diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 23:34:29 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 23:34:29 -0800 |
| commit | 7628e4f98fdce6e020ef17606c1f8465388a96d4 (patch) | |
| tree | 2ece660febfb8063834bc13083bdd510714b655d | |
| parent | 1b89ce4ba3e5d1373a5d1ea6ad24b32bf6445c95 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50215-8.txt | 8591 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50215-8.zip | bin | 154706 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8591 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..74b2434 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50215 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50215) diff --git a/old/50215-8.txt b/old/50215-8.txt deleted file mode 100644 index 80eeddb..0000000 --- a/old/50215-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8591 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Musta nuoli, by Robert Louis Stevenson - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Musta nuoli - Kertomus Ruusujen ajalta - -Author: Robert Louis Stevenson - -Release Date: October 14, 2015 [EBook #50215] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA NUOLI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MUSTA NUOLI - -Historiallinen romaani - - -Kirj. - -R. L. STEVENSON - - -Suomennos. - - - -Ilmestynyt ensimmäisen kerran -Otavan kustantamana Helsingissä 1913. - - - - - - -MUSTA NUOLI - -Kertomus ruusujen ajalta[1] - - - -SISÄLLYS: - -Alkusanat: John Kostaja. - -Ensimäinen kirja: Kaksi nuorukaista. - - 1. Aurinko Kettleyssä. - 2. Suolla. - 3. Lautta. - 4. Vihreän metsän veljeskunta. - 5. Verinen ajo. - 6. Päivän kuluessa. - 7. Valepukuinen mies. - -Toinen kirja: Tunstallin Mont House. - - 1. Dick kyselee. - 2. Kaksi valaa. - 3. Kappelinpäällinen kammio. - 4. Salakäytävä. - 5. Dick vaihtaa puoluetta. - -Kolmas kirja: Lordi Foxham. - - 1. Talo rannalla. - 2. Kahakka pimeässä. - 3. Pyhän Briden risti. - 4. "Hyvä toivo." - 5. Hyökkäys ja pako. - -Neljäs kirja: Valepuku. - - 1. Luola. - 2. Vihollisen talossa. - 3. Kuollut urkkija. - 4. Luostarinkirkossa. - 5. Lordi Risingham. - 6. Kapteeni Arblaster. - -Viides kirja: Richard Kyttyräselkä. - - 1. Torventoitotus. - 2. Shorebyn tappelu. - 3. Shorebyn tappelu (jatkoa). - 4. Shoreby ryöstetään. - 5. Yö metsässä. Alicia risingham. - 6. Dick ja Joanna. - 7. Dickin kosto. - 8. Loppu. - - - - -ALKUSANAT - -John Kostaja - - -Eräänä loppukevään iltapäivänä kuultiin Tunstallin Moat Housen kellon -soivan sellaiseen aikaan, jolloin se tavallisesti oli äänetönnä. -Lähellä ja kaukana, jokivarren metsässä ja kentillä jätti kansa työnsä -rientääkseen kohti ääntä. Ja Tunstallin pienessä kylässä oli joukko -talonpoikia kokoontunut ihmettelemään ja keskustelemaan siitä, mitä tuo -kutsu mahtoi tarkoittaa. - -Tunstallin kylä oli tähän aikaan, vanhan kuningas Henrik kuudennen -hallitessa, melkein samannäköinen kuin se on vielä tänäkin päivänä. -Parikymmentä paksuista tammihirsistä kyhättyä rakennusta sijaitsi -siellä täällä pitkässä vihreässä, jokeen päin viettävässä laaksossa. -Laakson pohjassa vei silta joen poikki, ja toisella puolen jokea tie -taas nousi ja hävisi metsänreunaan matkallaan Moat Houseen ja sieltä -eteenpäin Holywoodin luostarille. Puolitiessä sillan ja kylän väliä -seisoi kirkko punakatajien ympäröimänä. Vihreät jalavat ja vihreään -pukeutuvat tammet kaunistivat kummallakin puolen tienvartta ja -rajoittivat näköalaa. - -Aivan sillan korvassa seisoi kivinen risti kunnaalla, ja sinne oli tuo -kansanjoukko kokoontunut -- puoli tusinaa naisia ja pitkä -tummanuttuinen mies -- tiedustellen mitä tuo kellonääni merkitsi. Puoli -tuntia sitten oli pikalähetti kulkenut läpi kylän. Kiireen takia hän ei -ollut uskaltanut astua maahan, vaan oli hevosenselässä istuen juonut -kipon olutta. Hän ei itse tiennyt mitä oli tekeillä, sanoi vain -vievänsä suljetun kirjeen sir Daniel Brackleyltä papille, sir Oliver -Oatesille, joka isännän poissa ollessa isännöi Moat Housessa. - -Mutta nyt kuului kaviontöminää, ja pian sen jälkeen tuli -metsänrinteestä näkyviin ratsastaja, joka jatkoi matkaansa yli -kumisevan sillan. Se oli nuori herra Richard Shelton, sir Danielin -holhotti. Hän ainakin osaa tehdä asiasta selkoa, he arvelivat. He -huusivat hänelle ja pyysivät häneltä tietoja, ja suostuen -juttusille hän pysäyttikin hevosensa. Hän oli nuori, ei vielä -kahdeksantoistavuotias, päivettynyt, harmaasilmäinen nuorukainen. -Yllänsä hänellä oli hirvennahkainen nuttu, kaulus mustasta sametista ja -päässä harmaa hytyrä, selässä teräksinen varsijousi. Hänen puheensa -mukaan pikalähetti oli todellakin tuonut tärkeitä uutisia. Oli tulossa -taistelu. Sir Daniel oli antanut käskyn, että joka miehen, joka kykeni -virittämään jousen tai kantamaan keihästä, tuli kiireimmiten saapua -Kettleyhin hänen ankaran suuttumuksensa uhalla. Mutta kenenkä puolesta -oli taisteltava tai missä tappelu oli odotettavissa, sitä Dick[2] ei -tietänyt mainita. Sir Oliver itse oli pian saapuva, ja Bennet Hatch, -joka oli tuleva joukon johtajaksi, varustautui jo paraikaa. - -"Se on tämän rakkaan maan häviö", sanoi muuan nainen. "Kun paronit -käyvät sotaa, saa maamies syödä juuria." - -"Oh!" sanoi Dick, "joka mies, joka on mukana, saa kuusi pennyä[3] -päivältä, ja jousimies kaksitoista." - -"Niin, voinevat saada, jos jäävät eloon", nainen vastasi, "mutta entä -jos kaatuvat, nuori herra, kuinkas silloin?" - -"Eivät he voi arvokkaammin kuolla kuin luonnollisen isäntänsä -puolesta", Dick sanoi. - -"Ei ainakaan minun luonnollinen isäntäni", sanoi tuo tummanuttuinen -mies. "Minä ja kaikki muutkin olimme Walsinghamin puolella Brierleyn -tappeluun saakka kaksi vuotta sitten kynttilänpäivästä. Ja nyt minun -täytyy liittyä Brackleyhini! Laki sen teki; sitäkö te sanotte -luonnolliseksi? Mutta nyt, huolimatta sir Danielista ja huolimatta sir -Oliverista -- joka on paremmassa tuttavuudessa lain kuin rehellisyyden -kanssa -- ei minulla ole toista luonnollista herraa kuin kuningas -Henrik kuudes -raukka, Jumala häntä suojelkoon! Se viaton raukka ei -ymmärrä erottaa oikeata kättänsä vasemmasta." - -"Te käytätte pahaa kieltä, ystävä", Dick vastasi, "kun samassa -hengenvedossa soimaatte hyvää isäntäänne ja herraani kuningasta. Mutta -kuningas Henrik -- pyhimysten olkoon kiitos! -- on jälleen tointunut -järjilleen ja on sovinnossa järjestävä kaikki hyvään kuntoon. Ja mitä -sir Danieliin tulee, olette kovin urhoollinen hänen selkänsä takana. -Mutta en ole kielikello -- ja siinä tarpeeksi." - -"En soimaa teitä, nuori herra Richard", talonpoika vastasi. "Te olette -vielä nuorukainen, mutta kun ehditte miehen ikään, huomaatte kyllä -olevanne puilla paljailla. En sano sen enempää; pyhimykset auttakoot -sir Danielin naapureita ja Pyhä Neitsyt varjelkoon hänen holhottejaan." - -"Clipsby", sanoi Richard, "te puhutte semmoista, mitä minun ei kunnolla -sovi kuunnella. Sir Daniel on minun hyvä isäntäni ja holhoojani." - -"No, selittäkää minulle arvoitus", Clipsby vastasi, "kenen puolella on -sir Daniel?" - -"En tiedä", Dick vastasi punastuen hiukan, sillä hänen holhoojansa oli -näinä levottomina aikoina alinomaa vaihtanut puoluetta, ja jokainen -vaihdos oli tuottanut lisää hänen kukkaroonsa. - -"Niin", vastasi Clipsby, "eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Sillä -semmoinen hän on, että panee maata lancasterilaisena ja nousee -yorkilaisena." - -Silloin hevosen rautakengät panivat sillan jymisemään, väkijoukko -kääntyi sinnepäin ja näki Bennet Hatchin tulevan ratsastaen täyttä -laukkaa. Tämä oli tummaihoinen ja harmahtavatukkainen, vankkakätinen ja -tuimakasvoinen mies. Aseina hänellä oli miekka ja keihäs, päässä -teräskypärä ja yllänsä nahkanuttu. Hän oli mahtava mies näillä seuduin, -sir Danielin oikea käsi rauhassa ja sodassa ja tähän aikaan isäntänsä -vaikutuksesta kihlakunnan vouti. - -"Clipsby", hän huusi, "pian Moat Houseen ja lähetä kaikki muut -kuhnustelijat samaan paikkaan. Bowyer antaa teille asepuvut ja kypärät. -Meidän täytyy lähteä ennen kuin iltakello soi. Ja muista: se joka -viimeisenä ruumisportille saapuu, on saava vastaavan palkinnon sir -Danielilta. Paina tarkoin mieleesi tämä! Tiedän että olet aika nahjus, -Nance", hän lisäsi yhdelle naisista, "onko Appleyard kylässä?" - -"Missäpä hän muuallakaan olisi", nainen vastasi, "varmaankin -pellollaan." - -Sitten väkijoukko hajosi. Clipsby käveli kiirettä pitämättä yli sillan, -Bennet ja nuori Shelton ratsastivat kylän kautta eteenpäin kirkon ohi. - -"Saatte nähdä", Bennet sanoi, "että tuo vanha mörökölli kuluttaa -enemmän aikaa mörisemiseen ja lavertelemiseen Henrik viidennestä, kuin -mitä kuluu hevosen kengittämiseen. Ja kaikki tämä siitä syystä, että -hän on ollut mukana Ranskan sodassa." - -Tupa, jonnepäin he olivat menossa, oli kylän äärimmäinen, se oli siellä -erillään sireenien ympäröimänä. Sen takana oli kolmella puolen -viljelysmaata, joka ulottui metsänrintaan saakka. - -Hatch astui hevosenselästä, kietaisi ohjakset kiinni aitaan ja käveli -Dickin pysyessä hänen kintereillään sinnepäin, missä vanha soturi -polviin saakka kaalimaahansa painuneena näkyi kaivavan maata, silloin -tällöin särkyneellä äänellä hyräillen jotain laulunpätkää. Hän oli -ylt'yleensä nahkapuvussa, ainoastaan hytyrä ja laaja kaulus olivat -mustaa nukkakangasta ja tulipunaisilla nauhoilla reunustetut. Hänen -kasvonsa olivat saksanpähkinän näköiset sekä värin että ryppyjen -puolesta. Mutta hänen vanhat harmaat silmänsä olivat vielä kirkkaat ja -hänen näkönsä oli heikkenemätön. Kenties hän oli huonokuuloinen, -kenties hän ei pitänyt vanhan, Azincourtin taistelussa olleen -jousimiehen arvon mukaisena ottaa huomatakseen kaikenlaisia -pikkuhäiriöitä, sillä ei hätäkellon kaiku eikä Bennetin ja nuorukaisen -lähestyminen näyttänyt laisinkaan herättävän hänen huomiotaan. Hän vain -itsepintaisesti jatkoi kaivamistaan ja lauleli heiveröisellä, -vapisevalla äänellään: - - Nyt, rouva armahainen, pyydän sua - sydämes suosiosta säälimähän mua... - -"Nick Appleyard", sanoi Hatch, "sir Oliver sulkeutuu suosioosi ja -käskee sinun tunnin kuluessa tulla Moat Houseen ottaaksesi -päällikkyyden haltuusi." - -Vanha soturi nosti silmänsä. - -"Jumala varjelkoon teitä, hyvät herrat!" hän sanoi irvistäen. "Ja mihin -herra Hatch lähtee?" - -"Herra Hatch lähtee Kettleyhin ottaen mukaansa joka miehen, jonka -voimme asettaa hevosenselkään", Bennet vastasi. "On tulossa taistelu, -kuten näyttää, ja isäntäni odottaa lisäväkeä." - -"Oh, todellako", Appleyard vastasi, "ja mitä sitten jätätte minulle -linnaväeksi?" - -"Jätän sinulle kuusi vankkaa miestä ja sir Oliverin päälliköksi." - -"Se ei riitä linnan puolustamiseen", Appleyard sanoi. "Lukumäärä on -liian vähäinen, pari tusinaa on tarpeen." - -"No niin, siitähän syystä tulimmekin tänne sinun puheillesi, vanha -veikko", toinen vastasi. "Kukapa muu kuin sinä kykenisi jotain -toimittamaan semmoisessa talossa semmoisella linnaväellä?" - -"Vai niin! Kun rupeaa jalkaa likistämään, muistatte vanhaa kenkää!" -Nick vastasi. "Ei ole teissä ainoatakaan, joka kykenisi istumaan -kunnollisesti hevosenselässä tahi pitelemään tapparakeihästä. Ja mitä -jousella ampumiseen tulee, niin -- pyhän Mikaelin kautta! -- jos vanha -Henrik viides nousisi haudastaan, hän olisi valmis asettumaan teille -maalitauluksi farthingista[4] joka ampumalta!" - -"Eipä niinkään, Nick, onhan vielä yksi ja toinen, joka kykenee jousta -virittämään", sanoi Bennet. - -"Virittämään jousta!" Appleyard huudahti. "Niin, mutta kuka kelpaa -ampumaan nuolen pilkkaan? Siihen on tarkka silmä tarpeen ja pää -paikallaan. Kuulkaa, Bennet Hatch, mitä oikeastaan sanotte pitkäksi -ampumamatkaksi?" - -"Noh", sanoi Bennet katsoen ympäriinsä, "pitkä ampumamatka olisi ehkä -tästä metsään." - -"No niin, se olisi pitkähkö ampumamatka", vanhus sanoi ja kääntyi -katsahtamaan olkansa yli. Sitten hän varjosti silmiänsä kädellään ja -jäi tuijottamaan metsään päin. - -"Noh, mitä katselet?" Bennet tokaisi hihittäen. "Näetkö kuningas Henrik -viidennen?" - -Sotavanhus yhäti vain äänetönnä tähysteli mäkeä. Aurinko valaisi koko -terältänsä kenttää, jolla joitakin valkoisia lampaita kävi laitumella. -Kaikki oli hiljaista, ainoastaan kellon kumahtelu kuului kaukaa. - -"Mitä katselet, Appleyard?" Dick kysyi. - -"Katselen lintuja", sanoi Appleyard. - -Ja todellakin näkyi parvi lintuja levottomasti lentelevän sinne tänne -puitten latvojen ylitse eräässä paikassa, missä metsänkieleke pistäytyi -peltojen väliin, päättyen muutamiin lehteviin jalaviin noin -ampumamatkan päässä siitä missä he seisoivat.. - -"Minkä tähden lintuja katselet?" Bennet sanoi. - -"Oh", Appleyard vastasi, "olettepa te viisas mies mennäksenne sotaan, -herra Bennet. Linnut ovat hyvä sotavartio. Metsämaissa ne ovat -etumaisimpana rintamana. Katsokaa, jos tässä nyt olisimme leirissä, -saattaisi tuolla metsässä hiiviskellä jousimiehiä väijymässä meitä, ja -me täällä vain istuisimme levollisina, aavistamatta mitään." - -"Mutta kuulepas, vanha veitikka", Hatch sanoi, "nyt ei ole jousimiehiä -sen likempänä meitä kuin sir Danielin väki Kettleyssä. Täällä olemme -yhtä hyvässä turvassa kuin Lontoon Towerissa, ja sinä koetat meitä -pelästyttää muutamilla peipposilla ja varpusilla!" - -"Kuules sitä!" Appleyard sanoi irvistäen. "Eiköhän näillä seuduin vain -ole Jumala ties kuinka monta roistoa, jotka luopuisivat kahdesta -korvalehdestään saadakseen sijoittaa nuolen jompaan kumpaan meistä! -Pyhän Mikaelin kautta, mies! He vihaavat meitä kuin ruttoa!" - -"Niinpä kyllä, he vihaavat sir Danielia", Hatch sanoi totisena. - -"He vihaavat sir Danielia ja vihaavat joka miestä, joka on hänen -palveluksessaan", Appleyard sanoi, "ja heidän vihansa ensimmäisiä -kohteita ovat Bennet Hatch ja vanha jousimies Nick. Katsokaa! Jos -tuolla metsänreunassa olisi rohkea jousimies ja jos te ja minä -seisoisimme täällä alttiina heidän nuolillensa -- niinkuin, pyhä -Mikael, seisommekin -- kummanko meistä he valitsisivat?" - -"Sinut, sen veikkaan", Hatch sanoi. - -"Panen vetoa takkini teidän nahkavyötänne vastaan, että te se -olisitte", vanha jousimies huusi. "Te poltitte Grimstonen, Bennet -- -sitä he eivät milloinkaan anna teille anteeksi, hyvä herrani. Mitä -minuun tulee, pääsen Jumalan avulla pian semmoiseen talteen, etteivät -nuolet, eivät tykinluodit eivätkä minkäänlaiset konnanjuonet minua -tapaa. Minä olen vanha mies ja lähestyn nopeasti kotia, missä vuode on -minulle valmiina. Mutta te, Bennet, te jäätte tänne omalle -vastuullenne, ja jos te elätte minun ikääni joutumatta hirsipuuhun, -niin kylläpä oikea vanha englantilainen henki on kuollut." - -"Sinä olet ilkein vanha vahingonvaakkuja koko Tunstallin metsässä", -Hatch vastasi, silminnähtävästi hieman kammahtaen moista kaameata -ennustusta. "Tartu aseisiisi ennen kuin sir Oliver tulee, ja jätä -lavertelut pitkäksi aikaa. Jos olisit laverrellut yhtä paljon Henrik -viidennelle, olisi hänen korvissaan ollut enemmän tavaraa kuin hänen -taskuissaan." - -Samassa silmänräpäyksessä soi ilmassa nuoli kuin herhiläisen surina. Se -sattui Appleyardiin, lapaluiden väliin, ja lävisti hänet tykkänään, -niin että hän kaatui kasvoillensa kaaleihin. Hatch päästi tukahdutetun -huudahduksen ja karkasi pystyyn, sitten hän kumarassa hiipi tuvan -taakse suojaan. Sillä aikaa Dick Shelton oli vetäytynyt sireenipensaan -taakse, virittänyt jousensa ja asettanut sen poskelleen terävästi -tähystellen metsän rinnettä. - -Ei lehtikään liikahtanut. Lampaat kävelivät levollisina syömässä, -linnutkin olivat rauhoittuneet. Tuossa makasi vanha mies, kyynärän -pituinen nuoli ruumiissaan. Hatch pysyi tuvan suojassa ja Dick makasi -sireenipensaan takana, valmiina ampumaan. - -"Näettekö mitään?" Hatch kysyi. - -"Ei oksakaan liiku", Dick vastasi. - -"On häpeä jättää hänet makaamaan", Bennet sanoi astuen taas esille -epäröivin askelin ja kovin kalpeana. "Pitäkää metsää tarkasti silmällä, -nuori herra Shelton -- pitäkää tarkasti silmällä. Pyhimykset päästäkööt -meidät synnistä! Sepä oli aika ampuja!" - -Bennet nosti vanhan jousimiehen polvivaraan. Hän ei vielä ollut -kuollut, hänen kasvonsa värähtelivät, hänen silmänsä sulkeutuivat ja -aukenivat konemaisesti ja hän näytti kärsivän kauheita tuskia. - -"Pystytkö kuulemaan, vanha Nick?" Hatch kysyi. "Onko sinulla mitään -viimeistä toivomusta, ennen kuin lähdet, vanha veikko?" - -"Vetäkää ulos nuoli ja antakaa minun kuolla, pyhän Marian nimessä!" -Appleyard läähätti. "Olen suorittanut välit vanhan Englannin kanssa. -Vetäkää se ulos!" - -"Nuori herra Dick", Bennet sanoi, "tulkaa tänne ja riuhtaiskaa nuoli -haavasta. Hän haluaa kuolla, syntisparka." - -Dick laski jousensa maahan ja vetäisi voimakkaalla otteella nuolen -vanhuksen ruumiista. Verisuihku kumpusi haavasta, vanha jousimies nousi -puoleksi pystyyn, huusi vielä Herraa Jumalaa avukseen ja kaatui sitten -kuolleena maahan. Polvillansa kaalimaassa Hatch rukoili hartaasti -lähteneen puolesta. Mutta rukoillessakin hänen mielensä oli silmin -nähtävästi kääntyneenä kahtaalle päin, sillä herkeämättä hän tarkkaan -tähysteli metsän sitä kohtaa, mistä nuoli oli tullut. Lopetettuansa hän -nousi seisaalleen, veti rautakintaan kädestään ja pyyhkäisi kalpeita -kasvojaan, jotka olivat tuskanhiestä kosteat. - -"Oh", hän sanoi, "tulevalla kerralla on minun vuoroni." - -"Kuka tämän on tehnyt, Bennet?" kysyi Richard, joka vielä piti nuolta -kädessään. - -"Niin, pyhimykset sen tietävät", Hatch sanoi. "Täällä on runsaasti -parikymmentä kristittyä sielua, jotka olemme ajaneet pois kodista ja -konnulta, hän ja minä. Hän on maksanut velkansa, miesparka, eikä -viipyne kauankaan, ennen kuin ehkä minäkin maksan omasta puolestani. -Sir Daniel pitelee väkeä liian kovakätisesti." - -"Tämähän on harvinainen nuoli", nuorukainen sanoi katsellessaan -kädessään olevaa nuolta. - -"Niinpä onkin, kunniani kautta!" Bennet huudahti, "musta, ja musta on -sulkakin. Tämä on pahaenteinen nuoli, se on varma, sillä mustan -sanotaan ennustavan hautajaisia. Ja tähän on jotakin kirjoitettu. -Pyyhkikää pois veri. Mitä näette?" - -"_Appleyard John Kostajalta_..." Shelton luki, "mitä se merkitsee?" - -"Tuo ei minua miellytä", Bennet Hatch vastasi pudistellen päätään. -"John Kostaja! Se on konnan nimi kaikkien parempionnisten silmissä! -Mutta miksi seisomme täällä nuolien kohteina? Ottakaa, hyvä herra -Shelton, häntä polvista, niin minä nostan olkapäistä ja viekäämme hänet -huoneeseensa. Tämä on paha isku sir Oliver raukalle, hän varmaankin käy -kalpeaksi kuin palttina ja pälpättää rukouksia kuin tuulimylly." - -He nostivat vanhan jousimiehen ja veivät hänet huoneeseen, missä hän -yksinäisenä oli eleskellyt. Siellä he sitten laskivat hänet lattialle, -jotteivät ryvettäisi vuodevaatteita, ja koettivat kykynsä mukaan -ojentaa ja sovitella hänen jäseniään. - -Appleyardin huone oli siisti ja yksinkertainen. Siinä oli -sinipeitteinen vuode, astiakaappi, iso arkku, pari laskutuolia, -takanurkassa laskupöytä ja seinässä vanhan soturin varustukset, jousia -ja puolustusaseita. Hatch alkoi uteliaasti katsella ympäriinsä. - -"Nickillä oli rahaa", hän sanoi. "Lienee ollut hyvinkin viisi-, -kuusikymmentä puntaa arkun pohjalla. Haluaisin saada ne päivänvaloon! -Paras lohdutus, nuori herra Richard, kadottaessamme vanhan ystävän, on -periä hänen omaisuutensa. Katsokaa tuota arkkua, panen vetoa, vaikka -paljostakin, että siinä on kosolta kultaa. Hänellä oli tanakka käsi -ottamaan vastaan ja luja käsi pitämään, mitä oli ottanut, niin oli -Appleyard-jousimiehellä, Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen! -Pian kahdeksankymmentä vuotta hän oli liikkunut ja hommannut ja aina -hän hyötyi, mutta nyt hän makaa selällään, miesparka, eikä enää kaipaa -mitään, ja jos hänen kolikkonsa joutuisivat hyvän ystävän haltuun, -luulisinpä hänen iloitsevan taivaassaan." - -"Malttakaa, Hatch", Dick sanoi, "kunnioittakaa hänen sammuneita -silmiään. Tahtoisitteko ryöstää mieheltä aivan hänen ruumiinsa ääressä? -Muistakaa että hän voi nousta kummittelemaan." - -Hatch teki monta ristinmerkkiä mutta oli jälleen toipunut ennalleen, -eikä ollut helppoa saada häntä luopumaan aikomuksestaan. Huonosti olisi -arkun käynyt, jollei samassa veräjä olisi narahtanut ja heti sen -jälkeen tuvan ovi auennut. Sisään astui kookas ja muhkea, punakka, -mustasilmäinen noin viisikymmenvuotias messukasukkaan ja kauhtanaan -pukeutunut mies. - -"Appleyard", rupesi vastatullut puhumaan astuessaan sisään, mutta -vaikeni äkisti. "Ave Maria!" hän huudahti. "Pyhimykset varjelkoot -meitä! Minkälaiset pidot täällä ovat menossa?" - -"Kylmät pidot ne ovat Appleyardille, herra pastori", Hatch vastasi -varsin levollisena. "Ammuttu oman ovensa eteen ja seisoo kai -parhaillaan kiirastulen portilla. Heh, siellä hän ei suinkaan kaipaa -lämmitystä eikä valaistusta, jos ihmisten puheissa on perää." - -Sir Oliver kompuroi vaivalloisesti laskutuoliin, jolle hän vaipui -istumaan kalpeana ja hervotonna. "Tämä on Jumalan tuomio! Julkea teko!" -hän mutisi ja rupesi latelemaan rukouksia. - -Sillä aikaa Hatch riisui kypäränsä ja lankesi kunnioittavasti -polvilleen. - -"Bennet", sanoi pappi hiukan toivuttuansa, "mitähän tämä oikein -merkitsee? Mikä vihamies on tehnyt tämän?" - -"Tässä, sir Oliver, on nuoli. Katsokaa, tässä on kirjoitus", Dick -sanoi. - -"Oh", sanoi pappi, "huonoja uutisia! John Kostaja! Sepä nimi! Ja musta, -paha enne! Hyvät ystävät, tämä kirottu nuoli ei minua miellytä. Nyt -ovat hyvät neuvot tarpeen. Kukahan lienee tuon lähettäjä? Koetapas -aprikoida, Bennet. Kuka monista vihamiehistämme uskaltaisi näin -rohkeasti uhaten astua meitä vastaan? Simnel? Tuskinpa. Walsinghamit? -He eivät vielä ole niin masentuneet, he toivovat vielä lain avulla -voivansa voittaa meidät, kun ajat muuttuvat. Mutta entäpäs Simon -Malmesbury? Mitä arvelet, Bennet?" - -"Mitä luulette Ellis Duckworthista, herra pastori", Hatch kysyi -vuorostaan. - -"Ei, Bennet, ei milloinkaan. Ei, ei hän", pappi sanoi. "Kapinanhenki ei -milloinkaan ala alhaaltapäin, Bennet -- siinä kohden kaikki -arvostelukykyiset historiantutkijat ovat yksimielisiä. Kapina kulkee -aina ylhäältäkäsin alaspäin ja jos Pekat, Tuomaat ja Heikit tarttuvat -aseisiin, niin tutki tarkoin asiaa päästäksesi selville siitä, mikä -ylimys on jutun takana. No nyt, kun sir Daniel on taas yhtynyt -kuningattaren puolueeseen, hän on Yorkin herrojen mustassa kirjassa. -Sieltä päin, Bennet, isku tulee -- kenen kädessä ase on, sitä en vielä -kykene erottamaan, mutta siinä on tämän onnettomuuden ponsi." - -"Teidän suosiollanne, sir Oliver", Bennet vastasi, "pyörien akselit -ovat tässä maassa niin kuumat, että jo kauan aikaa olen tuntenut -tulenkäryä. Ja niin teki tämä Appleyard-parkakin. Ja paha sanoa: -ihmisten mielet ovat niin kiihtyneet meitä kaikkia vastaan, ettei -tarvita Yorkia eikä Lancasteria usuttamaan heitä meitä vastaan. Minun -halpa ajatukseni on tämä: te, joka olette kirkon mies, ja sir Daniel, -joka purjehtii joka tuulen mukaan, olette ryöstäneet omaisuuden monelta -mieheltä ja tuominneet tai hirtättäneet yhden ja toisen. Teidät -vaaditaan nyt edesvastuuseen siitä. Oikeudessa jutut ovat aina -ratkenneet niin, että te pääsette voitolle, en tiedä millä keinoilla, -ja te luulette että kaikki on sillä hyvä. Mutta sallikaa minun sanoa, -sir Oliver: mies, jolta olette ryöstäneet omaisuuden ja jota olette -suomineet, on sitä vihaisempi, ja jonakin päivänä, kun paholainen on -liikkeellä, se mies tarttuu jouseensa ja lähettää kyynäräisen nuolen -sisälmystenne läpi." - -"Ei, ei Bennet, sinä olet väärässä. Bennet, sinun olisi paras pitää -järkesi aisoissa", sir Oliver sanoi. "Sinä olet lörpöttelijä, Bennet, -suunpieksäjä, hölökieli; sinun suusi on avonaisempi kuin kaksi -korvaasi. Ota ojentuaksesi, Bennet, ota ojentuaksesi." - -"Heh, en sano sen enempää, käyköön teille niin kuin mielenne tekee", -Bennet sanoi. - -Pappi nousi tuolilta ja otti kirjoituslippaasta, joka riippui hänen -kaulastaan, sinettivahan, vahakynttiläkierukan ja tulukset. Näillä -välineillä hän sir Danielin sinetillä sulki arkun ja astiakaapin, -Bennetin seisoessa nyrpeän näköisenä katselemassa. Sitten koko seurue -hiukan pelokkaana poistui tuvasta ja nousi hevosenselkään. - -"Tähän aikaan meidän pitäisi jo olla matkalla, sir Oliver", sanoi Hatch -pitäessään papille jalustinta, kun tämä nousi selkään. - -"Niin, mutta Bennet, olot ovat muuttuneet", pappi vastasi. "Ei nyt ole -Appleyardia -- rauha hänen sielulleen! -- komentamassa linnaväkeä. -Minun täytyy varata sinut, Bennet. Minä tarvitsen vankkaa miestä, johon -voin luottaa tänä mustien nuolien päivänä. 'Nuoli, joka lentää -päivällä', sanoo evankeliumi... en muista jatkoa. Oh, minä olen kehno -pappi, olen vaipunut liian syvälle maallisiin asioihin. Kas niin, vouti -Hatch, laskekaamme nyt laukkaa, ratsumiehet ovat kai jo kirkolla." - -He ratsastivat tietä myöten, tuuli liehutteli papin vaipan liepeitä. -Heidän takanansa rupesi nousemaan pilviä, himmentäen laskevan auringon -valon. He olivat sivuuttaneet kolme niistä hajallansa olevista -taloista, jotka muodostivat Tunstallin kylän, kun tien polvekkeessa -kirkko tuli heidän näkyviinsä. Kymmenkunta rakennusta sijaitsi taajana -ryhmänä kirkon ympärillä, mutta sen takana oli niittyjä ja peltoja. -Ruumisportin kohdalla oli parikymmentä miestä, joista toiset istuivat -hevosenselässä, toiset taas seisoivat hevosten päitten kohdalla. -Miesten asut ja ratsut olivat kovin erilaisia. Toisilla oli keihäät, -toisilla tapparakeihäät, toisilla jouset; muutamien hevoset olivat -äsken vetäneet auraa ja olivat vielä saven tahraamia. Sillä nämä miehet -olivat maan alhaisinta kerrosta, kaikki paremmat miehet varusteineen -olivat jo sir Danielin kanssa sotaretkellä. - -"Tämä ei näytä huonolta, kiitetty olkoon Holywoodin risti! Sir Daniel -tulee kyllä tyytymään toimiimme", huomautti pappi, arvioiden mielessään -miesten lukua. - -"Kuka tuolla? Seis, jos olet kunnollinen mies", huudahti Bennet. - -Mies hiipi kirkkotarhan punakatajien seassa. Kuullessaan Bennetin -huudahduksen hän nousi eikä koettanut enää piilotella, vaan pötki -nopeasti metsään päin pakoon. Portin kohdalla seisovat miehet, jotka -eivät olleet häntä ennen huomanneet, heräsivät nyt ja hajaantuivat -sinne tänne. Ne heistä, jotka olivat astuneet hevosenselästä, rupesivat -kiipeämään satulaan, toiset ajoivat juoksevaa miestä takaa, mutta -heidän oli pakko kiertää kirkkotarhan vihitty maa, ja pian kävi -selväksi, että saalis oli pääsevä heidän ulottuviltaan. Hatch koetti -kiroten ja pauhaten pakottaa hevosensa aitauksen yli, sulkeaksensa -takaa-ajetulta pakotien, mutta hevonen teki tenän, karkasi pystyyn ja -heitti ratsastajan lokaan koipiansa pyristelemään. Ja joskin hän heti -nousi ja tarttui ohjaksiin, oli aika jo ehtinyt liukua hänen käsistään, -ja pakeneva mies oli päässyt niin pitkälle, ettei ollut toivoakaan enää -saada häntä kiinni. - -Toisia neuvokkaampi oli Dick Shelton ollut. Sen sijaan, että hän olisi -ruvennut turhaan takaa-ajoon, hän oli tarttunut varsijouseensa, -virittänyt sen ja asettanut nuolen paikalleen. Ja nyt, kun muut olivat -lakanneet takaa-ajostaan, hän kääntyi Bennetin puoleen ja kysyi, pitikö -hänen ampua. - -"Ammu! Ammu!" huusi pappi verenhimoisen rajusti. - -"Laittakaa että häneen osutte, nuori herra Dick", Bennet sanoi. -"Ampukaa hänet maahan kuin kypsän omenan." - -Pakenijalta puuttui ainoastaan pari askelta päästäkseen suojaan, mutta -mäki jyrkkeni, joten hänen juoksunsa hidastui. Iltahämärä ja karkaajan -epäsäännölliset liikkeet vaikeuttivat tähtäämistä, ja suunnatessaan -joustaan Dick tunsi vähän sääliä, jopa melkein toivoi ampuvansa -sivuitse. Nuoli lensi. - -Mies horjahti ja kaatui maahan. Hatch tovereineen päästi -riemuhuudahduksen. Mutta he olivat myyneet nahan ennen kuin karhu oli -ammuttu. Mies oli vikkelästi heittäytynyt maahan, mutta vikkelästi -noussutkin. Sitten hän kääntyi, heilutti hattuansa pilkallisesti ja -seuraavassa silmänräpäyksessä hävisi metsään. - -"Rutto hänet periköön!" Bennet huusi. "Hänellä on varkaan jalat, kylläpä -hän osaa juosta, pyhän Banburryn kautta! Osasitte kuitenkin häneen, -nuori herra Shelton, hän on varastanut nuolenne, enkä silti häntä -kadehdi." - -"Mutta mitä hän kirkon luona toimitti?" kysyi pappi. "Clipsby, hyvä -mies, astupas alas hevosenselästä ja haeskele tarkoin punakatajien -alta." - -Ei ollut Clipsby montakaan aikaa ollut poissa, kun hän jo palasi -paperiliuska kädessään. - -"Tämä kirjoitus oli naulattu kirkon oveen", hän sanoi ojentaessaan -paperin sir Oliverille. "En muuta löytänyt, herra pastori." - -"Mutta, pyhän Kirkko-Äidin kautta, tämä on melkein pyhänhäväistystä. On -toista, jos kuninkaan suosioksi ja linnanherran hyödyksi naulataan -julistuksia. Mutta että jokainen vihreänuttuinen mieronkiertäjä -kiinnittää ilmoituksia kirkonoveen -- niin, se on jo melkein -pyhänhäväistystä, -- moni mies on vähemmästäkin roviolla palanut! Mutta -mitä tämä kirjoitus sisältää? Ilta hämärtyy nopeasti. Hyvä herra -Richard, sinulla on tarkat silmät. Lue tämä herjauskirjoitus." - -Dick Shelton otti paperin ja luki sen ääneen. Se sisälsi muutamia -epätasaisia runosäkeitä, käsiala oli huonoa, kirjaimet isoja ja -kirjoitus kovin virheellistä. Hiukan korjattuna se kuului näin: - - Neljä mulla vyössä on mustaa nuolta, - neljä niille, jotka toi mulle tuskaa ja huolta. - Neljä miestä minulle pahaa aikoi, - katalasti tielleni kuoppaa kaivoi. - - Jo lensi jousesta yksi nuoli, - ja vanha Appleyard äkkiä vaipui ja kuoli. - - Pian Bennet Hatch toisen saa läpi rinnan, - hän poroksi poltti Grimstonen linnan. - - Kolmas kostaa Oliver Oatsin juonet. - Hän katkoi Harry Sheltonin kaulasuonet. - - Sir Daniel on neljännen päämäärä. - Ei sano kenkään, että sen suunta on väärä. - - Sydän teillä oli mustempi syttä, - siksi kantaa mustia nuolia kyttä. - - Alas polvistukaa ja rukoelkaa. - Veren verestä, konnat, te olette velkaa. - -Vihreän metsän Kostaja ja hänen iloiset kumppaninsa. - -Item. Meillä on enemmänkin nuolia ja hyvää hamppunuoraa teikäläisten -varalle. - -"Mutta pyhän laupeuden ja Jumalan armon nimessä!" sir Oliver -voivotteli. "Hyvät ystävät, paha on maailma, jossa elämme, ja -pahemmaksi se joka päivä käy. Vannon Holywoodin ristin kautta, että -olen niin viaton kuin äsken syntynyt lapsi. Olen sekä ajatuksissa että -työssä viaton tuon hyvän ritarin kuolemaan. Eikä häneltä kurkkua -leikattukaan, siinäkin he erehtyvät, on vielä elossa luotettavia -todistajia, jotka voivat sen toteen näyttää." - -"Turhaan puhutte, herra pastori", Bennet sanoi. "Turha on tuhlata -sanoja enää siihen asiaan." - -"Ei, ei, vouti Bennet, ei niin. Pysykää aisoissanne, hyvä Bennet", -pappi vastasi. "Minä tahdon saada viattomuuteni toteen näytetyksi. En -millään ehdolla tahdo erehdyksen takia menettää henkikultaani. Otan -kaikki läsnäolijat todistajiksi, etten ole syypää tuohon tekoon. En -silloin edes ollut kotona Moat Housessa. Minut lähetettiin asialle -ennen kello yhdeksää --" - -"Sir Oliver", keskeytti hänet Bennet Hatch, "koska ette suvaitse pitää -suutanne kiinni, täytyy minun ryhtyä toisiin keinoihin. Goffe, soita -lähtöön ja mars!" - -Torven soidessa Bennet lähestyi hämmästynyttä pappia ja kuiskasi -vihaisena pari sanaa hänen korvaansa. - -Dick Shelton huomasi papin pelästyneenä vilkaisevan häneen. Hänellä oli -kylliksi syytä miettimiseen, sillä tuo puheena oleva sir Henry Shelton -oli hänen oma lihallinen isänsä. Mutta sanaakaan hän ei lausunut, -eivätkä hänen kasvonsakaan osoittaneet mitä hän ajatteli. - -Hatch ja sir Oliver pitivät vähän aikaa keskenänsä neuvoa siitä, mihin -toimenpiteihin nyt oli ryhdyttävä, kun Appleyardin kuolema oli -muuttanut asiaintilan. Kymmenen miestä päätettiin jättää suorittamaan -linnaväen palvelusta sekä saattoväeksi sir Oliverille hänen matkallaan -läpi metsän. Koska Bennet Hatch oli jäävä linnan päälliköksi, uskottiin -kootun apujoukon päällikkyys nuorelle Sheltonille. Muuta neuvoa ei -ollut. Miehet olivat hitaita, typeriä ja tottumattomia sotatoimiin, -Shelton sen sijaan oli väen suosiossa ja sitä paitsi päättäväinen ja -vakaantunut paljon enemmän kuin hänen ikäisensä tavallisesti. Vaikka -hän oli kasvanut näissä yksinkertaisissa maalaisoloissa, hän oli saanut -kirjallistakin kasvatusta sir Oliverin johdolla, ja Bennet Hatch itse -oli opettanut hänelle aseittenkäyttöä ja päällikkyystaidon alkeita. -Bennet oli aina ollut ystävällinen ja avulias häntä kohtaan. Hän oli -niitä miehiä, jotka ovat julmia kuin tiikeri niille, joita he pitävät -vihollisinaan, mutta juromaisen ystävällisiä ja uskollisen -hyväntahtoisia ystävilleen. Sillä aikaa kun sir Oliver astui lähimpään -mökkiin kirjoittaakseen hienolla ja näppärällä kynällään sir Daniel -Brackleylle kertomuksen päivän tapauksista, tuli Bennet oppilaansa luo -toivottaakseen hänelle menestystä matkalle. - -"Teidän täytyy kiertää silta, nuori herra Shelton, vaikka tie onkin -pitempi, suojellaksenne henkeänne! Pankaa luotettava mies kulkemaan -tähystelijänä viisikymmentä askelta edellä, ja ratsastakaa hiljaa siksi -kun olette päässyt metsän ohi. Jos roistot hyökkäävät teidän -kimppuunne, niin kannustakaa eteenpäin, seisahtumisesta ei ole apua. Ja -yhä eteenpäin, nuori herra Shelton, älkääkä palatko takaisin, jos -henkenne on teille rakas, sillä täällä Tunstallissa ei ole apua -saatavissa, muistakaa se. Ja kun nyt lähdette tuohon suureen -kuningassotaan ja minä jään tänne henkeni uhalla ja ainoastaan -pyhimykset tietävät, tapaammeko toisiamme enää täällä maan päällä, niin -annan teille viimeiset neuvoni lähtiessänne. Pitäkää sir Danielia -tarkoin silmällä, häneen ei voi luottaa. Älkää myöskään mustatakkiin -luottako -- hän ei tarkoita pahaa, mutta hän juoksee toisten asioita. -Hän on sir Danielin käsiputki! Valitkaa itsellenne hyvä isäntä ja -hankkikaa mahtavia ystäviä, pitäkää huolta siitä. Ja ajatelkaa joskus -Bennet Hatchia. Onhan pahempia konnia maailmassa kuin Bennet. Ja -Jumalan haltuun!" - -"Ja Jumala olkoon teidänkin kanssanne, Bennet", Dick vastasi. "Te -olette ollut hyvä ystävä minulle, sitä en unohda." - -"Ja kuulkaa, nuori herra", Hatch lisäsi hiukan hämillään, "jos tuo John -Kostaja lähettäisi ruumiiseeni nuolen, ehkä suvaitsisitte uhrata -kultarahan tahi pari sieluraukkani puolesta, sillä luultavasti menen -suoraa tietä kiirastuleen." - -"Niin kuin tahdotte, Bennet", nuori Shelton vastasi. "Mutta mitä -joutavia! Kyllä me vielä toisemme tapaamme siellä, missä kippo olutta -on paremmin onneksemme kuin messut." - -"Pyhimykset sen suokoot, nuori herra Shelton", toinen vastasi. "Mutta -tuossa tulee sir Oliver. Jos hän olisi yhtä näppärä käyttämään jousta -kuin kynää, hän olisi oivallinen soturi." - -Sir Oliver jätti nuorelle Sheltonille sinetillä suljetun mytyn, jonka -päällekirjoitus kuului näin: "Korkeasti kunnioitetulle herralleni, sir -Daniel Brackleylle, ritarille, kiireessä lähetetty." - -Shelton pisti kirjeen nuttunsa povitaskuun, antoi tunnussanan ja lähti -joukkoineen kylästä länteen päin. - - - - - - -ENSIMMÄINEN KIRJA - -Kaksi nuorukaista - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Majatalo "Aurinko" Kettleyssä - - -Samana yönä, jolloin "alkusanoissa" mainitut asiat olivat tapahtuneet, -istui sir Daniel Kettleyn majatalossa. Koska ympäristö oli rämeistä, -tuntui yö kylmältä, ja Tunstallin ritarin täytyi turvautua -takkavalkeaan pysyäkseen lämpimänä. Siitä huolimatta hän oli ollut -jalkeilla keskiyöstä asti, vaikkei hänellä ollut mitään syytä pelkoon, -koska vartio oli vahva. Mutta hänen levottomuuteensa olivatkin syynä -aivan toiset seikat. - -Sir Daniel oli näet niitä miehiä, jotka eivät koskaan lepää, kun -rahojen hankkiminen on kysymyksessä, eivätkä kammo mitään keinoja, ei -huonojakaan. Niinpä ei hänen itaruutensa sinäkään yönä suonut hänelle -lepoa. - -Kello kahden paikkeilla aamulla hän jo istui kapakkahuoneen takkatulen -ääressä. Hänen vieressään oli pullo höystettyä olutta. Hän oli riisunut -silmikolla varustetun kypäränsä, yllänsä hänellä oli veripunainen -lämmin vaippa, ja kaljua, laihaa, tummahahmoista päätään hän nojasi -käteensä. Oven luona oli tusinan verran sotilaita; toiset seisoivat -vartiona ovella, toiset viruivat penkeillä nukkumassa. Vähän likempänä -makasi lattialla vaippaansa kääriytyneenä noin kaksi- tahi -kolmetoistavuotias nuorukainen. "Auringon" isäntä seisoi mahtavan -miehen edessä. - -"Pane nyt, isäntä, mieleesi", sanoi sir Daniel, "ja noudata tarkoin -käskyjäni, niin saat minusta hyvän herran. Minä tarvitsen luotettavaa -väkeä poliisimiehiksi ja minä tahdon Adam-a-Moren heidän -ylikonstaapelikseen. Pidä huolta siitä. Jos valitset toisenlaisia -miehiä, niin paha sinut perii. Niitten suhteen, jotka ovat maksaneet -veroa Walsinghamille, aion ryhtyä sopiviin keinoihin -- sinä, isäntä, -olet yksi niitä." - -"Hyvä ritari", isäntä vastasi, "vannon Holywoodin ristin kautta, että -maksoin veroa Walsinghamille ainoastaan pakosta. Niin, jalo ritari, en -rakasta Walsinghamin veijareita, he ovat köyhiä kuin varkaat, jalo -ritari! Toista on semmoinen herra kuin te, jalo ritari! Niin, tehkää -hyvin ja kysykää naapureilta, minä olen kova Brackleyn puolustaja." - -"Olkoon niin", sir Daniel sanoi kuivasti. "Te maksatte siis -kaksinkertaisesti." - -Majatalon isäntä irvisti pahasti tämän kuullessaan. Mutta siihen aikaan -tällainen menettely oli niin tavallista, että vuokraaja saattoi iloita -päästessään niinkin vähällä. - -"Tuo tänne tuo veijari tuolta, Selden", huusi ritari. - -Yksi palvelijoista toi hänen eteensä vanhan köyryselkäisen miesraukan, -joka oli kalpea kuin kynttilä ja värisi suokuumeesta. - -"No ukkoseni", sir Daniel kysyi, "mikä on nimesi?" - -"Teidän suosiollisella luvallanne", mies vastasi, "nimeni on Condall -- -Shorebyn Condall --, teidän ylhäisyytenne luvalla." - -"Sinusta on minulle kerrottu rumia juttuja", ritari sanoi, "sinä -hommailet maanpetosta, lurjus; sinua epäillään pahasti monen miehen -murhasta. Olet rohkea veijari, mutta kyllä minä ylpeytesi masennan." - -"Korkeasti kunnioitettu herrani", mies huudahti, "tuon kaiken ovat -häijyt kielet keittäneet teidän korkean selkänne takana. Olen vain -halpa mies enkä ole ketään loukannut." - -"Alituomari kertoi minulle kovin pahoja juttuja sinusta", ritari sanoi. -"'Tuo Shorebyn Tyndall on vangittava', hän sanoi." - -"Condall, hyvä herra, Condall on minun halpa nimeni", sanoi onneton -mies. - -"Condall tai Tyndall, samantekevä", sir Daniel vastasi tylysti. -"Täällä sinä nyt vain olet, ja minä kovin epäilen kunnollisuuttasi. Jos -tahdot niskasi pelastaa, niin sinä heti kirjoitat minulle -kahdenkymmenen punnan suuruisen sitoumuksen".[5] - -"Kahdenkymmenen punnan, hyvä herra!" Condall huusi. "Sehän on ilmeistä -hulluutta. Minun koko omaisuuteni ei nouse seitsemääntoista -sillinkiin!" - -"Condall tai Tyndall", sir Daniel vastasi irvistellen, "minä vastaan -tappiostasi, kirjoita minulle kaksikymmentä, ja saatuani kaikki mitä -voin sinulta saada, olen sinulle hyväntahtoinen herra ja annan sinulle -loput anteeksi." - -"Voi surkeata, hyvä herrani, se on mahdotonta, en osaa kirjoittaa", -Condall vaikeroi. - -"Ai, ai", ritari vastasi, "asia näyttää pahalta. Olisin kumminkin -mielelläni tahtonut pelastaa sinut, Tyndall, jos omatuntoni olisi -sallinut. Selden, hirtä tämä vanha jörri lähimpään puuhun, jotta voin -häntä tervehtiä ratsastaessani ohi. Hyvästi, hyvä herra Condall, rakas -herra Tyndall, pääsette pikapostilla paratiisiin, onnea matkalle." - -"Ei, ei, leikkisä herrani", Condall vastasi pakottaen itsensä nöyrästi -hymyilemään, "koska olette noin ankara, niin minäkin koetan noudattaa -teidän hyväntahtoista käskyänne, heikon kykyni mukaan." - -"Ystäväni", sir Daniel sanoi, "nyt sinä kirjoitat neljäkymmentä puntaa. -Nopeasti! Selden, katso että hän kirjoittaa kunnollisen sitoumuksen, ja -toimita se todistetuksi." - -Ja sir Daniel, joka oli varsin leikkisä ritari, nielaisi kulauksen -höystettyä olutta ja nojautui nauraen taapäin. - -Sillä aikaa alkoi lattialla makaava nuorukainen liikkua, nousi istumaan -ja silmäili pelästyneen näköisenä ympärillensä. - -"Tänne", sir Daniel sanoi. Poikanen nousi ja lähestyi häntä hitaasti. -Sir Daniel heittäytyi taapäin ja nauroi täyttä kurkkua. "Pyhän ristin -kautta!" hän huudahti, "vankka poika!" - -Poika punastui vihasta ja heitti mustista silmistään leimuavan katseen -sir Danieliin. Nyt kun hän oli pystyssä, oli varsin vaikea arvata hänen -ikäänsä. Hänen kasvojensa ilme näytti hiukan vanhemmalta, mutta hänen -ihonsa oli hieno kuin nuoren lapsen, hänen ruumiinrakenteensa -tavattoman hento ja hänen käyntinsä tuntui hiukan kömpelöltä. - -"Olette kutsunut minut, sir Daniel", hän sanoi. "Sitäkö varten, että -saisitte nauraa kurjaa tilaani?" - -"Oh, salli minun nauraa", ritari sanoi. "Salli minun nauraa, senkin -veitikka. Jos voisit nähdä itsesi, nauraisit itse ensimmäisenä, minä -vakuutan." - -"Hyvä", nuorukainen sanoi punastuen, "te saatte vastata tästä kuten -kaikesta muustakin. Naurakaa niin kauan kuin vielä voitte." - -"Oh, rakas serkku", sir Daniel vastasi vähän totisempana, "eihän pieni -pila liene kiellettyä näin sukulaisten ja hyvien ystävien kesken. -Tahdon toimittaa sinulle tuhannen punnan arvoisen naimakaupan. Mitä -siitä arvelet? Suhtauduin sinuun tosin hiukan törkeällä tavalla, olojen -pakosta, mutta tästä lähtien tahdon auliisti sinua elättää ja -ystävällisesti kohdella. Sinusta on tuleva rouva Shelton -- lady[6] -Shelton, kautta kunniani, sillä pojasta lupaa tulla kelpo mies. Kas -niin, älä pelkää kelpo naurua, se poistaa alakuloisuuden, konnat eivät -naura, serkkukulta. Hyvä isäntä, toimita ateria serkulleni, nuori herra -Johnille. Istu, kultaseni, ja syö." - -"En", sanoi poika, "en tahdo suurusta. Olette pakottanut minut tähän -syntiseen tilaan, ja minä aion paastota. Mutta, hyvä isäntä, pyydän -kohteliaasti, antakaa minulle lasi raitista vettä, niin olen teille -kiitollinen." - -"Syntinen tilasi! Kyllä sinut synnistäsi päästetään, älä pelkää!" -ritari lausui, "ei sinun synnintunnustuksesi vaikeaksi käy, totta -tosiaan! Tyydy nyt ja syö." - -Mutta nuorukainen oli itsepäinen, joi lasin vettä, verhoutui vaippaansa -ja meni syrjäiseen nurkkaan, jossa hän sitten istui synkissä -mietteissä. - -Pian sen jälkeen syntyi vilkas liike kylässä, kuultiin aseitten räminää -ja kavionkapsetta, ja ravintolan ovesta astui sisään joukko miehiä, -etunenässä nuori Shelton liejuisena ja savisena. - -"Jumala varjelkoon teitä, sir Daniel", hän sanoi. - -"Kuinka! Dick Shelton!" ritari huudahti, "miksi ei Bennet Hatch -tullut?" Sheltonin nimeä mainittaessa toinen nuorukainen loi uteliaan -katseen tulijaan. - -"Tehkää hyvin, herra ritari, ja lukekaa tämä sir Oliverin lähettämä -kirje, joka ilmoittaa kaiken. Ja vielä tehkää hyvin ja rientäkää -kiireesti Risinghamin luo. Tapasimme matkalla pikalähetin, joka -ratsasti hurjaa vauhtia. Hän vei kirjeitä ja kertoi lordi Risinghamin -olevan huutavassa hädässä ja että hän suuresti tarvitsee teidän -apuanne." - -"Mitä sanot? Huutavassa hädässä?" ritari vastasi. "Hoh, me siis pysymme -'kiireesti' alallamme, hyvä Richard. Nykyoloissa ratsastaa -turvallisimmin se, joka pitää pienintä kiirettä. Ja kuten sananlasku -sanoo: liika hoppu, huono loppu, pane se mieleesi, Dick. Mutta -katsokaamme ensiksi minkälaista karjaa olet tänne tuonut. Selden, -soihtu tänne!" - -Sir Daniel astui ulos kylätielle ja tarkasti soihdun punaisessa valossa -äsken tullutta väkeä. Hän oli vihattu naapuri ja vihattu isäntä, mutta -sotapäällikkönä häntä rakastivat ne, jotka seurasivat hänen lippuaan. -Hänen hyökkäystapansa, hänen taattu rohkeutensa, hänen huolenpitonsa -sotilasten hyvinvoinnista, jopa hänen törkeät pilapuheensakin olivat -kaikki hänen soturiensa tapojen ja mielenlaadun mukaisia. - -"Ah, mutta pyhän ristin kautta!" hän huusi, "mitä poloisia koiria nämä -ovat? Toiset ovat käyriä kuin jousi, toiset taas hoikkia kuin keihäs. -Ystävät, teidät pannaan ensimmäiseen taisteluriviin, teistä ei minulle -ole mitään hyötyä, ystävät. Katsokaa tuota talonpoikaa tuossa papurikon -selässä. Kaksivuotias lammas sian selässä näyttäisi uljaammalta! Haa! -Clipsby, sinäkö siellä olet, vanha kettu. Sinunkaltaisestasi minä voin -ihan itkemättä luopua, sinä saat kulkea kaikkien muiden edellä, -maalaamme ison pilkun sinun nuttuusi, jotta jousimiehet sinuun paremmin -osaisivat. Sinä lurjus saat näyttää meille tietä." - -"Minä kyllä näytän tien minne tahansa, sir Daniel, mutta en vihollisen -puolelle", Clipsby vastasi jörösti. - -Sir Daniel purskahti nauruun. - -"Hyvin sanottu!" hän virkkoi, "sinulla on ovela kieli. Annan sinulle -tuon hauskan sanan anteeksi. Selden, toimita ruokaa sekä miehille että -elukoille." - -"Ja nyt, Dick-ystäväni", hän sanoi, "tulepas. Täällä on hyvää olutta ja -kinkkua. Syö sillä aikaa kun minä luen kirjeen." - -Sir Daniel avasi kirjeen, ja lukiessa hänen kasvonsa synkistyivät. -Luettuansa hän kotvan aikaa istui miettimässä. Sitten hän katseli -terävästi holhottiansa. - -"Dick", hän sanoi, "oletko nähnyt tämän sepustuksen?" - -Nuorukainen vastasi myöntäen. - -"Siinä on mainittu isäsi nimi", ritari jatkoi, "ja joku mielipuoli -syyttää poloista pastoriamme hänen murhastaan." - -"Hän kiisti sen hyvin kiihkeästi", Dick vastasi. - -"Niinkö?" ritari huudahti terävästi. "Älä ota korviisi mitä hän -lavertelee. Hänellä on höllä kieli, hän visertää kuin varpunen. Jonakin -päivänä, Dick, kun on parempi aika, tahdon itse sinulle laveammalta -selittää nämä asiat. Siitä syytettiin erästä Duckworthia, mutta ajat -olivat levottomia eikä ollut mahdollista laillista tietä päästä asian -perille." - -"Tapahtuiko se Moat Housessa?" Dick pisti väliin hänen sydämensä -pamppaillessa. - -"Se tapahtui Moat Housen ja Holywoodin välillä", sir Daniel vastasi -tyynesti. Mutta hän loi salaa epäluuloisen katseen Dickin kasvoihin. -"Ja nyt", hän jatkoi, "syö nopeasti, sinun pitää palata Tunstalliin -viemään kirjelippu minulta." - -Dickin kasvot synkistyivät. - -"Sir Daniel", hän huudahti, "lähettäkää joku miehistä, minä rukoilen -teitä, päästäkää minut tappeluun, minä osaan kyllä iskeä, sen lupaan." - -"En epäile sitä", sir Daniel vastasi ja istui kirjoittamaan. "Mutta -tässä ei niitetä kunniaa, minä jään Kettleyhin siksi kunnes -saan varmat tiedot sodasta, ja silloin yhdyn voittajaan. Älä puhu -pelkurimaisuudesta, se on vain viisautta, Dick. Tämä maa raukka on niin -täynnä kapinaa, ja kuninkaan nimi vaihtuu niin usein, ettei yksikään -mies tiedä, mitä huomispäivä tuo myötään. Hupsut yltiöpäät pitävät -hoppua, mutta järkimies malttaa odottaa." - -Sen sanottuaan sir Daniel kääntyi selin Dickiin ja jatkoi pitkän pöydän -päässä kirjettään, suu pahasti vinossa, sillä tämä mustan nuolen juttu -huolestutti häntä kovasti. - -Sillä aikaa nuori Shelton kiitettävällä ahkeruudella osoitti -aterialleen kunniaa. Äkkiä hän tunsi jonkun koskettavan käsivarttansa, -ja hyvin hiljainen ääni kuiskasi hänen korvaansa. - -"Älkää olko huomaavinanne", ääni sanoi, "laupeuden nimessä neuvokaa -minulle suorin tie Holywoodiin. Hyvä poika, auttakaa vaarassa ja -suuressa hädässä olevaa ihmisraukkaa ja neuvokaa minulle tie -turvapaikkaani." - -"Kulje tuulimyllyn tietä lauttapaikalle ja tiedustele siellä sitten -tarkemmin", Dick kuiskasi päätään kääntämättä ja keskeyttämättä -syömistään. Mutta kun poika hiipi hiljaa ovesta ulos, heitti Dick -häneen salavihkaa nopean silmäyksen. - -"Mitä!" hän ajatteli, "yhtä nuori kuin minä ja kuitenkin hän sanoi -minulle: 'hyvä poika!' Jospa vain olisin sen huomannut ennen kuin -rupesin häntä auttamaan, niin kyllä minä! No, jos hän kulkee suon -tietä, tapaan hänet kyllä, ja silloin minä lämmitän hänen korviaan." - -Puolen tunnin kuluttua sir Daniel antoi Dickille kirjeen ja käski hänen -mitä pikimmin viedä sen Moat Houseen. Ja puoli tuntia sen jälkeen -saapui Risinghamin herran pikalähetti, joka ilmoitti seuraavaa: -"Tappelu alkoi varhain tänä aamuna, ja olemme lyöneet etujoukon ja -hajoittaneet vihollisen oikean siiven. Ainoastaan keskusta pitää vielä -puoliaan. Jos teidän verekset joukkonne olisivat mukana, voisimme -työntää vastustajat pian virtaan. Toden totta, sir Daniel, missä -viivytte? Kunnianne tähden, joutukaa! Tahdotteko jäädä viimeiseksi -- -omaksi vahingoksenne?" - -"Olen juuri tulossa", ritari vastasi. "Selden, soita torvea. Tulen -heti, herra lähetti, lisäjoukkoni on vasta äsken saapunut. Ohoi pojat, -joutukaa." - -Torvi soi, joka kulmalta hyökkäsivät sir Danielin miehet pääkadulle ja -asettuivat ravintolan edustalle. Kymmenen minuutin kuluttua oli sata -hyvin aseistettua ja hyvään sotakuriin tottunutta miestä koossa -valmiina lähtemään tappeluun. Enimmät olivat sir Danielin väreissä, -tummanpunaisessa ja sinisessä, ja näyttivät niissä komeilta. -Ensimmäisinä marssivat parhaat joukot ja viimeisenä yöllä saapunut -kurja apujoukko. - -Sir Daniel katseli väkeään ylpeänä, ja lähettikin arveli: "Uljaita -miehiä nuo tosiaan, vahinko vain etteivät ennemmin ole lähteneet." - -"Ei haittaa", sir Daniel vastasi noustessaan hevosenselkään. Mutta -sitten hän äkkiä huudahti: "Mitä tämä on? John! Joanna! Pyhän ristin -kautta! Missä hän on? Missä on tyttö?" hän kysyi kääntyen majatalon -isännän puoleen. - -"Tyttö?" sanoi majatalon isäntä, "en minä ole mitään tyttöä nähnyt." - -"No poika sitten, vanha narri", ritari sanoi, "etkö jaksanut nähdä, -että hän oli tyttö? Se, jolla oli tummanpunainen vaippa -- joka joi -vettä suuruksen asemesta, hölmö, missä hän on?" - -"Kaikkien pyhimysten nimessä! herra ritari, sanoittehan häntä nuoreksi -herra Johniksi, en minä voinut mitään muuta epäillä. No niin, hän on -poissa. Näin pojan -- tytön -- näin hänet tallissa noin tunnin aikaa -sitten, siellä hän satuloi harmaan hevosen." - -"Pyhän ristin kautta!" ritari huusi, "tyttö oli minulle enemmän kuin -viidensadan punnan arvoinen." - -"Herra ritari", huomautti katkerasti lähetti, "sillä aikaa kun te -täällä pidätte melua viidestäsadasta punnasta, ratkaistaan muualla -taistelu Englannin kuninkuudesta." - -"Oikein", ritari vastasi. "Selden", hän jatkoi, "ota kuusi jousimiestä -ja sieppaa hänet kiinni. Maksoi mitä maksoi, mutta palatessani Moat -Houseen hänen täytyy olla siellä. Muista se niskasi kaupalla, Selden." - -Ja nyt joukko lähti menemään täyttä ravia. Selden ja hänen kuusi -seuralaistaan jäivät töllistelevien kyläläisten pariin kadulle. - - - - -TOINEN LUKU - -Suolla - - -Kuuden paikkeilla aamulla Dick alkoi ratsastaa suota kohti kotiin päin. -Hän oli koko yön istunut satulassa, mutta hänen mielensä oli hilpeä, -hänen ruumiinsa jäntevä, ja kaunis oli sääkin. Iloisena hän ratsasti -eteenpäin yhä alemmas suoseudulle, kunnes kaikki hänen ympärillään oli -autiota erämaata. Muuta tienviittaa ei näkynyt kuin Kettleyn -tuulimyllyn pyörivät siivet hänen takanansa ja Tunstallin tummansininen -metsänharja hänen edessään. Oikealla ja vasemmalla ei ollut muuta kuin -suota ja jälleen suota, vireän tuulen mukaan notkuvaa ruo'ikkoa ja -pajukkoa ja siellä täällä jokin pettävä allikko, jonka sen vihreä peite -teki vielä vaarallisemmaksi. - -Tämän suomaan keskitse vei suora, muinaisroomalaisten sotamiesten -rakentama tie. Paikoittain se oli vajonnut suohon niin että satoja -metrejä oli veden peitossa. Eräässä paikassa tämmöinen veden vallassa -oleva syvänne oli tavallista pitempi ja syvempi, eikä tottumaton -millään muotoa voinut erottaa tien suuntaa. Huolimatta siitä, että vesi -nousi hevosen polviin asti, Dick ratsasti rauhallisesti eteenpäin -vedenalaisella kovalla tiellä, pitäen merkkinään tuulimyllyn siipiä ja -Tunstallin metsäylännettä. Mutta hän ei voinut tukahduttaa jonkinmoista -levottomuutta ajatellessaan tuota toista, seutuun perehtymätöntä -nuorukaista, jolle hän oli antanut tiestä niin epämääräisiä tietoja. - -Päästyänsä niin pitkälle, että hän jo saattoi huomata tien, joka nousi -syvänteen toiselle puolelle, hän kuuli äkkiä kovaa molskinaa oikealta -puoleltaan, ja luodessaan silmänsä sinnepäin hän huomasi harmaan -hevosen, joka oli vatsaa myöten vajonnut suohon ja vielä kaikin voimin -ponnisteli henkensä puolesta. - -Ikään kuin eläinraukka olisi aavistanut avun lähestyvän, se rupesi -surkeasti hirnahtelemaan. Pelosta hurjistuneena se mulkoili vertyneillä -silmillään, ja piehtaroivan hevosraukan ympärillä nousi rämeestä koko -pilvi pisteleviä hyönteisiä. - -"Taivas varjelkoon!" Dick ajatteli. "Olisiko nuorukaisparka sortunut -suohon? Tuo on hänen hevosensa, aivan varmaan -- kelpo harmo! Niin, -ystävä, koska noin surkeasti valittelet, tahdon tehdä mitä voin, jottei -sinun tarvitsisi noin kurjasti tuuma tuumalta vajota kuolemaan." - -Näin sanoen hän otti varsijousensa ja lähetti nuolen läpi elukan pään. - -Tämän kolkon laupeudentyön tehtyänsä hän ratsasti eteenpäin -alakuloisena ja tarkoin katsellen ympärilleen, huomaisiko hän mitään -jälkiä onnettomasta nuorukaisesta. - -"Minun olisi pitänyt häntä paremmin neuvoa", hän ajatteli, "pelkään -hänen hukkuneen rämeikköön." - -Samassa hän kuuli äänen huutavan hänen nimeänsä tien varrelta, ja -luodessaan silmänsä sinnepäin hän keksi nuorukaisen kasvot ruoikosta. - -"Siinäkö oletkin!" hän sanoi pidättäen hevosensa. "Olit niin ruokojen -peitossa, että olin ratsastaa ohitse sinua huomaamatta. Näin hevosesi -vajonneena rämeikköön ja lopetin sen tuskat. Se sinun olisi pitänyt -itse tehdä, jos sinussa olisi ollut enemmän sääliväisyyttä. Mutta tule -nyt pois piilostasi, ei täällä ole ketään sinua vainoamassa." - -"Ei minulla ole asetta, hyvä poika, enkä kykenisi sitä käyttämään, jos -olisikin", toinen vastasi kömpiessään ruo'ikosta tielle. - -"Minkä tähden sanot minua pojaksi?" Dick huusi. "Et sinä luullakseni -ole meistä kahdesta vanhempi." - -"Hyvä nuori herra Shelton", puhuteltu sanoi, "pyydän anteeksi. En -millään muotoa tahdo teitä loukata. Päinvastoin. Minä olen nyt -pahemmassa pulassa kuin milloinkaan, ja minun täytyy vedota teidän -jalomielisyyteenne. Olen näet eksynyt tieltä ja kadottanut vaippani ja -hevoseni. Minulla on jäljellä vain ratsuruoska ja kannukset. Ja ennen -kaikkea", hän lisäsi katsellen vaatteitaan surullisen näköisenä, "ennen -kaikkea olen surkean likainen." - -"Ohoh!" Dick huudahti. "Sitäkö suret, että olet vähän likainen? Veri -haavasta ja tomu matkasta, se on miehen kaunistus." - -"Kyllä minä vain heistä enemmän pidän puhtaina", toinen arveli, "mutta -sanopas, mitä minä teen. Hyvä nuori herra Shelton, auta minua viisaalla -neuvolla. Jollen pääse turvallisesti Holywoodiin, olen hukassa." - -"Autan paremmin kuin neuvolla", Dick sanoi astuen hevosenselästä, "ota -sinä hevoseni, niin minä juoksen rinnalla kunnes väsyn, sitten -vuorotellaan eteenpäin." - -Niin sovittiin, ja sitten pyrittiin eteenpäin niin joutuisasti kuin -huono ja epätasainen tie salli. Dick piti kättänsä toisen polvella. - -"Mikä on nimesi?" Dick kysyi. - -"Sano John Matcham", oli vastaus. - -"Ja mistä syystä pyrit Holywoodiin?" Dick jatkoi. - -"Pyytääkseni suojelusta sitä miestä vastaan, joka tahtoo minua sortaa", -oli vastaus. "Holywoodin hyvä apotti on vankka turva vähäväkisille." - -"Mutta mitenkä sinä olet joutunut sir Danielin seuraan?" Dick uteli -edelleen. - -"Oh", Matcham vastasi, "väkivallan pakosta! Hän ryösti minut väkisin -maatilaltani, puki minut tähän pukuun, pakotti minut ratsastamaan -kunnes olin väsymyksestä nääntyä, hän on pilkannut minua niin että -itketti, ja kun muutamat ystäväni ajoivat meitä takaa vapauttaakseen -minut hänen käsistään, hän asetti minut jälkijoukkoon nuolille -alttiiksi. Jopa riipaisikin nuoli oikeata jalkaani niin että minun on -vaikea kävellä. Mutta tulee vielä tilinteon aika, jolloin välimme -selvitetään." - -"Yritätkö ampua kuuta pyssyllä?" Dick sanoi. "Hän on voimakas ritari ja -hänellä on rautainen käsi. Jos hän aavistaisi, että minä olen ollut -jossain tekemisissä sinun pakosi kanssa, minun kävisi huonosti." - -"Oi poika raukka", puhuteltu vastasi, "sinä olet hänen holhottinsa, -kuten minäkin luullakseni olen, ainakin hän niin väittää, tai sitten -hän on ostanut naittajaoikeuden minun suhteeni, en oikein tiedä. -Kaikissa tapauksissa hänellä on jokin keino, jolla hän aikoo minut -masentaa." - -"Taaskin 'poika'!" Dick sanoi. - -"No, pitääkö minun sanoa: tyttö?" kysyi matkatoveri. - -"Tytöt hiiteen! Minä inhoan heitä, halveksin koko joukkoa", Dick -vastasi. - -"Sinä puhut poikamaisesti", Matcham sanoi, "sinä pidät heistä enemmän -kuin tahdot myöntää." - -"Minäkö?" Dick sanoi. "En heitä ajattelekaan. Tytöt hiiteen, sanon -vielä! Toista on kun saa metsästää, tapella ja huvitella. En -milloinkaan ole kuullut naisesta, joka olisi johonkin kyennyt, paitsi -yhdestä ainoasta, ja se raukka poltettiin noituudesta ja siksi että hän -huolimatta sukupuolestaan kävi miehenvaatteissa." - -Nuori herra Matcham teki ristinmerkin ja näytti rukoilevan. - -"Mitä teet?" Dick kysyi. - -"Rukoilen hänen sielunsa puolesta", toinen vastasi äänellä, jossa oli -säälin sävy. - -"Noidan sielun puolestako?" Dick huudahti. "No rukoile vain hänen -puolestaan, jos sinua miellyttää. Hän oli tosiaan paras tyttö -Euroopassa, niin hän oli, tuo Jeanne d'Arc.[7] Vanha Appleyard juoksi -häntä pakoon, niin hän itse sanoi, kuin olisi tyttö ollut -ilmipaholainen. Niin, hän oli kelpo tyttö." - -"Mutta, hyvä nuori herra Richard", Matcham vastasi, "jos noin halveksit -tyttöjä, et ole oikea mies." - -"Lörpötystä!" Dick sanoi. "Sinä olet piimäsuu lapsi ja sovit parhaiten -tyttöjen seuraan. Enkö mielestäsi ole oikea mies? Koetapas astua -maahan, niin opetan selällesi, olenko mies vai enkö?" - -"Oh, ei minusta ole tappelijaksi", virkkoi toinen vilkkaasti, "en -aikonut sinua loukata, laskin vain pilaa. Puhun tytöistä vain siksi, -että satuin kuulemaan sinun pian menevän naimisiin." - -"Minäkö naimisiin?" Dick huudahti. "Senpä kuulen ensimmäistä kertaa. Ja -entä kenen kanssa?" - -"Erään Joanna Sedleyn kanssa", puhuteltu vastasi punastuen. "Se on sir -Danielin vehkeilyjä, aikoo kai ansaita rahaa kummaltakin puolen." - -"No niin. Avioliitto samoin kuin kuolema on kerran meidän kaikkien -osa", Dick sanoi alistuvaisesti. - -"Tytönkin olen kuullut haikeasti valittelevan, hän näyttää siinä kohden -olevan yhtä mieltä kuin sinäkin, tai kenties tuo sulhanen muutoin on -hänelle vastenmielinen." - -"Kylläpä nuo tytötkin ovat hätäisiä. Ruveta valittelemaan, ennen kuin -on minua edes nähnyt. Valittelenko minä? En. Mutta jos minun on mentävä -naimisiin, tahdon sen tehdä vetistelemättä. Tunnetko tytön? Minkälainen -hän on? Onko hän kaunis vai ruma? Onko hän ikävä vai hauska?" - -"Mitäpäs siitä? Jos sinä menet naimisiin, niin menet naimisiin ja sillä -hyvä. Yhdentekevähän silloin, onko morsian kaunis vai ruma. Sinähän et -ole piimäsuu, kyllä sinä joka tapauksessa voit vetistelemättä naimisiin -mennä", Matcham arveli. - -"Hyvin sanottu", Dick tokaisi väliin, "minä en siitä välitä hölyn -pölyä." - -"Tyttö raukka, ei hän suinkaan miellyttävää miestä saa", huokasi -toinen. - -"Kuinka niin?" Dick kysyi. - -"Kovaa on mennä noin puiselle miehelle", kuului vastaus. - -"Kylläpä minä olenkin puusta tehty mies, kun tallustelen täällä -jalkaisin ja sinä istut mukavasti hevoseni selässä. Mutta hyvää puuta -olenkin", Dick arveli. - -"Anna anteeksi, hyvä Dick", virkahti Matcham, "en tarkoittanut pahaa, -sinulla on paras sydän koko Englannissa, hyvä Dick." - -"Ole huoleti!" Dick vastasi hiukan hämillään. "En ole, Jumalan kiitos, -niin närkäs. -- Hiljaa! Kuuletko! Torventoitotusta takanamme!" - -"Minä olen hukassa", Matcham sanoi kalmankalpeana, "he ovat huomanneet -pakoni ja nyt minulla ei ole hevosta. Minä olen hukassa." - -"Etpä niinkään", Dick vastasi tyynesti, "meillä on pitkä etumatka ja -pian ehdimme lautalle. Ja minähän tässä ilman hevosta olen." - -"Ei, ei, kyllä he minut tapaavat", kuului ratsun selästä. "Dick, hyvä -Dick, auta minua, auta vähäisen, minä rukoilen hartaasti." - -"Mikä sinun on?" Dick mutisi. "Enkö minä sinua auta minkä vain voin? -Rohkaise toki mielesi! John Matcham -- koska nimesi on John -- kyllä -minä, Richard Shelton, vien sinut turvallisesti Holywoodiin, tulkoon -mikä tahansa, niin totta kuin pyhimykset minua auttakoot. No, rohkaise -mielesi, sinä kalpeanaama! Tie tulee nyt paremmaksi, kannusta hevosta -äläkä ole minusta huolissasi, minä osaan juosta kuin hirvi." - -Ja niin he kiiruhtivat eteenpäin. Matcham hevosenselässä ja Dick -juosten rinnalla. Pian he pääsivätkin suon päähän ja saapuivat virran -rantaan lautturin mökin kohdalle. - - - - -KOLMAS LUKU - -Lautta - - -Till-joki oli leveä, hitaasti juokseva ja savinen virta, joka -liejuisten, pajukkoa kasvavien saarten välitse hiipi läpi soiden. - -Tie päättyi poukaman rantaan, missä seisoi lautturin sievä savimökki. -Dick avasi oven ja meni sisään. Siellä makasi lautturi vanhalla -likaisella sarkatakilla, kalpeana ja laihana, väristen vilutaudista. - -"Ohoi, nuori herra Shelton", hän virkkoi, "lauttaako te kysytte? Huonot -ajat, huonot ajat! Pitäkää itse huolta asiastanne. Ei ole nyt -lautturia. Kiertäkää ja menkää siltatietä." - -"Ei käy laatuun, Tom-lautturi", sanoi Dick, "on kova kiire, joka -minuutti on kallis." - -"Semmoinen itsepäinen otus", lautturi mutisi. "Jos pääsette eheänä Moat -Houseen, voitte kiittää onneanne, en sano sen enempää. Ahah, kuka tämä -on?" hän kysyi huomatessaan toisen nuorukaisen. - -"Sukulaiseni, nuori herra Matcham", Dick vastasi. - -Matcham, joka oli laskeutunut hevosenselästä, lähestyi nyt ohjaten -hevosta suitsista. "Hyvää päivää, lautturi-ystävä! Olkaa hyvä ja -laskekaa aluksenne vesille, meillä on kova kiire." - -Laiha, kuihtunut lautturi jäi seisoa töllistelemään suu auki. - -"Pyhän neitsyen nimessä!" hän huudahti viimein purskahtaen leveään -nauruun. - -Nuori Matcham punastui korvia myöten, Dick puolestaan laski suuttuneena -kätensä miehen olalle. "Mitä nyt, hölmö?" hän sanoi. "Ryhdy työhösi -äläkä pilkkaa niitä, jotka ovat sinua parempia." - -Lautturi irroitti mutisten aluksensa ja työnsi sen syvemmälle veteen. -Dick talutti hevosen, lautalle ja viimeisenä seurasi Matcham. - -"Te olette kovin hienorakenteinen, hyvä nuori herra!" sanoi mies -katsellen häntä naurusuin. "Tässä piilee jotain -- hm, siltä minusta -näyttää. Mutta olen teidän miehiänne, nuori herra Shelton. Satuin vain -luomaan syrjäkatseen nuoreen herra Matchamiin." - -"Vaiti, mies! Ei sanaakaan enää, käännä selkäsi meihin päin", sanoi -Dick. Lautturi tarttui airoihin. - -He saapuivat nyt lahdelman suuhun ja saattoivat nähdä pitkin virtaa -sekä ylös- että alaspäin. Se oli täynnä pieniä liejurantaisia, -pajutiheikön peittämiä saaria. Ruo'ikot aaltoilivat ja pääskyset -lentelivät iloisina liverrellen ja viilettivät liki vedenpintaa, johon -taivaan kirkas sini kuvastui. Ihmishahmoa vain ei näkynyt tässä -vesisokkelossa. - -Lautturi oli kuitenkin levoton. "Minulla on paha aavistus, hyvä nuori -herra", hän sanoi, "että Suo-John piileskelee täällä jossakin saaressa. -Hän vihaa kauheasti kaikkia, jotka jollain tavoin ovat yhteydessä sir -Danieliin. Mitähän jos poikkeaisimme virtaa ylös ja nousisimme maihin -noin nuolenkantaman päähän tiestä. Ei ole hyvä joutua tekemisiin -Suo-Johnin kanssa." - -"Kuinka niin? Onko hän sitä joukkoa, josta äsken mainitsit?" Dick -kysyi. - -"Parasta olla vaiti", vastasi lautturi, "mutta kyllä minä tahtoisin -pyrkiä ylöspäin, nuori herra Dick. Mitä sanoisitte, jos nuori herra -Matcham saisi nuolen hipiäänsä?" ja taas hän nauroi. - -"Niinkuin tahdot, Tom", Dick vastasi. - -"Kuulkaa nyt", jatkoi Tom, "virittäkää jousenne, noin, ja pankaa nuoli -paikalleen -- hyvä on. Kääntykää nyt minuun päin ja katselkaa minua -ankaran näköisenä." - -"Mitä tämä merkitsee?" Dick kysyi. - -"Katsokaa, jos lauttaan teidät virran yli, täytyy näyttää siltä kuin -tekisin sen pakosta", viekas lautturi vastasi, "muussa tapauksessa saan -Suo-Johnista ikävän naapurin." - -"Niinkö rohkeita nuo miehet ovat, että uskaltavat hallita sir Danielin -omaa lauttaa?" - -"Niin", kuiskasi Tom salaa vilkaisten. "Sir Daniel on jo tuomittu, -hänen aikansa on tullut, mutta siitä vaiti!" - -Soudettuaan kappaleen matkaa ylöspäin he tulivat ahtaaseen kanavaan -likelle rantaa. - -"Tässä minun täytyy laskea rantaan, pajukkoon", Tom sanoi. - -"Mutta täällä ei ole laisinkaan tietä, ainoastaan pajusuota ja -rämettä", vastasi Dick. - -"Nuori herra Shelton", sanoi Tom. "Teidän oman henkenne tähden en -uskalla teitä alemmaksi viedä. Hän vaanii jousi kädessä kaikkia, jotka -jollain tavoin kannattavat sir Danielia, ja ampuu heidät kuoliaiksi -niinkuin jänikset. Olen kuullut hänen vannovan sen pyhän ristin kautta. -Jollen minä olisi tuntenut teitä pahasesta pojasta alkaen, olisin -antanut teidän mennä omaa tietänne. Mutta vanhan tuttavuuden tähden ja -kun teillä on seurassanne tämä lelu, joka ei kelpaa sotaleikkiin, olen -omien korvieni uhalla kuljettanut teidät tänne. Tyytykää siis, muuta en -voi, niin totta kuin tahdon tulla autuaaksi." - -Lautturi oli tuskin lopettanut puheensa, kun lähimmän saaren pajukosta -kuului kova huuto ja heti sen jälkeen kahinaa, ikään kuin voimakas mies -olisi raivannut itselleen tietä. - -"Kaikki pyhät! Hän olikin ylemmässä saaressa", huusi Tom ja souti -suoraa tietä kohti rantaa. "Uhatkaa nyt, hyvä Dick-herra, jousellanne -minua -- oikein selvästi. Olen tehnyt voitavani pelastaakseni teidät, -pelastakaa te nyt minut." - -Samassa alus kohahti tiheään pajukkoon. Dickin viittauksesta Matcham -hyppäsi rannalle. Dick puolestaan tarttui hevosen suitsiin aikoen -seurata, mutta raskas hevonen vajosi pohjattomaan liejuun ja sotkeutui -taajaan viidakkoon, johon hänkin takertui. - -"Ei käy laatuun", Dick sanoi, "ei tämä ole sopiva maihinnousupaikka." -Hän ponnisteli voimainsa takaa päästäkseen irti, hevosen tuskallisesti -hirnuessa ja potkiessa. - -Silloin saaren rannalle ilmestyi äkkiä kookas mies, pitkä jousi -kädessään. Dick näki vilahdukselta miehen, joka kiireesti jännitti -jousensa. - -"Kuka on matkustaja, Tom?" hän karjui. - -"Nuori herra Shelton, John", vastasi lautturi. - -"Seis, Dick Shelton!" huusi mies. "En tee teille mitään pahaa, pyhän -ristin kautta! Seis, minä sanon. Takaisin, Tom-lautturi." - -Dick huusi uhkaavasti: "Suu kiinni!" - -"Ohoh", sanoi mies, "menkää sitten jalkaisin eteenpäin", ja samassa -lensi nuoli, joka sattui hevoseen. Tuskissaan ja peloissaan tämä rupesi -potkimaan niin että alus kaatui, ja seuraavassa silmänräpäyksessä -kaikki pulikoivat sekaisin virrassa. - -Kun Dick nousi vedenpintaan, hän oli vain muutaman jalan päässä -rannasta, ja ennen kuin hänen silmänsä olivat ennättäneet selvitä -liejuisesta vedestä, hänen kätensä tarttui koneellisesti johonkin -lujaan ja kiinteään, joka heti rupesi vetämään häntä rantaan päin. Se -oli hänen toverinsa ratsuruoska. Matcham oli näet kavunnut veden yli -ulkonevalle puunrungolle ja ojentanut ruoskan hänelle. - -"Pyhän messun nimessä", Dick huusi päästyään onnellisesti maihin. -"Oletpa totta tosiaan pelastanut henkeni. Minä uin kuin kivi." - -Sitten hän kääntyi katselemaan saareen päin. Puolitiessä virtaa ui Tom -aluksineen, ja rannalla seisoi Suo-John raivoissaan onnistumattomasta -yrityksestä. Hän huusi täyttä kurkkua lautturille käskien tätä -kiirehtimään. - -"Tule, John", sanoi Shelton, "rientäkäämme pois ennen kuin Suo-John -ennättää saada aluksen haltuunsa ja kuntoon." - -He lähtivät kiitämään harpaten pajujen lomitse mättäältä mättäälle. -Ehtimättä tarkemmin valita suuntaansa he koettivat vain päästä niin -pitkälle virrasta kuin suinkin mahdollista. - -Pian maa alkoi kohota, ja siitä Dick arvasi heidän olevan oikealla -tolalla. Kohta he saapuivatkin jalavia ja pajuja kasvavalle -niitynrinteelle. - -Mutta nyt Matcham, joka oli jäänyt yhä jäljemmäksi, heittäytyi maahan -ja huusi läähättäen: "Jätä minut, Dick, en jaksa enää." - -Richard kääntyi ja palasi hänen luokseen. - -"Minäkö jättäisin sinut, John! Sepä olisi kaunista. Olithan sekä hukkua -että tulla ammutuksi pelastaessasi henkeni. Niin -- totta tosiaan -- -hukkua, sillä pyhimykset yksin tietävät mistä se johtui, etten vetänyt -sinua alas veteen." - -"Silloin olisin pelastanut meidät molemmat, minä näetkös osaan uida." - -"Osaatko todellakin?" Richard huudahti hämmästyneenä, sillä uiminen oli -miehen taidoista ainoa, jossa hän ei ollut etevä. "Niin", hän jatkoi, -"tästä näkee, ettei pidä halveksia ketään. Lupasin viedä sinut turvassa -Holywoodiin, mutta näyttääkin siltä kuin sinä voisit paremmin pitää -huolta minusta." - -"Älkäämme siitä puhuko sen enempää. Olemmehan nyt hyviä ystäviä, Dick?" -toinen arveli. - -"Tietysti, emmehän milloinkaan ole muuta olleetkaan", Dick sanoi, "sinä -olet kelpo poika omalla tavallasi, vaikka oletkin joissakin suhteissa -lellipoika. En milloinkaan ole semmoista tavannut. Mutta koetapas nyt -reipastua, meidän täytyy joutua eteenpäin. Tämä ei ole sopiva paikka -lörpöttelyyn." - -"Jalkaani särkee pahasti", Matcham valitteli. - -"Oh, en muistanut kipeätä jalkaasi", vastasi Dick. "Hyvä, meidän täytyy -siis kulkea hitaammin. Paha vain, etten oikein tiedä missä olemme. -Mutta parempi onkin, kun oikein ajattelen, ettemme ole löytäneet -oikeata tietä, sillä jos nuo lurjukset vartioivat lauttaa, niin kyllä -he tietäkin pitävät silmällä. Tule John, nojaa olkapäätäni vasten, -poikaraukka! Oh, sinä et yletä, et ole kyllin pitkä; vanhako oletkaan? --- Kaksitoista vuotta?" - -"Kuusitoista", Matcham vastasi. - -"Mitä? No kylläpä olet pieni ikäiseksesi", sanoi Dick, "mutta tartuhan -nyt käteeni, niin pyrimme verkalleen eteenpäin, olen henkeni sinulle -velkaa, ja minun on tapana maksaa velkani, sekä pahat että hyvät." - -Ja eteenpäin pyrittiin mäkeä ylös. - -"Kyllä me löydämme tien, jahka ehdimme, ja sitten reippaasti -eteenpäin", Dick jatkoi, "mutta kas, sinullapa on pieni käsi, minua -oikein hävettäisi jos minulla olisi noin mitätön käsi. Kuules", hän -jatkoi hihittäen, "usko pois, totta vie lautturi luuli sinua tytöksi!" - -"Ei, ei!" huudahti Matcham punastuen. - -"Kyllä hän luuli, eikä kummakaan, sillä olet todellakin hiukan -oudonnäköinen pojaksi, tyttönä sitä vastoin olisit oikein sievä", Dick -arveli. - -"Mutta tiedäthän sinä, etten ole", vastasi toinen kovasti punastuen. - -"Kyllä, kyllä, pilanpäiten vain niin sanoin", Dick lohdutteli. - -Samassa he kulkivat tien varrella pulppuavan pienen lähteen ohitse. -"Dick hyvä", sanoi Matcham, "odotapas kun juon. Ja voi, Dick, minun on -kovin nälkä." - -"Mikset sinä hupsu syönyt Kettleyssä?" Dick kysyi. "Tässä on, syö nyt", -hän lisäsi antaen eväspussinsa Matchamille. - -Tämän syödessä Dick rupesi tarkemmin tutkistelemaan paikkaa, missä he -olivat. Pienen lorisevan puron toisella puolen kasvoi suurempaa metsää, -tammia ja koivuja, eikä ainoastaan viidakkoa, kuten tähän saakka. - -Huomattuaan tammen, joka oli muita puita paljon korkeampi, hän rupesi -kiipeämään sitä ylös. Päästyään sen latvaan hänellä oli lavea näköala. -Hän näki koko suolakeuden Kettleyhin saakka, hitaasti juoksevan -Till-joen saarinensa ja toisaalle päin metsän läpi kiemurtelevan -keltaisen tien. Lautturin alus oli nyt käännetty pystyyn ja oli -keskellä jokea palaamassa toiselle rannalle. Hän aikoi jo ruveta -pyrkimään alas, kun hän äkkiä huomasi keskellä suota pienen -ratsujoukon, joka hyvällä vauhdilla Kettleystä päin lähestyi lauttaa. -Nopeasti hän laskeutui maahan ja palasi toverinsa luo. - - - - -NELJÄS LUKU - -Vihreän metsän veljeskunta - - -Kun Matcham oli levännyt ja virkistynyt, nuorukaiset jatkoivat -matkaansa vielä suuremmalla nopeudella. Dick kertoi, mitä hän oli puun -latvasta huomannut. Nopeasti he taivalsivat loppupuolen viidakkoa, -menivät kenenkään estämättä tien poikki ja rupesivat nousemaan -Tunstallin metsämäkeä. Puut ryhmittyivät nyt yhä enemmän puistomaisiksi -lehdoiksi, joitten välillä oli kanervaa kasvavia hietaisia aukeamia ja -siellä täällä jokunen punakataja. Maanpinta kävi kuoppaiseksi ja yhä -epätasaisemmaksi, ja mitä ylemmäksi he nousivat, sitä tuimemmaksi kävi -tuuli, niin että pitkät puut notkuivat kuin ongenvavat. - -He olivat juuri tulleet tuommoiseen aukeamaan, kun Dick äkkiä -heittäytyi kasvoilleen risukkoon ja rupesi ryömimään takaperin lehdikön -suojaan. Tyrmistyneenä Matcham seurasi toverinsa esimerkkiä, vaikka hän -ei laisinkaan käsittänyt syytä tähän kummalliseen temppuun. Vasta kun -he olivat päässeet tiheän viidakon suojaan, Dick selitti syyn -käytökseensä, viitaten aukeaman toisessa päässä olevaan korkeaan -kuuseen. - -Puu nousi maasta suorana kuin pylväs, mutta noin viidenkymmenen jalan -korkeudella se jakaantui kahdeksi vahvaksi haaraksi, ja haaraumassa -seisoi vihreään asetakkiin pukeutunut mies tähystämässä ympärilleen. -Hänen tukkansa kiilteli auringon säteissä, kädellään hän varjosti -silmiänsä paremmin nähdäkseen, kun hän konemaisesti käänteli päätään -puoleen ja toiseen. - -Nuorukaisten silmät kohtasivat toisensa. - -"Kiertäkäämme vasemmalle", Dick sanoi, "olimmehan joutua suoraan suden -suuhun." - -Kymmenen minuutin kuluttua he saapuivat polulle, jota Dick ei tuntenut, -mutta, "koettakaamme minne se vie", hän sanoi, ja niin he tekivätkin. - -Tie johti ensiksi harjulle ja alkoi sitten jyrkästi viettää -alaspäin, päättyen maljakkomaiseen syvänteeseen, jonka pohjasta -orapihlajapensaiden joukosta kohosi pari noen mustaamaa rakennuksen -päätyä ja yksi ainoa korkea savutorvi raunioineen. - -"Mitä tämä merkitsee?" Matcham kuiskasi. - -"En tiedä, pyhimysten nimessä!" vastasi Dick. "Olen kuin pilvistä -pudonnut. Olkaamme varuillamme." - -Sykkivin sydämin he kulkivat orapihlajapensaikon läpi. Siellä täällä -he näkivät jonkun hedelmäpuun tahi metsistyneen keittiökasvin, -aurinkokello oli kaatunut maahan. Nähtävästi he olivat joutuneet -entiseen kasvitarhaan. - -Vielä jonkun askelen otettuaan he saapuivat raunioituneen talon -edustalle. Se oli kaikesta päättäen ollut kaunis ja suuri -herraskartano. Sitä ympäröi syvä ja leveä oja, joka nyt osaksi oli -muurikivillä täytetty ja jonka yli pari puuta oli asetettu sillaksi. -Koko rakennus oli tulen turmelemana raunioröykkiönä, paitsi takimmaiset -seinät, jotka vielä seisoivat pystyssä. - -"Nyt tiedän", Dick kuiskasi viimein, "tämä on varmaankin Grimstone. Se -oli erään Simon Malmesburyn oma. Sir Danielin käskystä Bennet Hatch -poltti hänen talonsa noin viisi vuotta sitten. Vahinko komeata linnaa." - -Alhaalla laaksossa, missä tuuli ei käynyt, oli lämmin ja tyyni. Äkkiä -Matcham kosketti Dickin käsivartta. "Hiljaa", hän sanoi, "kuulin jotain -ääntä." - -Omituinen ääni keskeytti hiljaisuuden. Se uudistui kolme kertaa, ja -sitten he äkkäsivät että se oli kurkkuaan karistelevan miehen ääni. Ja -heti sen jälkeen alkoi käheä, soinnuton ääni laulaa: - - "Ja metsäpoikain kuningas se virkkoi: 'Miehet hoi, - Tunstallin metsään vihantaan mi toimi teidät toi?' - Ja vastas siihen Gamelyn ja katsoi kasvoihin: - 'On metsän mies, ken olla saa ei kansaa kaupungin.'" - -Laulaja herkesi, kuului heikkoa raudankilinää. Sitten oli kaikki -hiljaa. - -Nuorukaiset katselivat toisiinsa kalpeina. He eivät käsittäneet, mistä -ääni tuli. Likellä se vain oli. Äkkiä Matcham ryömi siltahirsiä myöten -kaivannon yli ja kiipesi varovasti yli soraläjän, joka täytti -katottoman talon sisäpuolen. Dick, joka ei ehtinyt häntä pidättää, ei -osannut muuta kuin seurata. - -Eräässä raunion nurkassa oli pari hirttä muodostanut jonkinlaisen -katoksen, joka ei ollut kirkonpenkkiä tilavampi. Tähän nuorukaiset -hiljaa hiipivät. He olivat siellä täydellisesti piilossa ja entisestä -jousen ampumareiästä he saattoivat tähystellä. Mutta sanoin -selittämätön oli heidän kauhistuksensa, kun he näkivät mitä siellä -heidän edessänsä oli. Palata he eivät uskaltaneet, eivätkä -hievahtaakaan. Tuskin tohtivat hengittää. Tuolla, toisella puolen -kaivantoa, noin kolmenkymmenen jalan päässä heistä porisi ja höyrysi -rautainen kattila hehkuvalla tulella, ja vieressä seisoi kookas, -punanaamainen, ränstyneen näköinen mies kuuntelevassa asennossa. Siinä -oli siis laulaja. Hän oli ilmeisesti seisonut hämmentämässä kattilan -sisällystä, kun jokin nuorukaisten varomaton liike oli herättänyt hänen -huomionsa, sillä hänellä oli vielä rautalusikka kädessään. Vyössään -hänellä oli torvi ja hirveä tikari. - -Vähän matkan päässä makasi toinen mies nukkumassa verhoutuneena -ruskeaan vaippaan, ja kukkivan orapihlajan oksilla riippui jousi ja -kimppu nuolia. - -Hetken aikaa mies seisoi kuunnellen, sitten hän tyyntyneenä nosti -lusikan huulilleen maistellakseen keitosta, nyökäytti päätään ja rupesi -uudestaan laulamaan: - - "On metsän mies, ken olla saa ei kansaa kaupungin. - Ei paha meillä mielessä, mut paistiks ammutaan - me hirvi kunnon kuninkaan, jos missä kohdataan." - -Laulaessaan hän tuon tuostakin otti lusikallisen keittoa kattilasta, -puhalsi siihen ja maisteli, kuten tottunut keittäjä ainakin. Viimein -keitos häntä tyydytti, hän otti vyöstä torvensa ja puhalsi siihen -kolmesti. - -Toinen mies heräsi, nousi istumaan, ajoi pois päänsä ympärillä -liipottelevat perhoset ja virkkoi: - -"Mitä nyt, toveri? Päivällinenkö?" - -"Niin, hölmö", keittäjä vastasi, "päivällinenhän se on, ja kuiva -päivällinen onkin, ei olutta eikä leipää. Ei ole nyt hauska elää -vihreässä metsässä. Toista oli ennen aikaan, jolloin reipas mies -saattoi elää täällä pulskasti kuin piispa ikään, ellei ota sadetta ja -kylmää lukuun. Silloin oli olutta ja viiniä yllin kyllin, mutta nykyään -ei ole enää miehenmieltä. Ja John Kostaja, Herra varjelkoon! ei ole -muuta kuin kiltti narri vain, variksenpelätti." - -"Ja sinä, Lawless, olet liiaksi ruokaan ja juomaan menevä. Maltahan, -kyllä hyvä aika vielä palaa", vastasi toinen. - -"Katsos", keittäjä jatkoi, "olen odottanut noita hyviä aikoja pienestä -paitaressusta alkaen, olen ollut harmaaveli, olen ollut kuninkaallinen -jousimies, olen merimiehenä purjehtinut valtameriä ja olen ennen tätä -elänyt metsissä, toden totta, ampumassa kuninkaan hirviä. Mitä hyvää -siitä on ollut? Eipä mitään! Viisaampaa olisi ollut jäädä luostariin. -John Apotista on enemmän hyötyä kuin John Kostajasta. Pyhän neitsyen -kautta, tuolla ne tulevat." - -Parvi komeita kookkaita miehiä saapui nyt toinen toisensa jälkeen. -Kukin heistä otti perille päästyään esille puukon ja sarvikupin, jolla -varasi itselleen keittoa kattilasta ennen kuin istui. - -He olivat varsin erilaisissa aseissa ja asuissa. Toiset -ruosteenvärisissä mekoissa, aseinaan ainoastaan puukko ja vanha jousi, -toisilla taas oli metsämiehen komea puku, vihreä nuttu ja hytyrä, sirot -riikinkukonsulilla koristetut nuolet vyössä, torvi olkahihnassa ja -miekka sekä tikari kupeella. Nälkäisinä he astuivat kattilan ääreen, -töin tuskin murahtivat hyvän päivän ennen kuin kävivät ruoan kimppuun. - -Noin kaksikymmentä miestä oli koolla, kun kuului riemuhuuto, ja hetken -kuluttua orapihlajapensaista astui viisi kuusi miestä kantaen paareja. -Etunenässä astui pitkä, rivakka, harmahtavatukkainen mies, jonka kasvot -olivat ruskeat kuin parkittu nahka. Hänen ryhtinsä oli käskijän, -hänellä oli jousi selässään ja kiiltävä metsäkarjukeihäs kädessään. - -"Pojat!" hän huusi, "hyvät toverit ja iloiset ystävät! Kaikki te olette -pitkät ajat eläneet laihasti ja laulaneet kuivin kurkuin. Mutta mitä -minä olen aina sanonut? Odottakaa kärsivällisesti Onnetarta. Hän palaa, -hän palaa joutuisaan. Ja katsokaahan, tässä on hänen esikoisensa -- -olutta, toverit, olutta." - -Suosionhuuto kaikui kun kantajat samassa pysähtyivät, laskien -kantamuksensa maahan, ja näkyviin tuli aika tynnyri. - -"Ja nyt pojat, joutukaa", hän jatkoi, "me saamme aika urakan. Äsken -saapui lautalle parvi tummanpunaisia ja sinisiä jousimiehiä. Ei -yksikään heistä saa päästä tästä metsästä elävänä. Meitä on -viisikymmentä, ja jok'ainoa meistä on kärsinyt mitä ilkeintä sortoa ja -vääryyttä. Ystäviämme on tapettu, omaisuutemme on ryöstetty, -henkipattoja olemme -- kaikki sorron saaliina. Ja kuka on syypää -kaikkeen tähän pahaan? Kukapa muu kuin sir Daniel, ystävät! Pyhän -ristin kautta! Saako hän siis rauhassa järsiä meistä lihat, luut omissa -taloissamme? Pitääkö hänen saada häiritsemättä viljellä maitamme? Ei, -totta tosiaan. Aina hän oikeudessa voittaa, olivatpa hänen asiansa -kuinka kehnot tahansa -- mutta nyt minulla on tässä vyössä kirjoitus, -joka, pyhimyksille kiitos, on hänet kukistava." - -Keittäjä Lawless oli juuri tyhjentämässä toista olutpikaria. Hän nosti -pikarinsa ikään kuin juodakseen puhujan terveydeksi. - -"Herra Ellis", hän sanoi, "te märehditte ainoastaan kostoa -- no, -olkoon se teidän asianne. Mutta Vihreän metsän toverirukka, jolla ei -milloinkaan ole ollut kotia eikä kontua, hän haluaa ensi sijassa jotain -kouraantuntuvaa. Häntä miellyttäisi kultanoopeli[8] ja pullo -kanarianviiniä paremmin kuin kaikki kiirastulen kosto." - -"Lawless", vastasi toinen, "tullaksensa Moat Houseen sir Danielin -täytyy kulkea tämän metsän halki. Me teemme hänelle tämän matkan -kalliimmaksi kuin ikinä mikään tappelu. Kun hänen miehensä ja hänen -ystävänsä ovat kaatuneet tai pötkineet käpälämäkeen, silloin me -piiritämme tuon vanhan ketun ja teemme hänestä surkean lopun. Hän on -lihava kauris, toverit! Hän riittää päivälliseksi meille kaikille." - -"Niinpä kyllä", Lawless vastasi, "olen kyllä ennenkin syönyt monta -sellaista päivällistä, mutta, hyvä herra Ellis, semmoisen päivällisen -valmistaminen on varsin kuumaa työtä. Ja mitä me sitä ennen teemme? Me -valmistamme mustia nuolia, kirjoitamme runonpätkiä -- ja juomme kylmää -vettä." - -"Sinä lörpöttelet, Will Lawless! Sieraimiisi käy vieläkin haju -harmaaveljesten ruoka-aitasta. Ahneutesi vie sinut vielä -onnettomuuteen", Ellis vastasi. "Me otimme kaksikymmentä puntaa -Appleyardilta ja viime yönä seitsemän markkaa[9] lähetiltä ja toissa -päivänä viisikymmentä kauppamieheltä." - -"Ja tänään minä", sanoi yksi heistä, "seisautin lihavan anekauppiaan, -joka oli matkalla Holywoodiin, ja otin häneltä kukkaron, tässä se on." - -Ellis laski kukkaron sisällyksen. - -"Sata sillinkiä!" hän murahti. "Narri, hänellä oli enemmän kengissään -tai vaatteisiinsa ommeltuna. Sinä olet lapsi, ystäväni, sait käsiisi -kultakalan ja annoit sen sitten uida luotasi." - -Mutta siitä huolimatta Ellis varsin luontevasti pisti kukkaron -taskuunsa. Hän seisoi nojaten keihääseensä ja katseli miehiä, jotka -istuivat erilaisissa asennoissa ja ahmivat lihakeittoa, helpottaen -oluella sen vaellusta vatsaan. Heillä oli nyt hyvä päivä. Onnetar oli -ollut heille suosiollinen. Mutta työ oli edessä, heidän täytyi joutua. -Ensiksi saapuneet olivat jo lopettaneet syöntinsä. Jotkut heistä -paneutuivat pitkälleen ja vaipuivat heti uneen, kuten jättiläiskäärme -syötyänsä. Toiset pakinoivat tai tarkastelivat aseitaan, ja yksi, joka -oli kovin iloisella tuulella, nosti olutsarvensa ja rupesi laulamaan: - - "Viheriässä metsässä ei lain pakko paina, - ja ruoka ja juoma on runsas meille aina; - kaurispaisti makeasti maistuvi täällä, - ja hauska meill' on olo suloisella säällä. - - Kun tulee lumituiskut ja talvi päälle päätyy, - kun räntää viikot viskoo ja virrat, järvet jäätyy, - käy, veltto, kammioosi ja piile turkin taljaan - ja laita roihu takkaan ja lämmin viini maljaan." - -Sillä aikaa olivat molemmat nuorukaiset piilostaan katselleet ja -kuunnelleet miesten elämää kuin jotain näytelmää. He eivät uskaltaneet -liikahtaakaan, Richard oli vain irroittanut jousensa vetokoukun -voidakseen tarpeen vaatiessa ampua. Äkkiä kuultiin suhiseva ääni, -sitten seurasi kilahdus, ja muurikiven sirusia sinkoili alas korkeasta -savutorvesta. - -Matcham ei voinut pidättää tukahutettua huudahdusta, ja Richardinkin -kädestä pääsi vetokoukku, mutta samassa he molemmat älysivät, että -varmaankin tuo puussa seisova tähystelijä, jonka he olivat nähneet, oli -tällä tavoin antanut tovereilleen merkin. - -Kaiketi miehet olivat odottaneet tätä merkkiä, sillä he karkasivat -seisaalleen, toiset kiinnittivät vyötään, toiset koettelivat jousen -jännettään tai tarkastelivat miekkaansa ja tikariaan. Ellis nosti -kätensä; hänen kasvonsa olivat äkkiä muuttuneet hurjan tarmokkaiksi ja -silmänvalkuaiset kiilsivät hänen ruskeissa kasvoissaan. - -"Pojat", hän huusi, "te tiedätte paikkanne. Älkää päästäkö ainoatakaan -sielua pakoon. Appleyard oli kuin ruokaryyppy, nyt menemme pöytään. -Minä vaadin kostoa kolmen miehen puolesta: Harry Sheltonin, Simon -Malmesburyn ja" -- iskien leveään rintaansa -- "ja Ellis Duckworthin, -kautta pyhän messun." - -Samassa hyökkäsi orapihlajapensaista esiin juoksusta punoittava mies. -"Ei sir Daniel vielä tule", hän läähätti, "heitä on ainoastaan -seitsemän. Onko nuoli lentänyt?" - -"On äsken ikään", Ellis vastasi. - -"Hitto vieköön!" mutisi sanantuoja. "Olinkin kuulevinani sen viuhunaa, -en ole vielä saanut päivällistä." - -Minuutin kuluttua kaikki "Mustan nuolen" miehet olivat hävinneet eri -haaroille, kukin edeltäkäsin määrätylle paikalleen. Jäljelle oli jäänyt -ainoastaan kattila ja sammuva tuli sekä kuollut kauris, jonka miehet -äsken olivat tuoneet ja jättäneet orapihlajapensaihin makaamaan. - - - - -VIIDES LUKU - -Verinen ajo - - -Nuorukaiset makasivat liikkumatta, kunnes viimeiset askelten äänet -olivat häipyneet tuuleen. Silloin he nousivat ja kömpivät jäykkinä ja -väsyneinä raunioista takaisin toiselle puolen kaivantoa. - -"Nyt", sanoi Matcham, "nopeasti Holywoodiin." - -"Holywoodiinko!" Dick huudahti. "Kun hyvät toverini ratsastavat suoraa -tietä surman suuhun. Ei toki. En vaikka mikä olisi!" - -"Jätätkö minut, Dick?" Matcham kysyi. - -"Jätän", vastasi Dick. "Ellen ehdi heitä varoittaa, tahdon kuolla -heidän kanssansa. Pitäisikö minun pettää omat mieheni, joitten kanssa -olen elänyt? Ei suinkaan. Anna minulle jouseni vetokoukku." - -Mutta siihen Matcham ei ollut kovinkaan taipuvainen. "Dick", hän sanoi, -"olet pyhimysten kautta vannonut vieväsi minut eheänä Holywoodiin. -Tahdotko rikkoa valasi ja jättää minut?" - -"Valaani en aio rikkoa", Dick vastasi, "niin pian kuin olen varoittanut -miehiä, palaan tänne ja saatan sinut Holywoodiin." - -"Sinä vain teet minusta pilkkaa", Matcham jatkoi, "juuri nuo miehet, -joita auttaaksesi sinä jätät minut, ajavat minua takaa." - -Dick raapi korvallistaan. - -"En keksi mitään neuvoa", hän sanoi, "ei auta, sinä olet täällä -turvassa, mutta heitä vartoo kuolema. Anna minulle vetokoukku!" - -"Richard Shelton", sanoi Matcham katsoen häntä vakavasti silmiin, -"tahdotko todellakin kuulua sir Danielin miehiin? Etkö kuullut mitä tuo -Ellis sanoi? Etkö välitä omasta verestäsi, isästäsi, jonka he -tappoivat? 'Harry Shelton' hän sanoi. Ja Harry Shelton oli sinun -isäsi." - -"Pitäisikö minun uskoa varkaita?" Dick huusi. - -"Ei, mutta sen olen kuullut jo ennenkin", vastasi Matcham. "Käy yleinen -huhu, että sir Daniel hänet tappoi, vieläpä hänen omassa talossaan. -Taivas vaatii hänelle kostoa isäsi verestä -- ja sinä, murhatun oma -poika, menet taistelemaan murhaajan puolesta." - -"Mitä minun sitten tulee tehdä?" Dick huudahti. "En tiedä, saattaa -kyllä niin olla, mutta katsos, sir Daniel on minua elättänyt ja -kasvattanut, hänen väkensä kanssa olen metsästänyt ja leikkinyt. -Pitäisikö minun nyt vaaran uhatessa pettää heidät? Ei ikinä! Jos niin -tekisin, olisin kunnoton roisto. Ei, toveri, et voi semmoista minulta -vaatia." - -"Mutta isäsi?" Matcham sanoi. "Isäsi ja valasi? Sinä vannoit pyhimysten -kautta." - -"Isäni!" huudahti Dick. "Niin, isäni kehoittaisi minua menemään. Jos -niin on, että sir Daniel tappoi isäni, niin minä kyllä sen hänelle -maksan, kun aikani tulee -- mutta pettää hänet ja hänen miehensä hädän -hetkellä, sitä en tee. Ja mitä valaani tulee, hyvä ystävä, sinä -varmaankin päästät minut siitä." - -"Minäkö, Dick? En ikinä", Matcham vastasi. "Jos sinä minut jätät, olet -valapatto." - -"Vereni kiehuu", sanoi Dick, "anna minulle vetokoukku! Heti paikalla!" - -"En anna", Matcham kiisti. - -"Etkö?" huudahti Dick, "kyllä minä sinut opetan." - -"Koetapas", Matcham vastasi. - -Kotvan aikaa he seisoivat vastatusten katsoen vihaisesti toisiansa -silmiin. Sitten Dick hypähti kohti. Matcham karkasi pakoon, mutta Dick -saavutti hänet kahdella harppauksella, heitti hänet maahan ja väänsi -vetokoukun hänen kädestään. Matcham makasi suullaan nurmikossa. - -"Kyllä minä sinulle näytän", Dick huusi raivoissaan. "Mene sen -kattilaan kaikkine valoinesi." Ja sitten hän rupesi juoksemaan. Matcham -puolestaan karkasi pystyyn ja alkoi juosta hänen jäljessään. - -"Mitä sinä tahdot?" Dick huudahti seisahtuen. "Minkä tähden juokset -perässäni? Mene matkoihisi!" - -"Tahdon seurata sinua", sanoi Matcham, "metsä on yhtä hyvin minun kuin -sinunkin. Vai nostat sinä jousesi? No niin, ammu, ammu, olethan sinä -aika sankari." - -Dick laski jousensa hämillään. "Mene nyt tiehesi", hän sanoi, "olet jo -tehnyt minulle kylliksi kiusaa. Mene hyvällä taikka minun täytyy -pakottaa sinut menemään, jollet tule järkiisi." - -"Hyvä", sanoi Matcham itsepintaisesti, "sinä olet väkevämpi, tee mitä -tahdot, mutta minä seuraan sinua, ellet estä väkivoimin." - -Dick seisoi tyrmistyneenä. Lyödä hän ei saattanut niin heikkoa ja -turvatonta olentoa, mutta hän ei myöskään voinut keksiä keinoa, millä -päästä tästä vastuksellisesta ja, kuten hän rupesi epäilemään, tuskin -luotettavasta toveristaan. - -"Sinä olet hullu", hän sanoi. "Minä riennän vihollistesi luo, ja sinä -vain seuraat." - -"En välitä", vastasi toinen, "jos sinä riennät kuoleman kitaan, minä -tulen mukaan. Mieluummin joudun sinun kanssasi vankeuteen kuin jään -vapaaksi ilman sinua." - -"Hyvä!" sanoi Dick, "en jouda enää kiistelemään kanssasi. Tule siis -mukaan, jos välttämättä tahdot. Mutta älä vaan rupea petolliseksi, -sillä et pitkälle potki. Saat nuolen nahkaasi, poika." - -Niin sanottuaan Dick rupesi nopein askelin kulkemaan eteenpäin -viidakossa, ja Matcham seurasi häntä uskollisesti. Tultuansa -aukeammalle maalle he huomasivat jonkin matkan päässä kummun, jonne -Dick suuntasi kulkunsa saadakseen avaramman näköalan. He eivät -kuitenkaan ehtineet monta askelta ennen kuin Matcham kosketti Dickin -käsivartta ja osoitti kummun vasemmalla puolen olevaa notkoa, josta -puolentusinaa vihreänuttuisia miehiä paraikaa astui ruosteenkarvaisen -kanervan peittämää rinnettä myöten kummun laelle. Etunenässä käveli -Ellis Duckworth, joka oli helppo tuntea metsäkarjukeihäästään. - -Dick katsahti Matchamiin leppeämmin. - -"Sinä siis kuitenkin olet uskollinen minulle", hän sanoi. "Pelkäsin -sinun olevan toisten puolella." - -Matcham rupesi nyyhkimään. - -"Mitä hulluja!" Dick sanoi. "Pyhimykset varjelkoot! Rupeatko -vetistelemään yhdestä sanasta?" - -"Sinä loukkasit minua, kun heitit minut maahan", Matcham nyyhki. "On -raukkamaista tehdä pahaa heikommalleen." - -"Mitä jaarittelet?" vastasi Dick. "Sinulla ei ollut minkäänlaista -oikeutta vetokoukkuuni, hyvä nuori herra. Minun olisi oikeastaan -pitänyt antaa sinulle selkäsauna. Jos tahdot tulla seurassani, saat -myös totella minua; ja nyt mennään." - -Tällä aikaa olivat kaikki metsäsissit ehtineet kummun yli ja hävinneet -toiselle puolen. Dick siis riensi hyvää vauhtia sinnepäin. Matcham -puolestaan alussa epäröi, mutta päätti sitten seurata Dickiä. Tällä oli -kuitenkin nopeammat jalat, ja maa oli kovin epätasaista, kanervikko -sakeata ja pitkää, mäki jyrkkää, niin että Dick oli jo aikaa sitten -ehtinyt kummun laelle ja piiloutunut korkeaan kanervikkoon, ennen kuin -Matcham läähättäen ehti paikalle ja äänetönnä painautui hänen -viereensä. - -Alhaalla laakson pohjassa näkyi Tunstallin kylästä alas suolle päin -vievä tie. Paikoittain sen varrella oli matalia metsikköjä ja viitoja, -paikoittain aukeata maata kahden puolen. Kaukana alhaalla kiilui -auringon valossa seitsemän teräskypärää. Sieltä he nyt olivat tulossa, -nuo sir Danielin miehet, jotka hän oli lähettänyt ajamaan Matchamia -takaa. - -"Näetkö tuota puusaarentoa tuolla tien varrella?" Dick sanoi. "Kunpa -vain pääsisin sinne, voisin antaa heille merkin. Mutta epätoivo valtaa -sydämeni, heitä on vain seitsemän niin monta vastaan, ja pelkät -varsijouset aseina, vihollisilla sitä vastoin pitkät jouset." - -Sillä aikaa sir Danielin miehet, Selden etunenässä, lähenivät -lähenemistään, vaaraa aavistamatta. Kerran he kuitenkin seisahtuivat ja -kokoontuivat yhteen ikään kuin kuunnellakseen ja neuvotellakseen. Mutta -se ääni, joka oli herättänyt heidän huomiotaan, oli aivan toista. Se -oli kumeaa tykinjyskettä, jonka kova tuuli aika ajoin kantoi -kaukaiselta taistelukentältä. Ja äänen suunta ilmoitti heille, että -taistelu oli siirtynyt itään päin ja että siis sir Danielin puolue, -"Punaisen ruusun" herrat, olivat kärsineet tappion. - -Pian kuitenkin tuo pieni joukko rupesi taas liikkumaan eteenpäin. Nyt -he tulivat ihan aukealle paikalle, ainoastaan yksinäinen metsänkieleke -ulottui tielle saakka. Kun he olivat edenneet tämän kohdalle, lensi -metsiköstä nuoli. Yksi miehistä nosti kätensä ilmaan, hevonen karkasi -pystyyn, ja molemmat, mies ja hevonen sortuivat maahan, yleisen -hämmingin ja hälinän syntyessä toisten joukossa. Tämän kohtauksen -saattoivat molemmat nuorukaiset varsin hyvin sekä nähdä että kuulla. - -Hiukan tyynnyttyään ensimmäisestä hämmästyksestään ja säikähdyksestään -yksi miehistä rupesi astumaan alas hevosenselästä, kun jo toinenkin -nuoli tulla suhahti heihin, tehden vielä enemmän tuhoa kuin -ensimmäinen. Taas suistui satulasta mies, ja se joka jo oli -astumaisillaan alas, päästi ohjakset käsistään, hevonen laukkasi täyttä -vauhtia pakoon, laahaten mukanaan jalustimesta riippuvaa ratsastajaa, -jota kivet ja hevosen kaviot pahoin runtelivat. - -Nyt oli siis ainoastaan neljä miestä jäljellä. Heistä yksi kääntyi -huutaen ja kiljuen takaisin suolle päin, muut kolme laukkasivat hurjaa -vauhtia eteenpäin Tunstallin tietä, nuolien lentäessä jokaisesta -puuryhmästä, jonka sivuitse he riensivät. Pian yksi hevonen kaatui ja -ratsastaja jäi juoksemaan toisten perässä, kunnes uusi nuoli teki -hänestä lopun. Kaksi oli enää jäljellä. Taas kierähti heistä toinen -maahan, ja heti sen jälkeen kaatui toiselta hevonen. Koko joukosta oli -siis yksi ainoa jäljellä ja hänkin oli nyt muuttunut jalkamieheksi. -Kolmen valtoimeksi jääneen hevosen kavionkapse häipyi kaukaisuuteen. - -Kaiken tämän tapahtuessa ei hyökkääjistä ollut näkynyt vilahdustakaan. - -Ainoa henkiin jäänyt ratsastaja seisoi kauan aikaa kauhuissaan tiellä -kaatuneen ratsunsa vieressä, tähystellen ympärilleen, eikö jo hänenkin -vuoronsa tule. Mutta kun ei mitään tapahtunut, hänen mielensä -rohkaistui vähitellen ja hän irroitti varsijousensa ikään kuin -hankkiutuakseen ampumaan. Hänen liikunnassaan oli jotakin, josta Dick -heti tunsi hänet Seldeniksi. - -Mutta metsästä hänen ympäriltään soi kaikuva nauru. Heti sen -jälkeen lensi nuoli hänen olkapäänsä ylitse. Onneton mies harppasi -taka-askelen. Sitten tuli toinen nuoli, joka tarttui maahan hänen -viereensä. Sitten kolmas hänen eteensä. Ja sitten raikui taas tuo -äänekäs ilkkunauru joka haaralta. Ilmeisesti hänen vihollisensa vain -pilkkasivat häntä, kuten kissa leikkii hiirellä. Hän päästi -vihanulvonnan, nosti jousensa ja lähetti umpimähkään nuolen metsään -päin. Eikä turhaan, sillä nuolen viuhunaan vastasi tukahutettu -kiljahdus metsästä. Silloin hän turvasi jalkoihinsa, heitti jousensa -pois ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia melkein suoraan sitä paikkaa -kohti, missä Dick ja Matcham makasivat piilossa. - -Nyt "Mustan nuolen" miehet rupesivat tekemään totta. Mutta paras -hetkipä olikin heiltä jo livahtanut ohi. Aurinko paistoi heitä suoraan -silmiin, vaikeuttaen tähtäämistä, ja Selden teki äkkimutkia -harpatessaan pakoon. - -Näytti jo siltä kuin hän pääsisi karkuun. Mutta äkkiä soi vihellyspilli -kolme kertaa metsässä, sitten vielä kaksi kertaa. Siihen tuli vastaus -toiselta taholta, ja metsästä kuului kovaa rytinää miesten syöksyessä -läpi viidakon. Selden yhä vain juoksi. Silloin tällöin lensi nuoli -hänen jälkeensä. Jännitetyin mielin ja vapisevin sydämin molemmat -nuorukaiset katselivat tätä turman leikkiä. Dick piti joustansa -valmiina auttaakseen pakenevaa miestä, ja Matchamkin oli unohtanut, -että tämä oli hänen vihollisensa. Selden oli tuskin viidenkymmenen -askelen päässä heistä, kun nuoli sattui häneen ja hän kaatui maahan. -Hän nousi kuitenkin heti ja rupesi uudestaan juoksemaan, mutta nyt hän -hoiperteli kuin sokea ja erehtyi suunnastaan. - -Dick karkasi pystyyn. "Tännepäin!" hän huusi. "Tännepäin! Täällä on -apua! Juokse mies, juokse!" - -Mutta samassa tuli toinen nuoli, joka sattui Seldenin hartiaan, lävisti -hänen rautarengaspaitansa saumauksen ja hänen nuttunsa sekä kaatoi -hänet maahan kuin kiven. - -"Oi, mies parka!" Matcham huudahti väännellen käsiään. - -Dick seisoi kuin kivettyneenä mäellä, nuolten maalitauluna. Epäilemättä -olisikin hänen viimeinen hetkensä heti tullut, jollei Ellis Duckworthin -mahtava ääni olisi kajahtanut. - -"Seis!" hän huusi. "Älkää ampuko! Ottakaa hänet elävältä! Se on nuori -Shelton -- Harryn poika." - -Samassa soi taas vihellyspillin räikeä ääni monta kertaa perätysten, -johon yhtäläinen ääni sieltä täältä metsästä vastasi. "Kostajan" -sotapilli täten antoi käskynsä väelleen. - -"Tuhat tulimmaista!" huusi Dick. "Nyt olemme hukassa. Nopeasti, toveri, -nopeasti." - -Samassa he kääntyivät ja puikkivat pakoon metsään, minkä käpälistä -lähti. - - - - -KUUDES LUKU - -Päivän kuluessa - - -Onni oli nuorukaisille suopea. Joka haaralta "Mustan nuolen" miehet -riensivät mäenrinnettä kohti ja muutamat olivat jo melkein ehtineet -kummun laelle saakka, kun sen toisella puolen Dick ja hänen turvattinsa -pujahtivat tammistoon, jossa maa oli kova ja pensaaton sekä loivan -viettävä, niin että he saattoivat kiitää aika vauhtia. Sitten tuli -eteen aukea maa, ja heidän täytyi poiketa vasemmalle pysyäkseen metsän -suojassa, joten he lähenemistään lähenivät maantietä ja jokea jonka yli -he aikaisemmin samana päivänä olivat tulleet. - -Heidän takaa-ajajansa sitä vastoin kaartoivat - -80 - -toisaalle, Tunstalliin päin, otaksuen nuorukaisten pyrkivän sinne sir -Danielin linnan turviin. Ainoastaan joku heistä oli eksynyt vasemmalle, -kuten nuorukaisetkin. - -Huomatessaan ettei heitä ajettu takaa, nuorukaiset pysähtyivät -hengähtääkseen. Dick koetti kuunnella korva maata vasten, mutta kova -tuulen kohina metsässä esti saamasta täyttä varmuutta, minkä takia hän -komensi: "Eteenpäin taas." - -Huolimatta väsymyksestään ja vaikka Matchamille kävi vaikeaksi -loukkaantuneella jalallaan nilkutella eteenpäin, he jatkoivat pakoansa -milloin sakean tammiston milloin harvemman viidakon läpi. - -"Seis!" jylisi äkkiä miehen ääni. - -Puitten välissä, noin viidenkymmenen askelen päässä, seisoi kookas -vihreänuttuinen mies, juoksusta hengästyneenä ja läähättäen. Hän ojensi -jousensa heitä kohti. Matcham seisahtui kovasti kiljahtaen. Dick -puolestaan paljasti väkipuukkonsa ja hyökkäsi nopeasti kuin salama -miehen kimppuun. Joko pojan rohkeuden yllättämänä tai saamaansa kieltoa -noudattaen tämä jätti ampumatta, seisoi vain typertyneenä, -puolustautumatta, kun Dick tarttui hänen kurkkuunsa ja heitti hänet -selälleen maahan. Jousi lennähti toiselle puolelle ja nuoli toiselle. -Aseeton mies kävi hyökkääjään kiinni, mutta väkipuukko välkähti ja -painui kahdesti. Pari huokausta kuului, Dick nousi ja seisoi -liikkumattoman ruumiin ääressä. - -"Pois, pois!" hän huusi, ja niin lähdettiin taas juoksemaan, Matcham -nilkutellen perässä. Mutta jopa täytyi heidän hiljentää vauhtiaan. -Dickiäkin rupesi väsymys painamaan, ja Matchamin jalkaa särki kovasti. -Äkkiä he saapuivat metsän rajaan, ja Risinghamista tuleva tie oli -heidän edessään. He seisahtuivat. Tie kulki kahden korkean -metsäseinämän välitse. - -Seisoessaan siinä neuvottomina he äkkiä erottivat epämääräistä ääntä, -ensiksi ikään kuin vahvaa tuulenhuminaa, mutta se kasvoi ja läheni -nopeasti, eikä ollut enää epäilemistä: se oli laukkaavien hevosten -jalantöminää. Kohta ilmestyikin tien mutkasta kokonainen komppania -ratsuväkeä, joka epäjärjestyksessä ja hurjaa vauhtia ikään kuin -henkensä edestä kiiti nuorukaisten ohitse, tuli ja hävisi. Nuorukaiset -ehtivät kuitenkin huomata, että miehissä oli paljon haavoittuneita, ja -joukossa laukkasi miehettömiäkin hevosia satulat verissä. Ilmeisesti -pakolaisia siitä suuresta tappelusta, josta tykkien jyske jo oli tuonut -tiedon. - -Tuskin oli joukko ehtinyt hävitä näkyvistä, kun taas kuului -kavionkapsetta. Mutta nyt ilmestyi ainoastaan yksinäinen ratsastaja, -jonka loistava sota-asu ilmaisi hänet ylhäiseksi mieheksi. Häntä -seurasi joukko kuormavankkureita, joitten ajajat pieksivät hevosiaan -henkensä takaa. Nämä olivat varmaan jo aikaisin päivällä lähteneet -pakoon, mikä ei heitä kuitenkaan pitkälle auttanut. Sillä juuri nyt -heidän ehdittyään kummissaan katselevien nuorukaisten kohdalle heidät -saavutti aseellinen mies, joka raivoissaan rupesi hakkaamaan heitä -lyhyellä säilällään. Osa heistä pakeni metsään, mutta muut hän yhä -sadatellen hakkasi maahan istuinlaudoiltaan. - -Taaskin kaukainen kolina ilmoitti uusia tulijoita, ja tällä kertaa ääni -kasvoi entistä paljon kovemmaksi. Vaunujen rytinä, kaviontöminä, -miesten huudot, kauhea sekava melske täytti ilman. Kokonainen -sotajoukko aaltoili tietä pitkin kuin tulvavesi. - -Dick katseli synkkänä tätä näytelmää. Hän oli tuntenut Risinghamin -herran värit ja hän käsitti että tappelu oli päättynyt Lancasterin, -"Punaisen ruusun", täydelliseen tappioon. Mutta missä oli sir Daniel? -Oliko hänet otettu vangiksi, oliko hän häviöön joutunut pakolainen vai -oliko hän kunniapattoisena paennut vihollisen, Yorkin, "Valkoisen -ruusun" puolelle? - -Se olisi ruma juttu. - -Dick oli aikonut seurata maantietä Holywoodin tienhaaraan saakka, mutta -nyt hänen täytyi muuttaa päätöksensä. - -"Tule!" hän sanoi Matchamille synkkänä ja vakavana. He palasivat -takaisin metsään ja kävelivät kotvan aikaa sanaakaan virkkamatta. -Aurinko oli mailleen menemäisillään ja ilma kävi koleaksi. - -"Olisipa jotain syötävää!" Dick huudahti. - -83 - -Matcham istahti maahan ja alkoi itkeä. - -"Kylläpä sinä nyt osaat itkeä illallisen tähden", sanoi Dick -halveksivasti, "mutta kun kysyttiin seitsemän miehen henkeä sinun -tähtesi, silloin oli sydämesi kova. Sinulla on seitsemän miehen kuolema -tunnollasi, toveri. Sitä en milloinkaan anna sinulle anteeksi." - -"Minun tunnollani?" Matcham huudahti katsellen häntä tuimasti. "Ja -sinun väkipuukkosi on vielä punainen miehen verestä. Minkä tähden -tapoit sen miesraukan? Hän viritti jousensa, mutta hän ei ampunut. Sinä -olit hänen vallassaan, mutta hän säästi sinut. Olethan sinä urhoollinen -sankari." - -Dick seisoi äänetönnä. - -"Tein sen rehellisessä taistelussa", hän sanoi viimein, "hyökkäsin -tähdättyä jousta vastaan." - -"Teit raukkamaisesti", Matcham vastasi. "Olet vain suurisuinen -kerskuri, nuori herra Dick. Sinä käytät väärin etuasi, kun olet -yläkynnessä, mutta kun tulee joku sinua väkevämpi, kylläpä silloin olet -nöyrä. Isäsi murhan jätät kostamatta, mutta jos tiellesi tulee turvaton -naisparka, jolla ei ole voimia eikä asetaitoa, vaan tahtoisi olla -sovussa sinun kanssasi -- kas silloin olet mies hänet masentamaan." - -Dick oli siinä määrin raivoissaan, että häneltä jäi huomaamatta tuo -"naisparka", joka liiassa innossa oli lipsahtanut Matchamin kieleltä. - -"Sieluni kautta!" hän huusi. "Kahdesta on toinen väkevämpi. Väkevämpi -sortaa heikompaa, jos tämä sen ansaitsee, ja sinä nuori herra Matcham -olet ansainnut selkäsaunan pahankurisuudesta ja kiittämättömyydestä -suojelijaasi kohtaan. Ja mitä sinä ansaitset, sen saatkin." - -Sen sanottuaan hän tyynesti rupesi irroittamaan vyötään. - -"Tästä saat illallisen", hän sanoi tuimasti. - -Matcham oli lakannut itkemästä. Hän oli kalpea kuin palttina, tuijotti -vain liikahtamatta riitakumppaniaan kasvoihin. Dick astui askelen -heilauttaen vyötään. Mutta uhrin silmät ja hennot väsyneet kasvot -tyrmistyttivät häntä. Rohkeus oli pettämäisillään. - -"Tunnusta olleesi väärässä", hän sanoi hiukan epävarmana. - -"En", sanoi Matcham, "olin oikeassa. Anna tulla, julmuri! Jalkani on -loukkautunut, olen väsyksissä, en vastusta. En ole sinulle mitään pahaa -tehnyt. Tule ja lyö -- pelkuri!" - -Noista sanoista vimmastuneena Dick nosti vyön lyödäkseen, mutta -nähdessään kuinka toinen vavahti ja kyyristyi kokoon, hänen kävi -sääliksi, käsivarsi hihnoineen vaipui ja hän jäi seisomaan -neuvottomana. - -"Paha sinut periköön!" hän sanoi viimein. "Kun olet noin heikko, sinun -pitäisi hillitä kieltäsi. Mutta menköön pääni jos lyön sinua." Ja hän -kiinnitti vyön taas paikoilleen. "En tahdo sinua lyödä", hän jatkoi, -"mutta anteeksi en anna sinulle -- en milloinkaan. En sinua tuntenut, -sinä olit isäntäni vihollinen, lainasin sinulle hevoseni, päivälliseni -olet syönyt, olet sanonut minua pelkuriksi ja kerskuriksi." - -"Ja sittenkään et minua lyö", Matcham vastasi. - -"Vaiti!" sanoi Dick, "vaiti! sanon minä sinulle. Olet mahtanut saada -huonon kasvatuksen, mutta huomaan että sinussa on hyvä pohja, ja ennen -kaikkea sinähän pelastit minut virrasta. Kas, sen unohdinkin kokonaan, -olen ollut yhtä kiittämätön kuin sinäkin. Mutta nyt, menkäämme. Jos -aiomme päästä Holywoodiin tänä iltana -- tahi aikaisin huomisaamuna, on -parasta panna jalat liikkeelle." - -Mutta nyt oli Matchamin vuoro. Vaikka Dick oli tyyntynyt, ei Matcham -tahtonut antaa hänelle anteeksi. Hänen rajuutensa, tapetun metsäsissin -muisto ja ennen kaikkea tuon nostetun vyön näky ei mennyt hänen -mielestään. - -"Kiitän sinua muodon vuoksi", hän sanoi. "Mutta puhuakseni totta, hyvä -nuori herra Shelton, kulkisin mieluummin yksin. Metsä on laaja, -menkäämme kumpikin omaa tietämme. Olen sinulle velkaa aterian ja -nuhdesaarnan. Hyvästi!" - -"Niinkö?" sanoi Dick. "Jos vedät sitä virttä, olkoon menneeksi, ja paha -sinut periköön!" - -Niin he erosivat ja kumpikin rupesi kulkemaan omaa tietään välittämättä -minnepäin, ajatellen ainoastaan riitaansa. Dick ei ollut kuitenkaan -monta askelta astunut ennen kuin kuuli nimeänsä mainittavan: Matcham -riensi hänen jälkeensä. - -"Dick", hän huudahti, "olisihan sopimatonta erota näin jäykästi. Tässä -on käteni ja sydämeni myös. Kaikesta hyvästä mitä olet minulle tehnyt, -avusta ja neuvosta, kiitän sinua, en muodon vuoksi, vaan sydämestäni. -Ja onnea matkalle!" - -"Hyvä toveri!" vastasi Dick. "Onnea matkalle vain, jos onni suinkin voi -sinua seurata. Sinä olet liian riitaisa." - -Sitten he erosivat toistamiseen, mutta tällä kertaa taas Dick riensi -heti Matchamin perään. - -"Tässä on jouseni", hän sanoi, "ei sinun sovi kulkea ihan aseetonna." - -"Jousi!" sanoi Matcham. "Ohoh, mitä minä sillä teen, en jaksa sitä -jännittää enkä osaa tähdätä. Ei siitä ole minulle apua. Kuitenkin -kiitän sinua." - -Yö oli jo tehnyt tuloa ja puiden alla he eivät enää erottaneet -toistensa kasvonilmeitä. - -"Yö on pimeä", Dick sanoi, "minä kävelen hiukan matkaa kanssasi, -ainakin siksi kunnes pääset polulle. Kunpa ei sinulle vain mitään -tapahtuisi." - -Enempää puhumatta hän rupesi kulkemaan eteenpäin, ja Matcham perässä, -kuten ennenkin. Yhä synkemmäksi kävi pimeys. Siellä täällä -metsänaukeamissa he näkivät tähtituikkeisen taivaanlaen. Kaukaisuudesta -kuului yhä heikkenevä kaiku Lancasterin sotajoukon pakohälinästä. - -Kuljettuansa puolen tuntia he tulivat aukealle kankaalle. Kanervat -kimaltelivat tähtien valossa. Punakatajaryhmät siellä täällä näyttivät -pieniltä saarilta. Nuorukaiset katselivat toisiaan. - -"Sinä olet väsyksissä?" sanoi Dick. - -"Niin, kovin väsyksissä", toinen vastasi, "suorastaan tahtoisin -laskeutua maahan kuolemaan." - -"Kuulen veden solinaa", sanoi Dick, "menkäämme sinnepäin, minua kovin -janottaa." - -He astuivat loivaa rinnettä alas, ja siellä noron pohjassa lorisi -pensaitten reunustama puro. He laskeutuivat vatsalleen ja joivat -viileätä vettä kyllikseen. - -"Dick", sanoi Matcham, "nyt en jaksa enää, käyköön miten tahansa." - -"Kulkiessamme tänne alas huomasin pienen hietakuopan", Dick sanoi, -"menkäämme sinne nukkumaan." - -"Hyvin mielelläni", sanoi Matcham. - -Kuoppa oli kuiva, toisessa reunassa kasvoi sinivatukkapensaita, jotka -muodostivat jonkinlaisen katoksen. Nuorukaiset laskeutuivat levolle -likitysten pysyäkseen lämpiminä. Riita oli unohtunut ja pian he -sikeästi nukkuivat levollista unta tähtitaivaan alla. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Valepukuinen mies - - -Päivän valjetessa, ennen kuin aurinko oli noussut, nuorukaiset -heräsivät. Itäisen taivaanrannan väriloiste kuitenkin ilmoitti, että -päivän ruhtinas oli tulossa, puissa jokin lintu silloin tällöin -hiljaisella sirkutuksella valmistautui ottamaan häntä vastaan. -Nälkiintyneinä ja väsyksissä nuorukaiset makasivat liikkumatta, -suloiseen hervottomuuteen vaipuneina. Äkkiä heidät havahdutti kellon -ääni. - -"Kello!" huudahti Dick nousten istualle. "Olemmeko niin likellä -Holywoodia?" - -Kotvasen kuluttua kello soi uudestaan, mutta tällä kertaa vielä -likempänä. Ja sitten taas yhä uudestaan, aina vain likempänä. - -"Mitähän tämä oikein merkinnee?" arveli Dick, joka nyt oli täysin -valveilla. - -"Joku liikkuu", Matcham sanoi, "ja hänen kävellessään soi kello." - -"Sen kyllä älyän", sanoi Dick, "mutta mitä varten? Mitä hän Tunstallin -metsissä toimittaa? Kolea sointi ei minua miellytä." - -"Niin", sanoi Matcham väristen, "se kuuluu kaamealta. Ellei jo olisi -päivä --" - -Hän ei ehtinyt lopettaa ennen kuin kilinä kävi varsin kiireiseksi ja -tiheäksi, sitten kuului yksinäinen kilahdus, ja sitten se taukosi. - -"On niinkuin joku olisi ensin juossut ja sitten hypännyt puron yli." - -"Nyt hän taas kulkee rauhallisesti", Matcham sanoi. - -"Eipä niinkään", vastasi Dick, "ei niinkään rauhallisesti. Hän käy -nopeasti ja levottomasti. Aivan kuin olisi hengenhädässä tahi -kiireisissä asioissa. Etkö huomaa kuinka nopeasti kilinä lähenee?" - -"Nyt se on ihan lähellä", Matcham huomautti. - -He olivat kavunneet hietakuopan partaalle, ja kun kuoppa oli kummun -rinteessä, heidän eteensä avautui kanervikkoaukio metsään saakka. -Aukion poikki kiemurteli valkeana juovana polku, Dickin mielestä Moat -Houseen päin. - -Polkua myöten hoiperteli valkoinen olento. Nyt hän seisahtui ja katsoi -ympärilleen. Sitten hän taas hitaasti eteni kumartuneena miltei kaksin -kerroin. Joka askelella tiuku kilisi. Valkoinen päähine oli vedetty -kasvoille ikään kuin silmikoksi niin syvälle, ettei niitä laisinkaan -näkynyt. Kulkija näytti tunnustelevan tietä sauvallaan. Nuorukaisten -selkäpiitä karmi. - -"Spitaalinen", Dick änkytti. - -"Se, jota hän koskettaa, on kuoleman oma", sanoi Matcham. "Juoskaamme." - -"Ei", sanoi Dick. "Etkö näe? -- Miesparka on sokea ja tunnustelee tietä -sauvallaan. Hän on enemmän surkuteltava kuin pelättävä." - -"Kyllä häntä surkuttelen, kun hän vain on mennyt ohi", Matcham arveli. - -Sokea spitaalinen oli nyt tullut ihan likelle, ja samassa -silmänräpäyksessä aurinko nousi ja valaisi kirkkaasti hänen valkoista -päähinettään. Hän oli ollut pitkä mies ennen kuin tuo kauhea tauti oli -hänet koukistanut, ja vieläkin hän astuskeli voimakkaasti. Tiu'un -surullinen kilinä, sauvan kolahtelu maahan, silmäaukoton kasvojen peite -ja tieto siitä, että hän ei ollut ainoastaan kärsimykseen ja kuolemaan -tuomittu, vaan ihmisten seurastakin eristetty, saattoi nuorukaiset -kammosta värisemään. - -Tullessaan kuopan kohdalle hän seisahtui ja käänsi kasvonsa nuorukaisia -kohti. - -"Neitsyt Maria auttakoon meitä!" Matcham kuiskasi. "Hän näkee meidät." - -"Vaiti!" kuiskasi Dick vastaan. "Hän vain kuuntelee. Onhan hän sokea, -höperö." - -Spitaalinen katseli tahi kuunteli muutamia sekunteja. Sitten hän taas -rupesi liikkumaan eteenpäin, mutta ei montakaan askelta ennen kuin -vielä kerran seisahtui ja kääntyi nuorukaisiin päin ikään kuin -katsellakseen. Nyt myös Dick kalpeni ja ummisti silmänsä. Mutta pian -tiuku taas kilisi ja spitaalinen sen enempää empimättä kulki eteenpäin -metsään saakka, johon hän hävisi. - -"Hän näki meidät", Matcham sanoi. "Sen vaikka vannon." - -"Lorua!" sanoi Dick. "Hän vain kuunteli. Hän oli peloissaan, miesparka. -Jos sinä olisit sokea ja aina kävelisit umpipimeässä, säikähtäisit jo -lehden kahinaakin tai linnun piipitystä." - -"Dick hyvä! Hän näki meidät", toisti Matcham. "Tuolla tavoin ei kukaan -kuuntele. Hänellä on paha mielessä. Kuulehan, hänen tiukunsa ei soi -enää." - -"Se on totta", Dick sanoi. "Se ei tiedä hyvää. Menkäämme, pyhän messun -kautta." - -"Hän meni itään päin, menkäämme me länteen", sanoi Matcham. "En voi -tyynesti hengittää ennen kuin tuo spitaalinen on selkäni takana." - -"Olet liian pelkuri, John", vastasi Dick. "Aiommehan pyrkiä suoraa -tietä Holywoodiin, niin suoraan kuin osaamme, ja meidän on siis mentävä -pohjoiseen päin, ymmärtääkseni." - -He rupesivat heti kävelemään ja päästyänsä kiveltä kivelle harpaten -puron yli he pyrkivät jyrkempää äyrästä ylös metsään päin. Maa kävi -epätasaiseksi, siellä täällä kasvoi yksinäinen puu tai puuryhmä. Oli -vaikea pysyä selvillä suunnasta, ja lisäksi vielä nälkä sekä väsymys -hidasti kulkua. - -Äkkiä he eräältä mäennyppylältä näkivät spitaalisen parinsadan jalan -päässä kävelevän poikittain heidän editseen. Tiuku ei nyt kilissyt eikä -sauva survonut maata. Hän astui reippaasti ja varmasti, kuten näkevä -ainakin. Seuraavassa tuokiossa hän oli hävinnyt pensaikkoon. - -Nuorukaiset piiloutuivat säikähtyneinä kanervikkoon. - -"Aivan varmaan hän ajaa meitä takaa", Dick sanoi. "Näitkö, hän piti -tiu'un kielestä kiinni, jottei se soisi, nyt auttakoot meitä -pyhimykset, spitaalista vastaan minä en pysty taistelemaan." - -"Mitä hän aikoo?" Matcham huudahti. "Mitä hän tahtoo? Onko milloinkaan -kuultu että spitaalinen, vain pahaa tehdäkseen, on vainonnut -onnettomia? Eikö hänellä ole tuo tiuku juuri ihmisiä varoittamassa? -Dick, tässä piilee jotakin pahempaa." - -"En käsitä mitä tämä tietää", kuiskasi Dick, "olen ihan hervoton. -Pyhimykset auttakoot meitä!" - -"Aiotko jäädä tähän loikomaan?" Matcham sanoi. "Palatkaamme aukiolle, -siellä hän ei voi huomaamatta hiipiä kimppuumme." - -"En minä", sanoi Dick. "Voimani on mennyttä. Ja kenties hän menee ohi -meitä huomaamatta." - -"Jännitä edes jousesi", toinen huudahti. "Oletko sinä olevinasi mies?" - -Dick teki ristinmerkin. "Älä, älä!" hän sanoi. "Terveitä ihmisiä -vastaan kyllä taistelen, mutta en aaveita vastaan -- enkä spitaalisia. -En tiedä kumpi on kimpussamme. Taivas meitä suojelkoon!" - -"Jos miehen rohkeus on tuollaista, niin kylläpä hän on aika raukka!" -Matcham sanoi. Silloin kuultiin taas tiu'un kilahdus. "Hän ei enää pidä -kiinni tiu'un kielestä", Matcham kuiskasi. "Pyhimykset auttakoot! -Kuinka likellä hän on!" - -Dick ei vastannut sanaakaan; hänen hampaansa kalisivat. - -Nyt vilahti jotain valkeata pensasten välistä, ja sieltä tuli näkyviin -ensiksi pää ja sitten koko haamu. Äkkiä hän päästi huudon ja juoksi -suoraan kohti nuorukaisia. Nämä pakenivat kirkaisten, yksi yhtäälle, -toinen toisaalle. Mutta heidän kauhistava vihollisensa syöksyi -Matchamin jälkeen, saavutti tämän muutamalla harppauksella ja tempaisi -hänet käsiinsä. - -Nuorukainen päästi parahduksen, johon kaiku vastasi läheltä ja kaukaa, -hänen hento ruumiinsa värähteli, sitten hänen jäsenensä herpaantuivat -ja hän lyhistyi taintuneena kiinniottajan käsiin. Dick kuuli -parahduksen. Hän kääntyi ja näki Matchamin kaatuvan. Silloin hänen -rohkeutensa ja voimansa palasi. Säälin ja vihan huuto pääsi hänen -suustaan ja samassa hän jännitti varsijousensa. Mutta ennen kuin hän -ehti ampua, spitaalinen nosti kätensä. - -"Seis, Dick", huusi tuttu ääni. "Älä ammu, houkkio! Etkö tunne -ystävääsi?" - -Samassa hän laski Matchamin maahan ja paljasti kasvonsa. - -"Sir Daniel!" Dick huudahti. - -"Juuri niin, pyhän messun kautta, juuri sir Daniel", vastasi ritari. -"Aiotko ampua kasvattajaasi, veijari? Mutta tässä on tämä --" Hän -keskeytti ja osoittaen Matchamia hän kysyi: "Miksi häntä sanot, Dick?" - -"Niin", sanoi Dick, "minä sanon häntä nuoreksi herra Matchamiksi. -Ettekö häntä tunne? Hän sanoi teidän tuntevan hänet." - -"Kyllä tunnen", sir Daniel vastasi hihittäen. "Hän on mennyt -tainnoksiin ja, totta puhuen, vähemmästäkin hän olisi voinut pyörtyä. -Hei Dick, pelästytinkö teidät pahastikin?" - -"Pelästytitte, sir Daniel, kyllä te meitä kauheasti pelästytitte", -sanoi Dick ja päästi vieläkin huokauksen muistellessaan sitä. "Teidän -luvallanne, sir, olisin melkein mieluummin tahtonut kohdata itse mustan -paholaisen. Ja totta puhuakseni minua värisyttää vieläkin. Mutta mikä -saattoi teidät esiintymään tuommoisessa valepuvussa?" - -Sir Danielin kasvot synkistyivät vihasta. - -"Mikäkö minut saattoi?" hän sanoi. "Hyvä että muistutit minulle. Mikä? -Minä piileskelen henkeni takia täällä omissa metsissäni. Jouduimme -onnettomuudeksemme liian myöhään taistelupaikalle, juuri parhaiksi -suuren pakopyörteen nieltäviksi. Missä ovat reippaat ratsumieheni? -Pyhän messun kautta, Dick, en tiedä itsekään. Meidät pyyhkäistiin pois, -jouduimme keskelle pahinta mellakkaa, en ole nähnyt ainoatakaan oman -värini miestä sen jälkeen kun näin kolmen heistä kaatuvan. Minä itse -pääsin eheänä Shorebyhin, ja 'Mustaa nuolta' muistellen hankin -itselleni tämän puvun ja tiu'un ja rupesin hiljakseni pyrkimään Moat -Houseen. Tämä valepuku on kerrassaan verraton, Dick. Tiu'un kilinä -suojelee pahimmaltakin rosvolta, sen ääni panee joka ainoan -kalpenemaan. Viimein satuin kulkemaan sinun ja Matchamin ohitse. En -heti varmasti teitä tuntenut, päähine esti minua selvästi näkemästä ja -sen lisäksi minun oli mahdoton käsittää, mitenkä te olitte joutuneet -yhteen. -- Mutta huomaan", hän keskeytti, "että tämä sinun -toveriparkasi rupeaa näyttämään toipumisen oireita. Pari tippaa hyvää -viiniä ei liene hänelle vahingoksi." - -Näin sanoen hän veti tilavan kaapunsa alta isohkon pullon ja rupesi -hieromaan Matchamin ohimoita sekä kostuttamaan tämän huulia viinillä. -Vähitellen pyörtynyt tointui, avasi silmänsä ja katseli kummastuneena -vuorotellen sir Danielia ja Dickiä. - -"Rauhoitu, Jack!" Dick sanoi, "ei se ollutkaan spitaalinen, se oli sir -Daniel, näetkö!" - -"Otapas kunnollinen kulaus tätä", sanoi ritari, "se palauttaa tarmosi. -Sen jälkeen annan teille hyvän aterian ja sitten kiiruhdamme kaikki -kolme kotiin Tunstalliin. Sillä tunnustanpa suoraan, Dick", hän jatkoi -asetellessaan heidän eteensä leipää ja lihaa, "minulla on kiihkeä halu -päästä neljän muurin turvaan. Siitä alkaen kun ensi kerran nousin -hevosenselkään, en ole ollut näin kovassa ahdingossa; henkeni ja -omaisuuteni on vaarassa, ja kaiken lisäksi nuo roistot ajavat minua -takaa metsässä. Mutta en ole vielä hukassa. Kyllä jokunen joukko -miehistäni pelastautuu kotiin. Bennet Hatchilla on kymmenen miestä, -Seldenillä oli kuusi. Ei, kyllä me pian jälleen olemme entisissä -voimissa. Kunhan vain pääsen sovintoon onnen suotta suosiman Yorkin -herran kanssa, Dick, niin olen kyllä taas miestä ja valmis vaikka -mihin." - -Ritari täytti viinillä juomasarvensa juodakseen siinä vieressä -seisoneen, tyrmistyneen näköisen Dickin terveydeksi. - -"Selden", tämä änkytti, "Selden --", ja sitten hän vaikeni. - -Sir Daniel laski juomasarvensa alas juomatta. - -"Mitä!" hän huusi muuttuneella äänellä. "Selden! Puhu! Mitä hänestä -tiedät?" - -Dick kertoi änkyttäen, mitä oli tapahtunut. - -Ritari kuunteli äänetönnä, viha ja murhe vääristivät hänen kasvojaan. - -"Malttakaa", hän huusi, "vannon oikean käteni kautta, kyllä minä -kostan! Minä murskasin tuon Duckworthin kuin ruo'on, poltin katon hänen -päänsä päältä, saatoin hänet mieron tielle, ajoin hänet pois näiltä -mailta, ja nyt hän palaa astuaksensa minua vastaan! Mutta odotapa, -Duckworth, kyllä saat tämän velan maksaa!" - -Hän seisoi kotvan aikaa äänetönnä. Hänen kasvoistaan kuvastui kova -sisäinen taistelu. - -"Syökää!" hän huusi, "ja sinä siinä, vanno minulle", hän jatkoi -Matchamille, "että seuraat minua Moat Houseen." - -"Kunniani kautta", Matcham vastasi. - -"Viis minä sinun kunniastasi!" huusi ritari. "Vanno minulle äitisi -autuuden kautta!" - -Matcham vannoi vaaditun valan. Sir Daniel korjasi päähinettään, otti -tiukunsa ja sauvansa. - -"Syökää nopeasti", hän sanoi, "ja seuratkaa sitten minua kotiin!" - -Niin sanoen hän poistui viidakkoon, ja heti rupesi tiuku jälleen -kilisemään. Nuorukaiset istuivat kuunnellen kilinän häviämistä -kaukaisuuteen. - -"Sinä aiot siis Tunstalliin?" kysyi Dick. - -"Totta kai", Matcham vastasi, "kun täytyy. Olen urheampi sir Danielin -selän takana kuin hänen kasvojensa edessä." - -He söivät sitten kiireesti ja alkoivat kulkea Tunstalliin päin. Pari -tuntia kuljettuaan he näkivät Moat Housen punaisten muurien ja kattojen -vilahtavan puitten välistä. - -"Nyt", Matcham sanoi seisahtuessaan, "saat jättää ystäväsi John -hyvästi, et enää koskaan häntä näe. Anna, Dick, hänelle anteeksi, jos -hän on sinua loukannut, niinkuin hän sydämestään ja rakkaudella antaa -sinulle anteeksi." - -"Mitä tarkoitat?" kysyi Dick. "Jos me molemmat menemme Tunstalliin, -tapaamme tietysti toisemme useinkin." - -"Et sinä milloinkaan enää saa nähdä John Matcham parkaa", toinen -vastasi, "häntä joka oli sellainen pelkuri ja niin vaivalloinen ja joka -kuitenkin veti sinut virrasta. Kunniani kautta, Dick. Kun olemme -saapuneet Moat Houseen, sinä et enää näe John Matchamia." - -Hän avasi sylinsä ja ystävykset syleilivät toisiaan. - -"Ja Dick", Matcham jatkoi, "minä aavistan, ettei hyvä meitä -Tunstallissa odota. Sir Daniel ei ole enää sama kuin ennen. Onni on -tähän saakka ollut hänelle myötäinen, mutta nyt, kun hänen kohtalonsa -on kypsymäisillään ja hänen on taisteltava henkensä puolesta, pelkään -että hänestä tulee huono isäntä meille kummallekin. Hän saattaa olla -uskollinen tappelussa, mutta hänellä on vilpistelijän silmä. Hänen -silmissään, Dick, piilee pelko, ja pelko on julma kuin susi! Me menemme -sisään tähän taloon, Pyhä Maria auttakoon meidät siitä pois!" - -Vähän matkaa äänettöminä käveltyänsä he astuivat ulos metsästä. -Heidän edessänsä kohosi sir Danielin pyöreätorninen metsälinna. -Linnankaivannon veteen kuvastuivat tummanpunaiset, siellä täällä -sammaltuneet muurit. Heti kun nuorukaiset tulivat näkyviin, avautui -linnan portti, nostosilta laskettiin alas ja sir Daniel itse, Hatch ja -pappi hänen vieressään seisoivat valmiina ottamaan heidät vastaan -linnan muurien sisäpuolelle. - - - - - - -TOINEN KIRJA - -Tunstallin Moat House - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Dick kyselee - - -Tunstallin linna sijaitsi vähän matkan päässä kuoppaisesta metsätiestä. -Rakennus muodosti lujatekoisen neliön, jonka jokaisessa nurkassa oli -pyöreä torni. Punaisista kivistä rakennetussa muurissa oli -ampumareikiä, ja ylinnä oli rintavarustus sakaroineen. Sisäpuolella oli -vähäinen piha. Koko rakennusta ympäröi noin kahdentoista jalan levyinen -linnankaivanto, "moat", jonka yli yksi ainoa nostosilta vei -linnanporttiin. Pienestä lammikosta johti oja vettä hautaan. - -Kun pojat saapuivat linnaan, oli osa linnanväkeä pihalla -puolustushankkeissa. Huolestuneina keskusteltiin piirityksestä, toiset -tekivät nuolia, toiset hioivat miekkoja, jota tehdessään he epäilevästi -pudistelivat päätään. - -Sir Danielin ratsumiehistä oli kaksitoista hengissä palannut -taistelusta. Näistäkin oli kolme pahoin haavoittunut, kaksi Risinghamin -tappelussa ja yksi kotimatkalla, sissien yllättäessä. Kun näitten -lisäksi laskettiin sir Daniel itse, Bennet Hatch ja nuori Shelton sekä -ne miehet, jotka ennestään olivat linnassa, niin linnaa puolustamassa -oli kaksikymmentäkaksi miestä, siis kylläkin riittävästi väkeä, -erittäinkin kun toivottiin pakolaisia vielä saapuvan. - -Väenpuute ei siis painanut mieliä, siihen oli toinen syy. "Musta nuoli" -se kummitteli miesten ajatuksissa. Yorkin puolueen vihollisuus ei heitä -niinkään paljon huolestuttanut. "Olot muuttuvat pian", oli kansan -tapana sanoa tähän aikaan. Mutta nuo metsänaapurit saivat heidät -pelosta vapisemaan, sillä nämä eivät vihanneet ainoastaan sir -Danielia. Kaikki hänen miehensä tiesivät meneteiksensä julmasti ja -väkivaltaisesti koko lähiseudulla. He olivat kaikki olleet sir Danielin -julmia käskyläisiä. Ja nyt oli parin tunnin taistelu -- johon suurin -osa heistä ei ottanut osaakaan -- kokonaan muuttanut sir Danielin -aseman, hän ja hänen miehensä olivat nyt vain pieni joukko -valtionkavaltajia, jotka suojelusta vailla olivat suljetut mitättömään -linnaan leppymättömien vihollisten lakkaamattoman vainon alaisina. - -Yön kuluessa oli kokonaista seitsemän ratsua ilman ratsastajaa ja -pelosta hirnuen saapunut ulkopuolelle linnan porttia. Kaksi kuului -Seldenin joukolle, viisi oli niitä, joilla sir Danielin kanssa -taisteluun lähteneet miehet olivat ratsastaneet. Ja päivän valjetessa -hoiperteli haavoittunut keihäsmies linnanhaudan partaalle ja heitti -siinä henkensä. - -Rohkea Bennet Hatch oli myös huolissaan. Ja saatuansa Dickiltä kuulla -Seldenin kohtalon hän hervotonna vaipui kivirahille -- ja itki. -Hämmästyneinä ja kauhistuneina muut miehet katselivat häntä, mutta -eivät rohjenneet mitään kysyä. - -"Oi, nuori herra Shelton", sanoi Hatch viimein, "enkö minä sitä -sanonut? Meidän täytyy kaikkien seurata. Selden oli luja mies, hän oli -minulle kuin veli. Hän on mennyt toisena. Niin, meidän täytyy kaikkien -seurata. Sillä mitä tuossa runossa sanottiin: - - "Sydän teillä oli mustempi syttä, - siksi kantaa mustia nuolia kyttä." - -"Niin, Appleyard, Selden, Smith ja vanha Humphrey ovat menneet, ja John -Carter raukka makaa kuolemankielissä ja huutaa pappia." - -Dick säpsähti. Matalasta ikkunasta ihan läheltä kuului voihkinaa ja -valitusta. - -"Tuolla sisälläkö hän makaa?" hän kysyi. - -"Niin, portinvartijan kammiossa", Hatch vastasi, "emme voineet viedä -häntä edemmäs. Joka askelella luulimme hengen hänestä lähtevän. Mutta -sielu nyt luullakseni enimmän kärsii. Hän huutaa taukoamatta pappia, -mutta sir Oliver ei vain tule, en tiedä mistä syystä. Siitä syntyy -pitkä rippi." - -Dick lähestyi ikkunaa. Pieni kammio oli matala ja pimeä, hän saattoi -kuitenkin erottaa olkivuoteella makaavan vaikeroivan miehen. - -"Carter, ystäväparka, kuinka on laitasi?" hän kysyi. - -"Oi, nuori herra Shelton", sai kuoleva kuiskatuksi, "taivaan tähden, -hankkikaa tänne pappi. Minä olen mennyttä miestä. Rientäkää, se on -viimeinen palvelus, jonka voitte minulle tehdä. Minulla on -omallatunnollani jotain, joka vetää minut syvyyteen." - -Silloin sir Daniel äkkiä ilmestyi hallin ovelle kirje kädessään. - -"Miehet", hän sanoi, "kova isku on kohdannut meitä, minkä tähden -koettaisimme sitä kieltää? Pyrkikäämme siis uudestaan nopeasti -satulaan. Vanha Henrik kuudes on kohta mennyttä. Peskäämme siis hänet -käsistämme. Minulla on hyvä ystävä, joka on herttuan lähin mies -- -lordi Wensleydale. No niin, hänelle olen kirjoittanut kirjeen, jossa -pyydän hänen hyväntahtoista suosiotaan. Olen tarjonnut runsaan -hyvityksen menneisyydestä ja riittävän vakuuden tulevaisuutta varten. -Hän on varmaankin antava suotuisan vastauksen. Lahjaton pyyntö on kuin -laulu ilman säestystä. En ole säästänyt lupauksia. Mutta vielä puuttuu -jotakin. Tarvitsen kirjeenviejän -- toimi on vaikea ja vaarallinen, en -sitä salaa. Metsät ovat, kuten tiedätte, täynnä vihollisia. Nopeutta -kysytään. Mutta nopeus ei yksin auta, tarvitaan myös viekkautta ja -varovaisuutta. Kuka siis teistä ottaa viedäkseen tämän kirjeen lordi -Wensleydalelle ja tuodakseen minulle hänen vastauksensa?" - -Yksi miehistä nousi heti. "Minä kyllä sen vien, jos suvaitsette", hän -sanoi. - -"Ei, ei, jousimies Dicky", ritari vastasi. "Sinä olet kyllä viekas -mutta et nopea, et kelpaa." - -"Jos niin on, sir Daniel", sanoi toinen mies, "niin tässä olen minä." - -"Pyhimykset varjelkoot", ritari sanoi, "sinä olet kyllä nopea mutta et -viekas. Sinä syöksyisit suin päin John Kostajan leiriin. Kiitän teitä -kumpaakin hyvästä tahdostanne ja rohkeudestanne, mutta ei kumpikaan -teistä sovi." - -Silloin Hatch tarjoutui. "Sinä olet täällä tarpeellinen, hyvä Bennet, -sinä olet oikea käteni", ritari vastasi. Hetken aikaa valikoituaan sir -Daniel määräsi erään miehen kirjeenviejäksi. - -"Nyt", hän sanoi, "riippuu kaikki sinun nopeudestasi ja älystäsi. Tuo -minulle hyvä vastaus, niin kolmessa viikossa puhdistan metsäni noista -paholaisista, jotka silmiemme edessä levittävät kauhistusta ja kuolemaa -ympärilleen. Mutta huomaa, Throgmorton: toimesi ei ole helppo. Sinun -täytyy hiipiä matkaan yöllä ja liikkua kuin kettu. Ja mitenkä aiot -päästä Till-joen yli? Et voi käyttää siltaa etkä lauttaa." - -"Osaan uida", Throgmorton vastasi. "Olkaa huoleti, kyllä minä perille -pääsen." - -"Hyvä ystävä, mene nyt ruokailuhuoneeseen, syö ja juo vahvasti", sir -Daniel vastasi ja palasi halliin. - -"Sir Daniel on viisas", sanoi Hatch hiljaa Dickille. "Joku toinen olisi -nykyisissä oloissamme koettanut kaunistella asioita, mutta hän puhuu -suoraa kieltä miehilleen. Tässä on vaara, hän sanoo, ja tässä on -vaikeuksia, ja sitä sanoessaan hän laskettelee pilaakin. Totta tosiaan, -pyhän Barbaran kautta, hän on syntynyt päälliköksi! Ei ole sitä miestä -täällä, joka ei olisi äsken hänen puheestaan hiukan rohkaistunut. -Näettekö millä vauhdilla he ryhtyvät työhön?" - -Kuullessaan sir Danielia näin innokkaasti kiitettävän Dick vaipui -mietteisiin. - -"Bennet", hän sanoi, "kuinka oli isäni kuoleman laita?" - -"Älkää kysykö!" sanoi Hatch. "Ei minulla ollut siinä osaa enkä siitä -mitään tiedä. Sen enempää en puhu. Omista töistänsä sopii puhua -niinkuin itse tietää, mutta muitten töistä huhujen ja kulkupuheitten -mukaan ei pidä puhua. Kysykää sir Oliverilta -- niin, ja Carterilta, -jos tahdotte, mutta ei minulta." - -Ja Hatch poistui vartiokierrolle jättäen Dickin mietteisiinsä. - -"Minkä tähden hän ei tahtonut minulle kertoa?" ajatteli nuorukainen. -"Ja minkä tähden hän mainitsi Carterin? Carter -- oliko hän ehkä -syyllinen?" - -Hän meni sisään ja astui kapean käytävän läpi kammioon, missä -haavoittunut sotilas makasi. - -"Oletteko tuonut papin?" kysyi tämä kiivaasti. - -"En vielä", Dick vastasi. "Tahdon ensiksi puhua pari sanaa sinun -kanssasi. Mikä oli syynä isäni, Harry Sheltonin kuolemaan?" - -Miehen kasvot muuttuivat heti. - -"En tiedä", hän vastasi lyhyesti. - -"Sinä tiedät kyllä", vastasi Dick, "älä koeta minua pettää." - -"En tiedä", Carter vastasi. - -"Siis saat kuolla ripitönnä", sanoi Dick. "Täällä minä olen ja tänne -jään. Et tarvitse pappia, sillä mitä hyödyttää katumus ja rippi, jollet -aio korjata niitä väärintekoja, joissa olet ollut osallisena?" - -"Ette tarkoita mitä sanotte, nuori herra Dick", sanoi kuoleva. "Ette -voi niin kohdella kuolevaa miestä. Se ei olisi teidän arvoistanne eikä -se teitä hyödyttäisi. Jääkää, jos tahdotte. Siten te kyllä syöksette -sieluni kadotukseen -- mutta itse ette sillä mitään voita. Se on -viimeinen sanani." Ja hän kääntyi toiselle kyljelleen. - -Dick huomasi puhuneensa malttamattomasti ja oli häpeissään. - -"Carter", hän sanoi, "älä ymmärrä minua väärin. Tiedänhän minä että -olit ainoastaan välikappaleena toisen kädessä. Sinun oli pakko totella -isäntääsi, en tahdo sinulle mitään pahaa. Mutta minä olen ruvennut -monesta syystä huomaamaan, että raskas velvollisuuteni on, vaikka -olenkin nuori ja kokematon, kostaa isäni murhaajalle. Pyydän siis, hyvä -Carter, unohda uhkaukseni ja auta minua hyvästä tahdostasi ja oikein -katuaksesi." - -Haavoittunut mies ei hiiskahtanut sanaakaan. - -"Hyvä", sanoi Dick kotvan aikaa odotettuaan vastausta, "minä menen -hakemaan pappia. Sillä olkoon syntisi minun ja omaisteni suhteen kuinka -suuri tahansa, en minä puolestani tahdo vahingoittaa miestä, joka tekee -lähtöä." - -Tätäkin puhetta vanha soturi kuunteli vastaamatta siihen mitään. Hänen -valituksensakin olivat nyt lakanneet. Poistuessaan Dick ei voinut olla -ihailematta miehen järkähtämätöntä lujuutta. - -"Ja kuitenkin", Dick ajatteli, "mitä hyödyttää lujuus ilman älyä. Jos -hän olisi ollut syytön, hän olisi puhunut. Hänen vaitiolonsa tunnusti -enemmän kuin hänen lausumatta jääneet sanansa. Niin, joka haaralta saan -todistuksia siitä, että sir Daniel taikka hänen miehensä ovat sen -rikoksen tehneet." - -Raskaat mietteet painoivat hänen sydäntänsä. Pitikö hänenkin nyt, kun -sir Danielin onnentähti oli laskemaisillaan, kun toiselta puolen "Musta -nuoli" häntä vainosi ja toiselta puolen voittoisa Yorkin puolue oli -julistanut hänet lainsuojattomaksi, pitikö hänenkin kääntyä sitä miestä -vastaan, joka oli hänen kasvattajansa. - -"Jumala suokoon että hän olisi syytön", hän sanoi itsekseen. - -Kuului askeleita käytävän kivilattialta, ja sir Oliver lähestyi -synkännäköisenä. - -"Teitä odotetaan hartaasti", sanoi Dick papille. - -"Olenkin menossa, hyvä Richard", pappi vastasi. "Carter-parka! Hän on -mennyttä miestä." - -"Ja vielä sairaampi kuin hänen ruumiinsa on hänen sielunsa", Dick -vastasi. - -"Oletko nähnyt häntä?" pappi kysyi säpsähtäen. - -"Olen, tulen juuri hänen luotaan", vastasi Dick. - -"Mitä hän sanoi -- mitä hän sanoi?" pappi änkytti. - -"Hän huusi vain kiihkeästi teitä, sir Oliver. Hyvä olisi jos -rientäisitte", nuorukainen vastasi. - -"Menen viipymättä", sanoi pappi. "Oh, me olemme kaikki syntisparkoja ja -meidän täytyy kaikkien kuolla." - -"Niin, sir, ja onnellinen se joka voi hyvällä omallatunnolla astua -kohti kuolemaa", Dick vastasi. - -Pappi loi silmänsä maahan ja kiiruhti pois jupisten hiljaista rukousta. - -"Hänkin", ajatteli Dick hänen poistuttuaan, "hänkin, joka on opettanut -minulle uskonoppia. Minkälaisessa maailmassa elämmekään jos kaikki, -jotka ovat pitäneet huolta minusta, ovat syypäät isäni kuolemaan! -Kostoa! Kostoa! Voi minua onnetonta, jonka täytyy kostaa ystävilleni." - -"Ystävilleni", tämä sana johdatti hänen mieleensä Matchamin. -Muistellessaan omituista matkatoveriansa hän hymyili ja kummasteli -ettei ollut poikaa nähnyt siitä alkaen kun he yhdessä astuivat sisään -Moat Housen portista. Hän ikävöi häntä nähdä. - -Noin tunnin kuluttua kokoontui talonväki halliin päivälliselle. Halli -oli pitkä matala suoja. Seinät olivat peitetyt kudotuilla verhoilla, -joihin oli kuvattu hurjia miehiä ja nuuskivia verikoiria. Siellä täällä -riippui keihäitä, jousia ja kilpiä. Suuressa tulipesässä leimusi -iloinen roihu, ja pitkin seiniä kulki verhottuja lavitsoita. Keskellä -lattiaa seisoi katettu ja runsaasti varustettu pöytä odottamassa -päivällisvierasten tuloa. Ei sir Daniel itse eikä hänen puolisonsa -ollut läsnä, ja sir Oliverkin, pappi, oli poissa. Samoin Matcham. Dick -rupesi käymään levottomaksi. Hän muisteli toverinsa surullista -ennustusta ja tuumi itsekseen, olisiko tälle tehty jotain pahaa. - -Päivällisen jälkeen hän tapasi emännöitsijä Hatchin, joka kiiruhti lady -Brackleyn luo. - -"Emännöitsijä hyvä", hän sanoi, "missä on nuori herra Matcham? Näin -teidän saattavan häntä sisään tullessamme tänne." - -Vanha nainen nauraa hohotti. "Kylläpä teillä, nuori herra Dick, on -terävät silmät päässänne." Ja taas hän nauroi. - -"No, mutta missä hän siis on?" Dick uteli. - -"Ette milloinkaan enää saa häntä nähdä", nainen vastasi. "Ette -milloinkaan, se on varma." - -"Jollen saa häntä nähdä, tahdon tietää syyn siihen", vastasi -nuorukainen. "Hän ei tullut tänne vapaaehtoisesti. Vaikka olenkin -nuori, olen kuitenkin hänen paras suojelijansa, ja minä tahdon pitää -huolta siitä, että häntä kohdellaan hyvin. Rupean vainuamaan -merkillisiä salaisuuksia täällä ja alan niihin kyllästyä." - -Hänen näin puhuessaan laskeutui raskas käsi hänen olalleen. Bennet -Hatch oli heidän huomaamattaan lähestynyt heitä. Peukalonsa -vihjauksella hän kehoitti vaimoansa poistumaan. - -"Dick-ystävä", hän sanoi niin pian kuin he olivat kahden kesken, -"oletteko vallan hullu? Jollette lakkaa sekaantumasta muutamiin -asioihin, on merenpohja teille parempi vuode kuin Tunstallin Moat -House. Te olette kysellyt minulta, te olette ahdistanut Carteria ja te -olette säikähdyttänyt mustatakkia. Viisastukaa, mieletön nuorukainen. -Kun sir Daniel kutsuu teidät luoksensa, koettakaa näyttää tyyneltä ja -punnitkaa vastauksenne, sillä hän aikoo luultavasti kuulustella teitä -perinpohjaisesti." - -"Hatch", sanoi Dick, "tämä kaikki haiskahtaa pahalta omaltatunnolta." - -"Jollette tahdo viisastua, saatte piankin haistella verta", Bennet -vastasi. "Tahdon vain teitä varoittaa. Ja tässä tullaan teitä -noutamaan." - -Samassa tulikin lähetti käskemään Dickiä sir Danielin luo. - - - - -TOINEN LUKU - -Kaksi valaa - - -Sir Daniel käveli vihaisennäköisenä edestakaisin hallissa takkatulen -edessä. Sir Oliver istui arkana huoneen perässä lukien matalalla -äänellä rukouskirjaansa. - -"Olette kutsunut minut, sir Daniel", sanoi Dick. - -"Olen todellakin kutsunut sinut", ritari vastasi. "Mitä minä kuulen? -Olenko ollut sinulle niin tyly holhooja, että sinulla on syytä ensi -tilaisuudessa ruveta epäilemään minusta pahaa? Vai aiotko minut pettää, -nähdessäsi onnenkin minua pettävän? Pyhän messun kautta, semmoinen ei -isäsi ollut. Hän piti uskollisesti ystäviensä puolta myötä- ja -vastoinkäymisissä. Mutta sinä, Dick, näytät olevan hyvänpäivän-ystävä -ja koetat nyt päästä uskollisuuden velvollisuudestasi." - -"Erehdytte, sir Daniel", Dick vastasi vakavasti. "Olen sekä kiitollinen -että uskollinen, kun minun pitää niin olla. Ja ennen kuin jatkan, -kiitän sekä teitä että sir Oliveria. Teillä on oikeus vaatia -kiitollisuutta minulta, ja katala raukka olisin, jos sen unohtaisin." - -"Hyvä on", sir Daniel sanoi, "mutta", hän lisäsi tuimistuneena, -"kiitollisuus ja uskollisuus ovat sanoja, Dick Shelton. Minä vaadin -tekoja. Tällä hädän hetkellä, kun nimeni on häväisty, omaisuuteni -menetetty, kun metsät ympärillämme vilisevät sissejä, jotka janoavat -häviötäni, tällä hetkellä vaaditaan tekoja eikä sanoja. Mitä sinä -puolestasi teet? Sinä koetat salaisilla kuiskimisilla myrkyttää sen -vähälukuisen joukon mieltä, joka minulla nyt enää on jäljellä. Jumala -minua varjelkoon semmoisesta kiitollisuudesta. Mitä sinä oikeastaan -tarkoitat? Puhu! Minä vastaan." - -"Sir Daniel", Dick vastasi. "Isäni sortui minun ollessani lapsi. -Korviini on tullut, että vilppi ja rikos olivat syynä hänen -kuolemaansa. Korviini on tullut sellainenkin huhu -- tahdon olla suora --- että te olette ollut joissakin tekemisissä isäni kuoleman kanssa. Ja -totta puhuakseni, mieleni ei voi rauhoittua enkä voi teitä tarmokkaasti -auttaa ennen kuin saan vastauksen epäilyksiini." - -Sir Daniel istuutui. Hän nojasi leukansa käteen ja katseli tutkivasti -Dickiä. - -"Ja sinä luulet, että minä haluaisin olla sen nuorukaisen holhoojana, -jonka isän olen murhannut?" hän sanoi. - -"Antakaa minulle anteeksi", Dick vastasi, "jos puhun taitamattomasti, -mutta tiedätte varsin hyvin, että holhoojan toimi on edullinen. Ettekö -näinä holhousvuosina ole korjannut tulojani ja käskenyt miehiäni? -Eiköhän teidän hallussanne vielä ole oikeus olla minun naittajanikin, -josta on voittoa siitäkin, en tiedä kuinka paljon? Pyydän vielä -anteeksi, mutta tahdon olla suora: jos olette ollut kyllin -halpamielinen murhataksenne suojeluksenne alaisen miehen, niin -voisitte kyllä tehdä vähemmän halvan teon." - -"Kun minä olin sinun iässäsi", ritari vastasi totisena, "ei minun -mieleni ollut noin taipuvainen epäluuloihin. Ja sir Oliver, pappi", hän -lisäsi, "kuinka saattaisi hän olla vikapää semmoiseen tekoon?" - -"Sir Daniel", sanoi Dick, "minne isäntä käskee, sinne koira menee. -Tiettyä on, että tämä pappi ei ole muuta kuin teidän välikappaleenne. -Puhun suoraa kieltä mitään peittelemättä. Ja pyydän suoraa vastausta. -Mutta vastausta en saa! Te vain yhä kysytte. Jollette anna suoraa -vastausta, lisäätte siten vain epäluulojani." - -"Tahdon antaa sinulle suoran vastauksen, nuori herra Richard", sanoi -ritari vihoissaan. "Tule minun luokseni, kun olet omavaltainen mies, -enkä minä enää ole sinun holhoojasi, ja minä tahdon vastata niin kuin -sinä ansaitset, korvapuustilla. Siihen saakka sinulla on kaksi tietä -valittavana: joko peruutat loukkaavat sanasi, pidät suusi kiinni ja -taistelet sen miehen puolesta, joka on elättänyt ja suojellut sinua -lapsuudestasi alkaen; tahi -- ovi on auki, metsät ovat täynnä -vihollisiani -- mene!" - -Se uljuus, millä nämä sanat lausuttiin, ja se katse, joka niitä -seurasi, horjutti Dickin mieltä, mutta sittenkään hän ei voinut olla -huomaamatta, ettei hän nytkään saanut vastausta. - -"En mitään niin halukkaasti toivo, sir Daniel, kuin että voisin uskoa -teitä", sanoi Dick. "Vakuuttakaa minulle olevanne syytön." - -"Hyväksytkö kunniasanani, Dick?" kysyi ritari. - -"Hyväksyn", Dick vastasi. - -"Kunniani kautta", sanoi ritari, "sieluni ikuisen autuuden kautta, -niinkuin minä olen vastedes vastaava teoistani, vannon etten minä -neuvoilla enkä teoilla ollut osallisena isäsi murhaan." - -Hän ojensi kätensä, ja Dick tarttui siihen halukkaasti. Ei kumpikaan -heistä huomannut pappia, joka juhlallisen valan kuullessaan -kauhistuneena kohosi istuimeltaan seisaalle. - -"Sir Daniel", huudahti Dick, "voitteko jalomielisesti antaa minulle -anteeksi? Olin hölmö teitä epäillessäni. Mutta nyt en niin enää tee. -Sanani ja käteni siitä." - -"Annan sinulle anteeksi, Dick. Et tunne maailmaa. Se on täynnänsä -panettelua ja parjausta", ritari vastasi. - -"Olin sitä enemmän moitittava", sanoi Dick, "koska parjaajat eivät -suorastaan tarkoittaneet teitä, vaan sir Oliveria -- -- --" - -Tätä lausuessaan hän kääntyi pappiin päin, mutta katkaisi äkkiä -puheensa. Tämä kookas, lihava ja tanakka mies oli sanalla sanoen -luhistunut kokoon. Hänen kasvoistaan oli väri hävinnyt ja hänen valkeat -huulensa supisivat rukouksia. Ja nyt, kun Dickin silmät äkkiä sattuivat -häneen, hän parahti kuten säikähtynyt peto ja peitti käsillään -kasvonsa. - -Parilla askelella sir Daniel hyökkäsi hänen luokseen ja ravisti häntä -kovasti olkapäistä. Dickin epäluulo heräsi uudestaan. - -"Sir Oliverinkin tulee vannoa, häntähän tarkoitettiin", Dick sanoi. - -"Hänen pitää vannoa", sanoi ritari. - -Pappiraukka heilutteli käsiänsä saamatta sanaakaan suustaan. - -"Pyhän messun kautta! Teidän pitää vannoa", ritari huudahti ihan -mielettömänä vimmasta. "Mitä? Pitääkö minun epäillä teitä? Vannokaa, -sanon minä, vannokaa." - -Mutta pappi ei vieläkään saanut sanaakaan lausutuksi. Pelko ja -kauhistus kuristi hänen kurkkuansa. - -Samassa kuului kilinää, ja salin korkeasta värillisestä ikkunasta lensi -musta nuoli. Se iski keskelle pöytää ja jäi siihen värisemään. - -Ääneen huudahtaen pappi lankesi pyörtyneenä lattialle. Ritari ja Dick -hyökkäsivät pihalle ja sieltä lähimpiä kiertoportaita ylös linnan -rintavarustukseen. Vartiosoturit olivat kaikki varuillaan, päivä -valaisi vihreitä niittyjä, joilla siellä täällä kasvoi jokin yksinäinen -puu, ja näköalaa rajoittivat metsän kummut. - -"Mistä tuo nuoli tuli?" ritari kysyi. - -"Tuosta pensaikosta, sir Daniel", vastasi yksi sotureista. - -Vähän mietittyänsä ritari sanoi Dickiin kääntyen: "Jätän sinut tänne -miehiä valvomaan. Mitä pappiin tulee, hänen pitää puhdistautua, muuten -minäkin rupean häntä epäilemään." - -Dick vastasi väkinäisesti, ja ritari loi häneen terävän silmäyksen. -Tultuansa alas halliin hän otti ensiksi tuon mustan nuolen -tutkittavakseen. Hän ei ollut näitä nuolia ennen nähnyt, ja tämän musta -väri häntä hiukan kammotti. Nuoleen oli jotakin kirjoitettu, yksi ainoa -sana: "_Haudattu_." - -"Vai niin", arveli ritari, "he tietävät siis, että olen kotiutunut. -Haudattu! Niin, mutta ei ole heissä koiraa, joka kykenisi kaivamaan -minut pois tästä haudastani." - -Tällä aikaa oli pappi hiukan tointunut. "Oi, sir Daniel", huokasi hän -päästyään vaivoin seisaalle, "te olette vannonut kauhean valan -- -olette kadotettu ajassa ja iankaikkisuudessa." - -"Olen", ritari vastasi, "olen vannonut valan, te! hölmö; ja te itse -saatte vannoa vielä kovemman valan. Teidän tulee vannoa Holywoodin -pyhän ristin kautta. Muistakaa sitä ja valmistakaa sanat. Teidän tulee -tänä iltana vannoa." - -"Valistakoon taivas teidän mieltänne!" vastasi pappi. "Taivuttakoon -taivas sydämenne pois tästä vääryydestä!" - -"Kuulkaa, hyvä isä", sir Daniel sanoi, "jos rupeatte hurskaaksi, en -puhu sen enempää -- se puuska tulee jotenkin myöhään, siinä kaikki. -Mutta jos tahdotte olla viisas, niin kuulkaa minua. Tämä nuorukainen -rupeaa minua ärsyttämään kuin ampiainen. Hän on minulle tarpeellinen, -sillä hänen naittamisensa tuottaa minulle sievät rahat. Mutta jos hän -jatkaa tätä menoa, niin hän saa seurata isäänsä, sen sanon suoraan. -Minä siirrän nyt hänet kappelinpäälliseen kammioon. Jos lujalla valalla -ja vakaalla muodolla vannotte olevanne syytön, on hyvä. Säästän silloin -pojan toistaiseksi. Mutta jos änkytätte tai kalpenette tai jollain -tavoin vannoessanne arkailette, niin hän ei usko teitä, ja siinä -tapauksessa hän saa kuolla, sen lupaan pyhän messun kautta. Ajatelkaa -asiaa!" - -"Kappelinpäälliseen kammioon!" läähätti pappi. - -"Niin juuri", vastasi ritari. "Siis, jos tahdotte pelastaa hänet, niin -pelastakaa. Jollette, niin tehkää miten tahdotte, mutta jättäkää minut -rauhaan. Jos olisin ollut äkkipikainen, olisin jo miekallani lävistänyt -teidät sietämättömän pelkuruutenne ja hölmömäisyytenne takia. Oletteko -valinnut? Sanokaa pian!" - -"Olen valinnut", sanoi pappi. "Taivas antakoon minulle anteeksi. -Pelastaakseni nuorukaisen hengen tahdon vannoa, tahdon pahaa hyvän -vuoksi." - -"No niin, se on oikein!" sir Daniel sanoi. "Toimittakaa siis hänet -nopeasti tänne. Te saatte olla kahden kesken, mutta tahdon kuitenkin -pitää teitä silmällä. Minä jään tänne paneelikäytävään." - -Ritari nosti kudottua seinäverhoa, vetäytyi sen taakse ja laski sen -sitten taas alas. Kuultiin lukon aukeavan ja sitten kuluneiden -porrasten narinaa. - -Jäätyänsä yksikseen pappi loi pelokkaan silmäyksen ylös verhottuun -seinään ja teki kauhun ja tuskan vallassa ristinmerkin. - -"Niin se on on, jos hänet tuodaan kappelikammioon", mumisi pappi, -"minun täytyy pelastaa hänet, vaikkapa autuuteni uhalla." - -Tullessaan halliin muutaman minuutin kuluttua Dick näki papin seisovan -pöydän ääressä varmana mutta kalpeana. - -"Richard Shelton", hän sanoi, "sinä olet vaatinut minulta valaa. Tahdon -tehdä niin kuin vaadit. Holywoodin pyhän ristin kautta, en ole isääsi -murhannut." - -"Sir Oliver, lukiessamme yhdessä John Kostajan kirjoitusta", sanoi -Dick, "olin vakuuttunut syyttömyydestänne, mutta suvaitkaa minun tehdä -kaksi kysymystä. Te ette murhannut isääni, hyvä. Mutta ettekö millään -tavoin ollut murhaan avullinen?" - -"En millään lailla", pappi vastasi, mutta samalla hän rupesi -kummallisesti vääntelemään suutaan ja silmiään, ikään kuin -varoittaaksensa Dickiä, uskaltamatta mitään sanoa. - -Dick katseli häntä ihmeissään, sitten hän kääntyi ja katsoi ympärilleen -joka taholle. "Mitä tarkoitatte?" hän kysyi papilta. - -"Minäkö, en mitään", vastasi pappi nopeasti hilliten kasvonsa. "Minä -vain tunnen tuskia, minä olen kipeä. Anna anteeksi, Dick, minun täytyy -nyt poistua. Holywoodin pyhän ristin kautta, olen yhtä syytön -väkivaltaan kuin petokseenkin. Tyydy siihen ja tyynny, hyvä ystävä. -Jumalan haltuun!" - -Ja pappi poistui kiireesti. - -Yksiksensä jääneenä Dick seisoi tähystellen ympäri huonetta. Hänen -kasvoistaan kuvastui kummastus ja epäluulo, joka yhä yltyi, saaden -hänet pelkäämään pahinta. Hän nosti päätään ja säpsähti. Korkealla -seinässä oli seinäverhoon kudottuna hurjan metsästäjän kuva. Se oli -musta, sillä se esitti neekeriä, mutta takassa palava roihu valaisi -huonetta, ja Dick huomasi selvästi, että neekeri räpäytti silmäänsä ja -että silmäluomi oli valkea. - -Dick tuijotti tuohon merkilliseen silmään. Roihun levittämässä valossa -se kiilsi kuin jalokivi -- se oli kirkas, se oli elävä. Samassa silmä -ummistui -- ja hävisi. - -Ei ollut enää epäilemistä, tuo silmä ilmoitti selvästi, että sir Daniel -oli seinäverhon takana piillen seisonut kuuntelemassa papin valantekoa. -Hän muisteli myös Hatchin varoitusta ja älysi nyt sen tarkoituksen ja -tärkeyden. Hän oli keskustelussa papin kanssa uudestaan ilmaissut -epäluulojaan sir Danielin kuullen, hän oli siis mennyttä miestä, ellei -jokin ihme tapahtuisi. "Ja Matcham-raukka", hän tuskitteli, "mihin -käärmeenpesään olen hänet vienyt?" - -Dickin vielä seisoessa noihin ajatuksiinsa vaipuneena tuli palvelija -ilmoittamaan, että hänen piti muuttaa aseensa, vaatteensa ja harvat -kirjansa kappelinpäälliseen kammioon. - -"Sehän on kauan ollut asumaton", Dick sanoi. "Minkälainen huone se on?" - -"Kyllä huone on hyvä", vastasi palvelija, "mutta sanotaan että siinä -kummittelee", hän lisäsi alentaen ääntään. - -"Kummittelee", toisti Dick kauhistuen, "ja kuka sitten?" - -Palvelija vilkaisi varovasti ympärilleen ja kuiskasi: "Pyhän -Johanneksen sakristaani.[10] Hänet vietiin sinne yöksi, ja aamulla hän -oli poissa. Piru oli yöllä hänet ottanut, ja kummakos se, kun hän -edellisenä iltana oli juonut kamalasti." - -Synkkien aavistusten valtaamana Dick seurasi palvelijaa. - - - - -KOLMAS LUKU - -Kappelinpäällinen kammio - - -Päivä oli illastunut. Tähystelijät muurinharjalla eivät olleet -havainneet ketään elävää olentoa linnan lähettyvillä. Yön tultua -laskettiin siis sir Danielin kirjeenviejä, Throgmorton, varovasti alas -sen huoneen ikkunasta, joka oli linnankaivannon kulman yläpuolella. -Hiljainen loiske ilmoitti hänen uivan yli haudan, ja heti sen jälkeen -nähtiin mustan olennon pensasten välitse ryömivän ylös kaivannosta ja -häviävän korkeaan ruohikkoon. - -Sir Daniel ja Bennet Hatch seisoivat kotvasen aikaa kuuntelemassa. Ei -mitään ääntä. Lähetti oli siis päässyt eheänä matkalle. Sir Danielin -otsa selkeni. "Bennet", hän sanoi kääntyen tämän puoleen, "tuo John -Kostaja ei kuitenkaan ole muuta kuin ihminen. Hän nukkuu. Kyllä me -viimein teemme hänestäkin lopun." - -Iltapäivän ja illan kuluessa oli Dickiä käsketty milloin mihinkin -työhön. Hänen päänsä kävi oikein pyörälle kaikista näistä käskyistä ja -hommista. Hän olisi halunnut saada tavata sir Oliveria ja Matchamia, -mutta kumpaakaan ei näkynyt. Hän ei nyt muuta ajatellut kuin paeta -Tunstallin Moat Housesta mahdollisimman pian. - -Illalla hän lamppu kädessään meni uuteen asuntoonsa. Tämä oli tilava, -matala ja pimeänpuoleinen huone. Ikkuna oli korkealla, mutta siitä -huolimatta varustettu lujalla ristikolla. Se antoi linnankaivantoon -päin. Vuode oli pehmeä ja hieno, peite punainen, ruusukuvioinen. -Seinillä seisoi astiakaappeja, kaikki lujissa lukoissa ja -tummanväristen verhojen peittäminä. Dick tutkiskeli huonetta, koputteli -paneelilaudoitusta, koetteli kaappeja, mutta ei saanut niitä avatuksi, -ja huomattuaan että ovi oli vankka ja telki luja, hän istui. Mistä -syystä, hän ajatteli, hänet oli muutettu tähän huoneeseen, joka oli -tilavampi ja mukavampi kuin hänen entinen huoneensa? Oliko se ansa? -Johtiko salainen ovi tähän huoneeseen? Kummitteliko täällä todellakin? -Hänen verensä miltei jähmettyi siitä ajatuksesta. - -Hänen päänsä päältä kuuluivat vartijasoturin askelet. Hänen allansa oli -kappelin holvikatto, sen hän tiesi, ja kappelin vieressä oli halli. -Epäilemättä hallin seinäverhon takana oli jokin salainen käytävä, siitä -oli todistuksena tuo verhon takaa tähystellyt silmä. Oli siis enemmän -kuin luultavaa, että tuo käytävä ulottui kappelin kohdalle asti, ja -siinä tapauksessa se päättyi siihen huoneeseen, jossa hän nyt oli. -Varmaankin huoneessa oli salaovi. - -Mieletöntä oli hänestä ruveta nukkumaan tämmöisessä pesässä. Hän pani -aseensa kuntoon ja istui huoneen oventakaiseen nurkkaan. Jos jotain -konnantyötä häntä vastaan aiottiin, hän aikoi myydä henkensä kalliista. - -Jalkojen kopina hänen päänsä päällä, vartijain huudot ja tunnussanan -lausuminen ilmoittivat vartionvaihdon tapahtuvan. - -Ihan samana hetkenä Dick kuuli hiljaa koputettavan kammion oveen; -koputus toistui hiukan kuuluvammin ja sitten seurasi kuiskaus: "Dick, -Dick, minä se olen." - -Dick hyökkäsi ovelle, veti teljen pois ja päästi Matchamin sisään. Tämä -oli kovin kalpea. Toisessa kädessään hänellä oli lamppu, toisessa -paljastettu tikari. - -"Sulje kiireesti ovi", hän kuiskasi, "talo on täynnä vakoilijoita. -Kuulin heidän hiipivän jäljessäni ja hengittävän seinäverhon takana." - -"Tyynny, tyynny", Dick sanoi, "ovi on nyt varmasti suljettu. Saatamme -tällä hetkellä olla turvassa, jos näiden muurien sisäpuolella turvaa -ylimalkaan on. Sydämeni iloitsee kun näen sinut. Pyhän messun kautta, -poikaseni, luulin sinun jo olevan mennyttä kalua. Missä olit piilossa?" - -"Ei siitä väliä", Matcham vastasi, "olemme nyt yhdessä. Mutta Dick, -ovatko silmäsi auki? Onko sinulle kerrottu huomispäivän tapauksia?" - -"Ei, en minä tiedä mitään", Dick vastasi, "mitä he siis huomenna -aikovat panna toimeen?" - -"Huomenna taikka jo tänä yönä he aikovat ottaa henkesi. Minä tiedän sen -varmasti, kuulin heidän kuiskailevan keskenään, niin, melkeinpä he sen -minulle ilmoittivatkin." - -"Vai niin", Dick sanoi, "niinkö aiotaan? Johan sitä aavistin." - -Hän kertoi Matchamille, mitä hänelle päivän kuluessa oli tapahtunut. - -Nyt Matchamkin rupesi tutkimaan huonetta. - -"En voi löytää muuta sisäänpääsyä", hän sanoi, "kuin tämän näkyvän, -mutta varmasti tänne on jokin salaovi. Dick, minä jään tänne sinun -luoksesi. Jos sinun täytyy kuolla, minäkin tahdon kuolla sinun -kanssasi. Voinhan minä olla jollain tavalla sinulle avuksi. Kas minä -olen varustanut itselleni tikarin, teen parastani. Kunpa vain voisimme -löytää jonkin pääsyn täältä, niin ilolla kohtaisin mitä vaaroja hyvänsä -paetakseni sinun kanssasi." - -"John", sanoi Dick, "pyhimysten kautta, olet paras ja uskollisin olento -koko Englannin valtakunnassa! Anna kätesi, John." Ja hän puristi -äänetönnä ystävänsä kättä. "Kerron sinulle jotakin", sanoi Dick. "On -muuan ikkuna, josta kirjeenviejä laskeutui alas. Köysi jäi kai siihen -huoneeseen. On siis kuitenkin toivoa." - -"Hys", kuiskasi Matcham. - -Molemmat kuuntelivat. Lattian alta kuului ääntä. Se vaikeni ja toistui -taas. - -"Joku kävelee tämän alla olevassa huoneessa", Matcham kuiskasi. - -"Ei", vastasi Dick, "tämän alla ei ole asuinhuonetta, vaan kappeli. -Minun murhaajani siellä liikkuu salakäytävässä. Hyvä! Tulkoon vain, hän -saa kovan pähkinän purrakseen." Ja hän kiristeli hampaitansa -vihoissaan. - -"Sammuttakaamme lamput", sanoi Matcham, "kenties hän tulee näkyviin." - -He sammuttivat lamput ja pysyivät äänettöminä. Astunta oli varsin -pehmeätä, mutta kuului kuitenkin selvästi. Se lähestyi ja loittoni taas -pari kertaa. Nyt kuului avain työntyvän lukkoon, sitten oli taas pitkä -hiljaisuus. - -Hetkisen perästä kuului uudestaan askeleita, ja äkkiä tunkeutui -valonsäde perimmäiseen nurkkaan laudoituksen raosta. Se kasvoi, -laskuovi avattiin, ja sisään virtasi leveä valojuova. Vahva käsi nosti -laskuovea. Dick kohotti varsijousensa valmiina tähtäämään päätä, kun se -näyttäytyisi aukosta. - -Mutta äkkiä tuli keskeytys. Jostakin linnan kaukaisesta osasta kuului -huutoja, kuultiin ensiksi yhden, sitten monen äänen huutavan jotain -nimeä. Tämä hälinä nähtävästi häiritsi murhaajaa, sillä hän laski taas -hiljaa oven alas, ja askelet etääntyivät nopeasti. Vielä kerran ne -kulkivat sen paikan alitse, missä nuorukaiset istuivat. - -Nämä saivat nyt hetkisen ajattelemisen aikaa. Melu kasvoi linnassa yhä, -ovia avattiin ja suljettiin, tuntui siltä kuin olisi koko linna ollut -liikkeellä. Ja kaiken melun keskeltä kuului sir Danielin äänekäs huuto: -"Joanna!" - -"Jonna?" toisti Dick, "kuka kumma se on? Ei tässä talossa ole eikä -milloinkaan ole ollut ketään Joannaa. Mitä se tarkoittaa?" - -Matcham ei virkkanut mitään. Hän näytti vain vetäytyneen syvemmälle -pimeään nurkkaan, jossa he istuivat. - -"John, en ymmärrä missä olet ollut koko päivän", sanoi Dick. "Oletko -sinä tuota Joannaa nähnyt?" - -"En", Matcham vastasi, "en ole häntä nähnyt." - -"Etkä kuullut hänestä puhuttavan?" Dick jatkoi. - -Kuului lähestyviä askeleita. Pihalla jyrisi vielä sir Danielin ääni -yhäti huutaen: "Joanna, Joanna!" - -"Kuulitko hänestä puhuttavan?" Dick toisti. - -"Kuulin", sanoi Matcham. "Äänesi vapisee. Mikä sinun on?" Dick kysyi. -"Tuo Joannan juttu on meille onneksi, se saattaa heidät hetkeksi -unohtamaan meidät." - -"Dick", huudahti Matcham, "minä olen hukassa, me olemme molemmat -hukassa! Paetkaamme jos vielä on aikaa. He eivät rauhoitu ennen kuin -ovat löytäneet minut. Taikka, Dick, anna minun mennä. Kun he ovat -löytäneet minut, sinä voit paeta. Anna minun mennä, Dick -- hyvä Dick, -päästä minut pois!" - -Hän hapuili telkeä, ja Dick ymmärsi viimeinkin. "Oi taivas!" huudahti -hän. "Sinä et olekaan Jack, sinä olet Joanna Sedley, se tyttö, joka ei -tahtonut mennä minun kanssani naimisiin." - -Nuori tyttö seisoi äänetönnä ja liikahtamatta. Dick oli myös hetken -aikaa puhumatta, sitten hän taas alkoi puhua. - -"Joanna", hän sanoi, "sinä olet pelastanut henkeni ja minä olen -pelastanut sinun henkesi. Me olemme olleet ystäviä -- ja vihollisia, -sillä minä aioin lyödä sinua vyölläni, koko ajan luulin näet sinua -pojaksi. Mutta nyt olen kuoleman oma, minun aikani on lopussa. Ennen -kuin kuolen, minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle: sinä olet paras ja -uskollisin tyttö taivaankannen alla, ja jos minä saisin elää, naisin -sinut. Elävänä tai kuolleena rakastan sinua." - -Tyttö ei vastannut mitään. - -"Puhu", Dick jatkoi, "sano jotakin, John. Ole nyt kiltti tyttö ja sano -että rakastat minua." - -"Oi, Dick!" puhkesi tyttö puhumaan, "olisinko muutoin tullut tänne?" - -"Kas niin", jatkoi Dick, "kunhan vain eheinä pääsemme tästä luolasta, -menemme naimisiin. Ja jos meidän täytyy kuolla, kuolemme yhdessä. Mutta -sanopas, mitenkä löysit kammioni." - -"Kysyin rouva Hatchilta", tyttö vastasi. - -"Emännöitsijä Hatch on luotettava", sanoi Dick, "hän ei petä sinua. -Meillä on vielä aikaa." - -Samassa kuului askeleita oven takaa, ja luja nyrkki iski kovasti oveen. - -"Hoi!" huusi ääni. "Aukaiskaa, nuori herra Dick, aukaiskaa!" - -Dick ei liikkunut eikä vastannut. - -"Nyt on kaikki lopussa", tyttö valitteli ja kietoi käsivartensa Dickin -kaulaan. - -Mies toisensa jälkeen komusi portaita ylös, ja viimein tuli sir Daniel -itse. Silloin melu äkkiä hiljeni. - -"Dick", ritari huusi, "älä ole aasi. Tämmöisestä hälinästä olisi -pahinkin unikeko herännyt. Tiedämme tytön olevan luonasi. Avaa siis -ovi, poika." - -Dick pysyi äänetönnä. - -"Ovi sisään", sanoi ritari, ja samassa hänen miehensä rupesivat jaloin -ja käsin "muokkaamaan" ovea. Ovi oli tosin tukevaa työtä, salpakin oli -luja, mutta ei se kuitenkaan olisi kestänyt kauan. Silloin taaskin -sattuma sekaantui asiain menoon. - -Kovemmin kuin iskujen jyrinä kaikui vartiosoturin huuto. Se toistui ja -eteni etenemistään pitkin rintavarustusta, ja metsästä tuli vastaus. -Kuului siltä kuin aikoisivat metsäläiset ottaa linnan rynnäköllä. Sir -Daniel ja hänen miehensä jättivät heti paikalla oven rauhaan ja -hyökkäsivät alas puolustaakseen muureja. - -"Nyt olemme pelastetut", Dick huusi. Molemmin käsin hän tarttui vanhaan -jykevään sänkyyn siirtääksensä sen oven eteen. Mutta turhaan Dick -ponnisteli, sänky ei liikahtanut. - -"Auta minua, John", hän sanoi. "Käypäs kaikella voimalla kiinni, -henkesi on kysymyksessä." Kovalla ponnistelulla he viimein yhteisvoimin -saivat tuon raskaan tammiesineen vedetyksi ovelle, pääty vasten ovea. - -"Teemme täten tilamme vain pahemmaksi", arveli tyttö, "nyt he kaikki -tulevat laskuoven kautta." - -"En luule", Dick vastasi, "tuskinpa sir Daniel uskaltaa ilmaista -salaisuuttaan niin monelle. Laskuoven kautta me voimme paeta. Hys! -Hälinä on vaiennut. Se oli kai vain väärä hälytys." - -Niin olikin asian laita. Joukko pakolaisia Risinghamin väestä oli -pimeän suojassa onnellisesti hiipinyt metsän läpi. Heidät oli päästetty -sisään linnan suuresta portista. Pihalla oli nyt hevosten kaviontöminää -ja aseitten kalsketta. - -"Hän palaa pian", Dick sanoi, "tällä kertaa laskuovelle!" - -Hän sytytti lampun, ja yhdessä he riensivät huoneen vastakkaiseen -nurkkaan. Pian he löysivät raon, josta valonsäde vielä tunkeutui. Dick -otti vankan miekan vähäisestä asevarastostaan, pisti sen rakoon ja -väänsi kaikella voimallaan. Laskuovi liikkui ja viimein se kokonaan -aukeni. Alapuolella oli lyhyt porraskäytävä, jonka juurelle sisään -pyrkinyt murhaaja oli jättänyt lamppunsa palamaan. - -Kohtalotoverit astuivat nopeasti alas. "Ota sinä lamppu ja käy edellä, -minä tulen heti, suljen vain laskuoven", Dick sanoi. - - - - -NELJÄS LUKU - -Salakäytävä - - -Se käytävä, johon pakenijat nyt joutuivat, oli kapea, likainen ja -lyhyt. Sen toisessa päässä oli ovi raollaan -- arvattavasti sama ovi, -jonka he olivat kuulleet miehen avaavan. Laesta riippui -hämähäkinverkkoja ja kivilattia kajahteli heidän kävellessään. - -Tästä ovesta vei kaksi suorakulmaisesi ristikkäistä käytävää. Dick -valitsi arviolta toisen. Siellä täällä oli seinässä pieniä -vakoilureikiä. Dick loi yhdestä katseen alaspäin ja näki selvästi -kappelin, alttarin palavine vahakynttilöineen ja sen astuimilla sir -Oliverin kohotetuin käsin. - -Käytävän toisesta päästä vei pari porrasta alaspäin. Käytävä tuli yhä -kapeammaksi. Toinen seinä oli puuta, raoista tunki silloin tällöin -puheensorinaa ja valonsäteitä. Eräästä pyöreästä, ihmissilmän -suuruisesta reiästä Dick koetti katsoa alas. Hän näki koko suuren salin -ja puoli tusinaa nahkanuttuihin pukeutuneita miehiä, jotka istuivat -ruoalla ja juomalla runsaasti varustetun pöydän ympärillä. Nämä olivat -arvattavasti ne miehet, jotka äsken olivat tulleet linnaan. - -"Tästä ei ole apua", Dick sanoi, "kääntykäämme takaisin." - -"Ei", sanoi Joanna, "kenties käytävä ulottuu pitemmälle." Ja hän astui -edelleen. Pian heidän kuitenkin täytyi palata takaisin, oli näet -mahdotonta päästä pakoon niin kauan kuin soturit istuivat salissa -juomassa. - -Palattuaan siihen paikkaan, mistä käytävä haaraantui, he koettivat -toista haaraa myöten päästä eteenpäin, tietämättä minne se vei. Tämä -oli vielä kapeampi ja monimutkaisempi, siellä täällä joku porras. Se -kävi viimein niin kapeaksi, että kookas mies töin tuskin pääsi -liikkumaan eteenpäin. Seinät kävivät kosteiksi ja limaisiksi, ja -kauempana heidän edessään kuului rottien vikinää ja hyppyjä. "Olemme -arvattavasti vankitornissa", Dick huomautti. - -"Eikä poispääsystä merkkiäkään", lisäsi toinen. "Niinpä niin. Mutta -sittenkin täytyy tästä olla ulospääsy", Dick vastasi. - -He saapuivat nyt terävään kulmaukseen, ja siinä käytävä päättyi pariin -portaaseen. Portaiden yläpuolella oli vankka laskuoven tapainen -kivilaatta. He nojasivat selkäänsä sitä vasten ja koettivat -yhteisvoimin sitä painaa, mutta se ei liikahtanut. - -"Joku pitää toisella puolen vastaan", Joanna arveli. - -"Sitä en luule", sanoi Dick. "Vaikka hänellä olisi jättiläisen voimat, -liikahtaisi luukku kumminkin jonkin verran. Mutta tämä on luja kuin -kallio, luultavasti on jokin paino asetettu sen päälle. Ja nyt, rakas -Jack, olemme kuin olemmekin ansassa, en näe missään ovea. Istukaamme -hetkiseksi neuvottelemaan. Kotvasen kuluttua voimme palata katsomaan -joko soturit ovat saleista poistuneet, ja kenties voimme silloin -kenenkään huomaamatta hiipiä ulos. Minun mielestäni olemme kuitenkin -nyt miltei vankeina." - -"Dick", sanoi tyttö, "onneton se päivä, jolloin satuin sinun tiellesi, -sillä minä tyttöpoloinen olen kiittämättömyydelläni saattanut sinut -tähän onnettomaan tilaan." - -"Lorua!" Dick vastasi. "Niin oli kohtalon kirjassa määrätty, ja mikä on -määrätty, se tapahtuu, kysymättä meidän tahtoamme. Mutta kerro nyt -minulle, kuka sinä oikeastaan olet ja mitenkä olet joutunut sir -Danielin haltuun. Se on parempi kuin vaikeroida omaasi tai minun -osaani." - -"Olen orpo kuten sinäkin", Joanna sanoi. "Ja pahaksi onneksi sekä -itselleni että sinulle olen niin sanottu rikas perijätär. Lordi Foxham -oli holhoojani, mutta sir Daniel lienee kuninkaalta ostanut -naittajanoikeudet ja maksanut siitä hyvänkin hinnan. Siten lapsena -ollessani nuo kaksi rikasta miestä taistelivat edullisesta -naittajanoikeudesta. Valtiolliset olot vaihtelivat, tuli uusi -kuninkaallinen kansleri, ja lordi Foxham osti minut takaisin. Sitten -tuli taas vaihdos, jolloin sir Daniel jälleen osti minut. Olen ollut -todellisena kauppatavarana. Mutta minä jäin kuitenkin lordi Foxhamin -huostaan, ja hän oli minulle kovin hyvä. Viimein päätettiin, että minun -piti mennä naimisiin, toisin sanoen että minut myytäisiin, ja lordi -Foxhamin oli määrä saada minusta viisisataa puntaa. Hamley oli -sulhaseni nimi, ja juuri huomispäivä oli määrätty kihlauspäiväkseni. -Jollei sir Daniel olisi tullut väliin, Dick, olisin epäilemättä -joutunut naimisiin, ja silloin en olisi milloinkaan saanut nähdä sinua, -Dick -- rakas Dick." - -Tyttö tarttui Dickin käteen ja suuteli sitä. Dick vastasi tähän hellään -rakkaudenosoitukseen samalla tapaa. - -"No niin", tyttö jatkoi. "Sir Daniel ryösti minut äkkiarvaamatta -puutarhasta, missä kävelin, pakotti minut pukeutumaan miehen -vaatteisiin, mikä naiselle on kuolemansynti, ja sen lisäksi vaatteet -eivät minulle sopineet. Hevosella hän vei minut Kettleyhin, niinkuin -itse näit, ja sanoi että minun täytyy mennä sinun kanssasi naimisiin. -Mutta itsekseni päätin mennä Hamleylle, hänen kieltonsa uhallakin." - -"Vai niin, sinä rakastit siis tuota Hamleytä", Dick huudahti. - -"En suinkaan", Joanna vastasi, "mutta vihasin sir Danielia. Ja silloin, -Dick, esiinnyit sinä ja olit niin hyvä ja uljas, että sydämeni taipui -sinun puoleesi tahtomattanikin -- ja nyt, Dick, jos suinkin on -mahdollista, tahdon mennä naimisiin sinun kanssasi. Mutta jos kova -kohtalo sen estää, tahdon aina pitää sinua rakkaana. Niin kauan kuin -sydämeni sykkii, olen oleva sinulle uskollinen." - -"Niin minäkin", Dick sanoi, "minä joka en ennen ole rahtuakaan -välittänyt kenestäkään tytöstä, minä rupesin pitämään sinusta jo -silloin kun luulin sinua pojaksi. Minun oli sinua sääli, en tietänyt -mistä syystä. Olinhan kerran lyödä sinua, mutta käsi ei totellut. Ja -nyt, kun sanoit olevasi tyttö, John -- minä sanon sinua yhä Johniksi -- -nyt tiedän että olet juuri se tyttö, joka on minulle määrätty. St", hän -keskeytti, "joku tulee." - -Raskaita askeleita kuului. Dick harkitsi asemaansa. Jyrkkä kulmaus oli -hänelle eduksi. Muurin suojaamana hän saattoi esteettömästi ampua. -Mutta lamppu oli liian lähellä, hän siirsi sen nopeasti edemmäs, -käytävän keskelle, ja palasi sitten. - -Heti sen jälkeen tuli Bennet Hatch näkyviin käytävän toisesta päästä. -Hän oli yksin, kädessään hänellä oli palava soihtu, joten hän näkyi -vielä selvemmin. - -"Seis, Bennet!" huudahti Dick. "Askel vielä, ja olette kuollut mies." - -"Vai täällä te olette", Bennet vastasi tirkistellen pimeään, "en voi -teitä nähdä. Olettepa ollut varovainen, Dick, kun panitte lampun -edemmäs. Totta tosiaan, vaikka teitte sen voidaksenne lähettää nuolen -ruumisparkani läpi, iloitsen nähdessäni teidän hyötyneen opetuksestani! -Mutta sanokaa mitä täällä toimitatte? Mitä haette? Minkä tähden -tahdotte ampua vanhaa uskollista ystävää? -- Ja onko meidän nuori -neitimme täällä teidän kanssanne?" - -"Minun sopii paremmin kysellä teiltä, Bennet", Dick sanoi. "Minkä -tähden olen täällä hengenvaarassa? Minkä tähden hiivitään luokseni -murhaamaan minua salaa vuoteeseeni? Minkä tähden minun täytyy paeta -oman holhoojani talosta ja niiden ystävien luota, joiden kanssa olen -elänyt millään tavalla heitä loukkaamatta?" - -"Nuori herra Dick, nuori herra Dick", sanoi Bennet, "mitä minä teille -sanoin? Te olette uljas mutta mielettömin nuorukainen, minkä -milloinkaan olen nähnyt." - -"Olkoon", Dick vastasi, "huomaan että te olette juonien perillä ja että -tuomioni on valmis. Hyvä! tässä olen ja tänne jään. Ottakoon sir Daniel -minut pois, jos voi." - -Hatch mietti. - -"Kuulkaa", hän sanoi sitten, "minä palaan nyt sir Danielin luo, -kertoakseni hänelle missä olette, sillä totta puhuen sitä -tiedustelemaan minut lähetettiin tänne. Mutta olette pölkkypää, ellette -pakene ennen kuin minä palaan." - -"Ellen", Dick toisti. "Olisinhan jo varhemmin paennut, jos vain olisin -tietänyt millä tavoin se kävisi laatuun. En voi tätä laskuovea -liikuttaa rahtuakaan." - -"Pistäkää kätenne nurkkaan ja katsokaa mitä sieltä löydätte", Bennet -vastasi. "Throgmortonin köysi on vielä ruskeassa kammiossa. Hyvästi!" - -Niin sanoen Bennet Hatch kääntyi ja hävisi käytävän kierroksiin. - -Dick toi heti lamppunsa ja noudatti kiireesti Bennetin vihjausta. -Laskuoven yhdessä kulmassa oli syvä kolo muurissa. Dick pisti kätensä -siihen ja tapasi rautaisen salvan, jonka hän kaikella voimallaan työnsi -ylöspäin. Kuului napsahdus, ja kivilaatta laskeutui heti. - -He pääsivät nyt ulos käytävästä. Vähäisellä ponnistuksella he saivat -oven taas nostetuksi paikalleen. He saapuivat nyt holvattuun kammioon, -joka antoi pihaan päin, missä pari miestä suki äsken tulleiden -pakolaisten hevosia. Seinässä olevaan rautarenkaaseen pistetty soihtu -valaisi lekottavalla valollaan pihamaata. - - - - -VIIDES LUKU - -Dick vaihtaa puoluetta - - -Dick sammutti lampun, jotta se ei herättäisi huomiota. Ruskeassa -kammiossa oli köysi yhä sidottuna raskaaseen sänkyyn: Dick vei koko -vyyhden ikkunalle ja rupesi varovaisesti laskemaan sitä alas. Joanna -seisoi vieressä katsomassa, mutta kun nuoran laskemisesta ei näkynyt -tulevan loppua, alkoi häntä pelottaa. - -"Dick", hän sanoi, "onko todellakin noin syvää? Silloin en uskalla -yrittää, minä ihan varmaan putoaisin, hyvä Dick." - -Tämän kuullessaan Dick säpsähti niin että köysivyyhden koko laskematta -jäänyt loppuosa luiskahti hänen kädestään ja putosi loiskahtaen -vallihautaan. Tornin rintavarustuksesta kuului heti vartijan ääni. -"Kuka siellä?" - -"Surma syököön!" Dick huudahti, "nyt olemme hukassa -- nopeasti alas, -tartu köyteen." - -"En voi", tyttö sanoi peräytyen. - -"Jollet sinä voi, en minäkään voi", sanoi Dick "Kuinka minä voisin -päästä vallihaudan yli sinun avuttasi, enhän osaa uida." - -"Dick", huohotti Joanna, "en voi, voimani ovat lopussa." - -"Pyhimysten kautta", Dick huudahti, "silloin olemme hukassa." - -Samassa hän kuuli askeleita ja juoksi ovelle lykätäkseen salvan eteen, -mutta ennen kuin hän ehti sitä tehdä, olivat jäntevät kädet ulkoapäin -työntäneet oven auki. Turhaan ponnisteltuaan vastaan Dick hyökkäsi -ikkunalle. - -Tämän tapahtuessa nuori tyttö oli pyörtynyt. Liiallinen ruumiin- ja -hengenvoimien ponnistelu oli hänet kokonaan uuvuttanut. Hädissään ei -Dick ehtinyt sen enempää ajatella, salaman nopeudella hän hypähti ylös -ikkunalaudalle, tarttui molemmin käsin solmuilla varustettuun köyteen -ja liukui alas. Tottumattomana tämmöiseen voimisteluun hän ei voinut -välttää sitä että hänen päänsä samoin kuin kätensäkin kerta kerralta -iskivät muuriin ja saivat naarmuja. - -Tuuli suhisi hänen korvissaan ja allansa hän näki tähtien kuvastuvan -vallihaudan veteen. Hänen päätänsä huimasi ja äkkiä höltyivät hänen -kätensä, hän päästi köyden ja putosi suin päin vallihaudan jääkylmään -veteen. - -Noustessaan jälleen pinnalle hän tapasi käteensä heiluvan köyden, jonka -avulla hän jollakin tavoin pääsi kaivannon toiselle puolen, missä sai -kiinni veden yli ulottuvasta pajupensaan oksasta. - -Rintavarustuksessa seisovat vartiosoturit olivat kuitenkin kuulleet -vedenloiskeen, ja luodessaan katseensa taakse- ja ylöspäin Dick -huomasi, että koko rintavarustus oli soihtujen valaisemana ja nuolia ja -kaikenlaisia heittoesineitä sateli alas, mutta kun oli aivan pimeä, he -eivät voineet erottaa Dickiä, ja heidän nuolensa iskivät tyhjään -veteen. Äkkiä rintavarustuksesta lennähti palava soihtu, se tarttui -hetkeksi vallin reunaan ja valaisi kuten ilotuli ympäristön. Mutta Dick -oli silloin jo ehtinyt hiipiä pensaisiin, joten häntä ei näkynyt, ja -pian soihtu sitten sammuikin. - -Soihtu oli kumminkin täyttänyt tarkoituksensa: ampujat näkivät -pajuvarvikon, johon Dick oli kömpinyt, ja siihen he nyt tähtäsivät -nuolensa. Ikään kuin ihmeen kautta Dickin onnistui kuitenkin paeta -edemmäksi. Hän juoksi henkensä takaa, mutta ihan eheänä hän ei -kuitenkaan leikistä päässyt. Yksi nuoli hipaisi häntä olkapäähän ja -toinen haavoitti häntä lievästi päähän. - -Tietämättä ja ajattelematta minne menisi, Dick juoksi suoraan -eteenpäin. Nuolet häntä vielä seurasivat, ja haavojen tuottama tuska -kasvatti siivet hänen jalkoihinsa. Viimein hän seisahtui. Hän oli nyt -jo päässyt melkoisen matkan päähän Moat Housesta, mutta näki vielä -soihtujen leimuavan valon muurien rintavarustukselta. - -Dick nojautui puuhun väsyneenä, verissään, haavoittuneena ja yksinänsä. -Hän oli kuitenkin pelastanut henkensä. Hänen oli tosin täytynyt jättää -Joanna jälkeensä sir Danielin haltuun, mutta hän ei voinut itseänsä -siitä syyttää, koska hänen oli ollut mahdotonta muulla tavoin -menetellä. Hän ei myöskään pelännyt Joannalle mitään pahaa tapahtuvan. -Sir Daniel oli tosin julma, mutta tuskin oli luultavaa että hän -osoittaisi väkivaltaista julmuutta nuorta aatelisneitiä kohtaan, jolla -oli voimakkaita suojelijoita. Luultavampaa oli, että hän mitä pikimmin -koettaisi naittaa tämän jollekulle ystävälleen. - -"No niin", Dick ajatteli, "ennen sitä kykenen kai rankaisemaan -kavaltajaa hänen ilkitöistään, sillä, kaikkien pyhimysten kautta, kyllä -minä nyt olen kaikista kiitollisuuden ja velvollisuuksien siteistä -vapaa, ja niin kauan kuin maassa on sota, ei keinoja puutu." - -Tällä hetkellä hän kuitenkin oli jotenkin tukalassa tilassa. - -Kappaleen matkaa hän vielä hoiperteli eteenpäin läpi metsän. Mutta -väsymys, haavojen synnyttämä tuska, yön pimeys ja mielenliikutus -masensi hänet niin, että hän pian huomasi mahdottomaksi jatkaa -matkaansa läpi valkean viidakon, ja niin hän viimein pakostakin istui -maahan ja nojasi selkänsä paksua puuta vasten. Ja siihen hän nukahti. - -Vasta päivän sarastaessa Dick havahtui horrosmaisesta unestaan. Kolea -tuuli suhisi heilutellen puitten oksia. Hänen silmänsä sattuivat -johonkin mustaan esineeseen, joka jonkin matkan päässä hänestä virui -maassa. Dick hieroi silmiään. Lisääntyvä, päivänvalo ja hänen selvenevä -ajatuskykynsä teki hänelle viimein mahdolliseksi erottaa mitä hän näki. -Esine oli miehen ruumis. Dick ponnistihe pystyyn ja saaden puusta tukea -hoiperteli sen ääreen. - -Hän paljasti ruumiin kasvot ja säikähti. Kuollut mies oli Throgmorton, -sir Danielin kirjeenviejä. Ei hän siis pitkälle ollut päässyt ennen -kuin kova kohtalo hänet saavutti. Hänen nuttunsa taskusta pisti esiin -paperi, joka arvattavasti oli jäänyt "Mustan nuolen" miehiltä -huomaamatta. Dick otti paperin. Se oli sir Danielin kirje lordi -Wensleydalelle. - -"Ahaa", Dick arveli, "jos olot vielä muuttuvat, on tässä todistus, joka -on saattava sir Danielille häväistystä -- ehkäpä kuolemankin." - -Hän pisti paperin omaan taskuunsa, luki rukouksen kuolleen miehen -puolesta ja jatkoi matkaansa metsän läpi. - -Hänen väsymyksensä ja voimattomuutensa lisääntyivät yhä, hänen -käyntinsä kävi horjuvaksi ja vähän väliä hän melkein menetti tajuntansa -verenvuodon takia, joten hän usein eksyi oikealta tieltä. Viimein hän -saapui maantielle lähelle Tunstallin kylää. - -Tuima ääni huusi: "Seis!" - -"Seis", toisti Dick, "olenpa vähällä kaatua", ja samassa hän kaatuikin -pitkälleen maahan. - -Kaksi vihreänuttuista, varsijousella, nuoliviinellä ja lyhyellä -miekalla varustettua miestä tuli esiin viidakosta. - -"Hei, Lawless, sehän on nuori Shelton", sanoi nuorempi miehistä. - -"No totta tosiaan, olipa tämä herkkupala John Kostajalle", Lawless -vastasi. "Mutta totisesti, hän on ollut kahakassa, hänellä on päässä -naarmu, josta on mahtanut juosta runsaasti verta." - -"Ja olkapäässä", toinen lisäsi, "on reikä, joka sekin kyllä on vienyt -voimia. Kukahan tämän on tehnyt? Jos se on joku meikäläisistä, hän saa -sitä katkerasti katua. Ellis ei silloin turhia siekaile eikä köyttä -säästä." - -"Nosta poika maasta ja heitä hänet selkääni", Lawless sanoi. - -Kun niin oli tehty ja Dickin käsivarret kiedottu Lawlessin kaulan -ympäri, tämä lisäsi: - -"Pysy sinä vartiopaikallasi, toveri Greensheve, kyllä minä jaksan -yksinkin viedä hänet perille." - -Greensheve palasi siis väijytyspaikkaansa tien varrelle, ja Lawless -astui viheltäen mäkeä alas, pyörtynyt nuorukainen selässään. - -Aurinko nousi samana hetkenä kun Lawless astui ulos metsästä ja näki -Tunstallin kylän vastapäisellä kummulla. Kaikki näytti rauhalliselta, -mutta kummallakin puolen tietä sillan korvalla loikoi tusina -jousimiehiä etuvartiona. Niin pian kuin he huomasivat Lawlessin -kuorminensa he hypähtivät pystyyn ja rupesivat kuten ainakin varovaiset -etuvartijat sovittelemaan nuoliansa jänteeseen. - -"Kuka siellä", kuului päällikön ääni. - -"Will Lawless, kaikkien pyhimysten kautta. Tunnethan sinä minut yhtä -hyvin kuin oman kätesi", vastasi henkipatto välinpitämättömästi. - -"Tunnussana, Lawless", vastasi päällikkö. - -"Hohoo! Taivas valistakoon ymmärryksesi, sinä pöllöpää", Lawless -vastasi. "Enkö minä itse sinulle tunnussanaa määrännyt? Mutta tuo -sotamiesleikki on pannut teidän kaikkien pään pyörälle. Ollessani -metsässä noudatan metsän tapoja, ja minun tunnussananani tällä kertaa -on: hiiteen koko sotakomento." - -"Sinä annat huonon esimerkin, Lawless. Lausu nyt tunnussana, vanha -pilkkakirves." - -"Mutta jos olen sen unohtanut?" - -"Jos sinä olet sen unohtanut -- varmastikaan et ole, sen tiedän -- niin -totta tosiaan lähetän nuolen paksuun ruumiiseesi", toinen vastasi. - -"No niin, jollet laisinkaan ymmärrä pilaa", Lawless sanoi, "niin tässä -on tunnussana: 'Duckworth ja Shelton'. Ja sen tunnussanan kuvana kannan -nyt selässäni nuorta Sheltonia Duckworthin luo." - -"Saat mennä, Lawless", vartija sanoi. - -"Ja missä John oleskelee?" kysyi entinen harmaamunkki. - -"Hän pitää hovia ja nostaa veroja niin kuin olisi siihen toimeen -syntynyt", mies vastasi. - -Ja niin olikin asian laita. Kun Lawless saapui kylän pieneen kapakkaan, -hän tapasi siellä Ellis Duckworthin, joka sillä oikeudella, jonka hänen -jousimiehensä hänelle hankkivat, kylmästi nosti veroa sir Danielin -vuokramiehiltä ja antoi heille siitä kirjoitetut kuitit. Vuokramiesten -kasvonilmeet kyllä selvästi osoittivat, mitä he tästä verotuksesta -pitivät, he kun syystäkin tiesivät saavansa maksaa veroa kahteen -kertaan. - -Heti kun Ellis sai tietää, mikä oli syynä Lawlessin tuloon, hän lähetti -jäljellä olevat miehet menemään ja käski liikutetun ja huolestuneen -näköisenä kantaa Dickin kapakan sisempään kammioon. Siellä nuorukaisen -haavoja tutkittiin ja hoideltiin, ja yksinkertaisilla keinoilla hänet -herätettiin tajuntaan. - -"Rakas nuori ystävä", sanoi Ellis puristaen Dickin kättä, "olette -ystävän hallussa, ystävän joka rakasti isäänne ja isänne tähden -rakastaa teitä. Levähtäkää nyt rauhallisena, sillä olette melkein -lopussa. Sitten kerrotte minulle, mitä teille on tapahtunut, ja kaikki -muuttuu kyllä vielä hyväksi." - -Myöhemmin päivällä Dick heräsi virkistävästä unesta, hänen sielun- ja -ruumiinvoimansa alkoivat palata, joskin hän vielä oli raukea. Hetkisen -kuluttua tuli Ellis, istui hänen viereensä ja käski hänen kertoa, mistä -syystä hän oli paennut Tunstallin Moat Housesta. Ellis Duckworthin -käytöksessä oli jotain kunnioitusta herättävää. Hänen rehelliset -päivettyneet kasvonsa, hänen selvät terävät silmänsä pakottivat Dickin -häntä tottelemaan. Peittelemättä hän Eilisille kertoi kahden viimeisen -päivän tapaukset. - -"Hyvä on", Ellis sanoi, kun Dick oli lopettanut kertomuksensa, -"katsokaa, mitä leppeä kohtalo on tehnyt teidän hyväksenne, Dick -Shelton. Se on pelastanut henkenne silminnähtävästä turmasta ja -saattanut teidät minun haltuuni, joka en parempaa halua kuin auttaa -isänne poikaa. Olkaa vain uskollinen minulle -- näenhän minä että -olette kunnollinen -- niin kyllä me yhdessä toimitamme tuolle -viekkaalle kavaltajalle hyvin ansaitun rangaistuksen hänen -ilkitöistään." - -"Aiotteko rynnäköllä ottaa linnan?" Dick kysyi. - -"En suinkaan, mieletöntähän se olisi", Ellis vastasi. "Hänen linnansa -on siksi vahva ja hyvin varustettu. Ei, Dick, teidän ja minun ja -kaikkien meidän urhoollisten jousimiestemme pitää päinvastoin -mahdollisimman pian pyrkiä pois metsästä ja jättää tie vapaaksi sir -Danielille." - -"Olen kovin huolissani John-ystäväni puolesta", nuorukainen sanoi. - -"Johnin?" toisti Ellis, "ahaa -- ymmärrän, tytön puolesta. No niin, -lupaan teille, että jos sir Daniel rupeaa häntä hommaamaan naimisiin, -niin ryhdymme toimenpiteisiin. Siihen asti tai siksi kun oikea hetki on -käsissä, meidän kaikkien tulee hävitä näkyvistä, kuten yön varjot -häviävät aamuauringon noustessa. Sir Daniel saa urkkia lännestä ja -idästä löytämättä vihollista, kunnes hän tulee aivan huolettomaksi, -luullessaan ettei vihollista enää olekaan. Mutta neljällä silmällämme, -Dick-ystävä, seuraamme häntä lakkaamatta, ja neljällä kädellämme -kaikkien pyhimysten avulla hänet kukistamme." - -Kahden päivän kuluttua oli Moat Housen linna väki kasvanut niin, että -sir Daniel uskalsi hyökätä ulos linnastaan. Neljänkymmenen miehen -etunenässä hän ratsasti Tunstallin kylään saakka mitään vastustusta -kohtaamatta. Ei ainoatakaan vihollista hän voinut metsästä löytää, ei -yksikään nuoli lentänyt, silta, jota ei enää vartioitu, oli avoinna -kelle tahansa, ja kun sir Daniel ratsasti sen yli, hän näki kyläläisten -pelokkaina tirkistelevän asuntojensa ovista. - -Viimein yksi heistä rohkaisi mielensä ja astui syvästi kumartaen -ritarin luo kirje kädessään. - -Ritarin kasvot synkistyivät hänen lukiessaan kirjettä, joka kuului -näin: - - Vilpilliselle ja julmalle aatelismiehelle, - Daniel Brackley-ritarille, tämä: - - Olen huomannut, että Te alusta alkaen olette ollut vilpillinen - ja paha. Kätenne ovat isäni veren tahraamat, ja sitä ei käy pois - peseminen. Kerran tulette sortumaan minun toimestani, sen nyt - Teille ilmoitan. Sen lisäksi ilmoitan Teille, että jos koetatte - antaa jalosukuisen neidon Joan Sedleyn vaimoksi jollekin muulle - kuin minulle, joka pyhällä valalla olen vannonut ottavani hänet - vaimokseni, tapaa kosto teidät varsin nopeasti. Ensimmäinen askel - siihen suuntaan on myös ensimmäinen askel kohti hautaanne. - - _Rich. Shelton_. - - - - - - -KOLMAS KIRJA - -Lordi Foxham - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Talo rannalla - - -Kuukausia oli kulunut siitä kun Richard Shelton pakeni holhoojansa -luota. Tämä aika oli ollut vaiherikas Englannille. Lancasterin puolue, -joka silloin näytti olevan häviön partaalla, oli jälleen nostanut -päätään. Yorkilaiset olivat taistelutanterella kärsineet tappion ja -hajaantuneet, heidän johtajansa oli kaatunut sodassa. Näyttipä siis -miltei siltä kuin Lancasterin puolue olisi lopullisesti saanut -täydellisen voiton vihollisistaan. - -Pieni Shorebyn kaupunki Till-joen luona oli täynnä lähiseudun -lancasterilaisia aatelismiehiä ja heidän sotureitaan. Siellä oli -Risinghamin jaarli kolmensadan rautapukuisen miehen seurassa. Lordi -Shorebylla oli kaksisataa miestä -- sir Danielkin oli siellä, ja -hänellä oli käskynsä alaisina kuusikymmentä miestä. Hän oli nyt päässyt -suureen suosioon ja taas alkanut rikastuttaa itseään laittomilla -anastuksilla. Hän majaili miehinensä omassa talossaan kaupungin -pääkadun varrella. Ajat olivat tosiaankin muuttuneet. - -Oli pimeä, viiltävän kylmä ilma tammikuun ensimmäisellä viikolla. Kävi -ankara tuuli ja taivas ennusti lunta ennen aamua. - -Halvassa olutkapakassa syrjäkadun varrella, likellä rantaa, istui kolme -neljä miestä juomassa olutta ja, kuten näytti, ahmien jotain ruokalajia -sen ohella. He olivat kaikki iloisia, tanakoita, päivettyneitä miehiä, -vahvakätisiä ja rohkeasilmäisiä. Pukuna heillä oli pitkät mekot, -jommoisia maakansa tähän aikaan käytti. Siitä huolimatta olisi varmaan -juopunut soturikin kaksi kertaa ottanut punnitakseen ennen kuin olisi -ruvennut tässä seurassa riitaa rakentamaan. - -Vähän matkan päässä näistä miehistä istui leimuavan takkavalkean edessä -nuorukainen. Hänen pukunsa oli melkein samanlainen kuin toistenkin, -mutta hänen ulkomuodostaan saattoi kuitenkin helposti päättää, että hän -oli jalosukuinen ja että hän olisi voinut kantaa miekkaa, jos olot -olisivat olleet toisenlaiset. - -"Ei", sanoi yksi miehistä. "En pidä tästä elämästä. Hitto vieköön! Tämä -ei ole sopiva paikka iloisille veitikoille. Reippaalle pojalle pätee -selvä tie, tiheä viita ja harvat viholliset. Täällä olemme sen sijaan -suljettuina kaupunkiin, vihollisten ympäröiminä, ja kaiken lisäksi -saatte nähdä, että sataa lunta ennen kuin päivä koittaa." - -"Niin, mutta olemmehan täällä nuoren Sheltonin tähden", sanoi toinen -nyökäyttäen päätään nuorukaisen puoleen. - -"Olen kyllä valmis vaikka mihin nuoren Sheltonin edestä", vastasi -edellinen puhuja, "mutta en suurestikaan halua lopettaa päiviäni -hirsipuussa toisen hyväksi." - -Ovi aukeni ja yksi mies edellisten lisäksi astui sisään ja meni suoraa -tietä nuorukaisen luo. - -"Herra Shelton", hän sanoi, "sir Daniel lähtee matkalle kahden -soihdunkantajan ja neljän jousimiehen saattamana." - -Dick -- sillä hän juuri oli tuo nuorukainen -- nousi heti seisaalle. - -"Lawless", hän sanoi, "sinä otat toimeksesi John Copperin vartiovuoron. -Greensheve seuraa minua. Copper, käy edellä. Tällä kertaa seuraamme -häntä, jos hän lähtee Yorkiin." - -Seuraavalla hetkellä he olivat pimeässä kadulla olutkapakan -ulkopuolella. Copper, viimeksi kapakkaan tullut mies, osoitti kahta -soihtua, jotka vähän matkan päässä lekottivat tuulessa. - -Koko kaupunki oli vaipunut uneen, kadut olivat tyhjät, helppo oli siis -seurata matkuetta joutumatta huomatuksi. Edellä kävivät nuo kaksi -soihdunkantajaa, heidän perässään kulki yksinäinen mies, jonka pitkää -viittaa tuuli liehutteli, ja jälkijoukkona astuskeli neljä jousimiestä, -kullakin jousi olalla. He liikkuivat reippain askelin eteenpäin -mutkikkaita kujia myöten alas rantaan päin. - -"Onko hän joka ilta käynyt tätä tietä?" kuiskasi Dick. - -"Jo kahtena päivänä ennen tätä", vastasi Copper, "ihan samaan aikaan ja -saman seurueen saattamana." - -Sir Daniel miehineen oli nyt tullut kaupungin ulkoreunalle. Shoreby oli -linnoittamaton pikkukaupunki. Lancasterin herrat kyllä vartioivat -kaikkia kaupunkiin vieviä teitä, mutta mahdotonta ei suinkaan ollut -kenenkään huomaamatta tulla kaupunkiin tahi lähteä siltä pois -syrjäkatuja myöten. - -Se kuja, jota sir Daniel seurueineen kulki, päättyi epätasaiseen -hiekkanummeen, jonka takaa kuului aallokon pauhina. Vartijaa ei ollut -likellä eikä ainoakaan tuli tuikkinut tässä kaupunginosassa. - -Dick miehineen läheni varovasti takaa-ajonsa esinettä, mutta tuskin he -olivat päässeet talojen välistä ja saapuneet aukiolle, kun he -huomasivat toiselta taholta lähenevän soihdun. - -"Ahaa", arveli Dick, "tämä rupeaa haiskahtamaan petokselta." - -Sir Daniel oli seisahtunut, soihdut pistettiin hietaan ja miehet -paneutuivat pitkällensä, ikään kuin odottaakseen toisen seurueen tuloa. - -Tämä lähenikin nopeasti. Siihen kuului neljä miestä: kaksi jousimiestä, -palvelija soihtuineen ja keskellä heitä pitkään viittaan pukeutunut -herrasmies. - -"Tekö se olette, lordi?" sir Daniel huudahti. - -"Minä juuri, ja jos konsanaan mies on suorittanut todellisen -ritarinkokeen, niin kylläpä minä sen nyt olen tehnyt", vastasi äsken -tulleen seurueen johtaja, "sillä ken tahansa uhmaisi mieluummin -jättiläisiä, noitia ja kaikkia pakanallisia vehkeitä kuin tätä purevaa -kylmyyttä." - -"Sitä suuremmaksi käy palkka, hyvä lordi, älkää sitä epäilkö", sanoi -ritari Daniel. "Mutta emmekö jatka kulkuamme? Mitä pikemmin olette -nähnyt tavarani, sitä pikemmin pääsemme palaamaan kotiin!" - -"Mutta mitä varten pidätte tyttöä tänne piilotettuna, hyvä ritari?" -puhuteltu kysyi. "Jos hän on niin nuori, kaunis ja rikas kuin sanotte, -mistä syystä ette häntä vie vertaistensa seuraan? Kyllä kai silloin -löytäisitte edullisen naittamistilaisuuden, eikä teidän tarvitsisi näin -palelluttaa sormianne eikä antautua kavalille nuolille alttiiksi; -vaeltaessanne öisin tällaisina rauhattomina aikoina." - -"Olenhan teille jo sanonut, hyvä lordi", ritari vastasi, "että se on -minun salaisuuteni. Enkä nytkään rupea sitä seikkaperäisemmin -selittämään. Sanon vain, että jos olette kyllästynyt vanhaan toveriinne -Daniel Brackleyhin, niin ilmoittakaa julkisesti aikovanne mennä -naimisiin Joanna Sedleyn kanssa, ja vakuutan kunniasanallani, että te -silloin varsin pian pääsette hänestä. Ennen pitkää tapaatte silloin -hänet nuoli selässä." - -Herrat jatkoivat yhdessä matkaansa nopein askelin, soihdunkantajat -edellä ja jousimiehet jälkijoukkona. - -Dick miehineen seurasi heitä niin pitkän välimatkan päässä, että hän ei -voinut kuulla heidän keskustelunsa sisällystä. Hän tunsi kuitenkin -toisen ritarin vanhaksi lordi Shorebyksi, joka oli niin huonossa -maineessa, että sir Danielkin julkisesti oli häntä moittivinaan. - -Pian he saapuivat rantahiekalle, ilma tuoksui suolalta ja aaltojen -kuohu kasvoi. Täällä laajassa, muurilla aidatussa puutarhassa sijaitsi -pieni kaksikerroksinen puurakennus talleineen ja talousrakennuksineen. - -Etumaisin soihdunkantaja avasi muurissa olevan oven lukosta ja sulki -sen taas sisäpuolelta, koko seurueen mentyä sisään. - -Dick miehineen ei siis voinut pitemmälle seurata heitä, ellei halunnut -kiivetä muurin yli ja pistää siten päätään ansaan. - -He istuivat siis maahan pensasten taakse odottamaan. Sisäpuolella -soihtujen liekki liikkui yhtä mittaa edestakaisin, ikään kuin -soihdunkantajat olisivat kiertäneet vartiona. - -Kahdenkymmenen minuutin kuluttua koko seurue astui taas ulos -puutarhasta. Juhlallisesti sanottuaan toisillensa hyvästi ritarit -miehinensä erosivat toisistaan ja läksivät kumpikin eri haaralle -kotiinsa. - -Niin pian kuin heidän askeleittensa ääni oli hukkunut tuulen suhinaan, -Dick karkasi seisaalle -- hänen oli näet kovin kylmä. - -"Copper", hän sanoi, "astu muurin luo, niin kapuan hartioillesi ja yli -muurin." - -He menivät kaikki kolme lähelle muuria, Copper kumartui, Dick nousi -hänen hartioilleen ja tarttui muurin harjakiveen. - -"Nyt, Greensheve", kuiskasi Dick, "seuraa sinä ja jää sitten makaamaan -muurin päälle, jotta voit kurottaa kätesi minulle, jos joutuisin -ahdinkoon." Näin sanottuaan hän laskeutui alas puutarhaan. Oli -kaikkialla pimeä kuin haudassa, ei valon merkkiä koko talossa. Tuuli -vinkui vihaisesti ja aallot pauhasivat. Ei muuta ääntä. - -Dick hiipi varovasti askel askelelta pensasten välitse, kunnes hän -huomasi tulleensa käytävälle. Silloin hän seisahtui, otti viittansa -alta jousensa ja astui sitten rohkeammin eteenpäin. Käytävä johti -rakennusten luo, jotka kaikki näyttivät kovin rappeutuneilta, joten -olisi luullut niitä ihan autioiksi. Dickiä tämä ei kuitenkaan pettänyt. -Hän tutki tarkoin joka paikkaa, ja tultuansa toiselle, merenpuoleiselle -sivulle, hän huomasi heikon valonhohteen eräässä yläikkunassa. - -Hän vetäytyi pari askelta taaksepäin ja luuli havaitsevansa varjon -liikkuvan sisällä huoneen takaseinässä. Hän muisti että hänen kätensä -äsken oli sattunut tikapuihin. Hän palasi niitä hakemaan ja löysikin ne -vähän aikaa etsittyänsä, toi ne mukanaan ja asetti ne seinää vasten -ikkunan alle. - -Tikapuut olivat lyhyet, mutta kun Dick nousi ylimmälle kapulalle, -ylettyi hänen kätensä ikkunan ulkopuolella olevaan rautaristikkoon, ja -siihen tarttuen hän nosti itseänsä niin että saattoi katsoa sisälle -huoneeseen. - -Siellä oli kaksi henkilöä. Toisen hän heti tunsi Bennet Hatchin -vaimoksi, ja toinen -- solakka, kaunis ja totisennäköinen nuori neiti -pitkässä koruompeleisessa hameessa -- oliko se todellakin hänen -metsätoverinsa, Joanna Sedley -- sama John, jota hän oli aikonut -kurittaa vyöllänsä? - -Melko tyrmistyneenä Dick laskeutui jälleen tikapuitten kapulalle. Oliko -hänen kihlattunsa noin hieno olento? Ujous ja toivottomuus valtasi -hänen mielensä. Mutta nyt ei ollut aikaa pitkiin miettimisiin. Alhaalta -kuului hiljainen: Hei! Dick laittausi nopeasti alas. - -"Kuka siellä?" hän kuiskasi. - -"Greensheve!" kuului vastaus. - -"Mitä tahdot?" Dick kysyi. - -"Taloa vartioidaan, herra Shelton", vastasi toinen. "Emme ole täällä -yksin vartioimassa. Maatessani vatsallani muurin päällä näin useiden -henkilöiden hiiviskelevän pimeässä ja kuulin heidän hiljaa viheltävän -toisilleen." - -"Pyhimysten kautta, sepä kummallista!" Dick sanoi. "Olisivatkohan ne -sir Danielin miehiä?" - -"Ei suinkaan", Greensheve vastasi. "Jos omat silmäni vielä ovat -päässäni, niin heillä jokaisella oli lakissaan valkoinen tähti ja siinä -jotain mustaa." - -"Valkoinen tähti ja siinä musta merkki?" toisti Dick. "Semmoista -tunnustähteä en tunne, ei ole semmoista näillä seuduin. Kaikissa -tapauksissa teemme viisaimmin hiipiessämme pois mahdollisimman -varovasti. Olemme täällä arveluttavassa asemassa. Epäilemättä sir -Danielillakin on miehiä täällä vartioimassa, ja niin saatamme joutua -kahden tulen väliin. Ota tikapuut, ne täytyy palauttaa paikoilleen." - -He veivät tikapuut takaisin ja hiipivät hapuillen samaan paikkaan mistä -olivat puutarhaan tulleet. - -Copper makasi nyt Greensheven sijaisena muurilla. Hän kurotti -käsivartensa ja nosti muurin ylitse ensiksi toisen ja sitten toisen. - -Hiljaa ja varovasti he laskeutuivat alas toiselle puolen, uskaltamatta -virkkaa mitään ennen kuin olivat päässeet entiseen piilopaikkaansa -pensasten taa. - -"Nyt, John Copper", sanoi Dick, "sinun täytyy lähteä takaisin -Shorebyhin ja rientää kuin henkesi edestä. Sieltä sinun pitää heti -paikalla tuoda minun luokseni niin monta miestä kuin saat käsiisi. -Kokouspaikka on tässä, tahi jos päivä rupeaa sarastamaan ennen kuin -saat miehet kokoon, niin jääkää kaupungin ulkopuolelle. Greensheve ja -minä jäämme tänne vartioimaan. Nopeasti nyt, John Copper, ja suojelkoot -sinua pyhimykset!" - -"Ja nyt, Greensheve", hän jatkoi Copperin lähdettyä, "tehkäämme iso -kierros puutarhan ympäri. Tahtoisin mielelläni saada selkoa siitä, -ovatko silmäsi pettäneet?" - -He pysyttelivät jonkin matkan päässä muurista ja nousivat joka -töyrylle, jolta saattoivat luoda silmäyksen puutarhaan. Tällä tavoin he -olivat kiertäneet puutarhan kahdelta laidalta mitään huomaamatta, ja -joutuivat rannalle. Muuri ulottui näet tällä puolen niin likelle -rantaa, että heidän täytyi astua rantahiekalle aivan lähelle -vedenrajaa, voidakseen pysytellä sopivat matkan päässä muurista. Vaikka -nousuvesi vielä oli alhaalla, oli rantapenger niin loiva, että joka -ärjyaalto heitti hiekkarannalle vaahtoa ja vettä. Dickin ja Greensheven -täytyi tästä syystä kahlata Pohjanmeren suolaisessa ja jääkylmässä -vedessä, joka välistä nousi heidän polviinsa saakka. - -Äkkiä he näkivät miehen hahmon kuvastuvan hiukan vaaleampaa muuria -vasten. Kuten kiinalainen varjokuva hän heilutti kiivaasti käsiänsä ja -kyykistyi sitten. Vähän matkan päässä toinen mies toisti samat temput, -ja näin jatkuen tämä äänetön tunnussana kulki eteenpäin piiritetyn -puutarhan ympäri. - -"He pitävät tarkkaa vartiota", Dick kuiskasi. "Palatkaamme takaisin -maihin, hyvä herra", vastasi Greensheve, "me seisomme täällä liian -näkyvissä, kuvastumme selvästi valkoista hyrskyä vasten." - -"Totta puhut", Dick vastasi. "Kiiruhtakaamme takaisin maihin." - - - - -TOINEN LUKU - -Kahakka pimeässä - - -Läpimärkinä ja viluisina molemmat seikkailijat palasivat entiselle -paikalleen. - -"Taivas suokoon Copperin yrityksen onnistuvan", Dick sanoi. "Lahjoitan -komean vahakynttilän Shorebyn pyhälle Neitsyt Marialle, jos mies saapuu -ajoissa. Tuossa talossa on se tyttö, jota rakastan, ja nämä vartioivat -miehet ovat epäilemättä vihollisia." - -"Jos John pian tulee", Greensheve vastasi, "suoriudumme pian näistä. Ei -niitä ole kuin noin neljäkymmentä muurin ulkopuolella, minun -luullakseni, ja kun he ovat noin erillänsä toisistaan, on -kahdenkymmenen miehen helppo hajoittaa heidät. Mutta hyvä herra Dick, -koska tyttö nyt on sir Danielin hallussa, niin ei minun mielestäni -olisi vahingoksi, jos hän nyt joutuisi toisiin käsiin. Mutta kenen -miehiä he mahtavat olla?" - -"Minä epäilen", Dick vastasi, "että he ovat lordi Shorebyn miehiä. -Mihin aikaan he tänne saapuivat?" - -"He alkoivat tulla siihen aikaan kun te menitte muurin yli", Greensheve -vastasi. "En ollut maannut muurin päällä minuuttiakaan, kun jo huomasin -ensimmäisen heistä hiipivän kulman ympäri." - -Dick oli kahden vaiheilla. Jos nuo talon ympäri hiipijät olivat lordi -Shorebyn miehiä, jotka aikoivat väkivallalla viedä Joannan pois, niin -asia päättyisi vielä pahemmin kuin jos tyttö jäisi sir Danielin -haltuun. Hänelle ei siis jäänyt muuta neuvoa kuin kaikilla tavoin estää -tytön poisviemistä. - -Aika kului ja kaikki pysyi hiljaisena. Joka neljännestunnin kuluttua -toistui tuo omituinen tunnusmerkin antaminen, ikään kuin olisi johtaja -tahtonut tietää, olivatko hänen miehensä varuillaan, mutta mitään muuta -ei tapahtunut. - -Tähän aikaan alkoivat Dickin apujoukot saapua paikalle. Yö ei ollut -pitkälle kulunut, kun jo noin kaksikymmentä miestä oli hänen -käytettävänään. Nämä hän jakoi kahteen osastoon. Itse hän rupesi toisen -johtajaksi ja toisen hän määräsi Greensheven johdettavaksi. - -"Vie sinä, Kit, oma osastosi tuonne rannalle, puutarhamuurin lähimpään -kulmaan, ja järjestä miehesi taitavasti", Dick määräsi. "Te pysytte -sitten paikoillanne, kunnes huomaatte minun toiselta puolen tekevän -hyökkäyksen. Päähyökkäys on tehtävä merenpuoleista joukkoa vastaan, -sillä siinä luultavasti on joukon johtaja; muut juoskoot tiehensä, jos -haluavat. Ja muistakaa, älkää ampuko jousilla, saattaisitte vain -vahingoittaa toisianne. Käyttäkää miekkaa, ja jos me voitamme, lupaan -teille jokaiselle runsaan palkan, sitten kun olen saanut omaisuuteni -haltuuni." - -Sangen kirjava oli se joukko, jonka Ellis Duckworth oli haalinut kokoon -saavuttaakseen elämänsä päämäärän: koston. Siinä oli varkaita, -murhamiehiä, köyhtyneitä talonpoikia ja muita haaksirikkoutuneita -ihmisparkoja. Rohkeimmat ja sotakuntoisimmat heistä olivat -vapaaehtoisesti tarjoutuneet Richard Sheltonin palvelukseen. Mutta alun -pitäen heistä oli tuntunut ikävältä valvoa sir Danielin liikkeitä -toimettomina Shorebyn kaupungissa, ja he olivat jo ruvenneet -nurisemaan, jopa uhanneet lähteä poiskin. Ilomielin he nyt ottivat osaa -yritykseen, joka näytti lupaavan kovan kahakan, ehkäpä hyvän -saaliinkin. - -He heittivät yltään pitkät asetakkinsa ja toiset esiintyivät nyt -vihreissä nutuissaan, toiset taas paksuissa nahkatakeissa. Monella -heistä oli hytyrän alla rautalevyllä vahvistettu lakki, ja koska heillä -aseina oli miekka ja tikari, vieläpä muutamilla metsäkarjukeihäs ja -tapparakin, he kyllä kykenivät taistelemaan sotaan harjaantuneita -läänitysjoukkojakin vastaan. Pitkät asetakit, jouset ja nuoliviinet -piilotettiin pensaihin, ja sitten lähtivät molemmat osastot päättävästi -otteluun. - -Saavuttuaan talon toiselle puolen Dick asetti miehensä riviin noin -kymmenen metrin päähän muurista ja asettui itse pari askelta muitten -edelle. Sitten he kohottivat kuin yhdestä suusta sotahuudon ja -hyökkäsivät vihollisen kimppuun. Tämä odottamaton yllätys hämmensi -kokonaan hajallaan olevat vastapuolen miehet, ja ennen kuin he ehtivät -selvitä, kaikui toisesta päästä yhtäläinen huuto. Silloin he eivät enää -koettaneetkaan tehdä vastarintaa, vaan suuri osa heistä pötki pakoon -suin päin. - -Siihen ei kuitenkaan leikki loppunut. Yllätys oli kyllä alussa auttanut -Dickin puolta, mutta hänen joukkonsa oli vähälukuinen vastapuoleen -verrattuna. Pakovesi oli ruvennut nousemaan niin että rantahiekasta oli -jäänyt ainoastaan kapea kaistale, ja tällä ahtaalla ja märällä -taistelutanterella muurin ja aallokon välillä alkoi nyt pimeässä -epävarma, hurja taistelu elämästä ja kuolemasta. Vastustajat olivat -hyvästi aseistetut. He kävivät raivokkaasti hyökkääjien kimppuun, ja -pian joukot olivat käsikähmässä toistensa kanssa. Dick, joka -ensimmäisenä oli heittäytynyt taisteluun, sai heti vastaansa kolme -miestä. Ensimmäisen hän kaatoi yhdellä iskulla, mutta kun toiset kaksi -häntä kiivaasti ahdistivat, hänen täytyi peräytyä. Toinen heistä oli -tavattoman kookas mies, oikea jättiläinen. Hän heilutti kaksiteräistä -miekkaa kuin ratsupiiskaa. Tätä vastustajaa, hänen pitkiä käsivarsiaan -ja raskasta asettaan Dickin oli lyhyine tapparoineen mahdoton -vastustaa, ja jos toinen mies olisi yhtä aikaa häntä ahdistanut, Dick -olisi epäilemättä ollut mennyttä kalua. Mutta toinen mies, joka oli -lyhyempi ja hitaampi liikkeissään, seisoi hetkisen toimetonna, kenties -siksi että hän näki huonosti pimeässä tai luuli kuulevansa muita -vihollisia takanaan. - -Askel askelelta Dick varovasti peräytyi, pitäen tarkoin silmällä -pelättävän vastustajansa jok'ainoata liikettä. Nyt tuo hirveä kalpa -nousi ja iski kauhealla voimalla, mutta sukkelana Dick väistyi, ja -nopeasti kuin salama hänen tapparansa tapasi jättiläisen, joka tuskasta -kiljahtaen kaatui pitkällensä hiekalle. - -Dick ei kuitenkaan ehtinyt hengähtääkään, kun jo toinen mies kävi -hänen kimppuunsa. Molemmat taistelijat olivat ruumiinvoimiltaan -tasamittaiset, toinen oli taitavampi miekan käytössä, jota vastoin Dick -tapparoineen oli sukkelampi liikkeissään. Ei kumpikaan heistä alussa -päässyt voittopuolelle toisestaan, mutta vanhempi ja tyynempi heistä -ymmärsi paremmin katsoa etunsa ja sai Dickin vähitellen työnnetyksi -veteen polviin asti. Tässä hänen notkeutensa ei ollut hänelle miksikään -hyödyksi. Hän oli tullut erotetuksi miehistään ja huomasi asemansa -arveluttavaksi. Näin ollen hän päätti heti ratkaista taistelun -rohkealla hyökkäyksellä. Kun seuraava aalto vetäytyi takaisin ja hänen -jalkansa siten jäivät hetkeksi kuivalle, hän hyökkäsi rohkeasti -vastustajansa kimppuun, torjui tapparallaan hänen miekaniskunsa ja -tarttui hänen kurkkuunsa. Mies kaatui selällensä aaltojen hyrskyävään -vaahtoon ja Dick hänen päällensä. Temmattuaan aseen vastustajansa -kädestä Dick nousi läpimärkänä mutta voitonriemuisena. - -"Antautukaa", sanoi Dick, "minä lahjoitan teille henkenne." - -"Minä antaudun", sanoi vastustaja nousten polvilleen, "te taistelette -nuorukaisen tavalla, taitamattomasti ja uhkarohkeasti, mutta -urhoollisesti kuin jalopeura." - -Rannalla vielä oteltiin. Miekka iski miekkaan, aaltojen pauhinan -voittivat tuskanparkuna ja sotahuudot. - -"Viekää minut päällikkönne luo, nuorukainen", sanoi voitettu ritari, -"on aika tehdä loppu tästä teurastamisesta." - -"Sir", Dick vastasi, "jos näillä rohkeilla miehillä on päällikkö, niin -kyllä hän on se mies, joka paraikaa puhuu kanssanne." - -"Käskekää siis miehenne lopettamaan leikki, niin minä teen samoin", -sanoi toinen. - -Dickin vastustajan äänessä kuten hänen käytöksessään yleensäkin oli -jotain jaloa, joka heti saattoi Dickin täydellisesti luottamaan hänen -vilpittömyyteensä. - -"Aseet pois, miehet!" ritari huusi, "olen antautunut säästääkseni -henkeni." - -Silmänräpäyksessä hiljeni aseiden kalske ja melu. - -"Lawless", Dick huusi, "oletko hengissä?" - -"Olen", Lawless vastasi, "hengissä ja hyvässä kunnossa." - -"Sytyttäkää soihtu", Dick sanoi. - -"Eikö sir Daniel ole täällä?" kysyi ritari. - -"Sir Daniel?" toisti Dick, "toivottavasti ei, sillä siinä tapauksessa -kävisi minun huonosti." - -"Mutta", kysyi ritari jälleen, "kenen asioissa siis oikeastaan -liikutte, jollette kuulu sir Danielin väkeen? Minkä tähden siis -hyökkäsitte meidän kimppuumme? Missä tarkoituksessa olette täällä? Ja -lopettaakseni kyselyni, kenelle olen antautunut, nuori kiivas -ystäväni?" - -Ennen kuin Dick ennätti vastata, kuului ääni pimeästä. - -"Lordi", sanoi puhuja, "jos nämä miehet ovat sir Danielin vihollisia, -on varsin ikävää että olemme täällä tapelleet. Mutta nyt olisi parasta, -jos sekä he että me poistuisimme täältä. Talon sisällä ovat vartijat -epäilemättä kuulleet meteliä -- elleivät he ole kuolleita tai kuuroja --- he ovat arvattavasti antaneet merkkejä kaupunkiin, ja jollemme -nopeasti korjaa luitamme pois, on sir Danielin väki varmaankin ennen -pitkää täällä, ja silloin olemme kaikki tyynni surman suussa." - -"Hawksley on oikeassa", lordi sanoi. "Minne meidän on mentävä, sir?" - -"Minun puolestani, lordi", Dick sanoi, "menkää minne haluatte. Alan -uskoa että meillä on täysi syy rakentaa ystävyyttä keskenämme. Joskin -ensimmäinen tuttavuutemme alkoi niin sanoakseni kovakouraisesti, en -tahtoisi jatkaa tätä menoa. Erotkaamme siis, lordi, kättä lyöden, ja -yhtykäämme neuvottelemaan milloin ja missä suvaitsette." - -"Te olette liian luottavainen, nuori ystäväni", lordi sanoi, "mutta -tällä kertaa ette turhaan luota. Yhtykäämme huomenna aamunkoitteessa -'Pyhän Briden ristin' kohdalla. Tulkaa pojat, seuratkaa!" - -Vieras poistui miehineen melkein salaperäisellä nopeudella. Dickin -miehet alkoivat korjata ruumiita pois, ja hän itse tarkasteli vielä -kerran taloa, jolloin hän huomasi korkealla räystään alla pienen -ikkunan, jossa oli valoa. Tämä epäilemättä näkyi kaupunkiin, sir -Danielin taloon, ja oli varmaankin se merkki, joka Hawksleytä oli -pelottanut ja joka arvattavasti ennen pitkää oli tuova Tunstallin -ritarin keihäsmiehet paikalle. - -Hän kallisti korvansa maahan ja luuli kuulevansa kumeaa melua -kaupungista päin. Hän riensi rannalle. Täällä oli kaikki työ jo tehty. -Kaatuneilta oli riisuttu vaatteet ja aseet, ja paraikaa neljä miestä -kahlasi vedessä laskien viimeisen ruumiin meren syvyyteen. - -Parin minuutin kuluttua, kun nelikymmenmiehinen ratsujoukko hyökkäsi -paikalle, oli merenrannalla sijaitsevan talon ympäristö autio ja -hiljainen. - -Dick ja hänen miehensä palasivat "Vuohi ja Säkkipilli"-nimiseen -olutkapakkaan nauttimaan muutaman tunnin lepoa ennen seuraavan -päivän kohtausta sovitussa yhtymäpaikassa. - - - - -KOLMAS LUKU - -Pyhän Briden risti - - -"Pyhän Briden risti" sijaitsi vähän matkan päässä Shorebystä Tunstallin -metsän reunalla. Kaksi tietä yhtyi tässä paikassa, toinen tuli -Holywoodista metsän läpi, toinen, joka johti Eisinghamista, oli sama -tie, jota myöten olemme nähneet Lancasterin sotajoukon jäännösten -epäjärjestyksessä pakenevan. Yhtymäpaikasta tie johti alas mäkeä -Shorebyn kaupunkiin. Likellä molempien teiden yhtymäkohtaa oli pienellä -kummulla vanha ränstynyt risti. - -Tälle paikalle Dick saapui seitsemän paikkeilla seuraavana aamuna. Ilma -oli kylmä, maa härmässä. Idässä päivänkoitto kirjasi taivaankannen -tulipunaiseksi ja punakellerväksi. - -Dick istui ristinjalustan alimmalle askelmalle, kääriytyi pitkään -viittaansa ja tähysteli tarkkaavaisesti joka taholle. Hänen ei -tarvinnut kauan odottaa. Holywoodista päin tulla tömisti komean hevosen -selässä ratsumies. Hänen sotavarusteensa olivat loistavat ja -kallisarvoiset, hartioilla liehui kallispuuhkainen vaippa. -Neljäkymmentä askelta taempana ratsasti joukko keihäsmiehiä, jotka -seisahtuivat heti kun yhtymäpaikka tuli näkyviin, ritari sitä vastoin -lähestyi yksinänsä. Hänen kasvojensa käskevä ja arvokas ilme oli hänen, -asunsa ja aseittensa mukainen. - -Hiukan arastellen Dick astui alas mennäkseen vankiansa vastaan. - -"Kiitän teitä, lordi, täsmällisyydestänne", Dick sanoi kohteliaalla, -matalalla äänellä. "Suvaitseeko teidän armonne astua maahan?" - -"Yksinkö täällä olette, nuori mies?" kysyi tulija. - -"Niin ajattelematon en ole", Dick vastasi, "totta puhuakseni metsä -kummallakin puolen tätä ristiä on täynnä rohkeita miehiäni." - -"Olette menetellyt viisaasti", lordi sanoi. "Se miellyttää minua -sitäkin enemmän, koska viime yönä taistelitte uhkarohkeasti, pikemmin -hullun saraseenin kuin kristityn soturin tavalla. Mutta ei sovi minun, -voitetun, valittaa." - -"Vain sattuma soi minulle voiton, lordi", vastasi Dick. "Jolleivät -aallot olisi tulleet minun avukseni, olisin jäänyt alakynteen." - -"Olette varsin kohtelias", ritari sanoi. - -"En suinkaan kohtelias", Dick vastasi. "Mutta kun uuden päivän valossa -näen, miten uljaan ritarin voitin, en ainoastaan aseitteni, vaan -pimeyden, aaltojen ja sattuman avulla, ja tiedän miten helposti -taistelu olisi voinut päättyä päinvastaisella tavalla -- sellaiselle -kokemattomalle ja kömpelölle soturille kuin minä olen -- niin älkää -ihmetelkö, lordi, jos voittoni saattaa minut hämille." - -"Kauniisti puhuttu", vieras sanoi. "Teidän nimenne?" - -"Nimeni, mylord, on Shelton", Dick vastasi. - -"Ja minua sanotaan lordi Foxhamiksi", sanoi toinen puolestaan. - -"Siinä tapauksessa, hyvä lordi, jos sallitte minun sanoa, olette -Englannin suloisimman tytön holhooja", Dick vastasi, "ja silloin minä -tiedän mitkä lunnaat pyydän teistä ja teidän joukostanne. Rukoilen -teitä, hyvä lordi, luovuttakaa -- olkaa lempeä ja armollinen -- minulle -ylevän neidon Joanna Sedleyn käsi. Ja ottakaa te puolestanne. Rukoilen -teitä, hyvä lordi, luovuttakaa -- Ja, jos suvaitsette, minun -kiitollisuuteni ja palvelukseni on oleva teidän käytettävänänne -kuolemaani saakka." - -"Mutta ettekö ole sir Danielin holhotti? Niin luulen kuulleeni, jos -olette Harry Sheltonin poika", lordi Foxham sanoi. - -"Ettekö suvaitse astua maahan, hyvä lordi? Haluaisin mielelläni kertoa -teille kaiken, mitään peittelemättä, kuka olen ja millä perusteella -uskallan niin rohkean anomuksen esittää. Pyydän, hyvä lordi, käykää -istumaan näille askelmille, kuulkaa minun kertomukseni ja tuomitkaa -minut sen mukaan hyväntahtoisesti." - -Niin sanottuaan Dick ojensi kätensä lordille auttaakseen häntä astumaan -alas, ja sitten hän vei hänet ristin ääreen ja pyysi hänet istumaan -sille paikalle, missä hän itse oli istunut ennen lordin saapumista. -Itse hän jäi kunnioittavasti seisomaan jalon vankinsa eteen ja kertoi -juurta jaksain elämänsä vaiheet viime yön kohtauksiin saakka. - -Lordi Foxham kuunteli totisena ja lausui, kun Dick oli lopettanut: - -"Nuori herra Shelton, te olette samalla sekä hyvin onnellinen että -onneton nuorukainen. Mitä onneenne tulee, olette sen rehellisesti -ansainnut, onnettomuuteenne ette ole syypää. Olkaa huoleti, olette -saanut ystävän, jolta ei puutu valtaa eikä vaikutusta. Ja joskaan -teidän arvoisenne miehen ei mielestäni sovi seurustella lakipattojen -kanssa, minun täytyy tunnustaa, että olette sekä uskollinen että -kunnollinen, varsin vaarallinen taistelussa ja hyvin kohtelias -rauhassa. Mitä omaisuuteenne tulee, ette saa sitä nähdä ennen kuin -tapahtuu valtiollinen mullistus. Niin kauan kuin Lancasterin puolue on -vallassa, pitää sir Daniel omaisuutenne hallussaan. Mitä minun -holhottiini tulee, on asianlaita toinen, olen ennen luvannut hänet -toiselle, Hamley-nimiselle sukulaiselleni. Lupaus on aikoja sitten -annettu --" - -"Oi hyvä lordi, ja nyt on sir Daniel luvannut hänet lordi Shorebylle", -Dick keskeytti. "Ja vaikka tämä lupaus on aivan äsken annettu, on -todennäköisempää että se saatetaan täytäntöön heti." - -"Siinä olette oikeassa", lordi vastasi. "Ja ottaessani sen lisäksi -lukuun, että olen teidän vankinne, ja vielä senkin, että tyttö itse -tulisi onnettomaksi jonkun muun kuin teidän kanssanne, tahdon siinä -kohden suostua. Mutta auttakaa minua urheiden poikienne kanssa --" - -"Hyvä lordi", Dick keskeytti, "he ovat noita samoja henkipattoja, -joiden vuoksi minua äsken moititte." - -"Olkoot mitä ovat, taistella he ainakin osaavat", lordi vastasi. -"Auttakaa minua siis, ja jos meidän onnistuu vapauttaa hänet, niin -ritarinsanallani lupaan: te saatte hänet vaimoksenne." - -Dick polvistui vankinsa eteen. Mutta tämä ponnahti seisaalle, nosti -Dickin pystyyn ja syleili häntä kuin omaa poikaansa. - -"Jos aiotte mennä naimisiin Joannan kanssa", hän sanoi, "täytyy meistä -heti tulla ystävykset." - - - - -NELJÄS LUKU - -"Hyvä toivo" - - -Tunnin kuluttua Dick istui taas "Vuohi ja Säkkipilli"-nimisessä -olutkapakassa. Ellis Duckworth oli monenlaisissa hommissa. Hän ei nyt -ollut Shorebyssa. Sanottiinpa, että hän sekaantui valtiollisiinkin -riitoihin tunnetun "kuninkaantekijän" Richardin, Warwickin jaarlin -asiamiehenä. Hänen poissa ollessaan oli joukkueen päällikkyys joutunut -Richard Sheltonin toimeksi. - -Dick istui nyt kapakassa aamiaista syömässä. Hänen totiset ja miettivät -kasvonsa osoittivat, että hänellä oli tärkeitä tekeillä. Hän oli lordi -Foxhamin kanssa sopinut rohkean hyökkäyksen tekemisestä sinä iltana -rantataloa vastaan, vapauttaaksensa Joannan sir Danielin vallasta. -Mutta hänen tiedustelijansa toivat perin masentavia tietoja. - -Edellisenä yönä tapahtunut taistelu rantatalon ympärillä oli -pelästyttänyt sir Danielia. Tämä oli vahvistanut talon vartioväkeä ja -lisäksi asettanut miehiä pitkin taloon vieviä teitä, ja ratsujoukko oli -valmiina kaupungissa rientämään avuksi heti saatuaan talosta merkin. - -Ei ollut siis ajattelemistakaan valloittaa taloa äkkiyllätyksellä maan -puolelta. Dick rupesi näin ollen ajattelemaan hyökkäystä mereltä päin. - -"Lawless!" hän huudahti äkkiä, "voitko hankkia minulle laivan?" - -"Laivanko?" Lawless vastasi hämmästyneen näköisenä. "No niin, jos te -olette tukena, luulen voivani vaikka mitä. Saanhan koettaa." - -Sattuma tuli Lawlessin avuksi. Toisen pöydän ääressä istui joukko -miehiä juomassa. Heidän puvustaan, käytöstavastaan ja puheestaan oli -helppo huomata, että he olivat merimiehiä. Näitä miehiä Lawless nyt -alkoi tarkata. - -Kauan hänen ei tarvinnut kuunnella heidän puheluaan, kun hänen -älykkäässä päässään jo oli keino valmiina. Heidän puheestaan hän sai -selville, että yksi heistä oli laivan omistaja ja samalla sen -päällikkö. Muut nimittivät häntä Arblasteriksi, laiva oli nimeltään -"Hyvä toivo", kotoisin Yarmouthista ja ankkuroituna sataman suuhun. - -Lawlessin omatunto ei ollut kovinkaan arka. Hänen -kirjavat elämänvaiheensa olivat melkoisesti hämmentäneet hänen -oikeuskäsityksiään, niin että hän empimättä oli hyväksynyt ohjeeksensa -lauselman: tarkoitus pyhittää keinot. - -Huomattuaan että kapakan antimet olivat jo kylliksi hämmentäneet -miesten arvostelukyvyn, hän ryhtyi rohkeasti asiaan. - -Lähestyttyään heidän pöytäänsä hän istui pian hyvänä ystävänä heidän -seurassaan vilkkaasti puhellen, kehuskellen rikkauksiaan ja auliisti -tarjoillen juotavaa. Kapteeni ihastui näin iloiseen ja runsaskätiseen -ystävään ja koetti hänkin kykynsä mukaan kertoilla ja kehuskella -kauppojaan ja yrityksiään. Sana seurasi sanaa, ja ennen kuin Lawless -nousi pöydästä, hän oli -- tietysti mitään maksamatta -- vuokrannut -laivan. Kapteeni ja pari hänen miehistään olivat vaipuneet sikeään -uneen ja muut olivat hoiperrellen poistuneet kapakasta. - -Lavdess kutsui nyt avukseen muutamia tovereitaan, ja kapteeni Arblaster -ja hänen kaksi seuralaistaan kannettiin pihan takana olevaan -heinälatoon, jonka ovet tarkoin teljettiin. - -Dick, joka uteliaana mutta äänettömänä katselijana oli koko ajan -istunut toisen pöydän ääressä, lähetti nyt sanan lordi Foxhamille, että -niin pian kuin ilta rupesi hämärtämään, oli aika ryhtyä toimiin, -hänellä oli laiva vuokrattuna satamassa. - -Sen jälkeen hän miehistään valitsi pari tottunutta miestä, joiden -seurassa hän lähti satamaan, missä he pian löysivät "Hyvän toivon" -laivaveneen. Oli pimeä ja tuulinen ilta, synkät pilvet ennustivat -myrskyä, ja alkoi jo tuiskuta lunta. Meri aaltoili kovasti. Dick -miehineen astui veneeseen. Onnellisesti he saapuivat laivan luo, vaikka -pikku vene hyppeli aalloilla kuin pähkinänkuori. - -"Hyvä toivo" oli ankkurissa erillään muista aluksista, ja pahan sään -takia oli niin sen kuin muidenkin alusten jok'ainoa mies mennyt maihin. -Ei ollut muuta elävää olentoa laivassa kuin pieni koira, joka kyllä -vihaisesti ärhentäen koetti sitä puolustaa Dickin miehineen noustessa -kannelle. Pian tämäkin puolustaja saatiin suljetuksi kojuun. Sen -jälkeen he sytyttivät lyhdyn, joka vedettiin ylös köysistöön merkiksi -maalla oleville. "Hyvä toivo" oli melkein täydessä lastissa. Muun -tavaran ohessa siinä oli koko joukko viinitynnyreitä. Dick avasi yhden -ja he joivat pikarin aiotun retken onneksi. Sitten Dick jätti toisen -miehen laivaan vartijaksi, toisen laskeutuessa alas veneeseen -soutaakseen Dickin takaisin rantaan. - -"Pidä hyvin vahtia, Jack", Dick sanoi lähtiessään, "täällä sinä kyllä -tulet toimeen." - -"Niin", vastasi mies, "kyllä varmaan niin kauan kuin laiva on -satamassa, mutta kunhan se pistää keulansa ulos --. Katsokaa kuinka se -jo vapisee! Se kai kuuli sanani ja sen sydän sävähti tammisten -kylkiluitten sisässä. Katsokaa, herra Dick, kuinka taivas mustenee!" - -"Todellakin", myönsi Dick katsellen taivasta, "näyttää kyllä -uhkaavalta. Mutta se on kai vain ohimenevä vihuri." - -Dick ei kuitenkaan ollut niin levollinen kuin hänen sanoistaan saattoi -luulla. Laskeutuessaan laivaveneeseen hän teki ristinmerkin ja rukoili -mielessään Jumalaa ja Pyhää neitsyttä niiden puolesta, jotka hänen -tähtensä aikoivat panna henkensä tämmöiselle ilmalle alttiiksi. - -Palatessaan maihin hän kohtasi lordi Foxhamin miehinensä, ja vähitellen -hänen omatkin miehensä saapuivat paikalle. Lordilla oli päässään musta -hytyrä, joka puoleksi kätki hänen kasvonsa, ja halpa karkea sarkavaippa -peitti hänen kiiltävää sotapukuaan. - -"Nuori Shelton", lordi sanoi, "aiotteko lähteä meren vaaraan -tällaisella säällä?" - -"Aion, lordi", Shelton vastasi. "Sir Danielin ratsuväki vartioi taloa, -on mahdotonta saada maan puolelta mitään aikaan. Parempi siis koettaa -meren puolelta, sään uhallakin." - -"Hyvä on", lordi sanoi, "minä seuraan häpeän vuoksi, mutta kyllä -tunnustan, että mieluummin olisin tänä yönä katon alla." - -Sillä aikaa kun Dick oli käynyt laivassa, oli aina toimelias Lawless, -huolimatta siitä että hän juotuansa Arblasterin kanssa oli aika -humalassa, hankkinut riittävän luvun veneitä, joihin lordi Foxhamin ja -Dickin miehet nyt astuivat. - -Niistä neljästäkymmenestä miehestä, jotka näin ottivat laivan -haltuunsa, olivat enimmät maamoukkia, jotka eivät milloinkaan olleet -astuneet jalkaansa laivan kannelle. Ainoastaan kahdeksan heistä oli -ollut merimiehen toimessa. Näitten avulla saatiin pari purjetta -nostetuksi, ja Lawless, joka tuskin kykeni jaloillaan seisomaan, istui -varmana pitämään peräsintä. - -Matkan alku ei näyttänyt rohkaisevalta. Pieni alus keikkui aalloilla -kuin kaarnankappale, ja räntä ja vaahto roiskui miesten kasvoihin. -Toiset heistä makasivat kannella pitäen kiinni mikä mistäkin, -meritautisina ja rukoillen, toiset taas olivat kömpineet alas kannen -alle viinitynnyrien ääreen, joista lupaa kysymättä hankkivat itselleen -lohdutusta. - -Ei ollut siis pahoista enteistä puutetta. Myrskykin yhä kiihtyi, aallot -kävivät yhä korkeammiksi. Ja peräsintä hoiteli Lawless merimieslauluja -loilotellen. Mutta ikään kuin vaiston johtamana hän ohjasi aluksen -tyrskyjen ja särkkien välitse, kunnes tultiin rappeutuneen kivilaiturin -kylkeen, johon alus kytkettiin. - - - - -VIIDES LUKU - -Hyökkäys ja pako - - -Laituri, johon laiva kytkettiin, ei ollut kaukana rantatalosta. -Tarkoitus oli vartioväen huomaamatta päästä maihin ja sitten nopeasti -saartaa talo, tunkeutua huoneisiin ja viedä Joanna pois. Mutta maihin -astuttaessa syntyi äänekästä melua, miehet kun eivät taipuneet -noudattamaan järjestystä. Melu herätti vartioväen huomion, vaikka -pimeys esti heitä vihollista näkemästä. - -Kun vihdoin viimein laiturilla oli päästy jonkinlaiseen järjestykseen, -Dick valitsi luotettavimmista miehistä vähäisen joukon, jonka -etunenässä hän lähti tiedustelemaan asiain tilaa. Tuskin hän oli -ehtinyt laiturin maanpuoleiseen päähän, kun hän luuli kuulevansa jotain -ääntä. Hän käski miesten pysähtyä ja hiipi yksin eteenpäin. Suureksi -pettymyksekseen hän saattoi pimeässäkin erottaa miehiä ja hevosia. -Hänet valtasi toivottomuus. Edessä oli taisteluun valmis vihollinen, -takana kuohuva meri, ja miehistönä tyytymätön ja kuriton joukko. - -Dick vetäytyi nopeasti taapäin. Ei ollut muuta neuvoa kuin ryhtyä -kaikesta huolimatta hyökkäykseen. Hiljaisella vihellyksellä hän antoi -sovitun merkin. Seuraus oli toinen kuin mitä hän oli tarkoittanut. -Nuolisade singahti Dickin laiturille sulloutuneeseen joukkoon. -Ensimmäisiä haavoittuneita oli lordi Foxham, joka kannettiin takaisin -laivaan. Hänen miehensä jäivät johtoa vaille. Äkkiä kuului ääni: -"Kaikki on hukassa." Siihen vastasi toinen: "Laivaan, miehet, henkenne -tähden." Ja kolmas lisäsi: "Meidät on petetty!" Silmänräpäyksessä oli -kaikki kuri ja järjestys mennyttä. - -Kaikki koettivat kilvan päästä laivaan, toinen tuuppaili toistaan, moni -suistui laiturilta mereen, haavoittuneet vaikeroivat huutaen apua, -surkea sekasorto vallitsi. - -Nuolien yhä sadellessa saatiin laiva viimein irti laiturista, ja -myrskyisessä aallokossa se lähti liikkeelle. Mutta kamala oli retki, -kamala miesten tila. Raivoisat aallot uhkasivat tuossa tuokiossa -upottaa koko aluksen, kansi oli täynnä haavoittuneita ja kuolevia, -laivan valurei'istä virtasi veri. Lawlessia, joka istui peräsintä -hoitamassa, uhattiin, ja miekallaan hänen täytyi pitää paikkaansa -puhtaana hyökkääjistä. Viinitynnyreitä avattiin, ja kuka ei ollut -meritaudin nujertama, nujertui viiniin. - -Masentuneena seisoi Dick Lawlessin rinnalla. "Lawless", hän sanoi, "me -olemme nyt kaikki sinun varassasi, mutta me luotamme sinuun, sinä olet -kylmäverinen ja uskollinen." - -"Pelkään että olemme hukassa", Lawless vastasi. "Niin kauan kuin olemme -täällä ahtailla vesillä, saatamme ehkä selviytyä, joskin on vaikea -pimeässä väistää särkkiä, mutta aavalla merellä tämä laiva on pian -mennyttä kalua." - -"Niinkö luulet?" Dick sanoi huolestuneena. - -"Niin luulen", Lawless vastasi, "ettekö huomaa miten raskaasti se jo -nousee aalloille. Jos se ottaa enemmän vettä, se painuu pohjaan kuin -myllynkivi taikka ajautuu rantakallioihin pirstaleiksi." - -"Eikö sinua pelota?" Dick kysyi. "Hoidathan peräsintä ihan tyynenä!" - -"Niin", Lawless vastasi, "ei ole tämmöisessä leikissä pelosta apua. Jos -kuolla täytyy, tahdon kuolla silmä kirkkaana ja käsi vankkana." - -Dick ei vastannut mitään, ihmetteli vain itsekseen miehen -kylmäverisyyttä. - -Kansi oli nyt melkein tyhjänä miehistä. He eivät kestäneet kylmää -talvista myrskyä ja laivan yli tyrskyävää vaahtoa, vaan olivat -pyrkineet kannen alle, missä he parhaansa mukaan hakivat lohdutusta -Arblaster-kapteenin viinitynnyreistä, laulellen ja pitäen kovaa -räyhinää. Vähitellen laulu ja räyhinä hiljeni ja vihdoin ihan vaikeni, -kun "Hyvän toivon" liikunnat rupesivat tuntumaan yhä pelottavammilta. -Toiset makasivat meritautisina hiljaa oihkaillen. Kannella ei nyt enää -ollut muita kuin Greensheve, Cuckow ja eräs nuori lordi Foxhamin mies. -Nämä olivat vakavia ja luotettavia miehiä, jotka Dick määräsi Lawlessin -käskettäviksi. Sitten hän meni alas kojuun, johon lordi Foxhamin -palvelijat olivat isäntänsä vieneet. - -Täällä lordi nyt makasi vaikerrellen, ja laivakoira säesti häntä -surkeasti ulvahdellen joko vankeutensa takia tai vaaraa aavistaen. - -Lordi Foxham makasi lavalla turkisvaippa allansa. Pieni lamppu paloi -unisena Arblasterin Pyhän neitsyen kuvan edessä. Dick saattoi lampun -himmeässä valossa erottaa haavoittuneen kalpeat kasvot ja kuoppaiset -silmät. - -"Olen vaarallisesti haavoittunut", lordi sanoi heikolla äänellä. -"Tulkaa lähemmäksi, Shelton, jotta luonani olisi ainakin yksi -jalosukuinen, sillä surkeata on, elettyänsä jalona ja rikkaana koko -elämänsä, tällä tavoin haavoittua nurkkakahakassa ja kuolla tämmöisessä -laivarähjässä lurjusten ja seikkailijain seurassa. -- Onko laivassa -pappia?" - -"Ei ole", Dick vastasi. - -"Toivon että kuoltuani olette minulle yhtä hyvä ystävä kuin eläessäni -olitte jalomielinen vihollinen. Olen kaatunut varsin onnettomalla -ajalla -- onnettomalla sekä itselleni että Englannille ja kaikille -niille, jotka minuun ovat luottaneet. Väkeni kokoontuu Hamleyn, teidän -kilpakosijanne johdolla Holywoodiin. Ottakaa tämä sormus, se on -hankkiva teille luottamusta esittäessänne minun käskyni. Kirjoitan pari -sanaa Hamleylle, pyydän häntä luopumaan neidosta teidän hyväksenne. -Tahdotteko tehdä minulle tämän palveluksen?" - -"Hyvä lordi, mitä käskette?" Dick kysyi. - -"Niin", lordi vastasi, "mitäkö käsken?" ja hän katseli Dickiä -tutkivasti. "Oletteko yorkilainen vai lancasterilainen?" hän kysyi -viimein. - -"Häpeäkseni tuskin osaan vastata siihen kysymykseen", Dick sanoi. "Sen -vain tiedän että olen Ellis Dukworthin puolella; totta kai siis olen -yorkilainen." - -"Hyvä on", lordi sanoi. "Kuulkaa siis! Saavuin tänne pitääkseni näitä -Shorebyn lordeja silmällä sillä aikaa kun oivallinen lordi Richard, -Gloucesterin herttua,[11] kokoo riittävän sotavoiman kukistaaksensa -heidät. Olen hankkinut tietoja heidän voimistaan, vartiopaikoistaan ja -asemistaan. Nämä tiedot minun piti kirjoitettuina antaa nuorelle -lordille tuntia ennen keskipäivää ensi sunnuntaina 'Pyhän Briden -ristin' kohdalla metsässä. Valitettavasti en nyt voi sitä tehdä. Sen -tähden pyydän teitä viemään ne puolestani perille. Ja muistakaa, ettei -myrsky eikä sade, ei haava eikä rutto saa estää teitä määrätyllä ajalla -saapumasta tuohon sovittuun paikkaan, sillä Englannin kohtalo riippuu -tästä arvanheitosta." - -"Suostun epäröimättä tähän tehtävään ja luulen voivani suorittaa sen -toivomuksenne mukaisesti", Dick vastasi. - -"Hyvä on", lordi sanoi, "herttua on antava teille enempiä määräyksiä, -ja jos ymmärtäväisesti ja kunnollisesti noudatatte hänen käskyjänsä, -olette saanut kiinni onnen oikeasta päästä. Nostakaa lamppu hiukan -lähemmäksi, jotta näen kirjoittaa." Hän kirjoitti pari riviä -"kunnianarvoiselle sukulaiselleni Sir John Hamleylle" ja sitten toisen -kirjeen, johon hän ei pannut päällekirjoitusta. - -"Tämä on herttualle", hän sanoi. "Tunnussana on: 'Englanti ja Edward', -ja vastaus: 'Englanti ja York'." - -"Ja Joanna, hyvä lordi?" kysyi Dick. - -"Niin, Joannasta teidän täytyy itsenne pitää huolta, olen molemmissa -näissä kirjeissäni maininnut omasta puolestani valinneeni teidät. -Lopusta teidän täytyy itsenne selviytyä. Kuten tiedätte, olen teitä -auttaakseni pannut henkeni alttiiksi, enempää ei kukaan voi tehdä." - -Haavoittunut oli nyt puhunut niin kauan, että hänet valtasi väsymys. -Dick siis pisti kallisarvoiset kirjeet poveensa, käski hänen rohkaista -mieltään ja jätti hänet lepoon. - -Noustuansa kannelle Dick huomasi, että päivä jo sarasti kylmänä -sinertäen. Sekä tuuli että aallokko oli asettunut, mutta mainingeissa -laiva vyöryi kauheasti. Ranta, vuoroin kallioita vuoroin hiekkasärkkiä, -oli tuulen alla ihan lähellä. Taempaa näkyivät Tunstallin metsäiset -harjut. - -Lawless istui yhä peräsimessä, ja kannelle nousseet miehet katselivat -kalpeina uhkaavaa rannikkoa. - -"Ajaudummeko rantaan?" Dick kysyi. - -"Ajaudumme", Lawless vastasi tyynesti, "jollemme sitä ennen mene -pohjaan." - -Greensheve, Hawksley ja muista miehistä parhaat olivat kannesta -murtaneet irti lautoja, joista sekä muusta irtotavarasta he paraikaa -tekivät lauttaa. Sitä ei kuitenkaan tultu tarvitsemaan, sillä -koht'ikään laiva ankarasti tärähtäen puskeutui hiekkaan. Pari kertaa -laineet sitä vielä nostivat, ja sitten se jäi pohjaan tarttuneena -paikalleen. - -Säikähdys ja kauhistus valtasi miehet, mutta aina peloton Lawless -rauhoitti heitä. - -"Älkää hätäilkö!" hän sanoi, "pakoveden aika on tulossa, silloin voimme -vaaratta kahlata maihin." - -Noin tunnin kuluttua vesi olikin alentunut sen verran, että he -saattoivat lähteä aluksesta. - -Dick oli mennyt alas lordi Foxhamin luo, joka makasi vuoteellaan -epätoivoisena ja kauhistuneena pimeässä, sillä lamppu oli laivan -törmätessä pudonnut ja sammunut. Kojussa oli vettä polven korkeudelta. - -"Älkää pelätkö, lordi", Dick sanoi. "Pyhimykset suojelevat meitä. -Laineet ovat heittäneet laivan matalalle rantasärkälle, ja niin pian -kuin vesi alenee, pääsemme kahlaamaan rantaan." - -Päästyänsä eheinä rantaan he huomasivat mäenkukkulalla joukon miehiä, -jotka näyttivät epäluuloisina heitä tähystelevän. - -"Menkäämme heidän puheilleen", sanoi Hawksley. "Tuolla on mökki, ja -mitä pikemmin pääsemme katoksen alle, leimuavan tulen ääreen, ja -löydämme kuivan vuoteen, sitä parempi lordi-raukalle." - -Mutta he eivät ehtineet astua monta askelta, kun mäellä olevat miehet -ikään kuin sopimuksesta nousivat kaikki yhtaikaa ja lähettivät -haaksirikkoisia kohti nuolisateen. - -"Takaisin, takaisin!" lordi huudahti. "Taivaan tähden, älkää ampuko -vastaan! He luulevat meitä ranskalaisiksi merirosvoiksi, eikä kumma, -koska emme kykene puolustamaan omia rantojamme näinä onnettomina -aikoina." - -Haaksirikkoiset etenivät väistyen pitkin rantaa. Talonpojat -tähystelivät heitä tarkoin ja seurasivat jonkin matkan päässä, kunnes -saavuttiin maantielle, jolloin he levollisina palasivat kotiinsa, -tyytyen siihen että olivat omansa pelastaneet. - - - - - - -NELJÄS KIRJA - -Valepuku - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Luola - - -Se paikka, jossa Dick ja lordi Foxham joukkoineen saapuivat maantielle, -ei ollut kovin kaukana Holywoodin luostarista ja vain noin kolmen -tunnin matkan päässä Shorebysta. Lordin miehet veivät hänet luostariin, -ja Dick jäi yksikseen niiden "Mustan nuolen" miesten seuraan, jotka -vielä olivat jäljellä. - -Heitä ei enää ollut kuin tusinan verta ja jotkut niistäkin -haavoittuneita. Ja kaikki olivat raivoissaan yrityksen vaivoista ja -huonosta tuloksesta. Dickillä ei ollut muuta neuvoa kuin tyhjentää -kukkaronsa vähäksi tyydytykseksi viluisille ja nälkäisille -tovereilleen. Sitten hän kiitti heitä heidän urhoollisuudestaan, vaikka -kyllä mielessään moitti heidän pelkuruuttaan. Tämän jälkeen miehet -saivat palata Shorebyhin. - -Ainoastaan luotettava Lawless jäi Dickiä saattamaan. Heidän tultuaan -monihaaraiseen, korkeita ja kierorunkoisia tammia kasvavassa metsikössä -olevaan tienristeykseen, Lawless sanoi: - -"Nyt, herra Richard, jollette ole liian ylpeä vieraillaksenne miehen -luona, joka ei ole jalosukuinen eikä edes kelpo kristitty, voin teille -tarjota pikarillisen viiniä ja nuotion, jonka ääressä saatte sulatella -vilunkohmeen pois luistanne." - -"Kiitos ja kunnia", Dick sanoi, "pikarillinen viiniä ja hyvä nuotio! -Niiden luokse olisin valmis käymään pitkänkin matkan." - -Lawless poikkesi tieltä, ja astuskeltuaan reippaasti ja varmasti -kappaleen matkaa he saapuivat luolantapaiseen, johon oli tuiskunnut -lunta sisään. Ylellisyyttä ei luolassa suinkaan ollut, mutta nokinen -tulisija nurkassa ja iso rautakiskoinen tammiarkku osoittivat heti, -että se oli ihmisen asunto eikä eläimen kaivama pesä. - -Vaikka kinos puoleksi peitti luolan suun ja sisässäkin oli lunta, oli -siellä kuitenkin lämpöisempi. Lawless viritti tulen kuiviin oksiin ja -muihin sytykkeihin, jotka rupesivat iloisesti loimuamaan, ja halpa -asunto tuntui oikein kodikkaalta. - -"Tässä on nyt vanhan Lawlessin kaniininkolo", sanoi luolan isäntä -tyytyväisenä lämmitellessään tulen edessä. "Estäköön taivas minkään -nuuskivan koiran osumasta tänne! Niin, kyllä olen liikkunut maailmassa -siellä ja täällä, kuljeksinut maita ja meriä neljätoistavuotiaasta -alkaen, jolloin ensi kerran pakenin luostarinkirkosta, vieden mukanani -lukkarin kultaketjun ja messukirjan, jonka möin neljästä markasta. -Englannissa olen ollut, Ranskassa ja Burgundissa, vieläpä -Espanjassakin, jonne tein pyhiinvaelluksen sieluparkani puolesta. Ja -vielä merelläkin, joka on joka miehen maata. Mutta tässä on minun -kotini, herra Shelton. Tämä on minun isänmaani, tämä maakuoppa. Olipa -sade tai tuuli, olipa mailla kirjava kevät tai talvi, jolloin istun -rovion ääressä ja kuuntelen kuinka kultarintakerttu lirittelee metsässä --- tämä on kirkkoni ja torini, vaimoni ja lapseni. Tänne aina palaan ja -täällä toivon saavani kerran kuolla." - -"Onhan tämä lämmin pesä", Dick sanoi, "mukava ja hyvin piilossa." - -"Niin pitääkin", Lawless sanoi, "jos se löydettäisiin, särkyisi -sydämeni. -- Mutta tässä", hän lisäsi pistäessään sormensa -hietapermantoon, "tässä on viinikellarini, ja nyt otamme pullon -oivallista sydämenvahvistajaa." - -Vähän kaivettuaan maata hän veti esille suuren nahkaleilin, joka oli -melkein täynnä makeaa tulista viiniä. Juotuansa toistensa terveydeksi -ja Lawlessin lisättyä puita tuleen he paneutuivat pitkälleen nauttimaan -suloisesta lämmöstä. - -"Herra Shelton", Lawless virkkoi, "kaksi kertaa on hankkeenne rauennut -tyhjiin, ja näyttää siltä kuin menettäisitte tytön -- eikö niin?" - -"Niin näyttää", Dick myönteli. - -"Kuulkaa siis vanhan veitikan neuvoa!" Lawless jatkoi. "Te käytte liian -paljon muitten asioita, Ellis Duckworthin, joka ei haudo mielessään -muuta kuin sir Danielin surmaa, samoin lordi Foxhamin asioita -- -pyhimykset häntä suojelkoot, hän kai tarkoittaa hyvää. Mutta pitäkää te -huolta omista asioistanne, hyvä Dick-herra. Laittautukaa lähelle tyttöä -ja pitäkää häntä hyvänä, muutoin hän teidät unohtaa. Ja olkaa sitten, -kun aika tulee, valmis sieppaamaan hänet satulaanne." - -"Niin, mutta hän on sir Danielin talossa ja hallussa", arveli Dick. - -"Siis menemme sinne", Lawless vastasi. - -Dick tuijotti häneen kysyvästi. - -"Tarkoitan mitä sanon", nyökkäsi Lawless. "Ja jos ehdotukseni teitä -hämmästyttää, niin katsokaa tänne!" - -Samassa hän otti avaimen ja avasi tammiarkkunsa, josta hän veti esille -ensiksi munkinkaavun, sitten köysivyön ja lopuksi rukousnauhan, jonka -puiset helmet olivat siksi jykeviä, että sitä saattoi käyttää aseena. - -"Tässä", hän sanoi, "pankaa yllenne." - -Dickin pukeutuessa tähän valepukuun Lawless toi värejä ja siveltimen, -ja hetkisen kuluttua Dick oli muuttunut totiseksi nuoreksi munkiksi. - -"Kas niin", sanoi Lawless, "jahkahan minäkin olen samoin muuttunut, -olemme niin oiva munkkipari, ettei paremmasta apua. Ja sitten me -astumme rohkeasti sir Danielin taloon, jossa meidät pyhän kirkon tähden -otetaan auliisti vastaan." - -"Mitenkä minä voin sinulle kaiken tämän hyvyytesi palkita?" Dick sanoi. - -"Älkää puhuko, veli", vastasi Lawless. "Tämän teen ainoastaan -huvikseni. Älkää minusta huoliko. Olen sitä laatua, että itse pidän -huolen itsestäni. Minulla on kieli yhtä pitkä kuin luostarin kellolla, -ja mitä en saa pyytämällä, otan itse." - -Vanhan veitikan suu vääntyi ilon irvistykseen, ja joskin Dickistä -tuntui vastenmieliseltä olla kiitollisuudenvelassa näin epäiltävälle -henkilölle, hän ei voinut olla hänelle nauramatta. - -Lawless oli nyt arkustaan ottanut itsellensä yhtäläisen valepuvun, -mutta kummaksensa Dick huomasi että hän pukunsa alle kätki viinen -mustia nuolia. - -"Mitä varten otat nuo", hän kysyi, "kun sinulla ei ole jousta?" - -"Arvelen että saattaa jokin otsa -- ehkä selkäkin murtua, ennen kuin -olemme sieltä selviytyneet, ja jos joku sattuu kaatumaan, tahdon -näyttää miltä taholta isku tulee." - -"Koska näin perusteellisesti hankettamme valmistelet", Dick sanoi, -"olisi kai parempi sekä itseni että niidenkin tähden, jotka ovat nämä -paperit minulle säilytettäväksi antaneet, että jätän ne tänne, kuin -että pidän niitä mukanani. Mihin minä ne piilotan?" - -"Poistun metsään", Lawless sanoi, "viheltämään pari laulunpätkää, niin -voitte sillä aikaa piilottaa paperit mihin tahdotte, ja ripottaa -hiekkaa päälle." - -"En ikinä", Dick huudahti, "luotan sinuun. Olisin totta tosiaankin -halpamielinen, jollen luottaisi." - -"Kallis veli, olette vielä kokematon lapsi", vastasi vanha henkipatto. -"Minä olen vanha hyväsydäminen kristitty, joka en pettäisi toisen -henkeä enkä säästä omaani, kun kysytään ystävän auttamista pulasta, -mutta, lapsi kulta, minä olen ammattivaras syntyjäni ja tottumuksesta. -Jos pulloni olisi tyhjä ja suuni kuiva, ryöstäisin teidät, kallis nuori -herra, niin varmaan kuin teitä rakastan, kunnioitan ja ihailen. Voiko -selvemmin puhua?" - -Sen sanottuaan hän poistui pensaikkoon. Ihmetellen miehen -ominaisuuksien keskinäistä ristiriitaisuutta Dick piilotti maahan -paperinsa, pitäen luonansa ainoastaan yhden, joka ei saattanut hänen -ystäviään vahingoittaa, jos se joutuisikin syrjäisten käsiin, sen -kirjeen näet, jonka sir Daniel oli kirjoittanut lordi Wensleydalelle -Risinghamin tappion jälkeen ja jonka sankarimme seuraavana päivänä -löysi tapetun kirjeenviejän povesta. Se saattaisi häntä hyödyttää, jos -hän joutuisi pulaan. - -Sitten Dick sammutti tulen ja lähti tapaamaan toveriaan, joka seisoi -vanhojen tammien alla viheltelemässä. Nähdessään toisensa taivasalla he -eivät voineet olla nauramatta, niin hullunkurisilta he valepuvussaan -näyttivät. - -He alkoivat kävellä Shorebyn tietä, joka toisinaan kulki metsän -reunassa, toisinaan kentällä sen ulkopuolella. Siellä täällä oli jokin -mökkipahanen. Erään semmoisen kohdalla Lawless äkkiä seisahtui. - -"Veli Martin", hän sanoi jäljitellyllä munkinäänellä, "menkäämme tuohon -majaan kerjäämään noilta syntisparoilta! Pax vobiscum!"[12] - -Sitten hän heti lisäsi: "On niinkuin pelkäsin. Äänessäni ei ole ihan -oikeata sävyä. Sir Danielin talossa moni mies minut tuntee, minun -täytyy, luvallanne, harjoitella hiukan ennen kuin menen panemaan -kaulani alttiiksi. Menkäämme sisään." Sitten hän lisäsi: "Katsokaa -kuinka hyödyllistä monipuolisuus on. Jollen olisi ollut merimies, olisi -epäilemättä 'Hyvä toivo' mennyt pohjaan, jollen olisi varas, ei olisi -minulla ollut väriä, millä maalata kasvojamme, ja jollen olisi -harmaanaveljenä veisannut luostarinkirkossa, en saattaisi esiintyä -tässä valepuvussa niin luonnollisesti, etteivät koiratkaan epäile." - -He olivat nyt mökin luona. Lawless kohottautui varpailleen -kurkistaaksensa sisään. - -"Ahah!" hän sanoi, "yhä parempaa! Nyt saamme oikein koettaa. Siellä on -joitakin meikäläisiä, ja päälle päätteeksi saan toveri Copperille tehdä -hauskat kepposet." - -Näin sanoen hän avasi oven, ja molemmat astuivat sisään. - -Pöydän ääressä istui kolme "Kostajan" miestä parhaan kykynsä mukaan -pistämässä muonaa nahkaansa. Tikarinsa he olivat iskeneet pöytään, ja -ne tuimat silmäykset, joita he loivat isäntäväkeen, osoittivat että he -kestityksestään saivat kiittää pakkoa eikä hyväntahtoisuutta. Munkkien -astuessa nöyrän arvokkaina sisään, he näyttivät erityisen -vastenmielisesti katselevan heitä, ja yksi heistä -- John Copper itse --- joka esiintyi johtajana, käski töykeästi heitä poistumaan. "Emme -tarvitse kerjäläisiä", hän sanoi. - -Mutta toinen, vaikka hänkään ei tuntenut munkkeja, lausui toverin kovia -sanoja lieventääkseen: "Ei niin, me olemme väkeviä miehiä ja otamme. -Mutta nämä ovat heikkoja ja pyytävät. Lopussa nämä kuitenkin joutuvat -päällepäin ja me allepäin." Ja kääntyen Lawlessiin hän lisäsi: "Älkää, -isä, hänestä välittäkö, vaan tulkaa ja ottakaa kulaus pikaristani ja -antakaa minulle siunauksenne!" - -"Pyhimykset varjelkoot minua", Lawless vastasi, "rupeamasta Belialin -miesten parissa juomaan viiniä! Mutta säälistä syntisparkoja kohtaan -tahon antaa teille siunatun pyhäinjäännöksen. Sielunne tähden pyydän -teitä sitä suutelemaan ja hellimään." - -Näin sanoen hän sieppasi mustan nuolen povestaan ja heitti sen -pöydälle, tarttui sitten Dickin hihaan, ja samassa he katosivat ennen -kuin hämmästyneet miehet ehtivät virkkaa sanaakaan. - -"No nyt", hän sanoi, "olemme koettaneet valepukuamme ja valekasvojamme, -nyt uskallan panna viheliäisen ruumiini alttiiksi mille seikkailulle -tahansa, niinkuin vain tahdotte." - -"Hyvä on", sanoi Dick, "menkäämme suoraa tietä Shorebyhyn." - - - - -TOINEN LUKU - -Vihollisen talossa - - -Sir Danielin talo Shorebyssa oli tilava tammihirsistä tehty -olkikattoinen rakennus, jonka takana oli puisto hedelmäpuineen, -lehtokujineen, huvimajoineen, ja puiston takaa kohosi korkealle -luostarinkirkon torni. - -Tässä talossa sir Daniel ajan tavan mukaan piti ylellistä -hovia. Ovet olivat avoinna kaikille. Sinne kokoontuikin väkeä -kaikenlaista, kuljeskelevia runoilijoita, ilveilijöitä, lääkkeiden ja -pyhäinjäännösten kaupustelijoita, ja erittäinkin olivat tervetulleita -papit, munkit ja pyhiinvaeltajat. Tässä talossa he kaikki asustivat, -söivät ja joivat. Kun ulkona oli kylmä ja satoi lunta, pyrki sinne -säältä suojaan ja katetun pöydän ääreen myös monenlaista koditonta -kulkuriväkeä. - -Myöhään illalla saapui muiden mukana kaksi munkkia, toinen vanha, -toinen nuori. Nyt he seisoivat takkavalkean ääressä lämmittelemässä. -Vanhempi tuntui olevan iloinen veitikka, jonka ympärille sotamiehet ja -muut vetelehtijät kokoontuivat kuulemaan hänen kokkapuheitaan. Nuorempi -taas vetäytyi vähitellen taemmaksi, missä hän istui tarkoin kuunnellen -ja huomioiden, mitä hänen ympärillään tapahtui. - -Hänen tähystelevä silmänsä keksi nyt pienen kulkueen, joka pääportista -saapui taloon. Etunenässä kulki kaksi paksuihin turkisvaatteisiin -verhoutunutta naista. Heitä seurasi pari kamarineitsyttä ja neljä -vankkaa aseellista sotilasta. - -Sotilaat seisahtuivat talon pääovelle, mutta naiset ja kamarineitsyet -astuivat sisään. - -"Pitempi heistä on kai sir Danielin puoliso", Dick arveli, "ja missä -hän on, siinä varmaankin Joanna on lähellä." - -Varovasti hän rupesi heitä seuraamaan, ja koska ainoastaan siellä -täällä jokin öljylamppu lekotti himmeästi valaisten, hänen onnistui -kenenkään huomaamatta seurata heitä kolmanteen kerrokseen saakka. Tosin -oli nuorempi nainen parikin kertaa kääntynyt ja katsahtanut häneen -tutkivasti, antamatta kuitenkaan mitään merkkiä siitä, että hän olisi -hänet tuntenut tai että munkin käytös olisi hänestä tuntunut oudolta ja -epäilyttävältä. - -Kolmannessa kerroksessa vanhempi nainen kamarmeitsyeineen meni -oikeanpuoleiseen käytävään ja sisään huoneeseensa, nuoremman jatkaessa -kulkuaan. Dick jäi katsomaan sinnepäin, minne vanhempi nainen oli -mennyt, arvellen että "koska lady Brackleyn huone on tässä, kyllä kai -emännöitsijä Hatchkin pian ilmestyy jollekin asialle." Samassa joku löi -häntä takaa olkapäähän. Dick päästi hillityn huudahduksen ja tarttui -lujasti ahdistajan käteen. Hämmästyksekseen hän huomasi, että se oli -nuorempi äskeisistä naisista. Hänkin näytti pelästyneeltä. - -"Pyydän nöyrästi anteeksi", Dick sanoi, "mutta minulla ei ole silmiä -niskassani, en voinut tietää että olitte nainen." - -Tyttö tarkasteli häntä terävästi, pelästys rupesi muuttumaan -kummastukseksi ja kummastus epäilyksi. Dick, joka ymmärsi hänen -ajatuksensa, rupesi pelkäämään turvallisuuttaan tässä vihollisen -talossa. - -"Kaunis tyttö", hän sanoi tekeytyen levolliseksi, "sallikaa minun -suudella kättänne osoitukseksi että annatte minulle anteeksi." - -"Olette kummallinen munkki, nuori mies", vastasi nainen katsoen häntä -vakavasti ja terävästi silmiin. "Hämmästykseni asetuttua saatan teissä -huomata maallikon sekä käytöstä että puhetapaa. Mitä täällä toimitatte? -Ystävänäkö vai vihollisena olette täällä? Ja minkä tähden varkaan -tavalla vakoilette lady Brackleytä?" - -"Siitä pyydän teitä olemaan vakuuttunut, jalo neitsyt", vastasi Dick, -"että varas minä ainakaan en ole. Ja joskin olisin tänne tullut -vihollisena, en ainakaan kauniiden tyttöjen vihollisena. Henkeni on -teidän käsissänne. Vain huudahdus teidän huuliltanne, ja minä olen -kuoleman oma. En luule teidän sitä tarkoittavan." - -"Oletteko siis vakoilija -- yorkilainen?" kysyi tyttö. - -"Olen kyllä yorkilainen ja tavallaan vakoilijakin. Mutta se, mikä on -tuonut minut tähän taloon, ei ole yorkilaisuus eikä lancasterilaisuus. -Minä jättäydyn teidän armoillenne, rakastan nuorta neitiä, -nimeni on --" - -Nuori nainen tukki hänen suunsa kädellään, heitti pikaisen katseen -ympärilleen, ja nähdessään ettei ketään ollut näkyvissä, hän rupesi -lujasti vetämään häntä mukaansa. - -"Hys!" hän sanoi. "Tulkaa, sanon sitten." - -Hiukan hämmästyneenä Dick seurasi häntä pitkään käytävään ja sitten -äkkiä pieneen kamariin, jossa, niinkuin muissakin huoneissa, paloi tuli -takassa. - -"Nyt", sanoi tyttö pakottaessaan hänet istumaan tuolille, "istukaa ja -noudattakaa ehdottomasti suosiollisia käskyjäni. Teidän henkenne on -minun vallassani, enkä epäile käyttää valtaani. Olette julmasti -tarttunut käsivarteeni. Ette muka tiennyt että olen tyttö. Jos olisitte -tiennyt, olisitte ehkä käyttänyt vyötänne!" - -Niin sanoen hän hävisi huoneesta, jättäen Dickin avosuin -kummastelemaan, näkikö hän unta vai oliko hän valveilla? - -"Käyttänyt vyötä!" hän toisti, "käyttänyt vyötä!" Hän muisteli -metsäkohtausta, ja mielessään hän näki Matchamin hennon vartalon ja -rukoilevat silmät. - -Sitten hän heräsi ajattelemaan, kuinka vaarallisessa tilanteessa hän -oli. Hän kuuli jotain ääntä viereisestä huoneesta, ikään kuin joku -olisi liikkunut, sitten hän kuuli huokauksen ihan likeltä, ja -seisoessaan kuuntelemassa hän huomasi, että riippuvat seinäverhot -aaltoilivat. Nyt ovi kuului aukenevan, samassa verhot jakautuivat, ja -lamppu kädessä seisoi Joanna Sedley hänen edessään. - -Hämmästymättä, vapisematta hän nosti lamppunsa tarkemmin katsellakseen -nuorta munkkia. "Mitä täällä toimitatte, hyvä veli?" hän kysyi. -"Luultavasti olette erehtynyt. Ketä haette?" - -"Joanna", sanoi Dick, ja hänen äänensä petti. "Joanna", hän toisti, -"sanoit rakastavasi minua, ja minä narri uskoin." - -"Dick!" huudahti neito. "Dick!" Ja samassa hän sulki hämmästyneen -Dickin syleilyynsä ja peitti hänen suunsa suudelmilla. - -"Oi, sinä hullu poika!" hän huudahti. "Oi armas Dick! Jospa näkisit -itsesi. Ai, ai, nyt minä tuhrin pilalle ihomaalisi, Dick! Mutta", hän -lisäsi huoahtaen, "sen voi korjata, mutta korjattavissa ei ole, minä -pelkään, minun joutumiseni lordi Shorebyn vaimoksi." - -"Onko se siis päätetty?" kysyi Dick järkyttyneenä. - -"Huomenna ennen puoltapäivää, Dick, meidät vihitään luostarin -kirkossa", kuului vastaus. "Sekä Matcham että Joanna Sedley saavat -surkean kohtalon. Jos kyynelet auttaisivat, itkisin silmät päästäni. -Olen rukoillut, mutta taivas ei minua sääli. Oi Dick, rakas Dick! Ellet -voi viedä minua pois tästä talosta ennen huomispäivää, meidän täytyy -jättää toisemme Jumalan haltuun iäksi päiväksi." - -"Ei, Joanna!" Dick vastasi. "Sitä sanaa en ikinä päästä huuliltani. -Toivottomalta kyllä näyttää. Mutta huomispäivä ei ole vielä tullut. -Taivaan ja pyhimysten kautta! Ennen kuin tiesin edes nimeäsi, -heittäydyin sinun tähtesi vaaraan, ja nyt nähtyäni että olet kaunein ja -paras tyttö koko Englannin valtakunnassa -- luuletko minun nyt -peräytyvän? Jos välillämme olisi syvä meri, kulkisin sen poikki, jos -tie olisi täynnä jalopeuroja, hajoittaisin ne kuin hiiret." Pidellen -toisiaan käsistä he rakastuneitten tavalla lempisanoin selittelivät -tunteitaan, kun he äkkiä kuulivat kahinan, ja taas jakaantui seinäverho -heidän takanaan. - -"Taivaan tähden", lausui sisääntulija, äskeinen nuori nainen. "Te -pidätte täällä semmoista hälinää. Ja nyt, Joanna, mitä annatte minulle, -ystävällenne siitä, että olen tuonut kultanne tänne teidän luoksenne?" - -Joanna syleili häntä sydämellisesti. - -"Ja te, herra", hän sanoi kääntyen Dickin puoleen, "mitä te minulle -annatte?" - -"Tahtoisin mielelläni kiittää teitä samalla tavoin", Dick vastasi. - -"Tulkaa siis", tyttö sanoi, "se teille sallitaan." - -Mutta Dick, käyden punaiseksi kuin pioni, ainoastaan suuteli hänen -kättään. - -"Mikä vika on kasvoissani?" tyttö kysyi niiaten maahan asti, ja kun -Dick viimein oli varsin laimeasti häntä syleillyt, hän lisäsi: "Joanna, -teidän kultanne on varsin ujo silmienne edessä, mutta minä vakuutan, -että hän oli paljoa rohkeampi, kun ensiksi kohtasimme toisemme. Minulla -on siitä vielä sinelmät ja mustelmat muistona. Ja nyt, oletteko -sanottavanne sanoneet? Minun täytyy pian lähettää pois tämä kuljeksiva -ritari." - -Mutta molemmat huudahtivat, että he eivät vielä olleet ehtineet puhella -kuin pari sanaa, ja yö on pitkä. - -"Mutta illallinen?" neiti kysyi. "Kello soi pian." - -"Ah tosiaan", Joanna huudahti, "sen olin ihan unohtanut." - -"Piilota minut sitten", sanoi Dick, "verhon taa tai arkkuun tai mihin -vain tahdotte, niin minä jään tänne siksi kun palaatte. Muistakaa, -kaunis neiti, että me kenties viimeisen kerran elämässämme olemme -yhdessä!" - -Ja nuoren neidin sydän suli. Kun siis illalliskello parin minuutin -kuluttua soi, oli Dick piilossa seinäverhon takana, siinä missä oli -rako, niin että hän saattoi vapaasti hengittää ja myös nähdä mitä -huoneessa tapahtui. - -Hiljaisuus vallitsi nyt siellä ylhäällä. Ainoastaan takkavalkean -räiskynä keskeytti sen silloin tällöin. Äkkiä hän kuuli hiiviskeleviä -askeleita. Ovi aukeni ja mustakasvoinen kääpiömäinen olento, -pukeutuneena lordi Shorebyn väreihin, pisti ensiksi päänsä ja sitten -koko epämuotoisen ruumiinsa huoneeseen. Suunsa hän piti auki ikään kuin -paremmin kuullaksensa, ja hänen tutkivat ja terävät silmänsä -harhailivat levottomina ja vireinä paikasta toiseen. Hän tutki tarkoin -huoneen kaikki nurkat ja sopet, kosketellen siellä täällä -seinäverhoakin, jonka takana Dick seisoi, mutta ikään kuin ihmeen -kautta Dick jäi havaitsematta. Tutkittuansa lamppua ja huonekalujen -aluksia hän aikoi kovin pettyneen näköisenä hankkiutua pois, kun hän -äkkiä heittäytyi polvilleen ja sai käteensä jotakin, jonka hän tarkoin -tutki ja sitten tyytyväisenä pisti vyölaukkuunsa. - -Dickin mieli lannistui, sillä esine, jonka kääpiö oli löytänyt, oli -hänen vyöstään pudonnut vipsu, ja selvää oli, että tämä toimelias -urkkija heti paikalla oli vievä löytönsä isännälleen. - -Dick harkitsi nopeasti, mitä hänen tuli tehdä. Pitikö hänen henkensä -kaupalla heti hyökätä urkkijan kimppuun, vai mitä? Hän ei ehtinyt tehdä -päätöstä ennen kuin hän kuuli raa'an äänen, joka selvästi lähti -juopuneen suusta, laulelevan käytävässä: - - "Tunstallin metsään vihantaan mi toimi teidät toi?" - -Ei ollut epäilemistäkään. Lawless oli juonut itsensä päihdyksiin ja -käveli nyt laulellen ja naureskellen hakemassa paikkaa, missä hän saisi -nukkua päänsä selväksi. - -Dick oli raivoissaan. Urkkija oli loilotuksen kuullessaan ensin -pelästynyt, mutta huomatessaan olevansa tekemisissä juopuneen kanssa, -hän hiipi pois kamarista ketterästi kuin kissa. - -Dick ei tiennyt mikä nyt neuvoksi. Jollei hän tavannut Lawlessia, oli -mahdotonta tehdä mitään Joannan pelastamiseksi. Jos hän taas rupeaisi -väittelemään juopuneen kanssa, se saattoi helposti maksaa hänen -henkensä, jos urkkija vielä liikkui lähellä. - -Uskaltaa kuitenkin täytyi. Hän astui pois piilopaikastaan ja seisoi -ovessa käsi nostettuna varoitukseksi Lawlessille. Mutta tämä ei -välittänyt, astui vain likemmäksi ja mainitsi häntä nimeltä. Dick -hypähti esiin ja ravisti häntä käsivarresta. - -"Elukka!" hän huudahti. "Tämä on pahempi kuin petos. Syöksethän -juomisellasi meidät kaikki turmioon." - -Mutta Lawless vain hymyili, horjuili edestakaisin ja koetti taputella -Dickiä olkaan. - -Samassa Dick kuuli jotain ääntä käytävän seinäverhon takaa. Hän hypähti -ääntä kohti, ja seuraavassa vilauksessa Dick ja urkkija piehtaroivat -irti reväistyn seinäverhon poimuissa lattialla. Tavoitellen toisiaan -kurkusta he kamppailivat äänettöminä. Mutta Dick oli väkevämpi, ja pian -urkkija makasi hänen polviensa alla pitkänään. Yhdellä iskulla Dickin -tikari teki hänestä lopun. - - - - -KOLMAS LUKU - -Kuollut urkkija - - -Lawless oli neuvottomana katsellut tätä lyhyttä taistelua, ja vielä -sittenkin kun se oli ratkaistu ja Dick kuunteli, lähestyikö kukaan -alemmista kerroksista, vanha juoppolalli yhä tyhmännäköisenä tuijotteli -kuolleen kasvoihin, hoippuillen pettävillä jaloillaan. - -"Hyvä on", sanoi Dick viimein, "he eivät ole mitään kuulleet, -pyhimysten kiitos. Mutta mitä teen tälle urkkijaparalle? Ainakin otan -vipsuni hänen laukustaan." - -Niin sanoen hän avasi laukun, jossa oli vähän rahaa, vipsu ja lordi -Shorebyn sinetillä suljettu lordi Wensleydalelle osoitettu kirje. Nimi -herätti Dickin huomiota, hän mursi epäröimättä kirjeen auki ja luki -sen. Se oli lyhyt mutta, Dickin mieliksi, selvä todistus lordi Shorebyn -petollisesta yhteydestä Yorkin-puolueen kanssa. - -Ajan tavan mukaan hänellä oli mukanaan pienet kirjoitusneuvot, ja -pieneen paperiliuskaan hän kirjoitti nopeasti seuraavat rivit: - - Lordi Shoreby, te, joka kirjoititte kirjeen, tiedättekö mistä - syystä miehenne on kuollut? Yhden neuvon annan teille: jättäkää - häät pitämättä. - - _John Kostaja_. - -Hän asetti paperin kuolleen miehen rinnalle. Vieressä katselevan -Lawlessin järki rupesi vähitellen hiukan selvenemään. Hän otti kaapunsa -alta mustan nuolen ja pisti sillä paperin kiinni. Dickiä hirvitti tuo -kylmäverinen tunteettomuus kuollutta miestä kohtaan, ja hän päästi -tahtomattaan hiljaisen huudahduksen. - -"Toverikuntani saakoon sille tulevan kunnian", Lawless hoki, "eikö -niin?" Ja sitten hän ummisti silmänsä, avasi suunsa ja alkoi laulaa -jylistää. - -"Vaiti, hurja!" huudahti Dick sysäten häntä seinää vasten. "Jos mies, -jossa on enemmän viiniä kuin järkeä, jotain älyää, niin pyhän neitsyen -nimessä korjaa luusi tästä talosta, missä saatat meidät molemmat -hirsipuuhun! Mene!" - -"Pyhän messun kautta", Lawless huudahti, "jollei minua tarvita, niin -kyllä lähden." Sen sanottuaan hän rupesi risteilemään alaspäin, silloin -tällöin törmäten seinään. - -Tuskin hän oli hävinnyt näkyvistä, kun Dick palasi piilopaikkaansa -seinäverhon taakse, vaikka järki neuvoikin häntä mitä pikimmin -poistumaan koko talosta. Mutta rakkaus vei järjestä voiton. - -Aika kävi hänelle pitkäksi. Takkatuli oli sammumaisillaan, lamppu -loppuun tuikahtamassa, kaikki hiljaista ja äänetöntä. Silloin tällöin -kantautui jotain kilinää tai ääntä alhaalla illallista syövien luota. - -Viimein kuitenkin alkoi kuulua läheneviä ääniä ja askelia, ja heti sen -jälkeen saapui useita sir Danielin vieraita käytävään, missä he heti -huomasivat revityn seinäverhon ja kuolleen miehen. - -Toinen juoksi sinne, toinen tänne, kaikki huusivat. - -Vieraat, sotilaat, naiset, palvelijat, sanalla sanoen kaikki ja -kaikenlaiset talon vakinaiset ja satunnaiset asukkaat riensivät -paikalle ja yhtyivät yleiseen melskeeseen. - -Tie avautui ja sir Daniel itse astui näkyviin huomispäivän sulhasen, -lordi Shorebyn saattamana. - -"Hyvä lordi", sanoi sir Daniel. "Enkö ole puhunut teille tuosta -kirotusta 'Mustasta nuolesta'. Tässä näette todisteen! Siinä se nuoli -on, ja pyhän ristin kautta, ystävä, tapettu mies on teidän väkeänne -tahi joku, joka on varastanut teidän värinne." - -"Totta tosiaan hän on minun miehiäni", lordi vastasi säpsähtäen, "ja -vielä lisäksi yksi parhaista. Soisin itselläni olevan monta semmoista. -Hän oli viekas kuin kettu, innokas kuin verikoira ja vaitelias kuin -myyrä." - -"Niinpä niin, ystävä", sir Daniel arveli, "mutta mitä hän nuuski minun -taloni yläkerroksissa? Nyt hän ei enää nuuski." - -"Jos suvaitsette, sir Daniel", sanoi joku, "kirjoitettu paperiliuska on -kiinnitetty miehen rintaan." - -"Antakaa minulle nuoli ja paperi, kaikki tyynni", ritari sanoi. - -Saatuaan kirjoituksen käteensä ja luettuansa sen hän kääntyi -synkännäköisenä lordi Shorebyn puoleen: - -"Tämä viha seuraa aina minun kintereilläni. Tämmöinen musta nuoli -sattuu vielä minuunkin. Ja, hyvä ystävä, noudattakaan neuvoani; jos nuo -koirat saavat vainua teistä, ne pysyvät kintereillänne sitkeästi kuin -tauti. Katsokaamme mitä he ovat kirjoittaneet. On niin kuin ajattelin. -Te olette merkitty kuin vanha tammi, jonka kirves kaataa tänään tai -huomenna. Mutta mitä tässä mainittu kirje sisälsi?" - -Lordi Shoreby tempasi paperiliuskan, luki sen, rutisti sen kädessään, -ja huolimatta kauhistuksestaan, joka tähän saakka oli pidättänyt häntä -lähenemästä, hän heittäytyi polvilleen kuolleen viereen ja rupesi -innokkaasti tutkimaan miehen laukkua. - -"Ystävä!" hän sanoi hämmästyneenä noustuaan. "Minulta on todellakin -hävinnyt tärkeä kirje. Jos saisin käsiini sen miehen, joka sen on -ottanut, niin hän pian pääsisi koristamaan hirsipuuta. Mutta -vartioikaamme ensiksi talon ovia, täällä on ollut jo tarpeeksi -hälinää." - -Kuollut mies kannettiin luostarinkirkkoon. Vartijoita asetettiin talon -ympärille, joka ovelle ja joka porraskäytävään sekä kokonainen joukko -etuhalliin. Ei ollut puutetta miehistä, koska sekä sir Danielin että -lordi Shorebyn väki majaili talossa. Vasta sitten kun kaikki tämä oli -toimitettu ja suhteellinen hiljaisuus oli palannut, uskalsivat molemmat -tytöt vetää Dickin piilopaikastaan ja kertoa hänelle kaikki mitä oli -tapahtunut. Dick puolestaan kertoi heille urkkijan käynnistä ja -kuolemasta. - -"Ah", Joanna huokaili, "mitä apua on tästä kaikesta? Huomenna minut -kuitenkin viedään vihille." - -"Kuinka!" sanoi toinen neiti, "onhan täällä kuljeksiva ritarimme, joka -ajaa jalopeuroja kuin hiiriä! Tulkaa, ystävä jalopeuranajaja, -lohduttakaa meitä, puhukaa ja antakaa meille hyvä neuvo." - -Dick punastui kuullessaan omat kerskuvat sanansa, mutta pysyi silti -rohkealla mielellä. - -"Olemme todellakin pulassa", hän sanoi. "Kunpa vain puoleksi tunniksi -pääsisin pois tästä talosta, niin luulen varmaan että siitä -selviäisimme, ja häistä ei tulisi mitään." - -"Entäs jalopeurat", tyttö ärsytteli, "kuinka niitten käy?" - -"Pyydän anteeksi", Dick sanoi. "En nyt ole kerskailutuulella. Olen avun -ja neuvon tarpeessa. Jollen pääse ulos tästä talosta, en voi saada -aikaan edes tyhjän vertaa. Ja vartijoita seisoo joka ovella. Mutta minä -yritän sittenkin. Munkki ei herätä suurta huomiota, ja koska löysin -hyvän keijukaisen tännetuojakseni, löydän ehkä toisen viemään minut -pois. Mikä tuon urkkijan nimi oli?" - -"Rutter", sanoi neitonen. "Mutta sanokaa, jalopeuranajaja, mikä on -tarkoituksenne?" - -"Aion rohkeasti mennä pois", Dick vastasi, "ja jos joku koettaa estää, -sanon levollisesti aikovani mennä rukoilemaan Rutterin sielun -puolesta." - -"Teidän juonenne ei todellakaan ole erikoisen mutkikas", neitonen -sanoi, "mutta saattaahan se silti olla hyvä." - -"Enpä juonta tarkoitakaan", Dick sanoi, "mutta usein rohkeus auttaa -enemmän kuin suurikin viisaus." - -"Olette oikeassa", neitonen sanoi. "Hyvä on, menkää Pyhän neitsyen -nimessä, ja suojelkoon teitä taivas! Te jätätte tänne tyttöparan, joka -teitä hartaasti rakastaa, ja toisen, joka on teidän uskollinen -ystävänne. Olkaa siis varovainen heidän tähtensä." - -"Niin", Joanna lisäsi, "mene Dick, yhtä vaarallista on jäädä tänne -kauemmaksi. Mene, minun sydämeni on sinun kanssasi, pyhimykset sinua -suojelkoot!" - -Dick meni ensimmäisen vartijan ohi niin varmannäköisenä, että mies vain -seisoa töllisteli. Mutta seuraavassa polvekkeessa vartija laski -keihäänsä käytävän poikki ja käski hänen mainita asiansa. - -"Pax vobiscum!" Dick vastasi. "Menen rukoilemaan Rutter-paran sielun -puolesta." - -"Hyvä on", vartija vastasi, "mutta ei ole sallittua mennä yksin." Niin -sanoen hän kumartui tammisen aidakkeen yli ja päästi kimeän -vihellyksen. "Sieltä tullaan", hän sanoi ja päästi Dickin menemään. - -Porrasten juurella seisoivat vartijat valmiina ottamaan häntä vastaan, -ja Dickin mainittua saman asian käski vartion päällikkö neljän miehen -seuraamaan häntä kirkkoon. - -"Älkää antako hänen päästä pakoon, pojat", hän sanoi. "Viekää hänet sir -Oliverin luo, jos henkenne on teille kallis." - -Ovi avattiin, kaksi miestä talutti Dickiä, yksi kummastakin -käsivarresta, yksi käveli edellä ja neljäs perässä, nuoli viritetyn -varsijousen juonella. Tässä järjestyksessä he kävivät puutarhan läpi -yön pimeydessä ja lumisateessa. Luostarinkirkon ikkunoista levisi -himmeä valo. - -Kirkon ovella olevat vartijat päästivät Dickin sisään vasta hänen -saattajiensa lausuttua pari sanaa. - -Kirkko oli heikosti valaistu. Ainoastaan vahakynttilät pääalttarilla ja -jokunen ylhäisten perheitten hautakappelien edessä laesta riippuva -lamppu levittivät vähän valoa. Keskellä kuoria makasi kuollut mies -paareilla. - -Pääalttarin portailla seisoi juhlapukuinen pappi lukemassa messua, ja -ympärille polvistuneet munkit mutisivat hiljaa rukouksia. - -Dickin astuttua kirkkoon nousi yksi heistä ja tullen häntä vastaan -kysyi saattajilta, mikä asia toi tämän vieraan munkin kirkkoon. Vaikka -vastaus lausuttiin hiljaisella äänellä, vei kaiku sen pitkin kirkkoa. - -"Munkki!" kuului sir Oliverin ääni, sillä hänkin oli läsnä. "Veljeni, -en ole teitä vaivannut. Kuka te olette? Kenen pyynnöstä olette tullut -yhtymään rukouksiimme?" - -Dick, jonka kasvot olivat kaapupäähineen peitossa, viittasi pappia, sir -Oliveria, astumaan pari askelta syrjään jousimiesten luota, ja kun tämä -seurasi hänen kutsuaan, hän kuiskasi: - -"Tiedän etten voi pettää teitä, sir. Henkeni on käsissänne." - -Sir Oliver hätkähti rajusti. Hänen pulleat punaiset kasvonsa kävivät -kalmankalpeiksi, ja hetken aikaa hän seisoi sanatonna. - -"Richard", hän sanoi sitten, "en tiedä mikä sinut on tänne tuonut, -mutta suuresti epäilen että sinulla on pahoja aikeita. Vanhan -ystävyyden vuoksi en kuitenkaan tahdo syöstä sinua perikatoon. Saat -viipyä täällä koko yön minun vieressäni kuorituolissa, saat olla siinä -kunnes lordi Shorebyn vihkiminen on toimitettu ja hääsaatto on rauhassa -lähtenyt kirkosta. Ja jos kaikki käy hyvin eikä sinulla ole ollut -mitään salavehkeitä, voit sinäkin lähteä minne tahdot. Mutta jos sinä -punot joitakin murhajuonia, saat ne maksaa omalla verelläsi. Amen." - -Viimeiset sanat lausuessaan sir Oliver teki hartaan ristinmerkin, -kääntyi alttarin puoleen ja kumarsi nöyrästi. - -Sitten hän lausui taas muutamia sanoja sotamiehille, tarttui Dickin -käteen ja vei hänet kuoriin asettaen hänet istumaan tuolille oman -istuimensa viereen. Nuorukainen polvistui heti, kuten tapa vaati, ja -näytti vaipuvan hartaudenharjoituksiinsa. - -Mutta hänen ajatuksensa harhailivat levottomina sinne tänne. Hän -huomasi että niistä sotilaista, jotka olivat saattaneet hänet kirkkoon, -kolme ei palannutkaan takaisin, vaan asettui rauhallisesti -sivukäytävään ikään kuin vartijoiksi -- epäilemättä sir Oliverin -käskystä. Hänen täytyi siis vankina jäädä tähän puolipimeään kirkkoon, -tappamansa miehen läheisyyteen, ja voimatta mitään tehdä hänen täytyi -huomispäivänä olla läsnä, kun hänen lemmittynsä vihitään toisen -vaimoksi. - - - - -NELJÄS LUKU - -Luostarinkirkossa - - -Luostarinkirkossa kesti rukoilemista koko yön lakkaamatta, ja Richard -Sheltonin täytyi pysyä aitiossaan ihan likellä kuollutta, joka makasi -kädet ristissä rinnalla ja lasimaiset silmät kirkon holviin -tuijottavina. - -Ainoastaan yhden kerran yön kuluessa sir Oliver kumartui vankinsa -puoleen ja kuiskasi: "Richard, jos tarkoitat minulle pahaa, vannon -sieluni autuuden kautta, että se kohtaa viatonta. Syntinen olen Jumalan -edessä -- mutta sinua vastaan en ole tehnyt syntiä." - -"Isäni", Dick vastasi samoin kuiskaten, "uskokaa minua, en teille -mitään pahaa tarkoita. Mutta mitä teidän viattomuuteenne tulee, en voi -unohtaa että te varsin väkinäisesti puhdistitte itsenne." - -"Ihminen saattaa olla johonkin syypää olematta itse rikollinen", pappi -jatkoi. "Hänet voidaan viekoitella tekemään jotain, jota hän ei tiedä -eikä tahdo. Niin oli minunkin laitani. Viekoittelin kyllä isäsi -kuoleman kitaan, mutta niin totta kuin Jumala on läsnä tässä -temppelissä, vannon, etten tietänyt mitä tein." - -"Saattaa niin olla", Dick vastasi. "Mutta katsokaa minkä hirmuisen -verkon olette kutonut. Olen täällä nyt yhtaikaa teidän vankinanne ja -teidän tuomarinanne, joten teidän täytyy sekä vainota että pyytää -minulta anteeksi. Jos olisitte aina pysynyt vilpittömänä ihmisenä ja -hyvänä pappina, ette nyt minua pelkäisi ettekä samalla kertaa -vainoaisi. Menkää rukoilemaan. Minä tottelen teitä sen tähden, että -minun täytyy, mutta älkää vaivatko minua seurallanne." - -Pappi huoahti niin syvään, että se melkein herätti sääliä Dickissä, ja -painoi päänsä käsiinsä kuten mies, jota raskas huoli painaa. Ei hän -enää yhtynyt veisuuseen, mutta Dick kuuli hänen lakkaamatta -kalistelevan rukousnauhaansa ja kuiskailevan rukouksia. - -Vähitellen päivä rupesi sarastamaan. Vahakynttiläin valo himmeni -himmenemistään. Lumimyrsky oli vaiennut -- ja kirkas aurinko valaisi -puhdasta talvimaisemaa. - -Kirkonpalvelijoille tuli kiire. Kannettiin paarit ruumiskappeliin, -veripilkut pestiin pois tiililattiasta, ja suuri joukko -hurskaita ihmisiä saapui vähitellen kirkkoon rukoilemaan, kukin -suojeluspyhimyksensä kappelissa. Siten kirkossa syntyi yleinen -sekaannus ja hälinä, niin etteivät sir Danielin vartijat ovella voineet -tarkoin pitää Dickiä silmällä. Dick saattoi siis vapaammin katsoa -ympärilleen. Suureksi hämmästyksekseen hän muitten seassa huomasi -Lawlessin yhäti munkinpuvussa. - -Samassa tämäkin näki Dickin ja antoi hänelle kädellään ja silmillään -merkin. - -Dick ei suinkaan ollut vielä antanut hänelle anteeksi eilispäiväistä -sopimatonta juopumustaan, mutta välttääksensä kohtausta, joka saattaisi -heille molemmille tuottaa turmion, hän antoi hänelle mahdollisimman -selvästi viittauksen poistua. - -Lawless vetäytyi pylvään taa ja Dick rauhoittui hiukan. Suuri oli siis -hänen hämmästyksensä, kun hän tunsi nykäistävän hihastaan, ja -katsoessaan sivulle hän näki Lawlessin rukoilijan asennossa. Dickin -levottomuus lisääntyi vielä, kun sir Oliver nousi ja meni -sotilasvartion luo. Olisiko hän jotain huomannut ja ruvennut varomaan? - -"Älä liiku", Dick kuiskasi, "olemme nyt pahassa kiipelissä, josta -etupäässä on kiittäminen sinun eilistä juopumustasi. Olisihan sinun -pitänyt käsittää, etten ole täällä omasta tahdostani, mikset siis -voinut noudattaa viittaustani ja mennä pois?" - -"Antakaa anteeksi!" Lawless vastasi, "arvelin että Ellis oli lähettänyt -teille sanan, ja olen täällä hänen käskystään." - -"Ellis?" toisti Dick. "Onko Ellis palannut?" - -"On", Lawless sanoi. "Hän tuli viime yönä ja antoi minulle aika -selkäsaunan päihtymisestäni -- joten olette saanut hyvitystä, nuori -herra. Hurja ihminen on Ellis Duckworth! Hän on ratsastanut kuin jehu -ehtiäksensä tänne estämään vihkimistä. Te tunnette hänen tapansa. Jos -hän tahtoo, niin hän tekee." - -"Me molemmat olemme siis kuolemaan tuomitut!" Dick sanoi. "Olen täällä -vankina, epäluulon alaisena, ja kaulani on takeena siitä vihkimyksestä, -jonka hän aikoo estää. Minulla on ollut kaksi ehtoa: menettää rakkaani -tai henkeni. Hyvä, arpa on heitetty: menetän henkeni." - -"Pyhän-messun kautta!" sanoi Lawless puoleksi nousten, "minä lähden -heti." - -"Pysy liikkumatta, ystävä Lawless", sanoi Dick pannen kätensä hänen -olalleen ja painaen häntä alas. "Katso tuonne sivukäytävään, siellä -sotilas pitää sinua silmällä. Tyydy kohtaloosi! Laivassa olit -pelkäämätön, ole nytkin hirsipuun uhatessa." - -"Se tulee niin äkkiä, nuori herra Dick", Lawless vastasi. "Antakaa -minun vähän hengittää, niin olen oleva yhtä luja kuin te itse, pyhän -messun kautta!" - -"No nyt tunnen vanhan urhoollisen toverini!" Dick vastasi. "Ei kuolema -minuakaan miellytä, mutta ei auta itku, miksi siis itkisimme?" - -"Niin on", toisti Lawless. "Kuolemasta viisi, sen täytyy tulla ennemmin -tai myöhemmin, ja kuoleman hirsipuussa sanotaan olevan yhtä helppo kuin -mikä muu kuolema tahansa. Tosin en ole ketään tavannut, joka olisi -siitä palannut kertomaan." - -Sen sanottuaan vanha seikkailija asettui mukavaan asentoon, -pani kätensä ristiin ja rupesi katselemaan ympärilleen mitä -välinpitämättömimmin, melkeinpä hävyttömästi. - -"Parasta pysyä tyynenä ja odottaa", Dick sanoi. "Emme vielä tiedä, -mihin toimenpiteeseen Ellis on ryhtynyt. Kenties vielä pääsemme -tästäkin pälkäästä." - -Tuskin he olivat lakanneet puhelemasta, kun kuului iloista soittoa, -joka lähenemistään läheni, ja samaan aikaan rupesivat kirkonkellot -soimaan. Kirkon suuri läntinen ovi avattiin, ja kansaa virtasi -joukoittain kirkkoon. Dickille selvisi, että lordi Shoreby ja sir -Daniel olivat pelosta ja varovaisuudesta päättäneet vihkimyksen -toimitettavaksi varhain aamulla ja että hääseurue nyt oli tulossa. - -Jotkut lordi Shorebyn miehet avasivat kansanjoukossa tien, lykäten -väkeä taapäin kummallekin puolelle, ja avonaisen kirkonoven -ulkopuolelle saapuneet soittajat jäivät siihen kasvot ponnistelusta -punaisina. Sitten he jakaantuivat kahteen ryhmään, ja heidän väliltään -astui hääjoukko kirkkoon. - -Ensimmäisenä astui kalpea morsian sir Danielin taluttamana. Häntä -seurasi morsiusneitona se nuori neiti, joka edellisenä iltana oli ollut -Joannan ja Dickin seurassa. Heidän takanaan käveli sulhanen koreimmassa -loistopuvussaan mutta luuvaloisten jalkojensa takia surkeasti ontuen, -ja hänen paljas päänsä loisti mielenliikutuksesta punaisena, kun hän -sen paljasti astuessaan kirkon kynnyksen yli. - -Mutta sillä hetkellä syntyi kansanjoukossa kohua. Osoitettiin sormilla -parvea, johon kaikkien silmät nyt kääntyivät. Siellä seisoi näet kolme -tai neljä miestä käsissään jännitetyt varsijouset. Dick näki kuinka -nuolet lennähtivät, ja kirkossa syntyi sanomaton hälinä. Ennen kuin oli -ehditty tointua, miehet olivat hävinneet. Ellis Duckworth oli tehnyt -tehtävänsä. - -Kirkossa oli soitto vaiennut, samoin kellot tornissa. Sijaan oli tullut -hääväen pauhina ja hälinä, ja keskellä kirkkoa makasi sulhanen -kivipermannolla kahden mustan nuolen lävistämänä. Morsian oli -pyörtynyt. Korkeana seisoi sir Daniel, hämmästyksen ja raivon -valtaamana. Hänen toisessa käsivarressaan tutisi nuoli. Toinen oli -hiipaissut hänen otsaansa, josta veri juoksi hänen kasvoilleen. - -Hävinneet olivat teon tekijät, mutta panttina olivat Dick ja Lawless -vielä kirkossa. He olivat kyllä jo nousseet ja koettaneet tunkeutua -väkijoukon läpi ulos, mutta väentungos teki yrityksen turhaksi, minkä -takia he palasivat paikoilleen. - -Mutta nyt nousi sir Oliver kalmankalpeana kauhusta, kääntyi sir -Danielin puoleen ja viittasi Dickiin. - -"Tuossa on Richard Shelton", hän huudahti, "oi onnetonta päivää! Hän on -syypää verenvuodatukseen! Ottakaa hänet kiinni! Käskekää vangita hänet! -Kaikkien meidän henkeämme kysytään, pankaa hänet lujiin siteisiin, hän -on vannonut tappavansa meidät kaikki." - -Sir Daniel oli hurjassa mielentilassa, vihan ja kasvoihin juoksevan -veren sokaisemana hän karjaisi: "Missä? Temmatkaa hänet tänne! -Holywoodin pyhän ristin kautta, hän saa katkerasti katua tätä hetkeä." - -Kansa peräytyi ja joukko jousimiehiä eteni kuoriin, tarttui Dickiin ja -heitti hänet alttarin portaille. Lawless puolestaan jäi liikkumattomana -istumaan paikalleen. - -Sir Daniel pyyhkäisi veren kasvoistaan voidakseen paremmin katsella -Dickiä. - -"Petollinen ja hävytön lurjus!" hän huudahti. "Oletpa nyt joutunut -haltuuni. Minä vannon kaiken pyhän kautta, että jokaisesta -verenpisarasta, joka tippuu silmiini, tahdon pusertaa tuskanvikinän -kurjasta ruumiistasi. Viekää hänet talooni, tahdon kiduttaa sinua jäsen -jäseneltä." - -Mutta työntäen luotaan kiinniottajat Dick huusi kovalla äänellä: - -"Turvapaikka! Eikö kirkko ole turvapaikka, pyhät isät?" - -"Olet verellä saastuttanut kirkkoa, poika!" lausui pitkä, loistavasti -puettu mies. - -"Missä ovat todisteet?" Dick vastasi. "Minua syytetään osallisuudesta -tähän murhaan, mutta todisteita ei ole lainkaan. Tunnustan vapaasti, -että olen kosinut tätä neitosta, ja uskallan sanoa että olin suosittu -kosija. Mutta entä sitten? Enpä luule rakkautta tyttöön rikokseksi -- -enkä edes hänen rakkautensa saavuttamista. Kaikkeen muuhun olen -syytön." - -Hyväksymisen sorinaa kuului ympäriltä. Mutta toiselta puolelta häntä -vastaan viskeltiin uusia syytöksiä. - -"Pyhyydenhäväisijä", huudettiin, "hän on munkin puvussa tunkeutunut sir -Danielin taloon ja kirkkoon." - -Samassa sir Oliver viittasi Lawlessiin, syyttäen tätä osallisuudesta -rikokseen. Hänetkin siis temmattiin rukouspaikastaan ja asetettiin -Dickin viereen. Nyt syntyi todellinen taistelu, kun toiset läsnäolijat -koettivat vapauttaa syytettyjä vetämällä ja lykkäämällä heitä sinne -tänne syyttäjien luota, toiset taas kirosivat ja löivät heitä -nyrkillään. Dickin korvissa humisi ja silmissä pimeni, kuten hukkuvan -ihmisen. - -Sama pitkä mies palautti järjestyksen käskevällä äänellään. - -"Tutkikaa", hän sanoi, "onko heillä aseita. Siitä saatamme päättää, -mitä heillä on mielessä." - -Dickiltä ei löydetty muuta kuin hänen tikarinsa, ja tämä puhui hänen -puolestaan, kunnes yksi jousimiehistä veti tikarin tupesta ja huomasi -sen Rutterin veren tahraamaksi. Sir Danielin seuralaiset nostivat tämän -johdosta hälinän, jonka sama pitkä mies tukahdutti kädenviittauksella -ja käskevällä silmäyksellä. - -Mutta Lawlessin vuoron tullessa löydettiin hänen kaapunsa alta viisi -yhtäläistä nuolta kuin ne, jotka äsken oli ammuttu. - -"Mitä nyt sanotte?" kysyi pitkä mies ankarannäköisenä Dickiltä. - -"Sir!" Dick vastasi. "Olen turvapaikassa, eikö niin? Hyvä, huomaan -teidän ryhdistänne, että olette ylhäisessä asemassa, ja teidän -kasvoissanne on hurskauden ja oikeamielisyyden ilme. Teidän vangiksenne -jättäydyn mielelläni luopumalla pyhän paikan turvasta. Mutta mieluummin -kuin jättäydyn tämän miehen mielivaltaan -- miehen, jota kuuluvalla -äänellä syytän täällä oman isäni murhasta ja minun tilojeni ja tulojeni -laittomasta anastamisesta -- mieluummin pyydän teitä omalla jalolla -kädellänne antamaan minulle armonpiston. Omin korvin olette kuullut, -kuinka hän minulle uhkasi kidutusta ennen kuin syyllisyyttäni oli -tutkittu. Ei ole kunnianne arvoista jättää minua veriviholliseni -haltuun, vaan tutkittakoon asiani laillisesti, ja jos minut huomataan -syylliseksi, niin ottakaa henkeni." - -"Hyvä lordi", huudahti sir Daniel, "älkää kuunnelko, mitä tämä susi -puhuu. Hänen verinen tikarinsa huuruaa valheen takaisin vasten hänen -kasvojaan." - -"Hyvä ritari, sallinette sanoa", lordi vastasi, "teidän oma kiivautenne -ei puhu teidän puolestanne." - -Mutta tällöin tapahtui jotain odottamatonta. Morsian, joka nyt oli -toipunut ja kauhistuneena katseli tätä kohtausta, hyökkäsi häntä -ympäröivien estelemisistä huolimatta esille ja lankesi lordin eteen -polvilleen. - -"Lordi Risingham", hän huudahti, "kuulkaa minua oikeuden nimessä. Olen -täällä tämän miehen hallussa väkivalloin ryöstettynä. Minut on -ryöstetty kavaluudella sukulaisteni luota. - -"Siitä päivästä alkaen en ole kokenut sääliä, en hyvyyttä, enkä -lohdutusta kenenkään muun puolelta kuin ainoastaan hänen -- Richard -Sheltonin -- jota he syyttävät ja koettavat tuhota. Hyvä lordi, jos hän -eilen oli sir Danielin talossa, niin minä hänet sinne saatoin, hän tuli -minun pyynnöstäni eikä hän tarkoittanut mitään pahaa. Niin kauan kuin -sir Daniel kohteli häntä hyvin, Shelton oli hänelle uskollinen ja -taisteli hänen puolestaan 'Mustaa nuolta' vastaan. Mutta kun tämä ilkeä -holhooja kavalasti väijyi hänen henkeänsä, niin että hänen täytyi yöllä -paeta tästä verellä tahratusta talosta, niin kehen hän saattoi turvata? -Ei hänellä ollut auttajaa, ei rahaa penniäkään. Jos hän silloin joutui -henkipattojen seuraan, kumpaako siitä syytätte, nuorukaistako, -jonka henkeä väijyttiin, vai holhoojaa, joka käytti väärin -holhoojanasemaansa?" - -Ja nyt Joannan viereen polvistui tuo toinen nuori nainen, josta jo on -puhuttu. - -"Ja minä, hyvä lordi ja setäni", hän sanoi, "minä todistan omantuntoni -mukaan ja kaiken pyhän kautta, että tämä Joanna Sedley puhuu totta. -Minä itse, arvoton, vein nuoren miehen Joannan luo." - -Lordi Risingham kuunteli tyynesti ja seisoi hetkisen äänetönnä. Sitten -hän ojensi kätensä Joannalle ja auttoi häntä nousemaan, mutta ei -osoittanut samaa kohteliaisuutta sille, joka oli sanonut häntä sedäksi. - -"Sir Daniel", lordi sanoi, "tässä on meillä varsin sekava vyyhti, jonka -selvitteleminen, teidän suosiollanne, jää minun asiakseni. Rauhoittukaa -siis, asianne on luotettavissa käsissä, oikeutta noudatetaan. Menkää -nyt viipymättä kotiin ja pitäkää huolta haavastanne, ilma on tuima, -enkä soisi teidän saavan kylmänvihoja." - -Hän viittasi kädellään. Huomaavaisten palvelijain jatkamana viittaus -kulki eteenpäin kirkon toiseen päähän. Heti soi kirkon ulkopuolella -torventoitotus, ja avonaisesta ovesta astui sisään lordi Risinghamin -väreihin ja vaakunaan pukeutunut rivi jousimiehiä ja sotilaita. Dick ja -Lawless vapautettiin sir Danielin miesten käsistä, ja sulkien rivinsä -vankien takana lordin miehet kulkivat pois kirkosta. - -Kun he astuivat Joannan ohi, tyttö ojensi molemmat kätensä Dickiä kohti -ja huusi hänelle jäähyväistervehdyksen, ja morsiusneito, jonka mieltä -hänen setänsä osoittama tyytymättömyys ei millään muotoa ollut -masentanut, heitti Dickille suukkosen huutaen hänelle: "Pysykää -rohkeana, jalopeuranajaja!" Ja nämä hilpeät sanat saattoivat kansan -hymyilemään ensi kerran tämän tapauksen aikana. - - - - -VIIDES LUKU - -Lordi Risingham - - -Vaikka lordi Risingham epäilemättä oli ylhäisin mies Shorebyssa silloin -majailevista herroista, hän asui varsin vaatimattomasti yksityisen -miehen talossa kaupungin reunalla. Ainoastaan aseelliset miehet ovella, -jopa useasti saapuvat ja menevät lähetit ilmaisivat korkean lordin -tilapäistä asuntoa. Tästä syystä Dick ja Lawless pistettiin samaan -suojaan. - -"Hyvin puhuttu, nuori herra Richard", sanoi Lawless, "erittäin hyvin -puhuttu, ja minä puolestani kiitän teitä sydämestäni. Täällä olemme -hyvissä käsissä, meitä tutkitaan oikeudenmukaisesti ja tänä iltana -meidät hirtetään samaan puuhun." - -"Niinpä pelkään todellakin, ystäväraukka", Dick vastasi. - -"Mutta vielä on yksi jänne jousessamme", Lawless jatkoi. "Ellis -Duckworthin kaltaisia miehiä ei ole kuin yksi tuhannessa. Te olette -hyvin läheinen hänen sydämelleen sekä oman itsenne että isänne tähden. -Ja tietäessään teidät syyttömäksi tähän tekoon hän kyllä mullistaa maat -ja taivaat pelastaakseen teidät." - -"Tuskinpa hän voi tehdä mitään", Dick vastasi. "Hänellä on vain -kourallinen miehiä käytettävänään. Jospa vain olisin päässyt huomiseen --- jos vain voisin huomenna tuntia ennen keskipäivää saapua sovittuun -paikkaan -- kävisi kaikki luullakseni toisin. Mutta nyt ei ole apua." - -"Hyvä", päätteli Lawless, "jos te vain takaatte minun syyttömyyteni, -kyllä minä takaan teidän puolestanne pelkäämättä. Ei se meitä -suurestikaan auta, mutta jos minut hirtetään, se ei suinkaan tapahdu -siksi, etten osannut soittaa suutani." - -Dickin vaipuessa omiin mietteisiinsä vanha veijari kyyristyi nurkkaan -ja peitti kasvonsa munkinkaavullaan, nukkuaksensa paremmin. Pian hän -kuorsasi minkä jaksoi, ikään kuin ei olisi ollut hädän päivää. - -Oli jo iltapuoli, kun ovi avattiin ja Dickiä tultiin noutamaan -yläkertaan, lämpöiseen huoneeseen, missä lordi Risingham istui -takkatulen edessä mietteisiin vaipuneena. Kun Dick astui sisään, hän -nosti silmänsä. - -"Sir", hän sanoi, "minä tunsin isänne, joka oli kunnon mies, ja se -seikka kehoittaa minua lempeyteen. Mutta en saata teiltä salata, että -teitä syytetään rumista asioista. Te seurustelette murhamiesten ja -rosvojen kanssa, teidän epäillään petollisesti anastaneen laivan, -olette rikkonut yleistä rauhaa ja valepuvussa piillyt vihollisenne -talossa, jossa samana iltana on tapettu mies." - -"Jos sallitte, lordi", Dick sanoi, "tahdon heti tunnustaa tekoni -semmoisena kuin se on. Minä tapoin Rutterin, ja todisteena" -- hän haki -povestaan -- "on kirje, jonka otin hänen laukustaan." - -Lordi Risingham otti kirjeen, avasi sen ja luki sen kahdesti. - -"Te olette lukenut tämän?" hän kysyi. - -"Olen lukenut", Dick vastasi. - -"Oletteko yorkilainen vai lancasterilainen?" lordi kysyi. - -"Vähän aikaa sitten minulta kysyttiin samaa. En silloin ymmärtänyt mitä -minun piti vastata", Dick sanoi. "Mutta koska jo kerran olen vastannut, -en tahdo muuttaa puoluetta. Olen yorkilainen, lordi." - -Lordi nyökäytti päätään hyväksymisen merkiksi. - -"Rehellisesti vastattu", hän sanoi. "Mutta miksi sitten annatte minulle -tämän kirjeen?" - -"Eivätkö kaikki puolueet hylkää kavaltajia?" Dick kysyi. - -"Niin kai pitäisi olla", lordi vastasi. "Ja ainakin minä hyväksyn -vastauksenne. Teissä on enemmän nuoruuden kuin vilpillisyyden vikaa, -huomaan. Jollei sir Daniel olisi mahtava meidän puolemme mies, olisin -melkein taipuvainen puolustamaan teidän asiaanne. Sillä minä olen -tutkinut asioita ja olen saanut tietää, että teitä vastaan on pahoin -rikottu ja se on luettava puolustukseksenne. Mutta huomatkaa, sir, olen -ennen kaikkea johtajan asemassa, minun on valvottava kuningattaren -etuja, ja joskin luonnoltani, kuten luulen, olen oikeutta kunnioittava -mies ja pikemmin liiaksikin lempeäsydäminen, minun täytyy kuitenkin -järjestää toimenpiteeni puolueeni etujen mukaan. Ja saadakseni sir -Danielin pysymään puolellani, teen paljon." - -"Olen kai hyvin rohkea mielestänne", Dick vastasi, "kun annan teille -neuvoja, mutta luotatteko todellakin sir Danielin sanaan? Hän on varsin -usein ennen muuttanut puoluetta." - -"On kyllä. Semmoinen on tapa tätä nykyä Englannissa. Mitä sille -mahtaa?" lordi sanoi. "Mutta te arvostelette Tunstallin ritaria väärin. -Hän on viime aikoina ollut vilpittömästi uskollinen Lancasterin -puolueelle, myös viime vastoinkäymisen jälkeen." - -"Jos suvaitsette vilkaista tähän kirjeeseen, ehkä jossain määrin -muutatte mieltänne", Dick sanoi ojentaen lordille sir Danielin lordi -Wensleydalelle osoittaman kirjeen. - -Kirjeen vaikutus ilmeni heti lordin kasvoista. Hänen katseensa kävi -synkäksi ja uhkaavaksi kuin vihastuneen jalopeuran, hänen kätensä -tarttui nopeasti tikariin. - -"Olette kai lukenut tämänkin?" hän kysyi. - -"Olen", Dick vastasi. "Hän vain muitta mutkitta tarjoaa tilanne lordi -Wensleydalelle." - -"Niin on!" lordi vastasi. "Minä olen teille kiitollinen tästä -kirjeestä. Se on minulle näyttänyt ketunpesän. Pyytäkää minulta jotain, -nuori herra Shelton, ja minä olen osoittava teille kiitollisuuttani. -Ensiksikin, olkaa yorkilainen tai lancasterilainen, te olette nyt -vapaa. Menkää Pyhän neitsyen nimessä! Mutta kuten itse ymmärrätte, -vaatii oikeus että hirtätän toverinne Lawlessin. Hänen rikoksensa on -julkinen, ja tarpeellista on, että rangaistus seuraa tekoa." - -"Hyvä lordi!" Dick sanoi. "Minun ensimmäinen pyyntöni on, että -säästätte hänetkin." - -"Hän on vanha kirottu konna, varas, hirtehinen ja maankulkija", lordi -sanoi. "Hän olisi jo ansainnut hirsipuun, samantekevä hirtetäänkö hänet -tänään vai huomenna. Kerran se kuitenkin tapahtuu." - -"Totta kyllä", Dick sanoi. "Mutta ystävyydestä minuun hän tuli tänne, -minä olisin itsekäs ja kiittämätön, jos hylkäisin hänet." - -"Olette kiusallinen, sir", sanoi lordi ankarasti. "Sillä tavoin -ei menestytä tässä maailmassa. Kuitenkin päästäkseni teidän -itsepäisyydestänne tahdon vielä kerran tehdä teille mieliksi. Lähtekää -siis yhdessä, mutta olkaa varovaiset ja rientäkää pois Shorebystä. -Sillä sir Daniel (piru hänet vieköön) janoo ahneesti teidän vertanne." - -"Hyvä lordi, ainoastaan sanoilla voin nyt teitä kiittää, mutta toivon -että minulla pian on tilaisuus kiittää teitä teoilla", Dick sanoi -poistuessaan huoneesta. - - - - -KUUDES LUKU - -Kapteeni Arblaster - - -Kun Dick ja Lawless päästettiin takatietä ulos talosta, jossa lordi -Risingham majaili, oli ilta jo käsissä. - -He pysähtyivät puutarhanmuurin suojaan neuvottelemaan, mitä tietä olisi -viisainta kulkea. Heidän asemansa oli sangen vaarallinen. Jos joku sir -Danielin miehistä sattuisi heidät näkemään ja nostaisi metelin, heidät -otettaisiin silmänräpäyksessä vangiksi, ja silloin he olisivat mennyttä -miestä. Eivätkä vaarat väijyneet heitä yksin Shorebyn kaupungissa, koko -ympäristö kuhisi vihollisen vartioita, joiden käsiin he milloin tahansa -saattoivat joutua. - -Jonkin matkan päässä he näkivät myllyn, joka kohosi aukeamalla, ja sen -läheisyydessä hyvin suuren ladon, jonka ovet olivat selkosen selällään. - -"Jospa piiloutuisimme tuonne, kunnes yö joutuu?" Dick ehdotti. - -Koska Lawless ei tietänyt parempaakaan keinoa, he juoksivat mainittuun -latoon ja pian loisti kuu hopeanvalkoisena lumelle. Nyt jos koskaan -heidän oli pyrittävä entiseen majataloonsa, vaihtaakseen vaaralliset -valepukunsa tavallisiin vaatteisiin. Mutta yön pimeydessäkin oli -varminta kiertää kaupungin syrjäkatuja ja välttää vilkasliikkeisempiä -paikkoja. - -He saivat tehdä pitkän kierroksen. He joutuivat rantaan lähelle tuota -Dickille niin tärkeätä taloa, joka nyt oli pimeä ja autio, ja saapuivat -viimein satamaan. Monet laivoista olivat, mikäli he saattoivat -kirkkaassa kuutamossa erottaa, nostaneet ankkurinsa ja käyttivät -hyväkseen suotuisaa säätä, suunnatakseen kulkunsa toisiin satamiin. -Tästä syystä sataman oluttuvat, joissa vastoin voimassa olevaa lakia -paloi tuli vielä iltasoiton jälkeen, eivät olleet enää tungokseen asti -täynnä väkeä, ja hilpeät merimieslaulut olivat vaienneet. - -Nostellen munkinkaapujensa liepeitä polviin asti Dick ja hänen lihava -toverinsa riensivät eteenpäin lumikinosten läpi, puikkelehtien -ranta-aittojen ja kaikenlaisten romukasojen välitse, ja olivat jo -saapuneet puolitiehen satamasta, kun he joutuivat aivan lähelle muuatta -oluttupaa. Juuri samassa avattiin äkkiä ovi, ja kirkas valovirta osui -pakolaisiin. - -He pysähtyivät heti ja olivat vaipuvinaan syvään keskusteluun. - -Kolme miestä astui ulos ovesta toinen toisensa jälkeen, ja kolmas sulki -oven. He astuivat kaikki jotakuinkin epävarmasti. - -Dick ja Lawless tunsivat heti kaksi heistä. Toinen oli "Hyvän Toivon" -isäntä, kapteeni Arblaster, ja toinen hänen laivamiehensä. Kolmas oli -tuntematon. Kookkain heistä puhui valittavalla äänellä: - -"Seitsemän astiaa hienointa ranskalaista viiniä, mitä ikinä mikään -viinikauppias on myynyt, paras purjealus koko Dartmouthissa, kullattu -Mariankuva ja kolmetoista puntaa selvää kultarahaa..." - -"Niin, niin, olen minäkin kärsinyt tappiota", toinen keskeytti. -"Martinpäivänä minulta varastettiin viisi riikintaalaria ja -nahkakukkaro, joka sekin kyllä oli maksanut aika lailla." - -Kapteenin vaikeroivat sanat vaikuttivat syvästi Dickiin. Tähän asti hän -oli tuskin kertaakaan ajatellut Arblaster-rukkaa, joka hänen -ajattelemattoman kepposensa tähden oli menettänyt koko omaisuutensa. -Näinä sotaisina aikoina ylemmät säädyt eivät näet paljoa piitanneet -halpasäätyisten ihmisoikeuksista. Mutta tämä odottamaton kohtaus -johdatti peittelemättä hänen mieleensä, miten omavaltaisesti hän oli -menetellyt toisen omaisuuden suhteen ja kuinka surkeasti hänen -yrityksensä oli päättynyt. Molemmat, sekä Dick että Lawless, kääntyivät -poispäin, jotta heitä ei tunnettaisi. - -Mutta laivakoira oli paennut hylystä ja päässyt takaisin Shorebyhin. Se -seurasi nyt Arblasterin kintereillä. Äkkiä se alkoi vainuta ja höristää -korviaan ja rupesi sitten rajusti haukkumaan molempia munkkeja. - -Sen isäntä lausui epävakaisella äänellä: - -"Kuulkaahan, kunnon ystävät! Antakaa lantti köyhälle laivuriraukalle, -jonka koko omaisuus on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Kysykää tältä -Tomilta, laivamieheltäni, ellette minua usko. Seitsemän astiaa hyvää -ranskalaista viiniä, plataanipuinen, runsaasti kullattu Marian-kuva ja -kolmetoista puntaa kultana ja hopeana! Mitä siitä arvelette? Sitä -paitsi ei kukaan kumppaneistani koko Dartmouthin ankkuripaikalla ole -tapellut ranskalaisia vastaan niin rohkeasti kuin minä. Kas niin, raha -tänne vain!" - -Dick ja Lawless eivät uskaltaneet kumpikaan hiiskua, peläten että -kapteeni tuntisi heidät äänestä. He seisoivat siinä avuttomina kuin -vene karilla, eivätkä tienneet mitä tehdä, minne kääntyä. -- "Oletko -mykkä poika?" kysyi viimein laivuri. - -"Toverit", hän sopersi kääntyen toisten puoleen, "minä en pidä mykistä, -he ovat epäkohteliasta väkeä." - -Mutta Tom, joka oli vahva, tukeva mies, oli sillä aikaa alkanut epäillä -noita kahta äänetöntä munkkia. Hän astui askelen eteenpäin, tarttui -kovakouraisesti Lawlessin olkapäähän ja kysyi karkeasti kiroten, mikä -häntä vaivasi, kun hän ei vastannut. Lawless huomasi joutuneensa -kiikkiin ja antoi merimiehelle niin kovan töytäyksen, että tämä kaatui -pitkin pituuttaan hietikolle. Sitten vanha seikkailija pötki -käpälämäkeen ja käski Dickin seurata perässä. - -Kaikki tämä oli silmänräpäyksen työ. Mutta ennen kuin Dick ennätti -paeta, oli Arblaster iskenyt häneen kiinni, ja Tom, joka sätki -hiekalla, tarttui hänen toiseen sääreensä, kolmannen miehen -heiluttaessa uhkaavasti miekkaansa. - -Richard Shelton ei tällä hetkellä tuntenut niin paljon pelkoa ja -suuttumusta kuin nöyryytystä. Hän häpesi sitä, että hän, joka oli -päässyt sir Danielin käsistä ja voittanut lordi Risinghamin suosion, -nyt oli aivan avuttomana vanhan juopuneen laivurin ja hänen parin -toverinsa vallassa. Sen lisäksi sanoi hänen omatuntonsa, nyt kun oli -liian myöhäistä, että hän ansaitsi rangaistuksen, koska hänellä ei -ollut rahoja korvata laivurille vahinkoa, minkä oli hänelle tuottanut. - -"Malttakaahan, kun katson häntä silmästä silmään", sanoi laivuri -kääntäen Dickin kasvot kuuta kohti. "Pyhä neitsyt!" hän huusi sitten, -"sehän on laivanryöstäjä!" - -"Hei!" Tom huusi. - -"Niin, totta tosiaan! Se on hän itse ilmi elävänä!" Arblaster toisti. -"Kuules sinä lurjus!" hän kirkui. "Missä on laivani? Missä on viinini? -Kas niin, nyt olet käsissäni. Maltahan, kyllä minä sinut löylytän." - -Raivostuneet miehet alkoivat piestä Dickiä voimiensa takaa. Dick ei -päässyt heidän käsistään muulla tavoin kuin houkuttelemalla heidät -uudestaan kapakkaan keskustelemaan asioista. Tapansa mukaan miehet -ahkerasti joivat, kunnes Dick arveli hetken sopivaksi ja luikahti -nopeasti ovesta ulos. - -Juopuneet miehet hoipertelivat hänen jälkeensä kiljuen ja meluten. -Mutta Dick oli heitä sukkelampi. Kaavun liepeet nostettuna hän pimeässä -juoksi henkensä takaa, tietämättä minnepäin Lawless oli suunnannut -matkansa ja minnepäin hänen itsensä tuli pyrkiä. - -Harhailtuansa puolen yötä hän pääsi jonkinlaiseen vierasmajaan -kaupungin ulkopuolelle, missä hän sai kohtalaisen yösijan, ja vaipui -heti sikeään uneen. - - - - - - -VIIDES KIRJA - -Richard Kyttyräselkä - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Torventoitotus - - -Jo aikaisin seuraavana aamuna, ennen päivänkoittoa Dick nousi kurjalta -vuoteeltaan ja vaihtoi munkinkaapunsa enemmän säätynsä mukaisiin -vaatteisiin ja lähti nyt rauhallisempana ja paremmalla onnella matkaan. - -Dickin aikomuksena oli koettaa päästä Lawlessin metsäluolaan, johon hän -oli piilottanut lordi Foxhamin paperit. Koska hän oli varhain lähtenyt -matkalle, hän luuli ehtivänsä sinne kyllin ajoissa ennättääkseen vielä -kohtaamaan Gloucesterin nuoren herttuan sovitussa yhtymäpaikassa. - -Oli kylmä aamu. Ilma oli tyyni ja kuiva, kuu oli jo laskenut, tähdet -vain vielä tuikkivat kirkkaina. Lumen heijastus teki ilman valoisaksi -ja vaikutti virkistävästi mieleen. - -Dick oli kulkenut suurimman osan Shorebyn ja metsän välistä aukeata ja -saapunut kummun juurelle noin parinsadan metrin päähän paikasta, missä -Pyhän Briden risti seisoi, kun hän äkkiä kuuli torventoitotuksen, joka -rikkoi aamun hiljaisuuden niin kimeästi ja läpitunkevasti, ettei Dick -milloinkaan ollut sen vertaista kuullut. Toitotus uudistui pari kertaa, -sitten kuului aseitten kalsketta. - -Dick heristi korviaan, paljasti miekkansa ja juoksi reippaasti mäkeä -ylös. Pian hän pääsi ristin luo ja joutui hämmästyksekseen keskelle -tulista taistelun tuoksinaa. Seitsemän tai kahdeksan miestä oli -toisella puolen, toisella ainoastaan yksi. Mutta niin nopealiikkeinen -ja taitava oli tämä ainoa ja niin hurjasti hän kävi vastustajiensa -kimppuun, että jo ennen kuin Dick ehti sekaantua leikkiin, hän oli -kaatanut maahan yhden, pahasti haavoittanut kahta ja torjunut muut -luotaan. - -Näytti kuitenkin ihmeeltä, että hän ollenkaan kykeni vastustamaan niin -monta vihollista, ja pieninkin sattuma, jalan luiskahdus tai käden -hairahdus saattoi hänelle maksaa hengen. - -"Kestäkää vielä hetkinen, sir", huusi hänelle Dick, "täältä tulee -apua", ja unohtaen olevansa yksin ja että hänen huutonsa oli jotensakin -turha, hän kiljaisi: "Mustan nuolen puolesta! Mustan nuolen puolesta!" -ja hyökkäsi häikäilemättä ahdistajien selkään. - -Nämä olivat kuitenkin urheita miehiä, jotka eivät pelästyneet -yllätyksestä, vaan kääntyivät nopeasti uutta vastustajaansa kohti -tavattoman raivokkaasti. Neljä yhtä vastaan he kävivät hänen -kimppuunsa. Miekat salamoivat kirkkaassa tähtivalossa ja säkenet -sinkoilivat. Nyt yksi vastustajista kaatui, Dick tuskin tiesi mistä -syystä; sitten isku sattui hänen omaan päähänsä, ja vaikka teräskypärä -hytyrän alla suojeli häntä, painoi isku hänet kuitenkin toiselle -polvelle ja hänen päätänsä pyörrytti. - -Sillä aikaa oli mies, jonka avuksi Dick oli rientänyt, vetäytynyt -taapäin ja toitahutti nyt torveensa tällä kertaa vielä räikeämmin ja -pitempään kuin ennen. Seuraavassa silmänräpäyksessä ahdistajat -kääntyivät uudestaan häntä vastaan Dickin onneksi. Mutta mies -puolustautui taaskin urheasti, käyttäen miekkaa ja tikaria, kättä ja -jalkaa yhtä väsymättä. Hän hyökkäsi ja peräytyi, teki hyppäyksiä ja -lankesi polvilleen erinomaisen taitavasti ja nopeasti. - -Korvia särkevät torventoitotukset eivät kuitenkaan olleet turhaan -kajahtaneet. Metsästä kuului lumen vaimentamaa kavioiden kapsetta, ja -onneksi sekä vieraalle miehelle että Dickille syöksyi kummaltakin -puolen tietä parvi kiireestä kantapäähän aseistettuja ratsumiehiä. -Jokaisen ratsastajan takana istui hevosenselässä vielä jousimies, joten -apuväki oli kahdenkertainen. - -Tämmöisen ylivoiman yllättäminä ahdistajilla ei ollut muuta neuvoa kuin -äänettöminä antautua. - -"Vangitkaa nuo lurjukset!" huusi uljas torventoitottaja, ja kun käskyä -oli noudatettu, hän lähestyi Dickiä ja katseli häntä terävästi silmiin. - -Dick kohtasi tyynesti hänen tutkivan katseensa. Vasta nyt hän huomasi -että soturi, joka äsken oli osoittanut niin suurta voimaa, taitoa ja -päättäväisyyttä, oli vielä nuorukainen, häntä itseään tuskin -vanhempi.[13] Sen lisäksi hän oli hiukan epämuotoinen, toinen olkapää -oli näet toista korkeampi. Kasvot olivat äskeisestä ponnistuksesta -huolimatta kalpeat, rumat ja tuskanilmeiset. Ainoastaan kirkkaat, -terävät ja rohkeat silmät ilmoittivat sisäistä tarmoa. - -"Sir", sanoi nuorukainen, "tulitte sopivaan aikaan avukseni, ette -hetkeäkään liian aikaisin." - -"Mylord", vastasi Dick, joka hämärästi tunsi olevansa ylhäisen henkilön -seurassa, "olette itse niin satumaisen taitava miekankäyttäjä, että -olisitte kyllä suoriutunut ominkin voimin. Joka tapauksessa oli minulle -onni, ettei väkenne kauemmin viipynyt." - -"Mistä minut tunsitte?" vieras kysyi. - -"En tälläkään hetkellä tiedä kenen kanssa puhun", Dick vastasi. - -"Onko se mahdollista?" kysyi toinen, "ja siitä huolimatta panitte -henkenne alttiiksi tässä epätasaisessa taistelussa." - -"Näin yhden miehen ottelevan monta vastaan", Dick vastasi, "ja -häpeällisesti olisin käyttäytynyt, ellen olisi rientänyt hänen -avukseen." - -Omituinen pilkallinen hymy ilmestyi nuoren ylimyksen huulille hänen -vastatessaan: - -"Puhutte varsin jalosti, mutta päästäksemme itse asiaan -- oletteko -lancasterilainen vai yorkilainen?" - -"En tahdo salata, jalo lordi", Dick vastasi, "että olen Yorkin suvun -puolella." - -"Pyhän messun kautta!" vastasi vieras jälleen. "Se on teille onneksi." - -Näin sanoen hän kääntyi yhden seuralaisensa puoleen ja lausui samalla -pilkallisella ja julmalla äänellä kuin ennen: - -"Pitäkää huoli siitä, että nuo urheat herrat saavat matkapassin. -Nostakaa heidät ilmaan." - -Elossa ei enää ollut kuin viisi hyökkääjää. Jousimiehet tarttuivat -heihin, heidät vietiin metsänreunaan, ja parin minuutin perästä -hirsinuora oli tehnyt heistä lopun. - -"Ja nyt", huudahti epämuotoinen johtaja, "takaisin vartiopaikkoihinne -ja olkaa vasta nopeammat." - -"Armollinen herrani ja herttua", sanoi yksi hänen miehistään, "rukoilen -teitä, älkää jääkö tänne yksin. Pidättäkää ainakin kourallinen -keihäsmiehiä luonanne." - -"Mies", sanoi herttua, "minä en ole moittinut teitä -vitkallisuudestanne, älkää tekään nyt ruvetko minun aikeitani -valvomaan. Luotan käteeni ja käsivarteeni, joskin olen viallinen. Te -olitte varsin hitaat tulemaan, kun torvi äsken kutsui, nyt liian -rohkeasti annatte minulle neuvoja. Mutta niin on aina: viimeisinä -keihäällä, ensimmäisinä kielellä. Tehkää päinvastoin!" - -Ja melkoisen kopealla kädenliikkeellä hän viittasi heitä poistumaan. - -Jalkamiehet nousivat taas ratsumiesten taakse hevosten selkään, ja koko -joukko kahlasi lumessa pois, häviten metsään eri tahoille. - -Päivä oli nyt jo tulossa ja tähdet vaalenivat vaalenemistaan. Harmaassa -päivänvalossa molemmat nuorukaiset katselivat toisiansa. - -"Te olette nähnyt kostoni", herttua sanoi, "joka samoin kuin säiläni on -sekä terävä että nopea. Mutta en millään muotoa soisi teidän luulevan -minua kiittämättömäksi. Tulitte minun avukseni hyvällä miekalla ja -vielä paremmalla rohkeudella -- jollette pelkää epämuotoisuuttani, -sallikaa minun syleillä teitä!" - -Näin sanoen nuori päällikkö ojensi käsivartensa syleilyyn. - -Sydämessään Dick tunsi sekä kauhua että inhoa sitä miestä kohtaan, -jonka hengen hän oli pelastanut. Mutta kehoitus lausuttiin sellaisella -tavalla, että olisi ollut kovin epäkohteliasta, jopa tylyäkin estellä -tai epäröidä. Hän heittäytyi siis toisen avoimeen syliin. - -"Ja nyt, mylord", hän lausui vapauduttuaan syleilystä, "arvaanko -oikein? Oletteko Gloucesterin herttua?" - -"Olen Richard, Gloucesterin herttua", kuului vastaus. "Entä te -- mikä -on teidän nimenne?" - -Dick sanoi nimensä ja näytti lordi Foxhamin sinettisormuksen, jonka -herttua heti tunsi. - -"Te olette tullut ennen sovittua aikaa, mutta niin olen minäkin -tehnyt", herttua sanoi. "Olin täällä kaksi tuntia ennen päivännousua. -Mutta tämä on minun ensimmäinen sotaleikkini; tällä retkellä, herra -Shelton, olen voittava tahi menettävä kunniani. Tuolla Shorebyssa -majailevat viholliseni kahden vanhan, taitavan päällikön, Risinghamin -ja Brackleyn johdolla. He ovat kaiketi vahvasti varustetut, mutta -kahdelta taholta estetyt peräytymästä, merensataman ja virran -saartamina. Luulenpa, Shelton, että voisimme tuottaa heille tuntuvan -tappion, jos voisimme hiipiä vihollisen kimppuun odottamatta ja -nopeasti." - -"Niin minäkin arvelen", Dick vastasi innostuen. - -"Onko teillä lordi Foxhamin muistiinpanot mukananne?" herttua kysyi. - -Dick ilmoitti, mistä syystä hänellä ei nyt ollut muistiinpanoja, mutta -sanoi rohkenevansa itsekin antaa tarkkoja tietoja vihollisista. - -"Omasta puolestani arvelen, että jos on riittävästi väkeä, olisi -parasta nyt heti hyökätä vihollisen kimppuun", hän sanoi. "Sillä, -nähkääs, päivän koittaessa yövartiot poistetaan, päivällä ei ole -vartioimista laisinkaan -- ainoastaan kulkuvartiot kiertävät -laitakaupungilla. Nyt juuri, kun yövartio on lakannut ja muu sotaväki -istuu aamiaisensa ääressä -- olisi sopiva aika hajoittaa heidät." - -"Paljonko luulette heitä olevan?" herttua kysyi. - -"Ei täyttä kahtatuhatta", Dick vastasi. - -"Minulla on 700 miestä metsässä takanamme", herttua sanoi, "700 tulee -Kettleystä, he saapuvat pian. Kauempana on vielä 400 miestä, ja -Holywoodissa puolen päivänmatkan päässä täältä on lordi Foxhamin väkeä -500 miestä. Odotammeko heitä vai ryhdymmekö heti hyökkäykseen?" - -"Herttua", Dick vastasi, "hirttäessänne nuo viisi roistoa ratkaisitte -itse asian. Mitä väkeä he lienevätkin olleet, heitä kaivataan kuitenkin -näinä levottomina aikoina, heitä ruvetaan etsimään ja seutua penkomaan. -Sen tähden on minun nöyrä ajatukseni se, että jos aiotte turvautua -yllätykseen, teidän ei tule hukata hetkeäkään." - -"Niin minäkin arvelen", Kyttyräselkä sanoi. "Tunnin kuluessa saatatte -ansaita ritarikannukset. Reipas mies menköön Holywoodiin lordi Foxhamin -sinettisormus mukanaan, toinen mies tielle jouduttamaan minun -nuhjuksiani! Niin, Shelton, pyhän ristin kautta tapahtukoon niin!" - -Sitten hän taas toitahutti torveaan. - -Tällä kertaa hänen ei tarvinnut kauan odottaa. Tuokiossa ristin -ympärillä oleva aukio oli täynnä ratsu- ja jalkaväkeä. Herttua lähetti -miehen toisensa jälkeen jouduttamaan niitä 700 miestä, jotka olivat -taempana metsässä, ja jo neljännestunnin kuluttua hän saattoi asettua -joukkojensa etunenään kulkeakseen mäkeä alas Shorebyta kohti. - -Hänen suunnitelmansa oli hyvin yksinkertainen. Hän aikoi valloittaa sen -osan kaupunkia, joka oli oikealla puolen valtatietä, ja linnoittua -ahtaihin kujiin siksi kunnes lisäväkeä saapuisi. - -Jos lordi Risingham päättäisi peräytyä, herttua ajaisi häntä takaa, -joten lordi joutuisi kahden tulen väliin, koska lisäväki tullessaan -kohtaisi hänet. Jos taas lordi päättäisi jäädä kaupunkiin, hän joutuisi -satimeen, jossa herttuan ylivoima hänet nujertaisi. - -Ei ollut siis herttualla muuta pelkoa kuin että hänen ensimmäiset 700 -miestään voitettaisiin ja hajoitettaisiin. Tämän välttämiseksi oli -tarpeellista, että yllätys oli nopea ja täydellinen. Senpä tähden piti -nytkin jalkamiesten istua hevosenselässä ratsumiesten takana, ja -Dickille tapahtui se kunnia, että hän sai istua herttuan takana. - -Niin kauan kuin he olivat metsän peittäminä, kuljettiin hitaammin. Kun -oli päästy metsän reunaan, pysähdyttiin lepäämään ja tarkastamaan -asemaa. - -Aurinko oli nyt noussut ja valaisi kylmänkirkkaalla keltaisella -valollaan Shorebyn punaisia rakennuksia, joitten lumivalkoisilta -katoilta aamusavut nousivat kohti taivasta. - -Herttua kääntyi Dickin puoleen. - -"Tuossa kaupunkipahasessa", hän sanoi, "jossa ihmiset nyt kaikessa -rauhassa keittävät aamiaistaan, joko te voitatte tänään kannuksenne ja -minulle alkaa uusi elämä, täynnä valtaa ja kunniaa -- taikka me -molemmat kaadumme ja meidät haudataan unohduksen yöhön. Olemme kaksi -Richardia. Siis rohkeutta, Shelton. Meidän tulee voittaa, ja niinkuin -meidän miekkamme tänään kalskuu miesten kypäriä vasten, niin pitää -meidän nimemmekin kerran kaikua ihmisten korvissa." - -Dick hämmästyi kuullessaan herttuan kunnianhimoista ja tulista puhetta. -Tyynesti ja järkevästi hän vastasi, että hän omasta puolestaan tahtoi -tehdä velvollisuutensa ja toivoi muittenkin tekevän samoin. Silloin -olisi hänen luullakseen voitto varma. - -Hevoset olivat nyt tarpeeksi levähtäneet, herttua nosti miekkansa, -kannusti ratsunsa juoksemaan, ja koko joukko kiiti täyttä laukkaa yli -lumipeitteisen lakeuden, joka heidät erotti kaupungista. - - - - -TOINEN LUKU - -Shorebyn tappelu - - -Välimatka oli vain noin viisisataa askelta. Mutta tuskin he olivat -tulleet metsän suojasta esiin, kun he huomasivat väkijoukkojen meluten -ja huutaen tulvivan lumisilla niityillä kaupunkiin kummaltakin puolen. -Ja itse kaupungissa nousi rymy ja liike, eivätkä hyökkääjät ehtineet -suorittaa puolta matkaa ennen kuin torninkellot jo rupesivat soimaan. - -Nuori päällikkö puri hammasta. Hätäkellojen nyt jo soidessa hän pelkäsi -tapaavansa viholliset valmistautuneina. Jollei hänen onnistuisi saada -jalansijaa kaupungissa, sortuisi ja hajaantuisi hänen pieni joukkonsa -piankin. - -Kaupungissa eivät lancasterilaiset kuitenkaan olleet niinkään hyvässä -tilassa. Oli niinkuin Dick oli sanonut. Yövartijat olivat jo riisuneet -aseensa ja muu väki loikoi kaupungin eri osissa majoissaan levollisena -kuin rauhan vallitessa, ihan varustautumattomana ja mitään hyökkäystä -odottamatta. Koko kaupungissa oli tuskin viittäkymmentä miestä täysissä -tamineissa, tuskin viittäkymmentä ratsua satuloituna. Mutta nämäkään -eivät osanneet noudattaa minkäänlaista järjestystä, vaan ensi -säikähdyksessään riensivät mikä minnekin, kun johtoa ei näkynyt. - -Siten tapahtui, että kun Gloucesterin herttua saapui kaupungin -laitimmaisten talojen luo, ei kadunsuussa ollut vastassa kuin -pivollinen keihäsmiehiä, jotka hän hajoitti kuin myrsky ruumenet. - -Heidän edettyänsä kaupungissa noin sata askelta Dick kosketti herttuaa -käsivarteen. Ymmärtäen seuralaisensa tarkoituksen herttua pidätti -hevosensa, nosti torven suulleen, toitotti sovitun kimeän kajahduksen -ja ohjasi hevosensa pääkadulta oikealle. Kuin yksi mies koko hänen -joukkonsa noudatti annettua käskyä ratsastamalla kujia myöten oikealle. -Ainoastaan parikymmentä ratsumiestä pysähtyi kadun suuhun. Jalkamiehet -hypähtivät heti maahan heidän takaansa, osa heistä jännitti -varsijousensa ja toinen osa hyökkäsi läheisiin taloihin ja otti ne -haltuunsa. - -Ne harvat lancasterilaiset, jotka olivat aseissa, hämmästyivät -nähdessään vihollisen niin äkkiä muuttavan suuntaa ja pelästyivät -huomatessaan vartijoiksi jääneen jälkijoukon. Hetkisen neuvoteltuansa -he peräytyivät kaupungin sisäosiin hakemaan lisävoimia. - -Se kaupunginosa, jonka herttua Dickin neuvosta oli ottanut haltuunsa, -käsitti viisi kapeata kujaa ja kurjia hökkeleitä, jotka kohosivat -matalalla mäellä. - -Tässä köyhäin kaupunginosassa ei majaillut yhtäkään lancasterilaista -herraa, ei ylhäisempää eikä alhaisempaa, ei edes sotaväkeä. Vakinaiset -asukkaat taas pakenivat heti kuin yhteisestä päätöksestä, jättäen -asuntonsa kylmille niin pian kuin herttuan väki ilmestyi. Ei siis ollut -vastarintaa. - -Melkein keskellä kaupunginosaa oli jotenkin pahamaineinen olutkapakka. -Koska nuo viisi kujaa tämän kohdalla yhtyivät, päätti herttua sijoittaa -päämajansa tähän oluttupaan. Dickin hän määräsi vartioimaan yhtä noista -viidestä kadusta. - -"Menkää", hän sanoi, "ansaitsemaan kannukset itsellenne. Hankkikaa -minulle kunniaa, toinen Richard toiselle Richardille. Sanon teille: jos -minä nousen, niin tekin nousette samoilla tikapuilla. Menkää", hän -lisäsi puristaen lujasti Dick Sheltonin kättä. - -Mutta niin pian kuin Dick oli mennyt, hän sanoi vähäpätöisennäköiselle -jousimiehelle, joka seisoi aivan hänen vieressään: - -"Lähde, Dutton, ja heti", hän lisäsi. "Seuraa tuota nuorukaista. Jos -huomaat hänet uskolliseksi, vastaat hänen turvallisuudestaan henki -hengestä. Onneton olet, jos palaat ilman häntä! Mutta jos huomaat hänet -petolliseksi tai jos vain epäiletkin, häntä -- pistä hänet kuoliaaksi -takaa." - -Sillä aikaa Dick kiirehti hänelle uskottuun paikkaan, jonka tärkeyden -hän kyllä älysi. Se oli näet ahdas ja pimeä kuja, jonka yli kummaltakin -puolen rakennukset osaksi ulottuivat, mutta koska se päättyi kaupungin -toriin, oli luultavaa että tappelun ratkaisu oli tapahtuva tässä -kohden. - -Tori oli täynnä sikin sokin pakenevia kaupunkilaisia, mutta vihollisen -sotaväestä ei vielä näkynyt merkkiäkään. Dick arveli siis ehtivänsä -hyvin ryhtyä puolustustoimenpiteisiin. - -Kadun kaksi viimeistä taloa oli jätetty tyhjiksi, niiden ovet olivat -selkiselällään. Dick pani sotamiehet kantamaan ulos huonekalut ja -rakentamaan niistä katusulun. Sata miestä oli annettu hänen -käytettäväkseen. Heistä hän asetti suurimman osan näihin taloihin, -joiden ikkunoista he saattoivat ampua. Loput hän otti mukaansa -katusulun puolustusväeksi. - -Kaupungissa vallitsi hurja hälinä ja melu. Kellot soivat, torvet -kajahtelivat, ratsujoukkoja kiiti sinne tänne; naiset huusivat, -päällikköjen käskyt raikuivat -- oli korvia tukahduttava melske. -Vähitellen hälinä rupesi asettumaan, ja pian nähtiin torilla ratsu- ja -jalkamiehiä, jotka rupesivat järjestymään taistelurintamaan. - -Suuri osa näistä oli pukeutunut tummanpunaiseen ja siniseen, ja Dick -tunsi sir Daniel Brackleyn, joka hevosenselässä järjesti väkeänsä. - -Seurasi hetkisen hiljaisuutta, ja sitten soi neljä torvea miltei -yhtaikaa. Niiden ääneen vastasi viides torvi torilta, ja samassa -rupesivat rivit liikkumaan eteenpäin. Nuolisade tapasi varustuksen ja -talon, jotka herttuan väki oli ottanut haltuunsa. - -Taistelu oli alkanut yhteisestä merkistä noiden viiden kadun suulla. -Dick älysi, ettei hän voinut puolustaa asemaansa, jollei hän saattanut -täydellisesti luottaa omaan satamiehiseen joukkoonsa. - -Seitsemän nuolikuuroa seurasi toinen toistaan. Äkkiä Dick huomasi, että -joku takaa kosketti hänen käsivarttansa, ja kääntyessään katsomaan hän -näki nuorukaisen, joka ojensi hänelle kiiltävillä metallilevyillä -varustetun nahkakölterin. - -"Herttua lähettää tämän teille", nuorukainen sanoi. "Hän huomasi teidän -lähteneen taisteluun ilman rautapaitaa, sir Richard." - -Dickin sydäntä sykähdytti tämä herttuan huolenpito. Hän hypähti maahan -hevosenselästä ja nuolien sadellessa hänen ympärilleen hän pukeutui -nopeasti rautapaitaansa. Surukseen hän samassa huomasi nuolen sattuneen -nuorukaiseen, joka kuolettavasti haavoittuneena kaatui maahan. - -Sillä aikaa vihollisen koko joukko oli ennättänyt niin likelle, että -Dick antoi miehilleen käskyn ampua. Mutta ikään kuin viholliset -olisivat tätä odottaneet, he hyökkäsivät voimakkaan sotahuudon -kohottaen Dickin varustusta vastaan. Ratsuväki seisoi vielä -liikkumatta, kypäränsilmikko alas laskettuna. - -Sitten käytiin tuliseen ja veriseen käsirysyyn. Hyökkääjät -heiluttelivat toisella kädellään miekkaa, toisella he koettivat repiä -rikki sulkuvarustusta, jota vastustajat taas puolustivat henkensä -edestä. Vähän aikaa taisteltiin näin melkein ääneti, ystäväin ja -vihollisten kaatuessa toistensa päälle sekaisin. Äkkiä annettiin -torvella vihollisen jalkaväelle käsky vetäytyä taapäin. Koska aina on -helpompaa repiä rikki ja hävittää kuin rakentaa, hyökkääjät olivat -saaneet varustuksen sen verran revityksi, että se oli nyt puolta -matalampi ja sen lisäksi pysyi huonosti koossa. - -Jalkaväki peräytyi nyt nopeasti kaikille suunnille, jättäen sijaa -ratsuväelle, joka iskevän kyykäärmeen nopeudella teräsvarusteissaan -syöksyi puoleksi hävitettyä katusulkua vastaan. Syntyi ankara ottelu. -Ensimmäiset hyökkääjät, miehet ja hevoset kaatuivat, mutta taemmat -ratsastivat heidän ylitsensä eteenpäin. Dickin rivit särkyivät, ja -ratsuväki hyökkäsi täyttä laukkaa kujaa myöten eteenpäin. - -Mutta Dick ja hänen eloon jääneet miehensä tekivät sotakirveillään -ratsastajien takana ankaraa työtä kujan suussa, ja kun kaatuneet -hevoset miehineen olivat muodostaneet entistä korkeamman varustuksen, -jonka takaa samoin kuin talojen ikkunoista nuolet yhäti lensivät, alkoi -jäljelle jäänyt osa ratsuväkeä vähitellen peräytyä, ja kun nuolet nyt -satelivat vielä sakeammin, muodostui peräytyminen melkein paoksi. - -Sillä aikaa se osa ratsuväkeä, joka oli päässyt varustuksen yli, oli -rientänyt katua ylöspäin ja saapunut oluttuvan luo, missä herttua itse -varajoukkoineen oli heitä vastaanottamassa. He pakenivat sinne tänne -hurjassa epäjärjestyksessä, kauhean Kyttyräselän ja hänen väkensä -takaa-ajamina, ja kiitivät takaisin kujaa alaspäin, mistä taas Dick -miehinensä lähetti heihin nuolisateen. Kahden vihollisen väliin -joutuneina lancasterilaiset ratsumiehet parin minuutin kuluessa -hajosivat niin, ettei heitä enää ollut ainoatakaan elävää miestä -näkyvissä. - -Nyt Dick nosti miekkansa ja käski miestensä kohottaa kaikuvan -eläköönhuudon. - -Herttua oli laskeutunut alas hevosenselästä ja tuli tarkastamaan -sulkua. Hänen kasvonsa olivat valkoiset kuin lumi, mutta hänen silmänsä -paloivat kuin timantit ja hänen äänensä oli liikutuksesta käheä ja -sortunut. Hän katseli varustusta ja hänen suunsa vetäytyi tyytyväiseen -hymyyn. - -"Richard Shelton", hän sanoi, "olen teihin tyytyväinen. Polvistukaa!" - -Tällä aikaa lancasterilaiset olivat uudestaan järjestyneet ja heidän -jalkaväkensä lähetti taas sakean nuolisateen kujan suuhun, missä -herttua ja Dick seisoivat. Kylmäverisenä ja tyynenä, ikään kuin hän ei -olisi tätä huomannutkaan, herttua paljasti miekkansa ja löi Dickin -ritariksi. - -"Ja nyt, sir Richard", herttua jatkoi, "jos näette lordi Risinghamin, -toimittakaa minulle heti sanoma, vaikka teidän täytyisi lähettää -viimeinen miehenne. Sillä tietäkää, te kaikki", hän lisäsi korottaen -äänensä, "jos lordi Risinghamin kaataa toinen käsi kuin minun, tämä -voitto kääntyy mielestäni tappioksi." - -"Herttua", sanoi yksi hänen seuralaisistaan, "te panette tarpeettomasti -kalliin henkenne alttiiksi. Minkä tähden jäätte tänne seisomaan?" - -"Catesby", herttua vastasi, "tässä paikassa riehuu tappelu eikä -muualla. Tässä meidän tulee voittaa, muualla tapellaan ainoastaan näön -vuoksi. Ja mitä alttiiksipanemiseen tulee -- jos te olisitte muodoton -kyttyräselkä, jota lapsetkin kadulla pilkkaavat, pitäisitte ruumistanne -halvempana ja hetkisen kunniaa elinkauden arvoisena. Siitä huolimatta -ratsastamme, jos niin tahdotte, tarkastamaan muita asemia. Kaimani sir -Richard kyllä pitää hallussaan tämän paikan. Häneen voimme luottaa. -Mutta huomatkaa, sir Richard, pitäkää silmänne auki, älkää nukkuko, ei -ole vielä kaikki lopussa, pahin leikki on ehkä vielä tulossa." - -Hän astui aivan lähelle nuorta Sheltonia katsoen häntä terävästi -silmiin, ja ottaen hänen kätensä molempiin omiinsa hän puristi sitä -niin kovasti, että tuntui kuin veri olisi pusertunut ulos. Dick -kammoksui tätä katsetta. Tämä mieletön kiihko, tämä rohkeus ja julmuus -herttuan silmissä ei ennustanut hyvää. Nuori herttua oli kyllä rohkea -ja kuin luotu sodassa ratsastamaan rivien etunenässä, mutta pelättävä -oli, että sodan jälkeen, rauhan päivinä ja ystävien piirissä tämä -hillitön luonne levittäisi kuolemaa ja turmiota ympärilleen. - - - - -KOLMAS LUKU - -Shorebyn tappelu (Jatkoa) - - -Kun herttua oli lähtenyt, Dick rupesi katsomaan ympärilleen. Nuolisade -oli vähennyt. Vihollinen oli kaikkialla peräytymäisillään. Suurin osa -torista oli tyhjä. Lumi oli hyytyneen veren punaama, kuolleitten -miesten ja hevosten peittämä, ja sulitetut nuolet seisoivat kuin -sianharjakset lumessa. - -Dickin omasta väestä oli kuolema korjannut kauhean sadon. Sadasta -miehestä, jotka hänellä tappelun alussa oli ollut, oli jäljellä tuskin -seitsemääkymmentä, jotka kelpasivat aseitaan käyttämään. - -Päivä kului kulumistaan. Ensimmäistä lisäjoukkoa odotettiin joka hetki, -ja lancasterilaiset, jotka heidän hurja mutta onnistumaton -hyökkäyksensä jo oli masentanut, olivat liian heikossa tilassa -voidakseen kestää uutta vihollista. - -Kello oli kymmenen aamupuolella. Dick kääntyi vieressään seisovan -hintelän jousimiehen puoleen, joka paraikaa sitoi haavoittunutta -käsivarttaan. "Reippaasti taisteltu", hän sanoi, "totta tosiaan, eivät -he toistamiseen meitä ahdista." - -"Sir", pieni jousimies sanoi, "olette tapellut urhoollisesti Yorkin -puolesta ja vielä paremmin omasta puolestanne. Ei vielä milloinkaan ole -kukaan niin nopeasti päässyt herttuan suosioon. Käsittämätöntä on, että -hän uskoi näin tärkeän aseman miehelle, jota hän ei tuntenut. Mutta -olkaa varuillanne, sir Richard! Jos joudutte tappiolle -- niin, jos -väistytte jalankin verran -- on mestaajan kirves tahi köysi -rangaistuksenne. Tahdon rehellisesti tunnustaa, että minä seison tässä -iskeäkseni teihin takaa, jos teette jotain epäiltävää." - -"Tekö?" Dick huudahti kauhistuneena. "Ja takaa?" - -"Ihan niin", jousimies vastasi, "ja koska tällainen tehtävä ei minua -miellytä, ilmaisen sen teille. Henkenne uhalla teidän tulee puolustaa -tätä asemaa. Niin, Kyttyräselkämme on taitava miekankäyttäjä ja hyvä -soturi, mutta olipa hän kylmällä tai kuumalla päällä, niin hän vaatii -että kaikissa kohdin hänen käskyjään tarkoin noudatetaan. Se, joka -laiminlyö tai estelee, on kuoleman oma." - -"Pyhimysten nimessä", Dick huudahti, "semmoinenko hän on? Ja tahtovatko -sotilaat semmoista päällikköä seurata?" - -"Tahtovatko?" toisti mies. "Tahtovat, ja tahtovat mielellään, sillä jos -hän onkin ankara ja nopea rangaistessaan, hän on yhtä aulis -palkitessaan. Ja jollei hän muitten verta ja hikeä säästä, ei hän -omastaankaan ole kitsas, aina ensimmäisenä taistelussa, viimeisenä -levossa. Pitkälle hän vielä pääsee, pitkälle, tämä Gloucesterin Richard -Kyttyräselkä." - -Dick rupesi huomaamaan että se suosio, jonka hän niin pikaisesti oli -saavuttanut, toi mukanansa vaaraakin. Hän loi tutkivan ja huolestuneen -katseen torille. Asiat olivat siellä entisellään. - -"Tämä hiljaisuus ei minua miellytä", hän selitti. "Varmaankin he -valmistavat jotain yllätystä?" - -Kauan hänen ei tarvinnutkaan odottaa. Jousimiehet rupesivat taas -järjestymään ja hitaasti lähenemään Dickin varustusta kadun suussa. -Nuolia sateli taas, mutta hyökkäyksessä oli jotain epäröivää. He eivät -lähenneet reippaasti, vaan näyttivät ikään kuin odottavan jotain -merkkiä. - -Levotonna Dick katseli ympärilleen, aavistaen salaista vaaraa. Ja aivan -oikein. Puolitiessä katua oli talo, jonka sekä ovesta että ikkunoista -äkkiä alkoi tulvia "Punaisen ruusun" jousimiehiä. Sikäli kuin miehet -pääsivät kadulle, he asettuivat järjestettyihin riveihin ja rupesivat -lennättämään nuoliaan kohti Dickiä ja hänen miehiänsä. - -Torilla sijaitsevat joukot uudistivat samalla kahta vertaa innokkaammin -hyökkäyksensä, lähenivät lähenemistään Dickin varustusta, yhäti -ahkerasti ampuen. - -Dick kutsui avuksi kaikki miehensä taloista, joihin heidät tappelun -alussa oli sijoitettu, ja muodosti vastarintaman kummallekin taholle, -kehoittaen ja kiihottaen väkeään sekä sanoilla että liikkeillä. Nuolia -sateli kummaltakin puolen. - -Talo toisensa jälkeen avattiin nyt pitkin katua ja ovista ja ikkunoista -tulvi lancasterilaisia niin että niitä oli Dickin takana yhtä monta -kuin hänen edessäänkin. Hänelle rupesi selviämään, ettei hän kauan enää -voinut asemaansa puolustaa. Ja mikä pahempi, joskin hän voisi sitä -puolustaa, se ei olisi miksikään hyödyksi, sillä koko yorkilaisten -joukko näytti olevan auttamattomasti häviön partaalla. - -Silloin Dick päätti tehdä uhkarohkean kokeen. Hän teki hurjan -hyökkäyksen takanansa olevia joukkoja vastaan, niin hurjan, että -lancasterilaiset jousimiehet horjuivat ja peräytyivät niihin -rakennuksiin, joista he voitonvarmoina olivat tulleet. - -Mutta torilla sijaitsevat viholliset olivat sillä aikaa käyneet -katusulun kimppuun, se kun oli jäänyt puolustusta vaille. Dick kääntyi -nopeasti näitä vastaan, ja hänen pieni urhea joukkonsa ajoi hyökkääjät -takaisin. Mutta silloin taas takana olevat kolmannen kerran tulvivat -ulos taloista, niin että Dickin oli pakko uudestaan kääntyä heitä -vastaan. - -Tällä tavoin hänen joukkonsa täytyi yhtä mittaa puolustautua -vuorotellen takaa ja edestä hyökkääviä vihollisia vastaan, eikä se -aikaa myöten olisi jaksanut pitää paikkaansa. - -Äkkiä Dick kuuli kovaa torventoitotusta kaupungin ulkoreunoilta. -Moniääninen, voitonriemuinen sotahuuto kajahti voimakkaana. Silloin -etupuolella olevat viholliset rupesivat nopeasti vetäytymään pois kujan -suusta torille. "Pakoon!" huudettiin. Torvet törähtelivät yhtä mittaa, -toiset kehoittivat hyökkäämään, toiset taas uudestaan järjestymään. -Siitä Dick saattoi varmasti päättää, että oli taisteltu ja että -lancasterilaiset ainakin tällä haavaa olivat joutuneet tappiolle ja nyt -pakenivat kauhistuneina. - -Ja sitten seurasi Shorebyn murhenäytelmän viimeinen kohtaus. Dickin -edessä olevat jousimiehet tekivät äkkiä kokokäännöksen ja juoksivat -täyttä laukkaa kuin piestyt koirat, ja samalla torin yli kiiti myrskynä -ratsuväki, toinen joukko edellä, toinen ajaen sitä takaa. - -Keskellä tulisinta mellakkaa Dick näki hurjan Kyttyräselän. Tässä -tappelussa tämä jo näytti sitä huimaa urheutta ja taitoa, millä hän -raivasi itselleen tien sotatanteren yli ja mikä vuosia myöhemmin, -jolloin hänen nimensä jo oli rikosten tahraama, Bosworthin -taistelutanterella[14] melkein yksin ratkaisi taistelun ja Englannin -valtaistuimen kohtalon. Väsymättä hän ratsasti eteenpäin kannustaen -voimakasta sotaratsuaan ja polkien maahan kaiken mikä oli hänen -tiellään. Verisellä miekallaan hän raivasi itselleen tietä siihen -paikkaan, minne lordi Risingham oli koonnut ympärilleen urheimmat -ritarinsa. He kohtasivat toisensa: kookas, voimakas ja kuuluisa soturi -ja tuo kivulloinen kyttyräselkäinen nuorukainen. - -Richard Shelton näki heidät. Ei silmänräpäystäkään hän epäillyt, miten -tämä kohtaus oli päättyvä. Rivit sulkeutuivat heidän ympärillään niin -ettei hän voinut nähdä kumpaakaan taistelevaa, mutta kun ne hetken -kuluttua avautuivat, lordi Risingham oli kadonnut näkyvistä ja kaikkien -etunenässä huimimmassa kahakassa näkyi Richard Kyttyräselkä taas -kannustavan vankkaa hevostaan ja heiluttavan veristä miekkaansa. - -Taistelu oli kuitenkin pian lopussa. Gloucesterin herttua Richard oli -voittanut ensimmäisen suuren ja tärkeän voittonsa. - - - - -NELJÄS LUKU - -Shoreby ryöstetään - - -Ei ainoatakaan vihollista ollut enää näkyvissä. Dick alkoi synkkänä -laskea, montako hänen urheista miehistään oli vielä jäljellä. Itse hän -oli lopen väsynyt, kankea ja arka jäseniltään, niin että hänestä tuntui -mahdottomalta enää ryhtyä uusiin ponnistuksiin. - -Mutta vielä ei ollut aika levähtää. Shoreby oli valloitettu -äkkirynnäköllä. Ja huolimatta siitä, että se oli linnoittamaton -kaupunki ja ettei asukkaita millään tavoin voitu syyttää -vastustamisesta, olivat raa'at soturit yhtä raakoja taistelun -päätyttyä, ja nyt alkoi sodan julmin osa. Gloucesterin Richard ei ollut -niitä päälliköitä, jotka suojelevat asukkaita hurjilta sotamiehiltä, ja -vaikka hän olisikin tahtonut heitä suojella, on tuskin luultavaa että -hän olisi voinut. - -Oli siis varsin ymmärrettävää, että Dick kävi levottomaksi Joannan -kohtalosta ja päätti nyt heti koettaa päästä siitä selville. Hän siis -valitsi miehistään neljä luotettavinta ja pyrki niitten kanssa sir -Danielin talolle. - -Tultuansa torin poikki vastakkaisille kaduille hän näki kaikkialla -kuolemaa ja hävitystä. Kadut olivat täynnä ruumiita ja pois heitettyjä -aseita, siellä täällä oli taloissa vielä asukkaita, jotka koettivat -puolustautua sisään tunkevia ryöstäjiä vastaan heittämällä ikkunoista -huonekaluja heidän päällensä. - -Päästyään pääkadulle, jonka varrella sir Danielin talo sijaitsi, Dick -huomasi heti kauhuksensa, että se oli jo valloitettu. Avonaisesta -ovesta tulvi sotamiehiä sisään, toiset taas tulivat ulos, vieden -mukanansa mitä suinkin jaksoivat kantaa. - -Mielettömänä kauhusta Dick hyökkäsi sisään ja nousi yläkerrokseen. -Huoneet olivat tyhjät asukkaista, ainoastaan ryöstäviä sotamiehiä -juoksenteli ulos ja sisään. - -Dick tarttui ohi kulkevan jousimiehen takkiin. "Olitko täällä taloa -valloitettaessa?" hän kysyi. - -"Päästä irti", sanoi juopunut jousimies, "taikka lyön." - -"Maltahan", Dick sanoi. "Pysähdy ja vastaa minulle, muutoin syntyy -toinen leikki." Mutta juopunut soturi löi häntä vain olkapäähän. -Silloin Dickin kärsivällisyys loppui ja hän puristi vastahakoista -miestä vasten rautapukuista rintaansa kuin pientä lasta. - -"Armoa", soturi vaikeroi, "jos olisin tietänyt teidän olevan näin -kiivas, en olisi niin varomattomasti teitä loukannut. Kyllä olin -täällä." - -"Tunnetko sir Danielin?" Dick kysyi. - -"Tunnen hyvin", vastasi mies. - -"Oliko hän talossa?" - -"Oli, sir, mutta juuri tullessamme suuresta portista hän ratsasti -puutarhan kautta pois." - -"Yksinkö?" Dick huudahti. - -"Hänellä oli mukanansa parikymmentä keihäsmiestä", mies sanoi. - -"Keihäsmiestä! Eikö naisia?" kysyi Dick. - -"Totta tosiaan, en minä naisia nähnyt", jousimies vastasi. "Mutta jos -sen tahdotte tietää, ei täällä naisia ollutkaan." - -"Kiitoksia", Dick sanoi, ja kun hän kopeloituaan vyölaukustaan huomasi, -ettei hänellä ollut mukanaan rahaa, hän sanoi miehelle: "Kysele minua -huomenna, Richard Shel -- sir Richard Sheltonia, niin saat runsaan -palkkion." - -Sitten hän riensi luostarin kirkolle. Kirkon ovi oli auki. Tänne oli -paennut suuri joukko kaupungin asukkaita, miehiä, naisia ja lapsia. -Kirkko oli niin täyteen ahtautunut, että ihmiset painoivat toisiaan -kuin sillit tynnyrissä. Alttarilla rukoilivat papit täydessä -kirkollisessa juhlapuvussa Jumalan armoa. Kun Dick astui kirkkoon, -kajahti äänekäs messu kirkon korkeissa holveissa. - -Dick tunkeutui kansanjoukon läpi päästäkseen ovelle, josta noustiin -torniin. Pitkä pappismies astui häntä vastaan. - -"Mihin pyrit, poikani?" hän kysyi ankarasti. - -"Isä", Dick vastasi, "älkää minua pidätelkö, liikun Gloucesterin -herttuan asioissa." - -"Gloucesterin herttuan?" toisti pappi. "Onko siis taistelu päättynyt -niin surullisesti?" - -"Taistelu on päättynyt, isä", Dick vastasi. "Lancasterilaisten joukko -on murskattu, lordi Risingham -- Jumala suokoon hänelle rauhan! -- -makaa taistelukentällä. Ja nyt teidän luvallanne toimitan asiani." Ja -samassa hän, hiljaa työntäen kauhistuneen papin tieltään, avasi oven ja -ryntäsi tornin avonaiselle tasakatolle. Sieltä hänellä oli lavea -näköala yli kaupungin ja sen ympäristön, kenttien, metsien ja meren. - -Kaduilta tunki hänen korviinsa sekava moniääninen hälinä. Satamassa ei -ollut ainoatakaan laivaa, ei edes venettä. Mutta kauempana merellä oli -kokonainen laivasto valkeita purjeita, jotka turmion pesästä veivät -pakolaisia kohti tuntemattomia kohtaloita. - -Kentällä kaupungin ja metsän välillä liikkui ratsastajajoukkoja, toiset -pyrkivät metsän suojaan, toiset taas, yorkilaiset, koettivat heitä -estää ajamalla takaisin kaupunkiin. Valkealla lumella makasi kaatuneita -miehiä ja hevosia. - -Rannalla huomasi vielä tappelun jälkimaininkia. Ne jalkasoturit, jotka -eivät olleet laivoihin ja veneisiin mahtuneet, tekivät täällä vielä -vastarintaa ampuen kapakkain ikkunoista ja ovista yorkilaisia -jalkamiehiä. Pari taloa oli sytytetty palamaan, ja mustat savupatsaat -nousivat kylmässä auringonvalossa ja ajautuivat tuulen mukana yli -meren. - -Aivan metsän reunassa Holywoodin taholla ratsasti pakolaisjoukko, -joka erityisesti herätti Dickin huomiota. Se oli jotenkin lukuisa, -- -niin pitkälle kuin silmä kantoi ei missään näkynyt niin suurta -lancasterilaisjoukkoa. Hevosten kaviot jättivät lumeen tumman ja leveän -jonon mustia jälkiä, niin että Dick saattoi askel askelelta seurata -heidän tietänsä ja erottaa mistä kohden kaupunkia he olivat lähteneet. - -Dickin seisoessa tätä kulkuetta katsomassa se oli jo saapunut metsän -reunaan. Siellä se teki käännöksen, niin että Dick saattoi katsella -sitä sivulta, ja hän saattoi nyt selvemmin nähdä esineet ja väritkin, -jotka auringonvalossa erosivat takana olevasta tummasta metsästä. - -"Tummanpunaista ja sinistä", Dick huudahti. "Saatan vannoa sen olevan -tummanpunaista ja sinistä!" - -Tuossa tuokiossa hän riensi tornista alas kadulle. Hänen piti nyt -välttämättömästi tavata Gloucesterin herttuaa. Katu oli täynnä -juopuneita ja kiljuvia sotamiehiä. Toiset olivat ryöstäneet tavaraa -niin runsaasti, että eivät jaksaneet sitä kantaa. Mutta herttuaa hän ei -nähnyt eivätkä sotamiehetkään tietäneet antaa hänen kyselyynsä -tyydyttävää vastausta. Sattumalta hän löysi herttuan sataman puolelta. -Tämä istui hevosenselässä järjestämässä siellä vielä vastarintaa -yrittelevien jousimiesten pois karkoittamista. - -"Sir Richard Shelton", sanoi herttua, "olen huomannut teidät -täysipainoiseksi. Saan kiittää teitä kahdesta asiasta -- toisesta, jota -pidän halpahintaisena, hengestäni, ja toisesta, josta en voi teitä -milloinkaan kylliksi kiittää, tämänpäiväisestä voitosta. Catesby, jos -minulla olisi kymmenen semmoista päällikköä kuin sir Richard, kulkisin -suoraa tietä Lontooseen. Mutta nyt, sir, mainitkaa palkkanne." - -"Ilomielin, hyvä lordi", Dick sanoi. "Muuan henkilö, jota kohtaan -minulla on vanhaa kaunaa, on päässyt pakoon, ja hän on vienyt mukanaan -neidon, jota rakastan ja kunnioitan. Antakaa siis minulle viisikymmentä -keihäsmiestä, ajaakseni häntä takaa. Koetan rehellisesti maksaa -kiitollisuudenvelkani, jos suostutte tähän pyyntöön." - -"Kuka hän on?" kysyi herttua. - -"Sir Daniel Brackley", Dick vastasi. - -"Sen kaksimielisen konnan kimppuun!" herttua huudahti. "Ei tässä ole -puhetta suosiosta, päinvastoin suoritatte minulle palveluksen, jos -teette lopun hänen ilkitöistään. Catesby, antakaa hänelle viisikymmentä -keihäsmiestä. Ja sir, miettikää sillä aikaa, miten parhaiten voisin -teille suosiotani osoittaa. Mielihyvin myöntäisin teille mitä tahansa." - -Juuri herttuan puhuessa olivat "Valkoisen ruusun" miehet valloittaneet -yhden rantakapakoista, jonka he olivat piirittäneet kolmelta eri -taholta. Puolustajat otettiin vangiksi tai ajettiin pakoon. Tämä oli -herttuan mieleinen työ, hän ratsasti lähemmäksi ja käski tuoda vangit -näkyviin. - -Niitä oli neljä tai viisi, niiden joukossa lordien Shorebyn ja -Risinghamin miehiä. Viimeisenä tulla laahusteli pitkä harmaapäinen -laivuri puolihumalassa, kintereillään vinkuva koira. - -Nuori herttua katseli heitä pari minuuttia ankarasti. - -"Hyvä", hän sanoi sitten, "hirttäkää heidät!" Ja sitten hän aikoi -ratsastaa eteenpäin katselemaan, miten ottelu toisaalla menestyi. - -"Hyvä lordi", kiirehti Dick sanomaan. "Olen teidän suosiollanne -valinnut palkintoni. Suokaa minulle tämän vanhan laivurin henki ja -vapaus." - -Gloucester kääntyi Dickin puoleen ja katsoi häntä terävästi silmiin. - -"Sir Richard", hän sanoi, "en käy sotaa riikinkukonsulilla, vaan -teräsnuolilla. Ne, jotka ovat vihollisiani, surmaan armotta. Sillä -huomatkaa, tässä rikki revityssä Englannin valtakunnassa ei ole -yhtäkään miestä joukossani, jolla ei olisi veljeä taikka ystävää -vastapuolueessa. Jos rupean toiselle tai toiselle osoittamaan suosiota, -saattaisin yhtä hyvin pistää miekkani tuppeen." - -"Saattaahan olla niinkin, lordi, mutta siitä huolimatta pyydän -suosionne uhallakin saada olla niin uhkarohkea, että vetoan teidän -armonne lupaukseen", Dick vastasi. - -Gloucesterin Richard punastui kovasti. "Pankaa mieleenne", hän sanoi -terävästi, "en rakasta armoa enkä armonpyytäjiä. Te olette tänä päivänä -alkanut kohota nopeasti kunniaan ja maineeseen. Jos vetoatte sanaani, -olen velvollinen siinä pysymään, mutta taivaan kunnian kautta, siihen -suosioni sammuu." - -"Tappio on minun", Dick sanoi. - -"Antakaa hänelle hänen laivurinsa", sanoi herttua, ja pyöräyttäen -hevosensa hän käänsi nuorelle Sheltonille selkänsä. - -Dick ei ollut iloissaan eikä suruissaan. Hän oli nähnyt liian paljon -herttuan luonnetta pitääksensä tämän ystävyyttä sanottavassa arvossa. -Hänen voittamansa suosion synty ja kasvu oli ollut liian nopeata, -löyhää ja pintapuolista, synnyttääkseen luottamusta. Yhtä seikkaa vain -hän pelkäsi, sitä että kostonhaluinen päällikkö ei antaisikaan -keihäsmiehiään. Mutta siinä kohden hän ei oikein arvostellut -Gloucesterin herttuan kunniantuntoa ja ennen kaikkea hänen -päättäväisyyttänsä. Jos hän kerran oli katsonut Dickin oikeaksi -mieheksi ajamaan sir Danielia takaa, niin hän ei ollut niitä miehiä, -joka olisi muuttanut päätöstään. Sen hän piankin näytti huutaessaan -Catesbya kiirehtimään, koska ritari odotti. - -Sillä aikaa Dick kääntyi vanhan laivurin puoleen, joka näytti olevan -ihan yhtä välinpitämätön sekä tuomiostaan että vapautuksestaan. - -"Arblaster", sanoi Dick, "olen pahoillani siitä, että menetitte -laivanne. Olen nyt koettanut korvata laivan hengellänne." - -Vanha laivuri katseli häntä tylsästi ja juron näköisenä, suutaan -avaamatta. - -"Reipastukaa!" Dick jatkoi. "Henki on henki, vanha jöröpää, ja se on -laivoja ja viinejä kalliimpi. Sanokaa että suotte minulle anteeksi, -sillä jos henkenne on teistä arvoton, se on minulle maksanut -loistavasti alkaneen elämänuran. Kas niin, olen maksanut velkani -kalliisti, älkää noin jörritelkö." - -"Jos minulla olisi ollut laivani", sanoi viimein Arblaster, "olisin -ollut turvassa kaukana täältä merellä -- minä ja laivamieheni Tom. -Mutta te hävititte laivani, ja minä olen nyt kerjäläinen. Ja mitä -Tomiin tulee, niin eräs ruskeatakkinen hölmö ampui hänet kuoliaaksi. -'Hitto vieköön!' tämä sanoi, ja se oli hänen viimeinen sanansa, -henkiparka pakeni. Ei hän milloinkaan enää purjehdi merellä, -Tom-raukka." - -Dickin valtasi syvä katumus ja sääli. Hän yritti tarttua laivurin -käteen, mutta tämä väisti häntä itsepintaisesti. - -"Älkää!" hän sanoi, "olette pitänyt pahaa peliä minun suhteeni, -tyytykää siihen." - -Sanat tukehtuivat Dickin kurkkuun ja kyynelet nousivat hänen silmiinsä. -Hän näki vanhan miesrukan viinin ja surun sokaisemana poistuvan lumessa -horjuvin askelin, alla päin, ja hänen kintereillään juoksenteli koira, -jota hän tuskin huomasi. Ja nyt vasta Dick rupesi täydellisesti -käsittämään, miten hurjaa peliä tässä elämässä pelaamme ja että tehty -teko on peruuttamaton, vaikka kuinkakin katkerasti sitä kadumme. - -Mutta nyt ei ollut aikaa turhiin katumismietteisiin. Catesby oli -koonnut ratsumiehet ja ratsasti Dickin luo. Laskeutuen satulasta hän -tarjosi Dickille hevosensa. - -"Tänä aamuna", hän sanoi, "olin melkein kateellinen teille -voittamastanne suosiosta. Se ei ollut pitkäikäinen. Ja nyt sir Richard, -hyvästä sydämestä tarjoan teille tämän hevosen -- kiirehtikää pois -täältä." - -"Suokaa minun kysyä", Dick vastasi, "mistä johtui tuo nopea suosio?" - -"Teidän nimestänne", Catesby vastasi. "Semmoinen on hänellä taikausko. -Jos minun nimeni olisi Richard, olisin huomenna kreivi." - -"Hyvä sir, kiitän teitä", Dick vastasi. "Ja koska minun onneni täällä -on mennyttä, sanon teille hyvästi. En ole erikoisesti suruissani tämän -onnen kukistumisesta, joskin valta ja rikkaus saattavat houkutella. -Sananen korvaanne -- tämä teidän herttuanne on kauhea nuorukainen." - -Catesby hymyili. "On", hän sanoi, "sen, joka tahtoo ratsastaa -Kyttyräselkä Dickin kanssa, täytyy istua lujasti satulassa. Niin, -Jumala varjelkoon meitä pahasta. Kiirehtikää!" - -Dick asettui ratsumiestensä etunenään ja lähti matkalle. - -Varovasti ja verkalleen Dick ratsasti läpi kaupungin. Katuja peittivät -kuolleet ja haavoittuneet, joiden vaivat kovassa talvipakkasessa -kipeästi vihloivat Dickin mieltä. Talosta taloon liikkui räyhääviä, -kiljuvia sotureita ryöstöpuuhissaan. Kaikki tämä kurjuus koski Dickin -sydämeen, sitä syvemmin, kun äskeinen tapaus vielä painoi hänen -omaatuntoaan. - -Viimein hän saapui kaupungin ulkoreunaan. Siellä hän piankin huomasi -lumessa saman leveän likaisen polun, jonka hän kirkontornista oli -nähnyt. Hän saattoi nyt jouduttaa vauhtiaan, tarkastaen kuitenkin -ratsastaessaan polun varrelle kaatuneita miehiä ja hevosia. Moni niistä -oli sir Danielin väreissä, siellä täällä hän näki tutut kasvot. - -Noin puolivälissä kaupunkia ja metsää oli nähtävästi oteltu. Pakenevan -joukon kimppuun oli varmaankin hyökätty, sillä ruumiit makasivat täällä -likellä toisiaan, kaikki nuolten lävistäminä. Kaatuneiden seasta Dickin -silmä huomasi aivan nuoren pojan ruumiin, jonka kasvot hänestä -tuntuivat tavattoman tutuilta. - -Hän seisautti joukkonsa, astui maahan ja kohotti pojan päätä. Silloin -putosi hytyrä pojan päästä ja paksut, pitkät, ruskeat hiukset valuivat -olkapäille. Samassa haavoittunut avasi silmänsä. - -"Oh, jalopeuranajaja!" sanoi heikko ääni. "Tyttönne on edempänä. -Ratsastakaa -- ratsastakaa nopeasti!" - -Ja sitten nuori tyttöraukka vaipui uudestaan tainnoksiin. - -Yksi Dickin miehistä toi pullon tehokasta virvoitusjuomaa, jolla Dickin -onnistui herättää tyttö tajuihinsa. Sitten hän nosti Joannan ystävän -satulankaarelle ja riensi eteenpäin metsään. - -"Mistä syystä otitte minut?" sanoi tyttö. "Te vain siten viivästytte." - -"Oi neiti Risingham", Dick vastasi, "Shoreby on täynnä verta, -juopumusta ja väkivaltaa. Tässä olette turvassa. Rauhoittukaa." - -"En tahdo joutua kiitollisuudenvelkaan kenellekään teidän -puoluelaisistanne", hän huudahti. "Laskekaa minut maahan." - -"Neiti", Dick vastasi, "ette tiedä mitä sanotte. Olette -haavoittunut --" - -"En ole", hän sanoi. "Ainoastaan hevoseni ammuttiin." - -"Saman tekevä", Dick sanoi. "Olette täällä keskellä lumikinoksia, -vihollisten ympäröimänä. Tahtokaa tai olkaa tahtomatta, minä vien -teidät mukanani. Olen iloissani tästä tilaisuudesta. Voin tällä tavoin -maksaa osan velastani." - -Tyttö oli vähän aikaa mitään virkkamatta. Sitten hän äkkiä kysyi: -"Setäni?" - -"Lordi Risingham?" Dick sanoi. "Mielelläni kertoisin teille hyviä -uutisia. Valitettavasti ei minulla niitä ole. Näin hänet kerran -tappelussa, ainoastaan kerran. Toivokaamme parasta." - - - - -VIIDES LUKU - -Yö metsässä. Alicia Risingham - - -Saattoi jotenkin varmasti otaksua, että sir Daniel pyrki Moat Houseen. -Mutta luultavaa oli myös, että paksu lumi, myöhäinen aika ja pakko -kulkea metsän kautta valtateitten välttämiseksi oli viivyttävä hänen -matkaansa, niin että hän tuskin saattoi toivoa saapuvansa perille ennen -aamua. - -Dickillä oli kaksi vaihtoehtoa. Hän saattoi joko seurata sir Danielin -jälkiä tai kulkemalla toista tietä ehtiä ennen häntä ja sulkea häneltä -tien hänen linnaansa. - -Kumpikin suunnitelma saattoi olla arveluttava. Joannan tähden hän -pelkäsi tappelua, ja saapuessaan metsän reunaan hän ei vielä ollut -tehnyt päätöstään. - -"Mitä arvelette?" hän kysyi eräältä mieheltään, "seuraammeko sir -Danielin jälkiä vai menemmekö suoraa tietä Tunstalliin?" - -"Sir Richard", mies vastasi, "minä seuraisin heidän jälkiään niin kauan -kuin he pysyvät yhdessä." - -"Epäilemättä olette oikeassa", Dick vastasi. "Mutta asian -kiireellisyyden tähden olemme joutuneet tälle retkelle ihan -valmistautumatta. Täälläpäin ei ole taloja, joissa saisi suojaa ja -ravintoa, ja aamun koittaessa ovat sormemme kankeat ja vatsamme tyhjät. -Mitä sanotte pojat? Tahdommeko asian tähden heittäytyä yömatkan -vaivoihin, vai poikkeammeko Holywoodin luostariin nauttiaksemme -äitimme, kirkon vieraanvaraisuutta. En tahdo ketään pakottaa, mutta -omasta puolestani ehdottaisin, että jatkaisimme matkaa, jos tahdotte -minua seurata." - -Melkein yhteen ääneen miehet vastasivat seuraavansa sir Richardia minne -hän vain tahtoi. Dick ratsasti siis eteenpäin. - -Sir Danielin joukko oli polkenut lumen varsin kovaksi, niin että -takaa-ajajien oli helpompi kulkea. Pian he saapuivat Holywoodin -valtatielle. Tiellä oli vähän aikaa mahdotonta erottaa takaa-ajettujen -jälkiä. Kun ne sitten taas vähän kauempana näyttäytyivät metsän -lumessa, huomasi Dick ikäväkseen, että sir Daniel oli jo jakanut -joukkonsa, koska jälkiä oli vähemmän. - -Dick seurasi kuitenkin umpimähkään metsään johtavia jälkiä. Mutta -hetken aikaa kuljettuaan he saapuivat paikkaan, missä jäljet -jakautuivat yhtä moneen haaraan kuin kaikki kompassin suunnat. - -Epätoivoissaan Dick pidätti hevosensa. Lyhyt talvipäivä oli -loppumaisillaan, taivaanrannalla heitti aurinko punaisenkeltaisena -kehränä himmeät säteensä puitten runkojen ja lehdettömien oksien -välitse, ja tummat varjot pitenivät yhä lumella. Pakkanen puri -hyppysiä, ja hevosten sieraimista nousi henki höyrypilvenä ilmaan. - -"Meidät on viekkaasti saatettu eksyksiin", sanoi Dick. "Menkäämme -kaikissa tapauksissa Holywoodiin, se on vielä lähempänä kuin Tunstall, -auringon asemasta päättäen." - -He poikkesivat siis vasemmalle, pyrkien luostariin. Mutta koska lumi -nyt oli polkematta, he joutuivat vain hitaasti eteenpäin. Silloin -tällöin nousi kinos eteen, ja pian aurinkokin meni maillensa, ja nyt -heidän oli kulkeminen sankassa pimeydessä. Ainoastaan kylmät tähdet -tuikkivat. - -Ei ollut muuta neuvoa kuin leiriytyä siksi kun he kohta nousevan kuun -valossa saattaisivat jatkaa kulkuaan. - -Vartijat asetettiin, pieni ala puhdistettiin lumesta, ja muutaman -turhan yrityksen jälkeen heidän viimein onnistui sytyttää nuotio -loimuamaan. Miehet istuivat tiheässä kehässä tulen ympärillä, jaettiin -mitä sattui olemaan ruoka-aineita, ja pullot kiersivät suusta suuhun. - -Dick valitsi niukasta varastosta parhaat palaset ja vei ne lordi -Risinghamin veljentyttärelle, joka istui hevosenloimella erillänsä -muista, selkä puun nojassa. - -Kun Dick tarjosi hänelle ruokaa, hän hätkähti kuin unesta heräten ja -kieltäytyi päätään pudistaen vastaanottamasta sitä. - -"Armollinen neiti", Dick sanoi, "rukoilen teitä, älkää rangaisko minua -niin kovasti. En tiedä, miten olen herättänyt epäsuosionne. Olen tosin -kuljettanut teidät tänne vasten tahtoanne, mutta sehän on hyvässä -tarkoituksessa. Olen myös saattanut teidät yökylmälle ja pimeälle -alttiiksi, mutta kiireinen matkamme johtuu siitä, että tahdon pelastaa -ja suojella henkilöä, joka on yhtä arka ja avuton kuin te itse. Älkää -ainakaan rangaisko itseänne, hyvä neiti, vaan syökää, ellei juuri nälän -vuoksi, niin ylläpitääksenne voimianne." - -"En tahdo vastaanottaa mitään siitä kädestä, joka on surmannut -sukulaiseni", tyttö vastasi. - -"Neiti kulta!" huudahti Dick, "vannon pyhän ristin kautta, etten ole -häneen koskenut kädelläni." - -"Vannokaa, että hän vielä elää." - -"En voi teitä pettää", Dick vastasi. "Niin raskaalta kuin minusta -tuntuukin, minun täytyy mieltänne pahoittaa. Sydämessäni luulen, että -hän on kuollut." - -"Ja te kehoitatte minua syömään!" Alicia huudahti. "Ja olette muka -ritari. Te olette voittanut kannuksenne surmaamalla hyvän setäni. Ja -ellen minä olisi ollut kyllin ajattelematon ja petollinen pelastaakseni -teidät vihollisenne talossa, olisitte nyt kuoleman oma, ja hän -- joka -on enemmän arvoinen kuin kaksitoista teidän vertaistanne -- eläisi -vielä." - -"Minä täytin ainoastaan velvollisuuteni kuten sukulaisennekin teki -omasta puolestaan", Dick vastasi. "Jos hän vielä eläisi -- taivas -tietää, että se on hartain toivoni -- hän kiittäisi minua eikä -moittisi." - -"Sir Daniel on kertonut minulle kaiken", tyttö sanoi. "Hän piti teitä -silmällä katusulun luona. Teistä, hän sanoi, riippui koko puolueen onni -tai onnettomuus, teitä sai Kyttyräselkä kiittää voitostaan. Sen vuoksi -juuri te surmasitte lordi Risinghamin, yhtä varmasti kuin jos olisitte -itse omilla käsillänne hänet tappanut. Ja sitten vaaditte vielä, että -minä söisin sitä, mitä te minulle tarjoatte. Mutta odottakaa, sir -Daniel kostaa kyllä puolestani." - -Silloin valtasi katumus Dick-raukan. Muisto vanhasta Arblasterista -heräsi taas eloon, ja hän voihki ääneensä. - -"Olenko minä teidän mielestänne rikollinen?" hän kysyi, "teidän joka -puolustitte minua -- joka olette Joannan ystävä!" - -"Mitä tekemistä teillä oli taistelussa?" vastasi tyttö. "Te ette -kuulunut mihinkään puolueeseen, olette vain poika -- luuta ja lihaa -vain, ilman järkeä ja kykyä. Minkä vuoksi taistelitte? Halusitte vain -aikaansaada meteliä -- siinä kaikki." - -"Ei", Dick huudahti, "älkää niin sanoko. Vanhassa Englannissamme ovat -olot tätä nykyä sellaiset, että on miltei välttämätöntä itsekunkin -taistella toisella tai toisella puolella. Ei kukaan voi seisoa yksin, -se sotii luonnon järjestystä vastaan." - -"Niiden, joilla ei ole omaa arvostelukykyä, ei pitäisi tarttua -miekkaan", nuori neito vastasi. "Te, joka vain tappelette umpimähkään -ilman pätevää syytä, ette ole teurastajaa parempi. Ainoastaan jalo -tarkoitusperä oikeuttaa sodan, mutta te olette sen häväissyt." - -"Jalo neiti", vastasi onneton Dick, "tunnustan että olette osittain -oikeassa. Olen ollut liian kiihkeä ja toiminut ennen kuin olin siihen -kypsä. Olen jo anastanut laivan -- siinä luulossa, sen vannon -- että -voisin tehdä jotain hyvää, mutta yritykseni aiheutti monen syyttömän -kuoleman ja tuotti surua ja onnettomuutta vanhalle miesparalle, jonka -kasvot nyt yötä päivää vainoavat minua kuin jäytävä omatunto. Ja mitä -aamulliseen toimintaani tulee, ajattelin vain kuinka voisin -kunnostautua ja saada kunniaa, niin että pian voisin mennä naimisiin -- -ja voi! Nyt olen syypää rakkaan sukulaisenne kuolemaan, hänen, joka -osoitti minulle niin suurta hyvyyttä. En tiedä mitä kaikkea vielä -olenkaan rikkonut. Onhan mahdollista, että olen auttanut 'Valkoisen -ruusun' Englannin valtaistuimelle, ja siitä ehkä koituu vain -onnettomuutta rakkaalle isänmaalleni. Oi jalo neiti, huomaan nyt -selvästi rikokseni. En todellakaan ansaitse elää. Katumukseni merkiksi -aion heti tämän seikkailun päätyttyä mennä luostariin, luopua Joannasta -ja sotilasammatista. Minä rupean munkiksi ja rukoilen joka päivä jalon -sukulaisenne sielun puolesta." - -Kun Dick näin puhui katumuksen ja itsensä syyttämisen raatelemana, hän -oli huomaavinaan, että nuori neito nauroi hänelle. - -Nostaessaan päätään hän näki, että Alicia Risingham tarkasti häntä, ja -nuotiotulen valossa hän huomasi, että tytön kasvoissa oli omituinen -mutta ei epäystävällinen ilme. - -Ajatellen että nauru, jonka hän oli luullut huomanneensa, oli vain -mielikuvitusta, hän jatkoi hiukan rohkaistuneena: "Jalo neiti, eikö -tämä voi teitä tyydyttää? Minä luovun kaikesta sovittaakseni mitä olen -rikkonut, minä saatan rukouksillani taivaan autuuden lordi -Risinghamille. Ja tämän kaiken teen samana päivänä, jolloin olen -voittanut kannukseni ja pitänyt itseäni onnellisimpana nuorukaisena -koko maan piirissä." - -"Voi sinä poikaparka -- sinä suuri, kiltti poika!" huudahti Alicia -Risingham. - -Dickin suureksi hämmästykseksi tyttö ensin pyyhki kyynelet hänen -poskistaan, heittäytyi sitten hänen kaulaansa kuin äkillisen tunteen -valtaamana, kohotti hänen kasvojaan ja suuteli häntä sydämellisesti. -Luonnollinen, suorasukainen Dick joutui perin hämilleen. - -"Mutta kuulkaahan", tyttö sanoi hilpeästi, "te, uljas soturi, -tarvitsette tietysti illallista. Miksi ette syö?" - -"Parahin neiti Risingham", Dick vastasi, "minun piti vain -ensin pitää huolta vankini ravinnosta, mutta suoraan sanoen ei -katumisvelvollisuuteni enää salli minun iloita ruoasta. Minulle on -hyödyllisempää paastota ja rukoilla, jalo neiti." - -"Sanokaa minua Aliciaksi", tyttö tokaisi, "emmekö ole vanhoja ystäviä? -Ja syökäämme nyt yhdessä, minä jaan illalliseni teidän kanssanne pala -palalta. Jos te ette syö, en minäkään, mutta jos te syötte vahvasti, -syön minäkin kuin susi." - -Näin sanoen hän alkoi syödä, ja Dick, jolla oli mainio ruokahalu, teki -hänelle seuraa, ensin vastahakoisesti, mutta sitä myöten kuin hänen -mielialansa kohosi, maistui ruoka yhä paremmalta, ja viimein hän jo oli -koko joukon edellä ruokatoveristaan. - -"Jalopeuranajaja", Alicia sanoi, "te ette erityisesti ihaile -pojanpukimissa olevia tyttöjä, vai kuinka?" - -Kuu oli noussut, ja vielä viivyttiin ainoastaan siksi, että väsyneet -hevoset saisivat levätä. Kuun valossa näki Dick, joka nyt oli kylläinen -mutta yhä vielä katuvainen, että tyttö katseli häntä hiukan -veikistellen. - -"Mitä, neiti", hän sanoi kummastuneena tytön muuttuneesta käytöksestä. - -"Kas niin", jatkoi Alicia, "älkää kiistäkö. Joanna on kertonut sen -minulle, mutta katsokaa minua, Jalopeuranajaja, katsokaa minua -- -olenko minä kauhistuttava -- mitä?" - -Hän katseli nuorukaiseen hilpeästi. - -"Te olette jotenkin pieni, tietysti", Dick alkoi. - -Tässä tyttö taaskin keskeytti hänet purskahtaen iloiseen raikuvaan -nauruun, joka yhä lisäsi Dickin hämmästystä ja neuvottomuutta. -"Jotenkin pieni!" hän huudahti. "Kuulkaapas nyt, olkaa yhtä rehellinen -kuin olette rohkea, minä olen mielestänne kääpiö tai ainakin jotain -sinnepäin, mutta siitä huolimatta sanokaa -- enkö kuitenkin ole mukiin -menevä?" - -"Kyllä, neiti, te olette erinomaisen kaunis", vastasi onneton ritari -koettaen turhaan näyttää luontevalta. - -"Ja kuka mies tahansa naisi minut ilomielin, eikö niin?" tyttö jatkoi. - -"Niin varmasti, neiti, ilomielin", Dick vastasi. - -"Sanokaa minua Aliciaksi", sanoi tyttö. - -"Alicia", sanoi Dick. - -"Kuulkaahan nyt, jalopeuranajaja", tyttö jatkoi. "Koska te olette -surmannut sukulaiseni ja siten saattanut minut turvattomaksi -maailmassa, vaatii kunnianne teitä antamaan minulle kaiken mahdollisen -hyvityksen, eikö niin?" - -"Niin, se on myönnettävä", Dick vastasi. "Vaikka omantuntoni mukaan -tosin olen vain osaksi syypää urhean ritarin kuolemaan." - -"Joko te nyt tahdotte peräytyä?" Alicia huudahti. - -"En, neiti, en suinkaan. Olenhan jo sanonut teille, että olen valmis -teidän käskystänne menemään luostariin", Richard vakuutti. - -"Siis, kunnianne kautta, te olette minun?" jatkoi tyttö yhä. - -"Kunniani kautta, neiti, luulenpa -- -- --", alkoi nuorukainen. - -"Kas niin!" tyttö keskeytti, "te teette aivan liiaksi verukkeita! -Kunnianne kautta, ettekö ole minun, kunnes olette sovittanut -onnettomuuden, minkä minulle olette tuottanut?" - -"Olen, kunniani kautta", Dick vakuutti. - -"Kuulkaa siis", jatkoi tyttö. "Te olisitte jotenkin nurinkurinen -munkki, luullakseni, ja koska minä nyt saan vallita teitä mieleni -mukaan, päätän täten ottaa teidän puolisokseni. Ei, ei, älkää -vastustelko!" hän huusi, "se ei hyödytä mitään. Pitäisihän teidän -itsekin huomata, kuinka luonnollista on että te, joka olette riistänyt -minulta kodin, annatte minulle uuden kodin menetetyn sijaan. Ja mitä -Joannaan tulee, vakuutan teille, että hän ensimmäisenä hyväksyy tämän -toimenpiteen, sillä oikeastaanhan on yhdentekevä, kummanko meistä -otatte vaimoksenne, kun olemme niin hyviä ystäviä. Mitä väliä sillä -on?" - -"Neiti", sanoi Dick, "minä menen luostariin, jos niin haluatte, mutta -en ikipäivinäni ota vaimokseni koko avarassa maailmassa ketään muuta -kuin Joanna Sedleyn, siihen ei minua saa väkivalta eikä kenenkään -naisen mielisuosio. Suokaa anteeksi, että lausun ajatukseni näin -peittelemättä, mutta kun nuori tyttö esiintyy rohkeasti, täytyy -miesrukan esiintyä vielä rohkeammin." - -"Dick!" sanoi Alicia Risingham, "te olette kelpo poika, tulkaa tänne ja -suudelkaa minua siitä hyvästä. Kas niin, älkää pelätkö, suutelo on -Joannan tähden, ja minä luovutan sen hänelle, kun hänet tapaan, ja -sanon samalla, että se on varastettu. Ja mitä minuun tulee, ette -suinkaan yksin ole syypää onnettomuuteeni, ettehän te ollut yksin -tuossa suuressa taistelussa, ja jos Yorkin suku nyt tuleekin -valtaistuimelle, se ei ole teidän vikanne. Mutta teillä on lämmin ja -rehellinen sydän, Dick, ja jos minun olisi mahdollista kadehtia Joannaa -jostakin, kadehtisin häneltä teidän rakkauttanne." - - - - -KUUDES LUKU - -Dick ja Joanna - - -Hevoset olivat nyt levänneet ja syöneet mukaan otetun vähäisen -rehuvarastonsa. Dickin käskystä sammutettiin nuotio lumella, ja miehet -nousivat hevostensa selkään. Tällöin Dick muisti, tosin sangen myöhään, -ylänkömaissa tavallisen varokeinon, ja kiipesi korkean tammen latvaan. -Sieltä hän saattoi nähdä kauas yli kuun valaiseman lumipeitteisen -metsän. Lounaassa kohosi tummana taivaanrantaa vasten kanervainen -ylänkö, jossa Joanna ja hän pakomatkallaan olivat kohdanneet -kauhistavan spitaalisen, ja juuri siellä hänen tottunut silmänsä keksi -pienen, neulannupin kokoisen pilkun, joka loisti punertavaa valoa. - -Dick pahoitteli nyt ankarasti omaa huolimattomuuttaan. Jos tuo valo -johtui sir Danielin nuotiosta, olisi Dickin jo kauan sitten pitänyt se -huomata. Joka tapauksessa ei hänen itsensä olisi millään ehdolla -pitänyt virittää tulta. Nyt ei ainakaan enää sopinut tuhlata kallista -aikaa. Suorin tie ylängölle oli noin kaksi mailia pitkä, mutta sen -leikkasi kahtia hyvin syvä ja jyrkkä notko, jota hevosten oli mahdoton -kulkea. Koska aika oli täpärällä, Dick päätti jättää hevoset ja koettaa -onneaan jalkaisin. - -Kymmenen miestä jätettiin vartioimaan hevosia, ja kun oli sovittu -merkeistä, jotka molempien joukkojen hätätilassa tuli antaa toisilleen, -lähti Dick joukkonsa etunenässä matkaan. Alicia Risingham käveli -reippaasti hänen rinnallaan. - -Miehet olivat riisuneet raskaat varustuksensa sekä jättäneet keihäänsä -ja astuivat nyt rohkein mielin eteenpäin jäätyneellä hangella kuun -kirkkaassa valossa. Ääneti ja hyvässä järjestyksessä he astuivat -notkoon, jonka pohjalla pieni virta vaivoin raivasi itselleen tietä -lumen ja jään keskitse, ja vastakkaisella rannalla noin puolen mailin -päässä siitä paikasta, missä Dick oli huomannut tulenloisteen, -pysähdyttiin hiukan hengähtämään ennen hyökkäystä. - -Metsän syvässä hiljaisuudessa saattoi kuulla pienimmänkin äänen pitkän -matkan päästä, ja Alicia, jonka kuulo oli erittäin tarkka, nosti -varoittaen sormensa suulleen ja kumartui kuuntelemaan. Kaikki -seurasivat hänen esimerkkiään, mutta lukuun ottamatta puron hiljaista -lorinaa alhaalla laaksossa aivan heidän takanaan, ei Dick voinut -erottaa hiiskahdustakaan, vaikka hän jännitti huomionsa äärimmilleen. - -"Mutta olen aivan varma siitä, että kuulin aseiden kalsketta", Alicia -kuiskasi. - -"Neiti", sanoi Dick, joka pelkäsi enemmän nuorta neitiä kuin kymmentä -tuimaa soturia, "en suinkaan tahtoisi väittää teidän erehtyneen, mutta -kenties melu kuuluu jommasta kummasta leiristä." - -"Ei", tyttö sanoi, "se kuuluu lännestä." - -"Tulkoon nyt mistä tahansa", vastasi Dick, "ja käyköön niin kuin -kohtalo määrää. Parasta ettemme siitä lainkaan välitä, vaan ryhdymme -vitkastelematta toimeen. Ylös, ystäväni, olemme jo kylliksi -levähtäneet." - -Sitä myöten kuin he kulkivat eteenpäin, he huomasivat lumessa lukuisia -hevosten kavionjälkiä, ja yhä selvemmäksi kävi, että he lähestyivät -suuren ratsujoukon leiripaikkaa. Pian he saattoivat nähdä savun -kohoavan puitten välistä, joiden alempia oksia leimuava nuotio valaisi. - -Dickin määräysten mukaan miehet alkoivat nyt yksitellen hiipiä -läheiseen viidakkoon, piirittääkseen vihollisen leirin joka puolelta. -Sijoitettuaan Alician suuren tammen suojaan Dick hiipi itse suoraa -päätä kohti tulta. - -Puitten lomasta hän näki koko leiripaikan. Tuli oli sytytetty pienelle -kanervaiselle kummulle, jota kolmelta puolen ympäröi viidakko, ja se -paloi kirkkaasti leimuten ja kovasti rätisten. Nuotion ympärillä istui -kymmenkunta paksuihin viittoihin kietoutunutta miestä, mutta vaikka -lumi ylt'ympärillä oli tallattu aivan kuin olisi kokonainen rykmentti -siinä temmeltänyt, etsi Dickin silmä turhaan hevosia. Hän alkoi -aavistaa joutuneensa ansaan. Katsellessaan miehiä tarkemmin hän tunsi -Bennet Hatchin, joka teräskypärä päässä uljaan näköisenä lämmitteli -käsiään tulen ääressä. Erillään muista istui kaksi mieheksi puettua -hentoa olentoa, jotka Dick luuli tuntevansa Joanna Sedleyksi ja sir -Danielin vaimoksi. - -"Vähätpä tuosta", hän arveli itsekseen, "vaikka kadotankin hevoset, en -sitä sure, jos minun vain onnistuu saada Joanna haltuuni." - -Leirin vastakkaiselta puolen kuului heikko vihellys, joka ilmoitti, -että Dickin miehet nyt olivat sulkeneet ketjun ja piirittäneet leirin. - -Äänen kuultuaan Bennet syöksyi pystyyn, mutta ennen kuin hän ennätti -tarttua aseisiin, huusi Dick hänelle: - -"Bennet, Bennet, vanha ystäväni! Te vain suotta uhraatte miehenne, jos -koetatte tehdä vastarintaa." - -"Nuori herra Shelton, Pyhän Barbaran nimessä!" huusi Bennet Hatch. -"Minäkö antautuisin? Paljon te vaaditte! Kuinka monta miestä teillä -on?" - -"Minä sanon teille, Bennet, että te olette saarroksissa, ylivoiman -ympäröimänä. Caesar ja Kaarle Suuri olisivat teidän asemassanne -pyytäneet armoa. Minulla on täällä nelisenkymmentä sotilasta, jotka -tottelevat pienintäkin viittaustani, ja ensimmäinen nuolisade puhdistaa -leiripaikkanne, sen vakuutan." - -"Herra Dick", Bennet sanoi, "minua surettaa, mutta minun täytyy täyttää -velvollisuuteni. Pyhimykset teitä armahtakoot!" - -Näin sanoen hän kohotti pienen torven huulilleen ja puhalsi kovan -toitotuksen. - -Syntyi hetken aikaa kestävä hämminki, sillä Dick, joka pelkäsi -molempien naisten puolesta, epäröi antaa ampumismääräystä. Bennetin -pieni joukko sitä vastoin tarttui nopeasti aseisiin tehdäkseen -voimakasta vastarintaa. Hälinän aikana syöksyi Joanna paikaltaan ja -riensi nuolen nopeudella lemmittynsä rinnalle. - -"Tässä olen, Dick", hän huusi, tarttuen innokkaasti Dickin käteen. - -Mutta Dick seisoi edelleen neuvotonna. Hän oli vielä vasta-alkaja sodan -kovassa koulussa, ja kun hän ajatteli vanhaa lady Brackleytä, kuolivat -komentosanat hänen huulilleen. Hänen omat miehensä alkoivat käydä -maltittomiksi. Muutamat heistä huusivat häntä nimeltä ja toiset -alkoivat omin päin ampua. Jo ensi nuolisade kaatoi Bennet-raukan, ja -silloin Dick viimeinkin heräsi. - -"Eteenpäin!" hän huusi. "Ampukaa, pojat, ja koettakaa pysyä suojassa. -Englanti ja York!" - -Juuri silloin kuului yön hiljaisuudesta kaviontöminää, joka läheni ja -kasvoi uskomattoman nopeasti. Samalla vastasivat torventoitotukset yhtä -mittaa Bennetin äskeiseen kutsuun. - -"Hyökkäys, hyökkäys!" huusi Dick. "Kokoontukaa minun ympärilleni! -Tännepäin, jos henkenne on teille kallis!" - -Mutta hänen miehensä, jotka olivat jalkaisin ja hajallaan, hämmentyivät -joutuessaan saarroksiin juuri silloin, kun itse luulivat saavuttaneensa -helpon voiton. He alkoivat peräytyä, toiset seisoivat neuvottomina, -toiset taas katosivat tiheikköön. Ja kun ensimmäinen ratsurivi syöksyi -nelistäen paikalle, joutuivat jotkut miehistä hevosten jalkoihin tai -kaatuivat keihäisiin, mutta suurin osa Dickin väestä oli aivan -yksinkertaisesti kadonnut tietymättömiin. - -Dick seisoi hetken aikaa typertyneenä, syyttäen itseään ankarasti -uhkarohkeasta ja ajattelemattomasta menettelystään. Sir Daniel oli -nähnyt hänen tulensa ja lähtenyt pääjoukkonsa kanssa joko hyökätäkseen -takaa-ajajainsa kimppuun tai ahdistaakseen heitä selästä käsin, jos he -itse rohkenisivat ryhtyä hyökkäykseen. Sir Daniel oli toiminut kuten -taitava sotapäällikkö ainakin, Dick taas kuin malttamaton poika. Ja -siinä seisoi nyt nuori ritari, tosin kihlattunsa rinnalla mutta muuten -yksin ja hylättynä, ja koko hänen joukkonsa sekä miehet että hevoset -olivat hajallaan avarassa metsässä kuin kourallinen nuppineuloja -heinäladossa. - -"Pyhimykset minua nyt auttakoot!" hän ajatteli. "Olipa onni että -saavutin kannukseni aamullisista urotöistäni, sillä tämä seikkailu ei -minulle kunniaa tuota." - -Sitten hän alkoi juosta Joannan käsi yhä omassaan. - -Läpi yön hiljaisuuden raikuivat sir Danielin miesten huudot ja -hoilotukset, kun he täyttä neliä ratsastivat joka suunnalle pakenevien -jälkeen. Mutta Dick tunkeutui rohkeasti tiheään viidakkoon ja juoksi -eteenpäin nopeasti kuin kauris. Kuun hopeasäteet saivat valkeat -lumiaukiot vielä hohtavammiksi, jolloin pimeys viidakoissa kävi sitä -synkemmäksi, ja voitettujen hajanaiset parvet houkuttelivat -takaa-ajajia eri suunnille. Tästä johtui, että Dick ja Joanna juostuaan -hetken aikaa henkensä edestä uskalsivat pysähtyä tiheän pensaikon -suojaan, josta he saattoivat kuulla takaa-ajajien huudot. Vähitellen ne -kuitenkin hiljenivät ja häipyivät kaukaisuuteen. - -"Jospa sentään olisin pitänyt osan miehistä varaväkenä, olisi onni ehkä -vielä kerran kääntynyt", Dick valitti haikeasti. "Mutta oppia ikä -kaikki, ja ensi kerralla, pyhimysten nimessä, käy paremmin." - -"Mutta rakas Dick, mitä siitä välität?" Joanna sanoi. "Mehän olemme nyt -taas löytäneet toisemme." - -Dick katseli häntä, ja siinä oli vielä kerran -- John Matcham -ilmielävänä. Mutta nyt ei valepuku häntä enää pettänyt, ja kun tyttö -rumentavassa puvussaan iloisesti hymyillen ja hellästi katseli häntä, -paisui hänen sydämensä ilosta. - -"Lemmittyni", hän sanoi, "jos kerran sinä annat ajattelemattomuuteni -anteeksi, mitäpä silloin surisin. Lähtekäämme nyt suoraa päätä -Holywoodiin. Siellä majailee hyvä holhoojasi ja luotettava ystäväni -lordi Foxham. Vähät siitä olemmeko rikkaita vai köyhiä, kuuluisia vai -tuntemattomia. Tänään armaani, olen ansainnut kannukseni ja saanut -kunniaa ja ylistystä ylhäisiltä rohkeuteni vuoksi. Luulin silloin -olevani uljain soturi koko Englannin valtakunnassa. Mutta ensiksikin -jouduin mahtavien epäsuosioon ja nyt olen saanut kelpo löylytyksen ja -menettänyt koko joukkoni. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mutta, rakas -Joan, siitä en välitä lainkaan, jos sinä vain vielä minua rakastat ja -tahdot ruveta vaimokseni. Niin, jos menettäisin ritarinarvonikin, en -välittäisi siitä rahtuakaan." - -"Rakas Dick!" Joanna huudahti. "Oletko tosiaankin lyöty ritariksi?" - -"Olenpa niinkin, armaani, sinä olet nyt ladyni", nuorukainen vastasi -hellästi, "tai ainakin tulet siksi huomenna, jos vain tahdot." - -"Tahdon, Dick, ilomielin", tyttö vastasi. - -"Mitä nyt, sir? Luulin kuulleeni että aiotte munkiksi!" sanoi ääni -aivan heidän vieressään. - -"Alicia!" Joanna huudahti. - -"Niin, hän juuri", vastasi nuori tyttö ja astui esille. "Alicia, jonka -jätitte jälkeenne kuolleena, Alicia, jonka jalopeuranajajasi löysi ja -herätti kuolleista, alkaen häntä sitten kosiskella, jos tahdot tietää -totuuden." - -"Oi, ei, sitä en usko!" Joanna huudahti. "Dick!" - -"Dick!" matki Alicia. "Niin juuri Dick! Vai niin, herraseni, te -hylkäätte tyttöraukkoja hädän hetkellä", hän jatkoi kääntyen nuoren -ritarin puoleen. "Te asetatte heidät tammien taakse. Niin, niin, -ritarillisuuden päivät ovat todella luetut, kuten sanotaankin." - -"Neiti kulta", Dick huudahti epätoivoissaan, "vannon että aivan unohdin -teidät. Teidän täytyy koettaa antaa minulle anteeksi. Näettehän että -olen löytänyt Joannan." - -"En usko, että teitte sen tahallanne. Mutta minä aion kostaa julmasti. -Kerron salaisuuden lady Sheltonille -- tulevalle", hän lisäsi kumartaen -sievästi. "Joanna", hän jatkoi, "luulen tosiaan että kihlattusi on -urhea taistelussa, mutta hän on myös, sen sanon sinulle suoraan, -helläsydämisin hupakko koko Englannissa. Hänelle saat tehdä mitä ikinä -haluat. Ja nyt, te hassut lapset, teidän täytyy ensin suudella minua -kumpikin vuoroonne, tulevan onnen ja ystävyyden nimeen, ja suudelkaa -sitten toisianne minuutin verran, ei sekuntiakaan kauemmin. Sen jälkeen -lähdemme kaikki kolme Holywoodiin niin nopeasti kuin suinkin pääsemme, -sillä metsä on täynnä vaaroja, ja sitä paitsi täällä on kauhean kylmä." - -"Mutta kosiko minun Dickini sinua tosiaankin?" Joanna kysyi. - -"Ei, sinä pikku hupsu", Alicia vastasi, "minä kosin häntä. Minä -tarjouduin todella hänen vaimokseen, mutta hän käski minun mennä niin -pitkälle kuin pippuri kasvaa. Niin juuri hän sanoi. Minun täytyykin -tunnustaa, että hän on enemmän rehellinen kuin kohtelias. Mutta, -lapset, olkaa nyt järkeviä ja lähdetään matkaan. Koetammeko vielä -kerran kulkea laakson poikki, vai valitsemmeko suoran tien -Holywoodiin?" - -"Niin", Dick sanoi, "olisin hyvin tyytyväinen, jos saisin käsiini -hevosen. Minua on näet koko lailla rusikoitu ja löylytetty näinä viime -päivinä, niin että ruumiini on sekä sininen että keltainen. Mutta mitä -arvelette? Jos väkeni pelästyen sotamelskettä on lähtenyt pakoon -ratsuineen, olemme turhaan tehneet mutkan. Suorin tie Holywoodiin on -tuskin kolmea mailia, kello ei vielä ole lyönyt yhdeksää, lumi -kannattaa hyvin ja kuu paistaa kirkkaasti. Mitä arvelette, kävelemmekö -muitta mutkitta jalan?" - -"Päätetty!" Alicia huudahti, mutta Joanna tarttui vain lujemmin Dickin -käteen. - -He lähtivät siis matkaan paljaiden lehtimetsien ja laaksojen kautta, -astuen lumisia polkuja kylmässä talvikuutamossa. Dick ja Joanna -kulkivat käsi kädessä, tyytyväisinä ja onnellisina, ja heidän hilpeä -ystävänsä seurasi heitä parin askelen päässä, unohtaen oman surunsa -toisten onnea katsellessaan. - -Etäältä kuului kyllä vielä tunstallilais-ratsumiesten kavionkopse, kun -nämä kiivaasti ajoivat pakolaisia takaa. Silloin tällöin kuului -teräksenkalsketta ja huutoja, josta he arvasivat vihollisten joutuneen -otteluun. Mutta nämä nuoret ihmiset, jotka olivat kasvaneet melkein -sodan jaloissa ja vastikään kokeneet niin monta vaaraa, eivät olleet -pelkureita eivätkä arkaluontoisia. He iloitsivat siitä, että äänet -kaikuivat yhä kauempaa, ja kulkivat tyytyväisinä melkein kuin -hääsaatossa, kuten Alicia leikillisesti huomautti. Ei metsän synkkä -yksinäisyys, ei yön pimeys eikä pakkanen voinut himmentää tai häiritä -hetken onnea. - -Saavuttuaan eräälle kummulle he näkivät Holywoodin laakson jalkainsa -juuressa. Luostarinkirkon korkeat ikkunat olivat kynttilöillä ja -tulisoihduilla valaistut, torninhuiput kohosivat mykkinä kohti kirkasta -iltataivasta, ja korkeimmalla huipulla loisti kullattu risti -kuutamossa. Luostaria ympäröivällä aukiolla paloi nuotioita, telttoja -näkyi kaikkialla, ja keskellä tätä kirjavaa kuvaa kiemurteli jäätynyt -joki. - -"Pyhimysten nimessä!" Dick huudahti, "tuolla on lordi Foxhamin väki -vielä leirissä. Sanansaattajaa on varmaankin kohdannut jokin -onnettomuus. Sen parempi meille. Nyt kykenemme otteluun sir Danielia -vastaan." - -Mutta lordi Foxhamin viipyminen Holywoodin jokilaaksossa riippui -kokonaan muista syistä kuin mitä Dick otaksui. He olivat kyllä alkaneet -marssia Shorebyta kohti, mutta ennen kuin he olivat ennättäneet -puolitiehen, he kohtasivat toisen lähetin, joka käski heidät takaisin -entiselle leiripaikalleen, sulkeakseen tien lancasterilaisilta -pakolaisilta ja samalla pysyäkseen lähempänä yorkilaista pääarmeijaa. -Richard Kyttyräselkä oli näet taistelun päätyttyä jo matkalla -yhtyäkseen veljeensä, ja vähän ajan kuluttua siitä kun Foxhamin soturit -olivat palanneet Holywoodiin, pysähtyi Gloucesterin Richardin hevonen -luostarinportin eteen. Korkean vieraan kunniaksi olivat ikkunat noin -kirkkaasti valaistut, ja kun Dick Joannan ja Alicia Risinghamin -seurassa saapui luostariin, kestittiin herttuan seuruetta parhaillaan -luostarin ruokasalissa rikkaan ja mahtavan luostarin parhailla -herkuilla. - -Dick saatettiin melkein vasten omaa tahtoaan sisään. Sairaana -väsymyksestä istui Gloucester nojaten käteensä kalmankalpeita, -hirvittäviä kasvojaan. Lordi Foxham, jonka haavat nyt olivat melkein -parantuneet, istui kunniasijalla hänen vasemmalla puolellaan. - -"Miten on, sir?" kysyi Richard. "Tuotteko sir Danielin pään mukananne?" - -"Teidän korkeutenne", Dick vastasi pelottomasti vaikka surullisena, -"valitettavasti en tuo väkeänikään mukanani. Olen joutunut -perinpohjaisesti tappiolle." - -Gloucester katseli häneen ja rypisti uhkaavasti kulmakarvojaan. - -"Minä annoin teille viisikymmentä ratsumiestä ja vastaavan määrän -peitsimiehiä." - -"Teidän korkeutenne, sain ainoastaan viisikymmentä miestä ratsuväkeä", -nuori ritari vastasi. - -"Mitä se merkitsee?" Gloucester kysyi. "Hän pyysi viisikymmentä -peitsimiestä?" - -"Jos teidän korkeutenne suvaitsee", vastasi Catesby mielistellen, "kun -oli kysymys vain yksinkertaisesta takaa-ajosta, riittivät ratsumiehet -mielestäni." - -"Hyvä", Gloucester vastasi lisäten: "Shelton, teidän on lupa poistua." - -"Ei, pysähtykää!" sanoi lordi Foxham. "Tämä nuori mies liikkui myös -minun asioillani. Sanokaa, nuori herra Shelton, onko teidän onnistunut -löytää tuo nuori tyttö?" - -"On, pyhimyksille kiitos", Dick sanoi. "Hän on täällä, tässä talossa." - -"Niinkö? Silloin, teidän korkeutenne", lordi Foxham jatkoi kääntyen -herttuan puoleen, "ehdotan että teidän suosiollanne vietetään häät -huomenna ennen sotajoukkojen lähtöä. Tämä nuori herra..." - -"Nuori ritari", oikaisi Catesby. - -"Onko se totta, sir William?" huudahti lordi Foxham. - -"Olen omin käsin lyönyt hänet ritariksi palkaksi siitä, mitä hän on -minulle tehnyt", Gloucester sanoi. "Hän on kahdesti taistellut -urhoollisesti minun puolestani, rohkeutta häneltä ei puutu, mutta hän -on vailla miehen rautaista tahtoa. Hän ei sen vuoksi tule kohoamaan -korkealle, lordi Foxham. Hän on nuorukainen, joka taistelutanterella -sotii kuin jalopeura, mutta hänen ruumiissaan sykkii kanan sydän. Oli -kuitenkin miten oli, jos hän aikoo naida, niin naittakaa hänet Pyhän -neitsyen nimessä, ja pian." - -"Niin, hän on uljas nuorukainen -- sen tiedän", lordi Foxham sanoi. -"Olkaa levollinen, sir Richard. Minä olen järjestänyt asiat herra -Hamleyn kanssa, ja huomenna vietämme häänne." - -Dick piti nyt viisaimpana poistua, mutta ennen kuin hän oli ennättänyt -ulos ruokasalista, harppasi muuan mies, joka juuri oli laskeutunut -hevosenselästä luostarinportin edustalla, ylös portaita neljä porrasta -kerrallaan, syöksyi palvelijain ohi saliin ja heittäytyi herttuan eteen -polvilleen. - -"Voitto, teidän korkeutenne!" hän huusi. - -Ja ennen kuin Dick oli ennättänyt asettua huoneeseensa, joka hänelle -annettiin lordi Foxhamin vieraana, hän kuuli jo sotilaiden leiritulten -ääressä kohottavan riemuhuutoja. Samana päivänä olivat näet -lancasterilaiset noin kahdenkymmenen mailin päässä kärsineet toisen -tappion. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Dickin kosto - - -Seuraavana aamuna Dick oli jalkeilla ennen auringonnousua ja pukeutui -niin hienosti kuin mahdollista, lordi Foxhamin vaatevarastoa käyttäen. -Saatuaan kuulla, että Joanna jaksoi hyvin, hän lähti kävelemään -kuluttaakseen aikaansa. - -Hetken aikaa hän käveli katsellen sotamiehiä, jotka kulkivat aseissa -talvisessa aamuhämärässä. Mutta vähitellen hän samoili yhä kauemmaksi, -kulki viimein äärimmäisen vartion ohi ja astui yksin lumipeitteiseen -metsään, nähdäkseen auringonnousun. - -Hänen ajatuksensa olivat rauhalliset ja onnelliset. Herttuan -epäsuosiota hän ei surrut. Kun Joanna oli hänen rinnallaan ja lordi -Foxham hänen uskollinen suojelijansa, hän saattoi toivorikkaana -katsella tulevaisuuteen ja kaipauksetta muistella menneitä päiviä. - -Ajatuksiinsa vaipuneena hän kulki yhä syvemmälle metsään, aamu valkeni, -aurinko punasi jo itäisen taivaanrannan, ja tuon tuostakin tuprutti -jäätävä viima kylmää lunta korkealle ilmaan. Hän kääntyi palatakseen -luostariin, mutta juuri samassa hän huomasi olennon, joka oli piilossa -suuren puun takana. - -"Seis!" hän huusi. "Kuka siellä?" - -Puhuteltu astui esiin ja viittasi kädellään, ikään kuin hän ei voisi -puhua. Hän oli pyhiinvaeltajan puvussa ja päähine oli vedetty syvälle -kasvojen yli, mutta Dick näki heti ensi silmäyksellä, että se oli sir -Daniel. - -Miekka kädessä Dick astui häntä kohti, ja käsi kaavun sisässä ikään -kuin kätkettyä asetta pidellen ritari seisoi tyynesti odottaen hänen -lähenemistään. - -"Mitä nyt, Dick?" sir Daniel sanoi. "Aiotko hyökätä lyödyn miehen -kimppuun?" - -"En ole koskaan uhannut henkeänne", Dick vastasi, "ja minä olin -vilpitön ystävänne, kunnes te aloitte vaania minun henkeäni." - -"Sen tein ainoastaan itsepuolustukseksi", ritari vastasi. "Ja nyt, -poikani, on sanoma viimeisestä taistelusta ja tuon kirotun epaton -majaileminen omassa metsässäni tykkänään murtanut voimani. Olen -matkalla etsimään tyyssijaa luostarista ja aion sitten viedä mukanani -mitä voin ja lähteä meren yli, alkaakseni Ranskassa tai Burgundissa -uutta elämää." - -"Holywoodiin ette pääse", Dick sanoi. - -"Kuinka? Ja miksi en?" kysyi ritari. - -"Kuulkaa, sir Daniel, tämä on minun hääaamuni, ja aurinko, joka juuri -nousee, valaisee elämäni onnellisinta päivää. Te olette ansainnut -kuoleman -- kahdessakin suhteessa: ensiksi surmaamalla isäni ja sitten -kavaltamalla minut, holhokkinne. Mutta en minäkään ole synnitön, olen -itsekin syypää monen ihmisen kuolemaan, ja tänä ilon päivänä en tahdo -olla tuomari enkä pyöveli. Vaikka olisitte itse paholainen ilmielävänä, -en teihin kättäni satuttaisi, vaan te saisitte vapaasti mennä minne -haluatte minun puolestani. Pyytäkää Jumalalta anteeksi, minä annan -teille anteeksi vapaaehtoisesti. Mutta minä olen Yorkin suvun -palveluksessa enkä kärsi vakoojia sen leirissä. Jos te siis astutte -askelenkaan kauemmaksi tähän suuntaan, minä kohotan ääneni ja käsken -lähimmän vartijan vangitsemaan teidät." - -"Sinä pilkkaat minua", sir Daniel sanoi. "Minä en ole turvassa missään -muualla kuin Holywoodin muurien sisäpuolella." - -"Siitä en välitä", Richard sanoi. "Teille on tie auki itään, länteen -tai etelään, mutta pohjoista kohti en salli teidän kulkevan. Holywood -on teiltä suljettu. Menkää, älkääkä pyrkikö takaisin, sillä niin pian -kuin te olette poistunut, varoitan minä jokaista vartijaa, niin että he -pitävät silmällä kaikkia pyhiinvaeltajia. On siis aivan turhaa, että -yritättekään sinnepäin, se olisi teille vain turmioksi." - -"Sinä tuomitset minut kuolemaan", sir Daniel sanoi synkästi. - -"En, sitä en tee", Richard vastasi. "Jos haluatte mitellä voimianne -kanssani, niin tulkaa vain, ja vaikka pelkään, ettei se ole oikein -puoluettani kohtaan, suostun vaatimukseenne ja taistelen teitä vastaan -kutsumatta ketään avukseni. Sillä tavoin voin rauhallisesti kostaa -isäni kuoleman." - -"Mutta sinulla on pitkä miekka", sir Daniel sanoi, "ja minulla vain -tikari." - -"Minä vetoan yksin taivaaseen", Dick vastasi heittäen miekkansa -kappaleen matkaa taaksepäin lumelle. "Jos kohtalomme niin vaatii, -tulkaa, ja Kaikkivaltiaan avulla toivon voittavani teidät, te kavala -mies." - -"Aioin vain koetella sinua, Dick-kulta", sanoi ritari purskahtaen -teeskenneltyyn nauruun. "Minä en suinkaan tahtoisi vuodattaa vertasi." - -"Menkää siis, ennen kuin on myöhäistä", Shelton vastasi. "Viiden -minuutin kuluttua kutsun vartion. Huomaan olleeni liian kärsivällinen -suhteenne. Jos olot olisivat olleet päinvastaiset, olisin minä jo kauan -venynyt maassa kädet ja jalat sidottuina." - -"Hyvä, Dick, minä lähden", sir Daniel sanoi. "Kun ensi kerran tapaamme, -kadut varmaankin kovasydämisyyttäsi." - -Näin sanoen ritari kääntyi ja alkoi astua poispäin puitten lomitse. -Dick katseli hänen jälkeensä vaihtelevin tuntein, kun hän varovasti -hiipi tiehensä, silloin tällöin heittäen häijyn katseen nuorukaiseen, -joka oli säästänyt hänen henkensä, mutta jota hän kuitenkin epäili. - -Tien toisella puolen oli viidakko, jota muratti tiheänä kiersi, niin -että se talvisaikanakin oli läpitunkematon silmälle. Äkkiä kuului -tiheiköstä kuin soittimen kielen kilahdus, viuhahtaen lensi nuoli ja -Tunstallin ritari kaatui kirkaisten lumelle. - -Dick juoksi hänen luokseen ja kohotti häntä. Ritarin kasvot olivat -tuskasta vääntyneet ja hän kuiskasi vaivoin: "Onko nuoli musta?" - -"On, se on musta", Dick vastasi vakavasti. - -Sanaakaan sanomatta vaipui haavoitetun pää Dickin sylistä taapäin, ja -sir Danielin elämä oli päättynyt. - -Hiljaa nuorukainen laski hänet lumelle ja rukoili hänen syntisen ja -kuolemaan valmistumattoman sielunsa puolesta. Hänen vielä rukoillessaan -kohosi aurinko äkkiä taivaanrannan yli ja kultarintakertut alkoivat -viserrellä muratin seassa. - -Kun hän kohosi pystyyn, hän huomasi toisen miehen, joka oli polvillaan -muutaman askelen päässä, ja paljastetuin päin odotti Dick, kunnes tämä -oli päättänyt rukouksensa. Se kesti kauan. Pää syvään kumarassa ja -kädet kasvojen edessä vieras rukoili kuten henkilö, joka on kovassa -tuskassa tai sielunhädässä. Jousesta, joka oli maassa hänen vieressään, -Dick päätteli että hän oli sir Danielin surmannut. - -Viimein hän kohosi pystyyn, ja Dick tunsi Ellis Duckworthin. - -"Richard", hän sanoi vakavasti, "minä kuulin kaiken. Te valitsitte -paremman osan, annoitte anteeksi, minä huonomman, ja tuossa makaa nyt -viholliseni maassa. Rukoilkaa puolestani!" - -Hän puristi lujasti Richardin kättä. - -"Sir", Richard sanoi, "minä rukoilen mielelläni puolestanne, mutta en -tiedä vaikuttaako se mitään. Jos kosto, jota te niin kauan olette -harjoittanut, nyt alkaa tuntua teistä katkeralta, niin malttakaa -mielenne ja antakaa anteeksi muille vihollisillenne. Hatch on kuollut, -miesrukka, ja tuossa makaa sir Daniel. Jos panette vähänkään arvoa -rukoukseeni, niin pyydän teitä säästämään sir Oliveria." - -Duckworthin silmät säihkyivät. - -"Ei", hän sanoi, "paholainen on vielä väkevä minussa. Mutta -rauhoittukaa, mustat nuolet eivät enää lennä -- veljeskunta on -hajonnut. Ne viholliset, jotka vielä elävät, saavat rauhassa päättää -päivänsä, milloin taivaan Herra niin säätää. Ja te itse, nuori mies, -menkää nyt sinne, missä onnenne teitä odottaa, älkääkä enää koskaan -muistelko Ellis Duckworthia." - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Loppu - - -Noin kello yhdeksän aamulla lordi Foxham talutti holhokkiansa, joka -taas oli pukeutuneena sukupuolensa mukaisesti ja astui Alicia -Risinghamin rinnalla Holywoodin kirkkoon päin, kun Richard -Kyttyräselkä, jonka otsa jo oli murheen uurtama, äkkiä sattui heidän -tielleen ja pysäytti heidät. - -"Tämäkö on nuori morsian?" hän kysyi, ja kun lordi Foxham vastasi -myöntävästi, hän lisäsi: "Kaunis lapsi, kohottakaa päänne, jotta näen -kasvonne." - -Hän katseli tyttöä hetken aikaa synkästi. - -"Te olette kaunis", hän sanoi vihdoin, "ja mikäli olen kuullut, myös -rikas. Mitä sanotte, jos ehdotan teille kauneutenne ja ylhäisen -syntyperänne mukaisen avioliiton?" - -"Teidän korkeutenne", Joanna vastasi, "teidän luvallanne menen -mieluimmin naimisiin Richard Sheltonin kanssa." - -"Miksi niin?" herttua kysyi tuimasti. "Ottakaa puolisoksenne se, jonka -minä määrään, ja hänet korotetaan korkeaan arvoon ja te olette lordin -puoliso ennen iltaa. Mitä sir Richardiin tulee, sanon teille suoraan, -että hän elää ja kuolee vähäpätöisenä ritarina." - -"Minä en pyydä taivaalta suurempaa armoa kuin saada kuolla sir -Richardin puolisona", Joanna vastasi. - -"Kuulkaa, mylord", Gloucester sanoi kääntyen lordi Foxhamiin. "Tämä -pari näkyy olevan teidän mieleisenne. Kun minä kehoitin tätä -nuorukaista palkinnoksi palveluksistaan pyytämään itselleen jotakin -suosionosoitusta, hän valitsi sen, että anoi armoa vanhalle -juopuneelle laivurille. Minä pyysin häntä miettimään, mutta hän pysyi -mielettömyydessään. 'Silloin on suosioni lopussa', minä sanoin, ja hän -vastasi mitä julkeimman nenäkkäästi: 'Vahinko on minun.' Ja sen hän -kautta kaikkien pyhimysten saakin kokea." - -"Sanoiko hän niin?" huudahti Alicia. "Oivasti sanottu, -jalopeuranajaja." - -"Kuka tämä on?" herttua kysyi. - -"Sir Richardin vanki", lordi Foxham vastasi. "Neiti Alicia Risingham." - -"Naittakaa hänet luotettavalle miehelle", sanoi herttua. - -"Olen ajatellut sukulaistani Hamleyta, jos teidän korkeutenne hyväksyy -hänet. Hän on hyvin palvellut puolueemme asiaa." - -"Se sopii hyvin", herttua sanoi. "Pitäkää huoli siitä, että heidät -vihitään mitä pikimmin. Haluatteko mennä naimisiin, kaunis neito?" - -"Haluan, teidän korkeutenne", Alicia vastasi, "jos mies on kelvollinen -ja komea --." Hän mykistyi säikähtäen sopimattomia sanojaan. - -"Kyllä hän on komea mies, neitiseni", Richard vastasi levollisesti, -"minä olen ainoa kyttyräselkä koko puolueessani, muuten ovat kaikki -miten kuten kauniskasvuisia. Hyvät naiset ja te, lordi", hän lisäsi -äänellä, jonka sävy yhtäkkiä tuntui sekä vakavalta että kohteliaalta, -"älkää pitäkö minua liian epäkohteliaana, jos nyt jätän teidät. -Päälliköllä ei sodassa ole aika omassa vallassaan." - -Sirosti kumartaen hän poistui upseeriensa saattamana. - -"Oi kuinka minä häpeän!" huudahti Alicia. - -"Te ette häntä tunne", lordi Foxham vastasi. "Se oli hänelle vain pikku -seikka, ja hän on jo unohtanut sananne." - -"Silloin hän on oikea ritari", sanoi Alicia. - -"Ei, mutta hänellä on niin paljon muuta ajattelemista", lordi vastasi. -"Mutta älkäämme enää viivytelkö." - -Kuorissa oli heitä odottamassa Dick ja muutamia muita nuorukaisia. -Joanna ja Dick yhdistettiin nyt avioliiton siteillä. Kun he onnellisina -mutta vakavina palasivat raikkaaseen talvi-ilmaan ja päivänpaisteeseen, -oli sotajoukko jo lähtenyt liikkeelle ja Gloucesterin herttuan -sotalippua kannettiin juuri luostarinkirkon ohi. Komeana se liehui -välkkyvien miekkojen yläpuolella, ja sen takana ratsasti teräspukuisten -ritarien ympäröimänä rohkea, vihamielinen, kunnianhimoinen, -epämuotoinen Gloucesterin herttua eteenpäin sillä tiellä, joka johti -hänet lyhytaikaiseen kuninkuuteen ja lukemattomiin rikoksiin. - -Morsiussaatto lähti nyt luostarin ruokasaliin, jossa hääaamiainen oli -valmiina. Isä ruokamestari itse piti huolta siitä, ettei mitään -puuttunut, ja otti osaa iloiseen ateriaan. Hamley oli unohtanut entisen -mustasukkaisuutensa ja keskusteli ahkerasti Alician kanssa, joka mieli -hyvänä kuunteli hänen kohteliaisuuksiaan. Ulkona kajahtivat -torventoitotukset, aseet kilisivät ja sotaratsujen kaviot tömisivät, -mutta Dick ja Joanna istuivat onnellisina käsi kädessä hymyillen -toisilleen. - -Sota ja taiston temmellys ei heitä tästedes koskenut. He elivät kaukana -sodan pauhinasta vihreässä metsässä, jossa heidän lemmensatunsa alkoi. - -Kaksi vanhaa miestä nautti Dickiltä eläkettä ja eli kauan Tunstallin -kylässä rauhallista ja huoletonta elämää, joskin ehkä liian ahkerasti -viiniä ja olutta viljellen. Toinen heistä oli koko elämänsä ollut -merimies eikä koskaan lakannut suremasta toveriansa Tomia. Toinen, joka -oli kokenut yhtä ja toista elämässä, syventyi taas vanhoilla päivillään -hengellisiin asioihin ja kuoli hyvin hurskaana läheisessä luostarissa, -kantaen nimeä veli Honestus. Näin sai Lawless toivonsa täytetyksi ja -kuoli munkkina. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Punainen ja Valkoinen ruusu, kaksi Englannissa keskiajan -loppupuolella kuninkaanvallasta taistelevaa valtiollista puoluetta, -Lancasterin ja Yorkin sukuhaarojen kannattajat. - -[2] Dick lyhennys nimestä Richard. - -[3] Englannin penny = noin 2:30 (1949). - -[4] Englantilainen vaskiraha = noin 60 Suomen penniä (1949). - -[5] Englannin punta = lähes 550 markkaa (1949); punnassa on 20 -sillinkiä. - -[6] Lady, lue: leidi, armollinen rouva, hieno rouva. - -[7] Orléansin neitsyt. - -[8] Vanha englantilainen kultaraha = n. 185 mk (1949). - -[9] Markka, entinen engl. raha, arvoltaan huomattavasti meidän -markkaamme suurempi. - -[10] Lukkari. - -[11] Tähän aikaan Richard Kyttyräselkä (sittemmin kuningas Richard -kolmas) ei vielä ollut Gloucesterin herttua. Lukijan luvalla häntä -selvyyden vuoksi tässä kuitenkin siksi sanotaan. Tekijän muistutus. - -[12] Rauha olkoon teille! - -[13] Richard Kyttyräselkä oli todellisuudessa tähän aikaan paljoa -nuorempi. - -[14] Julmuudestaan ja rikoksistaan kuuluisa kuningas Richard III kaatui -Bosworthin taistelussa 1485. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Musta nuoli, by Robert Louis Stevenson - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA NUOLI *** - -***** This file should be named 50215-8.txt or 50215-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/2/1/50215/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50215-8.zip b/old/50215-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 6b18bc7..0000000 --- a/old/50215-8.zip +++ /dev/null |