diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50233-8.txt | 2660 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50233-8.zip | bin | 56391 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2660 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..33df591 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50233 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50233) diff --git a/old/50233-8.txt b/old/50233-8.txt deleted file mode 100644 index 397e168..0000000 --- a/old/50233-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2660 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tuppelan Kalle ja Koturi-Heikki, by Niilo -Kivinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tuppelan Kalle ja Koturi-Heikki - Kuvaus - - -Author: Niilo Kivinen - - - -Release Date: October 16, 2015 [eBook #50233] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUPPELAN KALLE JA KOTURI-HEIKKI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -TUPPELAN KALLE JA KOTURI-HEIKKI - -Kuvaus "tukkipoikain" elämästä - -Kirj. - -NIILO KIVINEN (Niku) - - - - - - -Nikolainkaupungissa -Waasan Painoyhtion Kirjapainossa -v. 1889. - - - - -I. - - -Eräällä länttä kohti viertävällä kankaalla Ätsärin järven pohjoispään -puolella sijaitsi erillään muista ihmisasunnoista huononpäiväinen -tölli, jonka ainoana kartanona oli tupamökki, vähän navettaa ja saunaa, -Tölliaukkoa ympäröi taaja, keskulaisen korkea havumetsä muualta paitsi -lännen puolelta, jossa oli ainoastaan harvaa metsää, niin että järvi, -vaikka se oli jonkun matkan päässä, mökin perälasiin näkyi. Tähän -mökkiin, jota nimitettiin Tuppelaksi, käykäämme aluksi tapaamaan -vanhanpuoleista ukkoa ja eukkoa sekä heidän nuorinta poikaansa. - -On sunnuntain iltapuoli toinen loppiaisen jälkeen. Pientä, savusta ja -pölystä mustunutta tupaa valaisee takassa palava valkea. Vanha Kustavi -istuu tuolilla ovenpuolella takan edessä vedellen savuja suuresta -visapiipustaan, eukkonsa, vanha Kaisa, istuu toisella puolella takkaa -kasvot perälasiin päin ja veisata hyräilee ulkomuistilta virttä: "Ah, -mik' ompi elomm' tääll' Tuska vaiva tuskaa pääll" j.n.e. Kalle, heidän -poikansa, istuu tantarin vieressä uuninruuhussa ja lukee hiljaa jotakin -kirjaa. - --- Niin se on, työ ja meno levotoin, silloinkin kuin se paras on, -saatikka sitte kun köyhyys ahdistaa! huokaili vanha Kaisa lakattuaan -veisaamasta. - --- Sepä juuri, sanoi Kustavi vakavasti mutta levollisesti. Olen juuri -tässä mietiskellyt keinoa mikä auttaisi, kun se ruuanpuoli on kohta -lopussa ja kengätkin meiltä kultakin hajalla. - --- Kyllähän se kovaa on, mutta "kyllä Herra avun tietää ja tahtoo -avuksemm' rientää," veisataan Jumalan sanassa. Kaisa tätä sanoessaan -näytti epäilystä vastaan taistelevalta. - -Isä, katsoen poikaansa päin, sanoi: - --- Ei suinkaan siinä nyt muuta neuvoa ole kuin että sinun, Kalle, -täytyy lähteä ansiotöihin. - --- Niin, tukinhakkuusenko? kysäsi Kalle, lakkasi kirjaan katsomasta ja -osotti hieman lapsellista ihastusta. - --- Mihinkäs muualle. - --- Tänä päivänä kuulutettiinkin kirkossa, että tukinhakkuu ja -ajo -alkaa keskiviikko-aamuna Rämeikön metsässä Multian puolella. Minä menen -sinne, isä! Mutta jaksatteko te mennä Kumpulaan "taksvärkkiin?" - --- No, kyllähän minä nyt jaksan; teemuili hänessä voimaini mukaan, -päätteli ukko luotteliaasti. - --- Kyllähän Kalle on vielä hyvin nerkonon niin kovaan työhön kuin -tukinhakkuusen, viidennellätoista kun vasta on, mutta mikäs siihen -auttaa, puheli äiti miettiväisesti. - --- Niin, sepä juuri... mikäs muu auttaa, sanoi siihen ukko, sepä juuri, -tuo kohtalon kovuus, on meidän köyhäin ihmisten pakoittaja ja käskijä. -Emme suinkaan panisi jos muu keino auttaisi lapsisekaista tuommoisiin -koviin töihin, joissa se kukaties loukkaa ja tärvelee itseänsä. Jospa -minä olisin vähän nuorempi, niin menisin itse, mutta liika kömpelö ja -raihnea olen jo sinne rähmimään ja vääntämään. Talossa koetan -taksvärkin suorittaa. -- Olisihan niitä meillä auttajiakin, jatkoi hän -huo'ahtaen, jos Jussi ja Matti olisivat kotona, mutta niinpä niiden -poikainkin täytyi mennä maailmalle elatustaan hankkimaan, heti kun -kynsilleen kykenivät. - --- Sepä se... Kalle, Kalle on nyt ainoa tukemme ja turvamme! paneskeli -muija. - -Seuraavana päivänä, maanantaina oli Kallen lähteminen matkalle. Useita -muitakin tiettiin sieltäpäin Ätsärin rannalta olevan lähdössä. - -Pojalle pantiin kotoa muutamia leipiä, aski voita ja juusto konttiin -evääksi. Hän oli tätä lähtöään ajatellut eilisestä ruveten, yölläkin, -niin ettei ollut tahtonut unta saada.. Ensi tuokiossa se oli häntä -vähän ihastuttanut, että kun pääsee sinne näkemään maailmaa, kyliä ja -metsiä semmoisia, joita ei ole ennen nähnyt. Mutta pian oli tuo -ensimäinen ihastus lauhtunut, ja nyt lähtiessä tuntui pahalta jättää -koti ja vanhemmat ja lähteä pakkaseen ja lumitahraan. Voi jospa olisi -kannattanut tehdä kotona työtä! ajatteli hän. - --- Kun raukalla olisi eis paremmat kengät, niin olisihan jotakin! pani -äiti lempeästi surkutellen. - --- Täytyy laittaa uudet pieksut jollain keinolla niinpian kuin ehditään -ja lähettää hänelle sinne, puhui isä; kyllähän niitä menijöitä aina on. -Tottapan Kumpulan Aapulta nahkaa velaksi saatanee. - -"Hyvästi" olisi Kalle nyt mielellään sanonut vanhemmilleen, mutta -vaikealta tuntui sitä sanominen. Ei ollut helppo osottaa tuommoista -avomielisyyttä vanhemmilleen, mikä häneen liekään syynä ollut. Kyllähän -sille äidille sanoisi; mutta isälle sanominen oli toista. Hänen -mieleensä muistui kohtauksia semmoisia, että kun hän oli yrittänyt -puhumaan isälleen taikka tämän kuullen vieraille jotakin oikein -alttiisti ujostelemalla, niin hän oli joko yreilllä katseella taikka -vähin, puoleksi ivallisesti nuhdellen kieltänyt häntä siitä, vaikkei -hän mielestään ollut mitään pahaa yrittänyt puhumaan. Ei suinkaan se -nyt sitä tekisi, ajatteli hän, mutta paha sitä kumminkin on sanoa kun -nyt sentään ei mahda ijäksi mennä. - -Tuskin kuuluvasti hän kuiskasi: hyvästi nyt! ja lähti. - --- Katso nyt vaan eteesi ettet lyö kirveellä jalkaasi taikka ettet -joudu puun alle siellä, varoittivat vanhemmat menevää poikaansa. - -Käveltyään puolijuoksua järven rantaan ja siitä viistoon lännen -puolelle järveä hän poikkesi Kanta-ahon tupaan, jossa talossa Heikki, -eräs kyläkunnan tunnettu nuori irtolaismies oli koturina. Kalle toivoi -hänestä, tästä tuommoisiin matkoihin tottuneesta reippaasta miehestä, -saavansa itselleen turvallisen toverin, ja siihen tapaan olivat -vanhemmatkin asiaa tuumineet. - --- Hyvää päivää, Tuppelan Kalle! Yhdessäkös sitä nyt lähdetään -tukinhakkuusen? sanoi Heikki heti Kallen tultua oven suuhun. Mutta etkö -jo pelkää kun olet ensikertainen? Tukkityö on kovaa, talvi ankara! - --- Mitähän tuosta pelkäisin, vastasi Kalle alakuloisesti, - -Heikki ei ottanut ollenkaan evästä. -- Mull'on kolme markkaa rahaa ja -sillä nuoren pojan pitää uskaltaman lähteä vaikka Waasaan, rehenteli -hän. Kirves minulla on hyvä; entäs sinulla? - -Hyvänpuoleinen se oli Kallellakin. - -Sitten lähtivät yhdessä junttaamaan lumitöhryistä tietä talojen ja -metsäisten mäkien ohi. Kova pakkanen paukutteli nurkkia ja puiden -runkoja. Toisia miehiä taloista ja tölleistä yhtyi tuontuostakin heidän -tovereikseen samalle matkalle. Paksu lumi peitti maisemia kaikkialla; -pellonaitojen ja kujain varsille se oli kokoontunut korkeiksi -nietoksiksi; kuusikkoja ja männikköjä järven kahden puolen painoi -raskas tykkä eli lumipeite. Järvelle tultua oli miesten helpompi -kävellä, sillä lunta ei jäällä ollut yhtä paksusti kuin mailla syystä -että tuuli oli sitä rannanpuoliin ajellut. Viuhkea pohjatuuli lunta -nytkin siinä hienostaan hyppyytti. Järveltä katsoen ihmisasunnot, -matalat huoneryhmät sen rannoilla, tykkäisten metsäin syrjässä, -näyttivät varsin vähäpätöisiltä hökkeleiltä. Kummallinen jylhyys, -kylmyys ja yksitoikkoisuus vallitsi kaikkialla. Hiljaisuutta häiritsi -ainoastaan joku harakan nauru, koiran haukunta, rekien kolistukset, -hakkaajien kirvesten kopsaukset ja hakorautojen tai mätäspiilujen -napsaukset ja muksaukset. Aurinko säteili punertavana alhaalla -lounaisen taivaan ranteella, ja se juuri antoikin tuolle muuten -yksitoikkoiselle luonnolle ja iltapuolelle jotakin koristusta jopa -viehätystäkin. Tuuli kääntyi myöhemmällä etelänpuoleen. Se oli nyt -vastakkainen miehille ja vaikka se oli eteläinen, vihoilevasti se -kumminkin karvasteli heidän poskiaan. -- Pistellään vaan ahkerasti -pieksuja lumeen, kyllä lämmitään! kehoittelivat miehet toisiaan. - -Jotakuta pientä pysähdystä lukuunottamatta miehet kävelivät seuraavan -yön ja päivän. Klo yhdeksän ajoissa tiistai-iltana he saapuivat -tukinhakkuu-paikalle. Siellä, Rämeikön talossa, oli jo koolla paljon -miehiä useista eri kunnista, toiset hevosineen toiset ilman. Vaikka -talossa oli kaksi tupaa, toinen uudempi, hyvin avara, ei tänä ensi -iltanakaan ollut liikoja tiloja niissä. - -Aamulla einestä haukattua lähdettiin metsän kimppuun. Aika pätke -syntyikin mahtavassa hongikossa kallioisella mäellä ja sen rinteissä -Rämeikön kartanon itäpuolella, kirveet iskivät puiden tyviin kilvassa, -ja pianpa kaatui petäjävanhuksia rätisevästi jymähdellen alas. - -Kalle oli monasti ennenkin ollut hakkuulla metsässä, muttei hän moista -julmaa ryskettä ollut ennen kuullut. Heikki liikkui sukkelasti ja -reippaasti vyötärykseensä ulottuvassa lumessa; tuontuostakin päästi -hän raikkaita korpisäveleitä, niin että hongikko kajahteli. Samoin -osottivat useain muidenkin nuorukaisten hilpeät liikunnot ja -loilotukset, ett'eivät olleet surunpoikia. Kallesta ei ollut nyt -laulamaan ja hänen liikkeensäkin olivat kankeanpuoleisia. Kaikki oli -hänen ympärillään niin rotevaa ja tylyä, että kotimökki, isä ja äiti -muistuivat rakkaina mieleen. - -Lumen polkemiseen louheisissa mäkirinteissä ja rummakoisissa rotkoissa -kului ensimältä ainakin puoli työajasta. Sattui kumminkin ensimäisenä -päivänä olemaan vähän suojainen ilma, niin että seuraavana päivänä, kun -ilma kylmeni, alkoivat tallatut paikat kovettua. Ja muutamassa päivässä -tallaantui tuo paksuluminen metsäseutu hevosten ja miesten jaloissa -kovaksi tantereeksi, jossa reenjalakset, mäkirinnettä ajaa rotistaessa, -piukeasti narisivat raskasten tukkikuormain alla. Hakkuupaikalta alas -järvelle -- noin puolen peninkulman matka -- polkeentui tie, monta -tietä eri haaroilleen, siinä kun kaiket päiviä, aamusta varhain iltaan -myöhään, lähes neljälläkymmenellä hevosella ajaa juurrastettiin. Sillä -tavoin karttuikin järvelle suuret röykkiöt pölkkyjä. -- Tällä muuten -syrjäisellä takamaalla oli nyt elämä niin vilkasta kuin pienillä -markkinoilla: kulkuset pimpallivat, hevoset hirnuivat, miehet ärjyivät -hevosilleen ja toiset sitte laulaa loilottivat. Laulut olivat -lyhykäisiä, katkelmantapaisia, mutta osasta hyvin hauskoja. Yksi oli -tämmöinen: - - Jopa tulee ilman muute männynlatvan märkä, - Huonon likan vieress' tulee ikävä ja nälkä. - -Yön aikoina Rämeikössä oli ahtautta kummassakin tuvassa. Miehiä oli -nimittäin sadan vaiheille, ja vaikka niistä osan täytyi täytymälläkin -mennä jonkun matkan päässä oleviin torppamökkeihin, oli Rämeikön -suuremmassakin tuvassa miehiä tungokseen asti, jonka tähden talonväen -oli vaikea keittää ja tehdä välttämättömimpiä askareitansa. Voilla, -piimällä ja maidolla oli hyvä menekki, ja monikaan ei ollut tuonut -kotoaan tai kotipuolelta suuruksenpuoltakaan, jonka tähden he ostivat -jauhonsa ja leipänsä talosta; heiniä ja silppuja olisi myöskin halulla -ostettu, mutia niitä ei talossa riittänyt paljon myydä, jonka vuoksi -tarvitsevien täytyi tätä hevosenrehua hankkia muualta, peninkulmain -päästä. -- Rahantuloa oli talossa kokolailla kun sen lisäksi -huoneenlämpimästä tuli joitakuita lanttia mieheltä vuorokaudessa. -Pittäähän sitä jottain tulloo ollakkin meilläi täällä syvänmaalla, -- -tapasi emäntä sanoa. Naurussasuin, tyytyväisen näköisenä liikuskeli -tämä lihava, punaverinen vaimo lattialla ja takan edessä tukkimiesten -joukossa ja väliin hän poistui edustupaan. Isäntä käveli, -pitkävartisella piipulla poltellen, vuoroin tuvassa ja vuoroin -edustuvassa. Hän oli laihanpuoleinen, keskikokoinen valkoverinen mies -ja yllänsä arkipäivinä pitkä, tavallisesti jokseenkin likainen -hurstimekko eli loiku, mutta pyhinä oli hän simusetissa ja verassa niin -että kuhisi vaan. Halulla hän puheli rahoista, tuhansista markoista ja -semmoisista suurenpuoleisista summista, ja silloin hän tavallisesti -päätteli näin: On se sentään jottai tuo mehtäkin kun sillä saa rahhaa; -ei sillä tulis mittää jossei tukkia ostettas. -- Voimakas kahvinhaju -edustuvasta pisti porstuassa tukkimiesten nenään, ja toisinaan oli -isäntä tavallistaan iloisempi ja hauskempi tupaan tultuaan. -- Se on -taas vähän "maistanut" -- kuiskailivat miehet silloin toisilleen. - -Yöntietämät Rämeikön tuvissa olivat tavallaan hupaisia ja hauskoja -miesten pakinoidessa. Varsinkin oli niin laita siinä suuremmassa, jossa -isäntä ja emäntä väliin oleskelivat ja jossa Kalle ja Heikki -majailivat. --- Koturi-Heikki, se on semmoinen velikulta, että kyllä se -ajan saa kulumaan, sanoivat toiset hänestä. Siinä jutusteltiin -kaikellaista; usein ilmestyi aikalailla naurettavaa. Monikin joukosta -päästeli huvittavia komppasanoja ja kertoi urhotöistään, mutta Heikki -se aina "päät kääri." Hän oli kulkenut paljon maailmaa, käynyt -markkinoilla sekä Tampereella että Waasassa. Kaikki, jotka vaan hänen -kanssaan olivat ruvenneet kinaamaan, olivat lopulta saaneet aika -potkun. -- Kerrankin kun yksi pahanpäinen miesräähkänä Waasan -markkinoilla yritti takkini lakkarista siepata pitkäletkuvarsisen -piippuni, annoin minät hänelle semmoinen pätkäykson vasten suuta että -lensi monen sylen päähän koivet pystyyn. -- Tätä kertoi hän monasti, -samoin sitä, kuinka hän kerran Tampereen markkinoilla tappeli kolmea -miestä vastaan, jotka ensin olivat hänelle nauraneet, ilveilleet ja -pakkailleet täyttimään; nämä kolme turkulaista oli hän ruhjonut -pahanpäiväisiksi; poliiseja oli ollut välissä, mutta hän oli pyytänyt, -että eikö hän saisi näyttää miehuuttaan, koska kerran ensiksi olivat -kimppuun käyneet. Poliisien oli täytynyt myöntyä. Joskus hän oli -"pyrkinyt likkaan", tyttöjen aitanoveen koputellut, niin siellä oli -ollut muita, mutta tytöt eivät olleet malttaneet olla avaamatta -hänelle, ja -- voi perhana, kuinka niille tuli kiire sieltä pois, miltä -jäi saappaat, miltä lakki sinne. -- Sitten taas hän "puri leipää niin -että toinen vartaassa tärisi;" sanoi väliin silakalle "vasten silmiä -että kyllä voi on parempaa." -- Vielä tiesi hän taloja, joissa oli -akkavalta. -- Terva-aholla meidän kylässä -- jutteli hän kerrankin -- -on semmoinen emäntä, että se välisiä panee miehensä, Kaappo-rasun, -pahempaan kuin pulaan. Yhden kerrankin kun ukko tuli kotiin vähän -päissään ja oli vaihtanut hevosta otti akka ja antoi luudantyvellä aika -löylyn miesparalle, ja kysyi päälliseksi: vieläkö toiste hurvittelet? --- -- Minuapa siinä olisi tarvittu, sanoi siihen eräs keski-ikäinen -mies joukosta. -- Mitä! älä sano semmoista, vastasi siihen Heikki, -näinpä minä kerran sinuakin akkasi tiippaavan, eikä se saanut takaisin. -Toisella ei ollut mitään sanomista. Raikkaita naurunhöräyksiä kuului -miesjoukosta. -- Toisinaan katsoi Heikki sopivaksi esitellä toveriaan, -Kallea, miehille oikein semmoisena kuin hän oli. -- Tämä Tuppelan Kalle -se on niin hiljainen poika; ei siitä ole tämmöisten hulivilipoikain -joukkoon. Siellä kotonaan se miettii ja lukee kaikenmoisia kirjoja; -pappi siitä luullaan tulevan. Mutta tänne tukkimetsään se Tuppelan -Kyösti sen nyt ainakin pani. -- Kallelta ei tuohon tullut juuri mitään -vastatuksi, hyrähtihän joskus ujomaisesti: hm, pappi! -- -- Noh, eikös -ne miehet rupee taas yöhirsiä vetelemään, -- tapasi Heikki maatapanosta -muistuttaa. Ja miehiä alkoi laskeutua kuin salkoja taajaan toinen -toisensa viereen kostealle lattialle; pian rupesivat he kuorsaamaan ja -ähkämään -- Öinen hiljaisuus ja raskas, tukehduttava ilma vallitsi -tuvassa. - -Kallesta oli kummaa kun ne muut niin pian vaipuivat uneen. Noh, -kyllähän häntäkin väsytti, mutta ei se uni siltikään heti tullut. -Kotona sai maata sijalla, vällyissä. Ei sekään sija ollut hyvä; talossa --- Kumpulassa -- oli hän joskus maannut paljo siistimmällä ja -kauniimmalla sijalla, mutta oli se kotonakin ison joukon parempi kuin -nyt tämä kova, märkä lattia. Kotona oli hän tottunut lukemaan iltasilla -takkavalkean ääressä mukavia kertomuksia Suutari-Matilta lainaamistaan -ja muuten saamista kirjoista ja Uutta Testamenttia ja Katkismusta; hän -oli tuohon lukemiseen niin tottunut ja mieltynyt, että olisi pitänyt -välttämättömästi saada eis joka ilta lukea, mutta nyt ei ensinkään -saanut lukea. Sen sijaan vaan kuulla tuota rähinää ja viisastelua. Ja -kyllähän se Heikki oikein sanoi, kun sanoi minun miettivän ja lukevan, -mutta ei sitä nyt olisi tarvinnut tuolla tavoin jokaiselle huudella, -niin että sillä sitte nauravat. Hän oli saanut tuosta lukemisestaan -arkaa tunnetta, sillä isä ja äiti sekä muut ihmiset siellä kotikylässä -olivat tehneet hänestä pientä pilaa, jopa toruneetkin häntä siitä, että -hän luki kaikellaisia maallisia kirjoja, mutta hänessä oli herännyt -semmoinen halu niihin, ettei hän voinut lakata. Sen vuoksi se niin -sattui kun Heikki siitä oli suuressa miesjoukossa ivaillen puhunut. -- -Vihdoin kuitenkin väsymys kokonaan saavutti ja hän vaipui uneen. - -Sillä tavoin, kovassa työnteossa ja väliin hauskoissa pakinoissa vieri -viikot, kuluipa kuukaudetkin huhtikuun keskipaikoille, jolloin -tukinhakkuu ja -ajo loppui ja työmiehet lähtivät kukin kotiseudulleen. -Kaikilla oli rahoja, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Kahden ja -puolenkolmatta markan päiviä olivat miehet saaneet, hevosmiehet kuuden, -seitsemän markan. - -Vähästäkin sitä iloitaan kun ei paljoa ole totuttu vaatimaan. Niinpä -oli Tuppelan vanhuksillakin koko riemu pojan kotiin tultua. Kalle toi -kotiin noin 40 markkaa. Hän oli saanut kaksi markkaa päivältä, mutta -ostanut ruuan paitsi mitä konttiin oli lähtiessä vähän pantu. Ja -neljäkymmentäkin markkaa puhdasta rahaa! Sehän oli jo jotakin ahtaina -aikoina Tuppelan oloissa. - --- Mutta paljon minä olen nähnyt sen eteen vaivaa, paljon! -- sanoi -Kalle harvakseen ja totisesti. Kaikki kolme istuivat takkavalkean -ympärillä ja riisuskelivat maata. - --- Niin, ei ole vaivatonta viljaa, poika-parka, -- vastasi siihen isä. - --- Siltä näyttää! -- lausui poika miettiväisesti. - --- Olipa oikein hyvä ettei sinulle tullut siellä mitään vahinkoa. Minä -olen pitkät ajat öillä valvonut ja murehtinut sinua; on ajatuttanut, -että miten sinä siellä tulet toimeen, lapsisekainen ja tottumaton kun -olet, -- puheli äiti. - -Nuo sanat ja ystävällinen hymy äidin kasvoissa panivat pojan -ajattelemaan: kyllä se äiti on oikein hyvä. - -Kallen ansaitsemat rahat kuluivat joutua kodin tarpeisin. Vanhempien -oli täytynyt tehdä kaksikymmentä markkaa velkaa. Se oli nyt maksettava; -toisella kahdellakymmenellä markalla ostettiin jauhoja ja suoloja. -Pieksuja, jotka Kallelle oli jälestäpäin talvella laitettu ja lähetetty -hänelle tukkimetsään, ei näillä rahoilla voitu maksaa, mutta Tuppelan -eukko oli hyvä saamaan vähästäkin kokoon, -- hän oli yhden lehmän -maidosta valmistanut kevättalvella -- lehmä oli poikinut muutamia -viikkoja jälkeen Kallen lähdön -- toista leiviskää voita. Kokonainen -leiviskä voita oli myydä ja sillä saatiin viisitoista markkaa. Tällä -saatiin pieksuvelka maksetuksi ja vieläpä saivat vanhukset sillä -itselleen kengät. Mutta aikomus oli, että Kallen piti lähteä tänä -kevännä uittoon heti vetten auvettua ja sen vuoksi tarvitsi hän -pieksusaappaat. Taas niiden ainekset täytyi ottaa velaksi. Suutari -otettiin kotiin niitä tekemään. - -Tämä suutari -- nuorenpuoleinen mies oli Kallesta niin mieluinen, että -hän olisi aina ollut hänen kanssaan. Suutari-Matti oli lukenut -sanomalehtiä ja muita semmoisia tietokirjoja, miten hän itse niitä -nimitti. Sitäpaitsi oli hän matkustellut useita vuosia Savossa ja -Itä-Suomessa. Tällä tavoin saamiaan tietoja hän kertoeli ja sitä Kalle -mieleltään kuunteli. Kyllähän Matti saattoi välistä pistää vähän -valettakin höysteeksi joukkoon, mutta paljon siinä oli tottakin, -arveltiin hänestä tavallisesti. Kaikki mitä romaaneissa ja novelleissa -kerrottiin, olivat hänen uskonsa mukaan rikusta rikkuun historiallisia -tapahtumia Ja sen Kallekin uskoi. Eivät he kumpikaan osanneet eroittaa -kaunokirjallisuutta historiasta ja tämmöisessä käsityksessään olisivat -he hylänneet kirjan, jos vain olisivat tienneet ettei se kaikki mitä -siinä kerrotaan olisi historiallista tietoa. - -Heikki eli herroiksi pari viikkoa kotipuolelle tultuaan. Hänellä oli -koossa viisikymmentä markkaa; enempää ei ollut karttunut vaikka hän -oli saanut puolikolmatta markkaa päivältä; hän kun oli syönyt -hyvänpuoleisen ruuan. Mutta Heikki ei aikonutkaan säästää. Nämä rahat -tuskin olisivat kotipuolta nähneet jos siellä tukinhakkuuseudulla olisi -ollut tarjona mieluista ostettavaa, mutta sitä ei tuolla sydänmaalla -onneksi ollut. Nyt kotiseudulla sitä sai sentään kaikenmoista, kun -viinaakin oli tuotu kaupungista kylään. Lujassa olivat nuo rahat kyllä -olleet, mutta -- mitä nuoren yksinäisen miehen on lukua, tuumasi hän; -eipähän ole akkaa ja lapsia marisemassa. -- Nyt piti ostaa sianlihaa, -voita, kahvia, nyt piti kulkea häissä ja ryypätä. Eikä tahtonut kohmelo -kohmelosta katketa näillä viikoilla. - - - - -II. - - -Ylimaan paksut lumet alkavat vajota, pälviä näkyy vainioilla, -kanervikkokankailla ja mäkilöillä; purot, joet ja järvet rupeavat -aukenemaan jääkuorestaan. Vedenjuoksun aika on tullut. Ätsärin järvi on -kauttaaltaan vesisiljulla, jää tummuneena, paikoittain vapaa vesi -lainehtii etelätuulen puhalluksissa. Teeren kukerruksia, laulurastaan -suloisen ihania liverryksiä ja monenmoisia isompain ja pienempien -lintujen kaakotuksia ja viserryksiä kuuluu joka taholta metsäisiltä -kankailta ja mäiltä. Kuusikko-mäellä Tuppelan läheisyydessä laulaa -ryystävät kyyhkyset kamalan surullisesti, ihmisten matkien näin: "kyyh -kyyh kyyh kymmenen munaa, kahteen katoomaan pitää." Kaikkialla huomaa -nyt, että luonnossa on tulossa suuri muutos: talven yksitoikkoinen -kylmyys ja jäykkyys taistelee viimeisiään suven suluttavaa, -eloatuottavaa voimaa vastaan. - -Kesäntulo ei tosin näyttänyt aivan varhaiselta, jollei kovin -myöhäiseltäkään; oli nimittäin Vapunpäivä eli toukokuun alku. Pitkä -kevät ja sitä seuraava kova nälkä- ja kuolovuosi olivat, vaikka niistä -oli kulunut jo useampia vuosia, vielä ihmisillä tuoreessa muistissa; -senpä vuoksi toivolla ja jännityksellä odotettiin kevättä ja kesää. -Tuppelan Kallen oli nyt ensi kerran lähteminen uittoon kauemmaksi; -kotilähellä oli hän jo muutamina edellisinä vuosina ollut uitossa. -Vastenmielistä ja tukalaa oli lähteä sinne tuntemattomiin vaaroihin ja -semmoisessa kevät-lumisohjussa kuin oli, mutta -- täytyi. Hänestä ei -tosin ollut maatyökään mitään mieluista eikä hän paljoa ollut ajatellut -minkään työn päälle -- hänen ajatuksensa ajelehtivat melkein -alituisesti niissä asioissa ja seikkailuissa, joista hän oli lukenut -sekä raamatusta että muista kirjoista, kirkkohistoriasta, Suomen -historiasta ja muista semmoisista; paljon hän myöskin ajatteli -eläimistä ja linnuista -- mutta nyt kun maa rupesi paljastumaan ja -uittoon oli lähdettävä, heräsi hänessä halu maamiehentöihin. - --- Voi jospa meillä olisi maata niin paljon, että sitä asumalla -voisimme toimeen tulla, sanoi hän vanhemmilleen. - --- Eipä sitä ole annettu kaikille yhtä suurta osaa täällä maailmassa, -täytyy kuitenkin tyytyä -- lohdutteli äiti -- vaikk'ei minusta silti -suinkaan ole mieluista sinun lähtemisesi, varmaankin monta unetonta -yötä saan taas valvoa sinua murehtien. - --- Niin, mutta pitäähän sitä miehen oppia uskaltamaan eikä se -murehtimisesta parane, sanoi siihen isä kokeneen miehen -lujamielisyydellä, maailma on kovaa kestää, mutta kestää kumminkin -pitää! - -Eväskontti, johon pantiin suurenpuoleinen aski voita, juusto ja -kahdeksan leipää, laitettiin pojalle. Konttiin pistettiin myöskin -varreton keksi. Samoin kuin talvella tukinhakkuusen lähtiessä varoitti -nytkin äiti poikaansa katsomaan eteensä, ettei mitään vahinkoa ja -onnettomuutta tulisi. - -Kun halpainen koti tuntuu rakkaalta, mitähän sitte jos olisi hyvä koti, -ajatteli hän mennessään. - -Nähtyään miesjoukon menevän mäkirinteessä Ranta-ahon tuollapuolen, otti -Kalle juoksun saavuttaakseen heidät; raskas kontti ja vesinen ja -hyhmäinen tie hidastuttivat juoksua. - --- Kas, Tuppelan Kalle juosta ressuttaa perässämme, huusi -Koturi-Heikki, jonka vilkas silmä sattui taakse vilkasemaan, -- -odotetaan Tuppelaisen poikaa! - -Miehet, joita oli lähes kolmekymmentä, hiljensivät kävelyään. Kalle -saapui joukkoon. - --- Noh, astutaan nyt sitte kuin viimeistä päivää, kun Tuppelan Kyöstin -poikakin on joukossa, komensi Heikki. - -Kaikilla miehillä oli jaloissa pieksusaappaat ja useimmilla myöskin -kontti selässä. Pukeutuneina olivat miehet toiset sarkavaatteisin ja -toiset ohukaisempiin puolivillaisiin "kesäverhoihin"; kaikilla -työkintaat kädessä. Kallella oli yllään paikattu sarkatakki, jalassaan -kesäverkaiset housut. Heikki oli pukeutuneena paikattuihin -verkavaatteisin. Rahaa ei hänellä enää ollut, sen itse sanoi; oli -täytynyt tehdä jo vähän velkaakin kortteeritaloon; pari leipää ja -vähäläntä aski voita oli hänellä nyytissä -- siinä kaikki. -- Mutta -murehtikoon hevonen, joll' on suuri pää, ilveili hän. -- Enempää -matkavarustusta ei ollut muutamilla muillakaan. - -Maikalla yhtyi joukkoon yhä lisää miehiä. Yötä pitivät jonkun verran ja -haukkoivat eräässä talossa. - -Runsaasti puolitoista päivää käveltyään vesi- ja kylmäsotkuista tietä -saapuivat miehet matkansa päämäärään: pienoisen Tuhkionjärven luokse. -Siellä jo oli joukottain miehiä muilta paikkakunnilta ja toisia yhä -tuli. - -Tuhkionjärven jäälle kasoihin ne tukit olivat talvella ajetut. Täältä -niitä nyt oli alettava uittamaan vähäpätöistä, korpien, rämeikköjen ja -nevamaiden läpi suikertelevaa Tuhkionjokea pitkin sekä muutamain -vähäisten järvien, salmien ja koskentapaisten läpi Ätsärinjärveen. - -Rämeikön molemmissa tuvissa oli taas tungosta ja pouhua yllinkyllin. -Miehet asettuivat kontilleen päivällistä haukkomaan. Kaikellaista siinä -puheltiin. Heikki sanoi: - --- Taitaapa olla joukossa useampia ensikertalaisia. Meidän kylästä -ainakin on yksi, Tuppelan Kalle, näetten. - --- Enpä vain minä ole täällä uitossa ennen ollut, kuului muutamilta -tahoilta... En minäkään, -- en minä liion, lisäsivät useat. - --- Eiköhän sitte ole kohtuullista että minä teille vähän selittelen -näitä työaloja täällä. Minä ne tunnon kuin viisi sormeani. - --- Kyllä se sopivaa on. Antaa tulla... sanoi moni joukosta. - --- Niin tuota, alkoi Heikki, tästä järventapaisesta alkava Tuhkionjoki -suunnittaa hiljaisen juoksunsa aluksi, kolmen virstan pituudelta, -luodetta kohti virstaa pitkään Kivijärveen asti. Tällä välillä, joka on -enimmäkseen nevoja ja paikoin vähän korpia, on neljä tammea oli lussia, -joilla aina vettä paisutetaan; muuten ei kevät-tulvainkaan aikana saisi -luistamaan tukkia Tuhkiolla, niin mitätöntä jokea se on; Kivijärvestä -ohjaikse joki salmentapaisena eteläistä ilman suuntaa kohti -Kortteisenjärveen, joka on kahta ryssän virstaa pitkä mutta hyvin -soukka. Siitä alkaa joki vilkastua kosken tapaiseksi, kuohahtaen -parhaimmilleen Myllykoskessa. Sitten on pitkältä aukeaa nevaa -Lopotinkoskeen asti, joka laskee virstaa pitkään Pemunjärveen. Tästä on -vähäinen salmi Niemisselkään, joka on kahta virstaa pitkä. -Niemisvedestä alkaa isompaa, yhäti eteläiseen ilmaan suunnittavaa -jokea. On sitten vielä Reijonkoski, Ohrakoski ja Nuutinkoski ja virstaa -pitkä Moksunjärvi ja vähäinen salmi, niin tulee Hangonselkä, joka on -kahta virstaa pitkä. Sitten tulee Nääsinsalmi ja siitä alkaa uitto -vastavirtaan kahta virstaa pitkään Väliveteen ja niin mennään nivan -pohjosta kohti kunnes on Nyyssösensalmi. Sitten ollaan Ätsärillä, joka -niinkuin moni joukosta tietää, on kymmentä virstaa pitkä järvi. -Ätsärillä on paljo saaria, ja kahta virstaa eli puolta peninkulmaa -leveä on se järvi leveimmältä kohdalta. - --- Kylläpä siinä on monta mutkaa ennenkuin siellä ollaan, sanoivat -ensikertalaiset. - --- Onpa niinkin, sanoi Heikki, lakkasi syömästä, oikoi ja haukotteli. -Kyllä siinä rähmiä ja ponnistaa saadaan, muttei uittopojan sovi -semmoisia kammoksua. - -Keksi, tuo uittomiehen työase oli jokaisella kotoa muassa. Mutta varsia -ne puuttuivat, jonka tähden miehillä nyt syömästä päästyä tänä -iltapuolena oli varsipuiden etsiminen ja valmistaminen työnä. -Semmoisten, noin kolmea syltä pitkien hoikkain kuusenorsien etsintään -kului useita tuntikausia. - -Uittoherra, hattupäinen, paksu lihava mies, käveli keppikädessä talon -pihan ja järvenrannan väliä, ja puheli ylpeästi siitä seikasta, että -miehiä oli niin kosolta uittoon tullut. -- Niitä on nyt taas sakeassa -kuin sääksiä, pahkiloi hän, -- ainoastaan parhaimmille kannattaa antaa -kolme markkaa päivältä; -- semmoista palkkaa älköön toivoko moni! - -Loppu päivästä meni miehiltä tyynni keksinvarsien tekemiseen. -Seuraavana päivänä odoteltiin järven jään sulamista. Kyllä se jo hyvin -löyhtynyttä oli; tukit enimmäkseen olivat irtonaisten jäiden vallassa, -mutta kumminkaan ei vielä sinä päivänä saatu lauttaa oikeaan -järjestykseensä. - -Sen jälkeisenä aamuna tuli uittoherra edustuvasta suureen tupaan, jossa -makasi miehiä salkonaan lattialla. - --- Hoi pojat, ylös! komensi hän. Järvi on sula, lautta vesiajolla. Joku -kymmenkunnan miestä menköön heti etimmäistä lauttaa kulettamaan ja -ohjaamaan. Toiset jälkemmäisempiä, niin paljon kuin tilaa aukenee. Ja -miehiä jokivarren täydeltä soluuttamaan siellä olevia tukkia! - -Lauttaa ohjaamaan käsketyt miehet lähtivät heti järvelle. Muut miehet -rupesivat einestä haukkomaan ja kiirehtivät sitten jokivarrelle. - -Tukkikasojen ympärille järven jäällä oli talvella asetettu n.s. -poomipuut. Ne olivat tukkipölkkyjä, joiden päihin, ensin kirveellä -vähän litteäksi veistettyä, oli tehty reiät. Vitsantapaisesti -väännetyillä kuusennäreillä nämä tukit olivat sidotut reikäin kautta -päistä yhteen, ja se se nyt oli tukkilauttaa koossa pitävä poomi. -Lauttaan kuuluu kahdeksan yhdeksän tuhatta ja suurimpaan kaksitoista -tuhatta pölkkyä. Ponttoo myöskin tarvitaan ja ihan välttämättömästi -lautan kulettamisessa; se on lautan pää ja ponsi. Kymmenkunnan pölkkyä -oli kiinnitetty poikittaispuilla ja paksuilla närevitsoilla lujasti, -taajasti rinnakkain. Tällä ponttoolla käy miesten seisominen kuin -tuvanlattialla, vaikka se hylkkyilee läikkyvällä vedellä; siihen -asetetaan pystyyn kela, joka miesten (täällä ei käytetty hevosvoimaa -siihen tarkoitukseen) sitä pyörittäessä kiertää ympärilleen varppia ja -kun varpin toinen pää on kiinnitetty ankkuriin, joka lepää etäämmällä -järven pohjassa, niin täytyy tukkilautan mennä junnata ankkuriin päin, -jollei käy kova tuuli vastaan. - -Poomipölkkyjä sitomassa, ponttoota laittamassa ja muita semmoisia -valmistavia töitä varten oli Tuhkionjärvellä jo viikonpäivät ollut -vähäinen joukko miehiä. - -Aika molsketta oli järvellä kun miehet repivät, oikoivat ja asettelivat -tukkia poomin sisällä järjestykseen. Siinä kysyttiin pölkyllä -pysymistaitoa. Ja uittoherra katsoi tarkasti perään, kutka joukossa -parhaita olisivat. Ne samat miehet, jotka ennenkin, siellä nytkin -ketteryyttä osottivat. Ja niiden joukossa oli Koturi-Heikki paras, -myönsi uittoherra. Reippaasti hän siellä liikkui kuin kovalla -tantereella ikään, vaikka pölkyt alla pahoin keikkuivat; lauleli vaan -siellä ja huusi ja komensi. - -Kun ensimäinen lautta oli saatu junnatuksi ahtaalle joen suuhun, lähti -Heikki keksineen joelle uittamaan. Kovaa touhua oli sielläkin. Miehet -täällä koettivat olla niin ketteriä kuin suinkin saattoivat; täytyi -kumminkin ensi päivänä kolmen markan päiväin toivossa osottaa -ahkeruutta. Kiivaasti siinä sohottiin joenpartailta kekseillä -pölkkyihin, niin että ne keikutellen pakenivat eteenpäin. Miehet -hajosivat yhä pitemmälle matkalle aina sen mukaan kuin etimmäiset -pölkyt poistuivat. Huutoja semmoisia kuin: Hei pojat, töyttikää, -repikää, vetäkää, älkää kuhnailko! kuului ehtimiseen, melkein -yhtämittaa, ja siihen joukkoon kajahteli tuon tuostakin iloisia laulun -loilotuksia. Lintusetkin metsissä kahdenpuolen jokea visertelivät -parhaansa mukaan, mutta pauhaava miesjoukko ei juuri paljon joutanut -kuuntelemaan tuota suven sanansaattajien suloista ääntä. - -Uittopäällikkö tuli hänkin hyvin iltapuolella jokivarrelle kävelemään. -Hän silmäili miesten liikunnoita ja sitä kuinka helposti pölkyitse joen -yli pääsivät. Ei hän voinut tarkoin kutakin erikseen tuommoista -miesjoukkoa katsoa perään; kyllä siellä oli ketteräjalkaisia miehiä -joukossa, sen hän näki. Pyörittivät hyhmäisiä, näljäisiä pölkkyjä -jalkainsa alla, keikistelivät ja kumartelivat. Kyllä ne uittomiehestä -kävivät, ajatteli hän. Mutta kömpelöt miehet häntä suututtivat. - --- Paljon on joukossa kömpelöitä kuin puuhevosia, semmoisia raukkoja -kuhnuksia, ärjyi hän korvallistaan kynsien. Kuka se tuokaan kääpiö on, -jonka housun-takapuolesta vesi tippuu tuolla jokivarrella? - --- Se on Tuppelaisen poika meidän kylästä, huusi Heikki pyssynkantaman -päästä; se on ensi kertaa kevät-uitossa Tuhkiolla; onkos se sitte kumma -jos se joskus puikahtaa Ahvenen valtakuntaan? - --- Kyllähän taitaakin olla aika tuppelainen, mutta mitä sillä täällä -olisi tehty, kun kerran parempiakin miehiä on! - -Kalle ei puhunut mitään; siinä vain seisoi ja värisi, kylmä tuuli -puhalsi märkiin housuihin. Kyllähän hänellä oli ajatuksia, mutta mitäpä -se puhumisesta parani. Nauraisivat vain. Hän tiesi, ettei tänne kukaan -ollut tullut herrastelemaan; kaikilla noilla miehillä, sadoilla, oli -sama pakoittaja kuin hänelläkin, köyhyys. Siinä oli eroitus, ajatteli -hän, että ne miltei kaikki muut näyttivät huolettomilta jopa -iloisiltakin köyhyydessään. Teki hänen mielensä vastaamaan päällikön -sanoihin "mitä sillä olisi täällä tehty," että ei suinkaan hän tänne -olisi tullut jos muu neuvo olisi auttanut, tottapa hän paljon -mieluimmin olisi kotona ollut, maan työtä tehnyt, mutta -- -- -- -turhaa, sillä ei suinkaan hän säälisi ja jos hän joskus ihmistä -säälisikin, niin hänellä olisi likeisempiä säälittävänä. - --- Ohoh, toisen kerran! kuului yhtähaavaa monen suusta. Naurun -remahduksia. - --- Sen minä tiedän, että kun housut kerran kastuu, niin alaspäin ne -miestä vie, huusi Heikki nauraa räkättäen. - -Mene nyt joutua taloon, lämmittele siellä ja lähde sitten huomis-aamuna -kotiisi! käski uittoherra; -- ei saakelikseen täällä tuommoiset miehet -kelpaa. - -Kalle lähti kävellä reputtamaan taloon, joka oli noin puolen pitkän -virstan päässä. Mihin hän oli joutunut! Kauas sydänmaalle, muiden -naurettavaksi, uittoherran halveksittavaksi! Hirveän ilkeää tuo märkyys -vaatteissa ja samassa surkean kylmä! Ja nyt käski vielä kotiin -lähtemään. Mieluinen asia se hänelle olisi ollutkin, mutta, mutta! -Mistä sitten rahoja polttavaan tarpeesen kotona? Täytyy kun täytyykin -nöyrtyä pyytelemään tuota herraa, että hän ottaisi vielä työhön. Muuten -ei hän matelisi riivatun edessä! - -Tuommoisista ajatuksista paisuneena hän saapui taloon, Siellä tuvassa -oli hänellä hyvää tilaa lämmitellä ja kuivailla vaatteitaan kun ei -muita uittomiehiä sinne vielä tullut. Talon ihmiset puhelivat hänelle -ystävällisesti, jopa surkuttelivatkin häntä kun hän kertoi itsensä ja -vanhempainsa köyhyydestä. Se seikka ja lämpiäminen tekivät hyvää ja hän -sai taas tyytyväisen mielen. Hän oli kotonaan lukenut suurten miesten -matkustuksista kaukaisissa erämaissa ja vertaili nyi hienosesti itseään -noihin masentumattomiin retkeilijöihin, ja se lisäsi tyytyväisyyttä -tällä kertaa. Hän päätti pyytää päälliköltä työhön pääsemistä. - -Seuraavana päivänä päivällisen aikana hän yritti, huolimatta luontonsa -heikkoudesta. - -Kun Kalle sai emännältä kuulla, että herra oli päässyt syömästä, lähti -hän edustupaan. Aralla sydämmellä avasi hän oven. Herra makasi -sijallaan peitteen päällä ja loi häneen tuiman silmäyksen. - --- Minä tulin -- -- -- - --- Noh, hiisi vieköön! eikö nyt saa ruuanrauhaa! Kyllähän minä näen -että sinä tulit, kelvoton. Sano asias! - --- Minä tulin tuota että -- ei -- eikö herra ottas minua vielä -uit-uittoon? Meil -- meill' on niin köyhyyttä, e-en minä muuten -- -- - --- Mitä tulimmaista minä teidän köyhyydestä! Joka ei katso eteensä, -katsokoon taakseen tässä maailmassa. Uittoon ei sinusta olisi, mutta -saathan koettaa, mosahdella siellä. - -Kalle lähti ja ajatteli: siinäpä sanoi oikein, "Uittoon ei sinusta -olisi;" siihen ei minusta olisikaan; maantyötä puolta mieluimmin -tekisin, mutta kaikkein mieluimmin lukisin ja opiskeleisin. -- -Hirmuisen vihanen herra! Tämän viimeisen puolikuuluvasti. - -Viikkoja useampia kesti uitto näillä metsäisillä sydänmailla ja melkein -yhtämittaa oli tänä aikana ilma n.s. keväänkovuutta: väliin satoi -lunta, väliin vettä, väliin lumi- ja vesiräntää, kylmä tuuli usein -puhalteli. Toisinaan taas oli ilma ihana: aurinko paistoi lämpöisesti, -ja lopulta saatiin kuulla käki. Kauniisti se kukkua helkytteli pitkien -kuusten latvoissa, ja se tuotti ihastusta uittomiesten sydämiin. Väliin -vanhapiika rämeiköllä lennellen paneskeli: viklon, viklon -- -möhöhöhöhöö! Useita oli miehissä hilpeitä luonteeltaan, toiset -surullisempia, mutta ylipäätään näytti hilpeä puoli pitävän voiton. -Leikkipuheita ja lauluja saatiin aina toimeen ja surullisuus näytti -katoovan iloisuuden tenhoon. - -Tosin ei ole mitään miellyttävää ja mukavaa laskea maata märissä -vaatteissa kostealle lattialle, mutta eivät miehet siitä paljon -välittäneet; kyllähän se vaikutti ruumiissa jotakin ilettävää, mutta -hauskat pakinat syödessä iltasilla ja sitten varsin helppo unentulo -tekivät tuon huonon olon monelle lähes huomaamattomaksi. - -Tuppelan Kalle oli myöskin päässyt jokseenkin unettomuuden vaivoista; -päivän pitkän joella "sohjaaminen" tuotti näet makean väsymyksen. Mutta -hän tunsi jotakin ruumiissaan, tunsi jotakin semmoista, joka iletti ja -hienostaan vaivasi; hän ei voinut uskoa, että kellekään muille olisi -tämä olo niin tukalaa kuin hänelle. -- Kotona työskennellessään oli hän -paljon ajatellut; silloin olivat ajatukset liidelleet laajasti hänen -mielestään, kaikilla niillä aloilla, joista hän oli lukenut. Se oli -ollut huvittavaistakin. Mutia nyt ei jaksanut ajatella läheskään niin -korkealle. Ajatukset liikkuivat kankeasti ja hiljoilleen juuri -nykyisessä vastahakoisessa elämässä, tuossa uittotouhussa, ja -koti-ikävä sen ohessa rasittelisi. Toisinaan hän kumminkin siirtyi -ajatuksissaan toisille aloille; se tapahtui tavallisesti ruokalevolla. -Muiden puheisin ja iloihin ei hänen huomionsa silloin paljoakaan -osaa ottanut. Milloin hän ajatteli Kustavi Vaasaa tanskalaisten -takaa-ajamana, kuinka hän kuleskeli metsissäkin pakoretkillään, makasi -petäjän juuren alla yönsä, piilottelihe olkikuormassa, milloin hän -kuvaili Israelin lapsia Siinain korvessa ja erittäinkin Moosesta, joka -heitä johti, milloin taas mietiskeli hän sitä kuinka maa on pyöreä -pallo, joka pyörii ja aurinko seisoo paikallaan; sitten tuli ajatus -Jumalasta; sitä hän ei voinut käsittää, missä Hän oikeastaan asuu ja -mimmoinen Hän on. Hän oli kuullut ja raamatussa sanottiin Hänen asuvan -ylhäällä taivaassa, mutta kun nyt maailmarakennus oli semmoinen laitos, -ettei voinut oivaltaa, missä sen "ylhäällä taivaassa" on, niin siinä ei -auttanut enää muu kuin usko. Ja hän uskoi vahvasti mitä raamattu sanoo: -Hän on henki, jokapaikassa läsnäolevainen, mutta kuitenkaan eivät -taivaat ja taivasten taivaat voi Häntä käsittää. -- Usein uittoherran -kova ääni: joelle miehet! keskeytti hänet näistä ajatuksistaan. - - * * * * * - -Enimmät tukit olivat muutaman viikon kuluessa kuletetut Kivijärven ja -Kortteisenjärven läpi ja laskettiin niitä parasta aikaa Myllykoskesta. - -Miehet tiesivät jo jokseenkin varmaan, minkälaista palkkaa heille -kullekin tänä kevännä ja kesänä uitossa maksetaan. Ainoastaan -joku pari kymmentä miestä oli tähänastisissa "likviikeissä" saanut -kolme markkaa päivältä. Lauttamiehillä oli ominainen palkkansa -lautankulettamisajalta. Suuri joukko, lapsisekaiset ja muuten kehnot -uittomiehet, oli saanut I markka 75 penniä ja kaksi markkaa. -Puolenkolmatta markan miehiä oli niinikään hyvä joukko. Ruokaan oli -miehiltä kulunut melkein ylipäätään puoli palkasta, monelta enemmänkin. - -Viimeisessä likviikissä oli Koturi-Heikki jäänyt tyytymättömälle -mielelle. Hän kiekkuili: - --- Jos ei minulle luvata nyt parempaa palkkaa, niin lähden heti pois, -saakeli vieköön lähdenkin! - --- Noh, mitäs siitä täällä intoilet, mene herran puheille taloon! -sanoivat toiset. - --- Menon kyllä ja uskallan kans, mutta nöyränä en mene. "Työmies on -palkkansa ansainnut" sanotaan raamatussakin. Minä menen ja -nyrkkivoimalla vaadin siltä kaljupäältä suurempaa palkkaa! (Lyö -keksinsä kovasti kenttään ja menee.) - -Hetken perästä hän palasi kosken varrelle. - --- Mitenkäs kävi? kiiruhtivat miehet kilvassa kysymään. - --- Hyvin. Puolineljättä markkaa saan nyt tässä jokiuitossa ja -entistäkin joutui äijä vähän korvaamaan. - --- No, eikö kironnut niinkuin hänen pyhä tapansa on? - --- Kirosi kyllä ja repi korvallistaan, mutta mitä, ruma vieköön, tämän -pojan kanssa antina; minä kirosin vastaan niin että tulta iski. Ja, -tulimmainen peijakas, jos hän vielä hiemankin olisi vastaan kiukuillut, -niin olisinpa selkänahkansa pehmittänyt -- Hih! -- Nyt saatte nähdä, -että kyllä tälle pojalle kannattaa palkkaa maksaa. Uskaltaako kukaan -mennä päästämään ruhkaa? Tulkaa! minä menen. - -Yks, kaks oli Heikki koskeen ruhkaantuneiden pölkkyjen niskassa, repi -ja töytti keksillään. Keksinvarsi katkesi ja pölkyt rupesivat -kumpuamaan; hän oli nyt ehdottomasti tukkien vallassa kun ne mahtavasti -poukutellen, alakivihin jymähdellen, syöksyivät kosken kuohussa alas. --- Mitenkä hänen käy? Silmänräpäyksessä saattaa hän vierähtää pölkkyjen -sekaan koskessa! Tuommoisia hätähuudahduksia kuului miesjoukosta. Hän -hyppi, katsoa vilkasi sivulleen, taakseen ja jalkoihinsa. Nyt on hän -joutunut yksinäiselle pölkylle! Toisia tukkia syöksyy perästä. Tuokio -lyhyt -- ja Heikki seisoo kosken alapuolella rannan alakivellä. - --- Jo oli vähältä viedä! huudahti hän hengästyneenä. -- Ai, mutta minä -olen nyt keksitön uittomies; tuolla se on tynki. -- Hän oli pölkkyjen -päällä ollessaan viskannut katkenneen varrenpään, jossa itse keksi oli, -rannalle. -- Pitääpä mennä varsipuuta etsimään. - -Ainakin kaksi tuntia viipyi hän varsipuun etsinnässä. Tultuaan istui -hän kentälle sitä vuoleskelemaan. Siinä vuoleskellessaan puheli hän -kaikenmoisia pilojaan. Hän oli varsin riuskea poika, sitä tuo katkennut -keksinvarsikin todisti. Yritti käymään hullusti tuossa koskessa äsken, -mutta nahkansa tämä poika piti. - --- Kuule, Tuppelan Kalle! sanoi hän katsoen Kalleen, joka töytti -pölkkyjä rannasta, mitähän jos sinäkin olisit niin uskalias ja -pelkäämätön kuin minä. Silloin ei sinun tarvitsisi tyytyä markan -seitsemänkymmenen viiden pennin palkkaan. Mutta sinä pelkäät kuolemaa -ja helvettiä, ettet uskalla pölkylle mennä, ja siksi toisekseen, sinä -pelkäät tuota herraressukkaa -- vieläpäs tässä värkkiä -- niin ettet -uskalla näyttää sille kovaa. Mutta tää poika uskaltaa! - --- Kyllä oikein puhut, Heikki-toveri, mistähän tuon kalkon niin -arvaatkaan, sanoi Kalle naurusuin. Mutta enhän minä juuri suurempaa -palkkaa ansaitsekaan muihin verraten. Enempää oi hän sanonut, mutta -ajatteli: kyllä kai tuommoisella luonnolla on hyvä maailmassa olla? -Uittoherra tuli joelle. - --- Kuinka täällä nyt pölkyt luistan? kysyi hän ja näytti olevan hyvällä -tuulella. - --- Meneehän ne kun vaan töytitään, vastasi Heikki, joka vielä istui -kentällä mutta oli juuri saanut keksinvarren valmiiksi. - --- No, ethän sinä mitään töyti ainakaan tällä haavaa kun siinä istut. - --- Hyvä herra, minä olen tehnyt jo oikein urhotyön, minä olin ruhkaa -päästämässä henkeni kaupalla -- henkeni kaupalla, sanon, muttei siinä -vielä kuolema likelläkään ollut. - --- Onko se tosi? kysyi päällikkö toisilta miehiltä. - --- Kyllä se -- -- -- - --- No, saakeli, ettekö usko ennenkuin näette? - -Heikki hyppäsi silmittömän hätäisesti yrittäen tukkien päälle kosken -niskassa, mutta luiskahtikin väliin kun niitä oli siinä liian harvassa. -Nyt olisi tainnut Heikin hukka periä jos vaan paikka olisi ollut vähän -alempana, jossa virta oli kovempi. Vesi yritti häntä viemään, mutta -eräs mies sai keksinvartensa poikittain eteen. Niukan minuutin oli hän -jo upoksissa ennenkuin saatiin niskaan kiinni ja vedettiin maalle. -Pikkuruisen aikaa hän pyrski ja ähkyili, mutta selvisi pian, vaan ei -puhunut pilojaan isoon aikaan. - -Kalle muisti nyt kuinka Heikki oli hänelle nauranut Tuhkiolla. Hänen -olisi sopinut nyt puolestaan nauraa, muttei siitä mitään tullut. - -Mutta oli niitäkin, jotka nauroivat ja pitittelivät, jollei aivan -ääressä niin vähän edempänä. Muutamat sanoivat: se oli omiaan sille -koiran leuvalle! - -Kukaan koko miesjoukosta ei ollut mieluinen menemään ruhkaa avaamaan -kun näkivät kuinka pinteällä Heikki oli heti ensi kerralla ollut ja -kuinka huonosti häntä toisella kerralla onnesti. Eikä Meikkikään enää -ollut ihan kerkäs sinne menemään. Sanoi hän nytkin, että kyllä hän -menisi jos välttämättömästi tarvitsisi. Rannoilta nyt vaan koetettiin -köytten ja kankien avulla avata pahinkin ruhka. Kerran vielä Heikki -päätti kumminkin näyttää herralle sukkeluuttaan, sillä, sanoi hän, -sydäntäni niin motkottaa kun se onnistui silloin niin huonosti. Sen -yrityksen hän tekikin eräänä iltana sangen onnistuneesti ja sai -päälliköltä arvolauseen: "oiva uittomies." - - * * * * * - -Kun ensimäinen lautta sinä kevännä Niemisselällä junnailemaan lähti oli -miehistä kelpolailla hauskaa. Kevään kolkoin aika kylmine tuulineen ja -lumirämpsyineen toivottiin ja näyttikin jo olevan ohi. Rannoilla -viheriöitsi hienoinen ruohonalku, puissa oli lehti hiiren korvalla. - --- Hei kuinka lystiä on kun taas saa kauniilla kesällä ponttoolla -tepastella! huusi Heikki lautan lähdettyä junnaamaan. -- Oli hyvin -iltapuoli. - --- Jaa-a, lystiä on uittopojillakin toisinaan! huusi eräs toinen -lauttamies. - --- Oikein riemastuttavaa on tämä! Niemisvesi hopealta välkkää alenevan -auringon hohteessa. Me mennä heilutellaan; tytöt rannalta katsovat! -lausui kolmas juhlallisella äänellä. - --- Lauletaanpas nyt oikoin yhteen ääneen! kehoitti Heikki. Ponnistaa -junnataan vivusta ja lauletaan: - - Sytytä, likka, sun kamaris lasille - Kynttilä palamahan! - En minä jouda tänä yönä - Sinua halaamahan. - -Viehättävästi, sointuvasti raikui uittopoikain laulu tuolla pienellä -järvellä, komeasti se kaikui rannan metsissä ja mäkilöissä. - --- Kuka tulee ankkuria soutamaan? minä olen yksi, kysyi Heikki kun -varppimitta oli loppunut. - --- Kyllä minä -- - --- Minä -- -- - -- Minä kans. - --- Ei siellä tarvita kuin kolme miestä. - -Hauska oli miehillä koko sen yön koska ilma oli kaunis ja tyyni. -Tyttöjä ja viinaa lauttamiehet kuitenkin vielä kaipasivat, mutta Heikki -oli varma siitä että "kyllä niitä molempia saadaan kun tästä Ätsärille -vihdoin tullaan." - -Aurinko paistaa hellitti hyvästi korkealla idässä lautan saapuessa -Reijonkosken puoleiseen päähän Niemisvettä. Miehet olivat vähin unisia -ja väsyksissä, sen vuoksi he haukattuaan laskivat eräälle kedolle -maata. - - * * * * * - -Kevät oli jo kulunut ensimäisen neljänneksen kesäkuuta. Viikon päivät -sitten oli lautta lähtenyt Nyyssösensalmesta; pohjatuuli oli sen kulkua -hidastuttanut, mutta oli se sentään jo saapunut puoliväliin tuota lähes -kolmen peninkulman pituista Ätsärin järveä. Läntisen rannan puolta -mennä junnasi lautta, jonka ponttoolla nyt tepasteli ja kelanvipuun -ponnisteli kuusitoista miestä. Oli sunnuntai-ilta ja kauniisti päilyi -tuo puolta peninkulmaa leveä järvi, länneltä heloittavan auringon -säteissä; viehättävältä näyttivät viheriöitsevät oraspellot, -lehtimetsät ja kedot rannoilla. Tuuli, joka päivällä oli kovanlaisesti -puhaltanut, oli nyt tau'onnut jokseenkin vähäpätöiseksi. - -Tyttöjä käveli joukoissa talojen pellonpyörtäneellä ja myöskin aivan -järven rannassa. Muutamilla oli valkoinen hame, joka oli siihen aikaan -uusi muoti paikkakunnalla, toisilla taas harmaa, jonka alareunassa oli -suuria punasia raitoja. Useimmat olivat "hihasillaan" ja näissä -paidanhihan suissa oli kauniit joko punaset tai valkoisot pitsit eli -hetulat; muutamilla sitävastoin oli yllään harmaa punaraitainen mekko; -päässään oli melkein kaikilla "valko- ja punavallainen ristiliina." -Kauniisti kaikui heidän suloisen kimeä laulunsa kevätkesän tyyneydessä. -Väliin oli laulussa sanoja, väliin taas ei ollut mitään sanoja, vaan -muuten miellyttävää hieman rastaan viserryksen tapaista rallatusta. - -Pitkä uljas mies pyörähtelee toisten keskellä ponttoolla. Hän on -hihasillaan ja punanen paidanmiehustimensa loistaa kauas, samoin -punanen sahviaani pieksusaapasvarsiensa suissa; punanen on pitkä -piipunletkukin, joka riippuu housunlakkarista. Se on Koturi-Heikki, -joka nyt on jo voinut hankkia itselleen tuommoiset "poikamiehen -komeudet" vaikkei vielä uutta takkia. Hän laulelee soinnukkaasti: - - Lauttamme poomin heiluttaa - Se ankara pohjatuuli; - Likat ne rannalla surivat, - Ne hukkuvan meidät luuli. - --- Eihän nyt käy ankara pohjatuuli, huusi eräs tytöistä -veitikkamaisesti rannassa. - --- Niin, ei se nyt käy, mutta on se käynyt ja heiluttanut ponttoota ja -tytöt siellä pelkäsivät meidät hukkuvan, huusi Heikki vastaukseksi; -mutta eikö likat sieltä nyt tule tänne ponttoolle? kyllä tämä kestää. - --- Mitenkä me sinne päästään? vastasi tyttö. - --- Onhan siinä vene; astukaa siihen ja soutakaa tänne! Taikka kyllä -minä tulen hakemaan tällä meidän veneellä. - -Heikki lähtee veneellä rantaan. Hän kättelee tyttöjä. - --- Niinpä olette kauniita kuin kesänkukkia! Astukaa veneesen! Kyllä -tämä kannattaa. - --- Tulkaa vaan, likat; ei täällä pahaa tehdä, huudetaan ponttoolta. - -Puolitoistakymmentä tyttöä astui veneesen. Toiset jäivät katsomaan -rannalle. Heikki haastoi heitäkin tulemaan rannassa olevalla veneellä, -mutta he eivät sanoneet uskaltavansa kun niin paljo, jo sinne tulee. -Muutamat lähtivät kävelemään taloihin. - --- Tässä on nyt jokaiselle yksi -- eipähän, yhtä puuttuu, sanoi Heikki -ponttoolle tultua. Pitääköhän Tuppelan Kallen jäädä ilmaseksi? Ei, ei, -nuori poika; sen pitää jo tottua likkoja rakastelemaan. Kas, täällä -onkin yksi äijämies, tuo Tanhusen Jukka; se ilman olkoon, mutta Kalle -saakoon! - --- Minä vain katselen kuinka nuorikot toisiaan ihailevat, vaikk'en -juuri vanha ole itsekään, mutta se "leipäsusi" on jo tullut otetuksi, -saneli Jukka leikillisesti. - --- Aina se Heikki minua -- -- -- - --- Noh, eikö Tuppelan Kallelle tahdo kelvata. Älä huoli! Vaikka ensin -tuntuisikin vähän vastahakoiselta -- kyllä likoilla on suuri -viehätysvoima puoleensa jo tuollakin ijällä, sen tiedän omasta -kokemuksestani. Minä jo viiden, kuudentoista vanhana ahkerasti -likastelin. - --- Antakaa pojan olla, sanoi joku tytöistä. - --- Ei, mutta kuulkaa, likat punaposket! Tämä Kalle on meidän kylästä -erään yksinäisen mökin poika. Vanhempansa ovat totisia, jumalisia -ihmisiä. Poika on kasvanut erillään maailman melusta. Se lukee ja -opettelee kirjoittelemaan kaikkina joutohetkinään kotona. Hän on kovin -ujonen; hänellä ei olo sitä reippautta ja vilkkautta, jota -uittomiehellä pitää olla. Minä olen koettanut häntä väkisinkin totuttaa -vilkkaaksi. Uittoherra on sille monasti kironnut kun se on niin kömpelö -ja arka. Tänne lautalle ei se olisi suinkaan päässyt ilman minua. Minä -tahdoin herralta häntä otettavaksi tänne eikä siinä mikään auttanut kun -minä kerran tahdoin. Nyt hänen kans pitää minua totella ja rakastella -likkoja. - -Raikkaita naurun kajahduksia kuului tyttöjoukosta. - - Niinkuin se varppi on kylmä ja kova - Mun hoikille sormilleni; - Eikä se ankkuri paljon paina - Mun täysille voimilleni. - -Hei luulia lallallaa! Näin uittopojat laulaa saa! huusi Heikki laulunsa -perään. - --- Minulla on kielenkastintakin. Tässä halstoupinpottu ja tuolla kolme! -Hän heilutti kädessään pulloa ja viittasi ponttoon nurkkaan, jossa -pulloja peitti takkironttu. -- Tuo takki näyttää huonolta, mutta pian -teetän uuden samallaisesta kankaasta, verasta, kuin housutkin. -- Tätä -sanoessaan löi hän kämmenellään reiteensä. - -Sitten kallisti hän pulloa suuhunsa, pani kukkarostaan tupakkaa -piippuunsa, riipasi tulitikulla housuntakapuoleensa ja pisti tulen -piippuunsa. - --- Täällä olis maistettavaa! Hän tarjosi pullonsuuta eräälle pitkälle, -soreavartaloiselle tytölle. - --- Hyi, en minä -- - --- Maistakaa! Ei se ole mitään myrkkyä ainakaan vähästä. - -Tyttö kastaa sievästi suutaan pullosta. Heikki houkuttelee ja tyttö -maistaa vielä pari kertaa. - --- Maistakaa te toisetkin likat! - --- Ei tarvita, kuuluu vastauksia. Muutamat siihen useita kertoja -houkuteltuna kuitenkin maistavat. - --- Tuppelan Kalle! Tules ryyppäämään! Sinulle en ole vielä koskaan -väkevää tarjonnut. Tule kulauttamaan ja ota heti kuin mies, äläkä niin -nätysti kuin nuo tytöt simasuut! - -Kalle arvelee; sanoo jotakin vastaan. Kerran oli hänelle enonsa luona -annettu viinaryyppy, ja jälestäpäin oli se tehnyt hyvän vaikutuksen. -Maistanpa koska tarjotaan! Kolmasti Heikki houkuttelee hänenkin -ottamaan. Viimeisellä kerralla antoi hän kulahtaa hyvänlaisesti. - --- Kas niin, poika; se hyvää tekee! Heikki ryyppäsi taas itse sekä -tarjosi muutamille muille miehille. Hän otti toisen pullon esille ja -pyyteli tyttöjä maistamaan; ja useat maistoivatkin. - --- Ennustukseni on toteutunut. Minä sanoin Niemisselällä että kun tästä -Ätsärille tullaan, niin kyllä viinaa ja tyttöjä saadaan, rehenteli -Heikki ihastuksissaan. Meill' on nyt suuri lautta; siinä on kaksitoista -tuhatta pölkkyä; katsokaa, kuinka mahtavana se leijailee tuossa -järvenpinnassa. - --- Mutta, Herra siunatkoon! eikö tämä uppoa ja hukumme kaikki, huudahti -eräs tytöistä huomattuaan kuinka ponttoo oli painuksissa niin että vesi -oli vähältä nousta sen päälle. Tytöt säikähtivät järkijärestään. - --- Ei se uppoa, vastasi Heikki huoletonna, ja jos rupeekin vajoomaan, -niin onhan tässä vene ja me miehet kyllä eteemme katsomme. - -Tytöt rauhoittuivat, Lautan kulku oli pysähtynyt; sillä varppimitta oli -loppunut. Vedenpinta oli tyyni kuin lasi. Laskevan auringon säteet -punoittivat maisemia ja metsiä ja heijastivat kullankarvaisina -ikkunalaseista. Ankkuria ei lähdetty nyt heti soutamaan vaikka miehet -vähän pelkäsivät, että jos tämä viivytteleminen nyt, kun tuuli ei estä -kulkua, tulisi herran korville, niin kyllä saataisiin toria häneltä. -Noh, pianhan sitä sitten mennään kun kerran lähdetään, päättelivät -miehet, eivätkä kiirehtineet. Uittoherra oli matkoillaan peninkulmain -päässä. - --- Kas, kuinka Tuppelan Kalle on nyt iloisen ja vilkkaan näköinen, -sanoi Heikki huomattuaan hänen naurahtelevan ja puhuvan tavallista -enemmän; -- sen tiedän, että kyllä ryyppy riemastuttaa. Ryyppäätkö -vielä? Kyllä täällä riittää. Kalle ryyppäsi taas ja tuumasi, että kyllä -se nyt riittäisi. - --- Ole nyt sitte oikein iloinen! Niin iloinen kuin minä olen, ja halaa -tyttöjä niinkuin minäkin! - -Heikki kävelee käsikaulalla sen pitkän, sorean tytön kanssa, jolle hän -ensiksi oli viinaa tarjonnut. - --- Silloin on tyttö tallella kun on poijan kainalossa, lausui hän -rehevästi. Mutta lauletaanpas nyt oikein hauska laulu. Sitä ette -tekään, tytöt, taida osata, mutta pian sen opitte. Minä olen sen -oppinut eräässä ryyppypaikassa Tampereella, ollessani markkinoilla -siellä. Se laulu on tämmöinen: (hän rupesi laulamaan kovalla äänellä ja -vilkkaasti) - - Minun kultani kaunis on - Vaikk'on kaitaluinen; - Hei luulia illallaa! - Vaikk' on kaitaluinen. - --- Tämmöinen on ensimmäinen värsy. Niitä on monta värsyä ja yksi on -tuommoinen: - - Kun minä vien sen markkinoille - Niin hevosetkin nauraa; - Hei luulia hah hah haa! - Hevosetkin nauraa. - -Tytöt nauroivat raikkaasti ja sanoivat, että voi jospa sen osais, tuon -laulun. Heikki sanoi, että kyllä sen kohta opitte ja uudisti laulunsa -monta kertaa. Eipä aikaakaan kun tytöt ja toiset lauttamiehet jo -osasivat sen Heikin perässä. Raikkaasti kajahteli järvenpinnalla -kesä-illan tyyneydessä lähes kaikkien yhdistynyt ääni: - - Hei luulia illalla ja hah hah hah. - -Sitten ruvettiin tanssimaan ja hypeltiin niin että vesi hulvahteli -ponttoolle. Hypellessä laulettiin paitsi tuota laulua kaikellaisia -paikkakunnalla siihen aikaan laulettavia polskia. Ja surua ei ainakaan -voinut ulkoapäin kenessäkään huomata. Ihmisiä, ijäkkäämpiäkin, oli -tullut taloloista rautaan katsomaan nuorten meluavaa iloa. Jotkut -vanhat vaimot kauhistuivat sitä, huokailivat ja sanoivat: niin juuri -kuin vedenpaisumisen edellä. Ei suinkaan Jumala mahtane sitä kauan -kärsiä. Kun tytöt olivat jo menneet pois lautalta -- Heikki oli heidät -soutanut rantaan takaisin niinkuin hakenutkin --, ankkuri soudettu -edemmäksi järven pohjaan ja lautta valoisana, hiljaisena kesäyönä mennä -junnasi pohjoiseen päin, oli Heikki ja muutamat muutkin miehet vielä -oivalailla iloisia ja laulunhaluisia. Heikki puheli sievistä tytöistä, -kuinka hauska on heidän pateissaan olla; -- mutta ei sen uittomiehen -rakkaus saa olla mikään mieltä rasittava vaiva, lisäsi hän, "yhden otan -toisen jätän mielellä keviällä." - -Kalle myöskin oli iloinen, iloisempi kuin koskaan. Noh, kyllähän niitä -piennä poikana oli ollut iloisiakin aikoja. Mutta tämä ilo oli -kumminkin toisellaista. Tukkilautta ja ponttoo niin sukkelasti -heiluivat silmissä. Entiset surut ja raskaat huolet missä ne nyt -olivatkaan! Tytöissä oli muutamia ollut varsin kauniita ja -miellyttäviä; mitähän ne hänestä ajattelivat? Surulliseksi ei hän -luullut enää tulevansa, ei. Mitä syytä olisi toiste ruveta murehtimaan, -kun kerran nyt tuntee maailman hauskaksi, hauskaksi kuin olon kiikussa -ennen kodin mäellä. Hän ei nytkään juuri paljon huutanut ja melunnut, -mutta nauru ja puhe oli varsin helpossa. - -Puolitoista vuorokautta jälkeenpäin rupesi taas ankarasti pohjosesta -tuulemaan. Lautta ei ottanut yhtään kulkeakseen vaikka miehet kuinka -olisivat ponnistaneet. Ponttoo työnnettiin lähelle rantaa ja sidottiin -lujasti varpeilla puihin kiinni. Nyt olivat miehet työttömiä, mutta -palkka tuli kumminkin tältäkin ajalta. - -Miehet saivat kuulla, että jonkun matkan päässä olevassa talossa oli -parasta aikaa häät. Sen talon tytärtä vietiin erääsen rikkaasen taloon -Multialla. Ja kun Heikki sai tietää häät niin lähellä olevan, niin -hänkö, tuo huijaripoika, olisi malttanut sieltä pois olla! Ei; hän -rupesi haastelemaan toisia miehiä mukaansa lähtemään. Niitä lähtikin -kymmeneen asti, ja toiset, kuusi miestä, joihin myöskin Kalle kuului, -jäivät vartioimaan lauttaa. - -He kävelivät suuren koivu- ja havumetsän saartamaa tietä. Tuuli -humuutti ankarasti metsää; väliin romahti joku kuusi tai petäjä -romisten kumoon. Häätalosta alkoi kuulua laulua ja huutoja. -- Oikeinpa -minua jo riemastuttaa tuo ihmisten iloinen pauhina! sanoi Heikki. - -Toiset miehet sanoivat heille tekevän samaa. Pihaan jo kuului tuvasta -jalkoja liikuttava, viehättävä viulun ääni. Ja jo kuului tuvasta ja -porstuasta huutoja: lauttamiehiä tulee! Pitkältä eivät miehet arvelleet -sisälle menemistä. Portailla ja porstuassa oli miehiä, toiset paljain -päin, toiset lakkipäässä, toiset hihasillaan ja toiset takki päällä, -millä oli paita kaistaleina, millä takki revennyt. Jotkut kirosivat -hammasta purren; heitä naiset pyytelivät ja pitelivät. Pian hajosivat -lauttamiehet avaraan tupaan tunkeilevan, reippaasti hyppelevän hääväen -sekaan. Siellä morsian "hopeineen" loisti toisten yli kuni kukkiva -pihlaja vesakon keskellä. Kaksi "pelimannia" soitteli hiossäpäin pitkän -pöydän päässä peränurkassa. - -Lauttamiehet ensimmältä olivat vähän hiljaisempia, ja kankeampia kuin -muut häissäolijat, itseppä Heikkikin seisoskeli hetken aikaa ikäänkuin -arvellen tuossa reuhaavassa hääjoukossa. Mutta kun siitä muutamia -ryyppyjä saatiin, niin hetipä oltiin kuin kotonaan. Jokainen heistä -etsiskeli tyttöjä tanssitoverikseen. Ja Heikki tapasi täällä saman -tytön, jota hän oli hienosesti rakastellut ponttoolla tuonoisena -iltana. Ja kun hänen poskensa, hyppelystä lämminneinä, siinä varsin -ihanasti ruskoittivat ja hänen tyylikäs, kookas vartalonsa sievässä -kirjavassa karttuunatantussa näytti vasta oikein viehättävältä, niin -väkisinkin tunsi hän entistä suurempaa mieltymystä tyttöön. Takkinsa -huonoutta hän vähän paheksui, mutta arveli kuitenkin, että eihän tuota -nyt uittomiehen tarvinne olla häissäkään kovin siistin. Useita kertoja -hän vei tyttöä rahalla ja komeasti kilahutti hän tuontuostakin markan -posliinilautaselle. Markka kuin lehmä! ja kelvata pitää raha -uittomieheltäkin, sanoi hän isosesti markasta luopuessaan. Ja -rohkeasti, rehennellen pyörähteli hän lattialla. Hänellä oli ainakin -komeat pieksusaappaat, samoin housut ja piippu, ja olihan lakkikin -verasta. Hän ei ollenkaan näyttänyt välittävän siitä, että jotkut -rikkaat talon pojat heittivät häneen halveksivia silmäyksiä. - -Mutta jonkun puolituntia reippaana ja iloisena temmeltyään hän huomasi, -että eräs pulskasti puettu, myöskin mahtava-käytöksinen mies alkoi -"sorkkiloida" uittomiehiä ylipäätään ja erittäinkin häntä. Kaikki -rentut tässä ovat niin isosti kun ainakin kannattais, kuuli hän sen -miehen sanovan. Ja sitäpaitsi hän huomasi, kuinka tuo mies, jonka hän -oli kuullut olevan rikkaan tukkimetsää myyvän talon pojan Multian -rajoilta päin, kuinka tuo mies pakkasi tuttavaksi hänen lemmikkinsä -kanssa. Nyt valtasi hänet epäluulo. Hän arvasi, vaikkei hän aina -selvästi kuullukkaan, kuinka mies halveksivasti puhui hänestä tytölle. - --- Hei, suokaa köyhällekin jalansija! huudahteli hän mahtavalla äänellä -ja hypähteli samassa lattialla. - -Ei kauan kulunutkaan aikaa kuu hän oli kadottanut tilapäisen henttunsa. -Rikkaan talon poika oli tytön puoleensa viekotellut, ajatteli Heikki ja -sen hän varmaan näkikin. - --- Luuletko sinä, pahuuksen vietävä, olevasi tukkipoikaa parempi! Tule -koettamaan hulivili-Heikin kanssa! Tuhat tulimmaista! sinä et ainakaan -voitollasi kiittele jos pannaan mies miestä vastaan! ärjyi Heikki -rikkaalle miehelle vasten silmiä. - -Muutama tuokio vaan, niin Heikki tunsi takaraivossaan nyrkin -tuppauksen. - --- Rahamassiko! eipä se -- -- -- - -Samassa kun hän yritti tuota viimeisiä sanomaan tyynnettiin hän -väkirynnäköllä ensin porstuaan ja siitä portaille ja pihaan niin että -hän lensi lopuksi suulleen hiedikkoon. - -Mitään kovempaa ruumiinloukkausta ei hän ollut saanut. Senpävuoksi hän -voikin heti nousta, sivalsi puukon tupestaan ja yritti ryntäämään -portaille, mutta toiset huitoivat korennolla ja siihen ei ollut hyvä -tulla. - -Kiukuissaan meni hän raappanaan puukolla puodinseinää. - --- Kun kirottu s----na olisi nyt tuossa, löisin niin että sielu -tantereella hyppelis! Luuleekohan, sen keitettävä, olevansa minua -parempi sillä että on tukkimetsillä saanut rahoja -- ilman eestä. -Ansaitkoon ensin tukinhakkuussa kirves kädessä ja uitossa keksikourassa -rahaa, eli eis leipänsäkin, tulkoon sitten isottelemaan rahoillaan! -Hänen äänensä sortui lopulta. - -Ja siihen hänen täytyi taltua; toverinsa tulivat toinen toisensa perään -ja pyytelivät häntä ettei olisi millänsäkään sekä huomauttivat, että -hänessä itsessäänkin oli ollut paljo syytä. He eivät olleet juoneet -itseään niin juovuksiin kuin Heikki oli ollut; mutta nyt oli hänkin jo -ison joukon selvempi. - -He lähtivät kävelemään metsätietä järven rantaan päin. Heikki ei ollut -mihin aikaan tuntenut mieltään niin raskaaksi kuin nyt. Voi! Hänen -elämässään olisi ollut jotakin parantamista. Viisaammin hänen olisi -pitänyt elää, sen hän omassatunnossaan tiesi. Tulisikohan hän -onnellisemmaksi jos hän nyt lakkaisi juomasta ja alkaisi järjellisesti -elämään? Kenties... Mutta kuinka sitä rupeaisi siivosti elämään tässä -pauhussa ja ryöpyssä...! Ja kyllä se tyttö oli ollut hänestä -miellyttävä. Sen hän oikein sydämmessään tunsi. Se miltei pehmittänyt -mieltä. Mutta eipä sillä tainnut olla minuun paljoakaan mieltymystä -koska niin hevillä minut hylkäsi. Vai onko rikkaudella niin hirveän -suuri voima tässä maailmassa, että se sammuttaa lemmen kuin vesi tulen! -No, olkoon kans, hitto huolikoon! En sinä ilmoisna ikänä toivokaan -pysyväistä lempeä. Kaikki on hulluutta! sulaa hulluutta! Silloin -likastelen kun saama sattuu ja silloin juon kun rahaa on. Nuo ajatukset -olivat niin voimakkaat että hän miltei kuuluvasti ne sipisi. - -Rantaan kun saapuivat siellä lautanvartijoista toiset makasivat ja -toiset istuivat. - --- Kuinkas häämatka onnesti? kysyi joku heistä. - --- Menihän se päivä siellä kuin "mustalaisen Sunissa", muttei koko -reissu tuottanut muuta kun paljasta harmia. Matti on taskussani, -saakeli vieköön! vastasi Heikki osottaen vähän masentumusta ja -haukotteli. - -Niin, niin, kyllähän sen hääreissun aina tietää -- -- -- paneskelivat -lautanvartijat sekä kertoivat sitten kuinka tuuli oli tahtonut väkisen -repiä lautan irti ja hajalle, jonka tähden heillä oli ollut paljon -työtä sitä pidellessä. - -Tuuli oli vielä melkein yhtä kova. Vasta illalla päivän laskettua vähin -tyyntyi ja lautta saattoi kulkea kello seitsemään asti aamulla. Sinä -iltana ja yönä ei Heikki laulanut niinkuin hän ennen oli tehnyt, -harvapuheisempi oli hän myöskin. Niin, seitsemän aikana aamulla se -pohjatuuli taas tenäsi kulun ja pariin vuorokauteen ei lautta voinut -siirtyä kuin vähän matkaa toisena yönä. Miehet saivat oikein kylläkseen -makailla. - -He pitivät väliin suurta nuotiota rannassa ja osa miehistä -kävi vuoronsa talossa, keitättivät siellä kahvia, ja viinaa -hankittiin myöskin eräästä töllistä, jossa muuan itsellisnainen piti -viinan-salakauppaa. Häntä kiittelivät miehet edessä ja takana; hän kun -piti huolen heidän virvoituksestaan tänä odotusaikana. Palkka tältä -ajalta tiettiin tulevan, sillä -- sanoivat miehet -- nythän tekee -semmoinen Ukko kiusaa, jolle meidän päällikkö ei kiukuissaankaan mitään -voi. Tuo tieto palkansaannista ja kahvin ja viinan viehättävä löyhkä ja -maku teki olon hauskaksi. Heikkikin oli saanut entisen hilpeytensä -takaisin, ja vaikkei hänellä itsellään näinä päivinä rahaa ollut, niin -auttoivathan muut, joilla oli, ja tiesihän hän saavansa rahaa kun -uittoherra tulee. - -Mutta parin vuorokauden päästä tuli kaunis ilma; tuuli kääntyi -myötäiseksi eikä se ollut enää mikään kova. Vielä puolikolmatta -vuorokautta mennä junnailtiin ja lautta saapui Alasalmen suuhun, -Ätsärin järven pohjoisimpaan perukkaan. - -Täällä oli satoja miehiä odottamassa ansiotyötä. Niitä oli Alajärveltä, -Soinista, Lappajärveltä, joitakuita Kortesjärveltä, muutamia Töysästä -ja Kuortaneelta ja sanomattakin Lehtimäeltä, jonka kunnan itäkulmalla -paikka sijaitsee. Tuommoisen miesjoukon ainoana elinehtona näytti tällä -kertaa olevan uitto. Kaikki olivat tulleet varmassa työhönpääsemisen -toivossa, ja kaikilla oli tarve: toisilla omaksi elatuksekseen, -toisilla ei ainoastaan omaksi vaan vaimon ja lapsilauman -toimeentuloksi. Elatuksen huoli oli sitäkin surettavampi koska suuri -nälkävuosi ei kauempaa kuin neljä vuotta sitten oli painanut kansan -mieleen leiman, jossa selvästi kuvasti: surkea on elämä ilman leipää ja -tauti on nälän seuraus. Suruissaan sai moni, suuri joukko miehiä, lyödä -kontin selkäänsä ja lähteä samalla hyvällä kävelemään kotiin. -Uittoherra, joka tänne nyt oli saapunut, sanoi olevan miehiä täällä -kuin vilkkilän kissoja ja että varmaankin viidelläkolmatta pennillä -niitä nyt saisi; ei sovi niin paljon miehiä ottaa, parin viikon päästä -ehkä voisitte päästä työhön. -- Syvästi se koski miehiin, sillä olihan -aika rahaa. Noh, eihän se nyt ollut yksin hänenkään asiansa, arvelivat -miehet siinä mietiskellessään; hänkin oli vain niinkuin isäntärenki ja -hänen isäntänsä oli Pietarsaaressa, se patruuna siellä. -- Niin, mitäpä -tuosta, jos olisi ollut peltoja kylvettävänä, sillä näyttihän kesän -alku lupaavalta. Vaan niitäpä ei ollutkaan. Moni muisti kyllä -yrittäneensä joskus eläessään hankkia maata, mutta se olisi ensiksikin -maksanut niin paljon, ettei sitä köyhä mies saanut irti ja sitten -pahaisestakin torppamökistä olisi vaadittu joukko päivätöitä tai -rahaveroa vuosittain. Toiset taas kyllä tunsivat itsekin olevansa -syypäät toimeentulonsa haaksirikkoon. - -Uitto alkoi nyt tässä Alasalmessa ja siitä heti seuraavassa suvannossa -ja toisessa salmessa, jota sanotaan Kaartiskaksi. Muutaman päivän -perästä saapui toinen lautta, eikä kuinkaan monia päiviä kulunut kun jo -saapui kolmas ja jonkun päivän perästä neljäs, tuulet kun nyt olivat -suotuisammat kuin ensimmäisen ja suurimman lautan kulkiessa. Uitto oli -täällä, varsinkin salmen suussa, oikein hauskaa työtä, siinä kun oli -niin matala vesi, että ainoastaan housunkaulusta, tuskin sitäkään -myöten, kastui pudotessa. Vähäläntäisiä poikiakin oli uitossa ja he -juoksentelivat ja mosahtelivat tuontuostakin siellä matalalla ja -nauroivat vaan putoomisilleen. Ja uittoherra myöskin nauroi ja -paneskeli: "kas niin, opetelkaa vain pojat, niin sitte teistä tulee -uittomiehiä!" Se teki pojille hyvää. - -Tuppelan Kalle, hän oli jo entuudestaan tottunut tavallaan uittoon -näissä salmissa, mutta sievä ei hän ollut täälläkään pölkyillä -lipittelemään. Päällikkö usein sanoikin hänelle, että kyllä sinä olet -paljon huonompi kuin nuo "menneen keväiset pojat." Hän sen huomasi -itsekin ja häpesi uittotaito-kehnouttaan, mutta mitäs siihen auttoi. -Häntä painoi lisäksi suru. Hän oli käynyt kotonaan, -- joka oli -ainoastaan muutaman virstan päässä täältä -- ja ollut siellä yötä. -Äitinsä, josta hän piti enemmän kuin kenestäkään maailmassa, hänen -vanhanpuoleinen, hyvä äitinsä oli hänen poissa-oloajallaan käynyt -entistä kivulloisemmaksi -- kivulloisenpuoleinen hän oli ollut jo -vuosikymmeniä. Äiti oli sanonut murheesta ja valvomisesta poikansa -tähden heikontuneensa, ja hän oli kuullut äitinsä valittavan ja -uikuttavan. Tämä seikka koski syvästi Kalleen. Helposti hänen silmiinsä -kyyneleet heruivat, kun hän sitä vähäkin ajatteli. Nyt hän taas oli -täysin vakuutettu, että kyllä pahamieli voittaa, vaikka oli silloin -siellä lautalla viinan kuohauttavasta voimasta riemastunut niin, ettei -luullut koskaan enää surevansa. Näinollen ei hän voinut olla vilkas ja -sukkela. - - * * * * * - -Näistä Ala- ja Kaartiskansalmista seuraa vähäinen Ruokosen järvi, jonka -halki tukit kuletetaan lautoissa, vaan sen jälkeen ei tarvitse eikä voi -lauttaa koota ennenkuin Alajärvellä. Kivisalmi ja Perälampi seuraa -Ruokosesta ja sitten alkaa huononpäiväinen kanava, joka monimutkaisena -polveilee läpi rämeikköjen, mäntymetsäin ja kuusikkojen pohjoista ja -luodetta kohti. Kanavaksi sitä sanotaan syystä, että se on kaivettu. -Siinä oli ennen vaan mitätön, paikoittain umpihetteinen vesisuoni, -mutta eräänä kesänä pikkuista ennen vuotta 1870 "Pietarsaaren -puulaaki", kuten paikkakunnalla sanotaan, kaivatti siihen tätä täällä -harjoittamaansa tukkiliikennettä varten semmoisen ojelman, että siitä -voidaan tukkia uittaa; sitä ennen niitä oli täytynyt ajaa hevosilla. -Mainittuihin salmiin on sama tukkiliikennetoimi rakennuttanut -tukki-uittoaan varten aukaistavilla suluilla varustetut patosillat eli -tammet. - - * * * * * - -Viikko ja muutamia päiviä siitä kuin ensimmäinen lautta oli Alasalmeen -saapunut, alkoi uitto kanavalla. Uutterasti työnnettiin pölkkyjä -Perälammista Maantlonsillan aukosta -- patosilta, josta kulkee -Lehtimäen ja Soinin välinen maantie kanavaan ja pian niitä jatkui -pitkälle tuohon viittä, kuutta syltä leveään jokeen. Uusia miehiä ja -pieniä poikia tuli nyt oikein kosolta -- kaikki eivät nytkään heti -päässeet työhön, vaan täytyi odottaa siksi kunnes tukit ehtivät venyä -jonkun Ruotsin virstan matkalle joessa. Pankaa minun nimeni kirjaan, -pankaa minun nimeni, ottakaa minä, ottakaa minä uittoon, pyytelivät -miehet ja pikkupojat uittoherraa, joka milloin käveli milloin istui -jokivarren vierteillä ja havupuiden välissä ja näytti kyllä osaavan -käyttää tilaisuutta antaa niiden pyydellä, joiden pyydellä täytyy. - -Täällä kanava-uitossa määrättiin uusia päälliköitä. Järjesteltiin näet -neljäkymmen-miehisiä joukkoja; semmoinen joukko oli yksi "roikka" ja -kullakin roikalla piti olla oma päällikkönsä. - -Koturi-Heikki oli osottanut oivallista uittomieskykyään monena vuonna -ja tämän vuotisessa kevät-uitossa osottamansa rohkeus ja vikkelyys, -pitihän sekin jotakin auttaman. Hän pääsi roikanpäälliköksi ja kun hän -siksi kerran pääsi, niin ei hänen luonnolleen ollut kyllä siinä, että -hän olisi ollut toisten roikanpäällikköjen vertainen. Ei; hän tahtoi -olla yli heistä. Mahtavalla äänellään hän komensi miehiä, milloin sinne -milloin tuonne, ja kun ilta, työstä lähdön aika tuli, niin -soinnukkaasti ja pitkään hän huusi: Ke-ollo so-o-o-i! Sitä samaa sitten -matkivat toiset roikanpäälliköt jopa viimeksi pikku pojatkin, mutta -hänen äänensä se kumminkin ylinnä kajahteli kesä-illan raikkaassa -ilmassa pitkin kanavaa ja sen varrella olevia metsiä. Ja silloin miehet -olivat valmiit keksiolalla laputtamaan ensin konttiensa luo jonkun -männikön syrjään ja sitten kontit selkään saatuaan taloihin. Toiset -roikanpäälliköt tahtoivat väliin suuttua häneen, kun siinä niin -herroiksi rehenteli, ja koettivat pitää varansa ehtiäkseen ennen häntä -huutamaan, mutta mitä siitä! Hän huusi joukkoon ja hänen äänensä -sittekin voitti. Ja vaikea häneen oli sydämellisesti suuttua; hän kun -aina osasi pistää niin sukkelaksi leikiksi, että toiset, vaikka vähän -harmittikin, joutuivat nauramaan. Niin, hän oli iloinen, sillä olihan -hänellä neljä markkaa päiväpalkkaa, hän oli saanut uuden verkatakin, -kotipaikkakunnan tytöt pitivät hänestä paljon kun hän nyt oli -rikkaannäköinen ja päälliseksi pulska poika. Ja itse mielestäänkin oli -hänellä kyllä rahaa ja kunniaakin; tyytyväinen oli nyt Heikki, hän, -jonka kasvoissa tavallisesti loisti hilpeys silloinkin kun ei ollut -penniäkään taskussa. - -Kauniilla ilmoilla oli miehille työ hauskaa tällä kanavalla, jos kohta -jalkoja väsytteli päivittäisestä seisomisesta ja kävelemisestä, josta -syystä moni istahti kanavanpartaalla oleville suihtupölkyille; -istuivatpa jotkut kauankin jos tietivät etteivät päällysmiehet nähneet. -Pölkkyjä uiteltiin täällä enimmäkseen sillä tavoin, että kymmenkunnan -pölkkyä asetettiin joessa vierekkäin, jota pölkkyjoukkoa sanottiin -laveriksi. Tätä laveria ponnisti keksillään väliin yksi, väliin kaksi -miestä kummaltakin puolen. -- Ruoka-aikoina oli tavallisesti kyllä -vilkkautta kun miehet olivat koolla jollakin hietikko-kankaalla ja -puron partailla. Kaikki kanava-uittomiehet eivät olleet samalla -kentällä syömässä, mutta oli niitä yhdellä "lassilla" joku puolisatanen -ja enemmänkin. Sateisella ja kylmällä ilmalla, jolloin kanavalla oli -sangen ikävää, tekivät miehet metsäriskuista nuotion, jonka ympärillä -lämmittelivät ja polttelivat tupakkaa. Paljon siinä puhuttiin leikkiä, -jopa kaikenmoisia rivojakin, mutta väliin taas vakaviakin asioita -tuumailtiin. Puhuttiin yleisestä köyhyydestä ja muutamien rikkaudesta. -Muutamat toivottivat itselleen sitä rikkautta, jota oli joillakuilla -maanomistajilla Ätsärin, Pihlajaveden ja Multian puolella, noilla -tukkimetsien myyjillä, jotka saivat tuhansia markkoja varsin -helpotellen. Silloin tavallisesti muistutti joku, että jos olisikin -niin helppo rahantulo, kai silloin kans tuhlattaisiin viinaan, -suunnattomaan kahvin juontiin ja muihin herkkuihin ja komeuksiin, -niinkuin he tekivät, nuo tukkien myyjät. Talolliset, joiden maata oli -järvien tai jokien varsilla, olivat saaneet "rantarahoja ruukilta" -monia satoja markkoja. Niin, aina oli niillä tuloja, joilla oli -tulonlähteitä, mutta heillä useimmilla oli ihan ihkosten ainoana -tulonlähteenä uitto. Se nyt oli jotakin -- sanoivat he -- tuo uitto, -saatiinhan nyt 2 markkaa jotkut puolikolmatta päivältä; muut ansiot -olivat paljon huonompia. Imehdeltiin, miten erinomaisen rikas se -patruuna siellä Pietarsaaressa oli kun hän jaksoi maksaa moiselle -miesjoukolle semmoistakaan palkkaa. Puhuttiin myöskin siitä, kuinka -tuota kanavaa muutamia vuosia sitten oli kaivettu. Siellä ne -työntekijät, joissa kolmanneksi osaksi oli nais-ihmisiä, kahlasivat -vyötärystään myöten kylmässä vedessä päivät pääksytysten. Ja semmoinen -elämä kuin sinä kesänä oli; juotiin, huorattiin ja melskattiin. Törkeää -työtä ja törkeää elämää oli se! Toisinaan puhuttiin siitä Suuresta -nälkävuodesta, joka oli ollut. Voi kuinka moni -- melkein -järkijärestään -- oli silloin syönyt rusaa ja pottua, tuskin -yhdessäkään talossa eis oli selvää leipää syöty. Siksipä ne ihmiset -niin sairastivat, ajettuivat ja kuolivat. Niitä, turvattomampia oli -viety kirkonkylän hoitolaan, mutta siellä moni oli vasta oikein pian -kuollut. Hohoi! huokailivat jotkut vanhemmat miehet, surkeaa, surkeaa -se oli! Jumala siitä toiste varjelkoon! Näissä puheissa Heikki -tavallisesti sanoi: noh, älkää nyt kovin surkeaksi asiaa panko. -Kyllähän se oli minullekin välistä niukin naukin elämisen kanssa; mutta -mitä siitä murehtii joka jo mennyt on. Ei siedä sureksia uittomiehen; -hänellä on työtä muutenkin! - -Eräänä päivänä oli kylmä sade; jo edellisinäkin päivinä oli satanut. -Märkänä ja viluissaan käpristelivät miehet kanavan suihtupölkyillä, -koettivat väliin lujasti töyttiä pölkkyjä, hyppiä ja juosta, mutta ei -tahtonut ottaa lämmitäkseen. Ruoka-aikoina -- niitä oli kaksi päivässä -joella -- tehtiin nuotio niin suuri kuin mahdollista; se vähän -lämmitti, mutta ei se joelle mentyä kauan auttanut. Niistä, jotka -pahimmiten vilustuivat, oli Kalle yksi. Jo aamupäivästä alkoivat hänen -leukansa lotista ja hirveän ilkeä oli olla. Uitosta karkaaminenkaan ei -ollut aivan tavatonta, mutta hän ajatteli, että ne muut nauraisivat, -jos hän karkaisi. Vakituisesti päätti hän kestää vaikka tuntui -tukalalla. Tieksusaappaansa olivat rikkinäiset, jalatkin olivat siis -märät koko päivän. Kömpelösti hän liikuskeli, elämän surkeutta -ajatellen. Ja mitäs tästä ollakaan, kun hän juuri koetti varoa mitä -parhaimmin kulkiessaan vesiniljaisia suihtupölkkyjä, mosahtikin jokeen -ja -- toiset nauramaan ja ivaamaan. Onneksi sai hän pölkkyyn kiinni, -ettei pudonnut kuin vyötärystään myöten. Mutta olipa siinä kyllä muun -märkyyden lisäksi ja sitte vielä nauroivat -- -- voi turkasen -tulimmainen -- kun heidät yhdellä rymäyksellä sais kaikki jokeen! -ajatteli hän kivutessaan ja lähti ylös-päästyään metsään ja vesi juoksi -vaatteista. - --- Älä ole milläsikään, se on uittomiehen koulua, huusi roikanpäällikkö -Heikki, joka myöskin oli lähellä. - -Hän ei vastannut mitään; mennä reuhotti vaan. Mikä surkeus -- ajatteli -hän -- on tämä elämä! Hän oli lukenut kirjoista, ja enimmäkseen siellä -oli kerrottu hyvästä onnesta; varsinkin semmoiset, jotka olivat olleet -ahkeroita ja turvanneet Jumalaan, olivat aina menestyneet; hänkin oli -ollut ahkera ja turvannut Jumalaan ja kuitenkin tuommoista oli nyt jo -ihan nuorella ijällä. Paljon luuli hän jo kokeneensa ja -- nyt hän -huomasi, että tämä maailma on kurjuuden alho! Oli hän lukenut ja oli -hänelle sanottu siitäkin, että muutamia ihmisiä koetellaan ja joka -kestää se voiton saa. Mutta tämähän oli jo liikaa. Hän heittäytyi -polvilleen metsäpuskassa ja ääneensä vaikeroi: Suuri, -- hyvä -- -Jumala! tätä -- en minä voi kestää. Huojenna -- kärsimystäni! Anna -minulle vähän -- siitä onnesta, jota monella muulla ihmisellä -- yllin -kyllin on! -- Sen jälkeen tunsi hän kummallista voimattomuutta. Ja -hieman rauhoituttuaan lähti hän takaisin joelle. - - * * * * * - -Yön aikoina ja pyhinä olivat varsinkin pari likimmäistä taloa, jotka -sijaitsevat puolen tunnin matkan päässä joelta -- täynnä uittomiehiä. -Siellä myöskin maksettiin palkka joka lauantai-ilta. Edustupaan -huudettiin miehet kukin vuorostaan. Raha kourassa sieltä miehet -palasivat -- toiset iloisina -- toiset kiroillen, että kuinka vähiä -annettiin. Pyhinä ja varsinkin pyhä-iltoina oli hauskuutta. Koeteltiin -voimiaan kärryjä aksilasta päänsä yli nakkaamalla, väkikiveä nostamalla -ja muulla semmoisella. Ja Heikki ei tavannut kuin kolme miestä -vertaistaan voimissa. Mutta ei hän olisi uskonut, että niinkään monta -olisi hänen vertaistaan. Eräällä kedolla -- Lammaskedoksi sanottavalla --- hypeltiin pelimannin soittaessa ja tyttöjen laulellessa. Muilla -kedoilla rehoitti jo pitkä ruoho, mutta sanottu keto oli karjan -vallassa eikäpä siinä olisi heinänpiikki hyppelyn takiakaan voinut -nousta. Iloista, vapaata oli tanssi, muttei tavallisesti kovinkaan -kaunista. Retkuteltiin, hypittiin väliin rinkitanssissa, väliin -parittain valssattiin, joka viimeksi mainittu kävi tasaisemmasti; -toisinaan "kiitelikiitelikiiteliä" mentiin ja vaihettiin henttua. -Heikki opetti täälläkin lauluaan: "Minun kultani kaunis on", ja halulla -tytöt sitä opettelivat. Hän paritanssissa tavallisesti valitsi -taitavimpia tyttöjä, mutta väliin kuitenkin hyppelytti osaamattomampia -ja nauroi sitten heidän kankeudelleen. Viinaa myöskin oli saatavissa; -sitä oli kaupungista tuotu ja sai kun vaan lähetti pienen pojan -hakemaan vissistä paikasta. Sitä ei myyty, muttei rahattakaan saatu. -Moni joutui pahaan huiperiin. Iltamyöhällä pojat peräilivät, mihin -luttiin tai aittaan mikin tyttö maata meni. - -Muutamia päiviä ennen Juhannusta loppui uitto tälle keväälle, vesi kun -oli kuivanut niin vähiin, etteivät tukit enää luistaneet. Keksinvarsia -putkahteli toinen toisensa perään poikki petäjien tyvissä; se oli aika -roisketta. Heikki kun löi keksinsä varren poikki sanoi: - --- Se siunatuksi lopuksi! syyskesällä kun vesi kohoo teen uuden! - - * * * * * - -Kalle oli ollut pyhän seudut ja joitakuita öitä viikoillakin kotonaan. -Hän ei ollut pyhinä Lammaskedon huveissa. Vanhemmat sanoivat, että se -olisi synti ja syntinä hän itsekin sitä semmoista elämää piti. Käsitys -hänellä sekä vanhemmillaan oli semmoinen, että ihmisen pitää olla -totinen, ei paljon nauraa eikä liikoja puhuakaan. Sillä pyörähdellä, -hypellä ja iloita poika- ja tyttöjoukossa, se olisi hirveä paha -erittäinkin niin nuorelle kuin viidentoista vuotiaalle pojalle. Ei -saanut vilkastua, vaan käydä nolommaksi, pysyä totisena. Nämä pyhät -olivat hänelle ikävät nekin; sillä hän ei jaksanut lukea, johon hänellä -muuten oli halu, nukutti, muttei tullut unta, oli vaan jotakin -semmoista, oliko se hengen vai ruumiin vaivaa? niin, se tuntui -kummassakin: mielessä ja ruumiissa; jotakin hiljaista syöpäläistä -tuntui rinnassa ja sydänalla. Se oli kuitenkin hänen mielelleen -kevennykseksi, että äiti tuli vähän terveemmäksi kun näki hänen -onnellisesti -- niinkuin näytti -- palaavan kevätuitosta. Ja sehän -myöskin virvoitti mieltä, että hän oli nyt saanut keväällä -velaksiottamansa pieksusaapasaineet maksetuiksi; niiden hinta oli -seitsemän markkaa. Hänellä tosin ei ollut kuin parikymmentä markkaa -kotipuolelle tultuaan, mutta salmi- ja kanava uitossa sai hän kokoon -viisitoista markkaa. Ainoastaan 1 markka 75 penniä oli hän saanut -päivältä ja lautalla ollessaan 2 markkaa vuorokaudelta. Enempää ei -hänelle lautalla annettu syystä, että päällikkö oli hänet aivan -vastenmielisesti ottanut. Mutta hän kulutti ruokaan verrannollisesti -vähän. Ruokaa voitiin taas hankkia joksikuksi ajaksi. Kallen ansioon -lisäksi saatiin taas jonkun verran rahaa voilla. Mutta vaatteet olivat -huonot kaikilla kolmella; no, kyllähän sitä kesällä aina meni, mutta -oli siitä taas talvikin tuleva! Jotakin toivoa oli kumminkin -syksyuitosta. - -Juhannusaattona tuli Heikki Tuppelaan. Istuttuaan penkille hän sanoi: - --- On tainnut poikanne puhua, että minä olen ollut hänelle häjy ja -pilkannut häntä? - --- Kyllähän se on sitä porannut, vastasivat vanhemmat. - --- Kas, en ole sitä missään pahassa tarkoituksessa tehnyt. Mutta -katsokaas, mull'on niin ivallinen luonto, että kun minä näen kovin -hiljaisen ja maailman menoon tottumattoman, niin minua naurattaa ja -tulee halu pilkata häntä. Tekee mieleni sanomaan hänelle, että voi kun -tiedät vähän kun luulet tässä maailmassa noin totisena ja vakaana -toimeen tultavan ja odotat muilta ihmisiltä sääliä, jota minä en ole -koskaan osakseni saanut. Toinen syö toistaan kuin nälkäiset sudet. -Tarkoitukseni on ollut totuttaa poikaanne maailman pauhinaan, ivaan ja -nauruun. Kyllä ne osaavat tässä synnin ryöpyssä masentaa ja kuolettaa, -ken vaan ottais kaiken pahakseen, Ei, minä en ainakaan masennu -iskuista, minä elän ja hurraan! - --- Jaa, taitaa niin olla. Kyllähän minäkin olen samaa toki pitkällä -ijälläni huomannut. Mutta olen aina koettanut karttaa "istua siellä -kussa pilkkaajat istuvat", sanoi siihen vanha Kustavi. - --- Sitä en minä koetakaan karttaa, virkkoi Heikki, iva ja leikillisyys -virvoittaa mieltä. - --- Meidän Kalle on vielä hyvin lapsisekainen, ja kyllä sydämmestäni -toivoisin, ettei hän kovin synnin pauloihin kietoutuisi, maailman -pahuuteen riuhtoutuisi, puhui Kallen äiti. - --- Hyvä! sanoi Heikki ja lähti. - -Juhannuspäivänä makasi Kalle kotinsa tupamökin kokilla (ullakolla). Hän -oli laittanut sinne kukkaisia pihlajia. Hyvältä tuoksuivat nuo pihlajan -kukat. Lukeminen oli hänelle taas oikein hupaista. Hän luki erästä -Suutari-Matilta lainaamaansa kirjaa, jonka vilkkaat ja jännittävät -kertomukset häntä kovasti miellyttivät ja veivät hänet kokonaan -ajatusten maailmaan. Halulla hän luki ajatuksillaan sivun toisensa -perään. Lukemasta lakattuaan hän ajatteli: jospa saisin tästälähin -ainoastaan lukea, ammentaa noita suloisia tietoja laveasta maailmasta! --- Niitä on monta kieltäkin; eivät kaikki ihmiset puhu samaa kieltä, -jospa oppisin eis jonkunkin niistä muista kielistä. Valtakuntia ja -maita on muitakin kuin tämä Suomi. Minkähänlaisia ihmisiä niissä -kaikissa on. Ei suinkaan niissä muissa maissa uiteta. Ei; niin tukalaa -työtä ei suinkaan tehdä missään muualla eikä ole niin pahoja ihmisiä. --- Hän oli vähän lukenut ja kuullut puhua höyrittävän kouluista. Kuka -hänen auttaisi kouluun, sinne missä aina saisi lukea ja kirjoittaa ja -sitten tulisi puhdasvaatteinen herra ja jos vielä saisi saarnata -kirkossa! -- Kyllähän veli-Jussi tulisi ja täytyisikin tulla -vanhentamaan isää ja äitiä. Siitäpä hänelle puhun heti kun hänet -tapaan. Jospa joku rikas talon isäntä... Ei; mutta kuka sen niin suuren -hyväntyön tekisi; ei ainakaan kukaan täällä kotipuolella. Kauempana, -oikein kaukana ehkä olisi niin hyviä ihmisiä. Eiköhän se kruunu -auttaisi kouluun ilman mitään maksua, jos minä oikein kauniisti ja -hartaasti saisin asiani ajetuksi jollekin korkealle herralle. Ja -silloin minä lupaisin tehdä isänmaan hyväksi mitä ikään voisin. Hän -oikein hypähteli vuoteella tätä ajatellessaan ja nousi innostuneena -seisoalleen. - - - - -III. - - -Samana kesänä alkoi Koturi-Heikki tavallaan kosia erästä Ranta-ahon -talossa palvelevaa Maija nimistä tyttöä. Heikki oli nytkin koturina eli -hyyryläisenä tässä talossa, ja pian talon väki huomasi hänen ja -Piika-Maijan välisen suhteen. Nämä kisailivat keskenään milloin vaan -tilaisuus myöten antoi, ja siitä tavasta, jolla he toisiaan kohtelivat, -selvisi kaikille, joilla vähänkin oli kokemusta tästä maailmasta, että -he, suoraan sanoen, rakastivat toisiaan. Heikki näytti hyvin mielellään -silmäilevän Maijaa, ja tyttö puolestaan samoin Heikkiä, joka myöskin -parhaana kesä-sydännä oli päivämiehenä työssä Kanta-aholla. Molemmat -"hoivasivat" toisiaan milloin niin tarvitsi. Milloin vaan Heikki -huomasi Maijalla olevan jotakin raskasta työtä, esim. heinässä ollessa -heinätaakka selkään nostettavana, taikka kuokolla ollessa kiviä ja -kantoja väännettävänä, niin hän tavallisesti aina kiiruhti auttamaan -tyttöä, vaikka ei tämäkään ollut mikään nerkonen ihminen. (Maija oli -nimittäin suurenpuoleinen, terve ja reipas nainen, ijältään -viidennelläkolmatta.) Menipä Heikki melkein aina pyhä-iltoina hakemaan -lehmiä tytön edestä, eikä se ollut mikään helppo tehtävä, sillä -Ranta-ahon lehmät useinkin pakkasivat illan tullen piiloutumaan -metsään. Maija puolestaan piti huolta Heikin vaatteista korjaamalla -rikkinäistä ja pesemällä likaista. Ja sitäpaitsi näyttivät kumpikin -käytöksellään, koettavan miellyttää toinen toistaan; Maija, kuten -luonnollista naiselle, varsinkin koki keikailla, nauraa hihattaa ja -tekeytyä niin miellyttäväksi kuin suinkin saattoi. Heikki tunsi nyt -joutuneensa semmoiselle kohdalle, ettei hän suinkaan näinä aikoina -pitänyt lempeä ihan sulana hulluutena ja että Maija sitäpaitsi oli -paras kaikista muista tytöistä, seikka, joka oli melkein ihmeellistä, -koska Heikki ei ennestään ollut suinkaan yhden tytön veikari. Tuntuipa -hänestä siltä, että elämä olisi käynyt kovin tukalaksi ja kuivaksi, -jollei olisi elähyttänyt lemmittynsä melkein alituinen näkeminen ja -tieto siitä, että päivätyön päätyttyä taas pääsee luttiin puhelemaan -henttunsa kanssa ja halailemaan häntä. - -Muut pitivät Koturi-Heikin ja Piika-Maijan välistä suhdetta miltei -turhanpäiväisenä asiana. Kyllähän heistä kokeneet myönsivät, ettei -lemmen leikki ole mitään halveksittavaa, mutta kuitenkin oli heillä -kaikenmoista ihmeteltävää ja sanottavaa näistä kahdesta, ja nämä -tulivat puheen aineeksi sekä Ranta-aholla että muualla ympäri kyliä. -- -Mies kolmenkymmenen ijässä, eikä vielä ole saanut mitään kokoon, vaikka -on välistä hyviä palkkoja saanut, rupee tässä nyt akkomaan. Kyllä siitä -varmaankin tulee yksi nälkäjoukko maailmaan... Tuommoiset lauseet -olivat hyvin tavallisia tästä asiasta paikkakunnalla. Maijasta ei ollut -juuri muuta erinomaista sanottavaa kuin että hän olisi hullu, jos -ottaisi tuommoisen suupaltin ja heittiön. Kaikki myönsivät, että hän -oli uuttera ja uskollinen piikatyttö ja sen lisäksi säästäväinen. Mutta -luonnollisesti ei hänen säästönsä suuri ollut, koska piijan palkka oli -korkeintaan 30 markkaa rahaa vuodelta. Vaikka hänellä nyt oli kooksi -hyvällaisia vaatteita ja kenties sata markkaa rahaa säästössä, niin -kyllä Heikki tuommoisen erän pian tuhlaisi, mies, joka silloin kun vaan -rahoja sattuu olemaan, elää isosti kuin kaupungin herra. - -Kerran Ranta-ahon emäntä, joka oli miettiväinen ihminen, puhui asiasta -Maijalle. He olivat silloin tarhalla lehmiä lypsämässä. - --- Mitä sinä oikein tuumaat, hyvä Maija, kun näytät menevän tuommoisen -vekkulin ansaan? puhui emäntä vakavasti, vähän kitisevällä äänellä. -Kelpaisithan sinä, hyvä lapsi, vaimoksi paremmallekin miehelle kuin -tuommoiselle maailman heittiölle. - --- Minä tykkään siitä niin kovasti. Kyllähän Heikki on ollut aika -huijari, mutta se näyttää siitä paranevan. Reipas ja ripeä mies kun on, -tottahan akkansa elättää. - --- Ei lapsi-rukka. Toista saat nähdä ja kokea kuin nyt luulet, jos -Heikin otat. Hän on semmoinen kouliintunut veitikka, että kyllä hän -osaa pettää... eikä hänestä vakavaa miestä tule. Sehän olisi -erinomainen Jumalan ihme! - -Maijalla joko ei ollut mitään sanomista taikka hän ei tahtonut -emäntäänsä vastustaa. Mitään ei hän puhunut, punestui vain. - -Kerran taas isäntä, arvatenkin emännän kehoituksesta, rupesi puhumaan -Heikille. Se tapahtui heidän kyntämässä ollessaan eräällä -kesantopellolla. - --- Perheelliseen elämään tarvitaan paljon, aloitti isäntä. Tarvitaan -ensiksikin jonkunverran karttuneita varoja, sitten pitkittävää -ahkeruutta ja sen lisäksi lujaa kärsivällisyyttä. - --- Minkä johdosta nuo isännän vakavat sanat? kysyi Heikki miehekkäästi -aavistaen isännän aikomusta. - --- No niin, tulinpahan ne sanoneeksi ikäänkuin itsekseni, ajatellessani -omia kokemuksiani. - --- Niinpä niinkin. Mutta jos niillä muuta erityistä tarkoitatte, niin -puhukaa vaan suunne puhtaaksi! kehoitti Heikki harvakseen. - --- No, jos ma suoraan sanon, niin kyllä minusta on turha yritys ottaa -akan kun mies on semmoisella kannalla kuin esimerkiksi sinä. - --- Saattaapa olla -- turha yritys... minä sillä väliä pidä. Mutta -yrittää kumminkin on lupa yhdellä yhtähyvin kuin toisellakin, päätteli -Heikki arvelematta. - --- Miksei... lupa on kyllä yrittää, mutta jos yritys menee, -- päin -mäntyyn! - --- Menköön aikaa! Siksikö toisten pitäisi kieltäytyä tuosta hekumasta, -että mahdollisesti heidän kävisi huonosti? Minä en myönnä toiselle -parempia etuoikeuksia kuin toisellekaan elämän hauskempia puolia -valitessa. - --- Vai niin. Sinä luulet että avioelämä on jotakin "hekumaa" ja -"hauskuutta". Tekisi mieleni sanomaan sinua suorastaan lapselliseksi -tässä asiassa vaikka olet jo kolmenkymmenen vanha mies. Hauskuutta ei -se ole niillekään, joilla on vähän enemmän kuin "kädestä suuhun", -saatikka sitte niille, joilla ei mitään tulevien päiväin varaksi ole. - --- Huomaan, että isäntä sattuvasti muistuttaa minua köyhyydestäni nyt -kun hän kyllä tietää että _minäkin_ aion vaimon ottaa. Hyvä asia, että -muistutetaan, vaikka ilmankin sen kyllä tietäisin. Aikomustani en nyt -kumminkaan peruuta vaikka kimpaleet kalliosta lähtisi. Olen näetten -päättänyt kokea maailmaa siltäkin kohdalta. Sitä olen jo muilta aloilta -kokenut ja tullut huomaamaan, että aikaa olisin jo masentunut, jollei -minulla olisi tätä häikäilemätöntä luontoa. Kohden käyn, vaikka maailma -kääntäisi minulle entistäkin tylymmän puolensa. Minulla on, Jumalan -kiitos, vielä halua elää, ja siis tahdon elää aikomusteni ja halujeni -mukaan reippaasti ja surkeilematta. - --- Karaistu mies! sanoi isäntä naurahtaen, ja ajatteli: Sinusta minä -viisi, mutta sääliksi käy kelpo tyttöä. - - * * * * * - -Lähes pari vuotta kului ennenkuin siitä Heikin ja Maijan yhteenmenosta -tuli oikein täysi tosi papillisen vihkimisen kautta. Näyttipä siltä, -että he tänä aikana olivatkin suloisimman yhteiselämänsä viettäneet, ja -Maijalla oli vihkimisen lähestyessä yhdeksän kuukauden vanha poika. -Maija ja hänen omaisensa olivat monasti ja hartaasti pyytäneet Heikkiä -vihille käymään, vaan ei siitä tahtonut mitään tulla, ja pappi oli -haastattanut hänet eteensä tekemään selvää tuosta kummallisesta -viivytyksestään. Heikki oli väittänyt papille vasten silmiä ettei hän -käsitä mitä se siitä vihkimisestä paranisi! Täältä tultuaan Heikki oli -osottanut suorastaan juroutta naiselle, jota hän vielä muutamia -kuukausia ennen oli kaikesta mielestään rakastanut. Mutta Maija itki ja -pyysi: Heikki kulta! Myönny nyt laittamaan tämä asiamme paremmalle -kannalle, ettemme enää eläisi kuin pakanat ja elukat. - -Vihdoin hän myöntyi. - -Hän oli juuri päässyt kevätuitosta; juhannus oli tulossa. Hänellä oli -rahoja koossa kahden sadan markan vaiheille, hän kun, merkillistä -kyllä, oli näinä parina vuonna ollut melkein juomatonna. - -Hänellä oli rahoja ja hän päätti pitää hyvälläiset häät. Koko -naimisjuttu oli häntä viime aikoina huolestuttanut -- ja pitihän sitä -vielä kerran oikein iloita, päätteli hän. - -Hän tuotti kaupungista 50 kannua viinaa häitä varten. Tarkoitukseen -tilasi hän Ranta-ahon suuren tuvan ja pari kamaria. Viikon päivät -edeltäkäsin oli laajalti paikkakunnalla vilkkaana puheenaineena: -silloin on Ranta-aholla Koturi-Heikin ja Piika-Maijan häät; silloin -juodaan, hypellään ja kenties tapellaankin. - -Häät eli vihkiäiset alkoivat maanantaiaamuna. Vihillä he kävivät -pappilassa. Ruuat olivat laitetut yhtä komeasti kuin tilallisten ja -rikasten häissä paikkakunnalla oli tapana. Sitä kummasteltiin, että -Koturi-Heikki "meni noin mahtavasti". Kutsutuita vieraita oli -lukuisasti, kutsumattomia tulla lappoi läheltä ja kauempaa. Sulhaselle -ja morsiamelle annettiin nyt, katsomatta persooniin, se kunnia mikä -heille oli tuleva. Väli tällä, kun kerran oli nautittavaa sekä ruokaa -että juomaa. Heikki oli sulhaseksi kyllä uljas ja reipasliikkeinen -mies. Ja kelpasipa Maljakin morsiameksi, vaikkei enää ollutkaan ihan -impi. "Hopeissa" hän oli. Poskilla oli jonkunverran punaa tässä -tilaisuudessa, vaikka se muuten oli jo vähiin kadonnut -- surusta, niin -arveltiin. Rahalla hypeltiin kovasti, kuten seudulla sanotaan. Jo -samana päivänä iltapuolella oli koko yli sadan nouseva hääväki, -jotakuta poikkeusta lukuunottamatta, semmoisessa hurmauksessa, että -kiehuivat, survoivat, pukkivat ja pauhasivat kuin ampijaisparvi. -Puolikolmatta päivää häät kestivät, sulhanen oli koko ajan "aika -tenässä", mutta pysyi kuitenkin hyvin jatkeillaan, sillä tuskin koskaan -viina häntä sai veteläksi. Moni joutui makuulle eikä tiennyt tästä -maailmasta. Erästä miestä lyötiin puukolla pahallaisesti käsivarteen, -muuta julmempaa tappelua ei tapahtunut, vaikka kyllä pienempiä -kahakoita kymmenittäin. - -Heikiltä kului lähes puolitoista sataa markkaa näihin häihinsä. - -Vihkiäisten jälkeen alkoi tämän nyt lailliskirkollisesti yhdistetyn -parikunnan väli, vastoin toivomuksia, kylmenemistään kylmetä. Se kävi -peräti huonoksi sitten seuraavana talvena, kun Heikki yhäti kiusasi -vaimoltaan tämän pitkällisillä ponnistuksilla kokoamaa rahaerää, -heittäytyi laiskanpuoleiseksi, joi ja hurvitteli. Tätä menettelyään -puolustihe hän sillä tosin omituisella mutta, kenties huomiota -ansaitsevalla väitteellä, että tottahan hänelläkin, yhtä hyvin kuin -monilla muilla ihmisillä, oli oikeus joskus helpostikin elää. - -Sitten vuosien vieriessä, kun lapsia tuli useampia, kävi Malja oikeaksi -kurjuuden kuvaksi. Vaatteet sekä hänellä itsellään että lapsilla olivat -huonot ja likaiset. Näytti siltä, ettei hänellä enää ollut pienintäkään -halua puhtauteen, vaikka hän tyttönä ollessaan oli ollut tavallisen -siisti ihminen. Kärsimättömyys ja elämän synkeys kuvasti hänen -silmistään, joista onnen oli tyytyväisyys ja hilpeys loistanut. -Palveluksessa ei hän lasten tähden enää voinut vasituisesti olla, -auttoi kuitenkin talonväkeä töissä ja askareissa, minkä milloinkin -kerkisi. Mutta tuskin oman ruokansa hän tällä tavoin voi ansaita. Kun -hän kurjuuttaan valitti, niin emäntä tuikeasti muistutti: "Enkös minä -sitä silloin sanonut. Mikset kuullut vanhempaa ihmistä." - -Heikki kyllä kulki uitoissa niinkuin ennenkin sekä muissa töissä, -sittenkuin hän oli katkaissut sen laiskansuonen, joka häntä ensimäisenä -talvena vihkimisen jälkeen vaivasi. Mutta vaikka hän näin ansioissa -kulki, ei paljon karttunut, sillä yhtä suuria palkkoja kuin ennen hän -ei enää saavuttanut ja sitäpaitsi hän oli vieläkin tuhlaavainen, jos -milloin vaan paikalle sattui. - -Nälkä ja kurjuus oli tämän vaimon ja näiden lasten osana. - -Heikin tultua ansioilta vaimo lointeli, ettei hän taaskaan tuonut -mitään. Mies riiteli vastaan, että hänenkö tässä nyt pitäisi yksin -kaikki elättää. Usein aamulla alkoi jo sängyssä riita tuon -onnenhaaksirikon johdosta. Mies syytti vaimoa, että sinun tähtesi tämä -köyhyys; vaimo taas väitti: sinä siihen syy olet. Lopulta, kun asia -kaikinpuolin mietittiin, tulivat rikkaat ja valtiaat, niin -- koko -maailma ja Jumala, taikka oikeammin käsittämätön sallimus, syyllisiksi. -Heikki ei tosin vaikeroinut, puhui vaan miehen kuivalla äänellä ja -entinen luonteen hilpeys näytti hänestä ainakin vaimon luona ollessa -vähän kadonneen. Isä ei juuri osottanut lempeyttä lapsillekaan, vaan -äiti kyllä väliin. Alakuloisesti katselivat likaiset laihat lapset -nureksivia vanhempiaan. - - - - -IV. - - -Kahdeksan vuotta on kulunut siitä, kun Tuppelan Kalle niin kovin -innostui lukeissaan erästä kirjaa pihlajan kukkain tuoksussa kotinsa -tupamökin ullakolla. Hän on tänä aikana tullut kyllin ja moninkerroin -tietämään, että toivomuksensa kouluun pääsemisestä oli kaunis unelma, -joka ei koskaan ollut toteutuva, vaikka veljensä Jussi kyllä oli -luvannut tulla siinä tapauksessa, että Kalle kouluun pääsisi, -vanhentamaan isää ja äitiä. Ensimmältä oli hän jonkun kerran puhunut -asiasta papille -- sillä muita korkeita herroja ei lähi-seutuvilla -ollut -- ja saanut häneltä vastaukseksi, että kyllä se olisi kovin -vaikeaa köyhälle pojalle päästä kouluun. Ei, se ei käynyt ollenkaan -laatuun, jollei joku mahdottoman rikas rupeaisi auttamaan; kruunu ei -kustanna ketään kouluun. Ja kukapa -- tokko itse kruunukaan -- tietäisi -mennä auttamaan nuorukaista opintiellä. Oli varsin monta heittiötä -tullut juuri koulunkäyneistä, lukeneista miehistä. Siellä kouluissa -olivat kiusaukset vasta suuret. Synnit semmoiset kuin juoppous, huoruus -ja korttipeli tahtoivat väkisinkin viedä koulunuorisoa kaupungissa -turmeluksen tielle ja "niin monta -- oli pappi kättänsä heilauttaen -sanonut -- todella vienyt syvimpään turmelukseen!" Ei, parasta oli -"pysyä Jumalan määräämässä asemassa, rukoilla kärsivällisyyttä ja -masentaa mielensä kuohuja". Oli hän sanonut olevan kuitenkin -mahdollista päästä -- Kalle ei oikoin muistanut sanoiko hän kruunun vai -joidenkin muiden kustannuksella -- kouluun, mutta sen koulun käytyä -pitää lähteä pakanainmaalle, pimeydessä vaeltavan kansan keskelle -saarnaamaan ja sinnemenijän täytyi "olla erinomaiselta Kristuksen -hengeltä elähytetyn." - -Ne "kovat kiusaukset", joita pappi oli sanonut koulunuorisolla -kaupungeissa olevan, eivät häntä olisi peloittaneet. Jos niin olisikin -ollut laita, että semmoisia kiusauksia olisi, niin tottahan hän niitä -voisi vastustaa. Olihan hän jo uitoissa nähnyt paljon pahuutta. Ja -hänenkö sitte pitäisi jäädä pois koulusta ja opetusta vaille sen -tähden, että monesta koulunkäyneestä oli tullut heittiö?! Hänestä, sen -hän uskoi, ei ainakaan heittiö tulisi. - -Kun hän oli tullut vakuutetuksi, ettei ainakaan sen miehen kautta -tullut kouluun pääsemään, aikoi hän monasti kirjoittaa jollekin muulle -korkealle herralle. Mutta kenelle ja miten sitä pitäisi kirjoittaa, -että se huomioon otettaisiin, siitä ei hän päässyt selville. Hän oli -aikonut kirjoittaa nimismiehelle, kruununvoudille taikka tuomarille. -Ei, mutta nehän vasta olivat niin viluisia herroja, oli hän kuullut ja -osaksi itsekin nähnyt, etteivät ne ainakaan ottaisi hänen pyyntöään -kuulevaan korvaansa. Niin, vihdoin hän oli jättänyt koko toivon, -koettanut masentaa mielensä kuohuja, ajatella ainoastaan jokapäiväistä -työtänsä ja Jumalaa, käsittämättömänä mutta kaikkitietävänä ja -jokapaikassa läsnä-olevaisena. - -Mutta tyydytystä ei hän saanut. Hän oli hankkinut lainaamalla ja osaksi -ostamalla joukon "maallisia kirjoja"; niitä oli muutamia lahjoitettukin -hänelle. Näitä kirjoja hän luki milloin vaan vähänkin riitti aikaa ja -mielensä ikävöi jotakin; se ikävöi tunkeumaan yhä kauemmaksi eli -syvemmälle niihin tietoihin, joista hän lukemalla oli saanut vihiä ja -hän myöskin alituiseen halusi sitä kultaista aikaa, että hän tulisi -vapautetuksi kovasta, vaivaloisesta ruumiillisesta työstä, varsinkin -tuosta ilkeästä uitosta. Tuo alituinen miettiminen, nuo kummalliset -halut ja toivot tekivät hänet niin omituiseksi, että hän oli kuin mikä -vieras ja muukalainen kotiseutulaistensa keskellä jopa omien -sukulaistensa ja vanhempainsa luona. Ja semmoiseksi hän tunsi itsekin -itsensä. Pahaa se teki hänelle kun hänen muutoin hyvä, vanha äitinsä -koetti Jumalan sanan kautta näyttää hänelle, että kaikki maallinen -viisaus on hulluus ja että Jumala valitsee omikseen ainoastaan tyhmät -ja yksinkertaiset. Mikä ristiriitaisuuden maailma! ajatteli hän -silloin. - -Niin, tuommoisessa henkisessä taistelussa olivat nuo kahdeksan vuotta -kuluneet ja suuri oli ollut taistelu ruumiillisen elämän ylläpidoksi. -Uitossa, samalla tapaa kuin sinä ensimmäisenä vuotena, oli hän ollut -joka vuosi. Hänen uittamistaitonsa oli kyllä hieman parannut, mutta ei -hän milloinkaan pystynyt sillä työalalla parsimaan Koturi-Heikin -jälkiä. Senpä vuoksi hän saikin aina tyytyä "huonon miehen palkkaan", -vaikka hän kyllä sai kärsiä vilua ja märkyyttä yhtä hyvin kuin muutkin -uittomiehet jopa pelkoa hengenvaarasta enemmänkin. Raamatusta, jota hän -muiden kirjain ohella varsinkin lapsuudessaan oli uutterasti lukenut, -oli hän saanut sekä kauniita että kauheita mielikuvitelmia. Kauheat -kuvitelmat astuivat pelottavissa kohtauksissa mieltä masentavina -silmäin eteen. Ja niitä oli hän nähnyt monen ihmisen ja vanhempainsa -vavistuksella pelkäävän. Hän olisi varsin mielellään jättänyt tuon -uiton. Hän tunsi, että hänen terveytensä rupesi käymään heikoksi. -Kummallista ruumiinvaivaa oli hänellä; itse hän arveli sen tulleen -kylmistä vesistä, mutta moni vanha muija väitti sen olevan Jumalan -rakkaan käden, joka sillä tavoin veti häntä puoleensa. Hän oli -koettanut saada mökille maata niin paljon, että siitä työtätekemällä -olisi elatus saatu, mutta turhaan. Ei toteutunut tämäkään hänen -toivonsa, joka hänellä oli ollut, nimittäin, että jollei hän kouluun -pääse, niin olisi jonkullainen maatila eis joksikin tyydytykseksi. -Saisi sitä asua ja lukea joutoaikoina -- oli hän ajatellut. Jonkun -liuskan kivistä ahoa oli hän talosta saanut entisen lisäksi, mutta -kyllä siitä kans "taksvärkkiä" tahdottiin entisen lisäksi yhtä -tuntuvasti. Ja enempää maata ei talon isäntä ollut sanonut voivansa -antaa. - -Kahdeksan-vuotinen ajanjakso ei ollut tuottanut sanottavaa edistystä -Tuppelan mökille eikä Kallelle. Oli hän kumminkin tullut "huomaamaan -maailman olosuhteista sekä kokemuksesta että lukemisesta koko joukon," -tapasi hän itse sanoa. Ja nyt, -- toukokuun lopulla -- oli hän entisen -toverinsa, Koturi-Heikin kanssa tullut uittoon Lappajärvelle. Pitkältä -oli tuntunut matka, ja kylläpä se olikin oikein monta peninkulmaa, -mutaista, vahvahietaista ja -- pitkäveteinen kevät kun oli -- -paikottain vielä lumihyhmäistä maantietä läpi ikävien sydänmaiden, -mutta varma toivo lautalle pääsemisestä oli keventänyt heidän -jalkojaan. Ja heidän toivonsa toteutuikin. - -Niin, he olivat nyt Lappajärven rannalla, järven, joka ei ole hoikka, -mateentapainen suikulainen niinkuin Ätsäri, vaan leveä, lyhytläntä -leipukka kuin lahna. Oikeinpa se näyttikin kokojoukon mahtavammalta -Ätsäriä, tuo järvi, jossa nyt jää-joukkiot ja -säpäleet uiskentelivat -länsituulen edessä. Ei sen laajuutta nämä ylimaan miehet oikein -käsittäneet eivätkä tarkalleen eroittaneet Kärnan saarta, taloineen, -seisoessaan Alajärvestä tulevan joen suussa Lappajärven eteläisimmässä -perukassa. - -Muita miehiä oli siellä hyvä joukko: rivakoita, vilkkaita kauhavalaisia -ja vähän kankeampiluontoisia lappajärveläisiä. He puhuivat ison joukon -erilaista suomea ja näistä kummastakin kielimurteesta erosi taas -ylimaalaisten puhe. Noh, helposti siinä sentään toisiaan ymmärrettiin. - -Riuskeita olivat nuo Kauhavan pojat, ja olipa lappajärveläisissäkin -joku oikein miehestä menevä, ajatteli Heikki siinä heidän joukossaan. -Kyllä hän oli nähnyt monelta taholta Suomessa sekä suomalaisia että -ruotsalaisia, ripeitä ja väkeviä miehiä ja olipa hän itsekin aikoinaan -ollut poika puolestaan. Mutta kummallista kuinka hän tunsi jo entisen -hilpeytensä laimistuneen. Niin, paljon hän oli huonontunut entisestään; -silloin ja silloin hän oli niin ja niin ollut, mutta paljonpa hän oli -juonutkin. Kyllähän sitä aina niinkauan meni kun yksinään oli, mutta -saakeli, se akka tuli otetuksi. Kyllä siinä oli tottakin, mitä se -Rnnta-ahon isäntä väitti kahdeksan vuotta sitten. Nyt siinä itkevät ja -parkuvat ne kenekset leivän perään ja akka haukkuu, sanoo minun -syykseni kaiken köyhyyden. Kurja elämä! mutta, muistanpa -- -- -- "en -toivokaan pysyväistä lempeä." Sinne jätän "leipäsuden" penikoineen ja -itse heijailen maailmalla! Tahdon vielä olla riuskea, suruton -poikamies. - -Näistä ajatuksistaan keskeytti hänet eräs Kauhavan poika, joka kysyi: - --- Olettakos te kuinka rohkia veren päällä? - -Lautta, jonka ponttoolla oli nyt miesten lisäksi hevonenkin, mennä -junnasi isossa matkaa rannasta! - --- Kyllähän minä veenkin päällä olen liikuskellut eläissäni, vastasi -Heikki ja silmäyksensä osotti jotakin, joka tahtoi sanoa: oletkos -sinäkin uittomies? - --- Entäs sinä pienellaanen nuori mies, tohorikkos sinä pölkyyllä -kulkia? kysyi Kauhavan mies Kallelta. - --- Kyllähän minä nyt sentähe tohin, muttei se hyvääkään oo. - --- Tyä että ole tainnu paljo olla uittojoissa, sanoi sivusta eräs -lappajärveläinen. - --- Kyll' oon ollu, vastasi Kalle. - --- Plaataankos siälä teirän puoles ajaa savia kytöpelloolle? kysyi -kauhavalainen. - --- Eikä juuri paljo. Ei siellä taho olla savea. Eikä kytölöitäkään -kovin paljo viljellä, vastasi Kalle. - --- Myä hukutaan! huusi eräs lappajärveläinen hätäisesti. - -Miehet säpsähtivät järkijärestään ja huomasivat, että tuuli, joka yhä -yltyen puhalsi lännestä, sysäsi suurta jääröykkiötä lautan syrjää -vastaan jonkun matkan päässä ponttoosta. - -Kaksi uittoherraa seisoi lähimmällä kohdalla rannassa. Toinen heistä -huusi: - --- H----tin syötävät! Katsokaa lautan perään. Näettehän, se hajoo, -poomi on katkennut, jäät pakkaa päälle. Kirottu länsi rupesi nyt noin -riehuamaan! - --- So, so so, huomautti toinen, ei tässä auta kiukku Jumalan voimia -vastaan. Jospa vaan miehet pelastuisivat. - --- Ja hevonen kans! Se maksaa ruukille enemmän kuin joku mies, ärjäsi -toinen päällikkö; miehiä päiväpalkalla saa, mutta hevosen hinta satoja -on! - --- Maltu! Hevonen myöskin... mutta ainakin miehet pelastukoot. - -Ei kulunut pitkältä aikaa kun jo lautta oli kaikki hajalla jäiden -seassa. Miehet ponttoolla hätäilivät, joku yritti menemään pölkyille, -mutta täytyi heti jälleen turvautua ponttoosen, sillä pölkyt -kumpusivat, nousivat toinen toisensa päälle kasoihin jäiden edessä. -Ponttootakin kallisteli sinne tänne kovat hyrskyt ja jäät, myrskyävän -tuulen käsissä. Vähitellen se läheni rantaa, josta herrat itse, kun -muita ei ollut saatavissa, koettivat soutaa veneellä apuun. Rannan ja -ponttoon väli oli nimittäin jäistä vapaa. Töintuskin ehtivät kaikki -miehet pelastua, märkinä, viluissaan, kun jääröykkiö syrjästä tulevaa -jääkasaa vastaan kaasi ponttoon aivan syrjälleen. Hevonen, joka koko -ajan oli hirnunut ja vauhkaillut ponttoolla, hyppäsi jäiden sekaan. -Ison aikaa se siellä molikehti ja hirnui, ennenkuin miehet, Heikki ja -kolme kauhavalaista, ehtivät veneellä hyrskyävissä aalloissa jäiden -reunaan ja yhden pidellessä venettä, nostivat hevosta niin paljon että -se pääsi vapaalle vedelle. Se lähti uimaan ja pian seisoi se rannalla, -hirnui ja pöristeli. - -Se kiukkuinen uittoherra oli sangen tuskainen nyt huolimatta siitä, -että sekä hevonen että miehet pelastuivat. Hän kirosi moneen kertaan -tuulen, joka tuommoisen häviön oli lautalle tehnyt. Mutta mikäs siinä -auttoi, niin se oli käynyt, eikä voinut ajatellakaan lautan kokoamista -ennenkuin tuuli asettuisi. - -Eikäpä se tuuli heti asettunutkaan. Puolitoista vuorokautta saivat -miehet odotella läheisessä talossa. He eivät siitä suurta välittäneet; -päättelivät vaan: kyllähän ruukilla rahaa on. - -Lähes kaksi vuorokautta kului lautan kokoamisessa. Pölkyt olivat tuulen -ja jäiden edessä pakkautuneet suuriin röykkiöihin lähellä rantaa; -alimmaiset olivat pohjassa ja ne olivat käyneet niin raskaiksi, että -vapaiksi päästyään, eivät tahtoneet veden pinnalla pysyä. Paljon uusia -poominvitsaksia tarvittiin ja ponttookin oli reuhtoontunut melkein -hajalle. Siinäkös miehet toisenkin kerran housunsa kastelivat, -oikoessaan ja asetellessaan noita niljaisia pölkkyjä uudelleen -lautaksi. Heikki otti päälleen, niinkuin itse sanoi, entisen -uittomiehen vikkelyytensä. Hän tahtoi näyttää kauhavalaisille ja -lappajärveläisille miehuuttaan tässä työssä. Kyllä hän olisi nytkin -ollut paras, jollei erästä Kauhavan poikaa olisi ollut, "se, sanoi -Heikki, on koko peijakas pölkyllä pysymään". Kalle melkein alituisesti -rämpi rannassa, vyötärystään myöten vedessä seisten, töytti ja repi -pölkkyjä vapaalle uimaselle. - -Eräänä aamuna lähti lautta taas junnailemaan. Jäät olivat jo jokseenkin -kaikki hävinneet, ainoastaan rannoissa oli vähän jääpalasia. Kauniilla -ilmalla, jokseenkin tyynellä mennä heijailtiin, iloisissa pakinoissa, -järven pinnalla; kauniisti, hopeilevasti heijasti auringonsäteet -vedessä, joka näytti lavealta kuin meri ainakin, uutterasti teuhasivat -ihmiset maatöissään, sonnanajossa, kynnöllä ja kuokolla järven -rannoilla. Tätä näin hauskaa kulkua kesti runsaasti puolitoista -vuorokautta. - -Mutta silloin alkoi läntisellä taivaanranteella sientyä vihantaan -pilveen. Se synkkenemistään synkkeni, jymisi, salamoi ja yhä kohosi -pilvi. Järven pinta näytti varsin synkältä. Tuulemaan rupesi, se -yltymistään yltyi. Miehet eivät puhuneet juuri mitään, alakuloisesti -vaan katselivat toisiaan silmiin; kuiskasivathan väliin: saa nähdä -kuinka kova ilma siitä tulee; ei se mitään olisi jos oltaisiin maalla -jokiuitossa. Yhä kovemmaksi kävivät ukkosen jyräykset ja yhä tiheämpään -välähteli salama; ryöpyten aaltoili järvi tuulen edessä. Ankkuri oli -laskettu aivan ponttoon viereen, mutta ei se pohjassa kiinni pysynyt. -Miehet huomasivat lautan pakenevan tuulen mukana yhä lähemmäksi itäistä -rantaa. Ja vettä alkoi tulla, "satoi niinkuin taivaasta mahtui." Pian -olivat miehet läpimärkinä. Rämähdellen, ikäänkuin kalliota särkien, -raikui ukkosen jyrinä nyt niin kammottavalta näyttävällä Lappajärvellä. -Miehille, jok'ainoalle, tuli kova vilu. Leuvat lotisivat ja koko ruumis -tärisi, jota ilkeää vavistusta lisäsi pelko vilun yhteydessä. - -Puolentunnin vaiheille oli "Jumalan ilma" raivonnut. Pilvi syrjistyi -itäiselle taivaalle. Synkkä se oli auringon siihen paistaessa, vielä se -jymisi ja pauhasi. Mutta pian oli luonto taas kaunis ja tyyni. - -Ankkuri soudettiin; miehet, kymmenen luvultaan, ja hevonen, heidän -uskollinen työtoverinsa, alkoivat vääntää kelaa, ja lautta meneskeli -entiseen tapaansa. - --- Maata pitää tästä ruveta muokkaamaan jokaisen; repimään leivän -suosta. Tottahan jonkun palasen rahkasuota haltuunsa saa. Törkeää on -tämä uittotyö ja etelä-pohjanmaalaisen luonnolle sopimatonta, -päättelivät kauhavalaiset. - --- Saman sanomme me vaikka hiukan hiljempaa, säestivät lappajärveläiset -siihen. - --- Uiton minäkin hyljään ja lähden kiertelemään ympäri Suomen maata, -sanoi Heikki rehevästi, -- kauas ei tuota sentään tarvinne mennäkään -koskapa kuulutaan ruvettavan tekemään rautatietä Tampereelta Ätsärin -kautta Waasaan. Mutta hyvästi olkoon sanottu kotiseudulle ainaiseksi! -Entäs sinä vanha toverini, Tuppelan Kalle, mitä tuumaat -tnlevaisuudestas? - --- Siitä en tiedä muuta kuin että se on synkkä kuni äskeinen ukkosen -pilvi! - - - - -V. - - -Pari vuotta jälkeenpäin oli Kalle taas kevät-uitossa Tuhkiolla. -Uittohan se oli hänen jokavuotinen työnsä ollut vuosikymmenenä. - -Kurtistunut, mustalla langalla kiinni sidottu kirje tuotiin Tuppelaan. -Suutari-Matti sattui olemaan mökissä neulomassa vanhuksille kenkiä. -Otettuaan kirjeen käteensä sanoi hän sen olevan Kallelta. Kustavi -Tuppela, oli sen päällekirjoitus. Ukon käskystä hän sen avasi ja luki. - - "Hyvät vanhempani! - - Minä olen tullut kovin kipeäksi ja heikoksi. Lumihyhmän ja kylmän, - märän olon täällä luulen siihen syyksi. Sisälmyksiäni väristää ja - minua kovasti ryvittää. En jaksa enempää. Minun täytyy pyytää, - että laitatte hevosella minua hakomaan. 10 markkaa olen ehtinyt - ansaita, mutta en sitä lähettänyt tämän kirjeen muassa peläten - hukkaan joutuvan. Kyllähän se tulee maksamaan. Suuri kolhaus - meidän köyhyydellemme, mutta mikäpä muu auttaa nyt, kun olen - vaipumassa surkeuteen" - - Kalle Tuppela." - --- Voi, voi Kalle-rukkaa! huokasi mummo kuultuaan kirjeen sisällyksen. - --- Liika nerkonen mies! Voi paikkaa! pani ukko ja huokasi niin että -rinta jysähti. - --- Ihan luonnollista! lausui Suutari-Matti miettiväisesti. - -Vanha Kustavi lähti taloon, Kumpulaan, hevosta ja miestä pyytämään, -sillä itse hän vanhuuttaan ei uskaltanut semmoiselle matkalle -hevosellakaan lähteä, tie kun tiettiin olevaa kovin huonoa varsinkin -kaukana sydänmailla. Kauan hän sai pyydellä ennenkuin hevosta -luvattiin. Sanottiin olevan nyt niin kiire sonnanajo, ettei mitenkään -joutaisi. Annettiinhan kumminkin hevonen ja renki pantiin sillä -sairasta hakemaan. Seitsemän markkaa sanottiin sen maksavan, mutta -Kalle, jos paranee, saisi sen työllään maksaa. Niin, mitäs ukon auttoi, -asia oli tuiki tärkeä. -- Aamupuoli oli. - -Seuraavana yönä eivät vanhukset saaneet unta. Eukko valitti, ukko -raskaasti huokaili. Hän ennen ei ollut kuin jonakuna yönä valvonut -poikansa tähden. Pikkusen ukko oli mennyt uneen ja nähnyt ilkeitä unia -pojasta; se oli paitasillaan tullut kotiin ja voivotellut. Eukko ei -ollut senkään vertaa nukahtanut, rauhattomissa ajatuksissa vaan -peppuroinut. - -Kun aurinko seuraavana päivänä alkoi käydä laskuteilleen nähtiin -hevonen tulevan pellonveräjästä. Siinä oli Kalle, hengissä mutta -heikkona. Jaksoi hän vaivalla kävellä reestä tupaan. Hän laskihe maata -ovensuusänkyyn. - --- Tämmöinen -- on nuo-ruuteni, joka aika -- ihanin -- pitäisi olla -ihmisen ijässä! saneli hän raskaalla äänellä hengästyksissään. -Otta-kaa, Isä, tuo -- kukkaro, siinä -- on kymmenen markkaa! - -Ukko otti kukkaron. - --- Hyvä poikani! Mitenkä tulit noin kipeäksi. Oletkohan säikähtänyt -siellä uitossa. Taitaa olla kohtaukset? puhui itkien äiti. - --- El -- se ei ole -- päivän -- ei yhden kevään -- se -- on -- vuosi -- -kymmenen vaikutuksesta --, tuo tauti. Se on -- sekä sielun -- että -ruumiin -- tauti! - --- Ruumiillista tautia kuka voisi välttää, kun se kerran ylhäältä on -päälle pantu? Mutta, hyvä poikani, ei sinun tarvitse sielun taudissa -olla. Usko ja sinä olet onnellinen! - --- Onnel-linen -- kuinka olisin! Onni on kau-kana mi-nusta! - --- Jota Herra rankaisee sitä hän rakastaa, sanoi isä-ukko hartaalla -totisuudella. - -Kyläläisiä, tyttöjä ja poikia sekä joku keski-ikäinen mies tuli tupaan. - -Suutari-Matti puhui: Niin, minä olen kuullut erään tohtorin, hyväksi -tunnetun lääkärin, selittävän tuohon tapaan, että kun ihminen pettyy -hartaimmissa toiveissaan, ja raskaasti mietiskelee, niin se on -vaarallista terveydelle, ja jos siihen vielä lisäksi on huonot -olo-suhteet ruumiille: kovin kova työ, kylmyys tai muu semmoinen, niin -sitte se vasta on oikein vaarallista. Tämän lääkärin puheen mukaan ja -niinkuin olen myöskin jostakin lääkärinkirjasta lukenut on Kalle ihan -luonnollisesti tullut kipeäksi. Hänellä oli ennen hartaat toiveet -kouluun pääsemisestä, mutta ne ovat pettyneet, samoin on pettynyt hänen -toiveensa mökin maan lisäämisestä. Ja sen lisäksi on hän ollut uitossa, -kylmissä vesissä, päivät pääksytysten monina vuosina. - --- Saattaa niin olla, sanoi ukko, mutta "käsittämättömät ovat Hänen -tiensä." - --- Katsotaan vaan nyt asiaa luonnolliselta kannalta, jatkoi -Suutari-Matti, -- on hyvin käsitettävää, että Kalle on sairastunut -sanomistani syistä. - --- Synti sen kaiken on matkaansaattanut meille ihmispoloisille, -huokaili eukko. Ehkä Jumala Kallea rankaisee syystä, että hän on kovin -paljon hapuillut maallista viisautta? - --- Oi teitä! Älkää häntä rasittako kuormansa lisäksi. Vanhemman puhe on -sattuvaa! sanoi Suutari-Matti kiivaanlaisesti. - --- Isä! vaikeroi Kalle raskaasti, te sanoitte runsaasti -- kymmenen -- -vuotta sitten, että että kovaa on -- maailma -- kestää, mutta kestää -- -kumminkin piittä. Minä en -- kestä, -- minä vaivun -- tähän -- -surkeuteen! - --- Kyllähän siinä kestämistä on kun se tuolla lailla käymään rupeaa, -sanoi isä surkuttelevasti. Koeta sentään luottaa Jumalaan ja tyytyä -kohtaloosi! - --- En löy-dä tyydy-tystä, en voi luottaa! -- Voi -- tätä sielun ja -ruumiin tuskaa! -- Hyvät vanhempani! Tässä -- makaan minä -- nuori mies --- kenties -- parantumattomana! Voisinko pienintäkään -- lohduttaa -itseäni -- sillä -- että -- olen -- tehnyt sen vähäisen -- mitä olen -voinut? Jospa kaikki -- jospa rik-kaat ja voimal-liset teki-sivät -yh-teiseksi hy-väksemme mitä -- he voisivat. - --- Niin, jospa he köyhäin kohtaloa vähänkin lieventää koettaisivat! -huokasi siihen isä. - -Äiti itki ääneensä. - -Sairas makasi hiljaa hetken aikaa, mutta havahti taas ja tuskissaan -väännehtien sanoi odottamattoman kiihkeästi: - --- Henkeni pyrkii nuoruuden hehkulla liitelemään, etsimään maailman -tietoaarteita, mutta kohtalo rasittaa ja ruumiini vaipuu maan mustaan -multaan! - --- Se hourailee, se hourailee! Voi raukkaa! surkuttelivat kylän tytöt. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUPPELAN KALLE JA KOTURI-HEIKKI*** - - -******* This file should be named 50233-8.txt or 50233-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/2/3/50233 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50233-8.zip b/old/50233-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 62a2e1e..0000000 --- a/old/50233-8.zip +++ /dev/null |