NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9313 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a1ff821
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50190 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50190)
diff --git a/old/50190-8.txt b/old/50190-8.txt
deleted file mode 100644
index 36263e1..0000000
--- a/old/50190-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9313 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Vankien ystävä, by Evy Fogelberg
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Vankien ystävä
-       Piirteitä Mathilda Wreden elämästä ja toiminnasta
-
-
-Author: Evy Fogelberg
-
-
-
-Release Date: October 13, 2015  [eBook #50190]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKIEN YSTÄVÄ***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-VANKIEN YSTÄVÄ
-
-Piirteitä Mathilda Wreden elämästä ja toiminnasta
-
-Kirj.
-
-EVY FOGELBERG
-
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1922.
-
-
-
-
-    "Elämäni, ajatukseni, aikani,
-    voimani -- kaikki Jumalalle ja
-    sieluille!"
-
-                  Mathilda Wrede.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Alkusanat.
- Tarina Wrede-suvun alkuperästä.
- Lapsuus.
- Uusi elämä.
- Laajenevia työaloja.
- Muistoja ensimmäiseltä käynniltä Kakolassa.
- Jäähyväiset Siperiaan lähteville.
- Vankilakäynnit tohtori Henry Lansdellin kanssa.
- Keskeymättömässä työssä.
- Helsingissä.
- Hämeenlinnassa.
- Toivolan koti.
- Vankilamatkoja vv. 1886-1888.
- Menestystä ja vastoinkäymisiä.
- Pietarin kansainvälinen penitentsiäärikongressi.
- Koponen.
- Englannissa.
- Kotona jälleen.
- Työtä ja lepoa.
- Helsinkiin muutettua.
- Reima.
- Matti Haapoja.
- Piirteitä Mathilda Wreden arkielämästä.
- "Järp.-N." eli Pyypoika.
- Bobrikovin aikana.
- Immanuel Karppinen.
- Elämyksiä ja kokemuksia kesämatkoilta.
- Joulu Kakolassa.
- "Mathilda Wreden malja" ja muita kertomuksia.
- Seurustelu ystävien kera.
- Erämaissa.
- Sosialistijohtajia ja valtiopäivämiehiä.
- Erään vangin uni.
- Hajanaisia tapahtumia Mathilda Wreden toiminnasta.
- Vankilan portit suljetaan.
- Sanomalehtien lausuntoja kiellon johdosta.
- Mathilda Wreden 50-vuotispäivä.
- Uusia suruja ja koettelemuksia.
- Veljelä.
- Mathilda Wrede kertoo.
- Venäjän vallankumouksen aikana.
- "Punaisena" aikana.
- Rauhan miehellä on tulevaisuus.
-
-
-
-
-Alkusanat.
-
-
-Sairaana ja suruisena istuin eräänä iltana silmäillen vanhaa
-päiväkirjaani. Muistot menneiltä päiviltä vierivät sisäisen silmäni
-editse kirjavana sekaisena vyyhtenä ja jo kauan sitten unohtuneet
-tapaukset sukelsivat esiin muistin kätköistä. Siellä ja täällä oli
-joku "vankien ystävän" kertoma pieni juttu, todellisuuskuva hänen
-omasta rikkaasta elämästään, jonka olin muistista pannut paperille.
-Ja ihmetellen kyselin itseltäni: Miksi ei parempi kynä kuin minun ole
-piirtänyt noita valtavia elämyksiä, jotka ovat täynnä korkeaa, syvää
-tunnelmaa? Muistin kuinka Mathilda Wrede oli lämpimästi ja samalla
-leikillisesti kertonut "pojistaan", ja siihen verrattuna oli kaikki,
-mitä olin kirjoittanut, kalpeaa ja väritöntä. Ja kuitenkin heräsi
-minussa juuri silloin ajatus koota ja julkaista piirteitä Mathilda
-Wreden elämästä ja toiminnasta. En saattanut silloin ollenkaan
-aavistaa, kuinka paljon tuskaa ja sisäisiä ristiriitoja hänelle oli
-tuottava suostumuksensa antaminen siihen. Hän teki sen kuitenkin
-tuottaakseen minulle iloa ja askartelua pitkällisenä ja vaikeana
-toipumisaikanani.
-
-Lähteet, jotka ovat olleet käytettävissäni ja joista olen saanut
-aineiston tähän teokseen, ovat seuraavat:
-
-1. Mathilda Wreden muistelmat vuosilta 1884-1889. (Hän kirjoitti
-muistelmansa veljeänsä Henrik Wredeä varten, joka silloin oleskeli
-Siperiassa Englannin ja ulkomaan bibliaseuran lähettinä perustaakseen
-sinne raamattujen varasto- ja jakelutoimistoja.)
-
-2. Hänen itsensä ja hänen sisarensa Helena Wreden kertomat elämykset.
-
-3. Aikaisemmin ilmestyneet kirjoitelmat "vankien ystävästä"
-(esim. "Lapsuus" on ote eräästä v. 1914 Pääskysessä julkaistusta
-kirjoituksesta, jota on sitten vain täydennetty lisäämällä muutamia
-pieniä tapahtumia Mathildan aikaisimmilta lapsuusvuosilta.)
-
-4. Suomen vangeille kirjoitetut joulukirjeet.
-
-5. Vankien y.m. kirjoittamat kirjeet.
-
-Ja nyt kiitos kaikille, jotka tietoisesti tahi tietämättään ovat
-auttaneet aineistoa koottaessa! Minun suurena etuoikeutenani on ollut
-koota ja liittää hajanaiset lehdet yhteen. Toivoisin, että työ olisi
-tullut paremmin suoritetuksi, olenhan täysin tietoinen sen suurista
-vajavaisuuksista.
-
-Kun tämä teos lähtee maailmalle, on harras toivoni ja rukoukseni,
-että Jumalan siunaus saisi seurata sitä.
-
-Helsingissä, joulukuulla 1917.
-
-Evy Fogelberg.
-
-Ennen aavistamattomista syistä on käsikirjoitus jäänyt makaamaan
-laatikkoon. Kun se nyt lähtee julkisuuteen, on se paljon laajentunut.
-
-Paitsi lähteitä, jotka aikaisemmin ovat olleet käytettävissäni,
-on minun myöhemmin sallittu lukea joukko kirjeitä, jotka Mathilda
-Wrede on kirjoittanut ja neiti Helena Wrede säilyttänyt kuolemaan
-saakka. Ja sittemmin on minulla ollut tilaisuus kuulemaan erilaisia
-elämyksiä, joita Mathilda Wrede on kertonut seurapiireissä ja
-yksityisissä keskusteluissa.
-
-Helsingissä, toukokuulla 1920.
-
-E. F.
-
-
-
-
-Tarina Wrede-suvun alkuperästä.
-
-
-14:nnellä sataluvulla eli Italiassa kuuluisa sotaherra Colonna. Hän
-oli vanhaa aatelissukua, joka aina 11:nneltä vuosisadalta asti oli
-näytellyt tärkeää osaa Roomassa. Colonna-suku kuului ghibelliineihin
-eli keisarillismielisiin ja oli ainaisessa sodassa guelfejä vastaan,
-jotka taas muodostivat vastakkaisen eli kansallisen puolueen.
-
-Colonnalla oli poika, isänsä ylpeys ja tulevaisuuden toivo. Hän oli
-harvinaisen jalo, lämminsydäminen ja lujaluonteinen nuorukainen, aina
-valmis uhraamaan oman etunsa toisten hyväksi, mutta horjumaton, kun
-oli kysymyksessä oikea tai väärä.
-
-Sattuipa sitten eräänä päivänä, että nuori Colonna tuli isänsä
-luokse kertoen luottavasti hänelle antaneensa sydämensä jalolle
-ja hyvälle naiselle. Mutta hän ei ollut prinsessa, kuten isä oli
-toivonut, vaan halpasäätyinen.
-
-Ylpeä sotaherra kieltäytyi antamasta suostumustaan heidän liitolleen.
-Niin, vieläpä hän uhkasi hylätäkin poikansa ja tehdä hänet
-perinnöttömäksi, jos tämä vastoin isän tahtoa naisi kihlattunsa.
-Mutta poika pysyi järkähtämättä päätöksessään, konsaan hän ei
-pettäisi naista, jolle oli vannonut uskollisuutta -- ja hiljaa,
-jäähyväisiä sanomatta hän katosi kotoaan tuntemattomien kohtaloiden
-kouriin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ghibelliinit ja guelfit kävivät raivoisia taisteluita keskenään.
-Missä hätä oli suurin ja kuoleva nääntyi janoon, missä luodit
-vinkuivat tiheimmässä ja haavoittuneet voihkivat tuskissaan, nähtiin
-vihreään sotisopaan puettu ritari, joka silmikko laskettuna riensi
-apuun. Hän ei näyttänyt pelkäävän mitään ja oli aina saapuvilla
-auttamassa ja pelastamassa. Kaikki kärsivät olivat hänen ystäviään,
-ei kenkään hänen vihollisensa.
-
-Ken hän oli? Sitä ei tiennyt kukaan. Mutta häntä alettiin yleisesti
-nimittää "Il cavalliero verde", vihreäksi ritariksi.
-
-Eräänä päivänä hän kaatui taistelun tuoksinassa kuolettavan luodin
-lävistämänä. Kun hänen kasvonsa paljastettiin, huomattiin, että hän
-oli nuori Colonna.
-
-Hänen jälkeläisensä ottivat nimen Verde, joka merkitsee vihreää.
-Silloisen ajan puutteellisen kirjoitustaidon takia muuttui nimi
-vuosien kuluessa Wredeksi.
-
-Niin kertoo perinnäistaru.
-
-Tuon suvun jälkeläisiä asettui jo 14:nnellä vuosisadalla
-asumaan Rheinin maakuntiin. Eräs sukuhaara muutti myöhemmin
-Itämerenmaakuntiin, missä heistä tuli useiden maatilojen omistajia,
-m.m. Wredesitzin, joka 1600-luvulla kuului Henrik Wredelle,
-liiviläiselle aatelismiehelle, joka uhraamalla henkensä pelasti
-Kaarle IX:n Kirkholman taistelussa joutumasta puolalaisten käsiin.
-Hänen leskelleen antoi kuningas silloin kiitollisuutensa osoitukseksi
-Elimäen neljännestilan Suomesta läänitykseksi, ja siten siirtyi
-Wrede-suku tähän maahan.
-
-
-
-
-Lapsuus.
-
-
-Väliin sattuu, että jo lapsen elämässä saattaa havaita piirteitä,
-jotka selvästi viittaavat hänen tulevaan kutsumukseensa. Kertomukset
-ja tapahtumat Mathilda Wreden lapsuudesta ja hänen aikaisemmilta
-nuoruusvuosiltaan osoittavat epäämättömästi johtoa siihen suuntaan,
-jolla hänen erikoislaatuinen lahjakkuutensa oli pääsevä purkautumaan
-siunaukselliseen elämäntyöhön.
-
-Hänen isänsä, vapaaherra Karl Gustav Wrede, hienosti sivistynyt,
-jalosti ajatteleva ja suuressa arvossa pidetty mies, oli Vaasan
-läänin maaherrana. Siihen aikaan käytettiin vankeja kaikenlaisiin
-töihin vankilan ulkopuolella ja he saivat silloin osan työpalkasta.
-Joka kerran kun vangit vartijan seuraamina tulivat maaherran pihaan
-halonhakkuuseen tahi muuhun työhön, kohdeltiin heitä ystävällisesti
-ja kestittiin kahvilla. Kun Vaasan rantapuisto rakennettiin maaherran
-talon eteen, käytettiin siihenkin työhön vankeja.
-
-Silloin tällöin ilmestyi työskentelevien miesten näkyviin suloiset
-lapsenkasvot korkean puutarhan muurin takaa. Siellä oli pieni
-tyttönen, joka nyökkäili ja hymyili heille, samalla kuin hän
-innokkaasti seurasi heidän toimiaan. Välistä hänellä oli muassaan
-kakkuja ja appelsiineja, joita hän tarjoili heille. Hän oli pikku
-Mathilda, yhdeksästä sisaruksesta nuorin, vilkas, suloinen ja
-tavattoman kiltti lapsi.
-
-Hänen äitinsä, Eleonora Wrede, synt. Glansenstjerna, kuoli
-joulukuussa 1864 Mathildan ollessa vain yhdeksän kuukauden vanha.
-Hieman aikaisemmin oli vanhin sisar, Helena, täyttänyt 17 vuotta.
-Syntymäpäivän aamuna laski sairas äiti pienen avuttoman lapsukaisensa
-tyttären syliin sanoen: "Tämä on minun syntymäpäivälahjani sinulle.
-Hoida huolellisesti pikku siskoasi ja kasvata hänet hyväksi
-ihmiseksi!" Pari viikkoa myöhemmin oli äiti kuollut. Suuren perheen
-saattamana vietiin vainaja hevosella 56 peninkulmaa pitkä taipale
-Vaasasta Anjalaan, jossa tomumaja kätkettiin perhehautaan Anjalan
-kirkkomaalle. Oli sydäntalven aika ja kova pakkanen, mutta "pikku
-Tilda" suoriutui vahingoittumattomana ensimmäiseltä pitkältä,
-surulliselta matkaltaan.
-
-Helenan seitsentoistavuotisille hartioille laskettiin nyt suuren
-kodin ja lukuisan lapsilauman hoito. Kuinka hellä ja hyvä
-"sisko-äiti", kuten Mathilda häntä kutsui, oli nuorempia sisaruksiaan
-kohtaan, käy selvästi ilmi siitä, että Mathilda sanoo vain harvoin
-kaivanneensa äitiään.
-
-Pikku tyttö oli lämpimästi kiintynyt myöskin isäänsä. Usein lähti hän
-häntä vastaan hänen palatessaan lääninhallituksesta. Mutta eräänä
-päivänä, juostuaan tapansa mukaan kelkkoineen tiehensä, ei hän
-palannutkaan isänsä mukana. Kotona syntyi silloin suuri hälinä, mutta
-pitkän etsinnän jälkeen hänet löydettiin lopulta -- paluumatkalta
-lääninvankilasta, jonne hän oli lähtenyt erään pienen pojan kera.
-
-Oppiminen ei tuottanut Mathildalle vähintäkään vaivaa ja lukeminen
-oli hänen rakkaimpia toimiaan -- vain matematiikka tuotti jonkun
-verran vaikeuksia. Nukkein kanssa hän ei leikkinyt koskaan. Kun
-hänelle oli kerran annettu nukke, kantoi hän sen rantalautalle, sitoi
-nuoran nuken kaulaan ja uitti sitä, kuten hän oli nähnyt renkien
-tekevän talon hevosille ja kuten hänen itsensä oli tapana tehdä
-puuhevosilleen -- "jotta sillä olisi oikein hyvä ja viileä olla" --
-sillä silloin oli kuuma kesäpäivä.
-
-Kerran -- hän oli silloin seitsenvuotias -- hän sai nähdä jotakin,
-mikä järkytti voimakkaasti hänen tunteellista mieltään. Hänen
-oli tapana kaksi kertaa viikossa harjoittaa laskentoa erään
-opettajattaren johdolla, joka asui kaupungin ulkolaidalla. Eräänä
-päivänä saapui hän niin aikaisin tunnille, ettei opettajatar ollut
-vielä tullut kotiin. Odotellessaan hän asettui ikkunan ääreen ja
-katseli kadun toiselle puolen, missä oli paja. Samassa kuljetettiin
-erästä vankia ohi, jonka kahleet oli juotettava kiinni. Siihen aikaan
-piti vankien aina laahata mukanaan raskaita kalisevia kahleita, ja
-kauhistunut tyttönen katseli, kuinka seppä kuumennetulla kolvilla
-juotti kiinni rautarenkaan, joka oli miehen nilkkojen ympärillä.
-Kauhusta ja säälistä kangistuneena hän seisoi yhä ikkunassa, kun
-opettajatar saapui. Tämä kutsui hänet heti pois, sillä pajan luona
-avautuva näky ei ollut lapsille sopiva. Mutta tyttö vastasi ikäänkuin
-aavistaen tulevan kutsumuksensa: "Jos vanki voi kärsiä sellaista,
-niin pitää minun voida nähdä sitä."
-
-Hyvin aikaisin hän osoitti omaavansa sydämen, joka sääli sekä
-ihmisten että eläinten kärsimyksiä. Kaikki koirat olivat hänen
-ystäviään, mutta hevosia hän rakasti aivan erikoisesti. Hän tunsi
-Vaasan jokaisen hevosen nimeltä ja tiesi, kuka oli minkin omistaja.
-Siksi olikin hänen ilonsa rajaton, kun isä lahjoitti hänelle varsan,
-joka pian seurasi häntä kuin koira, minne hän vain meni.
-
-Hevonen oli koko talon ystävä ja sitä kohdeltiin kuin perheenjäsentä.
-Eräänä juhannuspäivänä järjesti "siskoäiti" nuorten iloksi puutarhaan
-syntymäpäiväpöydän hevoselle, joka oli syntynyt juhannuksen
-aikaan. Keskellä pöytää komeili suuri hapanleipärinkilä ja hevonen
-talutettiin harja ja häntä koristettuna koreilla kukkakimpuilla
-ihastuneen omistajattarensa luokse.
-
-Kesät perhe vietti Etelä-Suomessa Kymijoen varrella Rabbelugnissa,
-joka oli aikaisemmin ollut Wredein suuren tilan Anjalan yhtenä osana.
-Siellä sai Mathilda viettää raitista elämää luonnon helmassa ja se
-oli omiaan vahvistamaan hänen muuten heikkoa ruumiinrakennettaan.
-Ellei hän oleskellut tallissa hoitelemassa hevosia -- rengit eivät
-katselleet koskaan karsain silmin lasta, joka hääräsi joka nurkassa
-ja tahtoi päästä kaikesta selville -- ratsasti hän metsissä ja mailla
-tahi oli pelloilla ja niityillä, missä elonkorjaajille tarjoiltiin
-kahvia.
-
-Alustalaisten ja isäntäväen välit olivat mitä parhaat eikä
-herraskartanosta ajettu milloinkaan pois ketään, joka pyysi neuvoa
-tahi apua.
-
-Mathildan ollessa kymmenvuotias pani maaherra Wrede tyttärensä
-maatilan suomalaiseen kansakouluun. Hän teki sen osoittaakseen hyvää
-esimerkkiä alustalaisilleen, jotka eivät aluksi välittäneet tuosta
-sivistyksen ahjosta. Yhdessä renkien lasten kanssa lähetettiin
-pieni tyttö nyt vuoden ajan joka aamu kouluun ja hänet varustettiin
-samanlaisella eväspussilla kuin heidätkin. Siinä oli maitoa,
-voileipiä ja savustettua lihaa.
-
-Tovereitten joukossa oli eräs pieni tyttö -- Blyn Maiju, josta
-Mathilda erityisesti piti. Eräänä päivänä, kun maaherra Wredeä
-odotettiin kotiin matkalta, saivat molemmat lapset luvan mennä
-häntä vastaan eräälle läheiselle torpalle. Kun vaunut lähestyivät,
-kiiruhtivat he niiden luo ja hyppäsivät porrasaskelmalle. Lapsen ilo
-oli sanomattoman suuri, kun hän näki taas rakkaan isänsä ja vielä
-suuremmaksi se tuli, kun isä otti pussin ja antoi kummallekin pikku
-tytölle suuren Duchesse-päärynän. Mathilda sattui saamaan kauniin
-keltaisen päärynän, kun taas toinen oli rusentunut ja siinä oli
-ruskea pilkku. Kun isä huomasi sen, sanoi hän: "Tyttöseni, vaihda
-päärynäsi Maijun kanssa!" -- Mathilda katsoi hämmästyneenä isäänsä --
-pitikö isä sitten enemmän Maijusta kuin hänestä? "Minun on keltainen
-ja kaunis ja Maijun on mädäntynyt", hän sanoi alakuloisesti. "Siksi
-sinun juuri pitääkin vaihtaa", kuului isän vastaus. "Minun pikku
-tyttöni saa niin usein makeisia, mutta Maiju ei saa, siksi hänelle
-pitääkin nyt antaa paras ja kaunein päärynä." Tapaus jätti Mathildan
-mieleen unohtumattoman syvän jäljen ja se vaikutti tulevina vuosina
-usein ratkaisevasti hänen toimintatapaansa. [Niinpä sattui talvella
-1918, tuona kovana elintarpeitten puutteen aikana, että eräs vaimo
-tuli hänen luokseen ja pyysi ruokaa. Hänellä oli ollut vaikeaa ja
-varsinkin kaipasi hän perunoita, joita hän ei ollut syönyt moniin
-aikoihin. Siihen tiesi Mathilda neuvon. Hän oli juuri saanut maalta
-kaksi pussillista perunoita. Toisen sisällys oli hieman paleltunut
-matkalla ja hän toi sen eukolle. Mutta äkkiä hän pysähtyi keskelle
-huonetta, polki jalkaansa ja lausui: "Hyi, Mathilda". Kääntyi, otti
-hyvät perunat ja antoi ne vaimolle.]
-
-Kansan lasten kanssa pikku tyttönen jakoi niin ilot kuin surutkin ja
-sinä aikana hänen sydämeensä juurtui rakkaus Suomen kansaan, ja se
-on sitten myöhemmin ilmennyt niin syvällä ja kauniilla tavalla hänen
-elämässään.
-
-Yhdentoista vuoden vanhana lähetettiin Mathilda Haminan yksityiseen
-tyttökouluun, jonne hänet otettiin sisäoppilaana täysihoitoon.
-Opettajattaret kohtelivat häntä erittäin ystävällisesti. He eivät
-esim. raatsineet koskaan kieltää häntä pitämästä pieniä "asukkeja"
-makuusalissa, nähdessään kuinka rakkaita ne hänelle olivat. Niinpä
-hänellä oli pieni kesy orava, joka nukkui usein hänen esiliinansa
-taskussa ja hyppeli hänen olkapäillään. Kerran hän pelasti kissan,
-jonka eräs julma pieni poika oli aikonut tappaa. Sekin otettiin
-täysihoitolaisena laitokseen. Sitäpaitsi hänellä oli leppäkerttu ja
-muutamia vesiliskoja, jotka eräs katupoika oli antanut hänelle.
-
-Toveripiirissä Mathilda oli varsin yksinäinen, sillä vain aniharvat
-ymmärsivät hänen rakkauttaan eläimiin, eikä hän taas puolestaan
-tuntenut samaa harrastusta kuin useimmat muut tytöt kadetteihin ja
-heidän kutsuihinsa. Lukukausien aikana Mathilda sentähden usein
-kaipasi kotia ja siellä olevia rakkaitaan. Varsinkin keväällä, kun
-luonto rupesi heräämään, kasvoi hänen koti-ikävänsä kaksinverroin
-voimakkaaksi.
-
-Hänen ilonsa oli suuri, kun hän koulunkäyntinsä päätyttyä sai
-palata rakkaaseen kotiinsa Vaasaan. Silloin löysi hän huoneestaan
-uudet valkeat huonekalut, jotka oli tilattu lääninvankilasta. Ne
-olivat isän tervetuliaislahja tyttärelleen. Tyttären sydämen täytti
-kaihonsekainen kiitollisuus. Pakosta olivat onnettomat vangit
-valmistaneet ne hänen ilokseen! -- Kuinka hän voisi koskaan tuntea
-itseään onnelliseksi tässä huoneessa, jossa kaikki muistutti häntä
-sanomattomasta kärsimyksestä!
-
-Isä ja "sisko-äiti" toivoivat nyt saavansa edes jonkun aikaa pitää
-rakkaansa kotona. Eivät he saattaneet aavistaakaan, mikä vakava ja
-suuri elämäntehtävä oli erottava hänet pian heistä ja vaativa hänen
-kaikki voimansa jakoko aikansa.
-
-
-
-
-Uusi elämä.
-
-
-Talvella 1883 kulki voimakas hengellisen herätyksen aalto yli maamme
-ja tempasi monet nuoret mukaansa. Wredein kotia oli aina leimannut
-valoisa ja lämmin jumalanpelko. Avoimesti ja vapaasti keskustelivat
-isä ja lapset usein keskenään hengellisistä asioista. Mutta Mathilda
-ei ollut koskaan ennen niinkuin nyt isonnut vanhurskautta ja
-kaivannut elävää Jumalaa.
-
-Merimiessaarnaaja Orest piti silloin herätyskokouksia
-Kahdeksantoistavuotias Mathilda kävi välistä hänen kokouksissaan,
-ja niinpä kerran hänen kuunnellessaan sanomaa Jumalan rakkaudesta
-sarasti valo hänen sieluunsa, ja hän näki pelastuksen tien kirkkaana
-edessään.
-
-Samana iltana oli iltahuvit sen johdosta, että muutamia senaattoreja
-ja korkeita virkamiehiä vieraili kaupungissa pohtiakseen kysymystä
-Vaasan rautatien rakentamisesta. Oli sovittu, että Mathilda saapuisi
-jumalanpalveluksen jälkeen juhlaan Helena-sisarensa kanssa.
-
-Juhlasalissa istui naisia ja herroja pienten pöytien ääressä
-iloisesti jutellen molempien sisarusten astuessa sisään. Heitä
-pyydettiin istumaan muitten joukkoon ja Mathilda oli pian pienessä
-iloisessa seurassa, jossa hänelle sateli leikillisiä kysymyksiä: Mitä
-tuo ruotsalainen pappi oli oikein sanonut? -- Oliko hänellä ollut
-hauskaa kokouksessa j.n.e.?
-
-"Minä kerron mielelläni, jos haluatte kuulla", vastasi Mathilda.
-Nähtävästi odotettiin jotakin hauskaa, sillä hän oli tunnettu hyvänä
-kertojana. Koko esitelmä oli kuin tulikirjaimin syöpynyt hänen
-mieleensä ja hän toisti sana sanalta, mitä oli kuullut kokouksessa,
-kyynelten virratessa vuolaina pitkin hänen poskiaan. Vasta
-lopetettuaan hän huomasi, että pieni seurue näytti kiusaantuneelta.
-
-Hän nousi silloin nopeasti ja meni viereiseen huoneeseen, jossa
-hänen isänsä istui herrojen parissa teelasinsa ääressä. Huomatessaan
-tyttärensä kasvoilla kiihtyneen ilmeen hän nousi ja kysyi
-levottomana, oliko hän sairas. --. "Ei, päinvastoin", vastasi tytär.
-"Minä olen ollut sairas, mutta luulen, että olen nyt tulemaisillani
-terveeksi." -- Sitten, hän pyysi isäänsä saattamaan hänet kotiin.
-Tiellä hän kertoi hänelle kokouksessa saamistaan vaikutelmista
-ja sanoi elävästi tuntevansa, että nyt tahi ei koskaan oli hänen
-päästävä elämässään ratkaisuun.
-
-Kun maaherra Wrede oli saattanut tyttärensä kotiin, palasi hän
-takaisin juhlaan ja Mathilda kiiruhti huoneeseensa. Hän riisuutui,
-makasi hetken ja koetti koota ajatuksiaan, mutta nousi sitten jälleen
-ja polvistui vuoteensa viereen: "Jumala, tässä minä nyt olen",
-aloitti hän rukouksensa. "Jos on totta, että voit auttaa minua, niin
-tee se _nyt_! Jos on totta, että olet kaikkitietävä, silloin tiedät
-myös, kuinka olen koettanut tulla paremmaksi, mutta olenkin käynyt
-vain pahemmaksi. Jos tahdot ottaa minut vastaan nyt, niin antaun minä
-sinulle juuri sellaisena kuin olen, ajaksi ja iankaikkisuudeksi."
-
-Kauan hän makasi siinä rukoukseen vaipuneena. Kun hän vihdoin nousi,
-oli hän antanut sielunsa Jumalalle ja tiesi, että Hän oli ottanut
-hänen lahjansa vastaan. Hänet valtasi suuri ihmeellinen rauha ja
-vähän senjälkeen hän vaipui uneen.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna hän heräsi niin ylitsevuotavan iloisena,
-että hänestä tuntui kuin sydän pakahtuisi onnesta. Hän syöksyi ylös
-vuoteesta ja riensi isänsä luokse -- hän ymmärsi häntä ja oli ottava
-osaa hänen autuaalliseen riemuunsa.
-
-Useita vuosia myöhemmin hän kirjoittaa siitä eräässä Sotahuudon
-numerossa:
-
-"Maaliskuun 5 p:nä 1883 eräs synnin vanki astui vapauteen ja valoon.
-Tuo vanki olin minä itse.
-
-"En ollut koskaan vanki tuon sanan tavallisessa merkityksessä.
-Koskaan en ole istunut vankilan lukkojen ja ristikoiden takana.
-Ei, päinvastoin oli lapsuuteni mitä onnellisin ja kotini parhaita
-maan päällä. Ja kuitenkin huomasin jo nuoruudessani olevani vanki
--- onneton, rauhaton synnin vanki. Silloin tuli Jeesus, Vapahtaja,
-ja vapautti minut, ja minä lähdin ihanaan uuteen elämään täysin
-onnellisena, Jumalan käden ohjaamana ja tukemana.
-
-"Siihen aikaan huomasin itsessäni uuden tunteen, hartaan halun, että
-jokainen ihminen, jonka näin, saisi kokea samaa kuvaamatonta onnea ja
-rauhaa, joka minulla oli. Tuo toivomus kasvoi yhä suuremmaksi, kun
-näin ja puhuttelin köyhiä, sairaita tai vankeja. Niin vangit, nuo
-yhteiskunnan kovaosaiset lapset, ne saivat koko sisimpäni palamaan
-säälistä, osanotosta ja rakkaudesta. Luulen, että taivaallisen
-rakkauden kipinä sytytti silloin sydämeni rakastamaan -- ei syntiä,
-vaan syntistä.
-
-"Kun Jumala ja ihmiset sallivat minun sitten käydä tervehtimässä
-Suomen vangittuja lapsia, kun minä Jeesuksen rauha omassa sydämessäni
-sain mennä noihin surun ja häpeän synkkiin asuntoihin todistaakseni
-elävästä, rakastavasta ja anteeksiantavasta Vapahtajasta, ja kun
-näin toivon säteen hajoittavan pimeyden syntisen sielusta, silloin
-syttyi riemu sisimmässä olennossani ja minä ajattelin: suloisin
-osa maailmassa ja ihaninta työtä on varmasti se, kun saa todistaa
-Jeesuksen rakkaudesta ja tuoda iankaikkisuusvaloa vangeille, noille
-poloisille, joiden yllä rikoksen ja häpeän varjot lepäävät niin
-raskaina ja pimeinä.
-
-"Usein kuulen ajattelemattomia lausuntoja, sellaisia kuin: 'Kuinka on
-mahdollista tuntea harrastusta rikollisia kohtaan!' 'Voitko todella
-rakastaa varkaita ja murhamiehiä?' -- 'Heidän oma syynsähän on,
-että ovat joutuneet vankilaan, kun ovat käyttäytyneet niin pahoin;
-niin kuin kylvävät, niin saavat niittääkin', j.n.e. -- Niin, totta
-on että he ovat rikkoneet, rikkoneet paljossa, mutta jos jokainen
-saisi jo täällä ajassa niittää sen, mitä on kylvänyt, (sillä ihmisten
-parhaatkin ovat elämänsä kuluessa tehneet erehdyksiä, hairahduksia ja
-syntiä), jollemme olisi löytäneet anteeksiantamusta, ellemme me olisi
-koskaan saaneet nauttia rakkautta -- missähän olisimme silloin itse?
-Niin, missä?
-
-"Minä rakastan vankeja, en häpeä tunnustaa sitä, rakastan heitä
-enemmän tänä päivänä kuin kymmenen ja puoli vuotta sitten, silloin,
-kun ensin opin heitä tuntemaan. Minä rakastan vankeja juuri siksi,
-että he ovat niin yksinäisiä ja onnettomia, rakastan heidän
-kuolemattomia sielujaan. Minä rakastan heitä, koska Jumalani rakastaa
-heitä huolimatta kaikista rikoksista, synneistä ja harha-askeleista.
-Elämäni suuri ilo on saada Jeesuksen Kristuksen rakkaudella lämmittää
-vankien kylmiä, harhaantuneita sydämiä, niin että he oppisivat
-tuntemaan Jumalan Karitsan, joka ei unohtanut ainoatakaan heidän
-synneistään kärsiessään ja kuollessaan heidän puolestaan." --
-
-Ajattelematta ollenkaan ulkonaista toimintaa, totellen vain Hengen
-ääntä sielussaan, seurasi Mathilda Herraansa ja Mestariansa
-niin pitkälle kuin ymmärsi. Hän itse kertoo, kuinka hänet kohta
-kääntymyksen jälkeen johdettiin vankien luo:
-
-"Huoneeni oven lukko oli rikki ja eräs vanki, joka oli sekä seppä
-että puuseppä, oli tuotu korjaamaan sitä. Minusta tuntui tuskallisen
-vaikealta saadessani tietää, että kahleita kantava mies työskenteli
-valkeassa huoneessani. Mutta isäni pyysi, että koettaisin voittaa
-itseni, puhelisin ystävällisesti miesparan kanssa ja tarjoisin
-hänelle kahvia. Silloin voitin vastenmielisyyteni ja menin. Suureksi
-ilokseni huomasin miehessä paljon kaunista, ja hän kuunteli
-mielellään, kun puhuin Jumalasta ja uusista ihanista kokemuksistani.
-Me erosimme hyvinä ystävinä, ja hän oli saanut minun lupaukseni, että
-menisin tervehtimään häntä seuraavana sunnuntaina.
-
-"Kun puhuin siitä isälleni, vastusti hän sitä jyrkästi. -- 'Mutta isä,
-ininähän olen _luvannut_', väitin minä. Isäni seisoi hetken hiljaa ja
-taisteli itsekseen. 'Jos olet luvannut, pitää sinun tietysti pitää
-lupauksesi', sanoi hän lopulta, 'mutta vahtimestarin pitää seurata
-sinua koko ajan'."
-
-Seuraavana sunnuntaina Mathilda kävi vahtimestarin ja vartijan
-seuraamana ensi kerran Vaasan lääninvankilassa. Sitä käyntiä seurasi
-pian useita muita. Vastustamattoman kaipuun ajamana saada viedä
-sanomaa Jumalan rakkaudesta noille yhteiskunnan kovaosaisille
-lapsille hän voitti kaikki esteet. Isä ja "sisko-äiti" vapisivat,
-mutta eivät rohjenneet pidättää rakkaintaan.
-
-Eräänä päivänä hän oli ollut vankilassa ja luvannut siellä eräälle
-vangille tulla häntä tervehtimään seuraavana aamuna kello kymmenen.
-Tultuaan kotiin hän löysi huoneestaan kirjelipun eräältä ystävältään,
-joka kirjoitti, että merimiessaarnaaja Orest saapuu seuraavana aamuna
-Vaasaan matkustaessaan sen kautta ja kysyi, eikö Mathilda tule
-tervehtimään häntä hänen viivähtäessään hetken kaupungissa. Se oli
-vaikea kiusaus. Nuori tyttö tuumi hetken ja arveli lopulta, ettei
-varmaan ole vaarallista, jos vanki tuon ainoan kerran saa odottaa
-jonkun tunnin. Niin ajatellen hän meni illalla levolle ja nukahti.
-
-Näkikö hän unta vai näynkö? -- Eräs vanki astui hänen huoneeseensa
-ja hän kuuli selvästi kahleitten kalinan. Vanki pysähtyi ja katseli
-häntä liikuttavan suruisesti. Mathilda ei tiennyt, puhuiko vanki,
-mutta hän oli selvästi kuulevinaan sanat: "Tuhannet ja taas tuhannet
-sieluparat huokailevat kaivaten elämää ja rauhaa, sano heille joku
-sana Jeesuksesta, niin kauan kuin sinulla vielä on aikaa!" -- ja
-sitten hän katosi.
-
-Tuskaisena heittelehti hän vuoteellaan kysellen itseltään: "Mitä
-Jumala tahtoo? Pitikö hänen todellakin lähettää tämä näky,
-muistuttaakseen minulle, etten saisi rikkoa lupaustani vangille?" --
-Hän avasi raamattunsa umpimähkään ja hänen katseensa osui sanoihin:
-"Ja minä sanoin: voi Herra, Herra! Katso, en minä osaa puhua, sillä
-minä olen nuori. -- Niin Herra sanoi minulle: älä sano: 'minä olen
-nuori', vaan mene kaikkien tykö, mihin minä sinut lähetän ja puhu
-kaikki, mitä Minä sinulle käsken. Älä pelkää heitä; sillä Minä olen
-kanssasi pelastamassa sinua, sanoo Herra." Jer. 6: 7, 8.
-
-Ja taas hän aukaisi raamattunsa, tällä kertaa rukoillen, että Jumala
-osoittaisi hänelle tahtonsa, ja hän sai tämän vastauksen: "Minä teen
-sinun otsasi niinkuin timantin, kalliota kovemmaksi; älä pelkää
-heitä, äläkä hämmästy heidän edessänsä, sillä he ovat vastahakoinen
-suku. Ja hän sanoi minulle: Ihmisen poika, ota sydämeesi ja kuule
-korvillasi kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun. Lähde, mene
-vankien, kansasi lasten tykö ja puhu heille ja sano heille: 'näin
-sanoo Herra, Herra' -- jos he kuulevat tai ovat kuulematta." Hes. 3:
-8-11.
-
-Syvästi järkytettynä hän kyseli itseltään: "Onko todella Jumalan
-tarkoitus, että vangit tulevat minulle ensi sijaan ja tärkeimmiksi?"
-
-Ajatukset ja tunteet valtasivat hänet kokonaan. Nopeasti hän nousi,
-pukeutui ja riensi ulos kirkkaaseen kylmään maaliskuun aamuun.
-Alhaalla rannalla hän käveli edes takaisin tunnin toisensa jälkeen
-taistellen elämänsä suuren taistelun. Lopulta palasi rauha hänen
-sisimpäänsä -- hän oli halukas menemään juuri sinne, minne Jumala oli
-hänet lähettävä.
-
-Kello 10 hän kävi vangin luona, kuten oli luvannut. Siitä päivästä
-tuli vangin elämän käännekohta.
-
-Jumala oli laskenut Vaasan vankien kohtalon aivan erikoisesti hänen
-sydämelleen, sen hän nyt tunsi. Mutta elämänkutsumustaan hän ei vielä
-aavistanut.
-
-
-
-
-Laajenevia työaloja.
-
-
-Syksyllä 1884 maaherra Wrede erosi virastaan Vaasan läänissä, ja jo
-edellisenä kesänä muutti perhe Rabbelugniin.
-
-Syvästi kaivaten Mathilda sanoi jäähyväiset lääninvankilassa oleville
-ystävilleen, sillä hän uskoi aivan varmasti, että hänen työnsä
-vankien keskuudessa oli nyt päättynyt.
-
-Kesällä hän toimi pyhäkoulutyössä, raittiustyössä j.n.e. Mutta sydän
-oli vankilassa ja hän kirjoitti usein kirjeitä siellä oleville
-ystävilleen.
-
-Kova hammassärky vei hänet saman vuoden marraskuussa Helsinkiin
-saamaan siellä lääkärin apua. Vähänpä hän aavisti, että tuo matka
-tulisi ratkaisevaksi hänen tulevalle elämälleen. Eräänä päivänä hän
-tapasi kadulla muutamia vankeja vartijoineen. Hänen sydämensä valtasi
-sääli noita, ihmispoloisia kohtaan ja samalla hän tunsi valtavaa
-häpeää ajatellessaan monia ystäviään, jotka olivat hajallaan Suomen
-vankiloissa. Kuinka hän oli saattanut jättää heidät!
-
-Tehden nopeasti päätöksen hän meni vankilaintarkastajan,
-hovioikeudenneuvos Grotenfeltin luo ja pyysi lupaa saada käydä
-kaikissa Suomen rangaistus- ja työvankiloissa, sillä niissähän oli
-monta hänen onnettomista vaasalaisista ystävistään. Käyntiensä
-tarkoituksena hän sanoi olevan koettaa ystävänä vaikuttaa vankien
-sieluntilaan. Se tapahtuisi sekä keskustelun kautta että jakamalla
-heille uusia testamentteja ja muuta hyvää kristillistä kirjallisuutta.
-
-Hovioikeudenneuvos Grotenfelt kuunteli ystävällisesti, mitä hänellä
-oli sanottavaa ja kysyi sitten, mitä hänen isänsä arveli asiasta.
-Totuuden mukaisesti täytyi Mathildan myöntää, ettei isä tiennyt hänen
-aikomuksestaan, mutta että hän oli hänen suostumuksellaan käynyt jo
-vuoden ajan Vaasan lääninvankilassa, ja että Jumala oli siunannut
-hänen työnsä siellä. Grotenfelt kysyi silloin, kuinka vanha hän oli.
-Hänen vastatessaan: "Kaksikymmentä vuotta", hän näytti epäröivän
-ja lisäsi: "Ei se ole juuri korkea ikä." -- "Se asia paranee kyllä
-aikojen kuluessa", puuttui silloin Mathilda puheeseen.
-
-Pitkän, vakavan keskustelun jälkeen hän suostui kuitenkin Mathildan
-pyyntöön ja antoi hänelle lupalipun ja suosituksen Turun,
-Hämeenlinnan, Lappeenrannan ja Helsingin vankiloiden johtajille.
-
-Viipyessään kymmenen päivää Helsingissä Mathilda kävi kahdessa
-siellä olevassa vankilassa ja poliisivankilassa, jakoi lentolehtisiä
-ja raamatunlausekortteja vangeille ja puheli heidän kanssaan
-yksityisesti sekä kaikille yhdessä. Sörnäisten vankilassa oli monta
-hänen vaasalaista ystäväänsä ja ilo oli molemmin puolin suuri, kun
-he näkivät toisensa. Myöskin vankilassa toimivat virkamiehet ottivat
-hänet ystävällisesti vastaan.
-
-Ensimmäisen varsinaisen vankilamatkansa Mathilda teki tammikuussa
-1885 Lappeenrannan työvankilaan. Siellä säilytettiin vain irtolaisia
-ja työvankeja, jotka työllään korvasivat varastamansa omaisuuden
-arvon. Sitäpaitsi pidettiin siellä vangittuina henkilöitä, joiden
-rangaistusaika ei ollut kahta vuotta pitempi.
-
-Sekä johtaja että pastori olivat hänelle persoonallisesti
-ystävällisiä, mutta hänen työtään he eivät ensinkään ymmärtäneet.
-
-Hän oli toivonut saavansa puhutella kahden kesken joitakin entisiä
-tuttuja vaasalaisia vankeja, mutta siitä ei tullut mitään, sillä
-pastori oli koko ajan mukana. Mathildaa ilahdutti suuresti, kun hän
-näki, että yksi hänen ystävistään oli edistynyt, ja kuuli vankilan
-virkamiesten ja vankitoverien yhdestä suusta todistavan, että hän
-oli "oikea kristitty". Mutta tuntui vastenmieliseltä, kun häntä
-lehtisiä jaellessaan seurasi johtaja, pastori, vahtimestari ja
-useita vartijoita. "Jumala auttoi minua kuitenkin, niin että saatoin
-rohkeasti todistaa hänestä vangeille ja herroille", kirjoittaa hän
-siitä veljelleen.
-
-Pian sen jälkeen Mathilda kävi Viipurin lääninvankilassa sekä
-huhtikuussa Kakolassa, Turun suuressa rangaistusvankilassa.
-
-Kakolaan, Suomen suurimpaan vankilaan, mahtui silloin noin 500
-vankia. Siellä säilytetään kaikki rikolliset, joiden rangaistusaika
-on yli neljä vuotta, ja enemmän kuin puolet heistä on elinkautisia
-vankeja.
-
-Kakolan johtaja otti hänet erittäin kohteliaasti vastaan. Luettuaan
-ihmetellen hänen suosituskirjeensä näytti hän hänelle koko vankilan
-sekä salli hänen itsensä päättää, miten hän halusi työtään tehdä.
-Pastorikaan ei näyttänyt haluavan vastustaa hänen työtään, mikä
-suuresti ilahdutti Mathildaa.
-
-Tulonsa jälkeisenä päivänä -- silloin oli pitkäperjantai -- Mathilda
-lähti Kakolaan jakamaan lehtisiään yöselli- ja "komppaniavangeille".
-Nämä työskentelevät arkipäivisin työpajoissa ja käytävissä ja
-Mathilda koetti aina niin vähän kuin suinkin häiritä heitä heidän
-työssään. Hänen kysymykseensä, kuinka lehtisiä voisi parhaiten jakaa,
-ehdotettiin hänelle, että koska hän halusi puhuakin vangeille,
-heidät koottaisiin yksi komppaniahuone [Huoneita joissa asuu määrätty
-määrä vankeja, sanottiin komppaniahuoneiksi eli yhteishuoneiksi.]
-kerrallaan vankilan kirkkoon.
-
-Hän kirjoitti Henrik-veljelleen Siperiaan ensi käynnistään Kakolassa:
-
-"Minun täytyy kyllä myöntää, että istuessani sakaristossa odottamassa
-vankien kokoontumista sydämeni sykki kovemmin kuin milloinkaan ennen.
-Tuntuu sentään niin ihmeelliseltä, kun on ensi kerran puhuttava
-suurelle ihmisjoukolle." [Kun Mathilda Wrede sanoi jäähyväiset Vaasan
-vangeille, oli hän myös puhunut vankilan kirkossa.] -- -- --
-
-"Kun olin rukoillut Herraa Jeesusta olemaan minua lähellä, niin että
-voisin rohkeasti todistaa hänestä ja hänen rakkaudestaan, sekä että
-hän auttaisi minua myös suomenkielessä, jota minun oli puhuessani
-käytettävä, menin kirkkoon ja tervehdin vankeja näillä sanoilla:
-'Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta
-Jeesukselta Kristukselta!' (1 Kor. 1, 3). -- -- -- Samassa oli
-koko levottomuuteni kadonnut ja minä tunsin Jumalan läsnäolon niin
-selvästi ja suloisesti, etten ollut sitä koskaan ennen kokenut."
-
-Eräästä toisesta tuollaisesta kokouksesta hän kirjoittaa: "Tänäkin
-päivänä oli Herra minua lähellä Henkensä kautta, ja minusta
-tuntui, että oikea helluntaituuli puhalsi näiden häpeän, surun ja
-rauhattomuuden asumusten läpi herättäen eloon 'kuolleet luut'.
--- -- -- Tänä päivänä oli helppo puhua. Herra pani suorastaan sanat
-suuhuni, ja minä tunsin olevani vain puhetorvi hänen kädessään.
-Suomenkielikin sujui oikein hyvin, sanottiin, ja monet vangeista
-itkivät kuin lapset."
-
-Nyt alkoi nuorelle naiselle ankara työ. Huhtikuun ensimmäisestä
-yhdeksänteen päivään, saakka hän oli aikaisesta aamusta myöhäiseen
-iltaan, jolloin vankilan portit suljettiin, Kakolassa, auttaakseen
-onnettomia lähimmäisiään, sikäli kuin voi, sekä hengellisesti että
-aineellisesti.
-
-
-
-
-Muistoja ensimmäiseltä käynniltä Kakolassa.
-
-
-"Tuo mies on kuin nahkaa, häneen ei pysty mikään", sanoi vankilan
-pastori eräästä miehestä, jota Mathilda Wrede aikoi juuri käydä
-tapaamassa, ja johtajakin vakuutti, ettei hän ollut koskaan ollut
-tekemisissä niin itsepäisen ja taipumattoman vangin kanssa kuin
-tämä oli. Hän valmisteli neiti Wredeä myös siihen, että vanki oli
-tavattoman kovasti kahlehdittu.
-
-Kun Mathilda Wrede astui hänen selliinsä, näki hän jättiläisen
-seisovan edessään. Jos vanki oli suuri, ei ollut rautapukukaan, jota
-hän kantoi, varustettu tavallista ihmistä varten. Leveitä kaula- ja
-vyötäisrautoja yhdisti kahdet paksut rinnan ja samoin selän
-yli kulkevat kahleet. Vyötäisraudoista lähti molemmilla sivuilla
-riippuvat jotenkin lyhyet ketjut, joihin taas käsiraudat
-oli kiinnitetty. Sitäpaitsi oli hänellä jalkaraudatkin.
-Lukuunottamatta joitakin lyhyitä väliaikoja hän oli kantanut
-rautojaan kahdeksantoista kuukautta.
-
-Tuo rautainen mies näytti hyvin hämmästyneeltä, kun Mathilda tuli
-sisään yksinään. Ensin hän katseli oveen, ikäänkuin olisi odottanut,
-että joku tulisi sisään suojelemaan tulijaa. Kun niin ei käynyt,
-heitti hän häneen pitkän ja kysyvän, mutta hyvin ystävällisen katseen.
-
-Kun Mathilda oli tervehtinyt ja sanonut tulleensa antamaan hänelle
-pienen lehtisen ja puhellakseen hänen kanssaan, istuutui hän
-vangin sänkyyn [Yleensä piti vankien aamuisin nostaa rautasänkynsä
-pystyyn seinää vastaan, johon ne kiinnitettiin haalla, jotta he
-eivät saisi maata päivisin, mutta tämä mies oli saanut raskaitten
-rautojen vuoksi luvan pitää vuoteensa paikoillaan.], sillä tuolia
-ei huoneessa ollut, ja pyysi vankia istumaan viereensä, mutta tämä
-vastasi yksitoikkoisella äänellä: "Meidän vankien on seisottava, kun
-joku on sellissä." Kun Mathilda vakuutti, ettei mies jaksaisi seisoa
-koko sitä aikaa, jonka hän aikoi viipyä hänen luonaan, istuutui tämä
-lopultakin. Mathilda rupesi nyt puhelemaan hänelle ja hän kuunteli
-hetken hiljaa. Mutta äkkiä hän keskeytti Mathildan, viittasi seinään
-ja sanoi: "Arvatkaapa kuinka tuo suuri syvä merkki on tullut tuohon?"
-
-Mathildan oli mahdoton selittää, miten se oli syntynyt, ja silloin
-mies jatkoi: "Siihen aikaan, jolloin minä sain vielä työskennellä
-täällä kopissani, tein minä puusepän töitä. Eräänä päivänä, kun
-vahtimestari tuli tänne, päätin minä tappaa hänet. Minä otin kirveeni
-ja tähtäsin hänen päähänsä, mutta terä irtaantui varresta ja iskeytyi
-seinään. Kuten neiti näkee", lisäsi hän naurahtaen lyhyesti ja
-kamalasti, "oli se voimakas isku. Se olisi kyllä voinut halkaista
-vahtimestarin pään aina kaulaan asti."
-
-Puhuessaan hän tarkasteli Mathildaa terävästi ja kysyi sitten:
-"Kuinka neiti, joka on vielä melkein lapsi, uskaltaa tulla tällaiseen
-paikkaan, joka on täynnä kaikenlaisia roistoja? Ette varmastikaan
-tiedä, että minä olen J. B. pahin vanki, mitä nyt on koko Kakolassa
-ja siis myös koko Suomen pahin mies. Ettekö edes nyt pelkää?"
-
-Ei, Mathilda ei pelännyt, sillä hän oli koko ajan tuntenut selvästi
-Jumalan läheisyyttä ja hän vastasi totuudenmukaisesti: "Rakas B.,
-en vähintäkään, vaikka tiedän, kuka olette, sillä ette halua tehdä
-minulle pahaa. Sitäpaitsi minä tiedän, että Jumala on kanssani, ja
-kun hän suojelee minua, niin ei minun tarvitse peljätä mitään."
-
-Konsanaan ei Mathilda ollut saattanut aavistaa, mikä vaikutus noilla
-yksinkertaisilla sanoilla oli oleva "kivikovaan" mieheen. "Tämä on
-ihmeellisintä, mitä olen eläissäni kuullut ja nähnyt", hän sanoi
-ja sitten purskahti itkuun. Väliin hän mutisi: "Te olette varmaan
-kristitty. -- Minäkin tahdon tulla kristityksi, jos se on vielä
-minulle mahdollista. -- Minä kun luulin, ettei maan päällä eikä
-taivaassa ole ketään, joka välittää minusta, ja nyt minä saan
-kuulla, että Jumala rakastaa minua ja saan nähdä ihmisen, joka tahtoo
-parastani. -- En koskaan koko elämässäni ole saanut kokea niin paljon
-ystävällisyyttä kuin tänään", j.n.e.
-
-He keskustelivat kauan. Mutta äkkiä vanki ryntäsi pystyyn, tarttui
-vyötäisrautaansa ja pudisteli sitä niin kiivaasti, että mitä
-kammottavin kalina kaikui kopissa. "Jos on totta, että Jumala
-antaa anteeksi, miksi eivät sitten ihmiset tee sitä? Luulevatko he
-todellakin, että nämä raudat, jotka kalvavat rikki ruumiini, tekevät
-minut paremmaksi? Ei, näin minusta tulee vain pahempi ja paatuneempi,
-niin, minusta tulee perkelettäkin pahempi." Hänen pienet mustat
-silmänsä säkenöivät mitä ilkeimmin ja sellaisena kuin hän silloin
-seisoi Mathildan edessä, oli hän todellakin kuin joku pimeyden henki.
-
-Tuntien mitä syvintä sääliä miestä kohtaan, meni Mathilda Wrede
-hänen luokseen, laski kätensä hänen olalleen ja puheli hänelle
-ystävällisesti. Kun hän oli lopulta rauhoittunut, sanoi Mathilda
-hyvästi ja pyysi häntä lukemaan uutta testamenttiaan, sillä siitä
-hän oppisi tuntemaan Jeesuksen ja hänen rakkautensa meihin syntisiin
-ihmisiin. B. näytti olevan hämillään ja kertoi sitten, että eräänä
-päivänä, kun hän oli kovin kiukustunut erääseen vartijaan, hän oli
-viskannut kaikki kirjansa hänen kasvoihinsa. Siitä lähtien hän ei
-ollut saanut pitää mitään kirjoja kopissaan. [Määräyksen mukaan oli
-joka sellissä uusi testamentti, virsikirja sekä eräs Fjellstedtin
-kirja nimeltään "Hartauskirja vangeille" (v:lta 1885).]
-
-Mathilda ojensi hänelle uuden testamentin kysyen, tahtoiko hän ottaa
-sen lahjaksi häneltä. "Kyllä, kovin mielelläni", vastasi mies. "Minä
-luen sitä joka päivä, eikä neidin tarvitse koskaan peljätä, että minä
-hävittäisin kirjan, jonka te olette antanut minulle."
-
-Samana päivänä Mathilda Wrede kävi myös erään vanhan sivistyneen
-vangin luona. Hän kirjoittaa käynnistään:
-
-"Minusta tuntui hyvin vaikealta mennä majuri C:n luokse Mutta kun
-hänellekin sivistyksestään huolimatta oli tarpeen oppia tuntemaan
-Jeesus Vapahtajakseen, täytyi minun voittaa sekä vastenmielisyyteni
-että ujouteni. -- -- -- Majuri istui juuri syömässä päivällistään.
-Oli totisesti vaikeaa nähdä hienosti, sivistynyt harmaapäinen mies
-istumassa vangin vaatteissa ja syömässä puukupista puuroa ilman
-maitoa. Hän oli minulle hyvin ystävällinen, mutta kun aloin puhua
-Jeesuksesta, hän sanoi: 'Anteeksi, parahin vapaaherratar, mutta
-minä olen ratsionalisti.' Me seisoimme siis aivan täydellisesti
-eri pohjalla ja, surullista kyllä, asiain tila jäi sellaiseksi
-erotessammekin."
-
-Pääsiäispäivänä Mathilda Wrede lähti lehtisineen ja
-raamatunlausekortteineen Turun linnaan. [Tuo kunnianarvoisa torneilla
-koristettu linna, joka on täynnä historiallisia muistoja, mainitaan
-ensi kerran v. 1308 ja sitä pidettiin aina 1600-luvulle saakka
-Suomen avaimena. Myöhempinä aikoina vuoteen 1890 asti käytettiin
-linnaa vankilana, jonka jälkeen se luovutettiin Turun kaupungin
-historialliselle museolle.] "Linnavallesmanni" [Linnavallesmanni
-vastasi johtajaa. (Suoment. muist.)] ja pastori olivat sielläkin
-suopeita, mutta he seurasivat häntä huoneesta huoneeseen hänen
-jakaessaan lehtisiä ja se tietysti vaivasi häntä. Vankila teki
-häneen erittäin kaamean vaikutuksen. [Tohtori Lansdell sanoo
-kirjassaan "Siperian halki", että hän on nähnyt vain yhden vankilan,
-jota synkkyyteensä nähden voidaan verrata Turun linnaan, ja se
-oli Mongoliassa.] Tuo vanha harmaakivinen kolossi on rakennettu
-keskiajan tyyliin hyvin kapeine käytävineen, jyrkkine portaineen
-ja epäsäännöllisine ulonnuksineen ja korokkeineen. Huoneet monine
-nurkkauksilleen ja pienine akkunoineen ovat niin pimeät, ettei aluksi
-voinut erottaa vankeja, kun meni heidän luokseen. Vain ilkeä raudan
-kalina ilmaisi heidän olevan läsnä. Vartija lyhty mukanaan saatteli
-vierailijoita ja käytävissä paloi useita kynttilöitä, vaikka silloin
-oli kaunis ja kirkas huhtikuun päivä.
-
-Mathilda kirjoittaa Henrik-veljelleen tuosta vankilakäynnistään:
-
-"Jaettuani lehtisiä ja raamatunlausekortteja kaikille
-tutkintovangeille, joita oli noin sata, menin linnarakennuksen
-toiseen osaan, jossa säilytetään kolmekymmentäkahdeksan vanhaa
-työkyvytöntä tahi parantumattomasti sairasta elinkautista vankia. He
-kuuluvat Kakolaan, vaikka heidät on tilanahtauden takia siirretty
-linnaan, jossa he asuvat kahdessa suuressa valoisassa huoneessa.
-Oli surkeata nähdä noita vanhoja miespoloisia! Heistä tunsin
-vain yhden, joka oli kauan sitten tuomittu Siperiaan, mutta oli
-koti-ikävän tähden karannut sieltä, otettu kiinni ja armahdettu
-(!) -- elinkautiseen vankeuteen Kakolaan. Muuan vanha mies makasi
-kuolinvuoteellaan. Oli sydäntä särkevää nähdä hänen lepäävän siinä,
-kaukana kodistaan ja omaisistaan, odottamassa kuolemaa, ainoaa,
-joka saattoi vapauttaa hänet elinkautisesta vankeudesta, ja vielä
-kuollessaankin puettuna kauheihin, peloittaviin vanginvaatteisiin. En
-voinut puhella hänen kanssaan, sillä hänen järkensä oli jo sumentunut
--- -- -- Varmaa on, että se, joka käy vankiloissa, saa silmätä elämän
-kaikkein surullisimpiin, järkyttävimpiin ja kauneimpiin kohtaloihin.
-Mutta on myös suuri armo saada astua noiden muurien sisäpuolelle
-Jumalan rauha sydämessään ja saada todistaa Hänestä onnettomille
-raukoille. Niin, Jumalalle kiitos suuresta ihanasta tehtävästä, jonka
-hän on uskonut minun heikkoihin arvottomiin käsiini! Uskon, että
-minun osani on ihanin maailmassa!
-
-"Aamupäivällä kuuntelin saarnaa vankilan kirkossa. Oli ihmeellistä
-istua tuossa ikivanhassa temppelissä. Mitä olisivatkaan sen muurit
-voineet kertoa! Tuntui kuin olisi tullut siirretyksi kauas menneisiin
-aikoihin. Vaikutelman tehoa lisäsivät vanhat maalaukset ja kilvet,
-jotka koristivat saarnastuolia ja seiniä, sekä rautojen kalina, joka
-syntyi vankien liikahdellessa -- -- --."
-
-Edelleen hän kertoo Kakolassa tavanneensa useita tuttaviaan Vaasan
-vankilasta ja kuulleensa sekä johtajalta ja pastorilta että
-vahtimestarilta, että he olivat käyttäytyneet huomattavasti paremmin
-kuin ne vangit, jotka olivat aikaisemmin olleet siellä.
-
-Kertoessaan tapahtumia Kakolassa käynneiltään mainitsee Mathilda
-Wrede muitten muassa seuraavankin:
-
-Eräässä sellissä istui kaksikymmentäkaksivuotias elinkautinen
-vanki Kuopiosta. Kun Mathilda astui sisään ja ojensi hänelle
-lehtisen, näytti, hän hyvin hämmästyneeltä ja kysyi, saisiko hän sen
-todellakin. Kun Mathilda myönsi ja sanoi tulleensa Kakolaan varta
-vasten jakaakseen kirjasia, huudahti mies: "Kuinka te sellaisesta
-välitätte ja kuinka uskallatte tulla tänne? Te näytätte niin
-onnelliselta, ette te sovi ollenkaan tällaiseen synkkään ja kolkkoon
-paikkaan. Sanokaapa minulle, miksi te olette oikeastaan tullut?"
-Mathilda koetti silloin selittää hänelle, kuinka hän opittuaan
-tuntemaan ja rakastamaan Jeesusta halusi puhua hänestä muillekin.
-Silloin sanoi mies: "Uskooko neiti todellakin Jeesukseen? Minä en
-usko koko kertomusta hänestä. Kuinkapa Jumala olisi lähettänyt
-poikansa tänne maan päälle pelastamaan ihmisiä? Ei Jumala välitä
-syntisistä ihmisistä, siitä olen varma." -- Mathilda koetti todistaa
-hänelle päinvastaista, mutta mies vastasi vain: "Kyllähän minä uskon,
-että Jumala rakastaa ja pelastaa teidät, joka olette niin kiltti
-neiti, mutta ei hän välitä ollenkaan miehistä ja vankeja hän ei
-ajattele koskaan; -- kuinkapa hän sitä tekisikään?" -- "Lukekaa uutta
-testamenttianne, siitä näette kuinka Jumala hartaasti tahtoo, että
-kaikki pelastuisivat ja kuinka hän rakastaa meitä syntisiä ihmisiä!"
-sanoi Mathilda vakuuttavasti. Hetken mietittyään vanki vastasi: "Te
-olette ollut hyvä minulle. Ilahduttaakseni teitä tahdon minä alkaa
-lukea raamattua ja uskoa Jumalaan. Minusta on Jumala aina ollut
-ilkeä, mutta koska te sanotte, että hän on hyvä, niin uskon minä
-senkin, sillä te ette ole tullut tänne valehdellaksenne meille, sen
-näen teistä, vaan minkä sanotte, sen itse uskotte." Säikähtyneenä
-keskustelun saamasta käänteestä koetti Mathilda selvittää hänelle,
-ettei hän saisi rakentaa uskoaan häneen ja hänen sanoihinsa, vaan
-yksin Jumalaan ja Jumalan sanaan. Mutta mies vastasi: "Teidän sananne
-minä ymmärrän ja voin siksi uskoa, mutta Jumalan sanaa en ymmärrä
-ja silloin on hyvin vaikea uskoakin sitä, vai kuinka?" -- "Te
-opitte kyllä ymmärtämään raamattua, kunhan vain tahdotte rukoilla
-Jumalan Henkeä kirkastamaan sen teille sitä lukiessanne", vakuutti
-Mathilda. Mies katsoi häneen hyvin hämmästyneenä ja nuhtelevasti.
-"Sitä vastausta en olisi odottanut teiltä", sanoi hän. "Ette näytä
-ollenkaan muistavan äsken sanoneeni, etten usko Jumalan kuulevan
-rukouksiani. Miksi minä siis rukoilisin? Olen kyllä hyvin huono
-ihminen, mutta teeskennellä ja ulkokullailla en osaa enkä tahdokaan."
-
-Miehen avomielinen rehellisyys hämmästytti ja ilahdutti Mathildaa,
-sillä hänen sanoissaan ei ollut vilpillisyyden varjoakaan. Vankilassa
-pidettiin häntä hyvin uhkamielisenä ja hillittömänä ja avoimesti oli
-hänen tapana osoittaa halveksumistaan pappia ja kirkkoa kohtaan.
-
-Äkkiä heidän keskustellessaan valahti syvän raskasmielisyyden ilme
-hänen kasvoilleen. "On niin kauhean vaikeaa istua täällä yksin ja
-ajatella mennyttä elämäänsä, sillä en ole milloinkaan tehnyt muuta
-kuin pahaa", sanoi hän. "Olen kyllä välistä ollut mukana tuomassa
-salaa tupakkaa tänne Kakolaan, mutta kun sellainen on ankarasti
-kiellettyä, on sekin avustus varmaan ollut väärää. Olisi niin paljon
-helpompaa, jos minulla olisi edes _yksi_ hyvä työ, jota joskus voisin
-muistella."
-
-Mathilda koetti selittää hänelle, etteivät hyvät työt kelpaa onnemme
-perustukseksi, vaan että pelastus tarjotaan armosta ja ilmaiseksi
-jokaiselle, joka tunnustaa syntinsä ja antaa sydämensä Jumalalle. Kun
-hän puhui, työskenteli hänen ajatuksensa kuitenkin toisella taholla.
-Hänen _täytyi_ jollakin keinoin hankkia miehelle tilaisuus tehdä joku
-ihmisystävällinen teko ja siten saada edes "yksi hyvä työ, jota voisi
-joskus ajatella". Äkkiä juolahti hänelle mieleen tuuma, tosin sitä
-oli vaikea toteuttaa, mutta mitäpä se teki, kunhan hän vain voisi
-auttaa lähimmäistään. Hän tiesi, että vangit saivat joka aamu ja
-ilta pienen tuopillisen kaljaa. Nyt kääntyi hän mieheen päin sanoen:
-"Rakas ystävä, tahtoisitteko olla hyvä ja antaa minulle vähän juoda!
-Minä olen niin janoissani."
-
-Mies katsoi Mathildaan ja punastui, mutta ei vastannut eikä antanut
-hänelle juotavaakaan. Mathilda uudisti pyyntönsä ja silloin sanoi
-vanki: "Minä tiedän, ettei tuo ole ivaa, vaan leikkiä vain, mutta
-kyllä me vangit muistamme alennuksemme ilmankin, että meille sitä
-muistutetaan. Kuinka te, joka olette Vaasan maaherran tytär,
-tahtoisitte juoda vangin tuopista? Kerran kävi eräs maaherra
-kahden tyttärensä kanssa Kakolassa. Neidit olivat niin hienoja!
-He kannattivat koko ajan helmojaan, etteivät vain tahraisi niitä,
-vaikka täällä oli juuri pesty lattiat ja puhdasta kaikkialla. Me
-olimme kaikki niin kiukustuneita heihin, sillä paitsi sitä, että he
-näyttivät pelkäävän, puhuivat he meistä kaikenlaista ranskankielellä
-ja näyttivät kammoavan meitä pahemmin kuin ruttoa. Eivät ne neidit
-olisi juoneet meidän kaljaamme, ettekä tekään sitä halua."
-
-Mathilda vakuutti, että hän oli täydellä todella pyytänyt juotavaa.
-Lopulta nousi mies, otti epämiellyttävältä näyttävän tuopin hyllyltä
-ja ojensi sen hänelle. Nähdessään Mathildan juovan kirkastuivat hänen
-kasvonsa, ja kun Mathilda sitten kiitti häntä, sanoi hän: "Älkää
-kiittäkö, sillä minulla on ollut _oikein_ hauska päivä!"
-
-Tuo mies oli ollut monta vuotta Kakolassa. Jonkun aikaa mainitun
-käynnin jälkeen Mathilda tuli jälleen eräänä päivänä, saman vangin
-luokse. Koskaan ennen ei hän ollut nähnyt häntä sellaisessa tilassa;
-sokean epätoivon ja hädän vallassa ryntäili hän ähkien edestakaisin
-kopissaan. "Rakas ystävä, mikä nyt on?" kysyi Mathilda häneltä
-osaaottavasti ja meni hänen luokseen. Ei vastausta. Mies jatkoi
-ähkimistään ikäänkuin olisi tuskin huomannutkaan häntä ja vetäytyi
-loitommas. "Sanokaa minulle, mikä teidän on?" pyysi Mathilda jälleen.
-Silloin mies pysähtyi ja katsoi häneen avuttoman tuskaisena: "Tänään
-kiipesin ikkunaan ja näin ensi kerran kahdeksaan vuoteen naisen",
-vastasi hän.
-
-"Jumalani", ajatteli Mathilda Wrede, "sinä se pidätät heidän
-silmänsä, niin etteivät he näe, ja kun sinä olet kanssani, mitä
-silloin pelkäisin? Kiitos ja kunnia ja ylistys!"
-
-Kerran kun Mathilda Wrede tuli erään elinkautisen vangin luokse,
-jonka oli määrä kaksi kuukautta myöhemmin joutua Siperiaan, mittaili
-tämä häntä tutkivin katsein kiireestä kantapäähän ja sanoi lopulta:
-"Vai niin, te siis olette se vaasalainen neiti! Ne, jotka tuntevat
-teidät, ovat sanoneet, että te olette hyvä ihminen ja että teihin voi
-luottaa. Nyt kun näen teidät, uskon, että se on totta." Myöhemmin
-hän puhui eräästä asiasta, joka oli kauan painanut raskaana hänen
-sydäntään. -- Oli kysymys hänen äidistään, jota hän rakasti -- ja
-jota hän pyysi Mathilda Wreden muistamaan ja auttamaan, kun hän itse
-olisi poissa.
-
-Monet "yhteishuoneitten" vangit olivat pyytäneet yksityistä
-keskustelua Mathildan kanssa. Käytännöllisistä syistä hän ei ollut
-kuitenkaan voinut suostua heidän pyyntöönsä. Mutta eräänä päivänä
-vankilan pastori tuli tarjoten hänelle oman huoneensa tarkoitusta
-varten. Iloisena ja kiitollisena suostui Mathilda tarjoukseen, sillä
-nyt hän saattoi häiriytymättä puhella onnettomien ystäviensä kanssa
-ja monet, jotka pian senjälkeen lähetettiin Siperiaan, kävivät niinä
-päivinä hänen luonaan.
-
-Eräänä päivänä ollessaan vastaanottoajalla hetkisen yksinään
-huoneessa hän otti taskustaan leipäpalan ja rupesi syömään, sillä,
-silloin oli jo iltapäivä käsissä, eikä hän ollut nauttinut mitään
-sitten aamun.
-
-Samassa silmänräpäyksessä avattiin ovi kiivaasti ja jättiläismäinen
-mies astui sisään. Mathildan huomiota oli pitkänäperjantaina kirkossa
-kiinnittänyt tuon miehen ulkomuoto hänen istuessaan suu auki ja
-tuijottaessaan häneen suurilla tummanruskeilla, rajuilla silmillään.
-Mies vetäytyi nopeasti pois nähdessään hänen syövän, mutta palasi
-taas ja suljettuaan oven huolellisesti ja tarkastettuaan, ettei
-avaimen reiästä voitu katsoa huoneeseen, syöksyi hänen luokseen, otti
-hänen kätensä omiinsa ja sanoi: "Onko aivan totta, että Jumala tahtoo
-pelastaa niin suuren syntisen kuin minä olen?"
-
-Raamatun sanojen avulla Mathilda koetti johtaa häntä Vapahtajan luo
-ja huomasi suureksi ilokseen, että mies kuunteli halukkaasti ja että
-sanat tunkivat hänen sydämeensä. He keskustelivat kauan toistensa
-kanssa. Kun mies lopulta sanoi hyvästi, lausui hän: "Nyt minä menen
-ja rukoilen Jumalalta, voimia alkamaan uutta elämää. Jospa minulle
-pian kirkastuisi!
-
-"Hänen mentyään en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa tuosta sielusta,
-sillä minussa oli syntynyt varmuus, että hänestä tulisi elävä
-kristitty, joka hänestä tulikin ja hän yhä vielä on", kirjoittaa
-Mathilda samasta miehestä.
-
-Erään toisen kerran tapahtui seuraava kohtaus vastaanottoajalla
-pastorin huoneessa. Eräs mies, joka näytti harvinaisen
-epämiellyttävältä ja ilkeältä, astui huoneeseen. Hän oli
-lyhytkasvuinen ja hyvin hartiakas, kasvot rokonarpiset, suu ulkoneva
-ja silmät merkillisen levottomat. Mies ei nähtävästikään ollut tullut
-puhumaan uskonnon asioista.
-
-Pitkän aikaa Mathilda puheli hänelle ystävällisesti saamatta
-vastausta. "Te olette aika omituinen ihminen", sanoi hän lopulta,
-"en ymmärrä teitä ollenkaan. Kun en voi tehdä hyväksenne muuta, niin
-annan teille kuitenkin pienen hyvän kirjan, jonka toivon teidän
-ajatellen lukevan."
-
-Etsiessään kirjaa koristaan hän huomasi, että mies heitti nopean
-silmäyksen ensin häneen ja sitten oveen, jonka jälkeen hän läheni
-Mathildaa hitaasti käsi nyrkissä, otsa rypyssä, huulet tiukasti
-yhteen puserrettuina ja katse luotuna lattiaan.
-
-Mathilda ei pelännyt, sillä hän ei saattanut uskoa, että kukaan
-Kakolan asukkaista tahtoisi tehdä hänelle pahaa. Mutta oli kuitenkin
-aika ilkeätä katsella, kuinka mies läheni lähenemistään, kunnes
-pysähtyi aivan hänen viereensä ja sanomatta sanaakaan laski nyrkkinsä
-pöydälle Mathildan eteen. Silloin ojensi Mathilda hänelle kirjan
-ja pannen kätensä hänen kätensä päälle sanoi: "Eiköhän teidän olisi
-hyvä saada Jumalan rauha sieluunne? Teidän ei tarvitsisi milloinkaan
-katua, jos aukaisisitte sydämenne Jeesukselle, Vapahtajalle!"
-
-Mies ei vastannut mitään, tarttui vain hänen käteensä ja puristi
-sitä kovasti, otti sitten kirjan ja kääntyi äkisti lähteäkseen.
-Mutta ovelle saavuttuaan hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi Mathildaan
-kyynelsilmin sanoen: "Se olisi kyllä parasta, mutta minä olen niin
-hirveän paha." Sitten hän riensi ulos, mutta huusi vielä kynnykseltä:
-"Anteeksi, neiti!"
-
-Tuo mies oli tullut peloittaakseen Mathilda Wredeä. Vangit olivat
-nimittäin puhelleet hänestä ja ihmetelleet, ettei hän pelännyt heitä,
-ja joku oli sanonut: "Osaakohan se ihminen ollenkaan peljätä?"
-Siihen mainittu mies oli vastannut: "Varmasti hän peljästyy, jos
-minä vain teille näyttääkseni säikäyttäisin häntä vähän." Toiset
-olivat pyytäneet häntä olemaan tekemättä sitä, mutta hän vastasi: "En
-minä halua tehdä hänelle pahaa, tahdon vain nähdä, mitä kristitty
-tekee, kun hän pelkää" -- ja hän heitti vaanivan katseen muutamiin
-uskovaisiin vankeihin, jotka olivat huoneessa.
-
-Eräänä päivänä, kun Mathilda ja joku hänen ystävistään olivat
-syventyneet pitkään keskusteluun, kuului pihalta tavatonta hälinää.
-Mathilda riensi ikkunaan ja näki, että "komppaniavangit" oli koottu
-pihalle. Silloin hän muisti, että vanha sairas elinkautinen vanki
-oli kuollut linnassa ja että hänet piti haudattaman tuona päivänä.
-Hän lupasi miehelle jatkaa keskeytynyttä keskustelua hänen kanssaan
-hetken kuluttua ja heittäen päällysvaatteet nopeasti ylleen riensi
-pihalle.
-
-Noin kolmesataa vankia seisoi hevosenkengän muotoon järjestettyinä
-keskelle pihaa kylmien, synkkien vankilanmuurien ympäröiminä.
-Pastori seisoi kasvot heihin päin käännettyinä ja hänen eteensä
-oli sijoitettu ruumiskirstu. Vähän kauempana näkyi noin
-kaksikymmenhenkinen joukko laulajia. Syvästi järkyttävä oli hetki,
-jolloin elinkautiset vangit virittivät virren kuolleen toverinsa
-paarien ääressä. Kun laulu oli vaiennut, toimitettiin hautaus ja sen
-jälkeen vallitsi hetken aikaa juhlallinen hiljaisuus. Vihdoin pastori
-komensi: "Lakit päähän!" Miehet panivat lakit päähänsä ja marssivat
-järjestyneissä riveissä takaisin työpajoihin.
-
-Ruumis vietiin asemalle lähetettäväksi Helsingin leikkaushuoneeseen,
-jonne kaikki vankiloissa kuolevat lähetetään. Vain vuoden kaikkein
-kuumimpana aikana vainajat haudataan.
-
-Torstaina huhtikuun 9:ntenä 1885 oli Mathilda Wredellä runsaitten ja
-ihmeellisten kokemusten päivä.
-
-Aamulla hän kävi linnan vanhusten ja heikkojen työkyvyttömien
-luona. Kulkiessaan jyrkkiä, pimeitä ja kuluneita portaita hänen
-jalkansa luiskahti ja hän kaatui. Sääressään tuntemansa kova tuska
-osoitti hänelle, että sääriluu oli katkennut. Mutta hänen istuessaan
-kivilattialla kovan pakotuksen kiusaamana täyttyi hänen sielunsa
-yht'äkkiä selittämättömällä ilolla ja riemuiten kiitti hän Jumalaa,
-"että kaikki Herran tiet ovat armo ja totuus niille, jotka häntä
-rakastavat". Silloin juolahti hänen mieleensä kertomus miehestä,
-jonka Pietari paransi, ja hän toisti itsekseen sanat: "Jeesuksen
-Kristuksen Natsaretilaisen nimessä minä nyt nousen ja käyn."
-Ilman inhimillistä apua hän nousi, vei päällysvaatteensa vartijan
-huoneeseen ja jatkoi sitten kulkuaan ylös portaita, jotka veivät
-vankien huoneisiin. Jalkaa tosin pakotti kovasti, mutta sisällinen
-ilo ja tunne Jumalan läheisyydestä auttoivat häntä kestämään tuskan.
-
-Yläkerrassa kokoontuivat vangit hänen ympärilleen ja koettivat
-kaikin tavoin osoittaa osanottoaan. Hänen puhuessaan sai eräs
-heidän joukossaan oleva kaatuvatautinen vaikean kohtauksen. "Sitä
-oli todella kauheaa katsella", kirjoittaa hän siitä. "Jumala oli
-kuitenkin lähelläni ja vahvisti sekä sieluani että ruumistani."
-Paakarin tulo keskeytti hänet vielä kerran. Hän kävi oikein
-levottomaksi: mitähän jos lääkäri huomaisi, että hän oli loukannut
-jalkansa ja pakottaisi hänet matkustamaan heti kotiin! Mutta
-lääkäri ei huomannut mitään. Pian senjälkeen hän sanoi jäähyväiset
-ystävilleen ja kulki hyvin vaivalloisesti monet ja jyrkät portaat
-linnanportille, jossa hevonen odotti.
-
-Mitä hän nyt tekisi? Menisikö Kakolaan vaiko kotiin? Nyt kun hän
-istui rattailla ja hänellä oli aikaa ajatella itseään, pakotti jalkaa
-sietämättömästi. Hän oli luvannut keskustella seitsemän Kakolan
-vangin kanssa sinä päivänä; rikkoisiko hän lupauksensa heille? Hän
-rukoili Jumalan johtoa ja silloin hänelle selvisi, että hänen oli
-mentävä Kakolaan. "Ihmisparat", ajatteli hän, "ovat henkisesti
-sairaita ja minulla on vain kipeä jalka. Minä tahdon ja minun täytyy
-mennä heidän luokseen! Jumala tietää, etten tee sitä uhkamielin,
-ja hän on kyllä auttava minua kestämään tuskan kärsivällisesti."
-Sanottu ja tehty. Hän meni Kakolaan ja kulki taas ilman apua
-päiväsellikäytävään, jossa oli eräs käyttämätön selli pantu kuntoon
-häntä varten. Taas tapasi hän lääkärin, joka oli myös lähtenyt
-linnasta suoraan Kakolaan, mutta tämä ei nytkään huomannut neiti
-Wreden olevan sairaan.
-
-Kun hän oli lopettanut lupaamansa keskustelut seitsemän vangin
-kanssa, astui selliin nuori mies. "Hyvää päivää, neiti!" sanoi hän.
-"Minun nimeni on P. Kaikki sanovat, että te olette kovin viisas,
-vaikka olette vielä vain lapsi, ja että voitte vastata kaikkiin
-kysymyksiin. Sentähden minäkin olen tullut tänne, sillä minun täytyy
-saada tietää eräs asia, mutta muistakaa että minä haluan saada
-oikein hyvän ja viisaan vastauksen." Puhuessaan hän teki liikkeitä
-käsillään, siristeli silmiään ja hänen kasvojensa ilmeet olivat yhtä
-lystikkäät kuin hänen sanansakin. Mathilda ei voinut millään pysyä
-vakavana. Kun mies näki hänen nauravan, näytti hän käyvän hyvin
-tyytyväiseksi, niiasi syvään ja pyysi: "Rakas neiti kulta, vastatkaa
-nyt minulle oikein hyvin!" Silloin Mathilda ymmärsi, että hänen
-edessään oli mielipuoli.
-
-Kovan säryn uuvuttamana ja heikentämänä Mathilda ei mitenkään olisi
-tahtonut olla yksinään mielipuolen kanssa.
-
-Hän kääntyi kuitenkin hänen puoleensa ja sanoi ystävällisesti:
-"Sanokaapa nyt minulle, rakas P. mitä te haluatte tietää, niin minä
-vastaan siihen niin hyvin kuin voin." Silloin mies katseli arasti
-ympärilleen ja kysyi kuiskaten: "Voiko perkele näyttäytyä Jumalan
-näyissä?" -- "Olkaa hyvä ja kertokaa mitä 'Jumalan näyt' ovat! Ovatko
-ne kenties unia?" kysyi Mathilda. "Ei", kuului vastaus, "mutta minäpä
-kerron koko asian. Sen jälkeen kuin te tulitte tänne Kakolaan, ovat
-kaikki täällä ja minä myös alkaneet lukea enemmän Jumalan sanaa kuin
-ennen. Mutta joka kerran kun avaan kirjan lukeakseni, en näekään
-ollenkaan kirjaimia, vaan ainoastaan pieniä mustia piruja, jotka
-hyppelevät silmieni edessä. Jumalako lähettää nuo hirveät näyt
-minulle, vai mistä ne tulevat? Rakas, kultainen, viisas neiti, jos
-tiedätte, niin sanokaa, mutta puhukaa oikein selvästi, sillä minä
-raukka olen niin hirveän tyhmä, niin sanovat muut vangit usein."
-
-Täynnä osanottoa Mathilda koetti syventyä kokonaan hänen
-ajatusjuoksuunsa ja vastasi hänelle niin yksinkertaisesti ja
-helppotajuisesti kuin mahdollista: "Älkää luulko, rakas L. että
-tuollaiset näyt tulevat Jumalalta. Uskon aivan varmasti, että L:n
-vanha isäntä, perkele, lähettää ne. L:han on tähän saakka palvellut
-häntä, vai kuinka?" -- "Kyllä, neiti, niin olen tehnyt ja luulenpa
-olleeni oikein herrani mielipalvelija." Ja mielettömästi nauraen hän
-hyppeli permannolla. Mutta Mathilda jatkoi: "Nyt L:n vanha isäntä
-ankarasti pelkää kadottavansa yhden palvelijoistaan ja ehkenpä hän
-ajattelee näin: Jos L. saa häiritsemättä lukea Jumalan rakkaudesta ja
-siitä, kuinka on hyvä olla Jeesuksen opetuslapsi, niin hän varmaan
-eroaa palveluksestani ja rupeaa seuraamaan Jeesusta. Siksi hän
-muuttaa kirjaimet pahoiksi hengiksi pelästyttääkseen L:a lukemasta
-kirjaa, joka kertoo Jumalasta ja Jeesuksesta."
-
-Sitten kertoi Mathilda hänelle Vapahtajan rakkaudesta, kuinka Jeesus
-oli jo kauan ikävöinyt saada pelastaa hänet kaikista ansoista ja
-tehdä hänet onnelliseksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Edelleen hän
-kuvaili iloista elämää, joka syntyy, kun on antautunut Jumalalle, ja
-kuinka raskaalta synnin orjasta olemassaolo tuntuu. "Niin", sanoi
-L., "sen olen kokenut ja palkaksi siitä, että olen palvellut pahaa,
-saan nyt istua täällä Kakolassa koko jäljellä olevan elämäni ajan.
-Mutta minä ymmärrän", huudahti hän äkkiä, ja oli kuin olisi valonsäde
-tunkeutunut hänen pimentyneeseen järkeensä, "että minä vielä voin
-vaihtaa isäntää ja sen tahdonkin tehdä. Minä rukoilen Jumalaa
-karkoittamaan kauheat näyt ja luen uutta testamenttia ja vielä
-sitten, kun en enää jaksa lukea, pitelen kirjaa kädessäni, tehdäkseni
-vain kiusaa vanhalle, huonolle isännälleni". Hän tuntui pitkän aikaa
-jotenkin selvältä, mutta sitten hänen kuvitelmansa alkoivat jälleen.
-Lopuksi hän sanoi: "Luulen että hitunen neidin suurta viisautta on
-hypännyt päähäni", ja huutaen: "Jeesuksen luokse, Jeesuksen luokse
-minä tahdon mennä," hän syöksyi ulos.
-
-Ovi avautui taasen. Suureksi ilokseen Mathilda näki saman
-jättiläismäisen miehen, joka pari päivää aikaisemmin oli käynyt
-hänen luonaan, astuvan sisään. Hänen kasvoiltaan oli hävinnyt
-niiden levoton ilme ja ne aivan säteilivät iloa. "Nyt on Jeesus
-minun ja minä olen hänen!" hän huudahti. Enempää hän ei voinutkaan
-sanoa, sillä kyyneleet tukahduttivat hänen äänensä. Oli kummallista
-nähdä tuon jättiläisen seisovan siinä ja itkevän ilosta! Hetken
-kuluttua hän jatkoi: "Minun on pian sanottava hyvästi, sillä
-monet odottavat pääsyä tänne, mutta tahtooko neiti sitä ennen
-tehdä minulle oikein suuren ilon?" Kyllä, eihän hän mitään muuta
-tahtonut. "Se mitä toivon, ei ole väärää", jatkoi hän, "eikä vastoin
-vankilan sääntöjä." Samassa hän otti taskustaan paperisuikaleen ja
-lisäsi: "Minä olen suutari ja nyt aion ottaa neidin jalasta mitan
--- sallikaa minun tehdä, kuten tahdon! Ja koska neiti on luvannut
-saattaa meitä Siperiaan meneviä Viipuriin, niin otan kengät mukaani
-sinne." Mathildan oli mahdotonta kieltää ja hän vastasi: "Kiitos,
-rakas ystävä, että tahdotte ommella minulle kengät! Kun tapaamme
-Viipurissa, niin maksan ne!" Silloin oikaisihe mies täyteen
-pituuteensa ja sanoi hyvin ylpeästi ja nuhtelevasti: "Näitä kenkiä ei
-makseta koskaan, sillä neiti ei ole tilannut niitä. Minä en myöskään
-halua ansaita niillä, sillä niiden pitää aivan yksinkertaisesti
-olla pienenä todistuksena F:in kiitollisuudesta hänen parhaalle
-maalliselle ystävälleen." Sitten hän jatkoi ystävällisesti, mutta
-surumielin: "Ymmärrän kyllä, miksi neiti ei tahtonut ottaa minulta
-lahjaa. -- Ylpeyttä se ei ollut, -- mutta neiti ajatteli varmaan,
-että tällainen vanki raukka tarvitsisi kyllä rahansa siellä kaukana
-Siperiassa. Mutta sitä ette saa ajatella! Saanko nyt ottaa mitan
-jalasta?" -- Mathilda oli liian liikutettu voidakseen vastata.
-Ääneti hän ojensi jalkansa muistamatta, että se oli kovin kipeä
-ja turvonnut. Mies kumartui iloisena ottamaan mittaa, mutta nousi
-samassa, tuijotti Mathildaan kalmankalpeana ja kysyi: "Mikä neitiä
-vaivaa? Kenkähän on poissa ja jalka on turvonnut kuin tukki."
-Mathilda kertoi silloin koko tapahtuman. "Ja kaikki tuo kärsimys
-_meidän_ tähtemme!" mies huudahti. Hän torui vielä vähän Mathildaa,
-ettei tämä ollut heti mennyt lääkärin luo, mutta lisäsi sitten:
-"Mutta kyllä oli sentään siunattu asia, että neiti tuli tänne
-Kakolaan, luulen että neiti teki aivan oikein."
-
-Kun hän vielä toisen kerran pyysi saada ottaa kengän mitan ja
-Mathilda aikoi ojentaa terveen jalkansa, sanoi mies: "Ei, ei sitä!
-Sallikaa minun ottaa mitta siitä jalasta, joka katkesi vankien
-tähden!"
-
-Kun he sitten olivat päättäneet tavata toisensa kesäkuun 9:ntenä,
-jolloin Siperiaan menevät vangit saapuivat Viipuriin, poistui mies.
-
-Ne, jotka kävivät Mathildaa puheilla F:n mentyä sieltä, tiesivät
-kaikki, että hän oli katkaissut jalkansa. Viimein hän hyvästeli
-käytäviin kokoontuneita ja mennä nilkutti ajoneuvoihin, jotka
-odottivat vankilan portilla. Hän ajoi nyt sukulaistensa luo maaherran
-taloon ja sai siellä osakseen rakastavaa hoitoa niinä neljänä
-viikkona, jotka hänen oli maattava vuoteessa.
-
-"Herra oli minua koko ajan hyvin, hyvin lähellä, mutta ajatukseni
-olivat enimmäkseen ystävieni luona Kakolassa", kirjoittaa hän
-veljelleen tuosta ajasta.
-
-
-
-
-Jäähyväiset Siperiaan lähteville.
-
-
-Mathilda oli toivonut, että "Jumala yksin olisi hänen lääkärinsä".
-Vastoin hänen tahtoaan lähetti kuitenkin hänen isällinen ystävänsä,
-maaherra Creutz, hakemaan lääkäriä. Tämä kirosi nähdessään katkenneen
-jalan ja kysyi tuimasti: "Milloin tämä on tapahtunut? Jalka on ollut
-kauan poikki." Kun Mathilda selitti onnettomuuden tapahtuneen kello
-10 aamulla, ja että hän oli ollut koko päivän Turun linnassa ja
-Kakolassa, kirosi lääkäri jälleen tapansa mukaan. Sidottuaan jalan
-hän kysyi, oliko häntä tapaturman jälkeen kannettu. Mathilda vastasi:
-"Ei", ja lääkäri vaikeni.
-
-Kun lääkäri seuraavana aamuna kävi potilaansa luona, kohteli hän
-tätä erittäin ystävällisesti ja hienotunteisesti. Mathilda sai
-myöhemmin tietää, että lääkäri tullakseen vakuutetuksi, että potilas
-oli kävellyt sairaalla jalalla, oli varta vasten mennyt Kakolaan ja
-linnaan ja saanut siellä kuulla, että asia todellakin oli niin.
-
-Seuraavina viikkoina Mathilda sai monta todistusta vankien
-rakkaudesta ja osanotosta. Eräänä päivänä esim. tuli vankilan
-pastori ojentaen "omasta ja vankien puolesta" kauniin lippaan
-"vankien työkyvyn osoitteeksi sekä muistoksi Kakolassa käynnistä".
-Pastori kertoi myös, että kaikki olivat tulleet kovin liikutetuiksi
-kuultuaan, että jalka todella oli poikki. Vangit pyysivät silloin
-lähetystönsä kautta johtajan lupaa saada valmistaa matkalaukun neiti.
-Wredelle, johon johtaja olikin antanut suostumuksensa.
-
-Neljän viikon kuluttua Mathilda oli jo niin parantunut, että
-hänet voitiin siirtää kotiinsa Rabbelugniin. Toipumisaikanaan hän
-kirjoitteli kirjeitä vankiloissa oleville ystävilleen ja kutoi
-ahkerasti huiveja ja kalvostimia Siperiaan lähtijöille.
-
-Ainoa mikä saattoi hänet levottomaksi sairaana maatessaan oli
-ajatus, ettei hän ennättäisi parantua kesäkuun kahdeksanteen päivään
-mennessä, jolloin vankien oli lähdettävä pitkälle matkalleen. Jumala
-kuuli kuitenkin hänen rukouksensa, ja määrättynä päivänä saattoi hän
-matkustaa Viipuriin, vaikka tosin pahasti ontuen ja keppiin nojaten.
-
-Kaksi vankivaunua seurasi Viipurin junaa, toisessa oli Sörnäisten
-vankilasta tulevat miehet, toisessa Hämeenlinnasta tulevat naiset.
-Kakolan vangit saapuivat eräällä myöhäisemmällä junalla. Vasta
-Kaipiaisissa sai Mathilda tilaisuuden käydä tervehtimässä ystäviään
-vankivaunuissa. Jälleennäkemiseen yhtyi sekä iloa että surua.
-Nuoreen tyttöön koski erityisen kipeästi kun hän näki miesten olevan
-kahlehdittuina kaksittain toisiinsa kiinni. Naiset istuivat kuitenkin
-vapaina vaunussa.
-
-Mathilda Wrede viipyi Viipurissa kesäkuun kahdeksannesta
-viidenteentoista päivään. Hän kävi siellä kahdenkymmenen yhdeksän
-Kakolasta tulleen, kymmenen Sörnäisistä, seitsemäntoista
-Lappeenrannasta sekä yhdeksän Hämeenlinnasta tulleen vangin luona,
-jotka kaikki oli siirtolaisina lähetettävä Siperiaan. Joukossa
-oli sitäpaitsi eräs murhamies Virolahdelta matkalla Nertsinskin
-kaivoksiin pakkotyöhön sekä kolme onnetonta miestä, jotka olivat
-karanneet Siperiasta ja jotka nyt lähetettiin sinne uudestaan.
-
-Ensi töikseen Mathilda Wrede Viipurissa lähetti linnavallesmannin
-luvalla suuren korinteilla maustetun vehnäleivän joka vangille --
-jota ystävällisyyden osoitusta he pitivät erittäin suuriarvoisena.
-
-Samana päivänä, jolloin Mathilda oli saapunut Viipuriin, tuli Kakolan
-vahtimestari ja antoi hänelle erinomaisen kauniin matkalaukun,
-jonka vangit olivat valmistaneet. Sitäpaitsi hän sai myös F:n
-kengät, joita hänellä sitten oli monen monta vuotta tapana käyttää
-muistorikkaana kesäkuun 9:ntenä päivänä, ja muilta hän sai vielä
-taulun, pienen korin ja sinetin. Hän tahtoi maksaa ne, mutta vangit
-suorastaan pakottivat hänet ottamaan kaikki lahjaksi. Vahtimestari
-kertoi myös, että B. oli tykkänään muuttunut. Hän oli ollut hiljainen
-ja kunnollinen ja oli pyytänyt johtajalta ja muilta anteeksi.
-Vartaloraudat oli otettu pois ja yleisesti ihmeteltiin hänessä
-tapahtunutta muutosta.
-
-Vahtimestari mainitsi vielä, kuinka suuresti vangit olivat ikävöineet
-saada nähdä hänet ennen Siperiaan lähtöään. Vaunussa, jossa heillä
-oli kovin ahdasta ja vaikeaa, kun olivat kahlehditut parittain,
-olivat he työntäytyneet vielä ahtaammalle, jotta neiti Wredellä
-olisi kylliksi tilaa. Kun juna läheni Kymin asemaa, koettivat kaikki
-rientää ikkunaan nähdäkseen hänestä edes vilahduksen. Ja kun hän ei
-ollutkaan siellä, oli heidän pettymyksensä ollut suuri. Pian sen
-jälkeen he saivat kuitenkin ilokseen kuulla, että hän oli jo mennyt
-Viipuriin.
-
-Viipurin vankilassa oli hirveän kylmä. Raivosi kova myrsky ja
-pyry, vaikka oltiin jo pitkällä kesäkuussa, ja kesti kolme
-päivää, ennenkuin lämpöjohdot voivat toimia. Eräänä päivänä, kun
-hovioikeudenneuvos Grotenfelt näki Mathildan tulevan kylmästä
-sinisenä eräästä sellistä, kysyi hän, miksei hänellä ollut
-päällysvaatteita yllään. Mathilda vastasi, että hänen oli mahdotonta
-pukeutua lämpimästi, kun hänen ystäviensä täytyi palella. He
-saattaisivat silloin kenties vain kadehtia hänen lämpimiä vaatteitaan
-eikä ollenkaan kuunnella, mitä hänellä oli sanottavaa.
-
-Muutamat vangit, jotka olivat seisoneet "yläkäytävässä" ja kuulleet
-keskustelun, kertoivat sen tovereilleen. Että Mathilda Wrede paleli,
-koska hän ei tahtonut, että hänellä olisi parempi kuin heilläkään,
-hämmästytti ja liikutti heitä suuresti.
-
-"He ovat niin kummallisia, nuo rakkaat vangit! Sitä mitä minä pidän
-aivan luonnollisena, pitävät he mitä suurimpana ystävällisyytenä
-tahi jopa suorastaan uhrauksena", kirjoittaa hän tämän johdosta
-ja jatkaa sitten kuvaten vaikutelmiaan "tuolta muistorikkaalta
-Viipurinmatkalta":
-
-"Ikävöin kovasti saada nähdä jälleen F:iä, kakolalaista, ystävääni.
-Vartijan avatessa ovea seisoin minä mitä suurimmassa jännityksessä
-ajatellen: Onkohan hän edistynyt vaiko mennyt taaksepäin? Mutta niin
-pian kuin sain nähdä hänet, muuttui levottomuuteni iloksi. Siinä hän
-seisoi rauhallisena, arvokkaana ja niin säteilevän onnellinen ilme
-kasvoillaan, jommoinen on vain sillä, joka on saanut kokea Jumalan
-rauhaa mitä runsaimmassa määrin. Yhtä suin päin kuin hän ennen oli
-syöksynyt turmion kuiluun, näytti hän nyt juoksevan kilparadalla
-taivaallista päämäärää kohden. Eräänä päivänä, jolloin olin hänen
-luonaan, hän sanoi muun muassa: 'Yhdeksän viikkoa sitten en olisi
-ikinä voinut uskoa, että kellään ihmisellä olisi rohkeutta olla
-yksin vanki F:n kanssa, kaikkein vähimmän kellään niin nuorella
-neidillä. Hämmästyin kovin kuullessani, ettei neidillä ollut vartijaa
-mukanaan, vaan että aina olitte yksin puhuttelemanne vangin kanssa.
-Kun näimme ettette epäillyt meitä, heräsi meidän luottamuksemme
-uskontoonne'." Niiden monien joukossa, joita Mathilda Wrede kävi
-Viipurin vankilassa tapaamassa, oli myös eräs mies Oulusta, lyhyt,
-hartiakas, kasvoilla vilpillinen, ilkeä ja synkkä ilme. Kun hän näki
-Mathildan tulevan, kiiruhti hän hänen luokseen sanoen: "No, olipa
-hyvä, että neiti vihdoinkin tuli! Olin jo tulla oikein vihaiseksi.
-Miksi ette tullut jo eilen?" Kun Mathilda vastasi, että hänen oli
-mahdotonta ennättää käydä kaikkien luona yhtenä päivänä, sanoi mies:
-"Teille itsellenne olisi kyllä ollut parasta, jos olisitte tullut
-jo eilen, sillä silloin olin hyvällä tuulella, mutta nyt" -- hän
-nauroi lyhyeen ja ilkeästi -- "on minussa seitsemän perkelettä,
-enkä voi vastata, mitä teen. Tänä aamuna aioin kuristaa vartijan ja
-vähän aikaa sitten ajattelin päättää itse päiväni." Vaikka hänen
-ulkonäkönsä ja puheensakin olivat hyvin vähän luottamusta herättäviä,
-eivät ne peloittaneet Mathildaa, sillä hän ajatteli: "Ensiksikään
-hän ei uskalla tehdä minulle mitään pahaa, siihen hän näyttää liian
-raukkamaiselta; toiseksi hän ei hennokaan sitä ja kolmanneksi tiedän
-kyllä, että Jumala varjelee minua."
-
-Hän lähestyi miestä ja sanoi: "Jumala olkoon kiitetty, silloinhan
-tulin juuri oikeana hetkenä. Nyt saatte itse nähdä, että Jumala on
-lähettänyt minut sanomaan teille, että hän on yhtä voimakas kuin
-halukaskin karkoittamaan nuo seitsemän pahaa henkeä, jotka riehuvat
-sydämessänne." Silloin astahti mies askeleen taaksepäin ja näytti
-hämmästyneen keskustelun saamaa käännettä.
-
-Mathilda viipyi kauan hänen luonaan ja mies kertoi hänelle
-olleensa kerran uskovainen ja vieläpä itsekin pitäneensä useita
-raamatunselityksiä. Mutta sitten hän oli luopunut uskostaan, ja
-viimeinen villitys oli tullut ensimmäistä pahemmaksi.
-
-Myöhemmin sai Mathilda Wrede kuitenkin kuulla, että sama vanki oli
-päivää jälkeen heidän keskustelunsa sanonut kahdelle toverilleen:
-"Älkää panko niin suuresti mieleenne ja muistiinne kaikkea, mitä
-neiti sanoo. Hän on vielä hirveän lapsellinen. Kyllä hän itse
-uskoo siihen, mitä sanoo, mutta lapsi hän on ja lapsellisuudessaan
-hän puhuu. Ainoa mikä minua aika lailla ihmetyttää on, ettei hän
-ollenkaan pelkää meitä. Sitä muotia minä en ymmärrä naisessa ja
-kaikkein vähimmin niin hienossa ja nuoressa neidissä."
-
-Siperiaan lähtijöiden joukossa oli myös eräs Hollolasta kotoisin
-oleva elinkautinen vanki, joka muistutti ulkomuodoltaan suuresti
-edellämainittua, vaikkei hänen kasvoissaan ollut samaa vilpillistä
-ilmettä kuin hänellä. Kun Mathilda tuli hänen luokseen, sanoi
-vanki heti: "Kas, siinähän se neiti onkin! Äskettäin sain teidän
-vehnäleipänne. Kiitos ystävällisyydestänne ja tervetuloa! Olen
-odottanut teitä koko päivän ja miettinyt joukon kysymyksiä, jotka
-tahtoisin tehdä teille. Heti alunpitäen täytyy minun kuitenkin sanoa
-teille, etten usko mihinkään, en Jumalaan enkä Jeesukseen." -- Näin
-sanoessaan hän katsahti vieraaseensa hyvin tutkivasti. Mutta äkkiä
-näytti kuitenkin hänen mielensä muuttuvan ja hän jatkoi: "Kyllä minä
-sentään uskon paholaiseen, sillä minä tunnen olevani kokonaan sen
-pauloissa."
-
-Tämän lausunnon Mathilda otti keskustelun lähtökohdaksi ja
-rupesi selittämään, ettei miehen suinkaan tarvinnut jäädä
-paholaisen pauloihin, sillä Jeesus oli kyllin voimakas pelastamaan
-sielunvihollisen ansoista. Mies vastasi: "Kuinka neiti tietää, että
-Jumala on voimakkaampi kuin perkele, ja että Jeesus tahtoo pelastaa
-meidät ihmiset?" -- "Sen tiedän ensiksikin siitä, että raamatussa
-sanotaan niin", vastasi Mathilda, "ja toiseksi, koska olen itse
-kokenut Jumalan vapahtavaa voimaa ja hänen Vapahtajarakkauttaan
-omassa sydämessäni." Mies teki vielä monta samanlaista kysymystä,
-jotka todistivat rehellistä mieltä ja uskonnollisten asioiden tajua.
-Kun Mathilda vihdoin tunnin kuluttua sanoi hänelle hyvästi ja lausui
-toivomuksen, että vaikka he erosivatkin tämän elämän ajaksi, he
-kuitenkin vielä kerran saisivat nähdä toisensa Jumalan valtakunnassa,
-alkoivat kyyneleet tipahdella pitkin miehen kasvoja. Ja kun Mathilda
-rukoili, että Jumala varjelisi häntä koko hänen jäljellä olevan
-elämänsä ajan, ei hän enää kyennyt hillitsemään itseään, vaan
-itki valtoimenaan. Koko hänen ruumiinsa vapisi hänen sanoessaan
-nyyhkyttäen: "Hyvästi, sinä rakastetun isänmaamme tytär ja vankien
-ainoa tosi ystävä." Oli järkyttävää nähdä miesparan tuskaa, kun
-hänen oli ainaiseksi jätettävä Suomi, vaimonsa ja lapsensa. Mathilda
-viipyi sentähden vielä hetkisen ja koetti saada häntä ymmärtämään,
-ettei hän, Mathilda Wrede, suinkaan ollut "vankien ainoa, todellinen
-ystävä", vaan että heillä oli Jeesuksessa paljon voimakkaampi ja
-parempi ystävä, jonka puoleen saattoi kääntyä rakastavan luottavana.
-Hänen onnistuikin rauhoittaa mies ja heidän erotessaan olivat
-tämän viimeiset sanat: "Kiitos kaikesta ja rukoilkaa Jeesustanne
-aukaisemaan minun silmäni, jotta minäkin oppisin tuntemaan hänet ja
-palvelemaan häntä!"
-
-"Minulla oli monta omituista ja mielenkiintoista keskustelua
-Siperiaan lähtijöiden kanssa", kirjoittaa Mathilda, ja hän jatkaa
-muistiinpanoissaan: "Viimeinen päivä Viipurissa oli minulle
-sanomattoman vaikea ja raskas. En saata koskaan unohtaa surua
-ja epätoivoa, joka vallitsi vankilassa noina muutamina päivinä
-ennenkuin oli lähdettävä pitkälle ja vaikealle Siperian matkalle.
-Valmistuksiin kuului muun muassa, että puolet vankien päästä
-ajeltiin. Kaikki pitävät hirveästi rumentavaa hiusten ajelua
-suurimpana ja häpeällisimpänä loukkauksena. Sitäpaitsi puetaan
-heidät pitkiin musta- ja harmaajuovaisiin takkeihin. Eräs noista
-onnettomista sanoi minulle: 'Niin hauskaa kuin olisikin, että neiti
-viipyisi siksi, kunnes matkustamme, on kuitenkin parasta, ettei
-neiti näe surullisia jäähyväisiämme kaikesta, mitä rakastamme
-maan päällä, sillä se järkyttäisi teitä liian syvästi. Sitäpaitsi
-näytämme me niin kauheilta ajeltuine päinemme, pitkine takkeinemme
-ja jalkarautoinemme. Tällaisina meidät lähetetään ainiaaksi
-pois rakkaasta isänmaastamme:' -- Tätä sanoessaan puhkesi mies
-äänekkääseen itkuun.
-
-"Eräs toinen heistä lausui: 'Olen jo vanhahko mies, mutta te olette
-ensimmäinen ihminen, joka on pitkän elämäni aikana osoittanut minulle
-sydämestä lähtevää ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta.' Sitten
-hän kertoi surullisen tarinansa: Hänen äitinsä oli kuollut hänen
-ollessaan aivan pieni, isää ei hän ollut koskaan tuntenut. Hän kasvoi
-hyvin turmeltuneiden ihmisten joukossa ja sai jo aikaisin hengittää
-kaikkea huonoa. Milloinkaan hän ei ollut saanut kuulla ystävällistä
-sanaa, vaan pelkkiä kirouksia ja rivouksia. Niin alkoi kulku alaspäin
-rikosten ja paheitten teillä, kunnes hän päätyi elinkautisena vankina
-Kakolaan. -- 'Se on todella surullinen tarina, mutta tosi se on ja
-yhteinen niin monille ystäväraukoille', lopetti hän kertomuksensa."
-
-Jäähyväishetkistään vanki F:n kanssa mainitsi Mathilda seuraavaa:
-"Harvoin minulla on ollut niin opettavaisia hetkiä kuin ne, jotka
-vietin hänen pienessä kopissaan. Olimme vähitellen tulleet oikein
-hyviksi ystäviksi. Hän todisti niin rohkeasti Vapahtajastaan
-virkamiehille, että he ihmettelivät, ja eräs hänen tovereistaan
-tuli kääntymykseen hänen kauttaan. -- -- -- Meidän puhuessamme
-hengellisistä asioista hän sanoi yht'äkkiä: 'Minun on hirveän
-vaikea sanoa Teille hyvästi. Mutta minä tiedän, että se on raskasta
-neidillekin. Minä kuvittelen, että Teistä tuntuu kuten äidistä,
-jonka täytyy sanoa ainaiseksi hyvästi lapsilleen.' -- Niin,
-ero oli todellakin hyvin raskas, mutta me emme kuitenkaan surreet
-'niinkuin ne, joilla ei toivoa ole', sillä F. ja minä olimme
-vakuutettuja siitä, että Jumala varjelee meitä ja me saamme
-iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa kiittää Häntä hänen
-rajattomasta rakkaudestaan -- -- --.
-
-"Illalla lähtiessäni vankilasta seisoivat kaikki vangit ikkunoissa
-ja ojensivat käsiään ristikon läpi viime jäähyväisiksi. Olin
-kaikesta sinä päivänä näkemästäni, kuulemastani ja kokemastani aivan
-ylenmäärin järkytetty. En ollut milloinkaan ennen tuntenut niin syvää
-surua ja sellaista osanottoa kuin nyt, kun näin poloisten ystävieni
-rajattoman epätoivon. F:n oli kenties vaikeinta erota minusta, mutta
-hän kykeni kuitenkin parhaiten hillitsemään itsensä. Tosin vuotivat
-kyyneleet pitkin hänen poskiaan ja sanat tarttuivat kurkkuun, mutta
-hän puhui kuitenkin rauhallisesti, toivorikkaasti ja lohduttaen.
-Hänen urhokas, miehekäs sydämensä tukahdutti oman tuskansa, jottei
-tekisi minulle eroa vielä vaikeammaksi --. Jälestäpäin sain kuulla,
-että hän oli maannut koko yön vuoteellaan ja itkenyt ääneensä --."
-
-"Mutta miksi kuvailisin niin tarkoin näitä tapahtumia", puhkeaa
-Mathilda puhumaan päiväkirjamuistiinpanoissaan. "Ei kukaan muu
-kuin se, joka on itse saanut katsahtaa särkyneihin, vertavuotaviin
-sydänparkoihin, voi täysin ymmärtää niitä. Voi miten sydämestäni
-rakastan noita onnettomia raukkoja, noita yleensä niin kammotuita ja
-pelättyjä ihmisiä, ja miten onnellinen olenkaan minä, joka saan viedä
-heille pelastuksen sanomaa. Niin kauan kuin Herra antaa minun elää,
-on suurin iloni oleva johtaa heitä Jumalan luokse ja antaa heille
-rakkautta ja osanottoa heidän surullisessa elämässään!" -- -- --
-
-Kohta Viipurinmatkan jälkeen Mathilda teki taas retken Kymistä
-Kaipiaisiin saadakseen vielä kerran puhua erään vaasalaisen
-kaksikymmentäkuusivuotiaan elinkautisen vangin kanssa.
-
-Tämä oli ilman mitään syytä ja aivan selvänä, vain murhan halusta
--- niin kertoi hän itse -- surmannut erään vanhahkon miehen, joka
-oli matkustanut Vaasan markkinoille. Sitten kun hänet oli vangittu
-ja viety Vaasan vankilaan, oli Mathilda käynyt siellä tervehtimässä
-häntä. Mies oli hyvin epätoivoinen, mutta ei rikoksensa tähden, vaan
-siksi, että hänet oli huomattu syylliseksi ja vangittu. Mathilda
-kävi usein Vaasassa asuessaan hänen luonaan, mutta huomasi suureksi
-surukseen, ettei hänen omatuntonsa ollut lainkaan herännyt. Hänen
-ajatuksensa olivat alituiseen kiinni muussa. Hänellä oli morsian,
-hyvin ikävä henkilö, jonka luokse hän usein lähetti Mathildan viemään
-terveisiä. Kun oli kulunut joitakin päiviä, ilman että Mathilda
-Wrede oli käynyt hänen luonaan tervehti mies häntä kerrankin näillä
-sanoilla: "No vihdoinkin tulette minun onnettoman luokse! Täytyy
-sanoa, että te olette aika omituinen ihminen. Joka päivä olen kuullut
-askeleenne käytävästä. Miksi te menette mieluummin 'yhteishuoneitten'
-vankien kuin minun luokseni, vaikka tiedätte, että minulla, jota
-pidetään sellissä, niin etten saa puhella kenenkään kanssa, on paljon
-vaikeampaa kuin heillä? Neiti ei ole ollenkaan kiltti minua kohtaan."
-Mathilda vastasi, että hän löysi yhteishuonevankien joukosta aina
-jonkun, joka mielellään kuunteli hänen lukiessaan raamattua tahi
-puhuessaan Jeesuksesta, jota vastoin tämä ei näyttänyt ollenkaan
-välittävän sellaisesta. Kun hän halusi puhua hengellisistä asioista,
-oli tämä huvitettu kaikesta muusta. Mies näytti aika nololta ja sanoi
-hetken kuluttua: "Jos neiti lupaa tulla oikein usein luokseni, niin
-lupaan minäkin kuunnella vain sitä, mitä neiti sanoo." "Ei, rakas
-ystävä, sellaiseen sopimukseen minä en suostu", vastasi Mathilda,
-"sillä se ei olisi oikeudenmukainen. Mutta sopikaamme, että te saatte
-ensin puolen aikaa siitä, minkä luonanne viivyn, puhella siitä, mitä
-teillä on sydämellänne ja silloin kuuntelen minä tarkkaavaisesti.
-Mutta toisen puolen aikaa saan minä puhua Jeesuksesta ja mitä muuta
-haluan ja silloin pitää teidän vuorostanne kuunnella, mitä minä
-sanon. Suostutteko siihen?" -- "Kyllä, sen teen", vastasi mies
-nauraen. Siihen saakka kun Mathilda muutti Vaasasta, pitivät molemmat
-uskollisesti lupauksen, jonka olivat toisilleen antaneet. Mies oli
-hyvin liikutettu, kun Mathilda paikkakunnalta lähtiessään sanoi
-hänelle hyvästit, ja lupasi ilmoittaa, minä päivänä hän kulkisi Kymin
-ohi matkalla Siperian kaivoksiin, sekä pyysi Mathildaa tulemaan
-silloin asemalle sanoakseen hänelle jäähyväiset. Nyt Mathilda oli
-saanut sähkösanoman ja mukanaan vähän evästä matkamiehelle hän seisoi
-asemalla odotellen junaa. Kun se lähestyi, näki hän miehen seisovan
-ikkunassa ja katselevan etsien asemasillalla olevaa väkijoukkoa. Niin
-pian kuin hän huomasi Mathildan, huusi hän ääneensä: "Kas, tuolla on
-neiti Wrede! Hän ei petä vankeja. Hän muistaa kyllä, mitä on heille
-luvannut!"
-
-Mathilda meni sitten hänen luokseen vankivaunuun ja sanoi aikovansa
-saattaa häntä Kaipiaisiin saakka. Mies näytti ilmeisesti tulevan
-iloiseksi, mutta kursaili ensin vähän vastaan. "Eihän käy laatuun,
-että neiti istuu tässä vaunussa, silloinhan ihmiset voisivat luulla,
-että tekin olette vanki."
-
-Vankiparka oli tavattoman kovasti kahlehdittu. Paitsi kaula- ja
-vartalorautoja, jalka- ja käsirautoja, oli hänellä vielä hyvin
-painava rautapallo nilkkojen kohdalla, joka esti häntä kokonaan
-kävelemästä. Sitäpaitsi oli linnavallesmanni, joka oli erittäin
-häikäilemätön mies, jättänyt antamatta hänelle täytetyn kaulapussin.
-Se tapaa vangeilla olla aina kaularaudan alla, jossa vartaloraudat
-riippuvat. Junan kulkiessa oli kaularengas alituisessa liikkeessä
-kalvaen niin, että miehen olkapäät olivat aivan rikki. Sitäpaitsi
-olivat jalkapainojen renkaat niin ruosteiset ja ahtaat, että painot
-eivät ollenkaan juosseet ja estivät siten jalkojen liikkeet kokonaan.
-[Mathildaa järkytti niin koko sisintä myöten tuo epäinhimillinen
-kohtelu, ettei hän voinut olla mainitsematta asiaa hovioikeudenneuvos
-Grotenfeltille, joka lupasikin puuttua siihen.] Niin pian kuin
-Mathilda huomasi, kuinka mies kärsi, otti hän kaulaliinansa ja
-nenäliinansa ja pani ne kaularenkaan alle lievittääkseen, mikäli
-mahdollista, vankiraukan tuskia. -- Suureksi surukseen hän huomasi,
-että mies oli yhä edelleen välinpitämätön hengellisistä asioista.
-Hänen sydämensä tuntui kovalta kuin kivi. "Kyllä minä turmelin
-pahasti elämäni, kun otin tuon ukkorähjän hengiltä", sanoi hän
-keskustelun kuluessa, mutta itse asia ei häntä huolettanut.
-
-Kaipiaisten asemalla Mathilda kiiruhti ulos tilatakseen hänelle
-neljä kuppia kahvia arvellen, että se oli kenties viimeinen
-kerta, jolloin hän saisi maistaa sitä juomaa. Hänen palatessaan
-oli suuri joukko naisia, herroja, upseereja, lapsia, ukkoja ja
-mummoja kerääntynyt asemasillalle ja kaikki tungeksivat ihmetellen
-ja uteliaina vankivaunun ulkopuolella töllistelläkseen raskaassa
-rautapuvussa olevaa miestä, ja heidän puheensa olivat kaikkea muuta
-kuin hienotunteisia. Mieli kiihdyksissä riensi Mathilda väkijoukon
-läpi vaunuun ja käski vartijan asettua ikkunan eteen suojaksi
-uteliaita katseita vastaan. Pian senjälkeen täytyi hänenkin sanoa
-jäähyväiset, sillä hänen oli määrä palata kotiin junalla, joka oli
-jo saapunut asemalle. Poistuessaan piti hänen usean kerran kääntyä
-taakseen heittääkseen vankiin vielä katseen viime hyvästiksi. Ja
-hän näki miehen seisovan ristikon takana tarkastellen pilkallisesti
-ja uhkamielisesti joukkoa, joka oli vaistomaisesti vetäytynyt
-kauemmaksi, niin kauhealta ja peloittavalta hän näytti. Mutta sitten
-sattui hänen katseensa Mathildaan ja samassa muuttui hänen ilmeensä.
-"Hyvästi, hyvästi", huusi hän. "Kirjoitan jo huomenna Viipurista!"
-
-
-
-
-Vankilakäynnit tohtori Henry Lansdellin kanssa.
-
-
-Englantilaisen teologian tohtori Henry Lansdellin -- joka oli tullut
-Suomeen ja toivoi saavansa nähdä vankilalaitostamme -- ja Mr.
-Allcroftin kanssa Mathilda Wrede kävi Sörnäisten vankilassa elokuun
-alussa vuonna 1885 ja senjälkeen Turussa, Hämeenlinnassa ja Vaasassa.
-
-Ensimmäisenä aamuna Turussa hän riensi jo kello seitsemän
-Kakolaan ennättääkseen puhella muutamien ystäviensä kanssa,
-ennenkuin englantilaiset tulisivat sinne. Kun hän ajoi Kakolan
-mäkeä ylös, kohtasi hän joukon vankeja menossa kivilouhokselle.
-Kun he näkivät hänet, unohtivat he kaikki järjestysmääräykset,
-kääntyivät ja huusivat: "Ei, mutta katsokaapas meidän omaa
-neitiämme! -- Tervetuloa! -- Joko jalka on terve?" j.n.e. Kohtaus
-oli niin liikuttava, että ajurikin, joka kyyditsi Mathildaa, sanoi
-kyynelsilmin: "Nuo raukat taitavat pitää kovin neidistä!"
-
-Vankilassa kohtasi häntä surullinen viesti, että B. oli tullut
-mielenvikaiseksi. Häntä vaivasi päähänpisto, että hänen ruokansa
-ja juomansa oli myrkytetty, niin että hän tuskin uskalsi koskea
-kumpaankaan. Mathilda meni heti hänen luokseen, ja kun B. näki hänet,
-ryntäsi hän ylös ja sanoi ilosta säteillen: "Odotukseni ei ole ollut
-turha! Minä tiesin, että neiti tulisi tänään." Hän oli uneksinut
-eräänä yönä, että elokuun yhdennentoista päivän aamu toisi hänelle
-suuren ilon, ja silloin hän tiesi, että hänen neitinsä tulisi sinä
-päivänä, Sillä hänen ainoana ilonaanhan maailmassa oli saada olla
-yhdessä hänen kanssaan. Ei kukaan hämmästynytkään Mathildan tulosta
-Kakolaan sinä päivänä, vaikkei hän ollut sitä edeltäpäin ilmoittanut,
-sillä kaikki olivat uskoneet B:n ennustukseen.
-
-Ja nyt B. kertoi kuiskaten, että katto, lattia, seinät ja
-vuodevaatteet olivat myrkytetyt. Lopuksi hän otti esille puolen
-leipää ja sanoi: "Jos tästä syö pienenkään palasen, niin joutuu
-mitä kauneimpiin tuskiin." Vakuuttaakseen hänelle, että leipä oli
-hyvää, pyysi Mathilda saada siitä palan, mutta B. vastasi: "Ei neiti,
-sillä kuka tulee silloin vankien luo, jos te kuolette?" Lopulta sai
-Mathilda hänet houkutelluksi antamaan hänelle palasen leipäänsä ja
-rupesi syömään. B. tarkasti häntä hetken terävästi, sitten hän nousi
-kiivaasti ja kiskaisi leivän hänen kädestään. "Ei, neiti ei saa syödä
-enää ainoatakaan palaa tätä vaarallista leipää! Kyllä minä tiedän,
-että neiti tahtoo mielellään kuolla, mutta sitä ette saa tehdä, sillä
-vangit tarvitsevat teitä." He alkoivat sitten puhua hengellisistä
-asioista ja Mathilda huomasi suureksi ilokseen, että hänen
-ajatusjuoksunsa oli aivan selvä, kun keskustelu liikkui sillä alalla.
-Erotessa hän itki katkerasti sanoen: "Neiti ei saa enää koskaan tässä
-elämässä nähdä Jakob B:ia, sillä pian minä kuolen kaikesta myrkystä,
-mitä he ovat minulle syöttäneet."
-
-Kun englantilaiset olivat saapuneet, saatteli Mathilda heitä
-kaikkialle vankilassa, jolloin tohtori Lansdell mainitsi, ettei
-hän ollut nähnyt missään muualla pantavan vankeja niin raskaisiin
-rautakahleisiin kuin Suomessa. Kun he kulkivat työpajojen läpi,
-huomasi Mr. Allcroft muutamia miehiä, jotka olivat erikoisen
-vastenmielisiä ulkomuodoltaan, ja kääntyen Mathildaan hän sanoi:
-"Teidän ystävänne näyttävät aika ilkeiltä, minä en haluaisi olla
-heidän kanssaan yksinäni edes viittä minuuttia." -- "Uskokaa minua,
-he eivät ole ollenkaan ilkeitä! He rakastavat minua ja minä rakastan
-heitä, eikä minun tarvitse peljätä mitään, kun olen yksin heidän
-kanssaan", vastasi Mathilda ajattelematta, että vankien joukossa oli
-muutamia merimiehiä, jotka ymmärsivät englantia. Nämä kertoivat koko
-keskustelun tovereilleen, ja kaikkia oli loukannut vierasten epähieno
-arvostelu ja samalla he olivat iloinneet Mathildan vastauksesta.
-
-
-
-
-Keskeymättömässä työssä.
-
-
-Saman vuoden syyskuun toisesta päivästä joulukuun toiseen päivään
-oli Mathilda Wrede keskeymättömässä toiminnassa. Hän kävi silloin
-Lappeenrannan, Mikkelin, Helsingin, Hämeenlinnan ja Turun vankiloissa.
-
-Lappeenrannassa hän viipyi vain muutamia päiviä, sillä siellä
-rajoitettiin hänen työtään yhtä suuresti kuin ennenkin. Jyrkästi
-lausutun toivomuksensa johdosta hän sai kuitenkin käydä
-yksinään sellivankien luona. Eräs heistä, A. V. suurikasvuinen,
-kaksikymmenkuusivuotias mies Pohjanmaalta, jota pidettiin erittäin
-taipumattomana, julkeana ja vaarallisena, seisoi ikkunan ääressä
-Mathildan astuessa sisään. Vanki mittaili häntä hämmästynein ja
-ivallisin katsein. Mathilda aikoi ystävällisesti tervehtien mennä
-hänen luokseen, mutta kompastui samassa suureen rautarenkaaseen,
-joka oli kiinnitetty lattiaan. Mies seisoi liikkumattomana ja sanoi
-halveksivasti virnistäen: "Neiti raukka, joka oli kaatua! Te ette
-ole tottunut tällaisiin lattian koristuksiin. Ne ovat kuitenkin
-yhteiskunnan turvallisuudelle erittäin hyödyllisiä kapineita.
-Noita", lisäsi hän ja viittasi renkaaseen ja siihen kiinnitettyyn
-ketjuun, "käytetään estämään minua pakenemasta. Nämä paksut muurit
-eivät anna tarpeeksi suojaa sellaista petoa vastaan kuin minä olen,
-siksi kytketään minun toinen jalkani joka ilta kahleeseen, joka on
-kiinnitetty tuohon renkaaseen."
-
-Vaikka hän puhui ivallisesti ja katkerasti, oli hänen kasvoillaan
-kuitenkin surumielinen ilme. Ensi hetkestä alkaen heräsi Mathildassa
-harras mielenkiinto miestä kohtaan. Hän antoi hänelle pienen kirjan
-ja raamatunlausekortin ja alkoi puhua hänelle Jumalasta. Mies tuntui
-kuitenkin niin hajamieliseltä ja välinpitämättömältä, että Mathildan
-täytyi etsiä keskustelulle joku toinen kiinnekohta. Äkkiä hän vaihtoi
-puheenainetta ja alkoi kertoa F:stä. Kun hän lopuksi mainitsi,
-että hänestä oli tullut kristitty, elpyi V. ja kuunteli erittäin
-huvitettuna. Hän oli itse tuntenut F:n, jota sanottiin "Pohjanmaan
-kauhuksi", vieläpä ollut hänen mukanaankin hänen seikkailurikkailla
-retkillään. Kun Mathilda sitten toi F:n terveiset kaikille hänen
-entisille ystävilleen sekä kehoituksen, että hekin jättäytyisivät
-Jumalalle saadakseen saman rauhan ja siunauksen, minkä hän oli
-löytänyt -- loppui V:n itsehillintä. Kyyneleet kimaltelivat hänen
-silmissään, ja huulet nytkähtelivät suonenvedontapaisesti sisäisestä
-liikutuksesta. Mutta juuri silloin kurkisti vartija ovesta, ja mies,
-joka ei tahtonut näyttää, miten liikutettu hän oli, kääntyi nopeasti
-ikkunaan päin, ojensi Mathilda Wredelle kätensä ja sanoi lyhyesti:
-"Hyvästi, neiti!"
-
-Lappeenrannasta Mathilda jatkoi matkaansa Mikkeliin, jossa hän kävi
-lääninvankilassa. Ensin koottiin kaikki vangit vankilan kirkkoon,
-jossa hän puhui heille yhteisesti ja sitten hänelle tarjottiin
-tilaisuus keskustella yksityisesti jokaisen kanssa.
-
-Mikkelistä saamistaan vaikutelmista hän kirjoittaa muun muassa
-seuraavaa:
-
-"Vangit ovat täällä mielestäni vastaanottavampia vaikutelmille kuin
-tutkintovankiloissa yleensä. Suomen tutkintovankilat tullaan nyt
-järjestämään uudelleen, eikä se olekaan liian aikaista, sillä ne
-ovat olleet tähän saakka hyvin huonossa kunnossa eivätkä ollenkaan
-tarkoitustaan vastaavia. Sitäpaitsi ovat ne olleet suorastaan
-kaikenlaisten rikosten kouluja, kun vankeja on säilytetty yhteisissä
-huoneissa. Usein on esim. aivan viattomia asukkaita teljetty samaan
-huoneeseen kehittyneiden rikollisten kanssa. Kuluttaakseen aikaa
-nämä kertovat kerskuen kaikista kujeistaan ja urotöistään ja tekevät
-sen sellaisella tavalla, että he esiintyvät toverien silmissä
-oikein urhoina. Muutaman viikon oleskelun jälkeen tuollaisten
-taitavien veijarien parissa sattuu, että moni heikko luonne, joka
-on viattomasti joutunut vankilaan, lähtee sieltä täysinoppineena
-rikollisena.
-
-"Tutkintovankilan yhteydessä tahdon vielä kosketella erästä asiaa,
-jota olen paljon ajatellut ja josta olen lukenut. Meidän maassamme
-ei ole minkäänlaista lakia, joka suojelee viattomasti vangittua
-joutumasta kärsimään loukatusta kunniasta, vankilassa kestämästään
-tuskasta, kadotetusta vapaudesta, osasta elämää, joka niin
-sanoaksemme on ryöstetty häneltä, ja vaurioista, jotka ovat olleet
-seurauksena siitä, että hänen asiansa ovat jääneet hoitamatta tahi
-uskotut vieraitten käsiin, sekä syvästä tuskasta, jota hänen täytyy
-kärsiä ollessaan erotettuna vaimosta ja lapsista. Vielä tänäkin
-päivänä saattaa syytetty, vaikka olisikin täydellisesti viaton,
-joutua useita kuukausia kestävän tutkimuksen alaiseksi. Oikeuden jako
-käy hitaasti, eikä vangitun tuska ja levottomuus voi sitä kiiruhtaa."
-
-
-
-
-Helsingissä.
-
-
-Syyskuun 23:nnen ja lokakuun 10:nnen välisenä aikana samana
-vuonna Mathilda Wrede kävi Helsingin vankiloissa. Hän kirjoittaa
-käynneistään:
-
-"Päiväsellivankeja kävin puhuttelemassa heidän selleissään, muut
-olivat eräänä sunnuntai-iltapäivänä kirkossa, jossa puhuin heille
-1 Kor. 2: 1-2:n johdolla. Myöhemmin keskustelin yksityisesti
-jokaisen heidän kanssaan. Yleensä olen ollut huomaavinani, etteivät
-Sörnäisten vangit ole läheskään niin alttiita Jumalan vaikutuksille
-kuin Kakolan vangit, vaikka pikemminkin luulisi olevan päinvastoin.
-Sillä Sörnäisten vankilassa säilytetään miespuolisia vankeja, jotka
-on tuomittu korkeintaan neljän vuoden kuritushuonerangaistukseen
-ja pitäisi heidän siis olla vähemmän rikollisia kuin Kakolan
-vankien, jotka ovat tuomitut joko elinkautiseen vankeuteen tahi
-yli neljä vuotta kestävään kuritushuonerangaistukseen. Niin ei
-kuitenkaan todellisuudessa ole. Edelliset toivovat vielä elämältä
-paljon ja odottavat vapauduttuaan saavansa nauttia jälleen maailman
-iloja. Jälkimmäiset taas, joilla ei ole minkäänlaista toivoa tässä
-maailmassa, ottavat yleensä mielellään vastaan Jumalan sanan. Tosin
-oli Sörnäisissäkin muutamia hyvin miellyttäviä kristittyjä vankeja
-ja useita, joihin Jumalan Henki oli koskettanut, mutta heitä oli
-kuitenkin vain harvoja Kakolaan verrattuna." -- --
-
-Mathilda Wrede mainitsee muistiinpanoissaan Sörnäisten vankilasta
-erään epämiellyttävän seikkailun, joka olisi saattanut päättyä
-huonostikin.
-
-Kun hän aina pelkää vaivata muita, ei hän tahtonut, että päivystävä
-vartija, vanhahko mies, joka näytti kovin väsyneeltä, pitäisi
-silmällä ovia hänen kulkiessaan huoneesta huoneeseen. Siksi hän
-pyysi, että vartija avaisi, muutamia kerrallaan ja sulkisi ne
-suurilla haoilla, jotka hän itse voisi irroittaa ja sulkea. Silloin
-sattui, että hän tuli selliin, jossa istui mies sängyssään nyppien
-niinikuituja. Suljettuaan oven meni Mathilda hänen luokseen. Mies oli
-kietonut joukon niintä päänsä ympäri ja näytti epämiellyttävältä. Hän
-oli silmäpuoli ja ainoalla silmällään hän tarkasteli häijyn näköisenä
-Mathildaa. Mathildan tervehdittyä mies kysyi heti: "Mitä teillä on
-täällä tekemistä?" Hän tahtoi selittää käyntinsä tarkoituksen, mutta
-mies keskeytti hänet: "Hukkaan pantua aikaa ja hukkaan menneitä
-vaivoja! Minä en voi sietää Jeesusta enkä tahdo hänestä kuulla."
-Sitten hän alkoi kertoa pitkää kummallista tarinaa, mutta lopetti
-äkkiä, tarttui molemmin käsin kiivaasti päähänsä ja huusi: "Ai, ai,
-nyt se putoaa. Antakaa minulle vahva nuora ja sitokaa pääni, sillä
-tämä niinikuitu ei kestä!"
-
-Nyt Mathilda ymmärsi, että hänellä oli taas mielipuoli edessään,
-ja kun hän tiesi, ettei vartija ollut läheisyydessä, piti hän
-viisaimpana poistua niin pian kuin mahdollista. Hän ojensi miehelle
-sentähden lehtisen ja aikoi sanoa hyvästi, mutta niin helposti ei
-asia käynytkään.
-
-Otettuaan lehtisen katsoi mies nimilehteä ja punastui kovasti.
-Heittäen Mathildaan häijyn katseen hän viskasi kirjasen pöydälle
-sanoen: "Miksi te olette tuonut tuon kirjan tänne? Mitä oikeutta
-teillä on kiusata minua sillä?" Puhuessaan kiihdytti hän itseään
-siihen määrin, että häntä oli kauhea nähdä.
-
-Pakottautuen rauhalliseksi Mathilda otti kirjan pöydältä ja kysyi,
-mistä mies ei siinä pitänyt. Tämä viittasi erääseen suurilla
-kirjaimilla painettuun raamatunlauseeseen: "Tänään, jos te kuulette
-Herran äänen, niin älkää paaduttako sydämiänne!"
-
-Mathilda huomasi nyt, ettei mies tuntenut raamatunlausetta, vaan
-luuli hänen painattaneen sanat varta vasten vangeille. "Rakas
-ystäväni", sanoi Mathilda, "ei teidän pidä olla minulle vihoissanne
-noista sanoista, sillä ne eivät ole minun kirjoittamiani, ne ovat
-iankaikkisuussanoja, jotka suuri Jumalan mies on kirjoittanut
-raamattuun."
-
-"Mutta kas nyt te varmasti valehtelette päästäksenne helpommin koko
-asiasta", sanoi mies suuttuneena, "ja Jumala armahtakoon teitä, ellei
-se ole totta! Te sanotte, että nämä sanat ovat raamatussa. No hyvä,
-silloinpa teidän pitää myös tietää, missä ne on kirjoitettuna" -- hän
-otti raamatun hyllyltä ja ojensi sen Mathildalle. -- "Sanokaa nyt
-minulle, missä sellaista on raamatussa kirjoitettuna!" -- Sitten hän
-asettui Mathildan ja oven väliin, johon soittokello oli kiinnitetty.
-Hän näytti uhkaavalta seisoessaan siinä käsi kohotettuna, valmiina
-lyömään, jos Mathilda olisi "valehdellut".
-
-Mathilda oli mennyt ikkunan ääreen etsiäkseen mainitun paikan uudesta
-testamentista ja rukoili samalla koko sydämestään, että Jumala
-auttaisi häntä muistamaan sen. Ilokseen löysikin hän heti lainatut
-sanat. Mutta asian käänne oli sen sijaan suuri pettymys vangille,
-joka puri huultaan tultuaan vakuutetuksi, että Mathilda oli oikeassa,
-sitten hän sanoi äkäisesti häijyin katsein: "Te olette puhunut totta."
-
-Mathilda tahtoi niin pian kuin mahdollista päästä huoneesta, jotta
-ei uudelleen herättäisi sairaan miehen vihaa. Hän otti hitaasti
-kellonsa, katsoi sitä ja sanoi: "Nyt on aika jo kulunut niin
-pitkälle, että minun täytyy mennä, sillä minun on tänä päivänä
-käytävä vielä useassa paikassa." -- "Mutta mitenkäs neiti pääsee
-täältä? Te paiskasitte oven kiinni tullessanne ja sitä ei saa
-sisäpuolelta auki." Ja nauraa hohottaen hän jatkoi: "Ei maksa vaivaa
-soittaakaan, sillä kello on rikki. [Asianlaita ei luultavastakaan
-ollut niin, sillä vankilassa vallitsi hyvä järjestys, mutta mies
-tahtoi peloitella nuorta tyttöä.] Kyllä neidin on jäätävä tänne
-siksi, kunnes vartija tulee. Kunpa teidän ei vain tulisi kovin ikävä
-täällä minun kanssani sillä aikaa!"
-
-Silmäys oveen, jossa ei ollut kädensijaa sisäpuolella, vakuutti
-Mathildalle oven sulkeutuneen niin lujasti, että hänen oli mahdotonta
-saada sitä auki omin voimin.
-
-"'Älä pelkää heitä, sillä Minä olen kanssasi pelastamassa sinua',
-sanoo Herra!" (Jer. 1: 8). Nuo ihanat sanat juolahtivat hänen
-mieleensä ja muistuttivat hänelle, että Herra on läsnä. Ja silloin
-hän oli täysin rauhallinen.
-
-Mies, joka oli huomannut Mathildan vilkaisseen oveen, sanoi yhä
-nauraen: "Kyllä se on kiinni. Ette te täältä pääse ulos."
-
-"Niin, enhän minä voi yksin aukaista ovea", vastasi Mathilda, "mutta
-minähän tiedän, että te autatte minua, ja jos me molemmat koetamme,
-niin kyllä onnistumme."
-
-"Luuleeko neiti, että minä auttaisin Teitä?" kysyi mies, ja Mathildan
-vakuutukseen, että hän oli siitä varma, lisäsi hän: "En minä tee sitä
-mielelläni, sillä on paljon hauskempaa, kun te olette täällä, kuin
-jos olen aivan yksin." Hän näytti epäröivän mitä tehdä.
-
-Mathilda ei ollut kuulevinaan, mitä mies vastasi, vaan meni ovelle ja
-koetti aukaista sitä hiusneulalla. Mutta se ei onnistunut.
-
-Mies seisoi vieressä ja katseli hänen turhia yrityksiään. "Rakas
-ystävä", sanoi Mathilda silloin, "olette aivan oikeassa siinä,
-ettei yksi henkilö voi aukaista ovea, mutta kuinkahan olisi, jos
-te auttaisitte minua? Olkaa hyvä ja ottakaa tuo pieni tikku, joka
-on tuossa lattialla ja koettakaa pistää sillä ovenrakoon alhaalla
-samalla kuin minä koetan täältä ylhäältä."
-
-Monien vastaväitteiden jälkeen mies vihdoin tuli auttamaan Mathildaa,
-ja helpotuksesta huoahtaen näki Mathilda oven avautuvan. Hän oli
-vapaa.
-
-Erään toisen kerran Mathilda tuli suuren virkamiesjoukon saattamana
-vankien luokse, juuri kun he söivät päivällistään. [Tämä ei
-tapahtunut kuitenkaan Helsingissä, vaan Lappeenrannan työvankilassa.]
-He istuivat pitkien pöytien ääressä, mutta kaikki nousivat herrojen
-tullessa huoneeseen. Mathilda tervehti ja alkoi sitten jakaa
-lehtisiä. Kun hän oli juuri lopettanut jakelun erään pöydän ääressä
-ja aikoi mennä toisen luo, sanoi joku vangeista: "Anteeksi, neiti,
-mutta ei maksa vaivaa ottaa noita lehtisiä." "Kuinka niin?" kysyi
-Mathilda. "Me saamme ne pitää mahdollisesti vain siihen asti, kun te
-matkustatte kaupungista. Niin pian kuin virkamiehet saavat tietää,
-että olette mennyt, ottavat he ne varmaan takaisin, kuten ennenkin.
-Sellaisia he ovat!" Vaikka Mathildasta tuntui kovin pahalta, koetti
-hän kuitenkin vastata rauhallisesti: "Se on kovin ikävää kuulla,
-mutta otaksun, että siihen on ollut jotain syytä." Ja kääntyen
-johtajaan hän kysyi: "Herra johtaja, onko totta, että lehtiset
-otettiin heiltä pois viime kerralla?"
-
-Johtaja ja pastori alkoivat nyt yht'aikaa selittää asiaa. Oli
-peljätty, että lehtiset aiheuttaisivat vallattomuutta, ja että vangit
-polttaisivat ne joko tupakan kanssa tahi ilmankin sitä.
-
-Vangin ja virkamiesten välillä syntyi sananvaihtoa ja tilanne kävi
-yhä epämiellyttävämmäksi.
-
-"Kuulkaa nyt, kaikki ystävät!" huudahti Mathilda. "Jos johtaja
-suostuu siihen, että te saatte tästä päivästä lähtien pitää lehtiset,
-tahdotteko silloin myös luvata, ettei kukaan teistä polta niitä?"
-Ja ennenkuin kukaan oli ennättänyt vastata, kääntyi? hän johtajan
-puoleen sanoen: "Herra johtaja, pyydän, sallikaa heidän pitää ne."
-Johtaja lupasi, ja vangit vastasivat kuorossa: "Me emme polta
-lehtisiä."
-
-Tämä oli ensimmäinen vankien ja virkamiesten välinen kahnaus, jonka
-todistajana Mathilda Wrede sai olla, mutta valitettavasti se ei ollut
-viimeinen.
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa.
-
-
-Hämeenlinnassa Mathilda Wrede työskenteli vankiloissa kello
-kahdeksasta aamusta kello seitsemään illalla pitäen vain
-kolmenneljännestunnin päivällislevon.
-
-Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta olivat hänen naisten
-kuritushuoneesta saamansa kokemukset erittäin masentavia. Useimmat
-väittivät olevansa "aivan viattomia" eivätkä olleet rehellisiä
-suhteessaan Jumalaan. Kun hän kirjoittaa veljelleen Hämeenlinnan
-kuritushuoneesta saamistaan kokemuksista, sanoo hän muun muassa;
-"En tahdo kirjoittaa pitemmälti näistä vangeista, sillä silloin
-saisin kertoa melkein yksinomaan ikäviä asioita ja sellaiset on
-varmaan paras sivuuttaa vaikenemalla." Ja sitten hän lisää: "Mutta
-Hämeenlinnassa oli kuitenkin muutamia oikein hauskoja vankeja, heidän
-joukossaan eräs nainen, joka oli ollut kovin hillitön ja senvuoksi
-pantu jalkarautoihin. Kun olin hänen luonaan, tuntui hän sävyisältä
-ja vastaanottavalta, ja toivon myös, että hänen uskonsa katse
-suuntautui Jeesukseen."
-
-Muitten muassa oli siellä myös eräs aivan nuori oululainen nainen
-joka oli käyttäytynyt niin pahoin ja ollut niin raju, että hänet oli
-rangaistukseksi kahlehdittu kiinni "vanhan linnan" [Hämeenlinnasta
-puhutaan ensi kerran v. 1307 ja se on ollut vuodesta 1830 lähtien
-naisvankien rangaistuslaitoksena.] eristettyyn osaan. Kun Mathilda
-tuli tuohon hämärään huoneeseen, ei hän aluksi nähnyt mitään, mutta
-huomasi sitten nuoren tytön istumassa vuoteellaan kahlehdittuna
-seinään kiinni rautarenkaasta, joka ympäröi hänen kaulaansa. Ensin
-hän oli aika epäystävällinen, mutta kun Mathilda Wrede oli puhellut
-hänelle hetkisen, kävi hän oikein kiltiksi, ja vierailijan lähtiessä
-hänen luotaan oli tyttö sulanut kokonaan ja jumalalliset totuudet,
-jotka hän oli saanut kuulla, näyttivät liikuttaneen häntä.
-
-Maaherra Ammondtin kehoituksesta Mathilda Wrede kävi tapaamassa
-erästä miestä Hämeenlinnan tutkintovankilassa. Tämä oli menetellyt
-kovin pahoin ja istui nyt raudoissa. Mathildan tullessa hänen
-luokseen hän nousi heti seisomaan ja seisoi koko ajan, kun hänelle
-puhuttiin, mutta tuntui aivan välinpitämättömältä, ikäänkuin ei
-olisi ollenkaan kuunnellut, mitä hänelle sanottiin. Mathilda rukoili
-Jumalalta apua voidakseen saada miehen tarkkaavaisuuden hereille ja
-hänen rukouksensa tulikin kuulluksi.
-
-Miesparka, jolla oli ensi kertaa elämässään vartaloraudat, oli niin
-lopen uupunut raskaasta taakastaan, että hiki valui hänen otsaltaan
-ja poskiltaan. Mathilda ajatteli: "Häneen eivät ystävälliset sanat
-pysty, niitä hän pitää vilpillisinä, mutta pientä ystävällistä tekoa
-hän ei voi selittää väärin." Sitten hän otti tuolin, jolla mies
-oli istunut hänen tullessaan selliin ja asetti sen miehen viereen.
-Ennenkuin hän oli ennättänyt pyytää häntä istuutumaan, katkaisi mies
-hiljaisuuden kysyen: "Mitä neiti aikoo tehdä tuolilla?" -- "Minä
-näen että seisominen väsyttää teitä, siksi minä tahdon, että te
-istuudutte", vastasi hän. Mies näytti hyvin hämmästyneeltä ja sanoi:
-"Kuinka te keksitte nostaa tuolin minulle, joka olen vanki? Mitä
-teitä liikuttaa, olenko väsynyt vai en? Te olette totisesti sangen
-ihmeellinen neiti, se minun täytyy sanoa. Mutta vaikka olisin kaksi
-kertaa niin väsynyt, niin en voisi kuitenkaan istua ja antaa teidän
-seisoa." Eikä mies sallinut houkutella itseään istumaan, vaikka hän
-oli nääntyä väsymyksestä. Lopulta Mathilda istuutui pöydälle. Silloin
-mieskin istuutui tuolille, ja nyt he keskustelivat pitkän aikaa
-elämän tärkeimmästä kysymyksestä.
-
-Samassa vankilassa oli mies, joka oli kolmaskertaisesta varkaudesta
-tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Hän oli matkalla käräjille
-murhannut vanginkuljettajan. Mathilda odotti näkevänsä hänet hyvin
-paatuneena ja hämmästyi sentähden kovasti, kun ovi aukeni ja hän
-näki edessään aivan nuoren ja sangen kauniin pojan, joka askarteli
-huoneessaan valmistaen tulitikkulaatikolta. Hän keskeytti heti
-työnsä ja nousi vankilamääräysten mukaisesti seisomaan. Mutta kun
-ovi oli suljettu ja he olivat yksin, vetäytyi hän erääseen huoneen
-nurkkaan ja tarkasteli Mathildaa sieltä aroin katsein, aivan kuin
-olisi peljännyt häntä. Eräs pikku tapaus sai aikaan sen, että hänen
-arkuutensa muuttui luottamukseksi. Sattui näet, että Mathilda
-tahtomattaan tallasi hänen tulitikkulaatikkonsa, joka oli lattialla,
-niin että se meni aivan pilalle. Hän tiesi, että tutkintovangit
-saavat määrätyn prosentin työnsä tuottamista tuloista, ja siksi
-koski vahinko häneen erityisen kovasti. Sydämellisesti pyysi hän
-anteeksi aiheuttamaansa vahinkoa, ja mies oli varmaan tuntenut, että
-hän todella tarkoitti totta, sillä samassa silmänräpäyksessä näytti
-siltä, että hän alkoi luottaa Mathildaan.
-
-Mathilda kävi useita kertoja nuoren miehen luona, ja oli ilmeistä,
-että hänessä oli tapahtunut täydellinen muutos. Kun hän sanoi
-miehelle hyvästi jatkaakseen matkaansa Turkuun, kertoi tämä hänelle,
-kuinka hän oli peljännyt häntä hänen ensi käynnillään. "Nyt minä
-ymmärrän, että minussa oleva paha se pelkäsi, sillä se tunsi, että
-se voitettaisiin." Ja sitten hän lisäsi: "Pian saan tietää tuomioni.
-Luultavasti minut tuomitaan pakkotyöhön johonkin Siperian kaivokseen
-tahi, kukaties, aiotaan minut mestata muille varoitukseksi. Miten
-käyneekin, niin älkää olko minusta levoton, sillä mitä tapahtuneekin
-tälle syntiselle ruumiille, sielu kuuluu kuitenkin Jumalalle."
-
-Loppuarvostelunsa Hämeenlinnan lääninvankilasta. Mathilda Wrede antaa
-seuraavin sanoin:
-
-"Eräs asia, joka on suuresti ilahduttanut minua, ja joka vaikuttaa
-että Hämeenlinnan lääninvankila on paras kaikista muista Suomen
-vankiloista -- en tiedä miten on Oulun ja Kuopion lääninvankiloiden
-laita, koska en ole vielä ollut niissä -- on, että ei ainoastaan
-linnavallesmanni, vaan myös useat vartijoista ovat kristittyjä. Niin
-pitäisi olla kaikissa vankiloissa, sillä silloin voitaisiin vankeja
-todella parantaa heidän vankeusaikanaan."
-
-
-
-
-Toivolan koti.
-
-
-Oli maaliskuun 14 päivä 1886. Talvinen aurinko loisti kirkkaana
-ja siroitteli säteileviä timantteja lumikentille. Puut seisoivat
-huurteisina ihanimmassa talvipuvussaan.
-
-Rabbelugnin suuressa valoisassa salissa istui maaherra Wrede
-tyttäriensä Helenan ja Mathildan kanssa yksinkertaisen, mutta
-aivan kuin juhlaa varten katetun kahvipöydän ääressä. Vietettiin
-"pikku Tildan" nimipäivää, ja tunnelma oli lämmin ja tuttavallinen.
-"Tule, tyttöseni, niin menemme kävelemään!" sanoi isä lopuksi
-nousten paikaltaan. Mathilda oli heti valmis, ja niin he kulkivat
-yhdessä laajojen peltojen yli pitkin Kymijoen rantaa, kunnes
-tulivat Tuomenojan torpalle. Siellä isä pysähtyi sanoen: "Torppari
-on kuollut. Vaimo ja lapset saavat muuttaa taloon, ja tänne me
-perustamme kodin vapautuneille vangeille. Sinä olet monta kertaa
-sanonut, että ystävilläsi on melkein ylivoimaisia vaikeuksia, ja
-että heidät melkein pakotetaan lankeamaan uudelleen rikoksiin,
-kun he vankiloista vapautuessaan jäävät maailmalle kodittomina ja
-yksinäisinä. Samaa kirjoittaa myös Henrik. Nyt, kun hän pian palaa
-Siperiasta, tarvitsee hän työtä, joka voi tyydyttää häntä, ja
-minä luulen, että hän mielellään ottaa hoitoonsa kodin, jonka nyt
-annan teille molemmille ja joka, kuten toivon, saa olla avuksi ja
-nousemiseksi monille onnettomille ystävillesi."
-
-Mathilda oli ylen onnellinen.
-
-Syksyllä palasi parooni Henrik Wrede Suomeen oleskeltuaan Siperiassa
-kaksi ja puoli vuotta. Seuraavana kesänä avattiin Tuomenojan
-torpassa koti, joka sai nimen "Toivola". Koko harrastuksensa ja koko
-rakkautensa antoi Mathilda nyt tuohon työhön, silloin kuin hän ei
-ollut vankilamatkoillaan. Usein hän otti väen mukana osaa heidän
-töihinsä.
-
-Sattuipa kerran keväällä, kun kevätkaura oli jyrästettävä, että
-parooni Henrik oli matkoilla ja Mathilda valvoi yksinään miesten
-töitä. Illalla hän sanoi eräälle miehistä: "Huomenna L. on hyvä ja
-jyrästää kauran, muuten se kasvaa liian korkeaksi." "Kuka tulee
-toiseksi?" kysyi mies. "Olen ajatellut, että L. tekisi sen yksinään.
-Tämä työ pitäisi yhdenkin miehen voida suorittaa." "Semmoista se on,
-kun herrasväki puhuu", kuohahti L. "Huomenna tulen minä ja jyrästän
-kauran", sanoi silloin tuo kaksikymmenkolmevuotias tyttö. "Jos kerran
-olen sitä mieltä, että yhden ihmisen tulee ennättää tehdä se, näytän
-minä myös, että asia on niin. L. saa muuta tehtävää."
-
-Kun kello läheni viittä seuraavana aamuna, oli Mathilda Wrede
-Toivolassa. Miehet olivat nähneet hänen tulevan ja hevonen oli juuri
-valjastettu, kun hän saapui perille. Kaikki seisoivat odottaen.
-Heidän mielestään oli kauhean hauska nähdä hänet työssä. Mathilda
-aloitti. Käänteessä riensi V. hänen luokseen: "Minä tulen kääntämään
-jyrän", sanoi hän. "Ei, kiitos, teillähän on muuta tehtävää", kuului
-vastaus. Mathilda ajoi hevosen ojan yli ja käänsi siellä, siten hänen
-ei tarvinnut turvautua muitten apuun. "Minä menen hakemaan neidille
-heinäsäkin istuimeksi", sanoi L. Sen Mathilda oli kokonaan unohtanut,
-mutta hän vastasi sen olevan tarpeetonta. Sitten tuotiin hänelle
-kaljaa. Hän kiitti, mutta jatkoi jyrästämistä.
-
-Kun Mathilda Wrede tuli päivälliselle, oli hänen ruumiinsa kuin
-piesty, mutta hän oli liian ylpeä lakatakseen työstä. Sitten hän otti
-levänneen hevosen, ja kello neljänneksen yli seitsemän oli päivätyö
-tehty. Taas seisoivat kaikki miehet katselemassa. -- Mathildan oli
-pitkän aikaa tämän voimannäytöksen jälkeen vaikea liikkua.
-
-Syksyllä oli parooni Henrik kirkolliskokouksessa ja jälleen hoiti
-Mathilda Toivolaa yksin. Miesten käytös ei suinkaan täyttänyt
-toiveita.
-
-Tiet ja vainiot olivat sateen liottamat, jonka tähden Mathilda oli
-pyytänyt kahta miehistä, H:ta ja V:tä vetämään taloon hiekkaa. Kun
-he olivat tulleet kuormineen, näki hän heidän työskentelevän pienet
-lapiot kädessä. "Ettekö tiedä, miehet, kuinka kuorma tyhjennetään?"
-kysyi Mathilda silloin avaten kärryjen luukun ja kaatoi hiekan maahan.
-
-Miehet suuttuivat. V. ajoi pois, kun taas toinen jätti hevosensa
-pihalle ja meni työpajaan, jossa oli muutamia miehiä. Mathilda
-meni perästä. H. oli istuutunut rahille tahkon viereen, ja kirves
-oli maassa hänen jaloissaan. "H. älkää antako hevosen seisoa
-tarpeettomasti pihalla!" sanoi Mathilda. Samassa silmänräpäyksessä
-syöksyi H. penkiltä, tempasi kirveen ja tähtäsi häneen. Mathilda
-suorastaan lensi miestä kohden hirvittävän kiihtyneenä. "Kirves
-alas paikalla!" huusi hän. "Mitä te ajattelette, kun kohotatte
-kirveen?" H. hämmästyi niin, että käsi vaipui. Muut miehet näyttivät
-pelästyneiltä. "P. menkää pihalle ja riisukaa hevonen! Tuo mies ei
-saa ajaa sitä, koska hän on niin raaka." Ja vilkaisten H:ään virkkoi
-hän: "Tämän jälkeen toivon saavani puhella kanssanne." Hän kääntyi ja
-meni veljensä huoneeseen.
-
-Mitä hän tekee, jos H. tulee hänen luokseen? Ja mitä hänen oli
-tehtävä, ellei hän tullut? Henrik veli oli poissa ja hänen isänsä oli
-poissa, mutta miehet eivät saa luulotella, että hänen kanssaan voi
-leikitellä.
-
-Puolen tunnin kuluttua tuli H. Mathilda, joka istui kirjoituspöydän
-ääressä, katsahti työstään "Otaksun että H:lla on jotain sanomista",
-sanoi hän. H. vaikeni ja näytti nyreältä. "Kun H. haluaa puhua,
-niin keskeyttäkää minut! Minä kirjoitan sillä aikaa." Hän kirjoitti
-nimensä yhä uudelleen ja uudelleen kovassa jännityksessä. Mies yritti
-istuutua. "Te ette istuudu ennen kuin olette sanonut asianne!" H. ei
-mennyt tiehensä, kuten hän oli luullut, vaan sanoi lopulta: "Pahasti
-olen käyttäytynyt!" -- "Hyvä, että huomaatte sen", oli Mathildan
-lyhyt vastaus. "Hyvästi!" H. meni ääneti huoneesta hänen jäädessään
-istumaan.
-
-Kun maaherra Wrede kotiin tultuaan sai kuulla, mitä oli tapahtunut,
-oli hän sydämestään iloinen, että kaikki oli käynyt hyvin.
-
-Parooni Henrikin ollessa vielä kirkolliskokouksessa makasi Mathilda
-Wrede eräänä pimeänä lokakuun yönä ja heittelehti vuoteellaan
-saamatta unta silmiinsä. Syvän tuskan ahdistamalla hän ajatteli
-Toivolan väkeä, sillä hän tunsi että jotakin oli tapahtunut. Hänen
-täytyi lähteä katsomaan; "Lord" ohjaisi häntä kyllä pimeässä.
-Niin häh nousi, pukeutui ja kutsui suuren, valkean englantilaisen
-setterikoiransa. "Lord", sanoi hän, "Toivolaan!" Viisas eläin ymmärsi
-heti, mikä oli tarkoituksena, ja niin he kulkivat yhdessä keskellä
-yötä pari kilometriä pitkän taipaleen.
-
-Päästyään Toivolaan hän ei löytänyt kotoa muuta kuin yhden miehistä.
-Hän odotti jännityksellä aamua. Kaksi miestä palasi hetken kuluttua,
-mutta he olivat aivan avuttomassa tilassa. Kun alkoi valjeta,
-valjasti Mathilda "Stjärnan", hevosensa, ajopelien eteen ja lähti
-etsimään muita. Olivatko he karanneet, vai oliko heillä jotain muita
-kujeita mielessä? Kauan etsittyään hän löysi kaksi miestä mitä
-surkeimmassa tilassa. Vaivoin hän sai juopuneet miehet nousemaan
-ajopelien takaistuimelle, jonka jälkeen lähdettiin Toivolaan, ja pian
-oli hänellä sitten taas koko joukkonsa kotona jälleen.
-
-Eräänä päivänä Mathilda meni talliin katsoakseen hevosia ja löysi
-vanhan "Stjärnan" aivan ruokkoamattomana. Hevonen, jonka hän oli
-saanut varsana jo pienenä tyttönä ollessaan isältään, oli aina ollut
-äksy.
-
-"Miksi 'Stjärna' on ruokkoamatta?" kysyi hän suurelta
-karkeatekoiselta mieheltä, joka seisoi tallimäellä. "En minä uskalla
-mennä sen luo", vastasi mies, "se vain puree ja potkii, kun minä
-tulen lähelle." -- "Vai niin", arveli Mathilda Wrede, joka heti
-ymmärsi, ettei se ollut hänen laiminlyömisensä syynä, "V:n pitää
-luonnollisesti olla varovainen ja huolehtia hengestään, mutta
-'Stjärna' on tottunut siihen, että se ruokotaan joka päivä, ja siksi
-minä teen sen nyt. Me olemme vanhoja hyviä ystäviä, minulle se ei tee
-pahaa."
-
-Hän talutti hevosen tallista. "Nyt saa V. katsella, kun minä teen
-kokeen", sanoi hän, "mutta asettukaa niin kauaksi siitä, ettei se
-yletä potkaisemaan eikä puremaan teitä." Mathilda rupesi harjaamaan
-ja hevonen seisoi aivan rauhallisena ja hiljaa. "Kummallinen hevonen
-tämä", sanoi hän, "minä koettelen sualla." V. näytti nololta.
-"Antakaa minun sukia hevonen", pyysi hän. "Ei vielä, minun pitää
-ensin katsoa, voiko siihen varmasti luottaa", ja hän jatkoi yhä
-sukimistaan. "Nyt voi V. jatkaa", sanoi hän lopulta. "Tuo merkillinen
-hevonen ei näytä tänään olevan pahalla tuulella." Ja hän ojensi
-harjan ja suan miehelle, joka oli hyvin häpeissään.
-
-Siitä päivästä lähtien ei V. jättänyt koskaan ruokkoamatta "Stjärnaa".
-
-Erään toisen kerran Mathilda lähti postiin suuri rahakirje mukanaan.
-Ajomies ei näyttänyt suinkaan luotettavalta istuessaan synkissä
-mietteissään kuskipukilla. Tie kulki aution metsän läpi ja ylt'ympäri
-vallitsi hiljaisuus, vain hevosen kavioiden kapse maata vasten
-häiritsi hiljaisuutta.
-
-"Onko todellakin totta, että neiti on matkalla postiin suuri
-rahakirje muassaan?" kysyi kuski äkkiä. "On", kuului vastaus. Mies
-jatkoi: "Kuinka neiti uskaltaa kulkea yksin minun kanssani metsän
-läpi, vaikka tiedätte, että minä olen tehnyt ryöstön saadakseni
-jonkun markan, lukuunottamatta kaikkia murtoja, joissa olen ollut
-mukana? Eikö neiti ollenkaan pelkää?" -- "En, V., en vähintäkään,
-sillä minä tiedän, että mies, joka teki nuo huonot teot, oli itse
-huono, mutta nyt hän ei enää ole, ja minä luotan häneen." Nuori tyttö
-lausui sanat hyvin rauhallisesti.
-
-Oltiin jälleen ääneti. Kuului vain kaukaisen kosken pauhu ja hevosen
-kavioiden kopina. Mutta äkkiä katkaisivat kiivaat nyyhkytykset
-hiljaisuuden -- kuskipukilla istuva mies ei jaksanut enää hillitä
-itseään. "Hän uskoo minuun!" nyyhkytti hän. "Jumala, auta minua! Minä
-_tahdon_, minusta _täytyy_ tulla parempi ihminen!"
-
-Kun jonkun aikaa oli kulunut, ja Mathildalle kerääntyi yhä enemmän
-työtä vangeista ja heidän perheistään, ymmärsi hän paremmaksi, että
-vain yksi henkilö hoitaisi Toivolaa, ja hän jätti sen kokonaan
-veljelleen, joka jatkoi siellä toimintaa useita vuosia.
-
-
-
-
-Vankilamatkoja vv. 1886-1888.
-
-
-Toukokuun 21:stä päivästä kesäkuun 2:een päivään 1886 Mathilda Wrede
-oleskeli Helsingin vankiloissa. Tällä kertaa hän kuitenkin oli niin
-sairas, ettei jaksanut puhella kaikkien Sörnäisten vankien kanssa.
-
-Kesäkuun 7:ntenä hän tuli Lappeenrantaan ja jatkoi sieltä
-matkaansa Viipuriin yhdessä yhdeksän vangin kanssa, jotka aiottiin
-lähettää Siperiaan. Vankivaunussa, jossa hän istui teljettynä
-noiden onnettomien ihmisten kanssa, lukivat he yhdessä raamattua,
-keskustelivat ja heillä oli "oikein hyvä olla". Viipurissa hän viipyi
-viikon.
-
-"Heinäkuun viidennestä kymmenenteen päivään olin Viipurissa,
-sillä suuri vankijoukko lähetettiin Siperiaan", kirjoittaa hän
-päiväkirjassaan. "Vangit tulivat Kakolasta ja minä yhdyin heihin
-Kymin asemalla, sitten saatoin heitä Viipurista Perkjärvelle. Ero oli
-hyvin raskas."
-
-Marraskuussa hän matkusti kolmannen kerran Viipuriin tavatakseen
-siellä erään lapsenmurhaajan, joka oli matkalla Siperiaan. Hän viipyi
-Viipurissa kaksi viikkoa.
-
-Tällä käynnillään Viipurissa hän tapasi myös miehen, josta hänellä
-oli ollut mitä parhaita toiveita. Kuusi kuukautta ennen hänen
-rangaistusaikansa päättymistä oli Mathilda omalla vastuullaan ottanut
-hänet Lappeenrannan työvankilasta. Mies oli lyhyen aikaa hänen
-palveluksessaan, sitten hän jälleen lankesi rikoksiin, vangittiin
-ja istui nyt jälleen tutkittavana Viipurissa. Paljon surua,
-levottomuutta ja häpeää oli Mathilda saanut kärsiä, ja olipa hänellä
-ollut suuria rahallisia kulujakin hänen tähtensä.
-
-Nyt koetti mies kaikin tavoin hyvittää, mitä oli rikkonut. Eräänä
-päivänä esimerkiksi, kun Mathilda oli aikaisesta aamusta asti
-ollut vankilassa, kysyi mies, kun Mathilda myöhemmin päivällä tuli
-hänen selliinsä: "Onko neiti syönyt tänään päivällistä?" ja kun
-hän sai kuulla, ettei Mathilda ollut sitä tehnyt ja että hän aikoi
-viipyä vankilassa siksi, kunnes portti illalla suljettaisiin,
-otti mies esille kirjeen pyytäen hänen lukemaan sen. Sillä aikaa
-hän soitti kelloa ja kun vartija tuli, puhelivat he hetkisen
-kuiskaillen keskenään. Vartija poistui sitten, mutta palasi mukanaan
-sanomalehteen pistetty käärö sekä malja, jotka hän jätti vangille.
-"Rakas neiti", sanoi tämä avattuaan käärön, "olkaa hyvä ja syökää!
-Minulla oli vielä hiukan jälellä omia rahoja, niillä pyysin vartijan
-ostamaan voita, maitoa ja suolalihaa, leipää olen säästänyt
-päivälliseltä. Vaikka niin mielelläni haluaisin, en voi tarjota
-parempaa ruokaa."
-
-Mathilda kiitti ja koetti syödä, mutta oli hyvin vastenmielistä
-levittää sormella vanhaa voita päivälliseltä jääneelle leipäpalalle
-ja juoda maitoa rikkinäisestä ja likaisesta kulhosta. Vaikeaa sitä
-oli nähdä, mutta vielä vaikeampi maistaa. Hän teki sen kuitenkin,
-sillä hän huomasi, miten suuren ilon miehelle tuotti se, että hän
-saattoi tarjota hänelle päivällistä.
-
-Tullessaan eräänä toisena päivänä vankilaan hän meni suoraa päätä
-saman miehen luokse ja puheltuaan hetken hänen kanssaan jätti
-päällysvaatteensa hänen selliinsä ja jatkoi sitten käyntejään muiden
-vankien luona.
-
-Kun hän palasi takaisin, otti vanki hänet vastaan sanomalla:
-"Anteeksi, neiti, mutta minun pitäisi oikein torua teitä! Kuinka voi
-olla niin lapsellisen varomaton, että jättää vankikoppiin kukkaronsa,
-varsinkin kun siinä on niin paljon rahaa kuin teillä on." Mathilda,
-joka tunsi syyllisyytensä, vastasi: "Siinä on V. aivan oikeassa,
-mutta kuinka te oikeastaan tiedätte, että minun kukkaroni on
-päällystakkini taskussa ja että siinä on paljon rahaa?" Mies vastasi:
-"Minä näin, että takkinne oli tomuinen ja koetin puhdistaa sitä,
-silloin kukkaro putosi lattialle, lukko aukeni ja minä näin siellä
-useita viiden markan seteleitä." Mathilda kiitti V:ia siitä, että
-hän oli tomuttanut hänen takkinsa, puki sen ylleen ja aikoi lähteä.
-"Eikö neiti laske, ovatko kaikki rahat kukkarossa!" kysyi vanki
-hämmästyneenä. "Miksipä minä sen tekisin? Eihän täällä ole ollut
-ketään muita kuin te." -- "Mutta minähän juuri olenkin epäluotettava
-ihminen, suurvaras." "Sen kyllä tiedän, mutta tiedän myös, että voin
-omasta puolestani luottaa teihin, ja täällä minun kukkaroni on ollut
-yhtä hyvässä säilössä kuin omassa hallussani." Nuo sanat kuullessaan
-punastui V. kovasti: "Voi, rakas neiti", sanoi hän, "kuinka te
-saatatte vielä uskoa minuun ja kuinka tahdotte osoittaa minulle
-niin suurta rakkautta, vaikka olen käyttäytynyt niin pahoin?" Tämän
-tapauksen johdosta Mathilda Wrede kirjoittaa: "Ei mikään vaikuta
-vankeihin niin paljon kuin heille osoitettu luottamus ja rakkaus.
-Jesajan 38: 17:ssa sanotaan, erään uuden käännöksen mukaan: 'Sinä
-olet rakastanut minut ylös turmeluksen kuopasta, sillä sinä heitit
-kaikki minun syntini selkäsi taakse.' Samoin luulen, että meidän
-pelastustyömme menestymisen salaisuus on, että me rakastamme niitä,
-jotka on pelastettava, juuri sellaisina kuin he ovat, odottamatta
-siksi, kunnes löydämme heissä jotain rakastettavaa. Me saamme myös
-kykymme mukaan heittää heidän syntinsä taaksemme, jos haluamme
-seurata Jeesuksen jäljissä ja astua alas heidän luokseen nostaaksemme
-heidät ylös rakkauden käsivarsilla. Ja mitä olisi meistä tullut,
-ellei Kristus olisi rakastanut meitä ja astunut alas avuksemme juuri
-sinne, missä makasimme kuolleina rikoksissamme ja synneissämme."
-Efes. 2:1.
-
-Vuoden 1887 alussa Mathilda Wrede teki lähes kaksi kuukautta
-kestäneen vankilamatkan Turkuun, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin.
-
-Kun tunnettu evankelista, tohtori Baedecker kävi toisen kerran
-Suomessa, kehoitti Mathilda Wrede häntä eräänä päivänä tulemaan hänen
-kanssaan Katajanokan vankilaan ja puhumaan "suloista evankeliumia"
-vangeille. Hetken epäröinnin jälkeen -- hän ei ollut milloinkaan
-ennen ollut vankilassa -- suostui hän hänen pyyntöönsä.
-
-Tuon käynnin aikana, kesäkuun 3:ntena 1887, heräsi tohtori
-Baedeckerin suuri harrastus vankilatyöhön. Mathildan seuratessa
-tulkkina tohtori B. saarnasi sitten vangeille Helsingissä,
-Hämeenlinnassa, Turussa, Lappeenrannassa ja Vaasassa, jonka jälkeen
-hän matkusti Pietariin, pyysi ja sai luvan jakaa Venäjän ja Siperian
-vankiloissa uusia testamentteja ja evankeliumeja. Hän antautui
-siunattuun työhönsä muutamiksi vuosiksi. Parooni Paul Nicolay jatkoi
-sitten jonkun aikaa samaa työtä Venäjän vankiloissa.
-
-Kirjeissä, jotka Mathilda Wrede on saanut tohtori Baedeckeriltä,
-kutsuu tämä häntä "vankilaäidikseen."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraava vankilamatka suuntautui Kakolaan, jonne Mathilda lähti
-elokuun alussa. Kun hän ensimmäisenä aamuna aivan odottamatta
-tuli vankilaan ja astui käytävään, näki hän vanhan miehen tulevan
-vastaansa kantaen sorvattuja tuolinjalkoja. Kun ukko tuli niin
-lähelle, että hän tunsi hänet, säpsähti hän kovasti ja unohtaen
-vankilajärjestyksen heitti tuolinjalat lattialle sekä kiiruhti
-Mathildan luokse. Tervehtimisen jälkeen näytti uusi ajatus valtaavan
-ukon, sillä hänen kasvoiltaan katosi niiden iloinen ilme ja hän
-muuttui äkkiä vakavaksi ja juhlalliseksi. Sitten hän pani kätensä
-hiljaa Mathildan pään päälle ja katsoen ylöspäin sanoi: "Jumala
-siunatkoon teitä, rakas lapsi, parhaimmalla siunauksellaan, kun niin
-usein muistatte meitä täällä kurjuudessamme. Raamatussa sanotaan:
-'Kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajan jalat vuorilla, joka
-rauhaa julistaa, hyvää sanomaa saarnaa, autuuden ilmoittaa', ja ne
-sanat ovat todet. Vahvistakoon Jumala edelleenkin teidän ruumistanne
-ja sieluanne, kuten hän on tähänkin saakka tehnyt!" Sitten hän poimi
-tuolinjalat lattialta ja lähti nopeasti käytävästä.
-
-Milloinkaan ennen ei Mathildaa oltu otettu sellaisella tavalla
-vastaan, ja elinkautisen vangin siunaus jätti häneen voimakkaan ja
-unohtumattoman vaikutuksen. Ja yhtä muistettavaksi kuin vastaanotto
-muodostui koko hänen silloinen oleskelunsa Kakolassa. Hän viipyi
-siellä kuusitoista päivää, ja hänellä oli monta mielenkiintoista ja
-omitusta keskustelua rakkaitten ystäviensä kanssa. Turusta hän jatkoi
-matkaansa Viipuriin ja myöhemmin syksyllä hän kävi Helsingin ja
-Lappeenrannan vankiloissa.
-
-Tammikuussa 1888 oli Mathilda Wrede kolme viikkoa vankien luona
-Turussa. Keväällä hän kävi kahteen eri otteeseen Helsingin
-vankiloissa ja kesäkuun alussa hän matkusti Viipuriin.
-
-Eräänä päivänä ollessaan Viipurin lääninvankilassa hän tuli
-huoneeseen, jossa pidettiin neljääkymmentäkahta sotilasta vangittuina
-kapinahankkeista. He seisoivat kaikki suorina kuin kepit ja nauruaan
-pidätellen hänen astuessaan sisään. Heistä oli tuntunut niin peräti
-naurettavalta, että joku nuori neiti pitäisi heille hengellisen
-esitelmän kuten oli kerrottu hänen tekevän. Mathilda tervehti
-ja kysyi, olivatko he kaikki Viipurin pataljoonan miehistöä.
-Vastaukseksi tuli äänekäs: "Ollaan, herra fröökinä." Hän kysyi
-edelleen, eivätkö jotkut heistä haluaisi lähteä vapaaehtoisina
-Jeesuksen Kristuksen sotajoukkoon seuratakseen siitä päivästä lähtien
-hänen ristilippuaan? Hän kuvaili heille kristityn sotavarustuksen
-Efes. 6: 13-17:n johdolla ja sanoi, että he Jumalan omalla johdolla
-saisivat oppia taistelemaan omaa minää, syntiä ja perkelettä vastaan.
-Kun hän puhui, kävivät miehet yhä tarkkaavaisemmiksi, ainoastaan yksi
-heistä näytti välinpitämättömältä ja väsyneeltä. Hetken kuluttua
-meni Mathilda hänen luokseen sanoen: "Näyttää siltä, että te ette
-välitä ollenkaan siitä, mitä sanon. Koko ajan kuin olen puhunut,
-olette te ajatellut näin: Tuo saattaa sopia vaimoille ja lapsille
-mutta ei suinkaan miehille ja kaikkein vähimmän sotilaille. Eikö
-niin?" Mies myönsi niin olleen. Mathilda koetti nyt todistaa hänelle,
-että miehille oli yhtä tärkeää kuin naisillekin seurata Jeesus
-Natsaretilaista, ja ettei kukaan kadota silti miehuullisuuttaan, vaan
-tulee päinvastoin lujemmaksi ja luotettavammaksi.
-
-Hän keskusteli kauan sotilaitten kanssa, ja hänestä tuntui, kuin
-olisivat he todella ymmärtäneet, mitä hän sanoi ja miettineet sitä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesäkuun 23:nnesta päivästä elokuun 11:nteen päivään mennessä
-Mathilda Wrede kävi Helsingissä, Viipurissa, Lappeenrannassa, ja
-Turussa sekä myöhemmin syksyllä jälleen Helsingissä ja Viipurissa.
-
-Kesäkuun alussa 1888 myönnettiin Mathilda Wredelle vapaalippu Suomen
-valtion rautateillä, ja siitä lähtien laajeni hänen työmaansa
-yhä. Usein hän matkusti viemään terveisiä vankien perheille tahi
-kävi tervehtimässä vapautuneita ystäviään, jotka olivat avun tahi
-rohkaisun tarpeessa. Usein hän taivalsi penikulmamääriä autioissa
-erämaissa johonkin pieneen pirttiin, jossa hän tiesi onnettomien
-ihmisten odottavan häntä. Ja minne hän meni, siellä loisti toivon
-säde synnin ja surun pimittämiin sydämiin.
-
-
-
-
-Menestystä ja vastoinkäymisiä.
-
-
-Tammikuun keskivaiheilla 1889 Mathilda Wrede saapui Hämeenlinnaan.
-Hotellissa, jossa hän asusti, sai hän huhuna kuulla, ettei hänen
-sallittaisi käydä linnassa olevien naisvankien luona. Yöllä hän
-ei saanut minkäänlaista rauhaa odotellessaan aamua. Silloin hän
-kirjoitti päiväkirjaansa:
-
-"Jumalan avulla en tyydy enää työskentelemään vankiloissa vain 'en
-amateur' [Tilapäisharrastajana.], vaan koko elämäni tulee olla tästä
-lähtien vain pyrkimystä vetää sieluja Jumalan luo. Tulevan vuoteni
-tunnuslause on oleva: 'Herran henki on päälläni, sillä hän on
-voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt
-minut saarnaamaan vangeille vapautusta ja sokeille näön saamista,
-laskemaan sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta'
-(Luuk. 4: 18-19). Voi miten kaipaankaan saada Jumalan rakkaudella
-lämmittää kaikkia kylmiä, harhaanjohdettuja sydämiä.
-
-"Olen usein tuskaa tuntien ajatellut, kuinka nurinkurinen meidän
-vankeinhoitomme usein on. Kuta kovempia ja kylmempiä vankiraukkojen
-sydämet ovat, sitä enemmän pitäisi heidän saada osakseen pehmittävää
-ja lämmittävää rakkautta. Samoin kuin ihmisten ja eläinten
-jälkeläiset ovat samanluontoisia kuin vanhemmat, samoin on myös
-hengellisten hedelmien laita. Jos vanki häiritsee rauhaa, ja minä
-haluan häntä rangaista, tulee kai rangaistuksen tarkoituksena olla,
-ei yhteiskunnan kosto sille, joka on sen lakeja rikkonut, vaan
-parannus, rauhallisuuteen, sovinnollisuuteen ja ihmisrakkauteen
-palauttaminen. Mutta jos mieli sellaisia hedelmiä saada, niin on
-myös kylvettävä samanlaatuisia siemeniä, mutta se jätetään kuitenkin
-huomioonottamatta. Usein pannaan mitä ärtyisimmät, kovimmat
-ja välinpitämättömimmät johtajat ja vartijat noiden raukkojen
-hoitajiksi. Millaista satoa siitä tulee? 'Mitä ihminen kylvää, sen
-hän niittää', eikä mitään muuta. Varkaalle jota tahdotaan kasvattaa,
-on annettava tilaisuus osoittaa, onko hän parantunut. Mutta sen
-sijaan hänet tehdään 'vaarattomaksi', teljetään lukkojen taakse,
-häntä vartioidaan ja kohdellaan epäluuloisesti. Kuinka sellainen voi
-synnyttää muuta kuin kostosuunnitelmia ja uusia yrityksiä varastaa
-ensi tilaisuuden tullen."
-
-Seuraavana aamuna hän meni aikaisin vankilaan. Vanha äreä
-vanginvartija aukaisi oven raolleen ja kurkisti siitä. Mathilda,
-joka ymmärsi, mikä oli tarkoituksena, tervehti iloisesti: "Hyvää
-päivää! En ole ollut oikeudenmukainen, kun en ole käynyt tässä
-vankilassa niin pitkään aikaan, mutta nyt viivynkin sen sijaan kolme
-viikkoa Hämeenlinnassa." Vartija hämmästyi niin, että hän aukaisi
-portin, Mathilda kiiruhti sisään ja vartijarouva otti hänet erittäin
-ystävällisesti vastaan. Hän riisui päällysvaatteensa ja lähti
-ystäviensä luokse.
-
-Ote senaikuisista päiväkirjamuistiinpanoista antaa meidän silmätä
-sikäläisiin oloihin.
-
-_Maanantai._
-
-Tänään on tapahtunut jotakin sangen merkillistä. Olin juuri käynyt
-muutamien vankien luona, kun tuli tieto, että vankilan johtaja halusi
-puhella kanssani. Tapasin hänet kansliahuoneessa yksinään. Hän oli
-aika ystävällinen, mutta hieman pidättyväinen, ja minä ymmärsin
-heti mistä oli kysymys. Hetken perästä hän kertoi, että vankilan
-saarnaaja oli pyytänyt hänen ilmoittamaan minulle, ettei hän aikonut
-sallia minun keskustella yksityisesti vankien kanssa. Hän tulisi
-joko itse olemaan mukana, tahi en saisi ollenkaan käydä Hämeenlinnan
-kuritushuoneessa. Johtaja mainitsi myös, että ellen tahtoisi alistua
-näihin ehtoihin, niin saattaisin valittaa tuomiokapituliin.
-
-En tiedä vielä, mitä minun on tehtävä, mutta kaikki tuntuu minusta
-sangen omituiselta.
-
-_Tiistai._
-
-Rukoiltuani hartaasti Jumalan johtoa menin tänään johtajan luokse ja
-pyysin hänen antamaan minulle pastorin kiellon kirjallisesti. Pidin
-parhaana saada kaiken "mustalla valkoiselle", sillä silloin heidän
-täytyy vastata teoistaan. Johtaja näytti hämmästyvän pyynnöstäni aika
-lailla, mutta lupasi täyttää sen. Pastorin kanssa puhuin myöskin.
-Hänen kanssaan ei ole hauska olla tekemisissä, mutta keskustelu oli
-kuitenkin rauhallisempi kuin olin odottanut. Tekisi kyllä mieleni
-jättää tämä vankila, sillä työtä minulla on kyllä muutenkin. Koska
-pastori tahtoo tietää, mitä puhun vangeille, olisi kenties paras
-koota heidät kaikki kirkkoon ja puhua heille siellä. Herra on varmaan
-osoittava, mikä on parasta.
-
-Kuinka onkaan kummallista nähdä kateutta ja puolueellisuutta
-niinsanotuissa kristityissäkin. Osa vankilansaarnaajia ei pidä
-siitä, että vangit luottavat minuun, toisia loukkaa se, että
-polvistun rukoillessani heidän kanssaan. Ja sitten he nimittävät
-minua halveksivasti "vankiapostoliksi" tahi antavat muita rumia
-ja loukkaavia lisänimiä. Jos isä ja sisarukset aavistaisivat
-kaikki ikävyydet ja vaikeudet, joita saan melkein joka päivä kokea
-matkoillani, niin tuskin luulen, että he sallisivat minun jatkaa tätä
-työtä, Mutta "tähän asti on Herra auttanut minua".
-
-_Keskiviikko._
-
-Tänään olen saanut kirjallisen kiellon, joka on laadittu seuraavasti:
-
-    'Että minä tämän vankilan saarnaajan, Varapastori G. R. B:n
-    pyynnöstä olen tänään ilmoittanut Neiti Mathilda Wredelle, että
-    hänen keskustelunsa täällä olevien vankien kanssa saavat tapahtua
-    ainoastaan Varapastori B:n läsnäollessa, koska hänen mielipiteensä
-    eivät Varapastori B:n käsityksen mukaan ole yhtäpitäviä puhtaan
-    lutherilaisen opin kanssa ja Neiti Wreden toiminta vankilassa
-    tulisi siis aiheuttamaan monenlaista sekaannusta, todistetaan täten
-    pyynnöstä.
-
-    Hämeenlinnan rangaistus- ja työvankilassa, tammikuun 21 p:nä 1889.
-
-                                             P.A.B.
-                                         Vankilan johtaja.'
-
-Minun mielestäni tuo paperi on sangen epäjohdonmukainen ja hapuileva.
-Kun minä olen lähes kuusi vuotta täsmälleen samoja mielipiteitä
-esittäen kuin nytkin työskennellyt vankiloissa, ilman että on
-syntynyt minkäänlaista sekaannusta, en ymmärrä tällaiseen kieltoon
-olevan mitään syytä. Ei kukaan voi myöskään todistaa, että minun
-käyntini vankien luona ja keskusteluni heidän kanssaan olisi
-mitenkään vaikuttanut heihin huonosti hengellisessä tahi maallisessa
-suhteessa. En aio jättää vankilatyötäni, ennenkuin Jumala itse
-näyttää minulle jotakin muuta.
-
-Kielto tuntuu olevan tyhjä uhkaus, sillä nyt kun pastori on nähnyt,
-etten minä anna pelästyttää itseäni, on hän sanonut minulle, että
-siellä on niin "kivikovia" vankeja, että hän on aivan väsynyt heihin.
-"He ovat niin huonoja, etteivät voi enää tulla huonommiksi", ja
-niiden kanssa minä saan puhua.
-
-_Torstai._
-
-Tänään sain luettelon "kivikovista"; heitä on satakaksi irtolaista!
-Jumala antakoon minulle voimia ja kestävyyttä jaksaakseni noiden
-sieluparkojen kanssa!
-
-_Perjantai._
-
-Nyt on pastori "väsynyt" minuunkin. Hän näkee, etten minä jätä
-työtäni, ja siksi hän on alkanut "peräytyä". Tänään lienee hän
-sanonut vartijarouvalle: "Menkööt nyt kaikki vangit neiti Wreden
-luokse." Näen kyllä selvästi, että jos Jumala on puolellamme, ei
-kukaan voi olla meitä vastaan!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hämeenlinnan lääninvankilan saarnaajaa pahoitti niin kohtelu, jota
-Mathilda Wrede oli saanut osakseen linnassa, että hän meni hänen
-luokseen pyytäen hänet kotiinsa. Mathilda asuikin kahden viikon ajan
-vieraana tuon ystävällisen miehen kodissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saman vuoden joulukuussa Mathilda lähetti ensi kerran
-"joulukirjeensä" vankiloihin, joulukirjeet, joita Suomen vangit
-sitten niin monta vuotta rakastivat ja aina kaivaten odottivat.
-Mutta Hämeenlinnan kuritushuoneessa niitä ei jaettu. Vangit, jotka
-siistivät kanslian, näkivät niiden makaavan kasoissa lattialla ja
-kaikki odottivat niitä ilomielin. Jouluaatto tuli ja uudenvuoden
-aatto seurasi sitä, mutta joulukirjeet vain eivät tulleet.
-
-Kun Mathilda Wrede sai kuulla siitä eräältä vapautuneelta
-naisvangilta, joka kävi hänen luonaan, joutui hän suunniltaan, meni
-vankeinhoitohallitukseen ja kertoi koko tapauksen hovioikeudenneuvos
-Grotenfeltille. Tämä lupasi heti selvittää asian, ja uutena vuotena
-jaettiin joulukirjeet Hämeenlinnan kuritushuoneessa.
-
-Tämän jälkeen Mathilda kävi yhä harvemmin Hämeenlinnan
-kuritushuoneessa. Hänestä tuntui hirveän vastenmieliseltä mennä
-sinne kaiken sen jälkeen, mitä oli siellä kokenut, ja toiselta
-puolen oli Hämeenlinnan kuritushuoneessa vartijarouva ja muutamia
-opettajattaria, hyviä kunnon ihmisiä, jotka osoittivat vangeille
-ymmärtämystä. Siksi hän keskittikin voimansa toiselle taholle.
-Kakola, jossa säilytettiin onnettomat elinkautiset vangit, oli aina
-hänen sydäntään lähinnä. Ensi hetkestä alkaen hän tunsi, että nuo
-poloiset ihmiset häntä eniten tarvitsivat, istuessaan siellä kylmien
-kivimuurien ympäröiminä vailla toivoa tässä elämässä, erotettuina
-kaikesta, mitä rakastivat maan päällä. Sitäpaitsi oli Mathilda Wredeä
-kohdeltu Kakolassa kunnioittaen, hyväntahtoisesti ja luottamuksella,
-ja sekin tietysti osaltaan vaikutti, että hän viihtyi siellä niin
-hyvin työssään.
-
-Kun Mathilda Wrede syksyllä 1889 jätti senaattiin anomuksen saada
-jatkuvasti vapaalippu valtion rautateillä, pelkäsi moni, että se
-evättäisiin häneltä kiusallisen huomion takia, jonka oli aiheuttanut
-Hämeenlinnassa annettu kielto. Kakolan johtaja H. antoi, ilman että
-häneltä oli sitä pyydetty, eräänä päivänä kirjelmän Mathildalle
-toivoen, että hän lähettäisi sen senaattiin anomuksensa ohella. Se
-oli seuraavanlainen:
-
-    Useiden vuosien kuluessa on Neiti Mathilda Wrede käynyt lukuisia
-    kertoja vuodessa tässä kuritushuoneessa ja koettanut silloin
-    keskustelemalla vankien kanssa uskonnollisista asioista herättää
-    heissä hengellistä elämää ja halua tehdä parannus. Neiti Wreden
-    harras ja uhrautuva toiminta on kokemuksemme mukaan vaikuttanut
-    siunauksellisesti ja voimakkaasti vankijoukkoon yleensä ja
-    varsinkin yksityisiin henkilöihin, jotka ovat yksinomaan Neiti
-    Wreden syvällä uskonnollisella vakavuudella ja erityisellä
-    kohtuullisuudella suoritetun työn johdosta tehneet siveellisen ja
-    uskonnollisen parannuksen ja tulleet kääntymykseen.
-
-    Tunnemme tyydytystä voidessamme täten todistaa, että Neiti
-    Wreden työ ja toiminta kuritushuoneessa ei ole missään suhteessa
-    vaikuttanut häiritsevästi kurinpitoon, ei järjestykseen eikä
-    myöskään aiheuttanut ollenkaan ristiriitaa vankilan yleisen
-    sielunhoidon kanssa; ja katsomme me sitäpaitsi olevamme
-    velvolliset lisäämään, ettei Neiti Wrede itse ole pyytänyt
-    eikä antanut mitenkään aihetta tämän todistuksen laatimiseen,
-    vaan on se tapahtunut ainoastaan siksi, että toivomme hänelle
-    suotavan helpotusta työssään ja tilaisuutta jatkaa uhrautuvalla
-    rakkaudella ja tunnustusta ansaitsevalla menestyksellä
-    suorittamaansa toimintaa.
-
-    Turun kuritushuoneella marraskuun 11 p:nä 1889.
-
-                               W. H., Kuritushuoneen johtaja.
-                               Fr. H., Saarnaaja.
-
-Mathilda Wreden anomukseen saada vapaalippu suostuttiinkin, mutta
-ei vain siksi vuodeksi, vaan "jokaiseksi vuodeksi eteenkinpäin,
-jolloin hän ilmoittaa rautatiehallitukselle olevansa halukas käymään
-edellämainitussa tarkoituksessa maan vankeuslaitoksissa", ja
-sitäpaitsi myönnettiin, "anojalle oikeus kuljettaa vapaasti mukanaan
-matkatavaroita ja uskonnollisia kirjasia", kuten senaatin kirjelmässä
-rautatiehallitukselle sanottiin.
-
-Vielä tänäkin päivänä täyttää Mathildan sydämen mitä syvin
-kiitollisuus ja ilo, kun hän ajattelee sitä ymmärtämystä ja
-myötätuntoa, jota hän oli työssään saanut osakseen johtajalta,
-sittemmin senaattori H:lta ja hänen perheeltään ja muistellessaan
-lepo- ja virkistyshetkiä, joita oli viettänyt heidän kodissaan
-Kakolassa.
-
-
-
-
-Pietarin kansainvälinen penitentsiäärikongressi.
-
-[Vankien siveellistä parannusta harrastavien kongressi. (Suoment.
-muist.)]
-
-
-Kesällä 1890 Mathilda Wrede otti osaa Pietarissa pidettyyn suureen
-kansainväliseen penitentsiäärikokoukseen. Sen ajan hän asui eversti
-Pashkovin kodissa rakkaitten vanhojen ystäviensä luona.
-
-Oli tullut päivä, jolloin piti vietettämän kongressin juhlallisia
-avajaisia. Yksinkertaiseen juhlapukuunsa pukeutuneena Mathilda astui
-aivan yksin Aatelisklubin suureen loistavaan juhlasaliin. Häntä
-huimasi, kun hän näki kaiken tuon ylellisyyden ja suorastaan kultaan
-puetut herrat. Paitsi kongressin osanottajia pääsivät myös kaikki
-ulkomaitten lähettiläät, ministerit sekä muut korkeat ylimykset
-näihin juhlallisuuksiin. Ovella otti Mathildan vastaan vanha kenraali
-L., joka tarjosi hänelle käsivartensa ja talutti hänet hänelle
-varatulle paikalle. Loistava oli ihmisjoukko, joka hetken kuluttua
-täytti suuren salin.
-
-Kun keisari, jonka oli määrä avata kongressi, saapui keisarinnan,
-Kreikan kuningattaren, perintöruhtinaan, suuriruhtinas Vladimirin,
-Oldenburgin prinssiparin ja monien muiden kera, nousi koko yleisö ja
-jäi seisomaan, kunnes he olivat asettuneet paikoilleen keisarilliseen
-aitioon. Lyhyen tervehdyspuheen jälkeen julistettiin kongressi
-avatuksi ja osanottajat hajautuivat.
-
-Pian sen jälkeen kokoonnuttiin uudelleen Mihailovin maneesiin, jonne
-oli järjestetty suuri vankilanäyttely. Mathilda Wreden kulkiessa
-yksin ja katsellessa kaikkea herätti hänen mielenkiintoaan enimmän
-Siperian osasto kaivoksineen ynnä muine laitoksineen.
-
-Kun hän astui erääseen suureen huoneeseen, kiinnitti hänen
-huomiotaan nuori tyttö, joka ihaili näyttelyä. Hän erosi kaikista
-muista yksinkertaisella puvullaan, ja Mathildan mielestä hän näytti
-hauskalta. Hänen mielenkiintonsa lisääntyi vielä, kun kenraali
-L. yhdessä erään japanilaisen kanssa, jonka hän oli kuullut
-olevan älykkäimmän Venäjän hovissa olevista lähettiläistä, läheni
-tuntematonta naista. Äkkiä Mathilda kuuli mainittavan nimeään ja
-kääntyessään hän näki kenraali L:n seisovan edessään. Hän oli tullut
-esitelläkseen Japanin lähettilään hänelle. Hyvin hämmästyneenä
-Mathilda käsitti silmänräpäyksessä, että hän oli katsellut omaa
-peilikuvaansa.
-
-Illalla oli suuri juhla kongressin avaamisen johdosta. Siitä hän
-kirjoittaa omaisilleen Rabbelugniin:
-
-"Minulla on ollut niin erinomaisen hauskaa ja minä näen ja tunnen,
-että olen tänä aikana saanut kulkea taivaallisen Kuninkaani asioilla.
-Olen puhunut useiden näiden vankilavirkamiesten kanssa Jumalasta ja
-hengellisen työn tärkeydestä vankien keskuudessa ja olen koettanut
-kiinnittää heidän huomionsa siihen, että tärkein ja varmin keino,
-millä rikollisista saadaan rehellisiä kunnon kansalaisia, on, että
-heidät saadaan antaumaan Jumalalle, jonka arvoisat valtuutetut
-täydellisesti unohtavat."
-
-Seuraavana aamuna alkoivat eri jaostojen kokoukset. Tapansa mukaan
-Mathilda oli ensimmäisiä kokouspaikalla. Hän istuutui pitkän,
-vihreällä veralla peitetyn pöydän ääreen. Muutamia herroja tuli
-sisään ja he katsoivat hämmästyneinä yksinäistä, nuorta naista. "He
-eivät ole hyvillään täälläolostani", ajatteli Mathilda, "mutta niin
-helposti en anna peloittaa itseäni pois." Hetken kuluttua saapui
-Japanin lähettiläs, prinssi N., pyytäen saada istuutua Mathildan
-viereen ja Italian vankeinhoidon päällikkö B. S. asettui hänen
-toiselle puolelleen. Vähitellen olivat kaikki kokoontuneet, noin
-viisikymmentä herraa ja Mathilda Wrede, ainoa nainen, joka kuului
-siihen jaostoon, jolla oli ohjelmanaan kysymys vankeinhoidosta ja
-vankiloista. Kokous alkoi ja keskustelu oli pian täydessä käynnissä.
-
-Illalla hän kirjoitti Helena-sisarelleen:
-
-"Kysymys, josta meidän jaostossamme keskusteltiin, oli erittäin
-tärkeä ja keskustelu oli mielenkiintoista, mutta väliin olin
-surullinen ja toisinaan oikein vihainen, sillä ei ainoakaan näistä
-rikoslain tuntijoista ja muista näytä rakentavan työtään vankien
-keskuudessa Jumalaan, vaan yksinomaan järjestelmiin, lakeihin,
-laitoksiin j.m.s. Minä jo nostin käteni merkiksi, että pyysin
-puheenvuoroa, mutta kaksi muuta ennätti ennen minua ja sitten en
-toistanut enää pyyntöäni. Heti keskustelun jälkeen tuli useita
-herroja luokseni kysyen, miksi en pysynyt aikomuksessani lausua
-ajatukseni; he olivat selvästi nähneet, että minulla oli ollut oma
-mielipiteeni asiasta, ja että olin kalvennut hra H:n lausunnon
-aikana. Pieni piiri kokoontui ympärilleni ja sille minä lausuin
-ajatukseni. He olivat huvitettuja asiasta mutta samalla hämillään,
-kun olivat joutuneet osallisiksi uskonnolliseen keskusteluun, sillä
-he olivat odottaneet vain yleisiä ihmisystävällisiä mielipiteitä."
-
-Eräässä myöhemmässä kirjeessä hän kirjoitti:
-
-"Kello kahdeksan tänä aamuna lähdin kotoa ja saavuin puoli
-tuntia sen jälkeen jaostoon. 'Oberregierungsrath I. aus Berlin'
-[Ylihallintoneuvos I. Berliinistä. (Suoment. muist.)] tuli samassa
-pyytämään minua kanssaan viereiseen huoneeseen, jossa pidettiin
-yksityinen keskustelu. Ymmärtämättä hituistakaan, mikä ennen
-kuulumaton kunnia tuli osakseni, astuin keskusteluhuoneeseen ja
-näin siellä hämmästyksekseni ainoastaan neljä herraa. Ne olivat
-jaoston kaikkein harjaantuneimmat vankilamiehet, nimittäin: I.,
-kenraaliprokurööri [Vastaa ylijohtajaa. (Suoment. muist.)] L.
-Gratzista, Ranskan vankeinhoidon päällikkö, hra H., kommodoori B. S.,
-Italian vankeinhoidon päällikkö, ja minä. Tuo yksityinen keskustelu
-oli enemmän kuin mielenkiintoinen, ja voit uskoa, että minä olin
-ylpeä saadessani olla siinä mukana. Kun kolmenneljännestunnin
-kuluttua astuimme jälleen suureen saliin, loivat kaikki hämmästyneet
-ja kateelliset katseensa minuun, joka olin saanut kuulla Euroopan
-suurimpien vankila-asioiden erikoistuntijain keskustelun." Muutamia
-päiviä myöhemmin piti Ranskan vankeinhoidon päällikkö, hra H.,
-esitelmän kaikille jaostoille yhteisesti aineesta: "Parantumattomien
-rikollisten käsittely." Hän oli erinomainen kaunopuhuja ja erittäin
-arvossapidetty kongressissa ollen Ranskan edustaja.
-
-Kun H. astui sisään, oli niin hyvin sali kuin parvekkeetkin täynnä
-asiaa harrastavia kuulijoita. Helisevän kauniilla ranskankielellä,
-joka vaikutti mukaansatempaavasti, hän sanoi muun muassa, että oli
-parantumattomia rikollisia, joihin lait ja vankilat eivät pystyneet
-vaikuttamaan ja että siksi oli mietittävä uusia keinoja j.n.e.
-
-Mathilda Wreden sisimmässä kohisi ja kiehui. Koko tuo loistava joukko
-edusti vankilavirkamiehiä lakeineen. Hän yksin edusti vankeja. He
-olivat antaneet hänelle kunnianimen "Vankien ystävä". -- Oliko hän
-todella tuon nimen arvoinen, jollei hän uskaltanut tämän suuren
-kuulijakunnan edessä vastustaa avoimesti noita kovia, tunteettomia
-lausuntoja?
-
-Niin pian kuin hra H. oli lopettanut esityksensä, nousi Mathilda.
-Kumartaen puheenjohtajalle hän ilmoitti haluavansa käyttää
-puheenvuoroa, jolloin kaikkien silmät kohdistuivat häneen.
-
-Sydän rajusti lyöden hän odotti, kun kaksi muuta henkilöä, jotka
-olivat jo aikaisemmin pyytäneet puheenvuoroa, lausuivat samaan
-suuntaan käyvän mielipiteensä kuin hra H. Mathilda oli aivan
-kuin lamaannuksissa eikä tietänyt, mitä sanoa. Ei hän kyennyt
-edes rukoilemaan Jumalalta apua siinä istuessaan ja odottaessaan
-tuskaisessa jännityksessä. Mutta yhden hän tiesi: Hän oli "Vankien
-ystävä" ja sellaisena hän oli puhuva.
-
-Nyt tuli hänen vuoronsa. Hän nousi. Samassa hetkessä hän oli täysin
-rauhallinen. "Messieurs!" alkoi hän. "Il y a un moyen, par lequel
-chaque criminel peut être _transformè_, même ceux qu'on appelle
-incorrigibles. C'est la force de Dieu. Les lois et les systèmes
-ne peuvent pas changer le coeur d'un seul criminel, mais Dieu le
-peut. Je suis persuadée qu'on devrait s'occuper bien plus et même
-avant tout, des âmes des prisonniers et de leur vie spirituelle."
-[On keino, jonka avulla jokainen rikollinen voidaan _muuttaa_, jopa
-nekin, joita sanotaan parantumattomiksi. Se on Jumalan voima. Lait
-ja järjestelmät eivät pysty muuttamaan yhden ainoankaan rikollisen
-sydäntä, mutta Jumala sen voi tehdä. Olen vakuutettu, että pitäisi
-työskennellä paljon enemmän, niin ennen kaikkea, juuri vankien
-sielujen ja heidän hengellisen elämänsä hyväksi.] Hän istuutui.
-
-Hänen vaiettuaan kaikui sali kättentaputuksista. Hänet valtasi
-rajattoman mielipahan tunne, ja hän alkoi vavista, sillä hän ymmärsi,
-että taputukset johtuivat yksinomaan kohteliaisuudesta eivätkä hänen
-saavuttamastaan tunnustuksesta.
-
-Kokouksen loputtua hän sai kuitenkin kokea, että jotkut ymmärsivät
-häntä ja hyväksyivät hänen menettelynsä. Ensin tuli eräs
-rakastettava, vanha belgialainen johtaja ja ojensi hänelle kätensä
-sanoen: "Minun täytyy pyytää saada ilmituoda suuri myötätuntoni
-rohkean lausuntonne johdosta Monet meistä ovat kyllä ajatelleet aivan
-samoin, mutta ei kellään muulla kuin teillä ole ollut rohkeutta sanoa
-ajatuksiaan julki." Hänen vielä puhuessaan tuli italialainen B. S.,
-hänkin vanha mies, ja sanoi: "Herra S. on ehtinyt ennen minua, pyydän
-saada kiittää teitä ja sanoa, että olette oikeassa."
-
-Mathildan yrittäessä poistua kokoushuoneistosta pidätettiin
-hänet vielä kerran. Sihteeri sen tällä kertaa teki pyytäen hänen
-lausuntoaan kirjallisesti, koska kaikki, mitä kongressissa oli
-puhuttu, merkittiin muistiin ja säilytettiin. Ei auttanut, että
-Mathilda selitti puhuneensa aivan valmistautumatta ja ettei hän
-hallinnut ranskaa kirjallisesti. Hädässään hän lähti suoraan hyvän
-ystävänsä Paul Nicolayn luokse saadakseen häneltä apua käännöstä
-laatiessaan. Kun tämä kuuli Mathildan puhuneen kongressissa, sanoi
-hän vain: "Jumalalle kiitos!"
-
-Seuraavana päivänä olivat kongressin osanottajat kutsutut Pietarhovin
-keisarilliseen linnaan. Matka tehtiin sinne keisarillisilla
-höyrylaivoilla.
-
-Matkalla joku ehdotti, että yksi kunkin maan edustajista lausuisi
-maansa kielellä kansallislaulunsa tahi lukisi jonkun merkkilauseen.
-Siitä syntyi oikein eri kielten sekasotku. Leo Mechelin lausui
-ruotsiksi yhden säkeistön "Maamme laulusta", ja Mathilda Wrede
-ajatteli: "Ei kukaan ole sanonut ainoatakaan sanaa suomeksi."
-Seuraten hetken mielijohdetta hän lausui: "Niin on Jumala maailmaa
-rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokaisen, joka uskoo
-häneen, ei pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman."
-
-Kun he lähenivät matkan päämäärää, kohtasi heitä kaunis näky. Mitä
-ihanimpia hevosia ja mitä koreimpia ajopelejä seisoi odottaen
-rannalla. Mathildaa, joka rakasti hevosia, hämmästytti erityisesti
-kaksi valjakkoa, toinen mustine, toinen valkoisine hevosineen. Joku
-tiesi kertoa, että jälkimmäiset olivat kruunajaishevoset, ja että
-keisarinna oli saanut ne häälahjaksi monta vuotta sitten.
-
-Veneet laskivat maihin. Airueet tulivat ja näyttivät kullekin
-oman paikkansa ja Mathildan suureksi hämmästykseksi osoitettiin
-hänelle ja eräälle portugalilaiselle kreivittärelle kunniapaikat
-ajoneuvoissa, joita veti juuri tuo ihanien valkoisten hevosten
-muodostama nelivaljakko. Molempien vasemmanpuoleisten hevosten
-selässä istui esiratsastaja, ja kullalla kirjaillut hovilakeijat
-seisoivat ajoneuvojen takana. Ja niin lähdettiin keisarilliseen
-linnaan. Kun siellä oli katseltu kaikki taideaarteet, nautittiin
-illallinen kauniissa "Mon plaisir" nimisessä huvilassa, joka oli
-rakennettu mereen. Oldenburgin prinssi, kongressin kunniapresidentti,
-toimi keisarin sijasta isäntänä. Aterian jälkeen astui Venäjän
-vankeinhoidon päällikkö G.-V. Mathilda Wreden luokse ilmoittaen,
-että prinssi toivoi saavansa nähdä hänet. Hän tarjosi Mathildalle
-käsivartensa ja saattoi hänet suurenpuoleiselle parvekkeelle, jossa
-prinssi seisoi.
-
-Vähän myöhemmin tuli Ranskan vankeinhoidon päällikkö hra H. Mathildan
-luokse kantaen joitakin kirjoja. "Hyvä neiti", hän sanoi, "me olimme
-eilen eri mieltä, mutta toivon kuitenkin, että tahdotte olla hyvä
-ja ottaa tämän kirjan." -- hän ojensi Mathildalle kirjan, joka oli
-kauniisti sidottu valkeisiin nahkakansiin ja kullalla koristettu.
-"Tässä käsittelen samaa ainetta, josta eilen esitelmöin. Näitä
-niteitä olen tilannut vain kaksitoista kappaletta. Yhden on Hänen
-Majesteettinsa Keisari ottanut armollisesti vastaan, ja nyt pyydän
-neitiä olemaan ystävällinen ja ottamaan tämän." -- "Monsieur, minä
-kiitän teitä suuresta ystävällisyydestänne", vastasi Mathilda,
-"mutta meillä on niin kokonaan erilaiset mielipiteet, etten koskaan
-ymmärtäisi kirjaanne, ja koska sitä on vain niin harvoja kappaleita,
-niin onhan viisaampaa, että annatte ne jollekin, joka paremmin kuin
-minä voi pitää kirjaanne arvossa."
-
-Vihasta kalpeana kumarsi hra H. poistuen sanaakaan sanomatta.
-
-Muutamia päiviä myöhemmin kirjoittaa Mathilda jälleen kirjeessään
-kotiin:
-
-"Tänään jätettiin minulle kutsukortti päivällisille, jotka pidetään
-huomenna Talvipalatsissa. Kortissa sanotaan: 'Naiset juhlapuvussa.'
-Kun huomenna on sitä paitsi sunnuntai, päätin olla menemättä
-sinne. Menin kongressin toimistoon ja ilmoitin: 'La baronne de
-Wrede n'a pas la possibilité d'assister au grand diner du palais.'
-[Vapaaherratar Wrede ei ole tilaisuudessa ottamaan osaa palatsissa
-pidettäviin suuriin päivällisiin.] Kysyttiin syytä ja minä vastasin
-luonnollisesti totuuden mukaisesti. Virkamies oli hyvin onneton
-ja selitti, että oli vaikea lähettää peruutusta, sillä paikkani
-oli jo määrätty. 'La place de baronne est à la table imperiale'
-[Vapaaherrattaren paikka on keisarillisessa pöydässä.], sanoi hän.
-Minä kieltäysin kuitenkin, sillä luulen että siellä tullaan juomaan
-viiniä, kenties on tanssiaisetkin ja muuta sellaista, mikä ei
-sovi minulle. Aion tehdä jotain aivan muuta huomenna, aion istua
-taivaallisen Kuninkaani pöydässä ja viettää Jeesuksen muistojuhlaa
-yhdessä rakkaitten, vaatimattomien ja lämpimästi uskovien
-'Pashkovilaisten' kanssa."
-
-Viimeisessä kirjeessään tästä kongressista hän kirjoittaa
-Helena-sisarelleen:
-
-"Huomenna matkustamme erääseen nuoria rikollisia varten perustettuun
-maanviljelyssiirtolaan. Varjelkoon Jumala minua joutumasta ajamaan
-yhdessä tuon etevimmän ja kaikkein eniten juhlitun julkisen
-edustajan, ranskalaisen hra H:n kanssa. Hän on pirullisin ihminen,
-minkä olen koko elämässäni nähnyt, mutta tavattoman nerokas ja
-harvinainen puhuja. Aina kun hän puhuu, taputtavat muut, mutta minä
-en voi tehdä sitä. Kerran sattuivat katseemme yhteen, se tapahtui
-minun puhuessani 'Jumalan voimasta', ja silloin hän punastui."
-
-Tälläkin kertaa Mathildan sisällinen vaisto johti häntä oikeaan.
-Pian senjälkeen kävi ilmi, ettei hra H. ollutkaan sellainen mies,
-jollaiseksi häntä oli luultu.
-
-Koko ajan kun kongressia kesti, kiusasi Mathilda Wredeä eräs
-vakoilija, joka pysytteli hänen kintereillään. Todennäköisesti
-oli jo se herättänyt huomiota, että hän, nuori nainen ja mitä
-yksinkertaisimmin puettu, asui maasta karkoitetun uskonsankarin,
-eversti Pashkovin kodissa. Kun hän sen lisäksi vielä oli kongressin
-toisen jaoston ainoa naisjäsen ja oli rohkeasti taistellut
-mielipiteittensä puolesta, niin oli siinä kylliksi syitä tekemään
-hänet Venäjällä epäluulonalaiseksi.
-
-Jo heti ensi päivänä kongressin avaamisen jälkeen, jolloin Mathildan
-piti matkustaa erään tutun perheen luokse Levashovon aseman
-läheisyyteen Suomen rautatien varrella, kiintyi hänen huomionsa
-erääseen epämiellyttävän näköiseen herraan, joka heti junan lähdettyä
-liikkeelle asettui sohvalle häntä vastapäätä.
-
-Kun Mathilda Wrede otti esille vapaalippunsa näyttääkseen sitä
-junailijalle, kiskaisi herra sen hänen kädestään ja tarkastettuaan
-lippua ojensi sen takaisin sanoen: "Anteeksi, mutta tahdoin tietää,
-miltä suomalainen vapaalippu näyttää. Olin eilen kongressissa ja
-huomioni kiintyi teihin ja olen erittäin huvitettu työstänne.
-Tahtoisin mielelläni tietää, onko Suomen vankiloissa paljon
-valtiollisia vankeja." -- -- "Ei ainoatakaan", vastasi Mathilda.
-"Tietysti täytyy Suomessa olla valtiollisia vankeja, se maahan on
-kärsinyt niin paljon Venäjän ikeen alla. Minun kanssani voitte puhua
-aivan avoimesti, sillä minäkin olen ollut karkoitettuna maasta
-valtiollisista syistä." -- "Suomessa ei kukaan yritä asettua lakien
-yläpuolelle, ja siksi meillä ei Suomessa ole valtiollisia vankeja",
-vastasi Mathilda, "mutta kuinka on mahdollista, että te, joka olette
-maasta karkoitettu, olette ollut kongressin kokouksissa? Niissähän
-on mukana vain kutsutut jäsenet." Vieras ei vastannut siihen
-kysymykseen mitään, vaan vaihtoi puheenaihetta. "Anteeksi, että olen
-ollut niin epäkohtelias, etten ole sanonut nimeäni, vaikka olen
-ottanut selvän teidän niinestänne! Nimeni on Vodovozov", sanoi hän,
-junan pysähtyessä asemalle. Se ei kuitenkaan ollut hänen todellinen
-nimensä, kuten Mathilda sai myöhemmin tietää.
-
-Kun hänen piti illalla palata Pietariin, eivät hänen ystävänsä
-sallineet hänen lähteä yksin. He matkustivat hänen kanssaan junassa
-ja saattoivat häntä sitten aina taloon saakka, missä hän asui.
-
-Erään toisen kerran, kun Mathilda kulki yksin kadulla, valtasi hänet
-yht'äkkiä hyvin vastenmielinen tunne, ja kun hän kääntyi katsomaan
-taakseen, näki hän saman henkilön taas jäljissään. Ei koskaan ennen
-elämässään hän ollut tuntenut olevansa niin suuressa vaarassa kuin
-silloin. Samassa silmänräpäyksessä hän huomasi kahden suomalaisen
-kongressin osanottajan tulevan pitkin katua. Hän aivan juoksi
-heitä vastaan ja pyysi, että he saattaisivat häntä jonkun matkaa.
-Kuultuaan, miten asia oli, saattoivat he hänet kotiin saakka.
-
-Kun hän myöhemmin yhdessä kongressin osanottajien kanssa lähti
-matkalle, joka tehtiin nuoria rikollisia varten perustettuun
-maanviljelyssiirtolaan, istui hänen edessään olevien vaunujen
-vastapäisellä istuimella sama mies muutamien senaattorien seurassa
-pitäen Mathildaa lakkaamatta silmällä, niin että muut vaunussa
-olijat, eräs belgialainen, portugalilainen ja italialainen joutuivat
-kiihdyksiin ja pitivät tilannetta levottomuutta herättävänä.
-Paluumatkalla hän ajoi jälleen heidän edellään kulkevien vaunujen
-vastapäisellä istuimella ja tarkasteli Mathildaa samalla tavoin.
-Silloin neuvoi belgialainen, johtaja S., Mathildaa jättämään Pietarin
-ensi tilassa. Kun he sitten kulkivat sen kaupunginosan ohi, jossa
-Mathilda asui ja heidän juuri piti kääntyä kadunkulmasta, jonka
-taakse edelliset ajoneuvot olivat jo kadonneet, seisauttivat he
-hevoset. Mathilda hyppäsi vaunuista, kiiruhti kotiin ja rakkaittensa
-saattamana lähti heti asemalle palatakseen ensimmäisellä junalla
-Suomeen.
-
-
-
-
-Koponen.
-
-
-Oli juhannuksen aika 1891. Mathilda oli juuri lähdössä Englantiin.
-Hevoset oli uitettu ja tuotu kotiin, matka-arkku ja laukku täytetyt
-ja vaunut seisoivat tallimäellä. Tunnit, jotka olivat vielä jäljellä
-ennen matkaa, aikoi hän viettää rauhassa omaistensa piirissä.
-
-Heidän istuessaan koolla ja tuntiessaan kuinka lämmin ja hyvä oli
-olla yhdessä, tuli palvelijatar ja ilmoitti kummallisen miehen, joka
-tahtoi puhua neiti Wreden kanssa, seisovan pihalla. Hänen lakkinsa
-oli vedetty silmille ja hän puhui merkillisellä äänellä, kertoi
-tyttö. "Pyydä häntä sisään", sanoi Mathilda nousten ja lähtien
-huoneesta. Maaherra Wrede, joka oli levoton tyttärensä tähden ja
-tahtoi näyttää muukalaiselle, että talossa oli voimakas mieskin,
-seurasi tytärtään.
-
-Mathildaa vastaan tuli eteisessä mies, jolla oli omituinen, melkein
-kammottava ulkomuoto. Mathilda pyysi häntä huoneeseensa. Kun hän oli
-sulkenut oven, kysyi mies, oliko ketään ihmistä läheisyydessä. Hän
-vastasi kieltävästi ja silloin mies pyysi häntä sulkemaan ikkunan.
-Kun se oli tehty, heittäytyi tämä tuolille ja puhkesi kiihkeään
-itkuun.
-
-Hän oli Siperiasta karannut vanki. Rajattoman koti-ikävän ajamana hän
-oli kulkenut tuon pitkän matkan. Tultuaan Suomen rajan yli hän oli
-piiloutunut erään suuren talonpoikaistalon läheisyyteen. Oli ihana
-lauantai-ilta kevätkesällä. Piilopaikastaan näki hän väen menevän
-saunaan ja kärryt, jotka seisoivat tallin edessä valmiina sunnuntain
-kirkkomatkaa varten. Hänen aivoissaan heräsi hurjia ajatuksia. Rikas
-talonpoikaistalo! Sieltä sopi ryöstää siperialaiseen tapaan, niin
-pian kuin yö oli tullut.
-
-Hän odotti, kunnes oli laskenut, että kaikki olivat nukkuneet;
-silloin hän hiipi hiljaa taloon. Ovi ei ollut lukossa. Hän meni
-pirttiin ja näki koko perheen nukkuvan. -- Kuinka toista kuin
-Siperiassa, siellä oli kaikilla vahvat lukot ovissaan! Hänen
-sydämensä valtasi omituinen liikutus -- ei, täältä hän ei voinut
-varastaa eikä ryöstää. Yhtä hiljaa kuin oli tullutkin hiipi hän ulos.
-Hän meni talliin, sekään ei ollut lukittu, eikä myöskään navetta.
-Omituinen ahdistuksen tunne mielessä hän vetäytyi yhä pitemmälle ja
-pitemmälle metsään. Lopulta hän heittäytyi maahan pitkin pituuttaan
-ja puhkesi hillittömään itkuun. Ei, omilta maanmiehiltään Suomessa
-hän ei voinut enää koskaan varastaa!
-
-Joksikin aikaa hän otti paikan Valamossa ja sitten Konevitsassa,
-varasti munkeilta ja jätti heidät sitten.
-
-Siperiassa olevilta suomalaisilta hän oli kuullut Mathilda Wredestä
-ja nyt hän oli tullut hänen luokseen pyytääkseen neuvoa. Kauan
-hän ei voinut pysyä Suomessa salassa, pian hänet keksittäisiin ja
-passitettaisiin takaisin Siperiaan. Mitä oli tehtävä? Mathilda
-neuvoi häntä kulkemaan samaa tietä takaisin Venäjälle, niin ettei
-kukaan saisi tietää hänen ilman lupaa palanneen Suomeen. Palattuaan
-Englannista lupasi Mathilda jättää hänen puolestaan armonanomuksen
-senaattiin ja kirjeellisesti voisi hän sitten päästä yhteyteen hänen
-kanssaan.
-
-Hetken kuluttua hänen mentyään löysi Mathilda huoneestaan lompakon,
-joka sisälsi kuusikymmentä markkaa. "Mies raukka!" ajatteli hän,
-"kuinka hän voi selviytyä ilman rahaa." Kiireesti lähetti hän
-sananviejän ratsain hänen jälkeensä. Hetken kuluttua mies palasikin
-kalmankalpeana ja jäykkänä kuin jää. Hän luuli olevansa petetty, ja
-että poliisi ottaisi hänet nyt huostaansa. Mutta kun Mathilda meni
-häntä vastaan lompakko kädessä ja sanoi, että hän oli itse tahtonut
-antaa sen hänelle, kirkastuivat miehen kasvot ja hän oli sitten hyvin
-ystävällinen.
-
-Hänen poistuttuaan oli aika jo kulunut pitkälle, ja sanottuaan
-kiireesti jäähyväiset Mathilda riensi vaunuihin, ja niin lähdettiin
-asemalle.
-
-
-
-
-Englannissa.
-
-
-Mathilda Wredeä oli hänen ystävänsä, vanha tohtori Baedecker pyytänyt
-useita kertoja kotiinsa Englannin lounaisosaan. Muutamat uskonsoturit
-hänen ystäviensä joukossa, kuten lordi Radstock, mr. Newbury y.m.,
-olivat lausuneet toivovansa saada nähdä tuon nuoren naisen, joka
-eli Suomen vankien hyväksi. Nyt hän oli saanut rakkaan isänsä luvan
-matkustaa ja riemuitsevassa kirjeessään tohtori Baedeckerille hän
-kertoi: "Minä tulen!"
-
-Ote Mathildan kirjeenvaihdosta Helena-sisarensa kanssa antaa meille
-selvän kuvan hänen Englannissa saamistaan elämyksistä ja kokemuksista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lontoossa kesäkuun 3:ntena 1891.
-
-"Olen ollut erotettuna sinusta ja kodista vain muutamia päiviä,
-mutta olen jo ennättänyt kokea paljon. Vankeinhoitohallituksessa
-Tukholmassa otti ylijohtaja V. minut erittäin kohteliaasti vastaan
-ja antoi minulle luvan käydä kaupungin kaikissa vankiloissa.
-Toissapäivänä aloitin sinulle kirjeen Pohjanmerellä, mutta raju
-tuulenpuuska tempaisi paperin kädestäni tehden siten lopun koko
-kirjoituksesta. En ollut koskaan saattanut aavistaa, että meri tulisi
-niin miellyttämään minua. Kuinka tuollainen suuri, mutkaton ja
-ääretön vaikuttaakaan valtavasti ihmissydämeen! Minä istuin melkein
-aamusta iltaan ylhäällä kannella, hengitin terveyttä ja nautin
-sanomattomasti.
-
-"Matkaseuranani oli kolmetoista pelastusarmeijan upseeria Suomesta ja
-Ruotsista. Meillä oli ihana kokous laivalla Minun kirjeeni mr. C:lle
-lienee kadonnut, sillä minua ei ollut kukaan vastassa, kun laskimme
-maihin Tilburyn laivatokkaan. Seurasin sen vuoksi matkatovereitani
-pelastusarmeijan päämajaan lentoon luoteisosaan. Me saavuimme perille
-kello 11 illalla nähtyämme osan Lontoon hirvittävintä elämää.
-Tämä 'Training Home'; jossa nyt asun, on jättiläistalo. Siinä on
-huoneita useita satoja kadetteja varten. Täällä saan perinpohjin
-tutustua merkilliseen, valtavaan pelastusarmeijaan. Pyydä, ettei
-isä ole missään suhteessa levoton minusta. Toistaiseksi on vain
-Jumala päällikkönäni ja Suomen vangit työmaanani. Kyllä Jumala on
-niin ihmeellisen hyvä minua kohtaan. Tokko maailmassa on toista
-kauttaaltaan mm onnellista ihmistä kuin minä. 'Hyvyys ja laupeus ovat
-seuranneet minua kaikkina elinpäivinäni ja minä saan asua Herran
-huoneessa iankaikkisesti'."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Weston-super-Mare, heinäkuun 10:s päivä
-
-"Paddingtonin, Bathin ja Bristolin kautta saavuin eilisiltana
-Weston-super-Mareen. Kun oikein aitoenglantilaisella varmuudella
-etsin yksinäni Bristolin junaa, olisin toivonut omaisteni näkevän
-'pikku Tildansa'. Kyllä Herra on tähän saakka ihmeellisesti auttanut
-minua! Junassa oli kuuma mutta minä nautin sanomattomasti ihanista
-seuduista joiden läpi kuljimme. Kello puoli seitsemän olin perillä
-Westonissa. Rakas Baedecker oli itse minua vastassa ja vei minut
-ihastuttavaan pieneen kotiinsa Wart-Eckiin. Täällä on niin kaunista.
-Me asumme korkealla vuorella puutarhassa, jossa on etelämaisia puita.
-Kaupunki ja ihana Bristol-lahti ovat alapuolellamme. Tässä kodissa
-oleskeleminen on kuin keskeymätöntä jumalanpalvelusta. Kaikki on niin
-ihanaa, minusta tämä on melkein kuin taivaan esimakua. Toivoisin
-vain, että te kotona olevat rakkaani saisitte nähdä, kuulla ja
-nauttia kuten minä.
-
-"Tänään tuli eräs vanha herra tänne tervehtimään minua. Hän on ollut
-aikaisemmin vankeinhoidon päällikkö ja sittemmin kuvernöörinä
-Intiassa. Hän lupasi viedä minut suureen vankilaan Exeterissä sekä
-kirjoitti Lontooseen pyytäen, että minulle näytettäisiin vanhat
-vankilat kuten Newgate, Tower y.m., mikä ei yleensä ole vieraille
-sallittua. Täällä Englannissakin näyttävät kaikki ovet olevan minulle
-auki. Ihmeellistä tosiaankin!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heinäkuun 15:s päivä.
-
-"Vaelsin yksin Jumalani kanssa tänään erästä korkeata vuorta ylös,
-kunnes saavuin sen huipulle. Ja mikä näköala! Ihania, laajoja
-seutuja ja rajaton, ylpeä Atlantin valtameri kaukaisuudessa. Nautin
-sanomattomasti, kun saan kulkea yksinäni ulkona. Silloin voin antaa
-kaikkien tunteitteni vapaasti kuohuta tarvitsematta hävetä. Saan
-nauraa ja itkeä, laulaa ja vaieta, aivan kuten haluan. Juuri kun
-istuin siellä ja nautin täysin siemauksin, heräsi minussa sellainen
-ikävä teidän kaikkien luo ja minusta melkein tuntui rikokselta
-rakasta Suomeani kohtaan, että saatoin niin ihailla Englantia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heinäkuun 20:s päivä.
-
-"Eilisaamuna matkustimme Baedecker ja minä Bristoliin, jossa kävimme
-tutkintovankilassa. Sieltä jatkoimme Cliftonin kaupunkiin ja
-katselimme George Müllerin kotia isättömiä ja äidittömiä lapsia
-varten. Ensi keskiviikkona palaan takaisin Lontooseen. Sitten
-käyn monessa eri paikassa, m.m. Richmondissa tavatakseni vanhan,
-yhdeksänkymmenenyhden vuotiaan mrs. Hanburyn, joka on ollut
-nuoruudessaan Elisabeth Fryn parhaita ystäviä, ja jolla oli tapana
-hänen kanssaan käydä vankiloissa. Se tulee varmaan olemaan hyvin
-mielenkiintoista."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Palattuaan Lontooseen kävi Mathilda eräänä päivänä yhdessä mr.
-C:n kanssa suuressa Court-session-Housessa ollakseen siellä läsnä
-juryoikeuden istunnossa. Muiden esillä olevien oikeusjuttujen
-joukossa oli myös varkaus, jonka oli tehnyt joku belgialainen tyttö.
-Ennenkuin tuomio julistettiin, astui eräs vanha herra puheenjohtajan
-luokse ja keskusteli hänen kanssaan. Äkkiä suuntasi hän kysyvän ja
-terävän katseen Mathilda Wredeen, tuli sitten suoraan hänen luokseen,
-esitteli itsensä ja kysyi, osasiko hän ranskaa. Hänen nimensä oli W.
-ja hän oli yksi Lontoon tuomioistuinfilantrooppeja. [Filantrooppi
-=ihmisystävä. (Suoment, muist.)] Hän oli persoonallisesti tuttu mr.
-C:n, Mathildan seuralaisen kanssa, joka taas oli kertonut hänelle
-Mathildan elämänharrastuksesta. Kun Mathilda myönsi osaavansa
-ranskaa, sanoi hän: "Minä näen, että Jumala on lähettänyt teidät
-tänne auttamaan minua selvittäessäni tämän nuoren tytön asiaa.
-Tahdotteko seurata minua?" Mathilda nousi hyvin hämmästyneenä. Mr.
-W. kulki edeltä ja Mathilda hänen jäljessään läpi suuren oikeussalin
-syytettyjen aidattuun osastoon ja kaikkien silmät suuntautuivat
-Mathildaan. Se tuntui hänestä hirvittävän epämiellyttävältä, mutta
-vieläkin kauheammaksi kävi tilanne, kun mr. W. vei hänet korkeita
-pimeitä portaita alas hänen ollenkaan tietämättä, minne mentiin.
-"Yksinäni Lontoossa!" Ajatus iski häneen kuin salama ja täytti hänen
-sielunsa hetkellisellä vavistuksella, mutta samassa hän ymmärsi,
-ettei mikään vaara voinut uhata, hänhän tuli suoraan englantilaisesta
-oikeussalista. Lopulta hän huomasi olevansa maakerroksessa olevassa
-vankilassa ja kohta tunsi Mathilda olevansa siellä kuin kotona.
-
-Belgialainen tyttö oli jo aikaisemmin viety takaisin selliinsä.
-He menivät nyt hänen luokseen ja Mathildan toimiessa tulkkina
-ehdotettiin hänelle, että hän saisi mr. W:n kustannuksella palata
-kotiinsa Belgiaan sen sijaan, että hänet sijoitettaisiin vankilaan.
-Tyttö oli luonnollisesti onnellinen.
-
-Kun Mathilda vihdoin poistui, pyysi mr. W. häntä saapumaan sinne
-uudelleen seuraavana aamuna, Mathilda, joka oli iloissaan, kun sai
-olla mukana mielenkiintoisessa ja opettavassa oikeudenkäynnissä,
-lupasikin tulla, ymmärtämättä, mitä häneltä vaadittiin.
-
-Määrättyyn aikaan Mathilda Wrede astui oikeussaliin, ja hänet
-otettiin erittäin kohteliaasti vastaan. Häntä pyydettiin istuutumaan
-erityiselle penkille mr. W:n kanssa. Valtavan suureen amfiteatterin
-muotoiseen saliin oli kokoontunut tavattoman lukuisa kuulijakunta,
-sillä erään hyvin etevän ja kuulun lakimiehen oli määrä johtaa
-oikeudenkäyntiä sinä päivänä.
-
-Muut juryoikeuden jäsenet, jotka olivat puettuina omituisiin
-keskiaikaisiin pukuihin, olivat asettuneet paikoilleen ja
-oikeudenkäynti alkoi. Äkkiä kääntyi oikeuden puheenjohtaja Mathilda
-Wredeen ja pyysi häntä astumaan esiin. Ollen äärettömän hämmästynyt
-ei hän totellut kutsua, ennenkuin puheenjohtaja oli sen toistanut.
-Silloin hän nousi. Hänet osoitettiin pienelle korokkeelle vastapäätä,
-syytettyjä. Sitten hänelle ojennettiin uusi testamentti, jota häntä
-pyydettiin suutelemaan. Hämillään hän teki sen kaikkien nähden,
-ihmetellen mitä sitten seuraisi. Puheenjohtaja sanoi nuorelle
-belgialaistytölle, että mr. W. oli luvannut auttaa häntä pääsemään
-meren yli Belgiaan ja esitti hänelle muutamia ehtoja. Tämä oli
-Mathildan tulkittava koko yleisön läsnäollessa.
-
-Oikeussalista menivät mr. W. ja Mathilda jälleen alas vankilaan
-hakemaan tyttöä, allekirjoittivat muutamia papereita, jonka jälkeen
-he kaikki kolme lähtivät erääseen mr. W:n laitoksista. Iltajunalla
-lähetettiin tyttö kotimaahansa.
-
-Käytyään vankiloissa ja erilaisissa ihmisystävällisissä laitoksissa
-niin hyvin Lontoossa kuin muillakin seuduilla lähti Mathilda Waxwell
-Farmiin, Pinneriin, jonne hänet oli kutsuttu. Sieltä hän kirjoittaa
-kotiin sisarelleen:
-
-"Nyt olen maalla erään hyvin suloisen herrasväki T:n luona. Rouva on
-Ruotsin kuningattaren hyvä ystävä, hän tuntee venäläiset kristityt ja
-tutustui keväällä Paul Nicolayhin. He toivovat, että viipyisin täällä
-pitemmän aikaa, mutta vaikka nautinkin sanomattomasti, niin alan
-kuitenkin jo ikävöidä kotiin teidän, rakkaitteni ja vankieni luokse.
-
-"Tunnin kuluttua alkaa täällä kokous työläisille ja he toivovat,
-että minä puhuisin siellä. Vähän myöhemmin matkustan mr. T:n kanssa
-Lontooseen; pidämme kokouksen 560 ryysyläiselle East-Endissä.
-Huomenna saan tutustua erääseen erittäin mielenkiintoiseen mieheen,
-sosialistiin, ruhtinas Peter Krapotkiniin.
-
-"Eilen sain sisäministeriöltä kirjeen ja luvan saada käydä Englannin
-kaikissa vankiloissa. Keskiviikkona matkustan suureen Wokingissa
-olevaan naisvankilaan, torstaina Portsmouthin miesvankilaan ja
-maanantaina kenties Edinburghiin, sillä tahtoisin mielelläni tutustua
-myös Skotlannin vankilajärjestelmään."
-
-Oleskeltuaan muutamia päiviä mainitussa kodissa Mathilda Wrede palasi
-Lontooseen.
-
-"Olen sanomattoman onnellinen. Maljani on ylitsevuotavainen!"
-kirjoittaa hän sieltä ja jatkaa sitten: "Mr. T. ja minä olimme
-viime sunnuntaina East End Whitechaplessa, jossa kävimme kahdessa
-n.s. lodging-housessa. Molempiin niihin sopi viisisataa Lontoon
-kaikkein viheliäisintä miestä. Voi sitä kurjuutta! Ensin he olivat
-hyvin meluavia, tupakoivat, juttelivat ja nauroivat, mutta kun mr.
-T. viittasi minuun ja sanoi, että olin toiminut kahdeksan vuotta
-vankien keskuudessa, kävivät he uteliaiksi, ja kun minä kerroin
-heille murteellisella englanninkielelläni muutamia tapahtumia
-vankilakäynneistäni, virtasivat ryysyläiset kaikista loukoista esille
-puhettani kuuntelemaan, ja minä tunsin viihtyväni hyvin täällä
-Lontoon pohjasakan keskellä.
-
-"Tänään käyn Wokingin suuressa vankilassa ja huomenna samoin.
-Portsmouthissa. Sieltä menen lordi Radstockin kanssa hänen
-maatilalleen Mayfieldiin Southamptonin kaupungin läheisyyteen.
-Ajattele miten hauskaa!
-
-"Olen kyllä ottanut täällä selville kaiken, mikä koskee vankiloita, ja
-toivon voivani saada avartaa Suomen vankeinhoitomiesten näköaloja.
-Olen usein ajatellut Marian alabasteripulloa, jonka sisällön
-hän vuodatti Jeesuksen jalkoihin: Nyt kun minut on täytetty,
-toivon pääseväni kotiin ja saavani vuodattaa sieluni rakkailleni,
-vapaille ja vangituille. Ruumiini on kenties sortuva, mutta mitäpä
-se tekee, jos vain muut saavat se kautta siunauksen. Elämäni,
-ajatukseni, aikani ja voimani -- kaikki Jumalalle ja sieluille!
-Ensi viikon lopulla matkustan Portsmouthiin. Kokoukset pidetään
-suuressa sotalaivassa, ja sunnuntain olen lordi Radstockin kanssa
-Wight-saarella."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Surrey, Reigate, elokuun 5:ntenä päivänä.
-
-"Nyt olen Surreyn kauniissa seudussa koko maailman tunteman ja
-nerokkaan lady Henry Somersetin luona. Mrs. H. Pearsoll Smith,
-tunnettu amerikkalainen kirjailijatar, joka on kirjoittanut
-'Onnellisen elämän salaisuuden', on myös täällä.
-
-"Kyllä minä saan nähdä enemmän, kuin mitä olin uskaltanut
-rohkeimmissakaan ajatuksissani suunnitella.
-
-"Sunnuntaina olin erään neekerin, mr. D:n johtamassa kokouksessa.
-Hän on yksi kahdestakymmenestä riemulaulajasta, jotka ovat
-matkustaneet ja laulaneet useimmissa Euroopan hoveissa kootakseen
-varoja Amerikkaan perustettavaa neekeriyliopistoa varten. Hän on
-erittäin lahjakas mies, ja on lähinnä Sankeytä maailman suurin
-laulajaevankelista. Hän on monta kertaa laulanut kuningatar
-Viktorialle.
-
-"Yöt läpeensä uneksin armaista omaisistani ja rakkaista vangeistani.
-Aikani ei ole pitkä täällä alhaalla. Siksi minun onkin tehtävä työtä
-eikä nautittava. Lepo ylhäällä on oleva sitä ihanampi."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Mathilda Wrede palasi lady Somersetin luota Lontooseen, jossa hän
-asui lordi Radstockin sisaren luona, yllätti hänet joukko Englannin
-korkeimpiin piireihin kuuluvia naisia ja herroja, jotka olivat hänen
-tietämättään kokoontuneet "five o'clock tealle" ["Five o'clock
-tea" tarkoittaa englantilaisten tapaa juoda teensä kello viideltä.
-(Suoment. muist.)] kuullakseen hänen kertovan sekä kääntymisestään
-että toiminnastaan Suomessa. Hän täytti tietysti mielellään heidän
-pyyntönsä.
-
-Sen johdosta hän kirjoittaa: "Englantilaiset tahtovat saada minut
-tänne takaisin pitämään 'drawing-room' kokouksia ylimystölle. He
-sanovat, että minä olen juuri oikea henkilö puhumaan heille, ja että
-täälläoloni on ollut suureksi siunaukseksi. Tiedän vain, että Jumala
-on ollut minua lähellä, sekä että minulla on ollut enemmän henkistä
-työtä kuin koskaan ennen."
-
-Uupumaton ponnistus kulutti kovin Mathildan heikkoja voimia.
-Viimeisessä kirjeessään Lontoosta koskettaa hän ohimennen sitä
-seikkaa. "Tänään olen taas terve, mutta olin toissapäivänä niin
-sairas, että minun oli maattava lakanoitten välissä. Eilen olin
-sisällä, mutta tänään minulla on ollut oikein hauska päivä. Aamiaisen
-jälkeen matkustin mrs. T:n kanssa herttuatar B:n luokse, joka
-tahtoi välttämättä tavata minua. Hän on kauneimpia ja suloisimpia
-naisia, mitä olen nähnyt. Huomenna tulee tuo rakas ihminen hakemaan
-minua ihanilla ajoneuvoillaan, ja sitten me ajamme katsomaan
-erästä pelastusarmeijan vapautuneille vangeille perustamaa kotia.
-Herttuattaren luota me ajoimme mr. M:n luokse, jonka isä on
-hovitallimestari, ja hän lupasi näyttää minulle kuningattaren tallin.
-Se tulee olemaan erittäin hauskaa.
-
-"Minun täytyy nyt valmistaa teitä rakkahimpani siihen, että kaikki
-työ täällä Englannissa on kovasti kuluttanut voimiani. Minä olen
-käynyt todellakin hirveän laihaksi. Lepo ja meri-ilma muuttavat
-kotimatkalla, niin toivon, täydellisesti ulkomuotoni. Kaipaan
-niin saada olla Jumalani kanssa merellä, se on niin suurta ja
-opettavaista. Saada kaikkivaltias, ikiaikojen Jumala ystäväkseen,
-isäkseen, kas se on jotakin!"
-
-Muutamia päiviä myöhemmin Mathilda jätti Englannin ja suuntasi
-kulkunsa kotia kohden.
-
-
-
-
-Kotona jälleen.
-
-
-Väsyneenä mutta onnellisena Mathilda palasi kotiinsa Rabbelugniin.
-Rakkaittensa parissa piti hänen nyt saada nauttia hyvin
-tarvitsemaansa lepoa, sitä toivoivat ainakin hänen isänsä ja
-Helena-sisarensa. Mutta niin ei käynyt. Jo seuraavana päivänä hän sai
-Tampereelta Koposelta kirjeen, jossa tämä pyysi Mathildaa tulemaan
-sinne niin pian kuin suinkin. -- Hän ei ollut voinut pakottautua
-jättämään synnyinmaataan. -- Kirjeen alla oli "Narrailija", koska hän
-oli "aina pyrkinyt eteenpäin valehdellen ja pettäen", kuten hän itse
-sanoi.
-
-Oltuaan kotonaan puolitoista päivää Mathilda sanoi taas hyvästi
-omaisilleen ja matkusti Tampereelle. Koponen, joka ei ollut
-merkinnyt kirjeeseensä minkäänlaista osoitetta, oli ilmoittanut
-saaneensa paikan eräässä tehtaassa. Punnittuaan kauan asiaa Mathilda
-päätti mennä työläisiä vastaan heidän tullessaan työmaaltaan
-päivällistunnille. Hän kulki hitaasti pitkin katua koskelle päin ja
-pysähtyi sitten selin putoukseen samalla koko ajan tarkaten väkeä,
-joka virtasi tehtaasta ulos. Monet miehistä hän tunsi vankiloista,
-mutta ei uskaltanut tervehtiä peljäten jotenkin paljastavansa heidät.
-Vihdoin hän näki Koposen tulevan, kahden muun miehen seurassa.
-Mathilda rupesi kulkemaan katua pitkin samaan suuntaan kuin hekin.
-Mieskin huomasi Mathilda Wreden ja jättäytyi tovereistaan jälkeen.
-Kulkiessaan miehen ohitse hän sanoi hiljaa: "Tulkaa illalla", antoi
-osoitteensa ja jatkoi kulkuaan.
-
-Koponen tuli päivätyön päätyttyä. Hän oli hyvin onneton ja kertoi
-päättäneensä antaa itse itsensä ilmi poliisille. Kun hän ei ollut
-tehnyt mitään pahaa -- sillä kukaan ei tiennyt hänen varastaneen
-luostarin munkeilta -- toivoi hän, että hänet lähetettäisiin kruunun
-kyydillä Siperiaan. Mathilda Wrede myönsi, että se oli parasta, mitä
-hän voi tehdä. Sitten Koponen pyysi, että Mathilda tulisi hänen
-kanssaan poliisikamariin seuraavana aamuna. Se oli hyvin vaikeaa ja
-raskasta, mutta Mathildalla ei ollut sydäntä kieltää, kun hän näki,
-kuinka hartaasti hän sitä toivoi.
-
-Miehen mentyä Mathilda soitti poliisimestarille, valmisti häntä
-heidän käyntinsä varalta sekä pyysi häntä ottamaan tuon onnettoman
-miehen ystävällisesti vastaan. Seuraavana aamuna he menivät yhdessä
-poliisikamariin. -- Siellä heidän oli erottava.
-
-Kun Mathilda Wrede palasi kotiin, tapasi hän sattumalta veljensä --
-lakimiehen -- junassa ja kysyi häneltä, mitä hän voisi tehdä tuon
-miesparan hyväksi. Veli neuvoi, että hän lähettäisi ensi tilassa
-senaattiin armonanomuksen hänen puolestaan. Mathilda teki niin ja
-kirjoitti samalla eräälle tutulle virkamiehelle Helsinkiin pyytäen
-hänen heti ilmoittamaan, kun asia oli ollut esillä senaatissa. Jonkun
-ajan kuluttua hän sai sähkösanoman. Päätös oli langetettu, mutta se
-oli kieltävä.
-
-Ensimmäisellä junalla matkusti Mathilda Wrede Helsinkiin, meni
-senaattiin ja pyysi saada nähdä asiakirjat. Niistä kävi ilmi, ettei
-suomalaisella taholla voitu tehdä mitään, koska Koponen oli Siperian
-siirtolaisia. Ensi tilassa sähkötti Mathilda parooni Nicolaylle
-Pietariin ja pyysi häntä kääntymään asiassa Venäjän keisarillisen
-senaatin puoleen. Hän teki niin, mutta vastaus oli jälleen kieltävä.
-Koposen aika oli ollut Siperiassa liian lyhyt, jotta armahtaminen
-olisi voinut tulla kysymykseen. Mathilda sähkötti uudelleen: "Vetoa
-keisariin!" Sekin tehtiin.
-
-Keisarin esittelijä, kenraali R., sanoi kuultuaan, millainen asia
-oli: "Mikäli minusta riippuu, armahdetaan mies." Mutta seuraavana
-päivänä määrättiin hänet tarkastusmatkalle Moskovaan, ja Koposen
-asian esitteli sama henkilö, joka oli kaksi päivää aikaisemmin
-langettanut senaatissa kielteisen päätöksen. Häntä suututti kovasti,
-että jo loppuun käsitelty asia oli otettu jälleen esille. Eräs
-vankijoukko oli vähän aikaa sitten lähetetty Siperiaan, ja nyt
-pantiin Koponen kiireesti taipaleelle, jotta hän saavuttaisi sen
-matkalla. Kun kenraali R. palasi tarkastusmatkaltaan ja sai kuulla,
-kuinka asian oli käynyt, puhkesi hän loukkaantuneena sanomaan: "Kyllä
-minä määrään tässä asiassa", jonka jälkeen hän lähetti sähköteitse
-erääseen vankilaan, minne hän tiesi vankijoukon pysähtyvän lepäämään
-matkallaan, määräyksen Koposen kiireellisestä vapauttamisesta, koska
-hänet oli armahdettu.
-
-Mathilda ja kaikki hänen omaisensa seurasivat suurella
-mielenkiinnolla miehen kohtaloa, ja Mathildan vanhin veli oli
-luvannut ottaa Koposen metsänvartijaksi tilalleen niin pian kuin hän
-palaisi Suomeen. Mutta turhaan odotettiin kuitenkin hänen paluutaan
--- hänestä ei kuulunut enää milloinkaan mitään, eikä kukaan tiedä,
-mikä kohtalo hänen osakseen oli tullut.
-
-Mathilda Wrede säilyttää viimeisen käyntinsä Koposen luona valoisassa
-ja kauniissa muistossa. Tämä sanoi silloin muun muassa: "Neiti
-on auttanut minua niin paljon ja osoittanut minulle tien Jumalan
-luokse, joka antaa syntiselle anteeksi. Maksoi kyllä vaivan tulla
-Suomeen. Hetki sitten istuin täällä yksinäni ja ajattelin: Pian tulee
-ystäväni. Sitten muistin oman asemani ja teidän ja sanoin ääneen
-itselleni: 'Äh, roisto, pysy aisoissa!'"
-
-
-
-
-Työtä ja lepoa.
-
-
-Heinäkuun 18:ntena päivänä 1892 maaherra, vapaaherra Karl Gustav
-Wrede jätti maisen kotinsa muuttaen ylhäisempään ja parempaan
-elämään. Omaisten suru oli suuri, mutta ei toivoton.
-
-Hautajaispäivä oli painunut iltaan. Wredein sukuhaudassa Anjalan
-kirkkomaalla lepäsi rakas isä. Ruumiillisesti ja sielullisesti
-väsyneenä Mathilda meni huoneeseensa kaivaten yksinäisyyttä ja
-hiljaisuutta. Kuten tavallisestikin hän pakeni elävän Jumalansa
-turviin, ja hän, "joka antaa väsyneille voiman", tuli hänen luokseen.
-Niin Mathilda avasi Raamattunsa ja hänen katseensa kiintyi sanoihin:
-"Minun palvelijani Mooses on kuollut, niin nouse nyt ja mene tämän
-Jordanin ylitse, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka
-minä annan Israelin lapsille." Jos. 1: 2. "Ei siis ensinkään lepoa
-eikä hiljaisuutta", tuumi Mathilda itsekseen. "Niin, minä laittaudun
-valmiiksi mennäkseni tämän kansan kanssa. Ylihuomenna matkustan
-Kakolaan."
-
-Sisarusten pettymys oli suuri, kun Mathilda pysyi päätöksessään
-matkustaa Turkuun. Hän olisi kipeästi tarvinnut lepoajan, jonka oli
-aikonut suoda itselleen vanhassa kodissaan, se kun kohta ei enää
-ollut hänen niin kuin ennen.
-
-Kakolassa ottivat sekä vangit että virkamiehet hänet erittäin
-suurella rakkaudella vastaan, ja nähdessään onnettomain ystäviensä
-ilon siitä, että hän taas oli heidän joukossaan, hän unohti itsensä
-antautuen jälleen kokonaan työhön heidän hyväkseen.
-
-"Rakas, rakas Kakolani", kirjoittaa hän sieltä sisarelleen. "Minun
-oikea paikkani täällä maailmassa on surun tyyssijoissa. Niissä minua
-tarvitaan ja niissä voin olla hyödyksikin, iloksi ja avuksi. Kiitän
-Jumalaa ihanasta tehtävästä, jonka hän on rakkaudessaan antanut
-minulle." Ja sitten hän lisää: "Usein kiitävät ajatukseni taaksepäin
-siihen aikaan, jolloin rakkaan isämme kärsimykset lähenivät loppuaan
-ja hänen väsynyt henkensä seisoi iankaikkisuuden rajamailla.
-Ajatus ei pysty tajuamaan, että me ylösnousemisen aamuna saamme
-jälleen katsella noihin silmiin, jotka ovat niin usein rakastavina
-levänneet meissä ja jotka kuolema on sulkenut. Helena, rakkaani,
-isämme otettiin meiltä vähäksi aikaa, jotta me saisimme 'pitää hänet
-iankaikkisesti'." -- -- --
-
-Aamusta iltaan Mathilda oli Kakolassa ja hänestä tuntui melkein
-kuin olisi "varastanut jotakin vangeilta", jos hän soi itselleen
-tunninkaan levon.
-
-Päivää ennen kuin Mathilda Wrede aikoi lähteä Turusta, hän istui
-useita tunteja erään elinkautisen vangin kuolinvuoteen ääressä.
-Elon kipinän sammuttua, kun häntä ei enää tarvittu siellä, hän meni
-jatkamaan työtään toiselle osastolle. Mutta vankilan pihalla rupesi
-häntä kovasti pyörryttämään ja sydänkohtaus pakotti hänet istuutumaan
-ja levähtämään. Muutamat vangit, jotka olivat pihalla, näkivät sen ja
-kuin kulovalkea levisi huhu miehestä mieheen, että "vankien ystävä"
-oli sairastunut.
-
-Myöhemmin päivällä, kun vangit ryhmittäin kävelivät pihalla, Mathilda
-meni sanomaan heille hyvästit ennenkuin matkustaisi pois. Silloin
-eräs leveäharteinen vanhahko mies astui hänen luokseen sanoen ylpeänä
-saadessaan puhua tovereittensa puolesta: "Neiti Wrede! Tunnustaako
-neiti sanoneensa, että Jumala on kaikkitietävä?" "Tunnustan", kuului
-vastaus. "Neitihän on myös sanonut meille, että Jumala on rakkaus?"
-"Olen", vastasi Mathilda. "Ja että Jumala on kaikkivoipa?" mies
-jatkoi. "Kyllä, sen olen sanonut. Hän voi tehdä kaiken." "No",
-jatkoi mies yhä, "jos on totta, että Jumala on kaikkitietävä,
-silloinhan myös tietää neidin olevan ainoan ystävämme. Jos hän on
-rakkaus, ei hän henno ottaa meiltä ainoaa, mikä meillä on. Jos hän on
-kaikkivoipa, ei hänelle maksa mitään, vaikka antaakin meidän pitää
-neidin. Tähän saakka emme ole välittäneet paljoakaan Jumalasta, mutta
-jos neiti nyt kuolee, silloin me rupeamme oikein vihaamaan häntä."
-
-Mathilda seisoi ääneti ja kyyneleet sumensivat hänen silmänsä. Sitten
-vastaus tuli nopeasti ja selvästi: "Saattaa käydä niin, että kuolen,
-saattaa sattua, etten saa enää milloinkaan nähdä teitä, mutta -- jos
-kuolen, on se teidän syynne."
-
-Vanki hätkähti ja muut näyttivät olevan ihmeissään. "Niin, nähkääs",
-Mathilda jatkoi, "totta on, että Jumala on kaikkitietävä. Siksi
-hän tietääkin, että te annatte minulle parhaimmat ja lämpimimmät
-tunteenne, ja se tekee elämänne kyllä valoisammaksi. Mutta hän
-tietää myös, että jos te sen sijaan antaisitte sydämenne rakkauden
-_hänelle_, niin kävisi elämänne vielä paljon rikkaammaksi, monin
-kerroin valoisammaksi. Jumala on rakkaus, ja jos hän näkee minun
-olevan teidän ja hänen välillään, silloin hän ottaa minut pois, hän
-ottaa vähemmän antaakseen suuremman, juuri siksi että hän rakastaa
-teitä."
-
-Hän vaikeni eikä kellään ollut mitään vastaväitteitä. Sitten hän
-lisäsi: "Jos Jumala näkee, etten minä ole teille esteenä, niin hän
-varmaan suo minun tulla tänne vielä, mutta se riippuu kokonaan
-teistä. Siksi onkin teidän syynne, jos minä kuolen."
-
-Koko syksyn ja seuraavan talven Mathilda tunsi itsensä hyvin
-raihnaiseksi. Siitä huolimatta hän oli alituisesti toiminnassa,
-milloin vankilamatkoilla, milloin vapautuneitten vankien tahi muiden
-tarvitsevien luona.
-
-Eräällä sellaisella matkallaan hän saapui Kuopioon, ja käydessään
-sikäläisessä lääninvankilassa hän tapasi muitten muassa miehen,
-josta vallesmanni oli sanonut, että hän oli tavattoman kova. Mies
-oli pitkä, kapeaharteinen, omituisen ja epämiellyttävän näköinen.
-Kun Mathilda Wrede tervehti, ei tämä vastannut, vaan seisoi jäykkänä
-ja liikkumattomana tarkastellen häntä ilkein ja arvostelevin
-katsein. Mathilda meni lähemmäs, puhutteli häntä ystävällisesti
-kertoen tulleensa siksi, että hän itse oli löytänyt Jumalan ja
-tullut onnelliseksi ja halusi nyt niin mielellään auttaa häntäkin
-saavuttamaan saman onnen.
-
-Silloin mies keskeytti hänet. "Minä tunnustan, ettei kukaan koko
-elämässäni ole puhellut minulle niin ystävällisesti kuin te tänään.
-Mutta kuinka voi puhua siten ja olla samalla niin ylpeä kuin te
-olette. Sopiiko se yhteen? Heti kun tulitte, minä ajattelin:
-'Sanokoon tuo ihminen mitä tahansa, minä en välitä siitä, koska
-hän on niin ylpeä:'" -- "Olkaa hyvä ja sanokaa mitä tarkoitatte
-ylpeydellä, jotta voisin luopua siitä", Mathilda vastasi, "sillä ei
-sen, joka kulkee Jumalan asioilla, pidä olla ylpeä." -- "Mitäs ylpeys
-on, ellei sitä, että kantaa sukunsa vaakunaa rintaneulana" (Mathilda
-Wrede oli monta vuotta käyttänyt kilvenmuotoista rintaneulaa).
--- "Luuletteko, että tämä on vaakunakilpi?" -- "Luulenpa kyllä",
-mies vastasi. "Minä olen ollut Helsingissä ritarihuoneessa ja
-nähnyt siellä vaakunakilvet, ja minä ymmärsin heti, mikä oli
-rintaneulanne tarkoituksena. Siinähän on vielä kunniakkaan sukunne
-tunnuslausekin aivan niinkuin vaakunakilvessäkin." -- "Nyt olette
-aivan väärillä urilla", Mathilda Wrede arveli. "Ettekö ole koskaan
-lukenut Raamatusta, että meidän tulee pukeutua uskon kilpeen.
-Tämän rintaneulan tulee olla minulle muistutuksena ylevästä,
-ihanasta uskostani, eikä kirjoitus ole suinkaan 'kunniakas', vaan
-englantilainen sana, joka merkitsee 'lunastettu'." -- "Onko aivan
-totta, että se on englantia?" kysyi mies. -- "On, aivan totta." --
-"Voinko luottaa siihen?" -- "Voitte." Mies seisoi hetkisen ääneti
-ikäänkuin hän olisi miettinyt jotakin ja sanoi sitten hiljaa: "Kyllä
-minäkin tahdon oppia tuntemaan sen herran, jota te palvelette."
-
-Nyt selvisi Mathilda Wredelle, ettei hänen tullut kantaa rintaneulaa
-ulkomaalaisine sanoineen, ja hän lupasi miehelle hankkivansa toisen
-kilven, jossa olisi sellainen tunnus, että tämä ja jokainen muukin
-vanki sen ymmärtäisi. Siitä lähtien hän on käyttänyt suurta kilpeä,
-jossa on suomalainen lause, ja moni vanki on kuolinhetkellään
-toistanut sanat, jotka siinä ovat: "Armo ja rauha."
-
-Seuraavana kesänä Mathilda soi itselleen ensi kerran pitempiaikaisen
-levon. Kun sisarukset olivat kehoittaneet häntä noudattamaan kutsua
-ruhtinatar Liewenin kotiin Liivinmaalle, hän matkusti noiden
-rakkaitten ystäviensä luokse ja viipyi kaksi kuukautta heidän
-kodissaan ihanassa Kremonin linnassa.
-
-"Tänä aamuna minä saavuin Segewoldiin, jossa ruhtinatar itse oli
-minua vastassa", hän kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään kotiin.
-"Asemalta kuljimme harmaan hevosparin vetäminä ja pian näimme
-edessämme ruhtinas Krapotkinin linnan, Segewoldin, korkealla
-vuorella. Vähän kauempana kohosi Treiden ja korkealla sen yläpuolella
-Kremon ikivanhoine pakanuuden ajoilta saakka polveutuvine raunioineen
-mitä ihanimman metsän ympäröimänä. Kremonin ja Segewoldin välillä
-virtaa syvällä laakson pohjalla Aa-virta, jonka yli kuljimme
-lautalla. Niin väsynyt kuin olinkin matkan jälkeen, tuntui minusta
-kaikki kuin sadulta. Metsän suloiset tuoksut täyttivät ilman ja
-satakielet koettivat voittaa toinen toisensa laulussa. -- -- --
-Huoneeni on toisessa kerroksessa, mutta en ole milloinkaan ennen
-asunut niin korkealla kuin nyt, niin lähellä taivasta kuin täällä.
-Jumalan huolenpito minusta ja työstäni on ihmeellinen sekä levon että
-työn aikana. Sieluni ylistää häntä!"
-
-Myöhemmässä kirjeessä hän kirjoittaa elämästä Kremonissa:
-
-"Tämä on oikein ihannekoti: Täällä ei vain lueta ja puhuta Jumalasta,
-vaan täällä _eletään_ koko päivä hänen kanssaan. Rintaneulassani
-olevat sanat 'armo ja rauha' kuvaavat parhaiten miltä minusta tuntuu.
-Liewenien ja minun välinen ystävyys näyttää käyvän päivä päivältä
-syvemmäksi. Minä viihdyn sanomattoman hyvin. Niin hyvin hengellisesti
-kuin ruumiillisestikin minä 'syön rasvaisia ruokia ja juon hunajaa'.
-Aion palata Suomeen nuorena jalopeurana sekä ruumiiltani että
-sielultani ja jatkaa ihanaa työtäni. -- -- --
-
-"Eilen oli hirveän hauskaa. Me kävelimme kolme virstaa mitä
-kauneimmassa puistossa suunnattoman suuren hiekkakivivuoren reunalla.
-Vuori on täynnä mitä ihmeellisimpiä luolia. Olin juuri alkanut tuumia
-mielessäni, kuinka jaksan kävellä takaisin, kun kuului iloista
-hirnuntaa, ja mitä ihastuttavimmat ajoneuvot tulivat samassa meitä
-vastaan. Kaksi pikimustaa, rajun eloisaa leikkihevosta, paljon
-pienempiä kuin ponyt, messingillä ja punaisella koristettuine
-valkeine siloineen oli valjastettu neli-istuimisten metsästysvaunujen
-eteen. Niiden jäljessä tuli samanlainen pienikokoinen hevonen vetäen
-pyörillä kulkevaa korituolia. Nuo kolme pientä hevosta hirnuivat ja
-tepastelivat, niin että sitä ilokseen katseli. Tytöt ja minä ajoimme
-edeltä ja minä pidin ohjia. Me kuljimme joen vartta pitkin tietöntä
-niittyä ja sitten korkeaa mäkeä ylös Kremoniin. -- -- --
-
-"Eilen teimme aivan harvinaisen hauskan huvimatkan. Me ajoimme
-harmaalla nelivaljakolla ja oli hullunkurista nähdä, kuinka
-haikaroille tuli kiire pois tieltä meidän kiitäessämme eteenpäin. En
-milloinkaan ennen kuin täällä ole nähnyt noita lystikkäitä lintuja.
-Matkustimme eräälle luolalle, josta lumi ei milloinkaan sula. Ensin
-me ajoimme kaksi peninkulmaa ja sitten kävelimme. Mentiin ylös ja
-taas alas mitä jyrkimpiä hiekkakivikunnaita. Vuorten väri vaihtelee
-kuparinruskeasta vaaleankeltaiseen, vivahduksin joita ei ainoakaan
-maallinen maalari kykenisi jäljittelemään. Kun istun noissa syvissä
-luolissa, joissa usein näkee pienen lirisevän lähteensilmän, tuntuu
-minusta kuin olisin siirtynyt luomisen aamuun, jolloin ikiaikojen
-Jumala muovaili maata. -- Kiitos ja ylistys, että hän on minunkin
-sydämeeni luonut luolan, huoneen, jossa hän asuu."
-
-Vaikka Mathilda usein kaipasi rakkaitaan ja työtään, kului aika
-kuitenkin nopeasti. Loppukesällä hän palasi voimistuneena kotiin
-saatuaan kreivitär Heydenin välityksellä tilaisuuden käydä Pietarin
-kaikissa vankiloissa. Pian sen jälkeen hän oli taas täydessä työssä
-vangittujen ystäviensä hyväksi.
-
-
-
-
-Helsinkiin muutettua.
-
-
-Seuraavana vuonna Mathilda vuokrasi itselleen pienen huoneen
-eräältä Helsingin syrjäkadulta ystäviltään, Suomen pelastusarmeijan
-johtajalta Hedvig von Haartmanilta ja hänen adjutantiltaan. Hänen
-ylen pienen huoneensa kalustona olivat vuode, pöytä, lipasto, kaappi
-ja kaksi tuolia. Siellä hän asui muutamia vuosia.
-
-Hänen tarkoituksenaan ei ollut antautua mihinkään hurskaaseen
-ruumiinkidutukseen, hän tahtoi säästää niin paljon kuin mahdollista
-voidakseen jakaa muillekin jotakin. Sitäpaitsi hän arveli voivansa
-parhaiten vaikuttaa väkeensä, ellei hän elänyt paremmin kuin hekään.
-Siksi hän päätti myös elää samalla rahaerällä kuin Kakolan vangitkin,
-siis kolmellakymmenelläkahdella pennillä päivän. Mutta hän ei ottanut
-huomioon, että ruoka, joka ostetaan sadoille vangeille yht'aikaa,
-tulee halvemmaksi kuin yhdelle henkilölle hankittu.
-
-Aikaisesta aamusta Mathilda työskenteli vankiloissa, kulki vankien
-asioilla, kävi köyhien sairasten ja muitten luona, joita hän saattoi
-auttaa tahi ilahduttaa, ja iltaisin hänellä oli vastaanotto kotonaan.
-
-Eräänä päivänä Mathilda Wreden ollessa ulkona käynneillään hän tapasi
-vapautuneen vangin, jätkän, joka näytti tavattoman siivottomalta
-ja huolimattomalta. "Rakas ystävä, te olette aina yhtä likainen",
-Mathilda tervehti. "Tehkää minulle se ilo, että peseydytte kerran
-päivässä!"
-
-Pian sen jälkeen soitti sama mies eräänä iltana hänen ovikelloaan.
-Hän oli puhdas ja siisti, ja pää oli kammattu vedellä kiiltäväksi.
-"Kas, tuollaiselta pitää näyttää, noin hauskalta ja hienolta!"
-Mathilda tervehti hänen astuessaan sisään. Mies otti juhlallisesti
-taskustaan käärön ja ojensi sen hänelle sanoen: "Tämä on neidille!"
--- "Minulle! Mitä siinä on?" Hän avasi käärön. Se sisälsi
-Duchesse-päärynän täynnä suuria ruskeita tahroja miehen kovista
-sormista. "Onko tämä minulle?" -- "Niin, nähkääs, neiti on niin hyvä
-ihminen. Minä kuljin Shoshkovin kaupan ohi ja näin tämän päärynän.
-Ajattelin silloin heti: Tuo pitää neiti Wreden saada, ja se maksoi
-kuusikymmentä penniä. Sitten minä muistin, että hän on niin tarkka
-siitä puhtaudesta, ja niin minä menin paperikauppaan, ostin viidellä
-pennillä arkin kirjepaperia ja sitten minä palasin takaisin kauppaan
-ja sanoin: Käärikääpäs tuo päärynä tähän!"
-
-Ennenkuin Mathilda ennätti kiittää, oli mies taas poissa.
-
-Erään toisen kerran Mathilda Wrede sai kuulla, että eräs äskettäin
-vapautunut vanki oli alkanut "löytää" jos jotakin, milloin
-hevosvaljaita, milloin loimia ja milloin taas jotakin muuta. Mathilda
-lähetti sanan pyytäen häntä luokseen.
-
-Hän tulikin. "Rakas ystävä", Mathilda sanoi miehen istuuduttua
-hänen huoneeseensa. "Olen kuullut, että olette alkanut 'löytää'
-niin paljon, ja minä pelkään, että jos jatkatte sillä tapaa, löydän
-pian teidät Kakolasta." Mies näytti käyvän hämilleen ja rupesi
-"selittämään", mutta lopulta johduttiin täydelliseen tunnustukseen,
-että hän oli varastanut. Mutta Mathilda huomasi hänen silmissään
-välähdyksen, joka todisti miehen keksineen sopivan puolustuksen.
-"Eikö neiti ole koskaan kuullut puhuttavan sairaudesta, jota sanotaan
-kleptomaniaksi?" kysyi hän. -- "Olenpa kyllä. Vaivaako teitä se
-tauti?" -- "Niin tuota, nähkääs, neiti, minä poden juuri sitä."
--- "Ihmisparka! Sehän on hirveää. Ihmisethän voivat luulla, että
-te varastatte. Tunnetteko etukäteen, kun tauti alkaa saada teidät
-valtoihinsa?" -- "Kyllä, kyllähän sen tuntee jo ennakolta." --
-"Kuinka paljon ennen? Puoli tuntia vaiko koko tunnin, vai pitemmänkö
-aikaa ennen?" -- "Tuntia ennen." -- "Sepä oli oikein hyvä, silloin
-tiedän neuvon. Kun te ensi kerran tunnette sairauden oireita, niin
-ottakaa silloin ajuri, olkoonpa sitten yö tahi päivä, tahi juoskaa
-suoraan luokseni! Jos olen kotona, niin saatte ottaa täältä mitä
-haluatte. Minähän tiedän, että se johtuu sairauskohtauksesta, mutta
-jos menette muitten luokse, niin he eivät ymmärrä sitä. Minä näytän
-teille, missä avain on, niin että pääsette sisään, vaikken olisi
-kotona. Tulkaapa katsomaan!" He menivät porraskäytävään. "Se on
-piilossa täällä maton alla kolmannella portaalla. Mutta muistakaa,
-ettette saa mennä muihin huoneisiin kuin minun. Kirjoituspöytään ette
-myöskään saa koskea, sillä siinä on papereita, joita ei kukaan saa
-nähdä, lipastosta ja kaapista saatte ottaa niin paljon kuin haluatte.
-Jos sitten palaan kotiin ja näen jotakin olevan poissa, niin tiedän,
-että olette sairas ja että tuotte kaiken takaisin tultuanne jälleen
-terveeksi." Mies punastui ja kalpeni vuoroon ja oli kovin häpeissään.
-
-"Muistatteko, kuinka Kakolassa lupasitte Jumalalle, minulle ja
-itsellenne aloittaa uutta elämää? Oletteko jo unohtanut sen?"
-Mathilda kysyi heidän palattuaan hänen huoneeseensa. "Eiköhän
-teidän olisi paras alkaa taas alusta ja totella Jumalan ääntä
-omassatunnossanne?" He keskustelivat kauan ja vakavasti, ja syvästi
-liikutettuna mies lähti vihdoin Mathildan luota.
-
-Siitä on vuosia kulunut, mutta Mathilda ei ole milloinkaan enää
-kuullut mitään pahaa siitä miehestä.
-
-Aikaisin eräänä aamuna Mathilda Wreden luokse tuli kaksi
-naista, jotka olivat edellisenä päivänä päässeet Hämeenlinnan
-kuritushuoneesta. He sanoivat olevansa hirveän nälissään ja pyysivät
-rahaa. "Rahaa te ette saa eikä minulla ole ruokaakaan, mutta tulkaa
-niin menemme tässä talossa olevaan kauppaan ja ostamme, mitä
-tarvitsette." Naiset näyttivät tyytymättömiltä.
-
-Mathilda osti heille juustoa, riisisuurimoita, makkaraa ja leipää,
-meni sitten kotiinsa ja valmistautui lähtemään Sörnäisiin. Tultuaan
-kadulle hän näki jonkun matkan päässä molemmat hämeenlinnalaiset
-ystävänsä keskustelemassa erään kolmannen naisen kanssa, ja toinen
-käärö toisensa jälkeen siirrettiin tämän koriin, lähetessään heitä
-Mathilda huomasi, että nainen, joka oli saanut kääröt, antoi rahaa
-noille kahdelle muulle. "Mitä tämä merkitsee, ja mitä rouva tekee?"
-Mathilda huudahti. "Ette te saa ottaa kahden nälkäisen ihmisen
-ruokaa, vaan menkää itse ja ostakaa mitä tarvitsette!" -- "Mutta
-minähän olen jo maksanut sen", nainen vastasi. -- "Olkaa hyvä ja
-antakaa rahat takaisin, ja rouva antaa kyllä ruokakääröt teille
-jälleen!" Molemmat naiset olivat myyneet ruoan markkaa huokeammalla
-kuin mitä se oli maksanut. He odottivat ilmeisesti, että Mathilda
-rupeaisi sättimään heitä, mutta hän sanoi vain: "Te olette niin
-hirveän nälkäisiä ja sitten te kuitenkin annatte ruokanne vanhalle
-tutulle auttaaksenne häntä. Minä maksan teille matkan raitiovaunussa,
-niin ajamme yhdessä. Viivyn hetkisen Kalliossa ja sitten tulen
-luoksenne ja saan nähdä, osaatteko keittää hyvää puuroa." -- "Aikooko
-neiti häväistä meidät raitiovaunussa?" kuiskasi toinen naisista.
-
-He ajoivat yhdessä Sörnäisiin ja erosivat siellä hetkiseksi. Mathilda
-Wredellä ei ollut aikaa syödä heidän puuroaan, mutta kyllä se
-kuitenkin keitettiin joka tapauksessa.
-
-Eräs ehdollisesti vapautettu vanki tuli muutamana aamuna hyvin
-hädissään Mathildan luokse. "Tehkää tälle mitä parhaaksi näette",
-hän sanoi ottaen taskustaan hopeisen teelusikan ja ojentaen sen
-hänelle. "Eilen olin muutamien tovereitten seurassa. Me ryypiskelimme
-hirveästi, tupakoimme ja haastelimme tyhmyyksiä. Kun heräsin tänä
-aamuna, löysin lusikan taskustani. Olen kenties itse pannut sen
-sinne, mutta epäilen, että joku noista toisista on tehnyt sen
-vahingoittaakseen minua. Puolen tunnin kuluttua alkaa työni. Mitä
-minun on tehtävä?"
-
-Miehen luottamus liikutti syvästi Mathildaa, sillä hän käsitti,
-kuinka mies nyt jätti kohtalonsa kokonaan hänen käsiinsä. "Tulkaa
-illalla takaisin, silloin kerron mitä olen tehnyt", Mathilda sanoi.
-
-Mies meni työhönsä ja Mathilda istuutui lusikka kädessä miettimään,
-mitä oli tehtävä. Jos hän istuu siinä kauan, oli hän varastetun
-tavaran piilottaja, jos taas asia tulisi ilmi, suljettaisiin mies
-telkien taa koko loppuiäkseen. "_Siinä_ talossa, _sillä_ kadulla he
-ovat ryypiskelleet -- minä menen sinne", puhui hän itsekseen.
-
-Hän puki nopeasti päällystakin ja hatun ylleen ja taivalsi lusikka
-taskussaan taloon, jossa mies oli kertonut heidän olleen edellisen
-yön. Pihalla oli matala puutalo, ja hän kuuli avoimesta ikkunasta,
-kuinka eräs rouva torui kimeällä äänellä palvelijatartaan.
-Hopealusikka oli kadonnut, ja kukapa muu kuin tyttö oli saattanut
-ottaa sen?
-
-Mathilda Wrede aukaisi oven astuen sisään. "Anteeksi, että olen
-joutunut keskustelunne todistajaksi", hän sanoi. "Tätäkö rouva
-etsii?" ja hän ojensi hänelle lusikan. "Siinähän se juuri on",
-kirkaisi rouva. "Sitä hän ei ole löytänyt. Mistä hän on saanut sen?"
-Sen sijaan että olisi vastannut, Mathilda kysyi: "Kuinka kauan te
-olette kaivannut lusikkaa?" -- "Se oli minulla vielä eilisiltana,
-mutta kun minä noin kaksikymmentä minuuttia sitten olisin tarvinnut
-sitä, ei sitä enää löytynyt." "Onko lusikkaan tullut jokin kuhmu tahi
-naarmu?" Rouva tarkasti sitä huolellisesti ja vastasi: "Ei."
-
-Mathilda Wrede sanoi hyvästi aikoen lähteä, mutta silloin rouva
-raivostui ja kysyi uhittelevalla äänellä, kuinka hän oli saanut
-lusikan. "Sitä en voi selittää", kuului vastaus. Silloin eukko
-rupesi syytämään hänelle kaikenlaisia solvauksia ja uhkasi ilmoittaa
-asian poliisille. Hetkisen Mathilda kuunteli hänen puhettaan, mutta
-keskeytti hänet lopulta: "Nyt rouva on häijy", hän sanoi. "Rouvan
-pitäisi sanoa minulle: Kiitos, hyvä neiti Wrede, joka olette
-antanut minulle lusikkani takaisin. Ilmoittakaa asia, jos teitä
-haluttaa, mutta minä en tule milloinkaan sanomaan, kuinka olen
-saanut lusikan, ja te tiedätte, etten minä ole ottanut sitä. Mutta
-muistakaa, että silloin on myös ilmoitettava, että neiti Wrede toi
-lusikan kaksikymmentä minuuttia sen jälkeen kun olitte huomannut sen
-kadonneen ja ettei siihen ollut tullut yhtään kuhmua eikä naarmua
-sinä aikana." Hän sanoi hyvästi ja läksi.
-
-Mies tuli illalla. "Vangitaanko minut ja viedäänkö takaisin?" oli
-hänen ensimmäinen kysymyksensä. -- "Ei, kaikki on selvää", sai hän
-vastaukseksi, "mutta älkää enää menkö sellaisiin seuroihin, sillä
-kuka tahansa ystävistänne voi panna taskuihinne mitä hyvänsä tehden
-teidät onnettomaksi."
-
-Miehen iloa ja kiitollisuutta ei voi sanoin kuvata.
-
-Siitä on jo monta vuotta kulunut. Hän on nyt kelpo ihminen ja elää
-rehellisellä työllään.
-
-Mathilda Wrede kesti aika kauan elämää, joka oli täynnä kieltäymyksiä
-ja puutteita. Lopulta kuitenkin ruumiinvoimat pettivät ja yhä
-useammin hän joutui vuoteen omaksi.
-
-Kerran, kun hän taas makasi sairaana Helsingissä, hän kirjoitti
-omaisilleen maalle:
-
-"Älkää olko minusta levottomia, koetan kyllä olla varovainen! Lääkäri
-sanoo, että olen parempi. Minulla ei ole aikaa kuolla, sen Herra
-Jumala tietää. Hän tahtoo vain nähdä, ajattelenko minä enemmän omaa
-ruumistani kuin muitten sieluja. Kiitos ja ylistys! Hän on auttanut
-minua voittamaan ruumiillisen heikkouden ja tuskan. Kun sitten
-tulee aika mennä kotiin, tahdon minä, että minut löydettäisiin
-vartiopaikaltani, jolla sodin Jumalan ja vankien, noiden
-turvattomuuden lasten puolesta."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hänen sairautensa sai kuitenkin hyvin vakavan käänteen, ja hän makasi
-jonkun aikaa elämän ja kuoleman vaiheilla. Silloin vallitsi hänen
-ystäväparkojensa joukossa suru ja levottomuus, ja hän sai joka päivä
-mitä liikuttavimpia kirjeitä. Eräs heistä, sivistynyt mies, kirjoitti
-parooni Henrik Wredelle, jolta hän oli tiedustellut Mathildan
-vointia, seuraavasisältöisen kirjeen:
-
-"Minä kiitän teitä, Herra Parooni, sydämellisesti Herra Paroonin
-kirjeestä, jonka sain eilisiltana. Tulin sen saadessani niin
-sydämestäni iloiseksi, sillä Herra Paroonin edellisen ystävällisen
-ilmoituksen johdosta pidin varmana, ettei ollut enää ollenkaan
-toiveita Neiti Wreden paranemisesta. Jumala olkoon hartaasti
-kiitetty, että on vielä edes jonkun verran toivoa. Antakoon Hän,
-Kaikkivaltias, Neidille takaisin terveytensä ja voimansa, jotta hän
-voisi vielä kauan suorittaa Hänen rakkauden töitään onnettomien
-vankien keskuudessa. Vain se, joka on itse ollut vankien osaveljenä,
-pystyy täysin käsittämään Neidin työn arvon. Sitähän voi kyllä
-elävästi kuvitella mielessään, mutta se on ja pysyy sittenkin vain
-kuvitteluna. Vain Jumala ja vangit sen todella tuntevat."
-
-
-
-
-Reima.
-
-
-Reima oli kaunis ja viisas hevonen, Mathildan ylpeys ja ilo.
-Ystävällinen ja vilkas eläin oli hänen isänsä antama lahja ja jo
-siksikin hänelle erityisen rakas. Se seurasi häntä kuin uskollinen
-koira minne ikinä hän meni.
-
-Kun pelastusarmeija aloitti työnsä Suomessa ja vietti ensimmäistä
-kieltäytymisviikkoansa, koetti Mathildakin kaikin mahdollisin tavoin
-harjoittaa itsensäkieltämistä kootakseen varoja ystäviensä työtä
-varten. Mutta ei siinä kyllin, Reimankin piti luopua kauroistaan.
-Se sai elää kokonaisen viikon heinillä ja silppuappeella ja rahat,
-jotka olisivat menneet kauroihin, siirrettiin pelastusarmeijan
-kieltäytymisrahastoon.
-
-Sillä viikolla Reima oli vihainen. Se seisoi korvat humussa ja
-sieraimet levällään tömistellen pilttuussaan. Ei edes Mathildaa
-otettu ystävällisemmin vastaan.
-
-Eräänä päivänä Mathilda Wrede keskusteli vanki P:n kanssa Sörnäisten
-vankilassa. Mies sanoi vakaasti päättäneensä aloittaa uutta
-elämää. Hänet aiottiin vapauttaa muutamien päivien kuluttua, ja
-hänen mielensä paloi Amerikkaan. Hän arveli näet, että vieraassa
-ympäristössä olisi paljon helpompi voittaa kiusaukset. Mutta mistä
-hän saisi matkarahat? Voisikohan neiti Wrede auttaa?
-
-Samassa kun Mathilda vastasi, ettei hänellä ollut rahaa, kaikui ääni
-hänen sisimmässään: "On kyllä totta, ettei sinulla ole rahaa, mutta
-sinullahan on Reima. Myy se, silloin voit auttaa ihmistä, joka ikävöi
-saada aloittaa uutta ja parempaa elämää!" -- "Sitä en voi tehdä", hän
-vastasi. "Reima on ystäväni, eikä ystäviä myydä." -- "Totta kyllä on
-Reima ystäväsi", sanoi taas sisäinen ääni, "mutta sinähän voit saada
-Reimalle hyvän kodin. Kuka auttaa tätä ihmissielua, ellet sinä tee
-sitä?"
-
-Kokonaisen viikon hän taisteli itsensä kanssa, sitten hän matkusti
-maalle myyden Reiman.
-
-Kun hän palasi Helsinkiin, odotti häntä siellä kirje eräältä äidiltä
-Porvoosta. Äiti kirjoitti nuoren poikansa joutuneen harhatielle ja
-että hän oli mahdollisesti eksynyt Helsinkiin. Nyt hän rukoili, että
-Mathilda tekisi kaiken voitavansa pelastaakseen hänen lapsensa ja
-lähettääkseen hänet kotiin, mikäli se oli mahdollista.
-
-Eräs ryysyihin puettu nuori mies tuli samana päivänä Mathilda Wreden
-luo. Hän kertoi vieneensä vaatteensa panttilaitokseen ja pyysi rahaa
-lunastaakseen ne takaisin. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että hän
-oli sama poika, josta onneton äiti oli kirjoittanut.
-
-Mathilda kertoi saaneensa kirjeen hänen äidiltään, joka oli kovin
-levoton ja murheissaan poikansa tähden ja sanoi vielä, että hän,
-Mathilda, aikoi saattaa pojan ensimmäiseen Porvooseen menevään
-junaan, sillä pojan oli lähdettävä kotiin. Hänen vaatteensa hän kyllä
-sitten lunastaisi ja lähettäisi ne perästä Porvooseen, mutta nyt oli
-pojan tarvis hävetä ja mennä kotiin juuri niin repaleisena ja kurjana
-kuin oli.
-
-Heidän puhellessaan ovikello soi ja P. astui sisään. "Laiva lähtee
-tänä iltana ja minä pyytäisin rahaa lipun ostoon", hän sanoi. --
-"Ei, minä tulen itse illalla laivalle ja ostan sen teille", Mathilda
-vastasi. -- "Ei millään muotoa", mies jatkoi, "sehän olisi aivan
-liikaa tällaisessa rankkasateessa. Olen juuri sitä varten tullut,
-ettei neiti vaivautuisi rantaan minun tähteni."
-
-Sade valui virtanaan ja Mathildan oli saatettava porvoolainen
-nuorukainen asemalle. Yhtä hyvinhän hän saattoi jo nyt sanoa P:lle
-hyvästi ja antaa hänelle samalla rahat, koska tämä oli ollut niin
-hienotunteinen ja tahtonut säästää häntä lähtemästä rankkasateeseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aika kului. Mathilda alkoi odottaa kirjettä Amerikasta. Turha odotus.
-Hän oli hyvin ihmeissään. Mikä P:tä vaivasi? Ehkenpä joku onnettomuus
-oli sattunut miesparalle.
-
-Eräänä päivänä Mathilda kulki pitkin Unioninkatua Tähtitorninmäkeä
-kohden. Hänen edellään hoippui juopunut mies. Mathilda katsoi ja
-katsoi, ja mies tuntui hänestä tutulta. Ihmeellistä, kuinka hän
-muistutti P:ta, mutta hänhän oli jo kauan sitten Amerikassa. Mies
-meni erääseen kapakkaan ja Mathilda kiiruhti perästä. Se oli kauhea
-paikka. Ilma oli paksuna savusta ja pienten peltien ääressä istuskeli
-juopuneita ryypiskeleviä miehiä, meluten äänekkäästi. Siellä hän näki
-useita ystäviään, mutta ei sitä, jota haki.
-
-"Mitä teillä miespoloisilla on täällä tekemistä?" Mathilda kysyi
-lähestyessään pöytää, jonka ääressä hänen muutamia "poikiaan" istui
-lasit kädessä. Miehet nauroivat ja eräs heistä vastasi: "Minun
-mielestäni me voisimme pikemminkin kysyä mitä neidillä on täällä
-tekemistä?" -- "Minä etsin P:tä. Oletteko nähneet häntä?" -- "Olemme,
-hän istuu tuolla nurkassa."
-
-Mathilda riensi sinne ja aivan oikein, siellä P. istui. Mathildassa
-kiehahti. "Reima parkani! Pitikö minun todellakin myydä ystäväni,
-jotta P. saisi viinaa!" Sitten hän kääntyi juopuneeseen mieheen
-sanoen: "Tämäkö on Amerikka? Ovatko kaikki rahat lopussa?" P.
-katsoi maahan vastaten: "Ei, kyllä minulla on vielä taskussani
-seitsemäntoista markkaa." "Nyt P. tulee heti täältä, sillä minä
-tahdon puhua kanssanne", Mathilda sanoi hyvin päättävästi. P. nousi
-toverien ivanaurun kajahdellessa ja seurasi häntä ulos.
-
-Sitten hän hoiperteli Mathildan vierellä, kunnes päästiin hänen
-kotiinsa. Mathilda ajatteli Reimaa eikä voinut unohtaa tulleensa
-petetyksi. Ollessaan niin kovin kiihtynyt ei hän tahtonut puhua
-juopuneen miehen kanssa. Hän sijoitti hänet huoneeseensa istumaan
-ja meni itse rauhoittumaan ystäviensä luokse, joiden kodissa asui.
-Palatessaan hetken kuluttua hän löysi miehen nukkumasta.
-
-Vilkkaalla humoristisella luonteellaan Mathilda heti tajusi tilanteen
-naurettavan puolen. Hän lähti keittiöön. "Roosa hyvä", hän sanoi
-palvelijattarelle, "P. ilkiö on juonut Reimasta saamani rahat, ja kun
-nyt menin huoneeseeni toruakseni häntä, oli hän nukahtanut tuoliini.
-Keittäkää nyt oikein voimakasta kahvia. Siihen minä sekoitan
-sinappia, väkevää pippuria ja jos jotakin. Kyllä minä saan hänet
-hereille."
-
-"Kas niin, P., juokaapa nyt tämä, niin heräätte!" Mathilda kehoitteli
-hetken kuluttua ojentaen nukkuvalle miehelle suuren kupin kahvia. P.
-aukaisi silmänsä ja maisteli kahvia. "Se maistuu pahalta", hän sanoi
-ja työnsi kupin pois. -- "Ei se tee mitään. Juokaa pois vain!" väitti
-Mathilda. P. joi ja irvisteli, mutta Mathilda pysyi järkähtämättömänä.
-
-Kun mies oli lopulta täysin valveilla ja Mathilda nuhteli kiihtyneenä
-häntä hänen rumasta menettelystään, sanoi mies nöyrästi: "Niin, kyllä
-se oli kauheata. Ei kukaan ole varmaan milloinkaan käyttäytynyt niin
-häpeämättömästi. Mutta koettakaa unohtaa!"
-
-P. lähti todella sitten kerran Amerikkaan, mutta kauan hän ei siellä
-viipynyt. Muutamia vuosia sen jälkeen, kun hän oli palannut Suomeen,
-hän kuoli eräässä sairaalassa keuhkotautiin. Mathilda Wrede oli
-mukana maahanpaniaisissa ja laski kauniin kieloista tehdyn ristin
-hänen haudalleen.
-
-
-
-
-Matti Haapoja.
-
-
-Mathilda Wrede seisoi muutamana päivänä erään juuri saapuneen
-vangin sellin ovella Katajanokan vankilassa pyytäen päästä sisään.
-Hänen molemmat vartijansa epäröivät. He eivät uskaltaneet ottaa
-vastatakseen sellaisen käynnin seurauksista, sillä mies oli hillitön,
-raju ja vaarallinen. "Jumala, jonka asioilla kuljen, kantaa minusta
-edesvastuun, ettekä te", kuului Mathildan vaatimaton vastaus.
-
-Monien vastaväitteiden jälkeen hänet lopulta laskettiin sisään ja ovi
-suljettiin hänen jälkeensä. Vuoteella makasi jättiläismäinen olento
-harmaajuovainen huopapeitto vedettynä pään yli. Hän ei liikahtanut
-vähääkään ovea avattaessa. Mathilda yskäisi, odotti hetken ja kulki
-sitten hitain, mutta kuuluvin askelin hänen vuoteelleen -- turhaan,
-mies ei näyttänyt kuulevan mitään. Silloin Mathilda laski kätensä
-hänen olalleen sanoen: "Nukkuuko Haapoja, vai kuinka on laitanne?"
-
-Kuin nuoli mies syöksähti vuoteesta huolimatta raskaista
-vartaloraudoistaan, heitti peiton yltään ja seisoi lattialla
-Mathildan edessä. Hän oli oikea jättiläinen, solakka, sorjavartaloinen
-ja harvinaisen kaunis. "Kuka te olette ja mitä te teette täällä?"
-hän kiljaisi. -- "Minä olen vain ihminen, joka olen kuullut teidän
-olleen Siperiassa. Olette varmaan tavannut siellä suomalaisia,
-ehkenpä Sandin, Ronkaisen ja Forsbergin?" -- "Kyllä minä sitten
-arvaan kuka te olette", vanki jatkoi. "Te olette Mathilda Wrede." Ja
-heittäen mitä halveksuvimman ja musertavimman katseen hän lisäsi:
-"Te tulette saarnataksenne minulle. Turhaa ajan hukkaa ja turhaa
-vaivaa. Menkää muitten luokse. Älkää vaivatko itseänne minun tähteni!"
-ja hän istuutui vuoteen reunalle.
-
-Sitten ääni aivan muuttui ja hän jatkoi: "Minä tahdon heti alusta
-alkaen sanoa suoraan, että on aivan turhaa yrittää käännyttää minua.
-Sydämeni on kova kuin kivi, mutta syntiensä suuruuteen katsoen se
-on jo kasvanut vuoren korkuiseksi." -- "Jumalalle olkoon kiitos
-siitä!" Mathilda vastasi. "Kivelle ei voi kylvää siemeniä, mutta
-vuorissa on aina halkeamia, joihin kerääntyy multaa ja joissa siemen
-saattaa itää. Minä olen nähnyt ruohon, puiden ja pensaiden kasvavan
-sellaisissa paikoissa. Nyt me etsimme sellaisen kohdan teidän
-sydämestänne."
-
-Mies ei näyttänyt olevan oikein tyytyväinen keskustelun saamaan
-käänteeseen ja mittaillen Mathildaa vaanivin katsein kiireestä
-kantapäähän hän kysyi: "Olettekos te sen Vaasan maaherran tytär?"
--- "Olen, tunsiko Haapoja hänet?" -- "Hän oli komein mies, mitä
-olen nähnyt. Kyllä tekin olette pitkä, kuten hän, mutta miltäs te
-näytätte? Laihalta ja rumalta, ja millainen nenäkin teillä on!" --
-"Eivät kaikki voi olla yhtä kauniita kuin isäni ja te." Mathilda
-seisoi hetkisen ääneti, sitten hän jatkoi: "Kyllä te olette minusta
-vähän epäystävällinen, kun annatte minun seisoa ja istutte itse."
--- "Täällähän ei ole tuolia. Uskaltaisitteko todella istua Matti
-Haapojan vieressä?" hän kysyi hämmästyksen valtaamana. -- "Siirtykää
-hieman, niin että minullekin jää tilaa", Mathilda vastasi. Vanki
-näytti hyvin kummastuneelta, vetäytyi hiukan kauemmas, ja Mathilda
-Wrede istuutui hänen viereensä.
-
-Sen sijaan että olisi "saarnannut", kuten mies oli odottanut,
-Mathilda rupesi kyselemään Siperiasta ja kaikista siellä olevista
-ystävistään, ja aika kului nopeasti siihen asti, kun hänen oli
-lähdettävä.
-
-Tätä käyntiä seurasi useita muita ja eräänä päivänä Mathilda seisoi
-hänen sellissään suuri suomalainen raamattu kädessään. Hän tervehti
-iloisesti, mutta Haapoja ei vastannut, vaan seisoi hymyillen
-halveksivasti ja tuijotti kirjaan. Lopulta he istuutuivat ja Mathilda
-alkoi puhua. "Kuulutteko te niihin, jotka luulevat, että jokaisesta
-raamatun paikasta voi olla hyötyä sielulle?" Haapoja keskeytti hänet.
--- "Luulen." -- "Teidän täällä istuessanne ja puhuessanne minulle
-raamattu on auennut useita kertoja samasta kohdasta. Lukekaa se, niin
-saamme nähdä, voitteko saada siitä jotakin minulle!"
-
-"Mitenkähän tässä oikein käy?" Mathilda ihmetteli itsekseen.
-Ääneen hän sanoi tuntevansa vielä niin vähän raamattua, ettei hän
-mahdollisesti osannut selittää sitä paikkaa. Hän otti raamatun, jonka
-ensi sivu oli avautunut ja luki: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
-Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan
-henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja
-valkeus tuli." -- "Kuinka nuo sanat ilahduttavatkaan minua!" Mathilda
-huudahti. "Alussa oli autiota ja tyhjää, mutta Jumalan Henki liikkui
-suuren tyhjyyden yllä. Juuri niin on jokaisen ihmisenkin laita,
-ennen kuin hänen sielussaan syntyy selvyys ja kirkkaus. Siellä on
-autiota ja tyhjää, mutta Jumalan Henki leijailee pimeitten syvyyksien
-yllä. Katsokaapa omaan sydämeenne juuri nyt! Tehkää se rehellisesti,
-rohkeasti ja syvästi ja te olette huomaava, että siellä on aika
-surullista, täysi sekamelska, autiota, tyhjää, pimeää ja kylmää
-siellä on. Mutta sallikaapa Jumalan sanoa: Tulkoon valkeus! Silloin
-tulee valoisaa. Niin kaikki selvenee. Syntyy maailma."
-
-Kauan hän puheli siten vakuuttavasti ja hellytellen, kuten se,
-joka tietää tuovansa sanomaa elävältä Jumalalta. Yht'äkkiä Haapoja
-syöksähti pystyyn ja heittäytyi suinpäin lattialle kahleitten
-kalistessa hirvittävästi.
-
-Vahtimestari kurkisti ovessa olevasta tarkastusreiästä. Hän oli
-kuullut melun ja pelkäsi jotain tapahtuneen. Mathilda antoi hänelle
-merkin kadota ja nähdessään, ettei vaaraa ollut, hän vetäytyikin pois.
-
-Nyt alkoi sieluntaistelu, epätoivoinen ja valtava. Tuo jättiläinen
-vääntelehti, nyyhkytti ja ähki mitä suurimmassa tuskassa. Mitä
-oli tehtävä? Puhua Mathilda ei uskaltanut miehen suuren taistelun
-aikana, ei koskea pyhimpään, ihmisen syvään hengelliseen hätään.
-Jos mies äkkiä heräisi jännityksestään ja huomaisi, että hänet on
-siinä tilassa nähty, hän saattaisi tuntea tulleensa loukatuksi koko
-elämäkseen. -- Mathilda istui siinä hiljaa, itkien osanotosta ja
-tuskasta ja huusi Jumalalta apua.
-
-Lopulta mies nousi ja istuutui vuoteelle. "Miltä tuntuu, Haapoja?"
-Mathilda kysyi. -- "En tunne kerrassaan mitään", kuului vastaus. "Sen
-mukaan kuin te olette puhunut, minä olen tehnyt, mitä minulle kuuluu,
-nyt on Jumalan asia auttaa minua, jos se on mahdollista. Minulla
-on teille suuri pyyntö. Tahdotteko jäädä tänne siksi, kunnes ovet
-illalla suljetaan? Sillä kun vartijat ovat kuulleet minun itkevän,
-hyökkäisivät sekä pappi että virkamiehet tänne, enkä minä halua
-nähdä ketään heistä. Ainoa turvani olisi, että te viipyisitte täällä
-luonani. Istukaa hiljaa! Täällä on leipää ja maitoa ja kirja, jota
-voitte lukea."
-
-Mathilda jäi, kuten mies pyysi. Koko aikana kello kahdestatoista
-päivällä kello kuuteen illalla ei sanottu ainoatakaan sanaa.
-
-Eräänä uudenvuoden aamuna Mathilda Wrede matkusti Hämeenlinnaan
-mennäkseen tapaamaan ystäväänsä Matti Haapojaa, joka oli siirretty
-sinne tutkittavaksi ja odotti Mathildaa juuri mainittuna päivänä.
-
-Heidän istuessa ja puhellessa keskustelu siirtyi huomaamatta
-menneisyyteen. "Elämässäni on tapauksia, joita en ole milloinkaan
-kertonut kellekään", hän sanoi, "mutta nyt tunnen suurta halua vetää
-ne esiin piiloistaan. Voitteko kuulla hirveitä asioita?" -- "Kyllä,
-jos se on teille avuksi."
-
-Haapoja alkoi kuvailla mitä kauheimpia tapauksia. Hän paljasti
-Siperian elämän kauhuja, joita hän oli itse kokenut ja elänyt.
-Mathilda istui jäykkänä kauhusta ja kuunteli.
-
-Lopetettuaan hän istui hetken hiljaa ikäänkuin olisi miettinyt
-jotakin. "Eikö olekin tapana, että kuolemaan tuomitun viimeinen
-pyyntö täytetään?" hän kysyi. -- "Kyllä, sen kyllä uskon." -- "Jos
-minut mestataan, niin en millään ehdolla tahdo joutua tekemisiin
-papin kanssa", jatkoi Haapoja. "En ole sietänyt heitä milloinkaan
-eikä minulla ole koskaan ollut heistä mitään apua. Minulla on eräs
-toive. Saanko lausua sen? Viimeinen, jonka haluaisin nähdä, ennenkuin
-menen tekemään tilin elämäni toimista, olette te. Voitteko olla
-saapuvilla?" -- "Voin kyllä, jos se on avuksi toiseen maailmaan
-lähtevälle." -- "Kiitos!"
-
-Kello oli noin kolme, kun Haapoja nousi, soitti vartijaa ja kuiskasi
-hänelle muutamia sanoja hänen raottaessaan ovea. Hetken kuluttua
-vartija palasi kantaen paikattua posliinituoppia kuorittuine
-maitoineen ja sanomalehteä, jossa oli erittäin vastenmielisen
-näköinen keltainen voipala.
-
-"Aion tarjota teille päivällistä", sanoi Haapoja. "Te ette ole syönyt
-mitään vielä tänään ja palaatte pian Helsinkiin. Minulla oli kymmenen
-penniä omaa rahaa ja pyysin vartijan tuomaan maitoa viidellä pennillä
-ja voita viidellä pennillä. Leivän sain aamiaiseksi." Hän meni hyllyn
-luo ottaen raamattunsa -- leipä oli sen kannella. "Kun vartija jakoi
-meille tänään leipää", hän jatkoi tullen Mathildan luokse, "ojensin
-minä raamattuni -- teidän lahjanne -- ja sen kannelle hän sen pani,
-sillä minä en tahtonut koskea verisillä käsilläni leipään, jonka
-te tulisitte syömään." Mathildan koettaessa syödä vanki jatkoi
-kertomustaan.
-
-Pyhäiltoina oli Siperiassa Verhne Suetukin siirtolassa oleskelevilla
-suomalaisilla tapana kokoontua kapakkaan. Puheltiin kodista,
-urotöistä ja rikoksista, toinen toisistaan kauheammista; juotiin,
-pelattiin ja kiroiltiin. Itse hän ei koskaan juonut itseään humalaan,
-sillä se on häpeällistä. Hän arveli, ettei eläinkään käyttäydy
-milloinkaan niinkuin juopunut ihminen.
-
-Tovereitten maatessa tukkihumalassa oli hänen tapana mennä
-suomalaiselle kirkkomaalle, joka oli vähän matkaa kaupungin
-ulkopuolella. Se oli ihmeellinen paikka. Siellä oli riippakoivuja
-valkeine runkoineen aivan kuin Suomessakin ja saman muotoisia kuin
-sielläkin. Ne olivat imeneet voimaa Suomen parmailta ja siksi ne
-Siperiassakin olivat suomalaisia.
-
-Eräänä lauantai-iltana hän oli jälleen ollut kapakassa. Hän
-kuljeskeli kirkkomaalle vievää tietä rinnassaan jäytävä tunne siitä,
-että oli auttanut maamiehiään juomaan itsensä juovuksiin. Oli
-satanut. Hänen katseensa kiintyi risteihin, vanhoihin risteihin,
-uusiin risteihin ja kaikenlaatuisiin risteihin -- yhdessä puumerkki,
-toisessa kirjain tahi nimi. -- Siellä lepäsi yksinomaan hänen
-maamiehiään, suomalaisia, mutta vain halveksittuja vankeja!
-Kaikilla heillä oli kuitenkin ollut äiti, ja he olivat kenties
-olleet vanhempainsa toivo. Mutta sitten elämä tuli kiusauksineen,
-lankeemuksilleen ja rikoksineen ja sitten vankila -- Siperia. Täällä
-heidän elämänsä päättyi; he katosivat maine tahrattuna, unohdettuina,
-halveksittuina suureen tuntemattomaan. Täällä hänet itsensäkin
-kenties kerran lasketaan maan poveen. -- Oli hiljainen kesäyö. Tuulen
-leyhkä suhahti koivussa, jonka juurella hän istui ja joka oli kaunein
-kaikista. Pieniä vesipisaroita putoili lehdiltä, ainoat kyyneleet,
-jotka on vuodatettu täällä lepäävien tähden, mutta ne olivatkin
-puhtaita, suloisia kyyneleitä! Tuntui kuin hänessä olisi särkynyt
-jotakin hänen maatessaan siinä maassa. Hän ei ollut itkenyt sitten
-kuin nuorena, nyt oli kuin kaikki patoutuneet sulut olisivat auenneet
-ja hän itki, itki hillittömästi nyyhkyttäen aamuun saakka.
-
-Hän pelkäsi, että joku suomalaisista saattaisi tulla kirkkomaalle
-sunnuntaiaamuna ja näkisi hänet heikkouden hetkenään. Turha pelko, he
-nukkuivat vielä kaikki yöllisen mässäyksen uuvuttamina.
-
-Niin hän vuodatti sielunsa tuskan ja syvän epätoivonsa hukatun
-elämänsä tähden.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keväällä Mathilda Wrede sai kirjeen Hämeenlinnasta Matti Haapojalta.
-Sitä hän säilyttää yhä kalleimpien aarteittensa joukossa. Se on
-alkuperäisessä muodossaan seuraavanlainen:
-
-    Rakas sisareni Jesuksessa
-
-    Matilda Wrede.
-
-    O sitä Jumalan rikkauden, ja viisauden, ja tunnon syvyyttä,
-    kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät
-    hänen tiensä. Rom. 11: 33.
-
-    Tässä kiitän teitä sen kauniin kirjan erestä jonka sain vastaan
-    ottaa se 22 päivä, mutta ensinmäisellä sivulla kun alotin
-    kirjatanne lukemaan niin kyynneleet häämärtivät silmäni, ja mitä
-    muuten tulepii niin kirjanne oli hyvin kaunis sillä se puhuipi ja
-    hehkuipi siitää hengestä jota harvat voivat saavuttaa. O kuinka
-    te Matilda olette onnellinen kukapa voisi olla onnellisenpi kun
-    te, sillä te olette täytänyt meidän kalliin Herramme saanat
-    kuin hän saanopii hyvä paimen antaa henkensä lammasten erestä
-    ja kukapa meistä sitä ei tietäisi teistä, ihminen vaimosta
-    syntynyt elää täälä vähän aikaa, ja vaikkapa niinkin että Jumala
-    tahtoisikin kutsua teitiä täältä poikes, niin sittenkin olette
-    onnellisenpi muita ihmisiä, sillä minä tässä tarkoitan sitä
-    kukkais seppelettä jota ei ihmis käsi taira koota, jonka noi
-    taivaan Enkelit kantavat teitin haurallenne ja kukittavat teidän
-    hautakumpunne noitten kurjaan ihmisraukan kyynneillä. Jos he
-    saisivat sen sanoman kuulla että heitin hyväntekiänsä on laskettu
-    hauran pohjaan, o mikä surusanoma se olisi, jotka voisivat
-    heitin kyynneleet olla toristaja, että hän on heissä saanut
-    herämään nukkuneet hienommat ihmis tunteet. Vaika sitä minä en
-    usko että Jumala tahtoisi teitä kutsua täältä vielä poikes sillä
-    hän tahtoisi teitin valistaa, ja valistaa niitä viheliäisiä ja
-    onnettomia ihmis raukkoja jotka ovat menetäneet kaiken maallisen
-    ja jankaikisen toivonsa että he vielä orottavat saavansa kuulla
-    jonkin lohruttavaisen sanan siitä jalost kirkautesta joka tunkepi
-    etäisiimpi yksinäisyyteen jota ei estä vallihaurat eikä rauta
-    salvat. Ja kuinka voisi olla se mahdollista että jumala antaisi
-    hänen niin pian lakastua, kuin hän on kerran antanut kasvaa
-    yhten Saronin kukkaisen tänne kylmillen pohjalan Kraniitti
-    vuorillen, ja joka paneepi Europaan sivistyneemmät ja Jumalan
-    hengeltä valistuneet kansalaiset luomaa miettiväisen katsannon,
-    ja arvostelemaa kuinka on voinut kasvaa täällä kyylmän pohjan
-    lahdenrannoilla niin kaunis kukkainen ja kukoistaapi täällä
-    Revontulien valosa, (Kork. v. 4: 15, 16.) Ja mitä muuten
-    tuleepi minun ellämäänni niin se kuluupi aina hiljanlensa.
-    Jesuksen Kristuksen kautta jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta
-    ijankaikkiseen. Sydämmellisiä terveisiä teille lähettää
-    ystävänne Psalmi 25.
-
-                                         Matti Haapoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Myöhemmin Haapoja vietiin Kakolaan. Kun Mathilda Wrede kerran kävi
-hänen luonaan siellä, kertoi mies, että eräs Siperiassa tekemänsä
-paha työ vaivasi hänen omaatuntoaan. Hän arveli, että hänet olisi
-lähetettävä sinne takaisin, jotta hän olisi voinut antaa tietoja
-yhdestä ja toisesta seikasta, mitä siellä oli tapahtunut useita
-vuosia sitten. Hän oli puhunut prokuraattorin kanssa ja tunnustanut
-olleensa mukana eräissä Siperiassa tehdyissä rikoksissa pyytäen
-tulla lähetetyksi sinne kerrottuaan loputkin. Prokuraattori,
-joka tahtoi saada tietää lisää, lupasi sen, mutta ei ollenkaan
-ajatellutkaan ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin vangin lähettämiseksi.
-Se katkeroitti Haapojaa, joka ihmetteli, että vankeja vaadittiin
-pysymään totuudessa ja pitämään sanansa, mutta itse ei ajateltukaan
-pitää lupauksia. "Minä olen sitä mieltä, että minun on _päästävä_
-Siperiaan", hän väitti, "ja ellei minua sinne lähetetä, niin minä
-lähden ilman lupaa."
-
-Useita kuukausia kului; silloin Matti Haapoja teki
-karkausyrityksensä. Hän hankki suutarinpuukon, pisti sen muurin
-rakoihin ja oli jo päässyt niin korkealle pitkin muuria, että
-vartijat ylettyivät hänen jalkoihinsa, kun hänet vihdoin huomattiin.
-
-Raivostuneena siitä, että hänet estettiin karkaamasta, hän iski
-puukolla vartijaa ja sitten itseään. Sanottiin että useat pistot
-olivat sattuneet itse sydämeen ja ihmeteltiin, että hän eli.
-
-Lukuisten haavojen runtelema mies pantiin raskaimpaan rautapukuun ja
-heitettiin olkisäkille lattialle.
-
-Eräänä päivänä astui muuan korkea virkamies johtajan, vahtimestarin
-ja useitten muitten seuraamana selliin. Herrat katselivat surkeasti
-runneltua, raskaisiin rautoihin pantua jättiläistä, ja häneltä
-kysyttiin: "Kadutteko?" Ei vastausta. "Ettekö kadu?" Ei nytkään
-vastausta. Joku läsnäolevista jatkoi: "Ettekö kuule, mitä teiltä
-kysytään?" -- "Mikä lapsellinen kysymys", olivat miehen ainoat sanat.
-Hän ei voinut paljastaa sydämensä epätoivoista tuskaa korkeille,
-välinpitämättömille herroille, eikä hän tahtonut kuitenkaan vastata
-kieltävästikään.
-
-Mathilda Wrede tuli näiden tapahtumien jälkeen Turkuun. Kakolan
-johtaja, mies joka oli aina ollut aivan erikoisen hieno ja avulias
-Mathildaa kohtaan, ei ollut tällä kertaa oikein tyytyväinen, kun tämä
-halusi käydä Haapojaa tapaamassa. Mathilda vakuutti, ettei mikään
-vaara uhannut häntä siellä, ja johtaja salli hänen lopulta mennä.
-
-Kun Matti Haapoja näki Mathildan tulevan sisään, hän veti
-vaivalloisesti kahlehdituilla käsillään huopapeiton niin, ettei hänen
-kaulaansa ympäröivää rengasta näkynyt ja käänsi häneen kalpeat,
-sairaat, surulliset ja kauniit kasvonsa. Hänellä oli kerrottavana
-merkillisiä asioita. "Muistatteko että annoitte minulle kerran
-lupauksen?" hän kysyi. Mathilda myönsi ja mies jatkoi: "Nyt tapahtuu
-se, mikä ei tapahtunut vielä muutamia vuosia sitten. Sittemmin on
-tullut monta rikosta lisää. Nyt annetaan kuolemanrangaistus. Minä
-tiedän, että kuultuanne viimeisen pyyntöni te tulette pitämään
-lupauksenne. Mutta minä tiedän myös, että se on teille liian vaikea.
-Te ette kestäisi sitä koskaan, te saisitte sydänhalvauksen. Minun
-tähteni se ei saa tapahtua. Mieluummin lopetan itse elämäni."
-
-Mathilda pyysi ja rukoili, ettei hän tekisi sitä, mutta hänen
-vastauksensa oli vain: "Jumala, joka tietää miksi minä sen teen,
-antaa myös anteeksi viimeisenkin verisen työni." Hän kertoi myös,
-minä päivänä hän surmaisi itsensä. Sen päivän Mathilda istui hänen
-luonaan eikä sitä tapahtunut, mutta kolme viikkoa myöhemmin oli Matti
-Haapoja siirtynyt pois ajallisuuden maasta.
-
-Kun Mathilda Wrede tuli seuraavan kerran Kakolaan, kohtasi hän
-johtajan. Tätä vaivasi kovasti, että hän oli kieltäytynyt täyttämästä
-Matti Haapojan viimeistä pyyntöä. Matti oli nimittäin päivää ennen
-hirttäytymistään pyytänyt kaksi kertaa saada kirjoittaa Mathilda
-Wredelle.
-
-
-
-
-Piirteitä Mathilda Wreden arkielämästä.
-
-
-Vuonna 1899 Mathilda Wrede muutti suureen ja aurinkoiseen huoneeseen.
-Hänen läheisensä, jotka olivat levottomia hänen terveydestään, olivat
-hankkineet sen hänelle. Siinä huoneessa oli melkein kaikki vankien
-valmistamaa, ja joka esineellä oli oma tarinansa kerrottavana.
-
-Kirjoituspöydällä oli metallinen paperipuristin, vangin valmistama
-lahja. Se esitti puuta, jonka kirves oli halkaissut. Terä oli kirkas,
-mutta varsi taittunut. "Me olemme tuo puu", oli vanki sanonut. "Neiti
-tuli luoksemme Jumalan sana -- kirveen terä -- mukanaan. Se on
-tunkeutunut sydämiimme eikä vahingoittunut iskusta, mutta varsi --
-neidin ruumis -- se murtui." Uunihyllyllä oli pieni, hiottu harmaa
-kivi. Sen hän oli saanut eräältä vangilta Turusta. "Pitäisikö neiti
-sellaisesta hautakivestä?" hän oli kysynyt ja Mathildan myönnettyä ja
-sanottua, että se oli hänestä erinomaisen kaunis, mies lisäsi: "Jos
-neiti pitää tästä muodosta, niin minä teen sen aivan samanlaiseksi.
-Tämän palasen minä olen hakannut luvalla eikä se ole ylimääräistä
-työtä." Sitäpaitsi oli huoneessa kaikenlaisia esineitä, mitä
-kauneimpia puuhun leikattuja kaluja, keitetyistä luista valmistettuja
-paperiveitsiä, katkenneesta luudan varresta tehty kynänvarsi,
-tauluja ja mitä erilaisimpia koruesineitä. Ei ollut ihmeellistä,
-että Mathilda viihtyi kodissa, missä kaikki todisti rakkautta ja
-uskollisuutta.
-
-Oli myrskyinen sadepäivä. Mathilda oli yksin kotona ja valmistautui
-juuri lähtemään Sörnäisten vankilaan, kun ovikello soi. Hän aukaisi
-ja suuri, hyvin puettu mies, jonka silmät pyörivät luonnottomasti,
-astui sisään. "Minä tahdon saada rahaa", sanoi hän käskevällä
-äänellä. Mathilda katsoi häntä suoraan silmiin ja vastasi: "Mutta
-luulenpa, etten anna." -- "Kyllä on paras, että rouva antaa heti,
-sillä minä poden sellaista tautia, että ellen saa mitä haluan,
-niin tulen aivan hulluksi ja silloin en vastaa teoistani." --
-"Ihmisraukka! Oletteko ollut kauan noin hirveän sairas?" kysyi
-Mathilda samassa kuin hän puki kiireesti ylleen päällysvaatteet,
-avasi oven astui ulos ja pyysi miestä tulemaan kanssaan. -- "No,
-eikös rouva anna minulle rahoja?" jatkoi mies röyhkeästi ja
-uhkailevan näköisenä. -- "Niin sairaan ihmisen kuin teidän pitää
-saada paljon parempaa kuin mitä rahat ovat", Mathilda vastasi, "enhän
-voi sallia teidän kulkevan näin ilman hoitoa. Minä aion heti saattaa
-teidät lähimmän lääkärin luo. Jos jaksatte, niin kävelemme yhdessä,
-muuten minä pyydän teitä ajamaan kanssani."
-
-Samassa mies huomasi Mathildan rintaneulan "armo ja rauha", sillä
-tämä ei ollut vielä ennättänyt napittaa päällystakkiaan. Mies
-säpsähti ja kysyi: "Ettehän vain ole neiti Wrede?" -- "Olen kyllä."
--- "Pyydän anteeksi", mies sanoi aivan muuttuneella äänellä. "Olen
-erehtynyt. Minä en tiennyt, että te olitte neiti Wrede. Minua ei
-vaivaa mikään, olen aivan terve." Ja hän katosi nopeasti portaita
-alas.
-
-Mathilda aloitti taivalluksensa taistellen tuulta vastaan, mutta
-eteenpäin hänen oli päästävä, sillä eräs hänen ystäviään, nuori
-sivistynyt mies, odotti häntä Sörnäisten vankilassa. Oli hänen
-syntymäpäivänsä ja kaikki merkkipäivät, jotka herättävät niin paljon
-muistoja menneiltä ajoilta ovat kaikkein raskaimmat ja synkimmät
-vankilan muurien sisällä.
-
-Hän istui kauan nuoren miehen luona. Oli jo päästy melkein
-syntymäpäivätunnelmaan, kun eräs vanginvartija astui selliin. Hän
-esitti asiansa Mathilda Wredelle poistuen sitten, mutta nuori mies,
-joka oli hetki sitten unohtanut surullisen tilansa, oli jälleen
-herännyt todellisuuteen ja näytti kiusaantuneelta ja häiriytyneeltä.
-
-"Ei", Mathilda tuumi, "tätä pientä ilohetkeä ei saa särkeä." Kääntyen
-nuorukaiseen hän sanoi leikillisesti: "Pelkäättekö vanhoja tätejä?"
-Mies näytti kysyvältä. "Minä vain tässä tuumin, haluaisittekohan
-pitää minua tätinänne?" -- "Onko se todellakin totta? Voiko
-sellainen tulla kysymykseenkään?" mies huudahti hämmästyneenä ja
-säteilevän iloisena. "En ole puhunut kenenkään ihmisen kanssa koko
-maailmassa niin avoimesti kuin neidin, ja kun nyt saan vankina ollen
-kutsua teitä tädikseni, niin se on kannustava minua koettamaan
-elää sivistyneelle ihmiselle sopivaa elämää." Sitten he jatkoivat
-keskeytynyttä keskusteluaan unohtaen, että selli oli ahdas ja
-että monta pitkää kuukautta oli kuluva, ennenkuin vankilan portti
-avautuisi nuorelle miehelle.
-
-Ilma oli edelleen hyvin ikävä, kun Mathilda suuntasi illalla kulkunsa
-kotiin päin, ja pimeää myöskin oli. Pitkään sadetakkiin puettuna
-ja sateenvarjo kädessä hän kiiruhti tietä eteenpäin. Silloin hän
-näki kaksi miestä tulevan hoippuen häntä kohden. "Hei sinä siellä!
-Oletko nainen vai mies?" huusi toinen heistä jo pitkän matkan päästä.
-"Hiljaa, hiljaa", sanoi toinen nykäisten toveriaan kylkeen, "sehän
-on hän, joka käy vankien luona." -- "Vai niin, hänkö se on", jatkoi
-mies, joka oli ensin puhunut, "sen ihmisen edessä minä otan hatun
-päästäni." Sanomatta enää sanaakaan hän nosti lakkiaan ja sitten he
-jatkoivat ääneti kulkuaan.
-
-Sillä matkalla Mathilda vilustui kovasti ja oli pakotettu menemään
-vuoteeseen. Eräänä yönä hän houri. Huoneessa oli muutamia kasveja, ne
-olivat hänen mielestään vankeja, ja hän oli matkalla Siperiaan erään
-vankiryhmän muassa. Mutta mitä merkitsi se, että hän makasi hyvässä
-vuoteessa, kun kaikki muut seisoivat. "Siinä taas se huutava vääryys.
-Tässä minä makaan ja minulla on hyvä olla samalla kuin muut seisovat.
-Vääryyttä, vääryyttä! Kello on kaksi yöllä, kello viisi jatkamme
-matkaa. Kaikkien pitää saada levätä vuorotellen. Nyt minä nousen ja
-joku muu vuoteeseen!"
-
-Mathilda tuli tajuihinsa tuntiessaan palelevansa hirveästi ja
-huomasi makaavansa lattian korkkimatolla. Hän oli houreissaan
-noussut, pyörtynyt ja jäänyt makaamaan lattialle. Siitä oli
-seurauksena keuhkovika. Mutta hänen sydäntään ilahdutti, että hän oli
-houreissaankin ajatellut hankkia vangeille oikeutta.
-
-Hänen sairautensa aikana kävi hänen luonaan usein professori J. W.
-Runeberg, joka piti hänen käyttämiään kasvisruokia liian heikkona
-ravintona, kun hän kerran eli niin toimeliasta elämää, ja koetti
-saada häntä luopumaan niistä. Mutta Mathilda oli järkähtämätön, kuten
-tavallista. "Kyllä te olette vähän hullu", professori silloin sanoi
-kaikkein ystävällisimmällä äänellään, "mutta maailma tarvitsee juuri
-sellaisia ja kuinka pidänkään sellaisista ihmisistä!"
-
-Mathildan ollessa hyvin sairas soitettiin eräänä päivänä ovikelloa,
-ja hän kuuli, että ovi avattiin. Sitten kuului ääni: "Minun _pitää_
-saada tavata hänet!" -- "Hän on sairas eikä voi ottaa ketään
-vastaan." -- "Mutta minun _täytyy_ saada puhutella häntä!" Sen jälkeen
-seurasi juopuneen miehen kirouksia ja sadatteluja.
-
-Mathilda huusi palvelijatarta kysyen, mitä asia koski. "Siellä on
-juopunut mies, joka tahtoo tavata neitiä." -- "No, antakaa hänen
-tulla, mutta vain ovelle!"
-
-Mies -- joku jätkä -- tuli sisään, katsoi Mathildaa ja sanoi: "Kas,
-onko neiti noin hirveän sairas?" -- "Miksi te niin kiroilette ja
-torutte siivoa palvelijatartani? Hyi!" -- "Vai niin, vai noin sairas.
-Saanko luvan kysyä, minne neiti haudataan?" Mathilda Wredestä, jolla
-on leikillinen ja iloinen mieli, oli kysymys kovin hassunkurinen
-ja hän syventyi heti miehen ajatusjuoksuun. "Sitä en todellakaan
-tiedä", hän sanoi, "mutta luultavasti Anjalaan." Mies hieroi lakkia
-otsaansa sanoen: "Se on kovin väärin." -- "Miksi niin?" -- "Niin,
-tuo Helin on ollut Anjalassa ja kertonut, että siellä kirkkomaalla
-on pieni punainen kivikirkko, jonne kaikki Wredet on haudattu. Siinä
-on maalatut akkunat ja munalukko ovessa. On aivan väärin, että neiti
-suljetaan sinne." -- "Mihin teidän mielestänne olisi sitten paras
-haudata minut"? -- "Tänne Helsingin hautausmaahan". -- "Miksi niin?"
--- "Niin, katsokaas, siitä tulisi niin hieno sunnuntaipaikka. Siellä
-me istuisimme joka sunnuntai." -- "Kävisittekö te kaikki siellä
-sunnuntaisin? Menisitteköhän oikein reilusti ja säädyllisesti;
-ettehän vaan ottaisi pulloja mukaan?" Jätkä nipisti otsaansa katsoen
-ylöspäin: "Ei ikinä pulloa sille haudalle", hän sanoi. --
-
-Mathilda oli jälleen täydessä työssä ja eräänä sateisena ja pimeänä
-lokakuun iltana hän palasi käynniltään Munkkisaaren kadulta. Tiellä
-hän tapasi miehen, joka puhutteli häntä: "Anteeksi, neiti Wrede!
-Älkää menkö tuolle nurkalle, sillä siellä seisoo useita juopuneita
-lurjuksia!" Mathilda ei tuntenut pimeässä puhujaa, mutta kiitti häntä
-ystävällisyydestä ja sanoi, että hänen tiensä vei juuri sen nurkan
-ohi, mutta ettei hän ollenkaan peljännyt. Tuntematon pyysi silloin
-saada saattaa hänet vaarallisen paikan ohi.
-
-Kun he lähestyivät nurkkaa, seisoi lyhtypatsaan ympärillä todellakin
-joukko juopuneita räyhääviä miehiä. Mutta Mathilda ei mennyt kadun
-yli, vaan kulki suoraan joukkoa kohden. Juuri kun hän meni heidän
-ohitseen, sattui lyhdyn valo hänen kasvoihinsa. Miehet tunsivat hänet
-ja eräs ääni kuului sopertavan: "Ei, mutta näettekös pojat, tuollahan
-tulee itse Mathilda!" He siirtyivät molemmille sivuille. Mathilda
-kulki suoraan joukon välitse nyökkäillen oikealle ja vasemmalle.
-"Hyvää iltaa, hyvää iltaa!" ja kaikki koettivat ottaa lakin päästään
-ja mutista vastaukseksi "hyvää iltaa".
-
-Mathilda Wrede erosi saattajastaan. Ken hän oli, sitä hän ei saanut
-koskaan tietää -- luultavasti joku vapautunut vanki.
-
-
-
-
-"Järp-N." eli Pyypoika.
-
-
-Hänen nimensä oli Matti N. Ruotsalaiset toverit nimittivät
-häntä "Järp-N:ksi", suomalaiset "Pyypojaksi". Hän oli noin
-kahdeksan-yhdeksäntoistavuotias poika, kun Mathilda Wrede tutustui
-häneen Sörnäisten vankilassa, jossa häntä pidettiin mitä julkeimpana
-veitikkana. Virkamiehille ja vartijoille hän vastaili nenäkkäästi,
-mutta Mathildaa kohtaan hän oli erittäin siivo.
-
-N. vapautui joulukuun alussa, eikä Mathilda ollut onnistunut saamaan
-hänelle minkäänlaista tointa. Ystävällinen leipuri W. oli luvannut
-ottaa hänet oppiin helmikuun ensi päivästä, mutta siihen mennessä
-piti hänelle hankkia sekä ruokaa että työtä. N:stä tuli Mathildan
-apulainen. Hän toimitti hänen asioitaan, vaihtoi rahaa ja käyttäytyi
-erinomaisen moitteettomasti.
-
-Tulipa sitten jouluaaton aatto. Seuraavana päivänä Mathildan piti
-matkustaa Hämeenlinnaan jakaakseen jouluiloa "linnan" naisvangeille.
-
-Hän oli juuri täyttänyt matkalaukkunsa ja aikoi mennä levolle, kun
-joku koputti kiivaasti ovelle. Mathilda huusi, että siihen aikaan
-vuorokautta oli tapana antaa ihmisten olla rauhassa, mutta aukaisi
-kuitenkin, ja N. astui sisään nippu pyitä kädessään. Mathilda kysyi,
-miksi hän tuli niin myöhään ja mistä hän oli saanut pyyt. "Minä olen
-ollut kummini luona Hermannissa", kertoi Matti, "ja hän antoi minulle
-viisi markkaa joulurahoiksi. Tiellä tapasin erään maalaisen, joka oli
-myynyt lintuja ja hänellä oli jäljellä neljä pyytä. Mies lupasi antaa
-ne huokealla ja minä arvelin että jos maksan niistä viisi markkaa,
-niin saan kaupungissa paljon enemmän. Mutta kukaan ei ole ostanut
-niitä". -- "On hyvin tyhmää, että N. tekee sellaisia kauppoja. Minun
-kai pitää ottaa ne. Mutta muistakaa, että tämä on viimeinen kerta",
-nuhteli Mathilda ojentaen pojalle viidenmarkan paperirahan. "Huomenna
-N. saa viedä kaksi pyytä veljelleni ja toiset kaksi serkulleni."
-
-Mathilda matkusti Hämeenlinnaan ja palasi sieltä joulun jälkeen.
-Häntä kiitettiin pyistä, ne olivat kyllä olleet hyviä, vaikka hieman
-vanhoja.
-
-Matti N. oli edelleen siivo ja hyvä kaikin puolin. Helmikuussa hän
-sai paikan leipurin liikkeessä ja käyttäytyi työssään erittäin
-moitteettomasti.
-
-Eräänä päivänä hän tuli Mathildan luokse. "Minulla on kova kiire",
-kertoi hän, "mutta minäpä ilmoitan neidille, ettei pidä koskaan syödä
-tällaisia pieniä, pyöreitä leivoksia!" -- "Mikä niitä sitten vaivaa?"
--- "Ne on tehty palaneista leivoksista, ylijääneistä palasista ja
-muottien reunoihin tarttuneesta taikinasta." Erään toisen kerran,
-kun Mathilda oli juuri palannut matkoilta, N. tuli hänen luokseen
-suuri käärö mukanaan ja veti siitä esille Runebergin rintakuvan,
-jonka antoi Mathildalle. "Tiedän kyllä, että neiti olisi pitänyt
-enemmän Thorvaldsenin 'Kristuksesta', mutta eihän haittaa saada
-vähän isänmaallistakin." Maaliskuun 14:ntenä -- Mathildan päivänä --
-hän toi kakun, johon oli valkoisesta sokerista muovailtu koristeeksi
-"Mathilda".
-
-Jonkun aikaa myöhemmin Mathilda tapasi leipuri W:n vanhan äidin.
-Tämä kertoi, että Matti N., "se kiltti poika" on poliisikamarissa.
-"Sanotaan hänen varastaneen."
-
-Mathilda ei tahtonut uskoa sitä ja meni heti poliisikamariin. Kun
-hän saapui sinne, istui huoneessa joukko poliiseja. Mathildan
-kysymykseen, oliko siellä N. niminen poika, vastattiin myöntävästi.
-"Mistä häntä syytetään?" -- "Hän on varastanut." Mathilda oli varma
-Matistaan. "On onnetonta, että ihmistä heti epäillään siksi että
-hän on äskettäin päässyt vankilasta", sanoi hän. Poliisit näyttivät
-hyvin huvitetuilta; eräs heistä, joka istui kirjoittamassa, nousi ja
-ojentaen Mathildalle paperin sanoi: "Kas tässä on luettelo siitä,
-mitä Matti on varastanut! Kaiken tämän hän on tunnustanut." Matti ja
-jotkut muut pojat olivat tehneet kaksikymmentäseitsemän varkautta.
-
-Poliisi kysyi, oliko Mathilda Wrede ostanut pyyt. Olihan hän,
-mutta N. oli ostanut ne kummiltaan saamillaan rahoilla. -- "N. on
-tunnustanut, että pyyt tulivat suoraan tohtori N:n ruokasäiliöstä
-neiti Wredelle", huomautti poliisi.
-
-Samassa N. oli tullut saapuville. "Hyvä N., kuinka kauhean ikävää!"
-huudahti Mathilda. "Ja kuulkaapas N., miten oli nimipäiväkakkuni
-laita?" -- "Kyllä se oli rehellinen kakku." -- "Entä pyyt?" -- "Pyyt
-minä olin varastanut."
-
-N. istui vankilassa odottaen tutkintoa ja tuomiota ja Mathilda Wrede
-haastettiin oikeuteen, kun hän oli ostanut varastettua tavaraa
-huonomaineiseksi tunnetulta henkilöltä.
-
-Mathilda Wrede asui silloin tilapäisesti ulkomaalaisen
-ystävättärensä, kreivitär S:n luona, joka joutui aivan suunniltaan
-kuultuaan haasteesta. Hänen mielestään se oli ennen kuulumaton
-häväistys. Hän arveli myös, ettei Mathildan sopinut mitenkään mennä
-yksinään oikeuteen, Hyvää tarkoittava kreivitär aikoi tulla hänen
-kanssaan ja "olla hänen puolellaan", vaikkei ymmärtänyt sanaakaan
-maan kieltä.
-
-Mathilda kutsuttiin raastuvanoikeuden istuntosaliin, Oven vasemmalla
-puolella seisoivat vahdit ja useita hänen "poikiaan." Heistä näytti
-tuntuvan pahalta, kun huomasivat ystävänsä joutuneen syytteeseen.
-Mathilda seisoi oikealla puolella yhdessä kahden muun henkilön
-kanssa, jotka myös olivat ostaneet varastettua tavaraa, toinen
-kuparisen kahvipannun kahdeksallakymmenellä pennillä ja toinen kinkun
-markalla kuudellakymmenellä pennillä. Ja Mathildan takana seisoi
-pieni lihava kreivitär puolustusasennossa. Tilanne oli vastenmielisen
-jännittävä ja samalla hyvin lystikäs.
-
-Puheenjohtaja lausui: "Raastuvanoikeus on katsonut olevansa
-velvollinen kuulustelemaan tässä asiassa myös neiti Mathilda Wredeä.
-Mitä neiti Wrede tietää asiasta?" Mathilda kertoi kaiken, minkä tiesi
-kummijutusta, rahoista, pyistä j.n.e. Kertoessaan hän kuuli erään
-varkaan solvaavan N:ää. "Sinut pitäisi hirttää, kun olet laittanut
-niin, että neiti Wrede on joutunut oikeuteen!" -- "Jos minut on
-hirtettävä, on sinut hirtettävä viereeni", vastasi N. Mathildan oli
-vaikea pidättää nauruaan. Hänen annettuaan selityksensä puheenjohtaja
-sanoi: "N. on kuullut, mitä neiti Wrede on kertonut." -- "Minä
-peruutan kaikki. Neiti Wrede on oikeassa. Uskokaa häntä!" virkkoi
-poika. Puheenjohtaja kumarsi ja Mathilda Wrede sai mennä. N. ja hänen
-toverinsa tuomittiin yli neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Kun N.
-tuli Kakolaan ja vangit saivat kuulla Mathildan joutuneen haastetuksi
-oikeuteen siksi, että N. oli myynyt hänelle varastettuja tavaroita,
-sai N. perinpohjin selkäänsä. Siitä lähtien häntä nimitettiin
-"Järp-N:ksi", ja "Pyypojaksi".
-
-Heti kun Matti N. pääsi vankilasta, vei hän Mathildalle myrtin, jonka
-hän oli istuttanut ja hoitanut Kakolassa. "Tämä on neidille siitä,
-että olin niin hävytön, vaikka neiti oli minulle hyvä", sanoi hän.
-
-Pyypoika rupesi käymään usein Mathildan luona. Ja eräänä päivänä
-tultuaan taas hänen kotiinsa hän virkkoi: "Minä tarvitsen sinisen
-merimiespuseron, se maksaa yhdeksän markkaa. Onko neidillä yhdeksän
-markkaa?" -- "Kyllä minulla on kolmetoista", kuului vastaus,
-"mutta yhtä välttämättä kuin N. tarvitsee puseron, tarvitsen minä
-päällyskengät, ja ne maksavat kahdeksan markkaa. Mitä meidän nyt
-on tehtävä? Koska ne ovat minun rahojani, niin minä olen jäävi
-ratkaisemaan asian. Tästä N. saa kukkaroni, mutta muistakaa, että
-teidän on jaettava oikeudenmukaisesti."
-
-Puhelin soi samassa toisessa huoneessa ja Mathilda riensi sinne.
-Kun hän tuli takaisin eteiseen, seisoi N. siellä avonainen kukkaro
-kädessään. "Tässäkö neidin kaikki rahat ovat?" kysyi hän. -- "Siinä."
--- "Milloin neiti saa lisää?" -- "Sitä en tiedä." -- "Kyllä minulla
-on kotona rikkinäinen sininen pusero", tuumi poika, "mutta se
-voi kyllä vielä kelvata, kun äiti paikkaa sen. Minä luulin, että
-neidin raha-asiat olivat hyvällä kannalla, mutta en minä ota neidin
-viimeisiä", ja hän ojensi kukkaron takaisin Mathildalle.
-
-Aikaisin eräänä syysaamuna soitettiin Mathilda Wreden ovikelloa
-kiihkeästi ja sama nuori mies syöksähti sisään. Hengästyneenä
-ja kalpeana hän läähätti: "Poliisi ajaa minua takaa!" Hän oli
-kaupitellut kulta- ja hopeaesineitä, joita toverit olivat
-varastaneet. Koko yön hän oli pysytellyt piilossa. Lopen väsyneenä
-ja nälkäisenä hän pyysi nyt saada levätä hetkisen, ennenkuin jatkoi
-pakoaan.
-
-"Kuulkaapas, poikani", sanoi Mathilda Wrede, "ruokaa te tulette
-saamaan ja lepoa tulette saamaan ja oikein aika nuhteet tulette
-myös saamaan. Te ette voi jatkaa näin! Ja millaisiin ikävyyksiin
-saatattekaan minut! Ajatelkaapa, jos poliisi tulisi tänne!" --
-"Neitihän on viaton", keskeytti poika nopeasti.
-
-Mathilda soitti erääseen samassa talossa olevaan kahvilaan ja pyysi
-lähettämään heti kulhollisen keittoa ja voileipiä. Sitten poika sai
-istua syömään. Mathilda puheli hänelle sillä aikaa ankarasti ja
-kehoittavasti. "Muistatteko kuinka te vankilassa lupasitte tulla
-kunnon mieheksi? Teidänhän piti vapaaksi päästyänne aloittaa elämä
-aivan alusta. Te lupasitte sitä ja lupasitte tätä. Oletteko jo
-unohtanut kaiken?" Poika söi virkkamatta sanaakaan. Kun hän oli
-lopettanut, Mathilda huomautti: "Nyt saatte mennä, en tahdo pitää
-teitä täällä kauempaa."
-
-Kului jonkun aikaa. Silloin Mathilda sai kirjeen, joka oli päivätty
-Itämerellä. Se oli N:ltä ja alkoi näin: "Neidin pitää saada
-tietää se heti. Minä matkustan nyt sisareni vaatteisiin puettuna
-Tanskaan." Myöhemmin tuli kirje Italiasta, ja siinä hän kirjoittaa
-muun muassa: "Kyllä neiti on paras ihminen, minkä olen koskaan
-tavannut." Kapkaupungista N. lähetti kirjeen, jossa oli erittäin
-kaunis kirjanmerkki ja lupasi lähettää Mathildalle muiston joka
-maasta, minne joutui. Hän makasi parhaillaan hyvin sairaana eräässä
-neekerikylässä lähellä kaupunkia ja kaipasi kovasti omaisiaan,
-varsinkin uskovaa äitiään ja Mathilda Wredeä. Nyt vaivasivat muistot,
-ilkityöt ja monenlaiset rikokset hänen omaatuntoaan. Hänellä ei ollut
-ketään, joka olisi voinut auttaa, ja kirje loppui sanoihin: "Minä
-onneton, kadotettu poika."
-
-Mathilda sai häneltä tervehdyksen myös Austraaliasta ja jonkun ajan
-kuluttua tiedon, että hän oli ostanut ponyn ja aikoi hankkia vielä
-farminkin. [Farmi = maatila.]
-
-Sen jälkeen ei Mathilda Wrede ole kuullut "Pyypojasta". Hän on
-luultavasti kuollut.
-
-
-
-
-Bobrikovin aikana.
-
-
-Vähän aikaa sen jälkeen kuin Suomen kenraalikuvernööri kreivi Heyden
-oli kuollut, oli Mathilda Wrede Pietarissa ja kuuli siellä Venäjän
-entiseltä oikeusministeriltä, kreivi C. von der P:lta, että ruhtinas
-Svjatopolk-Mirski, ruhtinas Galitsin ja kenraali Bobrikov olivat
-ehdolla kenraalikuvernöörinvirkaan. Kreivi P. lisäsi: "Bobrikov
-on leskikeisarinnan ehdokas ja jos hän tulee Suomeen, niin en
-onnittele teitä." -- "Millainen hän sitten on?" kysyi Mathilda
-Wrede. "Sivistymätön, mahdoton sivistää ja vielä paljon muuta",
-kuului vastaus. -- "Kreivi P.", sanoi Mathilda, "Te olette Itämeren
-maakunnista. Te ymmärrätte Suomen aseman, teillä on oikeusministerinä
-ja kruunajaismarsalkkana suuri vaikutusvalta. Tarjoutukaa Suomen
-kenraalikuvernööriksi!" Kreivi P. hymyili ystävällisesti vastaten:
-"Mahdotonta, minä tunnen tilanteen ja pelkään, että siellä aiotaan
-saada valtaan uusi järjestelmä. Minä en ryhdy sellaiseen."
-
-Niin tuli Bobrikovista Suomen päämies. Voidakseen saada lakeja
-loukkaaville toimilleen oikeuden varjon koetti hän todistaa, että
-maassa vallitsi kapinallinen mieliala. Niinpä lahjottiin muun muassa
-joukko huonoimman kansanaineksen jäseniä rahalla tahi houkuttelevilla
-tulevaisuuden lupauksilla järjestämään levottomuuksia suurten
-kansanjoukkojen ollessa liikkeellä.
-
-Mathilda Wrede joutui epätoivoon Kuinka hänen "poika"-raukkansa,
-jotka olivat niin heikkoja, pystyisivät vastustamaan moisia
-houkuttelevia kiusauksia? Jotkut, joista hänellä oli ollut hyviä
-toiveita, olivat jo langenneet uusien ansojen yllättäminä.
-
-Niinpä Mathilda sai eräänä päivänä kuulla, että kaksi hänen
-miehistään oli saanut kolmekymmentä markkaa kumpikin ehdolla, että
-he venäläisten pääsiäisyönä, jolloin oli tavattoman paljon väkeä
-liikkeellä, tahrisivat Aleksanterinpatsaan Helsingissä. Iloissaan
-helposti saaduista rahoista toinen heistä oli juonut niin, että hän
-jo keskellä päivää joutui poliisiputkaan. Kerrottiin myös, etteivät
-nuo kaksi olleet ainoita.
-
-"Sinä yönä minä tulen vartioimaan Aleksanterinpatsasta", ajatteli
-Mathilda Wrede. Monet tulivat hyvin huvitetuiksi asiasta kuullessaan
-hänen päätöksensä ja tarjoutuivat saattamaan häntä yöllisellä
-vaelluksellaan. Mutta hän vastasi leikillisesti aikovansa suorittaa
-vartiopalveluksen yksinään. Olisi kuitenkin hyvä saada ajuri, arveli
-hän, niin voisi välistä levätä tai mahdollisesti lähettää jonkun
-miehen kotiin, jos niin tarvittaisiin. Hänen veljensä, joka oli hyvin
-huvitettu sisarensa suunnitelmasta, lupasi heti hankkia hevosen,
-sillä Mathildalla oli siihen aikaan sangen niukalti rahaa.
-
-Siitä muodostui ihmeellinen yö monine erilaisine elämyksineen. "Miksi
-G. kuljeskelee täällä keskellä yötä?" kysyi hän eräältä mieheltä,
-joka tuli epävarmoin askelin häntä vastaan. -- "Minusta on niinkuin
-neidistäkin hauskaa kulkea pääsiäisyönä ulkosalla", vastasi mies.
--- "Asuuko G. vielä samassa paikassa kuin ennenkin?" -- "Asun." --
-"Silloin G. pääsee ajelemaan!" Mathilda huusi ajuria. "Olkaa hyvä ja
-ajakaa tämä mies kotiinsa. Hän asuu kaupungin portin tuolla puolen
-ensimmäisessä talossa vasemmalla. Tulkaa sitten takaisin, kenties
-tarvitsen teitä vielä." He lähtivät ja Mathilda jatkoi kävelyään.
-
-Merkillisten kokemusten ja elämysten jälkeen Mathilda ajoi
-aamupuolella kotiin väsyneenä ja vakavana. Hän ajatteli onnetonta
-maataan ja ystäväraukkojaan. Milloinkaan ei tulevaisuus ollut
-näyttänyt hänestä niin pimeältä ja huolestuttavalta kuin nyt.
-Jaksaisiko hänen rakas Suomen kansansa kestää sellaisen koetuksen,
-vai vajoaisiko se alennustilaan? Ajatukset kulkivat taaksepäin.
-Useita vuosia sitten hänen oleskellessaan Pietarissa pyydettiin
-hänet Suomen oikeauskoisen arkkipiispan Antoniuksen luo, joka halusi
-keskustella hänen kanssaan Suomessa olevista kreikkalaiskatolisista
-vangeista. Pari vuotta myöhemmin Mathilda oli matkalla. Kun hän tuli
-Tampereen asemalle, seisoi siellä ylimääräinen juna, joka oli juuri
-tullut Pietarista ja kerrottiin, että Suomen arkkipiispa oli saapunut
-sillä Tampereelle, jossa aiottiin vihkiä uusi kreikkalaiskatolinen
-kirkko. Hän istui parhaillaan ravintolassa syöden aamiaista. Kun
-Mathilda kulki huoneen läpi, nousi arkkipiispa ja huudahti erittäin
-ystävällisellä äänellä: "Mathilda Wrede!" ja tuli sitten tervehtimään
-Mathildaa. Hän sanoi muun muassa: "Jos voin joskus olla teille
-avuksi, niin olette sydämellisesti tervetullut luokseni." Nyt tuo
-mies oli nimitetty Pietarin metropoliitaksi. Mitähän jos hän tahtoisi
-käyttää suurta vaikutusvaltaansa tsaariin Suomen hyväksi, jos hän,
-Mathilda, pyytäisi sitä. Nyt hän näki tien selvänä edessään. Hän
-matkustaa Pietariin. Metropoliitta kuuntelee varmaan hänen pyyntöään.
-Niissä, jotka saivat kuulla asiasta, herätti se suurta mielenkiintoa.
-Niinpä esim. Leo Mechelin lähetti hänelle tervehdyksen, että jos
-Mathilda haluaa neuvotella hänen kanssaan, niin hän on käytettävissä.
-Mathilda Wrede kiitti ja vastasi: "Jumala on neuvonantajani."
-
-Hän matkusti. Hän oli syvässä surupuvussa osoittaakseen omaa ja koko
-Suomen surua. Pietarissa hän asui paroonitar Nicolayn kodissa, jossa
-kuunneltiin suurella mielenkiinnolla hänen esittämiään suunnitelmia.
-
-Ennenkuin hän seuraavana aamuna lähti metropoliitan luokse,
-purettiin hänen päällystakistaan pois ripustin, sillä siihen oli
-painettu ompelijattaren nimi ja "Helsinki". Samoin poistettiin
-nimet päällyskengistä, sillä metropoliitan luona oli joukoittain
-vakoilijoita. Metropoliitta aloitti vastaanottonsa kello yhdeksän,
-ja kun matka oli pitkä, seisoivat hevoset, joiden oli määrä viedä
-Mathilda Wrede sinne, jo kello kahdeksan aamulla portaitten edessä.
-Mathildaa seurasi parooni Paul Nicolay tulkkina metropoliitan luokse.
-"Ajakaa pitkin Newskiä!" oli paroonin lyhyt määräys kuskille. Hän ei
-tahtonut ilmoittaa osoitetta tarkemmin ovenvartijan kuullen, sillä
-useimmat niistä olivat palkattuja vakoilijoita.
-
-He ajoivat Aleksanteri Newskin luostariin. Se oli ihmeellinen
-paikka. Oli ajettava useiden hautausmaiden läpi ennenkuin tultiin
-metropoliitan palatsiin. Siellä asui Antonius, elämän kovasti
-koettelema, lahjakas ja syvästi hengellinen mies. Hän oli korkeasta
-asemastaan huolimatta kuitenkin kuin vanki, jonka pienintäkin sanaa
-ja tointa vartioitiin.
-
-Heidät vietiin useiden salien läpi, joissa joukko ihmisiä odotti
-puheille pääsyä, suureen ja komeaan saliin. Siellä oli vain kaksi
-odottelijaa, eräs pappi puettuna pitkäliepeiseen, sinipunervaan
-kaapuun ja muuan askeetti, pieni kuihtunut vanha ukko, sanomattoman
-laiha, keltainen ja ryppyinen. Salissa vallitsi omituinen tunnelma.
-
-Palvelija näyttäytyi ovessa. Hän tunsi heti parooni Nicolayn, sillä
-hän oli ollut Suomen arkkipiispan mukana tämän käydessä kerran
-Monrepoossa. Parooni Nicolay otti käyntikorttinsa, kirjoitti siihen
-lyijykynällä: "Mathilda Wrede", ja ojensi sen palvelijalle, joka
-katosi.
-
-Pian ovi avautui. Metropoliitta itse seisoi siellä juhlallisena
-ja kunnioitusta herättävänä. Hänen kauniitten kasvojensa ilme oli
-syvästi hengellinen ja surullinen. Puettuna mustaan pitkäliepeiseen
-pukuun, suuri valkea päähine päässä ja timanttiristi otsalla hän oli
-kuin ilmestys vanhan testamentin ajoilta. Heittäen nopean ilmehikkään
-ja ystävällisen silmäyksen ja nyökäten melkein huomaamatta päällään
-hän kääntyi Mathilda Wredeen. "Paroonitar", hän sanoi ja katsoen
-Mathildan naapuriin: "Nicolay". Tottuneena vakoiluun ja siitä
-johtuviin vaaroihin hän ei tahtonut paljastaa Mathilda Wredeä
-sanomalla hänen nimeään, jolloin läsnäolijat olisivat saattaneet
-aavistaa, että Mathilda tuli hänen luokseen Suomen asioissa.
-
-He nousivat molemmat ja astuivat loisteliaaseen salonkiin, josta
-metropoliitta vei heidät sisähuoneisiin. Mathilda esitti asiansa.
-Ollen vankien ystävä hän painosti suurta vahinkoa, joka oli Suomessa
-toimeenpannun uuden järjestelmän kautta jo nyt aiheutettu hänen
-heikoille, onnettomille ystävilleen. Hän kosketti samalla myös
-hirvittävää siveellistä vaaraa, joka uhkasi hänen rakasta Suomen,
-kansaansa ja pyysi metropoliittaa käyttämään koko vaikutusvoimansa
-tsaariin Suomen hyväksi.
-
-Metropoliitta kuunteli vakavasti ja ystävällisesti hänen sanojaan
-vastaten, ettei hänen valtansa ollut niin suuri kuin luultiin.
-Sitäpaitsi katsoi hän asialla olevan kaksi puolta, venäläisen ja
-suomalaisen. Hän lupasi kuitenkin koettaa tehdä, voitavansa. Enemmän
-kuin puoli tuntia kestäneen keskustelun jälkeen he poistuivat
-samaa tietä kuin olivat tulleetkin läsnäolijoiden uteliaiden ja
-hämmästyneiden katseiden seuraamina.
-
-Eteisessä ovenvartija, joka auttoi heidän ylleen päällystakkeja,
-kysyi parooni Nicolaylta, mistä he olivat. Ei vastausta. Hän toisti
-kysymyksensä hyvin jyrkästi. "Me puhumme ruotsia", vastasi parooni
-Nicolay, jonka mielestä oli viisaampaa sanoa jotakin kuin ei mitään.
-
-Kun he istuivat jälleen vaunuissa matkalla kotiin, kertoi ajaja,
-että sama ovenvartija oli heidän ollessaan palatsissa tullut ulos ja
-kysellyt häneltä, ketä he olivat, mistä tulivat j.n.e.
-
-Metropoliitta Antonius oli todellakin käynyt tsaarin luona aikoen
-esittää hänelle Mathilda Wreden epäilykset Suomessa harjoitetusta
-myyräntyöstä. Mutta keisari ei ollut antautunut ollenkaan
-keskusteluun asiasta, vaan lähettänyt hänet kiivaalla kädenliikkeellä
-luotaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yksi niitä vankeja, joita Mathilda Wreden oli vaikea käydä
-puhuttelemassa, oli Pekonen. Hän oli ollut suomalainen ylioppilas,
-mutta meni Bobrikovin aikana poliisilaitoksen palvelukseen ja kohosi
-Helsingin poliisimestariksi. Sitten hän istui joittenkin virassaan
-tekemiensä rumien virheitten takia vähän aikaa vankilassa.
-
-Sinä aikana, jolloin monet maamme parhaista miehistä ajettiin
-Suomesta maanpakoon, vangittiin myös, kuten tunnettua, lakitieteen
-professori R. A. Wrede, vietiin Pietariin ja siellä Plehven eteen
-sekä karkoitettiin Tallinnaan. Kotitarkastuksessa, joka toimitettiin
-Wredebyssä, otettiin kaikki laatikoissa ja kaapeissa olevat paperit
-ja kuljetettiin Helsinkiin.
-
-Muutamia kuukausia myöhemmin soi Mathilda Wreden puhelin.
-Poliisimestari Pekonen kysyi, oliko ketään parooni Wreden perheestä
-kaupungissa. "Kuinka niin?" -- "Takavarikoidut paperit voitaisiin nyt
-hakea poliisikamarista." -- "Minä tulen itse hakemaan ne", vastasi
-Mathilda, joka ei suinkaan tahtonut, että joku hänen omaisistaan
-joutuisi tekemisiin Pekosen kanssa. -- "Eikö ole ketään läheisempää?"
-kysyi Pekonen. -- "Kyllä montakin, mutta kuten sanottu, minä haen
-paperit ja te tiedätte, että ne ovat silloin varmoissa käsissä."
-
-Määrättiin aika, ja kun Mathilda Wrede saapui poliisikamariin, koetti
-Pekonen saada keskustelua käyntiin. "Saanko kysyä, kuinka parooni
-Wrede voi?" Mathilda katsoi häntä suoraan silmiin ja vastasi hitaasti
-ja painolla: "Kunniallinen ja jalo mies voi aina hyvin." Pekonen otti
-silloin vähän nolona esille kaksi suurta koria, jotka olivat täynnä
-papereita, sanoen: "Olkaa hyvä ja kirjoittakaa kuitti, että neiti on
-saanut kaikki." -- "Mahdotonta. Kuinka minä voin tietää, onko tässä
-kaikki, varsinkin kun näen kuinka huolimattomasti te näitä papereita
-säilytätte. Te saatte puolestanne antaa minulle todistuksen siitä,
-mitä nyt jätetään minulle." -- "Sitä ei kukaan ole vaatinut tähän
-saakka." -- "Mutta minä vaadin", kuului vastaus ja hänelle annettiin
-todella jonkinlainen todistus.
-
-"En minä selviä yksinäni näitten korien kanssa, en portaita alas
-täällä enkä taas niitä ylös kotonani. Mutta täällä on kai teidän
-toimettomia urkkijoitanne, jotka voivat kantaa ne", sanoi Mathilda
-sitten enemmän suorasukaisesti kuin viisaasti. Ja aivan oikein.
-Pekosen käskystä tuli ulommasta huoneesta kaksi miestä, jotka
-kantoivat Mathildan puolesta korit kadulle sekä kutsuivat ajurin.
-Mathilda Wrede ajoi kallisarvoisine papereineen edeltä ja miehet
-seurasivat häntä toisella hevosella.
-
-Kun he olivat saapuneet Mathilda Wreden kotiin Lapinlahdenkadulle,
-aikoivat salapoliisit maksaa molemmat hevoset, mutta Mathilda
-vastusti sanoen: "Nykyinen poliisikamari ei ikinä maksa lankoni
-paperien kuljetusta. Minun suuri etuoikeuteni on saada tehdä se."
-
-Miehet ottivat korit kantaen ne Mathilda Wreden huoneeseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulun 1905 Mathilda Wrede vietti vankien kanssa, uudenvuodenpäivän
-hän oli omaistensa parissa ja venäläiseksi jouluksi hän lähti
-ystäviensä, ruhtinasperhe Liewenin luo Kremoniin Liivinmaalle
-saadakseen siellä levätä.
-
-Siellä ollessaan hän sai Suomesta kirjeellisen tiedon, että
-hänen serkkunsa, kreivi C., joka oli ollut nuoren poikansa
-kanssa karkoitettuna maasta, oli saapunut Ruotsista muutamien
-muiden suomalaisten kanssa, voidakseen jos mahdollista päästä
-edustajapaikalleen Suomen valtiopäiville. Venäläiset santarmit olivat
-pidättäneet molemmat kreivi C:t Hyvinkään asemalla ja lähettäneet
-heidät takaisin Ruotsiin.
-
-Tuollainen väkivalta koski kovin Mathildaan. Liewenin perheen sekä
-heidän vieraansa kreivitär K:n kanssa yhdessä neuvoteltua tehtiin
-suunnitelma. Mathilda koettaisi päästä keisarin puheille kreivi C:n
-asiassa ja saisi kenties samalla tilaisuuden esittää isänmaansa
-suuren hädän. Sisäministeri Svjatopolk-Mirskille lähetettiin
-Pietariin kirje luotettavan palvelijan muassa yöjunalla. Mutta
-Svjatopolk-Mirski oli kuollut äkkiä edellisenä iltana.
-
-Tämän uuden vaikeuden johdosta päätti tarmokas kreivitär K. saattaa
-Mathildan Pietariin ja auttaa häntä pääsemään keisarin puheille. Kun
-he saapuivat pääkaupunkiin, oli parooni Paul Nicolay heitä vastassa
-ilmoittaen, että koko hanke oli aivan mahdoton, sillä silloin juuri
-oli johtavissa venäläisissä piireissä suuri katkeruus kaikkea
-suomalaista kohtaan nousukohdassaan, ja keisari itse oli erityisen
-kiihtynyt ja vihainen murhayrityksestä korkeassa asemassa olevaa
-venäläistä virkamiestä vastaan, joka oli tehty Suomessa edellisenä
-päivänä.
-
-Sellaisissa olosuhteissa Mathilda ei voinut ryhtyä mihinkään ja
-niin hän palasi Suomeen välittääkseen sähkösanoma- ja kirjevaihtoa
-Pietarin ja Ruotsissa oleskelevan kreivi C:n välillä.
-
-Kreivitär K. työskenteli puolestaan Pietarissa ja hänen onnistui
-saada palatsin komendantti v. H. ja keisarin yksityisen kanslian
-päällikkö, parooni B. suopeiksi kreivi C:n asialle.
-
-Mathildalle alkoi nyt äärimmäisen jännittävä ja väsyttävä aika,
-hän kun itse huolehti sähkösanomien lähettämisestä niin hyvin
-päivällä kuin yölläkin, sillä hän ei tahtonut saattaa ketään muita
-venäläisten vakoilijoiden epäilysten alaiseksi. Kuinka voimaperäistä
-työ oli, käy ilmi siitä, että Mathilda Wrede lähetti muutamissa
-viikoissa kaksikymmentäkahdeksan kirjettä ja sähkösanomaa sekä otti
-vastaan kolmekymmentäkaksi. Tuloksena oli, että hän sai eräänä
-huhtikuun päivänä näin kuuluvan sähkösanoman Suomen silloiselta
-ministerivaltiosihteeri Linderiltä: "Kreivi C. saa palata."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oltuaan muutamia viikkoja Turussa Mathilda Wrede lähti jälleen
-kotimatkalle Helsinkiin. Karjan asemalla hänen huomionsa kiintyi
-erääseen sotamieheen, joka seisoi kolmannen luokan vaunusillalla
-puettuna paksuun sinelliin, vaikka oli kuuma kesäpäivä. Mies
-oli paljain päin, silmät loistivat kammottavasti punaisissa ja
-pöhöttyneissä kasvoissa ja hän huojui edestakaisin.
-
-Mathildaa kiusasi katsella miestä, jonka hän luuli olevan kovasti
-humalassa ja hän sanoi suomeksi: "Älkää seisoko siinä, se on
-vaarallista teille itsellenne ja kiusallista muille. Menkää sisään!"
-Ei vastausta. Mathilda toisti sanansa ruotsiksi ja silloin muuan
-nuori mies, joka myös seisoi vaunusillalla, vastasi: "Hän ei ymmärrä,
-hän on kasakka ja hirveän sairas. Erään aliupseerin piti saattaa
-hänet Turusta Helsingin sotilassairaalaan, mutta niin pian kuin
-sairas oli sijoitettu penkille, meni aliupseeri tiehensä saadakseen
-ravintolasta lasin viiniä. Ja juna lähti. Nyt juuri lienee tullut
-määräys, ettei kasakka saa missään tapauksessa matkustaa Helsinkiin
-ilman hoitajaa. Hyvinkään asemalla pitää hänen odottaa saattajaansa,
-joka saapuu Toijalan junalla."
-
-Mathilda Wreden valtasi suuttumus ja sääli. Nuoren miehen avulla hän
-järjesti sairaalle, orenburgilaiselle kasakalle, niin mukavan tilan
-kuin voi ja toi appelsiineja sammuttaakseen kuumetautisen janon.
-Junan pysähtyessä Hyvinkäällä hän auttoi hoipertelevan sotilaan
-odotushuoneeseen, vuokrasi hänelle pieluksen ja huopapeitteen
-asettaen vielä suuren kannullisen teetä hänen viereensä.
-
-Mathilda Wreden asetuttua jälleen paikalleen vaunuun tulivat
-epämiellyttävä aseman santarmi ja poliisi tehden hänelle kunniaa,
-ja poliisi tulkitsi santarmin kiitoksen "omituiselle suomalaiselle
-naiselle, joka tahtoi näinä vihan päivinä hoidella lavantautia
-sairastavaa kasakkaa".
-
-Mathilda sai kolme viikkoa myöhemmin lämminsydämisen, liikuttavan
-kiitoskirjeen kasakalta, jota hoidettiin silloin Helsingin
-venäläisessä sotilassairaalassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolme vapautunutta vankia tuli muutamana iltapäivänä "ystävänsä" luo.
-He sanoivat ensimmäiseksi avatessaan oven: "Me puhuimme tullessamme
-vankilaoloista ja teistä ja huomasimme, että eräs virolainen vakooja
-seurasi meitä kuunnellen uteliaasti puhettamme. Nyt hän on täällä
-ulkopuolella, sillä kun raoitimme alaovea, näimme me hänen tulevan
-tännepäin."
-
-Kun he olivat juoneet kahvit, Mathilda vei heidät ulos takatietä.
-
-Hetken kuluttua soitettiin ovikelloa. Vieras mies tuli sisään. Hän
-selitti, että vaikka olikin virolainen, hän oli kuullut puhuttavan
-paljon Mathilda Wredestä ja toivonut kauan saavansa puhua hänen
-kanssaan. Nyt hän oli kovin sairas ja pyysi saada levätä.
-
-Mathilda ymmärsi samassa silmänräpäyksessä, että hänellä oli
-mainittu vakooja edessään. "Tietysti saatte levätä", sanoi hän,
-"mutta minä tahdon tietää, mikä teitä vaivaa." -- "Koko ruumis on
-kipeä ja minua pyörryttää", vastasi mies. -- "Ihmisparka! Istukaa
-tuonne keinutuoliini! Minä tiedän teille erinomaisen parannuskeinon.
-Sulkekaa silmänne ja levätkää kunnes tuon lääkkeen."
-
-Mathildaa huvitti sanomattomasti, kun hän sekoitti, kuppiin
-terveyssuolaa, kiinaa, kamferttitippoja ja valerianaa. "Maistukoon
-tämä hirveältä ja kirvelköön hänen viekasta kieltään", ajatteli hän
-ojentaessaan kupin vieraalleen. "Ottakaa tämä ilman vettä! Se tekee
-hyvää." Miehen kasvot vääntyivät. Hän tahtoi nousta, mutta Mathilda
-määräsi: "Teidän täytyy istua muutamia minuutteja silmät ummessa."
-
-Ei kestänyt kauan, ennenkuin mies nousi. "Nyt tunnen voivani paremmin
-ja voin mennä", sanoi hän ja lähti tulematta enää milloinkaan
-takaisin.
-
-Tavallinen vapautuneille vangeille viritetty ansa oli noina aikoina
-se, että venäläiset urkkijat pitivät heitä silmällä värvätäkseen
-heidät sitten uhkausten avulla ajamaan suunnitelmiaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mathilda Wrede oli käynyt muutamia kertoja Lennart Hohenthalin luona,
-jota pidettiin prokuraattori Soisalon-Soinisen murhasta vangittuna
-Katajanokan tutkintovankilassa odottamassa tuomiotaan.
-
-Eräänä päivänä hän huomasi nuoren vangin olevan hermostuneen
-vilkkaan ja eloisan ja otaksui hänen tahtovan salata levottomuuttaan
-tullessaan mahdollisesti pian siirretyksi kuritushuoneeseen.
-Mathildan hyvästellessä vanki pyysi: "Jos neidillä on aikaa, niin
-kirjoittakaa rakkaalle äidilleni, joka varmaan tarvitsee ymmärtävän
-sielun suomaa lohdutusta surressaan minun tähteni." Kun Mathilda
-muutamia tunteja myöhemmin lähti vankilasta, oli juuri vankien
-kävelyaika ja Hohenthal, joka käveli yksinään edestakaisin pitkin
-vankilan sivua, kumarsi ja heilutti hänelle hattuaan.
-
-Seuraavana aamuna kerrottiin sanomalehdissä, että Hohenthal oli yöllä
-sahannut sellinsä ikkunaristikon ja päässyt käsittämättömällä tavalla
-pakenemaan.
-
-Mathilda Wrede kertoi myöhemmin, että häntä, kun hän kuuli
-Hohenthalin paosta, huimasi ja sydän oli lakata lyömästä. Miten
-kävisikään tuolle nuorelle, uhkarohkealle vangille! Mikä edesvastuu
-tulisikaan tunnollisen, kunnon vankilanjohtajan ja vartijoiden
-kannettavaksi, ja kenties voitaisiin häntä itseäänkin epäillä, kun
-hän oli juuri päivää ennen käynyt Hohenthalin luona? Ja aivan oikein.
-Salassa hiiviskelevä huhu tiesi myöhemmin kertoa Mathilda Wreden
-vieneen mukanaan viilan, jolla ristikko oli sahattu poikki.
-
-Tuollainen hämärä syytös painoi Mathildaa raskaasti, ja, omituista
-kyllä, ei kukaan niistä, jotka olisivat voineet sen tehdä,
-koettanutkaan nostaa taakkaa pois hänen väsyneiltä, uskollisilta
-hartioiltaan. Sillä niin valmis kuin hän olikin auttamaan vankeja, ei
-hän milloinkaan tehnyt sitä epäoikeutetulla ja väärällä tavalla.
-
-
-
-
-Immanuel Karppinen.
-
-
-Kakolassa oli muuan erittäin vaarallinen vanki. Vähään aikaan ei oltu
-selvillä, ken hän oli, eikä kukaan saanut häntä sanomaan nimeään. Kun
-häntä kehoitettiin ottamaan edes joku nimi, virkkoi hän: "Sanottakoon
-minua sitten 'Pilveksi', sillä kenkään ei tiedä, mistä pilvi tulee
-tahi minne se menee."
-
-Jonkun ajan kuluttua eräs vartija kuitenkin tunsi hänet. Hän oli
-mies, jonka tunnolla oli murha, ja kuritushuoneessakin häntä
-yleisesti peljättiin. Hän oli peloittavan näköinen ja usein hän
-hyökkäsi sekä vahtimestarin että vartijoiden kimppuun. Siksi hänen
-sellinsä olikin aivan typötyhjä, sillä hän käytti aseena jokaista
-esinettä, minkä käsiinsä sai. Puhutteluun hän yleensä vastasi vain
-kahdella lailla: "En jaksa selittää", tahi "nämä kahleet estävät
-minua vastaamasta". Sitäpaitsi hän tahtoi etukäteen määrätä ajan,
-jolloin hänen luonaan voitaisiin käydä, mutta kaikki tiesivät, että
-se oli vain salajuoni, ja siksi varottiin menemästä hänen selliinsä
-hänen määrääminään aikoina. Kun Mathilda Wrede kävi ensi kerran
-puhuttelemassa miestä, makasi tämä tyhjän sellin lattialla vankilan
-raskaimpaan rautapukuun puettuna. Hän ei sanonut sanaakaan Mathildan
-astuessa sisään, vaan jäi makaamaan liikkumattomana lattialle
-tuijottaen häneen samalla kertaa jääkylmillä ja palavilla silmillään.
-
-Kun Karppinen ei vastannut mitään Mathildan puheeseen, juolahti
-tämän mieleen yht'äkkiä koettaa voittaa hänet toisella tavalla.
-Hän kutsui vartijan ja pyysi hänen tuomaan selkänojalla varustetun
-puutuolin. Vartija pudisti päätään. "Mahdotonta, sitä hän käyttää
-heti aseena." Mathilda toisti pyyntönsä ikäänkuin ei olisi kuullut
-vartijan arveluita, ja kun tämä vihdoin toi tuolin, kääntyi Mathilda
-vankiin sanoen: "Olkaa hyvä nyt ja nouskaa!" Mies katsoi häneen
-vihamielisesti, mutta totteli. "Istuutukaa!" kehoitti Mathilda
-sitten rauhallisesti, "se tekee teille hyvää. Teistä tuntuu hyvältä
-muuttaa asentoa, ja minä seison täällä kunnes tunnette levänneenne."
-Ennenkuulumaton hämmästys kuvastui miehen kovista kasvoista hänen
-istuutuessaan Mathildan uudistettua pyyntönsä. Mathilda Wrede ei
-ollut milloinkaan nähnyt kenenkään istuutuvan suuremmalla nautinnolla
-kaikkein mukavimpaankaan tuoliin.
-
-Joka kerran kun hän oli Kakolassa, kävi hän Karppisen luona
-ja muutamana päivänä hänen taas astuessaan tämän selliin ja
-ystävällisesti kysyessään kuulumisia mies vastasi: "Nämä kahleet
-estävät minua puhumasta tänään, ettekö voisi tulla toisen kerran?"
--- "Voin kyllä", Mathilda vastasi, vaikka häntä oli varoitettu
-menemästä miehen luokse tämän määräämään aikaan. -- "Voitteko
-tulla perjantaina?" -- "Kyllä, sopii erinomaisesti. Aamu- vaiko
-iltapäivällä Karppinen toivoo minun tulevan?" -- "Aamupäivällä." --
-"Hyvä." -- "Tuletteko varmasti?" -- "Tietysti", Mathilda vastasi,
-sanoi hyvästi ja lähti.
-
-Kakolassa oli laulukuoro, johon kuului kahdeksantoista laulajaa.
-Nämä olivat pyytäneet johtajalta luvan saada maaliskuun läntenä --
-Mathildan päivänä -- ottaa "vankien ystävä" vastaan laululla, kun
-hän tuli aamulla vankilaan. Juuri sinä päivänä Mathilda oli luvannut
-käydä Karppisen luona.
-
-Mathildan astuessa eteisestä keskihuoneeseen kuoro viritti laulun.
-Hän tuli syvästi liikutetuksi ja valmistaakseen niin monelle kuin
-mahdollista tilaisuuden nauttia kauniista laulusta hän pyysi
-vartijoita, jotka myös olivat läsnä, avaamaan niinhyvin päivä- kuin
-yöselliosastojenkin ovet.
-
-Laulun jälkeen hän lähti heti Karppisen luokse. Vahtimestari kielsi
-häntä jyrkästi, mutta hän ei sallinut peloittaa itseään. Hän oli
-antanut miehelle lupauksensa ja tahtoi pitää sen.
-
-Kun hän tuli päivän valosta Karppisen hämärään selliin, ei hän ensin
-nähnyt mitään. Hän meni sentähden pari askelta edemmäksi. Pienen
-ikkunan alla olevassa loukossa istui vanki raskaissa raudoissaan
-maahan kyyristyneenä ja takki vedettynä pään yli. Se oli kauhea
-näky. Huolimatta raudoista mies nousi äänettömästi, läheni hitaasti,
-paljasti hirvittävät kasvonsa ja sanoi haudankumealla äänellä: "Nehän
-lauloivat jo teidän kuolinlaulunne, ja tässä näette kuolemanne
-merkin." Hän oli vetänyt mustan viivan hiusrajasta leukaan ja toisen
-viivan silmien yli, niin että viivat muodostivat suuren mustan ristin
-yli koko kasvojen. Mies näytti kammottavalta jäykkine, tuijottavine
-silmineen, jotka olivat jääkylmät ja samalla polttavat.
-
-Mathilda Wredeä puistatti, kun hän seisoi tuon hirveän olennon
-edessä, mutta hän vastasi aivan yksinkertaisesti: "Rakas ystävä,
-ovatko korvanne erehtyneet? Luulitteko sitä kuolinvirreksi? Sehän
-oli minun, nimipäivälauluni. Ettekö kuullut, kuinka kauniisti he
-lauloivat?" Mies tuli askeleen lähemmäksi. "Mutta Karppinen, mistä
-te olette saanut tuon hirveän töherryksen?" Ei vastausta. Mies
-seisoi ääneti ja tuijotti Mathildaan. "Nytpä minä tiedän", puhkesi
-tämä puhumaan. "Te annoitte lampun savuta eilisiltana ja sitten te
-sekoititte noen kaljaan. Pitääpä olla nokkela Karppinen keksiäkseen
-tuollaista." Mies näytti hämmästyneeltä.
-
-Nyt vasta Mathilda alkoi tuntea itsensä rauhallisemmaksi. "Ettekö
-te pelkää kuolemaa?" Karppinen kysyi. -- "Enpä juuri!" -- "Eikö
-olisi hirveää kuolla Kakolassa?" -- "Eihän merkitse mitään, missä se
-tapahtuu, sillä Jumala on sama kaikkialla ja kuolema myöskin. Olen
-elänyt suuren osan myöhempää elämääni täällä, miksi en silloin voisi
-täällä kuoliakin?" -- "Eikö teillä ole veljiä? Kuinka he antavat
-teidän tulla tänne?" -- "Ei kukaan estä minua, sillä he tietävät
-Jumalan lähettäneen minut."
-
-Heidän sanoessaan jäähyväiset Karppinen oli tällä kertaa melkein
-ystävällinen.
-
-Jonkun aikaa myöhemmin Mathilda tuli jälleen Kakolaan. Kun hän meni
-Karppisen luokse, kysyi tämä heti: "Onko neidillä joku englantilainen
-kirja?" -- "Osaako Karppinen englantia?" kysyi Mathilda puolestaan.
--- "Osaan." -- "Tällä kertaa minulla on mukanani vain yksi
-englantilainen kirja 'Kristityn vaellus'. Olen saanut sen äskettäin
-ja pidän sitä suuressa arvossa. Vaikka en ole vielä itsekään lukenut
-sitä loppuun, saa Karppinen lainata sen. Tehän pidätte sitä oikein
-hyvin, kun tiedätte, kuinka kallisarvoinen se on minulle ja se on
-sitäpaitsi sidottu hyvin kauniisti punaisiin kullalla koristettuihin
-kansiin."
-
-Mathilda pani paperin kirjan kansiin ja vei sen Karppiselle.
-
-Kun hän taas muutamia päiviä myöhemmin tuli Karppisen luokse ja
-kysyi, mitä tämä oli pitänyt kirjasta, vastasi vanki: "En ole
-lukenut sitä. Henget ovat turmelleet sen." -- "Millaiset henget?"
--- "Täällä sisällä olevat henget ovat tehneet sen." Hän otti esille
-rievun käärien sen auki. Sen sisällä oli osa lehtiä, mutta kannet
-olivat muuttuneet punaisen ja kullanhohtaviksi pieniksi hiutaleiksi.
-"Tässäkö on kaunis kirjani?" -- "Niin".
-
-Viha kuohahti silmänräpäykseksi Mathildan sisimmässä, mutta
-samassa hän jälleen tyyntyi. "Jos siitä on ollut teille hetkiseksi
-ajanvietettä ja iloa, niin kaikki on hyvin", sanoi hän.
-
-Mathilda oli jälleen kerran Karppisen luona. Hän tervehti ja ojensi
-miehelle kätensä. Sen sijaan että vanki olisi tarttunut siihen, hän
-kurotti Mathildalle paperin, jossa oli merkillinen piirustus. Se
-esitti omituista ihmisjoukkoa ja kolmea henkilöä, jotka kantoivat
-mustaa laatikkoa. Sen kannessa oli tavattoman suuri sulkamainen
-viuhka. "Ymmärrättekö, mikä tämä on?" kysyi Karppinen. -- "En, en
-ymmärrä ollenkaan!" -- "Se mikä on piirretty tähän paperiin, tapahtuu
-heti, kun olen surmannut teidät." Mies viittasi mustaan laatikkoon.
-"Tuo on teidän ruumisarkkunne." -- "Minun ruumisarkkuniko? Olisipa se
-voinut olla hieman sievempi."
-
-Mathildasta tuntui kaamealta ja ilkeältä, mutta hän jatkoi
-reippaasti: "Mikäs höyhen minun ruumisarkustani nousee?" -- "Ei se
-ole mikään höyhen. Te osoititte eläessänne suurta ystävällisyyttä
-vangeille ja ehkenpä muillekin ja saitte paljon rakkautta osaksenne
-vastalahjaksi. Se kaikki ei voi mahtua kirstuun, vaan nousee ylöspäin
-muistona." -- "Mutta mikä tämä on?" Mathilda osoitti ihmisjoukkoa. --
-"Sureva Kakola", vastasi mies.
-
-Sitten hän pyysi paperilapun, johon hän kirjoitti "muistorunon". Sen
-viimeinen säkeistö kuului:
-
-    "Vaan povesta maan
-    mä pääni nostan
-    ja tehdyt vääryydet
-    kaikki kostan.
-    Ja silloin vihani kuohuvan
-    mä ihmisverihin sammutan."
-
-Karppinen oli ollut hyvin väkivaltainen ja vaikea oli ollut häntä
-käsitellä. Hänet oli suljettu rangaistuskoppiin raskaimpaan
-rauta-asuun puettuna. Mathilda Wrede kävi hänen luonaan siellä.
-Mies seisoi synkkänä ja raivoisana rautapuvussaan kiroillen ja
-sadatellen. Mathilda tervehti ystävällisesti, mutta Karppinen ei
-ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi vain sähisten yhteenpurtujen
-hampaittensa välitse: "Iankaikkisesti kirotut olkoot tämän talon
-pedot!"
-
--- "Eikö Karppisella ole minulle mitään muuta sanottavaa tänään?"
-kysyi Mathilda. -- "Olkoot ne iankaikkisesti kirotut", toisti mies.
--- "Ei, rakas Karppinen, en minä lähde täältä teidän hirveitten
-sadatustenne seuraamana. Kyllä teidän pitää sanoa minulle jotakin
-muutakin", pyysi Mathilda. -- "Olkoot kaikki ihmiset iankaikkisesti
-kirotut -- paitsi te", kuului ääni.
-
-Joku kieli oli kenties sittenkin ruvennut hänessä väräjämään. Siinä
-tilassa missä hän nyt oli, ei Mathilda voinut tehdä enää muuta hänen
-hyväkseen, siksi hän sanoi vain hyvästi ja poistui.
-
-Karppinen oli monta vuotta erikoissellissä Kakolassa ja vietiin
-sitten Helsingin köyhäintalon mielisairaalaan. Sielläkin Mathilda
-kävi muutamia kertoja hänen luonaan vieden pähkinöitä ja muuta hyvää
-poloisen sairaan iloksi ja ajankuluksi.
-
-
-
-
-Elämyksiä ja kokemuksia kesämatkoilta.
-
-
-Useimmat kesät Mathilda Wrede vietti käymällä vapautuneitten
-ystäviensä tahi vankien perheitten luona ja niillä matkoillaan hän
-oppi yhä enemmän tuntemaan ja rakastamaan omaa Suomen kansaansa.
-
-Hänellä oli ihmeellinen taito löytää ihmissydänten avain ja jokaista
-sielua, joka hänelle avautui, hän ohjasi omalla erikoisella
-tavallaan. Jos hän tapasi merimiehen, vertasi hän jumalallista
-ajatusta puhtaaseen, terveyttä tuovaan ja kirkkaaseen veteen. Jos
-hän puheli lappalaisen kanssa, huomasi hän, että tässä herätti
-voimakkaimman vastakaiun ajatus valkeista lumiaavikoista ja
-revontulista. "Pese minua, että tulisin lunta valkeammaksi!" Mikä voi
-tulla vieläkin valkoisemmaksi? Erämaan asukas herätettiin näkemään
-Jumalan kaikkivalta ja rakkaus valtavan suuressa hiljaisuudessa,
-metsän majesteetillisuudessa ja kesäisen kirkkauden kauneudessa.
-Useimpiin nähden hän sai kokea, että äiti oli sydämen avain, monille
-myös koti ja lapset. Erämaitten väkeä hän kunnioittaen rakasti,
-sillä heidän joukossaan hän tunsi löytävänsä suuripiirteisimmät
-ihmiset, ne ihmiset, jotka taistelussaan köyhyyttä ja hätää vastaan
-olivat kasvaneet väkeviksi ja oppineet erämaan hiljaisuudessa
-kantamaan vaieten elämänsä kuorman. Melkein joka vuosi kului osa
-Mathildan kesästä syvissä erämaissa. Kerran, kun hänen oli määrä
-levätä muutamia päiviä kotonaan Rabbelugnissa, ennenkuin lähti
-Pielisjärvelle, jonne hän oli jo lähettänyt yhden käärön uusia
-testamentteja, tunsi hän äkkiä vastustamattomasti kehoitusta
-lähteä jo heti, vaikkei tiennyt minne. Tottuneena tottelemaan
-mielijohteitaan hän laittautui kuntoon ja lähti iltajunalla
-Kouvolaan, jossa hänen oli odotettava yöjunia. Hänen Isänsä
-ilmoittaisi hänelle varmaan, kun aika oli tullut, mitä tietä hänen
-oli jatkettava.
-
-Kun hän asemalla istui ja odotti, selvisi hänelle, että hänen piti
-lähteä Kuopioon.
-
-Hän meni sinne tultuaan suoraan vankilaan. Siellä eräs suuressa
-hädässä oleva vanki sai avun, jota hän juuri silloin tarvitsi. Sinne
-Mathildan ei kuitenkaan ollut pysähdyttävä. Siksi hän taivalsi
-laivarantaan tavaroita kantavan pojan seuraamana. Kuopiossa oli juuri
-päättynyt maanviljelysnäyttely. Satamassa oli monta laivaa täynnä
-ihmisiä ja eläimiä. Mihinkähän niistä hän menisi? "Tuuli puhaltaa
-minne se tahtoo ja sinä kuulet sen humun, mutta et tiedä mistä se
-tulee ja minne se menee", Mathilda tuumiskeli. Eräs laiva, jossa
-oli enemmän lastia kuin muissa, oli juuri lähtemäisillään rannasta.
-"Sillä minä lähden", sanoi hän itsekseen. Hän meni laivaan ja kuuli
-sen olevan matkalla Tuovilanlahteen.
-
-Oli ahdasta. Mutta juuri siksi hän tuli saaneeksi puhua niin monen
-kanssa. Ihmiset olivat huomanneet hänen rintaneulansa "Armo ja
-rauha", ja hän kuuli kuiskailtavan: "Mathilda Wrede." -- "Vankien
-ystävä." Heidän jättäessään kaupungin taakseen eräs mies kysyi
-viitaten vankilarakennuksiin: "Tunnetteko tuon paikan?" Ja kun
-Mathilda myönsi, mies lisäsi: "Sen aavistin heti, kun astuitte
-laivaan. Kyllä minä tiedän, kuka te olette."
-
-Yhä useampien kanssa hän joutui keskusteluun, ja moni sielu avautui
-hänelle sillä matkalla. Kaikissa pysähdyspaikoissa meni ihmisiä
-hevosineen, vasikoineen, kanoineen ja muineen maihin. Sanoessaan
-hyvästi pyysivät monet, että Mathilda Wrede kävisi heidän luonaan. Ja
-vielä laivan lähdettyä laiturista kuului huuto: "Tulkaa meille!"
-
-Hän jäi yöksi Tuovilanlahden majataloon ja jatkoi sieltä aikaisin
-seuraavana aamuna matkaansa Pielavedelle. Kun hän tuli siellä
-majataloon, osoitettiin hänelle huone, josta eräs matkustavainen oli
-juuri lähtenyt. Oli paahtavan kuuma kesäpäivä. Ikkuna oli tilkitty
-kiinni, ja kärpäsparvi surisi pöydän ympärillä maistellen äsken
-lopetetun aterian jätteitä. Vuode oli korjaamatta, ja ilma oli
-paksuna tupakansavusta. Sinne ei Mathilda Wrede voinut jäädä. Hän
-kysyi lyhintä tietä nimismiehen taloon, josta hän toivoi saavansa
-tietoja muutamista vapautuneista vangeista, ja hänelle näytettiin
-vainioiden ja peltojen poikki kulkeva oikotie.
-
-Hänen edessään oli pian suuri talo ja kaivolla seisoi kaksi hyvin
-vanhaa mummoa nostaen vettä. Mathilda tervehti ja kysyi kuinka he,
-niin vanhat ihmiset, saattoivat tehdä niin raskasta työtä. "Meitä on
-tässä talossa monta vanhaa", vastasivat he. "Tämä on köyhäintalo."
--- "Minun on niin jano", sanoi Mathilda. "Tahdotteko antaa minulle
-hiukan vettä?" Hän pyysi mummoja panemaan astian kaivonreunalle,
-mutta mummot olivat itsepäisiä ja tahtoivat pidellä sitä. Mathilda
-rupesi juomaan, mutta eukotpa eivät olleetkaan niin vahvoja kuin
-luulivat, ja kylmä vesi läikähti äkkiä Mathildan kasvoille ja
-vaatteille. Eukot säikähtivät hirveästi, mutta rauhoittuivat
-Mathildan sanoessa: "Kiitos, rakkaat ystävät! Te olitte oikein
-kilttejä, kun virkistitte minua kylmällä vedellä. Huomenna minä
-tulen vuorostani luoksenne ja tarjoan kahvia teille kaikille." --
-"Onko neiti niin rikas?" mummot ihmettelivät. "Meille ei ole kukaan
-tarjonnut kahvia sen jälkeen, kun rovasti kuoli kaksi vuotta sitten."
-
-Mathilda jatkoi kulkuaan ja hänet otettiin nimismiehen talossa
-erittäin ystävällisesti vastaan ja pyydettiin jäämään yöksi.
-
-Seuraavana aamuna nimismiehen rouva lainasi kaksi suurta kahvipannua.
-Puodista ostettiin kahvia, sokeria ja suuria vehnäsiä vanhuksille ja
-niin lähdettiin köyhäintaloon.
-
-Siellä kaikki olivat iloisia ja kiitollisia kestityksestä ja eräs
-nyrpeä mies mutisi: "Kuopion maaherra oli kyllä kerran täällä, mutta
-ei hän ymmärtänyt tarjota kahvia."
-
-Niin Mathilda Wrede jatkoi matkaansa majatalosta toiseen. Kaikkialla,
-missä hän kuuli olevan köyhiä, sairaita ja vapautuneita vankeja tahi
-muita onnettomia, hän kävi heidän kodeissaan pelkäämättä pitkiä
-vaivalloisia teitä, jotka usein veivät raivaamattomiin seutuihin,
-suomaille ja autioihin metsiin.
-
-Mathilda Wredellä oli sillä kertaa runsaasti rahaa. Sukulaisten ja
-ystävien, jotka ymmärsivät hänen lähetystyönsä merkityksen, oli
-tapana antaa hänelle rahaa sellaisia matkoja varten, ja siten hän
-saattoi avustaa köyhiä ja puutteessa olevia ei vain hengellisesti
-vaan aineellisestikin.
-
-Niinpä hän sai eräänä päivänä kuulla hyvin köyhästä perheestä, joka
-asui suuren metsän toisella puolen. Hän tilasi hevosen ja lähti
-sinne. Kuljettiin syvälle metsään. Vihdoin tie loppui. Ajaja riisui
-hevosen sanoen, että heidän oli mentävä jalan jäljellä oleva osa
-tiestä. Mathildalla oli matkalaukkunsa ja käärö uusia testamentteja
-rattailla, ja hän kysyi, uskalsiko tavarat jättää sinne siksi aikaa
-kuin he lähtivät mökille. Mies katsahti, kirkkaalle taivaalle. "Ei
-tänään sadetta tule", hän vastasi käsittämättä, että mikään muu vaara
-voisi uhata.
-
-He palasivat kurjasta metsäpirtistä iloisen ja kiitollisen väen
-seuraamana. Vaimo kertoi sairaasta lehmästään, ja Mathilda, joka
-aina oli ollut suuri eläinten ystävä ja ymmärsi niiden hoitoa,
-antoi vaimolle neuvoja, kuinka tämä hoitaisi sitä. Mathildan
-heittäessä heille lavasti sanoi eukko: "Kuulkaapas, olettekos te
-oikeata herrasväkeä?" -- "Vähän sinnepäin", vastasi Mathilda nousten
-kärryihin.
-
-Oltiin elokuun lopulla ja yöt olivat jo pimeät. Taivas oli pilvessä
-ja oli alkanut sataa tihuuttaa. Mathilda Wrede istui eräässä
-majatalossa tuumien, olisiko viisaampaa odottaa seuraavaan aamuun
-vai pitäisikö hänen lähteä heti tuolle kaksikymmentäkaksi kilometriä
-pitkälle taipaleelle seuraavaan majataloon, jonne palaava kyytipoika
-oli juuri menossa. Taivas oli tasaisessa pilvessä. Aamulla saattaisi
-rankka sade tehdä kulun mahdottomaksi.
-
-Oli jo pimeä, kun Mathilda lähti taipaleelle pienen Otto-nimisen
-kyytipojan kera. Sumu laskeutui yhä tiheämpänä ja metsä kävi aina
-synkemmäksi ja syvemmäksi. Maantien varressa asui muuan vapautunut
-vanki; häntäkin tahtoi Mathilda käydä tapaamassa saman tien.
-
-"Kuules, poikaseni", Mathilda Wrede sanoi kääntyen Ottoon, "kun
-joudumme Kuopion ja Vaasan läänien rajapylväille, niin pysähdytä
-hevonen. Sitten sytytämme tulitikun, niin että saan nähdä rakkaan
-Vaasan läänin. Siellä minä olen syntynyt ja siellä olen kauan
-asunut." Hevonen mennä hölkytteli hiljakseen tihusateessa. "Tässä
-raja on", sanoi poika lopulta pysäyttäen hevosen. He raapasivat
-tulitikkuun tulta ja lapsuudenmuistojen lämmin laine tulvahti
-Mathildan mieleen. Ajopoika maiskautti hevoselle, ja se jatkoi taas
-väsyneenä keskeytynyttä taivalta.
-
-Jonkun tunnin kuluttua poika pysäytti jälleen. "R. asuu tässä."
-Mathilda, joka luuli, että miehen tupa oli aivan maantien vieressä,
-pyysi Ottoa menemään ja ilmoittamaan, että hän istui rattailla ja
-halusi puhella R:n kanssa.
-
-Poika meni. Mathilda odotti ja odotti. Tuntui niin autiolta ja
-kolkolta hänen istuessaan siinä yksin metsässä. Hevonen kävi
-levottomaksi ja työnsi rattaita edes takaisin, eikä Mathilda saanut
-sitä rauhoittumaan. Hänestä tuntui, että oli kulunut kokonainen
-iankaikkisuus siitä, kun kyytipoika oli hänet jättänyt.
-
-Vihdoin kuului kaukaa juoksua. "Onko siellä Otto?" huusi Mathilda. Ei
-vastausta; juoksu taukosi. Pimeässä lähestyi joku rattaita, joissa
-hän istui. Se oli onneksi R. Mikä ilo, kun he tunsivat toisensa
-jälleen! R. oli jo mennyt levolle ja nukahtanut, kun poika koputti
-hänen mökkinsä ovelle. Mökki oli metsässä jonkun matkan päässä.
-Avatessaan hän sai kuulla, että muuan maantiellä odottava matkustaja
-tahtoi puhua hänen kanssaan. R. oli ehdollisesti vapaa vanki ja
-ihmetteli pelästyneenä, oliko nimismiehellä kenties jotakin asioita
-selvitettävänä hänen kanssaan. Hän pukeutui kuitenkin heti ja juoksi
-osoitetulle paikalla perässään poika, joka tallusteli kaikessa
-rauhassa. Mathildan ja miehen erotessa hetkisen kuluttua Mathilda
-pyysi häntä seuraavana aamuna luokseen aamiaiselle majataloon. Yö oli
-kulunut pitkälle, ennenkuin he saapuivat perille. Mathilda vietiin
-huoneeseen. Äkkiä hän kuuli, kuinka emäntä torui eteisessä poikaa,
-kun tämä oli viipynyt niin kauan ja kuinka poika kertoi käynnistä
-metsässä R:n luona j.n.e. Pian sen jälkeen tuli emäntä Mathildan
-huoneeseen, katsoi häneen kunnioittavasti, otti kaikki vaatteet
-vuoteesta ja vei ne pois. Hetken kuluttua hän palasi kantaen uusia
-makuuvaatteita ja rupesi laittamaan vuodetta mitä huolellisimmin.
-Seinään vuoteen yläpuolelle hän kiinnitti valkean vaatteen, johon oli
-kirjailtu suurin kirjaimin "Hyvää yötä." Sen tehtyään hän kääntyi
-Mathildaan sanoen: "Minä tiedän, että te olette entisen maaherramme
-tytär ja että olette 'vankien ystävä'. Siksi tahdoin laittaa teille
-vuoteen parhaista makuuvaatteistani ja vaikka onkin yö, niin
-valmistan teille hyvän illallisen, sillä te olette varmaan sekä
-nälkäinen että kylmissänne sellaisen matkan jälkeen."
-
-Sitten emäntä tuli taas sisään tuoden leipää, voita, maitoa ja
-lämpimiä perunoita tarjottimella.
-
-Seuraavana aamuna Mathilda söi aamiaisen R:n kanssa ja sanottuaan
-hyvästit ystävälliselle isäntäväelleen jatkoi matkaansa.
-
-Pian hän tuli taloon, jossa nuori isäntä, kakolanaikuinen ystävä,
-parhaillaan tervasi kärrinpyöriä. Samassa silmänräpäyksessä kuin mies
-näki Mathildan ajavan pihaan, hän heitti pyörän luotaan rientäen
-avoimin sylin häntä vastaan, nosti hänet kärryistä ja kantoi juosten
-tupaan, missä hänen vaimonsa ja pieni lapsensa olivat. "Nyt saan
-vihdoinkin näyttää hänet teille!" huudahti hän laskien Mathildan
-heidän eteensä lattialle.
-
-Mathildan käynnistä riemuittiin kovasti ja isäntäväen kiitollisuus ja
-hyväntahtoisuus ilmenivät jos jollakin tavoin. Kaikki oli näytettävä
-hänelle. Hänen piti kiipeillä aitojen ja hypätä ojien yli, sillä
-varsa oli syömässä niityllä. Ja lehmä ja vasikat ja kanat ja porsaat,
-kaikki oli katseltava. Oli oikein vaikea erota rakkaista ystävistä,
-mutta Mathildalla oli vielä pitkä matka edessään.
-
-Kaikissa köyhäintaloissa, joitten ohi hän kulki, hän pani toimeen
-kahvikestit. Kaikkialla hän tapasi surujen raskauttamia ja
-haparoivan, epämääräisen kaipuun täyttämiä ihmisiä. He aukaisivat
-luottavasti sydämensä vieraalle, joka aina keksi jonkun pääsytien
-heidän vaikeuksissaan ja otti niin lämpimästi osaa heidän
-koettelemuksiinsa.
-
-Hän oli juuri käynyt eräässä mökissä ja kun hän aikoi sieltä lähteä
-kysyi muuan nainen: "Mikä teidän nimenne on?" -- "Mathilda", kuului
-vastaus. -- "Lieneehän teillä joku muukin nimi", vaimo jatkoi
-kuulusteluaan. -- "On kyllä, mutta sitä on niin vaikea lausua
-suomeksi." -- "Sanokaa se kuitenkin", tiukkasi vaimo. -- "Nimeni
-on Wrede." -- "Wrede!" vaimo huudahti, "tunnettu nimi ja tunnettu
-henkilö. Se oli maaherrammekin nimi. Te olette varmaan hänen
-tyttärensä ja 'vankien ystävä'!"
-
-Eräässä toisessa paikassa muuan ruotiukko tuli sanomaan hyvästi.
-"Hyvästi nyt, neiti!" hän sanoi ja viitaten merkitsevästi ylöspäin
-jatkoi: "Minä olen vanha ja saan pian muuttaa tuonne ylös ja silloin
-minä vien terveisiä neidiltä." Syvästi liikutettuna ja samalla
-uteliaana Mathilda kysyi, mitä ukko aikoi sanoa häneltä terveisiksi
-sinne ylös tultuaan. "Minä sanon", ukko vastasi kynsäisten
-korvallistaan, "että kyllä hän tietysti tulee perästä, kunhan hän
-vain joutuu joukkoineen."
-
-Mathildan joukko lisääntyy päivä päivältä ja kerran hän on vievä
-lyhteensä ja laskeva ne Vapahtajan jalkojen juureen -- silloin, "kun
-ymmärtäväiset loistavat kuten taivaan avaruus ja ne, jotka ovat
-johtaneet monta vanhurskauteen, kuten tähdet, aina ja iankaikkisesti."
-
-
-
-
-Joulu Kakolassa.
-
-
-Erään joulun Mathilda vietti jälleen Kakolassa. Hän kaipasi kovin
-rakkaitaan ja tiesi heidänkin ikävöivän häntä, ja kuitenkin hänen
-täytyi jäädä sinne surun asunnoihin. Jouluaaton aattona hän kirjoitti
-Helena-sisarelleen:
-
-"Olen melkein kateellinen itselleni kaikista niistä monista eduista,
-joita minulla on elämässäni -- elämässä, joka hyväilee minua ja lyö
-heitä. Se synnyttää polttavan tunteen, että olen velkaa. -- Ja velka
-olisi suoritettava niin, että koettaisin opettaa heitä tuntemaan
-oikein elävästi ja lämpimästi olemassaolon suuren, valtavan ja
-häikäisevän ihanuuden, alituisen tietoisen seurustelun ikiaikojen
-Jumalan kanssa. -- -- Vaikeaa täällä on ollut, mutta minä _tiedän_,
-että oikea paikkani on sittekin täällä. Olen vähän väsynyt ja sydäntä
-pakottaa ja kirvelee, mutta kalpeat, kärsivät kasvot kirkastuvat
-minne ikinä käännyn. Minua odottaa jättiläistyö, mutta tunnen, että
-'Herran Henki on päälläni ja Hän on voidellut minut saarnaamaan
-vangeille vapautta, sokeille näkönsä saamista, särjetyille lunastusta
-ja saarnaamaan Herran otollista vuotta'. Niin kiitollinen kuin
-olenkin saadessani olla täällä, en kuitenkaan toivoisi tänne ketään
-muuta, sillä jouluilo ja joulutunnelma eivät viihdy Kakolassa."
-
-Seuraavana aamuna Mathilda oli aikaisin vankilassa. Hän oli juuri
-aloittanut joulukirjeitten jakelun, kun tuli sana, että häntä
-odotettiin leivintupaan, sillä siellä ei voitu aloittaa leipomista,
-ennenkuin neiti oli maistanut taikinaa. Ei auttanut vastustella.
-Vaippa heitettynä hartioille hän kiiruhti sinne.
-
-Leipomossa seisoi useita miehiä valkoisiin myssyihin ja esiliinoihin
-puettuina odottaen häntä. He näyttivät oikein hauskoilta. B., itse
-leipurimestari, näytti taikinaa kysyen, oliko se Mathildan mielestä
-sellaista kuin taikinan piti olla "vapaalla jalalla" oltaessa.
-"Melkein", Mathilda vastasi. "Mutta kaapisitteko sitten lopuksi
-reunoista vähän taikinaa ja leipoisitte minullekin joulupullan? Olisi
-niin hauska saada joululahja." -- "Sitä ei neidin olisi pitänyt
-sanoa", vastasi B. "Mekö kaapisimme neidille laidoista! Ei ikinä.
-Me olemme yhteisesti sopineet, että neidin on saatava ensimmäinen
-vehnänen, joka leivotaan, ja siihen me olemme saaneet vahtimestarin
-rouvalta muutamia sokeripaloja ja munan."
-
-Mathilda Wrede saikin heiltä myöhemmin päivällä oikein kauniin
-vehnäpullan.
-
-Kun hän palasi vankilaan, kohtasi häntä tieto: "N. on
-kuolemaisillaan", ja Mathilda kiiruhti miehen luo. Hän oli mitä
-hirveimpien tautien kiusaama mies. Jottei levittäisi muihin
-tartuntaa, ei häntä oltu otettu sairasosastolle. Hän makasi yksinään
-sellissään olkipatjalla. Houreissaan hän oli usein heittäytynyt
-pois sängystä ja ettei se uusiintuisi, oli hänelle laitettu vuode
-lattialle. Mies oli hyvin kuuro. Mathilda ryömi polvilleen hänen
-vuoteensa ääreen ja alkoi puhua hänelle niin kovaa kuin voi. Mies
-koetti liikuttamalla huuliaan osoittaa ymmärtävänsä, sillä hän ei
-voinut enää puhua. Hän oli niin likainen siinä maatessaan. Mathilda
-kasteli nenäliinansa veteen, pesi hänen otsansa ja antoi hänelle
-maitoa juoda.
-
-Tullessaan vihdoin takaisin käytävään Mathilda kuuli hurjaa huutoa
-ja kirouksia. "Mikä nyt?" kysyi hän vahtimestarilta. -- "M. on
-raivoissaan", tämä vastasi. "Kun hänen piti työnsä lopetettuaan
-antaa työkalunsa pois, piti hän suutarinpuukon, vaikka me tahdoimme
-ottaa sen. Nyt hän kulkee kopissaan edes takaisin, kiroaa, huitoo
-ympärilleen puukolla ja sanoo, että tänä iltana pitää Kakolassa olla
-yhtä ihmishenkeä vähemmän, joko hän ottaa jonkun virkamiehen tahi
-sitten oman henkensä. Me aiomme nyt juuri mennä hänen luokseen ja
-painaa hänet patjan avulla seinää vasten, niin että voimme panna
-hänet käsirautoihin ja viedä maakerrokseen." -- "Ei", Mathilda sanoi.
-"Se ei saa tapahtua. Nyt on jouluaatto, eikä tänään viedä ketään
-maakerrokseen. Minä menen hänen luokseen."
-
-Vahtimestari aukaisi sellin oven Mathildan seisoessa ulkopuolella
-ja kuullessa M:n hirveät huudot ja kiroukset. "Hiljaa M.! Olkaa
-rauhassa! Minä täällä vain olen", puheli Mathilda. -- "Eikö kukaan
-muu tule mukaanne?" huusi mies vastaan. --
-
-"Ei, ei kukaan muu."
-
-"No mikä nyt on, kun M. käyttäytyy tällä tavoin?" kysyi Mathilda.
--- "Minä olen vannonut, että tänään otetaan yksi elämä, joko jonkun
-muun tahi minun", vastasi mies. -- "Silloin meillä kahdella on
-aivan eri mielipide", sanoi Mathilda. "M. tahtoo ryöstää elämän ja
-minä tahtoisin auttaa elämän antamisessa. Täällä ei tänään surmata
-ketään, vaan elävä Jumala sytyttää uuden, ihanan ja puhtaan elämän.
-Ja muistakaa, että M:llä on sydänvika. Jos M. huutaa ja elämöi noin,
-niin voi kuolema tulla silmänräpäyksessä, eikä M. voi nykyisessä
-mielentilassaan astua Jumalan eteen. Olkaa nyt hyvä ja antakaa puukko
-heti minulle!" -- "En minä anna sitä, minä aion peloitella heitä",
-vastasi mies. -- "Ketä M. aikoo peloittaa? Ei ainakaan minua", jatkoi
-Mathilda. "On aivan lapsellista luulla voivansa peloitella ihmisiä
-mokomalla pikku puukolla. Kas niin, antakaa se nyt minulle!" -- "Ei,
-sitä en tee. Neitihän on sanonut, että on aina pidettävä sanansa, ja
-minä olen vannonut, etten anna sitä." -- "Vai niin, aikooko M. ruveta
-niin oivaksi mieheksi, ettei riko koskaan sanaansa? Sitäpä oli oikein
-hauska kuulla. Mutta mitähän jos M. kuitenkin antaisi puukon minulle,
-minä tarvitsen kyllä saada joululahjan. Leipurikin antaa vehnäsen, ja
-minusta tuntuu, että M. voisi antaa puukon."
-
-Vanki oli jo rauhoittunut huomattavasti. Mutta yhä hän vain väitti
-vastaan. "Ei, en anna sitä." -- "Vai niin", Mathilda Wrede sanoi.
-"Ellei M. anna sitä, niin minä otan sen. Ojentakaapa kätenne, niin
-koetan!" M. rupesi nauramaan ojentaen kätensä, Mathilda tarttui
-siihen ja alkoi hitaasti suoristaa sormia, mutta mies painoi ne
-samassa taas alas. "Jos olen kerran avannut käden, niin M. ei saa
-sulkea sitä uudelleen. Muuten tämä käy liian vaikeaksi ja vie liian
-paljon aikaa", sanoi Mathilda. "Kas noin! Sepä oli hyvä, yksi --
-kaksi -- kolme -- juuri niin. Nyt koko käsi on auki ja tässä on
-puukko!"
-
-Hetkisen he sitten istuivat jutellen. Kun Mathilda jätti hänet, M.
-oli aivan rauhallinen ja ystävällinen.
-
-Käytävässä Mathilda tapasi vartijan. "Älkää ilmoittako tätä asiaa!"
-pyysi hän. "Luvatkaa se minulle! Nythän on jouluaatto. M. aikoo tästä
-lähtien ruveta niin siivoksi mieheksi, että pitää aina sanansa.
-Sentähden hän vain ei antanut puukkoa pois, kun oli vannonut, ettei
-sitä tee." Mathilda ojensi puukon vartijalle eikä M:n tarvinnut
-viettää jouluaan rangaistuskopissa.
-
-Niin Mathilda kulki sellistä selliin käyden joka vangin luona. Hän
-toivotti heille rauhallista joulua, antoi kullekin joulukirjeen ja
-puristi heidän kättään.
-
-Kun vankilan portit illalla suljettiin, meni hän ulos. Hän oli saanut
-katsahtaa tuskan ja avuttoman epätoivon maailmaan ja hänen sielussaan
-paloi rakkaus ja osanotto noihin laiminlyötyihin ja elämän kylmyyden
-kangistamiin ihmislapsiin. Väsyneenä hän taivalsi edestakaisin
-Kakolan ja lääninvankilan väliä. Hänen allaan lepäsi kaupunki
-lukemattomine säteilevine valoineen. Hän muisteli kotiaan ja kaikkia
-rakkaitaan. Hän ajatteli jouluiloa, joka vallitsi ihmissieluissa.
-
-Mennessään toisaalle hän näki valkean valon tuikkivan lääninvankilan
-ikkunoista, ja ajatus kiiti ihmispoloisten luo, jotka istuivat siellä
-odottaen tuskaisin mielin tuomiotaan. Hän huusi Jumalalta apua ja
-laupeutta itkien osanotosta.
-
-Kääntyessään taas toiselle taholle oli Kakola hänen edessään ja
-valot loistivat sellien pienistä ikkunoista. Voi, mikä epätoivo
-siellä ristikkojen takana! -- vanki raukkojen itsesyytökset, heidän
-kaipuunsa ja kalvavat omantunnontuskansa! Hän kamppaili Jumalan
-kanssa rukouksessa heidän puolestaan. Hän anoi ja kerjäsi, että Herra
-tunkeutuisi heidän synkkiin selleihinsä vieden sinne rakkautensa ja
-hajoittaen niistä pimeyden.
-
-Lopulta hän palasi asuntoonsa. Hän asusti eräässä johtajan
-huoneustoon kuuluvassa pienessä kamarissa, siellä olivat hänen
-joululahjansa, vankien yhteinen vehnäpulla ja erään vangin valmistama
-lipas. Mathilda istuutui kirjoittamaan Helena-sisarelleen:
-
-"Sydän on liian täynnä voidakseni kuvailla sinulle, miten joulua
-vietettiin. Olin valmistautunut viettämään vankilan joulua, mutta
-todellisuus oli kuvitteluja raskaampi. Käytävän ikkunoista saattoi
-nähdä kaupungin tuhannet jouluvalot ja minä kuvittelin mielessäni
-onnellisten, lämpöisien kotien helmassa vallitsevan sykähtelevän
-ylivuotavan ilon. Kakolassa oli kuin aina ennenkin: Kahleet
-kalisivat, kyyneleet kimaltelivat, mutta kärsimys ja kaipuu olivat
-liian syvät ja voimakkaat, jotta niitä olisi voinut tuoda sanoin
-ja kaikkein vähimmin valituksin ilmi. Minä rakastan, niin, ihailen
-Kakolassa olevien ystävieni kykyä hillitä itseään. Tiedän kyllä, että
-he tekivät sen minun tähteni -- he ovat ihmeellisen hienotunteisia!
-Kaikki vangit olivat niin ystävällisiä. Yksinpä Karppinenkin sanoi:
-'Jumala palkitkoon!'
-
-"Olin aivan terve alkaessani joulukirjeitten jakelun, mutta heti
-oltuani erään parhaillaan kuolemaa tekevän miehen luona, silitettyäni
-hänen otsaansa ja sanottuani hänen korvaansa joitakin sanoja, tunsin
-rintaani vihlaisevan kovin ja pian sen jälkeen tuli suuni täyteen
-verta, mutta tuntui melkein hyvältä saada ruumiillisestikin niin
-sanoakseni antaa sydänvereni ystävieni puolesta. Jaksoin kuitenkin
-kello kuuteen saakka.
-
-"Oman Helenani ei pidä olla levoton eikä pahoillaan! Jumala on tuova
-minut kotiin luoksesi, kun vain työni täällä päättyy. Helena,
-rakkaani, toisaalta vedät _sinä_ puoleesi koko sydämeni ja toisaalta
-taas tuntee se kiintymystä maani langenneihin, vangittuihin ja
-halveksittuihin lapsiin. Mutta vaikka aikani meneekin enimmäkseen
-vankien kanssa työskennellessä, niin he eivät kuitenkaan vei
-vallata vähintäkään osaa tunteista, jotka ovat kaikkein syvimpänä
-sydämessäni. Ensimmäinen kuva, joka on painettu sydämeeni, on siellä
-yhä vieläkin, ja se on Helenani kuva ja muisto hänen rakkaudestaan.
-Eivät edes vangit pääse sille alueelle, sillä se oli valloitettu ja
-täysi jo kauan ennen kuin he saivat ystävänsä.
-
-"Vaikka olenkin niin kiitollinen Jumalalle saamastani ihanasta
-työstä enkä suinkaan haluaisi vaihtaa osaani kenenkään kanssa,
-tunnen kuitenkin itseni välistä niin yksinäiseksi, niin rajattoman
-yksinäiseksi kylmässä vieraassa maailmassa. 'Vain Jumalassa sieluni
-löytää levon'."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli yö -- ja vihdoin nukahti "vankien ystävä" yksinään Jumalansa
-kanssa ja sydän ylen täynnä.
-
-
-
-
-"Mathilda Wreden malja!" ja muita kertomuksia.
-
-
-Muutamana paahtavan kuumana kesäpäivänä Mathilda Wrede kulki yksinään
-ja uupuneena kivistä katua, joka vie Tähtitorninmäelle Helsingissä.
-
-Lähestyessään vihreää mäkeä hän näki kaksi ränstyneen näköistä miestä
-lojuvan ruohikossa olutpullo välissään. He koettivat innokkaasti
-avata korkkia neulalla. "Ihmisparat", Mathilda ajatteli kulkiessaan
-tietä eteenpäin, "jospa minä voisin tehdä jotain heidän hyväkseen!"
-Juuri kun hänen piti kulkea heidän ohitseen, nykäisi toinen miehistä
-toveriaan kylkeen sanoen: "Näitkös silmiä?" -- "Tämä toimitus ei ole
-mieleen", vastasi toinen. Sitten hän huusi käheällä ja venyttelevällä
-äänellä: "Neiti!" Mathilda kääntyi. Mies oli juuri saanut korkin
-auki. "Maljanne, Mathilda Wrede!" Ja hän käänsi pullon samassa
-alassuin, niin että sisällys valui maahan.
-
-Samassa silmänräpäyksessä Mathilda Wrede seisoi heidän edessään
-kysyen: "Minunko tähteni te todella kaadoitte maahan tuon ilkeän
-nesteen, jonka juomisesta tiedän teidän niin iloinneen?" -- "Neitihän
-kiivailee niin sen raittiuden puolesta", mies vastasi. "Mutta kyllä
-oli vahinko hyvää olutta", lisäsi toinen. -- "Tiedättekös, miehet",
-puuttui Mathilda Wrede puheeseen, "että minulla on tänään ollut hyvin
-vaikea päivä ja kuljin juuri tuumien, että tarvitsisin jonkun ilon,
-ja nyt se tuli teidän kauttanne suurempana ja kauniimpana kuin olin
-voinut ajatellakaan. Ymmärrättekö, ystäväni, että äskeinen työnne
-on kenties kaunein mitä koko elämässänne olette tehneet? Te olette
-luopuneet omasta nautinnostanne ilahduttaaksenne minua. Ja nyt minä
-kutsun teidät kahville." Toinen miehistä vastasi: "Me emme ole oikein
-siinä kunnossa, että voisimme tulla." -- "Ne kaksi, jotka ovat olleet
-siinä kunnossa, että ovat voineet valmistaa minulle suuren ilon,
-voivat kyllä tulla kanssani juomaan kahvia", virkkoi Mathilda.
-
-Miehet näyttivät iloisen hämmästyneiltä, nousivat hitaasti ja
-seurasivat Mathildaa horjuvin askelin pieneen lähellä olevaan
-kahvilaan.
-
-Juodessaan kahvia he aukaisivat sydämensä Mathildalle ja kertoivat
-avoimesti suruistaan ja vaikeuksistaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana iltana myöhään syyspuolella, kun Mathilda Wrede oli juuri
-aikeissa mennä nukkumaan, soitettiin ovikelloa ja mies astui sisään.
-"Hyvä neiti, antakaa vähän rahaa minulle raukalle ja toverilleni,
-joka odottelee kadulla", alkoi hän mankuvalla äänellä. "Tänä iltana
-on niin kylmä. Meillä ei ole kattoa pään päälle eikä ruokaakaan.
-Antakaa, kiltti neiti, meille molemmille kolmekymmentä penniä yösijaa
-varten ja kaksikymmentä penniä ruokaan, siitä tulee yhteensä markka."
--- "En minä anna", vastasi Mathilda. "Kyllä minä tunnen teidät,
-te ette pyydä rahoja yömajaa ja ruokaa varten, vaan saadaksenne
-väkeviä." Mies ei päästänyt häntä niin vähällä. Yhtä surkealla
-äänellä hän jatkoi: "Voiko neiti todellakin mennä nukkumaan suloiseen
-vuoteeseensa, vaikka neiti tietää, että kaksi miesraukkaa kuljeksii
-pakkasessa ja palelee ja näkee nälkää?" -- "Ei, sitä en todellakaan
-voi", Mathilda vastasi. "Tästä saatte sitten markan. Hankkikaa
-itsellenne yösija ja ruokaa, mutta muistakaa, että minun rahojani
-ette saa käyttää viinaan."
-
-Mies kiitti ja meni, mutta hetkisen kuluttua soitettiin taas. Äh,
-Mathilda ajatteli, hän on varmasti kertonut, kuinka helposti minua
-voi narrata, ja nyt tulee joku toinen. Hän aukaisi ja sama mies tuli
-sisään. "No, taasko te olette täällä?" -- "Niin, katsokaas neiti",
-mies sopersi ja hypisteli kulunutta lakkiaan, "tuota, minä valehtelin
-sittenkin. Meidän piti ostaa punssia eräältä toverilta ja meillä
-oli markan verran liian vähän rahaa, ja silloin me keksimme jutun.
-Mutta meidän tuli niin paha olla, emmekä me saata ottaa neidin rahoja
-punssiin." Hän ojensi rahan takaisin Mathildalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana toisena iltana soitettiin taas ovelle, ja kun Mathilda
-Wrede aukaisi, seisoi ulkona äskettäin vapautunut vanki suuri kirves
-kainalossaan. "Mikäs tuo on?" osoitti Mathilda kirvestä. -- "Se on
-kirves." -- "Mitä F. aikoo sillä tehdä?" -- "Minä olen vuokrannut sen
-viidestäkymmenestä pennistä ja aion mennä säikyttelemään ihmisiä,
-että he antaisivat minulle rahaa." -- "Vai säikyttelemään ihmisiä! Se
-ei saa tapahtua. Antakaa se minulle!" -- "Ei." -- "No, antakaa minun
-vuokrata se markalla!" -- "Ei, en minä anna", väitti mies. Mutta
-monien houkuttelujen ja vastaväitteiden jälkeen Mathilda sittenkin
-sai sen. Ennenkuin poistui, mies pyysi kirveestä vuokraa markan.
-Mutta Mathilda Wrede vastasi, ettei hän antanut sinä iltana, sillä
-rahat menisivät viinaan. Mies rupesi itkemään ja sanoi nyyhkyttäen:
-"Saanko edes nenäliinan!" -- "Sen kyllä saatte."
-
-Sitten F. poistui, mutta pysähtyi vielä ovessa ja rallatti: "Farväl,
-min hulda vän, snart råkas vi igen." [Hyvästi, sulo ystäväin, me
-tapaamme niin pian ain'.]
-
-Ja aivan oikein. He kohtasivat taas pian Lappeenrannan vankilassa.
-
-Erään toisen kerran F. tuli pyytämään rahaa ostaakseen uuden hatun.
-"Olisiko teillä todella tuntoa ottaa niin paljon rahaa, kun tiedätte,
-että on niin monta naista ja lasta jotka tarvitsevat ne paljon
-paremmin?" Mies väänteli vanhaa kulunutta lakki-reuhkaansa ja sanoi
-hitaasti: "Kyllähän minä tiedän, että monet muut tarvitsevat ne
-paremmin kuin minä, mutta on minulla kuitenkin tuntoa ottaa ne. Kyllä
-olisi hyvä saada hattu." -- "No, lupaatteko olla oikein siivo, niin
-että ette peloittele ketään ettekä tee muuta pahaa?" Mies lupasi.
-
-Seuraavana päivänä Mathilda meni hänen mukaansa ja osti hatun. F. oli
-onnellinen kuin pieni lapsi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun taas oli kulunut jonkun aikaa, tuli hän jälleen Mathildan luo
-kertoen poliisin olevan hänen kintereillään. Oli varastettu kenkäpari
-ja häntä epäiltiin varkaudesta, mutta tällä kertaa hän ei ollut
-tehnyt mitään pahaa. "Miksi ette sano, ettette ole varastanut niitä?"
-kysyi Mathilda. Mies vastasi surkean naurettavan näköisenä: "Kyllä
-minä olen sanonut, mutta kukaan ei usko minua, sillä minulla on aina
-tapana kieltää. Mutta hattua on sääli, jos joudun kiinni."
-
-Sillä kertaa hän ei kuitenkaan joutunutkaan kiinni.
-
-Vierähti vähän aikaa ja taas F. tuli vieraisille "vankien ystävän"
-luokse. Hän jäi oven suuhun ja sanoi itku kurkussa: "Minun pitää aina
-tulla kertomaan neidille, kun olen tehnyt jotain pahaa, ja eilen minä
-olin taas juovuksissa." -- "Mutta F:hän ei ole selvä vielä nytkään",
-vastasi Mathilda. "Niin nähkääs, enhän minä uskalla tulla selvänä
-ollessani kertomaan neidille tehneeni pahoja, siksi minun täytyi
-ryypätä itseni humalaan tänäänkin."
-
-F. oli istunut useita vuosia vankilassa, mutta hänet vapautettiin
-Venäjän vallankumouksen tapahduttua, ja kohta sen jälkeen hän tuli
-eräänä iltana tapaamaan vanhaa ystäväänsä. Hän oli juovuksissa ja
-itkeskeli, kuten tavallisesti.
-
-"Kuinka voitte olla noin vastenmielinen, sehän on oikein surullista?"
-kuului Mathilda Wreden tervehdys. -- "Minun täytyi tulla sanomaan
-jäähyväiset", mutisi mies, "ja sitten minun piti kertoa, että
-veljeni, jonka neiti näki vankilassa ja joka armahdettiin
-toukokuussa, oli yksi niitä miehiä, jotka varastivat ja joivat
-patologin ruumisspriitä ja kuolivat." -- "Vai niin, ja nyt F. aikoo
-tehdä samoin kuin hänkin ja ryypätä itsensä kuoliaaksi". -- "En,
-mutta enkö saa tulla sisään?" -- "No tulkaa sitten ja istukaa, eihän
-F. jaksa seisoa." -- "Minä olen tehnyt niin hirveän paljon pahaa ja
-huomenna otan itseni hengiltä tahi joudun kiinni."
-
-Rouva E. raoitti keittiön ovea kovaäänisen puhelun säikäyttämänä.
-Tehden torjuvan liikkeen F. huudahti: "Sanokaa, että hän menee pois!"
--- "Hyvä rouva E., menkää vain! F:lla on kerrottavana salaisuuksia",
-kehoitti Mathilda Wrede.
-
-Heidän jäätyään yksin mies alkoi taas: "Mitä minusta tullee, kun olen
-oikein syntynyt roistoksi?" -- "Älkää syyttäkö sitä!" tuumi Mathilda,
-"F. voi kyllä olla hyvä kunnon mies, kun vain tahtoo, ja kuitenkin
-F. juo ja tekee kaikenlaisia tyhmyyksiä." -- "Niin, minä olen tehnyt
-niin hirveitä tekoja." -- "Eihän F. vain liene varastanut kenenkään
-ullakolta?" -- "Monelta", vastasi tämä surkean ruikuttavasti.
-
-Hetkisen kuluttua Mathilda sanoi: "Nyt F. saa mennä. En halua,
-että poliisi vangitsee teidät täällä. Kiitos, että tahdoitte tulla
-kertomaan veljestänne ja kiitos, että halusitte myös sanoa hyvästi.
-Jos F. elää huomenna ja on vapaa ja selvä, niin tulkaa tänne, että
-saamme jutella, mutta nyt hyvästi!"
-
-F. meni. Mutta Mathilda kuuli hänen mumisevan oven takana: "Kyllä
-Wrede on sentään kiltti ihminen."
-
-Sittemmin Mathilda ei ole kuullut miehestä mitään. Hän joko istuu
-vankilassa tahi on kuollut.
-
-Mathilda Wrede oli tietoinen suuresta etuoikeudestaan, saada olla
-ikäänkuin kaikkien surujen "varastohuoneena", mutta häntä vaivasi
-usein arka asemansa "rippiäitinä."
-
-
-
-
-Seurustelu ystävien kera.
-
-
-Kakolassa Mathilda tuli muutamana päivänä erään Pohjanmaan
-ruotsalaisen luo. Hän tervehti ystävällisesti, mutta mies vetäytyi
-ylpeän näköisenä ja kädet selän takana syrjään tarkastellen Mathildaa
-samalla kiireestä kantapäähän ja lausuen lopuksi: "Oletteko te
-se, jota sanotaan vankien ystäväksi?" -- "Kyllä jotkut nimittävät
-minua siksi." -- "Minä olen kuullut puhuttavan teistä." -- "Mitä te
-olette sitten kuullut?" -- "Että te olette kiltti ihminen, mutta
-että puhutte ikävistä asioista, Jumalasta ja sen semmoisesta. Kyllä
-vankilassa on muutenkin vaikeaa. Jos pitää vielä ruveta ajattelemaan
-sieluaan ja syntejään, niin käy täällä olo aivan sietämättömäksi."
-
-Hetkisen perästä mies jatkoi. "Oletteko te tehnyt tätä kauankin?"
--- "Olen, kauan." -- "Onko se hauskaa?" -- "Siihen kysymykseen on
-vaikea vastata mitään." -- "Te saatte varmaan hyvän maksun?" -- "Mitä
-luulette minun saavan?" -- "Kaikki herrasväet saavat hyvän palkan.
-Ehkenpä teillä on sata markkaa kuussa?" -- "Ei ole." -- "Mitäs teillä
-sitten on?" -- "Minulla on vapaalippu valtion rautateillä ja paljon
-suurta iloa, mutta kyllä minulla on suuria menojakin ja huolia." --
-"Minä tahdon tietää, paljonko te saatte rahapalkkaa?" -- "En mitään."
--- "Onko se totta?" -- "On." -- "Voinko uskoa sen?" -- "Voitte
-kyllä." Silloin mies ojensi molemmat kätensä sanoen: "No tervetuloa
-sitten, jos tulette ystävällisyydestä ja vapaasta halustanne! Kas,
-minä luulin, että olitte tuollainen palkattu sielunpaimen."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräänä kesäpäivänä Mathilda Wrede seisoi vankijoukon kera Kakolan
-pihalla. Silloin eräs vanha mies kysyi: "Neiti, eikös nyt ole
-näyttely Tukholmassa?" -- "On", kuului vastaus. Tehden tovereihin
-päin suurenmoisen liikkeen mies jatkoi: "Eikö teidänkin mielestänne,
-pojat, ole niin, että paras, minkä Suomi voisi lähettää näyttelyyn,
-olisi tämä meidän neitimme?" Ja "pojat" vastasivat yhdestä suusta:
-"On!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sörnäisten kuritushuoneessa oli vanki, joka ei ollut täysijärkinen,
-mutta häntä käsiteltiin niin kuin hän olisi ollut vain
-ilkeäluontoinen ihminen. Rangaistuskopista, jossa hän istui
-kahleissa, hän oli huutanut pihalla oleville vartijoille ja
-vahtimestarille rivouksia. Hänelle pantiin kaularaudat ja hänet
-kahlehdittiin kiinni seinään; siten hänet estettiin pääsemästä
-ikkunaan. Eräänä "hernekeittopäivänä" hän heitti keiton vihoissaan
-vartijan kasvoille. Rangaistukseksi jätettiin hänen sellinsä
-siivoamatta. Siitä oli tietysti seurauksena hirveä löyhkä ja mitä
-innoittavin siivottomuus. Mies kiroili ja huusi.
-
-Mathilda Wrede, joka kuuli tapauksesta, päätti mennä tapaamaan
-vankia. Vartija selitti sen olevan mahdotonta sellin ollessa niin
-huonossa siivossa. Mathilda ei tapansa mukaan kuitenkaan antanut
-peloittaa itseään, mutta oli aivan tukahtua hirvittävästä löyhkästä
-astuessaan miehen koppiin. Lattia, jota ei oltu lakaistu kolmeen
-päivään, oli ainoastaan pöydän ympäriltä edes jossain määrin siisti.
-
-Nuori mies raukka näytti käyvän hyvin hämilleen, kun ovi aukeni ja
-Mathilda tuli sisään. Tämä puhutteli miestä ystävällisesti kysyen,
-saisiko hän jäädä hetkeksi hänen luokseen. "Ei, näin hirveässä
-huoneessahan on mahdoton olla. Kuinka hän sietäisikään sellaista?"
-Jos kerran vanki saattoi olla siellä, niin pitihän hänenkin,
-Mathildan, voida viivähtää siellä hetkinen. Mies rupesi heti
-kertomaan käyttäytyneensä kovin pahoin ja pyysi anteeksi, että selli
-oli sen näköinen. Hän oli katunut monta kertaa ja häpesi itseään,
-mutta "koira ei tule paremmaksi kahleissa", ja nyt hän tunsi itsensä
-oikein "perkeleeksi".
-
-Hetkisen keskustelun jälkeen mies kysyi, mistä johtui, että Mathilda
-Wrede kohteli häntä ihmisenä. "Siitä, että te olette ihminen ja että
-minä näen kaikkein syvimmällä sisimmässänne hyvää ja hienoa, kunhan
-vain annatte sen päästä esille."
-
-Äkkiä nuorimies nousi. "Onko neidin tapana rukoilla?" kysyi hän. --
-"On" kuului vastaus. -- "Uskotteko te siis, että Jumala voi auttaa?"
--- "Uskon varmasti." -- "Tahtoisittekohan te sitten rukoilla minun
-puolestani?" -- "Mielelläni, jos te sitä toivotte." -- "Minä tunnen
-nyt niin suurta tarvetta, että joku hyvä ihminen rukoilisi puolestani
-oikein polvillaan", virkkoi mies. -- "Jumalani kuulee rukoukseni
-yhtä hyvin, lausuinpa sen istualta tahi seisoalta, mutta jos
-haluatte, että me ulkonaisestikin nöyrrymme Jumalan edessä, niin teen
-sen mielelläni."
-
-"Sillä kertaa", kertoo Mathilda Wrede, "lähetin minä ylös taivaaseen
-hyvin maallisen sähkösanoman ennenkuin polvistuin, sillä minulla
-oli ylläni uusi puku ja häpeän sanoa ensimmäisen ajatukseni olleen:
-voi hame parkaani!" Mutta heittämättä enää silmäystäkään hirveälle
-lattialle hän polvistui rukoukseen.
-
-Heidän rukoiltuaan mies nousi: "Jumalan avulla on minusta tuleva
-parempi ihminen."
-
-He erosivat mitä parhaimpina ystävinä.
-
-Ei ainoatakaan hernettä eikä pienintäkään tahraa ollut tarttunut
-Mathildan hameeseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Mathilda eräänä päivänä ajoi raitiovaunussa Sörnäisissä, näki hän
-juoksevan miehen, joka viittoili hänelle. Mathilda nousi seuraavalla
-pysäkillä vaunusta kysyen, mitä mies tahtoi. "Tulkaa, neiti hyvä,
-heti meille kotiin. Vaimoni on niin ilkeä. Hän ivailee minua kaikkien
-kuullen ja nimittelee minua 'vanhaksi vanki-junkkariksi'. Tulkaa
-torumaan häntä, ehkenpä hänet voi saada käännytetyksi."
-
-Mathilda tietysti meni ja löysi kauhukseen vaimon juovuksissa ja
-hakkaamassa kirveellä täyttä kyytiä patjaansa. Höyhenet lentelivät
-ympäri huonetta, jossa vallitsi hirveä epäjärjestys.
-
-Kun juopunut vaimo näki Mathildan tulevan sisään, huusi hän:
-"Miksei neiti ole tullut tänne aikaisemmin, kun täällä oli kaikki
-järjestyksessä? Nyt minä olen hävittänyt kaiken enkä tahdo enää elää.
-Minä olen niin huono, ja mieheni on ehken vielä pahempi." Mathilda
-tunsi onnettoman vanhaksi tutuksi, joka oli ollut useita kertoja
-vangittuna irtolaisuudesta ja mennyt sitten naimisiin vapautetun
-elinkautisen vangin kanssa.
-
-Sillä aikaa olivat suuren talon muut vuokralaiset nähtyään Mathildan
-menevän huoneeseen ja kuultuaan metelin syöksyneet portaita ylös. He
-seisoivat nyt ovessa ja katselivat uteliaina kohtausta.
-
-Mathilda, joka tunsi monet kasvot, meni eteiseen ja pyysi heitä
-ystävällisesti: "Rakkaat ystävät, ei teidän pidä nauraa eikä härnätä
-vanhaa Manda-raukkaa! Eiköhän joku teistä voisi järjestää jotakin
-talon huonetta ja keittää suuren pannun kahvia. Minä maksan kestit.
-Sitten tuotte Mandalle kupillisen ja minä tulen juomaan kahvia
-kanssanne ja puhun teille vähän iankaikkisesta elämästä ja Jumalasta."
-
-Mathilda viipyi kolme tuntia talossa ja palasi hyvin tyytyväisenä
-käyntiinsä. Mutta Manda ei kääntynyt, kuten mies toivoi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kerran taas kohta junan lähdettyä Peipohjan asemalta ja Mathilda
-Wreden istuessa puhelemassa erään herran kanssa tuli junailija hänen
-luokseen pyytäen häntä kanssaan kolmannen luokan vaunuun. "Tämä
-on kovin surullinen tapaus", hän selitti ja katsoi merkitsevästi
-tunnettuun rikkaaseen herraan.
-
-Mathildan tullessa vaunuun syöksähti eräs nainen penkiltä, syleili
-häntä itkien ja huudahti: "Onko paras ystäväni mukana junassa?
-Jumalalle kiitos siitä onnesta!" Nainen, muuan entinen vanki,
-kertoi, että hänen tyttärensä oli matkustanut miehineen pois ja
-jättänyt kolme lastaan aivan puille paljaille. Nyt isoäiti oli heidän
-kanssaan matkalla Pohjanmaalle, Kälviälle. Hän oli voinut maksaa
-ainoastaan oman lippunsa. Yhtä kuukauden vanhaa lasta ja toista
-kaksivuotiasta hän saattoi pitää sylissään, mutta seitsenvuotiaan
-junailija oli uhannut jättää ensimmäiselle asemalle, ellei
-lunastettaisi lippua. Nainen oli epätoivoinen ja Mathilda aika
-levoton, sillä hänellä oli edessään pitkä matka ja rahavarat olivat
-niukat. Helpotuksekseen hän huomasi, että edellämainittu herrasmies
-oli seurannut häntä uteliaisuudesta nähdäkseen, mitä oli tekeillä.
-Mathilda uskoi lujasti, että tämä kuultuaan naisen kertomuksen ja
-junailijan uhkauksen menisi ensi asemalla ostamaan lipun, mutta
-hänpä ei tehnytkään sitä. Hämmästyneenä moisesta ahneudesta ja
-sydämettömyydestä Mathilda silloin osti itse lipun lapselle.
-
-Kertoessaan tapauksen hän lisäsi: "Minä häpeän usein niin sanottujen
-sivistyneiden käytöstä, häpeän välistä itse kuulua 'herrasväkeen'.
-Joka on saanut paljon, häneltä myös paljon vaaditaan!"
-
-
-
-
-Erämaissa.
-
-
-Pekka K. oli tuomittu Kakolaan "lieventävien asianhaarojen
-vallitessa" tapahtuneesta isänmurhasta. Oltuaan vankilassa vain
-lyhyen aikaa hän tuli mielenvikaiseksi. Hän lauloi yötä päivää:
-"En tyydy päätökseeni!" Perintöruhtinaan syntymän johdosta hänet
-vapautettiin ja hän oli silloin vähemmän hermostunut.
-
-Kesällä 1910 Mathilda lähti erään nuoren ylioppilaan kera
-tavallisille kesämatkoilleen.
-
-He ottivat kylän kirkonisännältä hevosen lähtiessään tervehtimään
-Pekkaa. Tämän kodin sanottiin olevan synkällä paikalla aivan
-mustavetisen järven rannalla. Siellä ei kasvanut ainoatakaan koivua,
-vaan pelkkää synkkää kuusimetsää, ja tuossa kaameassa paikassa asusti
-seitsemän veljestä ja yksi sisar äitineen. Kuusi veljestä oli ollut
-enemmän tahi vähemmän sekaisin, Pekka oli heistä tervein. Isä oli
-ollut pitäjän häijyin mies, äiti sitävastoin erittäin hyvä ihminen.
-
-Heidän tilatessaan hevosta kirkonisännältä kysyttiin heiltä
-ihmetellen aikoivatko he lähteä K----sten luo. "Kyllä, me aiomme
-mennä tapaamaan Pekkaa", oli heidän vastauksensa. Kirkonisäntä ja
-muut vaikenivat. Niin he jatkoivat matkaansa rantaan, josta heidän
-oli soudettava pienen järven yli. Kun kirkonisäntä työnsi veneen
-rannasta, kysyi hän vielä: "Lähdettekö te sinne vain kahden?"
-
-Vene, jolla he soutivat, oli kiikkerä ja vuotava ja täyttyi matkan
-kuluessa yhä enemmän ja enemmän vedellä. Mutta he pääsivät kuitenkin
-onnellisesti toiselle rannalle.
-
-Kulkiessaan mäkeä ylös taloon he näkivät naisen seisovan tuvan
-edessä ja ikkunasta näkyi mies, joka kulki edestakaisin tuvassa. "Et
-saa katsella taloon päin", Mathilda Wrede sanoi matkatoverilleen.
-"Meidän pitää ihailla seutua ja pysähdellä väliin, niin he saavat
-aikaa rauhoittua." Vanha nainen seisoi mäellä. Vierasten lähestyessä
-hän katosi pirttiin. Kaikesta huokui kaamea tunnelma, joka ei ollut
-vaikuttamatta matkamiehiin. He saapuivat kahden pirtin välillä
-olevaan kapeaan käytävään. Toisessa pirtissä oli kolme ikkunaa. He
-avasivat sinne vievän oven. Suuren pöydän ääressä istui sama nainen,
-jonka he olivat nähneet pihalla. Nuori, voimakas ja erinomaisen
-kaunis mies hypähti penkiltä heidän astuessaan huoneeseen.
-
-Mathilda meni edeltä, hänen matkatoverinsa seurasi perästä. "Rauha
-tälle talolle!" tervehti Mathilda. Nuori jättiläinen tuli heitä
-vastaan huutaen: "Mikä teidän nimenne on ja mitä te täällä teette?"
-He sanoivat nimensä selittäen miehelle tulleensa tervehtimään Pekkaa.
-Mathilda alkoi yhä selvemmin ymmärtää, että mies oli pähkähullu.
-Vanha vaimo pyysi heitä istumaan. Hän kertoi Pekan tuvan olevan
-hieman kauempana.
-
-"Saammeko jättää päällysvaatteemme tänne siksi kunnes palaamme?"
-kysyi Mathilda. Nuori mies otti vaatteet ja he seurasivat häntä
-pihalle, jossa hän lukitsi ne valtavalla avaimella aittaan.
-
-Heidän piti kulkea aitan nurkitse mennessään Pekan luokse ja siinä he
-tapasivat toisen veljen. Tämä oli kuitenkin säyseä ja saattoi heitä
-rauhallisesti.
-
-Niin he saapuivat Pekan torpalle. Pekka oli hyvin tyytyväinen
-vierailuun. He tapasivat hänen mielisairaan vaimonsakin ja lapsensa
-sekä neljännen mielipuolen veljen. Miehet rupesivat kuiskailemaan
-keskenään. Keskustelu päättyi siihen, että Pekka kääntyi Mathildaan
-pyytäen rahaa. Tällä oli sata markkaa kukkarossaan, mutta hän
-ei uskaltanut aukaista sitä peljäten molempien veljesten käyvän
-kimppuunsa. Hän vastasi siksi: "Huomenna, kun Pekka menee kirkkoon,
-niin tulkaa majataloon, siellä Pekka saa rahaa." Sitten he sanoivat
-hyvästi keksien tekosyyksi sen, että hevonen odotti järven toisella
-rannalla.
-
-Talonväet tulivat kaikki saattamaan matkustavaisia. Kävely oli
-äärettömän jännittävää. Aitan luona Mathilda tovereineen sai
-päällysvaatteensa ja siellä liittyi äitikin joukkoon. Mathilda
-pelkäsi, etteivät he ikinä pääsisi sieltä onnellisesti pois.
-
-Pekka tarjoutui soutamaan heidät järven yli paremmalla venheellä.
-Mathilda koetti koko ajan rohkaista häntä puhumalla rahoista, jotka
-hän saisi seuraavana aamuna, sillä hän pelkäsi taudinkohtauksen
-puhkeamista.
-
-Km he olivat kulkeneet jonkun matkaa, lakkasi Pekka soutamasta ja
-lepuutti airoja. "Nyt vasta minä olen rauhassa puolestanne", puhkesi
-hän puhumaan. "Te näitte Juho-veljeni ja millainen hän on. Hän on
-aina sairain heinäkuussa, kuumimpana aikana, ja minä pelkäsin kovin,
-että hän saisi raivokohtauksen teidän ollessanne meillä." Sitten
-Pekka tarttui taas airoihin ruveten uudelleen soutamaan.
-
-Vihdoin he pääsivät onnellisesti maihin. Mathilda riensi rattaitten
-luo, otti käärön, ojensi sen Pekalle ja samalla suurehkon setelin.
-
-Majataloon ajettaessa Mathilda lausui ihmettelevänsä sitä, että
-kirkonisäntä oli sallinut heidän lähteä veljesten luo. Kunnallisena
-toimihenkilönä hänen olisi pitänyt kyllä ymmärtää asia. Kirkonisäntä
-vastasi luulleensa heidän täydelleen tietävän, miten noiden
-ihmisten laita oli, ja kertoi että yksi heistä oli aina mätäkuussa
-hengenvaarallinen, eikä yksikään ihminen ollut uskaltanut mennä
-silloin heidän luokseen.
-
-Paluumatkalla he kävivät muun muassa 86-vuotiaan Sippo P:n luona,
-joka asui pienessä töllissä Pankajärven rannalla vaimonsa, poikansa
-ja tyttärensä kanssa. Sippo-vanhus oli "Jumalan lapsi", vanhaa
-hyvää körttiläisjuurta. Mutta "kyllä hänen taivaallinen Isänsä oli
-rakkaudessaan puhdistanut ja koetellut häntä", kertoi hän Mathilda
-Wredelle. Kaikki hänen omaisensa olivat mielipuolia. Hyvät ihmiset
-auttoivat heitä antaen ruokaa ja vaatteita. Ja päivää jälkeen
-Mathildan käynnin tuotiin ukon tupaan kaikenlaista tavaraa.
-
-"Vanha Sippo väikkyy mielessäni melkein kuin pyhimys horjumattomassa
-luottamuksessaan Jumalan rakkauteen huolimatta kaikista suruistaan
-ja kärsimyksistään", sanoi Mathilda Wrede monta vuotta jälkeenpäin
-kertoessaan ystävästään.
-
-Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa, sillä Mathildan oli vielä
-suoritettava muuan tehtävä.
-
-Hän oli Kakolassa joutunut tekemisiin erään nuoren miehen
-kanssa, joka oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen kälynsä
-murhaamisesta.
-
-Heidän välinsä olivat jo kauan olleet kireät. Sitten nuorukainen
-sairastui kovaan päänsärkyyn ja kuumeeseen, mutta kukaan ei
-käsittänyt, kuinka sairas hän oli. Oli heinänteon aika, eikä hän
-jaksanut mennä väen mukana niitylle. "Mikä mies sinä olet, joka jäät
-vähäisen päänkivun takia pois heinänteosta?" oli käly virkkanut.
-Koko päivän liikkuivat mitä katkerimmat ajatukset väkivaltaisina
-nuorukaisen aivoissa ja kuume nousi. Yöllä hän iski kälynsä
-kuoliaaksi.
-
-Hän heräsi melkein heti tajuntaan ja ilmoitti syyllisyytensä.
-Kirkonkylän vankilassa hän oli ollut hirveän järkytetty ja pyytänyt,
-että rovasti kehoittaisi seurakuntaa rukoilemaan hänen puolestaan.
-Koko pitäjä oli yhtä mieltä siitä, että sairaus oli aiheuttanut
-onnettoman teon, sillä R:n talon väkeä pidettiin koko seudun
-parhaimpana.
-
-Tältä mieheltä Mathilda oli saanut tehtäväkseen viedä terveisiä
-iäkkäille vanhemmille.
-
-Pastorin hyväntahtoinen rouva ja lapset saattoivat Mathildaa ja hänen
-seuralaistaan pienestä pappilasta lähdettäessä. He kulkivat ihanan
-metsän läpi ja tulivat pienelle niitylle, jonka toiselta puolen näkyi
-talo metsäiseltä mäeltä. Se oli heidän matkansa määränpää.
-
-Niityllä käveli kunnianarvoisa vanha mies niittäen heinää. Hän tuli
-heidän luokseen ja oli juuri tuon onnettoman miehen isä. Mathilda,
-joka tahtoi kertoa terveisensä kahden kesken vanhukselle, jäi hänen
-luokseen muiden lähtiessä taloon. He istuutuivat maahan. Mathilda toi
-pojan terveiset kertoen kaiken, minkä tiesi hänestä. Sitten hekin
-menivät taloon.
-
-Nämäkin ihmiset kuuluivat vanhoihin kunnon heränneisiin ja heidän
-hienot lausuntonsa ja ylevät ajatuksensa elämästä olivat syvästi
-vaikuttavia. He puhelivat niin rakkaasti pojastaan ja pitivät
-hirmutekoa hänen sairautensa aiheuttamana. Kun vierailijat sanoivat
-hyvästi, sai Mathilda viedäkseen vanhusten terveiset heidän
-pojalleen. Äiti sanoi: "Kun ennen lähetimme lapset kirkonkylän
-kouluun, oli meillä tapana antaa heille evästä mukaan. Nyt saan myös
-lähettää neidin mukana evästä pojalleni sydämeni syvimmästä lähtevine
-tervehdyksineen" -- ja hän luki muutamia raamatunlauseita, jotka hän
-pyysi Mathildan sanomaan pojalle. "Hän on nyt Jumalan koulussa",
-jatkoi äiti, "se on raskas ja vaikea, ja minä rukoilen joka päivä,
-että hän oppisi ymmärtämään Jumalan tarkoituksen hänen antaessaan
-tällaisen läksyn, ja sitten saan hänet jälleen kotiin täysin
-oppineena." Samoin isä ja iso-isäkin lähettivät rakkaalle vangille
-rohkaisevia sanoja.
-
-Mathilda Wreden laajan työn yhtenä puolena oli juuri ylläpitää
-sydänsuhteita perheen jäsenten välillä, jotka kova elämä oli
-erottanut.
-
-
-
-
-Sosialistijohtajia ja valtiopäivämiehiä.
-
-
-Turun lääninvankilassa Mathilda Wrede joutui kerran erääseen
-selliin. Oli päivällisaika ja vanki oli juuri saanut keittonsa.
-"Hyvää päivää", tervehti Mathilda. "Anteeksi! Tulen varmaan
-sopimattomaan aikaan. Olkaa vain hyvä ja sanokaa, voinhan tulla
-myöhemminkin." -- "Jääkää vain! Ette te kuitenkaan viivy täällä
-niin kauan, että keittoni jäähtyy", vastasi vanki. "Nimeni on E. S.
-Kyllä minä tiedän, kuka te olette, sillä kukaan muu kuin Mathilda
-Wrede ei tule tällaiseen paikkaan. Mutta tahdon huomauttaa teille,
-että on aivan tarpeetonta saarnata minulle. Minä olen sosialisti
-ja olen täysin tyytyväinen ja onnellinen siitä, mitä minulla en."
--- "Sanotteko niin!" Mathilda huudahti. "Silloinpa meitä on kaksi
-oikein onnellista ihmistä tässä huoneessa, te sosialisminenne ja
-minä kristinuskoineni." He pudistivat toistensa kättä. "Tepä olette
-hauska", tuumi mies, "en luullut teitä sellaiseksi."
-
-Mathilda kävi usein hänen luonaan, ja he keskustelivat eri aineista,
-niinhyvin sosialismista kuin puhtaasti hengellisistäkin asioista.
-
-Muutamana iltana, kun Mathilda Wrede tuli vankilasta ja oli juuri
-asettunut kaikessa rauhassa huoneeseensa hotellissa, koputettiin
-ovelle ja eräs herra tuli sisään. "Te, neiti, ymmärrätte surua ja
-tuskaa", alkoi hän, "siksi olenkin tullut luoksenne, minä olen S. N."
-
-Hän kertoi sitten kadottaneensa aivan äskettäin rakkaan vaimonsa ja
-pienen lapsensa. Mathildan suuri sydän avautui kokonaan yksinäisen
-miehen surulle, ja siitä päivästä lähtien he olivat ystäviä.
-
-Kerran kun S. N. oli kovin synkkä ja raskasmielinen, pyysi Mathilda
-häntä tulemaan seuraavana aamuna luokseen kahviaamiaiselle. Hän
-vastasi: "Ellen tule, niin johtuu se siitä, etten jaksanut enää elää
-kauempaa. Antakaa minulle sekin anteeksi. Mutta jos niin kävisi,
-saanko silloin vaivata neitiä ottamaan huostaansa muutamia pikku
-esineitä, jotka ovat täällä hoteliin huoneessa, ja antamaan ne
-Helsingissä oleville sukulaisilleni?"
-
-Seuraavana aamuna Mathilda odotti turhaan kahvivierastaan. Hän
-koputti tämän ovelle. Ei vastausta. Hän meni sisään ja näki huoneen
-olevan tyhjän. Aavistus sanoi hänelle, että suru ja tuska olivat
-ajaneet poloisen rakkaittensa haudoille ja Mathilda otti samassa
-ajurin lähtien hautausmaalle.
-
-Hän kulki etsien, kunnes huomasi miehen makaamassa eräällä haudalla.
-Saadakseen hienotunteisella tavalla selville, miten hänen laitansa
-oli, Mathilda istuutui kappaleen matkan päähän alkaen lukea uutta
-testamenttiaan, mutta yskäsi jonkun kerran. Suureksi helpotuksekseen
-hän näki miehen nousevan. Tämä läheni kysyen kummastuneena: "Kuinka
-neiti on täällä?" Mathilda vastasi: "Voimakas sisäinen ääni ajoi
-minut juuri tähän paikkaan." Osanoton ja ymmärtämyksen syvästi
-liikuttamana mies seurasi Mathildaa kaupunkiin.
-
-Jonkun ajan kuluttua hänet tuomittiin erään kyhäämänsä
-sanomalehtikirjoituksen johdosta muutamiksi kuukausiksi vankeuteen.
-Hän asui samassa sellissä erään toisen sivistyneen miehen kanssa,
-joka oli vangittu samantapaisesta rikkomuksesta. Mathilda Wrede kävi
-usein tervehtimässä näitä kahta.
-
-Vuosipäivänä, jolloin Mathilda tuli olleeksi kaksikymmentäseitsemän
-vuotta vankien ystävänä, nämä ilahduttivat häntä antamalla hänelle
-muistiinpanokirjan. He olivat itse sitoneet sen, maalanneet ja
-kirjoittaneet siihen omia sepittämiään kauniita runoja.
-
-Kun N. rangaistuksen kärsittyään palasi Helsinkiin, meni hän suoraan
-Palokunnantalolle, jossa Suomen eduskunta oli koolla ja jossa hän
-oli edustaja. Eräänä iltapäivänä soitettiin Mathilda Wredelle
-puhelimessa ja N. pyysi häntä heti saapumaan istuntoon, jossa hän
-tuli kuvailemaan vankilaoloja sellaisina, miksi hän ne omasta
-kokemuksestaan tiesi.
-
-Mathilda lähti tietysti sinne ja useat eri puolueiden edustajat
-kävivät puhuttelemassa häntä hänen istuessaan lehterillä. Kun N.
-sitten käsitteli vankiloiden epäkohtia ja lopetti sanoilla: "Yhdessä
-suhteessa Suomen vangeilla on parempi kuin muissa maissa -- heillä on
-Mathilda Wrede", katsoi hän tarkoituksellisesti ylös lehterille ja
-sai kaikkien katseet kääntymään sinne päin saattaen Mathilda Wreden
-kiusallisen hämilleen.
-
-Muutamia vuosia myöhemmin N. matkusti Amerikkaan eikä Mathilda ole
-saanut häneltä enää ainoatakaan elonmerkkiä.
-
-
-
-
-Erään vangin uni.
-
-
-"Surullisten ajatusten uuvuttamana laskeuduin illalla vuoteeseen
-nukkumaan. Nukkuessani näin unta. Uneksuin olevani korkeassa
-huoneessa, jossa ei ollut kattoa ensinkään, koska tähtitaivas
-selvästi näkyi. Kiviseinät olivat vaalean keltaisiksi maalatut ja
-niiden yläreunat piirtelivät pilviä. -- Ympäristöni oli hiljaista,
-vain heikkoa kitinää kuului jostain seinän takaa, Aloin tarkata,
-mistä se sai alkunsa ja kauhukseni huomasin, että huoneen sivuseinät
-verkallensa lähestyivät toinen toistansa. Niitä kuljetti joku
-salaperäinen voima ja ääni syntyi toisen kulkevan seinän hankauksesta
-paikoillaan olevaa päätyseinää vasten.
-
-"Huone kapeni kapenemistansa ja ponnistukseni seinän pysäyttämiseksi
-olivat turhia. Minut valtasi kamala pelko. Kauheaahan olisi tulla
-rutistetuksi kahden seinän väliin kuin rotta loukkuun.
-
-"Tähtitaivas tosin kaareili huimaavassa korkeudessaan, mutta vain
-lintu olisi sen kautta voinut päästä pois. Pelastuksekseni en mitään
-keinoa tiennyt. Ovea ei ollut eikä ikkunoita, joista olisi voinut
-paeta. Ei minkäänlaista syvennystä, johon olisi voinut kätkeytyä.
-Joka puolella vain sileät kiviseinät, jotka pian olivat sulkevat
-minut kamalaan syleilyynsä.
-
-"Kuoleman kauhun valtaamana ponnistin kaikki voimani ja vielä kerran
-puskin liikkuvaa seinää. Turha vaiva! Se lähestyi hiljaa ja varmasti.
-Lattia oli enää tuskin metrin levyinen. Menin sen toiseen päähän,
-käänsin kasvoni seinään päin ja ummistin silmäni. Odotin milloin
-rutistus alkaa. Kunpahan tappaisi nopeasti!
-
-"Mutta yhtäkkiä, kun kaiken toivoni olin jo heittänyt, kuulin tutun
-äänen takanani: 'Hyvää päivää! Otetaanko vierasta vastaan?'
-
-"Pyörähdin niinkuin remmillä vedettynä ja näin neiti _Mathilda Wreden_
-seisovan kujan keskipalkoilla, huulet hymyssä ja silmät säteillen
-herttaisen ystävällisesti. Hän oli niin levollinen kuin ei mitään
-vaaraa olisi olemassakaan.
-
-"Minä olin aivan suunniltani ihmetyksestä ja huusin: 'Neiti, me
-rutistumme täällä!'
-
-"Surullisen säälivästi hän katsahti minuun, samalla kuin sormellaan
-sileää seinää koskettaen virkkoi: 'Pökerö, onhan tuossa ovi!'
-
-"Ja siihen kohtaan seinää, johon hänen sormensa koski, avautui leveä
-kaksipuolinen ovi. Yhdellä hyppäyksellä seisoin sen kynnyksellä Oven
-takana alkoivat kahdet rautarappuset: toiset alas, toiset suoraan
-ylöspäin.
-
-"'Kiiruhtakaamme joutuin pois tästä kauheasta paikasta!' kehoitin.
-
-"'Menkää yksinänne', hän sanoi, 'minä tahdon olla siellä, jossa
-rakkauden tarjoamaa apua tarvitaan.'
-
-"Hänen äänensä värisi rakkaudesta kaikkia kärsiviä kohtaan. Näin ovien
-sulkeutuvan ja neiti Wreden jäävän niiden taakse. Sain kiinni hänen
-ranteestansa ja kiskoin siitä häntä mukaani. En onnistunut. Hän jäi
-sinne, josta itse juuri pelastuin, mutta kuulin hänen äänensä oven
-takaa sanovan:
-
-"'Jos rutistun tänne syvyyksiin, toivon sen saavani tehdä monen
-kärsivän puolesta. Ja teiltäkin pyydän, pyrkikää ylöspäin, suoraan
-valkeutta kohden.'
-
-"Samassa heräsin vankilan käytävällä kuuluvaan kellonsoittoon ja
-nousin vuoteestani. Mutta silloin vasta tunsin uneni tuottaman
-rauhattomuuden mielestäni kadonneen, kun neiti Wrede astui terveenä
-koppiini ja iloisesti tervehti:
-
-"'Hyvää huomenta! Otetaanko vieraita vastaan?'..."
-
-Nuori suomeapuhuva pohjalainen, Matti R., kirjoitti tämän unensa
-muistiin ja antoi paperin Mathilda Wredelle, joka on säilyttänyt sen
-aarteittensa joukossa.
-
-
-
-
-Hajanaisia tapahtumia Mathilda Wreden toiminnasta.
-
-
-Hämärässä vankikopissa istui vanki katkerasti itkien. Hänet oli
-tuomittu neljäskertaisesta varkaudesta elinkautiseen vankeuteen. Kun
-hän Vaasan markkinoilla oli myyskennellyt puupyttyjä ja vuolemiaan
-puulusikoita, oli hänelle tarjottu viinaa. Hoiperrellen pitkin katuja
-hän sitten sattui erääseen kauppapuotiin. Portailla oli kannu täynnä
-perunoita ja ajattelematta ollenkaan mitä teki, hän tarttui kannuun,
-joka kaikkine sisältöineen oli 1 markan 60 pennin arvoinen. "Ottakaa
-varas kiinni!" huusi samassa eräs palvelijatar. Nyt mies istui
-Kakolassa ja muisteli vaimoaan ja lapsiaan, jotka olivat Ylihärmässä.
-Hänen lähtiessään kotoa oli vartaassa ollut vain jokunen leipä --
-mitähän jos he kuolisivat nälkään! Sitä ajatusta hän ei jaksanut
-kestää. Vankilaan tultuaan hän ei ollut syönyt muruakaan keitettyä
-ruokaa. Kaikki yritykset saada hänet ottamaan sitä olivat olleet
-turhat.
-
-Eräänä päivänä Mathilda Wrede tuli hänen koppiinsa juuri kun
-päivällinen oli jaettu. Miehen kasvot olivat aivan turvonneet itkusta
-ja voimakas mielenliikutus puistatti häntä. "Rakas ystäväni", sanoi
-Mathilda, "kuulkaapa nyt, mitä sanon! Te voitte ansaita perheellenne
-elatuksen joksikin aikaa eteenpäin, jos syötte keiton ja leivän,
-jotka on pantu teille, mutta teidän pitää syödä kaikki tyyni." Hän
-otti sitten rauhallisesti paperia ja kynän, kirjoitti vangin vaimolle
-kirjeen antaen miehen lukea sen. Pani sitten kirjeen kuoreen ja
-kaikki rahat mitä hänellä oli mukanaan.
-
-Ja vanki söi.
-
-Kakolassa oli onneton mies, joka oli tuomittu elinkautiseen
-vankeuteen. Hän oli hyvin pieni, viallinen mies, joka kärsi siitä,
-että kuulohäiriöt aiheuttivat harha-aistimuksia. Hän oli istunut
-vuosikausia kopissa, sillä hänet oli pakko pitää muista erillään
-epäpuhtaitten mielikuvien ja jos jonkinlaisten huonojen tapojen
-tähden. Mutta pohjimmaltaan hän oli oikeastaan hyvänsävyinen ihminen.
-Käytävään asti saattoi kuulla, kuinka hän lauloi ja huuteli hirveitä
-kuvittelujaan, ja sekä vartijoille että vangeille oli kiusallista
-kuunnella sitä päivät pitkät, jonka tähden hänen ei sallittu edes
-kävellä ulkona.
-
-Mathilda meni miehen luo toivoen voivansa suunnata hänen ajatuksensa
-johonkin muuhun. Heistä tulikin pian hyvät ystävät. Mies ei
-puhutellut häntä milloinkaan muuten kuin: "korkeasti kunnioitettu,
-arvoisa neiti Wrede" ja itsestään hän sanoi: "minä kurja vanki pikku
-kopissani". Mathilda Wrede oli pannut merkille, että mies huuteli
-usein tyhmyyksiään runomittaisina ja eräällä ensi käynneistään hän
-sanoi miehelle: "Tuntuu kuin F:n olisi kovin helppo kirjoittaa
-runoja."
-
-"Luuleeko korkeasti kunnioitettu, arvoisa neiti Wrede niin?"
-
-"Koettakaapa vain! Uskonpa että onnistutte. Miettikää jotain
-valmiiksi, kirjoittakaa se kivitaululle ja lähettäkää vartijan muassa
-minulle!"
-
-"Pitääkö sen olla ruotsiksi vaiko suomeksi?"
-
-"Toisella puolen ruotsiksi, toisella suomeksi."
-
-Ja F. alkoi kirjoittaa maailman hullunkurisimpia runoja. Niissä
-puhuttiin usein Mathilda Wredestä, pitkästä, valkeasta liljasta,
-j.n.e.
-
-Mutta F:n mielestä ei Mathilda käynyt kyllin usein katsomassa häntä
-ja kerran, kun tämä vähän pitemmän poissaolon jälkeen tuli hänen
-luokseen, tervehti F. häntä seuraavilla säkeillä:
-
-    "Hur helig bland fångarna här hon månd vandra,
-    för felen man henne dock litet får klandra."
-
-    [Kuinka pyhänä hän kulkeneekaan täällä vankien parissa,
-    saa häntä kuitenkin moittia hieman virheistä.]
-
-F. kirjoitteli ahkerasti ja Mathildan parannuskeinolla oli
-tarkoitettu vaikutuksensa. F. oppi _ajattelemaan_ runomitalla ja se
-askartelu johti hänen mielikuvansa toiseen suuntaan.
-
-Kun Mathilda taas pitempiaikaisen poissaolon jälkeen kävi Kakolassa,
-pyysi vahtimestari, että hän menisi F:n luo niin pian kuin suinkin,
-sillä tämä oli ollut useita viikkoja kuulevinaan joka päivä Mathildan
-askeleet "pikku koppinsa" edustalla. Vartijoiden vakuutukset, ettei
-Mathilda ollut siellä, eivät hyödyttäneet mitään. F. uskoi vain omaan
-mielijohteeseensa.
-
-Mathildan tavalliseen tervehdykseen: "Hyvää päivää taas, F.!"
-vastasi vanki juhlallisesti "Hyvää päivää korkeasti kunnioitettu,
-arvoisa neiti Wrede! Milloin Te olette tullut taloon?" -- "Minä
-tulin eilisiltana kaupunkiin, olen juuri nyt saapunut tänne ja
-F. on ensimmäinen, jonka luona käyn". -- "Korkeasti kunnioiteta,
-arvoisa neiti Wrede valehtelee! Te olette ollut täällä monta viikkoa
-ja minä olen joka päivä kuullut Teidän askeleenne 'pikku koppini'
-ulkopuolella." Mathilda koetti turhaan vakuuttaa hänelle, ettei ollut
-käynyt Kakolassa. Syntyi pitkä sananvaihto, joka päättyi siten, että
-mies epätoivoisena Mathilda Wreden valheellisuudesta pani kätensä
-ristiin, katsoi kattoon ja lausui:
-
-    Himlafader god och mild,
-    vad du får arbet' med Mathild'!
-    Du bruka får båd tukt och ris,
-    förr'n du får henne sann och vis.
-
-    [Hyvä lempeä taivaallinen Isä,
-    kuinka saatkaan Mathildasta paljon työtä ja vaivaa,
-    saat käyttää sekä kuritusta että vitsaa,
-    ennenkuin saat hänestä totuudellisen ja viisaan.]
-
-Ja hetken vaiettuaan F. jatkoi:
-
-    "Men fast hon går och narras här,
-    så är hon oss ändå så kär!"
-
-    [Mutta vaikka hän kulkee täällä ja narrailee,
-    niin on hän meille kuitenkin niin rakas.]
-
-Mathilda puhkesi ihastuneena sanomaan: "Sepä oli hyvä runo, F.! Se
-minun pitää saada kirjoittaa muistiin." -- "Ei se ollut mikään runo
-vaan rukous", sanoi F. "Minun käy niin sääli Jumalaa, jolla on niin
-huono palvelijatar."
-
-Vielä useita vuosia myöhemmin hän toisteli väitettään: "Hän _oli_
-täällä, hän _oli_ täällä!"
-
-F. joutui lopulta Pitkäänniemeen. Hän kuului noihin moniin
-onnettomiin, sielullisesti aivan vajakykyisiin, jotka asuttavat
-vankiloitamme. Kakolassa oli yhteen aikaan noin kuusikymmentä
-vajaakykyistä vankia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kakolan vieressä olevalla kivilouhoksella työskentelee noin 150
-vankia. Päivätyön päätyttyä miehet viedään sieltä leivintuvan
-yläpuolella olevalle tavattoman suurelle ullakolle, jossa he saavat
-viettää aikansa illalliseen asti. Parturi käy siellä ajelemassa
-"komppaniamiesten" hiukset ja parrat. Jotkut heistä kuorivat
-perunoita; muuten he puhelevat jonninjoutavia ja pitävät hirveää
-meteliä.
-
-Mathilda oli kuullut "pakarinvintillä" vietetystä elämästä ja
-päätti eräänä iltapäivänä lähteä sinne. Vartijat, jotka, pitivät
-paikkaa vaarallisena, varoittivat häntä, mutta hän seurasi sisäistä
-kehoitusta ja meni kuitenkin.
-
-Portaat veivät nelikulmaisen aukon läpi tavattoman suureen
-huoneeseen, joka tuntui pimeältä, vaikka siellä täällä paloi pieni
-lamppu. Huoneen ilma oli hirvittävä. Oli satanut, vangit olivat
-riisuneet päällystakkinsa, ja heikossa valossa saattoi nähdä,
-kuinka märät vaatteet höyrysivät. -- Harmaata, harmaata, harmaata
-kaikkialla! Harmaita kasvoja, harmaita muureja, harmaita takkeja!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mathilda huusi tultuaan huoneeseen niin kovaa kuin suinkin jaksoi:
-"Hyvää iltaa, ystäväni!"
-
-Tuli hiljaista ja harmaat olennot siirtyivät lähemmäksi. "Haluatteko
-kuunnella, jos kerron teille vähän?" alkoi hän. "Siitä ei tule
-raamatunselitys." -- "Kyllä, kyllä", kuului joka puolelta yhteen
-ääneen.
-
-"Minä olen kuullut niin hienon kertomuksen erään kalastajan
-huomioista, kun hän seisoi muutamana aamuna rannalla askarrellessaan
-verkkonsa kanssa. Siinä seisoessaan hän näki nuoren ylpeän kotkan,
-joka oli laskeutunut läheiselle kivirauniolle. Mies keskeytti
-työnsä ihaillakseen kaunista, voimakasta lintua. Äkkiä hän näki sen
-kiivaasti säpsähtävän ja kohoavan nuolen nopeudella ilmaan. Kalastaja
-seurasi katseellaan linnun nopeata lentoa, ja pian näytti kotka vain
-pieneltä mustalta pisteeltä kirkkaalla taivaalla. Valmiina työntämään
-veneensä rannasta mies näki pilkun siellä ylhäällä käyvän yhä
-suuremmaksi ja suuremmaksi, ja pian hän huomasi, ettei lintu voinut
-enää pysytellä ylhäällä. Se syöksyi suin päin alas ja putosi veteen.
-Kalastaja souti kiireesti paikalle, otti linnun ja näki ihmeekseen,
-että ylpeä nuori kotka oli kuollut. Ja tutkittuaan sitä tarkemmin
-hän löysi pienen kyykäärmeen, joka oli puristautunut kotkan rintaan.
-Linnun levätessä kivirauniolla oli käärmeen poikanen ryöminyt
-lämpimien höyhenten alle ja lopettanut myrkyllisillä pistoillaan
-ylpeän lennon, nuoren voimakkaan elämän. Lintujen kuningas oli levon
-ja ruuan houkuttelemana jättänyt kotipaikkansa puhtaan vapaan ilman
-ylhäällä kukkuloilla ja laskeutunut maan kivikoille, joissa käärme
-vaanii uhriaan."
-
-"Sallitteko minun kertoa mitä ajattelin kuullessani tämän?" kysyi
-Mathilda.
-
-"Kyllä, kertokaa, kertokaa!"
-
-"Minä ajattelin: Eiköhän jokainen meistä voi tuntea itseään tuossa
-kotkassa? Emmeköhän liene itse kukin ajatelleet elämää ihanana ja
-suurena, hyvänä ja hienona? Ja kaipuumme on pyrkinyt ylöspäin,
-korkeisiin puhtaisiin ilmapiireihin -- -- --. Mutta alhaalla
-kivikoissa -- maailman arvottomassa ilohumussa -- oli käärmeitä ja
-vaanivia vaaroja. Me uuvuimme ja halusimme levätä ja istuessamme
-tulivat käärmeenpoikaset ja pistivät meitä siiven alle sydämeen. Sinä
-kenties näitkin sen matelevan esiin, mutta pidit sitä liian pienenä
-ja vaarattomana ja sinua ehken huvitti leikitellä sen kanssa. Ja
-äkkiä sinua olikin pistetty -- pistetty käteen, jalkaan, päähän tahi
-sydämeen! Kertomuksessamme kalastaja näki kotkan kuolevan. Meitä on
-purtu ja me olemme sairaita. Jotkut meistä olivat hyvinkin huonossa
-kunnossa, mutta meillä on vielä vähän jäljellä. Me voimme vielä
-saada lääkettä käärmeenpistoon. Vaikkakin siipi on murtunut, voimme
-kuitenkin päästä jotenkin eteenpäin. Emmekö, ystävät, päättäisi,
-ettemme viivyttele vaarallisilla paikoilla? Se päätös antaisi meille
-voimia uuteen korkeuslentoon ja kantaisi meidät kauemmaksi kuin
-ennen."
-
-Ja taas kuului joka puolelta: "Kyllä, kyllä!" Jotta ei turmelisi
-vaikutusta, jonka kertomus oli ilmeisesti tehnyt, ei Mathilda
-Wrede kajonnut mihinkään muuhun keskustelun aiheeseen, vaan kysyi,
-oliko laulukuoron jäseniä läsnä. Saatuaan myöntävän vastauksen hän
-sanoi: "Jos tahdotte oikein ilahduttaa minua, niin laulakaa joku
-kansanlaulu!" Vankien oli tavallisesti tapana laulaa hänen mielikseen
-hengellisiä lauluja, mutta niissä tuntuu usein hänen mielestään
-olevan väärä kaiku. Laulun vaiettua pyydettiin häntä innokkaasti
-kertomaan lisää. Hän puheli silloin, kuinka ihania ihmisiä hän oli
-kesämatkoillaan tavannut korpiseuduissa, osoittaakseen, että suuret
-korvet luovat suuripiirteisempiä persoonallisuuksia kuin kaupungit.
-
-Puhuessaan hän huomasi kauimpana huoneessa omituista liikettä. Joku
-huusi: "Älä!" toiset nauroivat ja tunnelma särkyi.
-
-"Mitä siellä on tekeillä?" Mathilda kysäsi.
-
-"B. tahtoo tulla seisomaan neidin viereen." -- "No miksei hän sitten
-saa tulla?" -- "Tuo tattari! Senkin musta mies. Ei, ei hän saa."
--- "Jos B. haluaa tulla, niin tulkaa vain! Mehän olemme vanhoja
-ystäviä", kehoitteli Mathilda.
-
-"Tuommoinen hevosvaras!" --
-
-"Älkäämme soimatko toisiamme. Tulkaa, B.!"
-
-B. oli heistä kaikkein rumin; tiheä tukka riippui hyvin matalalla
-otsalla ja trakomi [Trakomi on eräs silmätauti.] vaivasi silmiä.
-Hänen tullessaan esiin kaikki nauroivat hänelle. Mutta hän oli ylpeä
-ja säteilevän iloinen saadessaan seisoa Mathilda Wreden vieressä.
-
-"Nyt saatte jo lakata nauramasta", sanoi Mathilda. "Tiedättekö, että
-on olemassa maa, jota kutsutaan Intiaksi, ja että siellä on hienoja
-ihmisiä. Ja tiedättekö, että 'romaanit' ovat tulleet sieltä? He ovat
-kukaties paljon jalompaa ja hienompaa ihmislajia kuin me!"
-
-"Mutta mitenkäs he elävät täällä? Kulkevat ympäri, valehtelevat
-ja varastavat", huudahti joku joukosta. -- "Se on meidän syymme",
-Mathilda selitti, "ja nyt ei enää sanaakaan romaaneista."
-
-B. pöyhistelihe eikä kukaan nauranut, ja hauskaa heillä oli kaikilla
-"pakarinvintillä".
-
-Kun Mathilda kerran myöhemmin meni pakarinvintille, sattui olemaan
-hyvin liukasta. Menomatkalla, jolloin oli vielä valoisaa, saattoi
-hän kiertää vaarallisimmat paikat, mutta ihmetteli itsekseen, miten
-kävisi paluumatkalla iltapimeässä. Hänen varustautuessaan lähtemään,
-tuli muuan vanki sanoen: "Minä vien neidin turvallisesti toiselle
-puolen. Olen piilottanut hiekkaa taskuuni sirotellakseni tielle, jota
-neiti kulkee."
-
-Niin Mathilda Wrede kulkee "tähtikulkuaan kautta Suomen vankiloiden",
-kuten tanskalainen kirjailijatar Ingeborg Maria Sick sanoo. Hän on
-sepittänyt "Hus og Hjem" aikakauskirjaan kauniin kirjoitelman vankien
-ystävästä "Mathildasta." Hän vertaa Mathildaa kimaltelevaan tähteen,
-joka vilkkuu vankilan ristikoittenkin läpi sellien, yössä kahleissaan
-istuvalle yksinäiselle miehelle. "Sen lempeä loiste on kuin ystävän
-tervehdys, kuin hiljainen kosketus. Se tulee jakamaan hänen
-yksinäisyytensä ja hajoittamaan pimeyden hänen ajatusmaailmastaan."
-
-Kirjoitelman sepittäjä pitää mahdottomana kuvata Mathilda Wredeä.
-"Sillä henkeä ei voi kuvailla, se on tunnettava, valoa ei voi
-selittää, se on nähtävä. Hänen persoonallisuutensa on niin elävä,
-että se on koettava."
-
-Mutta Mathilda Wreden persoonallisuuden voiman kokee jokainen, joka
-joutuu hänen kanssaan kosketuksiin -- se voima annettiin hänelle
-silloin, kun hän antoi itsensä.
-
-
-
-
-Vankilan portit suljetaan.
-
-
-Kesällä 1912, kun Mathilda Wrede kävi Kakolassa, tuli hän
-nuoren vangin luo, joka makasi kuumeessa. Hän oli yksi viidestä
-lättiläisestä, jotka olivat ryöstäneet Helsingin venäläisen pankin.
-
-Heti kun mies näki Mathildan, hän sanoi: "Minä olen nähnyt hyvin
-omituisen unen ja tunnen, että se toteutuu. Minä olin olevinani
-saunamies ja me olimme juuri pesemässä lattiaa, kun neiti kulki
-siitä ohi ja tuli sisään. Samassa tuli joku ilkiö ja valoi vettä
-kuumille kiville, ja voimakas kuuma höyry löyhähti neidin kasvoille.
-Minä huusin: 'Menkää pian täältä, se polttaa teidät kuoliaaksi!'
-Mutta juuri kun höyrypilvi oli aivan neidin edessä, seisahtui se
-ja jokainen vesipisara muuttui mitä kauneimmaksi tähdeksi. Ne
-olivat mitä ihmeellisimmän värisiä tähtiä, mutta valkoiset olivat
-kuitenkin kauneimpia. Minä huusin miehille: 'Tulkaa katsomaan! Tulkaa
-katsomaan! Tulikuuma höyrykään ei voi vahingoittaa häntä!' --
-
-"Minä heräsin ja ymmärsin, että uni toteutuisi jollakin tavoin ja että
-se, mikä oli aiottu tuhoamaan neidin, muuttuisi tähdiksi."
-
-Ja uni kävi todella toteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo siitä lähtien, kun Mathilda Wrede aloitti työnsä Suomen
-vankiloissa, pantiin liikkeelle voimia estämään ja, mikäli
-mahdollista, kokonaan lopettamaan hänen toimintansa.
-
-Jo vuonna 1897 hän kirjoitti sen johdosta sisarelleen Helenalle:
-"Olen saanut selville oikean myyräntyön, joka on pantu eräältä
-taholta alulle kaikessa salaisuudessa minua vastaan. Kierot,
-alhaiset ja raukkamaiset ihmiset ovat inhoittavia ja sellaista on
-työkin, jota he koettavat hiljaisuudessa tehdä. Tähän uuteenkin
-salaliittoon näytään sekaannuttavan sellaiselta taholta, jota en
-olisi kaksi vuotta sitten voinut pitää ollenkaan mahdollisena. Se
-on mitä vastenmielisintä, mutta en minä pelkää ensinkään. Sieluni
-on onnellinen. Minä luotan Jumalaan ja vaellan hänen kanssaan niin
-hyvin kuin ymmärrän. Hän on minun voimani vaivan ja kärsimyksen
-aikoina, kallioni koettelemusten myrskyissä, ystäväni yksinäisyyden
-hetkinä. Hän on valkeuteni silloin, kun ihmiset minua ylistävät. Hän
-on aurinkoni, kun he minusta valhetta puhuvat. Vapahtajani ymmärtää
-minua ja minä lepään hänessä."
-
-Vankiloissa oli ilmennyt useita epäkohtia. Kakolassa, missä Mathilda
-työskenteli eniten, olivat sairasosaston olot järkyttäneet häntä
-aivan erikoisesti. Ja kun hän kulki kaikkialla vankilassa, näki hän
-enemmän kuin oli toivottavaa.
-
-Hän puheli avoimesti sekä johtajan että pastorin kanssa sekä
-vankeinhoitohallituksessa Helsingissä. Paljon parannuksia tehtiinkin,
-mutta paljon jätettiin myös kokonaan huomioonottamatta. Epätoivoisena
-keskusteli Mathilda kerran tohtori Gustav Mattsonin kanssa Kakolassa
-vallitsevista ikävistä epäkohdista. Tohtori Mattsson rupesi silloin
-heti työskentelemään asian puolesta ja kirjoitti "Argukseen" Kakolan
-sairashoidosta. Tuloksena oli suuret muutokset parempaan päin.
-
-Siihen saakka Mathilda Wrede oli saanut käyttää kuin omanaan pientä
-johtajan huoneustoon kuuluvaa kamaria ja usein hän asui suorastaan
-johtajan kodissakin Kakolassa käydessään. Nuo edut otettiin
-vähitellen pois ja hän sai asua jossakin Turun hotellissa ja tuntea,
-kuinka tilanne rupesi kärjistymään yhä enemmän.
-
-Syksyllä 1912 Mathilda tuli taas Turkuun. Ensimmäisenä päivänä
-Kakolaan mentyään hänellä oli aina tapana mennä johtajan
-vastaanottohuoneeseen, ei juuri ilmoittautuakseen, vaan käydäkseen
-tervehtimässä häntä. Kun hän tälläkin kertaa meni tapansa mukaan
-kansliaan, ei johtaja ollut siellä. Päivän toisensa jälkeen Mathilda
-turhaan etsi häntä ja tavattuaan hänet lopulta huudahti: "Vihdoinkin
-tapasin johtajan. Olen etsinyt teitä yhdeksän kertaa. Vaikea on saada
-käsiinsä Kakolan johtajaa."
-
-Mathilda viipyi Kakolassa kolme viikkoa ja tunnelma kävi päivä
-päivältä yhä kiusallisemmaksi. Kesällä hän palasi taas, mutta tunsi
-selvästi, ettei hän ollut tervetullut vieras.
-
-Tammikuun alussa 1913 Mathilda Wrede lähti uudelleen Kakolaan. Hänen
-tarkoituksenaan ei ollut silloin viipyä kauempaa, hän halusi vain
-tavata muutamia vankeja. Suurella ovella sanottiin hänelle, että
-johtaja oli kotonaan. Hän meni suoraan sinne ja otettiin vastaan mitä
-ystävällisimmin. Johtaja, joka oli edellisillä käynneillä näyttänyt
-ankaralta, oli nyt niin rakastettava kuin olla saattaa. Mathildalle
-tarjottiin kahvia ja hän ihmetteli johtajan muuttunutta käytöstä.
-"Nytpä täällä istuminen tuntuu aivan samalta kuin ennen aikaan",
-sanoi Mathilda, "ja se tekee hyvää, sillä mennyt vuosi on ollut ikävä
-ja viime käyntini aivan sietämätön."
-
-Äkkiä johtaja sitten kääntyi Mathildaan sanoen: "Minun on puhuttava
-neidin kanssa eräästä asiasta." Hän nousi, meni kirjoituspöytänsä
-luo, otti laatikosta erään paperin ja jatkoi "Olen saanut tämän
-kiertokirjeen Vankeinhoitohallitukselta. Se sisältää johtokunnalle
-määräyksen, koska vankilat ovat ylen täydet ja Kakolassa on
-tapahtunut levottomuuksia, tarkoin valvomaan, ettei kukaan vankilan
-ulkopuolella oleva henkilö pääse vankilaan muutoin kuin johtajan tahi
-jonkun hänen määräämänsä henkilön läsnäollessa. Niidenkin, joilla on
-aikaisemmin ollut siihen lupa, täytyy alistua tähän määräykseen."
-
-Mathilda oli noussut: "Mitä kieroutta tämä on?" huudahti hän.
-"Tämä ei tule Vankeinhoitohallitukselta, se on saanut alkunsa
-täältä. Kuinka kurjaa, ettei uskalleta mainita Mathilda Wredeä
-nimeltä." -- "Käyhän täällä muitakin, pappeja esimerkiksi, joilla on
-seurakuntalaisiaan vankilassa!" kuului johtajan vastaus. -- "Saanko
-kuulla kiertokirjeen vielä kerran! Minä tunnen selvästi, että te
-täällä Kakolassa olette saaneet tämän aikaan", väitti Mathilda Wrede.
--- "Meidän on vain toimittava Vankeinhoitohallituksen määräysten
-mukaan." -- "Olen kerran elämässäni ollut läsnä teatterinäytännössä,
-tämä on toinen kerta."
-
-Johtaja alkoi käydä hieman epävarmaksi. Mathilda kysyi: "Mitä
-aiotte nyt tehdä?" -- "Pääsy on vapaa toisen läsnäollessa." --
-"Minä en luonnollisestikaan käy ikinä onnettoman vangin luona,
-jotta hän avaisi sydämensä ja paljastaisi surunsa kolmannen
-henkilön läsnäollessa", Mathilda vastasi. "Muuten tuskin luulen,
-että Kakolassa on montakaan niin alhaista henkilöä, joka saattaisi
-ajatellakaan olla läsnä, kun puhuttelen vankeja. Sellaiseen en
-suostu. Huomenna tulen uudestaan vankilaan nähdäkseni, kuinka otatte
-minut vastaan." Johtaja näytti synkältä vastatessaan: "Ellette alistu
-määräykseen, on minulla keinoja kieltää teiltä kokonaan pääsy vankien
-luokse."
-
-Niin Mathilda Wrede lähti Kakolasta. Paroonit Karl August Wrede
-ja Paul Nicolay pitivät samana iltana hengellistä kokousta Turun
-juhlasalissa. Hän lähti sinne kertoen heille, mitä oli tapahtunut. He
-olivat molemmat surullisen hämmästyneitä ja parooni Nicolay arveli
-hiljaisella tavallaan: "Ja sellaisia vaikeuksia kolmenkymmenen vuoden
-työn jälkeen."
-
-Seuraavana aamuna Mathilda ajoi Kakolaan mennen suoraan vankilaan.
-Vahtimestari, joka aukaisi oven, tervehti ystävällisesti, ja Mathilda
-lähti suoraa tietä kansliaan. "Tässä minä nyt olen", sanoi hän
-johtajalle. "Mitenkäs nyt tehdään?" -- "Jokainen vanki, jota neiti
-Wrede haluaa puhutella, tuodaan tänne kansliaan ja keskustelu saa
-tapahtua minun läsnäollessani", kuului vastaus. -- "Tämä on viekas
-ja kavala petos Vankeinhoitohallitusta ja vankeja kohtaan. Kyllä
-sanomalehdet saavat tietää tämän ja vangit myös. Silloin teidän
-ei ole hyvä olla. Eikä ole sanottu, että asia pysyy tietona vain
-Suomessa, sillä saattaa tapahtua, että minä vetoan korkeammalle, aina
-keisariin asti."
-
-Johtaja kävi vähän hämilleen ja vastasi: "Siirtykäämme
-sisähuoneisiin." Heidän tultuaan sinne pyysi johtaja: "Osoittakaa
-kristillistä nöyryyttä!" -- "Älkää puhuko kristinuskosta näin
-toimiessanne!" vastasi Mathilda. -- "Minä voin kertoa, että lääkäri
-on tyytymätön teihin. Hän on suunnattomasti loukkaantunut, kun te
-sekaannuitte hänen työhönsä ja hän vastustaa toimintaanne, samoin
-kuin pastori, joka on myös valittanut, että neiti Wrede kohtelee
-häntä kuin hän olisi ilmaa vain." -- "Minä en ole ollut hänelle
-milloinkaan epäystävällinen", vastasi Mathilda, "mutta meillä ei ole
-mitään sanomista toisillemme hengellisissä asioissa. Mutta ei syy ole
-yksinomaan sillä taholla, kyllä johtajakin on osaltaan vikapää tähän."
-
-Milloinkaan ennen ei taistelu ollut ollut niin katkera ja kova,
-milloinkaan eivät kapinalliset hyökyaallot olleet käyneet niin
-korkeina Mathildan sisimmässä, kuin hänen kulkiessaan Kakolan mäkeä
-alas.
-
-
-
-
-Sanomalehtien lausuntoja kiellon johdosta.
-
-
-Omituista kyllä kului pitkän aikaa ilman että ainoakaan ääni nousi
-annettua kieltoa vastaan. Moni luuli sen syynä olevan venäläiseltä
-taholta tulleen määräyksen, mutta niin ei ollut laita. Oli selvää,
-että vankilaviranomaiset ja muut, jotka olivat työskennelleet
-kukistaakseen Mathilda Wreden vaikutuksen, toivoivat mieluimmin, että
-asia voitaisiin sivuuttaa vaitiololla, mutta se, ettei kukaan muukaan
-vastustanut kieltoa, voidaan selittää vain siten, että odotettiin sen
-tulevan kumotuksi.
-
-Elokuun alussa 1913 tohtori Gustav Mattsson kirjoitti "Dagens
-Tidningiin" kirjoituksen, jonka otsikkona oli: "Mathilda Wredelle
-annettu kielto." Se kuului seuraavasti:
-
-"Saatamme täten yleisön tietoon vankeinhoitomme alalla sattuneen
-tapahtuman, joka on senlaatuinen, ettei sitä sovi vaieten sivuuttaa.
-
-"Tämän vuoden tammikuun 13:ntena päivänä saapui
-Vankeinhoitohallitukselle seuraavanlainen kirjelmä":
-
-    _Suomen Vankeinhoitohallitukselle._
-
-    Kun minä tämän kuun 8:ntena päivänä aioin käydä tapaamassa
-    Kakolan kuritushuoneessa olevia vankeja, sain minä vankilan
-    johtajalta mitä suurimmaksi hämmästyksekseni tietää, että minun
-    sallittaisiin ainoastaan jonkun vankilan virkamiehen läsnäollessa
-    tavata vankeja, ehto, johon en tietystikään voinut suostua, kun
-    juuri suurin osa lohtua, jota olen voinut vangeille antaa, on
-    riippunut siitä, että he ovat olleet tilaisuudessa aukaisemaan
-    minulle koko sydämensä, antamaan sielunsa sisimpien kielien
-    soida, tietäen ehdottoman varmasti, että heillä oli minussa
-    ymmärtävä ystävä, joka säilytti kiitollisesti ja vilpittömästi
-    heidän uskomansa asiat. Kun sellaisella yrityksellä koettaa
-    estää minun nyt jo lähes kolmikymmenvuotista toimintaani
-    täytyy epäilemättä olla aiheena jokin Vankeinhoitohallituksen
-    toimenpide, saan täten pyytää selontekoa syistä kieltoon, joka
-    on minulle kaksinverroin loukkaava, kun se minun kauttani kohtaa
-    niitä onnettomia, joille minä -- kuten Vankeinhoitohallitus
-    tietänee -- olen omistanut parhaan osan elämääni.
-
-    Helsingissä tammikuun 10:ntenä päivänä 1913.
-
-                                               Mathilda Wrede.
-
-"Tähän lähetti Vankeinhoitohallitus seuraavan huomattavan
-_Päätöksen_":
-
-    Saapuneen kirjelmän johdosta saa Vankeinhoitohallitus tehdä
-    kysyjälle, Neiti Mathilda Wredelle tiettäväksi, että Hallitus,
-    katsoen siihen, että Turun Kuritushuone on niin täpötäynnä
-    väkeä ja että siellä on kuluneena vuonna tapahtunut vakavia
-    järjestyshäiriöitä, kirjelmässään Turun Kuritushuoneen
-    johtajalle joulukuun 31 päivältä 1912 on teroittanut, että
-    vankilan ulkopuolella olevien on päästäkseen tapaamaan vankeja
-    hankittava siihen joka kerran johtajan erikoinen lupa, ja että
-    tapaaminen saa tapahtua yleensä vain johtajan tahi hänen siihen
-    määräämänsä vankilaviranomaisen läsnäollessa, sekä että nämä
-    määräykset toistaiseksi tarkoittavat niitäkin, joilla tähän asti
-    on mahdollisesti ollut asianomainen lupa käydä vankien luona;
-    eikä Vankeinhoitohallitus ole katsonut olevan syytä tehdä Neiti
-    Wredeen nähden poikkeusta siitä, mitä Hallitus on edellä olevassa
-    nähnyt tarpeelliseksi säätää.
-
-    Helsingissä, Vankeinhoitohallituksessa, tammikuun 14:ntenä
-    päivänä 1913.
-
-                                            A. B., A. af F.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Neiti Wreden kirjelmän Vankeinhoitohallitukselle aiheutti tällainen,
-hänelle ensin suullisesti ja sitten pyynnöstä kirjallisesti laadittu
-kielto":
-
-    Kun käsitän Vankeinhoitohallituksen kirjelmän joulukuun
-    31:seltä päivältä 1912 senkin luvan peruuttamiseksi, jonka
-    nojalla neiti Mathilda Wreden on sallittu lähes kolmenkymmenen
-    vuoden ajan liikkua vapaasti maamme vankiloissa jakamassa
-    hengellistä lohdutusta vangeille ja avustamassa aineellisestikin
-    vapautuneita, olen tänään selittänyt neiti Wredelle sanotun
-    kirjelmän sisällön ilmoittaen samalla, ettei hän saa
-    vastaisuudessa tavata vankeja muutoin kuin minun itseni tahi
-    jonkun määräämäni vankilaviranomaisen läsnäollessa.
-
-    Tämän tulkintani ilmoitan täten kunnioittaen neiti Mathilda
-    Wredelle pyynnöstä myöskin kirjallisesti. Turussa tammikuun
-    9:ntenä päivänä 1913.
-
-                                                V. N.
-
-"Edellisen yhteydessä annettiin myös seuraava kirjallinen ilmoitus,
-joka tarkoittaa maisteri E. M:iä, [Maisteri M. seurasi Mathilda
-Wredeä jonkun aikaa hänen matkoillaan, ja neiti Wrede toivoi, että
-hänkin uhraisi koko elämäntyönsä vangeille.] joka oli ollut muutamia
-vuosia neiti Wreden apulaisena ja oikeana kätenä työssä vankien
-hyväksi":
-
-    Vankeinhoitohallituksen joulukuun 31:senä päivänä 1912 antaman
-    kirjelmän nojalla ilmoitan täten pyynnöstä myös kirjallisesti,
-    etten voi toistaiseksi sallia Maisteri E. M:n tavata vankeja
-    johtamassani kuritushuoneessa muutoin kuin itseni tahi jonkun
-    valitsemani virkamiehen läsnäollessa.
-
-    Turun kuritushuoneella, tammikuun n:ntenä päivänä 1913.
-
-                                               V. N.
-
-"Tahdomme kaiken väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoittaa, että
-edelläolevien neljän kirjelmän julkaiseminen ei ole tapahtunut ei
-suorasti eikä epäsuorasti neiti Wreden eikä maisteri M:n aloitteesta,
-vaan on toimitus, jonka tietoon tässä mainitut tapahtumat ovat
-sattumalta tulleet, päinvastoin saanut ne vasta niiden kauan
-epäröityä, joita kielto on kohdannut, ja toimituksen selitettyä, että
-sen käsityksen mukaan tällainen asia ei enää ole yksityisluontoinen
-vaan kuuluu julkisuuteen.
-
-"Vankeinhoitohallituksen kirjelmässä mainitut vakavat
-järjestyshäiriöt, jotka esitetään syyksi Neiti Mathilda Wreden ja
-hänen apulaisensa karkoittamiseen Kakolan suuresta kuritushuoneesta,
-jonka pitkäaikaiseen vankeuteen tuomittujen ja yhä uudelleen
-rikoksiin langenneiden vankien keskuudessa hän oli suorittanut
-kenties merkittävimmän osan työstään, olivat kolme vankien tekemää
-lakkoa.
-
-"Ensimmäinen oli se, että kieltäydyttiin juomasta vankilan kaljaa,
-erittäin epäilyttävää ja monelle vangille suorastaan vahingollista
-osaa ravinnosta. Vangit olivat pyytäneet useita kertoja saada
-mainitun juoman asemasta jotakin muuta ruokaa, jolla olisi jotenkin
-sama ravintoarvo. Kun ei heidän esityksistään välitetty, jättivät
-vangit kahtena päivänä kaljan koskematta. Tuloksena oli, että sen
-sijaan annettiin jauhovelliä.
-
-"Toinen lakko koski keittoa, joka valmistettiin niin kehnosti, ettei
-siinä ollut makua eikä voimaa. Silloinkin ilmeni epäjärjestys siten,
-että vangit alkoivat jättää keittonsa koskematta. Vankilan johdon
-taholta huomattiin parhaimmaksi tehdä parannus -- joka lienee käynyt
-hyvin helposti päinsä jo käytettävissä olevin keinoin -- ja niin oli
-asia selvä.
-
-"Kolmas lakko taas kohdistui lääkärinhoitoa vastaan. Emme nyt halua
-kosketella lähemmin tuota arkaluontoista asiaa, josta viime syksynä
-oli 'Arbetet' lehdessä yksityiskohtainen selostus siihen liittyvine
-tohtori K:n selityksineen. Mainitsemme vain vankien sopineen
-keskenään olevansa mieluummin sairaita ja avuttomia kuin kääntyvänsä
-sairaalan silloisen lääkärin puoleen ja vasta suoranaisen vaaran
-sattuessa pyytävänsä vankilan johtajan kutsumaan jonkun lääkärin
-vankilan ulkopuolelta. Tämän päätöksensä, jonka seurauksista
-heille itselleen vangit tietysti olivat aivan tietoisia, he
-esittivät kirjelmässä, jonka yksi heistä luki. Se aiheutti ankaria
-rangaistustoimenpiteitä vankilan johdon taholta ja neljältäkymmeneltä
-vangilta, joiden ilmoitettiin olevan mainitun mielipiteen ilmaisun
-aikaansaajia, peruutettiin heidän n.s. luokkaetunsa, mitkä
-saavutetaan pitkäaikaisen hyvän käytöksen perusteella, ja vietiin
-heidät lääninvankilan yksityisiin koppeihin. On yleisesti tunnettua,
-että Kakolan vankien suhde heidän lääkäriinsä on jo pitkän aikaa
-ollut toisenlainen kuin vastaava suhde maan muissa vankiloissa,
-seikka, joka antaa ulkopuolella olevalle osittain toisen käsityksen
-mainitun kuritushuoneen 'lääkärilakosta' kuin mitä kuvaus tapahtumien
-kulusta sinänsä voi jättää.
-
-"Edellämainitunlaiset ovat siis häiriöt, joihin Vankeinhoitohallitus
-vetoaa. Ja kun neiti Mathilda Wredelle ja maisteri M:lle annettua
-kieltoa perustellaan viittaamalla mainittuihin häiriöihin, ei
-Vankeinhoitohallituksen ajatuksen kulusta voi tulla muuta kuin yhteen
-lopputulokseen. Kuinka kukaan muu tässä maassa tahtoo otaksua, että
-neiti Wrede kruunaisi loistavan työnsä, uskollisen toimintansa
-vankien keskuudessa siten, että hän kolmikymmenvuotisen rauhoittavan
-ja sovittavan työn jälkeen kiihoittaisi heitä viranomaisia vastaan,
-sitä uskallamme jyrkästi epäillä. Ja se joka tuntee persoonallisesti
-hänen nuoren apulaisensa, ei voi antaa hänestä muuta arvostelua,
-kuin että hän täyttää hienosti, moitteettomasti ja arvokkaasti
-paikkansa neiti Wreden vierellä. Emme voi sentähden käsittää
-Vankeinhoitohallituksen toimenpidettä sen estäessä nämä kaksi
-suorittamasta työtään maan suurimmassa kuritushuoneessa. Ja mikään
-viranomaisten puolelta tullut määräys ei ole peruuttanut kieltoa,
-vaikka aluksi suullisesti viitattiin siihen, että kielto olisi
-voimassa vain kevätpuolelle, ja neiti Wrede katsoo olevansa edelleen
-suljettu pois elämäntyönsä tärkeimmältä paikalta.
-
-"Me teemme Vankeinhoitohallitukselle kohteliaan kysymyksen, kuinka sen
-toiminta Suomen vankeinhoidon etevintä nostavaa voimaa vastaan ja
-tuollainen sensuroimistoimenpide maan lakeja syvästi kunnioittavaa
-apulaista kohtaan on selitettävissä ja kuinka perustellaan se, ettei
-hänen toimintaansa ole myöhemmin minkään virallisen määräyksen kautta
-tehty mahdolliseksi.
-
-"Niin pian kuin me, kuten uskallamme toivoa, olemme saaneet
-suosiollisen vastauksen näihin kahteen kysymykseen, palaamme vielä
-muutamiin asian yhteydessä oleviin periaatteellisiin näkökohtiin."
-
-Nyt vasta aukenivat silmät ja toinen lehti toisensa jälkeen alkoi
-lausua ihmetyksensä ja paheksumisensa Vankeinhoitohallituksen
-menettelystä. Mutta myös ulkomaitten lehdet osoittivat suurta
-mielenkiintoa kysymyksen lopulliseen ratkaisuun. Niinpä oli esim.
-"Stockholms Dagbladissa" pitkä kirjoitus, jossa käsiteltiin "vankien
-ystävälle" annettua kieltoa. Se päättyi seuraavasti:
-
-"Kaikki pohjoismaissa olevat ihmisystävällisen vankeinhoidon ystävät
-seuraavat varmaan harrastuksella asian kehittymistä, sillä heidän
-joukossaan on Mathilda Wredellä ollut kunniasija jo kauan ja hänen
-nimensä johtaa ajatuksen itsestään ei kehenkään vähempään kuin
-Florence Nightingaleen."
-
-Kun oli kulunut jonkun aikaa ja tohtori Mattsson oli turhaan
-odottanut Vankeinhoitohallituksen vastausta Dagens Tidningin
-kirjoitukseen, kirjoitti hän toisen artikkelin "Vastaamattomalle
-Vankeinhoitohallitukselle". Sekin kirjoitus esitetään tässä
-kokonaisuudessaan:
-
-"Elokuun 20:ntenä päivänä julkaisi Dagens Tidning muutamia
-asiakirjoja, jotka koskivat neiti Wredelle ja hänen apulaiselleen
-annettua kieltoa, etteivät saisi muuten kuin vankilaviranomaisten
-läsnäollessa käydä Kakolan kuritushuoneen vankien luona. Sen johdosta
-että Vankeinhoitohallitus on huomiotaherättävällä tavalla sekaantunut
-maan etevimmän kyvyn suorittamaan työhön kohottavan vankeinhoidon
-alalla, teimme me Vankeinhoitohallitukselle kohteliaan kysymyksen,
-kuinka tuo toimenpide oli selitettävissä ja sitä paitsi, kuinka
-perusteltiin se, ettei neiti Wreden työtä Kakolan kuritushuoneessa
-oltu vieläkään tehty mahdolliseksi minkäänlaisella virallisella
-määräyksellä.
-
-"Tähän asiallisesti perustettuun ja maltillisesti laadittuun
-vetoomukseen _Vankeinhoitohallitus ei ole katsonut olevan tarpeen
-vastata_. Kun nyt on kulunut puolen kuukautta, eikä ole saatu
-minkäänlaista selitystä, katsomme me olevamme oikeutetut tarttumaan
-uudelleen asiaan, emmekä tällä kertaa enää luonnollisestikaan
-kysyvänä puolena.
-
-"Käydessämme arvostelemaan Vankeinhoitohallituksen menettelyä,
-joka on kaikkialla maassamme, vieläpä Ruotsissakin, herättänyt
-huomiota, saamme jonkinlaiseksi pohjaksi muiden pääkaupungin lehtien
-lausunnot (N. Pr., Hbl., U. S.), jotka selostavat asianomaisten
-antamia selityksiä mainittujen lehtien tekemien kyselyjen johdosta.
-Näistä lausunnoista oli kaksi laadittu niin löyhästi, että ne
-olivat aivan arvottomia voidaksemme niiden perusteella arvostella
-Vankeinhoitohallituksen vaikuttimia. Uudessa Suomettaressa olleella
-selostuksella oli kuitenkin puolittain virallinen leima ja sen
-tarkoituksena oli mahdollisesti olla tuo pyydetty selitys. Se on siis
-ainoa, johon voimme nojautua.
-
-"Me olemme (elok. 21:senä) kysyneet Vankeinhoitohallitukselta
-asian kulkua ja todenneet, että on kysymys vain lakimääräysten
-teroittamisesta sen johdosta, että vankilat ovat olleet ennen
-armahdusmääräysten toimeenpanoa ylenmäärin täydet ja että
-Turun kuritushuoneessa on ilmennyt levottomuuksia. Lain mukaan
-vankilanjohtaja on edesvastuussa vangeista ja vain hänen
-harkinnastaan riippuu, kenen hän sallii käydä vankien luona ja millä
-ehdoilla se saa tapahtua. Tämän lakimääräyksen mukaan ei kukaan ole
-siihen nähden erikoisasemassa. Neiti Wrede on pitkän toimintansa
-ajan vankien keskuudessa saanut suullisen luvan perusteella käydä
-vapaasti vankien luona ilman johtajan suostumusta. Nyt on häneen
-nähden tapahtunut sellainen muutos, että hänenkin on järjestettävä
-käyntinsä johtajan välityksellä. Hän onkin tietääksemme käynyt
-tämänkin uuden järjestelyn jälkeen muissa vankiloissa, vaikkakaan ei
-Kakolassa. Sinnekin hän kyllä saa mennä, kunhan vain ilmoittaa siitä
-asianomaiselle johtajalle. Ja joskaan hän ei saisi puhutella kaikkia
-vankeja, jää hänelle kuitenkin sekä siellä että muissa vankiloissa
-kylliksi työmaata. Yleistä lupaa käydä vankiloissa hän ei ole edes
-pyytänytkään."
-
-Niin kuuluu U. S:n selonteko. Sitä seuraa sitten vain
-Vankeinhoitohallituksen kiertokirje maan kaikille vankilanjohtajille,
-joka aiheutti sulkemistoimenpiteen ja jonka tarkoitus ilmenee
-päätöksestä, minkä neiti Wrede sai hallitukselta (julkaistu elok.
-20:ntenä D. T:gissä.)
-
-Tarkkaava lukija on ilman muuta havainnut, että U. S:n selitys
-_sivuuttaa kokonaan meidän kaksi kysymystämme_. Se ei ilmoita neiti
-Wredelle annetun kiellon syytä eikä myöskään miksi sitä ei oltu jo
-kauan sitten kumottu. Huomautetaan että toimenpide oli tarkoittanut
-vain lakimääräysten teroittamista vankilanjohtajan oikeudesta valvoa
-ulkopuolella olevien käyntejä vankien luona. Kukapa olisikaan
-epäillyt sellaisen oikeuden olemassaoloa? Eihän ole ensinkään kysymys
-siitä. Kellä vankilanjohtajallamme tahansa on laillinen oikeus
-kieltää asianomaisia valvomasta neiti Wreden käyntejä. Kysymys kuului
--- pitääkö se todellakin toistaa, jotta se selviäisi -- kuinka
-_perustellaan_ tuo erityisesti neiti Wredeen kohdistuva toimenpide?
-
-Puhutaan siitä, että vankilat ovat ylenmäärin täydet. Mitä
-johdonmukaisuutta siinä on? Eikö Mathilda Wredellä ole yhtä paljon
-tekemistä täydessä vankilassa kuin vähemmän täydessä? Eikö hänen
-lohduttava ja rauhoittava vaikutuksensa ole vielä tarpeellisempi
-ja toivottavampi kuritushuoneessa, missä vangit elävät yhteen
-sullottuina ja mieliala on jo senkin tähden kiihtynyt?
-
-Puhutaan levottomuuksista. Ne kuvasimme lyhyesti jo edellisessä.
-Molemmat edellisethän, "kaljalakon" ja "keittolakon" vankilan
-johto tunnusti oikeutetuiksi, koska vankien laillinen menettely
-kieltäytyessään sopimattomasta ravinnosta johti suoranaisesti
-parannuksiin. Kolmas lakko, pidättyminen käyttämästä vankilan
-silloista lääkäriä, tohtori K----a, perustui juurtuneeseen
-vastenmielisyyteen häntä kohtaan, mutta puhkesi vasta sattumalta
-ilmi, kun eräs vanki, joka oli pyytänyt useita kertoja lääkäriltä,
-että hänet pahoinvointinsa takia otettaisiin sairasosastolle ja
-jonka lääkäri oli väittänyt teeskentelevän kehoittaen häntä menemään
-työhönsä, surmasi itsensä. Muitten vankien levottomuus purkautui
-pyynnöksi, että tapausta tutkittaisiin lähemmin. Nyt kysymme jälleen,
-tahtooko Vankeinhoitohallitus vielä salaa viittailla siihen, että
-neiti Wrede olisi jotenkuten syypää "lakkojen" syntymiseen, joista
-kaksi ensimmäistä jäävät oikeutettuina pois laskuista ja joista
-kolmannen ratkaisi vankilan muurien sisällä sattunut surullinen
-tapahtuma? Sellainen olettamus on järjenvastainen, jotta emme antaisi
-sille vielä oikeampaa nimeä. Vankien joukossa on monta sivistynyttä
-henkilöä, jotka kyllä itsestään tarkkaavat vankilaohjesäännön
-määräyksiä ruuasta y.m. ja voivat selvittää asian alkuperäisemmällä
-kannalla oleville asukeille. Olettamus, että neiti Wrede 30-vuotisen
-lähetystyön jälkeen, josta tuhannet kurjat häntä siunaavat ja josta
-vankeuslaitoksellamme on ollut mitä suurin hyöty, kävisi vanhoilla
-päivillään rikkomaan tarkasti noudattamaansa hienotunteisuutta
-ja rupeaisi harjoittamaan kiihoitusta viranomaisia vastaan, on
-virkavaltaista byrokratiaa, niin vastenmielistä ja samalla typerää,
-että jokainen ajatteleva kansalainen, jolla on sydäntä, tuntee
-mielipahaa sen johdosta.
-
-U. S:n antama tieto, ettei neiti Wrede mahdollisesti saisi edes
-virkakunnan läsnäollessa tavata _kaikkia_ vankeja, on omiaan
-lisäämään paheksumistamme. Sellaiseen lausuntoon kätkeytyy
-uudelleen salainen ajatus, että jo neiti Wreden läsnäolokin voisi
-aiheuttaa kurinpitorikoksia. Onko sellaisessa mitään järkeä?
-Vankeinhoitoviranomaiset suorastaan sotajalalla yksinäistä naista
-vastaan -- mikä todistus hänen työnsä voimasta ja hallituksen
-oman toiminnan tyhjyydestä vankien henkiseksi kohottamiseksi! Ja
-kuinka tuo tyhjyys paljastetaankaan yhä ilmeisemmin viitattaessa
-siihen, että neiti Wredellä on kyllä Kakolan ulkopuolellakin
-kylliksi vaikutusalaa. Hänellä on sitä epäilemättä, hän saattaa
-hätätilassa mennä Siperiaankin, eikö totta? Mutta mikä antaa
-Vankeinhoitohallitukselle oikeuden ryöstää vangeilta hengellisen
-avun, minkä neiti Wrede on voinut ja yhä edelleen voi antaa? Tätä
-kysymystä ei korosteta suinkaan tunneherkässä sävyssä, vaan puhtaasti
-kriminaalipoliittiselta kannalta.
-
-Hallitus sanoo U. S:n kautta, ettei neiti Wrede ole anonutkaan
-yleistä lupalippua vankiloihin. Oivallinen vaatimus v. 1913 sille,
-joka on vuodesta 1883 lähtien kaikkien viranomaisten rajattomalla
-suostumuksella käynyt keskeytymättä puhuttelemassa vankeja.
-
-Hallitus kertoo neiti Wreden vielä kiellon voimaan astuttuakin
-käyneen muissa vankiloissa. Se ei ole totta. Hän ei ole, saatuaan
-Kakolaan pyrkiessään tuon hämmästyttävän kiellon, voinut muihin
-vankiloihin yrittämällä antautua alttiiksi mahdollisesti uusille
-nöyryytyksille. Kiertokirjehän on lähetetty kaikille johtajille.
-Sitä paitsi Vankeinhoitohallituksen lähettämä päätös neiti Wredelle
-oli hänen koko elämän kestäneeseen työhönsä nähden niin loukkaava
-sanamuodoltaan, ettei se jättänyt mitään mahdollisuutta käsittää sitä
-muuten kuin siten kuin hän sen teki, nim. _Suomen vankilat_ ovat
-häneltä suljetut. Eikä kieltoa ole vielä tänäkään päivänä kumottu
-huolimatta suullisista lupauksista päästä maaliskuussa uudelleen
-työhön. Vapautuneitten ja vankien perheiden keskuudessa Mathilda
-Wrede jatkaa kuten ennenkin uhrautuvaa työtään.
-
-Tarvinnemme tuskin enää huomauttaa, että vankien tapaaminen
-henkilökunnan läsnäollessa, olisi suorastaan ivaa Mathilda Wreden
-ydintehtävää kohtaan. Vanki katselee viranomaisia vihamielisesti,
-epäluuloisesti tahi ainakin kylmästi. Hengellisen auttajan
-käynnillä on arvoa vain silloin, kuin vanki voi aukaista hänelle
-sielunsa sisimmän täysin luottavasti. Sen neiti Wrede ilmoittikin
-lyhyesti ja syvän vakuuttavasti meidän julkaisemassamme kirjeessä
-Vankeinhoitohallitukselle.
-
-Teemme yhteenvedon:
-
-    Vankeinhoitohallitus ei ole tahtonut vastata perusteltuihin
-    kysymyksiimme Wrede-asiassa;
-
-    Se ei ole tehnyt sitä U. S:n kirjoituksessakaan, koska
-
-    perusteluksi on esitetty neiti Wreden asiaan ollenkaan kuulumaton
-    vankilan liika-asutus, johon muutoin aina uuden rikoslain
-    käytäntöön ottamisesta alkaen, siis 19 vuotta, on vedottu
-    pitäen sitä pääasiallisimpana esteenä vaadittuja uudistuksia
-    toimeenpantaessa;
-
-    sekä levottomuudet, joiden syntymiseen on ollut syynä hallinnon
-    laiminlyönti ja paheksumista herättävä lääkärinhoito, eikä neiti
-    Wrede;
-
-    Vankeinhoitohallituksen "selitys" osoittaa väärine tietoineen
-    käynneistä muissa vankiloissa, viitatessaan "jälellä olevaan
-    työmaahan", välinpitämättömyydellään erotukseen nähden, mikä on
-    yksityisten ja valvonnan alaisten käyntien välillä, äkillisellä
-    vaatimuksellaan, että neiti Wreden olisi anottava yleistä lupaa,
-    sekä viitatessaan aivan asian ulkopuolella johtajien lailliseen
-    oikeuteen valvoa käyntejä, kuinka _mahdotonta_ hallituksen on
-    ollut selvästi ja tyydyttävästi selittää menettelyään neiti
-    Wredeä kohtaan;
-
-    Vankeinhoitohallitus jättää edelleen kokonaan vastaamatta, miksi
-    toimenpidettä ei ole kumottu, vaikka sen aiheuttaneet syyt
-    (liika-asutus ja levottomuudet) ovat kauan sitten lakanneet
-    vaikuttamasta.
-
-    Tämä selostuksemme, jota ei voitane asiallisesti kumota,
-    oikeuttaa meidät pitämään Vankeinhoitohallituksen aiheetonta ja
-    jatkuvaa menettelyä sen arvoa alentavana.
-
-
-
-
-Mathilda Wreden 50-vuotispäivä.
-
-
-Maaliskuun 8:ntena päivänä 1914 Mathilda Wrede vietti
-50-vuotispäiväänsä sisarustensa parissa Värälässä.
-
-Sekä Suomessa että ulkomailla olevilta ystäviltä virtasi sähkösanomia
-ja kirjeitä puolivuosisataisjuhlaan, todistaen kuinka yleisesti
-tunnettu ja kunnioitettu hän oli. Mutta eniten liikuttivat hänen
-sydäntään vankien erilaiset yritykset ilahduttaa nyt vuorostaan
-tervehdyksin, kirjein y.m. häntä, tuota erikoisluontoista vankia,
-jota viranomaisten valtakäsky nyt piti vangittuna.
-
-Lukemattomat olivat sekä Suomen että ulkomaitten sanomalehdissä
-julaistut myötätunnon ilmaisut ja monet niistä todistivat mitä
-lämpimintä ihailua, ymmärtämystä ja rakkautta. Niinpä "Teoloogisessa
-Aikakauskirjassa" oli professori G. G. Rosenqvistin kirjoitus. Hän
-kirjoitti otsakkeella "Mathilda Wrede":
-
-"Hän, jonka nimi on otsakkeessa, on varmaan maamme huomattavimpia
-naisia ja huomattava on myös elämäntyö, jonka hän on suorittanut ja
-yhä vieläkin suorittaa.
-
-"Meidän päivinämme, jolloin hyväntekeväisyystyö, kuten moni muukin
-tapahtuu yhdistyselämän merkeissä, on jo se merkillepantavaa, että
-Mathilda Wrede on _yksinäisenä_ naisena suorittanut mitä vaikeimmalla
-ja vaativimmalla työmaalla harvinaisen rikkaan elämäntyön.
-
-"Vielä enemmän merkillepantava on puhtaasti _persoonallinen_ osa
-hänen työtään. Ei kukaan muu olisi siinä suhteessa kyennyt astumaan
-hänen sijaansa. On kenties voitu helpoittaa sitä, tukea sitä, tehdä
-se vähemmän rasittavaksi, mutta suorittaa se, suorittaa se niin,
-ettei se olisi kadottanut parasta ja oleellisinta sisältöään,
-muuttunut oleellisesti toiseksi, ei ole ollut mahdollista.
-Elämäntyöhönsä -- antamaan uhrilahjansa ihmisyyden alttarille --
-häntä on harjoitettu ja kasvatettu aikaisimmasta nuoruudesta alkaen.
-Eikä mikään ole päässyt turmelemaan eikä särkemään työtä, joka on
-vaatimattomuudessaan niin suuri ja kaikessa yksitoikkoisuudessaan
-niin rikas.
-
-"Se mitä me kutsumme suureksi ja jota me ihmiset ylistämme, kohtaa
-meitä niin monilla aloilla. Pascal on puhunut kolmenlaisesta
-suuruudesta. Aleksanteri tulee -- hän sanoo -- loistossaan ja
-häikäisee silmämme ja lyö lihallisten ihmisten mielikuvituksen
-hämmästyksellä. Arkimedes ei tarvitse Aleksanterin prameutta
-loistaakseen hengen silmille. Hänen suuruutensa, joka on kokonaan
-järkeä, kuuluu toiseen luokkaan. Kristus on tullut ilman sekä
-Aleksanterin että Arkimedeen loistoa. Hänen suuruutensa on vielä
-aivan erilaista. Se on niin erilaista; ettei voittajan kunnia ja
-neron voima lisäisi sitä hiukkasenkaan vertaa. Hän oli nöyrä,
-kärsivällinen, lempeä, pyhä Jumalan edessä, laupias ihmisiä kohtaan,
-hirvittävä pahan valtoja vastaan. Ilman syntiä, ilman ulkonaisia
-lahjoja, ilman tiedon luomaa lisää hän on aivan omalaatuisensa
-suuruudessaan.
-
-"Näin kirjoittaa Pascal kolmesta eri suuruuden asteesta
-ihmismaailmassa. Sellaisessa elämäntyössä kuin Mathilda Wreden
-on, kohtaa meitä jotakin tuosta kolmannen asteen suuruudesta.
-Hänen onnistumisensa salaisuus, että hän on löytänyt tien mitä
-paatuneimpiin mieliin, mitä kovettuneimpiin sydämiin, että hän on
-houkutellut kyyneleitä silmiin, joista kukatiesi ei ole puristunut
-niitä sitten lapsuuden päivien, että hän on sytyttänyt elämän
-rohkeutta ja tulevaisuuden toivoa epätoivoisiin sieluihin, riippuu
-varmaan siitä, että hän on omaksunut ja voittanut jotakin siitä
-suuruudesta, mitä Ihmisen Poika on hengen täyteydessään toteuttanut,
-suuruudesta, joka on ihmiselämän väkevin ja ylevin voima.
-
-"Sen suuruuden omistaminen ja voittaminen ei ole vaarallista
-persoonallisuudelle. Se ei tee pöyhkeileväksi eikä pintapuoliseksi,
-vaan laajentaa ja syventää; se ei pane ylpeilemään, vaan luo hengen
-köyhyyden, vanhurskauden nälän ja janon; se tukee niin hyvin
-Getsemanessa kuin kirkastusvuorellakin.
-
-"Sellaista suuruutta ei luo se, mitä meidän on tapana kutsua 'täksi
-maailmaksi'. Voimat, jotka sen luovat, ovat 'näkymättömiä', kuuluvat
-todellisuusmaailmaan, 'jota ei yksikään silmä ole nähnyt eikä
-yksikään korva kuullut', mutta jonka olemassaoloa ja vaikutusta ei
-yksikään oikea ihminen saata epäillä.
-
-"Sellaisena Mathilda Wrede on kulkenut taikasauva, rakkauden
-taikasauva kädessään korpia ja erämaita. Ihmistä hän on etsinyt
-murhaajassakin, väärentäjässä, varkaassa, ihmisten ja yhteiskunnan
-hylkiössä, vakuutettuna siitä, että kaikkialla ja kaikissa on jotakin
-ihmisen arvoista ja talteen otettavaa. Ja aivan varmasti hän on yhä
-uudelleen ja uudelleen löytänyt lähteensuonia siellä, missä ei kukaan
-muu ole voinut huomata tahi edes aavistaakaan niitä olevan.
-
-"Sellainen työ synnyttää varmasti monta kertaa pettymystä ja
-toivottomuutta, mutta se on samalla myös jos mikään omiaan
-kasvattamaan ja lujittamaan kannattavaa elämänuskoa, jota me kaikki
-tarvitsemme ja joka yksin 'voittaa maailman'.
-
-"Ei yksikään hyvä työ putoa hedelmättömänä maahan, eikä ainoakaan
-ihmissydämeen tehty jalo kylvö ole jättämättä jälkeä. Hedelmä saattaa
-kyllä näyttäytyä vasta tulevissa maailmoissa, joissa ne vaikuttimet,
-mitkä ovat turmelleet ja alentaneet ihmiselämää, ovat menettäneet
-tuhoisan voimansa.
-
-"Mathilda Wredenkin elämäntyölle ovat vallat ja voimat koettaneet
-panna rajan. Siinä on toimittu aivan johdonmukaisesti. Hänen
-tapaisensa valosoihdun kantaja, elämän edistäjä ei sovi
-järjestelmään, joka palvelee pimeyttä, joka hieroo kauppaa
-ihmisarvosta, joka sitoo ja surmaa sielut.
-
-"Muinaisaika puhui Nemesiksestä, koston jumalattaresta. Ihmisteoista
-on sanottu, että ne joko nousevat kuten näkymättömät sähköhiukkaset
-aurinkoa kohden, vahvistavat sen valoa ja herättävät elämää ja
-liikettä maailmassa, tahi kokoontuvat synkiksi pilviksi, ääneti,
-hitaasti, huomaamatta, kunnes pilvi on ladattu, purkautuu odottamatta
-ja tuhoaa.
-
-"Aurinkoa kohden käy jokaisen sellaisen teon kulku, jollaisia Mathilda
-Wreden teot ovat. Pilviä kokoova on jokainen kansaa hävittävä
-voima, joka loukkaa oikeudentuntoa ja vanhurskautta, joka osoittaa
-halveksivansa vapautta ja ihmisarvoa. Mutta näkymätön tuomari kulkee
-äänetönnä kansojen joukossa. Kerran, kenties jo pian, tullaan hänen
-kätensä tuntemaan meidänkin keskuudessamme. Silloin on paljon
-muuttuva ja silloin on Mathilda? Wredenkin tapaiselle työlle oleva
-sijaa."
-
-"Hufvudstadsbladetissa" eräs vapautunut vanki kirjoitti m.m.:
-
-"Mitä vankiloihimme tulee, täytyy sanoa, ettei vangin, sielunelämästä
-juuri huolehdita. Sellaisesta ei kannata puhuakaan! Siksi vangit
-kaipaavatkin ihmistä, joka heitä ymmärtää, joka voi elähdyttää ja
-vahvistaa heitä. Kokemus on osoittanut, että Mathilda Wrede on oikea
-henkilö tähän työhön, joka vaatii paljon vaivaa ja jalon mielen.
-Ei kukaan muu kuin hän pysty niin helposti voittamaan kovimmankin
-vangin sydämen. Ei kukaan muu kuin hän voi niin lohduttaa, herättää
-ja kannustaa sitä, joka on luopunut kaikesta toivosta ja elämän
-uskalluksesta. Mathilda Wrede on tehnyt sen niin usein ja vain
-muutamalla sanalla. Hän tietää mikä kuhunkin vaikuttaa ja löytää aina
-oikean lähtökohdan.
-
-"Kuinka ihmeellisen hienosti hän osaakaan sanoa sanottavansa ja
-kuinka varovasti mutta varmasti hän tunkeekaan onnettomien sydämen
-pohjaan, kuinka selvästi hän näkeekään kaikkien sydänsopukoiden
-valopilkut! Ja kirkas, aina rehellinen ja vapaa katse, jonka hän
-luo puhuteltavaansa! Jo se on kukistanut monen uhkamielisen vangin,
-monen kaikkein peljätyimmistä -- taivuttanut hänet ja tehnyt hänestä
-samalla miehen. Olen ollut usein tilaisuudessa kuulemaan miehiltä
-itseltään tuon jalon ihmisen katseesta, johon kätkeytyy syvästi
-osaaottava tahi nostava ja toivoa herättävä sielu, joka on herättänyt
-ja pelastanut niin monen vankilaelämän sisältämistä suurista
-vaaroista. Parhaiten tunnen kuitenkin omasta kokemuksestani tuon
-ihmisen ihanat sanat. Hänen, jalon ystäväni, vaikutus minuun on ollut
-niin suuri, niin puhdas ja syvä, etten saata sitä sanoin kuvailla.
-Minä tunsin vain sinä hetkenä, jolloin tapasin hänet ensi kerran
-sellini ovella, kuin päivän valo olisi virrannut sisään ja kesä
-ruvennut kukkimaan keskellä synkintä syksyä.
-
-"Sydämessänikin vallitsi hänen tullessaan mitä syksyisin autius.
-Ei valon välähdystäkään, ei toivon säkenettä! Sieluni valo oli
-sammumaisillaan.
-
-"Silloin hän tuli tuoden valoa, lämpöä ja elämää. Ja keväisiä
-tuulahduksia; ne hajoittivat mustat pilvet, jotka olivat uhanneet
-minua joka hetki kuolettavilla salamoillaan!
-
-"-- -- -- Ja kesää kesti koko pitkän ajan, mikä minun vielä piti
-viettää tuossa kärsimyksen ja sielunhädän asunnossa. Joka kerran
-kun hän tuli luokseni, puhalsi minuun keväinen tuuli. Minulla oli
-toivoa ja mahdollisuuksia elää ja tehdä työtä. Minäkin saisin
-tulevaisuudessa elää valoisia päiviä. Ne ovat jo alkaneet, ja
-minä näen niiden ulottuvan kauas tulevaisuuteen. Hän on saanut ne
-alkamaan, hän on antanut minulle lyhdyn käteen. Kaikki riippuu siitä,
-tahdonko itse kantaa sitä ja antaa sen valon loistaa tielleni. Ja
-minä tahdon!
-
-"Parempaa kiitosta ei jalolle ystävälleni voi antaa.
-Viisikymmenvuotispäivänänne tahdon toivoa Teille, Mathilda Wrede,
-pitkällistä toimintakautta ja paljon siunausta työssänne köyhän
-maamme kaikkein onnettomimpien ihmisten joukossa.
-
-"Paljon hyvää Te olette tehnyt! Ja paljon, hyvin paljon Teiltä vielä
-odotetaan. Katsokaa! Sadat kädet ojentuvat Mathilda Wredeä kohden!
-Kiiruhtakaa auttamaan ja lohduttamaan! Te voitte sen tehdä. He
-tietävät sen ja huutavat siksi tukeanne ja apuanne!"
-
-Helena-sisarelleen, joka ei ollut tilaisuudessa olemaan juhlassa
-läsnä, Mathilda kirjoitti edellisenä iltana yksinkertaisuudessaan
-syvästi vaikuttavan kirjeen:
-
-"Lämpimin kiitokseni sydämen pyhimmistä piiloista entää tänä päivänä
-aivan erikoisella tavalla 'Äiti-siskoni' luo. En yritäkään muovailla
-tunteitani sanoiksi -- mitkään sanat eivät kuitenkaan pystyisi
-ilmaisemaan, mitä tahtoisin lausua. Mutta minä käsitän ja pidän
-arvossa ainoalaatuista, uhrautuvaa rakkautta, jota sinä, Helenani,
-jättiläissuurine sydäminesi olet koko elämäni ajan tuhlaillut
-minulle. -- Kiitos 50 vuodesta, jotka olen saanut elää, minä pikku
-raukka, joka olin alituiseen sairas ja sain aina sinulta, rakas
-Helena, hoitoa ja rakkautta! Ja kiitos, että sain kulkea omaa tietäni
--- sitä tietä, minkä Jumala oli minulle viitoittanut -- ilman että
-oma levottomuutesi pikku siskosta asettui milloinkaan estävänä
-väliin. -- Niin, en saata laskeakaan köyhän kiitokseni satoja syitä,
-mutta kenties Helenan suuri sydän sittenkin ymmärtää! -- --
-
-"Ja sitten, armas, kaikki ilkeydet, itsekkyyden, laiskuuden,
-kärsimättömyyden, pikavihaisuuden y.m., nehän sinä annat _kaikki_
-anteeksi? Ethän voi kieltää itseäsi. -- Minä toivon, että 50-vuotias
-muuttuu paremmaksi kuin kaikki muut 'vuotiaat' ovat olleet! Jumalan
-avulla hän on yrittävä!
-
-"Ensimmäiset ajatukset 50-vuotispäivänäni rientävät Jumalani ja
-Helenani luokse."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ja lopuksi jokunen sana, joihin eräs "Dagens Tidningissä" ollut ylevä
-ja hieno kirjoitus päättyi:
-
-"Mathilda Wredeä pitäisi juhlia viemällä hänelle yksi ainoa kukkanen,
-jonka kuvussa kimaltelisi vain yksi yksinäinen kastepisara, joka
-olisi hellävaroen tuotu katoamattomuuden pyhäköstä."
-
-
-
-
-Uusia suruja ja koettelemuksia.
-
-
-Istuessaan syntymäpäivänsä edellisenä iltana yksinään kirjoittamassa
-sisarelleen Helenalle Mathilda Wrede ei aavistanut, että se oli hänen
-viimeinen kirjeensä sille, jota hän rakasti eniten maailmassa.
-
-Neiti Helena Wrede oli ollut kauan hyvin sairas, vaikka hän oli
-hiljaisen sankarillisesti kantanut kärsimyksensä. Mathildan palattua
-Värälästä Helsinkiin eivät molemmat sisarukset eronneet, ennenkuin
-kuolon enkeli saapui vieden vapautetun hengen "synnyinmaahansa".
-
-Se tapahtui heinäkuun 22:sena päivänä 1914. Mathilda ei kuitenkaan
-antautunut itsekkään surun valtaan, mutta eivät edes hänen lähimpänsä
-saattaneet aavistaa, kuinka syvästi hän kärsi.
-
-Hänen oli hyvin vaikea erota Kasarmintorin varrella olevasta tyhjästä
-kodista, vaikka kesä olikin silloin ihanimmillaan. Toimeton hän ei
-kuitenkaan ollut. Kuten ennenkin, hän kävi tervehtimässä ystäviään
-köyhäin asunnoissa ja he taas puolestaan kävivät hänen luonaan.
-
-Juuri siihen aikaan puhkesi sota, ja ikkunastaan hän näki joka päivä
-joukoittain sotilaita ja hevosia, jotka lähetettiin sotanäyttämölle.
--- Voi tuota sotaa, kuinka se raastoikaan hänen sydäntään! Usein hän
-näki pappien siunaavan lähtevät joukot. Hän huusi Jumalalle noiden
-ihmisten puolesta, jotka lähetettiin kuin lampaat tarkoituksettomasti
-teurastettaviksi. Ja kun liput vihittiin uskonnollisin juhlamenoin,
-tuntui hänestä kuin olisi pilkattu elävää Jumalaa.
-
-Öisin hän lepäsi valveillaan lähettäen parhaimmat ajatuksensa
-tuntemattomien äitien, vaimojen, lasten, haavoittuneiden ja kuolevien
-luo vakuutettuna siitä, että hänen ajatuksensa ja rukouksensa
-löysivät tien Isän Jumalan sydämen kautta saavuttaen vihdoin nuo
-onnettomat avun ja siunauksen muodossa.
-
-Hänen oli myös kovin vaikeaa nähdä hevosten kärsivän. Ei hän
-voinut milloinkaan mennä ohi niiden seistessä pihoilla ja toreilla
-hyväilemättä niitä tahi sanomatta jonkun ystävällisen sanan.
-Kerran kun hän kulki erään ystävänsä kera Kasarminkatua, seisoi
-maneesin edessä joukko hevosia, jotka oli ostettu Suomesta sotaan
-lähetettäviksi. "Tuolla ovat hevoseni", Mathilda Wrede sanoi. "Minun
-pitää mennä kadun yli tervehtimään niitä! Minä ymmärrän, kuinka ikävä
-niillä on vieraassa ympäristössä, kun ne eivät ymmärrä venäjää, ja
-minulla on aina tapana puhutella niitä ohi mennessäni. Kun huudan:
-Hyvää päivää, hevosraukat, tuntevat ne kielen ja kääntävät päänsä
-minuun päin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aika kului. Tammikuussa 1915 oli Mathilda eräällä Karjalanmatkalla
-saanut vaikean tarttuvan taudin, jonka tähden hänen piti mennä
-sairaalaan. Siellä hän makasi viikon toisensa jälkeen ja sai kestää
-vaikeita leikkauksia.
-
-Niin pian kuin hän oli jossain määrin toipunut, alkoivat
-vankilanaikuiset ja muut ystävät käydä häntä tervehtimässä. Eräänä
-päivänä, kun hänen luonaan oli poliittisen rikoksen takia vankilassa
-ollut herra, tuli kurjan ja ruokottoman näköinen mies sisään. "Vanha
-ystäväni herra K. ja maisteri E.", esitteli Mathilda. Vastatullut
-joutui hämilleen nähdessään hienon herran edessään, nykäisi Mathildaa
-käsivarresta ja sanoi ääneen: "Älkää kertoko hänelle, että olen
-ollut vankilassa!" -- "Se ei ole ensinkään vaarallista", Mathilda
-vastasi, "tämä herra on myöskin ollut siellä." -- "Ei suinkaan, onko
-hän todella ollut?" huudahti K. kiiruhtaen hänen luokseen. Ja he
-pudistivat toistensa käsiä kuin vanhat toverit ainakin.
-
-Jonkun ajan perästä Mathilda oli siksi terve, että hän sai lähteä
-sairaalasta, ja vähitellen hän palasi tavalliseen elämäänsä.
-
-Kesällä ja syksyllä Mathilda oli matkoilla. Sielullisesti ja
-ruumiillisesti rasittuneena hän palasi lokakuussa Helsinkiin. Pian
-sen jälkeen hän sairastui ankarasti ja makasi kauan elämän ja
-kuoleman vaiheilla.
-
-Mutta muutamien viikkojen kuluttua kääntyi tauti parempaan päin.
-Silloin Mathilda ei katsonut enää tarvitsevansa sairaanhoitajattaria.
-Keittiössä asuva vaimo auttaisi häntä kyllä aamuisin ja iltaisin
-ollessaan kotona, ja kun eteisen ovi ei ollut lukossa, voi lääkäri,
-hänen omat ystävänsä sekä apua tarvitsevat tulla ja mennä. Lääkäri
-selitti, että Mathildan piti vielä pysytellä vuoteessa ja että hän
-tarvitsi kipeästi hiljaisuutta ja lepoa. Mutta ei auttanut. Ei
-hänellä ollut oikeutta ajatella niin paljon itseään, kun niin monet
-kärsivät puutetta. Ainakin piti hänen kokeilla.
-
-Mathilda Wrede makasi sitten useita viikkoja ovet auki ja ihmisiä --
-venäläisiä sotamiehenvaimoja lapsineen, mustalaisia y.m. -- tuli ja
-meni.
-
-Muutamana päivänä astui joku eteiseen. "Onko siellä lääkäri?" kysyi
-Mathilda. Ei vastausta. Hän uudisti kysymyksensä. Silloin hän kuuli
-raskaiden askeleiden lähestyvän, ja mies näyttäytyi huoneen ovessa.
-Takkuinen tukka riippui kasvoilla ja hän näytti peloittavan raa'alta
-ja rajulta.
-
-"Oletteko te Mathilda Wrede?" hän kysyi. -- "Olen." -- "Oletteko
-te se oikea, jota ne kutsuvat 'vankien ystäväksi'?" -- "Olen." --
-"Mikä teitä vaivaa?" -- "Olen sairas." -- "Kuinka vanha te olette?"
--- "Niin hirveän vanha, käyn jo kuudettakymmentä. Mutta nyt on
-minun vuoroni kysyä: Kuka te olette ja mitä minulta tahdotte?" --
-"Minä olen tuntenut neidin monta vuotta, vaikka emme ole tavanneet,
-ennenkuin nyt. Minä olen oleskellut jonkun aikaa melkein kaikissa
-Suomen vankiloissa, mutta kun tulin johonkin niistä, oli neiti juuri
-lähtenyt sieltä. Muistatteko erään miehen Lappeenrannan vankilasta,
-joka oli huonolla käytöksellään menettänyt säästörahansa ja joka
-kirjoitti teille pyytäen apua, kun hänen piti päästä vapauteen. Te
-lähetitte silloin kaksikymmentä markkaa Matti K:lle, ja minä olen se
-mies", sanoi hän tehden epämiellyttävän liikkeen.
-
-Mathilda Wredeä värisytti, sillä hän oli kuullut vankiloissa tuosta
-rajusta miehestä, joka oli hyvin häijy ja vaarallinen silloinkin, kun
-hänellä ei ollut raivokohtauksia. Mutta tottuneena odottamattomiin
-tilanteihin hän hillitsi itsensä sanoen: "Hyvää päivää sitten, Matti
-K.! Tulkaa ja ojentakaa minulle kätenne! Olen kuullut teistä niin
-paljon." He tervehtivät ja Mathilda jatkoi: "Ottakaa nyt tuoli ja
-asettakaa se uunin ääreen, siinä teillä on lämmintä ja siitä voin
-nähdä teidät. Ja kertokaa kaikki, minkä tiedätte Kakolasta, sillä
-minä olen niin ikävöinyt saada kuulla sieltä jotain." Mies otti
-tuolin, istuutui ja kertoili hetken juttujaan.
-
-Lopulta sairas väsyi kovasti. "Te tarvitsette varmaan rahaa", hän
-sanoi. "Pöydällä on kukkaroni. Tahdotteko antaa sen minulle." Mies
-toi sen ja Mathilda jatkoi: "Minulla ei ole paljoa, mutta me ja'amme
-sen, mitä on." Hän aukaisi kukkaron tyhjentäen sisällön peitteelle.
-"Minä tarvitsen itse välttämättä 2 markkaa 75 penniä, loput kuuluvat
-teille. Nyt teidän pitää olla kiltti ja mennä, mutta tulkaa toisen
-kerran uudelleen, niin saamme puhella yhdessä."
-
-Mies hyvästeli. Kyynel kimalteli silmässä hänen mutistessaan: "Olipa
-hyvä, että sain nähdä teidät ennenkuin kuolette."
-
-Seuraavana päivänä vangittiin hänet uudelleen, kun hän oli jossain
-porraskäytävässä ryöstänyt erään naisen käsilaukun.
-
-Muutamana yönä Mathilda Wreden valtasi kova tuska erään mielien
-tähden, joka asusti kaukana pohjoisessa. Hänelle oli varmasti
-tapahtunut jotain, mutta mitä? Seuraavana aamuna lähetettiin miehelle
-rahakirje postissa.
-
-Tuon miehen, Oskar T:n, hän oli tuntenut monta vuotta. Kerran
-Kakolassa Mathildan mennessä toiselta osastolta toiselle, kävelivät
-yösellivangit pihalla piirissä. Silloin eräs heistä astui äkkiä
-rivistä kysyen: "Tunnetteko minut? Minä olen yksi niitä poikia, jotka
-vuonna 1899 soutivat teidät Pielisjärveltä Kolille." Nyt hänet oli
-tuomittu moneksi vuodeksi vankeuteen.
-
-Pian Oskar T:n palattua kotiinsa Mathilda Wrede sai häneltä kirjeen,
-joka alkoi: "Nyt minä aion ottaa itselleni elämänkumppanin. Hänen
-nimensä on Anna Kaisa ja hän on kiltti, hiljainen ja toimelias. Hän
-rakastaa minua ja minä rakastan häntä, mutta mitä neiti sanoo?"
-Mathilda vastasi, että se oli oiva ajatus ja että kaikki kuulosti
-hyvältä. Samalla hän lähetti vähän rahaa pastorin rouvalle, jonka
-tunsi, pyytäen häntä pitämään heille kahvikestit heidän tullessaan
-pappilaan vihille.
-
-Kului jonkun aikaa. Sitten tuli jälleen kirje kertoen heidän
-odottavan lasta; jos tulisi tyttö, niin sen nimeksi pantaisiin Tilda
-Mathilda. Vähän myöhemmin saapui sanoma, että maaliskuun 14:ntenä
--- Mathildan päivänä -- oli syntynyt tytär. Mutta äiti oli kovin
-sairaana, ja hän oli luultavasti kuoleva. Hänen muistokseen pantiin
-lapsen nimeksi myös Anna ja siksi hänet kastettiin Anna Mathildaksi.
-Mathilda Wredestä tuli pikku tyttösen kummi.
-
-Pian sitten Oskar T. kirjoitti, että hänen vaimonsa oli tullut
-mielisairaaksi. Hän oli kuullut miehensä kertovan "vankien ystävästä"
-ja nyt hän oli saanut päähänpiston, ettei hän ikinä paranisi,
-ellei Mathilda Wrede lähettäisi hänelle lääkkeitä Helsingistä.
-Mathilda meni hermolääkärin luokse, kertoi tapauksen ja pyysi häntä
-määräämään jotain vahvistavaa ja rauhoittavaa. Sitten hän lähetti
-lääkemääräyksen ja rahaa sairaalle. Ei kestänyt kauan ennenkuin tuli
-tieto: "Nyt hän on terve."
-
-Juuri sille miehelle Mathilda Wrede oli lähettänyt rahakirjeen.
-Jokseenkin pian saapui vastaus, joka ilmoitti Anna Kaisan kuolleen
-samana yönä, jolloin Mathilda makasi valveillaan ajatellen häntä.
-Mies oli hyvin onneton eikä tiennyt, mistä saisi kirstu- ja
-hautajaisrahat. Nyt kuten niin usein ennen hänen uskollinen ystävänsä
-oli tullut avuksi, kun hätä oli suurimmillaan.
-
-Toisen kerran tuli muuan taiteilijan rouva Mathildan luo mukanaan
-taulu, johon oli kauniisti maalattu Tagoren ajatelmia. Mathilda
-luki ne ja vapisi, sillä hän tiesi kokemuksesta, että Jumala antaa
-lastensa vastata sanoistaan. Voisiko hän, Mathilda Wrede, lausua
-amenensa siihen, mitä tuossa sanottiin. Hän makasi hiljaa miettien.
-Lopulta hän virkkoi reippaalla tavallaan: "Juuri sen taulun pitää
-riippua seinälläni, sillä" -- hän luki -- "Tämä on rukoukseni
-sinulle, Herra: lyö, iske, jotta satuttaisit köyhyyden juureen
-sydämessäni.
-
-"Anna minulle voimia kantaa keveästi iloni ja suruni.
-
-"Anna minulle voimia tekemään rakkauteni hedelmälliseksi sinun
-palveluksessasi.
-
-"Anna minulle voimia, etten milloinkaan kieltäisi köyhää enkä
-konsanaan polvistuisi ylimielisen voiman edessä.
-
-"Anna minulle voimia kohottamaan mieleni arkielämän pieniä huolia
-ylemmäksi.
-
-"Ja anna minulle voimia luovuttamaan voimani sinun tahtosi
-hallittavaksi rakkaudessa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ja elämä tuli antaen iskun iskun jälkeen, mutta "kuitenkin Herra on
-tähän asti auttanut ja Hän on auttava edelleenkin, vahvistava ja
-kantava."
-
-
-
-
-Veljelä.
-
-
-Surujen ja monenlaisten kärsimysten aikana oli huolenpito Veljelän
-talosta suurena apuna Mathilda Wredelle. Tuolla pienellä talolla
-kaukana Karjalassa oli oma tarinansa.
-
-Mathilda tutustui Kakolassa nuoreen, herkkätunteiseen ja jalosti
-ajattelevaan mieheen, joka oli joutunut vankilaan valtiollisista
-syistä. Useiden vuosien kuluttua vapauden hetki koitti hänelle, mutta
-nuori mies tunsi itsensä yksinäiseksi ja häväistyksi maailmassa.
-Hänen mielensä paloi erämaihin -- pois kylmästä tuomitsevasta
-maailmasta.
-
-Mathilda Wrede otti hänet vastaan sydän tulvillaan osanottoa ja pää
-täynnä tulevaisuuden suunnitelmia. Nuoresta miehestä tulisi hänen
-työnjohtajansa -- eikö hän rupeaisikin siksi? -- sillä hän, Mathilda,
-aikoi ostaa pienen maatilan. Ottaisikohan nuorukainen valitakseen
-paikan jossakin, missä kansa oli köyhää ja kamppaili karun luonnon
-kanssa? He loisivat oikean mallitalon, opastukseksi ja hyödyksi
-ympäristön asukkaille.
-
-Tahtoiko hän! Sepä oli kysymys. Koko nuoruutensa voimalla hän
-antautuisi sellaiseen työhön. Milloinkaan hän ei ollut uskaltanut
-uneksia niin valoisia tulevaisuuden unelmia.
-
-Kaukana Karjalassa, lähellä Venäjän rajaa, oli pieni tila Jänisjärven
-rannalla. Sieltä nuorukainen valitsi työmaansa ja talo ostettiin.
-Hän aikoi koettaa opettaa kansalle järjestystä, maanviljelystä,
-veistotaitoa, vegetarianismia ja jumalanpelkoa ja seisoa muurina
-idästä uhkaavaa oikeaoppisuuden sortoa vastaan. Sellainen hänen
-ohjelmansa oli.
-
-Pian sen jälkeen hän matkusti Ruotsiin. Siellä hän meni naimisiin
-nuoren ruotsalaisen tytön kanssa, ja jonkun ajan kuluttua nuori
-pari muutti Veljelään, molemmat täynnä intoa uuteen lähetystyöhönsä
-kaukaisen Karjalan väestön keskuudessa.
-
-Kaikki Veljelään hankitut eläimet olivat parasta rotua. Työkalut
-ja siemenet ensiluokkaiset. Pirtti oli vanha. Rakennettiin uusi
-pirtti ja huone myös Mathilda Wredeä varten. Sinne hän meni välistä
-täysihoitolaiseksi rohkaistakseen ja auttaakseen ystäviään heidän
-työssään. Hän viihtyi hyvin heidän luonaan. Hän oli aina rakastanut
-korpiseutuja ja ympäristön väestön hyväksi hän työskenteli ja
-suunnitteli sydän rakkautta hehkuen. Mutta milloinkaan hän ei puhunut
-siitä, mitä uhrauksia ja kieltäymyksiä hänelle tuotti talon ostaminen
-ja sen kunnossa pitäminen.
-
-Ensin hänen ystävänsä oli työnjohtajana talossa. Sitten hänestä tuli
-sen vuokraaja ilman velvollisuutta maksaa vuokraa, "jotta hän tuntisi
-itsensä vapaammaksi". Vihdoin hän sai lahjaksi kaikki talon eläimet.
-
-Kului pari vuotta. Veljelän talo oli vaurastunut joka suhteessa.
-Silloin valtasi koti-ikävä nuoren rouvan. Se oli niin voimakas
-ja vastustamaton, että työskentely vieraassa maassa kävi hänelle
-sietämättömäksi. Hänen täytyi lähteä kotiin isän ja äidin luokse,
-hän ei kestänyt enää elämää erämaassa. Asia järjestettiin niin, että
-hän saattoi lähteä käymään rakkaittensa luona kotimaassa. Mutta hän
-ei palannutkaan sieltä milloinkaan. Hän koetti kirjeissään taivuttaa
-miestään muuttamaan Ruotsiin. Toistaiseksi hän oli saava työtä
-kotitalossa vaimonsa vanhempien luona.
-
-Mitä miehen oli tehtävä? Sydän ja velvollisuus vetivät Ruotsiin.
-Sydän ja velvollisuus pidättivät häntä Veljelässä, synnyinmaassa.
-Suuri kaipaus tunkeutui miehen sieluun ja olihan hän vannonut
-vaimolleen uskollisuutta koko elämäksi. Mutta kuinka hän voisi jättää
-talon? Eikö hänen rakas vapaaherrattarensa ollut ostanut sitä juuri
-hänen tähtensä? Taistelu syttyi hänen sielussaan.
-
-Hänen täytyi puhua kaikesta vanhalle uskolliselle ystävälleen.
-Varmasti hän osasi neuvoa nyt, niinkuin niin usein ennenkin. Ja
-Mathilda tiesi neuvon -- hän ei koskaan tahtonut sitoa miestä. Tämä
-oli täysin vapaa matkustamaan sinne, minne sydän ja velvollisuus
-kutsuivat. Elukat myytiin, nehän olivat vuokraajan, ja niin hän
-muutti Veljelästä.
-
-Se tapahtui juuri siihen aikaan, jolloin olisi pitänyt aloittaa
-kevättyöt. Mathilda Wrede sai silloin kannettavakseen monta uutta
-huolta.
-
-
-
-
-Mathilda Wrede kertoo.
-
-
-"Tapasin juuri tutun henkilön kadulla. Hän tuli hyvin ystävällisesti
-luokseni haluten puhua kanssani. Hän kertoi, että eräässä
-tilaisuudessa oli otettu puheeksi nimien kerääminen adressiin, joka
-aiottiin lähettää senaattiin. Minulle pyydettiin siinä lupaa saada
-jälleen ryhtyä työhöni Suomen vankien keskuudessa.
-
-"Kun vankeinhoitohallitus oli saanut vihiä tuosta päätöksestä, oli
-sen puolelta esitetty toivomus, ettei käännyttäisi senaattiin, vaan
-suoraan vankeinhoitohallituksen puoleen, koska vankilavirkamiehet
-itse halusivat sopia kanssani, ja luulenpa melkein, että mainittu
-herra oli valittu välittämään asiaa. Iloitsin suuresti asian
-käänteestä ja lausuin sen julkikin. Mutta en voinut kuitenkaan olla
-sanomatta käsitystäni, että minä katsoin suurimmaksi rikokseksi
-Suomessa rikosta Suomen rikollisia vastaan, sillä heiltä oli otettu
-heidän ainoa ystävänsä maailmassa.
-
-"Ja minä jatkoin: Minua persoonallisesti vankilavirkamiehet ovat
-sanomattoman syvästi loukanneet myyräntyöllään selkäni takana, mutta
-vielä syvemmin se on koskenut minuun vankien tähden ja Jumalan
-tähden, jonka asiaa tahdon palvella. Mestarini Jeesus Kristus ei
-seisonut nöyränä vääryyden edessä enkä minäkään voi tehdä sitä.
-Minulla on oikeus puolellani -- he ovat olleet raukkamaisia ja
-valonarkoja. Siksi minä yksinäisenä naisenakin voin seisoa heitä
-kaikkia vastaan, sillä totuus, rakkaus ja oikeus ovat minun
-puolellani. Minä tiedän, että he tahtoisivat saada minut varkain
-kaikessa hiljaisuudessa takaisin vankilatyöhöni, mutta vankien tähden
-se ei saa tapahtua. Vankilavirkamiehet, jotka ovat antaneet vankien,
-vartijoiden ja muun henkilökunnan tietää, että minä muka olen
-vapaaehtoisesti jättänyt onnettomat ystäväni, saavat myös ilmoittaa
-heille, että minut on siihen pakotettu. Yhtä avoin kuin erottamiseni
-on ollut, yhtä avoimesti on se myös peruutettava.
-
-"He ovat vaatineet, että minä puhuttelisin todistajain läsnäollessa
-vankeja. Mitä minä sanon ystävilleni vankiloissa, voitaisiin sanoa
-keskellä toria, mutta en tule milloinkaan olemaan niin epähieno heitä
-kohtaan, että saattaisin heidät aukaisemaan sielujensa sisimmät
-syvyydet ja uskomaan arimmat kokemuksensa minulle todistajain
-läsnäollessa. Eikä ne ole virkamiesten heränneet omattunnot, jotka
-nytkään ajavat heitä pyrkimään sovintoon, vaan raukkamaisuus, pelko
-ulkoa tulevan painostuksen takia. Sydämeni on tuntenut katkeraa
-harmia heidän työnsä tähden ja synnynnäistä ylpeyttäni on syvästi
-loukattu, mutta vielä enemmänkin, sydämeni itkee ajatellessaan, mitä
-vangit ovat menettäneet ja olen kiusauksessa sanoa: 'Voi teitä, te
-kirjanoppineet ja farisealaiset.'
-
-"Sama henkilö kertoi myös Kakolan johtajan antaneen hänen ymmärtää,
-että minä olin ollut siellä tapahtuneiden lakkojen ja häiriöiden
-syynä. Se on kurjaa, sillä hän tietää yhtä hyvin kuin minäkin, ettei
-se ole totta. Sörnäistenkin vankilassa on ollut levotonta. Suurlakon
-aikana vartijat kantoivat johtajan ulos vankilasta jättäen hänet
-porttien taakse. Mutta hän oli rehellisempi, siksi hän ei syyttänyt
-minua, kuten nämä nyt tekevät. Asia oli yksinkertaisesti niin, että
-minä näin liian paljon ja kävin vankilavirkamiehille kiusalliseksi.
-Siksi he tahtoivat saada minut tieltään." Muutamia päiviä myöhemmin:
-
-"Nuori pappismies tuli luokseni tiedustelumatkalle. Hän kysyi
-muun muassa, enkö tahtoisi rakkaudesta vankeihin palata työhöni
-vankiloissa. Minä vastasin, että hän oli liian nuori käsittääkseen
-tilannetta ja että olin juuri rakkaudesta vankeihin palaamatta siihen
-ilman muuta.
-
-"Puhuessamme kiintyi katseeni kirjoituspöytäni yläpuolella olevaan
-kuvaan, jossa Jeesus istuu yksinään katsellen alas Jerusalemiin ja
-minä ajattelin:
-
-"Kaiken suuren, mitä pyritään toteuttamaan, on tapahduttava uhrien
-tietä. Mutta sen jälkeen kun mestarini oli uhrannut henkensä
-kuolemaan, hän ei enää ryhtynyt työhönsä, vaikka hän palasi takaisin
-elämään. Ja kuitenkin hänen elämäntyönsä alkoi kantaa hedelmiä vasta
-silloin. Minä olen hänestä vain tomuhiukkasen pienoiskuva, mutta
-minullekin on käynyt niin, että vasta sitten, kun minut pidätettiin
-käymästä vankiloissa, ovat he huomanneet välttämättömäksi paljon
-sellaista, jonka hyväksi minä olin aikanani turhaan työskennellyt,
-ja nyt se on toteutettu. Kenties mestarini tie on oleva minunkin.
-Kenties minä en ole enää palaava työhöni vaikka ovet avattaisiinkin.
--- Minä jätän kaiken täysin luottavana Jumalan väkeviin, puhtaisiin,
-pyhiin käsiin."
-
-Sovitteluyritykset eivät johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin, sillä
-pian niiden jälkeen puhkesi Venäjän vallankumous.
-
-
-
-
-Venäjän vallankumouksen aikana.
-
-
-Venäjän vallankumouksen puhjetessa talvella 1917 hyökkäsi joukoittain
-venäläisiä sotilaita Kakolan mäkeä ylös; he tunkeutuivat vankilaan,
-vapauttivat maanmiehensä, riisuivat vartijoilta aseet ja ottivat
-"valtiollisten" vankien avulla raudat kaikilta, joilla niitä oli.
-Venäläiset antoivat muillekin vangeille lupauksen piakkoin tulevasta
-armahduksesta.
-
-Nyt portit olivat auki. Vapaus houkutteli ja monet joutuivat
-kiusaukseen paeta. Silloin "valtiolliset" vangit päättivät ottaa
-johdon käsiinsä ja sanoivat muille vankilassa oleville: "Toverit! Jos
-me nyt pakenemme, niin meidät otetaan varmasti kiinni ja teljetään
-tänne uudelleen, mutta jos me odotamme, kunnes saamme armahduksen,
-niin olemme todella vapaita."
-
-Siten heidän onnistui rauhoittaa Kakolan väki. Johtajalle he
-sanoivat: "Me vastaamme järjestyksestä Kakolassa, jos te myönnätte
-meille täyden toimintavapauden. Meidän täytyy saada tilaisuutta mennä
-kaupunkiin neuvotellaksemme työläis- ja sotilasneuvoston kanssa. Me
-annamme kunniasanamme että palaamme." Säikähtynyt johtaja suostui
-kaikkeen. Virkamiehet toivat päällystakkinsa ja viittansa, jotka
-miehet pukivat vanginvaatteidensa peitoksi ja lähtivät.
-
-He palasivat. Myöhemmin päivällä johtaja halusi puhua vangeille,
-jotka koottiin kirkkoon. Hän puhui heille kauniisti, kehoittaen heitä
-pysymään rauhallisina odottaessaan armahdusta ja Kakolassa vallitsi
-mallikelpoinen järjestys vallankumouspäivien aikana Turussa.
-
-Mutta vangit saivat odottaa kauan ja heidän mielensä alkoivat
-kuohua. Johtajan asema kävi erittäin vaikeaksi; hän päätti ottaa
-virkavapautta. Maisteri E. M. otti tehtäväkseen toimia virkavapauden
-aikana Kakolan johtajana. Se suretti syvästi Mathilda Wredeä, joka
-oli odottanut nuorelta apulaiseltaan, että tämä uhraisi koko elämänsä
-ollakseen vankien ystävä ja heidän hengellinen vapauttajansa, mutta
-nyt oli virkavalallaan sitoutunut vankilanjohtajan ankaraan tehtävään.
-
-Levottomuus Kakolan vankien keskuudessa kävi yhä suuremmaksi ja kerta
-toisensa jälkeen käännyttiin Mathilda Wreden puoleen Helsingissä
-ja pyydettiin häntä tekemään voitavansa kiiruhtaakseen armahduksen
-toimeenpanoa. Hän jätti yhdessä erään niitten miesten kanssa, jotka
-olivat vallankumouksen aikana ylläpitäneet Kakolassa järjestystä,
-asiasta prokuraattorille kirjelmän. Sitäpaitsi hän huomautti
-prokuraattorille, senaattoreille y.m. että armahdus oli luvattu
-vangeille.
-
-Pian sen jälkeen kävi hänen luonaan muutamia kakolalaisia ystäviä,
-valtiollisia rikollisia, jotka oli vapautettu vallankumouksen aikana.
-He pyysivät häntä aloittamaan uudelleen työnsä vankiloissa. Hän
-vastasi liikutettuna: "Sydämeni on yhä edelleen yhtä lämmin vangeille
-kuin ennenkin, mutta olen vanha ja sairas ja vain kaikkien noiden
-paikkojen näkeminenkin järkyttäisi minua niin, että pelkään, etteivät
-voimani riittäisi siihen." Eräs vieraista vastasi: "On kyllä totta,
-että saattaisi käydä huonosti, mutta voisipa käydä niinkin, että
-neiti nuortuisi uudelleen."
-
-Muutamia päiviä myöhemmin saapui postissa Kakolan vankien adressi,
-jossa oli 725 omakätistä allekirjoitusta. Kannen käsinmaalatulla
-sisäsivulla oli: "Rientäkää! Allekirjoittaneet odottavat Kakolassa
-innolla ja kaivaten."
-
-Eräänä päivänä uusi vankeinhoidon päällikkö tuli Mathildan
-suureksi iloksi hänen luokseen sanoen: "Ollessani Kakolassa kävi
-kymmenhenkinen vankilähetystö luonani. Heidän esittämistään
-toivomuksista oli ensimmäinen se, että neiti Wrede rupeaisi jälleen
-käymään vankiloissa, ja minä yhdyn heidän pyyntöönsä."
-
-Mathilda Wreden oli vaikea kieltää mitään, mitä vangit toivoivat. Hän
-pyysi senvuoksi vankeinhoidon päällikköä ilmoittamaan kaikille maan
-vankilanjohtajille, että hänen käyntinsä vankien luona jatkuisivat
-kuten aikaisemminkin.
-
-Kohta sen jälkeen Mathilda Wrede matkusti Kakolaan vapautetun
-kuritushuonevangin kanssa, joka oli hänen kanssaan lähettänyt
-kirjelmän prokuraattorille.
-
-Turkuun saavuttua he ajoivat Kakolaan, jossa noin 300 vankia
-otti heidät vastaan laululla vankilan pihalla. "Kiitos, rakkaat,
-ystävällisestä vastaanotostanne", hän lausui laulun vaiettua, "ja
-kiitos adressista, joka on syvästi ilahduttanut ja liikuttanut
-sydäntäni. Tuskinpa kukaan on kulkenut raskasta Kakolan mäkeä
--- suuren murheen tietä -- niin iloisin ja kiitollisin sydämin
-kuin minä. Niin pitkälle kuin voimani sallivat, minä tahdon kuten
-ennenkin elää teille ja omaisillenne, maallisen hyvinvointinne ja
-sielujenne hyväksi!" Koko voimallaan ja tunteensa hehkulla hän puhui
-heille rohkaisevasti, toivehikkaasti ja reippaasti, kunnes vaikeni
-mielenliikutuksen ja ponnistuksen uuvuttamana.
-
-Silloin eräs vanki riensi joukon läpi kantaen tuolia, jolle oli
-levitetty puhdas pyyhinliina ja pyysi Mathildaa istuutumaan. Samassa
-toinenkin vanki lähestyi ja ojensi hänelle omasta ja toveriensa
-puolesta kimpun Kakolassa kasvaneita punaisia ruusuja.
-
-Kun oli vielä laulettu kaksi laulua, nostivat väkevät kädet tuolin,
-jolla Mathilda Wrede istui, ja "eläköön" ja "hurraa" huutojen
-kaikuessa kannettiin "vankien ystävä" vankilaan. Juuri saattueen
-lähtiessä liikkeelle muuan mielipuoli mies ryntäsi esiin huutaen:
-"Kuinka uskallatte koskea häneen syntisillä käsillänne? Minä ammun
-teidät, ellette päästä häntä!"
-
-Vankilassa hänet otettiin vastaan yhtä lämpimästi ja sydämellisesti
-ja kun hän oli puhunut muutamia sanoja ja tervehtinyt ystäviään,
-kannettiin hänet uudelleen pihalle.
-
-Seuraavana päivänä hän kävi selliosaston kaikkien asukkien luona.
-Siellä oli muitten muassa mies, joka oli kantanut viisi vuotta
-raskaita vartalokahleita, sillä häntä oli pidetty hyvin vaarallisena
-ja vaikeana, mutta hänet oli vapautettu niistä vallankumouksen
-aikana. Heti kun Mathilda Wrede tuli hänen koppiinsa, mies riensi
-häntä vastaan, tarttui hänen molempiin käsiinsä ja huudahti: "Nyt
-Jumala on kostanut ilman puukkoa!" Hän oli miettinyt kostoa siitä
-lähtien, kun Mathilda oli estetty käymästä Kakolassa. "Siitä meidän
-ei pidä puhua eikä sitä ajatellakaan", Mathilda sanoi. "Minä olen
-niin iloinen ja kiitollinen saadessani taas olla täällä teidän
-rakkaitten ystävieni luona, emmekä me saa antaa menneitten asioiden
-häiritä iloamme ja kiitollisuuttamme!"
-
-Järjestyskomitea tuli samana päivänä Mathildan luo ilmoittaen,
-että heidän nuori johtajansa oli aikeissa jättää heidät muutamien
-viikkojen päästä, mutta he toivoivat kaikki, että Mathilda, jonka
-apulaisena hän oli ollut niin kauan, kehoittaisi häntä pysymään
-paikallaan, kunnes armahdus olisi myönnetty. Mathilda suostui siihen
-ottaen huomioon vankien edun.
-
-Jonkun aikaa mainitun vankilankäynnin jälkeen Mathilda Wrede
-sai Kakolassa olevilta ystäviltään lahjaksi kauniin kultaisen
-muistokotelon sekä hopeisen pikarin. Yksi antajista lausui:
-"Kiitollisuuden osoitukseksi vangeilta sille, joka on tyhjentänyt
-kärsimyksen kalkin ja jonka herrat ovat vanginneet keskellä hänen
-rakkaudentyötään."
-
-Kiitollisuus ja tuska taistelivat ylivallasta Mathildan mielessä.
-Kuinka hän voisi ottaa vastaan lahjoja, joihin hänen köyhät ystävänsä
-olivat uhranneet pienet, vaivalla kootut säästörahansa.
-
-Nopeasti hän teki päätöksensä -- ehkenpä hän siten voisi jotenkuten
-rauhoittaa levottomia vankeja heidän pitkänä, raskaana odotusaikanaan
-ennen armahduksen tuloa. Lämpimän kiitoksensa ohella kauniista
-lahjoista hän samalla lähetti Kakolan jokaiselle vangille viisi
-markkaa.
-
-Se oli sangen tuntuva summa Mathilda Wreden niukoille rahavaroille ja
-merkitsi hänelle monta persoonallista kieltäymystä.
-
-Sörnäistenkin vankilasta tuli "vankien ystävälle" tervehdys, että he
-kaikki odottivat häntä määrättynä päivänä.
-
-Hänen saapuessaan vankilaan vangit tervehtivät häntä laulamalla: "Tee
-työtä, yö jo joutuu." Sielläkin vallitsi innostunut mieliala, ja
-jälleennäkemisen ilo oli suuri.
-
-Mathilda Wrede kulki osastolta osastolle ja huoneesta huoneeseen,
-tervehti yksinäisiä heidän kopeissaan ja puhui yhteishuonevangeille.
-Eräässä yhteishuoneessa oli muun muassa nuori hysteerinen poika, joka
-juuri Mathildan astuessa sisään purskahti hermostuneeseen nauruun.
-Välittämättä siitä sen enempää Mathilda alkoi puhua läsnäoleville ja
-jatkoi sitten käyntejään muitten luona.
-
-Kun hän lopulta aikoi poistua vankilasta, seisoi kaksi vankia ovella
-mainittu poika välissään. He näyttivät kaikki hyvin vakavilta.
-Mathildan lähestyessä poika astui esiin pyytäen anteeksi, että oli
-nauranut. Miehet kertoivat sitten, että kaikki mukana olleet vangit
-olivat vaatineet, että poika pyytäisi anteeksi, vaikka tiesivät hänen
-olevan sairaan, sillä he eivät tahtoneet että "vankien ystävä" olisi
-luullut kenenkään vankilassa nauraneen hänelle.
-
-Vähän myöhemmin tuotiin Mathilda Wredelle hänen suureksi
-hämmästyksekseen Sörnäisten vankilasta lahjaksi kaunis hopeainen
-kahvikalusto muistokirjoituksineen.
-
-Kun armahduksesta vihdoin tuli tosi ja vangit oli vapautettu, virtasi
-vieraita Mathilda Wreden kotiin aamusta iltaan. Sillä kaikki he
-tahtoivat nähdä rakkaan kaivatun ystävänsä.
-
-Muutamana päivänä oli kahvikestit hänen kolmelle onnelliselle
-ystävälleen, jotka olivat juuri päässeet vankilasta. "Vapaus
-on ihana, mutta vanhoille vangeille on Mathilda Wrede sentään
-paras kaikista", selitti eräs heistä loistaen tyytyväisyydestä
-natustellessaan suurta vehnäpullaa. "Ette voi aavistaa, mitä hän on
-ollut minulle ja kaikille omaisilleni", toinen virkkoi kyyneleet
-silmissä. Ja kolmas näytti hyvin miettiväiseltä lisätessään: "Kyllä
-neidillä on aika monta poikaa."
-
-Niin, monta niitä oli ja kaikki he tarvitsivat rahaa, vaatteita ja
-työkaluja, ja Mathildan rahavarat olivat sangen rajoitetut. "Rakkaat
-ystävät", hän sanoi vierailleen, jotka olivat juuri selittäneet
-hänelle, mitä kaikkea he tarvitsivat. "Minä olen vanha ja väsynyt
-ja te jaksatte juosta paremmin kuin minä. Sitäpaitsi minulla on
-niin paljon tehtävää. Tässä on pankkikirjani. Ottakaa sillä, mitä
-tarvitsette, mutta ei enempää kuin aivan välttämättömän, sillä rahan
-pitää riittää niin monelle." Miehet olivat iloisia, ylpeitä ja
-kiitollisia heille osoitetusta luottamuksesta.
-
-Mutta päivät menivät menojaan, -- yksi, kaksi jopa kolmaskin -- mitä
-merkitsi se, ettei hän saanut pankkikirjaansa takaisin? Neljäntenä
-päivänä he tulivat. "Katsokaas, neiti", he selittivät, "meillä ei ole
-ollut milloinkaan ennen pankkikirjaa, emmekä voineet ikinä ajatella,
-että joku uskoisi meille sellaisen. Siksi me kaikki tahdoimme pitää
-sitä. Sitten sovimme, että kukin pitää sitä vuorokauden ja siksi on
-kestänyt niin kauan, ennenkuin neiti sai kirjansa takaisin."
-
-He olivat olleet hyvin arkoja, etteivät vain ottaisi enempää kuin
-aivan välttämättömän. Hänellä, joka otti enimmän -- 140 markkaa --,
-oli sekä vaimo että lapsia ja hän tarvitsi niin hyvin työvaatteita
-kuin työkalujakin.
-
-Eräänä iltana tuli muuan Mathildan "pojista" tärkeälle asialle. Hänen
-ryhtinsä oli ylpeä ja hieman ylimielinen ja hän näytti voitonvarmalta
-heittäytyessään tuoliin, jonka Mathilda Wrede oli siirtänyt hänelle.
-"Minä olen kirjoittanut runoja", sanoi hän, "ja ajattelin pyytää
-neitiä kustantamaan painatuksen." -- -- "Osaatteko te kirjoittaa
-runoja?"
-
--- "Kukapa sitä ei osaisi!" vastasi hän tekeytyen vaatimattomaksi. --
-"Olkaa hyvä ja lukekaa jotakin kirjoittamaanne!"
-
-Poika otti esille pinkan pitkiä kapeita paperisuikaleita, joihin
-oli kirjoitettu vain toiselle puolelle, ja luki: "Herää, Suomen
-köyhälistö!" ja sitten puhuttiin verestä ja kuolemasta porvareille
-ja sortajille j.n.e. -- "Lukekaa vielä yksi", Mathilda pyysi.
-Mies otti esille pitkän sepustuksen, joka loppui seuraavasti:
-"Alas muhamettilaiset Suomen korkeista viroista." -- "Onko Suomen
-korkeissa viroissa muhamettilaisia?" kysyi Mathilda. -- "On, eivätkös
-juutalaiset ole juuri muhamettilaisia?" -- "Lienee siinä sentään
-pieni ero. Kuinka paljon runojenne painatus tulisi maksamaan?"
--- "Yhdeksänsataa tai tuhat markkaa." -- "Kuinka monta kappaletta
-painettaisiin?" -- "Kolmekymmentätuhatta." -- "Kuinka olette
-uskaltanut tulla luokseni sellaisessa asiassa? Luuletteko todellakin
-että minä autan teitä siinä? Siltäkö puolelta te olette oppinut
-tuntemaan minut kahdentoista vuoden tuttavuuden aikana? Koko elämäni
-pyrkimyksenä on ollut koettaa luoda rauhaa ihmisten kesken ja rauhaa
-heidän sydämiinsä. Olen niin murheissani, kun saatatte luulla,
-että minä tahdon tukea työtä, joka pyrkii kylvämään epäsopua ja
-kiihoittamaan kansaamme taisteluun."
-
-Mies meni näyttäen hieman nololta, mutta vihainen hän ei ollut
-Mathilda Wredelle. Eikä niitä runoja painettu milloinkaan.
-
-Eräälle miehelle, joka oli istunut Kakolassa neljätoista vuotta,
-Mathilda lähetti rahakirjeen heti kun oli saanut kuulla hänen
-vapautuneen. Mies kirjoitti kahden päivän kuluttua:
-
-"Rahat eivät olisi voineet milloinkaan tulla sen sopivampaan aikaan,
-mutta minä toivon, ettei neiti ymmärrä minua väärin, kun sanon, että
-minun on mahdotonta ottaa niitä vastaan muutoin kuin lainaksi. On
-niin monta vanhaa ja sairasta, jotka tarvitsevat ne paremmin kuin
-minä, joka olen voimakas ja terve ja täynnä työintoa. Eilen panin
-sanomalehteen näin kuuluvan ilmoituksen: 'Jos on joku, joka tahtoisi
-antaa minulle työvaatteet ja työkalut niin minä annan työtä sijaan?'
-Mutta en ole vielä saanut vastausta."
-
-Mathilda riemuitsi nähdessään niin monessa ystävässään hauskoja ja
-luotettavia piirteitä.
-
-Niinä päivinä kävi Mathilda Wreden luona myös virkamiehiä, jotka
-aikaisemmin hänen ollessaan karkoitettuna vankiloista, olisivat
-voineet sekä rohkaista että auttaa häntä, mutta jotka pysyttelivät
-silloin varovaisesti syrjässä. Nyt he tarvitsivat häntä jouduttuaan
-itse hätään.
-
-Mathilda kohteli heitä osaaottavasti ja ymmärtämyksellä,
-koskettelematta menneisyyttä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Puhelin soi. Karkea ääni kysyi: "Onko siellä Mathilda Wrede?" --
-"On." -- "Otatteko vastaan anarkisteja?" -- "Luonnollisesti." --
-"Saako meitä tulla useampia?" -- "Niin monta kuin huoneeseeni
-mahtuu." -- "Me tulemme suoraan työstä." -- "Tervetuloa! Mutta
-silloin olette varmaan nälissänne. Laitanko kahvia vai teetä?" --
-"Kahvi on parempaa."
-
-Sovittuun aikaan ilmestyi vain kaksi miestä. He pitivät Mathildaa
-kyllin hyvänä valaistakseen häntä anarkismin opilla ja selittivät
-hänelle mielipiteensä.
-
-Sitten hänkin pyysi käytettäväkseen muutamia minuutteja antaakseen
-vastauksensa. "Anarkistit", hän alkoi, "kääntäkää tuolinne! Nyt
-me kaikki katselemme taulua, joka on tuolla kirjoituspöydän
-yläpuolella. Siellä istuu Jeesus, jumalihminen, yksinään yössä
-katsellen Jerusalemia alhaalla laaksossa. Hänen suuri lämmin
-sydämensä 'säälii kaupunkia', ja hänen kaikkikäsittävä ajatuksensa
-askartelee pelastussuunnitelman kanssa. Hän oli sosialisti ja minä
-koetan seurata hänen oppiaan. Hänestä sanotaan: 'Hän kulki ympäri
-tehden hyvää ja auttaen kaikkia.' Hänen elämänsä oli antamista, vain
-antamista. Siitä, mitä te olette sanoneet, tuntuu minusta kuin suuri
-osa opistanne olisi ottamista -- ja taas ottamista. Ero on suuri.
-Jeesus on ollut kauan mestarini ja jää siksi ja minä odotan, että
-tekin tulette minun puolelleni."
-
-Toinen miehistä virkkoi heidän mennessään: "Minä tulen huomenna
-takaisin, mutta silloin tulen yksin."
-
-Mathilda Wrede sai kerran eräältä omituiselta ja hyvin
-mielenkiintoiselta mieheltä, joka myös sanoi itseään "anarkistiksi",
-seuraavansisältöisen kirjeen:
-
-"Minä en ole istunut Kakolassa, ihmeellistä kyllä, kun minulla kerran
-on sellainen luonto kuin on, mutta rakkauteni Teihin ei silti ole
-pienempi. Niin, uskallanpa väittää, että se on todellakin puhdas
-ja sekoittumaton. Ja minä tunnen itseni sanomattoman onnelliseksi
-saadessani kutsua Teitä ystäväkseni. -- Sanoin sekoittumaton.
-Kenties kun oikein ajattelen, rakkauteen joskus sekoittuu ylpeyttä,
-pöyhkeyttä ja itserakkautta, mutta myös nöyryyttä. No, se on joka
-tapauksessa rehellistä. Te tunnette vankiloissa viruvat ystävänne --
-arvioikaa minut heidän arvoisekseen!
-
-"Yksi elämänohjeitani on: Ole ylpeä ylhäisiä kohtaan ja nöyrä
-alhaisia kohtaan, mutta usein sattuu, että vajoaa niin syvälle,
-että tuntee olevansa kaikkein alhaisin ja silloin muuttuu
-kapinalliseksi -- niin minä tulen ylpeäksi kaikkia ihmisiä kohtaan.
-Jeesuksesta tulee Mooses, evankeliumista laki, ja kun minun pitäisi
-katsoa pikku-ihmisiin ylhäältä taivaasta päin, niin huomaankin
-tarkastelevani heitä alhaalta helvetistä käsin. Vanhan taivaan minä
-olen repinyt alas enkä ole kyllin voimakas luomaan uutta. Tunnen
-itseni niin laiskaksi ja hidas kieleni väsyy ja tulee kipeäksi
-toistaessaan alituiseen kaikenlaisia monimutkaisia arvonimiä. Haluan
-kyllä antaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan
-on sekä narrille, mitä hän toivoo, mutta kun näen viimeksimainitun
-ryöstävän hyväntekeväisyyden nimessä köyhältä, niin raivostun. Ja
-sellaisessa tapauksessa minun on hyvin vaikea erottaa oikeutta ja
-kostonhalua. -- -- --
-
-"Tunnen melkein kaikki Suomen hienoimmat ihmiset ja suunnattoman
-paljon sen hurjinta pohjasakkaa, mutta tunnen vain yhden hienon
-ihmisen, joka ei ole kömpelö, en tahdo sanoa, kuka hän on -- ja minä
-olen vihainen itselleni ja kaikille ihmisille, kun meidän täytyy aina
-luottaa häneen.
-
-"'Jos niin tarvitaan, niin annan henkeni puolestanne.' Eräässä
-Helsingissä pidetyssä kokouksessa oli ollut muitten muassa mies,
-jolla oli mitä merkillisimmät mielipiteet, jotka hän rohkeasti esitti
-ja puolsikin niitä. 'Millainen usko teillä on?' kysyi kokouksen
-johtaja, ja mies vastasi: 'Minulla on Mathilda Wreden usko.' --
-'Selittäkää tarkemmin, mitä tarkoitatte?' -- 'Mathilda Wreden
-mielestä pitää olla ystävällinen ja avulias kaikkia ihmisiä kohtaan
-eikä vain rikkaita, ja se on minunkin mielipiteeni'."
-
-Mathilda Wrede sai pari päivää myöhemmin kuulla tuntemattomasta
-uskonveljestään, ja seuraavana päivänä pyydettiin hänet Mathildan
-luokse.
-
-Mies alkoi käydä siellä silloin tällöin ja hänen ihailunsa ja
-rakkautensa kasvoivat kerta kerralta. Kerran hän kysyi: "Vieraileeko
-neiti nykyisin herrasperheissä?" Ja Mathildan vastattua, että hänellä
-oli ollut siihen hyvin vähän aikaa, mies jatkoi: "Se on vahinko,
-sillä he eivät ymmärrä mitään, neidin pitäisi neuvoa heitä!"
-
-Erään toisen kerran hän koetti kaikin tavoin osoittaa myötätuntoaan
-ja ihailuaan. "Älkää sanoko niin", Mathilda keskeytti, "ettekö
-ymmärrä, että voitte vahingoittaa minua antaessanne niin paljon
-tunnustusta." -- "Ei", mies vastasi, "siihen Te olette liian suuri.
-Ruhtinatar te olette kansan joukossa, eikä sellaisia synny maailmaan
-kuin kerran tuhannessa vuodessa. En ole milloinkaan tietoisesti
-valehdellut ja tarkoitan aina sitä, mitä sanon." -- "Sen kyllä
-tiedän", Mathilda virkkoi, "mutta te olette tehnyt niin loppumattoman
-monta ja suurta erehdystä niin monella eri taholla. Ja tämäkin on
-yksi sellainen."
-
-Ovelle soitettiin ja eräs hänen ystäviään, jota hän ei ollut nähnyt
-sitten kesän, tuli sisään.
-
-"Onko neiti lukenut ilmoituksen?" kysyi tulija heti. -- "Minkä
-ilmoituksen?" -- "Ollessani täällä viime kesänä juuri kun Sörnäisten
-vankien lahja tuli minä näin, kuinka liikutettu ja iloinen neiti oli
-siitä. Ja sitten neiti sanoi: 'Kuinka voinkaan kiittää heitä? Nyt
-minun on juuri matkustettava maalle enkä edes ennätä mennä heidän
-luokseen.' Aha, minä ajattelin, nyt minäkin voin kerran auttaa neitiä
-ja tuottaa hänelle iloa. Menin sanomalehden konttoriin ja jätin sinne
-näin suuren ilmoituksen -- hän näytti sormillaan -- se maksoi kolme
-markkaa ja kuului:
-
-"'Saan täten lausua lämpimän kiitokseni Sörnäisten kuritushuoneen
-vangeille heidän suuresta lahjastaan, hopeaisesta kahvikannusta,
-kermakannusta ja sokeriastiasta. Kunnioittaen Mathilda Wrede'."
-
-Mathilda oli epätoivoissaan ja liikutettu samalla kertaa. "Rakas
-ystävä", sanoi hän, "oletteko todellakin tehnyt sen minun tähteni?
-Ajatelkaas, kuinka paljon teillä on ollut kuluja tähteni! Sallikaa
-minun edes maksaa ilmoitus." -- "Ei," mies vastasi, "minä en ota
-neidiltä rahaa", ja hän suorastaan säteili tyytyväisyydestä.
-
-"Minä ymmärrän niin hyvin rakkautenne ja hyvän tahtonne", Mathilda
-jatkoi, "mutta jos tekisitte jollekin muulle samoin, eivät he
-ymmärtäisi teitä, vaan pitäisivät sitä nimen väärentämisenä, ja te
-joutuisitte ikävyyksiin. Ja ajatelkaapas, jos olisinkin tahtonut
-kirjoittaa toisella tavalla." -- "Ei", mies tuumi, "näin oli oikein
-hyvä, juuri siten on tapana kirjoittaa."
-
-Yöllä Mathilda heräsi ahdistavaan tunteeseen: "Mitä on tapahtunut?
-Miksi tuntuu niin vastenmieliseltä?" hän kyseli itseltään. Sitten hän
-muisti kiitosilmoituksen. Mutta samassa hän ajatteli miehen suurta
-iloa ja puhkesi äänekkääseen nauruun.
-
-"Mitä rakkaus on maailmassani rakentanut, sitä en revi alas." Nuo
-sanat juolahtivat hänen mieleensä ja hän nukahti sitten kaikessa
-rauhassa.
-
-
-
-
-"Punaisena" aikana.
-
-
-Oli syksy 1917, jolloin maamme yli kulkeva "punainen" laine alkoi
-lakoilla.
-
-Mathilda Wrede luki eräänä aamuna lehdistä, että "punakaarti"
-oli vanginnut useita valkoisia ja vienyt heidät poliisikamariin.
-"Saavatkohan he nähdä nälkää?" Sellaiset ajatukset eivät antaneet
-hänelle ollenkaan lepoa. Hänen täytyi ottaa selko asiasta.
-
-Palvelijatar tuli huoneeseen tuoden aamiaistarjottimen. Samassa
-soitettiin ovikelloa. Tyttö aukaisi, mutta vetäytyi pelästyneenä
-takaisin, tuli horjuen Mathildan luokse ja sanoi: "Tuolla ulkona
-seisoo miehiä, jotka näyttävät oikein peloittavilta ja ilkeiltä." --
-"Pyytäkää heitä tulemaan sisään!" Mathilda vastasi, "ja istuutukaa
-sitten tuonne keinutuoliin lepuuttamaan hermojanne, niin minä menen
-ottamaan heidät vastaan." Mathilda meni eteiseen. Siellä seisoi kolme
-nuorta miestä. "Hyvää huomenta, pojat, ja lakit päästä!" hän virkkoi
-ystävällisesti, mutta vakavasti. "Siellä ulkonahan on useampia.
-Tulkaa pian sisään ja sulkekaa ovi, niin ettei tule kylmä."
-
-He tulivat. "Mitä te tahdotte? Nuorten ja vahvojen miestenhän olisi
-pitänyt olla työssä jo aikoja sitten." -- "Me tahdomme rahaa",
-vastasi yksi joukosta. Mathilda katsoi tutkivasti heihin jokaiseen.
-"Mutta luulenpa, etten anna", hän virkkoi. -- "Eikö teillä ole
-rahaa?" miehet kysyivät jälleen. -- "On kyllä ja enemmänkin kuin
-tavallisesti, mutta ettekö te nuoret, väkevät miehet häpeä pyytää
-rahaa, kun tiedätte, että on niin monta vanhaa, sairasta ja lasta,
-jotka näkevät nälkää näinä vaikeina aikoina?"
-
-"Me olemme myös nälissämme." -- "Niin minäkin olen. Minulle on juuri
-tuotu aamiaiseni. Jos luulette, että se riittää meille kaikille, niin
-jaetaan se. Minun mielestäni siinä on melkein liian vähän yhdellekin.
-Tulkaa katsomaan!" Tarjottimella oli hiukan kaalia ja leipäpala.
-
-Miehet rupesivat nauramaan ja Mathilda kuuli heidän kuiskailevan: "Me
-olemme joutuneet Mathilda Wreden luo." -- "Niin, minä olen todellakin
-Mathilda Wrede ja nyt sanon teille: En anna teille rahaa eikä
-minulla ole sattumalta ruokaakaan niin monelle. Minulla on tänään
-paljon tehtävää, mutta illalla olette tervetulleita. Silloin voimme
-neuvotella, kuinka teistä tulisi oikeita kunnon miehiä, ja voin ehken
-tarjota teetäkin."
-
-He menivät iloisina ja tyytyväisinä, vaikkeivät olleetkaan saaneet
-mitään ja Mathilda lähti poliisikamariin.
-
-Useita nuoria aseistettuja miehiä seisoi ovella hänen tullessaan
-sinne. He näyttivät raaoilta ja epämiellyttäviltä, mutta väistyivät
-melkein kunnioittavasti tieltä sallien hänen kulkea ohitse. Hän
-meni portaita ylös toiseen kerrokseen. Sinnekin oli asetettu joukko
-punaisia vahtiin.
-
-Samassa muuan nuori mies tuli juosten portaita alas yläkerrasta.
-Nähdessään Mathildan hän pysähtyi sanoen ystävällisesti: "Anteeksi,
-neiti Wrede, tahdoin vain kertoa, että tänään vapautetaan useat
-meistä." -- "Sepä hauskaa. Sanokaapa, millaista teillä on ollut?" --
-"Aika hyvä." -- "Oletteko saaneet tarpeeksi ruokaa?" -- "Olemme." Oli
-kummallista huomata, kuinka punaisten kasvot kirkastuivat tuon lyhyen
-keskustelun kuluessa. "Vapaaherratar Wrede -- vapaaherratar Wrede",
-hän kuuli kuiskailtavan.
-
-Nuori mies katosi ja Mathilda kääntyi vahdin puoleen pyytäen tavata
-heidän päällikköänsä. "Hän ei ole täällä." -- "No, sallikaa minun
-tavata joku muu," -- "Tutkintokomitealla on kokous. On kovin vaikea
-häiritä heitä nyt juuri." -- "Sitä ei voi auttaa. Minun pitää saada
-puhua heidän kanssaan."
-
-Mathilda Wredeä kehoitettiin menemään erääseen suureen huoneeseen
-ja hetkisen kuluttua muuan komitean jäsenistä tuli sisään. He
-istuutuivat sohvaan. "Minä olen tullut ottamaan selville, kuinka
-te kohtelette vankejanne ja annatteko heidän nähdä nälkää", sanoi
-Mathilda. "Minulla on muassani rahaa hankkiakseni heille ruokaa ja
-kahvia", ja hän pani muutamia seteleitä pöydälle miehen eteen. Mutta
-tämä työnsi ne takaisin vastaten: "Neiti Wreden rahat tarvitaan kyllä
-muuhun. Me hankimme vangeille ruokaa kolmasti päivässä ja kahvia he
-saavat myöskin!"
-
-Sitten mies kertoi, että samana päivänä vapautettaisiin niin monta
-kuin mahdollista ja loput niin pian kuin heidän asiansa oli tutkittu.
-
-"Ettekö te johtajat voi tehdä jotain estääksenne tätä hirveää
-virtaa kuohumasta yli laitojensa?" kysyi Mathilda. "Emme", mies
-vastasi, "se on mahdotonta, sillä työttömät, entiset vallityöläiset
-ja huligaanit ovat saaneet ylivallan ja me seisomme voimattomina.
-Nuo harjaantumattomat ainekset hallitsevat sosialistista
-sanomalehdistöäkin, eikä meillä ole minkäänlaista valtaa."
-
-Mathilda Wrede sanoi hyvästi. Kun pidätetyt pian aiottiin vapauttaa,
-ei hän käynyt kenenkään heidän luonaan.
-
-Hän kulki kotiin veristävin sydämin. Mitä hänen rakkaasta Suomen
-kansastaan oli tuleva, kun se hankki itselleen sellaisen hirvittävän
-kirouksen veljesvihallaan? Hän oli vakuutettu, että se nousisi
-alennustilastaan. "Valkoisten" ja "punaisten" välinen kuilu oli
-täytettävä, mutta miten? Hän lupasi Jumalalleen ja itselleen,
-että sikäli kuin hän ymmärsi ja sikäli kuin voi, hän sovittaisi
-taistelevia veljiä, rakentaisi rauhaa heidän välilleen ja kärsisi
-mitä tahansa, jos vain siten voisi auttaa kahtiajakautunutta
-kansaansa.
-
-Äkkiä hän kuuli äänen: "Neiti Wrede!" ja hän näki miehen kiiruhtavan
-kadun yli häntä vastaan. Mathilda pysähtyi. "Tehän olette Mathilda
-Wrede?", mies kysyi. -- "Olen kyllä." -- "Minulla on jotakin
-sanottavaa teille." -- "Olkaa hyvä vain. Jos voitte sanoa sen
-lyhyesti, niin puhukaa asianne tässä, muussa tapauksessa olette
-tervetullut kotiini." -- "Minulla on vain vähän sanottavaa, tahdoin
-vain huomauttaa, että vaikka olette uskovainen, me sosialistit
-luotamme teihin kuitenkin." -- "Kuinka on mahdollista, että te voitte
-luottaa minuun, vaikka olen uskovainen?" -- "Teidän elämänne ja pitkä
-työnne osoittavat, että olette köyhien ja sorrettujen tosi ystävä."
-Tuntematon kumarsi ja meni. Mathilda ei ole milloinkaan sitä ennen
-eikä sen jälkeen nähnyt miestä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksy oli kulunut ja talvi oli tullut. Menneet kuukaudet olivat
-tuoneet mukanaan paljon surua ja epätoivoa tuhansiin sydämiin ja
-koteihin maassamme.
-
-Mathilda Wrede meni syvästi suruissaan aikaisin eräänä aamuna
-tammikuussa 1918 kenraalikuvernöörin taloon, joka silloin oli
-"punaisten" päämaja. Hänen täytyi saada tietää, kuinka he kohtelivat
-vankejaan.
-
-Hän joutui matkallaan kulkemaan erään pankin ohi. Siellä seisoi
-joukko raa'an näköisiä nuorukaisia. Heillä oli punaiset rievut ja
-nauhat hatuissaan ja käsivarsissaan, he seisoivat aseet käsissä ja
-näyttivät hyvin törkeiltä.
-
-Mathilda Wrede pysähtyi tarkastellen toista toisensa jälkeen
-ikäänkuin häntä olisi haluttanut sanoa jotakin, mutta juuri silloin
-hän havaitsi erään miehistään tulevan kadulla. "Päivää, Matti",
-tervehti hän ojentaen kätensä. "Miksi te kuljette täällä turhaa
-taivallellen? Ei vanhan Matin pidä ottaa osaa tällaiseen poikasten
-kujeiluun." -- "Ei, en minä sitä teekään", vastasi Matti. "Olen
-oppinut tarpeeksi Kakolassa, eikä minulla ole enää halua tällaiseen,
-enkä minä aio liittyä heihin." -- "Se on oikein, Matti on kunnon
-mies!" Ja niin heidän tiensä erosivat.
-
-Mathilda jatkoi kulkuaan toistellen itsekseen:
-
-    "Trött och ensam
-    kämpe i sitt blod den man, som lyfte
-    sköld till värn för denna världens små.
-    Och ju himlen närmare han syfte,
-    desto tyngre fjät han måste gå."
-
-    [Uupuneena ja yksinäisenä
-    saa taistella verissään mies, joka nosti
-    kilpensä tämän maailman pienten suojaksi.
-    Ja mitä lähemmä taivasta hän tarkoitti,
-    sitä raskaampia teitä hänen oli kuljettava.]
-
-Kenraalikuvernöörin talon edustalla punaiset seisoivat paljastetut
-miekat käsissään. "Tässäkö on päämaja?" Mathilda Wrede kysyi. --
-"Tässä." -- "Ovatko johtajat saapuvilla?" -- "Mitkä johtajat?" --
-"Joku korkeimmista?" -- "Tällä kertaa ei kukaan ole täällä, mutta
-heidän pitäisi tulla aivan pian", vastasivat he.
-
-Mathilda seisoi yhä kadulla. "Nyt olette katselleet minua kyllin
-kauan ja luulenpa, että ainakin joku teistä tuntee minut. Minä olen
-vanha ja väsynyt enkä jaksa seisoa kauempaa. Olkaa hyvät ja siirtykää
-hieman, että pääsen portaita ylös ja saan istua tuonne penkille,
-kunnes voin tavata jonkun johtajan." He vetäytyivät ystävällisesti
-hymyillen syrjään tehden tilaa.
-
-Hetken kuluttua ovi avautui ja suun väkevä mies tuli sisään. Joku
-sanoi: "Yksi johtajista tulee." Oliko hän johtaja? Äärimmilleen
-hämmästyneenä Mathilda huudahti: "Oletteko te täällä? Oletteko
-korkein johtaja?" Mies oli istunut Kakolassa "valtiollisesta"
-rikoksesta. Kyllä hän oli yksi johtajia, vaikkei korkein. "Minulla on
-puhuttavana tärkeitä asioita kanssanne", huomautti Mathilda miehelle.
-
-Heidän oli noustava portaat. Mies tiesi vanhastaan, että
-Mathildalla oli kipeä jalka ja nähdessään, kuinka hän ontui, hän
-sanoi huomaavaisesti: "Saanko taluttaa neitiä?" Mathilda nojasi
-kiitollisena hänen käsivarteensa, ja niin he kulkivat portaita
-ylös kaksinkertaisen "punakaartilaisrivin" läpi, joka tervehti
-kunnioittavasti.
-
-"Olette varmaan ennenkin kulkenut näitä portaita?" mies virkkoi. --
-"Olen kyllä, mutta silloin ne olivat puhtaat ja hyvin hoidetut ja
-näyttivät paremmilta kuin nyt." He kulkivat salien läpi, jossa kaikki
-kertoi painokkaasti menneestä loistosta ja hävityksestä. Siellä
-täällä makaili ja istui likaisia miehiä puolipukeissaan kiväärit
-käsissä ja kaikki katselivat Mathildaa uteliaasti. Mies komensi
-jonkun järjestämään yksityisen huoneen, jossa he voisivat keskustella.
-
-Huone oli valmis hetkisen perästä. He istuutuivat ja Mathilda Wrede
-sanoi tulleensa puhumaan vangeista. "Minulla ei ole mitään tekemistä
-sen asian kanssa", mies vastasi. "Menkää hakemaan vankien päällikköä."
-
-Mies poistui huoneesta ja palasi jättiläisen kokoisen miehen kera.
-Mathilda huudahti hämmästyneenä ja yllätettynä: "R.; oletteko te
-täällä? Tekö olette nyt vankien päällikkö?" -- "Minä." -- Hänkin oli
-Mathildan kakolalaisia ystäviä. Hänellä oli ollut johtajan asema
-Viaporin kapinassa. Hän oli antanut viiksiensä kasvaa pitkiksi ja
-näytti oikein uljaalta.
-
-Hänen istuutuessaan Mathilda Wrede ilmoitti käyntinsä koskevan
-vankeja ja että hän tahtoi tietää, missä he olivat, kuinka heitä
-kohdeltiin ja saivatko he kylliksi ruokaa. Hän puheli miehen kanssa
-kauan ja vakavasti muistuttaen hänelle, että hän, joka oli itsekin
-ollut vankina, tiesi kuinka Mathilda sääli kaikkia vangituita. Mies
-lupasi tehdä puolestaan mitä voi, jotta heitä kohdeltaisiin hyvin.
-Mathilda tahtoi antaa hänelle rahaa ruuan ostamiseksi "valkoisille"
-vangeille, mutta päällikkö vastasi: "Kyllä meillä on rahaa ja jos
-tarvitsemme enemmän, niin otamme pankeista."
-
-Mathilda Wrede tiesi, että R:n parhaisiin tunteisiin oli koskettu
-ja että hän tarkoitti todella, mitä sanoi ja lupasi. Mutta ei hän
-ollut yhtä varma, mitä tämä tekisi jouduttuaan jälleen ylempiensä
-vaikutuksen alaiseksi ja Mathildan käännettyä selkänsä.
-
-Mathilda nousi lähteäkseen ja sama "punainen johtaja" saattoi hänet
-taas portaita alas.
-
-Pari viikkoa myöhemmin Mathilda taas oli kenraalikuvernöörin talossa.
-Hän pyysi saada tavata R:a ja hänet vietiin suureen huoneeseen, jossa
-istui joukko punaisia pitäen kokousta. Sitten Mathildan viime käynnin
-oli kaikki muuttunut uskomattoman nopeasti suurempaan likaisuuteen
-ja raakuuteen päin. Kauan odotettuaan hän sai kuulla, ettei R. ollut
-siellä, vaan sattumalta lääninvankilassa.
-
-Mathildan tultua etuhuoneeseen ja aikoessa juuri mennä portaita alas
-avattiin katuovi ja satakunta hirveätä venäläistä "mustaa" anarkistia
-ryntäsi sisään meluten ja hoilaten. He olivat juuri tulleet
-Pietarista ja olivat venäläisten joukkojen pohjasakkaa. Puku, hiukset
-ja epäinhimillisen raa'at kasvojen ilmeet todistivat sitä.
-
-Tuon näyn järkyttämänä sisimpäänsä myöten Mathilda ihmetteli
-itsekseen, mihin ryssät nyt mahtoivat aikoa ryhtyä ja meni suoraa
-tietä Katajanokan vankilaan tavatakseen R:n.
-
-Kun hän rupesi puhumaan R:n kanssa vangeista ja pyysi käydä heidän
-luonaan, vastasi tämä, ettei hän voinut ratkaista asiaa yksinään,
-koska hän sai ohjeet komitealta, jolla oli ylin määräämisvalta.
-Komiteassa oli sanottu muun muassa: "Herrat ovat estäneet Mathilda
-Wreden käymästä vangittujen kansanlasten luona. He eivät ole
-milloinkaan ymmärtäneet arvostaa hänen työtään, me emme nyt myöskään
-salli porvarillisten vankien saada häneltä lohdutusta ja rohkaisua.
-Kova kovaa vastaan."
-
-Mathilda sanoi alakuloisena hyvästi kääntyen kotiin päin. Ilta oli
-pimeä, sillä yksinäiset lyhdyt siellä täällä olivat maalatut ja
-liukasta oli myös. Hänen piti yrittää kadun yli, mutta ei ollut
-lainkaan helppoa säilyttää tasapainoa jäisillä kivillä. Muutamia
-miehiä seisoi keskellä katua puhellen päivän tapahtumista.
-
-"Hyvä miliisi!" huudahti Mathilda, "tulkaa auttamaan minut kadun
-yli!" -- "En minä ole mikään miliisi", vastasi yksi heistä
-ärtyisesti. -- "Anteeksi, anteeksi, mutta tulkaa kuitenkin! Minun
-vanhan ihmisen on niin vaikea päästä kipeällä jalallani näin liukkaan
-kadun yli ja sitäpaitsi haluaisin mielelläni kuulla lähemmin
-tapauksen, josta puhuitte."
-
-Mies tuli, tarttui aika töykeästi Mathildan käteen ja rupesi
-taluttamaan häntä toiselle puolelle. Samassa sattui heihin maalatusta
-lyhdystä tuleva heikko valo. "Kas, tehän olette neiti Wrede", mies
-huudahti ja nosti hattuaan. "En tiennyt sitä. Olen tuntenut neidin
-jo kauan, vaikka emme ole tavanneet milloinkaan ennen." Ja vakavasti
-keskustellen hän saattoi Mathildan varovasti kotiin.
-
-Eräänä iltana koputti joku Mathilda Wreden ovessa olevaan lasiin,
-sitten seurasi soitto. Antti V., joka oli veljessodan päivinä päässyt
-vapaaksi istuttuaan lyhyin väliajoin 37 vuotta eri vankiloissa,
-seisoi oven takana. Hän tuli vapauduttuaan suoraan Helsinkiin ja
-Mathilda Wreden luo.
-
-Hänet päästettiin sisään ja toivotettiin tervetulleeksi ja siitä
-päivästä lähtien hän oli jokapäiväinen vieras Mathildan kodissa. Hän
-tarvitsi sekä rahaa että ruokaa, sillä "punaiset" eivät antaneet
-hänelle leipäkorttia, ellei hän sitoutunut lähtemään rintamalle, ja
-sitä ei Mathilda Wrede olisi mitenkään suonut hänen tekevän. Mies oli
-joka suhteessa epämiellyttävä eikä ehken aivan täysijärkinenkään.
-
-Toisena iltana hän tuli tavalliselle asialleen, mutta hänellä oli
-uutinenkin kerrottavana. Hänet oli otettu "punakaartiin". Mathilda
-Wrede kysyi, oliko hän "punainen" aatteen vaiko rahojen tähden, ja
-mies vastasi nauraen: "Vain rahojen takia. Ja ne pakottivat minut."
-
-Ukko kertoi uudesta elämästään. Hän oli vahdissa neljän kilometrin
-päässä Helsingistä ja sai hyvää ruokaa, mutta ei ollenkaan rahaa.
-Joka yö oli yksi punakaartilainen edesvastuussa järjestyksestä ja
-viime yönä hän oli ollut luottamusmiehenä.
-
-Se huvitti Mathildaa, niin että hän puhkesi nauramaan. "Vai niin, V.
-vastasi järjestyksestä viime yönä!" sanoi hän. -- "Niin." -- "Oliko
-V:llä aseita?" -- "Oli." -- "Luulevatko he, että V. on rehellinen
-mies?" -- "Luulevat, ne hullut." Mutta nyt oli Mathildan leikillisyys
-tarttunut häneenkin ja hän nauroi oikein sydämellisesti itselleen ja
-asemalleen.
-
-"Kuulkaapas nyt, V.", sanoi Mathilda Wrede, "pysykää siellä
-paikallanne älkääkä tulko kaupunkiin, sillä jos näkisin V:n seisovan
-ja vahtivan pankkia, niin nauraisin itseni kuoliaaksi ja siitä
-syntyisi oikein helsinkiläispila, jos kaikki saisivat tietää, kuka
-V. on." -- "Ei, ei, kyllä ne pitävät minut maalla", tuumi ukko
-naureskellen viekkaasti.
-
-Hetken kuluttua hän virkkoi: "Minä tulen niin kovin tupakankipeäksi,
-kun seison vahdissa. Saanko lainata 15 markkaa?" -- "Ei, en ole
-milloinkaan antanut rahaa tupakkaan ja kaikkein vähimmän annan nyt
-sotilaille näinä vaikeina ja köyhinä aikoina." -- "Ei kai Mathilda
-Wrede ole tullut niin kovaksi, ettei antaisi vähän tupakkaa vanhalle
-poloiselle Kakolan pojalle, jota kiusataan vartiopalveluksella. Sehän
-olisi vain laina." -- "Vanhus raukka! Meidän pitänee tarkastaa, mitä
-minulla on." Paperirasia otettiin esille ja siinä oli todella 10
-markan seteli. Mathilda Wrede huomautti: "Täällä näkyy olevan, mutta
-ei kai V. tahdo ottaa sitä?" -- "Kyllä minä otan", tuumi ukko.
-
-Kaksi päivää myöhemmin koputettiin jälleen ovelle, ja V tuli
-Mathildan suureksi ihmeeksi maksamaan velkansa. Hänellä oli
-sitäpaitsi mukanaan kolme litraa maitoa, jonka hän oli kantanut
-Haglundista saakka.
-
-"Oletteko kantanut tämän minulle?" Mathilda kysäisi. -- "Olen." --
-"Anteeksi, että kysyn, mutta onko maito maksettu?" -- "Teille en anna
-milloinkaan varastettua. Olen maksanut maidosta 85 penniä litrasta,
-ne eivät pyydä enempää 'punaisilta', sillä he pelkäävät. Te olette
-ravinnut niin monta suuta, nyt olette vanha ja sairas ja tarvitsette
-ruokaa. Tämä on minun kiitoslahjani teille."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ovikello soi taasen ja vanha K., jonka hän oli nähnyt viimeksi
-maatessaan sairaana kirurgisella laitoksella, astui sisään. "Helsinki
-on nykyään helvetti. Minua peloittaa täällä", mies virkkoi. -- Hän
-oli tullut kaupunkiin aamulla toimittamaan asioita.
-
-K. oli tehnyt monta suurta rikosta pitkän elämänsä aikana. Viimeisen
-uhrinsa hän oli surmannut iskemällä häneen monta kirveenlyöntiä, ja
-kaikki ihmiset ja hän itsekin olivat tuominneet teon mustimmaksi
-synniksi. Nyt tehtiin samoin ja vielä pahemminkin, mutta sanottiin,
-että se oli oikein ja hyvin tehty. Sellaista vanha K. ei voinut
-ymmärtää ja siksi hän oli peloissaan.
-
-Hän oli turhaan etsinyt itselleen yösijaa ja nyt hän oli tullut
-pyytääkseen Mathildaa hankkimaan hänelle katon pään päälle. Mathilda
-soitti ilman tulosta toisesta yömajasta toiseen. K:n pitää kai saada
-nukkua tämä yö täällä eteisessä, arveli hän vihdoin. En tiedä muuta
-neuvoa. Mies oli hyvin tyytyväinen ehdotukseen.
-
-He sanoivat toisilleen hyvää yötä. Mathilda meni omaan huoneeseensa
-ja lukitsi oven, mutta nukkua hän ei voinut. K. makasi eteisessä ja
-yski ja tupakoi. Lopulta Mathilda nousi, koputti oveen ja sanoi: "K.
-ei saa polttaa täällä!"
-
-Heti saatuaan aamukahvin K. sanoi hyvästi ja meni.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräs punakaartilainen seisoi Sohlbergin työpajan edustalla vahtimassa
-Mathildan mennessä siitä ohi. Tämä kuuli silloin ystävällisen,
-surullisen äänen huutavan: "Neiti Wrede, neiti Wrede!" Mathilda
-kääntyi ja näki vahtisotilaan rientävän häntä kohti. "Minä en saa
-poistua paikaltani", sanoi mies, "mutta muistatteko, mitä sanoitte
-minulle Jumalasta ja sielustani kaksikymmentäyksi vuotta sitten
-Kakolassa?" -- "En, en jaksa muistaa sitä", Mathilda vastasi. --
-"Minä en unohda sitä milloinkaan." -- "Ja nyt olette kuitenkin
-täällä!" -- "Minun täytyy", puhkesi mies sanomaan surusta ja
-tyydyttämättömistä toiveista väräjävällä äänellä.
-
-Selittämättä enempää hän palasi takaisin vartiopaikalleen ja Mathilda
-jatkoi kulkuaan.
-
-Silloin hän tapasi erään entisen koulutoverinsa. Tämä puristeli
-intohimoisesti nyrkkejään ja sanoi säkenöivin silmin: "Mathilda
-Wrede! Mitä sanot sinä nyt heistä?" -- "Kenestä?" -- "Sosialisteista."
--- "Mitä sanoin ennen?" -- "Sinä rakastit heitä." -- "Teen sitä yhä
-edelleen." -- "Ja minä vihaan heitä." -- -- "Minä surkuttelen sinua,
-vanha koulutoveri parka, joka taivallat ympäri kuin elävä viha."
-Ja niin he erosivat.
-
-Erään raitiotievaihteen luona hän näki vanhan tuttavan, yhden
-sosialistien johtajista. Tämä tuli ystävällisesti hänen luokseen
-kysyen: "Kuinka voitte?" -- "Huonosti", Mathilda vastasi, "suru
-siitä, mitä nyt tapahtuu tässä maassa, on repinyt sydäntäni." --
-"Sen voin kyllä ymmärtää", vastasi toinen. Mathilda puheli hetken
-vakavasti miehen kuunnellessa kärsivällisesti ja tarkkaavasti.
-Hän lopetti sanomalla: "Kiitos, että laskitte yhden vaunun ohitse
-kuunnellaksenne minua!" -- "Teitä kuuntelen tietysti aina. Me
-tiedämme kaikki, että neiti on uskonsa varassa kaikkien puolueiden
-yläpuolella."
-
-Uuden ajatuksen valtaamana mies jatkoi: "Tahtooko neiti sanoa
-minulle, kuinka olette sukua Wredelle, joka istuu parhaillaan
-Katajanokan vankilassa?" -- "Minun isäni ja hänen isänsä olivat
-serkuksia." -- "Muutamana päivänä tuli eräs hieno nainen, joka sanoi
-olevansa hänen vaimonsa, ja tahtoi tavata miestään. Minä vastasin sen
-olevan mahdotonta, koska ei ollut vierailuaika. Samassa ajattelin
-teitä ja kysyin, oliko hän sukua Mathildalle. Rouvan myöntäessä minä
-lisäsin: 'Silloin minun täytyy kertoa teille, että minäkin olen ollut
-vanki ja neiti Wrede on ollut minulle hyvä. Hänen siunatun nimensä
-tähden saatte mennä selliin.'"
-
-Mathilda Wrede kuuli myöhemmin, että oli todellakin käynyt niin kuin
-mies oli kertonut.
-
-Kun raitiovaunu, jolla miehen piti jatkaa matkaa, lähestyi, sanoi
-hän: "Meillä vangeilla oli aina tapana muistaa teidän nimipäivänne
-ja viime viikolla olin aikonut kirjoittaa teille onnittelun, mutta
-sitten minun pitikin matkustaa Kotkaan tärkeille asioille."
-
-"Onnittelu minun nimipäiväkseni juuri kun teillä oli selvitettävänä
-niin monta 'punaista' juttua. Ihmeellistä, että voitte samalla kertaa
-olla niin ystävällinen minua ja niin vihamielinen muita kohtaan." --
-"Teidän raamattunnehan opettaa, että mitä ihminen kylvää, sitä hän
-saa niittääkin", vastasi mies.
-
-
-
-
-Rauhan miehellä on tulevaisuus.
-
-
-Oli kevät v. 1918. Saksalaiset olivat tulleet Suomeen. Punaisten
-valta oli kukistettu ja "valkoinen" voitonriemu kaikui kautta
-maan. Mutta Mathilda Wrede ei voinut iloita, sillä hän kuuli
-voitonriemussa vihlovan väärän soinnun -- vihan -- koston -- ja
-päivin ja öin kuului hänen korviinsa Viaporista paljon merkitseviä
-laukauksia. Tuhansittain ihmisiä vaikersi ja nääntyi vankileireillä
-ja vankiloissa, tuhannet kodit olivat menettäneet tukensa,
-tuhannet lapset näkivät nälkää ilman hoitoa ja rakkautta, ja
-tuskaisten ihmisten povista nousi hädän ja koston huuto taivaalle.
-Osaisivatkohan ne, joilla nyt oli valta, olla kyllin jaloja
-käyttääkseen sitä oikein?
-
-Mathilda Wrede rakasti "valkoisia". Valkoisena hän oli syntynyt ja
-heidän joukossaan hänellä oli kaikki omaisensa ja monet ystävät. Hän
-rakasti kansaa, josta "punaiset" olivat nousseet. Heidän hyväkseen
-hän oli työskennellyt koko elämänsä, antanut heille aikansa, rahansa
-ja voimansa. Hän rakasti molempia kansanluokkia, ei heidän syntejään,
-heidän vallanhaluaan ja vihamielisiä ajatuksiaan, vaan heissä olevaa
-iankaikkisuusolentoa, joka kaipaa puhtautta. Hän ymmärsi myös, että
-jos etsi punaisten vihan juuren, vihan, joka nyt oli leimahtanut niin
-tuhoisaan liekkiin, niin saa palata vuosisatoja taaksepäin. Mathilda
-ei voinut pakottautua olemaan mukana loistavissa juhlissa kenraali
-Mannerheimin tullessa Helsinkiin, vaikka hän oli saanut lipun
-erittäin hyvälle paikalle. Hän ei voinut ottaa osaa joukkojen iloon,
-kun toinen osa hänen kansaansa vaikeroi voitettuna ja halveksittuna
-tahi raivosi vankileirissä ja tyhjissä "punaisissa" kodeissa.
-
-Sen päivän Mathilda istui näiden rivien kirjoittajan luona. Hän
-puheli Jumalalleen tuskaisin sydämin ja kivistävin päin.
-
-Mathilda Wreden oli tapana noina aikoina usein toistaa raamatun
-sanoja: "Paavali asui vuokraamassaan talossa ja otti vastaan kaikki,
-jotka tulivat hänen luokseen." Niin Mathildakin teki. Kaikki,
-jotka surivat kuolleitaan tahi vangittuja omaisiaan, saattoivat
-turvallisesti vuodattaa hänelle tuskansa ja epätoivonsa, sillä hänen
-oma kiusattu sydämensä ymmärsi heitä.
-
-Jo talvella ja myöhemminkin kävi hänen luonaan sivistyneitä ja
-sivistymättömiä, ruotsalaisia ja suomalaisia, punaisia ja valkoisia
-loppumattomana virtana. Heidät kaikki hän tahtoi rakkaudellaan
-yhdistää kansallensa siunaukseksi.
-
-Hänellä oli vastaanottohuoneensa pöydällä sinä aikana aina valkoinen
-ja punainen kukka samassa maljakossa. Molemmat olivat yhtä
-elinvoimaiset, yhtä kauniit ja yhtä tuoksuvat. Niiden piti saarnata
-kaikille sinne tuleville: Valkeat ja punaiset viihtyvät yhdessä,
-elävät samasta vedestä ja levittävät kukin omalla erikoisella
-tavallaan sulotuoksujaan. Eikö siis myös veljien, saman kansan lasten
-pidä voida elää rauhassa ja sovussa, vaikka ovatkin eri värisiä?
-
-Häneltä kysyttiin punaisena aikana, voisiko hän piiloittaa
-"valkoisen" kotiinsa. Hän vastasi: "Minun oveni ovat aina auki
-kaikille, kaikki saavat ymmärtämystä, rakkautta ja kaiken avun, minkä
-voin antaa, mutta piiloittaa en voi ketään." Valkoisten voitettua
-ja suuren puhdistuksen alettua kysyttiin myös, voisiko hän suojella
-jotain takaa-ajettua punaista. Vastaus oli sama. Hänen ovensa oli
-avoin ja hänen sydämensä myös, mutta veljesten kesken käydyssä
-sodassa hän ei voinut asettua kummankaan puolelle.
-
-Katkeria "väritettyjä" lausuntoja kuullessaan hän koetti aina löytää
-jotain hyvää vastapuolueessa ja usein taistellessaan poissaolevan
-puolesta saattoi hän vilkkaudessaan joutua liiallisuuksiin.
-Siitä johtui, että valkoiset pitivät häntä punaisena ja punaiset
-valkoisena. Hän oli heittäytynyt kuiluun auttaakseen sen
-täyttämisessä. Ja hän jäi sinne.
-
-Häntä ymmärrettiin yhä vähemmän ja yksinään hän sai tietään
-kulkea. Hänelle kävi kuten Johannes Müller kirjoittaa: "Jeesuksen
-kärsimisen tie on kaikkien ihmiseksitulemisen kannattajain kohtalo.
-Sillä he joutuvat alituiseen ristiriitaan vanhimpain, ylimmäisten
-pappien ja kirjanoppineiden, s.o. vallitsevan katsantokannan ja
-voimassa olevan järjestyksen edustajien kanssa. Se on luonnon
-pakko, sillä uusi syntyminen on vallitsevien olojen, elämäntapojen
-ja arvonmittareiden vastakohta. -- -- -- Jos yleisesti voimassa
-olevan ja historialliseksi tulleen edustajat ovat yhtä mieltä
-kanssamme, silloin he joko eivät ole ymmärtäneet meitä tahi me olemme
-menettäneet itsemme."
-
-Hän virkkoi usein suuren sielullisen yksinäisyytensä aikana: "Jossain
-maailmassa on henkilöitä, jotka ymmärtävät minut täydellisesti
-ja ovat samaa mieltä kanssani. Minä tunnen olevani voimakkaassa
-näkymättömässä yhteydessä heidän kanssaan."
-
-Heinäkuun lopulla 1919 hän sai Hollannista kirjeen, jossa häntä
-kutsuttiin kansainväliseen rauhan- ja sovintokonferenssiin. Kutsun
-allekirjoittajat olivat hänelle aivan vieraita, mutta kirjeen muoto
-ja henki vaikuttivat häneen kuin virkistävä laine. Hänelle selvisi
-silmänräpäyksessä: "Siinä on minun kansani, heidän kanssaan tahdon
-työskennellä rauhan ja sovinnon rakentamiseksi. Minä matkustan
-Hollantiin."
-
-Kohta sen jälkeen hän tapasi vanhan uskollisen ystävänsä Paul
-Nicolayn. Tämän nähtyä, että "Fellowship of Reconciliation" ja
-"Brotherhood in Christ" olivat lähettäneet kirjelmän sekä että yhtenä
-kutsujista oli tohtori Henry Hodgkin, hän virkkoi: "Henry Hodgkin on
-kaikkein hengellisimpiä ja toimeliaimpia kveekareita. Hänen nimensä
-takaa, että kokouksesta tulee hyvä ja hengellinen. Voit rauhassa
-matkustaa sinne ja saat tuntea, että on siunattua seurustella
-kveekarien kanssa."
-
-Mathilda Wrede oli ollut erikoisen heikko kesän jälkeen,
-jolloin ei ollut saanut levätä ollenkaan. Usein uudistuvat
-pyörtymiskohtaukset ja sydänhäiriöt näyttivät panevan esteen kaikille
-matkasuunnitelmille, mutta hän näki tien selvänä edessään. Sodan
-repelemä maailma huusi "rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää
-tahtoa." Koko hänen sielunsa kurottautui yhteistyöhön sen päämäärän
-saavuttamiseksi. Silloin sairaan ruumiinkin piti seurata mukana. Ja
-se seurasikin.
-
-Hän tuli omituisen sattuman kautta pyydetyksi osanottajaksi myös
-Haagin suureen kirkolliskansainväliseen konferenssiin. Siellä hän
-tutustui useaan hengellisesti pirteään ja lahjakkaaseen henkilöön,
-joista monella oli sama päämäärä kuin hänelläkin -- nimittäin
-Bilthovenin konferenssi.
-
-Lokakuun 4:ntenä päivänä 1919 avattiin tuo merkillepantava
-konferenssi Bilthovenin huvilakaupungissa lähellä Utrechtia.
-
-Mathilda oli odottanut paljon yhdessäolosta ja työstä kristityn
-rauhan- ja sovintoväen kanssa. Mutta todellisuus oli hänen
-rohkeimpiakin toiveitaan ihanampi. Siellä vallitsi ehdoton
-yksimielisyys, veljeys, henki, lämpö ja voima. "Bilthovenissa olo
-on ollut elämäni sunnuntaihetki", hän kirjoitti sieltä, siitä
-huolimatta, että hän juuri kokouspäivinä sai sydäntäsärkevän tiedon
-parooni Paul Nicolayn kuolemasta. Koetellun ystävän sijasta odotti
-häntä Suomeen palattua hauta.
-
-Bilthovenissa vietetyn viikon aikana syntyi koko maailman käsittävä
-yhtymä "Pyrkimys kristilliseen kansainvälisyyteen" jonka kaikille
-maille yhteinen kehoitus kuuluu:
-
-_Kristillistä internationalea kohti._
-
-Lokakuun 4-11 p:nä pidettiin Bilthovenissa Hollannissa kokous, johon
-oli kokoontunut miehiä ja naisia Amerikasta. Tanskasta, Suomesta,
-Ranskasta, Saksasta, Englannista, Hollannista, Unkarista, Norjasta
-ja Sveitsistä. Tunnustaen kukin oman vastuunalaisuutensa oman maansa
-synneistä sodan yhteydessä ja niinsanotun rauhanteon yhteydessä, sekä
-tuntien syvää häpeätä siitä, että heidän kunkin kirkkonsa olivat
-olleet kykenemättömät sodan aikana ylläpitämään yleismaailmallista
-yhteishenkeä, katsovat he ajan tulleen ryhtyä työskentelemään
-Kristillisen Internationalen hyväksi.
-
-Ne, jotka yhtyvät sellaiseen liikkeeseen, asettavat Kristuksen ja
-ihmiskunnan vaatimukset jokaisen valtion vaatimusten yläpuolelle,
-palvellen kuitenkin kukin omaa kansaansa kaikella mahdollisella
-tavalla. He eivät niin ollen voi tappaa veljiään minkään syyn
-nojalla eivätkä ottaa millään tavoin osaa sotapalvelukseen. He
-vastustavat viimeiseen saakka kapitalismia ja imperialismia. He
-haluvat vallankumousta niin perinpohjaista, että jos se väkivalloin
-pantaisiin toimeen, se varmasti epäonnistuisi. Sorrettujen asia on
-heidän asiansa. He ovat päättäneet uhrata elämänsä koko ihmiskunnan
-palvelukseen.
-
-Ne, jotka kohtasivat toisensa Bilthovenissa, tunsivat olevansa täysin
-yhtä mieltä toistensa kanssa ja tekivät yksimielisesti ylläolevat
-päätöksensä. He uskoivat, että on paljon niitä, jotka haluavat
-ottaa osaa sellaiseen liikkeeseen todellisen rauhan ja oikean
-tasa-arvoisuuden aikaansaamiseksi sen voiman pohjalla, että kaikki
-ovat veljiä Kristuksessa. Ja niin he lähettävät seuraavan julistuksen
-koettaen ilmaista siinä yhteisen vakaumuksensa.
-
-_Tie._
-
-Surusta, joka painaa kaikkia sydämiä, vaaroista, jotka uhkaavat
-tuhota meidät, vihasta ja sosialisesta vääryydestä, jotka rehoittavat
-kaikissa maissa -- onko niistä mitään pelastuksen tietä?
-
-Tie, jota myöten ilo tuodaan maailmaan, on meille se, että kernaasti
-otamme vastaan vielä enemmän surua avaamalla sydämemme toisten
-sydämien suruille kaikkialla maailmassa. Tie, jota myöten tuomme
-turvallisuutta maailmaan, on se, että me kernaasti panemme alttiiksi
-oman turvallisuutemme ja omaisuutemme ja että me luotamme kaikkiin
-ihmisiin, kuinka vähän luottamusta ansaitsevia he näyttänevät
-olevankin.
-
-Tie, jota myöten saatamme oikeuden valtaan, ei ole se, että kostetaan
-niille, jotka tekevät pahoin, vaan että paha voitetaan rakastamalla
-ja anteeksiantamalla, katumusta odottamatta.
-
-Tämä on Jeesuksen tie, jota Hän aina seurasi, ja niin tehden hän
-voitti maailman, voitti sen jopa kuolemassaankin. Se on sovinnon tie,
-joka vie ihmiset heidän Isänsä luo ja tekee heistä saman perheen
-veljiä.
-
-Emme ole kulkeneet tätä tietä. Olemme paenneet kärsimyksiä ja
-vaaroja toisten tuskien ja onnettomuuksien kustannuksella, meiltä
-on puuttunut rakkautta niin, että väkivalta näytti olevan ainoa
-pelastuksen tie, me olemme ylläpitäneet omia oikeuksiamme silloin,
-kun muilta kiellettiin heidän oikeutensa, olemme ylläpitäneet vihaa
-sen sijaan, että olisimme poistaneet sitä antamalla anteeksi ja
-rakastamalla. Kaikki seisomme tuomittuina Jumalan edessä. Ei kukaan
-voi veljeään kivellä heittää.
-
-Näyttää hulluudelta lähteä kulkemaan tätä tietä. Mutta meissä
-jokaisessa on jotakin, joka kutsuu meitä siihen. Se on Jumalan henki,
-joka on meissä. Kun tämä henki vallitsee meitä, olemme vapaat.
-
-Emme voi tätä tietä kulkien toivoakaan saavuttavamme myötäkäymistä,
-rikkautta, valtaa. Emme ehkä voi yhtäkkiä luoda uutta maailmaa. Mutta
-Kristuksen tie on ainoa toivon tie.
-
-Tämä tietää vallankumousta sovinnon kautta. Jeesus on todellinen
-vallankumouksellinen, koska hän on todellinen sovittaja. Valitessamme
-hänen tiensä tulee meistäkin sovittajia ja vallankumouksellisia. Ura
-on avoinna jokaiselle, joka rakastaa ja uskaltaa. Sellaiset ihmiset
-ovat kristillisen vallankumouksen uranaukaisijoita ja sellaisia
-olkaamme kaikki.
-
-Liikkeen "Kristillistä Internationalea kohti" toimisto, Bilthoven,
-Hollanti. Lokakuussa 1919.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKIEN YSTÄVÄ***
-
-
-******* This file should be named 50190-8.txt or 50190-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/1/9/50190
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50190-8.zip b/old/50190-8.zip
deleted file mode 100644
index e023081..0000000
--- a/old/50190-8.zip
+++ /dev/null