diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50199-8.txt | 3088 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50199-8.zip | bin | 48399 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3088 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1c9bfee --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50199 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50199) diff --git a/old/50199-8.txt b/old/50199-8.txt deleted file mode 100644 index e5bf93f..0000000 --- a/old/50199-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3088 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Omantunnon mato, by Ludwig Anzengruber - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Omantunnon mato - 3-näytöksinen (4 kuvaelmaa) kansannäytelmä lauluineen - -Author: Ludwig Anzengruber - -Release Date: October 13, 2015 [EBook #50199] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMANTUNNON MATO *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -OMANTUNNON MATO - -3-näytöksinen (4 kuvaelmaa) kansannäytelmä lauluineen - - -Kirj. - -LUDWIG ANZENGRUBER - - -Työväen Näytelmäkirjasto N:o 15 - - - -Kansan Lehti, Tampere, 1909. -Tampereen Työväen Kirjapaino. - - - - - - -HENKILÖT: - - AAPELI TORKKOLA, rikas talonpoika. - MALAKIAS NYKÄNEN, hänen lankonsa. - TAAVETTI, | Torkkolan renkejä. - MIKKO, | - TILTA, | Torkkolan piikoja. - MAIJA, | - TUUPAISKAN LIISA. - MÄKELÄN TEEMU, rahdin ajaja. - Torkkolan renkejä. - Torkkolan piikoja. - -Toisen näytöksen toisen kuvaelman henkilöt: - - KIVIOJAN VAARI. - LEENA, hänen vaimonsa. - NIKU, | hänen poikansa. - JUSSI, | - - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - - -Torkkolan pirtti. Perällä ikkuna, oikealla samoin, vasemmalla etualalla -sivuovi, taka-alalla ovi ulos. Ovien välissä uuni. Oikealla etualalla -pöytä, jonka edustalla penkki; penkkiä ympäri seiniä. Pöydän päässä -vanhanaikuinen keinutuoli. - -Esiripun noustessa ei tuvassa ole ketään. Lautasellinen höyryävää -velliä on pöydällä. Ikkunasta näkyy piikoja ja renkiä heinähankoineen -ja haravoineen. - - LAULU. - - (Sävel: Pojat ne marssii ja liput ne liehuu.) - -RENGIT. - - Varo tyttö poltetta auringon säteen, - ettei sun hipiäsi tummeta saa! - -PIIJAT. - - Sittenhän pojat tuovat kihloja käteen, - neitosen poski kun ruskottaa! - -MOLEMMAT. - - Päivä kun laskee taas, - talkootanssit -- aatelkaas! -- - viulut ja pillit polkkaa pauhoaa! - -(Menevät laulaen ja hoilaten.) - - (Torkkola, Tiitan tukemana, sisään vasemmalta etualalta.) - -TORKKOLA. Ohhoo jaa! Taaskin on uusi kirottu päivä elettävä! - -TILTA. Elkää isäntä suotta valitelko. Syökää nyt vellinne, muuten se -jähtyy. - -TORKKOLA. Yhdentekevä lie, syönkö vai en. Ei tule minusta miestä -koskaan enää. - - (Istuutuu huokaillen, murtaa leipää velliin ja syö - kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään.) - -TILTA. Kyllä teistä vielä mies tulee. Jos vaan jumala tahtoo -- -- - -TORKKOLA (Syöden). Vaan hänpä ei tahdo. - -TILTA. Tahtoopa kylläkin. - -TORKKOLA (Huutaa). Etkö sinä kuule, kun sanon, että hän ei tahdo. Minä -kai sen tiedän, minä! - -TILTA (Pelästyen). Jestas, kai se sitten niin on! - -TORKKOLA (Katsoo häntä). Jokos sinä taas äkämystyit. Sinullakos nyt -aina harjakset pystyyn nousee, kun minä hiukkasenkin kiivastun! En kai -minä sitä toki niin pahasti tarkottanut! Etkös sinä ymmärrä, että kun -syntinen ihminen niin pitkälle joutuu, että hän mielellään alistuu ja -kärsivällisesti odottaa, jotta herra sallis pirun periä hänet ihan ensi -huomisena, niin silloin hän ei tahdo tulla häirityksi tässä armon -tilassa. Eläkä sinä siis siinä vastaan jaarittele! - -TILTA. Pysykää te vain "tilassanne", niin paljon kuin tahdotte! Minä en -ikinä sano halaistua sanaa! - -TAAVETTI (Tulee sisään takaovesta). Hyvää huomenta, isäntä! - - (Panee pois piippunsa.) - -TORKKOLA. Jumal' antakoon, Taavetti. Pidä sinä vaan piippu hampaissasi, -jotta ei se pääse sammumaan. - -TAAVETTI. Saanen kai siihen taas tulen, jos niiksi tulee. Teillä on -ilmankin kyllin paha yskä, isäntä, mitäpä minä sitä vielä pahentamaan -rupeaisin. -- Tänään me ryhdymme heinäntekoon, isäntä? Ja korjatuksi se -on saatava niin kauvan kuin poutaa kestää! Sillä ellei kaikki merkit -petä, on tulossa sade. Eilen päivällisaikaan ilma niin kummasti -kimalteli, että oikein tunsi, miten janoista se oli. Pian se laskee -vettä ja se olisi vahinko heinälle. Sillä sellaista heinää kuin tänä -vuonna on saatu, ei ole ikinä nähty! Niin runsasta ja niin uljasta, -- -ja entäs tuoksu! Vallan päätä huimaa se ylenpalttinen hyvyys, minkä -hankoonsa saa. - -TORKKOLA (Huokaillen). Mitäpä hyötyä minulla siitä on! - -TAAVETTI. Ihanko te olette riivattu, isäntä? Kun sellaisen heinän -kasvoi -- heinän, tietäkää, jotta vesi kielelle herahtaa siitä -puhuessakin, -- niin hienon ja niin pehmeän, ja niin hyvän, ettei lie -enää lehmää elossa, jota sellaisella heinällä olisi ruokittu, -- ja -kukapa sitte siitä riemastuisi, ellette te, isäntä? Ja tuossa te vaan -istutte ja voivottelette ja mangutte. - -TILTA. Se on oikein, Taavetti! Saarnaa sinä sille lakia! - -TORKKOLA. Ei se minua hyödytä, mitä sanotkin. Sillä se heinä ei ole -minua varten. Minä kyllä suon lähimmäiselleni kaikkea hyvää. Niin että -senvuoksi on kylläkin hyvä, että hyvää heinää tulee. Ja voinet kai sinä -korjata senkin, minkä meille kasvoi, jos niin että sinne päin halusi -on. Mutta minä, vaivainen syntinen ihminen, minä en saa enää sellaista -ajatella. Maallinen heinä ei ole minua varten. Minulla on kylläksi -touhua ajatella sitä taivaan heinää, josta sanassa sanotaan: "Ihminen -on lakastuva kuin oljenkorsi kedolla." Minä saan olla valmis korjaamaan -taivaan latoihin, milloin vaan. - -TAAVETTI. Pääkoppanne ei mahtane olla oikein reilassa enää! Ennen jos -puhuttiin heinästä -- ja vielä sellaisesta helkkarin heinästä, kun tänä -vuonna saamme -- silloin kyllä tiedettiin teidän mielenne -- silloin -ette puhuneet tyhmyyksiä! Vaan annas kun kirjanoppineeksi ratkesitte, -niin jopa ei teissä siitä pitäen ole tolkkua ollut mitään. Sen koommin -ei ole tarvinnut teiltä järjen sanaa toivoakaan. - -TILTA. Se on oikein, Taavetti! Anna sille täydellä mitalla! - -TAAVETTI. Ja sellaista se on ollut halvauksestanne saakka. - -TORKKOLA. Niin, minun tahdostani tietenkin se tapahtui?! Eikös se niin -ollut?! Eipäs, poikaseni, vaan viittaus se oli ylhäältäpäin, ettäs sen -tiedät, ja tätä sillä meinattiin: "pysy alallasi, poikaseni, ja odota -ja sonnusta sinuas! Kohta saat toisenkin läimäyksen!" ja minä en ole -vielä valmis, Taavetti. Äsken, kun sinä siitä heinän paljoudesta -puhuit, silloin ahneuden rietas henki syntisessä sielussani liikahteli -ja minä riemastuin. Eikä se käy laatuun. Ei pidä olla edes heinän -kourallistakaan minun ja herramme välillä enää. Ilmankin on jo raskaat -taakat syntistä niskaani painostamassa. Olkaa te senvuoksi -houkuttelematta ajatuksiani pois jumalastani ja luojastani takaisin -tämän maailman turhuuksiin taas. - -TILTA. Tehän ruikuttelette, isäntä, kuin olisitte sekä varastanut että -murhannut. - -TORKKOLA. Ei, en ole minä keltään henkeä riistänyt. Ennemmin -- hm --! --- päinvastoin, jos sanon, niinkuin tosi on. Ja lisäksi vielä -luvattomalla ja syntisellä tavalla. -- -- Annahan postilla tänne, -Tilta, tuolta noin. - -TILTA (Ottaa postillan pienen seinäkaapin päältä ja asettaa sen hänen -eteensä) - -TORKKOLA (Sovittaa silmälasit nenälleen ja avaa kirjan). Kas niin, -lapseni. Nyt ryhdymme päivätyöhömme. Kukin omaansa! (Selailee kirjaa.) -Eikö lankomieheni vielä ole täällä? - -TILTA (Jyrkästi). Ei! - -TORKKOLA. Kun hän tulee, niin tuohan kahvia sisälle. Ja menkää herran -nimeen! - - (Alkaa lukea. Tilta menee.) - -TORKKOLA (Hetken kuluttua, keskeyttämättä lukemistaan). Herra olkoon -kanssasi, Taavetti! - -TAAVETTI. En minä ole mitään sanonut. - -TORKKOLA (Katsoo ylös). Tahdotko mitä, vai? - -TAAVETTI (Viivytellen). Tahdon. -- Tuosta lankomiehestännehän minä -vain, -- tuosta Nykäsestä minä tahtoisin kanssanne haastaa hiukan, jos -niinkuin sopisi. - -TORKKOLA. Haasta vaan. Vaan älä yritäkään haukkumisia. - -TAAVETTI. Mitäs mokomille naudoille haukkumisia haaskaamaan. - -TORKKOLA. Hillitsepäs kieltäsi. Hän on ainoa sukulaiseni, ja ainoa, -jolta on riittänyt lohdutuksen sanoja minulle tässä suuressa -tuskassani. - -TAAVETTI. Jopa se on kaunista lohdutusta! Hän imee teidät kuiviin ja -kiitokseksi kiduttaa teitä typerillä kiirastulijutuillaan. - -TORKKOLA. Jaa jaa, sinä et ymmärrä, Taavetti, sinä et ole saanut tuntea -herätystä. - -TAAVETTI. Toivoakseni en ikinä herääkään hulluksi tullakseni. -- Ennen -kun vielä mies olitte, eipä silloin tuon lankomiehen ollut hyvä -jalkaansa teidän kynnyksenne yli nostaa. Ja nyt se täällä juoksentelee -aamusta iltaan! Te luulette, että hän sitä tekee teidän ijankaikkisen -autuutenne takia, vaikka näkeehän sen jo sokeakin, että hän vain -perujanne persoilee. Ja kun hän vaan on saanut kyntensä niihin -isketyksi -- silloin ei hänellä ole mitään sitä vastaan, vaikka -lentäisitte pää edellä autuuteen niin pian kuin mahdollista. - -TORKKOLA. Saattaahan niin olla! - -TAAVETTI. No, se oli toki järkevä sana. Ja kyllä te olette sen itsekin -huomannut, milloin vaan olette puhunut aikovanne heittäytyä lepäämään, -kuinka hän katumussaarnoillaan tähtäsi siihen, että te luovuttaisitte -talonne hänelle ja itse rupeaisitte syytingille. - -TORKKOLA. No, olenhan minä piru vie sen huomannut! - -TAAVETTI. Siinä sen nyt näette, mikä tekopyhä rakkari hän on! - -TORKKOLA. Ei, sitä hän ei ole. - -TAAVETTI. Onpa, pahuus vieköön! - -TORKKOLA. Eipä olekaan. Mutta sinä olet pässinpää, niin, se sinä olet. -Sillä sinä et ymmärrä, että Malakias ei voi olla muunlainen, kuin on, -eikä sillä ole mitään hänen hurskautensa kanssa tekemistä. Ei siinä -mitään pahaa ole, että hän omaa etuaan katsoo. Sitä vähemmin, koska -hänen etunsa on myöskin minun etuni. - -TAAVETTI. Kuinka te sitä voitte sanoa, kun näette, että hän vaan tahtoo -vaurastua teidän kustannuksellanne. Silloinhan on päivän selvä, että -hän vaan tahtoo pettää teitä. - -TORKKOLA. Sitäpä hän ei tahdo. Hän ei puhu muuta kuin päivän selvää -totuutta. Siitä voit olla vakuutettu. - -TAAVETTI. Kun te noin haastelette, isäntä, en tiedä, mitä minun pitää -sanoa. Silloin ei enää kannata teille sanoja tuhlata. - -TORKKOLA. Ei, siitä voit olla varma. Malakias, näetkös, on parempi kuin -moni pappi. Hän osaa sanoa niin paikalleen toisen synnit. Ja hän osaa -herättää uskon. Helvetinmoinen mies hän on, ettäs sen tiedät. Uskominen -siinä vaan on. Ei rukoukset auta. Asiansa taitaa. -- - -Jos hän etujaan valvoo, niin se ei haittaa, kunhan hän sen tekee -vilpittä ja rehellisesti. Mutta jos minä vähintäkään epäilen, että hän -täällä käy ja valhettelee isän jumalan kustannuksella, silloin, -Taavetti, voit sinä sylkäistä kouriisi ja käydä käsiksi ja tehdä -hänelle mitä tahdot! - -TAAVETTI. Voi hyvä, rakas isäntä, enkö saa tehdä sitä heti paikalla? - -TORKKOLA. Et, Taavetti! Sitä et saa. Unhoituksen yöstä hän on raastanut -esille erään asian, jonka minä jo luulin kuolleeksi ja kuopatuksi. Ja -nyt se on mielessäni yöt ja päivät, enkä saa rauhaa madolta, joka -kalvaa. Vaikene vaan ja kärsi ja pure hampaitasi ja kadu. - -TAAVETTI. Isäntä, kun ajattelen, millainen te ennen olitte, ja miten -jokainen uusi päivä täällä vastaan otettiin ilolla ja riemulla ja miten -te olitte iloisin joukossamme, ja nyt näen, miten tuo roisto on teidät -viistoon vääntänyt ja meidät sellaiselle tuulelle saattanut, kuin -olisimme jok'ikinen hiilihangon nielleet pahojen tekojemme -katumukseksi, niin soisinpa hänen nyt olevan tässä sanoakseni hänelle -vasten naamaa millainen sakramenskattu konna hän on! - -NYKÄNEN (Pieni, laiha ja nuutunut, kiireestä kantapäähän mustiin -puettu, päässä neulottu suippolakki. Puhuu lyhyesti ja änkkäillen, -tulee ulko-ovesta). Herra olkoon kiitetty! - -TAAVETTI (Huutaa). Amen! - -TORKKOLA. Amen! - -MALAKIAS (Tulee nopeasti Torkkolan luo, piippu hampaissa). Jumalan -rauha sinulle, lanko. Kuinka voit tänään! - -TORKKOLA. Kiitos kysymästä. Paranemaan päin, lanko, yhä parempaan päin. - -NYKÄNEN (istuutuu). Se ilahuttaa minua (vilkuilee häneen) täydestä -sydämmestä ilahuttaakin. Siinä uusi todistus rukouksen voimasta ja -oikean uskon ja katuvaisuuden lääkitsemiskyvystä. Herraamme ei kyllä -petkuteta tyhjällä suunpieksemisellä. Ei totta vie petkutetakaan. Ja -muutamilla olisi parempi ollakseen, elleivät olisi niin ruti -jumalattomia! - - (Polttaa tupruttelee piippuaan.) - -TAAVETTI (Lähestyy häntä). Voitte hyvinkin olla polttamatta, Nykänen. -Voitte hyvinkin olla polttamatta. Minä olen täällä kotona enkä myöskään -polta! - - (Tempaa piipun hänen suustaan.) - -TORKKOLA (Kiivaasti). Perhanan Taavetti, sinä! - -TAAVETTI (Menee tyyneesti ikkunan luo, kopistelee porot piipusta -ikkunalautaa vastaan ja sammuttaa hiiloksen jalallaan). Ei teillä -kyllä ole mitään sitä vastaan, isäntä. Ja niinkuin hän teidän -menestyksestänne huolehtii, niin ei hänkään siitä suuttune. - -TORKKOLA. Oli miten oli, niin minä närkästyn, jos sinä olet hävytön. - -TAAVETTI. Ette te siitä pahene! (Antaa Malakiaalle piipun). Tuossa sen -saatte takaisin. - -TORKKOLA (Nousee vaivoin tuolista). Kyllä minä sinulle näytän, että -minussa on miestä sinua kurissa pitämään, ellet pysy aisoissa. - -TAAVETTI. Tehkää se, rakas isäntä-kulta. Rynnistelläänpäskin hieman, se -vaan virkistäisi teitä. Ettekä te minusta paljon vastusta saa. - -TORKKOLA (istuutuu uupuneena). Senkin sakramenskattu lortti, mene -matkaasi! Ulos siitä! - -NYKÄNEN. Rauhoitu lanko, rauhoitu kaikin mokomin (Hurskaasti). Minä -annan hänelle anteeksi, -- niin, sen teen, kaikesta sydämmestäni. - -TAAVETTI (Sanomattoman halveksivasti). Annatte anteeksi?! -- Te? Jopa -jotakin! (Ovessa). Herra olkoon kanssanne, isäntä! - - (Menee.) - -NYKÄNEN (Tympeästi). Helvetinmoinen mies, jopa on. Mutta ylpeys käy -lankeemuksen edellä. Eikä kukaan ole korvaamaton. Sen hän saa oppia -pikemmin kuin luuleekaan. - -TORKKOLA. Sekös ääni nyt on kellossa? Ensiksi sanot antavasi hänelle -anteeksi. Vaan annas kun hän kääntää selkänsä, haukut sinä häntä -kuitenkin. - -NYKÄNEN. Välittikö hän ehkä anteeksi annostani? - -TORKKOLA. Permannolleko hän sen sitte jätti, mukamas? -- Ja oli miten -oli, niin ei taloni silti hunningolle saa joutua, niin kauvan kuin minä -voin silmäni pystyssä pitää! Ettäs sen tiedät. Taavetti hoitaa sitä -kuin omaa silmäteräänsä. Etkä sinä löydä ketään, joka sen paremmin -tekee. Vaan sinä kai tuntenet taivaanvaltakunnan tarkemmin kuin -maanviljelyksen. - -NYKÄNEN. Niin maanviljelykseen ei minulla herra nähköön ole eläissäni -ollut paljoakaan tilaisuutta tutustua. Niin että ei se mikään kumma -ole, jos herralle kaiken taitoni ja tarmoni uhrasin. -- Enkä minä -muuten siitä välitä, että hän piipusta torui, -- en, en hituistakaan! -Mutta se näet pitää suun niin sopivasti kosteana, kun on paljon -haastettavaa (Katselee ympärilleen, yskii tarkotuksella). -- Sillä, kun -kurkku, näet, on niin kuiva, käy puhuminen niin -- -- -- - -TORKKOLA (Ymmärtää yskän). Saattaahan Tilta tuoda tänne vähän juomisia. - -NYKÄNEN. Eipä taitaisi olla hullummaksi -- eipä tietenkään. Niin paljon -kuin meillä on toistemme kanssa haastettavaa! Kurkkuani kuivaakin, -totta vie, niin kuin olisi ollut alimmassa helvetissä ja vaan tulta -hengittänyt. - -TORKKOLA. Kukapa tietää? Ehkäpä lienetkin käväissyt siellä -katastamassa! - -NYKÄNEN. En, sitä en ole tehnyt. Mutta lukenut siitä olen, jotta kyllä -tiedän, kummoista siellä on. - -TORKKOLA. Ihanko siitä löytyy kuvauksia? - -NYKÄNEN. Löytyypä niinkin, ja painettuna sittenkin, suuressa paksussa -kirjassa, joka on paljon suurempi kuin tuo postilla tuossa -- vieläpä -kuvitettuna, jotta voi oikein nähdä, miten kamalaa siellä on. - -TORKKOLA. Niin, jos se on oikein präntättynä, niin kyllä se sitte niin -on. Sen kirjan sinun pitää antaa minulle luettavaksi. - -NYKÄNEN. Annankin, jahka olet niin pitkälle ennättänyt parannuksen -tiellä, että olen varma siitä, että kaikki se kauheus, mitä siinä -kerrotaan, ei enää koske sinua. Silloin oikein sydäntä hivelee lukea -helvetin tuskista ja kaikessa rauhassa ajatella, mikä kaikkien meidän -vihamiehiemme perii. Samalta näet tuntuu, kuin milloin rakeet taittavat -naapurin laihon, mutta jättävät omat sarkamme koskematta. - -TORKKOLA. Mutta kuinka silloin käy lähimmäisen rakkauden, lanko! - -NYKÄNEN. Joka on herran oma, hän osaa erottaa lähimmäisensä perkeleen -opetuslapsista. Mutta kuinka on sen kurkun kastimen laita, lanko? - -TILTA (Tuo sisään kahvia ja asettaa kaikki Nykäsen eteen pöydälle. -Isäntä käy kaapilleen ja ottaa sieltä viinapullon.) - -TILTA. Päivää! - -NYKÄNEN. Jumal'antakoon, Tilta! -- Näytätpä sinä terveeltä ja -reippaalta aina vaan! Niin, niin, tuota! (Kaataa viinaa kahvikuppiinsa -ja tyrkyttää Tiltalle lasiaan). Kulautappas, Rosa! (Yrittää kiertää -kätensä hänen vyötäisilleen). Eikä sinulla ole sulhastakaan, ja -kuitenkin siivona pysyt! - -TILTA (Lyö häntä sormille). Hellitättekös! Senkin vanha nahjus! - - (Menee kiireesti ulos.) - -NYKÄNEN. Hyvä tyttö -- ei voi muuta sanoa -- oikein se on hyvä tyttö, -lanko. Minä vaan vähän takerruin hänen esiliinansa nauhaan, ja sekös -heti minua näppäämään! (juo) Mutta onpa sinulla hyvää tavaraa, lanko -- -oikein hyvää! Niin, niin, semmoista se olla pitää! (juo vieläkin -kulauksen, siirtää sitte kupin syrjään). Vaan mitäs minä taas -aijoinkaan sanoa sinulle! -- Niin -- -- koska me nyt olemme kahden -kesken, niin -- (nousee) Aapeli -- (juhlallisesti) Aapeli, älä ikänä -yritäkkään syöttää minulle pajunköyttä! - - (Täyttää kuppinsa.) - -TORKKOLA. Mitä sinä sillä tarkoitat? - -NYKÄNEN (Istuutuu ryypätessään). Tarkoitan vaan, että tuota kirjaa -helvetistä, sitä saat vielä toistaiseksi koreasti varoa lukemasta! -Minulla on kyllä sinusta tarkempi vainu, kuin luuletkaan. Tosin sinä -äsken sanoit voivasi paremmin. Vaan se ei ole totta, Aapeli, äläppäs -valhettele nyt, kun olemme kahden kesken, älä valhettele, kuuletko! -Sinä voit paljoa huonommin kuin eilen, ettäs sen nyt tiedät. - -TORKKOLA. En sitä kiellä. Ja jos päinvastaista puhuin, niin vain -Taavetin takia sen tein, jotta hän pysyisi levollisena ja olisi -torumatta. Mutta siihen voit luottaa, että sisällisesti voin paljon -paremmin kuin ennen, sillä sielultani en ikinä ole ollut niin terve -kuin nyt. - -NYKÄNEN. Jumala suokoon, että niin hyvin olisi! Suokoon Jumala, ettei -se taaskin ole vain mielikuvitusta! (Nousee). Sanonko sinulle, Aapeli, -miksi et voi jaksaa paremmin? (kaataa kuppiinsa). - -TORKKOLA. Niin, sanoppas! - -NYKÄNEN. Sinulta näet puuttuu se oikea katuvaisuus! (istuutuu ja -ryyppää) Se oikea katuvaisuus! - -TORKKOLA. Se on vale, se! - -NYKÄNEN. Ei, kyllä se niin on kuin sanon: sinulla ei ole sitä oikeaa -katuvaista mielialaa. - -TORKKOLA. Sehän merkillistä on! - -NYKÄNEN. Niin, sinä kai uskot, että se sinulla on. Vaan näetkös, sama -se on ero hurskaudella ja hurskaudella ja katuvaisuudella ja -katuvaisuudella, kuin hajuvedellä ja viinalla. Toinen kelpaa vaan -komeillaksesi sillä, toinen lämmittää vatsaa ja vahvistaa ruumista! -(Nousee taas). Aapeli, kirjoitettu on; "ken minua seurata tahtoo." - -TORKKOLA. "Hän ottakoon ristinsä ja" -- -- - -NYKÄNEN. Ei se niin ollut. - -TORKKOLA. Eikö ollut? No kernaasti minun puolestani. - -NYKÄNEN. Kyllähän, tietysti, niinkin on kirjoitettu. Vaan en minä sitä -aikonut sanoa. Sillä ristisi sinä kyllä jo olet ottanut, niin että se -asia on selvä. Mutta kirjoitettu on myöskin: "ken minua seurata tahtoo, -hän omaisuutensa luotaan heittäköön ja upottakoon sen meren syvyyteen." - -TORKKOLA. Tahtoisitko sinä ottaa taloni niskaasi ja kantaa sen järveen? - -NYKÄNEN. En. Sillä kirjoitettu on: "Hän upottakoon sen meren syvyyteen -ja jakakoon köyhille." - -TORKKOLA. Se ei ole totta. Semmoista ei ole voitu kirjoittaa. - -NYKÄNEN. Miksikäs ei? - -TORKKOLA. Sillä jos minä sen "upotan meren syvyyteen", joutuu se -kalojen, eikä köyhien ruoaksi, ymmärtänet. - -NYKÄNEN (Nousee taas). Oli, miten oli, mutta niin kirjoitettu on. - -TORKKOLA. Loruja! Eihän pipliassa toki tyhmyyksiä puhuttane! - -NYKÄNEN. Miks'ei? -- Kun minä sanon, niin se on niin. - -TORKKOLA. No, olkoon sitte, ja ymmärrä sinä se parhaasi mukaan. Minä -puolestani olen liian tyhmä semmoiseen. - -NYKÄNEN. (Istuutuu ja puhuu). Konstikos sitä on ymmärtää. -Kuvannollisestihan se on sanottu, ymmärtänet. Ja tarkotus on, että jos -tahdot saada asiasi selviksi herrasi kanssa, niin täytyy sinun vapautua -kaikesta, joka sitoo ajatuksesi ajallisiin asioihin -- ja sen tähden -lahjottaa pois maalliset tavarasi ja jakaa ne köyhille. - -TORKKOLA. Eiköhän herramme pyytäne vähän liikoja. Eihän se lainkaan -hyödyttäisi köyhiä, niin vähän sitä kaikessa tapauksissa jokaisen -osalle tulisi. Ja muutenkin olisi sääli kaunista taloani. - -NYKÄNEN. Eihän sinun tarvitse sitä palasiksi lohkoa. Kunhan teet -yhdelle ainoalle vaivaiselle sen hyvän työn ja lahjoitat hänelle talon -ja annat hänen ottaa se vastaan kaikkien muiden sijassa, niin se on -vallan yhtä hyvä. Pääasia on, että sen teet. Eikä sinun tarvitse -etäältä etsiä. Ei, täällä, aivan läheisyydessäsihän on kokonainen perhe -köyhiä vaivaisia, joilta, paitsi yleistä, kristillistä lähimmäisen -rakkautta, liikenee sangen paljon sukulaisrakkauttakin sinua kohtaan. -Minä tarkoitan itseäni ja vaimoani ja viittä lastani. Me kyllä -hoivaisimme ja hoitaisimme sinua niin hyvin niin kauvan kuin elät ja -kuoltuasi rukoilisimme jumalalta ijankaikkista autuutta sinulle. Sen me -tekisimme. - -TORKKOLA. Niin, kyllähän sinä siinä sekä vilpittömästi että -kristillisesti ajattelet ja puhut. Eikä sinun sen asian takia tarvitse -ensinkään pokkuroida. Sillä olen minäkin sitä ajatellut, olenpa -niinkin. Mutta sitä vaan viimeisiin saakka koettaa välttää joutumasta -muitten elätettäväksi, kun näkee, millaiset olot ihmisillä saattaa olla -omien lastensakin luona. Ei ole hauskaa elää armoilla, kun ei ensinkään -tarvitseisi! No, kyllähän minä luulen, että te hyvästi hoitaisitte -minua, en minä sen tautta sitä asiata välttele. Mutta voitko mainita -yhtäkään ihmistä koko paikkakunnalla, joka sillä tavalla tekisi? - -NYKÄNEN. Aapeli, tee sinä niinkuin itse tahdot. Ja välitä viis siitä, -mitä muut ajattelevat ja sanovat. Mitä he sinua liikuttavat? Ajattele -sitte ennemmin meitä, jotka olemme sinua lähimpinä. Ajattelehan, miten -meistä olisi kauheata tulla taivaaseen tietäen, että meidän on ollut -pakko jättää sinut tänne matoiseen maailmaan syntiin ja kurjuuteen. -Ajattele ijankaikkista menestystäsi, Aapeli, ja tee se niin kauvan kuin -sinulla vielä armon aikaa on ja anna muiden itsestään huolehtia ja -helvettiin joutua, jos mieli tekee. - -TORKKOLA. Niin, kernaasti minun puolestani. Kunhan he sitten olisivat -pilkkaamatta minua aina ja alituisesti siitä, että autuuteni kävi -minulle niin kalliiksi. Minä, näetkös, tahtoisin mielelläni olla varma -siitä, että se myös kannattaa. Sillä, ajatteles, jos muut eivät olisi -rahtuistakaan minua paremmat? Ajatteles, jos minä en olisikaan niin -rutisyntinen, kun niiksi tullaan! - -NYKÄNEN (Ponnahtaa pystyyn). Ja vielä häntä kysyykin! Sinä kysyt, -oletko sinä syntinen. Ole kysymättä sitä, sinä vähemmin kuin kukaan -muu. Sillä sinä olet syntinen, Aapeli, vieläpä aika tavalla (Täyttää -kuppinsa). Ja sinä vielä kysyt, oletko sinä syntinen?! Ajatteleppas -sitä myllärin Leenaa, joka monta vuotta sitten luonasi palveli, siihen -aikaan kuin minun sisar-raukkani, jonka kanssa sinä olit naimisissa, -vielä eli. Jumala hänen sieluansa armahtakoon. -- -- Ajattele Leenaa. -Hän oli lumirakeinen, jonka sinä paisutit vyöryksi ja vieritit synnin -kaltevaa pintaa alas, aina tulikuumaan helvettiin asti. Ja jumala ties, -kuinka monta muuta syntistä sielua hän, sinun syntisi takia, on -laahannut mukaansa kuolemaan ja kadotukseen. Ei ole hänestä koskaan -mitään kuultu sen koommin kuin hän täältä lähti. Mutta viimeisenä -päivänä, jolloin kaikki ilmi tulee, silloin on hänkin löytty. Silloin -on Myllärin Leenakin seisova jumalan tuomioistuimen edessä sinun -vierelläsi, Aapeli. Ja silloin on ilmi tuleva, mitä pahaa sini olet -hänelle tehnyt, kun sinä lihan himossasi häntä vastaan syntiä teit. Ja -kun sinulta sitten kysytään, kenen oli syy -- Aapeli -- kun he sinulta -kysyvät sitä -- enpä silloin miljooneistakaan tahtoisi olla sinun -housuissasi. En miljooneistakaan! - -TORKKOLA. Ei sinua siihen kukaan pyydäkään. Sen asian minä kyllä -itsekin reilaan. Ja kernaasti myönnän, että olisinhan minä voinut -huolehtia tyttörievusta vähän enemmänkin, kuin mitä tein. - -NYKÄNEN. Niin, -- nyt se on myöhäistä. En huolinut puhua siitä heti -tultuani, -- vaan nythän voin kertoa sinulle, että viime yönä näin -hänet taaskin unissani. Hän istui tuolla alhaalla tulessa ja savussa ja -tuskissa vääntelihe, jotta vallan kauhistutti. Ja silloin minä herätin -eukkoni ja sanoin hänelle, että tämä ei ikinä käy laatuun. Kyllä meidän -on tehtävä jotakin hänen sieluraukkansa pelastamiseksi. - -TORKKOLA. Sepä oli kiltisti tehty, Nykänen, olipa niinkin. Ehkä auttaa, -kun me oikein hartaasti rukoilemme jumalaa hänen puolestaan. -- Mutta -ei ole muuten lainkaan varma, ettetkö sinä nähnyt harhaan. Näes, kun -savu silmille tupruaa, ei silloin näe oikein hyvin. Ja silloinhan on -mahdollista, ettet sinä häntä helvetissä nähnytkään. Ehkäpä hän olikin -vain kiirastulessa? -- Ken tietää, vaikka niin olisi ollutkin. - -NYKÄNEN. Niin, minä en vanno mitään. - -TORKKOLA. Kiirastuli se sitte taisikin olla. Voimmehan otaksua niin -toistaiseksi. Se on ainakin armeliaampaa sieluraukkaa kohtaan. Eikö -sinustakin? Ja kun minä tästä vähän voimistun, niin ajamme kaupunkiin -ja järjestämme kaikki kirjallisesti. Minä luovutan talon sinulle, jotta -sinä saat sen haltuusi minun kuoltuani. Mutta sen sinulle sanon: jos -sinä sen päästät hunningolle joutumaan, niin -- -- -- - -NYKÄNEN. Mitä siihen tulee, niin voit luottaa minuun. Se on yhtä varma -kuin kaksi kertaa kaksi. Ja sinun tähtesi minua ilahuttaa, että olet -päätöksesi tehnyt. Sillä hyvä ja jumalalle otollinen teko se on, minkä -nyt aijot tehdä. Ja niinpä myöskin voit olla varma siitä, että onnistut -surmaamaan madon, joka niin kauvan on kalvanut ja rääkännyt -sieluasi. -- - -Milloinka me sitte lähdemme kaupunkiin? Minä tarkotan, milloin luulet -jaksavasi kestää matkan? Jos olet samaa mieltä kuin minä, niin -noudatamme tänne sen Suuruspään Matleenan sinua kuppaamaan. Se on niin -terveellistä, että -- --. Tätä ennen ei se tosin olisi sinua vähääkään -hyödyttänyt. Mutta nyt, kun olet tuhonnut sinua kalvavan madon, nyt -näet, kuinka pian sinä virkistyt ja kuinka sinä voimistut, kunhan se -Matleena tulee. Hyvänen aika, kuinka minä olen iloinen! (nousee ja -taputtaa häntä olalle) Olen niin ylen onnellinen, kun minulla on niin -kelpo lanko, ja siitä suuresta onnesta, joka minulle on suotu, -löytäessäni tästä syntisestä maailmasta edes yhden ainoan katuvaisen -sielun. - - (Syleilee häntä.) - -TORKKOLA. No, no, ei sinun silti tarvitse järkeäsi menettää. Lähetä -sinä hakemaan Matleenaa, eläkä muusta huolehdi. Sillä kun minä olen -jotain päättänyt, niin tahdonkin saada sen ensi tilassa järjestykseen. - -NYKÄNEN. Sen tiedän, lanko, -- sen tiedän. Kyllä tiedetään, että sinä -vaadit järjestystä asioissa. Ja niin se on olevakin. Ja sen päälle -veisaamme värssyn, pysyäksemme lujina hyvissä aivoituksissamme! - -TORKKOLA. Mennään tänne kamariin veisaamaan, siellä on minun kirjani. - - (Menevät vasemmalle Malakiaan alottaessa virren: - Mä että täältä erkanen.) - - (Heidän mentyään tulee ulkoa Tuupaiskan Liisa, nuori - reipas tyttö, pieni mytty kädessä, laulaa.) - - (Sävel. Läksin minä kesäyönä käymään.) - - Läksin minä äitimuorin luota. - Vesisilmin katsoin kotikylää tuota. - Päivä vasta alkoi koittaa, - Lehmän kellon kalke soittaa - Ja mun kulkea piti pitkin huurresuota. - - Ennen mulle puutkin hymyeli, - Linnut lauloi ja käki kulta kukahteli. - Nyt ne äänetönnä moitti -- - Murhe ilon multa voitti, - Ne on mulle kuin muille isä, äiti, veli! - - Läksin luotanne ma hetkiseksi, - Kyllä palajan taaskin sinne huomeneksi. - Kunhan löydän oman armaan, - Kanssansa ma tulen varmaan. - Ja niin mielemme jälleen muuttuu iloiseksi. - -Niin, äitimuori minut pakotti tulemaan tänne ystävyyttä hieromaan. -Mutta siitä minä visusti itseäni varon. Minä tahdoin vain päästä -hetkeksi kotoa pois maailmaa katsomaan, en muuta mitään. Vaikka -vaikeata se lähtö oli. Mutta kun vuodet umpeensa saa samoilla tanhuilla -hosua ja heilua ja talvet pitkät rukin ääressä kitkuttaa, niin johan -siihen lopultakin kyllästyy. Silloin sitä ei pane vastaan, kun saa -ottaa nyytin käteensä ja pääsee jumalan ihanaa maailmaa vaeltelemaan -- -eipä panekaan. Lähtöhetken katkeruus unohtuu ja joskus mieli tekee -kuperkeikkaa heittelemään vähän päästä. - -TAAVETTI (Tulee viimeisten sanojen aikana sisään). Heittele pois vaan! -Siinä minäkin olen mukana milloin vaan. - -LIISA (Katsomatta häneen kohottaa kätensä). Jos tyhmyyksiä tarkotat, -niin tule tänne vaan, kyllä täältä pesee. - -TAAVETTI (Tulee lähemmäksi). Olisipa toki hauska tietää, mitä luulet -minun tarkottavan! (Tuntee hänet). No taivahan talikynttilät, sinäkös -se olet!? - -LIISA (Kääntyy häneen). Kas, Taavetti! - -TAAVETTI. Taavetti, niin! Ja Tuupaiskan Liisa! Ja nyt me sitten taas -tavattiin! Kukapa olisi uskonut, kun silloin erottiin! -- -- Kenenkä -luo sinä näillä seuduin aijot? - -LIISA. Torkkolaan. - -TAAVETTI. Torkkolaan? - -LIISA. Nii -- in, Torkkolaan! - -TAAVETTI. No älähän, tänne siis, jossa minä olen renkinä. Pyritkö -palvelukseen sinäkin? Mutta sen minä sinulle sanon heti paikalla, että -siinä on minullakin sana sanottavana. Me kaksi emme voi saman orren -alla asua. Niin, että jos hän sinut pestaa, silloin korjaan minä -kapistukseni ja laputan tieheni. - -LIISA. Ei sinun tarvitse minun tähteni anturoitasi kuluttaa. Minä -olenkin tullut tänne vain tervehtimään, ettäs tiedät. - -TAAVETTI. Tervehtimään!? - -LIISA. Niin, vain tervehtimään, niin. - -TAAVETTI. Vain niin, vain tervehtimään?! Entäs mitä muuta vielä tahdot? - -LIISA. Kuuluuko se sinulle? -- -- Sanohan millainen hän on miehiään, -tämä Torkkolan isäntä? - -TAAVETTI. Surumielinen hän on. -- - -LIISA. Hyi toki, se on pahinta kaikesta! Siitä ei ole minulle. Silloin -pyörähdän takaisin heti paikalla! - -TAAVETTI. Parasta olisikin, kun sen tekisit. - -LIISA. Mutta rakas Taavetti, mitä sinulla on minua vastaan. Etkö -iloitse, kun taas tavattiin? - -TAAVETTI. Taidanpa siitä varoa itseni. Ja sinun pitäisi, mielestäni, -hävetä tavatessasi minut. - -LIISA. Minusta tuntuu kuin sinä häpeäisit minunkin puolestani. - -TAAVETTI. Mitä minun tarvitsisi hävetä, jos saan luvan kysyä? - -LIISA. Niin, sanoppas se. Mutta selitäppäs miksi minun, mielestäsi, -pitäisi hävetä? - -TAAVETTI. Sen sinä itse tietänet. - -LIISA. En, sitä en tiedä! - -TAAVETTI. Vai sitä sinä et tiedä?! Oletko kokonaan unhottanut, mitä -konsteja sinä minulle teit, kun minä olin renkinä teidän kylässä? - -LIISA. Kun sinä olit renkinä meidän kylässä? - -TAAVETTI. Niin. - -LIISA (Miettii). Kun sinä olit renkinä, sanoit, meidän kylässä? - -TAAVETTI. Älähän siinä teeskentele! Kyllä sinä sen yhtä hyvin muistat, -kuin minäkin. - -LIISA. Siitä on pitkä aika, kun sinä olit renkinä meidän kylässä. Sen -jälkeen sitä ihminen on kerinnyt unohtaa yhtä jos toistakin. - -TAAVETTI. Se olisi kyllä sinun tapaistasi. - -LIISA (Viattomasti). Mutta sanohan toki, mitä sinä oikeastaan tarkotat. - -TAAVETTI. Niin, jos minä tahdon! - -LIISA (Vilkuilee häneen). Kyllä sinä tahdot, kun oikeen kauniisti -pyydän. - -TAAVETTI (Ivallisesti). Taidatpa olla hyvin varma! - -LIISA. Mutta rakas Taavetti, kuinka voit olla niin tyly minua kohtaan, -joka en ikinä ole tehnyt sinulle pikkuistakaan pahaa? - -TAAVETTI. Etkö muka ole?! Ilkiätkö kieltää? Etkö sinä muka juoksuttanut -minua hännässäsi kuin hupsua, sekä yöt että päivät, sen aikaa kuin olin -teidän kylässä. - -LIISA (Vilkuilee häneen). No, kenpä sitä kieltäisi? - -TAAVETTI. Se nyt vielä puuttuisikin. - -LIISA. Mutta mikä siinä sitte niin kiukuttaa? Kaikella kunnialla ja -rehellisestihän me elettiin. - -TAAVETTI. Niin, sehän se juuri suututtaakin. - -LIISA. Mutta rakas Taavetti, kuinka se voi suututtaa sinua, että me -emme tehneet sitä, mikä väärin on? - -TAAVETTI. Eihän se nyt niin paljon se ole, joka minua suututtaa. Sillä -niinhän olla pitääkin, että kunnialla on oltava. Ja vallan oikein sinä -siinä menettelit, että pidit puoliasi, sitä en yritäkään kieltää! Sillä -sellainen tyttö, joka ei sitä tee, sellainen tyttö ei kelpaa kunnon -pojalle. Mutta sinä piditkin minua narrinasi! - -LIISA. Loruja! Olenko minä pitänyt sinua narrinani? - -TAAVETTI. Etkö muka ole? Voitko sitä kieltää? Etkö enään muista, kuinka -sinä sanoit minulle, että olin hyvä kyllä sinulle? Ja kuinka minä -kysyin, missä voisimme yhtyä? - -LIISA. Tottahan minä nyt sen muistan. - -TAAVETTI. Ja sinä olit mielestäsi liian yksinäsi siellä nummella. - -LIISA. No, niinhän minä olinkin. - -TAAVETTI. Ja minä taas arvelin, että maantiellä liikkui liian paljon -ihmisiä, ja silloin sanoin minä, että voisimme tavata metsässä. - -LIISA. No niin, ja sinähän menit metsään! - -TAAVETTI. No tietysti minä menin. Mutta sinäpä et tullutkaan jälestä, -sinä annoit vaan minun maleksia siellä ja odottaa ja palella kuin -koira, aina kuun noususta hamaan sen laskuun. Niin sydämmetön sinä -olit. - -LIISA. Ja minä kun säälin sinua niin sydämmeni pohjasta! Enkö minä -jälestäpäin pyytänyt sinua varomaan kylmettymistä? Enkö ehkä sanonut -sinulle että mieluummin kiipeisit sinne mäelle päivällisaikaan, jolloin -aurinko kuumimmillaan paahtoi? - -TAAVETTI. Niin koira vie teitkin. Ja sinne minä kiipesinkin, ja kuuma -siellä oli kuin helvetissä. Vaan se, joka ei tullut sinnekään, se olit -sinä se! - -LIISA. Etkä sinä sitä valittanut! - -TAAVETTI. En, olisipahan puuttunutkin, että olisin antanut sinun -narrata itseäni vielä myllynpuroonkin, jäähdytelläkseni itseäni sen -kyydin jälkeen! Senkin vietävän letukka! (Polkee jalkaansa.) Mutta nyt -se onkin loppu! - - (Kääntää hänelle selkänsä, -- katsoo sitte vastahakoisesti, - olkansa yli, häneen. -- Liisa purskahtaa nauruun; samoin Taavetti.) - -LIISA. Mutta rakas Taavetti! Ellei rakkautesi sietänyt vähän kylmää ja -lämmintä, silloin ei siitä ollut paljo mihinkään! Mihin sitä sitte -saattaisi luottaa? - -TAAVETTI. Vaikka itse piruun, vaan ei sinuun. - -LIISA. Saanko kysyä sinulta yhtä asiaa? - -TAAVETTI. Mitä sitten? - -LIISA. Niin tuota -- jos metsässä mielestäsi oli niin kylmä, miksi sinä -herran nimessä et sitte mennyt kotiin. - -TAAVETTI. Miksikä en mennyt kotiin? - -LIISA. Sanonko sinulle, miksi et sitä tehnyt? - -TAAVETTI. Niin, no jos sinä sen paremmin tiedät kuin minä, -niin -- -- -- - -LIISA (Aivan hänen edessään). Etteivät muut pojat huomaisi, että sinä -olit saanut suotta siellä kulkea (Tuuppaa häntä kyynärpäällään). Sillä -piti näyttää siltä, kuin sinä olisit ollut siellä minun kanssani! Ja -entäs niin kauan sitte! (Tuuppaa häntä). Siinäkös, mielestäsi, teit -kauniisti kunniallista tyttöä kohtaan? Niinkö luulet? (Tuuppaa häntä -taas). - -TAAVETTI (Tarttuu käsivarteen ja puristaa sitä hellästi). Kukapa olisi -luullut sitä noin teräväksi! - -LIISA. Mutta minäpä olinkin niin viisas, että näyttäydyin toisten -tyttöjen joukossa juuri silloin kun olin muka sinun kanssasi siellä -niin. -- Hellitä käteni. - -TAAVETTI (Hellittää). Ja silloin he alkoivat kujeilla kanssani. Ja sen -vuoksi minä sieltä muutinkin, sanoakseni niinkuin tosi on. Ja etten -olisi kiukuissani katkonut käsiä ja jalkoja jok'ikiseltä -poikaviikarilta, joka nenäkkäästi minua pistelemään tuppasi. - -LIISA. Saitkos kokea, mikä ero on kunniallisen tytön ja kevytjalkaisen -välillä? - -TAAVETTI. Josko sain! Vieköön pahuus sekä toisen että toisenkin. - -LIISA. Parasta on pahuuksen pysyä etäämpänä! Sillä mainiosti minä tässä -maailmassa viihdyn vielä! Ja jos se sinua harmittaa, niin se on oikein -sinulle, kun et huolinut minusta kunniallisella ja rehellisellä -tavalla. - -TAAVETTI. Kuka sen on sanonut sinulle, etten muka olisi huolinut? - -LIISA. Niin no, et sinä ainakaan sitä sanonut. Vai sanoitko ehkä? - -TAAVETTI. En, en kiellä sitä; olin niin tyhmä että luulin sinua -tyhmemmäksi kuin olitkaan. Mutta nyt minä olen tullut viisaammaksi. - -LIISA. Eipä sitä ainakaan huomaa. - -TAAVETTI. Vähät minä siitä välitänkään. Palttua minä kaikelle -akkaväelle annan. Sillä te olette semmoisia, että luulette jokaista -tyhmäksi, joka ei heti teidät nähtyään selkäänsä kyyristä ja mangu kuin -kollikissa maaliskuulla. Tehköön sen ken tahtoo, vaan minäpäs en -teekään. Sillä kun minä sieltä läksin ja muutin näille seuduille, niin -jopa minä vannoin, että jääkööt nyt jo niin tytöt kuin rakkaudetkin, -ikipäiviksi. -- - -Sillä Tuupaiskan Liisa, näet, hän oli ainoa, joka johonkin kelpasi. Ja -koska hänkin niin hävyttömästi käyttäytyi, niin jopa ei kannata toisten -kanssa yrittääkään. Sillä hänen vertaistaan tyttöä ei löydy koko -maailmassa. Ja se, joka ei hänelle kelpaa, se ei kelpaa mihinkään. -Jättäköön hän vaimoväet rauhaan. Niin minä ajattelin ja niin minä -vannoin ja sen valan aijon pitää, niin kauvan kuin elän. - -LIISA. Johan sitä tämmöistä kuullessaan vallan ylpeäksi yltyy. - -TAAVETTI. Ylpeä olit, totta vie, ennenkin. Vieläpä riittämään asti. - -LIISA. Kuinka voit ajatella niin pahaa minusta? Ja minä kun olen niin -ystävällisesti ajatellut sinua, aina siitä saakka kun erottiin! - -TAAVETTI. Paitsi milloin ajattelit jotakuta toista, niin! - -LIISA. Sitä en ole koskaan tehnyt, Taavetti! - -TAAVETTI. Voitko sen vannoa? Voitko vannoa, että olet ihan se sama kuin -erotessammekin. - -LIISA. Sen voin. - -TAAVETTI. Voitko katsoa minua silmiin? - -LIISA. Miks'en minä sitä voisi? - -TAAVETTI. Vanno, että niin on, kuin sanot! - -LIISA. Niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja sielun -puolesta! -- Mutta nyt sinunkin täytyy kertoa minulle, miks'en minä -enään kelpaa sinulle, vaikka sanotkin, ettei minun vertaistani koko -maailmassa löydy? - -TAAVETTI. Niin se onkin, enkä minä suinkaan väitä, että sinä et olisi -hyvä semmoisena kuin olet. Vaan et kuitenkaan ole semmoinen, -jommoiseksi minä sinua kuvittelin. - -LIISA. Kuka käski kuvittelekaan! - -TAAVETTI. Niin, näetkös, kun sinua katselee semmoisenaan, niin vallan -sitä yltyy kunnioittamaan herraamme, joka on voinut niin kauniin kuvan -kyhätä, niin terve ja reipas, ja niin raikas ja kaunis sinä olet. Ja -siitä Liisasta minä arvelin, että hänen vertaistaan saa hakea. Mutta -kun minä taas ajattelin, miten sinä minua pistelit ja miten täynnä -pirun metkuja sinä voit olla, kun vaan niiksi satut, niin ei liene -kumma eikä mikään, jos rupeekin aprikoimaan, että ehkeipä sitä itse -kelpaakaan, vaan että kukaties on ruvettava hiukan nöyremmäksi. - -LIISA. Sitä sinä ajattelit, niin! Ja sitten sinä nöyristyit niin, että -paikalla vaadit, että sinun tyttösi on oleva semmoinen, ettei hänen -vertaistaan löydy. Ja suutut, ellei hän tuossa tuokiossa pidä sinua -parhaimpana poikana maailmassa. - -TAAVETTI (Nauraen). Sitä en suinkaan tarkoittanut. - -LIISA. Oli miten oli, mutta niin ylpeä yhtä kaikki olit. - -TAAVETTI. Vaan en ole enää. Sillä nyt me olemme viisastuneet kumpikin. -Ja sentähden arvelen, että me voisimme alottaa alusta, kaikella -kunnialla. Jos vaan sinä olet samaa mieltä kuin minä. - -LIISA. Kukapa tietää? Ehkäpä minä olenkin? - -TAAVETTI. Mutta olekin vasta pitämättä minua narrinasi. - -LIISA. Kuinka minä sitä voisin? Niin viisaaksi kuin sinä nyt olet -käynyt. - -TAAVETTI. Jumala tiennee, lienenkö kylliksikään viisas sinun kanssasi -ottelemaan. Mutta voimmehan muuten koettaa illan suussa -- jos tahdot. - -LIISA. Senhän voimme tehdä. - -TAAVETTI. Missä sitte tavataan? - -LIISA. "Myllypurossa", tiedän mä! Niinhän sinä sanoit! - - (Piikoja ja renkiä tulee sisälle.) - -TAAVETTI. Senkin irvihammas! Odotahan, tästä saat myllypuroa! - - (Tarttuu häneen ja koettaa suudella.) - -LIISA. Päästätkö! (Kohottaa kätensä). Yksi on kyllä luvattu. Mutta voit -saada kaksikin, jos kovalle ottaa! - - (Riuhtasee itsensä irti ja uhkaa häntä kädellään.) - -TAAVETTI (Väistää). Niin monta kuin vaan tahdot! Ettei vaan ihmiset -näe! - - (Renkiä ja piikoja; niiden joukossa Maija, Tilta ja Mikko tulee.) - -MIKKO. Varo itseäsi Taavetti, selkänahkasi kai syhyy! - -TAAVETTI. Pidä suusi. - -MAIJA. Nyt saimme tietää, miks'ei Taavetti meistä välitä. Hänellähän on -oma pikku ystävänsä. - -TAAVETTI. Ja sinulla ilkeä suusi. - -TILTA. Ei ole nyt laitasi oikea, Taavetti, kun jätät päivällisenkin -jäähtymään. Me olemme jo syöneet aikoja sitten. Mutta minä korjasin -vähän talteen sinulle. - -TAAVETTI. En minä mitään huoli. Mutta sinä Liisa? Sinä ehkä lienet -nälissäsi pitkästä kävelystä? Tahdotko vähän ruokaa? - -LIISA. En kiellä, jos sinulta muuten liikenee. - -TAAVETTI. Riittää sitä kyllä kahdellekin. Ei siitä pelkoa. Tule mukaan, -Liisa. Niin voit sopia isäntävaarin kanssa samalla. - -MIKKO. Liisako hänen nimensä on? - -MAIJA. Ja palvelukseenko hän tänne pyrkii? - -TILTA. Se oli hyvä se. Laita sinä, Taavetti, niin, että hän jää -(Liisalle). Oletko sinä aina yhtä iloinen kuin nyt? - -LIISA. Niin, mitäs minä murheellinenkaan olisin! - -TILTA. Ei, siinä olet oikeassa, murheellinen ei pidä olla. Ja jos sinä -voit saada isännän siihen yhtymään, niin teet hyvän työn. Sitten ehkä -tässäkin talossa taas saisi kuulla naurua ja laulua. - -LIISA. Eikös nyt sitten saa. - -TILTA. Ei, herra nähköön! Nyt ei täällä muusta haasteta kuin -katumuksesta ja parannuksesta ja sen semmoisesta. - -LIISA. Hyi olkoonkin! Sitten minä mieluummin laputan tieheni. - -TILTA. Niin se on. Ja äläppäs että tässä muut saisi hiiskahtaakaan. - -LIISA. No -- jos semmoisia raukkoja olette, niin se on vallan oikein -teille. Vaan enpä minä siihen suostuisi. Minä vaan en antaisi suutani -tukita. Ei toki. Kun mieleni tekee, niin laulan. Ja juuri nyt luulen, -mieleni tekeekin. - -TAAVETTI. Puhu sinä vaan ensin isännän kanssa, se on paras, niin näet, -tokko häneen suostut. - -LIISA. Minkätähden! Käskeköön hän minut vaikka heti paikalla pellolle, -se ei minua liikuta. Silloin minä menen ja terveiset heitän ja sillä -hyvä. - -TAAVETTI. Ethän toki aikone mennä pois? - -LIISA. Estääkö se ehkä sinua seuraamasta? - -TAAVETTI. Ei -- ei -- -- mutta -- -- - -LIISA. Ei mitään muttaa. Minä kuitenkin teen oman mieleni mukaan. Kun -minä vaan ajattelenkin tällaista murheen tyyssijaa, kuin tämä näyttää -olevan, niin vallan rintaa ahdistaa, ettei henki tahdo käydä. Ja jos -niin on, että ilmielävänä on tuonne murheeseen mentäväkin, tahdon olla -sitä iloisempi niin kauvan kuin vielä olen ulkopuolella. Pankaa se -päähänne! - - LAULU. - - (Sävel: Hurraa me nuoret meripojat.) - - Ja poika se astui uljahasti - taivaan esikartanoon, - pyhän Petrin kammioon: - "Hei, tyttöjä tänne nopeasti, - kanteleetkin kaikukoon!" - Näin ärjäs poika Pietarille, - tömähteli taivahat, - katot sekä lattiat. - Huus' Pietari poikaviikarille: - "Helvettihin matkustat!" - - Vaan poika se astui uljahasti - helvettihin alaspäin, - itse pirun luokse näin: - "Hei, tyttöjä tänne nopeasti, - kanteletta helkyttäin!" -- - "Ei tyttöjä oo yhtään täällä," - piru vastas haikeaan, - sitten huokasi hän vaan. - "On tyttäret kaikki maan päällä, - vaikka täällä kaivataan." - - Ja poika se palas uljahasti - kotiansa päälle maan - etsimähän neitojaan. - "Hei, tyttöjä tänne nopeasti, - kanteleetkin kaikumaan!" - Ja jopahan se kannel kaikui, - tanssi nuoret neitoset, - kumahteli tanteret, - ja kalliot naurustansa raikui. - Pursui pojan tuntehet. - -(Kööri kertaa kussakin värsyssä viisi viimeistä säettä.) - - (Kamarin ovelle ilmestyvät Malakias ja Aapeli veisaten - viimeistä säettä virrestänsä.) - -KAIKKI (Nauravat ja vetäytyvät hitaasti ulospäin samalla laulaen -viimeistä värsyä. Heidän naurellen mennessään laskee esirippu.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimäinen kuvaelma. - - Torkkolan puutarha. Asuinrakennus oikealla, etualalla. Oven - vieressä lehtimaja, jossa pöytiä ja penkkejä. Perällä veräjä. - Taustassa järvimaisema. - -NYKÄNEN (Huoneessa). Noin ikään! Ja nyt ulos raitista ilmaa saamaan. Ja -sitte avataan ikkunat ja kaikki huoneet savustetaan katajoilla. -(Toimeliaana ulos huoneesta, kainalossa suuren suuri tyyny, jonka -sovittaa penkille. Torkkola seuraa hitaasti jälessä Tiitan tukemana). -Varovasti kaikin mokomin! Ja nojaa Tiltaan, se on varminta. -- Pian -ovat minun lapseni täällä tukemassa sinua. Ja siitä se hyvä tulee, saat -nähdä vaan, ja miten ne sinua sitten vaalivat ja hoitelevatkaan (Auttaa -häntä). Noin ikään, -- tässä nyt ollaan! (Liikutettuna). Hyvänen aika -toki -- et uskokaan, kuinka iloinen olen siitä, että minulla on niin -hyvä lanko kuin sinä! -- Mutta istuhan toki, lanko, istu kaikin -mokomin! - -TORKKOLA. Istu, sanoit! (Istuutuu vaivalloisesti). -Oh--oh--hoo--jaa--jaa! - -TILTA (Sovittaa tyynyn hänen selkänsä taakse ja palaa huoneeseen.) - -NYKÄNEN. Noin ikään. Loikoile nyt siinä ja nauti. Ja -- mitäs minun -pitikään sanomani? Niin -- odotahan -- sitähän se oli! Se Matleena, -näet, hän sanoi, että jos sinua haluttaa jaloitella hetkisen, niin ei -se sinua lainkaan vahingoittaisi, jos sen tekisitkin. - -TORKKOLA. Matleena on nauta! -- Eikös hän käskenyt minua tanssimaankin, -ellen voisi hillitä itseäni? - -NYKÄNEN. Niin, eipä taitaisi sekään haitata, jos pari kierrosta -pyöräyttelisit, kun henki päälle tulee! Tee se! Minä tarkoitan: jos -niin on, että katumus niiksi saattaa, niinkuin se kuningas Taavetinkin -sai jumalan kunniaksi tanssimaan. Miks'et silloin sinä voisi tanssia -jumalan kunniaksi, Aapeli, sinä myöskin? - -Sitäpaitsi sanoi Matleena että se ei suinkaan haittaisi sinua, jos -tästä vääntäytyisimme kaupunkiin. Ja sitä samaa minäkin. Ei muuta kun -järjestyksen vuoksi! Sen vuoksi vaan! Ja samaa sinäkin muistaakseni -arvelit. - -TORKKOLA. Sinullakos nyt on hiton hoppu sille matkalle! - -NYKÄNEN. Minullako? Loruja! Mikäs kiire minulla olisi? Itsehän sinä -tahdoit. - -TORKKOLA. Vai niin! Tahdoinko? No, kyllä siitä hyvä tulee! - -NYKÄNEN. Älä luulekkaan, että minä vähääkään ajattelisin omaa itseäni. -Minä vaan ajattelin sitä Leena raukkaa tuolla helvetissä, jolla -varmasti on nyt parempi ollakseen meidän rukoustemme tautta. Näetkös, -piru ikään kuin pitää häntä kytkettynä pitkissä, hyvin pitkissä -kahleissa -- justiinsa niin kuin koulupoika kulettelee kovakuoriaista -pitkästä langasta. Ymmärrätkö mitä minä meinaan? Ja saipas piru -hellittää hieman kahleita, kun me ensi kertaa häntä ahdistimme -- niin -paljon suunnilleen, kuin tämä lehtimaja tässä on korkea! Ja kun me -toistamiseen häntä könistelemme, niin hän taaskin hiukan höllentää, sen -verran kuin tuo puu tuossa on korkea, suunnilleen. Ja jos oikein -voimasi kokoot ja isket häntä olkasi takaa ja survaiset kaiken -ajallisen omaisuutesi järveen -- kuvannollisesti, ymmärräthän, -- niin -saatpas nähdä, että kahleet katkeavat ja sielu raukka vapautuu ja -lentää iloisena isän jumalan luo taivaaseen. Ja sieltä ei itse pirukaan -häntä enää keksi! -- Sitähän minä vaan tarkoitin, lanko, sitä! En muuta -mitään. - -TORKKOLA. Niin, arvaanhan minä sen. - -NYKÄNEN. Ja silloin ei madolla, joka sinua niin kauvan on kiusannut ja -vaivannut, ole enää mitään jälellä kalvettavaa. Ja silloin se kuolee -nälkään, se kirottu rakkari. Ja silloin te olette vaikeasta synnistänne -vapahdetut, sekä Leena että sinä. Se on vissi se. - -TORKKOLA. Kunpa vaan niin onnellisesti olisi. - -NYKÄNEN. No, siitä hitto vie voit olla varma! (Katsoo hajamielisenä -taivaaseen, puhuu koneellisesti edelleen). -- Silloin mato taivaaseen -livahtaa ja Leena kuolemaan suistuu -- -- -- - -TORKKOLA. Sillä laillako se nyt on? Äsken se oli päinvastoin. - -NYKÄNEN. Kas nyt mokomaa! Tuuleen tuossa taisin höpistä. - -TORKKOLA. No, sen minä takaan. Mitäs sinä siinä niin perhanasti -töllistelet? - -NYKÄNEN. Minä vain tarkastelen, kummoisen ilman huomiseksi -saamme. Tarkoitan -- jos että niinkuin uskaltaisi yrittää sitä -kaupunginmatkaa -- -- -- - - (Taavetti ja Liisa tulevat veräjästä.) - -TAAVETTI. Siinä hän nyt on! Tuo tuossa, tyyny selässä, se on isäntä. - -TORKKOLA. "Tuo tuossa, tyyny selässä"! Ikäänkuin olisin semmoisena -luotu! -- (Äreästi). Mitä sinä tahdot? - -TAAVETTI. Meille on tullut vieraita, isäntä. Tämä tyttö tässä on tullut -tänne tervehtimään. - -TORKKOLA. Vai on hän tullut? Tulehan tänne, tyttöseni. Mikä sinun -nimesi on? Mistä tulet? Mitä täältä tahdot? - -LIISA. Kies avita, kuka yhdellä kertaa voi niin paljon vastata! Tehän -ahdistatte, niin kuin ette olisikaan niin ikäloppu, kuin miltä -näytätte. Hiljakseen vaan, tiedän mä! Pisara kerrallaan! - -TORKKOLA. Pisara kerrallaan! Sittehän sitä täytynee ensin kurkkua -kastella. Mene Tiltan luo, Taavetti, ja nuuski sen piiloista. Kai -sieltä kahvitilkka löytyy ja nisusia. - -TAAVETTI (Menee taloon). - -TORKKOLA. Istuhan, tyttöseni. - -LIISA. Paljon kiitoksia! - - (Istuu pöydän ääreen, vastapäätä häntä.) - -TORKKOLA. Noin ikään. Nythän me voimme taas alottaa kuulustelua. Pykälä -pykälältä, aivan niinkuin sinä tahdot. Mikä siis on nimesi? - -LIISA. Tuupaiskan Liisaksihan ne minua kutsuvat. - -TORKKOLA. Vai Tuupaiskan Liisaksi! No vie sun, niinkö tekevät. Ja -mistäs sinä tulet? - -LIISA. Salokylästä, tiedän mä. - -TORKKOLA. Salokylältä? Vai niin. Yhtä kai pitänee. Siellä tosiaankin -oli muuan, jota Tuupaiskan muoriksi nimittivät, ellen väärin muista. - -LIISA. Ette niinkään, oikein on. Minun äitini se on. - -TORKKOLA. Niin, hänet minä hyvin muistan. Pieni ja herttainen tyllerö, -pyöreä ja pystynenäinen. Eikös hän kerran ollut täällä meillä eukkoni -eläessä? Jumala hänen sieluaan armahtakoon! - -LIISA. Olipa niinkin. Sillä, totta puhuakseni, olemme me vähän niinkuin -sukua, te ja minä. - -TORKKOLA. Niinkö tosiaankin! Sepäs kummallista! Millä tavalla sitten. - -LIISA (Lukea lopottaa). Teidän vaimonne äidillä oli ensimäisissä -naimisissa poika. Ja hänen sisarenpoikansa nai äitini sisarentyttären, -ja -- - -TORKKOLA. Kuinkas se oli? -- (Kertaa). Eukollani oli velipuoli -- -- -- -Ja entäs sitte, miten sanoit? - -LIISA (Kuin edellä, hyvää kyytiä). Niin, hänellä oli velipuoli ja hänen -sisarenpoikansa nai äitini sisarentyttären, ja -- - -TORKKOLA. Mokomasta sukulaisuudestahan alkaa päätä vallan särkeä! - -LIISA. Äh, siitäkös nyt kannattaa puhua! Sehän käy kuin katkismusta -lukien. Kunhan ulkoa oppii, niin kuin minä! - -TORKKOLA. Vallan sinä olet suora tyttö, sinä! - -LIISA. Olen, ei voi muuta sanoa. - - (Tilta ja Taavetti tulevat sisältä.) - -TILTA (Asettaa pöydälle kahvivehkeet ja leivoksia). - -TORKKOLA. Kas niin, siinähän on kahvia. - -TAAVETTI (Osoittaa Malakiasta). Pitääkös hänellekin antaa, vai? - -TORKKOLA. Niin, piru vie pitääkin! Äläpäs siinä taas ala! - -NYKÄNEN. Antaa olla, ellei minulle hyvästä sydämestä suoda, niin voin -minä olla ilmankin! - -TORKKOLA (Kiivaasti Taavetille). Panetkos sen kupin paikalleen vai? - -TAAVETTI (Asettaa kupin Malakiaan eteen). - -TORKKOLA. Ryyppää pois, lanko. Tosin tämä on oikeastaan naisten juomaa. -Mutta hyvää sen pitäisi olla. - -NYKÄNEN (Juo). No, sen takaan! Jos tämä on vain naisille meinattu, niin -tekisipä mieleni siinä tuokiossa muuttua naiseksi. - -TAAVETTI. Sen ämmämäisemmäksi ette enää tulla voi, kuin mitä jo olette. - -TORKKOLA. Vaikenetkos, senkin -- -- -- - -TILTA (Asettaa kupin hänen eteensä). Tässä on teillekin, isäntä. - -TORKKOLA. Tiedäthän, että minä en saa. No -- koska se nyt kerran on -kaadettu niin menköön nyt. -- Ja nyt me taas puhumme vähän järkeä! -Mitenkäs se olikaan tyttöseni? -- Niin -- yhteen asiaan sinulta jäikin -vastaus antamatta. Et sanonut, mitä sinä minusta tahdot. - -LIISA (Veitikkamaisesti). No kah, minunhan piti petkuttaa teiltä -perujanne, tiemmä! - -TORKKOLA. Sinäkös letukka! Sitäkö sun piti, sanot?! Kuka sinut sitte -siihen pakoittaa? - -LIISA. Ei kukaan. Äitini vaan arveli olevan syytä yrittää. Vaan totta -puhuakseni, minä en siihen kelpaa ensinkään. Kättä nuolemaan ja häntää -heiluttamaan kuin koira ei minulla ole ensinkään halua. Enkä minä rupee -toisen hengenlähtöäkään odottamaan, siksi iloinen elämästäni minä itse -olen (Nousee. Sydämmellisesti.) Ei, jumala sen tietäköön, isäntä, että -minä kernaasti suon teidän elää vähintäin sata vuotta! Enpä minä tahdo -teiltä päivääkään riistää, -- en minuuttiakaan. - -TORKKIOLA. Siinä teet kiltisti, tyttöseni. - -LIISA. Niin että en minä sen tautta tänne tullut. Vaan ei ollut hauskaa -myötäänsä kotonakaan kuljeskella, ja siksipä minä mielelläni läksinkin -vähän maailmaa katselemaan, -- hyvin vähän vaan -- ja sitte minä -tahdoin toki teitäkin tervehtiä, isäntä -- sen verran vain, että -saattaisin kotiin tullessani kertoa täällä käyneeni. Sitähän minä vaan -tahdoin. Ja kernaasti minun puolestani voitte sanoa, ettei tästä -talosta mitään perittävää ole. Ja pellolle ajakaa, jos niiksi tulee. - -TORKKOLA. Odotetaan nyt sentään toistaiseksi, ellei sinulla liian -kiirettä ole. Tahtoisin vaan hyvin mielelläni kuulla, mistä syystä -äitisi tuli lähettäneeksi sinut tänne perimään? - -LIISA. Niin, kyllä hän vallan vakavasti sitä tarkoitti! "Liisa", hän -sanoi: "sinä olet köyhä orpotyttö", sanoi, "ja vallan yksin maailmassa -olet. Saat koettaa tulla toimeen miten sinä paraiten itse taidat. Sukua -sinä olet vanhalle Torkkolan Aapelille, ja siitä on minulla mustaa -valkoisella, jos tarvitaan. Laittaudu hänen luokseen kiireimmän kautta. -Ei hänellä enää pitkälti elonaikaa riitä, sanovat hänen viimeistä -virttään veisaavan." -- Niin älkään suuttuko, isäntä, mutta niin hän -sanoi. -- "Ja pyri hänen suosioonsa", sanoi, "ei hän ainakaan ennen -hyvää pilaa välttänyt." -- - -TORKKOLA. Ei, kyllä hän siinä oli oikeassa. Enkä minä muuksi ole -muuttunut, jos totta puhun. - -NYKÄNEN (Pukkaa häntä kylkeen). - -TORKKOLA (Hillitsee itsensä). Tarkoitan näet -- -- -- - -TAAVETTI (Nojautuu pöydän yli. Äkäisesti Nykäselle). Pukkaappas häntä -vielä kerran, niin kyllä minä sinulle pukkausta annan, ettäs muistat. - -LIISA. "Riennäppäs", hän sanoi, "ennenkuin kukaan muu kerkiää. Äläkä -ole tyhmä. Hyvän sanan kun sanot, niin saat koko perinnön." Sillä äiti -ei ole tyhmä, hän, sanottakoon mitä tahansa. Ja jos minä olisin hänen -neuvojaan seurannut, niin vaikeaksipa teille olisi käynyt. Vaan, kuten -sanoin, minä en semmoiseen hommaan kelpaa. - -NYKÄNEN. Ei, kyllä minä sen asian hoidan -- - -TAAVETTI. Siltä se kyllä on näyttänyt, jumala paratkoon! - -LIISA (Nykäselle). Tekös perinnön otattekin? - -NYKÄNEN. Enkä, enhän minä sitä tarkoittanut, ymmärtänet! Tarkoitan -vaan, että kyllä minä varon lankoani, ettei hän omaisuuksiaan -kauniiseen sanaan vaihda. - -TAAVETTI. Kuinka monta "kaunista sanaa" olettekaan itse sen asian -hyväksi suustanne laukaisseet Nykänen? - -LIISA. Kah, tekös se Nykänen olette? Hyvänen aika, teitä kai äitini -sitte tarkoitti, kun sanoi minulle: "ei se helppoa ole" sanoi. "Sillä -se vanha kitupiikki Nykänen, hänen lankonsa, on tainnut viime aikoina -roikkua siellä aamusta iltaan." - -NYKÄNEN. Mahtaa olla pahanilkinen eukko tuo sinun äitisi! - -LIISA. Eipä juuri voi sanoa! Vaikka en ymmärrä, miksi hän minut tänne -lähetti. Ehkä siksi, että minä mennessäni viekoittelisin teidät mukaani -täältä. Hän kai arveli niinikään, ettei isäntä silti ikäviinsä kuolisi. - -TORKKOLA (Naurahtaa). Nytkös sait ottelemista! - -NYKÄNEN. Ja sille sinä naurat? - -TAAVETTI. Itkeäkö hänen ehkä pitäisi. Kun jo lehmäkin nauraisi, jos -nähdä saisi, kuinka vihreä olet naamaltasi juuri nyt. - -NYKÄNEN. Oletkos sinä nähnyt lehmän nauravan, vai? - -TAAVETTI. En, vaan eipä kestä kauvan, kun jo näen härän nauravan! Ja -hyvin suuren sittenkin! - -TORKKOLA. Siinäkös sait saparoosi, Malakias. - -TAAVETTI. Katsoppas isäntää, kun taas nauraa! Hyvänen aika, kuinka -iloiseksi tulin. - -TORKKOLA. Olipakin syytä iloiseksi tulla. Niin kehno kun minä olen, -- -niin vanha -- ja niin vaivainen! - -LIISA. On niitä huonompiakin nähty. Eikä siinä iässäkään mitään vaaraa -ole! Siellä meidän kylässä on muuan ukkorähjä, jolla on hyvinkin -kahdeksankymmentä ajastaikaa niskoillaan, mutta sittenkin laulaa, jotta -nurkissa kaikaa: - - LAULU. - - (Sävel: Tääll yksinäni laulelen.) - - Ma laulan ja olen iloinen, - Jo vaikka vanhaks' saan. - Jos hautaani käyn tanssien, - Se ketä koskiskaan? - -(Toiset kertaavat kaksi viimeistä säettä, Aapeli mukana.) - -TAAVETTI. Kies avita! Kuulkaapas isäntää, kun jälleen laulaa! Olisipa -tässä nyt ainetta, millä tehdä punssit, niin kilauttaisinpa ilosta -kanssanne isäntä! - -TORKKOLA. Kyllähän sitä ainetta. Käyppäs Tilta hakemaan. Mutta eihän -sinulla ole kuppiakaan? - -LIISA. Me juomme samasta kupista. - -TAAVETTI (Iloisesti). Sen teemmekin, Liisa, me kaksi, me juomme samasta -kupista! - - (Ottaa kupin häneltä. Tilta tuo viinapullon, jota Nykänen - hartaasti katselee.) - -TORKKOLA. No vie sun, Taavetti! Hänenkö takiaan sinä tässä viime -aikoina olet alakärsänä käynyt? - -TAAVETTI (Kaataa isännän kuppiin ja omaansa). Saattaapa niin ollakin! - - (Kilistelevät.) - -LIISA (Laulaa edelleen). - - Ah, eihän luojaa loukkaa se, - Ett' iloitsen ma näin. - Ja käskyjään en rikkone, - Jos mull' on ystäväin? - -TORKKOLA (Lyö Nykästä selkään). Hörise mukana, senkin vanha hörriäinen! - - (Kaikki kertaavat säkeet) - -LIISA (Laulaa). - - Ei kenkään voine luopua, - Omasta luonnostaan. - Jos tanssin haudan partaalla, - Se kelle kuuluukaan! - -(Kaikki yhtyvät.) - -NYKÄNEN (Asettaa päättäväisesti kuppinsa pöydälle). Ja semmoista sinä -laulat, lanko. Sitä et voi! Vai voitko kenties? Laula sitte, jos -puhtaalla omallatunnolla voit väittää, ettet ikinä ole ollut -kenellekään haitaksi! Voitkohan ehkä? Mitä? - -TORKKOLA (Joka laulaissaan on noussut jo ensivärssyn aikana, vaipuu -takaisin penkille. Synkästi). En -- kyllä minä en saa sitä laulua -laulaa. -- - -NYKÄNEN (hiljaa ja hurskaasti). Ettäs sen tietäisit: et sinä sillä -tavalla syntisen ihmisraukan sielua vapahda, joka sinun tähtesi -helvetin tulessa kituu. Etkä sillä matoakaan kuoleta! Vai luuletko, -ettei se muka jälleen henkiin virkoo, vaikka sitä viinalla nukutat? -Kyllä se siitä virkoo, ole varma siitä -- vieläpä julmasti sittenkin! - -LIISA (Ihmeissään heidän luokseen). Mikä ihme teitä vaivaa, isäntä? - -TORKKOLA. Ei mikään -- ei mitään mainittavaa, tyttöseni. Ja kiitos -muuten hyvästä tahdostasi. Mutta, näetkös, se nyt on sillä tavalla, -että sinä ja minä emme voi yhtä köyttä vetää. Sinä kyllä voinet -sovittaa ja mukautua, sen kyllä uskon. Mutta semmoinen ei käy minulle. -Sillä sisimmässä sisässäni istuu ankara ja vanhurskas herra, joka -kaiken ilon karkoittaa, -- eikä ainoastaan minulta, vaan jopa koko -talostakin. Eikä siinä mitään muutosta tule minun elämäni aikana, niin -että kyllä minun täytyy sanojasi todella noudattaa ja lähettää sinut -pois taas. Ja kaikkein parasta on, että lähdet heti. Taavetti hän voi -kappaleen matkaa sinua seurata, kun on työnsä päättänyt, ettei sinun -tule ikävä. - -LIISA. Täytyykö minun mennä tieheni juuri nyt, kun te aloitte taas -iloiseksi tulla? Ja jättää teidät tuon kitupiikin kynsiin?! - -TORKKOLA (Huokaa). Niin. Kyllä tässä ei mikään muukaan edessäni ole. - -LIISA. Mutta miksi sitten, herran nimessä? - -TORKKOLA. Tiedätkös tyttöseni, sinä olet kyllä otollinen sille, jonka -sydäntä ei ole mikään painostamassa. Mutta sille, jolla semmoista on, -sille kyllä tuo tuossa (näyttää Nykästä) on mies paikallaan. Puoli -vuotta sitte herra minulle ensimmäisen varoituksen antoi. Niin terve -kuin olin ja aina olen ollut, niin enkös sittenkin saanut halvausta. Ja -kun sitte siinä viruin enkä ymmärtänyt, miksi minulle näin kurjasti -piti käydä, silloin lankomieheni sen tiesi minulle selittää. Kiireimmän -vilkkaa hän silloin tuli luokseni ja sanoi: "lanko, mitäs minä aina -olen sanonut sinulle? Sinä haudot salaista syntiä, jota et vielä ole -katunut. Liian kevyesti olet erhetyksesi ottanut ja antanut madon -halvautua sieluusi, ja huomaamattasi olet siten elämäsi ja sielusi -turmellut. Heräjä sinä, milloin vielä aika on. Parempi myöhäinen -katumus kuin ei mikään katumus!" Ja oikeassa hän oli! Erään vanhan -jutun olin liian kevyesti ottanut. Oikeassa hän oli vallan, -- niin -oikeassa! - -LIISA. Olisitte mieluummin antanut sen vanhan jutun olla oloillaan. -Viisaampaa se olisi ollut, kuin antaa tuon kitupiikin omantunnon matoa -itseenne tyrkyttää. - -TORKKOLA. Ole sinä laskematta leikkiä vakavista asioista, tyttöseni. Et -tiedä mistä on kysymys. Mutta saat tietää. Saat oppia tuntemaan minut -kaikessa synnillisyydessäni, niinkuin olet minun tuskanikin nähnyt. -- -Saat tuon vanhan jutun eväiksi matkallesi, niin on jotain -tuumittavaksesi, joka voi olla sekä sinulle että muille opiksi ja -hyödyksi. Siitä on kai nyt suunnilleen viisikolmatta vuotta, eukkoni -vielä eläessä, kun otimme erään tytön palvelukseemme, pieni ja pyörehkö -hän oli, ja ylpeä hän oli myös. Sillä hän ei vähääkään nuorista pojista -piitannut -- minuun hän silmänsä iski. Ja minun asiani olivat sillä -viisiä, että eukkoni oli myötäänsä sairas ja huono ja minä olin -silloin, kuten ainakin reipas mies, -- ja silloin sattui niin, että -minä jäin kahden kesken tytön kanssa ja niin sitten kävi, kuten -semmoisissa tapauksissa ainakin. Ja liekö sitten eukkoni huomannut -tytön tilan vai mitä, mutta hän se sai hänet lähtemään palveluksestani. -Enkä minä ollut sitä juuri vastaankaan. - -LIISA (Silittelee esiliinaansa). Siinä te tosin olette oikeassa, -isäntä, että ette vallan oikein tehneet siinä, minkä kerroitte. Vaan ei -kai se yksin teidän syynne ollut kun teitä siinä kaksi oli mukana! - -TORKKOLA. Niin, semmoisessa pelissähän sitä tavallisesti ollaan -kaksittain. Mutta minun asiani olisi ollut olla viisaampi kuin hän. Ja -kun hän sitte joutui pois, oli hän kuin tuuleen haihtunut. Eikä -yksikään koko paikkakunnalla nähnyt hänestä edes savuakaan. Mitenhän -hänen on mahtanut käydä? Sano se minulle! Mieltäni niin pahasti -painostaa, että hänet syntiin viekottelin, ja sitte päästin hänet -menemään, yhä pitemmälle, synnin polkua -- ken tiennee kuinka pitkälle, --- ehkäpä aina alimpaan helvettiinkin. -- -- - -TAAVETTI. Ja siinäkö kaikki? Senkö takia te maasta ja mannustanne -luovutte ja jätätte kaiken omaisuutenne vieraisiin käsiin, saadaksenne -aikaa katumaan ja parannusta tekemään? - -TORKKOLA. Niin, niin se on. - -TAAVETTI. Niinkö te sitte arvelette, isäntä, siitä paranevanne, että -nyt vielä suuremman tyhmyyden teette, kuin minkä jo teitte. - -TORKKOLA. Sitä sinä olet liian tyhmä ymmärtämään. Ja ole iloinen, ettei -sinun tarvitse oppia ymmärtämään sitä, niinkuin minun! - -NYKÄNEN. Siinä oli tosi ja kristillinen oppi, Taavetti! Paina se -mieleesi vain! Ja opi katselemaan elämää semmoisena, kuin olisi se -yrttitarha täynnänsä hedelmäpuita ja pensaita, joista herra on -kieltänyt sinua syömästä. - -LIISA. Olkaa te siinä tekemättä herrasta linnunpelätintä. Itseppä hän -on luonut kirsimarjat niin punaisiksi ja kauniiksi. Ja se, joka niitä -liiaksi maistelee, pitäköön itse huolta siitä, että saa vatsansa -kuntoon jälleen. - -NYKÄNEN. Järjettömiä siinä haastelet. Sillä siitä ei ole koskaan ollut -kysymystäkään, etteikö herra soisi meidän kylliksemme syödä. Vaan siitä -ainoastaan, että me emme saa antaa rienaajan houkutella itseämme -ylensyömiseen. Sillä ylellisyys tuottaa kärsimyksiä ja se koiruohotee, -jonka me sitte saamme helvetissä juoda, parantuaksemme siitä taudista, -se ei hyvälle maistu. Herran kirsikkapuun alle virittää rienaaja -lankansa. Ja jos lankoni nyt haluaa päästä pirun pauloista ja katua ja -parannusta tehdä, niin tekee hän siinä vallan oikein, että hän ratkoo -poikki jok'ikisen uuden silmukan, jonka tuo peikko on verkkoonsa -parsinut. - -TORKKOLA. Nähkääs -- nähkääs -- niinikään sitä on haastettava. Se se -totta vie asiansa taitaa. - -TAAVETTI. Kyllä, herra paratkoon. - -TORKKOLA. Ja riittäköön nyt tätä lörpötystä siitä asiasta. Ennen kuin -lähdet, Liisa, niin käyhän nyt visusti katselemassa taloani. Ja tee se -ilman kateutta, se ei sinua vahingoita. Päinvastoin. Monesta -houkutuksesta säästyt, jos pääset saamasta sitä, mitä äitisi ajatteli. -Ja tervehdä häntä, kun kotiin tulet, ja sano hänelle niinkuin tosi on, -että liian myöhään tulit tänne! Sillä huomenna lähden minä kaupunkiin, -jos ilma seestyy ja katkon poikki jok'ikisen langan, jonka paholainen -on kokoon parsinut, ja luovutan talon Malakiakselle. Hän kyllä paremmin -kuin minä, varoo siihen syntiin lankeemasta, jonka rikkaus mukanansa -tuo. Jos haluttaa, niin käyhän taas katsomassa, kun olen syytingillä -lankoni luona. Olen silloin kyllä iloisemmalla tuulella. - -NYKÄNEN (Pudistaa hänen kättään). No siitä voit olla varma. Silloin ei -haittaa, jos häntä tervehtimään tulet. - -LIISA. Hyvästi sitten, isäntä! - -TORKKOLA. Herran haltuun, lapseni. Muista käydä tervehtimässä. - -LIISA (Tulee hänen luokseen). Kyllä, kyllä minä toki muistankin. En -tiedä miksi, -- -- mutta minä niin teitä säälin. -- Minusta näet tuntuu -aivan kuin olisi murhe teihin tyrkytetty. Ja sehän ei hyödytä jumalaa -eikä ihmisiä. -- Niin, mieluummin jäisin luoksenne, ja puhuisin -kanssanne, -- oikein kauniisti -- -- ja kauvan, lohduttaakseni teitä. --- Enkä kuitenkaan tiedä, mitä teille tahtoisin sanoa. Herra siunatkoon -teitä, isäntä! - - (Juoksee pois.) - -TAAVETTI. Ja hänet päästätte te menemään? (Aapelin kohottaessa -olkaansa) Isäntä, isäntä -- -- hänet teidän täytyy pidättää! -- -Kutsukaa hänet takaisin taas! Tehkää se, isäntä! - -TORKKOLA (Nauraen). Sekös olisi sinulle mieleen, vekkuli! - -TAAVETTI (Kääntää hänelle selkänsä ja seuraa Liisaa. Mennessään). -Tehkää sitten, kuten tahdotte. Mutta jos tuon kitupiikin tämän talon -herraksi toimitatte, niin silloin minä lähden tieheni. Sillä tuota en -isännäkseni huoli, -- en, hitto minut vieköön, jos huolinkaan! - - (Menee Liisan kanssa taloon.) - -NYKÄNEN. Enkös sitä sanonut -- Aapeli! Enkös sitä sanonut! Niin pian -kuin huomaavat, että tässä talossa on jotain otettavaa, niin loikkivat -tänne kuin ahmivat sudet, yksi toisensa perästä, joita et ikinä ole -huolinut katsoakaan ennen vanhaan. - -TORKKOLA. Kukin parastaan etsii tässä maailmassa! Tulevat ja nuuskivat, -ja jolleivat mitään saa, niin menevät matkoihinsa taas! Vaan eipä minua -nenästä vedetä. Ja sama kai se sinulle on! - -NYKÄNEN. Niin, kun sinä sillä tavalla ajattelet, niin yhdentekeväähän -se silloin minulle on. Vaikka sanoihan se sisar-vainaani, jonka kanssa -sinä olit naimisissa, -- -- niin miten se sanoikaan, -- niin, näin -ikään se sanoi; "Malakias", sanoi, "huolehdi miehestäni ja pidä häntä -silmällä ja auta häntä sitte oikealle tielle, jotta hän taivaaseen -pääsisi! Et sinä sitä suotta tee, se on varma. Sillä niin paljon pahaa -kuin hän minulle on tehnyt, ja niin törkesti kuin hän on rikkonut omaa -lihallista vaimoaan vastaan, niin eipä olisi liiaksi, jos hän antaisi -sinun ja omaistesi periä kaiken omaisuutensa." - -TORKKOLA (Joka on istunut pää käsien varassa, katsoo ylös). Hänkö on -sinulle noin sanonut!? -- Hän, joka ei sietänyt sinua nähdäkään. Mitä -sinä tuota nyt esille vedät, kun kuitenkin jo olet määrän päässä? Varo -itseäsi, jos yllätän sinut valheita laskettelemassa! Katua saisit -- -niin totta vie saisitkin. - -NYKÄNEN. Varjelkoon, miten kiivastut! - -TORKKOLA (Kiivaasti). Hän ei ole ikinä niitä sanoja sinulle sanonut. - -NYKÄNEN. Oon, onpa niinkin. Mutta sinä olet sairas ja huono, -- -älkäämme siis riidelkö -- se ei ole hyvä sinulle -- -- -- - -TEEMU (Rahtimies, leveähköt, punakat kasvot, viekas katse, -leveälierinen hattu päässä, yllä sininen pusero, pitkävartiset saappaat -jalassa, tulee veräjästä). He-hei! -- Terve teille! Hyvä että sinut -tapasin, Malakias. Eukkosi sanoi, että kyllä sinä täällä oleilet! Eihän -minulla tietystikään paljon aikaa ole, hevoseni ovat kärsimättömät, -- -ne ovat kuin minäkin -- eivät tahdo alallaan seistä. - -NYKÄNEN. Mikä hätänä? - -TEEMU. Ensiksikin, sinulla on tynnyrillinen etikkata kaupungissa -odottamassa. Toimitusmies sanoi, että haettaisit sen niin pian kuin -mahdollista. Ja rahtikirjan hän lähetti minun mukanani. -- Tässä sen -saat! - -NYKÄNEN. Miks'et tynnyriäkin mukaasi ottanut? - -TEEMU. Se kun ei vielä ollut maksettu. - -NYKÄNEN. Vieläkö mitä on asiaa? - -TEEMU. Niin, mielestäni nyt olisin voinut ansaita tuon ryypyn, josta -niin kauvan on puhe ollut! - -NYKÄNEN. Eipä tuo etikkatynnyri ole sen veroinen! - -TEEMU. Kukas siitä pakisee? Onko muistisi käynyt niin huonoksi -viimeaikoina? Niinkö oli, että vaan etikasta sinulle selvän ottaisin? -Mitä? - -NYKÄNEN (Ponnahtaa pystyyn). Älä siinä suutasi piekse! -- Lähde -kanssani kotiin ja kerro siellä, mitä tiedät. - -TEEMU. Enkä lähde laputtamaan sen takia vain. Sen asian me voimme -selvittää yhtä hyvin täälläkin. Lankosihan tässä vain on kuulemassa. - -NYKÄNEN (Kärsimättömästi). Sinun pitää lähteä minun kanssani kotiin, -sanon minä. Ja heti paikalla sittenkin! - -TEEMU (Levittelee silmiään). Pitääkö minun?! Hä?! - -NYKÄNEN. Pitää, sillä muuten tipahtaa ryyppy sivu suun. - -TEEMU. Kas perhanaa! Niinkös se on! Luulet kai olevasi helkkarinmoinen -mies, vai! Vaan älä sinä yritäkkään minun kanssani! Ei, se ei käy -kontoon ikinä! En ole viinasi vaivainen, ettäs sen tiedät. Kaada -kurkkuusi itse, jos haluttaa! Ja kun toiste tahdot tietoja Torkkolan -isännästä, niin hanki itse! Ettäs sen tiedät! (Aapelille). Onko -mokomampaa kitupiikkiä nähty! Tuosta viinatilkasta, jota hän ei koskaan -raatsi hellittää, hän jo lähes puoli vuotta on juoksuttanut minua -läkähtyäkseni, jotta hankkisin tietoja siitä Myllärin Leenasta, joka -ennen vanhaan tässä talossa palveli, mutta sitte tiehensä karkasi. - -TORKKOLA (Ponnahtaa pystyyn). Myllärin Leenasta?! Mitä herran nimessä -sanotkaan, Teemu? - -TEEMU. Tuo tuossa oli kuin hullu, saadakseen tietää, oliko hän oikein -kuollut, vai vieläkö eli. Ja sen asian takia on hän minua juoksuttanut, -niin kuin ei minulla muka muuta tekemistä olisikaan, ja kun sitte tosi -tulee, niin kieltää minulta tuon viinaryypyn, jonka minä, hitto -soikoon, olen ansainnut ainakin kymmenen kertaa. - -TORKKOLA (Kiihkoissaan). Mitä sinä mies sanotkaan? - -TEEMU. Minä sanon, että minä olen rehellisesti ansainnut tuon viinan. -Ja niin se on. - -NYKÄNEN (Huutaa). Sitä et ikinä saa! - -TEEMU (Huutaa vielä kovemmin). Pidä hyvänäsi, sanon minä, että köyhän -saatanan petit! Ja vielä uskovaiseksi itseäsi nimität, sinä! Pirun oma -sinä olet. - -TORKKOLA. Älä hänestä huoli, Teemu. Mitä sinä puhuit Leenasta. - -TEEMU. Minä hänestä selvän otin, minä! - -TORKKOLA (Huudahtaa). Hän elää?! - -TEEMU (Huutaa vielä kovemmin). Niin, piru vie, elääkin! Vai niin -- -sinäkös se olitkin! Minä luulin, että Malakias se minulle taas kiljui! - -TORKKOLA. Älä valhettele minulle! Älä herran tähden valehtele! Oletko -varma siitä, että olet oikein nähnyt? - -TEEMU. Varmaan minä olen. Olen sekä nähnyt hänet, että puhellut hänen -kanssaan! - -TORKKOLA. Se ei ole mahdollista! Kun tuomarit ovat perään kuuluttaneet -häntä tuon tuostakin! - -TEEMU. Tuomarit niin! Eikähän se muuten mikään ihme ollut, ettei -huolinut periä niin velallista taloa. - -TORKKOLA. Missä hänet tapasit? - -TEEMU. Mitä lie ollut kolmen tunnin matkan päässä täältä, heti -yläkulmalle päästyä. Siellä hänellä on talonsa Autioitten kallioiden -luona, tiedättehän! - -TORKKOLA. Silloin minä lähden sinne, heti paikalla. Semmoisen matkan -ajaminen ei henkeä vie. Mutta minä tahdon nähdä hänet omin silmin, ja -ottaa selvän, miten hänen on ja missä kurjuudessa hän nyt elää. (Menee -ovelle). Tilta, tule tänne -- joutuun -- kuuletko sinä! -- (Lähestyy -Teemua, liivintaskuaan kopeloiden). Et tule tätä ilman edestä -tehneeksi, Teemu. Hyvän työn teit vallan. Ja kiitos siitä! - - (Antaa hänelle rahaa.) - -TEEMU. Mitäs nyt tuossa -- jopahan kannatti puhua! (Pistää rahat -taskuunsa). Kiitos vaan! - -TILTA (Ovella). Kutsuitteko minua, isäntä? - -TORKKOLA. Niin, joudu ja käske Mikon valjastaa, -- hän paraiten tuntee -tiet sillä yläkulmalla. Me lähdemme siinä siunaamassa. - -TILTA. Mutta, isäntä, vallanko te olette järjiltänne! - -TORKKOLA. Ei auta, vaikka mitä sanoisit, sinne minun täytyy lähteä, -muuten en saa rauhan hetkeäkään enään. Sano Taavetille, että olen -pahoillani hänen tähtensä. Mutta hän jääköön kotiin taloa vartioimaan --- antakoon tyttönsä mennä yksin. Minulla ei ole aikaa menetettävänä -sen takia. Joudu nyt ja tuo palttooni ja hattuni. Lammasnahkaturkkini -voit panna vankkureihin, sillä kyllä yöksi kylmä tulee! - -TILTA. Mutta isäntä -- -- - -TORKKOLA. Älä jaarittele. Tee kuin käskin. - - (Tilta menee.) - -TORKKOLA (Menee ottamaan tyynyn penkiltä). - -NYKÄNEN (Hyökkää sitä ottamaan). Minä kannan! - -TORKKOLA (Tempaa tyynyn). Anna olla! - -NYKÄNEN (Ei hellitä). Mutta lanko! - -TORKKOLA. Sinä et enään koske minun omaani! Ettäs sen tiedät! - -NYKÄNEN (Hellittää). Mutta, rakas lanko! - -TORKKOLA. Rakas lanko, niinhän! Eikös hän eläkin, häh!? Eikös eläkin, -vai? Onko helvetti kolmen penikulman päässä täältä, Autioitten -kallioitten luona, hä? Valhettelija! - - (Menee ovea kohti huitoen tyynyllä aina kun Nykänen - yrittää tulla lähelle.) - -NYKÄNEN (Seuraa ovelle saakka). Rakas Aapeli. - - (Tarttuu hänen takkinsa liepeeseen.) - -TORKKOLA (Hirmustuneena.) Valhettelija! - - (Heittää tyynyn hänen päälleen, riistäytyy irti ja menee sisään.) - -TEEMU. Jumaliste, jopa tuli kyytiä ukkoon! -- Älä ole sinä milläsikään! -Lähde matkaan, niin tarjoon sinulle ryypyn. (Näyttää saamansa rahat). -Ja toisenmoista paloviinaa annetaankin, kuin mitä sinä tarjosit. - -NYKÄNEN. Selkääsi pitäisi sinun saada! - -TEEMU. Niinkö luulet. Hyvää yötä sitten! Nuku makeasti. -- -päänalunenhan sinulla jo on! - -NYKÄNEN. Piru itse sinut varmaan päälleni lennätti! - -TEEMU. Piruko lie? Eukkosihan sen teki! - - (Menee.) - -NYKÄNEN. Senkin perhanan ämmä retale, ettei ollut sen vertaa älyä -päässään, että olisi pidättänyt tuon juopporatin kotona! Olisihan hän -itsekin tänne jaksanut. Mutta mittasi sinä saat. -- Tässä minä olen -kulkenut ja huhtonut lähes puoli vuotta ja kiittänyt luojaani -jokaisesta päähäni pälkähtäneestä juonesta, jolla voisin tämän syntisen -omaatuntoa herättää! Ja hukkaan on kaikki mennyt, kaikki tyyni, vain -siksi, että akkaväki on niin perhanan tyhmä. Vaan minäpä en antaudu -- -en piru vie hellitäkään! Minäkin ajan mukana sinne, tahtokoon eli ei! --- Kätkeydyn hänen turkkinsa alle -- sen minä teenkin. - - (Aikoo hiipiä taloon, kuulee sieltä puhetta, kääntyy ja - livistää pois nurkan taa.) - -TAAVETTI ja LIISA (Tulevat ovesta). - -TAAVETTI. Sinä siis lähdet, Liisa? - -LIISA. Tietty se. Parasta on, että menen kiireimmän kautta, kun -sinäkään et nyt saattamaan pääse, niin ennätän kotiin ennenkuin liiaksi -pimenee. Luulenpa, että äidiltä lentää silmät pystyyn kuullessaan, -miten perinnön on käynyt! Kyllä hän minut pellolle ajaa, kun saa vihiä -siitä, minkä moisen aarteen minä sain. - -TAAVETTI. Kunpa hän sen tekisikin, Liisa! Silloin sinä tulet minun -luokseni! - -LIISA. Niin tulenkin. Vaan mihinkä sinä nyt ryhdyt? Etkö tahdo jäädä -tänne kauvemmaksi? - -TAAVETTI. Piru tänne jääköön, kun ukkovaari antaa lankonsa tuolla -tavoin itseään hanssata. Näetkös, miten hyvä oli, että me kaksi -yhdyttiin ja taas sovittiin. Jos olisi ollut asiat niinkuin ennen, -olisin antanut palttua kaikelle ja livistänyt tieheni heti paikalla. -Mutta nyt, kun minulla on sinustakin huoli pidettävä, nyt kyllä varon, -että ensin saan hyvän palveluspaikan. - -LIISA. Tee se. Vaan älä niin äkkipikaa, että ukkovaaria pahoittaisit. -Sillä hän pitää sinusta ja sinä hänestä. - -TAAVETTI. No, niinhän se on. - -LIISA. Minun käy häntä niin sääli. Minä niin mielelläni auttaisin ja -lohduttaisin häntä. Vaan hänpä ei anna siunaaman rauhaa siihen. Kyllä -minä hänet tolalle saisin. Etkös luulekin! - -TAAVETTI. Rakas kultaseni, sinäpä se juuri ihmisen iloiseksi saatkin! - -LIISA. Herra olkoon kanssasi nyt, Taavetti! - -TAAVETTI. Herra olkoon kanssasi, tyttöseni! Mielessäni sinut pidän yöt -sekä päivät! - -LIISA. Niin -- päivisin teen minäkin samoin. Sen lupaan. Mutta yöt -aijon nukkua. - -TAAVETTI (Naurahtaa). Tee mitä tahdot, kunhan olet minun! Käy niin -raskaaksi ajatellessa, että sinä olet niin kaukana minusta. -- Joka -päivä ja joka minuutti tahtoisin tietää, miten sinä jaksat ja mitä sinä -teet, ja lähettää sinulle terveisiä vähintäin kymmenentuhatta kertaa -päivässä, -- jos vaan maailmassa löytyisi joku, jonka kanssa lähettää -sinulle niitä. - -TAAVETTI. - - LAULU - - (Sävel: Minä seison korkealla vuorella.) - - Lirittele, pikku kirkas puronen, - Kerkeästi vieri tie - ja mun ystävällein pienellen - tervehdykset multa vie. - -LIISA. - - Puro sulle pulpahtavi: "hulluhan - lienet kaiketi, etkö nää: - myllyä ma suurta kuljetan, - sehän minua pidättää." - -TAAVETTI. - - Kyyhky pieni, lennä kultaseni luo, - sinä syleillä häntä saat. - Sitten häneltä mulle sa suukko tuo, - sekä terveiset tunteikkaat! - -LIISA. - - Kyyhky pieni suuteloita itsekin - tänäpäivänä odottaa - kultasensa kaukaa kotihin - lopultakin palajaa. - -MOLEMMAT. - - Syki, leisku sydämmeni rinnassain - että kultani muistais mun, - yöt päivät olet minun unelmain - sua muistaissa riemastun. - - Lempi vain nyt aina laulustani soi - enkä toista ma lemmi, en - kuolo vain mun sulta riistää voi - senkin voitamme lempien. - -(Tiellä Liisa kääntyy ja nojaa veräjään, laulaessaan. Lopuksi hän -heittää Taavetille lentomuiskun ja juoksee pois. Taavetti jälestä -ilosta riemuiten.) - - Esirippu lankee. - - -Toinen kuvaelma. - -Talo Autioitten kallioitten luona. Pihamaa vasemmalla, etualalla osa -päärakennusta sisäänkäytävineen, oikealla avoin vaja, rakennettu -tylsäkulmaisesti asuinrakennusta vastaan, jotta niiden välille jää vain -veräjän levyinen tila. Talon takana kohoo suunnattomia kallioita, jotka -siintäyvät taustalla. Etäältä kuuluu ukkosen jyrinä. - -VAARI, NIKU ja JUSSI (Tulevat hitaasti ja varovasti portista -viikatteineen ja haravoineen.) - -NIKU. Mitä me näin aikaiseen kotona teemme, isä? - -JUSSI. Niin, minkä tähden lopetimme työmme niin aikaiseen tänään? - -VAARI (Suunnilleen 70-vuotias, harmaahapsinen ja kumara, tuuheat tummat -kulmakarvat, puku huolimaton, nolona). Miksikö? Siksi että rajuilma on -tulossa. - - (Panevat työaseensa vajaan.) - -NIKU. Ettekö siis lähde kylään, isä, naukkua ottamaan? - -VAARI. Tiedäthän, ettei muori anna minulle rahoja siihen. - -NIKU (Antaa hänelle rahoja). Tässä saatte minulta, isä. - -VAARI. Sinä olet kelpo poika, Niku. Jaa-a, niinkin. Laittaudunpa tästä -matkaani. Niin, sen teen. Kunhan ei vaan rajuilma yllättäisi minua. - -NIKU. Ei siitä ole pelkoa! - -JUSSI. Ei, olethan sinä itse useasti sanonut meille, että jos se tuolta -suunnalta uhkaa, niin se pysähtyy vuorten taakse. - -VAARI. Niinkö sanot, senkin vekkuli. Tahdot kai vain päästä minusta. -Aijot kai itse johonkin? - -NIKU. Niin, aijoimme tästä pistäytyä vähän metsälle -- - -VAARI. Entä jos rajuilma yllättää? - -JUSSI. Eikä yllätä. - -VAARI. Eihän se, se on totta se. - -NIKU. Ja voimmehan sitäpaitsi päästä jonnekin sateen suojaan. - -JUSSI. Niin, kyllä me aina jossain suojaa saamme. - -VAARI. Vai niin, vai saatte? Missä sitten? - -NIKU. Siellä sysihaudan luona. - -VAARI. Jopa te olette! Arvasinhan! Sysimies on kuormineen kaupungissa -tänään ja silloin ovat hänen tyttärensä yksin kotona. Eikö niin? - -JUSSI. Niin, kai ne sitte ovat yksin kotona. - -VAARI. Ja niinpä piti teidän lähteä sinne, ja -- -- Niin, sen sanon, -nykyajan nuoriso -- nykyajan nuoriso! - -NIKU. Olitte kai tekin kerran nuori, isä? - -VAARI. Kahdeksan viidettä olin, kun muorin kanssa naimisiin menin. Niin -kauvan minä odotin! - -JUSSI. Niin, mitäs te olitte semmoinen unikeko?! - -VAARI (Suuttuneena). Sanoitko "unikeko", niinkö? Mikäs sinä itse sitten -olet? Etkös sinäkin muka ole unikeko, vai, kun vetelehdit täällä -aamusta iltaan tyhjää toimittamassa. Etkös muka olekin? Kyllä minä -sinulle vetelehtimistä opetan. Nyt jäätte kotiin ja sillä hyvä! -(Huutaa). Leena! - -NIKU (Jussille). Mikset pitänyt turpaasi, nauta! - - (Leena tulee sisälle.) - -LEENA. Vai niin, jokos te olette kotona? - - (Menee sisään takaisin.) - -NIKU. Nyt saat taas sukkaa kutoa, näetkös! - -JUSSI. Ja sinä myöskin. Ja isäkin! - -LEENA (Tulee tuoden kolme suurta lankakerää ja alettua sukankudinta -puikkoineen). Kas tuossa saatte. Minä en jouda, ja pennut kuluttavat -kuluttamistaan, jotta on mahdotonta pitää heitä sukissa. Kutokaa nyt! - - (Äänettömyyden kestäessä istuutuvat vajan eteen ja alkavat kutoa.) - -NIKU. Tämäkös nyt lemmon työtä on, jumala paratkoon! - -VAARI. No, onpa niinkin! - -NIKU (Huokaa). Niin, niin! - -JUSSI. Mitähän Ruusa tästä sanoisi? - -NIKU. Nenästä vetää, jos tietää tahdot. Arkipäivinä sinä kyllä hänelle -kelpaat, mutta sunnuntaina hän onkin toisen kanssa. - -JUSSI. Minun viikossani on seitsemän arkipäivää! - -NIKU. Ja seitsemäntenä saat nuolla huuliasi! - -JUSSI. Suus' kiinni, että voin lukea silmät. - -NIKU. Kuulkaas isä, -- noinko ne työkalut jätetään? -- - -JUSSI. Niin, entä jos rajuilma puhkeaisi! - -NIKU. Sitähän minäkin -- (pistää kutimensa vaarin kainaloon) pidähän -tuota sillä aikaa! - - (Juoksee perälle.) - -JUSSI. Älä ota niin monta yhdellä kertaa. Leikkaat itsesi -viikatteisiin. Odota, minä tulen auttamaan. - - (Pistää kutimensa vaarin toiseen kainaloon ja juoksee - Nikun jälestä pois.) - -VAARI (Kutoo ahkerasti, mutta kainaloissa olevat lankakerät vaivaavat -häntä). Enkös taaskin kadottanut silmää! (Syyhyttää puikolla -leukaansa). Ala vaan taas laskemaan! - -LEENA (Ovessa). Ruoka on valmis. Mutta minne pojat joutuivat? - -VAARI. Heidän piti kantaa työkalut vajaan. - -LEENA. Näinkö tekivät! Tuossahan ne vielä ovat. - -VAARI (Katsoo taakseen). Katsos perhanoita! Eivätkö olekin livistäneet -tiehensä! - -LEENA. Niin, etsippäs heitä nyt! - - (Sisään.) - -VAARI. Äh, kyllä minä heidät käsitän (Kääntyy, yhä kutoen, mennäkseen, -pudottaa toisen kerän). Perhana! (Kumartuu sitä ottamaan, pudottaa taas -toisen ja kolmannenkin kerän). Noin ikään, nyt on helvetti valmis! -(Vetää langoista, joten kerät vierivät yhä kauvemmas). No, kun ette -tahdo, niin vieköön piru teidät kaikki tyyni! Eipä tarvitse hänen -silloin avojaloin käydä. (Survaisee kaikki pihalle). Haukkumisia me -kuitenkin saamme, kun kotiin tulemme -- ellemme onnistu siitäkin -rajuilmasta pelastua. - - (Lähtee toisten jälestä. Lyhyt äänettömyys. Jyrisee tuon tuostakin. - Aapeli ja Malakias tulevat portista. Sitten Leena tulee talosta.) - -NYKÄNEN. Hyvä toki oli, että mukaasi lähdin, lanko. Eikös ollutkin? -Niin ei sinun tarvinnut täällä yksin rämpiä! Niinhän se oli aivan kuin -ajattelin, että kyllä sitä ei pääse perille asti ajamaan. Tämä talo -tässä on ainoa täällä kallioitten luona! - -TORKKOLA (Tulee hitaasti keppiinsä nojaten). Niin, mutta hiukan se on -liian suuri yksinäiselle naisihmiselle. - -NYKÄNEN. Mielisinpä nähdä tuon naikkosen. Minulla on omat arveluni. Tuo -juopporatti Teemu tahtoi vaan juonitella itselleen ryypyn! -- Ja tämän -jutun hän on keksinyt meitä narratakseen, sen saat nähdä. - -LEENA (Sisältä). Kuka siellä? (Ovessa). Vai niin, jokos vihdoinkin -olette täällä taas, te tyhjäntoimittajat. - -TORKKOLA. Hyvää iltaa. - -LEENA. Jumal'antakoon! -- Mitäs te täältä etsitte? - -TORKKOLA (Lähestyy kiihoittuneena). Sinäkös se olet se Myllärin Leena? - -LEENA (Kiivaasti hänen eteensä). Mitäs se kelle kuuluu? Hä? Kuuluukos -se kelle, kysyn minä! Minä olen Kiviojan vaarin vaimo, jos tietää -tahdot ja tämän talon emäntä. Eikä se kehen kuulu, kuka olin ennen -sitä. Eikös sitä saa elää rauhassa, hä? Mitä te täällä juoksentelette -kuin hullut sitä kyselemässä. Äskettäinkin oli täällä muuan humalainen -ajurinrenki, ja kyseli ja tutkiskeli, jotta vallan pelotti! -Mitäs se teitä ja häntä liikuttaa, olenko minä myllärin Leena -vai en. Nuoruudessani minä kerran tein vähän tyhmyyksiä erään -talonpoikaisroikaleen kanssa. Mutta siitä on jo niin pitkä aika, -ettei se ole melkein tosikaan enään. Onko hän ehkä kuollut nyt? -Periäkö saan, vai? Tuomariko taas minua hakee, sanokaa pois vain! - -TORKKOLA (Tulee lähemmäksi). Leena! (Salamoi ja etäistä jyrinää -kuuluu). Etkö enää tunne minua? - -LEENA. Mistäs minä teidät tuntisin? - - (Taas salamoi.) - -TORKKOLA. Minä se olen Torkkolan Aapeli. - -LEENA (Huudahtaa). Jeesus -- oletteko te Aapeli? (Lyhyt äänettömyys, -puhuu vielä suulaammin). Mitäs nyt tahdot täältä? Oletko vihdoinkin -tullut ottamaan selkoa, miten minun kävi? Useammin kuin yhden kerran -olen halunnut antaa sinulle tietoja siitä. Sinä kyllä luulit, että niin -kävisi, kuin sinä mieluummin toivoit, että minä kuolisin jonnekin -köyhyyteen ja kurjuuteen. Mutta herra jumala piti minusta parempaa -huolta. Ja kolme vuotta sen jälkeen, kun olin sinun luotasi lähtenyt, -salli hän ukko Kiviojan ottaa minut. -- Hän nai minut ja siitä pitäen -minä tätä taloa olen komennellut. Eikä se omastasi paljoakaan perää -anna ja se on pääasia. Sillä älä sinä uskokaan, että minä sinun -kanssasi rupesin muun tautta, kuin että luulin vaimosi pian kuolevan ja -että minä pääsisin hänen tilalleen! Luuletko sinä, että minä välitän -sinusta tuon vertaakaan! En, en hiukkaistakaan, -- ettäs sen tiedät! - -TORKKOLA (Peräytyy hämmästyneenä). En usko, lanko, että minä -viimeisilläni tulen koviakaan tuskia tuntemaan tuon takia tuossa! - -LEENA. Mutta vaimosi elikin kauvemmin kuin luulin. Ja niin pian kuin -hän keksi, mitä minä pyytelin, antoi hän minulle kaikki säästönsä, -saadakseen minut pois tieltä. Niin että, en minä tyhjin käsin talostasi -lähtenyt, ja lapselleni hän sai elatusapua antaa -- - -TORKKOLA. Lapsellesiko, sanoit? Sinä siis sittenkin sait lapsen? Sano, -jumalan nimessä, Leena, missä se on? - -LEENA (Hiukan lempeämpänä). Sitä en voi sanoa sinulle, jos -tahtoisinkin. Mutta tyttö se oli, ja se riistettiin minulta heti -synnyttyään. (Kuin ennen). Ota selvä hänestä nyt. Nyt on sinun vuorosi! -Kun naimisiin jouduin, sain kaksitoista lasta ja olipa kuin olisi -paholainen pelissä mukana ollut, sillä jok'ikisellä heistä oli -samanlainen käyrä pikkusormi, kuin sinullakin vasemmassa kädessä! -- He -ovat nyt, jumalalle kiitos, pois talosta, seitsemän vanhinta! -- Viittä -me vielä toistaiseksi saamme täällä elättää! -- Luuletko, että silloin -on aikaa ottaa selkoa siitä, minne kolmastoista joutui? - -TORKKOLA. Kai sinulla toki on jotain aavistusta, missä se on? - -LEENA. Ei pienintäkään! Ja nyt me olemme tästä tarpeeksi pakisseet. Nyt -tiedät, miten laitani on. Ja että minun pahemminkin olisi voinut käydä, -sen tiesit ennenkin. Ja näet, että omillani olen. Ja ellet siitä -laittaudu matkaasi toverinesi, niin on minulla riittämään asti renkejä, -jotka panevat jalkanne liikkeelle. Ja ellei se sittenkään käy kyllin -joutuun, -- niin usutan koirat päällenne. Silloin se nähdään! - -TORKKOLA. Hän pian aikaan ajaa meidät talosta, lanko! - -LEENA. Senkös nyt saattoi arvata, että hän tänne löytäisi! Mutta minä -tahdon elää rauhassa, sanon minä! -- Tyydyn siihen, mitä minulla on. -- -Enkä turhia huolia hanki, -- ja kummituksia en huoli nähdä. -- Eikä -minun, totta vie, tarvitsekaan! - - (Menee taloon.) - -TORKKOLA. Mennään pois täältä! Pian! Minua niin koskee, pahasti koskee, -täältä. (Pitelee sydäntään). Kivi on vierinyt rinnaltani, se on totinen -tosi, -- mutta vielä suurempi sijalle vieritettiin! - - (Menee. Ukkospilvien pimentämä näyttämö on nyt kirkkaasti - kuun valaisema.) - -NYKÄNEN (Yksin). Odotahan, lanko! Tulen heti! -- -- Ajatteleppas, että -heillä oli lapsi -- ajatteleppas. Ja minulla kun ei ole ollut siitä -aavistustakaan. Kunpa vaan tietäisin, vieläkö se penikka elää, vai onko -jo kuollut? Senhän toki ämmä tiennee. Kyllä minä sen häneltä puserran, --- -- minun täytyy saada siitä selvä. - - (Menee taloon.) - - (Jussi, Niku ja vaari tulevat hitaasti portista, - toinen toisensa jälestä.) - -JUSSI (Ruikuttaen). Nyt me olemme taas kotona. - -NIKU. Niin, nyt sai isä tahtonsa perille. - -VAARI. Niin, niin, -- odottakaapas, kunhan muori saa teidät kynsiinsä! -(Katselee taivasta). Nähkääs, eipä siitä rajuilmasta mitään tullutkaan. - - (Sisältä kuuluu Leenan ja Malakiaan kiivasta keskustelua.) - -NIKU. Pian saamme paljoa pahemman. - -LEENA (Huoneessa). Kyllä sinä sen tietää saat! Odotappas -senkin -- -- -- - -JUSSI. Varokaa itseänne, isä! -- Äiti kai antaa selkään jollekin tuolla -sisällä! - -NYKÄNEN (Lentää ovesta ulos, jälestä suuri luuta). - -VAARI. Ottakaa kiinni! Hutkikaa! Suimikaa olkanne takaa! - - (Lyövät häntä.) - -NYKÄNEN. Älkäähän, hyvät ihmiset. (Ottaa taskustaan rahtisetelin). -Näettekös tätä punaista paperia? - -KAIKKI. Näemme! - -NYKÄNEN. Osaatteko lukea? - -KAIKKI. Emme! - -NYKÄNEN. Jumalalle kiitos siitä! -- Katsokaahan tätä sinettiä. -Näettekös -- -- se on niin kuin olla pitää. Ei se olekkaan mikään -tavallinen rahtiseteli tämä; eipä niinkään! Se on kapitulin -kieltokirje. Siinä sanotaan, että minulle ei kukaan saa antaa selkään! -Ettäs sen nyt tiedätte! - -(Poistuu mahtavasti. Muut jäävät töllistelemään.) - - Esirippu lankee. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Torkkolan pirtti, kuten ensi näytöksessäkin. - -TILTA (Tulee vasemmalta kädessä palava lamppu varjostimilleen). Kello -on pian kymmenen, eikä isännästä vielä mitään kuulu! (Asettaa lampun -pöydälle). Jestas, kyökissä on varmaankin joku? (Aralla äänellä). Kuka -siellä? - - (Menee ulko-ovelle.) - -TAAVETTI (Avaa oven oikealla, perällä). Vaan muuan, jolla on hyvä -omatunto! - -TILTA. Jumalan kiitos, sinäkös se vaan alet, Taavetti? - -TAAVETTI. Niinpä niin, minä se vaan olen! Sinäkös nyt pimeänarka olet, -Tilta! (Näyttää piippuaan). Tulin vain saamaan tulta piippuuni, vaan -takassa ei ole enään mitään hiillosta. - -TILTA. Ei, johan sen tähän aikaan pitää olla sammutettu, tiemmä. -- -Mutta missä se isäntä saattaa olla? - -TAAVETTI. Eihän hän vielä voi kotona olla. Laske itse. Kolmen ja neljän -välissä hän lähti, kolme tuntia kestää matka sinne ja kolme takaisin. -Tuskin olisi vielä ehtinytkään, vaikka heti olisi takaisin pyörtänyt, -kun kello vasta on kymmenen. - -TILTA. Mutta mitäs asiaa hänellä sinne oli? - -TAAVETTI. Jos sinä et tiedä paremmin kuin minä, niin ei meidän tarvitse -sitä toisiltamme kysyä. - -TILTA. Nyt kuuluu ajoa tuolta ulkoa. - -TAAVETTI (Kuuntelee). Niin kuuluukin. Mutta Salokylältä päin. - -TILTA. Sinulla nyt on aina korvat sinnepäin nykyään. - -TAAVETTI. Oli miten oli, mutta nyt ne ajoivat sillan yli, -- ja nyt ne -kääntyivät kievariin ja ajoivat hevosen vajaan. - -TILTA. Niin kai tekivät. Mutta nyt minä taas kuulen ratasten jyrinää ja -ne tulevat toisaalta. - -TAAVETTI. Niin tulevat. Ja sangen lähellä ovatkin -- nyt ajoivat -pihaan, -- isäntä se on. Minäpä menen katsomaan. - - (Ulos.) - -TILTA. Sehän nyt oli hyvä se! Jumalalle kiitos, että hänellä oli turkit -muassaan! Kylmäksihän siinä vetää, kun yöllä ajaa. - - (Torkkola tulee Taavettiin nojaten. Viimeisenä Nykänen, - joka hiipii huoneeseen ikäänkuin piilossa pysyäkseen.) - -TAAVETTI (Saattaa Torkkolan nojatuoliin). Hän on kai nyt ajanut kuin -hullu, koska jo olette takaisin! Parasta lie, että minä menen talliin -katsomaan. - -TILTA. Sääli hevoskaakkia. - -TORKKOLA. Yhdentekevä minusta. Parempi heillä kuitenkin on, kuin -minulla. - -TILTA. Kuinka te niin voitte sanoa, isäntä? - -TORKKOLA. Sanon, koska se niin on. Aikansa elävät ja vähät muusta -välittävät. -- Käyhän kuitenkin niitä katsomassa, Taavetti! - -TAAVETTI. Hyvää yötä sitten, isäntä. - - (Menee.) - -TORKKOLA. Hyvää yötä, Taavetti! Kuules Tilta. Elossahan se on se -myllärin Leena vielä. Ja ison talon emäntänä. Kuka olisi uskonut. - -TILTA. Mikäs kumma siinä nyt on? Joskus köyhääkin onnestaa. Sielläkös -isäntä sitten kävi? - -TORKKOLA. Siellä! Se Malakias, kun sanoi hänen olevan helvetissä. -- Ja -minkälaisen kyydin hän minulle antoikin! Kiitän etten saanut selkääni. - -TILTA. Kas niin. Eihän teidän siis enää tarvitse murehtia isäntä! -Kaikkihan on nyt hyvin. - -TORKKOLA. Ei ole hyvin, ei ole. Mutta mene nyt sinäkin nukkumaan, -Tilta. - -TILTA. Ette te yksin mitenkään vuoteeseen pääse, isäntä, nyt olette -niin huonona. - -TORKKOLA. Jos maata tahdon, niin kyllä minä itsekin vuoteeseen kykenen. -Hyvää yötä. - -TILTA. Hyvää yötä sitten, isäntä! - - (Menee.) - - (Lyhyt äänettömyys.) - -TORKKOLA (Nojaa päätään käsiinsä). - -NYKÄNEN (Tulee hitaasti esille). Lanko -- -- - -TORKKOLA. Ken siellä? (Katsoo häneen). Mitä sinä täältä vielä etsit? -Minähän pidätin talosi kohdalla, että alas pääsit. - -NYKÄNEN. Niin kyllä, mutta minä seurasin tänne asti. Sillä minulla on -sinulle vielä pari sanaa puhuttavaa. - -TORKKOLA. Oletko taas keksinyt jotain uusia pirun juonia? - -NYKÄNEN. En minä mitään pirun juonia keksi! Usko minua, lanko, jos minä --- puhuakseni vertauksellisesti -- - -TORKKOLA. Jätä minut rauhaan vertauksinesi! Minulla on kylliksi -selvitettävää siinä, mitä todella on tapahtunut ja vasta tapahtuu tässä -elämässäni. - -NYKÄNEN. Niin, mutta minulle on muuan asia äkkiä selvinnyt' Katsos, se -minun uneni, kyllä se sittenkin jotain merkitsi. Itse sinä sanoit että -eihän sitä savussa ja tulessa niin tarkkaan taida nähdä. Eikä se -ollutkaan myllärin Leena, jonka kiirastulessa näin, -- siinä me vallan -erehdyimme! Vaan me näimmekin hänen tyttärensä ja häntä Leenaksi -luulimme. Ja eikähän se mikään ihme ollut, sillä tietysti lapsi on -hänen näköisensä. - -TORKKOLA. Joutavia! - -NYKÄNEN. Usko minua, Torkkola, niin se on. Sinun lapsesi se siellä on -ja se nyt on sieltä pelastettava. - -TORKKOLA. Vai niin, kiirastuleenko hänet nyt pistät, ettei hän taloa -sinulta veisi? - -NYKÄNEN (Innoissaan). Kirjoitettu on, että lapset saavat kärsiä isien -pahanteoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Sen tautta hän -nyt kiirastulessa pahasti voihkaa. Ja myöskin oman syntinsä tautta. -Sillä miten tuollainen isätön ja äiditön kakara olisi synnistä -säästynyt? - -TORKKOLA. Mitenkä sinä sitten tiedät hänet kuolleeksi. - -NYKÄNEN. Sen tiedän. Ja parempi se on hänelle että sinullekin, jos hän -on kuollut, kuin jos hän eläisi, niin että sinun nyt pitäisi ajatella -tunnustaa hänet lapseksesi. - -TORKKOLA (Kiivaasti). Siinä sinä sanoit toden sanan, Malakias. Sillä se -on totinen tosi, että se ei olisi läheskään niin vaikeata tietää hänen -helvetissä olevan, kuin tietää hänen nyt maailmaa kiertelevän, -puutteessa ja hädässä ja ehken täälläkin käyvän turhaan apua -pyytämässä. Ja auttaa tahtoisi, eikä voi, kun ei tiedä missä hän on. - -NYKÄNEN (Lähemmäksi). Lanko raukka! - -TORKKOLA. Pidä suusi! (Tyyntyy). Ja mene nyt kotiin. Minä en huoli -kauvemmin kanssasi sanoja vaihtaa tästä asiasta. - -NYKÄNEN. Voimmehan sen sitten siirtää toiseenkin kertaan. Hyvää yötä, -lanko! (Ovessa). Sanohan minulle -- -- - -TORKKOLA. Mitä sitten? - -NYKÄNEN. Pysyykös se sitten niin, kuin olemme sopineet? - -TORKKOLA. Mistä me olemme sopineet? - -NYKÄNEN. Sen sinä toki tietänet. Meidänhän piti lähteä huomenna -kaupunkiin, tiedämmä! - -TORKKOLA. Siitä en nyt voi tarkempaa sanoa. Mene nyt. - -NYKÄNEN (Tulee taas lähemmäksi). Tahdon vaan sanoa, että jos siitä -jotain tulee, niin tahdon minä mielelläni saada sen selväksi niin pian -kuin mahdollista. - -TORKKOLA (Ivallisesti). Niin, sinähän olet aina rakastanut järjestystä -asioissa! - -NYKÄNEN. Oli miten oli, niin minä en siedä, että jokin asia on noin -ikään rempallaan. Tutkistele sieluasi, Aapeli! Ja jos niin on, että -vielä lohdutuksen sanoja tarvitset, niin pysy sanassasi, jonka minulle -annoit -- muutoin saat jäädä ilman niitä. - -TORKKOLA. Niin, hauskaa on nähdä, onko lohdutuksen sana sinun suustasi -minulle tärkeämpi kuin minun taloni sinulle. - -NYKÄNEN. Niin, hauska on nähdä. Älä vaan liian kauvan aprikoi, sillä -muuten saattaa tapahtua, ettei minulla enää ole halua. Se olisi ikävä -meille molemmille. Mutta kyllä minä osaan puolenikin pitää. (Menee ovea -kohti). Minä menen nyt, Aapeli. Hyvää yötä! - -TORKKOLA. Hyvää yötä! - -NYKÄNEN (Hetken kuluttua). Kutsuitko minua? - -TORKKOLA. En! - -NYKÄNEN. Arvelin sinun jo katuneen. (Oven luona). Mutta sanassa -sanotaan: "en halaja kenenkään syntisen kuolemaa", -- niin, niin -sanotaan. Ja kai minä sitten pistäydyn luonasi huomenna joka -tapauksessa. - -TORKKOLA (Kärsimättömästi). Kunhan joudut tiehesi tänään! -- Jätä minut -jo kerrankin rauhaan. - -NYKÄNEN (Avaa oven, mutta jää kynnykselle seisomaan ja katsoo häneen). -Ystävyys näkyy olevan kuitti nyt. Mutta kuittipa hänkin on kohta. -Mukaan hänen täytyy huomenna, muuten piru perii kaikki tyyni! Mukaan -täytyy, vaikka henki menisi! Kai herra sitten lopusta huolen pitää! -Kyllä hän ei enään jaloilleen kykene! Jos yö tulee yhtä uneton, kuin se -alkaakin, niin kylläpä hän pehmiää. Kyllä minä pelini olen voittanut. -En minäkään unta silmiini saa -- tänne jään aamunkoittoon asti, ja -kiertelen täällä taloani, -- niin juuri minun taloani! - - (Hiipii ulos ja sulkee oven.) - -TORKKOLA (Katsahtaa ylös). Monta tuhatta penikulmaa riittää maan -piiriä, -- monta sataa saattaa olla minun ja minun lapseni välillä, -- -kukapa tietää, ehkä hän on aivan läheisyydessäkin, ilman että minä -mitään tiedän! (Nousee, ristii kätensä). Oi taivaallinen isä! Jos niin -on, että hän jo on kuollut, niin anna minunkin kuolla, älä anna minun -enään yksinäni täällä maan tomussa madella! Ja ennemmin niinkin, anna -hänen ennemmin olla kuollut, kuin että minä saisin nähdä hänet häpeässä -ja kunniattomana elävän! Mutta sulje korvasi hänen rukouksiltaan, jos -hän kiroo syntymisensä ja siittäjänsä! (Hoipertelee ikkunan luo ja -vaipuu tuolille). Ilmaa! Ilmaa! - - (Avaa ikkunan. Lyhyt äänettömyys, Liisa ja Tilta tulevat.) - -TILTA (Kuiskaa perässä tulevalle Liisalle). Hän on vielä jalkeilla! -(Ääneen). Isäntä! - -TORKKOLA (Häneen katsomatta). Mitä? - -TILTA. Tuupaiskan Liisa on tullut takaisin taas. - -TORKKOLA (Kuin ennen). Vai niin. - -TILTA. Hänen täytyy puhutella teitä vielä tänä iltana! - -TORKKOLA. Mitä hän sitten tahtoo? - -TILTA. Sanokoon hän sen itse. Minä en sitä tiedä. - - (Menee ulos, viittaa Liisaa menemään Aapelin luo.) - -LIISA (Tulee esille iloisesti). Niin, ette te minusta niin vähällä -pääse! (Nähdessään Aapelin alakuloisen muodon). Herra jumala, isäntä, -mikä teitä vaivaa? - -TORKKOLA. Ei minua mikään vaivaa. Minä tässä vaan katselin uutta -asuntoani. - -LIISA. Eikö vanha enään kelpaa? Minne te sitte aijotte lähteä? - -TORKKOLA. Tuonne noin, missä ristit välkkyvät! - -LIISA. Kirkkomaalle? Vielä mitä. Älkää sinne katsoko, katsokaa tähtiä -miten ne tuikkivat ja kuuta, miten kumottaa! Niin minä tein, tullessani -yöllä tänne metsän läpi ja kaikki oli niin hiljaista ja sirkat -sirisivät ja taivas oli täynnänsä tuhansia tähtiä, jotka tuikkivat ja -loistivat koko maailmalle. Kun tuonne ylös katsoo, silloin kaikki muu -unohtuu, silloin tekee mieli syliinsä sulkea koko maailman ja taivaan, --- silloin sitä tuntee itsensä niin iloiseksi ja vapaaksi -- -- --. - -TORKKOLA. Vapaaksi, niin. Jospa niin olisikin! - -LIISA. Ah, ei teidän laitanne niin kehno ole, kuin luulette. Ja nyt -kerron teille, mitä äitimuori sanoi, niin saatte muuta ajattelemista. -Ajatelkaas, hän ei tahdo, että annatte talonne pois. - -TORKKOLA. Vai niin, vai ei äitisi tahdo? Sehän kummallista oli - - (Nousee.) - -LIISA. Niin, eikös ollutkin? - -TORKKOLA. Minua huvittaisi tietää miksi? - -LIISA. Niin, jos tietää tahdotte, niin kuunnelkaa. Minä autan teitä! - - (Auttaa häntä nojatuoliin.) - -TORKKOLA. Ooh -- kyllä minä itsekin! (Istuutuu). Noin ikään. Puhuppas -sitten. Kummiapa se äitisi siinä. Minä olen oikein utelias! Sehän -merkillistä oli. - -LIISA. Sitä minäkin! Ei hän muuten noin omituinen ole. Mutta nyt en saa -hänestä mitään tolkkua. Kun minä tulin kotiin ja kerroin hänelle että -te olitte lähettänyt minut kotiin taas, sanoi hän, että minä olin -menetellyt kuin nauta. Mutta kun minä sanoin, että te aijoitte huomenna -kaupunkiin Nykäsen kanssa, kirjallisesti luovuttaaksenne talonne -hänelle, silloin tuli hoppu -- silloin hän sai myllärin valjastamaan -hevosen tulisimmassa kiireessä, rahalla ja kauniilla puheilla tietysti, -ja laittoi minun lähtemään takaisin tänne tuossa paikassa, jotta minä -ennättäisin tänne ennen päivän koittoa, -- ja hän syleili ja suuteli -minua lähtiessäni, aivan kuin olisimme elinajaksi eronneet, Ja kirjeen -hän pisti matkaani. - -TORKKOLA. Kirjeenkö. - -LIISA. Niin, kirjeen teille. - -TORKKOLA. Näytä tänne. Tämähän käy yhä kummallisemmaksi. - -LIISA (Ottaa esille kirjeen). Ja minun piti toimittaa niin, että -saisitte lukea sen heti, -- ja teidän piti lukea se yksin, hän sanoi. - - (Antaa hänelle kirjeen.) - -TORKKOLA. Olkoon menneeksi sitten! - - (Korjaa lampunvarjostinta.) - -LIISA (Menee ikkunan luo ja katsoo siitä ulos). - -TORKKOLA (Avaa kirjeen ja lukee. Laskee hetken kuluttua kirjeen -pöydälle ja pitelee päätään). Herra jumala -- voiko se olla -mahdollista? - -LIISA. Mikä teidän on? Mitä hän kirjoittaa? - -TORKKOLA. En oikein tiedä -- pitänee lukea toistamiseen, -- tulehan -tänne minua auttamaan, tyttöseni -- tule ja pitele lamppua lähempänä. - -LIISA (Menee lähemmäksi ja valaisee lampulla paperia). - -TORKKOLA (Lukee) "Raskaalla sydämmellä lähetän sinulle omasi takaisin. -Ja kirjeen luettuasi riippuu itsestäsi, tahdotko sen omaksesi -tunnustaa. Muussa tapauksessa otan minä sen ilolla takaisin taas! Sillä -minun ei tarvitse hävetä häntä, ja se on varma se. Tyttö, joka nyt -tulee luoksesi toisen kerran tänään, lähetettiin pienenä lapsena minun -luokseni, kun vaimosi ei tahtonut häntä taloonsa jäämään. Mutta hän -tahtoi hänestä kunniallista ja rehellistä ihmistä, ja silloin piti -minun toimittaa hänet takaisin sinulle. Minä olen viivytellyt niin -kauan kuin voin, mutta nyt en voi sitä tuonnemmaksi lykätä -vahingoittamatta tyttöä." -- Jumala sinua siitä siunatkoon, Tuupaiskan -muori, ja kaikkia rehellisiä vaimoihmisiä, jotka huolehtivat niin hyvin -meistä raukoista! - -LIISA. Mutta minä en voi ymmärtää! - -TORKKOLA (Lukee edelleen). "Häntä kutsutaan yleensä Tuupaiskan -Liisaksi, koskapa hän on ollut minun kasvattini, ja on sekä isätön että -äiditön, ja niin itsekin luulee. Mutta kirkon kirjassa hänen nimensä on -Elisabeth ja on sinun lapsesi." -- Miksi sinä niin vapiset? - - (Tarttuu hänen käteensä ja auttaa häntä asettamaan lampun - pöydälle.) - -LIISA. Jestas, että muori saattoikin olla niin viekas! (Vaipuu -liikutettuna polvilleen Torkkolan jalkojen juureen). Vai niin, tekö -olette minulle elämäni lahjoittanut! Kiitos siitä. Siinä teitte -kiltisti! Ihana se on ollut! - -TORKKOLA. Minä en kadu sitä, että sen tein -- enpä tosiaan kadukaan! -(Laskee kätensä hänen päänsä päälle). Hyvä jumala! Lapsi talossa -- -lapsi talossa! (Purskahtaa itkuun ja vetää Liisan puoleensa). -(Äänettömyys. Näyttämön takana alkaa kuulua kanteleen soittoa. -Nousee). Nyt alkakoon taas repäisevä meininki -- nyt toisia virsiä -veisattakoon -- -- - -LIISA (Nousee ja menee ikkunan luo ja yhtyy säveleeseen). - - Ja poika se palas uljahasti j.n.e. - -TORKKOLA (Laulun kestäessä). Kukahan siellä soittaa? - -LIISA. Taavetti se on! (Syleilee Torkkolaa ja nojaa poskensa hänen -olkaansa). Minun Taavettini, isä! - -TORKKOLA. Ahaa! Vai silläkö lailla se olikin! (Laulaa mukana). - - Ja jopahan se kannel kaikui j.n.e. - - (Vetää Liisan puoleensa.) - (Malakias, Taavetti ja Tilta syöksyvät sisään.) - -NYKÄNEN. Tälläkö lailla katumusta ja parannusta tehdään? - -TORKKOLA. Kolme narria yhdellä kertaa! Siinä toki liikaa! - -NYKÄNEN (Taavetille). Ja onpas se sinun tyttösi uskollinen! - -TAAVETTI (Vihaisena). Ei hän minua petä? - - (Aikoo ulos.) - -LIISA. Mutta Taavetti, sinä? - -TORKKOLA. Hän on minun lapseni! - -TILTA. Vai on isäntä saanut lapsen! - -TAAVETTI. Ja nyt hän on rikkaan talon tytär ja minä saan nuolla -huuliani. - -TORKKOLA. Niin saatkin, jos olet niin tyhmä, ettet tiedä, että minä -tahdon juuri sinunlaisen miehen vävypojakseni -- - -TAAVETTI. Siunatkoon, -- se on toki liikaa, isäntä! Vaan -- enpä minä -rupee vastaan sanomaan! - -TORKKOLA. Ja nyt minä tiedän, kenen luo minä rupeen syytingille, ja -huomenna me kiepautamme kaupunkiin ja teemme asiat selviksi! - -NYKÄNEN (Iloisena). Niin, sen me teemme, lanko! - -TORKKOLA. Me (näyttää Liisaa ja Taavettia) vaan et sinä! Sinä olet -lasketellut minusta valeita ja tehnyt minut omissa silmissäni murjaania -mustemmaksi. Mutta herra oli armollinen ja lähetti minulle omani -takaisin, ja hän on nyt oleva minun katumukseni ja parannukseni, iloni -ja suruni. Mutta sinä, korjaa luusi täältä, eläkä ikinä jalkaasi tähän -taloon astu. Ja matokuurisi voit itse ottaa, miten paraiten taidat. -Lapsesi voit lähettää tänne, niin katson, mitä heidän hyväksensä voin -tehdä, ei heidän pidä kärsiä sinun pahojen tekojesi takia. - -LIISA. Ja minä tiedän erään opetuksen, jonka voit mukaasi matkalle -ottaa, Malakias, -- ja se on tosikristillinen opetus, jonka kuka -hyvänsä voi sydämmeensä kätkeä. (Laulaa). - - LAULU. - - (Sävel: Ei saa moittia juomaripoikaa.) - - Meille on annettu elon lahja - ilon ja riemun vuoksi. - Tekopyhä murhetta kylvää koitti -- - päänsä hän mäntyyn juoksi. - - Miksikä pistit lusikkasi - toisen vellikuppiin? - Ahneus ajoi typeryyttä - hurskahankin nuppiin. - -(Toiset kertaavat viimeiset säkeet.) - - Esirippu lankee. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Omantunnon mato, by Ludwig Anzengruber - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMANTUNNON MATO *** - -***** This file should be named 50199-8.txt or 50199-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/1/9/50199/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50199-8.zip b/old/50199-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8d469e1..0000000 --- a/old/50199-8.zip +++ /dev/null |