diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 23:34:20 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 23:34:20 -0800 |
| commit | 38da13f0ba04b27f90a51f6063bbdb18c835d5b5 (patch) | |
| tree | 707abadb94a01d2314deaba1ccc0dc4d035ada12 | |
| parent | ef4aa3e395fb6604e2e0bb2bb9c0a12767d88298 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50214-8.txt | 2882 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50214-8.zip | bin | 47620 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2882 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e0c1bda --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50214 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50214) diff --git a/old/50214-8.txt b/old/50214-8.txt deleted file mode 100644 index 0dcb82f..0000000 --- a/old/50214-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2882 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Eno Vanja, by Anton Tshehov - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Eno Vanja - Kuvaus maalaiselämästä neljässä näytöksessä - -Author: Anton Tshehov - -Translator: V. Tarkiainen - -Release Date: October 14, 2015 [EBook #50214] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENO VANJA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ENO VANJA - -Kuvaus maalaiselämästä neljässä näytöksessä - - -Kirj. - -ANTON TSHEHOV - - -Suomentanut V. Tarkiainen - - - -Yrjö Weilin, Helsinki, 1909. - - - - - - -TOIMIVAT HENKILÖT: - - Serebrjakov, Aleksander Vladimirovitsh, entinen professori. - Helena Andrejevna, hänen vaimonsa, 27 vuotta vanha. - Sofia Aleksandrovna (Sonja), hänen tyttärensä ensimäisestä - avioliitosta. - Voinitskaja, Maria Vasiljevna, salaneuvoksen leski, professorin - ensimäisen rouvan äiti. - Voinitski, Ivan Petrovitsh, hänen poikansa. - Avstrov, Mihail Lvovitsh, lääkäri. - Telegin, Ilja Iljitsh, köyhtynyt tilanomistaja. - Marina, vanha lapsenhoitajatar. - Työmies. - -Toiminta tapahtuu Serebrjakovin maatilalla. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - - -Puutarha. Näkyy osa rakennusta terasseineen. Puistokäytävällä vanhan -poppelin juurella pöytä teekaluineen. Penkkejä ja tuoleja; eräällä -tuolilla kitara. Vähän matkan päässä pöydästä keinu. -- Kello käy -kolmatta päivällä. Synkkä ilma. - -MARINA (pöhöttynyt, jäykkäliikkeinen vanha nainen, istuu teekeittiön -ääressä, kutoo sukkaa) ja ASTROV (kävelee edestakaisin vieressä). - -MARINA (Kaataa teetä lasiin). Ole hyvä. - -ASTROV (Tarttuu vastahakoisesti lasiin). Ei oikein haluta. - -MARINA. Kenties ottaisit pienen viinaryypyn? - -ASTROV. En. En juo viinaa joka päivä. Sitäpaitsi nyt on tukehduttavan -kuuma (paussi). Marina, montako vuotta siitä on, kun me tutustuimme -toisiimme? - -MARINA (Miettien). Montako? Kunpa muistaisin... Sinä saavuit tänne, -näille seuduin... kuinka olikaan?... siihen aikaan, kun Veera Petrovna, -Sonjan äiti oli vielä elossa. Kävit meillä usein hänen luonaan parina -talvena... Siitä on nyt noin yksitoista vuotta (Miettien). Mutta voi -olla jo enemmänkin... - -ASTROV. Olenko minä paljon muuttunut niistä päivin? - -MARINA. Hyvin paljon. Siihen aikaan sinä olit nuori ja kaunis, mutta -nyt olet vanhettunut. Ja kauneutesikin on jo mennyttä lisäksi -- olet -ruvennut vähän ryypiskelemään. - -ASTROV. Niin... Kymmenessä vuodessa olen kokonaan muuttunut. Ja mistä -syystä? Rasitin itseäni liiaksi. Aamusta varhain myöhään yöhön olen -aina ollut jalkeilla, tuntematta lepoa, ja yölläkin peitteen alla -peläten, ett'eivät vain tulisi hakemaan sairaan luokse. Siitä asti, kun -sinuun tutustuin, ei minulla ole ollut yhtään vapaata päivää. Eikö se -vanhetuta? Kun elämä itsessäänkin on ikävää, tyhmää, likaista... Se on -upottavaa kuin suo. Ympärillä vain narreja, pelkkiä narreja; kun elät -heidän seurassaan vuotta pari-kolme, alat itsekkin vähitellen, -huomaamattasi, muuttua samanlaiseksi narriksi. Se on ylitsepääsemätön -välttämättömyys. (Kierrellen pitkiä viiksiänsä). Katsoppas, millaiset -hirveät viikset minulla on... Tyhmät viikset. Minusta on tullut narri, -Marina... Armollinen taivas, etten ole vielä aivan tyhmeliini, aivot -ovat paikallaan, mutta tunto on kuin tylsistynyt. En mitään tahdo, en -mitään kaipaa, en ketään rakasta... Vain sinua ehkä rakastan. (Suutelee -hänen päätään). Minulla oli lapsena samanlainen hoitajatar. - -MARINA. Kenties tahdot syödä? - -ASTROV. En tahdo. Kolmannella viikolla suuren paaston aikaan matkustin -Malitskan kylään kulkutautia ehkäisemään... Siellä raivosi -tuhkarokko... Tuvissa väkeä kylki kyljessä... Likaa, löyhkää, savua, -vasikoita lattialla, yhdessä sairaiden kanssa... Sekä porsaita... Minä -puuhasin kokonaisen päivän, istahtamatta, saamatta muruakaan suuhuni, -ja kun pääsin kotiin, niin eivät anna levähtääkkään -- tuotiin -rautatieltä vaihdemies luokseni; minä asetin hänet pöydälle, tehdäkseni -leikkauksen, mutta hän otti ja heitti henkensä käsiini unijuomaa -saatuansa. Ja kas, silloin kun niitä ei tarvittu, heräsivät tunteeni, -ja omaatuntoani pakotti, ikäänkuin olisin tahallani tappanut hänet... -Istuin, suljin silmäni -- kas näin, ja ajattelin: tokkohan ne, jotka -tulevat meidän jälkeemme sadan tai parin sadan vuoden perästä ja joille -me nyt tietä raivaamme, tokkohan ne mainitsevat muistoamme siunaten? -Marina, tokkohan mainitsevat! - -MARINA. Ihmiset eivät mainitse, mutta Jumala mainitsee. - -ASTROV. Kiitos siitä. Se oli hyvä sana. - - (Voinitski saapuu). - -VOINITSKI (Tulee kartanosta; hän on ottanut päivällisunen ja näyttää -rypistyneeltä; istuu penkille, korjaa keikarimaista kravattiaan). -Jaa'ah... (Paussi). Jaa'ah... - -ASTROV. Oletko nukkunut tarpeeksi? - -VOINITSKI. Olen... Kyllä (Haukottelee). Siitä lähtien kun professori -tuli tänne rouvineen, on elämä suistunut pois raiteiltaan... Minä en -saa unta oikeaan aikaan, aamiaiseksi ja päivälliseksi syön monenmoisia -hienoja herkkuja, juon viiniä... se ei ole lainkaan terveellistä! Ennen -ei ollut hetkeäkään vapaata aikaa, minä ja Sonja teimme työtä -- ja -lujasti teimmekin, mutta nyt puuhaa Sonja yksin, ja minä makaan, syön -ja juon... Se ei ole oikein! - -MARINA (Heiluttaen päätään). Toiset tavat! Professori nousee kello 12, -mutta teekeittiö kiehuu aamusta asti, häntä odottaen. Ennen, kun heitä -ei vielä ollut, söimme aina päivällisen ensimäisellä tunnilla, niinkuin -kaikkialla oikeissa perheissä, mutta nyt heidän aikanansa vasta kello -kuudelta. Yöllä professori lukee ja kirjoittaa, ja yht'äkkiä toista -käydessä soipi kello... Mitä nyt, Herran nimessä? Teetä! Ei muuta kuin -herätä hänen vuoksensa palvelusväki, aseta teekeittiö tulelle... Uudet -tavat! Uudet tavat! - -ASTROV. Ja kauanko he aikovat vielä olla täällä? - -VOINITSKI (Viheltää). Sata vuotta. Professori on aikonut kokonaan -muuttaa tänne asumaan. - -MARINA. Nähkääs nytkin. Teekeittiö on jo ollut pari tuntia pöydällä, ja -he menivät kävelemään. - -VOINITSKI. He tulevat, he tulevat... Elä hermostu. (Kuuluu ääniä; -puutarhan perältä, kävelyretkeltään palaten, saapuvat Serebrjakov, -Helena Andrejevna, Sonja ja Telegin). - -SEREBRJAKOV. Ihanaa, ihanaa... Hurmaavat näköalat. - -TELEGIN. Erinomaiset, teidän ylhäisyytenne. - -SONJA. Lähdetään huomenna metsänhoitajan luokse. Suostuthan, isä? - -VOINITSKI. Teetä juomaan, hyvät herrat! - -SEREBRJAKOV. Ystäväni, tuokaa minulle tee työhuoneeseeni, olkaa hyvä! -Minulla on tänään vielä vähän tekemistä. - -SONJA. Mutta varmaankin ihastuisit metsänhoitajan asuntoon... - - (Helena Andrejevna, Serebrjakov ja Sonja menevät sisään; - Telegin tulee pöydän luokse ja istuutuu Marinan viereen). - -VOINITSKI. Nyt on tukahduttavan kuuma, mutta korkeasti oppinut -professorimme kävelee paltto päällä, kalossit jalassa, sateenvarjo -kainalossa ja hansikkaat kädessä. - -ASTROV. Hän suojelee sillä tavoin terveyttään. - -VOINITSKI. Mutta miten ystävällinen on hänen rouvansa! Miten -ystävällinen! En ole ikinä nähnyt kauniimpaa naista. - -TELEGIN. Jos minä ratsastan kentällä, Marina Timofejevna, tai kävelen -varjoisassa puutarhassa, tai katselen tätä pöytää, niin tunnen -sanomatonta riemua! Ilma on hurmaava, lintuset laulavat, me elämme -kaikki rauhassa ja sovinnossa, -- mitä meiltä vielä puuttuu? (Ottaen -teelasin). Lämmin kiitos teille! - -VOINITSKI (Unelmoiden). Ne silmät... Ihmeellinen nainen! - -ASTROV. Kerro jotakin, Ivan Petrovitsh. - -VOINITSKI (Välinpitämättömästi). Mitä sinulle kertoisin? - -ASTROV. Eikö mitään uutta? - -VOINITSKI. Ei mitään. Kaikki ennallaan. Minä olen sama mies kuin ennen, -tai jos suvaitset, olen tullut huonommaksi, ikäänkuin laiskistunut, en -tee mitään, ainoastaan murisen niinkuin vanha koira. Äitini, se vanha -kottarainen, loruaa yhä naisten emansipatsionista: toisella silmällään -katsoo hautaan, toisella etsii viisaista kirjoistaan uuden elämän -aamuruskoa. - -ASTROV. Entä professori? - -VOINITSKI. Niin, professori istuu entiseen tapaansa aamusta myöhään -yöhön yksin kamarissaan ja kirjoittaa. "Aivot jännityksessä, otsa -rypyssä me kirjoitamme oodeja oodien jälkeen, eikä meille eikä niille -koskaan kunnian kukko laula." Sääli paperia! Parempi olisi, jos hän -sepittäisi omaa elämäkertaansa. Siinä olisi mainio aine! Virkaheitto -professori, ymmärrätkö, semmoinen kuivettunut korppu, ränsistynyt -rahjus... Luusärkyä, reumatismia, leiniä ja sappi paisuksissa -mustasukkaisuudesta ja kateudesta... Eleleehän tuo kuhnuri ensimäisen -vaimonsa maatilalla, elelee vasten tahtoansa, kun ei kukkaro salli -hänen asua kaupungissa. Hän valittelee alinomaa onnettomuuttansa, -vaikka hän oikeastaan on tavattoman onnellinen. (Hermostuneesti). -Ajatteleppa, millainen onni! Yksinkertaisen lukkarin poika, köyhä -teini, ponnistelee korkeisiin oppiarvoihin ja professorin kateederiin, -saa arvonimen "hänen ylhäisyytensä", pääsee senaattorin vävypojaksi -j.n.e., j.n.e. Kaikki se ei vielä merkitse mitään. Mutta huomaappas -tämä! Mies kirjoittelee ja pitää kokonaista viisikolmatta vuotta -luentoja taiteesta, ymmärtämättä siitä kerrassaan hölynpölyä. -Viisikolmatta vuotta hän jauhaa vieraita ajatuksia realismista, -naturalismista ja kaikesta muusta roskasta; viisikolmatta vuotta hän -luennoi ja kirjoittelee asioista, jotka järkevälle ihmiselle ovat jo -aikaa sitten olleet tuttuja, mutta tyhmille taas epäintressantteja, -- -niin, viisikolmatta vuotta ammentaa tyhjää tuuleen. Ja kaiken aikaa, -millainen itsetietoisuus! Millaiset vaatimukset! Hän pääsi eläkkeelle, -eikä häntä mainitse yksikään elävä sielu, hän on tuiki tuntematon; se -merkitsee, että hän on ollut viisikolmatta vuotta väärällä paikalla. -Mutta katsokaa: hän astelee kuin puolijumala! - -ASTROV. No, sinä nähtävästi kadehdit häntä! - -VOINITSKI. Kadehdinpa kyllä! Millainen onni hänellä on ollut -naismaailmassa! Ei yhdenkään Don Juanin menestys vedä hänelle vertoja! -Hänen ensimäinen vaimonsa, minun sisareni, ihana, hento olento, puhdas -kuin tuo siintävä taivas, hyväsydäminen, jalomielinen, jolla oli -enemmän ihailijoita kuin tuolla pölkkypäällä oppilaita, -- rakasti -häntä, niinkuin voivat rakastaa vain puhtaat enkelit samanlaisia -puhtaita ja kauniita olentoja kuin he itse. Minun äitini, hänen -anoppinsa, ihan jumaloi häntä siitä lähtien ja tuntee häntä kohtaan -siitä ajasta pyhää ihailua. Hänen toinen vaimonsa, kaunis ja järkevä -nainen -- te näitte hänet vast'ikään -- meni hänen kanssaan naimisiin, -vaikka hän oli jo ikämies, uhrasi hänelle nuoruutensa, kauneutensa, -vapautensa ja loistonsa. Miksi? Minkä vuoksi? - -ASTROV. Onko hän uskollinen professorille? - -VOINITSKI. Valitettavasti kyllä. - -ASTROV. Minkä tähden valitettavasti? - -VOINITSKI. Sentähden, että tuo uskollisuus on väärennettyä alusta -loppuun. Siinä on paljon kaunopuheisuutta, mutta ei laisinkaan -järjestystä. Pettää vanhaa miestä, jota ei voi sietää, -- se on -epämoraalista; pyrkiä tukahduttamaan itsessään iloinen nuoruus ja elävä -tunne, -- se ei ole epämoraalista. - -TELEGIN (Itkevällä äänellä). Vanja, en pidä sinusta, kun niin puhut. -Mutta suoraan sanoen... Se, joka pettää miehen tai naisen, se on -todella uskoton ihminen, se saattaa pettää isänmaansakin! - -VOINITSKI (Suuttuen). Hillitse sanatulvasi, Vohveli! - -TBLKGIN. Suo anteeksi, Vanja. Vaimoni karkasi minulta seuraavana -päivänä häiden jälkeen rakastettunsa kanssa epämiellyttävän ulkomuotoni -vuoksi. Sen koommin en ole koskaan laiminlyönyt velvollisuuksiani. -Siitä päivästä lähtien olen häntä rakastanut ja ollut hänelle -uskollinen, auttanut häntä, minkä olen voinut, ja kuluttanut omaisuuteni -niiden lasten kasvatukseen, jotka hän sai rakastettunsa kanssa. Onni -minulta riistettiin, mutta ylpeys minulle jäi. Ja hän? Nuoruus on -mennyttä, kauneus luonnonlakien mukaan lakastunut, rakastettu -kuollut... Mitä hänelle jäi jälelle? - - (Sonja ja Helena Andrejevna tulevat; vähän myöhemmin tulee Maria - Vasiljevna kirja kädessä; hän istuutuu lukemaan; hänelle tarjotaan - teetä ja hän juo sen katsomatta muihin). - -SONJA (Kiireesti, hoitajattarelle). Sinne tuli talonpoikia, Marinushka. -Mene kysymään, mitä heillä on asiaa, kyllä minä itse kaadan... (Kaataa -teetä). - - (Hoitajatar menee. Helena Andrejevna ottaa kuppinsa ja juo, - istuen keinussa). - -ASTROV (Helena Andrejevnalle). Tulin katsomaan miestänne. Kirjoititte -hänen olevan hyvin sairaana, reumatismia ja vielä jotakin muuta, mutta -hän näyttää aivan terveeltä. - -HELENA ANDREJEVNA. Eilisiltana hän oli pahalla tuulella, valitti -jalkojaan säilöstelevän, mutta tänään ei ole mitään -- -- - -ASTROV. Mutta minä tärisin rattailla kolmekymmentä virstaa, niin että -pääni oli mennä murskaksi. Mutta jos kaikki on hyvin, niin eihän se ole -ensi kertaa. Senvuoksi jään teille huomiseen asti ja nukun sensijaan -kyllikseni. - -SONJA. Sepä hauskaa. Te olette niin harvoin meillä yötä. Ette kai ole -vielä syönyt päivällistä? - -ASTROV. En ole syönyt. - -SONJA. No sepä sopii mainiosti, siis jäätte päivälliselle. Me syömme -nyt kello kuudelta (Juo). Tee on jäähtynyt! - -TELEGIN. Teekeittiö on alkanut huomattavasti jäähtyä. - -HELENA ANDREJEVNA. Vähät siitä, Ivan Ivanitsh, me juomme kylmänäkin. - -TELEGIN. Anteeksi... Nimeni ei ole Ivan Ivanitsh, vaan Ilja Iljitsh... -Ilja Iljitsh Telegin eli Vohveli, niinkuin muutamat minua kutsuvat -rokonarpisten kasvojeni vuoksi. Minä olin aikoinani Sonjan kummina, ja -hänen ylhäisyytensä, teidän puolisonne, tuntee minut hyvin. Minä asun -nyt teidän naapurinanne, tällä tilalla... Jos sallitte minun -huomauttaa, niin minä tavallaan syön joka päivä teidän pöydässänne. - -SONJA. Ilja Iljitsh on apulaisemme, oikea kätemme (Hellästi). Antakaa, -kummi, niin kaadan teille lisää teetä. - -MARIA VASILJEVNA. Ah! - -SONJA. Mikä on, teillä mummo kulta? - -MARIA VASILJEVNA. Unohdin sanoa Aleksanderille... muistini on jo tulla -huon... että sain tänään kirjeen Paul Aleksejevitshilta Harkovista... -Hän lähetti uuden kirjasensa... - -ASTROV. Onko se hauska? - -MARIA VASILJEVNA. Hauska kyllä, vaan niin kummallinen. Hän kumoaa sen, -mitä seitsemän vuotta sitten itse puolusti. Se on kauheata! - -VOINITSKI. Ei ollenkaan kauheata. Ottakaa teetä, maman. - -MARIA VASILJEVNA. Mutta minä tahdon puhua! - -VOINITSKI. Olemmehan jo viisitoista vuotta puhuneet ja puhuneet, ja -kirjoitelleet kirjasia. Olisi jo aika lopettaa. - -MARIA VASILJEVNA. Miksi sinusta on vastenmielistä kuunnella, kun minä -puhun. Suo anteeksi, Jean, mutta sinä olet viime vuonna muuttunut niin -paljon, etten ollenkaan tunne sinua... Sinä olit ennen lujan -vakaumuksen mies, kirkas personallisuus... - -VOINITSKI. No niin! Olin kirkas personallisuus, joka ei ketään -valaissut... (Paussi). Olin kirkas personallisuus... Myrkyllisempää -kokkapuhetta on mahdoton laskea! Nyt olen 47 vuotta vanha. Viime -vuoteen asti minä, niinkuin tekin, yritin tahallani sokaista silmiäni -tuolla teidän skolastukallanne, jotta en näkisi oikeata elämää, -- ja -luulin tekeväni oikein. Mutta nyt, jospa tietäisitte! En nuku öisin, -sillä minua inhoittaa ja raivostuttaa, kun olen tuhlannut niin kylmästi -sen ajan, jolloin olisin voinut hankkia itselleni kaiken sen, minkä -vanhuus minulta nyt kieltää! - -SONJA. Ikävää, eno Vanja! - -MARIA VASILJEVNA (Pojalleen). Näyttää siltä kuin syyttäisit entisiä -vakaumuksiasi jostakin... Mutta ne eivät ole syylliset, vaan sinä -itse.. Olet unohtanut, etteivät vakaumukset itsessään merkitse mitään, -ne ovat vain kuollut kirjain... Tekoja olisi tarvittu. - -VOINITSKI. Tekoja? Ei jokainen ole syntynyt kirjoja tuhrivaksi -ikiliikkujaksi, niinkuin tuo teidän herra professorinne. - -MARIA VASILJEVNA. Mitä tarkoitat tuolla puheellasi? - -SONJA (Rukoilevasti). Mummo kulta! Eno Vanja! Rukoilen teitä! - -VOINITSKI. Minä vaikenen. Vaikenen ja pyydän anteeksi. - - (Paussi). - -HELENA ANDREJEVNA. Mutta tänään on hyvä ilma... Ei ole kuuma. - - (Paussi). - -VOINITSKI. Tämmöisellä säällä olisi hyvä mennä vaikka hirteen... - - (Telegin näppäilee kitaraa. Marina kuljeskelee - kartanolla ja huutaa kanoja). - -MARINA. Tipu, tipu, tipu... - -SONJA. Marina kulta, mitä asiaa oli talonpojilla? - -MARINA. Entisillä asioillaan ne kulkivat, halusivat puhua jättömaasta. -Tipu, tipu, tipu... - -SONJA. Mikä siellä nyt? - -MARINA. Kirjava kana on kadonnut poikasineen... Kunhan eivät vain -varikset olisi vieneet... (Menee). - - (Telegin soittaa polkkaa; kaikki kuuntelevat ääneti; - työmies tulee). - -TYÖMIES. Onko herra tohtori täällä? (Astroville). Teitä tultiin -hakemaan, Mihail Ivanovitsh, olkaa niin hyvä. - -ASTROV. Mistä? - -TYÖMIES. Tehtaalta. - -ASTROV (Äkäisesti). Kiitoksia paljon. Ei auta, täytyy lähteä... (Hakee -silmin lakkiansa). Harmillista, hitto vieköön... - -SONJA. Ikävää todellakin... Tulkaa sitten tehtaalta takaisin -päivällisille... - -ASTROV. En tule, ja muutenkin on myöhä. Missä minä... Mihin minä... -(Työmiehelle). Kas niin, hyvä mies, käyppäs hakemassa minulle pieni -ryyppy viinaa, yksin tein (Työmies menee). Missä minä... Mihinkä -minä... (Löytää lakkinsa). Ostrov kertoo eräässä runossaan miehestä, -jolla oli suuret viikset ja pienet hengenlahjat... Se olen minä. Jääkää -hyvästi, hyvät herrat... (Helena Andrejevnalle). Jos milloin -pistäydytte meillä päin, niin ottakaa Sofia Aleksandrovna mukaan, olen -siitä sydämestäni iloinen. Minulla on pieni maatila, kaikkiaan -kolmisenkymmentä desjatinaa, mutta mallikelpoinen puutarha ja -taimitarha, jollaista saatte hakea tuhannen virstan päästä. Tilukseni -rinnassa on kruunun metsäpalsta... Metsänvartija on vanha mies, -sairastelee alinomaa, niin että minä oikeastaan hoidan kaikki hänen -tehtävänsä. - -HELENA ANDREJEVNA. Minulle on jo kerrottu, että te pidätte paljon -metsistä. Tietysti niistä voi olla suurta hyötyä, mutta eikö se -häiritse teidän oikeata kutsumustanne? Tehän olette lääkäri. - -ASTROV. Jumala yksin tietää, mikä on oikea kutsumuksemme. - -HELENA ANDREJEVNA. Ja onko metsänhoito hauskaa? - -ASTROV. Kyllä se on hauskaa työtä. - -VOINITSKI (Ivallisesti). Hyvinkin hauskaa! - -HELENA ANDREJEVNA (Astroville). Te olette vielä nuori mies, näöstä -päättäen... noin 36-37 vuotta... eikä se varmaankaan ole niin hauskaa -kuin te väitätte. Metsä on metsää. Minusta se on yksitoikkoista. - -SONJA. Eipäs, se on erinomaisen hauskaa. Mihail Lvovitsh istuttaa joka -vuosi uusia metsiä, ja hän on jo saanut pronssimitalin ja diploomin. -Hän pitää huolta siitä, ettei vanhoja metsiä haaskata. Jospa kuulisitte -hänen puhuvan, niin olisitte aivan samaa mieltä kuin hän. Hän sanoo, -että metsät kaunistavat maata, että ne opettavat ihmistä ymmärtämään -kauneutta ja synnyttävät hänessä ylevän tunnelman. Metsät tekevät -ankaran ilmaston lauhkeammaksi. Seuduilla, missä ilmasto on lauhkeata, -kulutetaan vähemmän voimaa taistelussa luontoa vastaan ja senvuoksi on -ihminenkin siellä pehmeämpi ja hellempi; siellä on kansa kaunista, -notkeata, helposti innostuvaa, heidän puheensa on hienoa, liikkeensä -sulavia. Heillä kukoistivat tieteet ja taiteet, heidän filosofiansa ei -ole synkkää, heidän suhteensa naisiin on täynnä hienoa aateluutta. - -VOINITSKI (Nauraen). Bravo, bravo!... Kaikki tuo on kaunista, mutta ei -vakuuttavaa, niin että (Astroville) salli minun, ystäväni, yhä -edelleenkin lämmittää uuniani haloilla ja rakentaa latoja hirsistä. - -ASTROV. Voithan lämmittää uuneja sammalturpeilla ja rakentaa latoja -kivestä. Mutta olkoon menneeksi, hakkaa vain metsiä tarpeeseen, vaan -miksi haaskata ne kokonaan? Venäjän metsät vapisevat kirveeniskuista, -miljaardeja puita kaatuu, petojen ja lintujen asunnot tehdään -autioiksi, joet mataloituvat ja kuivuvat, katoavat ainiaaksi ihanat -maisemat, ja kaikki siitä syystä, kun ei laiskalla ihmisellä ole sen -vertaa järkeä, että hän viitsisi kumartua ottamaan maasta -lämmitysaineita (Helena Andrejevnalle). Eikö se ole totta? Ymmärtämätön -raakalainen se vain saattaa polttaa uunissaan noita kaunottaria ja -hävittää sitä, mitä voimme luoda. Ihmiselle on annettu järki ja -luomisvoima, jotta hän kartuttaisi sitä, mitä hän on saanut, mutta -tähän asti hän ei ole luonut, vaan hävittänyt. Metsät vähenevät -vähenemistään, joet kuivuvat, metsänriista on kadonnut, ilmasto -turmeltunut ja päivä päivältä muuttuu maa yhä karummaksi ja rumemmaksi. -(Voinitskille). Niin, sinä katsot minuun ivallisesti eikä mikään, mitä -sinulle puhun, näytä sinusta vakavalta ja... ja, kenties se onkin -tyhmää, mutta, kun kuljen talonpojan metsien ohi, jotka olen pelastanut -haaskauksesta, tai kun kuulen kuinka nuori metsäni, jonka olen -istuttanut omin käsin, tuulessa humisee, niin tunnustan että ilmasto on -jossakin määrin minunkin vallassani, ja että jos ihminen tuhannen -vuoden päästä tulee onnelliseksi, niin olen minäkin siihen osaltani -hiukan vaikuttanut. Kun istutan pienen koivun ja sitten näen, kuinka se -viheriöitsee ja huojuu tuulessa, niin sieluni täyttyy ylpeydellä, ja -minä... (Huomaten työmiehen, joka on tuonut hänelle tarjottimella -ryypyn viinaa). Mutta... (juo) jo on aika lähteä. Kaikki tämä on -loppujen lopuksi vain tyhjää lorua. Saan kunnian sanoa jäähyväiseni! - - (Lähtee kartanoon päin). - -SONJA (Ottaa häntä kädestä ja menee mukaan). Milloinka tulette meillä -käymään? - -ASTROV. En tiedä... - -SONJA. Vastako kuukauden perästä taas?... - - (Astrov ja Sonja menevät huoneisiin; Maria Vasiljevna ja - Telegin jäävät pöytään; Helena Andrejevna ja Voinitski - menevät terassille). - -HELENA ANDREJEVNA. Mutta te, Ivan Petrovitsh, käyttäydyitte taaskin -mahdottomasti. Oliko teidän pakko suututtaa Maria Vasiljevnaa -puheellanne ikiliikkujasta! Ja tänään suuruksen jälkeen taas riitelitte -Aleksanderin kanssa. Miten pikkumaista se on! - -VOINITSKI. Mutta jollen siedä häntä. - -HELENA ANDREJEVNA. Ei ole syytä vihata Aleksanderia, hän on samanlainen -kuin kaikki muutkin. Ei yhtään huonompi kuin te. - -VOINITSKI. Jospa näkisitte hänen kasvonsa, hänen liikkeensä... Kuinka -ikävältä teistä tuntuneekaan elämä! Ah, kuinka ikävältä! - -HELENA ANDREJEVNA. Ah, sekä kyllästyttävältä että ikävältä! Kaikki -haukkuvat miestäni, kaikki katsovat minuun säälien: onneton, hänellä on -vanha mies! Tämä osanotto -- oo, kuinka hyvin sen ymmärrän! Muistatko, -mitä Astrov äsken sanoi: kaikki te järjettömästi haaskaatte metsiä, -eikä kohta enää ole metsää missään maan päällä. Yhtä järjettömästi te -haaskaatte ihmisiä, eikä kohta ole maailmassa enää uskollisuutta, ei -puhtautta, eikä kykyä uhrautuvaisuuteen --, kiitos teille siitä! Miksi -ette voi välinpitämättömästi katsoa naiseen, joka ei ole teidän omanne? -Senvuoksi, että tuo tohtori on oikeassa -- että teitä kaikkia riivaa -hävityksen henki. Te ette sääli metsää, ette lintuja, ette naisia, ette -toisianne... - -VOINITSKI. En pidä teidän filosofiastanne. - - (Paussi). - -HELENA ANDREJEVNA. Tuolla tohtorilla on väsyneet, hermostuneet kasvot. -Intressantit kasvot. Sonja nähtävästi pitää hänestä, hän on rakastunut -häneen, ja minä ymmärrän häntä. Tohtori on käynyt minun täällä -ollessani jo kolme kertaa, mutta minä olen ollut arka enkä ole -kertaakaan puhellut hänen kanssaan, niinkuin olisi pitänyt, enkä ole -ollut hänelle sydämellinen. Hän on luullut minua häijyksi. Luultavasti -minä ja te, Ivan Petrovitsh, olemme hyviä ystäviä siitä syystä, että me -molemmat olemme raskassävyisiä, ikäviä ihmisiä! Hyvä ystävä! Älkää -katsoko minuun tuolla tavoin, en pidä siitä. - -VOINITSKI. Voinko katsoa teihin muuten, jos kerran teitä rakastan? Te -olette minun onneni, elämäni, nuoruuteni! Tiedän, että minulla on vähän -menestyksentoiveita, tuskin ollenkaan, mutta en kaipaa mitään, sallikaa -minun vain katsella teitä, kuulla ääntänne... - -HELENA ANDREJEVNA. Hiljempaa. Voivat kuulla teidän puheenne! - - (Menevät huoneeseen). - -VOINITSKI (Mennen Helenan jäljestä). Sallikaa minun puhua teille -rakkaudestani, älkää ajako minua pois, siinä yksin on minun suurin -onneni... - -HELENA ANDREJEVNA. Te kiusaatte minua... - - (Molemmat menevät sisään). - - (Telegin näppäilee kieliä ja soittaa polkkaa; Maria Vasiljevna - tekee kirjasen laitaan joitakin muistiinpanoja). - -_Esirippu alas_. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ruokasali Serebrjakovin talossa. -- Yö. -- Puutarhasta kuuluu vartijan -koputus. - -SEREBRJAKOV (istuu nojatuolissa avoimen ikkunan ääressä ja torkkuu) ja -HELENA ANDREJEVNA (istuu hänen vieressään ja myöskin torkkuu). - -SEREBRJAKOV (Havahduttuaan). Kuka täällä? Sinäkö, Sonja? - -HELENA ANDREJEVNA. Minähän tässä. - -SEREBRJAKOV. Sinä, Leenaseni... Kipu käy sietämättömäksi! - -HELENA ANDREJEVNA. Sinulta putosi peite lattialle (Käärii hänen -jalkojaan). Minä panen ikkunan kiinni, Aleksander. - -SEREBRJAKOV. Älä pane, täällä on niin tukehduttava... Nukahdin äsken ja -näin semmoista unta, että vasen jalkani ei ollutkaan omani. Heräsin -kovaan pakotukseen. Ei, se ei ole tavallista kolotusta, pikemmin -reumatismia. Paljonko nyt on kello? - -HELENA ANDREJEVNA. Kaksikymmentä minuuttia yli 12. - - (Paussi). - -SEREBRJAKOV. Hae minulle aamulla kirjastosta Batjushkovin runot. -Luulen, että ne on meillä. - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä? - -SEREBRJAKOV. Hae aamulla Batjushkovin runot. Muistaakseni meillä oli -ne. Mutta miksi minun on niin vaikea hengittää? - -HELENA ANDREJEVNA. Olet väsynyt. Valvot jo toista yötä. - -SEREBRJAKOV. Kerrotaan, että Turgenjev jalankolotuksesta sai -rintataudin. Pelkään, että kunhan minulla vain ei olisi sitä. Kirottu, -inhoittava vanhuus. Kun pääsisi siitä pirusta. Vanhaksi tultuani kävin -minä itselleni inhoittavaksi. Ja teistä kaikistakin on varmaan -vastenmielistä katsoa minuun. - -HELENA ANDREJEVNA. Sinä puhut vanhuudestasi semmoisella sävyllä, -ikäänkuin me olisimme kaikki siihen syypäät, että sinä olet vanha. - -SEREBRJAKOV. Sinulle etenkin olen vastenmielinen. - - (Helena Andrejevna nousee paikaltaan ja istuutuu - kauemmaksi hänestä). - -SEREBRJAKOV. Tietysti olet oikeassa. Enhän minä ole niin tyhmä, etten -ymmärtäisi. Sinä olet nuori, terve, kaunis ja elämänhaluinen, mutta -minä olen vanha, melkein kuin kuollut. Mitäpä siitä? Enkö sitä -ymmärtäisi? Ja tyhmää se onkin, että minä vielä elän. Mutta -odottakaahan vähän, pian minusta pääsette. Ei minun enää kauan tarvinne -kitua. - -HELENA ANDREJEVNA. Minä menehdyn... Jumalan nimessä vaikene. - -SEREBRJAKOV. Näyttää siltä, että minun tähteni ovat kaikki väsähtyneitä -ja ikävissään, turmelevat nuoruutensa, mutta minä yksin nautin elämästä -ja olen tyytyväinen. No, niinpä niinkin! - -HELENA ANDREJEVNA. Ole vaiti! Sinä kiusaat minut kuoliaaksi! - -SEREBRJAKOV. Minä olen kiusannut kaikkia. Tietysti. - -HELENA ANDREJEVNA (Läpi kyynelien). Sietämätöntä! Mutta sano, mitä sinä -oikeastaan tahdot? - -SEREBRJAKOV. En mitään. - -HELENA ANDREJEVNA. No, vaikene sitten. Minä pyydän. - -SEREBRJAKOV. Kummallista, jos Ivan Petrovitsh alkaa pulma, tahi tuo -vanha hupsu, Marja Vasiljevna, --- niin se ei tee mitään, kaikki -kuuntelevat; mutta niin pian kuin minä sanon sanankaan, heti kaikki -käyvät onnettomiksi. Minun äänenikin on vastenmielinen. No, olkoon -niin, että minä olen vastenmielinen, itsekäs, despootti, -- mutta eikö -minulle sitten vanhuuskaan myönnä minkäänlaista oikeutta -itsekkäisyyteen? Enkö ole sitä ansainnut? Pyydän kysyä, eikö minulla -ole oikeutta nauttia rauhallista vanhuutta, saada ihmisten -huomaavaisuutta osakseni? - -HELENA ANDREJEVNA. Ei kukaan kiellä sinulta oikeuksiasi (Tuuli -ryskyttää ikkunata). On alkanut tuulla, minä suljen ikkunan. (Sulkee). -Kohta tulee sade. Ei kukaan vastusta sinun oikeuksiasi. - - (Paussi; vartija kolkuttaa puutarhassa ja laulelee). - -SEREBRJAKOV. Tehdä koko ikänsä työtä tieteen hyväksi, tottua omaan -työhuoneeseensa, luentosaliin, arvoisiin virkatovereihinsa -- ja -yht'äkkiä ilman muuta joutua tähän hautakammioon, nähdä joka päivä -tyhmiä ihmisiä, kuunnella joutavia juoruja... Minä tahdon elää, minä -rakastan menestystä, rakastan kuuluisuutta, elämän pauhinaa, mutta -täällä on niinkuin maanpaossa. Joka hetki ikävöidä entisyyttä, seurata -ajatuksissaan muiden edistysaskeleita, pelätä kuolemaa... En voi! En -jaksa! Eikä minulle sittenkään tahdota antaa anteeksi vanhuuttani! - -HELENA ANDREJEVNA. Odota, ole kärsivällinen: viiden-kuuden vuoden -perästä olen minäkin vanha. - - (Sonja tulee). - -SONJA. Isä, itse sinä käskit hakemaan tohtori Astrovia, mutta kun hän -saapui, niin sinä kieltäydyit ottamasta häntä vastaan. Se ei ole -hienotunteista. Aivan turhanpäiten vaivasitte tuota miestä... - -SEREBRJAKOV. Mihin se sitten kelpaa tuo sinun Astrovisi? Hän ymmärtää -yhtä paljon lääketiedettä kuin minä tähtitiedettä. - -SONJA. Eihän jalkasi kolotusta parantamaan voi kutsua tänne koko -lääkeopillista tiedekuntaa. - -SEREBRJAKOV. Tuon tyhmeliinin kanssa en viitsi edes ruveta -keskustelemaan. - -SONJA. Kuten suvaitset (Istuutuu). Minulle se on samantekevää. - -SEREBRJAKOV. Paljonko nyt on kello? - -HELENA ANDREJEVNA. Yli kaksitoista. - -SEREBRJAKOV. Tukehduttavaa... Anna minulle pöydältä tippoja! - -SONJA. Heti. - - (Antaa tippoja). - -SEREBRJAKOV (Äreästi). Ah, ei niitä! Eihän tässä enää voi pyytää -mitään! - -SONJA. Ole hyvä, älä oikuttele. Joitakuita se kenties huvittaakin, -mutta minä pyytäisin siitä päästä. En pidä siitä. Eikä minulla ole -aikaa, minun on noustava aamulla aikaiseen ja mentävä heinälle. - - (Voinitski tulee yönuttu päällä ja kynttilä kädessä). - -VOINITSKI. Ulkona nousee ukkonen (Salama leimahtaa). Kas kuinka se -välähti! Helene ja Sonja, menkää makaamaan, minä tulin vuorostani -valvomaan. - -SEREBRJAKOV (Säikähtäen). Ei, ei! Älkää jättäkö minua hänen kanssaan! -Ei. Hän piinaa minua puheillaan! - -VOINITSKI. Mutta pitäähän heidän saada levähtää. He valvovat jo toista -yötä. - -SEREBRJAKOV. No menkööt sitten nukkumaan, mutta mene sinäkin pois. -Kiitos. Rukoilen sinua. Entisen ystävyytemme nimessä, älä vastustele. -Perästä päin sitten puhelemme. - -VOINITSKI (Naurahtaen). Entisen ystävyytemme... Entisen. - -SONJA. Ole vaiti, eno Vanja. - -SEREBRJAKOV (Vaimolleen). Kultaseni, elä jätä minua hänen kanssaan! Hän -väsyttää minut puheillaan. - -VOINITSKI. Tämä alkaa käydä naurettavaksi. - - (Marina tulee kynttilä kädessä). - -SONJA. Olisit voinut ruveta nukkumaan, Marina hyvä. On jo myöhä. - -MARINA. Teekeittiö on vielä korjaamatta pöydällä. Ei oikein kävisi -vielä maata meneminen. - -SEREBRJAKOV. Ei kukaan vielä makaa, kaikki ovat uupuneita, minä yksin -olen ylen onnellinen. - -MARINA (Menee Serebrjakovin luokse, hellästi). Mitä, hyvä herra? -Oletteko sairas? Minunkin jalkojani säilöstelee, niin kovasti -säilöstelee (Kohentaa peitettä). Tämä tauti on ollut teissä jo kauan. -Vera Petrovna-vainaja, Sonjan äiti, ei ennen aikaan saanut öisin unta, -hän suri itsensä kuoliaaksi... Paljon hän teitä rakasti... (Paussi). -Vanhat, niinkuin nuoretkin, kaipaavat osanottoa, mutta vanhoja ei -kukaan sääli (Suutelee Serebrjakovia olalle). Lähtekäämme vuoteeseen, -rakas herra... Lähtekäämme, sydänkäpyseni... Minä juotan lehmusteetä, -lämmitän jalkojanne... Rukoilen Jumalaa puolestanne... - -SEREBRJAKOV (Liikutettuna). Lähtekäämme, Marina. - -MARINA. Omiakin jalkojani niin säilöstelee, niin kovasti säilöstelee! -(Taluttaa häntä yhdessä Sonjan kanssa). Vera Petrovna ennen vanhaan -ihan suri itsensä kuoliaaksi, niin paljon itki... Sinä, Sonja, olit -siihen aikaan vielä pieni ja ymmärtämätön... Käykää, käykää, herrani... - - (Serebrjakov, Sonja ja Marina menevät). - -HELENA ANDREJEVNA. Olen häneen aivan väsynyt. Töin tuskin pysyn -pystyssä. - -VOINITSKI. Te häneen, mutta minä itseeni. On jo kolmas yö, kun en ole -saanut unta. - -HELENA ANDRRJEVNA. Huonosti ovat asiat tässä talossa. Äitinne vihaa -kaikkia, paitsi broshyyrejänsä ja professoria; professori on ärtyinen, -ei luota minuun ja pelkää teitä; Sonja on vihoissaan isällensä ja -vihoissaan minulle eikä ole virkkanut minulle sanaakaan kahteen -viikkoon; te vihaatte miestäni ja julkisesti halveksitte äitiänne; minä -olen kiihtynyt ja olen yrittänyt itkeä tänään noin parikymmentä -kertaa... Huonosti ovat asiat tässä talossa. - -VOINITSKI. Jättäkäämme filosofia! - -HELENA ANDREJEVNA. Te, Ivan Petrovitsh, olette sivistynyt ja viisas -mies ja teidän pitäisi mielestäni ymmärtää, etteivät maailmaa saa -hävitetyksi rosvot eivätkä tulipalot, vaan viha ja eripuraisuus ja -kaikki nuo pikkumaiset juorut... Teidän ei pitäisi murista, vaan -sovittaa kaikki. - -VOINITSKI. Saattakaa minut ensin sovintoon itseni kanssa! Rakas -Helena... - - (Kumartuu suutelemaan hänen kättänsä). - -HELENA ANDREJEVNA. Jättäkää minut! (Vetää pois kätensä). Menkää pois! - -VOINITSKI. Pian on sade ohitse ja kaikki luonnossa virkistyy ja -hengittää keveästi. Ainoastaan minua ei ukkossää virkistä. Yöt päivät -kuristaa minua painajaisen tavoin se ajatus, että elämäni on -peruuttamattomasti mennyttä. Entisyyttä ei minulla ole, se on tyhmästi -tuhlattu turhuuteen, ja nykyisyys kauhistaa järjettömyydellään. Ottakaa -elämäni ja ottakaa rakkauteni: mihin ne panisin, mitä niillä tekisin? -Tunteeni häipyy turhaan, niinkuin auringonsäde, joka on hautaan -eksynyt, ja koko elämäni menee hukkaan. - -HELENA ANDREJEVNA. Kun puhutte minulle rakkaudestanne, niin minä -ikäänkuin typerryn, enkä tiedä, mitä sanoa. Antakaa anteeksi, en osaa -sanoa teille mitään. (Aikoo mennä). Hyvää yötä. - -VOINITSKI (Sulkien häneltä tien). Jospa tietäisitte, miten minä kärsin -ajatellessani, että tässä talossa minun rinnallani kuluu turhaan -toisenkin elämä -- teidän! Mitä odotatte? Mikä kirottu filosofia estää -teitä? Ymmärtäkää toki, ymmärtäkää... - -HELENA ANDREJEVNA (Katsoo häneen terävästi). Ivan Petrovitsh, te olette -juovuksissa! - -VOINITSKI. Kenties, kenties... - -HELENA ANDREJEVNA. Missä on lääkäri? - -VOINITSKI. Hän on tuolla... minun luonani yötä. Kenties, kenties... -Kaikkihan on mahdollista. - -HELENA ANDREJEVNA. Tänäänkö joitte? Miksi teitte niin? - -VOIXITSKI. Tuntuuhan se edes elämältä... Älkää häiritkö minua, Helena! - -HELENA ANDREJEVNA. Ennen ette koskaan juonut ettekä koskaan puhunut -niin paljon... Menkää nukkumaan! Minulle tulee ikävä teidän kanssanne. - -VOINITSKI (Kumartuen hänen kättänsä suutelemaan). Armaani, ihanaiseni! - -HELENA ANDREJEVNA (Suuttuneena). Jättäkää minut. Tämähän on -inhoittavaa. - - (Menee). - -VOINITSKI (Yksin). Hän meni... (Paussi). Kymmenen vuotta sitten tapasin -hänet sisar vainajani luona. Silloin hän oli 17 vuotias ja minä 37 -vuotta. Miksi en silloin rakastunut häneen ja kosinut häntä? Olihan se -mahdollista! Ja hän olisi nyt minun vaimoni... Niin... Nyt olisi -ukkonen herättänyt meidät molemmat; hän olisi pelästynyt jyrähdystä, -mutta minä olisin ottanut hänet syliini ja kuiskannut: "elä pelkää, -minä olen luonasi". Oo, miten ihanat ajatukset, miten kaunista, minä -hymyilen... mutta, Jumalani, ajatukset pyörivät sekaisin päässäni... -Miksi olen vanha? Miksi hän ei ymmärrä minua? Hänen kaunopuheisuutensa, -veltto moraalinsa, narrimaiset, hatarat ajatuksensa maailmanlopusta -- -kaikkea tuota minä sydämestäni vihaan. (Paussi). Oo, kuinka olen -pettynyt! Ennen aikaan jumaloin tuota professoria, tuota kurjaa -leininlyömää, tein työtä hänen hyväksensä niinkuin härkä! Minä ja Sonja -pusersimme tästä maatilasta viimeisenkin mehun; me kaupittelimme, kuten -pahimmat kiskurit, ruokaöljyä, herneitä ja piimäjuustoa, emmekä itse -syöneet palastakaan, voidaksemme koota kopeekoista tuhansia ja lähettää -hänelle. Minä ylpeilin hänestä ja hänen tieteestänsä, ja elin ja -hengitin ainoastaan häntä! Kaikki, mitä hän puhui ja kirjoitti, näytti -minusta nerokkaalta... Jumalani, mutta nyt? Hän on nyt virastaan -eronnut, ja nyt voidaan nähdä hänen elämänsä loppusumma: hänen -jälkeensä ei jää sivuakaan työn hedelmiä. Hän on tuiki tuntematon, hän -on nolla! Saippuakupla! Minä olen pettynyt... huomaan, -- tyhmästi -pettynyt... - - (Astrov tulee yönuttu päällä, ilman liivejä ja kaulaliinaa, - hän on hutikassa; hänen perästään Telegin kitara kädessä). - -ASTROV. Soita! - -TELEGIN. Kaikki nukkuvat! - -ASTROV. Soita. - - (Telegin näppäilee hiljaa). - -ASTROV (Voinitskille). Oletko yksin täällä? Eikö ole naisia? (Kädet -puuskassa, hyräilee). "Tanssi tupa, tanssi liesi, ei saa unta -talonmiesi"... Mutta minut herätti ukkonen. Satoi aika lailla. Paljonko -nyt on kello? - -VOINITSKI. Piru sen tietää. - -ASTROV. Olin kuulevinani Helena Andrejevnan äänen. - -VOINITSKI. Hän oli äsken täällä. - -ASTROV. Uhkea nainen (Katselee lääkepulloja pöydällä). Lääkkeitä. Mitä -kaikkia reseptejä siinä onkaan! Harkovista, Moskovasta, Tulasta... -Kaikki kaupungit on hänen jalansärkynsä saanut liikkeelle. Onko hän -sairas, vai tekeytyykö hän? - -VOINITSKI. Sairas. - - (Paussi). - -ASTROV. Miksi olet tänään niin surullinen? Säälittääkö professori, vai -kuinka? - -VOINITSKI. Jätä minut rauhaan. - -ATSROV. Ahaa, taidatpa olla kiintynyt professorin rouvaan? - -VOINITSKI. Hän on ystäväni. - -ASTROV. Joko nyt? - -VOINITSKI. Mitä tarkoittaa tuo "joko nyt"? - -ASTROV. Nainen voi olla miehen ystävä ainoastaan seuraavassa -järjestyksessä: alussa läheinen tuttava, sitten rakastajatar, ja vasta -sitten ystävä. - -VOINITSKI. Tyhjänpäiväistä viisastelua. - -ASTROV. Kuinka? Niin... minun täytyy tunnustaa, että alan käydä -höperöksi. Näetkös, olen juovuksissakin. Tavallisesti otan noin kerran -kuukaudessa aika hutikan. Viinapäissäni olen röyhkeä ja äärimäisyyteen -saakka hävytön. Minusta on silloin kaikki tyyni yhdentekevää! Käyn -käsiksi vaikeimpiinkin leikkauksiin ja suoritan ne erinomaisesti; luon -mielessäni mitä suurenmoisimpia tulevaisuudenkuvia; enkä silloin enää -pidä itseäni narrina, vaan uskon, että voin tuottaa ihmiskunnalle -suunnatonta... kerrassaan arvaamatonta hyötyä! Ja silloin minulla on -oma filosofinen järjestelmäni, ja te kaikki, hyvät veljet, näytätte -minusta tuommoisilta pienen pieniltä koppakuoriaisilta... mikroobeilta -(Teleginille). Soita, Vohveli! - -TELEGIN. Tekisin sen sinulle kaikesta sydämestäni, rakas ystävä, mutta -ymmärräthän, -- talossa kaikki nukkuvat. - -ASTROV. Soita! - - (Telegin näppäilee hiljaa). - -ASTROV. Pitäisipä maistaa, että pohja paistaa, Lähtekäämme, luulen että -meille jäi vielä konjakkia. Ja kun päivä valkenee, niin lähdetään -meille. Sopiiko se? Minulla on välskäri, joka ei koskaan sano -"lähdetään", vaan "lähretään". Kauhea konna. Sopiiko se? (Huomaten -Sonjan tulevan). Suokaa anteeksi, minulla ei ole mitään kaulassa. - - (Menee kiireesti; Telegin hänen perässään). - -SONJA. Mutta sinä, eno Vanja, olet taas juonut itsesi humalaan tohtorin -kanssa. Teistä on tullut parhaat ystävät ja juomaveikot. No, hän on -aina ollut semmoinen, mutta mistä syystä sinä? Sinun iällesi se ei -lainkaan sovi. - -VOINITSKI. Ei siinä ikää kysytä. Kun ei ole todellista elämää, niin -eletään kangastuksien varassa. Onhan se tyhjää parempi sekin. - -SONJA. Heinä on meillä kaikki tyyni niitettynä, joka päivä sataa, -kaikki mätänee, mutta sinä vain kangastuksia mielessäsi haudot. Olet -kokonaan laiminlyönyt isännyytesi... Minä raadan yksin, olen -ponnistellut ihan uuvuksiin... (Säikähtäen). Eno, sinulla on silmissä -kyyneleitä! - -VOINITSKI. Mitä kyyneleitä? Ei kerrassaan mitään... loruja... Sinä -katsoit äsken minuun, niinkuin äitivainajasi. Armaani... (Suutelee -kiihkeästi hänen käsiänsä ja kasvojansa). Siskoni... rakas siskoni... -missä hän on nyt? Jospa hän _tietäisi!_ Ah, jospa hän _tietäisi!_ - -SONJA. Mitä, eno? Mitä tietäisi? - -VOINITSKI. Raskasta, ikävää... Ei mitään... Sitten myöhemmin... Ei -mitään... Minä lähden... - - (Menee). - -SONJA (Koputtaa ovelle). Mihail Lvovitsh! Ette kai vielä nuku? Tulkaa -tänne hetkiseksi! - -ASTROV (Oven takaa). Heti kohta! (Vähän myöhemmin tulee ulos: liivit -päällä ja kaulus kaulassa). Mitä käskette? - -SONJA. Juokaa itse, joll'ei luontonne ole sitä vastaan, mutta rukoilen, -älkää antako enon juoda. Se on hänelle vaarallista. - -ASTROV. Hyvä. Emmehän me enää juo. (Paussi). Minä lähden heti kotiini. -Se on luja päätökseni. Sill'aikaa kun hevosia valjastetaan, valkenee -päivä. - -SONJA. Tulee sade. Odottakaa aamuun. - -ASTROV. Ukkonen menee ohitse, ainoastaan pilvenreuna hipaisee tätä -seutua. Minä lähden. Ja pyydän, älkää enää kutsuko minua isänne luokse. -Minä sanon, että hänessä on leini, mutta hän väittää, että se on -reumatismia; minä pyydän häntä pysymään vuoteessa, mutta hän istuu. -Eikä hän tänään laisinkaan ryhtynyt puheisiin kanssani. - -SONJA. Hän on pilalle hemmoteltu (Kopeloi ruokakaapissa). Tahdotteko -vähän haukata? - -ASTROV. Antakaa, olkaa hyvä. - -SONJA. Minun tekee mieleni ottaa yöllä vähän välipalaa. Ruokakaapissa -näyttää olevan jotakin. Kerrotaan, että hänellä aikoinansa oli hyvä -menestys naismaailmassa, ja naiset ovat hänet turmelleet. Kas tässä -juustoa, olkaa hyvä! - - (Molemmat seisovat ruokakaapin ääressä ja syövät). - -ASTROV. En ole tänään syönyt mitään, ainoastaan juonut. Isällänne on -raskas luonne. (Ottaa kaapista pullon). Saanko luvan? (Kallistaa lasin -pohjaan). Täällä ei ole ketään ja saa senvuoksi puhua suoraan. Nähkääs, -minusta tuntuu, etten voisi elää teidän kodissanne kuukauttakaan, -tukehtuisin tässä ilmassa... Isänne, joka on kokonaan leinin lyömä ja -kirjoihinsa kiintynyt, eno Vanja synkkine ajatuksineen, mummonne ja -lopuksi äitipuolenne... - -SONJA. Mitä äitipuoleni? - -ASTROV. Ihmisessä pitää kaikki olla kaunista: kasvot, puku, sielu, -ajatukset. Hän on kieltämättä kaunis, mutta... mutta hän vain syö, -makaa, kävelee ja hurmaa meidät kaikki kauneudellaan -- eikä mitään -muuta. Hänellä ei olle minkäänlaisia velvollisuuksia, hänen hyväksensä -raatavat muut... Niinhän? Mutta joutilas elämä ei voi olla puhdasta. -(Paussi). Muuten, kenties olen liian ankara häntä kohtaan. Minä en ole -tyytyväinen elämääni, enemmän kuin eno Vanjannekaan, ja molemmat me -muutumme äreiksi murjottajiksi. - -SONJA. Ettekö te ole tyytyväinen elämäänne? - -ASTROV. Ylipäänsä kyllä rakastan elämää, mutta meidän elämäämme, tätä -venäläistä, poroporvarillista nurkkakuntaelämää en voi sietää, vaan -halveksin sitä kaikesta sielustani. Ja mitä tulee minun personalliseen -yksityiselämääni, niin -- jumal'avita -- siinä ei ole kerrassaan mitään -hyvää. Nähkääs, kun synkkänä yönä kulkee metsässä ja näkee etäisyydessä -tuikkivan pienen tulen, niin ei huomaa väsymystä, eikä pimeyttä, eikä -teräviä oksia, jotka lyövät vasten kasvoja... Minä raadan, -- senhän -tiedätte, -- enemmän kuin kukaan näillä seuduin, kohtalo pieksää minua -hellittämättä, ajottain kärsin sanomattomasti, mutta kaukaisuudessa ei -loista minulle pieninkään valopilkku. En odota enää mitään, en rakasta -ihmisiä... Pitkään aikaan en ole ketään rakastanut. - -SONJA. Ettekö ketään? - -ASTROV. Ei ketään. Jonkunlaista hellyyttä tunnen ainoastaan teidän -hoitajatartanne kohtaan -- vanhalta muistilta. Talonpojat ovat hyvin -yksitoikkoisia, kehittymättömiä ja elävät liassa, mutta sivistyneenkin -luokan kanssa on vaikea tulla toimeen. Se rasittaa. Kaikki nuo hyvät -tuttavanne ajattelevat pienesti, tuntevat pienesti eivätkä näe nenänsä -vartta pitemmälle -- kerrassaan tyhmiä. Kaikki tyyni. Ja ne, jotka ovat -ymmärtävämpiä ja korkeammalle kehittyneitä, ovat hermotautisia, -analyysin ja järkeilyn rikkirepimiä... Heidän sydäntänsä kivistää, he -vihoittelevat, sairaalloisesti parjaavat ihmisiä, lähestyvät heitä -syrjin, katsovat heihin kieroon ja päättelevät: "Oo, tuo on -mielisairas!" tai: "Tuo on korulauseiden laskettelija!" Ja kun he eivät -tiedä, minkä lapun kiinnittäisivät minun otsaani, niin he sanovat: -- -"Tuo on kummallinen ihminen, hyvin kummallinen!" Minä rakastan metsää --- se on kummallista; en syö lihaa -- sekin on kummallista. Välitöntä, -puhdasta, vapaata suhdetta luontoon ja ihmisiin ei enää ole... Ei totta -vieköön ole! - - (Tahtoo juoda pohjaan). - -SONJA (Estää häntä). Ei, pyydän teitä, rukoilen, älkää juoko enää. - -ASTKOV. Miksei? - -SONJA. Se ei sovi teille! Te olette kaunis mies, teillä on niin pehmeä -ääni... Te olette kauniimpi kuin kukaan muu minun tuttavistani. Miksi -siis tahdotte olla tavallisten ihmisten kaltainen, jotka juovat ja -pelaavat korttia? Oi, älkää tehkö niin, pyydän teitä! Te sanotte aina, -ett'eivät ihmiset luo, vaan särkevät, mitä heille on ylhäältä annettu. -Miksi, miksi te turmelette itseänne? Ei saa, ei saa tehdä niin, pyydän, -rukoilen teitä polvillani. - -ASTROV (Ojentaa hänelle kätensä). Lupaan olla vasta kertana juomatta. - -SONJA. Antakaa minulle kunniasananne. - -ASTROV. Sen annan. - -SONJA (Puristaa hänen kättänsä lujasti). Kiitän teitä! - -ASTROV. Seis! Nähkääs, olen tullut raittiiksi. Ja saatte nähdä, että -olen kokonaan raitis, ja pysyn raittiina elämäni loppuun asti (Katsoo -kelloaan). Niin, jatkakaamme. Sanon: minun aikani on jo ohitse, on jo -myöhäistä minulle... Olen vanhettunut, tullut työstä raihnaaksi, -tyhmentynyt, kaikki tunteeni ovat turtuneet, ja tuntuu kuin en enää -voisi kiintyä kehenkään. En rakasta ketään... enkä voi kiinnittää -itseeni ketään. Mikä minut vielä tempaa mukaansa, on kauneus. En ole -aivan välinpitämätön sitä kohtaan. Minusta tuntuu, että jos esimerkiksi -Helena Andrejevna olisi tahtonut, niin hän olisi voinut panna pääni -pyörälle yhdessä päivässä... Mutta ei kai ole rakkautta eikä -kiintymystä... - - (Peittää käsin silmänsä ja värisee). - -SONJA. Mikä teillä on? - -ASTROV. Niin... Suuren paaston aikana kuoli luonani eräs sairas -kloroformeerattaessa. - -SONJA. On aika jo unohtaa se. (Paussi). Sanokaa minulle, Mihail -Lvovitsh... Jos minulla olisi ystävätär tahi nuorempi sisar, ja jos te -saisitte tietää, että hän... no sanokaamme, rakastaa teitä, niin -mitenkä te menettelisitte siinä tapauksessa? - -ASTROV (Kohauttaa olkapäitään). En tiedä. Luultavasti en mitenkään... -Antaisin hänelle viittauksen, etten voi häntä rakastaa... sitäpaitsi en -vaivaa päätäni sellaisella. Olkoon kuinka tahansa, mutta jos aion -lähteä, niin jo on aika. Hyvästi, kultaseni, muuten emme pääse loppuun -vielä aamun valjetessa (Puristaa kättä). Menen vierashuoneen läpi, jos -sallitte, mutta pelkään, että enonne pidättää minut. - - (Menee). - -SONJA (Yksin). Hän ei sanonut minulle mitään... Hänen sielunsa ja -sydämensä ovat minulle vielä kokonaan suljetut, mutta miksi tunnen -itseni niin onnelliseksi? (Hymyilee onnesta). Sanoin hänelle: te olette -kaunis mies ja jalosydäminen, teillä on niin pehmeä ääni... Eikö se -ollut sopivaa? Hänen äänensä värähtelee ja soi kuin hyväily... tuntuu -kuin olisi hän vielä luonani. Ja kun puhuin hänelle nuoremmasta -sisarestani, niin hän ei ymmärtänyt minua... (Katkoen tuskissaan -käsiänsä). Kauheata, etten ole kaunis! Kauheata! Tiedän etten ole -kaunis, tiedän, tiedän... Viime sunnuntaina kuulin, kuinka ihmiset -kirkosta tullessaan puhuivat minusta, ja eräskin nainen sanoi: hän on -hyväsydäminen ja jalomielinen, mutta sääli, että hän on ruma... Ruma... - - (Helena Andrejevna tulee). - -HELENA ANDREJEVNA (Avaa ikkunan). Ukkonen on ohitse. Miten suloinen -ilma. (Paussi). Missä on tohtori? - -SONJA. Hän läksi jo. - - (Paussi). - -HELENA ANDREJEVNA. Sofia! - -SONJA. Mitä! - -HELENA ANDREJEVNA. Kuinka kauan te olette minulle vihainen? Emmehän me -ole tehneet toisillemme mitään pahaa. Miksi siis olisimme suutuksissa? -Lopettakaamme jo... - -SONJA. Minäkin olen tahtonut... (Syleilee häntä). Kyllin olemme jo -murjottaneet. - -HELENA ANDREJEVNA. Tehkäämme siis sovinto. - - (Molemmat ovat liikutetut). - -SONJA. Onko isä levolla? - -HELENA ANDREJEVNA. Ei, hän istuu vieraskamarissa... Me emme virka -toisillemme sanaakaan viikkokausiin, Herra ties, mistä syystä... -(Huomaa ruokakaapin olevan auki). Mitä tämä merkitsee? - -SONJA. Mihail Lvovitsh maistoi illallista. - -HELENA ANDREJEVNA. Ja viiniäkin on... Juodaan siskon malja! - -SONJA. Juodaan vaan. - -HELENA ANDREJEVNA. Samasta lasista... (Kaataa lasiin). Näin on parempi. -Olemme nyt sinuja? - -SONJA. Sinuja. (Juovat ja suutelevat toisiaan). Tahdoin jo aikoja -sitten tehdä sovinnon, mutta minua vähän kuin hävetti... - - (Itkee). - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä itket? - -SONJA. En mitään. Ilman aikojani minä vaan. - -HELENA ANDREJEVNA. No, riittää, riittää... (Itkee). Pikku hupakko, -minuakin rupeaa itkettämään... (Paussi). Olet ollut minuun -suutuksissasi, kun minä muka tulin isällesi vaimoksi rahojen vuoksi... -Jos uskot sanaani, niin vannon sinulle, että -- menin hänelle -rakkaudesta. Hän viehätti minua oppineena ja kuuluisana miehenä. -Rakkauteni ei ollut todellista, vaan keinotekoista. Mutta se tuntui -minusta silloin oikealta. Eihän se ole minun syyni. Etkä sinä ole -lakannut kiduttamasta minua hääpäivästämme alkaen viisailla -epäluuloisilla silmilläsi. - -SONJA. No, rauhoitu, rauhoitu! Unohtakaamme menneet. - -HELENA ANDRKJEVNA. Et saa katsoa asioita siltä kannalta -- se ei sovi -sinulle. Pitää uskoa hyvää kaikista ihmisistä, muuten ei voi elää. - - (Paussi). - -SONJA. Sano minulle omantuntosi mukaan, ystävänä... Oletko onnellinen? - -HELENA ANDREJEVNA. En. - -SONJA. Arvasinhan minä. Vielä kysymys. Sano suoraan, tahtoisitko -itsellesi nuoren miehen? - -HELENA ANDREJEVNA. Millainen pikkuhupakko sinä olet. Tietysti tahtoisin -(Nauraa). No, kysy vielä jotakin, kysy! - -SONJA. Pidätkö sinä tohtorista? - -HELENA ANDREJEVNA. Kyllä, hyvin paljon. - -SONJA (Nauraa). Minä näytän kai hyvin tyhmältä eikö totta? Hän on -poissa, mutta minä kuulen hänen äänensä ja hänen askeleensa, ja jos -katson pimeään ikkunaan, niin olen näkevinäni siinä hänen kuvansa. Anna -minun puhua suuni puhtaaksi... Mutta en voi puhua ääneen, minua -hävettää. Mennään minun kamariini, siellä voimme rauhassa puhella. -Näytänkö minä sinusta tyhmältä? Tunnusta suoraan... Puhu minulle -jotakin hänestä. - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä sitten? - -SONJA. Hän on viisas... Hän osaa kaikki, hän pystyy kaikkeen... Hän -parantaa tauteja ja istuttaa metsiä... - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä metsistä ja lääketaidosta... Rakkaani, -käsitäthän, hän on kyky! Tiedätkö, mitä on kyky? Rohkeutta, itsenäisiä -ajatuksia, suurisuuntaisuutta ja lentoa... Hän istuttaa puuntaimen ja -harkitsee, mitä siitä on tuleva tuhannen vuoden päästä, hänelle jo -hämärtää ihmiskunnan onnellisuus. Semmoiset ihmiset ovat harvinaisia, -heitä ei voi olla rakastamatta... Hän juo ja on usein raaka, -- mutta -mitä se haittaa? Kyvykäs mies Venäjällä ei voi pysyä puhtaana. -Ajatteleppas itse, minkälaista on tuon tohtorin elämä! Pohjatonta lokaa -teillä, pakkasia, lymypyryjä, hirveän pitkiä taipaleita, kansa raakaa, -villiä, ylt'ympäri puutetta ja sairautta -- ken sellaisissa oloissa -raataa ja ponnistelee päivät päästänsä, hänen on vaikea 40 vuoden iässä -pysyä puhtaana ja raittiina... (Suutelee häntä). Sydämestäni toivon -sinulle hyvää, sinä ansaitset onnea... (Nousee seisoalleen). Mutta minä -olen vain jäykkä sivuhenkilö... Musiikkiopistossa, mieheni kodissa, -kaikissa romaaneissa -- sanalla sanoen, kaikkialla olen ollut vain -sivuhenkilö. Oikeastaan, jos asiata ajattelen, niin olen hyvin, hyvin -onneton! (Kävelee suuresti liikutettuna näyttämöllä). Minulla ei ole -onnea tässä elämässä. Ei ole! Mitä naurat! - -SONJA (Nauraa, peittäen kasvonsa). Minä olen niin onnellinen... niin -onnellinen! - -HELENA ANDREJEVNA. Mieleni tekee soittaa... Tahtoisin soittaa nyt -jotakin. - -SONJA. Soita vaan. (Syleilee häntä). Minä en saa unta... Soita! - -HELENA ANDREJEVNA. Heti paikalla. Isäsi ei nuku. Kun hän on sairas, -niin musiikki ärsyttää häntä. Mene kysymään häneltä. Jos hänellä ei ole -mitään sitä vastaan, niin soitan. Mene. - -SONJA. Paikalla. (Menee). - - (Puutarhassa kolkuttaa vartija). - -HELENA ANDREJEVNA. En ole soittanut moneen aikaan. Tahdon soittaa ja -itkeä, itkeä niinkuin hupakko (Ikkunasta). Sinäkö siellä kolkutat, -Joachim? - -VARTIJAN ÄÄNI. Minä! - -HELENA ANDREJEVNA. Älä kolkuta, herra ei ole terve. - -VARTIJAN ÄÄNI. Heti menen pois! (viheltää). Hoi, te, Halli ja Virkku, -Halli seh! - - (Paussi). - -SONJA (Palaa takaisin). Hän kielsi! - - _Esirippu_. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Vierashuone Serebrjakovin talossa. Kolme ovea: oikealla, vasemmalla ja -keskellä. -- Päivä. - -VOINITSKI, SONJA (istuvat) ja HELENA ANDREJEVNA (kävelee näyttämöllä, -jotakin miettien). - -VOINITSKI. Herra professori on suvainnut kutsua meidät kaikki tänään -koolle tähän vierashuoneeseen kello yksi päivällä (Katsoo kelloa). -Neljännestä vailla yksi. Hän tahtoo ilmoittaa jotakin maailmalle. - -HELENA ANDREJEVNA. Luultavasti jonkun tärkeän asian. - -VOINITSKI. Hänellä ei ole mitään asioita. Hän kirjoittaa loruja, -haukkuu muita ja on mustasukkainen, siinä kaikki. - -SONJA (Nuhtelevalla äänellä). Eno! - -VOINITSKI. No, no, anteeksi. (Viittaa Helena Andrejevnaan). Ihailkaa: -hän tulee horjuen laiskuudesta. Viehättävää! hyvin viehättävää! - -HELENA ANDREJEVNA. Kaiken päivää te vain surisette ja murisette. Eikö -se jo ala tympäistä! (Tuskallisesti). Minä kuolen ikävään, enkä tiedä, -mitä minun on tehtävä. - -SONJA (Kohauttaen olkapäitään). Vähänkö on työtä? Jos vain tahtoisit -tehdä. - -HELENA ANDREJEVNA. Esimerkiksi? - -SONJA. Hoida taloutta, opeta muita, paranna sairaita. Onko se vähän? -Kun sinua ja isää ei vielä ollut täällä, niin me eno Vanjan kanssa -kävimme itse torilla jauhoja kaupalla. - -HELENA ANDREJEVNA. Minä en osaa. Eikä se ole hauskaa. Ainoastaan -ihanteellisten romaanien sankarit opettavat lapsia ja hoitavat sairaita -talonpoikia, mutta mitenkä minä yht'äkkiä, noin vaan, ottaisin ja -menisin heitä lääkitsemään tai opettamaan? - -SONJA. Minäpä en ymmärrä, miks'et halua mennä ja opettaa. Odotahan, -kyllä siihen totut. (Syleilee häntä). Älä ole huolissasi, rakkaani. -(Nauraa). Sinä ikävöit etkä voi löytää sijojasi, mutta ikävä ja -toimettomuus on tarttuvaa. Katso eno Vanjaa: hän ei tee mitään, kulkee -vain kuin varjo perästäsi, ja minä jätän työni ja juoksen luoksesi -juttelemaan. Olen tullut laiskaksi, en viitsi! Tohtori Mihail Lvovitsh -kävi meillä ennen aikaan hyvin harvoin, kerran kuukaudessa, ja vaikea -oli saada häntä taipumaan, mutta nyt hän käy täällä joka päivä, ja on -jättänyt metsänsä ja lääkärintoimensa sikseen. Sinä olet aika noita, -ihan varmaan. - -VOINITSKI. Mitä? Kalvaako ikävä? (Vilkkaasti). No, rakkaani, -ihanaiseni, olkaa viisas! Suonissanne virtailee vedenneidon verta, -ruvetkaakin kiehtovaksi keijukaiseksi! Ottakaa itsellenne vapaus edes -kerran elämässänne, rakastukaa pian johonkin vetehiseen korvianne -myöten -- ja huiskis päistikkaa pyörteeseen, jotta herra professori ja -me kaikki emme ehdi muuta kuin lyödä yhteen käsiämme hämmästyksestä! - -HELENA ANDREJEVNA (Suutuksissaan). Jättäkää minut rauhaan! Te olette -sydämetön! - - (Tahtoo mennä pois). - -VOINITSKI (Ei laske häntä). No, no, lintuseni, suokaa anteeksi... Minun -on syy. (Suutelee kättä). Sovitaan pois. - -HELENA ANDREJEVNA. Ei enkelilläkään riittäisi kärsivällisyyttä, tietkää -se. - -VOINITSKI. Sovinnon ja rauhan merkiksi tuon teille heti vihkon ruusuja; -valmistin sen jo aamulla teitä varten... Syysruusuja -- kauniita, -murheellisia ruusuja... - - (Menee). - -SONJA. Syysruusuja -- kauniita, murheellisia ruusuja. - - (Molemmat katsovat ikkunasta). - -HELENA ANDREJEVNA. On jo syyskuu käsissä. Mitenkähän pääsemme täällä -yli talven! (Paussi). Missä on tohtori? - -SONJA. Kamarissa eno Vanjan luona. Kirjoittaa jotakin. Olen iloissani, -kun eno Vanja meni pois, minun pitää välttämättä puhua sinun kanssasi. - -HELENA ANDREJEVNA. Mistä sitten? - -SONJA. Mistäkö? - - (Painaa päänsä hänen rinnoilleen). - -HELENA ANDREJEVNA. Ymmärrän... (Silittää hänen hiuksiansa). Minä -ymmärrän. - -SONJA. Minä olen ruma. - -HELENA ANDREJEVNA. Sinulla on kauniit hiukset. - -SONJA. Ei, ei! (Katsahtaa taakseen, nähdäkseen kuvansa peilistä). Ei! -Kun nainen ei ole kaunis, niin hänelle sanotaan: "teillä on erittäin -kauniit silmät, teillä on erittäin kauniit hiukset"... Olen rakastanut -häntä jo kuusi vuotta ja rakastan enemmän kuin omaa äitiäni; joka hetki -kuulen hänen äänensä, tunnen hänen kätensä puristuksen; ja katson oveen -ja odotan, ja minusta yhä tuntuu kuin astuisi hän tuossa tuokiossa -sisään. Nyt ymmärrät, miksi minä yhä käyn luonasi saadakseni puhua -hänestä. Nykyisin hän oleskelee täällä joka päivä, mutta hän ei katso -minuun, ei ole näkevinäänkään... Se on semmoista kitumista! Minulla ei -ole toivoa, ei vähintäkään! (Epätoivoissaan). O, Jumalani, anna minulle -voimia... Olen rukoillut kaiken yötä... Usein menen hänen luokseen, -juttelen hänen kanssaan, katson häntä silmiin... Minulla ei ole enää -ylpeyttä eikä voimia hallita itseäni... En voinut pidättää itseäni ja -eilen tunnustin eno Vanjalle, että rakastan... Ja kaikki palvelijat, -tietävät, että minä rakastan häntä. Kaikki tietävät sen. - -HELENA ANDREJEVNA. Entä hän itse? - -SONJA. Hän ei tiedä. Hän ei huomaa minua! - -HELENA ANDREJEVNA (Epäröiden). Hän on omituinen ihminen... -Tiedätkö mitä? Anna minun puhua hänen kanssaan... Varovasti, -viittauksilla... (Paussi). Todellakin, kuinka kauan sinun täytyy -elää epätietoisuudessa... Anna minun toimia! - - (Sonja nyökäyttää myöntävästi päätään). - -Mainiota. Rakastaako hän vai ei -- se on helppo saada selville. Ole -rauhassa, kyyhkyseni, älä tuskaile, -- minä kuulustelen häneltä asiaa -varovaisesti, eikä hän huomaa mitään. Meidän on vaan tarvis tietää, -rakastaako hän vai ei? (Paussi). Ellei, niin hän ei saa enää tulla -käymään täällä. Niinhän? - - (Sonja nyökäyttää myöntävästi päätään). - -Sinulle on helpompi, kun et näe häntä. Emme lykkää asiata tuonnemmaksi, -vaan tiedustelemme häneltä nyt heti. Hän lupasi näyttää minulle -joitakin piirustuksia... Mene sanomaan, että tahdon nähdä häntä. - -SONJA (Hyvin levottomana). Kerrothan sitten minulle kaikki suoraan? - -HELENA ANDREJEVNA. Tietysti kerron. Mielestäni ei totuus, olkoonpa -millainen taliansa, ole niin hirveä kuin epätietoisuus. Luota minuun, -kyyhkyseni! - -SONJA. Kyllä, kyllä... Minä sanon, että sinä tahdot nähdä hänen -piirustuksiaan... (Menee ja seisahtuu oven luona). Ei, epätietoisuus on -parempi... On edes toivoa... - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä sinä sanot? - -SONJA. En mitään. - - (Menee). - -HELENA ANDREJEVNA (Yksin). Ei ole mitään pahempaa, kuin se kun tietää -toisen salaisuuden eikä voi auttaa (Miettien). Hän ei rakasta Sonjaa -- -se on selvää, mutta miksei hän ottaisi Sonjaa vaimokseen? Hän ei ole -tosin mikään kaunotar, mutta hänen ikäiselleen maalaistohtorille olisi -Sonja kyllin kaunis. Hän on viisas nainen, ja niin hyvä ja puhdas... -Ei, ei se ole sitä, ei... (Paussi). Minä ymmärrän tuota tyttö parkaa. -Keskellä epätoivoista ikävää, kun ympärillä ei liiku ihmisiä, vaan -tuommoisia harmaita tahroja, kun ei kuule muuta kuin tyhmyyksiä eikä -tiedä mistään muusta kuin syömisestä, juomisesta ja makaamisesta, -saapuu hän joskus, aivan erilaisena kuin muut, kauniina, hauskana, -viehättävänä, ikäänkuin keskellä synkkää yötä nousisi kirkas kuu... -Antautua ihailemaan semmoista miestä, unohtaa itsensä... Luulenpa, että -minäkin olen häneen vähän ihastunut. Minulla on ikävä ilman häntä ja -hymyilen, kun nyt ajattelen häntä... Eno Vanja sanoo, että suonissani -muka virtaa vedenneidon verta. "Ottakaa itsellenne vapaus edes kerran -elämässänne"... Entäpä sitten? Kenties, niin pitäisikin... Tahtoisin -lentää kuin vapaa ilmanlintu pois teidän kaikkien luota, näkemästä -unisia kasvojanne, kuulemasta keskustelujanne, ja unohtaa, että teitä -onkaan maailmassa... Mutta minä olen pelkurimainen ja arka... Omatunto -soimaa minua ankarasti. Hän käy täällä joka päivä, minä arvaan, miksi -hän niin tekee, ja tunnen jo itseni syylliseksi, valmiiksi lankeamaan -Sonjan eteen polvilleni, pyytämään anteeksi, itkemään. - -ASTROV (Tulee kartogrammi kädessä). Hyvää päivää! (Puristaa kättä). Te -tahdoitte nähdä maalauksiani? - -HELENA ANDREJEVNA. Eilen lupasitte näyttää minulle töitänne... Onko -teillä aikaa? - -ASTROV. On tietysti (Levittää kartogrammin pikkupöydälle ja kiinnittää -sen siihen nauloilla). Missä olette syntynyt? - -HELENA ANDREJEVNA (Auttaen häntä). Pietarissa. - -ASTROV. Missä oppilaitoksessa kävitte? - -HELENA ANDREJEVNA. Konservatoriossa. - -ASTROV. Siinä tapauksessa ei tämä teitä varmaankaan huvita. - -HELENA ANDREJEVNA. Miksi ei? En tosin tunne maaseutua, mutta olen -lukenut paljon. - -ASTROV. Tässä talossa on minulla oma pöytä... Ivan Petrovitshin -kamarissa. Kun olen oikein väsynyt. melkein tylsistynyt, silloin -nakkaan kaikki syrjään ja juoksen tänne ja huvittelen tämän ääressä -tunnin tai pari... Ivan Petrovitsh ja Sofia Aleksandrovna laskevat -tilejä helmilaudalla, minä istun heidän vieressään oman pöytäni ääressä -ja maalaan -- ja on niin lämmintä ja rauhallista, ja sirkka sirisee. -Mutta sitä huvia en suo itselleni usein, kerran kuukaudessa... -(Osoittaen kartogrammia). Katsokaa nyt tähän. Siinä on kuvattuna meidän -piirikuntamme, semmoisena kuin se oli 50 vuotta sitten. Tumman- ja -heleänvihreä väri osoittaa metsiä; puolet koko maa-alasta oli metsien -peittämää. Missä vihreälle pohjalle on piirretty punainen verkko, -siellä tavataan hirviä ja metsävuohia... Näytän teille siitä sekä -kasviston että eläimistön. Tässä järvessä on elänyt joutsenia, hanhia, -sorsia, ja niinkuin vanhat kertovat, siinä oli lintuja kaikenlaisia -niin suunnattomat joukot, ettei voinut taivasta nähdä: niitä parveili -kuin pilviä. Paitsi kirkonkyliä ja maakyliä näette siellä täällä -hajallaan muutamia uudistaloryhmiä, karjakartanoita, raskolnikkojen -erakkomajoja, vesimyllyjä... Sarvikarjaa ja hevosia oli runsaasti. Se -näkyy vaaleansinisestä väristä. Esimerkiksi tässä kihlakunnassa oli -vaaleansinistä väriä paksulta; niillä tienoin oli kokonaisia -hevoslaumoja ja joka talolle kuului kolme hevosta. (Paussi). -Katsokaamme sitten alemmaksi. Se näyttää, millaista oli 25 vuotta -sitten. Silloin oli metsänä ainoastaan kolmasosa koko maa-alasta. -Metsävuohia ei enää ole, mutta hirviä on. Vihreä ja heleänsininen väri -on jo tullut vaaleammaksi. Ja niin edespäin, ja niin edespäin. -Siirtykäämme kolmanteen osaan: se kuvaa piirikuntamme nykyistä tilaa. -Viheriää väriä on vain paikka paikoin, ei yhtenä levynä, vaan -täplittäin; sukupuuttoon ovat hävinneet hirvet ja joutsenet ja -metsot... Entisistä syrjäkylistä, karjakartanoista, erakkomajoista ja -myllyistä ei ole enää jälkeäkään. Yleensä osoittaa kuva yhtämittaista -ja eittämätöntä taantumista, joka nähtävästi vielä saattaa jatkua ehkä -10-15 vuotta, ennenkuin se saavuttaa huippunsa. Te sanotte, että juuri -siinä näkyy kulttuurin vaikutus, että vanhan täytyy alituisesti väistyä -uuden tieltä. Niin, ymmärrän kyllä, jos näiden hävitettyjen metsien -paikalla risteilisi lehtokujia ja rautateitä, jos siellä kohoaisi -kouluja ja tehtaita, -- kansa kenties tulisi terveemmäksi, -varakkaammaksi, sivistyneemmäksi, mutta täällä ei ole merkkiäkään -siitä! Piirikunnassa on samat suot, samat hyttyset, sama tiettömyys, -köyhyys, kuumetauti, kurkkumätä, tulipalot... Yli voimien käyvä -olemassaolon taistelu on synnyttänyt tämän taantumuksen; se on -tuloksena hitaudesta, moukkamaisuudesta, täydellisestä itsetietoisuuden -puutteesta, kun vilusta värisevä, nälkiintynyt, sairas ihminen -pelastaakseen elämänsä rippeitä, suojellakseen lapsiaan vaistomaisesti, -tietämättään käy käsiksi kaikkeen, millä vain saattaa tyydyttää -nälkäänsä ja lämmittää itseänsä, hävittää kaikki ajattelematta huomista -päivää... Hävitetty on jo melkein kaikki, mutta sensijaan ei ole vielä -mitään rakennettu. (Kylmästi). Näen kasvoistanne, ettei tämä teitä -lainkaan huvita. - -HELENA ANDREJEVNA. Ymmärrän siitä niin vähän... - -ASTROV. Ei siinä olekkaan mitään ymmärtämistä, se ei yksinkertaisesti -huvita. - -HELENA ANDREJEVNA. Suoraan sanoen, ajatukseni olivat toisaalla. Suokaa -anteeksi. Minun täytyy teitä vähän kuulustella, minua kiusoittaa, enkä -tiedä, miten alkaa. - -ASTROV. Kuulustella? - -HELENA ANDREJEVNA. Niin, kuulustella, mutta... se on jotenkin viatonta -laatua. Istukaamme! (Istuvat). Asia koskee erästä nuorta ihmistä. -Puhukaamme niinkuin rehelliset ihmiset, niinkuin ystävät, ilman -verukkeita. Puhelkaamme ja sitten unohtakaamme, mistä oli kysymys. -Niinhän? - -ASTROV. Niin. - -HELENA ANDRRJEVNA. Asia koskee tytärpuoltani Sonjaa. Miellyttääkö hän -teitä? - -ASTROV. Kyllä, minä kunnioitan häntä. - -HELENA ANDREJEVNA. Miellyttääkö hän teitä naisena? - -ASTROV (Tuokion kuluttua). Ei. - -HELENA ANDREJEVNA. Vielä pari kolme sanaa -- ja sitten loppu. Ettekö -ole huomannut mitään? - -ASTROV. En. - -HELENA ANDREJEVNA (Ottaa häntä kädestä). Te ette rakasta häntä, näen -sen silmistänne... Hän kärsii... Ymmärtäkää se ja... lakatkaa käymästä -täällä. - -ASTROV (Nousee seisoalleen). Minun aikani on jo mennyt... Ei ole -aikaa... (Kohauttaa olkapäitään). Milloin enää joutaisinkaan... -(Levottomana). - -HELENA ANDREJEVNA. Uh, kuinka vastenmielinen keskustelu! Olen niin -kuohuksissani, kuin olisin kantanut selässäni tuhat puutaa. No, Jumalan -kiitos, että olemme lopussa. Unohtakaamme, niinkuin emme olisi lainkaan -puhelleet, ja... ja te matkustakaa pois. Te olette järkevä mies, -ymmärrättehän... (Paussi). Minäkin olen ihan punainen liikutuksesta. - -ASTROV. Jos olisitte sanonut sen pari kuukautta sitten, niin olisin -kenties ajatellut asiaa, mutta nyt... (Kohauttaa olkapäitään). Jos hän -kärsii, niin tietysti... Yhtä vain en ymmärrä: miksi oli tarpeen tämä -kuulustelu? (Katsoo häntä silmiin ja uhkaa sormellaan). Ah te -- -viekas! - -HELENA ANDREJEVNA. Mitä tämä merkitsee? - -ASTROV (Nauraen). Viekas! Otaksukaamme, että Sonja kärsii, suon sen -mielelläni, mutta mitä tarkoitti tämä tiedustelunne? (Estäen häntä -puhumasta, vilkkaasti). Sallikaa, älkää teeskennelkö lainkaan -hämmästystä, tiedättehän hyvin, miksi käyn täällä joka päivä... Miksi -ja kenen tähden käyn täällä, sen tiedätte vallan hyvin. Rakas peto, -älkää katsoko minuun tuolla tavoin, minä olen vain vanha varpunen... - -HELENA ANDREJEVNA (Ymmärtämättä). Peto? En ymmärrä mitään. - -ASTROV. Kaunis, pörröinen hilleri... Mielenne tekee uhreja! En ole -kokonaiseen kuukauteen tehnyt mitään, kaikki olen jättänyt sikseen, -teitä olen kiihkeästi etsinyt -- ja se huvittaa teitä kauheasti... No, -entäpä sitten? Olen voitettu, tiesittehän sen kysymättäkin. (Panee -käsivartensa ristiin ja kumartaa). Antaudun. Ottakaa ja syökää! - -HELENA ANDREJEVNA. Oletteko menettänyt järkenne. - -ASTROV (Nauraa hampaittensa läpi). Te olette arka... - -HELENA ANDREJEVNA. Oo, en ole niin alhainen ja kehno, kuin te luulette! -Vannon sen teille. - - (Tahtoo mennä). - -ASTROV (Sulkien häneltä tien). Tänään lähden, enkä enää koskaan palaa, -mutta... (Ottaa häntä kädestä, katsoo ympärilleen) missä tapaamme -toisemme? Sanokaa pian: missä? Tänne voi tulla joku, sanokaa heti... -(Intohimoisesti). Miten ihmeellinen, huumaava... Yksi suutelo... Tahdon -suudella vain tuoksuvia hiuksianne... - -HELENA ANDREJEVNA. Vakuutan teille... - -ASTROV (Estäen häntä puhumasta). Miksi vannoa? Ei tarvitse vannoa. Ei -tarvita turhia sanoja... Oo, kuinka kaunis! Millaiset kädet! - - (Suutelee käsiä). - -HELENA ANDREJEVNA. Jo riittää, vihdoinkin... menkää matkaanne... -(Tempaa pois kätensä). Olette pois suunniltanne. - -ASTROV. Sanokaahan, sanokaa, missä tapaamme huomenna? (Ottaa häntä -vyötäisistä). Näethän, se on välttämätöntä, meidän täytyy tavata -toisemme. - - (Suutelee häntä; sill'aikaa astuu sisään Voinitski ruusuvihko - kädessä ja seisahtuu oven poskeen). - -HELENA ANDREJEVNA (Näkemättä Voinitskia). Armahtakaa... päästäkää -minut... - - (Painaa Astrovin pään rinnoillensa). Ei! (Tahtoo mennä). - -ASTROV (Pitäen häntä kiinni vyötäisistä). Tule huomenna metsänhoitajan -asunnolle... noin kello kaksi... Niinhän? Tuletko? - -HELENA ANDREJEVNA (Nähdessään Voinitskin). Päästäkää! (Menee kovasti -levottomana ikkunan luokse). Tämä on kauheata! - -VOINITSKI (Laskee kukkavihkon tuolille; pyyhkii suuresti hämillään -nenäliinalla kasvojansa ja niskaansa). Ei mitään... Niin... Ei -mitään... - -ASTROV (Äreästi). Tänään ei ole mikään huono ilma, kunnioitettava Ivan -Petrovitsh. Aamulla oli pilvessä, aivan niinkuin sateen edellä, mutta -nyt paistaa päivä. Vilpittömästi sanoen, syksy on ollut ihana... eikä -vuodentulossa ole mitään moittimista. (Käärii kartogrammin rullalle). -Sääli vain, että päivät ovat lyhentyneet... - - (Menee pois). - -HELENA ANDREJEVNA (Menee kiivaasti Voinitskin luokse). Teidän pitää -ponnistaa voimanne ja käyttää kaikki vaikutusvaltanne, jotta minä -pääsisin mieheni kanssa lähtemään jo tänään täältä! Kuuletteko? Jo -tänään! - -VOINITSKI (Pyyhkien kasvojansa). Mitä? No niin... hyvä. Minä näin -kaikki, Helene, kaikki... - -HELENA ANDREJEVNA (Hermostuneesti). Kuuletteko? Minun täytyy jo tänään -matkustaa täältä pois! - - (Serebrjakov, Sonja, Telegin ja Marina tulevat). - -TELEGIN. Minäkään en ole ihan terve, teidän ylhäisyytenne. Jo pari -päivää olen sairastellut. Päätä kivistelee... - -SEREBRJAKOV. Missä ovat muut? Minä en pidä tästä talosta. Se on kuin -mikähän labyrintti. Kaksikymmentä kuusi, äärettömän suurta huonetta, -kaikki ihmiset hajaantuvat eri tahoille, niin ettei koskaan saa ketään -käsiinsä. (Soittaa). Kutsukaa tänne Maria Vasiljevna ja Helena -Andrejevna! - -HELENA ANDREJEYNA. Tässä minä olen. - -SEREBRJAKOV. Tehkää hyvin, herrat, istukaa. - -SONJA (Mennen Helena Andrejevnan luokse, kärsimättömästi). Mitä hän -sanoi? - -HELENA ANDREJEVNA. Sitten myöhemmin. - -SONJA. Sinä vapiset? Sinä olet kiihoittunut? (Uteliaasti tarkastelee -hänen kasvojansa). Minä ymmärrän... Hän lupasi olla tästä lähtien -koskaan täällä käymättä... niinkö? (Paussi). Sano: niinkö? - - (Helena Andrejevna nyökäyttää päätään myöntävästi). - -SEREBRJAKOV (Teleginille). Pahoinvoinnin saattaa vielä tyynesti kestää, -olkootpa asiat kuinka tahansa, mutta tätä maalaiselämän järjestystä, -sitä en voi sietää. Minusta tuntuu ihan siltä, kuin olisin pudonnut -maasta johonkin vieraaseen taivaankappaleeseen. Istukaa, hyvät herrat, -tehkää hyvin. Sonja! (Sonja ei kuule häntä, vaan seisoo, pää -surullisesti painuksissa). Sonja! (Paussi). Hän ei kuule. (Marinalle). -Ja sinä Marina, istu. (Marina istuu ja neuloo sukkaa). Hyvät herrat. -Teroittakaa, niin sanoakseni, korvanne pelkäksi tarkkaavaisuudeksi. -(Nauraa). - -VOINITSKI (Ynseästi). Minua kenties ei tarvita? Saanko poistua? - -SEREBRJAKOV. Et, juuri sinua täällä enimmin tarvitaan. - -VOINITSKI. Mitä te minusta tahdotte? - -SEREBRJAKOV. Te... Miksi olet suutuksissa? (Paussi). Jos olen jollakin -tavoin rikkonut sinua vastaan, niin anna se minulle anteeksi. - -VOINITSKI. Jätä tuo sävy. Käykäämme asiaan... Mitä tahdot? - - (Maria Vasiljevna tulee). - -SEREBRJAKOV. Siinäpä on äitikin. Minä olen, hyvät herrat. (Paussi). Olen -kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille, että -revisori on meille tulossa. Mutta leikki sikseen. Asia on vakavaa -laatua. Kutsuin teidät koolle, hyvät herrat, pyytääkseni teiltä apua ja -neuvoa, ja, tuntien teidän ainaisen hyväntahtoisuutenne, toivon ne -saavani. Minä olen oppinut kirjamies, ja olen aina ollut vieras -käytännölliselle elämälle. En voi tulla toimeen ilman ymmärtävien -ihmisten neuvoja ja pyydän sinua, Ivan Petrovitsh, ja teitä, Ilja -Iljitsh, ja teitä äiti... Asia on sitä laatua, että _manet omnes una -nox_, se on: että me kaikki olemme kuolevaisia; minä olen vanha, sairas -ja katson senvuoksi jo ajan tulleen järjestää varallisuussuhteeni, -mikäli ne koskevat perhettäni. Elämäni on jo lopussa, en ajattele -itseäni, vaan minulla on nuori vaimo ja alaikäinen tytär. (Paussi). -Maalla eläminen on käynyt minulle mahdottomaksi. Me emme ole syntyneet -maalaiselämään. Mutta niillä varoilla, jotka saamme tästä tilasta, on -mahdoton elää kaupungissa. Jos esimerkiksi myymme metsää, niin se on -poikkeuskeino, jota ei saa käyttää hyväkseen joka vuosi. Pitää keksiä -semmoisia keinoja, jotka takaavat meille vakinaisen, jotenkin varman -määrän tuloja. Olen ajatellut erästä semmoista keinoa ja saan kunnian -esittää sen harkittavaksenne. Syrjäyttäen yksityiskohdat, selitän sen -pääpiirteissään. Tilamme ei tuota keskimäärin enemmän kuin kaksi -prosenttia. Esitän, että se myytäisiin. Jos muutamme siitä saadut rahat -arvopapereiksi, niin saamme neljä tai viisi prosenttia, ja luulenpa, -että saisimme jonkun tuhannen ylijäämää, joka tekee meille -mahdolliseksi ostaa Suomesta pienen huvilan. - -VOINITSKI. Seis... Kuuloni taitaa pettää. Kerro uudestaan, mitä -sanoit... - -SEREBRJAKOV. Että vaihtaisimme rahat korkoa tuottaviin arvopapereihin -ja ostaisimme sillä summalla, mikä meille jää ylitse, itsellemme -huvilan Suomesta. - -VOINITSKI. Vähät minä Suomesta... Mutta sinä sanoit vielä jotakin -muuta. - -SEREBRJAKOV. Ehdotan, että möisimme tilan. - -VOINITSKI. Sepä se juuri. Tahdot myydä tilan, erinomaista, mainio -ajatus... Mutta mihin käsket minun muuttamaan äitivanhukseni ja tuon -Sonjan kanssa? - -SEREBRJAKOV. Kaiken sen järjestämme aikanaan. Ei kaikkea yhdellä -kertaa. - -VOINITSKI. Odotappas. Nähtävästi ei minulla tähän saakka ole ollut -pisaraakaan tervettä järkeä. Tähän päivään asti olen tyhmyydessäni -luullut, että tämä tila on Sonjan omaisuutta. Isävainajani osti tämän -tilan sisarelleni myötäjäisiksi. Tähän saakka olen ollut lapsellinen, -en ole ymmärtänyt lakipykäliä turkkilaiseen tapaan, ja olen luullut -että tila menisi sisareltani Sonjalle perinnöksi. - -SEREBRJAKOV. Niin, tila on Sonjan. Ei kukaan sitä kiellä. Enkä minä ole -aikonutkaan myydä sitä ilman Sonjan suostumusta, lisäksi aion tehdä sen -juuri Sonjan hyväksi. - -VOINITSKI. Tämä on käsittämätöntä, käsittämätöntä! Tahi sitten olen -minä tullut hulluksi, tahi... tahi... - -MARIA VASILJEVNA. Jean, älä puhu Aleksanderia vastaan. Usko pois, että -hän ymmärtää paremmin kuin me, mikä on hyvä ja mikä paha. - -VOINITSKI. Ei, antakaa minulle vettä. (Juo vettä). Puhukaa mitä -tahansa, niinkuin teitä haluttaa. - -SEREBRJAKOV. En ymmärrä, miksi sinä kiivastut. Enhän minä sano, että -ehdotukseni on paras mitä voi olla. Jos kaikki katsovat sen -kelvottomaksi, niin en minä pidä siitä järkähtämättömästi kiinni. - - (Paussi). - -TELEGIN (Levottomasti). Minä, teidän ylhäisyytenne, tunnen -tiedettä kohtaan ei ainoastaan harrasta kunnioitusta, vaan -sukulaisuustunteitakin. Veljeni Gregori Iljitshin vaimon veli, -Konstantin Trofimovitsh Lakedemonov, jos kenties suvaitsette tuntea, -oli maisteri... - -VOINITSKI. Seis, Vohveli, me haluamme puhua asiasta... Odota, sitten -perästä päin... (Serebrjakoville). Kysy sinä häneltä. Tämä maatila -ostettiin hänen sedältään. - -SEREBRJAKOV. Ah, miksi minun pitäisi kysyä? Minkä tähden? - -VOINITSKI. Tämä tila ostettiin silloin sen hinnan mukaan -yhdeksästäkymmenestä viidestä tuhannesta. Isä maksoi paikalla vain -seitsemänkymmentä tuhatta ja velaksi jäi kaksikymmentä viisi tuhatta. -Kuulkaa nyt... Tätä tilaa ei myydä, ellen minä luovu perintöosastani -sisareni hyväksi, jota olen lämpimästi rakastanut. Sitäpaitsi, olen -raatanut kymmenen vuotta kuin härkä ja maksanut koko velan... - -SEREBRJAKOV. Valitan, että tästä ensinkään ryhdyttiin keskustelemaan. - -VOINITSKI. Tila on veloista vapaa ja hyvässä kunnossa, se on yksistään -minun ponnistusteni ansio. Mutta nyt, kun olen tullut vanhaksi, -tahdotaan minut häätää täältä pois niskasta pitäen! - -SEREBRJAKOV. En ymmärrä, mihin sinä tähtäät. - -VOINITSKI. Viisikolmatta vuotta olen hallinnut tätä tilaa, tehnyt -työtä, lähettänyt sinulle rahoja, kuin tunnollisin käskyläinen -konsanaan, etkä sinä koko aikaan ole minulle kertaakaan suurta kiitosta -sanonut. Koko aikana -- niin hyvin nuoruudessani kuin nytkin -- olen -saanut sinulta palkkaa mitättömän summan, viisikymmentä ruplaa vuodessa --- eikä sinun päähäsi ole koskaan pälkähtänyt korottaa sitä yhdelläkään -ruplalla! - -SEREBRJAKOV. Ivan Petrovitsh, mistä olisin voinut sen tietää? Olen -epäkäytännöllinen ihminen enkä ymmärrä mitään. Olisit voinut itse -korottaa palkkaasi, niin paljon kuin halutti. - -VOINITSKI. Miksi en varastanut? Miksi te kaikki halveksitte minua sen -vuoksi, kuu en varastanut? Se olisi ollut oikein, enkä minä nyt olisi -keppikerjäläinen! - -MARIA VASILJEVNA (Ankarasti). Jean! - -TELEGIN (Levottomana). Vanja ystäväni, älä viitsi, älä viitsi... minä -vapisen... Miksi rikkoa hyvät suhteet? (Suutelee häntä). Älä viitsi. - -VOINITSKI. Viisikolmatta vuotta olemme tuon äitini kanssa istuneet kuin -myyrät neljän seinän sisällä... Kaikki ajatuksemme ja tunteemme -kohdistuivat yksistään sinuun. Päivät päästään puhuimme sinusta, sinun -töistäsi, ylpeilimme sinusta ja kunnioittaen mainitsimme nimeäsi, yöt -kulutimme lukemalla kirjoja ja aikakauskirjoja, joita nyt syvästi -inhoan! - -TELEGIN. Älä viitsi, Vanja, älä viitsi... En voi... - -SEREBRJAKOV (Vihaisesti). En ymmärrä, mihin sinä pyrit. - -VOINITSKI. Olemuksesi oli meistä korkeampaa laatua, ja kirjoituksesi -osasimme aivan ulkoa... Mutta nyt ovat silmäni auenneet! Näen kaikki! -Sinä kyllä kirjoitat taiteesta, mutta et ymmärrä siitä mitään! Kaikki -tuotteesi, joita niin suuresti rakastin, eivät maksa kuparilanttiakaan! -Olet pettänyt meidät! - -SEREBRJAKOV. Hyvät herrat! Sallikaa. Minä lähden matkaan! - -HELENA ANDREJEVNA. Ivan Petrovitsh, vaadin teitä vaikenemaan! -Kuulitteko? - -VOINITSKI. Minä en vaikene! (Sylkee Serebrjakovin tielle). Odota, en ole -vielä lopettanut! Sinä olet turmellut elämäni! En ole elänyt, en! Sinun -hyväksesi olen käyttänyt, turhaan kuluttanut elämäni parhaat vuodet! -Sinä olet pahin viholliseni! - -TELEGIN. En jaksa... en jaksa... Pois lähden... - - (Menee suuresti kiihtyneenä). - -SEREBRJAKOV. Mitä minusta tahdot? Millä oikeudella puhut minulle tuolla -tavoin? Narrimaisuutta! Jos kerran tila on sinun, niin pidä se, minä en -sitä kaipaa! - -HELENA ANDREJEVNA. Minä lähden heti paikalla pois tästä helvetistä. -(Huutaa). En voi enää kestää! - -VOINITSKI. Elämäni on mennyttä! Minä olin kyvykäs, viisas, rohkea... -Jos olisin elänyt normaalisissa oloissa, niin minusta olisi voinut -tulla Schopenhauer, Dostojesvki... Olen lasketellut pelkkiä loruja! -Minä tulen hulluksi... Äiti, äiti, minä olen joutunut epätoivoon! - -MARIA VASILJEVNA (Ankarasti). Tottele Aleksanderia! - -SONJA (Lankee hoitajattaren eteen polvilleen ja puristautuu häntä -vastaan). Marina! Marina kulta! - -VOINITSKI. Äiti kulta! Mitä minun on tehtävä? Ei tarvitse; älkää -puhuko! Tiedät itse, mitä on tehtävä! (Serebrjakoville). Kyllä sinä -vielä muistat minua! - - (Menee keskimäisestä ovesta). - (Maria Vasiljevna menee hänen perästään). - -SEREBRJAKOV. Hyvät herrat, mitä tämä oikeastaan merkitsee? Pelastakaa -minut tästä hulluudesta! En voi elää hänen kanssaan saman katon alla! -Hän elää tuolla (viittaa keskimäiseen oveen), melkein minun -vieressäni... Muuttakoon hän kylälle tai sivurakennukseen, tahi muutan -minä täältä pois, mutta hänen kanssaan en voi jäädä samaan taloon... - -HELENA ANDREJEVNA (Miehelleen). Lähtekäämme tänään pois täältä! -Käyttäkäämme tätä hetkeä hyväksemme. - -SEREBRJAKOV. Mokoma heittiö! - -SONJA (Polvillaan, kääntyy ikkunaan päin; hermostuneesti, -kyynelehtien). Ole kärsivällinen, isä! Minä ja eno Vanja olemme niin -onnettomat! (Hilliten epätoivoaan). Ole kärsivällinen! Muistappas, kun -olit nuorempi, niin eno Vanja ja mummo yöllä käänsivät sinulle kirjoja, -kopioivat sinun papereitasi... kaiket yöt, kaiket yöt! Minä ja eno -Vanja teimme työtä levähtämättä, pelkäsimme kuluttaa omiin tarpeisiimme -kopeekkaakaan ja lähetimme sinulle kaikki... Me emme syöneet turhaan -leipää! En puhu siitä, en virka siitä sen enempää, mutta sinun pitäisi -muistaa meitäkin, isä. Sinun pitäisi olla laupias! - -HELENA ANDREJEVNA (Kovasti kuohuksissa, miehelleen). Selitä heille asia -Herran nimessä, Aleksander... Rukoilen sinua. - -SEREBRJAKOV. Hyvä. teen heidän kanssaan selvät tilit... En syytä häntä -siitä, enkä ole suutuksissani, mutta myöntäkää, että hänen käytöksensä -oli lievimmin sanoen kummallinen. Sallikaa, että menen hänen luoksensa. - - (Menee keskimäisestä ovesta). - -HELENA ADNREJEVNA. Ole häntä kohtaan lempeämpi, rauhoita häntä... - - (Menee hänen perästään). - -SONJA (Puristautuen lujasti hoitajattareen kiinni). Marina! Marina -kulta! - -MARINA. Ei se mitään, tyttöseni. Hanhet kaakottavat aikansa -- ja -lakkaavat... Kaakottavat -- ja lakkaavat... - -SONJA. Marina kulta! - -MARINA (Silittää hänen päätään). Sinähän vapiset kuin horkassa! No, no, -orpo kulta, Jumala on laupias. Keitetään teetä lehmuksen kukista tai -vatuista, niin se menee ohi... Älä ole niin palavissasi, orposeni... -(Katsahtaen keskimäiseen oveen vihaisesti). Kas vaan, hanhenpojat ovat -vimmoissaan, kunpa nälkä niitä vähän kurittaisi. - - (Näyttämön takaa kuuluu laukaus ja Helena Andrejevnan huuto; - Sonja hätkähtää). - -MARINA. Vieköön sinut se ja se...! - -SEREBRJAKOV (Syöksyy sisään, hoipertelee säikäyksestä). Ottakaa hänet -kiinni! Ottakaa kiinni! Hän tuli hulluksi! - - (Helena Andrejevna ja Voinitski taistelevat ovessa). - -HELENA ANDREJEVNA (Koettaen riistää hänen käsistään revolveria). Antakaa -tänne! Hellittäkää, sanon minä! - -VOINITSKI. Päästäkää, Helene! Päästäkää minut! (Irti päästyään juoksee -sisään ja hakee silmillään Serebrjakovia). Missä hän on? Kas tuolla! -(Ampuu häntä). (Paussi). Eikö sattunut? Taaskin harhaan? (Vihan -vimmassa). Vieköön sinut perkeleen perkele... - - (Kolhii revolverilla lattiaa ja vaipuu uupuneena tuolille; - Serebrjakov huumautuneena; Helena Andrejevna nojautuu - seinään, häntä huimaa). - -HELENA ANDREJEVNA. Viekää minut täältä pois! Viekää, tappakaa, mutta... -en voi jäädä tänne, en voi! - -VOINITSKI (Epätoivoissaan). Oo, mitä minä teen! Mitä minä teen! - -SONJA (Hiljaa). Marina kulta! Marina kulta! - - _Esirippu_. - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ivan Petrovitshin huone; se on samalla hänen makuukamarinsa sekä talon -konttorihuone. Ikkunan ääressä suuri pöytä, sillä tilikirjoja ja -kaikenlaisia papereita; pulpetti, kaappeja ja vaaka. Pienempi pöytä -Astrovia varten; sillä piirustustarpeita ja värejä; vieressä -pahvikotelo. Häkissä kottarainen. Seinällä Afrikan kartta, jota ei -täällä nähtävästi kukaan tarvitse. Hyvin suuri, vahakankaalla -päällystetty leposohva. Vasemmalla ovi, joka vie kamariin; oikealla ovi -etukamariin; oikeanpuolisen oven edessä matto, jott'eivät talonpojat -likaisi lattiata. -- Syysilta. -- Hiljaista. - -(Telegin ja Marina istuvat vastakkain ja kerivät sukkalankaa). - -TELEGIN. Kerikää nopeammin, Marina Timofejevna, tuossa paikassa tullaan -meitä kutsumaan jäähyväisille. Ne jo käskivät valjastamaan hevosia. - -MARINA (Koettaa keriä kiireemmin). Vielä on vähän jälellä. - -TELEGIN. Ne matkustavat Harkoviin. Aikovat asettua sinne. - -MARINA. Se onkin parempi. - -TELEGIN. Säikähtivät... Helena Andrejevna sanoo, ettei hän tahdo viipyä -enää tuntiakaan täällä, ja hän kiirehtii miestänsä "lähtekäämme, -lähtekäämme... muuttakaamme Harkoviin, hankkikaamme siellä asunto ja -palatkaamme sitten hakemaan tavaroita täältä..." He vievät vain vähän -tavaroita mukanaan. Nähkääs, Marina Timofejevna, kohtalo ei sallinut -heidän elää täällä. Ei sallinut... Niin oli ennakolta määrätty. - -MARINA. Niin onkin parempi. Eilen nostivat semmoisen melun ja tappelun --- kerrassaan häpeä! - -TELEGIN. Niin, se oli aihe, joka olisi ansainnut Aivasovskin -siveltimen. - -MARINA. Sitä en olisi suonut näkeväni. (Paussi). Tästä lähtien alamme -elää niinkuin ennenkin, vanhaan tapaan. Aamulla teetä ennen kello -kahdeksaa, ensimäisellä tunnilla päivällinen, iltasella -- istumme -syömään illallista; kaikki menee menojaan niinkuin muualla -maailmassa... kristilliseen tapaan. (Huoaten). Siitä onkin jo kauan, -kun minä viimeksi sain kotitekoista makaroonilientä syntiseen suuhuni. - -TELEGIN. Niin, siitä on jo aikoja, kuu meillä keitettiin -makaroonilientä. (Paussi). On jo aikoja... Tänä aamuna, Marina -Timofejevna, kun kuljen kylän läpi, niin kauppias huutaa minulle -jälestä: "Hoi, sinä, armoleivän syöjä!" Ja se koski minuun niin -katkerasti! - -MARINA. Älä pane semmoista mieleesi, vaariseni, Kaikkihan me olemme -Jumalan edessä armoleivan syöjiä. Niin sinä, niin Sonja, niin Ivan -Petrovitsh -- ei kukaan istu huoletonna, vaan kaikki me näemme vaivaa! -Kaikki, kaikki... Mutta missä on Sonja? - -TELEGIN. Puutarhassa. Hän kävelee yhä tohtorin kanssa, etsii Ivan -Petrovitshia. He pelkäävät, ettei hän vain olisi tehnyt itsellensä -mitään pahaa. - -MARINA. Missä on hänen pistolettinsa? - -TELEGIN (Kuiskaten). Minä kätkin sen kellariin! - -MARINA (Hymähtäen). Kaikkeakin! - - (Pihalta saapuvat Voinitski ja Astrov). - -VOINITSKI. Jätä minut. (Marinalle ja Teleginille). Menkää pois täältä, -jättäkää minut yksin edes tunniksi! Minä en kärsi holhousta! - -TELEGIN. Heti paikalla, Vanja. - - (Poistuu varpaisillaan). - -MARINA. Hanhi taas kaakattaa! - - (Kerää langat ja menee). - -VOINITSKI. Jätä minut! - -ASTROV. Suurimmalla mielihyvällä, minun olisi jo aikaa sitten pitänyt -lähteä täältä, mutta, sanon sen vielä kerran, minä en matkusta, -ennenkuin sinä annat takaisin sen, mitä olet minulta ottanut... - -VOINITSKI. En ole ottanut sinulta mitään. - -ASTROV. Puhun vakavasti -- älä viivyttele. Minun olisi pitänyt lähteä -jo aikaa sitten. - -VOINITSKI. En ole ottanut sinulta niin mitään. - - (Molemmat istuvat.) - -ASTROV. Niinkö? No odota vielä hetkinen, mutta anna sitten anteeksi, -jos täytyy käyttää väkivaltaa. Me sidomme sinut köysiin ja panemme -tarkastuksen toimeen. Sanon tämän aivan vakavasti. - -VOINITSKI. Kuten haluttaa. (Paussi). Näytellä semmoista pöllön osaa: -ampua kaksi kertaa eikä saada kertaakaan sattumaan! Sitä en anna -koskaan itselleni anteeksi! - -ASTROV. Jos tulee halu ampua, niin voithan paukauttaa omaan otsaasi. - -VOINITSKI (Kohauttaen olkapäitään). Kummallista. Olen tehnyt -murhayrityksen, mutta minua ei vangita eikä vedetä oikeuteen. -Nähtävästi pidetään minua mielipuolena. (Nauraen ilkeästi). Minä -- -mielipuoli, mutta mielipuolia eivät ole ne, jotka eivät kätke -lahjattomuuttaan, tyhmyyttään, taivaaseen huutavaa sydämettömyyttään -professorin, tuon oppineen velhon naamarin taakse. Eivätkä ole -mielipuolia nekään, jotka menevät naimisiin vanhojen ukkorahjusten -kanssa ja sitten pettävät heitä kaikkien nähden. Minä näin omin silmin, -kuinka sinä syleilit Helenaa. - -ASTROV. Niinpä kyllä, syleilinpä niinkin, ja tuossa on sinulle. - - (Näyttää pitkää nenää). - -VOINITSKI (Vilkaisten ovelle). Ei, mielipuoli on se maa, joka vielä -kantaa teitä pinnallansa. - -ASTROV. Hm, tyhmyyksiä. - -VOINITSKI. Entä sitten, minä olen mielipuoli, syyntakeeton, ja minulla -on lupa lasketella tyhmyyksiä. - -ASTROV. Vanha juttu. Sinä et ole mielipuoli, vaan yksinkertaisesti -narri. Linnunpelätti. Ennen aikaan pidin jokaista narria sairaana, -epänormaalisena, mutta nyt olen sitä mieltä, että ihmisen normaalinen -tila on -- olla narri. Sinä olet täysin normaalinen. - -VOINITSKI (Kätkee kasvot käsiinsä). Hyi! Jospa tietäisit, kuinka minua -iljettää! Tätä häpeäntuntoa ei voi verrata mihinkään tuskaan. -(Inhoten). Sietämätöntä! (Painuu pöytää vasten). Mitä minun on tehtävä? -Mitä minun on tehtävä? - -ASTROV. Ei mitään. - -VOINITSKI. Anna minulle jotakin! Oi Jumalani... Minulla on ikää 47 -vuotta; jos otaksuisin eläväni 60 vuotiseksi, niin minulla on vielä -edessä kolmetoista vuotta. Pitkä aika! Miten elän nuo kolmetoista -vuotta? Mitä teen, miten saan ne kulumaan? Oo, käsitäthän... (Pusertaa -suonenvedon tapaisesti Astrovin kättä) käsitäthän, jospa voisi elää -elämänsä loppuajan uuteen tapaan. Jospa voisi nukkua kirkkaaseen, -hiljaiseen aamuun asti ja tuntea, että elämä alkaa uudestaan, että -kaikki entisyys on unohdettu ja haihtunut niinkuin savu (Itkee). Alkaa -uutta elämää... Kuiskaa minulle, miten alkaa... mistä alkaa... - -ASTROV (Inhoten). No, ole nyt! Mitä uutta elämää tässä vielä! Meidän -asemamme, sinun ja minun, on toivoton. - -VOINITSKI. Niinkö? - -ASTROV. Olen siitä vakuutettu. - -VOINITSKI. Anna minulle jotakin... (Osoittaa sydäntään). Täällä -polttaa. - -ASTROV (Huutaa vihaisesti). Lakkaa jo! (Leppyen). Ne, jotka elävät -sata, pari sataa vuotta meidän jälkeemme ja jotka halveksivat meitä -siitä syystä, että olemme kuluttaneet elämämme niin tyhmästi ja -järjettömästi, -- ne kenties keksivät keinon, miten voidaan olla -onnellisia, mutta me... Meillä, sinulla ja minulla, on yksi ainoa -toivo. Se toivo, että kun me lepäämme haudassamme, niin meitä katsomaan -tulevat haamut, kenties ystävällisetkin. (Huoaten). Niin, veljeni. Koko -piirikunnassa oli ainoastaan kaksi kunnollista, intelligenttiä ihmistä: -minä ja sinä. Mutta kymmenkunnassa vuodessa tämä poroporvarillinen, -inhoittava elämä on vienyt meidät alaspäin; se on mädänneillä -höyryillään myrkyttänyt veremme, ja me olemme muuttuneet samanlaisiksi -tolvanoiksi kuin kaikki muutkin. (Vilkkaasti). Mutta sinä älä ärsytä -minua kuitenkaan. Anna pois, mitä olet ottanut minulta. - -VOINITSKI. En ole ottanut sinulta niin mitään. - -ASTROV. Sinä olet ottanut matka-apteekistani morfiinipullon. (Paussi). -Kuule, jos mielesi tekee kaikin mokomin päättää päiväsi, niin mene -metsään ja ammu siellä luoti otsaasi. Mutta anna pois morfiini, muuten -ruvetaan puhumaan ja arvelemaan, että minä olen antanut sen sinulle... -Minulle on kyllin siinäkin, että minua tullaan hakemaan sinun -ruumistasi avaamaan... Luuletko sen olevan hauskaa? - - (Sonja tulee). - -VOINITSKI. Jätä minut. - -ASTROV (Sonjalle). Sofia Aleksandrovna, enonne on ottanut apteekistani -morfiinipullon eikä anna sitä takaisin. Sanokaa hänelle, että se on... -tyhmää, mieletöntä. Niin, eikä minulla ole aikaa. Täytyy lähteä. - -SONJA. Eno Vanja, oletko ottanut morfiinia? - - (Paussi). - -ASTROV. Hän on ottanut. Olen siitä vakuutettu. - -SONJA. Anna pois. Miksi peloittelet meitä? (Hellästi). Anna pois, eno -Vanja! Minä olen kenties yhtä onneton kuin sinä, kuitenkaan en -heittäydy epätoivoon. Minä kestän ja kestän edelleenkin, kunnes päiväni -itsestään päättyvät... Kestä sinäkin. (Paussi). Anna pois! (Suutelee -hänen käsiänsä). Rakas kunnon eno kulta, anna takaisin! (Itkee). Sinä -olet hyvä, säälit meitä ja annat takaisin. Koeta kestää, eno! -Koetathan! - -VOINITSKI (Ottaa pöytälaatikosta pienen pullon ja ojentaa sen -Astroville). He tuoss' on! (Sonjalle). Mutta täytyy pian päästä työhön, -pian tehdä jotakin, muuten en voi... en voi... - -SONJA. Niin, niin, työhön. Kun vain olemme saattaneet omaisemme -matkalle, niin istumme heti työhön... (Hermostuneesti selailee -papereita pöydältä). Meillä on kaikki laiminlyöty. - -ASTROV (Panee pullon apteekkilaukkuunsa ja vetää nahkahihnat kiinni). -Nyt matkaan. - -HELENA ANDREJEVNA (Tulee). Ivan Petrovitsh, tekö täällä? Me matkustamme -tuossa tuokiossa. Menkää Aleksanderin luokse, hän haluaa puhua teille -jotakin. - -SONJA. Mene, eno Vanja. (Ottaa Voinitskia käsivarresta) Menkäämme. -Sinun täytyy tehdä sovinto isän kanssa. Se on välttämätöntä. - - (Sonja ja Voinitski menevät). - -HELENA ANDREJEVNA. Minä lähden. (Ojentaa kätensä Astroville). Hyvästi. - -ASTROV. Joko nyt? - -HELENA ANDREJEVNA. Hevoset ovat jo valjaissa. - -ASTROV. Hyvästi. - -HELENA ANDREJEVNA. Tänään te lupasitte minulle lähtevänne täältä pois. - -ASTROV. Kyllä muistan. Heti lähden. (Paussi). Pelästyittekö? (Ottaa -häntä kädestä). Olikohan se todella niin hirveätä? - -HELENA ANDREJEVNA. Oli. - -ASTROV. Muussa tapauksessa olisitte jäänyt! Niinkö? Ja huomeniin -metsänvartijan talossa... - -HELENA ANDREJEVNA. Ei... Se oli jo ennen päätetty... Ja senvuoksi minä -katson teihin niin rohkeasti, kun matka kerran on päätetty... Yhtä -seikkaa teiltä pyydän: ajatelkaa minusta paremmin. Tahtoisin, että -kunnioittaisitte minua. - -ASTROV. He! (Tyytymätön liike). Jääkää, pyydän teitä. Tunnustakaa, -teillä ei ole mitään tekemistä tässä maailmassa, elämällänne ei ole -minkäänlaista tarkoitusta, teillä ei ole mitään, mihin kiinnittäisitte -huomionne, ja ennemmin tahi myöhemmin te kuitenkin tulette tuntemaan, -että se on välttämätöntä. Senvuoksi olisi parempi, ettei se tapahtuisi -Harkovissa eikä jossakin Kurskissa, vaan täällä luonnon helmassa.... Se -olisi ainakin runollista, ja syksykin on niin kaunis... Täällä on -kruunun metsäpalsta, puoleksi rappeutunut hovi Turgenjevin tyyliin... - -HELENA ANDREJEVNA. Miten lystikäs te olette... Minä olen teihin -suutuksissani, mutta kuitenkin... muistelen teitä mielihyvällä. Te -olette hauska, originelli mies. Me emme tapaa enää koskaan, ja -senvuoksi -- miksi salata sitä? Minä olin teihin vähän ihastunut. No, -puristakaamme toinen toisemme kättä ja erotkaamme ystävinä. Älkää -muistelko minua vihaten. - -ASTROV (On puristanut kättä). Niin, matkustakaa... (Mietteissään). -Tuntuu kuin te olisitte hyvä ja henkevä ihminen, mutta kuin koko teidän -olemuksessanne olisi jotakin kummallista. Kun tulitte tänne miehenne -kanssa, niin kaikkien, jotka olivat täällä työssä ja jotka täällä -hääsivät ja korjasivat minkä mitäkin, kaikkien niiden täytyi jättää -työnsä ja pitää koko kesä huolta miehenne jalankolotuksesta ja teistä. -Molemmat te -- hän ja te -- tartutitte meihin kaikkiin laiskuutenne. -Minä ihastuin teihin, en tehnyt mitään kokonaiseen kuukauteen, samaan -aikaan väki sairasteli, ja minun metsissäni ja vesakoissani paimensivat -talonpojat karjojansa... Niin te ja teidän miehenne tuotte sekasortoa -kaikkialle, mihin vain tulette... Minä tietysti lasken vain leikkiä, -mutta kaikki on... kummallista, ja olen vakuutettu, että jos te -jäisitte tänne, niin hävitys olisi suunnattoman suuri. Minäkin olisin -mennyt perikatoon, eikä se teillekään olisi ollut... terveellistä. -Matkustakaa siis. _Finita la comedia!_ - -HELENA ANDREJEVNA (Ottaa hänen pöydältään lyijykynän ja piiloittaa sen -sukkelasti). Tämän kynän otan itselleni muistoksi. - -ASTROV. Miten kummallista... Olimme tuttuja ja yht'äkkiä, ties miksi... -emme enää näe koskaan toisiamme. Niin on tämän maailman meno... Mutta -nyt kun täällä ei ole ketään, kun eno Vanja ei ole vielä tullut -ruusuvihkoaan tuomaan, sallikaa minun... suudella teitä... Näkemiin -asti... Niinhän? (Suutelee häntä poskelle). No niin... hyvä on. - -HELENA ANDREJEVNA. Toivon teille kaikkea hyvää. (Katsahtaen -ympärilleen). Käyköön kuinka tahansa, niin kuitenkin kerran elämässä! -(Syleilee häntä kiihkeästi, ja molemmat heti äkkiä kimpoavat erilleen -toisistaan). Täytyy lähteä. - -ASTROV. Lähtekää pian. Jos hevoset ovat valjaissa, niin matkustakaa -pois. - -HELENA ANDREJEVNA. Tänne tulee ihmisiä, luulen. - - (Molemmat kuulustavat). - -ASTROV. _Finita!_ - - (Serebrjakov, Voinitski, Maria Vasiljevna kirja kädessä, - Telegin ja Sonja tulevat). - -SEREBRJAKOV (Voinitskille). Ken vanhoja esiin kaivaa, siltä silmä -puhki. Sen jälkeen mitä on tapahtunut näinä muutamina hetkinä, olen -minä elänyt sielussani niin paljon ja miettinyt niin paljon, että -luulisin voivani kirjoittaa jälkeentuleville opiksi kokonaisen -tutkimuksen siitä, miten on elettävä. Mielelläni suostun -anteeksipyyntöösi ja pyydän itsekkin anteeksi. Jää hyvästi! - - (Hän ja Voinitski suutelevat toisiansa kolme kertaa). - -VOINITSKI. Saat tästä lähtien täsmälleen saman, minkä sait aikaisemmin. -Kaikki jää entiselleen. - - (Helena Andrejevna syleilee Sonjaa). - -SEREBRJAKOV (Suutelee Maria Vasiljevnan kättä). Marinan... - -MARIA VASILJEVNA (Suudellen häntä). Aleksander, otattakaa taas ja -lähettäkää minulle valokuvanne. Tiedättehän, miten paljon teistä -pidän... - -TELEGIN. Jääkää hyvästi, teidän ylhäisyytenne! Älkää unohtako meitä! - -SEREBRJAKOV (Suudellen tytärtään). Hyvästi... Hyvästi kaikki (Ojentaen -kätensä Astroville). Kiitän teitä hyvästä seurasta... Kunnioitan teidän -ajatustapaanne, teidän viehättäviä ominaisuuksianne ja innostustanne, -mutta sallikaa vanhuksen jäähyväishetkellään tehdä teille yksi ainoa -huomautus: hyvät herrat, pitää todella tehdä jotakin! Pitää tehdä -jotakin! (Yleinen kumarrus). Voikaa hyvin! (Lähtee; hänen perästänsä -menevät Maria Vasiljevna ja Sonja). - -VOINITSKI (Suutelee voimakkaasti Helena Andrejevnan kättä). Hyvästi... -Antakaa anteeksi... Emme näe enää koskaan toisiamme. - -HELENA ANDREJEVNA (Liikutettuna). Hyvästi, rakkaani. (Suutelee häntä -päähän ja menee). - -ASTROV (Teleginille). Mene sanomaan, että minullekin valjastettaisiin -hevoset heti yksin tein. - -TELEGIN. Kyllä, hyvä ystävä. - - (Menee). - - (Jäävät ainoastaan Astrov ja Voinitski). - -ASTROV (Kerää pöydältä värit ja pistää ne matkalaukkuunsa). Miksi et -mene saattamaan? - -VOINITSKI. Menkööt menojansa, vaan minä... minä en voi. Minusta on -raskasta. Pitää heti ryhtyä johonkin... Työhön, työhön! (Penkoo -papereita pöydällä). - - (Paussi; kuuluu kellojen helinää). - -ASTROV. Nyt ne läksivät. Professori on kai iloissaan. Häntä ei saisi -enää houkutelluksi tänne makealla leivälläkään. - -MARINA (Tulee). Nyt ne läksivät. - - (Istun nojatuoliin ja neuloo sukkaa). - -SONJA (Tulee). Ne läksivät. (Pyyhkii silmiään). Suokoon Jumala -onnellista matkaa. (Enolle). No, eno Vanja, ryhdytäänpä nyt johonkin. - -VOINITSKI. Työhön, työhön... - -SONJA. Siitä on jo kauan, kauan, kun viimeksi istuimme yhdessä tämän -pöydän ääressä. (Sytyttää lampun pöydällä). Muste näyttää loppuneen... -(Ottaa mustepullon, menee kaapin luokse ja kaataa mustetta). Minulla on -ikävä, kun he läksivät. - -MARIA VASILJEVNA (Tulee hitaasti sisään). Nyt ne menivät! - - (Istuu ja syventyy lukemaan). - -SONJA (Istuu pöydän ääreen ja selailee konttorikirjaa). Ensin -kirjoitamme tilit, eno Vanja. Meillä on hirveästi laiminlyötyä. Tänään -taas lähettivät hakemaan laskua. Kirjoita. Kirjoita sinä toinen, minä -kirjoitan toisen... - -VOINITSKI (Kirjoittaa). "Lasku... herra ...lle." - - (Molemmat kirjoittavat ääneti). - -MARINA (Haukottelee). Rupeaa jo nukuttamaan... - -ASTROV. On niin hiljaista. Kynät rapisevat, sirkka laulaa. Lämmintä, -kodikasta... Ei tekisi mieleni lähteä täältä. (Kuuluu tiukujen -kilinää). Hevosia valjastetaan... Ei siis auta muu kuin jättää -jäähyväiset teille, ystäväni, ja jättää jäähyväiset omalle pöydälleni -ja -- sitten matkaan! - - (Sovittaa kartogrammin pahvikoteloon). - -MARINA. Ja miksi kävitte hyörimään ja pyörimään? Istukaahan. - -ASTROV. En voi. - -VOINITSKI (Kirjoittaa). "Ja vanhaa velkaa jälellä kaksi ja -seitsemänkymmentä viisi..." - - (Työmies tulee). - -TYÖMIES. Mihail Lvovitsh, hevoset ovat valjaissa. - -ASTROV. Odota. (Antaa hänelle apteekin, matkalaukun ja pahvikotelon). -Kas tuossa, ota nuo. Mutta katso, ettet riko pahvikoteloa. - -TYÖMIES. Kyllä. - - (Menee). - -ASTROV. No-oh... (Menee jättämään jäähyväisiä). - -SONJA. Milloinka me tapaamme toisiamme? - -ASTROV. Luultavasti emme ennen kesää. Talvella tuskin... Tietysti, jos -jotakin tapahtuu, niin lähettäkää minulle sana -- tulen silloin -(Puristaa molempia käsiä). Kiitos vieraanvaraisuudesta, hyvyydestä, -ystävyydestä... sanalla sanoen, kaikesta. (Menee Marinan luokse ja -suutelee häntä päähän). Hyvästi, vanhus. - -MARINA. Niinkö sinä lähdet ilman teetä? - -ASTROV. Kiitos, en halua. - -MARINA. Kenties ottaisit ryypyn? - -ASTROV (Epäröiden). No, olkoon menneeksi... - - (Marina menee). - -ASTROV (Paussin jälkeen). Sivuhevoseni on alkanut vähän ontua. Eilen -vasta sen huomasin, kun Petrushka toi sitä juomaan. - -VOINITSKI. Pitää kengittää uudestaan. - -ASTROV. Täytyy poiketa Roshdjestvennon kylään sepän luokse. Ei auta muu -(Menee Afrikan kartan eteen ja katselee sitä). Kylläpä tuolla Afrikassa -mahtaa nyt olla kuumuutta -- hirveästi! - -VOINITSKI. Kyllä luultavasti. - -MARINA (Palaa, kantaen tarjotinta, jossa on ryyppy viinaa ja palanen -leipää). Ota siitä. - - (Astrov juo viinaa). - -MARINA. Terveydeksesi! (Kumartaa syvään). Ottaisit leipäpalan päälle. - -ASTROV. Ei, hyvä näinkin... Ja nyt, voikaa hyvin. (Marinalle). Älä tule -minua saattamaan, Marina. Ei tarvitse. - - (Hän lähtee; Sonja menee perästä saattamaan häntä - kynttilä kädessä; Marina istuutuu nojatuoliinsa). - -VOINITSKI (Kirjoittaa). "2 p:nä helmikuuta ruokaöljyä 20 naulaa... 16 -p:nä helmikuuta taas ruokaöljyä 20 naulaa... Tattariryynejä..." - - (Paussi). - - (Kuuluu tiukujen kilinää). - -MARINA. Nyt hän läksi. - - (Paussi). - -SONJA (Tulee takaisin, panee kynttilän pöydälle). Hän läksi. - -VOINITSKI (Laskee helmilaudalla ja kirjoittaa muistiin). Sum... -viisitoista... kaksikymmentä viisi... - - (Sonja istuu ja kirjoittaa). - -MARINA (Haukottelee). Ah, syntejämme... - - (Telegin tulee varpaillaan, istuutuu oven pieleen - ja näppäilee hiljaan kitaraa). - -VOINITSKI (Sonjalle, silittäen kädellään hänen hiuksiaan). Lapseni, -kuinka raskas on elämäni! Oo, jospa tietäisit, miten minun on vaikea! - -SONJA. Mitä tehdä, täytyy elää! (Paussi). Me elämme vielä edelleen, eno -Vanja. Elämme monen monta pitkää päivää ja ikävää iltaa; opimme -kärsivällisesti kestämään koettelemuksia, joita kohtalo meille -lähettää; teemme työtä muiden hyväksi niin hyvin nyt kuin vanhaksi -tultuamme, tuntematta lepoa, ja kun meidän aikamme on tullut, niin -kuolemme nöyrästi ja haudan tuolla puolen sanomme, että me olemme -kärsineet ja itkeneet ja saaneet kokea katkeruutta, ja Jumala on -säälivä meitä ja me, eno, rakas eno, saamme nähdä valoisan, kauniin ja -kirkastuneen elämän, saamme iloita ja katsoa nykyisiä onnettomuuksiamme -säälien, hymy huulilla -- ja levähtää. Minä uskon, eno, uskon -palavasti, intohimoisesti... (Laskeutuu polvilleen hänen eteensä ja -painaa päänsä hänen käsiinsä; väsyneellä äänellä). Me levähdämme! - - (Telegin soittaa hiljaa kitarata). - -SONJA. Me levähdämme! Me kuulemme enkelien laulua, näemme koko taivaan -timanteissa, näemme, kuinka kaikki maallinen paha, kaikki kärsimyksemme -hukkuvat laupeuteen, joka täyttää koko maailman, ja elämämme on -tyyntyvä hiljaiseksi, lempeäksi ja suloiseksi niinkuin hyväily. Minä -uskon, uskon... (Kuivaa nenäliinallaan kyyneleitä enonsa silmistä). -Rakas, rakas eno raukka, sinä itket... (Läpi kyynelten). Sinä et saanut -elämässäsi tuntea iloa, vaan odota, eno Vanja, odota... Me -levähdämme... (Syleilee häntä). Me levähdämme! - - (Vartija kolkuttaa). - - (Telegin soittelee hiljaa; Maria Vasiljevna kirjoittelee - broshyyrin reunoihin; Marina neuloo sukkaa). - -SONJA. Me levähdämme! - - _Esirippu hitaasti alas_. - - * * * * * - -Ruhtinas _Peter Krapotkin_ lausuu Venäjän kirjallisuutta käsittelevissä -esitelmissään Anton Tshehovista m.m.: - -"Ei kukaan (venäl. kirjailijoista) ole pystynyt niinkuin Tshehov -kuvaamaan nykyisessä sivistyselämässämme ilmeneviä inhimillisiä -puutteellisuuksia ja varsinkin sivistyneiden turmeltuneisuutta, -haaksirikkoisuutta --" - -"Tshehovin näytelmät osoittavat selvästi, kuinka hänen uskonsa -parempaan tulevaisuuteen vuosi vuodelta kasvoi -- -- --" - -"'Eno Vanjan' loppu on kyllä masentava, mutta siinä näkyy kuitenkin -hiljainen toivon siinto. Tämä näytelmä kuvaa sivistyneiden -'intellektuellien' ja varsinkin sen luokan pääedustajan, professorin -täydellistä rappeutumista, tuon professorin, joka on pieni perhejumala, -jonka hyväksi kaikki muut ovat uhrautuneet ja joka ei koko elämänsä -aikana ole tehnyt muuta kuin kirjoitellut kauniita sanoja taiteen -pyhitetyistä kysymyksistä, samalla kuin hän on ollut ikänsä täydellinen -egoisti. Mutta draaman loppu on toista. -- -- -- Siinä helähtää Sonjan -ja hänen enonsa altistumisen ja itsensäkieltämisen sävel sydäntä -särkevästä: 'Ei auta', sanoo Sonja, 'meidän täytyy elää! Me elämme -vielä edelleen, eno Vanja. Elämme monen monta pitkää päivää ja ikävää -iltaa; opimme kärsivällisesti kestämään koettelemuksia, joita kohtalo -meille lähettää; teemme työtä muiden hyväksi niin hyvin nyt kuin -vanhaksi tultuamme, tuntematta lepoa, ja kun meidän aikamme on tullut, -niin kuolemme nöyrästi ja haudan tuolla puolen sanomme, että me olemme -kärsineet ja itkeneet ja saaneet kokea katkeruutta, ja Jumala on -säälivä meitä ja me, rakas eno, saamme nähdä valoisan, kauniin ja -kirkastuneen elämän, saamme iloita ja katsoa nykyisiä onnettomuuksiamme -säälien, hymy huulilla -- ja levähtää. Minä uskon palavasti, -intohimoisesti... Me levähdämme.' Tässä on vihdoin sovittava piirre, -joka pääsee kuuluville epätoivon keskeltä -- -- --". - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Eno Vanja, by Anton Tshehov - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENO VANJA *** - -***** This file should be named 50214-8.txt or 50214-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/2/1/50214/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50214-8.zip b/old/50214-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1719191..0000000 --- a/old/50214-8.zip +++ /dev/null |