diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50164-8.txt | 4202 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50164-8.zip | bin | 81162 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4202 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9d2ed90 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50164 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50164) diff --git a/old/50164-8.txt b/old/50164-8.txt deleted file mode 100644 index 24bc9de..0000000 --- a/old/50164-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4202 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Elämän taistelu, by Charles Dickens - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Elämän taistelu - - -Author: Charles Dickens - - - -Release Date: October 8, 2015 [eBook #50164] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN TAISTELU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ELÄMÄN TAISTELU - -Kirj. - -Charles Dickens - -Suomennos - - - - - -Werner Söderström, Porvoo, 1888. - - - - -I. - - -Taisteltiinpa kerran kuuluisassa Englannissa, yhdentekevää milloin ja -missä, surmaava taistelu. Oli pitkä kesäinen päivä ja aaltoileva ruoho -vihantana. Moni itsestään kasvanut kukka, jonka Luoja oli aikonut -hyväntuoksuiseksi kasteen vastaanottajaksi, tunsi sinä päivänä -lasitetun kupunsa reunoihin asti verestä täyttyneeksi ja nyökistyi -maahan päin kauhistuksissaan. Moni hyönteinen, joka oli saanut hennon -värinsä viattomista kasveista ja niiden lehdistä, sai nyt toisenlaista -väriä kuolevista miehistä ja jätti peljästyneenä lennellessään -jälkeensä luonnottomia merkkejä. Välkkyvä perho tahrasi siipensä reunat -vereen. Joki virtasi punertavana, ja tannertunut maa muuttui ropakoksi, -sillä ihmisten ja hevoisten jälkihin kokoutui verta, joka punersi ja -loisti kaikkialla auringon paisteessa. - -Parasta, ett'emme saisi tietää, mitä kuu näki tällä taistelukentällä, -kun se nousi ilmanäären mustahkosta reunasta, joka yhtätasaisena siellä -täällä pistäytyi puun tahi töyräkkeen taakse, ja kun se sitten kohosi -taivaslaelle ja silmäili alaalta kenttää, jossa makasi kuolleita kasvot -ylöspäin. Aikoinaan olivat nämät äitinsä rinnoilla tähystelleet äitinsä -silmäyksiä tai uinailleet onnellisina. Parasta ett'emme saisi tietää -salaisuuksia, joita jälestäpäin kuiskaili myrkyttynyt tuuli -puhaltaessaan tämän päivän hävitysten, tämän yön kärsimysten ja -kauhujen näyttämön yli. Monta kertaa valaisi yksinäinen kuu tätä -taistelupaikkaa, monta kertaa vahtasivat tähdet sitä surullisina sekä -tuuli puhalsi monta kertaa sen yli, mistä ilmansuunnasta milloinkin, -ennenkuin tämän taistelun jäljet ennättivät haihtua pois. - -Tosin hävisivät ja haihtuivat ne vähitellen, mutta pysyivät sentään yhä -jäljellä pienissä yksityissuhteissa, sillä luonto, joka on paljon -ylhäisempi ihmisen intohimoja, tuli kohta jälleen levolliseksi ja -hymyili rikokselliselle taistelukentälle samoin kuin ennenkin sen -viattomana ollessa. Leivot visertelivät yläällä sen kohdalla. Kiitävien -pilvien varjot ajelivat toisiansa nopeasti ruohokon, viljavainioiden, -naurismaiden, metsän, likeisen kaupungin huoneiden ja kirkontornien -kattojen yli selkeään ilmanääreen päin, jossa taivas ja maa kohtaavat -toisensa ja jonne iltarusko katoaa. Toukoja pantiin, ne kasvoivat ja -korjattiin. Joki, joka kerran oli virrannut punertavana, käytti nyt -myllyä. Miehet työskentelivät auran ja viikatteen kanssa rauhallisissa -toimissa; lampaat ja karja syönnöstivät; lapset juoksentelivat huutaa -hoilaten peltojen välillä lintuja karkottelemassa; savu pöyrysi ilmaan -mökkien uuninpiipuista; kirkonkellot ilmoittivat sapatin levon; vanhat -tulivat aikansa eläneiksi ja kuolivat; kedon rauhalliset eläimet samoin -kuin kukatkin pensaissa ja maassa kehittyivät täysikasvuisiksi ja -kuolivat määrättyyn aikaansa; ja kaikki tämä tapahtui sillä jylhällä, -verisellä kentällä, jossa tuhansia oli kaatunut isossa taistelussa. - -Mutta kasvavassa viljassa oli alussa mustanvihreitä pilkkuja, joita -kaikki kammoksuen silmäilivät. Joka vuosi tuli sellaisia pilkkuja -viljaan, ja tiedettiin, että näiden viljavien paikkojen alla oli -joukottain ihmisiä ja hevosia haudattuna, ja se teki maan viljavaksi. -Kynnettäessä tuli siellä aina näkyviin isoja matoja, jotka -kauhistuttivat peltomiestä. Ja niitä lyhteitä, jotka sieltä koottiin, -sanottiin kauan perästä päin sotalyhteiksi ja pantiin ne erikseen. Ei -koskaan tapahtunut, että sotalyhdettä olisi nähty viimeiseksi kuormassa -elojuhlalla. Kauan jälkeenpäin tuli kynnettäessä aina näkyviin -sodanjätteitä. Missä taistelu oli tulisimpana riehunut, niillä kohdilla -tavattiin silvotuita puita, hajonneiden ja hävitettyjen vallien ja -ulkovarustusten jäännöksiä sekä niin tannertuneita paikkoja, ettei -mikään taimi eikä vesa voinut niissä saada juurta. Pitkään aikaan ei -kukaan tienoon tyttönen tahtonut hiustensa tai rintansa kaunisteeksi -ottaa koreintakaan kukkaa tältä kuolon kentältä. Ja vaikka -taistelupäivästä oli kulunut jo monta monituista vuotta, luultiin yhä -siellä kasvavien marjojen tekevän poimijan käden paljon punaisemmaksi -kuin tavallisien marjojen. - -Vaikka vuoden-ajat kiiruhtivat edelleen yhtä nopeasti kuin kesäiset -pilvenhattarat, kuluttivat ne kuitenkin vähitellen pois vanhan sodan -jätteitä ja haihduttivat ympäristön asujanten mielestä sen muistoja, -jotka tarinoissa vielä aina pysyivät eleillä. Mutta vihdoin ruvettiin -näitä tarinoita pitämään ainoastaan vanhojen ämmien jaarituksina, jotka -vuosien kuluessa tulivat yhä epäselvemmiksi, kun niitä talvivalkean -ääressä juteltiin. Missä itsestänsä kasvaneet kukat ja marjat olivat -aikoja saaneet olla rauhassa varsissansa, sinne tehtiin nyt puutarhoja -ja rakennettiin huoneita, joiden ympärillä lapset leikittelivät -sotamiehisillä. Silvotut puut oli aikoja sitten poltettu kuluvalkeassa. -Vihreät pilkut olivat kadonneet viljasta, samoin kuin niiden muistokin, -joista ne johtuivat. Tosin tuli kynnettäessä vieläkin joskus näkyviin -ruosteisia metallipaloja, mutta vaikeaa oli sanoa, mihin niitä oli -aikanaan käytetty. Ja ne, jotka sattuivat sellaisia löytämään, -oudostelivat niitä aina ja arvelivat niistä yhtä ja toista. Vanha -kiemurainen rintahaarniska ja kypäri olivat niin kauan riippuneet -kirkon kalkitussa holvissa, että vanhuudenheikko, puolisokea ukko sanoi -niiden jo hänen lapsena ollessaan riippuneen siinä. Jos ne miehet, -jotka tällä kentällä saivat surmansa, olisivat yht'äkkiä nousseet ylös, -kukin samasta paikasta, jossa aikainen kuolema hänet saavutti, niin -olisi sadottain kalpeita, silvotuita sotilaita pilkistellyt sisään -asuinhuoneiden ikkunoista ja ovista; niitä olisi noussut rauhallisten -asuntojen uuninliedestä, niistä olisivat ladot ja vilja-aitat -täyttyneet, niitä olisi noussut kätkyttä tuutivan lapsenhoitajan -edestä, joessa mennyt niitä joukottain alas myötävirtaa, -myllynrattaassa pyörähdellyt niitä, puutarha tullut niitä täyteen, -niityt tallautuneet ja olkiaumat pinnistyneet kuolevista miehistä. Niin -muuttunut oli nyt se taistelupaikka, jossa tuhansittain sotilaita -kaatui isossa tappelussa. - -Mutta ei se missään liene ollut muuttuneempi noin sata vuotta takaperin -kuin vähäisessä puutarhassa, jonka vieressä oli vanha kivirakennus ja -sen edessä punaiseksi maalattu pylväskäytävä. Kirkkaana syysaamuna -kuului tästä puutarhasta soitto ja nauru, ja kaksi tyttöä tanssi siellä -iloisesti nurmella. Puoli tusinaa talonpojan naisia, jotka seisoivat -tikapuiden päällä ja ottivat omenia puista, taukosivat työstänsä -silmäilemään tyttöjä ja heidän iloansa. Heidän tanssinsa olikin -viehättävää, vilkasta ja luonnonelollista. Päivä oli kaunis ja itse -paikka erinäinen; ja tytöt tanssivat keveästi ja iloisesti sydämmen -halulla ja riemulla. - -Jos ei mitään sellaista kuin miellytyshalua olisi maailmassa, niin minä -luulen ja sama lienee teidänkin ajatuksenne, että me olisimme itse -paljon onnellisemmat sekä paljon paremmin huvittaisimme myös muita, -kuin nyt teemme. Viehättävää oli nähdä, kun nämät tytöt tanssivat. -Heidän tanssiansa näkemässä ei ollut ketään muita kuin nuo naiset, -jotka tikapuilla seisoen ottivat omenia puista. Heistä oli ilahuttavaa, -että voivat miellyttää omenanottajia, mutta omaksi huviksensa he -sentään tanssivat (siltä se ainakin näytti); ja yhtä vähän kuin he -voivat olla tanssimatta, yhtä vähän olisitte tekään voineet olla heitä -ihailematta. Ja millaista oli heidän tanssinsa? - -Ei se ollut sellaista kuin operatanssijattarien. Ei suinkaan. Eikä -myöskään niinkuin rouva X:n täysikuntoisten oppilaitten tanssi. Ei -vähääkään. Ei se ollut katrillia eikä minuettia eikä edes -kohtajaistanssiakaan. Ei se ollut vanhan- eikä uudenaikaista, ei -Ranskan eikä Englannin tanssia, vaan jonkunlaista Espanjan tanssia se -mahtoi pikemmin olla, sillä sehän on sellaista kevyttä ja iloisaa, ja -siinähän sitä tulee viehättävään, tilapäiseen mielenkiihkoon pienien -kastanisien nakseesta. Kun he tanssivat hedelmäpuiden alla -hiekoitettuja polkuja ylös ja alas, kevyesti pyörähytellen toisiansa, -näytti heidän vilpeäin liikkeidensä vaikutus leviävän ympäriinsä tältä -auringonvalaisemalta näyttämöltä, ikäänkuin vesiympyrä laajenee -tyvenessä vedessä. Heidän liehuvat hiuksensa, heidän leyhkävät -leninkinsä, kimpoilias ruoho heidän jalkainsa alla, puiden oksat, jotka -suhisivat aamutuulessa, vipisevät lehdet ja niiden täplänmuotoiset -varjot vihreällä maanpinnalla, sulolemuinen tuuli, joka puhalsi -maiseman yli ja ikäänkuin huviksensa pyöritti kunnaalla olevan -tuulimyllyn siipiä -- kaikki, mitä oli näköpiirissä korkean selänteen -harjalle asti, jossa mies kynti härällä ja näytti pilviä vasten olevan -ikäänkuin maailman äärimmäisessä reunassa, kaikki näytti tanssivan -näiden tyttöjen tavalla. - -Vihdoin heittäytyi nuorempi tanssivista sisarista, hengästyneenä ja -nauraen, penkille levähtämään. Toinen nojautui puuta vasten hänen -viereensä. Soitto, joka oli harpun ja viulun sävelistä, päättyi -venähdyksellä, ikäänkuin kerskaten mahdistansa, vaikka se oikeastaan -koetti päättyä samassa kuin tanssikin, ett'ei mitenkään jatkuisi puolta -minuttiakaan pitemmälle. Omenanottajat tikapuilta ilmoittivat -mieltymyksensä ja alkoivat hiljaa supisten jatkaa keskeytynyttä -työtänsä. - -Ja alkoivatkin tavallista ahkerammin, sillä vanhanpuoleinen herrasmies, -joka ei ollut kukaan muu, kuin tohtori Jeddler itse -- tämä oli näet -tohtori Jeddlerin talo ja puutarha sekä tytöt hänen tyttäriänsä -- tuli -kiireesti ulos katsomaan, mitä oli hankkeessa ja kuka herja piti -sellaista soitonmelua hänen puutarhassansa ennen murkinaa. Tohtori -Jeddler oli suuri filosofi, eikä mikään soitonrakastaja oikeastaan. - -"Soittoa ja tanssia tänään!" sanoi hän, mutta pysähtyi sitten ja puhui -itseksensä: "Luulin, että tätä päivää pidettäisiin kunniassa. Mutta -maailma on täynnä ristiriitaisuutta" ja lisäsi sitten korkeammalla -äänellä: "Minkätähden ollaan tänään tavallista mielettömämpiä?" - -"Älkää panko siitä huoliaksenne, isä, vaikka niin ollaankin", vastasi -nuorempi tytär Marion, heittäytyen hänen rintaansa vasten ja katsoen -hänen silmiinsä, "sillä tänään on erään syntymäpäivä." - -"Erään syntymäpäivä, tyttäreni", vastasi tohtori. "Etkö tiedä, että -aina on erään syntymäpäivä? Etkö ole kuullut, että joka minutti astuu -uusia taistelijoita tälle -- ha! ha! ha! -- on mahdotonta puhua -vakaisesti siitä -- tälle eriskummaiselle ja naurettavalle -taistelukentälle, jota kutsutaan elämäksi?" - -"En isäseni." - -"Et, niin mitäs sinä, joka olet melkein nainen", sanoi tohtori. "Mutta -kuinka onkaan", jatkoi hän, katsoen tyttärensä kauniisin kasvoihin, -jotka vielä olivat likellä hänen kasvojansa, "niin luulen, että tänään -onkin sinun syntymäpäiväsi." - -"Eipäs! Luuletteko, isä, niin todellakin?" vastasi hänen -lempityttärensä, supistaen punaiset huulensa isänsä suudeltavaksi. - -"Kas niin, tässä on rakkauteni", sanoi tohtori, painaen huulensa -tyttärensä huulihin, "ja palatkoon tämänmerkityksinen päivä -vast'edeskin aina onnellisena. Tällaisessa jälkinäytelmässä kuin -tässä", sanoi hän sitten itseksensä, "onkin sopiva toivottaa -syntymäpäivää onnellisena palaamaan. Ha! ha! ha!" - -Tohtori Jeddler oli, kuten jo sanottiin, suuri filosofi. Hänen -filosofiansa ytimenä ja salaisuutena oli se, että maailmaa oli pidettävä -suunnattoman suurena leikkikenttänä, eräänlaisena mahdottomuutena, jota -ei järjellinen ihminen voinut tutkia. Hänen uskonjärjestelmänsä oli -alusta pitäen samasta taistelukentästä syntynyttä, jossa hän eli, -niinkuin kohta tulemme näkemään. - -"Hyvä! Mutta keitä oli teillä soittajina? Kananvarkaita tietysti. Mistä -ne viulunvinguttajat tänne joutuivat?" - -"Alfred ne lähetti tänne", vastasi hänen tyttärensä Grace, joka juuri -kiinnitti kukkia sisarensa hiuksiin. Ihaillessaan Marionin nuorellista -ihanuutta, oli hän puolta tuntia ennemmin itse pannut ne Marionin -päähän, mutta ne tanssiessa olivat päässeet välilleen. - -"Vain lähetti Alfred soittajat!" virkkoi tohtori. - -"Niin, hän kohtasi heidät tiellä, mennessänsä tänä aamuna varhain -kaupunkiin. He kulkevat jalkasin ja olivat kaupungissa olleet yötä. Ja -koska tänään on Marionin syntymäpäivä ja Alfred luuli siten tekevänsä -Marionille hyvää mieltä, niin lähetti hän heidät tänne, kirjoittaen -minulle lyijykynällä lapun, että he tulisivat pitämään Marionille -serenaadia, jos minä myöntäisin sen." - -"Vai niin", virkkoi tohtori välinpitämättömänä, "hän tiedustaa siis -aina sinun mieltäsi!" - -"Minä en ollutkaan sitä vastaan", jatkoi Grace iloisesti, oltuaan -hetkisen äänetönnä, jolloin hän, pää taaksepäin kallistuneena, silmäili -sisarensa kukilla koristeltuja hiuksia. "Marion, ollen iloisella -mielellä, alkoi tanssia, ja minä rupesin tanssimaan hänen kanssansa. Me -tanssimme Alfredin toimittaman soiton mukaan, kunnes tulimme -hengästyksiin. Ja meistä oli se soitto niin kaunista, kun se oli -Alfredin toimittama. Eikö niin, Marion?" - -"Oi, en minä tiedä!" vastasi Marion. "Aina sinä vedät minulle -Alfredia!" - -"Onko se vetämistä, kun mainitsen rakastajasi nimeä!" sanoi sisar. - -"Mutta minäpä en haluakaan kuulla häntä mainittavan", vastasi -itsepäinen kaunotar, reväisten lehtiä muutamista kukista, joita hänellä -oli kädessä, ja pudottaen ne maahan. "En jaksaisi enää kuulla -puhuttavan hänestä enkä siitä, että hän on muka minun rakastajani." - -"Ole nyt! Älä puhu siten hänestä, jolla on sinua kohtaan uskollinen -sydän, ja joka on kokonaan sinun omasi", virkkoi sisar, "älä -leikilläkään puhu niin. Ei ole maailmassa sinulla Alfredia -uskollisempata." - -"Ei, ei", virkkoi Marion, nostaen silmäkulmiansa ja välinpitämättömän -näköisenä miettien, "ehk'ei olekaan. Mutta mitä erinomaista ansiota on -hänelle sitten siitä. Minä en ensinkään tahdo häntä olemaan niin -uskollinen... en ole koskaan pyytänyt sitä. Jos hän ehkä tahtoo -minua... Mutta hyvä Grace, mitä tarvitsee meidän ensinkään puhua -hänestä nyt juuri?" - -Viehättävää oli nähdä näiden kauniiden sisarusten, käsikädessä -kävelevän puistossa ja pitävän tällaista puhetta, jossa vakaisuus -vastusti kevytmielisyyttä, mutta rakkaus sentään vastasi rakkauden -sanoihin. Ja aivan omituista oli nähdä kyyneleiden valtaavan nuoremman -sisaren silmät ja syvän, palavan tunteen lannistavan hänen puheissansa -esiytyvää itsepäisyyttä, ikäänkuin pitäen sen kanssa tuskallista -taistelua. - -Heidän ikäinsä välillä ei voinut olla eroa kuin korkeintaan neljä -vuotta. Mutta niinkuin usein on laita tällaisissa tapauksissa, kun -äidin hoito puuttuu kummaltakin (tohtorin vaimo oli nimittäin kuollut), -piti Grace niin hellää huolta sisarestansa, että häntä olisi luullut -vanhemmaksi kuin olikaan, Vaikka heidän luonnontaipumuksensa erosivat -enemmän toisistansa kuin heidän ikänsä näytti tahtovan myöntää, -ei Grace sentään voinut muuten kuin myötätuntoisuudella ja -rakasmielisyydellä ottaa osaa sisarensa lapsellisiin mielikuvituksiin. -Oi ylhäinen äidin tehtävä, kun tällainenkin varjomainen ja himmeä -kuvastus siitä jo puhdistaa niin sydämmen ja korottaa hienostuneen -ihmisluonteen lähemmäksi enkeleitä! - -Kun tohtori silmäili heitä ja kuuli mitä he juttelivat, niin alkoi hän -ensin, mieli keveänä, ainoastaan miettiä, millaista hulluutta on kaikki -rakkaus, kaikki mielitahtoisuus ja sellainen hyödytön pakko, joka tulee -nuorille, kun he aikavälin uskovat saippuakellon kaltaisessa asiassa -olevan todentekoa, vaikka kuitenkin siinä aina pettyvät. - -Mutta Gracen taloudellinen kyky, itsekieltoisuus, lempeä luonne ja -kainous, jossa kuitenkin piili paljo mielen lujuutta ja rohkeutta, ja -joiden ominaisuuksien kautta hän vähänvaateliaana talousihmisenä erosi -häntä kauniimmasta sisarestansa, esiytyivät selvinä tohtorin silmien -eteen. Tohtorin mieltä pahoitti Gracen tähden, pahoitti molempien -tyttäriensä tähden se, että elämä oli semmoista naurettavaa ilveilyä, -kuin se oli. - -Ei tohtorille tullut koskaan mieleen tutkia, koettivatko hänen molemmat -tyttärensä tai jompikumpi heistä käsittää elämää jollakin tavalla -todentekona. Mutta oliko hän filosofi. - -Luonnoltansa hyvä ja ylevämielinen mies oli hän sattunut kompastumaan -tavalliseen filosofien kiveen, joka ei olekaan niin tietämättömissä -kuin alkemistien tutkimusten esine. Se kivi pettää usein hyvät ja -ylevämieliset miehet sekä on sellaista turmiollista laatua, että se -muuntaa kullan kuonaksi ja tekee kaiken, millä on arvoa, mitättömäksi. - -"Britain!" äännähti tohtori, "kuules Britain!" - -Pieni hyvin juron ja tyytymättömän näköinen mies tuli ulos huoneesta ja -vastasi tohtorille säädyttömään tapaan: - -"Mitä sitten?" - -"Missä on aamiaispöytä?" kysäisi tohtori. - -"Sisällä", vastasi Britain. - -"Etkö aio kattaa sitä täällä ulkona, kuten sanoin sinulle jo eilen -illalla?" virkkoi tohtori. "Tiedäthän, että tulee vieraita, että tässä -on nyt aamulla, ennen postivaunun tuloa, paljo puuhaa, ja että tämä -tilaisuus on aivan erinomainen." - -"Minä en voi tehdä mitään, ennenkuin naiset tuovat omenia puista", -vastasi Britain, korottaen ääntänsä joka sanalla, joten se tuli -liiankin korkeaksi. - -"No, eiköhän ne nyt jo tuo", sanoi tohtori katsahtaen kelloonsa ja -sitten taputtaen käsiänsä. "Clemency, tule joutuin alas!" - -"Kyllä!" vastasi nainen tikapuiden päältä ja kiiruhti alas. "Se työ on -tehty. Joutukaa tytöt! Kaikki laitetaan valmiiksi puolessa minutissa." - -Samassa alkoi hän kovasti puuhata, ja koska hän oli muodoltaan sangen -naurettavan näköinen, niin maksanee häntä vähän tarkemmin esittää. - -Hän oli noin kolmenkymmenen vuoden vanha. Hänen kasvonsa olivat lihavat -ja hauskat, vaikka se, että ne olivat omituisesti kireellään, teki ne -naurettavan näköiseksi. Mutta kuitenkin oli se erinomainen kömpelyys, -joka esiytyi koko hänen ryhdissänsä ja käytöksessänsä, ilveellisempätä -kuin mitkään ilveelliset kasvot maailmassa. Jos sanoo, että hänellä oli -molemmat jalat samalla puolella ja vieraat kädet, ja etteivät nämät -neljä raajaa näyttäneet olevan minkäänlaisessa yhdistyksessä keskenään -eikä oikeissa paikoissa ruumistakaan, niin saa selvän kuvauksen -todellisuudesta. Jos sanoo, että hän oli vallan tyytyväinen ja -mielistynyt tällaiseen jäseniensä järjestykseen ja piti sitä asiana, -joka ei ensinkään liikuttanut häntä, sekä käytti käsiänsä ja jalkojansa -miten sattui, antaen niiden käänteillä aivan mielivaltaisesti, niin on -se ainoastaan toden puhumista hänen miellyttäväisyydestänsä. Pukuna oli -hänellä pari itsepäisiä jättiläiskenkiä, jotka harvoin pitivät lukua, -mihin jalat niitä tahtoivat viedä, siniset sukat, monenvärinen -karttuuni-leninki, jota rumemmankuosista ei rahalla ole saatavana, ja -valkoinen esiliina. Hän piti aina lyhyitä hihoja, joten hänen -kyynärpäänsä olivat paljaina ja niihin sattumuksen kautta syntyi -kipeitä. Kyynärpäänsä näyttivät kovin huvittavan häntä, sillä alinomaa -koetti hän katsoa niihin vääntämällä käsivarsiansa. Usein oli hänellä -pikkuinen lakki milloin mitenkin päälaella, vaan harvoin samalla -tavalla, kuin muut pitävät sellaista päähinettä. Kuitenkin oli hän -kiireestä kantapäähän asti erinomaisen puhdas ja näytti tahtovansa olla -tavallaan sieväkin. Hänen kiitettävä halunsa pysyä miellyttävänä ja -säädyllisenä sekä itsensä että muiden silmissä oli syynä hänen -sellaiseen omituiseen tapaansa, että hän tuon tuostakin nyki -kureliivinsä plansettia ja sitten leninkiänsä, kunnes se laskeutui -hänen mieleiseensä asentoon. - -Sellainen oli ulkomuodoltansa Clemency Newcome, jonka itsensä luultiin -tietämättään väärentäneen ristimänimensä Clementian tuon kaltaiseksi; -mutta ei se sentään ollut varmaa, sillä hänen kuuro, vanha äitinsä, -joka oli ollut sangen omituinen eukko, ja jota hän lapsuudestansa asti -oli elättänyt, ei ollut enää elossa eikä hänellä ollut muitakaan -sukulaisia. Nyt kattoi hän innolla pöytää. Välisti seisoi hän ruskeat -käsivartensa ristissä, kynsien teräviä kyynärpäitänsä ja silmäillen -levollisena valmistuksia; välisti taas, kun yht'äkkiä muisti, minkä oli -unohtanut, kiiruhti sitä noutamaan. - -"Molemmat lakimiehet tulevat, isäntä!" sanoi Clemency sellaisella -äänellä, joka ei ilmoittanut suurta hyväntahtoisuutta. - -"Aha!" vastasi tohtori, mennen portille heitä vastaan. "Hyvää huomenta, -hyvää huomenta! Grace-piijani! Marion! Tässä ovat herrat Snitchey ja -Craggs. Missä on Alfred?" - -"Kyllä hän kohta palajaa", vastasi Grace. "Hänellä oli niin paljo -puuhaa tänä aamuna matkaan valmistautuessaan, että hän nousi ylös jo -päivänkoitossa... Hyvää huomenta herrat." - -"Neitiseni!" sanoi herra Snitchey, "saan sanoa teille omasta sekä -Craggs'in puolesta (tämä kumarsi) hyvää huomenta. Hyvä neiti", jatkoi -hän sitten, kääntyen Marioniin päin, "sallikaa minun suudella kättänne -(ja teki sen samassa). Toivon, että saisimme vast'edes vielä sata -kertaa viettää tätä merkillistä päivää" (vaikka se kuitenkin oli -epävarmaa, lähtivätkö nämät sanat hänen sydämmestänsä sillä hänessä ei -näköään ollut kovin suurta myötätuntoisuutta muihin). - -"Ha, ha, ha!" nauroi tohtori filosofiallisesti kädet taskussa. "Viettää -tätä suurta farssia oikein kuusinäytöksisenä." - -"Mutta sentään ette soisi tätä suurta farssia lyhyemmäksi siinä olevan -miellyttävän näyttelijättären tähden, siitä olen varma", sanoi -Snitchey, pannen sinisen portföljinsä, jossa oli asiakirjoja, -pöydänjalkaa vasten. - -"En, en suinkaan", vastasi tohtori. "Eläköön hän, nauraaksensa sille, -niin kauan kuin jaksaa ja sanokoon sitte, kuten ranskalaisessa -puheenparressa sanotaan: 'Farssi on loppunut, esirippu alas'." - -"Se ranskalainen puheenparsi", sanoi herra Snitchey, alkaen tarkastaa -sinisen portföljinsä sisusta, "on väärä, ja teidän filosofianne myöskin -väärä, uskokaa se. Sen olen monta kertaa sanonut. Ei mitään vakaista -elämässä! Mitä on laki sitten?" - -"Leikkiä", vastasi tohtori. - -"Oletteko koskaan ollut lakiasioissa?" kysäisi Snitchey, luoden -silmänsä ylös portföljistään. - -"En koskaan!" vastasi tohtori. - -"Sepä se; jos kerrankin olisitte ollut, niin varmaan olisitte saanut -toisenlaisen käsityksen laista." - -Craggs, jota Snitchey näytti kokonaan edustavan ja jolla ei ollut -pienintäkään halua oman käsityksensä mukaan puhua tai toimia, tohti -tässä kuitenkin tehdä yhden omatakeisen muistutuksen. Siinä tuli -ilmi se ainoa aate, jossa hän oli jaksanut vapautua Snitcheyn -vallanalaisuudesta tai jossa hänellä ei ollut aivan yhtäläinen ajatus -kuin Snitcheyllä. Mutta on maailmassa sentään monta viisasta miestä, -joilla tässä suhteessa on hänen mielipiteensä. - -"Se on tehty liian helpoksi", sanoi hra Craggs. - -"Lakiko?" kysäisi tohtori. - -"Niin", vastasi herra Craggs, "ja kaikeksi muuksikin kuin helpoksi. -Kaikki on minusta nykyaikaan helppoa, ja se on juuri tämän ajan suurin -vika. Jos maailman elämä on leikkiä (jota en aio vastustaakaan), niin -on se ainakin pidettävä leikkinä, jota on vaikea selittää. Se on -pidettävä mitä ankarimpana taisteluna. Sitä tarkoitan. Mutta nyt on se -todellakin tehty liian helpoksi. Elämän porttien saranat voidellaan, -vaikka niiden pitäisi olla ruosteessa, ja kohta päästään varmaan niin -pitkälle, ett'eivät ne portteja availtaessa anna mitään ääntä, vaikka -niiden pitäisi narista." - -Herra Craggs näytti todellakin narisevan omilla saranoillaan, -lausuessaan tämän ajatuksen, joka toisiin teki vieläkin suuremman -vaikutuksen sentähden, että hän oli tunteeton, kuiva ja laiha mies, -harmaissa ja sinisissä vaatteissa, ja niinmuodoin näköään aivan kuin -piikivi. Hänen päässänsä kiilui pari pikkuista silmää, jotka näyttivät -ikäänkuin säkenöivän. Luonnon kolmella valtakunnalla oli kullakin -edusmiehensä näissä haaveellisissa, kiistelevissä herroissa; sillä -Snitchey oli ikäänkuin harakka tai korppi (vaikkei ihan niin sileä), ja -tohtorin kasvot olivat rypyissä kuin omena talvella, täynnä kuoppia, -jotka merkitsivät linnun nokan jälkiä omenassa, ja niskassa pieni -hiussiipukka, joka vastasi omenan kantaa. - -Nyt astui puutarhaan nopein askelin kaunis, nuori mies matkapuvussa. -Hänen kasvonsa säteilivät ilosta ja toivosta, samoinkuin kaunis aamukin -juuri näytti tekevän. Hänellä oli mukanansa mies, joka kantoi koreja ja -paketteja. Nuot kolme äsköistä kiistelijäämme asettuivat vieretysten, -ikäänkuin onnen sisarien veljet tai ikäänkuin kolme sulotarta mitä -tuntemattomimmassa valepuvussa tai ikäänkuin kolme kovanonnen -profeettaa nummella, ja tervehtivät äsken tullutta. - -"Terve tulemastasi takaisin, Alf", sanoi tohtori iloisesti. - -"Toivon, että saisitte satoja kertoja uudelleen viettää tätä -merkillistä päivää", virkkoi Snitchey hiukan kumartaen. - -"Uudelleen", kertoi Craggs paasiäänellänsä, kun Snitchey sai tuon -sanotuksi. - -"Mitä nyt, mikä patteri!" lausui Alfred seisahtuen. "Yksi, kaksi, -kolme... jotka eivät suinkaan ole hyvän merkkejä suurella merellä -edessäni. Ilahuttavaa sentään, ett'en teitä kohtaa ensimmäiseksi tänä -aamuna; sillä silloin pitäisin tätä pahan enteenä. Vaan Gracen, -lempeän, miellyttävän Gracen kohtasin ensisti, joten siis ei minun -tarvitse yhtään peljätä teitä." - -"Jos muistatte oikein, herra Alfred, niin minut te ensimmäiseksi -kohtasitte", sanoi Clemency. "Grace oli lähtenyt ulos jo ennen päivän -nousua, ja minä oli sisällä." - -"Niin olikin; Clemencyn kohtasin ensimmäiseksi", myönsi Alfred; "mutta -ei myöskään Clemencyn ollessa liittolaisenani minun tarvitse teitä -säikähtää." - -"Ha, ha, ha! minun sekä Craggs'in puolesta", virkkoi Snitchey. -"Millaista uhkamielisyyttä!" - -"Ehkä ei niinkään pahaa kuin luulisi", vastasi Alfred ja pudisti -kädestä tohtoria sekä Snitchey'ta ja Craggs'ia, jonka tehtyä hän alkoi -katsella ympärillensä. "Mutta mihin kummalle ne ovat menneet?" - -Hän kiiruhti molempain sisarusten tykö, ja tarpeetonta on likemmin -selittää, miten hän tervehti ensin Marionia ja sitten Gracea. -Huomautamme ainoastaan sen, että herra Craggs'ista olisi sellainen -tervehtiminen saattanut olla "liian helppoa". - -Luultavasti sentähden, että tahtoi kääntää heistä pois toisten -huomiota, meni tohtori Jeddler pikaisesti aamiaispöytään, jonka -ympärille kaikki heti ilmestyivät. Grace rupesi emännäksi ja valitsi -itsellensä sellaisen paikan, että hän erotti sisarensa ja Alfredin -muusta seurasta. Snitchey ja Craggs istuivat vastapäätä heitä, -välillänsä varmuuden vuoksi sininen portfölji; ja tohtori istui, -niinkuin tavallisesti vastapäätä Gracea. Clemency tallusteli -koneellisesti pöydän ympärillä, tehden atrioitseville palvelusta, ja -synkkämielinen Britain oli toisen pienemmän pöydän ääressä -hovimestarina, harjoittaen taitoansa ison häränliha-kimpaleen ja sian -kinkun leikkaamisessa. - -"Lihaa?" äännähti Britain, joka lihaveitsi toisessa ja kahveli toisessa -kädessä lähestyi herra Snitcheytä, pölähyttäen hänelle saman -kysymyksen. - -"Totta kaiketi!" vastasi lakimies. "Tahdotteko tekin?" kysyi hän sitte -Craggs'ilta. "Siitä olkaa varma", oli vastaus. Annettuansa näille lihaa -ja tohtorille myöskin tarpeenmukaisesti (toisilta ei hän kysynytkään, -tahtoivatko he), lähestyi hän lakimiehiä niin likelle kuin säädyllisyys -myönsi ja katseli ärein silmin, kuinka liha heiltä luisti. Kuitenkin -lauhtuivat hänen kasvonsa, kun herra Craggs, jonka hampaat eivät olleet -parhainta laatua, oli lihapalaa niellessään tukehduksissaan ja -yht'äkkiä virkahti: "Minä luulin hänen menneen!" - -"No, Alfred", sanoi tohtori, "juttele nyt muutama sana asiatoimista, -kun tässä suurustelemme." - -"Niin juttele, kun suurustelemme", kertoivat Snitchey ja Craggs, joilla -ei vielä ainakaan näyttänyt olevan halua lähteä pöydästä. - -Vaikka Alfred oli istunut pöydässä mitään nauttimatta ja hänellä oli -juuri tärkeitä asiatoimia vieressänsä, vastasi hän kuitenkin -kunnioittavaisesti: "Kuinka vaan suvaitsette." - -"Vakaista, jos mikään", aloitti tohtori, "tällaisessa..." - -"Farssissa kuin tässä", jatkoi Alfred. - -"Aivan niin, vakaista, jos mikään, tällaisessa farssissa kuin tässä", -pitkitti tohtori, "pitäisi olla se, että eronhetki sattuu juuri täksi -kaksinkersaiseksi syntymäpäiväksi. Tämän päivän kanssa yhdistyksessä on -meillä neljällä monta hauskaa tapahtumaa sekä muisto pitkästä ja -ystävällisestä yhdessä olostamme. Mutta se ei oikeastaan kuulu asiaan." - -"Kyllä, kyllä", vastasi nuori mies, "kyllä se kuuluu asiaan, kuuluu -paljonkin asiaan. Sen sanoo sydämmeni minulle tänä aamuna, ja samoin -sanoisi teidänkin sydämmenne teille, siitä olen varma, jos tahtoisitte -antaa sen puhua. Minä lähden teidän talostanne tänään; minä lakkaan -olemasta teidän holhottavanne. Me katkaisemme ne hellät yhdyssiteet, -jotka pitkän ajan kuluessa ovat syntyneet välillemme, ja joita ei -koskaan enää voi samalla tavalla solmeta. Toiset siteet ovat tosin -syntymäisillään" (tätä sanoessansa katsoi hän Marioniin, joka istui -hänen vieressänsä); "mutta niiden solmeaminen on kuitenkin niin -tärkeäin asianhaarain kanssa yhdistyksessä, ett'en luule voivani niistä -nyt puhua. Näettehän nyt", lisäsi hän sitten, tehden pilaa omista -ajatuksistansa sekä tohtorista, "että on sentään vakaisuutta tässä -isossa, naurettavassa tomuläjässä. Tunnustetaan se tänään." - -"Tänään!" virkkoi tohtori. "Kuules poikaa. Ha, ha, ha! Minkätähden on -hullunkurisen vuoden kaikista päivistä tämä juuri siihen sopivin, tämä -päivä, jona iso taistelu taisteltiin tällä paikalla? Tällä paikalla, -jossa nyt istumme, jossa näin tyttäreni tänä aamuna tanssivan, jossa -hedelmiä äsken otettiin meidän syötäväksemme puista, joiden juuret -imevät ravintonsa ihmisten ruumiista eikä maasta -- ha, niin monta -miestä kaatui tällä paikalla, että kokonainen hautausmaa olisi voinut -täyttyä niistä luista, siitä luumaasta ja niistä murskautuneiden -pääkallojen siruista, joita jo minunkin muistaakseni monta miespolvea -tappelun jälkeen on kaivettu ylös jalkojemme alta. Eikä kuitenkaan -siinä tappelussa ollut sataa miestä, jotka olisivat tietäneet minkä -johdosta ja mitä varten he taistelivat; ei sataa miestä voittoriemun -pitäjissä, jotka olisivat tietäneet, minkätähden he riemuitsivat. Ei -viidelläkymmenellä ollut etua enemmän kuin tappiotakaan voitosta. Ei -viittä miestä ole ollut tähän päivään asti, joilla olisi ollut sama -mielipide tämän tappelun syistä ja seurauksista; eikä kukaan ole -tietänyt siitä mitään selvästi, paitsi ne, jotka murehtivat kaatuneita. -Vakaisuutta sitten tässä!" sanoi tohtori nauraen. "Mikä järjestelmä!" - -"Mutta minusta näyttää se kaikki sangen vakaiselta", vastasi Alfred. - -"Vakaiseltako", virkkoi tohtori. "Jos näet mitään vakaista tuollaisissa -asioissa, niin tulet välttämättömästi hulluksi tai kuolet tai on sinun -kiipeäminen vuoren huipuille ja eläminen siellä erokkaana." - -"Mutta kun siitä on niin pitkä aika kulunut", sanoi Alfred. - -"Pitkä aika!" vastasi tohtori. "Tiedätkö sitten mitä maailma on tehnyt -siitä pitäen? Tiedätkö mitä se sitä ennen teki? Minä en suinkaan -tiedä." - -"Se on vähän käynyt oikeutta", huomautti Snitchey, hämmentäen -teekuppiansa. - -"Vaikka oikeus on tehty liian helpoksi", lisäsi hänen kumppaninsa. - -"Mutta suokaa anteeksi, tohtori, huomautukseni", jatkoi Snitchey, -"erittäinkin kun tämän juttelun aikana olette jo monta kertaa tullut -tuntemaan, että minun mielestäni on maailmalla juuri oikeudenkäyntinsä -ja koko lainjärjestelmänsä sangen vakava puoli, josta sen tähden maksaa -myös puhuakin, kun siinä on kunnioitusta..." - -Clemency Newcome sattui nyt sysäämään pöytää, että talrikit ja vadit -rämisivät. - -"Mitä nyt! Mikä nyt tuli?" sanoi tohtori. - -"Tuo sininen laukku, kirottu, kun on tuossa jaloissa ja kompastuttaa", -vastasi Clemency. - -"Kun siinä on kunnioitusta herättävä tarkoitus", jatkoi Snitchey -edelleen keskeytynyttä puhettansa. "Onko elämä farssia, koska meillä on -lait?" - -Tohtori nauroi ja katsoi Alfrediin. - -"Minä myönnän, jos niin tahdotte, että sota on hulluutta", pidätti -Snitchey. "Siinä olemme samaa mieltä; sillä tässä on meillä esim. -hymyilevä maisema" (hän osoitti sitä kahvelilla), "jossa sotamiehen -rosvot kerran mellastivat, hävittäen kaikki miekalla ja tulella. Hi hi -hi! Paljas sellainen ajatus, että joku vapaehtoisesti antautuu tulen ja -miekan vaaraan, on jo mielettömyyttä, hulluutta ja sangen naurettavaa! -Ette voi muuta kuin nauraa kanssaihmisiänne, ajatellessanne heitä. -Mutta silmäilkää nyt tätä hymyilevää maisemaa sellaisenansa. Ajatelkaa -lakeja, joita meillä on omistusoikeudesta, ostosta ja omistusoikeuden -saannista, vuorauksesta, lahjoituksesta ja veroista. Ajatelkaa", -jatkoi herra Snitchey sellaisella innolla ja ihastuksella, että suunsa -oikein matki, "niitä monimutkaisia lakeja, joita on oikeusvaatimuksesta -ja sen toteennäytöstä kaikkine ristiriitaisine prejudikaattinensa ja -epälukuisine parlamentinpäätöksinensä, jotka niiden kanssa ovat -yhdistyksessä. Ajatelkaa, mikä joukko on sukkelia ja selkkautuneita -oikeudenkäymismuotoja kaikkiin niihin lukemattomiin riitoihin, joihin -sellainen lainjärjestelmä välttämättömästi antaa aihetta -- ja teidän -täytyy tunnustaa, että ympärillämme erämaassa on sentään hiukan -vihantaakin kohtaa. Tohdin väittää sitä", sanoi herra Snitchey, katsoen -kumppaniinsa, "tohdin väittää sitä sekä omasta puolestani että -Craggs'in". - -Herra Craggsin annettua tähän suostumuksensa, ilmoitti herra Snitchey, -jolle kaunopuheliaisuutensa näytti antaneen uutta ruoanhalua, että hän -tahtoi vielä vähän paistia sekä kupin teetä. - -"Minä en ensinkään tahdo puolustaa elämää", lisäsi hän sitten -ja hieroi nauraen käsiänsä, "se on täynnä hulluutta, täynnä -pahempatakin kuin hulluutta. Mitä ovat mieltymyksen, luottamuksen ja -voitonpyytämättömyyden vakuutukset, pah, pah, pah!... Näemme kyllä, -minkäarvoisia ne ovat. Mutta te älkää naurako elämää. Te olette saanut -pelin pelataksenne ja sangen vakaisen pelin. Jokainen pelaa teitä -vastaan, niinkuin tiedätte ja te pelaatte jokaista vastaan. Oi, kuinka -se on huvittavaa... mutta te, tohtori Jeddler, saatte ainoastaan nauraa -voittaessanne, vaikk'ette sentään saa tehdä sitä liiaksi... hi hi hi! -Ei liiaksi," toisti Snitchey uudelleen nyökäyttäen päätänsä ja iskien -silmää, ikäänkuin aikoen lisätä: Tehkää ennemmin näin. - -"No, Alfred!" sanoi tohtori, "mitä sanot sinä nyt?" - -"Suurin hyväntahtoisuus", vastasi Alfred, "jota voitte osoittaa minua -sekä itseänne kohtaan, on luullakseni se, että kerrankin koitatte -unhottaa elämän taistelukentän pois mielestänne kaikkine, mitä siihen -kuuluu, ja muistella elämän suurta kenttää, jolle aurinko joka päivä -paistaa." - -"Tuskinpa voisi se, minun ymmärtääkseni, saattaa häntä toiselle -mielelle", sanoi Snitchey, "sillä taistelijat elämän taistelukentällä -ovat yhtä raivoisia ja julmia. He lyövät ja hakkaavat toisiansa ja -ampuvat toisiansa takaa. Mieshukka ja hävitys on siellä aivan -kauhistuttavaa, joten se kenttä ei ole yhtään parempi kuin tämä -toinenkaan." - -"Minä luulen", vastasi Alfred, "että moni taistelu ja voitto, moni -suuri alttius ja urhoollisuuden ilmaus on salaista ja esiytyy usein -semmoisessakin, joka näyttää vähäpätöiseltä, jopa alttiuden ja -urhoollisuuden vastakohdalta, eikä suinkaan ole helpompata sentähden, -ett'ei kukaan ole sitä näkemässä eikä tiedä sitä kuvailla. Mutta -sellaista on joka päivä nurkissa ja sopissa, vähäpätöisimmissä -piireissä, miesten ja naisten sydämmessä, ja jokainen semmoinen ilmaus -voi sovittaa tyytymättömimmänkin maailman kanssa ja täyttää hänet -uskolla ja toivolla, vaikka kolme neljättä osaa maailman väestöstä -olisi taistelussa ja yksi neljäs osa kävisi oikeutta. Maailma ei ole -niin huono, kuin sitä huonoksi sanotaan." - -Molemmat sisaret kuuntelivat hänen sanojansa tarkkaavaisesti. - -"Hyvin, hyvin!" sanoi tohtori. "Ei minua saa enää näin vanhana -käännetyksi, ei ystäväni Snitchey eikä naimaton sisareni, -hyväluontoinen Martta Jeddler, joka aikaa sitten oli perheellisissä -kiusauksissa, kuten hän niitä nimitti, vaan joka siitä lähtien on -elänyt myötätuntoista elämää pian sanoen kaikenlaisten ihmisten kanssa. -Kuitenkin on hän niin paljon teidän kaltaisenne mielipiteiltään (jos -sen erottaa pois, että hän on nainen ja niinmuodoin heikompi järjeltään -sekä itsepäisempi kuin te), ett'en mitenkään voi olla sovussa hänen -kanssansa, ja sentähden harvoin tahdon häntä tavatakaan. Olen syntynyt -tällä taistelukentällä; aloin jo lapsena miettiä niitä kertomuksia, -joita oli tästä kentästä. Kuusikymmentä vuotta on nyt vierinyt -takapuolelleni, mutta en vielä koko kristikunnassa, jossa kuitenkin on, -Jumala ties', kuinka monta rakasmielistä äitiä ja toivehikasta tyttöä, -niinkuin minunkin tyttäreni, nähnyt mitään, joka olisi toisensa kanssa -ollut sopusoinnussa. Sellaista esiintyy kaikkialla. Täytyy joko nauraa -tai itkeä näille kummastuttaville vastakohdille, ja minä ennemmin -nauran." - -Britain, joka suurella ja alakuloisella tarkkuudella oli silmäillyt -tässä jokaista puhujaa, näyttää nyt pikaisesti yhdistyneen tohtorin -mielipiteesen, jos syvää, maanalaista ääntä, joka pääsi häneltä, voi -pitää naurun ilmauksena. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin vallan -liikkumattomina, sekä sitä ennen että sen jälkeen, sillä vaikka pari -aamiaisvierasta tuon salaperäisen äänen johdosta katseli ympärillensä, -he eivät mitenkään voineet huomata sen häneltä päässeen. - -Mutta hänen palveluskumppaninsa Clemency Newcome sen kyllä tiesi. -Sillä, mukattuansa häntä sivuun lempi-jäsenellänsä kyynärpäällä, -Clemency kysäsi häneltä hiljaa ja nuhtelevaisesti, mitä hän nauroi. - -"En minä sinua nauranut!" murahti Britain. - -"No mitä sitten?" - -"Ihmiskuntaa", vastasi Britain. "Se on niin naurettavaa." - -"No johan nyt jotain! Hän sitten tulee hupsummaksi päivä päivältä!" -sanoi Clemency, mukaten häntä toisella kyynärpäällänsä, ikäänkuin -selvittääkseen hänen ajatuksiansa. - -"Etkö tiedä missä olet? tarvitsetko ojennusta?" - -"Minä en tiedä niin mitään," vastasi Britain, katsanto levollisena ja -muoto muuttumattomana, "Minä en pidä väliä mistään! minä en koeta -selittää mitään; minä en usko mitään enkä tarvitse mitään." - -Vaikka tämä surullinen kuvaus hänen tilastansa lieneekin ollut -ylimalkaan kovin liioiteltu, esitti Benjamin Britain kuitenkin -- jota -välistä kutsuttiin myöskin pikku Britain'iksi [Britain = Britannia], -eroitukseksi suuresta Britain'ista, samoin kuin nuori Englanti, -eroitukseksi vanhasta Englannista -- tilansa tässä todenperäisempänä -kuin olisi voinut luulla. Koska hän oli palvellut tohtorin apumiehenä -kipeitä leikattaessa ja joka päivä kuullut tohtorin selittävän luonansa -kävijöille, ett'ei heidän olemisensa parhaimmassakaan laadussa ollut -kuin erhetystä ja mahdottomuutta, niin oli tämä palvelija onneton, -sisällisten sekä ulkonaisten vaikutusten johdosta, vähitellen vajonnut -sekaantuneiden ja ristiriitaisten luulojen sellaiseen kuiluun, että -totuus hänessä oli lähteensä pohjasta aivan pintaan nousseena, kun hän -oli syvissä mietiskelyissä. Ainoa seikka, jonka hän selvästi käsitti, -oli se, ett'ei tuo uusi aines, jolla herrat Snitchey ja Craggs -tavallisesi mehustivat näitä keskusteluja, ollut läheskään omansa -tekemään keskusteluita käsitettävämmiksi, ja aina näytti heidän -aineksensa antavan tohtorille eräänlaista puolta eli voittoa. Sentähden -olivat nämät lakimiehet hänestä, ikäänkuin yhtenä pääsyynä hänen -sellaiseen mielentilaansa, eikä hän heitä siis suinkaan suosiollisilla -silmillä katsellut. - -"Mutta tämä ei kuulu meidän asioihimme, Alfred", sanoi tohtori. "Koska -nyt (niinkuin itse sanoit) lakkaat olemasta minun holhottavanani ja -lähdet meidän tyköämme sellaisilla tiedoilla yltäkylläisesti -varustettuna, joita alkeiskoulu täällä on voinut antaa sinulle, ja omat -opintosi Lontoossa ovat voineet kartuttaa, sekä vanha, tylsäpäinen -maatohtori, niinkuin minä, on voinut niiden lisäksi juurruttaa sinuun -käytännöllisessä suhteessa, niin menet nyt siis maailmalle. Sen ensi -koetusajan loputtua, jonka minä, isäsi määräyksestä, olin holhojasi, -kiiruhdat sinä itsemiehenä seuraamaan hänen toista määräystänsä. Jo -aikaa ennen, kuin ne kolme vuotta ennättävät kulua, jotka sinun tulee -oleksia vieraiden maiden lääketieteellisissä kouluissa, unhotat sinä -meidät kokonaan. Niin, voithan unhottaa meidät helposti jo kuudessa -kuukaudessa." - -"Jos niin tekisin -- mutta tiedättehän sen itse paremmin -- niin en -ansaitsisi enää, että puhutte mitään kanssani", vastasi Alfred nauraen. - -"Minä en mitään tiedä", vastasi tohtori. "Mutta mitä sanot sinä -Marion?" - -Marion, joka leikitteli teekuppinsa kanssa, näytti tahtovan sanoa, -vaikk'ei kuitenkaan saanut sanotuksi, että "hän sai kyllä unhottaa -heidät, jos voi". Grace painoi hilpeät kasvonsa sisarensa poskea vasten -ja nauroi. - -"En luule olleeni mikään väärä, epärehellinen holhutoimeni hoitaja", -pitkitti tohtori, "mutta asian vaatimuksen mukaan pitää minun nyt -päästä siitä säännöllisesti vapaaksi ja saada siitä ero. Sentähden -tulivat hyvät ystävämme Snitchey ja Craggs tänne portfölji täynnä -papereita, laskuja ja asiakirjoja, jättämään tähteet minulle uskotuista -varoista (tosin soisin niitä olevan enemmänkin kuin on, mutta toivon -itsesi, koska tulet kohta suureksi mieheksi, voivan kyllä kartuttaa -niitä) sekä muut narrittelut sinun haltuusi, jotka sinun tulee saada -laillisesti allekirjoitettuina ja sinetittyinä." - -"Ja laillisesti todistettuina", lisäsi Snitchey, työntäen edestänsä -pois talrikin ja ottaen portföljistä ulos paperit, joita hänen -kumppaninsa alkoi levitellä pöydälle. "Koska minä ja Craggs olemme -olleet tohtorin apuna kaikessa, mikä on koskenut omaisuuden hoitoa, -niin pitää meidän ottaa tohtorin molemmat palvelijat tähän -allekirjoituksien todistajiksi. Taidatteko kirjoittaa, rouva Newcome?" - -"En minä ole ollut naimisissa, hyvä herra", vastasi Clemency. - -"Ah, suokaa anteeksi... minun olisi pitänyt se jo itsestänikin -huomata", sanoi Snitchey, nauraen ja katsoi häneen. - -"Taitanettehan lukea?" - -"Taidan vähän", vastasi Clemency. - -"Ehkä morsius-, aamu- ja iltarukoukset?" jatkoi lakimies leikillisesti. - -"Ei", sanoi Clemency, "ne ovat vaikeita. Luen ainoastaan sormistinta". - -"Luette sormistinta?" virkahti Snitchey. "Mitä sillä tarkoitatte?" - -"Ja muskottirautaa", lisäsi Clemency, nyökäyttäen päätänsä. - -"Kyllä hän on mieltä vailla! Suurikanslerin hoitoon jätettävä", sanoi -Snitchey, katsoen häneen. - -"Niin, jos hänellä on varoja", huomautti Craggs. - -Nyt tuli Grace väliin ja selitti, että puheena olevissa esineissä oli -kummassakin kirjoitus, ja sentähden oli Clemency Newcomella niissä -taskukirjallisuutta. Hän ei ole kovin halukas lukemaan tavallisia -kirjoja. - -"Ahaa; se selvittää asian", sanoi Snitchey; "nyt ymmärrän kyllä. Luulin -ystävätärtämme hassuksi, sillä sellaiselta hän ainakin näyttää", jupisi -Snitchey itsetyytyväisen näköisenä. - -"No, mitä on siinä sormistimessa kirjoitettuna, rouva Newcome?" - -"En minä ole ollut naimisissa, sanoinhan sen jo", vastasi Clemency. - -"Hyvä, olkaa sitten naimaton", virkkoi lakimies. "Mutta mitä on -sormistimessa?" - -Ei maksa vaivaa kertoilla, kuinka Clemency, tähän mitään vastaamatta, -levitti heti taskunsa suun auki ja katsoi sen ammottavaan syvyyteen, -hakien sormistinta, jota kuitenkaan ei siellä ollut -- ja kuinka hän -sitten katsoi samoin toiseen taskuunsa ja tyhjensi sen aivan tyhjäksi. -Siellä oli nenäliina, vaksikynttilän pää, omena, appelsiini, vaskiraha, -rautakopli, munalukko, keritsimet koteloinensa, kourallinen värillisiä -lasihelmiä, muutamia rihmakeriä, neulapyssy, hiusten käherryspapereita -ja korppu, jotka kaikki hän uskoi Britainin käsiin, kunnes saisi -taskunsa tarkastetuksi. Ja kuinka hän sitten innossaan otti taskunsa -kaulasta kiinni, pitääkseen sitä suorallaan, sillä se oli erinomaisen -keheä kierteilemään ja kääriytymään kaiken ympäri, mihin tapasi; ja -rupesi sellaiseen asentoon, joka ei ensinkään ollut sopusuunnassa -ihmisen ruumiinrakennuksen eikä painonlakien kanssa. Olkoon siinä -kylliksi, kun mainitsee, että hän vihdoin tapasi sormistimen ja -voitollisena näytti sitä ynnä muskottirautaa, joista kirjoitukset -olivat melkein poiskuluneet ja niinmuodoin sangen epäselvät. - -"Oo, siinä onkin sormistin", sanoi herra Snitchey, haluten tehdä -hänestä pilaa. "No, mitä on sormistimella sanomista?" - -"Se sanoo", vastasi Clemency, lukien vitkaan sen ympäryskirjoitusta, -ikäänkuin se olisi kiertänyt tornin ympäri, "unhota ja anna anteeksi". - -Snitchey ja Craggs nauroivat. "Ja niin uudentapaista", sanoi Snitchey. -"Ja niin helppoa", sanoi Craggs. "Mikä syvä ihmisluonteen tunteminen -esiytyy siinä!" sanoi Snitchey. "Ja kuinka sopiva se on elämän -suhteihin!" huomautti Craggs. - -"No, mitä on muskottiraudassa sitten?" kysyi Snitchey sen jälkeen. -"Kohtele muita samoin kuin tahdot muiden kohtelemaan itseäsi", vastasi -Clemency. - -"Kohtele muita vihollisinasi, lienee tarkoitus ehkä", sanoi Snitchey. - -"En minä ymmärrä", vastasi Clemency, pudistaen arvelevaisesti päätänsä. -"Minä en ole mikään lakimies." - -"Minä luulen", virkkoi Snitchey, kääntyen pikaisesti tohtoriin päin, -ikäänkuin hämmentääksensä sitä vaikutusta, jonka Clemencyn vastaus teki -häneen, "että jos hän lakimies olisi, hän huomaisi tuon herttaiseksi -ohjeeksi ainakin useimmille hänen klienteillensä. Ne ovat välistä -hyvinkin röyhkeitä -- niin eriskummainen on maailma -- ja kuitenkin -syyttävät he aina meitä sellaisiksi. Uskotteko, herra Alfred, että me -virassamme voisimme verrata itseämme melkein peileihin, ja kun meidän -tykönämme käy useinkin häijyjä ja riidanhaluisia neuvonkysyjiä, joiden -ulkomuotokin on sangen vastenmielinen, niin on väärin moittia meitä, -jos emme voi silmäillä heitä mieltymyksellä. Sellainen ajatus on -minulla ja luullakseni myöskin Craggsilla." - -"Aivan niin", myönsi Craggs. - -"Jos herra Britain tahtoisi nyt olla hyvä ja tuoda meille vähän -kirjoitusmustetta", sanoi herra Snitchey, kääntyen jälleen papereihinsa -päin; "niin saisimme allekirjoittaa nämät ja panna näihin sinettimme, -jonka tehtyä annamme nämät kaikki pois hallustamme samassa; muuten -tulee postivaunu ja jättää meidät, ennenkuin osaamme aavistaakaan." - -Jos saa päättää mitään toisen ulkomuodosta, niin varmaan olisi -postivaunu voinut kulkea ohitse ilman että herra Britain olisi sitä -yhtään tietänyt, sillä hän seisoi kokonaan ajatuksiinsa vaipuneena, -vertaillen itseksensä tohtoria näihin lakimiehiin ja lakimiehiä -tohtoriin sekä heidän klienttejänsä heihin kumpiinkin ja teki -voimattomia koetuksia saada sormistinta ja muskottirautaa (näitä kahta -hänelle vallan uutta aatetta) yhtäpitäväisyyteen jommankumman -filosofiallisen järjestelmän kanssa. Sanalla sanoen selkkaannutti hän -itseänsä paljoa pahemmin tieteisoppiin ja järjestelmiin, kuin suuri -kaimansa koskaan on tehnyt. Mutta Clemency, joka oli hänen hyvä -enkelinsä, -- vaikk'ei hän sitä yhtään aavistanut, sillä Clemency -harvoin vaivasi itseänsä mielenosotuksia näyttämällä, vaan oli aina -käsillä oikeaan aikaan toimittamassa, mitä oli tehtävää -- toi samassa -kirjoitusmustetta ja teki hänelle taas sen hyvän työn, että -kyynärpäillänsä herätti hänet tietoonsa, jotka herätysvälikappaleet -niin virkistivät hänen muistoansa, että hän heti tuli aivan pirteäksi -ja iloiseksi. - -Se veisi liian paljon aikaa, jos rupeaisi kertoilemaan, kuinka mahdoton -Britain'in oli päästä vapaaksi siitä luulosta, joka on tavallista -kaikilla hänen kaltaisillansa, kirjoitusmustetta ja kynää harvoin -tarvitsevilla, että nimen paneminen toisen kirjoittaman asiakirjan alle -saattaa arveluttaviin rettelöihin ja on piammiten samaa kuin suurien -rahasummien poislupaaminen, ja kuinka hän teki epiä sitä vastaan, eikä -ruvennut panemaan nimeänsä, ennenkuin tohtori häntä pyysi ja hänen -annettiin lukea läpi se kirjoitus, jonka alle hänen piti kirjoittaa -nimensä, ja joka oli niin epäselvää käsialaa, sanainsovusta mitään -puhumistakaan, että se oli hänestä kuin kiinan kieltä, ja kuinka hän -sitten käänteli paperia moneen päin, nähdäkseen, ett'ei siinä ole vaan -mitään petollisuutta sekä vihdoin kirjoitti siihen nimensä, mutta tuli -sen johdosta aivan lohduttomaksi, ikäänkuin olisi kadottanut -omaisuutensa tai oikeutensa. Ja kuinka sininen portfölji, jossa oli -hänen nimensä paperiin kirjoitettuna, sitten alkoi niin salaperäisesti -kiinnittää hänen mieltänsä, ett'ei hän mitenkään voinut sitä unhottaa, -ja kuinka Clemency Newcome, ajatellessaan omaa tärkeyttänsä ja -arvoansa, yht'äkkiä ilostui ja heittäytyi laamalleen pöydälle kädet -levällään, ikäänkuin kotka siivet hajallaan, ja laski päänsä vasemmalle -käsivarrellensa. Tämä kaikki oli valmistelua salaperäisten kuvien -tekoon, johon meni koko joukko kirjoitusmustetta. Näistä kuvista otti -hän samassa eräänlaiset ajatukselliset jäljennökset kielellänsä ja -päästyänsä siten kirjoitusmusteen makuun, alkoi janota sitä samoin, -kuin tiikerien sanotaan janoavan toisenlaista veteläainetta, tahtoen -alinomaa allekirjoitella ja pistää nimensä mihin sattui. Lyhyesti -sanoen, pääsi tohtori vapaaksi holhutoimestansa sekä kaikesta -edesvastauksesta, joka siitä oli; ja Alfred, joka nyt itse otti -hoitoonsa omaisuutensa, oli valmiina lähtemään elämän matkalle. - -"Britain", sanoi tohtori, "mene portille ja pidä silmällä vaunun tuloa. -Aika joutuu, Alfred!" - -"Niin tekee", vastasi nuori mies pikaisesti. "Hyvä Grace! sananen!... -Muista Marionia, joka on niin nuori ja kaunis, niin miellyttävä ja -ihastuttava sekä kalliimpi sydämmelleni kuin mikään muu maailmassa -- -hänet uskon minä sinun hoitoosi!" - -"Hänen hoitamisensa on aina ollut minusta pyhää. Nyt se tulee vieläkin -pyhemmäksi. Tahdon uskollisesti pitää häntä silmällä; luota minuun." - -"Minä uskon sinua, Grace. Minä tiedän, että sinä tahdot tehdä sen, ja -kukahan voisi katsoa sinun kasvoihisi, kuulla sinun äänesi ja kuitenkin -epäillä sanojasi? Ah, hyvä Grace, jos minulla olisi sinun sydämmesi, -jolla on niin suuri valta itsensä yli, ja sinun tyven mielesi, kuinka -rohkeana lähtisin silloin tästä paikasta!" - -"Todellakin!" vastasi Grace lempeästi hymyillen. - -"Ja kuitenkin Grace -- ei, sisareksi tulee minun sinua kutsua." - -"Kutsu minua siksi!" sanoi Grace pikaisesti. "Minua ilahuttaa suuresti -kuullessani sinulta sen nimityksen, älä siis kutsu minua enää muuten." - -"Ja kuitenkin, siskoseni", jatkoi Alfred, "on Marionilla ja minulla -parempi, kun sinun puhtaat ja vakaat ominaisuutesi ovat meille hyödyksi -tässä asiassa; ne tekevät meitä molempia onnellisemmiksi ja paremmiksi. -Jos vaikka voisin, niin en tahtoisi viedä niitä pois Marionin tuenta -itseäni pitämään pystyssä!" - -"Vaunu on jo kunnaan päällä!" huusi Britain. - -"Aika joutuu, Alfred", muistutti tohtori. - -Marion seisoi vähän matkan päässä heistä, katsoen maahan, mutta hänen -nuori lempijänsä vei hänet, kuultuansa tuon sanoman, hänen sisarensa -luokse, joka sulki hänet syliinsä. - -"Koska lähden matkaan, niin pyysin Gracen minun poissaollessani -hoitamaan sinua, rakas Marion, joka olet minun kallein omaisuuteni. Ja -kun takaisin palattuani vaadin omakseni sinut, rakkaani, ja tie -avio-yhdistykseemme silloin on avoinna, pitää meidän hartaimmaksi -huoleksemme tulla se, että koetamme tehdä hänen elämänsä onnelliseksi, -koetamme noudattaa kaikkea mitä tiedämme hänen haluavan, osottaaksemme -hänelle rakkauttamme ja kiitollisuuttamme ja korvataksemme hänelle sitä -ylenpaltista hyvyyttä, jota hän halulla tahtoo meille osottaa." - -Marionin toinen käsi oli hänen kädessänsä, toinen Gracen kaulassa. Hän -katsoi sisarensa silmiin niin levollisesti, niin kirkkaasti, niin -rakasmielisesti, että hänen silmäyksessänsä näytti olevan sekaantuneena -mieltymys, ihailu, suru, ihastus ja melkein jumaloitseminen. Sisarensa -kasvot olivat hänestä kuin hyvän enkelin kasvot. Tyynesti ja -rakasmielisesti silmäili tämä myöskin sekä häntä että hänen -lempijäänsä. - -"Kun aika tulee ja täytyyhän sen kerran tulla", jatkoi Alfred, "vaikka -minua ihmetyttää, ettei se jo ole tullut; mutta Grace tietää parhaiten, -sillä hän on aina oikeassa -- kun hän tarvitsee ystävää, jolle voi -avata koko sydämmensä ja joka olisi hänelle samallainen, kuin hän on -ollut meille -- niin tahdomme me olla hänelle uskolliset ystävät, ja -silloin tunnemme riemua siitä varmuudesta, että hän, hyvä ja rakas -sisaremme rakastaa meitä ja nauttii meiltä sellaista hellää rakkautta, -kuin me hänen osaksensa suommekin." - -Yhä vielä olivat nuoremman sisaren silmät kiintyneinä vanhempaan -sisareen. Hän ei kääntänyt niitä kertaakaan Alfrediin päin. Ja vielä yhä -katsoi Grace levollisesti, iloisesti ja rakasmielisesti välisti häneen -välisti hänen lempijäänsä. - -"Ja kun kaikki tämä menee ohitse ja tulemme vanhoiksi, jolloin -välttämättömästi tahdomme elää yhdessä, voidaksemme jutella kuluneista -ajoista", sanoi Alfred, "tulevat nämät ajat olemaan meistä sangen -kallisarvoiset ja ennen kaikkea tämä päivä. Silloin juttelemme -toisillemme, mitä eronhetkenä ajattelimme ja tunsimme, mitä toivoimme -ja pelkäsimme, ja ettei kellään meistä ollut voimaa sanoa -jäähyväisiä..." - -"Vaunu tulee näkyviin metsästä", huusi Britain. - -"Hyvä, minä olen valmis... ja kuinka tapasimme toisemme jälkeen, niin -onnellisina mistään huolimatta... tahdomme pitää tätä päivää -autuaallisimpana koko vuodessa ja viettää tätä kolmikertaisena -syntymäpäivänä. Eikö niin, rakkaani?" - -"Aivan niin", vastasi vanhempi sisar vilkkaasti ja säteilevin silmin. -"Mutta älä viivyttele nyt, Alfred... aika on käsissä! Sano jäähyväiset -Marionille ja Jumala olkoon kanssasi!" - -Hän painoi nuorempaa sisarta rintaansa vasten... mutta tuskin oli hän -heittänyt hänet sylistänsä, kun tämä jälleen lankesi sisarensa kaulaan, -katsoen hänen silmiinsä, jotka olivat yhtä levolliset, kirkkaat ja -lempeät kuin ennenkin. - -"Hyvästi poikani!" sanoi tohtori. "Todenteolla puhuminen -kirjevaihdosta, vakavista tunteista, yhdistyssiteistä ja muusta -sellaisesta... ha, ha, ha... tiedäthän, mitä tarkoitan... kuin tässä, -olisi todellakin naurettavaa hulluutta. Mainitsenhan ainoastaan sen, -että jos sinulla ja Marionilla olisi edelleenkin sama mieletön -taipumus, niin saat minun puolestani kyllä tulla vävykseni, kun aika -joutuu." - -"Nyt kulkee se yli sillasta", huusi Britain. - -"Anna sen kulkea", sanoi Alfred, puristaen hartaasti tohtorin kättä. -"Ajatelkaa minua jonkun kerran, niin vakaisesti kuin voitte, vanha -ystäväni ja holhojani. Hyvästi, herra Snitchey! Hyvästi, herra Craggs!" - -"Nyt tulee se tietä myöten ylöspäin!" huusi Britain. - -"Yksi suudelma, Clemency Newcome, vanhan tuttavuuden vuoksi... ojenna -minulle kätesi, Britain... Marion, sydämmeni lemmitty, hyvästi! Sisar -Grace, muista nyt!" - -Vaunu oli portilla... Matkakapineet vietiin kiireesti siihen... Alfred -lähti vaunussa matkaansa, mutta Marion ei niin liikahtanut. - -"Hän viittaa sinulle hatullansa, sisar", sanoi Grace. "Sinun tuleva -puolisosi. Katso!" - -Marion nosti silmiänsä ja katsoi sinne päin hetkisen. Sitten rupesi hän -jälleen entiseen asentoonsa. Ja katsoessaan nyt ensi kerran vakaisesti -sisarensa kasvoihin, vaipui hän nyyhkien hänen syliinsä. - -"Rakas Grace, Jumala siunatkoon sinua! Mutta minä en voi nähdä tätä! Se -murtaa sydämmeni!" - - - - -II. - - -Snitcheyllä ja Craggsilla oli pieni, sievä konttoori vanhalla -taistelukentällä. Siinä hoitivat he pieniä, sieviä asioitansa ja -taistelivat joukottain pieniä järjestettyjä taisteluita lukuisien -juttua käyvien edestä. Tosin ei näissä taisteluissa juoksujalkaa -ryntäilty vastatusten, koska niissä oikeastaan jouduttiin vaan etanan -nopeudella eteenpäin, mutta kuitenkin ottivat nämät yhdyslakimiehet -niihin suurta osaa välisti saaden ampumia kantajina ollessansa, välisti -antaen iskuja vastustajina ollessansa, välisti tehden ankaran -hyökkäyksen vekseliasiassa ja välisti pitäen pientä kahakkaa -epäjärjestyksisen velallisjoukon kanssa, miten tilaisuus milloinkin -myönsi ja vihollinen sattui esiytymään. Sanomalehti oli sangen tärkeänä -ja hyödyllisenä liittolaisena heidän leirissänsä, samoin kuin -merkityksellisemmissäkin leireissä, ja melkein jokaisessa taistelussa, -missä he osottivat sotapäällikön kykyä, oli aina vaikeata, kuten -taistelijat perästäpäin juttelivat, tulla päätökseen ja varmuudella -tietää millä paikalla oltiin, sillä savua oli niin paljo ympärillä. - -Herrojen Snitcheyn ja Craggsin konttoori, jonka ovi tavallisesti oli -seljällään ja jonne johti pari alaspäin menevää rappua, oli kauppatorin -vieressä, että jokainen vihastunut talonpoika, joka halusi tulla -löylytetyksi, saattoi ilman enempätä töydätä sinne sisälle. Heidän -erikoinen neuvottelu- ja vastaanottohuoneensa oli vanha, pimeä ja -matala pönttö, jonka laki oli mustunut ja näytti yrmeästi rypistävän -kulmakarvojansa selkkautuneita lakiasioita kuulusteltaessa. -Huonekaluina oli siinä muutamia korkeakarmisia nahkatuoleja. Niiden -reunoja piiritti rivi isopäisiä vaskitenlikoita, joita siellä täältä -oli putoillut pois, joko itsestään tai ehkä siten, että klientit -raivoisina niitä peukalollaan ja etusormellaan näplivät. Siellä oli -myöskin muotokuva raamissa jostain mainiosta tuomarista, ja niin -peljättävän näköinen, että pieninkin suortuva hänen tukassansa oli -riittävä pöyristämään hiukset katsojan päässä. Paalittain paperia oli -tomuisissa kaapeissa, hyllyillä ja pöydillä; seinävierillä rivissä -pieniä arkkuja, tulenkestäviä, ja munalukolla varustetuita, joiden -kunkin kannessa oli nimi. Tuskaiset klientit tavailivat ajatuksissaan -näitä nimiä aina edestakaisin, ikäänkuin julman tenhovoiman -pakottamina, koettaen saada niistä selvää, kun he istuivat ja näyttivät -kuultelevan herroja Snitcheytä ja Craggs'ia, vaikk'eivät näiden -puheista käsittäneet yhtä ainoata sanaa. - -Snitcheyllä ja Craggsilla oli yksityisessä elämässään samoin kuin -virassaankin kumppani kummallakin. Snitchey ja Craggs olivat mitä -parhaimpia ystäviä ja luottivat täydellisesti toisiinsa; mutta -Snitcheyn rouva oli erinomaisen vastahakoisuutensa johdosta, joka ei -lienekään juuri harvinaista avioelämässä, ottanut periaatteeksensa -epäillä herra Craggsia; ja Craggsin rouva taas epäili samasta syystä -herra Snitcheytä. "Sinun Snitcheysi", oli hänellä usein tapana sanoa -herra Craggsille, käyttäen ylenkatseellisessa merkityksessä tätä -taidokkaasti keksimäänsä monikkoa, ikäänkuin olisi ollut puheena pari -housuja tai muita sellaisia esineitä, joiden nimellä ei ole yksikköä. -"En todellakaan voi ymmärtää, mitä sinä tahdot noista Snitcheystäsi. -Sinä luotat kokonaan liiaksi Snitcheyhisi, sen sanon, ja toivon -ainoastaan, ett'et koskaan tulisi huomaamaan minun sanojani todeksi." -Samalla tavalla sanoi Snitcheyn rouva herra Snitcheylle aina -Craggsista, että tämä juuri puijasi häntä, jos kukaan on sitä -milloinkaan tehnyt, ja että Craggs'in silmissä, jos kenenkään koskaan, -esiytyi pahanelkisyys. Siitä huolimatta olivat yhdysmiehet kuitenkin -sangen hyvät ystävät ylimalkaan, ja Snitcheyn rouva oli tehnyt Craggsin -rouvan kanssa liiton "konttooria" vastaan, jota he molemmat inholla -silmäilivät, ikäänkuin yhteistä vihollistansa, joka pitää vaarallista -salavehkeilyä. - -Mutta tästä konttoorista Snitchey ja Craggs kuitenkin imivät hunajata -pesiinsä. Sinne jäivät he monta kertaa istumaan neuvottelukamarinsa -ikkunan ääreen kauniina iltana, jolloin he silmäilivät vanhaa -taistelukenttää (täten tekivät he ylimalkaan käräjäaikoina ainoastaan, -sillä riita-asioiden paljous teki heidät silloin tunteellisiksi) ja -kummastelivat ihmisten mielettömyyttä, kun eivät nämät voineet elää -rauhassa eikä sovinnossa vetää toisiansa oikeuteen. Siellä kului -päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia, jonka voi huomata ainoastaan -siitä, että vaskitenlikot nahkatuoleista vähitellen vähenivät ja -paperikasat pöydillä kasvoivat. Lähes kolmen vuoden aika, joka siitä -pitäen oli kulunut, kun aamiainen oli puutarhassa, jolloin he illalla -pitivät yhdessä keskustelua, oli siellä vähentänyt noita edellisiä ja -enentänyt noita jälkimäisiä. - -He eivät olleet yksinänsä, vaan heillä oli juuri seurassansa mies, noin -kolmikymmen-vuotias tai niillä paikoilla, jonka ulkomuodossa oli -huolimattomantapaista ja kasvoissa eräänlaista tuimuutta, mutta muuten -oli hän kauniskasvuinen, hyvästi vaatetettu ja hyvännäköinen. Hän istui -parhaimmassa nojatuolissa, pitäen toista kättään rintansa päällä ja -toista pöyheässä tukassansa. Herrat Snitchey ja Craggs istuivat -vastatusten, viereisen pöydän ääressä. Yksi tulenkestävistä arkuista -oli auki; osa sen sisällystä jo hajallaan pöydällä ja jäännöksiä otti -herra Snitchey edelleen arkusta, kääntyen aina kynttilään päin ja -silmäillen jokaista paperia erikseen, jota tehdessänsä hän tuon -tuostakin pudisti päätänsä ja antoi jokaisen paperin aina herra -Craggsille. Tämä silmäili niitä myöskin päätänsä pudistellen ja pani ne -sitten pois kädestänsä. Välistä pysähtyivät he ja pudistellen yhdessä -päätänsä katsoivat mietteliääsen klienttiin. Koska arkun kannessa oli -nimi Mikael Warden esquire, niin voi siitä päättää, että nimi sekä -arkku olivat saman miehen, ja ett'eivät Mikael Wardenin asiat mahtaneet -olla hyvällä kannalla. - -"Siinä ovat kaikki", sanoi Snitchey, otettuansa arkusta viimeisen -paperin. - -"Onko kaikki kulutettu, tuhlattu, menetetty, pantattu ja myöty?" kysyi -klientti, luoden silmänsä ylös. - -"Kaikki", vastasi Snitchey. - -"Ja sanotteko, ett'ei mitään voi enää tehdä?" - -"Ei mitään." - -Klientti puri kynttänsä ja alkoi jälleen miettiä. - -"Ja luuletteko, ett'ei minulla ole turvaa koko Englannissa?" - -"Ei missään osassa Suurbritannian ja Irlannin yhdistettyjä -kuningaskuntia", vastasi Snitchey. - -"Olen siis aivan hukassa, eikä ole isääkään, jonka tykö menisin... ei -mitään jäljellä, ei itselleni eikä muille!" jatkoi klientti, heittäen -toisen jalkansa toisen päälle ja silmäillen lattiaa. - -Herra Snitchey ryki päästäkseen laveammalta selittämästä hänen -asioidensa tilaa ja herra Craggs ryki myöskin merkiksi, että hänellä -oli siinä suhteessa sama ajatus. - -"Häviöllä kolmenkymmenen vuoden ijässä!" virkkoi klientti. "Hm!" - -"Ei häviöllä", vastasi Snitchey. "Niin pitkälle ette vielä ole ehtinyt, -Tosin olette häviölle joutumaisillanne, se täytyy minun tunnustaa mutta -kokonaan häviöllä ette vielä ole. Kun viisaasti hoitaa..." - -"Sille minä vähättelen!" tiuskasi klientti. - -"Herra Craggs", sanoi Snitchey, "olkaa hyvä ja antakaa minulle -näpillinen nuuskaa! -- Kiitoksia, sir!" - -Kun nyt levollisena pysyvä lakimies, erinomaisen tyytyväisen näköisenä -ja koko huomionsa asiaan kiintyneenä pani nuuskaa nenäänsä, rupesi -klientti yht'äkkiä nauramaan ja luoden silmänsä ylös, lausui: - -"Te mainitsitte hoitoa. Kuinka pitkä hoito olisi tarpeen?" - -"Pitkäkö hoito?" virkkoi Snitchey, karistaen nuuskan jäännökset -näpistänsä ja miettien tarkasti asiaa. "Teidän selkkautuneet asianne, -sir... vaikka hyvissäkin käsissä... esimerkiksi Snitcheyn ja -Craggsin... saattavat vaatia kuusi, seitsemän vuotta." - -"Minun pitäisi nähdä nälkää kuusi, seitsemän vuotta!" sanoi klientti -karvasmielisesti nauraen ja kärsimättömästi kohentaen itseänsä toiseen -asentoon. - -"Nähdä nälkää kuusi, seitsemän vuotta", vastasi Snitchey, "olisi -todellakin hyvin tavatonta. Mutta voisittehan saada itsellenne toisen -omaisuuden, kun sen ajan näyttelisitte itseänne rahan edestä... -vaikk'en kuitenkaan luule teidän voivan sitä tehdä... sanon tämän -omasta puolestani sekä Craggsin... enkä siis kehotakaan teitä siihen." - -"Mihin sitten kehotatte minua?" - -"Antamaan asianne hoidettavaksi, kuten jo sanoin", vastasi Snitchey. -"Kun minä Craggsin kanssa hoidan niitä muutaman vuoden, niin kaikki -tulee jälleen hyvälle kannalle. Ja ett'ette voisi häiritä meitä ehtojen -tekemisessä ja noudattamisessa, tulee teidän lähteä pois ulkomaalle ja -oleksia siellä koko ajan. Ja ett'ei teidän siellä tarvitsisi nälkää -nähdä, voimme me toimittaa teille sinne muutaman sadan vuodessa -eläkkeeksi, nyt alussakin jo -- se on varmaa." - -"Muutaman sadan!" vastasi klientti, "vaikka olen menettänyt tuhansia!" - -"Sen kyllä uskon", vastasi Snitchey, pannen papereita hiljakseen -takaisin rauta-arkkuun... "Siitä en ensinkään epäile", kertoi hän -itseksensä, jatkaen mietteliäänä samaa tekoa. - -Hyvin luultavasti tunsi lakimies klienttinsä. Ainakin teki hänen kuiva, -ilkipintainen ja eriskummainen tapansa klientin mieleen hyvän -vaikutuksen, sillä tämä tuli avosydämmisemmäksi ja suorapuheisemmaksi. -Ja myöskin lienee klientti tuntenut lakimiehensä ja tahallaan -viehätellyt häneltä ne neuvot, jotka sai, tehdäkseen sen tuuman, jonka -aikoi ilmoittaa, viattomamman näköiseksi. Hän istui ja silmäili -liikahtamatonta neuvonantajaansa, nostaen hymyillen hiljaa päätänsä, ja -alkoi yht'äkkiä nauraa. - -"Kuinka onkaan, itsepäinen ystäväni --" sanoi hän. - -Herra Snitchey osotti kumppaniansa, lausuen: "Suokaa anteeksi, meitä on -kaksi, minä ja Craggs." - -"Suokaa anteeksi, herra Craggs", vastasi klientti, käyden -kumarruksiinsa ja alentaen hiukan ääntänsä; "kuinka onkaan, itsepäiset -ystäväni, niin te ette vielä tunne puoliakaan häviöstäni." - -Herra Snitchey hämmästyi ja katsoa tuijotti häneen; samoin teki herra -Craggs. - -"En ole ainoastaan velkaantunut", jatkoi klientti, "vaan myöskin..." - -"Ettehän ainakaan liene rakastunut?" sanoi Snitchey. - -"Enköhän vaan", vastasi klientti, heittäytyen jälleen tuolille, jossa -hän kädet taskussa katsoi yhdysmiehiin. "Olen kokonaan rakastunut." - -"Ettehän liene kehenkään perijättäreen rakastunut, sir?" - -"En, en kehenkään perijättäreen." - -"Ettekä muutenkaan rikkaasen naiseen?" - -"En, en itsetietääkseni ainakaan, vaan suloiseen kaunottareen." - -"Mutta ainakin naimattomaan edes?" sanoi herra Snitchey, korottaen -ääntänsä. - -"Tietysti." - -"Eihän se liene kumpikaan tohtori Jeddlerin tyttäristä?" sanoi -Snitchey, laskien kyynärpäänsä pikaisesti polvilleen ja tukien -käsillään päätänsä, kaula noin kyynärää pitkänä. - -"Eiköhän vaan!" vastasi klientti. - -"Herra Craggs", sanoi Snitchey hyvin vilkkaasti, "saanko vielä -näpillisen nuuskaa? Kiitoksia! Minua ilahuttaa, että voin sanoa tuon -aikeenne turhaksi. Hän on jo poisluvattu, hän on kihloissa. Tämä -virkaveljeni todistaa myös sen. Me tunnemme asian." - -"Kyllä me tunnemme asian", virkkoi Craggs. - -"Tunnen sen minäkin", vastasi klientti tyynesti, "mutta mitä siitä? -Ettekö te, jotka niin paljon tunnette maailmaa, ole koskaan kuulleet -puhuttavan naisista, jotka ovat muuttaneet mielensä?" - -"Tosin kyllä on ollut oikeudenkäyntiäkin lupauksen rikon johdosta", -vastasi herra Snitchey, "sekä tyttöjä että leskiä vastaan, mutta -useimmissa sellaisissa jutuissa..." - -"Jutuissa!" virkahti klientti kärsimättömänä. "Älkää minulle puhuko -jutuista. Yleisistä esimerkeistä tulisi paljoa isompia nidoksia kuin -teidän lakikirjanne. Ja luuletteko sitä paitsi minun oleksineen -tohtorin huoneessa turhaan kokonaista kuusi viikkoa?" - -"Minä luulen", huomautti herra Snitchey hyvin vakaisesti kääntyen -kumppaninsa puoleen, "että kaikista niistä pulista, joihin hevosensa -ovat saattaneet herra Wardenin yhdessä ja toisessa tilaisuudessa -- ja -ne ovat olleetkin hyvin lukuisat ja kustannuksien alaiset, jota kukaan -ei paremmin tiedä kuin hän itse, te ja minä -- pahin pula kuitenkin -tulee olemaan seurauksena siitä, jos hän edelleenkin pitää tällaista -mieltä, että yksi hänen hevosistansa heitti hänet tohtorin puutarhan -muurin viereen, jolloin häneltä taittui kolme kylkiluuta, olkaluu kävi -poikki ja kuinka monta mustelmaa lienee tullut hänelle. Kun kuulimme -hänen tohtorin hoidossa ja katon alla rupeavan paranemaan, emme -ajatelleet sitä asiaa sen pitempään. Mutta nyt näyttää hänen laitansa -olevan huono. Huono! Näyttää olevan sangen huono. Sitä paitsi on -tohtori Jeddler myös meidän klienttimme." - -"Herra Alfred Heathfield on myös tavallansa meidän klienttimme", lisäsi -herra Craggs. - -"Ja herra Mikael Warden on myös eräänlainen klientti", sanoi -välinpitämätön vieras, "eikä olekaan mikään huono klientti. Hän on -ollut hulluttelija kymmenen, kaksitoista vuotta; mutta nyt on Mikael -Warden lakannut kylvämästä hukkakauraa, josta tullut sato on tuossa -arkussa. Hän aikoo parantaa itsensä ja tulla viisaaksi. Ja -todistukseksi siitä aikoo herra Mikael Warden naida Marionin, tohtorin -rakastettavan tyttären, ja viedä hänet mukaansa, jos voi." - -"TodelIakin, herra Craggs", alotti Snitchey. - -"Todellakin tulee herrojen yhdysmiesten, Snitcheyn ja Craggs'in", -keskeytti klientti, "tietää, miten velvollisuus vaatii heitä -klienttejänsä kohtaan käyttäytymään. Se kieltää heitä sekautumasta -pahanpäiväisiin rakkauden asioihin, kun joku heidän klienteistänsä -näkee tarpeelliseksi uskoa niitä heille. Enhän minä aio viedä sitä -nuorta naista vastoin hänen omaa tahtoansa, joten aikeessani ei siis -ole mitään laitonta. En ole koskaan ollut herra Heathfieldin ystävä enkä -edes tuntenutkaan häntä; en siis loukkaa hänen luottamustansakaan -minuun. Rakastan ainoastaan samaa kuin hänkin ja koetan samoin kuin -hänkin saada sen, jos voin." - -"Hän ei voi", sanoi Snitchey silminnähtävästi levottomana ja -hämmästyksissään. "Hän ei voi tehdä sitä, sir. Marion on rakastunut -Alfrediin." - -"On vain", vastasi klientti. - -"Hän on rakastunut Alfrediin", jatkoi Snitchey. - -"Minä en turhaan ollut muutama kuukausi takaperin kuutta viikkoa -tohtorin huoneessa, ja silloin tulin kyllä tuntemaan tuon rakkauden -laadun. Hän olisi rakastanut Alfredia, jos hänen sisarensa olisi saanut -vallita, mutta minä tein hänen sisarensa tuumat tyhjiksi. Marion kammoo -Alfredin nimeä, kammoo häntä itseänsä ja osottaa aivan nähtävää -vastenmielisyyttä, jos vähänkin huomaa viitattavan hänen yhdistykseensä -Alfredin kanssa." - -"Minkätähden tekisi hän niin, käsitättekö te, herra Craggs, sitä?" -sanoi Snitchey. - -"Minkätähden hän niin tekee, en voi ymmärtää, vaikka tosin monta -luultavaa syytä voisi tuoda esiin", sanoi klientti, nauraen sitä -tarkkaavaisuutta ja hämmästystä, joka esiytyi herra Snitcheyn -kimaltelevissa silmissä, ja sitä varovaisuutta, jota hän osotti, kun -hän johti juttelua ja koetti päästä asian perille. "Mutta niin se -kuitenkin on. Hän oli liian nuori ruvetessansa siihen yhdistykseen, jos -sitä, pahoin pelkään, yhdistykseksi maksaa sanoakaan, ja on perästä -päin ehkä katunut kauppaansa. Mahdollista myöskin -- vaikka tosin se -tuntuu kehumiselta, mutta kehua en tahdo, siitä olkaa varma -- että hän -on rakastunut minuun, samoin kuin minäkin häneen." - -"Hi, hi! Herra Alfred oli hänen leikkikumppaninsakin, muistattehan -tekin sen, herra Craggs", sanoi Snitchey, nauraen väkisten, "he ovat -tunteneet toisensa jo lapsuudesta alkaen." - -"Sitä suurempi syy luulla", jatkoi klientti levollisesti, "että hän on -kyllästynyt Alfrediin ja kernaasti tahtoo vaihtaa hänet toiseen -rakastajaan, joka itse esittelee itsensä (tai jonka hevosensa on -esitellyt) hyvin romantillisissa suhteissa; rakastajaan, jonka -yleisesti tiedetään aikoinansa eläneen iloisesti ja hauskasti -- se ei -maatytöstä ainakaan ole mitään haitallista -- ketään mitenkään -vahingoittamatta ja joka ei myöskään ikänsä eikä näkönsä puolesta -j.n.e. -- mutta tämä voi taaskin tuntua kehumiselta, vaikk'ei se sitä -vähääkään ole, sen voin vakuuttaa -- ole yhtään huonompi itse -Alfredia." - -Tätä viimeistä päätelmää ei millään tavalla voinutkaan vastustaa. Sen -huomasi herra Snitchey myöskin, kun pikimmältään silmäili klienttiä. -Kaikessa, mikä hänessä oli huolimattoman näköistä, oli paljo -luonnollista ja miellyttävää, oli sellaista, joka näytti sanovan, että -nämät kauniit kasvot, tämän soman ruumiinrakennuksen voisi hän saada -paremmankin näköiseksi, jos tahtoisi, ja että hän, kun kerran herää -ajattelemaan (jota ei koskaan vielä ollut tapahtunut) voi noudattaa -mitä kauneimpia aikomuksia. "On hyvin vaarallinen hulivili", ajatteli -älykäs lakimies, "koska näyttää saavan millaisia säkeniä tahtoo nuoren -tytön silmistä." - -"Näettekös, herra Snitchey", jatkoi klientti, asettuen molempain -yhdysmiesten väliin ja ottaen heitä kumpaakin napista kiinni, -estääkseen heitä karkuun pääsemästä, "ett'en minä pyydä teiltä mitään -neuvoa. Mutta te teette oikein, kun ette ensinkään tartuttele asiaan, -joka laadultaankin jo on sellainen, ett'ei teidän kaltaistenne vakavain -miesten sovi siihen kummaltakaan puolelta sekautua. Tahdon ainoastaan -muutamalla sanalla esittää tilani ja aikeeni ja sitten pyytää teitä -tekemään miten parhaiten voitte raha-asioissani. Huomaan, että jos -lähden karkuun tohtorin kauniin tyttären kanssa (kuten aion tehdä ja -tulla hänen lempeän vaikutuksensa alaisena toisellaiseksi mieheksi), -niin on se nykyisissä oloissa moitittavampaa, kuin jos yksin karkaan. -Mutta kun elämänkäytökseni nyt muuttuu, niin saan kaikki heti suoralle -kannalle jälleen." - -"Minun luullakseni on parasta, ett'emme kuultele häntä pitempään, herra -Craggs", sanoi herra Snitchey, katsoen klientin yli kumppaniinsa. - -"Niin on minunkin luullakseni", virkkoi Craggs, mutta kuitenkin -kuultelivat he molemmat klienttiä tarkkaavaisesti. - -"Olkoon niin! Ei tarvitsekaan teidän kuunnella minua", vastasi -klientti, "mutta en sentään voi olla asiasta puhumatta. Minä en aio -pyytää siihen tohtorin suostumusta, sillä tiedän, ettei hän sitä -antaisi; mutta ei sentään ole tarkoituksenani tehdä hänelle mielipahaa -ja kiusaa, vaan (paitsi sitä, ett'ei sellaisessa joutavassa asiassa, -kuten hän sanoo, ole mitään vakaista) tahtoisin ainoastaan vapauttaa -hänen tyttärensä, oman Marionini siitä, mitä itse näen ja tiedän, että -hän nimittäin pelkää ja pitää suurimpana onnettomuutenaan rakastajansa -jälleen näkemistä. Se on totta, jos mikään, että hän pelkää Alfredin -tuloa. Niin ollessa en siten tee kellekään vääryyttä. Nykyjään -ahdistetaan ja ajetaan minua perästä täällä joka paikassa, että -olen melkein kuin lentokala; hiiviskelen ympäri pimeässä, olen -ulos-suljettuna omasta asunnostani enkä tohdi omalla maallani -kävelläkään. Mutta se asunto, se maa ja monta tynnyrinalaa sen lisäksi -tulevat jälleen, kuten itse olette vakuuttaneet, minun omakseni, joten -Marion, teidän omien harkintojenne mukaan, jotka eivät koskaan ole -liioiteltuja, on kymmenen vuoden kuluttua minun vaimonani pääsevä -paljoa rikkaammaksi, kuin Alfred Heathfieldin vaimona. Sitä paitsi -kammoo hän tätä miestä (huomatkaa se), enkä minäkään häntä rakasta, jos -siten voi sanoa mieheen nähden. Kelle tapahtuu silloin vääryys? Asia on -aivan suora ja mutkaton. Minun oikeuteni on yhtä tärkeä kuin -Alfredinkin, jos Marion kerran päättää minuun suostua; ja minä taas -annan hänen tehdä asiassa aivan mielensä mukaan. Te ette suvaitse -kuulla tästä enempää, enkä minäkään tahdo enempää teille puhua, Sanokaa -nyt, koska tunnette aikomukseni ja tilani... milloin on minulle parasta -lähteä?" - -"Viimeistään viikon kuluttua, vain kuinka, herra Craggs?" sanoi herra -Snitchey? - -"Jo vähää ennemminkin kehottaisin minä teitä lähtemään", virkkoi -Craggs. - -"No kuukauden kuluttua sitten", vastasi klientti, silmäiltyänsä ensin -tarkkaavaisesti yhdysmiehiä. "Tästä päivästä kuukauden kuluttua. Tänään -on torstai. Käyköön hyvästi tai huonosti, vaan tästä päivästä kuukauden -kuluttua lähden matkaan." - -"Se on pitkää viipymystä", virkkoi herra Snitchey, "se on liian pitkää. -Mutta olkoon niin. Kah, kun ei ottanut itselleen kolmen kuukauden -aikaa", jupisi hän itseksensä. "Vain aiotte nyt lähteä! Hyvää yötä, -sir!" - -"Hyvää yötä", rastasi klientti, pudistaen yhdysmiehiä kädestä. "Jos -elätte, niin saatte vielä nähdä minun käyttävän ymmärtäväisemmin -varojani. Tästä lähtein tulee onneni tähtenä olemaan Marion!" - -"Menkää varovasti rapuista sir", muistutti Snitchey, "sillä siinä hän -ei ole kiilumassa. Hyvää yötä!" - -"Hyvää yötä!" - -Yhdysmiehet tulivat nyt, kynttilä kädessä kummallakin, näyttämään -hänelle rapuissa valkeaa, ja hänen mentyänsä seisoivat he ja -silmäilivät toisiansa. - -"Mitä luulette tästä kaikesta, herra Craggs?" kysäisi herra Snitchey. - -Herra Craggs pudisti päätänsä. - -"Sinä päivänä, jolloin holhutoimi lakkasi, ei tuo rakastunut pari -meidän mielestämme, muistaakseni, jättänyt toisillensa jäähyväisiä -juuri niinkuin olisi pitänyt, vain kuinka?" sanoi herra Snitchey. - -"Ei se jättänyt", vastasi herra Craggs. - -"Mutta ehkä hän kuitenkin pettyy", jatkoi herra Snitchey, pannen -tulenkestävän arkun lukkoon ja siirtäen sen paikallensa. "Mutta jos -taas asiassa on perääkin, niin eihän pikkuinen vaihettelevaisuus ja -petollisuus ole mitään ihmeellistä. Kuitenkin olivat hänen -kauniit kasvonsa minusta sangen vilpittömän näköiset. Olin myös -huomaavinanikin", lisäsi herra Snitchey, ottaen yllensä päällystakin -(sillä ulkona oli kylmä), vetäen sormikkaat käteensä ja sammuttaen -toisen kynttilän, "että hänen luonteensa oli viime aikoina tullut -lujemmaksi ja päätteliäämmäksi, enemmän hänen sisarensa luonteen -kaltaiseksi." - -"Samaa huomasi myöskin rouva Craggs", sanoi herra Craggs. - -"Ennen ottaisin tänä iltana mitä hyvänsä maksaakseni", sanoi herra -Snitchey, joka oli hyväsydämminen mies, "kuin uskoakseni herra Wardenin -tehneen noita kauppoja isännän tietämättä. Vaikka tosin hän on -ajattelematon, oikullinen ja keveä jalaltaan, tuntee hän sentään -jokseenkin maailmaa ja sen asujamia (mutta se ei nyt ole mitään -ihmeellistä, sillä hän on saanut kalliisti maksaakin siitä, minkä -tietää), ett'en ensinkään ole varma asiassa. Kuitenkin on meille -parasta, ett'emme sekaannu siihen. Me emme voi tehdä muuta, kuin olla -ääneti." - -"Emme voi muuta", vastasi Craggs. - -"Ystävästämme tohtorista ovat sellaiset asiat helppoja", jatkoi herra -Snitchey, nyökyttäen päätänsä, "hän ei niissä tarvitse filosofiaansa -minun luullakseni. Ystävämme Alfred puhuu aina elämän taistelusta", -tätä sanoessansa nyökytti hän taas päätänsä, "mutta hyvä olisi, ett'ei -hän liian aikaiseen sortuisi siihen. Onko teillä jo hattunne, herra -Craggs, niin sammutan tämänkin kynttilän." - -Saatuansa herra Craggsilta myöntävän vastauksen, antoi herra -Snitchey teon seurata sanoja, jonka jälkeen he hapuilivat ulos -neuvottelukamarista, joka nyt oli yhtä pimeä kuin puheena oleva asiakin -tai kuin laki ylimalkaan. - -Kertomuksemme siirtyy nyt pikkuiseen, rauhalliseen lukukamariin, jossa -molemmat sisaret ja ripsas, vanha tohtori istuivat samana iltana -iloisen takkavalkean ääressä. Grace paraillaan ompeli. Marion luki -ääneensä kirjaa, joka oli avoinna hänen edessänsä. Tohtori yönutussa ja -tohveleissa istui nojatuolissansa jalat lämpymälle huopapeitteelle -ojennettuina, ja silmäillen tyttäriänsä, kuunteli lukemista. - -Kauniit olivatkin he nähdä. Koskaan ei miellyttävämpiä kasvoja ole -ollut lieden ääressä tekemässä sitä rakkaaksi ja huvittavaksi. -Erilaisuus näiden sisarten väliltä oli kolmen vuoden kuluessa vähin -haihtunut, sillä nyt näkyi nuoremmankin sisaren otsalla, kuvastui hänen -katsannossansa ja tuntui hänen äänessänsä sama lempeä vakaisuus, jonka -hänen äiditön nuoruutensa oli jo aikaa sitten jouduttanut kypsyyteen -vanhemmassa sisaressa. Mutta hän se vieläkin näytti olevan hennompi ja -suloisempi; näkyi yhä aina painavan päätään sisarensa rintaa vasten, -panevan luottamuksen sisareensa ja katsovan tämän silmiin neuvon ja -tuen tarpeessa -- tämän miellyttäviin silmiin, jotka aina olivat yhtä -levolliset, yhtä kirkkaat, yhtä lempeät, kuin ennenkin. - -"Ja ollessaan nyt kotonansa", luki Marion kirjasta, "siinä kodissa, -joka muistojensa kautta oli tullut hänestä sanomattoman rakkaaksi, -alkoi hän kohta huomata sydämmensä suuren koetuksen olevan lähellä, ja -ett'ei sitä voinut lykätä tuonnemmalle. Koto, meidän lohduttajamme ja -ystävämme, kun kaikki muu pettää; siitä eroaminen on karvasta joka -askelella kätkyestä hautaan asti." - -"Rakas Marion", sanoi Grace. - -"Mikä nyt tyttöseni!" virkkoi tohtori, "mikä sinulle tuli?" - -Marion pani kätensä sisarensa käteen, jonka tämä ojensi hänelle ja -jatkoi lukemista. Hänen äänensä oli itkunsekainen ja vapiseva, vaikka -hän kyllä koetti sitä vakauttaa. - -"Siitä eroaminen on joka askelella, kätkyestä hautaan asti, aina -karvasta... Oi koti! joka olet meille niin uskollinen, vaikka usein -saat ainoastaan ylenkatseen palkaksesi. Ole sääliväinen niitä kohtaan, -jotka hylkäävät sinut, äläkä ankarilla soimauksilla aja heitä takaa -harhailevilla askeleillansa. Älä näytä helliä silmäyksiä, äläkä tuttuja -hymyilyltä siinä kuvassasi, jonka asetat heidän mielikuvituksensa -eteen. Älä näytä yhtä lempeyden, vieraanvaraisuuden, helleyden, -anteeksiantavaisuuden tai sydämmellisyyden merkkiä heille. Älä anna -minkäänlaista rakasmielistä sanaa tai mieltämurtavaa ääntä menneeltä -ajalta kaikua tuomitsevaisesti hylkääjäsi korviin -- vaan ole ankaran -ja pelottavan näköinen, jos voit, tee siten katuvaista armahtaessasi!" - -"Rakas Marion, älä lue enempää tänä iltana", sanoi Grace, sillä Marion -itki. - -"En voisikaan lukea pitempään", vastasi hän ja pani kirjan kiinni. -"Sanat ovat kaikki kuin tulen vallassa." - -Tohtoria näytti tämä huvittavan, sillä hän nauroi ja taputti Marionin -päätä. - -"Mitä antaa historiakirjan tuolla tavalla vallata mieltä!" sanoi -tohtori Jeddler. "Painomustetta ja paperia!... Mutta kaikki voi siinä -tapauksessa olla yhdenlaista. Vakaisen asian tekeminen painomusteesta -ja paperista on yhtä järjellistä kuin sen tekeminen jostain muustakin. -Pyyhi nyt kuitenkin silmäsi, enkelini, pyyhi silmäsi. Tohdin vakuuttaa, -että sankaritar, josta luit, on jo aikaa sitten palannut kotiinsa ja -hyvittänyt sen jo -- joll'ei taas ole, niin suuri luku siitä, sillä -olennainen koti ei ole muuta kuin neljä seinää ja olematon ainoastaan -musteessa kastellun kynän jälkiä. Mutta mikä nyt on taas?" - -"Minähän se olen", vastasi Clemency, pistäen päänsä sisään ovesta. - -"No mikä sinulla on?" kysyi tohtori. - -"Mikäpä minulla olisi", vastasi Clemency -- eikä hänen sanojansa voinut -epäilläkään, kun katsoi hänen pyöreihin kasvoihinsa, joissa, niinkuin -tavallisesti, vallitsi suurin tyytyväisyys, tehden hänen oudonlaisesti -muodostuneet kasvonsa milt'ei miellyttäviksi. Tosin eivät raamut -kyynärpäissä olleet mitään sellaisia, että niitä olisi voinut pitää -kauneuden merkkinä; mutta parempi on kuitenkin elämän läpi vaeltaessa -satuttaa kyynärpäitä kuin luonnonlaatua, ja Clemency olikin -luonteeltansa niin terve ja vilpas, että hän siinä suhteessa veti -vertoja kelle maan kaunottarelle hyvänsä. - -"Mikähän minulla olisi", sanoi Clemency, "mutta... tulkaa vähän -likemmäksi, isäntä!" - -Tohtori noudatti, hiukan hämmästyneenä, hänen pyyntöänsä. - -"Olette sanonut, ett'en antaisi teille mitään heidän läsnäollessansa, -muistatteko sen?" virkkoi Clemency. - -Tohtorin perhettä tuntematon olisi luullut Clemencyn, kun hän tätä -sanoessansa kummallisesti räpytteli silmiänsä sekä oudonlaisesti -vavahutteli ja käänteli kyynärpäitänsä, tahtovan syleillä itseänsä ja -tarkoittavan sanalla "mitään" jonkinlaista ulkonaista mieltymyksensä -osotusta. Tohtori itsekin näytti yht'äkkiä hämmästyvän, mutta -rauhoittui heti, kun Clemency, etsittyään ensin molemmat taskunsa, -alkoi etsiä oikeaa taskuansa ja sitten taas vasenta, vaan heti jälleen -palasi oikeaan ja otti sieltä kirjeen, joka oli tullut postissa. - -"Britain oli poissa asialla", sanoi hän nauraen, ojentaessaan -tohtorille kirjeen, "ja sill'aikaa toi postimies sen. Siinä on -sinetissä A.H. Herra Alfred on kotimatkalla, siitä tohtisin vaikka -vetoa lyödä... ja kohta saamme häät, sillä minulla oli tänä aamuna -kaksi lusikkaa teevadissani. Ja kuinka hitaasti hän avaa sitä auki!" - -Tämän puhui hän vallan itseksensä, nousten yhä ylemmäksi ja ylemmäksi -varpaisillensa sekä kärsimättömänä, kun ei paikalla saanut tietää -uutista, kiersi esiliinansa korkkiruuvin kaltaiseksi ja töristi suunsa -pullonmuotoiseksi. - -Vihdoin, kun hänen odotuksensa tuli kireimmilleen ja hän näki tohtorin -aivan levollisena lukevan kirjettä, laskeutui hän jalkapohjillensa ja -epätoivosta äänettömänä ja ikäänkuin voimatta pitempään hillitä -uteliaisuuttansa, heitti esiliinan kuin silmikon kasvoillensa. - -"Kuulkaas tytöt!" virkkoi tohtori. "En voi olla ilmoittamatta. En ole -ijässäni voinut kätkeä salaisuutta, jos ei noita juuri olekaan -senlaatuisia, joita maksaisi kätkeä tällaisessa... mutta yhdentekevää -millaisessa... Niin, Alfred tulee kohta kotia." - -"Kuinka kohta?" virkahti Marion. - -"Mitä! Joko nyt historiakirja jää unhotuksiin?" sanoi tohtori, -nipistäen häntä poskesta. "Arvasin kyllä, että sellainen uutinen kuivaa -kyyneleet sinulta. Tosin pyytää hän tässä minua pitämään teiltä salassa -hänen tulonsa, mutta en tahdo sitä tapahtumaan teille äkkiluulematta. -Pitää varustautua ottamaan häntä vastaan." - -"Kuinka kohta tulee hän", kysäisi Marion uudelleen. - -"Ehk'ei niin kohta, kuin sinä malttamattomuudessasi tahtoisit, mutta -piakkoin tulee hän. Odotas... tänään on torstai, eikö niin? Hän lupaa -saapua tänne tästä päivästä kuukauden kuluttua." - -"Tästä päivästä kuukauden kuluttua", kertoi Marion hiljaa. - -"Se päivä, jolloin hän saapuu, tulee olemaan meille ilo- ja -juhlapäivä", sanoi hänen sisarensa Grace lempeällä äänellänsä ja -syleili onnitellen Marionia, "Mitä niin kauan olemme toivossa -odottaneet, se toteutuu vihdoinkin." - -Marion hymyili siihen vastaukseksi, mutta hymyili surullisesti, vaikka -kyllä hänen mielensä oli täynnä lempeyttä hänen sisartansa kohtaan. Ja -kun hän katsoi sisarensa kasvoihin ja kuuli tämän tasaisella, -sointuisella äänellänsä kuvailevan, kuinka onnellisiksi Alfredin tulo -tekee heidät, niin alkoi hänenkin kasvoistansa loistaa toivo ja ilo. - -Ja muukin kuin toivo ja ilo. Niissä näkyi jotain semmoista, joka pian -sanoen hämmensi kaiken muun mielenilmauksen, mutta jolle en kuitenkaan -tiedä mitään nimeä. Ei se ollut ihastusta eikä riemua eikä myöskään -innostusta, sillä ne tunnonilmaukset eivät koskaan esiydy tyveninä. -Eikä se myöskään ollut rakkautta eikä kiitollisuutta yksistään, vaikka -tosin siinä osaksi oli rakkautta ja kiitollisuutta. Sitä ei vaikuttanut -mikään saastainen ajatus, sillä saastaiset ajatukset eivät voi -kirkastaa otsaa, eivät voi viipyä huulilla eikä panna mieltä kynttilän -tapaisesti leimuamaan, kunnes kasvot alkavat ikäänkuin väristä -iloisesta mielenliikunnosta. - -Vaikka tohtori Jeddler oli kovin mieltynyt filosofialliseen -järjestelmäänsä, jota hän käytöksellänsä kuitenkin alinomaa vastusti -- -mutta samoin ovat suuremmatkin filosofit kuin hän tehneet -- tuli hän -sentään niin iloiseksi, saatuansa tietää entisen holhottavansa -palaavan, kuin olisi jotain vakaista ollut tapahtumaisillaan. Hän -istuutui jälleen mukavaan tuoliinsa, ojensi tohvelijalkansa -huopapeitteelle, luki vähän väliä Alfredin kirjettä ja piti hänestä -kaiken aikaa puhetta. - -"Niitäkin aikoja", sanoi hän ja katsoi tuleen, "kun hän ja Grace aina, -hänen joutohetkinään, juoksentelivat ympäri käsikkäin, kuin pari elävää -nukkea. Muistatko sitä vielä, Grace?" - -"Kyllä muistan", vastasi Grace, suloisesti nauraen; mutta liikuttaen -silmäneulaansa tavallista joutuisammin. - -"Niin, tästä päivästä kuukauden kuluttua", sanoi tohtori itseksensä. -"Minusta tuntuu kuin olisi siitä ajasta, jolloin siten leikittelitte, -vasta yksi vuosi kulunut. Ja missä oli pikku Marionini silloin aina?" - -"Yhä sisarensa kanssa, kuinka pieni olikin," vastasi Marion iloisesti. -"Grace oli minun kaikkeni, vaikka itsekin oli vielä lapsi." - -"Totta, tyttäreni, ihan totta," myönsi tohtori. "Graceni oli silloinkin -jo pieni ymmärtäväinen nainen ja taitava emännöitsijä; hän oli -sellainen ahkera, hiljainen ja miellyttävä olento, aina valmis -kärsimään meidän juoniamme ja tekemään miten tiesi meidän tahtovan, -pitämättä lukua omista mieliteoistansa. Kertaakaan en muista hyvän -Graceni olleen itsepäisen eli omatahtoisen muussa, kuin yhdessä -asiassa." - -"Luulen siitä pitäen jo paljo pahentuneeni," sanoi Grace nauraen, vaan -pysähtymättä työstänsä. "Mutta mikä asia se oli sitten?" - -"Se koski tietysti Alfredia", vastasi tohtori. "Sinä et ollut ensinkään -hyvilläsi, jos ei sinua sanottu Alfredin vaimoksi; sentähden -kutsuimmekin sinua aina Alfredin vaimoksi, ja sinusta oli se -luullakseni mieleempään (vaikka kummalliselta kyllä kuuluu), kuin jos -olisi sinua nimitetty herttuattareksi ja voitu tehdä sinut siksi." - -"Todellakin", sanoi Grace tyynesti. - -"Mitä, etkö itse muista sitä?" kysäisi tohtori. - -"Kyllä olen muistavinani jotain sellaista", vastasi Grace, "vaikka -hyvin hämäräisesti. Siitä on jo niin pitkä aika." - -Sitten alkoi hän, jatkaen yhä työtänsä, laulaa hiljaan erästä laulua, -jota tohtori rakasti. - -"Alfred saa kohta oikean vaimon", sanoi hän, keskeyttäen laulunsa, "ja -se tulee varmaan olemaan onnellinen tapahtuma meille kaikille. Silloin -lakkaa minun kolmivuotinen holhutoimeni, Marion; hyvin helppoa se on -ollutkin. Tahdon sanoa Alfredille, kun annan sinut hänelle jälleen, -että olet uskollisesti rakastanut häntä koko ajan, ja ett'ei hän olisi -minun apuani tarvinnutkaan. Saanko sanoa hänelle niin, Marion?" - -"Sano hänelle, hyvä Grace", vastasi Marion, "ett'ei kukaan ole hoitanut -holhutointansa niin jalomielisesti ja uskollisesti, kuin sinä; että -minä olen rakastanut sinua koko ajan, yhä hellemmin ja hellemmin päivä -päivältä; ja ah! rakastanhan sinua nytkin aivan sydämmestäni!" - -"Ei", vastasi Grace iloisesti, "siten en voi sanoa hänelle. Annetaan -Alfredin mielikuvituksen määrätä minun ansioni. Hän arvaa sen kyllä -suureksi, samoin kuin sinäkin, rakas Marion." - -Näin sanottuansa alkoi hän jälleen jatkaa työtänsä, joka hänen -sisarensa puhuessa oli hetkiseksi keskeytynyt, ja laulaa tuota äskeistä -laulua, joka tohtorista oli niin mieluinen. Tohtori kuunteli sitä -nojallaan pehmeässä tuolissansa ja jalat huopapeitteellä, lyöden -Alfredin kirjeellä siihen tahtia polveansa vasten ja silmäillen -tyttäriänsä. Hän ajatteli, että, vaikka mitättömässä maailmassa kaikki -onkin turhanpäiväistä, tällainen turhanpäiväisyys on kuitenkin sangen -miellyttävää. - -Toimitettuaan asiansa ja viivyttyään kamarissa kunnes sai tietää -uutisen, meni Clemency Newcome jälleen kyökkiin, jossa hänen -kanssapalvelijansa herra Britain istui illallisensa jälkeen, -ympärillään iso paljous kirkkaita pannunkansia, äsken kuuratuita -soppakattiloita, kiillotettuja tinavateja, hohtavia kahvipannuja ja -muita sellaisia todistuksia hänen ahkeruudestaan ja järjestyksen -pidostaan, kaikki riviteltyinä ympäri seinää hyllyille, että Britain -oli, ikäänkuin peili-makasiinissa. Mutia useimmissa näissä kiiltävissä -esineissä ei hänen kuvansa ollut suinkaan miellyttävän eikä -imarteellisen näköinen, eikä myöskään yhtäpitävä hänen muotonsa kanssa. -Sillä toisissa oli hän pitkämuotoinen, toisissa jokseenkin -leveänaamainen, muutamissa taas hirmuisen ruma, aina sen mukaan, miten -ne kukin kuvastivat, joten saman esineen kuvat olivat kaikki -erinäköisiä, ikäänkuin eri henkilöstä kukin. Mutta se oli niissä -kuitenkin yhteistä, että ne kaikki esittivät mukavassa asennossa -istuvaa miestä, jolla oli piippu hampaissa ja muki olutta edessä, ja -joka aivan huolimattomaan tapaan nyökäytti päätänsä Clemencylle, kun -tämä tuli ja istuutui saman pöydän ääreen. - -"No Clemency", sanoi Britain; "mitenkä voit ja mitä uutta kuuluu?" - -Clemency jutteli hänelle, mitä tiesi, ja hän kuulteli sitä suurella -alentuvaisuudella. Benjamin oli muuttunut kantapäästä kiireesen asti. -Hän oli paljoa lihavampi, paljoa punaposkisempi, paljoa tyytyväisempi -ja iloisempi kaikin puolin kuin ennen. Näytti siltä, kuin olisivat -hänen kasvonsa tähän asti olleet kukkanupulla ja nyt vasta puhjenneet -kukkimaan. - -"Siitä taas saavat Snitchey ja Craggs, luullakseni, tilapäistä -raha-ansiota", virkkoi hän, vetäen pitkiä savuja piipustansa. "Ja ehkä -lisäksi papereitakin meidän todistettavaksemme." - -"Ah!" vastasi hänen pulska pöytäkumppaninsa, käännellen tavallisuuden -mukaan lempijäseniänsä, "jospa minä olisin siinä tilassa!" - -"Missä tilassa?" - -"Naimisiin joutumaisilla", vastasi Clemency. - -Benjamin otti piipun hampaistansa ja alkoi kovasti nauraa. - -"Niin, sinä juuri oletkin sen näköinen, kuin joutuisit naimisiin", -virkkoi Britain. "Clemency raukka!" - -Clemency puolestansa nauroi hänen mukaansa omalle mielijohteellensa. -"Minulla sitä onkin juuri näköä", sanoi hän. - -"Sinä et koskaan joudu naimisiin, siitä ole varma", vakuutti Benjamin, -ottaen jälleen piippunsa. - -"Luulet siis, ettei minulla ole toivoakaan?" sanoi Clemency, mieli -edelleen yhtä iloisena. - -"Ei vähääkään." - -"No sinulla sitten", jatkoi Clemency; "aikonet jo hyvinkin pian naida?" - -Näin äkkiarvaamaton kysymys niin tärkeästä asiasta vaati -miettimisaikaa. Pöllähytettyään suustansa paksun savukokkareen ja -silmäiltyään sitä toiselta sekä toiselta olkapäältänsä, ikäänkuin se -olisi ollut kysymys, jota oli tutkisteltava kaikilta puolilta, vastasi -herra Benjamin, ettei hän vielä ollut tehnyt vakavaa päätöstä siinä -asiassa, vaan että hän kuitenkin arveli sen siksi kerran kääntyvän. - -"Toivotan sille naiselle onnea, olkoon hän kuka hyvänsä!" virkkoi -Clemency. - -"Oh, sitä tulee sillä olemaankin, tietysti", vastasi Britain. - -"Mutta sen elämä ei olisi tullut likikään niin iloisaksi, kuin se nyt -tulee, eikä se olisi saanut likikään niin kelvollista miestä, kuin se -nyt saa", sanoi Clemency, ottaen haltuunsa puoli pöytää ja katsoen -kynttilään, "jos ei minua olisi ollut; tosin panin asian alulle -sattumuksesta, mutta kuitenkin tulee hänen kiittää minua siitä, vai -mitä luulet?" - -"Niinpä kyllä", vastasi herra Britain, joka juuri halulla veteli savuja -piipustansa ja oli niin muodoin sellaisessa tilassa, jolloin hyvin -niukalta tahtoo avata suuta ja päästää sanoja tulemaan, eikä myöskään, -kun on nojasillaan mukavassa tuolissa, voi kääntää muuta kuin silmää -puhuttelijaan päin eikä sitäkään kuin hyvin vitkaan ja vakaisesti. -"Ja... minä olen myöskin teille suuressa kiitollisuuden velassa siitä, -kuten tiedätte Clem!" - -"Ai, kuinka kauniit ajatukset hänellä sentään on!" sanoi Clemency. - -Ja sattuen nyt kääntämään sekä ajatuksensa että silmänsä kynttilään -päin, johtui hänelle yht'äkkiä mieleen, että tali oli hyvää kipeille, -jonka tähden hän heti voiteli vasemman kyynärpäänsä tällä -terveellisellä voiteella. - -"Niinkuin tiedät, olen minä aikoinani tehnyt monta tutkimusta yhdessä -ja toisessa suhteessa", jatkoi Britain syvämielisesti kuin oppinut -ainakin, "sillä minun mieleni on aina ollut taipuvainen tutkimuksiin, -ja olen lukenut suuren joukon sellaisia kirjoja, joissa esitetään, mikä -on oikeata ja mikä väärää myöskin erityisiin suhteihin sovitettuna, -sillä minä astuin kirjalliselle alalle pian sanoen heti elämäni -alussa." - -"Vain sellaista olet harrastanut!" virkahti Clemency hämmästyksellä. - -"Olen", vastasi Britain, "sillä minulla oli vuoteeni lähes kaksi vuotta -kirjahyllyn takana ja minua aina suututti, kun joku otti siitä kirjan. -Sitten tulin juoksupojaksi naisväen räätälille eli kureliivintekijälle, -jolloin minun täytyi öljynahkaisissa mytyissä kannella ympäri pelkkiä -koiruuksia. Se karvasteli kovin mieltäni ja hämmensi luottamustani, -joka minulla oli ihmisluonteesen. Sitten tulin tähän taloon, ja ne -alinomaiset keskustelut, joita täällä kuulin, tekivät vielä -surkuteltavamman vaikutuksen mieleeni, ja siitä pitäen olen ollut siinä -vakuutuksessa, ettei löydy lempeämpää ja parempaa lohduttajaa eikä -suloisempaa ja luotettavampaa johdattajaa elämän matkalla kuin -muskottirauta." - -Clemency aikoi juuri vastata tähän epämyöntävästi, mutta Britain -huomasi sen ja lisäsi hyvin juhlallisesti: - -"Yhdessä sormistimen kanssa." - -"Kohtele muita, niinkuin tahdot j.n.e.!" virkkoi Clemency ja -ihastuksissaan tästä tunnustuksesta, pani käsivartensa ristiin ja alkoi -läpytellä kyynärpäitänsä. "Onhan se lyhyt ja selvä lause, vain mitä?" - -"En ole oikein varma", sanoi herra Britain, "voiko sitä pitää hyvänä -filosofiana. Mutta kuinka onkaan, niin on se kuitenkin hyvä. Se -vapauttaa meidät monista viisastelemisista, jota oikea filosofia ei -aina teekään." - -"Tiedäthän, kuinka itse aina käyttäydyit", sanoi Clemency. - -"Kyllä", vastasi herra Britain, "ja erinomaisinta kaikesta on se, että -minun piti juuri sinun kauttasi tulla käännetyksi. Se on sangen -kummallista... Sinun kauttasi, jolla ei luullakseni ole koskaan puolta -aatetta päässäsi." - -Tuntematta itseään vähääkään loukatuksi, pudisti Clemency päätänsä, ja -käsivarret ristissä nauraen, vastasi, ettei hän itsekään uskonut -itsellänsä olevan mitään aatetta. - -"Minä olen aivan varma siitä", sanoi herra Britain. - -"Oikeassa oletkin", myönsi Clemency. "En tahdo uskotella muille minulla -olevan aatetta, kun ei sitä kuitenkaan ole; mutta minä en sitä -tarvitsekaan." - -Benjamin otti piipun hampaistansa ja nauroi, että vedet tulivat -silmiin. "Sellainen luonnonlapsi sinä Clemmy olet!" sanoi hän, -pudistaen päätänsä, ja hyvin tyytyväisen näköisenä näihin sanoihinsa -pyyhki vedet pois silmistänsä. Clemency, jolla ei ollut vähääkään halua -lausua häntä vastaan, noudatti hänen esimerkkiänsä ja nauroi hänen -mukaansa. - -"Mutta kuitenkaan en voi olla pitämättä sinusta", sanoi Britain; "sinä -olet kyllä hyvä tavallasi ja aina yhtäläinen. Kättä sen päälle Clem. -Käyköön miten hyvänsä, aina tahdon ottaa osaa kohtaloosi ja olla -ystäväsi." - -"Tahdotko todellakin?" sanoi Clemency, "Se on sangen kauniisti -sinulta." - -"Tahdon niinkin", sanoi Britain, ojentaen hänelle piippunsa, että hän -kopistaisi siitä poron ulos, "tahdon aina olla sinun tukesi. Kuule, -mikä siellä ulkona on!" - -"Siellä on joku. Tuntui siltä, kuin olisi hypännyt alas muurilta", -sanoi Britain. "Ovatko kaikki yläkerrassa jo käyneet levolle?" - -"Ovathan tähän aikaan jo kaikki levolla", vastasi Clemency. - -"Etkö sinä kuule mitään?" - -"En!" - -Molemmat kuultelivat, vaan ei mitään kuulunut. - -"Annas olla", sanoi Britain, ottaen lyhdyn seinältä. "Tahdon käydä -ulkona katsomassa, mikä siellä on, ennenkuin menen levolle. Avaa ovi -lukosta, minä sytytän lyhdyn." - -Clemency noudatti hänen pyyntöänsä, mutta sanoi kuitenkin, että hän -turhaan vaivasi itseänsä ulos ja kuvitteli mielessänsä siellä ketään -olevan. Herra Britain myönsi Clemencyn saattavan olla oikeassa, mutta -meni sentään ulos, aseena kohennuskeppi, antaen valon lyhdystä loistaa -kaikille haaroille, likelle sekä etäälle. - -"Kaikki on siellä hiljaa kuin kirkkotarhassa", virkkoi Clemency, -katsoen ulos hänen jälkeensä, "sekä melkein yhtä kammottavaa." - -Mutta käännyttyään ovelta takaisin kyökkiin, oli hänen vastassansa -hento olento. Hän peljästyi kauheasti ja kiljasi: "Mitä tämä on?" - -"Olkaa hiljaa!" vastasi Marion pikaisesti ja kuiskaten. "Onhan Clemency -aina pitänyt minusta, vain kuinka?" - -"Eikö ole sitten? Onko siinä mitä epäilemistä vielä?" - -"Ei suinkaan. Vaan päin vastoin olen aivan vakuutettu siitä ja -sentähden voin luottaakin teihin. Täällä ei ole ketään toista, johon -voisin nyt luottaa." - -"Kyllä minuun voitte luottaa!" vastasi Clemency vilpittömästä -sydämmestä. - -"Tuolla ulkona on eräs", jatkoi Marion, viitaten oveen päin, "jota -minun pitää tänä iltana tavata... Mikael Warden... älä Herran tähden -tule sisälle! Ei nyt!" Clemency säpsähti hämmästyksestä ja pelosta, -nähtyänsä ovella mustan ihmisolennon. - -"Voit tulla millä minutilla hyvänsä ilmi", sanoi Marion, "ei siis -nyt... Mene piiloon... minä tulen heti ulos." - -Vieras viittasi kädellänsä ja katosi. - -"Älkää menkö makaamaan, Clemency... odottakaa tässä minua!" jatkoi -Marion kiireissänsä. "Olen tuntikauden koettanut saada tilaisuutta -puhua kanssanne. Älkää pettäkö minua!" - -Puristettuaan Clemencyn vapisevaa kättä ja painettuaan sitä sydäntänsä -vasten -- joka teko selvemmin ilmoitti hartainta pyyntöä kuin -kauneimmatkaan sanat olisivat voineet -- vetäytyi Marion kyökistä -kamariin, kun Britain tuli takaisin ja valo hänen lyhdystänsä alkoi -kajastaa kyökkiin. - -"Kaikki on hiljaa ja levollista, ei siellä ketään ole", sanoi Britain, -pannen oven lukkoon ja salpaan. "Se, mitä olin kuulevinani, oli -ainoastaan vahvaa mielikuvitusta. No mikä nyt on taas?" - -Clemency, joka ei voinut salata äkkihämmästystään ja -mielenliikutustaan, istui tuolilla vaaleana ja vapisevana kantapäästä -kiireesen asti. - -"Mikäkö nyt on", vastasi Clemency, hieroen värähtelevillä käsillään -kyynärpäätänsä ja katsoen muualle, mutta ei häneen. "Vielä kysyy mikä -on, vaikka itse oli kolinallaan ja lyhdyllään peljästyttää minut -kuolijaaksi... se se tässä on eikä mitään muuta." - -"Kyllähän tästä hirmusta pääset, jos tämä peljästyttää sinut -kuolijaaksi", vastasi Britain, puhaltaen hyvin levollisesti kynttilän -sammuksiin lyhdystä ja pannen lyhdyn seinälle. "Mutta ethän sinä ole -mikään arka tapojasi", jatkoi hän sitten, seisattuen hetkiseksi häntä -silmäilemään, "etkä nytkään peljännyt, kun ensin kuulit kolinan ja näit -lyhtytulen. Mikä on nyt pistänyt päähäsi? Eihän aate ainakaan!" - -Mutta kun Clemency sanoi hänelle hyvää yötä melkein tavalliseen -tapaansa ja alkoi kuhnia ympärinsä, ikäänkuin aikoen mennä levolle, -sanoi herra Britain hänelle samoin hyvää yötä, kun ensin oli tehnyt sen -omituisen muistutuksen, ettei naisten kaikkien juonien perille ollut -mahdollinen päästä; jonka jälkeen hän sytytti kynttilän ja meni -kamariinsa levolle. - -Hänen lähdettyänsä tuli Marion kyökkiin. - -"Avatkaa ovi", sanoi hän, "älkää jättäkö minua, kun menen ulos hänen -kanssansa puhumaan." - -Niin ujo kuin hän olikin näöltään, osotti hän kuitenkin käytöksessänsä -lujaa ja järkähtämätöntä päättelijäisyyttä, jota Clemencyllä ei ollut -voimaa vastustaa. Tämä veti hiljaan salvan pois ovesta, mutta ennenkuin -kiersi lukon auki, katsoi hän Marioniin, ikäänkuin odottaen uutta -käskyä, pitikö hänen tehdä se vai eikö. - -Marion ei kääntänyt kasvojansa pois hänestä eikä luonut silmiänsä alas, -vaan katsoi häneen rohkeasti nuoruutensa ja kauneutensa täydessä -kukoistuksessa. Äkillinen tunne siitä, kuinka vähäinen erotus nyt oli -onnellisen kodon ja kauniin tytön puhtaan rakkauden välillä, jota -jokainen kunnioitti, ja mikä murhe tälle kodolle oli tuleva ja turmio -sen kalleimmalle aarteelle, valtasi niin hellämielisen Clemencyn -sydämmen ja täytti sen sellaisella ahdistuksella ja sääliväisyydellä, -ettei hän mitenkään voinut pidättää kyyneleitänsä, ja hän heittäytyi -Marionin kaulaan. - -"Tosin tiedän sangen vähän, lapseni", virkkoi Clemency, "äärettömän -vähän... mutta tiedän kuitenkin sen, ettei tällaista pitäisi tapahtua. -Miettikää, mitä teette!" - -"Kyllä olen jo tarpeeksi miettinytkin", vastasi Marion lempeästi. - -"Mutta miettikää vielä", pyysi Clemency, "edes huomiseen asti!" - -Marion pudisti päätänsä. - -"Herra Alfredin tähden", jatkoi Clemency teeskentelemättömällä -vakaisuudella; "hänen tähtensä, jota niin hellästi rakastitte?" - -Marion peitti käsillään kasvonsa ja mainitsi sanan "rakastitte", -ikäänkuin se olisi koskenut hänen sydämmeensä. - -"Sallikaa minun mennä ulos", pyysi Clemency viihdyttävällä tavalla, -"minä selitän hänelle, miten asianlaita on. Älkää astuko tämän -kynnyksen yli tänä iltana... tiedän varmaan, ettei siitä ole mitään -hyvää seurauksena. Se päivä, jolloin herra Warden tuotiin tähän taloon, -oli onnettomuuden päivä. Muistakaa hyvää isäänne, lapseni... ja -sisartanne!" - -"Niin teenkin", vastasi Marion nostaen pikaisesti päätänsä. "Te ette -tunne minun asioitani... te ette voi tietää niitä. Minun täytyy saada -puhua hänen kanssansa! Kaikki, mitä tässä olette sanonut minulle, -todistaa, että olette parhain ja uskollisin ystäväni koko maailmassa; -mutta minun täytyy nyt mennä häntä puhuttelemaan. Tuletteko kanssani, -Clemency" (hän suuteli tätä sanoessansa Clemencyn ystävällisiä -kasvoja), "vai pitääkö minun mennä yksinäni?" - -Murheellisena ja kummastuneena kiersi Clemency avainta ja avasi oven. -Pitäen Clemencyn kädestä kiinni, astui Marion nopeasti ulos kamottavaan -yön pimeyteen, joka tuli heidän vastaansa heti toisella puolella -kynnystä. Sellaisessa pimeydessä kohtasi Warden hänet, ja he juttelivat -kauan ja vakaisesti keskenänsä. Käsi, joka piti lujasti kiinni -Clemencyn kädestä, välisti vapisi, välisti tuli elottoman kylmäksi, -välisti taas puristi vielä kiinteämmin Clemencyn kättä -- aina sen -mukaan, millaisia tunteita juttelun käänteet herättivät. Kun he sitten -menivät takaisin kyökkiin, seurasi Warden häntä ovelle asti. He -pysähtyivät siihen hetkiseksi, jolloin Warden otti kiinni hänen -toisesta kädestänsä ja painoi sitä huuliansa vasten. Sitten lähti hän -matkaansa. - -Clemency pani oven jälleen lukkoon ja salpaan ja taas oli Marion isänsä -katon alla. Vaikka hän oli niin nuori, ei tämä salaisuus, joka hänellä -nyt oli siellä mukanansa, jaksanut lannistaa hänen mieltänsä, vaan -samallainen ilmaus, jolle äsken en tietänyt mitään nimeä, oli nytkin -hänen kasvoissansa ja katsannossansa. - -Vielä kerran ja monta kertaa kiitti hän hyväntahtoista ystävätärtänsä -ja vakuutti rajoittamattomasti luottavansa häneen. Tultuaan kamariinsa, -lankesi hän polvilleen, ja vaikka tuo salaisuus painoi hänen -sydäntänsä, voi hän kuitenkin rukoilla! Hän voi rauhoittuneena ja -lohduttuneena nousta rukoilemasta ja kumartua rakkaan sisarensa yli, -joka makasi unessa. Hän voi silmäillä sisarensa lempeitä kasvoja, hän -voi hymyillä, vaikka kyllä surullisesti, ja suudella hänen otsaansa, -jota tehdessänsä hän sopisi itseksensä, että Grace oli aina ollut kuin -äiti hänelle, ja hän aina rakastanut Gracea, kuin lapsi äitiänsä. - -Hän voi panna sisarensa liikkumattoman käden kaulansa ympäri, levolle -käytyänsä -- kun se siinä, ikäänkuin odotti häntä, saadaksensa hellästi -suojella häntä maatessakin -- ja painaessaan suunsa sisarensa huulia -vasten, voi hän kuiskata: Jumala siunatkoon sinua! Hän voi sen jälkeen -itsekin levollisesti nukkua, eikä hänen makuutansa häirinnyt kuin yksi -tuskallinen uni, jolloin hän viattomalla ja viehättävällä äänellä -vaikeroi olevansa aivan yksinään ja kaikkein unhottamana. - -Yksi kuukausi ei ole pitkä aika, vaikka hitaisestikin kuluu. Se -kuukausi, joka tästä yöstä oli odotetun tuloon, kului joutuin ja katosi -kuin uni. - -Tuli määrätty päivä. Se oli myrskyinen talvipäivä, jolloin tuulen -puuskahdukset toisinaan täryyttivät niin vanhaa rakennusta, että se -aivan vapisi. Se oli sellainen päivä, joka tekee kodin toista vertaa -rakkaammaksi, kuin se tavallisesti on; joka antaa hauskalle -takkavalkealle uutta miellyttäväisyyttä ja näyttää luovan heleämmän -ruskon sen ääressä istuvien kasvoille sekä panee heidät likemmin ja -seuramielisemmin liittymään toisiinsa ulkona riehuvia elementtejä -vastaan. Oli juuri sellainen romuinen talvipäivä, joka laittaa huveja -asuntoihin, joka opettaa meitä pitämään arvossa kartiini-ikkunaisia -huoneita, iloisia kasvoja, soittoa, naurua, tanssia, leikinlaskua ja -hupaista ajanviettoa. - -Kaikkea sellaista oli tohtorikin pannut toimeen Alfredin tuloksi. Hän -tiesi, ettei Alfredia ollut odottaminen, ennenkuin yöllä vasta, ja -sentähden oli annettava soiton säveleiden, kuten hän sanoi, väreillä -yöilmassa hänen tervetulotukseksensa. Hänen vanhojen ystäviensä piti -kokoontua hänen ympärillensä. Ei kukaan hänen tutuistansa, jonka seuraa -hän oli rakastanut, saanut olla poissa, vaan heidän piti kaikkein olla -Alfredia vastaan-ottamassa! - -Vieraat olivat siis kutsutut, soittajat palkatut, pöydät katetut, -esteet poistetut tanssijoiden tieltä lattioilta sekä kaikellaisia -komeita valmistuksia tehty. Koska oli joulunaika eikä Alfredin silmät -olleet pitkään aikaan nähneet englantilaista juhlallisuutta tuoreessa -vihreydessä, niin kaunistettiin tanssisali joulupuilla, joiden oksien -välistä pilkutti punaisia marjoja hänelle tervetuliaisiksi. - -Tänä päivänä oli heillä kaikilla paljo puuhaa, mutta ei kellään, -niinkuin Gracella, joka hiljaisesti johti kaikkea ja oli järjestävänä -henkenä joka valmistuksessa. Kuukauden ajan oli Clemency levottomana ja -melkein vapistuksella silmäillyt Marionia, mutta erittäinkin teki hän -sitä tänä päivänä. Marion oli ehkä vaaleampi kuin tavallisesti, vaan -kuitenkin vallitsi hänen kasvoissansa lempeä tyyneys, joka teki hänet -vielä rakastettavammaksi, kuin hän muuten oli. - -Illalla, kun hän oli puettuna ja hänellä oli päässä seppele, jonka -Grace oli tahallansa tehnyt Alfredin lempikukista, esiytyi hänen -kasvoissansa, jotka olivat mietteliäät ja melkein suruiset, mutta -kuitenkin sangen eloisat ja ylevät, tuo entinen mielenilmaus monta -kertaa näkyvämpänä. - -"Seppele, jolla vasta kerran koristan sinut, tulee olemaan -morsiusseppele", sanoi Grace, "jollen ole kovin huono ennustaja." - -Hänen sisarensa hymyili ja piti häntä syliinsä suljettuna. - -"Hetkinen Grace! Älä jätä minua vielä! Oletko varma, etten tarvitse -enää mitään muuta?" - -Ei häntä vaatetuksensa huolettanut. Sisarensa kasvoja hän ajatteli ja -katsoi hellästi niihin. - -"Minun taitoni", vastasi Grace, "ei ulotu pitemmälle, eikä sinua -voikaan enää paremmin kaunistaa. En ole koskaan nähnyt sinua näin -kauniina, kuin tänä iltana." - -"En ole koskaan ollut näin onnellinenkaan", vastasi hän. - -"Ja kuitenkin odottaa sinua vielä suurempi onnellisuus toisessa -kodissa, joka on yhtä iloisa ja kaunis kuin tämäkin", sanoi Grace. -"Siellä tulee Alfred asumaan nuoren vaimonsa kanssa." - -Marion hymyili taaskin. "Sinä kuvittelet sen mielessäsi onnelliseksi. -Näen sen silmistäsi... Tiedän kyllä, että se on oleva onnellinen; ja se -tieto ilahuttaa minua." - -"No", sanoi tohtori, joka samassa töytäsi sisään, "tässä olemme nyt. -Onhan kaikki jo varmaan Alfredin tuloksi valmiina. Hän ei voi saapua -tänne, ennen kuin hyvin myöhään, tuntia ennen puoliyötä tai niillä -paikoilla, joten meillä on hyvä aika huvitella, ennenkuin hän tulee. Ei -sovi antaa hänen kohdata meitä jäisissä huoneissa. Tee parempi tuli -uuninpesään, Britain! Anna sen loistaa juhlallamme, kunnes -juhlallisuutemme loppuu. Me elämme hulluuksien maailmassa, tyttöseni; -uskolliset lempijät, samoin kuin kaikki muukin, ovat pelkkää -hulluutta... mutta me tahdomme myöskin olla hulluja ja pitää -uskolliselle rakastajallemme hullunkuriset tulijaiset... Totta -tosiaan", jatkoi vanha tohtori, silmäillen ylpeästi tyttäriään... "en -mistään tämän illan monista hulluuksista ole täysin varma, paitsi -siitä, että olen kahden kauniin tytön isä." - -"Antakaa, rakas isä, anteeksi kaikki, mitä toinen heistä on tehnyt tai -tulee tekemään teille suruksi ja murheeksi", rukoili Marion. "Antakaa -hänelle anteeksi nyt, kun hänen sydämmensä on täynnä... Sanokaa -antavanne hänelle anteeksi... tahtovanne antaa hänelle anteeksi ja -hänen saavan aina olla osallisen teidän rakkaudestanne sekä...", hän ei -sanonut kaikkea mitä hänellä oli mielessä; hän painoi kasvonsa isänsä -rintaa vasten. - -"Mitä sanot tyttöseni?" vastasi tohtori hellästi. "Antakaa anteeksi? -Mitä pitää minun antaa anteeksi? Jos uskollisten rakastajaimme tulo -tekee meille tällaista levottomuutta, niin olisi parasta, ett'eivät -tulisikaan. Pitää lähettää sananlennättäjä heitä vastaan pysähdyttämään -heitä tiellä ja toimittamaan niin, ett'eivät matkusta kuin peninkulman -tai pari päivässä, kunnes me ennätämme tulla valmiiksi ottamaan heitä -vastaan. Anna nyt suuta, tyttöseni! Antakaa anteeksi! Mitä se on? Ethän -ole koskaan isääsi suututtanut etkä ollut tottelematon; mutia jos -olisitkin tehnyt sitä vaikka viisikymmentä kertaa joka päivä, antaisin -kuitenkin kaikki sinulle anteeksi, paitsi tätä kummallista pyyntöä. -Vielä yksi suudelma, tyttöseni! Kas niin! Entisestä sekä vastaisesta on -nyt välimme selvänä. Korjaa tuota valkeaa! Ethän tahdo palelluttaa -ihmisiä tänä kylmänä joulukuun yönä! Jokaisen pitää olla lämmin, hauska -ja iloinen; muuten en anna teille kellekään anteeksi!" - -Niin iloinen oli vanha tohtori tänä iltana! Uuninpesään pantiin lisäksi -kivihiiliä, kynttilät paloivat iloisasti, vieraita saapui, vilkas -hälinä syntyi, ja hupaisan ilon raitis ilma alkoi elähyttää koko -huonetta. - -Vieraita lisääntyi yhä enemmän. Niitä tuli joukko toisensa perään. -Iloisia silmiä säteili Marionia vastaan; naurusuin toivotettiin hänelle -onnea Alfredin tuloksi. Ymmärtäväiset äidit leyhyttelivät värisinä -viuhkaimiansa ja toivottivat hänelle vakavuutta ja kykyä perheenemännän -levolliseen toimeen. Vilkkaat isät joutuivat vaimojensa epäsuosioon, -kun liian paljon ihailivat Marionin kauneutta. Tyttäret kadehtivat -häntä; pojat kadehtivat Alfredia. Useat rakastavaiset käyttivät tätä -tilaisuutta hyväksensä. Kaikki oli pelkkää myötätuntoisuuden ilmausta, -eloisuutta ja odotusta. - -Herra ja rouva Craggs saapuivat tänne käsi kädessä, mutta rouva -Snitchey tuli yksinään. "Mitä nyt, missä hän on?" kysäisi tohtori. - -Paratiisilinnun-höyhen rouva Snitcheyn turbaanissa vapisi, ikäänkuin -olisi ollut vielä kiinni elävässä paratiisilinnussa, kun hän vastasi, -ett'ei hän sitä tietänyt, vaan että herra Craggs sen mahtoi tietää. - -"Se kirottu konttori", sanoi rouva Craggs. - -"Se olisi pantava tulelle", lisäsi rouva Snitchey. - -"Hän on... hän on... meillä oli pieniä asiatoimia, joiden tähden -kumppanini viipyy myöhään iltaan", sanoi herra Craggs, silmäillen -levottomasti ympärilleen. - -"Niin, asiatoimia! Älkää niistä puhuko mitään", sanoi Snitcheyn rouva. - -"Me tiedämme kyllä, mitä teidän asiatoimenne ovat", sanoi Craggsin -rouva. - -Mutta kuitenkin lienee heidän tietämättömyytensä niistä ollut juuri -syynä, että paratiisilinnun-höyhen Snitcheyn rouvan päähineessä sillä -tavalla vapisi ja että kaikki välilliset lisäykset Craggsin rouvan -korvarenkaissa kilisivät kuin pienet porokellot. - -"Kummallista, että sinä pääsit tänne asiatoimilta!" sanoi Craggsin -rouva miehellensä. - -"Herra Craggs on aina onnellisempi!" virkkoi Snitcheyn rouva. - -"Sellaisen miehen, jolla on konttori, ei pitäisi koskaan naida", sanoi -Snitcheyn rouva. - -Sitten sanoi Snitcheyn rouva itseksensä, että rouva Craggs on -tuollaisella silmäyksellään juuri lävistänyt herra Craggsin sydämen, ja -että tämä sen kyllä tiesi. Rouva Craggs taas kuiskasi miehellensä, että -hänen Snitcheynsä puijasivat häntä aina, kun hän käänsi selkänsä, ja -että hän kerran vielä tuli huomaamaan sen, vaan silloin oli se -myöhäistä. - -Välittämättä paljoa näistä muistutuksista, katseli herra Craggs yhä -levottomasti ympärilleen, kunnes silmänsä vihdoin pysähtyivät Graceen, -jolloin hän heti meni hänen luoksensa. - -"Hyvää iltaa, neiti", tervehti Craggs. "Kuinka te olette kaunis tänä -iltana! Onko sisarenne, neiti Marion..." - -"On, hän on vallan terveenä." - -"En, minä tahdoin kysyä, onko hän täällä?" virkkoi Craggs. - -"Täällä? Ettekö näe häntä? Tuolla aikoo hän juuri ruveta tanssimaan", -vastasi Grace. - -Nähdäksensä paremmin, pani herra Craggs lasisilmät nenällensä ja -silmäili hetkisen Marionia niiden läpi. Sitten rykäisi hän ja -tyytyväisen näköisenä pisti ne takaisin taskuunsa, kun ensin oli pannut -ne koteloon. - -Nyt rupesi kuulumaan soittoa ja tanssi alkoi. Valkea leimusi uunin -pesässä rätisten ja paukkaen, yleten ja aleten, ikäänkuin olisi sekin -ottanut osaa tanssiin. Välisti piti se keskeymätöntä ääntä, ikäänkuin -koettaen myöskin soittaa. Välisti säteili ja paloi se, kuin olisi ollut -tämän vanhan huoneen silmä. Välisti taas räpytteli se, ikäänkuin -perheen vanhin räpyttelee silmiänsä nuorison kuiskaillessa nurkissa. -Välisti leikitteli se joulupuille ja loisti leimuten niiden oksien -välitse, että näytti kuin olisivat ne olleet ulkona kylmässä ja -talviyön henkäilyt niitä liikutelleet. Välisti taas muuttui sen -omituinen, iloinen luonne aivan hillittömäksi, jolloin se kovasti -paukahtaen räiskähytti joukottain pieniä, viattomia säkeniä tanssivien -seuraan ja ihastuneena kepposestaan tavotti ylös uuninpiippua myöten, -kuin hullustunut. - -Toinen tanssi oli juuri päättymäisillänsä, kun herra Snitchey taputti -yhdysmiestänsä, joka seisoi ja silmäili sitä, käsivarteen. - -Herra Craggs säpsähti, ikäänkuin olisi yhdysmiehensä ollut kummitus. - -"Menikö hän pois?" kysäisi Craggs. - -"Ole hiljaa! Hän oli luonani kolmatta tuntia", vastasi Snitchey. "Hän -suoriutui kaikesta. Hän silmäili läpi kaikki häntä varten tehdyt -järjestelymme, ja vielä hyvin tarkasti. Hän... Hm!" - -Tanssi loppui. Marion meni aivan hänen ohitsensa, kun hän puhui. Mutta -ei Marion huomannut häntä eikä hänen kumppaniansa, vaan haki -sisartansa, joka istui toisella puolella salia, ja hiljaa kierrätellen -vierasjoukon läpi, katosi heidän näkyvistänsä. - -"Niinkuin näette, on kaikki selvänä ja hyvin", sanoi Craggs. - -"Eihän hän enää maininnut mitään siitä asiasta?" - -"Ei sanaakaan." - -"Ja hän lähti todellakin? Hän on nyt todenperään poissa?" - -"Kyllä hän pitää sanansa. Hän kulkee myötävirtaa jokea alas sillä -kotelon kaltaisella veneellänsä ja joutuu tänä yönä merelle se -huimapäinen myötä tuulta. Ensiksikään ei minkään kautta pääse niin -huomaamatta kulkemaan ja toiseksi, sanoi hän, tulee nousuvesi nyt -tuntia ennen puoliyötä. Olen iloinen, että siitä on päästy." Ja herra -Snitchey pyyhki otsaansa ja oli hyvin kuuman ja levottoman näköinen. - -"Mitä luulette", kysyi herra Craggs, "siitä...?" - -"Hiljaa.'" vastasi hänen varoisa kumppaninsa, katsoen suoraan eteensä. -"Ymmärrän kyllä. Älkää mainitko mitään nimiä, älkääkä puhuko, niinkuin -olisi meillä salaisuuksia. En tiedä, mitä siitä on luuleminen, enkä -totta puhuen pidä siitä nyt lukuakaan. Onhan se sangen lohduttavaista. -Hänen itserakkautensa petti hänet ja hyvin luultavasti lienee tuo nuori -nainen ainoastaan kiekaillut hänelle. Eikö Alfred vielä ole saapunut?" - -"Ei", vastasi herra Craggs, "mutta häntä odotetaan joka hetki." - -"Vai niin!" sanoi herra Snitchey, pyyhkien taaskin otsaansa. "Onhan se -sangen lohduttavaista. En koskaan vielä ole yhdysmiehinä ollessamme -ollut näin levoton. Nyt pitää minunkin oikein huvitella tänä iltana." - -Rouvat Craggs ja Snitchey tulivat heidän luoksensa, juuri kun hän -lausui noita viimeisiä sanoja. Paratiisilinnun-höyhen oli sangen -värisevässä tilassa, ja pienet kellot soivat aivan kuuluvasti -korvarenkaissa. - -"Sitä ovat kaikki oudostelleet", sanoi rouva Snitchey. "Lieneehän -konttoori nyt tyytyväinen." - -"Tyytyväinen mihin, enkelini?" kysäisi herra Snitchey. - -"Siihen, kun se taaskin sai turvattoman naisen naurun ja ylenkatseen -alaiseksi", vastasi rouva Snitchey, "Minä olen aivan sen tiellä." - -"Tosin olen minäkin", sanoi rouva Craggs, "tottunut pitkän ajan -pitämään konttooria sellaisena, joka on omansa häiritsemään -perheellistä hupaisuutta, että on oikein hyvä mieleni, kun saan -julkisesti tunnustaa sen rauhani viholliseksi. Ja kuinka onkaan, niin -tässä puheessani on suoruutta ja vakaisuutta." - -"Rakkaani", virkkoi herra Craggs; "en tahdo vastustaa sinun hyvää -ajatustasi; mutta minun on mahdoton käsittää, miten konttoori voi olla -sinun rauhasi vihollinen." - -"Tietysti", vastasi rouva Craggs, soittaen oikein yhteen kellojansa. -"Mahdoton onkin sinun käsittää sitä, sillä jos sen käsittää voisit, -niin et olisi tuollaisen konttoorin kanssa yhtäläinen." - -"Mitä tämän iltaiseen poissaolooni kuuluu, rakkaani", sanoi herra -Snitchey, tarjoten vaimolleen käsivartensa, "niin vahinko siitä oli -minun eikä kenenkään muun; vaan niinkuin herra Craggs tietää..." - -Hän ei ennättänyt sanoa kaikkea, mitä aikoi, sillä rouva Snitchey -keskeytti hänen puheensa siten, että vei hänet syrjään ja pyysi häntä -katsomaan "tuota miestä", vaimonsa mieliksi katsomaan häntä. - -"Ketä miestä, enkelini?" kysyi herra Snitchey. - -"Häntä, jonka olet valinnut uskotuksesi; sillä tiedäthän hyvin, etten -minä ensinkään ansaitse luottamustasi, herra Snitchey." - -"Sinäkö et ansaitsisi, enkelini", virkkoi Snitchey. - -"En minä ansaitse, en minä ole niin onnellinen", sanoi rouva Snitchey, -ylpeästi nauraen. "Minä tunnen asentoni. Mutta katso valittuasi, herra -Snitchey, kaikkeasi kaikessa, salaisuuksiesi tietäjää, miestä, johon -luotat ja joka, sanalla sanoen, on toinen itsesi." - -Herra Snitchey käänsi silmänsä vaimonsa osottamaan suuntaan ja teki -sen, niinkuin tavallisesti "itsensä sekä Craggsin puolesta". - -"Jos tänä iltana voit katsoa sen miehen silmiin", jatkoi rouva -Snitchey, "tuntematta itseäsi peijatuksi ja kavalletuksi, hänen -juoniensa uhriksi ja hänen tahtonsa leikkikaluksi, joksi käsittämätön -lumousvoima on sinut tehnyt, vaikkei sitä voimaa voi kukaan ihminen -selittää eikä sen suhteen mitkään minun varoitukseni ole kuin turhat ja -mitättömät, niin en virka mitään enempätä, vaan surkuttelen ainoastaan -sinua!" - -Samalla kertaa antoi rouva Craggs miehellensä salamielisiä viittauksia -aivan vastakkaiseen suuntaan. - -"Onko mahdollista", sanoi hän, "että Craggs voi antaa Snitcheynsä niin -soentaa itseänsä, ettei näe todellista tilaansa? Tohtiiko hän väittää, -ettei hän selvästi huomannut Snitcheyssänsä, kun ne tulivat tähän -huoneesen, salamielisyyttä, kavaluutta ja petosta? Voiko hän kieltää, -ettei hänen verrattomat Snitcheynsä jo sellaisella käytöksellään, kun -ne pyyhkivät otsaansa ja vilkuilivat ympärillensä, osottaneet -itsellänsä olevan jotain, joka painoi heidän omaatuntoansa (jos heillä -omaatuntoa on), ja joka ei kärsinyt valoa? Olisiko kukaan muu, kuin -hänen Snitcheynsä, voinut tulla tällaiseen juhlallisuuteen varkaan -tavalla? Eikö jo sekin seikka, että he tulivat ovesta sisään kenenkään -huomaamatta, osottanut selvästi, mikä mies he ovat? Tohtiko hän päälle -päätteeksi päivän valossa (nyt oli piammiten sydänyön aika) vakuuttaa -minulle, että hänen Snitcheynsä voivat milloin hyvänsä puhdistaa -itsensä kaikesta sellaisesta, jonka järki sekä kokemus on osottanut -todeksi?" - -Ei Snitchey eikä Craggs koettanutkaan ehkäistä tätä tulvaa, kun se -kerran oli ruvennut paisumaan; vaan molemmat menivät tyytyväisinä sen -mukana, kunnes se vihdoin itsestänsä seisattui, kun aljettiin panna -toimeen kohtajaistanssia, ja sen johdosta syntyi yleinen liike. Herra -Snitchey tarjoutui kavaljeriksi Craggsin rouvalle, ja herra Craggs anoi -kunniaa, saada tanssia Snitcheyn rouvan kanssa. - -Tehtyänsä sellaisia pieniä esteitä, kuin: "Miksette pyydä muita?" ja -"kyllähän teistä olisi mieleen, jos en tulisi", ja "merkillistä, että -voitte tanssia muuallakin kuin konttoorissa" (mutta tämä oli tietysti -leikkiä), myöntyivät molemmat rouvat tarjoukseen ja sijoittuivat -paikoillensa. - -Yhdysmiehillä oli aina tapana tehdä siten ja tarjota toinen toisensa -rouvalle käsivartensa päivällis- ja illallispöytään mennessänsä, sillä -he olivat mitä parhaimmat ystävät ja mitä tuttavallisimmassa suhteessa -toisiinsa. - -Nyt näkyi paratiisilinnun-höyhen kulkevan keskelle päin lattiaa, ja -pienet kellot alkoivat kovasti kilistä. Tohtorin palavat kasvot -pyörähtelivät ympäri vernissalla voidellun, hyvätekoisen hyrrän -tavalla, ja hengästynyt herra Craggs alkoi jo arvella, että -kohtajaistanssi, samoin kuin kaikki muukin maailmassa, oli tehty "liian -helpoksi". Herra Snitchey hyppi ja pyörähteli, kuin olisi hän tanssinut -sekä itsensä että herra Craggsin ja vielä monen muunkin puolesta. - -Tanssi teki huoneesen kovan ilmanvedon, joten tuli uuninpesässä sai -uutta virkistystä ja alkoi leimuta kirkkaampana ja korkeampana. Se oli -ikäänkuin huoneen henki-olento ja esiytyi kaikkialla. Se loisti -ihmisten silmissä; se säteili jalokivissä, joita oli tyttöjen -valkoisessa kaulassa; se valosti heidän korvillansa ja näytti ikäänkuin -salaisesti kuiskailevan heille; se leimusi heidän vyötäisillänsä; se -valaisi koko lattiaa, tehdäksensä sen heidän jalkojensa alla kauniiksi; -se kimalteli laessa, luodakseen heidän kauniille kasvoilleen -salaperäisesti säteitänsä; ja se piti oikein juhlatulitusta rouva -Craggsin pienessä kellolaitoksessa. - -Mutta elvyttävä ilmanhenki, joka leyhki siihen, alkoi yhä virkeämmin -liikkua, mikäli soitto vilkastui ja tanssi pääsi parempaan vauhtiin. -Sen leyhkä pani lehdet ja marjat seinillä semmoiseen liikkeesen, jota -ne ennen olivat pitäneet puissa ollessansa. Se hengähteli huoneessa, -ikäänkuin joukko näkymättömiä hengettäriä olisi liehunut näiden -näkyväisten kemuilijain kantapäillä. Tässä pyörinnässä ja touhussa ei -voinut eroittaa yhtä juonnetta tohtorin kasvoista, mutta sitä vastaan -näytti paratiisilintuja siinä lentävän täyttä vauhtia kokonainen joukko -ja kuului semmoinen kilinä, kuin lukemattomia pieniä kelloja olisi -soinut, vienon myrskyn löyhytellessä lukuisia heilahtelevia helmoja. -Vaan sitten lakkasi soitto ja tanssi loppui. - -Tohtori, ollen nyt lämpymänä ja hengästyneenä, näytti yhä -kärsimättömämmin odottelevan Alfredin tuloa. - -"Eikö vielä ole mitään näkynyt, Britain? Eikö mitään ole kuulunut?" - -"Ulkona on niin pimeä, ett'ei siellä voi mitään nähdä, eikä taas tässä -hälyssä voi mitään kuullakaan." - -"Niin on todellakin! Mutta sitä iloisemmat ovat tervetulijaisemme -hänestä. Paljoko kello on?" - -"Se on kaksitoista. Kyllä hänen nyt jo pitäisi tulla?" - -"Kohenna tulta ja pane enemmän kivihiiliä uuninpesään", sanoi tohtori, -"että tervetulotuksemme leimuaisi häntä vastaan yönpimeydessä, kun hän -tulee niin likelle, että saa nähdä sen." - -"Hän näkikin sen jo..." Hänelle loisti valo tohtorin asunnosta, kun hän -kääntyi vanhan kirkon kulman ympäri. Hän tiesi kyllä, mistä se loisti. -Hän näki vanhat talvipukuiset puut, joita oli hänen ja tulen välillä. -Hän tiesi, että yksi niistä kesäilloilla suhisutti oksiansa Marionin -ikkunan alla. - -Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hänen sydämmensä tykki niin kovasti, -että hän tuskin voi kestää onneansa. Kuinka usein hän oli ajatellut -tätä hetkeä, kuvaillut sitä sellaiseksi ja sellaiseksi -- pelännyt, -ett'ei se tulisikaan -- ikävöinyt ja halunnut sitä, ollessansa kaukana. - -Taas loisti kirkas valo. Hän tiesi, että se oli sytytetty -tervetulottamaan häntä ja kiirehtämään häntä tiellä. Hän viittasi -kädellänsä, pyöritti hattuansa ja huudahti, ikäänkuin olisi jo nähnyt -ne, joita ikävöi, ja ikäänkuin he olisivat voineet nähdä ja kuulla -häntä, kun hän riemullisena riensi loistavaa tulta kohti pitkin -kuraista ja likaista tietä. - -Hän tunsi tohtorin ja ymmärsi, miten tämä oli tehnyt. Tohtori ei -suinkaan ollut antanut hänen tulonsa tapahtua äkkiarvaamatta... mutta -hän voi nyt kuitenkin äkkiarvaamatta saapua sinne, kun kulki viimeisen -matkan jalkaisin. Jos puutarhan portti oli auki, niin voi hän siitä -päästä sisään, vaan muuten oli hänen kiipeäminen muurin yli, joka ei -myöskään ollut vaikeata. Hän voi niinmuodoin hetken kuluessa päästä -heidän seuraansa. - -Hän laskeutui alas rattailta, käskien kyytimiehen jäädä muutamaksi -minuutiksi siihen ja sitten tulla hiljaa perästä. Itse kiiruhti hän -edelleen, ja päästyänsä tohtorin asunnolle, ravisti puutarhan porttia, -vaan kiipesi sitten muurille, hyppäsi alas toiselle puolelle ja seisoi -nyt hengästyneenä vanhassa puutarhassa. - -Siellä olivat puut paksussa härmässä, että pienet oksat näyttivät, -pilvillä peitetyn kuun himmeässä valossa, olevan ikäänkuin liinaan -käärittyinä. Hänen jaloissansa kahisi lakastuneita lehtiä, kun hän -hiljaan hiipi asuinhuoneelle. Talviyön täydellinen kolkkous oli -levinneenä taivaan sekä maan yli. Mutta ikkunoista loisti häntä vastaan -iloinen valo. Niiden ohitse käveli sisässä ihmisiä, ja hänen korviinsa -kuului epäselvää ääntä ja melua. - -Hän kuunteli, kuullakseen Marionin ääntä. Hiipiessänsä ovelle koetti -hän erottaa sitä muiden äänestä ja luuli vähän sitä kuulevansakin. Hän -oli juuri aivan lähellä ovea, kun se yht'äkkiä aukeni, ja siitä astui -ulos eräs, joka kohtasi hänet, mutta puolitukahtuneella äänellä -parahtaen vetäytyi heti takaisin. - -"Clemency", sanoi Alfred, "etkö enää tunne minua?" - -"Älkää tulko sisään!" vastasi Clemency, työntäen häntä takaisin. -"Menkää pois! Älkää kysykö minkätähden... vaan älkää tulko sisään!" - -"Mikä nyt on?" huudahti Alfred. - -"En tiedä... minua kauhistuttaa ajatellessani sitä... Menkää matkaanne! -Kuulkaa!" - -Nyt syntyi sisässä yht'äkkiä hälinä. Clemency pani kädet korvillensa. -Sieltä kuului epätoivon huuto, jota ei käsillä voinut estää kuulumasta, -ja Grace syöksyi, katsanto ja käytös hämmennyksissä, ovesta ulos. - -"Grace", sanoi Alfred, ottaen hänet syliinsä. "Mikä nyt on? Onko Marion -kuollut?" - -Grace irroitti itsensä hänestä, voidakseen paremmin katsoa hänen -kasvoihinsa, ja lankesi sitten hänen jalkoihinsa. - -Joukko vieraita keräytyi sisästä heidän ympärillensä. Niiden muassa oli -myöskin tohtori, paperi kädessä. - -"Mikä nyt on!" huudahti Alfred, pannen kätensä päänsä päälle ja -silmäillen epätoivoisena ympärillänsä olevia. Sitten lankesi hän -polvilleen pyörtyneen Gracen viereen. "Eikö kukaan tahdo nähdä minua? -Eikö kukaan tahdo puhutella minua? Eikö ole ketään, joka tuntisi minut? -Eikö joukossanne ole ketään, joka voisi sanoa minulle, mitä tämä on?" - -Ympärillä olevaiset alkoivat sopista: - -"Hän on poissa!" - -"Poissako", virkkoi Alfred epätoivoisena. - -"Hän on mennyt karkuun, hyvä Alfred", sanoi tohtori murtuneella äänellä -ja kädet kasvoilla. "Hän karkasi kodistansa ja meiltä. Tänä yönä. Hän -kirjoittaa 'valintansa olevan viatonta, jota ei kukaan voi moittia ja -rukoilee meitä antamaan hänelle anteeksi ja pitämään häntä -muistossamme... ja on karannut'." - -"Kenen kanssa? Mihin?" virkkoi Alfred ja hyppäsi ylös, ikäänkuin aikoen -lähteä häntä ajamaan takaa; mutta kun ympärillä olevat tekivät tilaa, -että hän pääsisi menemään, hoipersi hän takaperin ja vaipui entiseen -asentoonsa, ottaen kiinni Gracen kylmästä kädestä ja pitäen sitä -omassansa. - -Nyt aljettiin hääriä ja juoksennella edestakaisin. Huoneessa syntyi -suuri sekaannus, hälinä ja epäjärjestys, eikä kukaan tietänyt, mitä oli -tehtävä. Toiset valmistautuivat ajamaan häntä takaa teillä, toiset -hankkimaan hevosia ja lyhtyjä, toiset juttelivat keskenänsä, ett'ei -ollut mitään jälkiä eikä merkkiä, joita myöten voisi häntä seurata. -Toiset tulivat ystävällisinä Alfredia lohduttamaan, toiset taas -huomauttivat hänelle, että Grace oli vietävä sisään ja että hän -heittäisi Gracen käden... mutta hän ei ottanut korviinsa heidän -puheitansa eikä niin liikahtanut. - -Lunta satoi sakeasti ja isoissa höytäleissä. Alfred katsoi hetkisen -ilmaan ja ajatteli, että tämä valkoinen aine, jota juuri putosi maahan, -oli sopiva hautaamaan hänen toiveensa ja onnettomuutensa. Hän silmäili -ympärillänsä lumettunutta maata ja ajatteli, että Marionin jälkien piti -samassa peittyä, kun syntyivät ja että hänen muistonsa oli myöskin -samalla tavalla haihtuva. Mutta ilmaa ei hän ajatellut eikä myöskään -liikahtanut paikastansa. - - - - -III. - - -Alfredin palausyöstä alkaen oli maailma tullut kuusi vuotta -vanhemmaksi. Oli lämmin, syksyinen iltapuoli ja kaiken päivää oli -kovasti satanut. Yht'äkkiä tuli aurinko pilvien takaa näkyviin ja vanha -taistelukenttä kimalteli iloisena ja kirkkaana siinä vihreässä -kohdassa, johon auringon säteet ensin sopivat, ja lähetti siitä iloisia -tervehdyksiä ympäri tasankoa, ikäänkuin äsken sytytetystä valotornista, -jotka levisivät yhä laajemmalle ja joihin tuhansilta haaroilta näytti -tulevan vastauksia. - -Kuinka kaunis oli maisema säteillessänsä siten auringon paisteessa, -jonka valtava vaikutus ikäänkuin ylenluonnollisella tavalla teki -itsensä kaikkialla tuntuvaksi ja kirkasti kaiken. Metsässä, joka äsken -oli himmeä ryhmäikkö, esiytyi nyt monenlaista väriä, keltaista, -vihreää, ruskeaa ja punaista; monenmuotoisia puita ja niiden oksilla -kiiltäviä sateenpisaroita, jotka välähtelivät pudotessansa maahan. -Vihanta niitty, joka äsken oli ikäänkuin sokeana, näytti nyt jälleen -saaneen näkönsä, voidakseen kirkkaana ja värikkäänä silmäillä -heijaisevaa taivasta. Vainiot, ojat, aituukset, yksityiset huoneet, -kylät, kirkontorni, joki ja vesimylly, kaikki selvenivät hymyilevinä -näkyviin pimeästä ilmasta. Linnut laulelivat suloisesti. Kukat -kohottivat maahan päin nyökistyneitä nuppujansa. Tuoksuvia höyryjä -nousi virkistyneestä maasta. Sininen taivas levisi valtavana niiden -päällä. Auringon vinot säteet tuhosivat mustia pilviryhmiä, joita oli -niiden edessä, ja vesikaari, tämä kaikkein niiden värien ilmaus, jotka -kaunistavat taivasta ja maata, näyttäytyi täysikokoisena -taivaankannella. - -Tien vieressä oli pieni ravintola. Sitä siimesti iso jalava, jonka -jättiläisjuurelle oli tehty penkkejä kävelijöitä varten. Ravintolan -hauska etupuoli oli, niinkuin sellaisissa virvoituspaikoissa pitää -ollakin, maantiehen päin, joten se houkutteli matkustavaista sisälle, -antaen äänettömiä, mutta vakuuttavia lupauksia siitä, että tässä -paikassa oli hyvä vastaanotto. Tulipunainen kyltti, joka oli naulattu -ylös puuhun, loisti kultaisine kirjaiminensa auringon paisteessa ja -kurkisti iloisten kasvojen tavalla alas vihreiden lehtien välitse. -Vesiallas, täynnä raikasta kirkasta vettä, ja hyvätuoksuinen ruoho sen -ympärillä panivat jokaisen lähestyvän hevosen aina nostamaan korviansa. -Karmosiinipunaiset kartiinit alakerran ikkunoissa ja puhtaat valkoiset -esiriput yläkerran pienissä makuukamareissa näyttivät joka kerta, kun -tuuli niitä leyhytteli, ystävällisesti viittaavan ohitsekulkijaa -sisälle. Viheriävärisiin ikkunanluukkuihin oli kirjoitettu kultaisilla -kirjaimilla: "Sahtia, olutta, puhtaita viinejä, mukavia vuoteita." Oven -päällä oli miellyttävä ruskean ruusin kuva, ja ikkunoilla kukkivia -kasveja puhtaissa punaisissa kruukuissa, jotka tuikasti erosivat -asunnon valkoisista seinistä; ja pimeässä etehisessä oli valonraitoja, -jotka kuvastuivat sinne kirkkaista pulloista ja juomakannuista. - -Ovella näyttäytyi myöskin isäntä itse. Hän oli lyhyenläntä, -leveänpylläkkä mies. Hän seisoi siinä kädet taskussa ja jalat sen -verran hajallaan, että niistä voi selvästi huomata hänessä olevan -tyytyväisyyttä kaikkeen, mitä kellarissa oli, ja lujaa luottamusta -ylimalkaan siihen, mitä ravintolansa saattoi tarjota. Korskailemiseksi -ei sitä luottamusta voinut otaksua, sillä se oli levollista ja -teeskentelemätöntä. Runsas märkyys, joka vallitsi kaikkialla äskeisen -sateen jälkeen, näytti hänestä olevan hyvin sopivaa. Hänen -ympäristöllänsä ei missään ollut janoa. Muutamat raskasnuppuiset -dahliat, jotka kurkistelivat hänen pienen hyvästi hoidetun puutarhansa -pisteen yli, olivat juoneet niin paljon kuin jaksoivat ja ehkä -enemmänkin ja näyttivät nyt sen johdosta voivan huonosti. Mutta ruusut, -keltaorvokit ja ikkunakasvit sekä vanhojen puiden lehdet, jotka olivat -kohtuuden ystäviä, eivät olleet nauttineet enempää kuin mikä oli -terveellistä ja sopivaa kehittämään heidän loistavimpia -ominaisuuksiansa. Ne näyttivät viettävän sellaista viatonta huvittelua, -että tipahuttelivat lehdiltään maahan raskaita vesipisaroita, jotka, -mitään vahingoittamatta, tekivät hyvää siinä, mihin putosivat, sillä ne -kostuttivat semmoisia piilokohtia, joihin sade ei päässyt. - -Tällä kylänravintolalla oli perustamisestansa alkaen ollut omituinen -kyltti. Siinä oli loistavilla kirjaimilla nimi "Muskottirauta", joksi -tätä ravintolaa kutsuttiin, ja sen alla samanlaisilla kirjaimilla: -"Benjamin Britain". - -Likemmin silmäiltyä ja paremmin tarkasteltua ovella seisovaa isäntää, -olisi kyllä voinut huomatakin, ett'ei se ollut kukaan muu, kuin -Benjamin Britain itse. Aika oli tosin hiukan muuntanut hänen muotoansa, -vaan oli muuntanut sitä vielä entistä mukavammaksi, joten hän -todellakin oli sangen luonnistunut ravintolanisäntä. - -"Rouva Britain viipyy vähän kauan", sanoi herra Britain, katsoen tielle -päin. "Nyt on jo teenaika." - -Ja kun ei rouva Britain'ia vieläkään kuulunut, niin käveli hän -hiljalleen tielle ja kääntyi silmäilemään hyvin tyytyväisen näköisenä -ravintolaansa. "Tuollainen juuri pitäisi se ravintola olla, johon minä -tahtoisin mennä sisälle, jos en itse olisi ravintolan pitäjä", sanoi -Britain. - -Sitten meni hän puutarhansa pisteen viereen katsomaan dahlioitansa. Ne -katsoivat samoin häneen avuttoman näköisinä ja nuput raskaasti -nyökistyneinä, ja niistä poreili ylellistä vettä raskaissa pisaroissa. - -"Näitä tulee pitää silmällä", sanoi Benjamin. "Täytyy muistuttaa häntä -siitä. Mutta milloin hän sieltä tulee!" - -Herra Britain'in parempi puoli näytti kaikessa olevan niin hänen -parempi puolensa, että hänen huonompi puolensa oli kokonaan -hämmennyksissä ja auttamattomassa tilassa, jos parempi puoli oli -poissa. - -"Eihän hänellä tietääkseni olisi pitänyt olla mitään erinäistä -viivykkiä", jatkoi Benjamin. "Tosin oli hänellä, paitsi torilla -käyntiä, muutamia pieniä asioita; vaan eihän niitä ollut monta. Ah, -tuolla tuleekin hän vihdoin!" - -Rattaat, joissa oli poika ajajana, tulla rämisivät tietä myöten. -Huojuvalla istupaikalla niissä istui rotevaruumiinen, matroonannäköinen -nainen, takana märkä sateenvarjo levällään kuivamassa ja paljaat -käsivarret korin ympäri, joka oli hänen polvillaan, sekä vieressä -kahdenpuolen paljo muita koreja ja paketteja. Hänen kasvoissansa -esiytyi hyväsävyisyys, mutta käytöksensä oli nurintapaista, kun hän -kiikkui sinne tänne rattaillansa, jotka matkan päästä näyttivät hyvin -vanhanaikaisilta. Ja samallaisilta näyttivät ne likemmäksikin -tultuansa, ja kun ne pysähtyivät Muskottiraudan ovelle, niin pisti -niistä ulos pari kenkää, jotka nopeasti sujahtivat herra Britain'in -sylitse maahan, eikä se, jonka jalassa ne olivat, voinut olla kukaan -muu kuin Clemency Newcome. - -Ja hän se olikin sekä hänen jalassansa nuo kengät. Hän oli sangen -kukoistavan ja hyvinvoivan näköinen, kasvot yhtä kiiltävät ja pyöreät -kuin ennenkin, mutta kyynärpäät ihan eheinä ja melkein tuntumattomina, -sillä Clemency oli parantuneissa oloissa lihonut. - -"Kauanhan viivyitkin!" sanoi herra Britain. - -"Näethän, kuinka paljo minulla oli toimittamista!" vastasi Clemency, -katsoen, tulivatko kaikki paketit ja korit eheinä kotiin. "Kahdeksan, -yhdeksän, kymmenen... missäs yhdestoista on... Ai, kori olikin -yhdestoista!... Kaikki on oikein! Riisu nyt Harry hevonen pois -valjaista, ja jos se taas alkaa köhiä, niin pane sille eteen lämmintä -silppua yöksi. Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen... kah, missäs yhdestoista -on? Ai, oikeinhan ne olivat kaikki, vaikk'en taas muistanut! Miten -lapset voivat?" - -"Hyvin kaikki!" vastasi Britain. - -"Jumala siunatkoon heidän pieniä kauniita kasvojansa!" sanoi rouva -Britain, ottaen hatun pois isosta päästänsä (sillä hän ja hänen -miehensä kuuluivat nyt vallassäätyläisten lukuun) ja silittäen -kämmenillään hiuksiansa. "Kas niin; nyt suuta ukkoseni!" - -Herra Britain täytti heti hänen halauksensa. - -"Kaikki on nyt luullakseni oikein toimitettu", sanoi rouva Britain, -pistäen kätensä taskuun ja vetäen sieltä ulos kokonaisen pakan pieniä -kirjoja ja rypistyneitä papereita. "Velkakirjat hyvällä kannalla... -nauriit myöty... juomatehtaan lasku tarkastettu ja maksettu... -tupakkapiippuja tilattu... seitsemäntoista puntaa neljä shillingiä -pantu pankkiin... tohtori Heathfieldille pienen Clemin lääkäröimisestä, -voitko arvata kuinka paljon?... Tohtori Heathfield ei ottanut mitään." - -"Sen arvasin jo edeltäkäsin", vastasi Britain. - -"Tulkoonpa sinulle perhettä kuinka paljo hyvänsä, sanoi hän, niin hänen -palkaksensa ei sinun tarvitse puolta penniä maksaa. Ei koskaan, vaikka -saisit kaksikymmentä." - -Herra Britain tuli totisen näköiseksi ja katsoi tiukasti seinään. - -"Eikö hän ole hyvätahtoinen?" sanoi Clemency. - -"Kyllä hän on", vastasi herra Britain, "enkä tahdo häntä sellaisesta -hyvätahtoisuudesta moittiakaan." - -"Ei pidäkään", virkkoi Clemency. "Ja kiplistä sain kahdeksan puntaa -kaksi shillingiä. Se ei minusta ole mikään huono hinta." - -"Se on sangen hyvä", vastasi Britain. - -"Oikein minua ilahuttaa", virkkoi Clemency, "että olet niin -tyytyväinen, mutta tiesinhän sen edeltäkäsin, että niin olisit. Nyt -luulen jo puhuneeni kaikki, eikä C. Britain'illasi ole siis mitään -enempää sinulle juteltavana. Ha ha ha! Siinä ovat nyt kaikki paperit, -lue ne. Ah, odotas hiukan... Täällä on painettu lappu, joka on pantava -seinälle... se on vielä yhtä märkä, kuin painosta tullessaan. Kuinka se -lemuaa hyvältä!" - -"Mikä se on?" sanoi Britain, katsoen paperiin. - -"En tiedä", vastasi hänen vaimonsa, "en ole vielä sitä lukenut." - -"Myötävänä huutokaupalla", luki Muskottiraudan isäntä, "jos ei niitä -ole jo ennen myöty erityisen sopimuksen kautta." - -"Sitä ne aina panevat niihin", virkkoi Clemency. - -"Niin, mutta eivät ne aina sitä pane näihin", vastasi Britain. -"Katsohan: huoneita y.m. ... korkoja y.m. ... metsiä y.m. ... aituuksia -y.m. ... herrat Snitchey, Craggs y. m. ... jotka kaikki kuuluvat Mikael -Wardenin, esquiren, vapaatilaan, joka myödään, koska hän aikoo edelleen -oleksia ulkomaalla!" - -"Aikoo edelleen oleksia ulkomaalla!" huudahti Clemency. - -"Niinhän tässä on", vastasi Britain, "katso!" - -"Ja kuitenkin kuulin minä tänään tohtorilla kuiskailtavan, että hän oli -luvannut kohta antaa likempiä tietoja itsestänsä!" sanoi Clemency, -nyökyttäen murheellisesti päätänsä ja hieroen kyynärpäitänsä, ikäänkuin -olisi entisien aikojen muisto elvyttänyt hänen vanhoja tapojansa. -"Jumala lohduttakoon heitä! Kyllä se tulee olemaan heille kova kolahdus -siellä kaukana." - -Herra Britain huokasi, ja pudistaen päätänsä vastasi, ett'ei hän voinut -ymmärtää eikä ollut pitkään aikaan koettanutkaan sitä ymmärtää. Näin -sanottuansa kiinnitti hän lapun ikkunankarmin sisäpuoleen. Ja Clemency, -seisottuansa hetkisen äänettömiin mietteihin vaipuneena, selvitti -otsansa ja riensi katsomaan lapsia. - -Vaikka Muskottiraudan isäntä oli sangen mielistynyt hyvään vaimoonsa, -oli hän kuitenkin aina vanhaan tapaansa ikäänkuin holhunalainen, ja -vaimonsa huvitti häntä suuresti. Mutta se olisi kovin kummastuttanut -häntä, jos kuka olisi sanonut hänen vaimonsa oikeastaan hoitavan hänen -taloansa ja hänen vaimonsa oikeastaan tehneen hänet varakkaaksi -mieheksi järkevällä toiminnallaan, hyvällä luonteellaan, tarkkuudellaan -ja uutteruudellaan. - -Siten käy helposti kaikissa elämän suhteissa (niinkuin jokapäiväinen -kokemus osottaa), ett'ei osata pitää arvossa sellaisia herttaisia -luonteita, jotka eivät omista itselleen suurempata ansiota, kuin minkä -oma ujo käsityksensä myöntää, ja että ulkonaisten eriskummaisuuksien ja -vikojen johdosta aljetaan pitää vääriä luuloja ihmisistä, joiden -sisällinen arvo, jos tarkemmin heitä tutkimme, punastuttaa meitä, kun -vertailemme itseämme heihin. - -Ajatellessansa tunsi herra Britain aina iloa siitä, että oli alentanut -itsensä ottamaan Clemencyn vaimoksensa. Clemency oli hänelle -alinomaisena todistuksena hänen sydämmensä hyvyydestä ja luonteensa -taipuvaisuudesta. Ja hän oli miettiessänsä tullut siihen päätökseen, -että Clemency oli kunnollisena vaimona ainoastaan uusi todistus siitä -vanhasta totuudesta, että hyve palkitsee itse itsensä. - -Herra Britain oli kiinnittänyt huutokaupan kuulutuksen ikkunankarmiin -ja pannut kaappiin lukon taakse todistukset vaimonsa senpäiväisestä -vaikutuksesta, pitäen koko ajan itseksensä puhetta, kuinka hänen -vaimonsa oli taitava asioissa -- kun tämä palasi takaisin sen iloisen -sanoman kanssa, että molemmat herrat Britain leikkivät paraillaan -vaunuvajassa Betsyn hoidossa ja että pikku Clem makasi vuoteellansa -"aivan kuin kuva". Sitten istuutui hän pieneen pöytään kaatamaan -kuppeihin teetä, joka siinä odotti häntä. Vieraskamarissa, jossa he -istuivat, oli pieni kaunis ruokakaappi, sisällä sellaisia tavallisia -kaluja kuin pulloja ja laseja. Seinäkello, joka kävi minutilleen, oli -juuri puoli kuusi. Kaikki oli oikealla paikallansa ja suurimmalla -tarkkuudella kirkastettu ja puhdistettu. - -"Ensi kertaa saan tänään aikaa istuutua", sanoi rouva Britain, -raskaasti huoahtaen, ikäänkuin aikoen siinä istua yöhön asti. Mutta -heti nousi hän jälleen jaloilleen ojentamaan miehellensä teetä ja -tekemään hänelle voileipää. "Kuinka tuo kuulutus vie ajatukseni -takaisin entisiin aikoihin!" sanoi hän. - -"Ah!" vastasi herra Britain, menetellen teekuppinsa kanssa, kuin olisi -se ollut osteri ja tyhjentäen sen myöskin samalla tavalla. - -"Herra Mikael Warden juuri", jatkoi Clemency pudistaen huutokaupan -tähden päätään, "saattoi minut pois palveluksestani". - -"Mutta hankki sinulle siihen sijaan miehen", sanoi herra Britain. - -"No niinhän tuo teki", vastasi Clemency, "ja suuret kiitokset annankin -hänelle siitä." - -"Ihminen on tottumuksen orja", virkkoi herra Britain, silmäillen häntä -teekuppinsa yli. "Minä olin jo niin tottunut sinuun, ett'en olisi -voinut tulla sinutta toimeen. Siten yhdyimme me mieheksi ja vaimoksi, -Ha ha! Me kumpikin! Kuka olisi sitä uskonut!" - -"Niinhän se on!" vastasi Clemency. "Mutta kyllä sinä, Ben, teit siinä -hyvin." - -"Eihän se mitään ollut", vastasi herra Britain, vähänvaateliaan -näköisenä. "Eihän se mitään ollut, josta maksaisi puhua." - -"Oli se sentään jotain", vastasi hänen vaimonsa hyvin avomielisesti. -"Minusta ainakin on se jotain ja tulen siitä olemaan sinulle aina -sangen kiitollinen. Ah! (nyt loi hän taas silmänsä kuulutukseen) kun -hänen poislähtönsä tuli tietyksi eikä sitä hyvää tyttöä voinut enää -mitenkään saada takaisin, silloin en voinut olla puhumatta, mitä siitä -tiesin, ja tein sen yhtä paljon hänen kuin heidänkin tähtensä." - -"Sinä juttelit siitä jokaiselle", sanoi hänen miehensä. - -"Ja tohtori Jeddler", jatkoi Clemency, pannen teekupin pois kädestänsä -ja silmäillen yhä edelleen mietteliäänä huutokaupankuulutusta, "ajoi -murheissaan ja vihastuneena minut heti pois talostansa! Ei mikään ole -minua niin ilahuttanut koko ijässäni, kuin se, ett'en silloinkaan edes -sanonut hänelle yhtä pahaa sanaa enkä pienintäkään vihamielisyyttä -tuntenut itsessäni häntä kohtaan, sillä hän katui sitä tekoansa -vilpittömästi jäljestä päin. Kuinka usein hän on istunut juuri tässä -kamarissa ja jutellut minulle, että hän silloin oli sangen pahoillansa -siitä! Viimeksi puhui hän siitä eilen sinun poissa ollessasi. Kuinka -usein hän on tässä kamarissa puhunut minulle tuntikausia yhtä mittaa, -milloin yhtä milloin toista, minkä on luullut minua huvittavan!... ja -kaiken sen on hän tehnyt menneiden aikojen johdosta ja sentähden, että -hän piti minusta." - -"Mutta kuinka saatoit huomata sen?" kysäsi Britain hämmästyneenä siitä, -että Clemency tajusi selvään sellaisen totuuden, joka ei hänenkään -tutkistelevan järkensä eteen ollut kuin puolimiten paljastunut. - -"Sitä en tiedä", vastasi Clem, puhuen teetänsä, saadakseen sitä -jäähtymään. "En saattaisi sanoa sitä sinulle, vaikka antaisit minulle -sata puntaa palkinnoksi." - -Ehkä olisi Britain vielä tarkemmin perustellut tätä asiaa, joll'ei -yht'äkkiä olisi huomannut, että paraatiovella seisoi herrasmies -huolivaatteissa, viitta hartioilla ja ratsassaappaat jalassa. Hän -näytti tarkkaavaisesti kuuntelevan heidän jutteluaan eikä ensinkään -olevan kiireissänsä keskeyttämään sitä. - -Clemency nousi pikaisesti ylös istualtaan huomattuansa hänet. Samoin -teki herra Britain ja tervehti vierasta. - -"Suvaitsetteko nousta yläkertaan, sir, siellä on meillä puhtaita -kamareita?" - -"Kiitoksia", vastasi vieras, silmäillen pitkään ja vakaisesti herra -Britain'in vaimoa. "Enkö saisi astua tähän kamariin?" - -"Kyllä kai, kun vaan suvaitsette, sir", vastasi Clemency, tehden -tervetulottavan liikkeen. "Mitä tahdotte, sir?" - -Huutokaupan kuulutus oli vetänyt puoleensa vieraan huomiota ja hän luki -sitä paraillaan. - -"Se on kaunis omaisuus, sir", virkkoi herra Britain. - -Vieras ei vastannut mitään, vaan luettuansa sen, kääntyi siitä pois ja -katsoi Clemencyyn yhtä tarkkaavaisesti kuin äskenkin. "Te kysyitte -minulta...", sanoi hän, yhä silmäillen Clemencyä. - -"Mitä tahtoisitte, sir?" keskeytti Clemency häntä, luoden myöskin -silmänsä häneen. - -"Jos toisitte minulle mukin olutta", sanoi vieras, mennen istumaan -pöydän ääreen ikkunan viereen, "ja sallisitte minun juoda sen täällä, -atrioimistanne vähääkään häiritsemättä, niin olisin sangen kiitollinen -teille." - -Näin sanoessansa istuutui hän ja alkoi katsella näköalaa. Hän oli -ruumiiltansa jäntevä ja vahva, niinkuin mies tavallisesti onkin -parhaassa ijässänsä; hänen päivettyneitä kasvojansa himmensi musta -pöyheä tukka, ja sitä paitsi oli hänellä myöskin viikset. Saatuaan -oluen eteensä, täytti hän sillä lasinsa ja joi siitä iloisesti, -toivottaen talolle menestystä. Ja pantuaan lasin pois käsistänsä, -lisäsi: - -"Eikö tämä asunto ole aivan uusi?" - -"Ei ihan uusi, sir", vastasi Britain. - -"Viisi, kuusi vuotta vanha", lisäsi Clemency, pannen vahvan koron -sanoillensa. - -"Sisään tullessani ottivat korvani, kuin olisitte maininneet tohtori -Jeddleriä", jatkoi vieras. "Tämä huutokaupan kuulutus juuri muistuttaa -minulle häntä, sillä minä olen sattumalta tullut tuntemaan hänen -vaiheitansa, osaksi muiden kautta osaksi oman silmännäköni mukaan. -Elääkö se ukko vielä?" - -"Eläähän se", vastasi Clemency. - -"Onko hän paljo muuntunut?" - -"Mistä alkaen, sir?" kysäisi Clemency hyvin innokkaasti ja lujasti. - -"Siitä alkaen, kun hänen tyttärensä... lähti hänen tyköänsä." - -"On, hän on paljo muuntunut siitä pitäen", sanoi Clemency. "Hän on -kovin vanhentunut eikä ole enää entisen näköinenkään. Mutta nyt luulen -hänen elävän jokseenkin tyytyväisenä. Hän on sopinut sisarensa kanssa -ja käy usein hänen luonansa. Se teki häneen heti hyvän vaikutuksen. -Tyttärensä lähdettyä oli hän alussa sangen alakuloinen, että oli oikein -sääli nähdä häntä, kun hän käveli ympärinsä ja kirosi maailmaa. Mutta -vuoden, parin kuluttua tapahtui hänessä niin suuri ja hyvä muutos, että -hän alkoi halulla pitää puhetta kadonneesta tyttärestänsä ja kiitellä -sitä sekä maailmaakin. Aina jutteli hän kyynelet silmissä, kuinka -kaunis ja hyvä hänen tyttärensä oli. Silloin oli hän jo sydämmessänsä -antanut sille kaikki anteeksi. Samaan aikaan joutui neiti Grace -naimisiin. Muistatko sinä sitä, Britain?" - -Sen muisti herra Britain vallan hyvin. - -"Hänen toinen tyttärensä on siis naimisissa", virkkoi vieras, ja ollen -tuokion ääneti kysäisi: "Kenen kanssa?" - -Clemency tuli tämän kysymyksen johdosta niin kiihkoon, että oli kaataa -teepöydän kumoon. - -"Ettekö sitä ole kuullut?" sanoi hän. - -"En suinkaan, mutta minua haluttaisi kuulla", vastasi vieras, täyttäen -jälleen lasinsa ja nostaen sen huulilleen. - -"Siitä tulisi pitkä kertomus, jos sen säällisesti kertoilisi", vastasi -Clemency, poski vasenta kämmentä vasten ja oikea käsi kyynärpään alla, -nyökyttäen päätänsä ja antaen ajatuksensa liidellä läpi kuluneen ajan. -"Siitä tulisi hyvin pitkä kertomus." - -"Mutta jutelkaa se nyt hyvin lyhyesti!" pyysi vieras. - -"Jutelkaa hyvin lyhyesti", sanoi Clemency hänen perästänsä sellaisella -mietteliäällä tavalla, kuin ei olisi muistanutkaan, että toinen häntä -kuunteli; "mutta mitä olisi lyhyesti jutellen mainittava? Että he -yhdessä murhehtivat häntä ja yhdessä muistelevat häntä, kuin kuollutta. -Että he olivat hellämieliset häntä kohtaan eivätkä mitään lukeneet -hänelle viaksi. Että he koettivat muistuttaa toisillensa, millainen hän -oli ja aina löysivät syitä hänen puolustukseksensa. Sen tuntevat -kaikki, mutta ei kukaan paremmin kuin minä, siitä olen varma", vakuutti -Clemency, pyyhkien käsillään silmiänsä. - -"No sitten", lisäsi vieras. - -"No sitten", sanoi Clemency, jatkaen kertomustansa samaan koneelliseen -tapaan ja asentoansa yhtään muuttamatta, "menivät he keskenänsä vihdoin -naimisiin. Heidän häänsä olivat Marionin syntymäpäivänä -- se -vuosipäivä on taas huomenna. Heidän häänsä olivat hyvin mutkattomat, -mutta onnelliset. Herra Alfred sanoi eräänä iltana, kun he kävelivät -vanhassa puutarhassa: 'Grace, pidämmekö häämme Marionin -syntymäpäivänä?' Ja niin he tekivätkin." - -"Ovatko he onnellisesti eläneet yhdessä?" kysäisi vieras. - -"Ovat", vastasi Clemency. "Kaksi ihmistä ei voi olla onnellisempaa, -kuin he ovat. Heillä ei ole koskaan ollut muuta murhetta kuin se yksi -Marionista." - -Nyt nosti Clemency päätänsä, ikäänkuin olisi yht'äkkiä huomannut, -millaisissa suhteissa hän johdatti mieleensä näitä tapauksia, -ja katsahti vieraasen. Mutta kun vieraan silmät olivat ikkunaan -päin ja hänen huomionsa kiintyneenä näköalaan, niin alkoi Clemency -tehdä pikaisia eleitä miehellensä. Hän osotti kuulutusta ja -väänteli suutansa, ikäänkuin tahtoen hyvin innolla tehdä miehensä -ymmärrettäväksi jotain sanaa tai lausetta. Mutta kun ei hän päästänyt -pienintäkään ääntä ja hänen merkkinsä samoin kuin muutkin eleensä, -olivat sangen omituista laatua, niin oli herra Britain vaimonsa -käsittämättömän käyttäytymisen johdosta joutua hämille. Hän katsahteli -tuikasti pöytään, vieraasen, teelusikkoihin, vaimoonsa -- seurasi -silmillään tämän kuvahtelua, jossa näkyi kummastus, hämmästys ja -neuvottomuus -- kysyi samallaisilla eleillä, oliko se vieraan omaisuus, -joka oli vaarassa, vai oliko hän itse tai hänen vaimonsa vaarassa -- -vastasi hänen merkkeihinsä merkeillä, jotka ilmoittivat suurinta -levottomuutta ja hämmennystä -- katsoi tarkasti hänen huuliensa -liikuntoa ja arvaili puoliääneensä "puita ja heiniä", -- vaan ei -likipitäenkään, mitä Clemency tahtoi sanoa. - -Clemency huomasi vihdoin tällaisen sananvaihdon turhaksi ja -siirrettyään tuoliansa hiljaa likemmälle vierasta, istuutui sille ja -oli katsovinaan maahan, vaikka tuon tuostakin loi terävän silmäyksen -vieraasen, odottaen tätä puhumaan hänelle. Pitkään ei hänen -tarvinnutkaan odottaa, sillä vieras kysyi heti: - -"Ja kuinka kävi sen nuoren naisen sitten, kun se lähti kotoansa? Onko -siitä mitä tietoa?" - -Clemency pudisti päätänsä. "Olen kuullut", vastasi hän, "että tohtori -Jeddler tietää siitä enemmän, kuin muille puhuu. Neiti Grace on saanut -kirjeitä sisareltansa, joissa se sanoo voivansa hyvin ja olevansa -onnellinen, paljoa onnellisempi kuin olisi voinut olla naimisissa -Alfredin kanssa. Ja neiti Grace on kirjoittanut hänelle takaisin. Mutta -kuinka onkaan, niin kuitenkin ovat hänen elämänsä ja vaiheensa olleet -salassa ainakin tähän asti. Niistä ei kukaan ole saanut selvää, mutta -yksi ne sentään..." - -Clemency pysähtyi puheessansa. - -"Mitä yksi ne sentään?" kysäisi vieras. - -"Mutta yksi ne sentään mahtanee tuntea", jatkoi Clemency, vetäisten -nopeasti henkeänsä. - -"Kuka se yksi olisi?" kysäisi vieras taaskin. - -"Herra Mikael Warden!" vastasi Clemency melkein kohdalta kulkkuansa -- -ja sanoi nyt miehellensä, mitä hän äsken tahtoi ilmoittaa sekä antoi -herra Mikael Wardenin ymmärtää, että hänet tunnettiin. - -"Te vielä muistatte minut", jatkoi Clemency, vavisten -mielenliikutuksesta. "Nyt juuri huomasin sen. Te muistatte minut siitä -saakka, kun olimme yöllä puutarhassa ja minä olin hänen kanssansa!" - -"Kyllä muistan", myönsi vieras. - -"Niin sir", jatkoi Clemency, "sen huomasin selvään. Tämä tässä on minun -mieheni. Ben, Ben, mene heti noutamaan tänne neiti Grace ja herra -Alfred! Etsi heidät ylös, jos eivät olisi kotona, ja tuo heidät tänne! -Tee se nyt paikalla!" - -"Malttakaas!" sanoi Mikael Warden, asettuen levollisesti ovelle -Britain'in vastaan, "mitä aiotte tehdä?" - -"Ilmoittaa heille, että olette täällä, sir", vastasi Clemency, -taputtaen innoissaan käsiänsä. "Ilmoittaa heille, että saavat -kuulla teidän omalla suullanne puhuvan hänestä; ilmoittaa heille, -ett'ei hän ole heiltä ijäksi kadonnut, vaan tahtoo nyt jälleen tulla -kotia siunaamaan isäänsä ja rakasta sisartansa -- sekä vanhaa -palvelijatartansa minua" (tätä sanoessaan löi hän molemmilla käsillään -rintoihinsa) "ja näyttämään kauniita kasvojansa. Mene, Ben, mene!" ja -taaskin koetti hän työntää miestänsä ovelle, mutta herra Warden seisoi -yhä vastassa kädet hajallaan, ei vihaisena vaan surullisena. - -"Ehkä onkin", sanoi Clemency sitten, töydäten miehensä ohitse ja -tarttuen herra Wardenin viittaan, "ehkä onkin Marion jo täällä -- -ehk'ei hän olekaan kaukana. Huomaan sen silmistänne, että hän on -täällä. Sallikaa minun nähdä häntä, sir; olkaa hyvä. Minä hoidin häntä -pienenä... minä näin hänen kasvavan koko seudun ylpeydeksi ja -kaunistukseksi. Minä toivotin hänelle onnea, kun hän tuli herra -Alfredin kihlatuksi morsiameksi... Minä koetin varoittaa häntä, kun te -houkuttelitte häntä pois kotoa. Minä tiedän mikä hänen entinen kotinsa -oli silloin, kun hän oli sitä elähyttämässä, ja millaiseksi se muuttui -hänen lähdettyänsä. Sallikaa minun puhua hänen kanssansa, olkaa hyvä!" - -Vieras katsoi häneen myötätuntoisesti ja melkein ihastuneena, mutta ei -näyttänyt pienintäkään myöntymystä hänen pyyntöönsä. - -"Hän ei luullakseni tiedä", jatkoi Clemency, "kuinka vilpittömästi he -ovat antaneet hänelle anteeksi, kuinka sydämmellisesti he häntä -rakastavat, ja mikä ilo heille syntyisi, jos saisivat vielä kerran -nähdä häntä. Hän ei ehkä tohdi palata kotiinsa. Mutta jos hän saa nähdä -minut, niin rohvaistuu hän ehkä. Puhukaa, herra Warden, minulle -totta... onko hän mukananne?" - -"Ei hän ole", vastasi Warden, pudistaen päätänsä. - -Mutta Wardenin tällainen käyttäytyminen, hänen musta pukunsa, hänen -palaamisensa takaisin näin salaa ja hänen ilmoituksensa, että hän yhä -edelleen aikoi oleksia ulkomaalla selitti kyllä kaikki. Marion oli -varmaan kuollut. - -Warden ei yhtään kieltänyt hänen arvaukseensa, vaan antoi sen olla -niin, että Marion oli kuollut! Clemency istuutui, nyökisti kasvonsa -pöytää vasten ja alkoi itkeä. - -Samassa töytäsi sisään vanha, harmaapäinen herrasmies melkein -hengästyneenä. Häntä puhutti niin kovasti, että oli vaikea äänestä -tuntea häntä Snitcheyksi. - -"No mitä ihmettä, herra Warden!" virkkoi lakimies ja vei hänet heti -syrjään. - -"Mistäs nyt tuuli käy?" Häntä puhutti niin kovasti, ett'ei hän voinut -jatkaa puhettansa, ennenkuin tuokion kuluttua, jolloin hän hiljaa -lisäsi: "koska te olette täällä". - -"Huonosta suunnasta, luullakseni", vastasi Warden. "Kunhan olisitte -kuullut, mitä äskettäin on tapahtunut, kuinka minua on rukoiltu ja -pyydetty tekemään mahdottomuuksia -- mitä hämmennystä ja murhetta minä -tuon mukanani!" - -"Kyllä saatan arvata kaikki. Mutta minkätähden ensinkään tulitte tähän, -hyvä ystävä?" vastasi Snitchey. - -"Minkätähden tulin tähän! Mistä minä tiesin, kuka tätä ravintolaa -pitää. Lähetettyäni palvelijani teidän tykönne, poikkesin siksi aikaa -tähän sisään, koska tämä oli minulle uusi paikka, ja tällä tutulla -seudulla minua huvittaa kaikki uusi niinkuin vanhakin. Sitä paitsi oli -tämä ulkopuolella kaupunkia, ja minä tahdoin ensin puhua teidän -kanssanne, ennenkuin menisin kaupunkiin. Tahdoin tietää, mitä ihmiset -minusta juttelevat. Näen käytöksestännekin, että te kyllä tiedätte -kaikki. Ja joll'ette te olisi olleet niin surkean varovaiset, niin -kaikki olisi jo aikaa sitten tullut minun hallintooni." - -"Mekö varovaiset?" vastasi lakimies. "Omasta puolestani sekä -Craggs-vainajan" (tätä sanoessaan pudisti herra Snitchey päätänsä ja -katsoi hattunsa nauhaan) "kysyn teiltä, herra Warden, onko teillä mitä -järjellistä syytä moittia meitä? Teimmehän keskenämme sellaisen -sopimuksen, ett'ei siitä asiasta enää puhuttaisi, koska se oli sen -laatuinen, ett'ei meidän kaltaisten, vähäisten ja ymmärtäväisten -miesten (minä panin muistooni, mitä itse siinä tilaisuudessa sanoitte) -sopinut siihen sekautua. Me olimme sitten varovaiset! Kun herra Craggs -laskettiin kunnialliseen hautaansa siinä vahvassa vakuutuksessa..." - -"Lupasin juhlallisesti olla siitä ääneti palaamiseeni asti, palaisinpa -sitten milloin hyväni", keskeytti herra Warden, "ja niin olen -tehnytkin." - -"Niin kyllä, sir", vastasi Snitchey, "mutta sanon vielä kerran, että me -myöskin olimme velvoitetut olemaan siitä vaiti. Meitä pakotti -äänettömyyteen se velvollisuus, joka meillä oli itseämme kohtaan ja -useita klienttejämme kohtaan, joista te olitte yksi; ja se oli meistä -pyhempätä kuin mikään. Meidän ei sopinut tehdä teille kysymyksiä niin -arkalaatuisessa asiassa. Tosin oli minulla siitä omat ajatukseni, mutta -ei ole vielä kuutta kuukautta kulunut, kun tulin tuntemaan totuuden ja -sain varman tiedon siitä, että se tyttö meni teiltä sivutse suun." - -"Keltä sen tiedon saitte?" kysäisi klientti. - -"Tohtori Jeddleriltä itseltään, joka viimeinkin vapaaehtoisesti uskoi -sen minulle. Hän, hän yksinään on tuntenut sen asian todellisen laidan -monta vuotta." - -"Ja te myöskin tunnette sen nyt", sanoi klientti. - -"Tunnen minäkin sen nyt, sir", vastasi Snitchey, "ja tiedän myöskin sen -tulevan huomenillalla ilmoitettavaksi hänen sisarelleen. He ovat -luvanneet julaista sen hänelle. Mutta nyt ehkä suotte minulle sen -kunnian, että tulette kanssani meille, kosk'ei oma kotinne teitä odota. -Vaan kuitenkin lienee parasta, että nautimme päivällisen tässä ja -menemme meille vasta illalla, sillä, vaikka olettekin niin muuntunut, -että minäkin olisin voinut mennä ohitsenne tuntematta teitä, te -saatatte kuitenkin tulla tunnetuksi ja joutua jälleen sellaisiin -puliin, joissa ennenkin olitte täällä. Tässä on erinomaisen hyvä -ruokailla ja sitä paitsi on tämä teidän omalla maallannekin. Minä -Craggs vainaan kanssa kävin myöskin toisinaan tässä ruoalla, ja aina -oli se sangen hyvästi laitettua. Mutta herra Craggs: (tätä sanoessaan -ummisti herra Snitchey silmiänsä) päätti elämänsä juoksun liian -aikaiseen." - -"Suokaa anteeksi, ett'en suruanne surkutellut", virkkoi herra Warden, -silittäen kädellään otsaansa, "mutta minä kävelen nykyjään kuin unessa. -Minulla ei ole mieleni oikein ko'ossa. Herra Craggs... niin, ikävää on -minustakin, ett'ei meillä ole enää herra Craggsia." Tätä sanoessaan -katsoi hän Clemencyyn ja näytti olevansa yhtä mieltä Ben'in kanssa, -joka juuri lohdutti vaimoansa. - -"Herra Craggs'ille ei elossa pysyminen ollutkaan niin helppoa -- vaikka -paha sanoa sitä -- kuin hänen tieteisoppinsa sen käsitti olevan", -huomautti Snitchey, "sillä muutenhan olisi hän vielä meidän parissamme. -Hänen kuolemansa teki minulle suuren vahingon. Hän oli minun oikea -käteni, oikea jalkani, oikea korvani ja oikea silmäni, hän sama herra -Craggs. Olen hänettä nyt kuin halvattu. Hän testamenttasi oman -osuutensa asiatoimistamme rouva Craggs'ille, tämän asiantoimittajille, -uskotuille miehille ja valtuusmiehille, mutta kuitenkin pitää -asioimishuoneemme yhä aina hänen nimeänsä. Minä koetan välisti, aivan -kuin lapsi, kuvitella mielessäni hänen vielä elävän -- -- -- Ja vielä -aina puhun minä omasta puolestani sekä Craggsin, sen vainajan -- -- -- -sen kuolleen puolesta, niinkuin itsekin lienette jo huomanneet", -selitti hyväsydämminen asianajaja, löyhyttäen nenäliinaansa. - -Mikael Warden, joka yhä aina silmäili Clemencyä, kääntyi nyt Snitcheyn -puoleen, kun tämän puhe päättyi, ja kuiskasi hänelle jotain korvaan. - -"Kuinka se koski hänen mieleensä!" sanoi Snitchey, pudistaen päätänsä. -"Niin, hän oli kovin mieltynyt Marioniin", virkkoi Britain, "ja Marion -myöskin piti paljon hänestä. Se kaunis Marion! Se Marion raukka! -Rauhoitu rouvaseni -- olethan nyt ainakin naimisissa, niinkuin itsekin -tiedät!" - -Clemency huokaili ainoastaan, pudistellen päätänsä. - -"Älkää olko millännekään, vaan odottakaa huomispäivää!" sanoi lakimies -lempeästi. - -"Ei huomispäivä voi herättää kuolleita eloon", vastasi Clemency -nyyhkien. - -"Ei suinkaan, sillä muutenhan se toimittaisi minullekin Craggs'ini -takaisin", sanoi lakimies. "Mutta se voi tuoda muassansa rauhoittavia -tietoja ja lohdutusta. Odottakaa huomenta!" - -Clemency tarttui hänen ojennettuun käteensä ja vastasi tahtovansa niin -tehdä, ja Britain, joka kaiken aikaa oli ollut sangen alakuloinen -vaimonsa epätoivon tähden (sillä se oli samaa kuin olisivat asiat -olleet epätoivoisella kannalla), sanoi sen olevan oikein. Herra -Snitchey ja Mikael Warden menivät sitten yläkertaan ja alkoivat siellä -keskenänsä jutella, mutta niin varovasti, ett'ei sieltä kuulunut, -erittäinkin kun päivällistä valmistettaessa keittiössä lautaset -rämisivät, paistipannu tirisi, kastakepannu porisi ja paistivarras piti -heikkoa, yhdenäänistä rätinää, joka välisti muuttui kovaksi paukkeeksi, -kuin olisi sille mitä pahaa tapahtunut. - -Seuraava päivä oli hyvin kirkas ja rauhallinen, eikä syksyn värit -esiytyneet missään kauniimpina kuin vanhassa puutarhassa tohtorin -asunnolla. Monen talviyön lumi oli ennättänyt sulaa sieltä, monen kesän -lakastuneet lehdet olivat kuhisseet siellä, sitten Marionin lähdön. -Nurmi oli taas vihantana asuinrakennuksen punaisten rappujen ympärillä, -puut loivat siihen synkkiä ja vaihettelevaisia varjojansa, maisema oli -hiljainen ja levollinen, samoin kuin ennenkin aina. Mutta missä oli -Marion? - -Ei täällä... ei täällä! Hän olisi nyt näyttänyt kodissansa -vieraammalta, kuin tämä vanha koti oli näyttänyt hänen siitä -lähdettyänsä. Hänen mielipaikallansa puutarhassa istui nyt -vallasnainen, jonka sydämmestä hän ei hetkeksikään ollut lähtenyt, -jonka uskollisessa muistissa hän eli muuttumatonna ja nuorellisena, -lupaavana ja toiveita antavana, jonka rakkautta häneen ei kukaan toinen -olisi voinut saada osaksensa -- (ja tämä vallasnainen oli nyt äiti... -pieni, armas tyttärensä leikitteli hänen vieressänsä) ja jonka -suloisessa suussa nytkin juuri oli Marionin nimi. - -Tuon kadonneen tytön sielu katseli ulos tämän vallasnaisen silmistä -- -Gracen hänen sisarensa silmistä, joka istui miehensä kanssa vanhassa -puutarhassa häidensä vuosipäivänä. Tämä päivä oli myöskin hänen -miehensä ja Marionin syntymäpäivä. - -Gracen miehestä ei ollut tullut mitään suurta. Hän ei ollut rikas; hän -ei ollut unhottanut nuoruutensa tapauksia eikä ystäviä; hän -ei ollut toteuttanut mitään vanhan tohtorin ennustuksista. Mutta -käymällä ahkerasti ja kärsiväisesti, vaikka kenenkään tietämättä, -tekemässä köyhille hyvää heidän asunnoissansa, valvomalla heidän -tautivuoteidensa ääressä, tutustumalla joka päivä siihen lempeyteen ja -hyväntahtoisuuteen, jota on runsaasti maailman syrjäteillä, ei -köyhyyden raskaiden jalkojen poljettavana, vaan sen jäljistä -kimpoiliaasti nousevana ja sen tien kaunisteena, oli hän vuosi vuodelta -oppinut yhä paremmin tuntemaan vanhan luulonsa oikeaksi. Vaikka hänen -elämänkäytöksensä oli huomaamatonta ja yksinäistä, oli se kuitenkin -osottanut hänelle ihmisten vieläkin usein, samoin kuin muinaisaikaan, -seurustelevan tietämättänsä enkelien kanssa ja mitättömimpienkin -- -jopa semmoistenkin, jotka ovat epämiellyttävän, vastenluontoisen -näköisiä ja ryysyissä -- tulevan huolien, puutteiden ja vaivojen kautta -ikäänkuin uudestaan luoduiksi ja muuttuvan sädekehäisiksi enkeleiksi. - -Hän lienee elänyt vanhalla taistelukentällä ylevämpää tarkoitusta -varten, kuin se olisi ollut, jos hän väsymättä olisi koettanut päästä -eteenpäin kunnianhimon kilpakentällä. Ja hän oli onnellinen, kun -hänellä oli vaimona rakas Gracensa. - -Mutta Marion; oliko hän Marionin unhottanut? - -"Vaikka tämä aika siitä lähtein on kyllä joutuin kiiruhtanut", sanoi -hän (he puhuivat juuri siitä yöstä, jolloin hän palasi ulkomaalta), -"tuntuu se meistä kuitenkin sangen pitkältä. Me emme laske sitä -vuosien, vaan sisällisten muutostemme ja tapaustemme jälkeen." - -"Ja kuitenkin on meillä vuosia laskettavana siitä pitäen, jolloin -Marion oli meidän tykönämme", vastasi Grace. "Kuusi kertaa, tämä kerta -on kuudes, olemme Marionin syntymäpäivänä istuneet tässä ja puhuneet -keskenämme hänen onnellisesta palauksestansa, jota niin hartaasti -olemme ikävöineet ja toivoneet, vaan joka on jäänyt niin pitkän päälle. -Ah, milloinhan se tapahtuu! Milloinhan se tapahtuu!" - -Hänen miehensä silmäili häntä tarkkaavaisesti, sillä hänen silmiinsä -tulivat kyyneleet; ja kohentuen likemmäksi häntä virkkoi: - -"Mutta sanoikinhan Marion sinulle, rakkaani, siinä -jäähyväiskirjeessään, jonka jätti pöydällesi, ja jota usein aina luet, -että vuosia on kuluva, ennenkuin hän takaisin palajaa. Eikö sanonut -niin?" - -Grace otti kirjeen poveltansa, suuteli sitä ja vastasi: "Sanoi!" - -"Että hän tänä väliaikana, olkoonpa se kuinka onnellinen hyvänsä, -kuitenkin aina odottaa sitä aikaa, jolloin kohtaatte jälleen toisenne -ja silloin ilmoittaa sinulle kaikki; ja että hän pyytää sinua toivossa -ja luottamuksessa tekemään samoin. Eikö siinä kirjeessä ollut niin, -rakkaani?" - -"Niinhän siinä oli", vastasi Grace. - -"Ja sitä on hän sanonut kaikissa muissakin kirjeissänsä, jotka -sittemmin on sinulle kirjoittanut." - -"Paitsi viimeisessä, jonka sain muutama kuukausi takaperin, ja jossa -hän puhui sinusta, sanoen sinun tietävän jotain, jonka minä saisin -tietää tänä iltana." - -Hän katsoi aurinkoon päin, joka alkoi mennä maillensa, ja sanoi, että -se oli määrätty tapahtumaan auringon laskun aikaan. - -"Alfred", jatkoi Grace, pannen vakaisesti kätensä hänen olkapäälleen. -"Tässä kirjeessä... tässä vanhassa kirjeessä, jota olet nähnyt minun -usein lukevan, on sellaista, jota en koskaan ole sinulle ilmoittanut. -Mutta nyt tänä iltana, kun aurinko kohta laskee, ja meidän elämämme -lupaa tulla yhtä tyveneksi ja rauhalliseksi, kuin tämä katoava päivä, -en voi pitempään salata sitä sinulta." - -"Mitä on se sitten, armaani?" - -"Lähteissänsä kotoa kirjoitti Marion minulle tähän, että sinä uskoit -hänet minun hoitooni ja suojelukseeni, vaan että hän nyt jättää siihen -sinut itsesi. Hän rukoili ja pyysi minua sen rakkauden kautta, joka -minussa on häneen ja joka minussa on sinuun, ett'en hyljäisi sinun -rakkauttasi, jonka esineeksi sinä hänen luullaksensa (ja hän sanoi -olevansa siitä varmakin) tulisit ottamaan minut, niin pian kuin hänen -tähtensä haavoittunut sydämmesi paranisi, vaan että päinvastoin -mielistyisin siihen ja osottaisin sinulle samallaista rakkautta -takaisin." - -"Ja tekisit minut jälleen reippaaksi onnelliseksi mieheksi; eikö -sanonut myöskin niin?" - -"Hänen tarkoituksenansa oli tehdä minut onnelliseksi ja kunnioitetuksi -sinun rakkaudessasi!" vastasi Grace, suljettuna miehensä syliin. - -"Kuule nyt, armaani", sanoi Alfred. "Ei; ole vaan paikallasi!..." (ja -hän painoi vaimonsa päätä rintaansa vasten). "Tiedän kyllä, minkätähden -et ole ilmoittanut minulle sitä osaa kirjeestäsi, ennenkuin nyt. -Tiedän, minkätähden ei mitään sellaista ole tullut julki sanoissasi -eikä silmäyksissäsi koko aikana. Tiedän, minkätähden minun oli vaikea -saada Gracea vaimokseni, vaikka hän oli minulle niin uskollinen ystävä. -Ja sen tietäessäni tiedän myöskin, kuinka sanomattoman suuressa arvossa -pidän hänet, joka juuri on sylissäni, ja kuinka suuresti minun tulee -kiittää Jumalata siitä aarteesta, jonka on minulle antanut." - -Grace itki, vaan ei surusta, ja Alfred painoi häntä sydäntänsä vasten. -Hetkisen kuluttua loi hän silmänsä lapseen, joka istui heidän jalkainsa -vieressä ja leikitteli korin kanssa, joka oli täynnä kukkia. Sitten -huomautti hän Gracelle, kuinka aurinko oli ruskeankeltainen ja -ikäänkuin kullattu. - -"Alfred!" sanoi Grace, nostaen yht'äkkiä päätänsä. - -"Aurinko tekee juuri laskuansa; ethän liene unhottanut sitä, joka minun -piti saada tietää ennen sen laskemista." - -"Sinun piti saada tietää Marionin vaiheet, rakkaani", vastasi hän. - -"Ja tarkoin", virkkoi Grace. "Mitään ei enää pitänyt jäädä salaan. -Sellainenhan oli lupauksesi!" - -"Niin oli", vastasi hän. - -"Ja kaikki ennen auringon laskua Marionin syntymäpäivänä... Ja nyt se -jo alenee alenemistansa!" - -Alfred kiersi kätensä ympäri hänen vyötäisiänsä, ja katsoen vakaasti -hänen silmiinsä vastasi: - -"Ei niitä sentähden ole pidetty sinulta näin kauan salassa, että minä -saisin ne nyt vihdoin ilmoittaa sinulle, oma Graceni... sinä saat -kuulla ne toisen suusta." - -"Toisenko suusta?" virkkoi Grace hiljaan. - -"Niin... minä tunnen sinun mielesi lujaksi... minä tiedän kuinka sinä -olet vahva... ett'ei sinua tarvitse edeltäkäsin valmistaa niitä -kuulemaan. Totta sanoit, rakkaani, että se hetki on tullut. Niin se -onkin. Sano nyt ainoastaan, että olet tarpeeksi vahva kestämään -koetusta... äkkihämmästystä, odottamatonta kohtausta, niin sanantuoja -tulee tuossa paikassa." - -"Mikä sanantuoja", kysäsi hän, "ja mitä tietoja tuo hän?" - -"Minua on kielletty enempää puhumasta", vastasi hän, katsoen yhä -vakavasti Graceen. "Luuletko ymmärtäväsi minua?" - -"Minä pelkään ymmärtää", vastasi Grace. - -Vaikka Alfredin katsanto oli vakava, näkyi kuitenkin hänen kasvoissansa -mielenliikutusta, ja se peljätti Gracea. Painaen kasvonsa taaskin -miehensä rintaa vasten, pyysi tämä vavisten häntä viipymään vielä -hetkisen. - -"Rohkeutta, rakkaani! Niin pian kuin luulet olevasi tarpeeksi vahva -ottamaan vastaan sanantuojan, tulee se paikalla. Aurinko laskeutuu -juuri tänä Marionin syntymäpäivänä... Rohkeutta, rohkeutta Grace!" - -Tämä nosti päätänsä, ja katsoen Alfrediin sanoi olevansa valmis. Kun -hän seisoi siinä ja seurasi silmillään miestänsä, joka meni sanantuojaa -hakemaan, oli hän kasvoiltansa aivan kuin Marion, viimeisiä aikoja -kotona ollessansa, joka oli hyvin ihmeellistä nähdä. Alfred otti lapsen -mukaansa, vaan hän kutsui sen takaisin -- se oli hänen kadonneen -sisarensa niminen -- ja painoi sen rintaansa vasten. Mutta päästyään -pois äitinsä sylistä, juoksi tämä pieni olento jälleen isänsä perästä, -ja Grace jäi yksin. - -Hän ei tietänyt mitä hän pelkäsi ja mitä hän toivoi; mutta hän seisoi -liikkumatta samassa paikassa, katsoen etehisen rappuihin päin, joista -miehensä oli mennyt tohtorin asuntoon. - -Mutta kuka se on, joka astui esiin sen pimennosta ja seisattui -kynnykselle! Mikä nainen, jonka valkoista leninkiä iltatuuli liehuttaa, -ja jolla on pää hänen isänsä rintaa vasten sekä tämä häntä hellästi -syleilee! Ai Jumalani! Onko se näky, joka nyt irtautui hänen isänsä -sylistä ja kovasti äännähtäen sekä käsiänsä taputtaen riensi häntä -kohti ja sitten hillittömän rakkauden valtaamana vaipui hänen syliinsä! - -"Ai, Marion, Marion! Oma sisareni! Sydämmeni rakkain! Mikä sanomaton -onni ja ilo, että jälleen kohtaamme toisemme!" - -Se ei ollut mikään unikuva eikä myöskään hänen toivonsa tai pelkonsa -kuvaama hairenäky, vaan Marion itse, rakas Marion! Hän oli niin kaunis, -niin onnellinen, niin puhdistunut murheissa ja koetuksissa sekä niin -ylevänsuloinen, että, kun laskeutuva aurinko loi viimeisen -kultasäteensä hänen kasvoillensa, häntä olisi luullut enkeliksi, joka -pyhälle asialle oli tullut tänne maan päälle. - -Painaen itseänsä sisartansa vasten, joka oli jälleen istuutunut -paikallensa, kumartuen hänen ylitsensä -- hymyillen kyynelet silmissä --- langeten polvilleen hänen eteensä, halaillen häntä molemmilla -käsillään, luomatta silmiään pois hänestä -- otsallansa laskeutuvan -auringon hohde ja ympärillänsä rauhallisen illan tyyneys -- katkaisi -Marion vihdoin äänettömyyden. Hänen äänensä oli sangen levollinen, -selvä, viehättävä ja lempeä; tähän hetkeen hyvin soveltuva. - -"Grace! Kun tämä vielä oli minun rakas kotini, joksi se nytkin taas -tulee..." - -"Älä rakkaani! Ai Marion, että kuulen taas sinun puhuvaa!..." - -Hän ei alussa voinut kestää sisarensa äänen vaikutusta; hän rakasti -sisartansa niin suuresti. - -"Grace! Kun tämä oli minun rakas kotini, joksi se nytkin taas tulee, -rakastin minä häntä kaikesta sielustani. Minä rakastin häntä enemmän -kuin mitään... olisin ollut valmis kuolemaan hänen puolestansa, vaikka -olin niin nuori. Sydämmeni salaisuudessa en hetkeksikään halveksinut -hänen rakkauttansa, päinvastoin pidin sen kaikkea muuta kalliimpana. -Vaikka siitä on jo niin pitkä aika, joka ainiaksi on jäänyt selkämme -taakse, ja kaikki sen kautta on kokonaan muuttunut, en kuitenkaan -voinut kärsiä, että sinä, joka myöskin pidit sangen suuressa arvossa -hänen rakkautensa, luulisit minun olevan siitä välinpitämättömän. -- -Kuinka hellästi rakastin häntä sinäkin yönä, jolloin lähdin kotoa!" - -Hänen sisarensa ainoastaan silmäili häntä ja piti hänestä kiinni. - -"Mutta hän oli tietämättänsä", jatkoi Marion lempeästi hymyillen, -"valloittanut toisen sydämmen, ennenkuin minä tiesinkään itselläni -olevan sydäntä hänelle antaa. Ja se toinen sydän -- sinun sydämmesi -sisareni -- oli niin hellä myöskin minua kohtaan, oli niin ylevä ja -itsensäkieltäväinen, että se koetti tukahuttaa oman rakkautensa ja -salata sen kaikilta, mutta minä sen kuitenkin näin. Ei kenenkään toisen -silmiä tarkistanut niin syvä kiitollisuuden ja hellyyden tunne. Minä -näin sinun sydämmesi uhraavan itsensä minun tähteni. Minä tiesin -millaisen taistelun se oli kestänyt... Minä tunsin, kuinka suuren ja -verrattoman arvoinen se oli hänelle, ja että hän itsekin tulisi sen -heti huomaamaan, kun vaan voisi olla minua rakastamatta. Minä tunsin -oman velvollisuuteni sitä kohtaan, sillä olihan minulla sen ylevät -esimerkit joka päivä silmieni edessä. Mitä sinä olit tehnyt minulle, -sen tiesin minäkin voivani sinulle tehdä, kun vaan tahdoin. En koskaan -laskenut päätäni päänalaiselle rukoilematta kyynelet silmissä itselleni -voimaa siihen. En koskaan käynyt levolle ajattelematta, mitä Alfred -sanoi sinä päivänä, jolloin meistä erosi. Hän sanoi voittoja saatavan -joka päivä taistelevissa sydämmissä, joiden voittojen rinnalla -taistelukentällä saadut eivät ole niin mitään. Ja sinun esimerkistäsi -tiesin minä sen olevan totta. Mitä enemmän ajattelin sitä suurta -kestäväisyyttä, joka sellaisessa taistelussa tarvittiin, ja jota -huomaamaton rakkaus yksinään jaksoi pitää voimassa, sitä helpommalta -alkoi minusta näyttää aikeeni toteuttaminen. Ja hän, joka tuntee -kaikkien sydämmet ja tietää myöskin sen, ett'ei minun sydämmessäni ole -mitään mielikarvautta eikä katumusta, vaan pelkkää onnellisuutta, -auttoi minua tekemään sen päätöksen, ett'en koskaan tahdo tulla -Alfredin vaimoksi. Hän sai olla minun veljeni ja -- sinun miehesi, jos -sen yrityksen kautta, jonka aioin tehdä, asiat sille kannalle -kääntyisivät. Mutta minä itse (vaikka rakastinkin häntä aivan -sydämmestäni) en koskaan tahtonut tulla hänen vaimoksensa." - -"Oi, Marion, Marion!" - -"Minä koetin teeskennellä itseäni välinpitämättömäksi hänestä" (näin -sanoessansa painoi hän sisarensa kasvoja omia kasvojansa vasten), -"mutta se oli sangen vaikeaa, ja sinä puolustit aina uskollisesti -häntä. Minä ko'in ilmoittaa sinulle päätöstäni, mutta sinä et tahtonut -kuulla minua etkä ymmärtää minua. Hänen tulopäivänsä läheni -lähenemistään. Minä tiesin, että se yritys oli tehtävä, ennenkuin hän -minut kohtaisi, sillä sitten olisi se mahdotonta. Minä tiesin, että -yksi ainoa suuri tuska, jonka yhdellä kerralla kärsimme, vapahtaa -meidät pitkällisestä tuskallisuudesta. Minä tiesin, että silloin juuri -jos hyljään teidät, kaikki tulee käymään niinkuin on käynytkin ja me -molemmat tulemme niin onnellisiksi, kuin nyt olemme. Minä kirjoitin -hyvälle Martta-tätille, että hän antaisi minulle pakopaikan tykönänsä; -mutta silloin vielä en ilmoittanut hänelle asioitani kuin vähäisen, ja -hän myöntyi hyväntahtoisesti pyyntööni. Minun kamppaillessani siitä -yrityksestä, joka oli aikeenani, itseni kanssa sekä sen rakkauden -kanssa, joka minussa oli sinuun ja kotoon, tuli herra Warden sattumalta -meidän taloon ja jäi vähäksi aikaa meidän seurakumppaniksemme." - -"Se juuri on tehnytkin minulle viime vuosina levottomuutta", virkkoi -hänen sisarensa, tullen kalpeaksi kuin ruumis. "Sinä et rakastanut -häntä, mutta kuitenkin menit hänen kanssansa naimisiin, että Alfred -naisi minut." - -"Hän oli silloin", jatkoi Marion, vetäen sisartansa likemmäksi, -"lähtemäisillään salaisesti pois pitkäksi ajaksi. Meidän talosta -mentyänsä kirjoitti hän minulle, jolloin selitti suoraan asentonsa ja -toiveensa sekä tarjosi minulle kätensä. Hän sanoi huomanneensa, ett'ei -Alfredin tulo tekisi minua onnelliseksi. Hän lienee luullut, ett'ei -minun sydämmeni ollut yhtään sidottu Alfrediin tai myöskin, että olin -häntä rakastanut, vaan sitten kylmettynyt häneen. Mutta minä tahdoin -tulla sinun silmissäsi kokonaan hukkaan joutuneeksi Alfredilta, -toivottomasti hukkaan joutuneeksi -- aivan kuolleeksi hänelle. -Ymmärrätkö nyt minua, rakkaani?" - -Hänen sisarensa silmäili häntä tarkkaavaisesti ja näytti epäilevän. - -"Minä kohtasin sitten herra Wardenin ja luotin hänen rehellisyyteensä. -Minä ilmoitin hänelle salaisuuteni samana iltana, jolloin lähdin hänen -kanssansa täältä. Hän on myös kätkenytkin sen. Ymmärrätkö nyt minua, -rakkaani?" - -Grace katsoi hajamielisesti häneen, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan -hänen puhettansa. - -"Rakas sisareni!" jatkoi Marion, "kokoa nyt ajatuksesi hetkiseksi... ja -kuule minua! Älä katso niin oudosti minuun. On maita, joissa ne, jotka -tahtovat valalla luopua sopimattomasta taipumuksesta tai vastustaa -valtavaa sydämmensä tunnetta ja voittaa sen, vetäytyvät toivottomaan -yksinäisyyteen, eroten ainiaksi koko maailmasta, maailmallisesta -rakkaudesta ja maailmallisista toiveista. Kun naiset tekevät siten, -ottavat he itsellensä nimen, joka myöskin sinusta ja minusta on niin -kallis. He kutsuvat toisiansa sisariksi. Mutta on sellaisiakin -sisaria, jotka vapaassa, avarassa maailmassa, avoimen taivaan alla, -pauhuisimmilla paikoilla ja keskellä elon touhua, jota he rakastavat ja -jossa he itsekin ovat, voidakseen kukin osaltansa vaikuttaa jotain -hyvää -- oppivat saman, kuin nuo toiset erillään maailmasta; jotka -sydän terveenä ja nuorena, vielä avoimena onnellisuudelle ja vielä -kykenevänä sitä nauttimaan, voivat sanoa: taistelu loppui jo aikaa -sitten; voitto on voitettu;... ja semmoisia juuri olen minäkin. -Ymmärräthän nyt minut?" - -Yhä edelleen silmäili Grace häntä, mitään vastaamatta. - -"Oi Grace, rakas Grace", sanoi Marion, sulkien häntä vielä hellemmin -syliinsä, josta hän niin kauan oli ollut poissa, "joll'et sinä olisi -onnellinen puoliso ja äiti -- joll'ei minulla olisi tätä pientä kaimaa --- joll'ei Alfred, hyvä veljeni, olisi sinun rakas miehesi --, niin -mistä olisin saanut kaiken sen ilon, jonka nyt tunnen sydämmessäni? -Millainen olin täältä lähteissäni, sellainen olen palatessanikin. -Sydämmeni ei ole tuntenut mitään toista rakkautta, enkä siis -rakkaudetta ole kellekään antanutkaan itseäni. Olen vielä neidellinen -sisaresi, naimaton ja kihlaamaton. Olen vielä entinen, rakas Marionisi, -joka rakastaa sinua ainoastansa eikä ketään muita." - -Nyt ymmärsi hän sisarensa puheen. Hänen kasvonsa tulivat jälleen -ennelleen. Hän alkoi nyyhkiä, ja vaipuen Marionin kaulaan, itki ja -hyväili tätä, kuin lapsi. - -Sitten kun heidän mielensä vähän asettui, huomasivat he tohtorin, hänen -sisarensa Martta-tätin ja Alfredin seisovan heidän vieressänsä. - -"Tämä on ikävä päivä minulle", sanoi Martta-täti, hymyillen silmät -vesissä ja syleillen veljensä tyttäriä, "sillä tehdessäni teidät -onnellisiksi jään rakkaasta seurakumppanistani; ja mitä voisittekaan -antaa minulle korvaukseksi Marionin sijaan?" - -"Kääntyneen veljen" sanoi tohtori. - -"Sehän nyt olisi jotain, se", vastasi Martta-täti, "sellaisessa -farssissa, kuin..." - -"No, älä nyt sano siten!" virkkoi tohtori katuvaisesta. - -"Joutaahan tuo olla sanomatta", vastasi Martta-täti, "mutta sangen -ikävältä se vaan tuntuu minusta. En ensinkään ymmärrä, miten voin elää -nyt ilman Marionia, koska olimme yhdessä jo kokonaista kuusi vuotta." - -"Voittehan tulla meidän luoksemme asumaan", vastasi tohtori. "Siitä -saat olla huoletta, ett'ei täällä enää kiistellä." - -"Tai myöskin voi täti mennä naimisiin", sanoi Alfred. - -"Sepä ei olisikaan mikään huono tuuma", vastasi Martta-täti, "jos -saisin ne kaupat tehdä herra Mikael Wardenin kanssa, joka, kuulen minä, -on tullut takaisin ja poissa ollessansa kaikin puolin parantunut. Mutta -kun olen tuntenut hänet pienestä pitäen, enkä enää ollut mikään nuori -hänen lapsena ollessaankaan, niin tuskin hän minusta näin vanhana -huolinee. Sentähden pitää minun tehdä päätös muuttaa Marionin tykö, kun -hän joutuu naimisiin, eikä siihen pitkiä aikoja lienekään; mutta niin -kauan pitänee minun olla yksinäni, niinkuin ennenkin. Mitäs veli sanoo -siihen?" - -"Minun teki mieleni sanoa, että maailma on kokonaan naurettava, ja -ett'ei siinä ole nimeksikään vakaisuutta", vastasi vanha tohtori-parka. - -"Vaikka sinä, Anttooni, ottaisit kaksikymmentä todistajaa avuksesi, ei -sentään sinua kukaan uskoisi, sellaiset silmät kun sinulla on." - -"Se on maailma, joka on täynnä sydämmiä", sanoi tohtori syleillen -nuorempaa tytärtänsä ja ojentaen kätensä myöskin Gracea syleilemään, -kun eivät sisaret eronneet toisistansa, "ja on vakainen maailma -kaikkine hulluuksinensa, minun hulluuteni yhteen luettuna, joka -yksinään olisi ollut riittävä hukuttamaan koko maan. Se on maailma, -jossa ei aurinko koskaan nouse, näkemättä siinä tuhansittain -verettömiä taisteluita, jotka ovat paljoa ylhäisemmät taistelukentän -viheliäisyyttä ja hävityksiä; on maailma, jota meidän pitää varovasti -arvostella, sillä se on täynnä pyhiä salaisuuksia, eikä kukaan muu, -kuin sen luoja itse, tiedä, mitä hänen vähäpätöisimmänkin kuvansa -kuoren alla liikkuu." - -Suinkaan ei kova kynäni miellyttäisi teitä paremmin, jos koettaisin -kuvailla ja esittää teille sitä ihastusta, joka valtasi tämän perheen, -kun se nyt, pitkän ajan hajallaan oltuansa, vihdoin pääsi taas yhteen. -En siis tahdokaan seurata tohtoria, kun hän nöyrästi koetti kertoilla, -mitä kaikkia murheita hänellä oli ollut sitten Marionin katoamisen, -enkä selittää, kuinka vakaiseksi hän oli huomannut maailman, koska -siinä, vaikka syvälläkin ihmisten sydänten pohjalla, näkymättömissä, -kuitenkin on rakkautta. En myöskään rupea kertoilemaan, kuinka -sellainen vähäpätöinen asia, kuin pienen ykkösen puuttuminen hänen -suurista laskuistaan, oli kokonaan lannistanut hänen mielensä; enkä -myöskään, kuinka hänen sisarensa, jota hänen epätoivonsa kovin -säälitti, jo ajoissa, vaikka vähitellen, oli tehnyt hänelle tutuksi -hänen tyttärensä asian todellisen laidan ja sitten vienyt hänet -kadonneen tyttärensä tykö, antaen hänen silmäillä tämän ylevämielisten -salaisuuksien läpi. - -En myöskään tahdo kertoilla, kuinka Alfred Heathfield samoin sai siitä -asiasta tiedon viimeisen vuoden kuluessa, -- ja kuinka Marion kohtasi -hänet ja siinä tilaisuudessa lupasi antaa Gracelle myöskin siitä -tiedon, aivan omalla suullansa, ensi syntymäpäivänsä iltana. - -"Suokaa anteeksi, tohtori", sanoi herra Snitchey, katsoen sisälle -puutarhaan, "saanko tulla sinne?" - -Odottamatta vastausta kysymykseensä astui hän suoraan Marionin luokse -ja sangen mielissään suuteli tämän kättä. - -"Jos herra Craggs olisi vielä elossa, hyvä neiti Marion", sanoi herra -Snitchey, "niin varmaan tämä tapaus häntä suuresti huvittaisi. Se -osoittaisi hänelle, näettekös herra Alfred, ett'ei elämä ylimalkaan -olekaan niin helppoa, ettei se sietäisi kaikkea helpotusta, mitä sille -voimme antaa. Mutta herra Craggs oli mies, joka kärsi vastaväitteitä... -Hänen mielensä oli aina avoin toisen vakuutuksille. Jospa se vieläkin -olisi avoin vakuutuksille, niin minä -- mutta ah! tämä on heikkoutta... -Rouva Snitchey, enkelini", (hänen näin sanottuansa tirkisti -rouvasnainen oven takaa) "nyt olet vanhojen ystävien seurassa." - -Toivotettuaan näille onnea, vei rouva Snitchey miehensä syrjään. - -"Mutta nyt hiukan, herra Snitchey", sanoi hän. "Minussa ei ole se -luontaista, että tahtoisin pöyhötellä kuolleiden tomua --" - -"Ei suinkaan, enkelini", vastasi hänen miehensä, - -"Ja herra Craggs on..." - -"Niin enkelini, hän on kuollut", sanoi Snitchey. - -"Mutta tahdon kuitenkin kysyä sinulta", jatkoi hänen vaimonsa, -"muistatko vielä sitä tanssi-iltaa? Minä ainoastaan kysyn: Jos muistat; -jos muistisi ei ole kokonaan kadonnut, etkä enää tahdo pysyä entisessä -sokeudessasi, niin pyydän sinua yhdistämään tämän tilaisuuden sen illan -kanssa ja miettimään, kuinka silloin pyysin ja rukoilin sinua -polvillani..." - -"Polvillasiko, enkelini?" keskeytti herra Snitchey. - -"Niin kyllä", vastasi rouva Snitchey varmasti, "tiedäthän sen itse -parhaiten... kuinka silloin rukoilin sinua polvillani kavahtamaan sitä -miestä... huomaamaan, millaiset silmät hänellä on. Ja nyt pyydän sinua -sanomaan minulle, enkö ollut oikeassa ja eikö hänellä siinä -tilaisuudessa ollut salaisuuksia, joita hän ei kellekään ilmaissut." - -"Kuules rouvaseni!" kuiskasi miehensä hänelle. "Etkö koskaan ole -huomannut mitään minun silmissäni?" - -"En," vastasi rouva Snitchey töykeästi; "siitä et voi hyvitellä -itseäsi." - -"Ja kuitenkin sattui meillä kummallakin olemaan sinä iltana sama -salaisuus, jota emme tahtoneet kellekään ilmaista, sillä se koski -meidän asiatoimiamme, ja me olimme molemmat samasta syystä siitä -ääneti. Mitä vähemmin siis tästä lähtein puhut sellaista sitä parempi. -Ota nyt tästä oppia, että vast'edes osaat silmilläsi tehdä viisaampia -ja rakasmielisempiä havainnoita. Neiti Marion! Olen tuonut mukanani -yhden vanhan ystävänne... Tule rouvaseni!" - -Samassa tuli siihen hiljaa Clemency, esiliina silmillä ja miehensä -seuraamana, joka oli sangen alakuloinen, sillä hän ajatteli, että, jos -hänen vaimonsa antoi surun tuolla tavalla vallata mieltänsä, -Muskottiraudastakin tuli kohta loppu. - -"No rouva, mikäs teillä on?" sanoi lakimies, pidätellen Marionia, joka -tahtoi mennä Clemencyä vastaan. - -"Mikäkö minulla on!" virkkoi Clemency. - -Kun hän samassa nosti silmiänsä, kummastuneen ja närkästyneen -näköisenä, jommoiselle mielelle myöskin herra Britain'in kova -ärjähtäminen oli pannut hänet, ja näki edessään Marionin kauniit -kasvot, jotka vielä olivat hänellä elävässä muistissa, niin seisoi hän -hetkisen ikäänkuin hölmistyneenä, vaan alkoi sitten nauraa, nyyhkiä, -itkeä, pitää kovaa ääntä ja syleillä Marionia. Päästettyänsä hänet -vihdoin sylistänsä, lankesi Clemency, rouva Snitcheyn suureksi -harmiksi, herra Snitcheyn kaulaan ja syleili häntä, lankesi tohtorin -kaulaan ja syleili häntä, lankesi herra Britain'in kaulaan ja syleili -häntä; vaan sitten pani Clemency esiliinan silmillensä ja alkoi -syleillä itseänsä, sillä emävika rupesi häntä vaivaamaan. - -Herra Snitcheyn jälkeen oli eräs vieras tullut puutarhaan ja seisonut -syrjässä portin vieressä kenenkään huomaamatta, sillä jokaisen huomio -oli Clemency-raukkaan kääntyneenä, ett'ei kellään ollut sitä muulle -taholle lainata. Eikä vieras näyttänyt tahtovankaan tulla huomatuksi, -vaan seisoi siinä yksinään, katsoen maahan. Hänen kasvoillansa oli -synkkämielisyyden ilmausta (vaikka kyllä hän oli hyvin kauniinnäköinen -herrasmies), joka oli sitäkin merkittävämpää, kun kaikki olivat tässä -onnellisia ja iloisella mielellä. - -Kuitenkin oli Martta-täti tarkalla silmällään huomannut vieraan ja -lähti heti sitä puhuttelemaan. Hän meni Marionin luokse, joka seisoi -siinä lähellä sisarensa ja pienen kaimansa kanssa ja kuiskasi jotain -Marionin korvaan. Tämä säpsähti ja näytti kovin hämmästyvän, mutta -tointui kuitenkin heti ja meni Martta-tätin kanssa suoraan, levollisena -vieraan luokse ja alkoi sille jutella. - -"Herra Britain," sanoi lakimies, pistäen kätensä taskuun ja vetäen -sieltä kartoitetun paperin; "saan toivottaa teille onnea. Nyt olette -yksinänne sen vapaatalon oikea omistaja, josta teidän on tähän asti -pitänyt maksaa voura, ja jossa teillä on ollut erioikeudellinen -ravintola eli virvoituspaikka, nimeltä Muskottirauta. Teidän vaimonne -joutui minun klienttini Mikael Wardenin kautta kodittomaksi. Nyt antaa -hän vaimollenne toisen kodin sen sijaan. Saan ilokseni eräänä päivänä -huudattaa sen oikeudessa teidän nimellenne." - -"Tekeekö se mitä haittaa huudatuksessa, sir, jos nimeä ja kylttiä vähän -muuttaa?" kysäisi Britain. - -"Ei pienintäkään," vastasi lakimies. - -"No sitten pyydän teitä," sanoi Britain, ojentaen luovutuskirjan -takaisin hänelle, "lisäämään sen nimeen sanat 'ja sormistin', jos -tahdotte olla niin hyvä. Minä maalautan ne molemmat mietesanat -vieraskamarini seinälle vaimoni muotokuvan sijaan, joka tähän asti on -ollut siellä." - -"Ja sallikaa minun," sanoi yksi heidän takaansa -- se oli vieras, -Mikael Warden -- "sallikaa minun myöskin käyttää hyväkseni teidän -mietesanojanne. Herra Heathfield ja tohtori Jeddler! Minä olin tehdä -teille kummallekin suuren loukkauksen. Vaan ett'ei niin tapahtunut, se -ei ole minun ansioni. En suinkaan tarkoita sitä, että olen nyt kuusi -vuotta viisaampi tai parempi, kuin olin, mutta kuitenkin olen sillä -ajalla tullut tuntemaan millaisia omantunnon nuhteet ovat... En voi -esittää mitään syytä, jonka tähden teidän tulisi olla minun vioistani -välinpitämättömät... minä olen väärinkäyttänyt tämän talon -vieraanvaraisuutta; mutta olen myöskin huomannut vikani häpeällä, joka -ei koskaan lähde mielestäni, kuitenkin tohdin siitä toivoa hyötyäkin -eräältä," (hän katsahti Marioniin), "jolta heti pyysin nöyrästi -anteeksi, kun huomasin hänen korkean arvonsa ja oman halpuuteni. -Muutaman päivän kuluessa lähden ainiaksi pois tältä tienoolta. Pyydän -teitä suomaan minulle kaikki anteeksi... Kohtele muita, niinkuin tahdot -muiden itseäsi kohtelemaan! Unhota ja anna anteeksi!" - - * * * * * - -Aika -- jolta sain lopun tätä kertomusta ja jonka kanssa olen ilokseni -saanut olla tuttu lähes viisineljättä vuotta -- jutteli minulle, -kevyesti nojautuneena viikatettaan vasten, ett'ei Mikael Warden -uudestaan enää lähtenytkään ulkomaalle eikä myönyt taloansakaan, -vaan muutti siihen jälleen asumaan ja eli siinä kohtuullista, -vieraanvaraista elämää vaimonsa kanssa, joka oli koko seudun ylpeys ja -kaunistus, ja jonka nimi oli -- Marion. Mutta koska olen huomannut ajan -toisinaan seoittavan tapauksia keskenään, niin en todellakaan tiedä, -kuinka luotettava hänen jutelmansa on. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN TAISTELU*** - - -******* This file should be named 50164-8.txt or 50164-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/1/6/50164 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50164-8.zip b/old/50164-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 882a58d..0000000 --- a/old/50164-8.zip +++ /dev/null |