- Snellmannin esiintyminen Litteraturbladetissa; kirjoitus "Suomen
-    oloista ja Ruotsin sanomalehdistä"; sen vastustusta, kiihkeä
-    polemiikki; kompromissiehdotuksia, kirjoituksia ja adresseja;
-    protesteja ja vastaprotesteja; väittelyn loppu.
- Porthanin juhlia; Vern. Holmbergin juhla: Hels. Dagblad perustetaan.
- Kreivi Bergin viimeinen hallituskausi Suomessa; eräs vphra Munckin
-    antama uutinen; kreivi Bergin ero; vphra Rokassovsky
-    kenraalikuvernöörinä; ilonpurkauksia.
- Uusi kenraalikuvernööri tuo lupauksen valtiopäiväin pian
-    tapahtuvasta kokoonkutsumisesta; uusi mielenosoitus;
-    naukujaiset painotarkastajille.
- Kehotuksia uusien paino-olojen aikaansaamiseksi; sensuuria
-    koskeva julistus; komitea uutta painolakia varten.
- Vuosi päättyy; seuraukset siitä, että maa oli puolustanut
-    perustuslakiensa pyhyyttä.
-
-
-
-
-
-
-KUUDEN VUOSIKYMMENEN AJOILTA
-
-
-
-
-SUOMALAISELLE LUKIJALLE.
-
-
-Se teos, joka nyt saapuu maamme suomalaiselle yleisölle, herätti, kun
-se noin yhdeksän vuotta sitten ruotsiksi ilmestyi, varsin suurta
-mielenkiintoa maassamme. Se oli -- ja on vieläkin -- ensimmäinen ja
-ainoa elämänhavaintojen ja muistelmain kokoelma, joka koskettelee
-tuota Suomelle niin äärettömän tärkeätä kehityskautta, joka ulottuu
-1830-luvun alulta 1890-luvun alulle. Persoonallisten muistojen ja
-vaikutelmien keveässä, usein pirteässä, usein lämpösesti innostuneessa
-muodossa, mutta samalla historiallisella tarkkuudella ja
-tunnollisuudella, valaisee se olojemme kehitystä, tapauksiamme ja
-vaiheitamme kansallisen heräämisemme ja miehistymisemme ajoilta.
-Kosketellen tämän tärkeän kehityskauden niinhyvin synkempiä kuin
-valoisampia ajanjaksoja, tarjoa se, paitsi opettavaa ja hauskuuttavaa
-historiallista lukemista, monta nykyhetkellekin valaisevaa
-vertauskohtaa, joita on hyödyllistä nykyisin palauttaa mieleen. Onpa
-senvuoksi suomenkielisenkin yleisön syytä tutustua tähän laivaukseen
-"Kuuden vuosikymmenen ajoilta", jonka on kirjoittanut mies, joka
-avoimin silmin ja herkällä mielellä on maamme kehitystä tältä ajalta
-seurannut.
-
-Suomennostyössä on alkutekstiä sanottavitta muutoksitta seurattu.
-Joitakuita harvoja kohtia, kuten selontekoja Helsingissä esiintyneiden
-ruotsinmaalaisten näyttelijäseurojen kokoonpanosta, on hieman
-lyhennetty, joku teokseen lainattu ruotsinkielinen runo, joka ei
-tekstiin ole aivan välttämättömästi kuulunut, on esitetty
-suorasanaisesti taikka jätetty pois, jonkun ainoan vähäpätöisen
-asiallisen korjauksen on suomentaja tehnyt. Kuvia, joita
-ruotsinkielisessä painoksessa ei ollut, on kustantaja suomennokseen
-hankkinut. Persoonallisuus on näissä Aug. Schaumannin muistelmissa
-hyvin silmiinpistävänä piirteenä ja se on tietysti ollut
-suomennoksessakin säilytettävä.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-Lapsuuden ajat 1830-1840.
-
-
-Vasta seitsemäntoista vuotta oli Suomi ollut yhdistettynä Venäjän
-valtakuntaan, kun minä, 1826, ensi kerran päivänvaloa katselin.
-Helsinki, jossa synnyin, oli vasta seitsemän vuotta ollut maan
-hallinnon keskuspaikkana. Yliopisto ei ollut vielä tänne muuttanut,
-vaan kahden vuoden perästä oli se määrätty muutettavaksi.
-
-Vanhempani olivat tulokkaita uusiutumaisillaan olevaan nuoreen
-pääkaupunkiin. Senaatin virkamiehenä oli isäni senaatin mukana syksyllä
-1819 perheineen muuttanut tänne Turusta. Kuuluen sukuun, jonka kaikki
-miespuoliset jäsenet puolentoista vuosisadan ajan olivat olleet
-sotureita -- niinkuin hänkin aikusemmin, -- kaikki, melkein
-poikkeuksetta, turkulaisissa rykmenteissä, oli hän syvästi kiintynyt
-kotipaikkaansa, Turun lääniin, sekä sen muistoihin. Samoin oli
-äitinikin, papintytär Nousiaisista, samasta pitäjästä, josta hänen
-miehensäkin oli kotosin. Sekä isäni että äitini näyttivät molemmat
-tavallaan olevan ylpeitä siitä, että olivat syntyneet pitäjässä, jonka
-kirkkoa sanotaan Suomen vanhimmaksi, jonne piispa Henrikin maalliset
-jäännökset haudattiin ja missä kristinuskon ja länsimaisen sivistyksen
-ensimmäiset siemenet kylvettiin suomalaiseen maahan.
-
-Jos Suomen uusi pääkaupunki jo oli ehtinyt käydä rakkaaksi perheelle,
-niin ei ollut rakkaus vanhaa pääkaupunkia eikä sen ympäristöä kohtaan
-kylmennyt. Turkuun sekä sen oloihin suuntausi keskustelu kodissani
-alinomaa. Turun tuomiokirkon, linnan, akatemian ja muut historialliset
-muistot tunsin siis jo lapsuudestani saakka. Vuoden 1827 Turun palo,
-tuo suuri kansallisonnettomuus, oli muistini vanhimpina aikoina melkein
-joka päivä puheenaineena. Isäni, joka tunsi joka kujan ja talon
-vanhassa Turussa, ei koskaan lakannut kauhulla kuvaamasta tuota suurta
-hävitystä, jossa hän ei tosin ollut saapuvilla ollut, vaan jonka hän
-siltä yksityiskohtia myöten tunsi. Ja syvästi meidän talossa
-oivallettiin, kuinka kipeästi Turun asukkaihin koski, kun heiltä
-onnettomuuden lisäksi riistettiin vielä yliopistokin.
-
-Turussa ja sen lähitienoilla asuvain useiden sukulaisten kanssa kesti
-vilkasta vuorovaikutusta. Ei kulunut vuottakaan, ettei isäni jonkun
-perheensä osan kanssa olisi käynyt Turussa. Muuta matkustuskeinoa ei
-1830-luvun lopulle asti ollut Helsingin ja Turun välillä kuin maantie.
-Matkaa kesti siis runsaasti kaksi päivää, -- se oli sangen pitkä ja
-vaivaloinen. Mutta kernaasti me ne vaivat kestettiin; jokainen
-kievaritalo oli kuin erikoinen tuttavani, jonka vieläkin selvästi
-muistan.
-
-Ilmakehä, jossa kasvoin, ei siis hetikään ollut puhtaasti
-helsinkiläinen. Ja se seikka, että silloin nuoressa pääkaupungissamme,
-tulevaisten toivojen ja pelkojen kaupungissa, alinomaa vielä saimme
-tuntea muistojen pääkaupungin menneitä tuulahduksia, opetti meitä
-kenties vähän avarammalti asioita katsomaan, niinhyvin ajan kuin
-paikankin puolesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Isäni oli, kuten mainittu, senaatin virkamies, ja hänen seurapiirinään
-olivat siis etupäässä toverit hallitusvirastosta. Hyvin läheisissä
-tekemisissä oli hän kumminkin myöskin eräiden yliopiston professorein
-ja muiden opettajain kanssa. Nuoremmalla yliopistomaailmalla oli
-sitäpaitse lapsuuteni aikoina pysyvä edustajansa kotitalossamme,
-vanhempi silloin elävistä veljistäni, Frans, kun näet silloin äsken oli
-päässyt fil. kandidaatiksi ja opiskeli edelleen jumaluusopillista
-tutkintoa varten. Hänen ja kolmen nuoren, täysikäisen sisaren tuttavina
-seurusteli joukko nuoria miehiä, akadeemikkoja, sotilaita ja
-siviilivirkamiehiä, talossamme, jossa vieraita kernaasti
-vastaanotettiin.
-
-Lapsuudestani saakka olin siten tilaisuudessa näkemään ja tuntemaan
-useita maamme enin arvossapidettyjä vanhempia miehiä, sekä valtio- että
-tiedemiehiä, samoinkuin nuorempia, toivorikkaita miehiä, ja saamaan
-heiltä vaikutuksia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vanhimpien muistojeni aikoina oli "sota" sana, jota alinomaa kuultiin,
-josta varsinkin vanhemmat puhuivat. Olihan tuo "sota" -- 1808-09 vuoden
-sota, -- jota oli käyty vähän enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten,
-tuottanut niin suuren mullistuksen maan asemaan, ja yleisenä
-puheenaineena oli siis vielä tuo tapaus, "jolloin venäläinen tuli
-maahan" (kuten kansan puheessa sanottiin), se oli kuin suuri rajakivi
-entisyyden ja nykyisyyden välillä. Ei tarvinnut olla kysymystä
-ainoastaan valtiollisista, vaan kaikenlaisista yleisistä ja
-yksityisistäkin asioista, kun aina oli tapana sanoa: se tapahtui ennen
-sotaa tai ennen venäläisen maahantuloa, taikka jälkeen venäläisen
-maahantulon.
-
-Varsinkin keskusteltiin meidän suletuimmassa perhepiirissä sodasta ja
-sen yksityisistä tapauksista hyvin usein. Isälleni se oli mitä rakkain
-aine ja kun hän illoilla illallisen jälkeen rupesi kertomaan
-sotamuistojaan, silloin unehtui meiltä nuorimmiltakin lapsilta uni.
-Hyvin siten tutustuimme sodan sekä kunniakkaisiin että raukkamaisiin
-vaiheisiin ja henkilöihin: Siikajoki, Revolahti, Lapua, Alavus,
-Adlercreutz, Klingspor, Kustaa IV Aadolf, Svartholma ja Viapori, kaikki
-olivat ne tuttaviamme. Kertomukset perustuivat aluksi persoonallisiin
-muistoihin ja suullisiin tarinoihin; mitään painettuja sotakuvauksia
-ei silloin vielä ollut ilmestynyt. Kun sitten, 1830-luvulla,
-Suchteleinin, Holmin, Aminoffin y.m. teokset vähitellen ilmestyivät,
-antoivat ne aihetta perheen keskuudessa uusiin kyselemisiin ja
-muistelmiin.
-
-Isääni itseään oli sodan alussa tavannut se surullinen kohtalo, että
-hänet, Turun läänin ratsutilapataljoonan vänrikkinä, komennettiin
-Viaporiin linnuepalvelukseen, jossa hän siis sai olla mukana
-antautumisessa.
-
-Kuinka hyvin muistankaan vielä hänen kertomuksensa tuosta lannistavasta
-tapauksesta, sen syistä, Cronstedtin persoonasta ja luonteesta, naisten
-vaikutuksesta, F. A. Jägerhornin toimista ensimmäisenä kavaltajana,
-sotaneuvottelun kokouksista Lonnanin karilla, antautumisehtojen
-julistamisesta miehistölle sateen ja myrskyn raivotessa, katkeruudesta
-joukkojen keskuudessa y.m. Se kaikki oli täydellisesti yhtäpitävää sen
-kanssa, mitä siitä sittemmin historia on todeksi osottanut. Suru ja
-häpeä sydämmessään kertoi hän näistä seikoista ja surulla ja häpeällä
-niitä kuunneltiin.
-
-Sen johdosta, että osa Viaporissa antautuneista upseereista oli
-rikkonut antautumisehdot ja palannut palvelemaan Suomen armeijan
-riveihin, vangittiin toiset myöhemmin kodeissaan ja vietiin Venäjälle.
-Niiden joukossa oli isänikin, joka siten oli saanut viettää noin
-neljätoista kuukautta, taikka ajan rauhanteon jälkeen, Kalugan
-kaupungissa. Yksitoikkoisesta ja niukasta elämisestä siellä kertoi hän
-usein yhtä ja toista. Vaan mistään pahoinpitelystä ei hän toki voinut
-valittaa.
-
-Mutta sodan takaisiinkin aikoihin loittonivat vanhempaini ajatukset
-usein. Tuo entinen "ruotsalainen aika", jolloin Suomi ja Ruotsi olivat
-yhdessä, oli heille kaikille hyvin rakas. Tosin ei kaikki tältä ajalta
-ollut kehuttavaa, varsinkaan tuon ajan viimeisiltä vaiheilta, ja
-etenkään ei säästetty Kustaa IV Aadolfin naurettavaa itsepäisyyttä eikä
-useimmissa suhteissa kurjaa hallitusta; vaan Kustaa III, Kaarlo XII.
-Kustaa II Aadolf, Kustaa Vaasa, koko Ruotsin loistava historia, olihan
-se kaikki meidänkin, -- ja kun siitä puhuttiin, pääsi usein hiljainen
-nöyryyden huokaus puhujan huulilta: se oli mennyttä aikaa, joka ei
-ollut koskaan palaava!
-
-Ruotsin historia tunnettiin meidän talossa ehkä paremmin kuin muuten
-yleensä. Isäni oli sitä paljo lukenut: hänellä oli suuri kirjasto, jota
-hän myötään lisäili, niin että se historiallisen ja lainopillisen
-kirjallisuuden puolesta oli yksi täydellisimpiä maassamme, ja
-historiallisiin aineisiin hän mielellään ympäristönsä ajatukset veti.
-Varsinkin hänen kahdessa nuorimmassa pojassaan, veljessäni Otossa ja
-minussa, heräsi siten aikusin historiallisia harrastuksia. Emme olleet
-vielä paljo kirjoitustaitoa oppineet, kun jo laadimme täydellisiä
-Ruotsin kuningasten luetteloja hamasta historiallisen arvostelun
-sittemmin hylkäämistä esi-Odinin hallitsijasuvuista asti aina Kaarlo
-XIV Juhanaan saakka. Fryxellin kertomukset, joita kuusi ensi osaa
-ilmestyi ensimmäisellä vuosikymmenelläni, olivat meidän mielilukemista;
-yhä uudelleen ne luettiin. Emme myöskään koskaan väsyneet katselemaan
-niitä historiallisia kuvateoksia, joita saatavissa oli. Ruotsalaisen
-kilpikirjan tunsimme koko tarkoin ja sinettien kokoamista innolla
-harrastimme. Leikeissämmekin esiintyi väliin Ruotsin historiaa. Erään
-vuosittain ilmestyvän historiallis-runollisen "Lasten kalenterin"
-kuvain mukaan sommiteltiin pieniä kuvaelmia, esittäen Kustaa Vaasaa
-Taalainmaalla, Kustaa Aadolfin pelastumista Erik Soopin avulla,
-Benderin kahakkaa ja Kaarlo XII:n kuolemaa, -- niin, Tukholman
-verilöylystä ja Ribbing-suvun jäsenten surmastakin otimme aiheita
-kuvaelmiimme.
-
-Siten tuntui Ruotsi vielä tavallaan meistä isäinmaalta. Erikseen
-Suomesta ja sen historiasta ei ollut kuvia eikä kirjoja olemassa
-nuorisoa varten. Mitä omasta maasta sai kuulla, se kerrottiin vain
-suupuheessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos nuoruuteni aikoina vielä tunnettiinkin lujia siteitä olevan
-Ruotsiin, niin eipä oltu toki hetikään tyytymättömiä maan uuteen
-asemaankaan. Olot "senjälkeen kuin venäläinen tuli maahan" olivatkin
-monessa suhteessa paremmat kuin mitä "Ruotsin aikana" olivat olleet. En
-tahdo vielä puhua siitä, minkäverran tunnettiin, että oltiin omaa
-kansallisuutta. Mutta oltiinhan varmassa turvassa sodan alinomaa
-uhkaavilta vaivoilta. Oli kahdelta keisarilta saatu juhlallisia
-vakuutuksia -- vakuutuksia, jotka olivat naulatut kaikkiin maan
-kirkkoihin -- siitä, että maan lait, vapaudet ja oikeudet sekä maan oma
-hallinto säilytettäisiin aivan erillään venäläisistä. Aineellisessa
-suhteessa elettiin useammilla aloilla paremmin kuin ennen. Verot olivat
-pienemmät: suostunnat olivat lakanneet, maatullit eivät enää olleet
-rasituksena. Uusia virkoja oli perustettu suurissa määrin ja
-virkamiehet elivät hyvin runsailla palkoilla. Maa edistyi yhteen jos
-toiseenkin suuntaan; se julkilausuttiin kernaasti eikä sitä voinut
-eittää. Ennen kaikkea muistettiin, että yliopisto jo 1811 oli saanut
-uuden tulo- ja menoarvion, johon sen entistä tuskin voitiin
-verratakaan, ja sen lisäksi oli sille, kun se siirrettiin Helsinkiin,
-annettu runsaita lahjoituksia, -- sitä kuulin usein suurella
-kiitollisuudella mainittavan.
-
-Keisari Aleksanteri I:sen hyvyyttä Suomea kohtaan ei koskaan unhotettu.
-Persoonallisuudellaan olikin hän voittanut kaikki, jotka olivat hänen
-läheisyyteensä tulleet. Hänen kauneuttaan, hänen lempeyttään, hänen
-hyvyyttään kehuttiin rajattomasti. Hänen ensimmäiseltä retkeltään
-Suomeen sodan kestäessä ja Porvoon valtiopäiväin aikana ja hänen
-pitkältä kiertomatkaltaan v. 1819, Kajaaniin saakka, oli vielä tallessa
-useita pieniä kaskuja ja tarinoita, jotka kuvasivat hänen
-ystävällisyyttään ja tuttavallisuuttaan, eikä suinkaan vähimmin
-muistettu hänen kohteliaisuuttaan naisia kohtaan.
-
-Suuressa määrin ihailtiin myöskin keisari Nikolaita hänen käydessään
-Helsingissä 1830 ja 1833. Hänen ylevä, sotilaallinen vartalonsa, hänen
-majesteetillisesti kaikuva, käskevä äänensä, hänen hallitsijakatseensa
-sai naiset vapisemaan ihailusta, miehet -- pelosta.
-
-Pelko oli muuten Suomessa todellakin läpikäyvänä luonteenpiirteenä
-ihmisissä sillä aikakaudella, jossa kasvoin. Ei oltu tyytymättömiä,
-elettiinhän yleensä hyvin, mutta oltiin melkein joka hetki valmiita
-odottamaan, että jotakin pelottavaa tapahtuisi. Ei uskallettu kaikista
-asioista ääneen puhua, kuiskittiin matkareistä, jotka milloin tahansa
-voisivat viedä miehen tuntemattomille teille, ja kuinka usein olenkaan
-unissani, kuten vielä muistan, äärimmäisessä epätoivossa koettanut
-pelastautua huimasti takaa-ajavain kasakkain edestä, vaikka turhaan: --
-sellaisissa lapsuudenunelmissa oleskeltiin siihen aikaan!
-
-Onneksi nuo pelätyt seikat eivät usein toteutuneet. Keisari Nikolaikin
-tiesi kunnioittaa vannottuja lakeja. Ja venäläisiin kosketuksiin
-ruvettiin muuten vähitellen tottumaan ja taipumaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikutus Suomen yhdistämisestä Venäjään oli pian ruvennut tuntumaan
-Helsingin tapoihin ja oloihin. Venäläiset ajopelit, droskat, niihin
-kuuluvine ajurinpukuineen, olivat jo lapsuuteni ensi aikoina ruvenneet
-tulemaan käytäntöön entisten yksi- ja kaksi-istuimisten kiessien
-sijaan. Niitä vuokra-ajureja, joita pääkaupungissa käytettiin,
-kutsuttiin jo silloin "issikoiksi". Venäläisiä kauppiaita (toiset
-esiintyivät vielä pitkissä parroissa ja kauhtanoissa) ja kauppapuoteja
-oli jo joukottain; ruokatavarain kauppa ja osaksi siirtomaankauppa oli
-enimmäkseen siirtynyt venäläisten käsiin. Rakennustöissä käytettiin
-varsin yleisesti venäläisiä muurareita. Kaupungin arentimaita Töölössä
-ja Sörnäisissä viljelivät suurimmaksi osaksi venäläiset puutarhurit,
-jotka laudat päälaella kulkivat talosta taloon äänekkäästi tarjoten
-kaupaksi kaikenlaisia vihanneksiaan. Teekeittiöt ja venäläiset yönutut
-rupesivat yleisesti pääsemään käytäntöön enkä muun ohessa saa unhottaa
-myöskään torakoita, jotka "venäläisellä ajalla" olivat tulleet maahan
-ja ruvenneet tunkeutumaan taloihin ja joita kauan pidettiin
-välttämättömänä pahana, josta ei voi päästä.
-
-Vankka venäläinen sotaväenosasto kaupungissa ja Viaporissa, ainakin
-yhtä suurilukuinen kuin nykysin ja siis väkilukuun verraten aivan
-toisen kokoinen kuin nykyjään, antoi luonnollisesti venäläiselle
-ainekselle melkoisen ponnen. Venäläisiä upseereja, sekä jalkaväen että
-laivaston upseereja (joku laivastonosasto oleskeli tavallisesti
-talvisin kaupungin tai Viaporin rannassa) oli aina hyvin lukuisasti
-saapuvilla julkisissa seurahuveissa ja usein kyllä yksityisissäkin
-kesteissä. Työväen- ja palvelijaluokkakin joutui alituiseen tekemisiin
-venäläisten kanssa. Jokaiselle oli siihen aikaan miltei välttämätöntä
-ymmärtää joitakuita tavallisimpia venäläisiä sanoja.
-
-Edistääkseen venäjänkielen taitoa sivistyneissä luokissa oli hallitus
-ryhtynyt tarmokkaisiin toimenpiteisiin. Jo 1812 asetettiin
-venäjänkielen opettajia kaikkiin julkisiin kouluihin ja venäjänkielen
-opetus kävi kaikille oppilaille pakolliseksi. Vuodesta 1817 täytyi
-jokaisen ylioppilaan, jos mieli saada yliopistosta päästökirja valtion
-virkaa varten, suorittaa tutkinto venäjänkielessä; tämä määräys koski
-vuoteen 1824 asti papeiksikin ja 1831 asti opettajiksi aikovia.
-Venäläisten oppi- ja lukukirjain toimittamista oli anteliaasti
-kehoitettu ja useita sellaisia oli ilmestynyt. Yliopistoon oli
-v. 1828 perustettu silloisen lehtorinviran lisäksi ylimääräinen
-professorinvirka venäjänkielessä. Venäjää luettiin siis sangen
-yleisesti kouluissa ja yliopistossa. Mutta nämä opinnot eivät jättäneet
-erittäin syviä jälkiä. Vastaiset virkamiehet alottivat, kuten käsketty
-oli, opintonsa yliopistossa suorittamalla tuon venäläisen tutkinnon --
-se tehtiin tavallisesti ensimmäisellä tai toisella lukukaudella -- ja
-parin lukukauden kuluttua oli tuo suoritettu tietomäärä unhottunut.
-Tuottiko pakollinen venäjänkielen opetus kouluissa muita hedelmiä, kuin
-että jokainen koulunkäynyt ihminen osasi venäläiset kirjaimet, sitä en
-tiedä.
-
-Suomalaisten ja venäläisten välit olivat kumminkin yleensä hyvät. Tosin
-tapahtui joskus pientä sotilasvallattomuutta upseerien ja raakuutta
-miehistön puolelta, joka suuttumusta synnytti, ja toisakseen juopuneet
-ja tahdittomat ylioppilaat panivat toimeen rumia ja loukkaavia
-kahakoita, joista pelättiin koko isänmaalle turmiota. Vaan, kuten
-sanottu, yleensä olivat välit rauhalliset ja hyvät. Oli opittu
-tuntemaan, paitsi muita venäläisen luonteen piirteitä, heidän
-hyväluontoisuuttaan ja arvonantoaan ystävälliselle kohtelulle ja oli
-siitä syystä heidän kanssaan tavallisesti helppoa tulla toimeen.
-
-Saman kokemuksen olivat tehneet myöskin ne suomalaiset, jotka olivat
-lähteneet Venäjälle sieltä tulojaan hakemaan. Sinne niitä läksi yhä
-useampia. Sotilasura keisarikunnassa oli viekotteleva, sillä
-loistavalta se näytti. Suomella ei ollutkaan jälkeen 1830-luvun alun
-muuta omaa sotaväkeä kuin kaartin pataljoona ja meripuolustusväki. Eikä
-ollut suuria vaikeuksia päästä venäläiseen väkeen. Haminan
-kadettikoulun käytyään saattoivat suomalaiset nuorukaiset päästä
-upseerinvirkoihin venäläisiin kaarteihin taikka muihin joukkoihin.
-Tälle tielle antautumista kannatti hallituskin puolestaan myöntäen
-vapaapaikkoja, apurahoja j.n.e. Monet maan lahjakkaimmat pojat
-joutuivat siis sinne. Kaikkien ura ei toki ollut kovinkaan loistava,
-siitä oli meillä omassa perheessämme surullinen esimerkki. Vanhimman
-veljeni, Carl Hannibalin, oli suvun vanha soturihalu vallannut; hän oli
-ensimmäisnä päässyt kadettikoulusta 1826, oli ratsastavan tykkiväen
-upseerina ollut mukana vähän senjälkeen puhenneessa Turkin sodassa ja
-hävisi alussa vuotta 1829, matkalla Silistrian ja Schumlan välillä,
-kokonaan teille tietämättömille.[1] Mutta toiset menestyivät sitä
-paremmin. Eikä kadettikoulu ollut ainoa tie, jota myöten nuoret
-suomalaiset soturinalut saapuivat Venäjälle. Aliupseeritietä ruvettiin
-yhä yleisemmin käyttämään. Rupeamalla aliupseeriksi Suomen kaartiin
-taikka maassa oleviin venäläisiin joukkoihin saattoi silloisten
-asetusten mukaan suomalainen mies, jonka isällä oli jokin "arvoaste",
-neljässä vuodessa päästä upseeriksi, saattoi päästä kahdessa vuodessa,
-jos oli aatelismies ja puolessa vuodessa, jos oli ylioppilas ja
-oli suorittanut jonkun opinnäytteen (esim. silloisen pikku
-kameraalitutkinnon). Eikä vaatimukset aliupseeriksi pääsemiseksi olleet
-suuret: todistus välttävästä terveydestä ja kristinopintaidosta sekä
-venäjänkielen ensimmäisten alkeiden taito, -- muut tiedot eivät tulleet
-kysymykseen. Vähävaraisemmat säätyperheet maaseudulla eivät senvuoksi
-monastikaan huolineet vaivata poikainsa aivoja eikä kustantaa heille
-koulunkäyntiä, vaan antoivat heidän vapaasti kasvaa kotona, kunnes
-tarpeelliseen ikään olivat ehtineet astuakseen sotilasuralle. Olipa
-aivan tavallista, että ylioppilaatkin, jopa hienoimmista suvuista,
-vuosikausia komeiltuaan yliopistokaupungin kaduilla ja menetettyään
-kaiken tieteilemisen halun, äkkiä pukeutuivat karkeaan, harmajaan
-sinelliin ja puolen vuoden perästä esiintyivät uudessa loistossa,
-venäläiset vänrikinpoletit olalla. Tietopuoliset vaatimukset upseeriksi
-pääsemistä varten eivät olleet paljoakaan suuremmat, kuin
-aliupseerinarvoa varten. Siten kasvoi venäläiselle sotilasuralle
-antautuvain lukumäärä -- ainakin 1850-luvulle asti -- kasvamistaan.
-Yhteen aikaan nousi Venäjän joukoissa upseereina palvelevain
-suomalaisten lukumäärä 750:neen. Niissä kahdessatoista n.s.
-suomenmaalaisessa linjapataljoonassa, jotka muodostivat divisioonan ja
-joihin sisältyi kaikki Suomessa vuodesta 1830 vuoteen 1860 vakinaisesti
-oleva venäläinen jalkaväki, oli siten usein puolet upseerien
-lukumäärästä suomalaisia. Mutta linjapataljoonat muutettiin sitten
-jalkaväkirykmenteiksi ja se venäläinen sotaväenosasto; joka oli Suomeen
-sijoitettu, ei uusien määräysten mukaan saanut täällä kauan viipyä, se
-oli aina muutamain vuosien perästä vaihdettava; sitä pientä
-veljeytymistä, jota oli pysyvissä joukoissa vähinerin tapahtunut,
-pidettiin varmaankin vaarallisena.
-
-Venäläisten ja suomalaisten välinen seurustelu oli epäilemättä siiloin
-paljoa vilkkaampaa kuin nyt. Ja jos kokoon lapsuudenaikuiset
-vaikutukseni yhteen, voin sanoa: mistään erityisestä suomalaisten
-vastenmielisyydestä venäläisiä vastaan eivät nämä jälkimmäiset voineet
-valittaa, mutta varsinaisesta mieltymisestä ei myöskään voinut olla
-puhetta. Venäläinen aines täällä oli ja pysyi jonakin vieraana, jota ei
-koskaan meidän omaksi voitu muuttaa.
-
-Palaamista entiseen yhteyteen Ruotsin kanssa ei kukaan enää ajatellut.
-Täydellistä sulautumista Venäjään ei kukaan tahtonut ajatella. En
-ainakaan minä koskaan kuullut sanoja, jotka toista tai toista olisivat
-tarkoittaneet. Yksityisiä onnenonkijoita samoinkuin intoilijoita oli
-tietysti silloin niinkuin aina, mutta he eivät tuumiaan ilmaisseet.
-
-Mitä sitten tuohon aikaan oikeastaan tuumittiin? kysyn itseltäni
-kaivaen muistojeni etäisimpiä kätköjä. Tuumittiin, se on varmaa, että
-Suomi eikä mikään muu, oli meidän isänmaamme ja että tämä maa nyt oli
-itsessään jotakin erityistä, joka ei voinut enää muuttua ruotsalaiseksi
-eikä koskaan venäläiseksi. Tunsimme itsemme siis suomalaisiksi,
-suomalaiseksi kansakunnaksi, jonka tuli kulkea eteenpäin omaa tietään.
-Niin tunnettaessa tosin maa huojui jalkojen alla ja eteenpäin
-tähystäväin katseen eteen vetäysi sumu. Se oli: jos oli kansallista
-itsetietoisuutta, niin ei se vielä kovin lujalle pohjalle perustunut
-eikä sitä kannattanut mikään erityisen rohkea luottamus tulevaisuuteen.
-Ylpeillä siitä, että Suomi oli "kohotettu kansakuntain joukkoon", ei
-ainakaan uskallettu, elettiin, kuten jo sanoin, alituisessa pelon
-aikakaudessa. Pidettiin varmimpana, niin luulen, tulevaisuuden suhteen
-ajatella ja varsinkin puhua niin vähän kuin suinkin, parhaimpana
-hiljalleen alistuen odottaa, mitä vastaiset päivät mahtoivat helmassaan
-kantaa.
-
-Aleksanteri I:sen hallituksen viimeisiin vuosiin saakka oli, kuten
-tunnettu, korkeammissa valtiomiespiireissä hiljaisuudessa suunniteltu
-perustuslaillisen valtiomuotomme kehittämistä säätyjä kokoonkutsumalla.
-Mutta mitään sellaista ei enää keisari Nikolain aikana ollut
-ajatteleminenkaan. Valtiopäivästä, säädyistä, -- niistä ei puhuttukaan
-muuten kuin historiallisina käsitteinä, jotka kuuluivat entisyyteen.
-Tiedettiin, että maalla oli perustuslakinsa, joskin niitä silloin
-tällöin oli syrjäytetty, mutta niitä pidettiin melkein lukittuna
-aarteena, kunnioitustavaativana muinaisjäännöksenä, johon ei ollut lupa
-koskea ja jonka sisältöä ei yleisemmin voitu tuntea. Jos puhuttiin
-valtiollisista asioista, niin koskivat ne -- paitsi tuota nimitysasiain
-aina jännittävää kysymystä -- tavallisesti muistutuksia tai
-tyytymättömyyttä jonkun hallinnollisen toimenpiteen johdosta, joka
-Pietarissa, jollakin tavoin syrjästä vaikutettua "ruhtinaaseen" (s.o.
-kenraalikuvernööriin, ruhtinas Mentschikoffiin), oli saanut
-odottamattoman ratkaisun. Tämän ruhtinaan ja kenraalikuvernöörin
-kasvava valta ministerivaltiosihteerin, kreivi Rehbinderin rinnalla ja
-kysymys tämän edelleen virassaan pysymisestä herätti yleensä syvää
-huolta. Erityisesti muistan, minkälainen todellinen huoli valtasi
-mielet, kun 1837 äkkiä vanha, kaunis, Ruotsinaikainen "Maaherran"
-nimitys muutettiin "Kuvernööriksi." Siinä nähtiin pelolla
-lääninhallinnan paljo perinpohjaisempain uudistusten alkua. Sellaisia
-uudistuksia ei toki kuulunut, mutta tuo mainittu pelko osottaa, että,
-vaikka silloisten painostavain olojen synnyttämä horrostila olikin
-suuri, oli kumminkin aina jonkunverran olemassa isänmaallista
-valppautta, joka ei typertynyt; nukuttiin, vaan nukuttiin avoimin
-silmin, taikka ehkä oikeammin: oltiin hereillään, vaan ei tohdittu
-näyttää, että hereillään oltiin.
-
-Unta ja pelkoa oli valtiollisella alalla ja sitä oli saman verran
-muillakin aloilla. Niitä kansallishengen virvoittamisen yrityksiä,
-joita 1820-luvun nuoret, akateemiset kirjailijat olivat Mnemosynessä ja
-Åbo Morgonbladetissa tehneet, ei katsottu ansaitsevan uudistaa. Ei
-ollut olemassa ainoastaan uneliasta pelkoa, oli olemassa myöskin
-valvova senssuuri. Sanomalehdistössä 1830-luvulla olivat kansallisuus
-ja kansallishenki sanoja, joita hyvin varovasti piti käyttää, ne
-esiintyivät ainoastaan koristuksina juhlallisemmassa kirjoitustavassa.
-Eikä ne liene useammin esiintyneet jokapäiväisissä puheissakaan.
-Suomenkieltä, joka oli suomalaisen kansallisuuden varsinainen perustus,
-vielä vastaseksi, voinee sanoa, harvat tunsivat. Me kasvava polvi
-tiesimme, että suomenkieli oli kansan suuren enemmistön kieli, kuulimme
-sitä kadulla ja kyökissä, mutta että tällä kielellä olisi muuta
-merkitystä, sitä emme oppineet. Herrasväen joukossa ei yleensä tullut
-kysymykseen, että olisi luettu taikka opittu suomenkieltä; suomenkielen
-halveksumisesta sen kumminkaan ei tarvinnut johtua. Vanhempani esim.
-puhuivat usein ja kernaasti keskenään suomea, mutta sen he
-tavallisesti tekivät, kun eivät tahtoneet, että me lapset heitä
-ymmärtäisimme. Mitään suomenkielistä kirjallisuutta, sanomalehtiä
-taikka kirjoja, ei myöskään ollut sivistyneitä luokkia varten; jos
-suomeksi ilmestyi joku muu kuin uskonnollinen kirja, niin herätti se
-tosin huomiota ja siitä puhuttiin paljon, sanomalehdissäkin, vaan siitä
-puhuttiin melkein kuin jostakin harvinaisuudesta. Gottlundia, joka oli
-uskaltanut Tukholmassa ulosantaa "Otavansa", suuren, vaihtelevalla
-sisällöllä ja runsailla, värillisillä kuvilla varustetun teoksen, jonka
-hän omisti ruhtinas Mentschikoffille, pidettiin, ja osaksi syystä,
-jonkinlaisena haaveksivana ihmeilmiönä!
-
-Alussa vuotta 1831 perustettiin kumminkin eräässä Helsingin
-vinttikamarissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tämän perustetun
-seuran merkitys ei kumminkaan ollut itse perustajillekaan hetikään
-selvänä. Epäillen ja hapuillen astui seura ensimmäiset askeleensa.
-Mutta jo neljän vuoden perästä ilmestyi hedelmänä sen toiminnasta --
-Kalevala. Tämän kansallisepoksen ilmestyminen herätti hämmästystä: jo
-silloin mainittiin Elias Lönnrotin nimeä ihailulla, sen muistan.
-Laajoissa piireissä Kalevalaa tuskin luettiin: sen kieltä oli mahdoton
-ymmärtää, niin sanoivat nekin, jotka luulivat osaavansa suomea.
-Käännösten ja otteiden kautta saatiin toki vähitellen käsitys sen
-sisällöstä: jokainen tunsi ylpeyttä siitä, että meillä oli sellainen
-kansallisaarre ja siitä pitäin ruvettiin suomenkieltä katselemaan
-toisilla silmillä kuin ennen.
-
-Vasta pari vuotta ennenkuin Kalevala ilmestyi oli Johan Ludvig Runeberg
-julkaissut ensimmäiset runovihkonsa. Kun luettiin "Saarijärven Paavo"
-"Hauta Perhossa" ja ennen kaikkea "Hirvenhiihtäjät", silloin opittiin
-tuntemaan itseään: tunto, että olimme oma kansa, jolla oli oma maa,
-että olimme suomalaisia, se kävi siitä selvemmäksi. Sellaisia perin
-tuntuvia herätyksiä tuli siis useammilta tahoilta ja ne vaikuttivat,
-ettei aikojen raskaan painon alle vaivuttu ikuiseen uneen, että
-kansallistunnetta voitiin pitää vireillä, kunnes tuli aika, jolloin
-suuremmalla rohkeudella ja täydellä tajunnalla voitiin silmäillä
-tulevaisuuteen.
-
-Suuria valtiollisia tapauksia sattui Euroopassa 1830-luvun ensi
-vuosina. Se niistä, joka oli Suomea lähellä ja josta minulle on
-joitakin muistoja säilynyt, oli Puolan vallankumous. Sodassa tämän
-kukistamiseksi läksivät suomalaiset joukot -- taikka suomalainen
-joukko, sillä Suomessa ei ollut silloin enää kuin yksi pataljoona --
-ensi kerran taisteluun venäläisten kanssa yhdessä. Pidettiinkö Suomen
-kaartinpataljoonan viemistä taisteluun ulkopuolelle maamme rajojen
-muuna kuin ehdottomana välttämättömyytenä, sitä en tiedä. Mutta varmaa
-on, että pataljoonan vähän ennen tapahtunut korotus kaartiksi oli kovin
-hivellyt pientä kansallisturhamaisuuttamme, ja että siis oltiin
-erittäin ylpeitä tuosta joukosta ja että senvuoksi sen osanottoa
-"Puolan sotaan" sitä suuremmalla mielenkiinnolla seurattiin. Jokaista
-kunnioittavaa mainitsemista, jokaista tunnustusta, joka sodan kestäessä
-tuli sen osaksi, tervehdittiin, riippumatta kaikesta muusta, ilolla ja
-sitä käsitettiin suomalaisen nimen niittämäksi kunniaksi.
-
-Soturikunniaa ei koskaan tappioitta niitetä. Tuntuvia vahinkoja kärsi
-Suomenkin kaarti Puolan sodan aikana. Pataljoona marssi Helsingistä
-sydäntalvella (1831) ja sen oli jo ensimmäisinä 11 päivänä kulkiessaan
-Pietariin kestettävä 26 asteen pakkasta. Kokonaista 77 miestä oli,
-kuten sittemmin selville saatiin, jätettävä eri sairaaloihin omaan
-maahan, useimmilta kädet tai jalat paleltuneina. Sellaista ei silloin
-tietysti voitu kertoa. Mutta kotitaloni eteisessä näin sittemmin --
-hyvin sen vielä muistan -- useita sellaisia paleltuneita entisiä
-kaartilaisia, yhden vailla jalkaa, toisen vailla kättä, ja he pyysivät
-eläkettä tai apua isältäni, jolla virkansa puolesta oli sen kanssa
-tekemistä. Samaan kohtaloon joutui kai vielä muita marssiessaan
-edelleen Venäjän läpi; niiden lukumäärä, jotka sotaretken aikana
-kuolivat sairaaloihin taikka kaatuivat tappelutantereille, mainitaan
-kaikkiaan nousseen 300:taan. Pataljoonaa, johon sen lähtiessä kuului
-noin 600 aseellista miestä (yhteensä upseerien, soittokunnan ja
-aseettomain kanssa 740 miestä), vahvistettiin, sen ollessa
-kotimatkalla, täältä lähetetyllä 145 mieheen nousevalla varaväellä. Ja
-kun joukko huhtikuussa 1832 Räävelin yli oli palannut Helsinkiin ja
-asettui jumalanpalvelukseen torille kasarminsa eteen -- minulla oli
-unohtumaton onni koko perheemme kanssa eräästä kasarmin kanslian
-ikkunasta katsella tuota juhlallista toimitusta --, silloin olivat
-upseerien ja soturien rinnat kunniakkaasti koristetut Yrjönristeillä.
-"Puolan sodan kunniamerkillä Virtuti Militari" sekä "Mitalilla Varsovan
-valloittamisesta" mutta koko Suomen kaartia ei ollut silloin jälellä
-kuin vähän päälle 80 miestä. Venäjän ja Puolan sairaaloista palasi
-sittemmin kyllä useita sinne jääneitä pataljoonan osia, mutta näistäkin
-suuri osa peitettiin pian kotiintulon jälkeen hautaan niiden tautien
-johdosta, joita sotaretkellä olivat saaneet.
-
-Venäläisten kiihko-patrioottien, kun mahtipontisesti kuvaavat, miten
-paljo venäläistä verta on vuodatettu Suomen yhdistämiseksi Venäjään,
-sopisi muistaa, että mainitussa Puolan sodassa samoin kuin toisissa,
-myöhemmissä sodissa, jokunen pisara suomalaistakin verta on vuodatettu
-samaisen yhdistymisen puolesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helsinki oli lapsuuteni päivinä vielä sangen pieni kaupunki. Sen
-asukasmäärä oli 1830-luvun alulla noin 12,000 henkeä ja se nousi saman
-vuosikymmenen lopulla 16 tai 17.000:ään henkeen. Väkiluku ei siis
-erittäin huimaavalla kiireellä lisääntynyt. Kaupungin järjestämistä ja
-uudestarakentamista jatkettiin kyllä Ehrenströmin tekemän suunnitelman
-mukaan lakkaamatta, ja varmasti, mutta ilman hätäilemistä. Useat
-muhkeat yksityiset ja yleisetkin rakennukset, jotka olivat valmistuneet
-tai tekeillä, enimmät Engelin piirustusten mukaan, antoivat jo
-kaupungille jonkunlaisen pääkaupunkileiman. Mutta vasta suunniteltujen
-suorain ja leveiden katujen välissä ja palatsimaisten rakennusten
-lomassa säilyivät vielä kauan 1700-luvun, vanhan Helsingin, jätteet,
-puhumattakaan niistä kaupunginosista, jotka olivat kaupunginosia
-ainoastaan asemakartalla, mutta todellisuudessa vielä olivat veden alla
-taikka maamiehen viljavainioina, hiekkasärkkinä tai jyrkkinä mäkinä.
-
-Helsingin keskustana oli Senaatintori ja Kauppatori, joiden varsilla jo
-1830-luvun keskipaikoilla oli melkein samat rakennukset, kuin vielä
-nytkin. Puita oli istutettu "Esplanaadille" -- s.o. Kauppatorin ja
-nykyisen Heikinkadun väliselle linjalle -- 1820-luvun lopulla ja ne
-kasvoivat vähitellen. Kasarminkatu ja Etelä-Esplanaadikatu ynnä niiden
-väliset korttelit Erottajaan ja Kolmikulmaiseen toriin saakka sekä
-Uniooninkadulle asti oli ensimmäiseksi rakennettu uuden kaupunginaseman
-mukaan. Erottajan ja Kolmikulmaisen torin länsipuolinen osa, n.s. Uusi
-kaupunki, oli Fredrikinkatuun asti rakennettu ja melkein yhtä etäälle
-oli Kampin puolella ehditty, pohjoisin katu oli Eerikinkatu. Kampin
-nummella oli sotaväen harjoituskenttä ja Hietalahden tienoilla ei ollut
-vielä muita rakennuksia kuin kaartin sairaala, Sinebrychoffin
-olutpanimon ensi alkeet ja teurastuslaitos. Siitä eteläänpäin olivat
-Punavuoret vielä alkuperäisessä tilassaan: siellä oli pari riviä
-turvekattoisia kalastaja- ja merimiesmökkejä ja korkeampaa teollisuutta
-edusti siellä Röön köydenpunomarata.
-
-Nykyisen Helsingin komein keskipiste Mikonkadun tienoilla oli siihen
-aikaan mutanen lampi (Gloet), jota koko lapsuuden aikani lakkaamatta
-muutettiin järvestä maaksi. Vesiraja siirtyi siten Esplanaadin
-tienoilta askel askeleelta vähitellen pohjoiseen päin. Sieltä annettiin
-ilmaiseksi rakennustontteja sillä ehdolla vain, että ne määrätyn ajan
-kuluessa olivat täytettävät ja rakennettavat. Mutta pitkälle 1840-lukua
-mentäessä oli nykyinen Rautatietori vielä haiseva vesirapakko. Lammikon
-ranta sitävastoin ja kalliorinne sen itäpuolella, nykyiseltä
-Aleksanterinkadulta aina Kaisaniemen puistoon, oli vanhastaan
-tiheäänrakennettu kaupunginosa, jonka vanhat talot ja kadut pian
-hävisivät uuden rakennussuunnitelman tieltä. Kaisaniemi, jota
-kutsuttiin "Yleiseksi kävelypaikaksi" ja "Seurapuutarhaksi", oli isoksi
-osaksi vasta istutettu; kasvitieteellinen puutarha kasvihuoneineen
-saatiin kuntoon pian yliopiston muuttamisen jälkeen Helsinkiin.
-Kruunuhaka Elisabetintorin tienoilla oli kaupungin uusimpia osia;
-vaikka se etäinen kaupunginosa olikin, oli se aina hyvässä huudossa ja
-siellä asui aina useita kaupungin hienoimpia perheitä. Estnäsin mäeksi
-kutsuttiin seutuja Maarian ja Vironkadun yläpäässä ja sen
-Senaatintorille viettävää rinnettä sanottiin Suoksi, jossa oli
-vanhoilta ajoilta Suuri ja Pieni Hämeenkatu y.m. katuja, joihin uusi
-kaupunginjärjestys ei pitkiin aikoihin paljoa koskenut, mutta jotka
-sitten 1830-luvun lopulla yhtäkkiä muutettiin. Viimeinen ja kauan
-muiden jälkeen säilynyt osa vanhaa Helsinkiä oli Katajanokka, jonka
-muinaisaikaisen muodon vanhat ihmiset vieläkin muistavat.[2]
-
-Eteläsatama oli reunustettu puu-laitureilla Katajanokalta aina
-Saunakadun varrelle, vielä 1890-luvun lopulla säilyneiden
-makasiinirivien luo. Pohjoissatamassa ei vielä ollut laitureita. Kaikki
-torit, kuten Erottaja, eivät vielä olleet kivitetyt. Suurista kaduista
-oli Uniooninkatu -- tämän nimen sille antoi, merkittävästi kyllä,
-Aleksanteri I itse vahvistaessaan kaupunginaseman, uudisrakennuskomitea
-oli sen ehdottanut Aleksanterinkaduksi -- koko pituudeltaan valmis.
-Samoin Etelä-Esplanaadinkatu. Bulevaardinkatua vähinerin kivitettiin.
-Heikinkatuja ei oltu vielä alotettukaan eikä niiden puistoja. Kaupungin
-tullipuomi oli vielä minun muistini aikana nykyisen Aleksanterinkadun
-päässä. Pohjois-Esplanaadinkadun keskikohta oli vesiperäinen ja sen
-läntinen pää vailla rakennuksia; ainoastaan Uniooninkadun ja
-Fabianinkadun välisellä alalla oli runsaammin liikettä.
-Aleksanterinkatu taikka Rauhankatu, joksi sitä silloin kutsuttiin, oli
-senaatintorin kohdalla ja siitä rantaan asti kaupungin vanhin ja
-pulskin katu, sen länsipäätä, joka päättyi Glo-lammikkoon, täytettiin
-vähinerin, vaan Hagasundinkadun tienoille keskeytyi täyttäminen
-pitkäksi aikaa.
-
-Suurista yleisistä rakennuksista ei moni ole muistojani vanhempi.
-Senaatintalo ynnä sen eteläinen ja itäinen sivusta oli valmistunut
-jo 1822; samoihin aikoihin oli syntynyt myöskin silloinen
-kenraalikuvernöörintalo tai nykyinen Raatihuone, sekä nykyinen
-kenraalikuvernöörintalo, joka alkujaan oli rakennettu Suomen sotaväen
-päällikön asunnoksi ja sittemmin luovutettu yliopistolle sen ensi
-vuosiksi. Samoilta ajoilta oli myöskin Kaartin kasarmi ja sen itäinen
-sotilas-sivusta kotosin. Muuatta vuotta myöhemmin oli Katajanokan
-kasarmin päärakennus rakennettu. Vanha luterilainen kirkko ja entinen
-puinen Teaatteritalo olivat vuosina 1826 ja 1827 vihityt. Venäläinen
-kirkko Uniooninkadun varrella ja sitä vastapäätä oleva nykyinen
-Venäläinen sairaala (alkujaan kasarmi) olivat paria vuotta vanhemmat.
-Keisarillinen palatsi oli jo aikusin paikallaan, vaan se oli
-silloin yksityinen talo, kauppaneuvos Heidenstrauchin oma. Vanhan
-kaupungin julkisina koristuksina säilyivät jälellä Raatihuone (nyk.
-senaatintorilla, kirkon itäisen sivurakennuksen kohdalla), Kellotapuli
-(senaatin pihalla) ja sen lähellä Koulutalo aina 1830-luvun lopulle ja
-1840-luvun alulle saakka.
-
-Muut Helsingin julkiset rakennukset olen nähnyt nousevan, niin
-sanoakseni, perustuksista asti. Nikolainkirkon perustukset pantiin
-v. 1830 ja sen rakennustöitä, sen nojatorneja, sivurakennuksia ja
-portaita, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, jatkettiin
-koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Sehän vihittiin vasta 1852.
-Yliopisto valmistui ja vihittiin v. 1832. Melkein samanikuisia kuin
-tämä ovat Seurahuone, Vanha klinikka ja Kampin kasarmi. Vähän myöhemmin
-valmistui Tähtitorni ja muutamain vuosien perästä Yliopiston Kirjasto.
-Mainitsen tässä ainoastaan nämä, koska ne kaikki vielä voidaan lukea
-Helsingin uudisrakennusaikakauteen. Se, mitä uudessa yliopisto- ja
-pääkaupungissa oli välttämätöntä, oli siten saatu toimeen ja arkkitehti
-Engel, niiden mainio luoja, siirtyi töistään ijankaikkiseen lepoon.
-
-Mainitsin yliopiston vihkimisen. Se tapahtui kesäk. 19 p. 1832. Se oli
-suuri tapahtuma, ei ainoastaan minun pienelle olennolle, joka, ollen
-silloin vajaata kuusi vuotta vanha, sen hyvästi muistan, vaan koko
-isänmaalle. Sitä pidettiin, tuon Suomen korkeimman oppilaitoksen talon
-vihkimistä, joka, kuten silloin sanomalehdissä kirjoitettiin, "itse
-yksinkertaisella suuruudellaan vaikutti", koko Suomen kansalle tärkeänä
-tapahtumana, jopa "todellisena kansallisjuhlana". Eikä juhlallisuus
-rajoittunut ainoastaan vihkimistilaisuuteen. Kolmena päivänä perättäin
-tapahtui uudessa, syystä ihaillussa juhlasalissa ensiksi "lääketieteen
-tohtorien" vihkiminen, sitten "filosofian maisterien" vihkiminen ja
-lopuksi rehtorin vaihdos.
-
-Sellainen juhlallisuuksien sarja teki pakostakin syvän vaikutuksen
-erittäinkin meidän talossa, joka oli yliopistoa niin lähellä.
-Erityisesti merkilliset olivat nuo juhlapäivät meille syystä, että
-perheen vanhin silloin elävä poika. Frans, sai maisterin-vihkiäisissä
-laakeriseppeleen ja että ainoa vihkiäisissä läsnäoleva riemumaisteri
-oli enomme. Nousiaisten rovasti Josef Hoeckert, joka silloin vieraili
-vanhimman tyttärensä ja vävynsä talossa.
-
-    "Glädje nalkas våra sinnen,
-    Sorgens dystra skuggor flyn,
-    Sjunken, alla smärtans minnen
-    Höj dig Tro på en Försyn!"[3]
-
-Tällainen oli köörin vihkimisjuhlassa laulaman kanttaatin usein
-uudistettu loppusäe, jonka vielä muistan, sitä kun me pojat kotona niin
-usein juhlallisesti lauleskelimme. Paitsi kanttaattia kuului
-juhlallisuuteen ruotsinkielinen puhe, jonka piti silloin melkein
-yksinvaltias puhuja ja akateemisten juhlain runoilija, "kaunopuheiden
-ja runotaidon" professori Linsén, sekä venäjänkielinen puhe, jonka
-piti ylimäär. professori Solovieff. Venäjänkielistä puhetta pidettiin
-näet silloin ja kauan senjälkeen välttämättömänä yliopiston
-suurissa juhlallisuuksissa; sitävastoin ei pitkiin aikoihin tullut
-kysymystäkään, että suomenkieli olisi tällaisissa tilaisuuksissa saanut
-kuulua. Juhlallisuuksien päätyttyä yliopistotalossa pidettiin
-jumalanpalvelus kaupungin (nyk. "vanhassa") kirkossa, jonne opettajat
-ja ylioppilaat kulkivat juhlasaatossa. Kiitosvirttä kun veisattiin
-kaikuivat tykinlaukaukset Ulrikaporin vuorelta ja niitä paukkui myös
-niiden suurten päivällisten aikana, joita varakansleri, kenraali
-Thesleff, antoi.
-
-Vihkiäiset ja rehtorinvaihdos toimitettiin melkein samaan tapaan kuin
-tällaisia juhlallisuuksia vielä nykyisinkin vietetään, kumminkin
-useammilla juhlatempuilla, suuremmalla komeudella ja prameudella, ja
-kaikki kävi tietysti alusta loppuun saakka latinaksi. Itse
-juhlatilaisuuksissa en tietenkään saanut olla läsnä, kuulin niistä vain
-siskoiltani tarkat kertomukset. Vaan saattokulkueita sain neljänä
-päivänä perättäin nähdä omista ikkunoistamme kauniilla kesäilmoilla,
-enkä niitä ole kuudenkymmenen vuoden perästäkään unhoittanut. Vartijat
-(kurssorit) hopeaisine keihäineen, rehtori punasessa samettivaipassaan,
-vihittyjen hatut ja seppeleet, -- se oli kaikki lapselle jotain
-mielestä lähtemätöntä. Maistereita ei ollut niin paljo kuin nykyisissä
-vihkiäisissä, vaan ne olivat sitä koreammat. Kaikilla ruumiinmukaiset
-vormutakit, korkeat, kullatut kaulustat, polvihousut, silkkisukat ja
-kultasolkiset matalat kengät. Ylioppilasunivormujen joukossa muistan
-nähneeni jonkun virkamiehen puvunkin. Myöskin muistan tykinlaukaukset
-ja latinankieliset, imelän alamaiset, painetut ohjelmat, -- ne olivat
-hyviä lukuharjoituksia latinankieltä alotteleville. Vielä
-kultareunaisen riemulaulun nuorille maistereille, jonka oli
-kirjoittanut J. J. Nervander, jossa vihittyjen nimet olivat, ja jota
-laususkeltiin uudelleen ja uudelleen. Ja lopuksi muistan makeiset,
-joita äiti toi juhlista, ja komeat puvut ja maisterein tanssiaiset,
-jotka pidettiin kaupunginpäällikön talossa, jota, kuten jo olen
-kertonut, oli käytetty yliopiston tarpeisiin, kunnes sen oma talo
-valmistui.
-
-Ilo kyllä näinä juhlapäivinä mielissä vallitsi, kuten runoilija oli
-sanonut, mutta surun muistot eivät siltä häipyneet. Entisen
-yliopistokaupungin kateus suosittua perillistään vastaan pulpahti
-nytkin ilmituleen. Vanhojen turkulaisten sydäntä kirveli nähdessään
-uudessa juhlasalissa Aleksanteri I:sen suuren muotokuvan ja komean
-juhlalavan, jotka olivat siirretyt tänne Turusta, vieläpä samasta Turun
-juhlasalista riistetyt suuret, komeat ovetkin. "Ei edes näitä muistoja
-ole annettu vanhan Turun säilyttää", niin kuulin lähimmässä
-ympäristössäni huoahdettavan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mainitsemani ylioppilasten vormupuvut -- sininen hännystakki ynnä rivi
-kullatuita nappeja, leuvan alle ulottuva pystykaulus kullatulla
-laakerilehdellä molemmin puolin, sekä miekka ja kolmikulmainen hattu --
-olivat otetut käytäntöön jo viimeisellä vuosikymmenellä Turussa. Niiden
-käyttämistä pidettiin hyvin tärkeänä: kerrotaan, että kun yliopiston
-ensi vuosia ollessa Helsingissä ylhäisiä vieraita kerran odotettiin
-Pietarista, ja ainoastaan harvoilla ylioppilailla oli juhlatakit, niin
-varakanslerin toimesta komennettiin yliopiston luentosaleihin joukko
-sotilasräätäleitä ompelemaan yötä päivää niin paljo vormutakkeja, kuin
-ylioppilaskunnan esiintymiskunnon kannalta välttämättömänä pidettiin.
-Nämä vormutakit kävivät kumminkin aina kalleiksi, niitä ei siis voitu
-pakottaa aivan yleiseen käytäntöön. Mutta vähää ennen v. 1832
-vihkiäisiä käskettiin käyttää vormupukuja myöskin arkisin ja silloin
-ilmestyi määräys n.s. ylioppilassorttuuttien käyttämisestä. Se oli
-sinisestä verasta tehty pitkä takki, jossa oli musta, verkanen
-pystykaulus, kaksi riviä kullattuja messinkinappeja, joihin lyyry oli
-kuvattu, sekä sinisestä verasta tehty lakki, jonka ponnassa oli
-pronssinen, lyyryn muotoinen solki. Ja ilmoitettiin, että ylioppilailla
-oli velvollisuus lukuvuoden aikana aina käyttää tätä pukua ja että
-professorit ja muut yliopiston virkamiehet sitä myöskin saivat käyttää.
-Eikä tämä pukuasetus jäänyt pelkäksi paperiasetukseksi. Jonkunlaisella
-vastenmielisyydellä näihin takkeihin aluksi pukeuduttiin, vaan ne
-tulivat kumminkin pian käytäntöön ja samaa mallia käytettiin vielä,
-joskin se väliin unhotettiin, Aleksanteri II:sen aikoihin asti. Onhan
-lakin lyyry käytännössä vielä nytkin, vaikka se on pienennetty. Ja
-paitsi ylioppilaita, käyttivät eräät professoritkin jonkun aikaa tuota
-armossa heille sallittua arkipukua. Ainoastaan se, joka on nähnyt
-vanhan, luisevan, harmajatukkaisen lukutoukan puettuna tuohon
-pystykauluksiseen nappitakkiin, voi käsittää, minkä näköinen hän oli.
-
-Ryhdyttiinkö näihin vormupukutoimenpiteisiin yliopistossamme muista
-syistä kuin yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi venäläisten yliopistojen
-kanssa, sitä en tiedä. Ehkä niitä pidettiin tarpeellisina myöskin
-jonkun täällä sattuneen, ikävän tapauksen johdosta, taikka yleensä sen
-epähienon käytöksen johdosta, joka sen ajan ylioppilaille usein kyllä
-oli kuvaava. Eihän voi kieltää, että silloiset ylioppilaat panivat
-toimeen paljo rähinää. Mutta yhtä paljo melua aikaansaivat silloiset
-yliopistoviranomaiset pienimmistäkin syistä. "Onpa muistettava, että
-helsinkiläinen aivastus kuuluu tykinlaukaukselta Pietariin", niin oli
-kerran eräs professori varottaen sanonut; tämä lausunto on niille
-ajoille ja vielä paljoa myöhemmillekin ajoille hyvin kuvaava.
-
-Muistossani säilyy valitettavasti eräs hyvin ruma tapaus, joka
-puistatti koko yliopistoa ja koko maata. Yöllä vasten vapunpäivää 1831,
-kun pääsiäisyötä vietettiin venäläisessä kirkossa, viskattiin kivi
-ikkunan läpi kaikkein pyhimpään. Tämän ilkityön tekijää ei koskaan
-saatu kiinni, vaikka ankarimpia poliisitutkintoja pidettiin ja
-kaupungin porvaristo määräsi 500 ruplan palkkion sille, joka syyllisen
-ilmiantaisi. Mutta pidettiin varmana, että kirkon loukkaaja oli joku
-niitä monia ylioppilaita, jotka silloin, kuten vuosittain samana pyhänä
-yönä, olivat uteliaina kerääntyneet kirkon ympärille. Maa vapisi
-yliopiston perustusten alla. Kreivi Rehbinder, virkaatekevä kansleri,
-saapui Pietarista Helsinkiin, kutsui puheilleen rehtorin ja kaikki
-osakuntain inspehtorit ja hän kuuluu, röhöttäen sohvassa, lausuneen
-näille akateemisen tieteen edustajille mitä uhkaavimpia ja ankarampia
-sanoja.[4] Mutta sen enempää siitä ei tullut. Seuraavana kevännä,
-vihkimisjuhlissa, paistoi armon päivä täydeltä terältään Suomen
-yliopiston yli, ja käsky vormupukujen käyttämisestäkin annettiin niin
-pehmoisin sanoin, että sitä todellakaan ei olisi uskonut tuon
-häpeällisen tapahtuman hedelmäksi.
-
-Mutta, kuten mainittu, valtiollisesti vaarattomia melskeitä sattui usein
-ja niiden johdosta saattoi ylioppilasten vormupuku poliisinäkökannalta
-olla tarpeen vaatima. Ylioppilasosakunnissa säilyivät vielä ensimmäisinä
-Helsinginaikoina vanhat säätyerotus-ennakkoluulot taikka se henkinen
-ylpeys, joka aina on ollut niin tuntuva pikkukaupunkien yliopistoissa.
-Halveksittiin ja vihattiin kaikkea, jolla ei ollut akateemista leimaa,
--- se oli muka korkeamman sivistyksen tunnusmerkki. Turun aikuiset
-huonot tavat siirtyivät tännekin. Tappelut ja milteipä järjestetyt
-kahakat käsityöläisten ja kisällien kanssa kuuluivat aluksi Helsingin
-ylioppilaiden suosittuihin iltahuvituksiin. Taistelupaikoiksi
-mainittiin useimmiten tuo vanha ja mutkikas Kluuvi- taikka Suokatu,
-Iso Roobertinkatu taikka joku muu käsityöläisten kaupunginosa. Onneksi
-nämä tällaiset ottelut täällä pian kävivät vanhanaikaisiksi. Mutta
-pienempää kähäkkää ja rymyä kapakoissa ja konditorioissa, kaduilla,
-teaattereissa taikka yleisissä tanssiaisissa ylioppilasten ja
-sotilaitten, kauppa-apulaisten, poliisien ja kaikenlaisen muun väen
-välillä tapahtui usein, niistä saapui vieläkin myötään valituksia
-yliopiston rehtorin kuuluville ja ne antoivat viranomaisille paljo
-päänvaivaa. Yliopiston rehtorin ensimmäisenä ja työteliäimpänä toimena
-pidettiin siitä syystä, luullakseni, ylioppilaspoliisimestarin tointa.
-Pipping, tuo väsymättömän uuttera ja tarkka kirjastomies, joka pitkin
-koko 1830-lukua oli rehtorina, hoitikin tätä virkansa puolta,
-kuten yleensä kaikkea, täydellä tolkulla. Vaan hänen pikkumainen
-turhantarkkuutensa ja kylmä ankaruutensa, ne eivät olleet nuorison
-ohjaajan sopivimpia ominaisuuksia, ja hänen hallintoaan pidettiin
-siitä syystä ylioppilasten kesken aina vihattavana.
-
-Ylioppilaselämän henkisestä puolesta ei sitävastoin siihen aikaan niin
-aivan paljo puhuttu. Yksinäisissä ylioppilaskammioissa kyllä luettiin
-ahkerasti ja ahtaammissa piireissä liikkui epäilemättä jalompia
-aatteita ja korkeampia pyrintöjä. Yhteiselämä ylioppilaskunnissa oli
-vastaseksi hyvin vaatimatonta. Osakunnilla ei ollut edes omia
-kokoushuoneita, vaan kokoonnuttiin usein kuraattorin luo, kuten itse
-olen nähnyt; nostettiin tilapäisesti muutamia penkkejä pieneen
-kamariin. Ainoa henkinen ravinto oli tavallisesti väittely erinäisistä
-latinalaisista lauseista. Kansallistunto ei ollut vielä siksi voimakas,
-että se olisi yleisemmin elähdyttänyt akateemista yhteiselämää.
-Ainoastaan Pohjolaisesta osakunnasta kuului joskus heräävän
-kansallistunnon ja ihanteellisten pyrintöjen oireita. Tämä osakunta ei
-silloin ollut ainoastaan lukumäärältään suurin, vaan se luki myös
-joukkoonsa useimmat yliopiston nuoremmat henkiset kyvyt. Tämä osakunta
-se esimerkillään antoi aiheen säännöllisiin vuosijuhlaviettoihin eli
-"kansakuntajuhliin", joissa vähinerin nuorisossa liikkuvat kansalliset
-pyrinnöt esitelmissä ja puheissa ja lauluissa yhä selvemmin ja
-voimakkaammin esiintyivät.
-
-Turun ajoilta kuuluisia, iloisia Toukokuunjuhlia koetettiin kyllä
-Helsingissäkin edelleen säilyttää. Ne olivat koko ylioppilaskunnan
-yhteisiä luonnon helmassa vietettäviä kevätjuhlia. Kolme sellaista
-juhlaa vietettiin 30-luvulla, ensimmäinen 1832 Sörnäisten niemellä,
-toinen ja kolmas vuosina 1834 ja 1836 Gumtähdessä. Niitä suurenmoisesti
-ja virallisesti valmisteltiin ja niihin kutsuttiin paitse yliopiston
-opettajia ja viranomaisia senaatin jäsenet ja muut korkeammat
-sotilas- ja siviilivirkamiehet ja maljoja esitettiin keisarille,
-keisarinnalle, perintöruhtinaalle ja koko keisarilliselle huoneelle,
-kenraalikuvernöörille, v.t, kanslerille ja varakanslerille, senaatille,
-rehtorille j.n.e., ja kaikki ne puheet olivat hienosti muovailtuja
-korulauseita. Mutta muuta henkistä ravintoa noissa juhlissa tuskin
-lienee ollutkaan; juominen oli pääasia, laulettiin ja iloittiin, palloa
-lyötiin ja muutenkin urheiltiin. Näin viattomia siis nämä juhlat
-olivat, vaan senjälkeen kuin Snellman viimeksimainitussa juhlassa oli
-uskaltanut esittää maljan isänmaallekin, ei näitä kevätjuhlia enää
-pitkään aikaan saatu pitää. Vasta 1848 pitivät ylioppilaat taas
-kevätjuhlan, vaan silloin olikin ajan henki jo toinen ja tämän juhlan
-muisto, joka kuuluu minun ylioppilasaikaani, onkin aivan toisenlainen.
-
-Tässä puheenalaisilta ajoilta on kumminkin vielä mainittava eräs
-tilaisuus, jota kaikki siinä olleet ovat unhottumattomaksi kuvanneet ja
-jossa nähtiin, että jalo, isänmaallinen into kyllä saattoi leimuta
-senkin ajan akateemisessa nuorisossa. Tarkoitan ylioppilaskunnan
-toukok. 8 p. 1837 n.s. Säästöpankissa toimeenpanemaa jäähyväisjuhlaa
-Runebergin kunniaksi, jonka ennen pitkää tuli siirtyä Porvooseen.
-Siellä selvästi julkilausuttiin niinhyvin surun ja kaipuun tunne
-rakastetun opettajan poislähdön johdosta, kuin mielissä vallitseva
-harmi niiden olojen johdosta, jotka pakottivat yliopiston luopumaan
-parhaasta koristeestaan. Hehkuvia puheita pidettiin, Lauri Stenbäckin
-runoja laulettiin ja koko juhlassa, jota kesti kaksitoista tuntia,
-kuuluu vallinneen niin lämmin mieliala, että semmoista ennen ei oltu
-tunnettu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopisto- ja ylioppilaselämän tapauksista samoinkuin kaikesta muusta
-merkillisestä, jota sattui pääkaupungissa, Suomessa yleensä ja koko
-maailmassa, sain lapsuudestani saakka tietoja perheenkeskeisistä
-keskusteluista. Ateriain aikana ja muulloinkin perheen koossa ollessa
-puhuttiin aina vilkkaasti päivän uutisista, suurista valtiollisista ja
-kirjallisista asioista ja pienistä perhekaskuista.
-
-Olihan siihenkin aikaan kyllä jo sanomalehtiä, mutta niissä ei silloin,
-kuten nyt, ollut uutisia eikä mielipiteitä. Mitä sanomalehtiä maassa
-yleensä oli, niitä oli kaikkia aina meidänkin talossa. Isäni oli näet
-niitä harvoja, jotka aina tilasivat jokaisen sanomalehden, joka maassa
-ilmestyi, nim. ruotsiksi, suomalaisista lehdistä ei siihen aikaan,
-lukuunottamatta Lönnrotin Mehiläistä, ollut paljo puhumistakaan. Joka
-päivä, tullessaan kotiin senaatista noin klo 2 tienoissa, oli hänellä
-povitaskussa kaikki päivän sanomalehdet, kaupungissa ilmestyneet ja
-postissa saapuneet, eikä povitasku siitä ollut ensinkään pullollaan.
-
-Sillä sanomalehtiä ei ollut paljo eikä ne olleet suuria. Muoto oli
-kaikilla sama: noin puolentoista neliökorttelin koko. Numeron muodosti
-neljä sellaista, kahdelle palstalle jaettua sivua, -- joskus,
-poikkeustapauksissa, seurasi lisälehti. Joka arkipäivä ilmestyi
-Finlands Allmänna Tidning; Helsingfors Tidningar ja Helsingfors
-Morgonblad ilmestyivät molemmat kahdesti viikossa, ei toki samoina
-päivinä. Kahdesti viikossa ilmestyivät molemmat Turunkin lehdet, Åbo
-Tidningar ja Åbo Underrättelser (kumpasenkin nimikuvaa koristi,
-omituista kyllä, suuri leväsiipinen kotka), samoinkuin Borgå Tidning,
-joka syntyi 1838.[5]
-
-Paljo ei saata otaksua näiden lehtien sisältäneen, vaan niiden
-saapumista odotettiin kumminkin jännityksellä aina puolenpäivän aikaan.
-Nuo pienet lehdet kiertelivät kädestä käteen, ennenkuin ruokapöytään
-käytiin, jopa päivällisen aikanakin, ja sen päätyttyä oli lehden koko
-sisältökin tavallisesti loppuunnautittu. Virallisesta lehdestä oli ehkä
-saatu tietää jotakin merkillistä valtiollista, jota oli tapahtunut pari
-viikkoa sitten -- sillä lennätinlangoista ei vielä tietty mitään eikä
-posti Pietarin kautta tuonut ulkomaisia lehtiä kuin kahdesti viikossa.
--- Helsingfors Tidningar'eitä kutsuttiin "juorulehdeksi" ja siihen
-oltiin tyytyväisiä, jos sen toimittaja oli "huhun mukaan" saanut
-kerrotuksi jonkun senaatissa äsken tapahtuneen nimityksen, jota
-suullinen huhu ei vielä ollut ehtinyt tehdä aivan tunnetuksi. Jos lehti
-sen lisäksi tiesi kertoa jostakin pidettävästä konsertista taikka
-muusta huvista, taikkapa sään muutoksesta eli muusta kaupungin
-tapahtumasta, niin katsottiin sen täyttäneen kaikki sellaisen lehden
-vaatimukset, jonka tehtävä kaupungin varsinaisena ilmoituslehtenä oli
-sen tärkein. Maaseutulehdistä luettiin Åbo Underrttelsejä, niin kauan
-kuin Lars Anell niitä toimitti, koko paljo; naisista se lehti oli
-erittäin hauska, siinä kun oli hyvin käännettyjä pikkukertomuksia sekä
-vereksimpiä "Pariisin muoteja"; lehdessä oli muuten luotettavia
-nimitysasioita sekä merenkulku-uutisia. -- Mutta tunnustetusti paras
-lehti oli Helsingfors Morgonblad, -- sen lukemiseen meni enin aikaa.
-
-Tämän lehden toimittajana sen alusta asti 1832 oli, kuten tunnettu,
-Johan Ludv. Runeberg aina vuoteen 1837. jolloin hän siirtyi Porvooseen.
-Vielä muistan hyvin sen riemun, jolla tuota uutta lehteä tervehdittiin,
-kuinka sievänä sitä jo ulkopuoleltakin pidettiin, siinä kun nimikuvana
-oli avonainen kirja maapallon ja laakeriseppeleen välillä. Vaan
-sisältöä tietysti enin ihailtiin. Runebergin nimellä oli silloin jo
-hyvä ja mahtava sointu. Ja tiedettiin, että hänen takanaan oli piiri
-nuoria miehiä, joiden joukossa yliopiston lahjakkaimmat, kuten
-Nervander, Nordström, Cygnaeus, Lille y.m. Syystä odotettiin lehdestä
-paljo eikä toiveissa petyttykään.
-
-Runebergin Morgonbladissa sai miltei joka maanantai ja perjantai
-lukea jotakin, josta todellakin kannatti puhua, eikä ainoastaan
-päivällispöydässä, vaan vielä paljo jälestäkinkäsin, olipa paljo, josta
-voi puhua vielä tänään ja vielä kauan. Milloin siinä oli joku
-Runebergin oma runoelma taikka Nervanderin, Cygnaeuksen tai
-Stenbäckin taikkapa joku Lillen onnistunut tilapää-runo: milloin
-käännöksiä Kalevalasta taikka jostakin kauniista, lyyrillisestä
-kansanrunosta. Jonakin päivänä huvitti Runeberg lukijoitaan
-laskettelemalla leikillisiä mietelmiään uusimmasta ruotsalaisesta
-kaunokirjallisuudesta, toisena kirjoitti hän vakavia ja syvällisiä
-artikkeleitaan rva Lenngrenistä. Almqvistista j.n.e. Ja kun hän
-julkaisi jonkun kertomuksistaan, oli siitä yhtä paljo iloa ja nautintoa
-nuorimmille kuin vanhimmillekin lukijoille. Kuinka kilpailtiinkaan,
-kuka ensiksi saisi käteensä numeron, jossa oli palanen Runebergin
-"Tulipaloa" taikka "Salakuljettajaa", "Kaksintaistelua" tai muuta hänen
-kertomustaan. Yhtä suurella ilolla vastaanotettiin hänen näytelmällinen
-pilajuttunsa "Kosija maalta" sekä käännöksensä "Katso kuvastimeen".
-Hartaalla jännityksellä luettiin "Vanhan puutarhurin kirjeet" ja ne
-herättivät pitkällisiä ja vakavia keskusteluja. -- Mutta paitsi
-kaikkea, mitä Runeberg itse kirjoitti, sisälsi hänen lehtensä monia
-muiden kirjoittamia arvokkaita historiallisia ja kirjallisia
-artikkeleita, Lönnrotin ja Nervanderin matkakirjeitä y.m. Muistanpa
-m.m. millä mielihalulla luettiin J. J. Nordströmin perinpohjaisia ja
-arvokkaita "Muistiinpanoja matkalta Helsingistä Rääveliin"; niinikään
-herätti saman kirjoittajan perusteellinen ja ankara v. Bondsdorffin
-kameraalilainopin arvostelu tavatonta huomiota ja se oli vastauksineen
-ja vastineiden vastineineen miltei ensimmäinen arvostelusota
-sanomalehdistössämme. Pikkumainen, nalkuttava sanomalehtipolemiikki ei
-ollut vielä muotiin päässyt; vasta Runebergin lähimmän seuraajan
-toimittaessa Hels. Morgonbladetia ruvettiin tätä sanomalehtiurheilua
-viljelemään, etenkin teaatteriarvosteluissa, koska molemmat lehdet.
-Hels. Morgonblad ja Hels. Tidningar, siinä asiassa alinomaa sattuivat
-olemaan eri mieltä. Sittemmin tämä urheilu nopeasti kehittyi ja on
-kehittynyt viime aikoihin asti.
-
-Jos siis sanomalehdistössä lapsuuteni aikaan oli koko runsaasti hyvää
-lukemista, niin ei se kumminkaan vielä ollut erittäin herättävää
-laatua. Siinä oli paljo kertomuksia kotimaasta ja sen historiasta, vaan
-ei mitään, joka olisi erittäin kehottanut ja innostanut kansalliseen ja
-valtiolliseen elämään. Ei myöskään kirjoituksia yhteiskunnallisista
-kysymyksistä. Sanomalehtimiehet varoivat sellaiseen koskemasta.
-Elettiin, kuten olen sanonut, pelon aikakaudessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samoin kuin isäni saattoi meidät kotona tilaisuuteen tutustumaan
-melkein koko sanomalehtikirjallisuuteen, tarjosi hän meille enimmät
-kirjateokset, joita maassa ilmestyi. Sellainen kirjallinen harrastus ei
-siihen aikaan ollut taloudellisestikaan murjova. Kotimaisen teoksen
-ilmestyminen oli harvinainen merkki -- ilmiö; sellaisen tekijää
-pidettiin merkillisenä miehenä.
-
-Kun koetan muistella, mitä arvokkaampia kirjallisia uutuuksia 1830-luku
-tarjosi, niin kääntyy ajatukseni taas Runebergiin. Ensimmäinen vihko
-hänen runojaan (Dikter) ilmestyi huhtikuussa 1830 ja saman vuoden
-jouluksi saapuivat hänen servialaiset kansanlaulunsa samaan aikaan kuin
-J. J. Nervanderin käännös Baijerin kuninkaan Ludvigin runoista. En voi
-sanoa, että näiden runoteosten ilmestymispäivän muistaisin, mutta
-selvästi on mielessäni vielä Runebergin runojen kaunis kansilehti,
-joutsen, joka ilta-auringon valossa ui yli lehtevärantaisen lahden.
-Usein viisivuotias poika tätä kuvaa katseli ja luki sen alta
-"Joutsenen" viimeiset säkeet.
-
-Tästä ajasta asti muistan, kuinka Runebergin runoutta yleisesti
-ihailtiin. Joskin Tegnér oli sen ajan runoilijain kuningas pohjolassa
-ja sekä veljeni että siskoni osasivat ulkoa Fritiofin sadun ja muitakin
-hänen runoteoksiaan, ja joskin vanhemmilleni Franzénin runot olivat
-rakkaimmat ja Choraeuksen runot lapsuudenajan lemmikit, niin oli sekä
-vanhempain että nuorempain sydämmissä sijaa Runebergillekin. Kun tämä
-1831 sai Ruotsin akatemian toisen palkinnon runostaan "Hauta Perhossa",
-vastaanotettiin se tieto suurella riemulla; akateemisilla palkinnoilla
-oli silloin toinen merkitys kuin nyt. Kun Hirvenhiihtäjät ilmestyivät
-(syyskuulla 1832), niin ei se yleisölle ollut mikään yllätys: kaikki
-sitä tiesivät odottaa, sillä runoilija oli edellisenä vuonna lehdessään
-julaissut siitä pitkiä otteita suositellakseen sitä yleisölle ja
-kenties saadakseen neuvoja korjatakseen mahdollisia virheitä. Jokainen
-käsitti heti alusta Hirvenhiihtäjät suureksi runoteokseksi. Se oli
-tosin aivan toista maata kuin Fritiofin satu ja muut sen ajan runouden
-helmet: kuusmittainen runo tuntui vieraalta, Mutta sisällys oli sitä
-kodikkaampaa. Siitä tunnettiin heti oma maa ja oma kansa, jota ei ennen
-runoista oltu löydetty, paitsi Saarijärven Paavon hallaisilla mailla.
-Olemme suomalaisia, niin lauloi runoilija ensi kerran -- ja se
-ymmärrettiin.
-
-Toinen osa Runebergin runoja, joiden joukossa oli m.m. Hauta Perhossa,
-ilmestyi kesällä 1833. Sen julkaisi runoilija Vaasan, Oulun ja Kuopion
-läänien hätääkärsiväin hyväksi. Ja niin pieni oli vielä se yleisö, joka
-osti noin etevän runoilijan teoksia, että Runeberg piti välttämättömänä
-edeltäkäsin tilauttaa runovihkonsa. Tässä, ajalle kuvaavassa,
-tilausilmoituksessaan sanoi hän m.m.: "Ettei yrityksestä kertyvää
-rahamäärää pienennettäisi tarpeettomani liikakappaleiden kautta, ei
-suurempaa painosta oteta, kuin mitä käteisellä rahalla tilataan;
-kumminkin aijotaan sen lisäksi painattaa sata kappaletta myötäviksi
-Ruotsissa kirjakauppain kautta myöskin hätääkärsiväin hyväksi". Vielä
-mainittiin, että teosta tulisi seuraamaan painettu tilaajain luettelo
-ja pyydettiin, että tilauslistat niin pian kuin mahdollista
-lähetettäisiin yliopistoon Pohjolaiselle osakunnalle, "joka on
-päättänyt lahjoittaa ainakin teoksen painatuskustannukset ja, jos
-tilauksia tulee vähän, myöskin paperin". -- Näkyyhän, että siihen
-aikaan ei runoiltu rahan ansiosta!
-
-Vielä saman aikakauden kuluessa, josta nyt puhun, v. 1836, julkaisi
-Runeberg "Hannansa". Samoin kuin "Runojen" ensi osaa koristi tätä
-teosta kansikuva, joka oli tehty runoilijan langon F. Tengströmin paria
-vuotta aikasemmin perustamassa Suomen ensimmäisessä kivipainossa.
-Piirustanut sen oli P. A. Kruskopf. Kuva, joka esitti runoelman
-molempia nuoria rakastavia kihlautumisensa ensi hetkenä, ei ollut
-missään suhteessa mestariteos, vaan ainakin kymmenvuotinen poika
-saattoi sitä ihailla samanverran kuin vanhemmat itse runoa, sen voin
-vakuuttaa. Hanna hankki Runebergille vielä enemmän suosijoita ja
-ihailijoita kuin hänellä ennen oli ollut.
-
-Olen nyt maininnut kaikki, mitä Runeberg julkaisi 1830-luvulla, eikä
-sitä vähän ollutkaan. Jo aikasemmin olen viitannut Kalevalan
-ilmestymiseen 1835 ja sen merkitykseen. Muuta mainittavaa ei paljoa
-olekaan 30-luvun kirjallisesta tuotannosta, Mutta Runeberg ja Kalevala
-riittävätkin tekemään tuon vuosikymmenen taiteajaksi Suomen
-kirjallisuudessa ja Suomen kansallisessa historiassa.
-
-Muista samaan aikaan ilmestyneistä teoksista ovat kumminkin mainittavat
-eräät historialliset teokset, jotka olivat itsessään arvokkaat ja joita
-meidän talossa isä ja pojat erityisellä innolla lukivat. V. 1833
-julkaisi J. J. Tengström "Nuoremman Gezelion muistot"[6] ja 1838
-"Suomen yliopiston entisten varakanslerien, tiedekuntain jäsenten ja
-apuopettajain kronoloogiset luettelot yliopiston perustamisesta sen
-toiselle vuosisadalle". Samoin julkaisi arkkipiispa Tengströmin toinen
-vävypoika ja oppilas historian alalla V. G. Lagus 1834 "Turun
-hovioikeuden historian" ja seuraavina vuosina "Asiakirjoja Suomen
-kirkkohistorian valaisemiseksi". G. Reinin "Suomen entisyys
-kronoloogisesti esitettynä" (1831) ja A. I. Arvidssonin 1832 ilmestynyt
-pieni "Suomen historian ja maantieteen oppikirja" olivat tarpeellisia
-ja tervetulleita isänmaan tuntemisen oppaita ja samoin oli laita sen
-ensimmäisen Suomenmaan tilaston yrityksen, jonka Rein saksaksi julkaisi
-1839 nimellä "Statistische Darstellung". Laillaan tärkeä teos oli
-myöskin F. P. v. Knorringin "Vanha Suomi eli entinen Viipurin
-kuvernementti" (1833); sama tekijä julkaisi sitäpaitsi 1832 "Suomen
-sotakoulujen historiikin".
-
-J. V. Snellman alotti kirjailijauransa julkaisemalla lentokirjan
-"Spanska flugan", jonka I:nen vihko ilmestyi 1839 ja jonka ankara,
-kriitillinen voide monella taholla kirveli. Jo ennen, 1837, oli hän
-julkaissut teoksensa "Logiikan esittämisen koe" ja muuten oli hän
-tullut tunnetuksi kieltäytyessään rupeamasta viranomaisten toimesta
-kahtia jaetun Pohjolaisen osakunnan toisen puoliskon kuraattoriksi sekä
-niiden pitkien rettelöjen kautta, joita siitä punoutui. Jotenkin samaan
-aikaan esiintyi myöskin Fredr. Cygnaeus runoilijana, ja esteetikkona:
-hän julkaisi 1837 ensimmäisen kirjasensa "Jääkynttilät"; tunnetuksi
-tuli hän myös pitäessään jäähyväispuheensa Suomen kadeteille ja puheen
-kemian professorin P. A. Bonsdorffin hautajaisissa, jotka molemmat
-puheet painettiin ja herättivät suurta vastakaikua.
-
-Lainopillisella alalla oli J. G. v. Bonsdorffin "Suomen
-Suuriruhtinaanmaan Kameraalilain oppi", joka 1833 ilmestyi kolmena
-suurena nidoksena, tärkeä ilmiö. Meidän talossa, jossa isäntä oli
-kameraalimies ja tekijän virkaveli, huomattiin tätä teosta erityisesti
-ja sitä huomiota lisäsi suuressa määrin Nordströmin ennenkerrottu
-ankara arvostelu ja siitä johtunut väittely. -- Lainopillista
-kirjallisuutta edustivat muuten asetuskokoelmat, joita vähinerin
-ilmestyi: v. 1833 julkasi R. Trapp käytännöllisen lainopillisen
-käsikirjan, nimellä "Nuori lakimies", ensimmäinen laatuaan Suomen
-kansalaisille.
-
-En saa lopuksi unhottaa silloisen ministerivaltiosihteerin kreivi
-Rehbinderin 1836 ulosantamaa "Alamaista kertomusta Suomen
-suuriruhtinaanmaan tilasta ja hoidosta vuodesta 1826 nykyiseen aikaan",
-huomattava julkaisu, jommoisia valitettavasti sittemmin ei ole
-ilmestynyt.
-
-Täten olen nyt melkein tyhjentänyt lapsuudenmuistojeni kotimaisen
-kirjallisuuden varastot vuoteen 1840 asti. Tästä yliopistomme
-riemujuhlavuodesta, joka kirjallisessakin suhteessa on erityisesti
-muistettava, puhun tuonnempana.
-
-Kumminkin on mainitsematta kirja, joka silloin jo vuosittain ilmestyi
-ja jonka lukutaitoni ensi ajoilta tunsin miltei paremmin kuin minkään
-muun. Tämä kirja, jota perheen miehiset jäsenet paljo viljelivät, oli
--- Suomen valtiokalenteri. Se päivä vähää ennen joulua, jolloin pian
-alkavan uuden vuoden kalenteri ilmestyi, oli nautintopäivä meille.
-Kirjasta emme hellittäneet, ennenkuin olimme sen kannesta kanteen
-katselleet ja ottaneet huomioon jokaisen siinä olevan uutuuden tai
-muutoksen. Valtiokalenteri oli _osattava_. Ja sen tuntemisessa pian
-vaurastuttiin, sillä sitä opiskeltiin innolla. Tälle voi nauraa! Vaan
-varmaa on, että kalenterin tunteminen takaa koko joukon isänmaankin
-tuntemista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kotimainen kirjallisuus oli köyhää, vaan onneksi se ei ollut ainoaa
-lukemista, johon meillä kodissamme oli tilaisuus. Isälläni oli, kuten
-jo olen maininnut, jommoinenkin kirjakokoelma, eikä ainoastaan Ruotsin
-historiaa ja lakitiedettä koskevaa kirjallisuutta, vaan muutakin.
-Kaupungin kirjakaupoissa kävi hän usein ja hänet näki aina, samoinkuin
-silloisen kirjastonhoitajan Pippingin, jokaisessa kirjahuutokaupassa.
-Siten kasvoi kirjasto myötään; huutokauppaostosten kautta sen sisältö
-kumminkin kävi hiukan kirjavaksi.
-
-On muuten muistettava, että yksityisiä, suurempia kirjastoja siihen
-aikaan oli tiheämmässä kuin nykyjään. Ei ollut niin paljo sanomalehtiä,
-luettiin siitä syystä enemmän kirjoja. Jos sittenkin kirjoja ilmestyi
-vähemmän ja jos niiden menekki oli nykyistä paljo pienempi, niin se
-riippui siitä, että sivistys ei ollut ehtinyt niin pitkälle alaspäin
-kuin nykyisin. Mutta ylempäin luokkain keskuudessa, niin sanoakseni
-sivistyksen etuoikeutetuissa piireissä, oli tarve lukea kirjoja yleensä
-varmaankin suurempi kuin nyt. Sen todistaa minusta sekin, että kohta
-senaatin ja muiden virastojen siirryttyä Helsinkiin 1819 muodostui
-virkamiesten y.m. joukossa n.s. Lukuseura, joka kymmenessä vuodessa
-keräsi melkoisen kirjaston lainattavaksi seuran jäsenten kesken. Tämä
-seura, jonka kirjastoon kuului ei ainoastaan kaunokirjallisia teoksia,
-vaan myöskin historiallisia, matkakertomuksia y.m., myöskin
-vieraskielisiä, ja jonka kaikki kirjat olivat kauniisti nidotut ja
-suurella, kultaisella niinileimalla varustetut, hajaantui kumminkin
-alussa vuotta 1829 (arvattavasti, koska se katsottiin tarpeettomaksi,
-sittenkuin yliopisto oli Helsinkiin siirtynyt ja sen Turun palon kautta
-hävitettyä kirjastoa oli ruvettu uudelleen perustamaan), ja sen kirjat
-jaettiin seuran jäsenten kesken. Vaan, kuten sanottu, useilla
-yksityisilläkin, vaikkeivät tiedemiehiä olleetkaan, oli melkoisia
-kirjakokoelmia. Mainittakoon ainoastaan kolme silloista senaattoria,
-salaneuvos C. Walleen, vapaah. G. v. Kothen ja valtioneuvos J. P.
-Winter, joiden kokoelmat olivat erittäin arvokkaat ja kalliit, --
-useita pienempiä en luettelekaan.
-
-Isäni kirjakaappi oli aina auki perheen jäsenille. Siinä
-tapasimme myöskin useita ulkomaisia ruotsiksi käännettyjä teoksia,
-maailmanhistorioita ja vanhan ja uuden ajan historiaa koskevia
-erityisteoksia, varsinkin useita memoaareja Ranskan vallankumouksen ja
-Napoleonin vielä tuoreessa muistossa olevilta ajoilta. Matkakertomuksia
-oli maapallon kaikista osista. Karttoja ja kuvateoksia (myöskin
-luonnontieteellisiä, kuten veljesten v. Wrightin "Ruotsin linnut" ja
-Nilssonin "Skandinaavian eläintieteen kuvasto") oli paljo.
-Kaunokirjallisesta osastosta tuskin puuttui yhtään Ruotsin runoilijaa
-edelliseltä vuosisadalta. Useita Ranskan suuria kirjailijoita oli
-alkukielellä ja Saksan mestariteokset olivat edustetut ainakin
-Upsalassa painetun suuren teoksen "Bibliothek der deutschen Klassiker"
-kautta. Cervantes (Don Qvixote). Walter Scott, Washington Irving ja
-Arnellin ruotsiksi kääntämä Cooper olivat jo aikasin siellä; samoin
-pitkä rivi saksalaisia rosvo- ja ritariromaaneja (Rinaldo Rinaldini,
-Abellino, Fernando Lonelli, Konrad Toxa von Toxhjelm ja mitä ne kaikki
-olivatkaan nimeltään). Ja kun niiden lisäksi sitten rupesi ilmestymään
-Hjertan Lukemisto ja Thomsonin Kabinettikirjasto, joissa viikottain
-säännöllisesti julaistiin ruotsalaisia käännöksiä Victor Hugon,
-Marryatin, Sealsfieldin y.m. aikalaisten parhaista romaaneista, niin ei
-voitu enää valittaa romaaninlukemisen tilaisuuden puutetta.
-
-Halukkaimmin lukivat kumminkin varsinkin naiset ruotsalaisen
-kaunokirjallisuuden uusimpia teoksia. Niiden parhaimpain hankkiminen
-kotiimme oli vanhimman veljeni Fransin erityisenä mieleisenä
-huolenpitona. Tegnér oli, kuten jo olen maininnut, ensi aikoinani
-runollinen epäjumalamme; kun oli kysymys Fritioffin sadusta ei kirjaa
-tarvittu, jokainen osasi sen melkein kokonaan ulkoa ja siitä laulettiin
-pianon ääressä alituiseen lauluja Crusellin säveleillä. Mutta
-vähitellen nousi uusia tähtiä ruotsinkielisen kaunokirjallisuuden
-taivaalle. Ihailtiin Nikanderin koreita runoja ja pianon ääressä
-kuultiin pian "Ingeborgin valituksen" ohessa usein Böttigerin herkkiä
-ja tuntehikkaita lauluja. G. H. Mellinin kalenterista "Vinterblommor"
-(Talvikukkia), joka pitkän ajan ilmestyi joka jouluksi, tutustuttiin
-Ruotsin nuorimpiin lyyrikkoihin sekä Mellinin omiin hyvin suosittuihin
-historiallisiin novelleihin. Mutta ennen kaikkea silloin nousevat
-ruotsalaiset naiskirjailijat anastivat yhä suuremman vallan
-lukijakunnan joukossa. Fredrika Bremerin kuvauksia arkielämästä,
-vapaaherratar v. Knorringin kertomuksia luettiin ja niistä puhuttiin
-eikä kukaan voinut olla niitä tuntematta. Yhtä suuren huomion
-saavutti rva Flygare (sittemmin rva Carlén), kun hän vähän myöhemmin,
-1840-luvulla, astui kirjalliselle näyttämölle. -- Almqvistista en ole
-vielä maininnut. Hänen neronsa vaikutti tenhovasti varsinkin
-miespuoliseen nuorisoon ja se häntä kauan ihaili, voisipa sanoa,
-melkein ihannoiden palveli.
-
-Kuvalehtiä ei siihen aikaan ollut perhelukemiseksi. Vanhaa
-puupiirrostaitoa ei oltu uudelleen kehitetty, valokuvauksen ja
-valopainoksen aika oli vielä kaukana. Mitä oli kuvattava, se kuvattiin
-vähää aikasemmin keksityn kivipainon avulla taikka teräs- ja
-vaskipainoksella. Meidän kotiin oli kumminkin tilattu F. Boyen
-Tukholmassa toimittama taide- ja muotilehti, joka jossakin määrin ajoi
-kuvalehden asian; se ei ollut suuri, ilmestyi vain kerran kuussa, vaan
-sitä huolella hoidettiin. Joka vihossa oli neljä kuvaa. Yksi esitti
-jotakin kuuluisaa päivän henkilöä, toinen oli jonkun taideteoksen
-jäljennös, kolmas esitti jonkun uuden konekeksinnön tai rakennusihmeen
-piirustusta, jotakin verestä merkkitapausta taikka jotakin leikillistä
-aihetta; neljännellä sivulla tarjottiin aina värillisiä muotokuvia,
-uusimpia nais- ja miespukujen malleja, ja se oli luullakseni sen ajan
-ainoa muotilehti Skandinaviassa. Ilolla tervehdittiin jokaista uutta
-numeroa tätä lehteä, joka ilmestyi vuosina 1818-1844.
-
-Muistettava on vielä, että jommoisenkin osan kirjallisesta huomiostamme
-anastivat silloiset rehevät ruotsalaiset valtiolliset lentokirjat.
-Tätä kirjallisuutta kehitti etupäässä ruotsalainen Crusenstolpe,
-joka julkaisi "Oloja ja suhteita" (Ställningar och Förhållanden)
-nimisen kirjassarjan. Hän tuomittiin, kuten tunnettu, 1838
-vankeusrangaistukseen syystä, että oli tehnyt hyökkäyksiä Kaarlo
-Juhanan hallitusta vastaan; siitä johtui Tukholmassa suuria
-kansanmeteleitä ja muita selkkauksia ja kirjakauppoihin tulvi
-kaikenlaisia lentokirjoja ja häväistyskirjoituksia. Näitä kaikkia sekä
-tapauksia että kirjasia seurasimme me, isä ja pojat, suurimmalla
-jännityksellä, kooten talteen jokaisen tuollaisen lentokirjan.
-Crusenstolpea pidettiin etevänä kirjailijana ja kun hän sitten 1840
-Vaxholman linnasta rupesi julkaisemaan historiallis-romantillista
-kuvaustaan "Morianen" niin hankki hän ihailijoilleen verrattoman
-nautinnon.
-
-Valtiollinen lentokirjanen, samanaikainen kun Crusenstolpen vihot,
-mutta niistä aivan syrjässä, oli entisen Helsingin professorin Isr.
-Hvasserin ruotsinkielinen kirjanen "Liittoneuvotteluista Ruotsin ja
-Venäjän välillä 1812". Siinä kirjasessa otettiin ensi kerran vakavan
-käsittelyn alaiseksi Suomen valtiollinen asema jälkeen v. 1809. Tämä
-kirja oli tietysti, kuten melkein kaikki, mitä silloin ilmestyi
-valtiollista ja historiallista, senssuurin kieltämä kirja, mutta siltä
-sen sai lukeakseen jokainen, joka halusi. Vaan millään erinomaisella
-lämmöllä sitä ei, mikäli muistan, vastaanotettu. Se käsitys
-valtio-oikeudellisesta asemastamme, jota Hvasser tässä teoksessaan ja
-seuraavana vuonna vastineeksi Geijerille julkaisemassaan kirjoituksessa
-"Porvoon valtiopäivistä ja Suomen asemasta 1812" esitti, oli kyllä
-miltei täydellisesti sama kuin se, joka parin vuosikymmenen perästä
-pääsi ja sittemmin yhä edelleen Suomessa jäi yleiseksi. Mutta silloin
-ei vielä yleisö Suomessa ollut tällaiselle käsitykselle kypsi:
-epäilemättä pidettiin Hvasseria suurena haaveilijana. Pitäisihän kyllä,
-niin arveltiin, asemamme oikeastaan ja oikeuden mukaan olla sellaisen
-kuin hän sanoo, mutta emme uskalla ajatella, että se todella sellainen
-on. Kuinka syvälle valtiolliseen epäilykseen, että en sanoisi
-epätoivoon, siihen aikaan oli vajottu, sen osoittaa m.m. A. I.
-Arvidssonin, salanimellä Pekka Kuoharinen, Hvasseria vastaan
-kirjoittama perin pessimistinen lentokirja "Suomi ja sen tulevaisuus",
-jota maassamme ymmärrettiin paljo paremmin, jopa siihen määrään, että
-sitä levisi kolme painosta. Samaa kysymystä valaisi kumminkin parin
-vuoden perästä uusi Tukholmassa ilmestynyt lentokirja "Suomen
-nykyinen valtiomuoto", tekijänä Olli Kekäläinen. Tämä kirja, jota
-nimilehdellä sanottiin "yritykseksi yhdistää herrojen Hvasserin ja
-Pekka Kuoharisen toisistaan eroavia käsityksiä", tutki kysymystä
-vakavasti valtio-oikeudelliselta kannalta ja tärkeimmissä kohdissa
-myönsi se Hvasserin olevan oikeassa. Tätä kirjasta pidettiin sitä
-suuremmassa arvossa, kun sen yleensä luultiin olevan silloisen
-professorin J. J. Nordströmin kirjoittaman, -- tätä miestä jo silloin
-pidettiin auktoriteettina. Nordström oli tosin varmasti kieltänyt
-olevansa kirjan tekijä, mutta kun hän lienee sen sisällön täydelleen
-hyväksynyt, elivät useat hänen lähimmät ystävänsäkin kauan siinä
-uskossa, että hän sittenkin oli lentokirjan isä, vaikka hän
-valtiollisista syistä tahtoi kieltää sen. Vasta parinkymmenen vuoden
-perästä Arvidssonin kuoleman jälkeen selvisi kaikille, että Olli
-Kekäläinen oli sama mies kuin Pekka Kuoharinen ja että siis Arvidsson
-tuossa jälemmässä lentokirjassa, tarkemmin tutkittuaan ja mietittyään
-asioita, oli polemiseerannut itseään vastaan ja kumonnut omat
-väitteensä. Mutta tämän salaisuutensa hän, veitikkamaisesti niinkuin
-ainakin, säilytti tarkoin omanaan aina kuolemaansa asti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen kertonut siitä, mitä olin tilaisuudessa kotonani lukemaan, vaan
-koululuvuistani en ole vielä kertonut. Koulua kävin myöskin kotonani.
-Niinkuin paljoa muuta siihen aikaan harjoitettiin opetustakin kodeissa
-jonkunlaisena kotiteollisuutena. Talossa oli poika, joka oli filosofian
-maisteri; olihan siis ihan selvää, että hänen tuli opettaa kahta
-nuorempaa veljeään, niinsanottuja "pikkupoikia", joista toinen oli
-yksitoista toinen kuusitoista vuotta häntä nuorempi. Niin olivat
-vanhempani ajatelleet ja niin he lähettivät minut, kun olin ehtinyt
-kuuden ja puolen vuoden ikään, Frans-veljen vinttikamariin lukemaan
-läksyjä. Sitä ennen olin ominpäin oppinut sisäluvun ja kirjoitustaidon
-ja nyt piti ruveta lukemaan Stenhammarin maantiedettä, Strelingin
-Latinan kielioppia, Hübnerin Piplian historiaa, Lindblomin Katkismusta,
-Ekelundin Vanhanajan historiaa, Euklideen Laskuopin alkeita j.n.e.
-Eräässä nurkassa istuin siellä pöydän ääressä, toisessa nurkassa istui
-veli Otto ja pari vierasta poikaa, ja niin luettiin läksyjä sekä
-aamu- että iltapuoleen, kunnes meitä ruvettiin kuulustelemaan; s.o. me
-luimme, kun vanhin veli oli kotona, vaan leikimme ja metelöimme,
-niinpian kuin hän huoneesta läksi. Siihen tapaan "pikku poikain"
-opetusta jatkettiin, kunnes he 16-vuotiaina ainoan opettajansa
-koulutodistuksella varustettuina laskettiin suorittamaan
-ylioppilastutkintoa.
-
-Yksityisopetus oli siihen aikaan hyvin tavallista. Julkisia
-oppilaitoksia ei ollut monta eikä nekään olleet sellaisia, että
-olisivat nauttineet yleistä luottamusta. Helsingin ainoa valtionkoulu,
-jota arkipuheessa sanottiin "suureksi kouluksi", oli erityisesti
-huonossa maineessa. Vielä 1830-luvun alkupuolella olivat sen enimmät
-opettajat tunnetut lasinkallistajiksi ja vanhassa kivisessä
-koulutalossa läiskivät sormipatukat alituiseen, korvaten mitä
-opettajilta puuttui moraalista voimaa ja opettajakykyä. Koulun oppilaat
-olivat enimmäkseen kaupungin käsityöläisten ja köyhempäin porvarien
-sekä pikkuvirkamiesten poikia. Ylemmät virkamiehet sekä muuten
-vanhemmat sivistysperheet eivät siihen poikiaan panneet, vaan
-käyttivät mieluummin kotiopettajia. Vaan kun 1831 uusi ja
-ajanmukaisesti järjestetty yksityisopisto. "Lyseo", alkoi
-vaikutuksensa, tulvivat vähitellen mainittujen säätyluokkain pojat
-sinne. Tämä lyseo, jonka pitkä ja aika-ajoin loistava elämä vasta
-vuoden 1890 paikkeilla päättyi, oli peräisin samasta Suomen henkisessä
-viljelyshistoriassa muistettavasta nuorten akateemikkojen piiristä,
-n.s. "Lauvantaiseurasta", josta Suomalaisen kirjallisuuden seurakin
-samoihin aikoihin syntyi. Uuden opiston johtajaksi saatiin tunnettu
-pedagoogi A. A. Laurell ja opettajina toimi siinä muitten joukossa
-Runeberg, Nervander ja Snellman. Eipä ihme, että koulu sai oppilaita,
-ja innostuneita oppilaita, varsinkin kun siinä koulussa "patukkaa"
-hyvin harvoin käytettiin, -- sillä rangaistiin ainoastaan niitä, jotka
-suorastaan jo olivat joutuneet "lain ulkopuolelle". Tässä lyseossa
-kävivät veljeni ja minun melkein kaikki samanikäiset toverit: sinne
-ikävöimme usein mekin. Mutta me olimme nyt kerran tuomitut
-"privatisteiksi" ja saimme ainoastaan toveriemme kertomuksista tiedon
-heidän vehkeistään ja leikeistään ja saatoimme ainoastaan syrjästä
-ihailla noita alituisia katukahakoita "rottain" (suurkoululaisten) ja
-"kissain" (lyseolaisten) välillä sekä niissä tehtyjä urostekoja.
-
-Tyttöjä varten -- lisäänpähän sen tähän -- ei valtio silloin vielä
-ollut kouluja perustanut. Helsingin varakkaimpain perheiden tyttäret
-saivat opetusta yksityisissä pienissä n.s. "pensionaateissa", taikka
-pidettiin heitä varten kotiopettajattaria. Korkeita vaatimuksia tällä
-opetuksella ei vielä ollut. Pääasia oli ranskan ja saksan kielen
-oppiminen: kotiopettajattaret olivat siitä syystä usein kotosin
-Viipurista, jossa saksa vielä oli pääkielenä, taikka Räävelistä tai
-muualta ulkomailta. Alemman porvariston ja sen veroiseen säätyluokkaan
-kuuluvain kansalaisten tyttärien koulunopetuksesta ei tietääkseni
-koskaan ollut puhettakaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen muualla[7] kuvannut 1830-luvun Helsingin perhe- ja seuraelämää
-enkä siis tätä ajan luonnetta tässä valaise. Mutta koetan muististani
-luetella muutamia henkilöitä, joita usein näin ja kuulin, joko heidän
-käydessä kotitalossani taikka muualla.
-
-Kun isäni itse oli ollut soturi ja palveli sotilastoimituskunnassa ja
-sotaväen leskein ja orpojen rahastossa, oli hän paljo kanssakäymisissä
-sotilashenkilöjen ja entisten sotilaitten kanssa, eri ikäisten ja
-arvoisten. Runeberg ei silloin vielä ollut laulanut, "voittojemme,
-surujemme ja kunniamme kulta-ajoista", vaan kyllä me lapset jo silloin
-osasimme kunnioituksella katsella tuon sodan vielä eläviä sankareita,
-vielä usein niitä näki harmajapäisinä ja sinikeltainen kunnianauha
-rinnassa taikka kaulalla.
-
-Yksi niitä, joita usein näin, oli kenraalimajuri Kustaa Adolf
-Ehrnrooth. Hän oli silloin jo virastaan erossa ja poikkesi usein isäni
-luona, käydessään Helsingissä Sestan kartanostaan, jossa hän vanhuuden
-päiviään vietti. Ei hän sentään vielä erittäin vanha ollut: nuorena oli
-hän arvoasteissa ylennyt. Vänrikin arvonimi hänellä oli jo lapsena ja
-24-vuotiaana hänestä oli tullut Savon jalkaväessä majuri eikä hän vielä
-ollut 30-vuotias, kun hän urostekojensa palkaksi sodassa, erityisesti
-Oravaisten tappelussa, jossa hän haavoittui, sai ruotsalaisen
-Miekkaritarikunnan suuren ristin. Kun sitten Suomen sotaväki uudelleen
-järjestettiin, tuli hänestä toisen jalkaväkirykmentin päällikkö sekä,
-Aleksanteri I:sen käydessä Parolan nummella 1819, kenraalimajuri ja
-parin vuoden perästä Suomen sotaväen divisioonapäällikkö. Suureksi
-suruksi alaisilleen pyysi hän kumminkin jo 1826 eroa virastaan --
-jonkun erimielisyyden johdosta, joka oli sattunut hänen ja
-kenraalikuvernööri Zakrevskin välillä. Tämä loistava ja mainehikas
-elämänura vaikutti, että miestä suurin silmin ja suurimmalla
-kummastuksella katsottiin. Vartaloltaan hän ei mikään erittäin mahtava
-ollut, lyhyenläntä, hennonlainen. Eikä hän käytöksestään päättäen
-näyttänyt vaativan sotilallista nöyryyttä; hän oli suora mies, vilkas
-ja puhelias. "Hän oli soturi ja kansalainen näiden sanain parhaassa
-merkityksessä, tunsi ainoastaan velvollisuutensa ja teki ainoastaan,
-mitä piti oikeana", sanotaan hänestä eräässä hänen elämäkerrassaan.
-Eikä muuta hänestä hänen eläessäänkään kuultu.
-
-On hyvin yleiseen luultu, että Ehrnrooth on ollut Runebergin mallina
-hänen kuvatessaan "kenraalia" "Vänrikin markkinamuistossa" ja että
-tositapaus oli tarinan pohjana. Tämä on kumminkin epäilemättä erehdys.
-Sitävastoin on Runeberg antanut hänen terävän kielensä Ranttilan
-iloisissa pidoissa tehdä ivaa "Sotamarskista".
-
-Toisenkin Vänrikin tarinoissa lauletun, nimittäin G. J. von Konoffin,
-sain usein nähdä ja kuulla. Hänkin oli nyt maanviljelijänä Kemiössä ja
-kun hän joskus kävi Helsingissä, kävi hän isäänikin tervehtimässä.
-Samaa kunnioitusta kuin Ehrnrooth ei tosin v. Konoff nauttinut; vaan
-jos tiesin, että tuo vanha tähtirintainen porilainen oli talossa, niin
-totta keksin minä jotakin asiaa isän huoneeseen saadakseni ihailla
-hänen pitkiä kirouksiaan ja hänen kuuluisia, satumaisia kertomuksiaan.
-Tunnettu on hänen monolooginsa, kun hän eräänä sunnuntaiaamupäivänä
-ajoi mustalla hevosella avantoon: "Niin piti tuon mustan saatanan siis
-vetää minut alas tänne helvettiin, juuri kun kaikki pirut ovat
-kirkossa, ettei yhtään perkelettä ole, joka tulisi avuksi". Sitä en
-tietysti ole itse kuullut, mutta kyllä paljo muita melkein yhtä
-maustettuja juttuja. Siihen aikaan oli tosin hyvin tavallista, että
-ihmiset ylpeilivät siitä, jos osasivat lasketella peräkkäin niin paljo
-kirouksia kuin suinkin, mutta ei se taito kumminkaan ollut nuorisosta
-kovinkaan kunnioitettavaa, sen voin vakuuttaa. Jos joku minulle
-silloin olisi sanonut, että tästä v. Konovista, joka istui isäni
-sohvannurkassa, nuuskaa nenässä, huuli lerpallaan ja kiroili, tulisi
-runoutemme kuolemattomaksi laulama sankari, -- silloin olisi pieni
-ymmärrykseni varmaankin seisattunut.
-
-Useita muita muistan vielä v:n 1808 sotavanhuksia, joista runoilija ei
-ole laulanut. Näiden joukossa oli kaksi setääni, Gustaf ja Berndt
-Schauman, joilla molemmilla oli urhoudesta saatu Miekkaritarikunnan
-kultamitali. Nuo kunniarahansa olivat he ansainneet toinen Alavuudella,
-toinen Ruonan sillalla, molemmat ollen Turun pataljoonassa ajutantteja.
-Sodan jälkeen ei kumpanenkaan ollut tahtonut uudelleen astua
-sotapalvelukseen; he eivät ottaneet palvelusta, niinkuin edellä
-mainitsemani miehet, uudelleen järjestetyssä sotaväessä, vaan jäivät
-sodan jälkeen asumaan virkataloihinsa, vanhempi kapteenin- ja nuorempi
-luutnantin-arvonimellä. Taloudelliset vaikeudet pakottivat heitä
-kumminkin vanhoilla päivillä koettamaan pienillä siviiliviroilla
-parantaa toimeentuloaan. Vanhemmasta tuli Naantalin postimestari ja
-nuoremmasta ensiksi saman kaupungin ja sitten Uudenkaupungin viskaali.
-Vaikka he olivatkin näin vaatimattomissa viroissa, eivät heitä
-kumminkaan syrinkarin kohdelleet entiset toverit, joiden oli
-onnistunut, tinkien omantuntonsa kanssa, sotilasuralla saavuttaa
-korkeampia arvoja, koreita ritarimerkkejä ja loistavia eläkkeitä.
-
-Mutt'ei ainoastaan upseereja, vaan myöskin sotamiehiä entisestä Suomen
-sotajoukosta kävi usein talossamme. Kolme, neljäkin kymmentä vuotta
-sodan jälkeen ilmestyi sinne aina toisinaan joku harmaapäinen
-sotavanhus, repaleisessa taskussaan paperi, joka hänet oikeutti saamaan
-sen vuotuisen rovon, joka sotilasrahastosta oli myönnetty vanhoille ja
-halttauneille entisille sotilaille. Nämä vanhat, usein kunnianarvoisen
-näköiset miehet, olivat jalan, leipäsäkki olalla, kulkeneet
-talvipakkasessa kuusikymmentä, seitsemänkymmentä, jopa lähes satakunta
-peninkulmaa Karjalan ja Pohjanmaan kaukaisimmilta kulmilta hankkiakseen
-itselleen sen pienen eläkkeen, joka heille annettiin, -- muistaakseni
-kaksikymmentä taikka viisikolmatta pankkoruplaa. Jos heiltä kysyttiin,
-miks'eivät ennen olleet tätä apua pyytäneet, niin he vastasivat, että
-niinkauan kuin voimat vielä olivat työhön riittäneet, olivat he
-tahtoneet auttaa itseään turvautumatta tähän keinoon. Ja kun he olivat
-eläkekirjansa saaneet, olivat he heti valmiit lähtemään tuolle pienelle
-kävelymatkalle takasin -- Kemiin tai Kuhmoniemelle taikka vielä
-edemmäs. Kunnioituksella näitä sotavanhuksia katsottiin, mutta ei vielä
-samalla ihailulla, kuin pari vuosikymmentä myöhemmin, jolloin heistä
-Vänrikki oli laulanut.
-
-Eräs senaikuisen Helsingin merkillisimpiä henkilöitä oli tuo
-valtiollinen veteraani, todellinen valtioneuvos _Johan Albert
-Ehrenström_. Pitkä, pulska herra, joka kerran oli seisonut rauta
-kaulassaan Tukholman Pakkatorilla ja sieltä viety telotuslavalle, mutta
-saanut armon -- siinäpä oli pojalle jotakin katsottavaa ja ihailtavaa.
-Hän oli jo vanha. 30-luvulla oli hän jo 70-vuotias, mutta vielä oli hän
-hyvin sen kuvansa näköinen, joka oli siinä Wienissä 1803 tehdyssä
-vaskipiirroksessa, jossa näkyivät nuo kolme salaliittolaista ystävystä
-Armfelt, Aminoff ja Ehrenström yhdessä. Täydellisen hovimiehen ja
-valtiomiehen luonne näkyi koko hänen olemuksestaan; ei tarvinnut kysyä,
-kuka hän oli, joko hänet näki hienona ja kunniamerkeillä varustettuna,
-joskin vuosien taivuttamana, astuvan johonkin juhlaseuraan,
-taikka kun hän, karhunnahkaiseen turkkiinsa kiedottuna, päässään
-matala, leveälierinen silinterihattu, ajoi kaksivaljakollaan, edessä
-kuski, takana lakeija, molemmilla hopeareunaiset, vaaleansiniset
-livree-puvut. Jo puolivälissä 20-lukua oli hän eronnut senaatista,
-jonka jäsenenä hän useina vuosina oli ollut, ja Helsingin kaupungin
-uudisrakennuskomiteasta, jonka puheenjohtajana hän v:sta 1812 asti oli
-ollut pääkaupunkimme jos ei perustajana niin ainakin järjestäjänä. Mitä
-Ehrenström suurella tarmolla, harvinaisella työkyvyllä ja kehittyneellä
-kauneudenaistillaan oli tehnyt luodakseen uudelleen tämän Helsingin,
-(joka oli hänenkin syntymäkaupunkinsa), se hänen eläessään jo kylläkin
-tunnettiin, vaikka useiden kaupunkilaisten pikkumaisuus ja itsekkyys
-antoikin hänelle palkaksi enemmän moitetta kuin kiitosta. Nykysin on
-hänen toimensa jo jotenkin unhotettu. Vaan ei kulune kauvoa, ennenkuin
-hänen toimintansa todistukset kaivetaan esiin arkistojen kätköistä ja
-Ehrenströmille tunnustetaan se paikka Helsingin kaupungin historiassa,
-joka hänelle oikeutta myöten on tuleva. -- Hän asui vanhoilla
-päivillään Kasarmintorin varrella -- nyk. n:o 6 Etelä Makasiinin katu.
-Siellä hän kirjoitteli elämänsä muistiinpanoja, jotka, samoin kuin muut
-paperinsa, hän testamentin kautta luovutti Upsalan yliopistolle, jotta
-ne viidenkolmatta vuoden perästä hänen kuolemansa jälkeen (hän kuoli
-1847) avattaisiin ja julaistaisiin. Tämä hänen toivomuksensa onkin
-täytetty.
-
-Toinenkin entinen Ruotsin hovimies ja vanhanaikainen kustaviaani, jota
-usein nähtiin ja josta paljo puhuttiin, oli salaneuvos, vapaaherra
-Vilhelm Klinckowström. Hän oli hyvin ylhäistä sukua: hänen isänsä oli
-ollut ylimarsalkka ja "ylhäisyys" kuningatar Fredrikan hovissa, hän oli
-tuon kuuluisan valtiomiehen, valtioneuvoksen F. A. von Fersenin
-tyttärenpoika ja roistoväen v. 1810 Tukholman kadulla surmaaman
-valtiomarskin kreivi Aksel v. Fersenin sisarenpoika. Syystäpä oli hän
-nopeasti sotilasuralla ylennyt ratsuväen överstiksi, Kaarlo XIII:nen
-yliajutantiksi ja tämän puolison kamariherraksi. Vaan jo 1815 hän oli
-lähtenyt pois loistouriltaan Ruotsista, en tiedä mistä syystä, ja
-siirtynyt onneaan hakemaan Suomesta. Ja seuraavana vuonna jo hänet
-nimitettiinkin kamariherraksi Venäjän hoviin: 1820 tuli hänestä
-Viipurin maaherra ja 1825 pääsi tuo ruotsalainen parooni jäseneksi
-senaatin talousosastoon, jossa hän sitten pysyi yli 20 vuotta. -- Hän
-oli uljas kasvultaan, käytös hieno ja kasvot kauniit ja saattoi hän
-siis, jos kukaan, edustaa, jonka hän lieneekin käsittänyt ainoaksi
-tehtäväkseen senaatissa. Valtioasiat hän otti kevyeltä kannalta
-niinkuin kaiken muunkin: huolenpitonsa omisti hän keisarillisen
-palatsin sisustukseen, joka onkin hänen luomansa, uusien eri virastojen
-virkamiesten vormutakkien piirustusten laatimiseen ja muuhun
-sellaiseen. Jos kumminkin jotakin pahaa oli tapahtunut, s.o. jos
-oikeutta jollain tavoin oli loukattu tai maan parasta syrjäytetty, niin
-uskottiin usein, että Klinckowström oli ollut siinä mukana. Sillä jos
-hänen kevyt luonteensa ei senaatissa paljoa painanut, niin painoi hänen
-vaikutuksensa sitä enemmän Pietarissa, Hovipiireissä ja erityisesti
-tuossa vaikutusvoipaisessa Mihailowin palatsissa oli hän suosittu
-vieras ja sukkelalla ja lepertävällä kielellään, jolla miltei oli
-oikeus sanoa kenelle tahansa mitä tahansa, oli hän hankkinut itselleen
-sukkeluutta rakastavan kenraalikuvernöörin, ruhtinas Mentschikoffin
-erityisen suosion. Perinpohjin suunnitelluista pyrinnöistä, joko sitten
-hyvään tai pahaan päin, ei luullakseni Klinckowströmiä koskaan
-syytetty. Hän oli vain kevytmielinen kaikessa: muuta hän ei lie
-tavotellut, kuin säilymistä korkeimpain suosiossa, tilaisuutta nauttia
-epikurealaista elämää ja antaa kielensä epäilyttäväin sukkeluuksien
-loistella seurapiireissä. Taidetta ja kirjallisuutta hän
-pintapuolisesti harrasti, hänen seinillään oli joukko arvokkaita
-tauluja, isoksi osaksi perittyjä perhemuotokuvia, ja hänen suurenlainen
-kirjastonsa kuuluu sisältäneen koko täydellisen kokoelman sellaista
-ranskalaista kirjallisuutta, joka salaten painopaikkaansa ilmoitti
-ilmestyneensä "Cyteressä", "Luxuripolissa" j.n.e. Myöskin
-puutarhanhoitoa hän todellisen ylimyksen tavoin harrasti. Helsingissä
-perusti hän ensiksi itseään varten suurenlaisen puutarhan n.s.
-Punanotkoon, josta sitten tehtiin Kaartin pataljoonan ampumarata, ja
-sitten lunasti hän sen suuren tontin Elisabetintorin varrelta, jossa
-Uudenmaanpataljoonan kasarmi nyt on, rakensi sen ja perusti niemelle
-suuren puutarhan. Mutta mitä hänen kauneudenaistinsa uhrasi näihin
-laitoksiin, sen sai Suomen valtio sittemmin kalliisti maksaa.
-Punanotkon puutarhan lunasti hallitus suurella hinnalla
-kaartinpataljoonaa varten ja Elisabetintorin varrella olevan talon osti
-niinikään kruunu (paroonin kuoleman jälkeen) kasarmiksi venäläistä
-junkkarikoulua varten. Runsailla eläkkeillä y.m. ylimääräisillä
-määrärahoilla ja palkkioilla vahvistettiin muuten vähä väliä
-valtiorahastosta tuon mukavasti elävän hovimiehen kassaa.
-
-Ajalle kuvaavana -- joskaan se ei ole ollut aivan tavatonta
-myöhempinäkään aikoina -- mainittakoon vielä, että tuosta entisestä
-ruotsalaisesta ratsuväen upseerista yhtäkkiä (1841) tehtiin
-insinöörikenraali. Todellisena valtioneuvoksena ja hovimestarina kuoli
-hän vihdoin 1850.
-
-Ensimmäisestä vaimostaan, englannittaresta, oli Klinckowström jo
-aikusin eronnut. Mutta oltuaan pari vuosikymmentä vapaana avioliiton
-kahleista, joutui hän 63 vuotiaana niihin taas: käydessään Pietarissa
-meni hän kihloihin erään Helena Paulownan hovinaisen kanssa, jolle,
-miehen kuoleman jälkeen ja tämän suurten ansioiden muistoksi, Suomen
-valtio sai hänen eläessä leskenä Saksassa, lähes 40 vuoden kuluessa
-maksaa 8,000 markan vuotuisen eläkkeen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräs sen ajan ylhäisiä, joka komealla vartalollaan ja vakavalla
-luonteellaan vaikutti jokaiseen, joka hänet tunsi, oli ent.
-prokuraattori, salaneuvos _Carl Walleen_. Jo hänen ollessa nuori
-hovioikeuden virkamies olivat hänen harvinaiset taitonsa ja lahjansa
-tulleet tunnustetuiksi ja hän oli, vaikka vasta 27 vuoden vanhana,
-ollut yksi niistä neljästä lakimiehestä, jotka suomalaisen lähetystön
-puheenjohtaja Pietarissa vapaah. O. Mannerheim ehdotti Aleksanterille
-Suomen asiain valtiosihteeriksi. Senjälkeen kuin Rehbinder oli tähän
-paikkaan otettu, kutsui hän ystävänsä Walleenin Pietariin auttamaan
-itseään asiain käsittelyssä ja valmistamisessa; ja kun 1811 komitea
-Suomen asioita varten perustettiin, valittiin hän sen jäseneksi. Sieltä
-siirtyi hän 1816 Viipuriin sikäläiseksi toiseksi maaherraksi läänin
-yhdistymisen jälkeen Suomeen; ensimmäinen oli ollut tuo suuri isänmaan
-ystävä Carl Stjernvall, jonka lesken kanssa hän ennen pitkää meni
-naimisiin. Oltuaan sen jälkeen kaksi vuotta jäsenenä senaatin
-talousosastossa oli hän 1822 tullut Gyldenstolpen jälkeen
-prokuraattoriksi ja tällä tärkeällä paikalla pysyi hän sitten yli 30
-vuotta eli vuoteen 1854 asti, jolloin hän ijäkkäänä miehenä otti
-eronsa. Juoksevista prokuraattorintoimista oli hän kumminkin vapaa
-melkein koko sen ajan, jolloin hän johti n.s. lakikomisioonin yli
-20-vuotisia, mutta -- sanokaamme se suoraan -- onneksi miltei
-hedelmättömiä töitä.
-
-Vaikkei suvultaan oli Walleen (hän korotettiin sittemmin vapaaherraksi)
-taipumuksiltaan ja perhesuhteiltaan täydellinen ylimys. Että hän Suomen
-valtiollisen aseman suhteen oli samalla isänmaallisella kannalla kuin
-kreivi Rehbinder, sen voi päättää heidän tunnetusta ystävyydestään ja
-vilkkaasta kirjeenvaihdostaan -- he kirjoittivat tavallisesti syrjässä
-postista ja sen silloisista johtajista, Ladausta ja Wulffertista, --
-joka kirjeenvaihto kumminkin valitettavasti lie mennyt jälkimaailmalta
-hukkaan. Vilpitön ja väsymätön kirjallisuuden ystävä hän oli. Viime
-vuosiinsa saakka luki hän hyvin paljo, enimmäkseen historiaa ja
-ranskalaista kaunokirjallisuutta. Kalliin ja erinomaisen kirjastonsa
-hoiti hän erityisellä huolella. Kaunotaiteitakin hän suosi; kun Suomen
-Taideyhdistys 1846 perustettiin, rupesi hän sen puheenjohtajaksi ja oli
-kotimaisten taidepyrintöjen mahtavana tukena niiden astuessa
-ensimmäisiä horjuvia askeleitaan. Ja puutarhanviljelystä hänkin innolla
-harrasti; suurilla kustannuksilla hän ensiksi kaunisti omistamansa
-Träskändan tilan Espoossa ja jätettyään sen tytärpuolelleen vielä
-koristettavaksi ryhtyi hän toisiin kalliisiin rakennuksiin ja
-laitoksiin Hagasundin huvilassaan Helsingin tullin edustalla. Täällä
-hän myös 1867 päätti päivänsä 85 vuotiaana. -- Valitettavaa oli vain.
-etteivät vapaah. Walleeninkaan taloudelliset varat vastanneet hänen
-kauneusaistiaan ja sai Suomen valtio hänenkin hyväkseen silloin tällöin
-yhdessä tai toisessa muodossa tehdä ylimääräisiä uhrauksia.
-
-Melkein kaikki toisetkin 1830-luvun senaatin jäsenet ja muut ylemmät
-virkamiehet näin myös, minkä useammin, minkä harvemmin. Vaan vaikka he
-henkilöinä kai olivat hyvinkin kunnioitettavat, niin ei heistä
-useimmissa ollut mitään, joka olisi heidät tavallista virkamiesastetta
-yläpuolelle kohottanut ja pysyväisempää muistoa heistä jättänyt.
-
-Tuo aikanansa niin mahtava rahavarainpäällikkö ja varapuheenjohtaja,
-salaneuvos A. H. Falck oli, samoin kuin hänen suosijansa,
-kenraalikuvernööri Zakrevski, jo vuosikymmenen alussa saanut jättää
-hallitusohjat käsistään ja oli hän ruvennut teollisuusmieheksi Kauttuan
-tehtaalla. Lars Gabriel von Haartman saapui Turusta vallanpitäjäksi
-vasta 1840. Sillävälin vallitsi senaatissa niin sanoakseni
-"interregnum", jonka kuluessa silloinen kansliatoimituskunnan päällikkö
-S. F. Richter lienee ollut senaatin vaikuttavin mies. Ainakin hänen
-vaikutustaan pidettiin suurena nimitysasioissa, joita silloin, muun
-politiikan puuttuessa, pidettiin melkein suurimpina valtiollisina ja
-yhteiskunnallisina kysymyksinä. Eihän siihen aikaan edes joku Kuusamon
-nimismies voinut olla ehdolla johonkin henkikirjurin virkaan, ilman
-että hän piti velvollisuutenaan saapua senaikuisilla kulkuneuvoilla
-pääkaupunkiin esittämään itseään täydessä vormupuvussa kaikille
-talousosaston jäsenille ja "kumartamaan" päästäkseen suosiolliseen
-huomioon virkaa täytettäessä. Jos hän sen laiminlöi, oli hän
-auttamattomasti menettänyt toiveensa saada hakemansa viran, olipa hänen
-mahdollisuutensa koskaan vastaisuudessakaan saada muitakaan virkoja
-hyvin epäilyttävä. Kumartajain suurin herra oli tähän aikaan, kuten
-mainittu, Richter, kunnes hän 1840 siirtyi presidentiksi Turun
-hovioikeuteen, ja silloin hänen asemansa tässä suhteessa samoin kuin
-hänen muu johtaja-arvonsa senaatissa siirtyi hänen vielä mahtavammalle
-lankomiehelleen, itse "hänen hirmuisuudelleen" von Haartmannille.
-
-Ladaun nimeä en tässä voi jättää mainitsematta. Olen näet lapsena
-kuullut sitä niin suurella inholla ja halveksumisella mainittavan.
-Senaattori ja postipäällikkö, jolla oli tämä nimi, eli vielä kolme
-vuotta 30-luvulla. Mutta tyytyväisenä voin mainita, että häntä en ole
-koskaan omilla silmilläni nähnyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niitä miehiä, joiden näkemistä voin pitää kunnianani ja joiden kuva,
-kun heidät lapsena tapasin, selvästi on muistissani, täytyy minun
-mainita eräs neljän sangen merkillisen miehen piiri. He olivat
-keskenään ystävykset ja viettivät usein iltojaan keskustellen toistensa
-kanssa.
-
-Näistä neljästä oli yksi minulle aikusemmin tuttu nimellä
-kolleegineuvos E. B. v. Witte, mutta hänestä tuli sitten suomalainen
-aatelismies nimellä _von Weissenberg_; samalla hänestä, joka oli ollut
-kenraalikuvernöörinkanslian toimistonpäällikkö, tuli saman laitoksen
-tirehtööri sekä valtioneuvos, lopulta oikein todellinen valtioneuvos.
-Hänen vilkas luonteensa ilmaisi helposti, että suomalaista verta ei
-juossut hänen suonissaan; hän oli erittäin sukkelasuinen ja nerokas ja
-oli sentähden seuraelämän elähdyttävä aines ja hilpeällä ystävyydellään
-voitti hän varsinkin lasten sydämmet. Syntyjään hän oli liiviläinen,
-vaan oli aivan nuorena siirtynyt Viipurin lääniin venäläiseksi
-virkamieheksi: kun Vanha Suomi kohta sen jälkeen yhdistettiin uuteen,
-sai hän viran kenraalikuvernöörin kansliassa, jonne hän sitten jäikin.
-Kielitaitonsa ja asiantuntemuksensa perustuksella tuli hänestä kaikkien
-kenraalikuvernöörien (Steinheil, Zakrevski, Thesleff) välttämätön
-seuralainen, kun nämä olivat tarkastusmatkoilla. Siten oli hän oppinut
-laajasti tuntemaan maan ja sen tarpeet ja vaikka hän täällä olikin
-muukalainen, oli hän epäilemättä Suomen vilpitön ystävä. Ollen
-samanikäisiä ja hyviä toveruksia hänen poikainsa kanssa -- joista
-prokuraattori Aleks. B. von Weissenberg, joka on niin suuressa määrin
-ansainnut isänmaansa tunnustuksen, oli yksi, -- olimme Otto veljeni ja
-minä myötään heidän kanssaan yhdessä ja olimmepa melkein kuin kotonamme
-heidän talossaan, jossa isäntäkin aina meitä ystävyydellä kohteli.
-
-Juuri tässä talossa, Bulevardin varrella, vastapäätä vanhaa kirkkoa,
-näin niin usein tuon mainitsemani ystäväpiirin koossa tuttavallisesti
-jutellen teekupin ääressä. Siihen kuului paitsi Weissenbergiä kolme
-miestä, joita kaikkia kieltämättä voidaan pitää Suomen merkillisimpinä,
-nim. Engel, Rosenkampff ja Nordenskiöld.
-
-_Carl Ludvig Engel_, hän oli tuo mainio arkkitehti, jota, Ehrenströmin
-ohessa, uuden Helsingin tulee ulkomuodostaan ja luonteestaan kiittää.
-Hänen suuret ansionsa tunnustettiin kaikilta tahoilta jo silloin;
-niitä on, kuta enemmän aika on kulunut, yhä enemmän tunnustettu.
-Hän oli, kuten tunnettu, syntyjään saksalainen, berliiniläinen;
-oli miehuutensa parhaina päivinä 1816 saapunut Helsinkiin, jossa
-vaikutti aina vuoteen 1840 asti, jolloin hän 62 vuoden ikäisenä kuoli.
-Engelin koko persoonallisuus oli jalo ja puhdas, niinkuin hänen
-rakennustaiteensakin. Vartalo oli pitkä ja voimakas; kasvonpiirteet
-miehevät ja säännölliset; suora ryhti; kaulassa korkea, huolellisesti
-sidottu huivi ja puku muutenkin erittäin huolehdittu. Sellaisena hänet
-näin sekä sisällä huoneessa että myöskin kadulla astuvan melkein joka
-päivä tasasin askelin ikkunaimme ohi. Ruotsinkieltä hän puhui
-melkoisesti saksaksi murtaen. Yleensä hän ei paljoa puhunut. Ei kuullut
-hänestä koskaan puhuttavan muuten kuin suurimmalla kunnioituksella.
-
-Myöskin vapaaherra _Carl von Rosenkampff_, översti (sittemmin
-kenraalimajuri) ja suomalaisen joenperkkauskunnan päällikkö, oli
-syntynyt ulkomailla, Liivinmaalla. Ollen setänsä, venäläisen lakimiehen
-vphra Gustaf von Rosenkampffin ottopoika -- setä oli jo 1812 tullut
-Pietarissa olevan Suomen asiain komitean jäseneksi ja oli siellä
-kreivi K. M. Armfeltin apulaisena --, oli hän kasvatusisänsä
-vaikutuksesta jo aivan nuorena insinööriupseerina päässyt johtamaan
-n.s. joenperkaustöitä Suomessa. Ja tähän tehtävään oli hän antautunut
-ja perehtynyt kaikella innolla. Ei hän koskaan väsynyt matkustamaan
-maan eri osiin tutustuakseen kaikkiin vesistöihin. Maan molemmat kielet
-hän täysin osasi ja toverillisella, ystävällisellä käytöksellään oli
-"Koski-parooni", joksi häntä kutsuttiin, tullut tunnetuksi ja
-suosituksi jokaisessa kievarissa ja muussa maalaistalossa, jossa hän
-viivähti. Hänen käytettävissään olevat varat eivät olleet suuret, mutta
-monet suot niillä kuivattiin, monet järvet laskettiin, monet kosket
-perkattiin ja paljo kanavia kaivettiin hänen aikanaan. Ja ennenkuin hän
-verrattain nuorena v. 1846 kuoli, sai hän jo nähdä töitä tehtävän siinä
-suuressa yrityksessä, Saimaan kanavalla, jota hän kauan oli
-valmistanut. Yhtä suosittu kuin rahvaan keskuudessa oli hän
-pääkaupungin seurapiireissäkin. Iloista päiväpaistetta kajasti aina
-hänen pyöreähköistä, punottavista kasvoistaan. Lapsillekin oli hänellä
-aina varalta joitakin ystävällisiä sanoja.
-
-Ainoa synnynnäinen suomalainen tuossa pienessä iltaseurassa, jota ei
-koskaan pelipöytä yhdistänyt, oli vuori-yli-intendentti _Nils
-Nordenskiöld_. Mineroloogina ja geoloogina oli hänellä tieteellisessä
-maailmassa suuri arvo, erityisesti oli hän harrastanut Suomen
-kivilajien ja niiden merkityksen tutkimista ja vuortenmurtamista
-oli hän pontevasti edistänyt. Koko hänen olentonsa osotti aina
-jotakin miettivää ja levottomasti harkitsevaa, joka on yhteistä
-Nordenskiöld-suvun jäsenille. -- Hän eli kahtakymmentä vuotta
-myöhempään kuin kaikki nuo mainitut ystävänsä; kuoli v. 1866. Jos en
-lapsena hänestä erittäin pitänyt, niin pidin hänestä sitä enemmän hänen
-elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä, kun hänen suuren poikansa Adolfin
-kautta jouduin hyvin tiheään kanssakäymiseen hänen kanssaan. Ja tahdon
-tässä vielä lausua kiitokseni siitä ystävyydestä, jota tuo lahjakas ja
-vanhana vielä kaikkia ajan harrastuksia seuraava mies minulle osotti.
-
-Nordenskiöldillä oli ollut onni ryhtyessään minerologiaa opiskelemaan,
-saavuttaa silloisen Suomen kenraalikuvernöörin kreivi Fabian
-Steinheilin mahtavan suosion. Tämä itse innolla harrasti samaa tiedettä
-ja osasi pitää arvossa monen tutkijan lahjoja. Tämän suosion avulla
-oli Nordenskiöld voinut saada melkein rajattomia valtionapuja
-oleskellakseen lähes 5 vuotta ulkomailla ja tutustuakseen aikakauden
-etevimpiin luonnontutkijoihin. Tältä matkalta palattuaan hän heti pääsi
-häntä varten perustettuun vuorilaitoksen intendenttivirkaan. -- Myöskin
-Engelin oli sama kenraalikuvernööri kutsunut Räävelistä, jossa hän
-muutamia vuosia oli työskennellyt, Helsinkiin. Niinikään oli Steinheil
-suosinut Rosenkampffia ja Weissenhergkin oli hänen suosikkinsa. --
-Sananlasku sanoo: "Sano, kenen kanssa seurustelet, minä sanon, kuka
-olet", ja tätä totuutta voinee parhaiten sovelluttaa kun on suosijoista
-ja suosikeista puhe. Tässä mainituista henkilöistä voi melkein päättää,
-minkälainen heidän suosijansa luonteeltaan oli. Kreivi Steinheil
-on Suomessa jo jotenkin unhottunut; kaikki kumminkin osottaa,
-että hän rakasti sitä maata, jonka hallinnon johtoon hän oli
-joutunut, ja että hän rehellisesti sen parasta tahtoi. Erottuaan
-kenraalikuvernöörin toimesta jäikin hän Suomeen ja Helsingissä hän
-maalisk. 7 p. 1831 kuoli. Hämärästi muistan vielä nuo muhkeat,
-juhlalliset sotilashautajaiset, kun häntä hautaan saatettiin. Sen ajan
-sanomalehtien ei ollut tapana tuhlata muistosanoja edes mainioimmille
-miehille -- silloiset pitkät n.s. kiitokset kirkoissa korvasivat usein
-nykyaikaisia nekroloogeja --, mutta kerrottaessa kreivi Steinheilin
-hautajaisista lausuttiin Helsingfors Tidningareissa: "Horjahtamaton
-oikeamielisyys, kaiken hyvän ja hyödyllisen lämpöinen harrastaminen,
-todellinen kansallishenki ynnä valoisa maailmankatsanto, laajat tiedot,
-kypsynyt kokemus ja väsymätön uutteruus, nämä kaikki olivat kreivi
-Steinheilin ominaisuuksia. Hänen lempeä arvokkaisuutensa, suora
-hyväntahtoisuutensa ja miellyttävä luonteensa, joka oli hänen ainainen
-tunnusmerkkinsä, nämä kaikki sydämmen viehätysvoimat ovat jättäneet
-muiston, joka monesta silmästä on pusertanut kyyneleen, monesta
-rinnasta kohottanut kaipauksen huokauksen. Ei ainoastaan uteliaisuus
-taikka hautasaaton loisto näy saattaneen suurinta osaa kaupungin
-asujamistosta tuon unhottumattoman miehen haudalle. Se oli yleinen
-kunnioitus, jonka surullinen joskin rakas muisto oli kutsunut runsaat
-joukot vainajan lepopaikalle osottamaan hänelle kiitollisuuttaan". --
-Tällaista jälkikiitosta ei ole tällä vuosisadalla kuultu eikä
-kuultanekaan kenestään Suomen kenraalikuvernööristä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun olen puhunut muutamista ulkomailla syntyneistä etevistä miehistä,
-en voi myöskään unhottaa yliopistomme silloista astronomian professoria
-_Fredr. J. A. Argelanderia_. Hän oli Preussista syntysin, mutta jo 1823
-oli hänet, vaikka oli silloin vasta 24 vuoden ikäinen, kutsuttu
-astronomisten havaintojen tekijäksi Turkuun. Sittemmin hänet
-nimitettiin professoriksi ja hän siirtyi Helsinkiin sittenkuin uusi
-observatorio-rakennus oli valmistunut. Häntä pidettiin tieteensä alalla
-uutena tähtenä ja ihmisenä häntä usein rakastettiin. Muistan hänet
-iloiseksi, ystävälliseksi mieheksi; lapsille oli aina riemu tavata
-häntä. Olinpa ylen onnellinen, kun kerran pääsin tähtitorniin ja
-Argelander uudella Frakenhoferin kaukoputkella antoi minun katsella
-auringontäpliä; ujostella ei tarvinnut, niin lempeästi tuon kuuluisan
-tähteintutkijan terveet, nuorekkaat kasvot meitä katselivat -- niissä
-ei ollut mitään täpliä. -- Kun Argelander 1836 kutsuttiin täältä pois
-ja seuraavana vuonna muutti Bonniin, jonne hän sitten koko ijäkseen
-jäi, niin häntä yleisesti ikävöitiin. Yliopistomme menetti tuon etevän
-tiedemiehen samana vuonna kuin Runebergin täytyi muuttaa Porvooseen.
-
-Vanhin yliopiston opettajista ja suurinta tieteellistä arvoa nauttiva
-heistä oli kauan fysiikan professori Gustaf Gabriel Hällström. Hänet
-näin usein isäni luona, jonka läheinen tuttava hän oli Turun ajoilta
-asti. Hiljanen ja vaatimaton hän oli, mutta kasvot olivat hienot ja
-järkevät ja astuessaan kadulla kauhtanassaan, jumaluusopin tohtorin
-hatussa ja siihen aikaan ainoastaan vanhojen miesten käyttämissä,
-pitkävartisissa saappaissa, oli hän hyvin kunnioitettavan näköinen. Hän
-kulki papinpukuun puettuna, sillä vaikka hän fyysikko olikin, oli hän
-antautunut papilliseen säätyyn, päästäkseen, samoin kuin monet muut
-filosoofisen tiedekunnan professorit, äänivaltaan tuomiokapitulissa ja
-saadakseen niistä vaivoistaan jonkun palkkiopitäjän. Ja kirkolliset
-velvollisuutensa oli hän täyttänyt yhtä uskollisesti kuin tieteelliset
-ja yliopistolliset. Arkkipiispanvaalissa 1833 asettivat hänen
-säätyveljensä hänet kolmannelle ehdokassijalle; yliopistossa valittiin
-hän 1829 ensimmäiseksi rehtoriksi uusien asetusten mukaan; kun
-tiedeseura perustettiin 1838 tuli hänestä sen ensimmäinen
-puheenjohtaja. Useissa hallituksen komiteoissa oli hän jäsenenä. Ja
-kaiken tämän ohessa riitti häneltä vielä aikaa hoitaakseen laajaa
-yksityistä taloutta: suurella säästäväisyydellä ja toisen vaimonsa
-perintöjen kautta oli hän hankkinut itselleen melkoiset varat ja oli
-hänellä m.m. kolme maatilaa Vihdin pitäjässä. -- Mutta vaikka häntä
-näin suuressa arvossa pidettiinkin, katseli nuorempi akateeminen
-sukupolvi häntä kumminkin hänen viimeisinä elinvuosinaan (hän kuoli
-1844) varsin karsain silmin. Hänen olisi pitänyt, niin arveltiin,
-täysinpalvelleeksi päästyään, erota opettajapaikastaan yliopistosta
-jättääkseen sen niin etevälle jälkeläiselle, kuin oli tuo nerokas J. J.
-Nervander. Ehkä tässä olikin perää. Vaan voin kumminkin vakuuttaa, että
-Hällström vielä viime vuosina osasi kerätä luennoilleen niin lukuisan
-kuulijakunnan, ettei Nervander, kaikesta henkevyydestään huolimatta,
-sitä voinut professoriksi päästyään tehdä. Kaksi vuotta ennen
-kuolemataan, kun hän helmik. 20 p. 1842 tuli olleeksi 50 vuotta
-ylioppilaana, saikin hän koko ylioppilaskunnan puolesta osakseen
-silloisiin oloihin nähden kuulumatonta kunnianosotusta.
-
-Useita muita sen ajan professoreja, joita lapsuudessani näin, voisin
-vielä mainita. Vaan kun he kaikki olivat opettajina vielä minun
-ylioppilasaikoinakin, puhun heistä tuonnempana kuvatessani noita
-aikoja.
-
-Eräästä heistä en sentään malta olla jo tässä kertomatta. Se on _Johan
-Gabriel Linsén_, ennenmainittu "kaunotieteen ja runotaiteen", s.o.
-roomalaisen kirjallisuuden, professori. Hän oli naimisissa tätini
-(äitini sisaren) kanssa ja kuului siis läheisimpiin sukulaisiimme, ja
-hänen perheessään vietin lapsena monet loma-ajat. Linsén oli sen ajan
-omituisimpia opettajatyyppejä. Ollen nuoruudestaan asti rintatautinen
-sekä monenlaisten onnettomuuksien kolhima -- hän oli m.m. Turun palossa
-menettänyt talonsa ja tavaransa ja sitä ennen samana vuonna ensimmäisen
-vaimonsa ja kaikki neljä lastaan -- oli hän, tuo pelottavan pitkä ja
-laiha mies, melkein kuin kärsimysten ja surujen elävä kuva. Ja hänen
-luonteensa oli, niinkuin kivuloisten usein, epätasainen ja ärtyisä.
-Häntä lähenimme melkein aina vavisten, sillä eihän koskaan tiennyt,
-milloin pieninkin aihe saattaisi hänet suuttumaan, ja hänen vihansa oli
-väliin aivan hillitön. Ylioppilaat, jotka kirjoitusnäytteineen taikka
-tutkintoja varten kävivät hänen luonaan, tiesivät sen kokemuksesta
-kyllä. Mutta pohjaltaan oli hän mitä hienotunteisin ja jaloin luonne.
-Kun hän oli voimissaan ja tyyneellä mielellä, oli yhtä hauskaa kuin
-opettavaa olla hänen seurassaan. Hän tunsi senaikuisen kirjallisuuden
-miltei yhtä hyvin kuin klassillisen ja hänen näissä harrastuksissa
-kehittynyt makunsa ilmeni etenkin hänen erittäin huolehditussa
-kielessään, jota hän sekä puhuessaan että kirjoittaessaan aina käytti.
-Turussa oli hän kuulunut niihin nuorempien yliopiston opettajain
-piireihin, joissa eli herättävää henkeä; "Mnemosynen" toimittajana oli
-hän ollut ensimmäisiä, jotka julkisuudessa olivat ottaneet Suomen
-kansallisuuskysymyksen puheeksi. Ja lämpösesti hän yhä edelleen
-harrasti tätä niinkuin kaikkia isänmaallisia kysymyksiä. Hän oli
-myöskin Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustajia ja sen
-monivuotinen puheenjohtaja. Hänen ylevistä ja valistuneista
-mielipiteistään todistuksina muuten ovat m.m. hänen painettuna
-säilyneet yliopiston, konsistoriossa annetut lausuntonsa, joilla hän
-kaksi eri kertaa, vaikka valitettavasti turhaan, koetti hankkia J. L.
-Runebergille tarpeellisen apurahan, jotta hän voisi pysyä yliopistossa.
--- Että Linsén oli tavanmukainen puhuja ja runoilija melkein kaikissa
-yliopiston juhlatilaisuuksissa (aina 1840-luvulle asti), sen olen jo
-ennen maininnut. Viimeiset vuotensa vietti hän suureksi osaksi
-tautivuoteella ja kuoli 1848.
-
-Jätän tässä henkilömuistoni syrjään ja siirryn muuhun.
-
-Ne julkiset, sivistävät huvit, teaatterit ja laulajaiset, joita
-30-luvulla oli tarjona, olen jo ennen kuvannut (Nu och Förr 1876 v. 4).
-Julkisia kirjallisia huvituksia, jos semmoisiksi voin kutsua
-kaikenlaisia myöhemmin niin usein pidettyjä esitelmiä, ei silloin
-tarjottu. Kun Tiedeseura, joka perustettiin 1838, rupesi viettämään
-vuosipäiviään esitelmillä ja niihin kutsui suurenkin yleisön, oli se
-jotakin aivan uutta. Esitelmiä kansalle ei tietysti kumminkaan pidetty.
-Seuroja ei Helsingissä vielä ollut muita, kuin mainittu Tiedeseura,
-Kirjallisuudenseura, Fauna- ja Flora-seura, Lääkäriseura ja
-Raamattuyhdistys. Ihmisten ajan ja huomion eivät siten vielä riistäneet
-seurat eikä keskustelukokoukset. Kunnan asioita hoiti maistraatti ja
-harvalukuinen määrä kaupungin vanhimpia. Seurakunnan asioita varten
-olivat kirkonkokoukset, joissa hyvin vähän käytiin.
-
-Monella alalla siis ei elämä vielä ollut herännyt ja se huomio käy yhä
-selvemmäksi, jos ajattelee kaunotaiteita. "Euroopan maitten joukossa ei
-ole monta, joilla on sama yleinen sivistysmäärä kuin meidän maassa.
-mutta yhtä vähän taideaistia ja harrastusta", niin kirjoitti Hels.
-Tidn. 30-luvun alussa. Ja syytä sellaiseen valitukseen olikin. "Maamme
-taidealoista", niin luetaan samassa artikkelissa, "asettuu rakennustaide
-kieltämättä eturintaan -- intendentti Engelin taideaisti näkyy hänen
-rakennuksistaan." Mutta maalaus- ja kuvanveistotaiteen puolesta oli
-Suomen pääkaupunki hyvin köyhä, sen voin minäkin vakuuttaa. Olen jo
-maininnut, että täällä oli pari yksityistä, herrojen Walleenin ja
-Klinckowströmin omistamaa, jommoistakin taulukokoelmaa. Toisissa
-ylimystaloissa löytyi myös joitakin vanhempia, arvokkaita
-perhemuotokuvia. Siinä oli melkein kaikki. Jos varakkaiden
-virkamies- tai kauppiasperheiden huoneustoissa sai nähdä joitakin
-öljytauluja, niin esittivät ne aina isäntäväen omia muotokuvia, --
-tavallisesti ne oli loistavan koreilla väreillä maalannut täällä kauan
-elänyt maalari, tunnettu J. E. Lindh. Talon isäntä oli kuvattu
-virkapuvussaan tai muussa juhlapuvussaan, kaikki tähdet ja arvomerkit
-rinnassa, mitä suinkin lie ollut saatavissa, ja rouva hääpuvussaan
-taikka muussa silkkiläningissä, tukka juhlallisesti kammattuna, koreat
-korvarenkaat korvissa ja usein pitkä nahkakaulus kaulassa. Muuten
-olivat salien ja vierashuoneiden seinät suorien tuolirivien yläpuolella
-tyhjät, ellei kuvastinta ollut johonkin paikkaan asetettu.
-Poikkeustapauksissa vain oli jollakin seinällä joku puitteisiin pantu
-puupiirros, kenties joskus joku vanhempi arvoton öljypainostaulu; niin
-oli esim. meidän talossa kokoelma Ruotsin kuninkaiden muotokuvia
-Kristian Tyrannista Ulrika Eleonooraan saakka, mutta ne olivat enemmän
-historiallisia muistoja kuin taideteoksia. -- Valokuvaamisen aika ei
-ollut vielä tullut; daguerrotyyppi-kuvia nähtiin 1840-luvun alussa. --
-Kuvanveistoa edusti mahdollisesti joku keisarin rintakuva taikka
-kipsinen kellon alusta, jommoisia kiertävät katukauppiaat möivät.
-
-Mainittu muotokuvain tekijä Lindh oli melkein ainoa elinkeinoa
-harjoittava taiteilija, joka 1830-luvulla aina oleskeli täällä ja eli
-taiteestaan. Täällähän kyllä M. v. Wrightkin eli, mutta hän harjoitti
-siihen aikaan vielä pääasiallisesti piirustusopetusta, kartantekoa
-j.n.e. eikä häntä vielä paljo tunnettu öljymaalaajana. P. A. Kruskopf
-oli samoin piirustusopettaja ja harjoitti litograaffisia töitä,
-ainoastaan poikkeustapauksissa maalausta. Joskus kävi Helsingissä
-kumminkin joku vieras taiteilija, kuten ruotsalainen D. Mazér, joka
-1837 täällä maalaili Runebergin, Argelanderin, Hällströmin y.m. eteväin
-henkilöjen muotokuvia. Suomesta oli kumminkin jo syntynyt pari mainiota
-maalaria, Lauraeus ja Finnberg, joista jälkimmäinen vielä eli alussa
-30-lukua; Ekman oli myös jo uransa alottanut, Godenhjelm ja Mathilda
-Rotkirch samoin, mutta kukin heistä oleskeli enimmäkseen ulkomailla
-eikä täällä Helsingissä saatu nähdä paljo yhtään heidän teoksiaan.
-
-Semmoisena pysyikin taiteen asema Helsingissä aina Suomen
-taideyhdistyksen perustamiseen asti 1846. Sellaisen yhdistyksen
-aikaansaamista oli tosin jo kymmentä vuotta aikasemmin joukko
-taiteenystäviä yrittänyt, mutta he olivat silloin vielä liian
-harvalukuiset voidakseen herättää kylliksi asianharrastusta yleisössä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraelämästä ja sen huvituksista pääkaupungissamme olen myös jo ennen
-kertonut, (Nu och Förr 1856 v. 3). Mutta olen kertonut pääasiallisesti
-vain talvisajan huvituksista. Kesillä on kaupunkien elämällä aina eri
-luonteensa. Kerron siis tässä yhtä ja toista aikusemmista
-kesämuistoistani.
-
-Kesähuvilain hankkiminen taikka kesäasunnon vuokraaminen on tapa tai
-tarve, jonka vasta pari, kolme viimeistä vuosikymmentä ovat
-synnyttäneet Helsingissä. Ainoastaan muutamat harvat rikkaammat
-kauppiaat olivat 1840-luvulla rakennuttaneet itselleen huviloita
-kaupungin luo Töölööseen, Huopalahteen tai Gumtähteen tai läheisiin
-saariin. Virkamiehillä ei juuri ollut huviloita. Se, joka
-maalaiselämästä tahtoi nauttia, osti pienen maatilan lähempää tai
-etempää ja harjoitti siten pientä maanviljelystä sivuelinkeinona. Ne
-perheet, joilla omaa maatilaa ei ollut, jäivät tavallisesti koko
-kesäksi kaupunkiin.
-
-Tähän luokkaan meidänkin perheemme kuului. Vanhemmat olivat ehkä
-nuoruudessaan saaneet maalaiselämästä kyllänsä eivätkä vanhoilla
-päivillään siitä enää välittäneet. Jotakin kesää lukuunottamatta
-asuivat he läpi vuodet kaupungissa ja lapset siis myöskin. Siten olen
-saanut, niin sanoakseni, kuluttaa lapsenkenkäni Helsingin kaupungin
-kaduilla ja senaikuisilla mukulakivikäytävillä. Koko lapsuuteni aikana
-aina siihen saakka, kunnes olin parin vuoden ylioppilas, jolloin
-kaupunki jo tuntui ahtaalta, en ollut maaelämää enkä sen raitista ilmaa
-saanut nauttia kuin jonkun ainoan päivän, ehkä joitakin päiviä, kun
-käytiin tuttavain luona näiden kesäasunnoissa.
-
-Onneksi ei Helsingin ilma ollut niin pilaantunutta, ettei täälläkin
-olisi saanut luontoa nauttia. Meren raittiit tuulet sitä joka taholta
-tuulottivat eikä monta askelta tarvinnut kaupungin tulleista poiketa
-tavatakseen puhtaan metsän tuoksun. Ullanmäeltä ja muilta kaupungin
-mäkilöiltä nähtiin avonainen Suomenlahti ja siihen pistävät
-lehtevärantaiset niemet, -- ne olivat maisemakuvia niin kauniita kuin
-missä muualla tahansa.
-
-Ja kaupungissa oli jo ruvennut syntymään puistoja ja kävelypaikkoja
-pakopaikoiksi kaupunkilaisille kesän kauniina päivinä. Vaatimukset
-eivät silloin vielä olleet aivan suuret. Tyytyväinen oli koko perhe,
-jos joksikin illaksi tultiin istumaan "Pienen Vasikka-haan" (nyk.
-Kappeli-esplanaatin) puoliympyrään asetetuille, viheriäiksi maalatuille
-selystäisille penkeille. Mitään ravintolaa siellä ei siihen aikaan
-ollut (vasta noin 1840 rakennettiin pieni "kappeli", jossa oli
-istuinpaikkoja neljälle hengelle), vielä vähemmin mitään soittoa.
-Siellä istuttiin ja ohikulkevia katsottiin ja sitten mentiin kotiin.
-Toisena iltana käveltiin uuteen kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka
-viljelyksiä ja ansareita ihailtiin, istuttaessa hetkinen rantanurmella
-vanhojen petäjäin alla. Sieltä käveltiin Granatenhjelmin haudalle ja
-n.s. Ekbomin puutarhan kauniille niemekkeelle, vastaiseen Kaisaniemeen,
-jossa vasta 30-luvun jälkimmäisellä puoliskolla pieni virvoitusvesien
-myymälä alotti ravintolaliikkeen. Niemeltä palattiin tavallisesti
-kotiin äsken istutetun n.s. Seurapuutarhan kautta, jonka puut vielä
-vuosikymmenen keskivaiheilla olivat niin hennot, ettei niistä mitään
-varjoa lähtenyt, vaan luotettiin vastaiseen kehitykseen eikä olekaan
-petytty. -- Joskus käveltiin Klinckowströmin puutarhaan, joka oli
-yleisölle auki ja jossa kukkia oli jotenkin runsaasti, kunnes siitä,
-tehtiin neljä ristiinmenevää ampumarataa kaartin kaikille
-komppanioille. -- Vielä oli olemassa Töölön kaunis, joskin pienenlainen
-puutarha, nyk. Hesperia, jossa jo aikusin oli täydellinen
-ravintolaliike keiliratoineen, biljardeineen, teattereineen j.n.e. --
-"Landhaus zum Vergnügen", kuten portin päältä luettiin. Ja vaihteen
-vuoksi retkeiltiin joskus Lampeniuksen puutarhan vanhoihin
-puistokäytäviin taikka uudelle hautuumaalle, jossa kumminkin, vahinko
-kyllä, istutuksia aluksi oli aivan laiminlyöty.
-
-Poikia tuollaiset hiljaiset perhekävelyt tietysti eivät tyydytä, vaan
-hakevat he luonnollisesti muita repäsevämpiä kesähuvituksia.
-Purjehtiminen tai sounti ei meidän lähimmässä toveripiirissä melkein
-koskaan tullut kysymykseen: metsästys ei myöskään eikä kalastus. Uimaan
-houkuttelivat kumminkin vedet, jotka joka taholla kaupunkiamme
-ympäröivät. Mutta uimahuoneita ei siihen aikaan saatu vaatia. Vanhemmat
-ja nuoremmat valitsivat kukin itselleen rannalta sopivan kallionkolon,
-jossa kenenkään näkemättä saattoivat riisuutua viskautuakseen meren
-viileään laineikkoon. Luonnollista oli, että toverien kesken muodostui
-eri uimakuntia. Suuri sellainen uintiseurue, johon kuului kymmenen,
-viisitoista koulupoikaa, oli monen vuoden kuluessa olemassa. Siihen
-kuuluivat, paitsi veljeäni ja minua, melkein kaikki kaupungissa olevat
-toverimme. Tämän nuortean, terveellistä urheilua harjoittavan seurueen
-etupäässä oli lääketieteen professori, yliopiston rehtorina sittemmin
-hyvin tunnettu Ursin. Tämä oli, vaikka siihen aikaan jo olikin
-50-vuotias, innokas uimari, joka oli valinnut itselleen oman
-uintipaikan erään ulkonevan kallioniemen rannalta Punavuorten takaa, ja
-häntä huvitti kävellä sinne kokonaisen poikajoukon seurassa, -- omain
-kasvavain poikainsa ja näiden toverien. Määrätunnilla kokoonnuttiin
-hänen talonsa pihalle Boulevardinkadun varrelle (nyk. Uusi ruotsal.
-yhteiskoulu) ja sieltä marssi tuo iloinen lauma -- kenellä pyyheliina
-oli, kenellä ei -- ystävällisen professorin johdolla Fredrikinkatua
-pitkin ja, tämän päätyttyä, toiselle puolelle Roobertinkadun, --
-edelleen sitä ajotietä myöten, joka Röörin nuoraradan poikki vei
-Klinckowströmin puutarhaan. Tämän portilta oli vielä pitkä matka aivan
-autioiden vuorten yli (nyk. Tehdaskaupunginosa), joiden notkoissa
-kävellessä syötiin variksenmarjoja ja juolukoita, ja vihdoin saavuttiin
-uintirannalle, -- silloin usein huudettiin Xenofonin tapaan "thalatta!
-thalatta!" Paikka on erittäin sopiva ei ainoastaan tottuneille
-uimataitureille vaan vasta-alkaville porskuttajillekin ja se sai
-keksijänsä ja käyttäjänsä mukaan nimekseen "Ursinin kallio", jota nimeä
-myöskin kaupungin virallisissa kartoissa jo kauan on käytetty.
-
-Senaikuisten kaupungin poikain kesähuvituksia, joskaan ei juuri
-erittäin raitistuttavia, oli vielä käynti sotaväen kenttäharjoituksia
-katsomassa. Nuoriso harrasti silloin sotalaitosta aivan toisella
-tavalla kuin meidän nykyisinä asevelvollisuusaikoina. Jos otaksuisin,
-että tämä harrastus yhä edelleen vähentyisi samassa määrin kuin olen
-nähnyt sen vähenevän viimeisinä 50:tenä, 60:tena vuotena, niin
-joutuisin epäilemättä siihen onnelliseen johtopäätökseen, että yleisen
-aseidenriisumisen ja ikuisen maailmanrauhan aika ei voi olla kovin
-etäällä. -- Mutta siihen aikaan leikkivät pojat kaikkialla sotamiehiä.
-Paraateja heillä oli joka pyhä- ja juhlapäivä nähtävänä toreilla,
-pataljoonan ja komppaniianharjoituksia joka päivä Kampin nummella.
-Siellä, vieläkin säilyneellä harjoituskentällä venäläisen kasarmin
-takana, oli venäläisillä pataljoonilla harjoituksensa ja vähän
-taaempana, missä nyt on työväenasuntoja y.m., suoritti Suomen kaarti
-harjoituksensa. Ja siellä vietin lapsuuteni kesäisinä iltoina
-lukemattomia tunteja. En siellä siltä oppinut paljo sotataidon
-salaisuuksia, vaan kumminkin tulin jossakin määrin tuntemaan miten
-sotilaita kohdeltiin. Ja lisänä Euroopan sivistyshistoriaan ansaitsee
-siitä yksi ja toinen kuva mainitsemista. Pataljoonan harjoituksissa
-kävi kaikki vielä jotenkin inhimillisesti. Mutta kun komppania taikka
-sitä pienempi sotaväenosasto oli harjoituskentällä, silloin ei
-päällystö katsonut -- siitä huolimatta, että harjoituksia pidettiin
-ulkoilmassa ja kuinka suuren yleisön edessä tahansa -- minkäänlaisen
-siivouden tarvitsevan tulla kysymykseen. Kun venäläisten harjoituksia
-katselimme, silloin emme onneksi sanaakaan ymmärtäneet siitä, mitä
-opettajat sotamiehille virkkoivat. Mutta liikkeet ja käsikohtelu
-valaisivat jo paljon. Tavallinen korvatillikka taikka nenän puristus ja
-vääntäminen, se oli ainoastaan leikintekoa. Sen lisäksi tuli voimakas
-nyrkinisku sotamiehen korkean ja kankean kaulustan pönkkäämän leuvan
-alle ja joskus, lieventävänä palsamina, -- suloinen sylkäys kasvoihin.
-
-Kaikkea tätä voisi kutsua harjoitusten paremmaksi puoleksi; huonommaksi
-puoleksi voisi kutsua sitä, mitä tapahtui rintaman takana. Kun joku
-sotamiesraukka jollakin tavoin oli pahemmin erehtynyt käsiliikkeitä
-tehdessään, erotti joku aliupseeri hänet rivistä, lyhyet vormutakin
-liepeet käännettiin ylöspäin, patukat otettiin esille, ja valkosten
-kesähousujen päälle ruvettiin sitä hyppyyttämään; ja sitä kesti,
-lakkaamattomain "paschalusta"-huutojen kaikuessa ja pieksettävän
-kiemurrellessa, koko pitkän hetken, jollaikaa toiset jatkoivat
-harjoituksiaan. Tuollaiset kohtaukset olivat aivan tavalliset, ne
-kuuluivat melkein päiväjärjestykseen. -- Suomalaisessa pataljoonassa ei
-toki juttu ollut aivan sama. Senkin kasarmissa lienee kyllä tuo
-epälaillinen piiskarangaistus ollut alituiseen käytännössä, vaan Kampin
-harjoituskentällä ei sitä toki yleisölle näytetty. Pienempää käteistä
-ojennusta ei kumminkaan sielläkään säästetty; ja mitä suullisiin
-nuhteisiin tulee, niin siroteltiin siellä noita n.s. "kasarmikukkasia"
-sekä suomeksi että ruotsiksi runsaasti ja sellaisella mehevyydellä ja
-voimalla, että niistä monet vieläkin ovat muistiini tarttuneet ja että
-ne hyvin ovat verrattavat niihin komeimpiin kukkasiin, joita
-sotilaskasvatuksen viljelys missään samalla alalla on synnyttänyt. On
-surullista, kun tulee puhuneeksi sellaisesta, vaikka oli aikomus kertoa
-kesäisistä huvituksista. Mutta toiset ajat toivat toisia huvituksia
-vanhemmille ja nuoremmille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Höyrylaivaliikkeen alkaminen oli tapaus, joka monessa suhteessa
-muodosti käänteen Helsingin kaupungin historiassa. Höyrylaivaliike
-avasi kasvavalle pääkaupungille uuden ajan, uuden elämän. Se sai kuin
-tervettä ilmaa keuhkoihinsa.
-
-Muistettakoonpa, mitä kulkuneuvoja siihen asti oli tarjona. Maaliikettä
-varten ei muuta kuin maanteitä ja kyytihevosia. Ulkomaille ainoastaan
-tilapäisiä purjelaivavuoroja; mahdotonta oli edeltäkäsin määrätä,
-milloin perille tultaisiin. Lyypekkiin matkustettiin tavallisesti 10-14
-päivässä; joskus saattoi matka joutua nopeamminkin, toisen kerran se
-saattoi kestää kaksi vertaa enemmän aikaa. Rääveliin kuljettiin
-pienillä virolaisilla purjealuksilla tai jahdeilla; joskus saattoi
-sellaisella matkalla mennä kokonainen viikko. Turkuun meritse ei
-koskaan kuljettu. Kun Ruotsiin matkustettiin, ajettiin ensin maitse
-Turkuun ja sieltä n.s. pakettilaivoilla, pienillä, matkustajaliikettä
-varten vasiten rakennetuilla jahdeilla, Ahvenanmeren yli Tukholmaan.
-Sellaista matkaa varten täytyi varata kahdeksan, ehkä neljäntoistakin
-päivän aika. -- Miten näissä oloissa oli kaupan, tavaranvaihdon, laita,
-se kyllä voidaan ymmärtää. Sitä valaisevat 30-luvun sanomalehdissä
-näkyvät ilmoitukset, joissa kaupungin kirjakauppiaat tiedoksiantavat,
-että "vuoden viimeinen kirjatilaus lähtee Saksaan" elokuun
-puolivälissä. Sen jälkeen saatiin tyyneesti odottaa uutta
-kirjallisuutta -- seuraavaan kesään!
-
-Oliko siis ihme, jos kaikki ikävöivällä mielellä odottivat sitä päivää,
-jolloin höyryvoima aikaansaisi nopeampaa liikettä muun maailman kanssa!
-Ruotsissa oli höyrylaivoja käytetty jo 1820-luvun alulta asti. Suomen
-sisävesille, Saimaalle, oli toimekas tehtailija N. L. Arppe 1833 pannut
-höyrylaiva "Ilmarisen" liikkumaan, kumminkin vain hinausta varten.
-Mutta Suomenlahdella tai Pohjanlahdella ei ollut 30-luvun alkupuolella
-vielä koskaan höyrylaiva koettanut palvella liikettä. Ensi kerran
-saapui höyrylaiva Helsingin satamaan toukok. 30 p. 1833, kun
-kenraalikuvernööri, ruhtinas Mentschikoff keisarillisella höyrypurrella
-"Ischoralla" tuli tänne ilmoittamaan keisari Nikolain ja hänen
-puolisonsa keisarinna Aleksandran olevan tulossa Helsinkiin. Samalla
-höyrylaivalla saapui myöskin keisarillinen perhe seuraavan kesäk. 10
-p:nä. Nyt saatiin siis todellakin nähdä höyrylaiva liikkeessä, -- siitä
-oli niin paljo kuultu ja luettu, mutta kumminkin oli sitä pidetty
-uskomattomana ihmeenä. Tuo laiva oli niin muhkea ja komea, rivi suuria,
-kullattuja, leveäsiipisiä kotkia laivan kummallakin kupeella keulasta
-perään saakka, ja sen laivan kannella oli tuo mahtava keisari ja hänen
-puolisonsa armollisesti tervehtien innokkaasti hurraavia alamaisiaan.
-Se oli kaksinkerroin muistettava päivä. Sen muistohan onkin ikuistettu,
-taikka ainakin kiveen piirretty, siinä patsaassa, joka pystytettiin
-satamaan lähelle sitä paikkaa, jossa keisarillinen höyrylaiva laski
-maihin. Patsas, joka pystytettiin sen johdosta, että Helsinki silloin
-ensi kerran sai tervehtiä jotakin keisarinnaa, kustannettiin kootuilla
-varoilla ja se paljastettiin suurilla sotilas- y.m. juhlallisuuksilla
-Nikolain päivänä jouluk. 18 p. 1835.
-
-Mutta jos näin kerran oli saatu vastaanottaa keisarillinen höyrylaiva
-ja jos paria vuotta myöhemmin vielä joku Riikalainen höyrylaiva
-satunnaisesti teki tänne huvimatkan Räävelistä, niin ei senkautta vielä
-paljo oltu yleisen liikkeen hyväksi voitettu. Suomen höyrylaivaliikkeen
-historia alkaa vasta vuosilta 1836 ja 1837. Vuonna 1836 näet
-säännöllinen höyrylaivaliike alkoi Tukholman ja Turun välillä
-ruotsalaisella höyrylaivalla "Solide", joka sittemmin useina vuosina
-tätä liikettä jatkoi. Jo v. 1837 alkoi Suomen höyrylaivaosakeyhtiö
-Turussa, jota varten osakkeenkeruuseen oli ryhdytty jo 1835, kahdella
-kauniilla laivallaan "Storfurstenilla" ja "Furst Mentschikoffilla"
-säännölliset kulkuvuorot Tukholmasta--Turkuun--Helsinkiin--Rääveliin--
-Pietariin.
-
-"Storfursten" saapui ensi kerran Helsinkiin puolivälissä toukokuuta
-1837. Sitä päivää en unhota. Koko kaupunki tulvasi rantaan katsomaan
-tuota odotettua alusta, joka oli rakennettu Lontoossa. Kuinka sitä
-tarkastettiin, kuinka ihailtiin, millaista ylpeyttä ja millaisia
-toiveita se herätti! Kapteeni -- jäyhä, vanhankansan tapainen merikarhu
-nimeltään Palén -- seisoi siipisuojain päällä olevalla komentosillalla,
-messinkinen huutotorvi kädessään, kaksi englantilaista koneenkäyttäjää
-esiintyi siellä valkoisissa vaatteissa, -- niitä katseltiin ja ennen
-kaikkea tuota monimutkaista konetta ja noita komeita salonkeja; kaikki
-oli uutta ja ihmeellistä. Tosin lienevät monet jossakin määrin
-pelänneet lähteä moisella ihmekojeella matkalle, koskapa sen ajan
-sanomalehdet näkivät syytä olevan julaista siinä suhteessa rauhoittavia
-kirjoituksia; mutta pelkurimmissakin paloi halu päästä vaikka
-henkensä uhalla pienelle höyrylaivaretkelle. Ja tilaisuutta
-siihen tarjoutuikin usein. Huvimatkoja tehtiin aluksi läheisiin
-saaristoseutuihin ja sitten, kerran toisensa perästä, Rääveliin. Näihin
-Räävelin-huvimatkoihin liittyi aina väkeä niin paljo kuin laivaan
-suinkin lie sopinut. Eräällä sellaisella olin minäkin muun perheemme
-joukossa mukana. Lähdettiin Helsingistä aamulla, kuljettiin noin
-seitsemän tuntia kovassa aallokossa ja meritaudissa, juostiin sitten
-puolipyörryksissä koko iltapäivän pitkin Räävelin katuja sen
-merkillisyyksiä, kirkkoja, Narvan komentajan herttua de Croyn
-kivettynyttä ruumista, tuomiokirkkoa, Catharinenthalia y.m. katsomassa
-ja oltiin sitten valmiita aikaseen seuraavana aamuna uuden merenkäynnin
-ja uuden meritaudin kestäessä lähtemään paluumatkalle Helsinkiin, jonne
-myöskin onnellisesti saavuttiin. Kärsiä tällaisella matkalla oikeastaan
-sai enemmän kuin nauttia, mutta Rääveli oli nähty ja ennen kaikkea, --
-oli oltu höyrylaivamatkalla ja siitä mieli oli tyytyväinen.
-
-Huvimatkoja Helsingistä Rääveliin ja Räävelistä Helsinkiin tehtiin
-ristiin aivan myötään höyrylaivaliikkeemme ensi aikoina. Usein näihin
-huvimatkoihin liittyi jommoisiakin juhlallisuuksia, joita asianomaiset
-kaupungit vieraille järjestivät. Soitolla ja hurraahuudoilla
-vastaanotettiin Helsingin rannassa aina rääveliläiset vieraat,
-ja jos niiden joukossa oli virolaisia aatelisia ja muuta valioväkeä
-niin pantiin toimeen juhlatanssiaiset taikka "déjeuner dansent"
-Seura- taikka Kaivohuoneella. Yhtä herttaista oli helsinkiläisille
-vastaanotto Räävelissä. Ystävällisiä välejä kesti siten useita vuosia
--- olisi luullut, että Helsingistä ja Räävelistä olisi näin
-höyrylaivaliikkeen avulla ainaiseksi tullut hyvin läheiset ystävykset.
-Mutta ne välit kylmenivät pian -- paljoko tietävät nyt Rääveli ja
-Helsinki toisistaan?
-
-Suomen höyrylaivayhtiön toinen laiva "Ruhtinas Mentschikoff", joka oli
-rakennettu Turun veistämössä ja jonka kone oli Motalan tehtaasta
-Ruotsista, kävi ensi vuotenaan 1837 Helsingissä ainoastaan jollakin
-huvimatkalla Turusta. Sen tuli näet aluksi välittää liikettä ainoastaan
-Turun ja Tukholman välillä, kun sitävastoin "Storfurstenilla" oli
-hoidettavana koko tuo pitkä linja Turku--Helsinki--Rääveli--Pietari.
-Mutta jo vuodesta 1838 huomattiin tarpeelliseksi antaa molempain
-laivain vuorotellen kulkea koko matkan Tukholmasta Pietariin. Ja siten
-ne molemmat uskollisesti tehtävänsä täyttivät, silloin tällöin vain
-jonkun pienen haaksirikon keskeyttäminä, aina itämaisen sodan kaikkea
-merenkulkua mullistaviin aikoihin asti.
-
-Jo samana vuonna, jolloin nämä suuret höyrylaivat rupesivat
-retkeilemään vesillämme, alkoi Helsingin satamissa myöskin pienten
-höyrypursien liike. Pieni höyryvene, jolle nimeksi pantiin "Lentäjä",
-oli näet ostettu Ruotsista välittämään säännöllistä liikettä kaupungin
-ja Viaporin välillä ja tekemään pyhinä huvimatkoja. Tämä "Lentäjä" ei
-kyllä oikeastaan mikään siivekäs singahtaja ollut, sen kone puhkui ja
-jyski aivan hirveästi, mutta perille Viaporiin sillä päästiin. Se
-puhisikin täällä monta vuotta ja kiitollisessa muistissani se on
-säilynyt. Meille sen ajan pojille oli aina erityinen huvi kesän
-kuluessa silloin tällöin käydä "linnassa", kävellä siellä muutamia
-tunteja, katsella Ehrensvärdin hautaa, vanhoja laivatelakoita,
-kasarmeja ja valliportteja, joista kaikista graniittiin hakattu Ruotsin
-vaakuna, kolme kruunua, oli poistettu ja peitetty kaksipäisellä
-kotkalla; silloin saatoimme lasketella mietelmiämme kohtalon vaihteista
-ja historian kulusta. Ennen oli Viaporiin päässyt ainoastaan venäläisen
-sotaväen soutuvenheillä, jotka venhesatamasta nyk. keisarillisen
-palatsin luota melkein joka tunti soutivat tai purjehtivat Viaporiin.
-Niissä oli kyllä kuljettu ilmaiseksi, vaan niin olikin täytynyt istua
-ahtaalla kirkuvain matruusien taikka muun sotaväen lomassa ja hengittää
-heidän lemuaan. Mutta nyt saattoi 20 kopeekalla matkustaa sinne
-hyvin mukavasti ja vielä lisäksi nauttia tuon uuden kulkuvoiman
-vauhdista. Jos oli kaksi 20 kopeekan seteliä taskussa, silloin mentiin
-kernaasti Beckerin myymälään Aleksanterinkadun varrelle ja ostettiin
-Lentäjä-lippu -- vielä ei oltu tehty sitä suurta keksintöä, että
-matkustajat voisivat itse laivassa maksaa pilettinsä -- jotta päästiin
-pariksi tunniksi Viaporissa käymään.
-
-Kaupungin höyrylaivastoon tuli vielä seuraavana vuonna, 1838, uusi ja
-suurempi höyrypursi lisäksi, nim. "Helsingfors". Puolet laivasta oli
-kannen peitossa ja sillä oli 12 hevosen voima; se oli määrätty
-kulkemaan Helsingin--Porvoon--Loviisan väliä sekä tekemään huvimatkoja.
-Ollen rakennettu Turussa, konekin oli Fiskarsin tehtaasta, oli se aivan
-kotimainen laiva; mutta sen laita oli, niinkuin väliin perheen
-surutytärten, se, ettei se suurta kunniaa tuottanut kelpo
-vanhemmilleen. Itse laivan runko ja sen merkillinen peräsalonki oli
-erittäin epäonnistunut, ja sen koneessa oli se vika, että sen akseli
-katkesi jo ensi matkoilla, joka tapaturma seuraavina vuosina yhä
-uudistui. Hidas oli laiva kulultaankin, eikä ollut sillä onni koskaan
-mukanaan. Se palveli täällä kumminkin useita vuosia ja kävi joskus
-Haminassa ja Viipurissakin asti, mutta aina huonolla menestyksellä.
-
-Nyt mainittujen höyrylaivain ohessa on vielä mainittava höyryalus
-"Uleåborg", joka rakennettiin 1838 ja oli kotosin Oulusta. Se oli
-tarkotettu Pohjanmaan rannikon liikettä välittämään, vaan jo 1840 sen
-täytyi ruveta Turun yhtiön palvelukseen "Storfurstenin" sijaiseksi,
-joka silloin oli pahemman haaksirikon kärsinyt. -- Hinaajalaivaksi
-ostettiin sitäpaitsi Viipuriin 1839 ulkomailta vanha laiva. Näin olen
-tarkoin luetellut kaikki höyrylaivat, joita Suomessa oli ennen v. 1840.
-
-Alkaneen höyrylaivaliikkeen mukana oli, kuten jo sanoin, uusi aika
-koittanut Helsingin kaupungille. Kesäelämän se täällä heti suuressa
-määrin muutti. Höyrylaivoihin kaikkien, vanhain ja nuorten, mielet
-kiintyivät. Jokainen muisti tarkalleen niiden saapumisajat idästä ja
-lännestä ja sen merkkihetken lähestyessä täyttyivät jo hyvissä ajoin
-satamat, kauppatori ja Esplanaadit; niissä kuhisi kaiken ikäistä ja
-säätyistä väkeä, kaikki odottivat jännityksellä tuota suurta hetkeä.
-Näkyi sitten salama kaukaa Blekholman takaa, sen jälkeen kuului pamaus,
--- se vaikutti kuin sähköisku väkijoukkoon ja huudettaessa: "se tulee,
-se tulee" rynnättiin kilpaa laitureille, niin lähelle vesirajaa kuin
-suinkin. Vielä kuului toinen laukaus ja kolmas[8] -- laivan kylki
-läheni jo koko komeudessaan. Iloa kuvastui kaikkien odottavain
-katseista. Nyt oli vain nähtävä, ketä ja minkälaisia matkustajia
-laivassa saapui; tarkempia tietoja siitä antoi Hels. Tidningar, jossa
-aina oli luettelo joka laivalla saapuneista ja lähteneistä
-matkustajista.
-
-Nyt saatiin alinomaa nähdä vieraita kasvoja, huvimatkailijain hilpeitä
-joukkoja, elämää oli ja liikettä, suuren maailman portit olivat
-auvenneet ainakin osaksi vuotta, -- se oli jotakin toista kuin entinen
-ahdas ja ummehtunut elämä.
-
-Ja meillä pojillakin oli nyt jotakin muuta nähtävätä kuin Kampin kenttä
-ja sen harjoitukset. Sen sijaan, että ratsastaen keppihevosilla ennen
-huusimme komentosanoja kuin Ramsay ja Wendt, leikimme nyt Palén'ia ja
-Halléen'ia (laivankapteeneja) ja seisten kiikkulaudalla taikka muulla
-komentosiltaa esittävällä esineellä huusimme me omatekoisilla
-huutotorvilla niin kovasti ja vihasesti kuin jaksoimme neljää laivan
-lähtiessä aina kuuluvaa komentoa: "Kaikki matkustajat laivaan!".
-"Kaikki vieraat maihin!", "Laskusilta laivaan!" ja "Kone käyntiin!" --
-ja sen jälkeen lähdettiin mielikuvituksen avulla ulos avaraan
-maailmaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lähimmässä yhteydessä höyrylaivaliikkeen alkamisen kanssa on Helsingin
-historiassa Ulrikaporin kylpyjä terveysvesilaitoksen syntyminen. Sillä
-juuri ajatellen pian alkavaa laivaliikettä ja niitä etuja, joita
-kaupunki siitä saisi, ryhtyivät muutamat toimekkaat. Helsingin
-yhteiskunnan jäsenet puuhaamaan suuremmoista kylpylaitosta louhiseen,
-vuorten ja soitten halkomaan merenrannikkoon Ullanvuorten eteläpuolelle
--- seutuun, jota kaupunkilaiset yleensä eivät ensinkään tunteneet.
-Tuuman johtajana oli silloinen varakonsuli Henr. Borgström ja hänen
-rinnallaan ovat mainittavat apteekkari C. Appelgren, kaupp. J. Etholén,
-v. konsuli C. V. J. Sundman, reviisori A. G. Grönvik, v. konsuli G. O.
-Vasenius y.m. V. 1834 oli jo osakeyhtiö saatu syntymään ja se valitsi
-syysk. 1 p. johtokunnan, jolle kaupunki vähän myöhemmin luovutti
-tarkotusta varten pyydetyn alueen 50 vuodeksi, ensi 10 vuodeksi
-vuokratta ja sen jälkeen 100 ruplan vuosivuokraa vastaan. Oli merkitty
-280 osaketta, 100 ruplan suuruista, (niistä oli 30 ottanut H. M.
-Keisari) ja niillä varoilla katsottiin viipymättä voitavan ryhtyä ei
-ainoastaan kylpylaitosta rakentamaan vaan myöskin puistoa laatimaan.
-Mutta pian huomattiin, että tuo osakepääoma ei hetikään riittänyt
-yrityksen toteuttamiseen. Lainoilla ja yhä uusilla lainoilla, jotka
-vähitellen nousivat alkuperäistä osakepääomaa kymmentä kertaa
-suuremmiksi ja joista neljä edellämainittua puuhaajaa sitoutui
-persoonalliseen takuuseen, ajettiin kumminkin yritystä pelottomasti
-eteenpäin. Suuri kylpylaitos oli jo 1836 siinä kunnossa, että sitä
-ainakin osaksi voitiin käyttää; seuraavana vuonna se täysivalmiina
-avattiin ja uimahuone avattiin v. 1838. Puistoa oli myös reippaasti
-järjestetty. Ja jo syksyllä 1836 päätettiin rakentaa "Kaivohuone" ynnä
-tehdas kivennäisvesien valmistamista varten; sitä hoitivat kemistit
-P. A. v. Bonsdorff ja V. Hartvall. Kesäksi 1838 avattiin myöskin
-Kaivohuone ja siitä vuodesta saattaa siis Helsingin kylpy- ja
-terveysvesilaitoksen laskea vaikuttaneen. Puisto väljine käytävineen,
-istutuksineen, lammikkoineen ja vuorenrotkoihin muurattuine portaineen
-ansaitsi jo sekin ihailemista. Suuri tie kaupungista Kaivopuistoon,
-nyk. Saunakatu, oli vasta pantu rakenteelle; ja osaksi yhtiön
-rahavarojen avustamiseksi, osaksi mukavain asuntojen aikaansaamiseksi
-vastaisille kylpyvieraille päätettiin vielä samana vuonna myöntää
-laitoksen alueesta huvilapaikkoja sillä ehdolla, että huvilat olivat
-sirosti rakennettavat ja puilla ja istutuksilla ympäröitävät.
-Ensimmäinen huvila (n.s. Kleineh'n huvila) rakennettiinkin jo 1839 ja
-seuraavina vuosina tuli toinen toisensa perästä lisäksi.
-
-Uusilla höyrylaivoilla rupesi nyt jo vuodesta 1839 vieraita Pietarista,
-Räävelistä ja muista Venäjän ja Itämerenmaakuntain osista saapumaan
-Helsinkiin sen kylpylaitoksesta nauttimaan. Muista osista omaa maatakin
-tulvi tänne kylpyvieraita. Uuteen kylpylaitokseen oltiin yleisesti
-tyytyväisiä; siellä ei hoidettu ainoastaan terveyttä vaan myöskin
-huvituksia. Kaupunki oli, voi sanoa, useina seuraavina kesinä aivan
-tulvillaan pietarilaisia ja muita vieraita, isoksi osaksi yhtä
-jalosukuisia ja ylhäisiä kuin tavoiltaan vapaita ja ylellisiä. Vuosi
-vuodelta kävi siten Kaivohuoneen elämä yhä loistavammaksi ja
-repäisevämmäksi; ehtimiseen oli siellä juhlapäivällisiä,
-kylpytanssiaisia, soitannollisia konsertteja ja iltamahuveja.
-Kaivopuistosta rupesivat siten myöskin helsinkiläiset, jotka eivät
-kylpeneet eivätkä terveysvesiä juoneet, hakemaan kesäisiä huvituksiaan.
-Sinne oli helppo päästä hevosella taikka jalan, höyrypursi "Lentäjällä"
-taikka omnibussilla, joka vuosina 1839-40 oli toimessa, mutta jonka
-jatkoa sitten viisikymmentä vuotta saatiin odottaa.
-
-Muutamissa vuosissa oli siten, laivaliikkeen ja Kaivohuoneen kautta,
-Helsingin elämä ja erityisesti sen kesäinen elämiä hyvin huomattavassa
-määrin muuttunut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Käyn nyt kuvaamaan erästä aikoinaan hyvin suurta tapausta, jota voin
-pitää lapsuuteni muistojen rajapatsaana. Tarkoitan v:n 1840 suurta
-riemujuhlaa, yliopiston 200-vuoiisjuhlaa.
-
-Tämä juhla oli jo ennakolta pitkät ajat kiinnittänyt mieliä. Monella
-taholla oli ryhdytty valmistamaan sen viettoa mitä arvokkaimmalla
-tavalla; niin olivat tietysti etupäässä yliopiston viranomaiset tehneet
-ja niiden joukossa hyvin vilkkaasti v.t. kansleri kreivi Rehbinder,
-joka harrasti asiaa koko isänmaallisella lämmöllään. Lähinnä olivat
-juhlavalmistukset tietysti kumminkin rehtorinviraston huolena; sitä
-virkaa hoiti kesäkuusta 1839 asti ennen mainittu anatomian professori
-N. A. Ursin. Tämä oli erittäin sopiva mies noita juhlatouhuja
-hoitamaan: hän oli hyvin perehtynyt käytännöllisiin ja taloudellisiin
-toimiin ja sen ohessa hän oli maailmanmies kyllin älykäs ja notkea,
-voidakseen välttää niitä salakareja, joita tällaista kansallisjuhlaa
-järjestettäessä aina oli vastassa. Väsymättä hän koko tarmonsa näihin
-toimiin uhrasikin.
-
-Turun akatemia oli vihitty 1640, heinäk. 15 p., eikä vietettävä
-juhlapäivä siis sattunut lukukauden ajaksi, vaan keskelle kesälomaa.
-Sitä vähemmin tuo juhla häiritsi yliopiston tavallisia toimia ja se
-saatettiin siis järjestää niin laajaksi kuin tahdottiin. Juhlaa ei
-vietetty ainoastaan sanottuna riemupäivänä, vaan sitä jatkettiin vielä
-neljä päivää: vietettiin promotsiooneja kaikissa neljässä
-tiedekunnassa, jota ei koskaan ennen ollut Suomen yliopistossa
-tapahtunut. Heinäk. 15 p. oli keskiviikko; sen viikon jälellä olevat
-päivät eivät siis riittäneet muuta kuin kolmelle tiedekunnalle. Neljäs
-tiedekunta, filosoofinen, sai odottaa maanantaihin -- välinen sunnuntai
-katsottiin hyvin tarpeelliseksi lepopäiväksi juhlan osallisille ja
-katsojille.
-
-Vihkiäiset olivat kaikki vietettävät juhlallisemmin kuin tavallisesti.
-Jokaisen tiedekunnan tuli promoveerata ei ainoastaan tutkinnon
-suorittaneita tohtoreita, vaan myöskin kunniatohtoreita, joita oli
-valittava -- se kuuluu olleen juhlatoimikunnan arkaluontoisimpia
-tehtäviä -- sekä kotimaisia että ulkomaisia. Lainopillinen tiedekunta
-ei voinut tyytyä mustiin tohtorinhattuihin, vaan sen oli, vanhan
-Bolognalaisen traditsioonin mukaan, puettava vihittävät punaisiin
-hattuihin, joita ei koskaan ennen pohjoismaissa oltu nähty. Suuri
-mitali oli lyötettävä riemujuhlan kunniaksi jaettavaksi eriasteisille
-kunniavieraille kultaisena, hopeaisena tai pronssisena. Juhlallinen
-kutsumus juhlaan osaaottamaan oli lähetettävä vieraille yliopistoille
-ja tieteellisille seuroille. Että niitä Venäjälle oli lähetettävä, sitä
-pidettiin selviönä ja välttämättömyytenä; Ruotsiin lähettämistä toiset
-myös pitivät välttämättömänä, toiset taas arveluttavana. Myöskin
-Norjaan ja Tanskaan lähetettiin kutsumuksia, vaan muihin maihin
-lähettämistä ei liene pidetty tarpeellisena.
-
-Kutsumattomia vieraita oman maan kaikilta kulmilta tiedettiin runsaasti
-odottaa. Maan korkeinta sivistysahjoa tarkkasivat siihen aikaan,
-kenties vielä enemmän kuin nykyjään, kaikkien katseet. Sitä pidettiin
-isänmaan tulevaisuuden toivona, siihen luotettiin kohtalon kaikissa
-synkissä vastaisuudenvaiheissa; sen riemujuhlaan tahtoi jokainen, joka
-vain taisi, ottaa osaa. Myöskin lähimmistä naapurimaista tiedettiin
-uusilla höyrylaivoilla lukuisasti vieraita saapuvan. Siten jo ajoissa
-huomattiin, että yliopiston juhlasali, vaikka se uusi olikin ja komea,
-ei olisi tarpeeksi tilava tuon suuren juhlan viettämiseen. Mutta
-onneksi olikin käytettävissä paljo tilavampi huoneusto: äsken muurattu,
-mutta vielä sisustamaton ja vihkimätön Nikolainkirkko oli tarjona tätä
-suurta tilaisuutta varten. Ja niin päätettiin, että riemujuhla kaikkine
-vihkiäisineen oli vietettävä siellä. Mahtavan suuri parnassi
-(juhlalava) rakennettiin kuorin edustalle, yliopiston juhlasalin
-puhujalava siirrettiin sinne, sen yläpuolella oleva lehteri jätettiin
-soitto- ja laulukuntain käytettäväksi ja muihin tarpeellisiin
-järjestämistöihin ryhdyttiin.
-
-Ehdittiin sitten itse noihin juhlapäiviin. Vaunuja ja kiessejä,
-matkalaukut perälle köytettyinä, pyöri toinen toisensa perästä
-tulleista sisälle kaupunkiin, tuoden sukulaisia ja ystäviä maan eri
-osista vieraiksi melkein jokaiseen sivistyneeseen kotiin. Höyrylaivat
-toivat ulkomaanvieraita naapurimaista, osaksi juhlaan, osaksi
-kylpemään, ja niin täyttyivät ei ainoastaan hotellit vaan kaikki
-yksityisetkin vuokra-asunnot. Erään sanomalehtiuutisen mukaan oli
-sisämaasta riemujuhlaan saapunut yli 700 perhettä(?) ja Pietarista,
-Räävelistä ja muista lähikaupungeista saapui vasiten juhlaan 250
-henkeä, paitsi noin 120 perhettä, jotka, kuten sanottiin, "suurimmaksi
-osaksi äärettömän palvelijajoukon kanssa olivat tulleet käyttämään
-hyväkseen merikylpyjä ja keinotekoisia kivennäisvesiä". Ei läheskään
-niin monta ihmistä ollut koskaan ennen kokoontunut Helsinkiin; ei
-luultavasti koskaan mihinkään muuhunkaan Suomen seutuun.
-
-Suuren ja korkean merkityksen tiesi, kuten jo mainitsin, jokainen
-suomalainen antaa lähestyvälle juhlalle. Hels. Morgonblad kirjoittikin
-m.m.: "Eri juhlallisuuksien pitkässä rivissä yhtyy Suomen yliopistolle
-_tulevaisuuden toivo_ menneisiin muistoihin. Sitä riemujuhlaa, jolla
-yliopistomme nyt viettää toisen vuosisatansa päättymistä, emme siis
-pidä ainoastaan akateemisena juhlana, vaan myöskin todellisena
-kansallisjuhlana. Ne kaksi vuosisataa, jotka yliopisto nyt on
-yhteiseksi hyödyksi elänyt, ovat takeena siitä, mikä merkitys
-yliopistosta vastaisuudessa, paljo onnellisemmissa olosuhteissa, on
-oleva yhteiskunnalle. Ja _tulevaisuuden toivo_, joka perustuu ei
-ainoastaan menneisiin muistoihin, vaan myöskin onnelliseen ja lupaavaan
-nykyaikaan, muuttuu siten melkoiseksi _varmuudeksi_. Sitä todistaa
-yliopistoon kuuluvain nuorempain ja vanhempain tiedemiesten suuri
-määrä, joille yliopisto nyt, -- ensi kerran kaikissa tiedekunnissa
-yhtaikaa -- aikoo antaa heidän akateemiset arvonsa". J.n.e.
-
-Kansallisjuhla alkoi, niin sanoakseni, iltaa ennen varsinaista
-juhlapäivää, kun vastaanotettiin odotetuista vieraista rakkainta,
-Suomen vanhaa runoilijaa, Frans Mikael Franzénia. Tämä tuli nyt
-katsomaan isänmaansa yliopistoa, jonka hän noin 30 vuotta sitten oli
-jättänyt ja joka nyt oli siirtynyt toiseen paikkaan siltä rannalta,
-missä hän oli runoillut ja opettanut. Hän saapui, ei ainoastaan
-juhlassa edustamaan kahta Ruotsin kaunokirjallista seuraa (Ruotsin
-akatemiaa ja Runouden, historian ja muinaistieteen akatemiaa), vaan
-myöskin itse saadakseen riemumaisterin seppeleen samalla lavalla, jossa
-lähes sadan vihittävän joukosta yksi hänen tyttärenpoikansa oli nuorin
-ja jossa seppeleet oli sitonut hänen tyttärentyttärensä, yleinen
-seppeleensitojatar, jonka vertaista tuskin enään nähdään, -- Rosina v.
-Haartman. Jokainen, joka tunsi Franzénin nimen, ikävöi saadakseen
-tervehtiä runoilijaa, ja etupäässä tietysti akateeminen nuoriso.
-Tiedettiin, että tämä vieras heinäk. 14 p. iltapuoleen saapuisi
-maantietä myöten Turusta vävynsä, C. D. v. Haartmannin seurassa.
-Ylioppilaiden oli siis erittäin sopiva lähteä joukolla kappaleen matkaa
-ulkopuolelle kaupunkia Töölöön ravintolan luo odottamaan kallista
-vierasta ja siellä häntä tervehtimään. Tämän päätöksen tekeminen näytti
-niin yksinkertaiselta ja viattomalta kuin suinkin. Mutta, -- mutta --
-vieraalle Ruotsista, vieläpä entiselle suomalaiselle, joka oli
-hyljännyt maansa ja siirtynyt Ruotsiin, kävisikö laatuun sellaiselle
-näin lämmintä suosiota osottaa? Yläilmoissa epäiltiin, itse kreivi
-Rehbinder, v.t. kansleri, kuuluu pitäneen aijetta arveluttavana ja
-varakansleri, kenraali Thessleff, oli kai jo kuulevinaan
-tykinlaukauksia Pietarista. Mutta rehtori Ursin sai korkeat herrat
-rauhottumaan eikä tätä kunnianosotusta kielletty. -- Ylioppilaat
-marssivat siis esteettömästi Töölööseen, varmuuden vuoksi jo
-puolenpäivän aikaan. Lukuisasti muuta yleisöä seurasi mukana tai tuli
-jälestä, niiden joukossa minäkin. Muutamia tunteja siellä jännityksessä
-odotettiin. Jokaisen tomupilven, joka näkyi etäällä taivaan rannalla,
-luultiin ennustavan juhlavieraan tuloa. Mutta pilvi toisensa perästä
-petti. Vaunu saapui kyllä vaunun perästä, kärryjä tuli useampia ja
-kaikissa oli juhlavieraita, mutta odotettua ei. Mutta nuo alituiset
-pettymiset kiihottivat vain juhlamielen vilkkautta. Vihdoin, noin klo 6
-tienoissa, tunnettiin toki eräässä vaunussa 68-vuotisen runoilijan
-lempeät kasvot. Silloin kajahti loppumaton hurraahuuto, päät
-paljastuivat, väkijoukko piiritti vaunun, jonka oli pysähdyttävä.
-Laulettiin laulu (sanat olivat R. I. Holstin sepittämät), Fredr.
-Cygnaeus, pohjolaisosakunnan kuraattori, tulkitsi ylevin sanoin
-ylioppilaitten tunteita ja Franzén vastasi, kyynelten virratessa alas
-ryppyisiä poskia myöten, tuohon lämpöiseen tervehdykseen. Uusia
-hurraahuutoja kaikui ja vaunut läksivät taas liikkeelle. -- Olin
-nelitoistavuotias silloin; ensi kerran olin tässä tilaisuudessa mukana
-nuorisoinnostuksen isänmaallisessa pyörteessä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vierasten yliopistojen ja tieteellisten seurojen edustajina saapuivat
-muuten juhlaan Pietarin yliopiston rehtori Pletneff ja kaksi sikäläisen
-tiedeakatemian jäsentä, Fuss ja maanmiehemme Sjögren; Tarton
-yliopistosta professorit Erdman ja Preller; Kiovan yliopistosta prof.
-Trautvetter ja Upsalan yliopistosta sen kirjastonhoitaja, prof. J. H.
-Schröder; sitäpaitsi 8 ylioppilasta Tartosta ja 6 Pietarista. Niiden
-vierasten joukossa, jotka eivät olleet mitään virallisia edustajia,
-huomattiin Pietarin tiedeakatemian jäsen Lenz, tunnettu venäläinen
-romaaninkirjoittaja Th. Bulgarin, joka näihin aikoihin muutenkin usein
-kävi Suomessa, sekä joitakuita nuorempia venäläisiä kirjailijoita,
-kuten kamariherra ruhtinas Odojevski, kamarijunkkari kreivi Sollohub,
-hovineuvos J. Grot y.m.
-
-Kotimaisista vieraista oli huomattavin yliopiston v.t. kansleri, kreivi
-Rehbinder. Maan papistoa edustivat molempain hiippakuntain päämiehet,
-arkkipiispa Melartin ja piispa Ottelin, Turun kuuluisa tuomiorovasti
-G. Gadolin, joka oli jumaluusopillisessa tiedekunnassa vihkijänä ja
-joka Franzénin kanssa seppelöittiin riemumaisteriksi, sekä vielä joukko
-muita Suomen kirkon arvossapidetyimpiä henkilöitä. Eikä juhlan
-koristeiden joukosta ole myöskään kahta matkustajaa unhoitettava:
-lehtori Johan Ludvig Runeberg Porvoosta ja piirilääkäri Elias Lönnrot
-Kajaanista saapuivat juhlaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viralliset juhlallisuudet suoritettiin ohjelman mukaan, jonka
-pääpiirteet jo mainitsin. Kahdeksalla tykinlaukauksella julistettiin
-klo 6 aamulla heinäk. 15:tenä päivänä vuosisataisjuhla alkaneeksi.
-Virastot, kutsutut koti- ja ulkomaiset vieraat, ylioppilaskunta y.m.
-kokoontuivat senaatintaloon, josta juhlasaatto sitten k:lo puoli 11
-läksi Nikolainkirkkoon, missä se soitolla vastaanotettiin. Yliopiston
-rehtori Ursin nousi puhujalavalle ja avasi juhlan latinalaisella
-puheella. Senjälkeen piti ruotsinkielisen puheen prof. Linsén ja
-välttämättömän venäläisen puheen prof. Solovieff. Puheiden välissä ja
-jälestä laulettiin ja soitettiin Paciuksen johdolla ja juhlamitali
-jaettiin kunniavieraille. Juhlan päätyttyä uudessa kirkossa oli
-jumalanpalvelus vanhassa; sinne kaikki juhlijat saatossa kulkivat.
-Jumalanpalveluksesta menivät vielä yliopiston viranomaiset juhlasaliin,
-jossa Tarton ja Kiovan lähetystöt lausuivat onnittelunsa kaikuvalla
-latinankielellä yliopistollemme, jonka puolesta rehtori samalla
-kielellä kiitti. -- Komeilla ja hyvin vilkkailla, seurahuoneella
-pidetyillä, päivällisillä 350 henkilölle, joiden kuluessa pidettiin
-alamaisia maljapuheita, soitettiin ja tykeillä ammuttiin, päätettiin
-tämän suuren päivän juhla. -- Väkeä kuhisi kaduilla koko päivän,
-soittokunnat soittivat ja kaikki myymälät olivat kiinni.
-
-Kolmen seuraavan päivän promotsioonijuhlat olivat hyvin toistensa
-kaltaiset. Lainopilliset vihkiäiset olivat siitä merkilliset, että koko
-juhlallisuus suoritettiin ruotsiksi, että kaikilla oli punaset hatut ja
-että joukossa oli niin monta korkeaa herraa, nim. neljä senaatin
-oikeusosaston jäsentä, prokuraattori ja kolme hovioikeuden
-presidenttiä, jotka kaikki saivat nuo punaiset kunniahatut.
-
-Jumaluusopillisen promotsioonin päivänä olivat illalla Helsingin
-kauppiaskunnan kustantamat komeat tanssiaiset 1,400 hengelle
-seurahuoneella, jonne myöskin kaikki kaupungissa olleet pietarilaiset
-kylpyvieraat olivat kutsutut. Ja lauvantaina, lääketieteellisenä
-promotsioonipäivänä, antoi v.t. kansleri kreivi Rehbinder päivälliset
-kaikille vieraille edustajille, kirjailijoille ja muille
-kunniavieraille.
-
-Filosofian tiedekunnan vihkiäiset, jotka pidettiin heinäk. 20 p.,
-erosivat monessa suhteessa kaksista täällä Helsingissä ennen
-vietetyistä maisterivihkiäisistä. Ensi kerran annettiin nyt Suomessa
-kenellekään filosoofinen tohtorinhattu; uusia maistereita oli nyt paljo
-enemmän (96) kuin koskaan ennen Suomessa. Ja mitä promovendien
-ulkoasuun tulee, niin oli kyllä tuo kaunis vormutakki miekkoineen vielä
-säilytetty, mutta valkosten polvihousujen, silkkisukkain ja matalain
-kenkäin sijasta oli miehillä nyt pitkät verkahousut. Mutta nämä
-vihkiäiset saivat päämerkityksensä, kumminkin siitä, että nuo kaksi
-merkillistä riemumaisteria, jotka istuivat ylimpänä parnassilla,
-Franzén ja Gadolin, (joista viimeksimainittu oli primus 1789
-vihkiäisissä Turussa) siellä saivat seppeleen, ja niiden korkeiden ja
-kuuluisain miesten kautta, jotka, vaikkeivät kaikki olleetkaan
-saapuvilla, nyt saivat kunniatohtorin hatun, niiden joukossa kreivi
-Rehbinder, salaneuvos L. G. v. Haartman, useat Venäjän etevimmät
-tiedemiehet, kuten Shukoffski, Pletneff, Fuss, Lenz y.m., ruotsalainen
-Isr. Hvasser, sekä suomalaiset N. Nordenskiöld, J. Judén (Juteini), C.
-Steven ja J. A. Törngren.
-
-Maisteritanssiaisiin, jotka tietysti olivat mitä komeimmat, päättyivät
-v:n 1840 riemujuhlat. Tanssiaisten ruhtinatar oli tuo kaunis
-seppeleensitojatar, Franzénin edellämainittu tyttärentytär, jolta
-kumminkaan ei siihen aikaan Suomessa puuttunut kauneuden
-kilpailijattaria. Venäläinen kirjailija Bulgarinkin on kuvatessaan tätä
-juhlaa ja sen tanssiaisia lausunut: "Tanssiaisissa olleiden naisten
-lukumäärään nähden oli siellä niin monta kaunotarta, että sekä nuoret
-että vanhat tunnustivat, että Suomi tässä suhteessa oli edellä sangen
-monen muun maan".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Luonnollista on, että nämä juhlapäivät jättivät lähtemättömän
-vaikutuksen jokaiseen, eikä vähimmin nuoreen poikaan, kuten minuun.
-Useissa Nikolainkirkon juhlallisuuksissa sain olla läsnä, -- istuin
-toisella sivulehterillä. Tuo korkea, kasveilla ja köynnöksillä
-koristettu parnassi keskellä kirkkoa, sen edustalla kahden puolen
-käytävää olevat nojatuolirivit, joissa istui tuo loistava kokoelma mitä
-maassa lie ollut suurta ja mahtavaa, oppinutta ja valistunutta, ynnä
-ulkomaiset, kuuluisat vieraat, joiden joukossa tuo hopeahapsinen,
-kaikille rakas Franzén -- se kaikki painui syvälle muistiin. Eturivissä
-istui ja etumaisena on muistissanikin ministeri ja kansleri kreivi
-Rehbinder, leveäselkäinen mies, pukunsa koristeina kamariherran avaimet
-ja suuret ritarimerkit, kankea kaula kankeassa vormutakin kaulustassa,
-kasvot miehevät ja vakavat. Sitä miestä olin aikusimmasta nuoruudestani
-tottunut pitämään Suomen parhaana selkärankana ja enemmän kuin ketään
-muuta tähystivät siis katseeni häntä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomi ei tahtonut viettää yliopistonsa 200-vuotisjuhlaa ainoastaan
-loistavilla juhlilla, myöskin tieteellisiä ja kirjallisia tuotteita
-tahtoi se julaista todistuksina yliopiston toiminnasta. Painokoneet
-senvuoksi uutterasti työskentelivät: mutta valitettavasti oli niitä
-silloin vielä liian vähän, jotta olisivat ehtineet suorittaa kaikki
-työt, joita nyt yhtaikaa valmistui. Nuo monet tohtorinväitöskirjat sekä
-juhlaohjelmat ja runot -- joiden joukossa Fr. Cygnaeuksen suurta
-isänmaallista luottamusta uhkuva tervehdys nuorille maistereille --
-muodostivat jo kokonaisen kirjallisuuden. Suomen tiedeseura kiiruhti
-ulosantamaan "Acta'insa" ensimmäisen vihon. Suomalaisen kirjallisuuden
-seura saattoi nyt maailmalle esittää ensimmäisen Lönnrotin keräämän
-Suomen lyyrillisten kansanrunojen kokoelman, "Kantelettaren", jota ensi
-osa juhlaan valmistui ja jonka kaksi seuraavaa vihkoa ilmestyivät vähän
-myöhemmin. M. A. Castrén saattoi ilmoittaa tilattavaksi ruotsalaisen
-Kalevalankäännöksensä, joka ei kumminkaan ehtinyt valmistua ennenkuin
-seuraavana vuonna. J. J. Nordströmin oli tarkotus juhlan kunniaksi
-toimittaa vuosisataisteoksensa "Lisiä Ruotsin yhteiskuntajärjestyksen
-historiaan", mutta tilapäinen tauti esti häntä loppuunsaattamasta tuon
-suuren teoksen painattamisen ennen seuraavan vuoden alkua. J. J.
-Nervander ulosantoi Ruotsin akatemian jo ennen palkitseman runoelman
-"Jephtas bok". Lauri Stenbäck painatti ensi kerran kootut
-"Runoelmansa". Ja lopuksi arveli C. A. Gottlund, josta äsken oli tullut
-yliopiston lehtori, ettei tässä vuosisataisjuhlassa pitäisi
-"Suomalaista runotartakaan kokonaan unhottaa ja hyljätä" ja sepitti hän
-siitä syystä suomenkielisen runoteoksen, 17 laulua sisältävän
-"Runolan", jossa oli pitkä ruotsinkielinen esipuhe ja joka monessa
-suhteessa oli merkillinen, kuten kaikki, mitä tämän miehen kynästä on
-lähtenyt.
-
-Sangen merkittävä ilmiö oli se vieraina olevain venäläisten ja
-suomalaisten tiedemiesten ja kirjailijain välinen ystävällinen
-lähestyminen, joka näinä juhlapäivinä tapahtui. Välittäjänä ja
-yhdistäjänä oli etupäässä edellämainittu pietarilainen Joh. Grot. Hän
-oli nuori mies, ei vielä 30 vuoden ikäinen, hienosti sivistynyt
-maailmanmies; nuorena oli hän jo tutustunut Ruotsin kieleen ja
-kirjallisuuteen, oli m.m. kääntänyt Tegnérin Fritiofin sadun venäjäksi.
-Jo v. 1838 oli hän käynyt Suomessa, tutustunut Porvoossa Runebergiin,
-jota hän lämmöllä ja innolla eräässä venäläisessä aikakauskirjassa oli
-kuvannut. Samoihin aikoihin taikka vähän myöhemmin tutustui hän myös
-Cygnaeukseen. Nervanderiin ja Lönnrotiin sekä muihin suomalaisiin
-kirjailijoihin, jotka hänestä paljo pitivät. Siten hän kielitaidollaan
-ja tuttavuuksillaan valmistautui siihen paikkaan yliopistossamme, johon
-hän näytti pyrkivän. Näin hän siis erittäin hyvin soveltuikin
-maamiestensä ja suomalaisten välittäjäksi. Mitä parhain suhde
-vallitsikin koko iloisen juhlan aikana suomalaisten ja venäläisten
-välillä ja tuo lähentyminen kohosi kukkurilleen, kun sunnuntaina
-heinäk. 19 p:nä. vihkiäisten välisenä lepopäivänä, joukko venäläisiä
-kirjailijoita, Pletneff, ruhtinas Odojevski, kreivi Sollohub, Grot y.m.
-pitivät päivälliset Franzénille, Runebergille. Lönnrotille ja useille
-muille suomalaisille kirjailijoille. Tässä päivällisjuhlassa luki Grot
-sepittämiään lämpösiä runoja ja siellä myöskin päätettiin riemujuhlan
-muistoksi toimittaa kansainvälinen kalenteri, johon sekä suomalaiset
-että venäläiset kirjoittaisivat. Kalenteria, jonka piti ilmestyä sekä
-suomeksi että venäjäksi, rupesi Grot toimittamaan; hänen huolekseen
-myös jäi kaikkien kirjoitusten kääntäminen toiseen kieleen.
-
-Kalenteri ilmestyikin molemmilla kielillä vaikka vasta 1842 keväillä ja
-omistettiin se yliopiston korkealle kanslerille, silloiselle
-perintöruhtinaalle. Siinä oli monen kuuluisan miehen kirjoituksia:
-J. Grot, F. M. Franzén (Matka riemujuhlaan 1840), P. Pletneff, M. A.
-Castrén, ruhtinas V. Odojevski, J. E. Öhman, J. L. Runeberg, kreivi V.
-Sollohub ja E. Lönnrot. Varmaankin erinäisillä tahoilla tätä pidettiin
-hyvänä enteenä vastaista, pysyväistä veljeytyrnistä, Venäjän ja Suomen
-kirjallisten voimain yhtymistä varten, -- taikka ehkä mieluummin,
-enteenä meidän kirjallisuutemme sulautumisesta venäläiseen. Mutta siitä
-on nyt jo kulunut yli 50 vuotta ja Grotin kalenteri on vielä ainoana
-ilmiönä, jota ei kukaan ole aikonut jatkaa. Kalenterin varsinainen ja
-ainoa merkitys tuli olemaan, että sitä useina vuosina käytettiin
-tutkintokirjana, jota kaikkien, jotka yliopistossa tahtoivat suorittaa
-venäläisen tutkinnon, tuli lukea.
-
-Grot nimitettiin sillävälin, kuten Suomessa oli aavistettukin,
-professoriksi yliopistoomme huhtikuussa 1841. Perustettiin uusi
-vakinainen "Venäjän historian ja tilaston sekä venäjänkielen ja
-kirjallisuuden" professorinvirka, samalla säilyttämällä entinen
-ylimääräinen professorinvirka samoinkuin saman kielen lehtorinvirka.
-Muista toimenpiteistä, joihin tämän yhteydessä ryhdyttiin venäjänkielen
-oppimisen kehottamiseksi Suomen kouluissa ja yliopistossa ja niistä
-tuloksista, joita saavutettiin, saan myöhemmin puhua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosisataisjuhlan komeuden hurmaamina ja isänmaallisten tunteiden
-elähyttäminä palasivat matkustavat vieraat kukin kotipuolelleen. Siellä
-kai kertoivat kaikki omissa seurapiireissään siitä loistosta, jota
-nuori pääkaupunki oli osannut tarjota. Yksi vieraista kumminkin
-puki oikein runomittaan tunteensa. Se oli Suomen hajoitettujen
-ruotuväki-pataljoonain entinen majuri, nimeltä Henrik Bogislaus Nilsson,
-joka asui Karjalassa, Liperin pitäjässä. Tätä vanhusta juhlamuistot niin
-innostivat, että hän tarttui runokanteleeseen, jota hän tuskin koskaan
-sitä ennen oli kädessään pidellyt, ja sepitti muistorunon Helsingin
-kaupungin kunniaksi. Hänen "Muistonsa", jotka hän lähetti julaistaviksi
-Hels. Morgonbladettim, olivat muodoltaan puutteellisia, jopa
-naurettaviakin, vaan niistä huokui siltä sitä vilpitöntä hurmautumista,
-jota tuhannet muut rinnoissaan tunsivat.[9]
-
-
-
-
-Nuoruuden aika ja ylioppilasvuodet 1840-1850.
-
-
-Monasti on huomautettu, että v. 1840 riemujuhla muodosti ajantaitteen
-Suomen sivistyshistoriassa. Niin suurta merkitystä en omasta puolestani
-itse tälle juhlalle kumminkaan tahtoisi tunnustaa. Mutta varmaa on,
-että juuri tämä v:n 1840:n aika, jossa riemujuhlalla oli tärkeä
-sijansa, useammissa suhteissa oli taiteaikaa Suomen kehityksessä.
-Turhaan eivät olleet Kalevala ja Kanteletar ilmestyneet loihtien
-maailmalle suomalaisessa kansanhengessä asuvan henkisen kyvyn ja
-voiman. Runeberg julkasi ennen ilmestyneiden runojensa lisäksi v. 1841
-Nadeschdan ja Jouluillan; jokainen hänen runoelmansa kohotti
-kansallishenkeä astetta ylemmäs. Vuosien 1808-09 muistot ja sankarit,
-jotka ennen olivat eläneet ainoastaan suullisina kertomuksina,
-esitettiin nyt historiallisesti yhtäjaksoisina useammissakin teoksissa.
-Viimeksi ilmestyi Montgomeryn teos 1842. Sitä lukiessa tykytti jokaisen
-sydän ja mielet valmistuivat vastaanottamaan Vänrikki Stoolin
-tarinoita. Porthanin muistoa, joka vanhemmista ei ollut koskaan
-sammunut, elähdyttivät nuoremmissa Pohjolaisen osakunnan vuosijuhlat
-(vuodesta 1839), joissa Cygnaeus piti puheita. Tämän saman miehen
-runollinen tervehdys v. 1840 maistereille elvytti osaltaan myös
-isänmaallista rohkeutta.
-
-Huolimatta kaikesta ylhäältäpäin tulevasta painosta ja kaikesta
-painosorrosta kasvoivat siis kansalliset siivet vuosi vuodelta.
-Puoliunisesta lapsuudentilasta astuttiin siten nuoruudenaikaan.
-Puolivälissä 1830-lukua saatettiin vielä isänmaallisella mielellä
-laulaa sekä suomeksi että ruotsiksi Juteinin "Laulua Suomessa", jossa
-sanottiin:
-
-    Arvon mekin ansaitsemme
-    Suomen maassa suuressa,
-    Ehk'ei riennä riemuksemme
-    Leipä miesten maatessa;
-    Laiho kasvaa kyntäjälle
-    Arvo työnsä täyttäjälle.
-
-    Opin teillä oppineita
-    Suomessa on suuria,
-    Väinämöisen kanteleita
-    Täällä tehdään uusia;
-    Valistus on viritetty
-    Järki hyvä herätetty.
-
-Ja sitä voitiin pitää miltei kansallislauluna. Mutta nyt 1840-luvulla
-se ei enää riittänyt. Ei oltu enää niin vaatimattomia, niin hillityitä.
-Vähän ylemmäs tahtoi jo suomalaisen henki lentää.
-
-Myöskin valtiohallinnossa tapahtuneet suuret parannukset tekivät
-1840-luvun ensimmäisistä vuosista Suomelle tärkeän ajanjakson.
-Valtio-oikeudellisessa suhteessa tosin oltiin liikahtamatta, sillä
-alalla vallitsi pakosta haudan hiljaisuus. Hvasserin ja Arvidssonin
-lentokirjat olivat tosin jossakin määrin vetäneet ajatuksia sinnepäin,
-mutta siitä puhuttiin vain kuiskaten. Liikettä ja tointa oli
-sitävastoin raha-asiain alalla.
-
-Salaneuvos Lars Gabriel von Haartman kutsuttiin 1840 Turusta senaatin
-jäseneksi rahavaraintoimituskunnan päällikkönä toteuttamaan niitä
-rahareformeja, joita hän useiden eri komiteain puheenjohtajana
-edellisinä vuosina oli valmistellut. Jo kerran ennen, 1830, oli hän
-astunut senaattiin, silloin palaten Pietarista, jossa hän oli ollut
-Suomen komitean toimistosihteerinä ja jäsenenä sen alusta asti, jopa
-lopuksi valtiosihteerinapulaisenakin. Mutta se oli Falckin mahtivallan
-aikana. Falck ja Haartman eivät sopineet saman katon alle ja vähän
-enemmän kuin vuoden perästä siirrettiin Haartman maaherraksi Turkuun.
-Sieltä hän nyt palasi takaisin senaattiin ja asettui heti sellaisen
-johtajan asemaan, jommoisessa tuskin kukaan ennen häntä oli ollut --
-ellei mahdollisesti hänen appensa kreivi Mannerheim. Hänen täytyi kyllä
-kokonaisen vuoden odottaa talousosaston varapuheenjohtajanvirkaa, mutta
-kohta senaattiin tultuaan pääsi hän talousosaston erityisen
-väliaikaisen osaston puheenjohtajaksi, erään kolmimiehisen komitean,
-jossa kaikki raha- ja pankkiasioita koskevat kysymykset koko osaston
-nimessä päätettiin. Ja kaikissa muissakin kysymyksissä hän jo alun
-pitäin senaatissa ylintä ääntä piti. Hänen lahjansa riittivätkin,
-jotta hän saattoi hallita toisia: hän oli erittäin tietorikas,
-laajakatseinen, oli kaunis mies ja hienokäytöksinen; hän saattoi
-rakastettavaisuudellaan voittaa taikka ankaruudellaan peloittaa
-ihmisiä, aina sen mukaan miten tarve vaati. Usein hän poti
-hermotautia eikä hän salannut tautiaan maailmalta; jos joku häntä
-suututti taikka vastusti oli hänellä heti, todellisesti taikka
-teennäisesti, hermokohtaus. Ja silloin hän huudahduksillaan
-taikka suonenvedontapaisella yskällään, taikka julmannäköisillä
-kasvojenliikkeillään pelotti ei ainoastaan arvossa alhaisempia
-henkilöitä, vaan yksin virkatovereitaankin neuvospöydässä. Siitä hän
-pian sai tuon liikanimen "Hänen hirmuisuutensa", joksi häntä sittemmin
-koko aikansa yleisesti kutsuttiin.
-
-Jo ennen Haartmannin tuloa senaattiin julaistiin pääasetukset niistä
-suurista rahareformeista, joita hän oli suunnitellut, nim.
-julistuskirjat veroesineiden vaihtamisesta ja rahakannan muuttamisesta,
-sekä asetukset Suomen pankin uudelleen järjestämisestä ja valtio- sekä
-sotilasrahaston yhdistämisestä. Kaikki tämä oli nyt ensi vuosina
-toteutettava ja toteutettiinkin. Sitäpaitsi oli tullilaitos
-uudistettava ja loppu tehtävä siihen asti esivallan melkein
-suojelemasta salakuljetuksesta ja Venäjän mallin mukaan laadittu
-tullitaksa oli osaksi salateitä saatettava meillä mahdolliseksi.
-Lopuksi laadittiin ja valmistettiin 1842 aivan uusi
-leimasinpaperiasetus, välittämättä suuresti siitä, mille valtiomahdille
-suostuntaoikeus oikeastaan kuului, -- sitä ei oltu paljoa punnittu
-silloinkaan, kun oli kysymys veroesineistä. Säätyjen valtaa kumminkin
-senverran ajateltiin, että Suomen pankin ohjesäännössä määrättiin, että
-pankin hallinto oli tarkastettava neljän valtuutetun läsnäollessa,
-joista yhden tuli olla kustakin säädystä, -- valtuutetut sai kumminkin
-senaatti valita.
-
-Apulaisikseen uusia reformeja toteuttamaan oli Haartman tuonut Turusta
-entisen lääninsihteerinsä, hovioikeudenneuvos C. E. af Heurlinin,
-erittäin taitavan ja kokeneen virkamiehen, ja Turun hovioikeuden
-kanneviskaalin, Carl Trappin, nerokkaan miehen, joka tärkeimmissä
-asioissa tavallisesti lie kirjoittanut rahapäällikön puolesta.
-Heurlin pääsi pian senaattiin ja hänestä tuli raha-asiaintoimituskunnan
-päällikön apulainen; Trapp pääsi Suomen pankin johtokuntaan
-(entiset tirehtöörit siirrettiin uusien vaihtokonttorien johtajiksi
-Turkuun, Vaasaan ja Kuopioon) ja ennen pitkää hänestä tuli sen
-puheenjohtaja, kunnes hän Heurlinin kuoltua siirtyi tämän paikalle. --
-Tullihallituksesta ylitirehtööri erotettiin, kun hän ei tahtonut uuteen
-järjestelmään taipua, -- se oli tuo lahjakas ja itsenäisyydestään sekä
-suorapuheliaisuudestaan kunnioitettu Cristian Avellan. Hänen
-jälkeläisekseen tuli esittelijäsihteeri B. Federley.
-
-Tällaiset reformit ja uudistukset, jotka syvästi koskivat kaikkia
-taloudellisia oloja, eivät luonnollisesti päässeet yleisön huomaamatta
-menemään. Kaikkein vähimmin rahanmuutos, joka ulottui aina kerjäläisen
-taskuun saakka, ja johon ei edes metrijärjestelmän toimeenpanemista
-voida verrata. Täytyi näet tehdä loppu siitä venäläisen, suomalaisen ja
-ruotsalaisen paperi- ja metallirahan sekasorrosta, joka maassa oli
-vallinnut, ja saada käytäntöön vakava rahakanta siten, että venäläinen
-hopearupla tuli lailliseksi päärahaksi Suomessa.
-
-Ei ole helppoa sen, joka on syntynyt jälkeen v. 1840, saada käsitystä
-siitä, minkälaiset raha-olot Suomessa olivat kolmena vuosikymmenellä
-sitä ennen. Eipä olisi helppoa luetella edes niitä erilaisia rahoja,
-jotka joka päivä olivat käytännössä. Mainitsen tässä vain sen, mikä
-selvimmin muistiini johtuu. Setelit olivat tavallisinta vaihtorahaa ja
-niitä oli seuraavia lajeja: Ensiksi Suomen vaihto-, talletus- ja
-lainapankin setelit, arvoltaan 2 ruplaa, 1 rupla, 75, 50 ja 20
-kopeekkaa pankkoassignatsiooneja; kaikki valkosesta paperista tehdyt,
-jotenkin hyvää painoa. Sitten venäläiset pankko-assignatsioonit,
-kooltaan suuret, 5-ruplaiset siniset, 10-ruplaiset punaset ja
-25-ruplaiset valkoiset. Ja lopuksi miltei enin käytännössä olevat
-ruotsalaiset setelit, sekä Ruotsin pankin että valtion velkakonttorin,
-joita oli kaiken arvoisia, -- ainakin 8, 12, 16, 32 killingin, 1, 2 ja
-3 riikintalarin (banko tai spesie) -- kaikki erinomaisen rumia ja
-huonosti painettuja, usein liasta paksuja, rikkinäisiä ja neuloilla
-sekä paperikaprokeilla paikattuja; suuremmista seteleistä, joita
-niitäkin oli käytännössä, n.s. transporttiseteleistä y.m., ei minun
-tässä tarvitse puhua. Omaa metallirahaa ei Suomessa ensinkään ollut.
-Mutta venäläisiä hopearuplia oli käynnissä kaikkien hallitsijain
-ajoilta, Pietari Suuresta Nikolaihin saakka, ja vaihtorahaa niinikään.
-Vaskirahoja oli 2, 5 ja 10 kopeekan kappaleita, monta eri kokoa,
-vanhempia ja uudempia. Ja entä sitten Ruotsin raha! Kustaa III:n
-kauniit hopeatalarit olivat vielä usein liikkeellä; niitä lienevät
-ihmiset muuten enimmäkseen käyttäneet sellaisiin talletuksiin, joiden
-sijoituspaikka tavallisesti oli "arkun pohjalla". Myöskin pienempiä
-hopearahoja, saman kuninkaan ja muidenkin lyöttämiä, oli käytännössä.
-Mutta vielä enemmän kuin ruotsalainen hopea oli Ruotsin vaskiraha
-liikkeessä. Kaikennäköisiä ruotsalaisia vaskirahoja, äyrejä, killinkejä
-y.m. Fredrik I:stä Kustaa IV Aadolfiin asti käytettiin kilvan
-venäläisten rinnalla. Vanhat kupariset "plootut" toki eivät enää olleet
-käytännössä, vaan Görtzin rahamerkkejä saatiin vielä joskus nähdä.
-
-Voipi ajatella, mikä sekamelska kaikesta tästä syntyi. Ei ollut
-niinkään helppo tietää, mikä yhden setelin tai lantin arvo toisen
-suhteen oli. Mitä Ruotsin rahaan tulee, niin oli tavallisinta
-arvostella se valtiovelka-kannan mukaan, mutta banko- ja spesie-setelit
-olivat 50 % kalliimmat kuin mainitut rahat, josta syystä esim.
-yleisintä ja pienintä käytännössä olevaa seteliä, johon oli leimattu
-"8 killinkiä spesie", aina kutsuttiin 12 killingin rahaksi. Vaan eipä
-riittänyt tämä erilaisten talarien ja killinkien ero: jokapäiväisessä
-puheessa käytettiin vielä joukko vanhoja, jo aikoja sitten virallisesti
-hyljättyjä nimityksiä ja laskutapoja, jotka aikaansaivat mitä
-suurinta häiriötä. Niin puhuttiin yleisesti, varsinkin keittiöissä,
-"plootuista", "talareista", "tolpoista" y.m. Yksi plootu oli sama kuin
-16 killinkiä: "yhdeksän talaria" oli alinomaa käytetty nimitys ja se
-merkitsi 24 killinkiä, j.n.e. Sen lisäksi tuli vielä Ruotsin ja Venäjän
-rahan välinen suhde, joka ei ollut pysyvä. Kuultiin senvuoksi
-puhuttavan "40 killingin ruplista", "32 killingin ruplista" j.n.e.
-Rahasekamelska meni niin pitkälle, ettei ollut harvinaista, kun
-hintoja kyseli, saada vastaukseksi: 1 rupla 12 killinkiä taikka 2
-riikintalaria, 75 kopeekkaa. -- Missä määrin yksinkertaista väkeä
-moisissa olosuhteissa voitiin petkuttaa, sen helposti huomaa. Varsinkin
-maan länsiosissa, jossa kauppasuhteiden vuoksi Ruotsin kanssa Ruotsin
-raha miltei yksinomaan oli käytännössä ja jossa verot kumminkin olivat
-Venäjän rahassa maksettavat, oli kansa pulassa. Pienempien
-ruotsalaisten setelien maahantuonti oli kyllä jo aikoja sitten
-kielletty; mutta se kielto ei auttanut, ruotsalaisia seteleitä tuotiin
-yhä ja niitä oli siedettävä.
-
-Näistä epäkohdista teki nyt rahakannan vakaannuttaminen lopun.
-Hopearuplasta tuli, kuten jo sanottiin, ainoa laillinen maksuraha
-maassa; Suomen pankki (samoinkuin venäläinenkin) antoi 3, 5, 10 ja 25
-ruplan seteleitä; pikkusetelit vedettiin käytännöistä pois, mutta
-niinkauan kuin ne käytännössä olivat, maksettiin niistä 3 rupl. 50 kop.
-pankkoassignatsioneja. Pankki vaihtoi ja lunasti joukottain
-ruotsalaisia paperirahoja v:n 1842 lopulla (tähän määrättyä aikaa oli
-täytynyt pari kertaa pidentää), jonka jälestä niiden käyttäminen
-Suomessa lakkasi.
-
-Siten tuo suuri reformi toteutettiin. Tuon kirjavan sekasorron jälkeen
-ei Suomessa, vuoteen 1860 asti, ollut muuta kovaa rahaa kuin venäläisiä
-hopearuplia ja hopeaisia sekä vaskisia kopeekkoja (kultaa ei paljo
-koskaan nähty), eikä muita seteleitä kuin mainitut suomalaiset neljää
-eri arvoa. Se oli ainakin yksinkertaista ja selvää. Mutta monta oli
-epäilemättä, jotka huoahtaen näkivät noiden vanhojen, paperikaprokkiin
-käärittyjen ruotsalaisten setelien häviävän; muistuttihan yksi
-sellainen repaleinen kappale vielä Suomen entisiä aikoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samoihin aikoihin kuin rahareformi toimeenpantiin myöskin
-laajaperäinen koululaitoksen uudistus. Kesäkuussa 1841 julaistiin näet
-alkeisoppilaitoksista erinäisiä asetuksia, jotka olivat useiden
-aikusemmin asetettujen komiteojen pitkäaikaisen työn hedelmiä. Näiden
-asetusten kautta perustettiin kaksi uutta kymnaasia (Vaasaan ja
-Kuopioon) ja vanhat triviaalikoulut muutettiin korkeammiksi
-alkeiskouluiksi, uusia alempia alkeiskouluja perustettiin ja
-ensimmäiset naisoppilaitokset, Helsingin ja Turun tyttökoulut, saivat
-nyt alkunsa. Kymnaaseissa ja koulujen ylemmillä luokilla jaettiin
-opetuskurssit kahteen linjaan, joista toista kävivät opin alalle
-aikovat, toista muut. Suomenkieli omistettiin nyt kymnaaseihin
-oppiaineeksi ja samoin alkeiskoulujen oppilinjan ylimmälle luokalle.
-Venäjänkielen oppimista varten määrättiin useita viikkotunteja, ensi
-luokalta lähtien; mutta oppilinjoille ei tätä kieltä ensinkään
-määrätty. -- Viipurin läänikin, jolla aina yhdistymisestään asti muuhun
-Suomeen oli ollut erikoinen koulujärjestönsä, saksa opetuskielenä, sai
-nyt sekin uuden kouluasetuksen, jonka mukaan toisissa aineissa venäjä
-tehtiin opetuskieleksi, ja Viipurin kymnaasista lähteneille oppilaille
-myönnettiin erikoisoikeudet venäjänkielen opettajanvirkoihin koko
-maassa sekä erityisiin siviilivirkoihin Viipurin läänissä. -- Samoin
-määrättiin, että vasta ainoastaan synnynnäiset venäläiset taikka
-Viipurin kymnaasin käyneet pääsisivät venäjänkielen opettajiksi maan
-oppilaitoksiin ja venäjänkielen edistämistä varten oli maan molempiin
-hiippakuntiin otettava saman kielen tarkastaja, jonka tuli olla
-synnynnäinen venäläinen.
-
-Selitettävissä on, ettei tätä pääpiirteissään näin rakennettua
-koulureformia, niin hyvää tarkoittava kuin se monessa suhteessa olikin,
-vastaanotettu aivan yksimielisellä ihastuksella.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillaikaa kuin edellä mainittuja suuria yhteiskunnanuudistuksia
-juuri toteutettiin, sattui äkkiä Suomen oloihin hyvin syvällisesti
-koskeva tapaus, joka levitti surua yli kaiken Suomenmaan.
-Ministerivaltiosihteeri, kreivi Robert Henrik Rehbinder, kuoli
-ainoastaan muutamia päiviä sairastettuaan Pietarissa maalisk. 8 p.
-1841. Yliopiston riemujuhlassa, -- jonka aikana hän itse riemupäivänä
-täytti 63 vuotta -- oli hän puolta vuotta sitten täysissä voimissa
-ollut läsnä jo kun siis tuo suuri surunsanoma nyt Helsinkiin saapui,
-herätti se synkkää mieltä, jonka vielä hyvin muistan. Niin melkein
-rajatonta luottamusta, niin yksimielistä luottamusta, kuin mitä joka
-tilaisuudessa, kaikissa piireissä osotettiin tälle Suomen puolustajalle
-valtaistuimen ääressä uuden yhtymisen alusta asti, sellaista ei ole
-tietenkään moni valtiomies koskaan nauttinut.
-
-Hänen kerran käydessään Helsingissä 1838 pantiin hänen kunniakseen
-hänen syntymäpäivänään toimeen päivälliset, joissa esitetyssä
-tilapäisessä laulussa m.m. sanottiin:
-
-    Beskyddare af Suomis bygder
-    Med altar i hvar Finnes bröst,
-    -- -- -- -- --
-    I våra kretsar, kojor, salar
-    Dig egnar tacksamhet sin gärd
-    Och eko ifrån våra dalar
-    Förkunnat har, att du är värd
-    De Finska hjertans högsta gärd.[10]
-
-Nämä säkeet eivät silloin olleet senaikuista tavallista imartelua, vaan
-niissä lausuttiin, mitä koko maa tunsi ja ajatteli.
-
-"Kreivi Rehbinder oli" -- niin kirjoitti hänen ystävänsä C. Walleen
-Finl. Allm. Tidn:ssä julkaisemissaan muistosanoissa, joita yleisesti
-hyväksyen luettiin -- "_kunnian mie_ sanan täydessä merkityksessä,
-kunnian mies ritarillisilta mielipiteiltään ja jalolta sydämmeltään.
-Hänellä kenties ei ollut sitä laajaa, luovaa neroa, joka yhdellä
-silmänluonnilla huomaa ja käsittää kaikki ja pelottomassa innossa
-rientää tarkoitustaan kohden; vielä vähemmän sitä sielun levotonta
-toimeliaisuutta, joka esiintyy alinomaa uusissa ehdotuksissa,
-herkeämättömässä halussa uudistaa ja parantaa. Mutta hänellä oli
-suuressa määrin toinen usein hyödyllisempi joskin vähemmin loistava
-ominaisuus: hän käsitti hyvin ja punnitsi tyyneesti niitä asioita,
-joita hänelle esitettiin. Varma oli hänen arvostelukykynsä, puhdas
-hänen tahtonsa eikä koskaan sivutarkoitukset hänen toimiaan
-häirinneet". --
-
-"Kreivi Rehbinderin virkaura", jatkoi elämäkerrankirjoittaja, "ei ollut
-helppo ura. Siihen vaadittiin juuri hänen luonteenominaisuuksiaan, kun
-täytyi yhtaikaa säilyttää hovin ja maan arvonanto, -- ja hän sen
-säilytti. Tosin olivat hänelle hallitsijan jalot aikeet ja
-hyväntahtoisuus sitä maata kohtaan, jota hän edusti, aina varmana
-tukena, vaan eihän kaikki voinut lähteä korkeimmasta vallasta.
-Ministerivaltiosihteerin velvollisuus oli valmistaa kaikki, mikä oli
-toimitettava; hankkia luottamusta kotimaassa ja sen ulkopuolella,
-tasoittaa, oikasta ja ohjata kaikki parhaimmin päin. Kuinka paljo
-hänellä olikaan tasoitettavaa! kuinka monia vaikeuksia voitettavana,
-kuinka monia ennakkoluuloja, joita osaksi täytyi säästää, osaksi
-voittaa! kuinka monia epäilyksiä, tapoja ja vanhoja käsityksiä, joita
-täytyi vastustaa! Tätä eivät kaikki voi kuvitellakaan. Mutta -- emme
-epäile sitä sanoa -- koko hänen julkinen elämänsä oli eräissä suhteissa
-henkistä taistelua, josta hän kyllä voittamattomana suoriutui,
-mutta ei aina haavoittumattomana, Hänen tunnettu rehellisyytensä,
-varovaisuutensa, kykynsä huomata, _milloin_ ja _miten_ hänen kussakin
-tapauksessa oli toimittava; hänen korkea sivistyksensä, hänen rikas
-kokemuksensa, hänen suuri maailmantuntemuksensa -- se kaikki yhteensä
-toki riitti pelastamaan häntä vaaroista, joista harvat hänen tilassaan
-olisivat pelastuneet ja joita, ne kun olivat yleistä laatua, sitä
-tarkemmin täytyi varoa. Kreivi Rehbinderin ansiot tässä suhteessa ovat
-vähimmin huomatut, mutta ne eivät siltä ole vähintä tunnustusta
-ansaitsevat." -- --
-
-Vainajata surtiin ja se suru pukeusi monenlaisten kunnianosotusten
-muotoon. Kun hänet haudattiin Pietarin ruotsalaisen seurakunnan
-kirkossa oli m.m. silloinen perintöruhtinas Aleksander saapuvilla, Kun
-ruumis senjälkeen vietiin Suomeen, haudattavaksi Paimiossa olevaan
-perhehautaan lähelle Viksbergin perhekartanoa, ja ruumissaatto kulki
-Viipurin kaupungin kautta, silloin koko virkamieskunta, porvaristo ja
-muu yleisö kellojen soidessa sitä seurasi. Yliopisto vietti samana
-vuonna syksyllä (lokak. 1 p.) surujuhlan entisen v.t. kanslerinsa
-kunniaksi: ruotsalaisen muistopuheen piti Linsén, jotapaitse juhlassa
-oli laulua ja soittoa. Ja muuatta kuukautta myöhemmin panivat
-suomalaiset kansalaiset alulle rahojenkeräyksen muistorahan teettämistä
-varten. Se teetettiinkin: toisella puolella oli Rehbinderin rintakuva,
-toisella kirjoitus: _Viro meritis de patria inclyto pietas civium_.
-
-Parhaimman muistokuvan on Rehbinder kumminkin itse itsestään piirtänyt
-teoksessaan "Souvenirs de ma vie", joita ei vielä ole julaistu, mutta
-joiden sisällöstä Rob. Castrén on tärkeimmät kohdat käyttänyt
-"Kuvauksissaan Suomen uudemmasta historiasta".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kreivi Rehbinderin kuoltua tuntui siltä, kuin Suomen kohtalo olisi
-tuuliajolle joutunut. Kuka hänen sialleen tulee? niin kysyttiin. Jospa
-edes Haartman sinne joutuisi! kuultiin lausuttavan, eikä Haartman
-kumminkaan suinkaan ollut suosittu mies. Lähinnä vainajaa oli viime
-aikoina hänen apulaisenaan ollut kreivi Aleksander Armfelt.
-Luonnollisesti tämä siis ensiksi määrättiin virkaatekeväksi, --
-muutamien viikkojen perästä hän nimitettiin varsinaiseksi
-ministeri-valtiosihteeriksi. Kaikki tunnustivat uuden ministerin
-nerokkaan järjen ja etevät hovimiehenlahjat; mutta luultiin, että
-häneltä puuttui taipumusta vakavaan työhön ja valtiomieskokemusta. Hän
-oli kohonnut kenraalikuvernöörien Steinheilin ja Zakrevskin ajutanttina
-ja sittemmin monta vuotta ollut Suomen pankin pankintirehtöörinä,
-ennenkuin hän Pietariin Rehbinderin apulaiseksi määrättiin. Eikä
-voitanekaan kieltää, että hänen ensi aikoinaan Suomen asiain tärkeimmät
-esitykset luistivat kenraalikuvernöörin käsiin. Mutta hän kasvoi
-korkeassa virassaan, jossa hän sittemmin lähes 35 vuotta pysyi.
-Olosuhteet hänet kypsyttivät ja vuosien kuluessa opittiin yhä enemmän
-pitämään arvossa hänen suurta valtiomiestaitoaan ja hänen rehellistä,
-isänmaallista mieltään. Ja vasta hänen kuoltuaan on täydelleen
-oivallettu, mitä kreivi Armfelt oli Suomelle ollut ja mitä se hänessä
-oli menettänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopiston kanslerinviran hoidon oli kreivi Rehbinder puoltatoista
-kuukautta ennen kuolemaansa saanut luovuttaa suuriruhtinaalle,
-perintöruhtinaalle Aleksanderille, joka vakinaisena kanslerina nyt itse
-sen viran haltuunsa otti. Samana vuonna, huhtik. 28 p:nä 1841, meni
-perintöruhtinas naimisiin Maria Aleksandrovnan, Hessin-Darmstadtin
-prinsessan kanssa, jota iloista tapausta juhlallisesti koko
-valtakunnassa vietettiin, ja niin Helsingissäkin, jossa oli paraadit,
-ilotulitukset ja tanssiaiset kenraalikuvernöörin apulaisen luona.
-Erityisesti yliopisto muutamia päiviä myöhemmin (Aleksandranpäivänä
-toukok. 3 p:nä) vietti korkean kanslerinsa ilopäivää yliopiston
-juhlasalissa, jonne rehtori oli yliopiston piirit latinankielisellä
-ohjelmalla kutsunut ja jossa lakitieteen professori V. G. Lagus piti
-latinaksi puheen.
-
-Seuraavana kevännä, toukok. 27 p:nä, sai Suomen pääkaupunki ensi kerran
-vastaanottaa saman perintöruhtinaan, vastaisen keisari Aleksanteri
-II:sen, vieraanaan. Yleinen innostus, joka aina oli suuri korkeiden
-vierasten käydessä, nousi ylimmilleen kun nähtiin tuon 24-vuotiaan
-ruhtinaan jalo, korkea vartalo ja koko hänen olentonsa miehevä, tyyni
-käytös. Hän viipyi, ensin Viaporissa käytyään, täällä kaksi kokonaista
-päivää, tarkasti kaikki julkiset laitokset, oli kanslerina saapuvilla
-eräässä konsistorionkokouksessa sen puheenjohtajana,[11] piti
-ystävällisen venäjänkielisen puheen ylioppilaskunnalle, katseli
-sotaväen paraatia Senaatintorilla, -- ei kukaan voinut silloin
-ennustaa, että hänen kuvapatsaansa kerran kohoisi samalle torille
-Suomen kansan pystyttämänä, vielä vähemmin _miksi_ se pystytettäisiin!
--- kävi Seurahuoneella "maan puolesta" toimeenpannuissa tanssiaisissa
-ja tanssi siellä, ja oli vielä 29 p. illalla läsnä kenraali Thessleffin
-Kaivohuoneella pitämässä tanssi-iltamassa. Se oli kaunis ilta, sen
-muistan kauan. Kaivopuisto oli väkeä täpösen täynnä; tiettiin,
-että perintöruhtinas aikoi iltamasta suoraan soudattaa itsensä
-höyrylaivaansa, joka odotti ulkopuolella viedäkseen hänet Pietariin, ja
-jokainen tahtoi vielä vilaukselta nähdä tuon ihaillun ruhtinaan. Ja jo
-aikusin, noin k:lo 9, lähti tämä iltamasta vaunuissa ajamaan puiston
-läpi kylpylaitoksen luona olevalle venhesillalle. Raivoisasti hurraten
-syöksi koko väkijoukko jälestä; iltamassa olleetkin riensivät rantaan,
-naiset juoksivat avopäin tanssiaispuvuissa, -- se oli komeaa ja
-vilkasta nähdä. Ylioppilaat olivat kokoontuneet sille pitkälle,
-korkealle sillalle, joka kylpylaitoksesta vei pumppuhuoneeseen ja he
-heläyttivät, kun perintöruhtinas astui venheeseen, tilapäisesti
-sepitetyn _suomalaisen_ laulun, josta ruhtinas erityisellä
-mieltymyksellä kiitti. Kun perintöruhtinas nousi Herkules-laivaansa ja
-tämä samassa lähti liikkeelle, kajahuttivat ylioppilaat vielä
-kansallislaulun ja loppumattomia hurraahuutoja kuului rannalta
-viimeisiksi jäähyväisiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edistymistä ja vauhtia oli huomattavissa monella alalla v. 1840
-tienoissa, vaan sanomalehdistön alalla siitä ei voitu kehua. Uhkasipa
-kehitys tässä kohden jo takaperinkin astua.
-
-Uusi aikakauskirja syntyi kyllä 1841 ja se oli sitä isänmaallista
-tuulahdusta, joka nyt rupesi tuntumaan, hyvin kuvaava. Se oli "Suomi",
-isänmaallisia aiheita käsittelevä aikakauskirja, jota useat lämpöset
-isänmaanystävät, kuten G. Rein, E. Lönnrot, M. Akiander, M. A. Castrén,
-F. J. Rabbe y.m. rupesivat julkaisemaan ja jota ilmestyi kuusi
-vihkoa vuodessa, kunnes sen kolmen vuoden perästä Suomalainen
-kirjallisuudenseura omisti omakseen; sen julkaisuna se elää vieläkin.
-Sisällöltään se kumminkin alusta asti muuttui arvokkaaksi
-historiallistieteelliseksi arkistoksi, -- sitä ei ole koskaan voitu
-sanomalehtikirjallisuuteen kuuluvaksi lukea.
-
-Mutta varsinaiset sanomalehdet eivät lisääntyneet lukumäärältään eikä
-laajuudeltaan. Ainoat suomenkieliset sanomalehdet, joita 30-luvulla
-aika-ajoittain oli ilmestynyt, Oulun Viikkosanomat ja Sanansaattaja
-Viipurista, nukahtivat v. 1841 kuluessa (Mehiläinen oli jo aikaisemmin
-kuollut), niin että nyt ei ollut yhtään ainoata suomenkielistä
-sanomalehteä. Helsingfors Morgonblad oli Runebergin eroamisesta vuoteen
-1840 asti monipäisen toimituksen hallussa, mutta ei ollut sillä
-toimituksella sanottavia lahjoja eikä harrastusta. Ja Hels.
-Tidningareissa oli samaan aikaan toimittajana eräs siviilivirkamies,
-joka hoiti sanomalehteä niinkuin kaikkea muutakin "viran puolesta".
-Yleisö rupesi jo ääneensä napisemaan ja helsinkiläisten lehtien
-omistajat huomasivat parhaaksi vuodesta 1841 hankkia uudet toimittajat
-lehdilleen.
-
-Helsingfors Morgonbladetin otti silloin hoitaakseen Fabian Collan,
-nuori maisteri, joka jo muutamilla kirjoittamillaan kuvauksilla ja
-arvosteluilla oli huomiota herättänyt. Tämän miehen heikossa ja
-raajarikkoisessa ruumiissa asui terve, henkevä, väsymätön sielu,
-"jota 19:nen vuosisadan tuulahdukset elvyttivät", kuten eräs
-elämäkerrankirjoittaja hänestä on lausunut. Hän oli altis kaikille ajan
-harrastuksille, vaan isänmaahan hänen ajatuksensa lähinnä olivat
-tähdätyt, sen historiaan, sen kieleen, sen kirjallisuuteen: myöskin
-maan taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja hän harrasti ja tämä
-lämpönen, isänmaallinen suunta elvytti sitä lehteä, jota hän toimitti.
-Pääasiallisesti tämä lehti kumminkin seurasi kotimaan kirjallisuutta,
-arvostellen tunnollisesti sen kaikkia uusia tuotteita. Usein oli
-lehdessä matkamuistelmia tai kirjeitä Lönnrotilta ja Castrénilta ja
-runollista lukemista ei Morgonbladetista puuttunut nyt enempää kuin
-ennenkään. Törnegren, Berndtson, J. H. Roos y.m. kajahuttivat siinä
-tähän aikaan kanneltaan. Lukijainsa ratoksi Collan piti vireillä
-toisten sanomalehtien kanssa vilkasta polemiikkia; hänen heikkoutensa
-oli, että hän siinä usein oli sangen ilkeä. Hels. Morgonbladetin
-toimittajana pysyi Collan aina vuoteen 1844 asti.
-
-Myöskin Hels. Tidningarein piti 1841 saada uusi toimittaja. Vaan se
-vaali valitettavasti ei onnistunut. Tohtori Edv. Grönblad, joka
-toimittajaksi ryhtyi, oli taitava historioitsija, oli perinpohjin
-tutkinut Nuijasodan aikoja ja arkistoista kerännyt uusia historiallisia
-lähteitä, mutta päivän tapauksista kirjoittamaan, hoitamaan
-sanomalehdistön nuijasotaa ja löytämään hetken uutislähteitä, siihen
-hän ei soveltunut. Lehti joutui nyt ala-arvoon ja seuraavaksi vuodeksi
-oli taas uusi toimittaja etsittävä.
-
-Muistan vielä, kuinka kerrottiin, että konsuli Vasenius, Hels.
-Tidningarein kustantaja, oli toimitukseen hankkinut edellisissä
-vihkiäisissä seppelöidyn Zacharias Topelius nimisen maisterin. Hän oli,
-kerrottiin, silloin jo kuolleen Uudenkaarlepyyn piirilääkärin poika,
-joka oli tunnettu Lönnrotin edeltäjäksi suomalaisten kansanrunojen
-kokoojana ja joka oli julkaissut useita vihkoja vanhempaa ja nuorempaa
-suomalaista kansanrunoutta. Toimittajaksi valittu nuori mies ei ollut
-vielä kirjailijana tunnettu, vaan pohjolaisen osakunnan piireissä
-kehuttiin Topeliusta hyvin lahjakkaaksi mieheksi, jolla oli erittäin
-näppärä kynä ja joka sujuvasti runoa kirjoitti. Luultiin, että hän
-toimittajana hyvinkin onnistuisi.
-
-Hels. Tidningarein toimituksen ottikin v:sta 1842 haltuunsa Z.
-Topelius, joka silloin oli 24 vuotias ja joka siten alotti suuren
-kirjailijauransa. Kohta huomattiin, että tuolle lehdelle uusi päivä oli
-sarastanut. Hänen kynänsä oli niin kevyt, niin sulava ja niin
-sävelikäs; hänen tapansa kertoa niinhyvin pieniä kuin suuria asioita
-oli niin miellyttävä, niin hauska; hänellä osottautui olevan
-harvinaiset runoilijanlahjat, jotka ilmenivät niissä pienissä
-runoelmissa ja kertomuksissa, joita hän heti rupesi sirottelemaan
-lehtensä palstoille; ja niin lämpöinen, niin isänmaallinen henki huokui
-kaikista hänen kirjoituksistaan, -- se oli jo heti enemmän kuin
-lupaavaa. Lehden lukijakunnan suurelle osalle tuntui tuo uusi
-toimittaja aluksi kenties liian nuorelta, haaveilevalta ja
-runolliselta, -- hänen ensi vuotenaan tilaajamäärä yhä laskeusi samalla
-kuin Morgonbladetin nousi. Mutta kun Topelius seuraavana vuonna
-säännöllisillä kuukauskirjeillään, "kirjeitä luutnantti Leopoldille",
-joissa hän käsitteli kaupungin ja maan uutisia keveässä muodossa,
-loistavalla tavalla pani kronikkain kirjoittamisen alulle
-sanomalehdistössämme, ja kun hän sitten rupesi julkaisemaan suurempia
-kertomuksiaan, Välskärin kertomuksia ja muita, (joista myöhemmin vielä
-saan puhua), silloin hän tiesi, että hänellä oli lukijakuntaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kansallisuusasian kieliä näppäiltiin 1840-luvun ensi vuosina silloin
-tällöin sanomalehdissä, mutta hyvin heikosti. Vaan voimakkaampia ääniä
-rupesi jo kuulumaan muilta tahoilta.
-
-Erityistä huomiota herätti eräs lausunto suomenkielen asemasta, jonka
-kunnioitettava professori G. Renvall -- Ulvilan rovasti ja suuren
-suomalaisen sanakirjan tekijä -- julkaisi silloin ulosantamansa "Suomen
-kieliopin" esipuheessa. Hän kertoi, kuinka Suomenkielen kohtalo
-seitsemän vuosisataa oli ollut ja yhä vielä oli uhkaavain pilvien
-peitossa. Suomenkieli ei ole koskaan saanut, lausui hän, itsenäisesti
-kehittyä eikä sivistyskieleksi kohota, "se ei ole saanut olla sen
-kansan kansalliskielenä, joka itsensä suomalaisiksi kutsuu". Tätä
-luonnotonta tilaa, on jo "vuosisatoja kestänyt, kansan omaa kieltä on
-laiminlyöty, sitä on koetettu tukahduttaa ja se on painettu ainoastaan
-alemman rahvaan kieleksi sekä niiden käytettäväksi, joilla on
-talonpojan kanssa jotakin tekemistä. Ruotsinkieli on maassa ollut
-tuomioistuinten, virastojen ja opetuslaitosten kielenä sekä kaikkien
-sivistyneiden kansanluokkain jokapäiväisenä seurustelukielenä. Tämän
-johdosta ovat maan säätyläiset hyljänneet ja melkein halveksineet
-suomenkieltä ja moni ajattelematon herrasmies miltei häpee osaavansa
-suomea". Tämä seikka on eräissä seuduissa vaikuttanut talonpoikiinkin
-ja vietellyt heidät jäljittelemään ruotsinkieltä ja siten turmelemaan
-ja rumentamaan oman kielensä. -- Jotta voisimme ehkäistä oman
-kansalliskielemme enempää rumentumista vaaditaan meiltä hyvää tahtoa,
-jatkoi Renvall, ja varsinkin sitä vaaditaan yhteiskunnan korkeimmilta.
-Mutta valitettavasti on terve ymmärrys tässä kysymyksessä jo niin
-hämmentynyt, "että moni muuten oikeinajatteleva ja maan vastaista etua
-vakavasti harrastava mies on ruvennut katsomaan ei ainoastaan
-mahdottomaksi auttaa suomenkieltä sen syvästä alennuksesta, vaan
-suorastaan vahingolliseksi ja kansakunnan kehitykselle esteeksi, jos
-kauan laiminlyöty suomalainen äidinkieli asetettaisiin luonnollisiin
-oikeuksiinsa ja korotettaisiin kansallissivistyksen esittäjäksi.
-Näytään uskovan, että se ei olisi mahdollista muilla ehdoilla, kuin
-että toiset kielet, joita maan sivistyneet asukkaat käyttävät, kokonaan
-syrjäytettäisiin, joka ei ainoastaan ole mahdotonta vaan joka olisikin
-kovin haitallista. Mutta suomenkieli ei tarvitse niin kallista uhria;
-se on aikojen kuluessa tottunut tyytymään kohtuullisiin etuihin. Se
-pyytää vain, etteivät myöhemmin tulleet vieraat ja suojelijat kokonaan
-ajaisi sitä pois isäinsä talosta". Aluksi ei tarvita muuta, kuin 1:ksi
-että suomenkieli saatetaan kaikkiin oppilaitoksiin, ei vielä
-opetuskieleksi, vaan kaikille oppilaille pakolliseksi opetusaineeksi,
-ja 2:ksi "että suomenkieltä kaikissa maan tuomioistuimissa ja
-virastoissa edes senverran vastaiseksi ruvettaisiin käyttämään, että
-suomenkielisten asianosaisten sallittaisiin sekä suullisesti että
-kirjallisesti käyttää suomenkieltä, jota viranomaisten siis pitäisi
-täydellisesti ja ilman tulkkia ymmärtää. Nämä kaksi etua riittäisivät
-suomenkielelle vastaiseksi, eikä nykyisiä laitoksia eikä käytännössä
-olevaa työjärjestystä tarvitseisi ensinkään muuttaa. Sadan vuoden
-perästä jälkeläisemme keskenään sopikoot ja päättäkööt, mitä enempää
-tämän asian suhteen olisi tehtävä." -- Suomenkielen edistämiseksi
-vaati, hän vielä, että maan sivistyneiden asukkaiden pitäisi
-avustaa "koulujen perustamista rahvaan lapsille, joissa kouluissa
-opetusta ainoastaan suomeksi annettaisiin työväelle hyödyllisissä
-opetusaineissa". Silloinen kansanopetus rajoittui uskonnonopetukseen ja
-sisälukuun. "Mutta muuten on jokaiselle kansalaiselle tarpeellinen
-ymmärryksen kehittäminen ja käytännöllisessäkin elämässä tärkeä
-taitaminen, kuten kirjoitus, luvunlasku y.m., kokonaan laiminlyöty
-mikäli suomalaiseen rahvaaseen tulee. Sen lisäksi tulee vielä", niin
-kirjoitti Renvall lopuksi, "se epäkohta, että Suomen kansa sellaisten
-maahan tuotujen ja käytäntöön otettujen kielten kautta on, melkein kuin
-ylipääsemättömällä aidalla, erotettu kahteen eri toisilleen
-vastakohtaiseen ja usein vihamieliseen osastoon, nimittäin
-herrasmiehiin ja rahvaaseen; josta hajaannuksesta sitten se sisällinen
-kateus, epäluulo ja vastenmielisyys on kasvanut, joka usein yleisissä
-kokouksissa, kuten pitäjänkokouksissa, näyttäytyy ja hidastaa kaikkia
-hyödyllisiä yrityksiä, joita olisi edistettävä yksimielisyydellä ja
-sisällisellä hyväntahtoisuudella".
-
-Tämä lausunto, jonka Hels. Morgonbladetkin julkaisi, herätti
-tarpeellista huomiota. Sitä ei vastustettu, mutta eräissä
-virkamiespiireissä se ehkä tuntui vähän rauhaa häiritsevältä.
-
-Melkein yhtä suorapuheisesti kuin Renvall puhui Suomalaisen
-kirjallisuuden seuran puheenjohtaja, prof. Gabr. Rein, seuran
-vuosipäivänä 1842 pitämässään esitelmässä, joka heti senjälkeen
-julkaistiin aikakauskirjassa "Suomi". Tässä esitelmässään käsitteli hän
-historiallisesti "Suomen kansalliskirjallisuuden kehitystä ja sen
-vastaisen jatkamisen tarpeellisuutta" ja lopetti esitelmänsä näin:
-"Mitä tulee meidän, mitä tulee suomalaisten ja etupäässä sivistyneiden
-suomalaisten tehdä kansallisuutemme säilyttämiseksi ja kehittämiseksi?
-Tuleeko sivistyneen luopua sivistyksestään? tuleeko meidän hyljätä se
-kieli, joka näihin asti on meille sivistyksen lahjat tarjonnut? onko
-kaikki valistus näistäpuolin suomenkieliseksi puettava? -- Ei tosin
-niin; sivistys on liiaksi kehittynyt, jotta sivistymätön suomenkieli
-_heti_ voisi muuttua sille käytettäväksi välikappaleeksi: sillä tavoin
-palaisimme takaisin keskiajan barbaarisuuteen. Mitä on meidän siis
-tehtävä? Vastaus ei minusta näytä vaikealta: tie, jota meidän on
-kuljettava, on jo viitoitettu. Viimeisinä kolmenakymmenenä vuotena on
-ennen tuntematon harrastus suomenkielen hyväksi herännyt. -- -- --
-jatkettakoon tällä näin aletulla uralla, työskennelköön jokainen,
-joka ei häpee suomalaisen nimeä -- ja niiden lukumäärä onneksi
-harvenemistaan harvenee -- kykynsä mukaan, puheessa, kirjoituksessa tai
-toiminnassa, tuon yhteisen päämäärän hyväksi, kansallissivistyksen
-kehittämiseksi ja edistämiseksi: pyhittäköön jokainen virkansa ja
-voimansa kansalleen, josta hän on lähtösin, elköönkä kukaan epäilkö,
-jos odotettuja tuloksia ei heti näkyisikään. Kansojen kasvattaminen
-edistyy hitaasti. Meidän silmämme eivät saane nähdä sen puun kasvavan,
-jonka olemme istuttaneet; mutta ehkä siitä lapsenlapsemme saavat iloita
-ja nauttia sen varjosta. Jos näet isänmaallisen, kotimaan juuresta
-lähteneen sivistyksen harrastus herää, säilyy ja kasvaa, jos koulut,
-samalla kuin opettavat nuorisolle eurooppalaista sivistystä, opettavat
-sitä myöskin lähestymään kansaa, kansan kielen ja kansan ajatustavan ja
-luonteen tarkemman tuntemisen kautta, ja jos näitä opetuksen tarjoomia
-tilaisuuksia tunnollisesti hyväksikäytetään, jos kaikkia näitä
-apuneuvoja siten vakavasti viljellään, niin koittanee vielä
-syntymättömälle polvelle se päivä, jolloin Suomen kieli omistaa sijansa
-maapallon sivistyneiden kielten joukossa, päivä, jolloin ei tarvitse
-aristella kohottaa kansan käyttämä kieli sivistyskieleksikin, jolloin
-sivistynyt, palaten halveksittuun kotitaloonsa, sovinnollisesti ojentaa
-kätensä niin kauan takapajulla olleelle, mutta peritylle kielelleen
-uskollisena pysyneelle veljelleen; päivä, jolloin se hajaannus, joka
-nyt kielieron kautta vallitsee Suomen kansassa, samoin kuin monet muut
-sitä rasittaneet, mutta uutteruudella ja ponnistuksilla voitetut kovat
-kohtalot, on jäävä pelkäksi muistoksi, muistoksi siitä valmistusajasta,
-joka vei todelliseen ja pysyvään kansalliseen sivistykseen".
-
-Vilkkaan vastakaijun saivat nämä sanat kaikkien nuorten ja ajan
-riennoille alttiiden miesten mielistä. Ne edustivat lämpösesti ja
-rehellisesti sitä käsityskantaa, johon n.s. suomalaiset pyrinnöt
-silloin olivat ehtineet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saavun nyt siihen aikaan, jolloin pääsin ylioppilaselämään mukaan.
-
-Jo paljoa aikusemmin oli opettajani, Frans veljeni, ja minun välillä
-sovittu siitä, että minun lopulla syyslukukautta 1842 piti suorittaa
-ylioppilastutkinto ja opinnot olivat jo hyvissä ajoin sitä varten
-järjestetyt.
-
-Pieni, arvaamaton seikka yritti kumminkin tekemään tyhjäksi tämän
-suunnitelman. Lopulla vuotta 1841 ilmestyi näet muiden sen ajan
-venäjänkielen edistämistä tarkoittavain toimenpiteitten yhteydessä
-eräs asetus, joka teki venäjänkielen taidon välttämättömäksi
-ylioppilastutkinnossa kaikille muille kuin niille, jotka olivat
-lähteneet kymnasien oppi-osastoilta. Venäjänkieli oli siis välttämätön
-minunlaiselle privatistille, enkä ollut koskaan tätä kieltä nimeksikään
-lukenut, niin, en aakkosiakaan edes varmasti tuntenut. Mutta tyyneesti
-kohtelin tätä vaikeutta ja päätin uhrata osan lähestyvää kesää
-lukeakseni Akianderin kieliopin ja nuo 72 pakollista sivua Ehrströmin
-ja Ottelinin venäjänkielen oppikirjasta. Melkein opettajatta tuon
-kurssin parissa kuukaudessa luinkin, käänsin nuo tunnetuiksi tulleet
-harjoituskertomukset, ja tulos oli, että sitten tutkinnossa sain
-tutkijalta, Akianderilta, erittäin kiittävän arvosanan. Mutta siihen
-venäjänkielen opinnot minulta keskeytyivätkin täksi elämäksi.
-
-Ylioppilastutkinnossa suoriusin muutenkin onnellisesti ja jouluk. 14 p.
-1842 -- se oli epäilemättä elämäni tärkeimpiä päiviä -- julisti
-filosoofisen tiedekunnan silloinen dekanus, prof. J. M. af Tengström,
-minut kiitoksella hyväksytyksi arvokkaaksi akateemiseksi kansalaiseksi.
-
-Muiden kanssa en paljo saanut jakaa ylioppilaaksi pääsemisen onneani
-enkä riemuani, kun kultalyyryn lakkiini sain. Ollen privatisti ei
-minulla ollut koulutovereita, lähempiä ystäviä ei minulla ollut monta
-ja niistäkin sattuivat toiset, kuten minua ijässä lähin veljeni,
-olemaan poissa. Vastaanotettuani onnittelut kodissani ja perheen
-keskuudessa, riemastutin mieleni vinttikamarissani polttamalla
-poroksi vanhan kiusanhenkeni, Euklideen "Elementat". Ja sen sijaan
-ostin Lénströmin silloin uuden Ruotsin kirjallisuudenhistorian,
-(joka oikeastaan oli pelkkä kirjallisuuden luettelo) ja rupesin
-siihen merkitsemään kaikkia niitä tuhansia kirjoja, joita isäni
-kirjastossa oli, -- sen tunsin jo tarkoin. Semmoiset olivat minun
-ylioppilaskekkerit.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt sopinee minun luoda muistosilmäys erinäisiin yliopiston henkilöihin
-ja oloihin ylioppilaaksi tuloni ajoilta.
-
-Alan huipusta. Varakanslerina taikka oikeastaan v.t. varakanslerina oli
-jo kauan ollut silloinen kenraalikuvernöörinapulainen, kenraali
-Aleksander Amatus Thessleff. Ollen viipurilainen syntyjään, oli hänen
-elämänuransa nuoruudessa ollut Venäjän pääesikunnassa hyvin loistava.
-Kapteenina oli hän ottanut osaa v:n 1807 sotaretkeen Napoleonia vastaan
-ja myöskin Suomen sotaan, taistellen useissa tärkeissä otteluissa
-suomalaista sotajoukkoa vastaan. Oltuaan vielä vuosina 1812-14
-sotaretkillä Napoleonia vastaan oli hänestä tullut Suomeen sijoitetun
-venäläisen jalkaväkiosaston päällikkö ja siinä toimessa ollen pääsi hän
-jo 1828 yliopiston v.t. varakansleriksi. Siitä virasta oli hän
-vapautettuna sillaikaa kuin hän komensi sotaväen osastoa Puolan
-sodassa, vaan se uskottiin hänelle uudelleen v. 1832. Seuraavana vuonna
-hänestä myöskin tuli kenraalikuvernöörin, ruhtinas Mentschikoffin,
-apulainen ja edusti hän siis korkeinta valtaa Suomen pääkaupungissa,
-jossa ruhtinas ei itse koskaan ollut muuta kuin käymäseltään. --
-Thessleff oli nyt vähän päälle 60 vuoden ikäinen mies, lyhyt ja pieni,
-tukka valkoinen, kasvonpiirteet puhtaat ja hienot. Hän ei kiivastunut
-koskaan muulloin, kuin luullessaan tavanneensa joitakin yhteiskuntaa
-mullistavia aatteita, jotakin itsenäisyyttä taikka tottelemattomuutta
-korkeinta valtaa vastaan: silloin saattoi hän raivostua, jopa tarttua
-miekankahvaansakin ja jo uhata lähettää vihansa esine "Siperiaan".
-Sellaiseen vihaan leimahti hän eri syistä useita tunnettuja henkilöitä
-kohtaan, kuten Nordströmia, Cygnaeusta. Snellmania, L. Stenbäckiä y.m.
-Mutta viha meni nopeasti ohi ja uhatusta tuli pian hänen "hyvä
-ystävänsä". -- Kenraalikuvernöörinapulaisena oli hän erityisesti saanut
-toimekseen olla puheenjohtajana senaatissa ja sen istunnoissa hän
-innolla olikin läsnä. Niinikään hän, yliopiston hallintomiehenä, piti
-velvollisuutenaan olla usein läsnä konsistorion kokouksissa,
-väittäjäisissä ja luennoillakin. Luennoilla tapahtui joskus, että
-varakansleri vähäksi aikaa keskeytti professorin ja rupesi murtavalla
-ruotsinkielellään kertomaan kuulijoilleen joitakin lapsellisia muistoja
-tietovarastostaan. Niin oli hän kerran prof. Reinin historian luennolla
-kertonut, kuinka hän jollakin sotaretkellään oli joutunut Napoleonin
-läheisyyteen ja kuinka hänen vihansa tuota maailmanhävittäjää kohtaan,
-joka oli uskaltanut uhata hänen keisarinsakin valtakuntaa, silloin oli
-ollut kuohumispisteessä. -- Kenraaliksi jo ehdittyään oli hän Hämeestä
-nainut erään ruununvoudintyttären, kauniin ja jalon naisen, joka
-halvasta syntyperästään huolimatta osasi mitä arvokkaimmalla tavalla
-olla emäntänä tanssiaisissa Nikolain päivänä ja muissa juhlissa, joita
-siihen aikaan säännöllisesti pidettiin kenraalikuvernöörin talossa.
-Näissä pidoissa näki koko suurta säästäväisyyttä harjoitettavan;
-muutenkin oli Thessleffin perin säästäväinen luonne antanut aihetta
-moniin hassunkurisiin juttuihin ja kertomuksiin, joista toiset kai
-olivat tosia, toiset tekaistuja; mutta tämän heikkouden ihmiset hänelle
-mielellään antoivat anteeksi hänen monien hyvien ja kunnioitettavain
-ominaisuuksiensa vuoksi. -- Kenraali Thessleff pysyi korkeassa
-virassaan aina vuoteen 1847 asti, jolloin hän pyynnöstä sai eronsa ja
-asettui Juustilan tilalleen lähelle Viipuria. Vielä samana vuonna hän
-kuoli syntymäkaupungissaan Viipurissa.
-
-Yliopiston rehtorina oli, jo toista kolmivuotiskautta, edellä jo ennen
-usein mainittu anatomian ja fysiologian professori, kolleegineuvos Nils
-Abraham Ursin. Silloisissa olosuhteissa, jolloin ankaraa poliisivaltaa
-pidettiin tarpeellisena ja täkäläinen korkein hallintomies helposti oli
-hallittavissa, oli rehtorilla hyvin mahtava asema yliopistossa.
-Johdettuaan ja järjestettyään v. 1840 juhlallisuudet niin onnellisesti,
-oli Ursin korkeampain viranomaisten taholta voittanut melkein
-rajattoman luottamuksen ja hänen saamansa runsaat, lisätyt
-"edustusvarat" sekä hänen laaja lääkärintoimensa saattoivat hänet
-tilaisuuteen harjoittamaan suurenmoista vieraanvaraisuutta. Hän kyllä
-oivalsi, että se oli paras keino rauhoittaa sekä levottoman nuorison
-että vastustushaluiset virkaveljet. Hänen uudessa talossaan
-Pohjois-Esplanaatinkadun varrella (sittemmin vapaaherra Nordenstamin
-talo) oli yhtenään päivällisiä ja illallisia yliopiston opettajille
-sekä tanssipitoja, "makkarajuhlia" ja muita kestejä sadoille
-ylioppilaille. Eikä kukaan voinut valittaa makkarain eikä muiden
-nautintotavarain laatua eikä määrää. Kaikkia oli riittävästi ja hyvää
-ja "Täti" -- sillä nimellä mainittiin Ursinia naismaisen äänensä vuoksi
-varsin yleisesti -- itse oli aina ystävällinen ja kohtelias.
-Ylioppilaat tanssivat, lauloivat, söivät ja joivat sydämmen pohjasta
-eikä heistä voinut sillä hetkellä ainakaan tuntua muulta, kuin että
-tämä rehtori sentään oli monessa suhteessa hyvä mies. Ja professorit
-unhottivat Ursinin kukkuraisten pöytien ääressä yhtä ja toista, jota
-heidän oli sulatettava konsistorion pöydän ääressä. Sillä tässä
-pöydässä ei muiden ääni kuin rehtorin, vaikka se hieno olikin ja
-naisellinen, päässyt kuuluville. Jos Ursin ei houkuttelemalla ja
-viekkaudella saanut enemmistöä tuumilleen, niin ei hän aristellut
-mahtivaltaankaan turvaantua, toisinaan syrjäyttäen kaikki asetukset ja
-lailliset järjestykset. Siitä ne johtuivat nuo kiivaat riitaisuudet,
-joita siihen aikaan kerrottiin konsistoriossa tapahtuneen ja joissa
-J. J. Nordström voimakkaasti edusti vapaamielisiä aatteita ja
-laillisia muotoja ja vastusti Ursinia. Näistä riitaisuuksista, jotka
-päättyivät siten, että Ursinia ei enää 1845 valittu rehtoriksi --
-silloin hän toki jäi vähemmistöön! -- ja Nordströmin siirtymisestä
-vähän sen jälkeen pois yliopistosta ja Suomesta, saan jälempänä
-muutamia muistoja kertoa.
-
-Vararehtorin toimia hoiti "Suomen yleisen lainopin" professori, Vilhelm
-Gabriel Lagus, ja hänestä myöskin Ursinin jälkeen tuli rehtori. Tämän
-talo (Kolmikulmatorin varrella) oli rajakkain isäni talon kanssa;
-hänellä oli poikia, joista toiset olivat veljeni, toiset minun ikäisiä
-ja me pojat olimme tietysti rakentaneet tuttavuutta puutarhain välisen
-aidan päällitse tai lävitse. Varhaisimmista vuosistani olin siten
-läheinen tuttu sanotun professorin perheessä. Tuo perhe oli niin
-läpeensä akateeminen professorinperhe, kuin ajatella voi. Isännän, tuon
-korkeasti oppineen professorin, velivainaja oli myös ollut professori,
-ensiksi filosofiassa ja sitten jumaluusopissa; hänen puolisonsa,
-entisen professorin ja varakanslerin, arkkipiispa Tengströmin tytär,
-oli hänkin kasvanut ylhäisimmissä akateemisissa piireissä. Talon
-lapsista ei yksikään koskaan lie ajatellut muuta, kuin pyrkiä
-oppineiksi miehiksi ja professoreiksi, -- kaikilla oli siihen myöskin
-lahjoja ja tarmoa.[12] Alakerta talon päärakennuksessa oli varattu
-isälle, jonka rikkaat kirjastot ja suuret arkistot tarvitsivat
-paljo tilaa; yläkerrassa asuivat perheen lukuisat naisjäsenet;
-piharakennuksessa harjoittivat pojat erittäin uutterasti lukujaan.
-
-Ukko Lagus, joksi häntä usein kutsuttiin, oli hyvin monipuolisesti
-oppinut mies. Nuorempana oli hän lukenut verkalleen ja viettänyt
-iloista elämää Upsalassa, ollen m.m. virkeä jäsen "Vitterhetens Vänner"
-(Kaunokirjallisuuden ystävät) nimisessä yhdistyksessä, jossa n.s.
-fosforistinen liike ensiksi Ruotsissa ilmeni ja jossa hänen rinnallaan
-Hammarsköld, Rääf, Livijn, Atterbom y.m. kirjallisia voimiaan
-mittelivät. Suoritettuaan Upsalassa lainopillisen tohtorinarvon oli hän
-palannut kotimaahan ja kohta saanut opettajanviran lainopillisessa
-tiedekunnassa, ensin väliaikaisesti, sitten vakinaisesti. Yli
-neljäkymmentä vuotta oli hän kaikenkaikkiaan maan juristien tärkein
-opettaja; hän opetti heitä julkisissa, yksityisissä ja aivan
-yksityisissä ("privatissima") luennoissa, jotka olivat pakolliset ja
-joissa hän luki niinhyvin siviili- kuin rikoslain säädäntöä ja hänen
-vaikutuksensa maan tuomarikunnan kasvattamisessa on siis ollut suuri.
-Vaan vaikka hän olikin etevä lainoppinut, harrasti hän kumminkin
-halukkaimmin isänmaan historian tutkimista. Arvattavasti hänen
-appiukkonsa, piispa Tengströmin, esimerkki oli kääntänyt hänen
-harrastuksensa sinnepäin. Ensiksi oli hän tutkinut Suomen lainsäädännön
-historiaa, vaan ulontui pian kirkkohistorian ja sitten aatelissukujen
-sekä aatelistilojen vaiheita tutkimaan. Väliin teki hän tutkimusmatkoja
-Ruotsin arkistoihin, mutta varsinkin oli hänen tapansa kesälomalla
-matkustella maaseudulla, etsiäkseen kirkkojen ja herrastalojen
-arkistoista lähteitä kuluneiden aikojen valaisemiseksi. Näillä
-matkoilla löytämänsä arvokkaat asiakirjat otti hän tavallisesti
-lainaksi mukaansa Helsinkiin, jossa hän kopioitti ne lakitieteen
-ylioppilailla taikka muilla vapaaehtoisilla kirjureilla. Tällä tavalla
-pääasiallisesti syntyi hänen suuri arkistonsa, joka sisälsi
-elämäkerrallisia, sukujaksoisia, maantieteellisiä y.m. kokoelmia. Se,
-minkä hän itse näistä kokoelmista käytti, on koottuna hänen teoksiinsa
-"Turun hovioikeuden historia", "Suomen kirkkohistoriaa koskevia
-asiakirjoja" ja "Tutkimuksia Suomen aateliston suvuista ja tiloista"
-sekä muihin pienempiin kirjoituksiin. Käsin kirjoitetut kokoelmansa ja
-asiakirjansa lahjoitti hän ennen kuolemataan yliopiston kirjastolle,
-kumminkin sillä merkillisellä määräyksellä, että ne olivat
-sinetöittyinä säilytettävät 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Mitä
-arvokasta niissä on, se pysyy salassa aina vuoteen 1909 asti.
-
-Klassilliseen kirjallisuuteen oli Lagus hyvin perehtynyt ja oli hän
-latinaopetuksen suuri harrastaja. Horatius oli hänen mielirunoilijansa:
-hänen "odejansa" hän usein toisteli. Muinaisaikainen olikin hänen
-käsityksensä monesta asiasta. Muistanpa, kuinka syvästi minuun
-vaikutti, kun kerran nuorena ylioppilaana kuulin ukko Laguksen puhuvan
-kansansivistyksen turmiollisuudesta ja väittävän, että kaikki muu kuin
-katkismuksen oppiminen tuottaisi onnettomuutta itse tuolle kansalle,
-että talonpojista ja rengeistä ei saa tehdä puoliherroja, jotka
-vaativat yhtä ja toista, vaan että heidän pitää saada elää
-onnellisina työstään ja tietää -- melkein niin paljon kuin huutia. Ja
-yhtä avomielisesti kuin hän lausui kammoksuvansa kaikkinaista
-kansanvalistusta ja kansanvaltaisuutta, yhtä nöyrästi hän kunnioitti
-aatelisvaltaa ja kuningasvaltaa silloinkin, luullakseni, kuin historia
-on esittänyt kaikkein räikeimmät esimerkkinsä. Mutta näiden
-vanhentuneiden käsitteiden ohessa oli hänessä monta rakastettavaa
-puolta, joiden kautta hän nuorisoakin saattoi innostuttaa. Hän oli
-luonteeltaan hilpeä ja leikkisä ja kun hän istui piippu hampaissaan
-vanhempain tai nuorempain ystäväinsä piirissä ei häneltä koskaan
-puuttunut puheenaihetta, jota oli sekä hauskaa että hyödyllistä kuulla.
-Hänen vieraanvaraisessa talossaan, jota useat soitannollisilla
-lahjoilla varustetut tyttäret vilkastuttivat, oli nuoriso usein koolla
-ja hyvin siellä viihdyttiin. Savokarjalaisia ylioppilaita kohtaan,
-joiden inspehtori hän oli, oli hän aina erittäin suosiollinen.
-Rehtorina (kolmivuosikaudella 1345-48) ei hän suurta vaikutusta
-saavuttanut, ei opettajissa eikä ylioppilaissa; mutta ei hän niin
-suurta vihaakaan päälleen koonnut, kuin hänen kahden edeltäjänsä osaksi
-oli tullut.
-
-Hänen elämänsä viimeiseltä vuosikymmeneltä on minulla vielä tallessa
-joukko pieniä kirjeitä ja pilettejä, ystävällisiä ja silloin jo
-ijäkästä muinaistutkijaa kuvaavia. Hän oli näet eräänä kesänä, kun hän
-perheineen asui maalla ja minä, hänen lähin naapurinsa, olin
-kaupungissa, valinnut minut "taloudellisten ja kirjallisten
-asioimistensa päälliköksi hänen ollessaan Helsingistä poissa". Siten
-uskoi hän minulle useita "tärkeitä tieteellisiä tehtäviä". Sain m.m.
-mennä en ainoastaan hänen kirjastoonsa, mutta vielä "kaikkein
-pyhimpäänkin", hänen arkistohuoneeseensa, ottamaan sieltä hänelle
-lähetettäviksi kirjoja ja asiapapereita, joita tuo vanha setä
-tilapäisesti tarvitsi. Hän, joka määräsi, että hänen yliopistoon
-lahjoitetut arkistokokoelmat olisivat pidettävät sinettien takana vielä
-50 vuotta hänen kuolemansakin jälkeen, oli niistä tietysti eläessään
-vieläkin arempi. Lagus käski minun siitä syystä tarkoin katsoa,
-etteivät käsikirjoitukset "jonkun sattuman kautta joutuisi armottomiin
-käsiin", kielsi näyttämästä niitä kenellekään, ja käski lähettää ne
-sinetöidyssä kuoressa sekä antaa postinkuljettajalle "vakava ja samalla
-hellä varoitus säilyttää niitä kuin silmäteräänsä". Vanhuksen uskomat
-tällaiset toimet käsitin tietysti kalliiksi luottamustoimiksi, joita
-koetin mitä omantunnonmukaisimmin täyttää, ja joita vieläkin
-kiitollisuudella muistelen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toinen arkkipiispa Tengströmin vävypoika ja historiallinen oppilas,
-melkein Laguksen ikäinen ja tämän rinnalla yksi konsistorion
-vaikuttavimpia jäseniä, oli filosofian professori _Johan Jakob
-Tengström_. Hänen työnsä filosoofisen tieteen alalla oli ollut
-verrattain tärkeä, hän näet ensimmäisenä rupesi meillä opettamaan
-Hegelin filosofiaa, joka sittemmin useiden vuosikymmenien kuluessa niin
-mahtavasti meillä ajatustapoihin vaikutti. Mutta kirjallisuuden alalla
-hän kumminkin oli alottanut akateemisen opettajanuransa ja isänmaan
-sivistyshistoria oli aina yhä edelleen hänen tieteellisen tutkimuksensa
-lempiaineena. Molempain Gezelioiden "muistot" sekä elämäkerrallinen
-teos Suomen yliopiston opettajista olivat hänen tutkimustensa
-päätuloksia ja ne hänen nimensä kirjallisuudessamme asettavatkin hyvin
-kunniakkaalle sijalle. -- Ulkomuodoltaan oli tämä "filosoofi", joksi
-häntä kutsuttiin, pieni, kuiva ja laiha, ja elämäntavoiltaan oli hän
-perin säännöllinen: tasasin askelin nähtiin hänen ulkonakin kävelevän
-aina samalla tunnilla ja samoja katuja. Yhtä tasasta kuin hänen
-kävelynsä oli myöskin hänen puheensa. Häntä olisi voinut pitää
-luonteeltaan kylmänä miehenä ellei hänen ruskean silmänsä katse niin
-usein olisi kertonut siitä lämmöstä, joka hänen sisässään asui. Lämmin
-hän olikin kaikille nuorison pyrinnöille, ennen kaikkea isänmaalle ja
-sen kansalliselle pysymiselle. Runeberg oli hänen lankomiehensä,
-Nervander oli hänen likeisin ystävänsä, ja hänen varakkaassa talossaan
-Kruunuhaassa olivat Cygnaeus, Castrén. Lönnrot, Topelius y.m.
-lahjakkaat miehet jo kauan olleet miltei jokapäiväisiä vieraita. Tämän
-vanhemman ystäväpiirin lisäksi tuli sitten 1840-luvulla nuorempi, joka
-kokoutui talon ainoan pojan Robert Tengströmin ympärille, joka varsin
-yleisesti tunnettiin vilkkaimmaksi, lahjakkaimmaksi, toivorikkaimmaksi
-kaikista niistä nuorista sieluista, joita sen ajan kansallishenki
-herätti innostumaan. Tämän Robert Tengströmin lähin ystävä -- hänen
-toverinsa myöskin Pariisissa, jossa Robert niin aikaseen v. 1847 kuoli
--- oli Herman Kellgren, joka nai Tengströmin perheen kolmesta
-tyttärestä vanhimman: keskimmäisen tyttären nai P. Tikkanen ja
-nuorimman M. A. Castrén. Kaikki nämä "kirjalliset avioliitot"
-solmittiin lyhyen ajan kuluessa (1849-50) ja niiden johdosta vietettiin
-hääjuhlia, jotka vielä iloisimpinaan muistaa se, joka niissä lie saanut
-saapuvilla olla. Mutta valitettavasti säälimätön kuolema mursi kaikki
-nuo siteet melkein yhtä lyhyessä ajassa. Kun vanha "filosoofi" v. 1858
-saatettiin hautaan oli hän sinne saanut saattaa, paitsi poikansa, kaksi
-vävypoikaansa, nim. Castrénin ja Kellgrenin, sekä viimeksi yhden
-tyttäristään. Se oli ollut liian raskas kuorma hänenkin filosoofisesti
-tyyneelle mielelleen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Omituista kyllä löytyi siihen aikaan, paitsi viimeksi mainittua, vielä
-kaksi hyvin merkittävää professoria, joilla oli Rousseaun etunimet,
-nim. _Johan Jakob Nordström_ ja _Johan Jakob Nervander_.
-
-Kun mainitsen Nordströmin, rupee vanha ylioppilaansydämmeni vieläkin
-tykyttämään; sillä hän oli nuoruuteni lämpimimmän rakkauden,
-kunnioituksen ja ihailun esine. Minä ja suurin osa akateemisen nuorison
-parasta puolta ihailin häntä en ainoastaan suurena tiedemiehenä,
-vaan ennen kaikkea oikeuden ja totuuden miehevänä ja pelottomana
-tulkkina. Olin jo aikusin saanut häneen tutustua, varsinkin veljeni
-Fransin luona, jonka kanssa hän läheisesti seurusteli ja hän
-vaikutti henkilönä nuorukaiseen mahtavasti. Hänen komea vartalonsa,
-hänen hieno käytöksensä, puheensa, joka usein oli kiivasta ja
-terävää, mutta aina tietorikasta, selvää ja opettavaa, -- se kaikki
-oli jotakin arkielämässä harvinaista. Ja se ihailu, jonka hänen
-persoonallisuudestaan sai, lisääntyi yhä sen kautta, mitä hänen
-julkisesta elämästään ja toiminnastaan kuului. Kerrottiin, miten hän
-luennoillaan Suomen valtio-oikeutta esitti ja vielä paremmin tiesi
-yleisö, miten hän konsistoriossa vastusti n.s. "ukkoja", voimakkaasti
-ja uutterasti taistellen sitä poliisijärjestelmää ja mielivaltaisuutta
-vastaan, jota yhä enemmän oli ruvettu harjoittamaan. Ken haluaa
-lähemmin tutustua tuohon pitkälliseen taisteluun hänen ja silloisen
-rehtorin Ursinin välillä, se löytää siitä tietoja valtioneuvos V.
-Laguksen tiedeseuralle kirjoittamasta lämpöisestä ja perusteellisesta
-Nordströmin muistokatsauksesta. Kaikki tämän riidan yksityiskohdat
-eivät tietenkään konsistorion istuntosalista päässeet ulos
-tunkeutamaan, vaan kun kiista kehittyi niin pitkälle, että ruvettiin
-puhumaan Nordströmin eroamisesta yliopistosta ja hänen aikeestaan
-muuttaa maasta pois, silloin kuohuivat nuorison tunteet yli reunojensa:
-siitä saan, kertoessani sen ajan ylioppilaskunnan muista elonmerkeistä,
-vielä tarinoida yhtä ja toista.
-
-Nervander oli varmaankin yhtä lahjakas mies kuin Nordström. Hän oli
-nerokas sekä tiedemies että runoilija ja samoin oli hän harvinaisen
-pirteä seuramies: hän viehätti jo ulkonäöllään mutta ennen kaikkea
-säkenöivällä sukkeluudellaan, jota alinomaa tulvi hänen hienoilta
-huuliltaan; kauan hänen sanansutkauksensa sananparsina säilyivät.
-Ylioppilaat osasivat kyllä ihailla häntäkin, mutta tekivät sen
-etäämmältä: likeisempiin tekemisiin nuorison kanssa ei hän ainakaan
-minun aikanani joutunut. Yliopiston vanhuksetkin, konsistorion "ukot",
-ihailivat häntä pakostakin, vaan lemmekästä se heidän ihailunsa ei
-ollut, päinvastoin, he vihasivat häntä aika kiivaasti. Nervanderin
-sukkeluuksien nuolet olivat näet sattuneet sekä yhteen että toiseen
-ja usein luultavasti koko syvästi. He syyttivät häntä oikein
-ammatti-juonittelijaksi, joka käytti vaikutusvaltaansa toisiin ja
-korkeimpiin hallintomiehiin saadakseen toimeen milloin mitäkin, josta
-heidän mielestään oli vähemmin yleistä hyötyä, kuin hyötyä hänelle
-itselleen. Niin valitettiin, että hän (1838) oli saanut meteorologisen
-observatorion perustetuksi ainoastaan jotta hän itse pääsisi sen
-johtajaksi, saisi vapaan asunnon ja hyvän palkan, ja sitten aiheuttanut
-fysiikan ylimääräisen professorinviran perustamisen itselleen,
-odottaessaan Hällströmin eroa. Niinikään väitettiin hänen hankkineen
-itselleen kaikenlaisia muita ylimääräisiä toimia ja rahamääriä. Jos
-"ukot" olivat monessa suhteessa väärässä, niin lienevät he olleet
-oikeassa siinä, että Nervander oli juoniin taipuvainen, että hänen
-kekselijään ja terävän luonteen melkein oli tarve hallita toisia
-näkymättömillä langoilla ja ohjata heitä mielensä mukaan. Kauan ei
-Nervander kumminkaan vihamiehiään kiusannut, vasta 43 vuoden ikäisenä
-kuoli hän äkkiä kuumetautiin maalisk. 15 p. 1848. "Hauta kaikki
-sovittaa". Ei liene ollut ketään, joka ei olisi pitänyt tätä
-kuolemantapausta yliopistollemme ja isänmaalle vahinkona. Muistossani
-säilyy tämä kuolinpäivä tummana surun päivänä vuoden 1848 suurten
-maailmantapausten kirkastamassa keväässä.
-
-En tahdo väsyttää lukijoita kertomalla tässä yhteydessä vielä
-useammista henkilöistä. Mainitsematta jääneistä saan vielä tuonnempana
-puhua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun tulin ylioppilaaksi ilmoittausin Turun osakuntaan. Perhemuistot
-olivat näet suvussani kaikki Turusta ja veljeni Frans, joka oli Turussa
-syntynyt, oli samaan osakuntaan kuulunut, jopa useina vuosina ollut sen
-kuraattorinakin. Sisäänkirjoitus tapahtui alussa kevätlukukautta 1843
-osakunnan inspehtorin, silloisen itämaisen kirjallisuuden professorin
-Gabr. Geitlinin ja kuraattorin, maist. J. O. Strömbergin sekä
-kymmenkunnan muun osakuntalaisen läsnäollessa. Osakunnan kokoushuone
-oli silloin, kuvaavaa kyllä, kaupungin raatihuoneen kolmannessa
-kerroksessa, josta tätä tarkoitusta varten kaksi huonetta oli
-vuokrattu; poliisikamarin huoneusto oli samassa kerroksessa, ovet
-vastakkain.
-
-Pienempäin ylioppilasosakuntain elämä oli silloin vielä hyvin
-vähäpätöistä ja Turun osakunta kuului pienimpäin joukkoon. Läsnäolevia
-jäseniä oli tavallisesti ylioppilasluettelon mukaan noin neljäkymmentä
-ja vähän yli. Kokouksia pidettiin kyllä kerran viikossa, mutta suurta
-huvia ei niissä käymisestä ollut. Inspehtori oli hyväntahtoinen ja
-hyvinvoipa kunnonmies, vaan osakunnan kokouksiin hän näkyi saapuneen
-pääasiallisesti saadakseen toimeen latinankielisiä väittelyitä. Latinan
-puhumista hän näet piti akateemisen sivistyksen pääkappaleena ja sen
-harjoittamista osakuntaelämän tärkeimpänä tehtävänä. Valitettavasti
-saivat hänen innokkaat ponnistuksensa tässä kohden aikaan ainoastaan
-sen, että monet osakunnan jäsenet, niiden joukossa minä, pysyivät
-poissa kokouksista, peljäten näitä ikävystyttäviä puheharjoituksia.
-Kuraattori, joka ammattiopinnoiltaan oli lääketieteilijä, mutta sen
-ohessa harrasti estetiikkaa ja filosofiaa, koetti kyllä saada vireille
-keskusteluja muistakin aineista, mutta hänen ajatuksensa olivat liian
-epämääräiset, jotta ne sanottavasti olisivat voineet innostuttaa.
-Vilkkaampaa elämää kokouksissa herätti joskus, selvillä ja järkevillä
-mietelmillään joistakin hetken kysymyksistä, maisteri Sven Gabriel
-Elmgren, joka silloin luki jumaluustiedettä ja josta syksyllä 1844
-tulikin Turun osakunnan ja sitten yhdistetyn Länsisuomalaisen osakunnan
-kuraattori. Nuorempain ylioppilaiden piirissä oli hänellä 1840-luvun
-myöhemmällä puoliskolla sangen suuri vaikutus.
-
-Varsinaisia esitelmiä noissa kokouksissa verrattain harvoin pidettiin.
-Laulukuntaa tuossa pienessä osakunnassa ei myöskään voitu
-säännöllisesti ylläpitää. Mutta Turun osakunnalla oli suurenlainen ja
-aika arvokas kirjasto, josta osakuntalaisilla, kun yleistä
-ylioppilaskirjastoa ei vielä oltu perustettu, oli paljo hyötyä. Sen
-ohessa oli osakuntahuoneissa, aina siihen asti kunnes ylioppilaskunnan
-lukusali perustettiin, luettavana useita kirjallisia aikakauslehtiä,
-ainakin kaikki mitä Ruotsissa ilmestyi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pohjolaisessa osakunnassa oli, kuten aikusemmin olen maininnut, ensiksi
-kaikista osakunnista ollut huomattavana henkistä vireyttä.
-Rangaistakseen tätä vireyttä, jota luultavasti jo oli katsottu
-yleiselle rauhalle vaaralliseksi, olivat yliopiston viranomaiset 1837
-vastoin osakunnan omaa tahtoa jakaneet sen kahteen osakuntaan:
-Pohjois- ja Etelä-Pohjolaiseen, Aina vuoteen 1844, jolloin nuo molemmat
-osakunnat taas saivat yhtyä, kesti tätä kahtiajakoa virallisesti, vaan
-sisällistä elämäänsä elivät nuo kaksi osaa yhdessä.
-
-Alkupuolella 1840-lukua oli vilkkaampi henki ruvennut liikkumaan
-myöskin Savokarjalaisessa osakunnassa, joka lukumäärältään oli yhtä
-vankka, aika-ajoin mieslukuisampikin, kuin Pohjolainen. Sen silloisen
-kuraattorin, Fabian Collanin, ansioksi luettiin, että hän
-osakuntalaisissa oli herättänyt isänmaallisen mielen ja kirjallisia
-harrastuksia; vaan kenen ansiota oli, että Savokarjalaista osakuntaa
-sen ohessa pidettiin muotiosakuntana, sitä en tiedä. Varmaa vain on,
-että noin kymmenkunnan vuoden kuluessa useat uusmaalaiset
-aatelisnuorukaiset, joilla oli oikeus kotipaikastaan riippumatta mennä
-mihin osakuntaan tahansa, kirjoittautuivat savokarjalaiseen osakuntaan.
-Niin tuossa osakunnassa nähtiin nimet Creutz, Wrede, Taube, Linder,
-Ehrenström, Walleen, de la Chapelle, Sacklén, v. Weissenberg y.m.,
-jotka kuuluivat helsinkiläisiin sukuihin ja joilla ei ollut mitään
-siteitä Savoon eikä Karjalaan. Totta on myös, että uusmaalaisessa
-osakunnassa ei ylioppilasluettelon mukaan minun ensimmäisinä
-ylioppilasvuosinani ollut yhtään aatelismiestä. Uusmaalaiseen
-osakuntaan kuuluminen oli liian porvarillista -- niin sen ajan
-muotinuorukaiset arvelivat. Mikä varsinainen syy siihen oli, sitä on
-nyt vaikea saada selville; tosin lienee uusmaalaisessa osakunnassa
-siihen aikaan vallinnut huono järjestys, mutta varmaankaan se ei ollut
-yksinomainen syy. Tällaiset muotiasiat toki eivät ole ikuisia.
-
-Omassa osakunnassani minulla tuskin oli yhtään ikäistäni
-hengenheimolaista. Savokarjalaisessa osakunnassa sitävastoin olivat
-likeisimmät lapsuudenystäväni ja tuttavani ja näiden kautta perehdyin
-koko paljo mainitun osakunnan asioihin. Jännityksellä ja kateudella
-kuuntelin sikäläisten ystäväini kertomuksia esitelmistä ja vilkkaista
-keskusteluista, joita heidän osakuntakokouksissaan tapahtui. Se oli
-toista kuin mitä minä omasta osakunnastani saatoin kertoa. Mutta yhtä
-paljo kiinnitti mieltäni heidän kertomuksensa kotiseudustaan, varsinkin
-Kuopion kaupungista, joka samoihin aikoihin Snellmannin siirtymisen
-kautta sinne rupesi erityiseen merkitykseen nousemaan. Kuvauksiaan
-Savon oloista valaisivat muutamat kuopiolaiset ystäväni rikkailla ja
-herkullisilla eväspusseillaan, joita he yliopistokaupunkiin tullessaan
-joka lukukauden alussa toivat mukanaan. Heillä oli kalakukkoja,
-rieskoja y.m. kansallisia ruokia, oli linnunpaisteja, monenlaisia
-leivoksia, savustettuja lihoja ja kaloja, voita ja juustoa ja kuka ne
-kaikki muistaakaan. Niitä olivat heidän äidit panneet mukaan
-sulostuttaakseen poikainsa rasittavia hakuaikoja. Vaan tavallisesti
-annettiin lähemmille ystäville heti tieto sellaisen eväskontin
-saapumisesta, toiset, etäisemmätkin tunsivat sen hajun eikä siten
-kestänyt kuin pari iltaa, ennenkuin koko tuo eväs oli lopussa. Pojat
-eivät siten itse saaneet paljoakaan nauttia noista herkuista, vaan
-heidän ystävänsä olivat kiitollisia sekä kesteistä että hauskoista
-iltaseuroista.
-
-Vuonna 1890 oli savokarjalaisen osakunnan jäsenillä, noin puolella
-suomalaiset sukunimet. Jos tarkastelemme ylioppilasluetteloa
-siltä lukukaudelta, jolloin tulin ylioppilaaksi, löydämme 76:n
-savokarjalaisen joukosta kaksi, joilla on suomalaiset sukunimet. Paavo
-Tikkasen ja Antti Veänäsen nimiä hyvin ihmeteltiin. Nämä nimensä olivat
-nuo ylioppilaat perineet isiltään: Kuopion koulussa oli heille kyllä
-ajan tavan mukaan annettu uudet, ruotsalaiset nimet Tiklén ja Venell ja
-vasta yliopistoon edistyttyään olivat he valloittaneet takasin omat
-oikeat nimensä. Viipurilaisessa osakunnassa oli samalla lukukaudella
-myös kaksi suomalaista nimeä, muissa osakunnissa ei yhtään. Siis 429
-ylioppilaan joukossa 4 suomalaista nimeä. -- Olihan sekin aikaa ja
-oloja kuvaavaa!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elämä yliopistossa kului ylioppilasaikani kahtena ensi vuonna yleensä
-hyvin hiljaa, tasaisesti ja värittömästi. Puolueriidat taikka
-muunlaiset suuremmat kiistat eivät mieliä kuohuttaneet. Herännyt
-kansallistunne paloi vielä hyvin hiljaisella liekillä. Ylioppilaat
-kuuntelivat luentoja jotenkin uutterasti, -- ainakin lukukauden alussa.
-Omasta puolestani kuuntelin etupäässä Linsénin muodoltaan huolehdittuja
-esitelmiä roomalaisista kirjailijoista, joita sittemmin. Linsénin
-sairastuttua, jatkoi joskaan ei korvannut hänen apulaisensa N. A.
-Gyldén. Kuuntelin myöskin silloisen dosentin E. af Brunérin yksityisiä
-luentoja, joissa hän Horation runoutta kuvasi. Kreikankielen
-professoria Gabr. Sjöströmiä, tuota klassillista "Hefaistosta",
-kuuntelin niinikään jonkun lukukauden ja kävin sitäpaitsi huvikseni
-hänen toimeenpanemissaan väittäjäisharjoituksissa, joissa tuo ylpeä ja
-äkänen ukko koetti puolustaa huonoon ruotsinkieleen kääntämiään
-Euripideen murhenäytelmiä, -- vastaväittäjät pyrkivät aina tekemään
-näistä väittäjäisistä mitä hassunkurisimpia ilveilyjä. -- Vielä
-kuuntelin tuon lämpösen isänmaanystävän Gabr. Reinin luentoja
-Suomen historiassa; ne olivat lämpöiset ja arvokkaat, mutta
-niillä oli se vika, että niitä jo useampia sarjoja oli pidetty,
-joten niitä täydellisinä, entisten kuulijain tekeminä muistiinpanoina
-oli saatavissa. -- Myöskin opetushistorian professorin ja
-kirjastonhoitajan Aleks. Blomqvistin keveitä estetiikan luentoja
-kuuntelin hauskuudekseni. Ensi kerran silloin pidettiin luentoja tästä
-aineesta Suomen yliopistossa; niitä pitikin professori, jonka alaan
-estetiikka ei varsinaisesti kuulunut, -- estetiikan professorinvirka
-perustettiin vasta myöhemmin. Lopuksi voin mainita, että ensi
-lukukautenani -- yhdessä Karl Collanin, joka jo silloin oli uskollinen
-asetoverini, ja parin muun toverin kanssa -- käytin hyväkseni tuon
-vaatimattoman englanninkielen lehtorin Wellmerin opetusta,
-pääasiallisesti kumminkin lausumisen takia.
-
-Mitään erittäin innostavaa taikka ylentävää näissä luennoissa ei ollut,
-mutta parempaa ei yliopisto silloin voinut tarjota. Johan Vilhelm
-Snellman oli vielä dosenttina, hän oli marraskuussa 1842 palannut
-kolmi- tai nelivuotiselta ulkomaanmatkaltaan Ruotsista ja Saksasta,
-josta hän oli ilmoille lähettänyt kaikki siellä kirjoittamansa
-filosoofiset ja kaunokirjalliset teoksensa: "Läran om staten",
-"Tyskland", "Fyra giftermål" j.n.e. Hän piti ensi lukukautenani,
-keväällä 1843, yksityisluentoja "Hengen olemuksesta", mutta se aine
-tuntui minusta silloin korkeammalta, kuin että nuoret siipeni olisivat
-sinne asti kannattaneet. Muuten eleli Snellman hiljaa ja vaatimattomana
-vinttikamarissaan rouva Strandmannin vaatimattomassa vuokrapaikassa
-Vuorikadun varrella ja valmistautui muuttamaan Kuopioon, jossa hänellä
-koulun rehtorina oli tiedossa leipä, jota yliopisto ei hänenlaiselle
-miehelle voinut tarjota. Virkaansa Kuopiossa astui hän syyslukukauden
-alussa 1843. -- Fredr. Cygnaeus, joka myös oli koulunopettaja,
-mutta Helsingissä, joten hän saattoi pysyä dosenttina, oli keväillä
-1842 pitänyt mies- ja naiskuulijakunnalle luentoja Ranskan
-vallankumouksesta, jotka olivat ensimmäiset laatuaan Helsingissä. Mutta
-kesällä 1843 lähti hän pitkälle ulkomaanmatkalle, josta hän palasi
-vasta syksyllä 1847. -- Myöskin dosentti Yrjö Aukusti Wallin lähti 1843
-kesällä suurelle itämaiselle matkalleen, josta hän ei kotimaahan
-palannut ennenkuin 1850. -- Neljättä dosenttia, Matias Aleksanteri
-Castrénia, joka v:sta 1841 asti oli ollut matkoillaan Lapissa ja
-Siperiassa, saatiin kyllä riemulla tervehtiä toukokuussa 1844 kotiin ja
-yliopistoon, mutta hän ei jäänyt sinne pitkäksi aikaa. Jo seuraavan
-vuoden alussa läksi hän viimeiselle pitkälle matkalleen. Kumminkin piti
-hän syksyllä 1844 luentoja Suomen kieliopista ja niillä oli nuorisoon
-ja erityisesti minuun mahtava vaikutus, -- siitä vielä saan puhua.
-
-Sitä elähdyttävää ja ylentävää sisältöä, jota yliopistoluennoista
-puuttui, saimme me nuorimmat hakea, paitsi kirjallisuudesta,
-yhdessäolosta vanhempain, vilkkaiden ja tulevaisuusaatteisten toverien
-kanssa, milloin siihen oli tilaisuutta. Ja usein sain ainakin minä olla
-läsnä suuremmissa tai pienemmissä seuroissa, joissa vanhempia ja
-nuorempia eri osakunnista oli koolla ja joissa ääneti nautinnolla
-kuuntelin yliopistonuorison etevimpäin keskusteluja. Kun muistelen
-sellaisia tilaisuuksia ensi ylioppilasvuodeltani, näen edessäni aina
-kaksi erittäin innostunutta keskustelijaa, jotka molemmat olivat
-kuhmuselkäisiä ja molemmat samaan aikaan kuraattoreja -- omituinen
-sattumus --, toinen savokarjalaisten, toinen eteläpohjolaisten
-kuraattori: Fab. Collan ja Rud. Isr. Holsti. Heidän rinnallaan näen
-kolmannen kuraattorin, yhtä vilkkaan joskin hiljaisemman, nim.
-pohjoispohjolaisten kuraattorin Z. Topeliuksen. Etevimpien joukkoon
-kuuluivat myöskin toverukset Herman Kellgren, Rob. Tengström ja
-"Agesilaus" Tigerstedt, kaikki elämänhaluisia ja innokkaita; heidän
-joukostaan ei myöskään saa unhottaa Anton Alfthania, joka oli yhtä jalo
-kuin lahjakas, mutta joka valitettavasti hänkin kesken uransa kuoli
-(lakit. kandidaattina Pisassa 1847 rintatautiin). Niiden joukossa,
-joita me nuoret kunnioituksella katselimme, oli vielä tuo melkein
-ihanteellisen komea ja kaunis Fredr. Berndtson, joka, vaikka oli
-Ruotsista ja Upsalan yliopistosta kotosin, pian oli Suomen oloihin
-täysin perehtynyt ja kirjallisella kyvyllään sekä miellyttävällä
-luonteellaan saavuttanut yleistä suosiota. Kaikkia näitä ja useita
-muita niiden piiriin kuuluvia sivistyneen nuorison eturivimiehiä tulee
-minun kiittää monista unhottumattomista hetkistä.
-
-Näissä piireissä oli mieliala läpeensä isänmaallinen. Kansallisuustunne
-oli hereillään joka miehessä. Suomen kielen pyrinnöistä tuskin edes
-erimielisyyttäkään oli. "Fennomania" ei tosin kyllä ollut outo sana,
-mutta kaikki olivat silloin melkein yhtä hartaita fennomaaneja. Sen
-ajan "suomenmielisvys" ei sisältänyt mitään ruotsalaisuuden eikä
-muunkaan vihaa. Se seisoi vielä samalla vaatimattomalla kannalla, jota
-edellä, Renvallin ja Reinin lausunnoihin viitaten, olen koettanut
-kuvata.
-
-Teoreettinen ajatussuunta oli täydellisesti Hegelianismin vallassa.
-Hegelin filosoofinen järjestelmä innostutti mieliä ja sen
-erehtymättömyyteen uskottiin täydelleen. Ei kukaan voinut ajatella,
-että tämä järjestelmä taas kerran vuorostaan saisi toisten tieltä
-väistyä. Jos joitakuita olikin, joiden pää ei täydellisesti voinut
-käsittää hegeliläisen "trichotomian" suurenmoisuutta, niin ei heidän
-suinkaan ollut syytä ääneensä epäilyksiään lausua; sellaista epäilijää
-varmaankin olisi pilkattu vähämieliseksi ja haukuttu petturiksi.
-
-Jos kirjallisuudesta puhuttiin, silloin oli Runeberg aina
-puheenaineena. Kuningas Fjalarin ensimmäinen laulu oli ilmestynyt
-Joukahaisen 1:ssä vihossa 1843 ja kokonaisuudessaan tuo runoelma
-ilmestyi kirjakauppaan heinäk. 18 p. 1844. En tarvitse sanoa, miten
-sellaista runoteosta vastaanotettiin. Mutta Runebergin rinnalla oli
-Almqvist suurimman ihailun esineenä. Tuskin muistan noilta ajoilta
-yhtään tilaisuutta, jossa sivistynyttä nuorta väkeä olisi ollut koossa
-ja jossa ei yhdestä taikka toisesta Almqvistin teoksesta olisi tullut
-puhetta ja missä hän ei olisi joutunut yleistä osanottoa herättäneen
-keskustelun alaiseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ihanteellisena elämänmerkkinä, joka oli yhteistä kaikille silloisille
-ylioppilasosakunnilla ansaitsee mainitsemista se rahankeräys, joka
-syksyllä 1843 ja keväillä 1844 ylioppilasosakunnissa toimeenpantiin
-muinaisaikaisten taideteosten museon perustamista varten yliopistoomme.
-Tässäkin tuumassa olivat taas Rob. Tengström ja Herm. Kellgren, kuten
-usein muulloinkin, ylioppilaskunnan etunenässä. He olivat näet yhdessä
-samana vuonna opiskelleet Berlinin yliopistossa ja siellä olivat he
-tulleet huomaamaan taideteosten merkityksen esteettisten opintojen
-harjoittamisessa. He ryhtyivät siis puuhiin, saadakseen meidänkin
-yliopistoon ainakin joitakin muinaisen taiteen mestariteoksia ja heidän
-onnistui innostuttaa opiskelevan nuorison tämän asian hyväksi. Pantiin
-rahankeräys toimeen kaikissa osakunnissa ja saatiin kokoon silloisiin
-oloihin nähden melkoinen summa, 420 hopearuplaa. Näillä rahoilla osti
-prof. N. A. Gyldén. joka jo kauan oli lentokirjoissa ja luennoilla
-puolustanut muisnaisaikaisen taiteen tutkimista, Pariisista nuo suuret
-kipsivalokset: Laokoon ryhmän, Diana de Versaillesin ja Apollo di
-Belvedare'n sekä joitakin rintakuvia (Niobeii lapset) ja kohokuvia,
-jotka ylioppilaat sitten lahjoittivat yliopistolle vastaista
-taidemuseota varten. Nuo suuret kipsivalokset asetettiin aluksi ja
-kauaksikin aikaa kirjastohuoneustoon, jossa ylioppilaat niitä
-ylpeydellä katselivat kuin ikään omia teoksiaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olin ollut läsnä niissä innostuneissa juhlissa, joita toimeenpantiin
-Lönnrotin ja Castrénin kunniaksi, kun he kauan poissa oltuaan samoihin
-aikoihin, toukokuussa 1844, saapuivat Helsinkiin, ja samoin juhlassa
-Runebergin kunniaksi, kun tämä kävi saman vuoden promotsioonissa. Mutta
-muutamia kuukausia myöhemmin sattui päiviä, joita olen pitänyt
-merkillisimpinä koko ylioppilasoloni ajoilta.
-
-Olen jo ennen kosketellut tuota vuosikausia yliopiston konsistoriossa
-kestänyttä taistelua silloisen rehtorin Ursinin ja hänen katkeran
-vastustajansa, Nordströmin välillä. Tämä taistelu oli nyt --
-marraskuussa 1844 -- kehittynyt huippuunsa ja tiedettiin, että
-Nordström eräässä kokouksessa, jonkun sääntöjä vastaan sotivan
-toimenpiteen johdosta, oli lausunut varakanslerista ja rehtorista
-sanoja, joita nämä pitivät miltei kapinallisina ja ylimääräinen
-konsistorion kokous, niin kerrottiin, oli pantu toimeen, jotta
-Nordström siellä pakotettaisiin peräyttämään sanansa. Miten tämän
-laita lie oikeastaan ollut, siitä ei ole vieläkään täyttä selvyyttä
-saatu. Vaan niistä seurauksista, joita tuo tapaus synnytti
-ylioppilaspiireissä, tahdon kahdeksantoistavuotiaan ylioppilaan
-päiväkirjan mukaan melkein sanasta sanaan kertoa:
-
-"Eilen illalla, marrask. 25 p. 1844", niin olen seuraavana päivänä
-muistikirjaani kirjoittanut, "kävelin kuutamossa T:n kanssa ulkona ja
-tapasin Erottajan varrella kymmenkunnan laulavaa ylioppilasta. Samassa
-kohtasimme myös A:n, R:n ja O:n ja he kertoivat minulle päivän suuresta
-uutisesta: Nordström, -- Johan Jakob Nordström -- aijotaan erottaa pois
-virastaan; häntä on syytetty aamupäivällä pidetyssä ylimääräisessä
-konsistorion kokouksessa. Kun sen kuulin, tuntui minusta niin
-omituiselta, sydämeni tykytti ja vedet kohosivat silmiini. Suutuin,
-tuskittelin, surin ja valitin kurjaa isänmaatamme, jossa suuruutta ja
-kykyä vainotaan ja jossa huonous ja halpamaisuus herrastelee, jossa
-oikeus ja kohtuus ovat kahleissa ja väkivalta ja julmuus isännöi.
-Rupesimme heti miettimään kunnianosoitusta Nordströmille. Mutta meitä
-oli liian vähän. Kävelimme eteenpäin ja joukko kasvoi myötään. Mutta
-saadaksemme vielä runsaammin väkeä kokoon päätimme puhutella
-pohjolaisia, joilla juuri oli lauluharjoitus. Saavuimme heidän
-osakuntahuoneeseensa ja meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Ensi
-kertaa silloin olin toisessa osakunnassa vieraissa. Laulettiin vielä
-hetkinen ja sitten lähdettiin liikkeelle Nordströmin taloon päin, uutta
-marseljeesia (Topeliuksen mukaelemaa) laulaen. Ylioppilaita yhtyi
-laumottain joukkoomme ja meitä oli varmaankin 100 miestä, kun
-Nordströmin asunnolle (Pohj. Esplanaati 41) saavuimme. Hänen ikkunansa
-ovat pihalle päin. Niiden edustalla huudettiin yhdestä suusta: 'Eläköön
-Nordström!' ja 'eläköön' kaikui vielä pitkän ajan. Nordström näyttäytyi
-ikkunassa. Kun palasimme ulos portin kautta, astui Nordström porstuansa
-ovelle, joka on kadun puolella, mutta ei virkkanut sanaakaan.
-Kaksinkertaisena kajahti nyt 'eläköön'. Hän meni sisään, me kävelimme
-pois. Olin hyvilläni, sillä tuo oli minusta reippainta, mitä
-ylioppilaskunta pitkiin aikoihin on tehnyt. Kävelimme yliopistoon ja
-lauloimme sen eteisessä. Ja taas käveltiin, kunnes Erottajalla
-pysähdyimme. Ehdotettiin, että mentäisiin johonkin ravintolaan ja
-juotaisiin malja ja niin päätettiinkin tehdä. Käveltiin takaisin ja
-mentiin Åhrstedtin ravintolaan Thessleffin talossa (nyk. Pohjoismainen
-pankki). Kaikki eivät tulleet, vaan useimmat tulivat. Siellä juotiin
-monta maljaa ja puheita pidettiin Nordströmille, Suomelle, laille ja
-totuudelle. Klo 12 palasimme hyvässä järjestyksessä kotiin. Tämä
-surullisesti iloinen päivä elää ikuisesti muistissani.
-
-"Tänään puhutaan kaupungissa ainoastaan Nordströmistä. Hänen luennolleen
-oli saapunut suuri määrä muitakin kuin lainopin ylioppilaita, niiden
-joukossa minäkin. Hän luki verotuksesta y.m., jotenkin ikävästä
-aineesta niille, jotka eivät sitä ymmärtäneet. Mutta kun hän oli
-ulosmenossa, kajahti taas huuto: 'Eläköön Nordström!' Hän kumarsi. Se
-ilahdutti sieluani. Ja hauskinta kaikesta on, että huhu kertoo asian jo
-sovitun. Mutta levottomia ylioppilaspiireissä vielä ollaan".
-
-Viikkoa myöhemmin kirjoitin samaan päiväkirjaan: "Nyt on taas tyyntä.
-On näet kuulunut, että Nordströmin juttu, joka ei tainnut ollakaan niin
-vaarallinen kuin miksi sitä kuvattiin, on lopussa senjälkeen kuin
-Nordström eräässä puheessa on lausunut totuuksia konsistoriolle ja
-etenkin rehtorille. Mutta 29 p. illalla levisi se merkillinen tieto,
-että ylioppilaskunta seuraavaksi päiväksi klo 12 oli kutsuttu
-juhlasaliin. Siitä taas uutta puheenainetta läksi: koetettiin arvailla,
-mistä oli kysymys.
-
-"Kello löi 12. Laumoittain tulvi ylioppilaita saliin, asettuen
-sohville; oli varmaankin 400 miestä saapuvilla. Vihdoin saapuivat
-kaikki inspehtorit; Nordström, Pohjolaisten inspehtori, pysähtyi oven
-luo. Vielä odotettiin hetki kylmässä salissa, kunnes vihdoin rehtori,
-Täti Magnificus, kahden vanhimman inspehtorin sekä yliopiston sihteerin
-seuraamana astui sisään. Kaikki oli hiljaista. Rehtori rupesi kimeällä
-äänellään kertomaan, että poliisi oli ilmoittanut (joka oli valetta),
-että ylioppilaiden on tapana illoilla laulaen marssia kaupungin
-kaduilla. Siitä syystä hän varotti heitä vasta laulamasta, koska se oli
-'vaarallista' ja koska se oli kiellettyä, -- sihteeri sai siitä lukea
-erään kanslerin kirjeen vuodelta 1827. Tämä oli petkutusta; sillä
-kurisäännöt ovat vuodelta 1828, eikä niissä laulamasta kielletä ja
-vanhemmat kanslerinkirjeet eivät siis kuulu asiaan. Senjälkeen rupesi
-rehtori hellemmistä asioista puhumaan, tarinoiden isänmaasta ja
-suomalaisten lainkuuliaisuudesta ja kehottaen meitä olemaan oikeita
-suomalaisia. Ja itkien hän pyysi ylioppilaita säästämään rehtoria
-'tällaisista ikävyyksistä'. Sitten hän rupesi uhkailemaan, puhumaan,
-että viattomatkin saavat kärsiä ja että 'jälkimaailma teitä
-halveksii' (senvuoksi, että on laulettu kadulla), ja vetosi meidän
-oikeudentuntoonkin (ikäänkuin laulu olisi jotakin epämoraalista).
-Puheen kestäessä oltiin hiljaa, väliin vain kuului rykimistä ja jalan
-polkemista. Vahinko vain, ettei puhe sen enempää vaikuttanut; en luule
-että kukaan siitä oli edes harmistunutkaan, mutta monet nauroivat,
-sillä tarkoittihan puhe paljoa muutakin kuin laulua, vaikkei muusta
-puhuttu".
-
-Nämä päiväkirjanotteet kuvaavat tuota aikaa ja silloista henkeä
-ylioppilaskunnassa aika hyvin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sanomalehdistömme oli v. 1843 vielä samassa viattomuuden tilassa kuin
-ennen eikä sen vaikutus opiskelevaan nuorisoon eikä muuhunkaan yleisöön
-ollut sanottava. Hels. Morgonbladia hoiti Fab. Collan kesään asti 1844,
-jolloin hän siirtyi Kuopioon uuden lukion lehtoriksi ja rehtoriksi ja
-Hels. Tidningarein toimittajaksi jäi Z. Topelius pitkäksi aikaa.
-
-Mutta vuodesta 1844 alkoi uusivuosi Suomen sanomalehdistön historiassa.
-Joh. Vilh. Snellman oli, kuten jo olen maininnut, syyslukukauden alusta
-1843 astunut virkaansa Kuopion ylemmän alkeiskoulun rehtorina. Tähän
-kaupunkiin oli edellisenä vuonna ent. majuri J. Karsten perustanut,
-paitsi kirjakaupan, myöskin kirjapainon, ja pian kuultiin, että tästä
-kirjapainosta seuraavan vuoden alussa rupeaisi ilmestymään Snellmanin
-toimittama sanomalehti. Jännityksellä uudesta lehdestä tarkempaa
-ilmoitusta odotettiin. Joulukuun alussa sellainen tulikin julkisuuteen,
-mutta se ei yleisölle vielä paljoa valaissut. Saatiin tietää, että uusi
-lehti tulisi olemaan nimeltään _Saima_, että se ilmestyisi kerran
-viikossa, että se tulisi olemaan kolmipalstainen suurta nelitaitteista
-muotoa ja että sen tilaushinta oli kaksi ruplaa hopeassa vuosikerralta.
-Muuten vain ilmoitettiin, että lehti, "aikomuksessa sisältää
-kaikenlaista ja sen ohessa vielä yhtä ja toista muutakin", piti
-"tarpeettomana ajan hukkana edeltäkäsin tarkemmin määritellä
-sisältöään".
-
-Näytenumero jaettiin vuoden viime päivinä ja siitä sai kukin muodostaa
-itselleen käsityksen uuden lehden hengestä ja laadusta. Leikillisessä
-ohjelmakirjoituksessa sanoi Saima "aivan saman syyn aiheuttavan sen
-ilmestymisen kuin maan muidenkin lehtien". Siksi se kumarsi
-kunnioitettavalle yleisölle ja piti helposti arvattavana, mitä se
-tulisi sisältämään, "nim. ei paljo mitään, s.o. kaikkea sitä mitä on
-muissakin lehdissä". Sanoi sen lisäksi voivansa yhtä hyvin kuin kukaan
-muu "hyödyttää ja huvittaa yleisöä, tarjota valaisevaa ja hauskuuttavaa
-lukemista, pitää isänmaallisia asioita erityisesti silmällä j.n.e., --
-tietäähän sen, ettei yleisö kumminkaan ota sanomalehden lupauksia
-vakavalta kannalta, koska sen on vaikea vieraalla kielellä lausua, mitä
-isänmaallisuus oikeastaan on, koska yleisö jo ennakolta on valistunut
-ja koska ainoastaan korttipeli oikeastaan hauskuuttaa".
-
-Se, mihin ohjelmakirjoituksessa leikillisesti viitattiin, lausuttiin
-selvemmin eräässä toisessa artikkelissa, joka koski aikakauskirjaa
-"Suomi". Siinä Snellman kumosi sen vallassaolevan harhaluulon, että
-muka maan sivistynyt yleisö olisi erittäin lukuhaluinen. Hän väitti
-päinvastoin, että sivistynyt yleisö meillä lukee paljo vähemmän kuin
-Ruotsissa ja että se siis tässäkin suhteessa on Euroopan sivistyneistä
-kansoista paljo jälellä. Turhaan etsii yksityisten kirjakaapeista.
-sanoi hän, jotakin uudenpaan historiaan, luonnontieteeseen tai
-kaunokirjallisuuteen kuuluvaa teosta; hän lisäsi kumminkin, että
-poikkeuksiakin on. Ja pääsyyn tähän vähäiseen lukuhaluun katsoi hän
-olevan siinä, että Suomella ei ole kansallista kirjallisuutta. --
-Sivistys, joka ei ole kansallinen, ei myöskään voi olla todellinen,
-yleisinhimillinen sivistys. Sellainen sivistys on pakostakin vailla
-kaikkea itsenäisyyttä, kaikkea kehittymisen voimaa. Ja ellei kansa
-muuta sivistysmäärää saavuta, niin se pakostakin kansakuntana häviää.
-Mutta kansan itsenäisen sivistyksen täytyy ilmetä sen omassa
-kielessä. -- Myönnettävä on, että Suomella on oma uskonnollinen
-kansalliskirjallisuutensa ja että sen rikkaat kansanlaulut ja
-runot osottavat omaa sivistystäkin. Vaan sekä tämä sivistys että
-kirjallisuus on kansan suuren joukon oma, jotavastoin n.s. sivistynyt
-yhteiskuntaluokka on kokonaan tämän sivistyksen ulkopuolella. Siksi on
-kirjallinen sivistys Suomessa ainoastaan lainaa, mehutonta ja
-ytimetöntä pintapuolisuutta, joka ei voi synnyttää mitään kelvollista.
-Suurin syy tähän asiain tilaan on epäilemättä se, ettei maamme
-sivistynyt säätyluokka kieleltään eikä isoksi osaksi synnynnältäänkään
-kuulu suomalaiseen rotuun, joten sen sivistyskään ei suomalaiselle
-pohjalle perustu.
-
-Tästä kirjoituksesta jo varsin hyvin selveni, mitä Snellman lehdellään
-tarkoitti. Yksi kieli = yksi kansa; se oli ja se tuli olemaan
-Saima-lehden perusajatus.
-
-Lehteensä koetti Snellman kumminkin hankkia hyvin vaihtelevan sisällön.
-Ensi sivulla oli virallisia uutisia ja sen lisäksi tavallisesti pieniä
-tietoja. Ulkomaan valtiollisista uutisista kertoi lehti aivan lyhyesti
-ja leikillisessä taikka ivallisessa muodossa; vaikea lehden olikin
-vakavammalta kannalta hoitaa valtiollista osastoa, kun posti saapui
-Kuopioon ainoastaan kerran viikossa ja se talvella sen lisäksi vielä
-usein kelin takia myöhästyikin; väliin tapahtui, kuten Saima eräässä
-ensi numeroistaan kertoi, että, kun posti vihdoin saapui, siinä olleet
-lehdet olivat jäätyneet kokoon, joten niitä ei voitu erotella,
-ennenkuin Saima oli pantava painoon. Kotimaan uutisia käsitteli
-toimitus usein samalla tavalla kuin ulkomaisia, nim. kertoi ne
-leikillisessä ja huvittavassa muodossa.
-
-Parhaiten höysti Snellman kumminkin lehteään niillä pienillä, terävillä
-ja ivallisilla muistutuksilla ja letkauksilla, joita hän melkein joka
-numerossa toisille lehdille jakeli. Ennen kaikkea kohtasivat nuo
-sutkaukset Topeliusta ja Hels. Tidningareja. Hän pilkkasi kauan tuon
-lehden ohjelmaansa ottamia, mutta näkymättömiä "suomalaisia pyrintöjä"
-ja sen varoitusta antautumasta "vähimpäänkään järkeilemiseen" sekä sen
-Snellmannin samoihin aikoihin toimittamalle "Maamiehen ystävälle"
-antamia isällisiä neuvoja muistaa "Suomen kansan syvästi uskonnollista
-pohjaväriä". Ja kaikki muutkin silloin ilmestyvät lehdet -- Borgå
-Tidning, jota J. E. Öhman toimitti, Hels. Morgonblad, Åbo
-Underrättelser y.m. -- saivat tuhka tiheään Saimassa pieniä
-virkistysletkauksia taikka syvemmin tai lieveämmin haavoittavia
-näsäyksiä.
-
-Snellman ymmärsi kyllä itse, että nuo jatkuvat, hyökkäävät polemiikit
-kiinnittivät yleisön huomion hänen lehteensä suuremmassakin määrin
-kuin sen arvokkaat, johtavat kirjoitukset yhteiskunnallisista,
-valtiotaloudellisista ja muista aineista, sen kirjallisuusarvostelut,
-matkakertomukset, tarinat, Kantelettaren ruotsinnokset y.m.,
-jotka täyttivät Saiman seuraavat sivut ja jotka melkein kaikki
-olivat toimittajan omasta kynästä lähteneitä. Sen hän tunnusti
-suoraan ensimmäisen vuosikerran lopulla eräässä kirjoituksessa
-"Sanomalehtiväittelyistä". Siinä hän näet kirjoitti m.m.: "Tässä
-lehdessä on väittely sanomalehdistömme laadusta sekä siitä, kuinka
-vähän se vastaa tarkoitustaan, ollut pysyvänä ja jatkuvana. Ehkä olemme
-sitä tehneet vähän omaksi hyväksemmekin, tietäen, että väittelyn puute
-pian tyhjentäisi kirjoitusaiheemme ja supistaisi vaikutusalamme.
-Samalla kumminkin olemme olleet vakuutetut siten hyödyttäneemme
-yhteistä asiaa. Meidän syyksemme ei voi lukea, että virkaveljemme ovat
-asettuneet ainoastaan itseään puolustamaan eivätkä käyneet yleiseen
-keskusteluun, jotta yhteisesti olisi saatu asia pohdituksi. Sitä on
-pidettävä vain inhimillisenä heikkoutena. Että heidän haavoitettu
-itserakkautensa on tehnyt heidän vastaväitteensä katkeriksi, se lie
-saman heikkouden syyksi luettava".
-
-Samoin kuin Saiman polemiikit häiritsivät rauhan toisilta
-sanomalehdiltä, samoin häiritsivät sen johtavat kirjoitukset rauhan
-koko lukevalta yleisöltä. Heristettiin ensi aluksi korvia ja silmät
-aukenivat hämmästyksestä suuriksi, niinkuin hevosilta, kun ne ensi
-kerran näkevät junaveturin.
-
-Kansallisesta kirjallisuudesta ja kansallisuusasiasta ilmestyi
-kirjoitus toisensa perästä samaan suuntaan kuin näytenumerossa ollut.
-Totta on, sanottiin niissä, että Suomessa korkeampi sivistys ei ole
-kansallinen ja että rahvaan sivistys siis on siitä aivan erillään.
-Kirjallisuutta, joka vastaisi kansakunnan sivistysmäärää, ei ole
-olemassa, ja mitä on, se on samoista syistä merkitystä vailla. On
-myönnettävä, että suomenkielen kohottaminen ja kehittäminen maan
-kirjallisuuden kieleksi on välttämätön ehto, jotta kirjallisuutta
-pääsisi syntymään. -- "Suomenkieli on tätänykyä" -- niin kirjoitti
-Snellman alussa vuotta 1845 -- "yhtä sopiva kuin koskaan muulloin
-koulujen opetuskieleksi ja maan viralliseksi kieleksi. Kieli on sitä
-varten kylläkin sivistynyt, kunhan vain sivistyneitä miehiä olisi
-olemassa sitä käyttämään. _Uusi sukupolvi_ tarvitaan suomalaista
-kansallisuutta kohottamaan ja suomenkieltä viljelemään, sukupolvi, joka
-rakkaudesta suomenkieleen on saanut kyvyn ruveta sitä käyttämään.
-Vaaditaan uusi sukupolvi", niin lausuttiin vielä toistamiseen, "joka
-on kasvanut kansallisen sivistyksen vaikutuksen alaisena. Se. mitä nyt
-sanotaan Suomen kansan sivistykseksi, on haluton ja voimaton
-kerjäläinen, jolta ei voi odottaa mitään toimintakykyä ja joka edelleen
-elää näennäistä elämätään. ei omasta työstään ja ansiostaan, vaan
-niistä muruista, joita rikkaiden pöydiltä putoo".
-
-Yksi osa yleisöstä luki näitä uusia ja rohkeita väitteitä suurella
-ihastuksella. Melkein kaikki olivat jo valmiit tunnustamaan, että
-suomenkielen kehittäminen ja kohottaminen sivistyskieleksi oli kansalle
-elinehto. Samoin rupesi melkein joka mies oivaltamaan, että
-sivistyneiden suhde kansaan, kansakunnan suurimpaan osaan, ei voinut
-jäädä niin eristetyksi kuin se oli ollut, jos mieli kansallista
-olemassaoloamme säilyttää. Mutta sitä eivät kaikki voineet oppia
-ymmärtämään, että maan korkeammassa sivistyksessä ei olisi ollut mitään
-kansallista, että se kirjallisuus, joka oli olemassa, olisi ollut
-kansalle ihan merkitystä vailla ja ettei mitään siitä, jota ei oltu
-suomeksi kirjoitettu, koskan voitaisi pitää Suomen kansalliseen
-kirjallisuuteen kuuluvana. -- Ja vielä vähemmän meidän päivinä
-ymmärrettäisiin, että J. V. Snellmanin, J. L. Runebergin. M. A.
-Castrénin, Fr. Cygnaeuksen y.m. kirjat olisivat Suomen kansakunnalle
-merkitystä vailla ja etteivät ne kuuluisi Suomen kansalliseen
-kirjallisuuteen.
-
-Yhtä jyrkkä ja jäykkä kuin kansallisissa teorioissaan ei Snellman
-onneksi ollut sovittaessaan niitä käytäntöön. Keinoina suomalaisen
-kansalliskirjallisuuden aikaansaamiseksi ehdotti Snellman ensiksi
-varsin vaatimattomasti, että ulkomaisia kaunokirjallisia teoksia olisi
-ruvettava suomenkielelle kääntämään ja että suomenkielen taitoa
-ruvettaisiin kehittämään käyttämällä sitä kouluissa opetuskielenä.
-Jälkimmäisestä reformista oli hän sitä mieltä, että se ei suinkaan
-voisi yhdellä iskulla tapahtua, "vaan että muutos kenties ensiksi olisi
-toimeenpantava esim. alemmissa alkeiskouluissa ja ehkäpä ainoastaan
-erinäisissä opetusaineissa, joiden joukkoon myöskin ruotsin kieliopin
-pitäisi kuulua". Ja yhtä luonnollisena piti hän, että suomenkieltä ei
-voisi asettaa opetuskieleksi "erinäisiin Pohjanmaan eikä Uudenmaan
-rannikkoseutuihin". -- Tuota vaatimustaan opetuskielen muuttamisesta
-suomeksi alemmissa alkeiskouluissa uudisti Snellman moneen kertaan
-ja siihen hän rajaittuikin. Kun häntä soimattiin suurista
-kumoushankkeista, vastasi hän kerran lopulla vuotta 1844: "On puhuttu
-kaikenlaisista 'puolueista' suomenkielen oikeuksiinsa saattamiseksi
-Suomessa ja myöskin puolueesta, joka vaatii ruotsinkielen
-perinpohjaista hävittämistä ja suomenkielen asettamista heti sen
-sijalle. Missä tämä puolue piilee, sitäpä ei kukaan taida tietää.
-Rohkeimmat toivomukset, joita julkisuudessa on lausuttu suomenkielen
-'heti' tapahtuvan edun hyväksi, ovat tarkottaneet sen asettamista
-osaksi alempain alkeiskoulujen opetuskieleksi. Tämä vähäinen vaatimus
-on jo antanut erinäisten mielipiteitten äänenkannattajille, jotka ovat
-tottuneet puhumaan yleisen mielipiteen nimessä, aiheen puhua
-suomalaisista äärimmäisyysmiehistä". -- Vielä seuraavan vuoden
-alkupuolella vastusti Saima erästä Morgonbladetin vaatimusta, että
-suomenkieli olisi kouluihin siirrettävä latinankielen tilalle; tätä
-vaatimusta se sanoi liioitteluksi ja puolusti voimakkaasti
-latinankielen oppimista. Mutta samalla Saima vaati suomenkieltä niiden
-alkeiskoulujen opetuskieleksi, jotka sijaitsevat suomenkielisissä
-paikkakunnissa. Samalla se kumminkin tunnusti, että "vaatimuksemme
-tässä kohden ovat kasvaneet samalla kuin toiveet ovat lisääntyneet. Se
-lämpöisempi ja yleisempi harrastus suomenkielen unhotettuja oikeuksia
-kohtaan, kuin mitä olimme uskaltaneet toivoakaan, se jalo
-vapaamielisyys, joka on ilahduttanut yleistä näitä asioita koskevaa
-keskustelua, se on antanut meille oikeuden kiinnittää iloisia toiveita
-tulevaisuuteen".
-
-Muut sanomalehdet, vaikka niitä vaivasikin se kurittajan toimi, johon
-Saima oli ruvennut, eivät voineet olla saamatta vaikutuksia Kuopion
-lehden herättävistä torventoitotuksista, se niistä kyllä näkyi. Hels.
-Morgonbladetin ensi numerossa 1844 oli F. Collan jo hänkin lausunut,
-että se germaaninen sivistys, jonka sivistynyt luokka meillä
-lapsuudestaan saakka oli omistanut, olisi asetettava todella
-kansalliselle pohjalle; että, koska kaiken sivistyksen ensimmäinen ehto
-on kieli, niin edellyttää todellinen, kansallinen sivistys myöskin
-kansallista kieltä, meillä suomenkieltä: että vastaisen sukupolven
-tulee uhrata ruotsalaisen itsekkäisyytensä ja yhtyä kansallisiin
-rientoihin, mikäli niissä on hyvää ja oikeaa: että siinä tosin ei saa
-hätäillä eikä ryhtyä äkillisiin muutoksiin "jota syystä voitaisiin
-sanoa fennomaniaksi"; mutta että kumminkin "aika on tullut, jolloin
-vastaisten virkamiesten, vähitellen, mutta yleisesti, tulee täysin
-oppia suomenkieltä ja jolloin he ovat saatettavat tilaisuuteen sitä
-oppimaan". -- Ja Hels. Tidningarein ensi numerossa 1845 saatiin lukea
-Z. Topeliuksen kirjoittama kaunis ja taivuttava kehoitus "Suomen
-äideille", että koettaisivat opettaa lapsilleen suomenkieltä sekä
-rakkautta maahan ja kansaan, että kasvattaisivat sukupolven, joka voisi
-"sovittaa sivistyksen ja kansan. Ei kukaan pyydä", niin hän kirjoitti,
-"että kieltäisitte lapsianne oppimasta ruotsia. Ruotsalainen sivistys
-olkoon kallis niille ja teille, kuten tähänkin asti, ja mitä hyvää ja
-hyödyllistä muista kansoista löydätte, se opettakaa heille, kuten
-ennenkin. Yhtä vain, yksinkertaista ja luonnollista, teiltä vaaditaan:
-opettakaa lapsianne rakastamaan kansaansa edellä muitten kansojen,
-kieltään edellä muitten kielien ja maataan edellä muitten maitten maan
-päällä". Vieläpä ruotsinmaalainen Berndtsonkin, joka kesästä 1844
-Collanin jälkeen otti Hels. Morgonbladetin haltuunsa, ja joka kynästään
-runsaasti antoi sekä runoa että suorasanaista tulvata, teki runomitalla
-(elokuussa 1844) tämäntapaisia "Kysymyksiä":
-
-"Pitäisikö suomenkielen hävitä ja Väinämöisen menettää kotipaikkansa
-sen kansan luona, jolle hän henkensä antoi? Koittaako päivä, jolloin
-Suomiäidin täytyy valittaa, että sen pojat ovat unhottaneet, että maan
-ja kansan tulee toisiaan ymmärtää?
-
-"Eikö kielemme kelpaa elämätämme varten, eikö se ole kyllin voimakas
-oikeutta ja lakia lausumaan. Onko se liian köyhä totuuksia julistamaan.
-Onko se liian kova kauneutta tulkitsemaan?
-
-"Viipyykö Suomen kansa vielä? Vai kohottautuuko se rohkeasti
-omintakeiseen sivistykseen?" j.n.e.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaan myöskin toisenlaisia ääniä kuului silloin tällöin sanomalehdissä.
-Niin kirjoitti esim. syksyllä 1844 Åbo Tidn:ihin eräs lähettäjä,
-nimimerkki "Suomalainen", artikkelin, väittäen ei ainoastaan
-suomenkielen kehittämisen ja yleisemmän käyttämisen Suomessa
-tarpeettomaksi, vaan myöskin Suomen kansallisen kehityksen kokonaan
-mahdottomaksi. Tuo kehitys oli muka mahdoton siitä syystä, että Suomi
-aina on kuulunut mahtavampain naapurein alle ja että se on ollut ja on
-niistä riippuvainen. Suomen kansallisuuden ei siitä syystä tarvitse
-kuolla. Sillä kansallisuus voi säilyä, vaikkakin se luopuisi
-kielestään, tavoistaan ja yhteiskunnallisesta omituisuudestaan, sen
-muka osottavat Irokeesit ja Chippeway-intiaanit, Irlantilaiset ja
-Gaeliläiset, Suomi ei voi tulla toimeen niin sivistymättömällä kielellä
-kuin suomenkielellä; suomenkielen viralliseksi saattaminen olisi
-vääryyttä, koska maan ruotsiapuhuva väestö ei sitä tunne eikä siis
-voisi valvoa oikeuttaan ja koska siten vihaa ja katkeruutta syntyisi
-suomalaisten ja ruotsalaisten välillä.
-
-Nämä viimemainitut väitteet olivat melkein samat kuin ne, joita
-suomalaisuuden pyrinnön vastustajat viimeisiin asti ovat esittäneet.
-Vaan tuossa kirjoituksessa niitä erittäin kömpelösti esitettiin ja
-niitä oli siis yhtä helppo vastustaa kuin noita ensimmäisiä syitä. Jo
-ennenkuin Snellman ehti puuttua asiaan ilmestyi Hels. Morgonbladetiin
-lähetetty "Vastine", joka herätti tavatonta huomiota ja jossa A. T:n
-kirjoittajan tyhmiä väitteitä reippaasti, voimakkaasti ja murhaavasti
-kumottiin. "Kysymyksessä olevan artikkelin kumoamiseen", sanoi
-vastalausuja, joka muuten oli Snellmanin jyrkällä kannalla kieli- ja
-kansallisuusasiassa, "ei tarvitsisi sanoja tuhlata, ellei sitä voisi
-pitää erään puolueen mielipiteenilmauksena, erään kansassamme olevan
-vanhan hapatuksen, joka ei ole voinut kehittyä käsittämään kansan
-tarvetta säilyttää kansallisuuttaan eikä ymmärrä, että nyt herännyt
-suomenkielen harrastus on taistelua elämästä ja kuolemasta, taistelua
-kansan vastaisen olemassaolon puolesta. Pitää olla joko raukkamaisen,
-tyhmän taikka toisen kansan jäsenen sen, joka voi epäillä tämän
-pyrinnön menestymistä, sittenkuin se kerta on henkiin herätetty". Saima
-painattikin tämän vastineen kokonaisuudessaan, sanoen sitä "mainioksi
-kirjoitukseksi, epäilemättä parhaaksi, jota on Suomen sanomalehden
-palstoilla luettu". Snellman muistutti vain, että kirjoitus oli
-nimetön. Mutta pian tuli sen tekijä tunnetuksi: saatiin näet tietää,
-että vastineen oli kirjoittanut edellämainittu Turun osakunnan
-kuraattori maist. S. G. Elmgren, joka tällä ja muutamilla muilla Hels.
-Morgonbladetissa julkaisemillaan artikkeleilla loistavasti alotti
-sanomalehtimiesuransa, jolla hän sittemmin, seuraavan vuoden alusta,
-Morgonbladetin vakinaisena aputoimittajana työskenteli. Uutta suuntaa
-vastaan kieliasiassa esiintyi vielä silloin tällöin sanomalehdissä joku
-n.s. "rehellinen" taikka "maltillinen suomalainen" taikka joku
-"Irokeesiystävä", joksi nyt kansallisuusasian vastustajia oli ruvettu
-sanomaan. Ne vain antoivat Saimalle aihetta uudelleen selvitellä ja
-terotella oppejaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ylioppilasnuorisossa näkyi luonnollisesti Saiman vaikutus
-huomattavammin kuin missään muissa piireissä. Kansallinen itsetajunta
-meissä nuorissa selvenemistään selveni ja suomenkielen harrastus --
-fennomania, jos niin tahtoo -- rupesi mahtavasti laajenemaan.
-
-Kerronpa tässä itsestäni. Niinkuin melkein kaikki Helsingin lapset en
-osannut suomea ollenkaan. Olihan kyllä suomenkieltä paljokin kuultu,
-mutta luettu sitä ei oltu yhtään sanaa eikä kukaan ollut kehoittanut
-tätä kieltä oppimaan. Mikäli kyökissä, torilla ja kievareissa piti
-käyttää sitä kieltä, jota kansan enemmistö puhui, sen nyt aina osasi,
-niin arveltiin, -- eikähän enempää tarvittukaan. Mutta nyt kaikuivat
-Saiman herätyshuudot ja niiden seuraukset. Nyt opittiin ensi aluksi
-ainakin häpeämään puuttuvaa suomenkielen taitoa. Ja sillä oli jo paljo
-voitettu.
-
-Kuten jo ohimennen olen maininnut, ruvettiin Kuopiossa samoihin
-aikoihin kuin Saimaa eli alusta vuotta 1844 ulosantamaan "Maamiehen
-Ystävää". Snellman hoiti kolmena ensi kuukautena tämänkin lehden
-toimitusta, mutta siitä huolimatta, ja vaikka vuodesta 1841 ei yhtään
-suomenkielistä lehteä ollut ilmestynyt, ei sen tilaajamäärä tahtonut
-karttua. Neljän viikon perästä ilmoitettiin, että tuolla uudella
-kansanlehdellä ei ollut kuin 115 tilaajaa ja että lehti semmoisilla
-enteillä katsoi jatkumisensa mahdottomaksi. Silloin perustivat
-ylioppilaat eri tahoilla pieniä liittoja tilatakseen yhdessä ja
-kannattaakseen tuota ainoaa suomenkielistä sanomalehteä. Sellaisen
-yhtiön perustimme mekin, pari hyvää ystävää ja minä ja samalla päätimme
-tuosta pienestä lehdestä oppia suomenkielen ensi alkeita. Se oli ensi
-askel.
-
-Syksyllä samana vuonna 1844 piti M. A. Castrén esitelmiä suomenkielen
-kieliopista. Ne mahtavat, selvät ja tyynet sanat, joilla tämä
-vaikutuskykyinen mies selitti suomenkielen merkitystä meille
-kansallisessa suhteessa, vaikuttivat enemmän kuin mikään muu sekä
-minuun että moneen muuhun. En epäillyt enää, mitä oli tehtävä. Kävin
-heti kirjoihin käsiksi ja tutkin Renvallin kielioppia, Lönnrotin
-"Suomi"-kirjassa julkaisemia Lisiä Suomen kielioppiin. Stenbäckin
-(v. Beckerin mukaan laatimaa) lauseoppia ja kaikkea muuta, mitä
-suomenkielen kieliopin alalta painettua oli. Yhä kehittyäkseni nautin
-keväällä yksityisopetusta Sakari Sakarinpojan Cajanderin luona, joka
-oli omituinen ilmiö siihen aikaan, ylioppilas ja jonkunlainen
-kirjailija; hän esiintyi usein todellisen suomalaisuuden apostolina ja
-sen ohessa, ollen usein puettuna savolaiseen nuttuun ja pieksuihin,
-suurella mielihyvällä todellisena talonpoikana. Hänen johdollaan luin
-osia Kalevalasta ja Kantelettaresta, joita tulkitsemaan sen ajan
-sanakirjat eivät riittäneet. Ja jotta käytännöllisestikin suomenkieltä
-oppisimme, päätimme erään hyvän toverin kanssa, heti lukukauden
-loputtua, lähteä Savoon ja asettua johonkin talonpoikaistaloon koko
-kesäksi. Monet muut toverukset tekivät samanlaisen päätöksen, useita
-kesäyhtiöitä muodostui.
-
-Aikaa kuvaavana ja tavallaan merkillisenäkin tapauksena tahdon kertoa
-Savokarjalaisen osakunnan vuosijuhlasta maalisk. 9 p. 1845. Olin siihen
-juhlaan vieraaksi kutsuttu. "Nämä ensimmäiset kansalliset kemut joissa
-olin", niin olen päiväkirjaani kirjoittanut, "pidettiin Hotel de
-Bellevuessä (Palmqvistin kivitalossa). Sen suuri sali soveltui hyvin
-tähän tarkoitukseen. Vilkkautta oli juhlassa. Inspehtori, vanha ukko
-Lagus, luki ikävän esitelmän mustalaisista. Tavanmukaisia virallisia
-puheita pidettiin suuret määrät ja niihin vastattiin. Mutta vieraille
-osakunnille pidetty puhe oli harvinainen. Sen piti Rob. v. Fieandt
-suomeksi. Se herätti yleistä hämmästystä, sillä suomenkieli kaikui
-puhujan suusta erinomaisen kauniilta. Siihen vastasi pohjolainen C. G.
-Borg, myöskin suomeksi, hyvin pitkästi. Sitten astui piispa Ottelin,
-joka satunnaisesti oli kaupungissa ja oli kutsuttu vieraaksi juhlaan,
-esiin ja piti samoin suomenkielisen puheen. Ja kuraattori Kellgren
-vastasi siihen suomeksi. Vielä toistamiseen puhui piispa ja hänelle
-vastasi Sakari Cajander, puhuen talonpoikain puolesta aito savolaisella
-murteella. Vielä illallisen jälkeenkin puhui piispa suomea. Ensi kerran
-silloin lie ylioppilasjuhlassa suomea puhuttu ja heti sitä näin
-runsaasti puhuttiin. Minä -- yhtävähän kuin eräs myöhempi puhuja
-Holsti, joka siihen viittasi -- en korvallani enkä ymmärrykselläni
-näitä puheita tajunnut, vaan sydämmellä ja tunteella ne ymmärsin.
-Iloitsin ja samalla -- häpesin".
-
-Uutta todella oli että suomea osakuntajuhlassa puhuttiin, niin huomiota
-herättävästi uutta, että siitä mainittiin ei ainoastaan Hels. Tidn:ssa,
-vaan Saimassakin, joka ilolla kertoi, että Porvoon piispa Helsingissä
-käydessään oli julkisesti puhunut suomea sekä savokarjalaisten juhlassa
-että eräässä koulutarkastuksessa. Lehti lisäsi: "Ulkomaalainen tuskin
-ymmärtäisi, miksi tätä Suomessa pidetään tärkeänä tapauksena".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Savokarjalainen osakunta näihin aikoihin vilkastumistaan vilkastui ja
-isänmaallisessa innostuksessa tahtoi tämä osakunta, jonka kuraattoriksi
-Fab. Collanin jälkeen Herm. Kellgren oli tullut, käydä eturinnassa.
-Pohjolaiset olivat jo keväällä 1843 julkaisseet ensi vihon
-lentokirjaansa "Joukahaista", jossa oli kirjoituksia sellaisilta
-miehiltä kuin Franzénilta, Runebergiltä, Stenbäckiltä, Cygnaeukselta
-y.m. Tämänlaista julkaisua eivät savolaiset tuumineet; mutta hekin
-tahtoivat kirjallisella toiminnalla vaikuttaa ja vaikuttaa suoraan
-kansaan. Jo keväällä 1845 syntyi ensimmäinen sarja "Lukemisia Suomen
-kansan hyödyksi", jonka jatkoksi kaksi vihkoa seuraavina vuosina
-ilmestyi. Vihko, jossa m.m. oli Aug. Ahlqvistin suomennos "Hauta
-Perhossa", Puhakan runo, vuoropuheluja kansakoulujen perustamisesta ja
-yleisen maantiedon johdanto ynnä siihen liittyvä värillinen maapallon
-ja Euroopan kartta -- se oli laillaan merkillinen ilmiö ja se tuotti
-savolaisille todellista kunniaa. En voi unhottaa sitä lämpöä ja
-ylpeyttä, jolla he itse vihkoaan katselivat, kun se vihdoin oli
-painosta valmistunut ja kun he käyttivät päiviään ja öitään pannakseen
-pakettiin noita muutamia tuhansia kappaleita; melkein jokaisella
-ylioppilaalla oli sinä kevännä Helsingistä lähtiessään tukku näitä
-"Lukemisia", joilla he nyt aikoivat levittää valoa kansan sekaan.
-
-Kirjallisella alalla rupesi nyt näkymään aivan harvinaista vilkkautta.
-Varsinkin runouden alalla oli tuo aika erittäin hedelmällinen. Jo
-jouluksi 1844 oli ensimmäinen runollinen kalenteri Suomessa ilmestynyt,
-nimeltä Necken, toimittaja F. Berndtson, ja siihen olivat apua
-antaneet: Nervander, Cygnaeus, Snellman, Lille, Törnegren, Topelius,
-Kellgren, Qvanten y.m. Berndtson, joka vuodesta 1845 oli laajentanut
-Morgonbladetia, joksi sen nimi silloin muuttui, oli päivän sankareita
-ja alituiseen toimessa. Kun hänellä oli tuo onnellinen kyky, että hän
-sekä suorasanaisesti että runomittaisesti saattoi kirjoittaa melkein
-mistä aiheesta tahansa ja kun hänellä rinnallaan aputoimittajana oli
-tuo tietorikas Elmgren sai hän kehitetyksi Morgonbladin paljo
-monipuolisemmaksi ja vilkkaammaksi kuin ennen. Niinpä herättivät hänen
-ivalliset runonsa "Pimeydessä", "Valossa" y.m. suurta huomiota. --
-Z. Topeliuksen runollinen sielu ei ollut vahingoittunut Snellmanin
-alituisista näsäyksistä eikä opetuksista, vaan hän lauloi juuri näihin
-aikoihin monet ihanimmista lyyrillisistä runoistaan ja julkasi keväällä
-1845 ensi runovihkonsa, "Ljungblommor". Samoihin aikoihin painatti
-F. Cygnaeus, joka oleskeli Etelä-Euroopassa -- ja jonka Bolognasta
-tilattavaksi tarjottu aikakauskirja "Silmäyksiä Eurooppaan" ei koskaan
-ilmestynyt -- ensi vihon runokokoelmaansa "Valoa ja Varjoa". Sama
-kevättulva synnytti vielä uuden runollisen kalenterin "Lärkan" (Leivo),
-jonka ulosantoivat nuo nuoret runoilijat Emil v. Qvanten ja Nestor
-Tallgren. -- Pohjolaisella osakunnalla oli myös jo toinen vihko
-"Joukahaistaan" valmiina ja siinä vihossa, jossa nyt oli sekasin suomea
-ja ruotsia, oli Runebergin vastaus Saiman arvosteluun "Kuningas
-Fjalarista", Topeliuksen aikoinaan paljon riidan alaisena ollut
-kirjoitus: "Onko Suomen kansalla historiaa", Holstin etevä kirjoitus
-Shakespearin Hamletista, ja J. J. Tengströmin historiallinen tutkimus
-sekä hänen poikansa R. Tengströmin kirjoitus Kalevalassa kuvatusta
-Suomen kansasta. Ja vielä samoina päivinä nuo nuorteat miehet,
-H. Kellgren, R. Tengström ja K. Tigerstedt toimittivat ensi vihon
-"Fosterländskt albumia", jossa Kellgren julkaisi suomalaisten ja
-virolaisten kansanlaulujen käännöksiä, Tengström esitti erinomaisen
-arvosteluntapaisen Kalevalatutkimuksen ja Tigerstedt kertoi, mitä
-islantilaiset tarut tietävät muinaisista suomalaisista.
-
-Niin runsaita määriä kaunokirjallista ja isänmaallista kirjallisuutta
-ei oltu totuttu yksiin aikoihin saamaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mainitsin, että olin päättänyt viettää kesän 1845 Savossa, ja sen
-tuumani toteutinkin. Ilolla isäni näki, että halusin oppia suomea.
-Matka- ja asuntotoveriksi läksi mukaani Oscar Toppelius, jonka kanssa
-ensi ylioppilaslukukausiltani saakka olin paljo seurustellut. Olimme
-päättäneet asettua Leppävirtain pitäjään, jota arvelimme Savon
-hauskimmaksi ja kauniimmaksi seuduksi.
-
-Ikävöineet olimme jo sitä iltaa (kesäk. 11 p.), jolloin saimme istahtaa
-leveihin kiesseibin, jotka iloksemme olimme saaneet viedäksemme Savoon,
-ja lähteä taipaleelle. Kiessien laatikko oli täynnä savolaisten
-"Lukemisia", joita mekin olimme päättäneet levittää kansalle,
-kapsäkeissä meillä oli omiksi eväiksemme Fosterländskt Album,
-Joukahainen, Ljungblommor, Lärkan ja muut painosta äsken ilmestyneet
-tuotteet, puhumattakaan siitä vanhemmasta kirjallisuudesta, jota olimme
-ahkerasti päättäneet lukea.
-
-Ensi kertaa nyt lähdin kotoani lentoon maailmalle, tutustumaan omaan
-maahani ja sen kansaan ja kieleen. Ilma oli kaunis, luonto vehmaimmassa
-kevätkesän puvussaan enkä ollut vielä täyttä yhdeksäätoista vuotta, --
-luonnollista siis oli, että tunsin itseni vapaaksi ja innostuneeksi.
-
-Seuraavana aamupäivänä saavuimme Porvooseen. Katselimme kaupunkia
-ja sen merkillisyyksiä, Linnamäkeä, vanhaa, historiallista
-kimnaasirakennusta y.m. ja tapasimme Nestor Tallgrenin, toisen "Leivon"
-toimittajista, joka, ennen tehdyn sopimuksen mukaan, sieltä seuraisi
-meitä Leppävirroille, jossa hänen isänsä oli ollut pappina ja jossa
-hänellä vielä oli omaisia. Tämä toveri ei kumminkaan tahtonut lähteä
-eikä päästää meitä Porvoosta, ilman että olimme nähneet kaupungin
-suurimman merkillisyyden, Runebergin. Ollen Porvoon lukion entinen
-oppilas ja Runebergin oppilas oli Tallgrenista varsin sopivaa käydä
-hänen luonaan. Me toiset pidimme kyllä rohkeana ja röyhkeänäkin lähteä
-näin vaivaamaan runoilijaa, mutta ujous sai väistyä oman halun ja
-ystävän kehotusten tieltä.
-
-Menimme siis kaikin kolmen iltapäivällä Runebergin luo. Hän ei silloin
-vielä asunut viimeisessä kodissaan, vaan eräässä vanhassa, harmajassa
-talossa muutaman poikkikadun varrella. Sydämmeni sykähti ja polveni
-notkahtivat, kun portista sisään astuimme. Mutta jo porstuassa
-tapasimme Runebergin, jonka minäkin jo hyvin tunsin; paitahiasillaan ja
-sukkasillaan hän tuli alakerrasta noustakseen yläkertaan. Kohta oli
-pelko poissa. Tätä todella suurta miestä ja runoilijaa ei kenenkään
-tarvinnut ujostella; siinä oli ihminen ihmistä vastassa, kenet hän
-liekin tavannut. Iloisesti ja ystävällisesti saattoi hän meidät
-yläkertaan, pieneen kammariin, jossa tarjosi tupakkaa, piippua ja
-sikaareja. Lähes pari tuntia hän meitä siellä luonaan piti, iloisesti
-jutellen yhdestä jos toisestakin asiasta ja tarjoten meille simaa.
-Jäähyväisiksi hän meille mielikukkiaan, kieloja, tarjosi.
-
-Mutta paria tuntia myöhemmin, kun palasimme hautuumaalta, tapasimme
-sillalla taas Runebergin. Hän oli erään tuttavan seurassa kävelemässä
-maantielle päin, ja pyysi meidät mukaansa. Nyt oli hän erinomaisen
-hyvällä tuulella, nauroi ja ilveili kaikenmoista. Kun saavuimme erään
-tien varrella kasvavan puun luo, jossa Runebergin tavallinen päämaali
-oli, käännyimme takaisin. Keskustelua jatkui aina yhtä iloisesti ja
-sillalla seisoimme vielä hyvän hetken. Kun runoilijasta erosimme, pyysi
-hän meitä vielä seuraavana aamuna käymään luonaan. Kiitimme
-sydämmellisesti, vaan ilmoitimme samalla aikovamme lähteä matkalle jo
-aikusin aamulla. Sadeilma teki kumminkin tyhjäksi tämän hyvän
-tarkoituksemme emmekä siis voineet vastustaa haluamme sittenkin
-noudattaa Runebergin kutsua. Menimme aamulla hänen luokseen. Aina yhtä
-ystävällisesti otti hän meidät vastaan ja yhtä virkeästi hän meidän
-kanssamme tarinoi. Muistanpa m.m. kuinka hän silloin lausui suotavaksi,
-että joku nuoremmista historioitsijoistamme ottaisi tutkiakseen kaikkia
-niitä Ruotsin historiassa merkillisiä miehiä, jotka oikeastaan ovat
-olleet suomalaisia, ja siten palauttaakseen ne pois ruotsalaisilta,
-"jotka tahtovat meiltä kaikki riistää", kuten hän lausui. Se ajatus on
-kyllä sittemmin toteutettu.
-
-Sittenkuin ilma oli selinnyt lähdimme kiireellä jatkamaan matkaamme
-Porvoosta, mielissämme kiitollisina niistä hetkistä, joita olimme
-siellä saaneet viettää.
-
-Alkujaan olimme aikoneet matkustaa Savoon, ei tavallista tietä Heinolan
-ja Mikkelin kautta, vaan pitempää tietä Päijänteen länsirantaa pitkin
-ja Jyväskylän läpi. Niin teimmekin. Kaksissa kieseissä, joista toiset
-olivat kahden hengen, toiset yhden hengen istuttavat, ajoimme, kolme
-ylioppilasta, ilosin mielin Mäntsälän. Hollolan, Asikkalan. Padasjoen,
-Kuhmoisten, Jämsän ja Korpilahden kautta ja saavuimme kolmen päivän
-perästä Jyväskylään. Paljo muistettavaa ei näinä päivinä tapahtunut.
-Kuhmoisten erämaan luonto meitä ihastutti, mutta sen monet ja
-vaaralliset mäet, joissa kiessiemme heikot silavyöt eivät ensinkään
-tahtoneet kestää, eivät olleet meille mieleen. Jämsän kirkolla kävimme
-erään suurtilallisen. Kaarlo Juhonpoika Hinkkalan luona, joka harjoitti
-melkoista kauppaa ja joka oli lukenut kaikki, mitä siihen aikaan
-suomeksi oli luettavana ollut; hän oli todellakin valistunut mies,
-ystävällinen ja vaatimaton. Korpilahden kirkonkylän seudut ja näköalat
-sieltä olivat suuremmoisemmat, kuin olimme voineet aavistaa.
-
-Jyväskylä oli silloin uusi kaupunki, vasta kahdeksan vuotta vanha.
-Siinä oli noin kolmekymmentä taloa, kaikki jotenkin yhteen tyyliin
-rakennetut. Kaupungin ainoa merkillisyys oli henkilö, joka jo
-ylioppilaana oli tavallaan kuuluisaksi tullut, nim. piirilääkäri Volmar
-Styrbjörn Schildt. Hän oli ollut etevimpiä niistä nuorista miehistä,
-jotka 1830-luvulla yliopistossa innokkaasti olivat suomenkielen asiaa
-harrastaneet; hän oli harjoitusväitöskirjana julkaissut Xenofonin
-Anabasin suomenkielisen käännöksen, oli tunnettu kirjailijanimellä W.
-Kilpinen ja merkillinen omintakeisen, lyhytlauseisen kirjoitustapansa
-sekä venyke-kirjaimiensa takia. Emme voineet Jyväskylän läpi matkustaa
-tätä miestä tapaamatta. Olin aina kuvitellut tätä aitosuomalaista
-miestä suureksi, mustaveriseksi ja karkeatekoiseksi. Sitä enemmän
-hämmästyin, kun näin vaaleaverisen, heikon ja hennon miehen, erittäin
-nuortean näköisen, vilkkaan ja koko olennoltaan lempeän ja
-ystävällisen. Hän meitä ilolla tervehti, riemuitsi tietysti matkamme
-tarkoituksesta ja niistä "Lukemisista", joita hänelle lahjaksi toimme,
-joi suomeksi maljamme mutta puhui muuten ruotsia, kyseli kaikkia
-kirjallisia, yliopistollisia ja ylioppilaiden oloja ja rientoja,
-pidätti meidät asuntoonsa yöksi eikä laskenut meitä pois ennenkuin
-seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan. Tällainen ystävällinen
-vastaanotto oli meistä liikuttavaa emmekä voineet olla ihailematta tuon
-miehen pirteyttä ja sielun vilkkautta, joka kumminkin jo vuosikausia
-oli elänyt melkein kuin erämaassa, kaukana kaikista sivistysahjoista.
-
-Jyväskylästä ohjasimme kulkumme edelleen Laukaan, Rautalammen ja
-Suonenjoen kautta Vehmasmäen kievariin, josta Kuopion valtamaantietä
-myöten käännyimme etelään päin Leppävirtain kirkolle. Rautalammella
-tutustuimme Toholahdessa Pentti Lyytiseen, tuohon runoja laulavaan
-kievarinisätään, josta siihen aikaan paljo puhuttiin, mutta jonka
-liukas ja vaatelias luonne ei meitä ensinkään miellyttänyt. Suonenjoen
-rahvaasta sain jo silloin, samoinkuin myöhemmin siellä käydessäni,
-hyvin hyvän vaikutuksen; olimme yötä siellä kievarissa ja kohtasimme
-koko rippikoulunuorison, joka silloin oli kirkolla koolla.
-
-Leppävirtain kirkolle saavuttuamme tuli meidän hankkia sopiva
-kesäasunto jossakin osassa pitäjää. Itse kirkonkylään emme tahtoneet
-jäädä, vaikka se onkin kauniilla paikalla: siellä oli liian paljo
-herrasväkeä, siellä emme olisi kansan keskuudessa tulleet eläneiksi.
-Vihdoin meidät opastettiin erääseen entiseen herrastaloon, joka oli
-joutunut talonpoikain käsiin, Kopolanniemeen, sijaitseva 2 penink.
-kirkolta pitäjän eteläosassa, lähellä Varkautta. Sinne lähdimme,
-Toppelius ja minä (Tallgren matkusti Kuopioon) ja miellyimme siihen
-hyvin. Talossa olivat rakennukset siistit ja lisäksi oli puutarha,
-jossa oli lehtipuita ja marjapensaita, jäännöksinä herrasväkien
-ajoilta. Se sijaitsee kauniilla, pitkällä ja kapealla niemellä, joka on
-Unnukkaan juoksevan Kopolanvirran kiertämä. Virrassa, jota myöten suuri
-kulkuväylä Kuopioon kulkee, on mitä koreimpia, lehteviä saaria ja
-niemiä ja jo Tuneld kehuu maantieteessään sen lohirikkautta; päivän
-laskiessa hyppivät lohet siinä kyynärän korkeudelle veden pinnan
-yläpuolelle. Luonnollisesti sellainen paikka meitä miellytti. Kuulimme
-etäämmältä Varkauden kosken pauhun -- mitäpä sen enempää olisi voinut
-toivoakaan!
-
-Siellä asuimme nelisen viikkoa harjoitellen uutterasti suomenkieltä,
-nauttien luonnon runoudesta ja tyytyen hyvin siihen ravintoon, jota
-talonväki meille tarjosi. Vaihtelua ei ollut muuta kuin joskus
-sunnuntaisin, milloin soutaen pitkissä kirkkovenheissä käytiin
-kirkolla, taikka kun Taipaleen kanavalla ja Varkauden tehtaassa
-pistäydyttiin. Tämä tehdas oli silloin vielä hyvin alkuperäisessä
-tilassa. Sen omistaja, E. J. Längman, asui vaatimattomasti matalassa
-yksikerroksisessa rakennuksessa; kävimme hänen luonaan ja meitä
-kohdeltiin siellä erinomaisen kohteliaasti, mutta emme silloin vielä
-osanneet aavistaa, että tälle omituiselle hajamieliselle miehelle
-sekä Suomen että Ruotsin kansa tulisi olemaan ainaisessa
-kiitollisuudenvelassa.
-
-Jo matkalle lähtiessämme olimme tietysti päättäneet käydä Kuopiossa,
-Savon pääkaupungissa ja Suomen senaikuisessa toisessa kirjallisessa
-kaupungissa. Kauan kumminkin maltoimme olla sinne menemättä; odotellen
-jotakin erityistä, sopivaa aikaa siellä käydäksemme. Ja sellainen
-tilaisuus tarjoutuikin. Muutamana päivänä heinäkuun puolivälissä saapui
-luoksemme eräs niistä monista ylioppilaista, jotka oleskelivat Savossa
-samassa tarkoituksessa kuin me, toi terveisiä Kuopiosta, puhui sen
-kauniista neitosista, kertoi, että joukko ylioppilaita parastaikaa oli
-siellä koolla ja kuvasi sen elämän erinomaisen hauskaksi. Silloin me
-emme malttaneet enää viivytellä. Seuraavana aamuna istuimme
-kyytirattailla ja ajoimme tuon 7-8 peninkulman matkan Kuopioon.
-
-Sinne saavuimmekin todella iloiseen hetkeen. Tapasimme siellä noin
-tusinan iloisia yiloppilastuttaviamme, niiden joukossa savolaisten
-nuoren kuraattorin, tuon aina pirteän Herman Kellgrenin, matkatoverimme
-Tallgrenin, pari muuta helsinkiläistä ja joukon kuopiolaisia. Uusi ja
-arvokas tuttavuus oli meille Aug. Ahlqvist, silloin pulska, 18-vuotias
-nuorukainen, katse miehevä ja rohkea. Hän oli edellisenä vuonna
-suorittanut ylioppilastutkinnon, mutta senjälkeen oleskellut Kuopiossa,
-jossa hän jo A. Oksasen nimellä oli tullut tunnetuksi Runebergin y.m.
-runoilijain teosten suomentajana, joita suomennoksia hän oli julaissut
-Saimassa, sekä pienen "Geografian eli Maanoppaan" tekijänä, joka teos
-oli ensimmäinen suomenkielinen maantiede. Toveriemme kautta jouduimme
-pian kaupungin seuraelämään ja heti ensi päivinä meitä pyydettiin
-tanssiaisiin ja aamupäiväkesteihin, joilla senaikuiset Kuopion
-herrasväet ja erityisesti "kylpyseura" huvitteli. Kuopion neitoset
-olivat siihen aikaan kauneudestaan kuuluisat, ja me saimme nyt huomata
-tuon huhun todeksi. Sellaisessa seurassa vilkastui arinkin nuorukainen:
-kaikkien mielissä kuohui iloa. Milloin naisseuraa ei ollut, silloin
-paikkakunnan nuoret miehet pitivät meille kestejä suositellakseen
-meille seutuaan. Milloin teimme retken yhtäälle, milloin toisaalle
-Kuopion kauniiseen ympäristöön. Siten oli huvimatkoja Kelloniemeen,
-Julkkulaan, Lahdentakaan y.m. ja näillä matkoilla oli punssi hyvin
-tärkeä eväs. Jokainen rupesi tuon iloisen mielialan vaikutuksesta
-laulajaksi ja kestit päättyivät tavallisesti kesäyön valossa
-pidetyillä serenaadeilla ja laulumarsseilla pitkin kaupungin katuja.
-Ylioppilaslauluja tietysti laulettiin ja väliin pistettiin tanssiksi
-kaupungin suurella torillakin, jossa ei siihen aikaan vielä ollut
-mitään istutuksia. Vallatonta ja vilkasta oli se elämä. Saatoimmepa
-kehasta, että paitsi pääkaupunkia, mikään Suomen kaupunki ei ollut
-saanut nähdä niin iloista ylioppilaselämää.
-
-Mutta eipä ainoastaan meidän iloinen ylioppilaslaulumme noihin aikoihin
-valanut kuopiolaisten mieliin eräänlaista juhlatunnelmaa. Siihen oli
-muutakin vaikuttamassa. Tiedettiin, näet, että kaupungin suurin mies,
-Saiman toimittaja rehtori Joh. Vilh. Snellman oli salakihloissa erään
-kaupungin neitosen kanssa ja että tuo kihlaus aivan niinä päivinä
-julaistaisiin.
-
-Meille, matkustaville ylioppilaille, oli tietysti mieluinen
-velvollisuus käydä Snellmanin luona. Monta kertaa olimme jo, toverini
-ja minä, tavotelleet häntä kotoaan, mutta turhaan. Vaan aikasin aamulla
-heinäk. 21 p:nä, kun me tuskin olimme vuoteiltamme nousseet, avautui
-ovemme ja sisään astui itse rehtori Snellman. Tunsin hänet ulkonäöltä
-jo ennestään; usein oli hän dosenttina ollessaan käynyt kotonani ja ne
-toverini, jotka olivat lyseon ylimmillä luokilla, olivat kyllin
-kertoneet tuosta peljätystä opettajastaan. Nyt hän tuli luoksemme
-hienossa puvussa ja veitikkamaisen näköisenä, esitteli itsensä, kertoi
-kuulleensa, että me olimme käyneet häntä tapaamassa, sekä pyysi meitä
-pitoihin Harjulaan samana päivänä klo 3:ksi: kokoonnutaan apteekkari
-Wennbergin talossa, jonne te kai osaatte, lisäsi hän puoleksi
-naurahtaen. Me riemusta punastuimme ja nöyrästi kiitimme ja hetken
-kuluttua hän läksi, jättäen meidät pukeutumaan. Mitkään kutsut eivät
-koskaan vielä olleet minua niin riemastuttaneet kuin tämä. Pyysihän
-itse suuri Snellman meitä kesteihin, jotka hän vietti Johannan päivän
-kunniaksi ja ehkä kihlautumisensakin johdosta Jeanette Wennbergin
-kanssa, jonka lempeä naisellisuus, soinnukas ääni ja leikkisä,
-miellyttävä käytös oli minua ihastuttanut melkein yhden verran kuin
-Snellmanin ylevä henki ja miehevä toimeliaisuus. Sellaista onnea en
-ollut osannut uneksiakaan.
-
-Määrätunnilla saavuimme Wennbergin taloon, jonne kaupungin koko
-seurapiiri, vanhat ja nuoret, kuvernööristä lähtien, oli kokoontunut.
-Kahvit juotua lähdettiin, useimmat jalan, Harjulaan, joka on parin
-virstan päässä kaupungista. Siellä soitto kajahtaa ja tanssin alottaa
-isäntä Snellman itse. Kun muutamia katrilleja oli tanssittu, pyysi
-isäntä vieraansa pihalle rakennettuun lehtimajaan, jossa hän,
-fanffaarit soitettua ja samppanjalasi kädessään, piti puheen miehen ja
-naisen velvollisuuksista ja esitti maljan -- "neiti Wennbergille".
-Vilkkaasti se malja tyhjennettiin. Hetken kuluttua esitti Snellman
-uuden maljan "kaikelle kauniille, mitä maan päällä on, kirkkaalle
-taivaalle, säteilevälle auringolle j.n.e. ja kauniille naissilmille.
-Sen maljan esitän -- Kuopion nuorille naisille". Sitten taas
-tanssittiin ja syötiin illallinen ja laulettiin; ensiksi lauloivat
-ylioppilaat, sitten nuoret neitoset ja lopuksi kaikki yhdessä. Kun
-lopuksi kiitokseksi olimme tuolilla nostaneet Snellmania, pyysi hän
-meitä myöskin nostamaan erästä neitosta, jonka nimeä hänen ei tarvinnut
-mainita, mutta "niin varovasti, niin varovasti." Silloin riemuten
-nostimme myöskin Johanna Wennbergin soinnukkaan hurraan huutaen -- ja
-varovasti sen teimme. Vähitellen lähdimme palaamaan kaupunkiin, ja
-iloista se paluumatkakin oli. Naiset kävelivät edellä ja herrat jälestä
-tomuisella maantiellä, väliin juostiin, väliin tanssittiin ja maantie
-pölisi avaralta. Kaupunkiin vihdoin saavuttuamme saatoimme päivän
-sankarittaren ensiksi hänen kotiinsa ja jäähyväiset lausuttiin laulaen
-ja hurraten. Muutamia muita neitosia saatettiin niinikään kotiin.
-
-Mutta Snellman, joka kenties oli iloisin koko joukosta, ei vielä meidän
-nuorten parista eronnut. Hän väitti nuortuneensa kymmenen vuotta kun
-näin ylioppilaiden joukkoon taas oli joutunut ja hän pyysi meidät
-ensiksi Viikin hotelliin sekä vielä sittenkin, kun hänen morsiamelleen
-vielä serenaadi oli pidetty, omaan kotiinsa. Siten iloiten ja laulaen
-vietettiin melkein koko yö, -- vakaviakin sanoja kumminkin sekaan
-puhuttiin. Ja kestit päättyivät sillä, että Snellman seuraavaksi --
-taikka samaksi -- päiväksi kutsui meidät kaikki kotiinsa aamiaiselle.
--- Sitä aamiaista kesti iltaan saakka. Snellman oli yhä yhtä iloinen,
-me toiset samoin. Monet ilveet siellä keksittiin. Niinpä esitti
-Snellman itse meille siellä kuuluisan koiransa, Toverin, joka paitsi
-muita temppuja osasi isäntänsä käskystä, käpälä kärsällä, osottaa
-"miten professorit miettivät palkankorotuksiaan." Mutta kaiken tämän
-pilan kesken rupesi Snellman vähän väliä puhumaan jotakin vakavaakin,
-jopa hyvinkin vakavaa. Hän kertoi taisteluistaan puutteita vastaan
-elämänsä eri aikoina; kerran hän rupesi, samaan tapaan kuin Saimassa,
-moittimaan meitä ylioppilaita puuttuvasta vakavasta isänmaanrakkaudesta
-ja kyvyttömyydestä kieltäytyä yhteiseksi hyväksi. Vaan seuraavana
-hetkenä hän taas oli lempeä ja lauhkea: esitti lämpösin sanoin maljan
-Kellgrenille, puhui Ahlqvistista kuin maan parhaasta toiveesta, kehui
-Tallgrenin runolahjoja j.n.e. Varmaa on, että hän taisi sekä hivellä
-että puistella nuoria sydämmiä ja että ilon maljoja juotaessa monelta
-kuuma kyynelkin vierähti.
-
-Vielä muutamia päiviä myöhemmin saimme me ylioppilaat olla Snellmanin
-seurassa. Hän väitti tarvitsevansa palstantäytettä Saimaan ja kehotti
-meitä kirjoittamaan jotakin hauskaa. Me päätimme kirjoittaa runoja
-valmiisiin loppusointuihin ja meille annettiin kaikille muutamia
-säikeitä täytettäviksi. Siten kokoonkirjoitetut värssyt julaistiinkin
-Saimaassa (1845 n:o 30) otsakkeella "Ylioppilasten impromptuja Laulun
-jumalattarelle" ja esipuheeksi niille kirjoitti toimitus uutisen, että
-joukko "helsinkiläisten laulunjumalatarten poikia on saapunut tähän
-osaan maata perin isänmaallisissa tarkoituksissa oppia tuntemaan maata
-ja sen kieltä" ja että he "luultavasti pitääkseen ruotsinkieltäkin
-muistissaan olivat harjoitelleet hienostelurunojen sepitystä seudun
-nuorten naisten johdolla"; siksi he nyt näiden runojen kautta tahtoivat
-todistaa, että laulunjumalattaret vielä saattoivat heidän
-uskollisuuteensa luottaa.
-
-Saman päivän iltana olimme koolla ystävämme, Er. Karstenin luona
-Lahdentakana, Siellä pisti jollekulle päähän perustaa jonkunlainen uusi
-yhdistys, jolle Snellman, muistaakseni, ehdotti nimen "Pro Muntris
-Nunibus" (hilpeiden kasvojen yhdistys). Ehdotus hyväksyttiin; Edvard
-Strömberg,[13] jonka pohjaton kyky pitää leikillisiä puheita
-oli seurojamme enin vilkastuttanut, valittiin yksimielisesti
-puheenjohtajaksi; varapuheenjohtaja ja muut toimimiehet valittiin myös
-ja seuran kunniajäseneksi pyydettiin Snellman. Siksi illaksi tämän
-seuran perustamisesta oli meille suurta iloa eikä sillä mitään
-pitempiaikaista oltu tarkoitettukaan.[14]
-
-Vaan meidän oli jo aika lähteä Kuopiosta ja sen juhlista. Snellman oli
-kyllä eräänä päivänä ehdottanut, että me jäisimme vielä kolmeksi
-viikoksi Kuopioon lukemaan filosofiaa hänen edessään ja suomea
-Ahlqvistin johdolla. Tästä ehdotuksesta ei kumminkaan totta tullut.
-Toisen lukusuunnitelman laativat sitävastoin muutamat ylioppilaat.
-Päätimme, Kellgren, Ahlqvist, Strömberg, Toppelius ja minä lähteä
-elokuun alussa yhdessä Punkaharjulle, asettua siellä johonkin
-talonpoikaistaloon muutamiksi viikoiksi ja perustaa pienen akatemian,
-jossa suomea sekä muutakin vakavasti luettaisiin.
-
-Tämä tuuma toteutui. Me kaksi Leppävirtalaista vetäysimme taas
-hiljaisuuteen Kopolanniemeemme, odottaaksemme siellä toisia viikon
-ajan. Kellgren ja Ahlqvist, joiden venheellä oli määrä saapua koko
-matkan Kuopiosta, antoivat meidän odottaa vähän kauvemminkin kuin
-sovittu oli. Vaan vihdoin kuului eräänä aamuna kolme pyssynlaukausta ja
-me näimme toveriemme saapuvan purjeveneellä, mukanaan kolmantena
-miehenä ystävämme Nestor Tallgren. Kalkkivenheessä he olivat Kuopiosta
-saapuneet Leppävirtain kirkolle, jossa olivat pitäjän lukkarilta
-saaneet lainaksi oikean purjesluupin -- sellaiset olivat siihen aikaan
-hyvin harvinaisia Saimaan vesillä -- kulkeakseen Savonlinnaan, josta
-Tallgrenin oli määrä tuoda se takaisin. Viipymättä me kaikin noustiin
-sluuppiin; talosta otimme miehen mukaan avuksemme.
-
-Siitä tuli ilonen vesimatka, joskin sillä oli pienet harminsakin.
-Sluuppi oli huono, vanha ja vuotava, niin että yhden miehen myötään
-täytyi vettä mättää. Saimaan kulkuväyliä ei vielä oltu viitotettu ja
-Eklundin Suomen kartta oli meidän ainoa merikorttimme. Oli lakkaamaton
-vastatuuli ja risteillä täytyi siis vesistöissä, joissa kuinka tarkoin
-lie koetettukaan kiviä katsella, aivan myötään karahdettiin
-salakareille. Venhe oli kehno eikä yhtään tottunutta merimiestä ollut
-sitä hoitamassa: Kellgreniin me toki luotimme, hän oli sukkela ja
-nopsakka kaikenmoisissa elemänvaiheissa. Nopeasti ei siis retkemme
-kulunut Haukiveden selkiä ja salmia pitkin. Neljä vuorokautta sitä
-matkaa kesti. Yötä olimme kerran eräässä torpassa, toisen kerran
-purjeesta tekemässämme teltassa, kolmannen yön vietimme Rantasalmen
-pappilassa eikä ruokaa eikä ilonpitoa puuttunut. Eväitä saimme
-kievareista, herrastaloista ja talonpoikaistaloista. Mutta lopuksi me
-siihen sittenkin kyllästyimme ja kun vastatuuli yhä kiihtyi, nousimme
-Putkisalon rannassa Rantasalmella maihin, heitimme hyvästit
-Tallgrenille ja jatkoimme kyytikärryillä matkaamme Savonlinnaan.
-
-Katseltuamme Savonlinnan kaupunkia sekä ihailtuamme vanhaa Olavinlinnaa
--- joka siihen aikaan valitettavasti oli venäläisten sotilasvanhusten
-kasarmina -- matkustimme edelleen Punkaharjulle. Minuun vaikutti tämä
-kaivattu harju ensi näkemällä enemmän ihmettelyä kuin ihailua.
-Punkaharju oli silloin äsken ruununpuistoksi ostettu eikä hotelli,
-taikka metsänvartijanasunto, joksi sitä ensin kutsuttiin, ollut vielä
-valmis. Ajoimme hiljaa pitkin koko harjua Punkasalmen lauttauspaikalle
-ja soudatimme siitä itsemme ja tavaramme Kauvoniemen kylään, joka on
-puolen virstan päässä lossista.
-
-Tähän kylään oli pientä akateemista siirtolaamme neuvottu. Helposti
-siellä asunnon saimmekin kahdessa vauraassa talossa, jotka olivat
-puolen virstan päässä toisistaan: toinen oli pulskan lautamiehen
-Kososen talo, toinen samannimisen, kirjallisuutta viljelevän
-pitäjänmakasiinin hoitajan, joka oli edellisen setä. Toiseen taloon
-asettuivat Kellgren, Ahlqvist ja Strömberg, toiseen Toppelius ja minä.
-Aterioita söimme yhdessä: kolmena päivänä perättäin yhdessä talossa ja
-sitten kahtena toisessa. Jalosti kilpailivat molemmat emännät
-tarjotakseen meille yhä maukkaampia ruokia: siten ruoka päivä päivältä
-parani ja me elimme oikein pulskasti. Kellgren piti meille kolmesti
-viikossa oikeita luentoja Suomen kieliopista Castrénin edellisenä
-syksynä Helsingissä pitämäin luentojen mukaan. Ahlqvist korjasi
-suomalaisia kirjoitusharjoituksiamme ja suomenteli sillävälin
-Runebergin Idyllejä ja ja Epigrammeja, jotka sitten jouluksi nimellä
-"Runoelmia J. L. Runebergiltä" ilmestyivät painosta. Kun me väsyimme
-työhön ja ilma oli kaunis, lähdimme selän yli Punkaharjulle, ihailimme
-sitä sekä auringon että kuun paisteella, huvittelimme monella tavalla
-ja toimme joskus palatessamme kotiin joitakuita heinäsorsia, joita
-pyssymiehemme olivat saaneet ammutuiksi.
-
-Siten me viisi miestä siellä yhdessä vietimme täyteensä kolmen viikon
-ajan unhottumattoman hauskaa elämää. Hauska keskeytys oli, kun eräänä
-päivänä kaikkien meidän yhteinen, omituinen ystävämme Sakari
-Sakarinpoika (Cajander) tuli luoksemme, mukanaan nuo kolme runoniekkaa
-Pietari Makkonen, Olli Kymäläinen ja Antti Puhakka. Loistavin kasvoin
-saapui Sakarinpoika nyt Karjalasta, jonne hän oli matkustanat tuomaan
-nuo kolme kansanrunoilijaa Helsinkiin. Herännyt harrastus
-kansanrunoutta kohtaan oli näet monessa synnyttänyt halun saada
-lähemmin tutustua noihin moniin suomalaisen kansanrunouden edustajiin
-ja lahjakas pietarilainen maalari Buhovski, joka oleskeli Helsingissä,
-odotteli heitä siellä saadakseen maalata heidän muotokuvansa. Matkalla
-tahtoi Sakari hieman levätä meidän luonamme -- hän tunsi olopaikkamme
--- ja siitä olimme hänelle kiitolliset. Kokonaisen pitkän illan sekä
-seuraavan aamun saimme kuunnella oikeata runonlaulantoa. Kanteleen
-säestyksellä he osaksi vuoron päältä lauloivat omatekoisia laulujaan,
-osaksi taas yhdessä -- pistivät hakan toisehen hakahan -- Kalevalan
-lauluja ja muita. Erittäinkin minua miellytti Kylmäläisen lempeä,
-suloinen laulu. Runoniekat jatkoivat sitten matkaansa Helsinkiin, jossa
-viipyivät pitemmän ajan ja olivat suuren huomion ja pitkäin
-sanomalehtikirjoitusten esineenä.
-
-Elokuun viime päivänä hajaantui meidän Punkaharjunsiirtolamme. Toisessa
-talossa asuvat toverit matkustivat silloin Karjalan kautta Kuopioon,
-Toppelius ja minä viivyimme vielä pari viikkoa Kouvonniemessä. Siellä
-kävi Carl Collan ja eräs toinen ystävämme, Aleks. Roos Viipurista,
-meitä tervehtimässä, ja yhdessä sitten kaikin lähdimme Imatran kautta,
-jonka silloin ensi kerran näin, Viipuriin. Siellä käväistiin vain
-Monrepoota katsomassa ja sateisessa syysilmassa jatkettiin sieltä
-kärryillä matkaa Helsinkiin, jonne saavuimme tasan kolmikuukautisen
-poissaolon jälkeen.
-
-Terveenä ja mieleltäni pirteänä, niinkuin yhdeksäntoistavuotias voi
-olla, saavuin rakkaaseen Helsinkiini. Olin oppinut tuntemaan suuren
-osan isänmaatani, saanut nähdä useita sen ihanimpia ja merkillisimpiä
-paikkoja, oppinut ainakin jonkunverran sen omaa kieltä, tehnyt
-tuttavuutta monen sekä vanhemman että nuoremman maan parhaan pojan
-kanssa; -- tunsin mieleni rohkeaksi ja reippaana olin valmis elämän
-taisteluun käymään. Suru ei painanut, ei edes siitäkään, että "viikset
-vaan sais kasvamaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Raitis, vilkas, nuortea elämä oli, kuten edellä olemme nähneet,
-syntynyt sanomalehdistössä, kirjallisuudessa ja ylioppilasmaailmassa
-1840-luvun puolivälissä. Mutta valtiollinen taivas rupesi yhä
-entisestään synkistymään.
-
-Pietarissa olivat Suomen kohtalot kenraalikuvernöörin, ruhtinas
-Mentschikoffin käsissä, joka nautti keisari Nikolain suurinta
-luottamusta. Uusi ministerivaltiosihteeri, kreivi Armfelt, oli aluksi
-varovainen eikä uskaltanut vielä koettaakaan saada tahtoaan kuuluville.
-Kenraalikuvernöörin sijainen Helsingissä Thessleff oli siivo ja
-merkitystä vailla kuten ainakin; hän oli sitäpaitsi jo vanha. --
-Senaatissa piti yhä voimakkaalla kädellä hallintoa L. G. v. Haartman.
-Ostamalla 1842 erinomaisen salaperäisesti Anjalan tilan Suomen
-valtiolle ja lahjoittamalla sen sukutilaksi ruhtinas Mentschikoffille
-oli Haartman varmaksi lujentanut vaikutuksensa tämän luona -- ja ehkä
-myöskin kiinnittänyt ruhtinaan lujemmin Suomeen -- ja hän saattoi siis,
-melkein paikallisena itsevaltiaana, yksin edustaa hallituksen isällistä
-huolenpitoa maan ja kansan parhaasta ja talossaan Elisabetintorin
-varrella vastaanottaa kumartajain vapisevia joukkoja. Rahamuutoksensa
-ja taloudelliset suunnitelmansa saattoi hän siis melkein
-yksinvaltiaasti toteuttaa. Sittenkuin vero-, raha-, pankki-, ja
-tulli-reformit olivat toteutetut, osoitti hän suurinta huomiotaan
-teollisuuden edistämiselle ja kuolemattomaksi suurtyökseen saattoi hän
-syystä sanoa syysk. 21 p:nä 1844 allekirjoitettua päätöstä Saimaan
-kanavan rakentamisesta. -- Haartmannia vastaan koetti Elisabetintorin
-toisella puolella asuva, lopulleen kallistuva Klinckowström vielä
-viimeisiin asti säilyttää ruhtinaan luona nauttimataan suosiota ja
-vaikutusta. Jos ei hän muuta kyennyt, niin koetti hän ainakin parhaansa
-mukaan kuvata ruhtinaalle vaaralliseksi Saimaa, fennomaniiaa ja muita
-aaveita ja näissä kauniissa pyrinnöissään hän todellakin onnistui. --
-Eräs Klinckowströmin henkiheimolainen, vaikka nuorempi Mentschikoffin
-suosikki, parooni Casimir v. Kothen, rupesi myös jo osoittautumaan
-vaikutusvoimaiseksi. Oltuaan kenraalikuvernöörin kanslian päällikkönä
-siirrettiin hän 1844 Viipurin läänin kuvernööriksi, päästäkseen siellä
-tilaisuuteen kehittämään valtiomies- ja hallintomies-taipumuksiaan.
-Rutto oli hän toimissaan, uskoi vahvasti omaan itseensä, luotti
-ruhtinaan suosioon ja tämän kansliapäällikön, venäläisen C. Fischerin
-ystävyyteen, joka mies hyvin paljo sekaantui Suomen asioihin. Ja noihin
-ominaisuuksiinsa nojaten halveksi v. Kothen lakeja ja olevia oloja
-ja toteutti niistä huolimatta kaikenmoisia tuumia, jotka hänen
-päässään olivat syntyneet. Aristelematta hän siten ajoi hataroita
-päähänpistojaan, vailla muuta päämaalia kuin halua loistaa suurena ja
-mahtavana valtiomiehenä, mutta hän sekausi yhä pitemmälle noihin
-omatekoisiin sokkeloihinsa. Sellaisen luonteen kasvava vaikutus ei
-voinut olla mieliä huolettamatta. Kothenin ensimmäisiä merkkitekoja oli
-Saima-lehden lakkauttaminen v:n 1846 lopussa, -- sitä tekoa pidettiin
-yleensä hänen ansionaan. Ja samanlaisia tapauksia seurasi sitten
-useampia.
-
-Eipä ihme, jos näköpiiri tuntui pilviseltä.
-
-Kotikaupunkini Helsinki edistyi nuoruuteni aikana monessa suhteessa
-tasasesti ja varmasti. Aivan nopeaa se edistyminen tosin ei nytkään
-ollut. Väkiluku ei tavallisesti lisääntynyt kuin pari sataa henkeä
-vuodessa ja se oli 1840-luvun lopussa tuskin ehtinyt vielä yli
-20,000:n. Kaupungin uudestaan rakentaminen ja kaunistaminen edistyi
-miltei hitaammin kuin edellisellä vuosikymmenellä. Välttämättömimmät
-julkiset rakennuksethan olivat jo suurimmaksi osaksi valmiit ja samoin
-olivat jo tärkeimmät katu- ja järjestelytyöt suoritetut. Mutta
-täydelleen ei toki seisauksissa oltu. Suurimmista 40-luvulla
-suoritetuista järjestämistöistä ovat mainittavat Henrikinkatujen
-väliset esplanaadit, Pohjoissataman rakentaminen, Katajanokan kanavan
-valmistaminen, joka avattiin liikkeelle 1847, j.n.e. Jalkakäytäväin
-kivitykseen ruvettiin maistraatin määräyksen mukaan v. 1846 käyttämään
-n.s. Räävelin vuolukiveä; ja samoihin aikoihin saatiin ajotie Töölön
-lahden ympäri valmiiksi. -- Julkisista rakennuksista oli Nikolainkirkko
-vielä kesken; vuosina 1845 ja 46 siihen rakennettiin sivutornit ja
-tapulirakennukset ja samoihin aikoihin siihen urut hankittiin.
-Yliopiston kirjastorakennus sisustettiin vuosina 1843-44, n.s. uusi
-klinikka rakennettiin samana vuonna ja anatomialliset sekä kemialliset
-opintorakennukset Fabianinkadun varrella valmistuivat 1846. Entisen
-Heidenstrauchin talon uudestaan rakentaminen ja järjestäminen
-keisarilliseksi palatsiksi päättyi 1843 ja samoihin aikoihin valmistui
-vahtitalo sekä siihen kuuluvat keisarilliset tallirakennukset. Jotenkin
-samoihin aikoihin rakennettiin senaatintaloon lisäksi koillinen
-siipirakennus ja vähän myöhemmin kaartin kasarmiin uusi sivurakennus.
--- Yksityinen rakennusyrittelijäisyys jatkui tyyneesti ja tasasesti.
-Kaivopuistossa syntyi n.s. kylpylaitoksen etukaupunki, Punavuorille ja
-Kämpille päin jatkettiin rakennuksia yhä pitemmälle, uusia taloja
-rakennettiin uusien Henrikinkatujen varsille sekä niiden ja
-"lammen" väliselle puutarhapellolle, samoin Esplanaadinkadun ja
-Aleksanterinkadun varrelle. Useat suurehkot kivitalot Kauppatorin sekä
-Uniooninkadun varrella ovat tällä ajalta, 40-luvun jälkimäiseltä
-puoliskolta. Salaneuvos Walleenin rakennuttama Hagasundin huvila syntyi
-samoihin aikoihin kaupungin edustaa kaunistamaan.
-
-Toimeliaisuus liikemaailmassa ei kumminkaan ollut aivan suuri. Sen voi
-päättää siitäkin, ettei, tilaston mukaan vuodelta 1844, Helsingissä
-ollut kuin 5 osakeyhtiötä, ja niistäkin meni kaksi heti seuraavina
-vuosina vararikkoon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toimeliaasti, joskaan ei taloudelliseksi voitoksi, hoidettiin
-Ulrikaborgin kylpyhuoneyhtiötä. Tämä laitos oli täydessä kukoistuksessa
-koko 40-luvun ja 50-lukuakin aina itämaisen sodan aikoihin saakka.
-Suurin joukoin siihen joka kesä saapui vieraita Venäjältä ja omasta
-maastakin. Näiden vierasten pitkiä nimiluetteloja sekä asuntoluetteloja
-julkaisi eri lisälehdissä H:fors Tidningar, tehden selkoa heidän
-arvonimistään; siinä on ruhtinattaria, kenraaleja, sala-, valtio- y.m.
-neuvoksia, kaikenarvoisia virkamiehiä sekä upseereja, kunniaporvareita
-y.m. Nouseva Kaivopuiston etukaupunki ei hetikään riittänyt asunnoksi
-näille kaikille; kylpyvieraita majoitettiin kaikkiin kaupunginosiin,
-etäisimpiinkin. Kaupunkilaisilla oli heistä hyvää rahanansiota.
-Helsinkiläiset oppivat pian korottamaan vuokriaan eikä ollut
-harvinaista, että vuokralainen sai kesäajalta asunnostaan enemmän, kuin
-hän koko vuodessa maksoi talonomistajalle. Varsinkin oli se aika
-kultainen teollisuustuotteiden ja loistotavarain kauppiaille;
-tullisuhteet vaikuttivat, että tavarat olivat Helsingissä huokeammat
-kuin Pietarissa, Myymälät olivat ostajia täynnä ja aamusta iltaan
-saivat kauppiaat apulaisineen levitellä silkkikankaitaan ja muita
-muotiesineitään ruhtinattarille ja kenraalin rouville, joiden vaunut
-ulkopuolella odottivat noita kallishintaisia ostotavaroita.
-
-Kaivopuistoon keskittyi kaupungin koko elämä kesäiseen aikaan. Sen
-itäiseen osaan rakennettiin huvila toisensa jälkeen. Ruhtinatar
-Jusupoff rakensi 1842-43 göötiläistyylisen huvilansa, jonka hän nimitti
-Rauhanniemeksi ja jossa hän monet kesät hiljaisuudessa asui kasvavan
-poikansa kanssa, joka nyt joku aika sitten on kuollut Venäjän
-rikkaimpana miehenä. Samoihin aikoihin nousi puistoon tuo kaunis,
-ritariaikoja muistuttava "Kalliolinna", jonka asessori, tri J. Rabbe
-rakensi. Tämän lämpösen isänmaanystävän, uutteran virkamiehen ja
-lahjakkaan muinaistutkijan nimeen yhtyy Ulrikaporin loistavin aika.
-Sillävälin kuin hänen ystävänsä, enin käytetyt toiset lääkärit,
-Törnroth, Sjöman, Arnell ja v. Willebrand y.m. hoitivat koti- ja
-ulkomaisten kylpyvierasten terveyttä, hoiti Rabbe, josta 1842 oli
-tullut kylpylaitoksen intendentti, suurimmalla innolla ja kyvyllä sen
-hauskuutta. Ilonen ja leikkisä hän oli luonteeltaan, mutta myöskin
-pelottavan ankara ja päättäväinen, kun niin tarvittiin. Ja aina hän oli
-aikusin ja myöhän saapuvilla valvomassa järjestystä. Rabbe on itse
-eräässä puolittain leikkisässä kertomuksessa laitoksen toiminnasta
-selittänyt, miten hän asemansa käsitti. "Intendentin toimesta on",
-kirjoitti hän, "tullut tärkeä ministeripaikka, jonka tehtävänä on
-sovittaa sekä itä- että länsimaisen sivistyksen eri harrastukset.
-Intendentille on, paitsi varsinaista virkaansa, tullut velvollisuudeksi
-olla isäntänä myöskin kylpylaitoksen tanssiaisissa sekä yleensä
-huolehtia kylpyvierasten hauskuudesta, siten edistääkseen laitoksen
-kukoistamista. Mutta juuri senvuoksi on tärkeää, että laitoksen
-intendentti osaa useampia ulkomaan kieliä. Myöskin häneltä
-vaaditaan iloista luontoa ja seurustelutaitoa. Usein tässä virassa
-vielä sattuu seikkoja, jotka edellyttävät kekseliäisyyttä ja
-itsensähillitsemiskykyä."
-
-Kaivohuoneelle, sen aamu- ja iltakonsertteihin, sen tanssiaisiin ja
-muihin huveihin turvautuivat kaupunkilaisetkin alinomaa, kun kesiään
-kaupungissa viettivät. Siellä oli tavallisesti jotakin uutta ja hauskaa
-nähtävänä ja kuultavana, ellei itse tahtonutkaan ilojen pyörteeseen
-antautua.
-
-"So leben wir alle Tagen", kirjoitti Hels. Tidn:ein kronikoitsija
-heinäkuun lopulla 1846. "Aamusilla kokoontuvat kaikki kaupungin
-merkkihenkilöt Kaivohuoneelle. Kylpyvieraat, joiden lukumäärä nyt on
-200 (viimeksi tulleet ovat saapuneet Irkutskista asti Siperiasta)
-juovat vähinerin kivennäisvesiään ja kävelevät sillävälin salissa ja
-puistossa. Muut nauttivat virvokkeita tilavalla kuistilla taikka
-puutarhassa ja kaikki kuuntelevat mielihyvällä soiton säveleitä.
-Yhtäällä, pöydän ääressä, pelataan preferanssia, toisaalla pyörivät
-keiliradan pallot jyristen ja keilinnostajan ääni kuuluu, kun hän
-huutaa 'kahdeksan kovaa'. Joukko herroja ja naisia kävelee rantaan,
-valkosten uintitelttain luo, josta toiset astuvat vastaan, kasvot
-raikkaan veden tuoreutta kertoen. Niin kuluu aamupäivä. -- Klo 2
-tavataan samat ihmiset päivällisissä, joko Seurahuoneella taikka
-Kaivohuoneella. Kaunissointuinen orkesteri soittaa. Toimeliaat
-edeskäyvät kantelevat vateja, lautasia, pulloja ja laseja:
-samppanjakorkit paukkuvat, soiton säveliin sekaantuu puhuvain surina.
-Jos hyvin käy, päättyy päivällinen kahdessa tunnissa: ellei, kestää
-sitä tunnin tai puolen lisäksi. Sellaiset ponnistukset rasittavat
-vankimpiakin miehiä. Täytyy ottaa päivällisunet ja sitä varten nyt
-erotaan. Jos on sunnuntai- tai keskiviikkoilta, tavataan taas
-kylpytansseissa. Siellä tanssitaan, nauretaan, juodaan, syödään,
-ihaillaan niitä monia kauniita kasvoja, joita kesä on tänne
-houkutellut, -- lyhyesti, pidetään lystiä. Ja ellei se sattumalta
-huvita, silloin mennään näytäntöjä katsomaan. Herran päiviä täällä
-Helsingissä vietetään. Se on hetken elämää; samppanjan ilo ei
-huomisesta tiedä mitään." -- Vähän myöhemmin samana vuonna kirjoitti
-sama lehti: "Kaikenlaisia huveja on joka päivä kaupungin viereisissä
-ravintoloissa ja Suomen männyt ja harmajat kalliot katselevat vakavina
-tätä huimaa menoa."
-
-Näistä kuvauksista voi saada käsityksen siitä elämästä, jota
-Helsingissä kesäaikaan vietettiin ja jonka keskipisteenä Kaivopuisto
-oli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mainitsin edellä myöskin Kaisaniemen. Kaisaniemeä ei voikaan unhottaa,
-kun puhutaan Helsingin huveista 1840-luvulla. Kaivopuisto ja Kaisaniemi
-olivat pääkaupungin keuhkot, joiden kautta se elämäniloaan hengitti.
-Kaisaniemi oli, voisi melkein sanoa, kansallisten, Kaivopuisto
-kansainvälisten huvien keskus. Mutta kun Kaivopuistossa elämä kesän
-kuluttua sammui, jatkui sitä Kaisaniemessä läpi vuoden. Siellä oli
-ylioppilailla iloiset huvinsa, siellä osakuntajuhlat melkein kaikki
-vietettiin, siellä pidettiin väittäjäispäivällisiä ja tutkintokestejä
-ja muita akateemisia juhlia. Omituinen miellyttävyyden tunne valtasi
-mielen, näkipä sen kesällä taikka talvella. Emäntinä sitä kauan
-hoitivat Katarina Wahllund ja Emilie Myhrman. Kun ravintola sitten
-joutui toisiin käsiin, niin se herätti melkein surua. Tuota mielialaa
-koetin (syksyllä 1854) tulkita eräässä Morgonbladetin kirjoituksessa ja
-lainaan siitä nyt tähän, aikaa kuvatakseni, erään otteen.
-
-Rakas oli Kaisaniemi meille kaikille, jotka siellä koskaan lienemme
-olleet ja kaikki siellä tietysti ovat olleet, jotka vain lienevät
-Helsingissä käyneet. Maan joka kulmalla on aina joku, -- tuomari,
-lääkäri, opettaja, pappi tai muu -- joka nuorena ystäväinsä seurassa on
-kävellyt Kaisaniemeen nauttimaan keväästä, laulusta, kahvista, ja
-muusta, taikka on kesäisin syönyt siellä päivällisiä, taikka talvella
-hankien läpi sinne kahlannut johonkin iltakestiin, taikka tutkinnon
-suoritettuaan rientänyt juomaan lasin ystäväinsä seurassa, taikka on
-ylioppilasjuhlissa siellä innostunut puheista ja maljoista ja
-lauluista. -- -- --
-
-On melkein merkillistä, kuinka ravintola voi voittaa sellaisen, ei
-ainoastaan luottamuksen, vaan todellisen rakkauden kaikissa
-kansanluokissa, nuorten ja vanhain, ylhäisten ja alhaisten, miesten ja
-naisten, rouvain ja tytärten, isien ja poikien joukossa, ja voi tehdä
-sen, vaikka se sijaitsee Suomessa, jossa ollaan hyvin arvostelevalla
-kannalla.
-
-Olipa yleisön mielestä melkein jonkunlainen viattomuuden leima tällä
-ravintolalla, sellainen, jommoista mikään muu ravintola maassamme ei
-ole saanut osakseen. Kaisaniemeen saattoi kuinka säädyllinen nainen
-tahansa mennä, siellä saattoivat pienet pojat rankaisematta tilata
-simapullon, siellä saattoi nuori mies esiintyä kuinka usein tahansa,
-ilman että häntä siltä pidettiin ravintolasankarina; Kaisaniemestä
-saattoi aviomies huoletta palata kotiinsa tarvitsematta peljätä
-kotiripitystä; luulenpa, että pari, kolme hyvin tunnettua nuorta
-naista saattoi ilman muita holhoojia Kaisaniemessä juoda kupin
-kahvia. -- -- -- J.n.e.
-
-Tätä hautapuhetta kehuttiin aikoinaan siitä, että se oikein tulkitsi
-yleisen mielialan. Se olkoon kylliksi sanottu vanhan Kaisaniemen
-kunniaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huveista puhuessani voin nyt siirtyä kertomaan niistä puhtaasti
-esteettisistä huvituksista, joista Helsingissä ylioppilasaikoinani
-saatiin nauttia.
-
-Mitä näytelmätaiteeseen ensiksikin tulee, niin alkoi sillä alalla
-1840-luvulla erittäin vilkas ja loistoisa aika. Syksyllä 1840 saapuivat
-näet herrat Th. Hornicke ja J. Reithmeyer saksalaisen oopperaseurueen
-johtajina Helsinkiin, ja tuo seurue saattoi (näyttelemällä pari
-kuukautta Turussakin) viipyä täällä seuraavaan kesään asti. Hornicke
-näytteli itse aina sankarin osia oopperoissa: hän oli kuulunut Pietarin
-saksalaiseen oopperaan, hänellä oli miellyttävä ääni ja hän oli vielä
-parempi näyttelijä kuin laulaja; varmaankaan ei ole Helsingissä
-senjälkeen esiintynyt sellaista Don Juania, Masanielloa, Fra Diavoloa,
-Zampaa j.n.e. Toinen johtajista, Reithmeyer, oli jo menettänyt äänensä
-ja esiintyi ainoastaan sivuosissa. Mutta hänellä oli neljä nuorta
-tytärtä, jotka kauneudesta ja suloudesta keskenään kilpailivat. Eikä
-muuta tarvittu, jotta yleisö pysyi lämpimänä: varsinkin oli kaupungin
-nuoriso hurmaantunut. Vanhin sisarista oli primadonna, toinen lauloi
-altto-osia, nuorimmat esiintyivät pienimmissä osissa. Kun katseltiin
-tätä miellyttävää sisarryhmää, unhotettiin mielellään ne suuret
-puutteet, jotka esitettyjä oopperoita muuten rasittivat sekä
-kokoonpanon, että näyttämöllisen esityksen puolesta samoin kuin sen
-huonoa orkesteria. Myrskyävällä mieltymyksellä kuunneltiin siten Don
-Juan, Figaron häät, Sevillan parturi. Zampa, Norma, Fra Diavolo, Musta
-Domino, Taikahuilu, Fidelio, Fenella, Romeo ja Julia y.m. Se ei ollut
-vähäistä silloisiin oloihin katsoen. -- Helsingistä lähdettyään tuo
-oopperaseurue pian hajaantui. Reithmeyerin perhe viipyi kumminkin vielä
-useita vuosia Suomessa, esiintyi täällä muiden saksalaisten
-taiteilijain konserteissa taikka tilapäisissä näytelmissä, kunnes
-kaikki nuo neljä sisarta kiintyivät perhe-elämään. Vanhin meni
-naimisiin oopperan kapellimestarin kanssa ja toinen järjestyksessä
-naitiin Porvooseen, jääden tri G. Wallgrenin puolisona koko ijäkseen
-Suomeen. -- Myöskin herra Hornicke yritti vielä kerran, keväillä 1844,
-palauttamaan entiseen loistoonsa noita mainioita Helsingin päiviä: hän
-saapui tänne kahden sisaruksen Reithmeyerin ja muutamain muiden
-Pietarin oopperan jäsenten kanssa ja esitti täällä muutamia suuria
-oopperoita. Vaan hän ei ollut enää itse entisessä kunnossaan, eikä
-olleet hänen seuralaisensakaan. Jo kolmen viikon perästä huomasi hän
-viisaammaksi lähteä Suomesta pois, eikä hän sen jälkeen tänne koskaan
-palannut.
-
-Tämän oopperaseurueen poislähdettyä kesällä 1841 jäi Helsinki lähes
-kahden vuoden ajaksi vaille kaikkia teaatterinäytäntöjä. Joskus vain
-oli joku tilapäinen näytäntö milloin Seurahuoneella, milloin
-teaatterissa. Niitä järjesti pietarilainen koomikko C. Mohr muutamain
-muiden saksalaisten näyttelijäin ja neitien Reithmeyerein avulla.
-Mainita voi myöskin, että eräs ohikulkeva pieni ranskalainen
-teaatteriseurue antoi täällä kaksi vaudevillenäytäntöä, joissa oli
-täydet huoneet ja suuri innostus.
-
-Mutta 1843 koittivat taas paremmat ajat. Toukokuun puolivälissä sinä
-vuonna saapui Tukholmasta kuuluisa taiteilijapari Torsslow, joka
-helsinkiläisille oli tuttu käynnistään v. 1838, ja heidän mukanaan tuli
-koko henkilökunta Tukholman Djurgårdteaatterista. Silloin saatiin nähdä
-kokonainen sarja sen ajan uusia, suuria draamoja ja huvinäytelmiä,
-kuten Buhverin "Kardinal Richelieu", Scriben "Vesilasi" ja "Parjaus",
-Duman "Kean" j.n.e. ja ne esitettiin pääosiltaan hyvin ansiokkaasti. Se
-oli loistava, mutta valitettavasti lyhyt näytäntökausi, sillä jo kolmen
-viikon perästä matkusti seurue pois.
-
-Kesällä samana vuonna esiintyi täällä vielä kolmen viikon kuluessa
-tukholmalainen hra Edvard Stjernström ynnä muutamia muita
-kuninkaallisen teaatterin näyttelijöitä, m.m. kuuluisa koomikko
-Sevelin. He esittivät, paitsi pienempiä kappaleita, Hugon "Hernanin" ja
-Molièrin "Saiturin" y.m.
-
-Ja syksyllä samana vuonna 1843 saapui Helsingin teaatterihuoneeseen,
-jota kesällä oli perinpohjin korjattu, Fredrik Delandin johdolla
-melkein sama ruotsalainen teaatteriseurue, joka oli ollut täällä
-Torsslowin mukana, ja suurella menestyksellä tämä seurue nytkin
-esiintyi. Se, joka silloin oli nuori, muistaa näytäntökauden 1843-44
-hyvin hyvästi. Kolme vuotta oli oltu ilman teaatteria ja siksi
-nautittiin sitä täyteläämmin. Deland, etevä koomikko, ei tosin vielä
-ollut maineensa kukkuloilla, eikä hänen seuralaisensa olleet ensi
-luokan kykyjä. Mutta oli kumminkin sellaisia, kuin herrat Broman ja
-Osk. Andersson sekä neidet Lindmark ja Asplund, jotka sitten pitemmäksi
-ajaksi jäivät Suomeen. Me nuoret olimme innoissamme, nauroimme ja
-taputimme käsiämme huvinäytelmille. Mutta annettiin vakavampiakin
-kappaleita, kuten Oehlenschlägerin "Aksel ja Valborg" sekä "Corregio",
-Shakespearin "Hamlet", Schillerin "Ryövärit", Delavignen "Don Juan
-Itävaltalainen", Kotzebuen "Ristiretkeilijät" sekä (Torsslowin
-mukailema) "Kustaa Vaasa" ynnä useampia pienempiä kappaleita.
-Helmikuussa 1844 läksi Deland seurueineen Turkuun, esiintyäkseen siellä
-kesään asti.
-
-Siitä ajasta asti on Helsingissä miltei säännöllisesti joka talvi,
-pitemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa, ollut ruotsinkielisiä
-teaatterinäytäntöjä.
-
-Talvella ja keväillä 1845 esiintyi teaatterissa Djurströmin seurue,
-jonka ohjelmisto kumminkin oli huononlaisesti valittu, joten
-teaatterissa kävi vähänpuoleisesti väkeä.
-
-Seuraavana kesänä käväsi Torsslow taas pienen seurueen kanssa
-Helsingissä, antaen viisi näytäntöä, ja jo lokakuussa samana vuonna
-saapui tänne Fredr. Deland tutun henkilökuntansa kanssa, jossa
-kumminkin muutoksia oli tapahtunut. Ohjelmisto oli nyt myös uusi.
-Annettiinpa Shakespearin "Othellokin" ja "Don Desar de Bazono"
-esitettiin maassamme ensi kerran. Aug. Blanchen draamallinen
-kirjailijakausi oli nyt alkanut ja useita hänen huvikappaleitaan
-saatiin nähdä sekä ihailla Delandin koomillista kykyä niitä
-esittäessään. Mutta erittäin merkilliseksi tämä näytäntökausi kävi
-syystä, että nyt ensi kerran kotimaisia kappaleita Suomessa esitettiin.
-Jouluk. 12 p. 1845 näyteltiin Fr. Berndtsonin kirjoittama 2-näytöksinen
-laulukappale "Friarn från Åbo" (Kosija Turusta); sitä päivää pidettiin
-kotimaisen näytelmätaiteen syntymäpäivänä. Tuon pienen kappaleen
-taiteellisesta arvosta ei ollut tosin paljoa sanottavana. Mutta
-saatiinhan siinä kuulla tutuilla sävelillä laulettuja kupletteja,
-muutamia viittauksia paikallisiin oloihin, saatiin nähdä tuttu
-Kaisaniemen ravintola ja sen edustalla muutamia lyyryotsaisia
-ylioppilaita -- itse kappaleen tekijääkin siellä eräs hyvin maskeerattu
-pitkä näyttelijä esitti -- eikä enempää tarvittu. Ihastus ja
-kansallinen tyytyväisyys oli suuri. Kerran toisensa perästä kappale
-annettiin ja suosionosotukset olivat vilkkaat. Vähän sen jälkeen otti
-herra Deland näytelläkseen myöskin Runebergin "Maalaiskosijan": mutta
-sen tunsivat jo kaikki, se oli 1834 ollut Morgonbladetissa, siinä ei
-ollut kupletteja eikä Kaisaniemikuvia, joten tätä "kosijaa" kohtaan
-oltiin paljo kylmäkiskoisempia. Vielä sama seurue, ennen lähtöään
-täältä Turkuun helmikuussa 1846, esitti saman Berndtsonin sepustaman
-pienen ilveilyn "Kamreeri Tullbomin viimeiset seikkailut".
-
-Myöskin kesällä 1846 kävi Helsingissä ruotsalaisia näyttelijöitä,
-kävipä kuninkaallisen teaatterin etevimpiäkin. Etevä traagikko N. W.
-Almlöf kävi silloin ensi kertaa Suomessa ja hän esiintyi parin viikon
-kuluessa "Hamletissa", "Ryöväreissä"; mukana oli koomikko Jolin, joka
-esiintyi muutamissa osissa kappaleissaan. Seuraavana talvikautena
-1846-47 oli teaatteri Pierre Delandin hallussa, joka kerran ennenkin
-(1839-40) oli ollut Helsingissä. Hänellä oli eteviä näyttelijöitä
-mukanaan ja hänen onnistui melkein yhtä suuressa määrin kuin veljensä
-Fredrikin voittaa helsinkiläisten suosion. Ohjelmisto ei kumminkaan
-sisältänyt paljoa uutta, ja sekin oli Pariisin bulevardinäytelmäin
-keinotekoista laatua. Seurueen menestystä lisäsi sangen suuressa määrin
-kaksi uutta kotimaista kappaletta, nim. kaksinäytöksinen "Per och Pål",
-jonka sanat oli sommitellut Reinh. Frenckell ja musiikin R. v. Boningh,
-ja Berndtsonin kolminäytöksinen "Enleveringen" (Morsiamen ryöstö),
-johon niinikään sama Boningh oli säveleet tehnyt, mutta joka ei niin
-hyvin onnistunut.
-
-Seuraavana talvena oli taas Fredr. Deland täällä ja näytteli
-alkuperäisiä ruotsalaisia, varsinkin Blanchen kappaleita. Dahlgrenin
-"Vermlänningarne" oli silloin uusi ja herätti myrskyistä suosiota.
-Tänäkin vuonna saatiin nähdä kaksi alkuperäistä kappaletta, nim. J. A.
-von Essenin "Skärgårdsflickan" (Saaristolaistyttö), joka suomalaisilla
-kuplettisävelillään viehätti, sekä taas F. Berndtsonin kolminäytöksinen
-laulukappale "I det gröna" (Luonnon helmassa), jota myös menestyksellä
-näyteltiin.
-
-Syksyllä antoi saksalainen näyttelyseurue A. Kohlerin johdolla täällä
-parin kuukauden kuluessa pienempiä huvi- ja laulunäytelmiä, joihin
-usein oli sovitettu silloin 14-vuotiaan, yleisön lemmikin, Alina Frasan
-soolotansseja. Ja talveksi saapui teaatteriin taas vuorostaan Pierre
-Deland, jolle näytäntökausi nyt kävi erittäin edulliseksi. Useita
-kappaleita näyteltiin 4, 5 ja 6:kin kertaa. Uusista kappaleista oli
-huomattava Hertzin "Kuningas Renen tytär". Ruotsalaiset ilveilyt
-miellyttivät sentään enin. Kotimaisten kappalten lukumäärä kasvoi:
-N. H. Pinellon mukailema Heibergin "Kesäyö", johon säveleen oli tehnyt
-C. Greve, kesti kuusi iltaa. Reinh. Frenckell antoi näyteltäväksi kaksi
-pikku kappaletta, "Vangittu leijona" ja "Luutnantin onni", joiden
-lisäksi esitettiin nimettömän kotimaisen naiskirjailijan 2-näytöksinen
-ilveily, "Nuori kesäleski".
-
-Moneen vuoteen ei oltu Helsingissä saatu kuulla ollenkaan
-oopperamusiikkia. Kesäkuussa 1849 saapui tänne vihdoin suuri
-saksalainen seurue hra Gehrmannin johdolla. Seuruetta oli,
-orkesterineen ja palvelijakuntineen, noin 70 henkeä ja se vieraili nyt
-täällä kuukauden, -- ei enempää, vaan silloisiin oloihin se oli
-ilahduttavaa sekin. Joka päivä oli teaatteri täysi -- kylpyvieraat
-olivat näet muun yleisön lisäksi sitä täyttämässä -- ja mieltymys
-oli yleinen. Oopperan primadonna oli koko kuuluisa laulajatar,
-nti Krüger-Fürth, ja miespuolisia äänivaroja oli myös hyviä. Suuria
-oopperoita esitettiin, kuten Stradella, Lucretia Borgia, Romeo ja
-Julia, Fra Diavolo, Norma, Martta, Rykmentin tytär, Zampa, Belisar,
-"Vapaa-ampuja", "Valkonen rouva", "Undine" y.m. Tuo loistava menestys
-houkutteli hra Gehrmannin vielä seuraavaksi vuodeksi tänne. Ja entisten
-oopperain lisäksi saatiin nähdä Hugenotit, Don Juan, Lucia di
-Lammermoor, Robert Normandialainen, Fenella, Taikahuilu y.m.
-Näytäntökautta kesti kuusi viikkoa, vaan se ei ollut nyt johtajalle
-niin edullinen kuin edellinen.
-
-Gehrmannin seurueen lähdettyä 1849 saapuivat tänne Tukholmasta
-näyttelijät Georg Dahlqvist ja Edv. Stjernström, jotka teaatterissa
-antoivat muutamia dramaattisia lausunto-iltamia.
-
-Talvella 1849-50 esiintyi täällä C. G. Kessler, joka ennen oli kuulunut
-Fredr. Delandin joukkoon ja nyt oli ottanut tämän seurueen
-johdettavakseen. Mutta useita eteviä näyttelijöitä puuttui nyt
-seurueesta, eikä ohjelmistokaan ollut mikään erinomainen. Oli kumminkin
-taaskin esitettävänä muutamia kotimaisia kappaleita, kuten pari N. H.
-Pinellon mukailemaa laulukappaletta, jotka molemmat Greve oli
-säveltänyt, sekä tapetintekijä J. F. Galetskin pikkukappale
-"Kaksikymmentä kopeekkaa hopeassa", joka suurimman menestyksen
-saavutti. Kotimaisiin kappaleisiin kuuluivat tällä näytäntökaudella
-vielä nimettömän tekijän (S. A. Steningin) ilveily "Prosessi" sekä
-F. Berndtsonin "Kylpytanssiaiset", jotka kappaleet kumminkaan eivät
-menestyneet. -- Seuraavana syksynä saapui taas Pierre Deland antamaan
-näytäntöjä koko talvikaudeksi 1850-51.
-
-Näin olen vuosikymmenen loppuun asti seurannut Helsingin
-teaatterihuveja. Kuten on näkynyt, oli teaatteri myötään sisään ja ulos
-muuttava hyyryläinen; tuskin lie ollut ajatustakaan, että sillä olisi
-omaa, lujaa kotimaista pohjaa. Tosin kyllä aina 40-luvun puolivälistä
-saakka silloin tällöin nähtiin sanomalehdissä tehtävän jokunen
-haaveellinen, unikuvainen ehdotus, että oma, suomalainen teaatteri
-olisi aikaansaatava; mutta mitä ehdottajat silloin kotimaisella,
-suomalaisella teaatterilla tarkoittivat, siitä ei oltu selvillä. Noita
-kotimaisia näytelmäkappaleita, joita silloin tällöin annettiin,
-pidettiin, vaikka niillä olikin hyvin vähän kirjallista merkitystä,
-kumminkin jonkunlaisen kotimaisen toimeliaisuuden taimina
-näytelmätaiteen alalla. Harrastus kasvoi sitten nopeasti ja
-vaatimukset myöskin. Varsinkin oltiin tyytymättömiä kaupungin
-teaatterihuoneeseen. Jo ainakin v:n 1845 lopulla pitivät teaatterrin
-ystävät täällä kokouksia neuvotellakseen uuden teaatteritalon
-aikaansaamisesta. Silloin ei neuvotteluista sen enempää syntynyt,
-eikä vielä seuraavillakaan kerroilla. Mutta hyökkäyksiä vanhaa
-teaatteritaloa kohtaan jatkui yhä, vaan teaatteritalon johtokunta, joka
-hyvin huolellisesti valvoi liikkeensä pystyssä pysymistä, väitti niitä
-aina aiheettomiksi. Aika-ajoin se korjasi, siisti ja laajenteli tuota
-vanhaa "rojuaan" -- joksi sitä haukuttiin -- ja sitten sen kauan
-onnistuikin estää uuden näyttämön kodin syntymistä. Milloin jatkettiin
-teaatteritaloa eteenpäin, milloin taaksepäin, -- mutta pilkkaajat
-sanoivat, että kun tuo talo astuu yhden askeleen eteenpäin, niin se
-samalla astuu kaksi askelta taaksepäin. Niinpä esim. kesällä 1849
-siirrettiin näyttämöä siksi paljon taaksepäin, että noin 200 uutta
-paikkaa saatiin saliin; parterri uusittiin, uusia näyttämötarpeita
-hankittiin, uusia tulisioja ja uusia pukuhuoneita samoin, j.n.e. Ja
-taas saatiin vaatijat joksikin ajaksi vaikenemaan ja yleisön tärkeimmät
-vaatimukset tyydytettiin.
-
-Kotimaisen näytelmätaiteen oireitakaan ei ollut vielä huomattavissa.
-Näyttelijöinä ei tietääkseni yhtään suomalaista esiintynyt muuta kuin
-tilapäisissä seuranäytelmissä. Sellaisia silloin tällöin annettiin
-jotakin hyväntekeväistä tarkoitusta varten. Niinpä uskalsi joukko
-taiteenharrastajia maaliskuussa 1849 esittää teaatterissa oopperankin,
-"Sevillan parturin". Pääosia lauloivat siinä neidet B. Boije ja H.
-Falkman, herrat R. v. Böningh, R. Frenckell, N. Kiseleff ja Graefflé
-(täällä asuva ranskalainen kieliopettaja); orkesteria johti Venäjän
-palvelukseen antautunut ruotsalainen luutnantti Wikström. Ooppera
-annettiin kolmasti yleisön suureksi hauskuudeksi. Tuo menestys kehoitti
-jatkamaan näitä dramaattisia yrityksiä ja melkein sama näyttelijäjoukko
-antoi seuraavana vuonna maaliskuussa Donizettin "Lemmenjuoman". Tällä
-kertaa olivat pääosat nti Falkmannin, hra Aug. Tavaststjernan, R.
-Frenckellin ja W. Brummerin käsissä. Viisi kertaa he esiintyivät ja
-yleisön suosion- ja kiitollisuudenosotukset olivat vilkkaat. Samoihin
-aikoihin, 1850, esitettiin teaatterissa kerran ranskankielinenkin
-seuranäytelmä; jo ennenkin oli suljetuissa piireissä ranskankielistä
-näytelmätaidetta täällä harjoitettu.
-
-Teaatterinäytäntöjen antamisesta suomeksi tehtiin kyllä silloin tällöin
-joku hämärä tulevaisuudenehdotus sanomalehdissä. Mutta muulla tavoin ei
-tätä tuumaa minun tietääkseni toteuttamaan ryhdytty, kuin että P.
-Hannikaisen onnistunut huvinäytelmä "Silmänkääntäjät", (joka ensiksi
-oli ilmestynyt painettuna "Kanavassa") esitettiin seuranäytelmänä
-Lappeenrannassa maaliskuulla 1848.[15] Tätä tapausta pidettiin syystä
-merkillisenä ajan ilmiönä; ensimmäinen alkuperäinen suomenkielinen
-kappale silloin näyttämöllä esitettiin. Joitakin alkuperäisiä
-dramaattisia teoksia oli kyllä jo aikusemmin kirjoittanut majuri J. F.
-Lagervall, kuten "Ruununlinnan", "Joosepin", "Juditin" j.n.e., mutta ne
-eivät olleet näyttämölle soveltuvia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ei ollut säveltaidekaan näihin aikoihin maassamme paljo lujemmalla
-pohjalla kuin näytelmätaide. "Musiikkia ja yleensä taidetta", niin
-valitti Topelius 1846 Hels. Tidn:ssä, "ei vielä Suomessa tunnusteta
-yleiseksi sivistyksen välikappaleeksi: sitä ei tee valtio eikä
-yksityiset". Valtion toimi säveltaiteen hyväksi rajoittui siihen, että
-se yliopistossa piti varsin huonopalkkaisen soitonopettajan. Mutta
-yliopiston soitannonopettaja oli siihen aikaan onneksi mies sellainen
-kuin Fredrik Pacius. Hän oli koko olennoltaan todellinen taiteilija ja
-osasi käytettävinään olevilla pienillä apuneuvoilla toki aina luoda
-jotakin ja pitää musiikkia hengissä. Monella taholla Helsingissä tätä
-taidetta lämpösesti harrastettiin ja ainakin yhdessä talossa, silloisen
-konsuli Borgströmin, oli säveltaiteilijoilla aina vieraanvarainen koti.
-Mutta jos mieli saada toimeen joku julkinen konsertti, silloin täytyi
-johtajan etsiä sekä laulajat että soittajat taiteenharrastajain
-muuttelevista piireistä ja kasarmien soittokunnista.
-
-Kesäisin oli kyllä Kaivohuoneella olemassa pieni saksalainen orkesteri,
--- jota ensi aluksi johti hra Neuman, sitten hra Löwe, -- mutta se
-hajaantui aina kylpykauden loputtua eikä siitä siis ollut talven
-taideharrastuksille mitään hyötyä. Syksystä 1845 koetti hra Ganszauge,
-joka silloin tuli Kaivohuoneen soittokunnan johtajaksi, tehdä siitä
-Helsingille pysyvän orkesterin, jossa oli noin 12 miestä, ja hän otti
-harjoittaakseen joitakin suomalaisiakin oppilaita. Mutta tästä
-yrityksestään täytyi hänen, riittävän taloudellisen kannatuksen
-puutteen takia, luopua jo 1848.
-
-Väsymättä jatkoi kumminkin Pacius tointaan musiikin hyväksi. Tilattuja
-"musiikki-iltamia" pani hän toimeen joka talvi ja oli niissä vaihteleva
-ohjelma, oli laulu- ja soittonumeroita. Ja syksyllä 1845 tapahtui iso
-edistysaskel, kun perustettiin n.s. "Simffoniiayhdistys", joka sitten
-Paciuksen johdolla useina vuosina otti tilatuissa konserteissa
-esittääkseen suurempia musiikkiluomia. Pääsiäisjuhlan aikana esitettiin
-nyt useina vuosina oratorioita -- Spohrin "Vater Unser" 1841, saman
-"Die letzten Dinge" 1844, Mendelssohnin "Paulus" 1847. V. 1848 syntyi,
-aina vain Paciuksen johdolla, "Lauluyhdistys", johon kuului naisia ja
-miehiä, ja se antoi silloin julkisia konsertteja, joissa suuria luomia
-saatiin kuulla: niinpä helmikuulla 1849 Fel. Davidin ode-simffonia
-"Erämaa".
-
-Suuressa määrin korottivat musikaalista sivistystä tietysti ne monet
-suuret oopperat, joita saksalaisten matkustavain seurueiden
-näytännöissä aika-ajoin saatiin kuulla, ja joista jo olen kertonut. Ja
-niinikään kävi Helsingissä joka kesä -- se on luettava pääasiallisesti
-lukuisain ulkomaalaisten kylpyvierasten ansioksi -- joukko mainioita
-ulkomaisia säveltaiteilijoita, jotka eivät hävenneet täällä esiintyä.
-
-Ensimmäisenä näistä suurista taiteilijoista mainitsen _Jenny Lind'in_.
-Jo 1843 kesällä saapui hän Suomeen. Hän oli silloin aivan nuori, vasta
-22 vuoden ikäinen, eikä hän ollut vielä koskaan esiintynyt julkisesti
-Ruotsin rajojen ulkopuolella. Mutta Ruotsissa oli hänen nimensä jo
-kuuluisa ja tunnettiin se Suomessakin. Yleisellä jännityksellä hänen
-tuloaan siis odotettiin ja koko kaupunki oli nuorta laulajatarta
-vastassa rannassa, jossa sotilassoittokunta häntä tervehti. Hän viipyi
-Helsingissä lähes kaksi viikkoa, antoi täällä heinäkuun lopulla kaksi
-konserttia, esiintyi vielä viulunsoittaja J. Gyhn konsertissa sekä
-yksityisissä illanvietoissa, joissa häntä tulisesti ihannoitiin.
-Hänen konserttinsa Seurahuoneen suuressa salissa eivät olleet
-tavallisten laulajaisten tapaiset. Yhtä myrskyäviä suosionosoituksia
-oli ehkä moni muu saanut osakseen, mutta kyyneleitä melkein joka
-kuulijan silmässä ei ennen oltu nähty. "Hän on mitä neitseellisimmän
-taiteen ihanin edustaja", lausui suuri Meyerbeer samoihin aikoihin
-tästä laulajattaresta, ja siinä kai hänen ihmeellinen viehätysvoimansa
-pillikin. Sen jälkeen en enää koskaan saanut kuulla Jenny Lindiä enkä
-ole koskaan kuullut mitään, joka niin olisi sydämmeeni käynyt, kuin
-hänen laulunsa.
-
-Runoilijamme virittivät lyyrynsä laulajatarta ylistääkseen. Berndtson
-omisti hänelle ylevän runon "Laulun voima" ja jumaluusopin professori
-B. O. Lille toivotti häntä takasin tulemaan Suomeen lämpöisillä
-runoilla, jotka päättyivät säkeisiin:
-
-    Vaikk' kuluis vuotta kymmenen
-    Me sua ootamme!
-
-Mutta hän ei valitettavasti palannut koskaan.
-
-Muista taiteilijoista, jotka meitä 1840-luvulla opettivat ihailemaan
-säveltaidetta, mainitsen ainoastaan muutamia nimiä. Ensi siassa
-kumminkin etevän belgialaisen viulunsoittajan Jules Ghyn, joka saapui
-tänne kesällä 1843 ja täällä myöskin meni naimisiin (neiti Wulffertin,
-kaupungin sotilaspäällikön tyttären kanssa); mainittuna vuonna ja sitä
-seuraavina vuosina saatiin siis kuulla hänen soittoaan useissa
-konserteissa; mutta sittemmin hän tuli mielisairaaksi ja kuoli
-Pietarissa 1848. Hänen jälkeensä esiintyi täällä useita ensi luokan
-viulunsoittajia: Miska Hauser, tsekkiläinen syntyjään, esiintyi
-joulukuussa 1844, ja nuo molemmat laajalti kuulut taiteilijat: H. V.
-Ernst (1847) ja Henri Vieuxtemps (1849). Näiden arvoinen oli melkein
-belgialainen sellonsoittaja Francois Servais (1845): nerokas nuori
-pianonsoittaja Sophie Bohrer, joka antoi neljä konserttia perättäin
-1848; sekä laulajattaret nti Fink-Lohr (1842, 44 ja 45) ja rva
-Henriette Nissen-Salomon, joka kävi täällä syksyllä 1850. Vielä voidaan
-luetella seuraavat: sellonsoittaja C. Schubert (1841 ja 1850). Gip.
-Bomberg (1842 ja 1847) ja tunnettu tanskalainen Chr. Kellermann (1850);
-sellonsoittajat Prospero di Manara (1849), Parys (1849) ja O. v.
-Köningslöw (1850): pianonsoittajat J. Promberger (1842 ja 1847), E.
-Meyer (1844), Anna Römer (1845), Carl Rongsted (1845-46), C. Achenbach
-(1846), Aug. Mahler (1846); laulajattaret neidet Bervald (1842), Math.
-Gelhaar (1843 ja 1845), Henr. Möller (1845), rouva Lelorrain (1848),
-rouva Maria Vollmer (1849); laulajat Ricciardi (1842 ja 1847), Jul.
-Günther (1845) ja Giordani (1850): harpunsoittaja Pratté (1843 ja
-1850); urkujensoittaja G. Günther (1841, 1844) -- jättäen mainitsematta
-joukon vaatimattomampia konsertinantajia.
-
-Kotimaiset konserttitaiteilijat olivat harvinaisia. Kumminkin
-saatiin tuota aikoinaan kuuluisata laulajatarta Johanna v. Schoulzia
-vielä v. 1841 kuulla parissa konsertissa; vieläpä 1849 rouva
-Brandinakin. Myöskin Betty Boije, joka sittemmin siirtyi Tukholmaan
-oopperalaulajattareksi ja meni naimisiin Isidor Dannströmin kanssa,
-antoi täällä vuosina 1847-50 joukon konsertteja. Edellämainittu Aug.
-Tavaststjerna, jonka kaunista ääntä jo kauan oli ihailtu, rupesi
-40-luvun lopulla, luovuttuaan soturinvirasta, silloin tällöin antamaan
-konsertteja. Ja kotimaisten joukkoon lienee sitäpaitsi luettava
-saksalainen Conr. Greve, joka kauan oli soittotaidetta harjoittanut
-Turussa ja antanut vuosina 1846-50 Helsingissä joukon konsertteja,
-johtaen itse orkesterissa omia sävellyksiään.
-
-Säveltäjiä oli Suomessa vielä vähemmän kuin esittäviä taiteilijoita.
-Paitsi mitä Pacius ja tänne koteutunut saksalainen Greve esittivät, ei
-suomalaista sävelkirjallisuutta koko vuosikymmenen kuluessa esiintynyt;
-muuta, kuin Goethen ballaadi "Elvköning", jonka Aug. Engelberg 1841 oli
-säveltänyt (hän oli maailman murjoma maisteri, joka sitten v. 1850
-hukkui Aurajokeen); F. A. Ehrströmin 1846 julkaisema "Neliäänisiä
-lauluja", joiden joukossa oli "Lähteellä", "Joutsen" ja muutamia muita
-jo paljo ennen tunnettuja lauluja: sekä pari vihkoa Axel Gabr.
-Ingeliuksen lauluja pianolle ja samanlainen vihko Carl Collanilta, --
-nämä molemmat miehet esiintyivät vuosina 1846 ja 47 ensi kerran
-säveltäjinä. Siinä oli kaikki.
-
-Kuvaamataiteille koitti parempi aika, kun Taideyhdistys perustettiin.
-Jo enemmän kuin kymmenen vuoden kuluessa oli tehty useita, milloin
-hämärämpiä, milloin tarkkapiirteisempiä ehdotuksia tällaisen seuran
-perustamisesta ja tammik. 27 p. 1846 se vihdoin syntyi. Silloin
-pidettiin, salaneuvos C. Walleenin ollessa puheenjohtajana,
-ensimmäinen kokous yliopistolla, säännöt hyväksyttiin ja osakkeita
-ruvettiin keräämään. Varsinainen perustava kokous pidettiin
-puoltatoista kuukautta myöhemmin suuriruhtinas Aleksander
-Aleksandrovitsin (sittemmin Aleksanteri III:nen), ensimmäisenä
-syntymäpäivänä, maalisk. 10 p:nä, joka päivä sitten määrättiin
-yhdistyksen vuosipäiväksi. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin tuossa
-tilaisuudessa puheenjohtajaksi salaneuvos Walleen sekä jäseniksi
-professorit 1. Ilmoni ja J. J. Nervander, konsuli H. Borgström
-(rahastonhoitaja) ja insinööri M. v. Wright, Nimeksi pantiin pian
-"Suomen taideyhdistys", -- ensiksi oli ajateltu nimeä "Taideyhdistys
-Helsingissä".
-
-Vähää ennen Taideyhdistyksen syntymistä oli kumminkin maassamme
-tapahtunut ja tehty yhtä ja toista, joka oli omiaan herättämään
-taideharrastusta Suomessa. Lokakuulla 1845 oli yliopiston
-piirustussalissa ollut järjestettynä Helsingin ensimmäinen
-taidenäyttely. Tässä näyttelyssä olivat näytteillä olleet nuo
-edellämainitut, ylioppilaskunnan kootuilla varoilla ostamat kipsiset
-veistokuvat sekä erinäisiä piirustussaliin kuuluvia kipsikuvia ynnä 11
-vanhempaa ulkomaalaista öljymaalausta, joita eräs belgialainen
-kauppamatkustaja oli tänne myötäviksi tuonut. Eikä tuo pieni näyttely
-ollut tarkotettua vaikutusta tekemättä; se oli herättänyt varsin
-yleistä harrastusta. Samassa kuussa oli Rob. Wilh. Ekman, oleskeltuaan
-monta vuotta ulkomailla, saapunut Turussa käymään, tuoden mukanaan m.m.
-erään kotimaista aihetta, kohtausta "Hirvenhiihtäjistä", esittävän
-taulun. Ja hänet vastaanotettiin siellä niin lämpösesti, että hän
-sitten jäikin koko loppuijäkseen Turkuun, luoden siellä atelierissään
-vielä paljo teoksia. Tämän taiteilijan vaikutuksesta oltiin jo Turussa
-aikeessa perustaa erityinen taideyhdistys, vaikka tästä tuumasta
-sitten, kun Helsingin taideyhdistys syntyi, luovuttiin ja Turun
-yhdistys liittyi haaraosastona siihen. Myöskin yliopisto oli samana
-syksynä tehnyt jotakin edistääkseen kaunotaiteita: se oli
-piirustussaliinsa ostanut joukon satunnaisesti kaupan olevia vanhempia
-tauluja, niiden joukossa kuusi suomalaisen maalarin Lauraeuksen taulua.
-
-Mitä nämä valmistavat herätykset lienevät vaikuttaneet, sitä on nyt
-vaikea sanoa, mutta varmaa on, että kun Taideyhdistys maalisk. 10 p:nä
-1847 vietti ensimmäistä vuosipäiväänsä ja avasi ensimmäisen
-näyttelynsä, niin oli jo 460 osaketta merkitty. Loistavasti senvuoksi
-tätä vuosipäivää voitiin viettää. Puheenjohtaja Walleen oli mahtava
-mies ja ymmärsi vetää hommiaan julkisuuteen. Hänen välityksellään oli
-seuran suojelijaksi saatu suuriruhtinas Aleksander, ja kun vuosipäivä
-vietettiin hänen syntymäpäivänään, oli se vietettävä niin, kuin tapa
-oli viettää keisarillisia juhlapäiviä. Kokoukseen, joka pidettiin
-Heidenstrauchin talossa Kauppatorin varrella, tuli jäsenten saapua
-juhlapuvussa, univormuissa, tähdet ja nauhat rinnalla, ja
-suurenmoisissa päivällisissä, jotka senjälkeen pidettiin Seurahuoneen
-suuressa salissa, juotiin useita alamaisia maljoja, olipa Berndtson
-tilaisuutta varten sepittänyt korkealle suojelijalle runotkin.
-
-Näyttely, jonka Taideyhdistys silloin ensi kerran oli järjestänyt, oli
-odottamattoman rikas. Luettelossa mainittiin 94 öljytaulua, niistä 52
-kotimaista ja 42 ulkomaista, jälkimmäiset suurimmaksi osaksi
-yhdistyksen puheenjohtajan, salaneuvos Walleenin omia. Yhdistyksen
-tarkoitus oli vaikuttaa taideaistin kehittämiseksi arpomalla
-taideteoksia -- pysyvän taidenäyttelyn perustamisesta ei ollut
-kysymystäkään -- ja tätä arpomista varten oli ostettu tauluja
-Ekmannilta. Magnus ja Ferd. v. Wrightiltä (joka pari vuotta sitten oli
-palannut kotiin Ruotsista). E. J. Löfgreniltä, J. E. Lindhiltä ja Edla
-Janssonilta (sittemmin rva Blommér). Kotimaisia taiteilijoita ja
-taiteilijattaria oli sitäpaitse näyttelyssä edustettuina: Lauraeus,
-Finnberg, Math. Rotkirch, Wilh. v. Wright, B. A. Godenhjelm, L. Forsten
-y.m. Nämä suomalaiset taiteilijat olivat meidän yleisölle siihen asti
-olleet yhtä oudot kuin ulkomaiset: Ekmannilta tosin oli täällä
-edellisenä vuonna ollut joitakuita tauluja näytteellä, mutta harvat
-olivat muiden taiteilijain teoksia nähneet. Nyt niitä sai nähdä kuka
-tahtoi ja samalla jokainen käsitti, että maalaustaide Suomessa ei ole
-mahdoton. Kuvanveistoksia ei sitävastoin tässä näyttelyssä ollut
-ensinkään; sitä taidetta saatiin maassamme vielä vuosikymmenen odottaa.
-
-Taideyhdistys edistyi pyrinnöissään varmasti ja vireästi. Vuosittain
-pidettiin näyttelyitä, aluksi myöskin Turussa, uusia taiteilijoita
-syntyi ja ne saivat kannatusta ja taideharrastus kasvoi joka taholla.
-Helsingin piirustuskoulu avattiin syksyllä 1848, Godenhjelm oli sen
-opettaja, ja Turun piirustuskoulu, jossa opetusta johti Ekman, avattiin
-seuraavana vuonna. Ekmannilla oli muuten tilauksia enemmän kuin
-hän ehti suorittaa; jo 1847 oli hän ryhtynyt Turun kirkkoon
-freskomaalauksia laatimaan.
-
-Yhdistyksen johtokuntaan tuli jo 1847 sihteeriksi Topelius ja
-Nervanderin sijaan valittiin 1849 Fredr. Cygnaeus, joka yhdistystä
-perustettaessa oli oleskellut ulkomailla. Nämä kaksi miestä sitten
-kauan yhdistystä johtivat ja hoitivat. Sillä Walleen luopui
-puheenjohtajantoimesta jo 1849, -- yhdistyksen sääntöihin oli näet
-tehty muutoksia, joita hän ei ollut hyväksynyt, ja hän ei juuri
-kernaasti taipunut muitten tahdon alle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt siirryn kaunotaiteista takasin ylioppilaselämään. Näissä piireissä
-tapahtui jo 1846 jotakin, joka valtasi kokonaan nuoren mieleni.
-
-Ensiksi maininnen uuden Länsisuomalaisen osakunnan luomisesta,
-Korkeiden viranomaisten kammo ylioppilasosakuntia kohtaan oli
-vähitellen lauhtunut, -- sitä oli Pohjolaisen osakunnan luvallinen
-jälleenyhtyminen osottanut. Siten saattoivat Turkulainen ja Borealinen
-osakunta, kumpikin tahollaan huomaten pienuutensa ja vähäpätöisyytensä,
-ruveta ajattelemaan yhtymisensä mahdollisuutta. Ja ennen pitkää
-ruvettiin myöskin miettimään, että Satakuntalainen osakunta voitaisiin
-liittää noihin edellämainittuihin. Nuo tuumat eivät suinkaan niin aivan
-rohkeita olleet, sillä ylioppilasluettelon mukaan oli kevättalvella
-1846 Borealisessa osakunnassa 23, Satakuntalaisessa 31 ja Turkulaisessa
-osakunnassa 32 jäsentä: näiden osakuntain jäsenluku ei yhteensäkään
-noussut edes samaan määrään kuin Savokarjalaisen samoihin aikoihin.
-Mutta moinen yhtyminen oli omiaan rikkomaan vanhoja akateemisia
-traditsiooneja ja toiveet saada tuuma toteutetuksi eivät suinkaan
-olleet suuret. Vaan suuren Länsisuomalaisen osakunnan luominen oli
-kumminkin jo niin vilkas ja eloisa tuuma, ettei yksikään noista
-kolmesta pienestä osakunnasta enää voinut luopua siitä. Tulisella
-innolla asiasta keskusteltiin kaikissa osakuntakokouksissa ja vihdoin
-rohkaistiin mielet ja lähetettiin helmikuussa 1846 konsistorioon
-yhteinen anomus noiden kolmen osakunnan yhdistämisestä. Lupa saatiin
-helpommin kuin kukaan oli uskaltanut toivoakaan. Jo huhtikuun
-puolivälissä oli pyyntöön myönnytty ja päätös siitä asianmukaisesti
-tarkistettu. Ja heti ryhdyttiin innolla uutta osakuntaa järjestämään,
-ensiksi valitsemaan uutta inspehtoria ja kuraattoria. Meidän
-Turkulaisten molemmat entiset viranomaiset tulivat valituiksi,
-inspehtoriksi uuteen osakuntaan tuli näet Geitlin ja kuraattoriksi
-Elmgren.
-
-Näiden vaalien tapahduttua toukokuun alussa oli nyt ensi työksi tuota
-suurta yhtymistä vietettävä arvokkaalla veljeytymiskestillä taikka,
-toisin sanoen, vietettävä tuon uuden, suuren osakunnan komeita
-ristiäisiä. Ihana toukokuun aika oli omiaan tekemään tuosta juhlasta,
-joka oli Kaivopuistossa vietettävä, iloisen ja hauskan.
-
-Silloisten ylioppilasolojen ja tapojen kuvauksena otan tähän
-päiväkirjastani tätä juhlaa koskevan kertomuksen, joka kumminkin on
-kirjoitettu jotakin kuukautta itse juhlan jälkeen.
-
-"Juhla vietettiin toukok. 15 p:nä. Halusimme, että siitä tulisi oikein
-muhkea juhlii ja siksi kutsuimme sinne niin paljon vieraita kuin
-suinkin. Koko konsistoria pyydettiin (paitsi Grot, jonka, samoinkuin
-Ursinin kutsumisesta oli pitkällisiä rettelöitä), samoin noin 50
-ylioppilasta toisista osakunnista sekä kunniajäseniä niin paljo, että
-vieraita oli yli sadan. Isäntiä oli meitä noin 90. Yhdessä joukossa
-marssi koko Länsisuomalainen osakunta kokoushuoneestaan klo 6
-Kaivohuoneelle. Sali oli havupuilla ja köynnöksillä aistikkaasti
-koristettu. Lamput loistivat hauskasti puiden lomitse. Suomen meriväen
-soittokunta oli asetettu lehterille ja se lisäsi suuressa määrin juhlan
-hauskuutta. Vieraat kerääntyivät vähitellen. Kun kaikki olivat koolla
-luki Elmgren sepittämänsä kirjoituksen 'yhteiskuntahengen
-kehittymisestä', jonka hän sittemmin julkasi Horgonbladetissa. Sitten
-alkoivat maljapuheet, joita tavallista lukuisammin pidettiin
-konsistoriolle, kunniajäsenille, muille vieraille, eroaville
-inspehtoreille ja kuraattoreille, uudelle inspehtorille ja
-kuraattorille, vieraille ylioppilaille ja jumala tiesi kelle kaikille.
-Eipä ollut ihme, että tämä kävi erittäin väsyttäväksi -- puheita ja
-vastapuheita kesti monta tuntia. Viimeinen malja esitettiin
-Länsisuomalaisen osakunnan onnelle; sen päälle laulettiin Leisteniuksen
-tilaisuutta varten sepittämä runo, jonka Ingelius oli säveltänyt.
-
-"Vihdoin päättyivät juhlamenot, laulu oli vapaa ja 'Karlo kuninkaan
-ballaadi' kajahti soittokunnan säestyksellä. Illallisen aikaan nousi
-Leistenius pöydälle ja lauloi sepittämiään pilalauluja, jotka
-herättivät ääretöntä ihastusta ja joita sittemmin on niin yleisesti
-laulettu.
-
-"Illallisen jälkeen kannettiin inspehtoria ympäri salia; sitten
-Nordströmia ja vihdoin myöskin rehtori Lagusta. Se oli suurenmoista
-ilonpitoa -- ylioppilaan vapautta tunsi jokainen povessaan. Ukot
-läksivät. Keräsin joukon miehiä ja me saatoimme Nordströmin kantaen
-ulos. Tämä kursaili, käski meidän kantaa rehtoria, vaan me vastasimme,
-että viisi me rehtorista nyt -- ja kannoimme häntä kauas puistoon. Olen
-hyvilläni, että näin häntä kunnioitimme; nyt ei meillä enää ole
-suurmiestä professorein joukossa.[16] -- Me nuoret viivyimme juhlassa
-kello 6:teen asti aamulla, ja hauska oli; kukaan ei ollut humalassa
-koko yönä. Vihdoin soiton kaikuessa kävelimme kotiin päin. Aamu oli
-ihana. Kajautimme eläköönhuudon etevälle kuraattorillemme, Elmgrenille,
-ja erosimme. -- Se päivä kauan muistossani säilyy."
-
-Sen verran Länsisuomalaisen osakunnan syntymäjuhlasta. Sen yhteydessä
-otan tähän vielä seuraavan otteen päiväkirjastani:
-
-"Toukok. 25 p. oli taas ilopäivä. Runeberg oli saapunut kaupunkiin.
-Ylioppilaskunta pani hänen kunniakseen toimeen illanvieton, taas
-Kaivohuoneella. Meitä oli noin 150 miestä. Kutsuvieraat olivat valitut:
-Nordström, Nervander, Tengström, Geitlin, Rein, Ingmaa (E. A.) ja
-Rabbe, ja sehän juhlalle arvon antoikin. Seurustelu oli vapaata.
-Laulettiin ja puhuttiin ja hurrattiin kuten tavallisesti ja hauska oli.
-Leistenius lauloi taas laulunsa: Runeberg ennusti hänestä tulevan
-toisen Bellmannin. -- Kotimatka oli hauska. Saatoimme kaikin Runebergin
-kotiin. Nordström mukana. Oli sateinen yö. Halusimme nyt saattaa
-Nordströmin kotiin, vaan hän kieltäytyi ja uhkasi jäädä Runebergin luo
-yöksi. Silloin tuli Runeberg mukaan ja kaikin saatoimme Nordströmin
-kotiin, hurrasimme, ja saatoimme taas Runebergin. Kaikkiin näihin
-saattamisiin kului yö aamuun asti."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Molemmissa näissä juhlissa oli laulajalla, Jakob Gabriel
-Leisteniuksella, merkkisija pilapöydässä. Tämä iloinen runohenki oli
-Suomen ylioppilaselämässä omituinen, pian ohimenevä piirre, jota sietää
-erikseen muistella.
-
-Leistenius oli tullut ylioppilaaksi samana lukukautena kuin minä ja
-tunsin hänet niiltä ajoilta asti erittäin hyvin. Tuota pientä,
-pyöreähköä satakuntalaista ei ulkomuodosta suinkaan voinut runoilijaksi
-arvata: hänen kasvoillaan leikki joskus hyväntahtoista pilaa, mutta
-useammin näkyi niissä raskasmielisyyttä ja raatelevia, proosallisia
-huolia. Äkkiä kuultiin häntä kumminkin toveripiireissä mainittavan
-erittäin lahjakkaaksi ja iloiseksi tilapäärunoilijaksi. Vähää ennen
-länsisuomalaisten yhdistysjuhlan hän näin rupesi käymään huomatuksi.
-Siellä esittämänsä iloinen laulu perusti hänen maineensa; se olikin
-epäilemättä hänen reippain ja hauskin luomansa. Sittemmin hän esitti
-useita samanlaisia lauluja, mutta sellaista henkevyyttä kuin siinä ei
-enää ollut yhdessäkään.
-
-Kun syksyllä 1861 Julius Wecksellin, Daniel Hjortin tekijän, piti
-länsisuomalaisten vuosijuhlassa lausua Leisteniuksesta muistosanat,
-pyysi tämä nuorempi ystäväni minua kuvaamaan, miten Leisteniuksen
-iloiset laulut oikeastaan olivat syntyneet; hän otaksui että minä,
-vainajan samanikäinen osakuntalainen, sen voisin tehdä. Panin
-silloin kiireisesti paperille pienen kuvauksen, jonka Wecksell
-kokonaisuudessaan muistosanoihinsa lainasi ja jonka tähän otan:
-
-"Meidän aikoinamme olivat ylioppilaat hyvin kekseliäitä löytämään
-kestien aiheita -- suurempia ja pienempiä ylioppilaskekkereitä
-pidettiin aivan myötään. Kaisaniemessä ne melkein kaikki pidettiin ja
-Leisteniuksen aikana ei kesti kestiä ollut, ellei 'tuo suuri
-länsisuomalainen runoilija' ollut mukana.
-
-"Kun Leistenius ensin saapui joihinkin kekkereihin, oli hän usein
-juromielinen, melkeinpä äkänen. Mutta kun maljoja oli maisteltu ja
-lauluja laulettu, väistyivät 'asessorit' vähitellen, hänen pyöreät
-kasvonsa rupesivat kirkastumaan ja iloinen laulun jumalatar sai hänet
-taas valtoihinsa. Silloin huomasivat toverit hänen kasvoistaan, että
-hänen lauluhetkensä oli käsissä. 'Leistenius, tee uusi laulu!' niin
-huudettiin joka taholta: hankittiin paperia ja kynä ja vaikka
-tahtomattaankin työnnettiin L. yksinäiseen n.s. 'tohtorinhuoneeseen',
-jonne hän neljännes- tai puoleksi tunniksi jätettiin, yksin, -- ei
-rauhaan, sillä vähä väliä kurkisti joku ovelta kysyen, joko laulu oli
-valmis. -- Pian se olikin valmis. Hän tuli runohuoneestaan paperi
-kädessään ja meluten hän pöydälle nostettiin, maljakon viereen. Lasit
-täytettiin, yksi työnnettiin Leisteniuksen käteen, ja läsnäolevat
-tunkeutuivat niin lähelle pöytää kuin mahdollista.
-
-"Nyt alkoi laulu. Pilakuvan piirtäjälle olisi siinä ollut hauska aihe:
-Leistenius pöydällä, maljakko jalkojensa välissä, laulaen täyttä
-kurkkua: kasvot loistivat riemua, pää, kädet, ja koko tuo pieni olento
-notkui sävelten mukaan, ja hänen ympärillään ylioppilaslaulua, ahnaasti
-kuunnellen jokaista sanaa, joka hänen suustaan tulvi ja purskahtaen
-vähäväliä nauramaan; ja laulun loppuessa yhtyi se yhdestä äänestä
-toistamaan loppusäkeet äänekkäästi ja meluavasti. -- Tämä kaikki oli
-aivan omituinen piirre Suomen ylioppilaselämälle; se alkoi ja se loppui
-Leisteniuksen mukana ja ainoastaan tässä yhteydessä voidaan
-Leisteniuksen runous ymmärtää.
-
-"Tämä Leisteniuksen tilapäärunouden kausi kesti oikeastaan vain yhden
-vuoden. Senkin jälkeen hän kyllä usein samalla riemulla pöydälle
-nostettiin, mutta hän lauloi silloin tavallisesti vanhoja, hyvin
-tunnettuja laulujaan taikka joskus jonkun uuden, jonka hän ennakolta
-tilaisuutta varten oli sepittänyt. Tapahtuihan kyllä hänen ensi
-aikomaankin, että hän saapui johonkin kestiin valmis laulu taskussaan,
-vaan niin tapahtui ainoastaan erittäin juhlallisissa tilaisuuksissa".
-
-Kun Leistenius vielä lukuvuonna 1846-47 oli kaikissa osakuntajuhlissa
-ja muissa ylioppilaskesteissä sepitellyt lauluja, lopetti hän tämän
-tällaisen runonteon. Vaan runoilemasta hän ei siltä lakannut. Jo
-keväällä 1846 oli sanomissa näkynyt hänen nimimerkillään --br--l
-varustettuja runoja ja lähinnä seuraavana vuonna julkasi hän sekä
-sanomalehdissä että "Necken" nimisessä kalenterissa useita sekä vakavia
-että leikillisiä runopätkiä. Saavuttamansa menestys houkutteli hänet
-keväällä 1847 ulosantamaan itsenäisen runovihon "Pojken". Muistan,
-kuinka hän loistavin kasvoin eräänä päivänä tuli luokseni ja kertoi
-aikeestaan. Arvelin kyllä sellaista julkaisua, jonka sisällöstä hän
-minulle lähemmin teki selkoa, vähän uskalletuksi. Mutta erinäiset
-kirjalliset mahtimiehet olivat häntä kehottaneet runojaan painattamaan
-ja kustantaja Frenckell oli hänelle luvannut 30 hopearuplaa
-tekijäpalkkioksi, enkähän minä voinut noin loistavia ja "heliseviä"
-vaikuttimia kumota. "Poika" ilmestyi ja saavutti menestystä; arvostelu
-oli sekä omassa maassa että Ruotsissa yleensä erittäin kehuva ja painos
-myötiin pian loppuun. Tämä menestys näkyy sitä seuraavina aikoina
-suuresti kannustaneen hänen runollista luomisvoimaansa. Sillä jo saman
-vuoden jouluksi oli hän saanut valmiiksi uuden, suuremman runovihon,
-nimeltä "Ynglinen" (Nuorukainen). jonka hän omalla kustannuksellaan
-julkaisi. Mutta tätä vihkoa kohteli arvostelu jo paljo ankarammin.
-Vähän myöhemmin siirtyi Leistenius opettajauralle ja hänen toimensa
-ylioppilasrunoilijana oli päättynyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kysymys J. J. Nordströmin eroamisesta yliopistosta ja siirtymisestä
-Ruotsiin oli ollut vireillä aina noista v:n 1844 syyslukukauden
-merkkitapauksista lähtien ja se kysymys oli valppaamman nuorison mieliä
-melkoisesti huolettanut. -- Siitä virisi huhu toisensa jälkeen. Väliin
-kerrottiin, että hänen poistumisensa jo oli peruuttamattomasti
-päätetty, väliin taas, että Nordström valittaisiin rehtoriksi Ursinin
-sijalle, joka tuuma olikin jotenkin varma v. 1845, mutta josta sitten
-viime hetkessä oli pakko luopua. Väliin taas huhuttiin, että hänestä
-tulisi prokuraattorin apulainen ja v.t. prokuraattori appiukkonsa
-Synnerbergin jälkeen, väliin uskottiin, että isänmaanrakkaus kaikissa
-tapauksissa pidättäisi hänet kotimaassaan. Tämä viimemainittu toivomus
-elähdytti varsinkin nuorisoa ja se itse Nordströmille julkisesti
-lausuttiinkin, kun eräs ylioppilasosakuntain lähetystö kävi hänen
-luonaan; vaan sille hän ei vastannut muuta kuin vältellen. Vähän
-senjälkeen ja heti rehtorin vaalin tapahduttua (jolloin Lagus
-valittiin) jätti hän todellakin erohakemuksensa. Konsistorio kyllä,
-lähettäessään Nordströmin erohakemuksen kanslerinvirastoon, huomautti,
-kuinka korvaamattoman vahingon yliopisto kärsisi, ellei voitaisi
-pidättää Nordströmiä yliopistossa. Ja pitkä aika kului, ennenkuin
-eronpyyntiin suostuttiin. Vielä koko syyslukukauden 1845 hoiti
-Nordström professorinvirkaansa. Samana syksynä hän kutsuttuna kävi
-Pietarissa. Prokuraattorin-apulaisen paikka oli yhä auki. Tämän kaiken
-nojalla toivottiin parasta. Mutta yhtäkkiä kuultiin, alussa helmikuuta
-1846, että Nordströmin erokirja oli saapunut korkeimmasta paikasta. "Se
-oli surullinen aika kun se vihdoin tuli", niin olen kirjoittanut
-päiväkirjaani. "Se herätti suuttumusta ja surua; suuttumusta sekä
-hallitusta että häntä itseäänkin kohtaan, miltä kannalta kukin asiaa
-katsoi". Vaan vielä ei toki lakattu toivomasta, että Nordström Suomeen
-jäisi; hän kävi taas Pietarissa ja silloin pidettiin varmana että asia
-oli päättynyt hyvin. Siinä uskossa eli ainakin nuoriso vielä
-Länsisuomalaisen osakunnan edelläkerrotun yhtymisjuhlan aikana. Mutta
-vähän senjälkeen tuli ratkaiseva loppupäätös.
-
-Nordströmin lähdöstä olen päiväkirjaani kirjoittanut: "Hän matkusti
-toukokuussa Ruotsiin, nimitettiin heinäk. 19 p. sikäläisen
-valtioarkiston hoitajaksi, sai lahjapalkkioita ja palasi tänne takasin
-elok. 20 p:n tienoissa. Täällä hän viipyi jonkun aikaa, möi
-huutokaupalla tavaransa ja toimitti muuttoaan. Mieleltään oli hän
-murheellinen ja hän rupesi potemaan rintatautia. Parikymmentä hänen
-ystäväänsä yhtyi lahjoittamaan hänelle hopeaiset kynttiläjalat. Lokak.
-4 p. lähti hän perheensä kanssa matkalle. Berndtson oli hänen lähtönsä
-johdosta kirjoittanut todella kauniit runomittaiset jäähyväissanat
-Morgonbladetiin. Ylioppilaat olivat päättäneet häntä kylmästi kohdella;
-vaan kun lähdön hetki lähestyi, silloin ei enää kukaan voinut olla
-kylmä. Lyhyessä ajassa teki Ingelius säveleen Berndtssonin runoon,
-harjoitettiin laulu ja kello kahdeksan 4 p:än aamulla seisoi 200
-ylioppilasta rannalla. Sateessa siinä odotettiin kello 10:neen saakka,
-jolloin Nordström tuli laivaan. Nyt heläytettiin laulu ja Nordström
-vastasi, syvästi liikutettuna, muutamin sanoin laivan kannelta: hän
-sanoi, että vaikkei hän nyt enää voinutkaan puhumalla palvella
-isänmaataan, niin alkoi hän sitä kumminkin kirjoittamalla tehdä. Suuri
-osa yliopiston opettajistosta ja koko palvelijakunta oli myös rannalla
-jäähyväisiä lausumassa. Moni rinta siellä huoahti. Taivaskin oli
-pilvessä, siitä tipahti silloin tällöin kyynel. Laivan lähtiessä
-lauloimme vielä: 'Kukkuu, kukkuu'. Nordström seisoi kauan kannella,
-hattu kädessään -- ja katosi vihdoin. Surullisella mielellä kaikki
-maihin kävelivät".
-
-Sattuma oli, että samassa höyrylaivassa, jossa Nordström matkusti
-Suomesta pois, oli myöskin monasti edellä mainitsemani Robert
-Tengström. Tuo 23 vuotias dosentti matkusti nyt opintomatkalle, mieli
-täynnä suuria isänmaallisia tulevaisuudentuumia. Muutamia päiviä
-aikuisemmin olimme eräänä iltana Kaisaniemessä lausuneet hänelle
-iloiset jäähyväiset. Kukaan ei silloin voinut aavistaa, että tuo nuori,
-etevä mies, jonka nerokkaat pyrinnöt olivat niin jalot ja jonka sydän
-oli lämpimämpi kuin kenenkään muun, ei enää koskaan palaisi
-kotimaahansa. Toisin oli määrätty. Hiukan toista vuotta myöhemmin,
-marrask. 13 p. 1847, katkasi kuumetauti Pariisissa hänen onnellisen ja
-toivorikkaan elämänsä. Kuinka suurta surua tämä kuolemantapaus
-kotimaassa herätti, sen ovat Fr. Cygnaeus ja J. V. Snellman vaikuttavin
-sanoin julkilausuneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suuri muisto tältä samalta syksyltä on Runebergin "Maamme"-laulun ensi
-ilmestyminen. Jäljennöksiä tästä uudesta runoelmastaan oli tekijä
-antanut muutamille lähimmille ystävilleen ja nämä sitä aluksi
-julkilukivat ainoastaan suurimmassa salaisuudessa ja luotettavimmassa
-seurassa. Yleisemmin tunnetuksi se tuli vasta, kun se pohjolaisen
-osakunnan vuosijuhlassa samana vuonna, marrask. 9 p:nä, laulettiin
-F. A. Ehrströmin tekemällä säveleellä.
-
-Myöhempäinkin polvien nuoriso voinee kyllä ymmärtää, kuinka mahtavasti
-tämä laulu vaikutti silloisiin nuoriin mieliin ja kuinka se nostatti
-herännyttä kansallistunnetta. Olimme iloiset ja ylpeät, kun olimme
-saaneet kansallislaulun, joka oli elävä kaikkina aikoina: vapaina,
-iloisina ja turvallisina katselimme tulevaisuutta kohden varmoina,
-niinkuin runoilija siitä, että synnyinmaan laulu vielä kerran
-korkeemman kaijun saa.
-
-Runeberg antoi sitten "Maamme"-laulunsa niille nuorille ystävilleen,
-jotka julkaisivat "Fosterländskt album" nimistä sarjateosta,
-painettavaksi sen 3:nteen vihkoon. Tämän vihon julkaiseminen viivähtyi
-kumminkin huhtikuuhun asti 1847 ja silloin oli laulu jo ehtinyt tulla
-varsin yleisesti tunnetuksi. Olipa Borgå Tidning m.m., sopimattomasti
-kyllä, painattanut palstoilleen siitä suurimman osan, kun se oli
-laulettu Porvoon kaupungin privilegioiden vuosijuhlassa v. 1846.
-
-Ehrströmin sävel ei tullut koskaan oikein suosituksi ja se unhottuikin
-pian. Toukok. 13 p. 1848 kuultiin ylioppilasten Toukokuun juhlassa ensi
-kerran Paciuksen sävel, ja se kuljettaa "Maamme" laulun edelleen
-tuleville sukupolville.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niiden seikkojen joukossa, jotka meitä ylioppilaita keväillä 1846
-innostivat, on mainittava myöskin Akateemisen Lukuyhdistyksen
-perustaminen. Siihen puuhaan ryhtyivät muutamat vanhemmat ja nuoremmat
-opettajat ja ylioppilaat: sääntöehdotus laadittiin ja sen hyväksyi,
-sittenkuin sitä yleisessä kokouksessa oli tarkastettu, myöskin rehtori.
-"Isosti tulee tämä yhdistys ylioppilashenkeä virkistämään ja ehkä
-herättämään koko yliopistoon uuden elämän" -- sellaisen toivomuksen
-olen päiväkirjaani tämän tapauksen johdosta kirjoittanut.
-
-Lukuyhdistys oli avattava uudeltavuodelta 1847 ja perustava kokous
-pidettiin kahta kuukautta aikasemmin. Osanotto siihen oli aluksi
-vapaaehtoista, vuosimaksu 3 ruplaa 50 kop. hopeata, mutta vuodesta 1849
-yhtyivät jo kaikki ylioppilasosakunnat yhdistykseen. Hoito uskottiin
-viisimiehiselle komitealle, jonka jäseniksi ensi vuodeksi valittiin
-professori Rein, varakirjastonhoitaja Törnegren, dosentti Arppe,
-lisensiaatti Topelius ja maisteri Elmgren. Huoneusto vuokrattiin
-Etelä-Esplanaatin ja Fabianinkatujen kulmassa olevasta
-kaksikerroksisesta puutalosta: se kalustettiin ja siihen hankittiin
-vaatimaton ravintola. Hankittiin sanomalehtiä ja aikakauskirjoja,
-silloisiin oloihin nähden koko runsaasti: Journal des Débats, Revue des
-deux Mondes, Augsburger Allgemeine Zeitung, Illustrierte Zeitung,
-Magasin für die Litteratur des Auslandes, Das Inland (Tartosta),
-tanskalainen Faedrelandet, muutamia ruotsalaisia lehtiä ja
-aikakauskirjoja, sekä kaikki Suomessa ilmestyvät sanomalehdet -- useampia
-niitä sentään ei ollut.
-
-Eikä petyttykään siinä, mitä Lukuyhdistyksestä oli toivottu. Ennen oli
-menty lehtiä lukemaan kaupungin kondiittoriioihin taikka vanhan
-Kahvi-Maijan luokse -- hän oli muinaisaikuinen kahvilan pitäjä Turusta,
-joka oli seurannut yliopistoa Helsinkiin ja eli täällä vielä
-1850-luvulla --, vaan nyt saivat ylioppilaat lukea lehtiään ja juoda
-kahviaan yhdistyksessä, iltoja ei tarvinnut enää viettää kapakoissa,
-vaan istuttiin lukuyhdistyksessä, jossa aina tapasi ystäviä ja
-tovereita sekä vanhempia akateemisia kansalaisia, joiden keskustelut
-olivat opettavia. Ruokaa yhdistyksessä sai, mutta juovutusjuomia ei.
-Suurella mielihyvällä muistelen lukuyhdistyksen ensi aikoja ja niitä
-monia hauskoja hetkiä, joita siellä vietin. Usein siellä esitelmiäkin
-pidettiin. Niin lausui siellä joulukuussa 1847 vasta ulkomailta
-palannut Fredr. Cygnaeus ylevät muistosanansa Rob. Tengströmin kuoleman
-johdosta ja samana ja seuraavana vuonna siellä eri aineista pitivät
-esitelmiä Nervander, Rein, Elmgren, Tigerstedt. Berndtson y.m.
-Häiritsemättä sai lukuyhdistys jatkaa hiljaista elämätänsä aina vuoteen
-1850 asti, jolloin sitä ruvettiin epäillen katselemaan ja jolloin
-ylempäin viranomaisten toimesta määrättiin, että lukusalia ei saa pitää
-auki aamupäivin sekä samalla tehtiin muita rajoituksia, joiden
-haitalliset seuraukset pian tulivat näkyviin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuoden 1846 viimeisiä merkkitapauksia oli Saima-lehden kuolema.
-
-Kahtena ensimmäisenä sanomalehtivuotenaan oli Snellman saanut toimia
-verrattain hyvässä rauhassa sensuurin puolelta. Painoasiamiehenä oli
-Kuopiossa saman koulun kolleega, jossa Snellman oli rehtorina, ja tämä
-osotti, kuten Snellman itse kertoi, siksi suurta kunnioitusta
-rehtoriaan kohtaan, että antoi tämän päättää, mitä lehdessä saisi olla.
-Vaan, kuten jo edellä huomautin, rupesi 1840-luvun myöhemmällä
-puoliskolla yhä tummempia pilviä kerääntymään valtiolliselle taivaalle,
-ja nämä pilvet kävivät pian Saimalle uhkaaviksi.
-
-Eihän voi kieltää, että Snellman jos kukaan oli lehdellään häirinnyt
-yleistä levollisuutta, ja sehän oli sensuuriohjeiden mukaan
-perin vaarallista. Hän oli tosin tarkoin varonut koskettelemasta
-puhtaasti valtiollisia kysymyksiä, vaan hän oli taloudellisissa ja
-yhteiskunnallisissa artikkeleissaan väliin aika ankarasti arvostellut
-olevia oloja ja esivallan toimenpiteitä ja siten loukannut milloin
-yhtä, milloin toista vallassaolijaa. Hänen suomenmielisyytensä oli
-monesta tuntunut lievimmin sanoen harmilliselta. Useita
-yliopistonmiehiä oli hän arvosteluillaan suututtanut: Niin esim.
-Nordströmin, jonka laatimaa metsäasetusta hän oli ankarasti
-arvostellut; samoin Nervanderin, jota vastaan hän kirjoitteli tuossa
-pitkällisessä kynäsodassa "kirjallisesta keskustasta" ja "yliopiston
-vähäisestä arvosta", j.n.e. Saiman vihollisten lukumäärä siten vuosi
-vuodelta lisääntyi, vaikka toisakseen myöskin sen lukijakunta lisääntyi
-(sillä oli noin 700 tilaajaa, joka oli silloisiin oloihin katsoen
-paljon). Mutta tuosta lisääntyvästä tyytymättömyydestä luulivat
-valtiomiehet sellaiset, kuin Cas. v. Kothen ja Klinckowström, saavansa
-kannatusta pyrinnöilleen suojella maata sellaiselta yhteiskunnan rauhan
-hävittäjäkappaleelta kuin Saima-lehdeltä.
-
-Siten saatiin ensiksi toimeen keisarillinen kirjelmä (toukok. 11 p:ltä
-1846), joka asetti senssorit läänien pääkaupungeissa, Helsinkiä
-lukuunottamatta, kuvernöörien valvonnan alaisiksi ja jonka kautta nämä
-saivat oikeuden antaa painotarkastajille lähempiä ohjeita, joten
-sellaisia kirjoituksia, joita kuvernööri piti "sopimattomina", ei saisi
-lehdissä ilmestyä. Tämän määräyksen seuraukset rupesivat pian tuntumaan
-ei ainoastaan Saima-lehden toimitukseen vaan myöskin sen lukijoihin.
-Saatiin pian lukea kirjakauppailmoituksia keskellä tekstiosastoa sekä
-nähdä muita sittemmin tutuksi tulleita jälkiä sanomalehden sisällön
-tarkasta huolenpidosta. Kerran hävisi kokonainen numero ihan teille
-tietymättömille. Vaan eipä siinä vielä kyllin. Itse kuolemanisku ei
-enää ollut kaukana.
-
-Vielä jouluk. 19 p. kertoi Saima ilmestyvänsä seuraavanakin
-vuotena 1847. Mutta seuraavassa numerossa, joka ilmestyi vasta
-uudenvuoden aattona, ilmoitettiin aivan lyhyesti, että ilmestyminen
-oli lakkautettu, josta syystä tilausilmoitus peruutettiin.
-Jäähyväissanoissa yleisölle lausuttiin m.m.: "Saiman elinaika ei ole
-ollut pitkä; ehkäpä on sitä sentään jonkun mielestä ollut tarpeeksi.
--- -- Erityisesti on moitittu lehden ankaraa kirjoitustapaa,
-arvattavasti syystä. -- -- Totuus ei yleensä mitään kultaamista siedä.
-Eikä suurelle yleisölle lausuttuja sanoja ole aivan paljo silitettävä
-eikä koristeltava. Pysymme vielä siinä vakaumuksessa, että arvoisa
-yleisö väliin tarvitsee herätyksen sanan. -- -- Tarvitaan joskus kova
-ääni ennenkuin se kaikkien korviin kuuluu ja ennenkuin kaikki
-myöntävät, että heidän sisälliset ajatuksensa ovat julkilausutut." --
-
-Ei mikään maan muista lehdistä uskaltanut koettaakaan kertoa tuosta
-salaperäisestä lakkautuksesta. Sellaista uutista olisi varmaankin
-pidetty "sopimattomana". Mutta Morgonbladetissa oli jouluk. 21 p.
-surupuitteiden sisäpuolella runo, nimeltä "Kuolon viesti", jossa
-valitettiin, että pimeyden vallat tahtovat hyvän ja jalon kuolemaa,
-vaan samalla vakuutettiin, että on olemassa voima ihmisten sydämmissä,
-joka on tuota valtaa voimakkaampi. Noiden samojen surupuitteiden
-sisäpuolella oli uutinen erään suuriruhtinattaren vähän aikusemmin
-tapahtuneesta kuolemasta. Asianomainen senssori varmaankin luuli runon
-sitä tarkoittavan.
-
-Vaan Saiman lakkautuksen kautta ei vielä voitu tehdä loppua
-Snellmanin toimesta sanomalehtimiehenä. Jo tammikuussa 1847 teki Elias
-Lönnrot, joka asui Kajaanissa, anomuksen saada Kuopiosta ulosantaa
-"Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning" nimistä sanomalehteä.
-Kenellekään ei voinut olla salaisuus, että Snellmanista tulisi tämän
-"kirjallisen lehden" varsinainen toimittaja. Vaan vaikka samana vuonna,
-varmaankin esiintulleesta syystä, maalisk. 30 p. oikeus antaa lupia
-uusille lehdille samoin kuin kieltää ennen luvattujen lehtien
-ilmestyminen oli siirretty senaatilta kenraalikuvernöörille, ei tuota
-haettua lupaa voitu Lönnrotilta kieltää. Ensimmäinen numero
-Litteraturbladetia ilmestyi toukokuulla 1847 ja tässä kuukauslehdessä
-Snellman senjälkeen puhui Suomen sivistyneelle yleisölle niinkauan kuin
-asui Kuopiossa, eli lopulle vuotta 1849 asti. Uusi lehti oli kyllä
-sisällöltään enemmän "kirjallinen" kuin Saima ja sen lukijakunta oli
-siitä syystä myös pienempi (tilaajia noin 400): vaan ajan ja
-kansakunnan suuria kysymyksiä koetti Snellman senkin kautta pitää
-mielissä vireillä niinkuin ennenkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuon ajan synkät pilvet eivät iskeneet salamoitaan ainoastaan Saimaan.
-Viipurissa oli maanmittari P. Hannikainen vuodesta 1845 ulosantanut
-Kanava-nimistä viikkolehteä, joka oli ensimmäinen vartonaisesti
-rahvaalle aijottu suomenkielinen sanomalehti. Asiantuntemuksella ja
-tarmolla käsiteltiin tässä lehdessä useita yhteiskunnallisia kysymyksiä
-ja kaunokirjallisessa suhteessa hoidettiin lehteä etevällä tavalla.
-Mutta juuri Viipurissa oli, kuten tunnettu, parooni C. von Kothen
-kuvernöörinä, ja siitä ajasta alkaen, jolloin sanomalehtien tarkastus
-joutui kuvernöörien silmälläpidon alaiseksi, kävi Kanavalle elämä
-katkeraksi. Hannikainen kesti kumminkin vuoden 1847 loppuun saakka,
-mutta silloin sai hänen lehtensä yhtä hiljaisen joululahjan kuin Saima
-edellisenä vuotena -- sen ilmestymien kiellettiin.
-
-Sama kohtalo oli tullut myöskin lehtori C. A. Gottlundin omasta
-kirjapainosta Helsingistä v:sta 1846 toimittaman lehden "Suomalaisen"
-osaksi, jopa sen ensimmäisen elinvuoden alkupuoliskolla: mutta tämä
-lakkautus ei aivan paljo hämmästyttänyt ketään, joka tunsi toimittajan
-omapäisen luonteen ja joka hänen kirjailijatointaan seurasi. Seuraavana
-vuonna sai Gottlund kumminkin panna alulle uuden "Suomi" nimisen
-lehden, jota jatkettiin aina vuoteen 1849 asti, mutta sillä tavalla,
-että puolet numeroista katosivat tuntemattomille teille.
-
-Eikä näillä kuristustoimenpiteillä onnistuttu tukahduttamaan
-suomalaisen sanomalehdistön syntymistä. Alussa vuotta 1847 rupesi
-Helsingistä sanomalehti "Suometar" ilmestymään. Sitä rupesi
-toimittamaan neljä ylioppilasta, sen innostuksen etevää edustajaa, joka
-silloin ylioppilasnuorisoa elähdytti, nim. A. E. Ahlqvist, D. E. D.
-Europaeus, P. Tikkanen ja A. Varelius. Kaikki nämä olivat jo antaneet
-näytteitä kirjallisesta kyvystään. Ahlqvist oli julkaissut Runebergin
-käännöksensä ja yhdessä Tikkasen kanssa ruvennut "Annikka" nimiseen
-pieneen kokoelmaan suomentamaan ulkomaisia kaunokirjallisia tuotteita.
-Tikkanen oli sitäpaitse pitänyt päähuolta savokarjalaisten "Lukemisien"
-toimittamisesta. Tuo haaveilijaluontoinen kielentutkija Europaeus oli
-ollut pitkillä runonkeruumatkoilla Kalevalan kotipaikoilla ja tuonut
-sieltä hyvin arvokkaita satoja. Länsisuomalainen Varelius oli tullut
-tunnetuksi m.m. kansankirjansa kautta "Enon opetuksia luonnon
-asioista", jossa hän etevällä tavalla oli kansantajuisesti esittänyt
-erinäisiä luonnontieteellisiä aineita. Todellisella isänmaanrakkaudella
-he kaikki työhön kävivät käsiksi, sen voin todistaa. Olin näet niihin
-aikoihin usein varsinkin Ahlqvistin ja Tikkasen seurassa ja monta
-kertaa saapuvilla, kun nuo neljä miestä suunnittelivat uutta
-sanomalehteään, voinpa kehua olleeni kummina, kun lehteä ristittiinkin
-s.o. läsnä siinä tilaisuudessa, jolloin "Suomettaren" nimi ensiksi
-ehdotettiin ja hyväksyttiin.
-
-Kiitettävällä tavalla ajoi Suometar suomalaisen kansallisuuden ja
-suomenkielen asiaa. Suurta lukijakuntaa sillä ei ollut (kahtena ensi
-vuonna noin 300 tilaajaa, joista 60 tai 70 Helsingissä), vaan Tikkanen
-jatkoi työtään sitkeästi ja uuraasti, sittenkin kun hänen toverinsa eri
-syistä yksi toisensa perästä olivat luopuneet toimituksesta, taistellen
-noissa yhä pimenevissä oloissa kevääseen asti 1850. Silloin tuli isku,
-josta tuonnempana laajemmin kerron ja joka vaikutti, että ensi
-vuosipuoliskon päätyttyä Suomettarenkin täytyi lakata ilmestymästä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Epäilemättä oli Saimaa ja suomenkielisiä sanomalehtiä kohtaan käytetyn
-kuristusjärjestelmän tarkotuksena tukahduttaa kasvava kansallisuusliike
-ja masentaa pyrinnöt suomenkielen hyväksi. Mutta eipä ollut siinä
-helppo täyttä johdonmukaisuutta noudattaa. Samoilta ajoilta on olemassa
-erinäisiä hallituksen määräyksiä suomenkielen hyväksikin. Olen jo
-maininnut, että suomenkieli uuden kouluasetuksen kautta vuodelta 1841
-oli otettu opetuskieleksi kimnaasien ja ylempäin alkeiskoulujen
-ylimmille luokille (2 tuntia viikossa joka luokalla). Nyt,
-vuosikymmenen puolivälissä, ilmestyi uusi asetus jumaluusopin
-ylioppilaiden vaatimuksista (1846, maalisk. 4 p.), säätäen, että heidän
-pitäisi opetella paitsi sekä suomen- että ruotsinkielistä lausuntoa,
-laulua ja messuamista, vielä välttämättä suomenkielen lehtorin edessä
-suomenkielen kirjoittamisen taitoa ynnä suorittaa suomenkielinen
-kirjoituskoe tiedekunnassaan. Vähän sen jälkeen käskettiin
-julistuksella maalisk. 21 p:ltä s.v. yliopiston konsistoria tekemään
-ehdotuksen niiden stipendien jakamisesta ylioppilaille, jotka osottivat
-erityistä suomenkielen ja kirjallisuuden tuntemista, jonka ohessa
-tuomiokapitulelta käskettiin, asettaessaan pappeja ehdolle virkoihin,
-ottamaan huomioon heidän suomenkielen taitoaan. Ja seuraavana vuonna
-(1847, maalisk. 13 p.) säädettiin, että opettajiksi ala-alkeiskouluihin
-oli lupa ottaa ainoastaan sellaisia, joilla oli riittävä suomenkielen
-tuntemus.[17] Eihän tämä paljoa ollut, vaan osotti se kumminkin, että
-ajan pyrintöjä ja vaatimuksia edes joihinkin määriin huomioonotettiin.
-
-Kysymys suomenkielen professorinviran perustamisesta yliopistoon oli
-myöskin vireillä. Jo 1840 kuuluu (J. J. Nervanderin tiedonannon
-mukaan) maan arkkipiispan ja yliopiston rehtorin kautta tehdyn v.t.
-kanslerille, kreivi Rehbinderille, pyyntö sellaisen professorinviran
-perustamisesta, erityisesti huomauttamalla Lönnrotin suuria ansioita,
-mutta kansleri kuuluu olleen sitä mieltä, että tätä kysymystä ei
-silloin voitaisi ottaa esille, koska juuri riemujuhlan johdosta
-yliopisto oli saanut käytettäväkseen kaksi virastaeronneen paikkaa.
-Kysymys joutui lepäämään vuoteen 1846 asti, jolloin yliopiston
-konsistori äsken mainitun reskriptin johdosta suomenkieltä taitavain
-ylioppilasten stipendioista, teki ehdotuksen vakinaisen suomenkielen
-professorinviran perustamisesta. Asiasta vaadittiin senaatin lausuntoa
-ja se, kenraalikuvernöörinapulainen Thesleff etupäässä, sitä puolsi,
-vaikkakin Klinckowström tuossa tilaisuudessa lienee tehnyt parastaan
-maalatakseen fennomanian hirmuisen pelottavaksi ilmiöksi, joka muka
-ulonsi pyrintönsä ja ohjelmansa Suomen rajojen ulkopuolelle asti.
-Kysymyksen lopullinen ratkaiseminen lykkäytyi kumminkin vuoteen 1850
-asti, jolloin todellakin perustettiin suomenkielen professorinvirka --
-samoihin aikoihin jolloin suomenkielinen kirjallisuus sai tuon tunnetun
-suuren surmaiskunsa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Varmoilla ja tasasilla askelilla edistyivät kumminkin niihin aikoihin
-suomenkielen pyrinnöt. Suomalaisen kirjallisuuden seura oli niiden
-pääahjona; sillä oli tosin käytettävänään vähät taloudelliset varat
-(sen tulot ja menot eivät vielä näihin aikoihin tavallisesti kohonneet
-1,000 hopearuplaan vuodessa); sen kokoukset, joita pidettiin yliopiston
-tiedekuntahuoneessa, olivat varsin vaatimattomat, niissä oli saapuvilla
-noin pari, kolmekymmentä jäsentä, joista suuri osa ylioppilaita, ja
-ruotsinkieli oli vielä kauan käsittelykielenä. Mutta seura oli
-kumminkin jo ehtinyt laajentaa toimintaansa: ensi aluksi oli se
-julkaissut kansanlaulujen ja satujen kokoelmia, nyt se jo puuhaili
-myöskin suomenkielistä oppikirja- ja lukemistokirjallisuutta. "Nämä
-ponnistukset, jotka vähitellen käyvät tiheämmiksi ja voimakkaammiksi"
--- niin kirjoitti Snellman kerran ilmoittaessaan Saimassa jonkun seuran
-teoksista -- "eivätkö ne olekin kuin hengenvaarasta pelastuneen
-ensimmäisiä tajunnan ilmiöitä? Heräävän ympärillä on kysyviä,
-levottomia katseita, toivon ja pelon vaiheilla vaappuvia sydämmiä.
-Onhan kysymys miljoonain onnesta, kansakunnan elämästä taikka
-kuolemasta." -- Yhä yleisemmin seuraa ja sen pyrintöjä ruvettiinkin
-kannattamaan; Viipurissa syntyi 1845 erityinen suomalainen
-kirjallisuudenseura, toimimaan, ei ristiriidassa vanhemman seuran
-kanssa, vaan veljellisessä yhteistyössä; vuodesta 1846 kutsuttiin
-naisiakin sen jäseniksi ja lahjoja rupesi entistä runsaammin tulvimaan;
-osottivatpa Haminan sotilasuralle valmistautuvat nuorukaisetkin
-isänmaallista mieltään lahjoittamalla tulot keväillä 1846
-julkaisemastaan kalenterista "Finska kadetten" Suomalaisen
-kirjallisuuden seuralle.
-
-Innostus oli joskus mennä yli kaikkien järjen rajojenkin. Helsingissä
-oli kevättalvella 1846 puheenaineena eräs tapaus, joka muistutti
-muinaisia lasten ristiretkiä pyhään maahan. Kolme koulupoikaa, ijältään
-11-14 vuotiaita, katosi eräänä päivänä ja heidät löydettiin vasta monta
-päivää haettua jostakin maalta monen peninkulman päästä. M. A.
-Castrénin y.m. esimerkki oli innostanut heidän isänmaallista
-mielikuvitustaan ja salaa olivat he lähteneet keväthankien halki
-astelemaan, tutkiakseen, kuten sanoivat, kolmen vuoden ajan sisämaassa
-suomenkieltä ja kansanelämää ja työskennelläkseen sitten kielen ja
-kansallisuuden pyhän asian hyväksi.
-
-Toisen innostuksen ilmiön, joka oli vähän sukua tälle tässä kerrotulle,
-vaikka se tempasi mukaansa kypsemmässä ijässä olevia ihmisiä -- niiden
-joukossa minutkin -- tahdon myöskin mainita. Eräänä päivänä
-maaliskuussa 1847 astui vinttikamariini kolme hyvää ystävää, joiden
-kanssa erinäisistä syistä viime aikoina olin ollut harvemmin yhdessä:
-Ahlqvist, K. Collan ja O. Toppelius. Heidän kasvoistaan näin heti, että
-heillä oli jotakin suurta ja tärkeätä mielessään; mutta keskustelu
-luisti hitaasti, he vitkastelivat asiaan käydessään. Vihdoin sain
-tietää asian:
-
-Oli aikomus perustaa nuorten liitto voimalla ja vauhdilla edistämään
-suomenkielen ja suomalaisuuden asiaa sen kautta, että sen jäsenet
-mikäli mahdollista vapautuisivat ruotsinkielestä; opettelisivat kaikin
-voimin suomea, jos eivät sitä entuudestaan osanneet, ja sitten
-puhuessaan ja kirjoittaessaan karttaisivat käyttää muuta kuin suomea
-kaikkien kanssa, jotka vain suomea osaisivat. Kaikin tavoin olisi
-koetettava levittää valistusta kansaan ja korotettava kansallista
-sivistystä. Aikomus oli rakentaa tarkempi suunnitelma, kunhan oli saatu
-kokoon suurempi määrä tovereita. Minua tämä tuuma sydäntäni myöten
-innostutti ja me lähdimme heti kaikki ulos kokoamaan useampia
-liittolaisia. Jo seuraavana päivänä piti noin 12 miestä asian johdosta
-kokouksen ja monena päivänä perättäin pidettiin sellaisia kokouksia,
-joissa keskusteltiin ja laadittiin sääntöehdotuksia erinomaisella
-innolla. Vaikea oli vain saada liitolle käytännöllisiä ohjesääntöjä.
-Lopuksi kumminkin, kun jo noihin neuvotteluihin oli melkein väsytty,
-saatiin jonkunlainen liittokirja hyväksytyksi ja sen alle kirjoitti
-yksitoista miestä nimensä, nim. tuuman alkuunpanijat, Suomettaren
-toimittajat ja muutamat muut.[18] Ennenkuin useampia nimikirjoituksia
-ennätettiin kerätä, jäähtyivät jo mielemme. Innostuksemme lamautti
-etupäässä Elmgren. Luulimme, että tämä vanhempi ystävämme meitä
-rupeaisi yrityksessämme tukemaan. Mutta, vaikka hän olikin teoriassa
-vankka suomalaisuuden mies, oli kokemus jo osottanut hänelle, kuinka
-vaikeaa käytännössä on vaihtaa pois äidinkielensä toiseen, ja hän
-osotti meille nuorekkaan tuumamme mahdottomaksi. Silmämme aukenivat nyt
-ja koko yrityksestä ei syntynyt muuta kuin unhotettu paperi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen jo edellä kertonut, että huhtikuussa 1841 kolleegineuvos J. Grot
-nimitettiin venäjänkielen ja kirjallisuuden sekä Venäjän historian
-professoriksi Suomen yliopistoon ja että tämän uuden professorinviran
-perustamisen yhteydessä muihinkin toimenpiteisiin ryhdyttiin
-venäjänkielen oppimisen edistämiseksi Suomessa.
-
-Uusi professori sai toimekseen yleisemmin valvoa venäjänkielen
-harjoittamisen oppimista yliopistossa ja siis tarkastaa toisten
-venäjänkielen opettajain tointa. Ja tätä tarkoitusta varten seurasi nyt
-toinen toimenpide toistaan. -- Venäläisten kirjojen ostamista varten
-yliopiston kirjastoon määrättiin 500 hopearuplaa vuodessa. --
-Julkisista stipendeistä oli kaksi annettava ylioppilaille, jotka
-uutterasti ja menestyksellä olivat venäjänkieltä opiskelleet;
-sitäpaitse määrättiin kymmenen samanlaista stipendiä kehotukseksi
-venäjänkieltä oppimaan sellaisille ylioppilaille, jotka "olematta
-muuten toisia hakijoita heikommat osottivat parhaiten tätä kieltä
-taitavansa." -- Toukok. 4 p. ilmestyi keis. julistus, joka määräsi,
-että "jos säädetyissä virkatutkinnoissa suoritetut näytteet muuten ovat
-yhtäläiset, on sille syntyperäisesti suomalaiselle hakijalle, jolla on
-suurempi kyky puhua ja kirjoittaa venäjänkieltä, annettava empimätön
-etusija siviilivirkoihin suuriruhtinaskunnassa." -- Ja vielä kesäkuussa
-samana vuonna myönnettiin kymmenen 350 ruplan suuruista matka-apurahaa
-ylioppilaille, joiden kahden vuoden ajan tulisi opiskella jossakin
-Venäjän yliopistossa "perinpohjin venäjänkieltä oppiakseen".[19]
-
-Olen jo puhunut niistä uusista, venäjänkielen opetusta kouluissa ja
-kimnaaseissa koskevista muutoksista, joihin ryhdyttiin v. 1841
-kouluasetusten johdosta. Maininnut olen myöskin, että saman vuoden
-lopulla venäjänkielen opinnäytteen suorittaminen ylioppilastutkinnossa
-kävi pakolliseksi kaikille niille, jotka eivät erityisten
-kouluasetusten kautta olleet siitä velvollisuudesta vapaat.
-
-Jokainen siis heti alusta selvästi oivalsi, että uudelle venäjänkielen
-professorille oli uskottu tärkeitä tehtäviä. Samalla ystävällisyydellä,
-jota Grot riemujuhlassa oli saanut Helsingissä nauttia, vastaanotettiin
-tuo nerokas ja hienosti sivistynyt professori nytkin astuessaan
-uuteen professorinvirkaansa. Hänen ensimmäisillä luennoillaan
-venäjänkielisestä kirjallisuudesta -- jotka hän piti ruotsiksi --
-kuuluu luentosali olleen täpösen täysi. Arvossapidetyt ja hienot
-maisterit ja ylioppilaat -- jotka valmistautuivat valtiomiehiksi --
-läksivät toinen toisensa perästä stipendiaatteina Moskovan yliopistoon
-eikä sitä pidetty muuna kuin varsin sopivasti yhdistettynä tiedon ja
-onnen etsimisenä. Vielä uutena vuotena 1844 kirjoitti tuo
-isänmaallisuudestaan tunnettu Fab. Collan samassa kirjoituksessaan,
-jossa hän puhui suomenkielestä kansalliskielenämme sekä siitä, mitä
-olisi tehtävä, jotta tämä kieli pääsisi täysiin oikeuksiinsa, m.m.
-seuraavaa: "Toiselta puolelta on venäläinenkin sivistys meille nyt
-suuresta arvosta ja meidän on tutustuttava siihen: sillä ainoastaan jos
-tunnemme venäläisen kansan kielen, sen kirjallisuuden ja koko sen
-henkisen elämän voimme oikein ymmärtää itäisiä naapureitamme, joiden
-lähellä nyt olemme, ja saada heidät meitä ymmärtämään; tämä kielitaito
-on varsin tarpeellinen myöskin ulkonaisessa elämässä. Sivistys on
-sitäpaitse yleensä ja päätuloksiinsa nähden kaikille kansoille yhteinen
-ja sen tulee niin olla."
-
-Mutta asema ja käsitys muuttui tässä suhteessa vähitellen. Ryhdyttiin
-yhä uusiin toimenpiteisiin venäjänkielen opetuksen edistämiseksi. V.
-1844 (elok. 19 p:nä) ilmestyi julistus, jonka mukaan siitä pitäen
-suomalaisia ylioppilaita oli lähetettävä opiskelemaan venäläisiin
-yliopistoihin yhtä monta kuin siihen asti, mutta määrättiin näille nyt
-korotettu valtioapu, 500 hopearuplaa vuodessa; ehtona oli, että
-stipendin saajain täytyi sitoutua viiden vuoden ajan palvelemaan
-venäjänkielen opettajina suomalaisissa kouluissa, mutta jos hakijoita
-ei näillä ehdoilla riittävästi ilmestyisi, voitiin kumminkin pari kolme
-350 ruplan suuruista stipendiä myöntää sellaisillekin hakijoille, jotka
-sitoutumatta palvelemaan venäjänkielen opettajina tahtoivat tarkoin
-perehtyä venäjänkieleen. Venäjältä palattua luvattiin 500 ruplan
-stipendiaateille heti avonaisia venäjänkielen opettajanvirkoja Suomessa
-ja sen ohessa kaikki Venäjällä voimassa olevat arvonimet ja niitä
-seuraavat edut.
-
-Nämä lisämääräykset matkastipendiohjeisiin muuttivat melkoisessa määrin
-niiden entisen luonteen. Nyt ei vaadittu stipendiaatilta ainoastaan,
-että hänen itsensä tuli oppia venäjätä, vaan hänen piti myöskin
-elinajakseen sitoutua sitä koulujen nuorisolle opettamaan. Mutta
-stipendien hakijoita ei nytkään puuttunut, vaikka ne hakijat nyt olivat
-toisenlaiset kuin entiset. Ne olivat nyt lukujaan laiminlyöneitä taikka
-muita toivottomia, joilta muut pyrinnöt olivat kuivuneet, taikka
-sellaisia onnenonkijoita, jotka tavottelivat tarjottua kultakoukkua.
-Vaikuttimet ja tarkoitukset kävivät siis tässä kohden varsin
-veljellisesti käsikädessä. Ja toverit rupesivat noita "Moskovanmiehiä"
-pitkään katselemaan.
-
-Grot rupesi myöskin yhä innokkaammin toimimaan yliopistossa. Niin oli
-hän jo syksystä 1845 vaihtanut julkiset venäjänkielen luentonsa
-tutkintokollegioihin. Tämä oli siihen aikaan varsin harvinaista ja kun
-se huomattiin, herätti se hänen oppilaissaan, jotka sillävälin olivat
-varsin harvalukuisiksi sulaneet, suurta harmia. Pian he päättivät panna
-mielenosotuksen toimeen tuolle kuulustelevalle luennoitsijalle. Eräänä
-päivänä, kun Grot saapui luennolleen, näki hän tuon muuten
-harvalukuisen kuulijakuntansa varsin lukuisaksi kasvaneen. Hän
-nähtävästi heti oivalsi, mistä oli kysymys, ja kysyi, äänen vähän
-vavahtaessa, tahtoivatko ylioppilaat, että heitä kuulusteltaisiin.
-"Emme, me tahdomme kuunnella", vastattiin. Silloin Grot selitti, että
-koska kuulijakunta nyt on semmoista, ettei se tahdo vastata
-kysymyksiin, niin hän luonnollisesti pitää tavallisen luennon. Hän piti
-silloin luennon parista Pushkinin runosta -- kellään ei ollut kirjaa
-edessään. Kun kello löi, olivat kuulijat niin kärsimättömiä ja
-isoäänisiä pois päästäkseen, että luennoitsijan täytyi lopettaa kesken
-lauseensa. Seuraavalle luentotunnilleen ei Grot ollenkaan saapunut ja
-kun lukukausi samassa loppui, ei kuulustelutunteja enää pidetty sillä
-lukukaudella eikä seuraavillakaan. -- Samoihin aikoihin kuuluu
-toinenkin pieni mielenosotus tapahtuneen Grotille; oli julkinen
-tutkinto venäjänkielessä ja ylim. professori Baranovski oli siinä
-tutkijana, vaan Grot yritti siinä, korkeamman virkamahtinsa nojalla,
-myös tekemään kysymyksiä. Sitäkään ei sen kerran jälkeen tapahtunut.
-
-Tällaista pientä mielenosotusta tapahtui seuraavina lukukausina
-useammissa muodoissa. Eräissä kandidaattipidoissa alussa vuotta 1846
-laulettiin, kuten muistan, samalla nuotilla kuin "Studentens glada lif"
-ensi kerran tuo sittemmin niin yleisesti tunnettu laulu "Vi fara till
-Moskva" j.n.e. Venäläisistä stipendiaateista tuli keväillä 1847
-Ahlqvist, suorapuheisena kuin ainakin, lausuneeksi muutamassa
-maljapuheessa karkeanlaisen sanan, joka herätti suurta paheksumista ja
-vaikutti että Ahlqvist, kun hän ei taipunut peruuttamaan sanojaan,
-karkotettiin savokarjalaisesta osakunnasta. Mutta sen johdosta pantiin
-Ahlqvistille, ennen hänen lähtöään Helsingistä, hiljaisuudessa toimeen
-lähtökekkerit Kaisaniemessä, jossa satakunta ylioppilasta oli
-saapuvilla. -- Ja kukapa ne kaikki pikkutapaukset sen ajan
-ylioppilaselämästä muistaakaan. Maltilla ja tyyneydellä kohteli Grot
-kaikkia noita hänelle osotettuja tyytymättömyyden ilmauksia.
-Tiettävästi hän ei koskaan koettanut niitä kostaa eikä hankkia
-itselleen hyvitystä. Hän sulkeutui vain yhä enemmän itseensä ja rupesi
-ikävöimään täältä pois. Alussa vuotta 1853 saikin hän arvokkaan
-opettajanpaikan Pietarissa ja jätti helsinkiläisen professorinpaikkansa
-Baranovskille, joka, kuten tunnettu, sai toimeen, että venäjänkielen
-oppimista Suomessa ainakaan vastaiseksi ei olisi harrastettava muuten
-kuin vapaaehtoisuuden tietä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuonna 1847, kesäkuun 21 ja 22 päivänä, vietettiin taas kaksi
-promotsioonijuhlaa, toinen lääketieteellisessä ja viides filosoofisessa
-tiedekunnassa. Mitään merkillistä ei ole niistä kerrottavana;
-lääketieteellinen tapahtui kokonaan ruotsiksi, filosoofiuen
-vielä latinaksi: jälkimmäisessä ei promovendejä enää pakotettu
-vihkimätilaisuudessa avaamaan eikä sulkemaan kirjoja, eikä heidän enää
-tarvinnut esiintyä univormuissa, vaan olivat he puetut mustiin
-takkeihin ja valkosiin liiveihin.
-
-Kohta näiden juhlien jälkeen pääsin ensi kerran matkustamaan
-ulkomaille, Ruotsiin. Olin aina ikävöinyt päästä tuohon vanhaan
-emämaahan, jonka historia minulle hamasta lapsuudestani oli niin tuttu.
-Seitsemän hauskaa viikkoa siellä vietin, enimmäkseen Tukholmassa. Kävin
-kumminkin myöskin Upsalassa, Skoklosterissa ja Dannemorassa sekä tein
-matkan Götan kanavaa pitkin Motalaan ja sieltä Vetternjärveä myöten
-Vadstenaan ja Ombergiin.
-
-Tukholmassa oleskellessani oli minulla ilo nähdä J. J. Nordströmin;
-kävin hänen luonaankin. Kalliina muistona on minulle se ystävällisyys,
-jota hän ja hänen perheensä silloin ja sittemmin Tukholmassa käydessäni
-minulle osoitti.
-
-Upsalan hautausmaalla kävin ja, niin sanoakseni, vietin hartaushetken
-Erik Gustaf Geijerin kahta kuukautta aikasemmin peitetyllä haudalla.
-Geijer oli ihanteeni sekä historioitsijana että ajattelijana ja
-stilistinä. Olin lukenut useampaan kertaan kaikki mitä hän on
-kirjoittanut. Rakastin häntä niin, että, kuten nuoruudessani kerran
-kirjoitin, tuskin saatoin kärsiä, että muut häntä nimeltään
-mainitsivat. Sillä ei kukaan muu mielestäni tehnyt sitä kyllin suurella
-lämmöllä eikä kunnioituksella.
-
-Kotimaan ja Ruotsin historian ja kirjallisuuden lukeminen oli aina
-ollut minulle mieluisinta ja erityisesti olin historiallisen
-kirjallisuuden hankkimiseen käyttänyt paljo aikaa. Pohjoismaiden
-yhteiskuntajärjestystä olin innolla tutkinut: nyt, syksyllä 1847,
-rupesin tutkimaan muitakin yhteiskuntajärjestyksiä. Perehdyin etupäässä
-Amerikan Yhdysvaltojen valtiolliseen hallitusmuotoon. Ja todellakin
-uusi maailma siinä nuoren sieluni eteen avautui. Minussa heräsi uusia
-tulevaisuudentuumia. Eurooppa, oli minusta vanhentunut, mädännyt. Ja
-juuri kuin sitä parhaallani ajattelin ja uneksuin, alkoi vuosi 1848!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli ilta maaliskuussa 1848. Lukuyhdistyksessä oli lukuisa joukko
-vanhempia ja nuorempia yliopiston jäseniä koolla, tavallista
-lukuisampi, sillä sinä iltana oli pidetty esitelmä. Joimme teetä,
-keskustelimme hienoksittain politiikasta; Sveitsin sodasta. Baijerin,
-Tanskan, Italian tapahtumista, puhuimme Guizot'sta, Pariisin
-reformikokouksista j.n.e. ja odottelimme jonkunlaisella jännityksellä
-ulkomaan postia, jonka piti sinä iltana saapua.[20] Mitään ulkomaisia
-sanomalehtiä ei kumminkaan saapunut. Vaan Taideyhdistyksen
-vuosikokouksesta, jota taas suurilla päivällisillä oli vietetty -- oli
-maaliskuun 10:s päivä -- saapuivat myöhemmällä Cygnaeus, Topelius ynnä
-muita. He olivat kuulleet hämäriä huhuja Pariisissa tapahtuneesta
-suuresta vallankumouksesta, Ludvig Filipin paosta, tasavallan
-julistamisesta y.m. ja tulivat lukuyhdistykseen saadakseen vereksistä
-lehdistä tarkempia tietoja. Vaan kun niitä ei ollut, päätimme lähteä
-Clopattin konditoriaan (Helenankadun varrelle), jossa pidettiin
-Pietarilaisia lehtiä, katsomaan, eikö niitäkään ollut saapunut. Siellä
-olikin todellakin veres numero St. Pet. Zeitungia. Saimme yksityisen
-huoneen -- meitä oli saapuvilla, ellen muista väärin, Fr. Cygnaeus, Z.
-Topelius, S. G. Elmgren, A. E. Arppe, Z. Cleve, W. Zilliacus, veljeni
-Otto ja minä -- ja luimme siellä nyt, maalisk. 10 päivänä, ensimmäiset
-tiedot noista suurista, maailmanhistoriallisista tapahtumista, joita
-oli Pariisissa tapahtunut helmik. 23 ja 24 päivinä. Hämmästyksestä
-jäimme ensi aluksi äänettömiksi. Ja melkein kuin itsestään ilmestyi
-pöydälle pullo samppanjaa. Äänettöminä tyhjensimme lasit. Cygnaeus
-käveli lattiata edestakaisin, hiveli poskipartaansa ja rupesi
-innostuneena kertomaan henkilöistä ja mielialoista Pariisissa, josta
-hän vähän aikaa sitten oli palannut. Topelius kiirehti heti
-kirjoittamaan lehteensä 20 rivin pituisen vallankumousuutisen -- lehden
-piti ilmestyä seuraavana päivänä. Ja niin pääsi vähitellen keskustelu
-vireille. Vaihdettiin ajatuksia siitä, minkä uuden valtiollisen muodon
-Eurooppa saisi. Ilma tuntui meistä kaikista kevyeltä hengittää. Ja kun
-tästä illanvietosta, jota en ole koskaan voinut unhottaa, erosimme,
-hymyili meille uusi päivä.
-
-Sitten seurasivat pitkänä sarjana peräkkäin kaikki v:n 1848 suuret
-tapaukset, "Se, joka palavalla nuorukaisen sydämmellä on saanut elää
-mukana vuonna 1848, -- se kiittäköön Jumalaa", niin kerran myöhemmin
-kirjoitin.
-
-Ja kumminkin oli vuoden 1848 epäsuora vaikutus meidän oloihimme
-ainoastaan kieltoperäinen.
-
-Yliopistossamme oli vähää ennen vuoden 1847 päättymistä tapahtunut
-merkittävä muutos. Vanha varakansleri Thesleff oli marraskuussa
-lähtenyt ijäiseen lepoon ja tuon rauhaisan, valkeatukkaisen
-kenraalin sijaan oli yliopisto korkeimmaksi Suomessa oleskelevaksi
-hallitusmiehekseen saanut Kaukasian sotatiloilta palanneen, parhaassa
-miehuudenijässään olevan soturin, Uudenmaanläänin kuvernööriksi äsken
-nimitetyn kenraalimajurin Johan Mauritz Nordenstamin. Yli
-kahdenkymmenenvuotisella palvelusajalla Kaukasiassa oli Nordenstam
-tullut tavallista huomatummaksi. Hänen nimeään mainittiin kotimaassa
-etevimpäin Venäjän palveluksessa olevain suomalaisten joukossa; huhu
-kuvasi hänen luonteensa jaloksi ja ritarilliseksi. Oltiin siitä syystä
-iloisia, kun sellainen mies saatiin kotimaahan takaisin ja
-mielikuvituksessa häneen isänmaallisia toiveita kiinnitettiin. Hänen
-saapuessaan tänne pitivät kyllä ne alemmat viranomaiset, joiden kanssa
-hän joutui tekemisiin, hänen käytöstään kovin jyrkkänä ja
-sotilasmaisena; vaan kun hänet lukukautta avattaessa helmikuussa 1848
-ensikerran esitettiin ylioppilaskunnalle, miellyimme hänen kauniiseen
-miehevään ryhtiinsä ja hänen meille lausumiin sanoihinsa. Nuo sanat
-olivat vakavat, jalot ja humaanit: vakuuttipa hän m.m. että hän tahtoi
-antaa kannatuksensa ainoastaan tiedoille ja kyvylle yliopistossa.
-
-Sen aikuiselta ylioppilaselämältä, vaikka siinä jo olikin isänmaallista
-innostusta ja jaloja pyrintöjä, ei kumminkaan puuttunut heikkoja ja
-eikä huonoja puolia. Elämä ei tosin ollut aivan samanlaista kuin
-ensimmäisinä aikoina yliopiston Helsingissä ollessa: mutta tavat
-muuttuvat vasta vähitellen. Vaan mies sellainen, kuin uusi
-varakansleri, joka ei koskaan ennen ollut tutustunut yliopistoon eikä
-ylioppilaisiin, jolle Aasian rajaseutujen sotilaselämän ankara kuri oli
-painunut veriin ja jonka luonteessa erinomainen tarkkuus ja järjestys
-oli huomattavin piirre, tällainen mies piti varmaankin sitä, mitä hän
-täällä sai nähdä ja kokea, aivan merkillisesti ristiriitaisena hyvän
-tavan ja järjestyksen kanssa. Hän antoi kumminkin asiain aluksi
-rauhallisesti kehittyä. Antoipa hän ylioppilaille luvan
-kansleritoimensa ensi lukukaudella viettää Toukokuunjuhlaa vanhaan
-totuttuun tapaan, jota he kahteentoista vuoteen eivät olleet saaneet
-tehdä. Vuoden 1836 jälkeen, jolloin tuollaisessa juhlassa paitsi
-varsinaista julkista ohjelmaa oli juotu malja isänmaallekin, eivät
-rehtorit Pipping ja Ursin olleet uskaltaneet myöntyä tällaisen juhlan
-viettämiseen. Lagus, vaikka olikin kaikkien vanhojen akateemisten
-menojen harras ystävä, ei ollut myöskään voinut auttaa ylioppilaita
-tässä kohden, niinkauan kuin Thesleff oli varakanslerina. Mutta nyt,
-Nordenstamin aikana keskellä v:n 1848 kevättä, sai nuoriso tuon hartaan
-toivonsa täytetyksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ken lie mukana ollut, se ei ole unhottanut Toukokuunjuhlaa 1848.
-Nuorison mieli oli sinä vuonna tavallista virkeämpi, kevät oli tullut
-miltei kuukautta aikusemmin kuin tavallisina vuosina. Floran päivänä,
-Toukokuun 13 päivänä, oli kevätjuhla vietettävä; koivut olivat, juhlan
-kunniaksi, pukeutuneet hienoimpaan lehtipukuunsa. Se oli kaunista ja
-iloista. Valmistukset eivät kumminkaan aivan rettelöittä suoriutuneet.
-Kaupungin naiset olivat äsken ylioppilaskunnalle lahjoittaneet lipun --
-saman, joka sillä vieläkin on, -- valkosen silkkilipun, Suomen vaakuna
-keskellä, laakerilehvän ympäröimänä. Juhlan parhaaksi riemukohdaksi oli
-kuviteltu sitä, kun saataisiin tämän lipun suojassa kulkea saatossa
-juhlaan. Mutta siinä tuli este. Lippu oli valmis, mutta sitä ei saatu
-ottaa mukaan. Vihdoin kumminkin luvattiin, että lippu saataisiin
-pystyttää juhlakentälle, mutta marssittaessa sitä ei saanut kantaa
-mukana: ja taas virkistyivät jo alakuloisiksi käyneet mielet.
-
-Klo 3 i.p. sanottuna päivänä lähdimme me, ylioppilaitten koko lauma,
-yliopistosta laulun kaikuessa kävelemään. Ilma oli kaunis, mieliala
-paras. Pitkällä sillalla odotti kaartin soittokunta. Siellä pysähdyimme
-ja siellä heläyttivät laulajat ja soittajat yhdessä Paciuksen itsensä
-johdolla ensi kerran "Maamme"-laulun. Se oli, sen voin vakuuttaa,
-historiallinen hetki; kuvitelkoon myöhempi polvi sitä innostusta!
-Sieltä marssia jatkettiin, soittokunta etunenässä, ja loppumaton jono
-ajajia ja astujia, miehiä, naisia ja lapsia seurasi meitä juhlaa varten
-luovutetulle Gumtähden alueelle saakka. Voimakas "hurraa" kajahti, kun
-ylioppilaat hyökkäsivät Suomen lippua kohden, joka siellä liehui. Sen
-viereen asettui kaartin soittokunta; toiseen paikkaan meriväen
-soittokunta. Nämä molemmat vuorottelivat laulujen kanssa. Joukko
-valkosia telttoja oli kentälle pystytetty, niiden edustaisille pöydille
-oli maljoja katettu. Tervehdysmaljaksi juotiin suurista sarvista simaa.
-
-Ja niin alkoi juhla, johon oli kutsuttu koko yliopistopiiri,
-kenraalikuvernöörinapulainen ja senaatti, ylimmät sotilasviranomaiset,
-virastojenpäälliköt ja joukko muita virkamiehiä, porvariston edustajia
-y.m., y.m., ja jota sitäpaitse ympäröitsi tuhansiin nouseva joukko
-kutsumattomia vieraita, m.m. kaupungin kaikki naiskaunottaret. Juotiin
-pitkä sarja virallisia maljoja. Ja viimeiseksi nousi Suomen lipun alle
-asetetulle puhujalavalle Fr. Cygnaeus, -- joka noin kuukautta sitten
-yliopiston juhlasalissa oli pitänyt suuren muistopuheensa Nervanderista
--- esittämään Suomelle maljan. Tätä puhetta on moneen kertaan kuvattu.
-On kerrottu, kuinka Cygnaeus venetialaisessa vaipassaan seisoi siinä
-lähes tunnin puhuen Suomen nimestä, sen kauneudesta, sen muistoista,
-sen toiveista, kuinka hänen sanansa vaimensivat kaiken rähinän tuossa
-vilkastuneessa ihmisjoukossa, kuinka silmät kyyneltyivät, kuinka
-kaikuvat hyvähuudot usein keskeyttivät puheen ja kuinka sen päätyttyä
-kaikki päät paljastuivat ja kajahutettiin "Maamme" laulu, joka
-soitettiin ja laulettiin yhä uudelleen, ilman että siitä oli loppua
-tullakaan. Kauniimmin kuvasi sen puheen kumminkin Z. Topelius muutamia
-päiviä myöhemmin Hels. Tidningareissa, siinä runossa, joka tässä
-(suomennettuna) julaistaan:
-
-    Suomen nimi.
-
-    Toukokuun 13 p. 1848.
-
-    Ja päivyt sammuva kullassaan
-    Jo vaipuu vienoihin vesiin;
-    Se saaret pukevi purppuraan
-    Ja illan siunaus soi yli maan,
-    Yön kuu käy ylhä jo esiin.
-
-    Vaan joukot nuoret ne riemuisna
-    Saa kokoon kummuilla, mailla;
-    Ei tunnu pakkoa, murhetta,
-    He kerran kevähän helmassa
-    Vain liehuu lintujen lailla.
-
-    Mut torven merkillä julkisen
-    Jo taukoo humu ja huiske;
-    Vain loiske kuuluvi laineiden
-    Ja metsän huokaus hiljainen
-    Ja vieno kukkien kuiske.
-
-    Mies kansan keskellä hartahan
-    Nyt haastaa jaloa kieltä,
-    Tuo ilmi luottehen tenhoisan,
-    Ja syntysanan niin mahtavan,
-    Mi usvat väistävi tieltä.
-
-    Jäät rintain sana se sulattaa
-    Kuin aurinko kevään puolla,
-    Kuin raikas tuuli se humajaa;
-    On onni, kun sille elää saa,
-    Sen vuoksi taistella, kuolla.
-
-    Ja kaikki kuulevat, paljasna pää,
-    Niin hiljaa, hengähtämättä,
-    Ja sydän rinnassa sylkähtää,
-    Ja kyynel poskella välkälitää,
-    Pois vierivi näkijättä.
-
-    Niin sana siivekäs lennähtää, --
-    Ylt' ympäri silloin raikuu
-    Yks riemu määrätön myrskyää,
-    Ja torvet ylvähät säestää,
-    Ja "Maamme", "Maamme" se kaikuu.
-
-    Ja tietää tahdotko nimen sen,
-    Mi kaikuu kauaksi kantain,
-    Kautt' ilmojen, yli aaltojen
-    Ja vuorten, maiden ja metsien
-    Ja selkäin, saarten ja rantain?
-
-    Siis sielus pohjahan piirrä se
-    Ja viime hetkehes kanna,
-    Sit' uskollisesti palvele,
-    Kaikk' yksin Suomelle, Suomelle
-    Työs, lempes, henkesi anna!
-
-    Se kalleimmista on kallihin,
-    On äitisi armahainen;
-    Se elon soi, se sen vaatikin,
-    Sen kunniaks elää ja kuoliakin
-    Nyt vanno'os, nuorukainen!
-
-    Jo päivyt kullassa sammuupi
-    Ja vesiin vienoihin vaipuu,
-    Se valas kallihin kuulevi;
-    Oi, nähköön heelmät se lempesi,
-    Yön varjot kerran kun haipuu!
-
-Puheenalaisen Toukokuunjuhlan monista, vilkkaista hetkistä on
-mainittava se, jolloin varakansleri Nordenstam lasi kädessään kiitti
-ylioppilaita illan juhlasta ja siitä jalosta hengestä, joka juhlaa oli
-elähyttänyt. Korkean vieraan nostivat ylioppilaat vankoille
-käsivarsilleen ja kantoivat hänet äänekkäästi hurraten rinnettä alas
-odottaviin vaunuihin.
-
-Uuden varakanslerin ja ylioppilaskunnan välinen suhde oli siis silloin
-vielä mitä paras. Mutta juuri samassa kuussa tapahtuivat Wienissä nuo
-suuret vallankumousmetelit, joihin ylioppilaat niin suoranaista osaa
-ottivat ja erityisesti lienevät nämä Wienin tapahtumat nostaneet
-keisari Nikolain kauhun ja pelon yliopistoja ja ylioppilaita kohtaan
-korkeimmilleen. Varmaankin sai silloin Nordenstam korkeimmasta paikasta
-uusia, salaisia määräyksiä, miten hänen yliopiston korkeimpana
-hoitajana olisi sitä hallittava, ja näitä ohjeita hän tottelevana
-soturina sokeasti otti noudattaakseen. Suhteet siis muuttuivat jo
-syksyn alusta 1848.
-
-Kesäkuussa samana vuonna oli tosin Gabriel Rein, nuorison suureksi
-riemuksi, valittu ja nimitetty rehtoriksi. "Rein toi uuden ajan
-yliopiston rehtorinvirkaan", niin on Cygnaeus joskus lausunut. Ja totta
-se olikin, jos piti silmällä konsistorion puheenjohtajan vapaata,
-isänmaallista mieltä ja rehellistä, lämpöstä hyväntahtoisuutta nuorisoa
-kohtaan. Mutta jos otti huomioon yliopiston hallinnossa ja kurinpidossa
-vallitsevat periaatteet, niin oli vanha aika, jota Nordenstamin
-persoona edusti, jäykempänä voimassa kuin koskaan ennen, ja uusi aika,
-jota tuo liiaksi hyväluontoinen ja liiaksi helposti säikkyvä Rein
-edusti, odotteli yhä vielä kainona ovella.
-
-Ikävyydet yliopistossa kävivät siten yhä pahemmiksi. Pienimmät
-ylioppilaiden ja poliisivallan väliset kinat -- kuljeskelevien
-yöpoliisien lukua lisättiin myötään ja kasakoita ja jalkaväkeäkin
-käytettiin lisänä -- säikyttivät jo viranomaisia. Ylioppilasta, joka
-kadulla poltteli sikaaria, epäiltiin murhapolttoaikeista: jos hänellä
-oli poski- ja leukapartaa, niin häntä pidettiin yhteiskunnalle
-epäilyttävänä. Ilma oli täynnä "tykinlaukauksia". Varakansleri rupesi
-yhä enemmän kaukasialaiseksi sotapäälliköksi: mutta tuon kankean
-vormupuvun alta pilkisti kumminkin useissa yksityistapauksissa jalo
-sydän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tammikuussa 1848 oli J. J. Tengström täysinpalvelleena eronnut
-filosofian professorin virastaan. Hakijoiksi tähän auki jääneeseen
-professorinvirkaan ilmoittautuivat silloin jo 52 vuotias saman aineen
-apuopettaja, G. F. Aminoff ja rehtori J. V. Snellman Kuopiosta.
-Molemmat hakijat suorittivat asianmukaiset opinnäytteensä syyskuussa
-samana vuonna. Suurimmalla jännityksellä odotettiin, miten konsistorio
-ehdollepanon suorittaisi. Tiettiin, että Snellmanin suuret tieteelliset
-ja kirjalliset ansiot kyllä tunnustettiin, mutta että suuri osa
-konsistorion jäsenistä paheksui hänen rauhaa häiritsevää toimintaansa.
-Aminoff sitävastoin ei ollut kenenkään rauhaa häirinnyt. Hän ei
-ollut koskaan painosta julaissut muuta, kuin välttämättömimmät
-väitöskirjansa; -- mutta hän oli lähes kaksikymmentä vuotta ollut
-apuopettajana ja siinä toimessa vakavasti harjoittanut n.s.
-ylioppilasleipomista ja vähän aikaa ollut Helsingin lyseon rehtorina.
-Viime vuosina oli hän ollut senssorina ja toiminut siinä virassa,
-luonteensa koko jäykkyydellä, yhtä suurella säälimättömyydellä kuin
-puuttuvalla arvostelukyvyllä. -- Verratessaan toisiinsa näitä miehiä
-täytyi konsistorion jäsenten pakostakin luopua siitä persoonallisesta
-vastenmielisyydestä, jota useilla heistä oli Snellmania kohtaan;
-ensimmäiselle ehdokassijalle asettivat Snellmanin kaikki muut, paitsi
-kaksi, jotka pitivät Aminoffin ansioita suurempina. Mutta asia oli
-korkeammassa paikassa ratkaistava ja voitiinpa jo ennakolta olla
-jotenkin varmoja, että Snellmanille ei virkaa annettaisi. Niinpä
-kävikin. Helmik 23 p. 1849 nimitettiin Aminoff professoriksi.
-
-Voi kuvailla ylioppilasnuorison mielialan, kun tieto levisi tämän
-nimityskysymyksen ratkaisemisesta. Snellman syrjäytetty, hyljätty, ja
-Aminoff, tuo "kuiva ukko", tuo personoittu senssuuri, nimitetty! -- Jos
-Snellman olisi ollut Helsingissä, olisi hänen hyväkseen tietysti heti
-pantu mielenosoituksia toimeen: -- edellisenä syksynä, kun hän oli
-väittelemässä Helsingissä, oli ylioppilaskunta tervehtinyt häntä
-juhlaillallisissa Kaivohuoneella. Mutta nyt ei voitu esiinpurkaa
-tunteita muulla tavoin, kuin mielenosotuksen kautta Aminoffia
-_vastaan_. Ymmärrettiin, että tällainen teko silloisina aikoina
-tuottaisi ikävyyksiä. Mutta nuoria miehiä ei millään keinoilla voitu
-pidättää. Ja niin päätettiin panna kissannaukujaiset toimeen ja mitä
-kirkuvimmalla rähinällä ne laulajaiset maalisk. 7 p:nä pidettiinkin
-Aminoffin asunnon edustalla.
-
-Tällä kertaa oli ehkä yliopistolla todellakin syytä vapista. Mutta
-pahin ukkospilvi meni toki onnella ohi.
-
-Snellman tiesi itse, yhtähyvin kuin muut, odottaa, miten
-professorikysymys ratkaistaisiin. Jo ennenkuin ratkaisu tuli oli hän,
-muutamain ruotsinmaalaisten ystäväinsä kehotuksesta, hakenut auki
-olevaa professorinvirkaa Upsalassa, mutta sen hakemuksensa hän
-kumminkin pian -- samalla tavalla kuin syksyllä 1845, jolloin hän oli
-hakeutunut filosofian professoriksi Lundiin -- isänmaallisesta
-velvollisuudentunnosta peruutti. Kuopiossa kävi hänelle kumminkin ilma
-liian ahtaaksi; taloudellisetkin syyt pakottivat häntä hakemaan
-toisenlaista toiminta-alaa. Hän rupesi ajattelemaan "jotakin
-porvarillista ammattia"; hyvät ystävät, konsuli H. Borgström
-etunenässä, kannattivat häntä tässä aikeessa lämpösesti. Ensiksi
-aijottiin Helsinkiin perustaa kauppaopisto, jonka johtajaksi
-Snellmania ajateltiin: mutta tästä aikeesta luovuttiin marraskuussa
-1849 ilmestyneen, nähtävästi erityisesti tätä tapausta varten
-laaditun määräyksen takia, joka kielsi yksityisiä perustamasta
-uusia kouluja ilman kenraalikuvernöörin lupaa. Sitten tuumittiin
-valmistaa Snellmanille paikka uudessa eteläsuomalaisessa
-merivakuutusyhdistyksessä, mutta siitäkin tuumasta oli luovuttava.
-Sillävälin Snellman kumminkin erosi rehtorinvirastaan Kuopiosta
-lokakuussa 1849 ja muutti saman vuoden viime päivinä Helsinkiin, jossa
-hän vastaanotti ystävänsä Borgströmin hänelle tarjoaman konttoripaikan.
-Tässä paikassa pysyi hän sitten, samalla hoitaen muitakin afääritoimia,
-kuten vakuutusyhtiö Northern'in agenttuuria y.m., siihen saakka, kunnes
-uusi aika Aleksanteri II:sen mukana alkoi. Litteraturbladetin
-toimittamisen jätti hän vuodesta 1850 Elmgrenille ja ryhtyi siihen taas
-vasta 1855.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tahdon nyt yhteen kimppuun kerätä 1840-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta
-toimenpiteitä, jotka sangen valaisevasti kuvaavat sen ajan luonnetta.
-
-Vuoden 1846 kirjelmästä sensorien läänien pääkaupungeissa, paitsi
-Helsingissä, asettamisesta kuvernöörien tarkastuksen alaisiksi olen jo
-maininnut. Samanlainen toimi annettiin seuraavana vuonna Porvoossa
-sikäläiselle piispalle.
-
-Olen niinikään maininnut v:n 1847 julistuksesta, jonka kautta oikeus
-antaa lupia uusille lehdille sekä kieltää toimessa olevia ilmestymästä
-siirrettiin senaatista kenraalikuvernöörille.
-
-Maalisk. 20 p. 1848 ilmestyi julistus, joka kielsi Suomen alamaisia,
-poikkeuksetta, kuulumasta salaisiin seuroihin, olivatpa minkä
-nimellisiä tahansa.
-
-V. 1849 määräsi heinäk. 4 p:nä annettu julistus "yksityisistä seuroista
-jo yhdistyksistä Suomessa": 1) että yksityisiä seuroja tai yhdistyksiä,
-tieteellisiä, kirjallisia, taloudellisia, hyväätekeviä tai muita
-tarkoituksia varten, olivatpa minkä nimellisiä tahansa, --
-kauppayhtiöt, joihin kuuluu ainoastaan muutamia henkilöitä, ainoana
-poikkeuksena -- ei saisi perustaa ilman H. K. M:nsa antamaa lupaa: 2)
-että yksityisten henkilöjen toimeenpanemia rahankeräyksiä,
-lukuunottamatta sellaisia, jotka tarkoittavat jonkun yksityisen ihmisen
-auttamista, yhtävähän kuin kirjatilauksia y.m., elleivät ne koskeneet
-jotakin luvansaanutta kirjaa tai aikakauslehteä, ei saisi tapahtua
-muuten kuin kenraalikuvernöörin erityisesti antaman luvan nojalla:
-ja 3) että niiden seurain, joita oli olemassa ilman keisarin
-vahvistusta, tuli ennen v:n 1849 loppua jättää sääntönsä hallituksen
-vahvistettaviksi, -- muuten ne v:n 1850 alusta suljettaisiin.
-
-Samana vuonna 1849, marrask. 26 pnä, määrättiin eräässä julistuksessa,
-että yksityiset eivät saisi Suomessa perustaa mitään uusia kouluja
-ilman kenraalikuvernöörin lupaa; ennenkuin se komitea, joka oli
-asetettu yliopiston sääntöjä tarkastamaan, "jotta ne saataisiin
-yhdenmukaisiksi alempia oppilaitoksia koskevain säädösten kanssa", oli
-tehnyt sellaisia ehdotuksia, joita tarvittiin yksityiskoulujen,
-saattamiseksi hallituksen "hoitavan ja hyväätekevän tarkastuksen
-alaisiksi".
-
-Mainittu komitea oli toukokuussa samana vuonna asetettu yliopiston
-sääntöjä tarkastamaan. Sillä oli, kuten jo alusta tiedettiin,
-ohjelmassaan muitakin tärkeitä toimia, kuten: filosoofisen tiedekunnan
-erottaminen yliopistosta, osakuntalaitoksen hävittäminen,
-kurinpitosäädösten uusiminen j.n.e. Komitean puheenjohtajaksi oli
-valittu Viipurin hovioikeuden presidentti kreivi C. G. Mannerheim ja
-jäseniksi varakansleri Nordenstam, rehtori Rein, rovasti, sittemmin
-arkkipiispa Bergenheim, professori Laurell ja silloinen hovioikeuden
-asessori J. E. Bergbom. Komitean työn tulokset esiintyivät uusissa
-asetuksissa, jotka ilmestyivät vasta 1853.
-
-Kuvaava ja huomattava lehti tässä seppeleessä on sitten tuo jo edellä
-kerrottu filosofian professorinviran täyttäminen.
-
-Mutta tällä seppeleellä on vielä huippunsakin. Huhtikuun 8 p. 1850
-ilmestyi se keisaril. kirje, joka "sensuurimääräysten täydentämiseksi"
-sääti, että "uusia kirjoja, lentokirjasia, aikakauskirjoja taikka muita
-kirjoja, minkä muotoisia tai laatuisia lienevätkään, saatakoon
-suomeksi julaista ainoastaan sellaisia, jotka, olematta yleisten
-sensuurimääräysten vastaisia, tarkoittavat, sekä sen hengen puolesta,
-jossa ne ovat kirjoitetut, että esitystapansa puolesta, ainoastaan
-uskonnollista hartautta taikka taloudellista hyötyä: sitävastoin
-kielletään kokonaan suomeksi kertomasta valtiollisista uutisista taikka
-rikoksista, joita ulkomalla on tehty, sekä julkaisemasta mainitulla
-kielellä romaaneja, joko sitten alkuperäisiä taikka käännettyjä,
-sellaisiakin, joita sensuuri muulla kielellä on hyväksynyt".
-
-Suomi voi kerskailla siitä, ettei minkään muun maan historiassa ole
-löydettävissä tällaista kieltoa. Kenen päässä oikeastaan tämä aate oli
-syntynyt, oliko se suomalaisen miehen aivojen tuotetta, sitä ei ole
-tutkimus vielä selville saanut. Ja -- hänen nimensä unhottukoon![21]
-
-Tätä kirjettä tulkitsivat mitä ahtaimniin ja noudattivat tarkoin
-Aminoff ja muut senssorit. Ei laskettu läpi mitään muuta, kuin mitä
-voitiin katsoa olevan sisällöltään uskonnollista taikka taloudellista.
-Suometar sai ruveta täyttämään palstojaan otteilla Hypnerin
-raamatunhistoriasta ja sen kuvilla, kunnes lehti kesäkuun lopussa
-lakkasi, lausuen jäähyväisensä lukijoilleen näillä sanoilla: "Eläköön
-Suomi ja sen kansa! Menestyköön hyvä hallitus ja hyvät lait sekä
-asetukset".
-
-Ne sanat olivat kuin Zidenin urhea huudahdus; "Nyt kuolemme herroiksi!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Turhuutta, katoovaisuutta!" niin voidaan psalmistan kanssa huudahtaa
-kaikista näistä toimenpiteistä, joilla tahdottiin suojella maata ja
-kansaa sitä vahinkoa ja vaaraa ja kaikkea pahuutta vastaan, jota
-herännyt kansallishenki saattoi aikaansaada.
-
-Oli kuin kohtalon ivaa, että juuri samoihin aikoihin, jolloin vasta
-mainitut kirjeet ja julistukset ja säädökset ilmestyivät, Helsingin
-kirjakauppoihin ilmestyi -- jouluk. 14 p. 1848 -- kirja niineltä:
-Fänrik Ståls Sägner, en samling sånger af Johan Ludvig Runeberg I.
-
-Sitä päivää jolloin Vänrikki Stoolin tarinain ensi vihko ilmestyi, ei
-unhota se, joka silloin eli. "Kuinka nautittiin, kuinka huokailtiin,
-kuinka riemuttiin, kuinka sydän tykytti valtavammin kuin koskaan".
-Nytpä selvemmin kuin milloinkaan ennen tunnettiin, että oltiin kansa,
-joka oli elämän arvoinen. Eikä sitä tunnetta voitu millään
-mahtikäskyllä lakkauttaa.
-
-Henkinen elämä Helsingissä pysyi myöskin, kaikesta huolimatta, varsin
-virkeänä. Useita nuorempia tiedemiehiä palasi näinä vuosina pitemmiltä
-matkoilta, tuoden mukanaan raittiita tuulahduksia ei ainoastaan
-Eurooppalaisen sivistyksen keskustoista, vaan myöskin Siperian
-tundroilta ja Arapian korvista. M. A. Castrén palasi kotiin
-helmikuussa 1849, oltuaan poissa neljä vuotta, ja me ylioppilaat häntä
-riemulla tervehdimme juhlassa Kaivopuistossa, jossa taas Cygnaeus
-kaunopuheliaasti tunteitamme tulkitsi. Melkein yksiin aikoihin
-palasivat E. A. Ingman, F. v. Willebrand. J. W. Pipping ja monta muuta
-lääketieteilijää pitkiltä tutkimusmatkoilta. Myöskin H. Kellgren palasi
-lopulla vuotta 1848 kotiin harjoitettuaan 2,5 vuotta kielitieteellisiä
-opintoja Saksassa, Ranskassa ja Englannissa, pääsi seuraavana kevännä
-sanskritin kielen dosentiksi ja perusti nyt yhdessä P. Tikkasen kanssa
-Suomalaisen kirjallisuudenseuran kirjapainon (joka alkoi toimensa
-kesällä 1849), jonka ohessa nuo molemmat langokset ottivat haltuunsa
-Öhmanin kirjakauppa-liikkeen. Pitkältä itämaiselta matkaltaan palasi
-vihdoin, oltuaan poissa 7 vuoden ajan, G. A. Wallin kesäk. 15 p. 1850.
-
-Tuo kasvava vilkkaus kirjallisessa maailmassa esiintyi erityisesti
-niissä useissa kirjallisissa iltamissa, joita pidettiin syksyllä 1849
-ja jatkettiin seuraavana vuonna. Näihin iltamiin, joita pidettiin
-yliopiston juhlasalissa, oli yleisöllä vapaa pääsy, ja tuskin
-mahtui huoneustoon niin monta mies- ja naispuolista kuulijaa, kuin
-pyrkijöitä oli. Jokaisessa iltamassa oli kaksi esitelmää, ja niissä
-kansantajuisesti ja usein hyvin etevällä tavalla esitettiin erilaisia
-tieteitä. Useimmat näistä esitelmistä ilmestyivät sitten painosta
-pieninä vihkoina. Sarjan alottivat F. Cygnaeus ja A. von Nordman, tuo
-kuuluisa eläintieteen professori. Toisessa iltamassa, Porthanin päivänä
-marrask. 9 p:nä, esiintyi M. A. Castrén, joka koko olennoltaan oli
-täysi tiedemies, ja piti tuon merkillisen esitelmänsä: "Missä oli
-Suomen kansan kehto?" jonka jälkeen F. v. Willebrand, joka äsken oli
-palannut kotiin Ranskasta, hauskalla, ranskalaisella tavalla puhui
-sähköstä ja galvanismista; -- tuskinpa iltamaa, jossa yleisön jännitys
-olisi pysynyt niin vireillä, lie ennen taikka myöhemmin Suomessa
-pidetty. Sittemmin pitivät perättäin esitelmiä F. Berndtson ja J. M. J.
-af Tengström, C. V. Törnegren ja C. A. Gottlund, A. A. Gyldén ja E.
-Grönblad, F. L. Schauman ja W. Lagus, E. af Brunér ja A. A. Laurell, V.
-Falck ja S. G. Elmgren, H. Kellgren, Z. Topelius ja vielä useat muut,
-kunnes harrastus vähitellen jäähtyi ja iltamat syksyllä 1850
-lakkasivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Noina monissa suhteissa levottomina ja mieltä häiritsevinä 1840-luvun
-viime vuosina piti minun vihdoinkin suorittaa kandidaattitutkintoni.
-Kirjoitin siitä syystä pro exercitio (latinaksi), suoritin
-keskiaikaisen harjoitusväittelyn (latinaksi) -- opettajana oli tuo
-luonteeltaan ja lahjoiltaan arvossa pidetty, mutta valitettavasti liian
-aikasin kuollut pedagogian dosentti C. A. Alcenius -- kirjoitin pro
-gradun (latinaksi) ja taivalsin sitten, kevättalvella 1850, yhdessä
-molempain elossa olevain ystäväini kanssa vuodelta 1842, Gust.
-Frosteruksen ja Osc. Toppeliuksen, säädetyssä kolmen kuukauden ajassa
-läpi koko tuon pitkän suoritettavain tutkintoaineiden sarjan
-filosofisen tiedekunnan 12 professorin luona. Yleinen mielipide oli jo
-tuominnut kandidaattitutkinnon tässä vanhanaikaisessa muodossaan
-hyljättäväksi ja siitä syystä tutkijatkin sen yleensä varsin keveältä
-kannalta käsittivät.
-
-Siten valmistuin ja olin mahdollinen nousemaan parnassolle saadakseni
-maisterin arvonimen. Promotsiooni oli pidettävä kesäk. 19 pnä, rehtori
-Rein promoottorina. Tuollainen juhlameno, niinkuin juhlatemput
-yleensäkään, ei minua juuri huvittanut. Mutta olivathan promotsioonit
-jonkinlaisia kansallisjuhlia, joiden asemasta ei ainakaan siihen aikaan
-ollut lupa muita pitää. Enkä tahtonut olla tovereini ja ystäväini
-seurassa iloitsematta. Pääni siis laakerilla seppelöittiin. Se minulle
-suotakoon: se on ainoa koristus ja arvonimi, jota koskaan olen
-tavotellut.
-
-Promotsioonista alkoi tavallaan uusi ajanjakso elämässäni, ja siitä
-tahdon vielä kertoa, jos lukija haluaa minua seurata.
-
-
-
-
-NUORUKAISESTA MIEHEKSI 1850-1860.
-
-
-Kun nimitän sen vuosikymmenen, jonka muistoja nyt lähden kertomaan,
-siirtymisajaksi nuoruudesta miehuuteen, en ajattele niin paljo itseäni,
-kuin kansallisen itsetunnon kehittymistä. Tässä suhteessa oli
-1830-luku ensimmäisen heräämisen aikaa; 1840-luku oli nuoruuden
-innostuksen aikaa; 1850-luvusta tuli aikakausi, jonka kuluessa
-mahtavasti vaikuttavat valtiolliset tapahtumat -- ensiksi itämainen
-sota ja sen sekä suoranaiset että välilliset vaikutukset Suomeen
-ja sitten hallitsijanvaihdos ja siitä johtuvat, muuttuneet
-hallintoperiaatteet -- pakostakin saattoivat mielet vakavasti ja
-miehevästi miettimään, mitä Suomen kansan oli toivottava, tehtävä ja
-tekemättä jätettävä, voidakseen säilyttää itselleen sijan "kansakuntain
-joukossa".
-
-Se valoisampi sarastus, jonka me nuoret olimme nähneet nousevan
-maailmassa v. 1848, oli jo 1850-luvun alussa kadonnut. Kaikki rohkeasti
-rakentamamme ilmalinnat olivat jo muuttuneet "suitsuaviksi raunioiksi".
-Unkarin kukistumisen jälkeen elokuussa 1849 oli suuri vallan
-kumousdraama päättynyt; taantumisen aika, yleinen väsähtyminen ja
-näennäinen tyyneys vallitsi jo Euroopassa.
-
-Itsemme ja maamme hyväksi ei meillä ollut mitään suoranaisia toiveita
-ollut. Olihan meillä, valon sarastaessa muussa valtiollisessa
-maailmassa, näköpiiri yhä pimennyt. "Kamala oli meille viime vuosi.
-Sulkua, kuristusta joka alalla ja joka päivä. Nordenstam riehuu. Kaikki
-hajoo." Tämä lause, jonka olen löytänyt päiväkirjastani v. 1849
-lopulta, todistanee osaltaan, millainen mieliala silloin oli.
-
-Mutta nuoret mielet eivät kumminkaan lannistuneet. Emme lakanneet
-uskomasta kansamme emmekä maamme tulevaisuuteen. Pysyimme yhä edelleen
-rohkealla ja iloisella mielellä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos olot muuten olivat painostavia, niin tunsin ainakin minä,
-maisterinvihkiäisten jälkeen, itseni vapaaksi tutkintopuuhista
-astuakseni elämän toimintaan.
-
-Promotsioonijuhlat (ne pidettiin nyt ensi kerran ruotsiksi) ja niiden
-jälkijuhlat olivat minulle, samoinkuin kaikille uusille maistereille,
-olleet erinomaisen hauskat. Kohta juhlan jälkeen lähtivät nuoret,
-niinkuin tavallisesti, eri tahoille -- lepäämään laakereillaan. Pari
-lähintä promotsiooniystävääni, Karl Collan, Kasimir Palmroth ja minä
-teimme pienen huvimatkan Turkuun; lähdimme juhannusaattona matkalle.
-Mainitsen tämän matkan, jota kesti kaksi viikkoa ja jonka ajan melkein
-yhtämittaa leikkiä laskien vietimme, ainoastaan muistoni todistuksena
-siitä, että vaikka aika olikin "kamala", mielet eivät siltä olleet
-tuoreuttaan menettäneet, Vaan lienevät jotkut salakavalat basillit,
-(joista ei kumminkaan siihen aikaan tietty mitään), vaanineet meitä
-Ruissalon puistossa taikka muualla, sillä kohta Helsinkiin palattuamme
-meistä kaksi matkatoverusta, nimittäin Palmroth ja minä, jouduimme
-yhteen aikaan lavantautiin ("Ruissalon kuumeeseen", joksi me tautia
-kutsuimme), joka tauti ei meille kummallekaan toki käynyt kovin
-vaikeaksi.
-
-Tämä tauti kumminkin häiritsi laatimaani opinto- ja elämän ohjelmaa.
-Aikomukseni oli näet ollut, heti tutkinnon suoritettuani, lähteä
-Tanskaan ja Norjaan tutustumaan näiden maiden valtiollisiin ja
-kirjallisiin oloihin. Lavantaudista äsken parantuneena arvelin
-kumminkin parhaaksi pysyä ensi talven kotona ja lykätä aijotun
-matkani seuraavaan vuoteen. Aluksi käytin syksyn kuluessa aikani
-kirjoittaakseni m.m. pari sanomalehtikirjoitusta: Morgonbladettiin koko
-ankaran arvostelun eräästä äsken ilmestyneestä Suomen historiasta,
-jonka johdosta jouduin väittelyyn Litteraturbladetin toimittajan,
-ystäväni Elmgrenin kanssa. Vähää myöhemmin nousi muutamain ystäväini ja
-minun välillä kysymys yhtiön muodostamisesta Morgonbladetin
-haltuunottamista varten; vaan tämä tuuma kaikeksi onneksi raukesi.
-
-Nuorten mieliä jännittivät muuten sinä syksynä liian paljo yliopiston
-sisälliset olot. "Nordestamin hirmuvalta" kävi yhä tukalammaksi. Jo
-keväällä 1850 esim. oli varakansleri, niiden säännönmuutosten johdosta,
-joita kesäk. 4 p. 1849 ilmestyneen julistuksen mukaisesti oli tehtävä
-Akateemisen lukuyhdistyksen sääntöihin, ruvennut sekaantumaan tämän
-yhdistyksen puhtaasti kirjallisiinkin toimiin. Niin vaati hän
-yksityisesti senssoroitaviksi lentokirjoja, joita oli ilmoitettu
-yhdistyksen ostaneen (Fryxellin ja Geijerin kirjoitukset ylimysten
-tuomitsemisesta Ruotsin historiassa) sekä määräsi, että yhdistyksen
-puheenjohtajan pitäisi joka kerta erikseen pyytää lupaa varakanslerilta
-luentojen pitämiseen yhdistyksessä.
-
-Mutta vasta syksypuoleen samana vuonna rupesi, niin voisi sanoa, aika
-täyttymään. Elok. 10 p. 1850 lähetettiin näet kanslerinvirastosta
-yliopiston konsistoriolie tärkeä ja perinpohjainen kirje "niistä
-toimenpiteistä, joihin oli ryhdyttävä kurinpidon helpottamiseksi
-yliopistossa". Ilmoitettiin, että nämä toimenpiteet olivat
-varakanslerin ehdottamat, ja muutoksilla, joita niihin kreivi Armfelt
-suullisesti neuvotellessaan varakanslerin kanssa oli tehnyt, olivat ne
-esitetyt kanslerille, perintöruhtinaalle, joka ne heinäk. 23 p. alisti
-keisarin ratkaistaviksi.
-
-1:ssä kohdassa tätä merkillistä kirjettä määrättiin, että
-varakanslerille, jotta hän helpommin voisi velvollisuutensa mukaisesti
-valvoa ylioppilaselämän järjestystä, tapoja, siveyttä ja siivoa
-käytöstä, myönnetään oikeus "ei ainoastaan muistuttaa asianomaisia
-tarmokkaasti rankaisemaan rikkomuksia ja valvomaan lakien
-noudattamista tässä kohden, vaan myöskin ryhtyä sellaisiin
-rankaisemistoimenpiteisiin, joita voidaan pitää tarpeellisina ja
-tarkoituksenmukaisina, järjestyksen ja hyvien tapojen säilyttämiseksi
-ja edistämiseksi".
-
-2:ssa kohdassa säädettiin, että rehtorin määräykset kurinpitoasioissa
-samoinkuin kurinpitokomissioonin päätökset olivat ilmoitettavat
-varakanslerille, jolla oli oikeus päätöksiä koventaa taikka lieventää,
-kumminkin velvollisuudella ilmoittaa niistä toimenpiteistään
-kanslerille. Kaikki konsistorion päätökset kurinpitoasioissa olivat
-varakanslerille lähetettävät, ja hänen tuli alistaa ne kanslerin
-tutkittaviksi ja ratkaistaviksi.
-
-3:s kohta oli näinkuuluva: "Ylioppilaita kielletään kodeistaan
-poistumasta muussa puvussa kuin alempana luetelluissa vormupukimissa;
-kumminkin käyttäkööt ne, jotka oppiarvon ovat suorittaneet,
-jos tahtovat, siviilipukuakin, kumminkin ehdolla, että he
-juhlatilaisuuksissa ja kaikissa esityksissä ovat vormupuvussa".
-Vormupuvuksi jäi "sama kuin ennen" (1:ssä osassa kuvattu)
-sotilasmalliin leikattu, tummansininen jäykkäkauluksinen takki ja
-lyyryniekat napit: sen lisäksi kolmikulmainen, kokardiotsainen hattu ja
-miekka. Tätä vormupukua oli juhlatilaisuuksissa käytettävä. Muulloin
-oli käytettävä vormutakkia kahdella nappirivillä, kuusi nappia
-kummallakin puolen: sininen vuori ja kaulusta mustaa samettia.
-"Vormupukuun kuuluu sitäpaitse -- niin määrättiin vielä -- 1)
-samallaisesta kankaasta tehdyt housut, 2) sotilasmallinen virkalakki,
-lippu musta ja panta mustaa samettia, jonka keskelle, lipun kohdalle,
-on ommeltava kullatusta pronssista tehty lyyry ja 3) sotilasmallinen
-päällystakki, harmahtavasta verasta, mustalla samettikaulustalla". --
-Tätä vormupukua oli v:n 1851 alusta ruvettava alituisesti käyttämään;
-pakollista se oli kumminkin ainoastaan niille ylioppilaille, jotka
-syysk. 15 p:n jälkeen 1850 tulivat yliopistoon.
-
-Vielä määrättiin 4:ssä kohdassa, että ylioppilas, joka yön aikaan
-joutui kiinni, oli säilytettävä poliisikamarissa taikka päävahdissa
-seuraavaan aamuun, jolloin hän oli vietävä rehtorin luo.
-
-"Ylioppilaiden hyvän järjestyksen valvomista varten
-yliopistokaupungissa", niin määrättiin 5:ssä kohdassa, oli asetettava
-rehtorinapulainen, nimeltään ylioppilasten inspehtori, jonka
-käytettäväksi annettiin aluksi 6 palvelijaa eli n.s. pedelliä.
-Jokaisella näistä pedelleistä tuli, virantoimituksessa ollessaan, olla
-kädessään musta valkonuppinen sauva, ja hänen piti, koska vain tahtoi,
-päästä julkisiin paikkoihin, kuten esim. ravintoloihin, sekä voida
-tarvittaessa valallaan vahvistaa tiedonantajaan, ja hänellä tuli
-olla sama turva ja varmuus, jonka laki myöntää poliiseille ja
-sotilasvahdeille.
-
-Lopuksi 6-8 kohdissa määriteltiin, miten ylioppilasten inspehtori ja
-pedellit olivat toimiinsa asetettavat, sekä heidän velvollisuuksistaan,
-pukimistaan ja palkkaeduistaan, jotka eivät olleet pienet. Pedellit
-saivat näet palkakseen 180 ruplaa ja vaatetusavuksi 28 ruplaa (hopeata)
-vuodessa. Uutteruudesta ja täsmällisyydestä palkkioksi oli pedelleille
-sitäpaitse aina viiden vuoden perästä annettava neljäs osa palkasta
-lisäksi, kunnes se oli kasvanut kaksinkertaiseksi.
-
-Minkälaista mielialaa nämä toimenpiteet pakostakin synnyttivät
-ylioppilasnuorisossa, sitä ei minun tarvitse kuvata. Ja yliopiston
-opettajista tuntuivat nämä toimenpiteet, jotka tulivat kuin pilvistä,
-ilman että heitä oli kuulusteltu taikka valmistettu, yhtä loukkaavilta.
-Kun tuo merkillinen kanslerinkirje esitettiin konsistoriossa, syysk. 18
-p., syntyi siellä siitä syvä ja vakava keskustelu. Useat jäsenet
-huomauttivat terävästi ja varmasti, että nämä määräykset olivat
-asetustenvastaisella tavalla syntyneet ja lopputulos keskustelusta oli.
-että konsistorio, joka "ei voinut olla huomaamatta, että tässä asiassa,
-joka syvästi koskee yliopiston sisällistä elämätä, varakansleri on
-kääntynyt H. K. K. Kanslerin puoleen, jättämättä konsistoriolle
-tilaisuutta antaa siitä lausuntoa", päätti pyytää Kanslerilta, "että
-H. K. K. suvaitsisi armossa käskeä varakanslerin vasta, niinkuin
-ennenkin on tapahtunut, kun on kysymyksessä yliopistoasioita, jotka
-ovat H. K. K. ratkaistavia, noudattaa yliopiston sääntöjen 39:n §:n
-määräystä."
-
-Tämä vastalause kaikui, niinkuin monet muut, tyhjään avaruuteen.
-Konsistorio ei saanut mitään vastausta eikä sen huomautuksesta ollut
-mitään seurauksia. Ja kanslerinkirjeessä mainitut toimenpiteet pantiin
-viipymättä täytäntöön. Aluksi käskettiin rehtorin muistuttaa uusille
-ylioppilaille, että heidän tuli, ennenkuin kanslerin kirje heille
-luettiin, käydä varakanslerin luona, jotta tämä yksityisesti "oppisi
-tuntemaan jokaisen yliopistossa opiskelevan nuorukaisen". Nuo kuusi
-pedelliä, asianomaisissa virkapuvuissaan ja sauvat kädessään, ryhtyivät
-jo syksyn kuluessa toimeensa. Yksi pedelli ynnä yksi kaupungin
-poliisimies kulki jokaisen öisin kaupunkia kiertelevän sotilaspatrullin
-mukana: sellaiseen kuului jo kymmenen tai kaksitoista jalkamiestä sekä
-ratsastavia kasakoita, Ja ennen vuoden loppua asetettiin uuteen
-ylioppilasten inspehtorinvirkaan sotilashenkilö, överstiluutnantti,
-vapaaherra G. A. Hjärne, joka tavallista iloisemman ja repäisevämmän
-upseeriuran aikana Suomen kaartissa ja virkamiehenä yksityisiä asioita
-varten varakanslerien, kenraalien Thesleffin ja Nordestamin luona,
-varmaankin oli saavuttanut kaikki ne kelpoisuusehdot, joita kysyttiin
-mieheltä, jonka tuli rehtorille avuksi hoitaa järjestystä ja hyviä
-tapoja ylioppilasnuorison keskuudessa sekä valvoa sen siveellistä ja
-siistiä käytöstä.
-
-Uusi pedellihallinto vaikutti kaikkea muuta kuin järjestyksen ja hyvien
-tapojen edistämistä. Kun pedellit saapuivat nuuskimaan ravintoloihin ja
-muihin julkisiin paikkoihin, niin heitä ylioppilaat pilkkasivat ja
-häpäisivät: kuta mahtavampina ja toimeliaampina patrullit öisin
-kulkivat, sitä useampiin rettelöihin ylioppilaiden kanssa he antoivat
-aihetta. Ja suuttumus sitä miestä kohtaan, joka tämän poliisivallan oli
-aikaansaanut, kasvoi joka päivä.
-
-Erityisen syyn yleiseen kiukustumiseen antoi varakansleri vielä samana
-syksynä käyttämällä rankaisemismahtiansa väärin eräässä tapauksessa.
-Muutamat ylioppilaat olivat eräänä iltana teaatterissa panneet toimeen
-ruman rähinän, joka epäilemättä oli ankaran rangaistuksen arvioinen.
-Mutta varakansleri, perin kauhtuneena tästä tapauksesta, ei malttanut
-odottaa, kunnes lailliset kurinpitoviranomaiset olisivat asian
-käsitelleet, vaan rupesi itse tutkimaan asiaa, ja tuomitsi muitta
-mutkitta erään syyllisistä, vanhan "rentustelijan", pyyhittäväksi pois
-yliopiston nimikirjasta, sekä viisi muuta karkotettaviksi yliopistosta
-toisia useammiksi, toisia harvemmiksi lukuvuosiksi. -- Kun
-varakanslerin asiaa koskeva kirjelmä, jossa tuomio käskettiin panna
-täytäntöön, marraskuulla esitettiin konsistoriossa, päätti tämä,
-pitkänlaisen keskustelun jälkeen, taas valittaa korkeampaan paikkaan
-varakanslerin toimista. Päätettiin H. K. K. Kanslerilta pyytää
-armollista selitystä, oliko katsottava sen _tuomioistuinoikeuden_
-kurinpitoasioissa, joka oli annettu kurinpitokomissioonin ja
-konsistorion toimeksi, jollakin tavoin muuttuneen tai vähentyneen sen
-_kurinpito-oikeuden_ kautta, joka elok. 10 p. annetun kanslerinkirjeen
-kautta oli varakanslerille myönnetty.
-
-Ei tästäkään valituskirjeestä ollut mitään suoranaisia seurauksia.
-Varakanslerin tuomiot vahvistettiin korkeimmassa paikassa ja pantiin
-toimeen. Mutta ei kuulunut myöskään, että se moraalinen rohkeus, jota
-konsistorio, joskaan ei aivan yksimielisesti, osotti, olisi synnyttänyt
-mitään epäsuosiota. Sopikin niin hyvin, että konsistorio, samalla kun
-lähetti tämän uuden valituskirjelmän, saattoi alamaisesti pyytää
-yliopistolle lupaa viettää tammik. 11 p:nä seuraavana vuonna
-juhlallisesti H. K. K. Perintöruhtinaan viiskolmattavuotista oloa
-kanslerina. Ja tähän pyyntöön tietysti armollisella hyväntahtoisuudella
-suostuttiin. Mutta jälempänä tulen kertomaan, miten juuri tässä
-25-vuotisessa juhlassa mieliala varakansleri Nordenstamia ja hänen
-toimiaan vastaan puhkesi ilmoille sellaisella tavalla, että sen täytyi
-joutua johonkin huomioon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka nuoriso säilyttikin luottamuksensa tulevaisuuteen ja luontonsa
-iloisuuden niin hyvin kuin taisi, niin levitti kumminkin se poliisi- ja
-senssurivalta, joka vallitsi, ikäänkuin raskasta sumua kaikkien
-mieliin. Tuo 1840-luvun jälkimmäisen puoliskon iloinen, säkenöivä
-innostus oli suureksi osaksi hukkunut siihen väsyttävään,
-loppumattomaan pikkukinastukseen, jonka vallitseva järjestelmä
-synnytti.
-
-Merkkipäiviksi almanakkaani olen syksyltä 1850 viivannut kaksi saman
-viikon päivää, nim. lokakuun 16 ja 19:n päivän, jolloin M. A. Castrén
-ja G. A. Wallin suorittivat väitöksensä, edellinen uutta suomenkielen
-professorinvirkaa ja jälkimmäinen itämaisen kirjallisuuden
-professorinvirkaa varten; sekin oli näet professori Geitlinin
-siirtymisen kautta jumaluusopilliseen tiedekuntaan joutunut auki.
-
-Castrén ja Wallin, nämä suomalaisen tieteen kaksoissankarit, he
-saattoivat vielä pikkujupakkain aikanakin innostuttaa nuorisoa, heistä
-me saatoimme olla ylpeitä, he taisivat vahvistaa rohkeuttamme ja
-tulevaisuuden luottamustamme.
-
-Näitä molempia miehiä oli minulla onni koko usein tavata, molemmat
-osottivat minulle ystävyyttä ja luottamusta. Castrén oli, niin voisi
-melkein sanoa, tieteellinen ylimys, Wallin taas täydellinen
-demokraatti. Eihän Castréniakaan voinut ylpeäksi sanoa, vaan, vaikka
-hän suletummissa piireissä olikin puhelias ja leikkisä, oli hänen
-olennossaan aina jotakin perusteellisen tiedon arvokkuutta ja hän oli
-itsestään arka. Wallinia sitävastoin ei pinnalta katsoen voinut edes
-aavistaa tiedemieheksi: hän halveksi komeilua ja turhamaisuutta
-tieteessä, niinkuin kaikessa muussakin. Hän oli tutkinut ihmiselämää ja
-luontoa mieluummin kuin kirjoja. Kaikkea keinotekoista ja luonnotonta,
-kaikkea sovinnaista hän vihasi. Vakava, hiljainen ja suljettu hän
-yleensä oli, mutta kumminkin sydämmellinen ja avomielinen niitä
-kohtaan, joista hän oli oppinut pitämään. Nuorten, reippaiden seurassa
-hän parhaiten viihtyi ja vielä viime vuosinaan saattoi hän
-ylioppilaskemuissa innostua iloisista ja vallattomista piloista.
-
-Muistan Wallinin poikavuosiltani asti. Ylioppilas- ja
-maisteri-aikoinaan herätti hän erityisesti kasvavan polven ihailua,
-ollen mainio uimari; jokainen tunsi sen kallion Punavuorilla,
-(nyk. laivatokan alueella), josta Wallinin oli tapana viskautua
-aallokkoon, tehdäkseen siellä noita tavattoman pitkiä retkeilyjään.
-Soittotaiteilijana oli hän myöskin tunnettu, sen ajan orkesterissa "tuo
-pulska Wallin" tavallisesti hoiti passoviulua.
-
-Sitten läksi Wallin retkilleen Itämaihin. Seitsemän vuoden perästä hän
-palasi, kuten jo mainitsin, vähää ennen v:n 1850 maisterinvihkiäisiä.
-Näin hänet ensi kerran tässä juhlassa, promotsioonitanssiaisten
-jälkeisenä, sarastavana aamuna, kun hän seurasi meidän nuorten joukkoa
-Kaisaniemeen. Keskellä iloisten äänekästä parvea viskautui hän yksin
-rannalle ruohikkoon kukkulan rinteelle ja lepäsi siinä kauan
-liikahtamatta, ääneti katsellen aamuauringon kirkastamaa lahtea. Mitä
-hän ajatteli, sitä ei kukaan tiedä: ehkä samaa, jota hän sitten, ollen
-jo sairaloinen ja raskasmielinen, kirjoitti Lontoosta: "Elämäni
-taipaleella oli minulla päämaali: päästä ennen auringon laskua
-lähteelle äärettömässä korvessa. Vaan juhtani oli nälistynyt, sen
-kuhmusta oli rasva loppunut, oppaani vei minut harhaan. Ja siksi nyt
-nälkäisenä ja janoavana, tyyneenä kuin beduini ja kiitollisena huoaten
-_al hambo lileah_, laskeudun siihen, missä minut yö on tavannut,
-laskeudun kuoppaan, jonka itselleni olen hiekkaan kaivanut, odottamaan,
-mitä Herra aamun sarastaessa on minulle määräävä: _elämää taikka
-kuolemaa_".
-
-Syksyn ja seuraavan vuoden kuluessa sain monasti olla Wallinin
-seurassa. Niin voimakasta aatteellisuuden ja tosi miehevyyden
-vaikutusta, turhamaisuuden ja komeuden pölystä puhdasta vaikutusta,
-kuin tämä Yrjö Aukusti Wallin minuun teki, ei ollut minuun ennen tehnyt
-kukaan muu kuin Johan Ludvig Runeberg; eikä ole senkään jälkeen tehnyt
-kukaan muu, kuin vapaudensankari Aukusti Maksimihan Myhrberg.
-
-Olinpa mielissäni, kun kerran saatoin tehdä Wallinille
-palveluksen. Olin kuullut, että Wallin, suoritettuaan väitöksensä ja
-professorinnimitystä odotellessaan, saadakseen hiukan tuloja, kernaasti
-halusi ruveta opettamaan ylioppilaille englanninkieltä, jota, niinkuin
-kaikkea englantilaista, hän erityisesti harrasti. Riensin senvuoksi,
-Wallinin itsensä siitä mitään tietämättä, kokoomaan ylioppilaita näihin
-englanninkielen oppikursseihin ja onnistuinkin siinä koko hyvin;
-parissa päivässä oli 30-40 nimeä listalla. Tämän listan kanssa menin
-Wallinin luo, -- hän asui äitinsä ja sisarensa kanssa talossa n:o 34
-Korkeavuorenkadun varrella, yläkerrassa. Sen käynnin aina muistan. Kun
-salista astuin hänen huoneeseensa, en nähnyt siellä ketään. Olin jo
-palata takasin, vaan silloin näin hänen istuvan huoneen perällä
-uuninloukossa, puettuna samaan arapialaiseen pukuun, jossa Ekman hänet
-on maalannut, istuvan siinä kyynärpäitään polviin nojaten ja lukien
-jotakin suurta itämaista kirjaa. Verkalleen hän sieltä nousi, astui
-vastaani ja ojensi minulle hiljaa, mutta ystävällisesti kätensä. Esitin
-asiani. Wallinin kellertävät kasvot kävivät iloisiksi ja pian olimme
-sopimuksen tehneet, Englanninkielen oppikurssien piti alkaa muutamain
-päiväin perästä jossakin yliopiston oppisalissa ja sitten oli niitä
-pidettävä kahdesti viikossa. Lukukirjaksi päätimme ottaa Washington
-Irvingin "The life of Colombus", jota Wallin aikoi kielellisessä
-suhteessa selittää. Siitä sovittua heitin hyvästit ja jäähyväisiksi hän
-minuun loi silmäyksen, joka sydämmeeni kävi. -- Englanninkielen luennot
-alkoivatkin todella ja niitä kesti sen lukukauden. Kuulijat olivat
-hyvin innostuneet ja opettaja oli nähtävästi myöskin. Ennen seuraavan
-lukukauden alkua oli Wallin jo professoriksi nimitetty.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun vuosi 1851 alkoi, uhkasi yliopistoa raskas ukkospilvi, joka pian
-oli purkautuva. Pedelli- ja patrullihallintoa oli jo nuoriso ehtinyt
-ruveta kyllin vihaamaan; senlisäksi piti nyt asetuksen ylioppilasten
-vormupuvuista uudestavuodesta astua täyteen voimaansa. Ja sen mielialan
-vallitessa, joka tästä kaikesta sukeusi, oli yliopiston nyt tammik. 11
-p:nä vietettävä suuri riemujuhlansa Perintöruhtinaan 25-vuotisen
-kansleritoimen kunniaksi.
-
-Suuremmoisia valmistuksia tätä juhlaa varten tehtiin. Juhlasali
-koristettiin kasveilla ja puhujalavan molemmille puolille asetettiin
-Keisarin ja Perintöruhtinaan miehenkokoiset muotokuvat; tämä
-jälkimmäinen kuva oli äsken armollisimmasti lahjoitettu yliopistolle.
-Pacius sävelsi suuren juhlakantaatin, johon Cygnaeus oli sanat
-kirjoittanut, ja suuri kööri harjoitti sitä uutterasti parin viikon
-ajan. Rehtori Rein kirjoitti ohjelman ja prof. Ilmonin tuli pitää
-(ruotsinkielisen) juhlapuheen; juhla oli alotettava Mendelsohnin
-komealla "Hochzeits-marsch'illa". Yliopiston opettajat ja virkamiehet
-tarjosivat päivälliset Seurahuoneella 200:lle henkilölle ja siellä oli,
-maljan esitettyä korkealle riemukanslerille, prof. Lillen sepittämiä
-lauluja laulettava. Illaksi oli järjestetty suuri ilotulitus ja sitä
-varten rakennettiin korkea, Godenhjelmin maalaama tulituskoristus
-yliopistotalon parvekkeen yläpuolelle. Ja vihdoin oli samaksi illaksi
-varakansleri, kenraali Nordenstam, kutsunut luokseen tanssiaisiin
-loistavan seurueen molempia sukupuolia, niiden joukossa 40
-ylioppilastakin.
-
-Kaikki suoritettiinkin ohjelman mukaisesti, ainoastaan ylioppilaiden
-suhteen oli erehdytty. Varankansleri oli, kuten mainittu, tahtonut
-tanssiaisissaan nähdä neljäkymmentä ylioppilaskunnan jäsentä -- kaikki
-tietysti täysissä univormuissa -- ja rehtori oli saanut toimekseen
-laatia luettelon sopivimmista ja mahdollisimmista miehistä.
-Kutsumuskirjeet lähetettiin noille 40:lle valitulle. -- Onneksi en minä
-niiden joukkoon kuulunut, sillä käytin partaa ja se teki minut
-mahdottomaksi juhlallisiin tilaisuuksiin ja esittelyihin päästäkseni.
--- Mutta näitä kutsumakortteja ei tavallisella tanssiaismielialalla
-vastaanotettu. Tuskinpa oli yhtään ylioppilasta, joka olisi katsonut
-voivansa lähteä Nordenstamin kutsuihin, nauttimaan sen miehen
-vieraanvaraisuutta, joka yliopistoon oli hankkinut tuon uuden,
-sietämättömän poliisihallinnon, sen miehen, joka mahtikäskyillään
-rikkoi lait ja asetukset. "Ei kukaan noista neljästäkymmenestä mene
-tanssiaisiin", se oli jo kohta kaikille selvää. Eipä kyllä toiselta
-puolelta jätetty huomaamatta, mitä sellainen kieltäytyminen saattoi
-merkitä: saatettiinhan sitä selittää loukkaukseksi sitä korkeata
-henkilöä kohtaan, jonka kunniaksi yliopisto juhlaa viettää. Mutta nämä
-epäilykset kumottiin: tanssiaisia saattoi pitää aivan yksityisinä,
-koska kutsumuskorteissakin oli paitsi varakanslerin, myöskin hänen
-vaimonsa nimi ja ylioppilaskunta saattoi kyllä muuten juhlapäivänä
-osottaa, että se vilpittömästi kunnioitti korkeaa kansleriaan. Sillä
-tätä tilaisuutta -- se oli kaikkien laajemmissa ja ahtaammissa
-piireissä pidettyjen neuvottelujen lopputulos -- tätä tilaisuutta
-meidän täytyy käyttää osottaaksemme, mitä uusista yliopisto-oloista
-ajattelemme, ja miten niiden luojaa arvostelemme. Ja päätös, että
-kaikki 40 ylioppilasta pysyisivät poissa tanssiaisista, oli
-järkähtämätön.
-
-Tätä päätöstä ei ensinkään pidetty niin salassa, ettei siitä ajoissa
-yliopiston rehtorillekin olisi tieto saapunut, ja tämä, erittäin
-levottomaksi käyneenä, lähetteli turhaan ylioppilaille varoittavia
-terveisiään. Häntä oli vielä pelotellut "hänen hirmuisuutensa",
-salaneuvos v. Haartman, joka juhlan edellisenä iltana oli käynyt hänen
-luonaan ja kehottanut häntä, jos mahdollista, pelastamaan isänmaan
-tuosta arvaamattomasta vaarasta; siksi kutsui rehtori vielä heti juhlan
-päätyttyä juhlasalissa ylioppilaat neuvottelemaan tiedekuntahuoneeseen.
-Sydän kurkussa selitti hän siellä vilkkaasti ja innokkaasti, kuinka
-suuria onnettomuuksia saattoi johtua ylioppilaskunnan päättömästä
-mielenosoituksesta ja pyysi, melkein rukoili, että tuo turmiollinen
-päätös purettaisiin. Mutta vaikka se raskasta olikin, ei voitu muuten
-kuin kieltäen hänen pyyntöönsä vastata. Selitimme suoraan syyt, joiden
-nojalla päätöksemme olimme tehneet; me emme olleet voineet, jos
-arvostamme pidimme, muulla tavoin menetellä, emmekä päätöstämme enää
-muuttaa voineet.
-
-Vilpitöntä mieltään osottivat ylioppilaat kumminkin kokoontumalla
-samana päivänä suurilukuisina Kaisaniemeen päivällisille, jossa
-kanslerin-perintöruhtinaan malja ilosella mielellä juotiin ja
-laulettiin tilaisuutta varten sepitettyjä runoja. Illalla,
-ilotulituksen aikana, lauloivat ylioppilaat vielä yliopiston ja sen
-parvekkeen edustalla venäläisen kansallislaulun ja "Maamme"-laulun.
-
-Mutta Nordenstamin tanssiaisiin ei yhtään ylioppilasta saapunut.
-Mieliala kuuluu tanssisalissa olleen merkillisen synkkä ja tukala. Nuo
-40 ylioppilasta olivat aijotut tanssia hoitamaan. Heitä johonkin määrin
-korvatakseen muodostivat vanhat herrat jonkunlaisen nostoväen ja he
-ponnistivat kaikki voimansa saadakseen tanssin vilkkaana pysymään.
-Mutta rasitukseksi tuo juhla siten oli vieraille, sekä miehille että
-naisille, ja ennen kaikkea se niin oli isännälle.
-
-Mitähän seurauksia tästä mielenosotuksesta voinee olla? niin
-kysyttiin seuraavina päivinä huolestunein katsein joka taholla.
-Eikä kulunut kauvan, ennenkuin pahalta kuuluva huhu toisensa perästä
-saapui idästä. Milloin kerrottiin, että Perintöruhtinas kieltäytyisi
-olemasta enää yliopiston kanslerina, milloin taas, että yliopisto
-suljettaisiin pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi tai ainiaaksi. Ja nuo
-neljäkymmentä ylioppilasta olivat jo valmiit kärsimään rangaistuksen
-epäkohteliaisuudestaan. Fr. Cygnaeus koetti kirjeessä kreivi
-Armfeltille selittää tapahtuneen mielenosotuksen oikeassa valossaan,
-selittää, että sillä oli tarkoitettu kenraali Nordenstamia eikä ketään
-muuta, yliopiston kansleria ei vähimmässäkään määrässä. Mutta siitäkin
-kuuluu aluksi vain olleen seurauksena, että tuo muuten niin hieno ja
-kohtelias kreivi syytti Cygnaeusta siitä, että hänkin oli osallinen
-ylioppilaitten anteeksiantamattomaan rikokseen. Epävarmuuden ja
-jännityksen aikaa kesti kauan. Varakansleri Nordenstam kutsuttiin
-Pietariin kuulusteltavaksi. Ja hänen palattuaan kutsuttiin rehtori Rein
-sinne puolestaan selitystä antamaan. Nämä molemmat -- ja Nordenstam
-aivan erityisesti, kuten sittemmin kuultiin, -- kuuluvat panneen
-parastaan lieventääkseen mikäli mahdollista arvostelun ankaruutta
-korkeimmassa paikassa. Vähitellen tyyntyivät mielet Helsingissäkin ja
-kerrottiin, että jos ylioppilaskunta lähettäisi perintöruhtinaalle
-jonkinlaisen uskollisuusadressin, saataisiin ehkä kaikki vaara
-syrjäytetyksi.
-
-Kaksi kuukautta oli jo kulunut. Mutta kun juuri parhaallaan
-neuvoteltiin tepsivimmistä lepytyskeinoista levisi äkkiä huhu, että
-korkea kansleri, perintöruhtinas Aleksanteri itse saapuisi Helsinkiin,
-epäilemättä sovittamaan kaikki, mitä tapahtunut oli. Ja maalisk. 14 p.
-klo 2 aamulla ajoikin odotettu ruhtinas todella Helsinkiin, mukanaan
-pieni seurue; hevoset pysähtyivät keisarin palatsin edustalle, jossa
-kenraalikuvernöörin apulainen ja muut ylemmät sotilashenkilöt olivat
-vastaanottamassa.
-
-Sen voi arvata, kuinka ilma tästä keventyi. Koko kaupunki oli
-liikkeessä, juhlallinen mieliala vallitsi. Aikasesta aamusta seisoi
-torilla keisarin palatsin edustalla tiheä ihmisjoukko, toivoen saavansa
-vilahdukseltakaan nähdä tuon suositun vieraan. Sittenkuin
-Perintöruhtinas palatsissa oli vastaanottanut senaatin jäsenet ja muita
-viranomaisia, läksi hän jo klo 11 yliopistoon. Konsistorion salissa
-esitettiin yliopiston opettajat hänelle. Juhlasalissa, jossa hänen
-sisään astuessaan Paciuksen juhlakanttaatti tammik. 11 p:ltä
-esitettiin, olivat ylioppilaat koolla.[22]
-
-H. K. K. Kansleri nousi puhujalavalle ja piti ylioppilaille venäjäksi
-puheen, jonka kuvernööri, vapaaherra Cas. v. Kothen, joka Viipurista
-oli saanut seurata Perintöruhtinasta Helsinkiin, käänsi. Hän lausui,
-että yliopisto aina oli ollut ja aina oli oleva hänelle rakas ja että
-hän liikutettuna oli kuullut siitä juhlasta, joka äsken hänen
-25-vuotisen kanslerina olonsa kunniaksi oli vietetty ja jossa oli
-osotettu hänelle uskollisuutta ja rakkautta. Mutta samalla täytyi hänen
-ilmoittaa, että hän suureksi ikäväkseen oli kuullut, millä tavalla
-useat ylioppilaat samassa tilaisuudessa olivat rohjenneet käyttäytyä
-varakansleria kohtaan, josta käytöksestään nuo 40 lain mukaisesti
-olisivat erotettavat yliopistosta. Mutta hänelle myönnetyn vallan ja
-varakanslerin esirukousten nojalla saattoi hän kumminkin tämän kerran
-antaa tapahtuman anteeksi, mutta jos vasta jotakin samanlaista
-tapahtuu, rangaistaan se lain koko ankaruuden mukaisesti. Hän toivoi
-toki, ettei hän vasta saa syytä tyytymättömyyteen ja oli vakuutettu,
-että ylioppilaat rehellisinä suomalaisina eivät koskaan unhota
-alamaisia velvollisuuksiaan Venäjän keisaria kohtaan. -- Ylioppilaat
-lauloivat kiitokseksi Venäjän kansanlaulun ja seurasivat kansleria
-portaille hurraten niin että jyrisi ja torille kokoontunut taaja
-kansanjoukko yhtyi siihen hurraa-huutoon.
-
-Yliopistossa tehtävänsä suoritettuaan kävi Perintöruhtinas vielä
-aamupäivällä kasarmeissa, sairaaloissa ja kirkoissa, ja tarjosi
-senjälkeen päivälliset linnassa. Sen edustalle kokoontui taas koko
-ylioppilaskunta ja esitti laupiaalle kanslerille kiitollisuutensa ja
-suosionsa laulamalla ensiksi "Maamme" laulun ja sitten kansanlaulun.
-Perintöruhtinas astui kahdesti parvekkeelle ja lausui ruotsiksi:
-"Kiitän. Jumala teitä siunatkoon!" Riemu oli ääretön. Linnasta
-kiirehtivät ylioppilaat Pitkälle sillalle, siellä vielä kerran
-heläyttääkseen hurraahuutonsa ja heiluttaakseen lakkejaan korkealla,
-jäähyväisiksi ruhtinaalle, joka jo aikaseen iltapäivällä kiireesti
-lähti paluumatkalle.
-
-Näin hyvästi ja kauniisti päättyi kertomus noista aikoinaan niin paljo
-puhutuista "Nordenstamin tanssiaisista."
-
-Sitä mielialaa, joka vallitsi pääkaupungissa ja koko maassa, kuvasi
-Topeliuksen runotar Hels. Tidningareissa kohta perintöruhtinaan
-lähdettyä innostuneella runolla, kuten seuraavat otteet osottavat:
-
-    14 p. maaliskuuta 1851.
-
-    Kirkkaana talviaamu nyt meren pintaa sous,
-    Ja kaikki mustat pilvet ne haipuu,
-    Ja kaikki varjot yön, jotka uhaten nous,
-    Ne valtikkoineen nöyrtyen taipuu.
-    Nyt uusi päivä nous. Yli maan ja manteren
-    Kuin juhlaan valmistuvat nyt kaikki riemuiten,
-    On rikas rinnan köyhänkin kaipuu.
-
-    -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- --
-
-    Ja kuule! Riemu soi yli maan ja manteren
-    Hänt' uskollisna seuraten tiellä.
-    Ei ääntä imarruksen, ei tekopyhyyden,
-    Mi ruhtinaalle raikuvi siellä.
-    On kunnioitus vapaa -- oi näky ihana --,
-    Mi nousee tuhansista nyt ihmisrinnoista
-    Rukoillen Herraa hurskaalla miellä.
-
-    -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- --
-
-                         (Suom. Y. W--la.)
-
-Perintöruhtinaan käynti Helsingissä jätti erittäin kalliin ja
-pysyväisen vaikutuksen sen kautta, että Perintöruhtinas, kun
-opettajakunta yliopistossa hänelle esitettiin, omalla kädellään antoi
-M. A. Castrénille samana päivänä allekirjoittamansa virkanimityksen
-suomenkielen professoriksi. Suurempaa suosiota hän tuskin olisi
-Suomelle ja sen yliopistolle voinut osottaa. Yksimielisellä
-mieltymyksellä se tieto kuultiinkin.
-
-Kysymys suomenkielen professorinviran perustamisesta oli, kuten ennen
-kerrottu, ollut keskeneräisenä vireillä vuodesta 1840 asti. Kymmenen
-vuoden arvelemisien jälkeen oli lopuksikin päästy niin pitkälle, että
-nyt asia vihdoinkin saatiin korkeimmassa paikassa päätetyksi. Mutta
-kuinka arvelluttavana tätä tekoa vielä silloinkin pidettiin, ja kuinka
-epäillen siihen nytkin ryhdyttiin, sen osottaa parhaiten se
-erikoisasema, johon tämä uusi professorinvirka ensi aluksi joutui.
-Keis. kirjeessä maaliskuun 22 p:ltä 1850 säädettiin nimittäin,
-"kanslerin mielipiteiden mukaisesti", että suomenkielen professori oli
-asetettava yliopistoon "samoilla oikeuksilla ja eduilla virkansa
-suhteen kuin oli toisilla professoreilla, sillä erotuksella kumminkin,
-että tämä professori ei ota osaa oppiarvoja varten säädettyihin
-tutkinnoihin ja että hän asetetaan määräyksellä (konstitutoriaalilla)
-_erotettavaksi yliopiston korkeimman hallinnon tahdosta_." Vasta uusien
-sääntöjen kautta lokak. 1 p:ltä 1852 pääsi suomenkielen
-professorinvirka samanlaiseen asemaan kuin muut vakinaiset
-professorinvirat.
-
-Tuskin olen vielä maininnutkaan siitä henkilöstä, joka näinä
-huolettavina aikoina oli korkeimman vallan ylin edustaja maassamme.
-Kenraalikuvernöörin, ruhtinas Mentschikoffin, apulaiseksi oli,
-Thessleffin kuoleman jälkeen, jo tammikuussa 1848 nimitetty
-kenraaliluutnantti Platon Rokassowsky, joka saapui Helsinkiin ja rupesi
-virkaansa hoitamaan maaliskuussa samana vuonna. Kenraali Rokassowsky
-oli silloin 50 vuoden ikäinen: kohta aluksi opittiin hänet tuntemaan
-tyyneeksi ja hiljaiseksi mieheksi, joka, käytökseltään yksinkertaisena
-ja tyyneenä, ei suurta melua pitänyt. Ehkäpä se huolellinen
-eurooppalainen kasvatus, jonka hän oli saanut, vaikutti, että hän
-hyvästi oivalsi sen luonteen ja katsantotapain eroavaisuuden, joka
-luonnollisesti oli olemassa kahden niin eri rotua olevan kansan välillä
-ja niiden sivistyksen ja laitosten välillä, ja hän koetti
-hienotunteisesti tasotella niitä epäkohtia, joita tällaisissa
-olosuhteissa pakostakin ilmenee. Pian hän maahamme perehtyi ja
-tahtoi tänne täysin koteutuakin. Jo täällä olonsa ensi vuosina tuli
-hänestä suomalainen tilanomistaja: hän näet osti Degerön tilan
-Helsingin vierestä ja uhrasi suuria varoja sen kaunistamiseksi.
-Tällä kauniilla maatilalla hän kesäaikansa vietti, onnellisena
-nauttien luonnon ja perhe-elämän iloista. Sekä siellä maalla että
-kaupungissa olivat perheen ovet aina auki vieraille, joita siellä
-sydämmellisesti vastaanotettiin, ilman mitään loistoa ja komeilua.
-Kenraalikuvernöörintalossa Rokassovskyn aikaan oli Helsingin
-seuraelämän keskus; siinä talossa kaupungin hienoimmat sekä suomalaiset
-että venäläiset perheet hyvässä ja hauskassa sovussa tapasivat
-toisensa. Sellainen ystävällinen molempain kansallisuuksien
-"lähentäminen" ei sittemmin samoissa saleissa ole koetteeksikaan tullut
-kysymykseen. En kuullut, että Rokassowsky olisi puuttunut millään
-tavalla niihin tapauksiin yliopistossamme, joista edellä oli puhe,
-enemmän kuin yleensäkään sen oloihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se sama päivä, jolloin Perintöruhtinas kävi Helsinkiä ilahduttamassa,
-oli toisessakin suhteessa merkillinen päivä. Kun Pitkällä sillalla
-viimeiset jäähyväishurraahuudot olivat kajautetut, oli kiirehdittävä
-teaatteriin, jossa Z. Topeliuksen "Viidenkymmenen vuoden perästä"
-silloin ensi kerran esitettiin. Tekijä oli ennakolta lehdessään
-kertonut, että hän oli kappaleen dramatiseerannut Hels. Tidn:ssa v.
-1849 olleen novellinsa "Rautakylän vanhan paroonin" mukaan ja että
-siinä, kun se oli ensimmäinen näyttämöllinen yritys, oli suuria
-puutteita. Esityksen jälkeen tunnusti hän myöskin, että hänen
-ennustuksensa oli toteutunut: kappale kesti ensi kerralla 4,5 tuntia ja
-väsytti siis; jo toiseksi kerraksi oli hän lyhentänyt pitkäveteisiä
-paikkoja ja myöhemmin vielä kappaletta karsittiin. Mutta tällaisista
-puutteista huolimatta ja vaikka mielet päivän suurten tapahtumain
-johdosta olivat sangen kiihtyneet, vastaanotettiin kappale vilkkailla
-suosion osoituksilla. Vanhan paroonin Magnus Drakenhjelmin esitti
-tuo etevä näyttelijä Pierre Deland aivan loistavasti; tässä
-luonteenkuvauksessa oltiin sitäpaitsi tuntevinaan erään äsken kuolleen
-vanhan kustaviaanin useita piirteitä, miehen, jota edellä usein olen
-maininnut. Kustaa III:nen esittäjä (hra Lagerqvist) oli niin Kustaa
-III:nen näköinen, että se herätti riemastusta. Myöskin rva Deland ja
-muut näyttelijät esittivät osansa hyvin tyydyttävästi. Kappaletta
-kokonaisuudessaan saattoi arvostelu syystä pitää "hyvänä ja
-ilahduttavana enteenä siitä, miksi kotimainen näyttämömme kerran on
-kasvava." Se näyteltiin viisi kertaa perättäin hyville huoneille.
-
-Pierre Deland hoiti nyt taas edellisen vuoden lokakuusta asti Helsingin
-yleisön teaatterihuveja. Hänen tyttärensä Betty (sittemmin rva Almlöf)
-oli näyttelijättärenä edellisen Helsingissä olonsa jälkeen melkoisesti
-edistynyt ja hän oli hyvin suosittu. Vaikka ohjelmistossa ei ollut
-mitään erittäin mainittavaa, oli tämä näytäntökausi kumminkin erittäin
-hauska. Huhtikuun alussa läksi Deland kumminkin Turkuun.
-
-Vielä samassa huhtikuussa saapui Helsinkiin Delandin sijalle useista
-edellisistä käynneistään tunnettu hra Edv. Stjernström. Tämä etevä
-näyttelijä oli 1850 Ruotsissa perustanut teaatteriseurueen, jonka
-kanssa hän kolmen vuoden ajan oleskeli Suomessa.
-
-Tätä ensimmäistä yritystä perustaa Suomeen pysyväinen teaatteri
-kohdeltiin aluksi luonnollisesti vilkkaalla harrastuksella. Stjernström
-alottikin toimintansa Suomessa syksystä 1850, mutta kun hänen
-seurueeseensa suurimmaksi osaksi kuului vasta-alkajia, näytteli hän
-varovasti kyllä ensiksi useita kuukausia Turussa, Porvoossa ja
-Viipurissa, harjoitellen joukkoaan, ennenkuin hän esiintyi Helsingissä.
-Täällä alotti hän näytäntönsä vasta huhtik. 22 p. 1851.
-
-Uusi teaatteriseurue otettiin suosiolla vastaan. Sen taiteelliset ja
-näyttämölliset voimat eivät tosin olleet suuret, mutta Stjernström
-osottautui kykeneväksi johtajaksi, joka osasi innostuttaa nuorta
-joukkoaan ja sillä voittaa yleisönsä myötätuntoisuuden. Itse hän oli
-monipuolinen taiteilija, tosin vartaloltaan sangen kookas, mutta aina
-vilkas, henkevä ja nerokas näytellessään ja kupletinlaulajana hän oli
-aivan voittamaton. Näyttelijäkunta edistyi hänen johdollaan. Ohjelmisto
-oli hyvin vaihteleva. Kepeämpäin kappalten lomassa saatiin jo heti
-alussa nähdä m.m. Victor Hugon "Hernani" ja ennen pitkää sai
-Stjernström esittää uuden, suuren, runomittaisen kotimaisen kappaleen,
-F. Berndtsonin "Ur lifvets strid" (Elämän taistelusta).
-
-Teatterihistoriassamme muistettava päivä oli toukok. 19 p. 1851,
-jolloin "Ur lifvets strid" ensi kerran esitettiin. Niin lämpöstä
-isänmaallista innostusta tuskin lie koskaan ennen näyttämöltä
-herätetty. Porilaisten marssin säveleet, jotka kauan olivat olleet
-unhotuksissa ja jotka silloinen polvi ensi kerran kuuli, suomalaiset
-univormut vuodelta 1808, joita ei koskaan ennen oltu nähty, Döbeln itse
-näyttämöllä vanne otsallaan, kaikki tämä näytelmässä, joka oli
-kauniilla runomitalla kirjoitettu ja jossa oli paljo lyyrillistä suloa,
-sekä jota O. Greven säveleet säestivät, -- sen kaiken täytyi
-panna yleisön sydämmet tykyttämään. Oltiin ylpeitä ja iloisia,
-suosionosoitukset olivat suurenmoiset, kolmesti huudettiin tekijä
-esiin, seppeleitä ja kukkavihkoja, (jotka siihen aikaan olivat
-harvinaisemmat kuin nykysin), viskattiin näyttämölle. Eikä innostus
-laskeunut kun esirippu laskeusi. Me ylioppilaat ja muut nuoret
-kokoonnuimme suurella joukolla teaatterin edustalle, otimme
-Berndtsonin, kun hän astui ulos, väliimme -- melkeinpä tahdoimme kantaa
-häntä -- ja saatoimme hänet Kaisaniemeen, jossa pitkästi istuttiin
-tunnelmarikasta iltamaa viettäen.
-
-Kappale esitettiin viisi kertaa perättäin ja vähän sen jälkeen vielä
-kuudennen kerran, jolloin näyttelijä Torsslow, joka oli saapunut tänne
-vierailemaan, esiintyi Döbelninä. Mutta se mieliala, jonka kappale
-herätti, huoletti korkeita viranomaisia. Stjernström sai ystävällisen
-neuvon, ettei hänen pitäisi enää ohjelmistoaan tällä kappaleella
-rasittaa. Kappaleen ilmestyminen painostakin viivästyi samasta syystä
-seuraavaan syksyyn.
-
-Näyttelijä Torsslow oli, kuten mainittu, toukokuussa saapunut
-Helsinkiin. Hän esiintyi varsinkin Casimir Delavignen suuressa
-draamassa Ludvig XI. Juhannuksen aikaan läksi Stjernström Tukholmaan,
-jossa hän kesällä Humlegårdin teaatterissa esitti Helsingistä
-karkoitetun "Ur lifvets strid" 24 kertaa, Samana kesänä esitti P.
-Deland Tukholman Djurgård-teaatterissa Topeliuksen "Viidenkymmenen
-vuoden perästä" 37 kertaa. Suomi saattoi siis syystä ylpeillä kasvavan
-dramaattisen kirjallisuutensa kahdesta uusimmasta tuotteesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomenkielen pyrintöjä seurattiin yläilmoissa yhä edelleen hyvin
-epäillen, miltei kammolla. Sitä todisti riittävästi, paitsi tuota
-surullisen kuuluisaa senssuurikirjettä huhtik. 8 p:ltä 1850, esim.
-suomenkielen professorinviran väliaikaisuus ja ne turhantarkat
-rajoitukset, joita tehtiin suomal. kirjallisuudenseuran sääntöihin, kun
-ne julistuksen mukaan heinäk. 4 p:ltä 1849 olivat hallituksen
-vahvistettaviksi lähetettävät. Mutta eipä nytkään voitu olla ryhtymättä
-aina silloin tällöin johonkin toimenpiteeseen suomenkielen ja
-suomenkieltä käyttäväin hyväksi, edes kohtuullisimpain vaatimusten
-tyydyttämiseksi. Niin ilmestyi lopulla vuotta 1851 (jouluk. 1 p.)
-julistus joka määräsi, että jokaisella, joka yliopistoluvut päätettyään
-vuodesta 1856 tahtoi päästä valtion virkoihin, tulisi olla todistus
-siitä, että hän voi ajatuksensa suomeksi lausua jos tahtoo saada
-virkoja tuomioistuimissa ja viroissa niissä osissa maata, joissa
-asujamiston suurin osa ainoastaan tätä kieltä osaa. Samoin sai rahvas
-maalla oikeuden pitäjittäin ja kihlakunnittain ottaa ja palkata
-kielenkääntäjiä, joiden tulisi kohtuullista palkkiota vastaan kääntää
-rahvaalle annettuja pöytäkirjoja ja päätöksiä ynnä muita asiakirjoja ja
-virallisesti edesvastuullisina vahvistaa nämä käännöksensä oikeiksi.
-
-Suomalaisen kirjallisuudenseura oli sen sääntöihin äsken tehtyjen
-muutosten takia m.m. menettänyt oikeutensa kutsua jäsenikseen muita
-kuin, kuten ilmoitettiin, sellaisia 21 vuoden ikäisiä miespuolia, jotka
-eivät kuulu yliopistoon eikä muiden oppilaitosten oppilaisiin eivätkä
-käsityöläis- eikä maanviljelijäluokkaan. Seuraa oli myös kielletty
-sanomalehdissä taikka muulla tavoin ilmoittamasta kokouksistaan ja
-muita kuin vakinaisia kuukauskokouksia ei ollut enää lupa ollenkaan
-pitää. Seuran julkaisut alistettiin uusimpain senssuurimääräysten alle,
-j.n.e. Mutta tämä kaikki ei paljoa häirinnyt kirjallisuudenseuraa. Se
-jatkoi tyyneesti ja hiljaa hedelmöittävää toimintaansa, varmana siitä,
-että ne ahtaat rajoitukset, joilla sen toimintaa tahdottiin supistaa,
-ennemmin tai myöhemmin mahdottomina unhoittuisivat.[23]
-
-Jo 1845, kun oleskelin Savossa, oli minulle se kunnia tapahtunut, että
-minut oli kutsuttu kirjallisuudenseuran jäseneksi. Tästä ajasta aina
-1860-luvulle asti olin, siitä voin kerskata, seuran kokouksissa
-uskollisimmin läsnäolevia jäseniä. Sen hiljaista työtä, vaikka se
-puhtaasti kirjallista olikin, pidin aina työnä kansallisen
-pystyssäpysymisemme puolesta ja minä seurasin sitä työtä
-sydämmellisimmällä uskollisuudella. Rakkain tehtävä oli minulle tavalla
-taikka toisella hyödyttää tätä seuraa. Ja vuosikokouksessa 1851
-osotettiin minulle sellainen kunnia, että minut valittiin seuran
-rahastonhoitajaksi, jossa toimessa sitten olin kuusi vuotta. Tämä toimi
-ei siihen aikaan ollut aivan edesvastuurikas eikä työteliäs. Sillä
-seuralla ei silloin vielä ollut mitään rahastoja, ei mitään
-valtionapuja ollut sillä nostettavana, sen vuotuinen tulo- ja menoarvio
-nousi tavallisesti noin 1,500 hopearuplaan ja mitä rahoja kassaan
-kertyi, ne myöskin melkein heti maksettiin ulos, niin että
-kuukaustilit miltei säännöllisesti osottivat pienen vajauksen, jonka
-rahastonhoitajan oli täytynyt vastaseksi täyttää. Taloudellisessa
-suhteessa eli seura siten päiväseltään, mutta ei siltä aristellut
-ryhtyessään kalliidenkin teosten ulosantamiseen, vaikkei ollut tietoa,
-mistä kustannukset suoritettaisiin. Luotettiin kansalaisten
-hyväntahtoisuuteen ja uhraavaisuuteen eikä siinä erehdyttykään.
-Rahastonhoitaja koetti aina keksiä rikkaita liikemiehiä y.m. eri osista
-maata, joita kutsuttiin seuran jäseniksi ja joiden saattoi otaksua
-lunastavan jäsenkirjansa vähän suuremmalla summalla kuin sillä 6
-ruplalla, joka silloin oli tavallinen jäsenmaksu. Ja tällä tavoin
-todella saatiinkin jommoisiakin summia kokoon. Muullakin tavoin rupesi
-yhä useammin raha-apuja saapumaan, tulot kirjavarastoista kasvoivat
-vähitellen ja siten suoriusi seura onnellisesti, vapaana ja
-riippumattomana, lopulle 50-lukua ja alulle 60-lukua, joilta ajoilta
-keisarilahjain, valtionapujen, yksityisten lahjoitusten ja
-testamenttien kultakausi alkoi.
-
-Kirjallisuudenseuran puheenjohtajana oli 50-luvun alulla yliopiston
-rehtori, useinmainittu Gabriel Rein. Hän oli ollut tässä kunniatoimessa
-aina vuodesta 1841 lähtien ja pysyi siinä vuoteen 1853, jolloin hän,
-valtiollisista syistä, joiden pätevyyttä ei kumminkaan selvästi
-tajuttu, katsoi parhaaksi luopua puheenjohtajantoimesta, johon hänet
-kumminkin myöhemmin vielä kerran kutsuttiin. Varapuheenjohtajana oli
-seuran olemassaolon ensi vuosista lähtien "filosoofi", professori Joh.
-Jak. Tengström, ja hän oli siinä toimessa uskollisesti kuolemaansa
-saakka v. 1858. Sihteerinä oli viidentoista vuoden ajan (1846-1861)
-Sven Gabr. Elmgren, joka sillä lannistumattomalla uutteruudella, joka
-oli hänelle ominainen, erinomaisella tavalla hoiti seuran juoksevia
-asioita ja usein vaikutti sen päätöksiinkin. Kokoukset pidettiin
-yliopistolla, tiedekuntain kokoushuoneessa. Sen viheriän liinan ääressä
-tapasi varmasti aina kantajoukon seuran lämpimimpiä, uutterimpia
-jäseniä. Puheenjohtajasta oikealla istuivat, miltei säännöllisesti,
-varapuheenjohtajan vieressä, Frans Joh. Rabbe, Matth. Akiander, E.
-Aleks. Ingman, Matth. Aleks. Castrén ja siinä vanhan kaartin rivissä
-monasti myöskin Fredr. Cygnaeus, Joh. Vilh. Snellman, Z. Topelius --
-sekä myöhemmin itse Elias Lönnrot, joka muutti Helsinkiin vasta 1854 ja
-silloin kohta sai puheenjohtajan paikalle asettua. Pöydän vasemmalle
-puolelle, sihteerin viereen, asettuivat tavallisesti toiset toimimiehet
-sekä seuran muut nuoremmat jäsenet Herm. Kellgren, B. A. Schauman, Carl
-Gust. Borg, Karl Collan, Paavo Tikkanen, Aug. Ahlqvist, D. E. D.
-Europaeus, Fredr. Polén, -- näitä miehiä harvoin puuttui tuosta
-rivistä, muita mainitsematta, jotka siihen aikaan säännöllisemmin
-taikka harvemmin seuran kokouksissa olivat läsnä.
-
-Kokouksissa asioita käsiteltäessä käytettiin melkein yksinomaan
-ruotsia. Kun Lönnrot tuli puheenjohtajaksi, rupesi hän kyllä esittämään
-asioita suomeksi ja tarkastuskomiteakin antoi senjälkeen lausuntonsa
-enimmäkseen suomeksi. Mutta keskustelu kun syntyi, pääsi ruotsinkieli
-melkein kohta voitolle, -- se johtui siitä, että kaikki käyttivät
-puhuessaan esteettömästi ruotsia, vaan eivät hetikään kaikki
-esteettömästi suomea. Pöytäkirja oli myöskin ruotsinkielinen, niinkauan
-kuin Elmgren oli sihteerinä. Vasta kun C. G. Borg (1861) tuli
-sihteeriksi ja hänen jälkeensä Ahlqvist, Krohn y.m., muuttui pöytäkirja
-suomenkieliseksi ja samalta ajalta kävivät keskustelutkin enimmäkseen
-suomeksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tanska ja sen rikas kirjallinen ja taiteellinen elämä oli jo kauan
-minua etäältä viehättänyt. Kaikki ne kuvaukset tästä maasta ja sen
-pääkaupungista, joita 1840-luvulla sain lukea -- Snellmanin,
-Sturzenbecherin, Kohlin y.m. kertomukset -- ne osaltaan tätä
-mieltymystä lisäsivät. Thorvaldsen. Oelenschläger, Örsted, Grundtvig,
-Heiberg, rouva Gyllenbourg, Kierkegaard, Andersen, Chr. Winther, Hertz
-y.m. olivat nimiä, joita jokainen Suomessa tunsi ja joita yleisesti
-ihailtiin. Harrastusta Tanskaa kohtaan lisäsivät vielä sen ajan
-skandinaaviset riennot ja suuret ylioppilasretket. Tähän tuli vielä
-v:n 1848 valtio-muutos ja uusi perustuslaillinen elämä Tanskassa,
-kansallinen taistelu Slesvigin puolesta ja tuo kunniakas, voittorikas
-kolmivuotinen sota 1848-50, -- se kohotti harrastuksen Tanskaa kohtaan
-milteipä innostukseksi.
-
-Sinne, "Juutinrauman syleilemään, ihanaan Kööpenhaminaan" paloi mieleni
-yhä hartaammin. Syksyllä 1851 onnistuivatkin asiani niin, että tämän
-toivomukseni sain täyttymään. Kesän kuluessa tein höyrylaivalla
-pikaisen huviretken iloisessa seurassa Viipuriin ja sieltä vielä
-iloisemmassa seurassa Lappeenrantaan katsomaan sitä suurta kansallista
-työtä, jota Saimaan kanavan avaamiseksi tehtiin, ja senjälkeen olin
-valmis lähtemään Suomesta lähemmäs vuoden ajaksi. Syyskuun alussa
-lausuin siis jäähyväiset vanhalle isälleni, jota en sen jälkeen enää
-saanut nähdä, veljilleni ja ystävilleni, ja matkustin Turun kautta
-Tukholmaan ja jonkun aikaa siellä viivyttyäni kanavatietä Göteporiin ja
-edelleen höyrylaivalla Kööpenhaminaan, jonne saavuin syysk. 27 p.
-
-Kööpenhaminaan jäin nyt enemmäksi kuin seitsemäksi kuukaudeksi.
-Nautintoni oli suuri kun sain elää tuossa henkisestä kulttuurista niin
-rikkaassa kaupungissa, kansan keskuudessa, jossa kansallistunne äsken
-oli herännyt ja jossa valtiollinenkin elämä juuri oli syttynyt. Joskaan
-ei Tanskan kansa kaikessa vastannut niitä ihanteellisia käsityksiä,
-joita etäälle siitä olin saanut, niin saattoi sitä kumminkin monessa
-suhteessa pitää kauniina esikuvana muille pienille kansoille. Suosittu
-kansanlaulu, "Urhea jalkasoturi", jota siellä jokainen, puukenkäinen
-katupoika hyräili joka kadulla, se oli minusta Tanskan kansaa hyvin
-kuvaava; se ei ollut myrskyinen eikä raju, mutta terve ja reipas ja se
-tulkitsi sattuvasti sitä iloista, voittoisaa itsetietoisuutta, joka
-silloin kansan sydämmen täytti.
-
-Lueskelin ahkerasti Tanskan historiaa ja tilastotiedettä ja perehdyin
-joltisestikin maan oloihin. Olin jo aikasemmin tutustunut Tanskan
-kaunokirjallisuuteen ja luin sitä vielä enemmän. Kööpenhaminan
-kuninkaallisessa teaatterissa kävin tänä näytäntökautena, -- usein
-vanhan ystäväni O. Toppeliuksen seurassa, joka myöskin oleskeli tämän
-talven Köpenhaminassa -- hyvin usein. Sain nähdä monta Holbergin
-ilveilyä näyteltävän sellaiseen perin tanskalaiseen tapaan, ettei sitä
-muualla saakaan nähdä. Sain nähdä tuon etevän näyttelijättären, rouva
-Heibergin, esittävän Shakespearin draamoja ja ranskalaisia näytelmiä --
-ne hetket ovat kauniimpia muistojani tuolta ajalta. Ja käyntini
-Thorvaldsenin museossa olivat minulle juhlahetkiä.
-
-Jo ensimmäisinä Köpenhaminassa oleskeluni päivinä sain olla läsnä
-valtiopäivämiesvaaleissa. Paria päivää myöhemmin valtiopäivät avattiin.
-Ja niiden istunnoissa olin sitten talven kuluessa uutterana ja
-tarkkaavaisena kuuntelijana. Siellä ensi kerran tutustuin
-parlamenttaariseen elämään. Mahtavasti tykytti sydämmeni, kun sain
-kuulla Tanskan nuortean kansan vapaudensankarien sellaisten kuin Orla
-Lehmannin. Tscherningin, Monradin, Madvigin y.m. esiintyvän puhujina.
-
-Huomattavia persoonallisia tuttavuuksia en Kööpenhaminassa tehnyt
-monta. Runoilijan, prof. H. P. Holstin luona kävin jättämässä Fr.
-Cygnaeuksen minulle kirjoittaman suosituskirjeen sekä hänen uusimpia
-teoksiaan, mutta hänen jäykkä ja pakollinen kohteliaisuutensa vieroitti
-minut ikipäivikseni kaikista sellaisista suositusretkistä. Suomalaisen
-kirjallisuudenseuran puolesta oli minulla myös toimena viedä seuran
-kirjeenvaihtajajäsenelle, valtioneuvos Chr. Molbechille, joukko seuran
-äsken julkaisemia teoksia. Molbech, joka silloin jo oli 70-vuotias
-"tieteellisten vaivojen vanhus", pelotti minua aluksi erinomaisella
-rumuudellaan ja tieteellisellä turhamaisuudellaan. Mutta hän oli
-erittäin ystävällinen, pyysi minut monasti perheeseensä -- m.m.
-jouluaatoksikin -- ja hänen talossaan sain tavata useita kuuluisia
-miehiä, kuten fysioloogin Eschriehtin, geoloogin Forchammerin,
-kasvatustieteilijän M. Hammerichin, silloisen ylimääräisen
-oikeustieteen professorin, sittemmin ministeristönjohtajan Hallin y.m.
--- unhottaa en saa vanhuksen poikaa O. K. F. Molbechia, joka silloin
-vielä oli nuori runoilija, vaan joka sittemmin saavutti etevän sijan
-dramaattisten kirjailijain joukossa. -- Helsingissä jo olin tutustunut
-kuuluisaan sellonsoittajaan Chr. Kellermanniin, hän oli näet vaimonsa,
-etevän tanssijattaren, ja kahden poikansa kanssa kahdesti käynyt
-Suomessa ja m.m. maantiellä Porvoon tiellä taittanut käsivartensa.
-Näiden ystävällisten taiteilijain pienessä kodissa vietin monta hauskaa
-hetkeä.
-
-Vieraalla maalla voi persoonallisen kanssakäymisen puutteen korvata
-tarkoin seuraamalla sanomalehdistöä. Tätä tietä hankin huolellisesti
-kaikki mahdolliset tiedot päivän tapauksista siinä maassa, jossa olin
-ja niistä erilaisista valtiollisista, kirjallisista ja muista
-mielipiteistä, joita siellä oli olemassa.
-
-Mutta kotimaani oloja seurasin samalla myöskin. Vaikutukseni ja
-mietelmäni kaikesta siitä, mitä Köpenhaminassa näin ja koin, kerroin
-tarkoin ystävilleni Helsinkiin. Kirjotin uutterasti kirjeitä, vaikka
-posti siihen aikaan noiden kaupunkien välillä viipyikin 12-14 päivää,
-kirjotin milloin yhdelle milloin toiselle, ja hyvällä, pirteällä
-tuulella kun olin, kirjotin hauskoja kirjeitä. Pian sain kuulla, että
-kirjeitäni mielihyvällä luettiin; eräänä päivänä ilmoitettiin minulle
-juhlallisella pöytäkirjan otteella, että kirjeitteni lukemista
-varten oli muodostunut pysyvä "komitea", johon kuuluivat, paitsi
-Otto-veljeäni, ystäväni Casimir Palmroth, Adolf Vasenius, Karl Collan,
-Edv. Strömberg. Aug. Ahlqvist ja Ad. Grotenfelt. Eräästä kirjeestäni
-oli, luvattani, lähetetty Morgonbladettiin pitkänlainen Tanskan kansaa
-ja sen edustajia valtiopäivillä koskeva kuvaus, ja pian sain sen
-kummikseni nähdä painettuna Ruotsinkin lehdissä. "Litteraturbladettiin"
-lähetin itse kirjoituksen "Köpenhaminan yliopistosta"; tuo kirjoitus
-sisälsi tarkan ja täydellisen selonteon tämän yliopiston laitoksista,
--- olin sitä varten käyttänyt erästä arvokasta asetuskokoelmaa, jonka
-sain ostetuksi äsken kuolleen historioitsijan Engelstoftin
-kirjahuutokaupasta. Pidin tätä selontekoa juuri silloin hauskana
-Helsingin kirjalliselle yleisölle, koska yliopistomme asetuksia
-parhaallaan uusittiin.
-
-Opintoni Kööpenhaminassa ja lähimmät tulevaisuudentuumani keskeytyivät
-valitettavasti surullisella tavalla. Vanha isäni, jonka voimat viime
-vuosina melkoisesti olivat heikentyneet, kuoli maalisk. 30 p. 1852.
-Tämän masentavan surusanoman sain vasta kahden viikon perästä;
-lennätinlaitosta ei ollut silloin vielä Helsingissä käytettävänä. Nyt
-oli minun palattava kotiin niin pian kuin mahdollista; mutta
-mahdollista ei ollut matkustaa nopeasti. Mitään talvilaivaliikettä
-Itämeren yli ei ollut olemassa; Hangon satama oli olemassa ainoastaan
-kartalla. Tosin lähti jo rautatie Kööpenhaminasta, mutta se kulki
-ainoastaan Roeskildeen saakka. Ellen tahtonut lähteä retustamaan
-postivaunuissa Tanskan saarien yli ja sitten Saksan ja Venäjän halki
-Suomeen, olin auttamattomasti vankina, kunnes säännöllinen laivaliike
-Tukholman ja Turun välillä alkoi. Ja sinä vuonna oli kevät tavallista
-myöhäisempi. Kärsimättömänä lähdin tosin Kööpenhaminasta jo toukokuun
-alkupäivinä, mutta silloin siellä parhaallaan satoi lunta. Saavuin
-kumminkin salmen yli Ystadiin ja eräällä lyypekkiläisellä höyrylaivalla
-sieltä Tukholmaan. Mutta siellä sain viipyä kolmatta viikkoa; vasta
-toukokuun 23 tai 24 p:nä saatoin nousta laivaan, joka minut vei
-Helsinkiin.
-
-Sangen synkkä ja raskas oli Helsingissä yleisesti vallitseva mieliala,
-kun kotiin palasin. Tavallista tummemmilta näyttivät olosuhteet.
-Ruhtinas Mentschikoffin venäläisestä kansliapäälliköstä Fischeristä,
-jota jo kauan oli pidetty Suomen häijynä henkenä, oli äsken
-(marraskuulla 1851) yhtaikaa tullut suomalainen aatelismies ja Suomen
-ministeri-valtiosihteerin apulainen: tätä pidettiin vielä
-onnettomuuttakin pahempana tapauksena, -- häväistyksenä. Senatissa oli
-v. Haartman yhä vielä sama hirvittävä itsevaltias mikä ennenkin: hän
-kylpi korkeimman armon päiväpaisteessa eikä hänen mahtiaan vastaan
-uskaltanut ajatustakaan nousta. Yliopistoa hallitsivat Nordenstam ja
-hänen pedellinsä ja vormupuvut olivat yhä edelleen pakolliset;
-odotettiin vain yliopiston sääntöjä. -- Joka taholla tuntui ahtaalta,
-umpinaiselta, masentavalta, Ainoa, joka oikeastaan kuluneena talvena ja
-keväänä oli virkistänyt mieliä Helsingissä, oli ollut uuden kotimaisen
-oopperan, "Kaarlo kuninkaan metsästyksen", esittäminen. Se oli ensi
-kerran esitetty maaliskuun 24 p:nä ja sitten lyhyemmässä kuin kuukauden
-ajassa yhdeksän kertaa perättäin. Suuremmoinen teoshan olikin tämä
-ooppera, jonka Pacius ja Topelius olivat luoneet ja jonka säveltäjän
-johdolla yksinomaa kotimaiset taiteensuosijat esittivät. Eipä ollut
-ihme, että sitä pidettiin merkkitapauksena Suomen säveltaiteen ja
-Suomen näytelmätaiteen historiassa. Harjoituksia oli kestänyt pitkin
-koko kevättä -- jo edellisenä keväänä oli Pacius esittänyt osia siitä
-eräässä konsertissa -- ja niitä oli suurella mielenkiinnolla seurattu.
-Ja kun kappale vihdoin julkisesti esitettiin, nousi innostus
-rajattomaksi. Ensi esitys päätettiin laulamalla "Maamme" laulu --
-samoin seuraava, jolloin Runeberg oli saapuvilla -- ja senjälkeen
-kokoonnuttiin juhlaan Seurahuoneelle, jossa Paciusta ja Topeliusta
-riemulla kannettiin ja jossa isänmaallisen innostuksen kuohuessa yli
-äyrästensä pantiin osakkeenkeruu alulle, uutta jo ennen tuumissa
-ollutta kiviteaatteria varten, -- se osakkeenkeruu pysähtyi sillä
-kertaa valitettavasti tuossa tilaisuudessa merkittyihin 6,000:teen
-hopearuplaan. -- Tässä kaikessa innostuksessa en ollut saanut olla
-mukana; siitä oli kumminkin lämpönen tuulahdus lehahtanut minulle
-Kööpenhaminaan saakka.
-
-Mutta "Kaarlo kuninkaan" synnyttämä riemastus oli minun paluuseeni asti
-jo joltisestikin ehtinyt haihtua. Syvä suru oli sen jälestä isänmaata
-kohdannut. M. A. Castrén, jonka terveydentila pitkin koko kevättä oli
-antanut aihetta pahaan pelkoon, oli toukok. 7 p:nä kuollut, vasta 38
-vuotiaana. Hautajaiset, jotka vietettiin toukok. 12 p:nä, osottivat
-kuinka yleisesti se vahinko käsitettiin, jonka Suomi tämän
-kuolemantapauksen kautta oli kärsinyt. Harvoin oli sitä ennen
-Helsingissä nähty sellaista väkijoukkoa liikkeellä, koko
-ylioppilaskunta oli liittynyt hautajaissaattoon, maahanpanijaisissa
-vanhassa kirkossa oli Fr. Cygnaeus puhunut, hautuumaalla oli viimeiset
-jäähyväiset vielä lausunut J. V. Snellman ja Z. Topeliuksen ruotsiksi
-ja A. Ahlqvistin suomeksi sepittämiä runoja oli laulettu. Tämän
-surujuhlallisuuden vaikutus ja erittäinkin Snellmanin tulevaisuutta
-melkein epäilevät sanat säilyivät helsinkiläisten mielissä vielä
-kotiinpalatessanikin ja alakuloisina tuttavani niistä minulle
-juttelivat.
-
-Myöskin toinen suuri onnettomuus oli omiaan mieliä masentamaan. Porin
-kaupungin oli tulipalo suureksi osaksi hävittänyt toukok. 22 p:nä. Tätä
-tulipaloa seurasi pian senjälkeen toinen, vielä suurempi, kun Vaasan
-kaupunki elok. 3 p:nä ja sitä seuraavina päivinä paloi poroksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopiston uudet säännöt julaistiin lokak. 1 p:nä 1852. Suuret
-mullistukset yliopistomme laitoksissa ja oloissa johtuivat niistä ja ne
-olivat näiden sääntöjen johdosta uudeltavuodelta toimeenpantavat.
-Filosofia joutui virastaan pois yliopistostamme, sen nimikin
-karkoitettiin; osakunnat olivat hajoitettavat ja ylioppilasten
-yhteiselämä järjestettävä tiedekunnittain, -- muusta puhumattakaan.
-Paljo ajattelemisen aihetta oli siis jokaisella, joka kuului
-yliopistoon. Ylioppilaille erityisesti oli syksy 1852 kuin yhtenäistä
-muuttopäivää. Jokaisen osakunnan täytyi järjestää rahastonsa,
-kirjastonsa ja muun omaisuutensa, sekä päättää niiden vastaisesta
-käyttämisestä. Eri osakuntain valtuutetut pitivät tiheään kokouksia
-voidakseen järjestää olot mikäli mahdollista samalla tavalla. Vaikka
-minua, ulkomailta palattuani, ei muodollisesti oltu kirjoitettu takasin
-yliopistoon, otin kumminkin vilkkaasti osaa Länsisuomalaisen osakunnan
-ja sen valtuuskunnan kuolinpesähuoliin. Ja kun ne onnellisesti oli
-saatu suoritetuksi, piti vielä jokaisen osakunnan viettää
-hautajaisjuhlansa. Nämä kuusi jäähyväisjuhlaa vietettiin kaikki
-tavallista muhkeammin ja tavallista runsaammilla kutsuvierailla,
-marraskuulla. Ollessani sillä kertaa ylioppilasten erityisessä
-suosiossa sain olla mukana melkein kaikissa noissa juhlissa. Surujuhlan
-tapaisia ne toki eivät olleet; olipa kuin silloin jo olisi aavistettu
-pian tapahtuvaa ylösnousemusta.
-
-Osakuntain lakkauttaminen muodosti loppunäytöksen kymmenen vuotta
-kestäneessä ylioppilaselämässäni. Viimeisellä lukukaudellani sain vielä
-olla näkemässä sen kieliriidan nousevia liekkejä, jotka sittemmin
-vuosikymmeniä olivat ylioppilaskuntamme niin sanoakseni tärkeimpänä
-elinilmiönä. Niihin saakka en ollut paljo koskaan kuullut tästä asiasta
-jyrkempiä mielipiteenvaihdoksia. Suomenkielen pyrintöjä oli pidetty
-yhteisenä isänmaallisena asiana; jokainen oli, kuten jo ennemmin olen
-sanonut, ollut fennomaani, toinen vain innokkaampi, toinen
-laimeampi; vihamielisyyttä ei ollut ilmennyt ruotsinmielisyyden ja
-suomenmielisyyden välillä. Mutta nyt kuulin Länsisuomalaisessa
-osakunnassa ääniä nousevan fennomaniiaa vastaan, jonka vaatimuksia jo
-pidettiin liiallisina. Tämä "uusi oppositsiooni" herätti osakunnan
-käsinkirjoitetussa sanomalehdessä kynäsodan, jota jatkui kauan;
-väittelijöinä esiintyivät pääasiallisesti toverini L. ja E. Minäkin
-lopuksi sekaannuin tuohon polemiikkiin, ja kun nyt kellastuneiden
-paperien joukosta löydän lausuntoni asiasta, tahdon tähän lainata siitä
-otteen, valaistakseni sitä tapaa, miten nuorison keskuudessa kieliasiaa
-eri tahoilta käsiteltiin.
-
-Olen kirjoittanut:
-
-"-- -- -- On hämmästyttävää, että tällaisessa väittelyssä ei
-kumpanenkaan taisteleva puoli ole ottanut selvittääkseen, mitä hän
-_Suomen kansalla_ käsittää. Sellainen selvitys näyttää minusta
-kumminkin tarpeelliselta, ennenkuin edemmäs asiassa mennään.
-
-"Kysymys ei ehkä ole niin aivan yksinkertainen, kuin miltä se aluksi
-tuntuu. Minä vastaan omasta puolestani: Suomen kansan muodostavat
-kaikki ne ihmiset, jotka Suomessa asuvat. Vastaus on yksinkertainen;
-vaan eiköhän sitä vastaan voida muistutuksia tehdä?
-
-"Voidaan kyllä. Sanotaan: Suomessa ei asu ainoastaan suomalaisia,
-täällä asuu lähes 200,000 ruotsalaista, 1,000 lappalaista, sitäpaitsi
-siellä täällä venäläisiä, mustalaisia, saksalaisia y.m. -- voivatko
-nämä kaikki muodostaa _yhden_ kansan? Voidaanko suomalaisia ja
-ruotsalaisia, näitä kahta eri heimoa ja rotua, pitää yhtenä kansana?
-Ei, ainoastaan ne, jotka ovat _yhtä_ heimoa, jotka puhuvat _yhtä_
-kieltä, voivat muodostaa yhden kansan, ainoastaan suomalainen väestö
-Suomessa voi olla Suomen kansana. Ja vielä ehkä toisaalta lisätään:
-Suomen kansaa ei elä ainoastaan Suomessa: missä vain suomeapuhuvia
-ihmisiä asuu, kuuluvat ne kaikki Suomen kansaan.
-
-"Kansantieteilijät tekevät ehkä sellaisia väitteitä. Kansantieteellinen
-innostus on meidän päivinä suuri eikä kansallisuutta kernaasti tahdota
-määritellä muun kuin kielen mukaan.
-
-"Uskovatko nämä etnograafit todellakin, että Suomen suomalaiset ovat
-lähemmässä hengenheimolaisuudessa Uralin takaisten sukulaistensa
-kanssa, kuin ruotsalaista rotua olevain maamiestensä kanssa. Uskovatko,
-ettei monen vuosisadan yhdessäolo, yhteinen uskonto, samat tavat, samat
-laitokset merkitse mitään kansallisuutta määriteltäessä?
-
-"En muistele koskaan kuulleeni kenenkään sanovan: 'mitä on Suomen
-suomalaisilla ja ruotsalaisilla tekemistä toistensa kanssa? pitäkööt
-ruotsalaiset yhtä Pohjanlahden takaisten heimolaistensa kanssa.'
-Luulenpa, että jokainen, ennenkuin tällaisia sanoja lausuu, peräytyy
-omaa ajatustaan ja hiljaisuudessa myöntää, etteivät ainoastaan
-etnograafnset aatteet hallitse maailmaa.
-
-"Ei, suomalaiset ja ruotsalaiset ovat liian kauan Suomessa eläneet
-yhdessä, ovat lainanneet toisiltaan ja antaneet toisilleen liian paljo,
-ovat liiaksi toisiinsa sekaantuneet, jotta koskaan voisivat erottaa
-kohtalonsa toisistaan. Heistä on tullut _yksi kansa_.
-
-"Kansaa pidän aivan samana käsitteenä kuin kansakuntaa, kansallisuutta.
-Tuntuuhan nurinkuriselta väittää, että yhdessä kansassa olisi useampia
-kansallisuuksia. Olenkin sitä mieltä, ettei Suomessa voida puhua muusta
-kuin yhdestä kansallisuudesta. Ja sitä kansallisuutta nimitän
-suomalaiseksi. Lohduttaakseni E:tä sanon, että nimitykseni johtuu
-_Suomesta,_ eikä _suomalaisista_. Samasta syystä voin puhua
-pohjoisameriikkalaisesta kansallisuudesta: samasta syystä puhutaan
-sveitsiläisestä kansallisuudesta eikä saksalaisesta, ranskalaisesta
-eikä italialaisesta kansallisuudesta Sveitsissä.
-
-"Onhan monessa suhteessa onnellista, kun kansan kaikki osat puhuvat
-samaa kieltä. On onnellista, mutta välttämätöntä se ei ole. En tarvitse
-puhua siitä, kuinka kallisarvoinen äidinkieli ihmiselle on, kuinka
-vaikeaa hänen on siitä luopua. Eikä hän siitä luovu, muuta kuin
-suurimman pakon vallitessa. Kun yksi tai kaksi henkilöä siirtyy kansan
-sekaan, jolla on toinen äidinkieli, silloin heidän on melkein pakko
-luopua äidinkielestään. Mutta tunnettu on, ettei tarvita kovin suurta
-joukkoa yhdessä asuvia siirtolaisia, jotta he monen sukupolven läpi
-voivat säilyttää äidinkielensä, asukoon toiskielinen kansa kuinka
-taajalukuisena tahansa sen ympärillä.
-
-"Mutta kun nyt kerran äidinkieli on niin juurtunut ihmisen olemukseen,
-niin täytyy kai hänellä olla oikeus myöskin viljellä tätä kieltään.
-Sitä ei kukaan kielläkään.
-
-"Mutta sattuu, että erikieliset ihmiset muodostavat yhden yhteiskunnan,
-yhden valtion, yhden kansan, yhden kansallisuuden. Kuinka silloin
-voidaan kaikkien oikeutta ja kaikkien vapautta suojella?
-
-"Ehdotonta oikeutta siinä ei voida toteuttaa. Yksilö, joka asuu
-toiskielisen kansan keskuudessa, ei voi koskaan vaatia, että esim. maan
-lain tulisi käyttää hänen kieltään taikka että uskonnon sanoja hänen
-kielellään julistettaisiin. Hän on itse riistänyt itseltään osan
-vapaudestaan, kun on siirtynyt vieraaseen maahan. Mutta missä on raja,
-jonka mukaan joukko jonkun kansan jäseniä voi tässä kohden saavuttaa
-oikeutensa? Sitä rajaa ei voida yleensä määrätä, se riippuu melkein
-joka yksityistapauksessa erinäisistä olosuhteista.
-
-"Siirryn meidän omiin oloihin. Vallitseeko maassamme kielellisessä
-suhteessa oikeutta, jolla olisi edes oikeuden varjoa. Kirkollisissa
-suhteissa kyllä. Mutta entäpä oikeudellisissa, hallinnollisissa
-olosuhteissa, opetusoloissa? Tiedämmehän kaikki, että asujamiston 7:s
-taikka 8:s osa tässä suhteessa nauttii lapsipuolen oikeutta!
-
-"Elköön kadehdittako maamme ruotsalaisia. Jos he kaikessa voisivat
-nauttia oikeutta, ilman että se tapahtuisi suuren enemmistön
-kustannuksella, kuka heiltä hiuskarvan vertaa oikeutta tahtoisi
-riistää? Fennomaniia pyrkii hankkimaan suomenkielelle sen täydet
-oikeudet. Se ei tahdo riistää ruotsinkielisiltä mitään muuta, kuin mikä
-loukkaa suuren enemmistön oikeutta.
-
-"'Mutta,' väittää ehkä E., 'pitääkö täällä vaan enemmistön hallita,
-eikö sivistyksellä ole mitään merkitystä? Ruotsalaista heimoa täällä
-tosin ei ole kuin 8:s osa maan asujamistosta, mutta siihen kuuluvat
-kaikki, joilla on edes hiukan korkeampi sivistyksen määrä'.
-
-"Tässä kohden on hauska verrata molempain väittelijäin mietteitä ja
-sanoja. L. pitää sivistyneitä luokkia 'suomalais-ruotsalaisena
-lapsena', joka on ryöstetty pois kansaltaan -- ja että paitsi
-sivistyneitä Suomessa on muitakin ruotsalaisia, sen näkyy hän innossaan
-kokonaan unhoittavan. -- E. taas pitää sivistyneitä luokkia muitta
-mutkitta ruotsalaisina, koska ne kaikki puhuvat ruotsia. Toinen, pitää
-siis kaikkia sivistyneitä suomalaisina, toinen ruotsalaisina. Kun näin
-tärkeässä kohdassa molemmilta tahoilta noin eri suunnille eksytään,
-niin ei ole ihmettä, että yhtymäkohtaa ei löydy.
-
-"Niin, nämä sivistyneet luokat ansaitsevat paljo huomiota näitä asioita
-tarkasteltaessa. Tiedämme kaikki, ettei maassamme alempia kerroksia
-koskaan ole kielletty sivistyneisiin luokkiin nousemasta: yksinoikeus
-siihen ei koskaan ole ollut suomalaisilla eikä ruotsalaisilla. Mutta ne
-suomalaiset, jotka tähän luokkaan ovat siirtyneet, ne ovat todellakin
-'ryöstetyt pois kielestään'. Sillä päästäkseen sivistyneiksi, on heidän
-ollut alistuttava samaan kohtaloon, kuin sen, joka siirtyy vieraaseen
-maahan, s.o. omistamaan toisen kielen, kuin äidinkielensä,
-jokapäiväiseksi ajatustensa talkiksi. Ja heidän lapsilleen on tuo
-toinen kieli usein muuttunut äidinkieleksi.
-
-"Siis ovat sivistyneet luokat muodostuneet sekä suomalasista että
-ruotsalaisista, ja siinä luokassa ovat jäsenet alinomaa sekaantuneet
-toisiinsa. Tuskin niistä yksikään yksilö voi sanoa: 'olen puhtaasti
-suomalaista juurta' taikka 'olen puhtaasti ruotsalaista juurta'. Juuri
-näiden luokkain sekaantuminen on lujin side Suomen suomalaisten ja
-ruotsalaisten välillä.
-
-"Jos E. myöntää minun olevan oikeassa väittäessäni, että sivistyneet
-luokat ovat lähteneet ja lähtevät kansasta, että nämä luokat eivät
-koskaan ole muodostaneet mitään erityistä kastia maassamme, niin
-pitäisi hänen myös myöntää johdonmukaiseksi ja oikeutetuksi
-suomalaisten vaatimuksen saada sivistystä omalla kielellään.
-Mutta samalla on hän tietysti myös myöntänyt tarpeelliseksi ja
-välttämättömäksi, että suomenkieltä ja kirjallisuutta kehitetään.
-Silloin hän on tunnustanut kaiken, mitä vaadin. En vaadi muuta, kuin
-että suomenkielelle myönnetään oikeus kerran esiintyä sivistyskielenä.
-
-"Sillä jos suomenkieli kerran sille asteelle pääsee, että sen avulla
-voi itselleen omistaa kaikki sivistyksen tulokset, niin pääsee tämä
-kieli kyllä täysiin oikeuksiinsa. Sen pitäisi olla selvää jokaiselle.
-Ja että puhuessani toisen oikeuksista en tahdo vääryyttä tapahtuvan
-toiselle, se selvennee myös edelläsanotusta.
-
-"'Mutta vaikkei vääryyttä tehtäisikään ruotsinkielelle, niin kadottaisi
-se paljo suomenkielen nousemisen kautta.' Se on luonnollista; ja minä
-arvelen, että se juuri on tämä pelko äidinkielelle tapahtuvasta
-vauriosta, joka on synnyttänyt tämän nuoren suomenmielisyyden
-vastarinnan. Kaunista on rakastaa äitiään, mutta ei ole kaunista
-moittia naapuria sentakia, että naapurillakin on äiti."
-
-Se kysymys, joka silloin oli käsiteltävänä, oli, kuten näkyy sama,
-jonka pohtimiseen seuraavat ylioppilaspolvet nykyaikaan asti ovat
-saaneet harjoitella -- taikka hukata -- parhaat henkiset voimansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaikkia muita sen ajan murheita lisäämään tuli vieläkin, syksyllä 1852,
-surettava kuolemantapaus. Yrjö Aukusti Wallin kuoli aivan äkkiä lokak.
-23 p:nä. Hän oli suunnitellut uutta, suuremmoista retkeä Arapiaan ja
-toivonut saavansa siihen kannatusta sekä Pietarista että Lontoosta.
-Mutta nämä toiveet pettivät; se pettymys kai kiirehti sitä
-sydämmentautia, jota hän poti. Siten jätti tämäkin maamme jalo koristus
-kansansa. Suomen yliopisto oli valitettavasti jo tottunut vahinkoja
-kärsimään: viiden vuoden kuluessa oli kuolema riistänyt peräkkäin R.
-Tengströmin, J. J. Nervanderin, M. A. Castrénin, Y. A. Wallinin.
-ennenkuin, yksikään heistä vielä oli keski-ikään ehtinyt. Mutta tottumus
-ei vähentänyt surun tuottamaa katkeruutta.
-
-Me länsisuomalaiset, jotka ylpeydellä luimme Wallinin omaan joukkoomme
-kuuluvaksi, kannoimme hänen maalliset jäännöksensä lokak. 29 p. hautaan
-ja saatossa kulki koko muu ylioppilaskunta sekä kaupungin sivistynyt
-yleisö. Viimeinen päätös, jonka Länsisuomalainen osakunta ennen
-hajaantumistaan sai tehneeksi, oli se, että se antoi Ekmannille
-toimeksi maalata vainajan muotokuvan sekä lahjoitti sen yliopistolle
-ikuiseksi muistoksi. Länsisuomalaiset myöskin pystyttivät tuon
-yksinkertaisen, hiomattoman muistokiven Wallinin haudalle ja he
-viettivät sitten kauan Wallinin kuolinpäivää vuosijuhlanaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Osakuntain hajoittamiseen päättyi, kuten sanottu, ylioppilaskauteni.
-Joulukuun alussa samana vuonna kysyi minulta toiminimi J. O.
-Frenckellin ja pojan kirjakauppa- ja kirjapainoliikkeen silloinen
-hoitaja, konsuli Reinh. Frenckell, tahtoisinko vuoden 1853 alusta
-ruveta Morgonbladetin toimittajaksi. Tämä tarjous ei ollut minulle
-aivan odottamaton. Jo kauan oli taipumukseni tähdännyt kirjalliselle
-alalle, ja melkein empimättä vastasin myöntävästi. Ja valmistuin siis,
-niin hyvin kuin taisin, uuteen toimeeni.
-
-Morgonbladetin, joka alkamisestaan asti oli ilmestynyt Frenckellin
-toiminimen kustannuksella, täytyi nyt neljäntenä vuotena perättäin
-vaihtaa toimittajaa. Olen edellä kertonut, että Morgonbladettia
-1840-luvun keskipaikoilla vakavasti ja taidolla toimittivat Berndtson
-ja Elmgren yhteisesti. Mutta Elmgren erosi toimituksesta 1847 ja
-Berndtson rupesi toimitustyössään yhä leväperäisemmäksi ja vihdoin hän
-laiminlöi lehtensä kokonaan. Lopulla vuotta 1849 luovutettiin lehti G.
-Ehrströmin hoidettavaksi, joka hiukan muutti lehden suunnitelmaa, hoiti
-sitä huolellisesti ja kyvykkäästi, mutta jo vuoden perästä
-lainopillisten lukujensa vuoksi siirtyi siitä pois. V:n 1851 alusta
-otti lehden taas huostaansa Berndtson, joka sitä taas hyvin uutterasti
-hoiti, kirjoitti artikkeleita, runoja, kertomuksia ja jutelmia
-kaikenlaisia sekä säilytti sen arvostelijan maineensa, jonka hän jo
-ennen oli hankkinut. Mutta ainoastaan sen vuoden loppuun saakka pysyi
-Berndtson nyt Morgonbladetissa. Seuraavasta uudestavuodesta siirtyi hän
-Finlands Allmänna Tidningiin, jossa hän sitten useiden vuosien
-kuluessa, yhä taidetuomarina pysyen, virallisena toimittajana sai
-osottaa kykyään katsella asioita miltä kannalta olot milloinkin
-käskivät. Hänen jälkeensä sai Morgonbladet toimittajakseen Theod.
-Clasenin, nuoren uudemman kirjallisuuden dosentin, joka oli
-lahjakas ja alallaan tietorikas, mutta vailla halua ja taipumusta
-sanomalehtityöhön. Eikä hän siihen ollut sitoutunutkaan kuin yhdeksi
-vuodeksi; kun se vuosi nyt läheni loppuaan, silloin pyydettiin minua
-Morgonbladetin toimittajaksi.
-
-Nämä alituiset toimituksenmuutokset olivat kumminkin suuressa määrin
-turmelleet yleisön luottamuksen Morgonbladettia kohtaan. Tilaajain
-lukumäärä, joka lehden mahtavimmillaan ollessa 1840-luvun
-keskipalkoilla oli noussut noin 600:teen, oli nopeasti laskeutunut ja
-50-luvun ensi vuosina se ei ollut 250:ttä korkeampi, vaan kenties
-sitäkin pienempi. Helsingissä ei ollut kuin 70 tai 80 tilaajaa.
-Kustantajalle ei lehti siis suinkaan voittoja tuottanut: senvuoksi ei
-toimittajallekaan maksettu kuin 300 hopearuplaa vuodessa, siihen
-luettuina kaikki kustannukset sanomalehdistä, apulaisista y.m.
-juoksevista menoista.
-
-Sellaisissa olosuhteissa ja sellaisilla ehdoilla otin alusta vuotta
-1853 Morgonbladetin toimittaakseni. Vähän olin niihin asti
-julkisuudessa kirjailijana esiintynyt, kokemusta toimitustöistä ei
-minulla ollut ensinkään. Mutta rohkealla ja iloisella mielellä kävin
-toimeeni käsiksi. Otin lehden vastaan semmoisena kuin se oli. Sen muoto
-ja suunnitelma ei minua miellyttänyt, mutta vastaseksi en siihen mitään
-muutoksia tahtonut tehdä. Lehti ilmestyi kahdesti viikossa. Joka
-maanantai ja torstai k:lo 12 tuli sen olla valmiin jaettavaksi
-Frenckellin kirjakaupasta tilaajille. Mutta senssorin tuli
-asetusten mukaan saada se käsiinsä 24 tuntia aikusemmin ja se merkitsi
-käytännössä, että maanantain numero lähetettiin painosta
-painotarkastajalle jo lauvantai-iltana, mutta torstain numero vasta
-keskiviikko-iltana. Aikusin ulosantopäivän aamuna saatiin lehti
-senssorilta takasin ja silloin siihen olivat merkityt kaikki ne
-pyyhkimiset, joita välttämättöminä oli pidetty. Senjälkeen lehti,
-asianmukaisesti uudelleen taitettuna, lähetettiin aamupäivällä
-toistamiseen senssorille saamaan häneltä hyväksymisen.
-
-_L'Etat c'est moi_, -- toimitus, se olen minä, niin senaikainen
-sanomalehden toimittaja Suomessa saattoi sanoa. Niinpä minäkin. Sillä
-palkalla, joka toimitukselle maksettiin, ei juuri aputoimittajia voinut
-palkata, jos sellaisia olisi ollut saatavissakin. Artikkelit,
-kirjallisuusarvostelut, viivanalustat, käännökset, teaatteriarvostelut,
-uutiset, -- kaikki sain itse kirjoittaa ja lukea korehtuurit. Ainoa
-ala, missä en uskaltanut itseeni luottaa, oli musiikinarvosteleminen;
-siinä minua auttoivat ystäväni K. Collan ja Rud. Lagi. Ulkomaisia
-uutisia ei onneksi lehdessä ollut. Mutta olipa siltä nuorelle
-toimittajalle työtä tarpeeksi. Lähetettyjä kirjoituksia ei monasti
-saanut hakea kirjelaatikosta.
-
-Maan sanomalehdistö ei silloin vielä ollut kauas kehittynyt siltä
-asteelta, jolla se oli ollut vuosikymmentä aikasemmin. Saima oli ollut
-ja mennyt; korkeammat mahdit olivat pitäneet huolta, että sen aika oli
-ohi ja ettei se niin aivan väleen voinut palatakaan. Virallista lehteä
-koetettiin korottaa jonkinlaiseen arvoon. Professori A. Blomqvist,
-jonka yksityisafääri tuo lehti (Finl. Allmänna Tidning) oli ollut
-enemmän kuin kymmenen vuotta ja jonka hoitamassa lehdessä ei ollut
-näkynyt juuri muuta kuin ulkomaista politiikkaa, oli kuollut 1848 ja
-vuodesta 1850 tuo virallinen lehti yhdistettiin kenraalikuvernöörin
-kanslian ja siihen laaditun erityisen sanomalehtitoimiston yhteyteen.
-Lehden kokoa nyt laajennettiin: siihen ruvettiin panemaan johtavia
-kirjoituksia, valtiollisia, taloudellisia ja isänmaallishistoriallisia.
-Päätoimittajaksi otettiin protokollasihteeri O. Meurman, joka ennen
-hallituksen lukuun oli julkaissut ruotsalais-venäläisen sanakirjan sekä
-sitäpaitse tullut tunnetuksi venäläisten kaunokirjallisten teosten
-kääntäjänä. Tämän ohessa tuli lehteen toimittajaksi kotimaista osastoa
-varten Fab. Collan, joka samoihin aikoihin lehtorinvirastaan Kuopiosta
-palasi yliopistoon filosofian apuopettajaksi. Mutta kuolema korjasi
-pian molemmat nämä miehet: Meurman kuoli jo syksyllä 1850 ja Collan
-Helmikuussa 1851. Näiden jälkeen astui sitten Berndtson, kuten ennen
-olen kertonut, vuodesta 1852 tuohon viralliseen sanomalehtitoimistoon.
-Uuden toimituksen aikana lisääntyi virallisen lehden lukijakunta koko
-joukon vuosi vuodelta. -- Helsingfors Tidningareita edusti yhä edelleen
-Z. Topelius, hän eikä kukaan muu. Yksin hänkin lehtensä toimitusta
-hoiti. Ainoastaan kesäkuukausiksi jätti hän lehtensä jonkun toimituksen
-ulkopuolella olevan henkilön hoidettavaksi.[24] Se yleisö, jota hän
-hallitsi "paperisella valtikallaan", jota hän piti salaperäisenä
-taikakaluna, kasvoi myötään. Jokaista vuosikertaa koristivatkin hänen
-runottarensa uudet, viehättävät tuotteet; hän oli "Rautakylän vanhasta
-paroonista" (1849) ja "Suomen herttuattaresta" (1850) syksyllä 1851
-siirtynyt "Välskärin kertomuksien" suureen ja merkilliseen sarjaan ja
-näillä historiallisilla kertomuksillaan hän yhä enemmän ja enemmän
-veti yleisön puoleensa. Halulla luetut "Leopoldilaiskirjeet"
-jatkuivat vielä v:n 1853 loppuun asti. Hänen suuri merkityksensä
-sanomalehtikirjailijana oli ollut ja oli edelleen se, että hän, kuten
-on sanottu, "rajattomassa määrin vaikutti isänmaallisen tunteen
-selventämiseksi, harrastuksen herättämiseksi kauniiseen ja hyvään
-maassamme". -- Nämä kaksi lehteä olivat, paitsi Morgonbladetia, yhä
-edelleen varsinaiset ruotsinkieliset sanomalehdet Helsingissä.
-Sitäpaitsehan Litteraturbladet täällä ilmestyi; se oli nimellisesti
-kuukauslehti, vaan sen ilmestymisajat eivät olleet niin aivan
-säännölliset. Litteraturbladetia toimitti v:sta 1850 vuoteen 1854,
-jolloin Snellman taas ryhtyi sen toimittamiseen. S. G. Elmgren, joka,
-vaikka häntä muut kirjalliset voimat hyvin vähän kannattivat, ei
-väsynyt ilmoittamaan ja arvostelemaan kotimaisen kirjallisuuden
-uusia tuotteita ja joka sen ohessa julkaisi monta arvokasta
-sivistyshistoriallista kirjoitusta. -- Maaseutusanomalehdistö ei ollut
-myöskään paljo varttunut, ei ulkomuodoltaan eikä sisälliseltä
-merkitykseltään. Ruotsinkielisistä elivät Åbo Tidningar ja Åbo
-Underrättelser sekä Borgå Tidning entisellään, toimittajat niissä vain
-usein vaihtuivat: Vasa Tidningin nimi oli muutettu Ilmariseksi ja se
-ilmestyi edelleen, lakaten ainoastaan vuoden ajaksi kaupungin palon
-vuoksi. Kuopiossa oli 1851 syntynyt pieni Kuopio Tidning, joka pysyi
-pystyssä viisi tai kuusi vuotta, mutta se oli kurja Saimaan
-jälkeläinen; Viipurissa runoilija J. G. Leistenius toimitti 1854-55
-Viborgs Tidningiä, mutta hänen yrityksensä sanomalehtialalla oli lyhyt
-ja epäonnistunut. Jos vielä mainitsen pienen lastenlehden Eoksen, joka
-rupesi ilmestymään Turussa 1854, niin olen luetellut maan koko
-ruotsinkielisen sanomalehdistön 50-luvun alkupuolelta. --
-Suomenkielistä sanomalehdistöä ei v:n 1850 surmaiskun jälkeen voinut
-edellyttää paljoa olevaksi. Pian se kumminkin hiljalleen rupesi henkiin
-heräämään. Jo v:n 1851:n alussa uudestasyntyi Suometar: sitä silloin
-aluksi toimittivat E. A. Gr. Rindell ja H. Kellgren, vaan vähää
-myöhemmin viimeksimainittu ynnä F. Polén, joka sittemmin P. Tikkasen
-kanssa useiden vuosien kuluessa piti lehteä reippaasti ja menestyksellä
-voimassa. Maanviljelyksestä ja karjanhoidosta hiipivät silloiset
-toimittajat vähitellen muihin aineisiin: senssuurin käsitys
-"uskonnollisesta herätyksestä" ja "taloudellisesta hyödystä" laajeni
-näet vähitellen. Ja kun itämaisen sodan sytyttyä Kellgren hienolla
-diplomaattisella käytöksellään sai hankituksi lehdelleen luvan julaista
-sotauutisia, niin oli suomenkielisen sanomalehdistön henki ja
-kehityskyky taas pelastunut. Suomettaren tilaajamäärä nousi sotavuosina
-yli 4,500 kappaleen. Mutta Suometar olikin vielä siihen aikaan
-oikeastaan ainoa mainittava suomenkielinen lehti. Kuopiossa eli kyllä
-"Maamiehen Ystävä" edelleen aina vuoteen 1855:teen asti ja Turussa oli
-"Sanomia Turusta" alkanut ilmestyä 1851; mutta tämä lehti oli kooltaan
-hyvin pieni ja sisältöä pienensivät yhä nuo alituiset senssuuriluukut,
-joita lehden kustantaja täytti vanhoilla puupiirroksilla, --
-valaskaloilla ja pienemmillä eläimillä, "suurella ja pienellä
-Gutenbergillä" ja muilla, joita piti niin tiheään käyttää, että yleisö
-ne aivan hyvin tunsi. Paitsi näitä ilmestyi suomeksi ainoastaan pari
-pientä kuukaus- taikka viikkolehteä, joiden sisältö oli puhtaasti
-uskonnollista taikka taloudellista.
-
-Samanlaista senssuurimääräystä, joka suomenkielistä kirjallisuutta
-masensi, ei tosin ollut olemassa ruotsinkielistä sanomalehdistöä
-varten. Mutta, siitä riippumatta, minkälaiset lait ja asetukset olivat,
-varmaa on, että niin toisen kuin toisenkaan suhteen ei vallinnut muu
-kuin sula mielivalta. Mitä oli lupa painaa, mitä ei, sitä ei
-sanomalehdentoimittaja voinut edeltäpäin tietää. Se kyllä oli
-tunnettua, että oman maan valtiollisia asioita ei kierteisimmälläkään
-tavalla saanut ottaa puheeksi; ettei saanut kosketella pienintäkään
-hallituksen toimenpidettä, tuskinpa edes olosuhdetta, joka voisi antaa
-aihetta tällaiseen toimenpiteeseen; uutisia sellaisia, "jotka
-saattoivat vaikuttaa häiritsevästi yleiseen rauhaan", kuten katoa tai
-nälänhätää, koleraa taikka muuta kulkutautia taikkapa muita pahempia
-tapaturmia koskevia, ei saanut kertoa kuin virallisten julkaisujen
-mukaan. Kansallisuus ja kansallishenki olivat luonnollisesti
-käsitteitä, joita ei sanomalehdissä saanut kosketella eikä pohtia,
-j.n.e. Mutta mitä sen lisäksi saattoi pitää sopimattomana ja
-luvattomana, se riippui asianomaisen senssorin satunnaisesta "tuulesta"
-taikka hänen suuremmasta tai pienemmästä arvostelukyvyn puutteesta.
-Harvoin kannatti korkeampaan paikkaan vedota; minkä olen kirjoittanut
-sen olen kirjoittanut, se oli tavallisesti senssorin viime sana.
-Voisinpa kuvatakseni näitä tosiasioita esittää ensimmäisiltä
-sanomalehtivuosiltani joukon satumaisesti ihmeellisiä juttuja. Mutta
-eihän ole nykyisinkään tässä suhteessa mitään niin uskomatonta, että
-sitä tarvitsisi todistaa ja voin siitä syystä sivuuttaa nämä sekä
-lystikkäät että surulliset muistoni, varsinkin kun koko joukko
-sellaisia kuvauksia jo ennen on unhotuksiin joutumasta pelastettu.[25]
-
-Sellaisissa olosuhteissa ei ollut niin aivan helppoa, ei myöskään niin
-aivan suloista, toimia sanomalehdentoimittajana. Kovin ahtailla vesillä
-oli siinä purjehdittava, kiviä ja salakareja oli siellä joka taholla,
-merimerkkejä ei missään, epävarmaan maantuntemukseen ainoastaan oli
-luottaminen. Varminta oli senvuoksi kirjoitella kirjallisuudesta ja
-teaatterista, panna lehteensä pieniä kertomuksia ja kuvauksia,
-varsinkin oman kaupungin elämästä ja oloista, ja suunnata
-arvostelunuolensa toisten sanomalehtien pieniä heikkouksia ja vikoja
-kohtaan. Nuortealla ja iloisella mielellä, joskin monasti vakavin
-tuumin, tein työtä minkä parhaiten osasin. Palkkioksi sain ilokseni
-jommoistakin kehoitusta yleisön puolelta. Sanottiin, että
-Morgonhladetista oli tullut pirteä ja hauska lehti; jos muutamat
-maaseutulehdet, teaatterinjohtajat ja näyttelijät sekä vastustajat
-muilla aloilla olivat toista mieltä, niin sille en voi mitään. Lehden
-kustantajakin oli minuun tyytyväinen. Hän ehdotti jo hyvissä ajoin
-syksyllä, että Morgonbladet uudestavuodesta 1854 laajennettaisiin sekä
-kooltaan että suunnitelmaltaan, ja sitä ehdotusta minä sydämmestäni
-kannatin. Lehteä ei aijottu antaa ulos entistä useammin, vaan se
-päätettiin laajentaa kolmipalstaiseksi, painattaa uusilla kirjasimilla,
-siihen päätettiin ottaa ulkomaan uutisia, ilmoituksia j.n.e.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Teaatteri kuului, kuten jo olen sanonut, niihin aineisiin, joista
-sanomalehdistö siihenkin aikaan jotenkin turvallisesti saattoi puhua.
-Ja tätä ainetta uutterasti käsiteltiinkin. Arvosteltiin annettuja
-teaatterinäytäntöjä, ivattiin niitä "etu- ja taka-askeleita", joita
-vanha teaatteritalo teki, puhuttiin uudesta kivisestä teaatteritalosta,
-jota varten Chiewitz jo oli laatinut piirustukset ja väiteltiin siitä,
-millä ehdoilla Suomi voisi saada pysyvän, kotimaisen teaatterin.
-
-Stjernström päätti näytäntövuonna 1852-53 kolmivuotisen vierailunsa
-Suomessa. Täällä olonsa ajalla lisäili hän joukkoaan ja näytteli osaksi
-Helsingissä, osaksi Porvoossa, Viipurissa ja Turussa. Onni häntä
-seurasi ja noina kolmena vuotena hankki hän Suomesta itselleen
-melkoisen omaisuuden. Hänen ohjelmistonsa ei aina aivan erinomainen
-ollut, mutta siinä oli kumminkin joukko klassillisia ja suuria
-kappaleita, kuten useita Victor Hugon draamoja, Molièren Tartuffe,
-Schakespearin Kuninkaan lääkäri, Börjessonin Eerik XIV, Scriben
-draamoja j.n.e. ja palaten usein Cesar de Bazanoon ja Farinelliin sekä
-useihin Blanchin iloisiin kappaleisiin piti hän teaatterissa runsaasti
-yleisöä. Kesällä 1852 hankki hän eteviä lauluvoimia seurueeseensa,
-joten hän saattoi antaa operetteja ynnä osia suuremmista oopperoista,
-kuten Marthasta, Don Juanista, Stradellasta, Lemmenjuomasta. Figaron
-häistä j.n.e. Syksyllä näytteli hän suuren satunäytelmän "Urdur eller
-Nechens dotter", johon säveleen oli tehnyt A. Söderman. Kotimaisia
-kappaleita ei Stjernström, senjälkeen kuin "Ur lifvets strid" oli
-esitetty, saanut näyteltäväkseen kuin pari pientä tekelettä; vasta
-viimeisenä näytäntövuotenaan oli hänellä onni esittää Z. Topeliuksen
-uuden kappaleen "Regina von Emmeritz". Se näyteltiin tuo näyttämöllä
-vieläkin säilyvä kappale ensi kerran huhtik. 13 p. 1853; rouva
-Lagerqvist oli Reginana ja Stjernström itse Kustaa Aadolfina.
-Suurenmoiset olivat suosionosoitukset: sekä tekijä että näyttelijät
-kutsuttiin näytännön jälkeen illanviettoon n.s. Oetzen juhlasaliin.
-Kahdeksan kertaa esitettiin kappale yhdessä kuukaudessa. Vähän sen
-jälkeen, touk. 18 p:nä, antoi Stjernström jäähyväisnäytäntönsä
-Helsingin yleisölle.
-
-Heinäkuussa samana vuonna saatiin tänne taas oopperanäytäntöjä;
-saksalainen seurue tireht. Fassin johdolla saapui tänne Räävelistä, ja
-hänellä oli mukanaan muutamia varsin eteviä laulajia ja laulajattaria,
-joten joukko suuria oopperoita saatiin esitetyksi. Se oli läpeensä
-arvokasta taidenautintoa. Mutta hra Fass'ille saapui tänne samaan
-aikaan hyvin vaarallinen kilpailija ja vihamies, nim. kolera, ja hänen
-täytyi kiireen vilkkaa heinäkuun lopulla väistyä sen tieltä pois.
-
-Kun sitten kolera oli lähtenyt tiehensä saapui syyskuussa s.v.
-Helsinkiin tuo aikoinaan kuuluisa, itserakas ruotsalainen
-maaseututirehtööri J. Roos teaatteriseurueineen. Mutta hän ei,
-rouvineen ja tyttärineen ja muutamine apulaisineen, voinut tyydyttää
-helsinkiläisten teaatteritarvetta eikä vaatimuksia. Roosin näytäntöjä
-arvosteltiin siitä syystä varsin terävästi, ainakin Morgonbladet teki
-niin. Ja siitä syntyi polemiikki, jota vieläkin on hauska muistella.
-Topelius, siivo mies, saatiin Hels. Tidningareissa armeliaisuudesta
-puolustamaan Roosin seuruetta oikein hellästi ja itse Cygnaeuskin
-innostui puolustamaan Roosin kaunista tytärtä, Jenny-raukkaa, eräässä
-kirjoituksessa "Helsingin teaatterin tulevaisuudesta";[26] hän näet
-tytön nimessä kirjoitti minulle hyvin pitkän, puoleksi leikillisen
-valituskirjeen, vaikeroiden, että Morgonbladet oli tyttöparkaa
-vainonnut.
-
-Roos viipyi Helsingissä lähes kaksi kuukautta ja hänen jälkeensä saapui
-tänne syystalvella Hesslerin seurue, joka täällä näytteli jouluun
-saakka ja sitten, käytyään Viipurissa, kevätpuoleen 1854 myös pari
-kuukautta. Tämäkään seurue ei yleisöä tyydyttänyt; sen näytännöistä ei
-ole juuri mitään erityistä muistettavaa, paitsi erästä suurempaa
-kotimaista kappaletta "Ur en finnes lif" (Suomalaisen elämästä), kirj.
-W. Zilliacus, jota kappaletta kumminkaan sitäkään ei arvostelu voinut
-aivan paljo kehua. Kevään tultua hajaantui Hesslerin seurue. Silloin
-kääntyivät jo kaikkien katseet sotanäyttämöön eikä Helsinki senjälkeen
-pariin vuoteen juuri mitään teaatteria tarvinnut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ohimennen tahdon piirtää tähän muutamia muistoja Helsingin myöskin
-soitannollisesta elämästä 1850-luvun alkupuolelta. Pacius työskenteli
-samalla innolla ja tarmolla kuin ennenkin, valmisti ja täydenteli
-"Kaarlo kuninkaan metsästyksen", josta jo ennen olen puhunut, antoi
-ainakin 1851 vielä hengellisen pitkänperjantain konsertin sekä silloin
-tällöin suuria konsertteja, ja piti simffoniiayhdistystä hengissä ja
-virkeänä. Tämä yhdistys peri alussa vuotta 1852 entisen soitannollisen
-seuran ja entisen lauluseuran perut ja rupesi puuhaamaan pysyväistä
-soittokuntaa ja sen yhteyteen musiikkiopistoa. Sellainen 12-miehinen
-soittokunta saatiinkin, saksalaisen Ganszaugen johdolla, heinäkuussa
-samana vuonna toimeen; toivottiin, että tuosta soittokunnasta kasvaisi,
-paitsi tuki seudun soittoharrastuksille, vielä taimitarha kotimaisten
-soittotaiteilijain kehittämistä varten. Tuohon pieneen musiikkiopistoon
-tulikin useita oppilaita, joista paljo hyvää saattoi toivoa, m.m.
-viulunsoittaja Joh. Lindberg, joka, vaikka vasta oli 14-vuotias,
-saattoi esiintyä 1853 soolosoittajana eräässä konsertissa. Mutta sodan
-ukkosenjyry vaimensi pian kaiken muun soiton; silloin huomattiin,
-kaikista ponnistuksista huolimatta, taloudelliselta kannalta
-mahdottomaksi ylläpitää soittokuntaa ja se hajaantui siis, antaen
-jäähyväiskonserttinsa huhtikuussa 1854. Oppilaskoulu pysyi vielä vuoden
-pystyssä, vaan syyskuussa 1855 saivat sen oppilaatkin antaa
-jäähyväiskonserttinsa. Sen jälkeen he hajaantuivat kaikkiin ilman
-suuntiin.
-
-Niistä soitannollisista nautinnoista, joita teaatteri näinä vuosina
-saattoi tarjota Helsingin yleisölle, olen jo puhunut. Ulkomaiset
-konsertinantajat rupesivat harvenemaan sitä myöten kuin Ulrikaporin
-kylpy- ja terveysvesielämä rupesi menettämään entisen loistonsa.
-Konsertteja antoivat täällä kumminkin m.m. nuo nuoret veljekset
-pianonsoittaja Josef ja viulunsoittaja Henri Wieniovski (1851),
-laulajatar Amelie Schramm (1851), sellonsoittajat Chr. Kellerman ja
-Andr. Gehrman (1851 ja 1852), viulunsoittaja Kiesewetter (1851) ja
-Paganinin "ainoa oppilas" Apollinare de Kontski (1852); vielä
-pianonsoittajat Mortier de Fontaine ja Melanie Malescot (1852),
-huilunsoittaja Ant. Sauvlet (1852), 12-vuotias viulunsoittaja Maria
-Seratt (1852), sellonsoittajat J. Nagel ja Biernachi (1853), laulajatar
-Henr. Nissen-Salomon (1853), pianisti T. Leschetitsky (1853) j.n.e.
-
-Jos ulkonaisten konsertinantajain lukumäärä väheni, niin lisääntyi
-sitävastoin vähitellen kotimaisten joukko. Rudolf Lagi oli 1851
-Kuopiosta muuttanut Helsinkiin Nikolainkirkon ensimmäiseksi urkuriksi
-ja hän antoi senjälkeen milloin hengellisiä, milloin muita
-suurempia konsertteja, talvella 1853-54 kokonaisen sarjan, kuusi
-simffoniiakonserttia. Betty Boije lauloi täällä vielä 1852. Samoihin
-aikoihin antoi Aug. Tavaststjerna täällä konsertin ja samoin
-päälaulajatar "Kaarlo Kuninkaan metsästyksestä", neiti Hanna Falkman.
-Laulaja B. Broms alkoi julkisen laulajauransa 1852; hän oli uusi ja
-varsin suosittu ilmiö kotimaisessa sävelmaailmassa. Vähemmin huomiota
-herättivät laulajatar W. Toll ja Jacquette Mallen sekä nuori pianisti
-Fanny Mannsen antamillaan konserteilla. -- Puolittain kotimaisten
-taiteilijain joukkoon olivat vielä luettavat laulajatar neiti Math. In
-de Betou, joka, enimmäkseen hyvällä menestyksellä, noihin aikoihin
-täällä vuosittain antoi konsertteja.
-
-Vielä on mainittava, että talvisin 1853-54 Ganszaugen kappeli koetti
-pitämällä n.s. "Soirées à la Gungl" edellämainitussa Oetzen
-juhlasalissa saada helppotajuisia konsertteja suosituksi, vaikka
-huononlaisella menestyksellä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vielä eräänlaiset esteettiset huvit, joita talvella 1852-53 koetettiin
-Helsingissä, ansaitsevat muistamista. Ne olivat nuo seurahuoneen
-suuressa salissa toimeenpannut, puoleksi yksityiset, puoleksi julkiset
-"Taiteelliset iltamat". Näissä iltamissa olivat ei ainoastaan musiikki,
-mutta myöskin muut kaunotaiteet, näytelmätaide, maalaustaide, jopa
-tanssikin edustettuina. Niissä taiteenharrastajat näyttelivät useita
-Topeliuksen pikkukappaleita (m.m. "Titianin ensi lempi") ja myöskin
-Berndtsonin; niissä esitettiin kööri- ja soololauluja, m.m. useita
-Collanin uusia sävellyksiä; näyteltiin eläviä kuvaelmia sekä Ekmannin,
-Wright-veljesten, Wern. Holmbergin y.m. taiteilijain maalaamia tauluja,
-Soittokunta soitti ja lopuksi oli aina tanssia. Viiteen nämä iltamat
-kumminkin supistuivat; niiden toimeenpaneminen kysyi koko paljo voimia
-ja niiden puolittain yksityinen luonne vaikutti, että yleisö niistä ei
-oikein paljon pitänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niitä kirjallisia kysymyksiä, jotka sanomalehtimiesaikani ensi vuosina
-olivat vilkkaan keskustelun alaisina, oli ehdotus suomalaisen
-biograafisen nimikirjan toimittamisesta. Tuon ehdotuksen teki ensiksi
-Borgå Tidning, jonka toimittajana silloin oli kimnaasin lehtori A.
-Lindfors. Monella taholla ehdotusta vilkkaasti kannatettiin; eri
-suunnitelmia tehtiin sen toteuttamiseksi ja niistä väiteltiin
-sanomalehdissä. Eikä kauvan kestänyt, ennenkuin ehdotusta käytiin
-toteuttamaan. Kolme kuukautta sen jälkeen kuin tuuma ensiksi oli
-herätetty, ilmoitettiin jo (toukokuulla 1853) tilattavaksi teos
-"Finlands minnesvärda män" (Suomen muistettavia miehiä). Kolmetoista
-asiaaharrastavaa kirjailijaa ryhtyi yhteisesti teosta laatimaan,
-toiminimi J. C. Frenckell ja Poika otti sen kustantaakseen ja
-toimituksen päähuoli jäi tuon aina toimeliaan ja vilkkaan assessori
-F. J. Rabben huoleksi. Ensi vihko teosta luvattiin jouluksi valmiiksi
-ja se lupaus pidettiinkin. Viisi muuta vihkoa ilmestyivät seuraavina
-vuosina, viimeinen 1857. Mutta siihen se teos pysähtyikin. Ei oltu
-noudatettu mitään määrättyä sanakirja-järjestystä elämäkertoja
-julaistaessa, josta syystä toimittajain välinen yhteys särkyi.
-Ilmestyneet elämäkerrat olivat kaikki erittäin arvokkaat, mutta liian
-laajat; huomattiin siitä syystä pian, että teosta ei koskaan saataisi
-valmiiksi. Mutta se todistaa hyvää isänmaallista harrastusta ja
-teoksella on aina arvonsa erinäisten elämäkertojen kokoelmana.
-
-Samana vuonna pohdittiin vilkkaasti myöskin paloviinakysymystä.
-Ruotsissa oli äsken prof. M. Huss kirjoituksillaan juoppouspaheesta ja
-sen seurauksista saanut aikaan yleisen rahankeräyksen sellaisten
-kansankirjasten painattamista ja levittämistä varten, jotka valaisivat
-juoppouden seurauksia. Kiinnitin huomion tähän rahankeräykseen ja
-terotin sitä seurattavaksi esimerkiksi ja valtioneuvos S. Baranovski,
-venäjänkielen professori yliopistossa, joka harrasti monia uusia
-aatteita ja pyrinnöltä ja erityisesti vihasi tupakkaa ja viinaa, ei
-kauan empinyt, ennenkuin omalla kustannuksellaan painatti ja levitti
-maassa avunkeräyslistoja samaa tarkoitusta varten. Kun tämä
-varojenkeräys ei päässyt mihinkään vauhtiin, mutta Hussin voimakas
-kirjoitus oli Morgonbladetista luettuna tehnyt syvän vaikutuksen,
-kutsui Baranovski myöhemmin yleisen kokouksen koolle asian johdosta.
-Nyt nähtiin, että harrastusta ei asiaan puuttunut; kokouksessa (elok.
-27 p.) oli hyvin paljon väkeä ja siellä valittiin komitea, jonka tuli
-ottaa varojenkeräys ja muut enemmät toimenpiteet huostaansa. Komiteaan
-valittiin prof. Rein ja Akiander, rehtori Snellman ja minä, jonka
-toiset valitsivat varojenhoitajaksi ja toimimieheksi keräystä
-johtamaan. Tällä tavoin saatiin parempi tulos toimeen; noin 3,000
-hopearuplaa keräytyi vuoden kuluessa. Kirjasia myöskin painatettiin ja
-levitettiin (ensimmäisen niistä oli Elias Lönnrot kirjoittanut) jo
-seuraavan vuoden alussa ja yhä useampia sitten vuosien kuluessa.
-Valittu komitea pysyi kauan toimessaan; vasta 1860 luovutti se
-tehtävänsä Snellmannin tuuman ja sääntöjen mukaan perustetulle seuralle
-"Kohtuuden ystäville", josta valitettavasti ei koskaan tullut seuraa
-muuta kuin paperilla ja jonka ainoana jäsenenä todellisuudessa
-rahastonhoitaja oli. Kirjasia julaistiin kumminkin sittemminkin silloin
-tällöin. Mutta noista v. 1853 kootuista varoista saatoin minä vielä
-kolmeakymmentä vuotta myöhemmin, kun tarmokkaampi raittiusharrastus oli
-syntynyt, luovuttaa silloin muodostuneelle suurelle raittiusseuralle
-lähes 5,000 markkaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen edellä ohimennen maininnut koleran. Kesällä 1853 raivosi kolera
-Helsingissä pahemmin kuin koskaan ennen taikka jälkeen. Tätä
-ruttotautia huomattiin jo kesäk. 7 p.; mutta yleistä rauhaa ei saanut
-häiritä, kolerasta ei saanut julkisuudessa mainita ennenkuin heinäkuun
-puolivälissä. Eikä terveyshoidolliset toimenpiteetkään suinkaan olleet
-niin suurenmoiset, että ne olisivat yleistä levollisuutta häirinneet.
-Kesä oli tavallista kuumempi, koko kesä- ja heinäkuun ajalla tuskin
-tippaakaan satoi vettä. Vasta elokuulla, jolloin sadekausi puhdisti
-ilman, rupesi kolera väistymään. Sitä jatkui kumminkin aina syyskuuhun
-saakka. Sairastuneita mainitaan kaikkiaan olleen 1,323; tautiin kuoli
-605; mutta näissä luvuissa varmaankaan eivät sotilassairaalat olleet.
-Se oli koko kamalaa aikaa. Yksi kolerasairaala oli kymmenkunnan sylen
-päässä asunnostani, joten kulkutauti oli suorastaan silmieni edessä.
-"Kirkonkellot", -- niin kuvattiin silloista tunnelmaa --, "soivat
-melkein lakkaamatta klo 10:stä aamulla myöhään iltaan. Lääkärit
-rientävät talosta taloon, papit kulkevat virkapuvuissa, potilaita
-kuljetetaan ajurirattailla ja ruumisarkkuja kannetaan kaduilla.
-Kuusenhavutiet käyvät toistensa kanssa ristiin, eri hautasaattueita
-yhtyy kadunkulmissa; tässä tulevat ruumisvaunut, tuossa toiset ja
-kolmannet, -- lomassa tavalliset työkärryt, joissa ajaja istuu
-kahdenreisin päällekkäin pinotuilla ruumiinarkuilla. Tuosta viedään
-mies ja vaimo hautaan, tuossa taas isä lapsineen, tuossa sisar ja veli.
-Hautuumaalla, siellä on vilkasta elämää. Hautoja kaivetaan pitkät,
-pitkät jonot, toisen ruumiinsiunaajan sanat sekaantuvat toisen
-sanoihin; sinne kansa illoilla keräytyy kauhulla katsomaan, miten nuo
-hautarivit kasvavat."
-
-Mutta tämäkin synkkä mieliala unhottui kumminkin verrattain pian.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Palaan takasin Morgonbladetiin. Sitä oli, kuten mainitsin, v:n 1854
-alusta melkoisesti laajennettava. Sellaista laajennusta varten
-tarvitsin pysyvän aputoimittajan. Siksi sainkin Edvard Berghin, joka
-silloin oli pohjolainen maisteri ja luki lakitiedettä, ollen muutamia
-vuosia minua nuorempi. Vähää aikasemmin olin häneen tutustunut, mutta
-vaikka hän sanomalehtikirjailijana ei ollut esiintynyt, niin hänen
-taipumuksensa sille alalle pian huomattiin. Hän heti mielihyvällä
-suostui ehdotukseeni ruveta aputoimittajakseni ja muitta mutkitta
-päätimme jakaa työt Morgonbladetin toimituksessa.
-
-Lehden tuli kustantajan toivomuksen mukaan esiintyä uudessa asussaan jo
-vanhan vuoden viimeisenä kuukautena. Sittenkuin kaikki tarpeelliset
-valmistukset kirjapainossa olivat suoritetut, määrättiin torstai
-jouluk. 8 p. Morgonbladetin uudestasyntymispäiväksi.
-
-Ja kaikkien niiden vaikeuksien ja sovittelujen jälkeen, joita aina
-kirjapainossa on tarjona, kun uusi lehti on saatava alulle, rupesi uusi
-Morgonbladet määräpäivänään todellakin ilmestymään. Se oli kerrassaan
-yllätys koko sanomalehtiyleisölle. Eihän entistä Morgonbladetia enää
-tunnettu ensinkään. Kaikki oli uutta ja muuttunutta; koko, kirjasimet,
-järjestys, sisältö; ja niin suurta sanomalehteä ei koskaan ennen ollut
-Suomessa ilmestynyt. Eipä edes vanha riitatoveri ja kilpailija Hels.
-Tidningar voinut olla kiittämättä Morgonbladetin uutta sekä ulkomuotoa
-että sisältöä, mutta se ei myöskään, viisaasti kyllä, voinut olla heti
-valmistuksiin ryhtymättä, voidakseen kohta uudelta vuodelta ilmestyä
-ihan yhtä suurena kuin Morgonbladet.
-
-Siitä alkoi vuonna 1854 reipas ja pirteä aika. Tasan jaoimme, Bergh ja
-minä, toimituskuorman, teimme työtä ilosella mielellä, ponnistaen
-senssuuria ja kaikkea muuta vastaan. Ja me huomasimme yleisömme
-kiitolliseksi, --- tilaajamäärä nousi 250:stä nyt 700:aan, joista noin
-250 Helsingissä[27] ja ystävällisiä meille oltiin miltei joka taholla.
-Nuortea taistelunhalu meissä paloi ja aseemme käänsimme mieluimmin
-lähimpää paikalliskilpailijaamme, Hels. Tidningareja ja Topeliusta
-vastaan. Hyvällä omallatunnolla saatoimme sellaista vihollista vastaan
-sotia, se ei ainakaan turvaton ollut. Jos me ammuimme terävillä
-nuolilla niin ei sieltä suinkaan tylsillä vastattu, ja kuumaverisiä
-oltiin usein molemmin puolin. Näiden taistelujen eri syistä saan
-myöhemmin puhua. Useimmiten olivat kumminkin syyt verrattain viattomat
-ja vähäpätöiset ja nämä väittelyt olivat pääasiassa omiaan pitämään
-mieliä pirteinä sekä toimituksissa että yleisössä.
-
-Tuo ystävällisyys meitä nuoria toimittajia kohtaan osottautui siinäkin,
-että lehti sai kirjallista apua monelta eri taholta. Fredr. Cygnaeus
-lähetti meille usein sekä runoja että suorasanaisia kirjoituksia. F.
-Berndtson lähetti meille runoja, joita hän ei voinut omaan viralliseen
-lehteensä panna. Runomittaisia käännöksiä meille lähetti C. G. Borg
-(hän ensiksi ruotsinsi Kalevalan Kullervo- ja Lemminkäisrunot)
-Kantelettaresta, R. Lagi saksan- ja norjankielestä, C. G. Estlander,
-joka silloin oli nuori maisteri, espanjankielestä sekä samanikäiset
-H. v. Becker ja C. Mannerheim kokonaisia käännöskokoelmia Rob. Burnsin
-skotlantilaisista lauluista ja balladeista. Lagi ja väliin K. Collan
-avustivat meitä yhä edelleen musiikki-arvostelussa; veljekset R. ja L.
-Lagus, G. Ehrström, G. Frosterus y.m. lähettivät meille tilapäisiä
-arvosteluita ja väittelykirjoituksia tieteellisistä ja kirjallisista
-aineista ja ystävät maaseudulta laittoivat meille usein sangen
-arvokkaita kirjeitä.
-
-Asunnossani Kauppatorin ja silloisen Kalasataman kulmassa --
-sanomalehtitoimistoista ei, vaatimattomasti kyllä, silloin vielä
-puhuttu, -- oli elämä virkeätä ja valpasta ja usein kyllä hilpeätä.
-Sinne tuli alinomaa vanhempia ja nuorempia ystäviä keskustelemaan
-päivän suurista ja pienistä tapauksista ja kysymyksistä. Ja siihen
-aikaan oli asioita, jotka saattoivat pitää niin nuorempia kuin
-vanhempia mieliä vireillä. Elettiinhän silloin suuren itämaisen sodan
-ajoissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keväästä asti 1853 oli sota uhannut. Jo maaliskuun alussa tänä vuonna
-oli sotanäytelmän alkusoitto soitettu. Silloin näet oli ruhtinas
-Mentschikoff, Suomenmaan kenraalikuvernööri, lähetetty ylimääräisenä
-lähettiläänä Konstantinopoliin vaatimaan Venäjän keisarille Turkin
-kreikkalais-kristittyjen suojelijan oikeutta ja hän oli tuossa
-muistettavassa matkapuvussaan, päällystakissa, esiintynyt sulttaanin
-edessä. Ja kun ruhtinas sitten toukokuussa samana vuonna tyhjin toimin,
-mutta uhkaavan ultimaattuminsa jätettyään, oli saanut palata ja Ranskan
-ja Englannin laivastot olivat asettuneet ankkuriin Dardanellien
-salmeen, saattoi jo aavistaa, mitä tuleva oli. Eikä kauan kestänytkään,
-ennenkuin ruhtinas Gortschakoff armeijan kanssa kävi Pruthvirran yli ja
-Turkin myöntymisen pantiksi otti Tonavan ruhtinaskunnat, Moldaun ja
-Valakian, haltuunsa. Tosin vielä muutamia kuukausia neuvoteltiin ja
-koetettiin sovitella. Mutta lokakuussa saapui Turkin sodanjulistus
-Venäjää vastaan; ja marraskuussa oli Omer Pasha jo kahakassa
-venäläisten kanssa Tonavan pohjoispuolella. Saman kuukauden lopulla
-tekivät Ranska ja Englanti liittosopimuksen Turkin kanssa ja niiden
-laivastot purjehtivat Bosporoon; samoina päivinä hyökkäsi amiraali
-Nachimoff turkkilaisen laivaston kimppuun Sinopen luona ja hävitti sen.
-Silloin oli kaikki valmista.
-
-Helmikuussa 1854 oli jo selvää, että sodan kovat kommelukset tulisivat
-Suomeenkin ulottumaan. Saman kuun 9:ntenä (21:nä) päivänä julkasi
-keisari Nikolai ylpeän sodanjulistuksensa, joka päättyi huudahdukseen:
-"Herra, vapahtaja, ketä meidän pitää peljätä? Jumala meitä
-auttakoon ja hänen vihollisensa voitetaan". Venäjän lähettiläät
-kutsuttiin pois Lontoosta ja Pariisista; samoin Englannin ja Ranskan
-edustajat Pietarista. Sotavarustuksiin ryhdyttiin täydellä todella
-Suomenlahdenkin rannoilla. Viaporiin kuljetettiin jäätä myöten alinomaa
-kuormastoja, tykkejä, luotia, ruutia, muonia ja muita sotatarpeita.
-Helsingin laivavarvissa samoin rakennettiin kiireellä uusia
-tykkivenheitä. Toimenpiteisiin ryhdyttiin saapuvain venäläisten
-joukkojen majoittamiseksi. Suuramiraali, suuriruhtinas Konstantin
-saapui Helsinkiin helmik. 27 p. ja viipyi täällä lähes viikon ajan
-tarkastaen Viaporin linnaa ja täällä olevia sotalaivoja ja meriväkeen
-kuuluvia muita laitoksia. V.t. kenraalikuvernööri Rokassovsky sai, arm.
-julistuksen mukaan maalisk. 1 p:ltä, erikoisen vallan ja oikeudet,
-"jotta hänen käsissään olisi kaikki valta, jota tarvitaan niiden
-toimenpiteiden pikaista toimeenpanemista varten, joita Suomen
-turvallisuus edellyttää". Suomen kaartinpataljoona sai käskyn lähteä
-Pietariin. Toisen Suomen meriväkiosaston järjestämistä, josta määräys
-oli jo edellisen vuoden lopussa ilmestynyt, kiirehdittiin.
-Kenttäjääkärit -- sen ajan viralliset sähkösanomat -- lensivät, minkä
-kyytihevoset suinkin kestivät, edestakasin Helsingin ja Pietarin väliä.
-Ja kun maaliskuun puoliväliin ehdittiin, saapui viestejä, että keisari
-Nikolai itse, poikainsa seuraamana, tulisi käymään Suomen
-pääkaupungissa.
-
-Tuo mahtava itsevaltias, jonka pienimmät viittaukset järkähtämättöminä
-käskyinä kajahtivat Nevajoelta Behringin salmeen saakka, hän, joka oli
-tottunut siihen, että kaikki muut vallat hänen edessään kumartuivat,
-hän oli nyt, sittenkuin kaikki liittolaiset hänet olivat pettäneet,
-saanut nähdä puolen Eurooppaa nousevan aseissa itseään vastaan. Tällä
-vaaran hetkellä huomasi hän, keisari Nikolai, jonkinarvoiseksi, että
-hänellä selkänsä takana oli tyyni maakunta ja uskollinen kansa, -- maa
-ja kansa, joka tyynenä eli horjumattomassa uskossaan, että hallitsija
-ei voi koskaan rikkoa sanaansa ja vannomaansa oikeutta. Ja hän tahtoi
-senvuoksi, ennenkuin maailmanhistorian suuri hetki ehti, saapua Suomeen
-vielä kerran, niin sanoakseni, puristamaan Suomen kansansa kättä.
-
-Enemmän kuin kahteenkymmeneen vuoteen taikka jälkeen kesäkuun 1833 ei
-keisari Nikolai ollut maassamme käynyt. Sanoma hänen tulostaan levisi
-nyt siis kuin sähköisku läpi koko kansan. Hänen vastaanottamista varten
-ryhdyttiin kaikkiin niihin valmistuksiin, jotka tuossa lyhyessä ajassa
-olivat mahdolliset. Mitään tanssiaisia taikka muuta ilojuhlaa ei voinut
-ajan vakavuuteen katsoen tulla kysymykseen. Mutta tänne kokoontui
-kiireellä suuri joukko maan viisaimpia ja arvossapidetyimpiä miehiä,
-kuten maan kaikki piispat, useampia kuvernöörejä, aatelisia
-tilanomistajia, Turun kaupungin porvariston edustajia j.n.e. Sotaväki
-valmisti paraadeja, yli-oppilaslaulajat harjoittelivat Venäjän
-kansallislaulua uusilla suomalaisilla sanoilla sekä "Maamme"-laulun, ja
-suuret ilotulitukset pantiin toimeen.
-
-Yöllä vasten maalisk. 13 p:ää oli keisari kolmen poikansa,
-perintöruhtinaan Aleksanderin sekä suuriruhtinasten Mikaelin ja
-Nikolain, kanssa lähtenyt Pietarista ja jo maalisk. 14 p:nä klo 4
-aamulla, saapuivat he Helsinkiin. (Suuriruhtinas Konstantin, joka vähää
-aikusemmin oli täällä käynyt, saapui vasta saman päivän iltana.) Osa
-seurueesta sekä lähettejä toinen toisensa perästä oli jo ennakolta
-saapunut ilmoittaen milloin hallitsija poikineen saapuisi.
-Kaksinkertainen rivi palavia tulisoihtuja valasi koko tien
-Pitkältäsillalta Unioninkatua myöten aina keisarin palatsiin. Kaupunki
-oli paksussa sumussa, mutta läpi yön liikkui kaduilla joukottain
-uskollisesti odottavia alamaisia. Näissä joukoissa täytyi tietysti
-sanomalehden toimittajan, kuten minun, liikkua, vaikkakin oli kielletty
-korkeiden henkilöjen saapumisesta taikka lähdöstä kertoa mitään
-uutista, ennenkuin siitä oli kerrottu virallisissa lehdissä.
-
-Vihdoin, kun kello oli lyönyt 4, kuului kirjastonmäeltä
-Esplanaadikadulle kavion kopsetta. Paria silmänräpäystä myöhemmin
-syöksi ohitsemme huimaa vauhtia osasto kasakoita. Heti niiden jälestä
-saapui samassa vauhdissa avonainen reki, jonka eteen kaksi huohottavaa
-hevosta oli valjastettu. Jo kuului hurraahuutoja. Mutta kun reki
-kääntyi Unioninkadun kulmasta vasemmalle nähtiin apteekkikulmassa
-olevan lyhdyn valossa, että siinä ei ollut hallitsijaa eikä
-suuriruhtinastakaan, vaan Helsingin pitäjän virkapuvussa oleva
-nimismies, joka nähtävästi syvimmässä sielun tuskassa, koetti siinä
-viime hetkessä vaihtaa karvalakkinsa kolmikulmaiseen virkahattuun, joka
-hänellä perillä piti olla päässään tervehtiäkseen hallitsijaa.
-Hurraahuuto vaihtui rämähtäväksi nauruksi. Mutta pian naurukin talttui,
-sillä nyt sieltä tuli kokonainen jono leveitä venäläisiä kuomurekiä,
-joita kutakin oli vetämässä en tiedä paljoko hevosia. Samassa oli koko
-jono keisarillisen linnan edustalla, jonne myöskin koko odottava
-ihmisjoukko tulvi: mutta se ei saanut nähdä muuta, kuin tyhjien
-matkarekien viemistä linnan vaunuliiteriin. Hurraamiseen siinä tuskin
-oli aikaakaan. Kylmän yön ulkona valvottuaan saattoivat ihmisjoukot nyt
-mennä kukin kotiinsa nukkumaan muutamaksi hetkeksi, toivossa että he
-päivemmällä saisivat palkkion valvomisistaan ja odottamisistaan.
-
-Sumu peitti kaupungin vielä koko päivän, mutta sen asukkaat olivat
-siltä jalkeilla ja ulkona kuka vain kynnelle kykeni. Aikusesta aamusta
-seisoi tuhansia tungoksessa linnan edustalla luoden ahnaita katseita
-sen ikkunoihin. Kunniavahti Suomen kaartinpataljoonaa oli sijoitettu
-linnan edustalle. Päivällisen aikaan laski keisari puheilleen senaatin,
-sotapäällystön, piispat ja muut korkeammat viranomaiset, Helsingin
-maistraatin ja kaupunginvanhimmat, Turun porvariston lähetystön j.n.e.
-Ja sen jälkeen, se tiettiin jo ennakolta, piti keisarin tulla alas
-tervehtimään ja kiittämään kunniavahtia.
-
-Ainoastaan vähänen osa odottavasta kansanjoukosta saattoi muistaa
-keisari Nikolaita hänen aikusemmilta käynneiltään Helsingissä. Mutta ei
-ollut ketään, joka ei olisi jo ennakolta kuvista tuntenut tuon miehevän
-kauniin hallitsijavartalon. Olihan hänestä nähty öljyvärimaalauksia,
-väritettyjä ja värittämättömiä vaskipiirroksia ja kivipainoksia,
-milloin kuvattuna hevosen selkään, milloin seisovaksi: viimeksi oli
-myöty hänestä pieniä väritettyjä kipsikuvia, esittäen häntä seisomassa
-pitkään sotilassinelliin puettuna, kypärilakki päässä, -- aina hänet
-oli nähty yhtä uljaana, ylpeänä, voimakkaana, vaikuttavana. Ja nyt tämä
-hallitsijakuva saataisiin nähdä ilmielävänä.
-
-Tuntui melkein kuin vavistus koko ihmisjoukossa, kun keisari, vanhimman
-poikansa, perintöruhtinaan, seuraamana saapui ulos palatsista.
-Korkealle kajahtivat hurraahuudot sumuiseen avaruuteen. Mutta se
-keisari, jonka nyt nähtiin astuvan kunniavahtia tervehtimään, hän ei
-ollut enää sama, joka kuvissa oli nähty. Kasvot olivat tuhan harmajat,
-katse oli väsynyt ja synkkä, tuo pitkä, kookas vartalo ei ollut enää
-ihan suora: hän oli kuin Atlas, jonka hartiat tuntuivat horjuvan sen
-maapallon alla, jota ne ennen olivat jaksaneet kantaa.
-
-Kaupungille lähtiessään kävi keisari ensiksi sen sydämmessä,
-yliopistossa. Sen juhlasalissa olivat opettajat ja ylioppilaat koolla.
-Suopein sanoin ilmaisi keisari, jolla oli poikansa mukanaan ja
-seuruessaan v.t. kenraalikuvernööri, ministerivaltiosihteeri y.m.,
-hyväntahtoisuutensa yliopistoa kohtaan, sanoi erittäinkin olevansa
-tyytyväinen ylioppilaiden käyttäytymiseen niiden kolmen vuoden aikana,
-jotka olivat kuluneet perintöruhtinaan käynnistä ja lausui olevansa
-vakuutettu, että he, jos tarve tuli, kaikin voiminsa avustaisivat
-isänmaan puolustamista.[28] Hurraahuutojen kaikuessa läksi keisari
-seurueineen salista. Senjälkeen kävi hän kirjastossa, Nikolainkirkossa,
-sairaaloissa, tähtitieteellisessä observatoriossa, -- kaikkeen oli hän
-tyytyväinen ja kaikkialla kaduilla tervehti töllistelevä kansanjoukko
-keisaria eläköönhuudoilla. Klo 4 tarjottiin linnassa suuret
-päivälliset, joiden loputtua ylioppilaat linnan pihalla lauloivat
-Venäjän kansallislaulun suomalaisilla sanoilla sekä "Maamme". Ensi
-laulun päätyttyä astui keisari itse ulos parvekkeelle ja kiitti
-ylioppilaita. "Maamme" laulusta lähetti perintöruhtinas erityiset
-kiitokset.[29]
-
-Seuraavana päivänä, maalisk. 15 p:nä, aikusin aamupäivällä, piti
-keisari senaatintorilla paraatin, jossa Suomen kaartin pataljoona ja
-täkäläinen tykkiväki esiintyivät. Edellisten päiväin sumu oli nyt
-hälvennyt ja aurinko paistoi kirkkaasti. Moneen tuhanteen nousi se
-väkijoukko, joka, ahtautuneena kaduille ja portaille, ikkunoihin ja
-katoille, riemastuksella katseli keisarillista paraatia. Käytyään
-sitten Viaporissa ja syötyään päivällistä linnassa lähti hallitsija
-kolmen poikansa seuraamana klo 5 i.p. paluumatkalle Pietariin.
-Suuriruhtinas Konstantin viipyi täällä seuraavaan aamuun. Vilkkaat
-hurraahuudot seurasivat korkeita matkustajia tulliin saakka. Yliopiston
-portailla lauloivat ylioppilaat vielä kerran Venäjän kansallislaulun.
-
-Siihen päättyi tuo suuri keisarinkäynti Helsingissä, Yhtä ja toista oli
-kerrottavana siitä innostuksesta, jonka näiden korkeiden henkilöjen
-näkeminen herätti väestössä. Niin kerrottiin esim. että eräs elähtänyt
-nainen, kun hän ei muulla tavoin voinut ilmaista palavia alamaisen
-tunteitaan, oli uskaltanut, kun keisari nousi ylös jonkun julkisen
-rakennuksen rappusia myöten, useampia kertoja taputtaa häntä selkään.
-
-Keisari Nikolai saattoi olla täysin tyytyväinen käyntiinsä Suomessa.
-Yleisesti ja vilpittömästi hänelle kunnioitusta osotettiin; kaikki
-valitukset, joihin kyllä usein oli syytä ollut, olivat vaijenneet.
-Ylevästi ja jalosti lausuikin keisari tyytyväisyytensä kirjeessä v.t.
-kenraalikuvernöörille, mainiten, ettei hän ollut koskaan epäillyt, että
-hänen huolenpitoaan Suomesta kannatti "sellaisen kansan kehittynyt
-siveydentunne, joka sisällisestä vakuutuksesta tuntee velvollisuutensa
-ja täyttää sen".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keisaripäiväin merkillisimpiä muistoja on, että Z. Topelius niiden
-aikana nimitettiin Suomen historian ylimääräiseksi professoriksi.
-Topelius oli puolitoista vuotta sitten hakenut ja saanut historian
-lehtorinviran Vaasan kimnaasissa, mutta oli viivytellyt sinne
-lähtiessään. Tämä nyt tapahtunut nimitys pelasti Topeliuksen Helsingin
-yliopistolle.
-
-Vähää aikasemmin oli Lönnrot saatu kiinnitetyksi yliopistoon ja Fredr.
-Cygnaeus pysytetyksi siellä; hän pääsi uuteen, vasta perustettuun
-estetiikan ja uudemman kirjallisuuden professorin virkaan. Tuona
-sotavuonna 1854 siis Suomen yliopistossa kolme sellaista miestä kuin
-Lönnrot, Cygnaeus ja Topelius muutamain kuukausien kuluessa piti
-luentonsa professorinvirkaan astumista varten.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ranskan ja Englannin muodolliset sodan julistukset Venäjää vastaan
-ilmestyivät tosin vasta maalisk. 28 p., mutta jo sitä ennen Suomen
-puolustamiskuntoon asettamista ajettiin täydellä innolla.
-Kaikkien Suomen joukkojen ja linnoitusten ylipäälliköksi tuli
-v.t. kenraalikuvernööri Rokassowsky. Hänen apulaisekseen
-määrättiin kenraaliluutnantti Nordenstam, joka sen ohessa sai jäädä
-varakansleriksi, mutta vapautettiin Uudenmaanläänin kuvernöörin
-virasta, joka virka vastaseksi uskottiin äsken Mikkelin läänin
-kuvernööriksi nimitetylle Fab. Langenskiöldille. Kenraaliluutnantti
-A. E. Ramsay valittiin niiden joukko-osien päälliköksi, jotka
-sijoitettiin Vaasan kaupunkiin ja sen seuduille. Kuvernöörin
-apulaiseksi Ahvenanmaalle sekä sinne komennetun suomalaisen
-sotaväenosaston (kaksi komppaniaa Turkuun v. 1845 perustetusta
-krenatööri-tarkka-ampujapataljoonasta) päälliköksi määrättiin Suomen
-kaartin everstiluutnantti K. Furuhjelm. Suomen kaartin pataljoonaa ei
-käytetty oman maan puolustamiseen. Se oli, kuten jo mainittu, aikusin
-saanut käskyn lähteä Pietariin. Maalisk. 18 p:nä se läksi; tuo tapaus
-synnytti luonnollisesti suurta osanottoa. Edellisenä päivänä olivat
-kaupunkilaiset -- isäntiä oli pari, kolme sataa -- kutsuneet
-pataljoonan upseerit jäähyväisaamiaisille Seurahuoneelle. Se oli
-erittäin pirteä ja sydämmellinen juhla. Maljan pataljoonalle esitti
-prof. Ilmoni ja siihen vastasi voimakkaasti ja arvokkaasti kenraali
-Ramsay. Laulettiin Topeliuksen sanoilla:
-
-    Nyt malja miesten kaatuvien!
-    Ja malja kotiin palaavain
-    Jos monta jääkin, -- voiton huomen
-    Tok' joukollemme valkiaa.
-    Ei unhottaa voi _Kaarti Suomen_
-    Ei maatansa, ei kunniaa!
-
-Rajattomia eläköön-huutoja huudettiin ja marssittiin salin ympäri
-Porilaisten marssin tahdissa; "Maamme"-laulu laulettiin lämpösin
-sydämmin ja riemuittiin iltamyöhään asti. -- Muutamia päiviä aikasemmin
-oli jo pataljoonan miehistölle pidetty jäähyväispäivälliset kaartin
-maneesissa, jolloin prof. Ilmoni niinikään oli juhlapuhujana.[30]
-
-Kun vähää myöhemmin myöskin molemmat meriväkiosastot -- uusi, toinen
-osasto ei ollut vielä silloin ihan valmiskaan -- tekivät lähtöä
-laivoihinsa, linjalaivaan "Andrej" ja Helsingin veistämöllä
-rakennettuun höyryfregattiin "Olof", pantiin taas heidän kunniakseen
-toimeen huhtik. 28 p. suuret kestit, miehistölle Katajanokan kasarmin
-pihalla ja upseerikunnalle meriväen maneesissa. Miehistölle puhui taas
-tässäkin tilaisuudessa Ilmoni;[31] ja upseereille Fredr. Cygnaeus,
-suurenmoisesti ja laajoilta aloilta niinkuin ainakin; Topelius oli
-kirjoittanut juhlarunon, jonka Lagi oli säveltänyt.[32]
-
-Puhujat ja runoilijat eivät niin paljo ajatelleet, mitä todellakin oli
-tulossa, kun sota läheni, ja muut juhlijat eivät sitä näissä
-jäähyväiskesteissä myöskään tehneet. Tahdottiin vain sanoa
-sydämmelliset jäähyväiset niille suomalaisille veljille, jotka
-sotureina läksivät kunnialla täyttämään velvollisuutensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomalaiset joukot marssivat pois Helsingistä. Niiden sijaan saapui
-tänne venäläisiä joukkoja. Etupäässä oli I:nen krenatyöriosasto
-kenraaliluutnantti Gyldenstubben johdolla määrätty Suomea puolustamaan.
-Hänen neljä kaunista rykmenttiä -- Preussin kuninkaan, arkkiherttua
-Frans Kaarlon, Alankomaiden prinssi Fredrikin krenatyörit sekä ruhtinas
-Barclay de Tollyn karabinierit -- marssivat toinen toisensa perästä
-Helsinkiin huhtikuun puolivälissä. Pidettiin jokaisen kaupungin, jonka
-läpi he kulkivat, velvollisuutena tervehtiä kesteillä näitä maan
-puolustajia. Helsingissä tämä kestitys tapahtui niin, että rykmentti
-heti saavuttuaan asetettiin kauppatorille taikka jonkun kasarmin
-pihalle, ja siellä taivasalla sitten, senjälkeen kuin korkein
-sotilashenkilö sitä oli tervehtänyt, tarjottiin paloviinaa, voileipiä,
-piirakoita ja minkä mitäkin. Kaupungin asukkaitten oli hauska näitä
-kestejä katsella, mutta kaupungin rahastolle ne pian kävivät raskaiksi,
-josta syystä myöhemmin sotavuonna saapuneet joukot saivatkin jäädä
-ilman. Vähän noiden neljän rykmentin jälkeen saapui tuo korea Grodnon
-kaartin husaarirykmentti ja sen hienot ja ylellisesti elävät upseerit.
-Kasakkarykmenttejä, tykkiväenpatteriioja, sappöripataljooneja ja
-kaikenlaisia sotaväenosastoja tuli sitten toinen toisensa perästä.
-
-Onneksi eivät nämä kaikki saapuneet joukot jääneet Helsinkiin.
-Pienemmissä tai suuremmassa parvissa marssivat ne edelleen ja niitä
-sijoitettiin rannikkoseutuihin, majoitettiin kaupunkeihin ja maalle.
-Runsaamman osan kumminkin sai Helsinki pitää. Kasarmit eivät hetikään
-riittäneet: jokaiseen taloon oli majoitettavaksi otettava 10-30
-sotilasta, väliin useampia, taikka upseereita hevosineen ja
-palvelusväkineen. Kesän tultua asetettiin sotilasleirejä eri
-paikkoihin: Kampille, Lapinlahteen, Kaartin puutarhaan ja
-Siltasaarelle.
-
-Koko kaupunki rupesi vähitellen olemaan sotaleirin näköinen. Kuormia,
-joissa kuljetettiin muonaa, ampumavaroja, tykkejä ja muita sotatarpeita
-liikkui lakkaamatta kaduilla, Vuorenkorkuisia heinäsuovia pinottiin
-Kampin nummelle ja muualle. Sadottain pohjolaisia kirvesmiehiä
-työskenteli laivavarvissa rakentaen noita surullisen kuuluisia
-tykkivenheitä, jotka Suomen valtio kustansi ja joihin amiraali
-v. Schantz oli antanut piirustukset. Pattereita rakennettiin
-Punavuorille, Lapinlahden puistoon sekä saariin Viaporin itä- ja
-länsipuolelle. Kasakoita ja husaareja lensi edestakasin. Ravintoloissa
-kuului yhtämittaa miekkojen kalsketta ja kannusten kilinää, pöytäin
-ääressä paukkuivat samppanjakorkit aikusin ja myöhän, tiskeillä helisi
-kirkkaita hopearuplia ennen kuulumattomin määrin -- se, joka
-Helsingissä ei ainakaan pitänyt sotaa minään suurena rangaistuksena,
-oli seudun silloinen kuuluisin ravintoloitsija, ukko Kleineh.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sodan tuottamaa vilkkautta ei Helsingissä voinut huomata ainoastaan
-sotaväen liikkeistä, majoituksista, varustustöistä ja muista
-sotalaitostoimenpiteistä. Myöskin siviilivirkamiehet tekivät
-velvollisuutensa suojellakseen kaupunkia ja yhteiskuntaa sodan
-vaaroilta, Varsinkin pidettiin tarpeellisena ryhtyä kaikenlaisiin
-varokeinoihin uhkaavain tulipalojen ehkäisemiseksi. Vakinaista
-palokuntaa, johon tahdottiin saada pääasiallisesti merimiehiä,
-ryhdyttiin perustamaan ja samoin vapaaehtoista pelastuskuntaa; tämän
-jälkimmäisen vapaaehtoisen luonteen katsoivat viranomaiset kumminkin
-niin huonosti soveltuvan ajan hallinnollisiin periaatteisiin, että koko
-tuumasta kohta oli luovuttava. Tärkein toimenpide tulipalojen
-välttämiseksi oli kumminkin se määräys, että kaikkien talojen katoille,
-jotka eivät olleet rautalevyillä päällystetyt (sellaiset katot olivat
-vielä Helsingissä hyvin harvinaiset) oli huhtikuun kuluessa asetettava
-ammeita, jotka aina olisivat vettä täynnä, ja että, tulipalon
-syttyessä, kohta vesisankoilla varustettujen henkilöjen pitäisi nousta
-katoille ja siellä viipyä niin kauan kuin tulenkipunoista oli vaaraa.
-Tämä määräys toteutettiinkin, vesisaaveja oli pitkin koko sota-aikaa
-katoilla, mutta vesisankoilla varustettujen henkilöjen ei onneksi
-monasti tarvittu nähdä katoille nousevan.
-
-Huolta myös pidettiin valtion ja yleisten laitosten kalliimpain
-omaisuuksien pelastamisesta sodan vaaroista. Suomen pankin
-metallivarastot vietiin hyvissä ajoissa Hämeenlinnaan ja sittemmin
-muistaakseni Mikkeliin. Arkistojen tärkeimmät asiakirjat kätkettiin
-tulenvarmoihin kellareihin. Yliopiston kirjasto ja muut kokoelmat
-sullottiin laatikoihin ja vietiin eri erissä toisiin kaupunkeihin ja
-maatiloille, sinne ja tänne; lukukausi yliopistossa oli siitä syystä
-lakkautettava kuukautta aikasemmin kuin tavallisesti. Kaikki kääntyi,
-niin sanoakseni, ylösalasin.
-
-Ja yksityiset tietysti seurasivat tuota virastojen esimerkkiä. Suuren
-osan kaupungin asukkaista valtasi kamala peljästys. Jo rekikelin aikana
-nähtiin pitkien kuormastojonojen kuljettavan huonekaluja ja muita
-talouskapineita kaikenmoisiin seutuihin, joita niiden omistajat ja
-omistajattaret pitivät varmoina. Rahtimaksut olivat näinä sota-aikoina
-samoin kuin hinnat ylimalkaan hyvin kalliit, kenties monasti kalliimmat
-kuin itse kuljetettavain tavarain arvo, -- siitä, mitä kiireessä
-särettiin ja muuten turmeltiin elköön puhuttakokaan. Sai siinä sekä
-nauraa että itkeä. Ja niin sitä jatkui pitkät ajat. Vasta kun jää oli
-sulanut ja meri auvennut ja kun ei kukaan vihollinen tullut kaupunkia
-ahdistelemaan, rupesi tuo peljästys jonkunverran lientymään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helsingin kaupungin kehitykseen vaikutti tuo sotatila luonnollisesti
-useammassa suhteessa hyvinkin häiritsevästi. Kaupungin väkiluku
-oli 1850 (vaikka henkiluettelot ja kirkonkirjat eivät hetikään
-pitäneet yhtä), laskettu nousevan noin 19,500 henkeen, sotaväkeä
-lukuunottamatta. Lisäys oli 1840-luvulla ollut hyvin heikko, vaan
-vuosina 1851 ja 1852 oli se suurempi (noin 250 henkeä vuodessa); vaan
-sitten tuli 1853 kolera, joka vähensi luterilaisen seurakunnan
-väkiluvun 161:llä hengellä. Ja senjälkeen seurasivat sotavuodet.
-Näinäkin vuosina oli kuolevaisuus hyvin suuri ja poismuuttojen
-yhteydessä se vaikutti, että luterilainen seurakunta 1854 pieneni 300
-henkeä ja 1855 lähes 450 henkeä. Siten oli kaupunki, jolla oli sangen
-suuri sotilaskuorma kannettavanaan, v:n 1855 lopussa väkilukunsa
-puolesta satoja henkilöjä pienempi kuin 1850. Rakennusalalla oli jo
-sodan edellisinä vuosina vallinnut melkein täydellinen seisahdus.
-Silloin rakennetuista yleisistä rakennuksista on mainittava ainoastaan
-postitalo ja uusi, matala pakkahuone Pohjoisrantakadun varrella. Uutta
-kylpylaitos-esikaupunkia ei ollut tarviskaan jatkaa, kun kylpyvierasten
-lukumäärä vuosi vuodelta väheni. Muutenkin uudisrakentamisinto
-kaupungissa mukautui väkiluvun heikon lisääntymisen mukaan. Yleisiä
-kunnallisia töitä, kuten laiturirakennuksia j.n.e., suoritettiin hyvin
-hitaasti ja laimeasti. Kaupungin kaunistamista piti kumminkin yhä
-mielessään sama konsuli Henr. Borgström, joka oli perustanut
-Ulrikaporin kylpypuiston ja 1851 perusti yhtiön Töölön puiston taikka
-"Helsingin eläintarhan" järjestämistä varten.[33] Vaan tämän yhtiön
-toimi ei ollut aijottukaan heti hedelmiä kantamaan. Ja näitä aikeita
-samoin kuin monta muuta kaupungin suunnitelmaa ja yritystä tuli sitten
-sota katkasemaan. Vastaiseksi ei ollut ajatteleminenkaan mitään uutta:
-jokainen oli tyytyväinen, jos vain se, mitä ennen omistettiin, voitiin
-sodan jaloista säilyttää ja pelastaa. Mitään uutisrakennusta ei
-kaupungissa sotavuosina syntynyt ja kauneudenaisti sai tyytyä siihen
-uuteen koristukseen, jonka kaupunki oli saanut -- katoille asetettujen
-vesisaavien muodossa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samoina päivinä, jolloin Englannin ja Ranskan sodanjulistukset
-julaistiin, purjehti amiraali sir Charles Napier jo suurella
-laivastollaan Itämerelle ja parin viikon perästä seurasi häntä amiraali
-Parseval-Deschénen ranskalainen laivasto. Eikä kulunutkaan aikaa kuin
-huhtik. 8 p:ään, kun Ulrikaporin vuorilta ensi kerran voitiin
-taivaanrannalla nähdä englantilaisia sotalaivoja. Ja siitä hetkestä
-tähysteltiin näiltä vuorilta alinomaa kaukoputkella merelle päin.
-Rannikkoa suojelivat kumminkin jäät vielä pari viikkoa. Helsingin
-satama aukeni vasta huhtikuun viime viikolla. Vihollisten
-vakoilijalaivain liikkeitä Suomenlahdella seurattiin kumminkin mitä
-suurimmalla jännityksellä; sotaviranomaiset käyttivät sitä varten
-nähtävillä merkeillä toimivaa lennätinlaitosta.
-
-Optillisen sananlennätinlaitoksen asettamiseen pitkin Suomen rannikkoa
-Pietarista Hankoon oli maan puolustamista varten ryhdytty heti kuin
-sotavaara alkoi. Tämän Suomen valtion kustantaman toimenpiteen
-toteuttaminen uskottiin maan kirkollispäällikölle, kenraalimajuri vphra
-Casimir v. Kothenille, joka edellisenä vuonna Viipurin läänin
-kuvernöörinvirasta oli kutsuttu senaattiin. Tunnetulla tarmollaan tämä
-tuon tehtävän täyttikin mitä lyhyimmässä ajassa. Näkötelegraafi teki
-tehtävätään, vaikka se sodan aikana usein keskeltä katkesikin sen
-kautta, että saaristossa kiertelevät englantilaiset tykkivenheet
-ampuivat alas kukkuloille rakennettuja pieniä merkinantomajoja ja
-panivat laitoksen siellä täällä joksikin ajaksi epäjärjestykseen. --
-Vasta kesäkuulla 1855 asetettiin sotatarpeita varten sähkölennätilanka
-Venäjän valtion kustannuksella Pietarin ja Helsingin välille. Silloinen
-sähkölennätinasema oli ja oli vielä useampia vuosia Töölön pienessä
-kivisessä kasarmissa, josta ratsastavat kasakat kuljettivat sanomat
-kaupunkiin.[34]
-
-Vilkkaamman postiliikkeen aikaansaamisesta pidettiin myös jo
-huhtikuussa 1854 huolta: pantiin toimeen n.s. kuriiriposti
-Pietarin--Turun rannikkotiellä ja sellaisia pikaposteja kuljetettiin
-kaikkina päivinä, jolloin vakinainen posti ei kulkenut. Helmikuusta
-1855 saivat nämä kuriiripostit kuljettaa myöskin yksityiskirjeitä ja
-sanomalehtiä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo ennen kuin vihollisten laivat lähenivät rannikkojamme kohtasi Suomen
-kauppalaivastoa sodan kovin isku. Laskettiin, että noin kolme
-neljättäosaa tätä laivastoa oli sodanjulistuksen saapuessa
-vierailla vesillä taikka englannin vaikutuksen alaisissa satamissa.
-Laivanomistajat koettivat senvuoksi kiirehtää laivojen kotiinpaluuta
-taikka saada ne vieraissa satamissa varustetuiksi puolueettomain maiden
-lipuilla taikka myödä ne edes jotenkin kohtuullisesta hinnasta.
-Maaliskuulla ilmoitettiin jo yli 20 suomalaista laivaa myödyn. Mutta
-kahden seuraavan kuukauden kuluessa oli vielä suurempi joukko Suomen
-laivoja joita englantilaiset risteilijät tapasivat milloin milläkin
-vesillä, joutunut vihollisten saaliiksi.
-
-Kotona olevat laivat saivat jäädä satamiin makaamaan. Kaikki,
-laivaliike muihin maihin katkesi. Suomenlahdelle taikka Pohjanlahdelle
-ei mikään venäläisellä lipulla kulkeva alus uskaltanut mennä. Koko
-sotalaivasto asettui piiloon Kronstadtin ja Viaporin tykkien suojaan.
-Helsingin satamassa sijoitettiin suuri sotalaiva vartioimaan
-Gustafsvärdin salmen sisäsuulle; toinen samoin Långörnin salmeen.
-Ainoastaan sisimmässä saaristossa saattoivat pienemmät alukset hiipien
-kulkea; siten saatiin kaupunkeihin toki välttämättömimmät tarpeet,
-kuten kalat ja ruokavarat.
-
-Höyrylaivaliikkeen ylläpitämistä rannikoillamme ei tietysti
-vuosina 1854 ja 1855 voitu ajatellakaan. Siihen päättyi siten
-höyrylaivaliikkeemme historian ensimmäinen ajanjakso.
-
-Kun edellä (I:ssä osassa) olen luonut pienen historiikin Suomen
-höyrylaivaliikkeestä aina vuoteen 1840 asti, tahdon tähän liittää
-muutamia muistiinpanoja tuon liikkeen jatkuvasta kehityksestä aina
-sotavuosiin saakka.
-
-Turun höyrylaivayhtiön laivat "Storfursten" ja "Furst Mentschikoff"
-olivat kaikkina kesinä (lukuunottamatta pienempäin karillakäyntien
-taikka yhteentörmäysten tuottamia keskeytyksiä) jatkaneet 1837
-alkamaansa liikettä linjalla Tukholma--Turku--Helsinki--Rääveli--
-Kronstadt (Pietari). V. 1842 oli sama yhtiö kumminkin Lontoosta
-tilannut kolmannen höyrylaivan "Finland", joka myös läksi samaa linjaa
-kulkemaan, tehden kumminkin ainakin jonkun aikaa suoranaisia matkoja
-Tukholman--Helsingin ja Helsingin--Pietarin välillä. Mutta tämä laiva
-osottautui mainitulle yhtiölle liikanaiseksi. Jo 1844 pidettiin
-edullisempana antaa tuon uuden, kauniin laivan maata hiljaa satamassa:
-vuosina 1845-47 oli se lainattu välittämään liikettä Pietarin ja Riian
-välillä ja syksyllä 1847 myötiin se polkuhinnasta eräälle yhtiölle
-Wismariin, saaden siellä uuden nimen "Obotrit". Vähän senjälkeen,
-keväillä 1849, keikahti koko yhtiö ja sen molemmat vanhemmat laivat
-myötiin huutokaupalla; uusi yhtiö ne osti ja pani kesän kuluessa
-uudelleen käyntiin entiselle linjalle. Siten ne jatkoivat kulkuaan aina
-sodan alkuun asti.
-
-Parempia afäärejä kuin tämä yhtiö teki n.s. Transport-laivayhtiö, joka
-Turussa 1840 syksyllä rakennutti itselleen "Murtaja" nimisen laivan.
-Sillä oli kone Motalan konepajasta ja se alkoi toimintansa 1841; se oli
-aijottu kuljettamaan etupäässä karjaa ja maalaistuotteita
-rannikkoseuduistamme Pietariin ja tuomaan venäläisiä tavaroita Suomeen.
-Ensi vuotenaan se mennessään Turusta Pietariin kävi Tammisaaressa,
-Lovisassa ja Koivistolla sekä vuoden 1842 alusta Helsingissä,
-jotavastoin Koivisto jäi pois. Laivan koko etukansi oli aluksi hyvin
-tarkoin jaettu pilttuihin nelijalkaisia matkustajia varten: mutta se ei
-estänyt kaksijalkaisiakin olemasta tähän laivaan erittäin tyytyväisiä.
-"Murtaja" ei ollut mikään pikalaiva: sen kone oli heikonlainen eikä se
-pysäyssatamissa koskaan mitään kiirettä pitänyt. Ehkäpä se oli juuri
-tämä kansallinen tyyneys joka yhdessä vähän huokeampain matkamaksujen
-kanssa teki Murtajan kotimaisen matkustavan yleisön niin erityiseksi
-suosikiksi. Mutta varmaa on, että tämä Murtaja taloudellisessa
-suhteessa erinomaisesti menestyi; sen osakkaat saivat väliin 35 %
-vuosiosinkoa. V. 1852 laiva aivan uusittiin ja se jatkoi kulkujaan
-sotavuoteen asti sekä ryhtyi niihin taas kohta sodan päätyttyä.
-
-Ennenmainittu höyrylaiva "Uleåborg," joka oli koettanut välittää
-liikettä pitkin Pohjanlahden rantaa, meni pian vararikkoon ja se
-myötiin huutokaupalla Turussa 1844; sen huusi yhtiö, joka sen
-rakensi uudelleen ja se sai sitten "Unionin" nimisenä kulkea
-Helsingin--Pietarin väliä, käyden Viipurissa ja Haminassa; sitä se teki
-vuoteen 1851 asti. Suomen koko länsirannikko sai olla vailla
-säännöllistä höyrylaivaliikettä sodan jälkeisiin aikoihin asti.
-
-Edellä myöskin mainittu höyrypursi Helsingfors jatkoi pitkin koko
-40-lukua retkiään rannikkoa pitkin itään päin; mutta sen surulliset
-vastoinkäymiset jatkuivat myös. Niin taittui siltä taas 1849
-siipiakseli, jonka johdosta se sai kaksi kesää toimetonna maata. V.
-1851 se taas rupesi elämään, vaan joutui tietysti uuteen onnettomuuteen
-ja siirtyi silloin vihdoin ijankaikkiseen lepoon.
-
-Helsingin--Pietarin linjalla esiintyi perättäin vanhemmille laivoille
-useampia kilpailijoita. Niin liikkui siellä lyhyemmän ajan 1847-48,
-höyrylaiva "Saima"; samoin lyhyemmän ajan 1850-51 pietarilainen laiva
-"Gonstantin", joka kävi Räävelissäkin. V. 1850 alkoi Wellamo, alkujaan
-saksalainen mutta Viipuriin ostettu laiva, kulkea Helsingin, Viipurin
-ja Pietarin väliä ja kulki sotavuoteen asti, jolloin se myötiin
-Lyypekkiin. V. 1851 kulki samalla linjalla komea pietarilainen laiva
-Neptun, joka kumminkin syyskuussa samana vuonna kärsi haaksirikon ja
-upposi. Sen tilalle tuli 1852 toinen kaunis ja voimakas laiva
-"Victoria", joka vielä kauan sodan jälkeenkin tätä linjaa kulki.
-
-Helsingin ja Porvoon välillä oli pieni "Majava" niminen rautalaiva
-ryhtynyt liikettä välittämään senjälkeen kuin "Helsingfors"-laiva
-oli onnettomuuksiinsa kaatunut.
-
-Höyrylaivaliikettä Itämerellä Lyypekin ja Suomen välillä yritteli ensi
-kerran keväällä 1850 höyrylaiva "Hengist". Yrityksestä luovuttiin pian
-pois sillä kertaa, mutta sama laiva teki seuraavina vuosina edelleen
-silloin tällöin kulkuvuoroja tällä linjalla, Vaan vasta syyskuulta 1852
-alkoi Hengist säännölliset kulkuvuoronsa Lyypekistä Helsinkiin ja
-Turkuun (vuorotellen) ja niitä se jatkoi sitten yhtämittaa vuoteen 1853
-asti ja sitten taas sodan päätyttyä vuodesta 1856.
-
-Tässä tahdon mainita, että myöskin Laatokalla höyrylaiva Valamo rupesi
-liikkumaan 1845. -- Saimaalla rupesi 1846 hra Wiikin Kuopiossa
-rakentama laiva "Kuopio" (30 hevosvoiman koneella) kulkemaan
-Kuopion--Savonlinnan--Lappeenrannan väliä. Tämän laivan, samoin kuin
-vähän myöhemmin rakennetun "Seuran" kulkuvuorot olivat kyllä aijotut
-matkustajaliikettäkin varten, mutta ne olivat hyvin epäsäännölliset
-riippuen hinauksista, lastauksista y.m. satunnaisista töistä eikä
-niihin siis tiennyt luottaa. Päijänteelle saatiin sodan seurauksena
-höyrylaivaliike 1856, sillä silloin Venäjän valtion sotatarpeita varten
-Anjanpellolla rakennuttama ruununlaiva "Suomi", johon oli kuljetettu
-turkulaisen "Storfurstenin" kone, luovutettiin Suomen valtiolle:
-miehitettynä Suomen meriväen miehistöllä pantiin se käyntiin
-palvelemaan yksityisen liikkeen tarpeita tässä osassa sisämaata. --
-Muut Suomen sisävedet eivät vielä höyryn voimaa tunteneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Palaan nyt sota-asioihin. Toukokuun ensimmäisinä päivinä luettiin
-sanomalehdissämme uusi keisari Nikolain sodanjulistus, joka oli annettu
-huhtik. 11 p:nä vanhaa lukua. Siinä sanottiin: "Tällä hetkellä
-heittävät Englanti ja Ranska pois naamarin silmiltään ja ilmaisevat,
-että riitaisuutemme Turkin kanssa ovat heille toisarvoisia: heidän
-yhteinen pyrintönsä on heikontaa Venäjätä, riistää siltä pois osan
-alusmaistamme ja pakolla alentaa isänmaamme siitä mahtavasta asemasta,
-johon korkeimman käsi sen on kohottanut. -- Pitääkö oikeauskoisen
-Venäjän peljätä noita uhkauksia? -- Ei! Venäjä ei ole unhottanut
-Jumalaa! Se ei ole maallisten etujen vuoksi tarttunut aseisiin: se
-taistelee kristinuskon puolesta, uskonveljiensä puolesta, joita heidän
-hurjat vihollisensa sortavat. -- Me taistelemme uskon ja
-kristillisyyden puolesta! _Kun Jumala on mukanamme, kuka voi olla meitä
-vastaan_!"
-
-Siitä ymmärsi nyt jokainen, mitä tämä sota tarkoitti. Toukokuu oli
-ihana. Helsingissä oli jo sotamietteisiin totuttu, ensimmäinen polttava
-levottomuus oli lientynyt. Nautittiin kevään kauneutta ja Ulrikaporin
-vuorilta tähysteltiin Suomenlahdella edestakaisin purjehtivia
-vihollisen sotalaivoja, jotka vastaseksi sulkivat satamat ja
-vakoilivat. Vasta kun puolet toukokuusta oli kulunut, kuultiin
-Tammisaaresta, että siellä oli ollut ottelu. Toukok. 19 ja 20 p. oli
-kaksi englantilaista laivaa noussut Pohjanlahteen, vaihtaneet
-laukauksia ensiksi Lappvikin luo sijoitettujen suomalaisten
-tarkka-ampujain kanssa, sitten Hvitsandin luona rantatykistön kanssa ja
-venäläisten krenatyörien kanssa Leksvallissa: senjälkeen ne, vietyään
-saaliinaan Tammisaaren edustalla olevan kauppalaivan, vetäysivät lahden
-suulle. Puolustusta oli johtanut kenraali Ramsay. Yksi venäläinen
-majuri ja kolme hänen alaistaan sotamiestä oli kaatunut: suomalaisia
-oli yksi mies haavoittunut ja kolme saanut kolahduksia.
-
-Oli kulunut päälle neljänkymmenen vuoden, sittenkuin Suomessa verta oli
-sodassa virrannut. Tuntui senvuoksi vähän omituiselta, kun tietoja
-saapui tuosta ensimmäisestä verenvuodatuksesta. Paljohan siellä ei
-ollut verta vuotanut. Mutta Sylvian ja Kanervankukkain vieno laulaja
-innostui kumminkin heti kirjoittamaan runon. "Ensimmäinen verenpisara",
-jonka hän pani Hels. Tidningarin samaan numeroon, jossa taistelun
-viestikin oli. Valitettuaan ensiksi varsin hellästi, että juuri nyt,
-kun kevät kukkasiinsa pukeutui ja tuoksullaan täytti Suomenmaan, oli
-muukalaisia mereltä tullut tahraamaan verellä kaunista maatamme, kohosi
-runoilija oikein Tyrtaijolaiseen innostukseen, laulaen:
-
-    -- -- -- -- Gud allena ser,
-    Hvad denna första droppe skall kosta oss ock er!
-    Det var ej vi som börjat den olycksdigra strid
-    Och blodat vårens skönhet och stört dess helga frid.
-
-    Vi värna våra kuster, och för vårt land vi slåss.
-    Och tyngden ef en blodskuld, den faller ej på oss.
-    Och politikens trassel, Europa, Muhamed,
-    -- Alt, allt ha vi förgätit, ty nu är Finland med.[35]
-
-En ole voinut olla muistiin palauttamatta tätä aikoinaan hyvin
-huomattua runoa, koska siitä ilmenee se kanta, jolle Helsing. Tidn.
-sodan suhteen asettui ja josta Morgonbladetin esittämä katsantotapa
-jonkunverran poikkesi.[36]
-
-Että Suomen tuli kantaa osansa sodan rasituksesta ja ase kädessä
-parhaansa mukaan koettaa torjua vihollisen hyökkäyksiä rannikoiltaan,
-siitähän ei voinut olla erilaisia mielipiteitä. Se oli velvollisuus,
-raskas velvollisuus, joka uskollisesti oli täytettävä. Mutta tästä
-velvollisuudentunteesta eivät kaikki voineet innostua. Jos jokunen
-veripisara Suomen rannalla oli vuotanut parista haavoitetusta
-soturista, niin eihän senkautta maamme kunnia ollut tahrautunut, ja jos
-vihollinen oli ryöstänyt laivan satamasta, niin ei maan oikeutta sillä
-oltu loukattu. Sota oli tuottava meille suuria vahinkoja ja
-kärsimyksiä, siitä saatoimme olla varmat; meidän oli vain
-kärsivällisesti niitä kestettävä ja lohduttauduttava sillä, että
-edesvastuu siitä ei "lankea meidän päälle", kuten runoilija sanoi.
-Sodan syyt olivat meistä kaukana; niihin ei ollut Suomella mitään osaa.
-Niiden seurauksien ei myöskään voinut uskoa tuottavan meille mitään
-epäedullisia muutoksia. Että sodan pauhu ehkä tulisi jossakin määrin
-puhdistamaan sitä painostavaa ilmaa, joka meitä ympäröitsi, se oli
-ainoa muutos, jota saattoi odottaa.
-
-Mutta uutisia uusista sotatapauksista rannikoillamme rupesi tulemaan
-toinen toisensa perästä. Pari päivää Tammisaaren taistelujen jälkeen,
-toukok. 22 p:nä, oli kuusi englantilaista ja ranskalaista laivaa
-ruvennut ampumaan Hankoniemessä olevia varustuksia, mutta ne olivat
-pakotetut peräytymään. Ja pian sen jälkeen tapahtuivat amiraali
-Plumridgen vielä muistissa säilyneet ilkityöt, toukok. 30 p. Raahessa
-ja kesäk. 1-2 p. Oulussa. Ensinmainitussa kaupungissa poltettiin viisi
-laivaveistämöä rakennuksineen ja rakennustarpeineen, tervahovi, jossa
-oli 6-8,000 tynnyriä tervaa, pikiruukki, kymmenkunta satamassa tai
-korjatteella olevaa laivaa ja suuret varastot laivanrakennustarpeita
-ja lankkuja, jota kaikkea muka väitettiin sodan aikana kielletyksi
-tavaraksi. Oulussa poltettiin samoin seitsemän veistämöä
-rakennusaineineen, 15,000 tervatynnyriä, suuret lankkuvarastot, 60
-makasiinia ja 13 laivaa. Kumpasessakaan näistä kaupungeista ei ollut
-sotaväkeä puolustamassa. Heti kun ensimmäiset laivat olivat riistetyt
-kohosi maassa kiivas ja katkera valitus englantilaisten julman
-merirosvouksen johdosta. Se valitus oli luonnollinen. Monet yksityiset
-saivat siitä kärsiä suuria vahinkoja. Valitukset olivat sitä enemmin
-oikeutetut, kun englantilaiset eivät noudattaneet hallituksensa
-määräämiä aikoja, joiden kuluessa, sodanjulistuksen jälkeen,
-suomalaiset ja venäläiset laivat vielä saivat liikkua vapaasti merellä.
-Siten huudettiin jo kovasti englantilaisten väkivaltaa ja ryöstöä, kun
-mainitut hävitystyöt Pohjanmaalla tapahtuivat, synnyttäen kiukkua ja
-katkeruutta. Nyt kiihtyivät nämä valitushuudot englantilaisten
-raakamaisuuksista rajattomiksi ja Hels. Tidn. rupesi empimättä niiden
-äänitorveksi. Yhtä vähän kuin kukaan muu tahtoi Morgonbladet puolustaa
-Plumridgen hurjia toimia. Mutta se tahtoi tyyneesti arvostella sodan
-ikäviä tapahtumia. Saatiinhan nähdä, että Englannin parlamentissa ja
-sanomalehdistössä kovasti moitittiin tuon tulipaloamiraalin ilkitöitä
-Pohjanmaalla. Koko Englantia ja sen kansaa ei siis noista teoista ollut
-tarvis syyttää, vielä vähemmin oli niiden johdosta syytä langeta
-surkeaan epätoivoon kaikesta ihmisyydestä ja sivistyksestä. Jotakin
-siihen suuntaan salli senssori minun todellakin kerran kirjoittaa.
-
-Onneksi eivät englantilaiset tehneet itseään syypäiksi useampiin
-sellaisiin raakuuksiin kuin Raahessa ja Oulussa. Kerrottiin kumminkin
-heidän laivaston käynnistä toisissakin Pohjanmaan satamissa tai niiden
-edustalla. Niin kävivät he jo kesäk. 7 p. Kokkolassa, joka muodostui
-Suomen rannikon puolustamisen historian loistokohdaksi. Yhdeksää
-englantilaista tykkivennettä, jotka lähetettiin kaupunkiin, vastassa
-oli siellä kaksi venäläistä komppaniiaa ja kaksi tykkiä, jotka kenraali
-v. Wendt vähää ennen oli rientomarsseissa tuonut sinne; suuria
-tappioita kärsittyään täytyi englantilaisten palata takasin. Yksi
-tykkivenhe miehistöineen jäi sotasaaliiksi. Kaupungin puolustukseen
-otti miehevästi osaa myöskin satakunta kaupungin asukasta, joista
-erittäin mainittiin kauppaneuvos Donner, ruununvouti Holm, v.t.
-pormestari Roos y.m., jotka sittemmin saivat hyvät palkkiot.
-
-Mutta Helsinkiä lähemmätkin sotauutiset pitivät levottomuutta
-pääkaupungissa alituiseen vireillä. Kesäk. 12 p. oli sir Charles Napier
-itse koko laivastonsa kanssa useita tunteja Viaporin edustalla, ei
-kaukana siitä. Monta kertaa saapui samassa kuussa viestejä, että 60-70
-vihollisen laivaa oli koolla Porkkalan edustalla. Kesäk. 21 p. tehtiin
-ensi hyökkäys Bomarsundin linnaa vastaan. Hyökkäyksen teki kolme
-englantilaista laivaa, kuten näytti, koetteeksi; yhdeksän tuntia
-uutterasti ammuttuaan vetäysivät laivat pois.
-
-Joka päivä odotettiin, että jotakin suurempaa tapahtuisi; mutta kauan
-saatiin odottaa turhaan.
-
-Sillävälin ryhdyttiin kaikkiin tarpeellisiin toimiin maan
-puolustukseksi. Tärkeä sellainen toimenpide oli Suomen hajotetun
-ruotuväen osittainen taas kuntoon saattaminen. Keisarillinen julistus
-siitä annettiin kesäk. 23 p:nä. Aluksi oli asetettava ainoastaan kaksi
-pataljoonaa, kummassakin 600 miestä; toisen muodostivat ruodut Turun ja
-Porin läänistä, toisen Vaasan ja Oulun läänistä siten, että kaksi
-ruotua yhteensä asetti yhden sotamiehen. Tämän uuden kansallisen
-sotaväen sotajalalle saattaminen ja sen järjestäminen uskottiin
-kirkolliskenraalille vphra C. v. Kothenille, joka äsken oli saanut
-valmiiksi optillisen sananlennätinlaitoksen ja jonka rinnalle kumminkin
-tätä tarkoitusta varten asetettiin komitea, johon kuuluivat
-insinöörikenraali A. Stjernvall sekä senaatin jäsenet C. Trapp, P. H.
-Edelheim ja A. L. Born; myöhemmin siihen vielä lisättiin valtioneuvos
-J. G. v. Bonsdorff ja intendentti S. Gripenberg. Suomalaisen armeijan
-uudestaansyntymisen vanhan ruotujaon pohjalla ei voinut olla jossakin
-määrin kansallistunnetta vilkastuttamatta ja tätä toimenpidettä
-tervehdittiin siitä syystä yleensä mielihyvällä. Sen toimenpanemista
-Kothen kiirehtikin koko tarmollaan ja vauhdillaan, itse hän
-valitsemainsa pataljoonapäällikköjen seurassa matkusti pitäjästä
-toiseen kuulustelemaan ruodunpitäjiä kuuluutetuissa kokouksissa sekä
-tasottelemaan ja tekemään sopimuksia. Aluksi hän ainakin siinä
-menetteli niin varovasti ja maltillisesti, että hän useimmissa
-paikoissa helposti voitti kaikki vaikeudet ja epäilykset. Sotilaita oli
-ruodunpitäjäin helppo hankkia: niitä oli tarjona enemmän kuin
-tarvittiin. Päällikönpaikkoihin kehoitettiin kaikenmoisia ja
-kaikenikäisiä eronsaaneita jalka- ja ratsuväen, jopa meriväenkin
-upseereja rupeamaan; heitä kehotettiin lähtemään rauhallisista
-maalaiskodeistaan, joissa jo pitempiä aikoja olivat viettäneet ja
-vaihtamaan auran miekkaan, puolustaakseen isänmaatansa. Ja tätä
-kehoitusta varsin yleisesti noudatettiin; moni jo vanhentunut,
-kangistunut mies sai uudistaa vänrikinvuotensa ja ryhtyä palvelemaan
-uusissa pataljoonissa entisellä arvoasteellaan. Sillä tavalla tuo uusi
-sotaväki sai todellakin kansallisen leiman, joka oli sitä
-täydellisempi, kun sillä pukunakin ensiksi oli vanhaa ruotuväkeä
-muistuttavat, harmajat vormutakit, jotka kumminkin valitettavasti pian
-huomattiin liian kansallisiksi. Ensimmäisen (Turun) pataljoonan
-päälliköksi määrättiin yksi maamme aateliston etevimmistä miehistä
-kreivi Ad. Aminoff, joka yli viistoista vuotta oli ollut sotaväestä
-syrjässä, ja ruotuväen inspehtoriksi nimitettiin samoin mies, joka jo
-kauan aikaa sitten oli sotapalveluksestaan luopunut, entinen senaattori
-ja entinen kuvernööri kreivi G. M. Armfelt. Tahallaan asetettiin
-ruotuväelle eri päällystöt kuin palkkaväelle; niin tehtiin kansan
-luottamuksen saavuttamiseksi, mutta suopein silmin sitä ei kaikilta
-tahoilta katsottu.
-
-Parin kuukauden kuluessa olivat nuo kaksi ensimmäistä pataljoonaa jo
-sotajalalla. Ja ennen vuoden loppua käskettiin kahdella asetuksella
-(lokak. 16 p:ltä ja marrask. 13 p:ltä) Oulun, Mikkelin, Kuopion ja
-Hämeenlinnan läänien asettaa neljä uutta ruotuväkipataljoonaa, samalla
-miesluvulla kuin nuo edelliset. Vuotta myöhemmin asetettiin vihdoin
-vielä, julistuksella jouluk. 13 p:ltä 1855. kolme pataljoonaa, Porin,
-Uudenmaan ja Viipurin, joten Suomen ruotuväkeä nyt oli yhdeksän
-pataljoonaa: niiden tarkastajaksi nimitettiin samalla, sittenkuin
-kreivi Armfelt oli luopunut, joukkojen järjestäjä, vphra v. Kothen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elokuun lopulla kuultiin vihdoin, että liittyneet Länsi-Euroopan vallat
-aikoivat tehdä tuiman hyökkäyksen Bomarsundia vastaan. Laivastot
-kerääntyivät vähitellen Ahvenan vesistöihin ja ranskalaista maaväkeä
-(10-15,000 miestä) laskettiin kenraali Baraguay d'Hilliersin johdolla,
-jonka rinnalla tuo kuuluisa insinöörikenraali Niel oli, maihin Ahvenaan
-ja samoin laskettiin sinne suurempi määrä englantilaista sotaväkeä.
-Näistä sotatapauksista saatiin Helsinkiin tietoja vasta ulkomaan
-lehdistä, joiden uutisia senssori usein kielsi meidän lehtiä
-kertomasta. Meidän oma korkein sotapäällystö oli aivan katkaistu
-kaikesta yhteydestä Ahvenan kanssa; vasta syyskuun kuluessa saattoi
-kenraali Rokassovski antaa kertomuksen siitä, mitä elokuun puolivälissä
-oli tapahtunut Bomarsundin tienoilla. Elok. 7 ja 8 p:nä oli vihollisia
-noussut maihin jonkun matkan päässä linnasta; edellisinä päivinä olivat
-koko läheinen Skorpanin kauppala ja kaikki linnan läheistössä olevat
-rakennukset poltetut, ettei vihollisella olisi niistä turvaa. Elok. 13
-p. alkoi oikeastaan ampuminen, ensiksi C-tornia vastaan, jonka
-urhoollisen puolustuksen jälkeen seuraavana päivänä täytyi antautua.
-Samoihin aikoihin oli ruvettu ampumaan myöskin toisia torneja U. ja Z.
-sekä itse päälinnaa. Molempain tornien oli täytynyt antautua elok. 15
-p:nä ja päälinnan elok. 16 p:nä. Linnan päällikkö kenraali Bodisco,
-kuvernöörinapulainen Furuhjelm ja linnan koko miehistö, yleensä
-vaimojen ja lapsien kanssa noin 2,000 henkeä vietiin laivoilla vangiksi
-Ranskaan ja Englantiin. Vihdoin oli saapunut käsky räjähdyttää kaikki
-linnarakennukset ja niin tapahtui syysk. 1 ja 2 päivinä. Tuona
-jälkimäisenä päivänä saatiin nähdä kamala näytäntö kun päälinna 40:llä
-yhtaikaa sytytetyllä miinalla räjähdytettiin. Tuo suuremmoinen,
-muhkeasti suunniteltu linna, jota oli rakennettu lähes 25 vuotta ja
-joka oli tullut maksamaan äärettömiä summia, vaikkei sen ulkopuolisista
-varustuksista vielä kuin pieni osa ollut valmistunut, oli nyt kaikiksi
-ajoiksi raunioina.
-
-Bomarsundin hävitys oli länsivaltioiden Itämerenretken suurin toimi v.
-1854. Vuoden loppupuolella ei tapahtunut enää sanottavia sotatapauksia.
-Tosin neljä englantilaista laivaa elok. 22 p:nä tekivät nopean
-vakoiluretken Turun tienoille, mutta sillä retkellä ei ollut sen
-enempää merkitystä. Ja aivan vähäpätöinen oli sekin tiedusteluretki,
-jonka elok. 26 p:nä kymmenen laivaa, joissa olivat amiraali
-Parseval-Deschénes sekä kenraalit Baraguay d'Hilliers, Niel ja Jones,
-tekivät niin lähelle Viaporia, että linna katsoi asiakseen niitä
-vastaan ampua muutamia laukauksia, jotka kumminkin jäivät vastaamatta.
-Merkillisempi tapaus oli se, kun elok. 27 p:nä Hankoniemen kaikki kolme
-linnoitusta, jotka aikasemmin kesällä niin urhoollisesti olivat
-itseään puolustaneet, korkeimmasta käskystä räjäytettiin ilmaan; sen
-teki niiden oma päällikkö välttääkseen enempiä kahakoita vihollisten
-kanssa.
-
-Kun syksy läheni, lähtivät liittoutuneiden laivastot vähitellen
-Itämereltä. Saarrosta ylläpiti kumminkin lentävä laivasto
-Pohjanlahdella lokakuun loppuun asti ja Suomenlahdella joulukuun
-puoliväliin saakka: mutta tämä saarros ei ollut kovinkaan ankara, sillä
-syksyllä saattoi Viaporin laivasto purjehtia ulos Suomenlahdelle, jopa
-Kronstadtiin saakka; marraskuulla tekivät yksin Turunkin laivat
-muutaman matkan Pietariin ja Tukholmaan. Ulkomainen kauppa oli jo
-kumminkin ruvennut kulkemaan Tornion kautta taikka Pohjanlahden
-pohjoisimman kärjen poikki, jota ei paljokaan vartioittu.
-
-Maissakin rupesi talven lähestyessä rauha asettumaan. Helsinkiin
-siirrettiin sieltä poismuutetut välttämättömimmät taloustavarat.
-Yliopisto alotti toimintansa taas lokakuulla. Sen aikuisista
-talvihuvituksista saatiin silloin tavalliset tilatut tanssi-iltamat ja
-musiikki-illat à la Gungl taas toimeen. Mutta teaatterista ei sinä
-talvena melkein ollenkaan saatu nauttia eikä taiteellisemmasta
-musiikista myöskään: _inter arma silent musae!_ Kaupungin laidoilta
-hajoitettiin kesän siellä sijainneet sotilasleirit: osa joukoista
-majoitettiin talveksi maalle mutta suuri joukko pidettiin kaupungissa
-ja majoitettiin taloihin, -- toimenpide, joka ei juuri kotoista
-hauskuutta lisännyt.
-
-Muutamiksi kuukausiksi olimme täällä pohjoisessa saaneet aselevon; sota
-ei riehunut läheistössämme, mutta sen sijaan suuntautuivat kaikkien
-ajatukset etelään, Krimiin, jonne Ranskan ja Englannin joukot olivat
-saapuneet. Ja suurimmalla jännityksellä odotettiin jokaista pienintäkin
-sanomaa siitä pitkällisestä ja verisestä sotanäytännöstä Sevastopolin
-luona, joka nyt alkoi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Että sotaa sekä etelässä että pohjoisessa jatkettaisiin vuonna 1855, se
-edellytettiin kaikilla tahoilla. Senvuoksi oli Suomessakin vielä
-varustauduttava ja valmistettava uusia ja vahvenpia puolustuskeinoja.
-
-Ensi toimenpide, johon ryhdyttiin alkavan vuoden sotatoimia varten ja
-joka kai pidettiin välttämättömänä, oli korkeimman päällikön vaihdos.
-Kenraali Rokassovski oli verrattain kokematon puhtaissa sotatoimissa
-eikä pitänytkään itseään minään sotapäällikkönä; hän pyysi senvuoksi.
-esittäen terveydellisiä syitä, että hänet vapautettaisiin korkeasta
-toimestaan. Tähän pyyntöön keisari suostuikin erittäin armollisessa
-käsikirjeessä jouluk. 18 p:ltä (uutta lukua) 1854, nimittäen R:n
-valtioneuvoston jäseneksi. Ja samana päivänä määrättiin, "nykyisiin
-sotaoloihin katsoen," kuten sanottiin, kenraaliajutantti, jalkaväen
-kenraali _Friedrich Vilhelm Rembert Berg_ maassa olevain joukkojen
-komentajaksi, ja myöskin, "niinkauan kuin sanottua asiaintilaa kestää",
-hoitamaan kenraalikuvernöörinvirkaa samalla laajemmalla vallalla, joka
-sodan aikana oli hänen edeltäjälleen suotu. Kumminkin tuli Rokassovskin
-jäädä virkaansa kunnes Berg voisi ottaa hallinnon ohjat käsiinsä.
-
-Kenraali Berg saapui jo joulupäivänä Helsinkiin, mutta palasi pian
-Pietariin eikä ryhtynyt virkansa hoitamiseen ennenkuin tammik. 26 p.
-Sillävälin sai kenraali Rokassovski monella tavalla huomata sitä
-kunnioitusta, jonka hän täällä oli voittanut. K. senaatin jäsenet,
-joiden lausuman toivomuksen mukaan, että v.t. kenraalikuvernööri
-ainaiseksi saisi jäädä suomalaiseksi, Rokassovski vähää ennen oli
-korotettu suomalaiseksi vapaaherraksi, antoivat eräänä päivänä
-juhlapäivälliset hänen kunniakseen. Toisena päivänä pitivät
-kaupunkilaiset hänen ja hänen perheensä kunniaksi suuremmoiset
-tanssiaiset, joissa salaneuvos vphra Walleen ranskankielisessä puheessa
-tulkitsi maassa yleensä vallitsevaa kunnioitusta häntä kohtaan ja
-kaipuuta hänen poislähtönsä johdosta; prof. Lille lausui runossa, joka
-samassa tilaisuudessa laulettiin, toivomuksen, että Suomen maa vielä
-kerran tyyneempinä aikoina saisi nähdä poislähteneen hallintonsa
-etupäässä, joka toivomus sitten toteutuikin. Lopuksi antoivat Helsingin
-kaupungin vanhimmat kaupungin porvariston puolesta Rokassovskille paria
-päivää ennen hänen lähtöään kauniin, taiteellisen adressin. Porvaristo
-siinä kiitti häntä etupäässä siitä, että hän ei sotarasituksilla ollut
-vaivannut kaupunkia raskaammin kuin sen varat sallivat ja että hän oli
-kunnioittanut meidän lakejamme ja tapojamme, -- joka oli kallisarvoista
-kaikille.
-
-Kukaan ei tuntenut kenraali Bergiä ennenkuin hän saapui maahamme.
-Tiettiin vain, että häntä pidettiin yhtenä Venäjän armeijan
-kyvykkäimmistä kenraaleista ja että häntä oli käytetty monissa
-tärkeissä sekä sotilaallisissa että diplomaattisissa luottamustoimissa.
-Viimeksi, edellisenä sotavuonna, oli hän ollut sotaväen ylipäällikkönä
-Vironmaalla. Hän oli liiviläinen syntyjään, uskonnoltaan luterilainen
-ja jo kuudenkymmenen vuoden ikäinen.
-
-Sitä vaikutusta, minkä tuo uusi hallitusmies ensi esiintymisellään
-täällä teki, ei voitu pitää edullisena. Heti alusta ikäänkuin
-huomattiin, ettei hän ja Suomen kansa olleet toisiaan varten luotuja.
-Jos tyyntä miettiväisyyttä ja hiljaista punnitsemista, verkkasuutta
-puheessa ja toiminnassa, rehellisyyttä ja luotettavaisuutta ja
-turhamaisuuden inhoa voisi pitää suomalaisen kansanluonteen
-huomattavimpina ominaisuuksina, niin pian huomattiin, että kenraali
-Bergillä ei ollut sen kanssa mitään yhteistä. Hänen silmänsä, hänen
-kielensä, hänen käsivartensa, hänen jalkansa liikkuivat vilkkaasti kuin
-salama: sanat lensivät usein valtoinaan hänen suustaan, miettimättä,
-pysähtymättä; kaikenlaisia tuumia ja suunnitelmia tuprusi sekasin hänen
-päästään, vaan hän esitti ne kumminkin sellaisella itseluottamuksella
-ja varmuudella, joka näytti olevan rajaton. Hänen kasvojaan kutsuttiin
-taiteilijan tekemäksi luonnekuvaksi: tekotukka, partavoiteet ja
-kasvomaalit tekivät alinomaa työtä karkoittaakseen kauemmas lähestyvän
-vanhuuden.[37]
-
-Berg tahtoi, että hänestä paljo puhuttaisiin, ja senvuoksi vaati hän
-itseään kohtaan suurta huomaavaisuutta. Ensimmäisinä täällä olonsa
-aikoina, tuijotti hän ankarasti jokaiseen vastaantulijaan, nähtävästi
-luullen, että jokaisen tulisi tietää, kuka hän oli, sekä häntä
-alamaisesti tervehtää. Mutta kun hän huomasi, että näitä hänen
-Gesslerin tapaisia vaatimuksiaan ei täytetty, muutti hän pian
-menettelytapaa ja antoi ohikulkijain mennä tirkistämättä. Niiltä, jotka
-tulivat hänen kanssaan lähempiin tekemisiin, osasi hän vaatia
-kunnioitusta; mutta ylimalkaan häntä ei liene peljätty, vaikka hänen
-vilkas luonteensa usein tupsahtikin tuleen. Hänen olemuksessaan oli
-aina jotakin, joka vaikutti, että hänen vihaansa enemmän naurettiin
-kuin vavistiin.
-
-Myönnettävä oli, että Berg osotti suurta tarmoa ja verratonta
-toimintaintoa koko sen ajan kuin hän oli Suomen hallinnon etunenässä.
-Mutta luottamusta hänelle ei voitu osottaa hänen toimintakautensa
-lopussa enemmän kuin sen alussakaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sotatoimien vuoksi oli muutos tapahtunut korkeimman hallinnon
-edustajissa Suomessa ja sotatoimiin Berg siis ensi aluksi pääasiallisen
-tarmonsa kohdistikin. Kuten lie laita melkein aina tällaisissa
-vaihdoksissa huomasi uusi ylipäällikkö melkein kaikki edeltäjänsä
-toimet riittämättömiksi ja kelvottomiksi. "Kaikki oli hankittava ja
-uusittava", kertoi sama Bergin läheinen tuttava, jonka sanoihin edellä
-viittasin. Sotavoimaa melkoisesti vahvistettiin; Helsingissä tehtiin
-majoittamisvelvollisuus kevätpuoleen kaksinkertaiseksi. Toinen
-rykmentti toisensa perästä marssi kaupunkiin; mutta ne uudet joukot,
-joita nyt saapui, eivät olleet samanlaisia kuin tänne ennen komennetut.
-Ne olivat kiireellä kokoonhaalittuja reservirykmenttejä, miehistönä
-suurimmaksi osaksi harjoittamattomia nahkapoikia ja päällystönä
-enimmäkseen uudelleen virkaan astuneita, eron saaneita ja taitonsa
-unhottaneita upseereja. Näiden joukkojen aseetkin samoinkuin
-ampumavarat lienevät olleet ala-arvoiset ja riittämättömät.
-Berg ei lienekään ollut näihin joukkoihin tyytyväinen; mutta
-hän ei niitä myöskään suinkaan parantanut niillä liiallisilla
-yöpalvelusrasituksilla, alinomaisilla edestakaisilla marsseilla eikä
-väsyttävillä varustustöillä, joita hän lakkaamatta määräili.
-
-Herkeämättä rakennettiin uusia varustuksia joka taholle. Nyt
-rakennettiin varustuksia Kaivopuistoon, Harakan saarelle ja useille
-muille saarille Helsingin sekä itä- että länsipuolelle, joita
-edellisenä vuotena ei oltu ehditty varustaa. Nyt rakennettiin myös nuo
-suuret perääntymistiet Viaporista ja Sandhamnista Hästnäsin salmen ja
-Degerön poikki Hertonäsiin ja sieltä edelleen sekä Drumsöstä Löfön ja
-Granön poikki Munksnäsiin. Puolustusvarustuksia ei rakennettu
-ainoastaan maihin vaan veden allekin. Viaporin edustaisiin ja sen
-ympäri kulkeviin väyliin laskettiin useihin paikkoihin miinoja, joiden
-tuli tuhota lähelle saapuvia vihollislaivoja. Valitettavasti ei kesän
-kuluessa koskaan kuultu, että viholliselle olisi näitten miinain kautta
-tapahtunut mitään vahinkoa, mutta tietää saatiin kyllä, että nuo
-kaikkialla risteilevät ja vakoilevat höyrytykkivenheet, joita talven
-kuluessa oli englantilaiseen laivastoon hankittu lisäksi, onkivat ja
-keräsivät talteen yhden toisensa perästä noita venäläisiä
-merenalaisiaräjähdyskojeita. Yhden ainoan vaikutuksen nämä miinat
-tekivät ja sen mainitsee myöskin Bergin elämäkerran kirjoittaja: yhden
-niitä pienempiä höyrylaivoja, joita Helsingin satamaan oli hankittu
-sotilashallinnon käytettäviksi, "Medved" nimisen laivan, räjäytti
-eräänä kauniina kesäpäivänä tuollainen Långörnin salmeen laskettu miina
-kahteen kappaleeseen.
-
-Eipä siis uudenkaan ylipäällikön aikana kaikki niin erinomaista ollut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Puolustuksen vahvistamiseksi tehtiin ylhäältä päin enemmän tai vähemmän
-onnistuneita yrityksiä sotaisen hengen herättämiseksi maan väestössä.
-Sellainen yritys, jonka varmaankin jokainen, joka siihen aikaan eli
-mukana, selvästi muistaa, oli tuo pieni Turussa painettu hengellinen
-lentokirjanen: "Sana aikanansa kehoitukseksi, lohdutukseksi ja opiksi
-uhkaavan sodan takia; kirjoittanut alussa vuotta 1855 yksi Sanan
-palvelija Suomessa". Sen oli Suomen arkkipiispan kehoituksesta, kuten
-varmasti kerrottiin, kirjoittanut niin vaikuttava kirkonpalvelija kuin
-kirkkoherra F. G. Hedberg ja sitä levitettiin hallituksen toimesta
-kymmentuhansin kappalein sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjoituksen
-tarkoitus oli lyhyesti kehottaa horjahtamattomaan alamaiseen
-uskollisuuteen ja rakkauteen hallitsijaa kohtaan, kehottaa suomalaisia
-uutterain esirukousten kautta hänen ja koko hänen huoneensa puolesta
-"korottamaan vihollisten sotajoukkoja vastaan sellainen salainen,
-näkymätön mahti, jota maailman vallat eivät voi vastustaa, vielä
-vähemmin voittaa". Eikähän siitä ollut mitään sanomista. Mutta se tapa,
-jolla kristillistä intoa hehkuva kirkon palvelija suoritti tehtävänsä,
-ei voinut olla suurta huomiota herättämättä. Aikaansaadakseen oikein
-tykinammunnan tapaisen vaikutuksen, joka vavistaisi kaikkia kristityitä
-sydämmiä, oli hän turvautunut Ilmestyskirjan 17:nteen lukuun ja sieltä
-huomannut Johanneksen jo hengessään nähneen nuo Venäjää vastaan
-liittoutuneet vallat. Tuo "purppuraan vaatetettu peto" oli Turkin
-valtakunta, "joka jo enemmän kuin neljä vuosisataa on rypenyt
-kristittyjen veressä". Entä pedon liittolaiset. Ilmestyskirja puhuu
-"siitä suuresta portosta, joka paljon vetten päällä istuu ja jonka
-kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat", vaimosta, joka on
-"vaatetettu purppuralla ja verenkarvaisella ja kullalla on kullattu ja
-kalleilla kivillä ja päärlyillä", joka on "juopuneena pyhäin verestä"
-ja "istuu verenkarvaisen pedon päällä". Tämä portto sehän oli selvästi
-tuo hieno, mutta jumalaa pelkäämätön Ranska, joka Perttulin yönä ja
-vallankumouksen aikana on "juopunut pyhäin verestä" ja nyt ystävyyden
-liitossaan Turkin kanssa "istuu verenkarvaisen pedon päällä". Ja näiden
-antikristillisten valtojen kanssa oli myöskin maan matosen kullan ja
-aarteiden kumarruttama, ajallista voittoa sammumattomasti janoova
-Englanti, kauppavoittojaan silmällä pitäen, tehnyt liiton, jonka
-salaverkkoihin se koettaa kiertää niin monta valtakuntaa ja mahtia kuin
-mahdollista. Mutta mitä hyvää voidaan odottaa sellaisesta liitosta,
-joka "pedon" ja "porton" kanssa tehty on, kuten Ilmestyskirja sanoo. Ja
-niin edespäin todisti tuo kristillinen kirjoittaja, että "vihollisemme
-kumminkin lopuksi häpeälle joutuvat".
-
-Minkä vaikutuksen tämä kirjanen oli tekevä Suomen kansaan, siitä ei
-tainnut Ilmestyskirja tietää mitään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toinen unohtumaton kirjallinen sotateos samalta ajalta
-oli ruotsinkielinen n.s. "Marssi-laulu", joka oli, kuten
-kansilehdellä luettiin, "kirjoitettu Suomen sotaväelle suurimmalla
-hyvänsuopaisuudella"; tekijäksi ilmoitettiin salanimi Petrus
-Månsson Lundasta 1855. Tuo arkkiviisun tapainen laulu herätti
-aikoinaan verrattomalla yksinkertaisuudellaan ja lapsellisella
-isänmaallisuudellaan suurinta hauskuutta sekä vanhoissa että nuorissa,
-sitä laulettiin kaikista iloisissa seuroissa ja siitä lainattiin
-otteita kaikenlaisissa sopivissa tilaisuuksissa. Olen nyt
-neljänkymmenen vuoden perästä löytänyt tuon rekilaulun, jota sitäkin
-saattaa ajan kuvana pitää ja vielä se minulle saman riemun tuottaa.[38]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sellaisilla saarna- ja arkkiviisu-kukkasilla siihen ahtaasen aikaan
-mieliä vireillä pidettiin. Ja alistuvalla kärsivällisyydellä kestettiin
-Helsingissä niinkuin muualla maassa raskaita majoituksia, alituisia
-kuormainkuljetuksia, korkeita tavarainhintoja ja kaikkia muita sodan
-tuottamia rasituksia. Voitiin kumminkin jossakin määrin lohduttautua
-sillä tiedolla, että varustautumishankkeet toivat maahan runsaasti
-hopearuplia ja että tilaisuutta rahan ansaitsemiseen tarjoutui monella
-taholla. Sotilaskuria ylläpidettiin myöskin aika hyvin eikä ikävämpiä
-selkkauksia vieraan sotaväen ja maan asukkaiden välillä aivan usein
-tapahtunut.
-
-Mitä seuraava kesä toisi mukanaan, sitähän ei voitu tietää. Mutta
-saatettiin odottaa suurempia tapauksia nyt tapahtuvan Itämeren
-rannoilla kuin edellisenä kesänä. Vastaseksi tähystivät kaikkien
-katseet Sevastopoliin päin, jonne yhä suurempia sotajoukkoja koottiin
-molemmilta tahoilta ja jossa ottelut kävivät yhä kuumemmiksi. Jonkun
-kerran pilkisti pieni rauhan toive esiin, mutta sitten taas pimeni
-taivaan ranta. Sevastopolia puolustettiin ihmeteltävällä
-urhoollisuudella, mutta Venäjää vastaan kertyi yhä useampia vihollisia:
-Itävalta yhtyi liittoon ja teki uhkaavia liikkeitä, ja Sardinia --
-jossa Cavour nyt alustavasti puuhaili Italian kokonaisuutta ja
-suuruutta -- lähetti jo pienen armeijankin Krimiin yhtymään Ranskan,
-Englannin ja Turkin sotavoimiin. Venäjä teki omalta taholtaan yhtä
-voimakkaita ponnistuksia; mutta vastoinkäyminen seurasi toistaan.
-Jokaiselle, joka sitä ei ennakolta ollut tahtonut uskoa, oli nyt
-selvää, ettei mikään maailmanvalta ole voittamaton eikä mikään
-maallinen mahti katoomaton. Ja tämä oli enempää kuin mitä kestää
-voitiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saavun nyt erääseen elämäni vaikutuksista rikkaimpaan päivään. Oli
-maanantai, maalisk. 5 p. 1855. Edellisen illan olin viettänyt
-iloisessa, nuorteassa seurassa, jossa oli naisia ja miehiä; siellä
-laulettiin, siellä tanssittiin, eikä vakavista asioista juuri puhuttu.
-Ei kukaan silloin aavistanut, mistä seuraavana päivänä saataisiin
-puhua. Mutta seuraavana aamuna tuskin olin istahtanut työhöni,
-ennenkuin pieni juoksupoika saapui luokseni kaupungilta ja kertoi
-kuulleensa, että "keisari kuuluu kuolleen". Hymähdin tuolle huhulle,
-jonka poika oli siepannut kadulta ja käskin hänen pitää suunsa kiinni,
-ettei hän päätään menettäisi. Mutta pian sen jälkeen saapui eräs
-vahtimestari jollekin asialle ja samassa myöskin kolmas asiamies ja
-nämäkin molemmat tiesivät kertoa samaa huhua minkä poika. Oliko se
-mahdollista? Heitin päällystakin ylleni ja kiirehdin ulos. Kadulla
-pysäytti minut jokainen ohikulkeva tuttavani. Kaikki olivat
-säikähtyneen, puoleksi hämmentyneen näköisiä: kaikki tekivät he minulle
-saman kysymyksen, oliko todellakin totta, että keisari oli kuollut, --
-minunhan muka, sanomalehdentoimittajan, tuli se tietää. "En tiedä vielä
-mitään", vastasin ja kehoitin kaikkia, etteivät levittäisi tuota huhua,
-ennenkuin täydellä varmuudella jotakin tiedettäisiin. Aivan pitkälle ei
-minun kumminkaan tarvinnut kulkea ennenkuin täydellisesti luotettavalta
-virkamieheltä sain tiedon, että yön aikana pikaratsastaja oli saapunut
-v.t. kenraalikuvernöörin luo tuoden viestin, että keisari Nikolai
-edellisenä perjantaina, maalisk. 2 p. klo 12 päivällä oli kuollut ja
-että keisari Aleksanteri II oli noussut valtaistuimelle. --
-Sähkölennätinlaitos saatiin, kuten olen edellä kertonut, vasta muutamia
-kuukausia myöhemmin toimeen Pietarin ja Helsingin välille ja optillinen
-lennätinlaitos ei toiminut talvisaikana.
-
-Keisari Nikolai kuollut! Oltiin jo varmoja, että se oli totta, mutta
-kumminkin sitä oli vaikea uskoa. Oli totuttu katsomaan Venäjän koko
-itsevaltiuden keskittyneen ja personoittuneen keisari Nikolaihin; nyt
-oli vaikea ajatella tuon mahdin erottautuneen henkilöstä. Olihan tosin
-jo viime vuosina saatu esimerkkiä siitä, että ne molemmat ovat
-katoovaisuuden ikuisten lakien alaiset; oli nähty henkilön taipuvan
-vuosien painon alle ja mahtia nähty muitten maallisten valtain
-rajoittavan. Mutta siitä huolimattahan keisari Nikolai oli sellaisen
-ajan ja järjestelmän edustaja, jota ei kukaan muu kuin hän voinut
-ylläpitää. Ja siksi ei tietty, missä oikeastaan oltiin, kun tämä
-jättiläinen oli kaatunut. Aluksi vain tuntui siltä, kuin kallionlohkare
-olisi vyörynyt syrjään, kuin kahle olisi katketa romahtanut, kuin
-kiinalainen muuri olisi suistunut.
-
-Pian oli koko kaupunki liikkeellä. Jokaisen oli tarve tavata ystäviä ja
-tuttavia ja puristaa heidän käsiään, tarve tulla vakuutetuksi siitä,
-että tuo suuri uutinen todellakin oli tosi, tarve vaihtaa ajatuksia ja
-tunteita. Naiset riensivät myymälöihin ostamaan kankaita surupukujaan
-varten. Virastoissa oli kiire, kun oli hommattava valan tekoa uudelle
-hallitsijalle; vala tehtiin sotaväen keskuudessa ja senaatissa jo
-samana päivänä ja muissa virastoissa, raatihuoneella ja yliopistossa
-seuraavina päivinä.
-
-Levottomiakin olivat kumminkin samalla ne tunteet ja ajatukset, joita
-tuo hämmästyttävä, suuri kuolemansanoma herätti. Ensi vaikutuksen
-valtaamana riensin veljeni Fransin luo. En unhota, mitä silloin
-muutamain tuntien kuluessa puhuimme, osaksi kostein silmin. Mitä
-maallamme oli ollut, se tunnettiin; mitä se oli saapa, se oli
-tuntematonta. Keisari Nikolai oli kaikesta huolimatta kumminkin ollut
-jalo ja oikeamielinen hallitsija; Suomea kohtaan oli hän nähtävää
-suosiota osoittanut; hän oli kunnioittanut lakejamme eikä tahallaan
-tahtonut loukata oikeuttamme. Sitäpaitse oli hän ollut kyllin voimakas
-pitääkseen kurissa ne hyökkäykset valtiollista olemassaoloamme vastaan,
-joita silloin jo useampia kertoja oli yritetty tehdä. Uusi keisari oli
-isänsä aikana saanut hyvin vähän puuttua hallitustoimiin. Häntä täytyi
-senvuoksi sääliä, kun hänen näin yhtäkkiä täytyi ottaa kannettavakseen
-tuo raskas kruunu ja niin raskaissa olosuhteissa, jolloin mahtavat
-viholliset joka taholta ympäröivät hänen suurta valtakuntaansa. Olihan
-hän jalo, hieno, hyvää tarkoittava mies, sen olimme täällä saaneet
-huomata; että hän myöskin ymmärsi ajan vaatimukset ja saattoi kuulla
-kansan ääniä, sitä luultiin voitavan otaksua. Hallitsijavakuutuksensa
-oli hän Suomelle antanut samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsäkin ja
-hyväntahtoisuuttaan Suomea kohtaan oli hän osottanut vielä selvemmin
-kuin isänsä. Mutta oliko hänellä myöskin samaa voimaa suojella
-oikeuttamme? -- se oli kysymys, joka vastaiseksi oli vastaamatta
-jätettävä.
-
-Tähän tapaan keskustelimme. Mitä Suomen kansa puoltatoista vuotta
-myöhemmin luuli voivansa hallitsijanvaihtumisesta odottaa ja toivoa,
-siitä sai veljeni julkisesti mielensä lausua -- niin että kuului.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aleksanteri II:sen ensimmäisiä hallitustoimia oli, että jo maalisk. 4
-p:nä ruhtinas Aleksander Mentschikoff, jolla itämaisessa kysymyksessä
-ei ollut suurempaa menestystä ollut sotapäällikkönä kuin valtiomiehenä,
-"pyynnöstä" eroitettiin ei ainoastaan ylipäälliköntoimesta Krimin
-niemimaalla ja meriväen taapin päällystöstä vaan myöskin Suomen
-kenraalikuvernöörinvirasta, jossa hän oli ollut vuodesta 1831 asti.
-Suomi sai vakinaiseksi kenraalikuvernöörikseen neljää päivää myöhemmin
-kenraali Bergin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helsingissä ei keisarin kuoleman tuottama hämmästys niinkään pian
-hälvennyt ja sen tapauksen tuottamat julkiset toimet antoivat puuhaa
-moniksi päiviksi. Sota oli aivan unehtua.
-
-Lähetystö edustajia maamme kaikista säädyistä lähti huhtikuun
-keskivaiheilla Pietariin lausumaan julki Suomen kansan surun keisarin
-kuoleman johdosta ja onnittelemaan uutta hallitsijaa hänen
-valtaistuimelle nousemisensa johdosta. Lähetystöön kuuluivat
-salaneuvos, vphra C. Walleen, arkkipiispa E. Bergenheim, kauppaneuvos
-A. Donner ja lautamies J. T. Hannuksela Vähästäkyröstä.
-
-Yliopisto valmisti suurta surujuhlaa, jota vietettiin kahtena päivänä
-peräkkäin, huhtik. 27 ja 28 p:nä. Ohjelman juhlaa varten julkasi
-tavallisessa järjestyksessä rehtori Rein. Professori Fr. Cygnaeus
-kirjoitti juhlarunon ja kantaatin, johon Pacius laati säveleen, sekä
-piti ensi päivänä ruotsinkielisen puheen. Toisena päivänä puhui
-latinaksi dosentti W. Lagus ja suomeksi ylioppilas E. Rudbeck,
-suomalaisten kansansatujen ulosantaja. Oli ensi kerran, kun suomenkieli
-sai kuulua juhlasalin puhujalavalta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Omalla pienellä elämänurallani tapahtui näihin samoihin aikoihin
-vallankumous. Sanomalehtimiestoimintani kahtena ensimmäisenä vuotena
-olin jo kylliksi oppinut tuntemaan painotarkastusta. Mutta kun kolmas
-vuosi alkoi uuden kenraalikuvernöörin aikana, sain tuntea sitä vielä
-enemmän. Kenraali Berg ei tosin ollut mikään sanomalehdistön ehdoton
-vihaaja eikä halveksija; hän oivalsi kyllä, kuinka paljo siitä oli
-hyötyä. Mutta hänhän oli niin toisessa kuin toisessakin suhteessa juuri
-itse se, joka tiesi, miten kaikki oli tehtävä ja joka itse tahtoi tehdä
-kaikki, ja hän piti luullakseni sanomalehdistöä senvuoksi haitallisena
-ja kelvottomana, että hän ei itse sitä toimittanut ja ettei sitä
-toimitettu hänen antamansa kaavan mukaan. Varmaa on, että hän hyvin
-tarkoin seurasi sanomalehtiä ja että hänen mielestään eivät ylemmät
-eikä alemmat painoviranomaiset koskaan kyllin innokkaasti toimineet.
-Morgonbladettia varsinkin lie erityisestä syystä silmätikkuna pidetty.
-Varmaa on, että sanomalehtitoimi kävi minulle ihan sietämättömäksi. Se
-oli käynyt minulle sitä raskaammaksikin, kun ystäväni ja toverini Edv.
-Bergh ja lopulla vuotta 1854 oli lähtenyt Savoon käytännöllisesti
-lakitiedettä harjoittamaan ja ainoastaan silloin tällöin sieltä lähetti
-jonkun kirjoituksen; toimitustyö oli siten yksinomaa minun
-hartioillani. Kun vihdoin asiat huhtikuun alulla kehittyivät niin
-pitkälle, että painoviranomaiset pyyhkivät kaikki vastineeni erästä
-kaksimielistä, Morgonbladetia vastaan heitettyä syytöstä vastaan,
-tunsin syvimpäin tunteitteni loukkautuneen ja julistin silloin
-jyrkästi, että en enää voinut jäädä Morgonbladetin toimittajaksi. --
-Aivan äkkiä siten jouduin syrjään koko sanomalehtimiesuralta enkä
-voinut silloin ajatella, että sille uralle enää koskaan palaisin.
-
-Minun jälkeeni uskottiin Morgonbladet lakit. kand. Knut Laguksen
-toimitettavaksi. Vuoden 1855 kahtena viime kuukautena hoiti sitä nuori
-runoilija Theod. Sederholm ja sen vuoden lopussa lehti kuolikin,
-elettyään 24 vuotta ja läpikäytyään sangen kirjavat vaiheet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mielten jännitys oli suuri pitkin koko kevättä 1855. Keisarin kuoleman
-jälkeen tähysteltiin mitä hallituksen toimenpiteitä Pietarista
-kuuluisi, jotka osottaisivat laajempia järjestelmänmuutoksia ja uuden,
-toivorikkaan aikakauden lähestymistä. Mutta vastaseksi ei kuulunut
-paljo mitään, jolla olisi ollut syvempää merkitystä; toimeenpannut
-parannukset koskivat enimmäkseen henkilövaihdoksia ja muutoksia
-sotaväessä. Huomio kääntyi siitä syystä taas pääasiallisesti sotaan.
-Krimin taistelut, Sevastopolin piirityksen yksityiskohdat, Todlebenin
-ihmeellisen taitava puolustus ja liittoutuneiden alituiset hyökkäykset
-vallikaivannoistaan, tuota kaikkea seurasi jokainen erinomaisen
-tarkasti. Ja vielä suuremmalla jännityksellä kuulusteltiin kaikkia
-huhuja ja uutisia siitä, mitä täällä kotona pohjolassa ensi kesänä
-tulisi tapahtumaan. Sekä Englanti että Ranska olivat lisänneet Itämeren
-laivastoaan ja rakentaneet saaristojamme varten m.m. uusia höyrypursia,
-lautoille asetettuja tykkipattereita ja minkä mitäkin: se tiedettiin.
-Englantilaisen laivaston päälliköksi oli sir Charles Napierin sijalle
-määrätty amiraali Dundas: ranskalaista laivastoa oli amiraali Penaud
-komentava. Varmaa oli, että tekeillä oli paljo tärkeämpiä sotaliikkeitä
-Itämerellä kuin edellisenä kesänä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuo jatkuva jännitys kävi ajan oloon väsyttäväksi. Minä puolestani
-tunsin tarvitsevani lepoa ja rauhaa joksikin ajaksi. Ja kun olin vapaa
-sanomalehtitöistä ja muista paikallisista siteistä päätin kesäksi
-asettua yksinäisyyteen johonkin maaseudulle ja siellä lukuhommissa
-korvata sen, minkä sanomalehtivuosinani olin laiminlyönyt. Hain sopivaa
-kesäasuntoa ja valitsin vihdoin pienen talonpoikaistalon Svartbäckin
-kylässä Porvoon pitäjässä rannikolla lähellä Sipoon rajaa. Siellä
-luulin voivani olla syrjässä maailman melskeistä ja sodan hälinästä,
-olematta toki niin kaukana, että en voisi, jos jotakin tärkeämpää
-tapahtuisi minulle rakkaassa Helsingissä, olla mukana kaupungin
-kohtaloa näkemässä. Olihan täysi syy nyt peljätä hyökkäystä Viaporia ja
-Helsinkiä vastaan ja minäkin puolestani katsoin nyt syytä olevan
-korjata kalleimpani mitä minulla oli, isältä perimäni kirjaston, sodan
-vaaroilta talteen. Sulloin siitä syystä kirjani ja paperini suuriin
-laatikoihin ja vein ne mukanani kesäasuntooni, jonne jo lähdin
-toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.
-
-Kesä oli erinomaisen kaunis ja lämmin. Kolmatta kuukautta vietin
-Svartbäckissä uutterasti lukien häiritsemättömässä rauhassa. Silloin
-tällöin kävin vaihteen vuoksi Porvoossa ja myöskin Kroksnäsissä,
-lähellä Runebergin kesäasuntoa, vietin kutsuttuna pari päivää
-Kellgrenin ja Tikkasen perheissä. Mielestä haihtumattomia olivat nuo
-päivät, niin hauskaa oli seurustella suuren Runebergin ja tuon
-vilkkaan, lempeän Herm. Kellgrenin ja heidän ympäristönsä piireissä.
-
-Sanomalehtiä sain vain jonkun kerran viikossa. Niistä luin nyt aivan
-tyyneesti kuulumisia vihollisten laivastojen liikkeistä ja käynneistä
-rannikoillamme. Joukko pienempiä sotatapauksia sattui nyt perättäin.
-Kesäk. 5 p:nä tapahtui sekava juttu Hangon tienoilla, jossa nuori
-vänrikki Svertsckoff anasti maihin saapuneen englantilaisen sluupin
-miehistöineen, vaikka, kuten väitettiin, vene oli rauhanlipulla
-kulkenut: siitä johtui pitkiä väittelyjä sotivain valtojen välillä.
-Kesäk. 21 p. polttivat viholliset joukon rakennuksia Kotkassa ja
-räjäyttivät Slavan linnoituksen ilmaan. Saman kuun 22 p. teki
-englantilainen fregatti Amfion hyvin nopean tiedusteluretken Sandhamnin
-patterein tienoille. Heinäk. 5 p:nä räjäyttivät englantilaiset
-Svartholman linnan; samassa kuussa viholliset kävivät Raumalla,
-Uudessakaupungissa, Kristiinankaupungissa, Uuraassa. Haminassa, Kemissä
-y.m. ja elok. 3 p:nä he ampuivat Brändön satamaa Vaasassa. --
-Sotatapauksista oli erillään, mutta saman kesän surullisiin tapauksiin
-kuului kumminkin, Loviisan kaupungin palo heinäk. 5 ja 6 päivinä sekä
-tulipalo Uudessakaupungissa saman kuun 28 ja 29 p:nä, jolloin tuli
-hävitti kolmannen osan tätä kaupunkia.
-
-Sota oli jo karaissut mielet, joten nuo tiheät uutiset pienemmistä
-kahakoista taikka jonkun linnoituksen räjäyttämisestä eivät enää niin
-paljo mieliä pöyristyttäneet. Minä en muuten maalaisrauhassani
-Svartbäckissä ollut aivankaan syrjässä sodan lähemmistäkään
-kosketuksista.
-
-Optillinen lennätinasema sijaitsi lähellä asuntoani, n.s. Klobbenilla,
-ja sen viereiselle niemekkeelle oli sijoitettu pieni kasakkajoukko.
-Tämä jälkimäinen se minulle seuraavan seikkailun aiheutti. Eräänä
-päivänä piirittää vaatimattoman maalaiskamarini kasakkajoukko ja sen
-aliupseeri astuu sisään minulle selittäen, mikäli ymmärsin, aikovansa
-viedä minut epäiltynä "englantilaiseksi" lähimmän ylemmän päällystön
-luo tutkittavaksi. Mitä oli siinä tehtävä? Osasin tuskin kymmentä sanaa
-venäjätä ja kasakka ei osannut sanaakaan muuta kuin venättä. Odotin jo
-vain, että minua kahden kasakan välissä lähdettäisiin raastamaan
-tuntemattomiin tienoihin. Silloin muistin, että mulla kai on paperieni
-joukossa joku aikoinaan käytetty ulkomaan passi. Löysinkin sen, avasin
-tuon komean asiapaperin, jonka yläreunassa leveäsiipinen kotka rehotti
-ja joka alkoi venäläisillä sanoilla: "Me Nikolai ensimäinen j.n.e."
-Useampia kuvernöörien ja konsulien sinettejä oli alla. Toimekkaan
-kasakan valtasi alamaisin hämmästys. Minä sanoin "vott!" ja osotin
-venäjäksi kirjoitettua nimeäni, ikäänkuin todistaakseni, minkälainen
-"englantinen" olinkaan. Kasakka rupesi tavailemaan: "Magister -- ah,
-Maistraatti!", ymmärsi asian, antoi minulle paperin, kumarsi anteeksi
-pyytävästi, suurimmasti kunnioittaen minua maistraatin jäsenenä, teki
-kokokäänteen ja hävisi kiireimmiten tiehensä.
-
-Pari kertaa näkyi englantilaisia laivoja Svartbäckin selällä
-aikaansaaden levottomuutta ja pelkoa pienessä kylässämme. Eräänäkin
-päivänä, minun sattumalta poissaollessa, olivat ne ammuskelleet
-sanottua lennätinasemaa. Kasakat olivat silloin vahtipaikaltaan
-rientäneet pois täyttä neliä ja ajaneet en tiedä montako virstaa
-sisämaahan. Ja minun kirjalaatikkonikin olivat saaneet seurata
-kasakoita kappaleen matkan sisämaahan, sillä talonväkeni, peljäten,
-että viholliset talon sytyttäisivät, piti varmimpana kuljettaa
-hevosilla heti viipymättä kirjani pari virstaa sisämaahan erääseen
-siellä olevaan taloon.
-
-Niin kului kesä, yhä kauniina pysyen, kappaleen matkan elokuuhun.
-Kerrottiin kyllä useiden merkkien jo osoittaneen, että hyökkäys
-Viaporia vastaan ennen pitkää tehtäisiin. Mutta ne tiedot, mitä
-Svartbäckiin saapui, eivät olleet vereksiä eikä luotettaviakaan.
-Varmimmat sinne saapuvat sotauutiset tulivat tykkien paukkeen muodossa.
-Tätä pauketta, jota nyt usein kuultiin, kuunneltiin jännityksellä: sen
-suunnasta koetettiin päättää, mistä se tuli, sen etäisyydestä taas,
-mitä mahdollisesti tapahtui.
-
-Elokuun 9 päivänä aamulla, kun puun alla lueskellen istuin, häiritsi
-minua klo 8 tienoissa kaukana mylleröivä tykinjyske. Tuliko tuo ääni
-Viaporista? Laskin korvani maahan. Lännestä se pauke kuului, mutta
-mahtoikohan se sittenkään olla pommitusta. Jännityksissä istuin ja
-sydän tykytti kovasti. Noin tunnin kesti pauketta; sitten oli kaikki
-äänetöntä. Se ei siis taasenkaan ollut muuta kuin ampumaharjoitusta,
-ajattelin -- tunnin kestävät manööverit eivät siihen aikaan olleet
-harvinaisia -- ja jatkoin taas rauhassa lukemistani. Mutta puolenpäivän
-aikaan rupesi samaa jyryä taas kuulumaan samalta taholta. Nyt kävi
-minulle epävarmuus liian rasittavaksi, tilasin kyytihevosen
-matkustaakseni, ellen juuri Helsinkiin, niin ainakin lähimpään
-kievariin, tiedustellakseni sen kautta kulkevilta matkustajilta,
-pommitettiinko Viaporia ja mahdollisesti Helsinkiäkin.
-
-Parin tunnin perästä saavuin Vekkosken kievariin noin 6 i.p. Siellä
-tapasin heti tutun matkustajan Helsingistä, ja hän synkkänä mieleltään
-kertoi minulle päivän suuresta tapahtumasta. Pommitus oli alkanut klo 7
-ja 8 välillä aamulla, koko Viapori paloi, yksi ruutikellari oli
-räjähtänyt. Pommitusta oli kestänyt lakkaamatta koko päivän; mistä
-johtui, että sen ääni oli Svartbäckiin katkennut kahdeksi tunniksi,
-sitä en osaa selittää. Kaupunkia ei vielä oltu pommitettu, mutta mitä
-vain sieltä voitiin muuttaa pois, oltiin pois siirtämässä, Helsinki
-tuskin saattoi toivoa pelastuvansa.
-
-Heti pyysin hevosta Helsinkiin kiirehtiäkseni, mutta kului aikaa tässä
-niinkuin seuraavissakin kievareissa, ennenkuin sen sain. Lähdin vihdoin
-ajamaan. Vasta Sipoon kirkolle kuului tykinpauke, mutta koko
-taipaleella kuvastui vastaantulijain kasvoissa suurta juhlallisuutta ja
-jännitystä. Kuta lähemmäs Helsinkiä saavuin sitä taajemmin saapui
-vastaani ajajia ja kuormia ja sitä lähempää kuului tykkien jyry.
-Henriksdaalissa kerrottiin, että läheiselle vuorelle näkyi koko Viapori
-palavan tulimerenä ja että sieltä voitiin seurata pommien räjähtämistä
-ja polttorakettien pitkien tulisäikeiden kaarevaa kulkua. Ajoin
-edelleen. Vanhassakaupungissa tuo suuri näytelmä minunkin silmäini
-eteen avautui. Ilta oli jo kulunut klo 11:teen, yö oli pimeä, mutta
-taivas kajasti koreana tuosta kamalasta palosta. Näistäpuolin oli
-astuen ajettava. Ajajani vääntelihe ja kääntelihe, tuumi, että tämä
-kaupunkimatkahan on aivan kuin matkustaisi palavaan pätsiin eikä
-tahtonut sinne kiirehtiä ensinkään. Vanhastakaupungista asti tuli
-vastaan miltei yhtämittainen jono kuormia, joissa oli huonekaluja,
-kaikenlaisia talouskapineita ja tavaroita, joita näin korjuuseen
-vietiin hävityksen vaarasta. Olihan sekin nähtävää tuo satojen
-muuttokuormien pitkä jono, joka yön pimeydessä hiljaa kuin ruttoon
-kuolleen saattue edelleen kulki tykkien paukkuessa ja rakettien
-räiskiessä.
-
-Pitkälläsillalla kyytimieheni kerrassaan pysähdytti kulun: hän ei
-tahtonut ajaa eteenpäin ja ainoastaan uhkaamalla sekä juomarahoja
-lupaamalla sain hänen jatkamaan Uniooninkatua pitkin. Pahaksi onneksi
-asuntoni vielä olikin mainitun kadun varrella lähellä Tähtitorninvuorta
-ja kun sinne piti ajaa, niin se oli kyytimiehen mielestä ihan surman
-suuhun joutumista. Esplanaadin luona hän siitä syystä päättävästi
-hyppäsi alas kärryistä, arvellen nyt ainakin täyttäneensä
-velvollisuutensa ihmisenä ja kyytimiehenä, mutta vieläkin onnistuin
-häntä senverran rohkaisemaan, että hän minut ajoi kotitaloni portille
-saakka.
-
-Oli puolenyön aika kun kaupunkiin saavuin. Kadut olivat tyhjänlaiset:
-ihmiset, väsyneinä päivän jännityksestä ja levottomuudesta, olivat
-lähteneet hetkeksi lepäämään jaksaakseen sitten taas vastaanottaa
-seuraavan päivän tapahtumia. Ainoastaan n.s. Uuden Klinikan luona oli
-kamalan vilkasta. Koko talo oli valaistu; edustalla ajoneuvoja ja
-sotamiehiä kantopaareineen. Siellä ylihaavuri, ent. saksalainen
-professori Hagfelder apulaisineen sitoi ja leikkeli Viaporista tuotuja
-haavoitettuja.
-
-Asunnostani riensin heti yksin Ulrikaporin vuorille. Parempaa katsojain
-lavaa tuskin missään sotanäytelmässä on ollut tarjona. Viaporin kaikki
-linnoitetut saaret ovat siellä, niinkuin tunnettu, pitkässä rivissä
-katsojain edessä. Oikealla kädellä olivat Gråharan ja Rönnskärin
-välillä rivittäin englantilaiset ja ranskalaiset laivastot ja suurten
-laivojen edessä liikkuivat edestakaisin nuo pienet pommialukset, jotka
-lakkaamatta räjähdysluotejaan suitsuttivat. Saattoi paljaalla silmällä
-seurata jokaisen tällaisen pienen laivan liikkeitä, saattoipa, jos
-tahtoi, seurata jokaisen yksityisenkin pommin suurta kaarta sen
-lähtemisestä mörssärin suulta aina siihen asti, kunnes se räjähti
-linnassa; samoin noita pitemmissä kaarissa lenteleviä, sähiseviä
-raketteja.
-
-Vuorilla ei nyt yöhetkellä ollut erittäin suurta ihmisjoukkoa koolla.
-Helsinkiläiset olivat koko edellisen päivän saaneet kyllältään katsella
-tuota suurenmoista näkyä ja tarvitsivat nyt levätä; piirittäjätkin
-olivat yön ajaksi vähentäneet tulensa. Muutamia hyviä tuttavia siellä
-kumminkin heti tapasin ja he minulle tekivät selkoa kaikista päivän
-tapahtumista. He olivat kumminkin jättäneet mainitsematta, että
-pienempi määrä pommeja oli Kaivopuistoonkin pudonnut. Kun senvuoksi
-ehdotin eräälle ystävälleni, että käveltäisiin vähän Kaivopuistoon,
-seurasi hän kyllä minua sinne, mutta hänen askeleensa kävivät vuorelta
-laskeutuessamme vähän epäileviksi. Kysyin siitä syystä vihdoin: Eihän
-toki tänne puistoon lie luoteja ammuttu? Silloin hän kertoi, että
-useita pommeja oli pudonnut kylpyhuoneen ja Kaivohuoneen luo ja muihin
-puiston kohtiin. Ei siellä siis ollut turvallista kävellä ja
-sotaneuvottelun pidettyämme päätimme hyvässä järjestyksessä palata
-vuorelle takasin.
-
-Seuraavana päivänä, elok. 10:tenä päivänä, jatkui, kuten tunnettu,
-pommitusta vielä koko päivän. Koeteltuani aamupuoleen vähän levätä,
-mikäli tykinjyskeeltä ja mielenkiihtymykseltä saatoin, nousin jo
-aikaseen aamulla taas vuorille. Viaporissa paloi suuri rovio
-vähentymättömällä liekillä ja liittoutuneiden tuli kiihtyi päivän
-kuluessa suurimpaan voimaansa. Kenraalikuvernööri Bergin virallisen
-raportin mukaan oli koko tuon 46 tuntia kestäneen piirityksen aikana
-linnaa vastaan ammuttu kaikkiaan noin 20,000 laukausta. Se olisi tasan
-jaettuna tehnyt 7-8 laukausta minuutissa, mutta ampuminen oli öiseen
-aikaan heikompaa ja muistelen, että me joskus päivällä laskimme 20-25
-laukausta minuutissa. Miltä tämä "eurooppalainen konsertti" kuulosti,
-sen voipi kuvitella. Kodeissa ei ollut mitään rauhaa. Kaikki työt
-lepäsivät, kaikki myymälät ja työpajat olivat kiinni. Talot olivat
-enimmäkseen tyhjät. Kenellä ei ollut varoja kuljettaa tavaroitaan
-kaupungista pois, hän oli hinannut ne ulos esplanaadeihin, Kaisaniemen
-puistoon taikka muualle. Naiset ja lapset olivat mikäli mahdollista
-muuttaneet kaupungista pois; jälelläoleva osa väestöä vartioi
-ulkoilmaan siirrettyjä tavaroitaan. Muut kulkivat edestakaisin
-rantavuorille sotanäyttämöä katsomaan ja sieltä kaupunkiin takasin.
-
-Voi sanoa, että koko Helsinki liikkui siellä Ulrikaporin vuorilla.
-Olihan asema perin vakava: Suomen nuori pääkaupunki ei sillä hetkellä
-voinut turvautua muuhun kuin piirittäjäin sivistykseen ja
-jalomielisyyteen. Mutta siltä ei mieliala suinkaan ollut lamassa.
-Tuhansia siellä oli, jotka tiesivät, että koko heidän taloudellinen
-olemassaolonsa riippui jostakin harhaantuneesta pommista tai raketista,
--- enkä kumminkaan muista nähneeni yhtään vetistelevää miehensilmää.
-Päinvastoin, sydämmellisesti toistensa käsiä puristettiin, rohkeasti
-toisiaan silmiin katsottiin -- oli kuin edessä olisi nähty suuri
-kiirastuli, josta uuden elämän ja uuden ajan tuli syntyä! Jos näytelmä
-rantavuorilta katsoen oli traagillinen niin tarjosi kaupunki
-vaihetukseksi puistoissaan perin hauskoja pilakuvia. Meitä kulki
-muutamia iloisia ystävyksiä siellä tuon tuostaankin edestakaisin
-raitistaen mieltämme katselemalla ulkoilmassa asustavain
-kaupunkilaisten elämää, Ilma oli onneksi koko pommituksen ajan yhtä
-kaunis ja ihana kuin se oli koko kesän ollut. Ei siten ollut ensinkään
-epämiellyttävää sellaisina päivinä asustaa ulkoilmassa. Saatoimme siis,
-me iloiset pojat, suureksi hauskuudeksemme esim. Henrikinesplanaadissa
-pysähtyä katsomaan milloin aviovuodetta, jossa molemmat puoliskot
-lepäsivät, ympärillään lastensänkyjä ja vaunuja, joissa pieniä rauhan
-enkeleitä nukkui; milloin yksinäistä vanhaapoikaa, joka oli nukahtanut
-nahkasohvalleen: milloin kahvitätiseuruetta, joka pannun ääressä valvoi
-ja puhui maailman pian tapahtuvasta lopusta; milloin juomaveikkoja,
-jotka olivat nukahtaneet nurmelle, pullo välissään kolmantena miehenä:
-j.n.e. -- Mainitut puistot olivat melkein täynnä sellaisia yönuotion
-ääressä lepääviä kaupunkilaisia ja heidän huone- ynnä kyökkikalujaan.
-Mutta vielä täydempi oli Kaisaniemen puisto ja siellä oli tuo
-ulkoilma-elämä melkeinpä järjestettyä. Siellä olivat eri perheet
-aidoittaneet itselleen pieniä alueita, joita olivat rajoittaneet
-kaapeilla, piirongeilla, sohvilla ja muilla suuremmilla huonekaluilla,
-joita vastakkain oli asetettu. Peitteet, viltit ja lakanat, joita oli
-ripustettu puitten väliin pingoitetuille nuorille, suojelivat jossakin
-määrin näiden ilmavain asuntojen eläjiä naapurien ja ohikulkevain
-katseilta: mutta auringon säteiltä ja pilvistä mahdollisesti lähteviä
-kyynelvesiä vastaan heillä ei ollut muuta suojaa kuin sateen- ja
-päivänvarjoja. Siellä kävellessä tuntui kuin olisi kulkenut pienen,
-äkkiä syntyneen kaupungin katuja pitkin. Ja sen huomasi, että noiden
-ohkasten seinien sisäpuolella saattoi olla hyvinkin hauskaa; lautaset
-helisivät, kahvimyllyt sirisivät, teekeittiöt kiehuivat, lapset
-leikkivät, pienempiä tuuditettiin, -- sanalla sanoen, ei mitään
-perhe-elämään kuuluvia ääniä eikä meluja siellä puuttunut.
-
-Korkeasaarelle oli hyvin suuri ihmisjoukko paennut. Sielläkin kävimme
-katsomassa. Sinne olivat ihmiset sijoittuneet paljo mukavammin kuin
-kaupungin puistoihin. Sinne oli perustettu useampia pieniä
-kauppapuotejakin, leipämyymälöitä ja muita laitoksia välttämättömimpiä
-elintarpeita varten.
-
-Niin meni päivä: mitä vaihtelevampia mielialoja sen kuluessa sain
-tuntea. Väliin hiivittiin alas Läntiselle rantakadulle, jonne eräs
-linnan ja kaupungin väliä kulkeva höyrylaiva purki haavoitetut, jotka
-valittelivat ja joita sieltä paareilla kannettiin sairaaloihin.
-Vähitellen tämä kaikki herpasi sielun. Yö läheni eikä ampuminen
-näyttänyt vieläkään pitkiin aikoihin päättyvän. Väsyttiin pommien,
-rakettien ja muiden räjähdysluotien laskemiseen ja näiden ratojen
-tähystämiseen, käytiin välinpitämättömiksi ja puolenyön jälkeen menin
-kotiin. Vaivuin uneen niin syvään, kuin jos ei koskaan mitään
-levottomuutta olisi ollut maailmassa. Mikä uusi melske minut oli
-herättänyt? Ei mikään melske, päinvastoin. Tykinpauke oli lakannut.
-Mitä se merkitsee? Katsoin kelloani: se oli tasan 5 aamulla elok. 11
-p:nä. Kuuntelin vielä hetken, alkaisiko paukkuna taas alusta. Mutta ei:
-pommitus oli todellakin lopussa.
-
-Ettei sitä myöskään taas uudistettaisi, siitä päästiin pian varmuuteen.
-Rantavuorilta nähtiin, miten liittoutuneet hävittivät Långörnin
-kalliolle rakentamansa patterit ja valmistivat paluumatkaansa.
-Ainoastaan yksi ja toinen polttoraketti singahti sieltä seuraavana
-päivänä ja yönä linnan etuvarustuksia vastaan.
-
-Helsinki oli siten hävityksestä säästetty. Siitä syntynyt ilo sai
-helsinkiläiset pian unhottamaan sen levottomuuden ja huolen, jota
-edellisinä päivinä oli ollut kestettävä.
-
-Liittoutuneiden laivastot olivat paikoillaan vielä koko
-lauvantaipäivän, elok. 11 p:n ja sunnuntain, elok. 12 p:n. Vuorelta
-saattoi lauvantai-iltana komeaa taulua katsella. Meri oli peilikirkas.
-Elokuun aurinko paistoi lämpöisenä ja selkeänä. Koko Viapori oli vielä
-tulena ja savuna, vaikka liekit nyt jo paloivat entistä himmeämpinä.
-Linnan uudesta kreikkalaisesta kirkosta (se oli edellisenä vuotena
-vihitty), jonka kattokupu nähtävästi oli läpi-ammuttu, mutta joka
-muuten oli jäänyt ehyeksi, soivat kirkonkellot iltarukoukseen kutsuen,
-ja miehistön, joka äsken oli ryöminyt esiin suojavarustuksistaan,
-saattoi nähdä hiljaa ja hartaana kulkevan liekkien lomitse temppeliin.
-Toisella puolella, Långörnissä, vallitsi englantilaisten ja
-ranskalaisten seurassa, jotka sinne lippunsa olivat pystyttäneet, iloa
-ja riemua. Venheitä suikkelehti siellä laivojen ja mantereen välillä.
-Suuri väkijoukko oli siellä koolla: nähtävästi siellä eri laivojen
-päällystö soitolla ja ilonpidännällä vietti julman työnsä päättymistä.
--- Se taulu ei lähde mielestäni koskaan.
-
-Maanantaina elok. 13 p:nä aamulla nostivat laivat ankkurinsa ja
-läksivät pois samoja, osaksi omille luotseillemme tuntemattomia väyliä
-myöten, joita olivat tulleet, ja kaupungin tyhjennettyihin taloihin
-rupesivat vähitellen asukkaat ja tavarat palaamaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä esitetyt persoonalliset muistoni Viaporin pommituksesta, jotka
-panin paperille tasalleen 25 vuotta tuon tapauksen jälkeen,[39] ovat
-muutamilla lisäyksillä täydennettävät.
-
-Liittoutuneet laivastot olivat kokoontuneet Viaporin edustalle elok.
-6-8 päivinä; niitä oli kaikkiaan noin 80 erikokoista laivaa, suurista
-linjalaivoista pieniin tykkivenheisiin asti. Ne saapuivat asemilleen
-Rönnskärin ja Gråharan välille, noin 3-4 virstan päähän linnan
-ulkovarustuksista, todellakin väyliä myöten, joita eivät suomalaiset
-eikä venäläiset merikortit ensinkään tunteneet. Sen on todistanut
-myöskin tuo edellämainittu hra v. R, joka kertoo, että Viaporin
-tykistönpäälliköt, kun näkivät laivastojen lähenevän, eivät tahtoneet
-uskoa omia silmiään ja että kenraali Berg itse, kun siitä hänelle
-ilmoitettiin, vastasi: "se on aivan mahdotonta, koska salaisessa
-virallisessa kartassa luettiin sillä paikalla, mihin vihollisten
-laivastot olivat ankkuriin laskeneet, suurilla kirjaimilla sanat:
-'Vaarallisia kallioita'." Hän nousi heti hevosen selkään ja vasta omin
-silmin laivat nähtyään uskoi hän "mahdottoman" mahdolliseksi. Kun
-kumminkin matkaa linnasta ja rantavarustuksista laivoihin oli kaksi sen
-vertaa, minkä jyreimmätkin venäläiset tykit kantoivat, arveli Berg,
-että laivojen oli tultava lähemmäs, ennenkuin saattoivat ryhtyä
-mihinkään hyökkäykseen. Mutta kun ampuminen alkoi 9 p. aamulla ja Berg,
-joka silloin heti seurueineen asettui Tähtitorninvuorelle, sai nähdä
-kuinka pitkälle englantilaiset ja ranskalaiset mörssärit kannattivat,
-lähetti hän -- kertoo sama v. P. -- käskyn tykistönkenraali
-Baranzoffille ja Viaporin päällikölle, kenraali Sorokin'ille, etteivät
-suotta ampuisi pois ruutiaan, vaan että ampuisivat ainoastaan, kun joku
-laiva saapuu tykinkantaman matkalle. Siten vihollisten tuleen
-vastattiin ainoastaan Drumsön, Sandhamnin y.m. saarien uloimmista
-pattereista silloin tällöin. Päälinnasta ammuttiin ainoastaan joku
-ainoa laukaus. Tätä päälinnaa vastaan, jossa oli suuri määrä puutaloja
-ja jonka suuret, ruotsinaikuiset, kolmi- ja nelikerroksiset kasarmit
-olivat kiitollisia pilkkatauluja vihollisten tulelle, tähtäsivät
-viholliset etupäässä pomminsa ja rakettinsa. Ja ne tähtäsivät tavalla,
-joka herätti ihailua. Luodit lensivät juuri sinne mihin ne olivat
-aijotut aikaansaamaan tulipaloa ja hävitystä. Harvoin vain nähtiin
-jonkun kuulan putoavan veteen tai räjähtävän ilmassa. Selvästi nähtiin
-myöskin, että viholliset eivät tahtoneet kaupunkia hävittää; senvuoksi
-ei Harakan eikä Kaivopuiston pattereihin ammuttu yhtään laukausta
-senjälkeen kuin nämä itse olivat lakanneet ampumasta. Mitään hyökkäystä
-maan puolelta ei Helsinkiä vastaan myöskään tarvinnut peljätä, kun
-melkein varmasti tiedettiin, ettei laivoissa ollut mitään maajoukkoja.
-Mutta niin aivan helposti ei tietenkään kauhu ja pelko ihmisten
-mielistä lähtenyt.
-
-Viaporissa ei pommituksen aikana ollut mitään suomalaista joukkoa;
-mutta Drumsössä, jossa kenraali Ramsay oli ylipäällikkönä, palveli pari
-komppaniaa översti Lyran komentamia suomalaisia tarkka-ampujia ja
-Sandhamnin ja Kungsholman pattereihin oli Suomen meriväen ensi osasto
-koko kesäksi sijoitettu ja saattoi se siellä kunnostaa itseään
-vihollisten hyökkäyksiä torjuen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pari päivää viivyin vielä, tykinpaukkeen vaijettua ja vihollisten
-lähdettyä, kaupungissa. Sain silloin lähempää tarkastaa sitä osittaista
-hävitystä, jonka pommit olivat Ulrikaporin kylpylaitoksessa ja useissa
-paikoin sen edustaisessa puistossa tehneet, ja nähdä, miten kaupungin
-pojat muistoikseen noista suurista päivistä poimivat pommin sirpaleita
-ja keräsivät kokoon niitä kallisarvoisia, puisia pommilaatikoita, joita
-aallot joukoittain kuljettivat rannoille. Ja ennen kaikkia sain nauttia
-siitä, kun ihmiset, huonekalut, talouskapineet, rauha, tyyneys ja onni
-palasivat asukkaiden koteihin.
-
-Vietettyäni sitten vielä pari viikkoa talonpoikastalossani
-Svartbäckissä palasin minäkin Helsinkiin.
-
-Monta päivää en ollut siellä ollut, kun tuo suuri uutinen saapui
-Sevastopolin lopullisesta antautumisesta syysk. 8 p:nä. Siihen saattoi
-katsoa koko sodan melkeinpä päättyneen. Keisari Napoleonin sotainen
-kunnianhimo oli nyt tyydytetty. Tämän saavutetun voiton nojalla
-saattoivat nyt länsivallat määrätä vastustajalleen nöyryyttäviä
-rauhanehtoja; mitään tarkempaa suunnitelmaa Venäjän valta-aseman
-rajoittamisesta ei liene kumminkaan koskaan tehty; sota oli jo maksanut
-kyllin rahoja ja ihmishenkiä ja kaikilla tahoilla olivat jo
-rauhantoivomukset yleiset.
-
-Omasta vähäisestä puolestani ikävöin jo myöskin kernaasti
-rauhaa. Minulla oli näet tuumana heti kun sopi lähteä pitemmälle
-ulkomaanmatkalle, etupäässä Pariisiin. Ja valkenevat rauhantoiveet
-saivat minut jo vähän toivomaan, että piankin voisin tuumani toteuttaa.
-Käännyin siitä syystä läänin v.t. kuvernöörin Fab. Langenskiöldin
-puoleen kohteliaasti kysyen, enkö nykyoloissa millään tavalla voisi
-saada matkapassia. Mutta hän vastasi valitellen mutta perin
-suurpoliittisesti, että se oli mahdotonta. Suuremmilla toiveilla
-käännyin silloisen kenraalikuvernöörinkanslian päällikön vphra Edv.
-Walleen'in puoleen. Mutta ei hänkään sanonut parhaalla tahdollakaan
-voivansa hankkia sellaista passia kenraalikuvernööriltä. Sain siitä
-syystä kärsivällisesti odottaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ensimmäinen Suomelle valoisa merkki, joka osotti
-hallitsijavaihdoksen johdosta tapahtunutta järjestelmänmuutosta,
-nähtiin Aleksanterinpäivänä, syysk. 11 p:nä, jolloin yliopistolle
-osotettiin se suosio, että sen varakansleri vaihtui. Kenraaliluutnantti
-Nordenstam vapautettiin pyynnöstään kanslerinvirasta ja hänelle
-lausuttiin armollisin suosio siitä erinomaisesta uutteruudesta, jolla
-hän oli yliopiston asioita hoitanut sekä luvattiin kaikki entiset
-palkkaedut. Hänen jälkeläisekseen määrättiin Suomen kadettikoulun
-johtaja, kenraaliluutnantti, vapaaherra _Jonan Reinhold Munck_.
-Sotavuosina oli Nordenstam'illa ollessaan taapinpäällikkönä ollut täysi
-työ sota-asioista ja siitä syystä oli hän vähemmin joutanut
-yliopistosta huolehtimaan.
-
-Mutta hänen järjestämäänsä poliisihallintoa oli siltä kaikella innolla
-ylläpidetty. Epäilemättä oli hän itse kumminkin jo tullut huomaamaan,
-että jos ylioppilaskunnan elämää ja tapoja mieli parantaa, sitä
-tarkoitusperää ei voitu saavuttaa rettelöillä eikä pedelleillä eikä
-vormutakeilla, ja varsin tyytyväisenä kai hän siis nyt vastaanotti
-armollisen viittauksen, että hän voisi pyytää eroa tästä virastaan.
-Uusi varakansleri, vphra Munck oli tunnettu, sekä sisällisesti että
-ulkonaisesti, jalon ritarillisen miehen perikuvaksi; tosi isänmaallinen
-mieli ja lämmin rakkaus nuorisoa kohtaan olivat olleet hänen
-ominaisuuksiaan hänen kadettikoulua johtaessaan. Ihastuksella siis
-yliopisto tämän uuden päällikkönsä vastaanotti; kun yliopiston
-opettajat ensi kerran lokak. 24 p:nä olivat häntä tervehtimässä hänen
-Helsinkiin saavuttuaan julkilausui rehtori opettajakunnan varman
-toivon, että vphra Munck tulisi kunnialla täyttämään uuden paikkansa
-Suomen yliopiston johtomiesten loistavassa sarjassa Pietari Brahesta
-Rehbinderiin saakka.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuleeko siitä sota vai rauha, -- se oli kysymys, joka Sevastopolin
-antautumisen jälkeen koko syksyn 1855 pysyi ratkaisematta. Melkein
-vielä suuremmalla innolla kuin ennen luki nyt jokainen sanomalehtiä,
-niistä nähdäkseen, miten nuo suuret kysymykset selviävät. Venäläisiä ja
-ulkomaisia lehtiä luettiin ahnaasti niin sanotussa Keskusteluklubissa.
-Tässä klubissa, joka sijaitsi Uschakoffin, sittemmin Edlundin, talossa
-Esplanaadin varrella, kävi runsaasti kaiken säätyistä ja luokkaista
-väkeä, myöskin tilapäisesti Helsingissä oleskelevat venäläiset upseerit
-pääsivät sinne. Edellisestä keväästä lähtien saatiin joka päivä
-Pietarista posti ja ulkomaiset lehdet ja sitä pidettiin syystä suurena
-edistyksenä.
-
-Yksi niitä, joita näihin aikoihin joka päivä tapasi klubissa
-sanomalehtiä tutkien, oli Joh. Vilh. Snellman. Edellisinä vuosina olin
-tämän miehen kanssa varsin läheisesti seurustellut. Hän oli aina
-osottanut minulle suurta ystävyyttä. Usein oli hänellä tapana tulla
-luokseni, milloin puhumaan jostakin erityisestä asiasta, milloin
-leikkipuheessa viettämään hetkisen, taikka, kuten hänen oli tapana
-sanoa, kuulemaan sydämmellistä naurua. Yhden Johannanpäivän ja sitä
-seuraavan päivän olin minä taas viettänyt hänen seurassaan maalla,
-Oulunkylässä, jossa hänen perheensä silloin asui, -- puhumattakaan
-kaikenmoisista suuremmissa tai pienemmissä seuroissa vietetyistä
-yhteisistä iltamista. Nyt klubissa koetimme usein yhteisellä
-puuttuvalla kielitaidollamme saada selvää Venäjän Invaliidin
-sotaraporteista ja sähkösanomista, joita varten kumminkin usein piti
-saada muiden klubin jäsenten apua. Lehdet luettuamme keskustelimme
-politiikasta ja muista kysymyksistä. Mutta klubi ja sen monenlainen
-yleisö ei ollut oikein omiaan avomielisempiä keskusteluja varten. Jos
-oli puhuttava jostakin oman maan oloille tärkeämmästä asiasta, niin se
-säästettiin, kunnes klubista kadulle päästiin. Eipä siis ollut
-harvinaista, että valtiollisista asioista keskustellessamme saatoin
-Snellmannin hänen kotiinsa Yrjönkadulle ja usein tapahtui vielä
-puolenyön aikana, että hän minut saattoi Esplanaadille, sitten minä
-taas hänet ja niin edespäin, kunnes hän lopullisesti jäi kotiinsa. Näin
-oli etenkin asianlaita niihin aikoihin, marraskuulla, jolloin kenraali
-Canrobert oleskeli tunnetulla lähettiläsmatkallaan Tukholmassa. Tätä
-retkeä syystä pidettiin Napoleon III:en pelkkänä temppuna kiirehtiä
-Venäjää hyväksymään liittovaltain esittämät rauhanehdot. Mutta tuo
-mahdollisuus, että Ruotsi ryhtyisi sotahankkeisiin, joka muutamain
-nuorten mielissä niin haaveellisena kajasti, oli kumminkin niin monia
-mahdollisuuksia sisältävä kysymys, että ei edes Snellman voinut olla
-sitä vakavaan huomioon ottamatta. Tässä suhteessa voitiin kumminkin
-pian tyyntyä kun Ruotsin ja Länsivaltain välillä solmittu marraskuun
-liittosopimus tuli tunnetuksi. Snellman toimitti, kuten jo ennen on
-mainittu, vuoden 1855 alusta taas Litteraturbladetiaan. Tähän lehteen
-kirjoitin nimimerkilläni erään kirjoituksen "Suomalaisen
-kirjallisuudenseuran tulevaisuudesta", joka kirjoitus, julaistuna
-marraskuun vihossa 1855, todistaa, kuinka suuria yhä edelleen ajattelin
-tästä seurasta ja sen toiminnasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joudun nyt erääseen elämänmuistelmaini rumimpaan lehteen.
-
-Oleskellessani Svartbäckissä sain eräänä päivänä heinäkuun alussa
-kirjeen Tukholmasta Emil v. Qvanten'ilta. Vaikka ylioppilasaikoinamme
-olimme olleetkin hyvät tuttavat ja ystävykset, emme, Qvanten ja minä,
-koskaan ennen olleet kirjeenvaihdossa olleet; emme olleet myöskään
-toisiamme tavanneet senjälkeen kuin Qvanten 1850 läksi Helsingistä,
-terveyttään hoitaakseen, merimatkalle Hyvän Toivon niemeen. Jo kirjeen
-sisällys minua hämmästytti ja vielä enemmän ensi lukemisella sen
-sisällys. Siinä hän näet pääasiallisesti pyysi minua vastaamaan, kuka
-oli kirjoittanut erään keväillä Tukholmassa ilmestyneen kirjan
-"Fennomani och Skandinavism", joka oli salanimellä Peder Särkilax
-ilmestynyt. Jotakin kuukautta aikusemmin oli sama kirja, en tiedä mitä
-salateitä myöten, minulle saapunut, ja sen kannella oli ollut
-ystävällinen omistus Qvantenin minulle hyvin tunnetulla käsialalla.
-Tässä oli siis jotakin salaperäistä. Ja siihen löysin pian, joskaan en
-aivan varman, selityksen, kun luin, että Q. oli lähettänyt kirjeen
-erään nuoren, hyvän tuttavani ylioppilaan välityksellä, joka silloin
-oleskeli Tukholmassa, asuen samassa hotellissa kuin Qvanten, ja joka
-oli tarjoutunut isänsä, Suomen postilaitoksessa palvelevan ylhäisen
-henkilön kautta, toimittamaan kirjeitä Ruotsin ja Suomen väliä "aivan
-loukkaamattomasti ja varmasti." Täydellisenkin selityksen sain pian.
-Sillä muutamia päiviä myöhemmin sain kirjeen eräältä Helsingissä
-olevalta virkamieheltä, vanhalta lapsuudenystävältäni, joka, lähdettä
-lähemmin ilmoittamatta, aivan lyhyesti kertoi, että se kirje, jonka
-äsken olin saanut Qvantenilta, oli Helsingissä avattu "ja että sen
-sisällys oli asianomaisella taholla tarkkaan huomioon otettu,"
-Enempäähän selitykseksi ei tarvittu: Qvanten oli tiennyt, kenen kautta
-hän kirjeensä lähetti.
-
-Tuo nuori ylioppilas, joka otti kirjeitä lähettääkseen -- hänen nimensä
-jääköön mainitsematta -- oli kuten sanoin tuttavani. Hänellä oli pieniä
-kirjallisia taipumuksia, varsinkin dramaattiselle taholle, hän oli
-kielen taitoinen ja tunsi hyvin eri maiden teaatteriolot, koska oli
-tehnyt useampia lyhyviä ulkomaanmatkoja. Kun hänen luonteessaan sen
-lisäksi oli tungettelevaisuuden taitoa, osasi hän aina päästä
-nuorempain ja vanhempain kirjailijamiesten tuttavuuteen, m.m. minun.
-Milloin oli hän pyytänyt lausuntoani jostakin pienestä teoksestaan,
-milloin oli hän halunnut jotakin kirjallista tietoa, milloin oli hän
-jättänyt nähtäväkseni jonkun ulkomaisen, usein täällä kielletyn
-sanomalehden, jonka hän isänsä virka-aseman takia saattoi saada
-käsiinsä; milloin oli hänellä vielä joku muu kohtelias asia. Hänen
-teeskentelevästä käytöksestään ei pidetty eikä hänen huomattavasta
-juoruhalustaan, mutta häntä katsottiin kumminkin voitavan kärsiä.
-
-Nuoren miehen sukulaisuussuhteet olivat kumminkin aina vaikuttaneet,
-että hänen kanssa seurusteltaessa oltiin johonkin määrin varovaisia.
-Sillä Suomen postilaitos oli yhä vielä samalla moraalisella kannalla,
-jolle Ladau aikoinaan oli sen saattanut. Ladaun arvokas jälkeläinen
-postipäällikkönä, Wulffert, oli kyllä silmäpuoli, mutta toinen silmä
-riitti tarkastamaan, kun niin tarpeelliseksi havaittiin, kaikki mitä
-postilaitoksen läpi kulki. Hänen lähimmällä miehellään eli
-apulaisellaan, puheenaolevan nuorukaisen isällä, olivat sitäpaitse
-molemmat silmät tallella ja hän oli tottunut niitä molempia käyttämään.
-Ja kun nyt kuultiin, että tuo nuori mies oleskeli Tukholmassa
-semmoiseen aikaan, jolloin ei kukaan muu ihminen saanut passia
-matkustaakseen sinne taikka muualle ulkomaille, ja kun yllämainitut
-kirjeet käsiini saapuivat, oli kaikille selvää, että tässä oli poika,
-joka oli kasvatettu "isäinsä jälkiä" kulkemaan.
-
-Kun nuorukainen lokakuun alussa palasi Tukholmasta, oli hänellä suuret
-kuormat kirjeitä ja kaikenlaisia lähetyksiä tutuille ja tuntemattomille
-henkilöille heidän tuttaviltaan Ruotsista ja hän tarjoutui myöskin
-mielihyvällä samaa "varmaa tietä" myöten tuomaan vastaukset Ruotsiin.
-Mutta tuon tien varmuus opittiin pian tuntemaan laajemmissakin
-piireissä. Sitä tietä kulki näet kirjeiden sisältö kaikkein varmimmin
-kenraalikuvernöörin luo. Tämän tiesi silloinen ennen mainitsemani
-kansliapäällikkö, ja hänen ylevä mielensä paheksui syvästi sellaista
-halpamaista keinoa ja nuoren miehen käyttämistä tuolla tavoin
-vakoilemaan tovereitaan, suosijoitaan ja ystäviään. Hän ilmaisi
-senvuoksi kaikessa hiljaisuudessa vakoojan -- samalla tavalla kuin
-ennen minulle, -- muutamille ylioppilaille, kehottaen heitä "heti
-ajamaan roiston tiehensä". Sellaista ei tarvittu kahdesti kehottaa.
-Joukko ylioppilaskunnan jäseniä, historiallis-kielitieteellisen osaston
-kuraattori, C. G. Borg etupäässä, kokoontui eräänä päivänä, lokak.
-28:tena, yksityiseen paikkaan ja "roisto" kutsuttiin sinne. Hän
-tulikin, oikeinpa mielissään, luullen kutsun tarkoittavan jotakin
-kirjallista iltamaa taikka muuta sellaista. Mutta kohta hänen
-saavuttuaan väännettiin ovi reekeliin ja hänelle ilmoitettiin muitta
-mutkitta, että oli ilmennyt seikkoja, jotka eittämättä todistavat, että
-hän on maksettu vakooja. Turhaan koetti mies sen kuulustelun aikana,
-joka nyt alkoi, luikerrella itsensä vapaaksi. Lopuksi hänet kumminkin
-pakoitettiin katuen tunnustamaan syyllisyytensä, -- kuinka täydellinen
-ja tosiperäinen se tunnustus lie toisessa niinkuin toisessakin
-suhteessa ollut, sen jätän arvostelematta.
-
-Tunnustuksessaan tuo heittiö ilmaisi pääasiallisesti seuraavaa:
-Postipäällikkö Wulffert, joka oli sanonut tietävänsä, että yliopistossa
-oli "ryövärijoukko" nuoria miehiä, joiden oli tarkoitus saada
-vallankumous toimeen maassa, oli jonkun kerran edellisenä kevännä
-kehoittanut häntä -- uskonnon ja yliopiston nimessä sekä jos
-mahdollista pelastaakseen vielä nuo nuoret miehet turmiosta -- sekä,
-luvaten hänelle loistavan tulevaisuuden diplomaattisella uralla,
-ilmaisemaan useiden historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan
-johtavain miesten nimet sekä antamaan joitakin muita tietoja yliopiston
-oloista. Ja hän tunnusti vielä, että hänelle, saadakseen, matkapassin
-Ruotsiin, oli pantu ehdoksi, että hän koettaisi ottaa selkoa niiden
-Suomea koskevain lentokirjain ja sanomalehtikirjoitusten tekijöistä,
-joita viime päivinä oli ilmestynyt Ruotsissa, sekä erityisesti pitäisi
-silmällä v. Qvantenin tekoja ja toimia. Tässä suhteessa ei hän
-kumminkaan omain vakuutustensa mukaan ollut sitoutunut mihinkään, mutta
-oli häneltä kyllä hänen kotiin palattuaan kyselty tarkkoja tietoja
-mainitusta henkilöstä, "ob man ihn gewinnen könnte" j.n.e.
-
-Tässä oli enemmän kuin kylliksi. Pitemmittä mutkitta selittivät
-historiallis-kielitieteellisen osaston ylioppilaat ja opettajat
-yliopiston korkeammille virkamiehille, että tämä vakooja on arvoton
-ylioppilaana olemaan, ja hänen nimensä pyyhkästiin heti tiedekunnan
-nimikirjasta pois. Samanlaisen kirjelmän lähettivät kohta toisetkin
-tiedekunnat. Kenelläkään yliopiston viranomaisella ei ollut sitä
-vastaan mitään muistuttamista, uusi jaloaatteinen varakansleri hyväksyi
-täydellisesti nämä toimenpiteet.
-
-Kenraalikuvernööri Berg, varsin raivostuneena tästä tapauksesta, tahtoi
-aluksi ruveta suojelemaan ja kannattamaan nuorta apuriaan. Mutta väleen
-hän muutti menettelytapaa. Hän huomasi, kuinka yksimielisesti sellaisia
-asioita kuin nyt tapahtunut Suomessa tuomitaan, piti viisaimpana
-kuunnella kansan ääntä ja katsoi nyt hänkin vakoojan karkoittamisen
-yliopistosta tarpeelliseksi. Hänen sanotaan ainoastaan valittaneen
-sitä, että hänen "kansansuosionsa" tuon ikävän asian kautta oli
-kärsinyt. Wulffert vakuutti tietysti pyhästi olevansa viaton ja kielsi
-ketään uskomasta, mitä "tuo heittiö, tuo roisto" hänestä valehteli.
-Ainoaksi syylliseksi väitti hän vakoojan isää.[40]
-
-Yliopistosta karkoitettu nuori mies hävisi täältä pian ja matkusti
-Venäjälle, jossa hän palkkioksi sai jonkun toimen jossakin virastossa.
-Mutta korkealle onnen tikapuita myöten ei hän koskaan päässyt
-kiipeämään. Noin kymmentä vuotta myöhemmin ilmestyi hän taas Suomeen,
-asettui syntymäkaupunkiinsa Turkuun ja eli siellä unhotettuna ja
-yhteiskunnallisesti kuolleena, kunnes hän ruumiillisestikin kuoli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ylioppilaskunnassa oli niihin aikoihin, joista nyt kerron, syksyllä
-1855, runsaasti vilkkaita miehiä, jotka kuohuilivat ajan suurten
-tapausten johdosta. Erityisesti oli siellä piiri hyvin lahjakkaita
-nuoria miehiä, joiden iloisissa iltaseuroissa usein mielikuvitus lie
-liidellyt ja joissa politiikasta lie puhuttu, ilman että niillä
-tuumilla oli suurempaa merkitystä kuin ylioppilaiden muunlaisillakaan
-haaveiluilla. Mutta hetken tapahtumat nyt vaikuttivat, että mieli
-eräässä tilaisuudessa pääsi kuohahtamaan liiemmälti.
-
-Senmukaan kuin yksi tuohon piiriin kuuluvista, Adolf Nordenskiöld. --
-joka jo silloin oli lisenssiaatti ja fyysillismatemaattisen tiedekunnan
-kuraattori -- kertoo elämäkerrassaan "päätti tuo iloinen nuorukaispiiri
-niiden tavanmukaisten syntymä- ja nimipäiväin asemesta, joita kukin
-ennen erikseen oli viettänyt ja joita syksyllä 1855 olisi vietetty,
-panna toimeen yhteiset suuret kestit, joissa olisi sotilassoittoa,
-kukkaiskoristeita, erityisesti kutsuttu laulukunta j.n.e." Nämä "suuret
-kestit" muodostuivat aamiaispäivällisiksi, jotka pantiin toimeen Töölön
-ravintolassa Antinpäivänä, marrask. 30 p:nä. Nuo kuusi toimeenpanijaa
-ja isäntää, joista kolmella tuona päivänä oli nimipäivä ja kolmella
-muulla (m.m. Nordenskiöldilla) vähää ennen oli ollut syntymäpäivät,
-kutsuivat kesteihin noin parikymmentä lähintä ystäväänsä sekä pari
-vanhempaa vierasta. Kutsuttujen joukossa olin minäkin, pääsin
-nähtävästi mukaan niiden arvokkaiden todistusten takia, joita olin
-voinut esittää äsken päättyneessä paljastusjutussa, joka luonnollisesti
-oli tämän nuorisopiirin mieliä pitänyt hyvin vireillä.
-
-Varmaankaan ei näiden pitojen ohjelmaan kuulunut mitään valtiollisesti
-arveluttavaa. Sitä todistaa selvästi se seikka, että päivällissoittoa
-soittamaan oli tilattu kymmenen Suomen meriväen soittajaa, jotka
-tietenkin kuulivat ja käsittivät kaikki, mitä juhlapöydässä puhuttiin;
-ja vielä sekin, että kutsuvieraiden joukossa oli eräs yliopistossa
-opiskeleva upseeri, joka oli venäläisessä sotilaanpuvussa ja joka
-varmaankaan ei koskaan olisi ottanut osaa valtiollisiin haaveilemisiin
-ja jota tietysti ei tahallaan haluttu saattaa vaikeaan asemaan. --
-Kesteillä ei koko aikana ollutkaan mitään vakavaa leimaa. Iloisesti
-nimipäiviä vietettiin klo 12:sta iltamyöhään asti; syötiin ja juotiin
-koko joukko, laulettiin ja loppumattomissa määrin pidettiin yksinomaa
-leikillisiä maljapuheita. Mutta joukossa oli useita teräväpäisiä ja
-teräväkielisiä miehiä ja kun päivän valtiolliset kysymykset olivat
-kaikkien mielissä, oli luonnollista, että myöskin valtiollisilla
-sukkeluuksilla koetettiin höystää noita leikillisiä puheita.
-Ensimmäisen maljapuheen piti juhlallisen fanffarin jälkeen Karl
-Wetterhoff, yksi isäntiä, joka puolittain dramaattisesti koetti matkia
-englantilaisia valtiollisia juhlapuheita ja erityisesti erästä
-lordi Palmerstonin äsken pitämää puhetta Itämeren linnoitusten
-valloittamisesta; tuo pilapuhe päättyi maljan esittämiseen kuningatar
-Viktorialle ja muille suursulttanin Abdul-Medschidin liittolaisille ja
-tuon perin koomillisen puheen jälkeen juotiin malja täydellä naurulla.
-Toinen puhe seurasi nyt toistaan ja pilaa kehitettiin yhä pitemmälle.
-Jo ensi puheessa oli joukko sanaleikkejä Krimin hedelmistä, sardineista
-ja niiden kuninkaasta ja eri kenraalien nimistä. Näitä sanaleikkejä
-käytettiin sitten eri muunnoksissa seuraavissakin puheissa. Niin
-koetettiin varsinkin monella tavalla tulkita noita melkein samaa
-merkitseviä nimiä Pelissier ja Tulubjeff (venäläinen Krimissä palvellut
-kenraali) ja Canrobert'istä taikka Kannu-Roobertista oli hyvin paljo
-puhetta, kun näet tuo nimi annettiin silloin Helsingissä hyvin
-tunnetulle viinikauppiaalle Robert Cargerille, jonka juhlaan lähettämät
-viinit eivät olleet aivan moitteettomat; pahinta kenties oli, että
-yleisesti kiusattiin erästä läsnäolevaa, Edv. Bergiä, koska hänellä oli
-sama nimi kuin Suomessa olevalla pääkomentajalla; hän myös vastasi
-sangen terävästi. Tälle kaikelle naurettiin ja käsiä taputettiin, jota
-kesti kunnes taas uusi fanffaari ilmasi uuden pilapuhujan pyytävän
-äänivuoroa. Niin sitä jatkettiin, kuten sanottu, iltaan asti, jolloin
-tuo iloinen seurue vähitellen pienissä ryhmissä palasi kaupunkiin.
-
-Pois mentäessä ei kumminkaan yksikään isännistä eikä vieraista
-käsittänyt sen mitä kestissä oli tapahtunut olevan muuta kuin
-tavallista hilpeämpää ja vallattomampaa pilantekoa. Mutta soittokunnan
-vääpeli piti velvollisuutenaan kertoa päällystölleen mitä maljapuheita
-juhlassa oli pidetty, vaikka se kaikki hänenkin mielestään oli ollut
-hullunkurista pilaa. Vaan etäämmältä katsoen tämä kaikki muuttui
-toisennäköiseksi. Ja kuta etäämmälle ja korkeammalle kertomus ehti,
-sitä kamalammaksi se kävi. Siten Antinpäivän iloisesta vietosta
-yhtäkkiä syntyi tuo koko kaupunkia ja maata puistattava, valtiollinen
-"Töölön juttu".
-
-Pian oli kenraalikuvernööri Berg saanut käsiinsä -- millä tavalla, sitä
-ei ilmoitettu -- täydellisen luettelon kaikista kesteissä olleista ja
-hän kuuluu silloin huudahtaneen: "Ah, es sind ja alle alte Bekannte!"
-Niille, jotka olivat paljastaneet tuon nuoren kirjeenkantajan, oli
-koston ja rangaistuksen hetki nyt tullut. Yliopiston viranomaiset
-pantiin kiireellä liikkeelle. Jo jouluk. 4 p:nä pidettiin
-poliisitutkinta rehtorin kansliassa ja kahta päivää myöhemmin kokoontui
-kurinpitokommissiooni käsittelemään, kuten sanottiin "juttua, koskeva
-Töölön ravintolassa marrask. 30 p. 1855 pidettyjä päivällisiä, joissa
-ylioppilas C. G. Wertterhoff oli esittänyt huonosti ajateltuja maljoja
-j.n.e."
-
-Yliopiston rikostuomioistuimen eteen, johon kuuluivat rehtori ja
-kaikki tiedekuntain dekaanukset, kutsuttiin kaksikymmentä ateriassa
-läsnäolleeksi ilmoitettua ylioppilasta, kandidaattia ja maisteria;
-kaksi läsnäollutta, fyysillismatemaattisen ja lainopillisen tiedekunnan
-kurattoria, Ad. Nordenskiöld ja Gust, Ehrström, jotka, lisenssiaatteja
-ollen, eivät olleet kurinpitokommissioonin alaisia, oli myös kutsuttu
-asiassa kuulusteltaviksi. Ilmiantajana esiintyi Suomen meriväkiosaston
-soittokunnan vääpeli ja todistajina kuulusteltiin kahta muuta
-soittamassa ollutta musikanttia, kahta Töölön kyypparia, jotka
-kesteissä olivat tarjoilleet, sekä myöskin edellämainittu, juhlaan
-kutsuttu upseeri.
-
-Suureksi mielihyväkseni ei minua vaivattu miksikään todistajaksi
-tässä asiassa. En ollut siis kuulustelussa saapuvilla; mutta
-kurinpitokomitean pöytäkirja on tätä kirjoittaessani edessäni. Ja siitä
-selviää, että sen lisäksi mitä jo olen kertonut, muuta syytä ei
-syytettyjä vastaan löytynyt, kun että kutsutut laulajat kesteistä
-kotiin astuessaan kaupungin kaduillakin lauloivat, lauloivatpa m.m.
-Marseljeesin Topeliuksen ruotsinkielisillä sanoilla.
-
-Varta vasten määrätty syyttäjä tässä jutussa oli dosentti,
-oikeustieteen lisenssiaatti A. Liljenstrand. Tämä loppuväitteessään
-kyllä sanoo tutkimuksen osottaneen, että esitetyt maljat olivat olleet
-pilantekoa ja leikkiä ja ettei senvuoksi voinut pitää aivan suurena
-rikoksena, että tämän pilan esineeksi oli otettu vihollismaiden
-hallitsijoita: vaan kun kumminkin oli ajattelematon teko ja suuri
-rikos sellaisena aikana ja olosuhteissa, jolloin pila ei ole
-paikallaan, valita ivanteon esineeksi tapauksia ja henkilöitä, joita
-väärinkäsityksen välttämiseksi olisi ollut koskettelematta jätettävä,
-niin hän vaati: että Wetterhoff, joka oli enin syyllinen, tuomittaisiin
-kärsimään joku yliopiston kurirangaistus; että kaikki, jotka olivat
-Marseljeesia kaduilla laulaneet, saisivat ainakin vakavan varoituksen;
-ja että lopuksi kaikkia muitakin päivällisissä läsnäolleita vakavasti
-nuhdeltaisiin selittämällä, että heidän heti olisi ollut puhujalle
-huomautettava, kuinka sopimattomat hänen sanansa olivat eikä suinkaan
-naurulla ja suosionosoituksilla yhdyttävä tuohon sopimattomaan pilaan.
-
-Mutta kurinpitotoimikunta ei tyytynyt tähän kantajan vaatimukseen. Sen
-mukaan kuin jouluk. 9 p:nä annetussa päätöksessä sanottiin, oli
-toimikunta pitänyt sopimattomana "että nykyiseen aikaan Suomen
-yliopistossa ryhdytään näin epäiltävään valtiolliseen ilveilyyn, joka,
-joskin se puettiin pilan muotoon, kumminkin on ollut perin rangaistusta
-ansaitsevaa kevytmielisyyttä; sen lisäksi tulee, että puheenalainen
-kokous on pidetty ravintolassa aikana, jolloin yliopistossa pidettiin
-luentoja ja että palatessa muutamat syytetyistä ovat laulaneet
-luvatonta laulua kaupungin kaduilla. Siitä syystä ovat syytetyt
-rangaistuksen ansainneet." Ja tuomittiin etupäässä Wetterhoff, jota
-sitäpaitse "ennen on sopimattomasta esiintymisestä osaksi varoitettu,
-osaksi rangaistu", kahdeksi vuodeksi karkoitettavaksi yliopistosta ja
-muut syytetyt kestien toimeenpanijat vuodeksi; vielä tuomittiin Edv.
-Berg, joka oli ottanut melkoista osaa näihin elkeisiin, ynnä toinen
-kutsuvieras, And. Chydenius, "joka jo ennen monasti on moitittavasti
-esiintynyt", vuodeksi yliopistosta pois. Neljä laulajaa ja vielä eräs
-viides vieras, "jota ennen oli toisesta rikoksesta rangaistu", saivat
-4-5 päivää karsseria ja muut kahdeksan syytettyä, "joiden käytöstä
-vastaan ennen ei ollut mitään muistutettavaa", tuomittiin ankarasti
-nuhdeltaviksi ja varoitettaviksi rehtorinkansliassa pöytäkirjaa
-tehtäessä.
-
-Mutta tämäkään ei jäänyt lopulliseksi tuomioksi. Kurinpitotoimikunnan
-päätös oli asetusten mukaan alistettava varakanslerin ja kanslerin
-tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Ja tulos oli, että kansleri jouluk.
-22 p:nä varakanslerin ehdotuksesta melkoisesti lisäsi rangaistusta.
-Wetterhoff erotettiin ainiaaksi yliopistosta; yhdeksi vuodeksi
-karkoitettaviksi tuomitut saivat karkoitusajan jatketuksi toiset
-kahdeksi vuodeksi, toiset kolmeksi lukukaudeksi; laulajille määrättiin
-karsserirangaistuksen lisäksi vielä lukukauden karkoitus yliopistosta;
-ja yksi niistä, jotka tuomittiin varoitettaviksi, tuli myöskin,
-varmaankin suoritetun maisterintutkintonsa vuoksi, vuodeksi
-yliopistosta karkoitettavaksi.
-
-Ja viipymättä tämä lopullinen tuomio kaikin puolin täytäntöön
-pantiin. Yliopistosta karkoitetut läksivät kaupungista kukin
-taholleen ja ystävät ja toverit heitä saattelivat. Noiden monien
-karsserirangaistusten pikaista toimeenpanemista varten järjestettiin
-tilapäisiä vankikoppeja yliopiston eri suojiin; ja yliopiston rehtori
-Rein antoi tuomitut varoitukset niin vakavin ja lämminmielisin sanoin,
-että rangaistujenkin täytyi vilpittömästi tunnustaa ne oikeiksi.
-
-Kurinpitorangaistuksesta syrjäänjääneet molemmat kuraattorit Ehrström
-ja Nordenskiöld erotettiin muitta mutkitta kuraattorintoimistaan.
-Nordenskiöld erotettiin sitäpaitse siitä ylimääräisestä valtionvirasta,
-joka hänellä oli vuorihallituksessa.
-
-Sellainen oli tuo laajasti kuuluisa "Töölön juttu". Olen katsonut syytä
-olevan laajemmin siitä kertoa, koska siitä sittemmin usein on eri
-julkaisuissa mainittu ja koska sitä on, osaksi tietämättömyyden, osaksi
-ilkeämielisyyden vuoksi, esitetty syvemmistä vaikuttimista lähteneeksi
-uhitteluksi, valtiolliseksi mielipiteenilmaisuksi taikka muuksi
-sellaiseksi. Se oli moitittavaa ja rangaistavaa kevytmielisyyttä ja
-nuoruudenvallattomuutta, se tunnustettakoon; se oli erityisten
-mielipiteiden ilmausta, sitä ei myöskään voida kieltää; mutta missään
-tapauksessa se ei ollut, kuten on nähty, salaista vehkeilyä, eikä
-myöskään julkista mielenosoitusta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopistosta karkoitetut saatettiin, niinkuin vaaralliset valtiolliset
-rikolliset ainakin, poliisin tarkimman valvonnan alaisina kukin
-kotipuoleensa. Erityisillä käskykirjeillä velvoitti kenraalikuvernööri
-niiden läänien maaherroja, joissa joku karkoitetuista oleskeli,
-muistuttamaan näitä, että he eivät millään ehdolla saa olinpaikastaan
-lähteä ja että heidän tulee "kaikin puolin taitavasti ja siivosti
-esiintyä, sillä uhalla, että jos jotakin heidän käytöstään vastaan
-muistutetaan, heitä mitä ankarimmin siitä rangaistaan". Sellainen
-ankarampi rangaistus ei kumminkaan liene missään tapauksessa tarvinnut
-tulla kysymykseen. Ja vähitellen näkyvät viranomaisetkin saaneen
-tyyneemmän käsityksen rangaistun rikoksen laadusta. Seuraavana syksynä
-(1856) lievennettiin näet rangaistusta melkoisesti. Wetterhoffin
-karkoitus lyhennettiin kolmivuotiseksi; kaksivuotiset karkoitukset
-muutettiin yksivuotisiksi j.n.e. Tähän armahdukseen ei kumminkaan
-Wetterhoff taipunut. Kun hänen hakemukseensa saada lähteä maasta
-annettiin se vastaus, että hänen ensiksi olisi kärsittävä
-rangaistuksensa (kolmen vuoden karkoituksen yliopistosta) Suomessa,
-läksi hän salaa ilman passia lokakuussa Tukholmaan, jonne hän sitten
-koko ijäkseen jäi.
-
-Tätä aikaa kuvaavina toimenpiteinä voi mainita myöskin n.s.
-sota-tiedekunnan, joksi sitä arkipuheessa kutsuttiin, perustamisen
-yliopistoomme. Kenraalikuvernöörin ehdotuksesta ja sota-asiain
-ministerin siitä lausunnon annettua säädettiin näet jouluk. 12 p. 1855
-"Suomen Aleksanterin-yliopiston ylioppilaiden kehoittamiseksi
-näinä sota-aikoina astumaan sotapalvelukseen", että yliopistoon
-olisi järjestettävä "niitä ylioppilaita varten, jotka tahtovat
-sotapalvelukseen astua, iltapäiväsin ruotsinkielisiä luentoja niistä
-jalkaväen rintamapalveluksen ohjesäännöistä, sekä taktiikasta,
-kenttälinnoituksesta ja tykkilaitoksesta, jotka ovat välttämättömän
-tarpeelliset rintamassa palvelevalle upseerille varsinkin sota-aikana",
-jotapaitsi samoille ylioppilaille olisi annettava yksityisopetusta
-venäjänkielessä. Opetustoimi uskottiin suomalaista syntyperää oleville
-upseereille, jotka saivat Suomen valtiolta palkkansa, ja heille avuksi
-määrättiin käytännöllistä rintamapalvelusta varten muutamia luotettavia
-aliupseereja. Tarpeelliset aseet piti tätä tarkoitusta varten upseerein
-käytettäviksi hankkia. Neljän kuukauden opetuskurssin jälkeen oli
-tutkinto pidettävä, jonka jälkeen ne ylioppilaat, jotka sitä ennen
-olivat tieteellisen oppiarvon suorittaneet, olisivat oikeutetut heti
-pääsemään armeijaan upseereiksi, jotavastoin ne, jotka eivät olleet
-yliopistolukujaan päättäneet, pääsisivät aliupseereina sotapalvelukseen
-oikeudella päästä upseereiksi, aatelismiehet puolen vuoden perästä ja
-aatelittomat vuoden perästä. Näin sotapalvelukseen joutuneet
-palveleisivat ensiksi kuusi kuukautta Suomen ruotuväessä "jotta he,
-siten alkaen sotilasuransa kansalaistensa joukossa, sitä helpommin
-oppisivat kaikki, mitä ammattiin kuuluu"; senjälkeen olivat he
-siirrettävät niihin rykmentteihin, joihin tahtoivat kuulua.
-
-Noin parikymmentä ylioppilasta tarttui tähän nopean ylenemisen onkeen:
-oppikurssin yliopistossa päättivät he suorittaa ottamalla n.s. pienen
-kameraalitutkinnon opiskellakseen sitten neljä kuukautta tuossa
-uudessa tiedekunnassa. Sotaluennot ja harjoitukset suoritettiin
-tähtitieteellisessä observatoriossa. Kun noiden toivorikasten
-tulevaisuuden sankarien nähtiin kinoksia myöten kiipeevän
-tähtitorinvuorelle, sanottiin: "Sic itur ad astra."
-
-Näitä sotaisia opintoja ei yliopistossamme kauan kestänyt. Niitä
-alotettiin kevätlukukaudella 1856 ja kun syyslukukausi samana vuonna
-alkoi, säädettiin, että, "sittenkuin sota nyt oli päättynyt,
-sotatieteelliset luennot voitaisiin viime kevätlukukauden loppuun
-katsoa päättyneiksi".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen maininnut, että ensimmäisenä ilahduttavana enteenä
-hallitusjärjestelmän muuttamiseksi voitiin pitää yliopiston
-varakanslerin vaihtumista. Tästä vaihdoksesta saatiin kai lähinnä
-kiittää v.t. kansleria kreivi Armfelfia. Tämä mies ei ollut erittäin
-varmojen periaatteiden mies ja varovainen sekä myöntyväinen oli hän
-myöskin luonteeltaan, joten hän tuskin lie tahtonutkaan näyttää
-aikaansaaneensa yhtä taikka toista. Mutta hän rakasti vilpittömästi
-isänmaataan, kävi usein Suomessa ja oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa
-sukulaistensa ja vanhojen ystäviensä kanssa, joten hän hyvin tunsi
-maassa vallitsevat mielialat ja toivomukset: hän tahtoi kernaasti tehdä
-kaikki, minkä katsoi maalle ja hallitsijalle hyödylliseksi. Hienolla
-hovimiehen aistillaan kykeni hän tuossa tuokiossa arvostelemaan aseman
-ja lienee hän huomannut, että hallitsijanvaihdoksen jälkeen uusi päivä
-oli alkanut; samalla hän tunsi vaikutusvoimansa ja asemansa Suomen
-edustajana valtaistuimen juuressa jossakin määrin kasvavan.
-
-Varakanslerinvaihdos ei jäänytkään ainoaksi valonenteeksi yliopiston
-tai maan oloihin. Jo lopulla vuotta 1855 kuiskaeltiin, että oli
-odotettavissa sellainen ilahduttava tapaus, että filosofiaa varten,
-jota edellisen hallinnon aikana oli pidetty vaarallisena tieteenä, taas
-opettajanvirka yliopistoon perustettaisiin, joskin vastaiseksi toisella
-nimellä, ja että Joh. Vilh. Snellman tämän aineen professoriksi
-määrättäisiin. Vieläpä kerrottiin, että sama kauan peljätty ja vainottu
-Snellman sen lisäksi määrättäisiin varakanslerin sihteeriksi ja että
-hän siten olisi yliopiston paikkakunnalla oleskelevan korkeimman
-hallintomiehen lähin apulainen. Tätä huhua ruvettiin yhä varmemmin
-kertomaan. Snellman oli itse tunnustanut, että jotain sellaista oli
-tekeillä ja eräänä helmikuun päivänä 1856 saattoi hän, käydessään
-ystävänä luonani, ilolla minulle kertoa olevansa nimitetty "siveysopin
-ja tieteiden järjestelmän" professoriksi; kysymys hänen tulostaan
-varakanslerin sihteeriksi oli sitävastoin rauennut.
-
-Tämä nimitys herätti yhtä suurta hämmästystä kuin riemua. Kukahan oli
-ollut niin tarmokas, että tämän kysymyksen oli vireille saanut? -- sitä
-kysyi jokainen. Erityisesti kysyin siitä ystävältäni Cas. Palmrothilta
--- joka v:sta 1852 asti oleskeli Pietarissa valtiosihteerinvirastossa
-ja silloin oli virkaatekevänä kanslerinsihteerinä -- ja hän vastasi,
-että nimitys oli tapahtunut varakansleri Munckin esityksestä, mutta
-kenen alotteesta, sitä hän ei tiennyt. Mutta hän lisäsi: "kerrotaan
-kumminkin että Walleen vainaja (joka tammikuussa samana vuonna oli
-kuollut) olisi siihen vaikuttanut".
-
-Miltä kannalta kenraalikuvernööri Berg lie käsittänyt Snellmannin
-nimityksen, siitä ei vastaiseksi ole varmuutta. Mutta suurta huomiota
-herätti se seikka, että nimitys, vaikka se oli tapahtunut jo tammik. 30
-p., ilmestyi virallisissa lehdissä vasta maaliskuun puolivälissä.
-Palmroth kirjoitti Pietarista maalisk. 4 p.: "Berg lähtee näinä päivinä
-täältä. Hänellä on mukanaan Snellmannin professorinnimitys, josta
-senaatille ei vielä ole tietoa annettu, vaikka Snellman jo professorina
-esiintyykin ylioppilasluettelossa. B. tahtoo kehua tällä nimityksellä
-ikäänkuin se hänen työtään olisi." Varsin todenmukaistahan onkin, että
-Berg ei ollut asiaa vastustanut, luullen siten vahvistavansa sitä
-kansansuosiota, jota hän luulotteli omistavansa. Hän lienee
-persoonallisen kanssakäymisen kautta tullut huomaamaan, että Snellman
-ei hetikään ollut vallankumouksellinen mielipiteiltään ja hallitsevista
-oli ehkä mukavampi, että Snellmanin tapainen mies oli ystävä kuin että
-hän oli vihollinen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samaan aikaan kuin Snellmannin professorinnimitys julaistiin
-virallisissa lehdissämme, julaistiin myös salaneuvos C. Fischerille
-myönnetty ero Suomen ministerivaltiosihteerinapulaisenvirasta ynnä
-hänen nimityksensä Venäjän johtavan senaatin jäseneksi. Tämäkin oli
-tärkeä ajan merkki. Kreivi Armfelt oli nyt saavuttanut siksi paljo
-valtaa, että hän saattoi vapautua tuosta epämukavasta, vieraasta
-apulaisestaan, jonka ruhtinas Mentschikoff oli hänelle rasitukseksi
-hankkinut ja joka, nauttien tämän ruhtinaan suosiota, usein saattoi
-vaikuttaa enemmän kuin hänen esimiehensä, ministerivaltiosihteeri itse.
-Tasan vuoden Mentschikoffin eron jälkeen oli Fischer pysynyt
-suomalaisessa virassaan. Eräs huhu, joka kai ei ollut aivan perätön,
-mainitsi ensiksi J. J. Nordströmin hänen jälkeläisekseen: mutta tätä
-virkaa pidettiin täyttämättä lähes vuoden ja siihen nimitettiin sitten
-vapaaherra E. Stjernvall-Walleen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alituisena pääkysymyksenä pitkin koko talvea 1855-56 oli luonnollisesti
-se, tuleeko siitä sota vai rauha. Eri hallituksissa käsiteltiin
-rauhanneuvotteluja lakkaamatta ja milloin olivat rauhan toiveet
-suuremmat milloin pienemmät. Helmikuun lopulla päästiin vihdoin niin
-pitkälle, että rauhankongressi kokoontui Pariisissa ja maalisk. 30 p.
-allekirjoitettiin siellä lopullinen rauhakirja: Tuo verinen sota, joka
-kolmatta vuotta oli koko Eurooppaa järisyttänyt ja erityisesti
-meidänkin syrjäistä maatamme, oli nyt päättynyt.
-
-Samoin kuin 1854, vähää ennen Länsivaltojen sodanjulistusta, sai Suomi
-1856 vähää ennen sodan päättymistä vastaanottaa keisarin rajojensa
-sisäpuolelle. Edellisellä kerralla saapui keisari Nikolai sodan pilvet
-otsallaan sanomaan jäähyväiset Suomelle ja sen kansalle; nyt tuli
-keisari Aleksanteri II, rauhan palmu kädessään, Suomen suuriruhtinaana
-tervehtimään tätä kansaansa.
-
-Maalisk. 23 p:nä kello puoli kolme aamulla -- pääsiäisyönä -- saapui
-keisari Aleksanteri kolmen veljensä, suuriruhtinaiden Konstantinin,
-Nikolain ja Mikaelin seuraamana, Helsinkiin, poikettuaan ensiksi
-taipaleeltaan Viipuriin ja Haminaan. Aikuisin aamupäivällä laski
-keisari Helsingissä puheilleen sotilas- ja siviili-viranomaiset sekä
-kaupungin porvariston. Senjälkeen kävi hän ensiksi yliopistossa, jossa
-hän konsistorion salissa tervehti opettajia ja viranomaisia ja
-juhlasalissa puhui muutamia sanoja ylioppilaille lopettaen
-toivomuksella: "Luotan teihin täydellisesti", johon vastattiin
-hurraamalla ja laulamalla venäläisen kansallislaulun säveleihin
-sovitetut sanat. Käytyään senjälkeen venäläisessä kirkossa, klinikassa
-ja venäläisessä sotilassairaalassa saapui keisari jumalanpalveluksen
-aikana Nikolain kirkkoon, jossa seisaaltaan kuunteli virren veisaamista
-saarnan edellä, jonka päätyttyä hän läksi. Ensimmäisenä päivänä kävi
-hän vielä tarkastamassa Viaporia ympäröiväin saarten linnoituksia ja
-pattereita. Päivällisen syötyä keis. linnassa saapuivat ylioppilaat
-osottamaan keisarille kaunista suosiota; palavin soihduin he saatossa
-kulkivat palatsin edustalle ja lauloivat siellä "Savolaisen laulun"
-sävelillä ruotsinkielisen tervehdyslaulun sekä "Maamme" laulun ja
-venäläisen kansallislaulun. Tästä tervehdyksestä käski keisari,
-joka astui ulos parvekkeelle, varakanslerin lausua erityisen
-tyytyväisyytensä.
-
-Seuraavana päivänä, toisena pääsiäispäivänä, kohta kun kaupungissa
-olevat joukot olivat pitäneet paraatin senaatintorilla, saapui keisari
-senaattiin, jossa hän ikimuistettavassa istunnossa ilmaisi jalomielisen
-ohjelmansa Suomen hallinnon lähempiaikaisia toimia varten. --
-Illalla piti kenraalikuvernööri Berg suuret tanssiaiset, joissa keisari
-ja suuriruhtinaat ottivat tanssiin osaa.
-
-Vielä kolmannen päivän, koko tiistain, viipyivät keisarilliset henkilöt
-kaupungissa. Illalla tervehtivät ylioppilaat taas linnan pihalta
-keisaria samoilla lauluilla kuin edellisenä päivänä, ja lauloivat
-niiden lisäksi "Suomen laulun". Keisari kiitti parvekkeelta ruotsiksi,
-lausuen: "Minä kiitän herroja".[41] Samana iltana oli keisari
-velimiehineen vielä suurissa tanssiaisissa, jotka kaupungin porvaristo
-piti seurahuoneella, jonka jälkeen keisarilliset puolenyön aikana
-jatkoivat matkaansa Turkuun.
-
-Kaikkina näinä kolmena iltana oli kaupunki mitä komeimmin valaistu.
-
-Turkuun saapui keisari kolmentoista tuntisen ajon jälkeen[42] ja viipyi
-siellä kahden nuorimman veljensä kera 27:nen päivän iltaan asti,
-jolloin hän matkusti Tampereelle ja sieltä Hämeenlinnaan sekä edelleen
-Haminan ja Viipurin kautta takaisin Pietariin, jonne saavuttiin
-maalisk. 30 p:nä. Kaikkialla maassamme tervehdittiin hallitsijaa
-juhlilla, innostuksella ja riemulla.
-
-Mainitussa senaatinistunnossa maalisk. 24 p:nä sanoi keisari varmasti
-toivovansa, että rauha pian palaisi ja lausui Suomen kansalle
-kiitoksensa sen uhrauksista maan puolustukseksi edesmenneinä
-sotavuosina; samalla hän toivoi, että maa pian kostuisi niistä
-tappioista, joita se sodan kestäessä oli kärsinyt ja että sen
-hyvinvointi ja kehitys taas lähtisi kohoamaan. Ja tämän tarkoituksen
-saavuttamiseksi tahtoi hän huomauttaa senaatille muutamia seikkoja,
-joista hän heidän mielipidettään halusi kuulla. Nuo seikat olivat
-ranskaksi kirjoitetut ja tämä "nuotti" liitettiin senaatin
-pöytäkirjaan, jonka mukaan senaatti sai toimekseen tehdä ehdotuksen
-seuraavista asioista: 1) kaupan ja merenkulun edistämisestä; 2)
-keinoista maan teollisuuden kehittämiseksi; 3) kansakoulujen
-järjestämisestä; 4) kulkuneuvojen parantamisesta, kanavain ja
-rautateiden rakentamisella, sisämaan ja rannikon välille sekä
-Pietariin; 5) alempain virkamiesten palkkaetujen korottamisesta.
-
-Tämä hallitsijan laaja ohjelma ohjeenaan sai nyt, rauhan palattua,
-senaatti ja etupäässä sen puheenjohtaja, kenraalikuvernööri, joka
-kernaasti itse tahtoi tehdä kaikki, alottaa toimintansa maan
-sisällisten olojen kehittämiseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rauhansopimus allekirjoitettiin, kuten mainittu, Pariisissa maalisk. 30
-p. Jo seuraavana päivänä tuo suuri uutinen huhuna Helsingissä
-tunnettiin, vaikka sen luotettavaisuutta vielä epäiltiin. Mutta paria
-päivää myöhemmin saapui virallinen tieto ja keisarin rauhanjulistus,
-joka oli annettu maalisk. 30 p., julaistiin sanomalehdissämme.
-Juhlallisesti veisattiin Te Deum rauhan johdosta kirkoissamme huhtik.
-27 p:nä ja julistuskirjalla toukok. 7 p:ltä lakkautettiin se
-ylimääräinen valta ja virkamahti, joka sodan ajaksi oli
-kenraalikuvernöörille annettu.
-
-Ilonsa rauhan, järjestyksen ja levon palaamisesta ilmaisivat Helsingin
-asukkaat julkisesti pitämällä suurenmoiset rauhanpäivälliset keisarin
-syntymäpäivänä, huhtik. 19 p:nä. Päivälliset pidettiin seurahuoneella;
-osanottajia oli noin 200 ja melkein yhtä monta kutsuvierasta venäläisen
-sotapäällystön joukosta oli saapuvilla. Varsinaisen juhlapuheen piti
-salaneuvos v. Haartman esittäen maljan keisarille, rauhanrakentajalle.
-joka malja tykkien paukkuessa juotiin, jonka jälkeen Berndtsonin
-sepittämä runo laulettiin. Muiden keisarillisille pidettyjen
-maljapuheiden jälkeen esitettiin malja myöskin kenraalikuvernööri
-Bergille, joka vastasi saksankielisessä puheessa esiintyen siinä
-leveästi koko virka-arvonsa ylevyydessä. Hän julkilausui suosionsa
-Suomen kunnioitettavaa kansaa kohtaan ja tunnustuksensa siitä
-velvollisuudentunteesta, jota "kaikki neljä säätyä" sodan aikana olivat
-osoittaneet, sekä siitä suuresta määrästä upseereja, joita "urhea
-aatelisto, hurskas papisto ja valistunut väliluokka" olivat hankkineet
-valtakunnan maa- ja meriväkeen. Hän kiitti maan hallintoa, sen kaikkia
-alempia ja ylempiä virkamiehiä, ja erityisesti sitä taitoa, jolla maan
-raha-asioita kokeneella kädellä oli hoidettu; hän kiitti rahvaan
-auliutta kuljettamaan kuormastoja ja samoin kaupunkeja joukkojen
-majoituksesta sekä "armeijan nimessä" kaupunkien ja kylien asukkaita
-siitä kohtelusta, jota sotaväelle olivat osottaneet. "Enemmän kuin 40
-parasta pataljoonaa", lausui hän, "yli sadan tykin miehistö, lukuisat
-soturit Donvirralta asti palaavat piakkoin keisarikunnan sisäisempiin
-osiin. He tulevat Moskovan ympäristöissä ja Donin varrella
-muistamaan sitä rehellistä ja voimakasta kansaa, joka Suomessa niin
-vieraanvaraisesti oli heidät vastaanottanut". -- Ja senjälkeen siirtyi
-puhuja rauhan askareisiin. "Me emme tule mitään laiminlyömään,
-voimiemme mukaan taas voimistuttaaksemme laivanrakennusta, merenkulkua
-ja kauppaa. Kehoitan kaikkia kaupunkeja kääntymään toivomuksineen tässä
-suhteessa _suoraan minun puoleeni_." Ja yhä uudistaen sanoja "me
-tulemme" kävi hän läpi koko keisarin edelläkerrotun hallinto-ohjelman.
-Sitten kehoitti hän jokaista auttamaan häntä rauhan toimissa, jotta
-yhteisvoimin työskenneltäisiin maan hyväksi, ja kohotti lopuksi
-eläköönhuudon Suomen menestymiselle.
-
-Samana syntymäpäivänä, jolloin rauhanpäivälliset pidettiin, oli
-kenralikuvernööri aamupäivällä tapahtuneessa vastaanotossa tiennyt m.m.
-ilmoittaa, että keisari oli antanut luvan suomenkielisen virallisen
-lehden ulosantamiseen "hyödyllisten tietojen levittämiseksi", sekä että
-varoja oli myönnetty suomenkielen kielenkääntäjäin palkkaamiseksi
-kaikkiin kuvernöörinvirastoihin.
-
-Suomenkielisen virallisen lehden tuumasta oli jo vähän aikasemmin
-kuulunut huhua kenraalikuvernöörinkansliasta. Maan korkein hallintomies
-ei näet ollut voinut pitää sopivana, että niitä "hyödyllisiä tietoja",
-joita hän katsoi voitavan kansalle ilmoittaa, levittäisi riippumaton
-lehti sellainen kuin Suometar, jolla oli 4,600 tilaajaa. Tällaisen
-sanomalehden oli hän kaikesta painotarkastuksesta huolimatta huomannut
-yhteiskunnan turvallisuudelle vaaralliseksi lehdeksi, joka olisi
-tukahdutettava ajoissa. Ja tämä tarkoitus oli hänen käsittääkseen
-voitettavissa kilpailevan virallisen lehden kautta, jota hallitus
-johtaisi ja kustantaisi ja jonka tilaushinta voitaisiin alentaa kuinka
-huokeaksi tahansa. Tämä tuuma oli nyt korkeimmassa paikassa tullut
-hyväksytyksi. Se keino osottautuikin tarkoitustaan vastaavaksi. Olihan
-kyllä aluksi vaikea löytää tuolle uudelle lehdelle halukas toimittaja,
-vaikka palkkaedut kyllä olivat hyvät. Mutta vihdoin löydettiin
-toimittajaksi suomalainen pappismies Inkerinmaalta. "Suomen Julkisia
-Sanomia" rupesi ilmestymään alusta vuotta 1857; niitä ulosannettiin
-kahdesti viikossa ja tilaushinta oli kumminkin huokeampi kuin
-kerran viikossa ilmestyvän Suomettaren. Pappien ja nimismiesten
-myötävaikutuksella, joka oli ylhäältä päin lähtösin, sai se ensi vuonna
-lähes 3,000 tilaajaa, jotavastoin Suomettaren tilaajamäärä laskeutui
-16-l,700:teen. Pian tosin tämän virallisen lehden suosio loppui; jo
-seuraavana vuonna putosi sen tilaajamäärä 600:teen, mutta Suomettaren
-lukijakunta ei kumminkaan enää lisääntynyt.
-
-Kenraalin kreivi Bergin luonteenominaisuuksiin kuului, että hän
-todellakin tahtoi harrastaa kansan valistamista ja sivistämistä sekä
-suomenkielen kehittämistä; -- ruotsalaisuus Suomessa oli hänelle
-sitävastoin hyvin epämiellyttävä. Mutta sen kaiken täytyi tapahtua
-virallista tietä, s.o. hänen kauttaan. Suomenmielisestä puolueesta oli
-hän lausunut sen mukaan kuin C. v. P. kertoo: "Jos tämä puolue vielä ei
-olisi syntynyt, niin olisi pakko saada se syntymään; tulen aina sitä
-kannattamaan". Hän kyllä oli sitä mieltä, kuten hän suoraan lausui,
-että Suomen kansa on määrätty sulamaan toiseen kansallisuuteen, mutta
-hän uskoi siltä, että siitä voisi tulla omakielinen sivistyskansa, --
-hän ei sitä tahtonut venäläistyttää, "ellei se muuttuisi
-välttämättömyydeksi". -- Loogillista johdonmukaisuutta ei hänen
-tuumissaan aina ollut niin helppo keksiä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rauhanpäivällisiä seuraavana päivänä saatiin Hels. Tidningareissa lukea
-Z. Topeliuksen uljas, vertauksellinen kevätruno "Jäänlähtö
-Oulunjoesta". Runoilija nimitti runonsa "luonnonkuvaksi", vaan lukija
-älysi helposti, ettei se ollut ainoastaan sitä. Seuraavat kohdat esim.
-vaikuttivat ajan kuvina mahtavasti:
-
-    Kenenkä orjana mä nuoruudessa
-    Sokeena kuljen talven kahlehessa?
-    Vapaaks mun Suomen järvi synnytti;
-    Vapaana elän, niinpä kuolenki!
-
-    Mun paisuu poveni jo kevähillä:
-    Se eikö täyty maani kyynelillä;
-    Mun nuori virtain, eikö innoissaan
-    Suonista voimaa juonut synnyinmaan?
-
-    Mun uomain syvä on, mun koskein hurjat
-    Ne edeltänsä särkee esteet kurjat;
-    Vaan pisar pieninkin mun aallossain
-    On kaste, sade, helmi kodistain.
-
-    Siis eestä armaan isänmaani maineen,
-    Ilossa, murheessa mun vierii laineen'.
-    Ei Suomen joesta saa sanoa:
-    Vapaita kantaa, itse orjana.
-
-    Eespäin! Ei käänny koskaan taakse tieni:
-    Miks hukuttaa ois ykskään hetki pieni?
-    Miks ei mun vankka käsivarteni
-    Ponnistain rintaa jään jo murtaisi.
-
-    Ma tahdon ilmaa! Valoa ma vaadin!
-    Ma itse jo mun kohtaloni laadin!
-    Voi kahlehia niitä, jotka sää
-    Keväinen hartioillain yllättää!
-
-    Hei purot, virrat! Joutuin pulputkaatte!
-    Nuoruuden voimaa äidiltänne saatte!
-    Jo yhtykäätte yhteen kohinaan
-    Edestä hengen, valon koittamaan!
-
-    Ei mikään sulku matkaamme saa estää;
-    Ei meidän voimaa vuoretkaan voi kestää.
-    Vaan raukkana ken pyrkii pakohon,
-    Kuin puro suohon kurja hukkukoon!
-
-Ken tätä luki, hän ymmärsi, että runoilijan kautta ei puhunut
-ainoastaan joki, vaan kansa, joka henki kevätilmaa, mutta jota raskas
-kahle vielä esti ilmaisemasta tunteitaan muuten kuin kuvain muodossa.
-
-Näitä samoja kevättunteita julkilausuttiin myös eräissä herttaisissa
-päivällisissä, jotka yliopiston opettajat ja virkamiehet toukokuun 15
-p:nä Seurahuoneella pitivät arvossapidetyn varakanslerin vphra Munckin
-kunniaksi. Noita tunteita pitämissään puheissa esittivät etupäässä
-F. L. Schauman ja Fr. Cygnaeus, sekä B. O. Lille y.m. sepittämissään
-runoissa. Yhteisenä ajatuksena oli heillä kaikilla: "Toiset ajat
-alkavat nyt."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta kaikki eivät noita toisia aikoja yhtä valoisiksi kuvitelleet.
-Tosin taivas idästäpäin yhä selkeni, osoittaen uutta aikaa ja uutta
-järjestelmää, mutta kun sellainen isäntämäinen yksivallan itsekylläinen
-edustaja kuin kreivi Berg oli Suomen hallinnon etunenässä emme me
-nuoret ainakaan voineet suuresti luottaa tulevaisuuteen. Emme osanneet
-kylliksi eteenpäin nähdä arvataksemme, että kerran samasta
-hallintomiehestä voitaisiin sanoa, mitä ennen usein mainittu
-pietarilainen elämäkerrankirjoittaja täydellä syyllä kirjoitti: "Jos,
-kuten Goethe sanoo, on olemassa henki, joka tahtoo pahaa ja tekee
-hyvää, niin on kai myöskin olemassa henkiä, jotka tahtovat hyvää ja
-tekevät pahaa. Tosiasia on, että kreivi Berg teki taikka aikaansai
-aivan vastakohdan, kuin mitä hän tahtoi. Uskallanpa väittää, että
-Suomen itsehallinnostaan tulee kiittää juuri tätä miestä, joka ei
-ainoastaan velvollisuudentunteesta, ollessaan Venäjän keisarin asettama
-kenraalikuvernööri, vaan myöskin syvimmästä yksityisestä vakuutuksesta
-oli kaikkien itsenäisyyspyrintöjen jyrkkä vihollinen, ja joka oli
-valmis mitä ankarimmilla keinoilla vastustamaan kaikkia sellaisia
-pyrintöjä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta ainakin yhdessä suhteessa oli sittenkin rauha tuonut mukanaan
-"toisia aikoja". Liikevälitys ulkomaiden kanssa oli jälleen alkanut.
-Sitä, jonka niinkuin minun mieli teki maailmaa näkemään, eivät
-passikiellot enää estäneet matkalle lähtemästä. Täytyi vain odottaa
-kevään tuloa ja laivaliikkeen alkamista.
-
-Pitkän kevään kuluessa tein kärsivällisesti odotellen kaikenlaisia
-valmistuksia matkaani varten. Rakkaana muistona tältä ajalta voin
-mainita sen jotenkin läheisen yhteyden jossa silloin, suomalaisen
-kirjallisuudenseuran asiain sekä muittenkin tointeni johdosta,
-ollessani mainitun seuran rahainvartija, tulin olleeksi seuran
-puheenjohtajan, Elias Lönnrotin kanssa. Enpä tarvitse kertoa, miten
-virkistävää ja opettavaa oli aina kun sain hänen pienessä, aistikkaasti
-sisustetussa työhuoneessaan Rautiaisen talossa Fabianinkadun varrella
-viettää, jutellen leikillisesti tai vakavasti, jonkun tunnin tuon
-hiljaisen, itsensä uhraavan, rauhallisen, tyytyväisen isänmaallisen
-työn suurmiehen kanssa, tuon suomalaisen kansallisluonteen ideaalisen
-edustajan kanssa, -- hän edusti sen luonteen korkeinta puhtautta ja
-kuntoa.
-
-Vihdoin kesäkuussa läksi ensimmäinen matkustajahöyrylaiva Tukholmaan,
-jonne ensiksi olin aikonut lähteä. Saadakseni viettää jonkun päivän
-sukulaisteni luona Turussa päätin kumminkin maitse matkustaa
-sinne. Kesäk. 10 p. iltapuoleen läksin taipaleelle. Mutta noina
-maantiematkojen aikoina oli hyvin tavallista, että hyvät ystävät
-saattoivat lähtijän lähimpään kievariin taikka muuhun paikkaan, missä
-jäähyväismalja voitiin juoda. Niin saattoi minuakin noin kymmenkunta
-ystävää Meilansiin, erääseen paikkaan, josta aina olin pitänyt ja jossa
-samana kevännä olin pari viikkoa rauhassa asunutkin. Niiden joukossa,
-jotka minulle Meilansissa onnea matkalle toivottivat, oli myöskin J. V.
-Snellman. Mainitsen sen, koska siellä maljan ääressä jouduin hänen
-kanssaan kiivaaseen kiistaan, jommoisia sittemmin valitettavasti usein
-uudistui. Snellman oli silloin äsken Litteraturbladetissa harmistuneena
-moittinut ruotsinmaalaisia siitä taitamattomasta ja varomattomasta
-tavasta, jolla Ruotsin lehdissä ja siellä ilmestyneissä lentokirjoissa
-usein oli nähty Suomen kansallisia pyrintöjä arvosteltavan. Tämä moite
-ynnä ne kirjeet Suomen oloista, joita oli ruvennut näkymään Ruotsin
-lehdissä, antoi nyt aihetta väittelyihin. Snellman silloin melkein
-kerrassaan tuomitsi luvattomaksi kaikki kirjeenvaihdon Suomesta Ruotsin
-lehtiin; minä ja useat muut emme voineet siihen suostua, kun paino-olot
-kotona olivat tuiki ahtaat. Väittely oli sangen kiivasta, vaan se
-talttui kumminkin ja kaikessa ystävyydessä jäähyväiset sanottiin.
-
-Paria päivää myöhemmin nousin Turussa "Örnskiöld"-nimiseen laivaan,
-jonka eräs suomalainen yhtiö vähää ennen oli ostanut Ruotsista, ja
-lähdin siten kahdeksi vuodeksi kotimaastani pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hyvää minulle teki kun sain tyydyttää pitkän toivoni ja pääsin Euroopan
-suuriin sivistysmaihin. Mutta iloisella mielellä en nähnyt Suomen
-rannikkojen taakseni häipyvän. Kuinka olot kotona ensi vuosina
-muodostuisivat, se oli aivan hämärän peitossa. Niihin "parempiin
-aikoihin", joiden ennustettiin koittavan maallemme, en voinut, kuten jo
-sanottu, vielä paljokaan luottaa. En tosin epäillyt silloin enempää
-kuin ennenkään, että totuus ja valo lopullisesti voittaisi. Mutta
-jos ulkonaiset olosuhteet näyttivät epävarmoilta, niin eipä
-sisällisestikään kaikki ollut niin kovin lupaavaa. Kansallishenki oli
-kyllä herätetty, mutta se oli elinvoimaansa osoittanut ainoastaan
-kielellisissä ja kirjallisissa pyrinnöissä. Yhteiskunnallisissa
-suhteissa oli kaikki velttoa ja huonoa, valtiollisissa aivan kuollutta,
-niinkuin koko Nikolain hallitusajan oli ollut ja täytynyt olla. Monen
-seikan täytyi senvuoksi muuttua, ennenkuin todella voitiin puhua
-"toisista ajoista". Jotakin sellaista kuin valtiollista moraalia sai
-isonnuslasilla hakea: sen sijaan näkyi kaikkialla raukkamaista
-nöyryyttä, orjallista alistumista, halpamaista liehakoimista,
-viattomampaa tai räikeämpää onnenonkimista, -- nämä ja kaikki muut
-kansalaisten heikkoudensynnit kukoistivat rehevinä kaikissa
-yhteiskunnan kerroksissa. Tämän elämän raukkamaiset ja naurettavat
-puolet näyttivät minusta tarjoavan aiheita kuinka moneen suureen
-ilveilynäytelmään tahansa.
-
-Niinä kahtena vuotena, joina olin kotimaastani poissa, tapahtui tässä
-suhteessa kumminkin hiljainen mutta tärkeä muutos mielissä. Sota oli
-häiriten vaikuttanut kaikkiin olosuhteisiin maassa ja jättänyt niihin
-syviä jälkiä. Näiden tasottamiseksi ja valtion railojen parantamiseksi
-oli paljo voimia liikkeelle pantava. Hallitsijanvaihdos ynnä sota
-olivat opettaneet, ettei mikään inhimillinen mahti ole järkkymätön.
-Tästä kaikesta syntyi ennen tuntemattomia tuumia ja tunteita, siitä
-kansalaisten rohkeus valveutui, kansallistunto kohosi muihinkin kuin
-kielen ja kirjallisuuden ilmakehiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ainoastaan lyhykäisesti tahdon kertoa ulkomaanmatkastani.
-
-Saavuin Tukholmaan kesäkuun puolivälissä (1856) ja viivyin siellä vähän
-jälkeen juhannuksen. Uudistin useita vanhoja tuttavuuksia ja tein monta
-uutta. Edellisistä mainitsen J. J. Nordströmin, joka aina mielellään
-tapasi kansalaisiaan, joiden kanssa hän saattoi puhua Suomesta aina
-hehkuvalla lämmöllään, samalla pilkaten erinäisiä sen oloja ja
-henkilöitä. Myöskin Emil v. Qvantenin kanssa, joka nyt vakinaisesti oli
-asettunut Ruotsiin ja alkanut valtiollisen toimintansa, seurustelin
-melkein joka päivä viettäen monta hauskaa hetkeä. Uusi tuttavuus oli
-minulle suomalainen Adolf Ivar Arvidsson, jota kävin tapaamassa hänen
-työhuoneessaan kunink. kirjastossa: tervennä ja leikkisänä otti hän
-minut vastaan kuin vanhan ja hyvän tuttavan. Niiden ruotsalaisten
-joukkoon, joita opin tuntemaan, kuului tuo miellyttävä ja Suomen
-asioita vilkkaasti harrastava Aug. Sohlman ja pari muuta Aftonbladetin
-silloista toimittajaa.
-
-Selvimpänä kaikista niistä, joiden seurassa tällä kertaa Tukholmassa
-oleskellessani sain olla, säilyy kumminkin muistoissani tuo harmahtunut
-sankari August Maksimihan Myhrberg. Hänet olin ensi kerran nähnyt
-Helsingissä syksyllä 1854 J. V. Snellmanin luona, joka eräänä iltana
-oli pyytänyt luokseen minut ynnä hyvän ystävänsä Kuopion ajoilta Rud.
-Lagin ja pari muuta, erityisesti jotta saisimme tutustua tähän
-merkilliseen mieheen. Myhrberg oli silloin aikeissa palata Ruotsiin
-oleskeltuaan enemmän kuin kaksi vuotta Suomessa, jossa hänen
-oleskelunsa kumminkin noina sotaisina aikoina oli viranomaisista
-näyttänyt epäilyttävältä ja vaaralliselta. Tuossa pienessä iltaseurassa
-hän hyvin viihtyi, kertoi yksinkertaisella mutta huvittavalla tavallaan
-yhtä ja toista, mitä hän vaiherikkaalla elämänurallaan oli kokenut eri
-maissa, mutta omista urosteoistaan hän ei sanaakaan puhunut. Minkä
-vaikutuksen tämä _mies_ minuun oli tehnyt, siitä olen jo edellä
-maininnut. -- Kohta Tukholmaan tultuani tapasin nyt Myhrbergin kadulla.
-Hän tervehti minua mitä sydämmellisimmin, tiedusteli missä asuin ja
-lupasi tulla luokseni. Ja lupauksensa hän pitikin. Melkein joka aamu
-hän senjälkeen luonani kävi; yhtenä päivänä hän tarjoutui saattamaan
-minua johonkin laitokseen tai kokoelmaan, jota ennen en ollut nähnyt;
-toisena saapui hän saattamaan minut jonkun hyvän, uskollisen ystävänsä
-luokse, johon hän katsoi minulla syytä olevan tutustua. Olisin tahtonut
-osottaa kiitollisuuttani hänen ystävällisyydestään edes käymällä minä
-puolestani häntä asunnossaan tervehtimässä; mutta sitä hän ei sallinut,
-eipä hän edes koskaan minulle ilmaissut missä hän asuikaan; hänellä on
-hyvää aikaa käydä minua tapaamassa ja hakemassa, sanoi hän. Seurasin
-häntä siis kursailematta; minne hänen seurassaan tulinkaan, kuten
-vanhan egyptiläistutkijan ja Ruotsin käsityökoulun perustajan, kapteeni
-Baltzar Cronstrandin, arvossapidetyn tukkukauppiaan A. V. Frestadiuksen
-tai muiden luo, vastaanotettiin minut luottamuksella ja lämpösellä
-ystävyydellä. Näitä miehiä ei tarvitse sen laajemmin kuvata, kun sanoo,
-että he olivat sen miehen ystäviä, josta on sanottu, että hänen
-elämänsä oli yhtä ainoata seikkailua, "jossa hän henkensä alinomaa
-uhalle pani, mutta kunniaansa ja mainettaan ei koskaan". -- Eräänä
-aamuna ennen lähtöäni sanoi tuo kunnian mies minulle hyvästit, kun
-hänen oli lähdettävä jonkun sukulaisensa luo maalle. Senjälkeen en ole
-häntä eläissään koskaan enää nähnyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tukholmasta kuljin höyrylaivalla Lyypekkiin ja sieltä kohta junalla
-Hampuriin. Tutustuttuani tähän kaupunkiin ja vietettyäni pari hauskaa
-päivää hyvien suomalaisten ja ruotsalaisten ystävien seurassa, jatkoin
-matkaa Hannoverin kautta Kölniin. Ihailin siellä tuomiokirkkoa ja
-Rein-virtaa, viivyin edelleen pari tuntia Aachenissa katsellakseni sen
-merkillisyyksiä, ja ohjasin sitten matkani Brysseliin. Täällä viehätti
-valtiollista elämää harrastavaa mieltäni komea edustajahuone, "Palais
-de la Nation" ja sen ylevät seinäkirjoitukset: se sijaitsee vastapäätä
-kuninkaallista linnaa, molemmat eri puolilla kaunista puistoa.
-Samanverran viehätti minua tuo suurenmoinen muistopatsas, joka on
-pystytetty v. 1830 Belgian itsenäisyyden puolesta kaatuneille
-"martyreille". Tässä mielestäni ihanteellisessa kaupungissa teki
-mieleni viipyä pitemmänkin ajan, mutta parin päivän perästä läksin
-kumminkin jo matkani varsinaiseen päämaaliin, Pariisiin.
-
-Sinne saavuin heinäk. 6 p. Jos minusta Brysselissä perustuslaillisuus
-jo kaupungin ulkomuodosta oli näkynyt, niin teki minuun Pariisi sitä
-voimakkaamman imperialismin vaikutuksen. Saavuinhan sinne tuskin kolmea
-kuukautta rauhankongressin päättymisen jälkeen; Ranska kylpi vielä
-Krim-sodan "gloire'ssa" ja unhotti senvuoksi kaikki, mitä se oli
-vailla; "Napoleon le petit'istä" oli tullut se suuri "l'empreur", joka
-piti Euroopan kohtaloiden vaakaa käsissään. Napoleon III oli nyt
-ehtinyt onnensa ja valtansa kukkulalle. Notre Dame-kirkon näin vielä
-juhlapuvussa keisarillisen prinssin kasteen jälkeen; sen sisusta oli
-katosta lattiaan peitetty Bonaparte-suvun loistavilla merkkikuvilla.
-Keisarillinen kotka ja nimikuva N III komeili kaikkialla rakennuksilla
-ja muistomerkeillä, niilläkin, joista tasavallan "liberté, égalité
-ja fraternité" ei ollut vielä aivan näkymättömiin lähtenyt.
-Sotilasosastoja ja päristäviä rumpareita liikkui kaikkialla. Yhtä
-Louvren uusia, koreita sivurakennuksia käytettiin kasarmiksi, jonka
-avoimista ikkunoista aina näkyi noita kuuluisia Zuaveja, puolivillejä
-sotureita koreissa vormupuvuissa, jotka notkeuttaan vallattomissa
-tempuissa harjoittelivat. Poliiseja, valiojoukko komeita miehiä, oli
-joka paikassa ja tämä poliisilaitos ylläpiti järjestystä erinomaisella
-tavalla, tukahduttaen jokaisen pienimmänkin tyytymättömyyden ja
-levottomuuden oireen. Haussman hävitti parhaallaan pois vanhaa
-Pariisia, rakensi uusia bulevardeja ja hankki työmiehille leipää.
-Keisari itse asusti Tuilerioissa valiokaartinsa ja muiden
-henkivartijainsa suojelemana, ja kun hän kauniin puolisonsa seurassa
-oli ajelemassa kansansa keskuudessa, ympäröitsi hänet tiheä saattue
-ratsastavia tienavaajia, joista kaksi aina ajoi keisarillisten vaunujen
-edessä pistoolit ojennettuina kädessään. Luxembourgin palatsissa
-sijaitseva senaatti ja Bourbonlinnassa kokoontuva lainsäätäjäkunta
-eivät edustaneet paljo muuta kuin tuota yhtä keisarillista tahtoa;
-kaikki vastarinta siinä samoinkuin sanomalehdistössä oli vaijennut.
-Mutta keisarillinen loisto ja kunnia korvasi kaikki ja Ranskan kansan
-turhamaisuutta hiveli makeimmilleen, kun se näki ruhtinaiden ja
-hallitsijain, toisen toisensa perästä, saapuvan Pariisiin, -- noin
-vuoden perästä rauhanteon jälkeen saapui sinne keisari Aleksanterin
-veli Konstantin seurassaan useita Krimsodan kenraaleja, -- kumartamaan
-ja kunnioittamaan Euroopan politiikan uutta johtajaa.
-
-Pariisi oli kaikissa tapauksissa Pariisi. Minulla oli siellä paljo
-nähtävää ja opittavaa. Aikomukseni oli alkujaan viipyä siellä
-seuraavaan kevääseen asti ja niin teinkin. Vaan sittenkin, vaikka
-kuinka koetinkin perehtyä Ranskan oloihin, oli ajatusteni paras puoli
-aina kotimaassa. Vilkkaan kirjeenvaihdon kautta kotimaisten ystäväini,
-veljeni Oton, K. Collanin, E. Bergin, Edv. Strömbergin y.m. kanssa,
-sekä niiden lukuisain kansalaisten kautta, joita toinen toisensa
-perästä pitkin vuotta saapui Pariisiin, sain tietoa kaikesta siitäkin
-Suomessa tapahtuneesta, josta sen ajan sanomalehdet eivät tienneet
-kertoa. Suomalaisten matkustajain tulva oli todellakin sikäläisiin
-oloihin nähden erittäin suuri; tiedemiehiä ja kirjailijoita,
-virkamiehiä, liikemiehiä, lääkäreitä, kielenopettajiksi aikovia sekä
-matkailijoita kaikenlaisia ja kumpaakin sukupuolta sain Pariisissa
-tavata; ainoastaan kaunotaiteet olivat silloin vielä suomalaiselta
-taholta tuskin ollenkaan taikka hyvin heikosti edustetut. Yhdessä
-Fredr. Cygnaeuksen kanssa, joka vietti muutamia viikkoja kesällä
-Pariisissa, vietin useita hauskoja iltoja kävelyretkillä ja
-teaattereissa; J. A. v. Essen ja hänen rouvansa, tuo kaunis kreivitär
-Vava, ynnä viimemainitun pojat, G. Ph. ja C. Armfelt, olivat monta
-kertaa viehättävänä seurapiirinäni. Myöhemmin syksyllä saapui sinne
-Reinh. Frenckell -- joka nyt oli luovuttanut osansa isältä peritystä
-liikkeestä veljelleen Franssille -- ja asettui sinne miellyttävän
-rouvansa kanssa asumaan pitemmäksi ajaksi; heidän pienessä asunnossaan
-kävin näistäpuolin hyvin usein, heidän luonaan vietin jouluaattoakin;
-yhdessä kävimme usein teaattereissa ja muissa iloisissa huveissa.
-Jokapäiväiseen seurapiiriini Pariisissa oleskeluni aikoina kuuluivat
-lääkärit (sittemmin professorit) Wendelin ja K. Sirelius ja samoin
-kirjailija Th. Sederholm, -- mainitakseni ainoastaan ne. Valitettavasti
-keuhkotulehdus häiritsi tuumiani ja tutkimuksiani Pariisissa: se minut
-maaliskuussa laski pariksi viikoksi tautivuoteelle. Verkalleen
-palasivat voimani kevään kuluessa eivätkä täydellisesti; mutta
-suunnittelemaani matkaa saatoin kumminkin jatkaa ja toukokuun
-keskivaiheilla (1857) lähdin Sveitsiin, etupäässä Geneveen. Rautateitse
-ei vielä päästy pitemmälle kuin pieneen Dolen kaupunkiin (Juran
-maakunnassa); sieltä sain jatkaa matkaani Sveitsin rajan poikki
-dilisanssilla kunnes taas jossakin Vandin kanttoonissa tapasin
-rautatien, jota myöten pääsin Geneveen.
-
-Täällä Genevessä, jota näihin aikoihin tarmokas demokraatti James Fazy
-uudisteli, halusin viipyä muutamia viikkoja tutustuakseni maahan ja
-kansaan ja nauttiakseni luonnosta. Pari päivää viivyttyäni itse
-kaupungissa hankin itselleni asunnon maalla puolen tunnin matkan päässä
-kaupungista, aivan lähellä loordi Byronin entistä Diodati nimistä
-huvilaa. Viiniköynnösten ympäröimänä, toiselta puolelta nähden Mont
-Blanc'in ikuisen lumikeilan ja sen ihmeelliset värivivahdukset ja
-toiselta puolen Geneve-järven kiiltävän vesikalvon ja rehevät rannat,
-elin siellä ihanaa, kadehdittavan hiljaista kevätkauden elämää, jonka
-keskeytin ainoastaan joksikin päiväksi tehdäkseni huvimatkan vesitse
-Lausanneen, Veveyhin, Evianiin tai muihin paikkoihin.
-
-Heinäkuun ensi päivinä läksin kumminkin Genevestä ehtiäkseni noihin
-suuriin, joka toinen vuosi vietettäviin valaliiton ampumajuhliin (tir
-federal), jotka tänä vuonna olivat Bernissä. Ampumajuhlalla oli tänä
-vuonna tavallista suurempi merkitys: Preussin ja Neufchatel'in välillä
-uhannut riita ja sen äsken tapahtunut sopiminen oli suuressa määrin
-virkistänyt ja vahvistanut liitto- ja kansallishenkeä. Suuri
-sveitsiläinen teollisuusnäyttely oli samaan aikaan avattu Bernissä ja
-samoina päivinä avasi myöskin sveitsiläinen liittokokous istuntonsa.
-Vaikutukseni kuvaaminen tästä juhlasta ei kuulu kumminkaan tähän; sen
-olenkin sitäpaitsi jo ennen toisessa paikassa tehnyt (Papperslyktan
-1859).
-
-Juhlapäiväin loputtua lähdin Bernistä taas etelään päin Thuniin ja
-edelleen järven yli Interlakeniin, jossa tuossa ihanasti sijaitsevassa
-"hotel Jungfraubliekissä", joka silloin vielä oli noin ainoastaan
-parinkymmenen vieraan vieraskoti, vietin noin kolmisen viikkoa. Näinä
-viikkoina kävi luonani useampia matkoilla olevia suomalaisia ja heidän
-seurassa tein hauskan huvimatkan osaksi hevosella, osaksi jalan Berner
-Oberlandiin ja Lauterbrunnin, Grinderwaldin, Wengernalpin, Scheideckin
-ja Rosenlauin kautta Meiringeniin, edelleen Brienziin ja sieltä
-Unterwaldeniin ja Vierwaldstätterjärvelle; Luzernista tehtiin hyvin
-vaivaloinen mutta siltä kylläkin hauska retki Rigille, jonka jälestä
-tuo iloinen seurue hajaantui eri tahoille. Minä palasin takasin
-Interlakeniin, mutta tulin sieltä taas elokuulla Luzerniin, tein retken
-koko Vierwaldstätterjärven yli alas Flueleniin ja kävin Altorfissa,
-Rütlissä ja muissa paikoissa, joihin Wilhelm Tellin nimi liittyy.
-Luzernista jatkoin sitten osaksi maitse, osaksi vesitse --
-rautateitä ei näissä Sveitsin osissa silloin vielä ollut -- matkaani
-Züricher-järven rannalle. Siellä ollessani en voinut olla
-Richterschwylistä tekemättä retkeä tuohon suureen ja mahtavaan
-Einsiedelnin luostariin, jossa juuri sattui olemaan pyhiinvaelluspäivä.
-Vietettyäni siellä noin 5-6,000 pyhiinvaeltajan seurassa, jotka olivat
-saapuneet läheltä ja kaukaa ja mitä erilaisimmista elämänoloista,
-erittäin merkillisen ja opettavan päivän, matkustin taas järven
-rannalle ja edelleen laivalla Zürichiin. Kolme päivää viivyttyäni tässä
-edistyneessä kaupungissa ohjasin kulkuni Schaffhauseniin ja kuuluisille
-Rein-putouksille, sieltä jokea myöten höyrylaivalla Constniziin ja
-lopuksi Bodenjärven poikki Lindauhin.
-
-Kohta Lindaun satamassa ilmaisi minulle Bayerin silloin hallitsevan
-kuninkaan Maksimilianin kuvapatsas sekä joukko kankeapukuisia
-sotureita, että olin lähtenyt Sveitsin tasavallasta ja saapunut
-monarkismin ja sotilasvallan luvattuun maahan. Olin saanut vapaassa,
-ihanassa alppimaassa viipyä lähes kolme kesäkuukautta, joiden kuluessa
-aurinko ainoastaan muutamia päiviä oli ollut pilvien takana.
-
-Lindausta matkustin rautateitse Müncheniin. Tässä kuninkaallisessa
-taidekaupungissa viivyin noin viikon, nauttien museoista ja oluesta.
-Sieltä lähdin Wieniin. Rautatietä Münchenin ja Wienin välillä ei vielä
-ollut. Valitsin senvuoksi Tonavantien mukavimpana ja miellyttävimpänä.
-Donauworthiin asti päästiin rautateitse. Siellä noustiin pieneen
-höyrylaivaan, jolla päivä kuljettiin Regensburgiin. Sieltä seuraavana
-päivänä suuremmalla höyrylaivalla Luiz'iin ja lopuksi kolmantena
-päivänä suurella, komealla laivalla, jossa oli parisensataa
-matkustajaa, mahtavaa jokea alas Wienin keisarikaupunkiin.
-
-Wienissä olin päättänyt oleskella kokonaisen kuukauden, syyskuun. Mutta
-suuri osa tästä kuukaudesta meni minulta hukkaan; keuhkotulehduksestani
-johtunut jatkuva tauti piti minua puolentoista viikkoa vuoteen omana.
-Ennätin kumminkin silmäillä tuon suurkaupungin tärkeimpiin taide- y.m.
-merkillisyyksiin. Senjälkeen suuntasin lokakuussa matkani pohjoiseen
-päin. Pragin kautta, jossa päivän viivyin, saavuin Dresdeniin.
-Kymmenisen päivää käytin sikäläisiin museoihin ja jatkoin sitten
-matkaani Berliiniin. Täällä tautini minua taas piti puolittain vuoteen
-omana. Berliiniin sain kumminkin tutustua veljeni Oton seurassa, joka
-sinne samoihin aikoihin saapui, nyt hän vuorostaan pitemmällä matkalla
-etelään päin. Kaksi viikkoa siellä yhdessä vietimme ja sitten erosimme;
-minä matkustin marrask. 1 p. Stettiniin ja siellä nousin seuraavana
-päivänä, puettuna Berliinissä hankkimaani kelpo supinnahkaturkkiin,
-preussilaiseen postilaivaan "Nagleriin", kulkeakseni Tukholmaan.
-
-Parin, kolmen päiväisen kolakan merimatkan jälkeen saavuin Tukholmaan,
-jonka nyt peitti sakea ja ilkeä marraskuun sumu. Kolera raivosi siellä
-parhaallaan, vaikkei toki aivan vaarallisessa muodossa; tuskin olin
-itselleni asunnon ehtinyt hankkia, ennenkuin taudista ja matkustuksesta
-riutunut ruumiini sai tuosta kulkutaudista tuntea. Muutamat
-tukholmalaiset ystäväni, jotka olivat kuulleet tulostani, olivat
-onneksi käyneet luonani ja he hankkivat minulle lääkäriksi tuon
-kuuluisan professorin P. H. Malmstenin. Siitä huolimatta kehittyi
-minussa kolera tai koleriini varsin arveluttavaksi ja kävin siitä niin
-väsyneeksi, että minun senjälkeen kaksi kuukautta oli vietettävä
-huoneessani.
-
-Tältä pitkältä sairauden ja parantumisen ajalta on minulla kumminkin
-monta suloisinta muistoani. Vaikka asuin hotellissa sain siellä
-kumminkin niin ystävällistä ja hellää hoitoa, kuin jos kotonani olisin
-ollut ja siitä on minun kiittäminen ja aikoja sitten manalle mennyttä
-vanhaa emäntääni, rouva La Croix'ta. Prof. Malmsten, lääkärini, oli
-minulle suureksi virkistykseksi. Hän oli reipas ja iloinen ja istui
-usein puolisen tunnin taikka yli vuoteeni ääressä, tarinoiden vapaasti
-päivän tapahtumista. Eikä kulunut päivääkään, ettei luonani olisi
-käynyt joku maamiehistäni tai ystävistäni. Adolf Nordenskiöld, joka jo
-silloin oli Suomesta maanpakoon karkoitettu, oleskeli koko talven
-Tukholmassa, vaikka hänellä vielä ei ollut vakinaista paikkaa. Melkein
-joka päivä hän kävi luonani, viipyen pitemmän tai lyhyemmän hetken.
-Emil v. Qvanten, joka vähää ennen oli mennyt naimisiin, kävi myös usein
-luonani; ja vielä useammin hauskuutti minua tuo nerokas Karl
-Wetterhoff, joka työskenteli Nya Dagl. Allehandan toimituksessa.
-Qvanten ja Wetterhoff olivat vähän aikusemmin yhdessä ulosantaneet
-vihkosen "Kritiska ströftåg af Heimdal", joka arvosteluteos
-kirjallisessa maailmassa herätti suurta melua sen säälimättömän tavan
-takia, jolla se kohteli kahta silloista runoilijasuuruutta, Bjursténia
-ja Sanderia. Sitäpaitse oli Qvanten v. 1857 ruvennut ulosantamaan
-vihkosiaan "Suomen oloista"; hän kokosi niihin yksityisiä ja Ruotsin
-lehtiin lähetettyjä kirjeitä -- jotka valitettavasti eivät aina olleet
-ihan tunnollisesti todenmukaisia -- Suomessa vallitsevista oloista ja
-mielialoista sekä henkilöistä, joista maan omissa lehdissä ei saanut
-kertoa. -- Usein kävi luonani myös kirjailija, tohtori A. Edman, joka
-"suomalaisten siirtolaisten" joukossa pian Ruotsissa kärsi haaksirikon.
-Tilapäisesti oleskeli Tukholmassa silloin joukko lääketieteen
-kandidaatteja, jotka opiskelivat Serafimer-sairaalassa; niistäkin sain
-hyviä ystäviä. -- Enkä saa unhottaa ihailemaani J. J. Nordströmia; hän
-osotti minulle taas vanhaa ystävyyttään. Usein istui hän sairasvuoteeni
-luona kertoen arvokkaita mietteitään asiain kulusta Suomessa, Ruotsissa
-ja muualla valtiollisessa maailmassa.
-
-Koko talvi ja kevät oli minulle verkkasen parantumisen aikaa. Viivyin
-Tukholmassa aina höyrylaivaliikkeen alkamiseen saakka joka tapahtui
-toukokuun puolivälissä. Olin joka päivä yhdessä hyväin ystäväin,
-etupäässä Nordenskiöldin kanssa, joka toukokuun alussa samana vuonna
-läksi O. Torellin kanssa ensimmäiselle retkelleen Huippuvuorille, sekä
-muiden suomalaisten seurassa, ja viihdyin hyvin. Pääsin jäseneksi
-siihen aikaan kuuluisaan lauvantaiklubiin "Viheriä tupa" ja tutustuin
-siellä Blanchen, Carlénin, Herm. Bjursténin ja muiden Tukholman
-silloisten kirjallisten merkkimiesten kanssa, -- tuota jo silloin
-vanhaa Lars Hiertaa en myöskään saa unohtaa. Mutta elämä tässä klubissa
-ei minua erityisesti miellyttänyt; minulla on aina ollut se heikkous,
-että vieraissakin paikoissa olen parhaiten viihtynyt omain
-kansalaisteni kanssa. Ja kotiin omaan maahani ikävöin hartaasti,
-saadakseni nähdä, miten olot siellä olivat kehittyneet.
-
-Noin toukok. 10 p:n tienoissa lähdin kotimatkalle Tukholmasta ja
-saavuin Turun kautta Helsinkiin.
-
-Mitä tärkeämpää kahtena matkavuotenani kotimaassa tapahtui, siitä olin
-verrattain tarkat tiedot saanut. Merkillisimmistä tapahtumista tahdon
-aivan lyhykäisesti mainita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun sotahuolet päättyivät, sai tuo väsymätön kenraalikuvernööri omistaa
-koko palavan vaikutusintonsa rauhan toimiin. Hänen lähin toimensa oli
-nyt matkustamalla koko maan halki ottaa selkoa kansan toivomuksista ja
-maan tarpeista. Sellaiselle matkalle hän läksi yhden senaatin jäsenen,
-kansliapäällikkönsä y.m. seurassa heinäkuun lopulla 1856. Matkansa
-jatkoi hän Tornioon saakka; kävi useimmissa maan kaupungeissa ja palasi
-vasta elokuun puolivälissä Helsinkiin. Kaikkialla vastaanotettiin
-korkea hallitusmies mitä juhlallisimmin, kaikkialla pidettiin
-hänelle nöyriä puheita ja hän antoi armollisia lupauksia. Kaikki
-toivomukset, kaikki tarpeet tahtoi hän "suoraan" ilmoitettaviksi
-kenraalikuvernöörille, joka yksin näytti voivan kaiken pahan parantaa,
-Vuodentulon toiveet olivat useimmissa seuduissa suurta huolta
-herättäviä ja elokuun alussa sattui pahoja halloja, jotka riistivät
-kaikki viimeisetkin toiveet. Mutta painotarkastajia kiellettiin
-ankarasti päästämästä siitä mitään uutisia sanomalehtiin. Tämän kadon
-ja hädän tuli, niinkuin maan kaikkien muiden tarpeiden, jäädä
-kenraalikuvernöörin hallintosalaisuudeksi. Tyytymättömyys ja pilkanteko
-tästä niinkuin paljosta muusta kasvoi joka päivä ja siitä ilmestyi
-kertomuksia toisella puolella Pohjanlahtea oleviin sanomalehtiin.
-Vihdoin, kun nälänhätä kävi yhä uhkaavammaksi, lievennettiin toki
-painotarkastusta tässä kohden: julkisia varojenkeräyksiä hätääkärsiväin
-hyväksi pantiin toimeen kotimaassa ja ystävällisiä apulähetyksiä
-saatiin pitkin talvea Ruotsista, Venäjältä, Saksasta, Englannista y.m.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Merkkitapaus oli samana kevännä keisarillinen kruunausjuhla, joka
-tapahtui Moskovassa syysk. 7 p:nä. Sinne matkusti kenraalikuvernööri,
-mukanaan lukuisa seurue kansliavirkamiehiä ja ajutantteja, jo kohta
-palattuaan kiertomatkaltaan Suomesta. Sinne kutsuttiin myöskin Suomen
-neljän säädyn lähetystö, johon kuuluivat kenraaliluutnantti A. E.
-Ramsay (översti C. L. Jegerschiöldin sijasta, joka matkalla juhlaan
-äkkiä kuoli Pietarissa), kontrahtirovasti J. Wegelius, kauppaneuvos
-H. Borgström ja ratsutilallinen K. Tavela Kangasalta, joka
-viimemainittu tätä juhlaa varten puettiin kenraalikuvernöörin toimesta
-mielikuvituksen avulla muovailtuun talonpoikaispukuun.
-
-Palkintoja ja suosionosoituksia sateli kruunausjuhlasta Suomeen
-suuret määrät. Kenraalikuvernööri Berg korotettiin nyt suomalaiseen
-kreivilliseen arvoon, jotta hänet sillätavoin, kuten arm.
-käskykirjeessä sanottiin, "heltiämättömillä siteillä kiinnitettäisiin
-Suomeen". Myöskin tehtiin uusia vapaaherroja ja aatelismiehiä (näiden
-jälkimmäisten joukossa oli myös yliopiston rehtori Rein) ja arvonimiä
-sekä merkkejä jaeltiin aivan rajattomasti.
-
-Mutta armonosoitukset ulottuivat myöskin vakavampiin asioihin. Maan
-edun edistämiseksi määrättiin itse kruunauspäivänä, että seitsemän
-käytännöllistä maanviljelyskoulua oli perustettava, yksi Viipurin, yksi
-Mikkelin, kaksi Kuopion, kaksi Oulun ja yksi Vaasan lääniin, joissa
-kouluissa suomenkieltä oli opetuskielenä käytettävä; ja samoin, että
-viisi uutta kaupunkia oli "perustettava ja rakennettava", nim.
-Varkauden koskelle, Iisalmeen, Sauvonsaareen Kemijoen suulle, Salon
-sillan luo sekä Ikalisiin. -- Näiden uusien koulujen ja kaupunkien
-tuuma oli kenraalikuvernörin äskeisen matkan hedelmä; senaatilla ei
-ollut kumpasestakaan edeltäkäsin mitään aavistusta. Tuo hedelmä ei
-ainakaan mikäli uusiin kaupunkeihin tuli vielä ollut kypsi; mutta
-olihan kreivi Pietari Brahe aikoinaan perustanut Suomeen useampia
-kaupunkeja, eikähän uusi "kreivin aika" tässä suhteessa saanut jäädä
-takapajulle. Uusien kaupunkien perustamisella ei näyttänytkään olevan
-mitään kiirettä. Ei ole vielä nytkään, lähes 50 vuotta myöhemmin, kuin
-kaksi noista viidestä mainitusta paikasta kaupunkeja ja niistäkin on
-toinen, Iisalmi, ollut kaupunkina vasta kymmenkunnan vuotta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana päivänä, jolloin kruunajaiset tapahtuivat Moskovassa, vietti
-Suomi suurta kansallista riemujuhlaa: Saimaan kanava vihittiin silloin.
-Tämä suuri liikeväylä, jota jo edellisinä vuosisatoina oli ajateltu ja
-jota sitten vuoden 1845 uutterasti oli rakennettu, oli nyt valmis
-liikkeelle avattavaksi. Mutta avajaisista oli pahaa erimielisyyttä
-syntynyt korkeimpain hallintomiesten kesken. Kenraalikuvernööri oli
-tietenkin pitänyt luonnollisena, että hän näin juhlallisessa
-tilaisuudessa edustaisi hallitusta ja vastaanottaisi kunnian ja
-kiitokset; ja kun hänen välttämättä täytyi olla saapuvilla
-kruunajaisissa Moskovassa tahtoi hän lykätä kanavan avaamisen
-seuraavaan kevääseen. Sitävastoin senaatin rahavarainpäällikkö ja
-varapuheenjohtaja, vapaaherra v. Haartman, joka syystä piti itseään
-kanavan isänä ja katsoi tämän työn elämänsä suurimmaksi kunniaksi, ei
-voinut keksiä muuta sopivampaa päivää kanavan avaamiseen kuin keisarin
-kruunauspäivän, ja varmaankin juuri samasta syystä, jonka vuoksi
-kenraalikuvernööri vaati lykkäystä. Tästä jalosta kunnianhimon
-taistelusta suoriusi lopuksi voittajana v. Haartman, jota kannatti
-liikemiesten harras halu saada kanava avatuksi niin pian kuin
-mahdollista; kenraalikuvernöörille lohdutukseksi määrättiin, että nämä
-avajaiset eivät olisi varsinaisia vihkiäisiä, jotka tapahtuisivat vasta
-seuraavana kevännä keisarin itsensä läsnäollessa. Ja noissa suurissa
-juhlallisuuksissa, joihin, huolimatta että niistä myöhän oli tieto
-annettu, oli saapunut suuria väkijoukkoja maan kaikista osista, sai
-vphra v. Haartman todellakin esiintyä himmentymättömässä loistossa;
-kaikissa pysäyspaikoissa matkan varrella piti hän puheet hallituksen
-puolesta ja kaikissa yleisön puolelta pidetyissä puheissa mainittiin
-hänen nimensä lähinnä hallitsijaa, tunnustamalla, että hänellä olivat
-suurimmat ansiot kanavan aikaansaamisesta ja että maan ja kansan siis
-ennen muita tuli kiittää häntä tästä suurtyöstä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kruunauspäivä vietettiin Helsingissä ja muissa maamme kaupungeissa
-ilotulituksilla ja erilaisilla juhlallisuuksilla. Yliopiston piti
-sitäpaitse viettää keisarin kruunajaisia niinkuin vanhan tavan mukaan
-kaikkia suurempia tapahtumia hallitsijahuoneessa, erityisellä juhlalla.
-Ja tällä kruunajaisjuhlalla, joka tapahtui vasta syysk. 20 p:nä, tuli
-olemaan aivan harvinainen merkitys.
-
-Rehtori Rein julkaisi kutsumuksen ja ohjelman tavallisessa
-järjestyksessä. Puhujiksi olivat valitut prof. F. L. Schauman pitämään
-puheen ruotsiksi, prof. E. af Brunér latinaksi, lehtori C. G. Borg
-suomeksi ja prof. B. O. Lille oli kirjoittanut runon. Mutta jo tämä
-rehtorin ohjelma oli siitä merkillinen, että siinä oli selvää
-valtiollista väittelyä niiden valitusten ja moitteiden johdosta, joita
-maamme oloista oli tehty Ruotsin sanomalehdissä ja siellä ilmestyneissä
-lentokirjoissa. Ohjelmakirjoituksessa osotettiin, kuinka Suomen
-kohtalot ja asema olivat yhtymisen aikana Venäjän kanssa muodostuneet
-paremmiksi kuin jos yhtymistä Ruotsin kanssa olisi jatkunut -- olipa
-senssuurin kahlehtima sananvapauskin melkein parempi kuin sellainen
-hillitön painovapaus, joka nyt vallitsi Ruotsissa. Suomen kansa ei ole,
-sanottiin edelleen, menettänyt edustusoikeuttaan, vaikka säätyjä
-Porvoon valtiopäiväin jälkeen ei ole kokoonkutsuttu; kumminkin olisi,
-lausui rehtori, perin toivottavaa, että Suomen kansalle useammin
-tarjottaisiin tilaisuus "edustajainsa kautta tärkeistä, maan yleisistä
-kysymyksistä, kuten lainsäädäntöä ja veroitusta koskevista, esittää
-toivomuksensa ja anomuksensa keisarilleen ja suuriruhtinaalleen", --
-mutta säätyjen päättämisoikeudesta hän ei puhunut.
-
-Mutta vielä harvinaisempaa oli sen puheen sisällys, joka juhlassa
-ruotsiksi pidettiin. Puhuja esitti vapaasti ja suoraan, vaikkakin
-pehmoisin lausein, ne toivomukset, joita Suomen kansan mielessä oli
-syntynyt ja joita siellä liikkui. Nämä kansan toiveet olivat lyhyesti
-mainiten seuraavat: että se vapaasti saisi kansallisuuttaan kehittää ja
-erityisesti vapaasti kehittää kieltään, jotta siitä vähitellen tulisi
-myöskin maan sivistyksen kieli; että se saisi loukkaamattomina
-säilyttää yhteiskuntamuotonsa ja lakinsa ja että siten toteutettaisiin
-myös yksi perustuslakien tärkeimpiä määräyksiä, nim. että maan
-säädyille valmistettaisiin tilaisuus perustuslakien mukaisessa
-järjestyksessä kokoontua valtiopäiville saadakseen harjoittaa
-oikeuttaan olla osallisena lainsäädäntöön ja veroitukseen; ja lopuksi
-vielä, että se saisi laajennetun paino-oikeuden voidakseen vapaasti
-lausua mielensä maan tilasta ja tarpeista. Voisihan kyllä, lausui
-puhuja, kokemus entisyydestä antaa aihetta epäilyksiin näiden
-toivomusten täyttymisestä, erittäinkin mikäli valtiopäiviin tulee,
-"mutta toiselta puolelta antavat useat, keisari Aleksanterin Venäjällä
-alullepanemat, mieluisasti hämmästyttävät toimenpiteet syytä siihen
-iloiseen uskoon, että kumminkin on mahdollista ja ajateltavissa, että
-valtiopäiväkutsumus voi meille riemuksemme saapua".
-
-Siten oli sana "valtiopäivät", jota ei ennen koskaan oltu saatu mainita
-maan sanomalehdissä eikä muussa kirjallisuudessa ja josta tuskin
-suullisestikaan oli muuten kuin kuiskaamalla puhuttu, se oli nyt
-virallisesti lausuttu yliopiston juhlatavalta. Se herätti sekä pelkoa
-että viehätystä. Muutamat hallitsevista arvelivat, että "kapinalippu"
-nyt oli yliopiston juhlasalissa pystytetty, toiset ääneti vapisivat,
-mutta valtiopäiväin toivo kävi tästä hetkestä yhteiseksi tunnussanaksi
-kaikille isänmaallismielisille kansalaisille; siihen kohdistuivat
-ajatukset ja pyrinnöt.
-
-Painotarkastajat epäilivät, saataisiinko juhlaohjelmaa ja puheita
-kirjakauppojen kautta levittää. Kenraalikuvernööri antoi kumminkin
-luvan niiden myömiseen. Mutta pian tuli katumus ja yläilmoista jyrähti
-tyytymättömyyden ukkonen rajusti sekä juhlapuhujia, yliopiston
-viranomaisia että painotarkastajia vastaan ja siitä oli seurauksena
-että painotarkastus kiristyi yhä entistä lujemmalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Moskovasta, kruunajaisista, palatessaan ryhtyi uusi kreivi,
-kenraalikuvernööri, nopeasti toimenpiteisiin toteuttaakseen
-keisari Aleksanterin, Helsingissä käydessään, senaatille antaman
-hallinto-ohjelman. Kolme suurta komiteaa asetettiin sitä varten: yksi
-tekemään ehdotusta uusien kulkuneuvojen aikaansaamisesta, ja siihen
-kreivi Berg itse rupesi puheenjohtajaksi, kutsuen jäseniksi
-vapaaherrat v. Haartman, Sackleen, Nordenstam, Munck, v. Kothen,
-insinööripäällikön översti K. Stjernvallin y.m.; -- toinen
-teollisuuden edistämistä varten, johon puheenjohtajaksi tuli
-(kenraalikuvernöörin johdon alaisena) rahavarainpäällikön apulainen A.
-L. Born ja jäseniksi kutsuttiin, paitsi teollisuusjohtokunnan jäseniä
-ja lääkintälaitoksen päätirehtööriä, kokonaista kaksitoista maan
-etevintä teollisuudenharjoittajaa ja ammattimiestä; -- sekä kolmas
-komitea laatimaan ehdotusta vuoriviljelyksen edistämisestä, johon tuli
-kuulumaan vuorilaitoksen ent. yli-intendentti Nordenskiöld sekä
-seitsemän maan suurimman rautatehtaan isäntää. Sen ohessa oli Suomen
-talousseura jo aikusemmin saanut toimekseen laatia mietinnön niistä
-toimenpiteistä, jotka lähinnä saattaisivat edistää maanviljelyksen ja
-maalaiselinkeinojen kehittymistä; seura pyysi siitä syystä lausuntoja
-jäseniltään maan kaikista osista sekä käsitteli sitten kysymyksiä
-pienemmissä komiteoissa.
-
-Mainitut suuret komiteat kokoontuivat Helsingissä marraskuulla ja
-joulukuulla 1856. Teollisuus- ja vuorilaitos-komiteain laajat
-mietinnöt, joissa oli useita vastalauseita, julaistiin painosta
-seuraavan vuoden kuluessa ja samoin talousseuran mietintö. Suuressa
-määrin nämä mietinnöt laajoissa piireissä herättivät yleishyvän
-harrastusta ja huomauttivat, kuinka kansalaisten yhteistoiminta oli
-välttämätön maan edistymiseksi niin toisessa kuin toisessakin
-suhteessa. Mutta minne päin taloudellisella alalla ajatukset
-kääntyivätkin, oli aina vastassa vanhentuneita mutta voimassaolevia
-lakeja, jotka ehkäisivät tervettä kehitystä ja joita säätyjen
-myötävaikutuksetta ei voitu muuttaa. Ensimmäinen ja viimeinen, mihin
-nämä komiteanmietinnöt johtivat, oli siis valtiopäiväin tarve.
-
-Kansakoululaitoksen järjestämisen suhteen, joka kysymys myöskin
-sisältyi keisarin ohjelmaan, oli heti pyydetty kaikkien
-tuomiokapitulien lausuntoja ja nämä lausunnot lähetti senaatti
-marraskuussa seurakuntiin lausunnon antamista varten. Ajatukset
-kiintyivät yhä enemmän tähän asiaan sen johdosta, että Suomen
-talousseura samoihin aikoihin oli julistanut kilpailun "pitäjänkoulujen
-aikaansaamista" koskevista kirjoituksista, jossa kilpailussa A. Meurman
-marraskuussa 1857 sai palkinnon. Mutta aivan korkealle eivät
-valitettavasti toiveet kansakouluista maassamme uskaltaneet lentää.
-Tarvittiin miestä, joka kauemman aikaa olisi oleskellut maamme
-ulkopuolella, jotta hän voisi opastaa hallintomiehet ja yleisön
-korkeammalta kannalta tätä asiaa katsomaan. Onneksi Uno Cygnaeuksen
-lausunto tuomiokapitulin mietinnöistä pääsi määrääväksi, kun julistus
-annettiin "Suomen kansanopetuksen järjestämistä koskevista
-perusteista", joka ilmestyi huhtikuussa 1858. Tämän julistuksen
-johdosta sai sitten Cygnaeus toimekseen ensiksi matkustelemalla
-maaseudulla ottaa selkoa kansansivistyksen silloisesta kannasta ja
-sitten muissa maissa laajentaa tietonsa näistä asioista, voidakseen
-antaa hallitukselle kertomuksen ja mietinnön asiasta. Siten saatiin
-Suomen kansakoulu ohjatuksi sille kauniille tielle, jota se sitten
-tasaisin askelin niin voitokkaasti on kulkenut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rautatiekysymys ratkaistiin ilman että mitään komiteanmietintöä saapui
-yleisön nähtäväksi. Tutkimusten nojalla, joita oli tehty jo 1849. oli
-1851 olemassa suunnitelma ja kustannusarvio rautatien rakentamisesta
-Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Tämän suunnitelman nyt komitea ja
-senaatti, kumminkin melkoisilla muutoksilla, hyväksyi, joten se jo
-helmikuun alussa 1857 voitiin lähettää Pietariin, jossa se maalisk. 4
-p. tuli lopullisesti vahvistetuksi. Rautatietöitä johtamaan asetettiin
-sitten heti johtokunta, johon tulivat senaatin jäsenet kenraali
-Nordenstam ja R. Trapp, översti K. Stjernvall, sekä ylitirehtöörit
-C. V. Gyldén ja J. A. von Born; itse toimeenpano uskottiin översti
-Stjernvallille. Kun kaikki järjestämistyöt olivat suoritetut saattoivat
-varsinaiset työt Suomen ensimmäisellä rautatielinjalla alkaa keväillä
-1858.
-
-Juuri rautatiekysymystä esitettäessä senaatissa jouluk. 27 p:nä 1856
-antoi vphra v. Haartman aikoinaan kuuluisan "sanelunsa" pöytäkirjaan.
-Tässä sanelussa, jota painettiin 50 kappaletta ja "yksityisesti"
-jaettiin eräille ylhäisille henkilöille, loi rahavarainpäällikkö
-silmäyksen taaksepäin niihin 16:teen vuoteen, joiden kuluessa hän
-oli hoitanut maan raha-asioita, sekä katsauksen maan silloisiin
-raha-asioihin. Syynä näihin katsauksiin oli varmaankin se loukkaava ja
-vaarallinen epäluottamus hallitusta kohtaan, joka hänen mielestään oli
-julkilausuttu yliopiston kruunausjuhlassa, jossa puhujat olivat
-viitanneet kansan itseveroitusoikeuteen ja hallituksen velvollisuuteen
-esittää valtion tila säätyjen valiokunnalle. Näihin määräyksiin
-viittaaminen oli hänen mielestään nojautumista "jo aikoja sitten
-kadonneisiin ja entisen vallan aikana kumottuihin oikeusperusteihin";
-säätykokouksen toiveet piti hän "kuvitteluina, joilla on haaveilujen
-varmat tuntomerkit". Hänen oman esityksensä mukaan ei varojenhoidossa
-ollut moitteen sijaa, rahallinen asema oli niin hyvä kuin saattoi olla.
-Mutta se katsaus, jonka valtiovaranpäällikkö lauselmassaan oli antanut,
-ei näyttänytkään aivan luotettavalta ja vähän sen jälkeen (elokuussa
-1857) asetettiin komitea laatimaan tarkkaa katsausta rahavarain tilaan
-vuosilta 1853-57. Tämän komitean johtava mies oli kuvernööri Fab.
-Langenskiöld, joka nyt pitkin askelin rupesi astumaan tietään eteenpäin
-valtiomiehen uralla; toiset jäsenet olivat senaattorit Rob. Trapp ja P.
-Peterson. Ja tämän komitean salassapidettyjen töiden suoranaisempi tai
-välillisempi seuraus oli, että vphra v. Haartman huhtik. 29 p. 1858
-erosi viroistaan senaatissa ja siten päätti pitkän ja Suomelle tärkeän
-virkamiesuransa, sekä että finanssitoimituskunnan päällikönvirka
-uskottiin muutamia kuukausia aikusemmin senaattiin kutsutulle
-Langenskiöldille, v. Haartmannin seuraajaksi talousosaston
-varapuheenjohtajana tuli kenraali Nordenstam.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaupan ja teollisuuden avustamisen sodan vaurioiden jälkeen näkyy
-kenraalikuvernööri ottaneen oikein yksityisen ja suoranaisen
-huolenpitonsa esineeksi. Mitään komiteaa ei asiaa varten asetettu;
-suoranaista kirjeenvaihtoa lienee ollut olemassa kreivi Bergin ja
-etevimpäin, maan eri osissa sijaitsevain kauppahuoneiden välillä.
-Moniin toimenpiteisiin ryhdyttiinkin kiireesti; tullivapautuksia
-ja muita helpoituksia sekä melkoisia lainoja myönnettiin
-laivanrakentamisen edistämiseksi. Erityisesti kenraalikuvernööri
-harrasti yhtiön perustamista, joka toimeenpanisi höyrylaivaliikkeen
-rannikkoa pitkin Pohjanmaan satamista Pietariin. Hän hankki sitä varten
-Venäjän valtionvaroista jonkunlaiseksi korvaukseksi niistä suurista
-summista, joita Suomi puolestaan oli sodan aikana meripuolustuksen
-hyväksi uhrannut (rakentamalla höyryfregatin, höyrykorvetin ja 40
-tykkivenhettä) 200,000 ruplan suuruisen määrärahan, annettavaksi
-korottomana lainana mainitulle yhtiölle. Tällä apurahalla saatiin
-"Pohjanmaan höyrylaivayhtiö, kreivi Bergin perustama" (kuten sitä
-kutsuttiin) toimeen, ja sen ensimmäiset laivat "Österbotten" ja "Suomi"
-alottivat kulkuvuoronsa Pohjanmaan kaupunkien ja Pietarin välillä,
-edellinen syksyllä 1857 ja jälkimmäinen kesällä 1858. Yhtiön kolmas
-laiva "Grefve Berg" sai omituista kyllä aluksi toimekseen välittää
-liikettä Pietarin, Räävelin ja Riian välillä. -- Muutamia kuukausia
-myöhemmin syntyi myöskin "Etelä-Suomen Höyrylaivayhtiö" välittämään
-liikettä Helsingin ja Pietarin sekä Helsingin ja Lyypekin välillä. Tämä
-yhtiö sai korottomaksi lainaksi neljännen osan tuosta venäläisestä
-valtioavusta; kaksi yhtiön laivaa "Aleksander" ja "Nikolai" alkoi
-toimintansa vuonna 1858.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ruotuväki, joka sodan aikana tulisessa kiireessä oli muodostettu, vaati
-rauhan palattua perinpohjaista järjestämistä. Sitä varten asetettiin
-lopulla vuotta 1856 vielä suuri. 14-henkinen komitea, kenraali
-Nordenstam puheenjohtajana. Komitean ehdotusten mukaan pienennettiin
-julistuskirjalla jouluk. 30 p:ltä 1857 pataljoonain miesluku rauhan
-aikana 320 mieheksi ja ruotukustannusten sekä joukkojen sijoituksen
-yleinen tasoitus päätettiin toimeenpanna senjälkeen kuin kussakin
-läänissä oli ruotuvelvollisten kesken saatu pidetyksi neuvotteluja ja
-tehdyksi sopimuksia. Niissä kokouksissa, joita kaikkien pitäjäin
-valtuutetut tämän johdosta keväillä 1858 pitivät läänien
-pääkaupungeissa, tuli ruotuväen tarkastajan vphra Cas. v. Kothenin olla
-saapuvilla ja hänen oli senjälkeen määrättävä, kuinka ruotujen oli
-asetettava sotamiehiä, sekä toimeenpantava lopullinen jaoitus. Mutta
-tässä kohden menetteli vphra v. Kothen välittämättä kuntain asiamiesten
-toivomuksista ja niin itsevaltaisesti, että tyytymättömyyttä ja
-suuttumusta syntyi joka taholla. Maanomistajain valitukset otettiinkin
-huomioon ja kenraalikuvernööri sai toimekseen yhdessä senaatin kanssa
-tarkastaa v. Kothenin ruotujakoa sekä, senjälkeen kuin ruotuvelvolliset
-vielä olivat saaneet esittää toivomuksensa, laatia koko jako ihan
-uudelleen. Uusia lääninkokouksia pidettiin sen johdosta joulukuussa
-1858; keskustelu niissä oli niin vilkasta ja vakavaa, että niitä jo
-sanottiin "valtiopäiviksi". Erittäin huomattava oli uusmaalaisten
-kokous Helsingissä, jossa m.m. kreivi C. M. Creutz osoittautui eteväksi
-johtajaksi. Tähän kokoukseen oltiin yleensä tyytyväisiä; kreivi Bergin
-onnistui esiintyä siellä vaikeuksia poistavana korkeampana mahtina ja
-hän lopetti kokouksen jouluk. 20 p. päivällisillä, joissa molemmin
-puolin lausuttiin kohteliaisuuksia.
-
-Mutta vphra v. Kothen oli näiden sotilaskysymysten kautta joksikin
-ajaksi katkaissut uransa. Jo lokakuussa 1858 oli hän terveytensä
-hoitamista varten saanut yhdeksän kuukauden virkavapauden; huhtikuussa
-1859 hänet vapautettiin tarkastajatoimestaan ja heinäkuussa samana
-vuonna senaattorintoimestaan ja sotilastoimituskunnan (joka v. 1858 oli
-uudelleen perustettu) päällikkyydestä. Hän sai nyt vastaseksi raivata
-itselleen uuden uran Venäjällä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elämää ja toimeliaisuutta, uusia ajatuksia ja uusia hankkeita virisi
-siten kaikilla mahdollisilla tahoilla. Kreivi Berg oli pitänyt Suomen
-kansaa nukkuvana kansana ja itseään sen herättäjänä. Mutta hän vaati,
-että kaikkien tuumain ja toimien tuli mennä hänen tahtomaansa suuntaan;
-jokainen itsenäisyyden ilmaus oli tukahdutettava. Painotarkastusta yhä
-kiristettiin. Varsinkin senjälkeen kuin nuo akateemiset kruunauspuheet
-julaistiin, näkyivät viranomaiset kammoneen yhä lisääntyviä
-painotuotteita. Niin kiellettiin esim. lopulla vuotta 1856 ilmestyväksi
-aijotun lehden "Dagenin" näytenumeron ulosantaminen; sille olivat G.
-Ehrström, K. Collan ja C. G. Estlander ilmoittautuneet toimittajiksi.
-Senssuurikomitea oli kieltänyt tältä numerolta luvan; tehdyn valituksen
-johdosta senssuuriylihallitus kumosi tämän kiellon ja painolupa
-annettiin, vaan siitä huolimatta kielsi kenraalikuvernööri, senjälkeen
-kuin lehti jo oli painettu, sen levittämisen. Kun näytenumeron kanssa
-siten kuukauden ajan oli rettelöitty, luopui toimitus koko
-lehtihommastaan.[43] Tämän johdosta syntyi riita
-senssuuriylihallituksen, jonka puheenjohtaja oli varakansleri Munck ja
-jonka asetusten mukaan olisi tullut asia lopullisesti ratkaista, ja
-kenraalikuvernöörin välillä; se riita päättyi niin, että painoasetus
-keis. kirjeellä maalisk. 23 p:ltä 1857 muutettiin sillä tavalla, että
-ylin ratkaisuvalta sanomalehtiä ja aikakauskirjoja koskevissa asioissa
-siirtyi senssuuriylihallitukselta kenraalikuvernöörille. Siten oli laki
-jättänyt sanomalehdet viimemainitun mielivallan alaisiksi. Ja
-mielivalta rupesikin rehoittamaan joka taholla. Joutuipa Topeliuskin
-nyt Hels. Tidningarein toimittajana kerran toisensa perästä korkeimman
-senssuurivallan uhkaavain salamain esineeksi. Niinpä sai hän
-korkeimpain vihat herätetyksi pienellä runollaan "Keväälle", joka
-ilmestyi hänen lehdessään huhtik. 29 p:nä 1857. Runoilija lauloi siinä
-niistä kauniista toiveista, joita kevät ensiksi oli antanut mutta jotka
-sitten pettivät. Tästä runosta oltiin löytävinään selviä valtiollisia
-viittauksia. Helsingissä herätti varsinkin suurta melua se, kun kreivi
-Armfelt Pietarista kirjoitti Topeliukselle ja muistutti häntä siitä,
-ettei hän ylimääräisenä professorina ollut niin kovinkaan lujassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ajan merkkitapauksiin kuului pari maan hallintovirastojen
-järjestämisessä tapahtunutta tärkeää muutosta. Julistuskirjan
-kautta huhtik. 8 p:ltä 1857 perustettiin taas Pietariin
-valtiosihteerinvirastoon pysyvä komitea Suomen asioita varten. Tämä
-toimenpide herätti aluksi Suomessa paljokin epäluuloja; peljättiin,
-että tuolla komitealla ehkä tarkoitettiin jossakin määrin korvata
-Suomen edustuslaitosta. Tuuma lienee kumminkin lähtenyt ainoastaan
-siitä, että ministerivaltiosihteeri tahtoi vahvistaa asemaansa muiden
-vaikutuksia vastaan sen kautta että hänellä aina oli rinnallaan
-muutamia tietorikkaita ja maan lainsäädäntöön sekä hallintoon
-perehtyneitä miehiä. -- Samanlaisella epäluulolla vastaanotettiin
-marrask. 28 p. samana vuonna ilmestynyt kirjelmä, joka määräsi, että
-senaatin varapuheenjohtajat ja jäsenet, joiden palkkoja nyt
-korotettiin, eivät enää jäisi entisten vakinaisten virkainsa
-haltijoiksi, vaan että heitä vastaisuudessa oli kutsuttava
-senaattoreiksi jommoisina heillä olisi eläkeoikeus. Epäilyksiä tässä
-kohden herätti se seikka, että tämän muutoksen katsottiin tekevän
-senaatin jäsenet entistä riippuvaisemmiksi niistä paikoista, joihin
-heidät kolme vuotta aikasemmin oli kutsuttu. Mieliala rauhoittui
-kumminkin vähitellen niin toisen kuin toisenkin toimenpiteen suhteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopistossa oli "uuden ajan" sarastus herättänyt sen verran rohkeutta
-että jo syksyllä 1856 ruvettiin valmistamaan ehdotusta v:n 1852
-asetusten muuttamiseksi melkoisessa määrin. Seuraavana kevännä sai
-konsistorio valmiiksi ehdotuksensa, jonka mukaan filosoofinen
-tiedekunta taas oli perustettava. Varakansleri vphra Munck matkusti
-prof. Fredr. Cygnaeuksen seuraamana Pietariin hankkimaan vahvistusta
-uudelle ehdotukselle. Mutta se toivo petti. Niin pitkälle eivät olot
-olleet kehittyneet, että filosofian nimeä olisi voitu sietää.[44]
-Ainoa, mikä konsistorion ehdotuksen kautta saavutettiin, oli
-kolme uutta professorinvirkaa, yksi lainopillisessa ja kaksi
-lääketieteellisessä tiedekunnassa.
-
-Samana kevännä 1857 oli taas suuria juhlapäiviä yliopistossa.
-Vihkiäiset olivat pidettävät jumaluusopillisessa ja ensi kerran uudessa
-historiallis-kielitieteellisissä ja fyysillis-matemaattisissa
-tiedekunnissa ja samassa yhteydessä oli vietettävä "juhla kristinuskon
-tuomisen johdosta Suomeen 700 vuotta sitten". Riemujuhla vietettiin
-toukok. 27 p.; puheen suomeksi piti prof. Geitlin (kolmannen kerran nyt
-suomea kuultiin juhla-lavalta) ja ruotsiksi profes. Granfelt.
-Jumaluusopilliset vihkiäiset vietettiin seuraavana päivänä (toukok. 28
-p.) ja ne kävivät erittäin juhlallisiksi sen kautta, että tiedekunnan
-promoottori, Lille, sai painaa kunniatohtorin hatun J. L. Runebergin
-päähän.[45] Senjälkeen tapahtuivat 29 p. hist.-kielitieteelliset ja
-fys.-matemaattiset vihkiäiset, jotka suoritettiin aivan perättäin,
-vaikka oli eri vihkijät.
-
-Nämä vihkimisjuhlat kävivät tavallista muistettavammiksi sen johdosta,
-että vieraita Ruotsin yliopistoista silloin kävi täällä. Siinä
-kauniissa juhlassa, jonka ylioppilaskunta edellisenä syksynä, lokak. 7
-p., oli viettänyt J. V. Snellmannille hänen professoriksinimityksensä
-johdosta,[46] oli jo voitu esittää lämpönen malja skandinaavisten
-yliopistojen nuorisolle ja nyt olivat nuoret maisterit rohenneet,
-varakanslerin tieten, kutsua promotsioonijuhliin akateemisia veljiä
-Upsalasta, Tätä kutsumusta olikin noudatettu; Helsinkiin saapui viisi
-Upsalan ylioppilaskunnan edustajaa ja sattumalta niiden mukana prof.
-A. Nyblaeus Lundista. Ensi kerran näin Suomen ylioppilaiden oli
-sallittu vastaanottaa veljesvieraita Ruotsista ja ilo siitä oli suuri.
-Vieraiden kunniaksi pantiin noina viitenä päivänä toimeen joukko
-juhlallisuuksia, joissa pidettiin sydämmellisiä tervehdyspuheita ja
-rajaton määrä maljoja esitettiin. Mutta tätä riemua ei kaikilta
-tahoilta suopein silmin katsottu ja Suomi sai kalliit sakkorahat siitä
-ilosta maksaa.
-
-Eräässä jäähyväisjuhlassa, joka toukok. 30 p. seurahuoneella vietettiin
-ruotsalaisille vieraille, esiintyi puhujana myöskin Adolf Nordenskiöld,
-joka vihkiäisissä oli yhtaikaa saanut maisterinseppeleen (primuksena)
-ja tohtorinhatun. Hän esitti, lyhyesti sanoen, "maljan menneille
-päiville ja -- jälelläoleville toiveille". Puheesta kuvastui, niin on
-hän itse kertonut, "juhlassa vallinnut mieliala, ehkä oli se vähän
-tarkkapiirteisempi kuin muiden". Myrskyävällä riemulla sitä puhetta
-kuunneltiin. Mutta muutamat läsnäolevat pitivät puhetta liian rajuna ja
-Fredr. Cygnaeus katsoi asiakseen jossakin määrin jäähdyttää tuota liian
-kiihtynyttä mielialaa. Hän nousi senvuoksi ja piti puheen, jossa hän
-otti vastustaakseen eräässä (Carlén'in kirjoittamassa) tilapäärunossa
-Ruotsissa lausuttuja sanoja "orjuuden kultaisesta pesästä", ja muita
-samanlaisia ruotsalaiselta taholta tehtyjä kuvauksia Suomen nykyisestä
-asemasta. Tällainen kansainvälinen polemiikki, vaikka se ilmenikin
-Cygnaeuksen jalossa ja kauniissa puheessa, vaikutti kuohuvaan
-nuorukaisinnostukseen kuin kauhallinen jääkylmää vettä; useimmat
-läsnäolevat lienevät äänekkäästi osoittaneet tyytymättömyyttään.
-Nordenskiöld nousi puhujalavalle, jossa Cygnaeus vielä seisoi, ja
-huusi: "Hän ei puhu meidän puolestamme".
-
-Tämä ikävä kohtaus herätti tietysti suurta melua ei ainoastaan
-juhlasalissa vaan sen ulkopuolellakin. Jo seuraavana päivänä oli kreivi
-Berg puuttunut asiaan. Hänelle, jossa oli vastenmielisyyttä
-ruotsalaisuutta kohtaan, oli tilaisuus tervetullut; erittäinkin oli
-hänelle mieluista taas tavata "vanha tuttavansa" Nordenskiöld, josta
-hän jo Töölö-jutun jälkeen oli (Philippaeuksen mukaan) sanonut, että
-hänen tekisi mieli antaa sen miehen "roikkua yliopistorakennuksen
-ulkopuolella". Kreivi kutsui heti rehtori Reinin puheilleen ja käski
-hänen ottaa tarkka selko asiasta. Nordenskiöld antoi kirjoitetun
-puheensa Reinille, joka ei pitänyt puhetta erittäin vaarallisena ja
-luuli, että kenraalikuvernööri olisi helposti lepytettävissä. Mutta
-kreivi Berg luki puheen omalla tavallaan, oli löytävinään siitä melkein
-maankavallusta ja majesteetinrikosta ja ryhtyi toimiin rangaistakseen
-tuon rikoksen. "Minä kyllästyin koko meluun -- kertoo Nordenskiöld itse
--- ja läksin maalle Frugårdiin, jonne parin päivän perästä minulle
-saapui tervehdys muutamalta suomalaiselta, Bergille hyvin läheiseltä
-mieheltä, että minun joko heti tulisi matkustaa ulkomaille taikka
-selittää koko jutun johtuvan väärinkäsityksestä. Valitsin edellisen
-vaihtopuolen ja matkustin Ruotsiin passilla, jonka jo kuukausia
-aikasemmin olin ottanut. Vähää myöhemmin saapui kanslerinkirje
-Pietarista, jonka mukaan minulta kuuluu riistetyn, -- ei se stipendio,
-joka minulla oli, vaan eräs toinen, jota en ollut koskaan nauttinut ja
-minut selitettiin mahdottomaksi koskaan saamaan virkaa yliopistossa.
-Täyttä jäljennöstä tästä kirjeestä en ole koskaan saanut, vaikka
-monasti olen pyytänyt, arvattavasti siksi, että koko tuomio oli
-ennenaikainen eikä ehkä aivan laillinenkaan." Siten menetti Suomi Adolf
-Nordenskiöldin. Se muisto vuoden 1857 promotsioonijuhlallisuuksista on
-lähtemätön.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kristinuskon maahantuonnin 700-vuotista riemujuhlaa vietettiin kaikissa
-maan kirkoissa vähän myöhemmin kuin yliopistossa, sunnuntaina kesäk. 18
-p:nä samana vuonna. Muistoraha lyötiin tämän merkkipäivän johdosta. Ja
-Runebergin ruotsinkielinen virsikirjan ehdotus ilmestyi samana päivänä
-painosta.
-
-Tämän virsikirjan johdosta, jonka Runeberg nyt maalleen lahjoitti,
-ryhdyttiin kokoamaan kansalaislahjaa runoilijalle. Pantiin toimeen 25
-hopearuplan osakkaiden keruu, jotta siten kertyneellä pääomalla
-ostettaisiin tuo virsikirja. Merkityksi saatiin 18,000 hopearuplaa,
-joka summa toukok. 22 p:nä 1858 Helsingissä voitiin Runebergille antaa.
-
-Tätä lahjaa ei ollut tarvis salassa kerätä niinkuin oli laita toisen
-kansalaislahjan, joka aikusemmin oli runoilijalle annettu. Tarkoitan
-sitä kallista taiteellista hopeakannua, jonka "Suomen armeijan
-sotavanhukset ja heidän jälkeläisensä" kesäk. 8 p. 1854 hänelle
-lahjoittivat, jotta se, kuten lahjoitettaessa lausuttiin, "kauan
-Runebergin huostassa säilyttyään siirtyisi hänen suvulleen isältä
-pojalle, miespolvesta miespolveen, ollakseen aikojen halki säilyvänä
-historiallisena muistona ja sen syvän kunnioituksen ja kiitollisuuden
-osoituksena, jota Suomen armeija tuntee Johan Ludvig Runebergia
-kohtaan". Ensi ajatus tämän kunnialahjan antamisesta Vänrikki Stoolin
-Tarinain johdosta lienee syntynyt aikoinaan hyvin tunnetun,
-Runeberginkin laulaman överstiluutnantti Grigori Tigerstedtin mielessä
-ja ensi luonnoksen kannua varten piirsi toinen sotavanhus, översti
-C. L. Jegerschiöld. Nämä molemmat myöskin johtivat varojen keräystä
-tähän tarkoitukseen. Tuo keräys pantiin toimeen Suomen sekä entisen
-että myöhemmän armeijan jäsenten ja heidän jälkeläistensä keskuudessa
-vapaaehtoisten lahjain muodossa ja se oli siis hyvin varovaisesti ja
-hiljaisesti suoritettava. Saatiin kumminkin kokoon 1,100 hopearuplaa,
-joilla kannu teetettiin. Ja aivan yksityisesti jätti sitten
-edellämainittuna päivänä tämän kauniin lahjan Porvoossa runoilijalle
-lähetystö, jota johti översti Jegerschiöld. Turhaan etsii
-hiiskaustakaan tästä kunnianosoituksesta sen ajan sanomalehdistöstä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edelläkerrottu promotsioonijuhlissa sattunut tapaus sekä siihen
-liittyvät seikat antoivat tietysti paljo puheenaihetta. Meidän omissa
-sanomalehdissä ei niistä asioista voitu kuin yhdeltä puolen puhua.
-Mutta mitä kotona ei voitu sanoa, se pyrki julkisuuteen Ruotsin
-sanomalehdistössä. Nuorten mielet olivat liian katkerasti ja jyrkästi
-kääntyneet Cygnaeusta vastaan hänen esiintymisensä johdosta tuossa
-seurauksiltaan turmiollisessa tilaisuudessa. Mutta Snellman antoi sen
-sijaan, puolustaessaan Litteraturbladetissa Cygnaeusta, ukkosensa
-jyristä tuota hurjastelevaa nuorisoa vastaan.
-
-Vielä keväillä 1858 palasi Snellman tähän aineeseen eräässä
-kirjoituksessa "Suomalaisten siirtymisestä Ruotsiin". Tuossa
-kirjoituksessa oli monta jaloa ajatusta ja kieltämätöntä totuutta;
-mutta Snellman tahtoi kirjoittaa kerrassaan voiman-artikkelin, jonka
-kautta hän halusi perin pohjin murskata kaikki ne, jotka eivät
-napisematta oloihin tyytyneet, olivatpa ne millaiset tahansa, taikka
-jotka eivät malttaneet olla päästämättä tuota tyytymättömyyttään
-ilmoille ulkopuolella maan rajojen. Koko sillä kirjoitustapansa
-valtavalla voimalla, jota hän hallitsi, tuomitsi hän senvuoksi ei
-ainoastaan kaikki ne, joita hän piti "Suomalaisten Ruotsiin
-siirtymisen" varsinaisina edustajina, v. Qvantenin, Wetterhoffin y.m.,
-mutta myöskin kotoiset vastustajansa, n.s. "verettömät" -- joukko
-nuoria miehiä, joista sittemmin kuitenkin on kasvanut useita maan
-parhaita tieteellisiä ja kirjallisia kykyjä. Vaan eipä siinä kyllin:
-Snellman langetti tuomion myöskin J. J. Nordströmistä, -- vanhasta
-vastustajastaan. Hänestä hän lausui m.m., että maalle hänen
-siirtymisensä kautta kyllä oli tapahtunut suuri vahinko, "mutta olisi
-kumminkin liikaa, jos Suomi vaikeroisi niiden menettämistä, jotka eivät
-pidä Suomen menettämistä minään vahinkona"; ja vielä, että Nordström
-"itse ei ole katsonut olevansa mitään velkaa sille maalle, joka hänet
-on nähnyt syntyvän ja häntä on käsillään kantanut: hän on sen kautta
-pyyhkässyt pois vaatimukset myöskin syntymämaansa puolelta"; hän on,
-siirryttyään Ruotsiin, ollut "Suomelle kuollut" j.n.e. Sellaiset
-lauseet Nordströmistä vaativat oikaisemista. Snellmannia vastaan
-monelta taholta pantiinkin vastalauseita. Yksin Runebergkin, jonka ei
-muuten ollut koskaan tapana puuttua näihin kahakoihin, kirjoitti,
-samoinkuin monet muut Nordströmin lähimmät ystävät, (N. A. Gyldén,
-B. O. Lille, F. L. Schauman) vakavan vastalauseen loukatun
-puolustukseksi ja se annettiin Litteraturbladettiin. Snellman koetti
-kyllä laajasti selittää ja puolustaa sanojaan, vaan niitä ei voitu
-tarpeeksi puolustaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pyrinnöt suomenkielen viljelemiseksi ja sen oikeuksien puolustamiseksi
-kulkivat niinä kahtena vuotena, joiden merkkitapauksia nyt kerron,
-varmaa tietään eteenpäin. Nuorempi sukupolvi niihin yhä enemmän
-liittyi. Mitään sanottavampia kirjallisia tuotteita ei ole näiltä
-ajoilta kumminkaan muistoon merkittävänä. Vuoden 1850 kuuluisa
-senssuurimääräyshän yhä vielä (aina vuoteen 1860 asti) oli voimassa,
-ainakin näennäisesti. Kreivi Berg oli kumminkin, kuten mainittu,
-olevinaan suomenkielelle suosiollinen ja jokunen toimenpide tämän
-kielen hyväksi pantiinkin hallituksen toimesta vireille. Ennen on jo
-mainittu suomenkielen kääntäjäin asettamisesta lääninhallituksiin
-samoinkuin suomenkielisen virallisen lehden perustamisesta. Tärkeämpää
-oli, että syksyllä 1857 päätettiin perustaa Jyväskylään korkeampi
-alkeiskoulu, jossa suomenkielen aluksi osittaisesti ja sitten yksinomaa
-tuli olla opetuskielenä. Tämä koulu saatiinkin käyntiin syyslukukauden
-alusta 1858 ja siten oli suomenkieli alkanut vaikutuksensa korkeamman
-opetuksen alalla. Samana vuonna 1858 määrättiin, että pitäjänkokousten
-pöytäkirjat olivat laadittavat suomeksi niissä seurakunnissa,
-joissa jumalanpalvelus pidettiin pääasiallisesti suomeksi.
-Yliopistossakin tehtiin samana vuonna, asetuksia muuttamalla,
-suomenkielelle se myönnytys, että väitöskirjoja saataisiin kirjoittaa
-latinaksi, ruotsiksi tai suomeksi.[47] -- Esimerkkinä suuremmasta
-hyväntahtoisuudesta suomenkieltä ja suomenkielistä kirjallisuutta
-kohtaan on mainittava, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
-maaliskuussa 1858 sai 300 hopearuplan vuotuisen apurahan keisarin
-käsikassasta sekä että seuran uudestalaaditut säännöt (joista myös
-edellä on ollut puhetta) toukokuussa s.v. saivat korkeimman
-vahvistuksen.
-
-Kirjallisuus ei ruotsiksi enemmän kuin suomeksikaan heti sodan
-jälkeisinä vuosina sanottavasti vilkastunut. Kirjapainoilla oli sangen
-vähän työtä. Sanomalehdistö oli, kuten jo mainittu, miltei kovemmissa
-kahleissa kuin koskaan ennen. Tämän sanomalehdistön ruotsinkielistä
-osaa edustivat Finl. Allmänna Tidning, Hels. Tidningar,
-Litteraturbladet, Turun molemmat lehdet -- Åbo Tidningareissa näihin
-aikoihin G. Z. Forsman ja A. Meurman suorittivat harjoituskokeitaan
-sanomalehtikirjailijoina -- ja 1855 syntynyt sanomalehti "Viborg",
-jossa O. Qvist muutamain vuosien kuluessa, uutterasti taistellen
-raivoisaa senssuuria vastaan, vakavasti koetti ylläpitää
-edistysrientoja varsinkin taloudellisilla aloilla ja teollisuudessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sananen kaunotaiteistakin. Maalaustaidetta edustivat näinä vuosina,
-niinkuin ennen, täällä Helsingissä melkein ainoina M. v. Wright ja
-Godenhjelm. Turussa hoiti R. V. Ekman sivellintään monipuolisesti ja
-reippaasti; syrjäisestä Haminalahdestaan lähetti Ferd. v. Wright
-maailmalle kauniit lintunsa. Ulkomailla, Düsseldorffissa, kehittyi
-Werner Holmberg jo eteväksi taiteilijaksi; hänen neronsa näytti
-takaavan, että maalaustaiteella Suomessa on suuri tulevaisuus.
-Düsseldorffissa oli samoihin aikoihin myöskin maalari E. J. Löfgren
-tullut hyvin huomatuksi; hän muutti kesällä 1858 työpajansa Helsinkiin,
-jonne hän, tuo omituinen mies, sittemmin jäi elämään. -- Suomen
-kuvanveistotaide voi laskea syntysanansa vuodesta 1856, jolloin
-ruotsalainen Carl Sjöstrand marraskuussa Tukholmasta muutti Helsinkiin.
-Fr. Cygnaeus häntä oli kehoittanut valitsemaan Suomen itselleen
-toiminta-alaksi; Kalevalataruihin oli E. v. Qvanten jo ennen hänet
-tutustuttanut. Täällä häntä kohdeltiin lämpösellä ystävyydellä, jonka
-hän henkilönä ja taiteilijana hyvin ansaitsikin: heti sai hän
-toimekseen laatia luonnoksen aijottua Porthanin patsasta varten: samoin
-tilattiin häneltä Kullervo-kuva ja muita Kalevalan henkilöitä,
-Porthanin, Caloniuksen, Lönnrotin ja Runebergin rintakuvat, y.m.
-Sitenpä saattoi kuvanveistotaide, Sjöströmin itsensä ja parin hänen
-alottelevan nuoren oppilaansa (niiden joukossa Walter Runeberg)
-edustamana, ensi kerran esiintyä taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä 1857
-ja on se taidelaji senjälkeen osaltaan kylläkin tuottanut kunniaa
-maallemme.
-
-Säveltaiteen alalla ei Helsingissä enää sodan jälkeen ollut niin suuria
-nautintoja tarjolla kuin aikuisemmin oli ollut. Ulrikaporin loistava
-kylpy- ja terveysvesi-elämän oli sota keskeyttänyt: rikkaat
-pietarilaiset olivat oppineet etsimään kesähuvituksiaan ja
-terveydenhoitoaan muualta ja ne ensi luokan säveltaiteilijat, joita he
-olivat tänne houkutelleet, eivät enää Suomea muistaneet. Harvoin tänne
-enää saapui joku ulkomaalainen konsertinantaja, joka suuremmassa määrin
-kykeni yleisöä viehättämään. Mutta kesällä 1856 saapui Helsinkiin
-sentään taas saksalainen oopperaseurue J. Schramekin johdolla, joka
-täällä kolmen kuukauden ajan esitti eteviä oopperoita; hänellä oli
-etevä laulajatar, rva Hoffmann-Mejeranovskaja joukossaan ja tämä
-niitti primadonnana myrskyävää suosiota. Ja vielä seuraavana
-kesänä 1857 antoi tireht. F. Thomé seurueineen saksankielisiä
-oopperanäytäntöjä, joilla kumminkaan ei ollut niin suurta menestystä ja
-jotka puolentoista kuukauden perästä olivat keskeytettävät. Mutta
-siihen päättyivätkin ainaiseksi saksalaisten oopperaseurueiden ajat
-Suomessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helsingin vanhassa teaatteritalossa, -- jota sotavuosina oli käytetty
-majoituskasarmina -- oli talvikausina 1856-57 ja 1857-58 hra Oscar
-Andersson ruotsalaisen seurueen johtajana koettanut tyydyttää yleisön
-näytelmätaiteen tarpeita. Uuden teaatteritalon tuumat olivat jo alussa
-vuotta 1854 ehtineet niin pitkälle, että alustavat piirustukset olivat
-laaditut (arkkit. G. Th. Chiewitz) ja osakekeruu pantu alulle, kun
-sota keskeytti kaikki. Mutta tuskin oli rauha tehty, ennenkuin
-teaatteritalotuumat uudelleen pantiin vireille. Jo huhtikuussa 1856
-pidettiin kokous tätä tarkoitusta varten, osakkeenkeruuta jatkettiin
-innolla, saatiin lupeeseen 15,000 hopearuplan valtionapu ja marrask. 8
-p. s.v. saattoi uusi teaatteritaloyhtiö varsinaisesti muodostua.
-Chiewitzin nyt lopullisesti valmistamat piirustukset hyväksyi yhtiö
-sittenkuin niihin erinäisiä muutoksia oli tehty, lopullisesti
-kesäkuussa 1857; kustannusarvio nousi 66,550 hopearuplaan. Mutta vielä
-kerran piirustukset olivat, erinäisten vahvistettaessa määrättyjen
-muutosten vuoksi, uudelleen laadittavat ja ne voitiin siis lopullisesti
-hyväksyä vasta joulukuussa 1857. Ja vasta keväillä 1858 voitiin ryhtyä
-kaivamaan perustuksia uutta teaatteria varten.
-
-Teaatteritalo ja samoihin aikoihin alullepantu ritarihuone, sekin
-Chiewitzin piirustusten mukainen, ynnä pari yksityisrakennusta olivat
-tähän aikaan ainoat, jotka olivat rakenteella Helsingissä.
-Helsinkiläistemme mielissä oli vielä sodan kammoa jonkunverran jälellä
-ja se saattoi heidät muistamaan, kuinka katoavaa maallinen tavara on ja
-varsinkin varomaan rakennusyrityksiä. Kaupungin väkiluku lisääntyi
-kumminkin vahvasti heti sodan päätyttyä; v. 1856 ilmoitettiin
-virallisesti lisäyksen luterilaisessa seurakunnassa tehneen 886 henkeä,
-1856 839 henkeä. Ja luonnollinen seuraus oli tästä melkoinen asuntojen
-puute, -- siitä yksin sanomalehdissäkin saatiin valittaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen puhunut kotimaan tapahtumista ja pyrinnöistä niiden kahden vuoden
-ajalta, joina olin matkoilla.
-
-Palatessani kotiin toukokuun lopulla 1858 tapasin täällä äsken
-heränneen liikkeen, joka yhtäkkiä oli mahtavasti vallannut mielet,
-nuorten ja vanhain, sekä Helsingissä että myöskin maaseudulla. Eihän
-tätä kysymystä voitu miksikään maan elinkysymykseksi sanoa, mutta se
-koski maan toivoa, opiskelevaa nuorisoa, ja se oli jalo ja
-innostuttava. Se koski ylioppilastalon rakentamista.
-
-Ylioppilaiden oman talon tuuma oli tosin ylioppilaspiireissä puhtaasti
-käytännöllisistä syistä herännyt jo jotakin vuotta, paria aikasemmin.
-Mutta vasta helmikuulla 1858 oli historiallis-kielitieteellinen
-tiedekunta kokouksessaan ottanut asian vakavasti harkittavakseen;
-tiedekunnan dekanuksen, Cygnaeuksen, sen kuraattorin, Borgin, sekä
-vanhemmista tiedekuntalaisista varsinkin E. Lönnrotin kerrotaan
-vilkkaasti ottaneen tähän keskusteluun osaa. Aluksi valittiin edustajia
-kaikista tiedekunnista tarkemmin asiaa valmistamaan ja vähää myöhemmin,
-maalisk. 13 p., pidettiin asianomaisella luvalla tätä kysymystä varten
-yleinen ylioppilaskokous, jossa oli puheenjohtajana maist. C. G.
-Estlander sekä läsnä Snellman y.m. professoreja ja jossa pitemmittä
-mutkitta päätettiin, että ylioppilastalo oli rakennettava. Samassa
-kokouksessa valittiin seitsenhenkinen komitea, osaksi vanhempia
-käytännön miehiä, osaksi ylioppilaita, joka sai toimekseen etsiä
-paikkaa uudelle ylioppilastalolle, toimeenpanna varojenkeräyksen ja
-ryhtyä muihin alustaviin valmistuksiin. Vaikeudetta saatiin esivallan
-lupa lähettää keräyslistoja tätä tarkoitusta varten ympäri maan, eikä
-yleisön asianharrastukseen turhaan vedottukaan. Koko Helsinki oli kohta
-tulisessa innossa ylioppilaittensa vastaisen kodin aikaansaamiseksi.
-Naiset kiirehtivät jo huhtikuussa suuressa kokouksessa päättämään että
-seuraavana syksynä olivat suuret arpajaiset ylioppilastalon hyväksi
-pidettävät. Professorit ja muut kirjailijamiehet lupautuivat tätä
-tarkoitusta varten pitämään sarjan kirjallisia iltamia, jotka
-alkoivat jo huhtikuulla ja joita jatkui koko kevään sekä seuraavan
-syksyn ja talvellakin. Eikä ylioppilaat itsekään jättäytyneet
-toimettomiksi; heidän keskuudessaan muodostunut dramaattinen yhdistys
-päätti koota varoja puolivirallisilla teaatterinäytännöillä ja
-ylioppilas-laulukunnan joukosta muodostui "laulaja-kakstoistikko",
-kolmikertainen, valikoitu kvartetti, joka läksi kiertomatkalle yli koko
-maan innostuttamaan yleisöä ja kokoomaan varoja ylioppilastalon
-hyväksi. Yksin pääkaupungin hienoistokin saatiin liikkeelle;
-suuret seuranäytelmät pantiin toimeen teaatterissa ja niissä
-esitettiin toukokuun jälkipuoliskolla Topeliuksen tilaisuutta varten
-kirjoittama "Saaristossa"[48] sekä Paciuksen johdolla Weberin suuri
-musiikkinäytelmä "Preciösa". -- Helsingin esimerkkiä noudatti pian
-maaseutu; sielläkin jo samana kevännä pantiin monessa paikassa toimeen
-seuranäytelmiä, iltamia, arpajaisia ja monenlaisia huvitilaisuuksia
-tuon lempilaitoksen hyväksi.
-
-Noilla mainitsemillani ylioppilasnäytännöillä on oma historiansa. -- Jo
-ennen sotaa, vuonna 1853, oli joukko ylioppilaita huvikseen
-näytelmätaidetta harjoittanut, ensiksi yksityisessä huoneustossa mutta
-vielä samana syksynä suuremman akateemisen yleisön edessä lukuseuran
-silloisessa huoneustossa Pihlflycktin talossa Hallituskadun varrella.
-Siellä esitettiin osia suuremmista murhenäytelmistä, pienempiä
-ruotsalaisia ilveilyjä, sekä suurella menestyksellä vallattoman iloinen
-ruotsinkielinen parodia "Pisachiton linna taikka Mustasukkaisuuden
-kamalat seuraukset", jonka oli kirjoittanut nuori ylioppilas kreivi C.
-Mannerheim. Sodan aikana ja sitä lähinnä seuraavina vuosina ei tuosta
-pienestä dramaattisesta yhdistyksestä mitään kuulunut, mutta syksyllä
-1857 oli se taas henkiin herännyt, esiintyen taas samassa huoneustossa
-kuin ennenkin, mutta sikäli lisätyillä voimilla ja laajennetulla
-ohjelmalla, että suomenkielikin siellä oli saanut sijansa silloin
-tällöin jossakin lausunto-numerossa. Kun sitten seuraavana kevännä 1858
-oli kaikilla tahoilla ja kaikilla keinoilla työskenneltävä
-ylioppilastalon hyväksi, rohkasi yhdistys mielensä, hankki itselleen
-suuremman huoneuston, n.s. "Oelzen salongin", rakensi sinne näyttämön
-ja antoi siellä yleisölle, siitä kumminkaan julkisesti ilmoittamatta,
-neljä näytäntöä, nim. huhtik. 17 p:nä ja muutamina sitä seuraavina
-päivinä. Ohjelmassa oli osia Schillerin "Don Carloksesta", P.
-Hannikaisen ilveily "Silmänkääntäjät", jossa suomenkieli ensi kerran
-kaikui näyttämöltä Helsingissä, ja lopuksi "Dramaattista niitä-näitä",
-n.s. "kolmiosainen huvittelu", jonka tilaisuutta varten oli
-kirjoittanut C. Mannerheim, joka myöskin sekä näyttelijänä että
-johtajana oli dramaattisen yhdistyksen pylväitä. Tämä "huvittelu" oli
-tapahtuvinaan Sortavalassa, jonka teaatterissa matkustava
-ylioppilasseurue oli esittävinään kamalan tragedian ja hellän oopperan
-Sortavalan teaatterin johtajan, kauppias Jerofejeffin sekä kaupungin
-muun asujamiston suureksi esteettiseksi nautinnoksi. Kappale on hyvin
-pirteä ja siinä oli monta viittausta ja letkausta päivän tapahtumiin;
-mutta sekä varakansleri että rehtori olivat sen tarkastaneet ja sen
-täydellisesti hyväksyneet ja kaikessa viattomuudessa se neljä eri
-kertaa täydelle huoneelle esitettiin. -- Mutta äkkiä tuli salama
-idästä. Tätä "huvittelua" ei saatu enää esittää; -- yliopisto oli taas
-hengenvaarassa eikä sitä voitu sovintouhreitta pelastaa. Ja uhreiksi
-valittiin: yliopiston rehtori Rein ja ylioppilas Mannerheim. Rein pyysi
-säikäyksissään eroa rehtorinvirastaan ja Mannerheim karkoitettiin
-virallisetta tuomiotta puoleksi vuodeksi yliopistosta, ei tuon
-turmiollisen kappaleen sepittämisestä, joka oli hyväksytty, vaan, kuten
-sanottiin, senvuoksi, että hän oli laiminlyönyt käyttää vormupukua.
-
-Ylioppilaat esittivät vielä kerran ohjelmansa, tällä kertaa
-teaatterissa, ja ilman tuota "huvittelua".
-
-Ja rehtorin eronpyyntiin myönnyttiin toukok. 29 p. Gabriel Rein sai
-siten "huvittelun" vuoksi luopua rehtorinvirastaan, jota hän oli
-hoitanut kymmenen vuotta vaikeimpain olosuhteiden vallitessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samoihin aikoihin kuin ylioppilastalon innostus leimahti toinen
-isänmaallinen liike vireille. Se koski v:n 1808 sotavanhuksia.
-
-Jo kymmenen vuotta oli innostuksella kuultu Vänrikki Stoolin kertovan
-Suomen viime taistelusta, mutta kukaan ei ollut siltä tullut
-ajatelleeksi, että tuosta "murtuneesta, repaleisesta sotajoukosta"
-vielä eli monta vanhaa soturia, jotka harmaantuneina ja voimattomina
-syrjäisissä mökeissään ehkä "nälkää näkivät ja palelivat", niinkuin
-muinoisina taistelun aikoina. Silloin saatiin, lopulla vuotta 1857,
-eräästä Ruotsin lehdestä lukea kehoitus varojen keräämiseen muutamalle
-Nurmeksessa, Karjalassa, elävälle vanhalle soturille, joka oli ollut
-mukana useissa v:n 1808 taisteluissa ja jolta välttämättömimmät
-elämisen tarpeet puuttuivat. Nyt huomattiin, mitä täällä kotimaassa oli
-laiminlyöty; hävettiin, kun moinen kehoitus ilmestyi, ei oman maan,
-vaan vanhan veljesmaan sanomalehdessä. Ja täälläkin ruvettiin
-vilkastumaan, yhdestä pitäjästä toisensa perästä saapui sanomalehtiin
-tietoja vielä elävistä sotavanhuksista. Voimakkaamman herätyksen
-toimimaan "v. 1808 miesten" hyväksi antoi kumminkin vasta kesäkuussa
-1858 Åbo Underrättelser, -- jossa E. Bergh silloin oli aputoimittajana
---; eräässä lämpösesti kirjoitetussa artikkelissa pyysi se Suomen
-kansaa muistamaan isänmaan vanhoja puolustajia, hankkimaan aluksi
-tietoja niiden olinpaikoista ja keräämään apua heille vanhuuden
-jälelläoleviksi ajoiksi. Tämä kehoitus sai vastakaikua. Kaikilta
-tahoilta saapui nyt sanomalehdille ilmoituksia vielä elävistä
-sotavanhuksista, niistä tappeluista, joissa he olivat olleet
-osallisina, heidän myöhemmistä elinvaiheista, -- ja niitä uutisia ei
-sensuuri, merkillistä kyllä, ensinkään ehkäissyt. Samoihin aikoihin
-pantiin kaupungeissa ja maaseuduilla varojenkeräyksiä toimeen,
-pidettiin arpajaisia, seuranäytelmiä, laulajaisia, tanssiaisia ja
-kaikenlaisia iltamia, kirjoja ja sävellysvihkoja ilmestyi, -- kaikki
-sotavanhusten hyväksi. Turussa, josta kehoitus oli lähtenyt, muodostui
-keskuskomitea, joka otti vastaan ja jakeli kertyneitä varoja.
-Hallituskin osoitti suopeutta sotavanhuksia kohtaan -- niihin luki se
-myöskin entiset kaartilaiset Puolan sodan ajoilta -- ja lisäsi
-vanhusten nauttimat eläkkeet kaksinkertaisiksi. Vanhat soturit saivat
-sitäpaitsi lämmintä myötätuntoisuutta osakseen nuorempain soturiveljien
-taholta; kaikkien Suomen joukkojen upseeristot tekivät yksimielisesti
-kauniin päätöksen luovuttaa osan palkastaan n.s. Suomen sotaväen
-vanhusrahastoon, josta oli apuja vanhuksille annettava, niinkauan kuin
-sellaisia vielä oli hengissä.
-
-Lopulla vuotta 1858 oli saatujen tietojen mukaan vuoden 1808 sotilaita
-vielä laskettu olevan hengissä noin 600.[49] Silloin olikin innostus
-vanhuksia kohtaan korkeimmillaan. Helsingissä olivat sotavanhukset,
-kuten sanomalehdissä kirjoitettiin, "päivän tunnussanana". Niin antoi
-ylioppilasten laulukunta juhlasalissa iltaman, jossa isänmaallinen
-innostus korkeimmilleen kohosi. Z. Topeliuksen kauniin proloogin lausui
-voimakkaasti silloin 19-vuotias ylioppilas L. Mechelin. Runebergin
-"Viidennen päivän heinäkuuta" jota ei vielä oltu painettu, lausui C.
-Mannerheim. Porilaisten marssi laulettiin ensi kerran Topeliuksen
-tilaisuutta varten sepittämillä sanoilla[50] ja salintäyteinen yleisö
-vastaanotti sen kuohuvalla innostuksella. Kahta päivää myöhemmin olivat
-Seurahuoneella kaartin upseerikunnan toimeenpanemat tanssiaiset
-sotavanhusten hyväksi: sali oli koristettu vanhoilla ja uusilla
-lipuilla, kivääreillä, miekoilla ja kaikenlaisilla kuvaannollisilla
-sotakuvilla ja vaakunakilpiin olivat kirjoitetut ne merkillisimmät
-tappelut, joihin Suomen sotajoukot muinaisina aikoina ovat ottaneet
-osaa. Ja samassa sotamaisesti koristellussa salissa olivat paria
-päivää myöhemmin samaa tarkoitusta varten muistaakseni n.s.
-"karhupäivälliset", joissa oli paljo väkeä ja joissa myöskin vallitsi
-raitis isänmaallinen mieliala.
-
-Nämä molemmat liikkeet, -- ylioppilastalon ja sotavanhusten hyväksi,
-toinen tähdäten tulevaisuuteen, toinen menneisyyteen, toinen
-tarkoittaen isänmaan parasta toivoa, toinen sen parhaita muistoja -- ne
-olivat, kotiin palatessani, vastassani kuin raittiit aamutuulahdukset;
-ne osottivat herännyttä luottavampaa, toivorikkaampaa, rohkeampaa
-mielialaa ja vaikuttivat melkoisessa määrin sen alakuloisuuden
-haihduttamiseksi, joka viime vuosina yhtämittaa oli mieltäni
-painostanut.
-
-Vanhemmat ja nuoremmat ystäväni ja aatetoverini tapasin myös kahden
-vuoden kulutta verrattain rohkeina mieleltään. Heidän riveihinsä oli
-sillävälin ilmestynyt jokunen uusikin mies, johon pian tutustuin. Niin
-esitettiin minulle jo aivan ensi päivinä nuori kaartinluutnantti Robert
-Lagerborg. Hän oli, priimuksena päästyään Suomen kadettikoulusta 1854
-ja ensi vänrikinvuotensa venäläisessä kaartinrykmentissä palveltuaan,
-siirretty Suomen kaartiin v. 1856, jolloin tämä pataljoona oleskeli
-Venäjällä, sekä seurannut kaartia syksyllä Helsinkiin.[51] Täällä oli
-hän pian herättänyt tavallista suurempaa huomiota. Hänen avonainen,
-rehellinen luonteensa, hänen hieno käytöksensä, hänen jalo,
-isänmaallinen innostuksensa ja hänen neronsa oli kiinnittänyt mielet
-häneen, missä hän liikkuikaan, yhtähyvin nuorissa, kirjallisissa
-piireissä kuin hienoston seuroissa ja kasarmeissa. Eikä pitkää aikaa
-kuhmut, ennenkuin hän ja minä olimme hyvin läheisiä tuttavia.
-Lagerborg oli vielä täydestä sydämmestään soturi; mutta siltä ei ajan
-kirjallisista eikä valtiollisista riennoista mikään ollut hänelle
-vieras. Erityisellä huomiolla oli hän seurannut Venäjän
-aikakauskirjallisuutta, joka edellisinä vuosina oli vilkkaasti ja
-korkealle kehittynyt. Ja mitä Venäjän aikakauskirjoissa silloin jo
-voitiin kirjoittaa, miten hallinnollisia ja yhteiskunnallisia oloja
-omassa maassa arvosteltiin, miten petoksia ja muita sotilas- ja
-siviilihallinnon epäkohtia paljastettiin, kuinka sotilasalalla m.m.
-kenraali Miljutin, vastainen sotaministeri, oli loistavalla
-kirjailijakyvyllä esittänyt silloisen sotalaitoksen puutteita ja tehnyt
-selkoa korjaussuunnitelmastaan, -- kaikesta tästä tiesi Lagerborg
-kertoa meille, jotka emme noita asioita tunteneet ja joista ne olivat
-melkein uskomattomia. Se palava harrastus, joka oli näiden hänen
-esitystensä elähdyttimenä, osotti jo, että tämä upseeri tulisi
-sanomalehtialalla taistelunsa taistelemaan. Ja hänen puheistaan täytyi
-minun ja monen muun ruveta uskomaan ja toivomaan, että Suomessakin
-painostavat paino-olot pian väistyisivät nousevan päivän tieltä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Halu sanomalehtityöhön rupesi siten kotiin palattuani taas valtaamaan
-minut.
-
-Vietettyäni pari viikkoa Helsingissä lähdin maalle, Inkooseen, veljeni
-Fransin palkkiopitäjään, jonka pappilassa jo pitemmän aikaa sitten
-melkein joka kesä olin saanut milloin pitemmän, milloin lyhyemmän ajan
-nauttia hauskaa perhe-elämää. Läheltä pappilaa hankin nyt itselleni
-vaatimattoman asunnon koko kesäksi: asetuin muutamain virstain päässä
-olevaan torppaan Saunamäen lastauspaikan luo. Kesäinen ilma ja merivesi
-(prof. Malmstenin neuvon mukaan uin uutterasti meressä) vahvistivat
-melkoisesti terveyttäni. Ja sen rinnalla haluni uuteen toimintaan
-kasvoi. Yksinäisillä kävelyretkilläni muovailin päässäni uuden
-sanomalehden suunnitelmaa, jota päätin ensi vuoden alusta ruveta
-ulosantamaan. Siitä piti tulla Suomessa aivan uudenlainen lehti:
-viikkolehti, kepeästi toimitettu, joka kumminkin käsitteleisi
-vakavampiakin aineita. Suunnitelmasta pääsin vähitellen täydellisesti
-selville: toimitusta päätin yksin hoitaa, ainakaan en antautua
-kenestäkään riippuvaiseksi. Nimeä uudelle lehdelle oli minun melkein
-mahdoton keksiä. Kauan mietittyäni ja haparoituani keksin vihdoin nimen
-_Papperslyktan_ (Paperilyhty) ja se oli minusta onnellinen keksintö. Se
-nimihän osoitti, että en itse kovin suuremmoiseksi kuvitellut sitä
-valoa, jota pieni lehteni tulisi levittämään. Se kuvasi sen ohessa
-kuinka epävarmoja ja haihtuvia kaikki sanomalehtiyritykset maassamme
-olivat: -- "tulee pieni tuulenhenki, se sammuttaa kynttilän lyhdystä
-taikka vie liekin paperiin, jolloin kaikki palaa ja savuun haipuu". Kun
-nimi oli tiedossa oli vastainen lehtituumani valmis. Täytyi nyt vain
-kirjoittaa tuo lehti, painaa se ja hankkia sille lukijoita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun syksyllä 1858 taas olin hyväin ystäväin tuttavallisessa seurassa
-huomasin pian, kuinka poissaoloni aikana kaikki isänmaalliset
-tulevaisuudentuumat olivat käyneet suunnaltaan varmemmiksi. Tarkoitus,
-johon ne tähtäsivät, oli perustuslaillisen valtiomuodon uudelleen
-herättäminen. Toivottiin, vaikkei voitu uskoakaan toiveiden pian
-toteutuvan. Asema oli yhä vielä sellainen, että painovapauden ja
-sanomalehdistön ylin komentaja, kenraalikuvernööri, maaliskuussa 1859
-saattoi antaa sellaisen salaisen käskyn painotarkastajille, "ettei
-Suomen lehdissä saa painattaa mitään kirjoituksia entisistä eikä
-vastaisista valtiopäivistä". Suurilla silmillä oli toisiaan katseltu,
-kun kesällä 1858 oli tavattu Åbo Tidningissä v:n 1772 hallitusmuoto ja
-v:n 1789 Yhdistys- ja Vakuutuskirja painettuna, joskin ilman enempiä
-mietteitä; ja kun saman vuoden lopulla, lähinnä oppikirjaksi Helsingin
-lyseoon, samat asiakirjat ynnä keisarien hallitsijavakuutukset voitiin
-erikseen painaa nimellä "Suomen Suuriruhtinaskunnan perustuslait",
-niin pidettiin sitä korkeimman vallan erittäin vapaamielisenä
-myönnytyksenä.[52] Mutta toiselta puolelta tiedettiin, että
-hallitsevissa piireissäkään ei vastaisten valtiopäiväin tuumia voitu
-kokonaan syrjään sysätä. Eikä kulunutkaan aikaa kuin toukokuuhun 1859,
-ennenkuin maan virallisissa lehdissä saatiin lukea, että hallitsija
-oli käskenyt kenraalikuvernöörin ja senaatin laatia luettelon
-niistä maan lainsäädäntöä ja rahaoloja koskevista kysymyksistä "jotka
-nykysin voivat vaatia H. M:n korkeata huomiota", mutta joita
-"suuriruhtinaskunnan perustuslakien mukaan ei voida hallinnollista
-tietä lopullisesti niin ratkaista, että ne tyydyttäisivät maan tarpeet
-ja samalla olisivat sopusoinnussa H. M:nsa maanisällisten tarkoitusten
-kanssa."
-
-Että valtiopäiviä siten todellakin valmistettiin, sitä ei enää voitu
-epäilläkään. Siitä oli nyt varmempia todistuksia kuin ennen, jolloin
-enteinä siitä oli pidetty sitä seikkaa, että maalaaja R. V. Ekmanilta
-oli kesällä 1858 tilattu Porvoon valtiopäiviä kuvaava taulu (Thelningin
-Porvoossa olevan taulun mukaan), taikka että Ritarihuoneen
-rakentamiseen oli ryhdytty keväillä 1858. Ritarihuonejohtokunnan päätös
-ryhtyä silloin rakennuttamaan tuota jo kauan sitten aijottua
-rakennusta, se oli tosin sattuma, joka näihin aikoihin kumminkin
-näytti ajatukselta. Mutta se joka tietää, että silloisessa
-ritarihuonejohtokunnassa vphra Cas. v. Kothen oli johtavana sieluna,
-ymmärtää helposti, että perustuslailliset tarkoitukset eivät
-vaikuttaneet tuon rakennuksen perustuksen laskemista. Valtiopäivät
-olivat odotettavissa; -- mutta milloin, kuinka pian, sitä ei voinut
-kukaan ennustaa. Ja he, jotka sitä enin ajattelivat ja siitä suurinta
-toivoivat, ne sitä päivää samalla jonkinlaisella pelolla ajattelivat.
-Peljättiin, että mahdollisesti kaikki se, mitä meillä paperilla oli,
-voisi mennä hukkaan. Eihän tiedetty, minkälaiseksi säätykokous meillä
-muodostuisi. V:lta 1809 ei ollut enää elossa olevain muistoja jälellä:
-kaikki vanhat, mutta vielä voimassaolevat valtiopäivämuodot olivat
-unhottuneet ja niihin oli perehdyttävä kirjoista ja asiapapereista.
-Entä vastaiset edusmiehet? Selailtiin E. v. Knorringin keväillä 1858
-ulosantamaa ensimmäistä Suomen aateliskalenteria ja siitä nähtiin,
-kuinka suuri osa aateliston päämiehiä oli Venäjän sotapalveluksessa ja
-kuinka pieni muuten niiden saman säädyn jäsenten lukumäärä oli, joissa
-voitiin edellyttää edes jossakin määrin olevan valtiollista harrastusta
-ja isänmaallista itsetuntoa. Muilta säädyiltä ei myöskään, vanhan
-vaalijärjestyksen mukaisesti, voida paljoa odottaa. Kaikilta puuttui
-miltei yhtä suuressa määrin tottumusta julkiseen esiintymiseen ja
-yleisten asiain käsittelemiseen.
-
-Se saattoi näyttää toivottomalta, mutta ei siltä lakattu parasta
-toivomasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomalaisen kirjallisuudenseuran toimintaa olin koko ulkomailla
-oleskeluni ajan seurannut suurella harrastuksella. Ja kotiin palattuani
-ei minulle mikään ollut sen mieluisempaa kuin saada ottaa osaa tämän
-seuran kokouksiin. Siellä tapahtui kaikki vielä yhtä yksinkertaisesti
-ja vaatimattomasti kuin ennen. Mutta seuran uskollisimpain jäsenten
-joukosta puuttui nyt useita.
-
-Poissa oli tuo kunnioitettava vanha varapuheenjohtaja professori J. J.
-Tengström, joka, perhesurujen painamana, äsken oli ainaiseksi
-ummistanut silmänsä.
-
-Poissa oli mainitun vanhuksen toimekas vävypoikakin Herman Kellgren,
-joka, päästyään Wallinin jälkeläiseksi itämaisten kielten opettajaksi
-yliopistoon, jo syyskuussa 1856 oli 34 vuoden ikäisenä lavantautiin
-kuollut. Odottamattomampaa surusanomaa ei ole vielä koskaan minulle
-saapunut kuin tämä, joka minulle Pariisiin kertoi, että tuo lahjakas,
-aina vilkas ja pirteä mies oli lähtenyt tästä maailmasta, johon hän
-niin kiinteästi tuntui kuuluvan. Se, joka oli Kellgrenin tuttavana
-elänyt 1840-luvun nuortean kansallisen innostuksen aikoina, jonka
-kauniimpia edustajia hän juuri oli, se ei koskaan voinut lakata häntä
-rakastamasta, vaikkakin hänen käytännöllinen maailmanviisautensa viime
-aikoina oli vienyt hänet opportunismiin, jota ei aina voinut hyväksyä.
-
-Poissa oli myöskin Erik Aleksanteri Ingman, joka, tultuaan vähää ennen
-nimitetyksi lastensynnytystaidon professoriksi, oli kuollut toukokuulla
-1858. Mitä Ingmannin tavallisesti suljetut huulet eivät sanoneet, sen
-sanoi hänen hymyilevä, lämmin ja samalla terävä katseensa. Rehdimpää
-luonnetta, jalompaa isänmaanystävää tuskin oli olemassakaan. Ollen
-kirjallisuudenseuran ensimmäisiä perustajia -- silloin vielä nuorena
-ylioppilaana -- pysyi hän tälle seuralle ja työlle suomenkielen hyväksi
-kuolemaansa asti hartaasti uskollisena.
-
-Mutta puheenjohtajan paikalla istui vielä Elias Lönnrot, sihteerinä oli
-Elmgren ja useimmat muut seuran entisistä, varmoista henkivartijoista
-olivat myös paikoillaan. Minulle tarjoutui pian kotiini palattuani
-tilaisuus jossakin määrin vaikuttaa seuran hyväksi. Jo vuosikokouksessa
-toukok. 16 p:nä 1854, Porthanin kuoleman 50:ntenä vuosipäivänä, jolloin
-Akiander ehdotti, että kirjallisuudenseura Porthanin muiston
-kunnioittamiseksi pystyttäisi muistopatsaan hänen haudalleen Turun
-tuomiokirkon viereen, herätin kysymyksen, että seuran sen ohessa olisi
-ryhdyttävä ulosantamaan uutta painosta Porthanin valikoittuja teoksia.
-Tämä tuuma oli ylioppilasajoiltani asti ollut mielituumiani. Mutta aika
-ei silloin näyttänyt edulliselta tällaisen suuren kirjallisen yrityksen
-toteuttamiseen: sota oli tulossa ja seuran rahavarat olivat erittäin
-niukat; en voinut siitä syystä pyytää muuta, kuin että ehdotukseni
-pantaisiin pöydälle epämääräiseksi ajaksi. Tuumaa kannatettiin
-kumminkin heti monelta taholta; sanomalehdissä siitä vilkkaasti
-keskusteltiin ja eri mielipiteitä lausuttiin siitä, millä kielellä tuo
-uusi Porthanin painos olisi julaistava. Yksi vaati ruotsinkieltä,
-toinen suomenkieltä ja kolmas suomalaista käännöstä ruotsalaisen ja
-latinalaisen alkutekstin rinnalle. Mutta pian yhtyivät kaikki minun
-lausuntooni, että Porthanin teokset ovat sitä laatua, että
-historiantutkijalle -- ja ainoastaan niitä vartenhan oli uusi painos
-aijottu -- ei olisi hyötyä niiden kääntämisestä muuhun kieleen kuin
-millä ne ovat kirjoitetut, ruotsiksi ja latinaksi.
-
-Levättyään neljä vuotta joutui uuden Porthanin-painoksen ehdotus nyt,
-1858, taas kirjallisuudenseurassa päiväjärjestykseen. Sittenkuin
-laatimani seikkaperäinen suunnitelma teoksen ulosantamisesta oli
-hyväksytty, päätettiin lokakuulla heti ryhtyä töihin. Toimitustyön
-uskoi seura sihteerilleen, Elmgrenille, ja minulle. Tämä työ oli
-luonnollisesti suurella huolella suoritettava. Ensi korehtuurin luin
-minä, toisen Elmgren ja kolmannen taas minä. Siten edistyi työ
-vähitellen, niin että ensi osa ilmestyi syksyllä 1859 ja toinen osa,
-johon Porthanin pääteos, Juustenin piispankronikka päättyi, 1862. Kun
-painatus oli ehtinyt kappaleen matkan kolmatta osaa, oli minulla
-valitettavasti jo liian paljo työtä jokapäiväisen sanomalehden
-toimittamisesta, joten en ehtinyt omistaa kyllin suurta huolenpitoa
-Porthanin teosten ulosantamiseen, ja täytyi minun siitä syystä jättää
-seuraavain osain ulosantaminen Elmgrenille yksin. Viides ja viimeinen
-osa Porthanin teoksia ilmestyi vasta 1873.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ohimennen tahdon tässä kertoa pienen muiston syksyltä 1858,
-jolla voi olla jotakin sivistyshistoriallista merkitystä. Koko
-nuoruuteni ajan olin, kuten on näkynyt siitä mitä olen kertonut, elänyt
-mitä lähimmässä ja uskotuimmassa yhteydessä suomenkielen lämpöisimpäin
-ja innokkaimpain edustajain kanssa ja ottanut vilkasta osaa heidän
-tulevaisuudentoiveisiinsa ja suunnitelmiinsa. Mutta en ollut koskaan
-kuullut puhuttavan mitään vihamielistä enkä sapekasta ruotsalaisuutta
-enkä ruotsalaista kulttuuria kohtaan maassamme: sen historiallinen
-olemassaolon oikeus oli tunnustettu, joskin oli kaikella voimalla
-työskenneltävä sen sijan hankkimiseksi suomenkielelle, joka sille
-luonnostaan oli tuleva sekä kirjallisuudessa että kaikilla
-yhteiskuntaelämän aloilla. En koskaan ollut kuullut vihamielistä sanaa
-ennenkuin syksyllä 1858, jolloin eräässä tilaisuudessa sain kuulla
-tavallista lahjakkaamman ja hienosti sivistyneen nuoren miehen purkavan
-kansallista innostustaan mitä katkerimmin sanoin ruotsinkielistä
-sivistystä vastaan, jota hän kuvasi väkivaltaisesti sortavaksi
-voimaksi, josta olisi keinoilla millä hyvänsä vapauduttava; koko
-ruotsalainen aines oli ajettava maasta pois, -- miltei sellainen oli
-tunnussana.
-
-Huomasin, tätä kuullessani, että asiat poissaoloni aikana olivat
-edistyneet. Snellmannin professorinpaikan ympärille oli kasvanut uusi
-polvi: "jung-fennomaanit", kuten niitä silloin kutsuttiin, -- saman
-suvun kantajoukko, josta sittemmin vuorostaan, kasvoivat "vanhat
-fennomaanit".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta palaan uuteen sanomalehtiyritykseeni. Pidin asiaa salassa niin
-kauan kuin mahdollista. Kun ystäväni G. V. Edlund teki minulle sen
-palveluksen, että haki oikeudet "Papperslyktan" nimiselle
-viikkolehdelle ja tämä lupa marraskuulla myönnettiin, tiesivät
-ainoastaan harvat, että minä rupeaisin tätä uutta lehteä toimittamaan.
-Frenckellin kirjapainon kanssa tein kumminkin sopimuksen painatuksesta
-ja joulukuun alussa oli näytenumero annettava. Jo näytenumeron olin
-aikonut koristaa otsakuvalla, jonka suunnitelman itse olin laatinut.
-Mutta siihen aikaan ei vielä hyvässä pääkaupungissamme ollut helppoa
-saada sellaista taideteosta toimeen. Piirustuksen laati kumminkin
-arkkitehti Hampus Dahlström ystävällisesti ja hyvin onnistuneesti.
-Mutta pelkkä piirustus ei riittänyt, se oli myöskin puuhun piirrettävä.
-Ja puunpiirrostaito ei ollut maassamme vielä pitkälle edistynyt; eräs
-siivo tanskalainen, P. O. Liebert, joka samalla oli valokuvaaja, oli
-tämän ammatin ainoa harjoittaja paikkakunnalla. Tämän miehen
-kansallisena elämänohjeena oli vanha tanskalainen sananparsi: "jos en
-tule tänään, tulen kai huomenna" ja minun otsakuvani ei joutunut hänen
-käsistään niinkään huonosti tehtynä, jommoisena sen vihdoin sain, kuin
-paljo jälestä määräpäivän. Näytenumeron täytyi senvuoksi ilmestyä ilman
-tuota kuvaa.
-
-Näytenumeroni -- 8 suurta, kaksipalstaista sivua -- sisälsi melkein
-yksinomaa leikkisän kirjeen "Rustikalle", ihannetytölle, jonka
-mielikuvitukseni oli asettanut ja sijoittanut johonkin maalle Turun
-läheisyyteen; nimen olin löytänyt eräästä englantilaisesta komediasta,
-jonka olin nähnyt näyteltävän Wienissä etevällä tavalla. Tässä
-kirjeessä tein selkoa sanomalehteni synnystä, selitin sen nimen ja
-esitin sen toimituksen. Toimitukseen tulisi kuulumaan, kerroin, neljä
-hyvää päivällispöytätoveria, nim. herrat Metropolitanus, tohtori
-Ultramarin, kaukonäköinen edistyksen mies, kaunokirjailija Caravaggio
-ja uutisten urkkija Kopisti, joka tuntee kotimaan päivän tapahtumat
-yhtä hyvin kuin Ultramarin ulkomaiset.
-
-Pienen suojelusjumalattarensa ja monipäisen toimituksensa kannattamana
-saavutti Papperslyktan odottamattoman suurta suosiota. Se sai heti noin
-950 tilaajaa, (joista 400 Helsingissä), -- sellaiseen numeroon eivät
-monet maamme lehdet vielä silloin olleet tottuneet.
-
-Ja niin rupesi lehteni 1859 joka maanantai ilmestymään. Tein kaikki
-mitä voin tyydyttääkseni niitä vaatimuksia, joita noin lukuisa
-tilaajamäärä näytti lehdelleni asettavan: koetin tehdä sen sisällöltään
-helppotajuiseksi ja vaihtelevaksi, huvittavaksi ja hyödylliseksi,
-kosketellen päivän huomattavimpia kysymyksiä, sekä kotimaisia että
-ulkomaisia. Nuo neljä toimittajaa -- jotka kaikki olivat eri
-ilmestysmuotoja minusta itsestäni -- kirjoittelivat kukin alaltaan.
-Niin käsitteli Metropolitanus -- aluksi kirjeissä Rustikalle --
-päiväjärjestyksessä olevia kotimaisia kysymyksiä, kirjoitti
-sotavanhuksista, ylioppilastalosta, suomalaisen kirjallisuuden
-seurasta, suomen ja ruotsin kielestä Suomessa, teaatterista ja
-ylioppilasnäytännöistä j.n.e., ja sai näiden kirjeiden johdosta hoitaa
-mitä vakavinta polemiikkia, josta enemmän tuonnempana. Paitsi paljoa
-muuta kirjoitti Metropolitanus myöskin kertomuksen kotimaiselta
-kiertomatkalta, jonka tein kesällä 1859. Matkustin meritse
-Viipuriin, sieltä Saimaan kanavan vartta -- maitse, sillä vielä ei,
-kolme vuotta kanavan avaamisen jälkeen, oltu keksitty, että sitä
-voitaisiin käyttää myöskin matkustajaliikkeeseen -- ja edelleen
-surkealla hinaajalaivalla Saimaan yli, poiketen Savonlinnaan ja
-Punkaharjulle, sieltä Kuopioon ja sitten Jyväskylän ja Päijänteen
-kautta takasin Helsinkiin. -- Nimimerkki Caravaggio kirjoitti silloin
-tällöin terävän pilakirjoituksen, kuvaten "kynäpiirroksissa" silloisen
-Helsingin elämän eri puolia, kertoi taidenäyttelyistä y.m. --
-Ultramarinin osastoon kuuluivat ulkomaan asiat; silloin leimahtava
-Italian kysymys, suuri v:n 1859 sota, siihen kuuluvat etevimmät
-henkilöt ja Garibaldin ihmeellinen vapautustyö seuraavana vuonna olivat
-erityisesti käsittelyn aiheina. -- Kopistin tehtävänä oli lopuksi joka
-numeroon laatia "kronikka" kaikesta, mitä merkillistä oli tapahtunut
-kaupungissamme ja maassamme ja jota silloisissa oloissa saattoi
-kosketella.
-
-Mutta Papperslyktan ei elänyt ainoastaan noiden neljän omain
-toimittajain kynäntuotteista. Kirjoituksia sekä nuoremmilta että
-vanhemmilta henkilöiltä rupesi pian lehdelle saapumaan.
-
-Ensimmäisiä avustajiani oli tuo yhäti uskollinen ystäväni
-Fredr. Cygnaeus. Hän antoi minulle ensiksi kirjoituksen
-ylioppilastalokysymyksessä (jonka johdosta olin joutunut kuumaan
-polemiikkiin C. G. Estlanderin kanssa), lähetti sitten Dresdenistä.
-jossa hän oleskeli kesällä 1859, sarjan kirjoituksia Helsingin
-teaatterin tulevaisuudesta ja hauskuutti lehteäni m.m. leikillisellä
-runolla, jonka alla oli nimimerkki "Fennoman". Silloinen professori
-J. Ph. Paimen kunnioitti minua muutamalla kirjoituksella ja toinen
-lakitieteen professori A. Liljenstrand lähetti useampia. Saimpa
-julkaistakseni varakanslerilta, vapaaherra Munckiltakin, joka joskus
-sanomalehdistössä julkilausui hartaita isänmaallisia mietteitään,
-kirjoituksen "kansallishengestä ja puoluehengestä": mutta toisen saman
-miehen kirjoituksen "ajatuksenvapaudesta" pyyhki senssuuri armotta,
-vaikka kirjoittaja olikin senssuurihallituksen puheenjohtaja ja hänen
-nimensä oli kirjoituksen alla.
-
-Erityisen runsaasti minulle tuotiin runomittaista avustusta. Uskollinen
-ystäväni Karl Collan julkaisi lehdessäni suuren osan arvokkaita
-Goethen, Freiligrothin, Heinen y.m. saksalaisten runoilijan käännöksiä.
-Carl Mannerheim toi minulle pari kylläkin onnistunutta alkuperäistä
-runoa Mussetin tapaan. Nuori ylioppilas Julius Wecksell, johon silloin
-tutustuin, toi minulle usein uusia runojaan, kuunteli neuvojani ja teki
-heti sellaisia korjauksia, joita hän piti oikeutettuina. Lähes
-kokonainen tusina hänen nuoruudenrunojaan ja siinä joukossa hänen
-parhaitaan ilmestyi siten Papperslyktanissa. Sittemmin sain taas useita
-runoja kahdelta uudelta, nousevalta runoilijalta, luutnantti Frans
-Mörtengreniltä, jonka ura valitettavasti niin kesken katkesi, ja
-Theodor Lindhiltä, joka toi sekä omia runojaan että käännöksiä
-englanninkielestä. Nuorista runollisista avustajistani muistan myöskin
-Leo Mechelinin, joka käänsi lehteeni muutamia runoja saksankielestä.
-
-Muut nuoremmat ystäväni avustivat minua arvokkailla suorasanaisilla
-kirjoituksilla. Mainitsen niistä lähinnä Hannes (J. J.) Chydeniuksen,
-tuon kaikkea jaloa ja inhimillistä unelmoivan kemistin, joka sekä
-Ruotsista että Norjasta, jossa hän silloin oleskeli, lähetti minulle
-sisällysrikkaita kirjeitä; sitten Edv. Bergin, joka ystävällisesti
-hoiti lehden sillaikaa kuin minä olin kiertomatkallani. Hugo v. Becker
-ja Frans af Björksten muistivat lehteäni matkamuistelmilla, edellinen
-Kööpenhaminasta, jälkimmäinen Italiasta; ja, mainitsematta enää
-useampia, lehteä avusti vielä Robert Lagerborg, joka syksyllä 1860
-suoritti ensimmäiset harjoituksensa (niinkuin myöskin L. Mechelin)
-Papperslyktanissa kirjoittamalla kirjeitä ja leikillisiä palasia.
-
-Ne olivat iloisata ja valoisata aikaa nuo kaksi vuotta 1859 ja 1860,
-joina paperilyhtyäni toimitin. Raitis vapaudentuuli, joka irroitti
-monet painavat ja lahoneet siteet, puhalsi läpi Euroopan, innostuttaen
-ja kohottaen nuoria mieliä. Ollen lukuisain suosijain ja ystäväin
-ympäröimänä ja nauttien suuren yleisön kehoittavaa suosiota tuntui
-minusta sanomalehtityö miellyttävältä ja keveältä. Ja kumminkin sillä
-työllä oli hyvinkin vakavat ja raskaat puolensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tulen nyt siihen aikoinaan hyvin merkilliseen polemiikkiin, jota minun
-oli käytävä niin voimakasta vastustajaa, kuin vanhaa ja kunnioitettavaa
-ystävääni J. V. Snellmannia vastaan. Tämä kansallisuuskysymystä koskeva
-kiista, joka aika-ajoin kävi erinomaisen tuliseksi ja jota jatkui lähes
-vuoden, oli koko tämän ajan alituisesti minua uhkaamassa kuin
-ukkospilvi, jonka jyrinät ja salamat onneksi eivät toki jaksaneet
-masentaa reipasta mieltäni.
-
-Riidan alku oli seuraava. Professori C. V. Törnegren rupesi helmikuussa
-1859 pitämään sarjan kansantajuisia historiallisia luentoja
-ruotsalaisesta kirjallisuudesta ja näihin luennoihin hänen kevyt ja
-miellyttävä esitystapansa veti yleisön, joka melkein täytti yliopiston
-juhlasalin kaikki paikat. Näiden esitelmien esipuheessa -- jotka
-esitelmät hänen oli sairauden takia valitettavasti pakko liian aikasin
-keskeyttää -- puhui hän muutamia sanoja suomalaisen kirjallisuuden,
-etupäässä sanomalehtikirjallisuuden, nopeasta edistymisestä viime
-aikoina. Hän sanoi tämän edistyksen todistavan, ettei se aika ole
-kaukana, jolloin suomalainen kirjallisuus kokonaan on sysännyt
-ruotsalaisen kirjallisuuden Suomesta syrjään ja että -- niin kuuluivat
-hänen sanansa -- parin sukupolven perästä Suomen sivistyneiden luokkain
-varmaankin sanakirja ja kielioppi kädessään on pakko tehdä työtä
-ymmärtääkseen Runebergin, Nordströmin ja Castrénin kirjoituksia.
-
-Hiljaisella hämmästyksellä kuuntelivat kuulijat tätä luennoitsijan
-lausetta. Sellaista ajatusta tuskin ennen oli julkisesti kuultu
-lausuttavan. Ja jokainen tiesi, että Törnegren ei suinkaan ollut
-fennomaani. Olivatko hänen sanansa siis ainoastaan hänen tunnetun
-ivallisen luonteensa tilapäistä mielenpurkausta? Sitä ei uskallettu
-otaksua, kun hän oli lausunut ne melkein synkän vakavalla äänellä.
-Mutta Törnegren oli skeptikko niin toisessa kuin toisessakin suhteessa,
-oli alakuloinen ja pessimistinen etenkin isänmaan vastaisten kohtalojen
-suhteen; siitä ne, jotka hänet lähemmin tunsivat, etsivät selityksen
-hänen sanoihinsa.
-
-Minä en voinut jättää tätä paljo huomattua lausetta lehdessäni
-koskettelematta. Vielä samassa helmikuussa otin taikka annoin
-Metropolitanuksen ottaa sen puheeksi kirjeessä Rustikalle, joka kirje
-käsitteli "suomen ja ruotsinkieltä Suomessa". Uskalsin siinä sanoa,
-että Törnegrenin ennustus ei tulisi toteutumaan. Kirjoitin aluksi:
-"Suomenkieli on edistyvä yhä nopeammin ja rohkeammin askelin, se on
-vähinerin omistava sille kuuluvan paikan opistoissa, tuomioistuimissa
-ja hallinnossa, se tulee hallitsemaan maan kirjallisuutta, -- sitä ei
-saa epäillä eikä sitä kaikkea voi mikään kuolevainen voima maailmassa
-enää estää. Mutta siltä ei ole vielä sanottu, että ruotsinkieli parin
-sukupolven perästä olisi vieras kieli Suomessa, kieli, jota
-sivistyneiden olisi pakko lukea sanakirjan ja kieliopin avulla. On näet
-olemassa kaksi asianhaaraa, jotka saattavat minut uskomaan, että
-ruotsinkieli ei Suomen sivistyneille koskaan muutu vieraaksi kieleksi.
-Toinen on se, että noin kymmenes osa maan asujamistosta on
-ruotsinkielistä; toinen se, että se kieli, joka jo vuosisatoja on ollut
-sivistyksen äidinkielenä Suomessa, ruotsinkieli, myöskin on paria
-vuosisataa edellä suomenkieltä kirjallisen kehityksen puolesta." -- Ja
-vielä lausuin hiukan terävästi, että tosin on saksalaisten filosoofien
-kirjoissa kirjoitettu, että kansalla tulee olla _yksi_ kieli, ja että
-niiden teoriiain mukaan maailma ja meidänkin maamme olisi sen
-mukaisesti rakennettava; vaan että kumminkin "suuri maailmanrakentaja
-ei teoksissaan aina ole noin aivan johdonmukaisesti menetellyt", vaan
-"väliin antanut eri heimoisten ja kielisten kansojen asua yhdessä ja
-sovittanut heidän kohtalonsa niin, että he ovat tunteneet olevansa yhtä
-ja samaa kansakuntaa huolimatta siitä, että eivät puhu samaa kieltä".
-Mainitsin tässä kohden Sveitsin ja lupasin toiste lähemmin kosketella
-tämän maan kansallisuusoloja, -- jonka sitten useissa artikkeleissa
-teinkin, erityisesti seikkaperäisessä Bernin v. 1857 valaliiton
-ampumajuhlan kuvauksessa, jossa juhlassa olin ollut, -- Ja lopetin,
-samassa kuin toivoin, että suomenkielen tie sen oikeutettuun asemaan
-yhteiskunnassa tulisi olemaan niin lyhyt kuin mahdollista, lausumalla
-uskovani, että ruotsinkieli joka tapauksessa niin kauan kuin nähdä
-saatoin ja miten kaitselmus kohtaloitamme järjestäneekin, tulisi
-olemaan "se kieli, jonka kautta suomalainen lähinnä omistaisi laajemman
-sivistyksen, kuin mitä hänen oma, niin paljo kerran jälelle jäänyt
-kirjallisuutensa saattoi tarjota."
-
-Että tämä kirjoitus ei jäisi huomiota herättämättä ja että Snellman ja
-hänen koulunsa pitäisivät mielipiteitäni kerettiläisinä, sitä en
-tarvinnut epäilläkään. Sitenpä ei kauan kestänytkään, ennenkuin sota
-alkoi. Kun niissä kauniissa juhlapäivällisissä, jotka vietettiin Fredr.
-Paciukselle hänen 50:tenä syntymäpäivänään maalisk. 19 p. 1859,
-tapasin Snellmanin -- joka minun ulkomaanmatkani jälkeen oli ollut
-minulle yhtä ystävällinen kuin ennen -- kuiskasi hän aivan hiljaa
-korvaani, että saatoin odottaa samana päivänä ilmestyvässä
-numerossa Litteraturbladia tarpeellisen kurituksen siitä, mitä
-kysymyksenalaisessa Rustika-kirjeessä olin kirjoittanut. Kiitin tuosta
-huomaavaisuudesta eikä iloinen juhlamieleni tuosta tiedonannosta
-mitenkään häiriytynyt.
-
-Seuraavana päivänä sainkin Litteraturbladin helmikuun vihosta[53] lukea
-pitemmän johtavan kirjoituksen otsakkeella "Ruotsin kielen tulevaisuus
-Suomessa". Kirjoitus oli suunnattu yksinomaan Papperslyktanissa olevaa
-kirjettäni vastaan. Kaikkea sitä vastaan, jota suomenkielen
-tulevaisuudesta olin sanonut, ei Snellmanilla ollut mitään
-muistuttamista. Päinvastoin hän kirjoitti: "Niin lujaa vakuutusta
-suomenkielen tulevaisuudesta emme ole vielä koskaan kuulleet
-lausuttavan. Suomen kielen ja kansallisuuden lämpösimmät ystävät eivät
-ole uskaltaneet pitää tulevaisuutta niin varmana. Papperslyktanin
-kauniit ja miehevät sanat ovat niiden, jotka suomenkielen
-tulevaisuudesta ovat kirjoittaneet, ilolla tunnustettavat". Mutta
-anteeksiantamatonta oli, että myöskin ruotsinkielelle olin jotakin
-tulevaisuutta uskaltanut ennustaa. Ja vielä pahempaa oli, että olin
-väittänyt eri kielisten ja heimoisten kansojen, jotka ovat osuneet
-yhdessä asumaan, koskaan voivan muodostaa yhtä kansallisuutta. Sillä
-ajan kansallisuuspyrintöjen lipuissa luettiin kaikkialla: "yksi
-kansallisuus -- yksi kieli" eikä voinut löytyä missään kansallista
-yhtenäisyyden tunnetta, "ennenkuin eri kielet olivat sulautuneet
-yhdeksi kieleksi todistaen, että myöskin kansallisuutemme oli
-yhteinen". Sveitsiläisestä kansallisuudesta ei siis voinut puhua yhtä
-vähän kuin ameriikkalaisesta.[54]
-
-En viivytellyt kauan vastaustani. Ja taistelu pääsi siten täyteen
-vauhtiinsa. Jo seuraavassa Litteraturbladetin numerossa sanottiin
-Papperslyktanin vaikutusta turmelevaksi ja minun lausumani mielipiteet
-turmiollisiksi. Litteraturbladetin huhtikuun numero omisti minulle
-pitkän kirjoituksen: "Kansallisuudesta, kansojen laeista, laitoksista
-ja yhteisistä kohtaloista"; elokuun vihossa oli yhtä pitkä kirjoitus
-"Polyglott-kansoista" ja syyskuussa taas "Polyglott-kansallisuuksista";
-lokakuun vihossa oli puhetta "Papperslyktanin personaalipolitiikasta"
-ja vielä marraskuun vihossa, (joka ilmestyi vuoden viime päivänä)
-ilmoitti Snellman minulle, ettei hän vastaisuudessa aijo "mistään
-asiasta vaihtaa sanoja Papperslyktanin kanssa." Seuraavan vuosikerran
-ensi vihoissa piti Litteraturbladetin toimittaja kumminkin
-tarpeellisena, joskaan ei suoranaisen väittelyn muodossa,
-selittää edelleen kansallisuusteoriiojaan kahdessa artikkelissa
-"Yleisinhimillisestä ja kansallisesta sivistyksestä" sekä
-"Minkäarvoinen kansan kieli on yhteiskunnallisessa sivistyksessä."
-
-Yhtä usein vastasin minä. Ne esimerkit tosioloista ja muut todisteet,
-joita esitin tuota ehdotonta kielikansallisuusoppia vastaan, koetti
-Snellman kumota mitättömiksi etevällä väittämiskyvyllään. Ja jokainen,
-joka tuntee hänen tapansa polemiseerata, ymmärtää, että hän ei tässä
-väittelyssä iskenyt pehmeällä kädellä. Minä puolestani terotin kynäni
-mikäli taisin ja kävin mahtavaa vastustajaani vastaan rohkeasti ja --
-monen mielestä varmaankin -- uhittelevasti. Sitten kävi riita yhä
-kiihkeämmäksi ja muuttui lopulta persoonalliseksi hyökkäilyksi.
-Pitkällisissä ja kuumissa väittelyissä tapahtuu usein, että toista tai
-toista puoluetta syytetään siitä, ettei ottelun kiivaudessa ole niin
-aivan tarkoin kertonut vastustajan sanoja, ja että hän sitten on niiden
-tarkoituksen väärentänyt; ja syytetty ottaa siitä aiheen välittääkseen
-kunniaansa halpamaisesti loukatun. Sellainen oli loppunäytös tässäkin
-vuoden kestäneessä poleemisessa draamassa. Lukuisa yleisö seurasi tätä
-polemiikkia koko sen ajan tavallista suuremmalla huomiolla. Useita
-lausuntoja ilmestyi tämän riitakysymyksen johdosta maan muissakin
-lehdissä. Monelta taholta saivat minun lausumani mielipiteet
-täydellistä taikka osittaista kannatusta; m.m. kannatti minua silloinen
-rehtori Arppe syyslukukaudella 1859 pitämässään ja sittemmin painosta
-julaistussa avauspuheessa, jonka johdosta Litteraturbladet kirjoitti
-erityisen vastineen. Mutta suomenkielinen sanomalehdistö langetti
-minusta tuomion toisensa perästä. Ne lehdet pitivät, niinkuin Snellman,
-minun katsantokantaani turmiollisena, koska se oli omiaan heikontamaan
-ja lamauttamaan harrastusta suomalaista kansallisuutta kohtaan. Sillä
-ellei yksikielisyyttä pidetä pyrintöjemme päämääränä, lausuttiin, ei
-meidän suomalaisten kannata puhua kansallisuudesta.
-
-Mikä oli oikein, mikä väärin tässä taistelussa, siitä ei ole minulla
-oikeus mielipidettäni lausua. Mutta sen jätän sen sukupolven
-tuomittavaksi, joka nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin elää: ensiksi,
-eikö se vakaumukseni suomenkielen tulevaisuudesta, jonka silloin
-lausuin, ole toteutunut; -- toiseksi, osottavatko näihin asti
-kehittyneet olosuhteet, että ruotsinkieli Suomessa ennemmin tai
-myöhemmin kokonaan unhottuu tai muuttuu vieraaksi kieleksi; -- ja
-todistaako viime vuosikymmenien Suomen historia, etteivät sellaiset
-ihmiset voi samalla tavalla ajatella ja ymmärtää, jotka eivät puhu
-samaa kieltä taikka ettei kansallista yhtenäisyyttä ja omaa
-kasallishenkeä voi löytyä kansassa, jolla on useampia kieliä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Paitsi niitä huolia, joita monet väittelyvastustajani minulle
-hankkivat, täytyi minun tietysti alati pitää Suomen sanomalehdistön
-yhteistä perintövihollista, senssuuria, silmieni edessä. Kuinka itse
-sensuurihallituksen päällikön oli alistuttava alisenssorien mielivallan
-alle, sen olen jo maininnut. Kokemuksen kautta kehittyneen
-arvaamiskykyni avulla saatoin kumminkin johonkin määrin suoriutua;
-mutta varma en koskaan voinut olla siitä, minkä näköisenä lehteni
-palaisi senssorin kiirastulesta. Kuten aikasemmin olen maininnut, oli
-kenraalikuvernööri maaliskuulla 1859 salaisella kiertokirjeellä
-ilmoittanut senssoreille, ettei sanomalehtiin saisi painattaa mitään
-kirjoituksia "entisistä eikä vastaisista valtiopäivistä", -- ja tämä
-kiertokirje aiheutui varmaankin eräästä viikkoa ennen Papperslyktanissa
-olleesta (prof. Palmén'in antamasta) Porvoon valtiopäiväin lausunnosta,
-joka koski ent. Suomen armeijan sotilaitten avustamista. Tuo salainen
-kiertokirje saattoi tietysti koskea entisiä ja vastaisia valtiopäiviä
-muissakin maissa. Sen vuoksi, kun vuoden 1860 alussa otin kuvatakseni
-Ruotsin valtiopäiviä, joihin Tukholmassa ollessani keväällä 1858 olin
-tutustunut, pidin hyvin epäiltävänä, pääsisikö sellainen kuvaus
-ilmestymään; onneksi se toki pääsi. Erinäiset kertomukset, joita
-Ruotsin lehtien mukaan julkasin Italian vapautussodasta, mielten
-kuohusta Itävaltaa vastaan, Garibaldista ja muista toiminnan miehistä,
-olisivat käsittääkseni voineet olla sensuurista vaarallisemmatkin,
-mutta sellaisiin asioihin ei juuri tuhlattu sitä valtiollista
-tarkkanäköisyyttä, jota etupäässä omistettiin vähäpätöisiin kotimaisiin
-pikku-uutisiin.
-
-Mitä Italian ja muiden maiden vapausliikkeeseen tulee, valvoi sensuurin
-silmä paremmin muita lehtiä kuin minun lehteäni. Elokuulla 1860 levitti
-itsevaltias pääsenssori, kreivi Berg, erityisen salaisen kiertokirjeen
-siitä kaikille kuvernööreille. Kreivi oli huomannut, että
-suomenkielisten sanomalehtien toimitukset "erityisellä laajuudella
-olivat käsitelleet Italian tapahtumia" ja kun hän "oli sitä mieltä,
-että Suomen rahvaalla ei voisi olla erinomaista hyötyä moisten
-tapausten tuntemisesta", olisi asianomaisten senssorien tiedoksi
-annettava, "että sallivat rahvaalle aijotuissa lehdissä julaista
-ainoastaan sellaisia mielipiteitä Italian kysymyksestä, jotka
-soveltuvat yhteen lainkuulijaan kansan järjestyksen, siveellisyyden ja
-velvollisuudentunnon käsitysten kanssa". Tätä huolenpitoaan
-rahvaanlehtien sisällöstä rupesi toimekas kreivi erityisellä innolla
-osottaman sen johdosta, että Fr. Cygnaeuksen eräässä keväällä 1860
-ilmestyneessä "Rohkea ehdotus" nimisessä lentokirjassa tekemän
-ehdotuksen mukaisesti ruotsinkielistä rahvaanlehteä maassa puuhattiin.
-Tuskin oli nim. Cygnaeus esittänyt ehdotuksensa, ennenkuin innostuneina
-käytiin sitä toteuttamaan: pantiin toimeen osakkeenkeruu tätä
-tarkoitusta varten, lyhyessä ajassa merkittiin 350 (10 hopearuplan
-suuruista) osaketta ja jo toukokuussa valittiin johtokunta (F.
-Cygnaeus, F. L. ja A. Schauman, G. Ehrström ja R. Frenckell), jonka
-tuli ottaa toimittaja sekä ryhtyä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin.
-Uuden lehden piti ruveta ilmestymään lokakuusta samana vuonna, sen
-toimittajaksi otettiin maist. V. Öhberg ja nimeksi sille aijottiin
-Cygnaeuksen ehdotuksen mukaan "Fyrbåken" (Majakka). Mutta toimikunnan
-ei ollut niinkään helppo toteuttaa tuota suunnitelmaa. Korkein
-painoviranomainen, kenraalikuvernööri, otti näet myös vilkasta osaa
-tähän hommaan. Aluksi kreivi Berg ilmaisi korkean tyytymättömyytensä
-aijottua nimeä kohtaan, jota hän nähtävästi piti erinomaisen
-tulenvaarallisena, erehdyttävänä, tai muuten yhteiskunnalle
-turmiollisena. Siihen määrään vaarallisena piti hän tätä nimeä, että
-hän kielsi siitä sanomalehdissä keskustelemastakin; siten pyyhittiin
-Papperslyktanista korkeasta käskystä eräs kirjoitus, vaikka minäkin
-siinä omasta puolestani, mutta omilla syilläni, koetin osottaa tuota
-nimeä sopimattomaksi. Oli siis pakko antaa aijotulle lehdelle toinen
-nimi, ja niin pantiin sen nimeksi "Folkvännen" (Kansan ystävä). Mutta
-sittenkään vielä ei oltu hetikään selvillä. Kenraalikuvernööri suvaitsi
-antaa uuden määräyksen, että ennenkuin uudelle lehdelle lupaa annetaan,
-on sen näytenumero hänelle ensiksi esitettävä. Sellainen "Folkvännenin"
-näytenumero hänelle kesän kuluessa asianmukaisesti annettiinkin.
-Mutta siitä oli seurauksena hylkääminen; kreivi oli näytenumerossa
-keksinyt "valitettavasti hyvin moitittavaan suuntaan kirjoitettuja
-artikkeleita", niin sanottiin päätöksessä. Pahin oli pieni asiallinen
-ja tosi kirjoitus "Sisilia ja Garibaldi". Se kai nyt lähinnä aiheutti
-tuon mainitun kuvernööreille laitetun kiertokirjeen. Ja tätä lyhyttä
-kiertokirjettä seurasi pian toinen paljo pitempi syysk. 13 p:ltä 1860,
-jota ei tarvinnut pitää salassa vaan jonka sai ilmoittaa rahvaanlehtien
-toimittajille ja ulosantajille. Kolmessakymmenessä eri kohdassa --
-joiden kirjoittamisessa nähtävästi oli ollut auliina apuna silloinen
-kansliapäällikkö S. H. Antell -- otti tuo isällinen kreivi antaakseen
-neuvoja sanomalehtientoimittajille, miten kansan sanomalehti olisi
-toimitettava. Lueteltuaan kaikki ne aineet "joiden alalla kansan
-todellista parasta harrastava sanomalehden toimittaja voisi koko
-laajassa piirissä käsitellä kansalle hyödyllisiä huomioita ja tietoja",
-selitti hän lopuksi sopimattomaksi pyrinnöksi tyrkyttää kansalle
-hyödyttömiä ja sille vieraita aineita ja tapauksia. "Näihin luen
-kirjoitukset ja tiedonannot valtiollisista tapahtumista Japanissa,
-Kiinassa, Syyriassa, Sisiliassa, Kalabriassa, Umbriassa, Marokossa ja
-Meksikossa, joita jotkut sanomalehdentoimittajat syöttävät rahvaalle.
-Nämä aineet eivät ole paikallaan sanomalehdissä, joita Suomen
-maalaisrahvaalle toimitetaan". -- Millä sydämmellisellä
-hauskuudella tätä uutta todistusta korkeimman hallitusmiehemme
-kaikkitietäväisyydestä kaikilla tahoilla vastaanotettiin, sitä en
-tarvitse sanoa. Mutta kreivi Berg luuli nähtävästi opettavaisilla
-neuvoillaan ehkäisseensä kaikki rahvaansanomalehdistöstä johtuvat
-vaarat, sillä vähää sen jälkeen antoi hän nyt ilmestymisluvan
-"Folkvännen"-lehdelle, joka siten vuoden 1861 alusta saattoi ilmestyä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ne olivat iloista ja valoisaa aikaa nämä vuodet 1859 ja 1860, sen olen
-jo sanonut. Se oli maassamme varsinaisen valtiollisen aamuheräyksen
-aika. Kaikki, jotka ajattelivat isänmaan tulevaisuutta, näkivät
-edessään sarastuksen, joskin sen synkät pilvet usein pimittivät. Näitä
-ajatuksia ja toivomuksia ei kirjoitettuina eikä painettuina voitu
-ilmoille päästää. Sitä suurempi tarve meillä nuorilla oli vaihtaa
-suullisesti ajatuksia ja samoin ajattelevat rupesivat siitä syystä yhä
-useammin persoonallisesti seurustelemaan. Niinpä harvoin kului päivää,
-jolloin eivät useimmat tai harvemmat siitä piiristä, johon kuuluin,
-ainakin jotakin hetkeä olleet yhdessä. Tähän piiriin olivat luettavat
-Karl Collan, Edv. Bergh, Rob. Lagerborg, Hannes Chydenius, Carl
-Mannerheim, Hugo v. Becker ja muut jo mainitsemani Papperslyktanin
-avustajat, sekä vielä Rob. Momtgomery, Henr. Borgström, veljekset Jacob
-ja Gust. Estlander, Theod. Sederholm, Karl Chydenius, Edvin Nylander,
-Thiod. Seelan, Wilh. Roschier, Lorenzo Runeberg -- muita mainitsematta.
-Virkeä ja raitis elämä vallitsi piirissämme. Me hankimme niin tarkat
-tiedot kuin mahdollista kaikista kotimaisen politiikan vivahduksista ja
-harkitsimme niiden mukaan toiveitamme isänmaan kohtaloista; iloitsimme
-kaikista merkeistä, jotka osoittivat heräävää kansallista ja
-taloudellista vireyttä ja joita olikin monella taholla maassa
-nähtävänä; päivän taloudelliset ilmiöt olivat tietysti vilkkaan
-keskustelun aiheena; ja muun maailman ilmiöitä seurasimme suurimmalla
-huomiolla. Mutta vakavain keskustelujen keskessä viihtyivät aina
-myöskin nuortea pila ja ilokin; sukkeluuksia ja sanansutkauksia
-singahteli myötään ja mieliala Florio Catanin silloin vaatimattoman
-kondiittorian sisähuoneessa, jossa tavallisesti kokoonnuimme, vilkastui
-usein vielä sen kautta, että joku soittotaiteilijoistamme, kuten K.
-Collan tai Filip v. Schantz (joka syksyllä 1860 rupesi pääkaupungissa
-esiintymään), istahti pianon ääreen ja soitti jonkun isänmaallisen
-sävellyksensä, taikka taas sen kautta, että saatiin kuulla joku pieni
-soolo-laulu, kuten kun esim. ystäväni Roschier sanomattoman
-tunteellisella huumorilla lauloi kaikkien ihaileman uusmaalaisen
-kansanlaulun.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mielten vilkkaus ja yleisten asiain harrastus kasvoi kaikkialla maassa
-hyvin nopeasti. Joskaan ei puhtaasti valtiollisessa suhteessa vielä
-uskallettu pitää mitään aivan varmana, niin voitiin ainakin
-taloudellisessa suhteessa iloita todellisista, suurista
-edistysaskeleista. Hallituksemme johtava mies oli nyt Fabian
-Langenskiöld, joka, kuten jo mainittu, keväällä 1858 oli tullut v.
-Haartmanin paikalle raha-asiain päälliköksi. Hän oli tavallista
-kunnianhimoisempi, kyvykkäämpi, rohkeampi ja tarmokkaampi ja hän tahtoi
-vakavasti edistää ja hyödyttää isänmaataan. Nuorempana oli hän toiminut
-opettajana, -- Helsingin lyseossa ja Suomen kadettikoulussa --, mutta
-oli sen ohessa aina ollut huomattu salonkimiehenä; valtiomiesuralle oli
-hän valmistautunut etupäässä perinpohjin perehtymällä venäjänkieleen,
-opiskellen useissa Venäjän yliopistoissa. Sitten hän senaatin
-kielenkääntäjänvirasta siirtyi Pietariin valtiosihteerin virastoon ja
-siellä oli hän tilaisuudessa osoittamaan diplomaattisia lahjojaan;
-aluksi häntä käytettiin välitysmiehenä noita riidanalaisia rajaoloja
-Venäjän-Suomen ja Norjan välillä käsiteltäessä. Hänen onnistumisensa
-tässä toimessa lisäsivät korkeiden viranomaisten luottamusta häntä
-kohtaan. Nyt hän nopeasti kohosi. Mihin hänet pantiinkaan, suoriutui
-hän taitavasti, mikään toimi ei hänelle näyttänyt olevan liian vaikea.
-Hän osasi oikealla tavalla kohdella Venäjän viranomaisia Pietarissa ja
-samoin kenraalikuvernööriä Helsingissä ja siten hänestä pian tuli se
-mies, joka oikeastaan ohjasi Suomen valtioperäsintä. Se kunnianhimo,
-joka hänet tähän asemaan oli nostanut, ei onneksi ollut pelkkää
-persoonallista vallanhimoa. Eikä epäilty, että Langenskiöld tahtoi
-toimittaa suuria maansa hyväksi, ja joskin hän, kuten sittemmin
-nähtiin, toisinaan kokonaan erehtyi tähän päämäärään johtavista teistä,
-niin sai hän lyhyellä toiminta-ajallaan kumminkin tehdyksi paljo, josta
-silloinen aika oli ja jälkimaailma pysyy hänelle kiitollisena.
-
-Yksi niitä toimenpiteitä, jotka Langenskiöldin neuvottelemiskyvyn
-avulla saatiin aikaan ja jota yleisellä mielihyvällä tervehdittiin, oli
-se kansainvälinen tullisopimus, joka sisällytettiin asetukseen
-kauppasopimuksista Venäjän ja Suomen välillä tammik. 31 p:ltä 1859.
-Senkautta aikaansaatiin entistä suurempi tasapuolisuus molempain maiden
-tavarainvaihtoa koskeviin ehtoihin ja sitä selvempää tullirajaa, joka
-siten määrättiin, pidettiin "Suomen vastaisen itsenäisenä pysymisen
-takeena".
-
-Jos siihen asti vallinneet tulliolot olivat tuntuneet maalle
-painostavilta, niin vielä vaikeampia olivat rahaolot olleet. Kun
-Venäjällä itämaisen sodan aikana hopeanvaihto lakkasi ja Venäjän
-setelit kulkivat Suomessa yhtä helposti kun sen omat, oli Suomen pankki
-jo 1854 myöskin ollut pakotettu lakkauttamaan hopeavaihtonsa.
-Suomalaiset ja venäläiset setelit, ynnä ala-arvoinen vaihtoraha, olivat
-sen jälkeen ainoana vaihdon välikappaleena Suomessa: niiden arvo
-vaihteli olosuhteiden mukaan ja Venäjän paperirahan kurssi määräsi
-myöskin suomalaisen. Yhä sietämättömämmältä tuntui se liikeolojen
-epävarmuus, jonka tämä epäkohta tuotti. Ja yhä yleisemmin ja
-äänekkäämmin kohosi vaatimuksia, että tämän onnettomuuden syy, Venäjän
-setelirahan käyminen laillisena maksuvälikappaleena Suomessa, olisi
-poistettava. Paremmin kuin kukaan muu oivalsi tämän vaatimuksen
-oikeutuksen maan rahavarainpäällikkö, eikä hän epäillyt tehdä kaikkea
-voitavaansa, saattaakseen Suomen rahalaitoksen itsenäiselle kannalle.
-Sitä ei kumminkaan yht'äkkiä voitu tehdä. Mutta huhtik. 4 p. 1860
-kypsyi ensimmäinen tärkeämpi hedelmä Langenskiöldin kauniista
-ponnistuksesta, kun julistus Suomen rahayksilön muuttamisesta ilmestyi.
-Tämän julistuksen kautta markka ja penni[55] vahvistettiin meidän
-rahayksilöksemme ja Suomen pankki sai toimekseen lyöttää omaa
-kuparirahaa sekä ulosantaa seteleitä, aluksi 1-3 markkaa hopeata.
-Ensimmäiset 3 markan setelit ulosannettiin jo kesäk. 1 p. ja 1 markan
-setelit nekin ennen juhannusta. Eikä kulunut kuin kaksi kuukautta,
-ennenkuin (kesäk. 12 p.) Suomen hallitus oikeutettiin hopearahaa
-lyöttämään (samoja arvoja kuin nytkin vielä) ja Suomen pankki
-levittämään suurempia seteleitä, 12:sta markasta 100 markkaan. Siten
-oli varma pohja laskettu sitä rahareformia varten, joka, vapauttamalla
-maan Venäjän rahan riippuvaisuudesta, oli omiaan tuottamaan meille
-varman rahakannan, mutta jonka lopullista toteuttamista vielä useita
-vuosia saatiin odottaa.
-
-Hallituksen suurempiin ja tärkeämpiin toimenpiteisiin kuuluivat nekin,
-jotka koskivat maan ruununmetsien hoitoa ja metsälaitoksen
-järjestämistä. Metsähallinto oli tosin jo 1850-luvun ensi vuonna pantu
-alulle ylitirehtööri C. W. Gyldénin toimesta, mutta vasta saman
-vuosikymmenen lopulla ryhdyttiin asiaan vakavasti ja vauhdilla. Kreivi
-Berg rupesi näet kiinnittämään aivan erityistä huomiota metsätalouteen
-ja kun rahavarainpäällikkö Langenskiöld luuli ruununmetsistä voivansa
-ammentaa aivan arvaamattomia aarteita valtionrahastoon, innostui hän
-asiasta vielä enemmän. Eräs ammattimies Saksasta, Tharandin
-metsäopiston johtaja E. v. Berg kutsuttiin 1858 tänne laatimaan
-ehdotusta maamme metsälaitoksen järjestämisestä[56] ja varmaankin
-isoksi osaksi tämän miehen neuvojen mukaan perustettiin Evon
-metsäopisto 1859, järjestettiin metsävirkamiehistö sekä julaistiin
-ohjesääntö ruununmetsien hoidosta. Jotta järjestämistyö suoriutuisi
-nopeammin oli edellisinä vuosina joukko nuoria miehiä valtionavuilla
-lähetetty Ruotsiin ja Saksaan sikäläisissä opistoissa perehtymään
-metsänhoitajan toimiin. Ja niin oli Langenskiöld innostunut tähän
-asiaan, että hän kesällä 1860, tutustuakseen paremmin ruununmetsiin,
-lähti yli-tireht. apulaisen vphra R. Wreden ja insinöröi A. F. Soldanin
-seuraamana matkalle maan pohjoisiin osiin, viipyen tällä matkalla yli
-kaksi kuukautta ja käyden Lapinmaalla asti. Tästä matkasta antoi hän
-sitten senaattiin seikkaperäisen kertomuksen, joka osittain
-Litteraturbladetissa julaistiin.
-
-Ilahduttava edistysaskel oli vielä se pieni alku ammattikuntalaitoksen
-ja kaupparajoitusten siteiden höltymiseksi, joka sisältyi joulukuussa
-1859 annettuihin asetuksiin käsityölaitoksista ja tehtaista sekä
-kauppapuotien perustamisesta maalle. Nämä asetukset olivat vielä
-kylläkin suppeat, mutta niiden avulla aukeni kumminkin tie vapaampaan
-elinkeinoja koskevaan lainsäädäntöön, jommoinen ainoastaan säätyjen
-myötävaikutuksella voitiin aikaan saada.
-
-Samana vuonna ilmestyi myöskin asetus niistä ehdoista ja periaatteista,
-joiden mukaan hypoteekkiyhdistys oli maahan perustettava. Tällaisen
-yhdistyksen perustaminen oli vilkkaasti ollut harkittavana
-maanviljelijäin piireissä ja muunkin yleisön kesken aina siitä
-lähtien, kuin nuori Henrik Borgström Uudenmaan ja Hämeen läänin
-maanviljelysseurassa tammikuulla 1858 ensiksi oli tehnyt ehdotuksen
-hypoteekkiyhdistys-järjestelmän perustamisesta maahamme. Matkojensa ja
-opintojensa kautta muissa maissa oli Borgström tullut huomaamaan, että
-maamme korkeampaa taloudellista kehitystä varten hypoteekkiyhdistysten
-ja yksityispankkien aikaansaaminen on välttämätön ehto. Hänen oli
-aluksi taisteltava suomalaisen luonteen hitaisuutta vastaan, yleistä
-tällaisen kysymyksen tuntemattomuutta vastaan ja niitä monia epäilyksiä
-vastaan, joilla sekä hallitusmiehet että muut vaikuttavat henkilöt
-hänen ehdotuksiaan kohtelivat, mutta hänen sitkeytensä voitti kaikki ne
-vaikeudet. Hän ulosantoi lentokirjan "Hypoteekkiyhdistyksistä", hän
-kirjoitti itse sekä kehoitti muita kirjoittamaan sanomalehtiin
-artikkeleita tästä kysymyksestä, hän oli laajassa kirjeenvaihdossa,
-esiintyi seuroissa ja kokouksissa ja siten hänen vähitellen onnistui
-päämääräänsä päästä. Sen jälkeen kuin hallintomiesten epäilykset olivat
-väistyneet ja edellämainittu asetus oli tehnyt hypoteekkiyhdistysten
-perustamisen mahdolliseksi, kuulutettiin asian johdosta yleinen kokous
-syyskuun 15 p:ksi 1859. Tähän kokoukseen saapui noin 70 maanomistajaa
-ja muuta asianharrastajaa koko maasta. Etäisemmissä maakunnissa olivat
-maanviljelijät valinneet valtuutettuja ja lähettäneet heitä
-edustajikseen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kreivi C. M. Creutz
-ja sihteeriksi Borgström. Rahavarain toimituskunnan päällikkö
-Langenskiöld oli läsnä näissä kokouksissa, joita vilkkaan keskustelun
-jatkuessa kesti kaksi päivää. Päätökseksi tuli, että yksi ainoa
-hypoteekkiyhdistys koko maata varten oli perustettava, jonka
-päähallinto olisi Helsingissä ja jolla olisi haarayhdistyksiä eri
-lääneissä. Komitea sai toimekseen laatia ohjesääntöehdotuksen
-yhdistykselle. Kun tämä ehdotus seuraavan vuoden alussa oli saatu
-valmiiksi ja jaetuksi, pidettiin perustava kokous Haminassa heinäk. 4
-p:nä, jonka jälkeisenä päivänä yleinen maanviljelyskokous siellä
-avattiin. Ohjesääntöehdotus tarkastettiin siellä ja, vaikka hallitus ei
-ollut voinut hyväksyä useita niitä tärkeimpiä ehtoja, joita komitea oli
-katsonut tarpeellisiksi, hyväksyttiin pitkän ja ankaran keskustelun
-jälkeen; väliaikainen johtokunta valittiin. Hallitus vahvisti säännöt
-ja yhdistys alotti toimintansa toukokuussa 1860, vaikka sen varsinainen
-lainaliike alkoi vasta vuonna 1862.
-
-Tässä yhteydessä sai Henr. Borgström toisenkin suuren tuumansa
-toteutetuksi. Samassa tilaisuudessa Haminassa, jossa hypoteekkiyhdistys
-perustettiin ja jossa maan tarpeista ja toivomuksista hyvin selvästi ja
-suorasti keskusteltiin, teki Borgström, -- joka oli valmistanut
-kysymyksen m.m. kirjoittamalla kirjoituksen: "Raha-asema Suomessa 1857
-ja yksityispankit", -- ehdotuksen "Suomen maanviljelyspankin"
-perustamisesta. Ehdotusta vilkkaasti kannatettiin, alustavaan
-osakekirjoitukseen ryhdyttiin heti ja komitea valittiin yhtiön sääntöjä
-laatimaan. Sitten kuin sääntöehdotuksesta oli keskusteltu ja sitä oli
-tarkastettu parissa kokouksessa Helsingissä, joissa nimi muutettiin
-"Suomen Yhdyspankiksi", saattoi tämä maamme ensimmäinen yksityispankki
-pitää perustavan kokouksensa toukokuussa 1861 ja esivallan luvan
-saavuttua alkaa vaikutuksensa tammik. 1 p. 1862.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaikki nämä maan taloudellisiin oloihin syvästi vaikuttavat
-toimenpiteet pitivät mieliä vilkkaina ja niistä keskusteltiin sekä
-vanhojen että nuorten piireissä. Yksinpä sanomalehdistössäkin voitiin
-puhua jotenkin esteettömästi näistä asioista, -- kumminkaan ei Venäjän
-rahan käypäisyydestä Suomessa, jonka johdosta valitukset kumminkin joka
-päivä kävivät yhä yleisemmiksi ja haikeammiksi.
-
-Kuinka valtiollisella alalla edistyttiin, millä kannalla
-valtiopäivävalmistukset olivat, siitä sai suuri yleisö tietää
-ainoastaan huhuja. Tiedettiin että senaatti oli täydessä toimessa,
-totellen hallitsijan toukok. 31 p:nä 1859 antamaa käskyä,
-valmistaakseen luetteloja niistä lainsäädännöllisistä ja
-taloudellisista kysymyksistä, jotka lähinnä vaativat sellaista
-lopullista ratkaisua, "joka suuriruhtinaskunnan perustuslakien mukaan
-ei voinut hallinnollista tietä tapahtua". Mutta tätä työtä tehtiin
-senaatissa kauan hyvin salaisesti ja hiljaa. Sittemmin saatiin
-kumminkin tietää, että senaatin jäsenet olivat jakaantuneet eri
-komiteoihin ja sitten osastoittain kokoontuneet neuvottelemaan siitä,
-mitkä säätyjen vallasta riippuvat lait ja määräykset olisivat
-tarkastettavat ja korjattavat. Ja tällöin oli huomattu, että puolen
-vuosisadan seisahduksen aikana, jolloin lainsäädännöllinen kehitys oli
-ollut pysäyksissä, tarvittavain lainmuutosten lukumäärä oli kasvanut
-niin suureksi, että kun komiteain ja osastojen ehdotukset vihdoin
-alistettiin senaatin täysistunnon tarkastettaviksi, huomattiin
-mahdottomaksi, että ne kaikki esitettäisiin yhden ainoan säätykokouksen
-käsiteltäviksi. Täytyi sen vuoksi erottaa erikseen ne kysymykset,
-joiden alalla muutoksia pidettiin enin tarpeellisina, ja vasta kun
-näitä oli lähemmin muodosteltu ja perusteltu, saattoi senaatti alussa
-vuotta 1861 lähettää lopullisen ehdotuksensa hallitsijalle. Mutta
-saataisiinko todellakin valtiopäivät? Kaikista valmistuksista
-huolimatta oli kyllin syitä olemassa, jotka saattoivat sitä epäilemään.
-Tarvittaisiin, niin arveltiin, lujia kannustavia voimia, jos mieli
-voittaa ne epäilykset, joita Suomen säätyjen kokoonkutsuminen
-Pietarissa luonnollisesti herätti. Ja oliko sellaisia voimia olemassa?
-Sellainen kenraalikuvernööri, joka kuten kreivi Berg yksin tahtoi
-vastata kaikesta ja tehdä kaikki, hän tietenkään ei voinut pitää
-valtiopäiviä muuna kuin välttämättömänä pahana eikä siis ollut halukas
-kiirehtimään sellaisen edustuslaitoksen kokoonkutsumista, jonka kanssa
-hänen tulisi jakaa mahtinsa ja viisautensa. Ministerivaltiosihteeri
-kreivi Armfeltilta, joka tunnettiin hyvin varovaksi eikä ensinkään
-alkuunpanijaksi, ei arveltu tässä suhteessa olevan paljon
-odotettavissa. Niistä miehistä, jotka siihen aikaan olivat vallassa,
-oli vphra Langenskiöld epäilemättä se, jonka luultiin enin
-harrastavan valtiopäiviä; olivathan ne välttämättömiä hänen suuria
-rahauudistuksiaan ja taloudellisia tuumiaan varten. Mutta Langenskiöld
-oli rohkea ja itseviisas ja sen vuoksi näyttivät hänestäkin
-perustuslailliset muodot hankaloilta; hän oli jo näyttänyt, että
-valtionlainoja voitiin ottaa säätyjä kuulustelematta -- jota
-periaatetta hän sittemmin puolusti hämmästyttävällä varmuudella ja
-sitkeydellä -- ja ennen pitkää saatiin nähdä, miten hänen mielestään
-Suomen säätykokous mukavimmalla tavalla oli järjestettävissä.
-
-Ne voimat, joiden avulla valtiopäiväin aate vihdoin toteutettiin,
-tulivat muualta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vastaisten valtiollisten eduskunta-väittelyjen esipuheena saattoi pitää
-Ritariston ja Aatelin valtuutettujen kokousta, joka pidettiin alussa
-vuotta 1860.
-
-Sen johdosta että suurempi määrä ritariston ja aatelin jäseniä oli
-tehnyt ritarihuonejohtokunnalle anomuksen, jonka nojalla mainittu
-johtokunta oli esittänyt asian hallitsijalle, oli hallitsija jo
-syyskuussa 1847 antanut ritaristolle ja aatelille luvan valita yhdeksän
-valtuutettua, kolme joka luokasta, tarkastamaan ritarihuoneen asiain
-hoitoa, sen rahastoa, tilejä, arkistoa y.m. sekä antamaan ohjeita
-niistä ynnä neuvottelemaan ja päättämään ritarihuonetalon
-rakentamisesta, mikäli rahaston varat kannattavat, ja valitsemaan
-jäseniä ritarihuonevaliokunnaan. Sukujen päämiesten vaalilistoilla
-valitsemat valtuutetut kokoontuivat, kreivi C. G. Mannerheimin
-puheenjohtajana ollen, toukok. 15 p. 1848, mutta hajaantuivat kymmenen
-päivän perästä kokoontuakseen uudelleen maaliskuulla seuraavana vuonna.
-Nämä valtuutetut olivat antaneet pietarilaisen akadeemikon Borzen
-laatia pohja- ja fasaadipiirustukset ritarihuonetta varten, vaan kun
-nuo piirustukset huomattiin liian suurenmoisiksi, jättivät valtuutetut
-ritarihuonejohtokunnan toimeksi hankkia muualta uusia piirustuksia sekä
-sitten, kun ne ovat vahvistetut ja ritarihuonerahaston varat myöten
-antavat, ryhtyä toimiin talon rakennuttamiseksi.
-
-Valtuutetut olivat sen lisäksi tehneet alamaisen esityksen, että
-ritaristo ja aateli saisi joka kolmas vuosi valita yhdeksän
-valtuutettua ja siihen esitykseen saatiin arm. lupa maalisk. 4 p. 1850.
-
-V:na 1855 valittiin siten uusia valtuutettuja, jotka kokoontuivat
-helmikuulla s.v. kenraalimajuri A. Aminoff puheenjohtajana. He
-päättivät nyt lunastaa tontin ritarihuonetta varten sen nykyiseltä
-paikalta sekä hankkivat luvan, että Hallituskatu saatiin avata
-Maariankatuun asti. Sen ohessa samat valtuutetut päättivät perustaa
-aatelisten neitosten rahaston sekä valitsivat ritarihuonejohtokunnan,
-johon m.m. kenraali Cas. v. Kothenkin tuli, ja asessori E. v. Knorring
-valittiin ritarihuoneen sihteeriksi.
-
-Uusi ritarihuonejohtokunta ryhtyi reippaasti rakennuspuuhiin,
-laskematta käytettävissä olevia varoja niin aivan tarkoin, ja teki
-elokuussa 1857, kustannusarvion nojalla joka nousi 54,000 ruplaan,
-kontrahdin talon rakentamisesta arkkitehti G. Th. Chiewitzin kanssa,
-jonka piirustukset taloa varten olivat hyväksytyt. Se itsevaltias
-kiire, jota tässä rakennusyrityksessä oli käytetty, herätti suurta
-tyytymättömyyttä säädyn jäsenten kesken, varsinkin kun sen ohessa
-saatiin tietää, että kustannukset nousisivat melkoisessa määrin
-kulunkiarvion yli. Ja tämän mielialan merkkejä näkyi nyt siinä
-vaalissa, jonka säädyn valtuutetut taas keväillä 1860 suorittivat.
-
-Kun valtuutetut maalisk. 2 p. 1860 kokoontuivat, niin heistä muutamat
-heti rupesivat purkamaan tyytymättömyyttään johtokunnan rakennuspuuhia
-vastaan. Viisi noista yhdeksästä asettui kumminkin johtokunnan
-puolelle, mutta kun vanhan ritarihuonejärjestyksen mukaan äänestykset
-tapahtuivat luokittain, pääsivät nuo neljä vastapuolueen miestä
-(tilanomist. kreivi Aug. Armfelt, vphra H. G. Boije sekä hrat J. A. v.
-Essen ja A. F. Järnefelt), jotka kaikki kuuluivat ensimmäiseen ja
-toiseen luokkaan, voitolle päätöksiä tehdessään. Ja kaksi viikkoa
-kestäneiden kuumien ottelujen jälkeen oli tulos se, että ritarihuoneen
-rakentamiseen oli ryhdytty ennenkuin tarpeellisia varoja sen
-päättämiseen oli koolla, joten johtokunta oli siis menetellyt
-toimivaltansa yli; myöskin lausuttiin moite siitä, että kustannukset
-olivat tulleet 30,000 hopearuplaa kulunkiarvioita kalliimmiksi. Ja kun
-tarpeellisia varoja talon valmistamiseksi nyt ei ollut saatavissa,
-katsoivat valtuutetut ainoaksi keinoksi, että talo sikäli
-muutettaisiin, että myöskin kolme muuta säätyä vastaisia kokouksiaan
-varten sieltä saisivat istuntosalinsa sekä huoneet valiokuntia ja
-kanslioita varten, johon tarkoitukseen hallitusta pyydettiin talon
-valmistamiseksi myöntämään 28,000 ruplaa ja sen kalustamiseksi sen
-lisäksi vielä 10,000 ruplaa. Myöntäen, että he omasta puolestaan
-pitivät tätä tarpeellisten varojen puutteesta syntynyttä ehdotustaan
-väliaikaisena toimenpiteenä, lausuivat valtuutetut olevansa sitä
-mieltä, että "maan säätyjen talo, jossa kaikki neljä säätyä voisivat
-veljellisesti kokoontua yhden katon alla keskustelemaan kaikille
-säädyille yhtä rakkaan ja kalliin isänmaan eduista, tarvitaan laajempaa
-ja ajanmukaisempaa tarkoitusta varten kuin Ritarihuone, jonka merkitys
-ja tarkoitus pakostakin käy yhä vähäpätöisemmäksi, kuta enemmän käsitys
-aatelistosta erityisenä kastina yhteiskunnassa kalpenee ja vanhenee
-kaikkia tasoittavan, edistyvän sivistyksen takia". Voimakkaana
-mielipiteittensä tukena oli valtuutetuilla vielä se seikka, että tämä
-tontti Aleksanteri I:sen vahvistamalla asemakartalla oli määrätty
-talolle "pour les quatre états". Ja antoivat valtuutetut ritarihuoneen
-valiokunnalle toimeksi ensi valtiopäivillä ehdottaa säädylle, että se
-toisille säädyille lunastettavaksi tarjoaisi kolme neljättäosaa talosta
-sekä esittäisi H. M:lleen, että, jos tämä tarjous hyväksyttäisiin,
-taloa kutsuttaisiin Maan Säätyjen yhteiseksi taloksi; silloin olisi
-ritaristo ja aateli tilaisuudessa ruunulle takaisin maksamaan
-edellämainitun summan.
-
-Tähän rohkeaan lausuntoon komitean vähemmistö tietenkin pani
-vastalauseensa. Yhteisesti laadittiin kumminkin ehdotus
-ritarihuonejärjestykseksi, esitettäväksi säädylle ensi valtiopäivillä,
-niinkuin tapahtuikin. -- Ritarihuonejohtokunnan vaali päättyi niin,
-ettei ketään entisiä tirehtöörejä jälleenvalittu.
-
-Valtuutettujen rakennustyötä koskevaan esitykseen suostuttiin sikäli,
-että H. M:nsa määräsi, että pyydetyt 38,000 hopearuplaa olivat
-yleisistä varoista annettavat ritaristolle ja aatelille "ilman
-takaisinmaksuvelvollisuutta". Mutta esitykseen talon muuttamisesta
-yhteiseksi säätytaloksi ei korkeimmasta paikasta koskaan mitään
-vastausta tullut.
-
-Kotimaisen hallituksen kuvaavia piirteitä oli kreivi Bergin aikaan,
-enemmän kuin koskaan muulloin, toimenpiteiden johdonmukaisuuden ja
-yhtenäisyyden puute. Kun toisessa tapauksessa vähän mukauduttiin
-uudemman ajan ja yleisen mielipiteen vaatimuksiin, rehotti toisissa
-tapauksissa vanha, absolutistinen varjojenpelko täydellisimmillään.
-Niin tapahtui m.m. että, samoihin aikoihin kuin säätykokousta
-virallisesti valmistettiin, hallitus pitkän miettimisen jälkeen kielsi
-lainopillisen yhdistyksen perustamiselle anotun luvan. Jo alkupuolalla
-1850-lukua oli joukko helsinkiläisiä lakimiehiä kokoontunut yksityisiin
-seuroihin keskustelemaan laintulkitsemisista ja muista lainopillisista
-kysymyksistä, ja tästä piiristä oli virallisen lainopillisen
-yhdistyksen tuuma myöskin lähtösin. Joulukuussa 1856 pidetyssä
-kokouksessa, jossa oli paljo väkeä, päätettiin pyytää lupaa tällaiselle
-yhdistykselle. Mutta asia oli hallitusmiesten mielestä arveluttava.
-Kolme vuotta odotettiin turhaan päätöstä ja kun sellainen vihdoin,
-useiden kuulustelujen perästä, helmikuussa 1860 saapui, oli se
-kieltävä. Tuuma ei siltä sen kautta kumminkaan vielä rauennut.
-Seuraavana vuonna haettiin uudelleen vahvistusta yhdistyksen säännöille
-ja se annettiin helmikuussa 1862, -- kreivi Berg oli silloin jo poissa,
-Samanlainen ilmiö tapahtui, kun pyydettiin lupaa pitää kesällä 1860
-yleinen koulunopettajain kokous Helsingissä. Se anomus hyljättiin,
-mutta sen sijaan myönnettiin koulunopettajille lupa hiippakunnittain
-pitää kokouksia Turussa, Porvoossa ja Kuopiossa, kaikki samana päivänä,
-heinäk. 16 ja sitä seuraavina päivinä. -- Ne mielipiteet ja
-toivomukset, joita arveltiin koulunopettajain lausuvan, luultiin kai
-jäävän vaarattomammiksi, kun ne tällaisen kolmijaon kautta
-hajoitettiin.
-
-Antoipa yksin se Teollisuusyhdistyskin, joka näihin aikoihin (keväällä
-1860) perustettiin, ja jonka tarkoitus oli herättää ja levittää
-harrastusta teollisuutta kohtaan yleensä, korkeille viranomaisille
-vakavaa aprikoimisen aihetta. Siltä ei tosin anottua perustamisen lupaa
-kielletty, mutta lähes vuoden ajan saatiin odottaa suostumusta.
-Yhdistyksen perustajat ja toimekkaimmat jäsenet olivat A. F. Soldan,
-A. O. Saelan, R. Frenckell, H. Borgström y.m. Parin vuoden ajan vietti
-tämä yhdistys sangen virkeää elämää: yleisiä kokouksia, joissa oli
-esitelmiä ja keskusteluja kansallistaloudellisista ja teknillisistä
-aineista, pidettiin tuhkatiheään, hankittiin oma huoneusto, jossa oli
-aikakautista kirjallisuutta ja kirjasto, julaistiin muutamia
-lentokirjavihkoja j.n.e., mutta pian nukahti tuo yhdistys ja hajaantui
-vihdoin kokonaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se kaikki aaveenpelko, jota yläilmoissa oli, ei ollut kumminkaan voinut
-ehkäistä sellaisia innostuksen ilmiöitä, kuin varojenkeräystä
-sotavanhusten ja ylioppilastalon hyväksi -- molempia näitä tarkoituksia
-varten pidettiin vielä vuosina 1859-61 Helsingissä kirjallisia iltamia
-esitelmineen ja lausuntoineen, sekä konsertteja ja lauluiltamia
-joukottain -- eikä voitu ehkäistä myöskään sitä uutta kansallista
-heräystä, joka syksyllä 1859 pantiin toimeen muistopatsaan
-pystyttämistä varten Porthanille. Tämän tuuman oli ensiksi herättänyt
-Fr. Cygnaeus ja kolme vuotta oli kuvanveistäjä C. Sjöstrand jo sitä
-patsasta muovaillut. Suomalaisen kirjallisuuden seura oli ottanut tämän
-aatteen toteuttamisen tehtäväkseen ja kun Sjöströmillä nyt oli
-suunnitelmansa ja mallinsa valmiina, katsottiin ajan tulleen ryhtyä
-tarvittavia varoja kokoomaan kansallisen keräyksen kautta. Listoja
-lähetettiin yli koko maan. Ja muullakin tavalla koetettiin eri tahoilla
-edistää tuota isänmaallista yritystä. Helsingissä toimeenpantiin tätä
-tarkoitusta varten maalisk. 16 p:nä, Porthanin kuolinpäivänä,
-konsertti, joka muodostui hyvin juhlalliseksi. Fr. Cygnaeus oli tätä
-tilaisuutta varten kirjoittanut juhlarunon Porthanin kunniaksi; Fr.
-Pacius oli runoon säveltänyt erittäin ihanan musiikin ja sen arvokasta
-esittämistä varten koonnut ja harjoittanut köörin ja orkesterin, joka
-oli suurempi kuin mitä Helsingissä koskaan ennen oli nähty. Erilaisia
-juhlia järjestettiin samoihin aikoihin myöskin muilla paikkakunnilla.
-Mutta riittäviä varoja ei kumminkaan saatu ennenkuin seuraavana vuonna,
-1861, jolloin suurta hälytyskelloa soitettiin ja Porthanin
-syntymäpäivää, marrask. 9 p:ää, vietettiin juhlilla ja rahankeräyksillä
-melkein jokaisessa maamme kylässä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niitä isänmaallisia pyrintöjä, jotka 1850-luvun viime vuosina pääsivät
-vauhtiin, oli myöskin kotimaisen teaatterin synnyttäminen. Tämän
-pyrinnön ahjona oli ylioppilasten dramaattinen yhdistys. Yhdistys ei
-ollut lamautunut siitä huonosta onnesta, joka, kuten edellä on
-kerrottu, senssuurin taholta kohtasi erästä sen keväällä 1858 esittämää
-kappaletta, vaan päätti se rohkeasti taas seuraavana kevännä
-julkisuudessa esittää näytäntöjä. Nyt oltiin jo siksi rohkeita, että
-laadittiin melkein yksinomaan suomenkielinen ohjelmisto. Eikä sen
-pienempää kappaletta ajateltu kuin suuren Holbergin viisinäytöksistä
-komediaa Erasmus Montanusta, josta P. Hannikainen jo aikusemmin oli
-laatinut meikäläisiin oloihin sovitetun suomennoksen nimeltä Antonius
-Putronius "Kanavaan" ja jota Ahlqvist ja O. Toppelius vieläkin olivat
-muodostelleet. Se päätettiin nyt Toppeluksen johdolla antaa ilman
-naisnäyttelijäin apua. Sen ohessa otettiin ohjelmaan pieni
-ruotsinkielinen J. J. Wecksellin alkuperäinen kappale nimeltä "Kaksi
-ylioppilasta runoja keräämässä". Nämä kappaleet esitettiin Helsingin
-teaatterissa huhtikuun lopulla ja toukokuun alulla 1859 kahdessa
-viikossa viisi kertaa täpötäydelle huoneelle. Helsingin yleisö huomasi,
-että suomenkieli ei ollut sille niinkään vierasta, kuin moni kenties
-oli luullut. Antonius Putronius, jonka pääosaa näytteli S. W. Hornborg
-(sittemmin senaattori), herätti erinomaista suosiota; sitävastoin tuota
-pientä ruotsinkielistä kappaletta, -- jossa tekijä itse näytteli
-naisosaa -- syystä ankarasti arvosteltiin eikä sitä viimeisessä
-näytännössä enää esitettykään.
-
-Ylpeänä siitä, että se pääkaupungin näyttämöllä näin
-menestyksellä oli esiintynyt, oli ylioppilasteaatteri jo valmis
-lähtemään "Putroniuksineen" muuallekin, ainakin Turkuun; mutta
-kanslerinvirastosta Pietarista tullut kielto teki lopun tästä
-suunnitelmasta. Yhtä haihtuva oli toinen rohkea tuuma, joka
-näyttelijöille ehdotettiin, että he näet omistaisivat koko työnsä ja
-tulevaisuutensa kansalliselle näyttämölle, kotimaiselle teaatterille.
-Sen sijaan päätti dramaattinen yhdistys, edistääkseen edes kotimaisen
-näyttämön syntymistä, luovuttaa suurimman osan annetuista näytännöistä
-kertyneistä tuloista, noin 500 hopearuplaa, teaatterikoulun[57]
-hyväksi, taikka, kuten lahjakirjassa sanottiin "sellaisen Helsinkiin
-perustettavan oppilaitoksen apurahaston pohjaksi, jossa suomalaiset
-oppilaat saavat dramaattisille näyttelijöille tarpeellista opetusta".
-Tämä lahja, niin toivottiin, toisi ehkä muita jälessään, joten rahasto
-pääsisi kasvamaan. Varojen tallentaminen ja käyttäminen uskottiin
-aluksi professoreille Fr. Cygnaeukselle ja Z. Topeliukselle sekä
-yhdistyksen kahdelle toimeliaimmalle jäsenelle. A. Toppeliukselle ja C.
-Mannerheimille toimeksi.
-
-Eikä teaatterikouluaate seuraavina vuosina unhottunutkaan. Toukokuussa
-1860 annettiin tätä tarkotusta varten kuusi n.s. amatöörinäytäntöä,
-osaksi suomenkielisellä, osaksi ruotsinkielisellä ohjelmalla.
-Kahdessa viime näytännössä, jotka annettiin promotsioonin edellä,
-esitettiin taas "Antonius Putronius" melkein samalla miehistöllä kuin
-edellisenä vuonna ja samalla menestyksellä. Myöskin Turussa,
-Viipurissa ja muissa kaupungissa koottiin seuranäytelmillä apurahoja
-teaatterikoulurahastoon. Mutta ylioppilasten dramaattinen yhdistys
-nukahti pian eikä enää herännytkään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mainitsin promotsioonin. Se promotsioonijuhla, joka nyt, toukok.
-31 p. 1860, vietettiin historiallis-kielitieteellisessä ja
-fyysillis-matemaattisessa tiedekunnassa, jotka vielä eivät olleet
-yhtyneet, ei jäänyt erityisyyksiään vaille yhtävähän kuin v:n 1857
-promotsiooni.
-
-Yliopiston hallintomiehet olivat edeltäkäsin pitäneet huolta, ettei
-mitään kutsumusta Ruotsin yliopistojen nuorisolle eikä muuta sellaista
-saisi tulla kysymykseen. Mutta kuitenkin satutti kohtalo niin, että
-nytkin eräs vieras Ruotsista tuli vilkastuttaneeksi ja kohottaneeksi
-tätä akateemista juhlaa. Kahta vanhusta, korkeasti kunnioitettua
-maamiestä, jotka molemmat kauan olivat olleet Suomesta poissa, saatiin
-nyt täällä vihkiäisvieraina tervehtiä ja he lisäsivät juhlan loistoa.
-Samalla höyrylaivalla saapuivat, toukok. 26 p:nä, nämä molemmat
-vieraat, maaherra Gustaf Montgomery, v:n 1808 sodan historioitsija ja
-itse tämän sodan sotavanhuksia, sekä valtioarkistonhoitaja J. J.
-Nordström, jota ei Suomessa oltu nähty sittenkuin hän 1846 jätti
-opettajavirkansa yliopistossamme. Taaja ihmisjoukko, ylioppilaat
-etunenässä, oli kokoontunut höyrylaivaa vastaan; innostus, noita
-kalliita vieraita nähtäessä, oli sanomaton; korkealle kajahti laulu,
-riemu- ja hurraahuudot. Itse vihkiäisissä ja sitten useissa
-tilaisuuksissa seuraavina päivinä olivat nuo kaksi Suomen poikaa
-lämpösten suosionosoitusten esineenä. Kesäk. 2 p:nä annettiin heidän
-kunniakseen Kaivohuoneella juhlapäivälliset, joihin otti osaa noin 150
-kaupunkilaista ja matkustajaa. Nordströmille siellä puhui F. L.
-Schauman, Montgomerylle Fr. Cygnaeus, molempain kunniaksi oli B. O.
-Lille kirjoittanut runon, joka laulettiin. Sekä surun että ilon
-kyyneleitä kimalteli monen silmissä.
-
-Nordström palasi muutaman viikon täällä viivyttyään Hämeen ja Turun
-kautta Ruotsiin. Montgomery, joka 70 vuoden ijästään huolimatta oli
-juhlatilaisuuksissa yhtä pirteä ja reipas kuin nuorimmat joukossa, hän
-viipyi vielä muutamia päiviä Suomessa ja kävi sillävälin Porvoossa
-Runebergin luona, joka myös oli ollut vihkiäisjuhlan innostusta
-lisäämässä. Porvooseen häntä seurasi joukko nuorempia ja vanhempia
-miehiä, jotka häneen olivat lähinnä tutustuneet. Siellä, Runebergin
-luona, muutamia herttasia hetkiä vietettiin, erinomaisen juhlallisiakin
-hetkiä sen puolesta, että siellä kuulimme runoilijan itsensä v. 1808
-sotavanhukselle lukevan muutamia Vänrikki Stoolin vielä painamatta
-olevia lauluja.
-
-Mutta ei ainoastaan noiden kahden vanhan suomalaisen käynti
-syntymämaassaan tehnyt v. 1860 promotsioonia muistettavaksi. Juhla
-antoi vielä aihetta tapahtumaan, joka ei jäänyt valtiollista merkitystä
-vaille.
-
-Nuorten maisterien piti, kuten tavallisesti, pitää vihkiäistanssiaiset.
-Mutta oli luovuttu tuosta vanhasta tavasta kutsua tanssiaisiin
-valtiokalenterin mukaan kaikki korkeimmat viranomaiset perheineen: nyt
-kutsuttiin ainoastaan vihittyjen persoonallisia tuttavia. Maan
-kenraalikuvernöörikin jäi siten kutsumatta: ja tämän kutsun välttäminen
-olikin ehkä koko tanssiohjelman muuttamisen varsinaisena syynä. Mutta
-tällainen kutsukysymys ei saanut mennä huomaamatta. Kreivi Berg palasi
-pari päivää ennen promotsioonia Pietarista -- jossa hän oli tehnyt
-tilin käynnistään Tukholmassa hallitsijansa edustajana Kaarlo XV:n
-kruunajaisissa -- ja huomasi nyt, että nuoret vihittävät olivat
-jättäneet hänet tanssiaisiin kutsumatta. Se oli loukkaus, jota
-kuumaverinen kreivi piti miltei kapinana korkeinta valtaa vastaan.
-Raivoissaan hän siitä sähköittää Pietariin ja kohta tulee sieltä
-nuorille maistereille kielto pitää vihkiäistanssiaisia.
-
-Kielto saapui päivää ennen promotsioonia äkillisenä salamaniskuna
-hämmästyttäen tuon tavallista lukuisamman juhlayleisön. Ja se salama
-sai tulenkin syttymään. Sellaista kiihkoa, sellaista tulta kuin tuona
-promotsioonin edellisenä päivänä, on harvoin havaittu suomalaisten
-mielissä. Kaikki oli tanssiaisia varten valmiina ja nyt niitä ei
-saataisikaan pitää, -- ainoastaan hänen vuoksensa. Se oli jo liikaa,
-sitä ei voitu sietää. Naiset raivosivat, ymmärrettävästi kyllä, yhtä
-pahasti kuin miehet. Kenraalikuvernöörin talon edustalla esplanaadissa
-seisoi pitkin päivää ihmisjoukkoja, matkustajia ja kaupunkilaisia,
-miehiä ja naisia, jotka kukin tahollaan neuvottelivat siitä mitä olisi
-tehtävä. Mikä teki minkin ehdotuksen ja vihdoin keksi joku sen neuvon,
-että tanssiaiset, joita nuoret maisterit eivät saaneet antaa,
-pantaisiin toimeen heidän miespuolisten kutsuvierastensa puolesta. Ja
-siihen yhtyivät kaikki. Yhtäkkiä muodostui komitea, jonka etunenässä
-oli tuo kaikkia kansalaisten toimia vilkkaasti harrastava kreivi Creutz
-ja joka ryhtyi tarpeellisiin valmistuksiin sekä tarjosi tilaisuuden
-ilmoittautumiseen. Jo muutamain tuntien kuluessa oli yli 430 henkeä
-ilmoittautunut osallisiksi. Tanssiaiset siis pidettiin samana päivänä
-ja tuntina ja samassa huoneustossa (Seurahuoneella), jossa ne alkuaan
-olivat aijotut pidettäviksi, kutsujat vain olivat kutsuttuja. Ja kun
-isäntiä oli mainittu määrä, kutsuttuja maistereita ja ylioppilaita 350
-ja kutsuttuja naisia 8-900, ja kun mielet kreivi Bergin toimenpiteen
-takia olivat innostuneet, muodostui näistä pidoista varmaankin
-suurenmoisimmat promotsioonitanssiaiset, mitä koskaan on pidetty.
-
-Maan korkein hallitusmies istui linnassaan ja katseli kuinka yleisö
-ajoi niihin tanssiaisiin, jotka hän oli kieltänyt, viettääkseen niitä
--- ilman häntä. Sellainen mielenosoitus, sellainen hänen virkamahtinsa
-halveksiminen oli liian julkeaa: sen täytyi piankin tulla tunnetuksi
-Pietarissa ja Talvipalatsissa. Mitä oli tuon suuttuneen kreivin nyt
-tehtävä? Hänen luonteensa mukaista ei ollut tunnustaa, että hän itse
-lyhytnäköisyydellään oli aiheuttanut tämän mielenosoituksen. Sen sijaan
-koetti hän pelastaa kunniansa esittämällä mitä pikimmin asian sen
-vaarallisen vallankumouksen oireeksi, joka parhaillaan leveni koko
-maassa ja erityisesti sen yliopistossa. Hän kiirehti sen vuoksi
-Pietariin. Mutta pari päivää ennen häntä oli sinne jo ehtinyt
-varakansleri Munck ja hän oli onnistunut yhdessä Armfeltin
-kanssa esittämällä asiat todellisessa valossaan tehdä tyhjiksi
-kenraalikuvernöörin myrkylliset hankkeet.
-
-Kenraalikuvernöörin ja ministerivaltiosihteerin välit olivat jo sitä
-ennen olleet huonot. Mutta siitä ajasta olivat he auttamattomia
-vihollisia. Nyt oli vain koetettava, kumpi heistä saisi sysätyksi
-toisensa syrjään. Vehkeiden arkaan taitoon olivat he molemmatkin
-perehtyneet. Mutta Bergin vehkeissä oli liian usein huomattu sangen
-selvää totuudenrakkauden puutetta. Ja tämä puute se hänet
-lopullisestikin kaatoi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helsingin elämän merkittävimpiin tapahtumiin v. 1860 kuului tuon kauan
-ikävöidyn teaatteritalon valmistuminen ja vihkiminen.
-
-Vanhassa teaatteritalossa oli syksyllä 1858 ja keväillä 1859 edellä
-mainittu Anderssonin seurue yhä esiintynyt. Tässä seurueessa sai nyt
-Helsinki ensi kerran tutustua neiti Hedvig Ch. Forssmaniin, joka
-sittemmin rouva Raana sai niin tärkeän sijan teaatterimme historiassa.
-Talvikaudeksi tänne asettui Schwartzin & Dahlgrenen seurue, joka ei
-yleisön vaatimuksia tyydyttänyt ja sitten sisällisten levottomuuksien
-takia keväillä 1860 täällä hajaantui.
-
-Oli jo väsytty näihin alituisesti vaihtuviin kierteleviin
-teaatteriseurueihin ja katsottiin ajan tulleen, että Helsinki hankkisi
-itselleen pysyväisen ruotsalaisen näyttelijäkunnan, josta sitten
-vähitellen kotimainen dramaattinen teaatteri voisi muodostua.
-Kotimaisesta teaatterista eivät uneksineet ainoastaan ylioppilaat;
-vanhemmatkin näytelmätaiteen ystävät kirjoittivat ja keskustelivat
-innolla asiasta, Välttämättömin ehto oman teaatterin tulevaisuudelle
-oli kumminkin uusi, arvokas teaatteritalo, siitä oli jo kauan oltu yhtä
-mieltä. Ja tämä ehto oli nyt toteutumaisillaan.
-
-Uusi teaatteritalo, jonka perustustyöt olivat alkaneet keväillä 1858,
-alkoi syksyllä 1860 tosiaankin valmistua. Kärsimättömänä ja
-jännityksellä odotti yleisö sen vihkimistä. Mutta yksi työn
-valmistumiseksi ilmoitettu määräaika toisensa perästä kului ja mieliala
-arkkitehtiä hra Chiewitsiä kohtaan kävi yhä äkäsemmäksi. Paljo oli
-häntä vastaan muutenkin ollut muistutettavaa: kustannukset, jotka
-alkujaan olivat arvatut 66,000 hopearuplaksi, nousivat 110,000 ruplaan:
-ja ne, jotka olivat talossa päässeet käymään sillaikaa kuin sitä
-rakennettiin, tiesivät kertoa, että se ei järjestyksensä eikä
-sisustuksensa puolesta suinkaan kaikkia vaatimuksia vastannut. Ja se
-uhkamieli, jolla Chiewits kohteli kaikkia muistutuksia, ei puolestaan
-arvostelua lieventänyt.
-
-Pysyväistä teaatteriseuruetta ei kumminkaan oltu edes koetettu
-aikaansaada uuteen taloon sen ensi vuodeksi. Jo keväillä oli teaatteri
-näytäntökaudeksi 1860-61 vuokrattu hra P. Delandille, jonka paremmin
-kuin kenenkään muun ruotsalaisen teaatterin johtajan arveltiin voivan
-tarjota kelvollisia näyttämöesityksiä. Mutta uusi teaatteritalo oli
-kumminkin vihittävä kotimaisilla voimilla. Topelius ja Pacius, samat
-miehet, jotka "Kaarlo kuninkaan metsästyksellä" olivat laskeneet tämän
-uuden talon ensimmäiset perustuskivet, ryhtyivät nyt myöskin
-valmistamaan talon arvokasta ja kansallista vihkimistä. Yhteisesti
-olivat he tätä tilaisuutta varten luoneet soitannollisen satunäytelmän
-"Kypron prinsessa", jonka tekstin aihe, niin oudolta kuin nimi
-kuulostikin, oli puhtaasti suomalainen, Kalevalasta otettu. Kappale
-päätettiin antaa, niinkuin "Kaarlo kuninkaan metsästyskin", yksinomaan
-taiteenharrastajain avulla. Jo syyskuussa alkoivat harjoitukset tuon
-väsymättömän Paciuksen johdolla. Mutta vasta marrask. 18 p:nä pääsivät
-näyttelijät uudelle näyttämölle harjoittelemaan; kuta kauemmin tätä
-tilaisuutta oli odotettu, sitä juhlallisemmaksi se kävi. Harjoitus
-alkoi "Maamme"-laululla, jonka kööri ja orkesteri esittivät.
-
-Pysyväisen orkesterin aikaansaamisesta oli jo huolta pidetty aikusemmin
-kuin pysyvän näyttelijäkunnan perustamisesta. Jo syksyllä 1858 oli
-seitsemän nuorta suomalaista lähetetty valtionavuilla Leipzigiin,
-sikäläisessä konservatoriossa valmistumaan jäseniksi vastaiseen
-teaatteriorkesteriin, jonka vastaista kannattamista varten sen ohessa
-apuraha myönnettiin. Yksi näitä nuoria miehiä oli Filip v. Schantz,
-jolle, hänen palatessaan kotiin 1860, teaatteritalojohtokunta uskoi
-orkesterin johtamisen, ja sen tämä nuori ja reipas kapellimestari jo
-syksyn alussa oli saanut järjestetyksi. Aluksi siihen kuului 21
-jäsentä, joiden joukossa oli tuo mainio viulunsoittajamme Joh. Lindberg
-sekä nuo kuusi Schantzin ohessa lähetettyä stipendiaattia ja sitäpaitsi
-muutamia kotimaisia entisiä sotilassoittajia: muuten kuului orkesteriin
-ulkomaalaisia, joista sellonsoittaja Aug. Meissner on muistettavin.
-Tällä joukollaan rupesi Schantz heti Seurahuoneella antamaan sarjan
-helppotajuisia musiikki-iltamia, jotka herättivät vilkkainta suosiota.
-
-Vihdoin, marrask. 28 p., saattoi tuo kauan kaivattu, viimeksi vielä
-leskikeisarinna Aleksandran kuoleman kautta muutamia päiviä viivästynyt
-vihkiminen tapahtua. Tuo uusi kaasulla valaistu sali oli täynnä
-juhlapukuista yleisöä, Helsingin loistavinta yleisöä. Mieliala oli
-juhlallinen ja innostus suuri koko illan. Ohjelma alettiin uudella
-"Kullervo-ouvertyrillä", jonka Schantz oli säveltänyt ja jonka hänen
-orkesterinsa, taiteensuosijoilla melkoisesti vahvistettuna, esitti.
-Senjälkeen kohosi ensi kerran uuden näyttämön esirippu ja maisteri L.
-Mechelin lausui Fr. Cygnaeuksen kirjoittaman proloogin, joka hetken
-merkityistä tulkitsi. Senjälkeen lausui yliopp. S. W. Hougberg Jul.
-Krohnin kirjoittaman suomenkielisen proloogin. Ja kun alkusoitto
-"Kaarle kuninkaan metsästyksestä" oli soitettu Paciuksen johdolla,
-alkoi "Kypron Prinsessa". Kun esirippu viime näytöksen jälkeen oli
-laskenut, pyysi yleisö "Maamme"-laulun ja se laulettiin näyttämöltä
-orkesterin säestyksellä. Pacius, Topelius ja näyttelijät kutsuttiin nyt
-esiin. Ja lopuksi vielä laulettiin "Suomen laulu". Näytelmän loputtua
-tarjottiin vihkiäisissä myötävaikuttaneille juhla-illalliset, joissa
-Cygnaeus piti puheen ja Pacius ja Topelius olivat vilkkaiden
-kunnianosoitusten esineenä. Siten oli teaatteritalo vihdoinkin vihitty.
-Ei kukaan voinut aavistaa, minkä kohtalon alaiseksi se kohta jo puolta
-vuotta myöhemmin joutui. -- Juhlaohjelma annettiin vielä kahtena
-päivänä. Mutta jouluk. 2 p:nä sai P. Deland alottaa esityksensä.
-
-Paljon ponnistuksia oli uuden teaatteritalon aikaansaamiseksi vaadittu.
-Mutta melkein yhtä paljo ponnistuksia vaadittiin, ennenkuin tuo vanha
-puuteaatteri, joka yhä törötti puistossa uuden tiellä, saatiin pois
-paikoiltaan. Vanhalla teaatteritalolla oli uskollinen ja uuttera
-toimikunta, joka todellakin oli suurenmoisesti itsepäinen; täytyi pitää
-molemmilla tahoilla monta yhtiökokousta, molemmin puolin oli
-haastettava toisiaan oikeuteen ja pitkästi kesti muita rettelöitä,
-ennenkuin sopimus saatiin aikaan vanhan talon osakkeiden siirtämisestä
-kohtuhinnalla uuden talon yhtiölle. Mutta vihdoin se kumminkin onnistui
-ja helmikuussa 1861 siirtyi sitten tuo riidanalainen talo julkisella
-huutokaupalla (14,000 hopearuplalla) uusille omistajille, jotka vielä
-saman vuoden lopulla pystyttivät sen Arkkaadian huvilan alueelle Espoon
-tullin edustalle, jossa se sitten, samoinkuin entisellä paikallaan, yhä
-edelleen kasvoi sekä pituudeltaan, leveydeltään että korkeudeltaan ja
-palveli näytelmätaiteen yleviä pyrintöjä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uudessa teaatteritalossa sai Helsingin yleisö ensi kerran nauttia
-kaasuvalosta. Kaasuvalaistusyhtiö, joka oli perustettu 1860, oli
-ripeästi rakentanut kaasutehtaansa ja vuoden lopussa oli se valmis
-tarjoamaan valoaan ei ainoastaan teaatterille vaan kaduillekin. Olihan
-se suuri edistysaskel kaupungin kehityksessä.
-
-Mutta vielä suuremmalla ilolla saattoivat edistyksen ystävät
-nähdä, kuinka Helsingin rautatieaseman rakennukset samana vuonna
-kohosivat paaluilleen Glo-Iammikon entiselle mutapohjalle.
-Helsingin--Hämeenlinnan rautatie, Suomen ensimmäinen rata, valmistui
-valmistumistaan. Ensi lokomotiivit toi Gust. Törnudd Englannista tänne.
-Iloisilla toiveilla nähtiin tässäkin uuden ajan sarastavan.
-
-Ritarihuone, teaatteri, kaasutehdas, asematalo ja sen ohessa uudet,
-osaksi valmistuneet, osaksi alullepannut kirkot, -- sellaisia
-merkillisyyksiä saattaa Helsingin kaupungin rakennushistoria 50-luvun
-viime vuosilta kertoa. Kirkonrakennus oli erikoisala, johon kreivi Berg
-m.m. näihin aikoihin omisti laajan harrastuksensa. Itse oli hän
-saksalainen luterilainen, hänen puolisonsa, joka oli italialaista
-syntyperää, oli katoolilainen ja keisarikunnan valtiokirkolle hän
-tietysti varsinkaan ei voinut olla kylmäkiskoinen: kaikki nämä eri
-uskonopit hän siis ennakkoluulottomasti sulki suojelevaan
-syliinsä. Pieni katoolilainen kirkko vihittiin jo 1860. Uudelle
-kreikkalaisvenäläiselle kirkolle valitsi hän paikan Katajanokan
-vuorilta, hankki sille piirustukset mainiolta arkkitehdiltä
-Gronostajeffiltä, sekä piti huolta, että varoja sen pikaista
-rakentamista varten ei puuttunut. Ja saksalaisen seurakunnan kirkon
-hankkeita, jotka samaan aikaan olivat vireillä, kannatti
-kenraalikuvernööri vilkkaasti.
-
-Yksityisen rakennusyrittelijäisyyden muistomerkkejä ei sitävastoin ole
-olemassa samoilta ajoilta sanottavasti. Vähitellen syntyi uusia
-rakennuksia kaikille kaupungin ulkoreunoille, valmistaen tilaa
-kasvavalle väestölle. Asukasmäärä lisääntyi myötään, kumminkaan ei
-samalla vauhdilla kuin sodan jälkeisinä vuosina. Ruotsalais-suomalaisen
-seurakunnan väkiluvun lisäys ilmoitettiin v. 1858 582 hengeksi, v. 1859
-489:ksi ja 1860 667:ksi hengeksi. Siten teki mainitun seurakunnan
-väkiluku v:n 1860 päättyessä noin 22,500 henkeä. Helsinki ei vielä
-ollut aivan suuri kaupunki.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siksi suuri Helsinki kumminkin oli, että se tunsi useammin kuin
-kahdesti viikossa ilmestyväin sanomalehtien tarpeen, muidenkin kuin
-virallisten. Sanomalehti Viborg oli jo 1859 ruvennut ilmestymään
-kolmesti viikossa. Åbo Underrättelser, joka kustantajansa J. W. Liljan
-toimittamana oli uuteen eloon elpynyt ja joka terävillä pistoksillaan
-valmisti paikkakunnan senssorille unettomia öitä, seurasi 1860
-esimerkkiä. Ja silloin ei pääkaupungin enin levinnyt lehti, Hels.
-Tidningar, enää voinut jättäytyä jälelle, vaan rupesi sekin 1860
-ilmestymään kolmasti viikossa, taikka joka tiistai, torstai ja
-lauvantai.
-
-Z. Topelius oli silloin vielä Hels. Tidn:n toimittajana. Mutta aika oli
-nyt toinen kuin se, jolloin hän 19 vuotta sitten oli ottanut lehden
-hoitaakseen. Jo edellisen vuoden kuluessa oli hän puhunut haluavansa
-jättää toimituksen toisiin käsiin: hän ei pitänyt itseään niiden
-valtiollisten ja muiden yhteiskunnallisten pyrintöjen sopivana
-puhemiehenä, jotka nyt olivat tärkeimpiä. Oli kumminkin suuri yllätys,
-kun eräänä päivänä kesäk. alussa 1860 B. A. Thuneherg, konsuli G. O.
-Wasenius vainajan vanha kirjakauppaliike-toveri ja hänen jälkeläisensä
-Hels. T:n omistajana saapui luokseni ja kysyi, haluaisinko seuraavan
-vuoden alusta ottaa hänen lehtensä toimittamisen huolekseni: Topelius
-tahtoi näet luopua sitä johtamasta ja siitä vastaamasta, mutta suostui
-edelleen lehteen kirjoittamaan kertomuksia, Välskärin kertomuksia y.m.,
-sekä silloin tällöin kirjoituksia omalla nimimerkillään. Tarjous oli
-minulle viettelevä ja kunnioittava. Huomasin itse, kuinka vaikeaksi
-kävisi ajan mittaan saada yleisöä tyytymään viikkolehteen, jommoinen
-Papperslyktan oli, jo toisena vuonna oli sen lukijakunta melkoisesti
-vähentynyt.[58] Ja jos ymmärsinkin, ettei ollut helppoa astua
-sellaisen toimittajan paikalle, joka siinä määrässä kuin Topelius oli
-nauttinut yleisön myötätuntoisuutta ja suosiota, niin voitin pian nämä
-epäilykset. En arvioinut voimiani liian suuriksi: muuten tulossa oli
-yhä arempi ja vilkkaampi aika ja silloin oli minusta tärkeää saada
-niitä vakaantuneita mielipiteitäni, joita maamme suurimmista
-elinkysymyksistä olin omaksunut, edustetuiksi maan enin luetussa
-lehdessä, -- sen asian vuoksi kannatti alistua vaivoihin ja
-vaikeuksiinkin. En senvuoksi kauan epäillyt: vastaanotin tarjouksen,
-sitoutuen lehteen kolmeksi vuodeksi. Asia oli vastaiseksi pidettävä
-salassa ja se pysyikin salassa vuoden viime kuukausiin asti.
-
-Rohkealla mielellä uutta vuotta varten valmistausin. Oli minulle
-kumminkin hetki vaikea, kun eräänä v:n 1860 viimeisistä illoista istuin
-Topeliuksen luona vastaanottamassa häneltä toimitusaskareet. Raskaampaa
-oli sittenkin eroavan luopua tästä paperivaltikkaasta, jota hän 19
-vuotta oli pitänyt käsissään, kuin uuden miehen ottaa se vastaan. Ja
-olihan se ymmärrettävää. Topeliuksen viime numerossa olivat hänen
-jäähyväissanansa -- "hänen omalla sydänverellään kirjoitetut", kuten
-sanottiin -- yleisölle: "Eipä eroa mies kernaasti sellaisesta piiristä,
-joka on noussut samasta ajan juuresta kuin hän itse ja jossa hänet
-varmasti ymmärretään. Kun olen nähnyt näiden lukijain lukumäärän
-vuosittain lisääntyvän, kun olen nähnyt kreivin ja suutarin oppilaan
-samalla innolla hakevan sen palstoilta jotakin itselleen, ja kun olen
-joskus Lapinmaan rajoilta Suomen lahden rannoille asti ja vielä etemmäs
-huomannut sellaisen sanan vastakaikua, joka on oikeaan aikaansa
-puhuttu, -- silloin suotakoon minulle anteeksi, jos olen toivoessani
-voivani vaikuttaa jotakin hyvää, unhottanut mitä aikamme vaatii ja mitä
-sen täytyy vaatia maan enin levinneeltä sanomalehdeltä."
-
-Papperslyktan ei kumminkaan vielä kuollut, vaikka sen minä hylkäsin.
-Edv. Bergh ja Rob. Lagerborg pyysivät saada jatkaa sitä seuraavana
-vuonna (1861) ja mielelläni heidän pyyntöönsä suostuin. Bergh oli viime
-vuosina kirjoitellut pääasiallisesti Åbo Underrättelseriin. Lagerborg
-oli alkupuolen vuotta 1860 palvellut opettajaupseerina äsken
-perustetussa Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulussa, pitäen siellä
-sotatieteellisiä esitelmiä, mutta hän oli koulun pian lakattua palannut
-alikapteenin arvonimellä kaartin kasarmiin. Jo kesällä oli hän
-maininnut minulle, että hän aikoi jättää koko ennen tuumaamansa
-sotilas- ja virkamiesuransa sikseen ja omistaa elämänsä
-sanomalehtityölle. Tämä miehevän luonteen piirre minua ilahdutti, vaan
-en sittenkään voinut häntä kehottaa enkä kiellellä; tiesin paremmin
-kuin hän, mitä vaikeuksia sanomalehtimiehellä meidän maassa on. Mutta
-Lagerborg ei voinut vastustaa henkensä kutsumusta; ensi askeleensa
-uudella urallaan astui hän nyt Papperslyktanissa, joka hänelle oli
-Helsingfors Dagbladin edelläkävijä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosisadan kuudes vuosikymmen läheni nyt loppuansa. Kaiken sen kohoksi,
-mitä se oli Suomen kansallisen kehityksen hyväksi oli tehnyt, ilmestyi
-nyt sen viime hetkellä vielä kaunis ja kuihtumaton koristus: Vänrikki
-Stoolin tarinain toinen kokoelma.
-
-Sellaista ei tapahdu usein ja siksipä se onkin minun kauniimpia
-muistojani. Jouluk. 14 p:nä -- päivälleen 12 vuotta myöhemmin kuin
-ensimmäinen kokoelma -- ilmestyi tuo odotettu vihkonen yleisön käsiin.
-Mutta kaikki eivät voineet odottaa niin kauan. Kustantajan, Th.
-Sederholmin ystävällisellä välityksellä oli Rob. Lagerborgin ja minun
-onnistunut jo edellisenä iltana saada kappale tuota uutta teosta. Sen
-käsiimme saatuamme riensimme lähimpään paikkaan, missä saatoimme saada
-yksityisen huoneen, saadaksemme rauhassa yhdessä siitä nauttia. Kaksi
-ystävää, jotka sattumalta tapasimme, tulivat mukaamme. Ja niin istuimme
-siellä vuoron päältä ääneensä lukien Adlercreutziä, Maaherraa,
-Veljeksiä, N:o 15 Stoltia. Wilhelm v. Schweriniä. Kuorma-ajuria, von
-Esseniä, Munteria, von Törneä, Lode ukkoa, Lotta Svärdiä, toista
-toisensa perästä aina kirjan loppuun saakka. Sydämmemme sykkivät,
-silmämme olivat kyynelissä, puristimme toistemme käsiä riemuiten ja
-säkenöiden, -- tiesimme, ettei toista sellaista hetkeä elämässämme
-tule.
-
-"Rohkeat, ylentävät ovat hetket" -- niin kirjoitin seuraavana päivänä
--- "jolloin, niinkuin nyt, kuuluu ikäänkuin koko kansan sydän sykkivän.
-Rinta laajenee ja niinkuin Ukko Lode kasvaa yksilö 'päätään
-pitemmäksi'. Jokainen tuntee kuuluvansa kansaan, joka on elänyt ja --
-on elävä".
-
-
-
-
-Vuosi 1861.
-
-
-Vuosi 1861 muodostaa erityisen ajankohdan Suomen historiassa. Jo sen
-alkaessa sitä ilolla ja luottamuksella tervehdittiin. Kun katsottiin
-taaksepäin menneeseen vuoteen ja sen kuluessa tapahtuneisiin
-seikkoihin, silloin tunnettiin, että jos koskaan vuotta oli voitu sanoa
-valon ja toivon vuodeksi, niin oli kai kuluneelle vuodelle se nimi
-annettava. Nuortealla rohkeudella saatoin minäkin kirjoittaa: "Onkohan
-nyt olemassa sitä miestä, joka, silmäillessään ympärilleen maailmassa,
-ei uskoisi ihmiskunnassa olevan nuorta elinvoimaa, jaloja ja yleviä
-tarkoituksia, siveellisten voimain kestävyyttä, valon voittoa?" Omassa
-maassamme ei tosin ollut aivan suuria tapahtunut, mutta Suomenkin oloja
-saattoi silti ilolla ja toivolla tarkastella. Eipä voinut täälläkään
-edistyksen kulusta erehtyä. "Kaikkialla on vireyttä, kaikkialla
-heräävän elämän jälkiä. Valtion, kirkon, koulun, tieteen,
-kirjallisuuden, taiteen, teollisuuden, maanviljelyksen, kulkuneuvojen,
-yhteiskuntaelämän, -- kaikkien näiden aloilla on erityisesti kulunut
-vuosi osoittanut piirteitä, jotka eittämättä todistavat edistymistä ja
-kansallisen tajunnan vähittäistä nousemista. Voimmeko siis kirkkailla
-ja iloisilla katseilla silmäillä Suomea vuodenvaihteessa? Voimme, ei
-senvuoksi, että tällä maalla vielä olisi paljo onnea, hyvinvointia ja
-kunniaa, mutta koska näemme, että se tyynein, eksymättömin askelin
-kulkee oikeaa uraa eteenpäin, -- toivon tähti oppaanaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uusi vuosi alkoi kumminkin pakkasella, niin kovalla ja pitkällisellä,
-että isänmaallisimmatkin toiveet sen kautta näyttivät voivan jääksi
-jäätyä. Tammikuun keskilämpömäärä laskettiin Helsingissä 15:ksi
-kylmäpykäläksi Cels., siis paljo alemmaksi, kuin miesmuistiin
-tiedettiin tapahtuneen.
-
-Mutta ne liikkeet, ne korjaukset ja uudistukset, joita silloin oli
-tekeillä niin monella eri taholla maailmassa, ne pitivät toki mielet
-lämpösinä. Pohjois-Ameriikassa syntyi helmikuulla Etelävaltioiden
-liitto ja samalla oli merkki annettu siihen sotaan Etelän ja Pohjoisen
-välillä, joka sitten neljän vuoden kuluessa oli raivoava. Italiassa sai
-samassa kuussa Neapelin kurja kuningas Frans II lähteä viimeisestä
-asemapaikastaan Gaétasta ja muutamia päiviä myöhemmin avattiin se
-parlamentti, jossa Italian kuningaskunta maaliskuun 17 p:nä julaistiin.
-Unkari rupesi huhtikuulla avattavilla valtiopäivillä tavottelemaan
-takasin entistä perustuslaillista hallintoaan ja itsenäistä asemataan
-Itävallan nyt perustuslailliseksi muuttuneessa valtiossa. Puolassa
-rupesivat mielet kuohumaan: Varsovassa tapahtui helmik. 25-28 p:nä
-kansallisia mielenosoituksia, jotka eivät jääneet verettömiksi,
-maalisk. 26 p:nä annettu ukaasi, jonka mukaan melkoisia, kansalliselle
-pohjalle rakennettuja parannuksia pantiin toimeen Puolan laitoksiin, ei
-riittänyt levottomuutta asettamaan, vaan alkoivat mielenosoitukset
-uudelleen huhtikuun alussa ja ne kävivät vielä verisemmiksi.
-
-Ja Venäjällä vihdoin pantiin alulle mitä suurenmoisin yhteiskunnallinen
-muutos sen julistuskirjan kautta, jonka jalomielinen keisari
-Aleksanteri II allekirjoitti maalisk. 3 p:nä ja joka julaistiin
-Pietarissa saman kuun 17 p:nä, -- julistus maaorjuuden poistamisesta.
--- Meidän maahamme tuo manifesti onnellista kyllä ei ulottunut, mutta
-siitä huolimatta se täälläkin vastaanotettiin yleisellä ja hartaalla
-ilolla, olihan se valon ja ihmisyyden voitonsanoma. Tiedettiin, että
-keisarilta oli vaadittu voimakasta tahtoa voidakseen voittaa kaiken sen
-vastarinnan ja ne vaikeudet, jotka olivat häntä kohdanneet tämän
-toimenpiteen toteuttamisessa: sitä suuremmalla luottamuksella ja
-toivolla saatoimme nyt kääntyä sen jalon ja valistuneen ruhtinaan
-puoleen, jonka käsissä Suomen valtikka oli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaiken tämän kestäessä oli maassamme aluksi hiljaista ja rauhallista.
-Vuoden kaksi ensi kuukautta kului ilman että edes yleisempää huomiota
-herättäviä huhujakaan yläilmoistamme olisi kuulunut. Ensimmäisenä
-kysymyksenä päiväjärjestyksessä oli edellisenä vuonna alullepantu
-ensimmäisen yksityispankkimme järjestäminen. Siitä keskusteltiin
-vilkkaasti kokouksissa ja sanomalehdissä ja se ratkaistiin myöhemmin
-keväällä onnellisesti.
-
-Toinen, aatteellisempi kysymys astui myös sen rinnalla eturiviin.
-Tammikuun lopulla pääsi yleisön tietoon se suuri ehdotus
-kansakoululaitoksemme järjestämiseksi, jonka Uno Cygnaeus oli laatinut.
-Sen kertomuksen kautta valtion varoilla tekemästään matkasta, jonka
-Cygnaeus edellisenä vuonna oli ulosantanut, tunnettiin jo hänen ylevät
-tuumansa kansakouluista ja hänen suunnitelmansa sen järjestämisestä
-maassamme. Nyt esitetyssä ehdotuksessa nähtiin nämä aatteet ja
-suunnitelmat valmiiksi järjestettyinä. Tämä ehdotus sisälsi, niinkuin
-sen tekijä uskalsi toivoa ja niinkuin kaikki nyt tunnustavat,
-"valoisamman tulevaisuuden aamunkoiton Suomen kansalle." Sen
-vastaanottivat senvuoksi innostuksella ne, jotka korkeita uskalsivat
-tavotella. Mutta valitettavasti eivät kaikki niin ajatelleet; se näkyi
-kyllä niistä monista moittivista arvosteluista, joita ehdotuksen
-johdosta ilmestyi. Cygnaeuksen koko kansakoulurakennusta pidettiin
-ilmalinnana, ulkomaisten mallien kevytmielisenä jäljennöksenä, maiden,
-joiden olot olivat aivan erilaiset kuin meidän, -- siihen suuntaan
-melkein kävivät järkevimpäinkin arvostelijain lausunnot. Onneksi
-ryhdyttiin kumminkin heti, Cygnaeuksen persoonallisesti vaikutettua
-vallassaolijoihin, toimiin hänen ehdotustensa toteuttamiseksi; hän itse
-nimitettiin kansakoululaitoksen yli-inspehtoriksi, kahdeksan matkarahaa
-myönnettiin vastaisille kansakouluseminaarin opettajille ja
-opettajattarille ja komitea asetettiin antamaan lausuntoa Cygnaeuksen
-ehdotuksesta.
-
-Tämän komitean puheenjohtajaksi nimitettiin intendentti Sebastian
-Gripenberg, joka vähän myöhemmin, helmikuulla, kutsuttiin senaattiin,
-uuden maanviljelyksen ja yleisten töiden toimituskunnan
-puheenjohtajaksi. Gripenberg oli henkilö, joka maassa oli nauttinut
-erittäin suurta arvoa aina siitä lähtien kuin hän 1831 Uudenmaan
-läänin v.t. maaherrana esiintymisellään lakeja syrjäyttävää
-kenraalikuvernööri Zakrevskiä vastaan oli katkaissut loistavalta
-näyttävän virkamiesuransa. Hän oli senjälkeen omistanut kaiken
-toimintansa maanviljelykselle, ensiksi isänsä tilalla Hämeessä, sitten
-pitemmän ajan kuluessa Mustialan maanviljelysopiston johtajana ja
-järjestäjänä ja lopuksi Kuscheloffin lahjoitusmaiden hoitajana Viipurin
-läänissä. Julkisissa toimissa oli häntä viime vuosikymmeninä käytetty
-ainoastaan parin sotalaitoskomitean jäsenenä ja yleisten
-maanviljelyskokousten puheenjohtajana 1857 ja 1860. Siihen että hän
-nyt. jo 65 vuoden ikään ehdittyään, kutsuttiin maan korkeimpaan
-hallitukseen, lienee osaksi vaikuttanut sekin, että hän oli mahtavan
-valtiovarainpäällikön Langenskiöldin eno. Yleinen mielipide suurella
-mieltymyksellä hänen nimittämistään tervehti. Mutta vielä ei tiedetty,
-että Gripenbergille valmistettiin toistakin paikkaa, vielä korkeampaa
-kuin senaattorin toimi oli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saavuttiin maaliskuuhun ja nyt rupesi ilmassa tuntumaan, että meillä
-valtiollisellakin alalla oli jotakin tekeillä. Kuunneltiin kaikenlaisia
-huhuja, joita saapui Pietarista. Siellä oli kenraalikuvernööri viipynyt
-uudestavuodesta asti, sinne oli senaatin lausunto vastaisista
-valtiopäiväkysymyksistä äsken lähetetty ja sinne oli vphra Langenskiöld
-maaliskuun alussa kutsuttu. Jotakin tärkeätä oli tekeillä, se pidettiin
-varmana, mutta mitä se oli, sitä ei tiedetty. Puhuttiin, että osa
-ratsuväestämme lakkautettaisiin tai muutettaisiin, puhuttiin
-kaskuntapaisesti valtiopäiväkutsumuksestamme, puhuttiin myöskin muusta,
-mutta se oli kaikki hämärää ja epävarmaa.
-
-Tällaisessa epävarmuudessa oltiin huhtikuun puoliväliin saakka. Vihdoin
-ensimmäinen varma tieto välähti hämärästä. Eräänä päivänä syöksyi
-sanomalehteni toimituspaikkaan kaksi nuorta ystävääni, jotka äsken
-olivat yhtyneet valtiolliskirjalliseen ystäväpiiriimme. -- Robert
-Björkenheim ja Ernst Linder, jotka molemmat olivat lahjakkaita ja
-tarmokkaita miehiä, joiden mieli hehkui isänmaan kansallisesta
-itsenäisyysaatteesta ja sen henkisestä ja aineellisesta edistyskulusta.
-Huomasin heti heidän katseistaan, että heillä oli jotakin harvinaisen
-tärkeää tietonaan. He kertoivatkin minulle äsken Pietarista saapuneesta
-tiedonannosta, joka tosin vielä oli salaperäisen hämärän peitossa,
-mutta siltä erinomaisen tärkeä. Kirjeessä oli nim. vphra Alfons Walleen
-kertonut Helsingissä olevalle rouvalleen (Björkenheimin sisarelle),
-että pian oli odotettavissa suuri uutinen, jonka kautta saataisiin
-tietää "minkälaiset Suomen valtiopäivät tulisivat olemaan". Tämä tieto
-tuli luotettavalta taholta; Walleen, joka oli tykistön översti, oli
-suuriruhtinaiden Aleksanderin ja Vladimirin palveluksessa sekä
-ministerivaltiosihteerinapulaisen vphra Stjernvall-Walleen'in
-velipuoli; saattoi pitää varmana, että hän kyllä asiat tunsi. Jotakin
-oli siis odotettavissa olevien valtiopäiväin suhteen ratkaistu; mutta
-että jotakin perustuslakien säätämäin valtiopäivämuotojen mullistusta
-myös oli tapahtunut, sitäkin saattoi melkein varmaan otaksua. Selitystä
-tähän arvoitukseen kai ei kauan tarvinnut odottaa. Sitä nyt suurella
-jännityksellä muutamia päiviä varrottiin.
-
-Kreivi Berg palasi tänne Pietarista huhtik. 13 p. ja vphra Langenskiöld
-jotakin päivää myöhemmin. Nyt oli tuon suuren salaisuuden peitto siis
-pian paljastuva. Jännitys yhä kasvoi.
-
-Kun minä huhtik. 16 p:nä puolenpäivän aikaan pieneltä satunnaiselta
-matkalta palasin kaupunkiin, yhytin heti useampia ystäviäni, jotka
-suurella mielenliikutuksella minulle kertoivat, mitä tärkeää
-aamupäivällä oli kuultu. Senaatissa oli samana päivänä esitetty
-hallitsijan huhtik. 10 p. allekirjoittama julistuskirja, joka määräsi,
-että olisi asetettava valittu valiokunta, 12 miestä joka säädystä, joka
-valiokunta, senaattori L. Gripenbergin puheenjohtajana ollen,
-lainsäädäntökysymyksissä korvaisi säätyjä, "kunnes olot sallisivat
-niiden kokoonkutsumista". Tämä oli varmasti tunnettua, mutta miten
-julistuskirja tarkemmin kuului, sitä ei tiedetty. Useimmille senaatin
-jäsenille oli tieto tullut kerrassaan yllätyksenä, ja he hämmästyivät
-yhtä pahasti kuin kaikki muut.
-
-Koko julistuskirjaa ei, kuten sanottiin, oltu vielä saatu lukea. Mutta
-selvää jo oli, että se sisälsi perustuslakiemme täydellisen
-loukkauksen. Selvää myös, että jos se nyt ääneti vastaanotettiin, niin
-oli Suomi kaikiksi ajoiksi luopunut valtiollisista oikeuksistaan ja
-vaatimuksistaan. Jotakin oli senvuoksi tehtävä taikka ainakin
-koetettava, siitä me ystävykset olimme yhtä mieltä. Tästä
-neuvotellaksemme päätimme, aluksi harvalukuisempina, vielä samana
-päivänä kokoontua. Jokainen koettaisi kumminkin sillä välin tahollaan
-hankkia lähempiä tietoja tuosta turmiota uhkaavasta julistuskirjasta.
-
-Pidimme viisaimpana valita kokousta varten yksityisen huoneuston ja
-päätimme siis tavata toisemme Henrik Borgströmin luona. Sinne kokoontui
-illalla, paitsi Borgströmiä, seuraavat: tilan- ja tehtaanomistaja Rob.
-Björkenheim, veljekset, kirurgian professori Jakob ja dosentti Carl
-Gust. Estlander, konsuli Reinh. Frenckell, kaartin alikapteenit Rob.
-Lagerborg ja Const. Linder (molemmat vielä univormussa, mutta molemmat
-aikeessa erota sotilasuralta), viimemainitun veli Ernst Linder, maist.
-Rob. Montgomery, tri Carl Qvist. tri Paavo Tikkanen, Suomettaren
-toimittaja, lakit. kand. Edv. Gid. Wasastjerna, maalaisten
-paloapuyhtiön asiamies, ja vihdoin näiden muistojen ja nimien
-muistoonmerkitsijä.
-
-Kukaan meistä ei ollut vielä saanut täyttä selkoa julistuskirjan
-sisällöstä. Kaikki myöhemmät tiedot osoittavat kumminkin oikeaksi, mitä
-alussa olimme kuulleet. Kuinka tulisi suuri yleisö maassa tervehtimään
-tätä julistuskirjaa? kysyimme. Antaisiko se sen säätyvallan ulkonäön,
-josta asiakirjassa puhuttiin, huikasta silmänsä. Valtiollisen
-itsetunnon määrä ei maaseudullamme tosin ollut suuri: mutta niin heikko
-se toki ei liene, ettei siellä täällä löytyisi miehiä, jotka
-oivaltaisivat julistuskirjan perustuslakeja loukkaavan luonteen ja
-voisivat sen todistaa ympäristölleen. Samanlainen yleinen mielipide
-asiasta, joka meillä oli, muodostuu kyllä itsestään, siitä olimme
-varmat. Mutta miten oli meneteltävä, jotta tuo mielipide pääsisi
-ilmipuhkeamaan ja kaikumaan niin kovasti, että se voisi tunkeutua aina
-valtaistuimen ääreen saakka? Sanomalehdistön kautta ei ollut
-ajateltavissa saada kuiskaustakaan asiasta ilmi. Muita keinoja oli
-senvuoksi ajateltava. Siitä nyt neuvoteltiin. Mutta kaikki päätöksen
-teot lykkäsimme seuraavaan iltaan, jolloin toivoimme tuntevamme itse
-puheenalaisen asiakirjan.
-
-Seuraavana päivänä, huhtik. 17 p:nä, julkaisivat todellakin viralliset
-lehdet tuon merkillisen julistuskirjan. Sen sisältöä en tarvitse tässä
-lähemmin kertoa: sitä on jo kyllin usein julkaistu ja selitetty.
-Julkaisua seurasi se virallinen tiedonanto, että "H. M:nsa, kuunnellen
-ainoastaan jalon sydämmensä ja ylevän, valistuneen ajatustapansa
-kehoituksia, on äsken Pietarissa kutsuttanut valtakunnankonseljin
-puheenjohtajan sekä yhden jäsenen, Suomenmaan kenraalikuvernöörin,
-ministerivaltiosihteerin, Suomen asiain komitean jäsenet sekä
-Pietarissa silloin olevan K. senaatin valtiovaraintoimituskunnan
-päällikön luokseen ja suvainnut näille henkilöille lukea ehdotuksen
-arm. julistuskirjaksi, jonka kautta" j.n.e., sekä "kuunneltuaan
-kutsuttujen alamaisia ajatuksia" suvainnut julkaista manifestin.
-
-Tänä päivänä kokoonnuimme me samat kuin edellisenä iltana taas
-Borgströmin luo. Nyt oli johonkin ryhdyttävä. Sopivimmaksi
-toimenpiteeksi huomattiin, että olisi aikaansaatava kansalaisten koko
-maassa allekirjoittama adressi, jossa arvokkaalla tavalla olisi
-ilmaistava se huoli, jonka maassa oli herättänyt tuo julistuskirja,
-joka, sanain mukaan tulkittuna, sisälsi perustuslakiemme pyhyyden
-loukkauksen. Sellainen adressi oli helppo aikaansaada Helsingissä,
-sillä täällä olivat mielet jo yleensä kuohuksissa. Mutta adressin
-täytyi edustaa koko maan mielipidettä ja siihen olisi siis kansalaisten
-kaikista maanosista yhdyttävä. Vaikealta näytti kumminkin saada niin
-pian kuin asianhaarat vaativat suurempaa määrää maalaisia Helsinkiin.
-Kulkuneuvot olivat kaikissa suhteissa huonot: mitään rautateitä ei
-ollut käytettävänä ja keväinen kelirikko pilasi rekikelin,
-postinkulustakaan ei sen hitauden vuoksi ollut mitään apua. Ainoa keino
-oli lähettää Helsingistä joka taholle pikalähettejä, jotka maaseudulla
-kertoisivat mikä mieliala pääkaupungissa vallitsee sekä kehoittaisivat
-riippumattomia isänmaallisia kansalaisia kiireesti saapumaan sinne
-yhdessä koettamaan pelastaa maan valtiollista tulevaisuutta. Emme
-tarvinneet ulontua oman pienen piirimme ulkopuolelle löytääksemme
-läheteiksi lähteviä. Jo seuraavana aamuna ajoi Ernst Linder länteenpäin
-viemään sanaa Länsi-Uudenmaan ja Turun läänin suurtilallisille;
-Björkenheim pohjoiseen päin Hämeeseen; Qvist Uudenmaan itä-osiin.
-Jonkunlaisena valtuutuksena oli jokaisella lyhyt kirjoitus, jonka me
-kaikki muut olimme allekirjoittaneet.
-
-Odotellen lähettiläittemme matkojen tuloksia lykkäsimme kaikki enemmät
-toimenpiteet pariksi päiväksi. Ensi kokouksessamme toivoimme saavamme
-nähdä paljo useampia koolla, ei ainoastaan matkustajia maaseudulta,
-vaan myöskin suuremman joukon helsinkiläisiä kunnioitettavia
-kansalaisia. Erityisesti halusimme pyytää professoreita Palmén,
-Schauman ja Snellman mukaan neuvotteluihimme.
-
-Sillävälin tapahtui senaatissa, huhtik. 18 p:nä, se merkillinen
-täysistunto, jossa valiokunnan kokoonkutsumista koskeva julistuskirja
-esitettiin lähemmin käsiteltäväksi. Se kierrellen, kaarrellen
-kirjoitettu kiitosadressi hallitsijalle, jonka enemmistö tuossa
-tilaisuudessa päätti lähettää, on yleisesti tunnettu; samoin se
-suora vastalause, jossa viisi senaattoria avonaisesti huomautti
-julistuskirjan sanamuodon loukkaavan perustuslakejamme ja jossa he siis
-alamaisesti pyysivät että se selvennettäisiin; enin tunnettu lie
-prokuraattori Gaddin pöytäkirjaan annettu lausunto, jossa hän mitä
-voimakkaimmin kannatti vastalausujain ehdotusta. Huhu kertoi pian, mitä
-senaatissa oli tapahtunut, kaikki eri lausunnot kiertelivät
-jäljennöksinä miehestä miehen; vastalauseet herättivät yleistä
-tyytyväisyyttä ja rohkaisivat epäileväisimpäinkin mielet.
-
-"Kulunut viikko on ollut levottomuuden ja jännityksen viikko, --
-viikko, jommoista Helsingissä tuskin ennen on eletty; yksi ainoa
-kysymys, suuri kysymys, on kiinnittänyt kaikkien ajatukset ja tunteet",
--- niin koetin kirjoittaa Hels. Tidn:n viikkokatsauksessa huhtik. 19
-p:nä; mutta nämä viattomat sanat samoinkuin kaikki niitä seuraavat
-vakavat lausuntoni tuosta "suuresta kysymyksestä" muutti, kuten jo olin
-aavistanutkin, senssori jonoksi ajatusviivoja. Ei puolta sanaa
-valiokuntakysymyksestä -- muuta kuin minkä viralliset lehdet olivat
-sisältäneet -- saanut päästä julkisuuteen niinkauan kuin kreivi Berg
-piti senssuurin ohjaksia käsissään.
-
-Muutamain päiväin kuluttua palasivat lähettiläämme. He olivat retkeensä
-tyytyväisiä. Tosin olivat he saaneet ajaa vuoroin reellä, vuoroin
-kärryillä, mutta ystävällisesti oli heitä kaikkialla vastaanotettu.
-Missä vain puheenalaisesta julistuskirjasta jo oli jotakin kuulunut,
-oli se herättänyt säikäyksen ja levottomuuden tunteita. Ilolla ja
-kiitollisuudella kaikki suostuivat kiirehtimään Helsinkiin. Tuskinpa
-ketään esti kelirikko, terveys tai ajan täperyys tekemästä mitä taisi
-sen vaaran välttämiseksi, joka maan vahvistettuja oikeuksia uhkasi.
-
-Siten nähtiin tilanomistaja toisensa perästä saapuvan Helsinkiin. Ennen
-muita saapui, sen muistan, parooni H. G. Boije Hangosta ja sitten
-kreivi C. M. Creutz Malmgårdista. Pian saapuivat myöskin lännestä päin
-tilanomistajat J. R. Taube, J. A. v. Essen, kreivi Aug. Armfelt, vphrat
-E. Hisinger ja W. Wrede, G. J. Silfversvan, A. F. Järnefelt y.m.;
-pohjoisesta C. G. Idman, A. Meurman, A. W. Helsingius, G. A.
-Wasastjerna; idästä E. J. Stråhle, P. H. af Forselles, N. O.
-Nordenskiöld, jopa A. L. v. Daehnkin. Lähikaupungeista saapui myös
-useita liikemiehiä y.m. Suotakoon minulle anteeksi, jos en enää muista
-kaikkia.
-
-Sunnuntaina huhtik. 21 p:nä tapahtui nyt ensimmäinen suurempi
-kokous. Kokoonnuttiin taas -- ja yhä vastakin -- Henr. Borgströmin
-luo, jolla asunnossaan oli jotenkin tilava sali. Hän asui isänsä
-talossa Maariankadun varrella, mutta siinä siivessä, joka on
-Konstantiininkadulle päin. Sinne pääseminen ei sillä kertaa ollut aivan
-mukavaa. Nykyistä suurta kolmikerroksista taloa näet silloin
-rakennettiin. Lautasiltaa myöten oli portin läpi kuljettava ja sitten
-pihan yli rakennustelineiden ja tarpeiden lomitse sivurakennuksen
-ovelle ja sitten vielä kapeita portaita ja käytäviä pitkin
-kokoushuoneeseen. Tämä tiehye teki tavallaan salaperäisen ja melkein
-niin sanoakseni konspiratiivisen vaikutuksen; ja monta maalaista, joka
-hämärässä tai iltapimeällä ensi kerran sitä kulki, se varmaankin miltei
-pelotti. Muuten oli Borgström erittäin sopiva isännäksemme. Sitkeällä
-esiintymisellään niissä monissa kokouksissa, joita oli pidetty
-hypoteekkiyhdistyksen ja yhdyspankin perustamista varten, oli hän.
-tullut tunnetuksi ja saavuttanut vaikutusta useiden vaikutusvoimaisten
-henkilöiden joukossa koko maassa ja samalla oli hän myöskin
-harjaantunut kokouksiin ja keskusteluihin, enemmän kuin siihen aikaan
-yleensä oli tavallista. Hän nyt myöskin johti keskusteluja tässä ensi
-kokouksessa. Miesjoukko, sekä kaupunkilaisia että maalaisia, oli
-myöskin sangen lukuisa. Maalaisia saapui vielä myöhemmin illan kuluessa
-yksi toisensa perästä, jotka vasta silloin olivat ehtineet kaupunkiin.
-
-Tämän päivän keskusteluista ei muistaakseni ollut muuta tulosta, kuin
-että päätettiin lähettää hallitsijalle adressi, jonka sisältö ja muoto
-seuraavassa kokouksessa oli tarkastettava.
-
-Kenraalikuvernööri kreivi Berg oli tietysti saanut vihiä
-kokouksistamme. Kerrottiin, että hän jo oli aikonut poliisivoimalla ja
-sotaväellä hajoittaa kokouksemme, mutta että hän sitten ajoissa oli
-osannut hillitä vihansa. Saipa valtiollinen mielenosoitus kadullakin
-samoina päivinä aivan häiritsemättä tapahtua. Eräänä iltapäivänä -- se
-oli luullakseni maanantaina huhtik. 22 p:nä -- nähtiin näet pitkän
-jonon ylioppilaita ja muuta nuorta väkeä kulkevan kaupungin katuja
-pitkin: se kulki vuoron päältä niiden senaattorien luo, jotka
-julistuskirjakysymyksessä muodostivat vähemmistön (V. Furuhjelm,
-Federley, Cronstedt, Törnqvist ja Munck) sekä prokuraattorin asunnolle
-ja lauloivat siellä isänmaallisia lauluja. Niin kaunis kuin tämä
-nuorison mielenosoitus olikin, täytyi meidän kokouspiirimme kumminkin
-valittaa, että kaksi jäsentä muitten tiedotta oli ottanut osaa tuohon
-mielenosoitukseen, jopa ollut sen alkuunpanijoita.
-
-Kokouksiamme jatkettiin vielä seuraavina iltapäivinä. Borgström esitti
-ensiksi ehdotuksen adressiksi. Mutta sitä vastaan tehtiin monenlaisia
-muistutuksia ja yhtä vilkas kuin vakava keskustelu syntyi. Eri mieltä
-oltiin muistaakseni erityisesti siitä, oliko adressissa lausuttava
-paheksuminen niitä neuvonantajia vastaan, jotka olivat puolustaneet
-julistuskirjaa, vai eikö; ja vielä siitä, oliko lausuttava toivomus,
-että valiokunta ei ensinkään kokoontuisi taikka ainoastaan, että
-sen toimivalta rajoitettaisiin siten, ettei sen kautta maan
-perustuslakeja loukattaisi. Vilkasta osaa keskusteluun ottivat,
-useiden maalaisvieraiden ohessa, professorit Palmén ja Schauman,
-jotka olivat noudattaneet heille annettua kutsua. Virkeästi puhui
-myöskin vanha valtioneuvos J. G. v. Bonsdorff; hän ei suinkaan ollut
-valtiollinen uhittelija, vaan kylliksi terävä juristi huomatakseen
-julaistun manifestin valtio-oikeudellisen luonteen ja varmaankin
-teki hän maallemme palveluksen ilmoittaessaan heti kreivi Alex.
-Armfeltille, nuoruudenystävälleen, jonka kanssa hän oli uutterasti
-kirjeenvaihdossa, siitä vakavasta mielialasta, jonka julistuskirja
-oli täällä synnyttänyt. Huomattavimmista puhujista muistan
-sitäpaitsi oikeusraatimies C. A. Öhrnbergin, joka silloin alotti
-valtiollisen uransa, sekä lakitieteen professorit Liljestrandin ja
-Rosenborgin. Salissa istui sitäpaitse täyteensä kansalaisia kaikista
-yhteiskuntaluokista -- ymmärrettävistä syistä kumminkin virkamiehiä
-vähimmin -- jotka osaksi ottivat jonkunverran osaa keskusteluun, osaksi
-taas ääneti tai epäillen sitä kuuntelivat.[59]
-
-Neuvottelujen tuloksena oli lopuksi seuraavan adressin hyväksyminen:
-
-S. A. K. ja S.
-
-T. K. M:nne on Arm. Manifestilla Maalisk. 29 / Huhtik. 10 Päivältä 1861
-antanut Suomen kansalle uuden todistuksen siitä jalosta ja suojelevasta
-huolenpidosta, jolla T. M:nne aina on tämän kansan todellista parasta
-hoitanut.
-
-Allekirjoittaneet, T. K. M:nne uskolliset suomalaiset alamaiset emme
-ole voineet olla kuuntelematta sydämmiemme sisintä kehoitusta, joka
-käskee meidän valtaistuimen juurelle esittämään vilpittömättömimmän
-kiitollisuutemme siitä korkeasta luottamuksesta, jota T. M:nne on
-suvainnut osottaa Suomen kansalle uudelleen tunnustamalla
-perustuslakien järkähtämättömyyden ja ylevästi lupaamalla pidettäviä
-valtiopäiviä, jota ennen T. M:nne armollisesti on sallinut maan neljän
-säädyn jäsenten valita valiokunnan, joka saisi kokoontua ja antaa
-alamaiset lausunnot sellaisista lakikysymyksistä, joita ei ilman
-säätyjen myötävaikutusta voida ratkaista.
-
-Selvästi tajuten ne ylevät tarkoitukset, jotka ovat aiheuttaneet tämän
-arm. toimenpiteen, vaatii meitä alamaisten uskollisuus T. M:lenne
-syvimmässä alamaisuudessa esittämään, että Arm. Manifestin sanamuoto on
-yleensä Suomessa käsitetty siten, että valiokunnan lakikysymyksistä
-antamat lausunnot voitaisiin, Arm. Manifestin 7 kohdan mukaan, säätyjä
-kuulustamatta vahvistaa laiksi ennen ensitulevia valtiopäiviä ja että
-siis valiokunta tulisi käsittelemään kysymyksiä sellaisella
-toimintavallalla, joka perustuslakien mukaan kuuluu ainoastaan
-valtiopäiville kokoontuneille säädyille.
-
-Tämä Arm. Manifestista saatu käsitys on koko maassa herättänyt huolta
-ja levottomuutta. Sillä Suomen kansa rakastaa ja kunnioittaa
-perustuslakejaan edellisiltä sukupolvilta saatuna pyhimpänä
-perintönään.
-
-S. A. K.! Allekirjoittaneet, T. K. M:nne uskolliset alamaiset
-uskaltavat lausua rukouksen, johon epäilemättä koko Suomen kansa yhtyy;
-me pyydämme alamaisimmasti että T. K. M. suvaitseisi mielten
-tyynnyttämiseksi Armollisesti antaa Suomen kansalle varmuuden siitä,
-että, jos T. K. M. katsoo tarpeelliseksi sallia mainitun valiokunnan
-kokoontua, sen toiminta lainsäädäntökysymyksissä, jotka ovat säätyjen
-käsiteltävät, rajoitettaisiin siten, että se ainoastaan tuleville
-valtiopäiville valmistaa sellaisia kysymyksiä.
-
-Vilpittömimmin vakuutettuina T. K. M:nne jalosta huolenpidosta niiden
-kansojen parhaasta, jotka kuuluvat valtikkaanne alle, olemme tämän
-rukouksen uskaltaneet esittää sitä mieluummin, kun olemme syvästi
-vakuutetut siitä, että, vaikka Suomen edistyminen niinhyvin henkisessä
-kuin aineellisessa kehityksessä välttämättä vaatii erinäisiä
-lainsäätämistoimenpiteitä, joita ainoastaan valtiopäivillä voidaan
-päättää, Suomen kanssa edelleen niinkuin näihinkin asti, säilyttäen
-laillisten laitostensa pyhyyden, tyynesti ja luottamuksella on odottava
-sitä ajankohtaa, jolloin T. K. M:nne muut korkeat ja pyhät
-valtiontoimet sallivat valtiopäiväin toteuttamisen. Se päivä on oleva
-riemun ja siunauksen päivä, jolloin Suomen kansa säätyjensä kautta
-välittömästi saa lausua toivomuksensa ja tarpeensa maan suopealle
-Isälle ja Hallitsijalle.
-
-Syvimmällä alamaisella kunnioituksella, uskollisuudella ja
-uutteruudella pysyen j.n.e.
-
-Adressi oli siten valmis, se oli nyt useammissa kappaleissa
-puhtaaksikirjoitettava, sitten niin monien kuin mahdollista
-allekirjoitettavaksi. Allekirjoittamista varten oli aijottu pitää
-kokous seuraavana päivänä, torstaina huhtik. 24 p:nä, Kleinehn
-hotellissa, Ja tähän kokoukseen tulvi hyvin lukuisa joukko
-kaikensäätyisiä kansalaisia! Pari sataa nimeä allekirjoitettiin heti.
-Mutta samassa levisi sanoma, että jotakin tapahtuisi, joka tekisi koko
-adressin tarpeettomaksi.
-
-Mies, joka ei ollut allekirjoittanut adressia eikä ollut
-kokouksissamme, oli professori J. V. Snellman. Hän oli joutunut asiaan
-käsiksi toisella taholla. Jo aikasemmin oli vphra Langenskiöld, joka
-kielenkääntäjäkonttoreissa ja seurapiireissä ei liene suorittanut aivan
-täydellisiä valtiomiesopintoja, useampia kertoja huomannut
-hyödylliseksi kääntyä vanhan promotsioonitoverinsa Snellmanin puoleen
-ammentaakseen yhtä ja toista hänen tietojensa lähteestä. Ja kun rohkea
-valtiovarainpäällikkö nyt näki, kuinka julistuskirjaa valiokunnasta --
-jota valtiollista epäsikiötä hän ei voinut olla lapsekseen
-tunnustamatta -- kohdeltiin senaatissa ja minkälaista mielipiteen
-myrskyä se uhkasi herättää koko maassa, silloin kiirehti hän taas
-Snellmanin luo toivoen tämän avulla saavansa myrskyn vaimennetuksi.
-Eikä hän sitä turhaan tehnytkään. Snellmannin luonnetta ja taipumusta
-miellytti varmaankin suuressa määrin sellainen toimi, että sai auttaa
-ja suojella sellaista hätääntynyttä kuin tällaisen julistuksen
-aikaansaaja ja siten olla, niin sanoakseni, hallitsevain hallitsija.
-Eipä Snellmankaan yhtä vähän kuin kukaan muu, voinut olla huomaamatta
-julistuskirjaan sisältyvää vaaraa, mutta hän tuli pian vakuutetuksi,
-ettei tämä tuuma ollut aiheutunut pahasta eikä kumoavasta
-tarkoituksesta, vaan halusta jouduttaa maan edistystä mitä nopeimmalla
-tavalla, kun valtiopäiviä ei läheisimmässä tulevaisuudessa näkynyt
-voitavan odottaa. Ja Langenskiöldin toivomuksen mukaan kutsui hän sen
-vuoksi eräänä päivänä useampia ystäviä kokoukseen luokseen -- kaikki
-kutsutut eivät saapuneet -- jossa Langenskiöld, Snellmannin kannattama,
-kuuluu selittäneen julistuskirjan kaunista ja hyödyllistä tarkoitusta
-myöntämällä kumminkin, että sen sanamuoto saattoi antaa aihetta n.s.
-väärinkäsitykseen, mutta vakuuttamalla, että tuo vika esivallan
-selvennyksen kautta oli helposti autettavissa. Pääasia oli, että kaikki
-saisi tapahtua hiljaa ja melutta, epäluottamuslauseet, mielenilmaukset
-ja adressit voisivat ainoastaan pahentaa kaikki ja tuottaa mitä
-suurimpia vaaroja. Sellaiseen suuntaan koetettiin sitten tyynnyttää
-mieliä ja valmistaa mielipiteitä. Mutta suuri yleisö oli jo muodostanut
-käsityksensä eikä näitä neuvoja paljo kuunnellut.
-
-Valiokunnan asettamista koskevan julistuskirjan synnystä kyseltiin
-turhaan lähempiä tietoja. Kerrottiin kumminkin, että tuossa
-virallisesti mainitussa Pietarin konferenssissa keisari itse olisi
-lausunut epäilyksiään ehdotuksen johdosta ja että ulkoasiain ministeri
-ruhtinas Gortschakoff olisi lausunut pelkäävänsä, että tätä
-toimenpidettä Suomessa pidettäisiin valtiokaappauksena, vaan että
-Langenskiöld rohkeasti olisi vakuuttanut vastaavansa siitä, että
-julistuskirja Suomessa vastaanotettaisiin kiitollisuudella ja
-tyytyväisyydellä. Ja nyt voitanee todistaa tämän olevan historiallisen
-tosiasian. Mitä kreivi Bergin asemaan tässä suhteessa tulee, oltiin
-siitä silloin, kuten nyt vieläkin, täydellisesti tietämättömiä.
-Kumminkin on varmasti väitetty (m.m. on Snellman sen tehnyt), ettei
-Berg ole ottanut suoranaista osaa valiokunnan muodostamiseen; ja
-todenmukaistahan on, että hän yhtä suurella valtiollisella
-tarkkanäköisyydellä kuin Gortschakoff osasi arvostella tätä asiaa.
-Kreivi Armfelt oli tietysti, niin otaksuttiin, ollut tämän
-arkaluontoisen kysymyksen suhteen hyvin varovainen. Kaikki näytti siis
-osoittavan, että Langenskiöld oli näytellyt pääosaa; että hän,
-levottoman luonteensa mukaisesti, oli asian perille ajanut vaikkakin
-joku muu tuon sääty-valiokunta-aatteen ensiksi olisikin lausunut. Syytä
-oli nim. uskoa, että tämän ajatuksen ensiksi oli lausunut tuo
-kekselijäs ja ehdotuksista rikas senaattori S. H. Antell, joka siitä
-hiljaisuudessa kuuluu kehuneenkin. Pohjimmainen tuuma oli kaikissa
-tapauksissa, olipa sen esillekaivanut kuka tahansa, varmasti löydetty
-Kustaa III:nen jälkeenjättämistä valtiokaappaustuumista, siitä on jo
-ennen (E. Bergin teoksessa Vår styrelse och våra Landtdagar)
-julkisuudessa huomautettu. -- Muuta ei julistuskirjan syntymisestä
-tunnettu. Sitä paitsi kumminkin otaksuttiin, että sen sisältö ja
-sanamuoto tuskin oli voinut olla tuntematon senaattori F. af
-Brunérille, kun tiedettiin että tämä suomalaisen komitean jäsen
-tunnetun virkamiestottumuksensa ja erinomaisen varovaisuutensa takia
-aina oli kreivi Armfeltin uskollisena apuna muodollisissa kysymyksissä.
-
-Kuinka tämän asian laita oikeastaan lie ollutkaan oli Langenskiöld
-kumminkin ainoa mies, joka miehevästi otti hartioilleen edesvastuun
-siitä, mitä hän tässä asiassa oli tehnyt. Tunnettua on, että hän
-kirjeessä keisarille asetti tämän jalkojen juureen virkansa ja päänsä
-uhriksi siitä että hän hyvää tarkoittaen oli neuvonut majesteetin
-harhaan sen suhteen, miten julistuskirja maassa vastaanotettaisiin.
-Hallitsija soi hänelle edelleen armonsa ja palkitsi yhä hänen
-ansioitaan. Mutta maassa vallitsevasta yleisestä mielipiteestä sai
-Langenskiöld huomata, kuinka epäkiitollista on koettaa edistää
-isänmaansa parasta loukkaamalla sen lakeja taikka syrjäyttämällä sen
-perussäännön. Ja tämä kokemus kalvoi valtavasti hänen elämänlankaansa;
-vuotta myöhemmin oli hänen terveytensä jo murtunut ja kesäkuussa 1863
-hän kuoli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen levottomuuden aikana, jonka puheenalainen julistuskirja synnytti,
-lennätettiin tietysti tiheästi sähkösanomia Helsingin ja Pietarin
-välillä ja santarmisto hoiti virkaansa uutterasti. Mutta kaikkia
-asioita, olivatpa kuinka kiireellisiä tahansa, ei voitu sähköteitse
-toimittaa. Sunnuntaina huhtik. 21 p. läksi pikaviesti kiireellä
-kenraalikuvernöörintalosta vieden kirjeen ministerivaltiosihteerille
-Pietariin.
-
-Lähetetty viestinviejä oli virassaan paljo kokenut mies, joka jo oli
-tottunut korkeiden henkilöjen etehisistä hiukan tarkastelemaan
-sisähuoneisiinkin ja huomioistaan tekemään pieniä valtiollisia
-johtopäätöksiä. Ja hänen kertomuksensa mukaan saatoin hänen palattuaan
-kirjaanmerkitä seuraavat alastomat, mutta epäilemättä luotettavat ja
-valaisevat tosiasiat.
-
-Lähetti läksi, kuten sanottu, Helsingistä sunnuntaina 21 p. k:lo 4
-i.p., -- s.o. samana päivänä jolloin tilanomistajat ja muut maalaiset
-tulvivat pääkaupunkiin. Hän saapui Pietariin tiistaina huhtik. 23 p:nä
-k:lo 6 aamulla. Kreivi Armfelt vastaanotti kenraalikuvernöörin kirjeen
-k:lo 9 a.p. ja kutsui heti kokoon Suomen asiain komitean. Seuraavana
-päivänä, keskiviikkona huhtik. 24 p:nä, oli ministerivaltiosihteerillä
-esitys keisarin luona klo 12 päivällä; samana päivänä klo 11 illalla
-sai hän keisarilta kirjeen, jonka jälestä komitea virkamiehineen heti
-kokoonkutsuttiin ja pidettiin useita tunteja kestävä yöistunto.
-Seuraavana päivänä, torstaina 25 p:nä aamupuoleen, oli kreivi Armfelt
-taas keisarin puheilla, mukanaan silloin senaattori Gripenberg, joka
-sillä välin kiireisesti oli kutkuttu Pietariin. Ja heti sen jälkeen,
-klo 2 i.p. sai pikalähetti palata takasin Helsinkiin, jonne hän saapui
-27 p. klo 2 aamulla, jolloin kenraalikuvernööri heti herätettiin. Mitä
-lähetti toi mukanaan, sitä hän ei luonnollisesti itse tiennyt; mutta
-vielä samana päivänä luettiin virallisissa lehdissä tunnettu huhtik. 24
-p. päivätty arm. kirjelmä säätyvaliokunnan puheenjohtajalle, senaattori
-Gripenbergille.
-
-Tämä kirjelmä sisälsi nyt sen selityksen kokoontuvan valiokunnan
-toimivallasta, että valtuutetuilla oli oikeus "niissä kysymyksissä,
-jotka voidaan ainoastaan perustuslain mukaisesti ratkaista, laatia
-ehdotukset arm. esityksiksi, jotka ovat maan säädyille aikoinaan
-esitettävät, jota vastoin valtuutettujen muut alamaiset ehdotukset ovat
-heti Meidän armollisesti ratkaistaviksi alistettavat". Sen ohessa siinä
-luvattiin, että valiokunnan kokouksen pöytäkirjat, jotta ne tulisivat
-julkisemmiksi, saataisiin painaa. Ja oli siihen Aleksanteri II omalla
-kädellään, kuten tunnetuksi tuli, lisännyt ne jalot sanat, että hän
-takasi jokaiselle edusmiehelle että "rehellisyyden, totuuden ja
-lainkuulijaisuuden lausunnot" aina tulevat saavuttamaan hänen
-keisarillisen suojeluksensa ja armollisen suosionsa.
-
-Tämän kautta oli julistuskirjan 7 kohdassa oleva määräys, että
-valiokunnan ehdotukset voitaisiin muitta mutkitta vahvistaa laiksi ensi
-valtiopäiviin saakka, jotenkin tyydyttävällä tavalla tullut oikaistuksi
-ja selvennetyksi. Ja pääsyy maan huoleen näytti siten poistuneen.
-Meidän adressimme -- ainakaan siinä muodossa, jossa se oli kirjoitettu
-ja päivätty samana päivänä kuin arm. reskripti -- ei enää ollut
-tarpeeseen.
-
-Mielten ensi kuohuva myrsky oli asettunut. Mutta sen maininkeja ei niin
-helposti voitu asettaa. Se valtiollinen tietoisuus, joka yhtäkkiä oli
-kaiken kansan seassa herännyt, se ei nukahtanut enää.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Runoudessamme on ja säilyy kauniisti esitettyinä niitä tunteita, jotka
-näinä huhtikuun päivinä kaikkia innostivat. Kuukauden viime päivänä
-sain lehdessäni julaistakseni Julius Wecksellin silloista mielialaa
-kuvaavan runon. Koko tämän vuoden -- hänen runoutensa suurimman ja
-samalla viimeisen vuoden -- olin hänet läheiseksi ystäväkseni lukenut.
-
-Runo oli suomeksi tulkittuna[60] näin kuuluva:
-
-    Isänmaan laulu. (Fosterländsk sång)
-
-    Maa meillä on, meidän on kohtalo sen,
-    Se on raivaama kättemme.
-    Kov' on leipä sen, aurinko kelmeinen,
-    Mut äidin helma on se.
-    Suo, Jumala, voimia meille vaan
-    Tätä maatamme miehinä puoltamaan.
-
-    Sill' on kunnia puhdas kilveltään,
-    Poiss' on veri syyttömän.
-    Ei leimua pohjan liekitkään
-    Kuin sankarimuistot tän.
-    Suo, Jumala, voimia meille vaan
-    Tätä kilpeä miehinä varjelemaan.
-
-    Laki sillä on, vanha ja vakava
-    Kuin Jumalan usko on sen,
-    Väki, vilppi sit' ei voi murjoa,
-    Sit' on kuultava jokaisen.
-    Suo, Jumala, voimia meille vaan
-    Tätä lakia miehinä suojelemaan.
-
-    Me olemme kansa, se näytettiin.
-    Kun maa oli hädässä,
-    Sijast' aurojen kalpoja käytettiin,
-    Oli ottelu hengestä.
-    Suo, Jumala, voimia meille vaan
-    Ain' miehinä elämään, kuolemaan.
-
-Olimme koettaneet lakiamme puolustaa ja johonkinhan määriin se oli
-onnistunut. Mutta aivan rauhallisia ei vielä katsottu voitavan olla.
-Julistuskirjan valiokunnalle myöntämä lainsäädäntövalta oli kyllä nyt
-reskriptin kautta poistettu, mutta epäluulo valiokuntaa kohtaan ei
-siltä suinkaan vielä ollut kokonaan syrjäytynyt. Olihan tämä valiokunta
-uusi ja epäilyttävä laitos; joskaan ei suorastaan perustuslakiemme
-vastainen niin niille ainakin aivan vieras. Peljättiin, että tämän muka
-"edustuskunnan" päätöksiä mahdollisesti sittenkin jonakin heikkona
-hetkenä tultaisiin pitämään oikeina säätypäätöksinä ja että se siten
-sittenkin pahasti loukkaisi lainlaadintajärjestystämme. Ja vaikka
-sellaiset epäilykset olisivatkin olleet voitettavissa, niin katsottiin
-kumminkin epäluulolla sellaista laitosta, jonka hyötyä ja
-tarpeellisuutta ei voitu ymmärtää. Sillä vähitellen jokaiselle
-selvenemistään selveni, ensiksi, ettei valiokunta voisi pienimmässäkään
-määrin harjoittaa lainsäädäntöä; toiseksi, ettei hallitus valiokunnan
-lausunnoista voisi saada mitään varmaa ohjetta valmistellessaan eri
-kysymyksiä, sillä eihän ollut mitään oikeutta pitää varmana, että
-säätyjen vastaiset päätökset toisessa taikka toisessa asiassa menisivät
-samaan suuntaan kuin valiokunnan lausunto; kolmanneksi, ettei
-valiokunta minään edustajakuntana voisi ryhtyä vastaisia
-valtiopäiväkysymyksiä valmistamaan, joka työ tietysti oli erityisten
-ammattimiehistä kokoonpantujen komiteain suoritettava; ja lopuksi, että
-valiokunnan ei suinkaan ollut ratkaistava, mitkä kysymykset olisivat
-luonteeltaan säätylakeja, mitkä hallinnollisia. Ja kun tämä
-käsitettiin, ei ollut helppo ymmärtää, mitä valiokunta oikeastaan
-tulisi toimittamaan ja mitä hyötyä sen kokouksista olisi odotettavissa.
-
-Melkein suotavimmaksi sen vuoksi katsottiin, ettei valiokunta ollenkaan
-kokoontuisi. Sitä ei kumminkaan voitu odottaa, että hallitus
-peruuttaisi koko kutsumuksensa. Yksi ja toinen tosin ehdotti, että
-valitsijakunnat kieltäytyisivät edusmiehiä valitsemasta; mutta
-sellainen jäykkä vastarinta olisi, se ymmärrettiin, ollut
-seurauksiltaan yhtä arveluttava kuin mahdoton toimeenpanna. Vaalit
-olivat siis suoritettavat, valiokunnan oli kokoonnuttava, siitä ei
-päästy. Nyt oli vain saatava valiokuntaan miehiä, jotka selvästi
-oivalsivat, etteivät he edustajina valiokunnassa millään tavoin
-korvanneet maan laillisia säätyjä; ja tämän käsityksen tulisi
-valitsijamiesten jo vaalitilaisuuksissa selvästi lausua.
-
-Valiokunnan tuli, julistuskirjan mukaan, kokoontua tammik. 20 p. 1862.
-Vaalien toimeenpanemiseksi ryhtyi senaatti toimenpiteisiin jo
-huhtik. 30 p. lähettämällä kirjeet ritarihuonejohtokunnalle,
-tuomiokapituleille, yliopiston konsistoriolle, hovioikeuksille ja
-kuvernööreille. Ennen joulukuun 15 p:vää tuli kertomusten kaikkien
-vaalien päättymisestä ynnä vaalitilaisuuksissa tehtyjen pöytäkirjain
-olla lähetettyjä senaattiin.
-
-Myöskin valiokuntain vastaisesta kansliasta pidettiin hyvissä ajoin
-huolta: kolme nuorta miestä lähetettiin näet Saksaan oppimaan
-pikakirjoitustaitoa, jota maassamme ei vielä tunnettu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toukokuun 4 p:nä kokoontui senaatti täysistuntoon ottaakseen, siitä
-tulleen arm. käskyn johdosta, lopullisesti käsitelläkseen, mitkä
-kysymykset lähinnä olisivat säädyille esitettävät; senaatin siitä
-tekemä päätös koottiin 52 eri kohtaan.
-
-Tähän täysistuntoon otti myöskin osaa, senaatin puheenjohtajana,
-kenraalikuvernööri kreivi Berg. Hän antoi pöytäkirjaan erityisen
-kirjallisen lausunnon niistä kysymyksistä, joita hän piti kaikkein
-tärkeimpinä ja jotka siis ennen muita olisivat käsiteltäviksi
-otettavat. Mutta kuukautta myöhemmin kuultiin ja ilmoitettiin
-virallisissa lehdissä kesäk. 10 p:nä, että kreivi Berg sairaloisuuden
-vuoksi armollisesti oli saanut virkavapautta kahden ja puolen kuukauden
-ajaksi ulkomaanmatkaa varten. Mikä varsinainen syy oli tähän äkilliseen
-sairaloisuuteen, sitä eivät kaikki saaneet tietää. Mutta tätä
-virkalomaa luultiin voitavan pitää "lopun alkuna". Eikä siinä aivan
-erehdyttykään.
-
-Kreivi Berg läksi Helsingistä kesäk. 10 p. Heinäkuun 1 p:stä otti,
-saamansa määräyksen mukaan, kenraalikuvernöörinviran hoidettavakseen
-senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, vphra Nordenstam.
-Sanomalehdistölle tämä vaihdos pian osottautui hyvin tärkeäksi.
-
-Vaikka tuo suuri valiokuntakysymys näihin aikoihin niin paljo pitikin
-mieliä jännityksessä, ei painostavia rahaoloja siltä voitu unhoittaa.
-Yhä yksimielisemmin ja rohkeammin vaadittiin Venäjän rahan pakollisen
-käypäisyyden lakkauttamista Suomessa. Toukokuun alussa 1861 oli
-Helsingissä suuri komitea koolla antamassa lausuntoa hallituksen
-ehdottomasta toimenpiteestä maan raha-aseman varmistuttamiseksi. Mutta
-tämä komitea, johon kuului sekä oppineita (Palmén ja Snellman),
-pankkimiehiä ja liikemiehiä, että maanviljelijöitä, pääsi kahdessa
-päivässä yksimieliseksi siitä, että ehdotus markan käynnistä kurssin
-mukaan oli hyljättävä; komitea selitti, että ainoa mahdollinen keino
-parantaa maan raha-asemaa olisi se, että, samalla kuin Suomen pankille
-valmistettaisiin tilaisuus hopeasta lunastaa ulosannetut setelit niiden
-täydestä arvosta, julistettaisiin kovan rahan, jonka arvo ja mitta
-määrättäisiin ainoaksi lailliseksi maksuvälikappaleeksi Suomessa. Ja
-vähän myöhemmin päätti nuori hypoteekkiyhdistys, jolla kesäk. 1 p. oli
-ensimmäinen varsinainen yhtiökokouksensa, jossa tilaisuudessa
-huolettavain rahaolojen vuoksi jo ehdotettiin yhdistyksen purkamista,
-että hallitsijalle oli lähetettävä yhdistyksen kaikkien jäsenten
-allekirjoittama adressi, jossa pyydettäisiin, että rahaepäkohta niin
-pian kuin mahdollista korjattaisiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huomio kiintyi kumminkin, kuta pitemmälle kesä kului, yhä enemmän
-pidettäviin valiokuntavaaleihin. Ritariston ja aatelin tuli lokakuun
-kuluessa toimittaa vaalinsa. Jos aivan eri tahoilla asuvat sukujen
-päämiehet olisivat ilman mitään johtoa lähettäneet vaalilistansa, olisi
-vaalien tulos ollut aivan arvaamaton. Täytyi sen vuoksi mikäli
-mahdollista koota äänet, jotta vaali ei jäisi aivan satunnan varaan.
-Tämän yrityksen etupäähän asettui Ritarihuoneen ensimmäinen mies,
-kreivi C. M. Creutz, ja hänen maatilallaan Pernajassa olimme, pieni
-joukko asianharrastajia, koolla parina päivänä heinäkuulla
-neuvotellaksemme asiasta. Siellä laadittiin nyt vaalilistat aateliston
-kaikkia kolmea luokkaa varten. Noita listoja levitettiin sitten
-sopivalla tavalla vaalioikeutettujen sukujen päämiehille. Ja hankkeemme
-onnistui. Saapuneiden vaalilistojen suuri lukumäärä (niitä oli
-kaikkiaan 129, nim. 1 luokasta 28, 2:sta 32 ja 3:sta 69, paitsi
-muutamia hyljättyjä), osoittivat, että harrastus oli vilkas; ja kun
-liput avattiin ritarihuoneenjohtokunnassa marrask. 9 ja 11 p:nä,
-huomattiin, että laatimaamme ehdokaslistaan otetut nimet kaikissa
-luokissa olivat hyväksytyt, useimmat suurella enemmistöllä. Useita
-vaalilippuja seurasi valiokunnan kokoonpanoa ja toimivaltaa koskeva
-vastalause.
-
-Edusmiesten vaali Helsingin kaupungissa oli määrätty elok. 28 p:ksi.
-Erityisellä jännityksellä tätä vaalintoimitusta odotettiin. Sitä ennen
-oli tapahtunut ainoastaan yksi vaali, nim. Oulussa. Sitä vaalitapaa,
-jota Helsingin porvaristo noudatti, tultaisiin epäilemättä seuraamaan
-useimmissa muissa vaaleissa, siksi tällä tilaisuudella oli merkitystä.
-Onneksi oli Helsingin maistraatissa mies, yhtä lujaluontoinen kuin
-laintunteva, joka selvällä arvostelukyvyllään ja tyyneydellään oli
-saavuttanut suurta luottamusta ja vaikutusta kaupungin porvaristoon, --
-oikeusraatimies C. A. Öhrnberg. Tämä pani paperille lyhyen lausunnon,
-jonka hänen mielestään porvariston tuli liittää vaalipöytäkirjaan.
-Ehdotusta yleensä kannatettiin ja kaupungin vanhin puhemies,
-kauppaneuvos C. W. I. Sundman, esitti sen vaalitilaisuudessa "useiden
-porvariston jäsenten puolesta". Lausunto oli näin kuuluva:
-
-Helsingin kaupungin porvaristo, joka ei haluaisi mitään
-väärinymmärrystä syntyvän sen kysymyksenalaisen vaalitoimituksen laatua
-ja tarkoitusta koskevasta käsityksestä, pyytää saada laadittavaan
-pöytäkirjaan lausua seuraavan selityksen:
-
-Helsingin kaupungin porvaristo on sitä mieltä, että se valiokunta, joka
-H. K. M. armollisella julistuskirjalla viime huhtik. 10 p:ltä on
-kutsuttu kokoontumaan tähän kaupunkiin tammik. 20 p. 1862, ei
-kokoonpanonsa eikä muodostumisensa tai vaikutuksensa puolesta edusta
-maata eikä sen säätyjä eikä myöskään voi esittää maan mielipiteitä ja
-harrastuksia; ja käyvät porvariston nyt läsnäolevat jäsenet tällä
-edellytyksellä armollisimman käskyn mukaisesti valitsemaan jäsentä
-kysymyksenalaiseen valiokuntaan.
-
-Tähän lausuntoon, jonka kunnallispormestari julkiluki, yhtyi
-yksimielisesti koko tuo jotenkin tarkoin kokoontunut, yli 300 henkeen
-nouseva porvaristo. Ja yhtä yksimielisesti ja äänettömästi yhtyi
-porvaristo puhemiehensä ehdotukseen, että valtuutetuksi valiokuntaan
-valittaisiin oikeusraatimies Öhrnberg.
-
-Sellaista vaalitoimitusta voitiin syystä pitää Helsingille kunniaksi
-olevana. Se ei voinut olla mieliä vilkastuttamatta ja sen vaikutus
-tuntui koko maahan. Melkein kaikissa seuraavissa vaaleissa, ei
-ainoastaan kaupungeissa, vaan myöskin pappis- ja talonpoikaissäädyssä,
-laadittiin melkein samoin kuuluvia vastalauseita; Viipurin läänin
-talonpoikaissäädyn valitsijamiesten kokouksessa mentiin niinkin
-pitkälle, että selitettiin valiokunta epälailliseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vähän jälkeen Helsingin vaalin eli syysk. 5 p:nä julaistiin
-virallisissa lehdissä keisarillinen julistus niistä kysymyksistä, joita
-oli kokoontuvalle valiokunnalle esitettävä. Tämä julistus, joka oli
-päivätty jo elok. 23 p:nä. sisälsi vielä muutamia rauhoittavia
-selvennyksiä ja valiokunnan toimintavallan rajoituksia. Siinä näet
-määrättiin, että kaikki senaatin pöytäkirjaan toukok. 4 p:ltä merkityt,
-52:teen eri kohtaan kootut kysymykset tulisivat valtuutettujen
-käsiteltäviksi, jonka ohessa siinä lausuttiin, että "näiden
-valtuutettujen toiminta älköön ulottuko sen pitemmälle, kuin että he
-alamaisesti ehdottaisivat, minkä periaatteiden mukaan ja mitä
-tarkoitusta varten lainmuutokset taikka uudet säädökset heidän
-mielestään olisivat maalle hyödyksi"; ja lopuksi, lausuttiin siinä,
-"tahdomme Me kuultuamme valtuutettujen lausunnot, antaa tarkempia
-armollisia määräyksiä niistä lähemmistä toimenpiteistä, joita voidaan
-pitää tarpeellisina kysymysten ratkaisemiseksi, kunkin asian laadun
-mukaan, joko hallinnollista tietä taikka säätyjen myötävaikutuksella".
-
-Nuo 52 valiokuntakysymystä saatettiin sittemmin yleisön tietoon: niistä
-ilmestyi ei ainoastaan virallinen vaan myöskin yksityisen kustantajan
-toimittama painos. Sen ohessa ilmoitettiin puolivirallisesti, että
-sanomalehdistöllä nyt olisi tilaisuus vapaasti käsitellä noita tärkeitä
-kysymyksiä. Miten tämän vapaan käsittelyn laita kumminkin oli, se näkyy
-siitä että kun minä Hels. Tidningareissa, lyhyesti kerrottuani noiden
-kaikkien 52:den kysymyksen sisällön, koetin ottaa puheeksi, minkä
-verran nuo eri kysymykset valiokunnassa voisivat kehittyä taikka toisin
-sanoen mitä valiokunnalla oikeastaan olisi tekemistä, niin pyyhki
-painotarkastaja alusta loppuun asti pois kaikki, mitä siitä lokak. 31
-p:n numeroon olin kirjoittanut. Vasta seuraavan vuoden tammikuussa,
-kokonaan toisissa olosuhteissa, pääsi kirjoitukseni ilmestymään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valtiollinen tajunta vahvistui päivä päivältä, kansalaisten
-esiintyminen kävi yhä rohkeammaksi. Mutta kuta suuremmalla
-luottamuksella tulevaisuuteen katsottiin, kuta enemmän varsinainen
-säätykokous läheni, sitä haikeammin kaivattiin valtiollista
-traditsioonia, sitä ikävämmältä tuntui, ettei tunnettu niitä
-voimassaolevia perustuslain määräyksiä, sisällisiä valtio-oikeudellisia
-ja erityisesti valtiopäivämuotoja, jotka puolen vuosisadan seisaus
-konstitutsionaalisessa elämässämme oli hälventänyt. Oikeusoppineiden
-miestemme tehtävä oli nyt koettaa poistaa tämä puute. Eivätkä nämä
-velvollisuuttaan laiminlyöneetkään. Palmén kiirehti toimittamaan
-perustuslakiemme kokoelman suomeksi ja ruotsiksi ja Rosenborg
-valmistihe tutkimuksilla Ruotsin valtio-arkistoissa laatimaan
-tyydyttävän esityksen Ruotsinaikaisten valtiopäiväin kokoonpanosta,
-voimassaolevain perustuslakimääräysten mukaisesti, sekä säätyjen
-toimivallan muodoista ja rajoista, Ja tuo päivä, jolloin Palménin
-"Suomen Suuriruhtinaanmaan perustuslait sekä niihin kuuluvat
-valtioasiakirjat" ilmestyivät kirjakauppaan, syyskuun 23 päivä,
-muodostui todellakin muistorikkaaksi päiväksi, sillä paitsi Vänrikki
-Stoolin tarinoita ei liene Suomessa mikään kirja sitä ennen synnyttänyt
-sellaista ostointoa kuin tämä; noin 300 kappaletta myötiin jo sinä
-päivänä ja sehän osotti, mikä ihmisten mieliä enin jännitti. --
-Rosenberg esitti tutkimustensa tulokset yliopisto-luentoina, jotka
-sitten, 1863, ilmestyivät painosta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hallitsevat koettivat puolestaan, mikäli mahdollista, haihduttaa
-epäilyksiä valiokuntaa kohtaan. Ministerivaltiosihteerin-apulainen
-vphra Stjernvall-Walleen matkusti kesällä, toimistonsihteeri Palmrotin
-seuraamana, ympäri maan, siinä tarkoituksessa, kuten ilmoitettiin, että
-hän peljätyn kadon johdosta hankkisi tarkemmat tiedot vuodentulosta.
-mutta epäilemättä muitakin tarkoituksia varten, oppiakseen tuntemaan
-maassa vallitsevan mielipiteen ja lieventääkseen sitä. Toisilla
-tahoilla matkusteli samoin uusi maanviljelyspäällikkö senaattori
-Gripenberg, ottipa hän Suomen talousseuran ylimääräisessä kokouksessa,
-joka oli kutsuttu ja jossa oli paljo väkeä, valtiollisen kysymyksen
-julkisestikin puheeksi. Hän katsoi siinä tilaisuudessa täytyvänsä
-mainita, että "meillä ovat nyt valtiopäivät omissa käsissämme". Kaikki
-riippuu kumminkin, sanoi hän, siitä "komiteasta", jonka tuli kokoontua
-ensi tammikuussa; jos vain tämä komitea osottaa luottamusta hallitsijan
-tarkoituksia kohtaan, sanoi hän olevansa vakuutettu, että voidaan
-toivoa valtiopäiviä parin, kolmen vuoden kuluessa, mutta muussa
-tapauksessa, jos epäluuloisuutta ilmeneisi täydellisen luottamuksen
-asemesta, -- silloin siirtyisivät varmaankin valtiopäivät kauas meistä.
-Melkein siihen tapaan paikkakunnan lehdet kertoivat senaattorin sanoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Myöskin J. V. Snellman koetti siltä kannalta jolle hän valtiollisissa
-kysymyksissä oli asettunut, julkisen sanansa painolla ja voimalla
-vahvistaa luottamusta ja saada epäluulot kokoonkutsuttua valiokuntaa
-kohtaan vaikenemaan. Hän ei suorastaan voinut hyökätä maassa
-vallitsevan mielipiteen kimppuun, kun se niihin asti ei ollut
-kotimaisessa sanomalehdistössä päässyt julkisuuteen. Mutta hän sai
-Ruotsin sanomalehtien erinäisiä lausuntoja aiheeksi voidakseen asiaan
-puuttua. Sen hän aluksi teki eräässä artikkelissa, jonka otsakkeena oli
-"Suomalaisia oloja ja Ruotsin sanomalehdistö" ja joka ilmestyi
-Litteraturbladin kesäk. 6 p:nä jaetussa toukokuun vihossa. Huomiota
-herättävämpää artikkelia Snellman varmaankaan ei ollut koskaan ennen
-kirjoittanut, eikä onnettomampaa hänelle itselleen tai sille asialle,
-jota hän tahtoi puolustaa. Se oli onnistumaton siksi, että se oli
-kirjoitettu semmoisella tavalla, että sen täytyi antaa aihetta
-monenlaisiin vääriin tulkitsemisiin ja että sen todistelujen
-ontuvaisuus oli liiaksi päivänselvä. Snellman, joka nyt kerran
-oli ottanut puolustaakseen ja kannattaakseen hallitsevia ja
-valiokuntamanifestin aikaansaajia, ei liene artikkelillaan muuta
-tarkoittanut kuin levittää sitä luvallista käsitystä, että
-täydellisesti luottamalla hallitukseen ja kiitollisuudella siitä
-hyvästä, minkä valiokunta tarjosi, olisi sen toimintaa käytettävä niin
-suureksi hyödyksi maalle kuin mahdollista. Mutta valitettavasti ei
-hetki ollut otollinen yleisille viisaustieteen lauseille eikä
-sellaisille puheenparsille, kuin että esim. "historia on kansakuntain,
-ei yksilöjen työtä", -- "kansakunnan oikeus ei koskaan ulotu pitemmälle
-kuin sen valta, -- kansa ei pääse historian kirjoihin mielialojensa
-vaan toimiensa kautta", -- "kansan asema, oli se mikä tahansa, on sen
-itsensä luoma: kunnia ja häpeä siitä ei historian tuomion edessä lankea
-kenenkään muun niskoille", j.n.e. Ja kun hän sovelti nämä lauseet
-lähemmin meidän oloihimme lausumalla, että jotakin poikkeusta
-lukuunottamatta "kaikki hyvä ja kaikki moitittava, jota Suomessa on
-viimeisinä 50 vuotena tapahtunut, on pantava Suomen kansan omaan
-tiliin", niin eivät nämä sanat olleet omiaan herättämään luottamusta.
-Vielä vähemmin paikallaan oli juuri hetkellä, jolloin kaikkien mielet
-olivat kiintyneet meidän perustuslaillisten oikeuksien puolustamiseen,
-ruveta puhumaan siitä ihmeestä, että Suomella on valtiollisia
-oikeuksia. Ja pahinta kaikesta oli, että tuossa kirjoituksessa
-sanottiin, "että rauhasopimuksessa Suomi luovutettiin vastaiseksi
-Venäjän valtakuntaan yhdistettäväksi maakunnaksi ja että eräässä vielä
-v. 1859 muutaman maan lakien tuntijan julkaisemassa kirjoituksessa maan
-aseman sanotaan olevan tämän".
-
-Tästä kovin hämmästyttiin. Tuo tarkoitettu kirja oli Palménin "Juridisk
-handbok" (Lainopillinen käsikirja). Ilmoittaessaan tämän teoksen
-puoltatoista vuotta aikasemmin oli Snellman Litteraturbladetissa
-selvillä, valtiollisista asiakirjoista otetuilla todistuksilla
-osottanut vääräksi Palménin lauseen, että Suomi olisi "erityisenä
-maakuntana" yhdistetty Venäjään.
-
-Tämä kirjoitus herätti myrskyävää vastenmielisyyttä kaikkien niiden
-taholta, jotka pitivät isänmaan valtiollisia oikeuksia kieltämättöminä
-ja loukkaamattomina. Snellman oli tehnyt enemmän kuin kukaan muu
-herättääkseen Suomen kansan kansallistuntoon. Ja nyt, kun tämä tajunta
-ensi kerran puhkesi vilkkaampaan valtiolliseen tietoisuuteen, nyt sama
-mies lausui melkein näin: Elkäämme moittiko, elkäämme valittako;
-kiittäkäämme sitä ihmeellistä armoa, joka on antanut meille edes
-joitakin valtiollisia oikeuksia; kiittäkäämme kaitselmusta siitä, mitä
-olemme saaneet ja käyttäkäämme olevia oloja siihen hyvään, mihin ne
-antavat tilaisuutta; muistakaamme lopuksi, että asemamme ei ole
-kenenkään muun kuin meidän omaa työtämme ja sen vuoksi -- olkaamme vain
-vaiti ja odottakaamme!
-
-Niin ymmärrettiin Snellmanin kirjoitus ja niin se oli ymmärrettävä.
-Luonnollista oli, että sen täytyi herättää vastalauseita mikäli vain
-painotarkastus salli. Ensi vastalauseen lausui Åbo Underrättelser,
-jossa mentiin aina siihen liiallisuuteen, että väitettiin Snellmannin
-kieltäneen Suomella olevan valtiollisia oikeuksia. Hels. Tidningar ei
-myöskään voinut olla ottamatta asiaa puheeksi. Eipä minun juuri
-mieluista ollut tarttua kynään Snellmania vastaan, kun kokemuksesta
-selvästi kyllä saatoin ennustaa, mihin sellainen väittely pakostakin
-veisi. Mutta eihän siinä auttanut. Alotin heinäk. 23 p:nä
-sarjan "Kirjeitä maalaisystävälleni eräästä Litteraturhladetin
-kirjoituksesta", joita muutamain viikkojen kuluessa seitsemässä
-numerossa jatkoin. Kreivi Bergin pitkä virkaloma ja hänen sijaisensa
-Nordenstamin erityinen myöntyväisyys vaikuttivat, että sain sensuurilta
-jotenkin vapaasti noita kirjeitäni kirjoitella. Niissä tarkastelin
-Snellmanin kirjoituksen kohta kohdalta, näytin useat hänen väitteensä
-ontoiksi ja osotin vuosina 1808-1816 ilmestyneiden valtiollisten
-asiakirjain nojalla, kuinka "ihmeteltäviä" meidän valtiolliset
-oikeutemme oikeastaan olivat.
-
-Heinäkuun vihossaan (joka ilmestyi syysk. 3 p:nä) kirjoitti Snellman
-uuden artikkelin asiasta. Se oli kirjoitettu hänen tunnettuun
-poleemiseen tapaansa. Hän väitti, että häntä sekä täällä että Ruotsin
-lehdissä oli leimattu maankavaltajaksi. Pääasiallisesti pysyi hän
-entisellä kannallaan keskustelunalaisessa kysymyksessä, mutta hän
-selitti nyt tarkemmin ne epäiltävät lauseensa ja väitteensä, jotka
-olivat tuntuneet loukkaavimmilta hänen ensi artikkelissaan. "Jos
-Litteraturbladet olisi ensi artikkelissaan esittänyt asiansa samalla
-tavalla kuin toisessa, olisi lehti ehkä voittanut puolelleen useampia
-kannattajia, -- taikka ainakaan se ei olisi saanut osakseen tuota
-täydellisintä epäluottamusta, mistä sanomalehdistön historia voinee
-kertoa", niin kirjoitin Hels. Tidningareissa.
-
-Kuukautta myöhemmin (lokak. 1 p:nä) ilmestyi taas uusi vihko
-Litteraturbladetia. Siinä väittelyä jatkettiin yhä hillitsemättömämmin.
-Siinä huomasin Snellmannin lukeneen minut "epärehellisten valehtelijain
-ja häpäisijäin" joukkoon.
-
-Nyt alkoi oikeastaan perin surullinen juttu, jonka tahdon kertoa niin
-harvoin sanoin kuin mahdollista. -- Vaikka tuolta taholta olinkin
-saanut ennen vastaanottaa ja sulattaa kaikenlaista ja vaikka itse
-kernaasti tunnustin, että olin pannut kovan kovaa vastaan, en
-kumminkaan voinut pitää hyvänäni sitä luokkaa ja luonnetta, johon
-Litteraturbladet oli minut lukenut. Turvausin silloin siihen
-"lapselliseen" -- niin monet arvelivat ja niin se ehkä olikin --
-keinoon, että Hels. Tidningarein yleisölle kirjoittamassani
-kirjoituksessa vetosin kompromissiin, joka saisi antaa lausuntonsa
-"Litteraturbladetin ja minun molemminpuolisesta valtiollisesta
-käyttäytymisestä". Sovinto-oikeus saataisiin muodostaa seitsemästä
-Litteraturbladetin toimittajan virkaveljestä, yliopiston professorista,
-ja ne saisivat valita kolme henkilöä, ketä tahansa, jotka vain
-hyväksyisivät Litteraturbladetin kannan ja katsoivat asian vaativan
-mitään selvitystä. Jos tuo sovinto-oikeus selittäisi Litteraturbladetin
-kuvauksen minun siveellisestä luonteestani oikeaksi ja sattuvaksi, niin
-vakuutin, ettei koskaan enään minun likanen käteni tahraisi minkään
-sanomalehden palstoja.
-
-Tämän vetoamisen johdosta saapui jo lokak. 5 p:nä luokseni kolme
-tunnettua henkilöä (hrat T. T. Renvall, G. Ehrström ja A. Meurman)
-mukanaan heidän allekirjoittamansa kirjoitus, jossa he selittivät, että
-minä viime kirjeessäni olin "häväissyt" Litteraturbladetin ulosantajaa
-ja pyysivät siitä kirjoitustaan lehteeni. Kun tuo kirjoitus ei
-kumminkaan sanallakaan kosketellut taistelevain "molemminpuolista
-esiintymistä väittelyssä" ja nuo kolme herraa eivät tahtoneet kuulla
-puhuttavan mistään sovinto-oikeudesta, niin kieltäysin lehdessäni tuota
-kirjoitusta julkaisemasta, josta kumminkin tein lukijoilleni selkoa
-samalla kuin siihen vastasin. Muutamia päiviä myöhemmin julaistiin
-noiden kolmen kirjoitus Finlands Allmänna Tidningissä. Senjälkeen
-taistelu taas lepäsi, kunnes Litteraturbladin syyskuunvihko ilmestyi
-marraskuun alussa. Vaan siinä oli nyt väittelyntapainen "Katsaus", joka
-vei voiton kaikista edellisistä ja jossa ei, voisi sanoa, jätetty
-mitään lausumatta. Senjälkeen ei taistelua enää voitu järkisyillä
-jatkaa; turvausin silloin ivaan ja kirjoitin (marrask. 16 p:nä) palstan
-pituisen "Mixed Pickles", jossa pippuri -- sen myönnän -- ehkä oli
-luvattoman karvesta. Sillä olin tuomiotorveen puhaltanut. Muutamia
-päiviä myöhemmin (marrask. 21 p:nä) sain Finlands Allmänna Tidningissä
-lukea Hels. Tidningareille osoitetun "Adressin", jonka alla oli
-kuusitoista arvossapidettyä nimeä. Näiden nimien joukkoon oli koottu
-tasan seitsemän professorin nimet ja heidän lausuntonsa piti siis
-vastata sitä kompromissituomiota, johon olin vedonnut. Vastustajani
-menettelystä taistelussa ei tuossa tuomiossa kumminkaan mitään
-lausuttu. Omalta kohdaltani ymmärsin tuomion niin, että selvä
-"ilmiantamishalu" ("denonciatsionslust") oli ollut varsinaisena
-kannustimenani esiintyessäni Litteraturbladetin ulosantajaa vastaan. --
-Minun täytyi uskoa, että sellainen tuomio oli oikea ja että yleinen
-mielipide sitä kannatti. Lupaukseni mukaan luovuin senvuoksi vielä
-samana päivänä Hels. Tidningarein toimituksesta ja kirjoitin lehteen
-"Selityksen", lausuen siinä jäähyväiset Suomen sanomalehtiä lukevalle
-yleisölle.
-
-En ollut otaksunut, että minut julistettaisiin viattomaksi siinä
-taistelussa, jota oli käyty. Mutta että minut yksin julistettaisiin
-syylliseksi, se oli enemmän kuin mitä olin odottanut. Hyvin pian
-sainkin huomata, että asiasta oli useampia mielipiteitä. Jo samana
-päivänä, jolloin olin ilmoittanut eroavani, tuli hämmästyksekseni suuri
-joukko ylioppilaita ja muita kansalaisia kunnioittamaan minua laululla;
-he tahtoivat osoittaa, kuten heidän puhujansa (maist. K. E. F.
-Ignatius) suunnilleen lausui, että tapahtuneesta polemiikista oli
-toinenkin mielipide olemassa kuin se yksipuolinen, jonka nuo
-kuusitoista adressissaan olivat lausuneet. Ja kahta päivää myöhemmin
-(marrask. 25 p.) ilmestyi, myöskin Finl. Alm. Tidningissä, kaksi eri
-vastalausetta sanottua adressia vastaan, toisen alla 10 yliopiston
-opettajan nimet, toinen 51 kansalaisen allekirjoittama. Selityksiä,
-vastalauseita, adresseja ja vasta-adresseja singahteli sitten kahden
-viikon aikana toinen toisensa jälkeen; koko yleisö oli kuohuksissa
-tämän asian johdosta: vanhat yhtähyvin kuin nuoret, naiset yhtähyvin
-kuin miehet, näyttivät pitävän velvollisuutenaan lausua mielipiteensä
-tuossa kiivaassa riitakysymyksessä. Eikä näin tapahtunut ainoastaan
-Helsingissä: Turussa ilmestyi kaksi "vasta-adressia", toinen
-hovioikeuden jäsenten ja virkamiesten allekirjoittama, toinen lukuisan
-kansalaisjoukon puolesta; Porista, Loviisasta, Hämeenlinnasta y.m. tuli
-myös samaan suuntaan käyviä lausuntoja. Ja kun useimmissa näistä
-mielenilmauksista lausuttiin toivomuksia, että minä en katsoisi olevani
-estetty jatkamasta sanomalehtimiestointani, saattoi Hels. Tidningar --
-jonka juoksevia asioita tänä myrskyisenä murrosaikana Z. Topelius
-verrattomalla ystävyydellä oli ottanut hoitaakseen -- pian ilmoittaa,
-että minä uudelta vuodelta palaisin lehteä johtamaan.
-
-Niin päättyi tämä polemiikki Snellmanin kanssa. Jos eräältä kannalta
-saattoikin pitää surettavana, että niin kiihkeää huomiota omistettiin
-väittelyyn, joka suuresta asiasta oli luistanut persoonallisuuksiin, ja
-jos tämä huomio ennen kaikkea oli kiusallinen niille henkilöille, jotka
-olivat sen lähimpänä aiheena, niin oli toki lohduttavaa, että se kaikki
-osoitti herännyttä, jopa valtavaa kansallista elinvoimaa. Sillä
-eiväthän tämän taistelun pohjalla oikeastaan olleet nuo riitelevät
-henkilöt, vaan se suuri isänmaallinen kysymys, jonka kannalta oli
-sodittu ja jota kaikki nämä mielenilmaukset tarkoittivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosi kävi merkillisistä tapauksista yhä rikkaammaksi kuta enemmän se
-läheni loppuaan.
-
-Kesken noita kuumia valtiollisia taisteluita vietettiin marrask. 9 p:nä
-lämpösellä kansallistunnolla rauhallisia Porthanin juhlia, joiden
-kautta koottiin varoja patsaan pystyttämistä varten Turkuun.
-Suomalaisen kirjallisuuden seura oli tätä tarkoitusta varten lähettänyt
-kehoituksen kaikkiin maan kaupunkeihin ja Snellman oli pienessä
-suomeksi ja ruotsiksi ilmestyneessä kirjasessa mestarillisesti
-vastannut kysymykseen: "Mitä oli Porthan?" Kehoitusta noudatettiinkin
-kaikkialla. Joka kaupungissa ja monessa paikassa maaseuduilla pantiin
-nyt toimeen erilaisia juhlia ja listoilla kokosivat sitäpaitse naiset
-Helsingissä ja monessa muussa seudussa runsaita apuvaroja tähän
-kansalliseen tarkoitukseen. Tulos oli, että huoletta voitiin käydä
-patsasta pystyttämään.
-
-Muutamia viikkoja aikasemmin oli täällä Helsingissä myöskin vietetty
-kansallinen muistojuhla, nim. edellisenä vuonna kuolleen nerokkaan
-maalaajan Werner Holmbergin kunniaksi. Topelius piti puheen tässä
-juhlassa, Cygnaeus kirjoitti runon ja nähtävänä oli näyttely, johon oli
-koottu nuoren taiteilijavainajan täällä olevia tauluja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Puhuakseni muistakin henkisistä elämänilmiöistä valmistautui
-sanomalehdistömme nyt astumaan pitkän askeleen eteenpäin. Se oli
-luonnollinen ilmaus sitä uutta elinvoimaa, joka oli täyttänyt
-yhteiskunnan ja seuraus niistä paino-olojen muutoksista, joka oli
-odotettavissa. Suunnitelma tehtiin ja yhtiö perustettiin Helsingfors
-Dagbladin perustamista varten. Lehti, jonka ensimmäinen näytenumero
-ilmestyi jo marraskuulla, aikoi seuraavan vuoden alusta ilmestyä
-kuudesti viikossa. Sen ulosantaja ja vastaava toimittaja oli aluksi R.
-Frenckell: toimitukseen kuuluivat muuten E. Bergh, C. G. Estlander. R,
-Lagerborg ja T. Sederholm. Papperslyktan ja Sederholmin kuukauslehti
-naisille yhtyivät siis molemmat uuteen lehteen. Myöskin E. Linderin
-viikkolehti "Barometern" keskeytti vuoden lopussa kauniisti alotetun
-mutta ainoastaan neljä kuukautta kestäneen uransa.
-
-Hels. Tidningareille oli myös aika tullut vuoden alusta ilmestyä joka
-arkipäivä. Vastaiseksi oli siis joka toinen päivä n.s. puolinumeroinen
-annettava.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Palaan politiikkaan. Sillävälin kuin syksyn pimeinä päivinä myrsky
-raivosi sanomalehdissämme, saapui idästä tiheästi viestejä vielä paljoa
-arveluttavammista myrskyistä. Puolassa tapahtui uusia mielenosotuksia,
-koko maa oli julistettu piiritystilaan ja toinen maaherra määrättiin
-toisensa sijalle. Pietarissa tapahtui suuria ylioppilaslevottomuuksia,
-joita rangaistiin. Omista asioistamme ei korkeuksista kumminkaan
-johonkin aikaan kuulunut mitään.
-
-Maan kenraalikuvernööri kreivi Berg oli ulkomaanmatkaltaan palannut
-Helsinkiin syysk. 22 p:nä. Hän viipyi täällä vähän yli kuukauden ja
-matkusti Pietariin lokak. 24 p. Pidettiin uskottavana ja mahdollisena,
-ettei hän enää palaisi, mutta aivan varmoja siitä ei uskallettu olla.
-
-Mutta eräänä päivänä, marrask. 15 p:nä, sain aamulla kirjelipun
-vanhalta varakanslerilta vphra Munck'ilta, joka pyysi minua käymään
-luonaan, koska hän "tärkeän tapahtuman" johdosta tarvitsi keskustella
-kanssani. Ollen aina minulle ystävällinen ja puhelias otti hän nytkin
-minut vastaan kauniit silmät tavallista säteilevämpinä. En muista enää,
-mistä asiasta hän minulle aluksi puhui. Mutta tärkeä asia se ei ollut
-ja pian huomasin, ettei hän sen vuoksi ollut minua luokseen kutsunut.
-Eikä kauan kulunutkaan, ennenkuin hän muutti puheenaineen ja virkkoi
-puolittain kuiskaten: "No nyt on juttu Pietarissa valmis; kreivi Bergin
-virkaero on allekirjoitettu". Jos uutinen oli kallisarvoinen sille,
-joka sen kertoi, niin oli se sillekin, joka sen kuuli. Kiitin
-sydämmellisesti tiedonannosta ja hetkisen iloisesti keskusteltuamme
-läksin, luvattuani paroonille vastaseksi pitää uutisen salassa.
-
-Viittä päivää myöhemmin, marrask. 20 p:nä, tuli asia julkiseksi. Ja
-saman kuun 26 p:nä luettiin sanomalehdissämme, että kreivi Berg,
-alamaisesta pyynnöstään, on saanut eron Suomen kenraalikuvernöörin
-virasta sekä että kenraalikuvernöörin virkaan on nimitetty
-valtioneuvoston jäsen, jalkaväenkenraali vphra Rokassovski.
-Armollisessa erokirjassa Bergille kiitti keisari häntä hänen
-väsymättömästä toiminnastaan niiden 7 vuoden aikana, jolloin hän tätä
-maata oli johtanut ei ainoastaan sotavuosina, vaan myöskin sodan
-jälkeisinä, joina hän oli ponnistellut hankkiakseen maalle, -- niin
-kuuluivat sanat -- "teidän oman vakuutuksenne mukaan kaikkea
-mahdollista hyvää".
-
-Saattoihan maakin olla kenraalikuvernöörille kiitollinen, joskaan ei
-kaikesta mahdollisesta hyvästä, niin kumminkin kaikista niistä
-herätyksistä, joita hän oli maassamme antanut ja tahtonut antaa, -- ja
-vielä enemmän niistä herätyksistä, joita hän ei suinkaan ollut tahtonut
-aiheuttaa. Mutta varmaa on, että ilo oli yleinen ja suuri, kun
-tiedonanto kenraalikuvernöörinvaihdoksesta julaistiin. Seuraavana
-iltana, marrask. 27 p:nä, jolloin suurilukuinen yleisö keräytyi uuteen
-teaatteriin, -- jossa Suomen ensimmäinen pysyvä teaatteriseurue
-näytteli lokakuun puolivälistä saakka, -- pyydettiin ennen näytännön
-alkamista yksimielisesti "Maamme"-laulua; orkesteri alkoi sitä soittaa
-ja koko yleisö nousi seisomaan ja yhtyi lauluun.
-
-Erityistä iloa herätti se seikka, että kreivi Bergin jälkeläiseksi
-valittiin mies, joka entisen toimintansa aikana maassamme oli
-saavuttanut niin suurta kunnioitusta kuin vphra Rokassovsky.
-
-Uusi kenraalikuvernööri saapui Helsinkiin jouluk. 9 p. illalla. Huhu
-oli jo edeltäpäin tiennyt kertoa, että hän toisi hyviä ja lohduttavia
-uutisia mukanaan. Ja se toteutuikin. Kun senaatin jäsenet, kaikki
-virastot ja kaupungin porvaristo jouluk. 11 p:nä olivat häntä
-tervehtimässä, ilmoitti hän senaatille, että "sittenkuin senaatti on
-ehtinyt valmistaa ehdotukset arm. lakiesityksiksi, maan säädyt heti
-kokoonkutsutaan". Senjälkeen kenraalikuvernööri lausui, että nyt siis
-oli ainoastaan kokoonkutsutun valiokunnan ja senaatin toimittava
-hallitsijan tarkoitusten ja maan perustuslakien mukaisesti niin, että
-valtiopäiväin pikainen kokoonkutsuminen kävisi mahdolliseksi. Kaikki
-toimenpiteet maan ajanmukaiseksi kehitykseksi ovat maan todelliseksi
-hyväksi tarkoin suoritettavat perustuslakien mukaisesti ja sitä varten
-on tärkeänä ehtona valistunut, maan varojen ja tarpeiden mukaan
-sovitettu valtiovarain hoito. Sellainen kehitys on saavutettavissa
-ainoastaan tarkasti ja tunnollisesti noudattamalla maassa
-voimassaolevia perustuslakeja, jotavastoin hallituksen on vaarallisena
-ja laittomana hyljättävä jokainen niistä poikkeava vaatimus.
-Kenraalikuvernööri oli vakuutettu siitä, että senaatti hyväksyy nämä
-hänen lausumansa mielipiteet.
-
-Kun tämä hallitsijan varma lupaus valtiopäiväin kokoonkutsumisesta
-vielä samana päivänä levisi kaupungissa, nousi siitä erittäin suuri
-riemu. Illalla olivat hyvin monet ikkunat valaistuina; "loistavat
-huoneustot ja vaatimattomimmat ylioppilaskammiot olivat yhtä
-tulitetut", niin silloin kirjoitettiin. Teaatterissa, joka myöskin oli
-tulitettu, pyydettiin nyt taas, näytännön loputtua, "Maamme"-laulua,
-jonka orkesteri soitti ja jota yleisö tavallista lämpimämmillä
-tunteilla kuunteli.
-
-Valitettavasti olivat muutamat nuoret miehet, ylioppilaat ja muut,
-pitäneet sopivana tänä riemupäivänä panna toimeen raa'an
-mielenosoituksen, hurjat naukujaiset kaupungin senssorille. Tämä
-mielenosoitus oli sitä vähemmin paikoillaan senkin vuoksi, että
-vallassaolevaa painotarkastusta juuri silloin aivan toiselta taholta
-ruvettiin ahdistamaan.
-
-Painotarkastus oli kreivi Bergin aikana kehittynyt semmoiselle
-kannalle, että siinä välttämättä täytyi käänteen tapahtua. Monelta
-taholta oli asianomaisia jo innokkaasti kehoitettu panemaan muutosta
-toimeen. Snellman oli tässä suhteessa tehnyt kaiken voitavansa, sen
-tiedän; ja J. A. v. Essen oli, sen mukaan kuin hän yksityisessä
-kirjeessä minulle kertoi, kääntynyt (toukokuussa 1861) lankomiehensä,
-ministerivaltiosihteerin, puoleen, joka kernaasti kuuluu hänen sanojaan
-kuunnelleen, ja lähettänyt pitkän kirjoituksen, jossa hän oikeassa
-valossaan kuvasi sen "alentavan, häpeällisen ja mielivaltaisen
-kohtelun, jonka maamme sanomalehdistö on saanut osakseen", hän oli
-ehdottanut komitean asettamista laatimaan ehdotusta varsinaista
-painolakia varten taikka ainakin laillisesti rakennettua
-sensuuriasetusta varten. Sellaiset kehoitukset tuskin olivat
-aivan turhat ja se C. Qvistin Tukholmassa äsken ulosantama
-"Sensuuri-kalenteri", jolla hän ikäänkuin vetosi yleisön tuomioon,
-vaikutti kai osaltaan sekin, että viranomaiset tulivat huomaamaan uuden
-suunnan välttämättömäksi. Tuskin oli siis Berg siirtynyt syrjään,
-ennenkuin ilmestyi jouluk. 9 p:nä annettu julistus "Painotarkastuksesta
-Suomessa". Siinä nyt kumottiin ne erityiset määräykset, joiden kautta
-sanomalehdistön senssoroiminen oli joutunut kenraalikuvernöörin ja
-kuvernöörien käsiin; sanomalehdistön tarkastaminen jätettiin taas
-painoylihallituksen toimeksi ja senaatti sai oikeuden antaa luvan
-sanomalehtien ulosantamiseen ja kieltää sen. Ja tämän yhteydessä
-asetettiin komitea laatimaan ehdotusta voimassa-olevan painoasetuksen
-tarpeellisia muutoksia varten ja siihen komiteaan kutsuttiin
-senaattorit vphra Langenskiöld, Bergbom ja Furuhjelm, kanslianeuvos
-Snellman, tuomiorovasti Renvall, professori Ehrström ja lehtori v.
-Schoultz.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uusi kenraalikuvernööri, -- keisarin varma lupaus valtiopäiväin
-pikaisesta kokoonkutsumisesta ja perustuslakien tarkasta
-noudattamisesta, -- alullepantu paino-olojen uudistaminen, --
-sellaisiin enteisiin päättyi vuosi 1861.
-
-Sellaiset olivat seuraukset kevytmielisestä yrityksestä sivuuttaa maan
-perustuslait ja lujasta ja suorasta, joskin hiljaisesta taistelusta
-näiden samojen lakien pyhyyden puolesta. Suomen kansa oli kunnialla
-suorittanut valtiollisen miehuudennäytteensä. Ja tämän kautta oli pohja
-laskettu sille perustuslailliselle elämällemme, jota sen jälkeen kesti
-ja sille kansalliselle tulevaisuudellemme, johon me aina, synkimpinäkin
-hetkinä, varmasti luottakaamme.
-
-
-
-
-VIITESELITYKSET:
-
-
-[1] Huhu, joka itämaisen sodan aikana 1854 Suomessa levisi, että
-turkkilainen ylipäällikkö Osman Pascha muka olisi ollut tämä veljeni,
-oli tietysti ihan perätön ja se lienee syntynyt siitä, että jotkut
-henkilöt, jotka vielä veljeni muistivat, olivat huomanneet heidän
-välillään jonkinlaista yhtänäköisyyttä.
-
-[2] Seikkaperäisemmän kuvauksen Helsingistä ja sen uusiutumisesta
-1830-luvulla on tekijä kirjoittanut julkaisuun "Nu och Förr". 1886,
-vihot 1 ja 2.
-
-[3] Riemu, saavu mieliimme, paetkaa pois te surun synkät varjot.
-Vaipukaa pois kärsimysten muistot, nouse usko kaitselmukseen.
-
-[4] Kävikö Rehbinder Helsingissä tällä kertaa tämän tapauksen johdosta
-vaiko vähää ennen sattuneen puolalaisen maljajutun johdosta, josta
-Strömberg kertoo Runebergin elämäkerrassa, sitä en ihan varmaan muista.
-
-[5] 1830-luvun sanomalehdistöstä katso tarkemmin "Nu och
-Förr" 1886, vihko 5.
-
-[6] Kaikki jälempänäkin mainitut teokset ovat tietysti ruotsinkieliset,
-vaikka nimet tähän ovat suomennetut.
-
-[7] Nu och Förr, 1886, vihko 3.
-
-[8] Ruutia ei siihen aikaan säästetty. Ei ainoastaan satamaan
-saapuessaan ampuivat laivat keulatykeistään kolme laukausta; samoin
-tehtiin myöskin lähdettäessä, jolloin vielä neljäs laukaus ammuttiin,
-nim. neljännestuntia ennen laivan lähtöä, jotta matkalle aikojat
-tietäisivät pitää lähtöhetkeä muistissa.
-
-[9] Tätä pitkää, muodollisesti vajavata runoa, jonka kirjan tekijä
-kokonaisuudessaan on julaissut, ei ole katsottu ansaitsevan tähän
-suomentaa.
-
-[10] Sä Suomen suojelija, jolla on alttari jokaisen suomalaisen
-rinnassa, sinulle kiitollisuutensa lausuvat kaikki meidän piirit,
-niinhyvin mökeissä kuin salongeissa asuvaiset. Ja kaiku laaksoissamme
-julistaa, että olet ansainnut suomalaisten sydänten parhaan
-tunnustuksen.
-
-[11] Tässä istunnossa ilmoitettiin konsistoriolle Aleksanterin
-stipendion perustamisesta nuorille tiedemiehille, huomioonottamalla,
-paitsi muuta, että hakija kaksi vuotta oli oleskellut Venäjällä
-perinpohjin venäjänkieleen perehtymässä.
-
-[12] Professoriksi ehti kumminkin ainoastaan vanhin, valtioneuvos Vilh.
-Lagus. Häntä seuraavat veljet kuolivat oikeustieteen dosentteinä
-ulkomailla kumpikin noin 35 vuoden ijässä: Knut 1859 Veveyssä ja Robert
-1863 Montpellierissä. Nuorin, runoilija ja sivistyshistorioitsija
-Gabriel Lagus oli toisia puoltatoista vuosikymmentä nuorempi eikä siis
-kuulunut samaan akateemiseen ikäluokkaankaan.
-
-[13] Sittemmin Helsingin oikeusraatimies ja kunnallispormestari.
-
-[14] Tätä hetkellisesti perustettua seuraa ei ansaitseisi tässä paljo
-mainitakaan, ellei O. Rancken, elämäkerrassaan O. Leisteniuksesta, sekä
-E. West kirjoituksessaan Finsk Tidskriftissä olisi sitä kosketelleet
-ja ellei siitä siten syyttä, ansiotta melkein olisi tullut
-kirjallishistoriallinen tapaus. Seuralla ei näet ollut mitään muuta
-tarkoitusta kuin viettää joku iltahetki lasin ääressä puheilla ja
-pilanteolla. Helsingissä, jossa melkein kaikki perustajat olivat koolla
-syksyllä 1845, oli seuralla ensi kokouksensa, kun vietettiin Snellmanin
-hääpäivää marrask. 18 p:nä. Sittemmin kokoontui seura, johon muutamia
-uusia jäseniä otettiin, seuraavina kolmena vuotena pari kertaa
-vuodessa, jonka jälkeen se nukkui. Uusista jäsenistä oli Leistenius
-yksi; hän oli 1846 runoilijaloistonsa kukkuloilla ja hän valittiin pian
-myöskin varapuheenjohtajaksi. Mutta hänen epätasainen luonteensa
-vaikutti, ettei hän pitempään seurassa viihtynyt, ja ettei seurakaan
-hänestä hauskuutta saanut ja hän jäi siitä syystä pois. Muutamia hänen
-tässä seurassa esittämiään runoja, jotka kumminkaan eivät
-julkaistaviksi sovi, on kumminkin vielä tallessa. Samoin pöytäkirjat,
-jotka olivat minun, seuran sihteerin, laatimat.
-
-[15] Tämä kappale esitettiin jo 1847 ensi kerran Kuopiossa
-seuranäytelmänä. _Suomentajan muistutus_.
-
-[16] Nordström oli silloin jo saanut eronsa ja hän nimitettiin vähän
-myöhemmin Ruotsin valtioarkiston hoitajaksi.
-
-[17] Kuopion ala-alkeiskouluun oli jo 1845, rovastin, tohtorin M.
-Ingmanin lahjoittamilla varoilla, palkattu suomenkielen opettaja. Tämä
-opetus alkoi lokakuussa samana vuonna. Snellman kirjoitti silloin
-Saimaansa: "Siis saadaan nyt täällä iloita siitä harvinaisesta
-ilmiöstä, että valtion koulussa kuullaan opetettavan kansakunnan
-omaakin kieltä."
-
-[18] Tämän asiakirjan, päivätty maalisk. 28 p. 1847, joka löydettiin
-Ahlqvistin jälkeenjättämäin paperien joukosta, on E. N. Setälä
-julkaissut Valvojan joulukuun vihossa 1887.
-
-[19] Jo 1826 oli kanslerin käskystä 4 ylioppilasta lähetetty Moskovan
-yliopistoon kahdeksi vuodeksi tutkimaan venäjänkieltä ja saivat he 100
-ruplaa kuussa. Heitä valmistettiin virkoihin, joissa venäjänkieli oli
-välttämätön. V. 1832 lähetettiin yhtä suurilla matkarahoilla taas neljä
-ylioppilasta Kasanin yliopistoon venäjätä oppimaan, -- heitä tarvittiin
-opettajiksi Suomen kadettikouluun.
-
-[20] Posti tuli tähänkin aikaan Pietarista ainoastaan kahdesti
-viikossa; maaliskuun puolivälissä 1848 pantiin kumminkin kolmaskin
-viikkoposti Pietarin ja Turun välille toimeen.
-
-[21] On kerrottu, että syyksi tähän keis. kirjeen ilmestymiseen oli
-otettu helmikuussa 1850 ilmestynyt suomalainen käännös A. Dumas'in
-kertomuksesta Wilhelm Tellistä. Voihan muuten uskoa mitä tahansa. Mutta
-mainittu pieni kirja oli sentään hyvin viaton; sen ulosantaja oli hyvä
-tuttavani ja kirjaan otetut kaksi puupiirrosta olivat kotosin sisareni
-vanhan ompelurasian kannesta. En ainakaan minä voinut käsittää, että
-tuo kirja voisi tuottaa maalle vauriota, vielä vähemmän, että se voisi
-tuottaa kuoliniskun suomalaiselle kirjallisuudelle. Mutta siihen
-aikaanhan esitettiin Pietarissa ooppera "Wilhelm Tell" muutetulla
-nimellä "Kaarlo rohkea". Siihen aikaan ei myöskään saatu soittaa
-marseljeesia Venäjällä.
-
-[22] Valitettavasti en voinut tuossa tilaisuudessa olla saapuvilla,
-Pedellien oli näet käsketty tarkoin valvomaan, että leuvaltaan
-ainoastaan hyvin puhtaaksi ajettuja henkilöitä pääsi saliin.
-
-[23] Niin kävikin. V. 1850:n senssuurisääntö muuttui hyvin lyhyessä
-ajassa miltei kuolleeksi kirjaimeksi ja se lakkautettiin kokonaan 1860.
-Uudet säännöt seuralle vahvistettiin 1860 ja kaikki v:n 1850:n
-kasvannaiset olivat niistä silloin pois karsitut.
-
-[24] Sellaisia H. T:n kesätoimittajia muistelen ainakin seuraavat:
-F. Cygnaeus, C. M. Crusell, G. Ehrström, K. Collan, A. P. Koos, B. O.
-Schauman, C. V. Törnegren j.n.e.
-
-[25] Julkaisussa "Censur-kalender", joka ilmestyi Tukholmassa 1861.
-
-[26] Julkaisussa "AfhandIingar i populära ämnen" 2:nen vihko.
-
-[27] Tämä menestys ei meille kumminkaan voinut nousta aivan pahasti
-päähän, kun tiesimme, että toisten lehtien tilaajamäärä ei sentään
-vähentynyt: Hels. T:lla oli samana vuonna 1,580 tilaajaa ja Finl. Alm.
-Tid:nilla 1,630 tilaajaa.
-
-[28] Keisari puhui venäjäksi eikä hänen sanojaan siinä tilaisuudessa
-muulle kielelle käännetty; useat venäjänkieltä taitavat olivat
-kirjoittaneet puheen muistiin, vaan nuo muistiinpanot, jotka vieläkin
-ovat tallella, eroavat, mikäli lausetapoihin tulee, melkoisesti
-toisistaan.
-
-[29] Seuraavana aamuna kutsutti perintöruhtinas vielä joukon
-ylioppilaita luokseen (valittiin venäjänkielen taitoisia),
-ilmaistakseen rakkautensa tunteen yliopistoa kohtaan ja
-tyytyväisyytensä ylioppilaihin, toivoen sen aina saavansa säilyttää.
-
-[30] Neljä viikkoa marssittuaan saapui pataljoona Pietariin ja siellä
-vastaanotti sen mitä sydämmellisimmin keisari poikineen. Se sai
-luottamustoimen siellä: olla hallitsijan lähimpänä henkivartijana
-Pietarhovissa, jonne pataljoona meni toukok. 8 p. Siellä Pietarhovissa
-vietettiin suurilla juhlallisuuksilla heinäk. 27 p. pataljoonan
-kaartiksi korottamisen 25-vuotispäivää. Tässä juhlassa lausuivat
-keisari ja perintöruhtinas tunnustuksensa ja kunnioituksensa Suomen
-kansalle ja keisarinna kiitti erityisesti kaartin kaunista soittoa;
-soittokunta esitti m.m. "Maamme"-laulun ja keisarilliset mieltyivät
-siihen hyvin. -- Syksyllä samana vuonna sai Suomen kaarti kumminkin
-lähteä vaikeampia sotavaiheita kohden.
-
-[31] Se sotainen innostus, jota tuo arvossapidetty lääketieteen
-professori näissä puheissaan osotti, vaikutti, että hän seuraavana
-talvena sai matkustaa puolivirallisena edustajana Skandinavian maihin,
-selittääkseen siellä Suomessa vallitsevaa mielialaa. Hän matkusti
-valtion varoilla "erinäisiä tarkoituksia varten", tutkiakseen m.m.
-pohjoismaiden sairaushistoriaa.
-
-[32] Suomalaisten meriväkiosastojen sotaretkeä meritse ei kumminkaan
-koskaan jatkettu -- Helsingin satamaa etemmäs.
-
-[33] Sitä oli ajateltu jo ennenkin samalla kuin oli tuumittu perustaa
-Töölöön kylmävesi-kylpylaitos.
-
-[34] Sähkösanomia lähetettiin aluksi ainoastaan venäjäksi. Mutta sodan
-loputtua, syksystä 1856, saatiin Turkuun ja Helsinkiin lennätinsanomia
-myöskin ranskan, saksan, englannin ja italian kielillä; vasta
-toukokuulta 1858 ruotsiksi ja paljoa myöhemmin suomeksi. -- Vuodesta
-1857 ne Suomen kaupungit, joiden läpi lanka kulki, antoivat vuotuista
-apua lennätinasemain ylläpitämiseen. Vuosina 1859 ja 1860 jatkettiin
-linjaa Turusta rannikkokaupunkien läpi aina Tornioon saakka. -- Jo 1857
-oli vireillä tuuma muodostaa yksityinen suomalainen yhtiö, joka ottaisi
-lennätinverkon haltuunsa, mutta lennätinlaitos Suomessa jäi kuin jäikin
-venäläiseksi laitokseksi.
-
-[35] Jumala yksin tietää, mitä tämä ensimmäinen pisara on maksava
-teille ja meille. Me emme alkaneet tätä onnetonta taistelua emmekä
-verellä tahranneet kevään kauneutta ja sen pyhää rauhaa.
-
-Me puolustamme rannikoitamme ja taistelemme maamme puolesta.
-Veririkoksen paino ei meitä paina. Politikan selkkaukset, Euroopan ja
-Muhamedin, ne kaikki olemme unhottaneet, sillä nyt on Suomi taistelussa
-mukana!
-
-[36] Mainittava on, että Topelius ei ole katsonut syytä olevan ottaa
-tätä runoa mihinkään koottujen runoelmainsa painokseen.
-
-[37] Eräs henkilö, joka monet vuodet palveli Suomen kenraalikuvernöörin
-kansliassa ja oli läheisissä tekemisissä esimiehensä kanssa, julkaisi
-1889 St. Pet. Zeitungissa nimimerkillä C. v. P. (Philippaeus, joka
-lyhyen ajan oli saksankielen lehtorina yliopistossamme) pitkähkön
-luonteenkuvauksen kreivi Bergistä, joka kieltämättä monesta kohden on
-sattuva ja tosi. Siitä lainaan seuraavaa:
-
-"Berg vormutakissa ja Berg sängyssään -- jossa hänet monasti olen
-nähnyt -- ne olivat kaksi aivan eri ihmistä. Vormupuvussaankin hän oli,
-runsaista puuvillatäytteistä huolimatta, pituuteensa verraten
-tavattoman laiha. Hänen kasvonsa olivat oikeastaan hyväntahtoisen
-näköiset: nenä hieno ja kaareva, silmät harmaat, huulet ohkaset,
-viikset mustatut ja ylöspäin kierretyt. Mutta nuo kasvot saattoivat
-pian muuttua uhkaaviksi. Hänellä oli kokonainen sarja hyvin taitavasti
-valmistettuja tummanruskeita tekotukkia, joissa ihan samassa paikassa
-oli joukko harmaita haituvia. Määräajan jälkeen vaihtoi hän tekotukkaa
-määräjärjestyksessä, riippuen tukan pituudesta. Kun viimeinen numero
-oli käytetty alkoi hän alusta ja silloin aina sanottiin, että hän oli
-leikkuuttanut tukkansa. Jalat hänellä olivat erinomaisen lujatekoiset.
-Olen nähnyt hänen tuntikausia seisovan jalkojaan liikauttamatta. Hän
-käveli reippaasti, notkeasti eikä hän koskaan väsynyt kävellessään eikä
-ratsastaessaan. Öisin nukkui hän vain pari tuntia. Jos hän joskus
-päivillä tunsi itsensä väsyneeksi, kutsui hän palvelijansa ja käski
-herättää itsensä kahdeksan tunnin perästä. Samalla hän viskautui
-lepotuoliinsa ja nukkui heti paikalla. Täsmälleen kahdeksan tunnin
-perästä saapui palvelija kädessään kostea pyyhinliina. Berg pyyhkäsi
-unen silmistään ja istuutui levänneenä työnsä ääreen.
-
-"Erinomainen tarmo ja tavaton työvoima olivat hänen kuvaavimpia
-ominaisuuksiaan, joita olen ihaillut ja ne hän säilytti kuolemaansa
-saakka. Näytti siltä, kuin tämä mies ei olisi koskaan väsymystä
-tuntenut. Minun mielestäni, lausui hän kerran, ei ole olemassa
-nuoruutta eikä vanhuutta, vaan ainoastaan voimakkuutta ja heikkoutta."
-
-[38] Tätä pitkää laulua, jonka tekijä on ruotsinkieliseen alkuteokseen
-kokonaisuudessaan lainannut, olisi mahdoton sen alkuperäisessä
-naiivisuudessa saada puetuksi suomalaiseen asuun. Runossa purkautuu
-vihaa ja halveksumista Ranskaa ja Englantia kohtaan, joiden
-historialliset synnit hyvin räikeässä muodossa kuvataan, joiden
-"kehuttua sivistystä" ei täällä Suomessa tarvita, sillä "täällä meidän
-on ilmankin hyvä olla". Laulussa on pieni historiikki edellisen kesän
-(1854) sotatapauksista, jolloin viholliset raukkamaisesti polttivat
-suojattomia kaupunkeja, uskaltamatta aseellista vastustajaa vastaan
-käydä. Laulu päättyy noihin tunnettuihin säkeisiin:
-
-    "Ingen nöd och ingen sorg
-    Kejsarn finns i Petersborg".
-
-s.o. suomeksi:
-
-    "Olo tääll' on huoleton
-    Pietarissa Keisar' on".
-
-[39] Ne ovat julaistut Hufvudstadsbladetissa 1880 (n:o 187).
-
-[40] Wulffert kuoli jo muutamia viikkoja tämän paljastusjutun
-jälkeen. Halvauskoktaus kaatoi hänet näet joulukuussa 1855 hänen
-kirjoituspöytänsä ääreen ja hän kuoli heti paikalla.
-
-[41] Samassa yhteydessä osoittivat ylioppilaat suosiotaan myöskin
-varakanslerille, saattaessaan vapaaherra Munckin laululla hänen
-kotiinsa. Heillä olikin syytä tällaiseen tunnustukseen. Sillä Munck oli
-jo aikaansaanut monella tavalla uuden hallinnon yliopistoon. Viimeksi
-olivat ylioppilaat saaneet heittää pois nuo entiset kankeat
-vormupukunsa ja pukeutua uuteen vormutakkiin, jossa oli alas käännetty
-samettikaulus ja johon juhlatilaisuuksissa oli lupa kiinnittää
-kultaiset lyyryt.
-
-[42] Ennen rautateiden syntymistä ei juuri paljoa tiedetty
-eläinsuojelusriennoista.
-
-[43] Mainitut kolme miestä rupesivat sitten (1858) kaikin joksikin
-ajaksi Hels. Tidningarein aputoimittajiksi.
-
-[44] Vasta lokak. 1 p 1863 fllosoofinen tiedekunta taas perustettiin;
-silloin vasta filosofian professorinvirka sai takasin rehellisen
-nimensä.
-
-[45] Minulle kirjoitettiin ulkomaille, että Runeberg, kun hänelle
-ilmoitettiin, että sellainen kunniahattu oli hänelle aijottu, huudahti:
-"Koettakaa kaikin mokomin estää sitä; miltä se näyttäisi, jos
-jumaluusopin tohtori seisoisi avojaloin särkiä onkimassa?"
-
-[46] Samanlaisilla juhlilla oli aikusemmin myöskin Castrénia ja
-Lönnrotia tervehditty heidän professorinvirkoihinsa.
-
-[47] Ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat, jotka tarkastettiin 1858,
-olivat F. Polénin ja G. Z. Forsmannin kirjoittamat, molemmat
-lisenssiaattiarvoa varten. Jo paljo ennen oli tosin jokunen suomennos
-julaistu harjoitus-väitöskirjana, mutta silloin oli nimilehti aina
-ollut latinankielinen.
-
-[48] Tämän kappaleen miesosia esittivät kaartinluutnantit
-ja ylioppilaat veljellisessä sovussa, --- melkein kaikki
-tulevaisuuden miehiä, vastaisia senaattoreja, sanomalehtimiehiä ja
-ministerivaltiosihteerejä.
-
-[49] Sittemmin keksittiin vielä 50-60.
-
-[50] Nämä sanat painettiin erikseen, vaan niitä ei ole otettu mihinkään
-Topeliuksen runokokoelmaan. Runebergin "Porilaisten marssi" ilmestyi
-vasta keväillä 1860 ja se laulettiin ensi kerran Kaisaniemessä
-Vapunpäivänä samana vuonna.
-
-[51] Tässä kerron ehkä vähän Suomen kaartinpataljoonan seikkailuista
-itämaisen sodan aikana. Pataljoona palveli ensiksi Pietarhovissa
-keisarin henkivartiona, kuten edellä on kerrottu, syyskuuhun 1854,
-jolloin se sai käskyn marssia valtakunnan länsirajalle. Tätä matkaa
-kesti puolentoista kuukautta; puolivälissä marraskuuta asettui
-pataljoona talvikortteliin Rakischkin kauppalaan ja sen ympäristöön
-Kovnon kuvernementissa. Jo matkalla oli joukossa paha lavantauti
-ruvennut levenemään ja Rakischkissä se lisääntyi kamalassa määrin.
-Kolmen kokonaisen kuukauden kuluessa olivat siellä ja läheisessä
-Skopischkissa sairaalat täpösen täynnä suomalaisia sotureita. Kaikkiaan
-oli 600 miestä sairastunut; yhteisen hautakummun alla lepää
-Skopischkissa 220 suomalaista (niitä kuoli yhtenä ainoana päivänä 27),
-kuten sinne pystytetty muistopatsas tietää kertoa. Vihdoin helmikuun
-lopussa tuli pataljoonalle käsky siirtyä toiseen paikkaan, Vilkomiriin,
-jotta paikanmuutos ehkä vaikuttaisi edullisesti terveysoloihin. Joukko
-oli silloin jo niin kutistunut, että sitä oli ainoastaan kaksi
-komppaniiaa. Vähitellen Vilkomirissä terveydentila parantuikin; uuden
-keisarin syntymäpäivänä huhtik. 29 p:nä saattoi jo 400 miestä olla
-paraatissa mukana. Toukokuun puolivälissä saapui pataljoonan
-vahvistukseksi Hämeenlinnassa muodostunut reservikomppaniia.
-Vilkomiristä läksi patoljoona liikkeelle toukokuun viime päivinä ja
-oleskeli sitten kesäkuukausina 1855 ensiksi Porosovan ja sitten
-Deretschinin kauppalassa (Vilnan kuvernementissa). Lokakuun alussa,
-jolloin rauhan toiveita jo sarasti, sai pataljoona vihdoin käskyn
-palata Suomeen. Kaksi kuukautta marssittuaan saapui se Pietariin ja se
-majoitettiin sitten tasan puolen vuoden ajaksi Uudenkirkon pitäjään.
-Vieläkin oli kaarti niin supistuneena, että se toukokuuhun saakka,
-jolloin reserviväkeä saapui, oli jaettuna ainoastaan kahteen
-komppaniaan. Kesäkuun puolivälissä komennettiin pataljoona taas
-Pietariin, josta se elok. 8 p. läksi rautateitse Moskovaan,
-kruunausjuhlallisuuksiin. Moskovasta läksi se paluumatkalle vasta
-syysk. 23 p., mutta nyt kuljettiin toki Pietarin kautta suorastaan
-Helsinkiin, jonne pataljoona meritse saapui syysk. 29 p. Silloin se,
-kaksi ja puoli vuotta poissa oltuaan, taas pääsi omaan kasarmiinsa,
-jossa sillävälin oli majaillut osaksi venäläistä sotaväkeä, osaksi
-suomalaisia tarkka-ampujia, osaksi sairaaloita. -- Kohta pataljoonan
-palattua Helsinkiin annettiin sen päällikkyys kenraalimajuri vphra C.
-v. Kothenin käsistä, joka kruunajaisissa oli saanut korkeamman viran,
-hänen jälkeläisekseen samalla määrätylle överstille, vapaaherra E. v.
-Willebrandtille.
-
-[52] Kumminkin oli jo P. Tikkanen v. 1848 ulosantamaansa "Suomen
-Suuriruhtinaanmaan nykyiseen tilastoon" (joka ennen oli ollut eri
-osastona savokarjalaisten "Lukemisissa Suomen kansan hyödyksi") voinut
-ottaa perustuslakiemme tärkeimmät osat.
-
-[53] Litteraturbladet ei ilmestynyt Snellmannin enemmän kuin
-Elmgreninkään aikoina koskaan säännöllisesti siinä kuussa, joka oli
-merkitty kansilehdelle.
-
-[54] Sveitsiläisen kansallisuuden ja kielen vastaistakaan kehitystä ei
-Snellman näyttänyt uskovan. Mutta Pohjois-Amerikasta hän lausui: "En
-kukaan epäile, että siellä on muodostuva oma kansallisuus -- tai
-useampia. Se saa kyllä aikoinaan oman mielensä ja omat kielensä."
-
-[55] Näistä onnistuneista nimityksistä saatanee kiittää Elias
-Lönnrotia, jonka tunnettuun kekseliäisyyteen Langenskiöld lie tässä
-kysymyksessä vedonnut.
-
-[56] Eräs v. B:n kirjoittama "Kertomus Suomen metsistä" ilmestyi 1859
-saksaksi ja ruotsiksi.
-
-[57] Muu osa voitosta luovutettiin ylioppilastalorakennuksen hyväksi.
-
-[58] Tämä tapahtui varmaankin suureksi osaksi siitä syystä, että
-ystäväni Th. Sederholm 1860 rupesi ulosantamaan kuukauslehteä "Från när
-ooh fjerran" (Läheltä ja kaukaa, kuukauslehti Suomen naisille), johon
-lehteen suuri osa naispuolisista suosijoistani oli kääntynyt.
-
-[59] Talonpoikaissäädyn edustajia oli kumminkin ainoastaan yksi
-saapuvilla, nim. tuo torsti herastuomari ja liikemies Lauri Pelkonen
-Kuopiosta, joka, kolmen muun savolaisen ja pohjalaisen talonpojan
-kanssa oli ollut rahvaan lähetystönä Pietarissa, jossa keisari huhtik.
-1 p. oli laskenut heidät puheilleen. Siellä he olivat lausuneet
-keisarille suomalaisten kiitokset kaikista isällisen huolenpidon
-osoituksista ja erityisesti suomalaisten ilon Venäjän talonpoikain
-maaorjuuden poistamisesta, sekä sen ohessa alamaisessa kirjoituksessa
-anoneet että suomenkielen käyttämistä kouluissa ja oikeustoissa
-laajennettaisiin umpisuomalaisissa seuduissa.
-
-[60] Suomennos Yrjö Weijolan.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kuuden vuosikymmenen ajoilta, by August Schauman
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUUDEN VUOSIKYMMENEN AJOILTA ***
-
-***** This file should be named 50239-8.txt or 50239-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/2/3/50239/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/50239-8.zip b/old/50239-8.zip
deleted file mode 100644
index 8aaee65..0000000
--- a/old/50239-8.zip
+++ /dev/null