diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50222-8.txt | 9514 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50222-8.zip | bin | 204766 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9514 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e574d15 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50222 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50222) diff --git a/old/50222-8.txt b/old/50222-8.txt deleted file mode 100644 index b24e5e4..0000000 --- a/old/50222-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9514 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Veljekset, by Robert Louis Stevenson - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Veljekset - Talvinen tarina - - -Author: Robert Louis Stevenson - - - -Release Date: October 15, 2015 [eBook #50222] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VELJEKSET - -Talvinen tarina - -Kirj. - -R. L. STEVENSON - -Englanninkielestä ["The Master of Ballantrae"] suomennettu. - - - - - - -Otava, Helsinki, 1921. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lyhyt kertomus siitä, mitä masterin poissa ollessa tapahtui. - II. Mitä masterin poissa ollessa tapahtui. (Jatkoa.) - III. Masterin vaellukset. - IV. Mr. Henryn kärsimykset. - V. Yö helmikuun 28:tta päivää vasten vuonna 1757. - VI. Lyhyt kertomus siitä, mitä tapahtui masterin ollessa - toisen kerran poissa. - VII. Eräs seikkailu, johon majuri Burke joutui Intiassa. - VIII. Vihamies talossa. - IX. Mackellarin matka masterin seurassa. - X. Mitä New-Yorkissa tapahtui. - XI. Matka erämaahan. - XII. Matka erämaahan. (Jatkoa.) - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - -Lyhyt kertomus siitä, mitä masterin poissa ollessa tapahtui. - - -Tässä kerrottujen omituisten tapausten todellisen kulun selviytymistä -on kauan odotettu, joten tiedonhaluinen yleisö ottanee selontekoni -suosiollisesti vastaan. Tulin joutuneeksi läheiseen yhteyteen tämän -aatelisen huoneen kanssa sen viime aikoina; sen kohtaloita ei kukaan -voi selvittää paremmin kuin minä eikä todenmukaisempaakaan kertomusta -saateta toivon. Minä tunsin masterin [nuoriherra, junkkari. Suom. -muist.], monista hänen elämänjuoksunsa hämäräperäisistä osista on -minulla luotettavia tietoja; hänen viimeisellä matkallaan minä -purjehdin hänen kanssaan melkeinpä kahden kesken; minä otin osaa tuohon -talviseen matkaan, josta niin monenlaisia juttuja on kiertänyt, ja minä -olin läsnä hänen kuollessaan. Paroonivainajaa taas minä palvelin -ilomielin lähes kaksikymmentä vuotta, kunnioittaen häntä sitä enemmän, -mitä paremmin opin hänet tuntemaan. - -Siksipä näyttääkin minusta sopimattomalta viedä niin selvät todistukset -mukanani hautaan; paroonin muisto velvoittaa minua tuomaan ilmi -totuuden, ja minä luulen vanhuuteni vierivän leppoisammin ja harmaan -pääni rauhallisemmin lepäävän tyynyllään, kun velvollisuuteni on -suoritettu. - -Durrisdeerin ja Ballantraen Durie-suku Skotlannin lounais-osassa oli -aina David I:n ajoilta ollut mahtava perhekunta. Paikkakunnalla on -vieläkin tuttu eräs suvun ikää ilmaiseva säepari: - - Taas Durrisdeereill' on kostontyö: - Moni välkkyy keihäs ja ratsun vyö... - -Nimi esiintyy myöskin eräässä toisessa säkeessä, jonka yleensä luullaan -olevan Thomas of Ercildounen itsensä sepittämä -- liekö totta, en tiedä --- ja jota toiset ovat sovitelleet tämän kertomuksen tapahtumiin -- -olisi uskallettua sanoa, miten suurella syyllä: - - Toi Durie orhille satulan, - tuli toisen ratsastaa. - Polo päivä se sulholle ollut lie, - orpo morsian vaikertaa. - -Historiakin vilisee heidän tekojaan, jotka (meidän aikamme silmissä) -eivät näytä erittäin kauniilta; niitä monia nousuja ja laskuja, joiden -alaisina Skotlannin suuret aateliset huoneet ovat olleet, on perhe -seurannut mitä täsmällisimmin. Mutta kaiken sen minä sivuutan, -päästäkseni tuohon muistettavaan vuoteen 1745, josta murhenäytelmämme -juontaa juurensa. - -Tähän aikaan asui nelihenkinen perhe Durrisdeerin linnassa -Solway-rannikolla, lähellä St. Brides'iä, suvun pääpaikassa -uskonpuhdistuksen aikojen jälkeen. Vanha parooni, kahdeksas sen -niminen, ei ollut vuosien vanhentama, mutta oli ennen aikojaan -heikontunut. Lieden luona oli hänen sijansa; siellä hän istui lukien, -puettuna vuorinuttuunsa, puhui vähän eikä koskaan vihaisesti: oli oikea -vanha kotinurkassa kykkijä, mutta oli ahkerasti kehittänyt itseään -opiskelemalla. Niinpä arvelikin seudun väki hänen olevan viekkaamman -kuin päältä näytti. Ballantraen master, etunimeltään James, oli perinyt -isältään halun vakavaan lueskeluun, ehkä osalta hänen hienoa -käytöstäänkin; mutta se mikä isässä esiintyi vain kohteliaisuutena, -muuttui pojassa pelkäksi luihuudeksi. Ensi näkemällä oli hänen elämänsä -vain hurjaa ja huoletonta: hän joi myöhään yöhön ja pelasi vieläkin -kauemmin; seudulla sanottiin hänen "olevan kova tyttöihin", ja aina hän -esiintyi tappelupukarina, missä suinkin sopi. Mutta miten innokas hän -olikin meluamaan mukana, yhtä nokkelasti osasi hän puikkia pois -pelistä, joten hänen toverinsa tavallisesti saivat maksaa viulut. -Jotkut tämän vuoksi häntä vihasivat, mutta kaikki muut vain sitäkin -enemmän ylistivät, ja hänestä toivottiin paljon, kunhan hän -vakaantuisi. Eräs varsin musta pilkku tahrasi hänen mainettaan, mutta -asia oli heti saatu haudatuksi ja oli minun seudulle saapuessani niin -moneen väärään vääristelty, että minä arkailen sitä kertoa. Jos se oli -tosi, oli se kamala niin nuoren miehen teoksi, kammottavaa juorua taas, -jos se oli tuulesta temmattu. Lienee syytä mainita, että hän aina oli -kehunut itseään leppymättömän kostonhaluiseksi ja että häntä oli -uskottu, niin että seudulla puhuttiin masterin "pahannahkaisuudesta." -Kaiken kaikkiaan hän oli nuori aatelismies (vuonna 1745 ei vielä -24-vuotias), joka ikäisekseen oli herättänyt tavatonta huomiota -seudulla. Eipä siis kumma, että sitä vähemmän kuultiin toisesta -pojasta, mr. Henrystä (lordi Durrisdeer vainajasta), joka ei ollut -varsin paha eikä liioin eteväkään, vaan tuollainen kunnon miehenalku, -jommoisia seudulla löytyi yltä kyllin. Hänestä kuultiin vähän, sanoin, -mutta todellisuudessa puhuttiin vieläkin vähemmän. Vuonon -lohenkalastajat hänet tunsivat, sillä hän otti innolla osaa heidän -toimeensa; sitäpaitsi oli hän oivallinen eläinlääkäri ja johti jo -melkein poikana suurinta osaa tilusten hoidossa. Kuinka vaikea -sellainen tehtävä perheen silloisen aseman vuoksi oli, tiedän minä -parhaiten, tiedänpä myöskin, miten helposti siinä virassa joutuu -ankaruudesta ja itaruudesta syytteeseen. Perheen neljäs jäsen oli miss -Alison Graham, läheinen orpo sukulainen, jolla oli perintönään -melkoinen omaisuus, isän liiketoimillaan kokoama. Näitä rahoja parooni -useinkin tarvitsi pulassaan, tiluksia näet kun rasittivat monet -kiinnitykset; ja tästä johtui, että miss Alison oli valittu masterin -tulevaksi puolisoksi. Neidillä puolestaan oli kyllä hyvää tahtoa; mitä -taas masterilla oli, on toinen kysymys. Miss Alison oli soma tyttö, -hyvin vilkas ja itsepäinen, aivan omin valloin kasvanut, kun paroonilla -itsellään ei ollut tytärtä ja rouva oli kuollut aikoja sitten. - -Tähän perheeseen saapui nyt tieto prinssi Kaarlen maihinnoususta, ja -sai heti aikaan ankaraa erimielisyyttä. Parooni, pankolla-istuja kun -oli, puolusti varovaisuutta. Miss Alison oli toista mieltä, koska se -näytti urheammalta, ja master oli tällä kertaa hänen puolellaan (muuten -minulle kerrottiin heidän hyvin harvoin olleen samaa mieltä). Häntä -houkutteli seikkailu, mikäli minä asiaa ymmärsin; häntä kiusasi -tarjoutuva tilaisuus saada talo jälleen jaloilleen, eikä suinkaan -vähemmän toivo päästä omista veloistaan, jotka olivat suuremmat kuin -kukaan aavisti. Mr. Henry ei näytä ensiksi paljoa puhuneen; hänen -vuoronsa tuli vasta jälkeenpäin. Toiset puhuivat sinne tänne kokonaisen -päivän, kunnes sopivat keskitiestä: toisen pojan piti lähteä -tappelemaan kuningas Jaakon puolesta, paroonin ja toisen jäädä kotiin -ja pysytellä hyvinä ystävinä Yrjö-kuninkaan kanssa. Epäilemättä oli -tähän sovintoon pääsy paroonin ansio, ja samaa suuntaa seurasivat, -kuten tiedetään, monet etevät perhekunnat. Mutta kun ensimmäinen riita -oli voitettu, syntyi toinen; parooni, miss Alison ja mr. Henry näet -olivat kaikin sitä mieltä, että nuorimman oli lähdettävä sotimaan, -mutta master, ollen rauhaton ja turhamainen, ei millään ehdolla -tahtonut suostua jäämään kotiin. Parooni pyysi, miss Alison itki, -mr Henry puhui varsin selvää kieltä, mutta mikään ei auttanut. - -"Durrisdeerin kantaherran on kuninkaan rinnalla ratsastettava", sanoi -master. - -"Voisihan se olla jotain", vastasi mr. Henry, "jos me asettuisimme -miehekkäästi sille puolelle. Mutta miten me käyttäydymme? Pelaamme -väärää peliä!" - -"Durrisdeerin huonetta me pelastamme, Henry", sanoi hänen isänsä. - -"Ja pidä mielessä, James", sanoi mr. Henry, "että jos minä lähden -ja prinssillä on onnea yrityksessään, on sinun helppo sopia -Jaakko-kuninkaan kanssa. Mutta jos sinä lähdet ja retki epäonnistuu, -jakaantuu omistusoikeus ja kilvenkanto meidän kesken. Ja mitä minusta -silloin tulee?" - -"Sinusta tulee lordi Durrisdeer", sanoi master. "Minä panen pöytään -kaikki, mitä minulla on." - -"Siihen peliin minä en rupea!" huusi mr. Henry. "Minä joutuisin -asemaan, missä kukaan järkevä ja kunniallinen mies ei voisi suostua -olemaan. Minusta ei tulisi niin mitään", huusi hän. Vähän jälkeenpäin -hän käytti lausetapaa, joka ehkä oli avoimempi kuin hän oli ajatellut. -"Sinun velvollisuutesi on jäädä tänne isän luo", sanoi hän. "Tiedäthän -sinä olevasi suosikki." - -"Ahaa!" virkkoi master. "Kateus alkaa kuulua! Sinä kai mielelläsi -astuisit minun kannoilleni -- hurskas Jaakoppi?" kysyi hän, nimeä -ivallisesti korostaen. - -Mr. Henry kääntyi ja meni hallin toiseen päähän, sillä hänellä oli -erinomainen kyky vaieta. Pian hän palasi. - -"Minä olen nuorempi, siksi minun täytyy lähteä", hän sanoi, "ja minun -herra isäni käskee minua, siksi minun _tulee_ se tehdä. Mitä siihen -sanot, veljeni?" - -"Minä sanon sinulle, Henry", sanoi master, "että kun itsepäisiä sattuu -kaksi yhteen, niin on ainoastaan kaksi tapaa asian ratkaisemiseksi: -joko tapella -- siihen luullakseni ei meillä kummallakaan ole halua -- -tai antaa asia sattuman varaan -- tässä on kultaraha. Suostutko -heittoon?" - -"Heitä", sanoi mr. Henry, "jos on kruunu, niin minä jään." - -Raha lensi; kruunupuoli jäi ylöspäin. "Pitäköön Jaakoppi hyvänään", -sanoi master. - -"Katua me sitä saamme, ennenkuin leikki on lukossa", sanoi mr. Henry -lähtien hallista. - -Miss Alison otti lattiasta kultarahan, joka oli lähettänyt hänen -rakastettunsa sotaan, ja heitti sen suureen ikkunaan maalatun -perhevaakunan läpi. - -"Jos sinä rakastaisit minua niinkuin minä sinua, niin olisit jäänyt", -huusi hän. - -"Jos kunnia ei rakkaamp' ois, niin mitä lemmellä", lauloi master. - -"Oo", huudahti miss Alison, "sinulla ei ole sydäntä -- kunpa joutuisit -surman suuhun!" ja juoksi samassa itkien pois, omaan huoneeseensa. - -Master kuului silloin kääntyneen parooniin päin erinomaisen iloisen -näköisenä. "Siitä näyttää tulevan aika perhana eukoksi", sanoi hän. - -"Sinä olet perhana pojaksi minulle", puhkesi parooni puhumaan, "sinä, -jota minä aina olen suositellut, häpeä sanoa. Et ainoatakaan ilon -hetkeä ole minulle tuottanut syntymästäsi asti, et yhtä ainoata", ja -vielä kerran hän sanoi saman. Masterin kevytmielinen käytöskö vai hänen -vääjäämättömyytensäkö paroonin niin kovin sai suunniltaan, en voi -sanoa; mahdollisesti vaikuttivat siihen myöskin mr. Henryn sanat -suosikkipojasta; viimemainittua selitystä tukee sekin, että mr. Henry -tämän jälkeen paremmin huomattiin. - -Masterin ja perheen välit olivat siis varsin rikkinäiset, kun hän lähti -ratsastamaan pohjoista kohti. Jäljelle jääneistä se tuntui sitäkin -surullisemmalta, kun kaikki näytti nyt olevan liian myöhäistä. Uhaten -ja houkutellen oli master saanut kokoon kourallisen miehiä, jotka -olivat aika tavalla päissään jo lähtiessään, lauloivat ja melusivat -vanhan luostarin mäessä. Valkoinen kokardi oli jokaisen hatussa. Tuon -pienen joukon yritys kulkea läpi Skotlannin omin neuvoin näytti -epätoivoiselta, ja vieläkin vaarallisemmaksi teki asian se, että miehet -mäelle kiivettyään näkivät lahdelmassa kuninkaan laivastoon kuuluvan -sota-aluksen, joka olisi voinut tehdä heistä lopun lähettämällä yhden -ainoan veneen rantaan. -- Seuraavana iltapäivänä oli mr. Henryn vuoro: -hän lähti aivan yksin isänsä kirje mukanaan tarjoamaan miekkaansa -kuningas Yrjön käytettäväksi. Miss Alison oli sulkeutunut huoneeseensa -ja itki itkemistään, kunnes molemmat veljekset olivat poissa. Muuta hän -ei tehnyt kuin neuloi kokardin masterin hattuun, ja John Paul kertoi -sittemmin minulle, että se oli aivan kyynelten kostuttama, kun hän sen -toi masterille. - -Kaikessa, mitä seurasi, pysyivät mr. Henry ja vanha parooni sopimuksen -rajoissa. Mistään erityisestä toiminnasta en tosin nähnyt merkkiäkään, -enkä luule että heillä oli erityistä rakkautta kuningas Yrjöä -kohtaan. Mutta ainakin muodollisesti pysyivät he nuhteettomina -uskollisuudessaan, kirjoittelivat lordi-presidentille, pysyivät -kiltisti kotona, eivätkä olleet tekemisissä masterin kanssa niin kauan -kun sotaa kesti. Ei ollut masterkaan ahkerampi itsestään tietoja -antamaan. Miss Alison tosin hänelle lähetti sanoja varsin ahkeraan, -mutta monta vastausta ei hän liene saanut. Kerran oli Macconocchie -neidin kirjettä viemässä ja tapasi prinssin joukot Carlislen luona; -master prinssin suosikkina ratsasti aivan hänen rinnallaan. -Macconocchie kertoo masterin ottaneen kirjeen, avanneen sen ja sitten -siihen vilkaistuaan supistaneen suutaan kuin vihellykseen; sitten pisti -hän kirjeen vyöhönsä, josta se hevosen hypähtäessä putosi maahan, -masterin siitä välittämättä. Macconocchie sen nosti maasta ja säilytti -sitä sitten aina; olen sen itse nähnyt hänen hallussaan. Luonnollisesti -saapui Durrisdeeriin tietoja, hajanaisia huhuja, jotka käsittämättömiä -teitänsä kulkevat kautta maan. Siten saivat kotonaolijat lähemmin -selkoa suosiosta, jota master nautti, sekä suosion luulotelluista -syistä; hänen sanottiin kiivenneen armoon imartelemalla irlantilaisia --- omituisen häpäisevää hänen laiselleen miehelle; mutta muistettava -on, että hänen kunnianhimonsa oli hänen ylpeyttään voimakkaampi. -Hänestä tuli Thomas Sullivanin, majuri Burken ja muiden sellaisten -eriämätön ystävä, joten hän tietysti loittoni omista maanmiehistään. -Hän oli osallisena kaikissa pikku juonissa, teki tuhannet kerrat tenää -lordi Yrjölle, oli aina sitä mieltä kuin arveli prinssinkin olevan, -olkoon se sitten ollut hyvin tai huonosti, ja näyttää yleensä, kiipijä -kun oli, vähemmän välittäneen siitä, miten sota luonnistui, kunhan sai -suotuisissa tilaisuuksissa hankituksi itselleen mahdollisimman suuren -määrän suosiota. Hyvin hän muuten sodassa työnsä teki, sitä ei kukaan -kieltänyt. Mikään pelkuri hän ei ollut. - -Sitten saapui tieto Cullodenin tappiosta; Durrisdeeriin sen toi eräs -talonpoika -- ainoa, kertoi hän, joka oli elossa mäkeä ylöspäin -kiivenneestä remuavasta joukosta. Pahaksi onneksi olivat John Paul ja -Macconocchie juuri samana aamuna löytäneet pensaikosta sen kultarahan, -joka oli koko onnettomuuden syynä; sitten he olivat tehneet "pikku -käväisyn" kapakkaan, joten heillä palatessaan ei ollut kultarahasta -paljoa jäljellä, vielä vähemmän ymmärryksestään. Sitten John Paulin -tietysti piti suoraa päätä saliin, missä perhe istui pöydän ääressä, ja -siellä hän kiljumaan: "Tom Macmorland on juurikään tullut kylään ja -- -oi, oi, oi -- kaikki muut jääneet!" - -Sanoma otettiin vastaan vaieten, aivan kuin kuolemantuomio. Mr. Henry -vain vei käden silmilleen ja miss Alison painoi päänsä käsiinsä. -Parooni itse näytti kalmankalpealta. - -"Minulla on toinen poika jäljellä", hän sanoi, "ja kuulehan, Henry, se -minun on sanottava sinulle, että rakkaampaa poikaani en ole vielä -kadottanut." - -Tämä oli omituista puhetta asiain ollessa sillä kannalla kuin olivat, -mutta parooni nähtävästi ei ollut unohtanut mr. Henryn sanoja ja kärsi -omantunnontuskia muistaessaan niitä monia vuosia, joina hän oli saanut -kärsiä sortoa. Mutta ihmeellistä puhetta se oli, eikä miss Alison -jaksanut sitä sietää. Hän puhkesi puhumaan, moittien paroonia hänen -luonnottomista sanoistaan ja mr. Henryä siitä, että hän kehtasi istua -hyvässä turvassa veljen viruessa kuolleena, vieläpä itseänsäkin siitä, -että hän oli rakastetulleen eron hetkellä tullut sanoneeksi pahoja -sanoja, kehui masteria suvun ylpeydeksi ja vakuutti rakastavansa häntä -yli kaiken. Hän väänteli käsiään huutaen: "James, James!", niin että -kaikki palvelijat olivat ihan kummissaan. - -Mr. Henry nousi seisaalleen, kädet tuolin selustimella. Nyt oli hänen -vuoronsa kalveta. - -"Oo", hän huudahti, "tiedänhän minä että sinä häntä rakastit." - -"Sen tietää koko maailma, jumalan kiitos", huusi hän, ja lisäsi sitten, -mr. Henryn puoleen kääntyen: "Mutta onpa jotain, minkä vain minä tiedän --- sinä petit hänet sydämessäsi." - -"Herra tiesi", huokasi toinen, "toivotonta rakkautta molemmin puolin." - -Tämän jälkeen kului aika suuremmitta muutoksitta; perheessä oli nyt -vain neljän jäsenen asemesta kolme, ja aukko oli alituiseen tappiota -muistuttamassa. Sopii pitää mielessä, että miss Alisonin rahoja -välttämättä tarvittiin talossa. Niinpä toisen veljen kuoltua parooni -alkoi ajatella hänen naittamistaan toiselle. Päivät päästään vaikutti -hän hiljalleen siihen suuntaan; hän istui lieden luona latinalainen -kirja kädessään ja katseli neitiä ystävällisin ja sydämellisin ilmein, -mikä kovasti kaunisti tuota vanhaa herraa. Itkiessään sai neiti aina -osanottoa, jollaista voi osoittaa pahempia aikoja kokenut vanheneva -mies, joka alkaa keveästi käsitellä murhettakin. Jos neidin tuska kävi -raivokkaaksi, alkoi hän jälleen lukea latinalaista kirjaansa, aina -kuitenkin kohteliaasti anteeksi pyytäen; jos neiti taas, kuten usein -sattui, tarjoutui paroonille lahjoittamaan omaisuutensa, niin tämä -selitti kuinka suuressa ristiriidassa esitys oli hänen kunniantuntonsa -kanssa sekä vakuutti samalla, että vaikka hän suostuisikin, mr. Henry -varmaankaan ei koskaan niin tekisi. Varmaa on, että tällainen hiljainen -vaikutus suuressa määrin horjutti neidin lujia päätöksiä. Epäilemättä -paroonilla muutenkin oli suuri vaikutus tyttöön, kun hän oli saanut -olla tälle sekä isänä että äitinä, joten tytön suonissa saattoi sanoa -juoksevan Durrisdeerien verta, ja olisikin hän tehnyt mitä hyvänsä, kun -Durrisdeerien kunnia oli kysymyksessä. Minun raikkaan, onnettoman -herrani kanssa hän kuitenkaan ei olisi mennyt naimisiin -- niin -kummalta kuin se kuuluukin -- ellei hän olisi ollut niin vähän kansan -suosiossa. - -Tämä oli Tom Macmorlandin työtä. Tom ei ollut oikeastaan ilkeä, mutta -hänellä oli eräs paha vika, löysä kieli, ja kun hän oli ainoa seudulta -sodassa ollut, tai oikeammin sieltä takaisin palannut, niin oli aina -sellaisia, jotka mielivät häntä kuunnella. Olen pannut merkille, että -joka ikisen taistelun jälkeen hävinneet mitä innokkaimmin koettavat -saada itsensä uskomaan, että heidät on petetty. Tomin esityksen mukaan -olivat kaikki upseerit kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa tehneet -voitavansa pettääkseen kapinoitsijoita; heidät oli petetty Derbyn, -samoin Falkirkin luona. Yöllinen peräytyminen oli lordi Yrjön -konnantyötä, ja Cullodenin tappioon oli syynä Macdonaldien petos. -Vihdoin sai tuo tyhmyri sellaisen himon laitella petoshistorioita, että -hänen piti saada mr. Henrykin mukaan. Mr. Henry oli (niin hän juttusi) -pettänyt Durrisdeerin miehet lupaamalla tuoda jäljessä enemmän väkeä; -hän muka olikin sen sijaan vienyt joukkonsa kuningas Yrjölle. "Niin, -heti seuraavana päivänä!" kirkui Tom. "Tuo kelpo, uljas master ja nuo -oivat, pulskat pojat, jotka hänen kanssaan lähtivät, olivat tuskin -ehtineet yli harjanteen, kun hän, tuo kavala lurjus!... Niin, niin, on -käynyt kuten hän halusi: nyt tulee hänestä parooni, ei sen vähempää, ja -moni uljas poika viruu kylmänä nummen kanervikossa!" Tässä Tom -purskahti itkuun, jos oli sattunut saamaan jotain juodakseen. - -Kun vain kyllin kauan juttuaa, saa aina jonkun uskomaan. Tomin kertomus -mr. Henryn menettelystä syöpyi vähitellen ihmisiin; ne, jotka tiesivät -paremmin, veivät sitä edelleen puheenaineen puutteesta, ne taas, jotka -eivät mitään tienneet tai halusivat kylvää pahaa, kuulivat ja uskoivat -ja kylvivät sitä ympärilleen evankeliumina. Mr. Henryä alettiin -vältellä, ja pian kuului väkijoukosta murinaa hänen ohikulkiessaan, -jopa naiset (jotka ovat uskalikkoja siksi, että tietävät olevansa -turvassa) huutelivat syytöksiään hänelle vasten kasvoja. Masteria -ylistettiin enkeliksi. Muistettiin, ettei hän koskaan ollut millään -tavoin ahdistellut vuokralaisiaan, mikä ei suinkaan valetta ollut: -masterhan yleensä vain menetti rahoja. Hän oli ehkä hiukan raisu, sanoi -kansa, mutta onhan toki tuhat kertaa parempi olla tekemisissä -suoraluontoisen, hurjan veitikan kanssa, joka aivan pian tasaantuu, -kuin sellaisen kirotun verenimijän ja emäketun kanssa, joka istuu nenä -kirjoissa kiinni, yrittäen talonpoikaparkoja vahinkoon. Eräs naikkonen, -jolla oli lapsi masterilta ja jota viimemainittu oli kohdellut varsin -karkeasti, otti esiintyäkseen hänen muistonsa puolustajana. - -"Missä on se sorja poika, joka luotti sinuun?" huusi hän ja heitti -kivellä mr. Henryä kasvoihin. - -Mr. Henry pysäytti hevosensa ja katsoi naista, veren vuotaessa hänen -huulestaan. "Mitä, Jess?" hän kysyi. "Sinäkinkö? Pitihän sinun paremmin -minut tuntea." Mr. Henry näet oli auttanut häntä rahalla. - -Naikkonen piti varalla toista kiveä ja näytti aikovan heittää. Mr. -Henry nosti suojakseen oikean käden, jossa hänellä oli ratsupiiska. - -"Mitä, lyötkö sinä naista, kurja...?" huusi hän, juoksi tiehensä ja -kirkui aivan kuin todellakin olisi saanut selkäänsä. - -Seuraavana päivänä kulki kulovalkean tavoin yli seudun tieto siitä, -että mr. Henry oli lyönyt Jessie Brownia, niin että henki oli ollut -vaarassa. Olkoon tämä esimerkkinä siitä, miten lumipallo kasvaa. Juoru -synnytti toisen, joten herraparkani pian oli niin pahassa huudossa, -että hänen oli pysyteltävä sisällä talossa kuten paroonikin. Ei hän -kuitenkaan millään tavalla kotona näyttänyt kokemistansa kärsivän; -juorun aihe oli joka tapauksessa liian arkaluontoinen asia puheeksi -otettavaksi, ja mr. Henry oli hyvin ylpeä ja tahtoi salata visusti -muilta mitä hän mielessänsä hautoi. Vanha parooni lienee saanut asiasta -jotain kuulla, ellei muilta, niin John Paulilta. Joka tapauksessa -täytyi hänen huomata, ettei poika enää kulkenut kylällä. Mutta -luultavaa on, ettei edes hän tiennyt, kuinka vihamielisiä mr. Henrylle -oltiin, ja mitä miss Alisoniin tulee, saapuivat uutiset vasta -viimeiseksi hänelle ja hän niistä vähimmin välitti. - -Juuri siihen aikaan, jolloin tyytymättömyys oli pahimmillaan (sitten se -häipyi kuten oli tullutkin, herra ties minkä vuoksi), tulivat vaalit -pidettäväksi lähimmässä kylässä, St. Brides'issä, Swift-joen varrella. -Kansaan oli levinnyt levottomuutta syystä tai toisesta -- en tiedä -lienenkö kuullutkaan miksi -- ja sanottiin, että illempana näkyisi -halottuja kalloja, ja että sheriffi oli tilannut Dumfriesistä -sotaväkeä. Parooni tahtoi mr. Henryä lähtemään kokoukseen; se oli -välttämätöntä suvun arvon vuoksi, väitti hän. - -"Muuten saatetaan sanoa, ettemme me enää ole johtajia seudullamme." - -"Vähänpä minä kelpaan johtamaan", sanoi mr. Henry; ja kun häntä yhä -ahdistettiin, lisäsi hän: "Minä sanon teille selvän totuuden; minä en -uskalla näyttäytyä." - -"Ennen sinua ei kukaan meidän talossa ole noin puhunut!" huudahti miss -Alison. - -"Mennään kaikin kolmen", sanoi parooni; ja totta tosiaan hän sai -saappaat jalkaansa (ensi kerran neljään vuoteen -- John Paul sai -ponnistella ankarasti, ennenkuin ne olivat jalassa); miss Alisonkin -ilmaantui ratsupuvussaan, ja kaikki kolme lähtivät St. Brides'iä kohti. - -Kadut olivat täynnä koko seudun pahinta roskaväkeä, joka tuskin oli -havainnut mr. Henryn, ennenkuin alkoi viheltää, hoilata ja kirkua: -"Juudas!" "Missä on master?" ja "Missä ovat ne reippaat pojat, jotka -hänen kanssaan lähtivät?" Olipa siellä joku, joka kivenkin heitti, -mutta useimmat kuitenkin kiljuivat sitä häpeäksi, kun vanha parooni ja -miss Alison olivat mukana. Paroonille selvisi kymmenessä minuutissa, -että mr. Henry oli ollut oikeassa. Hän ei hiiskunut sanaakaan, käänsi -vain hevosensa ja ratsasti takaisin kotiin pää painuksissa. Ei miss -Alisonkaan mitään virkkanut, mutta ajatteli varmaan sitä enemmän. Hänen -ylpeytensä oli loukattu, sillä hän oli täysverinen Durie, ja hänen -sydämensä kaiketi kutistui murheesta, kun hän näki serkkuansa näin -häpeämättömästi kohdeltavan. Sinä yönä ei hän mennyt ensinkään -makuulle. -- Olen usein moittinut rouvaa, mutta kun ajattelen tuota -yötä, annan hänelle mielelläni kaikki anteeksi. Ensi työkseen hän -aamulla meni vanhan paroonin luo. - -"Jos Henry vielä minut tahtoo", hän sanoi, "niin hän saa minut." -Henrylle itselleen puhui hän toisin: "Rakkautta minä en voi antaa -sinulle, Henry, mutta niin totta kuin Herra elää, mitä suurimman -säälini." - -Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1748 vietettiin heidän häitänsä. -Joulukuussa samana vuonna minä ensi kerran seisoin päärakennuksen -portilla, ja siitä asti minä voin kuvailla tapauksia kuten todistaja -oikeudessa, omien huomioitteni nojalla. - - - - -TOINEN LUKU. - -Mitä masterin poissa ollessa tapahtui. - -(Jatkoa.) - - -Matkani loppu-osa kului helisevänä pakkaspäivänä joulukuun lopulla, -ja oppaana minulla oli itse Patey Macmorland, Tomin veli. -Karheatukkaiseksi, paljasjalkaiseksi kymmenvuotiaskölliksi oli hänellä -suurempi varasto ilkeämielisiä juttuja kuin koskaan olin kuullut; hän -oli ajoissa oppinut kyntämään veljensä vasikalla. Minä en itsekään -vielä ollut varsin vanha; ylpeyteni ei ollut vielä kukistanut -uteliaisuuttani, ja kukapa ei moisena koleana aamuhetkenä olisi -antautunut kuuntelemaan seudun vanhoja kertomuksia ja katselemaan -matkan varrella paikkoja, missä ihmeellisiä asioita oli tapahtunut? -Minä kuulin Claverhousen tarinan ratsastaessamme suoseudun halki ja -juttuja pirusta kiivetessämme yli harjanteen. Luostarin seutuvilla -sain kuulla yhtä ja toista vanhoista munkeista ja paljonkin -salakuljettajista, jotka käyttävät sen raunioita varastohuoneinaan ja -senvuoksi laskevat rantaan lähempänä kuin kanuunankantaman päässä -Durrisdeerista, ja koko matkan olivat Duriet ja mr. Henry-parka ennen -muita muistettuina. Minulla oli siis moninaisia ennakkoluuloja sitä -perhettä kohtaan, jonka palvelukseen tulin joutumaan. Sen vuoksi -tulinkin jommoisenkin hämmingin valtaan nähdessäni Durrisdeerin -kartanon lepäämässä suojaisessa sievässä lahdelmassaan luostarikukkulan -alla muhkeine ranskalais- tai italialaistyylisine asuinrakennuksineen -(minä en taidetta ollenkaan ymmärrä) ja somine ympäristöineen, missä -oli tarhoja, nurmikoita, pensaikkoja ja puita niin hauskana ryhmänä, -etten ollut moista milloinkaan ennen nähnyt. Ne rahat, jotka tuohon oli -käytetty, olisivat voineet saada perheen jälleen jaloilleen; nyt kului -joka vuosi suuria summia komeuden ylläpitoon. - -Mr. Henry itse tuli ulos ja toivotti minut tervetulleeksi; hän oli -pitkä, tumma herrasmies (Duriet ovat kaikki tummia), kasvot -avomieliset, mutta jurot; hän oli tanakkarakenteinen, mutta ei -näyttänyt reippaalta; kättä hän antoi minulle kuin vertaiselleen, ja -hänen tasainen, ystävällinen puheensa sai minut heti kotiutumaan. Hän -vei minut halliin, vaikka minulla oli ratsusaappaat jalassa, -esitelläkseen minut paroonille. Oli vielä valoisaa, ja silmäni -sattuivat kaikkein ensiksi lasiin maalatussa vaakunakilvessä olevaan -kirkkaaseen neliöön; muistan pitäneeni sitä rumentavana, sillä sali oli -muuten komea perhemuotokuvineen, laudoitettuine kattoineen ja -koristeltuine tulisijoilleen, jonka yhdellä kulmalla parooni istui -lukemassa Liviustaan. Parooni oli mr. Henryn näköinen; hänellä oli -jokseenkin samanlainen avoin ilme, vain hienompi ja tyytyväisempi. -Hänen juttelunsa oli myöskin äärettömän paljon mielenkiintoisempaa. -Hänellä oli paljon kyselemistä Edinburghin yliopistosta, jossa minä -äskettäin olin saanut maisterin arvon, ja erinäisistä professoreista, -joiden asema ja toiminta näytti olevan hänelle varsin selvillä. Kun -näin keskusteltiin asioista, jotka tunsin, pääsin pian vapaasti -juttuamaan uudessa kodissani. - -Tällä välin tuli rouva sisään; miss Katarina, jonka syntymistä -odotettiin seuraavassa kuussa, vaikutti, etten heti ensi silmäyksellä -tullut erittäin huomanneeksi hänen kauneuttansa. Kun rouva sitä paitsi -esiintyi alentuvaisemmin kuin muut, joutui hän arvossapitoni -kolmannelle sijalle. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin kokonaan olin kadottanut uskoni -Tom Macmorlandin juttuihin ja muuttunut Durrisdeerien perheen -uskolliseksi palvelijaksi, jona sittemmin olen aina pysynyt. Eniten -miellyin mr. Henryyn. Hänen kanssaan minä tein työtä ja opin hänet -tuntemaan vaativaksi herraksi. Kaiken ystävällisyytensä hän säästi -vapaahetkiksemme. Hän piti huolta siitä, että työ ei päässyt loppumaan -hovimestarilta, vieläpä varsin tarkoin valvoikin toimiani. Tapahtuipa -kuitenkin vihdoin, että hän nosti nokkansa papereistaan ja sanoi hiukan -pelokkain ilmein: "Mr. Mackellar, minä pidän velvollisuutenani sanoa, -että olen teihin tyytyväinen." Se oli ensimmäinen saamani kiitos, ja -sen jälkeen hänen valvontaintonsakin laimeni. Ei kestänyt kauan, -ennenkuin mr. Mackellaria kaivattiin joka asiassa, ja enin osa toimiani -Durrisdeerissa on tapahtunut milloin ja miten minä tahdoin, eikä -moitteen rahtuakaan koskaan ole ilmennyt. Silloinkin, kun mr. Henry -ankarimmin minua ahdisti, minä tunsin, että pidin hänestä. Siinä oli -varmaan osaksi sääliäkin, sillä jokainenhan voi nähdä, miten onneton -hän oli. Joskus hän vaipui kesken laskelmiamme syviin mietteisiin, -istui ja tuijotti kirjan sivuun tai ulos ikkunasta, ja hänen ilmeensä -tai huokauksensa herättivät minussa mitä suurinta uteliaisuutta ja -sääliä. Eräänä päivänä olimme jonkun asian vuoksi jääneet kauemmaksi -aikaa konttoriin. Huone sijaitsee ylimmässä kerroksessa ja on sieltä -näköala yli lahdelman ja -- pitkin metsäistä vuorijonoa -- yli koko -leveän hiekkarannikon. Sieltä näki laskeutuvaa aurinkoa vasten, miten -vapaakauppiaat liikkuivat miehineen ja hevosineen pitkin merenrantaa. -Mr. Henry oli tuijotellut länttä kohti pitkät ajat, niin että minä -ihmettelin, miten hänen silmänsä kestivät aurinkoa. Äkkiä hänen -ilmeensä synkistyi ja hän siveli kädellä otsaansa; sitten kääntyi hän -hymyillen puoleeni. - -"Ette voisi arvata, mitä ajattelin", sanoi hän. "Minä mietiskelin, että -olisin onnellisempi mies, jos saisin ratsastella noitten lakia -rikkovain joukkojen kanssa tuolla rannalla ja panna henkeni vaaralle -alttiiksi." - -Minä vastasin huomanneeni, ettei hän tosin ollut erittäin -iloluontoinen, ja että oli varsin tavallista kadehtia toisia luullen, -että asia parantuisi, jos osat vaihtuisivat. Minä selitin asiaa -käyttämällä Horatiuksen sanoja, äsken leivottu akateemikko kun olin. - -"Niinpä kyllä", hän vastasi. "Ja sitten voimme jälleen ryhtyä -laskuihimme." - -Pian sen jälkeen sain vihiä siitä, mikä häntä painosti. Sokeankin -täytyi huomata, että talon yli lepäsi synkkä varjo, Ballantraen -masterin muisto. Kuolleena tai elävänä (siihen aikaan häntä pidettiin -kuolleena) oli hän veljensä tiellä; hän oli hänen tiellään kansan -keskuudessa, missä mr. Henrylle ei kukaan suonut hyvää sanaa, vaikka -masteria kyllä itkettiin ja ylistettiin; samoin kotona, missä isä, -vaimo, vieläpä palvelusväkikin kallistuivat samaan suuntaan. - -Yleisen mielipiteen johdossa esiintyi kaksi vanhaa palvelijaa. John -Paul, pieni, kaljupäinen, juhlallinen ja vatsakas mies, joka -olemukseltaan tuntui varsin vakavalta ja yleensä oli sangen uskollinen -ja luotettava, oli masterin puoluelaisten johtaja. Ei kukaan uskaltanut -niin paljon kuin John. Hänen ilonaan oli kaikkien nähden halventaa mr. -Henryä, ja usein hän sitäpaitsi muodosteli vertailuja, jotka eivät -olleet mr. Henrylle eduksi. Varmaankin parooni ja rouva häntä siitä -moittivat, mutta ei koskaan niin ankarasti kuin olisi pitänyt, ja kun -John vain päästi kyyneleet valloilleen ja alkoi valitella masterin -- -"tuon rakkaan poikansa" -- kohtaloa, annettiin kaikki anteeksi. Henry -itse oli tästä kaikesta vaiti, näytti vain milloin rasittuneelta, -milloin murheelliselta. Kuolleen kanssa hänen oli mahdoton kilvoitella, -ja mitenkä hän olisi voinut moittia vanhaa palvelijaa liiallisesta -uskollisuudesta? Hänellä ei ollut luontoa sellaiseen. - -Toisen puolueen etunenässä oli Macconocchie, vanha juopporenttu, aina -valmis kiroilemaan, haukkumaan ja kerskumaan. Olen usein ajatellut -tässä ilmenevää omituista psykologista piirrettä, sitä nimittäin, että -nämä miehet kumpikin ottivat puolustaakseen henkilöä, joka oli aivan -erilainen kuin he itse, joten he siis tuomitsivat omia virheitään ja -välittivät viisi hyveistään, kun ne esimiehessä ilmenivat. Macconocchie -sai pian vainutuksi salaisen taipumukseni; hän osoitti minulle suurta -ystävällisyyttä ja saattoi tuntikausia haukkua masteria, niin että -minäkin unohdin työni. "Ihan ne ovat hulluja täällä joka ainoa, Jumala -heitä kolauttakoon, niin että silmät aukenevat!" oli hänen tapanaan -murista. "Master -- piru niiden kurkkuun istukoon, jotka häntä niin -nimittävät! Mr. Henryn tässä nyt masterina pitäisi olla. Eivät he niin -kovin masteria kaivanneet, kun hän oli täällä, se on varmaa. Jospa hän -ei koskaan olisi maailmaan tullut! En koskaan ole kuullut hyvää sanaa -hänen suustaan, eikä kukaan muukaan, haukkumista, pureskelua ja -jumalatonta sadattelua -- piru hänet periköön! Hänen häijyydellään ei -ollut rajoja. Hieno herra hän oli olevinaan. No niin, oletteko koskaan -kuulleet Wully Whitestä, kankurista? Niin nähkääs, Wully oli oikein -potra poika olevinaan, ei ollenkaan minun miehiäni, en koskaan voinut -häntä sietää; mutta hän oli kylläkin suuri omasta mielestään ja katsoi -voivansa nousta masteria vastaan jonkun hänen koiranjuonensa vuoksi. -Eikö ollutkin sankarillista, että Ballantraen master suostui kankurin -kanssa taistelemaan, häh?" vihelsi Macconocchie. (Joka kerta kun hän -mainitsi masterin täydellisen nimen, tapahtui se jotenkin vihaisesti -pihisten). "Ja hän teki sen. Oli se oiva urakka. Hän jyskytti miehen -ovea, huusi 'möyvöy!' hänen savupiippuunsa, sai ruutia hänen takkaansa -ja noita-ämmiä hänen ikkunoihinsa, kunnes mies uskoi itse vanhan Erkin -häntä ahdistavan. No niin, summa oli se, että Wully tuli hulluksi eikä -lopuksi tehnyt muuta kuin makasi polvillaan ulisten, mylvien ja -rukoillen, kunnes pääsi pois. Se oli selvä murha, jokainen sen sanoi. -Kysykää John Paulilta, -- hän kovasti häpesi juttua, hän, joka itse on -niin jumalinen. Oiva urotyö Ballantraen masterin tekemäksi!" Kysyin -häneltä, mitä master itse oli asiasta arvellut. "Mitäpä minä tiedän?" -hän vastasi, "hän ei koskaan sanonut mitään." Samalla alkoi hän -totuttuun tapaansa kirota ja sadatella ja aika ajoin tuli vinkuen hänen -nenästään: "Ballantraen master!" Erään tällaisen purkauksen aikana hän -näytti minulle kirjeen, jonka oli nostanut maasta Carlislessa ja jossa -vielä näkyi hevosenkengän jälki. Mutta se oli viimeinen kerta, sillä -hän puhui niin ilkeästi rouvasta, että minun oli häntä ankarasti -moittiminen ja sen kerran perästä karttaminen häntä. - -Vanha parooni oli aina ystävällinen mr. Henryä kohtaan; joskus hän -osotti kiitollisuuttansakin hänelle varsin somalla tavalla, saattoi -taputtaa häntä olkapäälle ja sanoa: "Minulla on tässä kunnon poika!" Ja -kiitollisuutta hän varmaan tunsi; olihan hän järkevä ja oikeamielinen -mies. Mutta luulen myöskin, ettei hän muuta eikä enempää tuntenut, ja -tiedän varmaan mr. Henrynkin niin uskoneen. Hänen rakkautensa -suuntautui kokonaan kuolleeseen poikaan. Tällä en tahdo sanoa hänen -usein päästäneen tätä tunnettaan ilmoille: minun nähteni se tapahtui -yhden ainoan kerran. Parooni kysyi kerran kuinka tulin toimeen mr. -Henryn kanssa, ja minä kerroin hänelle asian niinkuin se oli. - -"Niin", sanoi hän, tuijottaen sivuttain takkavalkeaan. "Henry on hyvä -poika, varsin hyvä poika. Olette kai kuullut, Mackellar, että minulla -on ollut toinenkin poika. Pelkään, ettei hän ollut niin kelpo poika -kuin Henry; mutta Jumala paratkoon, herra Mackellar, hän on kuollut, ja -hänen eläessään me kaikki hänestä ylpeilimme, ylpeilimme syystäkin. -Joskaan hän joka suhteessa ei ollut mallikelpoinen, niin me, ehkä -sentähden, kuitenkin pidimme hänestä sitä enemmän." Viime sanoja -sanoessaan hän miettivästi tuijotti tuleen; sitten hän jälleen kääntyi -puoleeni ja sanoi varsin vilkkaasti: "No niin, minua ilahuttaa, että te -niin hyvin sovitte mr. Henryn kanssa. Hän on teille hyvä isäntä, saatte -olla varma siitä." Samalla avasi hän kirjansa, mikä oli tavallisesti -sen merkki, että keskustelu oli lopussa. Mutta hän varmaankin luki -varsin vähän ja ymmärsi vieläkin vähemmän. Cullodenin tappotanner ja -master olivat melkein hänen ainoita ajatuksiaan, kuten minun alkoi olla -omituinen mustasukkaisuus kuollutta kohtaan mr. Henryn puolesta. - -Kun en ole vielä kertonut rouvasta, voi lukija pitää tunnettani -liioiteltuna, mutta saa itse päättää, kun kertomukseni on lopussa. Sitä -ennen on minun kuitenkin kerrottava eräästä toisesta asiasta, joka -minua lähemmin tutustutti olosuhteisiin. Ennenkuin olin ehtinyt olla -puolta vuotta Durrisdeerissa, sattui, että John Paul sairastui ja -joutui sänkyyn; minun vähäpätöisen arveluni mukaan oli juopottelu hänen -kipunsa varsinaisena syynä, mutta häntä hoidettiin hyvin, ja hän -käyttäytyikin kuin pyhimys, jota on kohdannut Jumalan lähettämä -vitsaus. Pappikin, joka häntä kävi katsomassa, näytti lähtiessään -varsin juhlalliselta. Sairauden kolmantena aamuna tuli mr. Henry -luokseni ja näytti olevan kovin allapäin. - -"Mackellar", sanoi hän, "minä pyydän teiltä pientä palvelusta. Me -maksamme erästä avustusta, jonka John Paul tapaa viedä perille. Nyt, -kun hän on kipeä, en tiedä, kenen muun puoleen kääntyisin kuin teidän. -Asia on hyvin arkaluontoinen; itse minä en hyvällä syyllä voi lähteä -rahoja viemään, Macconocchie'ta en uskalla lähettää, hän ei osaa pitää -suutansa ja minä olen -- minä -- minä en halua, että vaimoni saa siitä -mitään tietää." Puhuessaan punastui hän aina korvia myöten. - -Totta puhuen täytyy minun tunnustaa, että kuullessani rahojen -menevän Jessie Brownille, naikkoselle, jonka maine ei mielellään -voinut huonontua, minä luulin mr. Henryn yrittävän salata omaa -harha-askeltaan. Sitä voimakkaammin minuun vaikutti totuus, kun sen -sain kuulla. - -Jessie Brown asui eräässä ahtaassa solassa St. Brides'in syrjäisimmässä -kolkassa. Siellä asui pahinta roskaväkeä, enimmäkseen salakuljettajia. -Solan suulla istui mies, jolta oli pää halkaistu, ja kauempana oli -kapakka, missä jotkut nuoret miehet lauloivat ja melusivat, vaikka oli -vasta aamupäivä, kello ei yhdeksääkään. En todellakaan ole koko isossa -Edinburghissa nähnyt pahempaa kulmaa, ja olin kääntyä takaisin. Jessien -asunto oli ympäristönsä kaltainen, eikä hän itse sen parempi. Hän ei -suostunut antamaan minulle kuittia (jonka tuo järjestystä rakastava mr. -Henry oli minun käskenyt ottaa), ennenkuin oli lähettänyt hakemaan -juomatarpeita ja minä olin kilistänyt lasia hänen kanssaan. Ja kaiken -aikaa hän pieksi kieltään aivan päättömästi ja kevytmielisesti; joskus -hän teeskenteli olevansa hieno nainen, toisinaan lasketteli varsin -sopimattomia sukkeluuksia, olipa vielä joskus niin likentelevä, että -olin häpeästä haljeta. Rahoista hän puhui traagillisemmin. - -"Ne ovat verirahoja!" sanoi hän; "minä otan ne vastaan petetyn -verirahoina! Nähkääs, miten minut on alennettu. Voi, jos se sorja poika -palajaisi, niin kyllä kaikki muuttuisi. Mutta hän on kuollut -- makaa -ylämaan kukkulain välissä -- se sorja poika, se sorja poika!" - -Hän kirkui sorjaa poikaansa, löi käsiänsä yhteen ja kohotti katseensa -taivasta kohti -- asento, jonka hän kaiketi oli oppinut joltakin -kiertävältä teatterijoukolta; minusta näytti hänen surunsa suurimmalta -osalta olevan teeskentelyä, ja hän palasi juttuunsa alinomaa vain -sentähden, että hän enää voi kerskua ainoastaan häpeästään. En tahdo -väittää, etten olisi ollenkaan häntä säälinyt, mutta sääliini sekaantui -inhoa ja se katosi kokonaan, kun hänessä tapahtui viimeinen -muodonvaihdos. Saatuaan kylliksi pauhata minulle ja vihdoin -kirjoitettuaan kuitin hän sanoi: "Tuoss' on ja marssi matkaasi!" ja -käski sopimattomasti manaillen minua viemään kuitin sille kavalalle -konnalle, joka oli minut lähettänyt. Ensimmäisen kerran minä kuulin mr. -Henryä niin nimitettävän; hänen äkkinäinen kiivautensa sitäpaitsi minua -ällistytti niin, että puikin ulos huoneesta kiroustulvan alta kuin -märkä koira. Mutta sillä minä en päässyt, sillä tuo räähkä avasi -ikkunan, pisti päänsä pihalle ja jatkoi haukkumistaan, kunnes tulin -ulos solasta; salakuljettajat tulivat kapakan ovelle ja lisäsivät -osansa iloon hekin, olipa yksi heistä kyllin ystävällinen usuttaakseen -kimppuuni pienen äkäisen koiran, joka puri minua nilkkaan. Tämä olisi -saattanut olla vakavaa opetusta, jos minulla olisi ollut taipumuksia -huonoon seuraan; ratsastin kotiin koipi kipeänä ja aika lailla -kiukuissani. - -Mr. Henry oli konttorissa. Hän oli kyllä puuhailevinaan, mutta minä -näin hänen kärsimättömästi odottavan uutisia matkaltani. - -"No?" kysyi hän kohta kun pääsin sisään, ja kun kerroin hänelle hiukan -kokemiani, mainiten ettei Jessie näytä ansaitsevan eikä kaipaavankaan -hyväntekeväisyyttä, niin hän sanoi: "Ei Jessie ole minun ystäviäni, -mutta totta puhuen, Mackellar, minä en yleensä voi kehua ystävistä, ja -tuolla naisella on tavallaan syytä olla epäkiitollinen. Minun ei -tarvitse salata, minkä koko seutu tietää: eräs perheemme jäsenistä on -kohdellut häntä niin ja näin." - -Tällöin kuulin mr. Henryn ensimmäisen kerran viittaavankaan masteriin -ja minä luulen, että hänen oli vaikea saada tätäkään vähää sanotuksi. -Kohta sen jälkeen hän jatkoi: "Senvuoksi en halua siitä puhuttavan. Se -olisi kiusallista vaimolleni -- ja isälleni", lisäsi hän ja punastui -taas. - -"Mr. Henry", sanoin minä, "jos uskallan puhua teille vapaasti, niin -neuvon teitä antamaan tuon naikkosen mennä menojaan. Mitä hyötyä siitä -on, että hänelle rahoja lahjoitatte? Hän ei ole raitis eikä -kunnollinen, ja mitä kiitollisuuteen tulee, niin voitte pikemmin lypsää -maitoa kallion kyljestä; asia ei muutu, vaikka lopetatte -hyväntekeväisyytenne -- lähettinne sääret vain säilyvät." - -Mr. Henry hymyili. - -"Säärenne surettaa minua", sanoi hän sitten varsin vakavasti. - -"Ja huomatkaa myöskin", jatkoin minä, "että minä annan teille tämän -neuvon kypsän harkinnan jälkeen; alussa minäkin säälin häntä." - -"Niin, näettekö!" sanoi mr. Henry; "ja ajatelkaa, että minä olen -tuntenut hänet jo niinä aikoina, jolloin hän oli varsin kelpo tyttö. -Lisäksi se, että vaikka puhun vähän perheestäni, ajattelen kuitenkin -paljon sen mainetta." - -Siihen hän katkaisi keskustelun, tuttavallisimman, mitä meillä oli -ollut. Mutta samana iltapäivänä sain tietooni, että hänen isänsä oli -täydellisesti selvillä asiasta, ja että mr. Henry siis salasi sitä vain -vaimoltansa. - -"Pelkäänpä että teillä on ollut epämieluisa tehtävä tänään", sanoi -parooni minulle, "ja kun se ei millään tavalla kuulu virkatehtäviinne, -kiitän teitä siitä ja pyydän samalla pitämään mielessänne (jos mr. -Henry on unohtanut siitä huomauttaa), että me haluamme miniäni pysyvän -asiasta täysin tietämättömänä. Vainajaan viittaaminen on kaksin kerroin -kiusallista, Mackellar." - -Minussa kiehui, ja olin vähältä sanoa paroonille suoraan, kuinka väärin -hänen oli puhua noin, hänen, joka myötäänsä palautti vainajan muiston -rouvan mieleen, ja miten paljon parempi olisi, jos hän särkisi tuon -väärän epäjumalankuvan. Nyt olin näet päässyt niin pitkälle, että -selvästi huomasin millaiset herran ja rouvan välit olivat. - -Kynäni on kyllin selvä kertomaan tasaista ja mutkatonta historiaa, -mutta kuinka voisin luoda yhteiskuvan niistä äärettömän monista -pikku-asioista, joista ei yksikään ole erikseen mainittavissa, kuinka -tehdä tiliä silmäniskuista ja sanojen sisällöstä, sanojen, joilla -itsessään ei ole suurta merkitystä? Minunhan olisi puolelle sivulle -koottava noin kahdeksantoistakuukautisen yhteiselämän ydinsumma. -Puhuakseni suuni puhtaaksi, oli syy yksinomaan rouvan. Hän piti -suostumustaan naimisiin jonkinlaisena armonosoituksena ja katsoi -olevansa marttyyri. Kaikkeen tähän parooni häntä tietäen tai -tietämättään yllytti. Ansioksi itselleen hän luki myöskin -uskollisuutensa vainajaa kohtaan, vaikka hienommin asiaa käsitellen -saattaisi pikemmin sanoa sitä uskottomuudeksi elossa olevaa kohtaan. -Tässäkin parooni oli hänen puolellaan. Hän kai tahtoi mielellään -jutella häviöstään, mutta häpesi siitä pitää puhetta mr. Henryn läsnä -ollessa. Se kumminkin on varmaa, että hän tässä kolmihenkisessä -perheessä sai muodostetuksi oman ryhmänsä, ja että aviomies sai jäädä -sen ulkopuolelle. Durrisdeerissa oli kyllä vanhastaan tapana, perheen -ollessa yksin, että parooni päivällisen jälkeen joi viininsä takan -ääressä ja että miss Alison samoin jäi, otti tuolinsa hänen luokseen ja -piti juttua yllä. Sama tapa jatkui senkin jälkeen kun neiti oli mennyt -naimisiin. Itsessään oli varsin hauskaa nähdä vanhan herran ja hänen -miniänsä välillä vallitsevaa hellää suhdetta, mutta minä olin liiaksi -mr. Henryn puolella tunteakseni muuta kuin vihaa sen vuoksi, että hänet -suljettiin pois seurasta. Monen monta kertaa näin hänen nousevan -pöydästä sen näköisenä, että saattoi arvata hänen suoraa päätä lähtevän -vaimonsa ja paroonin luo. He puolestaan eivät koskaan hidastelleet -lausua hänet tervetulleeksi, he kääntyivät hänen puoleensa hymyillen -kuin lapselle, joka tahtoo olla mukana, ja liittivät hänet keskusteluun -niin huonosti salatuin ponnistuksin, että hän pian palasi pöydän luo, -missä minä istuin. Sieltä saatoimme me (niin iso on Durrisdeerin halli) -kuulla ainoastaan äänien hyrinän tulisijan luota. Siinä hän istui ja -piti heitä silmällä, minä hänen vierellänsä, ja joskus, kun parooni -murheellisesti pudisti päätänsä, tai pani kätensä rouvan päälaelle, tai -kun he silmäilivät toisiaan kyynelsilmin, voimme me päättää keskustelun -koskeneen vanhaa asiaa, ja kuolleen varjo lepäsi huoneen yllä. - -Toisinaan minusta tuntuu, että mr. Henry teki hullusti ollessaan niin -kärsivällinen, mutta on muistettava, että hänen avioliittonsa oli -säälin hedelmä, ja että hän sellaisilla ehdoilla oli ottanut vaimonsa. -Muistan hänen kerran kertoneen, että hän oli löytänyt miehen, joka -osasi asettaa uuden ruudun värilliseen lasiin, seikka, joka tietysti -oli yksinomaan hänen huolehdittavansa, koska hän johti kaikkia talon -käytännöllisiä toimia. Mutta niille, jotka ihannoivat masteria, oli tuo -väritön ruutu kuin pyhäinjäännös, joten rouva, heti kun kuuli asiasta, -lennähti tulipunaiseksi kasvoiltaan. - -"Antakaa olla!" huudahti hän. - -"Paljonhan minä jo olen antanut olla", vastasi mr. Henry, katkerammin -kuin milloinkaan ennen olin kuullut. - -Silloin ryhtyi vanha parooni välittäjäksi, silitteli ja sovitteli -tapansa mukaan, ja kun päivällinen oli syöty, oli kaikki näennäisesti -unohdettu. Mutta ruuan jälkeen, kun parooni ja rouva vanhaan tapaan -olivat asettuneet takan luo, näimme me miten rouva nojasi päätänsä -hänen polveensa ja itki. Mr. Henry jutteli kanssani jostain -talousasiasta -- hän ei koskaan osannut puhua juuri muusta kuin -taloudesta, eikä hän ollut mikään huvittava seuramies; mutta tuona -päivänä hän jutteli melkein herkeämättä ja vaikka hän kerta kerran -perään vilkaisi takan luo ja korotti ja hiljensi ääntänsä, ei hän siltä -puheessaan pysähtynyt. Mitään uutta ruutua ei asetettu, ja tätä minä -luulen hänen pitäneen suurena tappiona. Jos hän ei ehkä ollutkaan -kyllin ylpeä, niin oli hän varmaan kyllin hyvänluontoinen. Rouva -osoitti hänelle alentuvaisuutta, joka olisi minun turhamaisuudelleni -ollut syövyttävää myrkkyä, jos hän olisi ollut minun vaimoni; mutta hän -otti sen vastaan suosiona. Rouva piti häntä kolmen askelen päässä, -unohti hänet, muisti sitten ja puhutteli kuten lasta. Palvelukset hän -otti kylmän ystävällisesti vastaan, nuhteli häntä, punaisena ja purren -huultansa, aivan kuin häveten toisen vuoksi; huomaamattaan hän voi -komentaa miestään katseellaan, toisinaan taas pyytää häneltä mitä -tavallisinta avuliaisuutta, aivan kuin jotain erinomaista -suosionosoitusta. Ja kaikkeen tähän parooni vastasi mitä suurimmalla -huomaavaisuudella; hän rakasti, kuten sanotaan, sitä maatakin, jota -vaimonsa astui, ja rakkaus loisti hänen silmistään kirkkaana kuin -lamppu. Kun miss Katarinan piti tulla maailmaan, ei hän tyytynyt -pysymään poissa vuoteen luota. Siellä hän istui (kuten sain tietää) -kalman kalpeana ja otsa hiessä. Nenäliinan hän oli kädessään rutistanut -kokoon, niin ettei se ollut pyssynluotia suurempi. Hän ei voinut -myöskään pitkään aikaan katsella miss Katarinaa, ja luulenpa ettei hän -koskaan ollut oikein isä hänelle, josta syystä häntä kovasti -moitittiinkin. - -Sellainen oli asiain tila perheessä huhtikuun 7 päivän tienoilla 1749, -jolloin sattui ensimmäinen siitä tapausten sarjasta, joka oli musertava -monta sydäntä ja särkevä monta elämää. - -Tuona päivänä minä istuin huoneessani vähää ennen illallisaikaa, kun -John Paul kysymättä tempasi oven auki ja ilmoitti alhaalla olevan -jonkun, joka halusi puhutella hovimestaria (arvonimeni hän lausui -pilkallisesti). - -Minä kysyin, millainen mies siellä oli ja mikä hänen nimensä; mutta -silloin selvisi vain, miksi John oli niin kiukkuinen, sillä ilmeni, -että vieras halusi sanoa nimensä vain minulle. Tämä loukkasi syvästi -John Paulia, ovenvartijaa. - -"Hyvä on", sanoin hymyillen, "saadaanpa nähdä mitä hän tahtoo." - -Etehisessä seisoi pitkä, kovin huonoihin vaatteisiin puettu mies, -yllään merimiestakki, aivan kuin olisi hän vast'ikään noussut maihin, -kuten asia todella olikin. Lähellä häntä seisoi Macconocchie, joka -pisti kielensä pihalle ja asetti kätensä leuan alle, kuten vähämielinen -tekee oikein tuumiessaan. Vieras oli vetänyt viitan kasvoilleen ja -näytti arkailevan. Niin pian kuin hän näki minun tulevan, astui hän -nopeasti ja hymyillen minua kohti. - -"Hyvä mies", sanoi hän, "pyydän tuhannesti anteeksi, että teitä -häiritsen, mutta asiani ovat perin hullulla tolalla. Tuolla on eräs -koipeliini, jonka minä kyllä tunnen, ja mikä pahempaa, luulen hänen -puolestaan tuntevan minut. Koska te olette tämän talon väkeä ja teille -on uskottu varsin vastuunalainen asema (sentähden minä uskalsinkin -pyytää teitä tavata), niin varmaankin kuulutte kunniallisten -puolueeseen?" - -"Joka tapauksessa voitte olla varma", vastasin minä, "että kaikki, -jotka siihen puolueeseen kuuluvat, ovat täydessä turvassa -Durrisdeerissa." - -"Sitähän minäkin, mies hyvä", sanoi hän. "Nähkääs, minut jätti juuri -äsken tuonne rantaan eräs varsin kunniallinen mies, jonka nimeä en voi -muistaa. Hän odottaa minua huomisaamuun asti, mikä seikka voi olla -jossakin määrin vaarallinen hänelle, ja puhuakseni suoraan, -mahdollisesti minullekin. Minä olen niin usein pelastanut henkeni, -herra -- minä olen unohtanut teidän suuresti kunnioitettavan nimenne -- -että tuntuisi ilkeältä nyt lopuksikin se menettää. Ja tuo koipeliini, -jonka luulen tavanneeni Carlislen luona..." - -"Macconocchie on kyllä luotettava huomiseen asti", vastasin minä. - -"Se ilahduttaa minua suuresti", sanoi vieras. "Ei näet sovi kieltää, -että minun nimelläni on huono kaiku täällä Skotlannissa. Sivistyneeltä -mieheltä, kuten te, en tietysti tahdo mitään salata, ja teidän -luvallanne kuiskaan sen hyvin hiljaa. Nimeni on Francis Burke -- majuri -Francis Burke -- ja olen tullut tänne mitä suurimman vaaran alaisena -tapaamaan herrasväkeänne -- jos sallitte minun käyttää sellaista -nimitystä; ulkoasustanne ja olemuksestanne päättäen ei olisi luullut -teillä mitään herrasväkeä olevankaan. Ja jos nyt olette hyvä ja teette -minulle sen suuren palveluksen, että ilmoitatte heille tuloni, voitte -samalla kertoa, että minulla on mukanani kirjeitä, joitten lukeminen -varmaan on heitä ilahduttava." - -Majuri Francis Burke oli yksi niitä, jotka suuressa määrin olivat -vahingoittaneet prinssin asiaa ja joita skotlantilaiset vihasivat -kapinan kestäessä, ja minä johduin heti ajattelemaan kuinka Ballantraen -master kaikkien ihmeeksi oli heidän puolueeseensa liittynyt. Samassa -syntyi sielussani voimallinen aavistus siitä, mitä oli odotettavissa. - -"Olkaa hyvä ja astukaa tänne", sanoin minä ja avasin erään huoneen -oven, "minä ilmoitan paroonille." - -"Toden totta, varsin ystävällistä teiltä, mr. mikä olikaan nimenne", -sanoi majuri. - -Hitain askelin minä kuljin halliin. Siellä he olivat kaikin -- vanha -parooni paikallaan, rouva ikkunan luona työssä, mr. Henry taas tapansa -mukaan kävelemässä edestakaisin huoneen toisessa päässä. Keskellä -hallia oli katettu illallispöytä. Minä ilmoitin heille lyhyesti saamani -tiedon. Vanha parooni vaipui taaksepäin tuoliinsa. Rouva hypähti -seisaalleen jääden siihen kuin kuvapatsas. Hänen ja hänen miehensä -katseet kohtasivat toisensa läpi salin. Omituinen oli se silmäys, jonka -he vaihtoivat, ja vähitellen katosi puna heidän kasvoiltaan. Sitten -kääntyi mr. Henry puoleeni, ja sanomatta mitään teki hän sormellaan -merkin. Se riitti; minä lähdin alas majuria hakemaan. - -Kun tulimme ylös, olivat kaikki kolme melkein samoissa asennoissa; -luulenpa, ettei yksikään ollut mitään puhunut. - -"Parooni Durrisdeer, arvaan minä?" kysyi majuri kumartaen. Parooni -nyökkäsi vastaukseksi. "Ja tämä herra", jatkoi majuri, "lienee -Ballantraen master." - -"Sitä nimeä en ole koskaan omistanut", sanoi mr. Henry, "minä olen -Henry Durrie, palvelijanne." - -Sitten kääntyi majuri rouvan puoleen ja kumarsi, hattu sydämellä, mitä -imartelevimman näköisenä. "En voi erehtyä noin ihanavartaloisen naisen -suhteen", sanoi hän. "Minä seison ihastuttavan miss Alisonin edessä, -josta olen kuullut paljon puhuttavan?" - -Taaskin vaihtoivat mies ja vaimo silmäyksiä. - -"Minä olen mrs. Henry Durie", hän sanoi, "mutta ennen naimisiinmenoa -oli nimeni Alison Graham." - -Nyt ei parooni kestänyt kauempaa. "Minä olen vanha mies, majuri Burke", -sanoi hän, "ja heikko mies. Teette hyvän työn, jos käytte rivakasti -asiaan. Tuotteko minulle uutisia --" hän epäröi; sitten hän sai sanan -sanotuksi aivan erilaisin sävyin -- "pojaltani?" - -"Hyvä herra parooni, minä olen teille avomielinen kuin sotamies", sanoi -majuri. "Kyllä, minä tuon." - -Parooni heilautti kättään, aivan kuin merkiksi, mutta mahdotonta -oli arvata merkitsikö se, että majurin piti antaa hänelle -rauhoittumisaikaa, vai oliko se kehoitus jatkamiseen. Vihdoin hän sai -änkytetyksi: "Hyviäkö uutisia?" - -"No parhaitapa tietenkin, mitä auringon alla sopii toivoa", huusi -majuri. "Sillä minun hyvä veljeni ja ihailtu toverini on tällä hetkellä -hienossa Pariisissa, ja jos oikein tunnen hänen tapojansa, asettaa hän -parhaillaan tuolia päivällispöydän ääreen. -- Jumal'avita, luulenpa -rouvan voivan pahoin." - -Rouva oli todella kalpea ja nojasi ikkunanpieleen. Mutta kun mr. Henry -liikahti rientääkseen hänen luoksensa, suoristi hän väristen ruumiinsa. -"Ei minua mikään vaivaa", mutisi hän kalpein huulin. - -Mr. Henry pysähtyi ja viha vääristi hänen kasvojansa. Kohta hän kääntyi -majurin puoleen. "Älkää hämmästykö sanojenne vaikutusta", sanoi hän. -"Se on aivan luonnollista; me olemme kaikki kolme kasvaneet kuin -sisarukset." - -Rouva loi mieheensä katseen, jossa oli helpotusta, jopa -kiitollisuuttakin. Luullakseni saivat nämä sanat ensinnä hänet -leppeämmin katselemaan mr. Henryä. - -"Teidän täytyy koettaa antaa minulle anteeksi, mr. Durie; minä olen -irlantilainen villi ja pysyn sellaisena", sanoi majuri. "Ansaitsisin -kyllä tulla ammutuksi, kun en osannut hienommin esittää asiaani -rouvasihmiselle. Mutta tässä ovat masterin omat kirjeet kullekin -perheen jäsenelle, ja jos minä oikein tunnen ystäväni nerokkaan mielen, -niin luulen hänen kertovan historiansa sulavammin." - -Samalla hän veti esiin kolme kirjettä, järjesti ne osoitteitten mukaan, -ojensi ensimmäisen paroonille, joka innokkaasti sieppasi sen, ja meni -mrs. Henryn luo toinen kädessään. - -Mutta rouva ojensi torjuen kätensä. "Antakaa se miehelleni", sanoi hän -tukahutetuin äänin. - -Majuri oli nopsa ymmärrykseltään, mutta tässä hän hetkeksi hämmästyi. -"Tietysti!" sanoi hän, "minä olen oikea pöhkö! Tietysti!" Mutta yhä hän -seisoi kirje kädessään. - -Vihdoin ojensi mr. Henry kätensä, eikä siinä enää auttanut muu kuin -antaminen. Mr. Henry otti kirjeet (sekä rouvan että omansa) ja tuijotti -koteloihin rypistetyin otsin, aivan kuin jotain miettien. Koko -keskustelun aikana hän oli hämmästyttänyt minua mallikelpoisella -käytöksellään, mutta nyt hän voitti itsensä. - -"Salli minun tulla kanssasi huoneeseesi", sanoi hän vaimolleen. "Tämä -on tullut liian äkkiarvaamatta, ja joka tapauksessa kai tahdot -mieluimmin lukea kirjeesi yksinäisyydessä." - -Taasen katsoi rouva häntä samoin kummastelevin ilmein, mutta hän ei -antanut ajatteluaikaa, vaan meni suoraan rouvan luo. - -"Se on parasta, usko pois", sanoi hän, "ja majuri Burke on kyllin -huomaavainen ja älykäs antaakseen sen anteeksi." Samalla hän tarttui -rouvaa käteen ja vei hänet salista. - -Mrs. Henry ei tullut sinä iltana takaisin, ja kun mr. Henry (kuten -paljon myöhemmin sain tietää) seuraavana aamuna meni häntä katsomaan, -antoi hän kirjeen takaisin vieläkin avaamattomana. - -"Koetahan nyt toki se lukea!" oli mr. Henry huudahtanut. - -"Älä vaadi sitä minulta", oli rouva vastannut. - -Näillä sanoillaan he mielestäni suureksi osaksi hävittivät sen hyvän -vaikutuksen, jonka heidän edellinen esiintymisensä oli tehnyt. Mutta -kirjettä ei luettu; se joutui minun käsiini ja minä poltin sen. - -Päästäkseni oikein selville masterin seikkailuista Cullodenin tappelun -jälkeen kirjoitin minä joku aika sitten majuri Burkelle, nykyiselle -Pyhän Ludvigin ritarikunnan jäsenelle, pyytäen häneltä jonkinlaisia -kirjallisia tiedonantoja, koska tuskin voin luottaa muistiini niin -pitkän ajan kuluttua. Totta puhuen pani hänen vastauksensa minut -pulaan; hän näet lähetti minulle koko elämäkertansa, joka ainoastaan -muutamin paikoin koskettelee masteria, mutta joka on paljon laajempi -kuin koko minun kertomukseni, eikä mielestäni ole läheskään aina -mielenylennykseksi tarkoitettu. Kirjeessään, joka on päivätty -Ettenheimissa, hän pyytää minua käytettyäni mieleni mukaan hänen -muistiinpanojaan, etsimään kustantajan niille kokonaisuudessaan. Näin -ollen luulen parhaiten sopivan omiin tarkoituksiini ja täyttäväni hänen -toiveitansa kun painatan muutamia osia lyhentämättöminä. Siten saa -lukija perinpohjaisen ja toivottavasti hyvin luotettavan kertomuksen -eräistä tärkeistä yksityisseikoista, ja jos joku kustantaja viehättyisi -herra ritarin kertomatapaan, niin hän tietää, mistä pyytää lisää, sitä -kun löytyy yllinkyllin. Liitän tähän ensimmäisen katkelman korvaamaan -sitä, minkä ritari kertoi meille päivällisen jälkeen Durrisdeerin -hallissa; mutta ajateltavissa on, ettei hän paroonille esittänyt -karkeata todellisuutta, vaan suuresti somistellun toisinnon. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Masterin vaellukset. - -(Ritari de Burken muistelmista.) - - -... Lienee melkein turhaa huomauttaa, että lähdin Ruthvenista paljon -tyytyväisempänä kuin olin sinne tullut. Mutta miten olikaan, eksyinkö -tieltä tuossa autiossa seudussa, vai toveriniko eksyivät minusta, joka -tapauksessa huomasin olevani aivan yksin. Asema oli kovin epämukava; -minä en ollenkaan tuntenut tuota kammottavaa maata enkä sen villiä -kansaa, ja viimeisten tapausten vuoksi, prinssin luopuessa -sodankäynnistä, olimme me irlantilaiset joutuneet pahempaan huutoon -kuin koskaan ennen. Juuri hautoessani niitä vähäisiä pelastuksen -toiveita, jotka minulla saattoi olla, näin minä kukkulalla toisen -ratsumiehen, jota ensin luulin aaveeksi, sillä sotajoukossa oli -yleiseen kerrottu hänen kaatuneen ensi rivissä Cullodenin luona. Se oli -Ballantraen master, lordi Durrisdeerin poika, nuori aatelismies, -harvinaisen urhea ja lahjakas, jonka luonto oli varustanut yhtä hyvin -hovin saleja kuin taistelukenttää kaunistamaan. Kohtauksemme oli meille -molemmille sitäkin tervetulleempi, kun hän oli yksi niistä harvoista -skotlantilaisista, jotka olivat esiintyneet huomaavaisesti meitä -irlantilaisia kohtaan, ja koska hän nyt voi olla minulle suureksi -avuksi auttamalla minua pakoon. Mutta erityisen ystävyytemme perustana -oli seikka, joka romanttisuudessaan vetää vertoja jollekin -Arthur-kuninkaasta kerrotulle tarinalle. - -Se tapahtui pakomme toisena päivänä. Yön me olimme nukkuneet sateessa -eräällä vuoren rinteellä. Samaa matkaa kanssamme kulki eräs Appinin -mies, Alan Black Stewart (tai joku sentapainen [Eiköpä tämä liene Alan -_Breck_ Stewart, josta sittemmin kansan suussa tuli Appinin murhamies? -Ritarimme on usein kovin huono muistamaan nimiä. Mackellarin muist.], -minä tapasin hänet jälkeenpäin Ranskassa), joka katseli karsaasti -toveriani. He vaihtoivat varsin epäkohteliaita lauseita ja Stewart -vaati masteria astumaan alas ja ratkaisemaan asian. - -"Ei, herra Stewart", vastasi master, "asian näin ollen minä mieluummin -ratsastan kilpaa kanssanne", ja samassa hän kannusti hevostaan. - -Stewart pyrki perässämme, lapsellisesti kyllä, yli peninkulman. Minä en -voinut pidättää nauruani, kun vihdoin käännyin katsomaan ja näin hänen -pysähtyneen jollekin mäelle kädet kupeissa, halkeamaisillaan -hengästymisestä. - -"Mutta sittenkään", täytyi minun sanoa toverilleni, "en tahtoisi -koskaan sallia miehen laukata jäljessäni niin kunnianarvoisessa -tarkoituksessa, saamatta toivettaan täytetyksi. Tuo oli hyvää pilaa, -mutta haiskahtaa hiukan pelkuruudelta." - -Hän rypisti otsaansa minulle. "Minulla on kyllä tekemistä", sanoi hän, -"kun otan vaivoikseni vihatuimman miehen Skotlannissa; puhukoon se -rohkeuteni puolesta." - -"Minäpä voin, jumal'auta, näyttää teille yhden vielä vihatumman", -sanoin minä. "Ja jollette seuraani hyväksy, niin 'ottakaa vaivoiksenne' -joku muu." - -"Majuri Burke", sanoi hän, "välttäkäämme kinaa. Siinä tarkoituksessa -minä ilmoitan teille, että olen yhtä herkkätuntoinen kuin kuka muu -tahansa." - -"En minä enempää siedä kuin tekään", vastasin. "Sen sanon suoraan." - -"Tällä tavalla", sanoi hän, "ei asia voi jatkua. Minä ehdotan, että -paikalla teemme jommankumman: joko sieppaamme puukkomme ja päätämme -asian tai teemme lujan liiton auttaa toisiamme kaikessa." - -"Kuten veljekset?" virkoin minä. - -"Niin tyhmästi en sanonut", vastasi hän. "Minulla itselläni on veli, -enkä minä laske häntä minkään arvoiseksi. Mutta jos puskemme yhteen -olkapäät tällä pakoretkellä, niin uskalletaan olla oma itsemme, kuin -oltaisiin villejä, ja vannokaamme kumpainenkin, ettei vihastuta eikä -hyljätä toisiamme. Minä olen sangen paha mies pohjaltani, ja minusta -tuntuu väsyttävältä aina näyttää hyveikkäältä." - -"Minä olen yhtä paha kuin tekin", vastasin minä. - -"Ei Francis Burkessa mitään maitoparran vehkeitä ole. Mutta mitä -tehdään? Tapellaanko vai ollaanko ystäviä?" - -"Niin", vastasi hän, "mitä tuo olisi. Mutta mielestäni on parasta -ratkaista se rahan heitolla." - -Ehdotus oli liian ritarillinen ollakseen minua miellyttämättä, ja niin -ihmeelliseltä kuin se voikin näyttää, kun on kysymys kahdesta -jalosukuisesta herrasta, heitimme me puoli kruunua ilmaan (kuten pari -entisajan ritaria), nähdäksemme pitikö meidän pistää toisemme -kuoliaiksi vai tehdä särkymätön ystävyysliitto. Romantisempaa tapausta -tuskin lienee sattunut, ja tämä on yksi niistä muistiinpanojeni -kohdista, jotka osoittavat että Homeroksen ja runoilijain kertomukset -ovat tosia vielä meidän päivinämme -- ainakin kun on puhe jaloista, -hienoista miehistä. Päätökseksi tuli, että meidän oli tehtävä rauha, ja -me löimme kättä sovinnon merkiksi. Nyt selitti toverini, mikä tarkoitus -oli Stewartin jättämisellä, ja täytyy tunnustaa, että hänen poliittinen -älynsä sai siitä kunniaa. Huhu Ballantraen kuolemasta oli hänelle -suureksi avuksi, joten se, että Stewart oli hänet tuntenut, oli -vaarallista. Sentähden oli hän sopivimmalla tavalla pitänyt huolta -siitä, että Stewart oli asiasta hiiskumatta. "Alan Black, näes", sanoi -hän, "on niin turhamainen, että jättää kertomatta sellaisen jutun -itsestänsä." - -Iltapuolella tulimme sen lahdelman rannoille, joka oli matkamme määrä; -alus oli sinne juuri ankkuroitunut. Se oli _Sainte-Marie-des-Anges_ -Havre de Grace'ista. Tilattuamme merkeillä veneen kysyi master tunsinko -kapteenia. Kerroin, että hän oli maanmiehiäni, aivan virheetön kunnon -mies, mutta jossain määrin pelokas. - -"Sama se", sanoi hän. "Totuuden hän sittenkin saa tietää." - -Totuutta tappelustako hän tarkoitti? kysyin minä. Siliä jos kapteeni -saisi vähänkin vihiä sotajoukon hajaantumisesta, niin hän varmaankin -heti nostaisi ankkurin. - -"Entäs sitten!" hän vastasi, "eihän nyt kuitenkaan enää auta tapella." - -"Hyvä mies", sanoin minä, "ei nyt ole puhe tappelemisesta. Mutta onhan -meidän ajateltava ystäviämme. He tulevat aivan kintereillämme; prinssi -itse on ehkä mukana, ja jos laiva on lähtenyt, voi suuri joukko -kallisarvoisia henkiä joutua vaaraan." - -"On kapteenilla ja miehistölläkin henki, jos _siitä_ puhutaan", sanoi -Ballantrae. - -Se oli pelkkää viisastelua, selitin minä, enkä halunnut kapteenille -mitään sanottavan. Niinpä sain Ballantraelta sen viisaan vastauksen, -jonka vuoksi olen koko keskustelun sellaisenaan kertonut (ja samalla -siksi, että minua on moitittu tästä _Sainte-Marie-des-Anges'in_ -jutusta). - -"Muista sopimustamme, Frank", sanoi hän. "Minulla ei ole valtaa -vastustella, jos sinä pidät suusi kiinni, mihin sinua kehoitankin, -mutta saman sopimuksen mukaan et sinä voi moittia, vaikka minä puhun -suuni puhtaaksi." - -En voinut olla tälle nauramatta, vaikka vieläkin varoitin häntä -seurauksista. - -"Minun puolestani saa seurata tuhannen pirua", sanoi tuo häikäilemätön -heittiö. "Minulla on tapana aina tehdä se, mikä minua miellyttää." - -Kuten tiedetään, kävi ennustukseni toteen. Kohta kun kapteeni oli -kuullut asian oikean laidan, hän nosti ankkurin ja suuntasi merelle; -ennen auringon nousua olimme jo Great Minchissä. - -Laiva oli vanha, ja laivuri, joskin mitä rehellisin (ja lisäksi -irlantilainen), kovin kelvoton. Tuuli puhalsi puuskittain ja meri kävi -ankarasti. Koko pitkänä päivänä ei meillä juuri ollut ruokahalua. -Menimme aikaisin ja jokseenkin alakuloisina levolle. Yön aikaan kääntyi -tuuli (aivan kuin meille opetukseksi) koilliseen ja muuttui -rajumyrskyksi. Meidät herätti myrskyn kamala mylvinä ja merimiesten -juoksu kannella. Luulin varmasti viime hetkemme tulleen ja pelkoni -nousi yli rajain, kun Ballantrae vielä pilkkaili rukouksiani. -Sellaisena hetkenä esiintyy mies, jolla on jonkinlaista uskontoa, -oikeassa valossaan, ja meille selviää (mitä meille jo pieninä -ollessamme opetettiin), kuinka vähän sopii luottaa maallisiin ystäviin; -olisin arvoton tunnustamaan uskontoani, poika, jos jättäisin tämän -erityisesti huomauttamatta. Kolme päivää me makasimme pimeässä -kajuutassa, yksi ainoa korppu nakerreltavanamme. Neljäntenä myrsky -vaimeni, mutta laiva oli menettänyt mastonsa ja mainingit heittelivät -sitä ankarasti. Kapteeni ei aavistanutkaan, minne olimme ajautuneet; -hän oli aivan kelvoton ammattiinsa, osasi vain ylistää pyhää neitsyttä, -mikä kyllä itsessään on erinomainen asia, mutta tuskin riittää laivan -ohjaamiseen. Ainoa toivomme oli, että jokin muu alus ottaisi meidät. -Jos se sattuisi olemaan englantilainen, ei onni olisi erittäin suopea -minulle ja masterille. - -Viidennen ja kuudennen päivän me ajelehdimme avuttomina. Seitsemäntenä -saimme hiukan purjeita asetetuksi, mutta laiva oli täysissä -tamineissaankin huono purjehtija, niin että emme juuri voineet muuta -kuin purjehtia peräntakaista. Koko ajan me olimme ajautuneet lounaiseen -päin ja myrskyn kestäessä kaiketi hyvääkin vauhtia. Yhdeksäs aamu oli -kylmä ja pimeä; meri aaltoili ankarasti ja kaikki merkit ennustivat -pahaa säätä. Kovin iloisina me sen vuoksi näimme taivaanrannalla pienen -aluksen, joka suuntasi suoraan _Sainte-Marie'ta_ kohti. Mutta ilomme ei -kestänyt kauan, sillä kohta kun se oli luonamme ja sai venheen vesille, -hyppäsi sieltä esiin useita kammottavan näköisiä miehiä. Ne lauloivat -ja melusivat meihin päin soutaessaan, ja hyökkäsivät kannelle -paljastetut väkipuukot kourissaan ja kovasti kiroillen. Heidän -johtajansa oli inhottava kummitus, kasvut mustatut ja leukaparta -palmikolla. Hän oli kuuluisa merirosvo, nimeltä Teach. Hän polki -jalkaansa, ja mylvi hurjasti, että hänen nimensä oli Saatana ja laivaa -kutsuttiin Helvetiksi. - -Hän käyttäytyi kuin lapsi, joka kiduttaa eläimiä tai kuten puolihullu -ihminen. Minua hän kovasti pelotti. Kuiskasin Ballantraelle rientäväni -tarjoutumaan merirosvolaivan palvelukseen, ja toivoin vain hartaasti, -että miehiä tarvittaisiin; hän hyväksyi tuumani nyökäyttämällä -päätänsä. - -"Jumal'avita", sanoin minä kapteeni Teachille, "jos te olette Saatana, -niin tässä on perkele palvelukseenne." - -Tällaisesta puheesta hän piti, ja (päästäkseni nopeasti näiden kamalain -asiain ohi) Ballantrae, minä ja kaksi muuta otettiin rekryyteiksi, kun -taas laivuri ja jäljelläolevat heitettiin mereen tavalla, jota sanotaan -lankkua pitkin laputtamiseksi. Näin ensi kerran, miten siinä -menetellään, ja tulin katsellessani aivan kipeäksi. Kapteeni Teach tai -joku hänen väestään (olin liiaksi suunniltani mitään tarkemmin -älytäkseni) huomauttivat pahaaennustavasti jotain minun kalpeasta -kuonostani. Minulla oli kylliksi voimia hiukan hypähdellä ja karjua -muutama siivoton sana, mikä minut sillä kerralla pelasti; mutta sääreni -vapisivat kuin rääsyt, kun minun piti astua ruuheen noiden konnien -kera. Heidän synnyttämänsä kauhu ja hirveitten aaltojen pelko sai minut -sellaiseen jähmetystilaan, että vain vaivoin pidin irlantilaiskieltäni -käynnissä ja sain pari sukkeluutta suustani, kun meidät kiskaistiin -kannelle. Jumalan johdatuksesta oli merirosvolaivassa viulu; siihen -minä kävin käsiksi ja onnistuinkin aika hyvin soittajana. "Vinkuvaksi -Villeksi" he minut ristivät, ja minä välitin vähän moisesta arvonimestä -niin kauan kuin nahkani oli ehjä. - -Minun on mahdoton kertoa millainen helvetti tuo alus oli; sanon vain, -että sitä johti mielipuoli ja että sitä olisi voinut sanoa uivaksi -hullujenhuoneeksi. Miehistö joi, mylvi, hoilasi, riiteli ja hyppi; ei -milloinkaan ollut hetkeä, jona kaikki olisivat olleet selvällä päällä, -ja oli päiviä, jolloin äkkinäinen tuulen puuska olisi voinut painaa -meidät meren pohjaan tai joku sotalaiva yllättää meidät, ilman että -voimme tehdä vähintäkään vastarintaa. Pari kertaa näimme purjelaivan, -ja jos olimme riittävän selviä, niin hyökkäsimme, Herra armahtakoon, -sen kimppuun, mutta jos olimme liian juopuneita, pääsi se livahtamaan -tiehensä, ja minä kiitin sisimmässä sydämessäni kaikkia pyhimyksiä. -Teach hallitsi -- jos muuten voi puhua hallitsemisesta siellä, missä ei -ole minkäänlaista järjestystä -- synnyttämänsä pelon avulla, ja minä -huomasin, että hän oli kovin itserakas asemansa vuoksi. Minä olen -tuntenut Ranskan päärejä -- vieläpä ylämaan päällikköjäkin --, joiden -itsetyytyväisyys ei ollut niin päivänselvästi näkyvissä, seikka, joka -asettaa kunniaa ja kunnianosoituksia tavoittelevan työn omituiseen -valoon. Yleensä ymmärtää sitä paremmin, mitä kauemmin elää, -Aristoteleen ja muiden filosofien viisautta, ja miten innokkaasti minä -lienenkin koko elämäni ajan luvallisin keinoin pyrkinyt eteenpäin, voin -siitä huolimatta nyt, kilvoitukseni päättyessä, laskea käden sydämelle -ja väittää, ettei mitään -- eipä edes henkeään -- kannata voittaa tai -puolustaa, jos arvokkuutemme siitä vähimmässäkään määrässä kärsii. - -Kului pitkä aika, ennenkuin sain puhutella Ballantraeta kahdenkesken, -mutta vihdoin eräänä yönä me ryömimme kokkapuulle, toisten riemuitessa -mukavammin, ja valitimme hätäämme toisillemme. - -"Meitä ei voi pelastaa muu kuin pyhimykset", sanoin minä. - -"Minulla taas on aivan toisenlainen käsitys", vastasi Ballantrae, "minä -aion vapautua. Teach on mitä kurjin raukka; meillä ei ole mitään hyötyä -hänen johdostaan ja voimme milloin hyvänsä joutua vangeiksi. -Sitäpaitsi", hän lisäsi, "ei minulla ole minkäänlaista halua olla -merirottana ilmaiseksi, eikä liioin kiikkua mastossa, jos vain voin sen -välttää." Sitten hän kertoi minulle suunnitelmastaan, johon sisältyi -aluksen aseman parantaminen kurinpidon kautta. Siten olisimme -ensinnäkin paremmassa turvassa ja voisimme toivoa pikemmin pääsevämme -vapaiksi, kun saalista olisi saatu kylliksi ja joukko hajaantuisi. - -Minä tunnustin hänelle rehellisesti, että hermoni olivat tässä -kamalassa seurapiirissä niin rasittuneet, että tuskin voin luvata -hänelle mitään apua. - -"Minua ei erittäin helposti peloteta", sanoi hän, "eikä nutistetakaan." - -Muutamia päiviä myöhemmin tapahtui jotain, mikä oli vähiltä saattaa -meidät hirteen ja luo erittäin kummallisen kuvan oloistamme ja -esiintymisestämme. Olimme kaikki hyvästi päissämme, ja kun eräs -hullujenhuoneen jäsenistä keksi purjelaivan, käski Teach lähteä sitä -ajamaan, ollenkaan varustautumatta. Aloimme ottaa esiin aseitamme ja -laskea leikkiä odottavista kauhuista. Huomasin Ballantraen seisovan -keulapuolella ja tirkistävän käden alitse; itse seurasin uskollisesti -alkamaani politiikkaa, ottaen innokkaasti osaa ryövärien hommiin ja -kestiten heitä irlantilaisilla sukkeluuksillani. - -"Lippu ylös", huusi Teach. "Näyttäkää niille 'Jolly Roger'." - -Tämä oli juoppohullun kerskailua aseman ollessa sellainen, mutta minä -en katsonut olevani pätevä väittämään vastaan, ja nostin sen vuoksi -omin käsin mustan lipun. - -Ballantrae astuu heti luo hymyilevin kasvoin. "Teitä ehkä huvittaa -kuulla, te juopot koirat", sanoo! hän, "että te ajatte takaa -sotalaivaa." - -Teach mylvi hänen valehtelevan, mutta juoksi samassa -rintavarustukselle, kaikki muut jäljessä. En ole koskaan nähnyt niin -monen juopuneen yht'äkkiä selviävän. Risteilijä oli kääntynyt, kun me -röyhkeästi nostimme lipun; nyt se lähti purjehtimaan uutta suuntaa. -Tuuli puhalsi sen lippuun, niin että voi sen selvästi nähdä, ja meidän -vielä katsellessamme ilmaantui savupilvi, sitten pamahti, ja kuula -putosi veteen vähän matkaa meistä. Jotkut juoksivat nuoriin ja saivat -uskomattoman nopeasti _Saaran_ käännetyksi. Eräs heistä juoksi kumoon -kannella seisovan avoimen rommitynnörin, joka yht'äkkiä vierähti -mereen. Minä puolestani riensin tempaamaan alas "Jolly Rogerin", heitin -sen mereen ja tunsin halua hypätä jälkeen; niin onnettomaksi tunsin -itseni tuona vaaran hetkenä. Kapteeni itse kävi kalpeaksi kuin kuolema -ja hävisi hyttiinsä. Vain pari kertaa hän tuli sinä iltapuolena -kannelle, tuijotti kauan risteilijää, joka näkyi taivaanrannalla ja -meni jälleen sanaa sanomatta alas kajuuttaansa. Hän jätti meidät -kerrassaan pulaan, ja ellei meillä olisi ollut eräs varsin taitava -purjehtija laivallamme ja tuuli koko päivää pysynyt laimeana, olisimme -varmasti joutuneet raakapuun nokkaan kiikkumaan. - -Luultavasti Teach tunsi itsensä nöyryytetyksi ja pelkäsi arvonsa -laivalla kärsivän, mutta se tapa, jolla hän koetti voittaa häviön -takaisin, oli kovin kuvaava. Varhain seuraavana aamuna me saatoimme -huomata hänen polttavan rikkiä kajuutassaan ja huutavan: "helvetti! -helvetti!", jonka merkityksen miehistö hyvin tiesi ja oli sen johdosta -kovin peloissaan. Heti sen jälkeen hän tuli kannelle, aivan naurettavan -hassun näköisenä; naama mustana, tukka kähäränä ja vyö täynnä -pistooleja; hän pureksi lasinpalasia, niin että veri virtasi pitkin -leukaa ja heilutti tikaria. En tiedä oliko hän oppinut nämä temput -alkuasukkailta Amerikassa, mistä hän oli kotoisin, mutta hänen tapansa -oli sellainen aina, kun hän valmistautui konnantyöhön. Ensiksi joutui -hänen tielleen se, joka oli rommin mereen vierittänyt edellisenä -päivänä; hän sai tikarin sydämeensä. Teach kiljui ja nimitti häntä -kirotuksi kapinoitsijaksi, sitten hän tanssi ruumiin ympärillä, kirosi, -raivosi ja kirkui, että uskaltakaapa vain käydä päin. Se oli mitä -kehnointa näyttelemistä ja lisäksi vaarallista, sillä tuo kerskuri -nähtävästi koetti kiihoittaa itseään uuteen murhaan. - -Yht'äkkiä astui esiin Ballantrae. "Lopeta tuo kujeilusi", sanoi hän. -"Luuletko sinä meitä irvistyksillä peloittavasi? Me emme sinua paljon -nähneet eilen, kun sinua olisi tarvittu, ja hyvin me selvisimme -ilmankin sinua, tiedä se." Miesten kesken syntyi hälinää ja mutinaa, -varmaankin yhtä paljon ilon kuin pelon synnyttämää. Teach kiljahti -hurjasti ja heilutti tikariaan, taito, johon hän, kuten monet -merimiehet, oli hyvin harjaantunut. - -"Lyö tikari hänen kädestään!" sanoi Ballantrae niin äkkiä ja terävästi, -että käsivarteni totteli häntä, ennenkuin ajatukseni oli asiaa -ymmärtänyt. - -Teach oli aivan kuin halvattu, eikä tullut ajatelleeksi pistoolejaan. - -"Mene alas kajuuttaasi", huusi Ballantrae, "ja tule takaisin, kun olet -selvällä päällä. Luuletko meidän aikovan antaa hirttää itsemme sinun -tähtesi, sinä nokinen, puolihullu, juoppo, eläimellinen teurastaja! -Alas!" Hän polki niin käskevästi ja äkkiä jalkaa Teachille, että tämä -koreasti kääntyi hyttiinsä. - -"Ja nyt, toverit", sanoi Ballantrae, "joku sana teille. En tiedä -harjoitatteko tätä jaloa ammattia huvin vuoksi, mutta minä en sitä tee. -Minä tahdon ansaita rahoja ja mennä sitten maihin niitä käyttämään. Ja -yhden asian minä olen päättänyt: minä en aio antaa hirttää itseäni, jos -voin sen välttää. Nyt te saatte auttaa minua, minä olen vain -aloittelija! Eikö ole mitään keinoa saada asioihin jotain järjestystä -ja järkeä?" - -Joku miehistä alkoi puhua. Hän sanoi, että heillä sääntöjen mukaan piti -olla majoitusmestari. Tuskin oli sana sanottu, ennenkuin kaikki olivat -samaa mieltä. Asia hyväksyttiin ilman äänestystä. Ballantraesta tuli -majoitusmestari; rommi annettiin hänen haltuunsa; laadittiin lakeja -niitten malliin, joita eräs Roberts-niminen merirosvo oli seurannut, ja -lopuksi ehdotettiin, että tehtäisiin selvä Teachista. Mutta Ballantrae -pelkäsi toimeliaampaa kapteenia, josta voisi koitua hänen -vastustajansa, ja hän sen vuoksi innokkaasti kehoitti tuumasta -luopumaan. Teach, sanoi hän, oli kyllä hyvä hyökkäämään laivoihin ja -pelottamaan tyhmyreitä mustalla naamallaan ja sadatuksillaan; siihen -kai ei voitu saada parempaa miestä. Sitäpaitsi, kun hän nyt oli -melkeinpä viralta pantu ja arvonsa menettänyt, niin voimme vähentää -hänen saalisosaansa. Tämä ratkaisi asian; Teachin osa määrättiin -naurettavan vähäiseksi, niin että se oli minun osuuttani pienempi, Ja -jäljellä oli nyt vain kaksi kysymystä: halusiko hän suostua uuteen -järjestykseen, ja kuka menisi siitä hänelle ilmoittamaan. - -"Siitä teidän ei tarvitse huolehtia", sanoi Ballantrae. "Sen minä kyllä -otan tehtäväkseni." Samassa meni hän käytävään ja astui yksinään alas -pedon hyttiin. - -"Siinä on meillä oikea mies", huusi joku joukosta. "Eläköön uusi -majoitusmestarimme!" Huudettiin kolmasti, niin että kaikui, ja minä en -ainakaan säästänyt kurkkuani. Olen varma siitä, että riemu vaikutti -kapteeni Teachiin alhaalla hytissä; olemmehan äskettäin nähneet, miten -kadulla huutaminen voi saada lainlaatijainkin mielet pois tasapainosta. - -Mitä alhaalla tapahtui, emme koskaan saaneet tarkemmin tietää, vaikka -tärkeimpiä seikkoja myöhemmin tuli ilmi, mutta ihmeisiimme ja iloisiksi -me tulimme kaikki, kun Ballantrae tuli kannelle Teach vierellään ja -ilmoitti tämän täydellisesti suostuvani asiaan. - -Seuraavat kaksi-viisitoista kuukautta sivuutan nopeasti; me ristelimme -edelleen pohjoisella Atlantilla, otimme ruuan ja juoman ryöstämistämme -laivoista, ja saimme asiat yleensä luistamaan hyvin. Minä voin olla -varma siitä, ettei kellään ole halua lukea merirosvon muistelmia, -olkoonpa, että on rosvona niinkin vastenmielisesti kuin minä. Asiat -menivät nyt aivan toisin, kuten olimme toivoneetkin, ja Ballantrae jäi -minun suureksi ihmeekseni johtoon siitä päivästä ruveten, jolloin hän -siihen oli ryhtynyt. Voisi olla houkuttelevaa otaksua, että -jalosukuinen mies aina on etusijalla, ryövärienkin seassa; mutta minun -sukuni on joka puolelta yhtä hyvä kuin jonkun skotlantilaisen paroonin, -enkä minä kumminkaan häpee myöntää, että minä pysyin "Vinkuvana -Villenä", enkä ollut juuri miehistön hovinarria korkeammassa asemassa. -Totta puhuen eivät olosuhteet olleet omiansa minun kykyjeni ilmi -pääsemiselle. Terveyteni kärsi monesta syystä; minä en koskaan -koteutunut laivan kannelle yhtä hyvin kuin ratsun selkään, ja minun -täytyy totta puhuen tunnustaa, että alinomaa pelkäsin merta, johon -pelkoon sekaantui vielä kumppanieni synnyttämä kauhu. Minun ei tarvitse -kertoa rohkeudestani; olen kunnostautunut useilla tappelutanterilla -kuuluisien päällikköjen johdossa ja viimeisen kunnianosoitukseni minä -voitin loistavan urhoollisella teolla, jonka moni silminnäkijä voi -todistaa. Mutta kun piti ryhtyä jonkin laivan valtaamiseen, silloin oli -majuri Francis Burken sydän kurkussa; tuo pieni pähkinänkuori, jossa me -hyökkäsimme, kammottava merenkäynti, korkeat laivankyljet, joita pitkin -oli nouseminen, ajatus siitä, kuinka monta vihamiestä voi olla piilossa -varuksiensa takana, pilvinen taivas, joka (näillä tienoin) useinkin -synkeänä ja uhaten seurasi yritystämme, ja tuulen vinkuna korvissani -- -kaikki tämä oli urhoollisuudelleni mahdotonta sulattaa. Lisäksi tuli, -että ne näyt, jotka voittoa seurasivat, eivät olleet minulle -mieluisammat kuin tappion toiveet, sillä minä olen aina ollut erittäin -herkkätunteinen. Pari kertaa tapasimme laivoista naisia, ja vaikka olen -ollut mukana kaupunkia ryöstettäissä ja hiljattain Ranskassa hirveissä -katumellakoissa, teki kuitenkin tuo surullinen ja vaarallinen -taistelupaikka merellä ja taistelevien vähäinen lukumäärä nämä -merirosvonäytelmät paljoa kamalammiksi. Tunnustan rehellisesti, etten -koskaan voinut ryhtyä asiaan olematta kolmen neljänneksen humalassa. -Toisten laita oli samoin; itse Teachkin epäröi mitään aloittaa, ellei -hän ollut täyttänyt itseään rommilla, ja Ballantraen tehtävän suurimpia -vaikeuksia oli jakaa meille paljon väkijuomia juuri niin kuin -tarvittiin. Senkin hän suoritti ihailtavalla tavalla ja oli yleensä -kunnollisin mies mitä olen nähnyt ja yksi niitä, joita luonto on -suosinut erityisillä lahjoilla. Hän ei koettanut hankkia suosiota kuten -minä alituiseen kujeilemalla pelko sydämessä, vaan oli useimmissa -tapauksissa jollakin tavoin arvokas ja luoksepääsemätön, niin että hän -näytti isältä lapsilaumassa tai koulumestarilta oppilaineen. Hänen -tehtäväänsä vaikeutti se, että miehistöön oli juurtunut mellakoimisen -halu; Ballantraen kurinpito, niin höllä kuin se olikin, rajoitti -kumminkin heidän yltiöpäisyyttään, ja mikä pahinta: kun he nyt pysyivät -selvinä, oli heillä aikaa ajatella. Sentähden oli muutamia, jotka -joutuivat katumaan kammottavia rikoksiaan, erittäinkin yksi, eräs hyvä -katolilainen, jonka kanssa me toisinaan pujahdimme salaa rukoilemaan, -varsinkin pahalla säällä, sumussa, sateessa ja sen sellaisessa, kun -meitä ei niin hyvin pidetty silmällä, ja minä olen varma, ettei pari -rikollista matkalla mestauspaikalle ole tehnyt sen tuskaisempaa ja -vilpittömämpää katumusta. Sitävastoin toiset, joilla ei ollut samaa -toivomisen syytä kuin meillä, antautuivat muunlaiseen ajanviettoon, -nimittäin laskemaan saalistaan. Päivät pitkät he siten saattoivat istua -laskemassa osuuksiaan ja hautomassa uusia voiton toiveita. Kuten -sanottu, me olimme onnistuneet varsin hyvin, mutta se huomautus minun -on tähän lisättävä, ettei missään yrityksessä (päättäen niistä, joissa -minä olen ollut osakkaana) voitto koskaan vastaa ihmisten alkuperäisiä -toiveita. Monta laivaa me kohtasimme ja monta valtasimmekin, mutta vain -harvoissa oli sanottavasti rahoja; niiden lasti oli enimmäkseen -käyttöön kelvotonta -- mitäpä me teimme muutamalla auralla tai jollakin -tupakkamäärällä? -- ja on kovin tuskallista ajatella, kuinka monen -laivamiehistön olemme antaneet laputtaa pitkin lankkua vain muutaman -korpun tai parin viina-ankkurin vuoksi. - -Laivamme oli kovin lahonnut, joten oli kiiruhdettava suojasatamaan, -joka sijaitsi soiden ympäröimällä joen suulla. Yleensä ajateltiin sen -jälkeen erota kukin hävittämään yksin osuuttansa, ja tämän vuoksi -kaikki himoitsivat hiukan lisää, joten asian lopullinen ratkaisu -siirtyi päivä päivältä. Lopullisen päätöksen sai aikaan vähäpätöinen -tapaturma, sellainen, jota voisi luulla jokapäiväiseksi meidän -asemassamme olevien henkilöjen kesken. Minun on kuitenkin liitettävä -tähän selitys. Valtaamistamme laivoista olimme ainoastaan yhdessä -- -ensimmäisessä, missä oli naisia -- kohdanneet todellista vastarintaa. -Tässä tilaisuudessa tapettiin miehistämme kaksi ja useita haavoittui, -joten me varmasti olisimme joutuneet tappiolle ilman urhoollista -Ballantraeta. Muuten oli puolustus kaikkialla (jos sellainen yleensä -tuli kysymykseen) niin kehnoa, että Euroopan vaivaisin sotajoukko olisi -sille nauranut. Vaarallisinta oli kiivetä pitkin laivan sivuja, mutta -saattoi tapahtua, että nuo merimiesraukat heittivät itse meille köyden, -niin mielellään he antautuivat palvelukseemme tahtomatta laputtaa -lankkua pitkin. Kun olimme aina päässeet niin helpolla, oli miehistömme -tullut kehnoksi tappelemaan, joten oli varsin ymmärrettävää, että Teach -voi vaikuttaa sen mieliin; todellisuudessa olikin tuon mielipuolen -läsnäolo meille todellinen vaara. - -Onnettomuus, jota tarkoitan, tapahtui seuraavalla tavalla: Olimme -eräänä päivänä huomanneet pienen täyspurjeisen aluksen aivan lähellämme -oikealla puolella. Se purjehti melkein yhtä nopeasti kuin me -- olen -lähempänä totuutta jos sanon: yhtä huonosti -- ja me panimme kuntoon -keulakanuunat ampuaksemme siltä poikki pari raakapuuta. Meri kävi -ankarasti; laiva keinui kovin, niin ettei ollut ihme, jos kanuunamme -laukaistiin neljästi lähellekään osumatta. Mutta meidän huomaamattamme -olivat takan ajetut ladanneet peräkanuunan, jota emme olleet voineet -sumussa huomata. He tähtäsivät paremmin kuin me. Ensimmäinen laukaus -sattui aluksemme keulaan ja iski kaksi kanuunamiestämme kuoliaiksi, -niin että veri roiskui kasvoillemme ja me kaikki ryntäsimme kannelta -alas makuusuojiimme. Ballantrae olisi jatkanut yritystä, eikä tuo -vastoinkäyminen olisi voinutkaan vaikuttaa todelliseen sotamieheen; -mutta hän älysi nopeasti miehistön mielenlaadun ja huomasi sen nyt -saaneen kyllänsä koko käsityöstä. Yht'äkkiä he olivat yhtämieltä siitä, -että takaa-ajo lopetettaisiin; siitä ei ollut mitään hyötyä; _Saara_ -oli niin laho, ettei se voinut purjehtia kilpaa pullonkaan kanssa; oli -sulaa hulluutta risteillä sillä kauemmin, ja näistä syistä laivan kokka -käännettiin ja suunnattiin jokea kohti. Oli ihmeellistä nähdä, miten -iloisiksi miehet tulivat, kuinka he polkivat jalkaa nauraen ja leikkiä -laskien, samalla kukin selvitellen, miten paljon osuus oli kasvanut -kanuunamiesten kuoltua. - -Yhdeksän päivää me purjehdimme jokea kohti -- niin heikko oli tuuli -- -mutta ennen kymmenennen aamun koittoa, keveän sumun kadotessa, olimme -perillä. Kun ilma hetkisen oli selkeä, ennenkuin sumu heti jälleen -laskeutui, näimme erään risteilijän aivan lähellä. Se oli kova isku -niin likellä piilopaikkaamme. Keskusteltiin innokkaasti, oliko se -nähnyt meidät, ja jos oli, oliko se tuntenut _Saaran_. Olimme olleet -hyvin varovaisia, hävittäneet valtaamiemme laivojen miehistöt, jottei -kukaan voisi todistaa meitä vastaan, mutta itse _Saaran_ ulkonäköä oli -vaikeampi pitää salassa, erittäinkin viime aikoina, sen lahottua, kun -olimme ahdistelleet useita aluksia saamatta niitä kiinni. Ei niin ollen -ollut muuta kuin todennäköistä, että rosvolaivamme oli moneen kertaan -julkisesti kuvailtu. Minä luulin tuon yllätyksen hajoittavan meidät -heti. Mutta tässä Ballantraen ihmeen nerokas järki jälleen hämmästytti -minua. Hän ja Teach, mikä oli kaikista hänen tempuistaan ihmeteltävin, -olivat vetäneet innokkaasti yhtä köyttä aina siitä asti, kun -Ballantraesta tuli majoitusmestari. Kysyin häneltä monasti, kuinka se -saattoi käydä päinsä, mutta sain vain kerran vastauksen. Silloin hän -sanoi Teachilla ja itsellään olevan sopimuksen, "joka kovasti -hämmästyttäisi miehistöä, jos se sen saisi kuulla, ja joka -hämmästyttäisi häntä itseäänkin jonkinverran siinä tapauksessa, ettei -sitä rikottu." - -Tässäkin tilaisuudessa hän ja Teach taas olivat yhtä mieltä, ja heidän -yhteistoimintansa tuloksena oli, että heti ankkurin laskettua koko -miehistö alkoi juoda sanoin selittämättömästi. Iltapäivällä oli laiva -täynnä juopuneita miehiä, jotka viskoivat mereen mitä käsiinsä saivat, -mylvivät kilpaa mitä erilaisimpia lauluja, joutuivat riitaan ja -käsikähmään ja jälleen sen unohdettuaan halailivat toisiaan. Ballantrae -oli kieltänyt minua mitään juomasta, kehotti vain näyttämään -humaltuneelta, niin totta kuin elämäni oli minulle rakas. En ole -koskaan viettänyt niin murheellista päivää; makasin enimmän ajan -tuijottaen yli soiden ja tiheikköjen, jotka silmäkannolta ympäröivät -pikku lahdelmaamme. Hiukan ennen pimeän tuloa horjui Ballantrae -luokseni, oli kompastuvinaan ja kuiskasi ennenkuin nousi, että minun -piti kömpiä alas kajuuttaan ja olla nukkuvinani siellä arkun kannella, -sillä minua tarvittaisiin pian. Minä tein niin, menin alas kajuuttaan -ja heittäydyin ensimmäiselle tapaamalleni arkulle. Siinä makasi jo eräs -toinen mies, mutta tavasta millä hän liikahteli ja sysäsi minut -syrjään, minä päätin hänen olevan verrattain vähän päissään. Kun olin -löytänyt toisen sijan, tuntui hän kuitenkin nukkuvan edelleen. Aavistin -tulossa olevan jonkun julman teon, ja sydämeni jyski ankarasti. Heti -jäljessäni tuli Ballantrae alas, sytytti lampun, katsahti ympärilleen -ja nyökkäsi, ikäänkuin olisi havainnut kaiken olevan järjestyksessä. -Sitten hän lähti sanaa sanomatta kannelle. Tirkistin varovasti -ympärilleni ja näin että meitä oli makaamassa tai makaavinaan kolme: -minä itse, Dutton ja Grady, molemmat rohkeita miehiä. Kannella olivat -muut nyt niin hurjasti humaltuneet, että elämä meni kaiken ihmisyyden -rajain ulkopuolelle; ei mikään kielen sana voi kuvailla heidän -aikaansaamaansa meteliä. Olen iässäni usein kuullut juopuneitten -mellastelua, monasti _Saarankin_ kannella, mutta en koskaan mitään, -mitä likimainkaan voisi verrata tähän. Siksipä pian juolahti mieleeni, -että viinalle oli mahdettu tehdä temppuja. Kesti kauan, ennenkuin -kaikki kiljunta ja ulvonta hukkui aivan kuin valittavaan ähkinään ja -vihdoin kokonaan häipyi. Minusta tuntui vielä kestävän pitkän ajan, -ennenkun Ballantrae palasi, tällä kertaa Teachin seurassa. Kapteeni -kirosi nähdessään meidän kolmen makaavan arkuilla. - -"Pyh", sanoi Ballantrae, "voisi laukaista pistoolin heidän korvansa -juuressa, eivätkä he heräisi. Tiedäthän, mitä he ovat vetäneet -nahkaansa." - -Kajuutan lattiassa oli luukku, jonka alla arvokkain saalis oli -piilossa, kunnes se jaettaisiin. Kansi oli suljettu renkaalla ja -kolmella munalukolla. Avaimet olivat varmuuden vuoksi jaetut; yksi oli -Teachilla, toinen Ballantraella ja kolmas Hammond-nimisellä -miehellämme. Mutta nyt minä hämmästyksekseni näin niitten kokoontuneen -yhteen käteen, ja vielä enemmän minä ällistyin nähdessäni Ballantraen -ja Teachin nostavan luukusta myttyjä, neljä kaikkiaan, sievästi -käärittyjä, kantohihnoineen. - -"Lähdetään", sanoi Teach. - -"Odotahan vähäsen", sanoi Ballantrae. "Minä olen saanut tietooni, että -on paitsi sinua eräs toinenkin, joka tuntee salapolun rämeiden läpi ja -se on varmaan lyhempi kuin sinun." - -Teach huusi, että siinä tapauksessa he olivat hukassa. - -"En minä sitä sentään tiedä", sanoi Ballantrae. "On nimittäin erinäisiä -muita seikkoja, joihin minun täytyy sinut tutustuttaa. Ensinnäkin ei -pistooleissasi ole ollenkaan kuulia; muistathan, että minä ne latasin -meitä molempia varten aamulla. Toiseksi: kun kerran löytyy muitakin, -jotka tuntevat tien, niin ymmärtänet helposti, etten halua lähteä -sellaisen mielipuolen mukana kuin sinä olet. Kolmanneksi: nämä herrat -(heidän ei enää tarvitse olla nukkuvinaan) kuuluvat minun puolueeseeni -ja tulevat sitomaan sinut ja köyttämään mastoon. Kun sitten miehesi -heräävät (jos he koskaan heräävät, nautittuaan minun heidän viinaansa -sekoittamiani lääkkeitä), niin he varmaan ovat ystävällisiä ja -irroittavat sinut, ja minä olen varma siitä, että sinun on helppo -selittää tämä avain-juttu." - -Teach ei sanonut sanaakaan, tuijotteli vain meihin kuin pelästynyt -lapsi, kun sidoimme hänen käsiään ja jalkojaan. - -"No, sinä tyhmeliini", kysyi Ballantrae, "ymmärrätkö nyt, miksi me -teimme neljä myttyä? Tuli sinullekin aikasi jotakin oppia." - -Ne olivat viimeiset sanat _Saaran_ kannella. Me neljä liu'uimme hiljaa -myttyinemme veneeseen ja sousimme pois laivalta, joka oli vaiti kuin -hauta; muutama juopunut vain joskus huokasi. Sumua oli pari jalkaa -veden pinnan yläpuolella; sen vuoksi täytyi Duttonin, joka tunsi tien, -seisoa suorana määrätäkseen soudun suunnan. Se oli meidän -pelastuksemme, sillä meidän täytyi soutaa vitkaan. Olimme päässeet vain -vähään matkaan laivasta; ilma sakeni ja lintuja alkoi lentää pitkin -vedenpintaa. Äkkiä painui Dutton kokoon ja kuiskasi, että olisimme -hiljaa ja kuuntelisimme, jos henki oli meille kallis. Aivan oikein, me -kuulimme hiljaista airon loisketta toiselta puolen ja taas kauempaa -toiselta samanlaista. Oli selvää, että meidät eilen aamulla oli -keksitty, ja että risteilijän veneet nyt olivat meitä kiertämässä, -meidän ollessa turvattomina aivan heidän keskellään. - -Ihmisparat eivät koskaan ole olleet suuremmassa vaarassa. -Lepäyttäissämme airoja ja rukoillessamme jumalaa, että sumu säilyisi, -pursui hikipisaroita otsalleni. Nyt kuulimme yhden venheistä liukuvan -ohitsemme niin likeltä, että olisimme voineet heittää sinne korpun. -"Hiljaa, pojat", kuulin minä upseerin kuiskaavan, ja ihmettelin, ettei -hän kuullut sydämeni jyskettä. - -"Ei välitetä polusta", sanoi Ballantrae; "meidän täytyy päästä piiloon -keinolla millä hyvänsä; ohjataan suoraan lahden rantaan." - -Teimme sen mitä varovimmin, soudimme niin äänettömästi kuin mahdollista -ja ohjasimme umpimähkään sumussa, josta kuitenkin iloitsimme, se kun -suojasi meitä. Mutta taivas johdatti meitä; me laskimme rantaan -erääseen tiheikköön, ryömimme maihin aarteinemme ja lävistimme ruuhen -upoksiin, kun emme sitä muuten saaneet piiloon, ja sumu jo alkoi -hajaantua. Olimme juuri päässeet suojaan, kun aurinko nousi, ja samalla -kajahti lahdelta moniääninen merimieshuuto; _Saaraa_ siis käytiin -valtaamaan. Sain myöhemmin kuulla, että upseeri, joka sen valtasi, -niitti teosta suurta kunniaa. Hän oli todellakin osoittanut suurta -kykeneväisyyttä kiertäessään sen; mutta kun hän tuli kannelle, lienee -hänen ollut verrattain helppo vangita sen miehistö. Olin vielä -kiittämässä pyhimyksiä pelastuksestamme, kun huomasin, että olimme -toisenlaisessa pulassa. Olimme tulleet maihin, miten oli parhaiten -voitu, laajaan suoseutuun, ja tien etsinnässä oli paljon vaivaa, puuhaa -ja vaaroja. Dutton puolestaan arveli, että meidän tuli odottaa, kunnes -laiva oli lähtenyt, ja onkia ruuhi ylös; joskin viipyisimme, olisi se -järkevämpää kuin syöksyä suin päin tuommoiseen rämeikköön. Siksi meni -yksi meistä jälleen lahdelman rantaan, vakoili tiheikön lomitse, näki -sumun hälvenneen ja Englannin lipun liehuvan _Saaralla_. Mitään -purjeiden nostamispuuhia sitävastoin ei näkynyt. Nyt oli asemamme -sangen arveluttava. Rämeikössä viipyminen oli epäterveellistä; olimme -niin kovin ajatelleet aarteitamme, ettemme olleet ottaneet paljoa -ruokaa mukaan. Sitäpaitsi oli mitä tärkeintä, että pääsimme lähimmästä -ympäristöstä naapuripaikkakuntiin, ennenkuin huhu rosvolaivan -valtauksesta ehti levitä. Kaikkia näitä syitä vastassa oli vain -läpikulun vaarallisuus. Ei siis ollut kumma, että päätimme lähteä -matkaan. - -Oli polttavan kuuma jo kun lähdimme liikkeelle päästäksemme rämeikön -läpi, tai oikeammin etsiäksemme polkua kompassin avulla. Dutton otti -kompassin ja yksi meistä kantoi hänen aarre-osuuttaan. Mutta tuiman -tarkasti hän piti jälkijoukkoa silmällä; hänhän oli jättänyt sanalla -sanoen sielunsa meidän haltuumme. Tiheikkö oli kuin aarniometsää; -maaperä petollista, niin että usein vajosimme ja saimme tehdä -kierroksia. Kuumuus kävi tukahuttavaksi, ilma oli raskasta kuin lyijy, -ja hyönteisiä parveili sellaisin joukoin, että jokainen meistä kulki -kuin pilven peitossa. On usein puhuttu siitä, kuinka paljon paremmin -jalosukuiset miehet kestävät ponnistuksia kuin rahvas, että esim. -jalkaväen upseerit, joiden täytyy saapastaa liassa sotamiestensä -rinnalla, saattavat nämä häpeään kestävyydellänsä. Tämän saattoi nyt -hyvin huomata vertaamalla toisaalta Ballantraeta ja minua, kahta mitä -jalosukuisinta herraa, ja toisaalta Gradya, tavallista matruusia, jolla -oli melkein jättiläisvoimat. Duttonin esimerkki ei asiaa juuri selvitä; -minun täytyy myöntää, että hän selviytyi melkein yhtä hyvin kuin me. -[Eikö tässä ole koko selitys? Duttonilla oli, kuten upseereilla, -jonkinlainen vastuunalaisuuden tunne, joka lujitti häntä. Mackellarin -muist.] Mutta Grady alkoi ennen pitkää valittaa, jäi jälkeen, ei -halunnut kantaa Duttonin myttyä, kun hänen vuoronsa tuli, tahtoi -alinomaa rommia (jota meillä oli liiankin vähän), vieläpä vihdoin -uhkasi meitä takaapäin ladatulla pistoolilla, ellemme me antaisi hänen -levätä. Ballantrae luultavasti olisi suostunut tappelemaan, mutta minä -sain hänen mielensä muuttumaan. Me siis pysähdyimme syömään. Se ei -näyttänyt paljonkaan auttavan Gradya; hän oli heti jälleen jäljessä ja -napisi ja murisi kovaa kohtaloaan. Loppu oli se, että hän -varomattomuudesta, kun ei seurannut aivan kintereillämme, kompuroi -rämeen pehmeämpiin paikkoihin, missä oli enimmäkseen vain vettä, päästi -muutamia kammottavia huutoja ja hävisi syvyyteen saaliineen, ennenkun -me ehdimme avuksi. Hänen loppunsa, mutta etenkin hänen huutonsa -kauhistutti meitä kovin; mutta muuten se oli suuri onni ja pelastus -meille; sillä Dutton nousi sen johdosta korkeaan puuhun, josta hän näki -ja näytti minulle, joka kiipesin hänen jäljessään, korkean kohdan -metsässä, erään polku-merkeistä. Se ehkä sai hänet käymään -huolettomammin, sillä hetkisen perästä me näimme hänen vaipuvan -vähäsen, nostavan jalkojaan ja jälleen tasaisesti vajoavan. Sitten hän -käänsi meihin päin kasvonsa. Ne olivat aivan valkeat. - -"Ojentakaa kätenne", sanoi hän. "Minä olen vajoamassa." - -"Ei se ole minun asiani", sanoi Ballantrae liikahtamatta. - -Dutton vannoi ja kirosi mitä ankarimmin ja vajosi samalla hiukan -syvemmäksi, niin että muta ulottui melkein hänen vyötäisiinsä. Silloin -tempasi hän pistoolin vyöstään ja huusi: "Auta, tai pääset helvettiin!" - -"Ei", sanoi Ballantrae, "leikkiähän se oli minulta. Minä tulen." Hän -laski myttynsä maahan, samoin Duttonin käärön, jota hän juuri oli -kantanut. "Älä tule likelle, ennenkuin nähdään tarvitaanko sinua", -sanoi hän minulle ja meni yksin paikalle, missä Dutton oli liejuun -vajonneena. Tämä oli nyt hiljaa, mutta piti yhä pistoolia kädessään, ja -minua liikutti nähdessäni pelokkaan kauhun ilmeen hänen kasvoillansa. - -"Jumalan tähden", sanoi hän, "ole varuillasi." - -Ballantrae oli nyt tullut aivan lähelle häntä. "Älä liiku", sanoi hän. -Sitten hän näytti miettivän ja lisäsi: "Ojenna molemmat kätesi!" - -Dutton laski pistoolin kädestään, ja maa oli niin pehmeätä, että se -heti peittyi; kiroten kumartui hän siihen tarttuakseen, mutta samassa -syöksi Ballantrae miekkansa hänen olkainsa väliin. Hänen kätensä -nousivat ilmaan -- kivunko vaikutuksesta, vai torjuakseen iskua, en -tiedä. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän käpertyi liejuun. Ballantrae -oli jo vajonnut kehräsluuta myöten, mutta tempasi itsensä ylös ja tuli -luokseni. Minä seisoin tutisevin säärin, ankaran mielenliikutuksen -vallassa. "Piru sinut periköön Francis", sanoi hän. "Minä luulen -sittenkin, ettei sinulla ole oikein luuta nokassa. Minä olen vain -tehnyt merirosvolle niinkuin tehdä pitikin. Nyt me olemme täydellisesti -vapaat _Saarasta_. Kuka voi nyt sanoa meillä olleen mitään luvattomia -vehkeitä?" - -Minä vakuutin hänen väärin minua arvostelevan; mutta inhimillinen -tunne-elämäni oli edellä käyneitten kamalain tapausten tärisyttämä, -niin että vastaus melkein takertui kurkkuuni. - -"Kuulehan", sanoi hän, "sinä et saa olla niin epäröivä. Tuolla miehellä -ei ollut enää mitään virkaa, kun hän oli näyttänyt tien suunnan, etkä -sinä voi kieltää, että minä olisin ollut hullu, jos olisin sellaisen -tilaisuuden päästänyt käsistäni." - -Minä en voinut kieltää, että hän puhtaasti loogilliselta kannalta oli -oikeassa; mutta en myöskään saattanut olla vuodattamatta kyyneleitä; -seikka, jota ei yhdenkään urhean miehen olisi tarvinnut hävetä. Vasta -kun olin saanut annoksen rommia, voin lähteä eteenpäin. Minä sanon -vieläkin: minä en ollenkaan häpee hellempiä tunteitani; sääli on -sotilaan kaunistus; mutta toisaalta en myöskään voi katsoa Ballantraen -olleen kokonaan väärässä. Hänen menettelynsä oli meille todelliseksi -onneksi, sillä nyt löysimme vaivatta polun, ja samana päivänä auringon -laskiessa pääsimme pois rämeiköstä. - -Olimme liian väsyneitä kulkeaksemme kauas, ja asetuimme jotenkin -kuivalle hiekkamaalle, joka oli vielä lämmin, ja jonka yläpuolella oli -honkametsää. Vaivuimme heti uneen. - -Seuraavana aamuna heräsimme hyvin varhain; huonolla tuulella ollen -aloitimme keskustelun, joka oli vähällä päättyä tappeluun. Olimme -ajautuneet maihin eteläisissä maakunnissa, monta sataa peninkulmaa -mistään ranskalaisesta uudistilasta; edessämme oli kamala matka -lukemattomine vaivoineen; sentähden me nyt jos milloinkaan kaipasimme -uskollista ystävää. Minä otaksuin Ballantraen kohteliaisuuden tajun -kärsineen; se ei olisi ollutkaan kovin kummallista, kun olimme niin -kauan seurustelleet vain merisusien kanssa. Minä puolestani suutuin -siitä sopimattomasta puhetavasta, jota hän käytti ja jota kukaan -jalosukuinen mies ei olisi sietänyt. - -Sanoin hänelle, mikä mielipiteeni oli hänen käytöksestään, ja hän teki -vihdoin kädellään merkin, että lopettaisin. - -"Frank", sanoi hän, "sinä muistat mitä olemme vannoneet, eikä -kumminkaan ole sellaista valaa, joka saisi minut sulattamaan moisia -sanoja, ellen sinusta vilpittömästi pitäisi. Sitä sinun ei ollenkaan -tarvitse epäillä; sen minä olen todistanut. Dutton oli minun pakko -ottaa mukaan, koska hän tiesi polun, ja Grady, koska Dutton ei tahtonut -lähteä ilman häntä; mutta mitä syytä minulla on hinata sinua muassani? -Sinä saatat minut alituiseen vaaraan kirotulla irlantilaiskielelläsi. -Oikeastaan sinä nyt voisit maata raudoissa risteilijällä. Ja sinä -kehtaat vielä ruveta riitelemään kanssani kuten lapset parista -penningistä!" - -Tämä on mielestäni sopimattominta puhetta, mitä koskaan on kuultu; -niinpä en vielä tänä päivänäkään voi niihin yhdistää ajatusta -jalosukuisesta miehestä, ystävästäni. Korvaukseksi minä muistutin -hänelle hänen skotlantilaista korostustaan, joka hänessä ei ollut niin -selvä kuin se saattaa olla, mutta kumminkin riittävän raaka ja -epämiellyttävä. Sen minä sanoin hänelle suoraan, ja juttumme olisi -kääntynyt pahalle tolalle, ellei samassa olisi tapahtunut jotain -levottomuutta herättävää. - -Olimme sanasotamme aikana kulkeneet hiukan etemmäksi pitkin -hiekkakenttää. Paikka, missä me olimme maanneet, ja missä rahamytyt -lepäsivät avattuina, oli nyt meidän ja hankametsän välillä, josta päin -vieras mies lienee tullut. Siellä hän ainakin seisoi, suuri kömpelö -talonpoika, iso kirves olallaan, ja tuijotti suu auki milloin aarretta -edessään, milloin meitä, jotka kinastelussamme olimme joutuneet niin -pitkälle, että miekkamme olivat paljaat. Kohta kun olimme hänet -huomanneet, hän alkoi laukata ja katosi hongikkoon. - -Tuo ei ollut juuri omiaan meidän turvallisuuttamme lisäämään. Oli nähty -kaksi merimiehen pukuun puettua aseellista miestä kiistelemässä -aarteesta, vain muutaman peninkulman päässä paikasta, missä -merirosvolaiva oli vallattu -- se riitti varmaan saamaan koko -seudun jaloilleen meitä etsimään. Riidan lopettamisesta ei -tarvinnut puhuakaan; se katosi kerrassaan meidän ajatuksistamme; -silmänräpäyksessä saimme aarteemme kasaan ja lähdimme täyttä karkua -matkaan. Onnettomuudeksi emme tienneet suuntaa, joten meidän oli pakko -alituiseen kääntyä takaisin. Ballantrae oli tosin saanut Duttonilta -tietää mahdollisimman paljon; mutta suusanaisen opastuksen mukaan on -vaikea matkustaa. Niinpä me alinomaa tulimme uudelleen rantaan, meri -kun täällä muodosti laajan, säännöttömän lahdelman. - -Olimme melkein suunniltamme ja jo sangen väsyneitä juoksemaan, kun -saavuimme erään harjun laelle ja näimme, että uusi poukama oli -edessämme. Mutta tämä lahdelma oli aivan erilainen kuin muut, se oli -kallioitten ympäröimä ja niin syvä, että siinä oli tilaa pienelle -alukselle, joka oli aivan rannassa köydellä kiinnitettynä. Miehistö oli -asettanut lankun sillaksi rantaan, missä loimusi nuotio. Sen ympärillä -istui ihmisiä syömässä. Alus oli Bermudas-saarella rakennettujen -näköinen. - -Kullan himo ja yleinen merirosvoihin kohdistuva viha olivat -voimakkaita kannustajia ja saisivat varmaan pian koko seudun väen meitä -takaa-ajamaan. Sitäpaitsi oli selvää, että meidän täytyi olla -jonkinlaisella saarenteella, jonka monet niemekkeet pistivät mereen -kuin sormet, ja kämmentä, mantereelle johtavaa kannasta ehkä jo -vahdittiin. Tällaiset mietteet saivat meidät ryhtymään rohkeaan -tuumaan. Makasimme niin kauan kuin uskalsimme pensaikossa harjanteen -laella ja kurkistelimme alinomaa, olisiko joku meitä ahdistamassa. Kun -olimme siten saaneet hengähtää, emmekä näyttäneet niin ahdistetuilta, -kompuroimme vihdoin alas seurueen luo niin huolettoman näköisinä kuin -suinkin. - -Nuotion ääressä istui laivan kapteeni neekerimatruuseineen; hän oli -kotoisin Albanysta New-Yorkin alueelta ja paluumatkalla Intiasta tuoden -rahtia; hänen nimeänsä en muista. Ihmeeksemme kuulimme hänen laskeneen -tänne peläten _Saaraa_; emme olleet luulleet maineemme niin laajalle -levinneen. Kohta kun kapteeni kuuli, että _Saara_ oli edellisenä -päivänä vallattu, hypähti hän ylös, tarjosi meille lasin hyvästä -uutisestamme ja käski neekeriensä nostaa purjeet. Me puolestamme -käytimme maljan juontia hyväksemme, päästen tuttavallisemmalle kannalle -hänen kanssaan, ja kysyimme lopuksi, voisimmeko päästä matkustajiksi. -Hän heitti salaisen silmäyksen tervaisiin vaatteisiimme ja -pistooleihimme ja vastasi ystävällisesti kyllä, että hänellä itsellään -tuskin oli riittävää tilaa. Eivät rukoukset, eivätkä verrattain suuret -rahatarjouksetkaan saaneet häntä myöntymään. - -"Minä huomaan, että teillä on huonot ajatukset meistä", sanoi -Ballantrae, "mutta nyt minä sanon teille totuuden, niin saatte kuulla -kuinka hyvät meillä on teistä. Me olemme jakobiitti-pakolaisia, ja -päistämme on luvattu palkinto." - -Tämä näytti jonkinverran vaikuttavan amerikkalaiseen. Hän kyseli meiltä -paljon Skotlannin sodasta ja Ballantrae vastasi kärsivällisesti. -Vihdoin hän vilkutti meille silmää ja sanoi jokseenkin töykeästi: "Te -ja tuo Charlie-prinssi taisitte kyllä saada enemmän kuin olisitte -halunneet." - -"Jumal'avita saimmekin", sanoin minä, "ja siksi sinun, hyvä mies, -pitäisi tehdä mitä haluamme." - -Tämän minä sanoin omalla irlantilaisella tavallani, joka yleisen -mielipiteen mukaan on varsin miellyttävä. Lienee mainitsemisen arvoista -ja käynee kansamme nauttiman suosion todistuksesta se seikka, että -tässä äänilajissa lausuttu pyyntö tuskin milloinkaan on tekemättä -vaikutustaan kunnon mieheen. Minun on mahdotonta luetella kaikkia niitä -kertoja, joina nahkapoika on päässyt selkäsaunasta tai kerjäläinen -hankkinut hyvän almun itselleen murteemme avulla. Ja toden totta, kohta -kun amerikkalainen oli alkanut nauraa, olin minä verraten rauhallinen. -Mutta sittenkin hän asetti monia ehtoja ja otti muun muassa haltuunsa -meidän aseemme, ennenkuin salli meidän astua laivaan. Sitten oli kaikki -valmista. Hetken kuluttua purjehdimme hyvässä tuulessa ulos poukamasta -kiittäen Herraa pelastuksestamme. Vähää ennen aavalle merelle tuloa -kuljimme me risteilijän ja pian miehitetyn _Saarankin_ ohi, ja -kummankin näkeminen sai meidät vapisemaan. Meistä tuntui Bermudas-laiva -varsin turvalliselta, ja näytti kuin seuraisi onni meidän uskaliasta -yritystämme, kun saimme tällaisen muistutuksen toveriemme kohtalosta. -Itse asiassa olimme vain vaihtaneet loukkua, päässeet tuhasta tuleen, -raakapuun nokasta mestauspölkylle, ja välttäneet sotamiesten avoimen -vihamielisyyden antautuaksemme amerikkalaisten laivureitten -epäilyttävään suojaan. - -Monet seikat vaikuttivat kumminkin siihen suuntaan, että tunsimme -olevamme paremmassa turvassa kuin voimme toivoa. Albanyn kaupunki -harjoitti siihen aikaan salakauppaa yli preerian, intiaanien ja -ranskalaisten kanssa. Kun tämä oli varsin luvatonta, heikontui -asukkaitten uskollisuus hallitusta kohtaan, vieläpä heidän kansalliset -taipumuksensakin kärsivät, kun he siten joutuivat tekemisiin maailman -rakastettavimman kansan kanssa. Sanalla sanoen: kuten kaikki -salakuljettajat, palvelivat hekin vakoilijoina ja asioitsijoina mitä -puoluetta hyvänsä. Sitä paitsi oli Albany-miehemme kovin rehellinen ja -rahanahne ja, mikä parasta, piti paljon meidän seurastamme. Ennen -New-Yorkiin tuloa me olimme sopineet täydellisesti: hän veisi meidät -laivallaan aina Albanyyn asti ja auttaisi meitä sitten matkaan, jotta -pääsisimme yli rajan ja voisimme liittyä ranskalaisiin. Kaikesta tästä -me saimme maksaa korkean hinnan; mutta kerjäläisellähän ei ole varaa -valita. - -Me siis purjehdimme Hudson-jokea ylöspäin. Virta on kieltämättä kaunis -ja verraten isokin. Albanyyn päästyämme me asetuimme "Englannin -Vaakunaan." Kaupunki oli täynnä maaseutusotilaita, joiden kaikkien -mielessä oli ranskalaisten kimppuun käyminen. Kuvernööri Clinton itse -oli siellä; hän oli kovin puuhissaan ja, mikäli sain tietää, melkein -suunniltaan alustalaistensa vallattomuuden vuoksi. Intiaaneja oli -sotajalalla sekä Ranskan että Englannin puolella; me näimme heidän -tuovan kaupunkiin vankeja, ja mikä pahempi, päänahkojakin, miesten ja -naisten -- todellakin vähemmän miellyttävä näky. Yleensä olisimme -tuskin voineet saapua hetkellä, joka huonommin sopi suunnitelmiimme; -oleskelumme suurimmassa majatalossa käänsi huomion puoleemme; -laivurimme pidätti meitä tuhansin viivykkein ja näytti olevan -rikkomaisillaan sopimuksemme. Joka puolelta näytti vaara uhkaavan -pakolais-parkoja, ja jonkin aikaa me hukutimme huolemme varsin -säännöttömään elämään. - -Sekin oli meille hyödyksi. Väkisinkin tulee ajatelleeksi, kuinka koko -pakoretkemme aikana aivan erityinen hyvä onni johti askeleitamme. Mikä -nöyryytys inhimilliselle arvokkuudelle! Minun viisaustieteeni, -Ballantraen erinomainen nerokkuus, urhoollisuutemme, jonka minun täytyy -myöntää olleen yhtä suuren, kaikki tämä ei ehkä olisi riittänyt, ellei -taivas olisi siunannut ponnistuksiamme. Ja kuinka tosi onkaan kirkon -opetus, että uskonnon totuuksia yleensä voidaan menestyksellä sovittaa -elämän jokapäiväisiinkin tapauksiin! Joka tapauksessa opimme me juuri -huikentelumme aikana tuntemaan erään nokkelan nuoren miehen nimeltä -Chew. Hän oli uskaliaimpia intiaanikauppiaita, tunsi kaikki salaiset -polut aarniometsissä, oli köyhä ja huvitteluhaluinen, vieläpä lisäksi -huonoissa väleissä perheensä kanssa. Hänet me suostuttelimme itseämme -auttamaan; hän hankki meille salaa mitä tarvitsimme pakoamme varten, ja -vihdoin me eräänä päivänä hiivimme ulos Albanysta sanomatta sanaakaan -entiselle ystävällemme, ja hiukan kaupungin yläpuolella istuimme -kanoottiin. - -Tarvittaisiin paljon taipuisampi kynä kuin minun täydellisesti -kuvailemaan tämän matkan vaaroja ja vaivoja. Lukija saa itse mielessään -kuvailla sen kammottavan erämaan, missä me kuljimme, sen tiheiköt, -rämeet, jyrkät kalliot, pauhaavat virrat ja mahtavat putoukset. -Tällaisten villien seutujen kautta meidän täytyi kulkea koko päivä, -milloin kanootissa, milloin kanootti olkapäillä, ja yön me nukuimme -nuotion ääressä, susien ja muiden petoeläinten huutojen kaikuessa -ympärillämme. Aikomuksemme oli kulkea Hudson-virran pääjuoksua pitkin -aina Crown Pointiin Champlain-järven rannalle, missä ranskalaisilla oli -varustus metsässä. Mutta suoraa tietä matkustaminen olisi ollut liian -vaarallista, joten me kuljimme sellaisen joki-, järvi- ja solajoukon -kautta, että päätä pyörryttää sitä ajatellessa. Nämä tiet olivat -tavallisissa oloissa sangen autiot, mutta nyt oli seudulla liikettä, -heimot olivat sotajalalla ja metsä täynnä vaaniskelevia intiaaneja. -Tavan takaa me kohtasimme sellaisia joukkoja, kun vähimmin aavistimme. -Erittäin on painunut mieleeni, miten meidät eräänä aamuna päivän -koittaessa ympäröi viisi, kuusi tuollaista tatuoitua pirua, jotka -kiljuivat mitä kamalimmin ja heiluttivat kirveitään. Tämä kohtaus -kumminkin päättyi rauhallisesti, sillä kaikki heimot tunsivat Chew'n ja -pitivät häntä arvossa. Hän olikin hyvin urhea ja kelpo nuorukainen, -mutta joskin hänen seuransa oli meille suureksi hyödyksi, ei kuitenkaan -pidä mitenkään luulla, etteivät tuollaiset kohtaukset ollenkaan olleet -meille vaarallisia. Osoittaaksemme ystävällistä mielenlaatuamme täytyi -meidän vetää esiin rommivarastoanme -- yleensä sopii sanoa, että -tällainen kulkevan kapakan pito metsissä on intiaanikaupan varsinainen -tarkoitus, millä nimellä se sitten esiintyneekin. Kun nuo kelpo villit -olivat ehtineet saada pullon _skauraa_ (kuten he tuota julmaa juomaa -nimittivät), oli meidän oltava varuillamme ja soudettava pois, jotta -päänahka säästyisi. Hiukan humalluttuaan he sanoivat hyvästi kaikelle -järjelle ja kohtuullisuudelle; silloin heidän ainoa ajatuksensa oli -saada lisää _skauraa_. Silloin voi heidän päähänsä helposti pälkähtää -lähteä meitä takaa-ajamaan, ja jos he olisivat meidät saavuttaneet, en -minä olisi koskaan näitä muistelmiani kirjoittanut. - -Juuri päästyämme retkemme kriitillisimmälle kohdalle, jolloin me -yhtä hyvin saatoimme odottaa joutuvamme englantilaisten kuin -ranskalaistenkin käsiin, kohtasi meitä hirveä onnettomuus. Chew tuli -äkkiä kipeäksi; näytti kuin hän olisi saanut myrkkyä, ja muutaman -tunnin kuluttua hän makasi kuolleena kanootin pohjalla. Näin me yhdellä -iskulla menetimme oppaamme, tulkkimme, soutajamme ja passimme ja -jouduimme mitä epätoivoisimpaan, kerrassaan toivottomaan tilaan. Chew, -joka ylpeili tiedoistaan, oli tosin pitänyt meille maantieteellisiä -luentoja, joita Ballantrae kyllä oli kuunnellut, mutta kun tuo aine ei -koskaan ole erityisesti minua huvittanut, niin tiesin ainoastaan -olevamme Adirondak-intiaanien maassa, eikä kovin kaukana -päämäärästämme, kunhan vain löytäisimme tien. Pian selvisi sitäkin -paremmin, että minä olin ottanut asian ymmärtäväisemmin, sillä -huolimatta kaikesta vaivannäöstään ei Ballantrae ollut minua viisaampi. -Hän tiesi, että meidän piti kulkea ylöspäin erästä virtaa, sitten yli -maakannaksen, jotain toista virtaa alas ja vihdoin taas kolmatta ylös. -Mutta huomattakoon, että moisessa vuoriseudussa tulvii lukemattomia -virtoja joka suunnalta, ja miten voisi eurooppalainen aatelismies, joka -ei vähintäkään tunne tätä toista maanosaa, erottaa niitä toisistaan? -Eikä tämä ollut ainoa vaikeutemme; me olimme lisäksi täydellisiä -vasta-alkajia kanootin käyttelyssä, kannasten yli meno oli meille -melkein mahdotonta. Muistan, että lepäsimme toisinaan aivan -näännyksissä puoli tuntiakin kerrallaan ja sanaa sanomatta. Jos -ainoakin intiaani olisi ilmaantunut, olisimme kaiken todennäköisyyden -mukaan joutuneet hukkaan, kun emme enää osanneet heidän kanssaan -keskustella. Voidaan sen vuoksi jossain määrin antaa anteeksi -Ballantraelle, että hänen mielenlaatunsa oli synkeänlainen. Vaikeampaa -oli tottua hänen tapaansa moittia muita, jotka olivat aivan hänen -veroisiaan, eikä hänen puhetapansakaan aina ollut helposti -sulatettavaa. Ei näet voida kieltää, että hän merirosvolaivalla oli -tottunut puhuttelutapaan, joka oli ennenkuulumaton aatelismiesten -kesken ja joka vielä paljon paheni, kun hän oli melkeinpä kuumesairas. - -Vaellustemme kolmantena päivänä, kun eräällä kallioisella kannaksella -hinasimme ylöspäin kanoottiamme, putosi se ja särkyi niin ettemme enää -voineet sitä käyttää. Me olimme kahden melko suuren järven välissä; -tiemme rajoittui kummastakin päästään veteen ja oli molemmin puolin -tiheän metsän reunustama; järvien rannat olivat soisia ja -luoksepääsemättömiä, joten meidän ei ainoastaan ollut pakko lähteä -eteenpäin ilman venettä ja muonastoamme, vaan vielä syöksyä suin päin -läpipääsemättömiin tiheikköihin ja luopua siitä vähäisestä -tienviitasta, mikä meillä tähän saakka oli ollut, virransuunnasta. -Pistimme pistoolit vyöhön, otimme kumpikin kirveen olallemme, asetimme -kahteen myttyyn aarteemme ja niin paljon muonaa kuin jaksoimme kantaa. -Muun omaisuutemme jätimme oman onnensa nojaan, miekkammekin, jotka -metsässä olisivat vain estäneet kulkuamme. Niin lähdimme jatkamaan -surullista seikkailuamme. Herkuleen sankarityöt, sellaisina kuin -Homeros ne on kuvaillut, olivat vain vähäpätöisiä sen rinnalla, mitä me -saimme kokea. Muutamin paikoin oli metsä niin tiheää maahan asti, että -meidän täytyi puhkaista itsellemme kulkureikä kuin juustomatojen. -Toisin paikoin oli pohja liejuinen ja koko metsä aivan mädäntynyt. -Sattui, että minä juoksin kaatuneelle rungolle ja vajosin polvia myöten -sen sisään, tai aioin kaatuessani ottaa kiinni tukevaan runkoon, joka -siihen tarttuessani hajosi kuin paperi. Niin me ponnistelimme koko -pitkän päivän, kompastelimme, kaaduimme, vajosimme, olimme puhkaista -silmämme oksiin ja menettää viimeisetkin vaaterepaleet eteenpäin -hyökätessämme, ja pääsimme luullakseni tuskin kahta peninkulmaa. Vielä -pahempi oli, ettemme voineet ollenkaan edes aavistaa, minne päin -kuljimme, kun vain harvoin saimme vähääkään selvää asemasta ja esteiden -paljous alati pakotti meidät muuttamaan suuntaa. - -Hiukan ennen auringon-nousua, kun olimme tulleet avoimelle, korkeiden -kallioiden ympäröimälle paikalle erään virran vierellä, heitti -Ballantrae myttynsä maahan. "Minä en lähde edemmäksi", sanoi hän ja -pyysi minua sytyttämään nuotion, samalla kiroillen minun syntistä -olemustani sanoin, jotka olisivat olleet kuorma-ajurillekin -sopimattomia. - -Minä pyysin häntä unohtamaan olleensa merirosvo ja muistamaan, että oli -kuulunut kunnon ihmisiin. - -"Oletko hullu!" huusi hän. "Älä nyt hanki riitaa." Sitten pui hän -nyrkkiään vuoriin päin, huutaen: "Ajatella, että minun luuni kuivuvat -tässä erämaassa! Jumal'auta, jospa olisin kuollut mestauspölkyllä -aatelismiehenä!" Tämän hän sanoi teatraalisesti liioitellen, istui -sitten ja pureskeli sormiaan ja tuijotti maahan -- mitä epäkristillisin -näky. - -Aloin hiukan kammoksua häntä, sillä minun mielestäni olisi sotilaan ja -aatelismiehen katseltava kuolemaa enemmän filosofisen tyynesti. -Sentähden en vastannut hänelle mitään. Pian tuli ilta niin kylmäksi, -että omasta aloitteestanikin olisin sytyttänyt nuotion. Hullun teko se -tietysti oli siellä avoimella paikalla, seudun vilistessä villejä. -Ballantrae ei näyttänyt ollenkaan huomaavan minua, mutta viimein, kun -aloin laittaa jotain syötävää, hän katsahti minuun. - -"Onko sinulla veljiä?" hän kysyi. - -"Taivaan armosta kokonaista viisi", vastasin minä. - -"Minulla on yksi", sanoi hän, ääni omituisesti värähtäen, ja lisäsi -heti: "Hän saa maksaa tämän kaiken." Ja kun minä kysyin, mikä osa hänen -veljellään oli onnettomuudessamme, niin hän huusi: "Mitä? Hän istuu -sijallani, kantaa nimeäni, kosii morsiantani, ja minä olen yksin -kirotun irlantilaisen kanssa vilua värisemässä tässä erämaassa. Voi, -miten helposti minä annoin houkutella itseni loukkuun!" - -Tämä huudahdus sopi joka suhteessa niin huonosti ystäväni luonteeseen, -että hämmästykseni kokonaan voitti oikeutetun loukkaantumiseni. Tosin -saattaakin mitä purevin pistosana moisissa olosuhteissa näyttää aivan -mitättömältä. Mutta tässä on minun kerrottava eräs omituinen seikka. -Hän oli ainoastaan kerran ennen maininnut sen neidin, jonka kanssa hän -oli kihloissa; se tapahtui silloin, kun New-Yorkin kaupunki alkoi -näkyä laivallemme; silloin hän kertoi, että jos jokainen saisi -oikeudenmukaisen osansa, niin hän oli lähellä omia maitaan, sillä neiti -Grahamilla oli suuria tiluksia tässä provinssissa. Tämä oli kieltämättä -varsin luonnollinen aihe; mutta nyt minä kuulin hänen nimensä toiseen -kertaan ja, mikä varmaan ansaitsee huomiota, juuri samassa kuussa, -marraskuussa 1747, ja _mikäli tiedän, juuri samana päivänä, jolloin me -olimme tuossa jylhässä vuoristossa_, vihittiin hänen veljensä ja nti -Graham. Minä en ole taikauskoisempi kuin muutkaan, mutta tässä esiintyy -Jumalan sormi niin selvästi, ettei sitä voi olla huomaamatta. [Tämä on -aivan väärin. Siihen aikaan ei ollut ensinkään puhetta naimiskaupasta; -katso tuonnempaa kertomuksestani. Mackellarin muist.] - -Seuraava päivä ja sen jälkeinenkin oli samanlaista ponnistelua; usein -valitsi Ballantrae matkasuunnan heittämällä rahan ilmaan ja kerran, kun -minä huomautin hänelle sen olevan lapsekasta, hän lausui jotain -unohtumattoman omituista: "Minä en tiedä parempaa tapaa lausua julki -halveksimiseni inhimillistä järkeä kohtaan." Mikäli muistan löysimme -kolmantena päivänä erään kristityn ruumiin, skalpeerattuna ja -hirvittävällä tavalla rääkättynä, uimassa verilätäkössä; erämaan linnut -risteilivät kiljuen sen ympärillä sankoin parvin. En voi sanoin -kuvailla sitä vaikutusta, jonka näky teki meihin, mutta ainakin minulta -se ryösti kaikki voimat ja pelastuksen toiveet. Hiukan myöhemmin samana -päivänä, kun ryömimme erään tiheikön läpi, heittäytyi Ballantrae, joka -kulki edellä, yht'äkkiä kaatuneen puunrungon taakse. Minä kiirehdin -samaan piilopaikkaan, josta voimme tähystellä ympärillemme itse -näkymättä. Alhaalla, lähimmässä laaksossa näimme suuren joukon -punanahkoja, jotka kulkivat tiemme poikki. Heitä saattoi olla pienehkö -rykmentti, kaikki vyöhön asti alastomia ja villiin tapaansa ihralla ja -noella tuhrittuja ja lyijyvärillä ja vermilionilla maalattuja. He -kulkivat hanhenmarssissa ja nopein askelin, joten he lyhyessä hetkessä -riensivät ohi ja katosivat metsään. Mutta sittenkin luulen, että -kärsimme noina muutamina minuutteina enemmän sieluntuskia kuin -tavallinen ihminen koko iässään. Olivatko ne ranskalaisten vai -englantilaisten intiaaneja, olivatko he hakemassa päänahkoja vai -vankeja, pitikö meidän heittää kaikki onnen varaan ja näyttäytyä, vai -jäädäkö makaamaan ja jatkaa tuskallista matkaamme -- siinä kysymyksiä, -joista itse Aristoteleenkaan aivoilla ei olisi saatu selvää. Ballantrae -kääntyi minuun päin; hänen kasvonsa olivat aivan rypyssä ja hampaansa -pistivät ulos suusta kuin nälänhätäisen (mikäli kertomuksista, joita -olen lukenut, voi päättää). Hän ei sanonut sanaakaan, mutta koko hänen -olemuksensa näytti kamalalta kysymykseltä. - -"He ovat ehkä englantilaisten puolella", kuiskasin minä. "Ja ajatteles, -siinä tapauksessa on parasta jatkaa samaan tapaan." - -"On. on", sanoi hän. "Mutta menköön nyt syteen taikka saveen." Äkkiä -tempasi hän esiin rahan, pudisteli sitä kourissaan, katsahti siihen ja -heittäytyi sitten makaamaan kasvot maata vasten. - -_Mackellarin lisäys_. -- Tässä minä katkaisen ritarin kertomuksen, -koska hän ja hänen toverinsa samana päivänä riitaantuivat ja erosivat, -ja ritarin kertomus riidasta totta puhuen ei tunnu sopivan kummankaan -asianomaisen luonteeseen. Sen jälkeen he kumpikin vaelsivat yksikseen -kokien monta kovaa, kunnes heidät kummankin erikseen korjasi suojaan -St. Frederick-linnoituksen partio-osasto. Kaksi seikkaa vain on vielä -lisättävä: ensinnäkin (ja tämä on minun kertomukselleni tärkeintä), -että master vastoinkäymistensä aikana kaivoi aarteensa maahan erääseen -paikkaan, jota ei sittemmin koskaan löydetty, mutta jonka hän merkitsi -verellä hatunliereensä. Ja toiseksi, että kun hän näin ollen tuli -linnoitukseen aivan rahatonna, ritari otti hänet vastaan veljenä ja -maksoi hänen matkansa sieltä Ranskaan. Mr. Burken vaatimaton luonne saa -hänet tässä kohden kaikin tavoin ylistämään masteria; tottuneempi -ajatus pitänee ritaria yksin ylistettävänä. Minua ilahduttaa tämän -todellakin varsin kauniin piirteen merkitseminen sitäkin enemmän, kun -pelkään edellisessä loukanneeni kunnianarvoista kertojaani. Minä olen -pidättynyt tekemästä muistutuksia hänen outojen ja (minun silmissäni) -epämoraalisten katselmustensa johdosta, kun tiedän hänen helposti -loukkaantuvan. Mutta hänen kertomustaan riidasta en voi mitenkään ottaa -kirjaani, sillä olen itse tuntenut masterin, enkä ole milloinkaan -tavannut miestä, joka olisi ollut vähemmän pelolle altis. Minä valitan -herra ritarin erehdystä tässä suhteessa sitäkin enemmän, kun pidän -hänen kertomustapaansa (muutamia tyylikukkasia lukuunottamatta) varsin -nerokkaana. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Mr. Henryn kärsimykset. - - -Voi helposti arvata, missä seikkailujensa osissa majuri etupäässä -viivähti. Jos olisimme saaneet tietää kaikki, olisi hänen -lähettitoimensa luultavasti päättynyt aivan toisin; nyt hän kosketteli -verrattain vähän merirosvolaivaa. Minä en myöskään kuullut hänen -kertomuksensa loppua, sillä mr. Henry, joka oli hetkisen istunut -ajatuksissaan, nousi ylös, pyysi majurilta anteeksi, että hänellä oli -välttämättömiä tehtäviä, ja pyysi minua mukanaan konttoriin. - -Päästyään sinne ei hän enää koettanutkaan salata liikutustaan; hän -käveli edestakaisin lattialla, kasvot rypyssä tavantakaa pyyhkien -kädellään otsaansa. - -"Meillä on jotain järjestettävää", sai hän vihdoin sanotuksi, mutta -keskeytti sitten puheensa, sanoi, että meidän piti saada jotain -juotavaa ja lähetti hakemaan pullon parasta viiniä. Tämä ei ollut -lainkaan hänen tapaistaan, ei myöskään se, että hän viinin tultua -kulautteli sitä lasin toisensa perästä, ollenkaan välittämättä -ulkonaisesta soveliaisuudesta. Juominen kumminkin rauhoitti häntä. - -"Te tuskin hämmästynette, Mackellar", aloitti hän, "kuullessanne, että -veljeni -- joka kaikkien meidän iloksemme kuuluu olevan hyvässä -turvassa -- tarvitsee jonkun määrän rahoja." - -Minä vastasin sen kyllä aavistaneeni, mutta ettei nyt ollut mikään -erittäin sovelias aika, sillä kassassamme ei ollut paljoa. - -"Minulla on", sanoi hän, "hypoteekkirahoja." - -Minä muistutin niiden kuuluvan rouvalle. - -"Siitä minä kyllä teen tilin vaimolleni", vastasi hän kiivaasti. - -"Niin, mutta silloin meillä on hypoteekki vaivoinamme", väitin minä. - -"Niinpä kyllä", sanoi hän, "siitä asiasta juuri halusin haastella -kanssanne." - -Minä kuvailin hänelle, kuinka sopimaton hetki oli ottaa rahat pois -oikeasta paikastaan ja sanoin meidän siten menettävän kaikki, mitä -olimme saaneet kokoon säästäväisyydellämme, joten taas jouduttaisiin -aivan tuuliajolle. Uskalsin jatkaakin keskustelua asiasta ja kun hän -yhä vain pudisteli päätään vastaukseksi ja hymyili katkerasti, niin -minä innoissani ihan unohdin asemani rajat. "Sehän on sulaa hulluutta", -huusin minä, "enkä minä ainakaan tahdo olla siinä osakkaana." - -"Te puhutte aivan kuin minä tekisin sen huvikseni", sanoi hän. "Mutta -nyt on minulla lapsi ja sitä paitsi minä pidän järjestyksestä, niin, -sanon sen suoraan, Mackellar, olen viime aikoina alkanut ylpeillä -talostamme ja sen hoidosta." Hetkisen hän oli vaiti ja tuijotti -synkkänä eteensä. "Mutta voisinko ehkä tehdä toisin?" jatkoi hän -sitten. "Minulla itselläni ei ole mitään, ei mitään. Se, mitä tänään -saimme kuulla, on minut perin pohjin musertanut. Minulla on vain herran -nimi ja varjo, varjo vain. Oikeuteni eivät ole todella pätevät." - -"Kyllä ne päteviksi katsotaan, jos tuomiolle tullaan", sanoin minä. - -Hän loi minuun polttavan katseen ja näytti vaivoin pidättyvän jotain -sanomasta. Nyt minä kaduin sanojani, sillä älysin hänen tiluksista -puhuessaan ajatelleen avioliittoaankin. Sitten hän äkkiä tempasi -kirjeen taskustaan, missä se oli ollut mytyssään; hän levitti sen -pöydälle suurin kädenliikkein ja luki sen minulle vapisevin äänin: -- -"Rakas Jaakoppi" -- niin hän alkaa! huudahti hän -- "Rakas Jaakoppi, -muistathan, että minä kerran sinua nimitin sillä nimellä, ja nyt sinä -olet tehnyt tehtäväsi ja lyönyt minulle vekarajalkaa niin että se -riittää." -- "Mitä pidätte tästä, Mackellar?" kysyi hän, "se on minun -ainoa veljeni! Jumala on todistajanani, että olen hänestä pitänyt; minä -olen aina ollut hänelle uskollinen, ja näin hän minulle kirjoittaa! -Mutta sitä minä en siedä", -- hän käveli edestakaisin lattialla -- -"minä olen yhtä hyvä kuin hänkin, minä olen parempi mies, sen tietää -Jumala! Hänen pyytämäänsä hävytöntä summaa minä en voi maksaa; hän -tietää kyllä, että sitä on mahdoton saada, mutta minä annan hänelle -mitä minulla on, ja se on enemmän kuin hän odottaa. Minä olen sietänyt -tätä liian kauan. Katsokaa, mitä hän vielä kirjoittaa; lukekaa itse: -'Minä tiedän, että olet saita koira.' Saita koira! Minäkö saita? Onko -se totta, Mackellar? Luuletteko? Arvelenpa, että hän olisi ollut valmis -lyömään minua. Oo, te luulette niin kaikki. No hyvä, te saatte nähdä -muuta, samoin hän ja Jumala. Vaikka minun pitäisi jättää talo autioksi -ja lähteä vaeltamaan paljain jaloin, pitää tuon verenimijän saada -kylliksi kitaansa. Vaatikoon hän kaikki -- kaikki; hän saa sen. Hänellä -cm oikeus kaikkeen. Oo!" huusi hän, "minä arvasin tämän ja vielä -pahempiakin asioita, silloin kun hän ei antanut minun lähteä." Hän -täytti lasin uudelleen, mutta juuri kun hän oli sitä viemässä -huulilleen, rohkenin koskettaa häntä sormellani käsivarteen. Hän -pysähtyi hetkeksi. "Te olette oikeassa", sanoi hän ja heitti lasin -sisällyksineen pesään. "Tulkaa, lasketaan rahat." - -En uskaltanut kauemmin häntä vastustaa; sitäpaitsi vaikutti minuun -voimallisesti se, että näin miehen, joka muuten varsin hyvin hillitsi -itsensä, nyt noin hajanaisessa sieluntilassa. Me siis istuuduimme, -laskimme rahat ja jaoimme ne myttyihin, majuri Burken mukavammin -kuljetettaviksi. Kun tämä oli tehty, meni mr. Henry takaisin saliin, ja -vanha parooni istui koko yön vieraansa seurassa. - -Hiukan ennen päivän nousua lähetettiin minulle sana, että minun piti -seurata majuria hänen matkalleen. Alemman arvoisesta saattajasta hän -varmaankaan ei olisi pitänyt, koska hän oli mies, joka tunsi oman -arvonsa, ja ylempää ei voitu hänelle antaa, koska mr. Henry ei voinut -esiintyä salakuljettajain joukossa. Oli kylmä, tuulinen aamu ja -kulkiessamme pitkää tietä läpi pensaikkojen kääriytyi majuri kokonaan -viittaansa. - -"Herra majuri", sanoin minä, "teidän ystävänne on vaatinut täältä aimo -summan rahoja. Otaksun hänen olevan pahassa pulassa." - -"Niin täytyy otaksua", sanoi hän, hiukan kuivasti, tuntui minusta, -mutta siihen oli ehkä syynä viitta, jota hän piti suun edessä. - -"Minä olen vain talon palvelija", sanoin minä. "Te voitte puhua minulle -vapaasti. Luultavasti ei meillä ole syytä odottaa häneltä mitään -hyvää?" - -"Hyvä mies", sanoi majuri. "Ballantrae on aatelismies, jolle luonto on -lahjoittanut mitä loistavimmat lahjat, ja mies, jota minä ihailen ja -kunnioitan aina siihen maahan asti, jota hänen jalkansa polkee." Sitten -hän näytti epäröivän, miten jatkaisi puhettaan. - -"Mutta sittenkään", sanoin minä, "ei meillä ole erityistä syytä odottaa -häneltä mitään hyvää." - -"Sitä en tahdo kieltää. Te saatte pitää siitä asiasta omat ajatuksenne, -hyvä mies", sanoi majuri. - -Olimme nyt saapuneet sille puolelle lahtea, missä venhe häntä odotti. -Siellä hän sanoi: "No niin, herra Mikä-olikaan-nimenne, minä olen -suuressa kiitollisuudenvelassa ystävällisyydestänne; sallikaa siis, -koska asia näyttää teitä huvittavan ja koska näytätte sitä ymmärtävän, -viime sanoikseni kertoa jotain, mikä ehkä tulee hyödyttämään -perhettä. Mikäli tiedän, on ystäväni unohtanut kertoa, että hän saa -skotlantilaisten rahastosta suuremman avustuksen kuin kukaan muu -Pariisissa asuvista maanpakolaisista. Ja se on sitäkin suurempi häpeä", -huusi majuri punaisena, "kun minulle ei ole liiennyt yhtään kurjaa -killinkiä." - -Hän veti hattunsa vinoon ja tuijotti minuun, aivan kuin olisi ollut -minun syyni, että hän oli jäänyt osattomaksi, mutta kääntyi sitten -jälleen tavalliseen poikamaisen iloiseen kohteliaisuuteensa, puristi -kättäni ja asteli venheen luo rahat kainalossa; mennessään hän vihelsi -liikuttavan kaunista kansanlaulua. Muistan, kuinka tuo sävelen pätkä -jäi soimaan korvissani vielä sittenkin, kun salakuljettajat olivat -kehoittaneet "pitämään helvetissä kitansa." Sitten kuului vain airojen -rahina pohjaa vasten, ja minä seisoin katsellen kuinka aurinko sukelsi -esiin merestä ja vene ui kutterin luo, joka sidotuin etupurjein sitä -odotteli. - -Me jouduimme pahaan pulaan rahojen viennin vuoksi; muun muassa oli -siitä seurauksena, että minun piti matkustaa Edinburghiin ja ottaa -vanhan lainan ylläpitämiseksi uusi, hyvin huonoilla ehdoilla. Siten -jouduin noin kolmeksi viikoksi pois Durrisdeerista. - -Minulla ei ollut ketään, keltä olisin voinut kysellä tapahtumista minun -poissa ollessani, mutta että jotain oli sattunut, näkyi kyllä rouvan -suuresti muuttuneesta käytöksestä. Hän oli melkein kokonaan lopettanut -entiset juttelunsa vanhan paroonin kanssa. Miestään kohtaan hän -esiintyi aivan kuin jotakin anteeksi pyytäen, ja kääntyi paljon -useammin kuin ennen hänen kanssaan puhumaan. Erittäin silmiinpistävää -oli, että hän mitä suurimmassa määrässä alkoi hoitaa neiti Katariinaa. -Voisi luulla, että muutos olisi ollut mr. Henrylle tervetullut, mutta -niin ei suinkaan ollut laita. Päinvastoin: jokainen asia, jossa rouva -oli muuttanut käytöstään, oli hänelle kuin myrkyllinen pistos, sillä -hän käsitti ne ilmauksiksi siitä, että rouva sydämessään oli hänelle -uskoton. Uskollisuutta masteria kohtaan, josta hän oli ylpeillyt niin -kauvan kuin masteria oli pidetty kuolleena, täytyi hänen nyt, kun -tiettiin hänen elävän, hävetä, ja tämä häpeäntunne oli aiheena hänen -muuttuneeseen käytökseensä. Olen päättänyt olla mitään salaamatta. -Senvuoksi sanon suoraan, että katson mr. Henryn juuri näinä aikoina -esiintyneen huonoimmassa valossa. Ollessaan ulkona väen joukossa hän -tosin pysyi aisoissa, mutta huomata saattoi, että hän sisimmässään oli -syvästi synkkä. Minulle, jota kohtaan hänen ei tarvinnut käyttää -teeskentelyä, pauhasi hän usein ilman syytä, saattoipa vastata -tuikeasti vaimolleenkin. Niin voi tapahtua, kun rouva oli häntä -kiihottanut olemalla entistä ystävällisempi hänelle, mutta ilman -huomattavaa syytäkin; silloin hänen alituinen paha tuulensa itsestään -puhkesi ilmoille. Kun hän siten unohti itsensä (käytös, joka oli mitä -suurimmassa ristiriidassa sen tavan kanssa, millä heidän liittonsa oli -solmittu), laskeutui yli kaikkien läsnäolevien kiusallinen tunnelma; -mies ja vaimo loivat toisiinsa katseen, joka näytti ilmaisevan kärsivää -ihmettelyä. - -Eikä siinä kyllin, että hän kiusasi itseään ärsyttyneellä -mielenlaadullaan, hän sitäpaitsi koko ajan vahingoitti asemaansa -pysymällä vaiti siinä määrin, etten tiedä johtuiko se jalomielisyydestä -vaiko ylpeydestä. Salakuljettajat tulivat tavan takaa masterin -lähetteinä, eivätkä koskaan lähteneet tyhjin käsin. En ollenkaan -uskaltanut tehdä mr. Henrylle huomautuksia; hän antoi, mitä häneltä -pyydettiin, jonkinlaisen jalomielisen raivon vallassa. Ehkäpä hän juuri -ollen luonnostaan säästeliäs tunsi epätoivon riemua täyttäessään -empimättä veljensä vaatimukset. Ehkäpä vähemmänkin ylpeä mies olisi -joutunut samaan äärimmäisyyteen samanlaisessa luonnottomassa asemassa. -Mutta tila kärsi sen vuoksi. Jokapäiväisiä menojamme yhä vähennettiin; -tallit tyhjennettiin, niin että meillä oli enää vain neljä työhevosta -jäljellä, palvelusväkeä vähennettiin -- se synnytti äänekästä -paheksumista kansassa ja sai vanhan vihan mr. Henryä vastaan jälleen -hereille --, ja vihdoin oltiin niin pitkällä, että jokavuotinen matka -Edinburghiin oli jätettävä tekemättä. - -Oli tultu vuoteen 1756. Huomatkoon lukija, että tuo verenimijä nyt oli -seitsemän pitkää vuotta kuivannut Durrisdeerin valtasuonta. Koko tänä -aikana ei isäntäni ollut puhunut asiasta sanaakaan. Niin perkeleellisen -ilkeä oli master, että hän kääntyi vaatimuksineen vain mr. Henryn -puoleen, eikä koskaan kirjoittanut asiasta paroonille. Perhekunta oli -ihmetellen seurannut meidän taloudellista tarkkuuttamme. He olivat -varmaankin väsyneet mr. Henryn suureen saituuteen, joka aina on -epämieluinen virhe, mutta erittäin ikävä nuorissa ihmisissä, ja mr. -Henry ei ollut vielä kolmenkaankymmenen. Mutta samalla oli juuri hän -hallinnut taloa melkein poikavuosiltaan, ja talon muut asukkaat ottivat -muutokset vastaan ääneti, ylpeinä ja katkerina kuten hänkin, kunnes -Edinburghin matkan jättäminen antoi viimeisen iskun. - -Siihen aikaan, josta tässä puhun, oli isäntäni rouvan seurassa harvoin -muulloin paitsi ruokapöydässä. Heti majuri Burken käynnin jälkeen -huomattiin rouvan puolelta selviä lähentelemisyrityksiä, hän ikäänkuin -pelokkaasti pyrki herransa suosioon, mikä kieltämättä oli ristiriidassa -hänen entisen välinpitämättömyytensä ja kylmyytensä kanssa. Minä en ole -koskaan voinut moittia mr. Henryä siitä, ettei hän suosinut näitä -yrityksiä, enkä liioin lukea rouvalle viaksi, että hylkääminen häntä -syvästi loukkasi. Mutta seurauksena oli, että he joutuivat täydelliseen -eroon ja kuten sanottu puhuivat toisilleen tuskin koskaan paitsi -pöydässä. Kysymys Edinburghin matkastakin tuli ensiksi esiin -päivällisten aikana, ja sattumalta oli rouva pahoinvoipa ja huonolla -tuulella. Heti huomattuaan herransa tarkoituksen hän lensi -veripunaiseksi. - -"Ei, tämä menee liian pitkälle!" huudahti hän. "Taivas tietäköön, ettei -minulla ole liikoja huvituksia niin että minulta tarvitsee kieltää -ainoata hauskuuttani. Minä en _tahdo_ enää tietää tuosta häpeällisestä -säästämishimosta, me olemme jo koko seudun pilkan ja suuttumuksen -esineenä. Tätä uutta hullutusta en ota sulattaakseni." - -"Minulla ei ole varaa siihen", sanoi mr. Henry. - -"Ei ole varaa!" huusi rouva, "Hyi! Minullahan on rahoja itselläni!" - -"Ne kuuluvat kaikki minulle, aviomiehellesi", sanoi hän kiukkuisesti ja -lähti samassa pois. - -Vanha parooni ojensi kätensä kattoon päin ja vetäytyi miniöineen lieden -luo -- minulle selvä kehoitus lähteä tieheni. Tapasin mr. Henryn -siellä, missä hänen tavallinen pakopaikkansa oli, konttorihuoneessa; -hän istui pöydän reunalla ja pisteli sitä kynäveitsellään. Kasvoissa -hänellä oli hyvin ruma ilme. - -"Mr. Henry", sanoin minä, "te teette itsellenne kovin väärin; nyt se ei -saa enää jatkua." - -"Oo", huusi hän. "Ei täällä ole ketään joka mitään ajattelee. He -pitävät vain kohtuullisena, että on niinkun on. Se on minun häpeällistä -säästämishaluani. Minä olen saita koira", ja sysäsi veitsen vartta -myöten pöytään. "Mutta minä näytän sille miehelle", huusi hän kiroten, -"minä näytän hänelle, kumpi meistä on jalomielisempi." - -"Ei se ole jalomielisyyttä", sanoin minä, "se on vain ylpeyttä." - -"Luuletteko että olen saarnan tarpeessa?" kysyi hän. - -Minä arvelin, että hän tarvitsi apua ja että hän sitä saisi minulta, -tahtoen tai tahtomatta. Kohta kun rouva oli vetäytynyt huoneeseensa, -riensin sinne ja koputin. - -Hän ei ollenkaan salannut hämmästystänsä. "Mitä te minusta tahdotte, -mr. Mackellar?" kysyi hän. - -"Hyvä rouva, minä voin hyvällä omallatunnolla sanoa, etten ole koskaan -ennen teitä häirinnyt", aloitin minä, "mutta tämä asia rasittaa minua -liiaksi ja minun täytyy saada se sanotuksi. Miten on mahdollista, että -voi olla olemassa kaksi niin sokeata ihmistä kuin te ja parooni? Että -voi elää niin kauan niin ylevämielisen herran kanssa kuin mr. Henry on -ja ymmärtää niin huonosti hänen luonnettansa?" - -"Mitä te tuolla tarkoitatte?" puhkesi rouva puhumaan. - -"Ettekö tiedä, minne rahat menevät? Hänen ja teidän, vieläpä sen -viininkin hinta, jonka hän ruokapöydässä jättää juomatta?" jatkoin -minä. "Pariisiin. Hänelle, tuolle toiselle. Kahdeksan tuhatta puntaa -hän nyt on saanut seitsemässä vuodessa, ja isäntäni on ollut kyllin -tyhmä pitääkseen asian salassa!" - -"Kahdeksan tuhatta puntaa!" toisti hän. "Se on mahdotonta. Siihen ei -tilamme kykene!" - -"Olemmepa saaneetkin puristaa siitä viimeisenkin pennin", sanoin minä. -"Mutta kahdeksan tuhatta ja kuusikymmentä on summa, shillinkiä -lukuunottamatta. Ja jos te tämänkin jälkeen luulette isäntääni -saidaksi, niin en koskaan enää sekaannu asioihinne." - -"Riittää jo, mr. Mackellar", sanoi hän. "Te teette varsin oikein, kuten -niin vaatimattomasti sanotte, sekaantuessanne minun asioihini. Minä -ansaitsen kyllä moitetta ja teidän mielestänne minä varmaankin olen -kovin huolimaton vaimo (tässä hän katsoi minuun omituisesti hymyillen), -mutta sen minä kyllä kohta korjaan, Master on aina ollut hyvin -ajattelematon, mutta sydän hänellä on erinomainen; hän on läpeensä -jalomielinen. Minä kirjoitan hänelle itse. Ette voi uskoa kuinka olette -huolestuttanut minua kertomillanne asioilla." - -"Minä puolestani luulin voivani ilahduttaa teitä, hyvä rouva", sanoin -minä, raivoissani siitä, että huomasin hänen yhä ajattelevan masteria. - -"Tietysti", sanoi hän, "tietysti myöskin ilahduttanut." - -Samana päivänä (en kiellä pitäneeni heitä silmällä) näin -tyydytyksekseni mr. Henryn tulevan vaimonsa huoneesta olematta -ollenkaan laisensa; hänen silmänsä olivat itkusta punaiset ja kuitenkin -näytti hän pikemmin astelevan ilmassa kuin maassa. Siitä päätin rouvan -vihdoinkin täydellisesti korvanneen kaikki. "Ahaa", ajattelin, "olenpa -saanut tänään aika tavalla tehdyksi." - -Kun seuraavana aamuna istuin kirjojen ääressä, tuli mr. Henry hiljaa -sisään, otti minua olkapäistä ja pudisti leikillä. "Te olette siis -kuitenkin petollinen", sanoi hän; se oli ainoa viittaus siihen, mitä -olin tehnyt, mutta sävy, millä se sanottiin, ilahdutti minua enemmän -kuin kaunopuheisinkaan vakuutus. Olin saanut aikaan enemmänkin; kun -masterin lähetti tuli seuraavan kerran, sai hän mukaansa ainoastaan -kirjeen. Viime aikoina olin minä pitänyt huolta noista asioista. Mr. -Henry ei kirjoittanut ollenkaan ja minä vain kuivin ja mitä -muodollisimmin kääntein. Mutta tuota kirjettä minä en nähnyt. Mr. Henry -tunsi kerrankin, että rouva oli hänen puolellaan, ja sinä päivänä, jona -se lähti, huomasin hänen näyttävän kovin tyytyväiseltä. Perheessä -syntyi nyt parempi suhde, joskaan ei tätäkään voinut sanoa hyväksi. -Mitään molemminpuolista väärinymmärrystä ei ainakaan enää ollut -olemassa; he olivat kaikki ystävällisiä toisilleen, ja luulen, että -isäntäni ja hänen vaimonsa olisivat voineet lähentyä jälleen toisiaan, -jos vain edellinen olisi voinut heittää ylpeytensä ja jälkimmäinen -unohtaa koko vahingon syyn, sen, että oli muistellut toista miestä. Oli -ihmeellistä, kuinka julkilausumattomat ajatukset kuitenkin tulevat -näkyviin. Niinpä en voi nyt tehdä itselleni selväksi, kuinka voimme -seurata hänen tunteittensa suuntaa, ja aina, vaikka hän esiintyi -hiljaisesti ja oli luonteeltaan tasainen, tiesimme, milloin hänen -ajatuksensa asuivat Pariisissa. Eikä olisi luullut, että se, mitä -hänelle ilmaisin, olisi kerrassaan tehnyt lopun jumaloimisesta. Minä -luulen naisissa olevan pirua: moniin vuosiin hän ei ollut ollenkaan -nähnyt miestä ja niiltäkin ajoilta, jolloin hän oli täällä ollut, -saattoi rouva (kaikkien kertomusten mukaan) muistella saaneensa häneltä -varsin vähän ystävällisyyttä: tieto hänen kuolemastaan oli tullut -väliin, hänen sydämetön ryöstöhalunsa oli kuvailtu rouvalle -- mutta -että tämäkään ei auttanut, että hänen täytyi yhä luovuttaa tuolle -kirotulle miehelle paras paikka sydämessään, se voi saattaa rehellisen -miehen raivoon. Minä en ole koskaan erityisesti pitänyt -intohimoisesta rakkaudesta, mutta nähdessäni isäntäni vaimon -järjettömyyden rupesin sitä perin pohjin inhoamaan. Muistan näitä -ajatuksia hautoessani haukkuneeni erästä palvelustyttöä, joka lauloi -jotakin lapsellista renkutusta, ja kuiva äkäisyyteni sai koko talon -naisväen nousemaan minua vastaan. Siitä minä vähät välitin, mutta se -huvitti mr. Henryä ja hän laski kanssani leikkiä, että nyt me olimme -molemmat vailla kansan suosiota. Ihmeellistä kyllä -- äitini näet -varmaan kuului maan suolaan ja tätini rouva Dickson, joka maksoi -yliopistolukuni, oli erinomainen ihminen -- mutta minä en ole koskaan -erityisemmin sietänyt, luultavasti en myöskään ymmärtänyt toista -sukupuolta, ja kun olen luonteeltani kaikkea muuta, mutta en rohkea, -niin olen aina kammonut naisseuraa. En kumminkaan ymmärrä, miksi -vihaisin tätä itseluottamuksen puutetta; olen alinomaa huomannut -onnettomain seurausten kohtaavan niitä, jotka ovat varomattomampia. -Olen pitänyt tarpeellisena lisätä nämä huomautukset, jotten loukkaisi -rouvaa. Se tuli aivan luonnollisestikin mieleeni lukiessani uudelleen -kirjeen, joka muodosti seuraavan askelen asiain kehityksessä ja joka -minun suureksi ihmeekseni salaa jätettiin käteeni noin viikko viimeisen -lähetin käynnin jälkeen. - -_Kirje majuri (sittemmin ritari) Burkelta mr. Mackellarille_. - - Troyes, Champagne, 12 p. heinäk. 1756. - - Hyvä herra - - Teitä varmaankin kummastuttaa saada kirje henkilöltä, jota niin - vähän tunnette; mutta tavatessani Teidät Durrisdeerissa sain - sen käsityksen, että olette luotettava ja vakavaluontoinen - nuori mies, jota seikkaa, saatte olla siitä varma, lähinnä - synnynnäistä nerokkuutta tai ritarillisen rohkeata sotilasmieltä, - enimmin kunnioitan. Lisäksi se, että tunsin mielenkiintoa jaloon - perheeseen, jossa Teillä on kunnia palvella tai (oikeammin - sanoen) jonka kunnioitettava ja kunniassa pidetty ystävä Te - olette, ja keskustelumme eräänä varhaisena aamuhetkenä, on - antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta. - - Ollessani äskettäin täältä kuuluisasta kylästäni, johon olen - majoittunut, Pariisissa käymässä, käytin hyväkseni tilaisuutta - kysyäkseni nimeänne (jonka totta puhuen olin unohtanut) - ystävältäni, Ballantraen masterilta, ja kun tässä tarjoutuu - sopiva tilaisuus, niin kirjoitan Teille kertoakseni asian - nykyisestä tilasta. - - Ballantraen master sai (aikaisemmin hänestä jutellessamme) - runsasta kannatusta skotlantilaisten rahastosta. (Tämän - lienen jo Teille maininnut.) Sitten hän sai komppanian ja - yleni pian rykmentin päälliköksi. Hyvä herra, minä en tahdo - ottaa selittääkseni tätä seikkaa, yhtä vähän kuin sitäkään, - että minulle, joka ratsastin prinssin oikealla puolella, on - annettu kurja vänrikin paikka ja minut lähetetty makaamaan ja - mätänemään tänne maaseudun sydämeen. Kun olen tottunut hoveihin, - tunnen, kuinka epäsuotuisa maaperä tämä on kelpo sotilaalle, - enkä voi koskaan toivoa yleneväni tällaisin keinoin, vaikka - ehkä alentuisinkin yrittämään. Mutta ystävällänne on erityinen - kyky päästä eteenpäin naisväen avulla, ja jos kaikki, mitä - olen kuullut, on totta, on hän nauttinut varsin laajaperäistä - suojelusta. Nähtävästi on onni nyt kääntynyt vastaiseksi, - sillä kun minulla oli kunnia puristaa hänen kättänsä, oli hän - juuri äskettäin päässyt Bastiljista, jonne hänet oli teljetty - _lettre de cachet'lla_, ja on hän, joskin vapaalla jalalla, - menettänyt sekä rykmenttinsä että eläkkeensä. Myöntänette siis - rehellisenä ja sivistyneenä miehenä, että suoran irlantilaisen - lojaalinen käytös lopultakin voittaa viekkauden. Nähkääs, mr. - Mackellar, master on mies, jonka loistavia luonnonlahjoja minä - sanomattomasti kunnioitan. Lisäksi hän on ystäväni. Mutta - mieleeni juolahti, ettei ehkä olisi niinkään sopimatonta - kirjoittaa Teille hiukan tästä onnen muutoksesta, sillä, mikäli - tiedän, on hän nyt aivan epätoivoinen. Tavatessamme hän jutteli - Intiaan matkustamisesta -- on mahdollista, että itse saan luvan - seurata sinne kuuluisaa maanmiestäni, mr. Lallya -- mutta siihen - hän ymmärtääkseni tarvitsisi enemmän rahaa kuin hänellä oli - käytettävänään. Te ehkä tunnette erään sotilas-sananlaskun: - pakenevalle viholliselle on hyvä rakentaa kultainen silta. Minä - luotan siihen, että minua ymmärrätte, lähetän kunnioittavimman - tervehdykseni parooni Durrisdeerille, hänen pojalleen ja - kauniille rouva Durielle, ja olen - - kunnioittavimmin Teidän nöyrin palvelijanne - - Francis Burke. - -Tämän sanoman minä vein heti mr. Henrylle. Ajattelimme heti samoin: -kirje oli tullut viikkoa liian myöhään. Minä riensin vastaamaan majuri -Burkelle ja pyysin häntä, jos näkisi masterin, tälle vakuuttamaan, -ettei hänen seuraava lähettinsä tulisi palajamaan tyhjin toimin. Mutta -miten kiiruhdimmekaan, en ehtinyt torjua sitä, mikä oli tulossa; nuoli -oli jänteellä, sen täytyi lentää. Voi melkein epäillä kaitselmuksen -kykyä (ainakin sen halua) poistaa seuraukset jostain tapaussarjasta, ja -ihmeellistä on ajatella, miten moni meistä oli tämän onnettomuusketjun -renkaita takonut, miten pitkän ajan ja kuinka tietämättöminä siitä, -mitä teimme. - -Saatuani majurin kirjeen olin hankkinut huoneeseeni kaukoputken ja -alkanut jaella kysymyksiä alustalaisillemme. Kun mitään erityistä -salaperäisyyttä ei harjoitettu -- seudun salakuljetus tapahtui yhtä -paljon väkivalloin kuin viekkaudella -- niin opin pian tuntemaan -yleiset ilmoitusmerkit ja tiesin sen vuoksi verrattain tarkoin milloin -voimme odottaa lähettiä. Minä, kuten sanoin, kyselin talonpojilta, -sillä salakuljettajain, noiden asestettujen velikultain kanssa en -tahtonut tulla tekemisiin, ellei olisi siihen pakko. Jotkut noista -tappelupukareista olivat alkaneet halveksia minua; onneton asia, kuten -seuraukset osoittivat. He eivät ainoastaan antaneet minulle -haukkumanimeä, vaan eräänä yönä, hyökättyään kimppuuni eräällä -syrjäisellä tiellä ja ollen hiukan hauskalla tuulella (kuten he itse -sanoivat) he saivat minut tanssimaan siitä nauttiakseen. Sen he saivat -aikaan heiluttelemalla paljastettuja miekkojaan säärieni läheisyydessä, -samalla huutaen: "Varo varpaitasi!" Vaikka en mitenkään vahingoittunut, -tunsin kuitenkin itseni kovin uupuneeksi, joten minun oli -pysytteleminen sängyssä useita päiviä -- seikka, joka paremmin kuin -mikään kertomus kuvaa Skotlannin kurjia oloja. - -Marraskuun seitsemännen päivän iltapuolella samana onnettomana vuonna -sattui että näin Mucklerossista nousevan merkkitulen savua. -Kotiinmenoaika oli lähellä, mutta mieleni oli tuona päivänä niin -rauhaton, että minun täytyi kulkea läpi tiheikön Craig Head-nimiselle -kukkulalle. Aurinko oli jo laskenut, mutta lännessä viipyi vielä leveä -valojuova, jonka loistossa näin muutamia salakuljettajia sytyttämässä -merkkituliaan kutterin levätessä reivatuin purjein. Se oli nähtävästi -aivan äsken laskenut ankkurin, mutta venhe oli jo vesillä ja kulki -kohti maihintulopaikkaa pitkän rantapensaikon toisessa päässä. Tämän -minä tiesin olevan merkkinä yhdestä ainoasta asiasta: Durrisdeeriin oli -tulossa lähetti. - -Rohkaisin itseni, ryömin alas harjulta -- jonne en koskaan ennen ollut -uskaltanut kiivetä -- ja pääsin piiloon rantapensaikkoon niin ajoissa, -että näin venheen laskevan maihin. Vastoin tavallisuutta oli kapteeni -Crail itse peräsimessä; hänen vieressään istui joku vieras, ja -miehistön oli vaikea liikkua, sillä heidän tiellään oli puoli tusinaa -erikokoisia matkasäkkejä. Mutta maihin he tulivat yht'äkkiä ja samassa -olivat matkatavaratkin rannalla ja venhe matkalla takaisin kutterin -luo. Vieras jäi yksin rannalle seisomaan. Hän oli pitkä, solakka, -mustiin puettu herrasmies, miekka sivullaan ja kävelykeppi -käsivarrella. Siinä seisoessaan heilautti hän hyvästiksi keppiään -kapteeni Crailille ja tuossa liikkeessä oli jotain samalla sulavaa ja -pöyhkeää, mikä teki minuun syvän vaikutuksen. - -Kohta kun venhe minun vihamiehineni oli poissa, rohkaisin hieman -itseäni, hiivin tiheikön reunaan ja pysähdyin jälleen; minussa -taistelivat luontaiset pelontunteet ja synkät tulevaisuudenaavistelut. -Siinä minä olisin voinut seisoa koko yön, ellei vieras olisi kääntynyt -ja laskeutuvan iltausvan lomitse huomannut minua. Hän viittasi ja huusi -minua lähemmäksi. Minä tottelin lyijynraskain sydämin. - -"Kas tässä, hyvä mies", sanoi hän, äänessä englantilainen vivahdus, -"tässä on muutamia kapineita, jotka olisi vietävä Durrisdeeriin." - -Minä olin nyt kyllin lähellä hänet nähdäkseni. Hänellä oli hyvin kaunis -vartalo, samoin olivat kasvot miellyttävät, mustanpuhuvat, laihat, -pitkähköt, katse vilkas ja terävä, kuten tappelemaan ja komentamaan -tottuneella; hänen toisessa poskessaan oli syntymämerkki, joka ei -ollenkaan häntä rumentanut; suuri timantti välkkyi sormessa; vaatteet, -vaikkakin yksiväriset, olivat muodikasta ranskalaista tyyliä; hänen -kalvosin- ja kaularöyhelönsä olivat harvinaisen leveätä ja hienoa -pitsityötä, ja minä ihmettelin sitäkin enemmän nähdessäni hänet näin -puettuna, että hän oli vast'ikään astunut maihin ahtaasta -salakuljettajavenheestä. Samassa hän katsoi minua tarkemmin, loi -vieläkin minuun terävän katseen ja sanoi hymyillen: - -"Minä uskallan lyödä vetoa siitä, että tiedän sekä teidän nimenne että -haukkumanimennekin. Teillä on juuri sellaiset vaatteet kuin -käsialastanne saatoin päättää, mr. Mackellar." - -Nämä sanat saivat minut vapisemaan. - -"No, no", sanoi hän, "ei teidän tarvitse minua peljätä. Minä en kanna -teille kaunaa ikäväin kirjeittenne vuoksi ja tarkoitukseni on antaa -teille aika lailla tekemistä. Voitte nimittää minua mr. Ballyksi; se on -nimi, jonka olen omaksunut, tai oikeammin (puhuessani sellaisen -erinomaisen turhimuksen kanssa kuin te) jollaiseksi olen entisen nimeni -sievistänyt. No niin, ottakaapa tuo ja tuo" -- hän osoitti paria -matkasäkkiä. "Enempää te ette jaksa kantaa; muut saavatkin kyllä jäädä -odottamaan. Olkaa hyvä ja tehkää joutua!" - -Hän puhui niin käskevästi, että minä vaistomaisesti aloin totella, -aatosteni villeinä liehuessa asiasta toiseen. Kun olin nostanut säkit -maasta, pyörähti hän ympäri ja lähti pitkän pensaiston läpi, missä jo -oli pimeä; pensaat näet olivat tiheitä, aina viheriöitseviä. Minä -seurasin, melkein näännyksissä, vaikka sillä hetkellä en tuntenutkaan -taakan painoa, ajatukseni kun yhä vaan kiertelivät tässä kohtalokkaassa -kotiintulossa kuin sukkulat lointen lomassa. - -Äkkiä minä laskin säkit maahan ja seisahduin. Hän kääntyi ja katsoi -minuun. - -"Mitä nyt?" kysyi hän. - -"Oletteko Ballantraen master?" - -"Olen", vastasi hän, "ja te myöntänette, etten ole yrittänytkään pettää -viekasta Mackellaria?" - -"Mutta jumalan nimessä", huusin minä, "mitä te täältä haette? Palatkaa -ajoissa takaisin!" - -"Kiitos vain", sanoi hän. "Teidän herranne on niin tahtonut, enkä minä. -Mutta kun hän kerran on valinnut, niin saa myöskin sietää seuraukset, -samoin te. Ottakaa nyt tavarani ylös, olettehan asettanut ne selvään -suohon. Tehkää mitä olen tehtäväksenne antanut." - -Mutta minä en aikonut enää häntä totella, menin aivan hänen luokseen ja -sanoin: "Ellette voi kääntyä, vaikka varmaa on että asiain näin ollen -jokainen kristitty, jokainen kunnon mies empisi tulla --" - -"Kuinka imartelevia puheenparsia", keskeytti hän. - -"Ellei mikään saa teitä kääntymään takaisin", jatkoin minä, "tulee -teidän ainakin noudattaa jonkinlaista soveliaisuutta. Odottakaa tässä -tavaroinenne, niin minä menen edeltäpäin ilmoittamaan tulostanne. -Isänne on vanha mies..." minä en tiennyt miten jatkaa, "niin, -soveliaisuutta on noudatettava." - -"Tietysti, tietysti", sanoi hän. "Tämä Mackellar näkyy voittavan, kun -oppii hänet lähemmin tuntemaan. Mutta kuulkaahan nyt, hyvä mies, ja -pankaa se päähänne kerta kaikkiaan -- teidän kaunopuheisuutenne vuotaa -hukkaan. Minä seuraan horjahtamatta omaa tietäni." - -"Vai niin?" minä sanoin. "Sitten täytyy koettaa muuta keinoa!" - -Samassa minä käännyin ja juoksin Durrisdeeria kohti. Hän lähti -vihaisesti kiljaisten perässäni; sitten luulen kuulleeni hänen -nauravan. Olen sen vuoksi varma, että hän juoksi jäljessäni pari -askelta mutta luopui siitä heti (luullakseni). Se ainakin on varmaa, -että minä muutaman minuutin kuluttua olin päärakennuksen ovella, -hengästyksissä niin että olin tukehtua, mutta aivan yksin. Rappuja -ylöskin minä juoksin ja suoraa päätä saliin, missä seisoin perheen -jäsenten edessä saamatta sanaa suustani. He lienevät kuitenkin -kasvoistani nähneet, mitä olin kokenut, sillä he nousivat seisaalleen -ja tuijottivat minuun aivan kuin suunniltaan. - -"Hän on tullut", sain minä vihdoin puristetuksi ulos. - -"Hän?" kysyi mr. Henry. - -"Niin, juuri hän", vastasin minä. - -"Poikani!" huusi parooni. "Voi sitä varomatonta, varomatonta veitikkaa. -Voi, miks'ei hän pysynyt siellä, missä hän ainakin oli turvassa?" - -Rouva ei sanonut sanaakaan, minä vältinkin katsoa häneen, tiedän tuskin -miksi. - -"Hyvä", sanoi mr. Henry syvään henkäisten. "Missä hän sitten on?" - -"Minä jätin hänet tuonne pensaistoon." - -"Seuraa minua hänen luokseen", sanoi hän. - -Me menimme yhdessä ulos vaihtamatta sillä kertaa sen useampaa sanaa ja -keskellä isoa hiekkakenttää me kohtasimme masterin. Hän tuli hiljakseen -astellen, heilutti keppiään ja vihelteli. Oli vielä niin valoisa, että -voi tuntea kasvot, mutta kasvojen ilmeitä oli mahdoton seurata. - -"No hyvää päivää, Jaakoppi", sanoi master. "Nyt on Esau tullut -takaisin." - -"James", sanoi mr. Henry, "Jumalan tähden, kutsu minua oikealla -nimelläni. Minä en tahdo teeskennellä olevani iloinen sinut nähdessäni, -mutta tahdon mielelläni ottaa sinut vastaan isämme huoneessa niin hyvin -kuin voin." - -"_Minunko_ huoneessani vai _sinun?_ Kummanko olisit sanonut?" -tiedusteli master. "Mutta se on vanha haava, ei kosketa siihen. -Vaikk'et halunnutkaan tehdä jakoa kanssani, kun olin Pariisissa, toivon -kumminkin, ettet kiellä vanhemmalta veljeltäsi sijaa täällä -Durrisdeerin uuninnurkassa." - -"Mitä hyötyä on tuommoisesta puheesta?" vastasi mr. Henry. "Sinä tiedät -varsin hyvin, että sinulla on täällä valta." - -"Ehkäpä", sanoi toinen nauraen lyhyeen. Ja tähän voikin sanoa veljesten -jälleennäkemiskohtauksen loppuneen, vaikka he eivät olleet kättäkään -puristaneet. Sitten kääntyi master puoleeni ja pyysi minua tuomaan -hänen matkatavaransa taloon. - -Minä en totellut, vaan käännyin mr. Henryn puoleen odottaen käskyn -vahvistusta; käytöksessäni oli ehkä jotain uhittelevaa. - -"Niin kauan kun master on täällä, teette te, mr. Mackellar, minulle -suuren palveluksen tottelemalla hänen toivomuksiaan, aivan kuin ne -olisivat minun", sanoi mr. Henry. "Me vaivaamme teitä alinomaa; -oletteko hyvä ja kutsutte jonkun palvelijan?" -- hän painosti viimeistä -sanaa. - -Näillä sanoilla saattoi olla ainoastaan yksi tarkoitus: hyvin ansaittu -huomautus uudelle vieraalle; mutta _hän_ oli niin pirullisen hävytön, -että käänsi sen päinvastaiseksi. - -"Menisimmekö niin pitkälle, että pyytäisimme teitä säkit avaamaankin?" -kysyi hän lempeästi, vilkaisten syrjäsilmällä minuun. - -Minä en olisi maksustakaan osannut sanoa sanaakaan joutumatta -suunniltani; palvelijan kutsuminenkin oli mahdotonta. Mieluummin minä -siis itse kävin miehen avuksi, käännyin sanaa sanomatta pois ja lähdin -pensaikkoon sydän täynnä vihaa ja epätoivoa. Puitten varjossa oli -pimeä, minä kävelin eteeni katsomatta, unohdin asiani ja olin taittaa -sääriluuni kompastuessani säkkeihin. Niihin tarttuessani minä huomasin -omituisen seikan: äsken minä olin kantanut ne molemmat, painoa tuskin -huomaten, nyt taas sain panna kaikkeni saadakseni yhden liikkeelle. -Sentähden oli minun pakko kulkea matka kahteen kertaan ja tulin siten -olemaan pitemmän ajan poissa salista. - -Kun tulin sisään, oli vieras jo aikoja sitten toivotettu -tervetulleeksi. Seurue oli jo istuutunut illallispöytään, ja -laiminlyönnin vuoksi, mikä minua syvästi loukkasi, ei minulle ollutkaan -jätetty sijaa. Olin oppinut tuntemaan yhden puolen kotiinpalanneen -masterin käytöstavasta, nyt tulisin tutustumaan toiseen. Hän ensinnä -huomasi minun sisääntuloni, kun verraten vihaisena seisoin taka-alalla. -Hän hypähti seisaalleen. - -"Ei, nyt olen varmaankin vallannut kelpo Mackellarin paikan", huusi -hän. "John, aseta tähän viereen mr. Ballya varten; hän ei totta tosiaan -halua ketään karkoittaa ja teidän pöytänne on riittävän iso." - -Voin tuskin uskoa omia korviani, yhtä vähän kuin muitakaan aistejani, -kun hän otti minua olkapäistä ja nauraen painoi minut omalle -paikalleen; niin iloiselta ja sydämelliseltä kuulosti hänen äänensä. -Sill'aikaa kun John asetteli lautasia toiseen paikkaan häntä varten, -hän meni isänsä tuolin luo, nojasi siihen ja katsoi vanhukseen, joka -kääntyi katsomaan poikaansa. Niin miellyttävää oli tuo heidän -toisilleen osoittamansa rakkaus, että minä tunsin halua tarttua päähäni -todellakin hämmästyneenä. - -Ja sellaisena hän esiintyi koko ajan. Ei ainoatakaan purevaa sanaa, ei -yhtään pilkallista ilmettä. Hän oli luopunut kovasta englantilaisesta -puhetavastaankin ja puhui nyt suloista skotlantilaismurrettaan, joka -itsestään lisää hellien sanojen arvoa, ja vaikka hänen olemuksessaan -ilmeni Durrisdeeriemme tavoista suuresti poikkeava hienous ja sulo, oli -se kuitenkin kotoista hyvänsuopaisuutta, joka oli meille mieleen, eikä -synnyttänyt meissä huonommuuden tunteita. Niin, kaikki mitä hän aterian -aikana teki -- joi maljani todellakin kohteliaasti, puhutteli -ystävällisesti Johnia, taputti isäänsä kädelle, kertoi pieniä -huvittavia piirteitä kokemistaan tai viittaili sopivasti menneihin -aikoihin -- kaikki sopi hänelle hyvin, ja hän itse oli niin komea, -ettei voinut oikeastaan kummastella jos vanhan paroonin ja rouvan -silmät säteilivät tai jos John itki liikutuksesta pöydässä -palvellessaan. - -Heti aterian jälkeen nousi rouva vetäytyäkseen omaan huoneeseensa. - -"Sitä sinulla ei ollut tapana koskaan ennen, Alison", sanoi hän. - -"Nyt se on minulla tapana", vastasi hän, avoimesti valehdellen, "ja -sitten minä toivotan sinulle hyvää yötä, James, ja tervetuloa -- -kuolleista", lisäsi hän. Hänen äänensä oli heikko ja vapisi. - -Mr. Henry parka, joka oli näytellyt verrattain ikävää osaa aterian -aikana, seurasi asioita tarkemmin kuin koskaan; oli iloinen siitä, että -rouva lähti, mutta sittenkin melkein pahoillaan ajatellessaan miksi hän -sen teki, ja vihdoin aivan onneton kuullessaan millä lämmöllä hän puhui -veljelle. - -Minä puolestani katsoin nyt olevani liikaa, ja olin vetäytymäisilläni -pois rouvan jälkeen, kun master sen huomasi. - -"Hei, mr. Mackellar", sanoi hän, "minun täytyy tuota pitää melkein -ystävällisyyden puutteena. Älkäähän menkö, muutenhan otatte -tuhlaajapojan vastaan kuin vieraan, ja muistakaa missä -- hänen isänsä -huoneessa. Istukaa nyt ja juokaa vielä lasi viiniä mr. Ballyn kanssa." - -"Niinpä kyllä, mr. Mackellar", sanoi parooni, "meidän ei sovi pitää -häntä enempää kuin teitäkään vieraana. Minä olen juuri kertonut -pojalleni", lisäsi hän, ja viimeistä sanaa lausuessa hänen ääneensä -tuli kuten ennenkin omituinen sointu, "kuinka suuressa arvossa me -pidämme ystävyyttänne ja palveluksianne." - -Niin ollen minä istuin siellä vaiti niin myöhään kuin muulloinkin ja -olisin saanut aivan väärän käsityksen miehen luonteesta, ellei eräs -lause olisi selvää selvemmin ilmaissut hänen väärämielisyyttään. Minä -kerron sen; lukija voi sitten itse vetää johtopäätöksensä veljesten -ensimmäisestä kohtauksesta. Kun mr. Henry istui ja näytti jokseenkin -synkeältä, huolimatta siitä, että hän teki kaikkensa pysyäkseen hyvällä -tuulella isänsä läsnä ollessa, hypähti master ylös, meni poikki lattian -ja taputti veljeänsä olkapäähän. - -"No, no, _Harry poika_", sanoi hän hyvin leveästi, sellaiseen tapaan, -jota he lienevät lapsina käyttäneet, "älä sinä sitä sure, että veljesi -on tullut kotiin. Kaikkihan on sinun, se on minunkin mielipiteeni ja -minä suon sen sinulle mielelläni. Niinpä voisit sinäkin sallia minun -istuvan jossakin nurkassa kotilieteni luona." - -"Se on liiankin totta, Henry", sanoi hän, ja aivan vastoin -tavallisuutta muuttui hänen kasvojensa ilme hyvin teräväksi. "Sinä olet -ollut vertauksen vanhempi veli hyvässä mielessä; varo ettet tulisi -hänen kaltaisekseen pahassakin." - -"Helppo on sälyttää vääryys minun hartioilleni", sanoi mr. Henry. - -"Kuka puhuu vääryydestä?" huusi vanha parooni; ankaralta se kuulosti -niin lempeän miehen sanomana. "Sinä olet tuhansin kerroin hankkinut -itsellesi minun ja veljesi kiitollisuuden; voit olla varma, että sen -saat; tyydy siis siihen." - -"Niin, Henry, siihen voit luottaa", sanoi master. Minusta näytti mr. -Henryn katseessa olevan jotain villiä, kun hän sen suuntasi veljeensä. - -Neljä kysymystä minä usein tein itselleni ja teen vieläkin, -ajatellessani koko sitä konnamaista menettelytapaa, jota näitä -tapauksia seuranneena aikana käytettiin. Ajoiko miestä siihen -erityinen vastenmielisyys mr. Henryä kohtaan? vai sekö, mitä hän piti -omana etunaan? vai se pelkkä julmuuden iloko, jota näemme kissassa ja -jonka teologit sanovat ilmenevän paholaisessa? vai sekö, mitä hän itse -olisi nimittänyt rakkaudeksi? Yleensä epäröin kolmen ensimmäisen -selityksen välillä, mutta mahdollista on, että hänen käytöksensä -perustana oli hiukan jokaista. Niinpä voisi vastenmielisyys selittää -sen, että hän käyttäytyi niin vihaisesti heidän ollessaan kahden -kesken; ne edut, joita hän oli tullut valvomaan, selittäisivät hänen -peräti toisenlaisen käytöksensä vanhan paroonin läsnäollessa; sama -seikka ja lisäksi pieni annos liehakoimishalua hänen intonsa pysyä -hyvissä väleissä rouvan kanssa, sekä vihdoin iloitseminen pahuudesta -sen itsensä tähden hänen keskeytymättömän, kiihkeän pyrkimyksensä -pitämään nämä vastakkaiset menettelytavat erikseen eleillä. - -Minäkin jouduin hänen paholaishuviinsa osalliseksi, ensinnäkin sen -vuoksi, että aivan avoimesti esiinnyin isäntäni puolella, toiseksi -sentähden, että hänelle Pariisiin kirjoittamissani kirjeissä olin usein -uskaltanut häntä moittia. Kun olin hänen kanssaan kahden kesken, niin -hän pilkkaili minua mitä pahimmin; perheenjäsenten läsnäollessa hän -taas oli kovin tuttavallinen ja ystävällinen. Tämä ei ollut ainoastaan -itsessään kovin kiusallista ja saattanut minua väärään valoon, siinä -oli sitäpaitsi jotakin mitä suurimmassa määrässä loukkaavaa. Minua -kiukutti ylenmäärin se, että hän kehtasi olla teeskentelemättä minulle, -aivan kuin minä olisin ollut liian alhainen voidakseni tulla -todistajana huomioonotetuksi. Mutta se mitä _minä_ kärsin, ei ansaitse -lähempää tarkastelua. Minä mainitsen sen tässä vain seurauksensa -vuoksi; sen kautta näet minussa syntyi lämpimämpi osanotto mr. Henryn -kärsimyksiä kohtaan. - -Hänen kannettavakseen raskain taakka lankesi. Kuinka saattoi hän -muitten joukossa tyynellä mielellä kestää loukkaavaa puhetta siltä, -joka ei koskaan kahden kesken jättänyt käyttämättä tilaisuutta häntä -pilkatakseen? Kuinka piti hänen vastata tuon väärämielisen ivaajan -hymyyn? Hän oli tuomittu näyttämään jurolta. Hän oli tuomittu olemaan -vaiti. Ja jos hän olisi ollut vähemmän ylpeä, jos hän olisi puhunut, -kuka olisi silloin luottanut totuuteen? Se juorutyö, joka oli pantu -käyntiin, oli tehnyt tehtävänsä: parooni ja rouva voivat joka päivä -nähdä, mitä tapahtui; he olisivat voineet vannoa masterin olevan -pelkkää hyväntahtoisuutta ja ystävyyttä, mr. Henryn taas mitä -mustasukkaisimman ja kiittämättömimmän veljen. Ja miten rumilta -tällaiset virheet yleensä näyttänevätkin, mr. Henryssä ne olivat -kymmenen kertaa rumempia, sillä kukapa olisi saattanut unohtaa, että -masterin henki oli vaarassa ja että hän jo oli menettänyt morsiamensa, -arvonimensä ja perintönsä. - -"Henry, lähdetkö hiukan ratsastamaan?" kysyi master eräänä päivänä. - -Mr. Henry, jota hän on koko aamupäivän kiusaillut, tiuskaisee lyhyesti -ja ynseästi: "En." - -"Sinä voisit mielestäni toisinaan olla minulle ystävällisempi", sanoo -toinen liikuttavan hellästi. - -Tämä vain näytteeksi; samantapaisia kohtauksia sattui alinomaa. Oliko -siis ihme, että mr. Henryä moitittiin; oliko ihme, että minua suututti -siinä määrin, että olin saada sappitulehduksen, niin, että vielä -nytkin, asioita ajatellessani, tunnen vereni kiehuvan. - -Kieltämättä ajettiin asiaa harvinaisen pirullisella taidolla, niin -kavalasti ja yksinkertaisesti, että vastustus oli melkein mahdotonta. -Mutta sittenkin täytyy minun yhä ajatella samaa: rouvan olisi pitänyt -arvata asian laita; hänen olisi pitänyt paremmin tuntea miehensä -luonne; niin monta vuotta kestäneen avioliiton kuluessa hänen olisi -pitänyt voida voittaa hänen luottamuksensa. Ja vanha parooni sitten, -hän, joka muuten oli niin teräväpäinen herra -- missä oli nyt koko -hänen huomiokykynsä? Mutta ensinnäkin oli silmäinkääntäjä mestari -taidossaan ja olisi voinut pettää taivaan enkelinkin. Toiseksi (mitä -rouvaan tulee) olen huomannut, etteivät kutkaan muut ihmiset ole niin -kaukana toisistaan kuin aviopuolisot, joiden suhde ei ole oikea. Tuntuu -aivan siltä kuin he eivät olisi kuulomatkan päässä tai eivät puhuisi -samaa kieltä. Kolmanneksi (mitä molempiin katselijoihin tulee) sokaisi -heitä vanha, juurtunut mieltymys masteriin. Ja neljänneksi: se vaara, -jossa masterin luultiin (lukija kuulee kohta miksi sanon "luultiin") -olevan, vaikutti, että pidettiin vieläkin halpamaisempana häntä -ahdistella. Sitäpaitsi master vielä pimitti virheitänsä pitämällä heitä -alituisessa levottomuudessa rakkaan henkensä kohtalosta. - -Tähän aikaan minä selvimmin näin, mitä hieno käytös merkitsee, ja sain -syytä valittaa että itse olin niin juro. Mr. Henry oli pohjaltaan -kohtelias ja hieno; kun hän ponnisteli erityisten asianhaarain pakosta, -voi hän esiintyä arvokkaasti ja henkevästi, mutta turhaa on kieltää, -että häneltä jokapäiväisessä elämässä puuttui ritarillisuudesta aika -paljon. Master taas ei voinut ryhtyä mihinkään ilman että se puki -häntä. Siten jokainen liike ikäänkuin vahvisti toisen tekemää -miellyttävää ja toisen ikävää vaikutusta. Eikä siinä kyllin. Mitä -enemmän mr. Henry tunsi olevansa veljensä juoniin kietoutunut ja pyrki -niistä pääsemään, sitä naurettavammaksi hän kävi, ja mitä enemmän -masteria alkoi huvittaa tuo ilkeä leikki, sitä mieltäkiinnittävämmäksi -ja hauskemmaksi tuli hänen olemuksensa. Siten sai juonittelu ravintoa -ja vauhtia omien keinojensa laadusta. - -Eräs miehen juonista oli käyttää hyväkseen sitä vaaraa, jossa, kuten -sanottu, hänen luultiin olevan. Hän kertoi siitä leikillisen hienosti, -mikä teki asian vielä liikuttavammaksi. Mr. Henryä vastaan hän käytti -sitä julmana ahdistelukeinona. Muistan kuinka hän eräänä päivänä, kun -olimme kolmen salissa, osoitti sormellaan väritöntä palasta maalatussa -ruudussa. "Tuosta sinun onnenrahasi heitettiin läpi, Jaakoppi", sanoi -hän. Ja kun mr. Henry vastaukseksi vain synkästi tuijotti häneen, niin -hän lisäsi: "Säästä minua ilkeältä katseeltasi, hyvä kärpänen. Sinä -pääset hämähäkistäsi milloin vain tahdot. Minä taidan ynnä psalmistan -kanssa sanoa: O, Herra, kuinka kauan? Koska pääsemme niin pitkälle, -että sinä annat minut ilmi, sinä omantunnontarkka veljeni? Se on yksi -huvittavimmista asioista tässä inhoittavan ikävässä luolassa. Kokeista -minä olen aina pitänyt." Mr. Henry yhä vain tuijotteli häneen otsa -rypyssä, ja loppujen lopuksi master purskahti nauruun, löi häntä -olkapäälle ja sanoi, että hän oli itsepäinen möhkö. - -Mutta silloin isäntäni astui askeleen taaksepäin ja minusta hän näytti -uhkaavalta. Kenties samoin masterista, sillä en muista hänen sittemmin -koskeneen mr. Henryyn. Mutta vaikka hän alati tavalla tai toisella piti -puhetta vaarastansa, näytti hänen käytöksensä minusta ihmeen -varomattomalta, ja olin uskomaisillani, että hallitus -- joka oli -luvannut palkinnon hänen päästään -- oli vaipunut syvään uneen. En -tahdo kieltää, että mieleni teki antaa hänet ilmi. Mutta kaksi seikkaa -pidätti minua: ensinnäkin, jos hän siten joutuisi päättämään päivänsä -pölkyllä, tulisi hän isänsä ja rouvan muistossa pyhimykseksi -julistetuksi; toiseksi: jos jollakin tavoin sekaantuisin asiaan, niin -melkein välttämättä osuisivat epäluulot jossakin määrin mr. Henryyn. -Meidän vihamiehemme liikuskeli vaan vapaammin kuin ajatella taisi, ja -koko seutu jutteli hänen takaisintulostaan, mutta hänen ei käynyt -kuinkaan. Niistä mitä erilaisimmista henkilöistä, jotka tiesivät hänen -tulleen, ei yhdelläkään ollut rahan tarvetta -- kuten minä -suutuksissani tapasin sanoa -- eikä pienintäkään uskollisuudentunnetta -hallitusta kohtaan, joten master kulki siellä ja täällä aivan yhtä -tervetulleena kuin mr. Henry -- jota kohdannut vanha viha ei vielä -ollut hälvennyt, ja paljon turvallisemmin kuin minä, jota -salakuljettajat uhkailivat. - -Kuitenkin oli olemassa jotain, joka antoi hänelle päänvaivaa. Kerron -nyt siitä, koska seuraukset olivat mitä vakavinta laatua. Lukija -lienee tuskin unohtanut Jessie Brownia; hän seurusteli ahkeraan -salakuljettajain kanssa. Kapteeni Crail itse kuului hänen ystäviinsä, -joten naikkonen sai pian tietää mr. Ballyn olevan talossa. Mikäli -ymmärrän, ei hän ollut enää pitkiin aikoihin masterista itsestään -mitään välittänyt, mutta hänen tavakseen oli tullut sekoittaa hänen -nimensä kaikkeen; se oli koko hänen näyttelemisensä perustana, ja nyt, -kun master oli tullut kotiin, piti hän velvollisuutenaan myötäänsä -maleksia Durrisdeerin lähistöllä. Master pääsi tuskin ulos ovesta häntä -tapaamatta. - -Kamala naikkonen hän oli ja harvoin selvällä päällä; hän kirkui -hurjasti "soreaa poikaansa", lausueli rihkamarunoutta, koettipa, mikäli -minulle on kerrottu, heittäytyä masterin kaulaan. Minä myönnän -hykerrelleeni käsiäni ajatellessani mitä hän sai sietää; master taas, -joka osasi kyllä muita piinata, esiintyi varsin kärsimättömänä. -Omituisia kohtauksia sattui talon mailla. Jotkut kertoivat masterin -lyöneen häntä kepillä, Jessien taas käyttäneen vanhaa asettaan -- -kiveä. Varmaa on ainakin, että master kääntyi kapteeni Crailin puoleen -saadakseen naisen pois tieltä, ja että kapteeni tavattoman kiivaasti -kieltäytyi sitä tekemästä. Loppujen lopuksi Jessie voitti. Hankittiin -rahoja; tapahtui kohtaus, jossa ylpeän kavaljeerimme täytyi alistua -siihen, että Jessie itkien ja ulvoen häntä suuteli, ja naikkoselle -laitettiin oma ravintola jonnekin Solwayhin päin (en muista minne). -Hänen ravintolassaan kerrottiin sittemmin käyvän kaikkein pahinta -roskaväkeä. - -Mutta minä ennätän liian kauas. Eräänä päivänä niihin aikoihin, jolloin -Jessie juuri oli alkanut häntä vaaniskella, tuli master luokseni -konttoriin ja sanoi tavallista kohteliaammalla äänellä: "Kuulkaapa, mr. -Mackellar, täällä juoksentelee inhoittavan ilkeä vaimoihminen. Minä en -itse juuri voi asiaa auttaa ja tulen sen vuoksi luoksenne. Olkaa hyvä -ja ottakaa se huoleksenne; on annettava ankara määräys, että talonväki -ajaa naikkosen tiehensä." - -"Mr. Bally", sanoin minä hiukan vavisten, "voitte itse pitää huolta -likaisista asioistanne." - -Hän ei vastannut mitään, meni vain menojaan. - -Pian sen jälkeen tuli mr. Henry. "Mitä minun pitää kuulla!" huusi hän. -"Tämä kaikki ei näytä riittävän, te lisäätte vielä taakkaani. Nyt te -olette loukannut mr. Ballya." - -"Armollisella luvallanne, mr. Henry", sanoin minä, "oli se hän, joka -loukkasi minua, karkeastikin mielestäni. Mutta ehkä en ottanut huomioon -teidän asemaanne puhuessani hänelle, ja jos se on teidän mielipiteenne -kuultuanne, mitä on tapahtunut, niin sanokaa vain sana ja minä -tottelen. Teidän tähtenne sen teen, olkoonpa että se olisi synti, -Jumala paratkoon." Sitten minä kerroin hänelle tapahtuman. - -Mr. Henry hymyili itsekseen; kamalampaa hymyä en ole koskaan nähnyt. -"Te teitte aivan oikein", sanoi hän. "Hän saa nauttia rakkaan Jessie -Browninsa sakkaan asti." Sitten hän avasi ikkunan, nähtyään masterin -ulkona ja huusi tätä -- mr. Ballyksi hän häntä nimitti -- tulemaan -sisään hiukan juttelemaan. - -Kun kiusaajamme oli tullut sisään ja sulkenut oven jälkeensä -- hän -hymyili minulle, aivan kuin ajatellen, että minä nyt saisin nöyrtyä --, -sanoi mr. Henry. "James, sinä valitit mr. Mackellarin käytöstä; -valituksesi olen nyt tutkinut. Minun ei tarvinne sanoa sinulle, että -aina uskon hänen puheeseensa enemmän kuin sinun; mehän olemme nyt -täällä yksin ja minä aion käyttää samaa vapaata puhetapaa kuin sinäkin. -Mr. Mackellar on mies, jota pidän arvossa, ja niin kauan kuin olet -tässä talossa, saat luvan välttää yhteentörmäyksiä tämän miehen kanssa, -jota minä aion tukea, maksakoon se sitten mitä hyvänsä minulle ja -omaisilleni. Mitä tulee hänelle selittämääsi asiaan, niin voit itse -poistaa julmuutesi jäljet; ketään palvelijoistani et saa millään -tavalla vaivata siinä asiassa." - -"Isäni palvelijoita kai tarkoitit", sanoi master. - -"Mene ja juttele hänelle tämä asia", sanoi mr. Henry. - -Masterin kasvot kävivät aivan kalpeiksi. Hän osoitti minua sormellaan. -"Minä vaadin, että tuo mies erotetaan", sanoi hän. - -"Häntä ei eroteta", vastasi mr. Henry. - -"Sen saat maksaa minulle kalliisti", sanoi master. - -"Minä olen jo maksanut niin kalliisti kehnon veljeni", vastasi mr. -Henry, "että minulta on pelkokin lopussa. Sinä et voi enää mitenkään -minuun iskeä." - -"Minäpä näytän, että voin", sanoi master ja meni hiljaa pois. - -"Mitä hän vielä keksinee, Mackellar?" huudahti mr. Henry. - -"Antakaa minun lähteä", sanoin minä. "Hyvä isäntä, antakaa minun -lähteä. Minun tähteni on kurjuus vain Lisääntynyt." - -"Tahtoisitteko jättää minut tänne aivan yksin?" kysyi hän. - -Meidän ei tarvinnut kauan odottaa uutta hyökkäystä. Tähän asti oli -master ollut hyvin varovainen pelissään rouvan kanssa, oli -silmiinpistävällä tavalla välttänyt kahden kesken oleskelua, jota -seikkaa minä aluksi pidin sopivaisuussyistä johtuvana, mutta nyt -arvelen kavalaksi sotajuoneksi. He tapasivat toisensa oikeastaan vain -aterian aikana ja silloinkin käyttäytyi master rouvaa kohtaan kuin -vanhempi veli. Tähän asti, voi sanoa, ei hän juuri ollut astunut mr. -Henryn ja hänen vaimonsa väliin, paitsi siten, että oli salakavalasti -ryöstänyt edelliseltä jälkimmäisen suosion. Nyt näyttivät asiat -muuttuvan; mutta oliko muutos todellakin kostoa, vai johtuiko se vain -siitä, että masterin aika kävi Durrisdeerissa pitkäksi ja hän halusi -jotain huvia -- sen voi ainoastaan itse paholainen ratkaista. - -Nyt hän joka tapauksessa alkoi rouvaa piirittää ja niin viekkaasti hän -teki tehtävänsä, että luulen rouvan tuskin sitä huomanneen. Aviomies -sai seurata vaieten asian kehitystä. Ensimmäinen piiritysliike johtui -(kuten näytti) sattumasta. Puhe sattui, kuten usein ennenkin Ranskassa -oleskeleviin pakolaisiin ja johtui siten heidän lauluihinsa. - -"Jos teitä nämä asiat huvittavat", sanoi master, "niin tiedän erään, -jota aina olen pitänyt erittäin liikuttavana. Ne ovat aivan -yksinkertaisia, koristelemattomia säkeitä, mutta ovat sittenkin, -kenties sen aseman vuoksi, missä olin, ainaiseksi painuneet sydämeeni. -On kuviteltava mielessään, että ne laulaa jonkun maanpakolaisen -morsian; ne eivät ehkä niinkään paljon ilmaise hänen todellisia -ajatuksiaan kuin sitä, mitä tuo vierailla mailla vaeltava miesparka -toivoo hänen ajattelevan." Tässä master huokasi syvään. "Voitte uskoa, -että on liikuttavaa kuulla joukon raakoja irlantilaisia -- kaikki -tavallisia sotamiehiä -- virittävän tuollaisen laulun, ja niistä -kyyneleistä, jotka vuotavat, voi päättää, kuinka syvästi he sen -tuntevat. Näin se kuuluu, isä", sanoi hän, kääntyen viekkaasti kyllä -paroonin puoleen, "ja ellen saakaan sitä loppuun asti lauletuksi, niin -saatte ajatella, että niin meidän maanpakolaisten käy." Sitten hän -alkoi laulaa samaa säveltä, jota olin majurin kuullut viheltävän. Sanat -olivat tosin talonpoikaiset, mutta ilmaisivat varsin liikuttavalla -tavalla miten tyttö parka kaipaa maan paossa olevaa sulhastaan. Minä -muistan vielä yhden säkeistön (tai osan siitä): -- - - Puen ylleni punaisen hamehen, - käyn kerjäten luo oman sulhasen, - saa luulla muut minun kuollehen, - luo Willyni käyn minä pois, käyn pois... - -Hänen laulunsa oli itsessään hyvä, mutta esityksensä vielä parempi. -Olen Edinburghissa kuunnellut kuuluisia näyttelijöitä, joiden sana -nosti jokaiseen silmään kyynelen; se oli ihmeellistä nähdä, mutta yhtä -ihmeellistä oli kuulla, kuinka master käytteli tätä pikku ballaadia ja -kuuntelijoitaan kuin soittokonetta, jota hän täydellisesti hallitsi, -kuinka hän toisinaan oli kokoon lyyhistymäisillään, toisinaan taas -näytti voittavan murheensa, niin että sanat ja sävelet tuntuivat -pursuvan hänen omasta sydämestään ja omasta menneisyydestään ja olevan -aiotut rouvan kuultaviksi eikä kenenkään muun. Hänen taitonsa meni -vielä pitemmälle; kaikki esitettiin niin kevyesti ja hienosti, että -tuntui mahdottomalta epäillä hänen ensinkään toimivan tarkoituksella, -ja olisi voinut vannoa, ettei hän suinkaan yrittänyt näyttää -liikutetulta, vaan päinvastoin koetti liikutustaan salata. Kun laulu -oli loppunut, istuimme me kaikki hetken vaiti; hän oli valinnut -iltahämärän, ettei voinut nähdä vieressäistujan kasvoja, mutta tuntui -siltä kuin emme olisi uskaltaneet hengittää; vanha parooni vain ryähti. -Laulaja liikahti ensinnä; hän nousi äkkiä sanaa sanomatta paikaltaan ja -meni salin toiseen päähän, missä mr. Henry tapasi pysytellä, ja -astuskeli siellä edestakaisin. Siellä me ajattelimme hänen voittaneen -viimeisenkin liikutuksensa, sillä pian hän palasi ja alkoi tavallisella -äänellään laajasti selitellä irlantilaisten kansallisluonnetta, (jota -aina kuvailtiin väärin ja jota hän otti puolustaakseen) ja ennenkun -kynttilät kannettiin sisään, istuimme me jo juttelemassa totuttuun -tapaan. Mutta vielä silloinkin näyttivät rouvan kasvot minusta hieman -kalpeilta, ja mainittava on, että hän melkein heti vetäytyi -huoneeseensa. - -Seuraava merkki oli ystävyys, jonka tuo paholainen solmi viattoman miss -Katarinan kanssa. He kävelivät aina käsi kädessä ja istuessa kiipeili -tyttö hänen polvillaan. Kuten kaikilla hänen pirullisilla juonillaan, -oli tälläkin vaikutuksia moneen suuntaan; mr. Henrylle oli viimeinen -isku nähdä oma lapsensa nostettuna häntä vastaan. Se teki hänet -kovasydämiseksi viatonta pienokaista kohtaan, mikä taas alensi häntä -vieläkin alemmaksi vaimon silmissä, ja vihdoin se liitti rouvan ja -masterin lähemmin toisiinsa. Tämän johdosta heidän suhteensa kävi päivä -päivällä vapaammaksi. Siitä kehittyi nopeasti kävelyretkiä rannan -pensaistoon, jutteluhetkiä lehtimajassa ja kaikenlaista tutunomaista -yhdessäoloa. Rouvan kävi varmaankin kuten monen muun kunnon naisen; hän -tiesi omantuntonsa puhtaaksi, mutta hänen oli kuitenkin samalla pakko -katsella hiukan läpi sormiensa. Niinkin tylsä huomioittentekijä kuin -minä saattoi selvästi havaita, että hänen mieltymyksensä oli hellempää -laatua kuin sisaren. Hänen äänensä sointi aaltoili entistä enemmän, -hänen silmänsä loistivat lempeyttä; hän oli ystävällisempi kaikille, -mr. Henrylle, vieläpä minullekin; hän näytti uivan hiljaisessa, -kaihoisessa onnentunteessa. - -Minkälaista tuskaa tämä katseleminen tuottikaan mr. Henrylle! Ja -kuitenkin oli, kuten kohta saamme nähdä, sen ansio, että vihdoinkin -vapauduimme tuskistamme. - -Masterilla ei ollut Durrisdeerissa oleskellessaan mitään hienompaa -tarkoitusta (miten hän sitä koristelikaan) kuin rahojen kiskominen. Hän -suunnitteli matkaa Ranskan Intiaan onnen etsintään, kuten ritari de -Burke oli meille kirjeessään kertonut, ja siihen tarvittavaa summaa -hän oli tullut hakemaan. Se merkitsi selvää perikatoa muille -perheenjäsenille, mutta uskomattomassa puolueellisuudessaan parooni -aina vaati, että hänen pyyntöönsä oli suostuttava. Perhe oli nyt niin -vähälukuinen (todellisuudessa kuului siihen ainoastaan isä ja kaksi -poikaa), että sopi jakaa perintötila ja ottaa kukin osuutensa. Tähän -pakotettiin nyt mr. Henry suostumaan, aluksi vihjausten avulla, sitten -suoraan pakottamalla. Olen vallan varma siitä, että hän ei koskaan -olisi asiaan myöntynyt, elleivät olosuhteet olisi olleet niin -tuskalliset. Ellei hän niin intohimoisesti olisi toivonut veljeään -pois, ei hän koskaan olisi toiminut vastoin vakaumustaan ja talon -vanhoja tapoja. Joka tapauksessa hän möi suostumuksensa heille -kalliisti, puhui suunsa puhtaaksi ja kuvaili asian sen omilla, -häpeällisillä väreillä. - -"Muistakaa", sanoi hän, "että tämä on rikos poikaani kohtaan, jos -minulla joskus on sellainen." - -"Luultavaa ei ole, että saat", sanoi parooni. - -"Jumala tiesi", vastasi mr. Henry. "Ja ottaen huomioon sen väärän -suhteen missä olen veljeeni, sekä sen, että te olette herrani ja isäni, -jolla on oikeus käskeä, kirjoitan minä tämän asiakirjan alle. Mutta -erään asian sanon sitä ennen: tähän on minut pakotettu epähienolla -tavalla, ja kun te, herra isäni, ensi kerran tunnette halua vertailla -molempia poikianne, pyydän teitä muistamaan mitä _minä_ olen tehnyt ja -mitä _hän_. Tuomittakoon meitä tekojemme mukaan." - -En ole koskaan nähnyt ketään niin tuskallisten tunteitten vallassa kuin -vanha parooni oli; vaikka hänen kasvonsa jo olivat vanhuuden -rypistämät, lensi hän aivan punaiseksi. "Minusta ei hetki näytä -sopivasti valitulta syytösten tekemistä varten, Henry", sanoi hän. "Se -vähentää jaloutesi arvoa." - -"Älkää erehtykö, herra isäni", sanoi mr. Henry, "minä teen -tämän rikoksen tottelevaisuudesta teitä kohtaan, enkä mistään -jalomielisyydestä." - -"Vieraitten läsnäollessa...", alkoi parooni, vieläkin tuskallisemmassa -tilassa. - -"Täällä ei ole ketään muuta kuin Mackellar", sanoi mr. Henry; "hän on -minun ystäväni. Ja koska te, herra isäni, ette lue häntä vieraaksi -kaikkina niinä kertoina, joina te minua moititte, olisi liian ankaraa, -jos minä pitäisin häntä sellaisena, kun kerrankin puolustaudun." - -Luulenpa melkein, että parooni olisi muuttanut mieltään, ellei master -taas olisi ollut varuillaan. - -"Henry kulta", sanoi hän, "sinä pysyt aina meistä parhaimpana. Karski -kyllä olet, mutta rehellinen sielu! Olisinpa minä veroisesi!" - -Tämä suosikin jalomielisyyden todistus sai paroonin luopumaan -epäröimisestään ja asiakirja kirjoitettiin valmiiksi. - -Kohta kun asia saatiin järjestykseen, myytiin Ochxerhallin maa-ala -melko lailla alle arvonsa, ja rahat maksettiin verenimijällemme, joka -ne lähetti yksityistä tietä Ranskaan. Niin hän ainakin sanoi; -jälkeenpäin olen alkanut epäillä, että asia ei ehtinyt niin pitkälle. -Nyt oli mies siis onnistunut tarkoituksessaan; hän oli jälleen -täyttänyt taskunsa kullallamme; mutta sittenkään emme me saavuttaneet -mitä olimme toivoneet tehdessämme tämän uhrauksen: vieras pysytteli yhä -Durrisdeerissa. Tietämätöntä on, oliko se ilkeyttä, vai johtuiko se -siitä, ettei ollut vielä tullut aika, jolloin hän lähtisi Intiaan -onneaan etsimään, vai toivoiko hän ehkä suunnitelmainsa rouvaan nähden -johtavan tuloksiin, vai oliko hänellä sellainen määräys hallitukselta. -Durrisdeerissa hän vain yhä oleili, viikon toisensa jälkeen. - -Lukija kai huomasi sanat: oliko hänellä sellainen määräys -hallitukselta; tähän aikaan näet miehen häpeällinen salaisuus alkoi -tulla ilmi. - -Ensimmäisenä viittasi siihen eräs alustalaisemme, joka -huomautteli masterin luonamme viipymisestä ja vielä enemmän hänen -turvallisuudestaan. Tämä talonpoika oli jakobiitti mieleltään ja oli -menettänyt pojan Cullodenin tappelussa, joten hän katseli asiaa -arvostelevammin kuin muut. "On eräs seikka", sanoi hän, "jota minä -pidän varsin omituisena, nimittäin hänen tulonsa Cockermouthiin." - -"Cockermouthiin?" kysyin minä ja muistin äkkiä alun pitäen -ihmetelleeni, että mies niin pitkän matkan jälkeen astui maihin -täysissä juhlatamineissa. - -"Sinnepä juuri", vastasi talonpoika, "sieltä kapteeni Crail hänet otti -laivalleen. Te luulitte hänen tulleen suoraan Ranskasta meritse, ja -niin luulimme mekin." - -Minä mietiskelin jonkun aikaa tätä uutista ja vein sen sitten mr. -Henrylle. "Saattepa kuulla hassun jutun", sanoin minä ja kerroin sen -hänelle. - -"Mitä se merkitsee, Mackellar, mistä hän on tullut, niin kauan kuin hän -on täällä?" huokasi mr. Henry. - -"Niinpä kyllä, mr. Henry, mutta miettikäähän toki hiukan. Eikö tunnu -hiukan siltä, kuin hallitus tässä katselisi läpi sormiensa? -Muistattehan kuinka jo olemme ihmetelleet, että hän uskalsi niin -levollisesti kulkea missä hyvänsä." - -"Malttakaas", sanoi mr. Henry. "Minä mietin asiaa." Hänen ajatellessaan -levisi hänen kasvoilleen kammottava hymy, hiukan samanlainen kuin -masterin. "Antakaa minulle paperia", sanoi hän sitten. Pitemmittä -puheitta hän istuutui ja kirjoitti eräälle tuntemalleen herralle -- -nimeä en huoli mainita, mutta korkeassa asemassa oleva mies se oli. -Tämän kirjeen lähetin minä ainoalla luotettavalla miehellä -- -Macconocchiella. Tuo vanha mies ratsasti nopsaan ja palasi -vastauksineen jo ennen kuin olin jännityksissäni häntä odottanutkaan. -Kirjettä lukiessa ilmestyi mr. Henryn kasvoille sama kamala hymy. - -"Se oli paras palvelus mitä koskaan olette minulle tehnyt, Mackellar", -sanoi hän. "Tämä hallussani minä kyllä hänet nujerran. Saatte nähdä -päivällisen aikaan." - -Päivällistä syötäessä mr. Henry ehdotti, että master jossakin -tilaisuudessa esiintyisi hyvin suuressa seurassa. Parooni, kuten hän -toivoi, kielteli sen vaaran vuoksi, mikä siitä johtuisi. - -"Ooh!" huokasi mr. Henry varsin levollisena, "ei teidän enää tarvitse -tässä asiassa teeskennellä. Minä tiedän salaisuuden yhtä hyvin kuin -tekin." - -"Salaisuuden?" kertasi parooni. "Mitä tarkoitat, Henry? Minä annan -kunniasanani, etten tiedä mitään salaisuutta, josta sinä olisit -ulossuljettu." - -Masterin ilme vaihtui; näki, että sanat olivat osuneet arkaan kohtaan. - -"Mitä?" sanoi mr. Henry kääntyen hänen puoleensa kovin hämmästyneen -näköisenä, "sinä palvelet herrojasi varsin uskollisesti, kuten kuuluu, -mutta olisit sinä siltä voinut rauhoittaa isäsi mielen." - -"Mitä sinä juttelet? Minä en halua asioistani puhuttavan kaikkien -kuullen. Herkeä, sanon minä", huusi master aivan suunniltaan; hän -käyttäytyi kovin lapsimaisesti. - -"Niin suurta salakähmäisyyttä en tosiaankaan sinulta odottanut, sen -vakuutan", jatkoi mr. Henry. "Tuttavani näet kirjoittaa" -- hän avasi -kirjeen --: "On luonnollisesti tärkeää sekä hallitukselle että sille -herrasmiehelle, jota ehkä sopivimmin yhä edelleen kutsumme mr. -Ballyksi, että tämä sopimus pysyy salassa, mutta ei koskaan ole ollut -tarkoitus, että hänen perheensä jäisi sellaiseen jäytävään pelkoon, -jota te niin tuntehikkaasti kuvailette, ja minua ilahduttaa, että voin -kokonaan poistaa pelkonne. Mr. Bally on Suur-Britanniassa yhtä hyvässä -suosiossa kuin tekin." - -"Pitääkö minun uskoa tämä?" huudahti parooni katsoen poikaansa; hänen -kasvojensa ilme näytti kummastelevalta ja vielä enemmän epäilevältä. - -"Isä hyvä", sanoi master, joka jo oli aika lailla hillinnyt itseään. -"Minua ilahduttaa kovin, kun saan luvan sen ilmaista. Omat määräykseni, -suoraan Lontoosta saadut, kuuluivat aivan toisin; minua vaadittiin -pitämään armahdus salassa kaikilta, tekin olitte erityisesti mainittu. -Tämän voin näyttää toteen, ellen ole kirjettä hävittänyt. He lienevät -muuttaneet mieltään aivan äkkiä, sillä asia on vasta hiljattain -järjestetty, tai pikemmin on Henryn tuttava ymmärtänyt asian väärin -tässä kohden kuten nähtävästi muutenkin. Sanoakseni suoraan, isä", -jatkoi hän, ja voi nähdä että hän tunsi itsensä turvallisemmaksi -- -"olen otaksunut, että tämä selittämätön kapinoitsijan armahtaminen -johtui teidän toimestanne ja että minua vaadittiin pitämään se -perheeltä salassa, koska te ette tahtonut ilmaista hyvyyttänne. -Sentähden minä niin ehdottomasti tottelin. Nyt siis jää ainaiseksi -salaan, mitä tietä niin tunnettu valtiorikoksen tekijä kuin minä on -voinut saada armon; minä näet otaksun, ettei teidän poikanne tarvitse -puolustautua sellaista syytöstä vastaan, johon näytään Henryn kirjeessä -viitattavan. Minä en ole vielä koskaan kuullut, että kukaan Durrisdeer -olisi ollut petturi tai vakooja", sanoi hän ylpeästi. - -Nyt siis näytti siltä, kuin hän pääsisi sen pitemmittä asiasta; mutta -hän ei ottanut huomioon erästä tekemäänsä tyhmyyttä eikä mr. Henryn -itsepintaisuutta. Nyt saimme nähdä, että isännässäkin oli masterin -henkeä. - -"Sanot asian järjestetyn aivan äskettäin", sanoi hän. - -"Niin, aivan viime aikoina", vastasi master iloisesti ja suoraan, -joskaan ei aivan varmasti. - -"Todellako aivan viime aikoina?" kysyi mr. Henry, aivan kuin olisi -ollut jotain, mitä hän ei saanut sopimaan. Hän avasi jälleen kirjeen. - -Siinä ei ollut ajasta mitään, mutta master ei sitä voinut tietää. - -"Minusta se tuntui kyllin myöhäiseltä", sanoi hän nauraen. Kun parooni -kuuli naurun, joka rämisi kuin särkynyt kello, loi hän taas katseen -poikaansa, ja minä näin hänen ryppyisen suunsa vetäytyvän tiukemmin -kiinni. - -"Kyllä", sanoi mr. Henry, yhä silmäillen kirjettä, "minä ajattelen vain -sanoja, joita käytit. Sanoit sen tapahtuneen aivan äskettäin." - -Näin me saimme todistuksen voitostamme ja mitä selvimmän todistuksen -paroonin uskomattomasta kärsivällisyydestä; hän näet nytkin asettui -puolustamaan suosikkiaan paljastumiselta. - -"Minusta tuntuu, Henry", sanoi hän niin kiihkeästi, että oli oikein -ikävä kuulla, "minusta tuntuu kuin olisi turhaa pohtia asiaa kauemmin -sinne ja tänne. Me olemme kaikki iloisia kuullessamme veljesi olevan -turvassa, ja kiitollisina alamaisina teemme parhaiten, jos juomme -armollisen kuninkaan maljan." - -Siten master pelastui. Mutta hänen oli ainakin ollut pakko ruveta -puolustusasemaan ja hän oli siinä hävinnyt. Se mielenkiinto, jota hänen -persoonallinen turvattomuutensa oli hänelle vaatinut, oli näet häneltä -riistetty kaikkien nähden. Parooni tiesi nyt sisimmässään, että hänen -suosikkinsa oli hallituksen vakooja, ja rouva (miten hän muuten jutun -käsittikään) oli silmiinpistävän kylmä paljastettua romantista sankaria -kohtaan. Niinpä on parhaimmassakin petoksen kohottamassa rakennuksessa -jokin heikko kohta, johon iskemällä kaikki kukistuu. Ellemme olisi -tehneet onnellista iskuamme ja horjahuttaneet epäjumalankuvaa, kuka -tietää miten meidän lapuksi olisi käynyt? - -Ja sittenkin näytti silloin vielä siltä, kuin emme olisi saaneet mitään -toimeen. Parin päivän kuluessa hän oli hävittänyt kaikki tappion jäljet -ja oli kaikesta päättäen yhtä suuressa arvossa kuin konsanaan. -Mitä parooni Durrisdeeriin tulee, oli hän kokonaan vajonnut -puolueellisuuteensa; se ei ollut niinkään suuressa määrin rakkautta -- -joka on toimiva voima -- kuin hänen muitten kykyjensä heikontumista ja -tylsymistä, ja anteeksiantavaisuus (käyttääksemme niin jaloa sanaa) -vuosi hänestä pelkän heikkouden tähden kuten vanhuksen kyynelet. Rouvan -laita oli toinen, ja taivas yksin tietää, mitä master osasi hänelle -sanoa ja kuinka hän poisti rouvassa syntyneen halveksimisen. Pahinta -hellissä tunteissa on se, että ääni saattaa tulla tärkeämmäksi kuin -sanat ja puhuja tärkeämmäksi kuin hänen puheensa. Mutta jonkinlaisen -anteeksipyynnön master lienee keksinyt, tai oli hänen ehkä jollakin -juonella onnistunut vääntää tämä paljastus vielä edukseen. Kun näet -tuota kylmää suhdetta oli kestänyt jonkun aikaa, näyttivät heidän -välinsä muuttuvan arveluttavammiksi kuin koskaan ennen. Nyt he olivat -lakkaamatta yksissä. Kaikki se moite, minkä tuo onneton nainen minulta -saa, voidaan lukea puoleksi tahallisen sokeuden ansioksi, mutta -sittenkin on vakaumukseni, että hän viimeisinä aikoina leikki kovin -varomattomasti tulella, ja olkoonpa että siinä asiassa erehdyn tai en, -on varmaa ja sinänsä riittävää, että mr. Henry oli samaa mieltä. Isäntä -parka istui päiväkaudet kammarissani niin kurjan näköisenä, etten -koskaan uskaltanut hänelle puhua, ja kuitenkin täytyy minun otaksua, -että hän löysi lohdutusta pelkästä läsnäolostani ja siitä, että tiesi -minun kärsivän kanssaan. Toisinaan me juttelimmekin varsin omituisella -tavalla; ei koskaan mainittu yhtään nimeä eikä viitattu mihinkään -erityiseen seikkaan, ja kuitenkin me molemmat ajattelimme samaa ja -tiesimme toistemme mietteet. On ihmeellistä kuinka taitavasti osasimme -menetellä; puhuimme tuntikaudet jostakin, sitä mainitsematta tai siihen -edes viittaamatta. Muistan miettineeni, olisiko ehkä sentapaisen kyvyn -ansio, että master voi ahdistella rouvaa päivät pääksytysten hänen -koskaan peljästymättä olemaan varuillaan. - -Todistukseksi siitä, miten hullusti mr. Henryn asiat olivat, mainitsen -minä muutamia sanoja, jotka hän lausui helmikuun 26 päivänä vuonna 1757 -(jota päivää en eräistä syistä voi koskaan unohtaa). Oli kolea, -takatalven sää, ilma oli tyyni ja purevan kylmä, kaikkialla lepäsi -härmää, taivas oli matala ja harmaa, meri lepäsi mustana ja mykkänä. -Mr. Henry istui aivan tulisijan luona ja puheli tapansa mukaan siitä, -kuinka "pitäisi tehdä jotakin", olisiko "viisasta tarttua asiaan", ja -hautoi muita samanlaisia yleisiä mietteitä, joille me kumpikin annoimme -erikoismerkityksen. Minä seisoin ikkunassa katsellen ulos, kun samassa -kulki ohi tuo eroamaton kolmiyhteys, master, rouva ja miss Katarina. -Lapsi juoksenteli edestakaisin, pakkassään elähyttämänä. Master -kuiskaili aivan rouvan korvaan; pitkänkin matkan päästä käsitti hänen -pirullisesti lumoavan sulonsa. Rouva kulki pää alaspäin, kiintyneenä -yksinomaan hänen puheensa kuunteluun. Nyt minä unohdin arkuuteni ja -sanoin: - -"Teidän sijassanne, mr. Henry, puhuisin asiasta paroonille." - -"Kunnon Mackellar", vastasi hän, "te ette huomaa asemani heikkoutta. -Minä en voi ilmaista niin alhaisia ajatuksia kellekään -- kaikkein -vähimmin isälleni; se halventaisi minua vain entistä enemmän. Asemani -on heikko", jatkoi hän, "siitä syystä, että olen se, mikä olen; en voi -tekeytyä rakastettavaksi. Heidän kiitollisuutensa minulla on, niin he -sanovat kaikki, ja siinähän sitä onkin omaisuutta! Mutta itse asiassa -minä en merkitse heille mitään, he eivät jaksa ollenkaan pitää minua -ajatuksissaan. Siinä minun köyhyyteni!" Hän nousi seisaalleen ja -kohensi tulta. "Mutta muutettava se asia on jollakin keinoin, -Mackellar", sanoi hän ja kääntyi äkkiä puoleeni, "joku keino on -keksittävä. Minä olen kärsivällinen -- liiaksikin -- liiaksikin. Minä -alan halveksia itseäni. Ja toisaalta, minä en koskaan ennen ole ollut -tällaisessa verkossa." Hän vaipui jälleen mietteisiinsä. - -"Älkää kadottako rohkeuttanne", sanoin minä. "Asia selviää itsestään." - -"Siitä on pitkä aika kun olen tuntenut vihaa", sanoi hän. Tuo lause -sopi niin huonosti minun viimeisiin sanoihini, etten voinut -ajatuksenjuoksua ollenkaan seurata. - - - - -VIIDES LUKU. - -Yö helmikuun 28:tta päivää vasten vuonna 1757. - - -Saman päivän iltana master lähti pois. Hän oli poissa suuren osan -seuraavaakin päivää, kohtalokasta 27:ttä; mutta missä hän oli ollut ja -mitä puuhaillut, siitä emme huolineet ottaa selkoa, ennenkuin -seuraavana päivänä. Jos olisimme sen tehneet ja sattuneet saamaan -selkoa, olisi kaikki voinut käydä toisin. Mutta kun kaikki mitä teimme, -tehtiin sitä tietämättä ja on sen jälkeen arvosteltava, niin kerron -tapaukset sellaisina kuin ne meille ilmenivät ja jätän sen, mitä -myöhemmin saimme tietää, tuonnemmaksi, ajallaan kerrottavaksi. Nyt minä -näet olen tullut yhteen kertomukseni synkimmistä kohdista ja on minun -toivottava lukijan myötätuntoa isännälleni. - -Koko 27:nnen päivän vallitsi rajusää; oli purevan kylmä; ihmiset -kulkivat ulkona höyryten kuin savupiiput; salin suuri takka oli täynnä -puita; muutamia muuttolintuja, jotka jo olivat uskaltaneet luoksemme -pohjoiseen, kokoontui talon ikkunoihin, tai hypähtelivät ne viluissaan -paleltuneella pihamaalla. Päivällisaikaan valaisi jokunen auringonsäde -kaunista pakkasmaisemaa valkoisine kukkuloineen ja metsineen; Crailin -kutteri näkyi odottamassa suotuisaa tuulta Craig Headin luona, ja savu -nousi suorana pylväänä kaikkien talojen ja mökkien savupiipuista. Yön -tullen taivas peittyi pilveen; oli pimeä, ilma tyyni ja katkeran kylmä; -mitä ilkein yö, kammottaviin tapauksiin sopiva. - -Rouva vetäytyi aikaisin huoneeseensa, kuten hänellä nykyään oli tapana. -Viime aikoina me olimme tottuneet viettämään iltoja korttia pelaamalla --- uusi todistus siitä, että vieraamme oli väsymäisillään Durrisdeerin -elämään. Kauan emme olleet istuneet, ennenkuin vanha parooni hiljaa -vetäytyi pois paikaltaan tulen luota ja hävisi sanaa sanomatta -makuusuojaansa. Me kolme, jotka nyt olimme jääneet jäljelle, emme -huolineet osoittaa toisillemme erityistä rakkautta emmekä -kohteliaisuuttakaan; kukaan meistä ei olisi toisen vuoksi jatkanut -ilta-istuntoa, mutta tavan voimasta ja sentähden, että kortit juuri -olivat jaetut, me jatkoimme pelin pelaamista. Minun on lisättävä, että -istuimme myöhäiseen, ja vaikka parooni oli lähtenyt tavallista -varhemmin, kävi kello sentään jo yhtä ja talon väki oli kauan ollut -unen helmoissa. Sekin on lisättävä, että vaikka en ole koskaan nähnyt -masteria päissään, oli hän nyt juonut paljon viiniä ja oli ehkä -(vaikk'ei sitä huomannut) hiukan lämmennyt. - -Miten hyvänsä, mutta nyt tapahtui hänessä taas tuollainen äkkinäinen -muutos. Kohta kun ovi oli sulkeutunut paroonin jälkeen, siirtyi hän -ääntänsä vähääkään vaihtamatta tavallisesta kohteliaasta puheesta mitä -loukkaavimpaan sanatulvaan. - -"Henry kulta, sinun vuorosi", oli hän juuri saanut sanotuksi ja jatkoi: -"on todellakin varsin merkillistä, että sinä ilmaiset moukkamaisuutesi -niinkin viattomassa asiassa kuin korttipelissä. Sinä pelaat, Jaakoppi, -aivan kuin suutari tai kapakassa istuva merimies. Sama kömpelyys, sama -pikkumainen saituus, _cette lenteur d'hébeté qui me fait rager_ -- -ihmeellistä että minulla pitää olla tuommoinen veli. Itse 'Vältä -varvastakin' on toki hiukan elämään päin, kun hänen panoksensa on -vaarassa, mutta sinun kanssasi käy pelaaminen niin inhoittavan -ikäväksi, etten voi sitä sanoin selittää." - -Mr. Henry katseli yhä korttejaan, aivan kuin harkiten, miten pelaisi; -mutta hänen ajatuksensa olivat toisaalla. - -"Armias Luoja, eikö hän koskaan pääse valmiiksi?" huusi master. "_Quel -lourdeau!_ Mutta turhaahan on sinua vaivata ranskalaisilla lauselmilla; -suotta ne ovat semmoiselle tyhmyrille kuin sinä. _Lourdeau_, rakas -veljeni, se on sama kuin möhkö, tuhrus, pässinpää, mies, jossa ei ole -sulon, notkeuden, reippauden jälkeäkään; aivan kykenemätön tekemään -minkäänlaista vaikutusta, aivan vailla luontaisia lahjoja; sellainen, -jollaisen voit nähdä jos haluat, kun kurkistat kuvastimeen. Omaksi -hyödyksesi minä tämän sanon, sen vakuutan, ja sitäpaitsi, sinä Varvas" --- tässä hän kääntyi minuun pidätetyin haukotuksin -- "on yksi -huveistani tässä hirvittävän ikävässä paikassa paistaa teitä ja teidän -herraanne kuten kastanjoita tulessa. Teistä minä aina kovasti nautin, -sillä minä huomaan aina, että haukkumanimenne (joka tosiaan on -jokseenkin moukkamainen) antaa teille vatsanväänteitä. Mutta toisinaan -minulla on enemmän vaivaa tuosta veikosta, joka nyt on nukahtanut -korttiensa ääreen. Etkö älyä, Henry, kuinka hyvin se sana sopii, jonka -äsken sinulle selitin? Katsohan nyt, tässä yksi esimerkki. Huolimatta -kaikista oivallisista ominaisuuksistasi, jotka ilolla tunnustan, en ole -vielä koskaan tavannut naista, joka ei olisi pitänyt minua parempana -- -enkä liioin", jatkoi hän, mitä kissamaisimman harkitusti, "niin, en -liioin ketään, joka ei yhä pitäisi minua parempana." - -Mr. Henry laski kortit kädestään. Hän nousi aivan hiljaa paikaltaan, ja -näytti siltä, kuin hän olisi koko ajan ollut syvissä mietteissä. "Sinä -pelkuri!" sanoi hän tyynesti, aivan kuin itsekseen. Ja pitämättä -ollenkaan kiirettä ja ilman erityistä kiivastumista hän löi masteria -vasten suuta. - -Master hypähti ylös aivan kuin uudessa hahmossa; hän ei ollut koskaan -ollut niin komea. "Lyönti!" huusi hän. "Minä en ota vastaan lyöntiä -Jumalalta itseltään!" - -"Hiljempaa", sanoi mr. Henry. "Haluatko taaskin isää avuksesi?" - -"Hyvät herrat!" huusin minä ja koetin asettua heidän välilleen. - -Master tarttui minua olkapäähän, piti minut käden ulottuvilla ja sanoi, -yhä tuijottaen veljeensä: "Tiedätkö mitä tästä seuraa?" - -"Minä en ole koskaan toiminut enemmän harkiten", vastasi mr. Henry. - -"Minä vaadin verta, verta", sanoi master. - -"Jos Jumala suo, näet omasi", sanoi mr. Henry, meni ja otti seinältä -pari paljaana riippuvaa miekkaa ja ojensi ne masterille. "Mackellar saa -katsoa, että kaikki käy rehellisesti", sanoi hän. "Se kyllä lienee -tarpeen." - -"Sinun ei tarvitse loukata minua enempää", sanoi master ja otti -koettelematta toisen miekan. "Minä olen aina sinua vihannut." - -"Isämme on vasta äsken mennyt makuulle", sano: mr. Henry. "Meidän -täytyy mennä ulos jonnekin." - -"Pitkässä pensaistossa on erinomainen paikka", sanoi master. - -"Hyvät herrat", sanoin minä, "saatte hävetä kumpikin. Olette saman -äidin lapsia ja aiotte nyt turmella sen elämän, jonka hän teille -antoi." - -"Kyllä, Mackellar", sanoi mr. Henry, samaan täysin rauhalliseen tapaan, -jolla hän oli koko ajan esiintynyt. - -"Mutta minä estän sen", sanoin minä. Mitä nyt seuraa, on tahrapilkku -elämässäni. Viime sanoja saneessani näin masterin kääntävän miekkansa -kärjen rintaani kohti; valo välkähti terässä, minä nostin käteni ylös -ja putosin polvilleni lattialle hänen eteensä. "Ei, ei", huusin minä -aivan kuin pieni lapsi. - -"Hänestä ei ole sen suurempaa vaivaa", sanoi master. "On hyvä, että on -yksi pelkurikin talossa." - -"Meillä pitää olla jonkunlainen valaistus", sanoi mr. Henry, aivan kuin -ei mitään keskeytystä olisi ollutkaan. - -"Tuo tutisija voi tuoda pari kynttilää", sanoi master. - -Olkoon häpeäkseni sanottu, että olin vielä niin kovin tuon paljaan -miekan häikäisemä, että tarjouduin kantamaan lyhtyä. - -"Emme me tarvitse mitään l-l-lyhtyä", sanoi master, minua matkien. -"Siellä ei käy tuulen henkeäkään. No, ylös vain, ota pari kynttilää ja -käy edellä. Minä tulen heti jäljessä tämän kanssa", -- samassa hän -leikki miekallaan. - -Minä otin kynttilät ja kävin heidän edellänsä. Antaisin oikean käteni, -jos ne askelet olisivat ottamatta; mutta pelkurihan ei ole muuta kuin -yksinkertaisesti orja, ja vielä mennessämmekin löivät hampaani loukkua. -Master oli puhunut totta: ei tuulen henkäystäkään, ilma oli sakoontunut -kovaksi, tyyneksi hallasääksi, ja meidän käydessämme eteenpäin -kynttiläin valossa lepäsi pimeys kattona päittemme päällä. Ei -puhuttu sanaakaan; ei kuulunut muuta ääntä kuin askeltemme narske -kylmettyneellä polulla. Yökylmä valahti ylitseni kuin jäinen vesi, -joten ei pelko yksin minua järisyttänyt; toverini taas, jotka olivat -paljain päin kuten minäkin ja juuri tulleet lämpimästä salista, eivät -näyttäneet lämmön vaihdosta edes huomaavan. - -"Tässä on paikka", sanoi master. "Pane kynttilät maahan." - -Minä tein kuten hän käski, ja samassa loimahtivat liekit suoraan ylös, -niin liikkumattomina ulkona talvisessa metsässä, kuin olisivat tuvan -pöydällä palaneet -- ja minä näin veljesten asettuvan vastakkain. - -"Valo hiukan häikäisee silmiäni", sanoi master. - -"Minä annan sinulle kaikki edut", vastasi mr. Henry vaihtaen paikkaa, -"sillä minä luulen, että nyt olet kuoleman oma." Äänen sävy oli lähinnä -raskasmielinen, mutta samalla siinä oli sentään ylevää ja miehekästä. - -"Henry Durie", sanoi master. "Pari sanaa vain, ennenkuin alamme. Sinä -olet oppinut miekkailemaan, osaat pitää kiinni floretista, mutta et -tiedä, mikä ero on kun saa miekan käteensä. Sentähden tiedän minä sinun -kaatuvan. Mutta huomaahan, miten luja minun asemani on. Jos sinä -kaadut, katoan minä maasta sinne, mihin rahani jo ovat viedyt. Jos minä -kaadun, mihin tilaan joudut sinä? Isäsi, vaimosi -- joka, kuten kyllä -tiedät, on minuun rakastunut -- vieläpä lapsesikin, joka pitää enemmän -minusta kuin sinusta -- kuinka kostavatkaan he minun kuolemani! Ehket -ollut sitä ajatellut, Henry hyvä?" Hän katsoi veljeään ja tervehti -miekallaan sääntöjen mukaisesti. - -Mr. Henry ei sanonut sanaakaan, tervehti vain hänkin. Miekat -kalskahtivat yhteen. - -En ymmärrä aseenkäyttöä; sitäpaitsi olin pakkasen, pelon ja -kauhistuksen vaikutuksesta aivan pyörällä; mutta mikäli asiaa oivalsin, -oli mr. Henry heti aluksi voitolla ja säilytti asemaansa vakavasti. Hän -ahdisti vihollistaan hillityin, mutta samalla kammottavin innoin. Yhä -lähemmäksi hän työntyi, kunnes master hypähti taaksepäin ja kirosi -lyhyeen. Luulen valon taas häikäisseen häntä. Vaihdettuaan paikkoja he -hyökkäsivät jälleen toistensa kimppuun, mutta olivat nyt lähempänä -toisiaan; mr. Henry kävi uhkaavammin päälle, kun taas masterin -itseluottamus näytti horjuvan. Nyt hän nähtävästi itse huomasi olevansa -hukassa ja tunsi jonkinlaista kuolemantuskan kylmyyttä; muuten ei hän -olisi ryhtynyt siihen petolliseen temppuun, jota hän käytti, En voi -sanoa sitä seuranneeni, kokematon silmäni ei mitenkään voinut kyllin -nopeasti erottaa yksityisseikkoja; mutta veljensä miekkaan hän näytti -tarttuvan vasemmalla kädellään, seikka, joka on kaksintaistelussa -kielletty. Varmaa on, että mr. Henry pelastui ainoastaan sivuun -hyppäämällä, ja samoin, että master pisti tyhjää ilmaa, kaatuen -toiselle polvelleen. Ennenkuin hän siitä ehti liikahtaa, oli -vastustajan miekka hänet lävistänyt. - -Minä kiljaisin puolitukehtunein äänin ja juoksin päin, mutta lävistetty -ruumis virui jo maassa, vääntelehti hetkisen kuin käärme ja jäi sitten -aivan liikkumatta. - -"Katsokaa hänen vasenta kättänsä", sanoi mr. Henry. - -"Se on aivan verinen", vastasin minä. - -"Sisäpuoleltako?" kysyi hän. - -"Se on haavoittunut sisäpuolelta pitkin pituuttaan", sanoin minä. - -"Sitä minäkin", sanoi hän ja kääntyi selin. - -Minä avasin kaatuneen vaatteet; sydän oli aivan hiljaa, ei sykkinyt -vähääkään. - -"Jumala meitä armahtakoon, mr. Henry!" sanoin minä. "Hän on kuollut." - -"Kuollut?" kertasi hän tylsänlaisesti, mutta sitten kovemmalla äänellä: -"Kuollut? Kuollutko?" ja äkkiä hän heitti verisen miekkansa maahan. - -"Mitä nyt teemme?" kysyin minä. "Tulkaa järkiinne, herra; nyt on liian -myöhäistä; tulkaa järkiinne." - -Hän kääntyi jälleen ja tuijotti minuun. "Voi, Mackellar!" sanoi hän ja -kätki kasvonsa käsiinsä. Minä tartuin hänen nuttuunsa. "Jumalan tähden, -teidän pitää olla rohkea nyt!" sanoin minä. "Mitä me teemme?" - -Hän otti kätensä kasvoiltaan, ja minä näin hänen tuijottavan tyhjään -ilmaan. "Teemme!" sanoi hän. Samassa hänen katseensa osui elottomaan -ruumiiseen ja hän huusi "voivoi!" vieden kättänsä otsalle aivan kuin -vasta nyt olisi muistanut jotakin. Sitten hän kääntyi poispäin ja alkoi -juosta taloa kohti omituisesti kompastellen. - -Minä seisoin hetkisen mietteisiin vaipuneena, mutta sitten minusta -tuntui, että minun kumminkin piti etupäässä huolehtia eloon jääneestä. -Juoksin hänen jälkeensä ja jätin kynttilät seisomaan kohmettuneelle -maalle. Niitten valoon puitten alle jäi kaatunut makaamaan. Minä sain -juosta kuinka nopeasti tahansa, mr. Henry oli edellä ja oli jo ehtinyt -sisään saliin asti. Sieltä minä hänet tapasin tulen äärestä; hän piteli -taasen käsiä silmillään ja värisi siinä seisoessaan koko mies. - -"Mr. Henry, mr. Henry", sanoin minä, "tästä syntyy onnettomuus meille -kaikille." - -"Mitä minä olen tehnyt?" huusi hän ja katsoi minuun. Kasvojen ilmettä -minä en koskaan unohda. "Kuka kertoo siitä vanhukselle?" kysyi hän. - -Nuo sanat sattuivat sydämeeni; mutta siinä ei ollut aikaa osoittaa -hellämielisyyttä. Menin ja kaasin hänelle lasin konjakkia. "Juokaa", -sanoin minä, "juokaa se pohjaan asti." Pakotin häntä kuin pientä lasta -sitä nielemään, ja kun olin aivan yökylmän läpitunkema, kaasin -itsellenikin. - -"Meidän on pakko se ilmaista, Mackellar", sanoi hän. "Me emme voi olla -sitä sanomatta." Äkkiä heittäytyi hän tuolille -- vanhan paroonin -istumasijalle takan ääreen -- ja puhkesi kyynelettömään nyyhkytykseen. - -Tämä oli kamalan masentavaa; mr. Henrystä ei siis ollut apua. - -"No niin", sanoin minä, "jääkäähän tänne, minä teen mitä on tehtävä." - -Sitten otin kynttilän käteeni ja lähdin vaeltamaan pimeässä talossa. -Oli aivan hiljaista. Toistaiseksi ei kukaan ollut mitään huomannut, -ja minun harkittavanani oli nyt, kuinka johtaisin asiaa yhtä -salaperäisesti edelleen. Ei ollut aikaa olla liiaksi turhantarkka; -avasin siis koputtamatta rouvan makuuhuoneen oven ja astuin rohkeasti -sisään. - -"On tapahtunut onnettomuus!" huusi hän ja nousi istumaan. - -"Rouva", sanoin minä, "minä menen jälleen ulos käytävään; pukeutukaa -niin nopeasti kuin voitte. Teillä on nyt paljon tekemistä." - -Hän ei pidättänyt minua kyselyillä; ei minun myöskään tarvinnut kauan -häntä odottaa. Ennenkuin ehdin vähääkään miettiä, mitä hänelle -sanoisin, oli hän jo ovella ja viittasi minua sisään. - -"Rouva", sanoin minä, "ellette te kykene osoittamaan suurta rohkeutta, -täytyy minun heti sanoa hyvästi; sillä ellei kukaan auta minua tänä -yönä, on Durrisdeerin huone hukassa." - -"En minä ole pelokas", sanoi hän hymyillen surullisesti ja ikävästi, -mutta samalla varsin rohkeasti. - -"On tapahtunut kaksintaistelu", sanoin minä. - -"Kaksintaistelu?" kertasi hän. "Kaksintaistelu? Henryn ja --" - -"Ja masterin välillä", sanoin minä. "On kauan kärsitty asioita, -asioita, joista te ette tiedä mitään, joita te ette uskoisi, jos niistä -kertoisin -- ja ne on kestetty kärsivällisesti. Mutta tänä yönä se kävi -mahdottomaksi, ja kun hän häpäisi teitä --" - -"Odottakaahan", keskeytti hän. "Hän? Kuka hän?" - -"Hyvä rouva!" huusin minä katkeruuteni puhjetessa esiin. "Voitteko te -kysyä niin? Sitten lienee minun pakko etsiä apua muualta; täältä en -sitä saa." - -"En ymmärrä, miten olen teitä loukannut", sanoi hän. "Antakaa anteeksi. -Älkää pitäkö minua jännityksessä kauempaa." - -Mutta minä en vielä uskaltanut kertoa sitä hänelle, minä en häneen -vielä oikein luottanut; ja epävarmuuden synnyttämä voimattomuuden tunne -sai minut melkein vihaisesti puhuttelemaan vaimo parkaa. - -"Rouva", sanoin minä, "kysymys koskee kahta miestä; toinen on teitä -häpäissyt ja te kysytte kumpi. Minä autan teitä itseänne vastaamaan. -Toisen kanssa te olette ollut yksissä myöhään ja varhain; onko toinen -teitä siitä moittinut? Toiselle olette aina ollut ystävällinen, -toiselle -- niin totta kuin Jumala meidät näkee ja tuomitsee -- ette -aina; mutta onko hänen rakkautensa teihin koskaan ehtynyt? Nyt, tänä -yönä, on toinen noista miehistä sanonut toiselle minun, palkatun -vieraan läsnäollessa, että te olette häneen rakastunut. Ennenkuin sanon -sanaakaan lisää, saatte itse vastata kysymykseenne: kumpi se oli? -Toiseenkin saatte vastata: kun loppu on tällainen kammottava, kenen on -syy?" - -Hän tuijotti minuun aivan kuin soaistuna. "Hyvä Jumala!" huudahti hän -ensin aivan kuin huomaamattaan ja kuiskasi sitten itsekseen: "Laupias -Jumala! -- Mackellar, minä pyydän, minä rukoilen teitä, mitä pahaa on -tapahtunut?" huudahti hän taas kohta. "Minä olen nyt valmistunut; minä -voin kuulla kaikki." - -"Ette te saa sitä kuulla", sanoin minä. "Mitä lieneekään tapahtunut, -teidän on ensin sanottava, että se oli teidän tähtenne." - -"Voi-voi", huusi hän käsiään väännellen, "tuo mies tekee minut -hulluksi! Ettekö voi olla ajattelematta _minua_?" - -"En minä teitä ollenkaan ajattele, ajattelen vain rakasta herra -parkaani", huusin minä. - -"Voi-voi", huusi hän käsi sydämellään, "onko Henry kuollut?" - -"Älkää puhuko niin ääneen", sanoin minä. "Ei, toinen." - -Minä näin hänen heiluvan kuin puunlatvan tuulessa, käännyin poispäin ja -tuijotin lattiaan. En tiedä teinkö sen siksi, etten uskaltanut häneen -katsoa, vai siksikö, että häntä säälin. "Niin, se on kamala sanoma", -sain vihdoin sanotuksi, kun olin alkanut käydä rauhattomaksi hänen -vaitiolonsa vuoksi, "ja sitä enemmän rohkeutta pitää teidän ja minun -osoittaa, jotta huoneemme pelastuu." Hän ei vastannut vieläkään. "Onhan -miss Katarinakin olemassa", lisäsin minä. "Ellemme me korjaa tätä -asiaa, saa hän periä häpeää." - -En tiedä saiko lapsen muisto vaiko pelkkä sana "häpeä" hänet -tajuihinsa; varmaa on, että heti kun olin tämän sanonut, tuli hänen -huuliltaan ääni, jonka laista en ole koskaan kuullut; tuntui siltä kuin -hän olisi ollut kallion alle hautaantunut ja koettanut sitä vierittää -päältään. Seuraavana hetteenä hän taas voi vähän puhua. - -"Se oli taistelu", hän kuiskasi. "Se ei ollut --?" hän empi jatkaa. - -"Se oli kunniallista taistelua rakkaan isäntäni puolelta", sanoin minä. -"Toinen sai iskun juuri yrittäessään petollista juonta." - -"Muistakaa, että hän nyt on kuollut!" huudahti hän. - -"Hyvä rouva", sanoin minä, "minä vihaan sitä miestä ja viha polttaa -nytkin rinnassani kuin helvetin tuli. Jumala tietää, että olisin -estänyt taistelun, jos olisin uskaltanut. Oma häpeäni on, etten sitä -tehnyt. Mutta nähdessäni hänen kaatuvan -- jos minä silloin olisin -voinut muutakin paitsi sääliä herraani, niin olisin iloinnut siitä, -että hän nyt oli vaaraton." - -En tiedä käsittikö hän puhettani. Hänen seuraavat sanansa olivat: -"Entäs parooni!" - -"Sen minä otan huolekseni", vastasin minä. - -"Ettehän toki puhu hänelle kuten minulle?" kysyi hän. - -"Rouva", sanoin minä, "eikö ole olemassa ketään muuta, jota teidän -tulee ajatella? Paroonin voitte jättää minun huostaani." - -"Toista?" kertasi hän. - -"Miehenne", sanoin minä. Hän katsoi minuun selittämättömin ilmein. -"Aiotteko jättää hänet oman onnensa nojaan?" kysyin minä. - -Hän katsoi yhä minuun; sitten hän jälleen vei käden sydämelleen. "En", -sanoi hän. - -"Jumala teitä sanastanne siunatkoon", sanoin minä. "Menkää nyt hänen -luokseen saliin; puhukaa hänelle -- sama mitä sanotte; antakaa hänelle -kätenne ja sanokaa: 'Minä tiedän kaikki', -- ja jos Jumala teille -siihen armonsa antaa, niin sanokaa 'Anna anteeksi!'" - -"Jumala suokoon teille voimaa ja armeliaisuutta", sanoi hän. "Minä -menen mieheni luo." - -"Minä valaisen teille", sanoin minä ja otin kynttilän käteeni. - -"Kyllä minä osaan pimeässäkin", sanoi hän väristen. Minä luulen, että -hän vapisi minun tähteni. - -Niin me erosimme -- hän meni alas kohti pientä valojuovaa, joka näkyi -salin ovessa, ja minä menin käytävää pitkin paroonin huoneeseen. -Vaikeata on selittää miksi, mutta niin kävi, etten voinut työntyä -vanhan miehen huoneeseen niinkuin nuoren naisen; minun piti koputtaa. -Mutta vanhuksen uni oli kevyt, tai ehkä hän oli vielä valveilla; heti -kun olin koputtanut, hän kutsui minut sisään. - -Hänkin istui sängyssä; hän näytti kovin vanhalta ja kuihtuneelta. -Päivän valossa ja pukeutuneena hän teki voimakkaan vaikutuksen; nyt hän -oli raihnainen ja pieni; kasvot (kun hänellä ei ollut tekotukkaa) -olivat pienet kuin lapsen. Tämän tähden minä varsin hämmästyin, ja yhtä -paljon oudostutti minua hänen arka ja murheellinen katseensa, joka -osoitti hänen aavistavan pahaa. Ja kumminkin hän kysyi lempein ja -rauhallisin äänin, mitä tahdoin. Asetin kynttilän tuolille, nojasin -sängyn jalkopäähän ja katsoin häneen. - -"Lordi Durrisdeer", sanoin minä, "te tiedätte yhtä hyvin kuin kukaan, -että olen liittynyt määrättyyn puolueeseen perheessänne." - -"Minä toivon, ettei meidän kenenkään tarvitse liittyä mihinkään -puolueeseen", sanoi hän. "Olen aina iloinnut nähdessäni teidän -vilpittömästi kiintyneen poikaani." - -"Lordi hyvä, nyt on se aika ohi, jolloin tuollaiset kohteliaisuudet -olivat paikallaan", vastasin minä. "Jos aiomme jotakin palosta -pelastaa, on meidän otettava asiat toden kannalta. Puolueeseen minä -olen liittynyt; niin olemme tehneet kaikin. Ja puoluelaisena minä -nytkin tulen keskellä yötä puhumaan kanssanne eräästä asiasta. -Kuunnelkaa minua; miksi tätä pyydän, sen saatte kyllä tietää, ennenkuin -lähden." - -"Minä kuulen aina mielelläni teitä, Mackellar", sanoi hän, "ja teen sen -milloin hyvänsä, päivällä tai yöllä, sillä minä olen aina varma siitä, -että teillä on asia, mistä puhutte. Te olette puhunut kerran ennenkin -hyvin sopivassa tilaisuudessa; minä en ole sitä unohtanut." - -"Minä tulen puhumaan isäntäni puolesta", sanoin minä. "Minun ei -tarvitse kertoa, millaista elämää hän viettää. Te tiedätte hänen -asemansa. Te tiedätte kuinka jalomielisesti hän aina on täyttänyt -toisen -- täyttänyt teidän toivomuksenne", korjasin minä; sanaa -"poikanne" en saanut suustani. "Te tiedätte -- teidän täytyy tietää -- -kuinka hän on kärsinyt -- kuinka hän on kärsinyt suhteestaan -vaimoonsa." - -"Herra Mackellar!" huudahti parooni ja kavahti pystyyn vuoteessaan kuin -ärsytetty jalopeura. - -"Te lupasitte kuunnella minua", jatkoin minä. "Mitä te ette tiedä, -mutta mitä teidän tulee tietää, eräs niitä asioita, joita olen tullut -teille kertomaan, on se kidutus, jota hän saa salassa kestää. Tuskin -olette te kääntänyt selkänne, kun hän, jonka nimeä en tässä uskalla -mainita, hyökkää hänen kimppuunsa, mitä ilkeimmin häntä ivaten, -pilkallisesti hänelle huomautellen -- niin, minun täytyy se sanoa, -herra parooni -- huomautellen teidän puolueellisuuttanne, kutsuu -häntä Jaakopiksi ja pölkkypääksi, ahdistaa häntä pilkalla niin -häijynsisuisella, ettei kukaan sellaista sietäisi. Mutta kohta kun joku -teistä näyttäytyy, hän muuttaa nahkaa, ja isäntäni on hymyiltävä ja -oltava ystävällinen miehelle, joka aivan äsken on syytämällä syytänyt -hänelle loukkauksia. Minä voin puhua asiasta, olenhan itsekin saanut -osani ja uskokaa minua, sellainen olotila on sietämätön. Sellaista on -nyt kestänyt koko viimeksi kuluneen neljännesvuoden; se alkoi heti kun -hän oli tullut maihin; Jaakoppi-nimellä hän tervehti isäntääni -ensimmäisenä iltana." - -Vanha parooni näytti aikovan heittää sänkyvaatteet syrjään ja nousta -ylös. "Jos tuo on vähänkään totta -- -- --" sanoi hän. - -"Näytänkö minä valehtelijalta?" keskeytin minä ja ojensin käteni -pidättääkseni häntä. - -"Teidän olisi pitänyt heti sanoa se minulle", virkkoi hän. - -"Niinpä kyllä, herra parooni, niin olisi todellakin pitänyt, ja teillä -on kyllä syytä vihata näin uskottoman palvelijan kasvoja!" huudahdin -minä. - -"Minä otan asiasta selvän", sanoi hän, "nyt heti." Ja hän teki -samanlaisen liikkeen aikoen nousta. - -Minä pidätin häntä jälleen kädelläni. "Minä en ole vielä ehtinyt -loppuun", sanoin minä. "Jumala suokoon, että olisin! Kaiken tämän on -rakas, onneton herrani kantanut ilman apua ja tukea. Paras, mitä te -itse, herra parooni, osasitte hänelle sanoa, oli, että olitte -kiitollinen. Mutta olihan hän teidän poikanne! Hänellä ei ollut muuta -isää. Hän oli tehty kansan vihaamaksi, kuinka väärämielisesti, tietää -Jumala yksin. Avioliitossaan hän ei saanut rakkautta. Hän oli yksin, -täydellisesti vailla hellyyttä ja tukea -- tuo rakas, jalomielinen, -onneton, hieno mies!" - -"Kyyneleenne ovat teille kunniaksi ja minulle suureksi häpeäksi", sanoi -lordi, suonenvedon tapaisesti vavahdellen. "Mutta te soimaatte minua -väärin. Minä olen aina pitänyt Henrystä paljon, kovin paljon. Ehkä -(minä en sitä kiellä, mr. Mackellar), ehkä pidän enemmän vanhemmasta -pojastani. Te ette ole nähnyt Jamesin kaikkein parhaimpia puolia; hän -on paljon kärsinyt onnettomuuksiensa aikana, ja meidän on muistettava -kuinka suuria ja ansaitsemattomia ne ovat olleet. Ja nytkin _hänen_ -mieleensä mahtuu eniten luonnollista hellyyttä. Mutta minä en tahdo -puhua hänestä. Kaikki, mitä sanotte Henrystä, on aivan oikein, minä -ymmärrän sen varsin hyvin, tiedän, että hän on jalomielinen. Luuletteko -ehkä, että minä lyön rahaksi sen tiedon? Voipa olla, että sen teen; -on olemassa vaarallisia hyveitä, hyveitä, jotka houkuttelevat -liiallisuuteen. Mr. Mackellar, minä korjaan hänen asiansa; minä otan -kaikki tämän huolekseni. Minä olen ollut heikko, ja mikä pahempi, minä -olen ollut tylsä ja tunteeton." - -"En voi sallia teidän pitävän tutkintoa itsenne kanssa, lordi hyvä, kun -minulla vielä on niin paljon teille sanottavaa", vastasin minä. "Te -ette ole ollut heikko; teitä on pettänyt pirullisen viekas -teeskentelijä. Näittehän itse, kuinka hän oli teille valehdellut -vaarallisen asemansa; samoin on hän valehdellut teille kaikkia alusta -loppuun. Minä tahdon repiä hänet teidän sydämestänne; tahdon pakottaa -teidät kiinnittämään katseenne toiseen poikaanne; niin, hänessä teillä -on todellakin poika!" - -"Ei, ei", sanoi hän, "minulla on toinenkin -- minulla on kaksi poikaa." - -Tein epätoivoisen liikkeen, joka vaikutti häneen; hän katsoi minuun -muuttunein ilmein. "Onko paljon pahempia asioita sanomatta?" kysyi hän -ja hänen äänensä vaipui, vaikka hän korotti sitä kysymystä -aloittaessaan. - -"Paljonkin pahempia", vastasin minä. "Tänä yönä sanoi hän mr. Henrylle -näin: En ole koskaan tavannut naista, joka ei olisi pitänyt minua -parempana, enkä liioin ketään, joka ei yhä minua sinä pitäisi." - -"En tahdo kuulla miniääni mitenkään moitittavan", huudahti hän, ja -siitä innosta, millä hän minut tässä keskeytti, päätin, ettei hänen -silmänsä ollutkaan ollut niin tylsä kuin olin luulotellut, ja ettei hän -niinkään ilman huolta ollut huomannut, miten rouvaa ahdisteltiin. - -"En ajattele hänestä lausuttuja moitteita", huudahdin minä. "Niistä ei -ole kysymys. Nuo sanat sanottiin minun kuulteni mr. Henrylle, ja -ellette te sitä vielä pidä kyllin selvinä, niin saatte kuulla -seuraavat: 'Vaimosi, joka on minuun rakastunut'." - -"Ovatko he taistelleet?" kysyi hän. - -Minä nyökkäsin. - -"Minun täytyy rientää heidän luoksensa", sanoi hän ja aikoi jälleen -nousta sängystä. - -"Ei, ei!" huudahdin minä ja ojensin käteni häntä kohden. - -"Te ette sitä ymmärrä", sanoi hän; "nuo olivat vaarallisia sanoja." - -"Eikö teille ensinkään tahdo selvitä, mitä on tapahtunut, lordi hyvä?" -kysyin minä. - -Hänen silmissään näkyi rukous: sano kaikki suoraan. - -Heittäydyin polvilleni sängyn viereen. "Voi, lordi, lordi", huusin -minä, "ajatelkaa häntä, joka on jäljellä. Ajatelkaa tuota syntisparkaa, -jonka olette siittänyt, jonka vaimonne on synnyttänyt maailmaan, jota -kukaan meistä ei ole auttanut, niinkuin olisi pitänyt; ajatelkaa häntä, -älkää itseänne. Hän on kärsimystoverinne -- ajatelkaa häntä! Se on -oikea ovi surulle, Kristuksen ovi, Jumalan ovi: se on teille avoinna. -Ajatelkaa häntä kuten hänkin teitä ajatteli. 'Kuka sanoo sen -vanhukselle?' -- niin hän sanoi. Siitä syystä minä tulin; siitä syystä -minä tässä teidän edessänne puhun hänen puolestaan." - -"Päästäkää minut ylös", huusi hän, sysäsi minut syrjään ja oli -jaloillaan ennenkun minä. Hänen äänensä vapisi kuin purje tuulessa, -mutta hän puhui silti kovasti, kasvot olivat lumivalkeat, mutta silmät -kiinteät ja kuivat. "Me olemme jutelleet liikaa", sanoi hän. "Missä se -tapahtui?" - -"Pensaistossa", sanoin minä. - -"Entäs mr. Henry?" hän kysyi. Saatuaan vastauksen hän mietiskeli kasvot -rypyssä. "Entäs mr. James?" kysyi hän sitten. - -"Minä jätin hänet makaamaan", sanoin minä, "kynttiläin luo." - -"Kynttiläin?" huudahti hän. Samassa hän juoksi ikkunaan, avasi sen ja -katsoi ulos. "Se voisi näkyä maantielle." - -"Siellä ei kulje ketään tähän aikaan", huomautin minä. - -"Kuinka hyvänsä", sanoi hän. "Voisi niin sattua. Hst!" huusi hän. "Mitä -se on?" - -Joukko miehiä souti varovasti lahdelmassa; minä sanoin sen hänelle. - -"Salakuljettajia", sanoi parooni. "Juokse heti tuonne alas, Mackellar, -ja sammuta kynttilät. Minä pukeudun sillä välin, ja teidän palattuanne -voimme keskustella, mikä olisi parasta." - -Kompuroin rappuja alas ja ulos pihalle. Jokseenkin kaukaa saattoi -huomata pensaistosta tunkeutuvan valoa pieninä hajanaisina kirkkaina -pilkkuina; niin pimeänä yönä se voi näkyä peninkulmain päähän, ja minä -moitin omaa varomattomuuttani. Mutta kuinka paljon suuremmassa määrässä -sen teinkään tultuani paikalle! Toinen kynttilänjaloista oli kumossa, -kynttilä sammuksissa. - -Toinen seisoi vielä ja paloi tasaisesti heittäen leveän valoväikkeen -yli routaisen maan. Kaikki mitä oli sen piirissä näkyi sitä ympäröivän -sankan pimeyden vuoksi selvemmin kuin päivällä. Keskellä oli veritäpliä -ja hiukan kauempana mr. Henryn hopeakahvainen miekka; mutta kaatuneesta -ei näkynyt jälkeäkään. Sydämeni jyskytti kylkiluita vasten ja hiukset -päälaellani kohosivat pystyyn, kun siinä seisoin ja tuijotin -- niin -omituinen oli näky, niin kammottava se pelko, jonka se synnytti. -Katselin oikeaan ja vasempaan; maa oli aivan roudassa, siitä ei voinut -saada mitään selkoa. Seisoin kuunnellen, kunnes korviini alkoi koskea; -tunsin yön pimeyden lepäävän ympärilläni sameana ja äänetönnä, aivan -kuin olisin seisonut isossa, tyhjässä kirkossa. Ei ainoatakaan -aallonlyöntiä kuulunut mereltä; oli kuin olisi voinut kuulla -nuppineulan putoamisen peninkulman päähän. - -Puhalsin kynttilän sammuksiin, ja pimeys valahti nokimustana -ympärilleni. Minusta tuntui, kuin olisin seisonut tuhansien -näkymättöminä vilisevien olentojen seassa, ja minä lähdin takaisin -taloon pää rinnalle painuneena. Joka hetki minä arasti säpsähdin, -aavistellen pahaa milloin siellä, milloin täällä. Ovella seisoi -ihminen; se liikkui minua kohti, ja minä olin kiljaista pelosta, -ennenkuin tunsin sen rouvaksi. - -"Oletteko kertonut hänelle asiasta", kysyi hän. - -"Hän minut lähetti katsomaan", sanoin minä. "Se on poissa. Mutta miksi -te siinä seisotte?" - -"Se on poissa!" toisti hän. "Mikä on poissa?" - -"Ruumis", vastasin minä. "Miksi ette ole isäntänne luona?" - -"Poissa?" sanoi hän. "Te ette varmaankaan katsonut tarkemmin. Mennään -sinne takaisin." - -"Siellä ei ole enää valoa", sanoin minä. "Minä en uskalla." - -"Minä näen pimeässä. Minä olen seisonut tässä niin kauan, -- niin -kauan", sanoi hän. "Tulkaahan, antakaa kätenne." - -Käsi kädessä me menimme jälleen pensaistoon tuolle kohtalokkaalle -paikalle. - -"Varokaa verta", sanoin minä. - -"Verta?" huudahti hän ja väistyi äkkiä taaksepäin. - -"Niin, sitä kai on tässä hiukan", sanoin minä. "Minä itse olen aivan -sokea." - -"Ei", sanoi hän, "ei täällä mitään ole! Ettekö ole nähnyt unta?" - -"Suokoon Jumala, että niin olisi!" huudahdin minä. - -Hän keksi miekan ja nosti sen maasta, mutta kun hän huomasi sen olevan -veressä, niin hän antoi sen jälleen pudota, ojensi käsiään ja huusi -tuskasta. Sitten hän äkkiä sai rohkeutta, otti sen uudelleen käteensä -ja pisti sen pystyyn kovettuneeseen maahan. "Minä otan sen kotiin ja -puhdistan sen oikein hyvin", sanoi hän ja katsahti taas ympärilleen -joka taholle. "Ei hän sitten olekaan kuollut?" lisäsi hän. - -"Ei hänen sydämensä ainakaan sykkinyt", sanoin minä ja johduin sitten -ajattelemaan muita seikkoja. "Miksi ette ole isäntänne luona?" - -"Ei se hyödytä", sanoi hän, "hän ei tahdo puhua kanssani." - -"Ei tahdo puhua kanssanne", toistin minä. "Silloin ette ole todella -yrittänytkään." - -"Teillä on oikeus epäillä minua", sanoi hän lempeän arvokkaasti. - -Nyt tuli minun ensi kerran häntä sääli. "Jumala tietää, hyvä rouva", -huudahdin minä, "Jumala tietää, etten ole niin kovasydäminen kuin -näytän; mutta kuka voi oikein asetella sanojaan tällaisena kauhun yönä? -Olen ystävällinen jokaiselle, joka ei ole Henry Durien vihamies." - -"Niin ollen on kovaa, ettette tiedä, mitä ajatella hänen vaimostansa", -sanoi hän. - -Nyt tuntui jokin pimeys yht'äkkiä selkenevän, ja minä käsitin kuinka -jalosti hän oli kantanut tämän luonnottoman onnettomuuden ja kuinka -ylevämielisenä hän oli sietänyt moitteeni. - -"Mennään takaisin kotiin ja kerrotaan asia lordille", sanoin minä. - -"Hänen näkyviinsä minä en voi tulla", huudahti hän. - -"Saatte nähdä, että hän on kaikkein rauhallisin", sanoin minä. - -"En minä sittenkään voi tulla hänen silmäinsä eteen", sanoi hän. - -Kun kävelimme kotiinpäin, minä kantaen kynttilänjalkoja, hän miekkaa -- -omituinen kantamus juuri hänelle -- sai hän uuden ajatuksen. -"Sanommekohan tätä Henrylle?" kysyi hän. - -"Annetaan lordin ratkaista se asia", sanoin minä. - -Lordi oli melkein valmiiksi pukeutunut, kun astuin sisään. Hän rypisti -otsaansa kuullessaan kertomukseni. "Salakuljettajat", sanoi hän. "Mutta -elävänäkö vai kuolleena." - -"Minusta hän näytti --" aloin minä, mutta pysähdyin, kun en saanut -aikomaani sanaa sanotuksi. - -"Niinpä kyllä; mutta te voitte hyvinkin erehtyä. Miksi olisivat he -hänet mukaansa ottaneet, ellei hän ollut elossa?" kysyi hän. "On kyllä -syytä toivoa. Meidän täytyy sanoa hänen matkustaneen -- kuten hän -tulikin -- sitä millään tavoin edeltäpäin ilmoittamatta. Meidän täytyy -välttää juoruhälinää." - -Huomasin, että hänkin, kuten me muut, oli alkanut ajatella talon -asemaa. Nyt, kun kaikki perheen elossa olevat jäsenet olivat -syövyttävän surun vallassa, oli omituista havaita, kuinka meidän -huomiomme kiintyi perheen käsitteeseen sellaisenaan ja miten me pyrimme -pitämään yllä tyhjää ulkokuorta, sen kunniaa; eivätkä sitä tehneet -yksin Durrisdeerit, vaan vieläpä heidän palvelijansakin. - -"Sanotaanko se mr. Henrylle?" kysyin minä. - -"Minä mietin asiaa", sanoi hän. "Nyt minä ensinnä menen sisään häntä -katsomaan; sitten menemme yhdessä tutkimaan pensaikkoa ja harkitsemme -asiaa." - -Menimme alas saliin. Mr. Henry istui kuin kiveenhakattuna pöydän luona -pää käden varassa. Rouva seisoi hänen takanaan, käsi suun edessä; oli -ilmeistä, ettei hän voinut saada miestään tuosta tilasta heräämään. -Lordi meni lujin askelin poikaansa kohti; hänen kasvojensa ilme näytti -minusta kiinteältä ja samalla hiukan kylmältä. Päästyään aivan hänen -luoksensa hän ojensi molemmat kätensä ja sanoi: "Poikani!" - -Katkonaisesti, tukahdutetusti huudahtaen mr. Henry hypähti ylös ja -vaipui isänsä rinnoille nyyhkyttäen ja itkien -- sydäntäsärkevin näky, -mitä olla voi. "Voi isä", huusi hän, "tiedäthän, että minä hänestä -pidin; tiedäthän, että minä alun alkaen hänestä pidin; olisin voinut -mennä kuolemaan hänen edestänsä -- sen tiedät! Olisin antanut henkeni -hänen ja sinun tähden. Voi, sano, että sen tiedät! Voi, sano, että voit -antaa minulle anteeksi. Voi, isä, mitä olen tehnyt, -- mitä olen -tehnyt! Ja me, me leikimme pieninä yhdessä!" - -Hän itki ja nyyhkytti ja hyväili vanhusta, pitäen häntä kaulasta aivan -kuin pieni lapsi, joka on peloissaan. - -Sitten hän huomasi vaimonsa (ei olisi luullut hänen häntä ennen -nähneenkään), joka itki kuunnellessaan hänen puhettaan, ja lankesi -hänen jalkoihinsa. "Voi, rakas tyttöni", huudahti hän, "anna sinäkin -anteeksi minulle! Ei miehellesi -- minä olen vain hävittänyt sinun -elämääsi. Mutta sinä olet tuntenut minut nuorena; silloin ei Henry -Duriessa ollut mitään pahaa; hän aikoi aina olla sinulle lempeä ja -hyvä. Hän se on -- poikanen, joka leikki kanssani muinoin -- voi, -voitko koskaan, koskaan antaa hänelle anteeksi!" - -Kaiken tämän aikana seisoi lordi kylmäverisenä, ystävällisenä -katselijana, joka hallitsi asemaa. Ensi huudahduksen jälkeen, joka -todellakin olisi voinut säikyttää talon väen jalkeille, hän kääntyi -minuun päin ja sanoi: "Sulkekaa ovi." Nyt hän nyökkäsi itsekseen. - -"Nyt voimme jättää hänet vaimonsa huostaan", sanoi hän. "Hae kynttilä, -Mackellar." - -Kulkiessamme lordin kanssa, huomasin omituisen seikan; vaikka oli aivan -pimeä, eikä yö vielä ollut varsin pitkällä, tuntui minusta kumminkin -kuin olisi ilmassa ollut aamun henkeä. Samalla liikahtelivat aina -viheriöitsevien puitten oksat kohisten hiljaa kuin lainehtiva meri. -Silloin tällöin tuntui raitis ilmavirta, ja kynttilän liekki lekutti. -Luulen, että riensimme sitäkin enemmän juuri ympärillämme heräävän -elämän vuoksi. Tulimme kaksintaistelupaikalle, jossa lordi katseli -veritäpliä tyynesti kuin stoalainen, ja kulkiessamme eteenpäin -maihinnousupaikkaa kohden tapasimme vihdoin muutamia merkkejä siitä, -miten asian laita todella oli. Ensinnäkin oli siinä paikassa, missä -tiellä oli verilätäkkö, jää murskaantunut nähtävästi useamman kuin -yhden miehen askelten alla; hiukan kauempana oli nuori vesa taittunut, -ja alhaalla maihinnousupaikalla, jonne salakuljettajat tapasivat vetää -veneensä, oli toinen verilätäkkö eittämättömänä merkkinä siitä, että -kantajain oli täytynyt siinä pysähtyä hengähtämään. - -Aloimme huuhtoa pois tuota veritahraa merivedellä, jota kannoimme -lordin hatulla. Meidän tätä tehdessämme alkoi tuuli yht'äkkiä valittaen -puhaltaa ja silmänräpäyksessä oli ympärillämme niin pimeä, ettemme -nähneet mitään. - -"Alkaa tulla lunta", sanoi lordi, "ja se onkin parasta, mitä voimme -toivoa. Mennään nyt pois, me emme voi saada mitään aikaan pimeässä." - -Kun kävelimme kotiin päin, oli tuuli jälleen tyyntynyt, ja me kuulimme -kovaa, läiskivää ääntä ympäriltämme. Tultuamme pois puiden suojasta -huomasimme, että oli tullut rankkasade. - -Kaiken tämän aikana oli lordin huomiokyky ja hänen ruumiillinen -reippautensa herättänyt huomiota. Hän oli vieläkin verrattomampi siinä -neuvottelussa, joka pidettiin, kun olimme ehtineet sisään. -Salakuljettajat, sanoi hän, olivat varmaan ottaneet masterin mukaansa, -vaikka meidän täytyikin tyytyä vain arvailemaan, oliko hän elävä vai -kuollut. Sade liottaisi ennen aamua pois viimeisenkin jäljen siitä, -mitä oli tapahtunut; sitä oli meidän käyttäminen hyväksemme. Master oli -tullut kotiin aivan odottamatta illan pimetessä; nyt piti levittää -tietoa, että hän oli lähtenyt yht'äkkiä ennen päivän koittoa, ja jotta -asia näyttäisi todenmukaisemmalta, piti minun mennä miehen kammariin, -koota hänen tavaransa ja piilottaa ne. Tosin jäi asian onnistuminen -riippumaan salakuljettajista, heidän vaitiolostaan; tämä oli se -auttamaton heikko kohta, joka syyllisyydentuntoamme seurasi. - -Minä, kuten sanoin, kuuntelin häntä ihmetellen ja lähdin heti -noudattamaan hänen käskyänsä. Mr. Henry ja rouva olivat lähteneet -salista, lordi kiiruhti takaisin levolle, talonväki ei osoittanut -mitään levottomuuden merkkejä, ja kulkiessani torninrappuja ylös, -kuolleen miehen huoneeseen, tunsin mielessäni yksinäisyyden kammoa. - -Tultuani sisään näin suureksi ihmeekseni, että kaikki oli -epäjärjestyksessä aivan kuin lähdön edellä. Kaksi matkasäkkiä oli jo -suljettu; kolmas oli vielä auki, mutta melkein täynnä sekin. Yht'äkkiä -aavistin asian oikean laidan. Miehellä oli ollut aikomuksena joka -tapauksessa lähteä; hän oli vain odottanut Crailia, joka taas odotti -sopivaa tuulta. Aikaisin yöllä olivat merimiehet huomanneet sään -vaihdoksen, vene oli laskenut maihin siitä ilmoittamaan, ja miehet -olivat kompastuneet maassa makaavaan. Niin, vieläpä enemmänkin minä -aavistin. Matkan edeltäpäin suunnitteleminen selvitti jossain määrin -hänen käsittämättömän loukkaavaa käytöstänsä viimeisenä iltana; se oli -jäähyväislaukaus, nyt kun hänen ei enää tarvinnut pitää vihaansa -aisoissa etujensa vuoksi. Ja vielä lisäksi, tuon loukkaavan käytöksen -laatu ja rouvan menettely viittasivat toisenlaiseenkin päätökseen, -josta en koskaan ole saanut varmaa tietoa ja josta sitä en saakaan, -ennenkuin suurena tilinteonpäivänä -- sellaiseen päätökseen, että hän -vihdoin oli unohtanut itsensä, mennyt liian pitkälle lähentelyssään ja -tullut hyljätyksi. Kuten sanoin, en voi tästä asiasta koskaan saada -selkoa; mutta ajatellessani sitä tuona aamuna hänen matkatavaroittensa -keskellä, oli ajatus minusta kuin sula hunaja. - -Vilkaisin avonaiseen matkasäkkiin, ennenkuin sen suljin. Mitä -hienoimpia röyhelöitä ja liinatavaroita, monta hienoa, korutonta pukua, -jollaista hän mieluimmin käytti; pari hyvää kirjaa, Caesarin Gallian -sota, eräs Hobbesin teos, Voltairen Henriade, eräs Intiaa käsittelevä -kirja, joku matemaattinen teos, paljon korkeampaa tiedettä kuin minun -tutkimani. Varsin sekavin tuntein katselin näitä kaikkia. Minkäänlaisia -papereita ei avonaisessa matkalaukussa ollut. Se sai minut taas -ajatuksiini. Oli mahdollista, että mies oli kuollut, mutta ei silti -aivan todennäköistä, koska salakuljettajat olivat hänet vieneet pois. -Oli mahdollista, että hän myöhemmin kuoli haavastaan, mutta samoin -mahdollista, ettei hän kuollut. Ja jälkimmäisen tapauksen varalta minä -vakavasti aioin hankkia jotakin, mikä turvaisi meitä häntä vastaan. - -Kannoin matkalaukut toisen toisensa jälkeen ylimmäiseen -ullakkohuoneeseen, jota pidimme lukittuna, kävin hakemassa avaimeni ja -huomasin ilokseni, että pari niistä sopi varsin hyvin. Eräästä -matkalaukusta löytyi nahkainen kirjesäiliö; sen minä avasin puukollani, -ja siitä hetkestä oli mies minun vallassani (mitä hyvään nimeen ja -maineeseen tulee). Siellä oli laaja kirjeenvaihto, enimmäkseen hänen -Pariisin-ajaltaan, ja mikä minulle oli paljon tärkeämpää, siellä oli -suurin osa hänen Englannin ministeristölle lähettämistään -tiedonannoista ja ministeristön alkuperäiset vastaukset. Ne olivat -hyvinkin musertavia todistuskappaleita, joiden julkaiseminen olisi -tehnyt masterin kunniattomaksi ja kiinniotettavaksi. Nauroin -sydämessäni lukiessani nopeasti asiakirjat läpi, hieroin käsiäni ja -laulelin ilosta. Olin vielä päivän noustessa samassa huvittavassa -hommassa, enkä silloinkaan sitä lopettanut, meninhän vain ikkunaan ja -katsahdin ulos. Pakkanen oli aivan lauhtunut, maisema oli jälleen musta -ja sade ja tuuli kiiriskelivät lahdelmassa. Tulin vakuutetuksi siitä, -että kutteri oli lähtenyt ankkuripaikaltaan ja keinutteli nyt masteria -(elävää tai kuollutta) Irlannin merellä. - -Tähän voin sopivasti liittää sen vähän, mitä sittemmin olen kuullut -tuon yön tapahtumista. Viivyin kauan näiden pikku tietojen -kokoilemisessa, sillä en uskaltanut kysellä suoraan, ja salakuljettajat -katselivat minua vihamielisesti, vieläpä halveksien. Kului noin kuusi -kuukautta, ennenkuin saimme varmuuden edes siitä, että mies oli elossa; -ja kului vuosia, ennenkuin eräältä Crailin mieheltä, joka oli -epärehellisesti ansaituilla rahoillaan pystyttänyt ravintolan, kuulin -muutamia yksityisseikkoja, jotka tekivät hyvin luotettavan vaikutuksen. -Hänen kertomuksensa mukaan löysivät salakuljettajat masterin vaivoin -kohonneena kyynäspäänsä varaan; hän tuijotteli vuoroin ympärilleen, -vuoroin kynttilään ja käteensä, joka oli aivan verinen; hän näytti -olevan aivan tajuiltaan. Kun miehet astuivat lähemmäksi, hän näytti -kyllä taas selkiävän; hän pyysi heitä viemään hänet laivaan ja olemaan -vaiti asiasta, ja kun kapteeni kysyi miten hän oli tuommoiseen peliin -joutunut, vastasi hän kirous-tulvalla ja pyörtyi kohta sen jälkeen. He -kiistelivät vähän siitä, mitä oli tehtävä, mutta odottivat joka hetki, -että alkaisi tuulla; he olivat saaneet paljon rahaa hänen Ranskaan -viemiseksi eivätkä halunneet myöhästyä. Sitäpaitsi nuo lurjukset -pitivät hänestä; he luulivat kuolemantuomion uhkaavan häntä, eivät -tienneet, millaisessa pahassa jutussa hän oli haavansa saanut ja -pitivät hyvänä tekona hänen vaarasta pelastamisensa. Hän siis vietiin -laivaan, toipui merimatkalla ja jätettiin paranemaan Havre de Graceen. -Eräs asia on todenteolla huomattava: Hän ei puhunut kaksintaistelusta -kenellekään, eikä yksikään salakuljettaja vielä tänä päivänäkään tiedä, -minkälaisessa taistelussa ja millaisen vastustajan käden kautta hän -kaatui. Kenessä muussa hyvänsä olisin tätä pitänyt luontaisen -sopivaisuuden tunteen aiheuttamana, mutta hänessä katson sen johtuneen -ylpeydestä. Hän ei voinut saada tunnustetuksi kellekään, ei ehkä -itsellensäkään, että hänet oli voittanut mies, jota hän oli niin -syvästi loukannut ja jota hän niin katkerasti vihasi. - - - - -KUUDES LUKU. - -Lyhyt kertomus siitä, mitä tapahtui masterin ollessa toisen kerran -poissa. - - -Sitä kovaa tautia, joka seuraavana aamuna alkoi, voin muistella -rauhallisin mielin, sillä se oli viimeinen pelkästään onneton tapaus, -joka herraani kohtasi, ja sekin ehkä sittenkin oli oikeastaan onneksi, -sillä olikohan olemassa sellaista ruumiillista kipua, joka olisi -täydelleen voinut vaimentaa hänen sielulliset kärsimyksensä? Rouva ja -minä valvoimme sängyn ääressä. Lordi kävi silloin tällöin tiedustamassa -sairaan tilaa, mutta ei yleensä tullut sisään. Kerran, kun kaikki jo -näytti melkein toivottomalta muistan hänen tulleen sängyn luo. Siinä -hän hetkisen katseli poikansa kasvoja, kääntyi sitten jälleen takaisin, -heilautti kättään ja heitti päätään taaksepäin. Tuossa liikkeessä oli -jotain omituista. Vielä nytkin, sitä muistellessani, se tuntuu -murheelliselta, niin suurta surua ja niin syvää maallisen turhuuden -halveksuntaa se ilmaisi. - -Yleensä olimme me, minä ja rouva, ainoat huoneessakävijät; pidimme -vuoroa yön aikaan ja seuraa toisillemme päivällä, sillä sairaamme ei -ollut hauska hoidettava. Hän heittelehti sängyssä sinne tänne, -kiristellen hampaitaan. Hänen päänsä oli ajeltu ja kääreessä. Hänen -kielensä ei pysynyt hetkeäkään rauhassa; vuoteelta kuului keskeytymätön -sanatulva, joka sai sydämeni aivan kipeäksi. Ihmeellistä ja minulle -sanomattoman kiusallista oli, että hän kaiken aikaa puhui -vähäpätöisistä asioista: kotoa lähdöstä ja sinne palaamisesta, -hevosista --, joita hän alinomaa käski satuloida, ehkä siinä -tarkoituksessa (mies parka!), että pääsisi pakenemaan onnettomuuttaan --- puutarhan siivoamisesta, lohiverkoista, ja (mikä minusta tuntui -erittäin kiusalliselta kuulla) alinomaa raha-asioista; hän laski yhteen -summia ja riiteli vuokralaisten kanssa. Hän ei puhunut koskaan -sanaakaan isästään eikä vaimostaan, ei myöskään masterista, -lukuunottamatta paria kertaa, jolloin menneisyyden muistot kokonaan -täyttivät hänen mielensä ja hän kuvitteli olevansa jälleen pikku -poikanen ja leikkivänsä veljensä kanssa jotakin viatonta leikkiä. Tämä -oli sitäkin järisyttävämpää, kun saattoi ymmärtää masterin hänen -houreissaan joutuneen jollain tavalla hengenvaaraan; hän huusi -nimittäin: "Voi, Jamie hukkuu! -- Voi, pelastakaa Jamie!" ja kertasi -samaa hädissään useita kertoja. - -Tämä, kuten sanottu, teki sekä rouvaan että minuun järisyttävän -vaikutuksen, mutta yleensä eivät herrani houreet paljastaneet hänen -parhaita puoliaan. Tuntui siltä kuin hän olisi ottanut todistaakseen -veljensä moitteet oikeiksi ja yrittänyt esiintyä kylmänä ja kuivana -luonteena, joka ei ajattele muuta kuin rahojen keräämistä. Jos olisin -ollut yksin, en olisi vähääkään välittänyt tuosta, mutta koko ajan kun -hänen puhettaan kuuntelin, kuvailin samalla mielessäni, millaisen -vaikutuksen se oli tekevä rouvaan, ja ajattelin hänen arvonsa päivä -päivältä laskevan. Olin koko avarassa maailmassa ainoa, joka häntä -ymmärsi, ja pidin velvollisuutenani koettaa opettaa eräs toinenkin -häntä ymmärtämään. Joko hän kuolisi ja hänen hyveensä hautaantuisivat -mukana, tai jäisi hän eloon ja saisi jälleen tuon murheellisen osan: -oman ymmärryksensä -- joka tapauksessa oli minun pidettävä huolta -siitä, että häntä sydämestä surtaisiin tai teeskentelemättä -toivotettaisiin tervetulleeksi elämään, ja että sen tekisi hänen eniten -rakastamansa, hänen vaimonsa. - -Kun en saanut tilaisuutta persoonalliseen puhelemiseen, keksin -jonkunlaisen asiakirja-menettelyn. Muutamina öinä, niinä tunteina, -joina minun olisi pitänyt nukkua, laadin niin sanoakseni tilin -toimistani. Huomasin kumminkin pian, että se oli tehtäväni helpoin osa, -ja että se, mitä oli jäljellä -- paperien jättäminen rouvalle -- meni -melkein yli uskallukseni. Useita päiviä minä kuljin paperit kainalossa -väijyen tilaisuutta, jolloin puhe kääntyisi sellaiseen suuntaan, että -voisin sen johdattaa asiaani. En tahdo kieltää niin toisinaan -tapahtuneenkin, mutta kieleni kohmettui aina juuri silloin kitalakeeni -ja olisin varmaankin saanut iankaikkisesti vaeltaa asiakirjat -kainalossa, ellei onnellinen sattuma olisi tullut avukseni. - -Se tapahtui eräänä iltahetkenä, kun jälleen olin lähdössä pois asia -yhtä epävalmiina ja epätoivon tuska sydämessäni. - -"Mitä te kuljettelette mukananne, mr. Mackellar?" kysyi hän silloin. -"Viime päivinä olen nähnyt teidän tulevan sisään ja menevän ulos aina -vain sama mytty kainalossanne." - -Käännyin sanaa sanomatta takaisin, panin paperit pöydälle ja jätin -hänet yksin niitä lukemaan. Niiden sisällöstä tulee minun nyt tehdä -tili lukijalle, ja se tapahtuu parhaiten jäljentämällä eräs -kirjoittamani kirje, joka oli päällimmäisenä tiliasiakirjakokoelmassa -ja josta minulla (erinomaisen tavan mukaan) on säilössä jäljennös. Se -osoittaa samalla, kuinka varovasti olen tässä asiassa esiintynyt, -seikka, jota muutamilla tahoilla on kovasti epäilty. - - Durrisdeer, 1757. - - Korkeasti kunnioitettu Rouva! - - Uskallan hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, etten ilman todellista - syytä menisi asemani rajoja ulommaksi; mutta olen huomannut, kuinka - paljon pahaa Teidän jalossa suvussanne on tähän saakka johtunut - siitä onnettomasta, hajoittavasta virheestä, ettei koskaan ole - puhuttu suoraan, ja ne paperit, joihin täten uskallan kiinnittää - huomiotanne, ovat perhepapereita ja ansaitsevat mitä suurimmassa - määrässä tulla Teillekin tutuiksi. - - Minä liitän tähän luettelon, josta löytyvät tarpeellisimmat - huomautukset, ja olen - - Teidän Armonne alamaisin palvelija - - Ephraim Mackellar. - -_Luettelo papereista_. - -A. Alustelmat kymmeneen kirjeeseen Ephraim Mackellarilta - jalosyntyiselle Herralle James Durielle arvonimeltään Ballantraen - master, viimeksimainitun oleskellessa Pariisissa, päivätyt ... - (päivänmäärä seuraa) ... N. B.: Luettava yhteydessä B. ja C. - kohtien kanssa. - -B. Seitsemän alkuperäistä kirjettä yllämainitulta Ballantraen - masterilta ylläm. Ephraim Mackellarille, päivätyt ... (päivänmäärä - seuraa). - -C. Kolme alkuperäistä kirjettä yllämainitulta Ballantraen masterilta - jalosyntyiselle Herralle Henry Durielle, päivätyt ... (päivänmäärä - seuraa) ... N. B. Mr. Henryn minun vastattavikseni jättämät. Minun - vastaukseni ovat A 4, A 5, ja A 9 tässä kokoelmassa. Mr. Henryn - tiedonantojen laadun voi arvata hänen luonnottoman veljensä - kirjeistä; mitään alustelmaa niihin en voi löytää. - -D. Kirjeenvaihto, alkuperäiset ja jäljennökset, ulottuen yli - kolmivuotiskauden tämän vuoden tammikuuhun asti yllämainitun - Ballantraen masterin ja ... valtiosihteerin apulaisen välillä, - yhteensä 27 kirjettä. N. B.: Masterin papereista löydetyt. - -Vaikka olinkin valvomisesta ja surusta väsynyt, en kumminkaan saanut -unta. Koko yön kävelin huoneessani edestakaisin miettien, mitä asiasta -tulisi. Toisin hetkin minua kadutti, että olin sekaantunut niin -yksityistä laatua oleviin asioihin. Heti päivänkoitteessa olin -sairashuoneen ovella. Rouva oli avannut ikkunaluukut, vieläpä -ikkunankin, sillä ilma oli leuto. Hän katsoi suoraan ja kiinteästi, -vaikk'ei ollutkaan muuta näkyvissä kuin metsien helmoista nousevan -päivän hiljainen loimotus. Kuullessaan askelteni äänen hän ei kääntänyt -päätänsäkään. Sen minä otin pahaksi merkiksi. - -"Hyvä rouva", aloitin minä; ja taas uudelleen: "Hyvä rouva", mutta -siihen se minulta jäi. Eikä rouva myöskään minua sanallakaan auttanut. -Siinä seisoessani aloin koota papereita, jotka makasivat pöydällä -hajallaan, ja ensimmäinen asia, joka minua hämmästytti, oli se, ettei -niitä ollut yhtä paljon kuin ennen. Selailin ne läpi kerran ja -kaksikin, mutta ministeristön ja masterin kirjeenvaihtoa, johon -tulevaisuutta silmällä pitäen olin kiinnittänyt varsin suuria toiveita, -ei löytynyt mistään. Katsoin takkaan; suitsuvalla hiiloksella näkyi -mustaa paperintuhkaa, joka häilyi vedossa. Nyt katosi pelokas -epäröimiseni. - -"Hyvä Jumala, rouva", huusin minä äänellä, joka ei sopinut -sairashuoneeseen. "Hyvä Jumala, rouva, mihin olette pannut paperini?" - -"Olen ne polttanut", vastasi rouva minuun päin kääntyen. "Se riittää, -siinä on liiaksikin, että te ja minä olemme ne nähneet." - -"Olipa se soma yötyö, jonka te olette saanut valmiiksi", huusin minä. -"Ja kaikki vain pelastaaksenne kunnian sellaiselle miehelle, joka on -ansainnut elatuksensa kirjoittelemalla tovereittensa kuolemantuomioita, -aivan kuin minä kirjoittelemalla numeroitani." - -"Pelastaakseni sen perheen kunnian, jota te, mr. Mackellar, -palvelette", vastasi hän, "ja jonka hyväksi te jo olette tehnyt -paljon." - -"Sitä perhettä minä en enää tahdo aivan kauan palvella", huusin minä, -"sillä nyt minut on ajettu epätoivoon. Te olette lyönyt miekan -kädestäni; teidän tähtenne me nyt olemme turvattomia. Noiden kirjeitten -minä olisin antanut riippua uhaten hänen päänsä päällä, mutta nyt, mitä -meillä on sanottavaa? Olemme niin huonossa asemassa, ettemme uskalla -ajaa miestä ulos ovesta; kansa nousisi aseisiin meitä vastaan. Tuon -avulla minä olisin voinut häntä vallita -- mutta nyt se on mahdotonta --- nyt hän voi tulla takaisin vaikka jo huomenna, ja meidän kaikkien -täytyy istua hänen kanssaan pöytään, käyskennellä hänen kanssaan -puutarhassa, vieläpä tarttua kortteihin saadaksemme hänen aikansa -kulumaan! Ei rouva! Jumala teille anteeksi antakoon, jos Hän voi sen -tehdä, minä en sitä voi." - -"Minä ihmettelen yksinkertaisuuttanne, mr. Mackellar", sanoi rouva. -"Mitä välittää sellainen mies kunniasta? Mutta hän tietää kuinka arkoja -me olemme siitä; hän tietää, että me ennen menisimme kuolemaan kuin -julkaisisimme sellaisia kirjeitä, ja luuletteko, että hän jättäisi tuon -tiedon hyväkseen käyttämättä? Se mitä te, mr. Mackellar, sanotte -miekaksenne, ja joka aivan varmaan voisi käydä aseesta, jos olisi -kysymyksessä mies, jolla olisi hiukankin säädyllisyydentuntoa, olisi -vain pahvi-miekka häntä vastaan käytettynä. Hän hymyilisi teille ja -teidän uhkauksillenne vasten naamaa. Hän tekee alennuksestaan lujan -aseman, siitä tulee hänen vahva puolensa; sellaisia luonteita vastaan -ei auta taistella." Viimeiset sanat hän huudahti hiukan hillittömästi, -mutta lisäsi sitten rauhallisemmin: "Ei, mr. Mackellar, olen miettinyt -asiaa koko yön, ja siinä sopii menetellä ainoastaan yhdellä tavalla. -Olkoon meillä papereita tai ei, tämän talon ovi on hänelle avoin; hän -on laillinen perijä, hän juuri! Jos me yrittäisimme sulkea häneltä -tien, saisi siitä vain Henry parkani kärsiä ja minä näkisin hänet taas -kadulla kivitettynä. Niin -- jos Henry kuolee, on asia toinen. He ovat -omasta tahdostaan rikkoneet perintösäännön; tila joutuu tyttärelleni, -ja minä tahtoisin nähdä sen, joka uskaltaa siihen sormellaankaan -koskea. Mutta jos Henry elää, hyvä mr. Mackellar, ja tuo mies palaa, -saamme me kantaa kärsimyksemme, mutta silloin meitä on kaksi." - -Yleensä olin tyytyväinen rouvan mielensuuntaan, enkä voinut kieltää -sitäkään, että hänen papereita koskeva puheensa oli jossakin määrin -ymmärrettävää. - -"Ei puhuta siitä sen enempää", sanoin minä. "Valitan vain, että tulin -jättäneeksi naishenkilölle alkuperäisiä asiakirjoja, menettely, jota -sopii sanoa mitä lyhytnäköisimmäksi. Mitä puheeseen eroamisestani -tulee, niin se ei ollut muuta kuin suunpieksämistä. Te voitte olla -rauhassa, rouva. Minä kuulun Durrisdeeriin, aivan kuin olisin täällä -syntynyt." - -Minun on tunnustaminen, että hän näytti pääsevän keveämmälle mielelle, -ja tuosta aamusta me aloitimme monta vuosikautta kestävän toiminnan -molemminpuolisen ymmärryksen ja kunnioituksen pohjalla. - -Samana päivänä, joka epäilemättä oli määrätty ilon päiväksi, me -huomasimme mr. Henryssä ensimmäiset paranemisen oireet, ja kello kolmen -tienoissa seuraavan päivän iltapuolella hän tuli jälleen tajuihinsa; -hän tunsi minut ja puhutteli minua nimeltä mitä herttaisimmalla -tavalla. Rouva oli myöskin huoneessa sängyn jalkopäässä, mutta sairas -ei näyttänyt häntä huomaavan. Hän olikin vielä niin heikko (kuumeen -jäljeltä), että hän teki tuon yhden ainoan ponnistuksen ja vaipui -sitten jälleen tylsyyteensä takaisin. Tämän jälkeen edistyi paraneminen -hitaasti, mutta tasaisesti. Joka päivä tuli ruokahalu paremmaksi; joka -viikko voimme huomata hänen voimistuneen ja kohentuneen, ja ennen -kuukauden loppua hän voi nousta ylös. Me olimmekin jo sitä ennen -tavallisesti kantaneet hänet tuolissaan puutarhaan. - -Ehkä juuri tuohon aikaan meidän -- rouvan ja minun -- mielissämme -vallitsi suurin ahdistus. Kuoleman pelko oli ohi, mutta pahempi -seurasi. Joka päivä meistä tuntui, kuin kulkisimme lähemmäksi -ratkaisua, mutta päivät kuluivat, eikä mitään tapahtunut. Mr. Henryn -voimat lisääntyivät; hän jutteli kanssamme pitkään mitä erilaisimmista -asioista; hänen isänsä tuli ja istui hänen luonaan ja meni jälleen -pois, mutta kertaakaan ei edes viitattu elettyyn murhenäytelmään eikä -edellä käyneisiin aiheisiin. Muistiko hän tapauksen, mutta salasi -kammottavan tietonsa, vai oliko kaikki kadonnut hänen mielestään? Tämä -arvoitus pakotti meidät päivisin, hänen seurassaan ollessamme, -alituiseen pelonalaiseen varovaisuuteen, ja yöllä se piti unen -loitolla. Emme edes tietäneet, kumpaa näistä kahdesta olisimme -toivoneet, siinä määrässä ne molemmat näyttivät luonnottomilta ja -samalla selviltä todistuksilta siitä, että aivot olivat vioittuneet. -Tultuani tällaisiin pelokkaisiin ajatuksiin seurasin hänen käytöstään -erityisen tarkasti. Jotakin lapsellista oli hänen olemuksessaan, -iloisuutta, joka oli hänen alkuperäiselle luonteelleen aivan vierasta, -äkkiä syntyvää ja pysyväistä huomaavaisuutta pikku seikkoja kohtaan, -joista hän ennen ei ollut vähääkään välittänyt. Ahdistuksen aikana olin -minä ollut hänen ainoa uskottunsa, voinpa sanoa hänen ainoa ystävänsä. -Vaimostaan hän oli ollut etäällä. Mutta nyt, parannuttuaan, hän oli -kuin toinen ihminen, menneisyys oli unhotettu ja vaimo oli hänen -ensimmäinen ja ainoa ajatuksensa. Kaiken, mikä häneen vaikutti, hän -kertoi rouvalle, aivan kuin pieni lapsi äidilleen, ja näytti olevan -varma osanotosta, kutsui hänet luokseen, joka kerta kuin jotakin -tarvitsi, niin huolettoman vapaasti, että tuntui siltä kuin hän olisi -edellyttänyt suopeutta, ja rouvan kunniaksi on mainittava, ettei hän -koskaan pettynyt. Rouvaan vaikutti miehen muuttunut käytös sanomattoman -liikuttavasti; luulen hänen sisimmässään tunteneen aivan kuin -soimausta, ja ensi aikoina huomasin hänen joskus hiipivän pois -huoneesta saadakseen vapaasti kyynelöidä. Mutta minusta ei muutos -näyttänyt luonnolliselta, ja vertaillessani sitä siihen, mitä muuten -havaitsin, minun täytyi useinkin pudistaa päätäni, ja vähitellen alkoi -minussa syntyä epäilyksiä, oliko hän täysin järjissään. - -Kun tuo epävarmuuden tila kesti vuosikausia, oikeastaan aina isäntäni -kuolemaan asti, ja pimensi koko meidän keskinäiset suhteemme, on syytä -puhua siitä perinpohjaisemmin. Kun hän jälleen kykeni hiukan ryhtymään -asioihin, oli minulla monta tilaisuutta tarkasti tutkia hänen tilaansa. -Häneltä ei puuttunut ymmärtäväisyyttä, eipä vaikutusvoimaakaan, mutta -vanha, aina vireillä oleva innostus oli poissa. Hän väsyi pian -ja alkoi haukotella, ja raha-asioissa, missä sellainen vähimmin on -paikallaan, hän esiintyi kevytmielisesti, melkeinpä huolimattomasti. -Totta kyllä, ettei meillä, nyt, kun ei enää tarvinnut tapella masterin -vaatimuksia vastaan, ollut yhtä suurta syytä olla periaatteellisesti -turhantarkkoja ja pitää kiinni killingistä. Totta on sekin, että hänen -välinpitämättömyytensä ei mennyt sopivaisuuden rajain ulkopuolelle; -muutenhan en olisi siihen koskaan myöntynytkään. Mutta joka tapauksessa -tämä oli muutoksen merkki, hyvin pieni tosin, mutta samalla sangen -selvä, ja vaikk'ei kukaan voinut sanoa isäntäni millään tavalla tulleen -päästä vialle, ei myöskään kukaan voinut kieltää hänen menettäneen -jotain persoonallisuudestaan. Sama oli laita kauttaaltaan hänen -käytöksensä ja esiintymisensä. Hieman kuumehehkua oli jäänyt hänen -vereensä, hänen liikkeensä olivat hiukan rauhattomammat, hänen puheensa -kävi huomattavasti nopeammin, mutt'ei toki koskaan aivan päin seiniä. -Miellyttäville vaikutelmille hänen henkensä oli hyvin avoin; ne se otti -innokkaasti vastaan ja nautti niistä paljon; jos taas sattui pieninkin -viittaus vastoinkäymiseen ja suruun, tunsi hän selvää kärsimättömyyttä -ja välitöntä helpotusta sellaisten mietteitten jälleen poistuessa. Tätä -mielentilaa hän sai kiittää siitä onnesta, jota hän viimeisinä -vuosinaan nautti, ja sittenkin juuri tässä suhteessa sopi sanoi, ettei -mies ollut oikein entisellään. Eräs tärkeimpiä elämän vaatimuksia on, -että uskallamme katsoa silmiin sitä, mikä ei ole autettavissa; mr. -Henryn sitävastoin oli pakko ajaa huoli pois joko olemalla tahallaan -sitä ajattelematta tai myöskin hävittämällä hinnasta mistä hyvänsä sen -syyn, joten hän näytteli vuoroin strutsia, vuoroin härkää. Tästä -pontevasta tuskan pelosta johtuvina täytyy minun pitää kaikkia hänen -myöhemmän elämänsä aikana sattuneita onnettomia, ajattelemattomia -tekoja. Se oli epäilemättä syynä siihen, että hän kuritti tallirenki Mc -Manusta, seikka, joka on mitä ankarimmassa ristiriidassa sen tavan -kanssa, millä hän ennen esiintyi, ja joka muutamaksi ajaksi antoi -aihetta moninaisiin juorujuttuihin. Saman tunteen laskuun kuuluvaksi -luen senkin, että menetimme noin kaksisataa puntaa kokonaan, vaikka -olisin voinut puolet pelastaa, jos hänen kärsimättömyytensä olisi ollut -pienempi. Mutta hän piti parempana häviötä tai mitä muuta äärimmäisen -epätoivoista tekoa kuin huoliin alistumista. - -Kaikki tämä on johtanut minut kovin kauas siitä, mikä meitä -toistaiseksi suretti: epävarmuus siitä, muistiko hän vai oliko hän -unohtanut kamalan työnsä, ja jos hän sen muisti, missä valossa hän sitä -katseli. Aivan äkkiä me saimmekin sen tietää, ja ilmitulo-tapa on -elämäni suurimpia yllätyksiä. Hän oli ollut ulkona useampia kertoja ja -saattoi jo hiukan kävellä toisen taluttamana. Sattumalta olin kerran -hänen kanssaan kahden kesken puutarhassa. Silloin hän kääntyi puoleeni -hymyillen omituisen pelokkaasti, aivan kuin koulupoika, joka on tehnyt -jonkin ilkityön, ja kuiskasi ilman minkäänlaista aloittelua: "Minne te -hänet hautasitte?" - -En saanut sanaa suustani vastaukseksi. "Mihin te hänet hautasitte?" -toisti hän. "Minä tahdon nähdä hänen hautansa." - -Huomasin olevan parasta tarttua sonnia sarviin. "Mr. Henry", sanoin -minä, "minulla on kerrottavana teille jotain, mikä teitä varmaankin -suuresti ilahduttaa. Inhimillisen todennäköisyyden mukaan ette ole -syypää mihinkään surmatyöhön. Teen johtopäätökseni eräiden todisteiden -pohjalla, ja niiden mukaan näyttää siltä, ettei veljenne ollut kuollut, -vaan vietiin pyörtyneenä kutteriin. Nyt hän mahdollisesti on aivan -terve." - -En voinut selittää hänen kasvojensa ilmettä. "Veljenne James", -vastasin. "En mielelläni herätä toivoa, joka ehkä osoittautuu vääräksi, -mutta persoonallinen vakaumukseni on, että hän nähtävästi on elossa." - -Mr. Henry voihkasi. Sitten hän äkkiä nousi paikaltaan reippaammin kuin -koskaan sitä ennen, asetti sormensa rinnalleni ja sanoi puoleksi -kuiskaten puoleksi kiljaisten: "Mackellar" -- niin sanat kuuluivat -- -"ei mikään voi tappaa sitä miestä. Hän ei voi koskaan kuolla. Hän -ahdistaa minua iankaikkisesti -- iankaikkisesta iankaikkiseen!" sanoi -hän, ja istuutui jälleen, vaipuen katkeamattomaan vaitioloon. - -Pari päivää myöhemmin hän sanoi samoin salaperäisesti hymyillen ja -katsahtaen ympärilleen, aivan kuin tullakseen vakuutetuksi siitä, että -olimme kahden: "Mackellar, kun saatte vähäkin vihiä, kertokaa se heti -minulle. Meidän täytyy pitää häntä silmällä; muuten hän meidät -yllättää, kun sitä vähimmin odotamme." - -"Ei hän enää tule tänne itseänsä näyttämään", sanoin minä. - -"Kyllä, kyllä hän tulee", sanoi mr. Henry. "Missä minä ikänä olen, -sinne hänkin saapuu." Taas hän katseli tarkoin ympärilleen. - -"Älkää ajatelko sellaisia, mr. Henry", sanoin minä. - -"Ei", sanoi hän, "se on hyvin hyvä neuvo. Me emme ajattele sitä -koskaan, paitsi silloin kun te saatte tietää jotakin uutta. Asiahan ei -ole vielä selvillä", lisäsi hän; "voihan olla, että hän on kuollut." - -Tapa, millä hän tuon sanoi, sai minut aivan varmaksi siitä, mitä tuskin -olin uskaltanut otaksua: että hän, ollenkaan mitään katumusta -tuntematta, päinvastoin oli pahoillaan, ettei tappoyritys ollut -onnistunut. Tämän keksinnön minä pidin omana tietonani, sillä pelkäsin -sen vahingoittavan häntä rouvan silmissä. Mutta sen vaivan olisin -voinut olla näkemättä; hän oli sen arvannut omin neuvoin ja piti -tunnetta varsin luonnollisena. Eipä käynyt kieltäminen, että me kaikin -kolmen olimme samaa mieltä, ja Durrisdeeriin ei yleensä olisi voinut -saapua tervetulleempaa uutista kuin tieto masterin kuolemasta. - -Tässä minun on mainittava se poikkeus, joka oli olemassa: vanha lordi. -Kohta kun pelkoni oman isäntäni suhteen jonkun verran hälveni, huomasin -minä vanhassa herrassa, hänen isässään, muutoksen, joka näytti olevan -uhkaavan kuoleman merkki. - -Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja pöhöttyneet. Istuessaan lieden ääressä -latinaansa lukemassa hän saattoi vaipua uneen, jolloin kirja vieri -tuhkaan; oli päiviä, joina hän veti jalkoja perässään, ja toisia, -jolloin hänen puheensa katkeili. Hänen olemuksensa lempeys näytti -kehittyvän aivan äärimmäisyyteen; hän pyysi anteeksi pienintäkin -vaivannäköä, oli mitä huomaavaisin kaikille, ja osoitti minulle mitä -imartelevinta kohteliaisuutta. Eräänä päivänä hän oli kutsunut -lakimiehensä luokseen ja ollut kauan kahden kesken hänen kanssaan -huoneessaan. Kulkiessaan vaivalloisin askelin salin läpi kohtasi hän -minut ja tarttui ystävällisesti käteeni. "Mr. Mackellar", sanoi hän, -"minulla on ollut monta syytä pitää palveluksianne oikeassa arvossa, ja -tänään, kun olen uudistanut testamenttini, olen uskaltanut mainita -teidät yhtenä sen toimeenpanijana. Olette varmaan niin kiintynyt -perheeseemme, että teette minulle sen palveluksen." - -Siihen aikaan, jolloin tämä sanottiin, hän vietti suurimman osan päivää -maaten, ja usein oli hyvin vaikea saada häntä hereille. Hän ei enää -ollenkaan käsittänyt aikaa ja oli useita kertoja (etenkin herätessään) -huutanut vaimoaan ja erästä vanhaa palvelijaa, joka oli ollut kuolleena -niin kauan, että hänen hautakivensä oli aivan sammaltunut! Jos minulta -olisi vaadittu valallista selontekoa, olisi minun ollut pakko sanoa, -ettei hän kyennyt tekemään testamenttia, ja kumminkin olivat kaikki -yksityiskohdatkin hänen testamentissaan mitä järkevimmin ajatellut ja -sekä henkilöt että olosuhteet erinomaisesti otetut huomioon. - -Hänen hupenemiseensa ei tosin kulunut kovin pitkää aikaa, mutta siinä -saattoi erottaa lukemattomia eri vaiheita. Hänen hengenvoimansa -vähenivät yhtä mittaa; hän oli melkein kokonaan kadottanut -liikkumiskykynsä; hän oli kovin kuuro; puhe oli muuttunut mutinaksi, ja -kuitenkin onnistui hänen viimeiseen asti ilmaista jonkinverran vanhaa -hienouttaan ja hyväntahtoisuuttaan. Jokaisen häntä jotenkin auttavan -kättä hän pusersi; minulle hän lahjoitti erään latinankielisen -kirjansa, johon hän vaivalloisesti oli kirjoittanut minun nimeni, ja -tuhansin tavoin hän sai meidät ajattelemaan, kuinka suuri se häviö oli, -jonka me oikeastaan jo olimme kärsineet. Viimeiseen asti oli hetkiä, -joina hän jälleen osasi lausua ymmärrettäviä sanoja; tuntui siltä kuin -hän olisi vain unohtanut puhumisen taidon, aivan kuin lapsi unohtaa -läksynsä, ja joskus vain jossakin määrin vielä sitä muisti. Elämänsä -viimeisenä iltana hän hiljaisuuden vallitessa yht'äkkiä kertasi -Vergiliuksen sanat: "_Gnatique patrisque, alma, precor, miserere_." Hän -lausui tuon aivan selvästi ja oikein korostaen. Kuullessamme näin -odottamatta selviä sanoja unohdimme kaikin omat mietteemme, mutta -hyödytöntä oli, että käänsimme huomiomme häneen; hän istui vaieten ja -ulkopuolisista merkeistä päättäen aivan tylsänä. Hiukan myöhemmin hänet -vietiin sänkyyn heikompana kuin koskaan ennen. Yön aikana hän sitten -heitti henkensä ilman kuolonkamppailua. - -Pitkien aikojen perästä tulin näistä asioista puhuneeksi eräälle -lääketieteen tohtorille, miehelle, joka on niin suuressa maineessa, -etten pidä sopivana mainita hänen nimeänsä. Hänen käsityksensä mukaan -vaivasi sekä isää että poikaa sama tauti; isää luonnottoman suuren -surun tähden, poikaa ehkä kuumekiihoituksen johdosta: kummaltakin oli -särkynyt verisuoni aivoissa, ja luultavaa oli (lisäsi tohtori), että -suvussa oli sellaiseen taipumusta. Isä kuoli, poika jäi eloon, -ulkonaisissa suhteissa aivan terveenä miehenä, mutta nähtävästi oli se -hieno kudos, jossa sielu asustaa ja toimittaa ajallisen tehtävänsä, -jotenkin vioittunut. Sen ikuinen elämä, toivon minä, on lihallista -ruumistamme kohtaavien onnettomuuksien ulkopuolella. Ja kuitenkin, jos -asiaa tarkemmin ajattelee, niin tuo ei merkitse mitään, sillä meidän -elämämme tuomari on itse meidät puutteellisiksi luonut. - -Vanhan lordin kuolema sai aikaan uuden yllätyksen meille, jotka -seurasimme hänen jälkeläistensä käytöstä. Jokaiselle ajattelevalle -täytyi olla selvää, että veljekset yhdessä olivat aiheuttaneet isänsä -kuoleman, ja hänen, joka oli miekkaan tarttunut, voi sanoa tappaneen -hänet omin käsin. Mutta mikään sellainen ajatus ei näyttänyt rasittavan -paroonia. Hän oli kyllä vakava, mutta murheelliseksi häntä ei voinut -sanoa; hän oli joka tapauksessa vain tyynesti alakuloinen; hän puheli -vainajasta kuin iloisesta muistosta, josta epämieluisasti eroaa, kertoi -hänestä luonteenomaisia piirteitä vanhoilta päiviltä, hymyili niille -hyvällä omallatunnolla, ja kun hautajaiset tulivat, otti hän niihin -osaa aivan moitteettomasti. Huomasin hänen olevan aika lailla -mielissään, kun häntä nyt puhuteltiin lordiksi, ja hän pitikin tarkoin -huolta siitä, että tätä arvonimeä käytettiin. - -Nyt ilmestyi näyttämölle uusi henkilö, jolla myöskin oli osansa -tapausten kulussa, nimittäin nykyinen lordi Aleksander, jonka -syntyminen (heinäkuun 17 päivänä 1757) täydensi rakkaan isäntäni onnen. -Nyt ei hänellä ollut enää mitään toivottavaa, eipä edes toivomisen -aikaakaan. Ei voi ajatella hellempää isää kuin hän. Hän oli aina -pahalla tuulella, ellei poika ollut hänen luonaan. Jos poika oli -ulkona, tutki isä pilviä, alkaisiko ehkä sataa. Yöllä hän saattoi -nousta vuoteeltaan katselemaan nukkuvaa lasta. Hänen juttelunsa kävi -väsyttäväksi vieraalle; hän näet ei puhunut juuri muusta kuin -pojastaan. Kaikki, mikä koski taloa, ratkaistiin erityisesti -Aleksanderia silmällä pitäen. Niinpä sanottiin: "Pidetään huolta siitä, -että metsä ehtii kasvaa, kunnes Aleksander on täysi-ikäinen", tai -"Sehän sopii mainiosti, kun Aleksander joutuu naimisiin." Päivä -päivältä saattoi yhä selvemmin huomata, miten isä koko olemuksellaan -kiintyi lapseen. Se osoittautui monena liikuttavana ja muutamina varsin -moitittavina piirteinä. Pian saattoi lapsi lähteä hänen kanssaan -kävelemään, ensin puutarhaan, käsi kädessä isän kanssa, ja sitten -edemmäksikin talon maille. Tämä muuttui vähitellen paroonin -varsinaiseksi toimeksi. Heidän ääntensä kaiku (joka kuului kaukaa, -sillä he puhuivat kovalla äänellä) oli hyvin tuttu seudulla, ja minä -puolestani pidin sitä suloisempana kuulla kuin linnunlaulua. Oli -kaunista nähdä heidän yhdessä palaavan kotiin syli täynnä kukkasia; isä -oli yhtä lämmennyt ja usein yhtä likainen kuin poikakin, sillä heillä -oli molemmilla yhtä suuri halu kaikenlaiseen lapsellisuuteen, rannan -hietikossa kaiveluun, sulkujen rakentelemiseen ja sen semmoiseen; -kerran minä näin heidät aidan takana kurkistelemassa karjajoukkoa, ja -kumpikin oli saman lapsellisen ihastuksen vallassa. - -Näistä retkistä puhuessani johdun mainitsemaan erään tapauksen, jossa -itse olin mukana. Oli olemassa tie, jota en voinut koskaan käydä -tuntematta sydämen kipua, niin monasti olin sitä kulkenut surullisissa -asioissa, niin monta onnettomuutta oli sillä tiellä tapahtunut. Mutta -polku kulki mukavasti, minne päin lähtikin Muckle Rossin rinteeltä, ja -minun täytyi vasten tahtoanikin käyttää sitä ainakin kerran joka toinen -kuukausi. Kun mr. Aleksander oli seitsemän tai kahdeksan vuoden -ikäinen, sattui kerran, että minulla oli ollut asioita kauempana -varhain aamusella. Kotimatkalla kuljin pensaiston läpi kello yhdeksän -tienoissa. Aamu oli kirkas. Oli se vuodenaika, jolloin metsät ovat -parhaassa kevätloistossaan, orjantappura kukkii ja linnut livertävät -uutterimmin. Niin iloisella taustalla oli pensaisto sitäkin synkempi, -ja siihen liittyvät muistot ahdistivat minua sitäkin enemmän. Tässä -mielentilassa tuntui minusta ikävältä, kun kuulin puhetta edeltäni ja -tunsin paroonin ja mr. Aleksanderin äänet. Kuljin eteenpäin ja tulin -kohta aivan heidän näkyviinsä. He seisoivat aukiossa, jossa -kaksintaistelu oli tapahtunut, lordi piti kättään poikansa olkapäällä -ja puhui vakavasti. Vihdoin, kun hän kohotti päätänsä minun -lähetessäni, olin näkevinäni hänen ilmeensä kirkastuvan. - -"Ah", hän virkkoi, "tuossa tulee kelpo Mackellar. Olen juuri kertonut -Sandille tämän paikan tarinan: kuinka oli kerran mies, jota paholainen -pyrki surmaamaan, mutta joka oli vähällä surmata paholaisen." - -Olin pitänyt kyllin omituisena sitä, että hän toi lapsen tälle -paikalle, mutta yli kaikkien rajojen meni, että hän ryhtyi tapahtumasta -puhumaan. Pahin oli kumminkin vasta tulossa. Hän näet kääntyi poikansa -puoleen ja lisäsi: "Voit kysyä Mackellarilta; hän oli täällä ja näki -sen." - -"Näittekö todellakin paholaisen?" kysyi lapsi. - -"En ole kuullut kertomusta", vastasin minä, "ja minulla on nyt kiire." - -Sen sanottuani syöksyi äkkiä mieleeni menneisyyden katkerat kokemukset -ja tuo peloittava, kynttiläin valossa esitetty näytelmä. Tulin -ajatelleeksi, että jos väistö olisi tapahtunut sekuntiakin myöhemmin, -ei tuo lapsi olisi milloinkaan nähnyt päivänvaloa, ja mielenliikutus, -joka minut aina valtasi tässä pimeässä kolkassa, puhkesi sanoiksi. -"Mutta se ainakin on totta", huudahdin, "että olen kohdannut paholaisen -tässä metsikössä ja nähnyt hänet tuossa lyötynä. Jumalalle kiitos, että -pääsimme hengissä -- Jumalalle kiitos, että Durrisdeerin seinissä vielä -on kivi kiven päällä! Ah, mr. Aleksander, jos milloinkaan saavutte -tälle paikalle, vaikkapa sadan vuoden kuluttua, ja vaikka seurassanne -olisi maan iloisimpia ja korkeimpia, niin astukaa syrjään ja muistelkaa -jotakin rukouksen katkelmaa." - -Lordi nyökkäsi hyvin vakavasti. "Niin", sanoi hän, "Mackellar on aina -oikeassa. Otahan lakki päästäsi, Aleksander." Samassa hän paljasti -päänsä ja ojensi kätensä. "Oi Jumalani", hän lausui, "minä kiitän sinua -ja poikani kiittää sinua moninaisesta suuresta laupeudestasi. Anna -meille rauha toistaiseksi; suojele meitä pahalta mieheltä. Lyö häntä, -Jumala, vasten valehtelevaa suuta!" Viimeinen lause tuli häneltä -huudahduksena, ja vihan muistoko lienee keskeyttänyt hänen rukouksensa -vai lieneekö hän huomannut rukouksensa omituiseksi, joka tapauksessa -hän vaikeni ja hetken kuluttua pani lakin päähänsä. - -"Luulenpa, että olette unhottanut erään asian, lordi hyvä", virkoin -minä. "Anna anteeksi rikoksemme, niinkuin mekin annamme anteeksi -niille, jotka meitä vastaan rikkovat. Sillä sinun on valtakunta ja -voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen." - -"Oh, tuo on helposti sanottu, Mackellar", virkkoi lordi. "Tuo on varsin -helposti sanottu. Mutta minunko pitäisi antaa anteeksi? Luulenpa, että -näyttäisin hyvinkin tuhmalta, jos niin väittäisin." - -"Muistakaa lasta, lordi!" sanoin minä jokseenkin ankarasti, sillä -mielestäni eivät hänen lauseensa soveltuneet lasten kuultaviksi. - -"Onhan se totta", hän virkkoi. "Tämä on liikaa lapselle. Mennäänpä -etsimään pesiä." - -En muista sattuiko samana päivänä vai seuraavana, että lordi -tavatessaan minut yksin avasi sydäntänsä hieman enemmän samalta -kulmalta. - -"Mackellar", virkkoi hän, "minä olen nyt erittäin onnellinen." - -"Uskon sen mielelläni", vastasin minä, "ja olen siitä iloinen" - -"Onnellisuus velvoittaa, eikö teidänkin mielestänne?" kysyi hän -hymyillen. - -"Aivan varmaan", vastasin, "ja suru samaten. Ellemme koeta täällä -toimia parhaamme mukaan, niin mielestäni on parempi, mitä pikemmin -häviämme." - -"Mutta jos kävelisitte minun kengissäni, antaisitteko hänelle -anteeksi?" kysyi lordi. - -Hyökkäyksen äkillisyys sai minut hieman hämilleni. "Onhan se ehdoton -velvollisuutemme", sanoin. - -"Mitä vielä!" virkkoi hän. "Nuo ovat lauseparsia. Annatteko itsekään -hänelle anteeksi?" - -"Enpä kyllä", vastasin. "Jumala minua armahtakoon, mutta en anna." - -"Kätenne tänne sen asian johdosta!" huudahti lordi hyväntuulisena. - -"Huono tunne se on, jonka johdosta kättelemme", sanoin minä, "huono -tunne kristityissä. Ehkäpä ojennankin käteni teille kristillisemmässä -tilaisuudessa." - -Tuon minä lausuin hieman hymyillen; lordi taas lähti huoneesta ääneen -nauraen. - -En voi keksiä täysin tyydyttävää lausepartta ilmaistakseni, millaiseen -orjan asemaan lordini asettui lapseensa nähden. Hän kerrassaan hukkui -tuohon alinomaiseen ajatukseen: tehtävät, ystävät ja vaimo unohtuivat -kokonaan tai saattoi hän muistaa niitä vain ankarin ponnistuksin. -Selvimmin oli siten hänen vaimonsa laita. Siitä asti kun olin -Durrisdeeriin tullut, oli rouva ollut hänen ajatustensa sisältönä ja -hänen katseensa kiintokohtana -- nyt hän oli heitetty aivan syrjään. -Olen nähnyt lordin tulevan huoneen ovelle, silmäilevän ympärilleen ja -jättävän rouvan huomiotta ikäänkuin hän olisi ollut takan ääressä -loikova koira. Hän haki Aleksanderia, ja rouva tiesi tuon hyvin. Olen -kuullut hänen puhuvan rouvalle niin äreästi, että minun teki mieli -sekaantua asiaan. Syy oli silloinkin sama: rouva oli muka jotenkin -vastustellut Aleksanderin aikeita. Epäilemättä tämä oli jonkinlainen -rouvaa kohdannut luonnollinen rangaistus, jollaisen ainoastaan sallimus -voi säätää: hän oli vuosikausia suhtautunut kylmästi jokaiseen -hellyyden ilmaukseen; nyt oli hänen vuoronsa joutua laiminlyödyksi. -Sitä suurempaa kiitosta hän ansaitsee siitä, että suoritti osansa -hyvin. - -Syntyi omituinen tilanne: talossa oli jälleen kaksi puoluetta, ja minä -olin nyt rouvan puolella. Tosin en milloinkaan lakannut rakastamasta -herraani. Mutta ensinnäkin hän nyt vähemmän kaipasi seuraani. Toiseksi -en voinut olla vertailematta mr. Aleksanderin ja miss Katarinan -kohtelua. Viimeksimainitusta ei lordi ollut koskaan vähääkään -välittänyt. Kolmanneksi minua loukkasi se muuttunut tapa, jolla hän -kohteli rouvaa ja joka minuun vaikutti uskottomuudelta. Muuten en -voinut olla ihailematta rouvan osoittamaa tasaisuutta ja hyvyyttä. -Kenties hänen tunteensa, jonka pohjana alun pitäen oli ollut sääli, oli -pikemmin äidin kuin vaimon tunnetta; kenties häntä ilahdutti nähdä -- -jos niin saan sanoa -- molempain lastensa viihtyvän niin hyvin -toistensa seurassa, sitä enemmän, kun toinen heistä oli aikaisemmin -saanut syyttömästi kärsiä paljon. Mutta kaiken tuon takia hänen oli -tyydyttävä laiminlyödyn miss Katarina rukan seuraan, ja minä puolestani -tulin yhä enemmän viettäneeksi aikaani äidin ja tyttären seurassa. Tätä -seikkaa voisi helposti liioitella, sillä perhe oli toisiin perheisiin -verraten sangen sopuisa. Mutta tuo asia oli sittenkin olemassa. Tiesikö -lordi sen, vai eikö, sitä en kykene ratkaisemaan. Luulen, ettei hän -tullut sitä ajatelleeksi. Poika kiinnitti hänen mieltänsä mitä -suurimmassa määrin. Me muut sitävastoin sen tajusimme ja tavallaan -kärsimmekin tiedostamme. - -Eniten meitä kumminkin huolestutti lasta uhkaava suuri ja yhä kasvava -vaara. Lordi oli ilmetty isänsä; oli pelättävissä, että poika -osoittautuisi masterin kaltaiseksi. Aika oli näyttänyt pelkomme aivan -liioitelluksi: Skotlannissa ei nykyään ole arvokkaampaa gentlemania -kuin seitsemäs lordi Durrisdeer. Asiani ei ole kertoa siitä, miten minä -itse tulin eronneeksi hänen palveluksestaan, etenkin kun tarkoitukseni -on hänen isänsä puolustaminen..... - -[_Julkaisijan huomautus. -- Tästä kohdasta mr. Mackellarin muistelmia -on viisi sivua jätetty pois. Ne luettuani sain sen käsityksen, että mr. -Mackellar vanhoilla päivillään oli verraten vaativainen palkollinen. -Seitsemättä Durrisdeerin lordia vastaan (joka ei missään tapauksessa -kuulu kertomukseemme) ei tuoda mitään oleellisia syytöksiä. --- R. L. S._] - ---- Mutta me pelkäsimme tuona aikana, että hän eläisi edelleen -pojassaan veljensä kuvana ja jälkeläisenä. Rouva oli koettanut saada -käytäntöön jonkinmoisen hyödyllisen kurinpidon, mutta oli saanut olla -iloinen, kun sai sen jättää, ja katseli nyt asiain kehittymistä -salaisesti tyytymättömänä. Joskus hän puheessaan siihen viittailikin, -ja joskus, huomatessaan jonkin esimerkin lordin kamalasta -kärsivällisyydestä, hän voi ilmaista ajatuksensa liikkein tai -huudahduksin. Minua taas ajatus vaivasi yötä päivää, ei niin paljon -lapsen vuoksi kuin isän. Mies oli vaipunut uneen ja uneksi, ja jos hän -jotenkin väkivaltaisesti herätettäisiin, olisi se epäilemättä hänen -kuolemansa. Ei voinut ajatellakaan, että hän eläisi kauemmin kuin -lapsi, ja kun minut käsitti pelko siitä, että viimeksimainittu voisi -tahrata maineensa, täytyi minun kätkeä kasvoni käsiini. - -Tuo sama jatkuva päähänpisto sai minut lopuksi rohkaisemaan itseni ja -tekemään hänelle ehdotuksia -- seikka, joka ansaitsee lähempää -kuvailua. Lordi ja minä istuimme eräänä päivänä saman pöydän ääressä -miettien jotain väsyttävää ja vähäpätöistä pikkuasiaa. Kuten olen -kertonut, oli häneltä kokonaan kadonnut halu sellaisiin toimiin; hän -toivoi silminnähtävästi pääsevänsä kohta pois ja oli ärtyinen ja -väsynyt. Vanhemmaltakin hän minusta näytti kuin koskaan ennen. -Varmaankin hänen kalpeat kasvonsa saivat minut nyt käymään asiaan -käsiksi. - -"Lordi hyvä", sanoin minä pää painuksissa, ja olin jatkavinani työtä -- -"tai sallikaa minun mieluummin jälleen kutsua teitä mr. Henryksi, sillä -minä pelkään teidän vihastuvan ja tahtoisin mielelläni saada teidät -muistamaan menneitä aikoja --" - -"Kelpo Mackellar!" sanoi hän niin ystävällisin äänin, että olin -luopumaisillani aikeesta. Mutta sitten muistin puhuvani hänen hyväkseen -ja jatkoin. - -"Ettekö koskaan ole tullut ajatelleeksi, mitä te teette?" kysyin minä. - -"Mitä minä teen?" kertasi hän. "Minä en ole koskaan kelvannut -arvoituksia arvaamaan." - -"Mitä te teette pojastanne?" sanoin minä. - -"No", sanoi hän hiukan vaativasti, "mitä minä sitten teen pojastani?" - -"Teidän isänne oli varsin hyvä mies", sanoin minä, poiketen hiukan -syrjään itse asiasta. "Mutta luuletteko, että hän oli ymmärtäväinen -isä?" - -Kesti jonkun aikaa, ennenkuin hän vastasi; sitten hän sanoi: "Minä en -moiti häntä mistään. Minulla ehkä olisi syytä siihen, mutta minä en -sitä tee." - -"Niinpä kyllä", sanoin minä, "teillä voisi ainakin olla syytä siihen. -Ja kuitenkin oli isänne kelpo mies; en ole tuntenut ketään parempaa; -ellei tuota yhtä seikkaa ota huomioon, en myöskään viisaampaa. Missä -hän kompastui, olisi joku toinen todennäköisesti kaatunut. Hänellä oli -kaksi poikaa --" - -Lordi löi äkkiä nyrkkinsä vihaisesti pöytään. - -"Mitä tarkoitatte?" huusi hän. "Puhukaa suunne puhtaaksi." - -"Minä teen sen", sanoin minä äänellä, joka yritti tukehtua sydämeni -jyskytykseen. "Jos te yhä edelleen lellittelette mr. Aleksanderia, niin -te käytte isänne jälkiä. Varokaa, lordi hyvä, ettei poikanne -kasvettuaan ala astua masterin askeleita." - -En ollut koskaan aikonut puhua suutani niin puhtaaksi, mutta kun on -kovin peloissaan, niin tulee tavallaan häikäilemättömäksi, -arkailemattomammaksi kuin koskaan muulloin, ja niinpä minäkin poltin -laivani noilla suorilla sanoilla. En saanut mitään vastausta. Kun -kohotin päätäni, oli lordi noussut seisomaan ja seuraavassa -silmänräpäyksessä hän kaatui raskaasti lattialle. Tapaus tai kohtaus ei -kestänyt kauan; hän tuli tajuntaan voimatta ymmärtää, mitä oli -tapahtunut, tarttui kädellä päähänsä, jota minä pitelin, ja sanoi -murtunein äänin: "Olen ollut kipeä", ja pian sen jälkeen. "Auttakaa -minua." Sain hänet pystyyn; hän seisoi varsin hyvin, vaikka hän nojasi -pöytään. "Olen ollut kipeä, Mackellar", sanoi hän taas. "Jotakin meni -rikki -- tai oli menemäisillään rikki, ja silloin vuosi kaikki ulos. -Minä olin kyllä kovin vihainen. Älkää te siitä koskaan mitään -välittäkö, Mackellar, älkää välittäkö siitä, hyvä mies. En minä -tahtonut hiuskarvaakaan päästänne vahingoittaa. Olemmehan me liiankin -paljon jakaneet surua ja iloa. Meidän välimme on selvä kuin päivä. -Mutta nyt minä luulen, Mackellar, että menen mrs. Henryn luo -- nyt -luulen meneväni mrs. Henryn luo", sanoi hän ja lähti huoneesta -jokseenkin varmoin askelin. Minä jäin istumaan aivan katumuksen -vallassa. - -Kohta sen jälkeen lennähti ovi auki, ja rouva pyrähti sisään silmät -säkenöiden. "Mitä tämä merkitsee?" huusi hän. "Mitä te olette tehnyt -miehelleni? Ettekö mitenkään voi oppia pysymään asemanne rajoissa tässä -talossa? Ettekö koskaan lopeta nenäkkäitä neuvojanne?" - -"Rouva", sanoin minä, "niin kauan kuin olen ollut tässä talossa, olen -saanut riittävästi kovia sanoja. Jonkun ajan olivat ne jokapäiväistä -leipääni, ja minä sulatin kaikki. Ja tänä päivänä te saatte nimittää -minua miten haluatte; te ette koskaan löydä nimeä, joka olisi kyllin -ankara sellaiselle rikkojalle. Ja sittenkin minä tein sen parhaassa -tarkoituksessa." - -Juttelin hänelle aivan avomielisesti kaikki, juuri samoin kuin tässäkin -olen kertonut. Kun hän oli loppuun asti kuunnellut, voin huomata hänen -vihansa talttuvan. "Niin", sanoi hän, "hyvää te todellakin olette -tarkoittanut. Minulla itselläni on ollut samansuuntainen ajatus, tai -oikeammin samanlainen kiusaus, ja sentähden minä annan teille aneeksi. -Mutta taivaan nimessä ettekö näe, ettei hän voi enempää sietää!" huusi -hän. "Kaari on jännitetty, niin että se on katkeamaisillaan. Mitä -merkitsee tulevaisuus, kunhan hänellä vain nyt on pari hyvää päivää?" - -"Amen", sanoin minä. "Minä en enää asiaan sekaannu. Olen kyllin iloinen -tietäessäni teidän tunnustavan, että toimin hyvässä tarkoituksessa." - -"Niin", sanoi rouva, "mutta kun asia tuli esille, luulen rohkeutenne -horjuneen, sillä te sanoitte sanottavanne armottomalla tavalla." Hän -oli vaiti hetkisen; sitten hän hiukan hymyillen lausui merkilliset -sanat: "Tiedättekö, mr. Mackellar, mikä te olette? Te olette -vanhapiika." - -Sen useampia huomattavia tapauksia ei perheessä sattunut, ennenkuin -onnettomuudenlintu, master, jälleen tuli vieraaksemme. Mutta tähän on -minun liitettävä uusi ote ritari Burken muistelmista; se on itsessään -varsin huvittava ja suunnitelmalleni hyvin tärkeä. Ainoastaan siinä -saamme kuulla masterin oleskelusta Intiassa ja ensi kerran Secundra -Dass'ista. Huomattava on eräs seikka, joka varsin helposti selviää -kertomuksesta -- jos sen olisimme tietäneet pari kymmentä vuotta -takaperin, kuinka monta onnettomuutta ja surua silloin olisikaan -vältetty! -- se tosiasia, että Secundra Dass osasi englannimkieltä. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Eräs seikkailu, johon majuri Burke joutui Intiassa. - -(Ote hänen muistelmistaan.) - - -... Niinpä siis kuljeksin pitkin katuja kaupungissa, jonka nimeä en saa -päähäni, ja olin silloinkin niin eksyksissä, etten tiennyt pitikö minun -lähteä etelään vaiko pohjoiseen päin. Kun meidät oli äkkiarvaamatta -yllätetty, olin lähtenyt pakoon ilman kenkiä ja sukkia, hattu -oli kahakassa lyöty päästäni, matkatavarani olivat joutuneet -englantilaisten käsiin. Mukanani oli vain yksi sotaveikko, ei mitään -muuta asetta kuin miekkani, eikä penniäkään taskussani. Lyhyesti -sanoen, minä olin aivan kuin joku niistä sankareista, joihin Galland on -meidät tutustuttanut. Nämä herrat, kuten muistettaneen, joutuivat -alinomaa mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin, ja minun itse piti nyt -kokea sellainen, niin hämmästyttävä, etten totta puhuen vielä tänä -päivänäkään osaa sitä selittää. - -Sotaveikkoni oli hyvin kunniallinen mies; hän oli useita vuosia -palvellut Ranskan armeijassa ja olisi mielellään antanut hakata itsensä -kappaleiksi pelastaakseen kenen hyvänsä kenraali Lallyn kelpo -maanmiehistä. Hän oli sama mies (nimi on kokonaan muististani -kadonnut), josta jo olen kertonut, kuinka hän osoitti hämmästyttävää -jalomielisyyttä -- löytäessään hra de Fassacin ja minut valleilta aivan -humaltuneina, ja peitti meidät oljilla komentajan kulkiessa ohi. -Neuvottelin siis täysin tuttavallisesti hänen kanssansa. Kysymys siitä, -mitä tekisimme, oli varsin pulmallinen, mutta loppujen lopuksi me -päätimme kiivetä muurin yli johonkin puutarhaan, missä varmaan -voisiimme nukkua puiden suojassa ja ehkä saisimme tilaisuuden pukeutua -jonkinlaisiin tohveleihin ja turbaaniin. Tuossa kaupunginosassa oli -yllinkyllin valitsemisen varaa, sillä ylt'ympäri näkyi vain -puutarhamuureja, ja kadut niitten välillä olivat tähän yönaikaan varsin -autiot. Minä paneuduin sotaveikon astinlaudaksi, ja pian olimme -lipuneet suureen aidattuun puutarhaan. Siellä ihan höyrysi yökaste, -joka Intiassa on kovin epäterveellinen, etenkin eurooppalaisille, mutta -minä olin niin lopen väsynyt, että olin jo unen helmoissa, kun -sotaveikko minut jälleen ravisti hereille. Puutarhan toiseen päähän oli -äkkiä ilmestynyt valoa, joka yhä liikahtamatta kimalsi lehväin läpi. -Tuo oli kovin tavatonta sellaisessa paikassa ja sellaiseen aikaan, ja -asemamme ollessa sellainen kuin oli, täytyi meidän käyttäytyä hiukan -varovasti. Sotaveikko lähti vakoiluretkelle ja palasi pian, tuoden sen -tiedon, että olimme astuneet aivan harhaan, sillä talo kuului eräälle -valkoihoiselle, joka kaiken todennäköisyyden mukaan oli englantilainen. - -"No niin", sanoin minä, "jos reitillämme on joku valkoinen mies, niin -haluanpa häntä hiukan tarkastella, sillä niitä on, Jumalan kiitos, -useamman laatuisia!" - -Sotaveikko siis vei minut paikalle, josta voi hyvin nähdä talon. Sitä -kiersi leveä parveke; lattialla paloi hyvänkuntoinen lamppu, ja -kummallakin puolen lamppua istui mies itämaiseen tapaan jalat ristissä. -He olivat molemmat muslimin peitossa aivan kuin pari alkuasukasta, -mutta siitä huolimatta oli toinen heistä valkoihoinen, vieläpä minun ja -lukijan hyvä tuttava: ei kukaan muu kuin Ballantraen master, hän, jonka -urhoollisuudesta ja nerosta minulla on ollut niin paljon kertomista. -Olin kuullut hänen tulleen Intiaan, mutta emme olleet siellä vielä -toisiamme tavanneet, enkä minä paljon tiennyt hänen hommistaan. Mutta -joka tapauksessa, kohta kun olin tuntenut hänet ja nähnyt joutuneeni -vanhan toverini luo, otaksuin kaikkien tuskieni olevan ohi. Astuin -nähtäville kuutamoon -- se olikin tavattoman kirkas -- ja huusin: -"Ballantrae" sekä selitin hänelle lyhykäisesti, kuinka kurja asemani -oli. Hän kääntyi ollenkaan mitään mielenliikutusta osoittamatta, katsoi -minua suoraan kasvoihin, ja kun olin saanut puhutuksi, niin hän kääntyi -toverinsa puoleen käyttäen alkuasukasten raakaa murretta. Toinen, joka -näytti ylenmäärin hienolta ja hapraalta -- jalat olivat kuin -kävelykepit ja sormet kuin piipunvarret [herra Mackellarin muist. -- -Nähtävästi Secundra Dass. -- E. Mc. K.] -- nousi silloin seisaalleen. - -"Sahibi", sanoi hän, "ei ymmärtää teidän kieli. Minä ymmärtää se itse, -ja näkee, että te vähän erehdytte -- no, se tapahtuu usein. Mutta -sahibi hyvin mielellään tietää, kuinka te tulla puutarhaan." - -"Ballantrae!" kiljaisin minä, "oletko sinä niin kirotun julkea, että -kiellät minut elävin silmin?" - -Ballantrae ei muuttanut yhtään ilmettänsä, tuijotti vain minuun kuin -pyhimyksen kuva pagodissa. - -"Sahibi ei ymmärtää teidän kieli", sanoi alkuasukas yhtä nokkelasti -kuin ensi kerrallakin. "Hän hyvin mielellänsä tietää, kuinka te tulla -puutarhaan." - -"Piru hänet periköön", sanoin minä. "Vai tahtoo hän tietää, kuinka minä -pääsen puutarhaan; häh? No niin, kuulehan nyt, hyvä mies, ole hyvä ja -tervehdi sahibiasi mitä lämpimimmin ja sano minun puolestani, että -täällä on pari soturia, joita hän ei koskaan ole tavannut ja joista hän -ei ole koskaan kuullut puhuttavankaan, mutta että tämä sotaveikkoni -tässä on peeveli miehekseen, ja minä itse olen peeveli miehekseni, ja -että ellemme me pitemmittä puheitta saa kunnollista ruoka-annosta, -turbaania, tohveleita ja yhtä kultamohuria pikku rahassa, niin tunnen -minä jumal'avita erään puutarhan, jossa pian tapellaan." - -He menivät niin pitkälle näyttelemisessään, että puhelivat jonkun aikaa -keskenään hindustaniksi. Sitten sanoi hindu yhä hymyillen, mutta -samalla huoaten aivan kuin toistaminen olisi häntä väsyttänyt: "Sahibi -hyvin mielellään tietää, kuinka te tulla puutarhaan." - -"Vai sitä kaipaatte!" sanoin minä, laskin käteni miekankahvalle ja -käskin sotaveikkoni vetää sapelin ilmoille. - -Ballantraen hindu veti, aina vain hymyillen, pistoolin poveltaan, ja -vaikka Ballantrae itse ei liikahuttanut ilmettäkään, tunsin minä hänet -riittävän hyvin tietääkseni hänen olevan varuillaan. - -"Sahibi ajattelee: te parempi mennä pois", sanoi hindu. - -Ja totta puhuen minä itsekin ajattelin samoin; sillä pistoolin laukaus -olisi Jumalan avulla saattanut viedä meidät molemmat hirsipuuhun. - -"Sanokaa sahibille, että minä en pidä häntä kunnian miehenä", sanoin -minä ja käännyin poispäin tehden halveksivan liikkeen. - -En ollut päässyt kolmea askelta eteenpäin, kun hindun ääni kutsui minua -takaisin. "Sahibi on iloinen, jos tietää että olette kirottu hävytön -irlantilainen", sanoi hän. Näitten sanojen aikana Ballantrae hymyili ja -kumarsi syvään. - -"Mitä se merkitsee?" kysyin minä. - -"Sahibi sanoo, te kysytte hyvä ystävänne Mackellar", sanoi hindu. -"Sahibi, hän sanoo nyt se on yhtä hyvä." - -"Sano sahibillesi, että kun me ensi kerran kohtaamme, niin hän saa -maksun skotlantilaisista kirpuistansa", huusin minä. - -Pari hymyili vielä, kun minä poistuin. - -Voi olla erinomaisen mahdollista, etten minä itse ole aina esiintynyt -kuten olisi pitänyt, ja kun mies, miten hienokäytöksinen hyvänsä, -kääntyy jälkimaailman puoleen kertoen tekemistään, on melkein varmaa, -että häntä odottaa sama kohtalo kuin Caesaria ja Aleksanteria ja että -hänen on tyydyttävä muutamain moitteeseen. Mutta on olemassa eräs asia, -josta majuri Burkea ei koskaan sovi soimata: hän ei ole koskaan -kääntänyt toverille selkäänsä... - -(Tämän jälkeen seuraa muutamia -sivuja, jotka ritari Burke on repinyt irti, ennenkuin lähetti -käsikirjoituksensa minulle. Niillä on tietysti ollut hyvin luonnollinen -valitus siitä, mitä hän luuli minun lörpötelleen, vaikka minä tosiaan -en muista tehneeni itseäni sellaiseen syypääksi. Ehkä mr. Henry on -ollut vähemmän varuillaan, tai myöskin voi ajatella, että master on -keksinyt tilaisuuden tutkia minun kirjeenvaihtoni ja itse lukenut -Troyes'sta lähetetyn kirjeen. Silloin olisi hän ikäänkuin kostoksi -tehnyt tuota julmaa pilaa majuri Burkesta, joka oli aivan pahassa -pulassa. Masterilta, niin konnamainen kuin hän olikin, ei aivan -kokonaan puuttunut luontaisia kiintymys-tunteita. Luulen, että hän -aluksi todella piti majuri Burkesta, mutta ajatus tämän tekemästä -petoksesta kuivasi hänen ylen pintapuolisen ystävyystunteensa lähteet, -joten hänen inhoittava luonteensa esiintyi alastomuudessaan. --- E. Mc. K.) - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Vihamies talossa. - - -On omituista, että minun täytyy empiä ilmoittaessani erään päivänmäärän --- ja vielä lisäksi päivänmäärän tapaukselle, joka perinjuurin muutti -elämäni ja ajoi meidät kaikki vieraisiin maihin. Mutta syynä on se, -että minut väkivaltaisesti temmattiin irti kaikista vanhoista -tavoistani, joten tuona aikana kirjoittamani päiväkirjatkin ovat kovin -sekavat: toisinaan ei päivänmäärää ole ollenkaan merkitty viikon tai -parin aikana, ja kaikesta voi päättää, että päiväkirjaa on pitänyt -epätoivon partaalla oleva mies. Se tapahtui varhaisintaan maaliskuun -lopussa tai ehkä vasta huhtikuulla 1764. Olin nukkunut sikeästi ja -heräsin aavistellen jotain pahaa. Olin niin kovin tuon aavistuksen -vallassa, että riensin rappuja alas puettuna ainoastaan paitaan ja -housuihin ja käteni vapisi, kun kuljetin sitä pitkin kaidepuuta. Oli -kylmä, kirkas halla-aamu, mustarastaat laulelivat ääneen ja suloisesti -päärakennuksen ympärillä, ja kaikkiin huoneisiin voi kuulla meren -kohinan. Kun kuljin saliin vievän oven ohi, sai eräs toinen ääni minut -pysähtymään -- kuulin puhelua. Astuin lähemmäksi enkä tiennyt olinko -unissani vaiko valveilla. Ihmisääni se oli; se kaikui oman isäntäni -talossa, ja sittenkään minä en sitä tuntenut; ihmiskieltäkin se oli, -kaikui omassa isänmaassani, mutta sittenkin sain kuunnella miten paljon -halusin, tavuakaan siitä ymmärtämättä. Tulin ajatelleeksi kertomusta -eräästä noita-akasta (vai oliko hän ehkä vain vaeltava muukalainen?), -joka muutamia sukupolvenaikoja takaperin tuli niille seuduille, mistä -minä olen kotoisin, jäi sinne viikoksi, puhui paljon kielellä, josta -kuuntelijat eivät saaneet mitään selvää, ja lähti jälleen samoin kuin -oli tullutkin, yön pimeydessä, eikä oltu edes saatu tietää hänen -nimeänsä. Olin hiukan peloissani, mutta vielä enemmän utelias, avasin -salin oven ja astuin sisään. Illallisen jätteet olivat vielä pöydällä, -ikkunaluukut olivat kiinni, vaikka päivä pilkoitti raoista, ja suurta -huonetta valaisi yksi ainoa kynttilä ja joku vielä takassa hehkuva -hiili. Aivan tulisijan luona istui kaksi miestä. Toisen, joka oli -kääriytynyt viittaansa ja jolla oli jalassa saappaat, minä tunsin aivan -kohta: se oli pahan onnen lintu, joka oli palannut. Toinen, joka istui -aivan hehkuvain hiilten rajalla, oli kiertynyt kaapuunsa aivan -kuin muumio; voin ainoastaan nähdä että hän oli ulkomaalainen, -tummempi-ihoinen kuin kukaan meidän maanosassamme ja hyvin -hentorakenteinen. Hänen otsansa oli omituisen korkea ja katse tutkiva -ja arka. Lattialla oli muutamia myttyjä ja pieni matkalaukku. Päättäen -tavaran vähyydestä ja masterin saappaitten ulkomuodosta -- ne oli -siivottomasti paikannut joku huolimaton maalaissuutari -- ei pahuus -tällä kertaa ollut menestynyt. - -Hän nousi seisaalleen minun astuessani sisään, meidän katseemme -tapasivat toisensa, ja minä en tiedä miten siinä kävi, mutta rohkeuteni -yleni aivan kuin kiuru keväisenä aamuna. - -"Ahaa!" sanoin minä. "Tekö siinä olettekin?" -- ja minä iloitsin siitä, -että ääneni kuului aivan tyyneltä ja tavalliselta. - -"Niin, minä eikä kukaan muu, arvoisa Mackellar", sanoi master. - -"Ja tällä kerralla teitä aivan sananmukaisesti seuraa musta koira", -jatkoin minä. - -"Tarkoitatteko Secundra Dassia?" kysyi master. "Sallikaa että esitän -teidät. Hän on alkuperäinen intialainen herrasmies." - -"Hm!" sanoin minä. "Minä en suuria välitä teistä enkä teidän -ystävistänne, mr. Bally. Mutta parasta on, että päästän hiukan päivää -sisään ja tarkastan teitä hieman." Samassa minä avasin idänpuolisen -ikkunan. - -Aamuvalossa voin huomata hänen muuttuneen. Sittemmin, kun olimme kaikin -yksissä, minä ihmettelin enemmän miten kevyesti aika oli häneen -koskettanut, mutta ensimmäinen vaikutelma oli toisenlainen. - -"Te olette kohta vanha mies", sanoin minä. - -Hänen kasvonsa synkistyivät. "Jos te voisitte nähdä itsenne, ette ehkä -tuosta asiasta puhuisi." - -"Pyh!" vastasin minä, "minua ei vanhuus vahingoita. Minusta tuntuu kuin -olisin aina ollut iäkäs, ja nyt minä olen, Jumalan kiitos, tunnetumpi -ja kunnioitetumpi kuin ennen. Sitä eivät kaikki voi sanoa, mr. Bally! -Rypyt teidän kasvoillanne johtuvat pahoista töistä; elämänne alkaa -kahleena kiertyä ympärillenne; kuolema kohta kolkuttaa ovellenne, enkä -minä ymmärrä, mistä te löytäisitte lohdutusta." - -Tässä kääntyi master Secundra Dassin puoleen puhuen hindustania, josta -minä (suureksi ilokseni, sen myönnän) tein sen johtopäätöksen, että -sanani olivat häneen sattuneet. Ymmärrettävää on, että ajatukseni -liikkuivat muissa asioissa silloinkin kun vihollistani pilkkailin. -Etenkin mietiskelin, miten antaisin tiedon lordille nopeasti ja salaa. -Tähän käytin koko henkisen joustavuuteni sinä pienenä hetkenä, jonka -olin vaiti, mutta samassa näin minä päätä kääntämällä juuri hänet, jota -ajattelin. Hän seisoi ovella ja näytti aivan rauhalliselta. Kohta sen -jälkeen, kun olimme katsahtaneet toisiimme, hän astui yli kynnyksen. -Master kuuli hänen tulevan ja astui hänkin esiin; noin neljän askelen -päässä toisistaan veljekset pysähtyivät ja katsoivat toisiaan -kiinteästi silmiin; sitten lordi hymyili, nyökkäsi ja kääntyi nopeasti -pois. - -Lordi kääntyi häneen päin yhä jäykästi hymyillen. "Lordi Durrisdeer", -sanoi hän. - -"Oho! Ei koskaan näin meidän kesken", vastasi master. - -"Kaikki tässä talossa nimittävät minua sillä nimellä, joka minulle -kuuluu", sanoi lordi. "Jos sinä pidät parempana tehdä poikkeuksen, niin -jätän ainoastaan mietittäväksesi, millaisen vaikutuksen se tekee -vieraisiin, ja eikö sitä ehkä selitettäisi avuttoman kateellisuuden -ilmaukseksi." - -Olisin mielelläni lyönyt kädet yhteen ihastuksesta, etenkin kun lordi -ei odottanut häneltä vastausta, vaan lähti salista, annettuaan minulle -merkin seurata itseään. - -"Rientäkää", sanoi hän, "meidän pitää puhdistaa talo syöpäläisistä --." -Hän kulki käytävän läpi niin nopein askelin, että tuskin voin häntä -seurata, suoraan John Paulin ovelle; sen hän avasi koputtamatta ja -astui sisään. John Paul näytti nukkuvan kaikessa rauhassa, mutta -isäntäni ei ollenkaan huolinut olla häntä herättelevinään. - -"John Paul", sanoi hän mitä rauhallisimmalla äänellään, "sinä olet -palvellut kauan isääni, muuten ajaisin sinut kuin koiran kartanostani. -Jos sinä puolessa tunnissa ehdit täältä pois, saat alkaa nostaa -palkkasi Edinburghissa. Mutta jos sinä jäät tänne tai St. Brides'iin, -niin saat olla miten vanha mies ja miten vanha palvelija tahansa, joka -tapauksessa minä silloin pidän huolta siitä, että uskottomuutesi -rangaistaan tavalla, jota et ole uneksinut. Kiiruhda ylös ja matkaan. -Saat mennä ulos samasta ovesta, josta olet heidät laskenut sisään. En -tahdo, että poikani enää näkee kasvojasi." - -"Minua ilahduttaa, että esiinnyitte asiassa niin rauhallisesti", sanoin -minä, kun olimme jälleen ulkona kahden kesken. - -"Rauhallisesti!" huudahti hän, tarttui käteeni ja laski sen -sydämelleen; se jyskytti kuin pajavasara. - -Tämän huomatessani minä aloin kummastella ja pelätä. Ei minkäänlainen -ruumiinrakennus voinut sietää niin ylivoimaista jännitystä, kaikkein -vähimmin hänen, joka oli jo perinpohjin runneltu. Päätin itsekseni, -että tällaisesta sietämättömästä olotilasta on tehtävä loppu. - -"Olisi varmaankin parasta, jos ilmoittaisin asiasta rouvalle", sanoin -minä. Oikeastaan olisi hänen itse pitänyt mennä, mutta minä otaksuin -- -enkä erehtynytkään -- että hän oli välinpitämätön. - -"Niin, tehkää se", sanoi hän. "Minä käsken äkkiä kattaa aamiaispöydän; -meidän täytyy kaikkien olla mukana, Aleksanderinkin; meidän pitää -näyttää aivan rauhallisilta." - -Minä kiiruhdin rouvan huoneeseen ja kerroin hänelle pitemmittä -puheitta, mitä oli tapahtunut. - -"Minä olen sitä kauan odottanut", sanoi hän. "Meidän täytyy tänään -salaa koota tavaramme ja matkustaa salaa pois ensi yönä. Onhan meillä, -Jumalan kiitos, toinenkin koti. Ensimmäinen lähtevä laiva vie meidät -New-Yorkiin." - -"Entäs hän?" kysyin minä. - -"Hänelle me jätämme Durrisdeerin", huudahti hän. "Tehköön hän sillä, -mitä tahtoo." - -"Ei, teidän luvallanne ei saa niin käydä", sanoin minä. "Hänellä pitää -olla koira kintereillään, joku, joka pitää häntä silmällä. Asunnon hän -saa ja ruuan ja ratsuhevosen, jos on ihmisiksi; mutta avaimet, rouva, -ne jätetään teidän luvallanne Mackellarin huostaan. Hän kyllä pitää -hyvän huolen kaikesta, olkaa varma siitä." - -"Kiitos, mr. Mackellar, kun olette asiaa ajatellut", huudahti hän. -"Kaikki jätetään teidän haltuunne. Kun meidän täytyy lähteä vieraaseen -ja villiin maahan, jää teille perinnöksi kohtalomme kostaminen. -Lähettäkää Macconocchie St. Brides'iin kaikessa hiljaisuudessa -hankkimaan hevosia ja pyytämään lakimiestämme tänne. Lordin täytyy -jättää valtakirja." - -Samassa tuli isäntäni ovelle, ja me selvitimme hänelle suunnitelmamme. - -"Siihen minä en koskaan suostu", huudahti hän; "hän luulisi minun -pelkäävän. Minä jään omaan talooni, jos Jumala niin tahtoo, aina -kuolemaani asti. Ei löydy sitä miestä, joka voisi minut peloittaa pois. -Kerta kaikkiaan, täällä minä olen ja tänne jään, vaikka kaikki helvetin -voimat olisivat vastassani." En saa kuvatuksi, miten kiihkeästi hän -tuon lausui, mutta molemmin me seisoimme aivan ällistyksissämme, -etenkin minä, joka ennen olin nähnyt hänen hyvin itseänsä hillitsevän. - -Rouva katsoi minuun niin rukoilevasti, että se koski sydämeeni ja sai -minut jälleen tasapainoon. Minä annoin hänelle salaisen merkin lähteä, -ja kun olimme jääneet kahden kesken lordin kanssa, menin hänen luokseen -salin toiseen päähän, missä hän kiivaasti käveli edestakaisin, ja -laskin käteni hänen olkapäälleen. - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "minä puhun teille vielä kerran suoraan; jos -tämä on viimeinen kerta, niin sitä parempi, sillä minä olen väsynyt -osaani näyttelemään." - -"Minun päätäni ei käännä mikään", vastasi hän. "En millään ehdolla -tahdo kieltäytyä teitä kuulemasta, mutta mieltäni ei muuta mikään." -Tämän hän sanoi vakavasti, ei ollenkaan kiihkoisasti kuten äsken, joten -minulla oli jo hiukan toivomisen syytä. - -"Hyvä", sanoin minä, "ei se minuun koske, vaikka puhuisinkin kuuroille -korville." Osoitin erästä tuolia ja hän istuutui, katsoen minuun. "Oli -aika, muistelen, jolloin rouva oli teille hyvin kylmä", aloitin minä. - -"En minä siitä koskaan puhunut siihen aikaan, kun asiat niin olivat", -vastasi lordi, kovasti punastuen, "ja nyt ne ovat aivan muuttuneet." - -"Niinpä kyllä", sanoin minä. "Mutta tiedättekö kuinka _paljon_ ne ovat -muuttuneet? Suhde on kerrassaan vaihtunut, lordi hyvä! Nyt rukoilee -rouva teiltä yhtä ainoata sanaa, yhtä ainoata katsetta -- ja rukoilee -turhaan. Tiedättekö, kenen kanssa hän viettää päivänsä sill'aikaa -kun te kuljeskelette missä milloinkin? Lordi hyvä, hän tyytyy -seurustelemaan erään vanhan voudin kanssa nimeltä Ephraim Mackellar, ja -te varmaankin muistatte, mitä se merkitsee, sillä ellen erehdy, oli -teidän joskus ennen pakko pitää hyvänänne saman miehen seura." - -"Mackellar!" huudahti parooni ja nousi seisaalleen. "Oi Jumalani, -Mackellar!" - -"Ei Mackellarin eikä Jumalankaan nimi voi totuutta tehdä tyhjäksi", -sanoin minä. "Ja minä kerron sen teille sellaisenaan. Mutta että te, -joka olette niin paljon kärsinyt, tuotatte nyt toiselle samanlaisia -kärsimyksiä, sopiiko sellainen menettely kristitylle? Te antaudutte -niin kokonaan uudelle ystävällenne, että vanhat aivan unohtuvat. He -ovat kaikki teidän muististanne kerrassaan kadonneet. Ja kuitenkin he -olivat teitä tukemassa pimeimpänä aikana, ei vähimmin rouva. Ja -ajatteletteko te nyt koskaan rouvaa? Ajatteletteko koskaan kuinka hän -sai kärsiä tuona yönä? -- tai miten oiva puoliso hän on teille ollut -sen jälkeen? -- tai hänen nykyistä sietämätöntä tilaansa? Ette koskaan. -Ylpeytenne pakottaa teidät olemaan hänelle ynseä, ja sittenkin hänen on -pakko elää teidän kanssanne. Niinpä niin, lordin ylpeys -- sen tieltä -saa kaikki muu väistyä. Ja lisäksi vielä hän on vain nainen ja te -pitkä, luja mies. Hän on nainen, jota te olette vannonut varjelevanne, -ja vielä enemmän, hän on teidän ainoan poikanne äiti!" - -"Nuo ovat kovin katkeria sanoja, Mackellar", sanoi hän; "mutta Jumala -minua auttakoon, minä pelkään, että ne ovat hyvin tosia. Minä en ole -kestänyt onneani, niinkuin olisi pitänyt. Käskekää rouva jälleen -sisään." - -Rouva ei ollut kaukana ja odotti jännityksissä keskustelumme tulosta. -Kun olin tuonut hänet sisään, tarttui lordi sekä häntä että minua -käteen ja vei ne molemmat rinnalleen. "Minulla on ollut kaksi ystävää -tässä elämässä", sanoi hän. "Kaikki se ilo, minkä olen saanut, on -tullut jommaltakummalta heistä. Kun te molemmat ajattelette samoin, -olisin minä kiittämätön koira --." Tässä hän puristi huulensa kiinni ja -katsoi meitä harmain silmin. "Tehkää minulle, mitä tahdotte", sanoi -hän, "mutta älkää suinkaan luulko --" hän pysähtyi jälleen. "Tehkää -minulle mitä hyväksi näette, Jumala tietää, että minä teitä rakastan ja -kunnioitan." Sitten hän päästi kätemme, kääntyi selin ja meni ikkunan -luo. Mutta rouva juoksi hänen jälkeensä. "Henry!" huusi hän, heittäytyi -hänen kaulaansa ja itki kiihkeästi. - -Minä poistuin huoneesta sulkien oven jälkeeni. - -Ulkopuolelle päästyäni minä pysähdyin ja kiitin Jumalaa sisimmästä -sydämestäni. - -Aamiaispöytään me olimme lordin suunnitelman mukaan kaikin -kokoontuneet. Master oli nyt riisunut paikatut saappaansa ja saanut -ylleen puvun, joka paremmin sopi tilaisuuteen. Secundra Dass ei enää -ollut kapaloissaan, vaan oli vetänyt ylleen soman mustan puvun, joka -omituisesti erosi hänen ulkonäöstään. Kun perheen jäsenet astuivat -sisään, seisoivat herra ja palvelija ison ikkunan luona katsellen ulos. -He kääntyivät ja musta mies (sen nimen hän jo oli talossa saanut) -kumarsi melkein maahan asti; master taas aikoi astua esiin aivan kuin -perheen jäsen hänkin. Rouva sai hänet pysähtymään niiaamalla hänelle -syvään salin toiselta puolen. Lapset seisoivat hänen takanaan. Lordi -oli tullut lähemmäs, ja siinä nyt seisoi kolme Durrisdeerin suvun -ainoata elossa olevaa jäsentä vastakkain. Aika oli heihin kaikkiin -iskenyt helposti huomattavia jälkiä; minusta tuntui, kuin olisin heidän -muuttuneissa kasvonpiirteissään lukenut jonkunlaisen memento morin, ja -vielä enemmän minuun vaikutti se, että kehno mies oli parhaiten -säilynyt. Rouvasta oli tullut leveä muori, vaimo-ihminen, joka saattoi -hyvin sopia pöydän päähän, missä hänen ympärillään oli paljon lapsia ja -useita palvelijoita kummallakin puolen. Lordi oli menettänyt entisen -joustavuutensa, hän oli kumarahartiainen; hänen käyntinsä oli -epävarmaa, aivan kuin hän olisi ottanut uutta oppia mr. Aleksanderilta; -kasvot olivat käpertyneet, näyttivät hiukan pitemmiltä kuin ennen ja -vetäytyivät toisinaan ihmeen epävarmaan hymyyn, joka minusta näytti -sekä katkeralta että liikuttavalta. Master taas pysytteli vielä -suorana, joskin ehkä ponnistellen: hänen otsallaan oli ryppyjä, jotka -antoivat hänelle hallitsija-ilmeen, ja hänen suunsa näytti käskemään -luodulta. Hänellä oli koko se arvokkuus ja jotain siitä loistosta, joka -saatanalla on "Kadotetussa paratiisissa." Minä voin ainoastaan ihailla -miestä ja ihmettelin vain, etten peljännyt häntä sen enempää. Mutta -näytti todellakin siltä (niin kauan kuin istuimme pöydässä), että hänen -mahtinsa oli aivan kadonnut ja kynnet kokonaan katkaistut. Ennen olimme -tutustuneet häneen aivan kuin johonkin poppamieheen, joka vallitsi -luonnonvoimia, ja nyt hän istui siinä aivan tavalliseksi herrasmieheksi -muuttuneena ja jutteli samoin kuin muutkin. Nyt, kun isä oli kuollut ja -lordi ja rouva sovussa, ei hänellä ollut kuuntelevaa korvaa -juoruillensa. Minä älysin jonkinlaisen ilmestyksen avulla, kuinka kovin -suureksi olin miehen nokkeluuden arvioinut. Hänen ilkeytensä oli -muuttumaton; hän oli yhtä väärämielinen kuin konsanaan, mutta kun -olosuhteet, joista hän imi voimia, olivat kadonneet, oli hän aivan -hervoton; hän oli yhä kyykäärme, mutta tuhlasi samoin kuin saduissa -mainittu myrkkynsä raudankappaleesen. Pari muutakin ajatusta johtui -mieleeni aamiaisella istuessani; ensinnäkin, että hän oli alakuloinen --- voisinpa melkein sanoa onneton -- huomatessaan, ettei hänen -pahuutensa yhtään menestynyt, ja toiseksi, että lordi ehkä oli oikeassa -sanoessaan, ettei meidän tarvinnut paeta aseetonta vihollistamme. Mutta -sitten minä muistin rakkaan isäntäni sydämenjyskytyksen ja käsitin -taas, että pelkuruutemme tarkoituksena oli hänen henkensä pelastaminen. - -Kun ateria oli ohi, seurasi master minua huoneeseeni, otti tuolin (jota -minä en ollenkaan hänelle tarjonnut) ja kysyi minulta, mille kannalle -hänen suhteensa aiottiin asettua. - -"Mr. Bally", vastasin minä. "Talo on vielä jonkun aikaa teille avoin." - -"Jonkun aikaa?" sanoi hän. "Minä en oikein ymmärrä mitä tarkoitatte." - -"Sanoinhan kyllin selvästi", sanoin minä. "Me pidämme teitä talossa -maineemme vuoksi, mutta niin pian kuin te jollakin ilkityöllä -julkisesti itsenne häpäisette, ajamme me teidät ulos ovesta." - -"Teistä on tullut hävytön lurjus", sanoi master rypistäen uhkaavasti -otsaansa minulle. - -"Minä olen käynyt hyvää koulua", vastasin. "Ja te lienette itse -huomannut, että vanhan lordin kuoltua valtanne on kokonaan poissa. Minä -en pelkää teitä nyt, mr. Bally, luulenpa päinvastoin -- Jumala minua -armahtakoon -- että olen tavallaan huvitettu seurastanne." - -Hän purskahti nauruun, jonka selvästi kuuli teeskennellyksi. - -"Minä palaan taskut tyhjinä", sanoi hän pienen vaitiolon jälkeen. - -"Minä en luule, että täältä tippuu rahoja", vastasin minä. "Teidän -sijassanne en minä ajattelisi mitään sellaista." - -"Haluan sentään hiukan jutella asiasta", vastasi hän. - -"Niinkö?" sanoin minä. "Minä en käsitä kuinka silloin menettelisitte." - -"Te olette kovin varma olevinanne", sanoi master, "mutta minulla on -vielä vahva turva -- se, että te ihmisparat pelkäätte häpeänhälinää, ja -minä panen siihen paljon painoa." - -Taas hän nauroi. "Te olette kyllä opetellut vastaamaan", sanoi hän. -"Mutta sana on pian sanottu ja joutuu myöskin usein häpeään. Minä -varoitan teitä avoimesti: minä tulen olemaan sappena ja myrkkynä tässä -talossa. Viisaammin tekisitte, jos löisitte rahat pöytään ja saisitte -minut pois." Samassa hän heilautti kättään ja poistui. - -Vähän myöhemmin tuli lordi asianajaja Carlylen seurassa. Me saimme pari -pulloa vanhaa viiniä ja otimme kukin lasin, ennenkuin ryhdyimme asioita -selvittämään. Sen jälkeen laadittiin ja allekirjoitettiin tarpeelliset -asiakirjat, ja lordin Skotlannissa olevat tilukset luovutettiin -Carlylen ja minun hoidettaviksi. - -"On eräs seikka, mr. Carlyle", sanoi lordi, "jossa toivon meitä oikein -arvosteltavan. Tehdään varmaankin huomautuksia siitä, että niin -äkkiarvaamatta matkustaisimme pois samaan aikaan kun veljeni palasi. -Olisin iloinen, jos saisitte aikaan sen, ettei kansa asettaisi näitä -kahta asiaa yhteyteen toistensa kanssa." - -"Minä teen parhaani siinä asiassa, lordi", sanoi Carlyle. "Maat -- mr. -Bally ei siis seuraa teitä?" - -"Se on seikka, jota nyt tahdon koskettaa", sanoi lordi. "Mr. Bally jää -Durrisdeeriin mr. Mackellarin huolenpitoon, enkä minä halua hänen edes -tietävän minne matkustamme." - -"Mutta hän saa helposti muilta" --, alkoi lakimies. - -"Niin, mutta, mr. Carlyle, tämän pitää jäädä meidän väliseksi -salaisuudeksi", keskeytti lordi. "Ei kukaan muu kuin te ja Mackellar -saa tietää, minne lähdemme." - -"Ja mr. Bally jää tänne? Varsin hyvä", sanoi Carlyle. "Valtakirja, -jonka te jätätte --" sitten hän taas pysähtyi. "Mr. Mackellar, meille -tulee verraten raskas taakka kannettavaksi." - -"Kieltämättä", sanoin minä. - -"Kieltämättä", sanoi hän. "Mr. Ballylle ei siis tule mitään -sananvaltaa?" - -"Hänelle ei tule mitään sananvaltaa", sanoi lordi, "eikä -vaikutusvaltaakaan, toivon ma. Mr. Bally ei ole mikään hyvä -neuvonantaja." - -"No niin", sanoi asianajaja. "Muuten uskaltanen kysyä onko mr. Ballylla -varoja?" - -"Mikäli minä tiedän, ei mitään", vastasi lordi. "Minä annan hänelle -talosta ruuan, valon ja polttopuut." - -"Entäs kuinka on rahallisen avustuksen laita? Kun minun täytyy olla -vastuunalaisuudessa, ymmärrätte kyllä kuinka toivottavaa on, että -teidän tarkoituksenne ovat minulle selvät", sanoi asianajaja. "Kuinka -on rahallisen avustuksen laita?" - -"Ei tule olemaan mitään rahallista avustusta", sanoi lordi. "Minä -toivon mr. Ballyn elävän hyvin hiljaa. Me emme ole aina olleet -tyytyväisiä hänen käytökseensä." - -"Ja mitä raha-asioihin tulee", lisäsin minä, "on hän osoittautunut -hävyttömän kehnoksi taloudenhoitajaksi. Luokaahan silmäys tähän -luettelooni, mr. Carlyle, tähän minä olen merkinnyt ne summat, jotka -tuo mies on kiskonut taloistamme viimekuluneina viitenätoista tai -kahtenakymmenenä vuotena. Siitä tulee soma kokonaissumma." - -Carlyle suipenti suutaan aivan kuin viheltääkseen. "Siitä minulla ei -ollut aavistustakaan", sanoi hän. "Minun täytyy vielä kerran pyytää -anteeksi teiltä, lordi hyvä, jos olen tunkeileva, mutta kovin -toivottavaa on, että minä saan täysin selville kuinka haluatte asiat -järjestettävän. Mr. Mackellar voi kuolla, ja siinä tapauksessa minä -jään yksin niitä hoitamaan. Eiköpä teidän korkea-arvoisuutenne -mielellään kuulisi mr. Ballyn -- e -- hm -- matkustaneen maasta?" - -Lordi katsoi Carlyleen. "Miksi te sitä tiedustelette?" kysyi hän. - -"Olen saanut sen käsityksen, ettei mr. Bally ole erinomaisemmaksi -iloksi perheelleen", sanoi asianajaja hymyillen. - -Lordin kasvot synkistyivät äkkiä. "Piru hänet periköön!" huudahti hän -ja kaasi itselleen lasin viiniä, mutta niin vapisevin käsin, että puoli -lasin sisällyksestä putosi hänen rinnoilleen. Tämä oli toinen kerta, -jolloin hänen intohimoinen vihansa puhkesi ilmi juuri kun hän -käyttäytyi mitä hillityimmin ja järkevimmin. Tämä säikäytti Carlylea, -niin että hän sen jälkeen katseli lordia salaisen uteliaasti. Minä taas -varmistuin uskossani, että olimme valinneet oikean menettelytavan, -ottaen huomioon lordin sekä ruumiillisen että henkisen terveydentilan. - -Tuota huudahdusta lukuunottamatta kävi keskustelu varsin onnellisesti. -Oli varmaa, että Carlyle asianajajan tapaan tulisi vähissä erissä -ilmaisemaan, mitä oli saanut kuulla. Siten voimme nyt olla varmoja -siitä, että kansa alkoi katsella meitä suopeammin, ja masterin kehno -käytös varmaan täydentäisi tekoamme. Todellisuudessa asianajaja jo -ennen poislähtöään ilmaisi, että vieraatkin olivat alkaneet aavistella -asian todellista laitaa. - -"Minun ehkä pitänee tunnustaa teille, lordi hyvä", sanoi hän, seisoen -hattu kädessään, "että teidän korkea-arvoisuutenne mr. Ballya koskevat -määräykset eivät olleet minulle aivan odottamattomia. Jotain sen -suuntaista kuului siihen aikaan, kun hän viimeksi oli Durrisdeerissa. -Juteltiin jotain eräästä naisesta St. Brides'issä, jota kohtaan te -olitte käyttäytynyt erittäin kauniisti ja mr. Bally verrattain -armottomasti. Perinnön jakokysymyksestäkin paljon puhuttiin. Sanalla -sanoen ei puuttunut puhetta sinne ja tänne, ja jotkut meidän viisaat -villakoiramme laususkelivat hyvinkin ehdottomia tuomioita. En tahtonut -muodostaa asiasta mitään mielipidettä, mikä minun virassani olevalle -miehelle tuntuisikin mahdottomalta, mutta mr. Mackellarin äsken -näyttämä luettelo on lopullisesti avannut silmäni. Minun mielipiteeni -on, ettemme me, mr. Mackellar, tule suomaan hänelle liian hölliä -ohjaksia." - -Tuo tärkeä päivä kului onnellisesti loppuun. Suunnitelmaamme kuului -vihollisen vartioiminen, ja minä pidin häntä vuorostani silmällä kuten -muutkin. Luulen hänen rohkeutensa kasvaneen, kun hän huomasi, kuinka -ankarasti me olimme varuillamme; oma uskallukseni taas vähitellen -laskeutui. Eniten minua peloitti se erinomainen kätevyys, millä mies -osasi salaa saada tietoonsa mitä me vehkeilimme. Ehkä lukijani on -huomannut, miten esim. jonkin onnettomuustapauksen jälkeen välskärin -käsi osaa nokkelasti erottaa ja tutkia lihaksia ja iskeä juuri siihen -paikkaan, joka on vioittunut. Sama oli laita masterin kielen, joka oli -niin näppärä kyselemään, ja hänen silmäinsä, jotka niin nopeasti -huomasivat kaikki. Tuntui siltä kuin olisin ilmaissut hänelle kaikki, -vaikk'en ollut sanaakaan maininnut. Ennenkuin tiesinkään, oli mies niin -pitkällä, että vakuutti yhdessä minun kanssani kärsivänsä lordin -välinpitämättömyydestä rouvaa ja minua itseäni kohtaan sekä pojan -surkeasta hemmoittelulla pilaamisesta. Huomasin suureksi kauhukseni, -että hän alinomaa palasi viimeksimainittuun asiaan. Poika oli jossain -määrin arkaillut setäänsä; minun täytyi johtua ajattelemaan, että hänen -isänsä oli tyhmyyksissään hänet siihen totuttanut. Se ei tietysti ollut -mikään ymmärtäväinen valmistus, ja kun minä katselin miestä, joka oli -vielä komea, niin hyvä sommittelemaan sanojansa ja jolla oli niin suuri -varasto seikkailujuttuja kerrottavana, niin ymmärsin, että hän oli -juuri mies vangitsemaan pojan mielikuvituksen. John Paul oli lähtenyt -vasta tuona aamuna; ei ollut juuri ajateltavissa, että hän olisi -kokonaan vaiennut mieliaineestaan, joten meillä siis nyt mr. Aleksander -näytteli uteliaisuudesta palavan Didon osaa ja master taas oli -pirullinen Aeneas, täynnä juttuja, jotka mitä suurimmassa määrässä -huvittivat lapsia, juttuja tappeluista, haaksirikoista, pakoretkistä, -Lännen metsistä ja intialaisten vanhoista kaupungeista. Olin aivan -selvillä siitä, kuinka viekkaasti tuota syöttiä voitaisiin käyttää ja -kuinka sillä vähitellen saattoi voittaa puolelleen minkä poikasen -tahansa. Niin kauan kuin mies oli talossa, ei mikään kielto voinut -heitä kahta toisistaan erottaa; sillä jos onkin vaikeata lumota -käärmeitä, ei ole niin erittäin suuri asia kietoa pauloihinsa -ihmislapsi, jonka housunlahkeet vielä ovat varsin lyhyet. Mieleeni -johtui eräs vanha merimies, joka asui Figgate Whinsissä (jos muistan -oikein, oli hän antanut sille nimen Portobellon kaupungin mukaan -Amerikassa), ja jonka luo Leithin poikia tulvasi sunnuntaisin suurin -joukoin. Siellä heitä istui niin tiheässä kuin korppia haaskan -ympärillä, kuuntelemana hänen kirosanoilla höystettyjä juttujaan. Minä -näin heidät siellä useinkin kulkiessani nuorena ylioppilaana tuvan ohi -sunnuntaikävelylläni, joka oli tavallisesti hiljaisille aatoksille -pyhitetty. Monet noista pojista menivät varmaankin sinne nimenomaisesta -kiellosta huolimatta, useat pelkäsivät, jopa vihasivatkin tuota vanhaa -veijaria, jonka he olivat tehneet sankarikseen. Niinpä näin heidän -juoksevan tiehensä, kun hän oli saanut tipan liikaa, ja kivittävän -häntä, kun hän oli sikahumalassa. Mutta sinne he vain saapastivat joka -sunnuntai. Kuinka paljon helpommin saisikaan mr. Aleksanderin -valtoihinsa seikkailija, joka oli hänen omaa sukuansa, komeannäköinen -ja kaunopuheinen, jos hänessä vain heräsi halu vetää poika puoleensa, -ja kun hän kerran olisi saanut vaikutusvallan käsiinsä, olisi hänen -helppo käyttää sitä pojan turmelemiseksi. - -En luule vihollisemme maininneen mr. Aleksanderin nimeä vielä -kolmeenkaan kertaan, kun jo ymmärsin hänen ajatuksensa -- kuin -leimauksessa selvisi minulle hänen koko mietejuoksunsa -- ja minä niin -sanoakseni -- peljästyneenä peräydyin, ikäänkuin olisi ammottava kuilu -avautunut eteeni maantiellä. Mr. Aleksander: siinä oli heikko kohta, -siinä katoavan paratiisimme Eeva, ja käärme jo vihelteli uhrilleen. - -Sitäkin suuremmalla innolla ryhdyin matkavalmistuksiin nyt, kun -viimeinenkin epäröintini oli hävinnyt ja viivyttelyn vaara alati oli -suurin kirjaimin painettuna silmäini edessä. Tästä hetkestä saakka minä -en enää istunut levähtämään. Milloin olin vahtipaikallani masterin ja -hänen hindunsa luona, milloin ullakolla täyttämässä matkalaukkuja, -milloin lähetin Macconocchien takaportista ja syrjätietä viemään niitä -sovitulle paikalle, milloin pidin rouvan kanssa salaa pienen -neuvottelun. Sellainen oli elämämme toinen puoli Durrisdeerissa tuona -päivänä, toiselta puolen näytti kaikki rauhalliselta: perhe oleskeli -kotona isäinsä talossa, ja jos jotain hämmennystä ilmeni, täytyi -masterin otaksua sen johtuvan hänen odottamattomasta tulostaan ja siitä -pelosta, jota hän oli tottunut herättämään. - -Illallinen meni selkkauksitta; sanottiin kylmästi hyvää yötä toisilleen -ja mentiin kukin makuusijalleen. Minä seurasin masteria viimeiseen -asti. Olimme sijoittaneet hänet hinduineen vierekkäisiin huoneisiin -pohjoisessa kylkirakennuksessa, koska se oli kauimpana ja voitiin -erottaa päärakennuksesta sulkemalla ovet. Panin merkille, että hän oli -hellä ystävä tai hyvä isäntä (kumpi hän sitten lie ollut) Secundra -Dassiaan kohtaan ja piti huolta hänen hyvinvoinnistaan; hän lisäsi omin -käsin puita pesään, kun hindu valitti viluansa, haki riisiä, josta -muukalainen eli, ja puheli hänelle ystävällisesti hindustaniksi -sill'aikaa kun minä seisoin kynttilä kädessä ja olin aivan uneen -vaipuvinani. Vihdoin huomasi master kuinka huonossa kunnossa näytin -olevan. "Minä näen", sanoi hän, "että teillä on kaikki vanhat tapanne: -varhain ylös ja varhain levolle! Nyt voitte varsin mielellänne madella -matkaanne." - -Tultuani huoneeseeni tein ne liikkeet, jotka tavallisesti kuuluvat -riisuutumiseeni, tietääkseni, että käytin siihen oikean ajan. Sen -tehtyäni panin tulusvehkeeni kuntoon ja puhalsin kynttilän sammuksiin. -Noin tunnin kuluttua minä jälleen sytytin, pukeuduin pehmeihin kenkiin, -joita olin lordin sairauden aikana käyttänyt, ja lähdin kutsumaan -niitä, joitten piti lähteä matkalle. He olivat kaikki pukeutuneina ja -odottamassa: lordi, rouva, miss Katarina, mr. Aleksander ja kamarineiti -Kristina, ja minä huomasin kuinka tällainen salakähmäinen toiminta -vaikutti näihin aivan viattomiinkin ihmisiin. Toinen toisensa jälkeä -kävi lumivalkeaksi kasvoiltaan, kun heidän huoneensa ovi narahteli. Me -hiivimme ulos takaovesta yön pimeydessä, jota tuskin pari tähteä -valaisi, ja ensin oli meidän hapuiltava kompastellen ja kaatuillen -pensaikossa. Päästyämme jonkun sata askelta metsäpolulle, tapasimme -siellä Macconocchien, joka odotti meitä iso lyhty kädessään, niin -että matkan loppuosa kävi hauskemmin, joskin yhä vielä arasti -vaikenimme. Vähän matkaa luostarista yhtyi polku valtatiehen, ja -neljännespeninkulman päässä siitä, paikalla, jonka nimenä on Eagles ja -jossa kanervakangas alkaa, näimme kahden vaunulyhdyn välkkeen. -Hyvästellessä vaihdettiin vain pari sanaa, ja nekin koskivat talon -asioita; me puristimme vaieten toistemme käsiä ja käänsimme päämme -poispäin. Siinä olikin kaikki; hevoset alkoivat laukata, lyhtyjen valo -hypähteli kankaan mättäillä kuin virvatuli, nyt se hävisi Stony Brae'n -taakse, ja Macconocchie ja minä seisoimme lyhtyinemme kahden -maantiellä. Me voimme vielä odottaa, kunnes vaunut tulisivat näkyviin -Cartmoren kunnaalla. He olivat varmaankin pysähtyneet kunnaan laella, -luoneet taakseen viimeisen silmäyksen ja nähneet, ettei lyhtymme vielä -ollut siirtynyt siltä paikalta, missä olimme eronneet. Vaunuista näet -irroitettiin toinen lyhty ja heilutettiin sitä kolme kertaa -edestakaisin ikäänkuin jonkunlaiseksi jäähyväisten tervehdykseksi. -Sitten he katosivat, viimeisen kerran katseltuaan Durrisdeerin kotoista -kattoa, ja suuntasivat kulkunsa kohti barbaarien maata. Minä en ollut -ennen huomannut kuinka synkkä ja autio yö oli, jossa me kaksi palvelija -parkaa -- toinen vanha, toinen vanhentuva -- olimme yksinämme. En ollut -koskaan ennen huomannut olevani niin riippuvainen muiden läsnäolosta. -Yksinäisyyden tunne poltti sisässäni kuin tuli. Tuntui siltä kuin me -kotiin jääneet olisimme olleet todellisia maanpakolaisia ja että -Durrisdeer, Solway-rannikko ja kaikki, mikä teki isänmaani kotoiseksi, -sen ilman hyväksi hengittää ja sen kielen kajahduksen rakkaaksi, olisi -kadonnut pois, muuttanut merien taakse vanhan isäntäväkeni mukana. - -Lopun yötä minä kävelin tasaisella maantiellä ajatellen entisyyttä ja -tulevaisuutta. Ajatukseni, jotka ensin lempeinä ja hellien asustivat -äsken poislähteneissä, saivat miehekkäämmän suunnan, kun aloin -aprikoida, mitä nyt oli tehtävä. Päivä kohosi esiin ylänkömaan vuorten -takaa, linnut alkoivat visertää ja ruskealla kanervakankaalla rupesi -savu sievästi nousemaan ilmoille talojen savupiipuista, ennenkuin -käännyin kotiin, kulkien polkua pitkin kohti Durrisdeeria, jonka katto -välkkyi auringonpaisteessa kauempana merenrannalla. - -Master herätettiin tavalliseen aikaan, ja minä odotin rauhallisena -hänen tuloaan saliin. Hän katseli ympärilleen tyhjässä huoneessa ja -ihmetteli pöytää, joka oli katettu vain kolmelle. - -"Pieni seurahan meitä on", sanoi hän. "Mistä se johtuu?" - -"Tällaiseen seuraan me nyt saamme tottua", vastasin minä. - -Hän katsahti äkkiä minuun terävästi. "Mitä te tuolla tarkoitatte?" -kysyi hän. - -"Te, minä ja ystävänne Dass, me muodostamme nyt koko seuran", vastasin -minä. "Lordi, rouva ja lapset ovat lähteneet matkalle." - -"Sanokaas muuta!" huudahti hän. "Minä olen totta tosiaan säikäyttänyt -teidät, 'te Coriolin volskit'. Mutta sen vuoksi ei ole mitään syytä -antaa aamiaisen jäähtyä. Olkaa hyvä ja istuutukaa, mr. Mackellar", -samalla hän istuutui pöydän päähän, jonne itse olin aikonut asettua -- -"ja sill'aikaa kun syömme, voitte te lähemmin kertoa tuosta paosta." - -Minä näin, että asia oli tehnyt häneen syvemmän vaikutuksen kuin hän -halusi ilmaista ja päätin kilpailla hänen kanssaan kylmäverisyydessä. - -"Minä aioin juuri pyytää teitä sijoittumaan pöydän päähän", sanoin -minä, "sillä vaikka olenkin nyt saanut isännyyden toimekseni, en aio -kumminkaan koskaan unohtaa, että te olette tämän perheen jäsen." - -Jonkun aikaa hän näytteli isäntää, antoi määräyksiä Macconocchielle, -joka otti ne hyvin ynseästi vastaan, ja oli erityisen huomaavainen -Secundraa kohtaan. - -Sitten hän kysyi aivan ohimennen: "Minne ovat rakkaat sukulaiseni -vetäytyneet?" - -"Mr. Bally, se on toinen asia", sanoin minä. "Minä en ole saanut mitään -määräystä tehdä selkoa heidän matkasuunnitelmistaan." - -"Minulle", lisäsi hän oikaisuksi. - -"Ei teille eikä muillekaan", sanoin minä. - -"Se tekee asian vähemmän loukkaavaksi; _c'est de bon ton_; veljeni -alkaa vähitellen esiintyä edukseen. Entäs minä, rakas Mackellar?" - -"Te saatte ruuan ja asunnon, mr. Bally", sanoin minä. "Minulle on -annettu lupa pitää teille avoinna viinikellari, joka on jokseenkin -hyvin varustettu. Kunhan pysyttelette ystävänä minun kanssani, mikä ei -olekaan vaikeata, niin ei teiltä tule puuttumaan viiniä eikä -ratsuhevosta." - -Hän keksi jonkin syyn saadakseen Macconocchien pois huoneesta. - -"Entäs rahat?" kysyi hän. "Pitääkö minun pysytellä hyvissä suhteissa -vanhan kunnon ystäväni Mackellarin kanssa taskurahainkin saannin -vuoksi? On hauskaa näin palata lapsuusajan menettelytapoihin." - -"Mitään rahallista avustusta ei ole määrätty", sanoin minä, "mutta -omalla vastuullani pidän huolta siitä, että teillä on riittävästi -vaatimattomampiin tarpeisiin." - -"Vaatimattomampiin tarpeisiin", kertasi hän. "Ja te teette sen omalla -vastuullanne?" Hän nousi seisaalleen ja katseli seinällä riippuvaa -tummaa muotokuvasarjaa. "Esi-isäini nimessä, kiitos teille siitä", -sanoi hän, ja lisäsi sitten pilkallisesti: "Mutta Secundra Dassin -varalle kai on määrätty apuraha? Sitä eivät he suinkaan ole voineet -unohtaa?" - -"Minä otan sen asiakseni ja kysyn, kun kirjoitan", sanoin minä. - -Nyt hän äkkiä muutti käytöstä, kumartui eteenpäin, kyynärpäät pöydässä, -ja kysyi: "Luuletteko toimivanne viisaastikin?" - -"Minä teen mitä minulle on tehtäväksi annettu, mr. Bally", sanoin minä. - -"Varsin vaatimattomasti puhuttu", sanoi master, "ehkei kumminkaan yhtä -rehellisesti. Te kerroitte minulle eilen, että mahtini oli mennyt isäni -kuollessa. Mistä sitten johtuu, että eräs valtakunnan pääri pakenee yön -pimeydessä talosta, missä hänen esi-isänsä ovat kestäneet monta -piiritystä? Että hän salaa oleskelupaikkansa, joka voi kumminkin olla -varsin tärkeä tietää Hänen Majesteetilleen kuninkaalle ja koko -valtakunnalle? Ja että hän sallii minun jäädä tänne, vieläpä luovuttaa -minulle isälliseksi suojelijakseni ja holhoojaksi verrattoman -Mackellarinsa? Kaikki tämä maistuu minusta kovin selvältä ja -sietämättömältä pelolta." - -Yritin keskeyttää häntä verrattain valheellisella kiellolla, mutta hän -antoi kädellään vaikenemismerkin ja jatkoi: - -"Minä sanon, että se minusta siltä maistuu, mutta minä menen vielä -pitemmälle ja sanon, että pelko on hyvin perusteltu. Ei minulla ollut -suurta halua tulla tänne. Sen tavan vuoksi, millä viimeksi täältä -lähdin, en olisi enää palannut, ellei minun olisi ollut pakko. Mutta -rahoja minun täytyy saada. Te ette tahdo antaa niitä suosiolla; no -hyvä, minä pakotan teidät siihen. Viikon kuluessa minä saan, -Durrisdeerista liikkumatta, selville minne ne hölmöt ovat paenneet. -Minä lähden heidän jälkeensä ja kun olen saanut riistan saarretuksi, -isken sellaisen kiilan perheeseen, että se taas hajoaa. Sittenhän -saamme nähdä, pitääkö lordi Durrisdeer (hän lausui nimen sanomattoman -halveksivasti ja raivoissaan) parhaana maksaa minulle siitä, että -lähden, ja te kaikki saatte nähdä valitsenko silloin hyödyn vaiko -koston." - -Minä hämmästyin hänen suorasukaista puhettaan. Mutta asia oli se, että -häntä kiusasi lordin onnistuneen paon synnyttämä kiukku. Hän tunsi -joutuneensa puijatuksi, eikä ollut sellaisessa mielentilassa, missä -sanoja punnitaan. - -"Luuletteko nyt tekevänne viisaasti?" kysyin minä, kerraten hänen omat -sanansa. - -"Kaksikymmentä vuotta olen nyt elänyt oman köyhän ymmärrykseni -nojassa", vastasi hän, hymyillen melkein narrimaisesti, niin itserakas -hän oli. - -"Ja tullut siten vihdoin kerjäläiseksi", sanoin minä, "ellei -kerjäläinen ehkä ole liian lempeä nimitys." - -"Minun täytyy pyytää teitä, mr. Mackellar, pitämään mielessänne", alkoi -hän niin kiivaasti ja niin ylevästi, etten voinut olla häntä -ihailematta, "että minä panen mitä suurimman painon kohteliaaseen -käytökseen. Teidänkin pitää pyrkiä siihen; siten tulee meistä vieläkin -paremmat ystävät." - -Koko tämän keskustelun aikana olin levottomana katsellut Secundra -Dassia. Ei kumpikaan meistä ollut alkanutkaan syödä; silmämme -tuijottivat toistemme kasvoihin, tai sanoisinko sieluihin, ja minua -huolestutti se, että näin hindun silmissä jonkinlaisen loiston, joka -meni ja tuli, aivan kuin hän olisi seurannut keskustelua. Mutta minä -ajoin pois tuon: mietteen sanoen vielä kerran itselleni, ettei hän -ymmärtänyt englanninkieltä; hän oli saattanut ainoastaan huomata, että -oli puhe jostain tärkeästä, kuullessaan miten vakavasti me juttelimme -ja siitä halveksimisen ja vihan värinästä, joka toisinaan tuntui -masterin sanoissa. - -Noin kolmen viikon ajan me elelimme edelleen Durrisdeerissa, ja siitä -alkoi yksi elämäni merkillisimpiä jaksoja -- se, jota voin nimittää -tuttavalliseksi seurusteluksi masterin kanssa. Aluksi hän oli -käytökseltään hiukan horjuvainen; milloin kohtelias, milloin -pilkallinen minua kohtaan, kuten ennenkin, ja kummassakin tapauksessa -minä annoin hänelle takaisin samalla mitalla. Nyt ei minulla, jumalan -kiitos, ollut enää syytä arastella hänen kanssaan asioidessani, enkä -minä muuten koskaan ole peljännyt vihaisia ilmeitä, paljastettua -miekkaa vain. Sentähden minua huvittivat tuollaiset hävyttömät -hyökkäykset, eivätkä vastaukseni aina olleetkaan kovin kehnoja -päähänpistoja. Vihdoin (erään kerran illallis-pöydässä) keksin -hullutuksen, joka kokonaan löi hänet hämmästyksellä. Hän nauroi -nauramistaan ja huudahti: "Kuka olisi aavistanut, että tuolla vanhalla -akalla on sukkeluuttakin kallossaan?" - -"Ei se sukkeluutta ole, mr. Bally", sanoin minä, "kuivaa Skotlannin -huumoria, eikä mitään muuta." En minä muuten koskaan ole yrittänytkään -esiintyä sukkelana. - -Siitä lähtien hän ei koskaan ollut karkea minua kohtaan; koko suhteemme -muuttui leikilliseksi. Erinomaisin tilaisuus leikinlaskuun tarjoutui -aina silloin, kun hän vaati hevosta, viinipulloa tai hiukan rahaa. -Silloin hän kääntyi puoleeni kuin koulupoika ja minä puolestani -näyttelin hänen isäänsä; peli huvitti suuresti kumpaistakin. - -En voinut olla huomaamatta, että hänen kunnioituksensa minua kohtaan -oli kasvanut, ja se kutkutteli erästä meissä ihmisissä heikkoa puolta: -turhamaisuutta. Sitäpaitsi hän muuttui (luullakseni huomaamattaan) -olennoksi, joka ei ollut ainoastaan tuttavallinen, vaan kerrassaan -ystävällinen, ja tämä tuntui minusta sitäkin kavalammalta, kun oli -kysymys miehestä, joka niin kauan oli minua inhonnut. Hän ei liikkunut -paljon kotoa, kieltäytyipä toiminaan kutsuistakin. "Ei", sanoi hän, -"mitä minä huolin noista paksupäisistä yömyssyistä. Minä jään -mieluummin kotiin. Mackellar, juodaan yhdessä pullo ja jutellaan taas -hyvä juttelu." - -Minun noin sanoessani hän pudisti päätään. "Kunnon Mackellar, te -voisitte elää tuhat vuotta oppimatta ymmärtämään minua", sanoi hän -sitten. "Tämä taistelu on nyt käynnissä, harkinnan aika on aivan ohi, -eikä armon aika ole vielä tullut. Se alkoi silloin, kun me heitimme -rahaa Durrisdeerin salissa, parikymmentä vuotta sitten; me olemme -olleet voitolla vuorotellen, mutta kumpikaan ei ole koskaan ajatellut -alistumista, ja minä puolestani panen henkeni ja kunniani alttiiksi, -kun kerran olen heittänyt hansikkaani." - -"Vähät minä teidän kunniastanne!" vastasin minä. "Ja luvallanne, nuo -sotilaselämästä lainatut sanat kaikuvat liian komeilta käytettyinä nyt -puheena olevassa asiassa. Te tahdotte saada jonkin kurjan kultarahan, -siinä taistelunne aihe, ja entäs keinot, joita te käytätte? Luotte -surua perheeseen, joka ei koskaan ole teille mitään tehnyt, pilaatte, -jos voitte, oman veljenpoikanne ja muserratte veljenne sydämen! Rosvo, -joka lyö vanhan repaleisen ämmän kuoliaaksi likaisella sauvalla -saadakseen pari penniä ja hiukan nuuskaa -- sellainen soturi te olette, -ettekä mitään muuta." - -Kun minä näin (tai suunnilleen näin) ahdistin häntä, saattoi hän -hymyillä ja huokaista kuten mies, jota ei ymmärretä. Kerran muistan -hänen laveammin puolustautuneen. Silloin hän lausui muutamia omituisen -viisastelevia sanoja, jotka kannattaa mainita, sillä ne valaisevat -hänen luonnettansa. - -"Teidänlaisenne siviilimies saattaa luulla, että sota merkitsee rumpuja -ja liehuvia lippuja", sanoi hän. "Kuten vanhat viisaat sanoivat, sota -on _ultima ratio_. Kun häikäilemättä käyttää hyväkseen etujansa, -silloin käy sotaa. Kelpo Mackellar, te itse olette peijakkaanmoinen -soturi Durrisdeerin voutikonttorissa, tai muuten juoruavat alustalaiset -teistä liian julkeasti." - -"Minä en suuria välitä siitä, mitä sota on, mitä ei", vastasin minä. -"Mutta se minua kiusaa, että te vaaditte minua itseänne kunnioittamaan. -Veljenne on kunnon mies ja te olette kehno -- ei enempää eikä -vähempää." - -"Jos olisin ollut Aleksander --" alkoi hän. - -"Niin, siten me kukin itseämme puijaamme", huudahdin minä. "Jos minä -olisin ollut pyhä Paavali, olisi asia ollut aivan sama, minä olisin -tuhrinut siinä työssä ihan samoin kuin nyt näette minun tekevän." - -"Minä sanon teille", huudahti hän, välittämättä keskeytyksestäni, "että -jos olisin ollut kurjin pikkupäällikkö ylänkömaan miesten joukossa, jos -olisin ollut Afrikan alastomain neekerien vähäpätöisin mies, olisi -kansani minua jumaloinut. Kehno mies, sanoitte. Niin, mutta luotu -hyväksi itsevaltiaaksi. Kysykää Secundra Dassilta, hän kertoo teille, -että olen ollut hänelle kuin isä. Siirtykää minun puolelleni huomenna, -tulkaa orjakseni, irtaimekseni, olennoksi, jota voin käskeä, kuten -jäseniäni ja henkeäni -- niin te ette enää koskaan näe pimeätä -puoltani, sitä, jonka käännän maailmaa vastaan vihassani. Minun täytyy -saada kaikki taikka ei mitään. Mutta ken kaikkensa antaa, sille minä -korvaan moninkertaisesti. Minulla on ruhtinasluonne." - -"Pikemmin se on ollut muiden onnettomuus tähän asti", huomautin minä, -"ja se paljastaa hiukan ruhtinaallisuuden toista puolta." - -"Joutavia!" huusi hän. "Minä sanon teille: nytkin minä tahtoisin -säästää sitä perhettä, jonka kohtaloihin niin innokkaasti otatte osaa; -nytkin -- milloin hyvänsä -- haluaisin jättää heidät sotimaan omia -pikku sotiaan ja kadota siihen sissien ja konnien asumaan metsään, jota -nimitetään maailmaksi. Sen tekisin milloin tahansa!" sanoi hän. "Kunhan -vain -- kunhan vain --" - -"Kunhan vain mitä?" kysyin minä. - -"Kunhan he vain sitä minulta polvillaan pyytäisivät. Niin, ja tietysti -kaikkien nähden sen pitäisi tapahtua", lisäsi hän hymyillen. -"Oikeastaan, kelpo Mackellar, on tuskin olemassa salia, riittävän -suurta, sitä anteeksipyyntöä varten, jonka minä panisin toimeen." - -"Turhuuksien turhuutta!" koetin minä saarnata. "Onpa omituista -ajatella, että niin suurta pahanteon kykyä johtaa sama tunne, joka -panee piikatytön keimaileman kuvastimen edessä." - -"Jokaistahan asiaa voi nimittää sekä niin että näin; toinen sana tekee -siitä suuren, toinen vähäpätöisen; ette te minua sanoilla masenna!" -sanoi hän. "Te sanoitte tässä eilen, että minä luotin teidän -omaantuntoonne; jos minulla olisi yhtä suuri halu halventaa kuin -teillä, niin voisin sanoa luottavani teidän turhamaisuuteenne. Te -koetatte olla _un homme de parole_, minä taas mies, joka ei osaa -väistyä. Sanokaa sitä turhamaisuudeksi, sanokaa sitä hyveeksi, sanokaa -sitä sielukkuudeksi -- mitä merkitseekään nimitys? Mutta myöntäkää, -että meissä on sama vaisto: sekä te että minä elämme aatteelle." - -Kaikesta tästä tuttavallisesta juttelusta ja kaikesta siitä -kärsivällisyydestä, jota osoitimme toisillemme, voitaneen päättää, että -me sovimme erinomaisesti. Sellainen käänne oli suhteessa taas -tapahtunut, ja nyt oli siinä vakavuutta enemmän kuin ennen. -Lukuunottamatta mielipiteen vaihdoksia, sellaisia kuin äsken -kuvailemani, ei meidän seurustelullamme ollut ainoastaan -huomaavaisuuden vaan, voisinpa melkein sanoa, todellisen ystävyyden -leima. Kun minä sairastuin (se tapahtui pian suuren myrskyn jälkeen), -niin hän istui vuoteeni vieressä huvittaen minua jutuillaan, ja antoi -minulle oivallisia lääkkeitä, jotka minä turvallisin mielin otin -vastaan. Hän itse huomautti tuosta. "Seikka on se", sanoi hän, "että -teillä on nyt tilaisuus oppia paremmin minut tuntemaan. Muutamia päiviä -sitten, tässä yksinäisessä aluksessa, missä ei kukaan muu kuin minä -vähintäkään tunne lääkintätaitoa, olisitte te varmaan luullut minun -väijyvän henkeänne. Ja huomatkaa vielä, että minä sen jälkeen, kun -huomasin teidän vainoavan itseäni, olen alkanut enemmän teitä -kunnioittaa. Saanko kysyä, todistaako se alhaista mieltä?" Minä en -oikein tiennyt, mitä olisin vastannut. Omasta puolestani uskoin hänen -tarkoittavan minulle hyvää; mahdollista on, että annoin hänen -teeskentelytaitonsa sitäkin enemmän pettää itseäni, mutta vakava uskoni -oli (ja on vieläkin), että hänen ystävyytensä minua kohtaan oli -vilpitön. Omituinen ja surullinen tosiasia on, että heti tämän -muutoksen tapahduttua vastenmielisyyteni alkoi laimentua, ja ne näyt, -jotka olivat minua vaivanneet, esiintyen herrani hahmossa, katosivat -kokonaan. Niinpä lienee ehkä ollut jotain totta hänen viimeisissä -kerskaavissa sanoissaan, jotka hän lausui minulle heinäkuun toisena -päivänä, kun olimme melkein pitkän matkamme päässä. Olimme silloin -ankkurissa New-Yorkin suuren sataman suulla, paahtavassa kuumuudessa, -joka pian sen jälkeen muuttui raivoisaksi rankkasateeksi. Minä -seisoin peräkannella katsellen läheisiä viheriöitseviä rantoja ja -määräpaikastamme, pikku kaupungista, sieltä täältä nousevia savuja. Ja -kun juuri olin miettimässä, kuinka pääsisin viholliseni ja ystävällisen -seuramieheni edelle, jouduin hiukan hämilleni, kun hän lähestyi minua -kättä tarjoten. - -"Nyt minä sanon teille hyvästi", sanoi hän, "ja ainaiseksi. Sillä nyt -te lähdette vihollisteni luo, ja siellä kaikki teidän vanhat -ennakkoluulonne heräävät uudelleen eloon. Minä en ole vielä koskaan -epäonnistunut yrittäessäni voittaa puolelleni jonkin ihmisen; tekin, -ystäväiseni -- sallikaa minun ainakin tämä kerta kutsua teitä sillä -nimellä -- tekin olette saanut minusta aivan toisenlaisen kuvan -mieleenne, vieläpä sellaisen, jota ette koskaan tule kokonaan -unhottamaan. Matka ei ollut riittävän pitkä; muuten olisin tehnyt -syvemmän vaikutuksen. Mutta nyt on kaikki ohi, ja me olemme jälleen -sotajalalla. Tästä pienestä välinäytöksestä saatte päättää, kuinka -vaarallinen minä olen, ja noiden tuolla" -- hän osoitti sormellaan -kaupunkia -- "täytyy olla hölmöjä, elleivät mieti paria kertaa päänsä -ympäri, ennenkuin minua uhmailevat." - -Durrisdeerin ateriat olisivatkin todellakin voineet tuottaa huvia -kenelle hyvänsä, niin oivallisia olivat pöytäpuheet. Hän lausui usein -julki ihmetyksensä, ettei ennen ollut välittänyt mitään minun -seurastani. "Mutta se johtui luonnollisesti siitä, että kuuluimme -vastakkaisiin puolueisiin. Samahan on laita vieläkin, mutta ei puhuta -siitä koskaan. Minä en antaisi teille niin suurta arvoa, ellette olisi -uskollinen isännällenne." - -Ottakoon lukija huomioon, että hän mielestäni oli aivan mahdoton -mihinkään juoneen, ja millaista hienoa imartelua on se, että täten -monen ajastajan kuluttua ihmisen luonteelle ja henkisille kyvyille -annetaan tunnustus. Mutta tarkoitukseni ei ole puhdistaa itseäni. Minä -menettelin väärin; minä annoin hänen imarrella itseäni, ja luulen toden -totta, että vahtikoira oli vaipumaisillaan sikeään uneen, kun se -yht'äkkiä herätettiin. - -Minun on mainittava, että hindu alinomaa kuljeskeli edestakaisin -talossa. Hän ei puhunut muulloin kuin masterin kanssa ja silloin omalla -kielellään, käveli kuulumattomin askelin ja ilmaantui aina sinne, missä -häntä vähimmin odotti, seisoi aivan mietteisiinsä vaipuneena. Jos joku -sattui tulemaan, tervehti hän narrimaisin, syvin kumarruksin. Hän -näytti niin hiljaiselta, niin hennolta ja niin omiin ajatuksiinsa -kiintyneeltä, etten lopuksi häntä juuri enää huomannut, pidinhän häntä -vain maankulkuriksi joutuneena siivona intialaisena. Ja sittenkin oli -tuo veitikka koko ajan vaaniskelupuuhissa, ja hänen kavaluutensa ja -minun huolimattomuuteni avulla master varmaan sai salaisuutemme -selville. Oli hyvin kolea ilta; olimme illastaneet ja laskeneet -tavallista enemmän leikkiä. Silloin minua kohtasi tuo kova isku. - -"Hyvin kaikki, varsin hyvin", sanoi master, "mutta parasta kai olisi -jos järjestäisimme matkakapineemme kuntoon." - -"Miksi niin?" kysyin minä. "Matkustatteko te?" - -"Me matkustamme kaikin varhain huomisaamuna", sanoi hän. "Ensin -Glasgow'n satamakaupunkiin, sitten New-Yorkiin." - -Minulta lienee päässyt äänekäs valitus. - -"Niin", sanoi master, "minä kerskailin. Sanoin viikko, mutta olenkin -tarvinnut melkein parikymmentä päivää. Mutta sama se; minä saan ne -kyllä takaisin, matkustetaan sitä nopeammin." - -"Onko teillä matkarahoja?" kysyin minä. - -"On kyllä, rakas ja jalo herraseni", vastasi hän. "Te voitte kyllä -moittia minun teeskentelyäni, mutta totta on, että samalla kun kerta -kerran jälkeen olen papaltani puristanut lantin, on minulla ollut pieni -summa, jota olen säästänyt kaikkien mahdollisuuksien varalle. -Te maksatte oman matkanne, jos teillä on halua seurata meitä -sivustahyökkäysretkellemme; minulla on riittävästi Secundra Dassia ja -itseäni varten, mutta ei enempää -- se riittää ollakseni vaarallinen, -mutta ei riitä hyväntekeväisyystarkoituksiin. Vaunuissa on joka -tapauksessa yksi ulkopuolinen istuin, jonka luovutan teille -kohtuullisesta korvauksesta. Niinpä voimme matkustaa yhdessä koko -eläinnäyttely -- vahtikoira, apina ja tiikeri." - -"Minä tulen mukaan", sanoin minä. - -"Minä toivon teidän niin tekevän", sanoi master. "Te olette nähnyt -minut maahan lyötynä; minä haluan teidän näkevän minut voittajana. -Tässä tarkoituksessa uskallan niinkin paljon, että te kastutte kuin -koira tässä jumalan ilmassa." - -"Ja joka tapauksessa", lisäsin minä, "te tiedätte, etten minä irtaannu -teistä." - -"Ettepä niinkään helposti", sanoi hän. "Te iskette oikeaan kohtaan, -erinomaisen ymmärryksenne opastamana kuten ainakin. Minä en koskaan -taistele välttämättömyyttä vastaan." - -"Ei hyödyttäne koettaa teille asiasta puhua", sanoin minä. - -"Ei ollenkaan; saatte luottaa siihen", vastasi hän. - -"Ja sittenkin, jos antaisitte minulle aikaa, voisin kirjoittaa --" -aloitin minä. - -"Ja mitähän Durrisdeerin lordi vastaisi?" keskeytti hän. - -"Niin", sanoin minä, "siinäpä se on kysymys." - -"Ja joka tapauksessa on monin verroin käytännöllisempää, että minä itse -matkustan sinne", sanoi hän. "Mutta tämähän on pelkkää suun -pieksämistä. Kello seitsemän huomisaamuna ovat vaunut portaitten -edessä. Minä näet lähden portaitten edestä, Mackellar; minä en kompuroi -läpi metsän ja nouse vaunuihin maantiellä -- sanokaamme Eaglesin -luona." - -Nyt minä olin täydellisesti asian päättänyt. - -"Voitteko odottaa minua St. Brides'issä neljännestunnin?" kysyin minä. -"Minun pitää välttämättä puhua Carlylelle eräästä asiasta." - -"Tunnin, jos haluatte", sanoi hän. "Minä en yritäkään kieltää, että ne -rahat, jotka te maksatte paikasta vaunuissa, merkitsevät minulle -jotakin, ja tehän voisitte päästä Glasgowiin ennen meitä, jos -kulkisitte ratsain." - -"Niinpä niin", sanoin minä, "en ole koskaan luullut, että lähden -vanhasta Skotlannista." - -"Se virkistää teitä", sanoi hän. - -"Tästä matkasta tulee olemaan vahinkoa yhdelle tai toiselle", sanoin -minä, "ja minä luulen juuri teidän joutuvan kärsimään. Minä kuulen -varoittavan äänen sisimmässäni, ja niin paljon se sanoo selvästi -- -että tämä on kohtalokas matka." - -"Jos te pidätte profetioista", sanoi hän, "niin kuunnelkaa tuotakin." - -Yli Solway-lahden kulki raju myrskypuuska ja sade löi suuria ikkunoita -vasten. - -"Voiko ennustaja keksiä, mitä tuo merkitsee?" kysyi hän mitä -leveimmällä murteella. "Että pikku Mackellar tulee merellä kovin, kovin -kipeäksi." - -Tultuani huoneeseeni istuin siellä, mieli kiusoittavasti kuohuksissa, -kuunnellen tuulten möyryntää talon päätyä vasten. Kun olin -sielullisesti sairas, kun myrkky mylvi ja vingahteli viireissä ja talo -vavahteli perustuksillaan, en saanut unenrahtua silmiini. Istuin ja -katselin kynttilän valossa mustia ikkunanruutuja, jotka myrsky joka -hetki uhkasi särkeä ja viskata sisään, ja tuolle pimeälle pohjalle -ilmaantui yhtenäinen sarja tulevaisuuden kuvia, jotka nostivat hiukset -päälaellani pystyyn. Lapsi turmeltuna, koti särjettynä, isäntäni -kuolleena tai mielipuolena, rouva epätoivoon vaipuneena -- kaiken tuon -minä näin räikein värein maalattuna pimeälle pohjalle, ja tuntui kuin -olisi myrskyn karjunta pilkannut minua siitä, että istuin toimetonna. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -Mackellarin matka masterin seurassa. - - -Ilmassa lepäsi paksu, märkä sumu, kun vaunut ajoivat oven eteen. Me -lähdimme kaikessa hiljaisuudessa; Durrisdeerin talo oli kuin oikea -murheen koti, kattoräystäät tippuivat ja ikkunan luukut olivat kiinni. -Minä huomasin masterin pistävän ulos päänsä ja katsovan jälkeensä noita -kosteita seiniä ja kimaltelevia kattoja, kunnes ne äkkiä hävisivät -sumun sekaan, ja minä otaksun, että hänet käsitti jonkunmoinen -luonnollinen ikävän tunne näin lähtiessään pois; tai ehkä se oli -aavistelua siitä, mitä lopuksi oli tuleva. Se ainakin on varmaa, että -hän, kun vaunut kulkea ratisivat pitkää ylämäkeä Durrisdeerista -lähtiessä ja me liikuimme eteenpäin märkyydessä, alkoi ensin viheltää -ja sitten laulaa surullisinta kansanlauluamme, erästä niistä, -jotka saavat kapakassa istuvan miesjoukon kyynelöimään, laulua -"Vaeltaja-Villestä." Niitä sanoja, joilla hän sen lauloi, en ole -muulloin kuullut, enkä saanut koskaan niitä kirjoitettuina käsiini. -Mutta muutamia rivejä, jotka erityisesti sopivat lähtöömme, minä vielä -muistan. Eräs säkeistö alkoi: - - Koti oli koti silloin, kaikki hymyili; - kodin helmass' oli lapsi onnenautuas. - -Ja loppu jotenkin näin: - - Nyt, kun päivä paistaa yli kunnaiden, - on talo autio, sen ovi liiku ei. - Niin siinä seisköön, armaat asujat - maailmanranta vei. -- - -En ole kosikaan voinut sanoa, onko runo hyvä, mutta sille antoi -murheellinen sävel liikuttavan värityksen, ja sen lauloi minulle ensi -luokan laulaja hetkellä, joka oli varsin suotuisa vaikutelmalle. -Päästyään loppuun hän katsoi minuun ja huomasi, että silmäni olivat -kyynelissä. - -"Oho, Mackellar", sanoi hän, "ettekö luule minun ollenkaan tuntevan -kaipuuta ja ikävää?" - -"Minä en usko, että te voisitte olla niin paha mies", sanoin minä, -"ettei teissä olisi kaikkia mahdollisuuksia olla hyvä." - -"Ei, ei kaikkia", sanoi hän, "ei kaikkia. Siinä te erehdytte. Halu -puuttuu, herra evankelista." - -Mutta minusta kuulosti siltä, kuin hän olisi huokaissut astuessaan -jälleen vaunuihin. - -Koko päivän me ajoimme; sää oli yhtä surullinen, tiheä sumu -ympärillämme ja sateena putoavia pilviä pääni päällä. Tie kulki yli -kanervanummien, missä ei kuulunut muuta ääntä kuin teeren kukerrus -märästä metsästä ja paisuvien purojen kohina. Toisinaan uinahdin uneen -ja jouduin silloin kamalan, pahaa ennustavan kauhu-unen valtaan, josta -heräsin yököttävin tuntein. Toisinaan, kun tie oli jyrkkä ja pyörät -kierivät vitkaan, kuuntelin vaunun sisästä kuuluvaa itämaisen kielen -sorinaa, josta minun oli yhtä vaikea saada selvää kuin lintujen -laulusta. Välistä, kun tie pitemmän ajan kulki vastamaahan, astui -master vaunuista ja kulki vieressäni, enimmäkseen sanaa sanomatta. Ja -koko ajan, nukuin tahi valvoin, oli minulla mielessäni samanlaisia -synkkiä lähestyvän turmion aavisteluja, ja samat kuvat liikkuivat -sieluni silmäin edessä, kuvastuen nyt vain vuorisumuun. Yksi, jonka -vielä muistan, oli niin selvä väreiltään, että se näytti todelliselta. -Näin siinä lordin istumassa pöydän ääressä jossakin pienessä tuvassa; -ensin lepäsi hänen päänsä käsien varassa, sitten hän nosti sen hitaasti -pystyyn ja katsoi minuun. Kasvoissa kuvastui äärimmäinen toivottomuus. -Olin sen nähnyt ensi kerralla ikkunan ruudussa viimeisenä yönä, jonka -olin Durrisdeerissa, ja puolen matkaa palasi se tavan takaa minua -kiusaamaan aivan kuin painajainen. Kumminkaan se ei ollut minkäänlaista -alkavaa mielenvikaisuutta, sillä minusta on nyt tullut vanha mies ilman -että olen menettänyt vähintäkään tervettä järkeäni, ei myöskään (kuten -silloin oli helppo otaksua) mikään jumalallinen tulevaisuuden enne, -sillä kaikki mahdolliset onnettomuudet tapahtuivat, mutta tuota ei -- -ja minä näin monta surullista näkyä, mutta en koskaan tätä. - -Suunnitelman mukaan meidän piti matkustaa läpi yön. Omituista oli, että -minä heti hämärän langettua tulin hiukan paremmalle tuulelle. Kirkkaat -lyhdyt, jotka heittivät valoaan yösumuun, höyryäviin hevosiin ja -postimieheen, joka hypähteli satulassaan, vaikutti ehkä, että kaikki -tuo tuntui minusta hauskemmalta kuin päivänvalossa, tai ehkä oli -mieleni uupunut murheellisia ajatuksia hautoessaan. Varmaa on, että -minä muutaman tunnin, joina en nukkunut, tunsin jonkinlaista henkistä, -hyvinvointia, vaikka ruumiillisesti olinkin märkä ja väsynyt, ja että -vihdoin vaivuin luonnolliseen, rauhalliseen uneen. Kuitenkin lienevät -aivoni syvimmässäkin horroksessa työskennelleet ja työskennelleet -ainakin _jossakin määrin_ johdonmukaisesti. Äkkiä minä näet olin aivan -valveilla ja aikeissa lausua: - - Kodin helmass' oli lapsi onnenautuas. -- - -Minua hämmästytti, kun huomasin tuon säkeen tavalla, jota en eilen -ollut huomannut, sopivan siihen kamalaan suunnitelmaan, joka masterilla -tätä matkaa tehdessään oli mielessä. - -Olimme nyt aivan Glasgow'n läheisyydessä, tulimme pian sinne, söimme -aamiaista jossakin kapakassa ja löysimme (paholaisen johdatuksesta) -juuri lähdössä olevan laivan. Tilasimme hyttipaikat ja saimme pari -päivää myöhemmin tavaramme laivaan. Laivan nimi oli _Verraton_; se oli -ikivanha ja nimi sopi sille erinomaisesti. Yleinen mielipide oli, että -matka tulisi olemaan sen viimeinen; satamassa väki pudisteli sille -päätään, ja sattui useita kertoja niinkin, että ventovieraat ihmiset -tulivat kadulla minua puhuttelemaan ja kertoivat, että laiva oli -mädännyt kuin vanha juusto ja liian ankarassa lastissa, joten se -ehdottomasti haaksirikkoutuisi joutuessaan myrskyn käsiin. Tästä syystä -ei matkustajia tullut muita kuin me; kapteeni Mc Murtrie oli vaitelias -mies, joka piti huolta vain omista asioistaan; hän puhui Glasgow'n tai -Gaelin murretta. Perämiehet olivat raakoja tietämättömiä merimiehiä, -jotka olivat palvelemalla kohonneet tavallisista matruuseista. Masterin -ja minun siis oli tyytyminen toistemme seuraan. - -_Verraton_ lähti Clydestä hyvässä tuulessa. Viikon ajan oli sää -suotuisa ja me pääsimme jotenkuten eteenpäin. Ihmeekseni huomasin -olevani täysi merimies ainakin siinä merkityksessä, etten koskaan ollut -kipeä, mutta niin hyvässä voinnissa kuin tavallisesti en suinkaan -ollut. En tiedä, oliko syynä laivan keinunta aalloilla, ahdas tila, -suolainen ruoka, vai kaikki tämä yhdessä, mutta murheellinen oli -mieleni ja hermoni kapinoivat. Matkamme tarkoitus vaikutti myöskin -hiukan, mutta vain hiukan; sairauden todellinen syy oli ympäristössäni, -ja ellei se johtunut laivasta, johtui se masterista. - -Viha ja pelko ovat huonoja sänkykumppaneita, mutta (häpeä sanoa) -niitten kanssa olen ollut muulloin tekemisissä; olen mennyt levolle ja -noussut jälleen ylös niitten seurassa, olen syönyt ja juonut niiden -kanssa, enkä kuitenkaan milloinkaan, en ennen enkä jälkeen, ole ollut -sekä sielullisesti että ruumiillisesti niin perin myrkytetty, kuin -tunsin olevani _Verrattoman_ kannella. Myönnän mielelläni, että -vihamieheni kärsivällisyydellään oli minulle hyvänä esimerkkinä; -pahimpinakin hetkinä esiintyi hän mitä rakastettavimpana ja -kärsivällisimpänä, oli seuranani niin kauan kuin sallin hänen sitä -tehdä, ja kapusi kannelle lukemaan, kun minä olin osoittanut hänelle -ynseyttä. - -Kirja, jonka hän oli ottanut mukaansa, oli Richardsonin kuuluisa -_Clarissa_, ja muiden pikku huomaavaisuuksiensa ohella hän luki -toisinaan siitä minulle palasia, ja kukaan kehittynein taiteilijakaan -ei olisi voinut vaikuttavammin esittää sen liikuttavia kohtia. Minä -taas vastailin hänelle otteilla raamatusta, joka muodosti koko -kirjastoni -- ja joka oli minulle aivan uusi ja vieras, kun minä paha -kyllä aina, vieläpä tähän päivään asti, olen kokonaan laiminlyönyt -uskonnolliset velvollisuuteni. Hän osasi pitää arvossa kirjan hyviä -puolia, kirjallisuuden tuntija kun oli, ja otti sen toisinaan -kädestäni, selaili sitä tavalla, joka osoitti hänen olevan perillä -asiassa, ja maksoi minulle samalla mitalla. Mutta ihmeellistä oli, -kuinka vähän hän sovitti lukemaansa itseensä; se meni ylhäältä hänen -päänsä yli kuin keskikesän ukkosilma. Lovelace ja Clarissa, kertomus -Davidin jalomielisyydestä, hänen katumuspsalminsa, järisyttävä kysely -ja epäily Jobin kirjassa, Esaiaan liikuttava rukous -- kaikki tämä oli -hänelle vain huvitteluaihetta, samaan tapaan kuin viulunsoitto -kapakassa. Tuo ulkonaisen vastaanottavaisuuden ja sisäisen paatumuksen -sekoitus vieroitti minua hänestä: se sopi hyvin siihen karkeaan -hävyttömyyteen, jonka tiesin löytyvän hänen hienotapaisen ulkokuorensa -alta. Toisinaan inhosin häntä kuin muodotonta, toisinaan arastelin -häntä kuin jotain puoleksi kummitusmaista olentoa. Oli hetkiä, jolloin -hän näytti minusta pelkältä pahvikuvalta, niin että olisi tarvinnut -vain iskeä tukeva isku hänen naamioonsa nähdäkseen sisäpuolella -ammottavan tyhjyyden. Tämä kauhu (joka tuskin oli aivan kuviteltua) -lisäsi hänen seuransa inhoittavuutta mitä suurimmassa määrin. Vihdoin -kehittyi asia siihen, että minä hänen tullessaan aivan kuin -sielullisesti vapisin; toisinaan teki mieleni kiljaista, toisinaan -tuntui taas siltä, kuin olisin voinut häntä lyödä. Tähän sieluntilaan -oli epäilemättä osaksi syynä häpeäntunne; minähän olin Durrisdeerissa -olomme viime aikoina alkanut hyvinkin sietää miestä, mutta jos nyt joku -olisi minulle sanonut, että jälleen saan saman katsantokannan, olisin -nauranut hänelle. Mahdollista on, ettei hän huomannut minun kivulloista -kiihoitustilaani -- mutta siihen kai hänen teräväjärkisyytensä oli -liian suuri, joten on otaksuttavampaa, että hän ainaisen joutilaan -elämänsä aikana oli niin tottunut seuraan, että hänen oli pakko tyytyä -minuun, vaikka huomasikin minun huonosti salatun vastenmielisyyteni. -Varmaa on ainakin, että hän mielellään kuunteli omaa puhettaan, -kuten hän yleensäkin suuresti rakasti kaikkia omia kykyjään ja -omituisuuksiaan -- eräs muoto henkistä köyhyyttä, jota melkein aina -seuraa luonteen kehnous. Useita kertoja näin hänen turvautuvan pitkiin -keskusteluihin laivurin kanssa, kun minä en antautunut hänen seuraansa. - -Ja sen hän teki vaikka laivuri selvään osoitti, miten väsynyt hän oli -miehen juttuihin ja kärsimättömänä odotti hänen lähtevän, vastaillen -vain lyhyin murahduksin. - -Kun ensimmäinen viikko oli ohi, kääntyi tuuli epäsuotuisaksi ja sää -ankaraksi. Meri aaltoili kovin. _Verraton_, joka oli vanhanaikainen -rakenteeltaan ja pahasti lastattu, keinui aivan hurjasti. Laivuri -pelkäsi mastojansa ja minä henkeäni. Emme päässeet suunnassamme -etenemään. Koko laivan valtasi sietämätön apeus; laivamiehet, -perämiehet ja kapteeni soimasivat toisiaan päivät pääksytysten. Nenäkäs -sana toiselta ja lyönti toiselta puolen kuuluivat päiväjärjestykseen. -Toisinaan voi tapahtua, että koko miehistö kieltäytyi työskentelemästä, -ja meidän, jotka pysyttelimme kannenkatoksen alla, täytyi pari kertaa -valmistautua tappelemaan -- ensi kerta, jolloin minä olen ollut aseissa --- kapinan pelosta. Juuri kun olimme tällaisessa vaarallisessa tilassa, -puhkesi myrsky riehumaan, niin että kaikki luulivat aluksen vajoavan. -Minä olin kajuuttaan sulkeutuneena toisen päivän puolipäivästä toisen -iltaan. Master oli kannella, vyöstä kiinni jossakin. Secundra oli -nauttinut jotakin huumaavaa ainetta ja makasi tiedotonna, joten minä, -kuten ymmärrettävää on, vietin nuo tunnit aivan yksinäni. Aluksi olin -pelon lainaamia, melkeinpä pyörryksiin lyömä. Mutta pian alkoi minussa -kajastaa ilon hohde. Jos _Verraton_ uppoisi, veisi se sen olennon, jota -me kaikki niin syvästi pelkäsimme ja vihasimme, mukanaan pohjattomaan -syvyyteen; silloin olisi Ballantraen masterin loppu, kalat -uiskentelisivat hänen kylkiluittensa välitse; hänen suunnitelmansa -särkyisivät ja hänen viattomat vihollisensa saisivat rauhan. Aluksi se, -kuten jo sanoin, oli vain ilon hohde, mutta siitä kehittyi pian kirkas -päivänpaiste. Ajatus, että mies kuolisi, poistuisi tästä maailmasta, -jossa asumisen hän niin monelle teki katkeraksi, valtasi mieleni -kokonaan. Minä hyväilin sitä; nautin sitä aivan kuin herkullisinta -ruokaa. Ajattelin, ahtaassa huoneessani istuen, kuinka laiva sukeltaisi -viimeisen kerran, kuinka aallot tunkisivat kajuuttaan kaikilta -tahoilta; kuvailin mielessäni siellä tapahtuvaa viimeistä -kuolonkamppailua, katselin kaikkia kauhuja melkeinpä tyytyväisenä. -Tunsin voivani kestää kaikki, vieläpä lisääkin, kunhan _Verraton_ veisi -rakkaan isäntäni vihamiehen mukanaan yhteiseen hautaamme. - -Seuraavana päivänä kahdentoista tienoissa vaimeni tuulen ulvonta; alus -ei enää niin kovin keinunut, ja vähitellen minulle selvisi, että olimme -päässeet pahimmasta myrskystä. Se oli minulle, niin totta kuin toivon -Jumalan armoa, pelkkä pettymys. Siinä itsekkyydessä, jonka halpamainen, -kaikki nielevä vihantunteeni synnytti, unohdin kokonaan viattoman -miehistön ajatellen vain itseäni ja vihollistani. Omasta puolestani -olin jo vanha; en ollut koskaan ollut nuori, minulla ei ollut -taipumuksia maallisiin iloihin; minua sitoi tänne vähän; ei merkinnyt -yhtä killinkiä sinne tai tänne, jos nyt yhtäkkiä hukkuisin Atlantin -aaltoihin tai elää jurnuttaisin vielä jonkin vuoden kuollakseni sitten -ehkä aivan yhtä kamalan kuoleman sairasvuoteella. Niinpä laskeuduin -polvilleni -- pitelin kiinni kajuuttapöydästä, muuten olisin heti -heilahtanut keinuvalle lattialle -- korotin lempeän ääneni keskellä -laimenevan myrskyn mylvintää ja rukoilin omaa kuolemaani. "Oi Herra!" -minä huusin, "rohkeammin olisi tehty, jos nousisin ja löisin kuoliaaksi -tuon miehen, mutta sinä olet tehnyt minut kerskuriksi hamasta äitini -kohdusta. Herra, sinä olet minut niin luonut, sinä tiedät minun -heikkouteni, sinä tiedät, että kuolema, missä muodossa ikänä se -esiintyykin, saa minut vapisemaan. Mutta katso! Nyt on sinun -palvelijasi valmis, hän on riisunut pois inhimillisen heikkoutensa. -Salli minun antaa henkeni tuon olennon edestä; ota ne molemmat, -Herra, ota ne molemmat ja armahda viattomia!" Tällaisin ja vielä -jumalattomammin sanoin ja vieläkin kiihkeämmin rukoillen minä vuodatin -ulos tunteitani. Jumala ei minua kuullut, ja oli varmaankin armo, ettei -hän sitä tehnyt. Minä yhä vielä suonenvedontapaisesti rukoilin, kun -joku veti purjekangaskaihtimen syrjään, joten laskeutuvan auringon valo -virtasi kajuuttaan. Minä hypähdin häveten seisaalleni ja huomasin -hämmästyksekseni, että horjuin ja tunsin tuskia, aivan kuin olisin -ollut kidutuspenkissä. Secundra Dass, joka oli nukkunut unijuomansa -loppuun, seisoi eräässä nurkkauksessa aivan lähellä tuijotellen -hurjasti minuun, ja kapteeni katsoi minuun avoimesta kajuutan ovesta ja -kiitti minua rukouksistani. - -"Te olette pelastanut laivan, mr. Mackellar", sanoi hän. "Ei mikään -merimieskunto olisi voinut sitä pitää veden pinnalla. Meidän sopii -todellakin sanoa: 'Ei auta vankat vartijat, jos ei oo' Herra -suojanas!'" - -Kapteenin väärinymmärrys nöyryytti ja hämmensi minut. Samaan suuntaan -vaikutti se kummastus ja pelko, jonka alaisena hindu aluksi näytti -olevan, ja se mateleva kohteliaisuus, jota hän nyt minulle osoitti. Nyt -tiedän, että hän oli kuullut ja käsittänyt mitä oikeastaan rukoilin. -Luonnollisesti hän heti ilmaisi asian herralleen, ja kun nyt, -salaperäisyyksien selvittyä, ajattelen tapausta, voin ymmärtää sen -ihmeellisen ja voinpa sanoa hyväksyvän hymyn, jolla master minua -kunnioitti ja jota minä silloin en käsittänyt. Samoin selviävät eräät -sanat, jotka hän muistaakseni samana iltana lausui. Hän ojensi minulle -hymyillen kätensä ja sanoi: "Ei, kelpo Mackellar, ei jokainen ole niin -suuri pelkuri, kuin itse luulee -- eikä liioin niin hyvä kristitty." -Hän ei voinut tietää, kuinka totta hän puhui. Ei näet käy kieltäminen, -että ne ajatukset, jotka olivat tulleet mieleeni myrskyn raivotessa, -yhä pitivät minua vallassaan, ja ne sanat, jotka itsestään lipuivat -kielelleni rukouksen aikana, kaikuivat yhä korvissani. Velvollisuuteni -on kertoa aivan avomielisesti, mitä häpeällisiä seurauksia tästä oli, -sillä en voisi koskaan puolustaa sellaista epärehellistä menettelyä, -että kuvailisin muiden syntejä ja salaisin omani. - -Tuuli laimeni, mutta maininki kävi yhä korkeampana. Koko yön _Verraton_ -keinui mitä kamalimmin, seuraava päivä koitti ja vieläkin -seuraava, mutta ilman muutosta. Oli melkein mahdotonta päästä yli -kajuutan-lattian; vanhat kokeneet merimiehet heittelehtivät kannella -loukkaantuen pahasti; vanhan aluksen joka ainoa lankku kitisi -liitoksissaan ja ankkuriketjujen luona oleva iso kello kilisi valittaen -lakkaamatta. Eräänä noista päivistä istuimme me, master ja minä, laivan -peräkannella. Minun on huomautettava, että _Verrattoman_ perävannas oli -hyvin korkea. Sen reunaa kulki verrattain leveä porras, joka aluksen -kummallakin kyljellä, keskipartaaseen yhtyessään, muuttui hienoksi, -vanhanaikaiseksi leikkauskoristeeksi. Tuo laitos, joka näytti olevan -enemmän komeuden kuin hyödyn vuoksi, vaikutti, että sinne syntyi -paikka, missä ei ollut minkäänlaista turvaa, ja se aivan korkeimman -osan rajalla, missä sitä laivan heilahdellessa eniten saattoi tarvita. -Siellä me istuimme, jalat riippumassa, master minun ja laivanreunan -välillä ja minä pitäen molemmin käsin kiinni kajuuttaikkunan -ristikosta; olin näet huomannut olevan vaarallista siinä istua, etenkin -kun alinomaa voin seurata heilahteluamme katselemalla masteria, jonka -hahmo kuvastui aurinkoa vasten partaan aukon kohdalla. Milloin oli -hänen päänsä zenitissä, jolloin varjo lankesi yli _Verrattoman_ sen -toiselle puolelle, milloin hän heilahti alaspäin, kunnes hän oli -jalkaini alla, niin että näin merenpinnan hänen yläpuolellaan kuin -huoneen katon. Tuota katsoessani lumoonnuin yhä enemmän, lumoonnuin -kuten lintujen sanotaan lumoutuvan käärmettä katsellessaan. -Samalla huumasi minua kaikenlainen meteli, sillä nyt, kun olimme -nostaneet kaikki purjeet siinä turhassa toivossa, että pääsisimme -matkasuunnassamme eteenpäin, ratisi laiva aivan kuin jokin tehdas. -Puhuimme ensin kapinasta, joka oli meitä uhannut, ja jouduimme siten -puhumaan murhasta. Tämä sai masterin kiusaukseen, suurempaan kuin mitä -hän voi vastustaa. Hänen piti kertoa minulle juttu ja samalla osoittaa, -kuinka nokkela ja kuinka ilkeä hän oli. Tällaisissa tapauksissa hän -aina esiintyi teeskennellen ja mahtipontisesti, saaden tavallisesti -aikaan, mitä oli tarkoittanut. Mutta kertomus, jonka nyt sain kuulla, -kerrottuna kovalla äänellä keskellä mahtavaa kohinaa, ja kertojana -mies, jonka toisena hetkenä näin yläpuolellani taivaalla ja toisena -anturaini alla -- juuri tämä kertomus teki minuun aivan erikoisen -vaikutuksen. - -"Ystäväni kreivi", aloitti hän kertomuksensa, "vihasi erästä -saksalaista paroonia, joka ei ollut ollut kauan Roomassa. Voi olla -samantekevää, mikä vihamielisyyden syynä oli, mutta kun kreivi oli -päättänyt kostaa, ja kostaa panematta itse mitään alttiiksi, niin hän -piti aikeensa parooniltakin salassa. Tämä onkin itse asiassa -ensimmäinen ehto koston onnistumiselle; viha, joka ilmaistaan, on -voimaton. Kreivi oli tiedonhaluinen, etsivä henki. Hänessä oli hiukan -taiteilijaa. Kun hän ajatteli tehdä sitä tai tätä, tahtoi hän aina -suorittaa asian täydellisesti hyvin, ei ainoastaan tarkoitusta silmällä -pitäen, vaan myöskin ottaen huomioon välineet ja keinot; muuten näytti -asia hänestä epäonnistuneelta. Hän ratsasti nyt eräänä päivänä -etukaupunkien syrjäpuolissa ja joutui ruohottuneelle sivutielle, joka -kääntyi Campagnaan päin. Oikealla oli vanha roomalainen hauta ja -vasemmalla puutarha, jonka puut olivat aina viheriöitseviä. Tie vei -hänet pian rauniojoukkioon; keskellä hän huomasi kallionkylkeen -johtavan avoimen oven ja aivan sen läheisyydessä yksinäisen -surkastuneen pinjan, viinimarjapensaan korkuisen. Paikka oli autio ja -kaukana valtatieltä; sisäinen ääni kuiskasi kreiville, että täällä oli -jotakin, josta hän voi hyötyä. Hän sitoi hevosensa pinjaan, otti esiin -tuluksensa saadakseen valoa ja astui kallionkyljessä olevasta ovesta -sisään. Aukko johti vanhaan roomalaiseen holvikäytävään, joka kohta -jakaantui kahdeksi. Kreivi kulki oikeanpuolista käytävää, hapuillen -pimeässä eteenpäin, kunnes kohtasi jonkinlaisen aitauksen. Se ulottui -jokseenkin vyötäisiin asti ja kulki yli koko käytävän. Hän tunnusteli -jalallaan ja huomasi aitauksen takana sileän kivireunan ja sen takana -tyhjyyden. Hän oli nyt tullut kovin uteliaaksi ja kokosi sen vuoksi -muutamia lahoja puunpalasia, joita makasi maassa, ja sytytti pienen -nuotion. Aivan hänen edessään oli syvä kuoppa; epäilemättä oli joku -lähiseudun talonpoika käyttänyt sitä joskus kaivona ja rakentanut -aitauksen. Kauan seisoi kreivi aitaukseen nojaten ja katseli kaivoon. -Sen olivat roomalaiset kaivaneet ja se näytti, samoin kuin kaikki -muutkin tuon kansan laitokset, rakennetun iankaikkisuutta varten. -Laidat olivat vielä tasaiset ja liitokset tiiviit; se, joka sinne -putoaisi, olisi auttamattomasti hukassa. 'Miten olikaan?' mietti -kreivi, 'minut toi tänne selvä sisäinen vaisto. Mikä voi olla syynä? -Mitä olen saavuttanut? Miksi lähetettiin minut tuohon kaivoon -tuijottamaan?' Samassa myötäsi aitaus ja hän oli suin päin -syöksymäisillään kuoppaan. Hän hypähti taaksepäin pelastuakseen ja -polki samalla sammuksiin viimeisetkin nuotion jäännökset; valoa ei -käytävässä enää ollut, kitkerää savua vain. 'Onko minut lähetetty tänne -kuolemaan?' sanoi hän väristen kiireestä kantapäähän asti. Silloin -juolahti hänen mieleensä jotakin. Hän ryömi takaisin kuopan partaalle -tunnustellakseen käsillään. Aitausta oli aikoinaan tukenut pari -sivupönkkää; toinen vain oli irtaantunut, joten aitaus riippui toisen -varassa. Kreivi nosti sen jälleen pystyyn, samaan asentoon, missä se -oli ennenkin ollut, niin että seuraava kaivolla kävijä oli varman -kuoleman oma. Sitten hän haparoi ulos katakombista, aivan -pahoinvoipana. - -"Seuraavana päivänä, ratsastaessaan paroonin kanssa juhlakulkueessa, -kreivi tahallaan oli olevinaan mietteisiinsä vaipunut. Toinen kysyi -(kuten hän oli laskenutkin), mistä se johtui, ja kreivi, hetken -esteltyään myönsi aivan harvinaisen unen hänen mieltänsä painostavan. -Tällä hän tahtoi saada paroonin kiintymään asiaan; tämä näet oli -taikauskoinen mies, mutta oli halveksivinaan kaikkia taikoja. Hän alkoi -tehdä pilaa, mutta silloin kreivi vastasi -- aivan kuin tahtomattaan -huudahtaen -- että hänen piti varoa, sillä uni koski juuri häntä. Te -tunnette riittävästi ihmisluontoa, kunnon Mackellar, selvästi -ymmärtääksenne, ettei parooni rauhoittunut, ennenkuin oli saanut kuulla -unen. Kreivi tiesi hänen nyt sitä vaativan ja kiusasi häntä, kunnes -hän oli aivan suunniltaan; sitten hän vihdoin teeskennellyn -vastenmielisesti oli suostuvinaan hänen pyyntöönsä. 'Minä varoitan -teitä', sanoi hän, 'se johtaa onnettomuuteen; joku aavistus sanoo sen -minulle. Mutta kun ette te enkä minäkään saa muuten rauhaa, niin saatte -itse siitä vastata. Uneni oli sellainen, että näin teidän ratsastavan -jossakin, en tiedä missä, mutta jossakin Rooman lähistöllä se kai oli, -sillä oikealla kädellä teistä oli vanha hauta ja vasemmalla puutarha, -jonka puut olivat aina viheriöitseviä. Minusta näytti kuin olisin -kauhun valtaamana teille herkeämättä huutanut, että kääntyisitte -takaisin. En tiedä, kuulitteko ääntäni, mutta eteenpäin te ratsastitte -mitään huolimatta. Tietä pitkin te jouduitte raunioiden ympäröimälle -autiolle paikalle, jossa oli kallioseinämään johtava ovi ja oven -läheisyydessä ränstynyt pinjapuu. Siinä te minun yhä huutaen teitä -varoittaessani astuitte hevosen selästä, sidoitte hevosenne pinjaan ja -kävitte rohkeasti ovesta sisään. Sisällä oli pimeä, mutta unessa minä -yhä voin teidät nähdä, ja huusin aina vain teitä kääntymään takaisin. -Te kuljitte tunnustellen oikeallepäin ja tulitte pieneen huoneeseen, -jossa oli aidattu kaivo. Mutta nyt -- en tiedä miksi -- kasvoi pelkoni -tuhatkertaiseksi, ja minusta tuntui, että huusin ääneni käheäksi teitä -varoittaessani, huusin, että vielä on aika ja rukoilin teitä mitä -pikimmin rientämään pois tuosta vestibyylistä. Minä käytin juuri sitä -sanaa unissani ja sen merkitys tuntui minusta silloin olevan aivan -selvä, mutta nyt, kun olen valveillani, täytyy minun tunnustaa, etten -sitä käsitä. Minun huutamisestani te ette vähääkään välittänyt, -nojasitte vain koko ajan aitaukseen katsellen tarkkaavasti alas veteen. -Ja sitten te saitte jonkinlaisen ilmoituksen; minä en luule edes -käsittäneeni, mitä se koski, mutta se peloitti minua siinä määrin, että -havahduin unestani, ja vapisin ja itkin herätessäni. Ja nyt', jatkoi -kreivi, 'minä kiitän teitä sydämestäni siitä, että pakotitte minut -kertomaan. Tuo uni lepäsi raskaana taakkana mielessäni, mutta nyt, kun -olen saanut sen kerrotuksi yksinkertaisin sanoin ja päivän valossa, ei -se minusta näytä suuria merkitsevän!' 'Enpä sentään tiedä', sanoi -parooni, 'jotakin omituista siinä on. Ilmoituksen, sanoitte.' -- 'Niin, -onpa se naurettava uni; se on hauska kerrottava ystävillemme!' 'Sitä -nyt en niinkään tiedä', sanoi kreivi. 'Minusta on verraten epämieluista -enää siihen palata. Unohdetaan se mieluummin kokonaan!' 'Kernaasti -minun puolestani', sanoi parooni. Eikä unesta tosiaankaan tullut enää -heidän kesken puhetta. Muutamia päiviä myöhemmin kreivi ehdotti, että -he tekisivät ratsastusmatkan ulos kaupungista; heistä näet oli viime -päivinä tullut yhä paremmat ystävät. Kotimatkalla kreivi aivan -huomaamatta muutti matkasuuntaa. Yht'äkkiä hän pysäytti hevosen, peitti -kasvonsa käsiinsä ja huudahti. Sitten hän paljasti kasvonsa (jotka nyt -olivat aivan valkoiset; hän näet oli oivallinen näyttelijä) ja tuijotti -parooniin. 'Mikä teitä vaivaa?' huusi parooni, 'mikä on vikana?' 'Ei -mikään', huusi kreivi. 'Ei ole mikään vikana. Minua vain hämmästytti -jokin, en tiedä mikä. Rientäkäämme Roomaan!' Mutta samassa oli parooni -katsellut ympärilleen ja käännyttyään Roomaan päin huomannut tien -vasemmalla puolella tomuisen sivutien, jonka toisella puolella oli -hauta ja toisella puutarha aina viheriöitsevine puineen. -- 'Niin', -sanoi hän muuttunein äänin, 'rientäkäämme todellakin Roomaan. Luulenpa, -ettette voi oikein hyvin!' 'Jumalan tähden', huusi kreivi vavisten, -'kunpa pääsisin Roomaan ja sänkyyni!' He ratsastivat takaisin melkein -sanaa sanomatta, ja kreivi, jonka oikeastaan olisi pitänyt -kutsuihin, paneutui makuulle, käskien sanoa, että hän oli saanut -malariakohtauksen. Seuraavana päivänä löydettiin paroonin hevonen -pinjaan sidottuna, mutta hänestä itsestään ei siitä hetkestä lähtien -kuultu mitään. -- Niin, oliko tuo sitten murha?" kysyi master, -keskeyttäen äkkiä kertomuksensa. - -"Oletteko varma siitä, että hän oli kreivi?" kysyin minä. - -"En minä hänen arvonimestään niin varma ole", vastasi hän, "mutta -jalosukuinen herra hän oli, ja Jumala varjelkoon teitä, Mackellar, niin -viekkaasta vihollisesta." - -Viimeiset sanat tulivat ylhäältäpäin; hän hymyili minulle korkealta -ilmasta; seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli jalkaini alla. Minä -seurasin yhä hänen heiluntaansa, olin siitä huvitettu kuin pieni lapsi; -se sai minut pyörryksiin ja ajatuksista tyhjäksi, minä puhuin kuin -unissani. - -"Hän siis vihasi syvästi paroonia?" kysyin minä. - -"Hänen mieltään ihan käänsi, kun tuo toinen oli läheisyydessä", sanoi -master. - -"Samaa olen minäkin tuntenut", sanoin minä. - -"Todellako!" huudahti master. "Mitä kuulenkaan -- olenko liian -itserakas, vai saanko todellakin juuri minä aikaan tuon sisälmysten -sekaannuksen?" - -Hän kykeni valitsemaan miellyttävän asennon silloinkin, kun ainoana -katsojana olin minä, ja hän oli sitäkin taipuvaisempi sellaiseen, jos -tila oli edes jonkinverran vaaranalainen. Hän istui nyt polvi toisen -päällä ja käsivarret ristissä; hän seurasi aluksen heiluntaa ja -pysytteli niin taitavasti tasapainossa, että pieninkin sysäys olisi -hänet pudottanut. Yht'äkkiä näin isäntäni pöydän ääressä kasvot käsiin -peitettynä, mutta tällä kerralla oli niissä, kun hän ne paljasti, kovin -moittiva ilme. Samalla ilmaantuivat salamannopeasti mieleeni ne sanat, -joita olin käyttänyt rukoillessani -- _rohkeammin olisi tehty, jos -löisin kuoliaaksi tuon olennon_ --. Kokosin kaikki voimani ja -potkaisin, juuri kun laiva heilahti sille laidalle, missä vihamieheni -istui, häntä voimakkaasti jalallani. Kohtalon kirjaan oli kirjoitettu, -että tulin tuohon yritykseen syylliseksi, siinä kumminkaan -onnistumatta. Lieneekö syynä ollut oma epävarmuuteni vai hänen -uskomaton reippautensa, joka tapauksessa hän vältti iskun, hypähti -seisaalleen ja sai samassa tarttuneeksi kiinni erääseen vanttiin. - -En tiedä kauanko kului sill'aikaa kun makasin laivan kannella, pelon, -katumuksen ja häpeän valtaamana, ja hän seisoi selkä laivanporrasta -vasten pidellen kiinni vantista ja silmäillen minua, kasvoilla -omituisen sekava ilme. Vihdoin hän alkoi puhua. - -"Mackellar", sanoi hän, "minä en teitä moiti, vaan tarjoan teille -sovintoa. Te puolestanne ette luultavasti halua tätä urotyötä -kuuluteltavan maailmalle, ja minä puolestani myönnän avoimesti, ettei -minua miellytä alinomaa peljätä, että minut murhaa mies, jonka kanssa -syön samassa pöydässä. Luvatkaa minulle -- ei", katkaisi hän puheensa, -"Te ette ole vielä täysin oman itsenne herra, voisitte jälkeenpäin -ajatella, että minä otin teiltä lupauksen heikkouden hetkenä, enkä minä -tahdo jättää viisastelulle mitään sijaa -- sitenhän omantunnontarkat -ihmiset petosta harjoittavat. Ajatelkaahan sitä enemmän." - -Sitten hän hyppi pitkin heilahtelevaa kattoa kuin orava ja pujahti -kajuuttaan. Noin puolen tunnin kuluttua hän palasi -- minä itse makasin -vielä samassa paikassa. - -"No", sanoi hän, "lupaatteko minulle kristittynä ja veljeni uskollisena -palvelijana, että minä tästä lähtien saan olla rauhassa teidän -vainoomiseltanne?" - -"Sen lupaan", vastasin minä. - -"Saatte lyödä kättä sen asian vahvisteeksi", sanoi hän. - -"Teillä on oikeus tehdä vaatimuksia", vastasin minä, ja me löimme -kättä. - -Hän istui heti samalle paikalle, samaan vaaralliseen asemaan. - -"Olkaa varuillanne!" huusin minä, peittäen silmäni käsilläni. "Minä en -saata katsella teitä siinä. Pieninkin muutos merenkäynnissä voi heittää -teidät syvyyteen." - -"Tepä olette epäjohdonmukainen", vastasi hän hymyillen, mutta teki -kuten pyysin. "Mutta kaiken kaikkiaan, Mackellar, teidän tulee tietää, -että kunnioitukseni teitä kohtaan on äärettömästi kasvanut. Te -luulette, etten minä voi antaa todellista arvoa ystävyydelle. Mutta -minkätähden luulette minun kuljettavan Secundra Dassia mukanani ympäri -maailman? Siksi, että hän kuolisi ja tekisi murhan puolestani minä -hetkenä hyvänsä, ja sentähden minä hänestä pidän. Teistä tämä ehkä -tuntuu ihmeelliseltä, mutta totta on, että siedän teitä paremmin tuon -äskeisen tekonne jälkeen. Minä luulin teidän olevan kokonaan kymmenen -käskysanan pauloissa, mutta ei -- jumal'avita!" huudahti hän -- "tuolla -vanhalla akalla oli sittenkin verta suonissaan! Silti en tahdo sanoa", -jatkoi hän, jälleen hymyillen, "ettei lupauksen anto ollut oikein -tehty; minä näet uskon, ettette te koskaan voisi kunnostautua uudessa -ammatissanne." - -"Onhan velvollisuuteni", vastasin, "pyytää teiltä ja Jumalalta anteeksi -yritystäni. Joka tapauksessa olen nyt antanut sanani ja tahdon sen -kunniallisesti pitää. Mutta kun ajattelen niitä, joita te vainoatte --" -siihen minä pysähdyin. - -"Elämä on ihmeellinen", sanoi hän, "ja ihmiset ihmeellisiä olentoja. -Te luulottelette nyt rakastavanne veljeäni. Voitte olla varma siitä, -että se on pelkkää tottumusta. Muistelkaapas, niin mieleenne johtuu, -että hän teistä, kun Durrisdeeriin tulitte, näytti älyttömältä -nuorukaiselta, josta ei ollut mihinkään. Hän on vieläkin yhtä älytön, -eikä hänestä sen suurempiin ole nytkään, vaikk'ei hän enää olekaan yhtä -nuori. Jos te sen sijaan olisitte kohdannut minut, olisitte yhtä -ankarasti minun puolellani." - -"Minä en mitenkään tahdo sanoa, ettei teistä ole mihinkään, mr. Bally", -vastasin minä, "mutta nyt te esiinnytte älyttömästi. Te olette -vast'ikään osoittanut luottavanne sanaani. Se, mitä muuten sanon -omaksitunnokseni, aivan itsestään arastaa teitä, samoin kuin silmä, kun -sitä kohtaa liian kirkas valo." - -"En minä juuri tuota tarkoittanutkaan", sanoi hän. "Minä tarkoitan, jos -olisitte kohdannut minut silloin, kun olin nuori. Teidän on pidettävä -mielessänne, etten ole ollut aina sellainen kuin nyt, ja etten olisi -tullutkaan tällaiseksi, jos minulla olisi ollut teidänlaisenne ystävä." - -"Kyllä, mr. Bally", sanoin minä. "Te olisitte tehnyt minusta pilaa. Te -ette olisi koskaan uhrannut kymmentä kohteliasta sanaa sellaiselle -kankeavarpaalle kuin minä." - -Mutta nyt hän oli päässyt oikein puhdistautumisintoon, ja sillä hän -minua kiusasi koko lopun matkaa. Ennen hän varmaankin oli pitänyt -huvinaan maalata itsensä mustemmaksi kuin tarvis vaati, ylpeillyt -konnuudestaan ja käyttänyt sitä aseenaan. Ei hän nytkään tehnyt -itseänsä vikapääksi sellaiseen epäjohdonmukaisuuteen, että olisi -peruuttanut vähääkään siitä, mitä oli tunnustanut. "Mutta nyt, kun -tiedän teidän inhimilliseksi olennoiksi", sanoi hän, "pidän sopivana -selittää asioitani. Vakuutan teille, että olen itsekin inhimillinen ja -omistan hyveitä samoinkuin muutkin." Minua tuo, kuten jo sanoin, -vaivasi, sillä minä voin vastata ainoastaan yhdellä tapaa, ja sen olin -sanonut jo sata kertaa: "Luopukaa nykyisestä suunnitelmastanne ja -palatkaa Durrisdeeriin; silloin minä teitä uskon." - - - - -KYMMENES LUKU. - -Mitä New-Yorkissa tapahtui. - - -Mainitsin jo, että ali aikomukseni ehtiä masterin edelle. Se kävikin -varsin helposti päinsä, kun sain kapteeni Mc Murtrien avukseni. Master -laskettiin juuri lastattavaan venheeseen aluksen toiselle kyljelle ja -sill'aikaa lähti toiselta ruuhi, jossa ei ollut muuta lastina kuin -minä. Suurempaa vaivaa ei minulla ollut lordin talon etsinnässäkään, ja -sinne minä kiiruhdin niin nopeasti kuin suinkin. Talo oli kaupungin -laidassa: oivallinen asumus komeine puutarhoineen; sivurakennus, joka -oli tavattoman iso, sisälsi sekä ladot, aitat että tallit. Siellä lordi -käyskenteli minun tullessani; siellä hän yleensä enimmäkseen -oleskelikin, sillä maanviljelysharrastukset olivat saaneet hänet -kokonaan valtoihinsa. Hyökkäsin hengästyneenä hänen luokseen ja -ilmoitin hänelle uutisen, joka itse asiassa ei mikään uutinen ollut, -sillä kaupunkiin oli saapunut useita laivoja, jotka olivat lähteneet -myöhemmin kuin _Verraton_. - -"Olemme odottaneet teitä kauan", sanoi lordi, "ja olemme oikeastaan jo -lopulta lakanneet odottamasta. Minua ilahduttaa saada jälleen puristaa -kättänne, Mackellar. Minä luulin teidän lepäävän meren pohjassa." - -"Jospa niin olisikin, lordi hyvä", huudahdin minä. "Silloin olisivat -teidän asianne paremmin." - -"Ei, ei ollenkaan", sanoi hän vihaisesti. "Tämä oli parasta, mitä -toivoa voin. Siinä ankara laskelma tehtävänä, ja nyt -- vihdoinkin -- -voin siihen ryhtyä." - -Aloin varoittaa häntä niin suuresta rauhallisuudesta, mutta hän vain -vastasi: "Oh, me emme ole nyt Durrisdeerissa ja minä olen ollut -varoillani. Hänen maineensa on kulkenut häntä nopeammin; minä olen -valmistanut veljelleni tervetuliaiset. Sattumakin on tullut avukseni; -olen näet tavannut erään albanylaisen kauppamiehen, joka on tutustunut -häneen kohta kapinavuosien jälkeen, ja joka onneksi epäilee häntä -murhasta; asia koski erästä Chew-nimistä miestä, joka myöskin oli -Albanysta kotoisin. Ei hämmästytä ketään, jos ajan hänet ulos ovesta: -hän ei saa lähestyä lapsiani eipä edes tervehtiä vaimoani. Mitä minuun -itseeni tulee, sallin minä hänen veljenäni puhutella itseäni. Muutenhan -ei asiasta olisi minulle mitään huvia", sanoi lordi hieroen käsiänsä. - -Sitten hän sai uuden ajatuksen ja lähetti nopeasti kutsukortteja seudun -ylhäisölle. En muista mitä tekosyytä hän käytti, mutta joka tapauksessa -hän sai aikaan, mitä oli tahtonutkin, joten vanha vihollisemme -näyttämölle ilmestyessään tapasi lordin astelemassa talon edustalla -varjokkaitten puitten siimeksessä kuvernööri toisella puolellaan ja -useita ylhäisiä miehiä toisella. Rouva, joka istui kuistikolla, nousi -paikaltaan varsin kärsimättömän näköisenä ja vei lapset mukanaan -sisään. - -Master oli hyvin puettu; vyötäisillä riippui hieno koristemiekka; hän -teki miellyttävän kumarruksen seurueelle ja nyökkäsi lordille -tutunomaisesti. Lordi ei vastannut tervehdykseen, tuijotti vain -veljeensä otsa rypyssä. - -"No, hyvä herra", sanoi hän vihdoin, "mitä pahaa ilmaa on meidän -kiittäminen siitä, että juuri tänne tulet, tänne, jonne maineesi -kaikkien meidän häpeäksi on ehtinyt ennen sinua?" - -"Teidän korkea-arvoisuutenne suvaitsee olla kohtelias", huudahti master -vavahtaen. - -"Minä suvaitsen puhua asian suoraan", vastasi lordi, "sillä -välttämätöntä on, että selvästi tajuat asemasi. Kotona, missä sinua -niin vähän tunnettiin, kävi vielä päinsä antaa asiain mennä menojaan, -mutta täällä siirtomaassa se olisi aivan mahdotonta. Sentähden voin -sinulle vakuuttaa, että olen lujasti päättänyt pysyä sinusta erossa. -Sinä olet jo ennen melkein kokonaan hävittänyt minut, kuten aikaisemmin -isäni -- jonka sydämen sinä sitäpaitsi musersit. Sinun rikoksiasi ei -voi rangaista laki; mutta ystäväni kuvernööri on luvannut suojella -perhettäni. Varo itseäsi, hyvä mies!" huusi lordi heiluttaen hänelle -keppiä, "jos sinun huomataan puhuneen sanankin viattomalle -talonväelleni, niin mennään niin pitkälle, että saat siitä -lakimääräisesti kärsiä." - -"Oho!" sanoi master, varsin viekkaasti. "Sellaisiako etuja maastamuutto -tuo mukanaan. Nämä herrat eivät tunne historiaamme, huomaan minä. He -eivät tiedä, että minä olen Durrisdeerin lordi, he eivät tiedä, että -sinä istut sijallani vajallisen perhesopimuksen nojalla; he eivät tiedä -(muuten he eivät ystävinä seurustelisi kanssasi), että jok'ainoa -jalanala Durrisdeerin tilaa kuuluu minulle kaikkivaltiaan Jumalan -edessä -- ja että jok'ainoan pennin, jonka pidätät minulta, pidätät -varkaana, valapattona ja uskottomana veljenä!" - -"Kenraali Clinton", huusin minä, "älkää kuunnelko hänen valheitaan. -Minä olen talon vouti ja vakuutan, ettei hänen puheessaan ole -pienintäkään perää. Mies on kuolemaantuomittu kapinoitsija, josta -sittemmin on tullut lahjottu vakoilija; siinä hänen historiansa parilla -sanalla." - -Siten minä hetkellisen kiivastuksen vallassa paljastin hänen -konnuutensa. - -"Mies", sanoi kuvernööri ankaralla äänellä, kääntyen masteriin päin. -"Minä tunnen sinut paremmin kuin luuletkaan. Me olemme täällä -siirtomaassa saaneet selville eräitä seikkailujesi jälkiä, ja parasta -on, ettet pakota minua niitä tarkemmin tutkimaan. Kysymys on siitä, -kuinka Jakob Chew kaikkine tavaroineen katosi sekä siitä, mistä tulit, -kun sinut löysi rannikolta paljon rahaa ja jalokiviä mukanasi eräs -Albanysta kotoisin oleva Bermudas-laivuri. Voit olla varma siitä, että -jätän nämät asiat silleen vain siksi, että säälin perhettäsi ja -kunnioitan arvoisaa ystävääni, lordi Durrisdeeria." - -Väkijoukosta kuului hyväksyvää sorinaa. - -"Minun olisi pitänyt muistaa, millaisen loisteen lordin arvo luo -ympärilleen tällaisessa loukossa", sanoi master, kalmankalpeana -kasvoiltaan, "miten väärin se sitten lie saatukin. Minulla ei siis ole -muuta neuvoa kuin kuolla lordin oven eteen, missä ruumiini voi olla -varsin soma koristus." - -"Herkeä näyttelemästä", huusi lordi. "Sinä tiedät varsin hyvin, etten -minä mitään sellaista toivo; tahdonhan vain puolustautua juoruilta ja -varjella kotini sinun sinne tunkeutumiselta. Saat valita kahden asian -välillä. Joko kustannan matkasi kotiin ensimmäisellä laivalla; -silloinhan ehkä voisit jälleen ryhtyä valtiolliseen toimintaasi, vaikka -Jumala tietää, että mieluummin näkisin sinut maantierosvona. Tai ellei -tämä sovi sinulle, niin ole hyvä ja jää tänne. Minä olen ottanut selvää -pienimmästä rahamäärästä, millä New-Yorkissa voi kunnolla pitää -ruumiinsa ja sielunsa koossa; sen verran saat jokaviikkoisina erinä; ja -ellet osaa tehdä työtä hankkiaksesi lisää, on parasta että heti alat -opetella. Mutta se ehto tässä on -- ettet puhu yhdellekään perheeni -jäsenelle, paitsi minulle", lisäsi hän. - -En luule koskaan nähneeni ihmistä niin kalpeana kuin master oli; mutta -hän seisoi suorana, suu tiukasti kiinni. - -"Minulle on täällä lausuttu muutamia loukkaavia sanoja, joita en ole -ansainnut", sanoi hän, "ja joita en totta tosiaan aio pakenemalla -kumota. Anna minulle almusi. Minä en häpeä sitä ottaa, sillä se -kuuluukin minulle -- yhtä hyvin kuin paita, joka on ylläsi -- ja minä -jään mieluummin tänne, kunnes nämä herrat saavat minusta paremman -käsityksen. He lienevät jo huomanneet pukinsorkan, kun sinä, huolimatta -innoittelustasi perheen kunnian säilyttämiseksi, nyt jo huviksesi sitä -häpäiset minun persoonassani." - -"Hyvin, varsin hyvin kaikki", sanoi lordi, "mutta voit luottaa siihen, -ettei tuo tee minkäänlaista vaikutusta meihin, jotka entuudesta sinut -tunnemme. Sinä valitset puolen, josta luulet enemmän hyötyväsi. Ota se, -jos saatat, hiljaisuudessa; ajan mittaan se sinua auttaa enemmän kuin -moinen ilmeinen epäkiitollisuus." - -"Kiitollisuus, lordi Durrisdeer", huudahti master paisuvin äänin ja -etusormi korkealla. "Olehan huoletta; sitä ei tule puuttumaan. Nyt -riittää, kunhan tervehdin näitä jaloja herroja, joita olemme vaivanneet -perheasioillamme." - -Sitten hän kumarsi heille kullekin, asetteli miekkaansa ja lähti. -Kaikki jäivät ihmettelemään hänen käytöstään, ja minä yhtä paljon -lordin. - -Perheriita oli täten saanut aivan uuden käänteen. Master ei ollutkaan -niin avuton kuin lordi otaksui, sillä hänen vapaasti käytettävänään -oli erinomainen ja monipuolinen taiteilija-kultaseppä. Lordin -raha-avustuksella, joka ei ollut niin niukka kuin hän itse oli sanonut, -voivat herra ja palvelija pysyä hengissä, joten se, minkä Secundra Dass -ansaitsi, voitiin panna talteen tulevia tarpeita varten. En ollenkaan -epäilekään, että näin tapahtui. Kaiken todennäköisyyden mukaan oli -masterin suunnitelmana koota niin paljon kuin oli tarpeen ja sitten -lähteä etsimään sitä aarretta, jonka hän pitkiä aikoja sitten oli -kaivanut maahan vuoristoon. Jos hän olisikin tyytynyt tällaisiin -ajatuksiin, olisi hän epäilemättä tehnyt viisaammin. Mutta hän antoi -itsensä ja meidän turmioksi vihansa vallita. Se julkinen häväistys, -jonka hän oli kärsinyt tullessaan -- ja jonka hän suureksi ihmeekseni -jaksoi sietää -- oli tunkeutunut hänen luihinsa ja ytimiinsä. Hän oli -sillä mielellä, että olisi -- kuten vanha sananlasku sanoo -- leikannut -nenänsä nolatakseen naamansa. Nyt hänen oli pakko antautua ihmisten -naurettavaksi siinä toivossa, että joku osa häpeästä pirahtaisi -lordiinkin. - -Hän valitsi asunnokseen yksinäisen pienen puutalon eräässä kaupungin -kehnoimmassa osassa. Talon ympärillä kasvoi muutamia akasioja. Sen -etupuolelle oli rakennettu jonkinlainen parveke, jossa oli aukko -aivankuin koirankopissa ja joka kohosi noin pöydän korkeudelle maasta. -Sinne oli talonrakentaja, köyhä mies, ennen asetellut tavaroitaan -myytäväksi; ja se herätti masterissa halun asua talossa, ehkäpä myöskin -synnytti ajatuksen siitä vehkeestä, jonka hän pani toimeen. Mikäli -ymmärrän, oli hän merirosvolaivalla oppinut jonkin verran neulomaan -- -ainakin niin paljon, että voi julkisesti näytellä räätäliä, eikä -enempää kuulunutkaan hänen kostosuunnitelmaansa. Parvekkeen yläpuolelle -hän ripusti ilmoituksen, jonka sisältö oli suunnilleen seuraava: - - VAATTEITA PAIKKAA SIEVÄSTI - _James Durie_, - Entinen Ballantraen master. - - HIENOA KULTASEPÄNTYÖTÄ SUORITTAA - _Secundra Dass_, - Muunnettu intialainen herrasmies. - -Tämän ilmoituskilven alla, parvekkeen sisäpuolella, istui isäntä itse, -kun hänellä oli työtä, räätälin tavoin jalat ristissä allaan ja ompeli -ahkerasti. Kun hänellä oli työtä, sanoin; liiketuttavat näet -enimmäkseen kääntyivät Secundran puoleen, joten masterin ompelu oli -samantapaista kuin Penelopen. Hän ei luonnollisesti koskaan ollut -ajatellutkaan ansaita edes voita leivälleen moisella käsityöllä; -hänelle riitti, että ilmoituskilpi veti Durie-nimen lokaan, ja että -tuon ylpeän suvun entinen kantaherra nyt istui kaiken kansan nähtävänä -sääret ristissä ja veljensä halpamaisuuden häpeällisenä todistuksena. -Ja siinä määrin hänen suunnitelmansa onnistuikin, että kaupungissa -alkoi kuulua ääniä, ja muodostua puolue, joka oli kovin vihamielinen -lordille. Kuvernöörin suosio teki sitäkin ilmeisemmäksi isäntäni -kuulumisen toiseen joukkoon; rouva, jota ei koskaan oltu erityisen -hyvin kohdeltu siirtomaassa, sai kuulla kiusallisia viittauksia; -naisseurassa oli hänen melkein mahdoton yhtyä puhumaan käsitöistä, -seikka, joka luonnollisesti siellä aivan helposti tulee esille. Niinpä -olenkin nähnyt hänen tulevan vihoissaan kotiin, vakuuttaen, ettei hän -koskaan enää lähtisi kutsuihin. - -Kaiken tämän aikana pysytteli lordi omassa kartanossaan puuhaillen -innokkaasti maanviljelyshommissa; ne, jotka hänen kanssaan eniten -tulivat tekemisiin, pitivät hänestä, hän taas ei huomannut muita tai ei -heistä välittänyt. Hän alkoi lihoa; hänen ilmeessään oli iloisuutta ja -hommakkuutta; hikihatussakin näytti hän voivan mitä parhaimmin. Rouva -taas -- huolimatta persoonallisista ikävyyksistään -- siunasi joka -päivä taivasta siitä, että hänen isänsä oli jättänyt hänelle perinnöksi -sellaisen paratiisin. Hän oli ikkunasta katsellut, kuinka masteria -nöyryytettiin, ja näytti siitä hetkestä tuntevan olonsa turvalliseksi. -Minä puolestani en ollut yhtä varma; minusta alkoi lordin tila näyttää -jossain määrin kivulloiselta. Onnellinen hän oli, siitä ei ollut -epäilystäkään, mutta tuon onnen syyt eivät olleet näkyvissä. -Perheensäkin keskuudessa hän ilmeisesti nautti jostain salaisesta -ajatuksesta, ja minussa heräsi vihdoin eräs epäluulo, sopimaton sekä -häneen että minuun nähden, se nimittäin, että hänellä oli jossain -kaupungilla jalkavaimo. Hän kävi kuitenkin hyvin vähän ulkona ja oli -koko päivän kovassa puuhassa; oikeastaan oli vain yksi hetki päivästä, -jolloin en tiennyt hänen toimistaan, ja sekin sattui aamupäivällä, -jolloin Aleksanderilla oli lukutuntinsa. Sen puolustukseksi mitä -silloin tein, muistutan vieläkin alinomaa peljänneeni, ettei parooni -olisi oikein täydellä järjellään, ja että tein oikein ollessani -varuillani nyt, kun vihollisemme oleskeli samassa kaupungissa kuin -mekin. Sen vuoksi keksin tekosyyn saadakseni siirretyksi sen tunnin, -jona opetin mr. Aleksanderille matematiikan alkeita, ja aloin sen -sijaan vakoilla isäntäni askeleita. - -Joka aamu, oli ilma millainen tahansa, hän otti kultanuppisen keppinsä, -heitti hattunsa niskalle -- uusi tapa, jonka otaksuin johtuvan siitä, -että hänen otsaansa poltti -- ja lähti tekemään määrättyä kiertokulkua. -Aluksi hänen tiensä johti pitkin sievää puistokäytävää ja ohi -kirkkotarhan, missä hän istui hetkisen mietteisiinsä vaipuneena, jos -oli kaunis ilma. Sitten kääntyi polku rantaan päin, sieltä pitkin -satamalaidetta ja kulki masterin puodin ohi. Lähestyessään tätä paikkaa -retkellänsä alkoi lordi Durrisdeer kävellä yhä hitaammin, aivan kuin -nauttien raittiista ilmasta ja näköalasta, ja puodin edustalle, sen ja -merenrannan keskivaiheille, hän pysähtyi hetkeksi nojaten keppiinsä. -Juuri siihen aikaan master istui kojussaan heittäen neulaansa. -Veljekset tuijottivat vihaisesti toisiinsa, sitten lordi lähti -eteenpäin hymyillen itsekseen. - -Kaksi kertaa minun vain tarvitsi alentua vakoilijan epäkiitolliseen -ammattiin, sitten minä jo olin selvillä siitä, mikä tarkoitus lordin -retkillä oli ja mistä hänen salainen ilonsa johtui. Siinä oli hänen -rakastajattarensa: viha se hänen kasvoilleen loi terveen värin eikä -rakkaus. Voi ehkä olla sellaisia moralisteja, joita tällainen huomion -teko olisi tyydyttänyt; minuun se koski kipeästi. Se, että kaksi -veljestä oli sotakannalla keskenään, ei ollut ainoastaan sinänsä -vihattavaa; minun mielestäni siihen sisältyi paljon tulevia -onnettomuuksia. Siksipä pidinkin tapanani oikoteitse rientää paikalle -ja piilosta katsella heidän kohtaustaan. Eräänä päivänä, kun tulin -hiukan myöhemmin, oltuani viikon päivät estettynä pääsemästä, minä -hämmästyin nähdessäni suhteen vieläkin entisestään kehittyneen. Minun -on mainittava, että masterin tuvan edustalle oli asetettu tuoli -liiketuttavien istuttavaksi, kun tulivat miehen kanssa kauppoja -tekemään. Nyt näin lordin istuvan tuolla tuolilla, leikkivän -kävelykepillään ja tuijottelevan varsin tyytyväisenä lahdelmalle. Parin -kolmen jalan päässä hänestä istui master neulomassa. Kumpikaan ei -puhunut mitään; lordi ei edes luonut silmäystäkään viholliseensa siinä -istuessaan. Pelkkä ruumiillinen läheisyys sai hänet epäilemättä sitäkin -selvemmin tuntemaan toisen läsnäolon, ja hän nautti epäilemättä syvin -siemauksin hänen läsnäolostaan. - -Kohta kun hän oli lähtenyt paikaltaan, astuin minä hänen luokseen. - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "ei tuollainen käytös ole sopivaa teille." - -"Minä tiedän sen", virkkoi hän. Minua ei värisyttänyt ainoastaan tuo -omituinen lause, vaan koko hänen puhetapansa. - -"Varokaa, lordi, noin antamasta valtaa katkerille tunteillenne", sanoin -minä. "En tiedä, onko se vaarallisempaa sielullenne vaiko -ymmärryksellenne, mutta te olette murhaamaisillanne molemmat." - -"Ette te voi käsittää", sanoi hän. "Ei teillä ole koskaan ollut -sellaisia katkeruuden vuosia kannettavinanne." - -"Ja ellei muuta olisikaan peljättävissä", lisäsin minä, "niin ärsytätte -varmaan miehen johonkin epätoivoiseen tekoon." - -"Päinvastoin; hänen rohkeutensa on lannistumassa", vastasi lordi. - -Noin viikon ajan kävi isäntäni joka päivä penkillä istumassa. Siinä oli -miellyttävä paikka akasiain alla; näkyi meri ja laivoja, ja kuului -kuinka merimiehet laulelivat työtä tehdessään. Siinä he nyt istuivat, -puhumatta ja liikahtamatta kumpikin. Neula vain lensi ja master puraisi -toisinaan poikki langan; hän näet yhä oli ahkeroitsevinaan. Siellä minä -tavallisesti yhdyin heihin, ihmetellen itseäni ja tovereitani. Kun joku -lordin ystävistä kulki ohi, tervehti hän heitä iloisesti ja huusi, että -hän istui siellä antamassa joitakin hyviä neuvoja veljelleen, josta nyt -hänen suureksi ilokseen oli tullut oikein uuttera. Ja tämänkin master -otti vastaan tyynen näköisenä; mitä hän itsekseen mietti, tietää Jumala -tai ehkä paholainen yksin. - -Mutta yht'äkkiä, eräänä hiljaisen kauniina päivänä, siihen -vuodenaikaan, jota nimitetään intiaanikesäksi, kun metsät olivat -värjäytyneet kultaisiksi, vaaleanpunerviksi ja verenkarvaisiksi, laski -master neulan kädestään ja purskahti ankaraan nauruun. Hän oli varmaan -valmistanut sitä kauan hiljaisuudessa, sillä se kuulosti itsessään -varsin luonnolliselta, mutta se tapa, jolla se äkkiä katkaisi ylen -pitkän vaitiolon ja silloiset olosuhteet, jotka eivät suinkaan -kehoittaneet riemuun, antoivat sille korvissani pahaaennustavan kaiun. - -"Henry", sanoi hän. "minä olen kerrankin tehnyt virheen ja sinä olet -kerrankin ollut kyllin viisas käyttääksesi sitä hyväksesi. Nyt loppuu -paikkaräätäli-näytelmä, ja minä myönnän iloksesi, että sinä olet ollut -siinä voitolla. Veri ei ole koskaan niin ohutta, ettei se olisi vettä -sakeampaa, ja sinulla on epäilemättä erinomainen kyky olla -kiusoittava." - -Lordi ei sanonut sanaakaan; aivan kuin master ei olisikaan vaitioloa -katkaissut. - -"Kuulehan", jatkoi master, "älä nyt niskoittele, muuten et enää esiinny -eduksesi. Voin vakuuttaa, että sinulla on syytä olla jonkin verran -jalomielinen; minun näet täytyy mennä vielä edemmäksi kuin pelkkään -tappioni tunnustamiseen. Tarkoitukseni oli jatkaa tätä työtä, kunnes -olisin kerännyt rahoja riittävästi erästä suunnitelmaa varten; mutta -minä myönnän rehellisesti, ettei minulla ole siihen rohkeutta. -Otaksuttavaa on, että sinä toivot minun lähtevän tieheni tästä -kaupungista; minä olen toista tietä johtunut samaan ajatukseen. Ja nyt -minä teen erään ehdotuksien, tai jos teidän korkea-arvoisuutenne niin -tahtoo, pyydän erästä armonosoitusta." - -"Pyydä sitten", sanoi lordi. - -"Sinä lienet kuullut, että minulla oli kerran tässä maassa melkoinen -aarre", vastasi master; "no niin -- joka tapauksessa se on minulla -ollut. Minun oli pakko kaivaa se maahan paikalle, josta minä riittäväin -tuntomerkkien avulla voin sen löytää. Tuon aarteen takaisin saaminen on -nyt muuttunut kunnianhimoni vaatimattomaksi päämääräksi, etkä sinä -kadehtine sitä minulta, kun sen saan käsiini." - -"Mene hakemaan", sanoi lordi. "En minä sinua pidätä." - -"No niin", sanoi master, "mutta niin tehdäkseni minulla täytyy olla -apumiehiä ja kuljetusneuvoja. Sinne on pitkä ja huono tie, ja villit -intiaanit tekevät seudulla liikkumisen epävarmaksi. Annahan minulle -vain tarvittava määrä, joko joku pyöreä summa viikkorahojeni sijasta -tai, jos mieluummin niin tahdot, lainaksi. Minä maksan sen palattuani -takaisin. Ja senjälkeen pääset sinä, jos haluat, ainaiseksi minua -näkemästä." - -Lordi tuijotti häntä kiinteästi silmiin: suun ympärillä näkyi jäykkä -hymy, mutta hän ei sanonut mitään. - -"Henry", sanoi master niin rauhallisesti että minua kammotti, ja -peräytyi samassa vähän, -- "Henry, minulla oli kunnia puhutella sinua." - -"Astellaanpa kotiinpäin", sanoi lordi minulle, joka seisoin nykien -häntä hihasta. Sitten hän nousi, suoristi itseään, asetti hattunsa -kuntoon ja alkoi, vieläkään mitään vastaamatta, kulkea hitaasti -poispäin pitkin rannikkoa. - -Seisoin hetkisen tietämättä kummanko veljen puoleen kääntyisin; niin -vaarallisen käänteen näytti asia nyt saaneen. Mutta master oli jälleen -ryhtynyt työhönsä, hänen päänsä oli painuksissa, mutta käsi näytti -liikkuvan yhtä nopeasti kuin konsanaan. Sen vuoksi päätin lähteä lordin -jälkeen. - -"Oletteko mieletön?" huusin minä saavutettuani hänet. "Päästättekö noin -hyvän tilaisuuden käyttämättä?" - -"Vieläkö te hänen loruistaan välitätte?" kysyi lordi halveksivasti. - -"Tahtoisin hänet pois tästä kaupungista!" huusin minä. "Tahdon hänen -lähtevän minne hyvänsä ja miten hyvänsä, kunhan hän vain ei ole -täällä." - -"Minä olen sanonut mitä minä tahdon", vastasi lordi, "ja te olette -sanonut mitä te tahdotte. Riittäköön se siitä." - -Mutta minä ajattelin yhä vain masterin pois saamista. Mieltäni -liikutti mitä ankarimmin, kun muistin miten kärsivällisesti hän jälleen -ryhtyi työhönsä. Ei kukaan voisi sietää niin pitkällistä pilkkaa, -kaikkein vähimmin master. Olin tuntevinani ilmassa veren hajua, ja -lupasin itselleni, etten löisi laimin mitään, en mahdollisuuden -välkähdystäkään, kun oli kysymyksessä onnettomuuden välttäminen. Samana -päivänä menin lordin luo konttoriin, missä hänellä oli jotain pientä -puuhaa. - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "olen keksinyt sopivan käyttökeinon -säästämilleni rahoille. Mutta ne ovat, paha kyllä, Skotlannissa; -niiden nostamiseen kuluisi aikaa, ja asia on kiireellinen. Voisiko -korkea-arvoisuutenne antaa minulle tuon summan etukäteen velkakirjaa -vastaan?" - -Hän katsoi minuun hetkisen kiinteän tutkivasti. "Minä en ole koskaan -tiedustellut taloudellista asemaanne, Mackellar", sanoi hän. "Lukuun -ottamatta myöntämäänne takausta, voi sattua, ettette ole killinginkään -arvoinen." - -"Minä olen ollut kauan teidän palveluksessanne, enkä ole -koskaan sanonut valheellista sanaa; en liioin pyytänyt mitään -suosionosoitusta", sanoin minä, "ennenkun tänä päivänä." - -"Suosionosoitusta masterille", vastasi hän rauhallisesti. "Pidättekö -minua hupsuna, Mackellar? Koettakaa ymmärtää kerta kaikkiaan, että minä -teen tuolle pedolle mitä tahdon; minua ei liikuteta hyvällä eikä -pahalla, ja ennenkuin minun silmäni pimitetään, tarvitaan sukkelampi -temppuilija kuin te. Minä tahdon, että minua palvellaan, palvellaan -uskollisesti, enkä, että te vehkeilette ja sotkette asioita minun -selkäni takana ja varastatte rahoja minulta itseltäni kukistaaksenne -minut." - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "noita sanoja en anna teille anteeksi." - -"Miettikääpä asiaa, Mackellar, niin te ehkä huomaatte, että ne ovat -paikalleen puhutut. Teidän juonittelunne se on anteeksiantamatonta. -Kieltäkää, jos voitte, että aiotte käyttää rahoja tehdäksenne jotakin, -mihin minä en suostu. Jos voitte kieltää, niin pyydän mielelläni -anteeksi. Mutta muuten täytyy teidän tyytyä siihen, että menettelyänne -nimitetään sen oikealla nimellä." - -"Jos luulette minun muuta aikovan kuin teidät pelastaa" -- aloin minä. - -"Vanha ystävä", sanoi hän. "Te tiedätte varsin hyvin, mitä minä luulen. -Tässä tarjoan käteni vilpittömin sydämin; mutta rahaa te ette saa -penniäkään." - -Kun olin siten epäonnistunut, menin suoraapäätä huoneeseeni, kirjoitin -kirjeen, juoksin se mukanani satamaan, kun tiesin siellä olevan laivan -lähdössä, ja olin masterin tuvalla siinä illan pimetessä. Astuin -koputtamatta sisään ja tapasin masterin intialaisineen syömässä -yksinkertaista maissipuuro- ja maitoillallistaan. Tupa oli -sisäpuoleltaan puhdas, mutta köyhä; ainoa silmiinpistävä esine oli -kirjahylly, jolla oli muutamia kirjoja, sekä Secundran pieni penkki -yhdessä nurkassa. - -"Mr. Bally", sanoin minä, "minulla on Skotlannissa säästössä noin -viisisataa puntaa; ne minä olen koonnut vaivalloisen elämäni aikana. -Nyt lähtee tuolla laivalla kirje, jolla ne nostetaan. Jos tahdotte -kärsivällisenä odottaa, kunnes laiva tuo vastuun, niin saatte ne kaikki -niillä ehdoilla, jotka esititte lordille aamulla." - -Hän nousi pöydästä, asteli tuvan lattialla, tarttui olkapäihini ja -katsoi minuun hymyillen. - -"Ja kumminkin te pidätte aika paljon rahoista", sanoi hän, "ja -kumminkin te pidätte rahoista enemmän kuin mistään muusta, veljeäni -lukuunottamatta." - -"Minä pelkään vanhuutta ja köyhyyttä", sanoin minä; "siinä on ero -asiassa." - -"En minä tahdo sanasta sotaa nostaa; nimittäkää sitä vain sillä -nimellä", vastasi hän. "Voi Mackellar, Mackellar, jos te tekisitte -tämän rakkaudesta minuun, kuinka iloisesti ottaisinkaan tarjouksenne -vastaan." - -"Niinpä niin", vastasin minä kiivaasti, "minun on häpeäkseni -tunnustaminen, etten voi hyvillä mielin nähdä teidän asuvan tällaisessa -köyhässä paikassa. Ei se ole ainoa ajatukseni, eikä ensimmäinenkään, -mutta niin minä mietin. Mielelläni minä teitä auttaisin asiassa. En -minä rakkauttani tarjoa -- kaukana siitä; mutta niin totta kuin Jumala -on tuomarini -- ja minä itsekin sitä ihmettelen -- minä teen sen aivan -ilman vihamielisiä tunteita." - -"Oho!" sanoi hän, pidellen olkapäistäni ja minua hiljaa ravistellen. -"Teillä on minusta suuremmat ajatukset kuin itse arvaattekaan! Ja minä -itsekin sitä ihmettelen", lisäsi hän matkien äskeisiä sanoja ja -jossakin määrin ääntänikin. "Te olette rehellinen mies, ja senvuoksi -minä teitä säästän." - -"Säästätte minut?" huudahdin minä. - -"Niin, säästän teidät", toisti hän, laski minut irti ja kääntyi pois. -Sitten hän jälleen asettui eteeni. "Te tiedätte vain vähän siitä, mitä -minä rahoilla tekisin, Mackellar. Oletteko todellakin luullut, että -olisin pitänyt tappion kiltisti hyvänäni? Kuulkaahan nyt: minun elämäni -on ollut sarja ansaitsemattomia tappioita. Tuo tyhmyri, Kaarle-prinssi, -pilasi erittäin lupaavan yrityksen; siinä meni onneni ensi kerran -nurinniskoin. Pariisissa minä olin jälleen pääsemäisilläni satulaan; -sillä kerralla tuli sattuma tielle; eräs kirje joutui vääriin käsiin, -ja minä olin yhtä alhaalla kuin ennenkin. Kolmannen kerran minä keksin -tilaisuuden päästä eteenpäin; sanomattoman kärsivällisesti rakentelin -itselleni asemaa Intiassa; silloin tuli Clive, rajah nujerrettiin ja -minä pelastuin häviöstä kuten mikäkin Aeneas, Secundra Dass selässäni. -Kolme kertaa minä olen ollut kurottautumassa korkeinta asemaa kohti, ja -olen vasta neljänkymmenenkahden. Minä tunnen maailman paremmin kuin -moni mies elämänsä iltana -- hovin ja leirin, idän ja lännen; minä -tiedän, minne voin mennä, tunnen tuhansia keinoja. Minä olen nyt -kykyjeni kukoistusajassa, terveyteni on hyvä ja kunnianhimoni -erinomainen. No niin, tuosta kaikesta minä luovun, en välitä, vaikka -kuolenkin ilman että maailma milloinkaan kuulee nimeäni. Minä välitän -ainoastaan yhdestä asiasta, ja sen minä tahdon saavuttaa. Varokaa, -ettette tekin katon pudotessa murskaannu raunioihin." - -Tultuani ulos hänen huoneestaan vakuutettuna siitä, että väliintuloni -ei voisi mitään hyödyttää, huomasin satamassa hyörinää ja näin, -luodessani sinne katseeni, erään laivan vast'ikään nostaneen -ankkurinsa. Kuinka kummallista, että saatoin sitä katsella -välinpitämättömästi, vaikka se toi molemmille Durrisdeerin veljeksille -surman. Kaikkien tämän kamppailun onnettomain tapausten, loukkausten, -ristiriitaisten pyyteiden, veljesten välisen kaksintaistelun -tapahduttua oli vielä jäljellä, että eräs Grub-Streetillä asuva kurja -raukka, joka kirjoitti ansaitakseen päivällisensä, eikä välittänyt -siitä, mitä hän sotki, onnistui neljätuhatta peninkulmaa leveän -suolaisen meren poikki heittämään noituutensa ja lähettämään veljekset -lumiaavikolle kuolemaan. Mutta tuollainen ajatus oli minulle aivan -vieras, ja kun seudun väki, satamassa vallitsevan vilkkauden tähden, -vilisi ympärilläni, kuljin minä läpi väkijoukkojen kokonaan vaipuneena -miettimään äskeistä luonakäyntiäni ja masterin puheita. - -Samana iltana tuotiin meille laivasta pieni käärö lentolehtisiä. -Seuraavaksi päiväksi oli lordi sopinut huvimatkasta kuvernöörin kanssa; -siihen ei ollut pitkältä, ja minä jätin hänet hetkiseksi yksin -huoneeseensa silmäilemään lentokirjasia. Kun tulin takaisin, oli hänen -päänsä painunut pöydän kantta vasten, ja hänen kätensä olivat levällään -kokoonrutistettujen papereitten keskellä. - -"Lordi hyvä!" huusin minä rientäen hänen luokseen; luulin näet hänen -saaneen kohtauksen. - -Hän hypähti ylös aivan kuin tanssinukke, kasvot raivon vääristäminä, -niin että vieraassa paikassa olisin häntä tuskin tuntenut. Samassa -kohosi hänen kätensä aivan kuin hän olisi aikonut iskeä minut maahan. -"Jättäkää minut yksin!" kiljaisi hän, ja minä kiiruhdin, niin nopeasti -kuin vavahtelevat polveni sallivat, rouvan luo. Ei hänkään suotta aikaa -tuhlannut, mutta kun tulimme takaisin, oli hän lukinnut oven -sisäpuolelta ja huusi vain sieltä meille, että jättäisimme hänet -rauhaan. Me katsoimme toimiimme -- kovin kalpeita olimme kumpikin, -sillä luulimme, että loppuisku oli tullut. - -"Minä kirjoitan hänen puolestaan kuvernöörille anteeksipyynnön", sanoi -rouva. "Meidän täytyy turvata ylhäisiin ystäviimme." Mutta kun hän -kynään tarttui, putosi se hänen kädestään. "Minä en voi", sanoi hän. -"Voitteko te?" - -"Minä teen sen niin hyvin kuin osaan, hyvä rouva", vastasin minä. - -Hän katseli olkapääni yli, kun kirjoitin. "Hyvä", sanoi hän, kun olin -saanut kirjeen valmiiksi. "Jumalan kiitos, Mackellar, että minulla on, -kehen voin hiottaa. Mutta mitä se nyt saattaa olla? Mitä, mitä -kumminkin se lieneekään?" - -Minä ajattelin mielessäni, ettei mikään selitys ollut mahdollinen, eipä -edes tarpeellinenkaan; pelkäsin että herrani hulluus oli nyt yhtäkkiä -puhjennut ilmoille aivan kun tulivuoren purkaus, joka on kauan pysynyt -kytemässä; mutta tätä en uskaltanut ilmaista, kun säälin rouvaa. - -"Tärkeämpää on, että harkitsemme, mitä meidän itse on tehtävä", sanoin -minä. "Onko meidän pakko jättää hänet yksin tuonne?" - -"Minä en uskalla häntä häiritä", vastasi hän. "Luonto sen ehkä -parhaiten tietää. Ehkä juuri luonto huutaa, että hänet on jätettävä -rauhaan, ja me hapuilemme pimeässä. Niin, minä mieluimmin jättäisin -hänet yksin." - -"Sitten minä lähetän tämän kirjeen, hyvä rouva, ja tulen, jos niin -tahdotte, tänne takaisin seuraksenne", sanoin minä. - -"Tehkää niin", huudahti rouva. - -Koko iltapäivän me istuimme yhdessä, enimmäkseen vaiti, vartioiden -lordin huoneen ovea. Ajatukseni asuivat äskeisessä tapauksessa ja sen -silmiinpistävässä yhtäläisyydessä sen näyn kanssa, joka minulla oli -ollut. Minun täytyy sanoa tästä pari sanaa, sillä asia on juteltu -hyvinkin liioitellussa muodossa; olenpa nähnyt sen painettunakin ja -minut mainittuna nimeltä, jota paitsi arveltiin minun voivan antaa -lähempiä tietoja. Seuraavat seikat olivat samat: lordi istui jossain -huoneessa pää pöytää vasten painuneena, ja kun hän kohotti päätään, oli -kasvoilla ilme, joka sai minut syvästi murheelliseksi. Mutta huone oli -toinen, lordin asento pöydän ääressä ei ollut ollenkaan sama, ja -kasvot, hänen ne paljastaessaan, osoittivat surullisen suurta raivoa, -eivätkä sitä kalvavaa epätoivoa, joka aina (paitsi erästä kertaa, josta -olen ennen puhunut) niillä esiintyi, kun ne ilmestyivät sieluni -silmälle. Tämä on täysi totuus, joka nyt vihdoin tulee julkisuuteen, ja -joskin eroavaisuudet olivat melkoiset, riitti kuitenkin se, mikä sopi -yhteen, saamaan mieleni kauhun valtaan. Koko iltapäivän minä, kuten jo -sanoin, istuin tuumien tuota aivan yksikseni; rouvalla näet oli kyllin -omissa ajatuksissaan, eikä mieleeni suinkaan juolahtanut kiusata häntä -mielikuvillani. Kesken odotustamme hän keksi hyvän suunnitelman, -lähetti hakemaan mr. Aleksanderia, ja käski hänen koputtaa isänsä -ovelle. Lordi tosin käski pojan pois, mutta ilman minkäänlaista -sanoissa tai eleissä ilmenevää väkivaltaisuutta, niin että minä aloin -hiljalleen toivoa kohtauksen menevän ohi. - -Vihdoin illan tullen, juuri kun olin sytyttämässä lamppua, aukeni ovi, -ja lordi seisoi kynnyksen toisella puolen. Valoa ei ollut riittävästi -voidaksemme erottaa ilmeen hänen kasvoillaan; kun hän puhui, tuntui -ääni minusta jossain määrin muuttuneelta, mutta kumminkin aivan -rauhalliselta. - -"Mackellar", sanoi hän, "viekää tämä kirje omakätisesti sen -vastaanottajalle. Se on ankaran yksityistä laatua. Koettakaa tavata -asianomainen yksin jättäessänne kirjeen hänelle." - -"Henry", kysyi rouva, "ethän kipeä ole?" - -"En, en", vastasi hän äreästi, "minulla on puuhaa. En, en ollenkaan; -puuhaa minulla vain on. Ihmeellistä, että ihmistä heti luullaan -sairaaksi, jos hänellä on jotain tekemistä. Tuokaa minulle sisään -illallinen ja kori viiniä; minä odotan erästä ystävää luokseni. Muuten -ei minua saa häiritä." - -Samassa hän jälleen sulkeutui huoneeseensa. Kirje oli osoitettu eräälle -kapteenille nimeltä Harris, johonkin kapakkaan satamassa. Minä tiesin -kulkupuheista, että Harris oli vaarallinen seikkailija, jonka kovasti -epäiltiin ennen harjoittaneen rosvoamista, ja joka nyt teki raakaa -intiaanikauppaa. En voinut mitenkään käsittää mitä lordilla oli hänelle -sanottavaa tai hänellä lordille, enkä myöskään kuinka lordi oli saanut -hänet tietoonsa, ellei se ollut tapahtunut erään häpeällisen -oikeusjutun kautta, josta Harris joku aika takaperin oli päässyt -luikertamaan irti. Kaiken kaikkiaan minä lähdin matkalle varsin -vastenmielisesti, ja tutustuttuani hiukan kapteeniin palasin -murheellisena. Minä löysin hänet eräästä haisevasta huoneesta, missä -hän istui tippuvan kynttilän ja tyhjän pullon äärestä. Hänen -käytöksestään voi jossain määrin huomata, että hän oli joskus ollut -sotilas, tai oli se ehkä teeskenneltyä, sillä hänen esiintymistapansa -oli kömpelö. - -"Tervehtikää lordia, että minulla on kunnia käydä tapaamassa hänen -korkea-arvoisuuttaan vähäisen hetken kuluttua", sanoi hän kirjeen -luettuaan. Senjälkeen oli hän kyllin moukkamainen osoittaakseen tyhjää -pulloaan ja pyytääkseen minua ostamaan siihen viinaa. - -Vaikka palasinkin kotiin niin nopeasti kuin suinkin, seurasi kapteeni -aivan kintereilläni ja jäi taloon myöhään yöhön. Kukko kiekui jo toisen -kerran, kun minä huoneeni ikkunasta näin lordin seuraavan häntä lyhty -kädessä portille; he olivat molemmat juovuksissa, nojasivat silloin -tällöin toisiinsa ja juttelivat tuttavallisesti. - -Seuraavana aamuna lordi oli kumminkin jo varhain lähtenyt ulos ja -ottanut satoja puntia mukaansa. Minä olen aina tietänyt, ettei hänellä -enää niitä ollut palatessaan, ja samalla olin varma siitä, ettei master -ollut niitä saanut; minä näet pysyttelin koko aamupäivän hänen puotinsa -läheisyydessä. - -Tämä oli viimeinen kerta New-Yorkissa ollessamme jolloin lordi -Durrisdeer meni tiluksiensa rajain ulkopuolelle; hän kuljeskeli -kartanollaan tai istui juttelemassa perheensä kanssa yhtä usein kuin -ennenkin. Kaupungilla ei häntä nähty; hänen jokapäiväiset masterin -luona käyntinsäkin taukosivat kokonaan. Ei Harriskaan enää näyttäytynyt --- ei ennenkuin lopuksi. - -Minua painosti kovasti se salaperäisyys, johon olimme alkaneet -kietoutua. Yksin lordin jokapäiväisissä tavoissa tapahtuneista -muutoksista kävi riittävän selväksi, että hänellä oli jotain vakavaa -mielessä, mutta mitä se oli, mistä kotoisin ja minkätähden hänen sen -vuoksi oli pysytteleminen talon ja puutarhan rajoissa, siitä ei minulla -ollut aavistustakaan. Ilmeistä, jopa suorastaan todistettavaa oli, että -lentolehtisillä oli osansa tässä mylläkässä. Nyt minä luin kaikki, -jotka suinkin käsiini sain, ne olivat aivan mitättömiä sisällöltään -kaikki tyyni, tavallista karkeata puolue-kinastelua; minun oli -mahdotonta keksiä mitään, josta innokkainkaan puoluemies olisi voinut -erityisempiä välittää, ja lordia eivät valtioasiat juuri suuresti -huvittaneet. Mutta seikka oli se, että se lentolehtinen, joka oli -saanut kaiken matkaan, yhä oli piilossa lordin povella. Sieltä minä sen -vihdoin hänen kuoltuansa löysin, kaukana aavikolla. Sellaisessa -paikassa ja mitä kamalimpain olosuhteiden vallitessa minä ensi kerran -luin seuraavat erään whig-puolueeseen lukeutuvan häväistyskirjoitusten -sepustajan kirjoittamat valheelliset sanat, joiden tarkoituksena oli -estää jakobiitteja saamasta armoa: "Eräs toinen kuuluisa kapinoitsija, -B----n m----, saa kohdakkoin arvonimensä takaisin. Tätä asiaa on -valmistettu kauan, aina siitä asti, kun hän Skotlannissa ja Ranskassa -suoritti muutamia varsin häpeällisiä tehtäviä. Hänen veljestään B----n -l----sta tiedetään, ettei hän mielenlaadultaan ole veljeään -valkoisempi, ja otaksuttu perillinen, joka nyt tulee syrjäytetyksi, on -kasvatettu mitä halpamaisinten periaatteiden mukaan. Niinkuin vanha -sananlasku sanoo: _isompi puoli kummallekin ja loppu tasan_; mutta -sellainen suosionosoitus kuin tämä arvon takaisinsaanti olisi, on liian -suuri saadakseen huomaamatta tapahtua." - -Täysijärkinen mies ei olisi huolinut mitään koko jutusta, joka niin -selvästi oli sepustettu; ei yhdenkään ajattelevan ihmisen päähän olisi -voinut juolahtaa hallituksella mitenkään olevan sellaisia tuumia, ellei -ehkä oteta lukuun tyhmeliiniä itseään, joka sepustuksen oli laatinut; -lordi taas, niin tervejärkinen kuin oli ennen ollutkin, ei ollut -koskaan osoittanut loistavia hengenlahjoja. Että hän pani niin suuren -arvon tuommoiseen juoruun, kulki lentokirjanen povellaan ja sen sisältö -sydämessään, se todistaa paremmin kuin muu, että mies oli mielipuoli. -Epäilemättä kiirehti uhkaavaa järjen pimentymistä mr. Aleksanderin -nimen pelkkä mainitseminen sekä suoraan lausuttu uhkaus lapsen -perintöoikeutta kohtaan. Voisi myöskin ajatella, että isäntäni oli -ollut jo kauan täydellisesti mielipuolena, mutta ettemme me huonoina -havaitsijoina olleet sitä älynneet tai olimme häneen niin tottuneet, -ettemme huomanneet hänen heikkoutensa kehittymistä. - -Noin viikko siitä päivästä, jona lentolehtiset olivat saapuneet, olin -minä myöhään sataman puolella ja kävelin kohti masterin tupaa, kuten -usein tein. Ovi aukeni, valovirta valahti tielle ja minä näin erään -miehen ystävällisesti tervehtivien ottavan jäähyväisiä. En osaa sanoa -kuinka kummalliselta minusta tuntui, kun huomasin, että hän oli -seikkailija Harris. En voinut muuta ajatella kuin että lordi oli hänet -sinne lähettänyt, ja jäin kävelemään kovin vakaviin ja tuskallisiin -mietteisiin vaipuneena. Palasin vasta myöhään kotiin ja tapasin lordin -järjestämässä matkalaukkuaan kuntoon matkaa varten. - -"Miksi tulette näin myöhään?" huusi hän. "Huomenna me matkustamme -Albanyyn yhdessä, te ja minä, ja te saatte pitää kiirettä joutuaksenne -kuntoon." - -"Albanyynko, lordi hyvä?" huudahdin minä. "Mutta miksi taivaan nimessä -sinne?" - -"Vaihteen vuoksi", vastasi hän. - -Rouva, joka näytti itkeneen, antoi minulle merkin totella enemmittä -puheitta. Hiukan myöhemmin (kun saimme tilaisuuden vaihtaa pari sanaa) -kertoi hän minulle, että lordi, kapteeni Harrisin jälleen hänen luonaan -käytyä, oli yht'äkkiä ilmoittanut matkustavansa. Kaikki rouvan -yritykset saada hänet luopumaan matkasta tai ilmoittamaan sen tarkoitus -olivat olleet aivan turhia. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Matka erämaahan. - - -Matkamme pitkin kaunista Hudson-virtaa oli mitä onnellisin; sää oli -suotuisa ja kukkulat loistivat erittäin ihanina syyskesäisessä -väriloistossaan. Albanyssa me asetuimme asumaan erääseen ravintolaan. -En ollut niin sokea, eikä lordi niin viekas, etten olisi älynnyt -hänen koettavan pitää minua vankina. Sillä, mitä hän tehtäväkseni -antoi, ei ollut sellaista kiirettä, että se olisi ollut tehtävä -ravintolapahasessa, missä ei ollut edes kunnollista paperia, eikä -asiakirja myöskään voinut olla niin tärkeä, että siitä välttämättä piti -laatia neljä viisi jäljennöstä. Minä alistuin näennäisesti hänen -määräyksiinsä, mutta pidin samalla omaa neuvoa ja sain ystävälliseltä -isännältämme joka päivä tietää kaupungin tapahtumat. Sitä tietä minulle -vihdoin saapui uutinen, jota oikeastaan koko ajan olin odottanutkin. -Kuuliin, että kapteeni Harris ja joku "kauppias mr. Mountain" olivat -lähteneet veneellä virtaa ylöspäin. Minulla oli syytä peljätä isäntäni -jotain huomaavan, niin kovin minuun vaikutti se ajatus, että isäntäni -varmaan oli samassa juonessa. Sain kumminkin sanotuksi, että tunsin -jossain määrin kapteenin, mutta en Mountainia, ja kysytyksi, ketä muita -oli mukana. Sitä ei kertojani tiennyt; mr. Mountain oli tullut maihin -tekemään joitakin välttämättömiä ostoksia, oli kulkenut kaupungilla -kaupoissa, juonut ja rentustellut, ja kuulosti siltä kuin veitikoilla -olisi aikomus matkallaan hyvinkin hyötyä, sillä hän oli puhunut paljon -siitä, kuinka suuria asioita hän palattuaan voisi toimittaa. Muuta ei -tiedetty, sillä kapteeni yksin oli ollut maissa. Kiire heillä näytti -olevan päästä johonkin määrättyyn paikkaan ennen lumen tuloa. - -Seuraavana päivänä tosiaan jo Albanyssakin satoi hiukan lunta, mutta se -taukosi aivan heti ja oli siis vain enne siitä, mitä oli tuleva. Minä -en sitä silloin sen enempää ajatellut, kun en paremmin tuntenut maan -koleita sääsuhteita; nyt minä muistelen sitä aivan toisin tuntein ja -kysyn joskus itseltäni, eikö nyt kerrottavain tapausten kammottavaisuus -osaksi johtunut juuri ankarasta lumentulosta ja rajuista tuulista, -joiden käsiin jouduimme, ja kärsimästämme polttavasta pakkasesta. - -Kun venekunta oli tiessään, luulin ensin, että lähtisimme pois -kaupungista. Mutta niin ei tapahtunut; lordi jäi Albanyyn, jossa -hänellä selvästi ei ollut mitään tekemistä, ja pidätti minua, jolla ei -mitään todellista hommaa ollut, tekosyillä luonansa. Tästä seikasta -minua ehkä syystäkin soimataan. Minä en ollut niin huomaamaton, etten -olisi asiaa ollenkaan mietiskellyt. Minä en voinut otaksua masterin -antautuvan Harrisin valtaan aivan suotta, jotain täytyi asiassa piillä. -Harrista pidettiin yleensä huonomaineisena, ja lordilla oli ollut hänen -kanssaan salaisia kohtauksia; kauppias Mountain, kun asiaa tiedustelin, -kuului olevan samanlainen lurjus. Se seikka, että heidän matkansa -päämääränä oli petoksella kootun aarteen käsiinsä saaminen, antoi jo -itsessään melko lailla aihetta petokseen, ja tila siinä maassa, jonne -he matkustivat, tarjosi heille tilaisuuden tappaa vapaasti, -rangaistusta pelkäämättä. Minä en siis kiellä kaikkea tätä miettineeni -ja peljänneeni, ja aavistaneeni kuinka masterin kävisi. Mutta -huomattakoon, että minä, juuri sama mies, olin yrittänyt sysätä hänet -laivanreunan yli mereen, sama, joka aivan hiljattain oli synnillisesti, -mutta vilpittömästi koettanut tehdä kauppaa Jumalan kanssa ja yrittänyt -lahjoa Jumalaa salamurhaajakseen. Toisaalta minä aivan varmaan olin nyt -suopeammalla mielellä vihollistamme kohtaan. Mutta sitä minä aina pidin -lihan heikkoutena, syntinä, ja henkeni oli alati vakaa ja täysin -vihamielinen hänelle. Toisaalta oli jälleen toinen asia ottaa -hartioilleen murhayrityksen tuottama vikapäisyys ja vaara, toinen taas -rauhallisesti katsella kuinka lordi omin ehdoin joutui ahdinkoon ja -häpeään. Mutta juuri siinä oli syy, miksi en toiminut. Sillä jos -jotenkin sekaantuisin asiaan, voisi varsin hyvin sattua, että masterin -pelastuminen epäonnistuisi, mutta lordin maine olisi auttamattomat -hukassa. - -Senvuoksi minä en ryhtynyt mihinkään puuhiin, ja saman selityksen tuon -vielä tänä päivänäkin esiin väittäen käyttäytyneeni oikein. Me elelimme -yhä edelleen Albanyssa, mutta vaikka olimme kahden vieraassa paikassa, -emme siltä juuri paljoa seurustelleet, muodollisia kohteliaisuuksia -joskus vain vaihdettiin. Lordilla oli suosituskirjeitä kaupungin ja -lähiseudun huomattavimmille henkilöille; muutamia heistä hän oli jo -tavannutkin New-Yorkissa. Seurauksena oli, että hän oli usein -vieraissa, ja hänen elämäntapansa muuttui, surullista sanoa, aivan -liian hupaiseksi. Minä olin usein makuulla hänen tullessaan, mutta en -nukkunut koskaan. Melkein joka yö voi huomata hänen juoneen liiaksi. -Päivisin hän antoi minulle loppumattomia tehtäviä, joiden keksimisessä -hän osoitti varsin suurta neuvokkuutta, aivan kuin Penelope -kudonnassaan. Minä, kuten sanottu, en koskaan kieltäytynyt, sillä minä -olin sitoutunut hänen käskyläisekseen, mutta senvuoksi en katsonut -olevan syytä asettaa tarkkanäköisyyttäni vakan alle, joten saatoin -toisinaan hymyillä hänelle vasten kasvoja. - -"Luulenpa, että olen itse vihtahäntä ja te Mikko Scott, josta vanhat -tarinamme tietävät", sanoin minä hänelle eräänä päivänä. "Minä olen -saanut Tweedin sillan tehdyksi vieläpä halkaissut Eildonvuoret, ja nyt -te panette minut hiekasta köyttä punomaan." - -Hän tuijotti minuun säkenöivin silmin ja kääntyi sitten pois; hänen -leukansa liikahteli, mutta hän ei sanonut sanaakaan. - -"Niin, niin, herra lordi", sanoin minä. "Teidän tahtonne on minun -lakini. Minä teen saman työn neljänteen kertaan, mutta iloinen olisin, -jos voisitte huomiseksi keksiä jonkun uuden homman, sillä totta puhuen -minä olen tähän yhteen kyllästynyt." - -"Te ette tiedä, mitä puhutte", vastasi lordi, pisti hatun päähänsä ja -käänsi minulle selkänsä. "Omituista sentään, että teitä huvittaa -kiduttaa minua. Ystävä -- mutta sehän on toinen juttu. Omituista, minä -olen mies, jolla on ollut vastuksia läpi elämän. Minun tielleni -punotaan lakkaamatta pauloja. Minne käännynkin, aina kohtaan -salajuonen. Koko maailma on liitossa minua vastaan." - -"Teidän sijassanne minä en laskisi suustani tuollaista halpamaista -jaaritusta", vastasin minä; "mutta minä sanon, _mitä_ tekisin -- minä -pistäisin pääni kylmään veteen, sillä tänä yönä te olette saanut -enemmän kuin siedätte." - -"Luuletteko?" sanoi hän, aivan kuin olisi erinomaisesti ihastunut. -"Olisiko se hyvä minulle? Sitäpä minä en ole koskaan koettanut." - -"Minä muistan ajan, jolloin teidän ei ollut tarvis sitä tehdä, lordi -hyvä, ja sen ajan minä tahtoisin takaisin", sanoin minä. "Mutta totta -puhuen, ellette te lopeta säännötöntä elintapaanne, joudutte aivan -hunningolle." - -"Näyttääpä siltä kuin en enää voisi juoda yhtä hyvin kuin ennen", sanoi -lordi. "Minä saan liikaa hattuuni, Mackellar. Mutta ollaanpa paremmin -varuillaan." - -"Niin tehkää", vastasin minä. "Teidän on toki muistettava, että olette -mr. Aleksanderin isä: pitäkää huolta siitä, että pienokainen saa -sellaisen käsityksen nimestään, että se tuo velvollisuuksia mukanaan." - -"Kyllä, kyllä", sanoi hän. "Te olette hyvin ymmärtäväinen mies, -Mackellar, ja olette kauan ollut palveluksessani. Mutta ellei teillä -ole mitään muuta sanottavaa minulle, niin luulenpa, että lähden hiukan -käyskentelemään. Ellei teillä ole muuta sanottavaa", lisäsi hän sillä -kuumeisen lapsellisella innolla, mikä nyt oli hänelle niin luontaista. - -"Ei, lordi hyvä, ei minulla muuta ole", sanoin minä jokseenkin -kuivasti. - -"Niinpä luulen, että hiukan käyskentelen", sanoi lordi, seisoi ja -katseli minua ja vaivasi hattuansa, jonka oli jälleen ottanut päästään. -"Ei suinkaan teillä ole mitään asioita. Eikö? Minä lähden tapaamaan Sir -William Johnsonia, mutta kyllä minä olen paremmin varuillani." Hän oli -vaiti hetken ja sanoi sitten hymyillen: "Muistatteko erään paikan, -Mackellar -- hiukan Eaglesin alapuolella -- missä puro virtaa hyvin -syvällä läpi pihlajametsän? Minä muistan siellä olleeni kerran nuorena --- oi, se palajaa mieleeni kuin laulu menneiltä ajoilta! -- Minä olin -siellä kalastamassa, ja sainkin oivan saaliin. Niin, silloin olin -onnellinen. En minä tiedä, Mackellar, miksi en nyt enää milloinkaan ole -onnellinen." - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "jos te joisitte kohtuullisemmin, olisi -siihen suurempia mahdollisuuksia. Vanha sana sanoo, että pullo on väärä -lohduttaja." - -"Niinpä kyllä", sanoi hän, "niinpä kyllä. No niin, nyt minä kaiketi -lähden." - -"Hyvästi, lordi", sanoin minä. - -"Hyvästi, hyvästi", sanoi hän ja pääsi vihdoin ulos huoneesta. - -Minä kerron tämän esimerkkinä siitä, millainen lordi oli aamupuolella, -ja olen kuvannut isäntäni huonosti, ellei lukija huomaa hänessä selvää -rappeutumista. Kun näki hänet noin murtuneena ja tiesi kumppanien häntä -pitävän tylsänä juopporaukkana, tervetulleena (jos hän ollenkaan oli -tervetullut) ainoastaan arvonsa vuoksi, ja sitten muisti hänen entiset -hyveensä, jotka olivat ilmaantuneet mitä epäsuotuisimmissa oloissa -- -silloin samalla kertaa harmitti ja hävetti. - -Juovuspäissään hän oli vieläkin kurjempi. Kuvailen yhden ainoan -kohtauksen kaikkein viimeisimmältä ajalta, joka vieläkin on kirkkaana -muistissani, ja joka sillä kertaa vaikutti minuun melkein -kauhistuttavan voimakkaasti. - -Makasin valveilla sängyssäni ja kuulin hänen juttelevan ja laulavan -portaissa. Lordi ei ollut ollenkaan musikaalinen; hänen veljensä oli -saanut kaikki lahjat. Kun siis sanon hänen laulaneen, niin -ymmärrettäköön sillä jonkunlaista kovaäänistä rallatusta, jota ei -oikeastaan voinut sanoa puheeksi eikä lauluksi. Sentapaista voi kuulla -lapsilta, ennenkuin he oppivat käyttäytymään, mutta täysikasvuisen -miehen suusta se kuulosti kovin oudolta. Hän koetti muka varovasti -avata ovea, mutta saikin aikaan ison metelin, piteli kättä kynttilän -edessä ja kurkisti sisään. Päästyään siihen uskoon, että minä nukuin, -hän tuli huoneeseen, asetti kynttilän pöydälle ja otti hatun päästänsä. -Minä voin hänet nähdä varsin selvästi; korkea, kuumehehkuinen riemu -näytti kuohuvan hänen suonissaan, hän seisoi kynttilän valossa ja -hymyili itsetyytyväistä hymyään. Pian sen jälkeen hän heilautti kättä, -napsautti sormeaan ja ryhtyi riisuutumaan. Samalla oli hän jälleen -unohtanut minun läsnäoloni ja rupesi uudelleen laulamaan. - -Nyt minä voin erottaa sanat: ne olivat loppusäkeet tuosta vanhasta -laulusta "Kaksi korppia", joita hän herkeämättä toisti: - - Ja korpeen valkee yljän luut, - käy tuulen henki, huokaa puut. - -Lordi oli, kuten sanoin, aivan epämusikaalinen. Äänet seurasivat -toisiaan täydellisessä epäjärjestyksessä, säännöllistä oli vain se, -etteivät ne vahingossakaan tulleet aivan puhtaita. Tuo rallatus tuntui -tekevän raakaa väkivaltaa tunteelle, mutta seurasi kuitenkin sanoja ja -ilmaisi laulajan mielentilaa barbarisen vaikuttavalla tavalla. Aluksi -oli tempossa ja soinnissa renttumainen sävy, mutta sen kammottava riemu -laimeni pian; esitykseen tuli sensijaan liikuttavampi luonne ja laulu -loppui vihdoin jonkunmoiseen juoponitkuiseen valitukseen, jota minun -oli vaikea sietää. Sitten hänen liikkeissään aluksi ilmaantunut -reippaus vähitellen hävisi, ja kun hänellä enää oli housut yllään, -istuutui hän vuoteen reunalle ja alkoi ulvoa. Minä en tiedä mitään -kurjempaa kuin viina-itku; käänsin kylkeä päästäkseni katselemasta -tuota surkeata näkyä. - -Mutta nyt hän oli luullakseni alkanut tuntea sääliä itseään kohtaan; se -on paha myötämaa, eikä sillä pääse ennen uupumistaan pysähtymään mies, -jonka vanhat huolet ja uusi juominen ovat heikontaneet. Hänen -kyyneleensä vuosivat herkeämättä, ja hän istui puolialastonna kylmässä -huoneessa. Minä soimasin itseäni vuoroin epäinhimillisyydestä vuoroin -taas vesiherkkäisestä tunteellisuudesta, toisinaan kavahdin puoleksi -pystyyn ryhtyäkseni asiaan, mutta päätin taas kohta olla mitään -välittämättä ja yritin saada unta; mutta sitten juolahti yht'äkkiä -mieleeni ajatus _quantus mutatus ab illo_ (kuinka hän onkaan -muuttunut!) ja johdatellessani siinä mieleeni hänen entistä -viisauttaan, lujuuttaan ja kärsivällisyyttään, käsitti minut melkeinpä -epätoivoinen sääli ei yksin isäntääni vaan yleensä ihmisten lapsia -kohtaan. - -Hyppäsin sängystä, menin hänen luokseen ja laskin käteni hänen -jääkylmälle olkapäällensä. Hän vei kädet pois kasvoiltaan, jolloin minä -näin, että ne olivat turvonneet ja kyyneleiset, aivan kuin pienen -lapsen, ja se herätti minussa jälleen inhoa. - -"Saisitte hävetä", sanoin minä. "Käyttäydytte kuin pieni lapsi. Minäkin -voisin istua vinkumassa, jos olisin ajanut mahani täyteen viiniä. Mutta -minäpä olen mennyt sänkyyni selvällä päällä, kuten miehen sopiikin. -No, suoriutukaa nyt sänkyynne ja lopettakaa tuo säälittävä -näyttelemisenne." - -"Voi, Mackellar", sanoi hän, "sydämeni on kovin kipeä!" - -"Kipeä?" huudahdin minä. "Eipä se niin ihmettä olekaan. Mitä te -laulelitte sisään tullessanne? Säälikää te muita, niin voimme puhua -säälistä itseänne kohtaan. Te voitte olla sitä tai tätä, mutta mistään -sinne tänne huojumisesta en pidä. Jos tahdotte lyödä, niin lyökää, jos -teillä taas on halu määkiä, niin määkikää!" - -"Oo!" huudahti hän äkkiä, "siinäpä se -- lyödä, sitä juuri pitäisi! Ei, -minä olen sietänyt tätä kaikkea liian kauan. Mutta koska ne ovat -yrittäneet käsiksi lapseen, koska lasta uhataan" -- tässä hän kadotti -silmänräpäykseksi ilmenneen itsehillintänsä ja puhkesi itkuun -- -"lastani, Aleksanderia!" -- ja hän alkoi taas itkeä. - -Minä ravistelin häntä olkapäistä. "Aleksander!" sanoin minä. "Tokkopa -te häntä edes ajattelette? Ettepä varmaankaan! Olkaa rohkea ja katsokaa -itseänne suoraan silmiin, niin huomaatte, että te vain petätte -itseänne. Vaimo, ystävä, lapsi, kaikki tyyni on unohdettu, ja te itse -olette alentunut aivan itsekkääksi raukaksi." - -"Mackellar", sanoi hän, ja oli ihmeellistä nähdä kuinka hän olennoltaan -ja ulkonäöltään muuttui entisensä kaltaiseksi. "Te voitte sanoa minusta -mitä tahdotte, mutta itsekäs en ole koskaan ollut, en koskaan." - -"Minä tahdon avata teidän silmänne, kuinka te ponnistelettekin sitä -vastaan", sanoin minä. "Kuinka kauan me olemme täällä olleet? Ja kuinka -monta kertaa te olette kirjoittanut kotiin? Te kai olette nyt ensi -kertaa yksin matkoilla; oletteko kirjoittanut ollenkaan? Tietääkö -kotiväkenne, oletteko elävä vai kuollut?" - -Olin koskettanut hänessä jotakin, mitä hän ei voinut salata, ja se -rohkaisi hänen parempaa luontoansa. Hän ei enää itkenyt, vaan kiitti -minua kovin katuvaisena, meni sänkyynsä ja vaipui pian sikeään uneen. -Seuraavana aamuna hän ensi työkseen istui kirjoittamaan kirjettä -rouvalleen; siitä tuli kyllä hyvinkin hellä kirje, vaikk'ei sitä -koskaan kirjoitettu valmiiksi. Yleensä minä pidin huolta kaikesta -kirjeenvaihdosta, ja on ymmärrettävää, ettei se ollut mikään -kiitollinen tehtävä. Mitä piti minun kertoa rouvalle ja millaisin -sanoin, kuinka paljon minun piti valehdella ja kuinka paljon puhua -julmaa totta, siinä kysymyksiä, jotka usein öisin pitivät minua -hereillä. - -Kaiken tämän aikana lordi epäilemättä hyvinkin kärsimättömänä odotti -uutisia rikostovereiltaan. On luultavaa, että Harris oli luvannut -toimia nopeasti; jo joku aika takaperin olisi voinut saapua tietoja -häneltä, ja jännitys on kovin kehno neuvonantaja miehelle, jonka järki -on hämmentynyt. Lordin ajatukset suuntautuivat tänä odotusaikana -melkein yksinomaan erämaahan, seuraten niitä miehiä, joitten toiminta -merkitsi hänelle niin paljon. Hän kuvaili herkeämättä mielessään, miten -he asettuivat leiriin ja kulkivat taas eteenpäin, miltä seutu näytti, -kuinka he tuhansin eri tavoin suorittivat saman kammottavan työn ja -vihdoin sen seurauksena, kuinka he näkivät masterin luiden ilman -käsissä viruvan. Lordin puhuessa minä näin näitten rikollisten -ajatusten pistävän esiin, aivan kuin olisivat kaniinit reijistään -kurkistelleet. Eipä niin ollen ole ihme, että se seutu, jossa hän -ajatuksissaan asui, alkoi ruumiillisestikin vetää häntä puoleensa. - -Tunnettua on, minkä syyn hän keksi lähteäkseen. Sir William Johnsonilla -oli joku diplomaattinen asia noissa seuduissa, ja lordi ja minä -lähdimme hänen mukaansa uteliaisuudesta vain, kuten sanoimme. Sir -Williamin palveluskunta oli suuri ja elintapa oivallinen. Metsästäjät -hankkivat meille riistaa; joka päivä pyydystettiin kaloja vesistä ja -konjakki vuosi virtoina. Kulkumme päivisin ja leiriytymisemme yöksi -tapahtui sotilas-malliin; vahteja asetettiin ja vaihdettiin; jokaisella -oli määrätty tehtävänsä, ja Sir William oli kaiken sieluna. Matka olisi -ehkä kokonaisuudessaan minua suuresti miellyttänyt, ellei sää -onnettomuudeksemme olisi ollut niin kovin kolea; päivisin oli -lämpömittari vielä jäätymispisteen yläpuolella, mutta öisin oli heti -hallaa. Melkein koko ajan puhalsi kiusallinen pureva tuuli, niin että -istuimme venheessä sormet sinisinä; kun taas illalla seisoimme nuotion -ääressä naamojamme paistaen, tuntui siltä kuin vaatteet selän puolelta -olisivat olleet paperista. Ympärillämme vallitsi peloittava autius; ei -näkynyt yhtään ihmistä, ei edes nuotion savua, emmekä matkustajiakaan -kohdanneet, paitsi erään yksinäisen kauppiaanvenheen, jonka tapasimme -matkamme toisena päivänä. Oli tosin jo verrattain myöhäinen syksy, -mutta itse Sir Williamiakin vaivasi se huomio, että vesireitit olivat -niin autiot, ja minä kuulin hänen useamman kerran lausuvan julki -rauhattomuutensa asian johdosta. "Pelkäänpä, että tulemme liian -myöhään; ne lienevät kaivaneet sotakirveensä maasta", sanoi hän, ja me -saimme myöhemmin nähdä hänen olleen oikeassa. - -En voi sanoin kuvailla, millainen murheen pimeys sielussani lepäsi -tämän matkan aikana. Luonteeni ei kuulu niihin, joita tavattomat asiat -huvittavat, ja minusta tuntui ilkeältä unelta, kun näin talven -laskeutuvan maille ja minun oli pakko nukkua taivasalla, kaukana, -kaukana ihmisasunnoilta, ja samalla me mielestäni julkeasti -uhmasimme Luojan voimaa. Tämä ajatus, joka varmaankin ainoastaan -osoittaa, että olin pelkuri, kärjistyi äärimmilleen, kun hyvin tiesin -minkä vuoksi olimme lähteneet. Samalla rasittivat minua ne -kohteliaisuusvelvollisuudet, jotka olin Sir Williamille velkaa; minun -oli nyt hänelle pidettävä seuraa, kun lordi oli kerrassaan vaipunut -tylsämielisyyttä lähentelevään tilaan ja istui vain jäykin silmin -tuijottaen metsään, nukkui tuskin koskaan eikä toisinaan saanut -pariakymmentä sanaa suustaan koko pitkänä päivänä. Ajatusta hänen -puheessaan vielä oli, mutta hän näytti melkein yksinomaan kiintyneen -ajatukseen, miten löytäisi miehet, jotka kulkivat hänen asioillaan. Hän -kertoi Sir Williamille usein ja joka kerta aivan kuin uutena asiana, -että hänellä oli "veli täällä jossain metsässä", ja pyysi että vahdit -saisivat käskyn "käydä häntä kuulustelemassa." "Minä odotan -jännityksellä tietoja veljestäni", saattoi hän sanoa kerran toisensa -perästä. Ja toisinaan kun me kuljimme eteenpäin, voi hän saada -päähänsä, että kaukana virralla näkyi kanootti tai rannalla leirisija, -ja silloin hän joutui pelonsekaisen rauhattomuuden valtaan. Hänen -omituinen käytöksensä ei tietysti voinut jäädä Sir Williamilta -huomaamatta. Niinpä hän vihdoin veikin minut syrjään ja ilmaisi -huolensa asian johdosta. Minä nostin sormen otsalleni ja pudistin -päätäni; minä halusin kaikin tavoin levittää sitä luuloa, ettei hän -ollut täysijärkinen, siltä varalta, että hänen aikeensa myöhemmin -tulisi ilmi. - -"Mutta kun niin on laita", huudahti Sir William, "onko silloin viisasta -pitää häntä vapaalla jalalla?" - -"Ne jotka hänet parhaiten tuntevat", vastasin minä, "väittävät, että -hänen täytyy saada pitää päänsä." - -"No niin", vastasi Sir William, "eihän se minun asiani ole. Mutta jos -olisin sen ennen tiennyt, ette suinkaan olisi päässeet mukaani." - -Näin me olimme kulkeneet eteenpäin kahdeksan päivää tuossa autiossa -maassa, ilman että mitään erityistä oli tapahtunut, ja asetuimme -kerran yöksi leiriin paikalle, missä virta juoksi jotenkin korkeiden -metsäisten vuorten välitse. Siinä me sytytimme tasaiselle rannalle -nuotion, söimme ja paneuduimme levolle, kuten tavallisesti. Tämä yö oli -tappavan kylmä; pakkanen tunkeutui terävän purevana luihin ja ytimiin, -eikä peittoni voinut asiaa ollenkaan auttaa, joten minä en saanut unen -rahtua silmiini. Ennen päivän koittoa olin jälleen pystyssä, istuin -mykkyrässä nuotion ääressä tai juoksin edestakaisin virran rantaa -poistaakseni jäsenistäni kolottavaa kylmyyttä. Vihdoin alkoi -aamunkajastus näkyä metsien ja vuorten takaa; makaajat liikahtelivat -kääreissään ja virta vieri räiskien eteenpäin särkien rantaan syntyneen -jääkalvon. Siinä minä seisoin kankeihin turkkeihin kietoutuneena, ja -hengitys muuttui harmaaksi höyryksi jäätyneitten sierainteni alla. -Silloin yht'äkkiä kuului omituisen hurja huuto metsänrinteestä. Vahdit -vastasivat, makaajat hyppäsivät jaloilleen; eräs heistä osoitti -sormellaan, toiset katsoivat hänen viittaamaansa suuntaan, ja juuri -metsänreunassa, kahden puun välissä me näimme ihmisolennon, joka ojensi -käsiään, aivankun olisi ollut suunniltaan. Heti sen jälkeen se juoksi -esiin, lankesi polvilleen leirin edustalle ja puhkesi itkuun. - -Se oli kauppias John Mountain, joka oli pelastunut aivan kuoleman -kidasta. Kun hänet vihdoinkin saimme puhumaan, kysyi hän ensi -sanoikseen, olimmeko nähneet Secundra Dassia. - -"Nähneet mitä?" huusi Sir William. - -"Ei", sanoin minä, "emme me ole häntä nähneet. Kuinka niin?" - -"Ettekö ensinkään?" kysyi Mountain. "Niinpä minä sittenkin olen -oikeassa." Samassa hän tarttui päähänsä. "Mutta mikä häntä ajaa -takaisin?" huudahti hän. "Miksi mies palaa ruumiiden joukosta takaisin? -Siinä piilee jokin kirottu salaperäisyys." - -Nämä sanat saivat meidät ylenmäärin uteliaiksi, mutta lukijalle asiat -selvinnevät paremmin, jos kerron ne oikeassa aikajärjestyksessä. Liitän -siis tähän selonteon, jossa olen käyttänyt kolmea eri lähdettä, jotka -eivät kaikissa suhteissa ole aivan yhtäpitävät: - -_Ensiksi_: Mountainin kirjoittamaa kertomusta, jossa hän varsin -viekkaasti on jättänyt kaikki rikostyöt kertomatta. - -_Toiseksi_: Kahta keskustelua Secundra Dassin kanssa. - -_Kolmanneksi_: Useita keskusteluja Mountainin itsensä kanssa; näissä -hän oli kyllin ystävällinen ilmaisemaan koko totuuden; hän näet totta -puhuen piti minua rikostoverinaan. - - * * * * * - -_Kauppias Mountainin kertomus_. - -Siihen joukkueeseen, joka kapteeni Harrisin ja masterin yhteisessä -ylijohdossa kulki virtaa ylöspäin, kuului kaikkiaan yhdeksän henkeä, -joissa ei ollut yhtään (Secundra Dass pois luettuna) hirtinpuuhun -soveltumatonta. Harrisista lähtien siirtomaan kansa tunsi heidät -vimmatuiksi, verenhimoisiksi konniksi; muutamat harjoittivat -rosvoamista ammattinaan. Kaikki olivat oivallisia renttuilemaan ja -ryyppäämään; useimmilla oli rommikauppa käsityönä, ja kaikki yhdessä -olivat sopiva seurue lähtemään petollisiin murhatöihin. Mikäli -ymmärrän, ei joukkueessa ollut erityisempää kuria eikä vakituista -johtajaa, mutta Harris ja neljä muuta -- Mountain itse, kaksi -skotlantilaista -- Pinkerton ja Hastie -- ja eräs Hicks niminen -virkaheitto suutari -- pistivät päänsä yhteen ja sopivat -menettelytavasta. Mitä puhtaasti aineelliseen puoleen tulee, olivat he -aika hyvin varustetut; niinpä oli masterilla mukanaan teltta, jossa hän -oli suojassa ja häiritsemättä. Tuokin pieni etuoikeus yllytti hänen -tovereitaan häntä vastaan. Mutta yleensäkin oli hänen asemansa siinä -määrin väärä, jopa naurettava, että koko hänen hallitsemiskykynsä ja -kaikki hänen miellyttävät ominaisuutensa eivät täällä merkinneet -mitään. Kaikki muut, Secundraa lukuunottamatta, pitivät häntä miehenä, -joka oli antanut houkutella itsensä loukkuun ja joka nyt itsekään -asiasta tietämättä kulki kaulankatkeamista kohti. Itse hän kuitenkin -lienee pitänyt itseään matkueen todellisena johtajana ja -alkuunpanijana; tämä tietysti ei voinut olla hänen käytöksessään -ilmenemättä, ja kun hän pienimmässäkin määrin osoitti mahdin tai -alentuvaisuuden merkkejä, niin ne, jotka olivat hänet pettäneet, -naureksivat partaansa. - -Minä olin siinä määrin tottunut pitämään ja ajattelemaan häntä -mahdikkaana johtajana, että minuun koski kipeästi ja hävettävästi tieto -siitä, missä asemassa hän tällä retkellä oli ollut. Miten varhain hän -oli voinut jotakin aavistaa, on mahdoton tietää, mutta pitkä aika -kului, kulkue ehti jo kauas erämaahan, ennenkuin asiain todellinen tila -hänelle selvisi. - -Se tapahtui seuraavasti. Harris ja muutamat muut olivat menneet metsään -neuvottelemaan ja olivat yht'äkkiä säikähtäneet pensaikosta kuuluvaa -rasahdusta. Kaikki he tunsivat intiaanien sodankäyntitavat, olipa -Mountain sekä asunut että metsästänyt yhdessä alkuasukasten kanssa, -vieläpä saavuttanut mainetta taisteluissa heitä vastaan. Hän osasi -liikkua äänettömästi metsässä ja seurata jälkiä kuin koira. Sen vuoksi -hän sai toisilta toimekseen hiipiä tiheikköön tarkastamaan rasahduksen -syytä. Häneltä ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän tiesi aivan -lähellä edessään kulkevan ihmisen, joka varovasti, mutta -tottumattomasti pujahteli lehväin välitse, ja kun hän pian sen jälkeen -pääsi hyvälle näköpaikalle, onnistui hän huomaamaan Secundra Dassin, -joka vikkelästi puikki eteenpäin, alinomaan taakseen katsellen. Tuon -nähdessään ei hän tiennyt pitikö nauraa vai itkeä, ja kun hän -palattuaan oli kertonut asian rikostovereilleen, oli heidän laitansa -jokseenkin samoin. Ei siis ollut mitään syytä peljätä intiaanien -hyökkäystä, mutta toisaalta, koska Secundra Dass otti huolekseen heitä -vakoilla, oli varsin todennäköistä, että hän osasi englanninkieltä, ja -jos hän osasi englanninkieltä, oli varmaa, että master tunsi kaikki -heidän vehkeensä. Nyt oli asema erikoisen omituinen. Jos Secundra Dass -osasi englanninkieltä ja salasi sen, taisi toisaalta Harris useita -Intian kieliä; ja kun hän oli oppinut niitä oloissa, joissa hänen -käytöksensä oli mennyt kauas suurimmankin julkeuden rajojen -ulkopuolelle, oli hän katsonut parhaaksi olla asiasta vaiti. Siten oli -molemmilla puolueilla mahdollisuuksia vakoilla toista. Salaliittolaiset -palasivat leiriin saatuaan kuulla, että heillä oli sellainen etu -puolellaan; Harris ryömi masterin teltan luo, kun hän kuuli hindun -ehtineen sinne takaisin; toiset taas istuivat piippuineen nuotion -ääressä ja odottivat kärsimättöminä, mitä hän saisi tietoonsa. Kun hän -vihdoin tuli, oli hänen ilmeensä hyvin synkkä. Hän oli kuullut kylliksi -varmistuakseen pahimmassa epäluulossaan. Secundra Dass osasi -erinomaisesti englanninkieltä; hän oli hiiviskellyt heidän jäljessään -ja vakoillut heitä useita päiviä; masterilla oli nyt täysi selko -salaliitosta; hän ja hindu aikoivat seuraavana päivänä erota toisista -sellaisella paikalla, missä piti kulkea yli maakannaksen, ja lähteä -oman onnensa nojaan vaeltamaan metsissä; he pitivät parempana kaikkea, -he antautuivat nälälle, petoeläimille ja intiaaneille alttiiksi -mieluummin kuin jäivät nykyiseen asemaansa petturien joukkoon. - -Mitä nyt oli tehtävä? Jotkut tahtoivat heti lyödä masterin kuoliaaksi, -mutta Harris sai heidät ymmärtämään, ettei sellaisesta rikoksesta olisi -mitään hyötyä, koska master, joka oli aarteen kaivanut maahan, veisi -mukanaan tiedon sen paikasta. Toiset tahtoivat heti luopua koko -yrityksestä ja lähteä New-Yorkiin päin, mutta tuo houkutteleva sana, -aarre, ajatus pitkästä matkasta, jonka he jo olivat suorittaneet, sai -enemmistön hylkäämään tämän ehdotuksen. Olen taipuvainen luulemaan, -että suurin osa joukosta oli aivan matalajärkistä väkeä. Harris tosin -ymmärsi yhtä ja toista, Mountain ei ollut mikään hölmö, Hastie oli -saanut kirjallista sivistystä, mutta hekin olivat varsin huonosti -menestyneet elämässä, ja jäljellä olevat kuuluivat pahimpaan -roskaväkeen, mitä missään siirtomaassa voi tavata. Siihen -loppupäätökseen, johon he vihdoin tulivat, olivat enemmän syynä ahneet -toiveet kuin harkinta. He päättivät, että oli meneteltävä varovasti, -pidettävä hyvin silmällä masteria, oltava vaiti eikä enää annettava -aihetta epäluuloon. Mikäli voin asiaa arvostella, luottivat he kokonaan -siihen, että heidän uhrinsa sattuisi olemaan yhtä ahne, yhtä täynnä -haluja ja yhtä ajattelematon kuin hekin, ja että hän asiain niin -kehittyessä joutuisi uhraamaan sekä henkensä että aarteensa. - -Kahteen kertaan lienevät Secundra ja master seuraavan päivän kuluessa -luulleet päässeensä pakoon, ja kaksi kertaa tulivat he viekkaudessaan -voitetuiksi. Masterissa ei näkynyt minkäänmoista pettymyksen merkkiä, -paitsi että hän toisella kerralla kalpeni hiukan. Hän ihmetteli, kuinka -hän tyhmyyksissään oli joutunut harhateille, kiitti kiinniottajiaan, -aivankuin nämä olisivat tehneet hänelle palveluksen, ja liittyi -uudelleen kulkueeseen niin kohteliaan ja reippaan näköisenä kun -konsanaan. Mutta hän oli varmaankin haistanut ruudin, sillä tästä -lähtien hän ja Secundra puhuivat keskenään vain kuiskaten, eikä -hyödyttänyt mitään se, että Harris seisoi väijymässä pakkasessa teltan -ulkopuolella. Samana iltana, jona tämä saatiin tietää, täytyi jättää -venheet ja kulkea eteenpäin jalkaisin, joten pakenemismahdollisuudet -suuressa määrässä vähenivät. - -Nyt alkoi äänetön taistelu molempien puolueiden kesken; toiset -taistelivat elämästä, toiset rikkauksista. He olivat nyt lähellä sitä -erämaan osaa, jossa masterin itse täytyi alkaa opastaa, ja tämä -aiheenaan istuivat Harris ja hänen miehensä joka ilta hänen ääressään -nuotion ympärillä ja ponnistelivat saadakseen hänet ilmaisemaan -jotakin. Jos hän luopuisi salaisuudestaan, tiesi hän vallan hyvin -olevansa kuoleman oma; toisaalta ei hän uskaltanut kieltää heitä -kysymästä ja hänen täytyi olla auttavinaan heitä parhaan kykynsä -mukaan; muutenhan hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa epäilevänsä heitä. -Ja kumminkin väittää Mountain, ettei hänen ilmeensäkään koskaan -muuttunut. Hän istui näiden verikoirain keskellä elämän riippuessa -ohukaisesta langasta, aivankuin joku iloluontoinen isäntä istuu -tyytyväisenä kotonansa oman lieden ääressä. Aina hänellä oli vastaus -valmiina -- hyvin usein leikillinen; hän ei päästänyt rosvoja -uhkailemaan ja väisti loukkauksia, jutteli, nauroi ja kuunteli mitä -avomielisimmän näköisenä -- käyttäytyi sanalla sanoen niin, että olisi -saanut heidät neuvottomiksi, jos pelkkä epäluulo olisi ollut -kysymyksessä, ja oli saada heidät horjumaan heidän varmasta -tiedostaankin huolimatta. Niin, myönsipä Mountain minulle, että he pian -olisivat lakanneet uskomasta kapteenin tiedonantoihin, ja uskotelleet -itselleen, ettei se, jonka he aikoivat tappaa, vielä nytkään tietänyt -mitään heidän aikeistaan, ellei esteenä olisi ollut se seikka, että hän -kerta kerran jälkeen (tosin varsin nokkelasti) kiersi heidän -vastauksiaan, ja elleivät hänen uudistetut pakoyrityksensä olisi olleet -vieläkin pätevämpiä todistuskappaleita. Viimeisestä tällaisesta -yrityksestä, joka kärjisti asian huippuunsa, kerron seuraavassa. - -Ensinnäkin on mainittava, että Harrisin väki oli aivan suunniltaan; -pidettiin tuskin enää yllä kohteliaisuuden varjoakaan, ja oli (mikä jo -yksin merkitsee paljon) otettu pois aseet masterilta ja Secundralta -jonkinmoisen tekosyyn nojalla. Mutta uhattu pari puolestansa säilytti -yhä ystävällisen ja soveliaan käytöksensä; Secundra oli pelkkää -kumartelua ja master pelkkää hymyä. Viimeisenä rauhallisena iltana hän -oli mennyt niin pitkälle, että oli huvittanut seuruetta laululla. Oli -myöskin huomattu hänen syöneen tavattoman vankasti ja juoneen tiheään, -epäilemättä tarkoituksella. - -Vihdoin, noin kello kolmen tienoissa aamulla, hän lähti teltasta ulos -ääneen ähkyen ja valittaen, ja käyttäytyi yleensä aivan kuin liiallinen -syöminen olisi häntä vaivannut. Jonkun ajan kuluttua tuli Secundra ja -hoiteli kaikkien nähden herraansa. Vihdoin tämä näytti toipuvan ja -vaipuvan uneen maahan teltan taakse; hindu taas meni takaisin telttaan. -Jonkin ajan kuluttua saapui uusi vahtimies; hänelle osoitettiin master, -joka makasi puhvelinnahkaturkkiinsa kääriytyneenä. Vahtimies piti -sitten (ainakin omien sanojensa mukaan) yhtämittaa häntä silmällä. -Päivän alkaessa sarastaa tuli äkkinäinen tuulenpuuska, joka avasi -turkkien toista reunaa, ja samassa heitti hatun masterin päästä vähään -matkaan. Vahtimiehestä näytti ihmeelliseltä, ettei nukkuja herännyt. -Senvuoksi hän meni teltan luo. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän -huudahti ja ilmoitti toisille, että vanki oli karannut. Hindunsa hän -oli jättänyt ja tämä oli saada hengellään maksaa isäntänsä pakenemisen; -joka tapauksessa rosvot häntä ensi kiivastuksen ja hämmästyksen -vallassa mitä epäinhimillisimmin rääkkäsivät. Mutta kaikkien uhkausten -ja kidutustenkin aikana Secundra urhoollisesti väitti, ettei hän -tiennyt vähintäkään herransa suunnitelmista, mikä olikin varsin -mahdollista, eikä hänen pakenemistavastaan, mikä aivan silminnähtävästi -oli valhetta. Liittolaisilla ei näin ollen ollut muuta mahdollisuutta -kuin kokonaan antautua Mountainin johdettaviksi. Yöllä oli kylmentynyt, -maan pinta oli kova, mutta heti auringon noustua tuli lämmin suojasää. -Mountain ylpeili siitä, ettei tällaisia jälkiä moni olisi voinut -seurata, vielä harvemmat alkuasukkaistakaan löytää. Ennenkuin -takaa-ajajat siis pääsivät masterin jäljille, oli hän päässyt -kauas edelle, ja hän lienee kulkenut niin harjaantumattomaksi -jalankävelijäksi hämmästyttävän nopeasti, sillä Mountain sai hänet -näkyviinsä vasta puolenpäivän seutuvilla. Kun tämä tapahtui, oli -kauppias yksin; hänen oman toivomuksensa mukaan seurasivat kaikki hänen -toverinsa vasta useita satoja askeleita jäljempänä; hän tiesi että -master oli aseeton; sitäpaitsi häntä kiihoitti nopea kulku ja -takaa-ajointo. Kun hän nyt näki saaliinsa niin lähellä, avuttomana ja -uupuneen näköisenä, sai hänen turhamaisuutensa hänet yrittämään vangita -pakolaista omin neuvoin. Kuljettuaan pari askelta eteenpäin hän tuli -pienelle aukealle paikalle, ja sen toisella reunalla istui master -käsivarret ristissä isoon kiveen nojaten. Mountain ehkä sai aikaan -jonkin risahduksen; joka tapauksessa on varmaa, että master nosti -päätään ja suuntasi katseensa juuri siihen kohtaan metsikköä, missä -hänen vainoojansa makasi: - -"En ole varma siitä, näkikö hän minut", sanoi Mountain, "mutta hän -tuijotti minuun päin kuten epätoivoinen, ja silloin rohkeus virtasi -minusta kuin rommi pullosta." Kun master kohta sen jälkeen katsoi -toisaalle ja näytti jälleen painuvan ajatuksiinsa, hiipi Mountain pois -ja kääntyi hakemaan apua tovereiltaan. - -Nyt seurasi sarja yllätyksiä, sillä vakooja oli tuskin ehtinyt -ilmoittaa toisille keksintönsä, ja he eivät olleet vielä varustautuneet -käymään pakolaisen kimppuun, kun mies jo olikin heidän keskellänsä; hän -käveli aivan rauhallisena kädet selän takana. - -"Hei miehet!" huusi hän heidät nähdessään. "Olipa hyvä, että toisemme -tapasimme. Mennäänpä takaisin leiriin." - -Mountain ei ollut kertonut rohkeutensa sulamisesta eikä masterin -mieltä-muuttavasta silmänluonnista; sen vuoksi kaikki muut luulivat -epäilemättä hänen tulevan omasta vapaasta tahdostaan. Joka tapauksessa -syntyi melua; kirottiin, puitiin uhkaavasti nyrkkiä ja osoitettiin -pyssynsuuta. - -"Mennään takaisin leiriin", sanoi master. "Minä selitän asian, -mutta vasta kaikkien kuullen. Kääntäkääpä pois nuo kiväärinne; voisi -helposti sattua, että jokin niistä laukeaisi ja hävittäisi -aarteensaantimahdollisuutenne. Älkäähän toki", sanoi hän, "lyökö -kultamunia munivaa kanaanne kuoliaaksi." - -Hänen vaikutusvoimansa tehosi sillä kertaa, ja seurue lähti -paluumatkalle ilman erikoista järjestystä. Siten sai master tilaisuutta -vaihtaa pari sanaa Mountainin kanssa. - -"Te olette nokkela ja rohkea mies", sanoi hän, "mutta saanetteko te -kyvyistänne riittävän korvauksen? Miettikäähän, eikö olisi teille -parempi palvella minua sensijaan että palvelette tuollaista aivan -tavallista ämmää kuin Harris. Miettikää sitä", lisäsi hän, lyöden -toista keveästi olkapäähän, "älkääkä toimiko ajattelemattomasti. -Elävänä tai kuolleena, aina on minun kanssani paha tapella." - -Kun he olivat tulleet takaisin leiriin, missä Harris ja Pinkerton -vahtivat Secundraa, hyppäsivät nämä kaksi raivoissaan masterin kimppuun -ja hämmästyivät kovin, kun toverit sanoivat, että heidän piti "pysyä -alallaan ja kuunnella mitä herralla oli sanottavaa." Master ei ollut -liikahtanutkaan, kun he hänen kimppuunsa hyökkäsivät, ei myöskään tämä -todistus saavutetusta edusta millään tavalla häntä paisuttanut. - -"Ei kiirehditä liiaksi", sanoi hän. "Ruokaa ensin ja sitten julkinen -kokous." - -Niinpä syötiin ateria äkkiä, ja niin pian kuin se oli ohi, nojasi -master kyynäspäillään pöytään ja aloitti puheensa. Se kesti kauan; hän -kääntyi erikseen kaikkien muitten paitsi Harrisin puoleen ja jokaiselle -hänellä oli imarteleva sana valmiina. Hän nimitti heitä rohkeiksi, -kunnon pojiksi, sanoi, ettei hän koskaan ollut nähnyt hauskempaa -seuraa, tehtävän paremmin työtä, tai kannettavan reippaammin -kärsimyksiä. "No niin", sanoi hän, "nyt voi joku kysyä, mikä piru pani -minut juoksemaan tieheni. Mutta siihen kannattaa tuskin vastata, sillä -minä luulen, että te kaikki tiedätte sen jokseenkin hyvin. Mutta vain -jokseenkin hyvin: On eräs seikka, johon minä heti palaan, ja ottakaa se -huomioonne, kun se tulee. Täällä on petturi, kaksinkertainen petturi; -minä ilmaisen hänen nimensä, ennenkuin puheeni lopetan; enempää en sano -nyt. Mutta nyt tulee toinen ja kysyy, mikä perhana minut toi takaisin. -No niin, ennenkuin vastaan tähän kysymykseen, teen teille toisen: -Tämäkö ilveskissa, tämä Harrisko hindustanin kieltä osasi", huusi hän -nousten ylös ja osoittaen miestä suoraan kasvoihin kuvaamattoman -uhkaavin elein. Saatuaan myöntävän vastauksen hän sanoi: "Epäluuloni -oli siis sittenkin oikea, ja minä tein niinkuin pitikin, tullessani -takaisin. Nyt saatte kuulla totuuden ensi kerran, miehet." Senjälkeen -hän aloitti pitkän kertomuksen, jonka hän esitti erittäin taitavasti. -Siinä hän kuvaili, kuinka hän koko ajan oli epäillyt Harrista, kuinka -hänen pelkonsa oli varmistunut, ja kuinka Harris varmaan oli vääriin -tulkinnut hänen ja Secundran välisiä keskusteluja. Näin kauas -ehdittyään hän teki rohkean hyökkäyksen, jonka vaikutus oli mitä -erinomaisin. "Te luulette", sanoi hän, "että Harris jakaa kanssanne; te -kai luulette itse voivanne pitää huolta siitä, että niin tapahtuu; te -ette tietystikään usko, että tuollainen kurja lurjus voisi teidät -pettää. Mutta varokaa. Hänenlaisensa puoli-idiootit ovat tavallaan -viekkaita, se kuuluu heihin samoinkuin haju kärppään, ettekä te -varmaankaan tiedä Harrisin jo pitäneen huolta omista eduistaan. Niin, -hänelle merkitsee aarre puhdasta rahaa. Teidän täytyy joko löytää se -tai kuolla nälkään. Hän sitävastoin on saanut maksun ennakolta, veljeni -on lahjonut hänet, syöstäkseen minut onnettomuuteen. Jos epäilette, -niin katsokaa häntä -- katsokaa, kuinka hän irvistelee ja vääntelehtii -niinkuin ilmisaatu varas ainakin." - -Saatuaan aikaan tämän hyvän vaikutuksen selitti master kuinka hän oli -lähtenyt karkuun, mutta tullut parempiin ajatuksiin ja vihdoin -päättänyt palata, kertoa heille totuuden ja koettaa jälleen onneaan -heidän kanssansa, koska hän nyt oli vakuutettu siitä, että he heti -panisivat Harrisin viralta ja valitsisivat itselleen uuden -johtajan. "Kas siinä koko totutte", sanoi hän, "ja yhtä poikkeusta -lukuunottamatta minä antaudun kokonaan käytettäväksenne. Mikäkö se -poikkeus on? Tuossa hän istuu", huusi master jälleen osoittaen -Harrista, "ja siinä on mies, jonka pitää kuolla! Aseet ja ehdot ovat -minulle yhdentekevät; asettakaa minut häntä vastapäätä, ja vaikk'ette -anna minulle muuta asetta kuin kepin, niin näytän teille viidessä -minuutissa murskatun raadon, jossa koirat saavat piehtaroida." - -Oli jo pimeä yö, kun hän lopetti puheensa; miehet olivat kuunnelleet -melkein aivan hiljaa; mutta nuotion loimo ei ollut kyllin kirkas, jotta -olisi voinut nähdä toverin kasvoista, missä määrin hän oli tullut -voitetuksi tai vakuutetuksi. Ja sille paikalle, jota tuli kirkkaimmin -valaisi, oli master itse asettunut, joten jokaisen katse kiintyi hänen -kasvoihinsa, seikka, jonka hän epäilemättä oli edeltäkäsin tarkoin -suunnitellut. Lyhyen hetken vallitsi hiljaisuus, mutta sitten alkoivat -miehet innokkaasti pohtia asiaa. Master makasi selällään, kädet -ristissä pään alla ja polvi toisen päällä, aivan kuin ei asiain kohtalo -olisi häntä millään tavalla liikuttanut. Tässä hänen halunsa komeilla -rohkeudellaan epäilemättä vei hänet liian pitkälle ja vahingoitti hänen -asiaansa. Hiukan sinne tänne huojuttuaan mieliala lopullisesti kääntyi -auttamattomasti häntä vastaan. Hän luultavasti toivoi voivansa saada -aikaan saman, minkä oli tehnyt merirosvolaivalla; toivoi pääsevänsä -johtajaksi, joskin kovilla ehdoilla, ja asiat olivat niin lähellä -sellaista käännettä, että Mountain jo sitä ehdottikin. Mutta kivi, -johon hän kolahti, oli Hastie. Tästä veikosta ei pidetty; hän näet oli -juro ja ärtyisä ja ulkomuodoltaan ruma, pöhöttynyt, mutta hän oli -lueskellut jonkin aikaa papiksi Edinburghin yliopistossa, kunnes kehno -käytös oli hävittänyt häneltä tulevaisuuden mahdollisuudet, ja nyt hän -muisti ja käytti hyväkseen, mitä oli oppinut. Hän ei ollutkaan puhunut -aivan kauan, ennenkun master huolettomasti käänsi kylkeä, minkä hän -Mountainin käsityksen mukaan teki salatakseen epätoivoa, joka olisi -näkynyt hänen kasvoillaan. Hastie sanoi, ettei hän tahtonut ollenkaan -puhua suurimmasta osasta masterin esitystä, koska se ei koskenut asiaa; -heille oli tärkeä ainoastaan aarre. Kaikki, mitä hän oli sanonut -Harrisista oli ehkä totta, ja he saisivat sen kyllä kuulla aikanaan, -mutta mitä oli sillä aarteen kanssa tekemistä? He olivat kuulleet koko -joukon tarpeetonta jaaritusta; alaston totuus oli, että mr. Durie oli -ollut pahoin peloissaan ja juossut pakoon kerran toisensa perästä. Hän -oli nyt paikalla -- vangittunako vai itsekö palanneena, se oli -Hastiesta saman tekevää; tärkeätä oli vain saattaa asia loppuun. Mitä -johtajan erottamiseen ja valitsemiseen tuli, toivoi hän, että he kaikki -olivat vapaita miehiä, joilla oli jokaisella kykyä pitää huolta -asioistaan. Se oli vain pelkkä yritys pimittää miesten silmiä, ja sama -oli laita sen ehdotuksen, joka koski kaksintaistelua Harrisin kanssa. -"Hän ei saa tapella kenenkään kanssa tässä leirissä, siitä voi hän olla -varma", sanoi Hastie. "Meillä oli kyllin vaivaa ottaessamme häneltä -pois aseet, ja tomppeleita olisimme, jos antaisimme ne hänelle -takaisin. Mutta jos herra haluaa päästä jännittävään olotilaan, niin -voin palvella häntä tässä suhteessa ehkä paremmin kuin hän luuleekaan. -Minä näet en aio viettää loppuikääni täällä vuoristossa; minä olen jo -täällä ollut liiankin kauan, ja esitän nyt sen vaatimuksen, että hänen -on heti sanottava, missä aarre on, uhalla että hänet muuten heti -ammutaan. Ja tässä", sanoi hän vetäen aseen esille, "tässä on se -pistooli, jota me tulemme käyttämään." - -"Kah, tuotapa mieheksi sopii sanoa", huusi master ja nousi istumaan, -ihaillen katsellen puhujaa. - -"En minä kysynyt, mikä olen", vastasi Hastie. - -"Minkä valitsette?" - -"Hyödytön kysymys", sanoi master. "Kun on pakko, niin on pakko, siinä -ei auta itse pirukaan. Totta puhuen me olemme aivan likellä -aarrepaikkaa, ja minä näytän sen teille huomenna." - -Ikäänkuin nyt kaikki olisi ollut täydellisesti järjestetty, ja -järjestetty aivan hänen mielensä mukaan, käveli hän teltalleen, jonne -Secundra jo aikaisemmin oli poistunut. - -Minä en voi muistella tätä vanhan vihamieheni viimeistä kamppailua, -jossa hän kääntelehti ja vääntelehti niin moneen tapaan, tuntematta -ihailua, johon tuskin sekaantuu sääliäkään; niin urheasti hän kesti -onnettomuutensa, niin reippaasti hän soti niitä vastaan. Vielä tuonakin -hetkenä, jolloin hän huomasi olevansa aivan hukassa, jolloin hän näki -ainoastaan vaihtaneensa vihollisia, kukistaneensa Harrisin Hastien -eduksi, ei hänen olemuksessaan ilmennyt minkäänlaista heikkoutta, ja -kun hän vetäytyi takaisin telttaansa ja varmaankin oli jo päättänyt -alistua niihin uskomattomiin vaaroihin, joita hänen viimeinen -yrityksensä toi mukanaan, tapahtui se yhtä kevein, varmoin ja -ystävällisin ilmein ja elein, kuin jos hän olisi lähtenyt teatterista -syömään illallista johonkin kaunosielujen kokoukseen. Mutta jos olisi -voinut katsoa hänen sieluunsa, olisi epäilemättä huomannut sen -vapisevan. - -Aikaisin yöllä tuli leiriin tieto, että hän oli kipeä, ja heti -seuraavana aamuna hän käski kutsua luokseen Hastien, ja kyseli häneltä -kovin innokkaasti osasiko hän yhtään lääketaitoa. Täten master -todellakin viekkaasti osasi koskettaa entisen teologin turhamaisuuteen. -Hastie tutki häntä; häntä miellytti toisaalta osoittaa tietojansa, -toisaalta ei hänellä niitä ollut, ja kun hän sitäpaitsi oli erittäin -epäluuloinen, niin hän seisoi siinä aivan ällistyneenä, tietämättä, -oliko master kipeä vai oliko hän vain olevinaan. Tässä tilassa palasi -hän kumppaniensa luo ja kertoi heille, että sairas on aivan lähellä -kuolemaa (joka tapauksessa oli hänelle eduksi esittää asiat tällä -tavalla). - -"Mutta sama se", lisäsi hän kiroten, "vaikka hän siihen hajoaisikin, on -hänen vietävä meidät aarrepaikalle tänä aamuhetkenä." - -Leirissä oli kuitenkin useita, niitten joukossa Mountain, joita -tällainen raakamaisuus ei miellyttänyt. He olisivat ilman vähintäkään -sääliä nähneet masterin ammuttavan tai ampuneet hänet itse; mutta heitä -näytti liikuttaneen hänen urhoollinen taistelunsa ja avomielinen -antaumisensa edellisenä iltana; samalla he ehkä jo olivat alkaneet -kapinoida uutta johtajaansa vastaan; ainakin he selittivät, että jos -mies kerran on kipeä, oli hänen saatava levätä päivä Hastien -hammastenkiristyksestä huolimatta. Seuraavana aamuna master selvästi -oli huonompi, ja Hastiekin alkoi osoittaa jonkunmoista inhimillistä -osanottoa (niin helposti herättää teeskenneltykin tohtoroiminen -myötätuntoa). Kolmantena aamuna kutsutti master Mountainin ja Hastien -luoksensa telttaan ja sanoi nyt kuolevansa, kertoi heille tarkasti, -missä aarre oli, ja käski heidän heti lähteä sitä etsimään, nähdäkseen -valehteliko hän heille, ja myöskin sen vuoksi, että hän voisi heitä -vielä opastaa, elleivät he heti sitä löytäisi. - -Mutta tässä syntyi vaikeus, jonka hän epäilemättä ennakolta oli ottanut -huomioon. Ei yksikään miehistä luottanut toveriinsa: ei kukaan siis -voinut suostua jäämään leiriin. Toisaalta: master tosin näytti ylen -heikolta; hänen puheensa oli melkein kuiskaavaa, ja hän nukkui -enimmäkseen tiedotonna; mutta sittenkään ei ollut aivan mahdoton sekään -otaksuma, että sairaus oli teeskennelty ja että he lähtiessään aarteen -hakuun voisivat juosta ansaan ja huomata linnun lentäneen tiehensä, kun -palaisivat. Sen vuoksi he edelleen lojuivat leirissä sanoen suurella -osanotolla seuraavansa masterin kohtaloa, ja niin monenkirjava on -ihmisluonto, että useat heistä todellakin tunsivat vilpitöntä, joskaan -ei kovin syvää surua, nähdessään miehen, jonka he olivat aikoneet -kylmäverisesti murhata, joutuvan aivan luonnolliseen vaarantilaan. -Iltapäivällä kutsuttiin Hastie sairasvuoteen luo rukoilemaan, minkä -hän, niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, teki erinomaisen hartaasti. -Kahdeksan tienoilla illalla kuultiin Secundran valituksesta, että -kaikki oli lopussa, ja ennen kello kymmentä nähtiin hindun kaivavan -hautaa soihdun valossa. Auringon noustessa seuraavana aamuna tapahtui -masterin hautaaminen. Siihen ottivat kaikki osaa käyttäytyen varsin -sopivasti, ja ruumis laskettiin maahan nahkaturkkeihin käärittynä, -ainoastaan kasvot paljaina; ne olivat vahankellertävät, ja sieraimet -oli Secundra itämaalaiseen tapaan tukkinut. Kohta kun hauta oli luotu -umpeen, puhkesi hindu jälleen valituksiin, jotka liikuttivat kaikkia, -ja mikäli kuulemastani kertomuksesta selvisi, ei tuo rosvojoukko -välittänyt, vaikka huuto kuului kamalalta ja voi sellaisessa seudussa -olla heidän turvallisuudelleenkin vaarallinen. Päinvastoin he koettivat -häntä lohduttaa, tosin karkeasti, mutta silti ystävällisesti. - -Mutta joskin inhimillinen luonto pahimmassa rappiotilassaankin jossakin -tapauksessa voi esiintyä ystävällisenä, on se sittenkin aina ja ennen -muuta ahnas. Pian miehet kääntyivätkin pois surevan luota ja alkoivat -huolehtia omista asioistaan. Kun aarteen piilopaikka oli aivan lähellä --- missä, sitä he eivät vielä varmaan tienneet -- päättivät he antaa -leirin jäädä sijoilleen, ja päivä kului heiltä turhassa etsinnässä -kautta metsäin. Secundra taas yhä makasi herransa haudalla. Sinä yönä -ei asetettu ollenkaan vartijoita; miehet makasivat piirissä nuotion -ympärillä, kuten metsänkävijöillä on tapana, päät ulospäin aivan kuin -pyörän puolapuut. Aamulla he makasivat samoin; ero oli vain se, että -Pinkerton, jonka sija oli Mountainin oikealla puolella, hänen ja -Hastien välissä, oli yön pimeydessä salaa murhattu ja makasi nyt kuten -ennenkin viittaansa kietoutuneena, mutta takaapäin saattoi nähdä hänen -joutuneen kamalan surman uhriksi: hänen päänahkansa oli poissa. Tuona -aamuhetkenä olivat rosvot kaikki kalpeita kuin kummitusjoukko, sillä he -tiesivät aivan hyvin, kuinka itsepintaisesti intiaanit pyrkivät -päämääräänsä ollessaan sotajalalla tai mieluummin: murhaamassa. Mutta -suurimpana syynä he pitivät sitä, ettei ollut asetettu vahtimiestä, ja -kun heitä vielä kiihoitti ajatus aarteesta, joka oli aivan saatavilla, -päättivät he jäädä vielä paikoilleen. Pinkerton haudattiin aivan -masterin viereen; jäljellejääneet viettivät taas päivänsä hakemalla -aarretta, osaksi peloissaan, osaksi toivehikkaina; he näet olivat -toisaalta varmoja siitä, että aarre kohta löytyisi, toisaalta he -alkoivat pimeän tullen peljätä intiaaneja. Mountain oli seuraavana yönä -vahtimiehenä; hän väittää valvoneensa koko yön, sanoo ettei hän edes -istahtanut, vaan vartioi leiriä mitä valppaimmin. Niin ollen ei hän -voinut aavistaa mitään pahaa mennessään (nähtyään tähdistä -vahtivuoronsa olevan ohi) herättämään seuraavaa vahtimiestä. Se oli -suuri Hicks; hän makasi piirissä suojan puolella, hiukan edempänä -nuotiosta kuin muut, ja paikassa, jonka sinnepäin heittyvä savu -pimensi. Mountain kumartui ja tarttui häntä olkapäähän; samassa sai hän -käteensä jotakin tahmeata ja märkää, ja kun tuuli kääntyessään sai -nuotion loimun lankeamaan sinne päin, näki Mountain, että häneltä, -kuten Pinkertoniltakin, oli viety päänahka. - -Oli ilmeistä, että he olivat joutuneet erittäin viekkaitten -intiaani-salamurhaajain uhreiksi. Nämä voivat toisinaan seurata -matkuetta useita päiviä, pysyttelevät sen kintereillä, kuinka nopeasti -se rientäneekin eteenpäin, ja varastavat päänahan jokaisessa -leiripaikassa, olkoot vahdit kuinka valppaita hyvänsä. Kun tämä selvisi -aarteenkaivajille -- heitä oli nyt enää ainoastaan puoli tusinaa -- -valtasi heidät täydellinen mielenmasennus; he tempasivat tärkeimmät -tarvekalunsa ja syöksyivät suoraa päätä metsään, jättäen kaiken muun -omaisuutensa. Nuotionsa he jättivät sammuttamatta ja kuolleen toverinsa -hautaamatta. Koko päivän he pakenivat; he söivät kulkiessaan kädestä -suuhun, ja kun he eivät uskaltaneet nukkua, riensivät he pimeänkin -tultua umpimähkään eteenpäin. Mutta ihmisen kestävyyden raja on pian -saavutettu; kun he vihdoin lepäsivät, vaipuivat he sikeään uneen, ja -huomasivat herätessään vihollisen yhä olevan kintereillään ja vielä -kerran tuoneen heidän joukkoonsa silpovan kuoleman. - -Nyt miehiltä katosi viimeinenkin ymmärryksen ja harkinnan rahtu; he -olivat täydellisesti eksyksissä erämaassa, ja ruokavarat alkoivat sulaa -kovin vähiin. Ei maksa vaivaa täyttää tätä liiankin pitkää kertomusta -niillä kauhuilla, joita miehet vielä saivat kestää. Riittäköön, -kun sanon, että vihdoin koitti aamu, jolloin ei mitään verityötä -havaittu ja jolloin siis voitiin toivoa murhaajan vihdoin luopuneen -takaa-ajosta. Silloin olivat ainoastaan Mountain ja Secundra elossa. -Kauppias on varmasti vakuutettu siitä, että tuo tuntematon vihollinen -oli hänen omia tuttaviaan, ja että hän ystävyydestä oli jäänyt -murhaamatta. Secundran säästymisen hän selittää siten, että murhaaja -oli pitänyt hindua mielipuolena. Tämä olisi johtunut osaksi siitä, että -Secundra paon kaikkien kauhujen aikana, muiden heittäessä ruokavarojaan -ja aseitaan pois, huojui eteenpäin kuokka olkapäällä, osaksi taas -siitä, että hän viimeisinä päivinä innokkaasti ja herkeämättä jutteli -itsekseen omalla kielellään. Englanninkieltä puhuessaan hän kyllä oli -täysin järjissään. - -"Sinä uskot, hän olla mennyt aivan pois?" kysyi hän, kun he heräsivät -elossa kahden. - -"Suokoon Jumala, että niin olisi; luulenpa uskaltavani uskoa", oli -Mountain vastannut. Mikäli hän minulle kertoi, olivat sanat tulleet -häneltä aivan sekaisin. - -Hän oli todellakin siinä määrin suunniltaan, että hän aina seuraavan -päivän aamuun, jolloin kohtasi meidät, ei ollut ollenkaan varma siitä, -oliko hän nähnyt unta, vai oliko jotain sellaista todellakin -tapahtunut, että Secundra samassa kääntyi ja lähti sanaa sanomatta -seuraamaan heidän jälkiänsä takaisin päin suunnaten jälleen kulkunsa -kohti talvista, autiota erämaata ja vaeltaen tietä, jonka tienviittoina -olivat jokaiseen levähdyspaikkaan jääneet silvotut ruumiit. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Matka erämaahan. - -(Jatkoa.) - - -Mountainin kertomuksessa, sellaisena kuin se Sir William Johnsonille ja -lordille kerrottiin, oli tietysti kaikki retken alkupuolta koskevat -yksityisseikat jätetty pois ja asiat yleensä esitetty ikäänkuin ennen -masterin sairastumista ei olisi mitään erikoista tapahtunut. Viimeisen -päivän kertoja kuvaili varsin tärisyttävällä tavalla; kertojaa -itseäänkin puistatti muistellessaan tapahtumia, ja sen aseman kautta, -missä olimme, saman erämaan rajalla, ja niistä erityisistä syistä, -joita kullakin oli osanottoon, hän sai heti kuulijansa puolelleen. Se -mitä Mountainilla oli kerrottavaa, ei muuttanut ainoastaan lordi -Durrisdeerin maailmaa, vaan vaikutti oleellisesti Sir William -Johnsoninkin matkasuunnitelmiin. - -Mielestäni on tästä tehtävä lukijalle tarkempaa selkoa. Albanyyn oli -saapunut huhuja, joitten sisällys oli kovin huolestuttava; puhuttiin -sellaista, että intiaaneilla oli sotasuunnitelmia, ja Sir William, joka -oli diplomaattisissa suhteissa intiaanien kanssa, kiiruhti tuohon -autioon maahan, vaikka talvi oli jo ovella, tukahduttaakseen vaaran, -ennenkuin se ehti laajemmalle levitä. Täällä rajamailla hän huomasi -lähteneensä matkaan liian myöhään, ja nyt oli miehen, joka yleensä ei -ollut niinkään uskalias kuin varovainen, tehtävä vaikea valinta. Hänen -suhtautumistaan noihin tatuoituihin sodankävijöihin voi verrata siihen -asemaan, mihin lordipresidenttimme Culloden joutui, kun ylämaan -päälliköt alkoivat kapinoida; hän nimittäin oli ainoa terveen järjen -edustaja, ja ainoastaan hänen vaikutuksensa kautta voitiin saada aikaan -rauhaa ja kohtuutta, jos sellainen yleensä oli mahdollista. Siinä -tapauksessa, että hän palaisi kotiin, joutuisi ehkä koko alue -intiaanisodan kamalasti runtelemaksi -- taloja poltettaisiin, -matkustajia vangittaisiin ja metsien asujat kokoilisivat inhoittavia -saaliitaan, ihmisten päänahkoja. Toisaalta voi helposti ymmärtää, ettei -hänellä ollut suurtakaan halua kulkea kauemmaksi pohjoiseen, edetä -syvemmälle erämaahan niin pieni joukko mukanaan, vieden rauhan sanomaa -sotaisille villeille, joita jo ilahdutti tulevan taistelun mahdollisuus --- tällaista äärimmäistä toimenpidettä hän tietysti vältti. - -"Olen tullut liian myöhään", sanoi hän useaan kertaan, ja saattoi -sitten vajota syviin ajatuksiin, pää peitettynä käsiin ja rauhattomasti -liikutellen jalkojansa. - -Kun hän tuosta asemasta kohotti päänsä ja katsoi meihin, lordiin, -Mountainiin ja minuun, jotka istuimme tiheässä ryhmässä leirin -ulkoreunaan sytytetyn nuotion ympärillä, puhkesi hän puhumaan: "Herra -lordi, sanon teille aivan suoraan, etten tiedä, miten menettelisin. -Pidän kovin tärkeänä etenemistä, mutta en katso mitenkään sopivaksi, -että kauemmin nautin teidän seurastanne. Emme ole ehtineet vielä kauas -vesireitiltä, joten epäilemättä voi lähteä paluumatkalle etelään päin -joutumatta erityisemmin vaaralle alttiiksi. Ettekö te ja herra -Mackellar halua ottaa yhtä venhekuntaa ja palata Albanyyn?" - -Lordi oli kuunnellut Mountainin kertomusta silmät kiusallisen -kiinteästi kertojaan luotuina, ja oli jo ennen jutun päättymistä -vaipunut aivan kuin uneen. Hänen ulkonäössään oli jotakin kammottavaa, -jotakin, mikä minun silmissäni ei ollut oikein ihmisen kaltaista; -kasvot olivat laihat, tummat ja vanhan näköiset, suu murheen -vääristämä; hammasrivi pilkisti alituisesti esiin; silmäluonten reunat -olivat veripunaiset ja silmämunat näyttivät pullistuvan ulos. En voinut -katsella häntä tuntematta ilkeää ärsytystä, mikä tosin onkin useimmiten -pääasiallisin tunteemme, kun joku, josta pidämme, sairastuu. En voinut -olla huomaamatta, että muut tuskin saattoivat sietää häntä -läheisyydessään -- Sir William vältti hänen seuraansa, Mountain -arasteli hänen katsettaan, pysähteli ja änkytteli sen vuoksi -kertoessaan. Mutta kun lordi kuuli tämän ehdotuksen, näytti hän jälleen -toipuvan lamaannuksestaan. - -"Albanyynko?" kysyi hän selvästi ja kuuluvasti. - -"Niin, ei ainakaan kauas sieltä", vastasi Sir William. "Lähempänä ei -löydy paikkaa, jossa olisitte varmassa turvassa." - -"Ei minua ollenkaan huvita kotiinpalaaminen", sanoi lordi. "En minä -pelkää -- intiaaneja", lisäsi hän yht'äkkiä. - -"Jospa minä voisin sanoa samoin", vastasi Sir William hymyillen; "ja -jos kellään olisi mahdollisuutta niin sanoa, niin olisin kai minä se. -Mutta teidän on otettava huomioon se vastuunalaisuus, joka minua -painostaa, sekä se seikka, etten mitenkään voisi antaa itselleni -anteeksi, jos sallisin teidän jatkaa matkaa nyt, kun olotilamme on -käynyt näin vaaranalaiseksi, ja teidän asianne -- jos teillä mitään -sellaista on ollut -- on tullut päätökseen, mikäli saamistamme -surullisista perheuutisista kuuluu. Minä joutuisin huonoon huutoon, jos -sattuisi jokin ikävä tapaus." - -Lordi kääntyi Mountainin puoleen. "Mistä hän oli kuolevinaan?" kysyi -hän. - -"En ymmärrä mitä lordi tarkoittaa", vastasi kauppias, pysähtyen -hämmästyneenä puuhissaan (hän hoiteli paria pahannäköistä -kylmänhaavaa). - -Hetkiseksi näytti lordi käyvän aivan sanattomaksi, mutta sitten hän -jotenkin kiivaasti toisti kysymyksensä: "Minä kysyn, mistä hän kuoli. -Minä pidän sitä suorana kysymyksenä." - -"En minä tiedä mikä oli syynä hänen kuolemaansa", sanoi Mountain. "Ei -sitä Hastiekaan tiennyt. Hän näytti aivan luonnollisesti riutuvan ja -lopuksi heittävän henkensä." - -"Niin, siinäpä se on!" huudahti lordi Sir Williamin puoleen kääntyen. - -"Minä en voi seurata teidän kunnia-arvoisuutenne ajatuskulkua", vastasi -Sir William. - -"No niin", sanoi lordi, "kysymyksessä on perintöasia; poikani -arvoonpääsylle voidaan asettaa esteitä, ja kun sanotaan, ettei ole -selvää tietoa miehen kuoleman syystä, niin voi syntyä monenlaisia -epäluuloja." - -"Mutta perhana soikoon, mieshän on haudattu!" huudahti Sir William. - -"Sitä minä en koskaan usko", vastasi lordi väristen. "Minä en sitä -koskaan usko!" huudahti hän taas ja hypähti ylös. "Näyttikö hän -kuolleelta?" kysyi hän Mountainilta. - -"Kuolleeltako?" toisti kauppias. "Kalpealta hän näytti. Mutta mitä te -mietitte? Minähän sanon, että loimme multaa hänen päällensä." - -Lordi tarttui Sir Williamin takkiin. "Sitä miestä sanotaan kyllä minun -veljekseni", sanoi hän, "mutta selvää on, ettei hänen laitansa koskaan -ollut oikein." - -"Laita ollut oikein?" kysyi Sir William. "Kuinka tuo on ymmärrettävä?" - -"Hän ei ole tästä maailmasta", kuiskasi lordi. "Ei hän, eikä se musta -perkele, joka häntä palvelee. Minä olen pistänyt miekkani hänen -lävitsensä", huusi hän. "Minä olen tuntenut miekan kahvan kolahtavan -hänen kylkiluihinsa, ja lämpimän veren ruiskahtavan vasten kasvojani -kerran toisensa jälkeen, kerran toisensa jälkeen!" toisti hän, tehden -kuvaamattoman liikkeen kädellään. "Mutta kuollut hän ei ole -sittenkään", sanoi hän, kuuluvasti huokaisten. "Miksi uskoisin hänet -nyt kuolleeksi? Sitä en usko, ennenkun näen hänen silmäini edessä -mätänevän", sanoi hän. - -Sir William katsoi minuun kulmakarvat koholla. Mountain unohti haavansa -ja tuijotti suu auki. - -"Lordi hyvä", sanoin minä, "rauhoittukaahan toki." Mutta kurkkuni oli -niin kuiva ja järkeni niin pysähdyksissä, etten enempää saanutkaan -sanotuiksi. - -"Ei", sanoi lordi, "hän ei tietystikään voi minua ymmärtää. Mackellar -kyllä voi; hän tietää kaikki ja on nähnyt hänet pistettävän maahan -kerran ennenkin. Tämä Mackellar, se on oiva palvelija, Sir William; -hän kaivoi miehen maahan omin käsin -- hän ja vanhus -- kahden -hopeakynttilän valossa. Tuo toinen on palveleva henki, hän on tuonut -sen Coromandelista mukanaan. Minä olisin sen mielelläni teille kertonut -hiukkasta ennemmin, Sir William, mutta nuohan olivat oikeastaan -perheasioita." Viimeiset sanansa hän lausui murheellisesti ja samalla -rauhallisesti, ja hänen mielensä näytti selviävän sekaannuksestaan. - -"Voitte itse tehdä johtopäätöksenne tästä kaikesta", sanoi hän. -"Veljeni sairastuu, kuolee ja haudataan, niin he juttelevat, ja se -näyttää varsin yksinkertaiselta. Mutta minkä vuoksi palveleva henki -kääntyi takaisin? Käsitätte itse varsin hyvin, että tuo seikka kaipaa -selvittelyä." - -"Heti paikalla, lordi hyvä, olen teidän käytettävänänne", sanoi Sir -William, nousten seisaalle. "Ehkä saan sitä ennen puhua pari sanaa -teidän kanssanne, mr. Mackellar." - -Samalla hän alkoi kuljettaa minua leiristä pois; routainen maa -rusahteli askeltemme alla, ja huurteiset puut seisoivat tiheinä -ympärillämme, aivan kuin tuona kauhun yönä rannan pensaistossa. "Niin, -tuo on tietysti selvää hulluutta", sanoi Sir William niin pian kuin -olimme päässeet kuulomatkan ulkopuolelle. - -"Niin, luonnollisesti", sanoin minä. "Mies on hullu. Sehän on selvää." - -"Käskenkö siis ottaa hänet kiinni ja sitoa?" kysyi Sir William. -"Teen sen, jos vain te suostutte. Jos hänen juttunsa on pelkkää -mielipuolenlorua, niin se on varmaan viisainta." - -Katselin maahan, katselin taakseni leiriin, missä nuotiot loimusivat, -katselinpa ympäröitsevään metsään ja vuorillekin, mutta yhteen suuntaan -en uskaltanut katsoa, Sir Williamin kasvoihin. - -"Sir William", sanoin minä vihdoin. "En pidä lordia oikein viisaana, -enkä ole pitänyt enää pitkiin aikoihin. Mutta hulluudessakin on -asteita, ja olisiko hänelle tehtävä väkivaltaa -- sitä, Sir William, en -minä ole mies päättämään", sanoin minä. - -"Kyllä _minä_ päätän", sanoi hän. "Tosiasioita minä vain haluan tietää. -Oliko tuossa lörpötyksessä pienintäkään totuuden tai järjen rahtua? -Epäröittekö?" kysyi hän. "Tuleeko minun käsittää asia niin, että te -olette kysymyksessä olevan miehen kerran ennen haudannut." - -"En haudannut", sanoi hän. Samassa minä vihdoinkin rohkaisin itseni ja -sanoin: "Sir William, mahdotonta olisi saada teidät käsittämään tämä -asia, kertomatta teille pitkää historiaa, jolla on suuri merkitys tähän -perheeseen nähden. Jos välttämättä niin tahdotte, niin kerron sen -teille, olkoonpa että menettelisin väärinkin. Sen verran sanon joka -tapauksessa, ettei lordi ole niin mieletön kuin puheesta voisi luulla. -Te olette onnettomuudeksi joutunut tekemisiin kovin omituisen asian -kanssa." - -"En ollenkaan halua saada tietoa teidän salaisuuksistanne", vastasi Sir -William, "mutta tahdon puhua suuni puhtaaksi, vaikka tulisin -epäkohteliaastikin käyttäytyneeksi, ja tunnustan suoraan, ettei minua -kovinkaan huvita nykyinen matkaseurani." - -"Siitä minä en suinkaan tahdo teitä soimata", sanoin minä. - -"En ole pyytänyt teiltä moitetta enkä kiitosta", vastasi Sir William. -"Haluan vain päästä teistä vapaaksi, ja siinä tarkoituksessa jätän -käytettäväksenne venheen miehistöineen." - -"Sehän on kohtuullinen tarjous", sanoin minä asiaa aprikoituani. "Mutta -sallikaa minun lausua sananen toiselta näkökannalta. Meissä elää -luontainen uteliaisuus saada tietää tämän asian oikea laita; minussa -itsessäni on sellaista tunnetta ja lordissa silminnähtävästi liiankin -paljon. On arvoitus, miksi hindu palasi takaisin." - -"Se on minunkin ajatukseni", keskeytti Sir William, "ja kun nyt lähden -niille maille, aion tutkia asian perinpohjin. Olkoon mies mennyt -kuolemaan herransa haudalle, kuten koira, tai muista syistä sinne -palannut, joka tapauksessa on hänen henkensä suuressa vaarassa, ja minä -aion pelastaa hänet, jos vain suinkin voin. Ei suinkaan teillä ole -hänestä mitään pahaa sanottavaa?" - -"Ei mitään, Sir William", vastasin minä. - -"Entäs tuo toinen?" kysyi hän. "Tietysti minä kuulin mitä lordi sanoi; -mutta kun hänen palvelijansa osoittaa niin suurta uskollisuutta, -täytynee minun otaksua hänessä olleen hienojakin ominaisuuksia." - -"Älkää minulta sitä kysykö!" huudahdin minä. "Helvetin liekitkin voivat -olla hienoja. Minä olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta, ja aina -vihannut, aina ihaillut ja aina orjamaisesti pelännyt häntä." - -"Nyt näyttää siltä, kuin taaskin yrittäisin saada tietoa -salaisuuksistanne", sanoi Sir William, "mutta uskokaa minua, siihen -minulla ei ole ollenkaan halua. Riittää, kun sanon tahtovani nähdä -haudan ja, jos mahdollista, pelastaa hindun. Voitteko näillä ehdoilla -ottaa houkutellaksenne lordin palaamaan Albanyyn?" - -"Sir William", virkoin minä, "sanon teille kuinka asia on. Te ette nyt -näe isäntääni edullisessa valossa; teistä näyttänee omituiselta, että -minäkin voin hänestä pitää, mutta sen teen, enkä aivan yksinäni. Jos -hänen pitää takaisin Albanyyn, täytyy sen tapahtua väkivalloin ja -silloin on mennyttä hänen järkensä, ehkäpä henkensäkin. Tämä on vakaa -uskoni, mutta minä olen vallassanne ja valmis tottelemaan, jos otatte -kantaaksenne vastuunalaisuuden." - -"En tahdo vähintäkään vastuunalaisuutta; sitähän minä juuri kaikin -voimin koetan välttää", huusi Sir William. "Te tahdotte jatkaa matkaa -kanssani; no niin, se tapahtukoon! Minä pesen käteni kaikesta." - -Samassa hän käännähti korollaan ja antoi käskyn valmistautua lähtemään -eteenpäin: lordi, joka oli risteillyt läheisyydessä, tuli heti -luokseni. - -"Kuinka käy?" kysyi hän. - -"Niinkuin tahdotte", vastasin minä. "Te saatte nähdä haudan." - -Kun joukossamme oli miehiä, joille seudun matkasuunnat olivat selvät, -saimme helposti tietoomme masterin haudan paikan; se näet sijaitsi -kohdassa, jota erämaassa käytettiin matkan viittana, eräällä korkealle -kohoavalla, omituisenmuotoisella selänteellä, josta monta virtaa -syöksyy alas Champlain-järveen. Senvuoksi voitiinkin lähteä suoraan -sinne käsin, tarvitsematta seurata paenneitten verisiä jälkiä, ja -voitiin kuudessatoista tunnissa marssia matka, johon he sinne tänne -harhaillen olivat kuluttaneet yli kuusikymmentä. Venheemme me jätimme -vartioitaviksi virralle; odotettavissa oli, että palatessamme -tapaisimme ne kiinni jäätyneinä. Se pikku varasto matkatarpeita, jonka -otimme mukaamme retkelle, käsitti, paitsi lukematonta joukkoa nahkoja, -joiden tuli suojella meitä pakkaselta, myöskin ison määrän lumikenkiä, -joiden avulla aioimme siirtyä eteenpäin odotettavissa olevan lumen -pudottua. Tapa, millä me etenimme, osoitti paljon pelkoa olevan -matkassa; marssia johdettiin sotilaallisella varovaisuudella, ja -yöleirin paikka valittiin ja vartioitiin mitä huolellisimmin. -Tämänlaatuinen syy sai meidät matkamme toisena päivänä pysähtymään, -ainoastaan muutaman sadan askeleen päässä määräpaikastamme. Yö oli -tulossa, ja paikka, johon olimme saapuneet, näytti erinomaisen -sopivalta lujaksi leiriksi meidän kokoiselle joukolle. Niinpä käskikin -Sir William (äkkinäisen mielijohteen vaikutuksesta) meidän pysähtyä. - -Edessämme kohosi se korkea vuorijono, jota kohden koko päivän olimme -luovineet. Aina varhaisesta aamusta alkaen olivat sen kimaltavat huiput -olleet silmämääränämme kulkiessamme läpi tasaisen alangon, jonka läpi -juoksi vuolaita virtoja ja joka oli täynnä kiviä, toinen toistaan -suurempia. Huiput kimalsivat hopealta, sillä kohta kun tulimme -hiukankin ylemmäksi, satoi lunta joka yö; metsässä ja tasangolla taas -oli maa vain vähän roudassa. Koko päivän oli taivas ollut ilkeän sumun -peitossa; aurinko pääsi sen läpi paistamaan vain himmeästi, kuin -kultaraha; koko päivän puhalsi vasempaan poskeemme purevan kylmä tuuli, -mutta puhdasta ja keveätä oli hengittää. Illan lähestyessä tuuli -vaimeni, pilvet hajaantuivat ja katosivat, kun ei tuuli enää uusia -kuljetellut; auringolla, laskiessaan taaksemme, oli jonkinmoinen -talvinen hohto, ja vuorten valkenevat särmät punertuivat sen kuolevassa -kajossa. - -Oli pimeä, ennenkuin pääsimme illastamaan; me söimme äänettöminä, ja -ateria oli tuskin ohi, kun lordi jo hiipi nuotion luota leirin -ulkoreunaan. Minä riensin hänen jälkeensä. Leiripaikka oli korkealla; -sieltä näki yli jäätyneen järven, joka pisimmältä kohdaltaan saattoi -olla peninkulman pituinen; ympärillämme lepäsi aaltomainen metsämaa, -yläpuolellamme kohosivat valkoiset vuoret, ja vieläkin korkeammalla -kirkkaan taivaan laella purjehti kuu. Ei tuulenhenkäystäkään tuntunut, -ei oksa liikahtanut, ja ympäröivä hiljaisuus hukutti kuulumattomiin -leiristämme lähtevän hälynkin. Nyt, kun ei paistanut päivä eikä -puhaltanut tuuli, tuntui ilma melkein lämpimältä kuten heinäkuunyönä -- -omituinen aistimus-erehdys, sillä maa, ilma ja vesi olivat pakkasesta -särkymäisillään. - -Lordi (eli se olento, jota yhä nimitin hänen kalliilla nimellään) -seisoi pidellen toisella kädellään kyynärpäätä, toisella leukaansa ja -tuijotteli eteensä metsään. Minun katseeni liukui samaan suuntaan -ja lepäsi melkein mielihyvin tuolla laajalla huurteisella -honkatantereella, joka milloin kohosi kuuvaloisiksi kunnaiksi, milloin -hävisi pienten laaksojen varjoon. Tässä aivan lähellä, mietin minä, -lepää vihamiehemme haudassaan; hän on nyt mennyt sinne, missä paha ei -enää vahingoita; ne jäsenet, jotka ennen olivat niin sulavasti -liikkuneet, piilivät nyt ainaisesti maan povessa. En voinut olla -ajattelematta häntä tavallaan onnelliseksi; olihan hän vapaa elämän -tuskista ja kiusoista, sielun jokapäiväisestä silvonnasta ja siitä -alituiseen muuttuvasta tapausten virrasta, joka _on_ uitava yli, jos -tahtoo välttää häpeää ja kuolemaa. En voinut olla ajattelematta, kuinka -hyvä oli saada päätökseen tämä pitkä matka, ja siten johduin -kiinnittämään huomioni lordiin. Sillä eikö lordikin ollut kuollut? Eikö -hän ollut silvottu soturi, joka turhaan toivoi kuolemaa, joka virui -tappotantereella vihollisten pilkkana? Muistossani hän eli hyvänä -ihmisenä, viisaana, jokseenkin ylpeänä, isäänsä kohtaan ehkä liiaksikin -velvollisuudentuntoisena, rouvaansa kohtaan ylenmäärin lempeänä, -miehenä, joka osasi puhua ja vaieta, miehenä, jonka kättä oli ilo -pusertaa. Äkkiä sai sääli minut syvään huokaamaan; olisin voinut ääneen -itkeä ajatellessani hänen entisyyttään ja nähdessäni hänet siinä -edessäni. Seisoessani aivan hänen vieressään kirkkaassa kuuvalossa minä -rukoilin hänelle vapahdusta tai sitten itselleni voimaa pysyä lujana -rakkaudessani häneen. - -"Jumalani", rukoilin minä, "tässä mies, miesten parahin minua ja -itseään kohtaan, ja nyt minä alan häntä kammota. Ei hän pahaa ole -tehnyt, ei ainakaan ennenkuin surut hänet mursivat; mutta hänen -kunnioitettavia haavojansa me vain alamme kammota. Oi, peitä se, oi, -päästä hänet pois, ennenkuin häntä vihaamme!" - -Tällaiset ajatukset täyttivät vielä mieleni, kun yht'äkkiä kajahti ääni -yössä. Se ei ollut kovin kuuluva, eikä lähtenyt aivan läheltä, mutta -niin pitkällisen ja syvän hiljaisuuden keskeltä kaikuen se sai leirin -jalkeille kuin torventoitotus. Ennenkuin ehdin henkäistä, oli Sir -William jo vieressäni ja useimmat muut kerääntyivät hänen taakseen, -tarkasti kuulostellen. Katsellessani heitä yli olkani olin näkevinäni -heidän poskillaan kalpeuden, joka ei ollut kuuvalosta kotoisin, ja -kuutamon säteet, jotka kimallellen heijastuivat toisten silmistä ja -jäivät varjoina lepäämään toisten kulmain alle (heidän nostaessaan ja -kumartaessaan päätänsä), loivat joukkoon omituisen vilkkaan ja -pelonsekaisen ilmeen. Lordi oli etunenässä; hän kumartui hiukan -kohottaen kättään aivan kuin hiljaisuuden merkiksi: hän näytti -jähmettyneen kiveksi. Ääni kuului yhä, se toistui lakkaamatta, nopeasti -ja säännöllisesti. - -Äkkiä Mountain alkoi puhua; hän kuiskasi kuuluvasti ja katkonaisesti, -kuten ihminen, joka pääsee taakan alta. "Nyt minä tiedän", sanoi hän, -ja kun me kaikki käännyimme häntä kuulemaan, niin hän lisäsi: "Hindu on -varmaankin tiennyt piilopaikan. Hän se on -- hän kaivaa aarretta -maasta." - -"Niin tietysti!" huudahti Sir William. - -"Kuinka tyhmää, ettemme sitä heti älynneet." - -"Eräs seikka siinä vain on ihmeellinen", jatkoi Mountain, "ääni kuuluu -aivan kuin entisen leirimme paikkeilta. Ja toiseksi, en käsitä kuinka -mies on ehtinyt ennen meitä, ellei hänellä ole siipiä!" - -"Ahneudella ja pelolla on siivet", huomautti Sir William. - -"Mutta se lurjus on meidät säikäyttänyt, ja minä haluan maksaa hänelle -samalla mitalla. Mitä tuumitte, hyvät herrat, lähdemmekö kuuvalossa -otusta ajamaan?" - -Ehdotukseen suostuttiin; alettiin piirittää Secundraa, joka yhä oli -työssään; muutamia Sir Williamin intiaaneja kiiruhti edeltäpäin -matkaan, ja jätettyämme leiriin lujan vartioston lähdimme mekin -liikkeelle pitkin epätasaista metsämaata; routainen maa ratisi, joskus -jääkin risahti rikki askeltemme alla. Päämme päällä taas oli -honkametsän himmeys ja kuun kellertävä kajo. Tiemme vei notkelmaan; -sinne laskeutuessamme kuulimme äänen vain heikosti, ja kohta se häipyi -kokonaan. Notkelman toinen reuna oli avonaisempi, siellä näkyi vain -jokin honka siellä täällä, ja ylt'ympäri makasi maassa isoja -kallionlohkareita, jotka heittivät pikimustan varjon. Ääni alkoi kuulua -selvemmin; me voimme kuulla raudan kirahtelun ja saimme selvemmän -käsityksen siitä, kuinka raivoisan nopeasti kaivaja käytti työkaluaan. -Kun lähenimme notkelman reunaa, lensi pari lintua yöpuultaan; -ne leijuivat kuin tummat haamut kuuvalossa; ja seuraavassa -silmänräpäyksessä me voimme suoraan puujonon välitse nähdä omituisen -näytelmän. - -Pieni, metsien ympäröimä ylätasanne, jonka takaa, näköpiirin rajalta -välkkyivät valkoiset vuoret, lepäsi kirkkaassa kuutamossa. Kömpelöitä -talouskaluja, jollaiset ovat metsässä-asujan ainoa omaisuus, makasi -maassa siellä täällä, mitä suurimmassa epäjärjestyksessä. Jokseenkin -keskipaikoilla oli huurteesta kimalteleva teltta; sen avoimen aukon -kautta näkyi sisällä vallitseva pimeys. Tuon pienen tasanteen toisella -kulmalla makasi jotakin, mikä näytti ihmisruumiin hajonneilta -jäännöksiltä. Oli selvää, että me olimme tulleet Harrisin leirin -paikalle; tuolla makasivat heidän paetessaan poisheittämänsä tavarat; -tuossa teltassa oli master heittänyt henkensä, ja edessämme makaava -jäätynyt raato oli juopon suutarin ruumis. Traagillisen tapauksen -näyttämö vaikuttaa aina tärisyttävästi katselijaan; me tulimme -sellaiselle paikalle näin pitkän ajan kuluttua, ja kun nyt huomasimme -sen lepäävän muuttumattomana ja yhtä autiona kuin ennenkin, niin -kylmäverisimmänkin täytyi tuntea liikutusta. Ja kumminkaan ei meitä -tämä näky muuttanut kivimaiksi, vaan teki sen eräs toinen, jota melkein -olimme odottaneet: Secundra seisoi nilkkaa myöten entisen herransa -haudassa. Enimmän osan vaatteistaan hän oli heittänyt yltään, mutta -sittenkin olivat hänen laihat käsivartensa ja olkapäänsä aivan hiessä -ja kimaltelivat kuuvalossa; hänen kasvoillaan kuvastui pelko ja -jännitys; hänen kuokaniskunsa seurasivat nopeasti toisiaan, ja -routaisella maakamaralla näkyi hänen varjonsa, joka hullunkurisesti -vääristellen toisti hänen kiivaita liikkeitänsä. Meidän tullessamme -kohosi pensaikosta yölintuja, jotka heti jälleen laskeutuivat alas, -mutta Secundra ei toimessaan kuullut eikä huomannut mitään. - -Minä kuulin Mountainin kuiskaavan Sir Williamille: "Hyvä Jumala! Hän on -haudassa! Hän kaivaa ruumista ylös." Me olimme kaikki tehneet saman -johtopäätöksen, mutta sittenkin minua puistatti, kun kuulin asian -julkilausuttavan. Sir William hätkähti kovin. - -"Sinä kirottu haudan häväisijä!" huusi hän. "Mitä sinä teet?" - -Secundra hypähti, hän kuului hengästyneesti huudahtavan, kuokka putosi -hänen käsistään, ja hän tuijotti hetkisen liikkumattomana puhujaan. -Seuraavassa hetkessä syöksyi hän nuolen nopeasti metsään vastaisella -puolella, ja taas seuraavassa hän nosti päättävästi kätensä ylös, mistä -näki, että hän oli tehnyt päätöksensä, ja alkoi kävellä takaisin. - -"No niin, te tulla, te auttaa --" yritti hän sanoa. Mutta nyt oli lordi -astunut Sir Williamin viereen. Kuuvalo lankesi suoraan hänen -kasvoilleen, eikä Secundra ollut vielä saanut sanoja suustaan, kun hän -jo näki ja tunsi herransa vihamiehen. "Hän!" kiljaisi hindu, löi -kätensä yhteen ja vaipui väristen maahan. - -"No, no!" sanoi Sir William. "Ei kukaan meistä tee sinulle pahaa, jos -olet viaton; jos taas olet syypää, ei auta yrittääkään paeta. Annappas -kuulua, mitä sinulla on tekemistä täällä hautojen ja hautaamattomain -ruumiitten keskellä." - -"Te ette murhaaja?" kysyi Secundra. "Te kunniallinen mies? Te näkee -minun olla rauhassa?" - -"Kyllä minä puolustan sinua, jos olet syytön", vastasi Sir William. -"Sen olen sanonut, enkä ymmärrä, miksi sitä epäilet." - -"Kaikki murhaajat", huusi Secundra, "sentähden! Hän tappaa -- -murhaaja", osoittaen Mountainia; "ne kaksi vuokramurhaajaa", osoittaen -lordia ja minua -- "kaikki hirsipuumurhaajia. Oo! Minä näen kaikki -nuorassa. Nyt minä mennä pelastaa sahib; hän näkee te nuorassa. Sahib", -jatkoi hän, hautaa osoittaen, "hän ei kuollut. Hän haudassa, hän ei -kuollut." - -Lordi äännähti, liikahti likemmäksi hautaa ja seisoi siihen tuijottaen. - -"Haudattu eikä kuollut!" huudahti Sir William. "Mitä juttua se on?" - -"Katso, sahib", sanoi Secundra, "sahib ja minä yksin murhaajien kanssa; -koettaa paeta, ei koskaan pääse. Koettaa sitten tämä keino; hyvä keino -jos lämmin maa, hyvä keino Intiassa; täällä paha, kylmä maa, ei helppo -tietää. Nyt tulkaa aivan pian; auttakaa, tehdä tuli, auttakaa hieroa." - -"Mitä tuo olento haastelee?" huusi Sir William. "Päätäni pyörryttää." - -"Minä teille sanon, minä hänet hautaan elävänä", sanoi Secundra. "Minä -hänet opetan niellä kieli. Nyt tulkaa aivan pian; kaivaa hänet ylös, -hän ei paljon sairas. Tehdä tuli." - -Sir William kääntyi lähimpäin miesten puoleen: "Sytyttäkää nuotio", -sanoi hän. "Minun osani on joutua tekemisiin mielipuolen kanssa." - -"Te hyvä mies", sanoi Secundra. "Nyt minä kaivaa sahib ylös." - -Samassa hän taas astui hautaan ja alkoi uudelleen uutterasti kuokkia. -Lordi seisoi kuin maahan naulattuna, minä taas pysyttelin hänen -vieressään, peljäten, en tiennyt itsekään mitä. - -Routa ei ollut vielä ehtinyt syvälle maahan. Sen vuoksi hindu heittikin -pian pois kuokkansa ja alkoi lapioida multaa käsin. Puhvelinnahkaturkin -yhtä reunaa alkoi näkyä, sitten näkyi hänen sormiensa lomassa -hiustukko; vielä hetkinen ja kuuvalo lankesi johonkin valkoiseen. Nyt -Secundra hetkeksi polvistui, raaputti varovasti kynnellään ja puhalteli -suu supussa. Kun hän väistyi syrjään, näin minä masterin kasvot aivan -paljaina. Ne olivat kalman kalpeat, silmät ummessa, korvat ja sieraimet -täytettyinä, posket sisäänpainuneet, nenä terävä kuin kuolleella. Mutta -vaikka hän oli maannut useita päiviä maassa, ei hän vielä ollut alkanut -mädäntyä. Kaikkiin meihin teki omituisen vaikutuksen se, että hänen -huulensa ja leukansa olivat mustan parran peitossa. - -"Jumalani!" huusi Mountain, "hän oli sileä kuin lapsi, kun hänet -hautasimme!" - -"Sanotaan, että kuolleitten hiukset kasvavat", sanoi Sir William -hiljaisin, värähtävin äänin. - -Secundra ei välittänyt mitään siitä, mitä me puhelimme, kaivoi vain -kuin katukoira löyhää multaa. Masterin puhvelinnahkaturkkiin kääritty -ruumis tuli yhä enemmän näkyviin. Kuu paistoi kirkkaasti, ja ympärillä -seisovain varjot, heidän kumarrellessaan eteenpäin, kuvastuivat -masterin kasvoille, jälleen kadoten. Tuo näky piti meitä kamalan kauhun -vallassa. En uskaltanut katsoa lordin kasvoihin, mutta koko tänä aikana -en huomannut hänen vetävän henkeänsä. Taempana eräs miehistä (en tiedä -kuka) puhkesi jonkunmoiseen nyyhkytykseen. - -"No", sanoi Secundra, "te auttaa minut nostaa hänet pois." - -Ajan kulumisesta ei minulla ole minkäänlaista käsitystä. Meni ehkä -kolme tuntia, ehkäpä viisikin, joina hindu yritti elämää palaamaan -herransa jäseniin. Sen vain tiedän, että oli vielä yö, ja ettei kuu -ollut vielä laskenut, joskin se matalalta heitti pitkiä varjoja yli -tasangon, kun Secundra yht'äkkiä huudahti tyytyväisenä. Kumartuessani -nopeasti eteenpäin olin minäkin huomaavinani muutosta haudasta kaivetun -jääkylmillä kasvoilla. Heti sen jälkeen näin hänen silmäluontensa -värisevän, pian hän ne avasi kokonaan, ja minuun sattui kahdeksan -päivää maassa maanneen vainajan tuijottava katse. - -Että nämä elonmerkit esiintyivät, siitä voin tehdä valani. Kuulin -toisilta, että hän silminnähtävästi ponnisti puhuakseen, että hänen -hampaansa näkyivät parran sisästä, ja että hänen otsa-nahkansa rypistyi -aivan kuin tuskallisessa kuolonkamppailussa. Tuo voi olla mahdollista; -minä en sitä tiedä, minun mieltäni kiinnitti muu. Samassa hetkessä -näet, jona kuolleen silmät aukenivat, syöksyi lordi Durrisdeer maahan, -ja kun minä nostin hänet siitä, oli hän kuollut. - -Päivä nousi, eikä vieläkään saatu Secundraa luopumaan turhista -ponnistuksistaan. Sir William jätti johdettavakseni pienen -komennuskunnan ja lähti eteenpäin heti päivän koitteessa. Hindu istui -yhä hieroen kuolleen jäseniä ja henkien hänen suuhunsa. Olisi voinut -luulla sellaisen puuhan saavan kiveenkin elämää, mutta paitsi tuota -yhtä hetkeä, joka toi lordi Durrisdeerille kuoleman, pysyi masterin -synkkä henki poissa murtuneesta multaverhostaan, ja puolenpäivän -tienoissa oli uskollinen palvelija vihdoin koettanut kyllikseen. Hän -oli aivan rauhallinen. - -"Liian kylmä", sanoi hän, "hyvä tapa Intiassa, ei hyvä täällä." Sitten -hän pyysi hiukan ruokaa, söi ahnaasti heti kun hänelle tarjottiin ja -vetäytyi viereeni nuotion luo. Syötyään hän heittäytyi pitkäkseen ja -vaipui uneen kuin pieni lapsi. Muutamia tunteja myöhemmin hän -vielä nukkui, ja minun täytyi herättää hänet ottamaan osaa -kaksoishautajaisiin. Hänen laitansa oli nyt sama joka suhteessa; hän -näytti yht'äkkiä ja yhdellä voimainponnistuksella voittaneen sekä -isännän kuoleman synnyttämän surun että pelkonsa minua ja Mountainia -kohtaan. - -Eräs jäljellejääneistä miehistä osasi hakata kiveen, ja ennenkuin Sir -William palasi meitä noutamaan, oli erääseen kallionlohkareeseen saatu -piirretyksi seuraava kirjoitus, joka muodostanee sopivan lopun -kertomukselleni: - - J. D. - - Skotlantilaisen aatelisarvon perijä, - Kaikkien tieteitten ja taiteitten mestari, - Ihailtu Euroopassa, Asiassa, Amerikassa, sodassa ja rauhassa. - Villien metsästäjäin teltoissa ja kuningasten linnoissa, - Lepää nyt, niin paljon opittuaan, tehtyään ja kärsittyään, - Unohdettuna tässä. - - H. D. - - Hänen veljensä. - Kuoli, kärsittyään eläessään alituisen ja ansaitsemattoman - kovan onnen iskuja, - Melkein samalla hetkellä, - Ja nyt lepää yhdessä haudassa - Veljensä ja vihamiehensä kanssa. - - Hänen vaimonsa ja eräs vanha palvelija pystyttivät rakastaen - ja kunnioittaen tämän muistomerkin molemmille. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET*** - - -******* This file should be named 50222-8.txt or 50222-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/2/2/50222 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50222-8.zip b/old/50222-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c118ede..0000000 --- a/old/50222-8.zip +++ /dev/null |