NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 14350 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e05eda7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50114 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50114)
diff --git a/old/50114-8.txt b/old/50114-8.txt
deleted file mode 100644
index d51e749..0000000
--- a/old/50114-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,14350 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kaksi partiopoikaa, by Ernest Thompson Seton
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Kaksi partiopoikaa
-
-Author: Ernest Thompson Seton
-
-Translator: I. K. Inha
-
-Release Date: October 2, 2015 [EBook #50114]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI PARTIOPOIKAA ***
-
-
-
-
-Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KAKSI PARTIOPOIKAA
-
-Kertomus kahdesta pojasta, jotka elivät kuin intiaanit,
-ja siitä mitä he oppivat
-
-
-Kirj.
-
-ERNEST THOMPSON SETON
-
-
-Suomentanut I. K. Inha
-
-Alkuteoksen nimi: Two Little Savages
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1917.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-I OSA
-
-     I. Välähdyksiä.
-    II. Kevät.
-   III. Janin lähimmät veljet.
-    IV. Kirja.
-     V. Kaulukseton vieras.
-    VI. Glenjan.
-   VII. Mökki.
-  VIII. Erätietouden ituja.
-    IX. Jäljet.
-     X. Biddyn avustus.
-    XI. Keuhkopalsami.
-   XII. Kohtalon kolauksia.
-  XIII. Ilves.
-   XIV. Vaahtoa.
-
-II OSA
-
-     I. Uusi koti.
-    II. Sam.
-   III. Wigwami.
-    IV. Sangerin noita.
-     V. Kaleb.
-    VI. Tiipiin teko.
-   VII. Tyyni ilta.
-  VIII. Pyhä tuli.
-    IX. Jouset ja nuolet.
-     X. Pato.
-    XI. Jan ja noita-akka.
-   XII. Noita-akan päivällinen.
-  XIII. Vihollisen vakooja.
-   XIV. Tappelu.
-    XV. Minnien rauha.
-
-III OSA
-
-      I. Metsässä täydellä todella.
-     II. Ensimmäinen yö ja aamu.
-    III. Rampa soturi ja kura-albumi.
-     IV. Verilöyly kalpeanaaman siirtokunnassa.
-      V. Hirven ajo.
-     VI. Sotalakki, tiipii ja "kupit".
-    VII. Leiritietoa.
-   VIII. Intiaanin rumpu.
-     IX. Kissa ja skunkki.
-      X. Oravaperheen seikkailut.
-     XI. Kuinka metsän kansaa on katseltava.
-    XII. Intiaanien merkeistä ja eksymisestä.
-   XIII. Nahan parkitseminen ja mokkasiinien teko.
-    XIV. Kalebin elämänviisautta.
-     XV. Raften vieraana.
-    XVI. Kuinka Jan tunsi sorsat matkan päästä.
-   XVII. Samin erätaidonnäyte.
-  XVIII. Huuhkajat ja iltakoulu.
-    XIX. Rohkeuden koetus.
-     XX. Valkoinen revolveri.
-    XXI. Guin voittojuhla.
-   XXII. Pesukarhun metsästys.
-  XXIII. Banshii-valitus ja se kauhea yökulkuri.
-   XXIV. Haukansilmä taas suurta "kuppia" vaatimassa.
-    XXV. Nelisorminen maankiertäjä.
-   XXVI. Talon takaisin saanti.
-  XXVII. Kilpaileva heimo.
- XXVIII. Valkoisen miehen erätietoa.
-   XXIX. Pitkä suo.
-    XXX. Oudonlainen pesukarhu.
-   XXXI. Vanhassa leirissä.
-  XXXII. Uusi sotapäällikkö.
-
-
-
-
-
-
-I OSA: JAN JA GLENJAN
-
-
-
-
-I
-
-VÄLÄHDYKSIÄ
-
-
-Jan oli tosin samanlainen kuin muut kaksitoistavuotiaat pojat sikäli,
-että intiaanit ja metsäläiselämä kovasti kiinnostivat häntä, mutta
-siinä suhteessa hän oli toisenlainen, ettei hän milloinkaan päässyt
-irti tästä harrastuksestaan. Kävi tosiaan niin, että hän vartuttuaan
-keräsi entistä hartaammin talteen ne vähät rippeet erätietoutta ja
-intiaanien taitoja, jotka poikaiällä olivat olleet hänen ilonsa.
-
-Janin isä oli varaton. Hän oli rehellinen ja hienostunut, mutta
--- huono liikemies, suvaitsevainen muuta maailmaa kohtaan, mutta
-perhettään kohtaan vaativainen. Häntä eivät koskaan huvittaneet pojan
-eräelämänharrastukset, ja kun hänen mieleensä juolahti, että ne
-saattoivat haitata tämän opintoja, hän kerrassaan kielsi ne.
-
-Ei tosin voinut moittia, että Jan olisi laiminlyönyt koulutehtäviään.
-Hän oli luokkansa priimus, vaikka ei iältään ollutkaan vanhimpia.
-Hän piti suuresti kaikista kirjoista, mutta varsinkin sellaiset,
-jotka käsittelivät luonnontiedettä ja intiaanien tapoja, olivat hänen
-sydäntään lähellä. Eipä silti, että hän olisi niitä montakaan saanut
-käsiinsä -- sellaisia kirjoja oli niihin aikoihin sangen niukasti ja
-näistäkin oli kansankirjastossa vain hyvin huono valikoima. Siellä
-oli vain Lloydin "Skandinavian urheilut", eräs kasvitieteen oppikirja
-ja pari Fenimore Cooperin romaania, mutta näihin Jan olikin sitten
-kovin kiintynyt. Hän oli enimmäkseen säyseä ja tottelevainen poika,
-mutta sellainen ajattelemattomasti esitetty vaatimus, että hänen
-olisi pitänyt luopua siitä, mikä kerrassaan kuului hänen luontoonsa,
-teki hänet uppiniskaiseksi, muutti hyvän pojan pahaksi. Hän pelkäsi
-isäänsä siksi paljon, ettei tosin niskoitellut julkisesti; mutta aina
-kun oli vähänkin tilaisuutta, hän pujahti vainioille ja metsiin,
-ja aina uuden linnun tai kasvin keksiessään hän tunsi sydämensä
-sykähtävän kummasti sekä ilosta että mielipahasta -- mielipahasta
-sen vuoksi, ettei hän tiennyt sen nimeä eikä mitenkään voinut päästä
-selville sen lajista.
-
-Kiihkeä halu oppia tuntemaan eläimiä oli hänen mielessään vallalla
-yli kaiken ja saikin aikaan, että hänen tiensä kouluun ja koulusta
-pois oli sangen mutkainen ja johti hyvin monessa kohden kadun poikki.
-Sitten hän ensinnäkin saattoi kulkea ravintolan ohi, jonka ikkunassa
-oli monivärinen samppanjailmoitus, mikä kuvasi kahta terrieri-koiraa
-ajamassa rottaa; toiseksi oli aivan vastapäätä tupakkakauppa ja
-sen akkunassa kauniisti maalattu elefantti, selkä kukkurallaan
-savukkeita. Poikkeamalla vähän kauemmaksi oikeasta suunnasta hän
-saattoi kulkea riistapuodin ohi, jossa ehkä sai nähdä sorsia, ja
-ainakin täytetyn hirvenpään. Vielä tätäkin kauemmaksi häntä houkutti
-turkkurin puoti, jossa oli suorastaan hämmästyttävä täytetty karhu.
-Eräässä toisessa paikassa sai katsella majatalon omistajan koiraa,
-jonka sanottiin tappaneen pesukarhun, ja Jervie-kadun varrella oli
-erään talon korkean parvekkeen alla kerran pidetty kahlekarhua, niin
-kerrottiin. Hän tosin ei saanut koskaan nähdä sitä karhua. Siitä oli
-jo vuosia, kun se oli täällä ollut, mutta hän kulki silti mielellään
-paikan ohi. Eräässä kadunkulmauksessa oli, kuten koulupoikien kesken
-tarinoitiin, monta vuotta takaperin tapettu skunkki, ja kosteina
-öinä siinä tuntui vieläkin tämän pahanhajuisen näätäeläimen löyhkää.
-Jan seisahtui aina, jos sattui kosteana iltana siitä kulkemaan, ja
-kiskoi sieraimiinsa halukkaasti skunkin hajua. Tosin se myöhemmin
-todettiinkin viemärin mätäkaasujen vuodoksi, mutta tämä seikka ei
-koskaan voinut tehdä tyhjäksi sitä nautintoa, jonka haju aikoinaan
-oli Janille tuottanut.
-
-Hänellä ei ollut mitään päteviä syitä, joilla olisi voinut puolustaa
-näitä heikkouksiaan, ja hän punastui häpeästä, kun vanhempi veli
-puhui hänelle "tervettä järkeä" näiden hullutuksien vuoksi. Jan vain
-tiesi, että juuri sellaiset asiat viehättivät häntä.
-
-Mutta kaiken nautinnon kruunu oli hänen mielestään täytettyjen
-eläinten kauppa, joka eräällä Sander-nimisellä miehellä oli Pääkadun
-varrella. Jan vietti kaiken kaikkiaan monta viikkoa sen akkunan
-ääressä lumottuna tuijottaen eläimiä, nenä litteänä ja valkoisena
-ruudussa kiinni. Siinä oli muutamia vihaisesti irvistäviä ketun ja
-kissan päitä ja puolisen sataa kauniisti järjestettyä lintua. Luonto
-olisi tästä akkunasta voinut saada monta arvokasta vihjausta siihen,
-kuinka höyhenpukua oli parhaiten näyteltävä. Linnut olivat toinen
-toistaan ihmeellisempiä.
-
-Niitä oli siinä ehkä viisikymmentä, ja kahteentoista niistä oli
-kiinnitetty nimiliput, ne kun olivat olleet näytteillä maakunnan
-vuosimarkkinoilla. Näiden nimilippujen tiedot olivat Janille ylen
-arvokkaita -- joukossa oli sininärhi, metsärastas, kuhankeittäjä,
-sepelpyy ja muuan pöllö, muita mainitsematta. Ja syvälle Janin
-mieleen ne nimet painuivat ja kartuttivat hänen tietojaan. Tosin
-niiden joukkoon kätkeytyi muuan harhatietokin, sillä se lintu, joka
-oli liputettu metsärastaaksi, olikin eräs toinen amerikkalainen
-rastaslaji. Lisäksi siellä oli muuan pitkäpyrstöinen, ruskehtava
-valkorintainen lintu, jonka nimilippu oli asetettu siten, ettei Jan
-ulkoa katsellessaan saanut siitä selvää. Hänen jokapäiväisiä huoliaan
-olikin käydä katsomassa, eikö nimilippua ollut käännetty niin, että
-sen voisi lukea. Mutta niin ei tapahtunut, eikä hän koskaan saanut
-tietää linnun nimeä.
-
-Kun tätä oli kestänyt vuosikauden ja enemmänkin, hän teki
-epätoivoisen päätöksen. Hän päätti _mennä puotiin_. Jonkun kuukauden
-hän kannusteli rohkeuttaan, sillä hän oli arka ja kaino -- mutta kun
-teki niin mieli! On hyvin luultavaa, että jos hän olisi mennyt sisään
-ilman muuta ja kauniisti pyytänyt, hän olisi saanut luvan katsoa
-kaikkea; mutta hän ei uskaltanut. Hänen kotikasvatuksensa näet oli
-yksinomaan nujertamista. Hän iski silmänsä ihmeellisimpään akkunan
-linnuista -- pieneen pöllöön -- puri sitten hammasta ja astui sisään.
-Kuinka inhottavasti oven yläpuolella oleva lehmänkello kalkattikaan.
-Sitten seurasi äänettömyys, joka oli vielä hirmuisempi, ja sen
-jälkeen kajahti askel ja suuri mies ilmestyi ovelle.
-
--- Ku -- kuinka -- kuinka paljon tuo pöllö maksaa?
-
--- Kaksi dollaria.
-
-Janin rohkeus petti. Hän ryntäsi tiehensä. Jos hänelle olisi
-sanottu kymmenen senttiä, olisi sekin summa ollut huimaavan korkea
-hänen varoihinsa verrattuna. Hän tuskin kuuli mitä mies sanoi. Hän
-kiirehti pois tuntien jotakin hyvin epämääräistä, ikään kuin olisi
-ollut taivaassa eikä saanut sinne jäädä. Onneksi hän ei nähnyt niitä
-katseita, joita häneen suunnattiin joka puolelta.
-
-
-
-
-II
-
-KEVÄT
-
-
-Vaikka Jan ei ollut väkevä, oli hän kuitenkin innostunut
-kaikenlaisiin voimankoetuksiin. Hän olisi mieluummin ollut Simson
-kuin Mooses, -- Herakles mieluummin kuin Apollo. Kaikki hänen
-harrastuksensa vetivät metsäläiselämään. Joka vuosi hän kevään tullen
-tunsi sisässään synnynnäisen kaihonsa; piti päästä kauas pois. Hänen
-mielessään kohisi, kun ensimmäinen varis varhain maaliskuussa rääkyen
-lensi hänen ylitseen. Mutta kun sitten hanhet pitkässä kaksirivisessä
-nuolenkärkijonossa laklattaen kiitivät pohjoista kohti, hänen
-verensä kerrassaan kiehui. Hän halusi päästä niiden matkaan. Aina
-kun ilmestyi uusi lintu tai eläin, hän tunsi selkäpiissään ja koko
-selässään omituisen pistelevän tunteen, ikään kuin hänellä olisi
-ollut harja, joka nousi pystyyn. Tämä tunne vahvistui sitä myöten
-kuin hänen voimansakin paisuivat. Kaikilla hänen koulutovereillaan
-oli tapana sanoa, että he "pitivät" keväästä, ja jotkut tytöt
-saattoivat sanoa siitä "kauheasti" pitävänsä, mutta he eivät voineet
-ymmärtää sitä hurjuutta, joka paloi Janin silmissä, kun kevätaika
-todella tuli -- poskien punoitusta -- taajenevaa hengitystä
--- väsymätöntä toimintakiihkoa -- koulun vapauden rajoitusten
-synnyttämää kiukkua ja kapinahengen leimauksia -- suonissa palavaa
-verenhimoa -- karkaamisen halua -- kaipuuta kohti pohjolaa kevään
-merkkien toitottaessa viestejään hänen joka aistilleen.
-
-Tuuli ja taivas ja maa olivat silloin sykähtelyä täynnään. Kaikkialla
-oli pajatusta, vaikka sanaakaan ei sanottu. Liikettä oli sisällä ja
-ulkona. Villihanhien laklatuksessa oli kummallista kiihkoa: mutta
-se oli paljasta sekamelskaa, sillä hän ei käsittänyt miksi se niin
-kummasti liikutti. Oli ääniä, joita hän ei voinut kuulla -- sanomia,
-joita hän ei voinut lukea; kaikki oli pelkkää kielten sekoitusta. Hän
-vain tunsi palavaa halua lähteä kauas pois. -- Kunpa vain pääsisin
-pois. Voi, hyvä Jumala! hän änkytti sanattomien tunteitten tuskissa
-ja saattoi sitten läähättäen paiskautua jollekin pientarelle ja purra
-sattumalta ulottuvilla olevia oksia sekä väristä ja ihmetellä itseään.
-
-Vain yksi seikka pidätti häntä mielettömistä teoista -- liittymästä
-johonkin pohjanpuolen kuljeskelevaan intiaanijoukkoon taikka
-mustalaisiin -- nimittäin kodin päämiehen luja käsi.
-
-
-
-
-III
-
-JANIN LÄHIMMÄT VELJET
-
-
-Janilla oli monta veljeä, mutta ainoastaan niillä, jotka iältään
-olivat häntä lähinnä, oli merkitystä hänen elämässään. Rad oli
-kahta vuotta vanhempi -- voimakas poika, joka ylpeili "terveestä
-järjestään". Vaikka hän oli niin paljon vanhempi, oli hän kuitenkin
-Jania huonompi koulussa. Siitä hän oli harmissaan ja koetti sen
-sijaan joka tilaisuudessa näyttää suurempia voimiaan. Hän oli
-taipuvainen uskonnollisuuteen ja noudatti ankaraa säädyllisyyttä sekä
-elämässään että puheessaan. Hänen ei tiedetty koskaan polttaneen
-savuketta, ei valehdelleen eikä sanoneen sen enempää "jumaliste" kuin
-"peijakaskaan". Hän oli näppärä ja uuttera, mutta kylmäluonteinen
-ja tyly, vailla väreileviä inhimillisiä kieliä ja sydämen lämpöä.
-Poikanakin hän kerskui, ettei tuntenut minkäänlaista innostusta,
-että hän luottaen terveeseen järkeen sanoi lapiota lapioksi
-eikä yleensä käyttänyt kahta sanaa siinä, missä yksikin riitti.
-Hänen älynsä oli keskinkertaista parempi, mutta hän tahtoi, että
-kaikki pitäisivät häntä tavallista terävämpänä ja sukkelampana,
-tunteellisuutta halveksivana, ja sen vuoksi ei mikään ollut hänestä
-liian sydämetöntä, kunhan se vain näytti soveltuvan näihin hänen
-hemmottelemiinsa luonteenpiirteisiin. Ei hän oikeastaan ollut
-erikoisen itsekäs, mutta hän oli _olevinaan_ itsekäs vain siitä
-syystä, että ihmiset sitten sanoisivat hänestä merkitsevästi ja
-ihastellen: -- Eikös olekin terävä! Tuo poika vasta tietää miten
-tulee pitää puoliaan! Se vähä, mikä hänessä oli inhimillistä lämpöä,
-kylmeni näin jo varhain, ja sitä mukaa kuin hän kasvoi, häntä
-alettiin vihata.
-
-Hänen suhdettaan Janiin kuvaa seuraava tapaus.
-
-Jan oli konttaillut talon alla siinä matalassa, mutta laajassa,
-hämähäkin verkkojen täyttämässä tilassa, joka oli lattian niskain ja
-maan välissä. Hän koki siellä löytöretkeilijän kaikki ilot, ja ne
-viettelivät häntä yhä kauemmas (jopa lopulta isän kädestä vaatteiden
-likaamisen vuoksi saatuun selkäsaunaan), kunnes hän toisen ulkoseinän
-lähettyviltä löysi komeron, jossa melkein saattoi seistä pystyssä.
-Heti hän keksi tuuman, joita hänessä syntyi niin herkästi: hän
-päätti kyhätä sinne salaisen tai ainakin yksityisen työpajan. Jan
-tiesi, että jos hän yksin pyytäisi puuhaansa apua, se kiellettäisiin
-häneltä, mutta jos hän saisi Radin pyytämään kanssaan, niin asia
-ehkä joutuisi suosiollisesti pohdittavaksi; Radilla kun oli se itse
-hankkimansa terveen järjen maine. Tapahtui se ihme, että tuuma
-suuresti kiinnosti Radiakin, mutta hän oli aivan varma siitä, että
-parempi oli, kun eivät lähteneet yhdessä isältä lupaa pyytämään,
-sillä sen puolen asiasta hän hoiti paremmin yksin. Ja niin hän kyllä
-tekikin.
-
-Ryhdyttiin toimeen. Ensi työksi oli komeroa syvennettävä kauttaaltaan
-metristä pariin metriin, ja tämä tapahtui siten, että poistettu maa
-työnnettiin kauemmaksi talon lattian alle. Tämä vaati monen päivän
-työn, ja Jan kävi siihen käsiksi joka päivä koulusta päästyään.
-Radille ilmestyi aina jos kuinka monta syytä, jotka estivät häntä
-ottamasta siihen osaa. Kun kolme kertaa kolme ja puoli metriä avara
-komero oli valmiina, tarvittiin lautoja seinäin verhoamiseksi
-ja lattiaksi. Puutavara oli sangen halpaa; ala-arvoisia vanhoja
-lautoja sai, kun vain viitsi pyytää, ja tällaisia lautoja Jan löysi
-ja kantoi paikalle niin paljon, että niistä voitiin rakentaa koko
-työpaja. Rad oli pystyvä puuseppä ja hän se ryhtyi nyt varsinaiseen
-rakennushommaan. He työskentelivät yhdessä illan toisensa jälkeen,
-Jan innostuneena pohtien kaikenlaisia suunnitelmia -- mitä kaikkea
-työpajassa tehtäisiin, kun se olisi valmis -- kuinka he aikaa
-myöten voisivat hankkia sellaisen sahan, jolla voisivat sahata
-taulunkehyksiä ja siten ansaita rahoja. Rad mutisi jonkin sanan
-myöntymykseksi taikka vastasi jollakin sopivalla raamatunlauseella --
-se oli hänen tapansa. Joka päivä hän määräsi Janille, mitä tämän tuli
-tehdä hänen poissa ollessaan.
-
-Seinät saatiin lopulta valmiiksi; toiseen sivuseinään puhkaistiin
-akkuna; ovikin tehtiin ja siihen hankittiin lukko ja avain.
-Kuinka hauskaa! Jan loisti ilosta ja ylpeydestä, kun hänen
-tuumansa lopullisen voiton hetki näin lähestyi. Hän lakaisi
-lattian juhlallisia harjannostajaisia varten ja istahti penkille
-katsellakseen ja nauttiakseen oikein kyllikseen. Silloin Rad sanoi
-äkkiä ja jyrkästi:
-
--- Tämä pannaan nyt lukkoon. Se kuulosti suurenmoisen mahtavalta.
-Jan astui ulos. Rad väänsi oven lukkoon, pisti avaimen taskuunsa ja
-jatkoi sitten ynseän ja karkean mahtipontisesti:
-
--- Pysy sinä tämän jälkeen poissa minun verstaastani. _Sinulla_
-ei ole sinne mitään asiaa. Se on minun. Minä sain luvan sen
-rakentamiseen. Tämän hän saattoi todistaa oikeaksi ja niin hän
-tekikin.
-
-Nuorin veljeksistä, Alner, oli Jania kahdeksantoista kuukautta
-nuorempi ja jotenkin saman kokoinen, mutta muuta yhdennäköisyyttä ei
-heidän välillään ollutkaan. Hänen elämänsä pääpyrkimyksenä olivat
-hienot vaatteet ja tyylikäs esiintyminen. Kerran hän säikäytti
-äitinsä lisäämällä aivan vakavissaan lapsenrukoukseensa tämän
-pyynnön: -- Hyvä Jumala, tee minusta oikein hieno herra, Jeesuksen
-kautta. Turhamaisuus oli hänen heikkoutensa ja laiskuus hänen
-syntinsä.
-
-Imartelemalla hänet sai suostumaan vaikka mihin, kun se vain ei
-kysynyt voimain ponnistusta. Hän oli kovasti maineen kipeä. Hän tunsi
-kalvavaa himoa siihen, että kaikki ihaillen osoittelisivat häntä
-sormellaan sellaisena tai sellaisena tai jonkun muunlaisena suurena
-miehenä -- siitä hän ei välittänyt millaisena, kunhan häntä vain
-sormella osoiteltaisiin. Mutta hänen päähänsäkään ei pälkähtänyt
-tehdä sitä varten mitään. Koulussa hän oli surkea tyhmeliini. Hän
-oli kolme luokkaa Jania jäljessä ja luokkansa viimeisiä. Joka päivä
-he yhdessä lähtivät kouluun, se kun oli isän käsky, mutta harvoin
-he saapuivat yhdessä perille. Heillä ei ollut mitään yhteistä. Jan
-oli täynnään lämpöä, innostusta, vakavuutta ja tarmoa, mutta hän oli
-luonteeltaan tavattoman kiukkuinen ja raju. Hän raivostui vähästä,
-mutta leppyi yhtä nopeasti, ja sitten seurasi voimakas vastavaikutus.
-Hän oli aina harras pyytämään anteeksi ja rupeamaan uudelleen
-ystäväksi. Alner oli luonteeltaan laiska ja hyvänahkainen ja suuressa
-määrin leikillinen. Hänen harrastuksensa johtivat hänet yksinomaan
-kisakentälle. Janin intiaaniharrastukset eivät vähääkään häntä
-huvittaneet. -- "Likaiset ja resuiset intiaanit! Huh, inhottavaa!"
-oli hänen tapanaan halveksien sanoa.
-
-Nämä siis olivat lähimmät veljet.
-
-Kummako sitten, että Jan päivä päivältä vieraantui heistä yhä enemmän
-ja enemmän.
-
-
-
-
-IV
-
-KIRJA
-
-
-Mutta sittenpä tapahtui Janin nuoren elämän tärkein tapaus.
-Oppikirjoistaan hän luki Wilsonista ja Audubonista, ensimmäisistä
-ja samalla viimeisistä amerikkalaisista luonnontutkijoista. Jan
-pohdiskeli miksi ei heidän jälkeensä ollut noussut muita suuria
-profeettoja. Eräänä päivänä sanomalehdet kuitenkin kertoivat, että
-sellainen mies vihdoinkin oli ilmestynyt. Oli viimeinkin ilmestynyt
-"Kanadan linnut", kirjoittanut se ja se, hinta yksi dollari.
-
-Raha ei ollut vielä milloinkaan näyttänyt niin arvokkaalta,
-tarpeelliselta ja jalolta kuin nyt. -- Kunpa minulla olisi yksi
-dollari! Jan ryhtyi kovaan säästämispuuhaan. Keinolla millä tahansa
-hän koetti hankkia rahaa. Hän voitti marmorikuulia kisoissa, vaihtoi
-kuulat hyrriin ja hyrrät linkkuveitsiin sitä mukaa kuin eri kisat
-ilmestyivät vuodenaikojen myötä. Linkkuveitset vuorostaan vaihdettiin
-kaniineiksi, kaniinit pienoisiksi rahasummiksi. Hän toi vieraille
-perheille puita; hän haali haalimistaan ja pani säästöön mitä oli
-saanut kokoon. Muutaman kuukauden kuluttua hän oli saanut kerätyksi
-kokonaista yhdeksänkymmentä senttiä. Mutta viimeistä kymmensenttistä
-vainosi kova onni. Ei kenelläkään näyttänyt enää olevan
-liika-askareita; kauppaonnikin hylkäsi Janin. Häntä vain kalvoi
-palava halu saada tuo lintukirja. Kotona ei kukaan osoittanut hänen
-hommiaan kohtaan edes sen vertaa harrastusta, että olisi lainannut
-hänelle puuttuvat sentit, ei edes siitä murhaavasta korostakaan (pari
-kolme sataa prosenttia), jonka hän olisi sitoutunut suorittamaan.
-Kuusi viikkoa kului, ennen kuin hän sai vielä viimeisen tarvittavan
-kymmensenttisen ansaituksi, eikä hänen omatuntonsa jälkeenpäin
-koskaan ollut oikein puhdas sen vuoksi.
-
-Hänen ja Alnerin velvollisuutena oli keittiöpuiden pilkonta.
-Kummallakin oli päiväeränsä muiden askareiden ohella. Jan teki
-aina uskollisesti oman osansa, mutta Alner koetti joka tavalla
-päästä vähemmällä. Hänet tunnettiin pikku keikarina. Isän köyhyys
-ei kuitenkaan sallinut suurempia teikkuroimisia, joten Alner sai
-vain yhden paperikauluksen viikkoa kohti. Pojalla oli sen vuoksi
-aina taskussaan mustekumin palanen, ja sillä hän huolellisesti piti
-kauluksensa moitteettomassa kunnossa. Jan ei asustaan välittänyt
-vähääkään, olipa pikemminkin huolimattomuuteen taipuvainen. Silloin
-vanhin veli päätti koettaa, eikö Alnerin heikkoutta voisi kääntää
-voimaksi, ja lupasi viidenkolmatta sentin kaulahuivin palkinnoksi
-sille, joka yhden kuukauden aikana parhaiten suorittaisi askarensa.
-Ensimmäisen viikon Alner ja Jan pysyivät tasoissa, mutta sitten Alner
-väsyi, hurmaavasta palkinnosta huolimatta. Vauhti oli liian tuima.
-Jan jatkoi entiseen tapaansa, ja hänelle annettiin, kuten pitikin, ne
-viisikolmatta senttiä kaulahuivin ostoa varten. Mutta puodissa hänen
-päähänsä juolahti viettelevä ajatus. Viittätoista senttiä enempää hän
-ei tuhlaisi kaulaliinaan -- ei epäilystäkään; loput hän käyttäisi
-kirjarahoiksi. Näin Jan sai viimeisen puuttuvan kymmensenttisensä.
-Ilosta pakahtumaisillaan ja ylpeänä kuin pohatta hän sitten lähti
-kirjakauppaan ja pyysi saada himoitsemansa kirjan.
-
-Pitkällinen odotus oli hänessä synnyttänyt kiihkeätä jännitystä. Hän
-luuli kirjakauppiaalta nyt kuulevansa, että hinta olikin korotettu
-tuhanneksi dollariksi tai että kirja oli myyty loppuun. Mutta
-kirjakauppias ei sanonut mitään. Hän kääntyi vaieten ympäri, veti
-kirjan kasasta, jossa oli paljon samanlaisia, epäröi vähän ja kysyi:
-"Vihreät vai punaiset kannet?"
-
--- Vihreät, sanoi Jan, joka ei vieläkään ottanut uskoakseen. Kauppias
-vilkaisi kirjan sisään, laski sen sitten pöydälle ja sanoi kylmällä
-liikemiehenäänellä: -- Yhdeksänkymmentä senttiä.
-
--- Yhdeksänkymmentä senttiä, läähätti Jan. Oh! Miten hän saattoi
-tietää, että kirjakauppiaatkin voivat myöntää käteisalennusta. Kuusi
-kuukautta kaiken onnen maa oli ollut häneltä suotta suljettuna,
-kuusi viikkoa hänen oli täytynyt nähdä nälkää; hän oli anastanut
-vilpillisesti rahaa, hänen omatuntonsa oli juuri tuon samaisen turhan
-kymmensenttisen vuoksi saanut tahran.
-
-Jan luki kirjaansa koko kotimatkan tuntien syvää kunnioitusta. Hän
-ei siitä saanut mitä kaipasi, mutta epäilemättä se oli hänen oma
-syynsä. Hän oli nenä kiinni siinä kirjassa, tutki sitä, rakasti sitä
-ja luotti kiven kovaan siihen, että hänellä nyt oli kaikkien luonnon
-ihmeitten ja salaisuuksien avain. Kului viisi vuotta, ennen kuin hän
-täydelleen käsitti, että se teos oli kehnointa tuhrutyötä, millä on
-konsanaan yleisöä petetty. Oli kirjassa siitä huolimatta muutamia
-hyödyllisiäkin tietoja, ensinnäkin luettelo linnuista ja lisäksi
-joitakin kymmeniä kehnoja jäljennöksiä tunnetuista lintukuvista.
-
-Mutta epätäydellisyydestään huolimatta nämä kuvat kuitenkin
-sisälsivät tietoja, ja Jan kätki ne syvälle mieleensä pysyvinä lisinä
-kesyttömän luomakunnan totuuksista. Tietysti hän jo tunsi useita
-sellaisia lintuja, joiden nimet ovat jokaiselle koulupojalle tuttuja,
-joten hänen luettelonsa siis vakaasti karttui.
-
-
-
-
-V
-
-KAULUKSETON VIERAS
-
-
-Jonkinlainen vimma valtasi Janin keväisin vuosi vuodelta yhä
-voimakkaammin. Vuosi vuodelta sen vastustamisen halu hänessä
-heikentyi, ja eräänä ihanana päivänä huhtikuun lopulla, tämän
-kuukauden palattua hänen elämäänsä kahdennentoista kerran, hän
-vaelsi pohjoista kohti pieneen metsikköön, jonne oli kaupungista
-noin kolmen kilometrin matka. Se oli täynnä kukkia, joiden nimeä
-hän ei tiennyt, ja täynnä ääniä ja monenlaisia salattuja asioita.
-Joka puulla ja pensaalla oli äänensä, -- pitkällä ojalla, joka oli
-vettä täynnä, oli monta ääntä, ja kaikki ne houkuttelivat häntä
-luokseen. _Pii-pii-pii_, ne tuntuivat sanovan, ikään kuin kehottaen
-häntä tulemaan läheltä katsomaan. Hän ryömi monta kertaa ojan
-partaalle, katsoi ja odotti. Ihmeellinen vihellys tuntui tulevan
-vain muutaman metrin päästä, _pii-pii-pii_, mutta lakkasi aina hänen
-astuessaan lähemmäksi -- toisinaan se kuului edestäpäin, toisinaan
-takaa, mutta ei milloinkaan siltä kohdalta, jossa hän oli. Hän
-etsi tarkkaan pienen lätäkön, perkasi paljain käsin pois risut ja
-lehdet, mutta ei löytänyt mitään kummallista. Ohi kulkeva maamies
-sanoi, että "kevätpiipittäjä" se vain oli, mikä sitten lienee ollut,
-"jonkinlainen elävä, joka asui vedessä".
-
-Vähän matkan päästä Jan löysi lieon alta pienen liskon, joka pakeni
-johonkin koloon näkymättömiin. Se oli ainoa elävä olento sillä
-paikalla. Siksipä Jan päättelikin, että "piipittäjä" mahtoi olla
-"viheltävä lisko". Mutta hän päätti koettaa, eikö voisi nähdä
-kun liskot vihelsivät. Kuinka olikaan mahdollista, että kaikki
-ympäristön lätäköt olivat niitä täynnä ja että ne saattoivat
-kutsua häntä ja kuitenkin olla hänen kanssaan sokkosilla välttäen
-hänen uutterimmatkin etsimisyrityksensä. Piipitys lakkasi aina
-heti hänen lähestyessään, mutta alkoi vähitellen uudelleen niissä
-lätäköissä, joiden luota hän poistui. Hänen läsnäolonsa sai aikaan
-hiljaisuuden. Hän makasi kauan aikaa erästä lätäkköä vahtien, mutta
-mitään ei kuulunut. Viimein hän päätti, että äänet karttoivat
-häntä. Hän ryömi eräälle kovin isoääniselle lammikolle siten, ettei
-häntä näkynyt, konttasi yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes pääsi
-noin metrin päähän ja oli kuulevinaan piipitystä veden pinnalla
-uivan ruohonkorren luota. Hän sai paikan niin tarkkaan selville,
-ettei siinä voinut olla kuin muutama tuuma etsimisen varaa, mutta
-sittenkään hän ei nähnyt mitään. Hän joutui kerrassaan ymmälle ja
-makasi siinä aprikoiden tätä kummaa, kun äkkiä kaikki läheiset
-piipittäjät vaikenivat ja Jankin säikähti askelten kopsetta.
-Ympärilleen vilkaistessaan hän näki miehen, joka seisoi vain muutaman
-askelen päässä ja katseli häntä.
-
-Jan punastui -- vieras oli aina vihollinen; hän tunsi luontaista
-vastenmielisyyttä kaikkia vieraita kohtaan ja tuijotti kömpelösti,
-ikään kuin olisi pahanteosta tavattu.
-
-Mies oli keski-ikäinen ja omituisen näköinen. Hänen vaatteensa olivat
-huonot, eikä hänellä ollut kaulusta ensinkään. Kumarassa selässään
-hänellä oli hihnoista riippuva peltilaatikko ja kädessä haavi, jossa
-oli pitkä varsi. Kasvonpiirteet, joita harmahtava parta peitti,
-olivat sangen silmäänpistävät ja karkeat. Niistä kuvastui älykkyys ja
-ankaruuskin, mutta hänen harmaansinisissä silmissään oli ystävällinen
-ilme.
-
-Päässä hänellä oli halpa ja kova, huonosti sopiva huopahattu. Kun hän
-kohotti sitä päästääkseen hivelevän tuulen puhaltamaan päälaelleen,
-huomasi Jan, että hatun omistajalla oli samanlaiset hiukset kuin
-hänelläkin -- karkea kivikaudenaikainen harjastukka. Se oli kasassa
-hänen ahavoituneella otsallaan kuin ruko merileviä myrskyn pieksämän
-rantakallion kupeella.
-
--- Mitä etsit, poikaseni? kysyi mies äänellä, jonka ystävällisyyttä
-ei vähääkään hämmentänyt selvä skotlantilaismurre.
-
-Yhä jonkin verran yrmeissään vieraan ilmaantumisesta Jan sanoi:
-
--- En minä mitään etsi; haluaisin vain tietää, minkä näköinen tuo
-viheltävä lisko on.
-
-Vieraan silmissä oli leikillinen ilme. -- Neljäkymmentä vuotta
-takaperin minä makasin lätäkön reunalla aivan samalla tavalla
-kuin näen sinun tänä aamuna tekevän ja yritin päästä perille
-kevätpiipittäjän salaisuudesta. Makasin siinä koko päivän ja vielä
-monta muutakin päivää. Kului melkein kolme vuotta, ennen kuin
-sain sen selville. Mielelläni pelastan sinut niin pitkäaikaisesta
-etsinnästä, jos vain tahdot. Näytän sinulle piipittäjän.
-
-Sitten hän huolellisesti penkoi ojan läheisyydessä olevia lehtiä ja
-sai tuota pikaa kiinni pienen sammakon, joka ei ollut tuumankaan
-mittainen.
-
--- Siinä on sinun viheltävä liskosi. Se ei ole ensinkään lisko,
-vaan sammakko. Kun se on vedessä ja viheltää, niin se vain kohottaa
-nokkaansa vähän pinnan yläpuolelle, niin että sitä on vaikea nähdä.
-Mutta kun joku lähestyy, painuu se heti pohjaan. Viepä tämä kotiin ja
-hoida sitä hyvin, silloin saat nähdä, kuinka se puhaltaa kurkkunsa
-muun ruumiin kokoiseksi ja viheltää kuin höyrykone.
-
-Janin mieli alkoi nyt sulaa. Hän kertoi liskosta, jonka oli nähnyt.
-
--- Ei se mikään lisko ollut; niitä minä en ole täällä nähnyt
-ensinkään. Eiköhän se ollut kaksijuovainen _Spelerpes_. Se eläin on
-sammakkojen sukua, lisko sitä vastoin on käärme, jolla on jalat.
-
-Tämä oli kuin taivaasta langennutta valoa. Janin epäluulot
-häipyivät kokonaan. Hän lämpeni vierasta kohtaan. Hän ahdisti tätä
-kaikenlaisilla kysymyksillä; kertoi lintukirjankin ostosta. Sitten
-hän jutteli edelleen, kuinka hän monessa asiassa oli joutunut pahaan
-pulaan. Vieras kuunteli tarkkaavasti ja vastasi asiantuntemuksella.
-Jan kyseli, mikä on se tuntematon ihmeellinen ääni, joka kevätaamuin
-_kluk, kluk, kluk, klukkaa_ etäisissä metsissä, minkä niminen
-oli suuri harmaa tikka, joka nokki korkealla kelopuissa ja joka
-lentäessään oli paljasta kullan hohtoa, -- ja mikä mahtoi olla se
-ihmeellinen pilkullinen punapäinen ja keltasiipinen ja -pyrstöinen
-lintu, jonka hän oli nähnyt täytettyjen eläinten kaupan ikkunassa.
-Ja hänen ilonsa ja ihmetyksensä oli sanomaton, kun kaikki kolme
-osoittautuivatkin samaksi linnuksi -- kultasiipitikaksi. Se
-tuntematon häijyn näköinen sininen hietapistiäinen, joka istui
-liejussa ruumistaan heilutellen, ja se kummallinen näkymätön olento,
-joka vanhoihin ulkohuoneisiin teki mutapesiään ja keräsi ne täyteen
-ruhjottuja hämähäkkejä, kuuluivatkin olevan sama hyönteinen,
-hämähäkinsurmaaja eli _Pelopaeus_. Heidän ylitseen lensi musta
-perho, yleinen "suruvaippa" eli Vanessa antiopa, ja senkin nimen Jan
-sai paikalla kuulla, samoin kuin sen, että se varmaan oli menneen
-kesäisiä, talven horroksissa maannut, koska oli niin aikaisin
-liikkeellä; ja vieläpä senkin Jan sai tietää, että tämä kaunis
-hyönteinen oli erään hyvin tavallisen ruskean ja mustankirjavan
-karvamadon ylösnoussut henki.
-
-Heidän siinä istuessaan lensi korkealla ilmassa suuria kyyhkyparvia,
-ja Janille kerrottiin niiden kaukana etelän mailla olevista
-pesimäpaikoista ja niiden ihmeellisistä, mutta säännöllisistä
-muuttoretkistä, joiden määrääjänä on yksinomaan ruoansaanti; niiden
-retkestä pohjoista kohti Kanadaan ruskojalavan siivekkäitä pähkylöitä
-poimimaan; elokuussa tapahtuvasta muutosta Carolinan riisivainioille;
-niiden vaelluksesta Mississipin laaksoon tammen ja pyökin terhojen
-kypsymisaikana.
-
-Kuinka rikas ja runsas se aamu olikaan. Kaikki näytti tulevan kuin
-tilauksesta. Heidän kulkiessaan mäntymäen poikki pyrähti maasta äkkiä
-kaksi suurta lintua ja lentää vipelsi pois kautta metsän.
-
--- Ne ovat sepelpyitä eli peltopyitä, joiksi niitä maanviljelijät
-sanovat. Tässä asuu pariskunta jossakin lähettyvillä. Ne tulevat
-tähän rinteeseen syömään marjoja.
-
-Jankin rupesi poimimaan talvikin marjoja ja söi niitä matkalla.
-Heidän kulkiessaan alkoi kuulua etäistä kuherrusta. -- Mitä tuo on?
-kysyi Jan alati valppaana. Vieras kuunteli ja sanoi:
-
--- Sama lintu, jonka juuri näimme lähtevän lentoon. Se on uros, joka
-kuhertaa naarasta luokseen.
-
-Jan sai nyt kuulla monen muunkin linnun oikean nimen. Ja samoin hän
-tutustui moniin kauniisiin kasveihin ja kukkiin, jotka siihen saakka
-olivat pysyneet salaperäisen outoina, vaikka kauneudellaan olivatkin
-hänet lumonneet. Ne muuttuivat nyt todellisiksi ystäviksi.
-
-Vieraskin lämpeni, ja hänen karkeat piirteensä alkoivat hehkua Hän
-näki Janissa kaltaisensa: nuorukaisen, jota vaivasi tiedon jano,
-kuten nuoruudessa häntä itseäänkin oli vaivannut. Nyt hänestä tuntui
-suorastaan ansaitsemattomalta onnelta, että hän sai pelastaa tämän
-pojan edes muutamista niistä kidutuksista, joita itse oli kokenut.
-Hän tunsi Jania kohtaan lämmintä kiitollisuutta, ja Jan puolestaan
-kätki muistiinsa joka sanan. Hän ei unohtanut mitään siitä mitä
-kuuli. Hän kulki kuin unessa, sillä hän oli viimeinkin löytänyt sitä,
-mikä maailmassa on parasta -- myötätuntoa -- laajaa, älykästä, ja
-runsastietoista myötätuntoa.
-
-Se kevätaamu säilyi alati Janin mielessä kuin uuden aikakauden alkuna
--- ei menneisyyden muistona, vaan jatkuvana osana nykyisyydestä.
-
-Mutta karkea-asuinen vieras, joka puhui niin ystävällisesti, ei
-ollut sen voimallisin, todellisin ilmiö, eivätkä uudet linnut ja
-kasvitkaan, vaan talvikin tuoksu.
-
-Tuoksu tarttuu mieleen paljon paremmin, väkevämmin ja todellisemmin
-kuin muut aistimukset. Intiaanit tietävät sen. Useat heistä keksivät
-aikaa myöten, mikä tuoksu palauttaa mieleen onnellisimpien hetkien
-muiston, ja pitävät sitä rohtopussissaan ikävien hetkien varalle. Se
-on heille sangen tärkeä ja rakas -- kourallinen männynhavuja, kappale
-piisamin myskiä tai nokare kuusen pihkaa. Siitä liitävät onnellisten
-muistojen kukkaset heidän mieleensä.
-
-Kuitenkin tämä usko on ensimmäisiä, joiden kimppuun valkoiset
-käyvät ryhtyessään luomaan valoa punaisen miehen pimeyteen.
-Tietämättömyydessään he leimaavat sen luonnottomaksi, vaikka
-tiedemiehet tajuavat sen yksinkertaiseksi totuudeksi.
-
-Jan ei tiennyt, että hän sattumalta oli keksinyt erään intiaanien
-rohtopussin salaisuuksista. Mutta aina siitä pitäen tämä "rohto",
-tämä yksinkertainen ja luonnollinen taika, talvikin tuoksu, palautti
-hänen mieleensä kokemansa ihanan päivän muiston.
-
-Hänelle tämä päivä oli kalliimpi kuin hän oli saattanut uneksiakaan,
-ja kuitenkin hän teki erään tyhmyyden, joka saattoi hänet väärään
-valoon ja jätti hänestä hurjan muiston vieraankin mieleen.
-
-Päivä oli ehtinyt ohi puolen. He olivat viipyneet kauan luonnon
-parissa. Vieras kertoi, että hänellä oli kotonaan paljon
-luonnonesineitä. Lopulta hän sanoi, että hänen täytyi lähteä.
-
--- Hyvästi nyt poikani; toivon, että vielä tapaamme toisemme. Hän
-ojensi kätensä. Jan puristi sitä lämpimästi, mutta hän oli aivan
-ymmällä ajatusten paljoudesta; hän oli niin epäröivä ja arka, ettei
-huomannut vastata vieraan peitettyyn kutsuun. Jan päästi hänet
-lähtemään kysymättä edes hänen nimeään tai osoitettaan.
-
-Jan huomasi erehdyksensä vasta sitten, kun oli jo liian myöhäistä
-sitä korjata. Kuljeskellessaan usein myöhemminkin samoissa metsissä
-hän aina toivoi näkevänsä tuon ihmeellisen vieraan miehen. Mutta mikä
-lieneekään ollut syynä, sen koommin Jan ei häntä tavannut.
-
-
-
-
-VI
-
-GLENJAN
-
-
-Voi millaista villihanhien laulua sinä vuonna! Kuinka niiden toitotus
-sykäyttelikään Janin sydäntä ja kosketteli siellä uusia salattuja
-kieliä, jotka väreillen lauloivat vastausta. Onko maailmassa jalompaa
-eläintä kuin tuo suuri mustaniska lintu, joka ei joutsenen tavoin
-joiu kuollessaan, vaan elämänsä kukkeuden aikana, joikuu laulun
-kodista ja rauhasta -- jännittävistä urotöistä ja metsästyksistä
-etäisillä saloilla -- nälästä ja runsaudesta ja ankarasta janosta,
-jonka vilvas juoma sammuttaa. Laulun tuulesta ja matkasta, laulun
-orastavasta vihannuudesta ja kitisevistä jäistä -- peräpohjolan
-salatuista, kätketyistä teistä. Laulun pitkästä mustasta suosta,
-matalasta ruskottavasta taivaasta ja auringosta, joka ei milloinkaan
-laske.
-
-Varkaudesta vankeuteen tuomittu intiaani kesti urheasti talven, mutta
-kun kevät tuli ja sen mukana ukkohanhen joikuna mustan yötaivaan
-alla, hän säpsähti, kaatui ja lähti samalla viimeisille etäisille
-metsästysmailleen.
-
-Kuka voi lukea tai mitata hanhen joiunnan voiman?
-
-Ah sitä villihanhien laulua sinä vuonna! Ja kuitenkin; oliko se
-uusi laulu? Ei, se oli se sama, vanha laulu, mutta Jan kuunteli
-sitä uusin korvin. Hän oppi ymmärtämään sen sanoman. Hän kulki
-villihanhien jäljettömiä latuja pohjoista kohti niin usein kuin
-taisi, yhä vain pohjoista kohti joen rantaa vastavirtaan ja yhä
-yksinäisempiä teitä ja päiviä etsien. Joki kääntyi itää kohti,
-mutta siihen laski pohjoisesta pieni puro: Jan kulki sen vartta
-yhä ylöspäin kautta sakenevien metsien joen äyräitten lähetessä
-toisiaan, yhä vain kauemmaksi, kunnes äyräät muodostivat rotkon
-ja sitten jälleen erosivat pienen notkon rinteiksi, joilla vielä
-kasvoi koskematonta vanhaa metsää. Siellä oli runsaasti kaikkein
-suurimpia hemlokkeja, petäjiä, koivuja ja jalavia, jotka kattoivat
-kirkkaan puron ainaiseen varjoon. Aukeamilla suikerteli köynnöksiä,
-siellä tapasi mitä kauneimpia metsäkukkia, oravat pitivät puussa
-mekastustaan. Puron rannoilla oli liejussa pesukarhun, minkin ja
-muiden outojen nelijalkaisten jälkiä. Ja ylhäällä puissa lauloivat
-monenlaiset rastaat suloisia juhlallisia säveliään metsän kultaisessa
-keskipäivänhämärässä. Jan ei vielä tiennyt niiden kaikkien nimeä,
-mutta hän tunsi niiden epämääräisen sulon ja salaperäisyyden. Paikka
-näytti niin etäiseltä, yksinäiseltä ja turmelemattomalta, että Jan
-uskoi olevansa ensimmäinen ihmisolento, joka oli sinne sattunut.
-Siksi hänestä tuntui, että paikka löytäjän oikeudella kuului hänelle
-ja hän risti sen Glenjaniksi.[1]
-
-Tästä paikasta tuli hänen ajatustensa ainainen kohde. Hän taivalsi
-sinne, milloin oli vähänkin aikaa, mutta ei koskaan uskaltanut
-kertoa kenellekään löydöstään. Toisinaan häntä kovin halutti
-uskoa salaisuutensa jollekulle. Hän etsi etsimistään tavatakseen
-tuonnoisen vieraan ja opastaakseen hänet sinne, mutta samalla hän yhä
-pelkäsi, että hänen salaisuutensa paljastuisi. Tämä oli hänen pieni
-kuningaskuntansa; villihanhet olivat hänet sinne opastaneet samoin
-kuin merilokit olivat opastaneet Kolumbuksen uuteen maailmaan -- ja
-siellä hän saattoi joinakin tuokioina viettää sitä eräelämää, joka
-oli hänen ihanteensa. Hän oli niin helläsydäminen, että oli itkenyt,
-kun kaupungissa kaadettiin ryhmä komeita jalavia maalta, joka oli
-myyty rakennustontiksi, ja vanhain maanviljelijäin kertoessa,
-kuinka runsaasti hirviä oli ollut ennen vanhaan, hän oli tuntenut
-jonkinlaista nälkäistä ikävää. Mutta nyt hän oli saanut lohdutuksen
-näitä suruja vastaan, sillä hän tiesi varman paikan, jossa suuret
-puut saisivat seistä ja kasvaa kuten entisinä onnen aikoina, jossa
-pesukarhu ja minkki ja sepelpyy saisivat elellä rauhassa. Ei, kyllä
-oli niin. Paikkaa ei ollut hyvä ilmaista kenellekään, sillä jos
-salaisuus paljastuisi, niin ihmiset alkaisivat käydä siellä, ja
-Glenjan tulisi saastutetuksi. Ei, parempi että salaisuus "vaipuu
-hänen kerallaan hautaan", arveli Jan. Mitä tämä merkitsi, siitä hän
-ei ollut aivan selvillä, mutta hän oli lukenut ne sanat jostakin
-ja hänestä ne kuulostivat niin juhlallisilta. No, ehkä hän sentään
-kertoisi asian kuolinvuoteellaan. Se olikin parasta. Liikutuksesta
-väristen hän oli näkevinään, kuinka sukulaiset itkien seisoivat hänen
-ympärillään, hän itse kaikkien huomion esineenä, ja kuinka kaikki
-lakkaisivat valittamasta ja jäisivät suu auki ihmettelemään, kun hän
-ilmaisisi heille elämänsä mahtavan salaisuuden. Ihanaa! Sen edestä
-kannatti melkein kuolla.
-
-Hän piti paikan aivan omana tietonaan ja rakastui siihen yhä
-enemmän ja enemmän. Joskus hän katsoi taivasta hemlokkien tiheiden
-latvain, lehmusten lehväpehkojen tai harmaan pähkinäpuun sekavan
-oksaston lomitse ja sanoi: "Minun omaani, minun omaani." Tai hän
-istui kirkkaan puron muodostaman lammikon rannalla, katseli nuolena
-livahtelevia salakoita ja sanoi: "Te olette kaikki minun; te olette
-minun. Teille ei kukaan saa tehdä pahaa eikä kukaan saa teitä
-karkottaa."
-
-Mäen rinteessä pulppusi vihannalla niityllä lähde, ja sen partaalla
-Jan tavallisesti söi voileipänsä ja niiden keralla pähkinöitä ja
-marjojakin, joista hän ei tosin pitänyt, mutta joita hän kuitenkin
-söi ollakseen oikea metsäläinen. Silloin hän katseli hellästi
-ylöspäin pitkin puron varren varjoisia kaarteita ja alaspäin laakson
-kapeata suuta kohti ja sanoi, ajatteli ja tunsi: "Tämä on minun, vain
-minun."
-
-
-
-
-VII
-
-MÖKKI
-
-
-Janilla ei tosin ollut muuta kuin kaikkein kehnoimpia työaseita,
-mutta siitä huolimatta hän ryhtyi rakentamaan mökkiä. Hän ei ollut
-suinkaan erityisen kätevä poika. Ne ponnistukset, joita hän oli
-tehnyt voidakseen ostaa kirjan, olivat olleet tavattomia hänen
-keksimikseen, eivätkä hänen taipumuksensa vähääkään viitanneet
-liikealalle. Kun asia oli tullut kodin sisäministeriössä tunnetuksi,
-oli häntä moitittu siitä, että oli tehnyt "herrasmiehen pojalle
-arvotonta työtä", ja häntä oli hirvittävien rangaistusten uhalla
-kielletty enää milloinkaan ryhtymästä "semmoisiin halventaviin
-keinoihin rahoja hankkiakseen".
-
-Mutta kun hänelle ei annettu rahaa kotoa, ei hänellä ollut
-penniäkään. Useimmat pojat olisivat tavalla tai toisella hankkineet
-itselleen hyvän kirveen tai lapion. Hänellä ei ollut kumpaakaan.
-Vanha höylänterä, joka oli nauloilla kiinnitetty keppiin, sai olla
-sekä kirveenä että lapiona. Sillä hän ryhtyi työhön ja korvasi
-työaseensa kehnouden itsepintaisella uutteruudella. Ensinnäkin hän
-valitsi rauhallisimman paikan lähteen läheisyydestä -- sankkain
-lehväin peittämän törmän. Mitään erikoista syytä sen salaamiseen hän
-ei tiennyt, ei muuta kuin piilossa olemisen viehätyksen. Hän oli
-jostakin kirjastaan lukenut, kuinka "viekkaat oppaat tunkeutuivat
-tiettömään tiheikköön, käänsivät syrjään erään oksan ja paljastivat
-sen takaa mukavan asunnon, jota ei kukaan olisi voinut tietää
-salaisuutta tuntematta". Janista oli sen vuoksi asianmukaisinta
-piilottaa se kokonaan -- tehdä siitä lumottu linna salaovineen.
-Silloin hän voisi kuvitella itse olevansa se viekas opas, joka
-johti ihmettelevät toverinsa mökille, vaikka hän ei tietenkään
-aikonut kenellekään ilmaista salaisuuttaan. Usein hän kaipasi Radin
-voimakkaita käsivarsia ja oivia työaseita, mutta työpajajuttu oli
-yksi monesta jotka olivat opettaneet hänet jättämään veljensä pois
-laskuista.
-
-Maaemo on salaisuuksien paras vartija. Jan alkoi ensin kaivaa
-kehnolla lapiollaan kuoppaa törmään.
-
-Siihen hän sitten rupesi rakentamaan mökkiä. Paikalle oli ensin
-saatava kaksi tai kaksi ja puoli metriä pitkiä hirsiä -- ainakin
-viisikolmatta tai kolmekymmentä tarvittiin, ja siinä vasta pula oli,
-miten katkoa ja muotoilla niitä mokomalla kirveellä. Mutta toisaalta
-hän ei vähääkään toivonut parempaa kirvestä. Se epämääräinen käsitys,
-ettei intiaaneillakaan ollut sen parempia, oli hänelle riittävä
-yllyke, ja hän ponnisteli urhoollisesti käyttäen kaikkia parhaan
-kokoisia aineksia, mitä vain löysi. Pölkyt hän sijoitti seiniin sitä
-myöten kuin sai niitä tuoduksi paikalle. Toiset pojat olisivat ensin
-koonneet puut ja rakentaneet huoneen sitten yhtä mittaa, mutta se ei
-ollut Janin mielen mukaista; hän oli liian innokas näkemään seinien
-kohoavan. Hän oli monella tuskalla ja vaivalla vähitellen saanut
-kootuksi niin paljon puita, että niistä tuli kolme hirsikertaa.
-Silloin hänen mieleensä juolahti, että ovikin piti olla. Ovea ei
-tietenkään voinut tehdä tavallisella tavalla, siten että hirret
-katkaistiin. Siihen olisi tarvittu kunnollisia työaseita. Siksipä
-Jan purkikin etuseinästä pois kaikki hirret, alinta lukuun ottamatta
-ja pani niiden sijasta kiviä ja kalikoita nurkkia koossa pitämään.
-Täten hän sai samalla kaksi joutilasta hirttä ja saattoi käyttää ne
-muiden seinien korottamiseen. Mökki oli nyt noin metrin korkuinen,
-eikä siinä ollut kahta samanlaista hirttä: toiset olivat aivan liian
-pitkiä, suurin osa vääriä ja jotkut taas puoleksi lahoja, sillä näitä
-hän vain kykeni saamaan poikki. Hän oli tyhjentänyt koko ympäristön
-rakennuspuista, ja niitä täytyi nyt lähteä etsimään etäämpää. Hän
-muisti nähneensä puun, joka ehkä kelpaisi, mutta se oli melkein
-kilometrin päässä kotipolun varressa. Hän lähti hakemaan sitä ja sai
-kokea iloisen yllätyksen; se oli vain yksi kahdestatoista vanhasta
-setripölkystä, jotka oli hakattu jo aikoja sitten ja jätetty siihen
-kelvottomina hylkyinä mätänemään. Hän jaksoi kantaa vain yhden
-kerrallaan, joten hänen täytyi jokaista varten tehdä kaksinkertainen
-matka, ja tuskallisen painavaksi kävi pölkky joka kerta, ennen kuin
-taival oli kuljettu. Saadakseen paikalle kaikki kaksitoista pölkkyä
-hänen siis täytyi kulkea parikymmentä kilometriä. Siihen kului
-monta lauantaita, mutta hän oli itsepintainen eikä hellittänyt.
-Kaksitoista hyvää hirttä riitti mökin seiniin, jotka sitten olivat
-puolitoista metriä korkeat. Kolme hirttä jäi vielä kattoparruiksi.
-Ne hän nosti seinien päälle poikittain jakaen välit yhtä suuriksi.
-Sitten hän latoi niiden päälle risuja ja oksia, kunnes katolla oli
-vahva peite. Sen jälkeen hän meni rehevälle heinäniitylle ja leikkasi
-siellä veitsellään heinää pari tuntia. Heinää hän levitteli katolle
-peittääkseen ne taas vuorollaan jalavan kuoren kaistaleilla. Kaiken
-päälle hän ajoi törmästä kaivamansa saven, levitteli sen, sotki sen
-tiiviiksi ja sulloi sen reunoilta matalammaksi. Lopuksi hän heitti
-saven päälle lehtiä ja kaikenlaista muuta roskaa, niin että katto
-sulautui tiheikön muuhun sakeuteen.
-
-Näin oli katto valmis, mutta koko oviseinä oli vielä avoinna. Hän
-ei uskaltanut lähteä etsimään lisää hirsiä, vaan päätti koettaa
-uutta keinoa. Hän löysi ensinnäkin muutamia sylen mittaisia,
-vahvoja seipäitä. Kun ei ollut kirvestä niiden teroittamiseksi ja
-maahan hakkaamiseksi, hän kaivoi jalan syvyiset reiät, kaksi seinän
-kumpaankin päähän ja vielä kaksi etuseinän hirren keskivaiheille.
-
-Kuhunkin reikään hän pystytti suoran seipään, niin että niiden toinen
-pää oli räystäshirressä kiinni, toinen aina ulkopuolella ja toinen
-sisäpuolella. Sitten hän sotki alapäiden ympärille reiän maata
-täyteen. Hän lähti sen jälkeen puron rannalle ja leikkasi pitkiä
-tuoreita, alapäästään vahvoja pajunvitsoja. Nämä vitsat hän kietoi
-8:n muotoisesti jokaisen seiväsparin yläpään ympäri sillä tavalla,
-että ne puristivat seipäitä tiukasti etuseinän ylimpään ja alimpaan
-hirteen kiinni.
-
-Nyt hän kaivoi kuopan lähteen luo ja sotki vettä ja savea sekaisin
-muurilaastiksi. Sitten hän liuskakivistä tekemällään lastalla ja
-vanhalla sangolla kantamallaan laastilla muurasi seinän seipäiden
-väliin asettaen ulkopuolelle vaakasuoria keppejä tueksi ja latoen
-sisäpuolelle kiviä päällekkäin, kunnes koko etuseinä oli ummessa,
-lukuun ottamatta pientä akkuna-aukkoa ja suurempaa reikää, jonka hän
-oli jättänyt ovea varten.
-
-Tämän tehtyään hän ryhtyi valmistamaan huoneen sisustaa. Hän keräsi
-metsästä sammalia ja tukki niillä kaikki ylemmät raot sekä täytti
-seinän ja maan välissä olevat raot kivillä ja mullalla. Näin oli
-mökki melkein valmis; ovi vain puuttui.
-
-Oviaukko oli toista metriä korkea ja puoli metriä leveä, ja niinpä
-hän kotona halkovajassa katkaisi kolme parikymmentä senttiä leveää
-ja metrin pituista lautaa, jättäen kuitenkin yhden laudan kumpaankin
-päähän pitkän tapin. Tekemällä tämän kotona hän saattoi käyttää
-sahaa. Sitten hän, mukanaan nämä ja kaksi lyhyempää lautaa, jotka
-olivat kumpikin puoli metriä pitkät ja parikymmentä senttiä leveät,
-hiipi pois Glenjaniin ja kiveä vasaranaan käyttäen naulasi niistä
-oven. Maahirteen hän hakkasi niin suuren kuopan, että oven toinen
-tappi mahtui siihen, ja teki ylimmän hirren alapuoleen vastaavan
-kuopan. Vivuten sitten räystäshirttä vähän koholle hän asetti oven
-paikalleen, laski räystäshirren alas, ja niin ovi oli saranoillaan.
-Oveen hän kiinnitti nauhan pätkän, jolla sen saattoi ulkopuolelta
-sulkea kiertämällä sitä seinästä ulkonevan oksan ympärille;
-sisäpuolelta ovea piti kiinni rakoon pistetty nappula. Muutamista
-puista, kuusenoksista ja kuivista heinistä hän teki majaan vuoteen.
-Nyt ei puuttunut muuta kuin ikkunaruutu, ja paremman puutteessa hän
-toi kotoa kappaleen musliinia ja kiinnitti sen aukkoon. Mutta kun
-sen samea valkoinen väri tuntui pistävän pahasti silmään, hän kokosi
-pähkinöitä ja kotona soveliasta tilaisuutta hyväkseen käyttäen keitti
-pumpulikangasta pähkinäin kanssa, kunnes se sai varsin tyydyttävän
-keltaisenruskean värin.
-
-Lopuksi hän hävitti kaikki askartelun jäljet ja peitti mökkinsä
-kokonaan pensailla ja suikertavilla köynnöksillä. Monta viikkoa
-kestäneen työn jälkeen hänen metsäkotinsa oli valmis. Se ei sisältä
-ollut kuin puolitoista metriä korkea ja pari metriä pitkä ja leveä --
-likainen ja epämukava -- mutta kuinka hauskaa olikaan omistaa se.
-
-Täällä hän ensi kertaa elämässään alkoi käsittää, mitä tyydytystä
-itsenäinen toimi saattaa tuottaa suurta päämäärää tavoiteltaessa.
-
-
-
-
-VIII
-
-ERÄTIETOUDEN ITUJA
-
-
-Jan oli tänä aikana kiinnittänyt kaiken voimansa mökkiin siinä
-määrin, että hän tuskin huomasikaan lintuja ja metsän muita eläimiä.
-Sellainen oli hänen luonteensa: yksi asia kerrallaan ja siihen kiinni
-kaikella tarmolla.
-
-Ajatuksissaan hän oleskeli nyt yhä enemmän ja enemmän tässä omassa
-valtakunnassaan; hän ikävöi sinne aina. Mutta hän ei uskaltanut muuta
-kuin haaveilla, että joskus pääsisi nukkumaan yöksi mökkiinsä. Siellä
-hän eläisi ihanne-elämäänsä -- intiaanien elämää, tosin hylkäämällä
-kaiken, mikä siinä oli pahaa ja julmaa. Siellä hän näyttäisi
-ihmisille, kuinka piti elää kaatamatta kaikkia puita, turmelematta
-kaikkia jokia ja tappamatta kaikkia eläviä olentoja. Hän aikoi
-oppia, miten metsästä oli saatava runsaimmat ilot, ja sitten opettaa
-kokemuksensa muillekin. Mutta vaikka linnut ja nelijalkaiset eläimet
-häntä viehättivätkin, olisi hän kuitenkin empimättä ampunut jonkun,
-jos hänellä olisi ollut pyssy; sen sijaan oli puun kaataminen hänelle
-aina murheen aihe. Ehkäpä hän oivalsi, että linnun sijaan pian tulisi
-toinen, mutta puun sijaan ei milloinkaan.
-
-Suunnitelmansa toteuttamiseksi hänen täytyi työskennellä koulussa
-uutterasti, sillä kirjoissa oli paljon sellaista mitä hän tarvitsi.
-Ehkäpä hän vielä jonakin päivänä saisi nähdä Audubonin tunnetut
-lintupiirrokset ja voisi siten ratkaista kaikki lintupulmansa yhden
-ainoan kirjan avulla.
-
-Kouluun tuli sinä kesänä uusi poika, joka kartutti Janin
-metsäläisvarustuksia. Se poika ei ollut hyvä eikä älykäskään:
-päinvastoin hän oli tyhmä ja hänet oli huonon käytöksen vuoksi
-karkotettu eräästä sisäoppilaitoksesta, mutta hänellä oli koko joukko
-eräitä koulupojanavuja, jotka soivat hänelle joksikin aikaa kunnian
-hohdetta. Hän osasi sitoa nuoraan kummallisia solmuja. Hän osasi
-matkia ihmeellistä linnun liverrystä ja hän taisi erästä kieltä, jota
-hän sanoi tutniitiksi. Jania huvitti tämä kaikki ja varsinkin se uusi
-kieli. Sen salaisuus oli siinä, että jokainen sana kirjoitettiin
-kahdentamalla kerakkeet ja sijoittamalla niiden väliin "e". Siten
-"d":stä tuli "ded", "m":stä "mem", "p":stä "pep" ja niin edespäin.
-
-Tämän uuden pojan mallilause kuului: "pep-i-ded-ä kek-i-tet-ases
-kek-ii-nen-nen-i" ja sen hän sanoi merkitsevän erästä tapaa saada
-aikaan äänettömyyttä.
-
-Tästä kielestä oli "suurta hyötyä", vakuutti se uusi poika, sillä
-sen avulla saattoi estää sivullisia ymmärtämästä keskustelua, ja
-niin kyllä olikin asian laita. Jan harjoitteli uutterasti, ja
-muutamassa viikossa hän hallitsi sen täydelleen. Jopa hän osasi
-käytellä näitä kömpelöitä lauseita paremminkin kuin oppimestari
-itse ja erinomaisella menestyksellä sovittaa sekaan korostuksia
-ja kurkkuääniä, joista kieli sai viehättävän metsäläistuoksun.
-Mielellään Jan sitä solkkasikin uuden pojan kanssa saadakseen
-nauttia niiden toverien ihmettelevistä ilmeistä, jotka eivät olleet
-perehtyneet tutniittien kieleen.
-
-Jan valmisti itselleen jousen ja nuolet. Ne olivat tökerötekoiset,
-eikä hän niillä osannut mihinkään, mutta jännittäessään jousen nuolen
-kärkeen saakka hän mielestään oli niin intiaanimainen, että siinä oli
-kylläkin ilon aihetta.
-
-Hän vuoli nuolia ja kiinnitti niihin vanneraudasta kärjet. Kärkiä
-hän saattoi viilata kotona puuvajassa. Niissä oli väkäsiä ja
-kaksinkertaisiakin väkäsiä ja hampaita. Nämä nuolet olivat kamalan
-näköisiä aseita. Ne näyttivät kerrassaan pirullisen julmilta,
-ja sen vuoksi ne tekijäänsäkin tyydyttivät. Hän sanoi niitä
-"sotanuolikseen", ampui nuolen puuhun ja katseli, kuinka se vapisi,
-mörähti sitten: "ugh, paljon hyvä", ja nautti kuvitellun lävistämänsä
-vihollisen tuskista.
-
-Hän löysi lampaan nahan kappaleen ja teki siitä sangen surkean
-näköiset mokkasiinit. Vanhasta tunkiolle nakatusta kittausveitsestä
-hän hioi päänahannylkyveitsen; siinä oli lovi lasin taittamista
-varten, ja se hänelle tuotti paljon harmia, kunnes hän sattui
-muistamaan, että jotkut intiaanit murtavat veitseensä loven jokaisen
-tappamansa vihollisen muistoksi, ja tämä lovi siis hyvin sopi
-tappoluettelon aluksi. Mokkasiininnahasta jääneistä kaistaleista hän
-valmisti tupen puukkoonsa. Koulussa hän vaihtoi itselleen muutamia
-vesivärejä ja peilin kappaleen, jonka hän pisti halkaistuun keppiin.
-Nämä esineet kuuluivat hänen intiaanivarusteisiinsa. Kun hän sitten
-rupesi varsinaisesti intiaaniksi laittautumaan, taistelivat hänen
-kasvoillaan koko ajan mitä kamalin intiaaninilme ja mielihyvän
-irvistys sen vuoksi, että hänen oli onnistunut maalata naamansa niin
-pirulliseksi. Kasvot maalattuina ja sulka tukassaan hän kulki ylpeänä
-ristiin rastiin pienen kuningaskuntansa metsissä ja kokosi talteen
-pienimmänkin erätietouden rippeen, mitä sattui löytämään, keksimään
-tai koulutovereiltaan kuulemaan.
-
-Kaikki ihmeelliset esineet, mitä hän metsästä löysi, hän kantoi
-mökkiinsä: vääriä keppejä, sulkia, luita, kalloja, simpukankuoria,
-vanhan lehmänsarven -- kaiken mikä vain hänen huomiotaan herätti,
-vaikka hän ei olisi tuon oudon viehätyksen syytä oivaltanutkaan.
-Simpukankuorista hän teki intiaanin kaulakoristeen pujotellen nuoraan
-vuorotellen niitä ja kalan selkäruodon palasia. Hän antoi hiustensa
-kasvaa niin pitkiksi kuin suinkin käyttäen kaikenlaisia sotajuonia,
-vieläpä kampaamistakin, vaikka se oli niin luontoa vastaan,
-välttääkseen äidin saksien kuukausittaista lyhennystoimitusta. Hän
-makasi tuntikausia ja antoi auringon paahtaa kasvojaan muuttaakseen
-siten värinsä sellaiseksi kuin sen tuli olla, ja ainoa itsekohtaisen
-turhamaisuuden oire, mitä hänessä milloinkaan huomattiin, oli
-mielihyvä siitä, että hänen ihonsa tummuudesta lausuttiin halventavia
-huomautuksia. Hän koetti tehdä kaiken siihen tapaan kuin intiaani
-tekisi, matki intiaanien asentoja, käveli huolellisesti varpaat
-sisäänpäin käännettyinä, taittoi oksia paikkoja merkitäkseen,
-arvasi ajan auringosta ja mörähti "ugh" ja "uagh" kun sattui
-jotakin hämmästymään. Halventavat huomautukset kalpeanaamoista
-olivat tärkeänä osana hänen huvituksissaan, ja hän lausui ne omalla
-keksimällään intiaanikielellä. "Ugh, kalpeanaamat paljon ei hyviä" ja
-"uagh, kalpeanaama -- vaalea mielipuoli metsässä". Nämä olivat hänen
-mielilauseitaan.
-
-Häneen vaikuttivat paljon kaikenlaiset hänen sattumalta kuulemansa
-lauseet. "Intiaanin ruskea, jäntevä käsivarsi" oli yksi sellainen
-lause. Se toi hänelle mieleen, että hänen omat käsivartensa olivat
-valkoiset kuin maito. Siihen oli kuitenkin yksinkertainen apu. Hän
-kääri hihansa olkapäihin saakka ja antoi päivän paahtaa käsivarsiin
-täydeltä terältä. Myöhemmin hän, muistaen tutun lauseparren, "sotilas
-oli suolivyötä myöten alaston", meni askelta pitemmälle -- hän päätti
-paahtaa itsensä vyötäisiä myöten -- ja oli siinä tarkoituksessa
-paidatta kokonaisen lupapäivän. Jan meni aina äärimmäisyyksiin.
-Hän muisti nyt, että nuorten miesten eräissä intiaaniheimoissa
-täytyi alistua vihkimysmenoon, jota sanottiin aurinkokarkeloksi;
-sen vuoksi hän karkeloi tulen ympärillä ilkialastomana paahtavassa
-auringonpaisteessa ja istuskeli kokonaisen päivän ilman vaatteita.
-
-Iltapuolella hän tunsi yleistä lämpöä ruumiissaan, mutta vasta yöllä
-hän täydelleen sai kokea varomattomuutensa seuraukset. Hän tunsi
-polttavaa kuumuutta. Hän tuskin sai nukutuksi koko yönä. Seuraavana
-päivänä hänen tilansa oli vielä huonompi. Käsivarret ja hartiat
-olivat rakkoja täynnä. Hän kesti tuskansa urheasti peläten, että
-kodin sisäministeriö pääsisi asiasta selville. Siinä tapauksessa
-olisi käynyt vielä huonommin. Hän oli lukenut, että intiaanit
-rasvaavat auringon polttaman ihon. Hän siis meni kylpyhuoneeseen
-ja voiteli itsensä hanhenrasvalla, puhvelinrasvaa kun ei ollut.
-Tästä oli jonkin verran apua ja muutaman päivän kuluttua hän jaksoi
-paremmin ja saattoi suurta tyydytystä tuntien kuoria irtaantuneen
-nahan olkapäistään ja käsivarsistaan.
-
-Jan teki koivun tuohesta koko joukon astioita. Reunat hän punoi
-kiinni juurisäikeillä ja täytti pohjan pyöreällä puukiekolla ja
-liitokset männynpihkalla, niin että astiat pitivät vettä.
-
-Etäisestä joesta hän pyydysteli muutamia kissakaloja ja kuljetti ne
-kotiin, toisin sanoen mökkiinsä. Siellä hän teki tulen, paistoi ne
-hiilloksessa -- sangen huolimattomasti -- ja söi ne kuin suurenkin
-herkun. Niiden kummastakin kylkievästä hän sai terävän luun, porasi
-sen paksuun päähän reiän, silitti sen ja sai siten neulan, jota
-saattoi käyttää tuohiastiain teossa. Tällaisia neuloja hän säilytti
-tuohilippaassa, jossa sitä paitsi oli muutamia pihkan palasia,
-intiaanien piikivinen nuolenpää, jonka hän oli saanut eräältä
-koulutoverilta, ja suuren huuhkajan kynnet, jotka hän oli löytänyt
-eläinten täyttäjän puodin takaa roskakasasta. Eräänä päivänä hän
-kaupungissa kotipihassaan huomasi tuhkaläjässä oudon uuden linnun.
-Hän näki tuon tuostakin outoja lintuja, mutta tämä oli tavallista
-merkillisempi. Hän piirsi sen kuvan, kun se pelkäämättä söi aivan
-hänen lähellään. Se oli yleisväriltään samean tuhkanharmaa, päälaessa
-ja ruumiissa pronssinkeltaisia täpliä ja siivissä valkoiset
-poikkijuovat. "Kanadan linnuista" hän ei saanut minkäänlaista
-valaistusta; hän etsi kaikista kirjoista mitä käteensä sai, mutta ei
-päässyt selville sen nimestä. Vasta monen vuoden kuluttua hän sai
-tietää, että se oli nuori koirastaviokuurna.
-
-Eräänä toisena päivänä hän löysi pensaitten alta jotenkin läheltä
-mökkiään pienikokoisen kuolleen haukan. Hän otti sen telttaan ja piti
-sitä ihmeteltävänä löytönä, tarkasteli tuntikauden sen varpaita,
-nokkaa, siipiä ja jokaista sulkaa. Sitten hän ryhtyi piirtämään
-sen kuvaa. Hyvin huono kuva siitä tuli, vaikka piirtämiseen kului
-monta päivää, ja lintu oli matoja täynnä, ennen kuin kuva valmistui.
-Mutta joka höyhen ja joka pilkku oli tarkkaan jäljennetty, paperille
-oikeaan paikkaan piirretty. Eräs hänen ystävänsä sanoi, että se
-oli kanahaukka. Tämä nimi tarttui Janin muistiin, ja siitä pitäen
-kanahaukka kaikkine kirjopiirtoineen oli hänelle hyvä tuttu. Vielä
-myöhempinäkin vuosina nimi pysyi hänen mielessään, vaikka hän silloin
-olikin saanut selville, että hänen "kanahaukkansa" oli aivan toista
-lajia.
-
-Myöhemmin hän tapasi huomattavasti toisenlaisen haukan. Se oli
-elävä ja lentää livahteli puussa hänen päänsä päällä. Se oli sangen
-pieni. Nokka oli hyvin lyhyt, jalat, siivet ja pyrstö pitkät; pää
-oli sinervä; päälaki kuparinpunainen; pyrstössä oli leveä musta
-poikkijuova. Lennellessään ja oksilla tasapainoa tavoitellessaan
-tämä lintu keikutteli pyrstöään. Siitä hän tiesi, että se oli
-haukka, ja se minkä hän värejä muisti, osoitti sen varpushaukaksi,
-sillä tällä kertaa hänellä oli kirjastaan hieman apua. Kaksi
-muutakin lintua hän näki aivan läheltä ja osaksi muistista piirsi
-niiden kuvat. Erään kalenterin kuvasta hän sai tietää, että toinen
-oli muuan ruisrääkän sukulainen; lintukirjansa kuvasta taas,
-että toinen oli bobolinkki-varpunen. Näitä nimiä hän ei koskaan
-unohtanut. Piirtäminen häntä alussa vähän epäilytti -- se näytti niin
-epäintiaanimaiselta, kunnes hän muisti, että intiaanit maalailevat
-kuvia kilpiinsä ja tiipiittensä seiniin. Se todella olikin kaikkein
-paras keino luotettavien havaintojen tekemiseen.
-
-Kaupungin kirjakauppiaalla oli näihin aikoihin tarjolla muutamia
-uusia kirjoja. Erästä ihmeteltävän kaunista teosta myrkkykasveista
-Jan kovin mielellään olisi käynyt katsomassa. Se oli jonkin aikaa
-näytteillä ikkunassa. Kaksi suurta kuvaa saattoi kadulta nähdä;
-toinen oli villikaali (Hyoscyamus), toinen hulluruoho (Datura).
-Jan katseli niitä niin usein kuin vain saattoi. Viikon kuluttua
-ne katosivat; mutta nimet ja ulkonäkö olivat ainaiseksi syöpyneet
-hänen muistiinsa. Jos hän olisi ollut rohkeampi ja mennyt sisään ja
-pyytänyt saada katsella näitä teoksia, niin hänen mieleensä olisi
-tunnissa painunut niistä suurin osa.
-
-
-
-
-IX
-
-JÄLJET
-
-
-Eräänä päivänä hän löysi puron rannalta kosteasta hiekasta omituisia
-painalluksia -- ilmeisestikin jälkiä. Jan tutkiskeli niitä kauan ja
-piirsi niistä sitten samankokoisen kuvan. Hän epäili suuresti, että
-ne olivat pesukarhun jäljet -- ei ollut niin harvinaista eläintä,
-ettei hänen laaksossaan olisi voinut sitä tavata. Hän näytti jäljen
-kuvan niin pian kuin suinkin tallirengille, jonka koiran sanottiin
-kerran tappaneen pesukarhun ja joka siis tietenkin oli asiantuntija.
-
--- Onko tämä pesukarhun jälki? kysyi Jan kainostellen.
-
--- Mistä minä sen tietäisin? vastasi mies töykeästi ja jatkoi
-työtään. Mutta vieressä seisoi vieras, omituinen ilmestys, jolla oli
-huonot vaatteet, mutta päässä takakenossa uusi silkkihattu. Tämä
-sanoi: "Näytäpä minulle." Ja Jan näytti.
-
--- Onko se luonnollista kokoa?
-
--- On.
-
--- Aivan oikein, pesukarhun jälkihän se on. Tutki nyt kaikkia
-isoja puita sillä paikalla, jossa tämän jäljet tapasit; kun sitten
-näet sellaisen, jossa on kolo, niin tutki kuorta, eikö siitä löydy
-pesukarhun karvoja. Jos huomaat niitä, niin tiedät löytäneesi
-pesukarhun puun.
-
-Jan lähti liikkeelle niin pian kuin suinkin pääsi. Etsittyään aikansa
-hän löysi suuren lehmuksen, jonka kuoreen oli tarttunut vähän
-harmaita karvoja. Hän vei ne kotiin saadakseen varmemmin tietää,
-minkä eläimen turkista ne olivat peräisin. Hän koetti tavoittaa
-kohtaamaansa vierasta miestä, mutta tämä oli mennyt matkoihinsa, eikä
-kukaan tuntenut häntä.
-
-Miten saada karvoista selkoa, siinä olikin nyt pulma; mutta äkkiä hän
-muisti, että eräällä ystävällä oli vaunujen jalkamatto pesukarhun
-nahasta. Hän vertasi siitä nyhtämiään karvoja puusta saamiinsa,
-ja tarkastelu osoitti kiipijän epäilemättä olleen pesukarhu. Näin
-Jan sai ensimmäisen aavistuksen siitä tosiasiasta, että jokaisella
-eläimellä on erilaiset karvatkin, ei vain jäljet. Hän oppi niin
-ikään, kuinka viisasta oli piirtää kaikki, mitä halusi muistaa tai
-myöhemmin kuvailla. Hän oli keksinyt tuon oivallisen keinon joko
-sattumalta tai vaiston avulla, ja periaate oli hyvä; ei mikään muu
-anna niin monipuolista ja tarkkaa tietoa muodosta kuin piirros -- ei
-ole sen parempaa oikean havaintotoiminnan kehittäjää.
-
-Kerran hänen huomionsa kiintyi erääseen tavalliseen, sateenvarjon
-kaltaiseen kasviin. Hän kaivoi sen maasta juurineen, ja alapäästä
-löytyi pitkä valkoinen mukula. Hän maistoi sitä. Sen maku muistutti
-hyvin paljon kurkkua. Hän löysi kasviopista sen nimen, se oli
-"intiaanien kurkku".[2] Kuvaus tästä kasvista tuntui soveltuvan hänen
-löytämäänsä juurakkokasviin, mikäli hän käsitti kirjan oppisanain
-merkityksen, siinä kun ei ollut kasvista kuvaa. Näin hän siis lisäsi
-intiaanikurkun erätietoihinsa.
-
-Kerran hän taas pureskeli erään oudon kasvin lehtiä, koska oli
-kuullut, että se oli intiaanien ensimmäinen koe. Mutta pian hän sai
-kamalia vatsanväänteitä. Hän kiiruhti kotiin suuressa tuskassa.
-Äiti antoi hänelle sinappia ja vettä, kunnes hän antoi ylen, ja
-sitten pari kovaa korvapuustia. Isä sattui tulemaan huoneeseen
-tämän toimituksen aikana ja täydensi rangaistusta lämpimällä
-kädellä. Ja sillä samalla hetkellä häntä käskettiin ainiaan pysymään
-poissa metsistä. Jan ei tietenkään totellut. Hän kävi vain entistä
-varovaisemmaksi ja nautti mökistään kahta vertaa enemmän, kun siihen
-vielä liittyi salaisen synninkin viettelys.
-
-
-
-
-X
-
-BIDDYN AVUSTUS
-
-
-Perheeseen tuli nyt irlantilais-kanadalainen palvelustyttö, kotoisin
-Sangerista. Tämän tytön isoäiti oli kansanparantaja, joka ammattinsa
-perinpohjaisena taitajana oli kohonnut suureen maineeseen. Hänet oli
-usein ilmiannettu muka noitana, vaikka olikin harras katolilainen.
-Tyttö oli oppinut jonkin verran hänen kasvitiedoistaan, ja eräänä
-päivänä, kun kaikki olivat käymässä hautausmaalla, hän poikkesi
-milloin mihinkin metsikköön ja toi kasveja sekä ilmoitti niiden nimet
-ja samalla vaivat, joita vastaan hänen isoäitinsä niitä käytti.
-
--- Sassafras, josta saadaan lääketeetä ihotauteihin; verijuuri, jolla
-keväällä parannetaan verta; pipsisseva vilustumiseen ja kuumeeseen;
-valkoisen miehen jalanjälki,[3] jota nousee kaikkialle, mihin vain
-valkoinen mies astuu; intiaanin malja, jota kasvaa sille paikalle,
-missä intiaani kuolee; voikukan juuri, joka kelpaa kahvinlisäkkeeksi;
-intiaanitupakka, jota käytetään ostotupakan höysteeksi; hemlokin
-kuorta, josta saadaan punaista väriainetta; harmaan pähkinäpuun
-kuorta, josta saadaan kankaisiin vihertävä värivivahdus.
-
-Tämä kaikki oli muille vain hetken huvia, mutta Jania se kiinnosti
-aivan valtavasti, ja hän kätki kaikki nämä seikat syvälle muistiinsa.
-Biddyn tietoihin oli kuitenkin sekaantunut paljon taikauskoakin:
-
--- Jos pitää pitkäkoiven (vaaksiaisen) koivesta kiinni ja sanoo:
-'Ilmoita minulle, missä lehmäni ovat', niin se osoittaa juuri
-lähimmän koipensa alle, -- ja kerran se tiedotti minulle, missä
-hukkunut kaularihmani oli.
-
--- Jos ampuu pääskyjä, niin lehmät lypsävät verta. Vanha Sam White
-turmeli sillä koko maitokauppansa.
-
--- Salama ei koskaan iske sellaisiin ulkohuoneisiin, joihin
-pääskyt ovat pesineet. Isä ei koskaan saanut rauhaa, kun oli uuden
-ulkohuonerivin rakentanut, ennen kuin pääskyt siihen pesivät. Hän
-piti sitä sadan dollarin vakuutuksessa, kunnes pääskyt tulivat sitä
-katselemaan.
-
--- Kun mittaritoukka tulee päälle, niin silloin saat uudet vaatteet.
-Minun serkkuni sanoo, että niitä joka kesä kävelee hänen päällään, ja
-aina hän saa uudet vaatteet.
-
--- Jos halkaisee variksen kielen, niin se alkaa puhua kuin tyttö.
-Mummo tunsi miehen, ja sillä miehellä oli veli, joka sai kiinni
-variksen poikasen ja halkaisi sen kielen ja sanoi sitten mummolle,
-että se puhui juuri kuin tyttö -- ja mummo kertoi tämän minulle!
-
--- Jos liottaa hevosen jouhea sadevedessä, niin siitä tulee käärme.
-Ja eikös olekin paljon käärmeitä sellaisten vesipaikkojen ympärillä,
-joista hevoset juovat?
-
--- Jos tappaa hämähäkin, niin seuraavana päivänä sataa. Se on hyvä
-tietää. Minä muistan, kun eräänä vuonna oli tulossa protestanttien
-juhla heinäkuun 12. p:nä ja äiti käski meitä kokoamaan kaksikymmentä
-hämähäkkiä. Ne me tapoimme kaikki edellisenä päivänä, ja voi voi,
-kuinka sitten juhlassa satoi! Arvatkaa naurattiko meitä! Useimpien
-juhlijoitten täytyi palata kotiin veneillä, niin kerrottiin
-sanomalehdessä. Mutta seuraavana vuonna ne tekivät meille saman
-jutun, kun me vietimme Pyhän Patrikin päivää, mutta maaliskuun 16.
-p:nä hämähäkkejä on vielä vähän, eikä silloin satanut vettä vaan
-lunta, niin että kyllä juhlaan mentiin.
-
--- Rupikonnista saa tietenkin rupia. Oletteko nähnyt Mc Kennan
-kaksosia -- kuinka niiden pää on rupia täynnä. No niin, mutta
-minä olen nähnyt niiden poikien leikittelevän rupikonnilla kuin
-pelikuulilla. Niin, olisipa niiden pitänyt tietää, mitä siitä tulee.
-Eikö rupikonnan selkä ole rupia täynnään, niin ettei siihen enempää
-mahtuisi?
-
--- Tuo on intiaanin tupakkaa. Intiaanit aina käyttävät sitä, ja
-polttaa sitä joskus mummokin. (Jan painoi tämän erikoisesti mieleensä
--- sitä hänen piti saada ja polttaa, jos kerran intiaanit niin
-tekivät.)
-
--- Noidan pähkinäpuusta tehty taikavirpi rupeaa heilumaan maanalaisen
-lähteen päällä ja näyttää, mistä kohdasta pitää kaivaa. Dennyt Scully
-on kovin taitava sitä käyttämään. Hän saa dollarin, kun näyttää,
-mihin paikkaan pitää kaivo kaivaa, ja ellei vettä löydy, niin ei
-silloin ole kaivettu juuri siitä paikasta, jonka hän on osoittanut,
-taikka on lumous jollakin tavalla rikottu, ja hänen täytyy etsiä
-uudestaan.
-
--- Kas tässä on voikukka. Sen juuresta tulee oikein hyvää kahvia.
-Mummo aina käyttää sitä. Hän sanoo, että se on terveellisempää kuin
-ostokahvi, mutta äiti sanoo, että hän pitää enemmän ostetuista
-tavaroista, ja kuta enemmän ne maksavat sitä enemmän hän niistä pitää.
-
--- Kas tässä on ginseng. Siinä on keväällä oikein nätit kukat. Sitä
-lähetetään Kiinaan tonneittain. Mummo sanoo kiinalaisten syövän sitä
-tullakseen hyvälle päälle, mutta paljon enemmän heidän pitäisi siinä
-tapauksessa syödä.
-
--- Tuossa on ruskojalavan oksa. Se on mainiota kylmän ajamiseksi
-ruumiista; silloin pitää juoda sen kuoresta keitettyä mehua. Mummo
-teki sitä eräänä keväänä sangollisen. Hän pani sen ulos jäähtymään,
-mutta sika joi kaiken, ja varmaan se oli kylmettynyt, sillä se sai
-sen takahampaat niin löyhtymään, että ne irtaantuivat suusta. Minä
-näin ne itse pihassa. Näin kuin näinkin.
-
--- Tämä on talvikki. Sitä monet minunkin tuntemani pojat pureskelevat
-saadakseen tytöt pitämään itsestään. Ja moni sillä tavalla saakin
-oman kullan. Olen itsekin käyttänyt tuota konstia monta monituista
-kertaa.
-
--- Kas tässä on se, jota jotkut nimittävät intiaanin nauriiksi
-ja lapset saarnastuoliksi, mutta mummo on keksinyt sille nimen:
-murheenkasvi, sillä hän sanoo, että kun sitä joku syö, niin sitten
-hän murehtii viimeistä tyhmyyttään. Minä panen sitä vähän isäsi
-kahviin ensi kerran, kun hän piiskaa sinua, niin ehkä hän sitten
-lakkaa. Minuun oikein koskee kipeästi, kun sinua piiskataan
-kaikenlaisten mitättömien asioiden vuoksi, joille et mitään mahda.
-
--- Käärme pistää kielellään. Astupa jalkasi käärmeen päälle niin
-näet, kuinka se koettaa pistää. Sen häntä ei kuole, ennen kuin
-aurinko laskee. Sen minä olen kerran itse nähnyt, ja niin mummokin
-sanoo; ja mitä mummo ei tiedä se ei ole tietämisen arvoista -- se on
-paljasta kirjaviisautta.
-
-Sellaisia kummallisia luuloja hänellä oli. Janin mielestä useimmat
-niistä olivat enemmän tai vähemmän älyttömiä; mutta oli piikatytöllä
-vähän takametsänkin tietoa, ja kaiken Jan painoi mieleensä.
-
-Tyttö tiesi niin paljon arvokasta, että Jan oli melkein päättänyt
-kertoa, minne hän lähti joka lauantai työnsä päätettyään.
-
-Viikon tai parin kuluttua tyttö epäilemättä olisi saanut tietää hänen
-suuren salaisuutensa, mutta sitä ennen sattui tapaus, joka teki lopun
-heidän seurustelustaan.
-
-
-
-
-XI
-
-KEUHKOPALSAMI
-
-
-Eräänä päivänä Biddy kulkiessaan Janin kanssa kaupungin laidassa
-olevan lehdon kautta pysähtyi erään puun luo ja sanoi:
-
--- Eikös vain tuossa ole syystuomi![4]
-
--- Sinä tarkoitat Virginian tuomea.
-
--- En, vaan syystuomea. Virginian tuomi ei kelpaa mihinkään, mutta
-syystuomen kuori on kovin hyvää keuhkokipuihin. Mummolla sitä on
-aina varalla. Minä olen itsekin tuntenut hiukan pahoinvointia (totta
-puhuen hän oli terve kuin pukki). Minun täytyy hankkia sitä vähän.
-
-Janin kanssa he siis suunnittelivat retken. Se oli niin uhkarohkea,
-että poikaa pelotti. Tyttö otti pienen kirveen kalukaapista -- hänen
-isänsä pyhästä kalukaapista.
-
-Janin äiti näki hänet kirves kourassa ja kysyi, mitä hän sillä teki.
-Vähääkään kainostelematta tyttö sanoi oikopäätä, että hän aikoi
-lyödä lujempaan koukun, johon pyykkinuora oli kiinnitetty ja jatkoi
-hymyhuulin matkaansa valhettaan häpeämättä. Jan sai uuden opetuksen,
-eikä se suinkaan ollut hyvä ja varteen otettava. Kirves pantiin
-kyllä heti takaisin kaappiin, mutta seuraavalla kerralla lainattiin
-varovaisemmin.
-
-Biddy sanoi menevänsä vihannespuotiin. Mutta nurkan takana hän
-tapasi Janin, ja yhdessä he sitten lähtivät toimittamaan asiaansa.
-Välittämättä vähääkään omistusoikeudesta hän näytti Janille, kuinka
-syystuomesta oli kuori otettava. "Ei pidä kuoria aivan ympäriinsä, --
-siitä tulee huono onni; pitää ottaa vain päivän puolelta." Hän täytti
-kopan kuorenpaloilla, ja sitten palattiin yhdessä kotiin.
-
-Kotona hän täytti kuoresta irrottamallaan mäihällä ruukun, kaatoi
-vettä päälle ja antoi sotkun seistä viikon päivät. Vesi muuttui tänä
-aikana tumman ruskeaksi liuokseksi, jolla oli katkera maku ja imelä
-hyvä haju. Biddy sekoitti sekaan viskiä ja vähän sokeria ja liimasi
-sitten kylkeen nimilapun: _keuhkopalsamia_.
-
--- Se on kamalan hyvää, hän sanoi. Mummolla sitä on aina varalta.
-Sillä parannetaan paljon ihmisiä. Annas kun kerron. Bud Ellis oli jo
-niin huonona, että tohtorit aivan hylkäsivät hänet. Sanoivat, ettei
-hänellä ollut keuhkoista enää mitään jäljellä, mutta hänpä tuli
-mummon luo. Tavallisesti hän oli tehnyt mummosta pilkkaa; mutta nyt
-hän oli huutavassa hädässä. Alussa mummo ajoi hänet ulos; mutta kun
-hän sitten näki, kuinka kamalan sairas mies oli, voitti säälin tunne
-ja hän ilmaisi, miten tätä keuhkopalsamia valmistetaan. Miehen piti
-valmistaa pari kannua kerrallaan ja tuoda mummolle. Mummo sitten
-piteli sitä, niin että se väheni puoleen, ja antoi sen sitten hänelle
-takaisin. Ja eikös vain mies kuuden kuukauden päästä ollut aivan
-terve.
-
-Biddy valitteli nyt joka yö rintavaivojaan. Näihin vaivoihin ei ollut
-mistään muusta apua kuin hänen keuhkopalsamistaan. Varmaan hänen
-tilansa oli sangen arveluttava, sillä eräänä yönä hänen päähänsä
-näytti tulleen vikaa hänen nautittuaan useita lasillisia kallista
-palsamiaan. Biddy alkoi morkata talon emäntää, ja kuukauden lopussa
-hänen sijallaan oli toinen, vaikka ei tosin yhtä mielenkiintoinen
-palvelija.
-
-Monta hyvää ja huonoa opetusta olisi Jan voinut tytöltä saada;
-mutta ainoa, mikä todella jäi kummittelemaan hänen mieleensä, oli
-tieto, että syystuomen kuori oli aivan ihmeellistä rohtoa. Perheen
-lääkärikin vakuutti, että kyllä asiassa oli perää, ja Jan piti tätä
-niin ollen uutena kalliina erätietona.
-
-Opittuaan kerran tuntemaan puun hän ihmeekseen huomasi, että se
-oli jokseenkin yleinen, ja ilokseen hän huomasi sen kukkivan
-Glenjanissakin.
-
-Tästä hänen päähänsä pälkähti kirjoittaa paperille muistiin kaikki
-puut, mitä hän tunsi, ja hämmästyksekseen hän silloin huomasi,
-että niitä oli hyvin vähän ja että hänen tietonsa niistä olivat
-kovin hatarat. Kaksi vaahteralajia, pyökki, kaksi lajia jalavaa,
-rautapuita, kaksi lajia koivua, kaksi saarnilajia, mänty, setri,
-palsamikuusi, hemlokki ja tuomi.
-
-Hän oli kuullut, että intiaanit tunsivat jokaisen puun ja kasvin
-nimen ja ominaisuudet, mitä metsässä oli, ja hän toivoi vielä
-voivansa sanoa samaa itsestään.
-
-Eräänä päivänä hän löysi puron rannalta kokonaisen kasan tyhjiä
-simpukan kuoria. Kuorethan olivat aivan yleisiä, mutta miksi ne
-olivat kaikki kasassa ja kaikissa samanlaiset merkit. Kasan ympärillä
-oli liejussa omituisia jälkiä ja muita merkkejä. Jälkiä oli niin
-taajassa, että oli vaikea löytää ainoatakaan ehjää, mutta kun hän
-viimein löysi sellaisen, piirsi hän pesukarhun jäljen muistaen siitä
-kuvan. Se oli liian pieni ollakseen hänen vanhan tuttavansa jälki.
-Mutta hän ei tavannut ketään, joka olisi voinut hänelle kertoa, mikä
-eläin se oli. Eräänä päivänä hän kuitenkin näki pyöreähkön ruskean
-eläimen istumassa rannalla simpukoita syömässä. Se sukelsi veteen
-hänen lähestyessään, mutta nousi jälleen vähän matkan päässä pinnalle
-ja ui. Kun se uudelleen sukelsi, huomasi Jan pitkästä hoikasta
-hännästä, että se oli piisami, samanlainen kuin se, jonka hän oli
-nähnyt täytettynä puodin ikkunassa.
-
-Pian hänelle selvisi, että mitä enemmän hän tutki jälkiä, sitä
-enemmän hän löysi erilaisia. Toiset olivat hyvinkin salaperäisiä,
-niin ettei hän voinut muuta kuin piirtää niistä kuvan ja panna sen
-talteen, kunnes asia joskus valkenisi. Eräät kaikkein ihmeellisimmät
-jäljet hän huomasi rosvokilpikonnan tekemiksi, eräät toiset taas vain
-juomassa käyneen tavallisen variksen jalan painanteiksi.
-
-Kaikenlaisten omituisten mökkiin kerättyjen esineitten luku kasvoi
-jatkuvasti. Paikka kävi yhä enemmän osaksi hänestä itsestään. Se
-joutui entistä enemmän piiloon, kun ympärillä oleviin puihin ja
-pensaisiin jälleen kasvoi lehtiä, ja Jan oli ylpeä sen jylhästä
-yksinäisyydestä ja salaperäisyydestä ja vaelsi pitkin metsää
-jousineen ja nuolineen tähtäillen viattomia tirskuvia oravia --
-vaikka epäilemättä hänen mielipahansa olisi ollut yhtä vilpitön kuin
-niiden, jos hän todella olisi ampunut ja osunut.
-
-Jan huomasi piankin, ettei hän ollut mökin ainoa asukas. Eräänä
-päivänä istuessaan ja ihmetellessään, miksei hän ollut rakentanut
-liettä, jonka ääressä olisi voinut istua lämmittelemässä, hän
-näki pienen eläimen ääneti livahtelevan takaseinän kahden hirren
-raossa. Jan pysyi alallaan. Kaunis pieni metsähiiri tuli pian
-kokonaan näkyviin, istui Jania katselemaan ja silmiään pesemään. Jan
-tavoitti jousta ja nuoliaan, mutta hiiri livahti samassa piiloon.
-Jan asetti jänteelle tylpän nuolen ja odotti sitten, ja kun hiiri
-palasi, hän ampui. Nuoli ei osunut hiireen, vaan iski hirteen ja
-ponnahti takaisin Janin kasvoihin, läimäyttäen häntä poskeen pistävän
-kipeästi. Piehtaroidessaan maassa möristen ja poskeaan hieroen hän
-ajatteli: juuri saman minä aioin tehdä metsähiirelle. Sen jälkeen
-ei Jan enää millään tavalla yrittänyt tehdä pahaa metsähiirelle;
-päinvastoin hän mielellään jakoi sen kanssa eväänsäkin. Aikaa myöten
-heistä tuli hyvät tuttavat, ja Jan huomasi, että niitä olikin
-muuttanut kokonainen perhe metsämajaan hänen kerallaan asumaan.
-
-Biddyn kertomus intiaanitupakasta teki tehtävänsä. Ja ei ollut
-tupakkamies, mutta nyt hänen mielestään täytyi se taito oppia. Hän
-kokosi suuren määrän tätä tupakkaa,[5] pani sen kuivumaan ja ryhtyi
-tekemään piippua -- oikeata intiaanin rauhanpiippua. Hänellä ei ollut
-punaista hiekkakiveä, josta olisi näpertänyt pesän, mutta varsin
-hyvä tuli pehmeästä punaisesta tiilestäkin. Ensin hän puukollaan
-hahmotteli sille muotoa ja yritti sitten kaivaa pesän samalla
-aseella, kunnes sattui muistamaan lukeneensa eräästä koulukirjastaan,
-että intiaanit näversivät kiveen kolon jousiporalla ja kostealla
-hiekalla. Eräs hänen tovereistaan, puusepän poika, oli nähnyt isänsä
-käyttävän jousiporaa. Tämän tietonsa vuoksi hän Janin silmissä kävi
-entistä tärkeämmäksi. Hänen johdollaan tehtiin jousipora ja sitä
-käytettiin monenlaisten esineitten valmistamiseen, kunnes sen käyttö
-oli täysin selvillä, ja sitten se sai oikeata intiaanityötä, sillä
-kun porattiin piippuun pesä ja pesän reikä.
-
-Varren hän teki seljapuun oksasta työntäen kotona sydämen pois
-pitkällä sukkavartaalla. Hän leikkasi somemmiksi muutamia valkoisia
-kyyhkysten sulkia, pani kunkin varren päähän vähän pihkaa, kiinnitti
-ne sitten lujaan nauhaan ja lopuksi sitoi ne piipunvarteen. Sitten
-hän istui leiritulensa ääressä juhlallisesti poltellen -- muutamia
-sauhuja vain, sillä ei se häntä todella miellyttänyt -- sanoi sitten
-"ugh paljon nälkä", koputti tuhkat pois ja ryhtyi jatkamaan jotakin
-kesken jäänyttä työtä.
-
-Näin hän vietti lauantait. Lähtiessään mökistään hän kätki kaikki
-tavaransa huolellisesti. Sitten hän pesi purossa värit naamastaan,
-kiinnitti paikoilleen vihaamansa paperikauluksen, jota perheen
-ylpeys ja köyhyys pakotti hänet joka päivä käyttämään, ja palasi
-kotiin. Ja oli pieni haaveilija, mutta kuinka onnellisia olivatkaan
-hänen haaveensa! Kokiessaan kotonaan niin monet surut hän samalla
-tiesi, että hän aina saattoi tulla tänne laaksoonsa, unohtaa
-ja olla onnellinen kuin kuningas -- olla todellinen valtias
-kuningaskunnassaan, joka oli kerrassaan hänen mielensä mukainen ja
-hänen ikiomansa.
-
-
-
-
-XII
-
-KOHTALON KOLAUKSIA
-
-
-Koulussa Jan oli mallipoika paitsi eräässä suhteessa -- hän
-hairahtui toisinaan omituisiin oikullisiin uppiniskaisuuden puuskiin
-opettajiaan vastaan. Eräänä päivänä hän huvikseen piirsi ison
-taulun täyteen naurettavia pilakuvia rehtoristaan, jonka suosikkeja
-hän kieltämättä oli. Kuvat olivat sangen sukkelia ja sen tähden
-harmillisiakin. Rehtori ryhtyi perinpohjaisiin toimenpiteisiin
-saadakseen selville, kuka oli kuvat tehnyt. Hän kutsui koolle koko
-koulun ja alkoi ristikuulustelulla ahdistaa erästä tyhmää raukkaa,
-jota hän luuli syylliseksi. Poika kielsi sekavin sanoin, ja niinpä
-rehtori oli varma hänen syyllisyydestään ja tavoitteli piiskaansa
-tuomitun puhjetessa kovaan itkuun. Kaikkien hämmästykseksi Jan nousi
-ja ikävystyneellä, kärsimättömällä äänellä sanoi:
-
--- Oh, antakaa hänen olla. Minä sen tein.
-
-Hänen käytöstapansa ja muut seikat olivat sen tapaisia, että kaikki
-rupesivat nauramaan. Rehtoria tämä kiukutti niin, että hän raivostui
-suunniltaan. Hän tarttui Janin kaulukseen kiinni. Jania pidettiin
-arkana poikana; hänen kasvonsa olivat valkoiset, huulet tiukasti
-kiinni. Rehtori pieksi häntä raakanahasta palmikoidulla ruoskalla,
-kunnes koko koulu huusi "hävetkää", mutta hän ei saanut Jania
-kertaakaan parkaisemaan.
-
-Kun Jan sinä iltana riisuutui maata mennäkseen, hänen veljensä
-näki pitkät tummat juovat, jotka ulottuivat kiireestä kantapäähän,
-eikä selitystä voitu välttää. Valehteleminen oli aivan vastoin
-Janin luontoa; vanhemmat saivat kuulla kuinka huonosti hän oli
-käyttäytynyt, ja siitä seurasi uusia tylyjä rangaistuksia. Seuraava
-päivä oli lauantai. Hän pilkkoi tavanmukaisen kahdenkertaisen määrän
-puita keittiöön ja lähti sitten, selkä täynnä kimoilevia mustelmia
-siihen ainoaan onnen paikkaan, jonka hän tunsi. Synkkä mieliala
-hälveni hänen lähestyessään Glenjania. Hän jo alkoi tuumia lieden
-ja savupiipun rakentamista majaansa. Hän kulki salaista polkua
-avoimen nurmen poikki ja oli jo melkein mökillään, kun hän kuuli
-ääniä -- kovia karkeita ääniä -- _omasta mökistään_. Hän hiipi aivan
-lähelle. Ovi oli auki. Siellä oli, hänen rakkaassa mökissään, kolme
-maankiertäjää, jotka pelasivat korttia ja joivat pullosta. Heidän
-vieressään maassa oli hänen kaulakoristeensa rikottuna pelimerkeiksi.
-Ulkona hiljalleen palavassa tulessa olivat hänen jousensa ja
-nuoliensa jäännökset.
-
-Jan parka! Päätös olla kuin intiaani kidutuspaalussa oli auttanut
-häntä kestämään opettajan julman rangaistuksen samoin kuin
-kotikurituksenkin, mutta tämä oli liikaa. Hän pakeni etäiseen ja
-rauhalliseen kolkkaan, heittäytyi siellä maahan pitkäkseen ja itki
-surusta ja vihasta -- hän olisi tappanut nuo roistot, jos olisi
-voinut. Tunnin tai parin kuluttua hän palasi takaisin nähdäkseen
-paraiksi roikaleitten päättävän pelinsä ja ryyppäävän viimeiset
-naukut; sitten he tahrasivat mökin ja hajottivat sen raunioiksi.
-
-Janin elämän paras ilo oli hävitetty -- kuninkaalta riistetty
-kruunu ja valtaistuin. Tuntien nyt jokaisen mustelman selässään ja
-säärissään hän lähti synkkänä kotiin.
-
-Tämä tapahtui kesän lopulla. Pian saapui syksy: päivät lyhenivät
-ja tuulet kävivät tuimemmiksi. Jan ei päässyt käymään Glenjanissa,
-vaikka häntä suuresti haluttikin. Hän ahkeroitsi sitä enemmän;
-kirjat olivat nyt hänen huvinsa. Hän teki työtä uutterammin kuin
-koskaan ennen, kunnostautui koulussa, mutta ei saanut minkäänlaista
-tunnustusta kotona, jossa jumalisuus oli ylinnä.
-
-Opettaja ja jotkut pojistakin huomasivat, että Jan kävi kovin
-laihaksi ja kalpeaksi. Hän ei koskaan ollut kovin vankka, mutta nyt
-hän näytti sairaalta; kotona ei kuitenkaan huomattu tätä muutosta.
-Äidin kaikki ajatukset kohdistuivat Janin houkkamaiseen nuorempaan
-veljeen. Kahteen vuoteen hän ei ollut montakaan kertaa puhunut
-Janille samalla torumatta. Janin sydämessä oli nälkäinen tyhjä
-tila, kun hänen täytyi joka aamu huomaamatta lähteä kotoa ja nähdä
-kelvotonta veljeään suudeltavan ja hyväiltävän. Koulussa heidän
-asemansa muuttui päinvastaiseksi. Jan oli rehtorin ylpeys. Hän ei sen
-koommin piirtänyt pilakuvia, ja opettaja kuvitteli mielessään, että
-selkäsauna oli pelastanut koulun kalpeakasvoisen priimuksen.
-
-Jan laihtui ja hänen sydämensä ikävä kasvoi yhä enemmän melkein
-jouluun saakka, jolloin hänen voimansa murtuivat.
-
--- Hän sairastaa pitkälle kehittynyttä keuhkotautia, sanoi lääkäri.
-Hän ei voi elää kuin kuukauden tai pari.
-
--- Hänen _täytyy_ elää, nyyhkytti äiti omantuntonsa soimaamana. Hänen
-täytyy elää -- oi Jumalani, hänen täytyy elää.
-
-Tehtiin kaikki, mitä äkkiä herännyt äidinrakkaus saattoi tehdä.
-Etevä lääkäri käytti parhaan taitonsa, mutta äiti hänet pelasti.
-Äiti valvoi hänen vuoteensa ääressä yöt ja päivät, tutki hänen
-mielitekojaan ja lohdutti häntä joka tavalla. Äiti rukoili ja pyysi
-usein Jumalalta anteeksi, että hän niin kauan oli laiminlyönyt
-poikaansa. Näin Jan sai ensi kerran kokea äidin rakkautta. Miksi
-tämä oli ollut niin kauan hänestä välittämättä, oli selittämätöntä.
-Äiti oli vain erehtynyt, mutta nyt hän havahtui huomaamaan poikansa
-loistavat lahjat, hänen vakaan uutteran elämänsä, jolla jo oli
-päämääränsä.
-
-
-
-
-XIII
-
-ILVES
-
-
-Kun talvi väistyi, palasivat Janin voimat. Hän oli siksi viisas, että
-käytti uutta asemaansa saadakseen kirjoja. Kansankirjaston hoitaja,
-laajan sivistyksen hankkinut mies, joka oli itse saanut taistelunsa
-taistella, alkoi kiinnittää Janiin huomiota ja hankki hänelle
-montakin kirjaa, joita hänen muutoin olisi ollut mahdoton saada.
-
-Kaksi kirjaa hänestä oli erityisen tärkeitä: toinen lintukirja ja
-toinen teos intiaaneista. Ne olivat kimaltelevia puroja kuivuudesta
-janoisessa maassa.
-
-Maaliskuussa hän nopeasti parani. Hän saattoi nyt käydä pitkillä
-kävelyretkillä; ja eräänä kirkkaana lumisena päivänä hän lähti
-vaeltamaan veljensä koira seuranaan. Askelet kääntyivät mäkimaita
-kohti. Ilma oli kirkasta ja virkistävää, hän käveli odottamattoman
-reippaasti ja suuntasi askelensa kohti etäistä Glenjania, vaikka ei
-hänen aikomuksensa alussa ollutkaan lähteä sinne. Vanhan vetovoiman
-vaikutuksesta hän kuitenkin kulki kulkemistaan. Salainen polku ei
-näyttänytkään nyt yhtä salaiselta, nyt kun puissa ei ollut lehtiä.
-Siitä huolimatta hänen laaksonsa tuntui rakkaalta ja kodikkaalta, kun
-hän oli tullut sen leveämpään kohtaan.
-
-Sitten hän sattui lumessa näkemään omituiset isot jäljet, jotka
-olivat aivan verekset. Ne olivat viisi tuumaa leveät, melkein
-karhun jäljen kokoiset, mutta kynsistä ja varvaskänsistä ei näkynyt
-merkkiäkään. Askelet olivat lyhyet, eivätkä jäljet olleet painuneet
-syviksi, kuten ne karhun kokoisen eläimen alla olisivat painuneet.
-
-Kun toisessa päässä aina oli varpaista vähän merkkiä, hän saattoi
-nähdä, mitä tietä eläin oli mennyt, ja niin hän kulki laaksonsa
-yläpäähän päin. Koira haisteli jälkiä levottomasti, mutta sitä ei
-vähääkään haluttanut lähteä niitä seuraamaan. Jan harppaili ylöspäin
-ohi mökkinsä raunioitten, jotka nyt, lehtien varistua, olivat
-surkeasti näkyvissä, ja hänen sydämeensä koski, kun hän katseli
-niitä. Jäljet nousivat laakson yläpäähän ja kulkivat hirttä pitkin
-puron poikki. Jan alkoi olla varma siitä, että hän oli ison ilveksen
-jäljillä. Vaikka koira, jonka nimi oli Grip, oli mainio haukkumaan,
-se tunnettiin kuitenkin yleisesti pelkuriksi, ja nytkin se hiipi
-pojan taa, haisteli isoja jälkiä eikä millään suostunut kulkemaan
-edellä.
-
-Jan oli aivan haltioissaan nähdessään nämä pitkät jälkijonot, ja
-kun hän tuli paikkaan, missä eläin oli hypännyt pari syltä ilman
-erikoista syytä, hän oli aivan varma siitä, että oli tavannut
-ilveksen, ja seikkailun halu kiihotti häntä seuraamaan, vaikkei
-hänellä ollut keppiäkään kädessään eikä veistä taskussaan. Hän
-sieppasi parhaan sauvan, mitä sattui löytämään, kyynärän mittaisen,
-läpimitaten pari tuumaa paksun kuivan oksan, ja lähti ilveksen
-perään. Koiraa ei nyt haluttanut tulla mukaan ensinkään; se jäi yhä
-enemmän jälkeen, ja joka sadan askelen päästä sitä täytyi kutsua.
-
-He saapuivat lopulta tiheään hemlokkimetsään laakson yläpäähän, kun
-äkkiä kuulivat omituista ääntä, ikään kuin matalaäänisen kissan
-naukumista.
-
--- _Jau! Jau! Jau!_
-
-Jan seisoi hiljaa. Vaikka koira oli iso ja mainio riistan noutaja, ei
-se muuta kuin vinkui, värisi ja ryömi likelle Jania.
-
-Ääni kävi yhä kovemmaksi. Yhä äänekkäämmin ja äänekkäämmin ja
-lähempää alkoi kuulua mankuvaa _miauta_, ja sitten äkkiä aivan
-kirkkaasti ja likeltä, ikään kuin eläin olisi jonkin mäen nokan takaa
-tullut avoimelle paikalle. Nyt se kerrassaan sai veren hyytymään.
-Koira ei kestänyt kauempaa; se kääntyi ympäri ja oikaisi kotia kohti
-niin sukkelaan kuin pääsi jättäen Janin oman onnensa nojaan. Ei ollut
-enää kysymys siitä, ettei naukuja ollut ilves. Jan oli jo ennenkin
-ollut hermostunut, ja koiran raukkamainen pako vaikutti häneen. Hän
-huomasi, kuinka vailla puolustuskeinoja hän oli, tautinsa jälkeen
-vielä heikkona. Sen vuoksi hän pyörsi ympäri ja teki koiralle seuraa.
-Alussa hän käveli, mutta annettuaan pelolle valtaa hän alkoi pelätä
-yhä enemmän; ja kun naukumista yhä jatkui, hän lopulta juoksi niin
-kovaa kuin pääsi. Ääni vaimeni vähitellen, mutta Jan ei pysähtynyt,
-ennen kuin Glenjan oli jäänyt hänen taakseen ja hän oli jälleen ison
-joen avoimessa laaksossa. Siellä hän tavoitti urhean koiran, jonka
-ruumis vapisi. Jan tervehti sitä halveksivalla potkulla, ja muutamia
-kiviä löydettyään hän poikamaiseen tapaan nakkeli sitä niillä, kunnes
-oli karkottanut Gripin kotiin saakka.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Melkein kaikissa pojissa on jonkin verran urheilijan luontoa, ja
-vaikkei Janin vanhempi veli ollutkaan taipumuksiltaan samanlainen
-kuin Jan, ei hän suinkaan ollut vastahakoinen lähtemään
-ampumaretkelle, kunhan vain oli saaliin toivoa.
-
-Jan päätti ilmaista Radille salaisen notkonsa. Jan ei ollut saanut
-koskaan käyttää pyssyä, mutta Radilla oli pyssy, ja Janin vilkkaalla
-kertomuksella ilvesseikkailusta oli toivottu vaikutus. Kuvaavaa oli
-se tapa, jolla hän asiansa esitti.
-
--- Rad, menisitkö sinä metsästämään, jos olisi paljon ammuttavaa?
-
--- Tietysti.
-
--- No minä tiedän paikan, johon ei ole kuuttatoistakaan kilometriä,
-ja siellä on kaikenlaisia metsän eläimiä -- niitä on sadoittain.
-
--- Sinäkö? Johan nyt jotakin. Onko se totta!
-
--- Tiedän kuin tiedänkin, ja kerron sinulle, jos lupaat, ettet
-koskaan puhu kenellekään.
-
--- No kaikkea tässä!
-
--- Kuule, minulle juuri äsken sattui siellä seikkailu ilveksen
-kanssa, ja jos sinä tulet ja otat pyssyn mukaasi, niin saamme sen.
-
-Sitten Jan kertoi kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, ja asia
-vielä parani hänen kertoessaan. Veljeen tämä teki niin voimakkaan
-vaikutuksen, että hän seuraavana lauantaina lähti matkaan Janin
-opastamana.
-
-Janin ei vähääkään tehnyt mieli kertoa pilkalliselle arkiselle
-veljelleen kaikkia niitä iloja ja suruja, joita hänellä oli
-Glenjanissa ollut, mutta kun hänen nyt oli pakko opastaa tätä, niin
-hän hyvin halukkaasti näytteli taitavan oppaan osaa. Tarpeetonta
-varovaisuutta noudattaen hän ensin johti veljeään väärään suuntaan ja
-koetti sitten, vaikka turhaan, uuden kerran pakottaa hänet lupaamaan,
-että hän olisi vaiti, minkä jälkeen hän poikkesi toiseen suuntaan,
-osoitti etäistä puuta ja sanoi niin suurta tärkeyttä teeskennellen
-kuin taisi: -- Kymmenen askelen päässä tuosta alkaa polku, joka vie
-salaiseen laaksoon. Useiden muiden samanlaisten menojen jälkeen he
-olivat lähellä Glenin suuta, kun pensaista ilmestyi raskasta taakkaa
-kantaen mies. Kun hän tuli lähelle, näki Jan suureksi harmikseen,
-että hän kantoi ilvestä -- niin, epäilemättä juuri _hänen_ ilvestään.
-
-He ahdistivat miestä kiihkeillä kysymyksillä. Hän kertoi ampuneensa
-ilveksen jo edellisenä päivänä. Se oli viime viikon, ehkä jo
-kauemminkin, kuljeskellut Kernoren haassa; luultavasti se oli näille
-seuduille eksynyt jostakin pohjan puolesta.
-
-Tämä kaikki oli Janin mielestä erikoisen kiintoisaa, mutta siinä oli
-samalla paha soraääni. Ilmeisestikin tämä mies piti Gleniä -- hänen
-Gleniään -- tavallisena hyvin tunnettuna hakana -- ehkäpä maatilaansa
-kuuluvana -- eikä ollenkaan niin salaperäisenä kuin Jan.
-
-Ilves oli suuri ja kaunis. Naamajuoviensa ja avoimien keltaisten
-silmiensä vuoksi sen ulkonäkö oli omituisen hurja ja tiikerimäinen.
-Kaikki tämä vaikutti voimakkaasti Janin romanttiseen mieleen.
-
-Miksikään seikkailuksihan tätä ei voida nimittää, mutta siitä olisi
-voinut tulla seikkailu, ja pojan mieleen se jätti syvän vaikutuksen,
-ja samalla se osoitti, kuinka tarkka hänen vaistonsa oli, kun hän
-saattoi tuntea eläimiä, joita ei ollut koskaan nähnyt, vaan joista
-oli vain saanut kirjojen välityksellä vaillinaisia kuvauksia.
-
-
-
-
-XIV
-
-VAAHTOA
-
-
-Jan vahvistui kevääseen mennessä päivä päivältä ja hänen suhteensa
-äitiin kävi entistä läheisemmäksi. Äiti koetti syventyä niihin
-harrastuksiin, jotka tuottivat hänelle niin paljon onnea. Mutta
-samalla hän kaikin tavoin koetti saada Jania kiintymään omaan
-maailmaansa. Äiti oli sairaalloisen uskonnollinen nainen. Puheensa
-hän höysti aina runsaalla valikoimalla raamatunlauseita. Hänellä oli
-niitä muistissaan suuri varasto -- taisivatpa ollakin suorastaan
-kaikki; ja hän käytti niitä kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa
-tilanteissa aivan hämmentävällä tavalla.
-
-Missä hän vain näki nuoria yhdessä tanssimassa, kisailemassa,
-pallosilla tai vaikkapa vain sydämestään nauramassa, aina hän
-keskeytti heidän ilonpitonsa sanoakseen: -- Lapset oletteko varmat
-siitä, että voitte kaikkeen tuohon rukoilla Jumalan siunausta?
-Pidättekö oikeana sitä, että olennot, joilla on kuolematon sielu,
-antautuvat riettauteen? Minä pelkään, että te teette syntiä, ja
-olkaa varmat siitä, että syntinne vielä todistavat teitä vastaan.
-Muistakaa, että meidän täytyy taivaan ja maan suurelle tuomarille
-tehdä tiliä jokaisesta turhasta sanasta ja teosta. Vakaumuksesta
-hän näin teki, mutta hän puhui aina tällä tavoin. Ei kuitenkaan
-poikansa sairauden aikana, jolloin hän lääkärin määräyksestä karttoi
-puheenaihetta iankaikkisesta autuudesta ja koetti teeskennellä
-olevansa huvittunut poikansa harrastuksista. Tämä oli se siunattu
-aselepo, joka teki heistä ystävät.
-
-Jan sai taas uskotun, jota vailla hän siitä pitäen oli ollut, kun
-oli tavannut kauluksettoman muukalaisen, ja hän puhui kaikista
-metsän väen parissa kokemistaan hauskoista elämyksistä ja uskoi
-samalla huolensa ja murheensa. Hän puhui milloin tuosta, milloin
-tästä linnusta tai kukasta ja toivoi saavansa sen nimen selville,
-kunnes äiti äkkiä loukkaantui ajatellessaan sitä, että ihminen, jolla
-oli kuolematon sielu pelastettavana, saattoi puhua niin hartaasti
-asioista, jotka eivät kuuluneet Raamattuun. Sitten hän hellästi
-moitti sekä poikaansa että itseäänkin monella raamatunlauseella.
-
-Jan saattoi vastata toisilla, sillä hänelläkin oli niitä runsas
-varasto tiedossaan. Mutta äiti toisti aina lauseen, johon ei ollut
-mitään vastattavaa: "Yksi asia vain on tarpeen. Sillä mitä se
-hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman,
-mutta saisi sielullensa vahingon?"
-
-Näitä kaksintaistelulta alkoi olla tiheämpään, kun Jan voimistui ja
-tohtori peruutti kieltonsa.
-
-Erään tavallista kuumemman ottelun jälkeen Jan teki sen jäätävän
-huomion, että äiti oli vain teeskennellyt osanottoa hänen
-harrastuksiinsa. Hän oli vaiti hyvän aikaa ja sanoi sitten:
-
--- Äiti, sinä niin mielelläsi puhut Raamatustasi. Se kertoo sinulle
-asioita, joita sinä haluat tietää, joita sinä mielelläsi opit. Sinä
-tuntisit itsesi onnettomaksi, jos jonakin päivänä et saisi lukea
-sitä. Se on sinun luontosi, Jumala loi sinut sellaiseksi. Minun on
-ollut pakko lukea Raamattua koko elämäni. Joka päivä olen lukenut
-luvun; mutta minä en enää rakasta sitä. Luen sitä vain siitä syystä,
-että minun täytyy lukea. Se ei sano minulle mitään mitä haluan
-tietää. Se ei opeta minua rakastamaan Jumalaa, joka sinun sanasi
-mukaan on se ainoa asia, joka on tarpeen. Minä taas lähden metsään,
-ja joka lintu ja kukkanen, jonka näen, herättää sydämessäni jotakin,
-en itsekään tiedä mitä; minä vain rakastan niitä: minä rakastan niitä
-kaikella voimallani, ja ne herättävät minussa sellaisen tunteen,
-ikään kuin rukoilisin, mutta sinun Raamattusi ei sitä tee. Luonto on
-minun Raamattuni. Sellaiseksi Jumala on minut luonut.
-
-Tämän jälkeen äiti vaikeni, mutta Jan älysi, että hän rukoili
-poikansa kadotetun sielun puolesta.
-
-Muutamaa päivää myöhemmin he lähtivät kevätaamuna varhain kävelemään.
-Mättäällä liverteli iloisesti tunturileivonen, joka tunsi
-päivänpaisteen rupeavan lämmittämään.
-
-Jan tarkasteli sitä kiinteästi ja keskitti kaikki voimansa sen
-kiinniottamiseen. Hän hiipi niin lähelle kuin suinkin. Lintu lähti
-lentoon, ja Jan heitti sen perään lyhyen kalikan, joka hänellä oli
-kädessään. Kalikka pomppi maata pitkin ja osui lintuun. Se putosi
-lepattavin siivin. Hurjaa intoa tuntien Jan juoksi sen perässä ja
-otti sen kiinni, vaikka äiti kielsi.
-
-Palatessaan hänellä oli lintu kädessään, mutta se ei elänyt monta
-minuuttia. Äiti oli kovin pahoillaan ja suutuksissaan. Hän sanoi:
--- Vai tällaista se onkin sinun suuri rakkautesi; heti ensimmäisen
-laulavan kevätlinnun sinä kolhit kuoliaaksi. En ymmärrä tunteitasi.
-Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon. Eikä yksikään niistä putoa
-maahan teidän isänne sallimatta.
-
-Janin mieli murtui. Hän piti kädessään kuollutta lintua ja puhui
-ristiin koettaessaan kyynelet silmissä vakuuttaa:
-
--- Toivoisin, etten olisi sitä tehnyt; mutta voi, kun se oli niin
-kaunis.
-
-Hän ei voinut sen enempää selittää, kun ei tiennyt, mitä olisi
-sanonut, mutta teeskentelijä hän ei silti ollut.
-
-Viikko sen jälkeen hänelle tarjoutui tilaisuus päästä halpaan hintaan
-huvimatkalle; ensi kertaa Niagaraa katsomaan. Seisoessaan äitinsä
-keralla katsomassa tuota koskea, joka putouksen alla syöksyy kapeaan
-rotkoon, hän sattui näkemään korsia, kuplia, ja vaahtoa, jotka
-näyttivät kulkevan vastavirtaan. Hän sanoi:
-
--- Äiti, katsos, kuinka vaahto näyttää kulkevan vastavirtaa?
-
--- Niin kyllä, mitä sitten?
-
--- Tiedämme, että se on niin mitätöntä eikä merkitse mitään. Mutta
-tiedämme myös, että heti vaahdon alla on syvä, leveä, hirmuinen,
-vastustamaton, nuolennopea virta, joka kaikkineen syöksyy
-päinvastaiseen suuntaan.
-
--- Niin kyllä, poikani.
-
--- No hyvä, äiti, kun minä tapoin tunturileivon, niin se oli vaahtoa,
-joka kulki väärään suuntaan. Minä rakastin sitä pientä lintua. Nyt
-tiedän, miksi sen tapoin. Siitä syystä, että se lähti minua pakoon.
-Jos olisin saanut katsella sitä läheltä ja olisin voinut koskettaa
-sitä taikka vain kuullut sen joka päivä laulavan, en koskaan olisi
-tahtonut tehdä sille pahaa. Minä en tahtonut _tappaa_ sitä, minä vain
-tahdoin _ottaa sen kiinni_. Kun sinä poimit kukkia, niin teet sen
-siitä syystä, että tahdot pitää niitä luonasi, etkä siitä syystä,
-että tahtoisit ne hävittää. Kun ne kuolevat, sinä suret. Minä vain
-tahdoin poimia tunturileivon samoin kuin sinä kukkia. Se kuoli, ja
-minä olin siitä kovin, kovin, pahoillani.
-
--- Mutta hyvä poika, vastasi äiti, -- sääliväisen ihmisen tulee
-olla sääliväinen myös eläimiä kohtaan. Hän, joka kuulee korpin
-poikasten huudon, varmasti huomasi sinun tekosi; ja Hänen suuressa
-muistikirjassaan se seisoo sinua vastaan kirjoitettuna.
-
-Siitä pitäen he varmasti loittonivat toisistaan.
-
-
-
-
-
-
-II OSA: SANGER JA SAM
-
-
-
-
-I
-
-UUSI KOTI
-
-
-Jan oli nyt neljäntoista vuoden vanha, pitkäkoipinen ja laiha. Hän
-kasvoi nopeaan. Lääkäri huomasi tämän ja sanoi:
-
--- Lähettäkää hänet vuodeksi johonkin maalaistaloon.
-
-Niinpä asia järjestettiin siten, että Jan sai tehdä työtä
-täysihoidosta William Raftenin maatilalla Sangerissa.
-
-Sanger oli siirtokunta, joka juuri oli pääsemässä varhaisesta
-takametsäkaudestaan.
-
-Yleisesti hyväksytyt asteet ovat: rajaseutu eli salo, jossa kaikki
-on koskematonta metsää ja hirviä on runsaasti; sitten siirtokunta,
-jossa on metsää ja raivattuja alueita melkein yhtä paljon eikä hirviä
-enää ensinkään; ja viimeksi maanviljelysseutu, jossa ei enää ole kuin
-vähän metsän tähteitä.
-
-Sangerin oli kolmekymmentä vuotta takaperin anastanut
-siirtolaisjoukko, joka oli enimmäkseen tullut Irlannista. He olivat
-suurimmalta osalta jäykkiä talonpoikia, jotka toivat kerallaan
-Irlannin vuossataiset vihatkin -- katolilaisten ja protestanttien
-väliset katkerat riidat. Katolilaisten värit olivat vihreä ja
-valkoinen; protestanttien oranssi ja sininen.
-
-Jokainen Sangerin mies ja poika oli tottunut käyttämään kirvestä;
-siihen he olivat kerrassaan ihmeteltävän taitavia. Tavallisella
-sananparrella: "hän on kelpo mies", oli kaksi hyväksyttyä merkitystä.
-Jos sitä käytettiin siirtolaisesta tavanmukaisessa lauantai-illan
-iiriläistappelussa Downey's Dumpin kauppalassa, se merkitsi, että hän
-oli pätevä nyrkeiltään; mutta jos hän sai sen arvosanan kotioloissaan
-maatilallaan, se tiesi, että hän oli vielä tavallistakin kätevämpi
-kirveen käyttäjä. Miestä, joka ei täyttänyt miehen mittaa,
-halveksittiin. Omistajainsa rakentamat hirsituvat ilmaisivat heidän
-kirvesmiestaitonsakin. Hirsirakennusmallia oli kahta laatua: mökkiä,
-jolla oli ristinurkat, sanottiin sikolättimalliksi, ja sellaista
-taas, jonka nurkat oli kauniisti salvettu, sinkkanurkka-malliksi.
-Sangerissa pidettiin miehelle alentavana, jos hän asui edellisen
-laatuisessa mökissä. Niiden asukkaat olivat resumiehiä ja kelvottomia
-toisten mielestä, jotka etevämmän kirveenkäyttönsä vuoksi olivat
-kyenneet siistimmin salvamaan talonsa. "Sinkkanurkkalaisten"
-keskenkin pääsi myöhemmin voimaan uusi jako, kun paikkakunta
-sai tiilitehtaan. Varakkaammat uudisasukkaat rakensivat somat
-pienet tiilitalot. Kaikkien kummaksi eräs Phil O'Leary, köyhä
-mutta puuhakas mies, hyppäsi yhdellä harppauksella sikolätistä
-komeaan tiilitaloon ja tuotti ainaista päänvaivaa seuraelämän
-hallitseville kuningattarille, hän kun käänsi mullin mallin koko
-yhteiskuntajärjestyksen, koska hänen yhdeksän lihavaa tytärtään nyt
-kykenivät kilpailemaan parhaitten kanssa. Toiset, joiden tiilitalot
-jo olivat viidettä vuotta vanhat, moittivat kuitenkin O'Learyn
-joukkoa nousukkaaksi eivätkä moneen aikaan tunnustaneet heille
-minkäänlaista asemaa yhteiskunnassa. William Raften, siirtokunnan
-varakkain mies, oli ensimmäinen, joka rakensi punatiilisen talon.
-Char-less (kaksi tavua) Boyle, hänen leppymätön vihamiehensä,
-suoritti vaimonsa yllyttämänä niin ikään saman loikkauksen
-tiilitaloon, vaikka ei tarvinnut muurareita, vaan seitsemäntoista
-poikansa keralla muurasi talonsa itse.
-
-Tällainen oli se uusi yhteiskunta, johon Jan nyt tuli.
-
-Herra ja rouva Raften olivat asemalla Jania vastassa. Majatalossa
-syötiin yhdessä illallista ja sitten ajettiin kotiin ja Jan vietiin
-avaraan ruokasaliin, joka samalla oli arkihuone ja keittiö. Huoneen
-toisella puolella lieden vieressä oli pitkä kömpelön näköinen poika,
-jolla oli porkkanankeltaiset hiukset ja pienet mustat silmät sangen
-vinossa mitä totisimmassa naamassa. Rouva Raften sanoi:
-
--- Tule Sam ja anna Janille kättä.
-
-Sam kompuroi permannon poikki, antoi kömpelösti kättä, sanoi
-venyttelevällä äänellä "hyvää päivää" ja palasi sitten uunin taa
-katsellakseen Jania surumielisen vakavasti, aina kun se saattoi
-tapahtua huomaamatta. Herra ja rouva Raftenilla oli muuta puuhaa,
-niin että Jan oli yksin ja kovin alla päin pahoilla mielin. Vaikea
-hänen oli ollut luopua koulusta lähteäkseen maalaistaloon, synkällä
-mielellä hän oli totellut isänsä käskyä. Lopulta häntä kuitenkin
-oli alkanut miellyttää se ajatus, että pääsisi Bonnertonista pois
-maaseudulle; olihan se lopultakin vain yksi vuosi ja hän toivoi
-saavansa siitä paljon iloakin. Taakse jäisi nyt sunnuntaikoulu.
-Kirkossa käynti hupenisi vähimpään. Entä kaikki hänen puuhansa
-kedoilla ja metsissä -- olipa siinä onnen aikoja luvassa! Mutta
-nyt, kun hän todella oli saapunut perille, tuntui kaikkialla vain
-ikävyyden kirousta ja ilta oli niin peittelemättömän surkea kuin
-suinkin. Ei hänellä ollut mitään kerrottavaa, vaan mustan epätoivon
-pilvi näytti pimittäneen koko maailman. Kovasti hän piti suutaan
-tiukalla ja vilkutti silmiään itkua pidättääkseen, kun rouva Raften
-tuli huoneeseen. Tämä huomasi heti, missä vika oli.
-
--- Poikaa vaivaa koti-ikävä, sanoi rouva miehelleen, -- mutta
-huomenna se on mennyttä. Sitten hän tarttui Janin käteen ja talutti
-pojan toiseen kerrokseen nukkumaan.
-
-Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palasi katsomaan, oliko pojan
-hyvä olla. Hän työnsi peitteen tiiviimmästi tämän ympärille, ja
-kumartuessaan alas toivottaakseen suudelmalla hyvää yötä hän huomasi,
-että pojan kasvot olivat kyynelistä kosteina. Hän kiersi hetkeksi
-käsivartensa Janin ympärille ja sanoi, että "älä ole milläsikään,
-huomenna se on kaikki ollutta ja mennyttä". Sitten hän ymmärtäväisenä
-äitinä jätti pojan yksikseen.
-
-Mistä se kurjuuden ja kauhun kuorma oli tullut hänen päälleen ja
-minne se taas katosi, sitä Jan ei koskaan käsittänyt. Sitä ei sen
-koommin näkynyt eikä kuulunut, ja seuraavana aamuna uusi maailma
-alkoi herättää hänen mielenkiintoaan.
-
-William Raftenilla oli monta taloa, kaikki mitä parhaimmassa kunnossa
-ja kiinnityksistä vapaat; ja joka vuosi hän kartutti tiluksiaan.
-Hän oli järkevä, ovela, jopa viekaskin, ja useimmat naapurit
-häntä vihasivat, hän kun oli heitä paljon terävämpi ja aina vain
-rikastui. Tylyn puolensa hän käänsi maailmalle, hellän perheelleen.
-Ei silti, että hän missään suhteessa olisi ollut todella hellä.
-Hänen oli täytynyt omin neuvoin taistella taisteltavansa, tyhjästä
-alkaen, ja monet kovat kolaukset olivat häntä karaisseet. Mutta ne
-harvat, jotka hänet parhaiten tunsivat, saattoivat todistaa, että
-hänellä oli yhä tallella sama lämmin irlantilaissydän, vaikka se
-vuosi vuodelta vaipui syvemmälle pinnasta. Hänen käytöksensä oli
-kotonakin jyrkkää ja käskevää. Hänen käskyistään ei saanut tinkiä,
-eikä ollut mitään puolustusta, ellei niitä totellut. Vain lapsilleen
-niiden nuorella iällä ja vaimolleen hän oli aina hellä, mutta ne,
-jotka näkivät hänet niin kylmänä ja ahnaana, että hän jopa voitti
-viljamarkkinain keinottelijatkin, olisivat tuskin tunteneet häntä
-samaksi lämminsydämiseksi isäksi, joka tuntia myöhemmin kotonaan
-leikki hummaa pikkutyttösensä kanssa taikka vanhoilla päivillään
-hakkaili hymyilevää vaimoaan.
-
-Oppia hän oli saanut niin vähän, että osasi tuskin lukea. Sen
-vuoksi hän piti kirjatietoa sangen suuressa arvossa ja päätti, että
-hänen omain lastensa tuli saada "parasta, mitä sitä sorttia rahalla
-sai", mikä luultavasti merkitsi, että heidän tuli oppia sujuvasti
-lukemaan sisältä. Omat lukemisensa hän luki sunnuntaiaamuisin.
-Silloin hän suurella vaivalla tavaili viikkolehdestä tärkeimmät
-asiat; "tärkeimmät" olivat hänelle markkinain hintaluettelot
-ja painikilpailut, sillä hän oli itse aikoinaan saavuttanut
-nyrkkeilijänä kunniaa ja mainetta ja kiintyi koko sydämellään
-uusimpain otteluitten hienoimpiin ammattisalaisuuksiin. Kerran
-kuukaudessa hän kävi vaimonsa kanssa kirkossa tämän mieliksi ja piti
-sen vuoksi kovin kohtuuttomana, ettei vaimo osoittanut vähääkään
-harrastusta hänen parasta huviaan -- noita miesten voimankoetuksia
-kohtaan.
-
-Vaikka hän oli tyly ja raakakin ihmisten kanssa tekemisiin
-joutuessaan, ei hän voinut sietää sitä, että eläimiä pideltiin
-pahoin. "Ihminen voi huutaa, kun häntä loukataan, mutta mykällä eläin
-raukalla ei ole mitään turvaa." Hän oli seudun ainoa maanviljelijä,
-joka ei myynyt eikä ampunut ikäloppua hevosta. "Se riepu on tehnyt
-ikänsä kovaa työtä ja on loppupäivikseen ruokansa ansainnut." Ja niin
-Duncan, Jerry ja moni muu, kukin vuoronsa jälkeen, sai eron virastaan
-ja eli loppuikänsä laiskana, eräskin toistakymmentä vuotta.
-
-Raften oli useammalle kuin yhdelle naapureistaan antanut aika
-selkäsaunan hevosen ruoskimisesta ja kerran samanlaiseen tapaukseen
-puuttuessaan saanut itse selkäänsä, paha onni kun saattoi hänet
-ahdistamaan ammattipainijaa. Mutta se ei häneen tehnyt mitään pysyvää
-vaikutusta. Hän taisteli edelleenkin mykkäin eläinten puolesta omalla
-karkealla tavallaan.
-
-Naapurin pojat saivat kaikki vasikannahat sivutuloikseen. Lehmäin
-maito näet tarvittiin tyyten eikä vasikoilla ollut suurta arvoa,
-joten tavallisesti ne tapettiin aivan nuorina. Teurastus oli poikain
-asia, jopa he toimittivat sen mielihyvin; ja nahat, joista nahkuri
-tuoreina maksoi viisikymmentä, kuivina viisikolmatta senttiä, olivat
-heidän varsinainen palkkansa. Raften ei koskaan antanut poikainsa
-tappaa vasikoita. "En minä voi itsekään tappaa viatonta vasikka
-riepua enkä halua, että poikanikaan sitä tekevät", hän sanoi. Sam
-siten menetti tämän tulolähteen, ja se kaiveli häntä usein.
-
-Rouva Raften oli oivallinen nainen; hoiti erinomaisesti taloutta,
-kotia ja perhettä, oli miehensä uskollinen ja paras tuki, vaikka
-William toisinaan olikin vähän liian kovakourainen poikia kohtaan.
-Perhe oli ollut suuri, mutta useimmat lapsista olivat kuolleet. Eloon
-ei ollut jäänyt muita kuin viisitoistavuotias Sam ja pikku Minnie,
-jolla oli kokonaista kolme ikävuotta.
-
-Janin tehtävät määrättiin heti. Kanat, puolet sioista ja lehmistä oli
-hänen hoidettava. Sitä paitsi hänen tuli auttaa Samia monissa muissa
-askareissa.
-
-Työtä oli yllin kyllin ja selvät säännöt, miten kaikki oli tehtävä.
-Mutta sitä paitsi jäi melkein joka päivä aikaa muihinkin hommiin,
-jotka olivat paremmin Janin mielen mukaisia. Sillä vaikka Raften
-työaikana olikin pojille ankara, hän piti taas huolta siitäkin, että
-heillä vapaa-aikana riitti hauskuutta. Hänen karkeutensa ja raaka
-voimansa herättivät Janissa pelkoa. Hän ei ollut lainkaan päässyt
-selville, oltiinko häneen tyytyväisiä vai ei, sillä Raftenilla oli
-tapana olla aivan vaiti, kunnes hän sai asiastaan täyden varmuuden;
-silloin hän taas sanoa pamautti sanottavansa sitäkin voimallisemmin.
-
-
-
-
-II
-
-SAM
-
-
-Sam Raften osoittautuikin mukavammaksi miehenaluksi kuin olisi ensi
-näkemältä luullut. Hänen hitaasta, venyttelevästä puhetavastaan sai
-aivan suotta sen vaikutuksen, että hän oli tyhmä.
-
-Samin johdolla Jan sai perin pohjin tutustua Raftenin taloon, jonka
-isäntä oli itse näyttänyt hänelle vain hyvin pintapuolisesti.
-"Tämä näin on vieraitten huone", esitti Sam ja avasi jonkinlaisen
-maanpäällisen kellarin oven, haparoiden jotakin, mikä osoittautui
-kuolleeksi, haudatuksi ja melkein unohdetuksi ikkunaksi. Vierashuone
-ei Sangerin siirtokunnassa ole huone, vaan "laitos". Sitä pidetään
-suljettuna viikot umpeensa, paitsi milloin pappi käy vieraissa.
-Raftenin vierashuone muuten oli puhtainta mallia. Kalustuksena
-oli kuusi maalattua tuolia, kaksi keinutuolia, yksi pelirasia,
-kaappipöytä, kotona tehty siitä laatikosta, jossa pelirasia oli
-ollut, yksi tilkkumatto, kotona kuteelle pantu, muualla kudottu
-sekä yksi vernissattu pyöreä pöytä. Tällä pyöreällä pöydällä oli
-pikakuva-albumi, Raamattu ja vieraitten katseltavaksi muutamia suuria
-kirjoja. Niitä ei koskaan liikutettu, vaikka pöly kerran viikossa
-niistä pyyhittiin, ja vasta monta vuotta myöhemmin huomattiin, että
-ne olivat pysyvästi juuttuneet pöydän vernissaan kiinni. Seinillä
-riippuivat sangen halvoissa kehyksissä perheen manalle menneitten
-jäsenten arkkulevyt. Sangerissa oli tapana muistella vainajaa
-siten, että arkun nimilevy tuotiin takaisin haudalta ja pantiin
-kehyksiin mustalle alustalle yhdessä jonkun soveliaaksi katsotun
-raamatunlauseen kanssa.
-
-Huoneen ilmapiiri oli aina ummehtunut ja uskonnollinen, sitä kun
-ei avattu milloinkaan muulloin kuin sunnuntaisin taikka papin
-käydessä talossa, jolloin päivä saikin jonkinlaisen ylimääräisen
-sunnuntaileiman, ja molempia pieniä ikkunoita pidettiin lisäksi
-aina suljettuina, salvattuina ja viheriäisillä paperikaihtimilla ja
-karttuuniuutimilla verhottuina. Se oli aivan erillään muusta talosta;
-jonkinlainen perheen aavekammio, haamujen huone, jossa käytiin vain
-kerran viikossa.
-
-Mutta siellä oli kuitenkin yksi esine, vieläpä sellainen, joka heti
-teki Samista ja Janista tuttavat. Se oli munakokoelma, jossa oli
-parikymmentä munaa. Ne olivat kaikki sekaisin vanhassa lasikantisessa
-kaulanauhalaatikossa, joka oli akanoita puolillaan. Ei ainoassakaan
-ollut nimilappua, ja ne oli hyvin vaillinaisesti tyhjiksi
-puhallettu. Kerääjä ei olisi niihin toista kertaa vilkaissut, mutta
-kovin suuri oli niiden arvo siitä huolimatta. Tuntui ikään kuin
-kaksi newyorkilaista, toinen kiinalaiseksi ja toinen neekeriksi
-naamioituna, olisi odottamatta kohdannut toisensa Grönlannissa ja
-toinen sattumalta tehnyt salaisen veljeskunnan merkin, johon he
-kumpikin kuuluivat.
-
--- Pidätkö sinä tämmöisistä? kysyi Jan innosta hehkuen painostavasta
-ympäristöstä huolimatta.
-
--- Tottakai, sanoi Sam. -- Ja olisi minulla niitä puolta enemmänkin,
-mutta isäukko sanoi, ettei se käy laatuun ja että linnuista on
-talolle hyötyä.
-
--- Mutta tiedätkö sinä niiden nimetkin?
-
--- Tietenkin. Tunnen jokaisen linnun, joka lentää, ja tiedän
-siitä kaikki, tai melkein kaikki, venytteli Sam tavallista
-mahtipontisemmin, vaikkei hän yleensä pyrkinyt kerskumaan.
-
--- Kunpa minäkin tietäisin. Enkö minä saa ottaa joitakin munia ja
-viedä kotiin?
-
--- Ei käy laatuun; isä sanoi, että ellen ota niitä enempää, hän
-lainaa minulle pyssynsä, että saan ampua jäniksiä.
-
--- Mitä? Onko täällä jäniksiä?
-
--- Luultavasti. Ainakin sain viime talvena kolme.
-
--- Mutta tarkoitan, että onko _nyt_, tiukkasi Jan ilmeisesti
-pettyneenä.
-
--- Ei niiden kimppuun ole helppo _nyt_ päästä, mutta voimmehan
-koettaa. Jonakin päivänä, kun kaikki työt on tehty, pyydän isältä
-pyssyä.
-
-"Kun kaikki työt on tehty", oli Raftenin talossa suosittu sananparsi.
-Kun näet tahdottiin lykätä jokin asia määräämättömään aikaan, se
-kuului niin myöntyvältä, mutta todellisuudessa merkitsi peräti muuta.
-
-Sam avasi kaappipöydän alemman oven ja otti sieltä muutamia
-kynnettäessä löydettyjä kivisiä nuolenkärkiä, yhden majavan hampaan,
-joka oli siirtokunnan alkuajoilta, ja sangen huonosti täytetyn
-pöllön. Jan syttyi ilmiliekkeihin nämä kallisarvoiset esineet
-nähdessään. "Ohhoh!" -- muuta hän ei saanut suustaan. Sam oli kovin
-hyvillään huomatessaan, kuinka syvän vaikutuksen perheen aarteet
-tekivät vieraaseen, ja sanoi selitykseksi: -- Isä sen ampui navetan
-katolta ja palkkalainen täytti.
-
-Pojat alkoivat nyt tulla hyvin toimeen toistensa kanssa. Pitkin
-päivää he uskoivat toisilleen salaisuuksia tavatessaan kesken
-askareita. Huolimatta pitkistä keskeytyksistä he alkoivat tulla niin
-hyviksi ystäviksi, että Sam illallisen jälkeen sanoi:
-
--- Kuules, Jan, nyt minä näytän sinulle jotakin, mutta sinun pitää
-luvata, ettet koskaan sano kenellekään -- taikka jukopliut!
-
-Tietysti Jan lupasi ja lisäsi tuon ehdottomasti sitovan sanan --
-"jukopliut".
-
--- Lähdetään nyt molemmat aittaan, sanoi Sam. Kun he olivat
-puolimatassa, Sam jatkoi:
-
--- Nyt minä olen palaavinani noutamaan jotakin. Mene sinä eteenpäin
-ja ympäri, niin minä tulen ja tapaan sinut puutarhassa, "punanahkan"
-alla.
-
-Kun he tapasivat toisensa ison rusko-omenapuun alla, sulki Sam
-toisen surumielisen silmänsä ja sanoi salaperäisesti ääntään
-hiljentäen: -- Seuraa minua. Hän kulki edellä puutarhan toiseen
-päähän vanhan hirsirakennuksen luo, joka oli ollut perheen asuntona
-ennen tiilirakennuksen valmistumista. Sitä käytettiin nykyään
-työkaluhuoneena. Sam nousi tikapuita edellä ullakolle; tämä oli
-kaikki kerrassaan jännittävää. Siellä aivan toisessa päässä pienen
-päätyikkunan vieressä hän taas vaati vaitiololupauksen, ja Jan lupasi
-uuden kerran. Sitten Sam kaahi vanhasta törkyisestä laatikosta esiin
-jousen, muutamia nuolia, ruostuneet teräksiset ansaraudat, vanhan
-teurastusveitsen, muutamia kalakoukkuja, tulukset, tulitikkurasian,
-joka oli täynnä tulitikkuja, ja jotakin likaista rasvaisen näköistä
-ainetta, jonka hän sanoi olevan kuivattua lihaa.
-
--- Kuten näet, hän selitti, -- minä olen aina tahtonut ruveta
-metsämieheksi, mutta isä on saanut päähänsä, että minusta pitää tulla
-hammaslääkäri. Isä sanoo, ettei metsästyksestä lähde rahaa, mutta
-kerran hänen täytyi käydä hammaslääkärissä, ja se lysti maksoi neljä
-dollaria, eikä puolta päivääkään se mies siellä viipynyt. Sen vuoksi
-hän tahtoi, että minun piti ruveta hammaslääkäriksi. Mutta minä
-vain yhä tahdoin ruveta metsämieheksi, ja eräänä päivänä hän antoi
-selkään minulle ja Budille, -- Budi oli minun veljeni, joka kuoli
-vuosi takaperin. Kun kuulet äidin hänestä puhuvan, niin luulisit
-häntä enkeliksi, mutta minun mielestäni hän oli hurja jätkä, eikä
-likimainkaan ollut toista niin pahaa poikaa koko koulussa. -- No
-niin, isä antoi meille kamalasti selkään, kun emme ruokkineet sikoja,
-ja Budi sanoi, että hän lähtee tiehensä, ja alussa minä aioin tehdä
-juuri saman tempun, ja me aioimme liittyä intiaaneihin. Ja oli mitä
-oli, kyllä minä lähdenkin, jos saan vielä selkääni, ja nämä ovat ne
-kapistukset, jotka me sitä varten hankimme. Budi tahtoi varastaa
-isäukon pyssyn, mutta minä en tahtonut. Sen saat uskoa, että minä
-sillä kertaa olin kuin hulluna kiukusta, ja vielä hullumpi oli Budi
--- mutta sitten minä kylmenin ja puhuin Budille. "Kuules nyt, Budi",
-minä sanoin, "meiltä menisi kuukauden päivät, ennen kuin olisimme
-Lännessä, ja elleivät intiaanit sitten tahtoisikaan muuta kuin meidän
-päänahkamme, niin se lysti loppuisi lyhyeen. Eikä isä totta puhuen
-ole kovin paha, sillä kyllä me varmaan annoimme sikain nähdä nälkää,
-niin että yksi niistä kuoli." Todella, taisimmekin ansaita kaiken,
-mitä saimme -- ja oli miten oli, olisimmehan me olleet pähkähulluja,
-jos olisimme livistäneet tiehemme, vaikka hyvin mielelläni minä
-rupeaisin metsästäjäksi. Niin, Budi sitten talvella kuoli. Näitkö
-sinä sen suurimman nimilaatan siellä seinällä. Se on juuri hänen,
-se. Minä taannoin näin äidin sitä katselevan ja itkevän. Isä sanoo,
-että hän lähettää minut kouluun, jos tahdon ruveta hammaslääkäriksi
-tai asianajajaksi -- asianajajat ansaitsevat paljon rahaa: isä kävi
-kerran käräjiä -- ja ellen minä tahdo, niin sitten saan livistää --
-arvaat kai minne?
-
-Tässä oli poika, josta Jan saattoi pitää, ja niinpä hänkin avasi
-sydämensä. Hän jutteli kaikki metsään rakentamastaan mökistä, kertoi,
-kuinka oli tehnyt työtä ja kuinka oli sitä puuhaa rakastanut. Hän oli
-täynnä intoa, samoin kuin ennenkin. Hän suorastaan pursui tarmoa ja
-kaikenlaisia uusia aikeita. Samissa hän huomasi ainakin kaksi asiaa,
-joita hänessä ei ollut -- työaseitten käyttämisen taidon ja kylmän
-arvostelukyvyn. Melkein kuin olisi hänen veljensä Radin parhaat
-puolet otettu ja pantu todelliseen ihmisolentoon. Ja muistellessaan
-Gleninsä iloa Jan sanoi:
-
--- Rakennetaanpas mökki metsään puron rannalle; ei suinkaan sinun
-isäsi sitä kieltäisi, vai mitä?
-
--- Ei ollenkaan, kun vain työt tehdään.
-
-
-
-
-III
-
-WIGWAMI
-
-
-Sitä piti ryhtyä puuhaamaan heti seuraavana päivänä. Heti kun joka
-työ oli tullut tarkkaan tehdyksi, he lähtivät metsään paikkaa
-katsomaan. Puro juoksi niityn halki ja siitä aidan alitse metsään.
-Metsä oli alussa avointa ja ruohoista, mutta alempana siihen puron
-varressa yhtyi taaja katajasuo. Suon kautta ei kulkenut polkua, mutta
-Sam sanoi, että sen takana oli soma korkea paikka. Tämä kumpu näytti
-olevan kaukana metsän sydämessä, vaikkei sinne suon poikki ollut
-matkaa kuin satakunta askelta. Se oli kuin luotu leirin paikaksi
--- korkea, kuiva ja avointa lehtimetsää kasvava, edessä puro ja
-setrisuota ympärillä. Jan ihastui. Ja innostus tarttui Samiinkin ja
-kirveen tuotuaan hän oli valmis ryhtymään mökkiä rakentamaan. Mutta
-Jan oli miettinyt tuimasti kaiken aamua, ja nyt hän sanoi:
-
--- Sam, emme me viitsi ruveta _valkoisiksi_ metsästäjiksi. Ei niistä
-ole mihinkään; ollaan intiaaneja.
-
--- Kuulepas, juuri tuossa sinä isket kirveesi kiveen, väitti Sam. --
-Isä sanoo, ettei intiaani osaa tehdä mitään, mitä ei valkoinen osaisi
-tehdä paremmin.
-
--- Nyt laskettelet loruja, sanoi Jan kiihtyneenä. -- Valkoinen
-metsämies ei kykene seuraamaan mokkasiinien jälkiä kovan
-graniittikallion poikki. Valkoinen mies ei pysty menemään
-koskemattomaan metsään paljas puukko aseenaan ja saamaan sieltä
-näin varustettuna kaikki tarvikkeensa. Valkoinen metsämies ei osaa
-metsästää jousella ja nuolilla eikä pyytää riistaa pauloilla,
-vai mitä? Eikä ainoakaan valkoinen vielä ole kyennyt tekemään
-koivuntuohesta kanoottia.
-
-Jatkaen sitten toiseen äänensävyyn Jan sanoi:
-
--- Kuulepas, Sam, me tahdomme olla kaikkein parhaimman laatuisia
-metsästäjiä, eikös niin? Niin että olemme valmiit lähtemään Länteen.
-Ollaan intiaaneja ja tehdään kaikki juuri niin kuin intiaanitkin.
-
-Tällä ehdotuksella oli kuitenkin kaikitenkin seikkailun ja uutuuden
-viehätys, ja hetken mutistuaan Samkin suostui tuumaan. Ja nyt tuli
-Janin ajatuksenjuoksun pääkohta.
-
--- Intiaanit eivät asu mökissä, ne asuvat tiipiissä. Miksi me emme
-sitten tekisi tiipiitä?
-
--- Se olisikin poikaa, sanoi Sam, joka oli nähnyt sen verran
-intiaanimajojen kuvia, ettei hänelle tarvinnut enempää selitellä. --
-Mutta mistä me sen teemme?
-
--- Kuule, vastasi Jan ryhtyen paikalla johtamaan ja nauttien siitä,
-kun saattoi puhua asiantuntemuksella. -- Lakeuksien intiaanit tekevät
-tiipiinsä nahasta, metsäintiaanit sitä vastoin tavallisesti käyttävät
-koivun tuohta.
-
--- Mutta minä lyön vetoa, ettet näistä metsistä löydä sen vertaa
-tuohta, että maaoravakaan mahtuisi siitä tehtyyn tiipiihin pähkinöitä
-pureskelemaan.
-
--- Tehdään jalavan kuoresta.
-
--- Se on koko joukon helpompaa, vastasi Sam, -- jos se vain kelpaa.
-Viime talvena kaadettiin paljon jalavia, joista kuori nyt lähtee kuin
-itsestään. Mutta tuumataan ensin kuinka se hökötys tehdään.
-
-Tämä oli viisas ehdotus ja ajatus, joka Janilta olisi jäänyt
-huomaamatta. Hän luultavasti olisi ensin koonnut paljon aineita ja
-vasta sitten jäljestä päin tehnyt suunnitelman, mutta Samia oli
-opetettu ryhtymään työhön järjestelmällisesti.
-
-Jan hahmotteli sileän puun pintaan intiaanitiipiin niin hyvin kuin
-muisti. Tämän muotoinen se taisi olla, salot tällä tavalla esiin
-pistäen, tuossa savureikä ja tuossa toinen reikä oviaukoksi.
-
--- Kuulostaa, ettet sinä ole koskaan sitä itse nähnyt, huomautti Sam
-hieman pisteliäästi eikä juuri kohteliaasti, -- mutta yritetäänpä
-tuota. Entä kuinka suuri?
-
-Kaksi ja puoli metriä korkea ja kaksi ja puoli poikki mitaten -- sitä
-suuruutta arveluin kohtuudeksi. Muutamassa minuutissa leikattiin
-neljä kolmen metrin salkoa ja Jan kantoi ne puron yläpuolelle
-sileälle paikalle sitä myöten kuin Sam kaatoi.
-
--- Mutta millä ne köytetään yhteen? kysyi Jan.
-
--- Tottahan toki köyttä aina löytyy.
-
--- Niin, mutta meidän tulee ottaa kaikki metsästä; oikeaa köyttä ei
-ole lupa käyttää.
-
--- Tuohon minä tiedän keinon, sanoi Sam. -- Kun isäukko seivästi
-puutarhan aidan, hän sitoi jokaisen seiväsparin päästä yhteen
-pajunvitsoilla.
-
--- Se on totta -- minä en tuota muistanutkaan, sanoi Jan. Muutaman
-minuutin kuluttua he olivat täydessä touhussa koettaessaan sitoa
-neljää salkoa yhteen liukkailla ja kankeilla pajuilla, mutta se ei
-ollutkaan helppo tehtävä. Ne piti sitoa hyvin tiukkaan, muutoin ne
-luistivat ja laukesivat kasaan heti, kun ne pystyynkin saatiin, ja
-lopulta näytti siltä, ettei pojilla ollut muuta neuvoa kuin turvautua
-rautalankaan, vaikka se olikin tyylin vastaista. Samalla he kuulivat
-hiljaisen rykäyksen ja kääntyessään katsomaan näkivät William
-Raftenin seisovan lähellään käsi selän takana, ikään kuin hän olisi
-jo tuntikausia heitä katsellut.
-
-Pojat pelästyivät aika lailla. Kummallisen vaistonsa avulla Raften
-aina sattui ilmestymään kaikkialle, missä vain oli jotakin tekeillä.
-Hänellä oli tapana tarkastaa asiat perin pohjin, ja elleivät ne
-häntä miellyttäneet, lausua mielipiteensä muutamalla kirveltävällä
-pilkkasanalla, joita hänen irlantilaisessa murteessaan oli paljon ja
-hyviä. Pojat eivät osanneet aavistaa, mitä hän mietti katsellessaan
-heidän puuhiaan, ja odottivat sen vuoksi levottomina. Jos he olisivat
-tuhlanneet aikaa, joka olisi ollut käytettävä työhön, niin olisikin
-heidät arvelematta häpeällisesti lähetetty hyödyllisempiin toimiin,
-mutta nythän oli heidän laillinen vapaa-aikansa. Luotuaan heihin
-tutkistelevan silmäyksen Raften virkkoi hitaasti:
-
--- Pojat!
-
-Sam hiukan tyyntyi todettuaan isänsä äänensävyn.
-
--- Mitä te siinä aikaanne haaskaatte (Janin rohkeus lannistui) ja
-koetatte pajun oksilla sitoa tuommoista? Ei siitä mitään tule.
-Hakekaa ladosta rautalankaa taikka nuoraa.
-
-Pojat tunsivat suurta helpotusta, mutta saattoihan tämä ystävällinen
-alku olla vain teeskentelyä, jotta isku sitten tuntuisi sitä
-nasevammin. Sam oli ääneti. Jan sanoi sen vuoksi hetken päästä:
-
--- Ei ole lupa käyttää mitään muuta kuin mitä intiaaneilla oli taikka
-mitä he saattoivat metsästä saada.
-
--- Kuka kieltää?
-
--- Säännöt.
-
--- Ohhoo, sanoi William, ja häntä nauratti. -- Vai säännöt! Jopa nyt.
-
-Hän astui metsään, katsoi suuntaan ja toiseen ja meni sitten matalan
-pensaikon luo.
-
--- Tiedätkö Jan, mitä nämä ovat?
-
--- En, herra Raften.
-
--- Tulepas koettamaan, onko sinussa miestä niitä taittamaan.
-
-Jan koetti. Puu kyllä oli haurasta, mutta ohut, sileä ja taipuisa
-kuori oli sitkeää kuin nahka, eikä hän saanut kiskotuksi poikki
-kapeatakaan kaistaletta.
-
--- Se on nahkapuuta, sanoi Raften. -- Sitä intiaanit käyttävät; sitä
-täällä siirtokunnassakin alkuaikoina käytettiin.
-
-Pojat olivat odottaneet nuhteita, mutta saivatkin sen sijaan apua.
-Kaikki johtui siitä, että tämä tapahtui leikkitunneilla. Lähtiessään
-Raften sanoi: -- Puolentoista tunnin kuluttua ruokitaan siat.
-
--- Näetkös nyt, ukko on hyvä, kun ei töitä vain unohdeta, sanoi Sam
-suojelevalla äänellä. -- Kumma kun en tullut itse ajatelleeksi tuota
-nahkapuuta. Olen usein kuullut, että siitä punottiin laukkuja ennen
-vanhaan, kun nuoraa oli vähän, ja intiaanit köyttivät sillä vankinsa.
-Eikös se olekin oikeata ainetta?
-
-Sitä otettiin monta kaistaletta ja neljän salon latvapäät sidottiin
-niillä yhteen; sitten salot nostettiin pystyyn ja niiden tyvipuolet
-työnnettiin hajalle, jotta saatiin runko tiipiille -- taikka
-oikeammin wigwamille, koska se oli kuoresta tehtävä.
-
-Neuvoteltuaan he hakivat pitkän ja notkean, tuuman vahvuisen pajun
-ja taivuttaen sen lenkiksi sitoivat sen nahkapuulla kiinni kuhunkin
-paaluun vähän toista metriä korkealle maasta. Sitten he leikkasivat
-neljä lyhyttä keppiä, jotka ulottuivat maasta siihen. Näiden yläpää
-sidottiin pajuun kiinni, minkä jälkeen voitiin ruveta panemaan
-paikoilleen kuoren kappaleita. Pojat lähtivät jalavahirsien luo, ja
-tässä Samin erinomaisesta kirveenkäytöstä oli suurta apua. Hän viilsi
-kuoren auki pitkin hirren kylkeä. Kirveen terällä ja puuvaajoilla he
-sitten irrottivat suuren kuoritötterön, joka oli kahdeksan jalkaa
-pitkä ja neljä leveä. Heille oli iloinen yllätys, kun niin pienestä
-hirrestä saatiin niin mahtava kuorenkaistale.
-
-Kolmesta suuresta hirrestä saatiin kolme oivaa isoa kuoren
-kaistaletta ja toisista mistä suurempia, mistä pienempiä. Isot
-kaistaleet asetettiin rungon päälle siten, että ne peittivät niin
-suuren alan kuin suinkin. Tietysti ne olivat yläpäästä liian leveät
-ja alapäästä liian kapeat, mutta aukot voitiin täyttää pienillä
-paloilla, kunhan vain keksittiin keino niiden kiinnittämiseksi
-paikoilleen.
-
-Sam ehdotti, että ne naulattaisiin salkoihin, mutta Jan kauhistui
-naulain käyttämistä.
-
--- Ei intiaaneilla ole nauloja.
-
--- Mitä he sitten käyttäisivät? kysyi Sam.
-
--- Nahkarihmoja ja puuvaarnoja. Luulenpa, että ne kävisivät laatuun.
-
--- Mutta salot ovat kovaa puuta, väitti käytännöllinen Sam. --
-Tamminen vaarna painuu mäntyyn, mutta kovaan puuhun ei saa puuvaarnaa
-painumaan, ellei ensin tee reikää. Minä menenkin hakemaan kairan.
-
--- Ei, Sam, yhtä hyvin voisit palkata nikkarin. -- Intiaanejahan
-meidän piti olla. Leikitään oikein. Kyllä me jonkin keinon keksimme.
-Emmeköhän saa niitä nahkapuulla sidotuksi.
-
-Sam teki siis kirveellä terävän tammisen puikon, ja Jan pisteli
-sillä reikiä kuhunkin kuoren kappaleeseen, ja karkein ompeluksin he
-tuota pikaa saivat wigwamin näköjään hyvinkin kauniisti peitetyksi.
-Mutta kun he menivät sisästä tarkastamaan, odotti siellä ikävä
-yllätys, sillä reikiä näkyi kovin paljon. Niitä oli mahdoton kaikkia
-sulkea, kuori kun halkeili niin monesta paikasta, mutta pojat
-tukkivat kuitenkin pahimmat ja valmistautuivat sitten suureen pyhään
-toimitukseen -- tekemään tulen majan keskelle.
-
-He kokosivat ison kasan kuivia polttoaineita, ja sitten Jan kaivoi
-taskustaan esille tulitikun.
-
--- Tuolla tavallako intiaanit tekevät? En minä luule intiaaneilla
-olevan tulitikkuja, virkkoi Sam venytellen arvostelevasti sanojaan.
-
--- No ei suinkaan, myönsi Jan nöyrästi. -- Mutta minulla ei ole
-piikiveä eikä tulirautaa, enkä osaa kalikastakaan tulta hieroa, niin
-että meidän täytyy käyttää tikkuja, _jos_ tahdomme tulta.
-
--- Tietysti meillä pitää olla tuli, enkä minä potki vastaan,
-sanoi Sam. -- Raapaise sinä vain vanhalla, reidestä syttyvällä
-rikkitikullasi. Leiri ilman tulta olisi melkein kuin viimevuotinen
-linnun pesä taikka katoton huone.
-
-Jan raapaisi tikulla valkeata ja pani sen puun viereen. Tikku sammui.
-Hän raapaisi toisella -- sama tulos. Ja vielä seuraavallakin kerralla.
-
-Sam huomautti:
-
--- Minusta näyttää, ettet sinä paljonkaan tiedä tulen tekemisestä.
-Annas kun minä näytän. Annas kun valkoinen metsämies vähän opettaa
-intiaanille eräasioita, hän tuhahti ilkikurinen välke silmissään.
-
-Sam otti kirveen ja leikkasi kuivasta männynjuuresta muutamia
-pirstaleita. Sitten hän puukollaan vuoli pitkiä kipertyviä lastuja,
-jotka jätti törröttämään tikun toiseen päähän.
-
--- Olenhan minä nähnyt kuvan, jossa intiaani vuolee tuollaisia.
-Nimittävät niitä rukoustikuiksi, sanoi Jan.
-
--- Niin kai, mutta nämä rukoustikutpa ovat niitä parhaita sytykkeitä,
-vastasi toinen. Hän raapaisi tulitikulla valkeata, ja tuota pikaa oli
-keskellä wigwamia loimuava tuli.
-
--- Vanha de Neuvillen mummo, noita-akka -- se tietää metsästä vaikka
-mitä, ja villitty Jimmy tekee runoa kaikesta mitä hän sanoo. Jimmy
-väittää hänen sanovan, että kun tahdot tehdä metsään tulen, niin tee
-näin:
-
-    "Ota koivuntuohta palanen, niin kuivaa kuin mahdollista,
-    joku kuiva karahka ota puista kasvavista.
-    Jokunen männynoksa vielä, jotta kattilan kiehumaan saat,
-    niin oiva sulla on nuotio ja valossa hohtaa maat."
-
--- Kuka on Neuvillen mummo?
-
--- Kah, se vanha noita-akka, joka asuu alhaalla puron mutkassa.
-
--- Mitä? Onko hänellä tyttärentytär, jonka nimi on Biddy? kysyi Jan
-äkkiä muistaen, että hänen muinainen liittolaisensa oli kotoisin
-tästä osasta Sangeria.
-
--- Hohoh! Tottakai on! Ja aika lunttu onkin -- juo kuin kala ja
-puhuu joka ihmisen puolikuolleeksi kertoen siitä ajasta, jonka hän
-oli Bonnertonissa. Saa joka postissa kirjeen, jossa häntä vaaditaan
-tulemaan takaisin ja kyläilemään vähän kauemmin.
-
--- Eikös tämä ole somaa, sanoi Jan istuessaan wigwamissa
-kuusenoksakimpulla.
-
--- Ei paremmasta väliä, tuumi Sam istuimeltaan tulen toiselta
-puolelta. -- Mutta kuules, Jan, älä lisää puita tuleen; täällä alkaa
-olla jo hieman lämmin, ja tuossa savutorvessa näyttää olevan vähän
-vikaa -- taitaa olla nuohoamisen tarpeessa. Sitä ei varmaan ole
-äskettäin nuohottukaan -- ainakaan minun muistini aikana.
-
-Tuli leimusi ja savua karttui. Vähän siitä ensin meni mäellekin majan
-huipussa olevasta savureiästä, mutta sitten tuntui savu päättelevän,
-että koko savureikä oli sulaa erehdystä, eikä sen koommin suostunut
-sitä ensinkään käyttämään. Osa pyrki pihalle raoista, ja ovesta sitä
-tuprutti ulos vahvalti, mutta suurin osa näytti tyytyvän jäämään
-wigwamin sisään, niin että minuutin kuluttua ja pikemminkin pojat
-hyökkäsivät ulos. Silmistä tihkui savukyyneliä, ja he olivat hyvin
-masentuneita ja noloja.
-
--- Minusta näyttää, huomautti Sam, -- että sekoitimme reiät. Ovi
-olisi pitänyt olla yläpäässä, koska savu mieluummin menee siitä.
-Sitten ehkä olisimme saaneet olla siltä rauhassa.
-
--- Intiaanit saavat sen vetämään, sanoi Jan. -- Pitäisipä valkoisen
-metsästäjänkin siis osata se taito.
-
--- Nyt onkin intiaanin vuoro, sanoi Sam. -- Ehkä ovi pitää sulkea,
-sitten savun täytyy paeta ulos oikeasta reiästä.
-
-Ajatusta koetettiinkin soveltaa käytäntöön, ja tietenkin osan savusta
-täytyi nyt mennä ulos savureiästä. Mutta sen se teki vasta kauan sen
-jälkeen, kun poikien oli ollut pakko pötkiä mäelle.
-
--- Näyttää siltä, että senkin, mikä menee raoista ulos, tämä hieno
-savutorvi imee taas takaisin, sanoi Sam.
-
-Pettymys oli sangen suuri. Omalla tiipiitulella olisi poikain
-mielestä ollut kovin runollista istua, mutta pistävä ja kiduttava
-savu teki sen mahdottomaksi. Heidän unelmansa raukesi, ja Sam
-ehdotti, että "eiköhän olisi parempi yrittää uutta mökkiä".
-
--- Ei, sanoi Jan itsepintaisena kuten aina. -- Minä tiedän, että se
-on mahdollista, koska se on intiaaneillekin mahdollista. Kyllä me sen
-vielä keksimme.
-
-Mutta turhia olivat kaikki heidän ponnistuksensa. Wigwami oli aivan
-epäonnistunut, koska siihen ei voinut tehdä tulta. Sitä paitsi se
-oli sangen pieni ja epämukava; tuuli puhalsi sadoista raoista, jotka
-yhä suurenivat sitä myöten kuin jalavan kuori kuivui ja halkeili.
-Kerran rankkasade yllätti heidät, ja he olivat kovin mielissään, kun
-täytyi paeta tähän ilottomaan majaan, mutta vettä tuli niin tulvanaan
-savureiästä ja seinän raoista, ettei siitä ollut paljonkaan apua.
-
--- Täällä on minusta totisesti kosteampaa kuin ulkona, sanoi Sam
-hyökätessään edellä kotia kohti.
-
-Samana yönä tuli kova myrsky, ja poikain seuraavana päivänä paikalle
-tullessa se oli puhaltanut nurin heidän hataran wigwaminsa. Kaikki
-oli raunioina.
-
-Jonkin ajan kuluttua Raften tavalliseen tylyyn tapaansa kysyi:
-
--- No, pojat, miten siellä leirissä asiat hurisevat? Onko wigwami
-valmis?
-
--- Ei siitä ollut mihinkään, sanoi Sam. -- Tuuli kaatoi sen.
-
--- Mitenkäs niin kävi?
-
--- En tiedä. Ja siihen työntyi niin savuakin. Ei siinä voinut olla.
-
--- Se ei ollut oikein tehty, sanoi Raften. Sitten äkkiä innostuen,
-mikä osoitti kuinka mielellään hän neljäkymmentä vuotta takaperin
-olisi leikkiin yhtynyt, hän sanoi:
-
--- Miksette tee oikeata tiipiitä?
-
--- Emme osaa; ja mistä sen tekisimme?
-
--- No kuulkaahan nyt. Olette käyttäytyneet kovin hyvin ettekä ole
-laiminlyöneet työtänne -- saatte ottaa vanhan vaununpeitteen.
-Bert-serkku näyttäisi teille, kuinka se on tehtävä, jos hän olisi
-täällä. Mutta ehkä Kaleb Clark tietäisi, hän lisäsi silmiään
-merkitsevästi vilkuttaen. -- Paras kysyä häneltä.
-
-Sitten hän kääntyi antamaan käskyjä palkkalaisille, jotka tietysti
-söivät perheen pöydässä.
-
--- Isä, saammeko mennä Kalebin luo?
-
--- Saatte tehdä hänelle mitä tahdotte minun puolestani, vastasi
-Raften. Hän ei ollut turhan puhuja, sen tiesi Sam, ja heti kun vapaa
-aika alkoi, hän kantoi Janin kanssa ulos vanhan vaununpeitteen. Siinä
-näytti olevan oikein monen aarin ala kangasta, kun he sen levittivät.
-Otettuaan sen näin haltuunsa he taas veivät sen takaisin navettaan,
-omaan valtakuntaansa, ja Sam sanoi:
-
--- Minun tekee kovasti mieleni mennä suoraa päätä Kalebin luo; hän
-kyllä tietää tiipiistä enemmän kuin kukaan muu tällä paikalla, mikä
-ei tosin ole kovin paljon.
-
--- Mikä mies se Kaleb on?
-
--- Sama vanha pukki, joka kerran ampui meidän ukkoa, kun tämä oli
-jutkauttanut häntä hevoskaupassa. Olkoon vain, että se oli erehdys.
-Ja kai syytä oli siinäkin, että isä oli ostanut hänen vanhoja
-velkakirjojaan ja saanut ne halvalla ja sitten yritti kovakouraisesti
-pakottaa hänet maksamaan. Sen jälkeen hänellä on ollut huono
-onni kaikessa. -- Se on kovin konstikas vanha ukkeli, tuo Kaleb.
-Mutta metsistä hän tietää paljon, hän kun on ennen ollut erämies
-ja ansapyytäjä. Jukopliut, kyllä hän kävisi minun kimppuuni, jos
-tietäisi kuka minun isäni on, mutta ei hän ainakaan saa sitä minulta
-kuulla.
-
-
-
-
-IV
-
-SANGERIN NOITA
-
-
-Pojat lähtivät Kalebin luo. Hän asui puron varressa jonkin matkan
-päässä leiripaikalta. Joen mutkaa lähestyessään he näkivät pienen
-hirsimökin, kanoja ja sian mökin ovella.
-
--- Tuossa noita asuu, sanoi Sam.
-
--- Kuka -- de Neuvillen vanha mummoko?
-
--- Niin juuri, ja minusta se pitää kovin paljon. Niin aina; melkein
-yhtä paljon kuin vanha kana kanahaukasta. Taitaa yötkin valvoa ja
-vain rakastaa minua.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Kah, se taisi alkaa asioista. Ei, annas kun muistelen: puista
-ensin. Isä kaatoi koko joukon jalavia, jotka noidan ikkunasta olivat
-ylen kauniita katsella. Se muija sitten on vasta puiden puolesta.
-Suuttuu kuin tupakki, kun näkee niitä kaadettavan, ovat ne sitten
-hänen tai kenen muun tahansa. Ja se sikajuttu! Kas, kerran hän
-talvella oli kovin ahtaalla ja hänellä oli kaksi sikaa, kumpikin
-ehkä viiden dollarin arvoinen -- ainakin hän niin väitti, ja ehkä
-hän sen tiesikin, ne kun asuivat hänen kanssaan tuvassa -- ja sitten
-hän tuli isän luo (eikö liene yrittänyt joka paikassa muualla sitä
-ennen), ja isäukko tinki tinkimistään ja sai muijan antamaan molemmat
-siat seitsemällä dollarilla. Niin hän aina tekee. Sitten hän tulee
-kotiin ja sanoo äidille: "Vanha rouva näyttää olevan kovin lujalla.
-Vie hänelle ensi lauantaina kaksi säkkiä jauhoja, sianlihaa ja
-perunoita ja katso, ettei mitään puutu." Sillä tavalla isä aina tekee
-etteivät tiedä mitään. Äiti meni ja vei viidentoista dollarin edestä
-ruokatavaraa mukanaan. Noita-akka oli kovin nenäkäs. Ei sanonut
-paljon mitään. Äiti ajoi asiaansa hitaanlaisesti, hän kun ei oikein
-tiennyt, antaisiko kaikki aivan lahjaksi, vai sanoisiko, että sen
-edestä sopii tehdä työtä tulevana vuonna tai joskus toiste, kun
-kaikki työt on tehty. No, noita-akka ei sanonut juuri mitään, ennen
-kuin kaikki tavarat oli pantu kellariin, mutta sitten hän sieppaa
-kouraansa ison kepin ja lentää äidin silmille:
-
-"Lähde nyt tästä paikalla, sinä saastainen olento. En minä ota
-armolahjoja teidän kaltaisiltanne. Sen minkä sinä nyt toit, sinun
-miehesi ryösti minulta sikain hinnasta ja nyt ollaan kuitit, niin
-että painu sukkelaan ulos äläkä enää astu minun huoneeseeni."
-
--- Se oli meitä kohtaan hapan, kun isä osti siat, mutta se kävi viisi
-kertaa pahemmaksi heti kun sai muonan lukon taa. On tainnut hapata
-sen mahassa.
-
--- Onpa se hävytön, vanha rääsy, sanoi Jan, jonka myötätunto helposti
-kallistui Raftenien puolelle.
-
--- Ei suinkaan, vastasi Sam; -- on vain niin kummallinen. On paljon
-sellaisia, jotka ovat hänen puolellaan. Mutta se akka on kovin
-kummallinen. Ei anna kaataa puuta, jos vain voi sen estää. Ja kun
-sitten keväällä alkaa olla kukkia, menee tuo eukkopaha metsään
-ja istuu niiden vieressä tuntikausia ja nimittää niitä "pikku
-kaunokaisikseen", ja lintuja se myös rakastaa. Kun pojat tahtovat
-tehdä akalle oikein kovasti kiusaa, ne ampuvat sen puutarhasta
-lintuja kaaripyssyllä, ja se käy aivan hulluksi vihasta. Se melkein
-näkee itse nälkää joka talvi, kun koettaa ruokkia kaikki ne linnut,
-joita mökin ympäristöön kokoontuu. Jotkut niistä syövät jopa eukon
-kädestäkin. Isä sanoo, että ne luulevat sitä kuivaneeksi männyn
-juureksi, mutta se osaa ihmeen nätisti puhua niiden kanssa. Ja
-kylmälläkin se vain seisoo ulkona ja kutsuu niitä, että "voi
-kaunokaiseni".
-
--- Näetkös tuota pientä ikkunaa tuvan päässä? Sam jatkoi, kun he
-olivat tulleet noita-akan mökin luo. -- Siellä on ullakkohuone, ja se
-on täynnään kaikenlaisia kasveja ja juuria.
-
--- Mitä varten?
-
--- Rohtoja ne ovat. Eukko tietää paljon ruohoista.
-
--- Aivan niin, nyt minä muistankin, että Biddy sanoi mummonsa olevan
-kasvitohtori.
-
--- No, tohtorinvikaa eukossa ei paljon ole, mutta lyön vetoa, että se
-tuntee joka kasvin mitä metsässä kasvaa, ja kyllä niissä nyt ainakin
-voimaa on, kun ovat olleet siellä toista vuotta ja kissa on päällä
-maannut.
-
--- Minä mielelläni kävisin häntä tervehtimässä.
-
--- Senhän voimmekin mainiosti tehdä, vastasi Sam,
-
--- Eikö hän tunne sinua?
-
--- Tottakai tuntee, mutta kyllä hänen tapansa tiedetään, venytteli
-Sam. Eukko ei pidä mistään niin paljon kuin sairaasta ihmisestä.
-
-Sam pysähtyi, kääri hihansuut ja tutki kumpaakin käsivarttaan,
-vaikka ilmeisestikin ilman menestystä, koska hän sitten päästeli
-irti housunkannattimensa ja laski housunsa kinttuihin sekä ryhtyi
-tutkimaan sääriään. Kaikilla pojilla on tietenkin aina joitakuita
-naarmuja ja haavoja parantumisen eri asteilla. Sam valitsi parhaansa,
-aitanaulan naarmun, joka oli juuri polven alla. Siihen asti hän
-tuskin oli muistanut sitä olevankaan, mutta nyt hän tuumasi, että
-"eiköhän kelpaa". Hän lainasi Janilta lyijykynän, hankasi sillä
-arven ympärystän täyteen kuolleen lihan väriä ja höysti sitä harmaan
-pähkinäpuun viheriän kuoren mehulla, josta se kävi ilkeän kellervän
-ruskeaksi, niin kuin mätänevä ihmisliha ainakin. Näin syntyi aivan
-hirvittävän näköinen mätäpaise. Sitten hän pureskeli ruohoista
-kellervänviheriää väriä ja sylkäisi siitä nenäliinaan, jonka hän
-kietaisi haavan päälle. Lopuksi hän sieppasi käteensä sauvan ja
-alkoi suurella vaivalla ontuen köpittää noita-akan mökille. Heidän
-lähestyessään temmattiin puoliavoin ovi huonoenteisesti paukahtaen
-kiinni. Vähääkään hämmästymättä Sam katsoi Janiin ja nyökäytti
-päätään. Sitten hän kolkutti ovelle. Sisältä vastasi pienen koiran
-haukunta. Sam kolkutti uudelleen. Nyt sisältä kuului jonkinlaista
-liikettä, mutta ei vastausta. Hän kolkutti kolmannen kerran, sitten
-kuului kimakka ääni:
-
--- Menkää sieltä matkoihinne! Pois minun mökiltäni, senkin
-kelvottomat nulikat!
-
-Sam irvisti. Venytellen tavallista enemmän puhettaan hän sitten
-valittavalla äänellä sanoi:
-
--- Mummo kulta, täällä on vain pieni poika raukka. Tohtorit eivät voi
-hänelle mitään.
-
-Kun ei kuulunut vastausta, rohkaisi Sam mielensä ja avasi oven.
-Siellä istui eukko mulkoillen vihaisilla punaisilla silmillään
-tuvan poikki kissa sylissään ja piippu suussaan koiran muristessa
-tulijoille.
-
--- Etkös sinä ole Sam Raften? hän kysyi vihaisesti.
-
--- Olen, rouva. Minä kun loukkasin polveni aidan naulaan. Sanovat,
-että siitä voi saada verenmyrkytyksen, Sam sanoi, voivotteli vähän
-ja koetti näyttää vallan vaivaiselta. Noita-akalta jäi "mene ulos"
-sanomatta. Hänen hyvä sydämensä lämpeni kärsivää kohtaan. Ja
-oikeastaan hän nauttikin siitä, että vihollinen tuli näin nöyränä
-apua hakemaan.
-
--- Katsotaanpa, katsotaanpa. Sam koetti kovasti voivotellen paljastaa
-sen ruman saastan, jolla hän oli polvensa koristanut, kun ulkoa
-samassa kuului askelia. Ovi aukeni ja Biddy astui sisään.
-
-Hän ja Jan tunsivat heti toisensa. Toinen oli kasvanut paljon
-pitemmäksi, toinen paljon levennyt siitä kun viimeksi tavattiin,
-mutta he tervehtivät toisiaan kuin kaksi lämminsydämistä ihmistä,
-jotka pitkästä aikaa tavatessaan ilostuvat.
-
--- Kuinka jaksaa pappa ja mamma ja koko teidän perheenne? Voi, voi,
-muistaako Jan, kun me teimme sitä keuhkopalsamia? Kyllä me silloin
-sentään olimme ymmärtämättömiä! Muistaako Jan, että minä usein
-kerroin mummosta? Niin, tässä hän on. Mummo, tämä on Jan. Me pidimme
-yhdessä monet lystit, kun minä seurustelin hänen mammansa kanssa,
-eikö totta, Jan? No mummo se nyt osaa Janille kertoa kasveista vaikka
-kuinka paljon.
-
-Pitkä voivotus sai nyt huomion kääntymään Samiin.
-
--- Kas vain, eikös tämä ole Sam Raften? kysyi Biddy kylmästi.
-
--- On, ja hänessä on kuoleman tauti, sanoi mummo. -- Heidän oma
-tohtorinsa hylkäsi hänet ja sanoi, ettei hänelle kukaan kuolevainen
-voi mitään, niin että hänen täytyi tulla minua pyytämään.
-
-Toinen pitkä voivotus vahvisti näitä sanoja.
-
--- Katsotaanpa sitä. Annas tänne sakseni, Biddy; kyllä minun täytyy
-leikata housun puntti poikki.
-
--- Ei, ei, huudahti Sam äkkiä hyvin vilkkaasti, hän kun pelkäsi niitä
-seurauksia, joita siitä kotona koituisi. Minä käärin sen.
-
--- Kas noin, kyllä se kelpaa. No voi minun päiviäni, sanoi
-noita-akka. -- Niin, niin, siinä on lihan mätä. Minä voisin leikata
-sen pois, hän sanoi ja kaiveli taskuaan (Sam pelkäsi puukkoa ja oli
-valmis hyökkäämään ovea kohti), mutta annas kun katson -- se olisi
-tyhmä temppu. Selvitään tässä muutenkin.
-
--- Niin kyllä, sanoi Sam takertuen kiinni tähän ajatukseen,
-
--- tyhmä tohtori tekisi sen, mutta te voitte antaa minulle jotakin
-sisään otettavaa, joka on paljon parempaa.
-
--- Tietenkin voin, tuumi eukko, ja Jan ja Sam hengittivät keveämmin.
--- Nielaisepas nyt tuo! Hän ojensi Samille tinakupissa vettä, johon
-oli ripottanut vähän hienonnettua kuivaa lehtipölyä. -- Sam nieli. --
-Ja saat tämän nipun mukaasi. Keitä se kahdessa kannullisessa vettä ja
-juo lientä lasillinen joka tunti, ja sano, että halkaisevat kirveellä
-elävän kananpojan ja panevat sen sille paikalle kuumana kahdesti
-päivässä niin kauan kuin mätää lihaa on, niin kyllä sinusta terve
-tulee -- veres kananpoikanen joka kerta, muista se.
-
--- Eivätkö kalkkunat olisi parempia? ruikutti Sam heikosti.
-
--- Olen äitini lellipoika, eikä hinta tuota est... -- häneltä pääsi
-korahdus, joka ehkä oli tarkoitettu ilmaisemaan hirvittävää kuoleman
-tuskaa.
-
--- Älä nyt turhia. Emme nyt puhu isästä eikä äidistä; johan heitä
-on kovasti rangaistu. Jumala suokoon, etteivät vielä menettäisi
-viimeisiäkin lapsiaan syntiensä tähden. En minä ainakaan tahdo heitä
-vastaan kantaa kaunaa.
-
-Pitkä voivotus lopetti äkkiä tämän saarnan.
-
--- Mikä se kasvi oli, mummo? kysyi Jan huolellisesti Samin katsetta
-karttaen.
-
--- Niin kyllä, ja metsässä se kasvaa.
-
--- Niin, mutta minä tahdon tietää, minkä näköinen se on ja mikä sen
-nimi on.
-
--- Niin kyllä, ei se ole minkään muun näköinen. Se on vain itsensä
-näköinen ja sitä sanotaan noidan pähkinäpensaaksi.
-
-    "Noidan pähkinä kukkii, kun lehtensä varistaa,
-    ja kylmän vihat ja kuumeet se poies karistaa",
-
-kuten villitty Jimmy sanoo.
-
--- Minä joskus näytän sen Janille, sanoi Biddy.
-
--- Tuleeko siitä keuhkopalsamia? kysyi Jan kurillaan.
-
--- Nyt kai täytyy lähteä, sanoi Sam epäröiden. -- Voin jo paljon
-paremmin. Missä minun keppini on? Tuossa, Jan, kanna sinä rohtojani
-ja ole hyvin varovainen.
-
-Jan otti nipun vieläkään uskaltamatta katsoa Samia silmiin. Mummo
-käski heitä molempia palaamaan pian ja seurasi heitä ovelle
-sydämellisesti hyvästellen. Samalla hän huudahti:
-
--- Odottakaas! Sitten hän meni huoneen ainoan vuoteen luo, kääri
-vaatteet kokoon, niin että niiden keskeltä tuli näkyviin joukko
-rusoposkisia omenoita. Hän valitsi kaksi parasta ja antoi yhden
-kummallekin pojalle.
-
--- Minun täytyy pitää niitä piilossa, ettei sika saa, hän selitti, --
-sillä sen parempia omenoita ei kasva missään.
-
--- Hyviä ne kyllä ovatkin, kuiskasi Sam, kun oli nilkuttanut niin
-kauas, ettei hänen puhettaan enää saattanut kuulla, -- hänen poikansa
-Larry varasti ne meidän puutarhastamme viime syksynä. Ne ovat ainoa
-laji, joka säilyy talvenkin. Ne ovat parhaita, mitä puissa kasvaa,
-mutta nyt ne ovat hiukan liian lämpöisiä.
-
--- Hyvästi ja kiitoksia paljon, sanoi Jan.
-
--- Minä voin jo paremmin, venytteli Sam. -- Väsymystä ei enää tunnu
-ollenkaan, ja sen jälkeen kun olen eukon rohtoja nieleskellyt,
-en toista tarvitse. Mutta suupielestään hän lisäsi: -- Kun voisi
-oksentaa sen saastan pois, ennen kuin se myrkyttää minut. -- Ja
-sitten hyvin käsittäen, kuinka somalta se näyttäisi, hän tahtoi
-nakata keppinsä pois ja hyökätä metsään.
-
-Jan töin tuskin sai hänet noudattamaan sen verran säädyllisyyttä
-että poika sentään jonkin verran nilkutti, niin kauan kuin oltiin
-näkyvissä. Muutos parempaan päin oli kuitenkin sangen huomattava,
-ja kunnon vanha noita-akka käski ääneensä Biddyäkin katsomaan,
-kuinka äkkiä hän oli nuoren Raftenin parantanut, "vaikka kaikki maan
-tohtorit olivat hänet hylänneet".
-
--- Nyt mennään herra Kaleb Clarkin luo, sanoi Sam.
-
--- Sinä tepastelet merkillisen hyvin rammaksi, jolle tohtoritkaan
-eivät mitään mahda, huomautti Jan.
-
--- Joo, se on se oikean koiven mätä liha, joka niin jalkaa nostattaa.
-Vasen koipi on juuri kuin ennenkin.
-
--- Pannaan tämä johonkin piiloon siksi kunnes palataan, sanoi Jan
-noidanpähkinä-nippua Samin nenän edessä heiluttaen.
-
--- Annas kun minä piilotan sen, tuumi Sam ja nakkasi nipun kauas
-puroon.
-
--- Hyi, tuo oli häijysti. Ehkä eukko olisi tarvinnut niitä itse.
-
--- Mihin nyt tuollainen moska kelpaisi. Tein enemmän kuin
-velvollisuuteni juodessani sen myrkyn. Siinä tuntui aivan selvään
-kissan maku.
-
--- Mitä sanot hänelle ensi kerralla?
-
--- Mitäkö? Tietenkin että panin risut oikeaan paikkaan, missä niistä
-oli hyötyä. Minä liotin niitä vedessä ja join nestettä niin paljon
-kuin katsoin tarpeelliseksi. Mutta kyllä se itse hankkii tiedon
-siitä, paraninko minä, ja on paljon iloisempi kuin jos olisin syönyt
-hänen homehtuneet risunsa ja sitten olisi pitänyt lähteä oikeata
-tohtoria hakemaan.
-
-Jan ei voinut sanoa siihen mitään, mutta hän ei silti ollut
-tyytyväinenkään. Hänen mielestään oli loukkaavaa nakata rohdot pois
--- ja varsinkin niin pian. Sitä paitsi hän olisi ollut utelias
-tietämään, mitä ne oikein olivat ja millä tavalla ne vaikuttivat.
-
-
-
-
-V
-
-KALEB
-
-
-Puolentoista kilometrin päässä asui Kaleb Clark, nykyisin vain
-mäkitupalaisena maalla, joka ennen oli ollut hänen omansa.
-
-Kun pojat tulivat lähemmäksi, he näkivät kookkaan harteikkaan miehen,
-jolla oli pitkä valkoinen parta, kantavan sylissään puita mökkiinsä.
-
--- Siinä se nyt on se vanha pukki, sanoi Sam.
-
-Jan oli haistelevinaan, kun hän älysi syyn haukkumanimeen.
-
--- Sinun taitaa nyt olla parempi pitää puhetta. Kalebia ei ole yhtä
-helppo narrata kuin noita-akkaa, ja isälle hän on aivan yhtä äkäinen.
-
-Jan astui siis edellä varovaisesti ja kolkutti mökin oveen.
-Syvä-ääninen koira alkoi kovasti haukkua, suuri parta tuli näkyviin
-ja koiran omistaja murahti, "no mitä?"
-
--- Oletteko te herra Clark?
-
--- Joo. Sitten hän sanoi "mene maata, Turkki", mustan ja ruskean
-kirjavalle koiralle, joka muristen tuli ulos.
-
--- Minä tulin -- minun -- meidän piti kysyä muutamia asioita, ellette
-pane pahaksenne.
-
--- Mikä nimesi on?
-
--- Jan.
-
--- Entä kuka on tuo toinen?
-
--- Se on toverini, Sam.
-
--- Minä olen Sam Horn, sanoi Sam, tavallaan totta puhuen, sillä hänen
-nimensä oli Sam Horn Raften, mutta samalla siksi paljon pettäenkin,
-että Jan kävi levottomaksi.
-
--- Entä mistä te olette?
-
--- Bonnertonista, sanoi Jan.
-
--- Tänäänkö tulleet? kysyi Kaleb epäilevällä äänellä.
-
--- Ei sentään, alkoi Jan; mutta Sam, joka oli koettanut pysyä
-syrjässä peläten tulevansa tunnetuksi, huomasi avomielisen toverinsa
-liian pian antavan onkia asiat selville ja puhuvan itsensä pussiin ja
-puuttui nyt puheeseen:
-
--- Nähkääs, herra Clark, me olemme tehneet metsään leirin ja
-tahtoisimme nyt kyhätä tiipiin asunnoksi. Meillä on kangasta ja
-meille kerrottiin, että te tiedätte tarkoin, kuinka sellainen on
-tehtävä.
-
--- Kuka sanoi?
-
--- Se vanha noita, joka asuu joen mutkassa.
-
--- Missäs te nyt asutte?
-
--- Tuota noin, sanoi Sam kiiruhtaen vastaamaan ennen Jania, jonka
-mutkatonta suoruutta hän pelkäsi, -- me teimme totta puhuen tuolla
-metsässä wigwamin kuoresta, mutta se ei menestynyt.
-
--- Kenen metsässä?
-
--- Taitaa olla toista kilometriä myötävirtaan.
-
--- Hm! se on varmaan Raftenin tai Burnsin metsää.
-
--- Niin taitaakin olla, sanoi Sam.
-
--- _Ja sinä olet merkillisesti Sam Raftenin näköinen_. Sinä kelvoton
-nuori penikka tulet tänne valehtelemaan ja pistämään minun päätäni
-pussiin. Korjatkaa nyt nopeasti luunne taikka saatte remmistä.
-
-Jan lehahti kovin punaiseksi. Hän ajatteli Raamatun sanaa: "Tiedä se,
-että sinun syntisi etsii sinut", ja astui takaperin. Sam pisti kielen
-poskeensa ja seurasi. Mutta hän oli isänsä poika. Niinpä hän kääntyi
-ympäri ja sanoi:
-
--- Nähkääs nyt, herra Clark, minä puhun niin kuin totuus on; olemme
-tulleet tänne kysymään vain yhtä pientä asiaa. Te olette ainoa,
-joka tiedätte, muutoin me emme olisi tulleet teitä vaivaamaan. Minä
-tiesin, minkälaiset välit teillä on isän kanssa, ja koetin sen vuoksi
-pettää teitä, mutta se ei käynytkään päinsä. Olisi ollut paljon
-parempi, jos olisin tullut ja suoraan sanonut: "Minä olen Sam Raften;
-tahdotteko sanoa minulle yhden asian, jota minä en tiedä, vai ette?"
-Minä en tiennyt, että te vihaatte minuakin ja ystävääni, joka on
-leiritoverini.
-
-Kaikkien erätietouden ystävien välillä vallitsee luja myötätunto.
-Vaikka Kaleb-ukko oli kuumaverinen ja vastoinkäymisistä ärtynyt,
-niin hänellä oli kuitenkin ystävällinen sydän; hän vastusti hetkisen
-ensimmäistä mielijohdettaan, joka oli oven kiinni paiskaaminen
-poikien nenän edessä, ja murahti lopulta Janille:
-
--- Onko sinun nimesi Raften?
-
--- Ei, herra.
-
--- Oletteko te sukua?
-
--- Emme.
-
--- Minä en tahdo olla kenenkään Raftenin kanssa tekemisissä, mutta
-mitä sinä tahdot tietää?
-
--- Me rakensimme wigwamin puunkuoresta, mutta siitä tuli kovin huono.
-Nyt meillä on suuri peitekangas, ja me tahtoisimme tietää, kuinka
-tiipii tehdään.
-
--- Vai tiipii. Hm, myhähti ukko miettiväisen näköisenä.
-
--- Sanotaan, että te olette sellaisessa asunutkin, virkkoi Jan
-rohkeammin.
-
--- Hm, nelisenkymmentä vuotta; mutta toinen asia on pitää vaatteita
-ja toinen niitä ommella. Eiköhän se vain ollut tähän tapaan. Mies
-otti hiiltyneen kalikan ja kappaleen käärepaperia. Ei, odottakaas
-vähän. Niin, nyt minä muistan; näin kerran kun joukko intiaaniakkoja
-valmisti sellaisen.
-
-[Kirjassa on piirrokset ja ohjeet.]
-
--- Ensin he ompelivat yhteen nahat. Ei, ensin siinä rukoiltiin koko
-paljon -- sen saatte tehdä, kuten itse haluatte --; sitten nahat
-ommeltiin yhteen ja kiinnitettiin puunappuloilla nurmelle levälleen.
-Sitten hakattiin nappula yhden laidan keskipaikalle. Hiiltyneellä
-kalikalla ja nuoralla -- niin, kyllä heillä muistaakseni oli nuora
--- piirrettiin sitten puolikas ympyriäisestä piiristä; noin. Tämä
-viillettiin sitten irti ja tähteistä leikattiin kaksi lappua tähän
-tapaan ja ne ommeltiin kiinni. Nämä savulaput vetävät savun ulos.
-Kummankin savulapun laidassa on ylänurkassa ylösalaisin käännetty
-tasku -- noin -- salon päätä varten, ja sitten on alaspäin reikiä
-rivissä kummallakin puolella paulanappuloita varten. Yläsyrjään
-kiinnitetään lyhyt paulanyöri. Katsotaanpa nyt. Niitä taisi
-olla kymmenen salkoa kolmen metrin asumuksessa ja kaksi salkoa
-savulappuihin. No, kun sitten rupeat sitä kokoamaan, niin köytät
-yhteen kolme salkoa -- tuolla tavalla -- ja nostatte ne ensin
-pystyyn, sitten asetat muut salot nojaamaan joka puolelle, yhtä
-lukuun ottamatta, ja sidot ne kiinni kietaisten nuoran ympäri
-muutamaan kertaan. Sitten sidot vaatteen yläpään viimeiseen salkoon
-sillä lyhyellä paulanyörillä, nostat salon paikalleen -- samalla
-nousee peittokin, huomaatko -- ja kietaiset savusaloilla sen
-teltankehyksen ympärille ja puunappuloilla kiinnität molemmat reunat
-toisiinsa. Niillä molemmilla pitkillä saloilla, jotka pistetään
-savulapun taskuihin, sovitellaan sitten savureikä tuulen mukaan.
-
-Kaleb ei koko aikana ollut tietävinäänkään Samista, vaan puhui
-Janille, mutta tätä isänsä poikaa ei vain niin vähällä nolattu.
-Hän keksi useita käytännöllisiä vaikeuksia ja pyysi arvelematta
-lisäselityksiä.
-
--- Mikä estää tuulta sitä kumoon puhaltamasta? hän kysyi.
-
--- Jaha, sanoi Kaleb Janille yhä puhuen, -- se pitkä nuora, jolla
-salot on yhteen sidottu, pujotetaan sisäpuolelta alas maahan ja
-kiinnitetään lujasti paaluun, joka tekee ankkurin virkaa, ja sitä
-paitsi peitteen syrjät naulataan ympäriinsä maahan kiinni nappuloilla.
-
--- Kuinka saadaan savu menemään ulos? oli Samin seuraava kysymys.
-
--- Lappuja käännetään salkojen paikkaa muuttaen, niin että ne ovat
-myötätuuleen. Se vetää parhaiten.
-
--- Entä kuinka ovi suljetaan?
-
--- Toiset vain antavat reunain painua päällekkäin, mutta hyvässä
-tiipiissä on ovi tehty samasta aineesta kuin peittokin, närekehälle
-kireälle kiinnitetty ja paulanappulalla käännettävä.
-
-Tämä näytti selittävän loputkin. Niinpä Jan käänsi huolellisesti
-kokoon likaisen paperin piirroksineen, pisti sen taskuunsa, sanoi
-"kiitoksia paljon" ja lähti sitten astelemaan pois. Kun pojat
-sanoivat "hyvästi", Kaleb ei vastannut mitään, mutta heidän
-lähdettyään hän kääntyi ympäri ja kysyi:
-
--- Missä teidän leirinne on?
-
--- Raftenin suossa, kummulla puron reunassa.
-
--- Hm, ehkä minä tulen teitä joskus katsomaan.
-
--- Sepä hyvä, huudahti Sam. -- Tulkaa vain rastittua polkua
-pensasaidalta.
-
--- Mitä sinä nyt, Sam, sanoi Jan, kun he olivat päässeet niin kauas,
-ettei puhe kuulunut. -- Eihän sinne ole rastittua polkua; miksi sinä
-niin sanoit?
-
--- Kas, minun mielestäni se kuului niin muhkealta, vastasi Sam
-tyynesti, ja helposti ne rastit sinne saadaan heti kuin tahdotaan ja
-ennen kuin hän niitä tarvitsee.
-
-
-
-
-VI
-
-TIIPIIN TEKO
-
-
-Raftenia huvitti koko lailla, kun hän kuuli poikain todella käyneen
-Kalebin luona ja saaneen kuulla, mitä olivat halunneetkin. Ei mikään
-ollut hänelle mieluisempaa kuin se, että poika osasi sovittaa
-tuumansa onnistuneesti.
-
--- Ei Kaleb-ukko ollut niin varma tiipiin teosta, kuin minä miehestä
-luulin, huomautti Sam.
-
--- Saimme kai me tietää sen verran, että alkuun pääsemme, sanoi Jan,
--- eikä siitä henki mene, vaikka vähän erehtyisimmekin.
-
-Vaate levitettiin tasaiseksi ja sileäksi heinäparven permannolle ja
-reunoille pantiin kiviä ja joku naula sitä paikallaan pitämään.
-
-Heti ensimmäiseksi heidän silmäänsä pisti, että se oli karkea ja
-repaleinen vanha rääsy.
-
-Ja Sam huomautti: -- Kyllä ymmärrän miksi isä sen antoi. Kyllä siltä
-näyttää, että se on paikattava, ennen kuin siitä tiipii tulee.
-
--- Ei, sanoi Jan, ryhtyen nyt johtamaan, niin kuin hän yleensä pyrki
-tällaisissa asioissa. -- On parempi ensiksi tehdä piirustus, ettemme
-paikkaa sellaisia kohtia, jotka perästä päin leikataan pois.
-
--- Onpas sinulla älyä! Mutta minä pelkään, etteivät ne paikat muuten
-juuri kauniita ole.
-
--- Eivät ne haittaa, vastasi Jan. -- Intiaanienkin tiipii on usein
-paikattu sellaisista kohdista, missä nuolet ja luodit ovat sen
-puhkaisseet.
-
--- Niinpä niin, mutta iloinen minä olen, etten tässä asunut sotien
-aikana, sanoi Sam pistäen sormensa ilkikurisen näköisenä kymmeniin
-kankaassa oleviin reikiin.
-
--- Noh, mene matkaasi siitä ja anna minulle tuo nuora.
-
--- Älä tuupi, sanoi Sam; -- se on se viallinen polvi. Se on tänään
-melkein yhtä paha kuin silloin, kun noita-akan luo mentiin.
-
-Jan mittaili. -- Katsotaanpa. Voimme leikata pois kaikki nuo repaleet
-ja sittenkin tehdä kahdentoista jalan tiipiin. Kolme ja kuusikymmentä
-korkea -- se on sitten seitsemän ja kaksikymmentä pitkälti vaatetta.
-Mainiota! Juuri niin kuin pitääkin. Nyt minä piirrän sen.
-
--- Maltas vähän, intti ystävä vastaan; -- ei sitä saa liidulla tehdä.
-Kalebhan sanoi, että intiaanit käyttivät hiiltynyttä kalikkaa. Ei
-sinulla ole oikeutta liitua käyttää. Yhtä hyvin voisit palkata
-nikkarin.
-
--- Taas sinä rähiset. Lähde ajamaan takaa hiiltynyttä kalikkaa, ja
-ellet löydä, niin tuo minulle sen sijaan sakset.
-
-Kalebin piirrosta moneen suuntaan pohtien tiipiin vaate sitten
-leikattiin -- kaiken kaikkiaan se oli hyvinkin yksinkertainen asia.
-Sitten oli tuumailtava, miten se paikattaisiin.
-
-Käytettiin havaslankaa, äimää ja _sangen_ p-i-t-k-i-ä pistoja,
-mutta työ edistyi hitaasti. Yhden päivän koko joutoaika kului
-paikkaamiseen. Sam tietysti lasketteli kaikenlaisia kuvaavia
-huomautuksia siitä kappaleesta, jota hän ompeli. Jan ompeli totisena
-ja ääneti. Samin ommel tuli alussa parempaa, mutta Jan oppi nopeasti,
-ja lopulta hänen jälkensä oli paljon siistimpää.
-
-Illalla pojat näyttelivät kättensä työtä palkollisille. Si Lee,
-keski-ikäinen, isomahainen mies, katseltuaan sitä hetkisen hieman
-ivallisen näköisenä sanoi sentään hyväntahtoisesti:
-
--- Miksi ette panneet paikkoja sisäpuolelle?
-
--- Emme huomanneet, vastasi Jan.
-
--- Me kun aiomme asua sisäpuolella ja tarvitsemme tilaa, sanoi Sam.
-
--- Miksi te tarvitsitte kymmenen pistoa tuon reiän ympäri
-päästäksenne; olisitte yhtä hyvin tulleet toimeen neljällä, ja Si
-nauraa hihitti näyttäessään isoja kömpelöitä, tuuman mittaisia
-pistoja. -- Se on hukkatyötä.
-
--- Kas tässä, kivahti Sam, ellette pidä meidän työstämme, niin
-ommelkaa itse paremmin. On siinä vielä ompelemista.
-
--- Missä?
-
--- Kysykää Janilta. Hän on tämän työn pomo. Kaleb-ukko ei laskenut
-minua sisään. Se koski niin kipeästi sydämeeni. Minä porasin koko
-matkan, kun kotiin tultiin, enkös niin tehnyt, Jan?
-
--- Savulaput on ommeltava paikalleen ja paltettava ja taskut lappujen
-yläkulmaan -- ja -- minä -- arvelen, Jan lisäsi tunnustellen, se --
-olisi -- parempi -- jos -- se -- paltettaisiin -- ympäriinsä.
-
--- No minä sanon mitä teen. Jos te pojat menette tänä iltana
-Kulmaukseen hakemaan saappaani, jotka ovat suutarissa paikattavana,
-niin minä ompelen kiinni savulaput.
-
--- Minä suostun siihen, sanoi Jan; ja kuulkaas, Si, sehän on
-samantekevää, kumpi puoli on ulkopuoli. Peiton voi kääntää, niin että
-paikat tulevat sisäpuolelle.
-
-Pojat saivat rahaa saappaiden korjuun maksamiseen ja lähtivät
-illallisen jälkeen astumaan Kulmaukseen, jonne oli kolmen kilometrin
-matka.
-
--- Hän on ihmeellinen mies, sanoi Sam ja tuikkasi peukalollaan
-taapäin osoittaakseen, että hän tarkoitti Si Leetä; pitää ääntä kuin
-kiinalainen pesula. Hän on melkein mikä vain ja osaa tehdä mitä ikinä
-ihminen voi ajatella; paitsi yhtä, sillä hän ei osaa tulla työllään
-toimeen. Hän on ollut sotamies ja urakoitsija ja kokki. Hän soittaa
-viulua, jonka on itse kyhännyt; se on kelvoton rämä, mutta on se
-sentään parempi kuin hänen vingutuksensa. Täyttää lintuja -- se
-huuhkaja, joka on vierashuoneessa, on hänen käsialaansa; karkaisee
-partaveitsiä, lääkitsee hevosia ja korjaa kelloja, ja kaikki hän
-tekee melkein samaan laatuun; iskee hevosen suonta, olipa tauti
-mikä tahansa, ja ottaa rattaan kellosta pois, joka kerta kun sitä
-puhdistaa. Kerran hän hajotti Larry de Neuvillen vanhan kellon
-puhdistamista varten -- sanoi hyvin tietävänsä joka rattaan -- ja
-kun hän taas kokosi sen, niin jäi niin paljon liikoja rattaita, että
-niistä olisi tullut uusi kello.
-
--- Liian pystyvä, eikä sentään kylliksi pystyvä. Ei ole sitä puuhaa
-maailmassa, johon hän ei ainakin vähän pystyisi, eikä ole sitä
-siunattua asiaa, jonka hän voisi tehdä oikein ensiluokkaisesti, mutta
-Herran kiitos, purjekankaan ompeleminen on hänen paras taitonsa. Hän
-näet oli kolme vuotta merellä -- pisin aika, mitä hän on koskaan
-ollut samassa hommassa yhteen mittaan, josta häntä ei totta puhuen
-voi moittia ottaen huomioon, että se laiva oli valaanpyyntialus, joka
-teki kolmen vuoden reissun.
-
-
-
-
-VII
-
-TYYNI ILTA
-
-
-Oli tyyni kesäkuun hetki siihen aikaan päivästä, jolloin linnut
-puhkeavat toisen kerran laulamaan, laulun jälkisadon aika. Laulajia
-tuntui olevan tavallista enemmän. Melkein jokaisella hyvällä
-istumaoksalla oli joku pieni lintu, joka näytti olevan ilosta
-pakahtumaisillaan ja kuitenkin koettavan tätä kamalaa onnettomuutta
-estää.
-
-Poikien kulkiessa tietä alaspäin oman puutarhansa ulkoaitaa
-seuraillen siitä liiteli ylitse haukka saaden laulun ympärillään
-vaikenemaan sitä myöten kuin liiti eteenpäin. Monet laululinnuista
-piiloutuivat, mutta muuan niittyleivo, joka oli vihellellyt
-kentällä paalun päässä, etsi nyt avomaalta turhaan suojaa. Haukka
-kiiti sen perään. Niittyleivo lensi mutkitellen, ponnisti kaikki
-voimansa puutarhaan päästäkseen, mutta haukka tuli perässä -- pääsi
-lähemmäksi -- olisi tuossa tuokiossa kaapannut kynsiinsä säikähtyneen
-soittoniekan, mutta omenapuista suhahti samassa esiin pieni mustan
-ja valkoisen kirjava lintu -- kuningaslintu. Äänekkäästi, käheästi
-livertäen -- se oli sen sotahuuto, jota se toistamistaan toisti
-pienet harmaat pääsulat pystyssä, jotta näkyi veren ja liekin värinen
-alusuntuva, sotaväri -- se syöksyi suoraa päätä ison rosvon kimppuun.
-
--- Kilikke-rr-kilikke-rr, se kirkaisi ja iski kiinni valtavaan
-haukkaan, joka oli sitä kymmentä kertaa suurempi, juuri kun
-niittyleivo epätoivoisena pudottautui paljaalle maalle ja kätki
-päänsä haukan surmaniskulta.
-
--- Kilikke-rr-kilikke-rr -- jo haukka pyörsi syrjään äkillisen
-hämmästyksen valtaamana. -- Kilikke-rr-kilikke-rr -- ja peloton pikku
-sotilas syöksähti alas sen siipien väliin pistäen ja repien. Haukka
-keikutti pyrstöään kuin potkiva villihevonen, kuningaslintu putosi,
-mutta hyppäsi jälleen sukkelilla siivillä yläpuolelle.
-
--- Kilikke-rr-kilikke-rr, ja se iski taas kuten ennenkin. Suuria
-ruskeita höyheniä alkoi nyt leijailla tuulen mukana. Niittyleivo
-unohtui. Haukka ei ajatellut muuta kuin pakoa.
-
--- Kilikke-rr-kilikke-rr, kuului yhä sotahuuto. Haukka koetti pois
-minkä siivistä suinkin lähti, mutta enimmän aikaa kuningaslintu
-ratsasti sen niskassa. Ruskeita höyheniä leijaili ilmassa, haukka
-pieneni etäisyydessä varpuseksi ja kuningaslintu sen selässä
-hyppeleväksi kärpäseksi. Lopulta haukka pakeni viidakkoon ja
-kuningaslintu palasi takaisin kotiinsa kirkaisten kerran tai pari
-kimakan sotahuutonsa luultavasti tiedottaakseen kuningattarelle
-kotiin tulostaan. Kuningatar nimittäin lensi omenapuun ylimmälle
-oksalle tervehtiäkseen sieltä palaavaa sankaria. Tämä lensi vielä
-jonkun kerran kimeästi kirkaisten -- sitten puolison lähelle tultuaan
-hyppäsi viisitoista metriä ilmaan ja syöksyi alas kirkuen herkeämättä
-sotahuutoaan ja sitten se kiiteli ristiin rastiin mitä ihmeellisimmin
-liikkein ja kääntein -- tänne ja tuonne, sivuittain ja alaspäin,
-iskien murhaavia iskuja oikeaan ja vasempaan kuviteltua vihollista
-tavoitellen. Hetken kuluttua se kohosi korkealle ja toisti koko
-ohjelman taas pariin kolmeen kertaan, ikään kuin osoittaakseen,
-kuinka kaukana väsymys vielä oli ja kuinka paljon paremmin se olisi
-voinut kaikki tehdä, jos olisi ollut tarpeellista. Vielä viimeisen
-kerran ilmaan singahdettuaan ja päästettyään oikean yhteislaukauksen
-"kilikkereitään" se lopulta pyörähti pensaaseen vastaanottaakseen
-onnittelulta siltä ainoalta, jonka vuoksi kaikki tämä oli tapahtunut,
-siltä ainokaiselta katsojalta, jonka suosionosoituksista se välitti.
-
--- Eikös ollut uljasta, sanoi Sam ilmeisestikin vilpittömästi
-hyvillään. Hänen äänensä sai Janin havahtumaan, tämä kun oli aivan
-sanattomana vaipunut ihailemaan pienen kuningaslinnun urhoollisuutta.
-
-Heidän edessään juoksi tiellä iltavarpunen. Se pyrähti muutaman
-kyynärän päähän joka kerta, kun he olivat tavoittamaisillaan sen, ja
-näytti lentäessään pyrstönsä valkoiset laitasulat.
-
--- Pieni harmaalintu, huomautti Sam.
-
--- Ei, ei se ole harmaalintu, vaan iltavarpunen, huudahti Jan
-hämmästyneenä, sillä hän tiesi olevansa oikeassa.
-
--- Niin, en _minä_ tiedä, sanoi Sam vastaan panematta.
-
--- Etkös sinä sanonut tuntevasi jokaisen linnun, joka lentää, vastasi
-toveri, joka vielä hyvin muisti ensimmäisen päivän keskustelun.
-
-Sam päästi naurun rähäkän. -- Minä en silloin tuntenut sinua. Minä
-vain koetin, paljonko sinulle saattoi syöttää pajuköyttä, jotta sinä
-pitäisit minua hyvin merkillisenä miehenä, niin kuin sinä piditkin --
-vähän aikaa.
-
-Heidän eteensä lensi aidanseipään päähän istumaan punapäätikka
-keltainen perho nokassaan. Poikien lähestyessä se alkoi arkana
-pälyillä ympärilleen. Laskevan auringon loiste sen kirkkaissa
-sulissa, sinipunerva seiväs ja keltainen perho muodostivat yhdessä
-mitä upeimman väriyhtymän, josta Jan sanomattomasti nautti. Kauempana
-istui seipään päässä niittyleivo, toisessa päässä sinilintu ja
-kivellä iltavarpunen. Tuo näky vetosi ihmeellisesti sekä silmään että
-korvaan. Äkkiä Sam huudahti:
-
--- Eikös tuo ole kaunista!
-
-Jan oli aivan mykkänä jonkinlaisesta alakuloisesta ilosta.
-
-Linnut eivät pidä tuulesta, ja tämä oli yksi niitä päiviä, joina
-ilmassa ei tuntunut henkäystäkään.
-
-Pojat kulkivat ladon ohi, jonka ympärillä parisataa pääskysparia
-lenteli ja liverteli, multatörmän sortumassa asusti tuhatkunta
-törmäpääskyä, joella räiskivät kuningaskalastajat ja suolla kisaili
-jos kuinka paljon kauniita eläviä olentoja. Sam tunsi samaa iloa;
-hän kävi kovin vaiteliaaksi, eikä viimeisellä neljänneskilometrillä
-Kulmaukseen mentäessä puhuttu sanaakaan. Saappaat saatiin. Sam
-nosti ne kaulaansa, ja pojat lähtivät sitten kotimatkalle.
-Aurinko oli mennyt levolle, mutta eivät linnut, ja yhä vielä he
-olivat illan lumouksen vallassa. Joen partaalla lauluvarpunen ja
-korkealta jalavasta punarintasatakieli täyttivät ilman sulavalla
-viserryksellään.
-
--- Minä tahtoisin aina olla täällä, sanoi Jan, mutta säpsähti samassa
-muistellessaan, kuinka vastahakoisesti hän oli tullut.
-
-Vaeltaessaan vitkastellen hämärtyvää tietä he olivat kauan vaiti.
-Kumpikin kulki syvissä mietteissä.
-
-Äänekäs ja kammottava "uhuu -- u-huu -- u-huu", ikään kuin
-jättiläiskyyhkyn kujerrus, kuului äkkiä puusta heidän päänsä päältä.
-He pysähtyivät ja Sam kuiskasi: "Huuhkaja." Janin sydän sykähti
-ilosta. Hän oli kaiken ikänsä lukenut pöllöistä ja huuhkajista, olipa
-nähnyt häkissä eläviäkin, mutta nyt hän ensi kerran kuuli oikean
-elävän kesyttömän huuhkajan huhuavan, ja se tuntui hänestä kovin
-suloiselta.
-
-Yö oli jo aivan pimeä, mutta eloa ilmaisevia ääniä oli joka
-puolella. Yökehrääjä lauleli metsässä, sadat sammakot ja rupikonnat
-kurnuttelivat ja loiskuttelivat, eräästä suoallikosta kuului
-ihmeellistä nauravaa ääntä, joka suuresti kummastutti poikia, sitten
-lauluvarpunen taajan viidakon mustasta yöstä kajautti suloisen
-päivänpaisteisen pikku laulunsa yhtä eloisasti ja riemukkaasti kuin
-päiväsaikaan parhaimmillaan.
-
-He odottivat tarkkaavina laulun uusiintumista. Samalla heidän
-korviinsa kantoi kimakka, vaikkei äänekäs _u a-u a-u a-u a-u a-u a-u
-a_! vankasta metsiköstä.
-
--- Kuules tuota! huudahti Sam.
-
-Taas se kuului, sama värisevä mäkätys, ja se tuntui tulevan paljon
-lähempää. Ääni oli jokseenkin kimakka eikä ensinkään lintumainen, ja
-Sam kuiskasi:
-
--- Pesukarhu -- se on pesukarhun haukkumista. Me voimme tulla tänne
-joskus maissin paahtoaikana. Panemme toimeen pesukarhun metsästyksen.
-
--- Voi, Sam, eikö se olisi mainiota! innostui Jan. -- Kuinka
-toivoisinkaan sen ajan olevan jo nyt käsillä. En ole koskaan nähnyt
-pesukarhun metsästystä enkä yleensä minkäänlaista metsästystä.
-Pitääkö meidän odottaa maissin paahtoaikaan asti?
-
--- Pitää; niitä on silloin helpompi löytää. Sanot vain
-pesukarhuillesi: "Minä ja minun koirani tulemme tänä yönä tapaamaan
-teitä lähimmälle maissinpaahtopaikalle", ja on varmaa, että _ne_
-noudattavat kutsua.
-
--- Mutta nyt ne ovat liikkeellä, sillä kuulimmehan juuri yhden
-haukkuvan, ja _tuolla on toinen_.
-
-Puista kuului nyt pitkäveteistä heikkoa _lil-lil-lil-lil-lil-li-luu!_
-Se oli samantapaista kuin ennemminkin kuulunut ääni, mutta paljon
-pehmeämpää ja vienompaa.
-
--- Nyt iskit kirveesi kiveen, huomautti Sam, -- ja moni metsästäjäkin
-on siitä erehtynyt. Jälkimmäinen on kirkuvan pöllön huuto. Etkös
-huomaa, että se on pehmeämpää ja viheltävämpää kuin pesukarhun
-haukunta.
-
-Tämä miellyttävä ääni kuului puista kerran toisensa jälkeen, ja Jan
-muisti, kuinka rääkyvää pesukarhun ääntely oli siihen verrattuna,
-mutta moni metsämies ei siitä huolimatta opi koskaan tuntemaan eroa.
-
-Kun he tulivat lähelle sitä puuta, josta pöllö vähän väliä äänteli,
-kiiti heidän päänsä yli harmaa möhkäle peittäen hetkeksi joukon
-tähtiä ylitse kulkiessaan, mutta pienintäkään ääntä päästämättä.
-
--- Tuossa se menee, kuiskasi Sam. -- Tuo nyt on kirkuva pöllö. Mutta
-eihän se ääntele enää ensinkään, vai mitä?
-
-Kerran vuosien kuluttua Jan sattui kuulemaan Lowellin sanat:
-"kirkuvan pöllön laulu on luonnon suloisin ääni", ja hän myönsi
-itsekin, kuinka sopimaton sen nimi oli.
-
--- Minun pitää päästä pesukarhun ajoon, jatkoi Jan, ja hänen
-sanoissaan oli sellaista itsepintaisuuden sävyä, jota ei tavallisesti
-huomannut hänen kohteliaan käytöksensä vuoksi.
-
--- Se muuttaa asian, vastasi Sam, sillä hän alkoi ymmärtää, että
-toveri oli tosissaan. -- Lähdemme varmaan, koska sinä puhut tuohon
-sävyyn, sillä tietenkin se _voidaan_ tehdä. Olet kai huomannut, että
-minä tiedän enemmän nelijalkaisista eläimistä kuin linnuista, hän
-jatkoi. -- Minusta taitaa yhtä hyvin tulla lampuri kuin metsämies
-oikein ammatin kannalta, mutta hyvin mielelläni olisin jonkin aikaa
-metsästäjänä, ja isä onkin luvannut joskus lähteä kanssani. Ehkä
-saamme hirven, jos lähdemme viidentoista kilometrin päähän Pitkälle
-suolle. Mutta olisi ollut hyvä, jos isäukko ja Kaleb eivät olisi
-tapelleet, sillä Kaleb tuntee metsät ja hänen vanha koiransa on
-ajanut puuhun niin paljon pesukarhuja, etten minä voisi niille
-kaikille keppiä näyttää, vaikka olisi kokonainen kuukausi pelkkiä
-sunnuntaita.
-
--- No, hyvä, jos se on ainoa pesukarhukoira, mitä täällä on, niin
-minä menen ja haen sen. Saatpa nähdä, vastasi Jan.
-
--- Taidatpa vain mennä, vastasi Sam ihaillen, vaikka häntä samalla
-naurattikin.
-
-Kello oli jo kymmenen, kun he tulivat kotiin, ja kaikki olivat
-makuulla, paitsi Raften. Pojat menivät heti nukkumaan, mutta
-seuraavana aamuna navetan parvelle mennessään he näkivät, että Si
-oli sekä ommellut savulaput että vielä kursinut uudestaan pahimmat
-paikoistakin ja palttanut tiipiin liepeen ylt'ympäriinsä pannen
-pienen narun paltteen sisään, niin että nyt vain nappulat ja salot
-enää puuttuivat.
-
-Vaate vietiin heti leiripaikalle. Jan kantoi kirvestä. Heidän
-tullessaan pensasaidalle, joka oli puron takana suon reunassa, hän
-sanoi:
-
--- Sam, minä rastin nyt polun Kaleb-ukolle. Kuinka se tehdään?
-
--- Veistä kirveellä pilkat puihin aina muutaman sylen päähän.
-
--- Näinkö? kysyi Jan veistäen puusta lastut kolmesta paikasta, niin
-että syntyi kolme valkoista pilkkaa.
-
--- Ei, noin merkitsee ansamies ansan, taikka "jotakin erikoista". Tie
-rastitaan siten, että veistetään lastu puun etupuolelta ja toinen
-takapuolelta -- sillä tavalla -- sitten polkua voi kulkea kumpaankin
-suuntaan, ja jos sitä pitää kyetä seuraamaan yölläkin, veistetään
-taajempaan.
-
-
-
-
-VIII
-
-PYHÄ TULI
-
-
--- Kymmenen vankkaa salkoa ja kaksi pitkää ja ohutta, sanoi Jan
-paperista lukien. Ne oli pian katkaistu ja tuotu leiripaikalle.
-
--- Sido ne yhteen tiipiin peitteen korkeudelta.
-
--- Sido yhteen! Mutta millä?
-
--- "Parkitsemattomalla nahkahihnalla", hän sanoi, mutta hän sanoi
-myös, että "tehkää peite vuodista". Minä pelkään, että meidän tällä
-kertaa täytyy käyttää tavallista nuoraa, ja Jan näytti vähän häpeävän
-tämän myöntäessään.
-
--- Minä arvasin sen, toitotti Sam, -- ja pistin sen vuoksi peitteen
-sisään kappaleen neljännestuuman köyttä, vaikken parvella uskaltanut
-sitä sinulle sanoa.
-
-Kolmijalka köytettiin köydellä lujasti yhteen ja nostettiin pystyyn.
-Sen nojalle pantiin kolmen metrin kuudenkymmenen sentin piiriin
-yhdeksän salkoa, sillä kolme ja kuusikymmentä korkean tiipiin pohja
-on tavallisesti kolme ja kuusikymmentä läpimitatenkin. Nämäkin
-salot sidottiin sitten kiinni entisten kanssa yhdessä, ja viimeinen
-salko nostettiin pystyyn vastapäätä oviaukkoa tiipiin vaate siihen
-köytettynä lappujen välisestä liuskasta. Molempien savusalkojen
-päillä vaate kuljetettiin ympäri. Sitten tarvittiin naulanappulat.
-Jan yritti tehdä ne hikkorin vesoista, mutta paksu pehmeä sydän
-sattui juuri sille paikalle, johon kärki oli vuoltava. Sam sanoi,
-että "ei mistään tule parempia nappuloita kuin valkoisesta tammesta".
-Hän katkaisi kappaleen valkoisen tammen runkoa, halkaisi sen
-keskeltä, sitten puoliskon taas keskeltä ja jatkoi samaan tapaan,
-kunnes ne olivat riittävän pienet puukolla vuoltaviksi. Jan otti
-sillä välin kirveen pilkkoakseen toisen pölkyn, mutta häneltä ne
-eivät haljenneetkaan suoraan syitä myöten, vaan vinoon.
-
--- Ei sillä tavalla, sanoi Sam. -- Pitää joka kerta halkaista
-keskeltä, muutoin se aina halkeaa ohuempaan puoleen päin. Sinun on
-parasta halkoa kattopaanuja talvella, jotta tuonkin oppisit.
-
-Vuoltiin kymmenen kymmenen senttimetriä pitkää, noin puolen
-senttimetrin paksuista nappulaa. Niitä käytettiin samalla tavalla
-kuin ompelijattaret käyttävät nuppineuloja vaatekappaleita
-koetellessaan, reiät vain piti tehdä ensin tiipiin peitteeseen.
-Näin kiinnitettiin vaate paikalleen. Sitten teki haittaa se, että
-lievenappulat puuttuivat.
-
--- Tee kymmenen kappaletta, kolmenkymmenen senttimetrin mittaisia ja
-parin senttimetrin paksuisia tamminappuloita. Minäpä keksin, kuinka
-ne kiinnitetään.
-
-Jan katkaisi köydestä kymmenen vähän yli puolen metrin mittaista
-pätkää ja teki vaatteen liepeeseen paltenuoran yläpuolelle
-ylt'ympäriinsä reikiä, 90 cm aina reikäin väliä. Jokaiseen reikään
-hän pisti köydenpätkän ja solmi sitten molemmat päät yhteen. Näin oli
-saatu kymmenen nappulalenkkiä; tiipii voitiin kiinnittää maahan ja se
-näytti oikein onnistuneelta.
-
-Nyt seurasi kaikkein tärkein, ensimmäisen tulen tekeminen. Pojista se
-oli juhlallinen hetki, melkeinpä uskonnollinen toimitus. Kumma juttu,
-heistä tuntui aivan samalta kuin metsäläisistäkin samanlaisissa
-oloissa -- että nimittäin uuden tiipiin pystyttäminen ja ensimmäisen
-tulen tekeminen on tapaus, jolla on syvällinen merkitys. Silloin on
-aina tarkkaan vaarinotettava kaikki, mikä voi vaikuttaa sen tulevaan
-onneen.
-
--- Sietääpä tehdä tämä tuli hitaasti ja hyvin. Olisi vietävän paha
-onni, jos se juonittelisi heti ensimmäisellä kerralla.
-
--- Se on totta, vastasi Jan samanlaista taikauskoista pelkoa tuntien.
--- Mitäs sinä siihen sanot, Sam, jos me tosiaan saisimme sen
-syntymään puita hankaamalla, eikös se olisi poikaa?
-
--- Hohoi!
-
-Pojat kääntyivät ympäri, ja siinä seisoi Kaleb aivan lähellä. Hän
-tuli heidän luokseen ja nyökkäsi päätään. -- Tiipii taitaakin olla
-valmis? Eipä hullumpi, mutta mitä varten käänsitte oven länttä kohti?
-
--- Sillä puolella on puro, selitti Jan.
-
--- Minä en muistanutkaan sanoa teille, virkkoi Kaleb, -- että
-intiaanitiipii aina käännetään itää kohti; siten ensinnäkin
-aamuaurinko paistaa sisään, ja toiseksi tuuli käy enimmäkseen
-lännestä ja savu sen vuoksi pakenee paremmin.
-
--- Entä jos tuulee suoraan idästä? kysyi Sam. -- Sade tulee aina
-itätuulella.
-
--- Ja kun tuuli on idässä, jatkoi Kaleb kääntymättä nimenomaan
-kummankaan puoleen vaan ikään kuin itsekseen puhuen kysymystä edes
-kuulematta, -- kun idästä puhaltaa, niin te käännätte laput tiukasti
-toistensa päälle ristiin, näin, ja hän pani kätensä ristiin rinnan
-yli. Itäpuoli on siten suljettu, eikä sisään pääse satamaan; ja
-ellei savu sitten pakene tiipiistä, niin nostakaa vaatteen lievettä
-oven alta juuri vähäsen -- kyllä sitten vetää. Ja kun te käännätte
-tiipiinne, niin älkää panko sitä noiden puiden alle. Puut ovat
-vaarallisia; ne vetävät rajuilmalla salamaa puoleensa ja niistä
-putoilee oksia. Sateen jälkeen niistä taas tippuu kauan vettä.
-Tiipiin päälle pitää saada niin paljon auringonpaistetta kuin sitä
-vain on.
-
--- Oletteko te, herra Clark, koskaan nähnyt intiaanien tekevän tulta
-puita hankaamalla?
-
--- Olen kyllä. Enimmäkseen niillä tätä nykyä on tulitikut, mutta
-ennen vanhaan näin montakin kertaa sillä tavalla tulta tehtävän.
-
--- Kuluuko siihen paljon aikaa? Onko se vaikeaa?
-
--- Ei kovinkaan paljon, eikä se ole vaikeatakaan, kun konstin tietää.
-
--- Voi sentään! Minusta olisi hauskempi tehdä kahdella kalikalla
-tuli kuin saada kymmenen dollarin seteli, sanoi Jan innolla, jonka
-suuruuden saattoi arvata siitä, että yksi dollari oli suurin
-rahamäärä, mitä hänellä koskaan oli ollut.
-
--- Enpä tiedä, se on hiukan niin ja näin, selitti Sam puolestaan
-varovammin.
-
--- Osaatteko _te_ tehdä tulen sillä tavalla? kysyi Jan.
-
--- Miksipä en, kun vain on oikeata puuta. Ei siihen nimittäin kelpaa
-kaikenlaatuinen puu. Sen pitää olla juuri oikeaa lajia. Lakeuksien
-intiaanit käyttävät haavan eli pumpulipuun juurta, vuori-intiaanit
-taas marunan juurta. Kanadan intiaanien olen nähnyt käyttävän
-niinipuuta, setriä ja kuivaa valkomäntyä, mutta tsippevat käyttävät
-enimmäkseen palsamikuusta. Helpoimmin se muuten käy jousiporalla.
-Onko teillä sarvaan nahkaa?
-
--- Ei.
-
--- Entä päällisnahan liuskaa?
-
--- Minulla on nahkainen kengännauha, sanoi Jan.
-
--- Se on heikonlainen; mutta pannaan se kaksin kerroin, niin se
-kelpaa. Nuorakin kelpaisi, mutta se kärventyy pian pilalle. Kaleb
-otti nauhan ja kirveen ja sanoi: -- Hakekaa minulle kivi, noin munan
-kokoinen. Siinä pitää olla pieni kuoppa -- noin puoli senttimetriä
-syvä.
-
-Pojat lähtivät purolle kiveä etsimään, ja Kaleb poikkesi metsään.
-
-He kuulivat hänen hakkaavan, ja tuota pikaa hän palasi kädessään
-latuskainen palikka hyvin kuivaa palsamikuusta, pitkä kalikka samaa
-puuta, noin metrin pituinen, hieman kaareva keppi, vähän kuivaa
-männyn kääpää ja vähän kuivaa setripuuta.
-
-Kalikka oli puolentoista senttimetrin paksuinen ja osapuilleen
-kahdeksantahkoinen, "niin että nauha paremmin kävi kiinni". Molemmat
-päät olivat terävät. Hän kiinnitti nauhan kaarevaan keppiin kuin
-jousen jänteen, mutta siksi löyhälle, että se vasta kalikan ympäri
-kerran kietaistuna jännittyi. Latuskan palsamikuusen palikan hän
-veisti vähän yli senttimetrin vahvuiseksi. Reunaan hän leikkasi puoli
-senttimetriä leveän ja senttimetriä syvän loven, tämän tulilaudan
-yläsivuun, heti loven taa, hän teki puukon nirkolla pienen kuopan.
-
-Sitten hän setripuusta kaapi ja hankasi koko joukon kuivaa putua,
-teki maahan pienen syvän kuopan, pani siihen latuskan männyntaulan
-kappaleen ja sen poikki tulilaudan. Kalikan eli jousiporan kärjen
-hän pisti tulilaudan kuoppaan ja piti sitä sitten toisella jalalla
-paikallaan. Kietaistuaan nauhan kerran kalikan ympäri hän sovitti
-yläpään poikain tuoman kiven kuoppaan. Kiveä Kaleb piti vakavasti
-vasemmassa kädessään.
-
--- Toisinaan, hän sanoi, kun ei löydy sopivaa kiveä, kelpaa männyn
-oksakin, johon tehdään puukon kärjellä kuoppa.
-
-Pitäen jousta oikeassa kädessään hän sitten rupesi vetelemään
-pitkään ja vakavasti, niin että kapula alkoi kiertää kuopassa
-ympäri. Muutaman sekunnin kuluttua alkoi tulilaudan lovesta juosta
-taulaan ruskeata jauhoa. Kuoppa isoni ja musteni, jauho muuttui
-tummemmaksi ja kuopasta nousi vähän savua. Kaleb painoi vähän
-lujemmin vasemmalla kädellään ja veteli oikealla nopeampaan. Savua
-kohosi yhä enemmän ja musta jauho alkoi täyttää loven. Kalikan alta
-tuprusi pieniä savupilviä ja näyttipä sitä tulevan jauhokasastakin.
-Heti sen huomattuaan Kaleb laski luotaan jousen ja löyhytteli hiljaa
-ilmaa jauhokasaan. Se savusi vielä. Hän pani pois tulilaudan, ja
-kun hän sitten nosti taulaa, jauhon sisusta oli yhtenä hehkuvana
-hiilenä. Tämän jäälle hän pani setrisytykkeen ja sen päälle toisen
-taulan kappaleen. Kohottaen sen ylös hän sitten heilutti sitä
-ilmassa ja puhalsi hiljaa hetken. Se alkoi kyteä ja leimahti sitten
-ilmiliekkiin. Puut oli valmiiksi ladottu, ja tuota pikaa uuden
-tiipiin keskellä paloi leimuava tuli.
-
-Kaikkien kolmen kasvoilla kuvastui lapsellinen ilo. Ukon silmät aivan
-loistivat voitonriemusta. Jos koe olisi epäonnistunut, niin hän olisi
-mennyt menojaan ja vihannut näitä poikasia, mutta kun se menestyi,
-hän oli valmis rakastamaan jokaista mukana ollutta, vaikka he vain
-olivat olleet hänen suurtyönsä sangen huvittuneita katsojia.
-
-
-
-
-IX
-
-JOUSET JA NUOLET
-
-
--- Tämä sinun tykkisi ei ole juuri mistään kotoisin, sanoi Jan,
-kun he eräänä päivänä olivat puutarhassa ampumassa Samin "Lännen
-varustukselle". -- Se on melkein samanlainen kuin ensimmäinen, jonka
-minä aivan pienenä tein.
-
--- Jaha, ukkovaari, no näytäpäs sitten se kaikkein viimeisin mallisi.
-
--- Se ensinnäkin olisi noin viittä vertaa jämeämpi.
-
--- Eihän sitä jaksaisi jännittää.
-
--- Ei sillä tavalla kuin sinä nuolesta pidät! Mutta viime talvena
-lainasin kirjastosta kirjan nuolella ampumisesta ja siitä opin
-paljon. Kun nipistää nuolta tuolla tavalla, niin jaksaa jännittää
-ehkä kolme tai neljä kiloa, mutta kun panee sormet jänteen taa
-koukkuun -- näin --, niin voi jännittää viisi kertaa enemmän. Ja
-sillä tavalla sitä pitää ampua.
-
--- Tuntuu hyvin kömpelöltä, sanoi Sam koetettuaan.
-
--- Tietenkin alussa. Mutta nuolessa pitääkin olla syvä lovi, muutoin
-se on aivan mahdotonta.
-
--- Sinä et näy osaavan paljon paremmin kuin minäkään.
-
--- Tämä onkin ensi kerta, kun minulla on tilaisuus koetella taitoani
-käytännössä. Mutta aion tehdä oikein ensiluokkaisen jousen ja kosolti
-nuolia. _Yhdestä_ ei ole paljonkaan taikaa.
-
--- No hyvä, teepä koko varustus, jos kerran tiedät, kuinka ne
-tehdään. Mikä puu on parasta? Sanoiko kirja siitä mitään?
-
--- Parasta on Espanjan marjakuusi.
-
--- Minulle tuntematon.
-
--- Ja sen jälkeen Oregonin marjakuusi.
-
--- Samoin.
-
--- Sitten peitsipuut ja Osagen oranssi.
-
--- Anna tulla vain!
-
--- No punasetri, omenapuu, hikkori ja jalava näyttävät olevan ainoat,
-joita täällä kasvaa.
-
--- En ole nähnyt _punaista_ setripuuta, mutta muita löytää helposti.
-
--- Sen täytyy olla täydelleen kuivunutta, talvella sahattua puuta, ja
-sillä tavalla sahattua, että toisella puolella on sydänpuu, toisella
-pinta.
-
--- Kelpaisivatkohan nuo? Sam osoitti puolipyöreitä hikkoripölkkyjä,
-joita oli puuvajan orsilla enemmänkin. Nuo ovat olleet tuolla pari
-vuotta.
-
-Valittiin hyvä 165 cm:n mittainen pölkky, se halkaistiin ja
-veisteltiin kirveellä, kunnes kummallakin oli jousiainepuunsa,
-puolitoista metriä pitkä ja viisi senttiä joka sivulta, sydänpuun ja
-pintapuun raja kummassakin keskikohtaa kulkien.
-
-Muistellen mainitun arvokkaan kirjan neuvoja ja eräitä englantilaisia
-jousia, jotka oli nähnyt kaupungissa eräässä puodissa, Jan valvoi
-niiden tekoa. Sam oli taitavampi työaseita käyttämään, ja jonkin
-ajan kuluttua valmistui kaksi puolentoista metrin pituista jousta.
-Keskeltä ne olivat noin neljän senttimetrin levyiset ja kahden
-ja puolen vahvuiset. Nämä mitat säilyivät sellaisinaan vähän yli
-20 cm:n matkan kumpaankin päähän päin, joten syntyi noin 40 cm
-pitkä taipumaton keskiosa, mutta molemmat päät vuoltiin ohuemmiksi
-ja kaavittiin lasilla, kunnes ne taipuivat tasaisesti ja olivat
-poikasille paraiksi jämeät.
-
-Seuraavan tenän teki jänne. Kaikki talosta löytynyt tavallinen rihma
-oli liian heikkoa. Se ei kestänyt kuin pari kolme laukausta, kunnes
-lopulta Si Lee heidän pulansa nähdessään lähetti heidät suutarin
-luo saamaan vyyhden valkaisematonta pellavalankaa ja vähän pikeä.
-Lankaa hän kehi vankan rihman vahvuuden tiukkaan kahden vaarnan
-välille, joiden välimatkaa oli noin kaksi metriä, leikkasi sitten
-toisen pään auki, jakoi langat kolmeen yhtä suureen kimppuun ja vähän
-niitä piettyään palmikoi ne löyhästi yhteen. Janin ehdotuksesta hän
-sitten pujoi toiseen päähän silmukan ja kietoi 15 cm leveältä hienoa
-vahattua rihmaa jousen keskustan ympäri, jota nuoli sivusi, samoin
-silmukan pujonnan ympäri. Silmukan avulla oli helppo päästää jousi
-jännityksestä, kun sitä ei tarvittu.
-
--- Kas tuossa, hän sanoi, tuota ette taida saada poikki. Lopuksi
-jouset siveltiin ohuella pellavaöljyllä, jota löytyi maalivarastosta.
-
--- Jo kävi vaivaisen näköiseksi vanha jouseni, huomautti Sam
-asettaessaan uuden todella oivan aseensa sen kurjan pikku kaaren
-rinnalle, joka ennen oli ollut hänestä kaikki kaikessa. -- No mitäs
-herra mestari nuolista tietää? hän sitten jatkoi vanhaa nuoltaan
-uudessa kaaressa koetellessaan.
-
--- Tiedän, ettei tuo kelpaa, vastasi Jan. Ja voin sinulle ilmoittaa,
-että on aika tavalla vaikeampi tehdä nuoli kuin jousi -- nimittäin
-oikein hyvä nuoli.
-
--- Se on rohkaisevaa ottaen huomioon, kuinka paljon vaivaa jo olemme
-nähneet.
-
--- Minkäs sille tekee, ja meillä tulee olla tusina nuolia kummallakin.
-
--- Kuinka intiaanit niitä tekevät?
-
--- Enimmäkseen he käyttävät niihin suoria nuolipuun vesoja; mutta
-täällä minä en ole nähnyt nuolipuuta, eivätkä ne tahdo olla oikein
-suoria. Nuolen pitää nimittäin olla suora, muutoin se lentää väärään.
-"Suora kuin nuoli", niinhän sitä sanotaan. Me voimme tehdä nuolia
-paremmin kuin intiaanit, kun meillä on paremmat välineet. Voimme
-halkoa niitä vahvasta puusta.
-
--- Mistä puusta. Varmaankin jostakin ihmeellisestä ulkomaan puusta,
-josta ei kukaan valkonaama ole ennen hiiskaustakaan kuullut?
-
--- Eipäs, hyvä herra. Ei ole sen parempaa kuin valkomänty
-maalinuoliksi ja saarni tai hikkori metsästysnuoliksi. Kumpaa laatua
-tehdään?
-
--- Minä olen metsämies. Metsästysnuolia minulle. Mitäs ensimmäiseksi
-tarvitaan?
-
--- Kuivaa saarnea, joka halkaistaan 60 cm pitkiksi ja senttiä
-vahvoiksi puikoiksi, kuumaa liimaa ja kalkkunan siipisulkia.
-
--- Minä hankin höyhenet ja sinä saat tehdä loput, sanoi Sam tuoden
-kimpun kalkkunansiipiä, jotka oli pantu talteen tomujen pyyhkimistä
-varten. Mutta sitten hän söi sanansa käymällä käsiksi saarnipölkkyyn,
-pilkkoen sen pieniksi ja halkaisten aina kahtia sälöt, kunnes oli
-kasassa neljäkolmatta senttimetrin vahvuista suoraa sälöä.
-
-Jan otti niistä yhden ja alkoi vuolla sitä puukollaan oikean
-kokoiseksi ja muotoiseksi, mutta Sam sanoi:
-
--- Minä tiedän paremman konstin. Hän vei koko kimpun höyläpenkin
-luo ja alkoi muodostella niitä höylällä. Jan katseli ikävystyneen
-näköisenä ja sanoi lopuksi:
-
--- Intiaaneilla ei ollut höyliä.
-
--- Eikä linkkuveitsiäkään, vastasi toinen.
-
-Siinä oli kyllä perää, vaikka Jan kaikessa ihaili ja koetti matkia
-niitä intiaaneja, jotka elivät ennen Amerikan löytöä eivätkä tienneet
-mitään valkoisen miehen työtavoista eivätkä -välineistä.
-
--- Minusta olisi enemmän intiaanimaista, jos kaikki tehtäisiin
-käyttämättä mitään muuta kuin mitä metsästä saadaan. Intiaaneilla ei
-ollut linkkuveitsiä, mutta heillä oli ennen muinoin teräviä piikiven
-palasia.
-
--- Jan, rupea sinä vain vuolemaan terävällä kivellä. Niitä löydät
-vaikka kuinka paljon, kun riisut kengät jalastasi ja lähdet paljain
-jaloin tietä tarpomaan -- ja hyvin teräviä löydätkin. Minä höylään,
-niin sitten nähdään kumpi voittaa.
-
-Jan ei ollut ehdotukseen tyytyväinen, mutta hän lupasi, että hän
-jonain päivänä tekisi nuolia nuolipuun vesoista, ja nyt hän aikoi
-valmistaa ainakin yhden puukolla. Sen hän tekikin, mutta Sam teki
-samassa ajassa höylällä kuusi paljon parempaa.
-
--- Entä kärjet? hän kysyi.
-
--- Sitähän minä tässä tuumin, vastasi toinen. -- Intiaanilla
-tietenkin oli kivestä kärki, joka kiinnitettiin suonella, mutta
-niitä aineita meillä ei ole. Parhaita olisivat rautaiset ostokärjet,
-mutta niitä emme saa. Mutta kelpaa kärki luustakin ja sarvesta. Tein
-kerran muutamia oikein sieviä luusta viilaamalla, mutta ne olivat
-kamalan hauraita; ja sitten tein suurista rautanauloista siten, että
-katkaisin ne ja kiedoin nuolenkärjen ympärille teräslankaa, joka
-esti sitä halkeamasta. Muutamien intiaanien nuolissa ei ollut kärkeä
-ollenkaan, he vain paahtoivat pään tulessa kovaksi ja sitten vuolivat
-sen teräväksi.
-
--- Se kuulostaa minusta helpommalta, sanoi Sam, -- tehdä muutamia
-senkin mallisia.
-
-Nuolet siis tehtiin, kuusi naulakärkistä kummallekin; naulat
-viilattiin teräviksi ja sidottiin kiinni rautalangalla. Näitä
-sanottiin "sotanuoliksi", ja metsästysnuolia tehtiin kuusi
-kummallekin siten, että puinen kärki karkaistiin tulessa paahtamalla.
-
--- Nyt ne on sulitettava. Ja Jan näytti Samille, kuinka kalkkunan
-sulka oli ruotoa myöten keskeltä halkaistava ja höyty irrotettava.
-
--- Annas kun ajattelen. Me tarvitsemme kaksi kertaa neljäkolmatta --
-kaikkiaan siis neljäkymmentäkahdeksan sulkaa.
-
--- Ei maar, sanoi Jan, se on huonoa sulitusta, kaksi vain jokaiseen.
-Pannaan kolme joka nuoleen -- seitsemänkymmentä kaksi kaistaa
-kaikkiaan, ja muistapas sekin, että kaikki saman nuolen kolme
-höytykaistaa pitää olla saman puolen siivestä.
-
--- Selvä on. Siitä varmaankin seuraa huono onni, jos otetaan eri
-puolilta. Nuoli ei tiedä kummalle puolelle pitää kääntyä.
-
-Si Lee sattui tulemaan samassa paikalle. -- Tuleeko jousista kystä ja
-valmista?
-
--- Nuolia paraillaan tehdään.
-
--- Kuinka te sulat kiinnitätte?
-
--- Valkoiset liimaavat ne kiinni, intiaanit taas sitovat, vastasi Jan
-sen mukaan, mitä luuli kirjasta muistavansa.
-
--- Kumpi on parempi?
-
--- Liimattu lentää paremmin, mutta sidottu kestää kauemmin sateessa.
-
--- Miksei kummallakin tavalla?
-
--- Meillä ei ole suonta.
-
--- Antakaas kun minä näytän. Missä on liima ja lanka? Nämä tuotiin,
-minkä jälkeen Si jatkoi: -- Minusta näyttää, että sulat on pantava
-viimeiseksi. Parempi tehdä lovi ensin.
-
--- Niin onkin; me olimme vähällä sen unohtaa.
-
--- _Sinä_ olit vähällä unohtaa, sitä kai tarkoitat. En minä,
-sanoi Sam pöllömäisen arvokkaana. Pieni sahattu lovi, joka sitten
-kynäveitsellä puhdistettiin ja väljennettiin, huomattiin parhaaksi;
-kuhunkin nuoleen tehtiin tuota pikaa puoli senttiä syvä lovi, ja
-Si sekä liimasi että sitoi sulat kiinni pikilankaa suonen sijasta
-käyttäen.
-
-Jan oli merkinnyt kunkin sulan paikan siten, ettei se koskettaisi
-jouseen ohi mennessään (kuva s. 105). Ensin hän liimasi ne kiinni,
-sitten kietoi toista senttiä pitkältä lankaa sulkaruotojen päiden
-yli ja samoin niiden taa jälkimmäistä kierrosta jatkaen aina loveen
-saakka, jotta se olisi estänyt puuta halkeamasta. Kun hän oli
-leikannut kaikki irtaimet pätkät pois ja latuskalla palikalla painaen
-pyörittänyt kietousta höyläpenkillä, näyttivät langat aivan katoavan
-ja sijalle jäävän sileä musta rengas.
-
-Näin saatiin nuolet valmiiksi ja ne pantiin sitten paikkaan, jossa
-liima saattoi kuivua.
-
-Seuraavana päivänä Jan maalasi Samin nuolet punaisiksi ja sinisiksi,
-omansa punaisiksi ja valkoisiksi. Väristä he helposti tunsivat omansa
-ja lisäksi se suojeli nuolia. Enää ei puuttunut kuin viini.
-
--- Onko intiaaneilla viinet? kysyi Sam, pitäen kovasti kiinni
-oikeaoppisuudesta, hän kun toivoi sen säästävän kovaa työtä.
-
--- Luulenpa melkein; eiväthän he voisi tulla toimeen ilman niitä.
-
--- No hyvä! Sitten vain joutuin toimimaan. Minulla on jo kova
-metsästyshimo. Mistä viini tehdään?
-
--- Melkein mistä tahansa.
-
--- No luultavasti se siinä tapauksessa on myös nopeasti tehty.
-
--- Älä hätäile. Toiset käyttävät koivun tuohta, toiset nahkaa, jotkut
-kangastakin, kun muuta ainetta on vähän.
-
--- Se sopii meille. Mitäs sanot siitä kankaasta, joka tiipiistä jäi?
-
--- Olkoon menneeksi, paremman puutteessa. Kumpikin siis teki
-kankaasta jonkinlaisen nuolia lyhyemmän laukun. Jan maalasi kummankin
-kylkeen jonkin intiaaniaiheisen koristeen, ja niin ne olivat valmiit.
-
--- Tulkoonpa nyt vaikka karhu, sanoi Sam, ja tuntien itsensä
-täydelleen aseistetuiksi he lähtivät ulos.
-
--- Koetetaanpa, kumpi osaa tuohon puuhun. Molemmat ampuivat yhtä
-aikaa ja ohi. Samin nuoli sattui toiseen puuhun ja halkesi.
-
--- Otetaan pehmeämpi maali, hän huomautti. Vähän asiaa pohdittuaan he
-sitten täyttivät ison vanhan viljasäkin heinillä, maalasivat siihen
-pilkan ja sen ympärille muutamia renkaita (Sam sanoi sitä puhvelin
-silmäksi) ja pistivät sen kymmenen sylen päähän pystyyn.
-
-Ensimmäiset laukaukset tuottivat pahoja pettymyksiä. Maaliin näytti
-olevan niin helppo osata, ja oli kovin noloa, kun nuolet aina
-lensivät ohitse vasemmalta puolelta.
-
--- Viedään se navetan kokille ja yritetään siellä, ehdotti Sam.
-
--- Ehkä osaamme, jos panemme oven kiinni, vastasi toinen
-toiveikkaana. Paitsi harjoitusta pojat kaipasivat lisäksi vähän
-oppia, sillä jousella ampumiseen kuuluu monta pientä niksiä. Jan oli
-"siitä kirjasta" kirjoittanut muistiin muutamia seikkoja, ja toisia
-hänellä olikin mielessään. Näiden ja uutteran harjoituksen avulla hän
-vähitellen oppi: Piti seisoa siten, että kantapäiden keskipisteet
-olivat maalin kanssa samalla suoralla; oikea olkavarsi oli pidettävä
-samassa suunnassa kuin nuoli; vasen käsi vakaana, kunnes nuoli sattui
-maaliin; oikea peukalo oli aina pidettävä samalla paikalla poskella,
-kun laukaisi, ja jousi pystysuorassa.
-
-Pian he huomasivat, että vasempaan ranteeseen, siihen paikkaan
-johon jousen jänne koski, tarvittiin suojus, se tehtiin vanhasta
-saappaanvarresta; oikeaan käteen taas tarvittiin vanha hansikas
-sormia suojaamaan, milloin harjoiteltiin tavallista uutterammin.
-Opittuaan noudattamaan sääntöjä niitä sen enempää ajattelematta pojat
-harjaantuivat nopeasti, niin että pian ampuivat parinkymmenen metrin
-päästä joka nuolen säkkiin, ja vähitellen saattoivat pidentää
-välimatkaa, kunnes osasivat aika hyvin neljänkymmenenkin metrin
-päästä.
-
-He hämmästyivät koko lailla huomatessaan, kuinka paljon
-yksilöllisyyttä nuolilla oli, vaikka ne oli aiottu aivan
-samanlaisiksi.
-
-Samilla oli eräs, joka käyristymistään käyristyi, kunnes se oli
-aivan väärä, ja seurauksena oli, että se lentäessään teki mitä
-kummallisimpia mutkia. Hän nimitti sen "bumerangiksi". Toinen, jossa
-oli hyvin pieni sulka, lensi kauemmaksi kuin yksikään toinen. Se oli
-"kaukosurma".
-
-Hänen paras nuolensa, joka sai nimekseen "varma kuolema", oli
-pitkältä sulitettu ja kevytkärkinen. Se oli sangen luotettava
-tyynellä, mutta tuulella liiti syrjittäin. Eräs toinen, jossa oli
-pieni sulka, oli luotettava tuulisellakin säällä. Se oli "tuulen
-halkaisija".
-
-Jan kutsui vuolioksi sitä, jonka oli puukolla vuollut, toisinaan myös
-"juonijaakoksi". Se oli ainainen kysymysmerkki; ei koskaan saattanut
-arvata, minkä tempun se tekisi seuraavalla kerralla. Hänen erikoinen
-suosikkinsa oli muuan, jonka kärjen ympärillä oli kouru. Se vihelsi
-mennessään, ja toisinaan hän sanoi sitä "viheltäjäksi", toisinaan
-taas "lohikäärmeeksi", "joka viheltäen singahti läpi sankan metsän ja
-pörpötti mennessään".
-
-
-
-
-X
-
-PATO
-
-
-Heinäkuun alkupuolella pojat eräänä helteisenä päivänä piehtaroivat
-puron matalassa uimalammikossa, ja Sam sanoi:
-
--- Vesi alkaa olla kovin vähissä. Se kuivuu joka kesä. Tämä oli
-sangen ikävä uutinen, ja sen vuoksi Jan tuumi:
-
--- Emmekö voisi rakentaa patoa? -- Hiton paljon työtä.
-
--- Mutta sehän olisi kovin hauskaa. Sitten meillä olisi koko kesäksi
-uimapaikka. Tule pois; ruvetaan paikalla työhön.
-
--- Eiväthän intiaanit koskaan tee niin kovasti työtä.
-
--- No leikitään sitten majavia patoa rakentaessamme. Tule pois nyt;
-minä teen alkua, ja Jan kantoi ison kiven mielestänsä kapeimpaan
-kohtaan. Sitten hän kantoi useampia ja työskenteli innostuneena,
-kunnes oli kantanut rivin kiviä aivan joen uoman poikki.
-
-Sam istui vielä joen äyräällä alasti polvet leuan alla koukussa ja
-käsivarsillaan niitä syleillen. Sotamaali juoksi hänen rinnalleen
-sinisinä ja punaisina viiruina.
-
--- Tule pois, senkin juonijaakko ja laiskuri, käy työhön, huusi
-Jan ja heitti kourallisen rapaa Samin niskaan antaakseen pontta
-kehotukselleen.
-
--- Minun kipeää polveani on taas alkanut pakottaa, vastasi Sam.
-
-Lopulta Jan tuumi, ettei hän yksinään viitsinyt sitä rakentaa, ja
-oikaisi selkänsä.
-
--- Kuule nyt, vastasi toinen, -- mitä olen tuumaillut. Karja käy
-tässä juomassa. Puro kuivuu kesällä, ja silloin karjan täytyy käydä
-karjapihassa kaukalosta juomassa -- sille täytyy pumputa vettä, ja
-siinä se sitten vetelehtii tuntikausia toivoen jonkun tuovan kauroja,
-sen sijaan että palaisi metsään lihomaan. Jos tuohon paikkaan
-pantaisiin kaksi vankkaa hirttä puron poikki, niin olisi suurin
-osa työtä tehty. Tarkoitan, että minä pyydän isäukkoa lainaamaan
-parihevoset vedättääksemme hirret joen poikki ja tehdäksemme karjalle
-juomalammen. Karja se on minun huoleni. En nukkunut koko yönä, kun
-niin ajattelin sitä. Minä vihaan kuin myrkkyä sitä, kun niiden täytyy
-kuumallakin kävellä karjapihaan saakka juomaan -- se ei ole oikein se.
-
-Sam siis odotti sopivaa tilaisuutta, koska iskisi isäukkoon
-kiinni. Sitä ei sattunut sinä päivänä, mutta seuraavana aamuna
-Raften suurusta syötäessä katsoi suoraan Janiin pöydän poikki ja
-ilmeisestikin jotakin vahvasti ajatellen kysyi:
-
--- Jan, tämä huone on kuusi kertaa neljä ja puoli metriä, kuinka
-paljon siihen tarvitaan 90 cm leveätä mattoa.
-
--- Kolmekymmentä metriä, sanoi Jan oikopäätä.
-
-Raftenin päätä oikein pyörrytti. Janin esiintyminen oli vakuuttavaa,
-mutta oli ihme, kuinka hän saattoi sen niin nopeasti päässään laskea.
-Tehtiin useita kokeita, ja yleiseksi mielipiteeksi jäi, että Jan oli
-oikeassa.
-
-Isännän kasvot loistivat ensi kerran ihailusta. -- Kas sellaista, hän
-sanoi pöytäkunnalle, -- sellaista on oppi. Koska sinä tuollaiseen
-pystyt? hän kysyi Samilta.
-
--- En koskaan, vastasi poika hitaasti, mutta arvelematta. -- Miksi
-jätkien tarvitsisi osata päässälaskua.
-
--- Kuules Jan, sanoi Sam salavihkaa, -- eiköhän olisi parasta että
-sinä nyt puhuisit ukolle padosta. Näitkö kuinka hänen silmänsä
-menivät pystyyn; sinun suuri oppisi on hänet pehmittänyt, ja minä
-luulen sitä kestävän puoleen päivään. Tao kun rauta on kuuma.
-
-Jan siis heti aamiaisen jälkeen aloitti:
-
--- Herra Raften, puro alkaa olla kuivilla. Me tahtoisimme tehdä
-lammikon, jotta karja voisi käydä juomassa, mutta emme voi tehdä
-patoa, ellei saada kahta isoa hirttä puron poikki pantavaksi.
-Saammeko parihevoset vähäksi aikaa, että voimme vetää hirret
-paikoilleen?
-
--- Uimalammikkoa te kai tarkoitatte? sanoi Raften silmiään vilkuttaen.
-
--- Kelpaisi se siihenkin. -- Jan punastui.
-
--- Kuulostaa minusta siltä, että tässä puhuu Sam Janin äänellä,
-huomautti Raften, jolle tilanne paikalla selvisi. -- Käynpä itse
-katsomassa.
-
-Leirille tultuaan hän kysyi: -- No mihinkä se pato aiotaan tehdä?
-Tuohonko? Ei tuo paikka ole hyvä. Kapea se kyllä on, mutta vesi
-juoksisi kahden puolen yli reunain, ennen kuin sitä padon taa
-paljonkaan kohoaisi. Tuossa on parempi paikka, vähän leveämpi.
-Siihen tulee hyvä lampi. Missä teidän hirtenne ovat? Nuoko? Mitä
--- minun rakennuspuuniko, jotka ovat siinä kuivumassa? Ette te voi
-tuota saada. Siitä tulee uuden ladon niskahirsi; eikä tuota --
-siitä tulee portin pylväät. Tuossa on kaksi, jotka voitte saada.
-Minä lähetän parihevoset, mutta katsokaakin, ettette varasta minun
-rakennuspuitani, taikka pian karvat pöllyää.
-
-Aito raftenmaista rivakkuutta osoittaen hän tuota pikaa lähetti
-voimallisen valjakon. Kaksi jykevää hirttä vedätettiin puron poikki
-ja sijoitettiin niin kuin Jan pyysi, niin että padon selkä tuli vähän
-toista metriä leveäksi.
-
-Nyt pojat hakkasivat pohjaan salkorivin kummankin hirren yläpuolelle
-muodostaen häkin, jota he sitten rupesivat täyttämään savella ja
-kivillä. He kaivoivat ja täyttivät minkä joutivat. Mutta savea oli
-vähän ja työ edistyi hitaasti, ja kun vesi nousi sitä myöten kuin
-patokin, kävi työ yhä vaikeammaksi. Mutta äkkiä Jan keksi.
-
--- Odotapas. Uusi tuuma. Avataan se ja kaivetaan toiselle puolelle
-syvä oja, niin että kaikki vesi juoksee siitä ja lammikon ja ojan
-väliin jää saviseinä. Seinän tälle puolelle kaivamme syvän kuopan.
-Siitä saamme paljon maata patoon ja lammikko tulee syvempi.
-
-Niin he sitten tekivätkin. Viikossa häkki oli ajettu täyteen savea ja
-kiviä. Sitten seurasi suuri lopputoimitus -- lammikon läpi kulkevan
-kanavan sulkeminen. Se ei ollut helppoa, kun kaikki vesi juoksi
-siitä, mutta he tekivät työtä kuin majavat ja saivat lopulta ojan
-tukkoon.
-
-Yöllä satoi rankasti. Kun he seuraavana aamuna lähestyivät patoaan,
-kuului metsästä kumeata pauhua. Pojat pysähtyivät ja kuuntelivat
-epäillen, mutta sitten Jan riemuiten huusi: -- Pato! Se on vesi, joka
-juoksee padon yli.
-
-He karkasivat kimeästi kiljaisten matkaan ja juoksivat minkä suinkin
-pääsivät. Lähelle tultuaan he näkivät laajan sileän vedenpinnan
-samalla paikalla, jossa oli ollut vain kivistä pohjaa. Virta
-valui vakaasti partaan yli padon keskikohdalta, johon oli jätetty
-liikavettä varten matalampi kohta.
-
-Minkä riemun huimauksen se tuottikaan!
-
--- Se on kuraköntti, joka on viimeksi vedessä.
-
--- Niin mutta minun kipeä polveni, vastasi Sam.
-
-Loput kilpajuoksusta oli paljasta riisumista. Yhdessä pojat
-ryöpsähtivät veteen.
-
-Kuopan kohdalta lammikko oli puolitoista metriä syvä, sata metriä
-pitkä, ja kokonaan heidän omaa työtään.
-
--- No, eikös kannattanut? kysyi Jan, jonka oli ollut hyvin vaikea
-saada Sam jatkamaan loppuun saakka leikkiä, joka maistui niin työltä.
-
--- Mistä kummasta tuo on tänne tullut? Minä mielestäni jätin sen
-tiipiihin. Sam osoitti pölkkyä, jonka päällä hän oli tiipiissä
-istunut, mutta joka uiskenteli könkään niskassa.
-
-Jan oli hyvä uimari, ja heidän leikkiessään ja polskutellessaan Sam
-sanoi:
-
--- Nyt minä tiedän mikä mies sinä olet. Et enää voi sitä minulta
-salata. Minä jo epäilin sitä, kun sinä rakensit patoa. Sinä olet se
-hiivatin punanahka, jota sanotaan "Pikku Majavaksi".
-
--- Minä olen sinua katsellut, vastasi Jan, -- ja minusta näyttää,
-että olen törmännyt yhteen sen kuparinkarvaisen hunsvotin kanssa,
-jonka nimi on "Nuori-mies-lapion-pelko".
-
--- Etpäs olekaan, sanoi Sam. Enkä minä myöskään ole se
-"Kaljukotka-kalliolla-istuva-pyrstö-reunan-yli-riippuen". Minua
-ei totta puhuen haluta vielä ilmaista itseäni. Eikös ole hauska
-ajatella, ettei karjan enää tarvitse kulkea sitä matkaa?
-
-Sam ilmeisestikin tahtoi kääntää puheen toisiin asioihin, mutta Jania
-ei ollutkaan niin helppo narrata.
-
--- Minä kuulin Sin sanovan sinua "Tikaksi".
-
--- Joo. Sain sen nimen koulussa. Kun minä olin löpisevä paitaressu,
-niin kuulin äidin puhuvan kauniista _kultaisesta_ tukastani, mutta
-kun olin kasvanut niin isoksi, että pantiin kouluun, niin sain
-kuulla, että se olikin vain _punainen_, ja siitä ne rupesivat
-sanomaan minua "Punapää-Tikaksi". Minä koetin antaa niille selkään,
-mutta siellä oli monta, jotka antoivatkin minulle selkään ja
-hieroivat nimen vain syvempään. Kun huomasin, ettei tappelemisesta
-ollut apua, olin pitävinäni nimestäni, mutta se oli jo liian
-myöhäistä. Useimmat sanovat vain lyhyesti "Tikaksi". En minä luule,
-että se on kertaakaan minulta unta vienyt.
-
-Heidän puoli tuntia myöhemmin istuessaan puutuluksilla sytytetyn
-tulen ääressä Jan sanoi:
-
--- Kuules Tikka, minun tekee mieleni kertoa sinulle eräs juttu.
-
-Sam virnisti, veti korviaan eteenpäin ja varustautui hyvin
-mielenosoituksellisesti kuuntelemaan.
-
--- Oli kerran intiaanivaimo, jonka toinen heimo siellä kauempana
-pohjan puolessa otti vangiksi. Ne veivät hänet monien satojen
-kilometrien päähän, mutta eräänä yönä hän pääsi pakenemaan ja lähti
-kulkemaan, ei kuitenkaan samoja jälkiä, kotiin päin, sillä hän
-tiesi, että häntä sitä tietä ajettaisiin takaa, vaan sivulle päin.
-Hän ei tuntenut maata, vaan eksyi. Hänellä ei ollut muuta asetta
-kuin puukko eikä muuta ravintoa kuin marjoja. Hän samosi eksyksissä
-muutamia päiviä, kunnes tuli rankkasade ja rajuilma, jolloin hän
-arveli olevansa turvassa, sillä hän tiesi, etteivät viholliset voisi
-sen jälkeen seurata jälkiä. Mutta talvi teki tuloaan eikä hän voinut
-ennen sitä palata kotiin. Sen vuoksi hän ryhtyi työhön juuri sillä
-paikalla, jossa silloin oli.
-
-Hän teki koivun tuohesta wigwamin ja hieroi puukapuloilla tulta
-käyttäen mokkasiininsa nauhaa jousen jänteenä. Pajun aluskuoresta
-ja kuusen juurista hän teki pauloja ja vielä loukkujakin jäniksiä
-pyytääkseen. Alussa hän tosin näki nälkää, mutta söi koivun nuppuja
-ja mäihää, kunnes löysi sellaisen paikan, jossa oli paljon jäniksiä.
-Ja kun hän sai jäniksen, hän käytti siitä joka karvan. Suonista hän
-teki ongensiiman ja koukun luista ja hampaista, jotka hän suonella ja
-kuusen pihkalla sitoi yhteen.
-
-Sitten hän teki turkit jäniksen nahoista ommellen ne jäniksen luusta
-tekemillään neuloilla, jäniksen suonet lankanaan, ja koivun tuohesta
-jos kuinka paljon astioita, jotka ompeli kuusen juurilla.
-
-Koko talven hän eli sillä tavalla yksin, ja kun kevät tuli, niin
-Samuel Hearne, tunnettu löytöretkeilijä löysi hänet. Hänen kallis
-puukkonsa oli kovasti kulunut, mutta muutoin hän oli lihava ja
-hyvällä päällä ja valmis palaamaan oman kansansa luo.
-
--- Jaha, se oli kovin mie-len-kiin-tois-ta, sanoi Sam tarkkaavasti
-kuunneltuaan, -- eikä minusta mikään olisi hauskempaa kuin koettaa
-samaa itse, kun olisi pyssy ja paljon metsäneläimiä.
-
--- Hoh, kukapa ei tahtoisi?
-
--- Hyvin harva -- ja hyvin vähän on sellaisia, jotka _kykenisivät_.
-Mutta minä kykenisin.
-
--- Mitä, tekemäänkö kaikki paljaalla puukolla. Tahtoisinpa nähdä
-sinun tekevän tiipiin. Sitten Jan jatkoi vakavasti: -- Sam, me olemme
-yrittäneet leikkiä intiaaneja, mutta tehdään se oikein kunnolla.
-Tehdään kaikki vain siitä, mitä metsästä saa.
-
--- Minä arvaan, että meidän taas täytyy lähteä Sangerin noita-akan
-puheille. Hän tuntee kaikki kasvit.
-
--- Ollaan Sangerin intiaaneja. Me voimme kumpikin olla päällikköjä,
-sanoi Jan, joka ei tahtonut ehdottaa itseään päälliköksi eikä taas
-Samiakaan esimiehekseen tunnustaa. -- Minä olen Pikku Majava. No
-mikäs sinä olet?
-
--- Iltapäivän-veripunainen-ukkospilvi.
-
--- Älä, koetapas uudelleen. Jokin sellainen, jonka voi piirtää, niin
-että voit tehdä totemisi, ja lyhyt.
-
--- Mikä on kaikkein sukkelin eläin?
-
--- Mi-minä luulen että ahma.
-
--- Mitä, sukkelampiko kuin kettu?
-
--- Niin kirjoissa sanotaan.
-
--- Antaako se majavalle pöksyjen päälle?
-
--- Kyllä minun luullakseni.
-
--- No sitten minä olen se.
-
--- Älä hulluttele. Luuletko, että minä suostun kulkemaan toverin
-kanssa, joka antaa pöksyille. Eikä se sovikaan sinulle niin hyvin
-kuin Tikka. Minä saan aina _sinulta_ apua, kun pitää pilata
-kaunis puu ja hakata se täyteen reikiä, letkautti Jan puolestaan
-jalomielisesti unohtaen sen henkilökohtaisen syyn, joka oli nimeen
-antanut aiheen.
-
--- Ei se ole niin paha tapa kuin majavan _jyrsiminen_, vastasi Sam.
-
-Jyrsiminen oli tällä kulmalla sana, jolla oli oma historiansa.
-Kirveet ja rakennuspuut olivat vanhastaan tärkeimpiä sangerilaisten
-elämässä. Kätevä kirveen käyttö oli kaikista taidoista paras.
-Vanhain siirtolaisten tapana oli tehdä puusta kaikki, mitä talossa
-tarvittiin, ja kirves oli heidän ainoa aseensa. Jopa sanottiin
-toisten vain vähän hivauttavan ja ajavan sillä sunnuntaisin
-partansakin. Kun isä auttoi poikaansa tulemaan omin neuvoin toimeen,
-niin hän vain antoi hänelle hyvän kirveen. Kirves oli elämän ja työn
-kannalta välttämätön, sitä pidettiin täydellisenä perintöosana.
-Kirveen käyttötaito oli yleinen. Jokainen mies ja poika pystyi sitä
-käyttämään, mikä paremmin, mikä huonommin, eikä edes tiennyt, kuinka
-taitava oli, ennen kuin joukkoon tuli oikea poropeukalo. Erilainen
-puunsyy vaatii aina vähän erilaista kirveenkäyttöäkin, ja yksi on
-aina paras tapa, kun mieli kaataa puun tiettyyn suuntaan vähimmällä
-vaivalla. Kaikki nämä seikat ovat sangerilaisten veressä kuin toinen
-luonto. Majavan sanotaan jyrsivän puun tyveä ympäriinsä miten
-sattuu, kunnes se lopulta sortuu, ja jos kaatomies vähänkin poikkeaa
-oikeasta hakkuutavasta eikä iske juuri oikealla tavalla juuri oikeaan
-paikkaan, niin pianpa hänestä sanotaan, että hän "jyrsii kuin
-majava". Vaikka miestä siis kiitetäänkin parhaan mukaan, kun hänen
-sanotaan "raatavan kuin majava", niin soimataan häntä sitä vastoin
-aivan hirveästi, kun sanotaan hänen puuta kaataessaan "jyrsivän
-kuin majava". Siispä Samin pistopuheella oli kärki ja voima, jonka
-merkityksen vain sangerilainen saattoi täysin ymmärtää.
-
-
-
-
-XI
-
-JAN JA NOITA-AKKA
-
-
-    Sangerin noita-akka vihasi mökin miehen kirvestä
-    ja kulovalkeata myös, niin sanovat,
-    mutta sitä miestä, joka urheilee,
-    hän vihasi vielä pahemmin kuin helvettiä.
-
-_Villityn Jimin balladi Sangerista_.
-
-Jan käytti hyväkseen ensimmäistä tilaisuutta käydäkseen uudelleen
-Sangerin noita-akan luona.
-
--- Parempi kun minä jään kotiin, tuumi Sam hänen aikeensa
-kuullessaan. -- Se ei koskaan katsoisikaan sinuun, jos minä tulisin.
-Sinä näytät vietävän terveeltä.
-
-Jan siis lähti yksin ja oli siitä hyvilläänkin. Vaikka hän
-pitikin Samista, niin saattoivat tämän liukas kieli ja sukkelat
-sanansutkaukset kuitenkin Janin melkein varjoon, niin että hän näytti
-totiselta ja jöröltä, ja mikä vielä pahempi, Sam käänsi yhtenään
-keskustelun toiselle tolalle sen juuri lähestyessä jotakin aihetta,
-joka kiinnitti hänenkin mieltään.
-
-Kun hän teki lähtöä, huusi Sam: -- Kuules, Jan, jos tahdot jäädä
-sinne päivälliselle, niin jää vain -- kyllä tiedetään, mikset ole
-tullut syömään. Sitten hän pisti kielen poskeensa, pani toisen
-silmänsä kiinni ja lähti navettaan tavanmukainen tutkimaton
-surumielinen ilme kasvoillaan.
-
-Janilla oli muistikirja ja piirustustarvikkeet mukanaan -- hän käytti
-niitä yhä enemmän. Matkalla hän kokosi kourallisen kukkia ja ruohoja.
-Vanha eukko otti hänet tällä kertaa vastaan aivan toisella tavalla.
-
--- Tulkaa sisään, tulkaa sisään, Jumala teitä siunatkoon. Kuinka
-sitä jaksetaan ja kuinka pappa ja mamma jaksavat. -- Tulkaa sisälle
-istumaan. Kuinka se jätkä, se Sam Raften jaksaa?
-
--- Sam on terve nyt, sanoi Jan ja punastui.
-
--- Terve! Tietysti hän on terve. Tiesinhän minä, että se sattui
-paikalle, ja tiesi hän sen itsekin, ja hänen mammansa tiesi, kun
-antoi hänen tulla. Sanoiko tuo siitä mitään?
-
--- Ei, mummo, ei sanaakaan.
-
--- Senkin kelvoton lunttu! Minä pelastan pojan hengen, vaikka
-he sillä tavalla minulta rosvosivat. Eikä tällä ole sen vertaa
-ihmistapoja, että edes kiittäisi minua -- senkin kelvoton lunttu!
-Antakoon Jumala hänelle anteeksi, niin kuin minä annan, jatkoi eukko
-leppymättömällä ja vihaisella äänellä.
-
--- Mitäs hänellä siinä on? Olkoon taivas kiitetty, ettei niitä
-kaikkia voida hävittää. Puut ne voivat kaataa, mutta kukat palaavat
-joka vuosi, pikku kaunokaiseni -- pikku kaunokaiseni! -- Jan levitti
-ne hajalleen. Eukko otti käteensä arumin ja jatkoi. -- Kas tuossa
-on surun kukka. Toiset sanovat sitä intiaanin nauriiksi ja lapset
-saarnastuoliksi. Ei pidä koskaan päästää sen juurta kielelleen.
-Se polttaa kuin tuli. Kun pojat tapaavat jonkun, joka on aivan
-tietämätön, niin he tavallisesti narraavat hänet puremaan tämän
-juurta. Se on varmaa, ettei siihen toista kertaa kieltään pistä.
-Intiaanit keittävät myrkyn juuresta pois ja syövät juuren, ja parempi
-sitä onkin syödä kuin nähdä nälkää.
-
-Kultainen leima -nimistä kasvia eukko oli käyttänyt Samin polvea
-parantaessaan. Hän selitti, että sillä on ihmeteltävä kultajuuri,
-"parasta kultaa, mitä maa on koskaan sisästään antanut". Jan sai myös
-nähdä "Viisaan kuninkaan leiman".
-
--- Nuo ovat touko-omenia, ja kylläpä ne ovat myöhäisiä, ja ne sinä
-ainakin olet saanut metsästä. Toiset sanovat niitä kuningasjuuriksi.
-Intiaanit parantavat niillä sisuksiaan, ja monen hevosen niskapaiseet
-on niillä parannettu, sen olen itse nähnyt.
-
--- Kas tuossa on mustikkajuuri, mutta minä sanon sitä
-kouristusjuureksi. Se on kaikkein parasta kouristusta vastaan. Sitä
-nautitaan kuin teetä; ilman sitä intiaani-akat eivät voisi elää
-kaikessa kurjuudessaan, mutta mitä sinä niistä. Katsopas nyt, kuinka
-sen kaikki lehdet ovat levällään. Se muistuttaa elävästi kouristusta
-sairastavaa. Olkoot ylistetyt kaikki pyhät ja Neitsyt Maaria.
-
--- Katsos vain tuota, hän sanoi, haparoiden kimpusta keltaisen
-tikankontin, tuo on se, jota intiaanit sanovat mokkasiiniruohoksi.
-Mutta varjele niitä sokeita kurjia pakanoita. Ne eivät tiedä mitään
-eivätkä tahdo oppia. Sehän on kohtausjuuri, mitä parasta kohtauksia
-vastaan. Katso sitä! Näetkö, että se on kuin hermotautia sairastava
-nainen, noin hiukset levällään ja leuka longallaan. Minäpä muistan,
-kun Larryn pikku tyttö ei tahtonut lähteä paikkaansa ja sai
-hermokohtauksen. Lähetettiin minua hakemaan, ja minä vein mukanani
-tätä juurta. Ensin käskin tuoda kiehuvaa vettä ja tein teetä. Sitä
-annoin hänelle tulikuumana. Ja niin totta kuin elän tyttö parani
-heti ensimmäisestä lusikallisesta. Se on Jumalan oma lahja, ja se on
-hänen siunauksensa, että tiedämme, kuinka sitä on käytettävä. Eikä
-sitä pidä mennä kaivamaan milloin tahansa. Sitä pitää kaivaa silloin,
-kun ei ole kukkaa. Se on sillä tavalla, ettei voima ole samalla
-haavaa molemmissa paikoissa. Se on joko kukassa taikka juuressa,
-niin että kun se kukkii, niin silloin ei ole juuresta enempää apua
-kuin vanhoista oljista. Sitä pitää etsiä keväällä tai lehtien lähdön
-aikana, jolloin ei piru itsekään arvaisi, mistä se pitää löytää.
-
--- Entäs mitä tuossa on? No jopa jotakin! Eiköhän vain ole skunkin
-kaalia! Sinä varmaan tulit joen mutkan kautta. Sillä siellä on ainoa
-paikka, missä sitä kasvaa.
-
--- Niin teinkin, vastasi Jan -- sieltä juuri minä sen sain. Mutta
-odottakaas, mummo. Minä piirrän niiden kuvan ja kirjoitan, mitä te
-niistä sanotte.
-
--- Iso kirja sinulla pitäisi olla, ennen kuin minä olisin kaikki
-tietoni antanut, sanoi eukko ylpeästi ja sytytti piippunsa raapaisten
-valkeata paikasta, jota housut olisivat verhonneet, jos hän olisi
-ollut mies.
-
--- Turha vaiva on kirjoittaa paperille, mihin ne kelpaavat, sillä
-hyvä Jumala on sen itse tehnyt jo aikoja sitten. Kas nyt. Tuossa on
-kouristusjuuri kouristuksia vastaan, ja eikös se ole sen näköinen?
-Tuossa mokkasiinijuuri kohtauksia vastaan ja eikös se ole sen
-näköinen? Ja tässä skunkin kaali kumpaankin vaivaan. Sekin on juuri
-sen kaltainen kuin ne molemmat yhteensä.
-
-Jan myönteli heikosti, mutta hyvin vaikeaa hänen oli ymmärtää, mitä
-siinä kasvissa oli yhteistä molempien ensin mainittujen kanssa.
-
--- Ja kas tuossa! Tuossa on lobelia, jota toiset sanovat intiaanin
-tupakaksi. Tämän sinä löysit puron luota, ja se on vähän aikaista --
-vähän ennen kuin sen aika olisi. Sillä saa itsensä ylenantamaan, kun
-on siihen tarvetta. Kas nyt, eikö tuo lehti ole kuin ilmetty vatsa?
-
--- Tämä on Benjaminin pensas tai kuumepensas. Kun sen lehdistä
-keitetään teetä, se on kovin hyvää vilutautia ja kuumetta vastaan.
-Ja eikös sekin värise joka kerta kun tuulee. Vai mataroita. Mihin
-vaivaan sinä luulisit näistä olevan apua?
-
--- En tiedä.
-
--- Katsos nyt, kuinka se on siihen kirjoitettu selvään kuin präntti
--- niin, ja vielä selvempäänkin, sillä minä osaan sen lukea, vaikken
-osaa lukea kirjasta sanaakaan. No minkä näköinen se on? hän kysyi
-kahdenkertaista siemenpalkoa näyttäen.
-
--- Se on kuin aivot ja selkäydin, sanoi Jan.
-
--- Voi tuota lasta, minulla on paremmat silmät kuin hänellä. Nehän
-ovat kuin molemmat munuaiset, ja siitä syystä mataratee auttaa
-paremmin kuin kaikki maailman tohtorit, kun sitä vain osaa käyttää.
-Näes munuaisvaiva on jonkinlaista kuumetta; se tekee kuumaksi, ja
-sen vuoksi se pitää tehdä _kylmään_ veteen. Jos sen tekee lämpöiseen
-veteen, niin se vain pahentaa ja on kuin pahinta myrkkyä. Tuo on
-punalatva, joka nostattaa hien. Kerran näin erään, joka juuri teki
-kuolemaa ihon kuivuuden vuoksi, ja tohtorit koettivat koettamistaan
-eikä heistä ollut lapsi paralle vähääkään apua, mutta sitten minä
-sain hänen äitinsä laittamaan vähän punalatvateetä. Ja sairas hikosi
-monta sankoa heti kun sai haistaakin keitosta, ja tohtorit tietysti
-luulivat, että se oli heidän ansionsa! Ja eukko nauraa hihitti
-hyvillä mielin.
-
-Monesta muusta kasvista hän Janille tarinoi ja selitti niiden käytön.
-Mikä oli hyvä syöpää vastaan, mikä leiniin, matoja vastaan tai muuhun
-vaivaan, ja yksi auttoi kaikissa taudeissa. -- Eräs intiaani raukka
-sen minulle näytti, ja heti kun sen näin, tiesin, että asia oli
-niin, sillä jokaista lehteä oli kolme yhdessä ja yksi kolmessa ja
-sen keskellä oli pyhän ristin merkki yhtä selvästi kuin tuo kattila
-liedellä.
-
-Näin eukko tarinoi piipunnysäänsä imien ja kuumalle liedelle
-syljeskellen. Mutta hienotunteisena kuin aito nainen ainakin hän joka
-kerta pyyhki suutaan nahkean käsivartensa selkäpuolella.
-
--- Ja tuo on se, jota sanotaan kissanmintuksi. Hyvin minä muistan
-sen päivän, jona sen sain tietooni. Sitä ei sanonut intiaani eikä
-tohtori eikä mikään ihminen ollenkaan. Se oli tuo vanha musta kissa,
-ja kaikki pyhät seisokoot minun ja sen viheriäisten silmien välillä!
-Jestas kuinka se joskus säikäyttää minua viisaudellaan, mutta ei
-minulla olisi mitään muuta sitä vastaan kuin että se tappaa pikku
-lintuja. Sillä oli muuanna talvena kuin tuhkarokko ja se makaili vain
-lieden ympärillä. Mutta aina kun ovi vain oli auki, se meni ulos ja
-katseli joka puolelle ja tuli sitten takaisin ja naukui ja voivotteli
-ja sitten kävi pitkäksensä -- ja sitä menoa se jatkoi käyden aina
-heikommaksi ja huonommaksi, kunnes lumi suli ja ruoho alkoi kasvaa,
-mutta vielä se käveli ja katseli idän puoleen, varsinkin öisin.
-Sitten maasta kasvoi kasvi, jota en ole koskaan ennen nähnyt, aivan
-tuohon. Ja kissa katseli katselemistaan sitä, niin kuin olisi
-tahtonut sen ottaa, muttei olisi uskaltanut. Tuolla oli siihen
-aikaan iso joukko kauniita puita, ennen kuin se vanha nauta kaatoi
-ne maahan, ja yhdessä niistä oli iso haara, joka kasvoi noin -- ja
-toinen, joka kasvoi noin -- ja kun täysikuu nousi juuri oikeaan
-aikaan, tuli varjosta ristin merkki ja se sattui minun oveeni, ja kun
-se oli kulkenut ohi, ei se enää ollutkaan risti. No niin, täysi kuu
-sitten lopulta nousi ja varjosta syntyi ristin merkki ja vanha kissa
-lähti ulos ja vahti vahtimistaan, niin kuin olisi tehnyt mieli, mutta
-ei olisi uskaltanut, mutta kun sitten risti lankesi niiden ruohojen
-päälle, niin mirri hyppäsi ja syödä ahmi, ja siitä hetkestä se oli
-terve. Sillä tavalla minä opin kissanmintun tuntemaan, ja siitä minun
-mieleni rauhoittui, sillä jos kissaa piru riivaa, niin ei se mene
-ristin varjoon syömään.
-
-Jan kirjoitteli kirjoittelemistaan, mutta ei enää yrittänytkään
-piirtää tai kuvailla kasveja, kirjoitti vain nimet muistiin.
-
--- Se on oikein, poikani! Pane nimilaput kasvien päälle ja talleta
-ne. Niin tohtori Carmartinkin teki, kun minä häntä opetin. Kas, sillä
-tavalla, hän lisäsi, kun Jan otti neuvosta vaarin ja jokaisen varteen
-kietaisi paperilapun, johon oli kirjoittanut nimen.
-
--- Tuossapa on ihmeellinen luuta, sanoi Jan nähdessään tämän
-järjestyksen ja puhtauden edustajan sille täysin sopimattomassa
-ympäristössä.
-
--- Niin kyllä, se on pyökkiluuta. Larry niitä tekee.
-
--- Larry?
-
--- Niin, minun poikani. (Larry oli lähes kuusikymmentävuotias.) Hän
-tekee niitä sinipyökistä.
-
--- Kuinka? kysyi Jan ottaen luudan ja tutkien sitä mitä suurimmalla
-mielenkiinnolla.
-
--- Kah, tietysti vuolemalla. Larry onkin sellainen mies vuolemaan,
-että -- ja hän ottaa kolmisen tuumaa vahvan sinipyökin vesan ja alkaa
-vuolla siitä pitkiä lastuja, mutta jättää ne toisesta päästä keppiin
-kiinni, niin että niitä lopulta on ympäriinsä, niin kuin näkyy.
-
--- Aivan kuin sytykkeessä.
-
--- Niin, niin, juuri sillä tavalla, nämä vain ovat paljon isompia,
-ja sinipyökki on kamalan sitkeätä. Ja kun hän on vuollut kepin noin
-tuuman vahvuiseksi, hän sitoo nahkapuulla kaikki lastut kimppuun
-nurinpäin kääntäen ja katkaisee kädensijan sopivan mittaiseksi,
-tasoittaa kirveellä luudan pään ja antaa sen kuivua. Siinä se.
-Parempaa luutaa ei saa tekemälläkään eikä siinä talossa koskaan
-toista käytetty, ennen kuin hän nai tuon Kitty Connorin, mokoman
-tyhjäntoimittajan. Ja vaikka minä itse olin koko ajan sitä vastaan,
-se kun on niin kopea ja teeskentelijä; sille ei kelvannut mikään
-muu kuin ostotavara, mokomalle, jolla ei koskaan ollut oikeata
-miehenpuolta, ennen kuin houkutteli pauloihinsa minun Larryni. Niin
-juuri, sanottakoon se hiljaa, mutta pauloihinsa houkutteli, se on
-juuri oikea sana, virkkoi eukko ääntään korottaen, saadakseen tämän
-surullisen jutun tuntumaan erittäin tärkeältä.
-
-Samalla ovi aukeni ja Biddy tuli sisään, ja koska hän oli saman
-kelvottoman Kityn tytär, niin keskustelu kääntyi toisiin asioihin.
-
--- On niin hauskaa tavata Jan. Milloinkas Jan tulee meillä käymään?
-hän sanoi Janille tätä tervehtiessään, ja heidän puhuessaan mummo
-käytti tilaisuutta juodakseen pitkän kulauksen pullosta, jossa näöstä
-ja hajusta päättäen oli keuhkopalsamia.
-
--- Kas vain, Biddy, aikaisinhan sinä tuletkin, sanoi mummo.
-
--- Niinpä niin, vaikka myöhä oli kotoa lähtiessäni. Mutta koulun
-opettaja sanoo, että niin on aina, kun kulkee idästä länttä kohti.
-
--- Ja hyvä se kyllä on, se on varmaa, sillä Jan jää meille
-päivälliselle. Ei täällä tarjoilla kananpaistia eikä piiraita,
-mutta on meillä, Luojan kiitos, ruokaa kylliksi ja sydämellinen
-tervetuliainen joka palan painimeksi. Biddy laittaa minulle
-päivällistä joka Jumalan päivä, ja toisinaan minä itsekin keitän,
-mutta makuutoveria minulla ei ole muita kuin kissa, koira ja omenat,
-joita ei enää olekaan kuin kourallinen jäljellä, mutta mitä on, se
-on Janin. Ota lapsi kulta ja syö minkä jaksat, ja hän käänsi syrjään
-harmaita vuodevaatteitaan, joiden alta ilmestyi viimeinen puoli
-tusinaa samoja rusoposkisia omenoita.
-
--- Eikö teitä, mummo, pelota nukkua täällä öisin yksinänne?
-
--- Mitäpä minun tarvitsisi pelätä? Täällä on vain kerran käynyt
-rosvoja, ja minä se silloin korjasin taskuuni heidän viimeisen
-senttinsä. Tulivat eräänä yönä ja mursivat oven, ja minä istumaan
-nousten kysyin, että "no mitähän te täältä oikeastaan nuuskitte?"
-
-"Rahaa", ne sanoivat, sillä siihen aikaan kaikkialla juoruttiin, että
-minä olin myynyt lehmäni ja saanut 25 dollaria.
-
-"No sitten kai minun täytyy nousta teitä auttamaan", sanoin, "sillä
-en ole saanut senttiäkään viime omenankorjuusta lukien."
-
-"Viisikolmatta dollaria tänne tai henki pois", sanoivat rosvot.
-
-"En viittäkolmatta senttiäkään minä voisi teille antaa, se on totinen
-tosi", sanoin minä, "mutta kyllä olen valmis kuolemaankin, kun olin
-viime viikolla ripillä ja vastikään pääsin rukoilemasta."
-
-Pienempi niistä -- tosin ei kovin pieni hänkään, koska täytti melkein
-oven -- sanoi: "Ettekös te ole myynyt lehmäänne?"
-
-"Navetassa sen näette", sanoin minä, "vaikka paha on, jos menette
-sitä häiritsemään. Alkaa nähdä unia ja siitä se ehtyy."
-
-Ja sitten molemmat rosvot nauroivat omaa tyhmyyttään. Pienempi sanoo:
-
-"Kuules nyt, mummo, meistä saat jäädä rauhaan, ellet sano tästä
-kenellekään sanaakaan", -- mutta toinen näytti olevan käärmeissään.
-
-"No en sanaakaan", sanoin minä, "ja ollaan vain hyvät ystävät." Ne
-kääntyivät ovea kohti ja tekivät lähtöä, kun minä vielä virkoin:
-
-"Odottakaa vähän! Ei minun talostani ystäviä lasketa ilman ruokaa
-ja juomaa. Olkaa niin hyvät ja kääntäkää selkänne, että saan hameen
-päälleni." Ja kun minä olin noussut ylös ja säädyllisesti pukeutunut,
-sanoin: "Te saatte maistaa niin hyvää keuhkopalsamia, ettei sen
-parempaa ole koko maassa." Se pienempikös rupesi heti yskimään,
-voi voi kuinka kamalasti -- minä oikein pelkäsin, että sillä oli
-hinku -- mutta se toinen vihastui kuin pippuri, ja pienempi teki
-hänestä pilkkaa. Minä huomasin, että se häijy oli vasenkätinen,
-tai oli ainakin olevinaan, mutta kun hän ojensi kättään pulloon
-tarttuakseen, niin oikeassa kädessä oli vain neljä sormea, ja
-kummallakin oli niin iso, musta, kamalan näköinen parta -- minä
-tuntisin ne parrat vaikka missä -- ja pienemmän pään ympärillä oli
-riepu. Hän valitti hampaitaan pakottavan, mutta kenen hampaita
-hiusten juurissa pakottaa? Ja kun ne lähtivät, se pieni pisti
-dollarin käteeni ja sanoi, että "kas tässä, mummo, on kaikki, mitä
-tällä pojalla on". "Jumala teitä siunatkoon", minä sanoin, "otan sen
-vastaan ystävällisellä mielellä. Se on ensimmäinen, jonka olen nähnyt
-omenankorjuun jälkeen, ja olen ystävänne, kun sellaista tarvitsette."
-Sitten eukko nauraa hihitti voittoaan muistellessaan.
-
--- Mummo, tiedättekö te, millä intiaanit värjäävät? kysyi Jan
-varsinaisen asiansa muistaen.
-
--- Kyllä, Jan. He menevät puotiin ja ostavat pakettivärejä juuri niin
-kuin mekin.
-
--- Mutta ennen kuin ostovärejä oli, eivätkö he saaneet metsästä
-väriaineita?
-
--- Saivat tietenkin. Hyvä Jumala on antanut metsän kasvattaa kaikkea,
-mitä ihminen on suinkin tarvinnut.
-
--- Niin, mutta mitkä ovat ne kasvit?
-
--- Eri tarpeisiin eri kasveja.
-
--- Niin, mutta mitä ne ovat? Nähden sitten, ettei yleisistä
-kysymyksistä ollut apua, hän alkoi tiedustella yksityiskohtia.
-
--- Millä he maalasivat piikkisian piikit keltaisiksi, ennen kuin oli
-ostovärejä?
-
--- Kas, sehän on soma keltainen kasvi, joka kukkii nurmilla ja
-aitovierissä lehtien lähdön aikaan. Minä sanon sitä keltaruohoksi,
-toiset kultapiiskuksi. Ne keittävät piikit ja kukat samassa vedessä.
-Tuossa on villaa, joka on värjätty sillä tavalla.
-
--- Entä millä punaista? kysyi Jan muistiin kirjoittaen.
-
--- Ei niillä ollut mitään oikein hyvää punaväriä. Jonkinlaista punaa
-he saivat keittämällä marjamehua, ja enkös minä kerran nähnytkin
-vanhan intiaanivaimon tekevän oikein kaunista punaista, kun ensin
-keitti piikit keltaisessa ja sitten punaisessa.
-
--- Mistä marjoista tulee parasta punaista, mummo?
-
--- Ne marjat eivät ole punaisia, niin kuin luulisi. Punaista saadaan
-ruusumarjoista tai sumakista taikka pihkamustikoista ja monesta
-muusta, mutta mustista viinimarjoista tulee punaisempaa kuin
-punaisista, ja skuoo-marjat ovat parhaat kaikista.
-
--- Minkä näköisiä ne ovat?
-
--- Minä näytän Janille nyt paikalla juuri saman ruohon. Ja he kävivät
-yhdessä etsimässä kaikki mökin seinustat kuitenkaan löytämättä.
-
--- Liian aikaista, tuumi mummo, mutta elokuussa sitä on joka puolella
-vaikka kuinka paljon, ja siitä tulee kaikkein kauneinta punaista. Ja
-entäs pokaruoho, vaikkei se vielä kuki, mutta lehtien lähdön aikana
-siinä on marjoja, jotka ovat niin punaisia, että ne melkein ovat
-mustia, ja siitä saa kaikkein puhtainta purppuraväriä.
-
--- Mistä sinistä saadaan?
-
--- En minä ole koskaan nähnyt, että piikkejä sinisiksi värjätään.
-Voihan semmoistakin olla. Hyvä Jumala on pannut metsässä kaiken
-kasvamaan, mutta minä en ole semmoista löytänyt enkä koskaan
-nähnytkään.
-
--- Nuorista seljan vesoista tulee vihreätä, mutta ei se ole noin
-kaunista (ja hän osoitti kamalaa smaragdin vihreää nauhaa, joka
-Biddyllä oli) ja harmaan pähkinäpuun kuoresta ruskeaa ja mustaa
-valkoisen tammen lastuista. Kun kastaa ensin keltaiseen ja sitten
-mustaan, niin siitäkin tulee jonkinlaista vihreää. Hikkorin kuorella
-voi värjätä mustaa ja koivun sisäkuorella oranssia (mutta huonoa),
-mustan saarnen juurilla ja pensaskanukan pienellä juurella koreata
-tulipunaista, mutta oikeata sinistä ei metsässä ole, ja sen minä
-sanon sinisen keltaisille Prattisoneille heinäkuun 12. päivänä, sillä
-mitä Jumala ei ole tehnyt, se on perkeleen tekoa. Indigoruoholla
-voi värjätä jonkinlaista sinistä, mutta se ei ole lähestulkoonkaan
-sellaista kuin tuo -- hän osoitti jotakin räikeää koboltinsinistä
--- ja kun sitä ei metsässä ole, niin ei Jumala ole sitä ihmisille
-tarkoittanutkaan. Jaa! Minä sanon, että se on pirun oma väri, se
-sininen -- keltainen ja sininen, ne ovat perkeleen omat värit, sillä
-eikös tulikivi ole keltaista; ja se palaa sinisellä liekillä, niin
-minulle sanoi pastori itse -- Jumala häntä siunatkoon!
-
-
-
-
-XII
-
-NOITA-AKAN PÄIVÄLLINEN
-
-
-Biddy oli sillä välin tassutellut ympäriinsä leveillä paljailla
-jaloillaan ja valmistanut päivällistä. Kaikesta päättäen hän koetti
-olla vähän tavallista tyylikkäämpi, koskapa käänsi varpaitaan niin
-tavattomasti ulospäin. Hän puhui monta kertaa siitä ajasta, kun oli
-ollut muhinoimassa Janin mamman kanssa ja lopuksi hän kysyi:
-
--- Mummo, missäs pöytäliina on?
-
--- Kuulkaas tuotakin, vaikka hyvin tietää, ettei meillä tässä
-maailmassa ole pöytäliinaa ollut, hyvä kun on edes ruokaa pöydälle
-panna. Heitä sinä puheet pöytäliinasta, sanoi mummo välittämättä
-vähääkään siitä, että oli Biddyn ylpeydelle antanut niin pahan
-kolauksen.
-
--- Teetäkö Jan tahtoo vai kahvia? kysyi Biddy.
-
--- Teetä, valitsi Jan.
-
--- Hyvä se olikin, että hän sanoi teetä, sillä joulun jälkeen en
-ole nähnyt ainoatakaan kahvinpapua, ja tee on kasvanut metsässä.
-Mutta on minulla semmoistakin, jota ei metsässä kasva. Eukko kömpi
-nurkkahyllyn luo, otti alas vanhan sikarilaatikon ja tulitikkujen,
-tupakan, höyhenien, nupinaulojen, nuppineulojen, langan ja tomun
-seasta poimi kuusi sahattua sokeripalaa, jotka olivat ehkä joskus
-olleet valkoisia.
-
--- Kas tuossa, näitä minä säilytin pastorin tuloa varten. Hän käy
-täällä kerran vuodessa, Jumala häntä siunatkoon! Mutta siihen on
-vielä neljä viikkoa aikaa, ja kuka tietää, mitä siihen mennessä voi
-tapahtua. Kas tässä, ja ole sydämellisesti tervetullut, sanoi eukko
-ja pudotti Janin teehen kolme sokeripalaa. -- Loput säästämme toiseen
-kuppiin. Ottaa nyt kermaakin! Hän työnsi Jania kohti parranajokupin,
-jonka korva oli limainen, vaikka kuppi itse täynnään oivallista
-kermaa. -- Biddy, anna Janille leipää.
-
-Limpusta, joka ilmeisestikin oli ainoa, leikattiin viipaleita, ja
-näitä työnnettiin Janin lautaselle.
-
--- Voi taitaa olla vähän härskiä, huudahti emäntä, huomatessaan
-Janin sitä säästelevän. -- Odotapas nyt vähän. Eukko meni taas
-nurkkahyllylle ja otti alas vanhan lasivadin, jossa oli pykäläiset
-reunat ja lattea peltikansi. Siinä ilmeisestikin oli hilloa. Hän
-nosti kantta ja huudahti:
-
--- No mitä ihmettä! Sitten hän meni ovelle ja onki vadista kuolleen
-hiiren ja nakkasi sen ulos rauhallisesti huomauttaen: -- Minä olenkin
-ihmetellyt, missä se pikku piru oli. Minä kun en ole sitä nähnyt
-kahteen viikkoon ja luulin jo, että kissa oli sen syönyt. Annettakoon
-sellainen väärä ajatus minulle anteeksi. Huh noita kärpäsiä! Tuo
-kansi ei ole koskaan ollut tiivis. Ja taas hän tarvitsi sormiensa
-apua, tällä kertaa kuoriakseen pois keton kuolleita kärpäsiä, jotka
-olivat hukkuneet hänen mielijuomaansa.
-
--- Kas tässä, Jan! Syö nyt oikein vankasti, syö kaikki, ja
-terveydeksi vain. Minulle tekee hyvää nähdä pojan syövän -- kyllä
-minun tätä on helppo saada lisää. Oli ilmeistä, että hän oli kantanut
-pöytään kaiken mitä hänellä oli.
-
-Jan parka oli pahemmassa kuin pulassa. Hän tunsi vaistomaisesti,
-että eukko rukka hävitti osan viikon varoistaan näin ylellistä
-vieraanvaraisuutta osoittaessaan, mutta arvasi myös, että tämä
-syvästi loukkaantuisi, ellei hän näön vuoksi maistelisi kaikkea.
-Leipä oli ainoa, mikä ehkä oli puhdasta. Siihen hän siis turvautui;
-se oli huonointa lajia; hius tai pari, jotka sotkeutuivat hänen
-hampaisiinsa, tuntuivat hieman masentavilta, mutta tuntiessaan
-suussaan palttinarääsyn, jossa oli nappi, häntä alkoi kuvottaa.
-Rääsyn hän sai salatuksi, mutta sitä hän ei voinut salata, että
-ruokahalu äkkiä kokonaan tyrehtyi.
-
--- Ottakaa vähän enemmän tätä ja tätä. Hänen lautaselleen kasattiin,
-kieltelipä hän tai ei, kaikenlaisia herkkuja, muun muassa useita
-mainiosti keitettyjä perunoita. Mutta pahaksi onneksi emäntä kantoi
-ne liedellä olevasta padasta vanhan ja mustan esiliinansa kulmassa ja
-tarjosi ne suoraan nihkeästä kädestään.
-
-Janin ruokahalu oli nyt kokonaan mennyt hyväsydämisen emännän
-suureksi mielipahaksi. -- Kyllä varmaan keksin vielä jotakin, joka
-vahvistaa, tuumi eukko, ja Janilla oli täysi työ kiellellessään.
-
--- Söisikö Jan munan, uteli Biddy.
-
--- Munan, kyllä! huudahti Jan melkein liian innokkaasti. Hän ajatteli
-kanojen sentään olevan puhtaita eläimiä. Muna varmaan oli puhdas.
-
-Biddy tallusteli navettaan ja palasi sieltä tuota pikaa kolmea munaa
-kantaen.
-
--- Keitetäänkö vai paistetaanko?
-
--- Keitetään, sanoi Jan, pitäen tapaa turvallisempana. Biddy etsi
-pataa.
-
--- Kiehuuhan tuossa vettä, sanoi mummo osoittaen pataa, joka oli
-täynnä hänen alusvaatteitaan. Siihen munat siis pistettiin.
-
-Janin hiljaisesta sydämestä kohosi harras rukous, etteivät ne menisi
-rikki. Kaksi tietenkin halkesi, mutta hän otti kolmannen, joka oli
-jäänyt ehjäksi, ja siinä sitten oli hänen päivällisensä.
-
-Punasiipinen mustalintu hyppi nyt ovesta sisään.
-
--- Vai siinä se Jaakko tulee. Missä olet ollut? Luulin sinun aivan
-hävinneen. Enkös minä sinua pelastanut pyssymiehen murhaluodista?
-eukko selitteli. -- Mutta nyt lintu on niin suostunut, että tulee ja
-menee kuin omassa talossaan. Jaakko, lähdetkös siitä vesisangosta,
-varoitteli eukko, kauniin linnun hypätessä puolillaan olevaan
-juomavesisankoon ja ruvetessa siinä itseään huuhtelemaan.
-
--- Katsokaas nyt tuota! huudahti eukko. -- Sinä pikku junkkari,
-tuletkos pois uunista. Mustalintu oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen
-ja avoimesta aukosta hypännyt mustaan lämpöiseen uuniin.
-
--- Se menee sinne jalkojaan lämmittelemään. Voi pikku junkkaria!
-Annas että joku paiskaa oven kiinni kun et mitään aavista ja sytyttää
-tulen. Silloin kärvennyt elävältä. Mutta ennen kuin niin pitkälle
-päästään, minä kyllä käännän kauniin kaulasi ja pelastan henkesi.
-Eukko veti linnun uunista hellävaroen.
-
-Sitten Jan lähti kotimatkalle kainalossaan kimppu nimilapullisia
-kukkia.
-
--- Hyvästi, poikani! Tule taas pian käymään luonani. Tuo taas
-ruohoja. Hyvästi, hyvästi ja Jumalan haltuun. Minä toivon, ettei
-ole synti sitä toivoa, sillä tiedän, että Jan on kerettiläinen, ja
-kaikki te joudutte helvettiin, mutta Jan on hyvä poika. Minua kovin
-surettaa, että Jan on niitä vääräuskoisia.
-
-Janin palatessa takaisin Rafteniin oli siellä päivällispöytä yhdelle
-katettuna, vaikka kello oli jo kolme iltapäivällä.
-
--- Jan, tule syömään päivällistä, sanoi rouva Raften tyyneen
-äidilliseen tapaansa. -- Annan panna paistin tulelle. Viiden minuutin
-kuluttua se on lämmintä.
-
--- Mutta minä jo söin päivällistä de Neuvillen mummon luona.
-
--- Niin, kyllä minä tiedän.
-
--- Sekoittiko se teetäsi toisella etukäpälällään ja levittikö hilloa
-leivälle toisella? kysyi Raften karkeanlaisesti.
-
--- Keittikö se sinulle rokkaa aljosta, mustasta linnustaan? kysyi Sam.
-
-Jan lehahti kovin punaiseksi. Ilmeisestikin kaikilla oli tiedossaan,
-mitä hän oli kokenut, mutta häneen koski kipeästi, kun he niin
-säälimättä pilkkasivat vanhaa kunnon eukkoa.
-
-Hän vastasi: -- Mummo oli niin ystävällinen ja hyvä kuin suinkin
-taisi.
-
--- Paras sinun nyt olisi syödä vähän paistia, sanoi rouva Raften
-huolestuneella ja epäilevällä äänellä.
-
-Kuinka mehukas ruskea paisti olisikaan maistunut! Kuinka hänen
-vatsansa sitä kaipasikaan! Mutta jatkuva pilkka oli häntä
-suututtanut. Hän tahtoi pitää lämminsydämisen vanhan eukon puolta,
-joka oli nurkumatta tarjonnut hänelle parasta mitä hänellä oli --
-antanut kaikkensa -- osoittaakseen, kuinka tervetullut outo vieras
-oli. Heidän ei pitänyt saada milloinkaan tietää, kuinka mielellään
-hän nyt olisi syönyt, ja äskeisen kestiemäntänsä puolta pitäen hän
-vielä valehtelikin ensi kerran elämässään:
-
--- Ei, kiitoksia paljon, mutta ei minun tosiaan ole vähääkään nälkä.
-Minä söin de Neuvillen mummon luona oikein hyvän päivällisen.
-
-Välittämättä sitten sen enempää tyhjän vatsansa vaivoista hän lähti
-ilta-askareilleen.
-
-
-
-
-XIII
-
-VIHOLLISEN VAKOOJA
-
-
--- Mistä kummasta Kaleb sai sen suuren tuohen kappaleen, tuumi Jan,
--- siitä olisi hyvä tehdä astioita.
-
--- Taidanpa tietää. Kävi varmaan Burnsin metsässä. Meidän metsässä ei
-ole koivuja. Mutta kyllä sitä hankkia voidaan.
-
--- Pyydä sinä, että saisimme käydä.
-
--- Vielä mitä, kuka välittää vanhasta koivusta? Me käymme
-lainaamassa, kun Burns ei ole näkemässä.
-
-Jan epäröi.
-
-Sam otti kirveen. -- Tämä on sitten sotaretki vihollisen maahan.
-Sillä puolella on sotaa kyllä, se on varma, hän on myös yksi isän
-"ystäviä".
-
-Jan seurasi, vaikka yhä epäillen, oliko tämä teko oikein kunniallinen.
-
-Rajan takaa löytyikin pian melkoisen suuri kanoottikoivu, jota pojat
-paraikaa uutterasti huimivat poikki saadakseen oikein pitkän tuohen,
-kun näkyviin tuli pitkä mies ja pieni poika, jotka kirveen kalke
-kaikesta päättäen oli paikalle johdattanut. Sam huudahti hiljaa: --
-Se on ukko Burns. Nyt mennään!
-
-Ei ollut aikaa pelastaa mitään muuta kuin kirves ja oma nahkansa. He
-juoksivat raja-aidalle, ja Burns tyytyi huutamaan heidän peräänsä
-uhkauksia ja haukkumasanoja. Ei sen vuoksi, että hän olisi vähääkään
-koivusta välittänyt -- puuaineella ei ollut mitään arvoa siinä maassa
--- mutta pahaksi onneksi Raften oli riidellyt kaikkien lähimpien
-naapuriensa kanssa, minkä vuoksi Burns parhaan taitonsa mukaan
-suurenteli tätä vähäpätöistä rosvousta kamalaksi rikokseksi.
-
-Hänen urhoollinen poikansa, joka oli vähän sekä Jania että Samia
-pienempi, tuli siksi lähelle rajaa, että saattoi syytää suustaan
-mojovia haukkumasanoja.
-
--- Punapää -- punapää! -- Punapää varas! Odotapas kun isäni saa sinut
-kiinni -- Baften, Raften, rikirutka Straften, ja muuta yhtä kauheata,
-vieläpä paljon valitumpiakin hienouksia.
-
-Partio pääsi pakoon ja pelasti päänahkansa. Sam laski kirveen vanhaan
-paikkaansa.
-
--- Ei menetetty muuta kuin kunnia, virkkoi Jan. -- Kuka se penikka
-oli?
-
--- Hah, kukas muu kuin Gui Burns. Kyllä se tunnetaan. Häijy pieni
-hylky, joka paikassa väijymässä ja kurkistelemassa. Valehtelee kuin
-tuohta neuloisi. Sai palkinnon -- ison pesuharjan -- siitä että oli
-koulun likaisin poika. Me kaikki äänestimme, ja opettaja antoi sen
-hänelle.
-
-Seuraavana päivänä pojat tekivät uuden partioretken tuohta
-rosvotakseen, mutta tuskin he olivat ryhtyneet toimeen, ennen kuin
-lähistöllä syntyi äläkkä, ilmeisestikin pienen pojan aikaan saamana.
-Alkoi kuulua karjumista: -- Hei, vai te -- --. Lähdettekö mun -- --
-maaltani -- --
-
--- Otetaan se hylky kiinni, Jan.
-
--- Ja poltetaan paalussa kamalasti kiduttaen, lisäsi puhuteltu. He
-lähtivät ryntäämään siihen suuntaan, mutta jälleen Burnsin väliin
-tulo muutti heidän sotaretkensä nopeaksi paoksi.
-
-(Lisää rumia sanoja.)
-
-Pojat kävivät seuraavinakin päivinä monesti rajan lähettyvillä,
-mutta Burns sattui olemaan aina lähellä työssä ja Guilla oli
-nopeat silmät ja korvat. Se pikku rotta näytti olevan alati
-varuillaan. Pian hänen matkan päästä huutamistaan huomautuksista
-kävi ilmi, että hän tarkkaan tiesi kaikki poikien hommat -- oli
-epäilemättä käynyt leirissä heidän poissa ollessaan. He näkivät
-hänen monta kertaa kiinnostuneena väijyvän heitä, kun he jousineen
-ja nuolineen harjoittelivat, mutta heti kun hänet keksittiin, hän
-pakeni turvallisen matkan päähän, minkä jälkeen hän purki sisuaan
-kiukuttelemalla ja haukkumalla.
-
-Eräänä päivänä pojat saapuivat leiriinsä juuri sopivaan aikaan.
-Läheisessä viidakossa käydessään Jan huomasi lehvien alla paljaan
-jalan. -- Halloo! mitäs tämä on? Hän kumartui, huomasi jalan
-liittyvän sääreen. Säären päässä oli Gui Burns.
-
-Gui karkasi pystyyn huutaen "Isä -- Isä -- Isä!" Hän juoksi henkensä
-edestä, intiaanit perässä kiljuen uhkauksia, jotka saivat veren
-hyytymään. Jan oli nopea juoksija, eikä Guin tylpistä sääristä ollut
-apua, vaikka niitä pelkokin kannusti. Hänet otettiin kiinni ja
-raastettiin parkumisistaan huolimatta leiriin.
-
--- Anna minun olla, Sam Raften -- anna minun olla!
-
-Hänen huomautuksistaan puuttuivat nyt huomattavassa määrin kaikki
-rumat sanat. (Hyvin nuorissa moinen herkkyys on sangen kiitettävä
-asia.)
-
-Ensimmäinen asia oli vangin sitominen.
-
-Sam toi nuoran.
-
--- Hyi, sanoi Jan. -- On tuokin muka tyylikästä. Tuo nahkapuuta.
-
-Sitä saatiin tuota pikaa, ja vaikka Gui kuinka parkui ja potki, hänet
-sidottiin juhlallisesti puuhun -- tuoreeseen -- se kun kestäisi,
-huomautti Jan, paremmin tulta.
-
-Molemmat soturit istuivat nyt tulen ääreen jalat ristissä. Vanhempi
-sytytti rauhanpiipun, ja sitten he ryhtyivät keskustelemaan
-onnettoman vangin kohtalosta.
-
--- Veli, sanoi Jan juhlallisia liikkeitä tehden, -- suloista on
-kuulla tämän kurjan kalpeanaaman parkumista. (Oikeastaan tuota ääntä
-alkoi olla enemmän kuin he saattoivat sietää.)
-
--- Ugh -- paljon hyvä, sanoi Tikka.
-
--- Antakaa minun olla. Minun isäni antaa teille tästä selkään, senkin
-kehnot pelkurit, valitteli vanki unohtaen nopeaan malttinsa.
-
--- Ugh! Päänahka ensin, sitten kärvennämme hänet elävältä. Pikku
-Majava teki muutamia kuvaavia kädenliikkeitä.
-
--- Ugh -- junkkari -- me paljon pahat, lisäsi Tikka, sylki kivelle ja
-alkoi hioa linkkuveistään.
-
-Veitsen terävä ja uhkaava "vuiit, uiit, uiit" kiveä vasten rääkkäsi
-Guin korvia ja hermoja aivan hirvittävästi.
-
--- Veli Tikka, meidän heimomme henki vaatii uhrin veren -- kaikki
-tyynni.
-
--- Suuri päällikkö Tikka kai tarkoitat, huomautti Sam hiljaa.
-
--- Ellet sano minua päälliköksi, en minäkään sano sinua päälliköksi,
-se siitä.
-
-Suuri Tikka ja Pikku Majava menivät nyt tiipiihin, maalasivat
-uudelleen toistensa naamat, panivat kuntoon pääkoristeensa ja
-astuivat ulos teloitusta varten.
-
-Tikka alkoi taas hioa veistään. Se ei tosin ollut tarpeellista, mutta
-hän piti äänestä.
-
-Pikku Majava kantoi nyt paikalle paljon keveitä risuja ja latoi
-ne vangin eteen. Mutta Guin jalat olivat vapaat ja hän potkaisi
-niitä niin, että ne lensivät joka suunnalle. Molemmat sotapäälliköt
-hyppäsivät syrjään. -- Ugh, paljon paha, sanoi vimmastunut Tikka.
-Sido sen sääret, oh, suuri päällikkö Pikku Majava!
-
-Uudella kuorenkaistaleella uhrin sääret sidottiin lujasti puuhun.
-Sitten päällikkö Tikka lähestyi veitsineen ja sanoi:
-
--- Suuri päällikkö Pikku Majava, jos me nyljemme hänen päänahkansa,
-niin on vain yksi päänahka, eikä _sinulla_ ole mitään voitonmerkkiä,
-ellet tyydy arvuutusluuhun.[6]
-
-Tässä oli pulma, keinotekoinen, mutta todellinen, ja Jan ehdotti:
-
--- Suuri päällikkö Puna-pää
-Tikka-kannolla-istuva-pyrstö-reunalta-kukkuva, ei päänahkaa oteta;
-nyljetään koko pää, kummallekin puolet nahasta.
-
--- Ugh! Ylen hyvä ehdotus, oi iso-intiaani-päällikkö
-Suuri-Pikku-Majava-puun-nurin-jyrsijä.
-
-Sitten Tikka haki hiilen ja alkoi hirvittävän vakavana piirtää
-vangin tappuraiseen pörröön jakorajaa sen mukaan mitä hän piti
-kohtuullisena. Pikku Majava intti vastaan, että hänellä oli oikeus
-saada toinen korva ja puolet päälaen nahasta, joka on nylkynahan
-pääosa. Tikka viittasi siihen, että vangilla onneksi oli otsatupsu,
-sellainen, jota sanotaan "lehmän nuolioksi", ja että se sai käydä
-toisesta päälaen nahasta. Nuorempi päällikkö saattoi olla siihen
-täysin tyytyväinen. Hiilipiirto pölytettiin pois uutta jakoehdotusta
-varten. Kumpikin päällikkö haki nyt hiilen, ja he alkoivat
-suunnitella Guin tappurakuontaloon uutta jakoa ja korjailla sitä,
-kunnes molemmat olivat tyytyväisiä.
-
-Uhri ei oikeastaan ollut menettänyt rohkeuttaan ennen kuin nyt. Hän
-oli syytänyt suustaan uhkauksia ja haukkumasanoja. Hän oli uhannut
-kertoa "isälleen" ja "opettajalle" ja koko maailmalle, mutta lopulta
-hän uhkasi kertoa Raftenille. Tämä naula oli se joka parhaiten veti,
-ja hieman levottomana Tikka kääntyi Pikku Majavan puoleen ja sanoi:
-
--- Veli päällikkö, ymmärrätkös lörpöttelevän kalpeanaaman kieltä?
-Mitä hän sanoo?
-
--- Ugh, ei minä tiedä, vastasi Jan. -- Ehkä nyt laulaa surmanvirttään
-omalla kielellään.
-
-Gui ei ollut aivan urhoollisuutta vailla. Hän oli tähän saakka
-pysynyt rohkeana luullen poikien vain tekevän pilaa, mutta
-tuntiessaan vedettävän tuota kamalaa nokiviivaa, joka tyydyttävästi
-jakoi hänen päänahkansa näiden molempien maalattujen hirviöitten
-välillä, tylyn Tikan vielä viimeisen kerran veitsellään vedellessä
-_vuiit, uiit, uiit_ pitkin kiveä, lähestyessä ja kahmaistessa toiseen
-käteensä kourallisen hänen tappuraisia hiuksiaan hän murtui ja itki
-katkerasti.
-
--- Voi älkää, älkää, -- voi isä! Voi äiti! Päästäkää minut tällä
-kerralla, minä en tee sitä koskaan toiste. Mitä hän ei tekisi, sitä
-hän ei sen tarkempaan sanonut, mutta ilmeisestikin hän täydelleen
-antautui.
-
--- Odota, veli päällikkö, sanoi Pikku Majava. Heimojen kesken on
-tapana vapauttaa, vieläpä ottaa heimon jäseniksikin semmoisia
-vankeja, jotka ovat osoittaneet huomattavaa urhoollisuutta.
-
--- Jos urhoollisuus on parkumista, niin sitten hänessä on ollut
-urhoollisuutta monen miehen edestä, sanoi Tikka tavalliseen tapaansa
-taas puhuen.
-
--- Leikataan poikki hänen siteensä, että hän saa paeta oman kansansa
-luo.
-
--- Olisi tyylikkäämpää, jos jättäisimme hänet tähän yöksi. Huomenna
-sitten näkisimme, että hän on omin neuvoinensa paennut, sanoi
-vanhempi päällikkö. Uhri älysi, että hänen tilanteessaan oli
-tapahtunut parannus, ja lupasi nyt yhä nyyhkien tuoda heille niin
-paljon tuohta kuin he vain tahtoivat -- tehdä vaikka mitä, kun vain
-pääsisi menemään. Hän lupasi jopa varastaa heille, mitä vain oli
-parasta hänen isänsä puutarhassa.
-
-Pikku Majava veti puukkonsa ja katkaisi siteen toisensa jälkeen.
-
-Tikka otti jousensa ja nuolensa huomauttaen että "paljon hauska ampua
-juoksuun".
-
-Viimeinen kuoriside katkesi. Guita ei tarvinnut käskeä. Hän juoksi
-ääneti raja-aitaa kohti, kunnes oli päässyt sen yli. Huomatessaan
-olevansa hyvässä turvassa eikä kenenkään takaa ajamana, hän huusi
-koko ilman täyteen uhkauksia ja haukkumisia. Hänen sanojaan ei
-ollenkaan voisi tähän painaa.
-
-Useimmat pojat olisivat niin selkää karmivien kokemuksien jälkeen
-karttaneet suota, mutta Gui tunsi koulusta Samin hyvänluontoiseksi
-pojaksi. Hän alkoi ajatella, että hän suotta oli säikähtänyt. Häntä
-houkuttelivat monet syyt, eniten ehkä hivuttava uteliaisuus. Ja
-niinpä tapahtui, että pojat eräänä päivänä leiriin tullessaan näkivät
-Guin paraillaan hiipivän pois. Hauskaa oli juosta hänet kiinni ja
-raastaa takaisin. Hän oli kovin yrmeissään, ei pitänyt niin pahaa
-suuta ja oli ilmeisesti vähemmän peloissaan. Päälliköt puhuivat
-tulesta ja kidutuksesta ja uhkailivat uittaa häntä lammessa, mutta se
-ei tehonnut ollenkaan. Sitten he aloittivat ristikuulustelun. Vanki
-ei vastannut. Miksi hän kävi heidän leirissään? Mitä hän teki --
-varastiko? Vanki vain murjotti synkän näköisenä.
-
--- Sidotan sen silmät ja tungetaan selkään gyaskutti, sanoi Jan
-kolkolla äänellä.
-
--- Hyvä tuuma tuo, myönsi Sam tietämättä gyaskutista sen enempää kuin
-vankikaan. Sitten hän jatkoi: -- Yhtä hyvä vaikka vähän armahdamme.
-Ei sitten suotta kidu.
-
-Tuntematon se parhaiten pelottaa. Vangin sisuun koski taas kovasti.
-Suupielet värähtelivät. Hän oli taas murtumaisillaan, kun Jan käytti
-tilaisuutta ja sanoi: -- No mikset sitten sano, mitä sinä täällä käyt
-urkkimassa?
-
-Ja nyt poika uikutti haluavansa leikkiä intiaania.
-
-Sam ja Jan tulivat totisiksi. He eivät olleet ennättäneet maalata
-kasvojaan, niin että tällä kertaa selvästi näkyi, mitä heidän
-mielessään liikkui.
-
-Pikku Majava nousi nyt ja puhui neuvostolle.
-
--- Sangerin kansan suuret päälliköt! Viime kerralla kun me
-rääkkäsimme ja poltimme kuoliaaksi tämän vangin, hän jätti jälkeensä
-syvän vaikutuksen. Ei koskaan ennen ole ainoakaan vankimme osoittanut
-niin suuria lahjoja. Minä äänestän, että hänet otetaan heimon
-jäseneksi.
-
--- Oi heimon viisain päällikkö yhtä lukuun ottamatta, tuo on kyllä
-hyvä, mutta tiedäthän, ettei ainoakaan soturi voi meihin yhtyä
-ensiksi osoittamatta, että hän on oikeata lajia ja hyvää ainesta,
-täysivillainen, ja tavalla tai toisella tavallisia etevämpi. Eikös
-aina ole ollut niin. Nyt hänen täytyy antaa selkään jollekulle heimon
-sotureista. Voitkos tehdä sen?
-
--- En.
-
--- Taikka juosta paremmin tai ampua paremmin taikka jotakin muuta --
-taikka antaa meille kaikille lahja. Mihin sinussa on miestä?
-
--- Minä voin varastaa vesimeloneja ja näen kauemmaksi kuin kukaan muu
-koko koulussa ja osaan hiipiä paremmin kuin mikään ihminen tai eläin.
-Minä olen katsellut teitä pensaikosta jos kuinka monta kertaa. Näin,
-kun te rakensitte tuota patoa. _Minä uin siinä ennen kuin kumpikaan
-teistä_ ja olen monesti istunut ja poltellut teidän tiipiissänne, kun
-teitä ei ole ollut siellä, ja minä kuulin silloin, kun te puhuitte
-siitä, että piti lähteä meidän tuohtamme pihistämään.
-
--- Ei tuo juuri kuulosta kovin _urhoolliselta_. Onko sinulla mitään
-lahjoja heimon vanhimmalle ylipäällikölle?
-
--- Minä tuon teille niin paljon tuohta kuin vain tarvitsette. En
-sentään siitä koivusta, jonka te kaadoitte, sillä minä isän kanssa
-poltin sen, niin ettette te saisi sitä, mutta tuon paljon toista ja
-ehkä -- minä joskus kähvellän teille kananpojan.
-
--- Hänen aikomuksensa ovat ilmeisestikin kunnioitettavat. Otetaan
-koetukselle, sanoi Jan.
-
--- No hyvä, virkkoi ylipäällikkökin, -- pääsköön sitten, mutta se
-ei vie minun oikeuttani tuohon vasempaan puoleen hänen päänahastaan
-niskaan aina tuohon keltaiseen karvamättääseen asti, tuohon asti,
-josta kaulus on hangannut lian pois. Minä saatan ottaa sen milloin
-vain asiat vaativat, ja toinen korva seuraa mukana.
-
-Gui aikoi pitää tätä leikkipuheena, mutta Samin kiiluvat silmät
-ja tutkimaton naama kiintyivät niin nälkäisinä siihen samaiseen
-keltaiseen karvamättääseen, että hänen mieltään taas alkoi karmia.
-
--- Kuulepas Jan -- tuota noin Suuri Pikku Majava piti sanomani --
-sinä tiedät parhaiten ne asiat. Mitä kaikkia temppuja tehtiinkään,
-kun intiaaniheimoon otettiin?
-
--- Eri heimoissa eri tavat. Aurinkokarkelo ja tulikoetus ovat
-kuitenkin arvokkaimmat ja molemmat ovat kauhean vaativia.
-
--- Kumman _sinä_ suoritit? kysyi Tikka.
-
--- Molemmat, sanoi Jan irvistäen päivän polttamia käsivarsiaan ja
-olkapäitään muistellessaan.
-
--- Aivanko varmaan? sanoi vanhempi päällikkö epäilevällä äänellä.
-
--- Niin, hyvä herra; ja minä kestin ne niin hyvin, että kaikki
-myönsivät minut koko heimon parhaaksi, kehaisi Pikku Majava
-mainitsematta kuitenkaan, että hän oli oman hermonsa ainoa jäsen.
-Minulle annettiin yksimielisesti nimeksi "Kiljuva päivänkoitto".
-
--- Minä tahdon kanssa olla Kiljuva päivänkoitto, kimitti Gui.
-
--- Sinäkö? Ethän sinä tiedä kykenetkö ollenkaan selviytymään, sinä
-keltainen karvamätäs.
-
--- Kas niin, karvamätäs, kumman valitset?
-
-Gui tahtoi antaa paahtaa itsensä lanteihin saakka. Hän oli jo täynnä
-teerenpisamia ja päivän paahtama aina hartioihin saakka ja hänen
-kehno pumpulipaitansa torjui niin huonosti auringon säteitä, että
-hänen ihonsa muualtakin oli kellervä. Hän siis hyppeli kokonaisen
-päivän leirissä yläruumis paljaana, mutta kun hän oli karaistunut, ei
-hänen ihonsa tietenkään palanut.
-
-Auringon hipoessa puiden latvuksia päälliköt kokoontuivat
-neuvotteluun.
-
-Ylipäällikkö tarkasti uuden sotilaan, pudisteli vakavasti päätään ja
-sanoi juhlallisesti: -- Liian keltainen palaakseen. Nimesi on oleva
-Mäihä.
-
-Vastaväitteet olisivat olleet turhia. "Mäihä" hän nyt oli ja sinä
-pysyisi, kunnes ansaitsisi paremman nimen. Rauhanpiippu kulki
-miehestä mieheen, ja Gui julistettiin Sangerin intiaanien kolmanneksi
-sotapäälliköksi (sana _sota_ lisätty erityisestä pyynnöstä).
-
-Hän oli ehdottomasti heimon vaarattomin jäsen, ja sen vuoksi hänelle
-tuotti erikoista mielihyvää erittäin julman osan näytteleminen.
-Sotamaali oli hänen ilonsa ja sen avulla hän erinomaisella
-menestyksellä sai pyöreän hymyilevän naamansa muuttumaan
-villin julmuuden kauhistuttavaksi perikuvaksi. Maali oli hänen
-keppihevosensa ja ylpeytensä, mutta ah, kuinka usein tapahtuu, että
-syvin suru on suurimman ilon keskellä. Mäihän silmiä ei voinut
-verrata kavalan punanahan synkkiin pikihelmiin. Ne olivat virttyneen
-siniset. Pörhöisen tappuranvärisen tukkansa hän sai jouhitukolla
-peitetyksi, maali korjasi teerenpisamaisen ihon, mutta valkoisia
-ripsiä ja haaleita porsasmaisia silmiä ei voinut mitenkään naamioida.
-Hän piti kuitenkin surunsa omina hyvinään, sillä hän tiesi, että
-jos toiset vähänkään saisivat vihiä näistä hänen tunteistaan, hänen
-nimensä paikalla vaihdettaisiin "Nukeksi" tai "Pikkulinnuksi" tai
-joksikin muuksi yhtä kamalaksi ja epäintiaanimaiseksi nimitykseksi.
-
-
-
-
-XIV
-
-TAPPELU
-
-
-Jan, kuulepas, näin tänä aamuna verisatakielen.
-
-Se kai on joku uusi lintu, sanoi Jan epäilevällä äänellä.
-
-Se on kaunein lintu koko maassa.
-
-Mitä? Kolibriko?
-
--- Eee-i. Eiväthän ne kauniita ole, pieniä vain.
-
--- Siitä nyt näkyy, mitä sinä tiedät, vastasi Jan, -- sillä "nämä
-verrattomat siivekkäät jalokivet ovat samalla sekä pienimmät että
-kirkkaimman väriset, mitä on sulan kantajia". Jan oli jostakin
-lukenut tämän lauseen ja se oli tarttunut hänen ylen herkkään
-muistiinsa.
-
--- Loruja! sanoi Sam. -- Tuo kuulostaa taas kirjasta opitulta,
-mutta minä lyön vaikka vetoa, että olen nähnyt puutarhassa
-trumpettiköynnöksen ja mehiläispalsamin ympärillä satoja kolibreja,
-eivätkä ne olleet miljoonasosaakaan niin kauniita kuin tämä
-verisatakieli. Se on todella punainen kuin veri ja loistaa kuin
-tuli. Siivet ovat mustat. Noita-akka sanoo intiaanien kutsuvan sitä
-sotalinnuksi, sillä kun sen nähtiin polulla lentävän, niin tuli
-sota. Mutta eihän se mitään niin ihmeellistä ole, sillä ainahan ne
-tappelivat.
-
--- Ah, nyt minä tiedän, sanoi Jan. -- Veripunainen tanager. Missä sen
-näit?
-
--- Se pyrähti puusta ja istahti sitten tiipiin pisimmän tangon päähän.
-
--- Toivotaan, ettei se tiedä sotaa. Olisi hauska saada yksi
-täytettäväksi.
-
--- Yritin ampua sen sinulle, poikani, vasten sääntöjä. Ja jos olisi
-ollut pyssy, olisin sen saanutkin. Koetin osata nuolella, enkä ole
-sen jälkeen nähnyt lintua sen enempää kuin nuoltakaan. Se kun vielä
-oli minun paras nuoleni -- vanha Varma surma.
-
--- Annatkos nuolen minulle, jos minä löydän sen? sanoi Gui.
-
--- En tietenkään, siitä saat olla varma. Mitä hyötyä siitä sinulle
-olisi?
-
--- Annatkos purukumisi?
-
--- En.
-
--- No lainaatkos sitä sitten edes vähäksi aikaa?
-
--- Jop, kauppa on lyöty lukkoon.
-
--- Kas tässä on nuolesi, sanoi Gui vetäen sen hirsien välistä, jonne
-se oli lentänyt. -- Näin sen suhahtavan sinne ja ajattelin, että
-olenpa hiljaa ja odotan tapausten kehittymistä, kuten Jan sanoo.
-Onnistuneen pilansa päälle Gui hirnahti kuin hevonen.
-
-Intiaanit lähtivät aikaisin aamulla maalattuina vakoiluretkelle.
-Jouset ja nuolet olivat matkassa, ja tietysti he olivat joka hetki
-varuillaan silloin tällöin jälkiä etsien ja korviaan höristellen.
-
-Mokkasiinipukuisten jalkain astuessa ei kuulunut risaustakaan,
-terävät silmät iskivät jokaiseen liikkuvaan lehteen jäntevien
-miesten hiipiessä aarniometsän mahtavien runkojen keskellä -- niin
-ainakin sanottiin Janin kirjassa. Epäilemättä he kulkivat sangen
-ääneti, mutta kuitenkin pieni haukka säikähti ja lähti lentoon
-palsamikuusesta -- "tulipuusta", joksi he nyt sitä sanoivat saatuaan
-tietää puuaineen ihmeteltävät ominaisuudet.
-
-Kolme nuolta ammuttiin sen perään, mutta mitään vahinkoa ei sille
-sattunut. Jan vilkaisi sitten puuhun ja huudahti:
-
--- Pesä.
-
--- Se näyttää minusta tuulenpesältä, sanoi Gui.
-
--- Minä en sitä usko, vastasi Jan. -- Mehän pelotimme haukan pois.
-
-Jan oli hyvä kiipeämään, kieltämättä paras joukosta, ja heittäen
-maahan lakkinsa, takkinsa, housunsa ja aseensa hän alkoi kavuta
-palsamikuuseen vähääkään välittämättä pihkasta, jota riippui
-kidemäisinä pisaroina, taikka kaarnasuomuista, joita irtaantui
-kaikkialta.
-
-Tuskin hän oli kadonnut alempien oksien sekaan näkymättömiin, kun Gui
-keksi ilkikurisen tuuman ja yllytti Samia tähän tapaan:
-
--- Tehdään Janille pieni kepponen ja lipitetään tiehemme. Leikkisä
-mieli petti Samin. He täyttivät Janin takin ja housut lehdillä ja
-muulla roskalla, sovittivat ne yhteen kuin miehen hahmon, panivat
-lakin tekeleen päähän ja pistivät sitten takin rinnan läpi maahan
-saakka yhden hänen omista nuolistaan. Tämän tehtyään he livistivät
-tiehensä.
-
-Sillä välin Jan pääsi puun latvaan ja huomasi, että siellä oli vain
-tavallinen tuulenpesä, joita kuusissa on niin paljon. Hän luikkasi
-kumppaneilleen, mutta ei saanut vastausta. Sen vuoksi hän kipusi
-nopeasti alas. Ensiksi lystikäs ruuhkaukkeli nauratti häntä, mutta
-sitten hän huomasi, että hänen takkinsa oli turmeltu ja nuoli
-katkaistu. Hän huusi tovereitaan, mutta vastausta ei kuulunut; huusi
-kerran toisensa jälkeen vastausta saamatta. Hän jatkoi kulkuaan
-määräpaikkaan, jonne he olivat olleet kaikki matkalla, mutta jos he
-siellä olivatkin, olivat he piiloutuneet. Huomatessaan tulleensa näin
-kehnosti petetyksi Jan palasi leiriin huonolla tuulella. Tovereita ei
-ollut sielläkään. Hän istui vähän aikaa tulen ääressä, mutta toimekas
-mies kun oli, riisui sitten takin päältään ja alkoi parannella patoa.
-
-Hän kiintyi niin työhönsä, ettei huomannutkaan karkulaisten paluuta,
-ennen kuin kuuli äänen, joka sanoi:
-
--- Mitä tämä on?
-
-Ympäri kääntyessään hän näki Samin tutkivan hänen muistikirjaansa ja
-rupeavan sitten ääneensä lukemaan:
-
-    -- Kuningaslintu,
-    urhea harjakas, kuningaslintu,
-    kukkea --
-
-Jan nykäisi kirjan hänen kädestään.
-
--- Lyön vetoa, että loppu oli "laululintu", sanoi Sam.
-
-Janin kasvot hehkuivat häpeästä ja vihasta. Hänellä oli tapana
-silloin tällöin sepitellä runoja, mutta hän oli sairaalloisen
-arka, eikä kukaan niin ollen saanut nähdä hänen tuotteitaan.
-Kuningaslintu-runo, joka oli saanut alkunsa heidän iltakävelystään,
-oli vain yksi monesta samanlaisesta kokeesta. Hän oli oppinut
-ihailemaan urhoollisen pikkulinnun rohkeita hyökkäyksiä haukkain
-ja varisten kimppuun ja lopulta suurennellut niitä sellaisiksi
-sankaritöiksi, että niistä piti yrittää tehdä runo. Tämä asia
-oli hänelle sangen vakava, ja se että muut tekivät pilkkaa hänen
-tunteistaan, oli enemmän kuin hän saattoi sietää. Gui tietysti tuli
-mukaan irvistelemään oppien sanat Samilta. Sitten hän huomautti
-värittömällä äänellä, ikään kuin jotakin yleistä uutista kertoen:
-
--- Sanovat, että metsässä tänään ammuttiin urhea harjakas intiaani.
-
-Jan oli aamullisen petoksen vuoksi ärtyisellä tuulella. Kääntyen
-vihaisesti Guin puoleen hän sanoi uhkaavasti:
-
--- Lopeta nyt jo lorusi, sinä kelvoton nuuskija.
-
--- En minä sinulle puhu, tirskui Gui mennen Samin jäljessä tiipiihin.
-Sisältä kuului vähän aikaa hiljaista puhetta. Jan lähti taas padolle
-ja alkoi etsiä läpiä tunkeakseen niihin savea. Tiipiistä kuului
-nyt enemmänkin tirskettä, sitten Gui tuli yksin ulos, asettui
-teatraaliseen asentoon ja alkoi lausuilla puulle Janin pään yli:
-
-    -- Kuningaslintu,
-    urhea harjakas kuningaslintu,
-    kukkea vain olet laululintu --
-
-Käden ulottuvilla oli kuraa. Jan nakkasi sitä kelpo löntin Guin
-niskaan. Ylt'yleensä ryvettyneenä sai poika palata tiipiihin.
-
--- Siinä sait nyt pu-ket-teja, kuului Sam sanovan. -- Mene ulos
-ja saa vähän enemmän; jukopliut sinä sen ansaitset. Anna sitten
-_minulle_ tieto, kun ruvetaan "tekijää" huutamaan. Sitten taas
-tirskuttiin. Silloin Jan menetti kaiken malttinsa. Hän sieppasi ison
-kepin ja harppasi tiipiihin, mutta Sam nosti vastakkaiselta puolelta
-vaatteen lievettä ja livahti ulos. Gui yritti samaa, mutta Jan sai
-hänet kiinni.
-
--- Mitä sinä, enhän minä tee mitään.
-
-Vastaukseksi tuli mäjähtävä isku, joka sai pojan pahasti
-vääntelehtimään.
-
--- Anna minun olla, sinä iso pelkuri. En minä ole tehnyt sinulle
-mitään. Anna minun olla! Sam! S-A-M! S-A-A-A-M!!! Karjunta yltyi sitä
-myöten kuin keppi sutki sutkimistaan.
-
--- Älä häiritse minua, huusi Sam ulkopuolelta. -- Minä kirjoitan
-runoveisua, hirmuisen fiini koko juttu, oikea runohelmi. Hyvää hän
-sillä vain tarkoittaa.
-
-Gui parkui ja porasi nyt julmasti.
-
--- Saat enemmän, jos vielä soitat suutasi, kiljui Jan ja astui
-ulos. Siellä hän tapasi taas Samin muistikirja kädessä. Poika oli
-kirjoittavinaan siihen jotakin. Heti kun hän näki Janin, hän karisti
-kurkkuaan ja aloitti.
-
-    -- Kuningaslintu,
-    urhea harjakas --
-
-Siihen se jäi. Jan iski häntä rajusti vasten suuta. Sam hyppäsi
-muutaman askelen taapäin. Jan koppasi kouraansa ison kiven.
-
--- Älä heitä tuolla minua, sanoi Sam vakavasti. Jan nakkasi kiven
-toveriaan kohti kiukkuisimmalla voimallaan ja tositarkoituksella. Sam
-väisti ja karkasi sitten itsepuolustuksen pakosta Janin kimppuun.
-Niin sitä käytiin kiinni ja tapeltiin, sillä välin kuin Gui, kostoa
-himoiten, juoksi Samille apuun ja sai sekaan muutamia vähäpätöisiä
-iskuja.
-
-Sam oli raskaampi ja väkevämpi kuin Jan, mutta Jan oli voimistunut
-ihmeteltävästi Sangeriin tulonsa jälkeen. Hän oli laiha mutta
-jäntevä, ja koulussa hän oli oppinut tuon yleisen lanneheiton,
-joka on yhtä vanha kuin Kain ja Abel. Siinä oli kaikki, mitä hän
-painimisesta tiesi, mutta siitä oli hänelle nyt suurta hyötyä. Sitä
-paitsi raivo antoi hänelle voimia -- ja melkein heti kun kiinni
-käytiin, tuli tilaisuuskin. Sam lensi töppöset taivasta kohti ja
-makasi tuota pikaa maassa rähmällään. Gui sai yhden suoran iskun
-vasten kuonoaan ja poistui poraten. Nähdessään Samin nousevan pystyyn
-Jan karkasi hänen kimppuunsa taas kuin villipeto. Tuossa tuokiossa
-Sam kieri nurinniskoin äyräältä allikkoon.
-
--- Saatpa nähdä, kyllä minä sinut laitan täältä tiehesi, huusi Sam
-vihoissaan syljeskellen. -- Sanon isälle, että sinä häiritset työtä.
-Hänen silmänsä olivat täynnä vettä ja Guin tähtiä ja kyyneliä. Ei
-kumpikaan heistä nähnyt sitä neljättä, joka oli lähellä, mutta Janpa
-näki. Siellä seisoi, ei kahdenkaankymmenen askelen päässä, William
-Raften ja näki koko tapauksen. Hänen kasvoillaan ei ollut vihan, vaan
-rajattoman surun ja pettymyksen ilme -- ei sen vuoksi, että pojat
-olivat tapelleet -- ei -- hän tunsi poikain luonnon siksi hyvin,
-ettei ajatellutkaan sitä -- vaan että _hänen_ poikansa, joka oli
-vanhempi ja väkevämpi ja jota vielä toinen auttoi, sai rehellisessä
-tappelussa selkäänsä niin hintelältä toverilta, joka tuskin oli vielä
-potilaan kirjoista päässyt.
-
-Se oli niin katkera pala niellä, ettei hän muistanut nielleensä
-sen katkerampaa. Hän kääntyi ääneti ympäri ja poistui eikä koskaan
-perästäpäin hiiskunut asiasta sanaakaan.
-
-
-
-
-XV
-
-MINNIEN RAUHA
-
-
-Sinä iltana pojat välttivät toisiaan. Jan söi vain vähäsen ja
-rouva Raftenin ystävällisiin huolehtiviin kysymyksiin hän vastasi,
-ettei hän voinut hyvin. Illallisen jälkeen istuttiin kaikki pöydän
-ympärillä, miehet torkkuen, Jan ja Sam ääneti murjottaen. Jan pohti
-mielessään asioiden selviämistä. Sam varmaan esittäisi tapauksen
-yksipuolisesti ja Gui kannattaisi häntä. Raften oli itse nähnyt Janin
-väkivallan.
-
-Sangerin iloiset päivät olivat kai nyt olleet ja menneet. Hänet
-oli tuomittu, ja kuin pidätetty rikoksentekijä hän nyt odotti
-tuomion täytäntöönpanoa. Seurassa ei ollut kuin yksi vilkas jäsen.
-Se oli pikku Minnie. Hän oli tuskin kolmen vuoden vanha, mutta
-aikamoinen livertelijä. Samoin kuin kaikki lapset hän hirveästi piti
-salaisuuksista ja yksi hänen mielitemppujaan oli nyökätä jollekulle,
-laskea ruusunpunainen sormensa vielä ruusunpunaisemmille huulilleen
-ja jonkun kumartuessa hänen puoleensa kuiskata hänen korvaansa: --
-_Ei taa tannoo kellenkään_. Siinä kaikki. Tämä oli hänen käsityksensä
-sokkosilla olosta.
-
-Hän leikki veljensä polven vieressä. Veli nosti hänet istumaan, ja
-he kuiskailivat toisilleen. Sitten tyttö kiipesi alas ja meni Janin
-luo. Jan nosti hänet hellästi polvelleen. Häntä painoi se ajatus,
-että tämä pikku tyttö oli ainoa, joka häntä nyt rakasti. Tyttönen
-veti hänen päänsä alas luokseen, kietoi typykät käsivartensa hänen
-kaulansa ympäri ja kuiskasi: -- _Ei taa tannoo kellenkään_, luisui
-sitten alas lattialle ja piti viatonta pikkusormeaan varoittavasti
-suunsa edessä.
-
-Mitä tämä tarkoitti? Oliko Sam käskenyt häntä niin tekemään, vai
-oliko se vain samaa vanhaa kujetta? Oli miten tahansa, se sai
-lämpöisen tunteen syöksähtämään Janin sydämeen. Hän houkutteli pikku
-enkelin takaisin luokseen ja kuiskasi:
-
--- Ei, Minnie, en koskaan kerro. Jan alkoi älytä, kuinka mieletön
-hän oli ollut. Samhan oli kunnon poika, Jan piti hänestä ja olisi
-mielellään sopinut koko riidan; mutta ei -- niin kauan kuin Samilla
-oli karkotusuhkaukset mielessään, hän ei voinut pyytää anteeksi.
-Ei, hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa, miten asiat
-kehittyisivät.
-
-Hän tapasi Raftenin kerran toisensa jälkeen illan kuluessa, mutta
-mitään ei puhuttu. Yöllä hän nukkui sangen vähän ja oli aikaisin
-liikkeellä. Hän tapasi Raftenin yksinään -- melkeinpä koetti tavata
-hänet yksinään. Hän toivoi, että tämä selvittäisi asian niin pian
-kuin suinkin. Mutta William Raftenissa ei näkynyt mitään muutosta.
-Aamiaisen aikana Sam käyttäytyi kuten tavallisestikin, paitsi Jania
-kohtaan. Hänen huulensa oli ajettunut, mutta hän sanoi loukanneensa
-sen poikien kanssa peuhatessaan, miten lienee sattunut.
-
-Aamiaisen jälkeen Raften sanoi:
-
--- Jan, sinun pitää tulla minun kanssani koululle.
-
--- Nyt se viimeinkin tapahtuu, ajatteli Jan, sillä koulu oli asemalle
-vievän tien varressa. Mutta miksei Raften sanonut "asemalle"? Ei hän
-ollut niitä miehiä, jotka sanojaan säästävät. Eikä hän sanonut mitään
-Janin tavaroista, eivätkä ne olisi kieseihin mahtuneetkaan.
-
-Raften ei ajaessaan puhunut mitään. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään
-tavatonta. Viimein hän kuitenkin sanoi:
-
--- Jan, mitä isäsi sinusta aikoo?
-
--- Taiteilijaa, virkkoi Jan ihmetellen mitä yhteyttä sillä oli hänen
-erottamisensa kanssa.
-
--- Pitääkö taiteilijan olla kovinkin oppinut?
-
--- Ainahan se oppi on hyödyksi.
-
--- Tietysti, tietysti, sitähän minä olen aina Samillekin sanonut.
-Ansaitsevatko taiteilijat hyvin?
-
--- Kyllä toiset. Ne jotka parhaiten menestyvät, ansaitsevat jopa
-miljoonia.
-
--- Miljoonia? Johan nyt jotakin? Etkös vain, poika, pane vähän omiasi?
-
--- En, herra Raften. Turner ansaitsi miljoonan. Tizian asui
-palatsissa ja niin teki Rafaelkin.
-
-Hm. En minä heitä tunne, mutta saattaa olla -- saattaa olla. Kyllä
-se on merkillistä, mikä apu opista on -- sitä minä olen aina Samille
-sanonut.
-
-Sitten saavuttiin koulutaloon. Oli lupa-aika, mutta ovi oli auki
-ja portailla seisoi kaksi harmaapartaista miestä. He nyökkäsivät
-Raftenille päätään. Nämä miehet olivat koulun johtokunnan jäseniä.
-Toinen oli Charless Boyle, toinen vanha Moore, köyhä kuin kirkon
-rotta, mutta kunnon ukko ja johtokuntaan oikeastaan valittu
-puskuriksi Boylen ja Raftenin välille. Boyle oli monta vertaa
-suositumpi. Mutta Raften valittiin aina johtokuntaan hänkin, sillä
-ihmiset tiesivät, että hän hoitaisi erinomaisen tarkasti sekä koulun
-omaisuutta että itse koulua ja koululaisiakin.
-
-Tämä oli ylimääräinen kokous, joka oli kutsuttu kokoon päättämään
-uudesta koulutalosta. Raften otti esille ison joukon papereita,
-mukana kouluhallituksen kirjeitä. Koulupiirin tuli hankkia puolet
-rahoista; toisen puolen hallitus lupasi antaa, jos kaikki sen ehdot
-täytettiin. Tärkein ehto oli, että koulutalon piti sisältää määräluku
-kuutiometrejä ilmaa kutakin oppilasta kohti. Tämä oli sangen
-tärkeätä, mutta mistä he tietäisivät, oliko näissä piirustuksissa
-tyydytty vähimpään määrään vai oliko rakennus ehkä tarpeettoman
-suuri. Tätä ei käynyt kysyminen kouluhallitukselta. Opettajalta ei
-voitu kysyä neuvoa, hän kun oli poissa, ja luultavasti hän olisi
-petkuttanut heille enemmän ilmaa kuin tarvittiinkaan. Raften ratkaisi
-loistavasti tämän pelottavan matemaattisen tehtävän keksiessään,
-että laiha kirkassilmäinen poika oli kuin tilattu puhumaan heidän
-puolestaan.
-
--- Jan, hän sanoi antaen tälle mittakepin, -- voitko sanoa minulle,
-kuinka monta metriä ilmaa tässä huoneessa on jokaista oppilasta
-kohti, kun penkit ovat täynnä?
-
--- Tarkoitatteko kuutiometrejä?
-
--- Annas kun katsotaan. Sitten piirustuksia valtavilla etusormillaan
-seuraillen ja kömpelösti haparoituaan pitkin paljon sormeiltua
-asiakirjaa Raften ja Moore sanoivat yhtä aikaa: -- Niin,
-kuutiometrejä tässä seisoo. Jan mittasi nopeasti huoneen pituuden
-ja karttatangolla sen korkeuden. Kolme harmaapartaa katseli häntä
-ihmetellen ja ihaillen huomatessaan hänen ilmeisen _varmuutensa_.
-Sitten hän laski istuimet ja kysyi vihdoin: -- Luetaanko opettaja
-mukaan? Miehet keskustelivat tästä kohdasta. -- Eiköhän liene
-parasta; tarvitsee se enemmän ilmaa kuin kukaan muu, he sitten
-tuumivat. Ha, ha!
-
-Jan kirjoitti paperille muutamia numeroita. Sitten hän ilmaisi
-lopputuloksen: -- Viisi kuutiometriä, vähän päälle.
-
--- Katsos tuota, sanoi Raften ylpeillen ja voitonriemuisesti. Pitää
-täsmälleen yhtä tarkastajan laskujen kanssa. _Sanoinhan_ minä, että
-kyllä hän. No, koetetaanpas nyt uutta rakennusta.
-
-Hypisteltiin uusia papereita.
-
--- Jan, entäs tämä -- lapsia kaksi kertaa enemmän, yksi opettaja ja
-rakennus niin ja niin.
-
-Jan laskeskeli minuutin, sanoi sitten: -- Kuusi kuutiometriä kullekin.
-
--- Sillä tavalla, enkös sitä sanonut, jyrisi Raften; enkös sitä
-sanonut, että se arkkitehti, kelvoton huijari, aikoi auttaa
-urakkamiestä meidän vahingoksemme -- luuli meitä niin tyhmiksi!
-Sovittu juoni koko tuo kirottu juttu. Katsos tuota! Nehän ovat
-varkaita ja rosvoja kaikki tyynni.
-
-Jan vilkaisi piirustusta, jota miehet heiluttelivat ilmassa.
-
--- Odottakaas vähän, hän sanoi osoittaen varmuutta, jota hänessä
-tuskin aikaisemmin oli Raftenin läsnä ollessa ilmennyt, -- käytävä
-ja vaatehuone on vähennettävä. Hän vähensi niiden tilavuuden, ja
-sitten piirustus olikin aivan oikea -- täsmälleen hallituksen vähin
-ilmamäärä.
-
-Boylen silmässä näkyi nyt vilaukselta kuin voitonriemuista
-häijyyttä. Raften näytti suorastaan pettyneeltä, kun ei löytynytkään
-minkäänlaista konnankoukkua.
-
--- Oli miten oli, huijareita ovat yhtäkaikki. Kyllä niiden kanssa
-pitää olla silmät auki, hän lisäsi, ikään kuin itseään puolustellen.
-
--- No sitten, Jan, viime vuonna kunnan omaisuus arvioitiin 265
-000 dollariksi. Me hankimme 265 dollaria kouluverolla, joka oli 1
-sentti dollarilta. Tänä vuonna omaisuuden arvio on 291 400 dollaria;
-paljonko sama vero tuottaa, jos kantokustannukset ovat samat?
-
--- Kaksisataa ja yhdeksänkymmentäyksi dollaria neljäkymmentä senttiä,
-Jan sanoi vähääkään epäröimättä -- ja kaikki kolme miestä nojasivat
-taapäin tuolissaan suu selkosen selällään.
-
-Tämä oli hänen elämänsä suurimpia hetkiä. Ukko Boylekin säteili
-ihailusta ja Raften hehkui tuntien, että tästä kunniasta kuului
-hiukan hänellekin.
-
-Näiden kolmen karaistuneen ja ovelan miehen yksinkertaisuus ja
-heidän nöyrä kunnioituksensa tämän poikanulikan ihmeteltävää oppia
-kohtaan oli suorastaan liikuttavaa, ja yhtä liikuttavaa oli niin
-ikään se ehdoton luottamus, jota he tunsivat hänen laskutaitonsa
-erehtymättömyyteen.
-
-Raften varsinkin irvisti hänelle ominaisella, melkein heikkoutta
-ilmaisevalla tavalla. Jan ei ollut koskaan ennen nähnyt hänen
-kasvoissaan sitä ilmettä, paitsi kerran, kun hän oli puristanut
-kuuluisan nyrkkeilijän kättä tämän voitettua tappelussa, josta kauan
-puhuttiin. Jan ei oikein tiennyt, pitikö hän siitä vai ei.
-
-Kotimatkalla Raften puhui harvinaisen avomielisesti, mitä hän oli
-pojastaan aikonut. (Jan alkoi ymmärtää, että myrsky oli ohitse.)
-Hän märehti taas vanhaa mieliainettaan. "Oppi se on, joka jotakin
-merkitsee." Jan vain ei tiennyt, että se oli se ainoa sana, joka
-Raftenia lohdutti, sen jälkeen kun hän oli nähnyt ison poikansa
-joutuvan tappiolle: "Oppi se oli joka sen teki. Ai ai, kuinka se
-poika on saanut hyvän kasvatuksen." Vasta monen vuoden kuluttua,
-kun Jan täysikasvuisena miehenä Raftenin kanssa jutteli entisistä
-ajoista, hän sai tietää jo vähän aikaisemminkin alkaneensa saavuttaa
-tuiman isäntänsä arvonantoa, mutta vasta se lanneheitto, jolla hän
-sinä päivänä keikautti Samin nurin, kohotti hänet kunnian kukkuloille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Raftenin vuoksi ei enää hätää, päätteli Jan, mutta entä Sam? He eivät
-vielä olleet sanoneet toisilleen sanaakaan. Jan olisi tahtonut sopia,
-mutta se kävi yhä vaikeammaksi. Samin kiukku oli ollutta ja mennyttä,
-ja hän toivoi sopivaa tilaisuutta, mutta sellaista ei sattunut.
-
-Hän oli juuri laskenut maahan molemmat sankonsa siat ruokittuaan, kun
-Minnie tulla lyllersi ulos.
-
--- Tam! Tam! Vie Minnie piiloon! Huomaten sitten Janin hän lisäsi: --
-Jan, Minnie tattoo toolille ittumaan, Jan ottaa Tamia kätettä.
-
-Kuningatarta täytyi totella. Sam ja Jan tarttuivat nolon näköisinä
-toistensa käsiin tehdäkseen pikku kuningattarelle valtaistuimen.
-Tämä kietaisi kätensä kummankin kaulan ympäri, niin että heidän
-päänsä tulivat lähelle. Kumpikin piti heidän välissään olevasta
-valkoihoisesta rusoposkisesta tyttösestä, ja kumpikin saattoi puhua
-hänelle, vaikkei toinen toiselleen. Mutta kosketuksessa on jotakin,
-joka käy yli ymmärryksen. Tilanne alkoi tuntua naurettavalta, ja
-äkkiä Sam purskahti nauramaan ja sanoi:
-
--- Kuules, Jan, sovitaan pois.
-
--- Mi-minä mi-mielelläni, änkytti Jan kyynelet silmissä. -- Minun on
-kovin paha mieleni. Minä en enää koskaan tee sellaista.
-
--- Älä puhu joutavia! En minä välitä, sanoi Sam. -- Se kehno pikku
-nuuskija oli syypää koko juttuun; mutta väliäkös siitä. Kaikki on
-ollutta ja mennyttä. Ainoastaan se minua harmittaa, että en käsitä,
-miten sinä sait minut nurin nakatuksi! Minä olen isompi ja väkevämpi
-ja vanhempikin. Minä jaksan nostaa enemmän ja tehdä kovempaa työtä,
-mutta sinä vain nakkasit minut kuin pelusäkin. Sen minä vain
-tahtoisin tietää, kuinka sinä sen teit.
-
-
-
-
-
-
-III OSA: METSÄSSÄ
-
-
-
-
-I
-
-METSÄSSÄ TÄYDELLÄ TODELLA
-
-
--- Minusta te menetätte paljon aikaa kulkiessanne edestakaisin
-leirillenne; miksette kerrassaan asu siellä? sanoi Raften eräänä
-päivänä värittömään tapaansa, joka aina tuotti päänvaivaa, puhuteltu
-kun ei tiennyt, oliko se täyttä totta vai pilkkaa.
-
--- Kyllähän se käy päinsä. En minä kotia kaipaa, vastasi hänen
-poikansa.
-
--- Ei meistä mikään olisi hauskempaa kuin olla siellä yötä, sanoi
-Jan.
-
--- No olkaa sitten. Niin minä tekisin, jos olisin poika ja intiaania
-leikkisin; minä leikkisin kunnolla.
-
--- Hyvä on, venytteli Sam (hän aina venytti sanoja sitä enemmän mitä
-tärkeämpi hänestä asia oli), kyllä se meille sopii.
-
--- Hyvä on, sanoi Raften. -- Muistakaa, että siat ja karja on
-kuitenkin ruokittava joka päivä.
-
--- Sitäkö se sitten onkin leirissä oleminen -- että pitää tulla
-kotiin työhön niin kuin muutoinkin?
-
--- Ei, ei, William, välitti rouva Raften. -- Se ei ole kohtuullista.
-Mitä lomaa se sellainen olisi. Joko anna tai ole antamatta. Joku
-miehistä voi kyllä kuukauden hoitaa ne askaret.
-
--- Kuukauden -- kuka tässä puhui kuukaudesta?
-
--- Kuka? Puhu sitten nyt.
-
--- No mutta, kuukausihan veisi keskelle heinän ja elon korjuuta! Ja
-Williamin ilme oli kuin ainakin miehen, jolla on kaikki vastassaan ja
-joka ei tiedä minne paeta.
-
--- Minä teen pari viikkoa Janin askaret, jos hän antaa minulle sen
-kuvan, jonka hän piirsi tästä paikasta, kuului nyt Miken ääni kaukaa
-pöydän toisesta päästä, -- paitsi sunnuntaisin, hän lisäsi muistaen
-erään voimassa olevan välipuheen, josta tuntui hänelle koituvan ylen
-tärkeitä tuloksia.
-
--- No minä hoidan sitten sunnuntait, sanoi Si Lee.
-
--- Kaikkiko te olette minua vastaan, murisi William lystikkään
-neuvottomana. -- Mutta poikain pitää saada olla poikain tavalla.
-Saatte mennä.
-
--- Uhuup! kiljaisi Sam.
-
--- Hurraa! yhtyi siihen Jan vielä suuremmalla innolla, vaikkei yhtä
-hillittömästi.
-
--- Mutta odottakaas, minä en --
-
--- Kuules, isä, meidän pitää saada pyssykin. Kuinkas me voisimme olla
-leirissä ilman pyssyä?
-
--- Odottakaas nyt. Antakaa minun puhua loppuun. Te saatte mennä
-kahdeksi viikoksi, mutta menkää sitten myös; ei mitään hiipimisiä
-kotiin nukkumaan. Tulitikkuja ette saa ettekä pyssyä. Minä en halua
-lasten tekevän tuhoja pyssyllä, jonka eivät tiedä olevan ladattu.
-Ampuisivat kaikki linnut ja oravat ja vielä toisensakin. Saatte
-pitää jousenne ja nuolenne, niillä ette taida tehdä vahinkoa. Saatte
-ottaa niin paljon lihaa ja leipää ja muuta muonaa kuin tarvitsette,
-mutta keittää teidän täytyy itse, ja jos näen vähänkin merkkiä
-kulovalkeasta, tulen ruoskan kanssa ja suomin selkäänne niin, että
-henki lähtee.
-
-Loput aamupäivästä kului valmistuksiin rouva Raftenin johtaessa töitä.
-
--- No kenestä kokki? hän kysyi.
-
--- Samista -- Janista --, pojat sanoivat yhtä aikaa.
-
--- Hm! Näytätte olevan yhtä mieltä siitä asiasta. Mitenkähän olisi,
-jos koettaisitte olla vuoron perään -- Sam ensimmäisen päivän?
-
-Sitten seurasi neuvoja aamukahvin valmistamisesta, perunain keitosta
-ja silavan paistamisesta. Leipää ja voita heidän piti saada
-riittävästi mukaansa -- munia niin ikään.
-
--- Parempi kun käytte joka päivä maitoa hakemassa tai ainakin joka
-toinen päivä, huomautti äiti.
-
--- Me mieluummin varastamme laitumella olevista lehmistä, yritti Sam
-huomauttaa, -- se minusta on oikealle intiaanille luonnollisempaa.
-
--- Jos minä tapaan teidät karjan seassa vehkeilemässä tai niitä
-pahoille tavoille opettamassa, niin tulee että korvat kihisee,
-karjaisi Raften.
-
--- Hyvä, no saammeko puhaltaa omenia ja kirsikoita? ja selitykseksi
-Sam lisäsi: -- Ei niistä ole mihinkään, ellei niitä oteta
-puhaltamalla.
-
--- Ottakaa hedelmiä niin paljon kuin tarvitsette.
-
--- Entä perunoita? -- Samoin.
-
--- Entä munia?
-
--- No kun ette ota enempää kuin tarvitsette.
-
--- Ja torttuja äidin komerosta? Intiaanit ainakin ottavat.
-
--- Seis. Tähän on hyvä vetää raja. Kuinka aiotte viedä tavaranne
-sinne? Ne painavat aika paljon. Vuoteet, padat ja pannut ja vielä
-ruokatavarat.
-
--- Meidän täytyy ajaa ne vankkureilla suon reunaan ja sitten kantaa
-ne selässämme pitkin polkua, sanoi Sam ja selitykseksi "selässämme"
-sanoessaan osoitti Mikea ja Sitä, jotka olivat pihassa työssä.
-
--- Tietä on joelle asti, huomautti Jan. Tehdään siellä lautta ja
-kuljetetaan sillä kaikki uimalammelle; ja se on oikein intiaanimaista.
-
--- Mistä te lautan teette? kysyi Raften.
-
--- Naulaamme yhteen setripölkkyjä, vastasi Sam.
-
--- Minun lauttaani ei panna nauloja intti Jan. -- Intiaaneilla ei
-ollut nauloja.
-
--- Eikä kumpaankaan oteta minun setripölkkyjäni. Minusta on vähemmän
-työtä ja enemmän intiaanimaista, kun kannatte tavarat selässänne,
-eikä silloin ole pelkoa vuoteitten kastumisesta.
-
-Lautasta siis luovuttiin ja tavarat ajettiin vankkureilla
-joenrantaan. Raften itse lähti ajomieheksi. Sydämessään hän
-oli aikalailla poikamainen itsekin ja suhtautui tuumaan sangen
-myötätuntoisesti. Hänen huomautuksistaan kuvastui sekä harrastus että
-samalla epäilys, oliko viisasta, että? hän itse niin paljon puuttui
-hommaan.
-
--- Hei pojat, nostakaa kamssuja selkääni, hän sanoi poikain suureksi
-hämmästykseksi, kun oli päästy joen reunalle. Leveillä harteillaan
-hän kantoi puolet kaikesta. -- Rastittua polkua oli vain satakunta
-syltä ja kahdella kerralla kaikki tavarat saatiin tiipiin ovelle.
-
-Samia huvitti, kun hän huomasi isänsä odottamattoman innostuksen.
-
--- Kuules, isä, et sinä ole vähääkään meitä parempi. Taitaisit
-mielelläsi tehdä seuraa.
-
--- Johtuvat mieleen vanhat ajat, vastasi isä äänessään kaihomielinen
-soinnahdus. -- Monta yötä minä ja Kaleb Clark nukuimme tällä tavalla
-tämän saman puron rannalla. Silloin näillä pelloilla vielä kasvoi
-vankka metsä. Osaattekos te tehdä vuoteen?
-
--- Emme alkuunkaan. Sam iski silmää Janille. -- Näytä meille.
-
--- No, jospa näyttäisin. Missä on kirves?
-
--- Ei meillä ole, sanoi Jan. Mutta on iso ja pieni tomahawki. Raften
-naurahti, otti ison "tomahawkin" ja osoitti pientä palsamikuusta. --
-Kas tuossa on hyvä vuodepuu.
-
--- Niinkö, sehän on tulipuukin, sanoi Jan, kun Raften kahdella
-mahtavalla iskulla kaatoi sen että romahti ja karsi sitten sen
-puhtaaksi sen latuskaisista vihannista oksista. Muutamalla iskulla
-hän sitten vielä kaatoi sileän nuoren saarnen ja katkaisi sen neljään
-kappaleeseen, joista kaksi oli pari, kaksi puolitoista metriä pitkää.
-Sitten hän taittoi valkopyökin vesan ja veisti neljä terävää puolen
-metrin mittaista puuvaarnaa.
-
--- No pojat, mihin se vuode on tehtävä? hän sanoi, mutta lisäsi
-sitten hieman mietittyään: -- Ehkä ette kaivanneetkaan minun apuani,
-vaan tahdoitte tehdä kaikki itse?
-
--- Ugh, paljon hyvä skuoo. Tekee pois vain -- uagh! sanoi hänen
-poikansa ja istuutui perin rauhallisena hirren tyvelle kasvoillaan
-kaikkein intiaanimaisin ja ylpein hyväksymisen ilme.
-
-Raften kääntyi kysyvin katsein Janin puoleen, joka vastasi:
-
--- Me olemme kovin iloisia avustanne. Emme itse tiedä, miten se olisi
-tehtävä. Minä muistan lukeneeni jostakin, että paras vuoteen paikka
-on vastapäätä ovea, vähän toisella puolella. Tehdään se tähän.
-
-Raften asetti siis siihen vuoteen laitapölkyt ja pääpölkyt ja
-lujitti ne paikoilleen neljällä vaarnalla, jotka hän hakkasi maahan.
-Jan kantoi sisään monta sylillistä oksia, ja Raften ryhtyi sitten
-latomaan niitä kuin kattopäreitä, pääpuolesta alkaen ja latoen ne
-hyvin runsaasti limittäin. Siihen menivät kaikki kuusenoksat, mutta
-sitten syntyikin vihannista latvoista jalan vahvuinen tiheä pehmeä
-patja, sillä oksain tyvipuoli oli kauttaaltaan maata vasten.
-
--- Kas tuossa, sanoi Raften, -- tämä on nyt _intiaanin höyhenpatja_,
-turvallinen ja lämmin. Maassa on vaarallista nukkua, mutta tämä on
-hyvä. Tehkää nyt tuon päälle vuoteenne. Sam ja Jan tekivät niin,
-ja kun se oli valmis, sanoi Raften: -- Hakekaa nyt se pieni vaate,
-jonka käskin äidin varustaa mukaan; se kiinnitetään vuoteen päälle
-salkoihin pieneksi sisäteltaksi.
-
-Jan oli ääneti, mutta näytti vaivautuneelta.
-
--- Isä, katsopas Jania. Hänellä on tuommoinen väsynyt naama aina kun
-sääntöjä rikotaan.
-
--- Missä nyt sitten on vika? kysyi Raften.
-
--- En minä ole koskaan kuullut, että intiaaneilla semmoista olisi,
-sanoi Pikku Majava.
-
--- Jan, oletko sinä koskaan kuullut tiipiin vuorista eli
-kastepeitteestä?
-
--- Olen, vastasi Jan hämmästyen isännän odottamatonta tietoa.
-
--- Tiedätkö sinä, minkälainen se on?
-
--- En -- en ainakaan -- en --
-
--- Niin, mutta _minä tiedän_; se on juuri tämmöinen. Tämän minä
-tiedän, sillä olen nähnyt vanhan Kalebin semmoista käyttävän.
-
--- Ah, nyt muistan lukeneeni, ja tämmöinen se juuri on. Intiaanit
-maalaavat siihen urotyönsä. Eikös ole muhkeata, Jan jatkoi nähdessään
-Raftenin varustavan kaksi pitkää keppiä teltan sisään kastevaatetta
-kuin vuodetelttaa kannattamaan.
-
--- Isä, en ole tiennytkään, että olette Kalebin kanssa yhdessä
-metsästäneet. Minä luulin, että te olitte oikein vihamiehiksi
-syntyneet.
-
--- Hm! murahti Raften. -- Me olimme hyvät ystävät ennen. Ei ollut
-mitään valittamista, ennen kuin vaihdoimme hevosia.
-
--- Se on paha, kun ette nyt ole, hän kun on niin tuiki tarkka
-eräasioissa.
-
--- Hän koetti tehdä sinusta orpoa.
-
--- Oletko varma siitä, että se oli hän?
-
--- Ellei se ollut hän, niin en tiedä, kuka se olisi ollut. Jan,
-tuopas tänne muutamia männyn oksia.
-
-Jan lähti oksia hakemaan; astui muutaman sylen metsään ja näki siellä
-hämmästyksekseen puun takana pitkän miehen. Samalla hän myös huomasi,
-että se oli Kaleb. Vanha erämies kohotti toisen sormen huulilleen ja
-pudisti päätään. Jan nyökkäsi ymmärtävänsä, kokosi oksat ja palasi
-takaisin leiriin, jossa Sam jatkoi:
-
--- Sinä nyljit häneltä viimeisen sentin, sanoo vanha Boyle.
-
--- Ja miksi en, kun hänkin koetti nylkeä minulta? Minä auttelin
-häntä ennen sitä kauppaa, ja mitä syytä oli hänellä suuttua siitä,
-että hävisi hevoskaupassa? Yhtä hyvin hän olisi voinut pyytää minua
-korttia pelaamaan ja sitten päästää äläkän, kun minä olisin voittanut
-ja korjannut panokset taskuuni. Naapuruus ja hevoskauppa ovat eri
-asia. Hevoskaupassa kaikki on luvallista, ja harvoin ystävät hevosia
-vaihtavat, elleivät sitten voi kestää, kun saavat rökkiinsä. Se
-kuuluu sen leikin luontoon. Ja minä olisin auttanut häntä sen kaupan
-jälkeen juuri niin kuin ennenkin, sillä hyvää ainesta hän on, mutta
-sitten hänen vielä piti ampua minua sinä iltana -- kun palasin kotiin
-vetoni kanssa, no tietysti sitten --
-
--- Olisi hyvä, jos teillä olisi täällä koira, sanoi isäntä muuttaen
-keskustelunaihetta; maankulkureista on aina vastusta, ja koira on
-niitä vastaan paras rohto. En minä luule, että vanha Cap viitsisi
-olla täällä, mutta ehkä te olette siksi lähellä taloa, että he
-jättävät teidät rauhaan. Ja nyt, arvaan, on valkonaaman aika palata
-siirtokuntaan. Minä lupasin äidille pitää huolta siitä, että
-vuoteenne tulee kunnolla tehdyksi, ja kun vuode on lämmin ja kuiva ja
-ruokaa tarpeeksi, mikäpä teillä on silloin täällä hätänä?
-
-Sitten hän kääntyi lähteäkseen, mutta juuri aukiolta poistuessaan
-hän pysähtyi -- utelias poikamainen mielenkiinto oli kadonnut hänen
-kasvoiltaan, herttaisuus hänen äänestään -- ja sanoi tavanomaisella
-jyrkällä käskyäänellään:
-
--- Ja kuulkaa, pojat, murmeleita saatte ampua niin paljon kuin
-mielenne tekee, sillä ne aiheuttavat vainioille paljon vahinkoa.
-Haukkoja ja variksia ja närhiä saatte tappaa, sillä ne tappavat muita
-lintuja, jäniksiä ja pesukarhuja niin ikään, sillä ne ovat luvallisia
-riistaeläimiä; mutta sitä minä en salli, että tapatte oravia ja
-laululintuja, ja jos minun tietooni tulee semmoisia tapauksia, niin
-tästä lystistä tulee pian loppu, saatte palata työhön, ja minä vielä
-annan teille selkäsaunan kaiken päälliseksi.
-
-
-
-
-II
-
-ENSIMMÄINEN YÖ JA AAMU
-
-
-Omituinen uusi tunne valtasi pojat, kun he näkivät William Raftenin
-poistuvan. Hänen askeltensa kaiun hälvetessä polulla he tunsivat
-olevansa metsässä yksin ja todellisen leirielämän alkavan. Janille
-se merkitsi monen unelman toteutumista, ja tunnelma kävi vielä
-jylhemmäksi hänen muistaessaan pitkän vanhan miehen, jonka oli
-nähnyt puiden takaa heitä tarkastelevan. Hän keksi jonkin tekosyyn
-lähteäkseen metsään, mutta Kaleb ei tietenkään enää ollut siellä.
-
--- Tulta tekemään, huusi Sam samalla. Jan oli etevä puutuluksia
-käyttämään, ja minuutin tai parin kuluttua hän oli sytyttänyt tulen
-tiipiin keskelle. Sam ryhtyi rakentamaan illallista. Syötiin pihviä
-ja perunoita, mutta ateria kuviteltiin tietenkin kokoonpannuksi
-puhvelin lihasta ja preeriajuurista. Se syötiin hiljaisuuden
-vallitessa poikien istuessa toinen tulen toisella, toinen toisella
-puolella. Keskustelu laimeni ja kuoli vähitellen kokonaan. Kumpikin
-oli syventynyt omiin mietteisiinsä, ja lisäksi heitä ympäröivässä
-tunnelmassa oli jotakin vaikuttavaa ja ehkä painostavaakin. Se ei
-johtunut äänettömyydestä, sillä ääniä oli paljon, mutta niillä oli
-jokin merkillisen hiljainen tausta, josta nuo lukemattomat äänet
-selvinä erottuivat. Kuului linnun liverrystä, hyönteisten surinaa ja
-kummallinen kurnutus todettiin puusammakon ääntelyksi. Läheisestä
-joesta kuului veden loiskahdus.
-
--- Mahtaa olla piisami, kuiskasi Sam ystävänsä sanattomaan
-kysymykseen vastaukseksi.
-
-Äänekkään etäisen "uhu-uhu-uhu" kumpikin tunsi sarvihuuhkajan
-huudoksi, mutta ylhäältä puista kajahti kummallinen pitkäveteinen
-valitus.
-
--- Mikä tuo on?
-
--- En tiedä. Siinä kaikki mitä kuiskattiin. Kumpikin tunsi itsensä
-sangen levottomaksi. Yön juhlallisuus ja salaperäisyys oli heidät
-yllättänyt, ja entistä painostavammalta tuntui tulen sammuessa.
-Kummallinen ahdistus hiipi heidän mieleensä. Kumpikaan ei rohjennut
-ehdottaa kotiin lähtöä, leirilysti kun olisi päättynyt siihen. Sam
-nousi ja kohensi tulta, katsoi oliko puita vielä, ja kun ei ollut,
-hän astui ulos pimeään. Vasta perästä päin pitkän ajan kuluttua
-hän tunnusti, että hänen oli täytynyt suorastaan pakottaa itsensä
-lähtemään ulos pimeään. Hän toi mukanaan vähän risuja ja sulki
-sitten tiipiin oven niin tiiviisti kuin suinkin. Tulen taas virittyä
-tiipiissä leimuamaan olo tuntui hauskemmalta. Pojat eivät ehkä
-olleet itsekään selvillä siitä, että heidän mielessään kyti vähän
-koti-ikävän tapaista, mutta kumpikin ajatteli siitä huolimatta kodin
-hauskaa piiriä. Leimuavasta tulesta tuli tiipiihin vähän savua, ja
-Sam sanoi.
-
--- Osaatko sinä asettaa tuon savureiän niin että se vetää? Sinä
-tiedät siitä enemmän kuin minä.
-
-Jan lähti ulos pelosta väristen. Tuuli oli yltymässä ja se oli
-kääntynyt. Hän käänsi savusalkoja, jotta sai aukon toiseen asentoon,
-ja kuiskasi sitten käheällä äänellä: -- Onko nyt parempi?
-
--- Paljon parempi, vastattiin sisältä samanlaisella äänellä, vaikkei
-toistaiseksi saattanut huomata mitään mainittavaa parannusta.
-
-Jan kömpi kiireesti sisään ja sulki oviaukon.
-
--- Tehdään hyvä tuli ja pannaan maata.
-
-He siis kävivät levolle vaatteita vähennettyään, mutta eivät saaneet
-unta tuntikausiin. Jan varsinkin oli hermostunut ja kiihtynyt. Hänen
-sydämensä oli sykkinyt rajusti hänen ulos mennessään ja yhä vielä
-hän oli saman salaperäisen pelon vallassa. Tuli oli kuitenkin hänen
-lohdutuksensa. Hän torkahti hiukkasen, mutta havahtui tuon tuostakin
-jostakin vähäisestä äänestä. Kerran omituista "tik, tik rraa-aa-aa-p,
-lik-raa-aa-aa-p" kuului tiipin seinästä aivan hänen päänsä kohdalta.
-"_Karhu_" oli hänen ensimmäinen ajatuksensa, mutta seuraava ajatus
-oli, että se mahtoikin olla vain lehti, joka luiskahti alas vaatetta
-pitkin. Myöhemmin hänet havautti _raap, rup, rup_, joka kuului aivan
-vierestä. Hän kuunteli hiljaa jonkin aikaa. Se ei ollut lehti; se oli
-eläin! Niin, aivan varmaan -- se oli hiiri. Hän iski rajusti vaatetta
-ja sihitti kielellään, kunnes eläin poistui, mutta kuunnellessaan hän
-erotti saman ihmeellisen valituksen puun latvasta. Se melkein sai
-hiukset nousemaan pystyyn. Hän kurotti kädellään ja kohensi tulta
-niin, että se taas leimahti täyteen liekkiin. Kaikki oli hiljaa, ja
-jonkin ajan kuluttua hän nukahti uudestaan. Vielä kerran hän heräsi
-ja näki Samin istuvan vuoteella ja kuuntelevan.
-
--- Mitä nyt, Sam? hän kysyi.
-
--- Enpä tiedä. Missä kirves on?
-
--- Aivan tuossa noin.
-
--- Annas minä pidän sitä vieressäni. Ota sinä tappara. Viimein uni
-kuitenkin voitti ja he nukkuivat sikeästi, kunnes aurinko paistoi
-vaatteeseen täydeltä terältä ja täytti tiipiin läpikuultavalla
-valolla.
-
--- Tikka! Tikka! Nouse ylös! Nouse ylös! Hei-joo! huusi Jan
-uneliaalle toverilleen päästäen samalla oikean ihmeellisen räiskyvän
-ilotulituslauseen, joka ei ollut muuta kuin Tikan haukuntanimen
-tavailua kaikenlaisin koristuksin, joita siihen oli keksitty hänen
-lapsena ollessaan.
-
-Sam heräsi hitaasti, mutta varsin hyvin tietäen missä oli. Hän sanoi
-laiskasti haukotellen:
-
--- Nouse itse ylös. Sinähän olet tänään kokki, ja minä aion syödä
-aamiaista vuoteessa. Tuntuu siltä kuin polveni alkaisi taas
-konstailla.
-
--- Mitä vielä, nouse ylös nyt. Lähdetään uimaan ennen aamiaista.
-
--- Ei kiitoksia, minulla on tässä muutoinkin liikaa hommaa. Sitä
-paitsi siellä lammessa on tähän aikaan päivästä sekä kylmää että
-märkää.
-
-Aamu oli raikas ja kirkas ja täynnä lintujen laulua. Vaikka oli
-heinäkuu, olivat punasilmäkerttu ja punarintasatakieli jo täydessä
-äänessä; ja Janin noustessa aamiaista valmistamaan häntä ihmetytti,
-miksi edellisenä yönä semmoiset kummat tunteet olivat saaneet hänet
-valtoihinsa. Nyt se tuntui aivan käsittämättömältä. Hän toivoi, että
-puiden latvoista olisi kuulunut viimeöinen kammottava valitus. Hän
-olisi nyt voinut ottaa selvän siitä, mikä se oli.
-
-Tuhkassa kyti vielä hiiliä, ja muutamassa minuutissa hän oli saanut
-viritetyksi loimuavan tulen. Kahvi oli kiehumassa, ja paistinpannussa
-silava tuota pikaa lauloi nälkäisille mitä suloisinta säveltä.
-
-Sam makasi selällään toverin hommia katsellen ja arvostelevia
-huomautuksia tehden.
-
--- Voitpa olla kokkina ensiluokkainen -- ainakin toivon niin, mutta
-polttopuista sinä et tiedä hölyn pölyä, hän sanoi. -- Katso nyt
-tuota, hän huudahti, kun toinen mahtava poukku toisensa jälkeen
-räiskähti tulesta ja lensi vuoteeseen ja tiipiin vaatteelle.
-
--- Mitä minä sille voin?
-
--- Lyön vetoa isän parhaan lehmän sinun linkkuveistäsi vastaan, että
-olet pannut tuohon tuleen jalavaa taikka hemlokkia.
-
--- Niin olenkin, myönsi Jan ja näytti ymmärtävän erehdyksensä.
-
--- Ah, poikaseni, sanoi suuri päällikkö Tikka, -- poukkujen
-lentäminen on tiipiissä kielletty. Pyökki, vaahtera, hikkori ja
-saarni eivät koskaan räisky. Männyn oksat ja juuret eivät nekään
-räisky, mutta ne savuavat kuin -- kuin -- tiedäthän sinä. Hemlokki,
-jalava, kastanja, kuusi ja setri ovat räiskyviä ja aivan kelvottomia
-säädylliseen tiipiiseuraan. Iso intiaani paljon vihaa meluavaa,
-räiskyvää tulta. Vihollinen kuulee ja -- ja -- se polttaa hänen
-vuodevaatteensa.
-
--- Hyvä, ukkovaari. Kokki pisti opin hampaansa koloon lisäten sitten
-kuoleman uhka äänessään: -- Nousepas ylös nyt, ymmärrätkös! Ja
-tarttui uhkaavin elein vesisankoon.
-
--- Tuo ehkä pelottaisi suurta päällikköä Tikkaa, jos suurella
-päälliköllä kyökkimestarilla olisi eri vuode. Mutta nyt hän hymyilee
-halveksien. Siinä oli kaikki, mitä Jan uhkauksellaan sai aikaan.
-Huomattuaan sitten, että aamiainen todella oli valmis, Sam muutaman
-minuutin kuluttua kompuroi ylös vuoteesta. Kahvi oli kuin elämän
-nestettä -- heidän mielensä vilkastui, ja vaikeata olisi ollut tavata
-kahta rattoisampaa ja innostuneempaa leirissä eläjää, ennen kuin edes
-aterialta oli päästy. Yön hämäriä kauhujakin nyt muisteltiin vain
-naurussa suin.
-
-
-
-
-III
-
-RAMPA SOTURI JA KURA-ALBUMI
-
-
--- Kuules, Sam, entä Gui? Otammeko hänet mukaan?
-
--- Niin, asian laita on tämä. Jos oltaisiin koulussa tai jossakin
-muualla, minä en moisesta likaisesta pikku jätkästä antaisi viittä
-senttiäkään, mutta kun sitä on näin ulkona metsässä, sitä ikään kuin
-käy ystävällisemmäksi, ja onhan lisäksi kolme parempi kuin kaksi.
-Sitä paitsi hänet on jo otettu heimon jäseneksi.
-
--- Niin minäkin ajattelen. Kiljaistaanpa siis hänelle.
-
-Pojat päästivät pitkän kiljauksen vuorotellen korkealla falsetilla
-ja tavallisella äänellään. Sellainen se oli "kiljaus", eikä vielä
-kertaakaan ollut tapahtunut, ettei se olisi saanut Guita heidän
-luokseen tulemaan, ellei hän paraillaan sattunut olemaan työssä ja
-isä niin lähellä, ettei sopinut paetakaan. Pian hän ilmestyikin oksaa
-heilutellen, mikä oli sovittu merkki siitä, että hän tuli ystävänä.
-
-Hän teki kuitenkin tuloaan sangen verkkaan, ja pojat näkivät, että
-hän ontui pahasti ja kulki sauvan varassa eteenpäin. Hän oli paljain
-jaloin kuten tavallisestikin, mutta vasemman jalan ympärille oli
-kääritty rieputukko.
-
--- Halloo, Mäihä! Mitä on tapahtunut? Käynyt Haavoitetun Polven
-joella?
-
--- Enkä. Tämähän on onnen potkaus. Isäukko pakotti minut kaiken
-päivää ratsastamaan hevosella, kun hän karhitsi kynsiäkeellä, mutta
-hän käänsi liian äkkiä, ja siinä minä sain itseni selästä pudotetuksi
-ja äijä vähän tönäisi jalkaani. Mutta voi juupeli, minkä äänen minä
-päästin! Olisittepas kuulleet.
-
--- Luultavasti kuulimmekin, sanoi Sam. Milloin se tapahtui?
-
--- Eilen neljän aikaan.
-
--- Niin juuri. Me kuulimme kamalan kiljunnan ja Jan sanoi: "Nyt on
-iltapäiväjuna Kellyn risteyksessä, mutta eikös se ole myöhästynyt?"
-"Junako!" minä sanoin. "Minä lyön vetoa, että se on Gui Burns jota
-taas piiskataan."
-
--- Mutta nyt on parempi, sanoi sotapäällikkö Mäihä, riisui kääreen
-jalastaan ja paljasti sen alta naarmun, jota ei olisi kannattanut
-katsoakaan, jos se olisi esimerkiksi pallopelissä saatu. Hän heitti
-rääsyt luotaan ja niiden keralla vähimmänkin onnahtelun oireet ja
-antautui sitten kaikesta sielustaan leirielämään.
-
-Nyt nähtiin, kuinka erinomainen asia oli lähteä varhain liikkeelle.
-Oravia oli joka toisessa puussa, lintuja joka puolella, ja kun he
-juoksivat padolle, läiskytteli villisorsa sen pintaa siivillään ja
-lentää viipotti pois näkyvistä.
-
--- Mitä sinä löysit? huusi Sam nähdessään Janin lammen rannalla
-innokkaasti kumartuvan jotakin katselemaan.
-
-Jan ei vastannut. Sen vuoksi Sam lähti hänen luokseen ja näki hänen
-tutkivan jotakin maassa olevaa merkkiä. Hän koetti piirtää sen
-muistikirjaansa.
-
--- Mikä se on? kysyi Sam.
-
--- En tiedä. Liian tylppä piisamin jäljeksi, liian paljon kynttä
-kissan jäljeksi, pesukarhun jäljeksi liian pieni, ja kun siinä on
-noin monta varvasta, ei se voi olla minkinkään jälki.
-
--- Lyön vetoa, että se on ollut mörkö, virkkoi Sam. Jan vain nauroi
-vastaukseksi.
-
--- Älä naura, sanoi Tikka juhlallisesti. -- Taitaisit ennemmin itkeä,
-jos näkisit sellaisen astuvan tiipiihin ja viheltävän hännänpäällään.
-Kyllä sitten saataisiin kuulla: "Voi Sam, missä kirves on?"
-
--- Minäpä arvaan, mikä se on ollut, sanoi Jan kiinnittämättä huomiota
-ilkikuriseen huomautukseen; se on ollut skunkki.
-
--- Poikani Pikku Majava! Minä ajattelin, että jokohan ilmaisen
-asian sinulle, mutta sitten minä tuumin, että on parempi antaa
-sinun itse keksiä. Ei mikään kehitä miestä nuorella iällä niin kuin
-ponnisteleminen. Ei ole hyvä, että liian paljon autetaan, enkä sen
-vuoksi asiaan puuttunutkaan.
-
-Samalla Sam taputteli alentuvasti toisen sotapäällikön päätä
-hyväksyvästi nyökäten. Hän ei tietenkään tiennyt jäljestä senkään
-vertaa kuin Jan, mutta hän vain jatkoi lörpöttelyään:
-
--- Pikku Majava! Sinä paljon jälkiin kiintynyt -- ugh, hyvä! Sinä
-niistä voit kaikki kertoa, mitä yöllä tapahtunut. Uagh! Muhkeata!
-Sinusta tulee heimomme luonnontutkija. Mutta sinussa ei oveluutta.
-Kuules nyt! Tällä meidän heimomme metsästysmaalla ei ole kuin
-yksi paikka, jossa voi nähdä jälkiä, ja se on tämä sama rapakko.
-Kaikkialla muualla maa on kovaa tai nurmettunutta. Jos minä olisin
-jälkien nuuskija, järjestäisin niin, että eläimet voisivat jättää
-jälkiä. Järjestäisin joka puolelle sellaisia paikkoja, ettei mikään
-voisi tulla eikä mennä käyntikorttiaan jättämättä. Polku joen
-kummallakin puolella auttaisi jo paljon asiaa.
-
--- Kuules tuota Samia! Sinulla on terävä pää. Kummallista kun minä en
-tuota itse huomannut.
-
--- Poikani, suuri päällikkö ajattelee! Roskaväki -- sinä ja Mäihä --
-tekevät työn.
-
-Mutta ilkikurisesta huomautuksestaan huolimatta Sam ryhtyi työhön
-Janin kanssa, Mäihä ryhtyi myös auttamaan, mutta _nyt vähän
-ontuen_. Polun kumpikin pää perattiin kaikesta moskasta ja pinnalle
-sirotettiin hienoa mustaa multaa. Joen törmä perattiin neljästä
-paikasta, kumpikin ranta siltä kohtaa, missä joki tuli metsään.
-
--- No nyt, sanoi Sam, -- meillä on vierasalbumit niin kuin Phil
-Learyn yhdeksällä lihavalla tyttärelläkin. He nimittäin heti
-laittoivat sellaisen, kun tiilirakennus oli valmis ja mahti alkoi
-kohota päähän. Jokainen kävijä kirjoitti siihen nimensä ja jotakin
-tästä ihmeen hauskasta ikimuistettavasta käynnistä -- ne jotka
-osasivat kirjoittaa. Mikseipä sama sitten meille luonnistaisi, sillä
-kaikki meidän vieraamme, jotka vain jaloillaan kulkevat, osaavat
-kirjoittaa.
-
--- Ihmeellistä kun minä en tullut tätä ajatelleeksi, toisti Jan yhä
-uudelleen ja uudelleen. -- Mutta yhden asian sinä olet unohtanut, hän
-sanoi, -- meillä pitää olla semmoinen tiipiinkin ympärillä.
-
-Polku oli helposti tehty, maa kun oli sileätä ja paljasta. Mäihäkin
-unohti ontumisensa ja auttoi kantamaan liesikuopasta tuhkaa ja
-hietaa. Painaen sitten hihittäen ja hahattaen jalkansa multaan hän
-jätti siihen muutamia sangen mielenkiintoisia painanteita.
-
--- Tuota minä sanon paljaan jalan jäljeksi, sanoi Sam.
-
--- Piirrä nyt tuo, hihitti Mäihä.
-
--- Miksipä en, sanoi Jan ja otti esiin kirjansa.
-
--- Mutta sinä et voi piirtää sitä luonnollisessa koossa, virkkoi Sam
-vilkaisten pienestä muistikirjasta suureen jalanjälkeen.
-
-Kun se oli piirretty Sam sanoi: -- Entä jos minä kuorin jalkani ja
-näytän, minkälainen on oikea ihmisen jälki. Tuota pikaa hän oli
-astunut jalkansa multa-albumiin taiteilijan jäljennettäväksi ja
-lopuksi Jan painoi siihen omansa; kaikki kolme jälkeä olivat aivan
-erilaiset.
-
--- Tuo olisi muuten hyvä, mutta siihen pitäisi vielä merkitä mihin
-suuntiin varpaat osoittavat ja kuinka pitkä on jälkien väli. Siitä
-tietää säärien pituuden.
-
-Taas Sam oli antanut Janille hyvän tuuman. Siitä pitäen hän kirjoitti
-nämäkin molemmat seikat muistiin. Siitä hänen jälkitietonsa paljon
-paranivat.
-
--- Vallanko te sen vietävät nyt asuttekin täällä? kysäisi Mäihä
-hämmästyneenä huomatessaan vuoteen ja padat ja pannut.
-
--- Joo.
-
--- Minäkin tulen tänne. Jos minä vain pääsen muorin luo, niin ettei
-äijä näe, niin kyllä sitten.
-
--- Sano sinä sillä tavalla, ettemme huoli sinusta, niin kyllä isäsi
-silloin laskee. Sano hänelle, että vanha Raften ajoi sinut täältä
-pois, niin hän pakottaa sinut tänne.
-
--- Kai tuossa teidän vuoteessanne on tilaa kolmannellekin, huomautti
-Mäihä.
-
--- Tuskinpa vain, sanoi Tikka. -- Varsinkin kun kolmas on saanut
-palkinnon siitä, että on koulun likaisin poika. Tuo sinä tavarasi ja
-tee oma vuoteesi tuonne tulen taa toiselle laidalle.
-
--- Minä en osaa.
-
--- Kyllä me näytämme. Mutta nyt sinun täytyy mennä kotiin ja tuoda
-peitteet ja tietenkin myös jotakin hyvää.
-
-Pojat rakensivat tuota pikaa kuusenoksista vuoteen, mutta Gui
-viivytteli niin kauan kuin suinkin kotona käyntiään ja peittojen
-hakua. Hän tiesi ja he epäilivät, ettei hänellä sitten olisi
-tilaisuutta sinä päivänä enää tulla heidän luokseen. Auringon
-laskettua hän siis taas sovitteli jalkaryysyt paikalleen ja nilkutti
-polkua pitkin kotiaan kohti luvaten palata muutaman minuutin
-kuluttua. Mutta pojat tiesivät aivan hyvin, ettei hän tulisi.
-
-Oli syöty illallista, Jan ja Sam olivat aikansa istuneet ja
-ihmetelleet, toistuisivatko yön kauhut jälleen. Huuhkaja huhuili.
-Siinä äänessä oli jotakin viehättävän salaperäistä. Pojat pitivät
-tulta vireillä aina kymmenen tienoille saakka, sitten he kävivät
-levolle ja päättivät, etteivät tällä kertaa antaisi itseään yhtä
-pahasti säikyttää. Tuskin he olivat nukkuneet, kun jo läheltä
-metsästä kuului mitä kammottavin huuto, "kuin kurkkutautisen suden
-ulvonta", sitten kuin hätääntyneen ihmisen parkunaa. Pojat nousivat
-kauhistuneina istumaan. Ulkoa kuului tappelun nujakkaa -- kova ja
-kauhistunut huuto "hoi -- hoi -- hoi -- Sam!" Sitten hyökättiin
-ovelle. Se reväistiin auki ja Gui mukelsi sisään. Hän oli pahoin
-pelästynyt; mutta kun tuli oli viritetty ja hän hiukan tyyntyi,
-hän kertoi, että isä oli lähettänyt hänet maata, mutta kaiken
-muututtua hiljaiseksi hän oli livahtanut ikkunasta ulos ja ottanut
-vuodevaatteetkin mukaansa. Hän oli jo melkein leirillä saakka, kun
-hänen päähänsä pälkähti pelottaa poikia suden ulvontaa matkimalla,
-mutta ulistessaan hän oli itsekin pahoin pelästynyt, ja kun puun
-latvoista kajahti hirvittävä vastaus -- ruma vihlova rääkäys -- hänen
-rohkeutensa oli pettänyt ja hän oli juossut tiipiitä kohti apua
-huutaen.
-
-Pojat ottivat heti soihdut ja lähtivät hermostuneina etsimään
-hukkuneita peitteitä. Guin vuode laitettiin kuntoon ja tunnin
-kuluttua kaikki taas nukkuivat.
-
-Aamulla Sam hyppäsi ensimmäisenä vuoteesta. Kotiin vievältä polulta
-kuului äkkiä hänen huutonsa:
-
--- Jan, tule tänne.
-
--- Minuako tarkoitat? kysyi Pikku Majava ylväästi.
-
--- Juuri sinua, suuri päällikkö; liikutapas kinttujasi ja tule pian
-tänne. Teinpä löydön. Näetkös, kuka meidän luonamme kävi viime yönä
-nukkuessamme? ja Sam osoitti tiipiille johtavaa polkua. -- Minä en
-ole suotta noita kenkiä joka viikko kiillottanut padan pohjan noella,
-toinen pari on äidin ja toinen isän. Mutta katsotaanpas, kuinka
-kaukana he ovat käyneet. Haetaanpa ensin tiipiin ympäriltä, ennen
-kuin siellä joka paikka tallataan. He palasivat takaisin, ja vaikka
-jäljet koko lailla sekaantuivat heidän omiinsa, niin löytyi oviaukon
-ympäriltä kuitenkin sen verran merkkejä, että he saattoivat nähdä
-isän ja äidin yöllä, taikka todenmukaisemmin myöhään illalla salaa
-käyneet heitä katsomassa -- tarkastellen leiriä heidän maatessaan,
-mutta jättäneen heidät rauhaan, kun ei ketään ollut liikkeellä, vaan
-pojat vetivät terveen unen syviä hengenvetoja.
-
--- Kuulkaas, pojat -- suuret päälliköt piti sanomani -- meillä
-pitäisi olla koira leirissämme, muuten joku jonakin yönä tulee ja
-varastaa hampaat suustamme, emmekä tiedä siitä mitään, ennen kuin hän
-palaa ottamaan ikenetkin. Kaikissa intiaanileireissä on koiria.
-
-Seuraavana aamuna neuvosto komensi kolmannen sotapäällikön ensin
-pesemään itsensä puhtaaksi ja sitten olemaan sen päivän kokkina.
-Hän mukisi vastaan pestessään, mutta lohduttautui sillä, että hän
-parin minuutin kuluttua olisi jälleen yhtä likainen. Keittopuuhaan
-hän ryhtyi kuitenkin suurella innolla, jota kesti melkein tunnin.
-Sen jälkeen hän ei huomannut siinä mitään huvittavaa ja nyt hänkin
-kerran, samoin kuin toisetkin, alkoi käsittää, kuinka paljon heidän
-puolestaan kotona tehtiin. Päivällistä syötäessä Mäihä kantoi pöytään
-likaisia astioita ja selitti, ettei se mitään merkinnyt, kunhan vain
-jokainen sai omansa. Hänen jalkansa oli aterian aikana kovin kipeä.
-Hän väitti, että kiireellinen huhtominen ja edestakaisin hyppääminen
-sitä kovin rasitti. Mutta kun aterian jälkeen lähdettiin jousin ja
-nuolin eräretkelle, parani jalka kuin ihmeen kautta.
-
--- Katsokaas tuota punalintua, Gui luikkasi, tanagerin lentää
-vilahtaessa matalalle oksalle ja hehkuessa auringonpaisteessa. --
-Lyön vetoa, että osun siihen! Poika jännitti jousensa.
-
--- Kuules nyt, Mäihä, sanoi Sam, -- jätä tuo pikkulintujen ampuminen.
-Se on vastoin sääntöjä ja lisäksi se tuottaa huonoa onnea -- se
-tuottaa hyvin huonoa onnea. Minä sanon sinulle, ettei ole huonompaa
-onnea kuin isäukon piiska -- sen minä tiedän.
-
--- No mitä hauskaa on olla intaanina, ellei saa ampua yhtään mitään?
-intti Mäihä.
-
--- Variksia saat ampua ja närhiä, jos mielesi tekee, ja murmeleitakin.
-
--- Minä tiedän murmelin, joka on suuri kuin karhu.
-
--- Ohoh! Minkä kokoinen karhu?
-
--- Kyllä se vain on. Naurakaa niin paljon kuin huvittaa. Sen pesä
-on meidän apilamaassamme, ja se on niin iso, että niittokone putosi
-reikään ja nakkasi meidän äijän niin kauas kuin tästä joelle saakka.
-
--- Entä hevoset, kuinka ne saatiin pois?
-
--- Kone meni rikki, ja olisittepas kuulleet äijän kiroavan.
-Jumaliste, kuinka hän oli vihainen. Äijä lupasi minulle viisikolmatta
-senttiä, jos minä tapan sen vanhan hulttion. Minä lainasin teräsansan
-ja pistin sen reikään, mutta joka kerta se kaivoi reiän ansan alitse
-tai ympäri. Lyön vetoa, ettei ole kovempaa poikaa kuin vanha nurmeli.
-
--- Onko se siellä vielä? kysyi sotapäällikkö n:o 2.
-
--- On varmasti. Se on syönyt puolen eekkeriä apilaa.
-
--- Koetetaanpa, eikö sitä saataisi, sanoi Jan. Löytäisimmeköhän sen.
-
--- Kyllä varmaan. Olen nähnyt sen vanhan junkkarin joka kerta ohi
-kulkiessani. Se on niin iso, että näyttää vasikan kokoiselta, ja niin
-vanha ja häijy, että sillä on harmaat karvat päässä.
-
--- Koetetaanpa, emmekö osaisi siihen, ehdotti Tikka. -- Se on
-luvallista riistaa. Ehkä sinun isäsi antaa lisäksi meille kullekin
-viisikolmatta senttiä, jos saamme sen tapetuksi.
-
-Gui nauraa hikersi. -- Ette taida tuntea meidän äijää. Sitten hän
-taas hihitti nenänsä kautta röhisten.
-
-Kun he olivat tulleet apilamaan reunaan, Sam kysyi: -- Missä se on,
-murmelisi?
-
--- Tuolla.
-
--- En minä näe.
-
--- Siellä se on aina.
-
--- Ei nyt ainakaan, vaikka vetoa lyötäisiin.
-
--- No tämä onkin ensimmäinen kerta, kun minä seison tässä sitä
-näkemättä. Mutta kamalan suuri se on, se on varmaa. Se on paljon
-suurempi kuin tuo kanto.
-
--- Tuossa ainakin on sen jalka, sanoi Tikka osoittaen muutamia
-jälkiä, jotka hän juuri oli huomaamatta tehnyt omalla leveällä
-kämmenellään.
-
--- Kas nyt, sanoi Mäihä voitonriemuisena. -- Eikös se olekin
-suunnattoman suuri.
-
--- Onpa kyllä. Eikö teiltä ole viime aikoina lehmiä kadonnut?
-Kummallista kun uskallatte asua niin lähellä sellaista petoa!
-
-
-
-
-IV
-
-VERILÖYLY KALPEANAAMAN SIIRTOKUNNASSA
-
-
--- Kuulkaas kaverit, minä tiedän vasta muhkean koivun -- tarvitaanko
-tuohta?
-
--- Kyllä minä tarvitsisin, sanoi Pikku Majava. -- Mutta odotetaan;
-taitaa olla paras, kun ei lähdetä, sillä se on aivan metsän reunassa
-ja äijä on vielä naurismaalla.
-
--- No, jos tahdotte lähteä oikealle sotaretkelle, sanoi ylipäällikkö,
--- niin pannaan toimeen verilöyly kalpeanaamojen siirtokunnassa, joka
-on tuolla ylempänä jokivarressa, ja haetaan maitoa. Maito on juuri
-lopussa ja minä tahtoisin nähdä, ovatko siellä paikat ennallaan.
-
-Pojat piilottivat jousensa, nuolensa ja päähineensä ja unohtaen
-kiulun kulkivat rastittua polkua peräkanaa intiaanien tapaan
-huolellisesti varpaat sisäänpäin käännettyinä, ääneti ja osoitellen
-sinne ja tänne suuren vaaran merkkejä matkien. Ensin he erään aidan
-suojassa ryömivät navetan luo. Ovet olivat auki ja miehet puuhassa
-muualla. Karjapihasta tallusteli sika sisään. Sitten pojat kuulivat
-äkkinäistä töminää ja sian kirjauksen. Kun se taas öykkien kapaisi
-ulos kuului Raftenin ääni: -- Kirotut siat! Poikien pitäisi olla
-täällä niitä paimentamassa. Tämä kuulosti niin uhkaavalta, että
-soturit suurimmalla kiireellä pakenivat pois. He piiloutuivat avaraan
-juurikasvikellariin pitääkseen siellä sotaneuvottelun.
-
--- Sangerin suuret päälliköt, sanoi Jan, katsokaa kuinka otan kolme
-kortta. -- Tuo pitkä on Suuren Tikan, keskikokoinen Pikku Majavan ja
-tämä lyhyt ja paksu, jonka alapäässä on solmut ja yläpäässä halkeama,
-on Mäihän. Nyt minä nostan ne ilmaan yhdessä kimpussa ja sitten annan
-niiden pudota. Siihen suuntaan, mihin ne osoittavat, kunkin täytyy
-kulkea. Tämä on suuri taika.
-
-Korret putosivat. Samin korsi osoitti melkein suoraa asuinrakennusta
-kohti, Janin vähän sen eteläpuolelle ja Guin suoraan kotia kohti.
-
--- Ahaa, Mäihä, sinun täytyy mennä kotiin; korsi määrää niin.
-
--- Minäkö uskoisin tuommoisia hullutuksia.
-
--- Kovin onnetonta on toimia sitä vastaan.
-
--- En minä välitä. Enkä lähde kotiin, sanoi Gui itsepintaisesti.
-
--- Hyvä, minun korteni käskee mennä asuinrakennukseen. Se tietenkin
-merkitsee sitä, että minun täytyy lähteä maitoa urkkimaan.
-
-Janin korsi osoitti puutarhaa kohti ja Guin "herra J.G. Burnsin
-pystyttämää rakennusta ja maata kohti".
-
--- En minä aio totella, sanoi Mäihä. -- Minä lähden teidän
-puutarhastanne vähän kirsikoita kähveltämään, eikä se ensimmäinen
-kerta olekaan.
-
--- Tavataan niinipuun alla niityn liepeessä ja näytetään, mitä kukin
-on saanut, julisti ensimmäinen sotapäällikkö pensaikkoon hiipiessään
-ja ryömiessään säleaidan läpi karjapihan pohjoislaitaa nokkosten
-ja lantatunkioitten lomitse. Vihdoin hän saapui päärakennuksen
-viereiseen puuvajaan. Hän tiesi, missä miehet olivat, ja saattoi
-arvata, missä äiti oli, mutta koiran vuoksi hän oli levoton.
-Vanha Cap saattoi olla kynnyksen edessä tai ehkä kuljeskella
-juuri sellaisella paikalla, jossa se voi tehdä tyhjäksi intiaanin
-suunnitelmat. Puuvaja liittyi keittiön päähän. Maitoa säilytettiin
-kellarissa, ja kellarin ikkunoista yksi antoi puuvajan pimeään
-kolkkaan. Tämä lähti helposti irti, ja Sam ryömi alas viileään
-kosteaan kellariin. Hyllyillä näkyi pitkät rivit maitovateja. Sam
-kohotti sen vadin kantta, jonka hän tiesi viimeksi täytetyksi, ja
-joi pitkän syvän siemauksen. Sitten hän nuoli kerman huulistaan ja
-muisti, että olikin tullut ilman kiulua. Mutta hän tiesi, mistä
-sellaisen sai. Hän nousi hiljaa portaita välttäen askelmaa 1 ja
-7 koska ne narisivat, kuten hän oli jo aikoja sitten huomannut.
-Vaahterasokeria hän kähvelsi huoneen toiselta puolelta. Ylhäällä
-oleva ovi oli suljettu ja salpa käännetty päälle, mutta hän pisti
-raosta linkkuveitsensä terän ja sai salvan kääntymään. Kuunneltuaan
-vähän aikaa, ettei keittiöstä kuulunut mitään ääntä, hän avasi
-hiljaa vanhan narisevan oven. Siellä ei näkynyt ketään muuta kuin
-pikku tyttö, joka kätkyessään nukkui raikasta unta. Ulko-ovi
-oli auki, mutta koira ei maannutkaan kynnyksen edessä kuten
-tavallista. Keittiön päällä oli ullakko, johon päästiin tikapuita
-ja laipioluukun kautta. Tikapuut oli nostettu paikoilleen ja luukku
-auki. Kaikki oli hiljaista. Sam seisahtui lapsen ääreen, mutisi "ugh,
-kalpeanaama-papuusi", kohotti sitten kätensä, ikään kuin sotanuijalla
-iskeäkseen. Hän oli antavinaan kuolettavan iskun nukkuvalle
-enkelille, mutta kumartuikin suutelemaan tyttösen rusottavaa
-suuta niin kevyesti, että tämän punertavat nyrkit kiiruhtivat
-heti sitä hieromaan. Hän meni nyt äidin komerolle, otti suuren
-hedelmäpaistoksen ja peltikiulun ja lähti sitten taas alas kellariin.
-Alussa hän vain sulki oven perässään ja aikoi jättää sen silleen,
-mutta muisti sitten, että Minnie saattoi herätä ja tallustella pitkin
-huonetta, kunnes ehkä tallustelisi kellariin. Sen vuoksi hän käänsi
-salpanappulaa sen verran, että ovenraosta näkyi vähän kulmaa, sulki
-oven veitsen kärjellä autellen tästä kulmasta, kunnes kellari oli
-yhtä hyvin suljettu kuin ennenkin. Sitten hän lähti paistoksineen ja
-maitokiuluineen käpälämäkeen.
-
-Äidin hymyilevät silmät tarkastelivat kaiken aikaa pojan touhuja
-pimeältä ullakolta. Äiti laskeutui tikapuita alas. Hän oli nähnyt
-poikansa tulevan ja menevän kellariin; sattumalta hän oli ullakolla
-pojan saapuessa keittiöön, mutta pysyi hiljaa ottaen itsekin leikkiin
-osaa.
-
-Kun Tikka seuraavan kerran tunkeutui kellariin, hän löysi sieltä
-paperin, jossa seisoi: "Varteen otettavaa vihamielisille intiaaneille
--- kun seuraavan kerran panette tässä siirtokunnassa verilöylyn
-toimeen, tuokaa kiulu takaisin ja pankaa kannet maitovatien päälle."
-
-Jan oli seurannut aitaa, joka kulki talosta etelää kohti. Se suojasi
-yllin kyllin, mutta hän ryömi kuitenkin nelinkontin, jopa laskeutui
-vatsalleenkin sellaisissa paikoissa, jotka olivat vähän avonaisempia.
-Sillä tavalla hän oli melkein saapunut puutarhaan, kun kuuli takaansa
-kahinaa ja kääntyessään huomasi Mäihän.
-
--- Mitä varten minua seuraat? Sinun kortesihan osoitti toisaalle.
-Sinä et leiki niin kuin pitäisi.
-
--- Mitä minä siitä välitän, en halua mennä kotiin. _Sinä_ se sovitit
-sillä tavalla, että minun korteni osoitti sinne päin. Se ei ole
-rehellistä peliä, enkä minä sinne mene.
-
--- Sinulla ei ole oikeutta kulkea minun perässäni.
-
--- En minä sinun perässäsi kulje, mutta sinä menet juuri sinne minne
-minäkin aion. Sinä se kuljet minun perässäni, vaikka ennätit edelle.
-Minähän sanoin meneväni kirsikkapuutarhaan.
-
--- No hyvä, kirsikat ovat tuolla päin ja minä ryömin tänne päin. En
-huoli sinua matkaani.
-
--- Et saisi minua vaikka tahtoisit.
-
--- Ärr --
-
--- Ärr --
-
-Mäihä lähti siis kirsikkapuistoon, ja hieman odotettuaan Jan ryömi
-hedelmäpuutarhaa kohti. Ryömittyään kymmenen tai viisitoista syltä
-hän näki edessään kiiluvan punaista ja sen alla kirkkaan keltaisen
-silmän, joka tuijotti häneen. Hän oli yllättänyt pesässään istuvan
-kanan. Hän ryömi lähemmäksi, kana pelästyi ja juoksi pois, eikä vain
-kaakottaen, vaan suurella äänellä toruen. Pesässä oli tusina munia
-kahta eri mallia, kaikki kirkkaita ja puhtaita, ja kanan heltat
-olivat kirkkaan punaiset. Jan oli kanain tuntija. Tämä oli helppo
-arvata: kaksi joukosta eristynyttä kanaa, jotka munivat samaan
-pesään, mutta eivät vielä kumpikaan hautoneet.
-
--- Oh hoo! Korsista näkee, minne kanat kulkevat.
-
-Hän kokosi munat hattuunsa ja ryömi takaisin puuta kohti, jonka luona
-kaikkien oli määrä yhtyä.
-
-Mutta ennen kuin oli pitkällekään ennättänyt, hän kuuli kovaa
-haukuntaa, sitten avunhuutoa ja pääsi ajoissa paikalle nähdäkseen
-Guin kapuavan puuhun ja Capin, vanhan skotlantilaisen paimenkoiran,
-haukkuvan häntä vihaisesti puun alla. Mäihällä oli sen verran
-mielenmalttia, ettei huutanut enää, kun oli pahimman vaaran
-välttänyt. Jan meni takaisin niin sukkelaan kuin suinkin. Koira tunsi
-hänet ja totteli, mutta oli arvatenkin sangen ymmällä siitä, miksi
-hänet kiviä nakellen karkotettiin takaisin asuinrakennusta kohti,
-vaikka hän oli puutarhassa niin jalosti täyttänyt velvollisuutensa.
-
--- Katsos nyt, ehkä ensi kerralla teet, mitä taikakorsi käskee. Ilman
-minua sinut olisi saatu kiinni ja heitetty sikain ruoaksi.
-
--- Ilman sinua minä en olisi tullutkaan. En minä vähääkään pelästynyt
-teidän vanhaa koiraanne. Parin minuutin päästä minä itse olisin
-ennättänyt maahan ja potkinut siitä pois kaikki turhat luulot.
-
--- Ehkäpä sinä haluat palata takaisin ja potkia sitä nyt. Minä kutsun
-sen paikalla tänne.
-
--- Ei minulla nyt ole aikaa, mutta joskus toiste. -- Mennään Samia
-hakemaan.
-
-Kokoonnuttiin siis puun luo ja saalista kantaen palattiin
-voitonriemuisina leiriin.
-
-
-
-
-V
-
-HIRVEN AJO
-
-
-Illalla pidettiin pidot. Nukkumaan mentiin kuitenkin tavalliseen
-aikaan. Yö kului ilman mitään erikoista hälytystä. Mäihä kerran
-auringonnousun aikaan herätti toiset ja sanoi luulevansa, että
-ulkopuolella oli karhu, mutta kun hänellä oli tapana unissaan purra
-hammasta, niin toiset pojat arvelivat, että se mahtoi olla hänen
-kuulemansa karhun ääni.
-
-Jan lähti tarkastelemaan multa-albumeja ja näki niissä muutamia
-seikkoja, joista ei päässyt selville, ja lisäksi uuden jäljen, joka
-herätti erikoisesti hänen huomiotaan. Hän piirusti sen huolellisesti.
-Se oli ilmeisesti pienen terävän kavion painallus. Siinä se nyt oli,
-jota hän oli niin kauan janonnut. Hän huusi suunnattoman innostuksen
-vallassa: -- Sam -- Sam -- Mäihä! Tulkaa tänne! Täällä on _hirven
-jälki_.
-
-Pojat huusivat takaisin: -- Hohoh, mitähän sinä meille taas aiot
-syöttää! Huuda pois koirasi! Ja niin edespäin.
-
-Mutta Jan oli itsepintainen. Pojat olivat varmoja siitä, että
-kysymyksessä oli jokin kuje. Sen vuoksi he eivät pitkään aikaan
-lähteneet liikkeelle, ja kun aurinko jo oli noussut korkealle ja
-paistoi polulle suoraan eikä enää sivuittain, kävi jälki hyvin
-hämäräksi. Pian tuulet, linnut ja pojat itsekin olivat apuna sen
-hävittämisessä. Mutta Janilla oli piirroksensa, ja huolimatta
-kiusoitteluista hän kiven kovaan väitti, että jälki oli todella
-hirven.
-
-Gui sanoi viimein Samille salavihkaa: -- Minusta pitäisi sen joka
-noin tosissaan ajaa takaa jälkiä, _joskus_ nähdä eläimiäkin. Ei se
-ole oikein, että annamme hänen suotta kärsiä. _Minä_ ajattelen, että
-hänen pitää saada nähdäkin se hirvi. Meidän täytyy auttaa häntä. Hän
-vilkutti silmäänsä osoittaakseen siten merkillä Samille, että hänen
-piti viedä Jan loitommaksi.
-
-Se olikin helppo tehtävä.
-
--- Mennään katsomaan, eikö se hirvi ole lähtenyt pois alemman
-multa-albumin kautta. He kävelivät alas sille puolelle, mutta sillä
-välin Gui sai käsiinsä vanhan säkin, täytti sen ruoholla ja häthätää
-sitaistuaan sen sillä tavalla, että siinä oli vähän hirven pään
-näköä, pisti sen seipään nenään. Kahdesta lastusta hän teki korvat,
-noella kaksi mustaa täplää silmiksi ja yhden turvaksi. Sitten hän
-veti kunkin ympärille renkaan sinisellä savella, jota sai joen
-uomasta. Tuota pikaa se kuivui valkoiseksi. Gui pisti tämän pään
-nyt pensaisiin pystyyn, ja kun kaikki oli valmiina, hän nopeasti ja
-ääneti juoksi metsän läpi Samia ja Jania etsimään. Hän viittoi heille
-tuimasti ja huusi kuiskaavalla äänellä: -- Sam -- Jan -- hirvi!
-Luulen, että se on sama, joka teki jäljet.
-
-Gui ei olisi saanut Jania vakuuttuneeksi, ellei Sam olisi näyttänyt
-niin kovin kiihtyneeltä. He juoksivat takaisin tiipiihin jousta ja
-nuolia noutamaan. Sitten he Guin johdolla, joka kuitenkin pysyi
-taempana, ryömivät sitä paikkaa kohti, jossa hän muka oli hirven
-nähnyt.
-
--- Tuolla -- tuolla, kas, eikös vain ole hirvi? Tuolla -- sehän
-liikkuu!
-
-Janin ensimmäinen vaikutelma oli erittäin ihana mielihyvän tunne.
-Se oli samanlaista kohottavaa iloa, kuin hän oli tuntenut kirjansa
-saadessaan, mutta voimallisempaa. Villitty tappamisen himo valtasi
-hänet sukkelaan. Hän kohotti jousensa, mutta epäröi.
-
--- Ammu! Ammu! yllyttivät Sam ja Gui.
-
-Jan ihmetteli, miksi toverit eivät itse ampuneet. Hän kääntyi
-katsomaan ja huomasi, vaikka olikin niin kiihtynyt, että he tekivät
-hänestä pilkkaa. Hän vilkaisi jälleen hirveen, astui vähän lähemmäksi
-ja keksi nyt koko metkun.
-
-Sam ja Gui alkoivat häntä heti härnätä ja pilkata. Jan oli hieman
-nolo. Se oli ollut niin kovin ihana tunne! Hän kukistui korkealta ja
-armotta, mutta malttoi sukkelaan mielensä.
-
--- Minä ammun teidän hirvenne ennen kuin itse ennätätte, hän sanoi ja
-sinkautti nuolen aivan sen alle.
-
--- Ohoh, annas kun minä päästän, ja Sam ja Gui ampuivat molemmat.
-Samin nuoli sattui hirven kuonoon. Hän päästi kovan kiljauksen.
-Kaikki ampuivat, kunnes koko pää oli täynnä nuolia. Sitten he
-palasivat tiipiihin päivälliselle. Vielä he härnäilivät Jania hirven
-vuoksi, mutta Jan sanoi hitaasti Guille:
-
--- Tavallisesti sinä et ole niin sukkela kuin luulet, mutta tällä
-kertaa olit tavallista sukkelampi. Minä sain tästä hyvän tuuman.
-
-Hän otti päivällisen jälkeen kolme jalkaa pitkän säkin ja ahtoi
-sen täyteen kuivaa ruohoa; sitten hän teki pienen säkin, joka oli
-puolikolmatta jalkaa pitkä ja kuusi tuumaa paksu, mutta polvellinen.
-Sen toinen pää oli suippo. Sen hän niin ikään täytti heinillä ja
-neuloi luuneulalla isoon säkkiin kiinni. Tämän jälkeen hän leikkasi
-pehmeästä männystä neljä keppiä jaloiksi, pisti ne ison säkin kulmiin
-ja kietoi niiden ympärille säkkikangasta, niin että ne olivat muun
-rungon näköisiä. Sitten hän latuskoista palikoista leikkasi kaksi
-korvaa; maalasi mustat silmät ja kuonon, valkoisen renkaan kunkin
-ympärille aivan samalla tavalla kuin Mäihäkin oli tehnyt, mutta
-lopuksi nokesi mustan täplän ruumiin kummallekin puolelle ja sen
-ympärille maalasi leveän harmaan lautuman. Näin oli valmiina otus,
-jonka jokainen saattoi arvata tarkoittavan hirveä.
-
-Toiset pojat auttoivat vähän häntä, mutta eivät lakanneet
-härnäilemästä.
-
--- Ketähän tällä kertaa narrataan? kysyi Gui.
-
--- Sinua, vastasi Jan.
-
--- Minä lyön vaikka vetoa, että saat hirvikuumeen heti ensikerralla,
-kun se tulee vastaasi, nauroi ylipäällikkö.
-
--- Ehkäpä, mutta on teilläkin kummallakin tilaisuus. No nyt, pojat,
-odottakaapa tässä, niin minä piilotan hirven. Odottakaa kunnes palaan.
-
-Jan juoksi nyt kuvansa keralla pohjoista kohti, poikkesi sitten itään
-päin ja piilotti sen paikkaan, joka oli kerrassaan syrjässä siitä
-suunnasta, jota hän oli ensin kulkenut. Hän palasi takaisin melkein
-samasta kohdasta, josta oli metsäänkin lähtenyt, huutaen: -- Valmis
-on!
-
-Metsämiehet astuivat nyt esiin täysissä tamineissa ja Jan selitti:
-
--- Sille joka ensiksi näkee hirven, luetaan kymmenen pistettä ja se
-saa ensimmäisen kerran ampua. Jos hän ampuu ohi, saa seuraava astua
-viisi askelta lähemmäksi ja ampua, ja niin edelleen, kunnes joku on
-osunut. Ja sitten kaikkien tulee ampua siitä paikasta, josta osunut
-nuoli ammuttiin. Jos osaa sydämeen, se luetaan kymmeneksi pisteeksi,
-jos harmaaseen, niin viideksi; se on vain lihashaava -- ja sattuma
-sen ulkopuolelle lasketaan yhdeksi -- se on naarmu. Jos hirveä ei
-osuta sydämeen, niin minulle lasketaan viisikolmatta, ja ensimmäinen,
-joka sen löytää, on hirvi seuraavalla kerralla. Kukin saa kaksitoista
-laukausta.
-
-Molemmat erämiehet etsivät kauan aikaa. Sam teki halventavia
-huomautuksia niistä jäljistä, joita tämä hirvi _ei jättänyt_, ja Gui
-nuuski ja etsi joka pensaan.
-
-Mäihä ei ollut maan voimallisimpia eikä jättiläinen järkensäkään
-puolesta, mutta hänen pienet porsaansilmänsä olivat ihmeteltävän
-terävät ja kirkkaat.
-
--- Minä näen sen, hän äkkiä kiljaisi ja näytti erästä paikkaa, joka
-oli seitsemänkymmenen viiden askelen päässä ja josta hän keksi toisen
-korvan ja osan päätä.
-
--- Mäihälle kymmenen, ja Jan kirjoitti luvun muistiin. Guin ylpeys
-paisui, kun oli näin hyvin onnistunut. Hän teki mitä huolellisimpia
-valmistuksia ampuakseen ja huomautti sitten: -- Minä olisin nähnyt
-sen kahta vertaa pitemmän matkan päästä -- jos -- jos -- jos -- se
-olisi -- jos se olisi hyvin näkynyt.
-
-Hän jännitti jousensa ja lennätti nuolen. Nuoli lensi vähän
-kauemmaksi kuin puoleen matkaan. Sam huomautti nyt: -- Minä saan
-mennä viisi askelta lähemmäksi. Ei sanota mitään, kuinka pitkiä
-askelet saavat olla?
-
--- Ei.
-
--- No hyvä, nyt minä sitten lähden, ja hän alkoi loikata mitä
-ihmeellisimpiä kengurunhyppyjä. Melkein kymmenen metriä hän pääsi
-eteenpäin näillä viidellä askelella, ja hiukan syrjään poiketen hän
-saattoi nähdä hyvin koko hirven. Matkaa ei nyt ollut kuuttakymmentä
-viittakaan askelta. Hän ampui, mutta osumatta. Guilla oli nyt oikeus
-astua viisi askelta lähemmäksi. Hänkin ampui ohi. Kolmenkymmenen
-askelen päästä Sam vihdoin ampui nuolen, puuta melkein hipaisten,
-syvälle hirven harmaaseen kylkeen.
-
--- Muhkea laukaus! Lihashaava! Siitä luetaan viisi suurelle
-sotapäällikölle. Nyt ammutaan kaikki tästä, jatkoi Jan, -- enkä minä
-tiedä, miksen minä saattaisi ampua samoin kuin toisetkin.
-
--- Siksi että olet itse hirvi, ja se olisi itsemurha, intti Sam. --
-Mutta samapa tuo. Et sinä kumminkaan osaa.
-
-Vastaväitettä ei kannatettu sen enempää, ja niinpä Jankin sai koettaa
-onneaan. Pari kolme laukausta hirven lonkkaan, ruskeaan siis, kolme
-tai neljä puuhun, joka oli välillä puolitiessä, mutta lähellä nuolen
-lentoreittiä, laukaus tai pari kuonoon, sitten, hurraa, Guin laukaus
-suoraan hirven sydämeen teki ajosta lopun. Lähdettiin vetämään nuolia
-pois ja tuloksia lukemaan.
-
-Gui oli ensimmäinen, sillä hänellä oli yksi sydänsattuma, kymmenen,
-yksi lihashaava, viisi, yksi naarmu, yhteensä kuusitoista, ja
-kymmenen löytämisestä -- kaksikymmentä kuusi pistettä kaikkiaan.
-Seuraava oli Sam, jolla oli kaksi lihashaavaa ja kaksi naarmua,
-kaksitoista pistettä, ja sitten Jan, jolla oli yksi lihashaava ja
-viisi naarmua, -- kymmenen pistettä. Hirvi oli vanhan piikkisian
-näköinen, kun he sen luo saapuivat, ja Gui, voitonriemusta
-halkeamaisillaan, oli kuin nuori keisari.
-
--- Sen minä sanon, heppulit, että minun pitää ruveta opettamaan
-teille hirven metsästystä. Lyön vetoa, että ensi kerralla osaan heti
-paikalla sydämeen.
-
--- Minä lyön vetoa, ettet osaa, sillä sinun täytyy olla hirvi, etkä
-saa ampua, ennen kuin me olemme kumpikin ampuneet.
-
-Guin mielestä tämä oli paras leikki, mitä hän oli milloinkaan
-leikkinyt. Hän juosta kirmaisi pois kuva selässään, mennessään
-tuumaillen, miten pettäisi toiset. Hän kätki hirven leirin
-itäpuolelle taajaan tiheikköön, hiipi sitten leirin ympäri
-länsipuolelle ja kiljaisi: -- Valmis on! Sam ja Jan etsivät kauan ja
-kyllästyivätkin jo perin pohjin. Lopulta heidän täytyi luopua.
-
--- No mitäs tästä tulee? Kuka laskee? kysyi Tikka.
-
--- Kun hirvi pääsee pakoon, siitä lasketaan viisikolmatta, vastasi
-kisan keksijä; ja taas Gui pääsi muista edelle.
-
--- Tämä on hienoin leikki, mitä olen koskaan nähnyt, hän huomautti
-haltioissaan.
-
--- Tämä ei minusta ole niin kuin pitää; tällä otuksella pitäisi olla
-jäljetkin.
-
--- Se on totta, myönsi Jan. Mitenkähän olisi, jos se vetäisi
-perässään vanhaa juurta?
-
--- Jos olisi lunta, niin se kävisi kyllä päinsä.
-
--- Minäpä tiedän, Sam; revimme paperia pieniksi paloiksi ja jätämme
-niistä jäljet.
-
--- Tuo on oikeata puhetta. Kaikki juoksivat leirille. Jokainen
-pieninkin liuska, mitä vain oli käärepaperista jäljellä, revittiin
-pieniksi palasiksi ja pistettiin "hajupussiin".
-
-Koska kukaan ei ollut löytänyt hirveä edellisellä kerralla, Mäihällä
-oli oikeus piilottaa se uudelleen.
-
-Hän teki kovin mutkaiset jäljet ja piilotti hirven sangen
-huolellisesti, niin että pojat melkein astuivat sen päälle, ennen
-kuin näkivät sen noin viidentoista askelen päästä. Sam sai kymmenen
-keksimästään. Hän ampui, mutta ei osunut. Jan astui nyt viisi
-askeltaan, mutta ampui niin hätäisesti, ettei hänkään osunut. Gui
-sai nyt laukaista viiden askelen päästä ja osasi tietysti sydämeen.
-Nämä toisiaan seuraavat voitot paisuttivat hänen ylpeyttään, niin
-että hänen päänsä oli haljeta, eikä hänen kerskailullaan enää ollut
-mitään rajaa. Mutta nyt kävi ilmeiseksi, että lähestymisen määrä oli
-supistettava. Tehtiin sen vuoksi uusi sääntö, "viittätoista askelta
-lähemmäksi ei kukaan saanut mennä".
-
-Leikki kehittyi sitä myöten kuin he sitä jatkoivat. Se oli
-huomattavissa määrin oikean metsästyksen kaltaista. Pojat panivat
-merkille, että he saattoivat joko seurata jälkiä taikka katseillaan
-etsiä metsän, miten parhaaksi näkivät ja kummallakin tavalla löytää
-riistan, mutta viisainta oli yhdistää molemmat menetelmät. Jan
-seurasi jälkiä liian orjallisesti, Sam etsi liiaksi yleisen silmänäön
-mukaan, mutta Guita onni näytti aina suosivan. Hänen pienet porsaan
-silmänsä huomasivat kaiken, ja tässä hän lopulta oli tavannut alan,
-jolla hän saattoi esiintyä johtajana. Näytti siltä kuin tuo "likainen
-pikku jätkä" olisi metsämieheksi luotu. Monta kertaa hän piilotti
-hirven sangen kekseliäästi. Kerran hän vei jäljet lammikolle,
-sitten sen poikki, ja suoraan vastakkaiselle rannalle asetti hirven
-täydelleen näkyviin, niin että he aukealle tultuaan paikalla näkivät
-sen; heidän täytyi joko ampua lammikon poikki taikka poistua siitä
-lampea kiertääkseen, taikka astua syvään veteen, ja taas Gui voitti.
-Huomattiin välttämättömäksi kieltää piilottamasta hirveä harjulle tai
-kivikkoon, koska edellisessä tapauksessa ohi ammutut nuolet hukkuivat
-pensaisiin, jälkimmäisessä taas katkesivat.
-
-He leikkivät tätä leikkiä niin kauan, että eteen ilmestyi uusi
-vaikeus. Metsä oli täynnä paperijälkiä, eikä mistään ollut
-mahdollista päättää, mitkä laput kuuluivat vanhoihin, mitkä uusiin
-jälkiin. Tämä uhkasi tehdä lopun koko lystistä. Mutta Jan keksi sen
-keinon, että ruvettiin käyttämään eri väristä paperia. Tästä kisa sai
-uutta vauhtia, mutta varasto oli vähäinen. Metsässä oli kaikkialla
-paperia, ja näytti kuin leikki loppuisi itsestään. Mutta samassa
-vanha Kaleb tuli käymään heidän luonaan. Hän tuli aina kulkeneeksi
-kuin sattumalta, mutta pojat olivat mielissään hänet nähdessään,
-koska hän tavallisesti antoi jotakin apua.
-
--- Näytte keksineen leikin. Ukon silmät vilkkuivat, kun hän
-näki kuvan, joka nyt teki maalitaulun virkaa neljänkymmenen
-askelen päässä. -- Niin sitä pitää. Vallan hyvä -- vallan hyvä.
-Hän naurahteli kuullessaan hirven metsästyksestä, ja tarkka
-havainnontekijä ehkä olisi huomannut hänen mielenkiintonsa hieman
-kiihtyvän hänen kuullessaan, ettei Sam Raften ollutkaan paras
-metsämies.
-
--- Sehän on hyvä, Gui Burns. Minä olen yhdessä isäsi kanssa monta
-kertaa metsästänyt hirviä tämän samaisen puron varrella.
-
-Kun hän sai kuulla, mitä vastuksia "haju" tuotti, hän sanoi "hm", ja
-polttaa pöllytti vähän aikaa ääneti piippuaan. Lopulta hän sitten
-virkkoi:
-
--- Kuulepas Jan, miksette Guin kanssa hae hajuksi pussillista
-vehnän- tai maissinjyviä? Ne ovat paljon parempia kuin paperi, ja
-sen minkä tänään kylvätte, sen linnut ja oravat korjaavat suuhunsa
-ennen huomista.
-
--- Hienoa! kiljui Sam. (Sanat eivät olleet ensinkään hänelle aiotut,
-mutta hänellä oli paksu nahka.) Kymmenen minuutin kuluttua hän oli
-saanut käyntiin toisen "valkoisten verilöylyn" -- rosvoretken omaan
-jyväaittaan, ja puolen tunnin kuluttua hän palasi takaisin kantaen
-isoa pussillista viljaa.
-
--- No nyt, antakaas kun minä olen hirvenä, sanoi Kaleb. -- Antakaa
-minun päästä viiden minuutin verran edelle ja sitten seuratkaa niin
-sukkelaan kuin tahdotte. Näytän teille, miten oikea hirvi kulkee.
-
-Hän astua harppasi pois kuvaa kantaen, ja kun he viiden minuutin
-kuluttua lähtivät jäljille, hän jo astua harppasi takaisin. Ohhoh,
-mutta kylläpä se oli ennättänyt kulkea. Pojat seurasivat kultaista
-maissinjyväjälkeä -- yksi jyvä aina kymmenen jalan päässä melkein
-riitti, he olivat jo niin taitavia. Jonkin aikaa jäljet kulkivat
-suoraan, sitten kaartuivat takaisin, kunnes melkein leikkasivat
-itsensä. Pojat luulivat niiden niin tekevänkin ja vaativat saada
-tietää, milloin sen oikeilla hirven jäljillä olisi voinut nähdä.
-Kaleb sanoi: -- Ei, eivät ne kulje vanhojen jälkien poikki. Minne ne
-sitten kulkivat? Hypittyään sinne tänne Sam sanoi, että jälki näytti
-riivatun vahvalta, niin kuin se olisi ollut kaksinkertainen.
-
--- Lyön vetoa, että tiedän, sanoi Gui. -- Se on kulkenut takaisin
-omia jälkiään. Niin se juuri olikin tehnyt, vaikkei Kaleb asiasta
-vihjaissutkaan. Jan tutki jälkiä taapäin ja keksi, missä verekset
-olivat eronneet. Gui ei välittänyt maasta mitään, kun tiesi yleisen
-suunnan. Hän juoksi suoraan eteenpäin, ja niin teki Samkin, mutta Gui
-katsoi jälkiä pitkin takaisin Jania kohti ollakseen varma suunnasta.
-
-He eivät olleet ennättäneet kauaksikaan lähimpien pensaitten taa,
-ennen kuin Jan keksi jäljissä uuden mutkan. Ne kääntyivät takaisin
-melkein entiseen suuntaansa. Hän selvitti mutkan, katseli ympärilleen
-ja näki hirven selvään kyljellään ruohossa makaamassa. Hän päästi
-voitokkaan "Hei, hei, hei, hirvi!" ja toiset ennättivät siihen
-juoksujalkaa tullen juuri nähdäkseen Janin ampuvan nuolensa suoraan
-sen sydämeen.
-
-
-
-
-VI
-
-SOTALAKKI, TIIPII JA "KUPIT"
-
-
--- Neljänkymmenen askelen päästä ja ensi laukauksella! Mainiota,
-sitä intiaanit jo sanoisivat _grand coup'ksi_. Kalebin kasvoilla oli
-sama miellyttävä ilme kuin silloin, kun hän teki tulta kalikoita
-hankaamalla.
-
--- Mikä on _grand coup_? kysyi Pikku Majava.
-
--- Minä luulen sen merkitsevän urotyötä. Intiaanit sanovat urotyötä
-_coup_'ksi ja erikoisen suurta urotyötä _grand coup_'ksi. Se
-kuulostaa ranskalta ja ehkä sitä onkin, mutta intiaanit käyttävät
-juuri tuota sanaa. Heillä on oikea sääntö, kuinka _coup't_ oli
-laskettava, ja kustakin he olivat oikeutetut pistämään lakkiinsa
-kotkansulan, ja kaikkein suurimpien merkiksi punaisen hiustukon sulan
-päähän. Se ainakin oli ennen niiden tapana. Ovat nykyään varmaan
-luopuneet tästä niin kuin niin monesta muustakin tavasta, ja kuka
-tahansa intiaanipukki pistää nyt lakkiinsa minkä sulan vain saa
-varastetuksi.
-
--- Mitä te pidätte meidän päähineistämme? kysäisi Jan.
-
--- Hm! Ette ole koskaan oikeata nähneet, muutoin ette tekisi
-niitä vähääkään tuohon malliin. Sulkien ensinnäkin pitäisi olla
-kaikkien valkoisia ja kärjistä mustia, eikä niitä saa kiinnittää
-noin lujaan, vaan irralleen pehmeään nahkalakkiin. Jokaisessa
-sulassa on nähkääs kynäpäähän kiinnitetty nahkalenkki, jonka kautta
-nahkarihma pujotellaan lakkiin sidottaessa. Sitä paitsi kukin
-sulka on keskikohdaltaankin kiinnitetty rihmaan, joka pitää niitä
-oikeassa asennossa. Sitten on eri tavat höyhenien merkitsemiseen.
-Niistä täytyy näkyä, miten ne on hankittu. Muistan kerran olleeni
-sotaretkellä erään santii-joukon kanssa -- santiit kuuluvat
-siouxeihin -- ja olimme väijyneet ja varastelleet ja nylkeneet
-päänahkoja koko joukon. Sitten lähdimme kotimatkalle, ja kun vielä
-olimme viiden peninkulman päässä, lähetimme intiaanisähkösanoman
-hyvästä onnesta. Joukkomme päällikkö sytytti ruohon palamaan
-lähetettyään kaksi miestä muutaman sadan metrin päähän kummallekin
-sivulle valkeita tekemään, ja niin kohosi ilmaan kolme suurta savua.
-Intiaanikylän ympäristöllä on aina joku vahtimassa, ja saatte olla
-varmat siitä, että kun nämä kolme savua nähtiin, tiedettiin myös
-heti, että me toimme päänahkoja tullessamme.
-
--- Koko neuvosto tuli meitä vastaan, ei kuitenkaan kovin
-varomattomasti, sillä saattoihan olla kysymyksessä vihollisen
-juonikin.
-
--- Ja kun me tulimme perille, syntyi siitä elämä! Me emme nähkääs
-olleet menettäneet ainoatakaan miestä ja toimme mukanamme sata
-hevosta ja seitsemän päänahkaa. Johtajamme ei sanonut joukolle
-sanaakaan, astui vain oikopäätä neuvottelutiipiihin. Hän astui sisään
--- me seurasimme perässä. Siellä istui ylipäällikkö ja koko neuvosto
-piippua polttaen. Johtajamme sanoi _hau'nsa_ ja me muut hänen
-jälkeensä _hau, hau_. Sitten asetuimme polttamaan, ja ylipäällikkö
-pyysi meidän päällikköämme kertomaan pikkuretkestään. Hän nousi
-seisomaan ja piti puheen.
-
--- "Suuri päällikkö ja heimoni neuvosto", hän sanoi. "Kun olimme
-kylästä lähteneet ja miehet olivat itsensä puhdistaneet, teimme
-seitsemän päivää matkaa ja tulimme Pienelle Kurajoelle. Sieltä
-löysimme kiertelevän arapaho-joukon jäljet. Parin päivän kuluttua
-löysimme heidän leirinsä, mutta heitä oli liian paljon, jonka vuoksi
-piilouduimme päivän ajaksi. Sitten lähdin yksin heidän leiriinsä
-ja sain kuulla, että muutamat heistä seuraavana päivänä lähtisivät
-metsästysretkelle. Poistuessani tapasin yksinäisen sotilaan, joka
-palasi leiriin. Tapoin hänet puukollani. Siitä vaadin _coup'n_; ja
-minä otin hänen päänahkansa -- siitä vaadin toisen _coup'n_; toin
-hänen hevosensa kanssani -- siitä vaadin vielä _coup'n_. Eikö asia
-ole niin?" hän kysyi meidän puoleemme kääntyen, ja me kiljuimme
-kaikki "_hau! hau! hau!_" sillä tämä "Joikuva Kurki" oli mitä parhain
-mies. Neuvosto päätti sitten, että hänen piti saada kolme kotkan
-sulkaa, ensimmäinen siitä, että hän oli vihollisen tappanut ja
-päänahan nylkenyt hänen omassa leirissään -- se oli _grand coup_, ja
-sulan päässä oli punainen hiustöyhtö ja höydyssä punainen pilkku.
-Seuraava sulka oli siitä, että hän ensin oli lyönyt vihollista
-kasvoihin, joka tietenkin teki asian vaarallisemmaksi. Tässä
-kotkansulassa oli päässä punainen hiustupsu ja höydyssä punainen
-käsi. Siinä sulassa, joka hevosen varastamisesta annettiin, oli
-hevosenkenkä, mutta ei sitä vastoin töyhtöä, hevonen kun ei ollut
-oikein hyvä. -- Sitten muut intiaanit esittivät vaatimuksensa, ja
-meille annettiin kaikille kunniamerkkejä. Muistan, että yhdelle
-veitikalle annettiin oikeus kiinnittää ketunhäntä kumpaankin
-kantapäähän karkeloidessaan, ja eräs toinen sai kotkansulan, jonka
-höytyyn oli kuvattu kymmenen hevosenkenkää, koska hän oli varastanut
-kymmenen hevosta, ja minä vakuutan, että ne intiaanit olivat
-sulistaan paljon ylpeämpiä kuin konsanaan kenraali mitaleistaan.
-
--- Voi, kuinka minusta olisi hauskaa lähteä sinne ja asua heidän
-kanssaan, Jan huokasi verratessaan arkipäiväistä osaansa kaikkeen
-tähän romanttiseen loistoon.
-
--- Etköhän sinä siihen pian kyllästyisi? Niin ainakin _minä_ tein,
-vastasi Kaleb. -- Aina vain ampua ja tappaa, ei milloinkaan rauhaa,
-ei koskaan kolmea ateriaa edellä nälänhädästä ja yhtä usein kolme
-ateriaa jäljessä siitä. Ei, hyvä herra, ei ainakaan minulle enää sitä
-lajia.
-
--- Tahtoisinpa nähdä sinun näillä paikoin rupeavan hevosia
-varastamaan kunniamerkkejä saadaksesi, huomautti Sam, vaikka kyllä
-minä tiedän, kuka sulat saisi, jos olisi kanan varkaudesta kysymys.
-
--- Kuulkaas Kaleb, sanoi Gui, joka ystävänä ja paikkakuntalaisena
-ei yrittänytkään sanoa ukkoa "herra Clarkiksi", eikö hyvästä hirven
-metsästyksestä annettu sulkia. Vetoa minä lyön, että voittaisin joka
-miehen, jos minulla olisi pyssy.
-
--- Etkö sinä kuullut minun heti ensimmäiseksi sanovan, että Jan olisi
-tuosta laukauksestaan saanut _grand coup'n_ niin kuin ei mitään?
-
--- Pihkoja! Minä voitan Janin koska tahansa; se oli sattuma. Vannon,
-että jos annatte hirven ajosta sulkia, niin minä voitan ne kaikki.
-
--- Otetaan kiinni noista puheista, sanoi vanhin päällikkö, mutta
-toinen järjestyksessä keskeytti:
-
--- Kuulkaas pojat, leikitään intiaania niin kuin pitääkin. Pyydetään
-herra Clarkia näyttämään meille, kuinka oikea intiaanin sotalakki
-tehdään. Sitten pidämme vain sellaisia höyheniä, mitä voitamme.
-
--- Sinä tarkoitat valkoisia tappamalla ja hevosia varastamalla?
-
--- Eihän toki; paljon muutakin voimme tehdä -- kuka on paras
-juoksemaan, kuka paras hirven ajossa, paras uimaan, paras jousella ja
-nuolilla ampumaan.
-
-Kaikki suostuivat tuumaan. He rupesivat Kalebilta kyselemään,
-ja tämä näytti tuota pikaa, kuinka sotalakki tehdään. Janin
-epäilyksistä huolimatta hän käytti runkona vanhaa huopahatun koppaa
-ja kotkansulkien asemesta valkoisia hanhensulkia, joiden reunat
-leikattiin ja kärjet värjättiin mustiksi. Mutta kun oli päätettävä,
-mitä tekoja palkittaisiin, niin syntyi erimielisyyttä.
-
--- Jos Mäihä menee puutarhaan ja poimii kirsikkarypäleen niin, ettei
-vanha Cap saa _häntä_ kiinni, annan hänelle sulan, jossa on vaikka
-minkälaisia merkkejä, ehdotti Sam.
-
--- Ja minä lyön vetoa, ettet sinä vie meidän navetastamme kanaa niin,
-ettei meidän koiramme saa _sinua_ kiinni, herra viisastelija.
-
--- Pyh! Olenko minä kanavaras? Pidätkö sinä minua neekerinä? Jalo
-punanahka minä olen ja vielä ylipäällikkökin, se sinun pitää tietää,
-ja vielä minä nyhtäisen tuon kurjan päänahkasi. Sinä kai tiedät, että
-se on minun ja Janin omaisuutta. Ja Sam lähenteli kylkimyyryä Guita
-silmiään pyöritellen ja kierrellen sormiaan sillä tavalla, että Gui
-kadotti kaiken malttinsa. -- Ja minä sanon sinulle, että nuorukaisen,
-joka seisoo toinen jalka haudassa, pitäisi ajatella vakavampia
-asioita kuin kanan varkautta. Tuo sairaalloinen kiihkoilun himo se
-aivan turmelee kaikki nuorukaiset meidän aikanamme.
-
-Jan sattui vilkaisemaan Kalebiin. Tämä katsoi avaruuteen, mutta
-hänen silmissään oli leikkisä ilme, jota Jan ei ollut koskaan ennen
-huomannut.
-
--- Mennään tiipiihin. Täällä on liian kuuma. Tulkaa sisään, herra
-Clark, olkaa hyvä.
-
--- Hm. Ei täällä sisällä ole paljoa viileämpi, vaikka onkin varjoa,
-huomautti vanha erämies. Teidän pitäisi kohottaa vaatteen toista
-reunaa, että sisään pääsisi raitista ilmaa.
-
--- Niinkö, tekevätkö intiaanitkin niin?
-
--- Eivätköhän vain tehne. He kääntelevät ja vääntelevät tiipiitään
-sinne ja tänne saadakseen sen mukavammaksi. Sen vuoksi se sitten
-onkin niin hyvä joka säällä. Siinä voi asua neljänkymmenen asteen
-pakkasessa ja toisaalta niin kuumassakin, että muualla on tukehtua,
-ja kuitenkin siinä on hyvä olla. Ei ole ainoatakaan toista
-ulkoilma-asumusta, jota voisi niin monella tavalla muodostella.
-Oikein kuumalla ilmalla se on kuin hämähäkki, jolla on hameet päällä
-ja joka sitten nostelee helmojaan, mutta tiipiissä täytyy tietää,
-minkälainen sää on tulossa. Monena kuumana yönä olen herännyt, kun
-joka puolelta ympäriltä on kuulunut täpp-täpp-täppiä yön pimeydessä,
-ja ihmetellyt, miksi skuoot ovat työhön nousseet, mutta he vain
-ovatkin nousseet laskemaan tiipiin liepeitä ja lyömään kaikkia
-nappuloita syvempään, ja joka kerta on vähintään tunnin päästä
-tullut kamala myrsky. Mistä he sen tiesivät, siitä minä en koskaan
-saanut selkoa. Eräs vanha akka väitti suden siitä ilmoittaneen, ja
-se saattoikin olla totta, sillä ne vähän muuttavat laulun laatuaan,
-kun on paha ilma tulossa. Toinen sanoi, että kukat näyttivät niin
-kummallisilta auringonlaskussa, ja eräällä oli ollut paha uni. Ehkä
-he olivat kaikkikin oikeassa; pienten seikkojen tarkastelemisesta sen
-voi huomata.
-
--- Eivätkö intiaanit koskaan erehdy? kysyi Pikku Majava.
-
--- Joskus kyllä, mutta eivät likimainkaan niin usein kuin valkoinen.
-
--- Minä muistan erään taiteilijan taikka valokuvaajan. Hän tuli
-kylään masiinoineen ja otti kuvan muutamasta pienistä tiipiistä.
-Minä silloin sanoin: "Miksette pyydä Sonni-vasikan skuoota panemaan
-pystyyn heidän isoa tiipiitään? Se vasta olisi katsomisen arvoinen."
-Hän saikin vähän aikaa tinkailtuaan skuoon pystyttämään sen kolmesta
-dollarista. Saatte uskoa, että se oli komea -- aivan punaiseksi
-maalattu ja viheriäisiä ja keltaisia eläimiä ja lintuja ja päänahkoja
-aivan täynnä. Valokuvaaja sitä katseli silmät pystyssä.
-
-Hän otti siitä ensin muutamia kuvia ja rupesi sitten yhtä kädellä
-tekemään, jotta saisi väritkin, ja siinä hänellä olisikin ollut
-täysi työ, se on varmaa, mutta juuri kun hän oli alkuun päässyt, se
-vanha skuoo hyppäsi purkamaan tiipiitä. Taiteilija huutamaan, että
-antaisivat sen olla, sanoi maksaneensa, että se olisi pystyssä ja
-että kauppa kuin kauppa. Mutta vanha skuoo vain soitti suutaan ja
-hosui länttä kohti. Yhtäkkiä he saivatkin koko komeuden puretuksi
-ja kokoon käärityksi, vaikka taiteilija kiroili kuin lehmipainen.
-Oli hyvin kaunis päivä, vaikka kamalan kuuma, mutta ennen kuin oli
-viisi minuuttia kulunut, nousi läntiselle taivaalle pieni pilvi, ja
-kymmenen minuutin kuluttua tuli kiljuen oikein pyörremyrsky, joka
-kulki koko kylän läpi ja repi jokaisen vähänkin suuremman tiipiin. Se
-punainenkin olisi varmaan ollut tuhon oma, ellei vanha skuoo olisi
-ollut niin viisas.
-
-Kalebin vihjeiden mukaan kohotettiin vaatteen lievettä hieman tuulen
-puolelta ja suojan puolelta paljon enemmän. Tämä muutti tiipiin
-tukahduttavasta saunasta viileäksi asumukseksi.
-
--- Ja jos tahdotte tietää, mistä tuulee, kun tuulta on vähän, niin
-kastakaa näin sormenne ja nostakaa se ilmaan. Tuulen puoli tuntuu
-heti viileämmältä, ja sen mukaan voitte sitten sovittaa savulappunne.
-
--- Minä tahtoisin saada enemmän tietoa sotalakeista, sanoi Jan. --
-Minä tarkoitan, mitä pitäisi tehdä, jotta saisi sulkia -- nimittäin
-sellaisia urotöitä, joita _me_ voisimme tehdä.
-
--- Te voitte juosta kilpaa, uida, ampua jousella ja nuolilla. Jos
-voitte ampua nuolenne kahdensadan askelen päähän, niin minä luulen,
-että parinkymmenen jalan päästä saisitte puhvelin kaadetuksi. Se
-minusta olisi jo hyvä saavutus. Niin, kyllä se olisi sen arvoinen
-teko.
-
--- Mitä -- _grand coup'nko_ arvoinen?
-
--- Niin, kyllä minun mielestäni. Ja jos nuoli lentää viisikymmentä
-askelta lyhyemmän matkan, niin se kaataisi hirven, ja sen laskemme
-yhdeksi _coup_'ksi. Jos, jatkoi Kaleb, -- viidenkymmenen askelen
-päästä osutte tuohon vanhaan heinäsäkki-hirveen suoraan sydämeen ensi
-laukauksella, olisi se minun mielestäni jo vallan arvokas osuma;
-ja jos osaatte sydämeen seitsemänkymmenen viiden askelen päästä
-kerran miten monesta nuolesta tahansa, olette mestariampujia. Jos
-osutte kaksi nuolta kolmesta yhdeksän tuuman mustaan neljänkymmenen
-askelen päästä milloin tahansa, niin olette yhtä hyviä ampumaan
-kuin intiaanitkin, vaikkeivät he paljon ammukaan pilkkaan, se minun
-täytyy sanoa! Enimmäkseen he vain ampuvat kaikenlaista, mitä metsässä
-näkevät. Minä olen nähnyt pienten kuparinahkaisten poikapipanain
-ammuskelevan perhosiakin. Sitten niillä on kilpailuja -- yritetään
-sitä, kuka saa enimmän nuolia lentämään samalla haavaa ilmassa.
-Jos viisi nuolta on yhtä aikaa ilmassa, pidetään sitä jo hyvänä.
-Silloin täytyy ampua kovin sukkelaan ja nuolien täytyy lentää kauas.
-Vasemmassa kädessä pidetään nuolet. Suurin määrä, minkä minä olen
-nähnyt yhtä aikaa lentävän, oli kahdeksan. Sitä pidettiin "Suurena
-taikana", ja jokainen, joka saa seitsemän lentämään yhtaikaa, on
-miesten parhaita.
-
--- Tiedättekö mitään muuta kuin jouset ja nuolet, jotka kelpaisivat?
-
--- Minun mielestäni pitäisi tulen hierominenkin ottaa lukuun,
-keskeytti Sam. -- Tahtoisin sen siitä syystä, ettei Gui osaa sitä
-temppua. Jokainen, joka sen osaa, saa sulan, ja jokainen, joka tekee
-sen minuutissa, saa hakasulan, vai miksi sitä sanotaan; tämä sopii
-vallan mainiosti Janille ja minulle, mutta Gui taitaa jäädä puille
-paljaille.
-
--- Mutta minäpä lyön vetoa, että osaan hirvenmetsästystä teidän
-kummankin puolesta.
-
--- Tuki nyt jo suusi, Mäihä; emme me jaksa enää kuulla sinun
-hirvenmetsästyksistäsi. Luovumme kokonaan siitä leikistä. Sitten Sam
-jatkoi Kalebin puoleen kääntyen: -- Tiedättekö te mitään intiaanien
-leikkejä?
-
-Mutta Kaleb ei ollut kuulevinaankaan.
-
-Varovaisesti Jan kysyi vähän ajan kuluttua: -- Eikö intiaaneilla ole
-mitään leikkejä, herra Clark?
-
--- Voin opettaa teille kaksi leikkiä, jotka vaativat tarkkaa näköä.
-
--- Vannon voittavani niissä jokaisen, kiiruhti Gui sanomaan. Näinhän
-minä hirvenkin, ennen kuin Jan ennätti --
-
--- Tuki nyt suusi, Gui, huudahti Jan. Omituinen ääni -- _vuit_ --
-_uiit_ -- _uiit_ -- sai Mäihän kääntymään ympäri. Hän näki Samin
-kädessä valtavan veitsen, jota tämä voimallisesti hioi luoden vähän
-väliä nälkäisen kalan saaliinhimoisen katseen Guin keltaisiin
-niskavilloihin.
-
--- Aika on tullut, hän sanoi.
-
--- Anna minun olla, tiuskasi Gui, sillä tuo kamala "uiit -- uiit"
-vihloi hänen hermojaan. Hän katsoi Janiin ja huomatessaan tämän
-kasvoissa jotakin hymyn tapaista tunsi vähän lohdutusta, mutta taas
-Samiin vilkaistessaan levottomuutta; Tikan kasvot olivat aivan
-tutkimattomat ja kerrassaan pirulliset maalauksineen.
-
--- Miksei Pikku Majava hio? Eikö hän tahdo osaansa? sihautti
-ylipäällikkö hampaittensa välistä.
-
--- Äänestän, että annamme hänen pitää päänahkansa, kunnes taas
-erehtyy kerskailemaan hirvenajostaan. Mutta sitten se lähteekin aivan
-luuta myöten, vastasi Pikku Majava. -- Kertokaa meille, herra Clark,
-niistä intiaanileikeistä.
-
--- Olen tainnut melkein unohtaa ne, mutta annas kun yritän. Maahan
-tai kahteen nahkaan tehdään kaksi neliötä; kumpikin neliö jaetaan
-suorilla viivoilla viiteenkolmatta pienempään ruutuun. Tällä tavalla.
-Sitten tarvitaan esim. kymmenen rengasta ja kymmenen pähkinää tai
-pientä kiveä. Toinen pelaaja ottaa viisi rengasta ja viisi pähkinää
-ja latoo ne toisen neliön ruuduille, niin ettei toinen näe, ennen
-kuin ovat paikoillaan. Sitten toinen kääntyy ja katselee niitä sen
-aikaa, kun joku syrjäinen laulaa pientä laulua, jonka yksi pojista
-sanoi kuuluvan tähän tapaan:
-
-    -- Oletkos olevinas sukkela?
-    'Ki ji jii -- ki ji jaa,
-    Luuletkos hyvinkin näkeväs?
-    Minä se vasta olen vikkelä.
-    Ki ji jii -- ki ji jaa.'
-
--- Sitten ensimmäinen neliö peitetään korilla tai millä muulla
-tahansa, ja toisen pelaajan tulee muististaan peittää ruutunsa
-samalla tavalla, kuin se oli peitetty. Jokaisesta merkistä, jonka hän
-osaa oikealle ruudulle, hän saa yhden pisteen, ja jokaisesta, jonka
-väärälle ruudulle asettaa, menettää yhden pisteen.
-
--- Lyön vetoa, että minä --, alkoi Gui, mutta Samin käsi tarttui
-hänen niskakarvoihinsa.
-
--- Anna minun olla. Enhän minä kerskaile. Minä vain kerron
-yksinkertaisen totuuden.
-
--- Ugh! Parempi on sanoa muutamia yksinkertaisia valheita. Tulet
-itsekin huomaamaan, että se on paljon turvallisempaa, sanoi Suuri
-Tikka tyynesti ja kammottavan varmalla äänellä. -- Jos minä kerrankin
-nostan tuota päänahkaa, niin sinä kylmetyt ja kuolet, ymmärrätkös?
-
-Taas Jan huomasi, että Kalebin täytyi katsoa jonnekin kaukaisuuteen
-hymyään peittääkseen.
-
--- On toinenkin leikki. Minä en tiedä, onko se intiaanien keksimä,
-mutta se on sen tapainen, jossa intiaani _voisi_ helposti voittaa.
-Tehtiin valkoisesta puusta tai pahvista kaksi kuuden tuuman neliötä
-ja sitten tehtiin kumpaankin samanlaiset renkaat kuin maalitauluun
-taikka samanlaiset ruudut kuin tuohon edelliseenkin leikkiin taikka
-kaksi samanlaista jänistä. Toinen pelaajista ottaa kuusi mustaa,
-puolen tuuman levyistä pyörylää ja pistää ne toisen kuvan päälle
-hajotellen miten sattuu, ja asettaa sitten kuvan pystyyn sadan
-askelen päähän. Toinen pelaaja ottaa saman verran pyörylöitä ja
-toisen jäniksen kuvan. Hän kulkee sen verran lähemmäksi, että
-näkee samalla tavalla merkitä oman jäniksenkuvansa. Jos hän näkee
-tehdä sen seitsemänkymmenen viiden askelen päästä, hän on maan
-parhaita. Jos hän voi tehdä sen kuudenkymmenen askelen päästä, hän
-on vieläkin tavallisia parempi, mutta alle viidenkymmenen alkaa jo
-olla huononpuoleista. Minä olen nähnyt pojilla olevan hyvin hauskaa
-heidän näin leikkiessään. Tässä leikissä koetetaan narrata toista
-niin paljon kuin mahdollista pistämällä yksi pyörylä toisen päälle
-tai jättämällä joku pois. Se on kylläkin hyvä näönkoetus.
-
--- Lyön vet --, alkoi Mäihä taas, mutta Sam päästi äänekkään vihaisen
-"hrrr", hän kun mainiosti tiesi, mitä jatkoksi tulisi, ja teki
-äkkilopun vedon lyönnistä, mitä se sitten lieneekin tarkoittanut.
-
--- Muistan nyt vielä kaksi muutakin intiaanien näkökoetta. Joku
-vanha ukko näyttää poikasille Seulasia -- niitä pieniä tähtiä, joita
-intiaanit sanovat Rypäleiksi, ja kysyy, "kuinka monta sinä erotat?"
-Jotkut varmasti näkevät viisi tai kuusi, jopa seitsemänkin. Nyt ette
-Seulasia näe -- ne saattaa erottaa vain talviöinä; mutta Otavan, joka
-kiertää Pohjantähteä, voitte nähdä vuoden umpeensa. Intiaanit sanovat
-sitä "Katkenneeksi seläksi", ja olen kuullut vanhain miesten kysyvän
-pojilta: "Näettekö sen vanhan skuoon -- se on toinen tähti päästä
-lukien, se joka on kahvan taipeessa -- sen niin, sillä on papuusi
-selässä. Voitteko erottaa papuusin?" ja tosiaan, kun silmäni olivat
-parhaimmillaan, näin minäkin, että siinä oli pieni tähti niin kuin
-pieni lapsi akan selässä. Se on kovin hyvien silmien merkki, jos sen
-näkee.
-
--- Mi --, alkoi Gui.
-
-Mutta Samin "hrrrrrrr" sai hänet ajoissa vaikenemaan. Taas Kalebin
-silmät suuntautuivat etäisyyteen. Sitten hän astui tiipiistä ulos,
-ja Jan kuuli hänen mutisevan: -- Tuo vietävän nulikka saa minut
-nauramaan tahtomattanikin. Hän astui vähän matkaa metsään ja huusi
-sieltä vähän päästä -- Jan! Gui! Tulkaa tänne. Kaikki kolme juoksivat
-ulos. -- Kun on silmistä puhe, niin mikäs tuo on? Puiden välissä oli
-aukko, ja siitä näkyi pieni kaistale Burnsin etäistä apilamaata. --
-Melkein kuin pieni karhu.
-
--- Murmeli! Se on meidän murmelimme! Se on se vanha syntipukki, joka
-paiskasi ukon niittokoneen päältä. Missä on jouseni ja nuoleni? Gui
-juoksi vilkkelästi aseitaan hakemaan.
-
-Pojat juoksivat apilamaan aidalle kulkien sitä varovammin mitä
-lähemmäksi tulivat. Vanha murmeli kuuli kuitenkin jotakin ja
-nousi takakintuilleen istumaan. Se oli kerrassaan kammottavan
-suuri murmeliksi, ja tasaisella apilamaalla se näytti tosiaan
-pieneltä karhulta. Rinta oli kastanjanruskea, selkä ja pää taas
-tavallisuudesta poiketen omituisen harmaat.
-
--- Meidän äijä sanoo, että synnit ne ovat sen pään harmaaksi tehneet.
-Se on harmaapäinen syntipukki, eikä se vielä ole ainoatakaan pahaa
-tekoaan katunut, mutta nyt olenkin _minä_ sen kimpussa.
-
--- Odota vähän! Kaikki yhtaikaa! huusi Sam huomatessaan, Guin
-varustautuvan ampumaan.
-
-Kaikki siis jännittivät jousensa yhtaikaa, rivissä seisoen kuten
-eräässä vanhassa Crecyn taistelun kuvassa. Nuolet suhahtelivat joka
-puolelta murmelin korvien ohi. Suuri osa lensi aivan liian kauaksi,
-ei ainoakaan lähelle, sillä murmeli olikin paljon lähempänä kuin
-he osasivat aavistaa. Mutta se loikki tietenkin nopeasti reikäänsä
-epäilemättä hautomaan uutta juonta niittomiehen varalle.
-
-
-
-
-VII
-
-LEIRITIETOA
-
-
--- Kuinkas nukuit, Sam?
-
--- En saanut vähääkään unta.
-
--- Enkä minä. Värisin koko yön. Nousin ylös ja otin vielä
-lisäpeitonkin, muttei siitä ollut mitään apua.
-
--- Mahtoiko olla vilutautisumua tai jotakin muuta sen tapaista?
-
--- Miten sinä jaksat, Mäihä?
-
--- Paksusti.
-
--- Eikö nokkaasi tuntunut sumun käryä?
-
--- Ei vähääkään.
-
-Seuraavana yönä asian laita oli vielä hullummin. Gui nukkui
-rauhallisesti, vaikkapa ei aivan ääntelemättä, mutta Sam ja Jan
-vääntelivät vuoteessaan tuntikausia. Aamulla Sam auringon nousun
-aikaan nousi istumaan.
-
--- Kuulkaas nyt, ei tämä ole lystiä. Lysti on lystiä, mutta jos minun
-pitää joka yö väristä, niin lähden kotiin niin kauan kuin kykenen.
-
-Jan ei sanonut mitään. Hän oli alakuloinen, mutta ei halunnut yhtä
-vähällä luopua ulkona asumisesta.
-
-Heidän huolensa melkein haihtuivat, kun lämmin aurinko nousi
-taivaalle, mutta siitä huolimatta he pelkäsivät tulevaa yötä.
-
--- Mitä kummaa se mahtaa olla, tuumi Pikku Majava.
-
--- Tuntuu minusta kovasti vilutaudin kaltaiselta, muttei taas
-toisaalta aivan siltäkään. Ehkä juomme liian paljon suovettä.
-Pelkään, että Gui on meidät ruoillaan myrkyttänyt.
-
--- Luultavampaa on, että saamme keripukin liiasta lihan syönnistä.
-Kysytään Kalebilta.
-
-Kaleb kävi leirillä iltapäivällä, muutoin pojat olisivatkin lähteneet
-hänen luokseen. Hän kuunteli ääneti Janin juttua ja kysyi sitten: --
-Oletteko tuulettaneet peitteitänne?
-
--- Emme, vastasivat pojat.
-
-Kaleb meni tiipiihin, tunnusteli peittoja, murahti sitten: -- H-m!
-Arvasinhan. Ovat niin kosteita, että vaikka vettä voisi vääntää.
-Nukutte yön toisensa jälkeen ja hikoilette noihin peittoihin ja
-sitten vielä ihmettelette, miksi ne ovat kosteita. Ettekö ole
-nähneet äitinne joka päivä kotona peittoja tuulettavan? Jokainen
-intiaaniskuoo tietää sen verran ja ainakin joka toinen päivä hän
-antaa peittojen päiväsydännä paistua ainakin kolme tuntia auringon
-paisteessa taikka kuivaa ne tulen ääressä, ellei päivä paista.
-Kuivatkaa peittonne, niin ei tarvitse enää palella.
-
-Pojat ryhtyivät paikalla toimeen, ja sinä yönä he jälleen saivat
-nukkua nuoruuden suloista lämmintä unta.
-
-Vielä toisenkin leiritietoon kuuluvan tärkeän tempun he saivat oppia.
-Sääskistä oli aina vastusta, milloin enemmän milloin vähemmän.
-Yöllä ne tunkeutuivat poikain kimppuun tiipiihin, mutta pian nämä
-oppivat tukehduttamaan ne heittämällä kuuman tulen päälle tukon
-vihantaa ruohoa. Ruohon he heittivät tuleen auringonlaskun aikaan,
-menivät sitten ulkopuolelle, sulkivat tiipiin tarkkaan ja söivät
-illallista keittotulen ympärillä. Kun illallinen oli syöty, he
-varovasti avasivat tiipiin, jolloin kaikki ruoho oli palanut ja tuli
-hiiltynyt; tiipiin yläosassa oli vielä sankka savupilvi, mutta sen
-alla raikasta ilmaa. Sitten he harjasivat pois vuoteeseen pudonneet
-sääsket, kömpivät joka mies sisään ja sulkivat oven tarkkaan. Ei
-ainoakaan sääski säästynyt kuolemalta, ja savureiässä väikkyvä
-savu esti niitä pääsemästä ulkoakaan sisään. Siten poikaset saivat
-nukkua yönsä rauhassa. He voittivat täten metsän pahimman kiusan.
-Mutta oli vielä toinenkin viihtymyksen vihollinen, joka teki
-tuhojaan päivällä, nimittäin sininen lihakärpänen. Näitä näytti
-ilmaantuvan sitä enemmän, mitä pitemmälle aika kului, ja ne munivat
-kellertäviä muniaan kaikkeen, mikä vähänkin tuoksahti lihalle ja
-lialle. Niitä hyöri pöydän ympärillä ja sotkeutui ruokiin; niiden
-kuolleet, uponneet ja ränstyneet raadot saastuttivat kaikki ruoat,
-kunnes Kaleb, jonka askelet johtivat leirille yhä useammin, kerran
-huomautti: -- Se on teidän oma vikanne. Kas kuinka paljon törkyä
-olette jättäneet joka puolelle.
-
-Se olikin totta. Tiipiin ympärystä oli leveältä alalta täynnä
-paperipaloja, peltiastioita ja ruoan tähteitä. Yhdellä taholla oli
-jos kuinka paljon perunankuoria, luita, kalansuomuja ja likaa,
-ja joka puolella höriseviä kärpäsiä, joista oli vaivaa aamusta
-iltaan, kunnes auringonlaskun jälkeen sääsket tulivat ja ryhtyivät
-kidutustyön yövuorolle.
-
-- Mitä intiaanit tekevät tällaisissa tapauksissa, tiedusteli pikku
-Majava, -- eli siis mitä meidän olisi parasta tehdä?
-
-- Ensinnäkin voisitte muuttaa leirinne toiseen paikkaan; toiseksi
-voisitte siivota tämän.
-
-Kun ei ollut toista soveliasta leiripaikkaa, ei valitsemisen varaa
-ollut. Niinpä Jan sanoi pontevasti: -- Pojat, meidän täytyy siivota
-tämä ja sitten pitää se myös siistinä. Kaivamme kuopan ja nakkaamme
-siihen kaiken, mikä ei pala.
-
-Jan tarttui lapioon ja alkoi kaivaa pensaiden takana tiipiin
-lähettyvillä. Vähitellen Sam ja Gui ryhtyivät myös työhön. He
-alkoivat koota roskia ja kantaa niitä kuoppaan. Kun he nakkasivat
-siihen luita, peltitölkkejä ja leivänpaloja, sanoi Sam: -- Se ei ole
-minusta oikein, kun on niin paljon eläviä olentoja, jotka mielellään
-sen söisivät.
-
-Kaleb, joka istui pölkyllä rauhallisesti poltellen, sanoi tämän
-kuullessaan: -- No, jos tahdotte menetellä oikein kuten intiaanit,
-niin kerätkää kaikki syötävä, mitä ette tarvitse -- liha, leipä,
-kaikki tyynni, ja pankaa se joka päivä jollekin korkealle paikalle.
-Intiaaneilla tavallisesti on jokin kallio -- he sanovat sitä
-_wakan'iksi_, se merkitsee pyhää taikaa -- ja sille he kantavat ruoan
-tähteet hyvien henkien mieliksi. Linnut ja oravat tietenkin korjaavat
-suuhunsa kaiken; mutta intiaani on tyytyväinen siitä huolimatta. Jos
-heidän kanssaan väittelee, että linnuthan se saavat eikä henget,
-he sanovat: "Mitä väliä sillä on. Linnut eivät olisi sitä saaneet,
-elleivät henget olisi tahtoneet antaa", taikka että linnut ovat
-ottaneet sen hengiltä kantaakseen!
-
-Suuri neuvosto lähti sitten liikkeelle joka mies wakan-kalliota
-etsimään. He löysivätkin metsästä tähän tarkoitukseen sopivan paikan,
-ja yksi oli joka päivä velvollinen kantamaan kalliolle ruoan tähteet.
-Ne eivät luultavasti olleet metsän eläimille yhtä haluttua tavaraa
-kuin olisivat olleet puoli vuotta myöhemmin, mutta pian he saivat
-nähdä, että oli monta lintua, jotka mielihyvin kävivät wakanillla
-ruokailemassa; ja purolta kulki pian sinne polku -- matkaa oli vain
-viisikolmatta askelta -- joka kertoi nelijalkaisten käyvän hyväin
-henkien vieraanvaraisuutta nauttimassa.
-
-Kolme päivää tämän jälkeen, lihakärpäsrutosta oli päästy ja pojille
-selvisi, että leirin likaisena pitäminen on suorastaan rikos.
-
-Erääseen toiseenkin asiaan Kaleb iski kiinni: -- Jan, hän sanoi,
-teidän ei nyt pitäisi juoda joen vettä, sehän on melkein alallaan.
-Aurinko lämmittää sitä niin kovasti, ja siinä alkaa olla liian paljon
-kaikenlaisia eläviä. Sitä ei voi pitää terveellisenä.
-
--- Niin, mutta mitäs me sille voimme? sanoi Sam, vaikka hän olisi
-yhtä hyvin voinut puhua purolle itselleen.
-
--- Mitä me voimme tehdä, herra Clark? kysyi Jan.
-
--- Kaivakaa kaivo!
-
--- Hohoh! Lystäilemässä me täällä olemme! vastasi Sam.
-
--- Kaivakaa intiaanien tapaan, sanoi Kaleb. -- Puolessa tunnissa se
-on tehty. Kas näin, minä näytän.
-
-Hän otti lapion, etsi kuivan paikan, joka oli noin kolmen sylen
-päässä lammen yläpäästä, ja kaivoi kuopan. Kun hän oli saanut kuopan
-metrin syvyiseksi, alkoi siihen nopeasti vuotaa vettä. Hän kaivoi
-vielä vähän, mutta sitten hänen täytyi lopettaa, sillä siihen vuoti
-niin nopeasti vettä. Kaleb otti sangon ja ammensi kuraveden pois
-pohjaa myöten, antoi sitten kuopan uudelleen täyttyä ja ammensi
-jälleen pois. Kolmen tyhjennyksen jälkeen kuoppaan virtaava vesi oli
-kylmää, hyvän makuista ja puhdasta kuin kristalli.
-
--- Kas siinä, hän sanoi, -- tuo vesi on teidän lammestanne, mutta
-sen on siivilöinyt kolme syltä vahva hiekkakerros. Tällä tavalla
-kuraisimmastakin rämeestä saa raikasta ja puhdasta vettä. Se on nyt
-intiaanin kaivo.
-
-
-
-
-INTIAANIN RUMPU
-
-
-VIII
-
-
-    "Voi että hevosen jouhella ja lampaan nahalla
-    on semmoinen voima ihmissielua liikuttaa!"
-
--- Jos te olisitte oikeita intiaaneja, niin tekisitte tuosta rummun,
-sanoi Kaleb Janille, kun he tapasivat niinipuun, jonka myrsky oli
-hiljakkoin kaatanut ja jonka viat nyt hyvin näkyivät, sillä se oli
-aivan ontto, pintapuu vain oli jäljellä.
-
--- Kuinka se tehdään? Mielelläni oppisin sellaisen valmistamaan.
-
--- Tuopa kirves tänne.
-
-Jan juoksi kirvestä hakemaan. Kaleb katkaisi kyynärän pituisen suoran
-pölkyn, jossa ei ollut halkeamaa. Tämä kannettiin leiriin.
-
--- Tiedätte toki, ettei rumpua voi tehdä, ellei ole päihin nahkaa.
-
--- Mitä nahkaa sen pitäisi olla?
-
--- Hevosen, lehmän, vasikan -- melkein vaikka minkä eläimen, kunhan
-vain on riittävän lujaa.
-
--- Meidän aitassamme on vasikannahka ja vajassa on toinen, alkoi
-Gui, -- mutta se on aivan rotan syömä. Ne ovat minun. Minä tapoin
-vasikat. Äijä antaa minulle vuodat, kun tapan ja nyljen eläimet. Jaa,
-näkisittepäs minun tappavan vasikoita --
-
-Gui oli jälleen hairahtumaisillaan itsensä ylistelyyn, mutta
-Sam, jonka arkaan paikkaan tämä koski, kiljaisi "uhuup!" ja
-kouraisi poikaa niskakarvoista niin äkkinäisellä otteella, että
-kolmas sotapäällikkö lensi selälleen tallukat taivasta kohti ja
-kerskaileminen päättyi tavalliseen ruikutukseen.
-
--- Anna olla, Sam, sanoi Pikku Majava moittien. -- Ethän sinä voi
-estää koiraa haukkumasta. Katsos, Gui on nyt yksinkertaisesti
-sellainen kuin on. Sitten Jan virkkoi Guille: -- Älä välitä, eihän
-sinuun sattunut. Lyön vetoa, että voitat Samin hirven ajossa ja näet
-kahta vertaa kauemmaksi kuin hän.
-
--- Niin teenkin; sen vuoksi hän onkin niin vihainen. Lyön vetoa, että
-näen kolmekin kerta niin kauas -- ehkä viisikin kertaa, vastasi Gui
-loukkaantuneella äänellä.
-
--- Mene nyt hakemaan nahat -- jos nimittäin tahdot, että saamme
-rummun sotatanssiimme. Sinä olet ainoa koko joukossa, jossa on miestä
-nahkoja hankkimaan. Tästä imartelusta innostuneena Gui kiiruhti
-matkaan.
-
-Kaleb muotoili sillä välin onttoa pölkkyä. Hän kuori sen ensin ja
-poisti sitten tapparalla sisältä kaiken lahon ja säröt. Hän käänsi
-rumpupölkyn pystyyn ja teki maahan tulen ontelon kohdalle kohottaen
-sitten pölkkyä aina jonkin ajan kuluttua ja veistäen pois kaiken
-hiiltyneen puun. Sitten hän vielä koversi ja silitteli, kunnes
-pölkky oli ohut ja sileä sekä sisältä että päältä. Heidän korviinsa
-kantautui Guin kimakka huuto pian sen jälkeen, kun poika oli
-matkaan lähtenyt. He luulivat hänen olevan lähellä, mutta häntä ei
-kuulunutkaan. Rumpupölkyn muovailuun kului pari tuntia, mutta Guita
-ei vain kuulunut. Kaleb huomautti, että rummusta puuttui nyt enää
-vain nahka ja että ukko Burns oli varmaankin saanut pojan käsiinsä
-ja pannut hänet puutarhaan rikkaruohoja kitkemään. Eiköhän Gui vain
-selkäsaunan saatuaan ollut päästänyt tuota ulvahdusta.
-
-Ukko Burns oli köyhä saamaton mies, laiha ja luisuhartiainen. Hän oli
-vasta kolmenkymmenen viiden ikäinen, mutta kun hän oli naimisissa,
-oli hän siitä huolimatta "ukkomiesten kirjoissa". Sangerissa oli
-tapana, että jos mies kahdeksankymmenvuotiaana vielä oli naimaton,
-hän oli "poikamiehiä", mutta jos hän meni kahdenkymmenen ikäisenä
-naimisiin, hän oli heti "ukko".
-
-Rouva Burns oli saanut tuon tavanmukaisen helminauhan pellavapäitä,
-mutta useat olivat kuolleet. Vanhemmista oli eloon jäänyt vain Gui,
-joka oli äitinsä lellipoika, ja vasta suuren aukon päästä seurasi
-neljä pientä tyttöä, jotka olivat neljän, kolmen, kahden ja yhden
-vuoden ikäiset. Rouva Burns oli lihavahko ja hyväntahtoinen ihminen,
-mutta hän tunsi yleistä vastaansanomisen halua miestään kohtaan,
-joka tietysti oli lasten luonnollinen vihollinen. Jim Burnsin
-ihanteita oli, että poika oli kunnolla kasvatettava -- toisin
-sanoen hänestä piti saataman niin paljon työtä kuin suinkin irti
-lähti -- ja Gui taas tarrasi kiinni omaan ihanteeseensa, hän tahtoi
-päästä niin vähällä kuin suinkin. Tässä ihanteiden ristiriidassa
-äiti oli Guin varma, vaikka enimmäkseen salainen auttaja. Hänen
-silmissään poika oli moitteeton: kaikki mitä hän teki oli oikein.
-Pojan teerenpisamaisia kasvoja ja tylppiä piirteitä hän piti jalon
-kauneuden perikuvina. Ja Guin etevyydestä Margat Burns oli aivan
-varma.
-
-Burnsissa oli koko joukko luontaista tunnetta, mutta häneltä puuttui
-tasaisuutta; toisinaan hän pieksi Guita armottomasti tyhjän takia,
-toisinaan taas nauroi arveluttavillekin erehdyksille, niin ettei
-poika koskaan tarkoin tiennyt, mitä odottaa piti, ja huomasi sen
-tähden viisaimmaksi karttaa "äijää" niin paljon kuin suinkin. Hänen
-leirissä käyntinsä isä tuomitsi kerrassaan, osaksi sen vuoksi,
-että Gui sen johdosta laiminlöi askareensa. Burns oli kerran
-tai pari kerrassaan raivostunut, mutta rouva Burnsissa oli aimo
-annos itsepäisyyttä, ja sen avulla hän peri voiton samoin kuin
-taitavan onkijan hennon siiman herkeämätön jännitys lopulta voittaa
-väkevimmänkin taimenen umpimähkäiset riuhtomiset. Hän oli siis saanut
-aikaan, että Gui sai mennä intiaanileiriin, ja iloitsi poikansa
-häpeämättömän liioitelluista kuvauksista, kuinka hän muka voitti
-toiset kaikessa, "vaikka hänen toverinsa olivat niin paljon vanhempia
-ja suurempia".
-
-Mutta tänä päivänä pojalle sattui huono onni. Isä näki hänen tulevan,
-tuli "tutkaimen" keralla vastaan ja pieksi häntä vimmatusti. Tietäen
-sangen hyvin, ettei piiskaaminen päättyisi, ennen kuin se oli saanut
-aikaan asian vaatiman vaikutuksen, jonka syntyneen äänen suuruus
-ilmaisi, Gui kiljui minkä luukusta ääntä lähti. Tämä oli se meteli,
-jonka pojat kuulivat.
-
--- Kuules nyt, laiska jäniksen poikanen! Kyllä minä opetan sinua
-juoksemaan kyliä ja jättämään veräjät auki. Työhösi ja paikalla!
-Gui ei siis suinkaan astua patsastellut takaisin kunnialla ja
-vasikannahkoja kantaen, vaan lähetettiin häpeällisesti intiaanille
-tuiki sopimattomaan työhön puutarhaan.
-
-Pian hän kuuli äitinsä huutelevan: -- Gui poikani, Gui poikani. Hän
-heitti kuokan maahan ja lähti keittiöön.
-
--- Minne sinä menet? karjui isä. Painu takaisin työhösi.
-
--- Äidillä on asiaa. Hän kutsui minua.
-
--- Tee työsi. Älä mene sinne, jos henkesi on sinulle kallis.
-
-Mutta Gui ei ollut kuulevinaan, vaan käveli äitinsä luo. Hän tiesi,
-että isä tällä selkäsaunan jälkeisellä vihansa asteella kyllä
-haukkui, mutta oli muutoin vaaraton, ja pian häntä ylen määrin
-lohdutteli suunnaton leivänpala ja hedelmähillo.
-
--- Voi poika parka, kuinka sinun mahtaa olla nälkä, ja kuinka häijy
-sinun isäsi onkaan! Kas tässä, älä nyt itke. Guilta pääsi nimittäin
-taas poru, kun hän alkoi muistella kärsimäänsä vääryyttä. Sitten äiti
-kuiskasi hänelle: -- Isä lähtee iltapäivällä Downeyhin, ja heti kun
-hän on lähtenyt, saat mennä. Jos sitä ennen teet ahkerasti työtä,
-hän ei ole niin kamalan häijy. Mutta katso tarkkaan, ettet jätä
-veräjää auki, sillä muutoin siat pääsevät Raftenin metsään, ja sitten
-tapahtuu vaikka mitä.
-
-Tässä oli syy Guin viipymiseen. Hän ei palannut leiriin ennen kuin
-myöhään iltapäivällä. Heti kun hän oli lähtenyt, hänen hupakko ja
-hellämielinen äitinsä heitti talousaskareet sikseen ja multasi kaksi
-tai kolme kaalipenkkiä lisää, että isä kotiin tullessaan näkisi,
-kuinka ahkera hänen poikansa oli ollut.
-
-Vasikannahat olivat kovia kuin rautapelti ja tietysti niissä oli
-karva kiinni.
-
-Kaleb huomautti: -- Kuluu pari kolme päivää ennen kuin ne pehmiävät.
-Sitten hän pisti ne kuraiseen suon silmäkkeeseen likoamaan sanoen: --
-Kuta lämpimämpi sitä parempi.
-
-Kolmen päivän kuluttua hän kiskoi nahat suosta ylös. Nyt ne eivät
-enää olleet kovia, vaan pehmeitä, paksuja ja tiheäkarvaisia. Karva
-lähti helposti kaapien, minkä jälkeen molemmat nahat huomattiin
-kelvollisiksi rummun tekoon.
-
-Kaleb pesi ne kauttaaltaan lämpimässä vedessä saippualla
-saadakseen rasvan lähtemään. Sitten hän kaapi kummankin puolen
-tylsällä veitsellä, venytti suuremman ulkoreunaa ja leikkasi siitä
-yltympäriinsä ohutta nauhaa, kunnes hänellä oli kymmenisen syltä
-parkitsematonta, noin kolmenneljännestuuman vahvuista nahkanauhaa.
-Tätä hän pyöritteli, kierteli ja venytteli, kunnes se oli melkein
-pyöreätä. Sitten hän lopusta leikkasi pyöreän, seitsemänkymmentä
-viisi senttimetriä leveän kappaleen ja toisen samanlaisen toisen
-nahan ehjästä kohdasta. Hän asetti ne päällekkäin ja teki puukkonsa
-nirkolla kumpaankin rivin reikiä tuuman päähän reunasta ja kahden
-tuuman päähän toisistaan. Sitten hän pani toisen nahan maahan,
-rumpupölkyn sen päälle, ja toisen nahan pölkyn päähän ja sitoi
-nahkain reunat yhteen pitkällä nauhalla pujotellen sen ylemmän nahan
-ensimmäisestä reiästä alemman toiseen, sitten ylemmän kolmanteen
-ja alemman neljänteen ja siihen tapaan kahdesti ympäri, kunnes
-joka reiässä oli nauha ja nauhasta oli muodostunut rummun ympäri
-soma ristikaava. Ensin tämä side oli löyhällä, mutta kun se oli
-saatu paikalleen, sitä vähitellen kiristettiin, ja lopulta molemmat
-rumpunahat pingotettiin kireälle. Rummun valmistuttua Gui kaikkien
-hämmästykseksi heti anasti sen. -- Nahat ovat minun, hän selitti, ja
-tottahan se olikin.
-
-Kaleb sanoi silmää iskien: -- Puuaines _näyttää_ sitten tulevan
-kaupanpäällisiksi.
-
-Puusta tehtiin rumpukapula ja sen päähän sidottiin säkinriepua, jotta
-se olisi pehmeämpi. Gui oli kuitenkin pahoillaan, kun siitä lähti
-niin vähän ääntä.
-
--- Melkein kuin takoisi karvalakkia lampaan hännällä, tuumaili Sam.
-
--- Nostetaanpa se varjoon kuivumaan, niin eikö se muuttane tapojaan,
-sanoi erämies.
-
-Oli aivan kummallista kuulla, kuinka se muutti luontoaan ajan
-kuluessa. Rumpu näytti voihkivan ja tuskittelevan kuin epätoivoisissa
-ponnistuksissa, ja silloin tällöin siitä kuului pientä äännähtelyä.
-Kun se oli aivan kuiva, niin parkitsematon nahka jälleen muuttui yhtä
-läpikuultavaksi kuin ennenkin, ja se oli saanut tuon äänen, joka niin
-herkästi sykäyttelee punaisen miehen sydäntä.
-
-Kaleb opetti heille pienen intiaanien sotalaulun, ja he karkeloivat
-piiriä hänen rummutellessaan ja laulaessaan, kunnes hurja luonto
-alkoi heissä elpyä. Mutta varsinkin Janiin tämä kaikki vaikutti
-suuresti. Kun hän hyppi ympäri tahtia noudattaen, hänen koko
-olemuksensa näytti sulavan rytmiin, hän tunsi olevansa kuin osa
-karkeloa. Se oli hänessä itsessään; se väreili joka suonessa ja sai
-hänen verensä kuohahtelemaan. Hän olisi mielellään luopunut kaikista
-valkoisen miehen "suurenmoisista saavutuksista" elääkseen niissä
-tunteissa, joita tämä intiaanirumpu hänessä herätti.
-
-
-
-
-IX
-
-
-KISSA JA SKUNKKI
-
-
-Sam oli "verilöylymatkalla" vähän leipää hankkiakseen. Gui oli mennyt
-luonnollisen vihamiehensä ansaan ja oli paraillaan puutarhassa
-ankaraan pakkotyöhön tuomittuna. Jan oli yksin leirissä. Hän kiersi
-multa-albuminsa, mutta ei keksinyt mitään uutta. Jälkiä alkoi
-kuitenkin ilmaantua yhä enemmän ja enemmän. Isojen jälkien seassa
-oli nyt pieniäkin skunkin ja minkin käpälän painalluksia. Kun hän
-tuli rastitun tien päähän pensasaidalle, hän näki soman pienen
-keltalivertäjän, joka ruokki isoa kömpelöä lehmälintua; se oli
-tämän ilmeisestikin munasta hautonut. Hän oli usein kuullut, että
-lehmälintu munii käen tapaan munansa toisten lintujen pesään, mutta
-tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän itse saattoi asian todeta.
-Nähdessään kömpelön mullankarvaisen lehmälinnun räpisyttelevän
-puolikasvuisia siipiään ja pyytävän kirkasväriseltä puolta
-pienemmältä laululinnulta apua Jan tuumiskeli, oliko tämä hellä
-kasvattiäiti todella niin hupsu, että luuli tuota rumilusta omaksi
-poikasekseen, vai tunsiko vain sääliä kasvattiaan kohtaan.
-
-Hän lähti nyt myötävirtaan alemmalle multa-albumille ja siellä hän
-kummakseen näki uudet jäljet. Hän piirsi ne, mutta ennen piirustuksen
-lopullista valmistumista hänelle jo selvisi, että ne saattoivat olla
-liejukilpikonnan poikasen jättämät. Hän näki sitä paitsi joukon
-sangen tavallisia jälkiä, joista melkoinen osa oli kissan, ja hän
-ihmetteli, kuinka jälkiä oli niin paljon, vaikka eläimiä näki niin
-harvoin. Tietenkin eläimet enimmäkseen liikkuivat yön aikaan, mutta
-yölintujahan olivat pojatkin osaksi ja liikkuivat aina samoilla
-mailla, niin ettei tämäkään selitys tuntunut tyydyttävältä. Jan kävi
-joen partaalle suulleen. Joki oli tällä kohdalla uurtanut savikkoon
-syvän uoman, jonka korkeat, jyrkät savitörmät olivat kolmen sylen
-päässä toisistaan. Joki oli nyt sangen pieni -- ei muuta kuin ohut
-vesinauha, joka kiemurteli kanjonin pohjalla -- "kanjoniksi" Jan oli
-tämän paikan nimittänyt. Veden kahden puolen oli leveä liejureunus,
-joka erittäin herkästi vastaanotti kaikkien vaeltavien nelijalkaisten
-jalanpainallukset, ja tässä olikin vaikka kuinka runsaasti sekä
-vanhempia että uudempia jälkiä.
-
-Törmillä kasvoi sangen rehevä ruohikko, joka oli täynnä
-heinäsirkkoja. Toisella puolella kasvoi sankkoja
-häpykannus-tiheikköjä, joukossa ihmeen kauniita kardinaalikukkia,
-erästä lobelia-lajia. Jan katseli kaikkea tätä ihmeellistä mielihyvää
-tuntien. Hän tiesi nyt niiden nimet, ja siten ne olivat menettäneet
-kiusoittelevan salaperäisyytensä ja muuttuneet viehättäviksi
-ystäviksi. Siinä suullaan maatessaan hän muisteli menneitä aikoja,
-jolloin hän ei ollut tiennyt kukkien eikä lintujen nimiä. Ne kaikki
-olivat olleet hänelle outoja, ja hän oli vain halunnut oppia ne
-tuntemaan. Bonnerton muistui omituisen voimakkaasti hänen mieleensä.
-Isä ja äiti, veljet ja koulutoverit. Se elämä tuntui kuin olleelta ja
-menneeltä, vaikka hän oli ollut vasta kaksi kuukautta sieltä poissa.
-Hän oli kirjoittanut äidilleen ja ilmoittanut matkan onnistumisesta.
-Kerran myöhemminkin hän oli lähettänyt kirjeen kertoen voivansa
-hyvin. Hän oli saanut äidiltään herttaisen kirjeen ja raamatunlauseen
-tai pari ja isältään jälkikirjoituksen, joka sisälsi monia järkeviä
-neuvoja ja lisää raamatunlauseita. Jan ei voinut ymmärtää, kuinka hän
-oli voinut niin kokonaan heistä vieraantua.
-
-Hänen siinä maatessaan kiinnitti vähäinen liike puron varrella hänen
-huomiotaan. Iso lehmus oli kaatunut nurin. Se oli ontto, niin kuin
-ne tavallisesti ovat. Runko oli peittynyt kaikenlaiseen rehevään
-kesäkasvullisuuteen, mutta yksi oksa oli lohjennut pois ja jättänyt
-päärunkoon kolon. Sysimustaan koloon ilmestyi pää, josta välkkyivät
-hohtavat vihreät silmät, ja rungolle hiipi tavallinen harmaa kissa.
-Se istui siinä auringonpaisteessa, nuoli käpäliään, suori karvojaan,
-oikoi kynsiään ja koipiaan sukunsa tavan mukaan, asteli sitten hirren
-päähän ja loivaa rinnettä kanjonin pohjalle. Siellä se joi, ravisteli
-sirosti veden käpälistään ja suori karvansa yhdellä pyyhkäisyllä.
-Sitten se tutki kaikki jäljet melkein yhtä tarkkaan kuin hänkin,
-vaikka se ilmeisesti arvostelikin nenällään eikä silmillään. Jania
-sen puuhailun seuraaminen kovasti huvitti. Se käveli myötävirtaan
-jättäen saveen muutamia sangen siroja jälkiä, jotka Jan itsekseen
-päätti hyvin pian piirtää muistikirjaansa. Äkkiä se pysähtyi, katseli
-ylöspäin ja ympärilleen, sirouden, notkeuden ja somuuden perikuvana,
-silmissä vihreä tuli, hyppäsi sitten päättävästi puron uomasta
-tiheikköön ja katosi.
-
-Tämähän näytti sangen tavalliselta tapaukselta, mutta se seikka,
-että kotikissa oli muuttanut metsään asumaan, teki sen kuitenkin
-tavallista mielenkiintoisemmaksi, ja Jan tunsi kummallisten väreiden
-kulkevan lävitseen, ikään kuin mirri olisikin ollut todellinen
-villieläin. Hän oli jo edistynyt taiteilijana niin pitkälle, että
-kissan sulavat liikkeet tuottivat hänelle suurta iloa.
-
-Hän makasi siinä muutaman minuutin odottaen kissan ilmestyvän
-uudelleen; sitten hän kuuli kaukaa vastavirran puolesta hiljaista
-soran rahinaa. Hän kääntyi sinnepäin ja näki, ei kissaa, vaan aivan
-toisenlaisen ja vähän isomman eläimen. Se oli matala, paksuhko,
-pikimusta ja valkojuovainen. Häntä oli mahdottoman suuri ja
-pörröinen. Jan tunsi sen heti skunkiksi, vaikkei ollut koskaan ennen
-tavannut sitä metsässä eikä päivänvalossa. Se lähestyi päättävästi
-tallustellen ja puoleen ja toiseen haistellen. Se kaartoi mutkan
-ympäri ja oli melkein Janin kohdalla, kun emon perässä tulla
-töpsytteli kolme pientä skunkkia.
-
-Emo tutki jälkiä samaan tapaan kuin kissakin, ja Jan tunsi
-ihmeellistä veljeyden tunnetta katsellessaan metsän eläimiä näin
-omalla havaintopaikallaan.
-
-Vanha skunkki sattui sitten kissan vereksille jäljille ja pysähtyi
-sen verran niitä haistelemaan, että penikatkin siihen joutuivat
-ja yhtyivät tutkisteluihin. Yksi poikasista meni äyräälle siihen
-paikkaan, josta kissa oli tullut alas. Sen pienellä kuonollaan
-nuuskiessa tätä verestä hajua emoskunkkikin tallusteli paikalle,
-alkoi haistella suurella mielenkiinnolla ja kiipesi sitten
-äyräälle. Pienokaiset seurasivat perässä minkäänlaista järjestystä
-noudattamatta yhden vaihteeksi mukeltaessa takaperin jyrkältä polulta.
-
-Emoskunkki pääsi äyräälle, nousi sitten puun rungolle ja erehtymättä
-seurasi kissan jälkiä takaisin kololle päin. Se kurkisti koloon,
-haisteli ja meni sitten sisään niin ettei siitä näkynyt muuta kuin
-häntä. Jan kuuli nyt puun sisästä äänekästä kimakkaa naukumista
-_miau, miau, m-i-a-uu, m-ia-uu_, ja emoskunkki peräytyi ulos
-takaperin pieni harmaa kissanpoika suussaan.
-
-Poikanen naukui ja sylki ja haroi kynsillään kolon sisälaitoja
-vasten. Mutta emoskunkki oli liian väkevä. Se raastoi pikku kissan
-raa'asti ulos. Painaen sitä maata vasten kahdella käpälällään se
-iski varmasti kiinni sen niskaan ja kääntyi ympäri kantaakseen sen
-pois joen uomaan. Kissanpoikanen taisteli vimmatusti ja sai lopulta
-kyntensä isketyksi skunkin silmään. Tämän repäisyn johdosta haiseva
-skunkki-roisto hiukan hellitti otettaan ja kissanpoikanen sai vielä
-kerran parkaistuksi ja sen se tekikin koko voimallaan päästäen toisen
-sydäntäsärkevän _mii-auu-mii-auun_ toisensa perästä. Se koski Janin
-sydämeen. Hän aikoi juuri hyökätä apuun, kun etäämpää ruohikosta
-kuului kahinaa, harmaata vilahti ja kissa -- vanha emokissa --
-ilmestyi näyttämölle pirullista kiukkua kiehuen, silmät palaen karvat
-pystyssä ja korvat niuhassa. Hypähtäen kuin hirvi ja rohkeasti kuin
-leijona se hyökkäsi mustan murhamiehen kimppuun. Silmä ei voinut
-seurata sen käpälien välähdyksiä. Skunkki kavahti taapäin ja tuijotti
-tyrmistyneenä. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauan. Päinvastoin kaikki
-tapahtui melkein silmänräpäyksessä. Kissan jokainen lihas väreili
-voimasta ja raivokkaasta vihasta sen hyökätessä kuin haukka skunkin
-kimppuun. Skunkille ei jäänyt aikaa tähdätä kamalalla pyssyllään,
-vaan hädissään se ampui löyhkäävän surmansuihkunsa taapäin
-saastuttaen sillä omat poikasensa, jotka taapersivat sen perässä.
-
-Hampain ja kynsin emokissa raastoi ja repi, ja mustia karvoja lensi
-joka suunnalle. Skunkki menetti malttinsa ja ampui umpimähkään
-tukahduttavaa lökäänsä, joka saastutti sen itsensä samalla kuin
-kissankin. Skunkin pää ja kaula olivat kamalasti revityt. Ilma oli
-niin täynnä myrkyllistä löyhkää, että sitä tuskin saattoi hengittää.
-Skunkki oli saanut arveluttavia haavoja ja heittäytyi takaperin
-veteen. Sokaistuna ja tukehtumaisillaan, vaikka melkein ehjin
-nahoin vanha kissa olisi seurannut sitä sinnekin, mutta poikanen,
-joka oli tuppautunut puun alle, naukui surkeasti ja sai emon raivon
-talttumaan. Se veti sen esiin ja se oli melkein vahingoittumaton,
-skunkin haisun saastuttama vain. Emo kantoi sen pesään, palasi taas
-ulos ontosta puusta ja seisoi mahtavana, vihollisen inhottavan
-mujun polttamia silmiään vilkuttaen, häntäänsä leiskautellen ja
-valmiina kuin tiikeri taistelemaan tätä ryöväriä ja vaikka koko
-maailmaa vastaan pienokaisten puolesta, jotka se oli synnyttänyt.
-Mutta emoskunkki oli saanut enemmän kuin tarpeekseen. Se kapaisi
-pois kanjoniin. Sen kolme penikkaa oli mukeltanut toinen toisensa
-yli miten kuten väistääkseen, kun emo oli vahingossa ampunut niihin
-ensimmäisen laukauksensa. Emo kiiruhti pois ja jätti jälkeensä
-veriset ja löyhkäävät jäljet. Poikaset kömpivät perässä jättäen
-jälkeensä aivan yhtä väkevän löyhkän.
-
-Jan oli haltioissaan vanhan kissan urhoollisen taistelun vuoksi.
-Koko kissan suku sai sinä päivänä enemmän arvoa hänen silmissään; ja
-se seikka, että kotikissa todella saattoi muuttaa metsään ja siellä
-elättää itseään metsästämällä, riitti täydelleen takaamaan sille
-paikan hänen eläinsankariluettelossaan.
-
-Mirri asteli levottomana edestakaisin kaatuneen lehmuksen selkää
-siitä paikasta, jossa penikkain reikä oli, aina kanjonin yli
-ulottuvaan latvaan saakka. Se vilkutti kovasti silmiään ja kärsi
-ilmeisestikin suuria tuskia, mutta Jan tiesi hyvin, ettei koko maan
-päällä olisi ollut niin isoa ja voimallista eläintä, että se olisi
-voinut karkottaa kissan kotinsa ovelta vartioimasta. Poikasiaan
-vartioivan emokissan voima on lannistumaton.
-
-Lopulta ei näyttänyt enää olevan mitään pelkoa hyökkäyksen
-uudistumisesta, ja käpäliään ravistellen ja silmiään pyyhkien
-mirri livahti reikäänsä. Ah, mikä kova kolaus se mahtoikaan olla
-penikkaraukoille, vaikkapa löyhkäävä veli olikin pesään palatessaan
-niitä jonkin verran valmistanut. Tässä nyt tuli emo, jonka paluuta
-aina oli matkan päästä ilmaissut vereksen hiiren tai linnun suloinen
-tuoksu ystävälliseen armaaseen kissan hajuun, onnen parhaaseen
-sanomaan, sekaantuneena. Haju on kissan elämässä tärkeistä tärkeintä,
-mutta nyt sen kaiken pimitti eläin, joka löyhkäsi verivihalta, mikäli
-nenän pettämättömiin tuntumuksiin yleensä oli luottamista. Ihmekö
-siis, että kaikki kähisten ja sylkien pakenivat pimeihin nurkkiin. Se
-oli kova koettelemus; kaikki pienet vatsat joutuivat pitkäksi aikaa
-epäkuntoon. Mitäpä muuta ne saattoivat kuin koettaa tulla toimeen
-niin hyvin kuin suinkin ja tottua siihen. Pesä ei koskaan lakannut
-löyhkäämästä niiden siinä olon aikana, ja vielä senkin jälkeen, kun
-ne olivat suuriksi kasvaneet ja muualle muuttaneet, sai moni myrsky
-myllertää, ennen kuin skunkin haju katosi.
-
-
-
-
-X
-
-ORAVAPERHEEN SEIKKAILUT
-
-
--- Lyön vetoa, että saan tuosta reiästä tikan lähtemään, sanoi Mäihä,
-kun he, kolme punanahkaa, eräänä päivänä jousi kädessä samosivat
-Burnsin metsän laidoilla. Hän osoitti reikää, joka oli ison lahon
-pökkelön päässä, meni sitten sen viereen ja löi sitä kangella
-muutaman kerran voimainsa takaa. Mutta kaikkien hämmästykseksi siitä
-ei lähtenytkään tikka, vaan liito-orava. Se kapusi pölkyn päähän,
-katsoi puoleen ja toiseen, levitti sitten säärensä ja häntänsä ja
-purjehti alaspäin kohotakseen liitonsa lopulla vähän parinkymmenen
-jalan päässä olevaa puuta kohti. Jan hyppäsi ottamaan sitä kiinni.
-Hän saikin isketyksi sormensa sen karvaiseen selkään, mutta otus
-puraisi häntä niin tuimasti terävillä hampaillaan, että hän oli
-tyytyväinen, kun pääsi siitä erilleen. Se kapusi ylös rungon
-takapuolta ja katosi oksien sekaan.
-
-Gui oli kovin tyytyväinen, kun oli lupauksensa täyttänyt ja saanut
-tikan reiästä lähtemään, "sillä eikös liito-orava ole jonkinlainen
-tikka?" hän päätteli. Tapauksen johdosta hän olikin lopun päivää
-kovin rehevää poikaa luvaten ajaa ulos oravan, milloin vain näki
-pökkelön, jossa oli reikä. Viimein häntä monen turhan yrityksen
-jälkeen onni potkaisikin niin, että hän ilokseen sai myöhästyneen
-tikan lähtemään pesästään.
-
-Keino ilmeisestikin oli hyvä elävien olentojen esiin saamiseksi.
-Jan innostui siihen heti, otti maasta paksun seipään, kun he taas
-sattuivat kulkemaan reikäisen pökkelön ohi, ja iski sillä kolmesti
-tai neljästi olkansa takaa. Alemmasta reiästä livahti ulos orava,
-joka sitten piiloutui toiseen ylempään; uusi tuima isku sai sen
-kurkistamaan ulos ja hyppäämään pökkelön päähän ja siitä tuota pikaa
-taas alempaan reikään.
-
-Pojat innostuivat kovasti. He takoivat nyt pökkelöä miehissä,
-saamatta oravaa kuitenkaan tulemaan ulos.
-
--- Hakataan se poikki, sanoi Pikku Majava.
-
--- Minä näytän teille paremman keinon, vastasi Tikka. Hän katseli
-ympärilleen ja huomasi kolme syltä pitkän kangen. Hän sovitti sen
-pään pölkyn yläpäässä olevaan loveen ja työnsi sitten rajusti pitäen
-tarkkaan silmällä lahopuun päätä. Jaha! Se huojui vähän. Sam työnsi
-uudelleen pitäen yhä tarkkaan vaarin siitä, että työnsi juuri
-silloin, kuin pökkelö huojahti poispäin. Toisetkin pojat tarttuivat
-kankeen kiinni ja kaikki survaisivat yhtaikaa Samin huudon mukaan: --
-nyt -- nyt -- nyt --
-
-Yksi ainoa parin tai kolmen sadan kilon survaus tuskin olisi saanut
-pökkelöä liikahtamaankaan, mutta nämä pienet parinkymmenen kilon
-survaukset juuri oikealla ajalla saivat sen yhä enemmän ja enemmän
-myötäämään, ja kolmen tai neljän minuutin kuluttua juuret, jotka
-olivat alkaneet risahdella, ratkesivat rytisten irti ja iso lahopuu
-rusahti nurin. Sen ontto pää sattui kaatuneen puun runkoon ja ratkesi
-auki tuprauttaen pölyä, säpäleitä ja lahoa puuta joka suunnalle.
-Pojat hyökkäsivät paikalle ottaakseen oravan kiinni. Se ei kuitenkaan
-hypännyt ulos, niin kuin he luulivat sen tekevän, vaikka he kaahivat
-säpäleitten keskeltä. He löysivät pökkelön etupuolen, jossa vanha
-tikan reikä oli, ja sen alla oli paksulti hienoa setripölyä,
-ilmeisestikin pesä. Jan penkoi sitä kiihkeästi, ja siinä makasikin
-orava, näköjään aivan vammattomana. Tarkemmin katsottuna sen kuonon
-kärjessä sentään näkyi veripisara. Aivan sen vieressä oli viisi
-pientä oravanpoikasta, ilmeisestikin hyvin myöhäinen poikue, koska ne
-kaikki olivat alastomia, sokeita ja avuttomia. Yhden kuonon päässä
-oli niin ikään veripisara ja se makasi yhtä hiljaa kuin emäkin.
-Alussa metsästäjät luulivat emon tekeytyvän valekuolleeksi, mutta
-pian kuoleman jäykkyys levisi sen ruumiiseen.
-
-Pojat tunsivat nyt itsensä sangen syyllisiksi, ja heidän mielensä oli
-kovin paha. Ajattelematta, metsästysvaistoaan noudattaen he olivat
-tappaneet viattoman emäoravan, joka suojeli poikasiaan, eikä eloon
-jääneillä poikasilla ollut muuta toivoa kuin nälkäkuolema.
-
-Jan oli ollut kiivain takaa-ajossa, ja hänen omaantuntoonsa koski nyt
-paljon kipeämmin kuin molempien toisten.
-
--- Mitä me niille teemme? kysyi Tikka. -- Ne ovat niin kovin pieniä,
-ettei niitä voi kesyttääkään.
-
--- Parempi kuin hukutamme ne veteen, niin pääsemme niistä, ehdotti
-Mäihä, jonka mieleen muistui, kuinka monta kotikissan poikuetta hän
-oli urhoollisesti hukuttanut.
-
--- Kun löytäisimme toisen oravan pesän, johon ne voisi viedä,
-sanoi Pikku Majava tunnonvaivoissa. Katsellessaan neljää kädessään
-haparoivaa avutonta poikasta hän ei voinut estää katumuksen kyyneliä
-herahtamasta silmiinsä. -- Olisi ehkä paras tappaa ne ja lopettaa
-niiden surkeus. Emme näin myöhään enää löydä toistakaan oravan pesää.
-Mutta hetkisen vaiti oltuaan hän lisäsi: -- Minä tiedän erään, joka
-lopettaa niiden tuskat. Parasta viedä ne sille. Saisi se ne lopulta
-kuitenkin, se metsiintynyt harmaa vanha kissa. Pannaan ne sen pesään,
-kun se on itse poissa.
-
-Tämä tuntui olevan järkevä, yksinkertainen ja sääliväinen tapa päästä
-orvoista. Pojat siis lähtivät puron kanjoniosalle. Yhteen aikaan
-iltapäivästä aurinko paistoi sillä tavalla, että näkyi selvään
-kaikki, mitä kolossa oli. Pojat menivät sangen hiljaisina miehinä
-sille paikalle äyrästä, josta Jan oli katsellut kissan ja skunkin
-taistelua, ja nähtyään, että pesässä olivat vain penikat, Jan ryömi
-ja pudotti oravanpoikaset sinne ja palasi sitten toveriensa luo
-Mirjamin tavoin katsellakseen, mikä löytölasten kohtaloksi tulisi.
-
-Kokonaisen tunnin he saivat odottaa vanhaa kissaa, ja kun he koko
-ajan olivat hyvin hiljaa, he saivat palkakseen nähdä monta kiintoisaa
-näkyä.
-
-Kolibri tulla hyristi paikalle ja pyristeli utuisena siipitukkona
-toisen kannukan kukkasen edessä toisensa jälkeen.
-
--- Kuules, Majava, sinä väitit, että kolibrit ovat niin erikoisen
-kauniita, sanoi Tikka osoittaen himmeätä harmaahkon vihreätä lintua,
-joka oli heidän edessään.
-
--- Ja niin väitän vieläkin. Katsopas nyt! Ja samassa riippuva kolibri
-kerran ilmassa käännähtäen äkkiä muutti pikimustan kurkkunsa tulen ja
-veren punaksi, joka sai arvostelijan paikalla vaikenemaan.
-
-Kun kolibri oli mennyt tiehensä, näkyi ruohikossa vähän aikaa
-hääräilevän peltohiiri sinne tänne, ja pian sen jälkeen myyrä, joka
-tuskin oli hiiren kokoinen, ajoi tätä jälkiä myöten kiukkuisesti
-takaa.
-
-Myöhemmin lähestyi joen kuivaa mutta varjoisaa uomaa pitkin
-lyhytkoipinen surkea kaniinin kokoinen eläin haistellen ympärilleen.
-Kun se kulki heidän alapuoleltaan, Jan pienestä majavamaisesta päästä
-ja suomuisesta hännästä totesi, että se oli piisamirotta, joka
-ilmeisestikin etsi vettä.
-
-Uimalammikossa oli vielä runsaasti vettä, ja pojat päättelivät että
-tänne olivat kokoontuneet kaikki sellaiset metsän asukkaat, jotka
-"kuivuus uhkasi hukuttaa", kuten Sam sanoi.
-
-Tuskin oli kulunut parikymmentä minuuttia siitä kun piisami oli
-kadonnut, ennen kuin ilmestyi näkyviin toinen tummanruskea eläin.
-
--- Toinen piisami; ne ovat varmaan sopineet, että täällä tavataan,
-kuiskasi Tikka. Mutta kun "piisami" oli tullut lähelle, se
-huomattiinkin aivan toiseksi eläimeksi. Se oli kissan mittainen,
-mutta matalampi, pää leveä ja latuska, leuka ja kurkku valkoiset,
-sääret lyhyet, muodoltaan kuin hyvin suuri portimo; siitä ei voinut
-erehtyä, se oli minkki, piisamin verivihollinen, paraillaan saaliinsa
-jälkiä seuraamassa. Se kiersi vikkelään joenmutkan ympäri haistellen
-jälkiä kuin koira. Jos se saisi kiinni piisamin ennen kuin tämä olisi
-ennättänyt lammikkoon, piisamin matka saisi surullisen lopun. Jos
-piisami ennättäisi syvään veteen, niin se ehkä pelastuisi. Mutta yhtä
-varmaan kuin lammikosta tulisi piisamien yhtymäpaikka, yhtä varmasti
-se houkuttelisi minkitkin luokseen.
-
-Ennen kuin viisi minuuttia oli kulunut sitä, kuin minkki oli
-kulkenut ohi, välähti vastapäätä olevan kaatuneen puun rungolle
-harmaa olento. Voi, kuinka se näytti solakalta ja sirolta! Kuinka
-täydellisen sopusuhtainen se olikaan piisamilöntykseen ja hitaaseen
-minkkiin verrattuna. Ei ole mitään notkeampaa eikä sirompaa kuin
-kaunis kissa, ja tiedemiehet ovat kautta maailman pitäneet kissaa
-ruumiinrakenteensa puolesta täydellisyyden perikuvana. Mirri
-vilkuili ympärilleen, uhkaisiko vaaraa miltään puolelta. Se ei ollut
-tuonut lintua eikä hiirtä, sillä poikaset olivat vielä liian nuoria
-sellaista riistaa varten. Pojat katselivat sitä mitä hartaimmalla
-mielenkiinnolla. Kissa hiipi puunrunkoa pitkin kololle, skunkille
-haisevalle kololle. Se alkoi hiljalleen kehräillä saaden tällä
-tutulla äänellä nälkäiset poikaset tuota pikaa liikkeelle, asettui
-sitten kaarelle maata niiden ympärille ja huomasi lamassa punertavat
-pikkuoravat omien poikastensa joukossa. Kissa pysähtyi nuolemaan
-lähintä pentuaan, katseli pitkään nuorta oravanpoikasta ja haisteli
-sitä. Jan pohdiskeli, mitä hyötyä siitä saattoi olla, kun kaikki
-löyhkäsi skunkille. Mutta kissasta nuuhkiminen näytti ratkaisevan
-asian, sillä nyt se kokosi ne kaikki neljän käpälänsä syleilyyn ja
-käänsi poskensa ylöspäin. Kohta Mäihä saattoi riemuiten julistaa,
-että "pikkuoravat imivät yhdessä kissanpoikasten kanssa".
-
-Pojat odottivat vielä hetkisen ja tultuaan nyt varmoiksi siitä, että
-oravan poikaset olivat luonnollisesta vihollisestaan saaneet hellän
-kasvattiemon, he palasivat leiriin. Tämän sekaperheen katseleminen
-oli sitten heidän jokapäiväisiä ilojaan.
-
-Tässä voimme samalla kertoa tarinamme loppuun saakka. Vanha
-harmaa kissa hoiti uskollisesti ja hellästi löytölapsiaan. Ne
-näyttivät menestyvän, ja Jan, muistaen kuulleensa, että kissa oli
-kerran imettänyt ja elättänyt kokonaisen kaniinipoikueen, odotti
-uteliaana sitä päivää, jolloin saataisiin nähdä kissanpenikkain ja
-oravanpoikasten kisailevan päivänpaisteessa. Viikon kuluttua Mäihä
-väitti, että vain yksi orava näkyi aamiaispöydässä, ja kymmenen
-päivän kuluttua, ettei ainoatakaan. Jan hiipi onton puun luo ja sai
-selville asian. Kaikki neljä makasivat pesän pohjalla hengettöminä.
-Syytä onnettomuuteen oli mahdoton tietää. Kissa oli niitä hoitanut
-parhaan taitonsa mukaan -- hellästi ja rakkaudella, mutta
-ilmeisestikään se ei voinut korvata niille emoa.
-
-
-
-
-XI
-
-KUINKA METSÄN KANSAA ON KATSELTAVA
-
-
-Päivät kuluivat nyt rattoisasti alkaen joka aamu murmelin
-metsästyksellä. Pojat elivät metsän kanssa ystävyydessä, joka oli
-aivan toista kuin sen ensimmäisenä yönä herättämät tunteet.
-
-Tämä oli Samin ajatus, kun hän eräänä päivänä huomautti: -- Kuules
-Jan, muistatkos sen ensimmäisen yön, kun minä nukuin kirves ja sinä
-tappara vieressä?
-
-Intiaanit olivat oppineet taistelemaan kaikkia leirielämän
-pieniä ikävyyksiä vastaan ja voittamaan ne, ja samalla ne
-unohtuivatkin. Heidän jokapäiväinen elämänjärjestyksensä muodostui
-yksinkertaisemmaksi. He olivat niin sukkelaan tutustuneet metsän
-asukkaisiin ja metsän oloihin, että nyt mielestään olivat siellä
-kuin kotonaan. Puunlatvain raikuva _kau -- kau -- kau_ ei enää ollut
-vain vaeltava ääni; se tiedettiin mustanokkakäen kesälauluksi. Sen
-äännekkään rätisevän lintumaisen vihellyksen, joka sadesäällä kuului
-matalista puista, Jan huomasi puusammakon vihellykseksi.
-
-Pitkäveteinen _pii -- rii -- ii -- ii -- ii_, jota kuului kuumina
-iltapäivinä, oli metsäsiepon kutsuääni, ja lukuisat salaperäiset
-rääkäykset ja luraukset oli huomattu alati hyvällä päällä olevan
-vallattoman sininärhen synnyttämiksi.
-
-Pesimäaika oli nyt ohi samoin kuin lauluaikakin; lintuja sen
-vuoksi näki entistä vähemmän, mutta jokien kuivumisen takia oli
-uimalammikkoon keskittynyt sitä enemmän elämää. Aitaa oli siirretty
-sen verran, että karja pääsi toisesta päästä juomaan, mutta alapää
-oli hyvässä turvassa sen kömpelöiltä sorkilta, ja siellä oli
-runsaasti monenlaisia metsäneläimiä.
-
-Piisameja näkyi joka ilta tyynessä lammikossa, ja syvemmissä
-osissa oli runsaasti kaloja. Vaikka ne olivat pieniä, niin niitä
-oli niin runsaasti ja ne olivat niin ahnaita ottamaan onkeen, että
-kalanpyynnistä tuli mainio urheilu, ja useamman kuin yhden hyvän
-aterian intiaanit lammikostaan saivat. Joka päivä keksittiin jotakin
-uutta. Sam oli läheisellä vainiolla keksinyt toisen murmelinkin,
-jonka hengestä oli luvattu raha. Jäniksiä alkoi yön aikana käydä
-leirillä, varsinkin valoisina kuutamoöinä, ja viime aikoina he
-olivat usein kuulleet riitaista nalkuttavaa haukkumista, jota Kaleb
-sanoi ketun ääneksi, "luultavasti sama vanha veijari, joka asustaa
-Callahanin metsässä".
-
-Ontossa niinipuussa asuva harmaa kissa oli yhä mielenkiintoinen.
-Pojat kävivät säännöllisesti sitä matkan päästä tarkastelemassa,
-mutta pätevät syyt estivät heitä kovin lähelle menemästä. Ensinnäkään
-he eivät tahtoneet sitä säikäyttää; toiseksi he tiesivät, että jos
-he olisivat menneet liian lähelle, se olisi häikäilemättä hyökännyt
-heidän kimppuunsa.
-
-Yksi Janin tärkeimpiä kokemuksia oli tämä: _metsässä näkee enimmän,
-kun on hiljaa_. Odottamisen suurin vaikeus oli siinä, millä saada
-aikansa kulumaan, ja piirtämisen hän huomasi parhaaksi apukeinoksi.
-Lukeminenkin olisi käynyt laatuun, jos olisi ollut kirjoja, ei
-kuitenkaan yhtä hyvin kuin piirtäminen, sillä lukiessa silmät
-ovat kiintyneet kirjaan eivätkä metsään ja valkoisten lehtien
-käänteleminen on omiaan säikyttämään metsän arkoja asukkaita.
-
-Jan käytti siten monta tuntia piirrelläkseen kaikenlaisia esineitä
-lammen rannoilta.
-
-Hänen eräänä päivänä istuessaan sen reunalla hyppäsi vedestä mutukala
-ja sieppasi suuhunsa kärpäsen. Melkein paikalla pysähtyi sen päälle
-ilmaan ohikiitävä kuningaskalastaja, räpytti siipiään, syöksyi alas,
-kohosi taas ilmaan nokassaan mutu, lensi oksalle saalistaan syömään,
-mutta tuskin oli sinne päässyt, ennen kuin paksusta puusta livahti
-esiin kanahaukka, iski molemmat kouransa kuningaskalastajaan ja
-painoi sen alas äyrästä vastaan -- tuossa tuokiossa haukka olisi
-saaliinsa tappanut, ellei äyrään kolosta samalla olisi töytäissyt
-esiin pitkä ruskea olento, joka hyökkäsi tappelevien kimppuun ja
-silmänräpäyksessä muutti koko tilanteen. Kaikki kolme tappelijaa
-kimposivat erilleen, haukka vasemmalle, kuningaskalastaja oikealle,
-mutu takaisin lampeen, ja minkki jäi rannalle suu täynnä höyheniä ja
-sangen tyhmistyneen näköisenä. Sen seistessä siinä untuvia kuonostaan
-ravistellen hiipi pensaikon kautta rantaa kohti toinen eläin -- vanha
-harmaa kissa. Minkki rypisti kuonoaan, näytti terävät hammasrivinsä
-ja ärisi vimmatusti, mutta peräytyi samalla puunjuurien suojaan.
-Kissa niuhisti korvansa; pörhisti selkä- ja häntäkarvansa; kyyristyi
-palavin silmin ja hännänpäätään leiskutellen ja vastasi minkin
-ärinään matalalla murinalla. Minkki ilmeisestikin uhkasi kissalle
-"äkkikuolemaa", mutta tämä ei tehnyt mirriin suurtakaan vaikutusta.
-Minkki peräytyi kauemmaksi juurien taa, kunnes ei näkynyt muuta kuin
-sen silmäin vihreä hehku; kissa sen sijaan kulki rauhallisin askelin
-sen piilopaikan ohi ja lähti omiin hommiinsa. Juurien alla ärinä
-vähitellen lakkasi, ja vihollisen matkoihinsa mentyä minkki sukelsi
-veteen ja katosi näkyvistä.
-
-Nämä molemmat eläimet joutuivat toisenkin kerran vastakkain,
-kuten Jan sattui piilopaikastaan suureksi ilokseen näkemään. Hän
-oli kuullut vikkelän veteen lupsahduksen, mutta ei ääntä kohti
-vilkaistessaan enää nähnyt muuta kuin rantaan tulevat, avartuvat
-renkaat. Sitten vedenpinta rikkoutui kaukana lammen yläpäässä. Sinne
-ilmestyi ruskea täplä, joka taas katosi. Ilmestyi kohta toinenkin
-kadotakseen samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Myöhemmin piisami
-kömpi rannalle, taapersi parikymmentä jalkaa eteenpäin, hyppäsi
-taas veteen, ui alaspäin, nousi toiselle rannalle ja ryömi ilmassa
-riippuvien juurien alle. Minuutin kuluttua ilmestyi minkki karvat
-pitkin ruumista liimautuneina, niin että se oli kuin nelijalkainen
-käärme. Se sattui sille paikalle, jossa piisami oli noussut maalle,
-seurasi jälkiä, kunnes ne olivat kadonneet, laukkasi sitten edes
-takaisin pitkin rantaa, hyppäsi veteen, ui toiselle puolelle, ja
-samosi pitkin toista rantaa. Lopulta se tapasi jäljet ja seurasi
-niitä. Juurien alta kuului tappelua ja minkin ärinää, ja parin kolmen
-minuutin kuluttua saalistaja tuli esiin vetäen piisamin ruumista
-perässään. Se imi sen verta ja söi parhaillaan sen aivoja, kun harmaa
-kissa jälleen ilmestyi näkyviin lammen rantaa astellen ja seisoi
-äkkiä minkin edessä, ei kahdenkaan sylen päässä siitä.
-
-Minkki huomasi vihollisensa, mutta ei yrittänytkään päästä pakoon. Se
-seisoi etukäpälät saaliinsa päällä ja ärisi kissalle varoittavasti
-ja uhmaavasti. Muutaman sekunnin siihen tuijotettuaan mirri hyppäsi
-keveästi korkealle äyräälle, kulki minkin ohi, hyppäsi taas alas ja
-jatkoi matkaansa rantaa pitkin ylöspäin.
-
-Miksi minkki pelkäsi kissaa ensi kerralla ja kissa minkkiä
-toisella? Jan arveli, että kissa tavallisesti olisi voittanut,
-mutta että minkillä tällä kertaa oli oikeus puolellaan; se puolusti
-omaisuuttaan, ja kissa, sen tietäen, vältti tappelua; sitä vastoin
-sama kissa olisi tapellut vaikka tuhatta minkkiä vastaan, jos sen
-olisi pitänyt puolustaa poikasiaan.
-
-Nämä tapaukset eivät sattuneet samana päivänä, mutta kerromme ne
-yhdessä, koska Jan aina jälkeenpäin kertoi ne yhdessä osoittaakseen,
-että eläimillä on jonkinlainen käsitys oikeudesta ja vääryydestä.
-
-Mutta myöhemmin Jan sai oppia tuntemaan piisamit toiseltakin
-kannalta. Hän oli Samin kanssa tasoittelemassa alempaa multa-albumia
-yöksi, kun puronuoman keskustaa sukkelaan läheni vuolas vesivirta,
-vaikka se oli ollut enemmän kuin viikon aivan kuivilla.
-
--- Halloo, sanoi Tikka, -- mistäs tuo tulee?
-
--- Pato on puhjennut, sanoi Pikku Majava äänessään pelkoa.
-
-Pojat juoksivat padolle ja tuota pikaa huomasivat, että oli oikein
-arvattu. Vesi oli päässyt vuotamaan padon päitse, ja tarkempi
-tutkimus osoitti, että kaiveleva piisamimyyrä oli siihen syynä.
-
-Ei ollutkaan mikään pieni asia saada vuotoa tarkoin suljetuksi. Mutta
-lapio teki tehtävänsä, ja taaja rivi paaluja ja vankka varustus
-sitkeätä savea niiden takana sekä tukki vuodon että oli vielä takeena
-siitä, että ainakin se kulma oli tulevaisuudessa suojattu.
-
-Kuullessaan piisamin aikaansaaman vahingon Kaleb sanoi:
-
--- No nyt voitte arvata, miksi majavat aina ovat niin vihaisia
-piisameille. Ne tietävät patojensa olevan vaarassa ja tappavat siksi
-kaikki tapaamansa piisamit.
-
-Harvoin Pikku Majava katseli tuntiakaan näkemättä suossa jotakin
-mielenkiintoista. Muut soturit eivät olleet niin kärsivällisiä, että
-olisivat malttaneet kylliksi odottaa, eivätkä he kyenneet itseään
-piirustamalla huvittamaan.
-
-Jan teki useita piiloja sellaisiin paikkoihin, missä hän luuli
-parhaiten näkevänsä eläimiä. Heti padon alapuolella oli pieni
-allikko, jossa vilisi monenlaisia jokiäyriäisiä ja nauhamaisia
-ankeriaita houkutellen paikalle kuningaskalastajia ja variksia, ja
-pieni pilkullinen rantasipi keikutteli pyrstöään padon toisella
-selällä tai myöhemmin iltapäivällä alati läsnä oleva piisamimyyrä
-ryömi laakealle kivelle ja istui siinä kuin karvalakki. Joen
-kanjonissa oli toinen hyvä piilopaikka, mutta kaikkein paras oli
-lammen yläpää siitä yksinkertaisesta syystä, että sinne näkyi enemmän
-erilaista maastoa. Ensinnä lammikko piisamimyyrineen, jota vaanimassa
-silloin tällöin näkyi minkki, sitten pieni suo, joka siinä oli aina,
-mutta joka nyt oli melkoisesti laajentunut veden paisumisen johdosta.
-Siinä asui joku peltohiiri ja pari kaislarääkkää. Aivan lähellä oli
-sankka metsä, jossa toisinaan näki sepelpyitä ja mustia oravia.
-
-Jan piirteli siellä eräänä päivänä hemlokin runkoa saadakseen
-odotusaikansa kulumaan ja siitäkin syystä, että oli ruvennut
-pitämään tästä vanhasta puusta. Hän ei koskaan piirtänyt piirtämisen
-suoman huvin vuoksi; vaan hänet sai aina sitä tekemään rakkaus
-siihen esineeseen, jota hän kuvasi. Mustan ja valkoisen kirjava
-amerikkalainen puukiipijä oli kuin lisko kiivennyt puunrunkoa pitkin
-näkyviin. Untuvatikka oli kaivanut puusta madon niin suurella
-vaivalla, että se useimpien lintujen mielestä olisi ollut riittämätön
-vaivanpalkka tusinastakin madosta. Tsipmunkki (maaorava) tuli
-vähitellen yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes juoksi hänen jalkansa
-poikki, säikähti ja karkasi sitten pois rähisten ja kauhistuneena
-omasta rohkeudestaan; ja vihdoin vikitti siinä huimapää pieni
-mustalakkitiaiskoiras jatkuvaa kevätlauluaan, ikään kuin niin
-mielettömän nurinkurinen väite olisi ketään huvittanut, ja vihantain
-lehväin keskeltä hyppäsi lammen rannalle äänettä ruskea karvatukko,
-loikkasi kapean lahden poikki jalkaansa kastamatta, pysähtyi kerran
-tai pari, istuutui sitten harvahkon lehdon keskelle kaikkien
-nähtäväksi -- jänis. Se istui niin kauan ja niin hiljaa, että Jan
-ensin piirsi sen kuvan, johon kului kolme tai neljä minuuttia, ja
-sitten otti taskusta kellonsa ja laski kolme minuuttia, ennen kuin
-se viimein lähti liikkeelle. Nyt se söi jonkin aikaa, ja Jan koetti
-laatia luettelon, mitä kasveja se söi, mitä karttoi, mutta ei voinut
-sitä kovinkaan varmasti tehdä.
-
-Paikalle pyrähti meluava kultasiipitikka ja istahti aivan lähelle
-kuivalle oksalle. Jänis asettui vähäksi aikaa aivan liikkumattomaksi,
-mutta tikan tuntomerkit oli helppo lukea, ja jussi oli jo ammoin
-oppinut ne tuntemaan ystävän virkapuvuksi, joten se siis jatkoi
-ateriaansa eikä ollut huomaavinaankaan, kun kultasiipitikka lensi
-matkoihinsa. Lensi siitä ylitse varis, lensi toinenkin. "Eikö mitä;
-ei niistä hätää mitään." Valitti metsässä punaolkahaukka; jänis kuuli
-sen äänen, mutta punaolka ei ole vaarallinen, ja jänis tiesi sen.
-Suuri haukka, jolla oli _punainen pyrstö_, liiteli ääneti kehiään
-lehdon yläpuolella, ja jänis paikalla tunsi jäätävää pelkoa. Se
-samainen punainen pyrstö oli pelätyn vihollisen tunnusmerkki. Kuinka
-hyvin pupu oli oppinut ne kaikki tuntemaan!
-
-Apila houkutteli sitä syömään oikein vankan aterian, minkä jälkeen
-se hyppäsi keskelle lehtoa ruohikkoon ja muutti siinä itsensä
-sammalmättääksi upottaen koipensa karvain sisään, laskien korvansa
-pitkin selkää kuin tyhjän hansikasparin tai pari pyöristettyä päreen
-laikkaa. Sieraimien lipatus harveni ja pupu näytti nukahtaneen
-auringon viimeisissä lämpimissä säteissä. Jan oli kovin utelias
-näkemään, olivatko sen silmät auki vai kiinni. Hänelle oli näet
-kerrottu, että jänikset nukkuvat avosilmin, mutta matka oli niin
-pitkä, ettei hän voinut sitä varmaan nähdä. Kaukoputkea hänellä
-ei ollut eikä Guikaan ollut paikalla, niin että tämä kysymys jäi
-avoimeksi.
-
-Polulta olivat päivänpaisteen viimeiset läikät kadonneet ja lampi
-oli kokonaan länsirannan puiden varjossa, johon se näki auringon
-punoittaen laskevan, ja viirirastas liverteli _viri -- viri --
-viiriään_ puronvarressa seljatiheikössä, kun samassa eräs muita
-isompi eläin ilmestyi kauas polun päähän ja ääneti hiipi Jania
-kohti. Se piti päätään matalalla, eikä hän voinut erottaa, mikä se
-oikein oli. Sen muutamaksi sekunniksi seisahtuessa Jan kostutti
-sormensa suussaan ja kohotti sen ilmaan. Se puoli, jostapäin eläin
-lähestyi, tuntui hieman kylmemmältä, heikko tuulenhenki puhalsi siis
-sieltäpäin, joten hän ei joutuisi ilmi. Eläin lähestyi yhä, näytti
-suurenevan, kääntyi hiukan toiselle puolelle, ja silloin Jan suiposta
-kuonosta ja korvista ja tuuheasta hännästä selvään näki, ettei se
-ollutkaan vähempi kuin kettu, sama luultavasti, joka oli usein öisin
-haukuskellut leirin lähettyvillä.
-
-Se juoksi viistoon ohi tietämättä mitään väijyvästä pojasta enempää
-kuin torkkuvasta jäniksestäkään, mutta silloin Jan, vain paremmin
-nähdäkseen tämän viekastelijan, nosti kätensä selkäpuolen suunsa
-eteen ja imemällä synnytti pientä ääntä kuin hiiren vikinää,
-suloisinta soitantoa, mahtavinta lumoa nälkäiselle ketulle, joka
-siitä nopeaan kuin leimaus kääntyi suunnastaan. Hetken se seisoi pää
-pystyssä täynnään hallittua voimaa ja jännitystä; uudelleen vikinää
--- se palasi verkalleen takaisin ääntä kohti ja niin tehdessään kulki
-Janin ja jäniksen välistä. Se oli kulkenut pupujussin vanhain jälkien
-poikki välittämättä niistä mitään, mutta nyt tuulenhenki kantoi uutta
-houkuttelevaa hajua sen nokkaan. Heti kettu luopui hiiren ajosta --
-kuka metsämies hiirestä välittäisi, kun on isoa riistaa tiedossa --
-ja alkoi varovasti siroin liikkein hiipiä kohti jänistä, jota se
-ei ollut edes nähnyt. Mutta nenä oli sen paras opas. Se risteili
-vastatuuleen astuen jalkansa mitä huolellisimmin ja kohottaen
-kuonoaan kuin ajokoira.
-
-Joka askelella se lähestyi pupua, joka nukkui tai oli nukkuvinaan
-ruohopehkossa. Jan aprikoi itsekseen, eikö olisi ollut paras huutaa
-ja tehdä loppu tuosta hiipimisestä, ennen kuin jäniksen kävisi
-hullusti, mutta luonnontutkijana häntä halutti nähdä koko juttu
-loppuun saakka saadakseen tietää, millä tavalla kettu saaliinsa
-tavoittaisi. Herra punaturkki oli nyt neljän ja puolen metrin
-päässä ruohikosta, eikä harmaa karvatukko vain liikahtanut. Nyt
-se oli kolmen ja puolen metrin päässä -- eikä vain liikahdusta;
-kolmen metrin -- ja pupu näytti vain vetävän rauhallisia unia;
-kahden ja puolen metrin -- ja nyt kettu näytti ensi kerran todella
-näkevän uhrinsa. Janin oli vaikea pidättää huutamasta varoitusta;
-ei enää täyttä kahtakaan metriä -- kettu ilmeisestikin valmistautui
-loppuhyppyyn.
-
--- Voinko sallia sitä? Janin sydän sykki kiivaasti.
-
-Kettu sovitteli käpäliään paremmin maahan, kokosi kaikki voimansa
-ja sitten ääneti, mutta julmaa tarmoa osoittaen loikkasi suoraan
-nukkuvan jäniksen niskaan. Nukkuvan? Johan nyt! Ei sinnepäinkään!
-Pupulla oli omat konstinsa. Samassa silmänräpäyksessä kun kettu
-ponnahti, se yhtä suurella voimalla hyppäsi vastakkaiseen suuntaan ja
-jatkoi näitä merkillisiä eksytyshyppyjään niin sukkelaan, ettei silmä
-voinut niitä seurata. Suotta kettu yritti olla vielä sukkelampi,
-sillä nämä ihmeelliset sivuhypyt ovat jäniksen voima ja ketun
-heikkous; ja pupu loikki -- hypp-hypp -- tiheikköön ja meni menojaan,
-ennen kuin kettu sai raskaammalle ruumiilleen minkäänlaista vauhtia.
-
-Jos jänis olisi ponnistanut pakoon paikalla, kun näki ketun tulevan,
-niin se ehkä olisi turmiokseen ilmaissut itsensä; jos se olisi
-karannut suoraan poispäin, kun kettu hyppäsi sen kimppuun, niin
-kettu olisi kolmella tai neljällä loikkauksella saanut sen kiinni,
-sillä vihollinen oli silloin täydessä vauhdissa; mutta aikansa
-odottamalla se oli välttänyt vaaraa niin kauan kuin suinkin, ja kun
-vaara kuitenkin tuli eteen, se pelasti itsensä ainoalla mahdollisella
-tempulla, ja siitäpä johtuu, että se "vihannassa metsässä elää vielä
-tänä päivänäkin".
-
-Ketun oli lähdettävä muualta illallistaan etsimään, ja Jan palasi
-leiriin sangen mielissään siitä, että metsä jälleen oli ilmaissut
-hänelle salaisuuksiaan.
-
-
-
-
-XII
-
-INTIAANIEN MERKEISTÄ JA EKSYMISESTÄ
-
-
--- Mitä te tarkoitatte intiaanien merkeillä, herra Clark?
-
--- Melkein mitä tahansa, mistä näkee, että intiaaneja on
-lähettyvillä: mokkasiinin jälkiä, savun hajua, taitettua oksaa,
-kylää, kahta päällekkäin pantua kiveä taikka poltettua valkoisten
-siirtokuntaa, josta on päänahat viety -- ne ovat kaikki intiaanien
-merkkejä. Ne kaikki tarkoittavat jotakin, ja intiaanit lukevat niitä
-ja tekevät niitä, aivan samalla tavalla kuin sinä kirjoitat.
-
--- Muistatteko, että sanoitte meille kolmen savun merkitsevän sitä,
-että te palasitte kotiin päänahkoja tuoden?
-
--- Kyllä muistan; mutta eivät ne oikeastaan sitä merkitse. Ne
-merkitsevät "hyviä uutisia" -- nimittäin toisten heimojen kesken. Eri
-heimojen keskuudessa niillä on vähän eri merkitys.
-
--- Entä mitä merkitsee yksi savu?
-
--- Tavallisesti vain että "leiri on täällä".
-
--- Entä kaksi savua?
-
--- Kaksi savua merkitsee "_vastuksia_" -- voi merkitä, että "_olen
-eksynyt_".
-
--- Se pitää muistaa; kaksi eksymistä ja vastuksia.
-
--- Kolme tietää hyviä uutisia. _Epätasaiset luvut tietävät onnea_.
-
--- Mitäs neljä?
-
--- Sitä tuskin milloinkaan käytetään. Jos minä näkisin leirissä neljä
-savua, niin arvaisin, että on tekeillä _jotakin suurta_ -- ehkä suuri
-neuvosto koolla.
-
--- Entä jos näkisitte viisi savua, mitä silloin ajattelisitte?
-
--- Minä ajattelisin, että kuka hullu on sytyttänyt koko kylän tuleen,
-vastasi Kaleb naurahtaen.
-
--- Te vast'ikään sanoitte, että jos kaksi kiveä on päällekkäin, niin
-sekin on merkki. Mitä se merkitsee?
-
--- En minä tietysti voi puhua kaikkien intiaanien puolesta. Toiset
-ilmaisevat sillä yhtä, toiset toista. Mutta kun lännessä pannaan
-kaksi kiveä päällekkäin, niin se merkitsee "tämä on polku"; ja jos on
-pieni kivi niiden molempien oikealla puolella, niin se tietää, että
-"tässä me poikkesimme oikealle". Jos on kolme kiveä päällekkäin, niin
-se merkitsee "tämä on kyllä oikea polku" ja "erikoisen huomattavaa"
-tai "pidä varasi"; ja kasa kokoon heitettyjä kiviä tietää "me
-majailimme tässä, koska yksi oli sairas". Niillä kivillä sairaalle
-oli valmistettu höyrykylpy.
-
--- No mutta mitä intiaanit tekisivät, ellei olisi kiviä ollenkaan?
-
--- Metsässäkö tarkoitat?
-
--- Niin, taikka avaralla preerialla.
-
--- Minä olen melkein unohtanut, siitä on niin pitkä aika, mutta
-katsotaanpa, ja Jan ahdisti Kalebia, ja Kaleb penkoi muistinsa
-kätköistä, kunnes he saivat kokoon oikein yleisen merkkitaulun vaikka
-Kaleb yhä varoitti, että "toiset intiaanit niitä käyttävät toisin".
-
-Janin piti tietysti paikalla ruveta tekemään merkkitulta, mutta hän
-pettyi suuresti huomatessaan, ettei kukaan sataa askelta kauempaa
-näkisi sellaista savua, koska se ei kohonnut puunlatvain yläpuolelle,
-mutta Kaleb opetti nyt hänelle, mikä on ero kirkkaan tulen ja savun
-välillä.
-
--- Ala kirkkaalla tulella, jotta saat kuumuutta, tukahduta se sitten
-tuoreella ruoholla ja laholla puulla. Kas tuossa, nyt näet eron! Ja
-paksu ja väärä savupatsas alkoi tupruta taivasta kohti paikalla kun
-ruoho ja laho puu alkoivat kihistä hehkuvassa hiilloksessa.
-
--- Minä lyön vaikka vetoa, että tuo näkyy peninkulman päähän, jos
-joku on korkealla paikalla katsomassa.
-
--- Ja minä lyön vetoa, että näkisin sen kahden peninkulman päästä,
-naukui siihen Gui.
-
--- Herra Clark, oletteko koskaan eksynyt? jatkoi uupumaton kysyjä.
-
--- Olenpa tietenkin, ja useamman kuin yhden kerran. Jokainen joka
-metsiin lähtee, varmaan kerran eksyykin.
-
--- Mitä -- intiaanitkin?
-
--- Tietenkin! Miksi ei? Ihmisiä nekin ovat, ja sen sanon, että jos
-joskus kuulet jonkun kerskaavan, ettei hän ole milloinkaan eksynyt,
-niin silloin tiedät, ettei hän ole koskaan ollut äitinsä esiliinan
-nauhoista kaukana. Ei ole sitä ihmistä, joka ei eksyisi, mutta oikea
-erämies löytää taas oikeaan; siinä se ero on.
-
--- Mitä te tekisitte, jos eksyisitte?
-
--- Riippuu siitä, missä se tapahtuisi. Jos se tapahtuisi semmoisessa
-seudussa, jota en tunne, ja minulla olisi leirissä ystäviä, niin
-parhaan taitoni mukaan takaisin pyrittyäni istuutuisin siihen
-paikkaan ja tekisin kaksi savua. Mutta jos olisin aivan yksin,
-niin tietysti koettaisin kulkea niin suoraan kuin suinkin siihen
-suuntaan, joka minua parhaiten miellyttäisi, ja se on helppo asia,
-jos aurinko tai tähdet ovat näkyvissä, mutta pilvisellä säällä se ei
-käy päinsä. Ellei tunne maata, on paras seurata jonkin joen juoksua,
-mutta en minä onneasi kiitä, jos sinun täytyy se tehdä, sillä se on
-kaikkein pahinta käveltävää, mitä on maan päällä. Se kyllä varmasti
-vie eksyneen jonnekin -- se estää kulkemasta piiriä -- mutta sillä
-tavalla ei pääse päivässä kuin seitsemän tai kahdeksan kilometriä
-eteenpäin.
-
--- Eikö suuntaa näe puunrungoilla kasvavasta sammalesta?
-
--- _Ei!_ Koetapas kerran, niin saat nähdä: sammal puun tai kallion
-pohjoispuolella; isoimmat oksat rungon eteläpuolella; hemlokin
-latva itään; kannossa vahvimmat kasvurenkaat eteläpuolella ja niin
-edespäin. Se sopii puuhun, joka seisoo yksinään eteläpuolella, --
-mutta _se_ ei sovi puuhun, joka on avopaikan eteläreunalla, sillä
-siinä kasvurenkaitten pohjoispuoli on vahvin. Jos on kompassisi
-mukana, niin ei sekään pidä kuin puoleksi paikkaansa -- se on vain
-osaksi oikeassa, mutta ei aivan; se on kova valehtelemaan, kompassi,
-kun mies on pelosta pöllääntynyt ja tahtoisi saada varmaa tietoa.
-Minä en ole koskaan nähnyt muuta kuin yhden hyvän kompassiruohon,
-preerian kultapiiskun. Avopaikalla suurin osa niistä osoittaa
-pohjoista kohti, mutta jos ne vie vaikka isonpuoleisten vaunujen
-kuomun alle, niin ne osoittavat mihin suuntaan tahansa.
-
-Jos löytää uutterasti käytetyn riistapolun, niin on paras kulkea
-sitä, se vie veden luo -- jos nimittäin kulkee oikeaan suuntaan,
-minkä näkee siitä, että se käy yhä vahvemmaksi. Mutta jos se
-haarautuu ja heikkenee, niin silloin sitä kulkee väärään suuntaan.
-Sorsaparvi tai kuikka lentävät aina vettä kohti. Niitä voi huoletta
-seurata.
-
-Mutta totta puhuakseni kompassi kuitenkin on varmin keino. Sen
-jälkeen aurinko ja tähdet, ja jos on toivoa, että ystävät tulevat
-apuun, on parasta istahtaa siihen paikkaan ja tehdä kaksi savua,
-pitää niitä vireillä, huutaa aina vähän väliä ja pysyä rauhallisena.
-Silloin ei ole hätää, ellei ole mieletön houkka, mutta semmoistenhan
-onkin parasta pysyä kotona muiden hoivattavina.
-
-
-
-
-XIII
-
-NAHAN PARKITSEMINEN JA MOKKASIINIEN TEKO
-
-
-Sam teki löydön. Oli teurastettu vasikka ja sen kostea nahka
-ripustettu parvelle kuivumaan. Isä antoi hänen ottaa sen mukaansa,
-ja nyt hän tuli "verestä puhvelin nahkaa kantaen, siitä vaipan
-tehdäkseen".
-
--- Minä en tiedä, kuinka intiaanit muokkaavat nahkansa, hän sanoi, --
-mutta tietäähän Kaleb, hän kertoo sen teille, enkä minä tietysti ole
-kuulevinani.
-
-Vanha erämies oli aivan joutilaana, ja ainoat ilon hetket hänen
-yksinäisessä elämässään olivat nämä leirissä käynnit sen jälkeen kun
-hänen oma ovensa oli hänen nenänsä edestä suljettu. Hän kävi leirissä
-joka päivä, niin että hänen tuloaan pidettiin luonnollisena asiana,
-kun hän tunti Samin paluun jälkeen "sattui ohi kulkemaan".
-
--- Kuinka intiaanit parkitsevat turkisnahkoja? Jan heti kysyi.
-
--- No monella tavalla --
-
-Mutta ennen kuin hän ennätti sanoa sen enempää, palasi "Haukansilmä"
-kotoa ja luikkasi:
-
--- Kuulkaas, pojat, ukon vanha hevonen on kuollut! Ja hän irvisti
-kovin tyytyväisenä, siitä syystä vain, että hänellä oli uutisia
-kerrottavana.
-
--- Mäihä, sinä irvistät niin, että sinun takahampaasi
-päivänpaisteessa ruskettuvat, ja ylipäällikkö loi häneen murheellisen
-katseen.
-
--- Niin on asian laita, ja kun minä menen ja nyljen siltä hännän
-päänahaksi, niin olen paras intiaani koko joukossa.
-
--- Mikset nylje koko konia, niin minä opetan sinulle, kuinka vuodasta
-saadaan monenlaisia intiaanikapineita, lisäsi Kaleb piippuansa
-sytyttäessään.
-
--- Autatteko te minua?
-
--- Ei se ole sen kummempaa kuin vasikankaan nylkeminen; minä näytän
-sinulle, mistä suonilanka otetaan, kun nahka on päältä saatu.
-
-Koko leiri lähti siis Burnsin pellolle. Gui jättäytyi jälkeen ja meni
-piiloon huomatessaan isänsä, joka parihevosilla vedätti pois hevosen
-raatoa.
-
--- Hyvää päivää, Jim, tervehti Kaleb, sillä he olivat hyvät ystävät.
--- Hevosen menetit, taisi tulla suurikin vahinko?
-
--- Eikä juuri. Ei se maksanut juuri mitään. Sain sen vaihtokaupassa
-kaupan päälle. Hyvä että kuoli, se oli rampa.
-
--- Me ottaisimme sen nahan, ellet sinä sitä tarvitse.
-
--- Ottakaa mielihyvin kaikki tyynni.
-
--- Vedäpäs se tuonne raja-aidan luo, niin me kuoppaamme sinne mitä
-jää, kun olemme omamme ottaneet.
-
--- Kyllä vain. Oletteko sattuneet näkemään sitä minun poika
-lurjustani?
-
--- Olemme kyllä; minä näin aivan hiljan, sanoi Sam. -- Kotia kohti
-oli silloin nokka.
-
--- Hm. Ehkäpä jo tapaankin kotona.
-
--- Luultavasti. Sitten Sam hiljaa lisäsi: -- Vaikka en minä usko.
-
-Burns jätti heidät siihen, ja muutaman minuutin kuluttua Gui hiipi
-esiin metsästä ollakseen hänkin mukana hommassa.
-
-Kaleb näytti, miten nahka oli viillettävä auki kummankin koiven
-sisäpuolta myöten ja mahan alitse. Nylkeminen oli hidasta, mutta ei
-niin epämiellyttävää kuin Jan oli pelännyt, eläin kun oli veres.
-
-Kaleb teki suurimman osan työstä; Sam ja Jan auttoivat. Gui avusti
-hommaa kertomalla omia vasikannylky-muistelmiaan ja ehdottamalla
-kaikenlaisia parannuksia omasta laajasta kokemuksestaan.
-
-Kun yläpuoli oli nyljetty, Kaleb huomautti: -- Tuskin voimme kääntää
-sitä toiselle kyljelle. Kun intiaaneilla ei ollut paikalla hevosta
-kääntääkseen puhvelia toiselle kyljelle, niin he tavallisesti
-viilsivät nahan halki selkää pitkin. Eiköhän meidän ole parasta tehdä
-samalla tavalla. On meillä nyt nahkaa sen verran kuin tarvitsemme.
-
-He siis leikkasivat irti sen puolen, jonka olivat nylkeneet, ottivat
-hännän ja harjan "päänahoiksi", ja sitten Kaleb lähetti Janin
-noutamaan kirveen ja sangon.
-
-Hän hakkasi irti kappaleen maksasta ja hevosen aivot. -- Tuota,
-hän sanoi, tarvitaan parkittaessa, ja tästä intiaanivaimo saa
-ompelulankansa.
-
-Hän viilsi syvän haavan selkärankaa pitkin selän keskivaiheilta
-munuaisten vaiheille, tunki sormensa leveän vaikeahkon säienauhan
-alle, nosti sen ylös ja irrotteli ja leikkasi, kunnes se oli irti
-lonkkaluuhun ja eteenpäin kylkiluihin saakka. Tämä suonilanka oli
-kymmenisen senttimetriä leveä, hyvin ohut, ja sen saattoi halkaista
-vaikka kuinka moneen kertaan, niin että siitä lopulta tuli ohutta
-rihmaa.
-
--- Siinä, hän sanoi, on nyt lankavyyhti. Pankaa tuo talteen. Se
-kuivaa, mutta halkeaa siitä huolimatta milloin vain, ja kun sitä
-huuhtelee parikymmentä minuuttia lämpöisessä vedessä, niin se pehmiää
-ja on valmista käytettäväksi. No nyt kun meillä on sekä vasikan että
-hevosen nahka, niin emme vähemmällä pääsekään kuin että meidän täytyy
-laittaa nahkurin verstas.
-
--- Entä kuinka turkiksia parkitaan, herra Clark?
-
--- Hyvin monella eri tavalla. Toisinaan vain kaavitaan ja kaavitaan,
-kunnes sisäpuolelta on kaikki rasva ja liha poissa. Sitten nahka
-peitetään alunalla ja suolalla ja kääritään kokoon muutamaksi
-päiväksi. Kun aluna tuntuu läpi ja nahka on karvain juuresta käynyt
-valkoiseksi ja puoleksi kuivunut, sitä vedellään ja muokataan, kunnes
-se on aivan pehmeätä.
-
-Mutta kun intiaaneilla ei ole alunaa eikä suolaa, niin he tekevät
-maksasta ja aivoista hienoa parkkiainetta, niin kuin minä aion nyt
-tehdä.
-
--- Niin, tehdään se intiaanien tapaan. -- No hyvä, mene sinä ja hae
-vasikkasi aivot ja maksa.
-
--- Eivätkö hevosen aivot ja maksa kelpaa? -- En oikein tiedä. En minä
-ole nähnyt niiden koskaan sillä tavalla menettelevän. Tuntuu kuin se
-aina menestyisi paremmin kunkin omilla aivoilla.
-
--- No hyvä, huomautti filosofinen Tikka, -- se minun mielestäni
-on ihmeellistä huolenpitoa luonnon puolelta, että se aina panee
-vasikannahkaan juuri sen verran vasikan aivoja ja maksaa kuin sen
-parkitsemiseen tarvitaan.
-
--- Ensimmäinen asia on aina nahan puhdistaminen, ja sillä aikaa kun
-sinä teet sen, minä puolestani upotan hevosennahan suomutaan, jotta
-karva irtoaa.
-
-Kaleb otti hevosennahan, vei sen lämpöiseen suomutaan pariksi
-päiväksi likoamaan aivan samalla tavalla kuin oli tehnyt sille
-vasikannahalle, josta rummunkalvot oli valmistettu, ja tuli sitten
-valvomaan "puhveliviitan" muokkaamista.
-
-Sam lähti ensin kotiin vasikanaivoja ja maksaa noutamaan, sitten hän
-Janin keralla kaapi nahan, kunnes siitä oli poistettu suuri määrä
-rasvaa ja lihapuoli oli sinivalkoinen ja lienteä, muttei tuntunut
-rasvaiselta.
-
-Vasikan maksaa keitettiin tunnin verran. Sitten siihen sekoitettiin
-keittämättömät aivot ja seos hierottiin parkkisotkuksi eli
--voiteeksi, jota levitettiin nahan lihapuolelle, minkä jälkeen nahka
-käännettiin kaksinkerroin, käärittiin kokoon ja pantiin pariksi
-päiväksi viileään paikkaan. Sitten se käärittiin auki, pestiin
-purossa puhtaaksi ja ripustettiin orrelle, kunnes se oli melkein
-kuiva. Sen jälkeen Kaleb leikkasi kovasta puusta salon ja veisti
-siihen terävän syrjän sekä opetti Jania vetelemään nahkaa syrjän yli
-ja muokkaamaan sitä, kunnes se oli aivan pehmeä ja nahkea.
-
-Samalla tavalla hevosen vuotaakin käsiteltiin, kun karva ensin oli
-kaavittu pois, mutta kun se oli paljon paksumpi, täytyi sen olla
-parkkivoiteessakin kauemman aikaa.
-
-Erämies kaapi parin päivän kuluttua nahan puhtaaksi ja muokkasi sitä
-teräväksi veistetyn hirren syrjää vasten vedellen. Se alkoikin pian
-näyttää parkitulta nahalta, paria paikkaa lukuun ottamatta. Niitä
-tutkittuaan Kaleb sanoi:
-
--- Hm, parkkiaine ei oikein läpäissyt joka paikasta. Hän voiteli sen
-vuoksi pintaan uuden kerroksen parkkivoidetta ja antoi sen olla vielä
-yhden päivän; sitten hän entiseen tapaan muokkasi sitä, kunnes se
-kävi pehmeäksi ja joustavaksi.
-
--- Kas nyt, hän sanoi, tämä on nyt intiaanien tapaan parkittua
-nahkaa. Olen minä nähnyt sen silläkin tavalla tehtävän, että ensin
-on liotettu nahkaa muutama päivä hemlokin tai palsamikuusen kaarnaa
-vedessä keittäen, kunnes se on ollut kuin ruskehtavaa mustetta, mutta
-ei sillä keinolla ole saatu tämän parempaa. Nyt se ei ole kuin yhtä
-vailla, ettei kastuttuaan kovettuisi. Se on nyt savustettava.
-
-Kaleb siis teki savun tukahduttamalla kirkkaan tulen laholla puulla.
-Kiinnittäen sitten hevosen nahan suppuun muutamalla puupuikolla hän
-ripusti sen pariksi tunniksi sankimpaan savuun, ensin toinen puoli
-ulospäin, sitten toinen, kunnes se oli kauttaaltaan mehevän savuisen
-kellervän ruskeata väriltään ja oli saanut sen hajun, mikä intiaanien
-nahkatavaroilla on, niin kuin jokainen tietää niitä käsiteltyään.
-
--- No nyt tämä on intiaanien parkkinahkaa, ja minä toivon teidän
-huomanneen, että kyynärrasva se on parkitessa tärkein asia.
-
--- Mutta näyttäkääs nyt kuinka mokkasiinit ja sotamekko tehdään,
-sanoi Pikku Majava yhtä innostuneena kuin ennenkin.
-
--- Kas, mokkasiinit on helppo tehdä, mutta sotamekkoa minä en mene
-lupaamaan. Taitaa olla parasta noudattaa oman takkinsa leikkausta,
-paitsi että edusta tehdään yhdestä kappaleesta, ja sen verran
-vain halkiota, että juuri pää läpi mahtuu, eikä alas asti. Kaulan
-ympärille tulee kurenauhat ja saumoihin ja liepeisiin rimsut; sitä ei
-olekaan aivan helppo tehdä. Mutta vaikka kuka voi opettaa tekemään
-mokkasiinit. Niitä on kahta mallia -- nimittäin kahta päämallia.
-Jokaisella heimolla on oma mallinsa, ja intiaani osaa sanoa mitä
-kieltä toinen puhuu heti kun näkee hänen jalkineensa. Parhaiten
-tunnetut ovat ojibvain pehmeäpohjaiset kurttumokkasiinit -- pohja ja
-päällinen yhdestä kappaleesta ja rinta kurttuun ommeltu -- sitähän
-juuri ojibva merkitseekin. Toinen malli on se, jota lakeuksilla
-enimmän käytetään. Siellä katsokaas, täytyy pitää kankeata anturaa,
-maa kun on täynnä kaktuksen piikkejä ja muita okaita ja teräviä kiviä.
-
--- Minä tahdon siouxien mallia. Mehän olemme ottaneet mallia heidän
-tiipiistään ja sotalakistaan -- ja siouxit joka tapauksessa ovat
-parhaat kaikista intiaaneista.
-
--- Taikka pahimmat, sen mukaan kummalla puolella ovat, vastasi Kaleb.
-Mutta sitten hän jatkoi: -- Sioux-intiaanit asustavat heinäaroilla ja
-heillä on kankea antura. Yritetäänpäs. Minä leikkaan yhdet parit.
-
--- Ei, tehkää ne _minulle_. Se on minun hevoseni, sanoi Gui.
-
--- Vielä mitä. Isäsi antoi sen minulle. Kalebin äänestä kuului
-selvään, että Guin laiskuus oli tehnyt häneen huonon vaikutuksen, ja
-Guin täytyi siirtyä syrjään siksi aikaa, kun Janista otettiin mittaa.
-Kaleb oli jättänyt osan nahasta parkitsematta, vaikka se olikin
-tarkkaan puhdistettu, ja sitä hän nyt liotti lämpimässsä vedessä,
-kunnes se pehmisi. Janin jalka asetettiin sille ja sen ympärille
-vedettiin viiva; kun pala leikattiin irti, saatiin toisen mokkasiinin
-antura, ja kun se käännettiin nurin, voitiin sen mukaan leikata
-toisen jalan antura.
-
-Kaleb mittasi sitten jalan pituuden ja lisäsi yhden tuuman ja
-nilkan vahvuuden osalta puoli tuumaa, ja näitä suurimpana leveytenä
-ja pituutena pitäen leikkasi palan pehmeätä nahkaa. Sen hän
-leikkasi halki viillolla poikittain ja toisella pitkittäin. Toinen
-kappale leikattiin tämän mukaan nurin kääntäen, ja tämän jälkeen
-ommeltiin pala pehmeätä nahkaa kieleksi isoon kappaleeseen. Toiseen
-päällyskappaleeseen ommeltiin toinen kappale.
-
--- Siinä nyt ovat päällyskappaleet. Nyt on aika panna niihin helmet,
-jos niitä pitää olla.
-
--- En minä osaa.
-
--- Enkä minäkään osaa opettaa; se on naisten työtä. Mutta minä voin
-näyttää, minkänäköiset ne olivat ensimmäisissä mokkasiineissa mitkä
-minulla on koskaan ollut; niitä en hevillä unohda, sillä itse kaadoin
-puhvelin ja näin alun pitäen, kuinka ne tehtiin. -- Hän olisi voinut
-lisätä, että hän sitten nai sen skuootytön joka helmet ompeli, mutta
-sitäpä hän ei sanonut.
-
-Tähän tapaan ne olivat. Nämä kolmikulmaiset punaiset ja valkoiset
-kuviot, joita on ympäriinsä, ovat niitä, kukkuloita, joiden poikki
-mokkasiinien piti minua saatella hyvässä turvassa. Kantapäässä on
-pieni sininen polku, joka on tyhjä; se merkitsee sitä, mikä on
-takanapäin, mennyttä. Rinnassa on kolme punaista, valkoista ja
-sinistä polkua, joita minä muka mokkasiinit jalassa kuljen: ne ovat
-edessäpäin -- vievät tulevaisuuteen. Jokaisella polulla on paljon
-asioita, enimmäkseen riistaa ja metsästystä, ja jokainen polku
-päättyy kotkan sulkaan -- se on kunniaa se. Voithan maalata ne tähän
-tapaan, kun ne ovat valmiit. No niin, pujotetaan nyt neulan silmään
-hyvä vahva suonen kappale ja ommellaan päällinen kiinni -- taikka jos
-sinulla on naskali, niin tulemme toimeen neulatta -- ja on pidettävä
-tarkkaan silmällä, että pistot tulevat ulos anturanahan reunasta
-eivätkä kulje läpi nahan sitten ne eivät kulu poikki. Tällä tavalla.
-
-Siihen tapaan he sitten pistelivät kömpelösti Guin virnistellessä ja
-tirskuessa ja Samin tuumiessa, että kyllä Si Lee olisi parempi skuoo
-kuin kumpikaan heistä.
-
-Kun antura ja päällinen olivat aivan pehmeät, niin he saattoivat
-kääntää mokkasiinin nurin niin usein kuin halutti -- ja heitä
-kyllä halutti; asia näytti vaativan, että se oli aina vähän väliä
-käännettävä nurin. Mutta lopulta molemmat kappaleet olivat ympäriinsä
-yhteen ommellut, kannan leikkaus pantiin sukkelaan kiinni, tehtiin
-neljä paria paulareikiä ja niihin pujoteltiin paulaksi neljänkymmenen
-viiden senttimetrin mittainen pehmeästä nahasta leikattu kaistale.
-
-Jan maalasi sitten päällisen intiaaniväreillään sillä tavalla kuin
-Kaleb oli neuvonut, ja mokkasiinit olivat näin valmiit.
-
-Skuoo olisi tehnyt puolen tusinaa hyviä mokkasiinipareja samassa
-ajassa kuin Jan ja Kaleb tämän yhden tökerötekoisen parin, mutta hän
-ei olisi ollut kättensä työhön yhtä tyytyväinen kuin he.
-
-
-
-
-XIV
-
-KALEBIN ELÄMÄNVIISAUTTA
-
-
-Minkin jäljet ilmaantuivat tuon tuostakin puron rannalle Janin
-multa-albumiin, ja lopulta eräs näistä väsymättömistä vakoojista
-ilmoitti sekä minkkien että skunkkien nykyisin käyvän wakan-kalliolla
-pitämässä yöllisiä kestejä.
-
-Minkki oli jäljistä päättäen suuri, ja Kalebilta pyydettiin apua
-ansan rakentamiseksi sen varalle.
-
--- Kuinka te minkkejä pyydätte, herra Clark? kysyi Jan.
-
--- En pyydä niitä ensinkään tähän aikaan vuodesta, sillä eivät ne
-kelpaa ennen kuin lokakuussa, vastasi tämä.
-
--- Mutta kuinka te niitä pyydätte, kun on oikea aika.
-
--- Monella tavalla. Se oli hidasta työtä, mutta Jan oli itsepäinen ja
-sai ukon vihdoin kertomaan tietonsa.
-
--- Ennen vanhaan me aina rakensimme minkeille loukun. Se tehdään
-tähän tapaan, ja syötiksi pannaan linnun pää. Se tappaa varmasti,
-äkkiä ja kiduttamatta. Ja jos on kylmä ilma, otus jäätyy ja pysyy
-pilaantumatta, kunnes tullaan pois korjaamaan; mutta lämpöisellä
-säällä menee paljon nahkoja pilalle, kun saalis saa olla loukussa
-liian kauan, joten pyydyksiä pitää usein käydä kokemassa ja korjata
-pois, mitä on ansaan mennyt. Mutta myöhemmin otettiin käyttöön
-sellaiset uudenmalliset raudat, jotka tarttuvat niiden jalkaan ja
-pitävät niitä kiinni vaikka kuinka monta päivää, niin että ne lopulta
-kuolevat nälkään taikka kalvavat poikki oman käpälänsä. Muistan
-kerrankin saaneeni minkin, jolla oli vain kaksi käpälää jäljellä. Se
-oli ensin ollut kahdesti raudoissa ja kummallakin kertaa kalvanut
-käpälänsä poikki irti päästäkseen. Rautoja käyttävän erämiehen ei
-tarvitse niin usein käydä pyydyksillään, mutta ne ovat kalliita,
-raskaat kantaa, ja pitää olla erittäin kova luonto, jos niitä
-käyttää. Kun minä ajattelin, mitä kaikkea se minkki oli kärsinyt,
-niin minä ikipäiviksi hylkäsin raudat. Siitä pitäen sanoin, että
-jos täytyy ansoja rakentaa, niin on parasta käyttää joko loukkua
-tai laatikkopyydystä, joka säilyttää otuksen elävänä, toista taikka
-toista; ne eivät kiduta eläimiä päiväkausia. Minun mielestäni pitäisi
-laissa kieltää uudet saukonraudat, jotka tarttuvat eläimeen kiinni
-teräskynsin; ne ovat raakalaisten kapineita.
-
-Sama on sanottava metsästyksestäkin. Metsästäminen on mainiota
-urheilua, eikä se voi olla pahasta, sillä minä en ole vielä eläissäni
-nähnyt, että se olisi miestä pilannut. Minun mielestäni näyttävät
-sellaiset ihmiset, jotka metsästävät, olevan inhimillisempiäkin kuin
-sellaiset, jotka halveksivat pyyntiä, ja jos ajatellaan julmuutta,
-niin tietäähän sen, että harva metsän elävä saa rauhassa sijalleen
-kuolla. Kaikki ne ennemmin tai myöhemmin tapetaan, ja jos ihmisellä
-on niiden tappamisesta hyötyä, niin luulisipa hänellä olevan siihen
-yhtä paljon oikeutta kuin susilla ja ilveksilläkin. Ei luoti tee
-kipeämpää -- eikä suinkaan niinkään kipeää -- kuin susien hampaat.
-Muuta minulla ei ole sitä vastaan muistutettavaa kuin että ei
-pidä tappaa julmasti -- eikä koskaan lopettaa koko karjaa. Ellei
-milloinkaan tapa sellaista elävää olentoa, joka ei elävänä vahingoita
-eikä kuolleena hyödytä, eikä enempää kuin maan varat myöten antavat,
-niin ei erämies minun mielestäni tee vääryyttä, ja monet hauskat hän
-kokee, joita kannattaa perästäpäin muistella.
-
-Mutta minä muistan Euroopasta tulleen miehen, mikä lieneekään ollut
-olevinaan, jota kerran opastin länteen. Hän oli vioittanut hirveä,
-niin ettei se päässyt pakenemaan. Sitten hän istuutui viereen
-aamiaista syömään ja aivan vähän väliä ampui johonkin paikkaan
-laukauksen vain tähtäilläkseen ja kokeillakseen, mutta jättääkseen
-eläimen vielä vähäksi aikaa henkiin. Minä kuulin ampumisen ja
-määkimisen, ja sen saatte uskoa, että vereni kiehahti kun saavuin
-paikalle. Minä sätin miestä semmoisin sanoin, joista ihmiset eivät
-yleensä pidä, ja lopetin hirviparan vaivat niin äkisti kuin liipaisin
-totteli. Ja heti paikalla tehtiin ero -- minua ei haluttanut kulkea
-semmoisen miehen kanssa. Ei paljon puuttunut, ettei hän sinä päivänä
-saanut kellistyä sen hirven viereen. Vereni vieläkin kuumenee sitä
-ajatellessani.
-
-Jos hän olisi ampunut sen hirven juoksusta ja lopettanut sen niin
-äkkiä kuin suinkin, niin ei se olisi kärsinyt sen enempää kuin toisen
-hirven sarvellaan tuikatessa, sillä kun luodilla on oikea paino, se
-sattuessaan tainnuttaa uhrinsa. Hirvi ei olisi kärsinyt sen enempää
-kuin muutoinkaan päivänsä päättäessään, ehkä ei niinkään paljon,
-ja se olisi kärsinyt semmoisena aikana, jolloin siitä olisi voinut
-olla metsästäjälle hyötyä. Nuo heidän uudet tuliluikkunsa vasta
-ovat todellinen kirous. Mies tietää, että hänellä on makasiinissaan
-panoksia vaikka millä mitalla, ja ampua paukuttaa hirvilaumaan niin
-kauan kuin sorkkaakaan näkyy -- monia eläimiä jää raajarikkoina
-kärsimään ja kuolemaan --, mutta kun miehellä on käytettävissä
-vain yksi panos, niin hänen täytyy melko huolellisesti harkita,
-mihin sen sijoittaa. Ken tahtoo urheilla, ottakoon rihlan, joka
-ampuu laukauksen kerrallaan; ken hävittää, ottakoon konekiväärin.
-Urheilu on urheilua, mutta tuota tappamista tappamisen vuoksi ja
-julmuutta minä vihaan. Raudat, kevyet luodit ja automaattiaseet ovat
-epäinhimillisiä. Ne ne ovat kaiken kidutuksen syy, se on varma!
-
-Tämä oli pitkä puhe Kalebin pitämäksi, mutta todellisuudessa se oli
-hajanaisempi kuin tässä esitetty. Janin täytyi aina silloin tällöin
-esittää joitakin kysymyksiä saadakseen hänet jatkamaan.
-
--- Mitä te, herra Clark, arvelette jousista ja nuolista?
-
--- Minä en halusta käyttäisi niitä suurta riistaa, kuten karhua ja
-hirveä vastaan, mutta hyvä olisi, jos haulikot hävitettäisiin ja
-pientä riistaa tapettaisiin vain nuolilla. Nuoli joko varmaan tappaa
-taikka lentää kokonaan ohi. Se ei tee raajarikkoja, jotka pääsevät
-pakoon kuollakseen jossakin syrjäisessä sopessa. Lintuparveen kun
-ampuu nuolen, niin se ei pyyhkäise satoja, niin kuin nuo kirotusti
-hajottavat haulikot. Ne ne tekevät lopun kaikesta pienestä riistasta.
-Vielä ne kerran keksivät semmoisen pyssyn, joka ruiskuttaa hauleja
-samalla tavalla kuin automaattikivääri luoteja, ja kun jokaisella
-houkalla on hallussaan semmoinen, niin vielä ihmetellään, minne
-kaikki pieni riista on kadonnut.
-
-Ei, minä olen niitä vastaan. Jousi ja nuolet eivät hävitä ja kysyvät
-enemmän erätietoa ja edustavat parempaa urheilua -- nimittäin pientä
-riistaa vastaan. Eivätkä ne pidä sellaista maailmanlopun räiskettä,
-ja sitä paitsi aina voidaan tietää, kuka ampuja oli, sillä jokainen
-nuoli on merkitty.
-
-Jan oli pahoillaan, ettei Kaleb puolustanut nuolta isoakin riistaa
-vastaan.
-
-Erämies oli nyt päässyt hyvään alkuun; tänä päivänä hän näytti olevan
-kylläkin halukas tietojaan antamaan, ja Jan oli siksi viisastunut,
-että ymmärsi "laskea kosken, niin kauan kuin vettä oli".
-
--- Kuinka laatikkoloukku tehdään?
-
--- Mitä eläintä varten?
-
--- Minkkiä varten.
-
--- Eivät ne kelpaa pyydettäviksi tätä nykyä, ja poikaset tarvitsevat
-emäänsä.
-
--- En minä sen vuoksi, minä vain tahtoisin piirustaa sen.
-
--- No se ei taitaisi eläintä vahingoittaa, kunhan et vain pidä
-sitä vankeudessa liian kauan. Onko teillä lautoja? Me tavallisesti
-veistimme koko laitoksen palsamikuusen tai valkopetäjän pölkystä,
-mutta kuta enemmän tarvikkeita on valmiina, sitä parempi. No nyt
-näytän teille, kuinka tehdään laatikkoloukku, jolla riista saadaan
-elävänä, jos lupaatte minulle, että muistatte käydä sitä joka päivä
-kokemassa, kun se on viritetty.
-
-Pojat eivät käsittäneet, kuinka olisi mahdollistakaan jättää niin
-mielenkiintoinen laitos joka päivä kokematta ja lupasivat auliisti
-tehdä pyynnön mukaan.
-
-Tehtiin siis laatikkoloukku, joka oli 60 senttimetriä pitkä, ja
-toiseen päähän tehtiin rautalangasta luja verkko.
-
--- Kas näin, sanoi erämies, tähän menee minkki, piisamirotta,
-skunkki, jänis -- melkein mikä tahansa sen mukaan, mihin se asetetaan
-ja mitä syötiksi pannaan.
-
--- Minun mielestäni olisi parasta viedä se kokeeksi wakan-kalliolle.
-
-Loukkuun siis pantiin syötiksi kalan pää, joka köytettiin lujasti
-kiinni rautalankaiseen liipaisimeen.
-
-Kun Jan aamulla lähestyi sitä, niin hän näki, että se oli lauennut.
-Siitä kuului ihmeellistä murinaa ja raapinaa ja hän huusi
-kiihkoissaan: -- Pojat, minä sain sen! Minä sain minkin!
-
-He ottivat laatikon käteensä ja kohottivat sitä varovasti sillä
-tavalla, että aurinko pääsi ristikon läpi paistamaan, ja näkivät
-silloin suureksi harmikseen, että olivatkin saaneet vain vanhan
-harmaan kissaystävänsä. Heti kun kantta kohotettiin, mirri hyppäsi
-pois kähisten ja sylkien ja luultavasti suurta kiirettä pitäen riensi
-kotiin kertomaan, että kaikki olikin hyvin, vaikka se oli viipynyt
-niin kauan poissa.
-
-
-
-
-XV
-
-RAFTEN VIERAANA
-
-
--- Sam, minun pitää saada uusi muistikirja. Siitä ei olisi mitään
-hyötyä, vaikka pantaisiinkin siirtokunnassa toimeen uusi verilöyly,
-sillä siellä ei ole muistikirjoja, mutta ehkä isäsi voisi hankkia,
-kun hän ensi kerran käy Downey's Dumpissa. Minä luulen, että minun
-täytyy käydä rauhan miehenä häneltä pyytämässä.
-
-Sam ei vastannut mitään, katsoi vain polkua pitkin kuunnellen ja
-sanoi sitten: -- Siinä pa-haikassa ukko on täällä.
-
-Kun iso mies asteli tiipiitä kohti, niin Jan ja Gui kävivät
-kovin ujoiksi ja siirtyivät syrjempään. Sam, joka oli täydessä
-sotamaalissa, soitti suutaan tavalliseen tapaan.
-
--- Huomenta, isä; minä olen teidän penikkanne. Isä näyttää olevan
-pulassa ja neuvon tai minkä muun tarpeessa?
-
-Raften kohotti riippuvan ylähuulensa ja paljasti jykevät etuhampaansa
-leveään nauruun, joka rauhoitti poikien sydäntä.
-
--- Minä luulin teidän aikoja sitten kyllästyneen tähän elämään.
-
--- Saammeko olla täällä niin kauan, kunnes kyllästymme? sovitti Sam
-siihen paikalla, mutta jatkoi sitten heti odottamatta vastausta, jota
-hän ei kaivannut: -- Kuulkaas, isä, onko siitä pitkäkin aika, kun
-täällä oli hirviä?
-
--- Eiköhän liene siinä kahdenkymmenen vuoden vaiheilla.
-
--- Niin aina, katsokaapa nyt tuota, kuiskasi Tikka.
-
-Raften katsoi ja oikein tunsi sydämensä sykähtävän, sillä kuva, joka
-oli puoleksi piilossa pensaikossa, oli koko lailla oikean hirven
-näköinen.
-
--- Eikö haluttaisi ampua? yritti Jan.
-
-Raften otti jousen ja nuolen, mutta käsitteli niitä niin kehnosti,
-että antoi ne heti pois huomauttaen: -- Taitaa pyssy olla riittävän
-hyvä minulle. Sitten hän virkkoi: -- Onkos Kaleb ukko täällä käynyt
-sen jälkeen?
-
--- Kaleb ukkoko? Eiköhän; hänhän on meidän vakinainen kumppanimme.
-
--- Näyttää pitävän enemmän teistä kuin minusta.
-
--- Kuulkaas, isä, sanokaas meille, mistä te tiedätte, että juuri
-Kaleb teitä ampui?
-
--- En minä tiedä sitä niin varmaan, että voisin oikeuden edessä
-toteen näyttää, mutta me riitelimme sinä päivänä kaupungissa
-hevoskaupan jälkeen, ja hän vannoi tekevänsä minun kanssani tilit ja
-lähti kaupungista. Hänen oma vävynsä Dick Pague seisoi siinä vieressä
-ja kuuli hänen sanovan sen. Kun minä sitten yöllä palasin kotiin,
-niin minua Viheriän lehdon luona ammuttiin, ja seuraavana päivänä me
-löysimme siitä läheltä Kalebin tupakkakukkaron ja muutamia kirjeitä.
-Sen enempää minä en asiasta tiedä enkä tahdokaan tietää. Pague petti
-häntä taloasiassa konnamaisesti, mutta se asiahan ei kuulu minuun.
-Näyttää siltä, että ukko pian saa mennä hiiteen ja tulla toimeen
-miten voi.
-
--- Hän näyttää hyväsydämiseltä, sanoi Jan.
-
--- Hänellä on kovin raju luonto, ja kun hän on humalassa, niin hän
-tekee vaikka mitä. Muutoin hän on oikea mies.
-
--- Entä kuinka on talon laita? Sam kysyi. -- Eikö se ole hänen omansa?
-
--- Ei, en minä luule sen enää olevan hänen omansa. Minä en
-tosiaankaan tiedä. Olen vain kuullut puhuttavan. Saryann ei
-tietenkään ole hänen tyttärensä. Ei ole sukuakaan, mutta hänellä
-ei ole ketään muuta. Dick taas oli minun palkkalaiseni -- aika
-liukaskielinen; hän puhui vaikka linnun oksalta; mutta hyvä työmies
-hän oli. Hän nai Saryn ja sai ukon antamaan hänelle talonkirjat,
-hänen itsensä vain piti saada elää heidän luonaan elämänsä loppuun,
-niin ettei häneltä mitään puuttuisi. Mutta heti kun he saivat
-paikan, niin näkyi kyllä, että Dick tahtoi päästä Kalebista, ja
-viime vuonna saatiin aihe hänen koirastaan, vanhasta Turkista. Eivät
-olisi tahtoneet sitä pitää. Sanoivat sen pelottavan kanoja ja ajavan
-lampaita, mikä onkin mahdollista, sillä minä luulen, että se tappoi
-yhden minunkin lampaistani, ja minä antaisin kymmenen dollaria sille,
-joka sen tappaisi -- jos nimittäin saataisiin varma tieto, että se
-oli se. Mutta Kaleb muutti mieluummin puron varressa olevaan mökkiin,
-joka on heidän maansa toisessa päässä, kuin luopui koirastaan. Asiat
-sitten vähän paranivat. Dick ja Saryann leppyivät vähäksi aikaa ja
-lähettivät hänelle paljon jauhoja ja muuta tavaraa, mutta nyt heidän
-sanotaan aikovan häätää ukon siitäkin paikasta ja päästä hänestä
-eroon lopullisesti. Miten käynee; se asia ei kuulu minulle, vaikka
-hän syyttääkin minua, että minä olen yllyttänyt Dickiä.
-
--- Kuinkas on muistikirjan laita? hän sitten sanoi huomatessaan
-piirustusvihon, joka vielä oli avoinna Janin kädessä.
-
--- Niin tosiaankin, tästäpä muistankin, huudahti poika. -- Mutta mikä
-tämä on? Hän näytti piirustamaansa sorkan jälkeä. Raften tutki sitä
-uteliaasti.
-
--- Hm, enpä tiedä; näyttää minusta kovasti suuren uroshirven
-jäljeltä. Mutta ei se voi olla se; niitä ei enää ole ainoatakaan
-tällä paikkakunnalla.
-
--- Kuulkaas, isä, jatkoi Sam itsepintaisesti, -- eikö teihin koskisi
-kipeästi, jos teidät vanhana miehenä ryöstettäisiin ja ajettaisiin
-talosta?
-
--- Kuinkas muutoin; mutta minä en menettäisi tavaraani hevoskaupassa
-enkä sen jälkeen lähtisi toista ampumaan. Jos minä siitä vihaa
-kantaisin, niin menisin ja antaisin hänelle selkäsaunan taikka saisin
-itse selkääni ja pitäisin hyvänäni. Mutta riittäköön tämä tästä.
-Puhutaan jostakin muusta.
-
--- Ostatteko minulle uuden muistikirjan, kun taas käytte Downey's
-Dumpissa? Minä en tiedä kuinka paljon se maksaa, muutoin antaisin
-rahan myös, sanoi Jan mielessään rukoillen, ettei se maksaisi
-enempää kuin ne viisi tai kymmenen senttiä, jodia olivat hänen koko
-omaisuutensa.
-
--- Kyllä, minä kirjoitan sen tiliin. Taikka onhan siellä vielä
-valkoisten siirtokunnassa yksi, jonka saat ilmaiseksi.
-
--- Kuulkaas, herra Raften, sekaantui nyt Gui puheeseen, -- minä
-voitan kaikki muut hirven metsästyksessä.
-
-Sam vilkaisi Janiin ja Jan vilkaisi Samiin, sitten he vilkaisivat
-Guihin, tekivät muutamia pahaenteisiä eleitä, sieppasivat kumpikin
-pitkän puukon ja hyppäsivät kolmannen sotapäällikön kimppuun, mutta
-tämä pakeni Raftenin taa ja alkoi tavalliseen tapaansa ruikuttaa: --
-Antakaa minun olla --
-
-Raftenin silmät vilkkuivat. -- Minä luulin teidän kaikkien olevan
-samaa heimoa ja rauhassa keskenänne.
-
--- Rikokset on rangaistava, vastasi hänen poikansa.
-
--- Käskekää niitä jättämään minut rauhaan, ruikutti Mäihä.
-
--- No saat anteeksi tällä kertaa, jos etsit käsille sen murmelin.
-Tässä ei ole kahteen päivään saatu tapella ollenkaan.
-
--- No hyvä, ja Gui lähti. Viiden minuutin kuluttua hän palasi
-takaisin viittoen toisia seuraamaan. Pojat ottivat jousensa ja
-nuolensa, mutta petosta peläten jäivät odottamaan. Mutta kun Gui
-aivan ilmeisellä innolla hyökkäsi omia aseitaan ottamaan, lähtivät
-kaikki vainiolle. Raften tuli perässä kysyttyään ensin, mahtoiko
-uskaltaa lähteä samaan matkaan.
-
-Harmaantunut vanha murmeli oli todella aterioimassa apilapellossa.
-Pojat kulkivat kyyryssä aidan ohitse, ryömivät sitten ruohikkoa
-pitkin aito intiaanien tapaan, kunnes murmeli nousi kahdelle jalalle
-katselemaan ympärilleen. Metsästäjät makasivat hetken hiljaa
-alallaan; kun murmeli laskeutui alas, he taas ryömivät eteenpäin
-ja pääsivät neljänkymmenen askelen päähän joka mies. Vanha murmeli
-veitikka alkoi nyt osoittaa epäluulon merkkejä, minkä vuoksi Sam
-sanoi: -- Kun se ensi kerran syö, niin ammutaan kaikki yhtä aikaa.
-Heti siis, kun murmelin rinnan asemesta alkoi näkyä harmaata selkää,
-pojat nousivat polvilleen ja ampuivat. Nuolet vinkuivat harmaan
-otuksen joka puolelta, mutta ei ainoakaan sattunut, ja ennen kuin
-he ennättivät ampua toisen yhteislaukauksen, se jo oli pötkinyt
-reikäänsä.
-
--- Halloo, Mäihä, mikset sinä osunut?
-
--- Lyön vetoa, että ensi kerralla osun.
-
-Kun he palasivat takaisin, otti Raften heidät vastaan nauraa höristen.
-
--- Olettepa te huonoja metsämiehiä. Nälkään te kuolisitte joka
-sorkka, ellei tässä olisi valkoisten siirtokuntaa niin lähellä.
-Niin kyllä kävisi, mutta jos te olisitte oikeita intiaaneja, niin
-te vahtisitte koko yön reiän suulla. Ja kun murmeli aamulla lähtisi
-ulos, niin te saisitte sen. Tämän ammuttuanne voisitte sitten tulla
-pyytämään toista, joka on meidän puolella ylemmällä laitumella.
-
-Sen sanottuaan Raften lähti, ja Sam huusi hänen jälkeensä:
-
--- Kuules isä; missä se muistikirja on, joka Janin piti saada?
-
--- Minä jätän sen vuoteellenne. Niin hän tekikin, ja Janilla ja
-Samilla oli ilo anastaa kirja halkaistun kepin avulla ikkunasta.
-
-
-
-
-XVI
-
-KUINKA JAN TUNSI SORSAT MATKAN PÄÄSTÄ
-
-
-Suuri Tikka sanoi eräänä päivänä siimeksessä selällään maatessaan
-ylväällä käskijän äänellä:
-
--- Pikku Majava, minua pitää huvittaa. Tule tänne. Kerro jokin juttu.
-
--- Mitä tuumisit tutniista, jospa harjoiteltaisiin sitä? vastasi
-toinen päällikkö, mutta hän oli yrittänyt samaa ennenkin, eikä Samia
-enempää kuin Guitakaan vähääkään huvittanut tämä peräti kuollut kieli.
-
--- Minä sanoin, että kerro minulle jokin juttu, vastasi Tikka
-julmistuneena.
-
--- No hyvä, sanoi Pikku Majava. -- Minä kerron sinulle jutun
-eräästä jalosta nuorukaisesta -- hän oli jaloin pikku sankari, mikä
-on koskaan pöksyissä kulkenut ja koulussa patukasta saanut. Tämä
-pikkuinen poika lähti metsään asumaan ja tahtoi tulla kaiken elävän
-kanssa tuttavaksi. Se oli kovin vaikea tehtävä, eikä ollut ketään,
-joka olisi häntä auttanut, mutta hän vain yritti yrittämistään --
-voi kuinka jalo ja urhoollinen hän oli -- ja kirjoitti havaintonsa
-muistiin, ja kun hän oppi jotakin uutta, niin hän tarrasi siihen
-kiinni kuin kuolema. Hän sai sitten kirjan, josta oli jonkin verran
-apua, joskaan ei paljon. Se kertoi hänelle muutamista linnuista,
-miltä ne olisivat näyttäneet, jos niitä olisi voinut _pitää
-kädessään_. Mutta tämä sankarinuorukainen näki ne vain matkan
-päästä, ja mitäs siitä? Eräänä päivänä hän näki lammella sorsan,
-joka oli niin kaukana, että siitä erotti vain muutamia väritäpliä,
-mutta hän piirsi sen kuvan, ja myöhemmin siitä vaatimattomasta
-raapustuksesta voi todeta, että se oli vinkusorsa eli telkkä, ja
-silloin tämän mainion pojan päähän pisti oiva ajatus. Kaikki sorsat
-ovat erilaisia; kaikissa on pieniä täpliä ja juovia, jotka ovat kuin
-nimilippu taikka sotamiehen univormu. "Jos minä voin kuvata paperille
-niiden univormut, niin tunnen sorsat pitkänkin matkan päästä heti
-kun näen ne." Hän siis ryhtyi työhön ja piirsi mitä näki. Eräällä
-hänen ystävällään oli täytetty metsäsorsa, ja tämä tiedonhaluinen
-poika asetti sen pitkän matkan päähän ja piirsi siitä kuvan. Toisen
-hän jäljensi kaiverretusta kuvasta ja kaksi muuta erään eläinten
-täyttäjän ikkunassa näytteillä olleista linnuista. Mutta hän tiesi
-hyvin, että on pari-, kolmekymmentä erilaista sorsaa, sillä hän näki
-usein toisia matkan päästä ja piirusteli niistä kaukokuvia toivoen
-jonakin päivänä saavansa selville, mitä ne olivat. No sitten poika
-eräänä päivänä piirsi lammelta uuden sorsan kuvan, ja hän näki sen
-kerran toisensa perästä. Mutta ei voinut saada selville, mikä se oli,
-vaikka hänellä oli siitä niin i-h-a-n-a kuva, eikä kukaan muukaan
-tiennyt mikä se oli, ja kun hän sen huomasi, niin hänen täytyi lähteä
-tiipiihin ja pihistää ensimmäisen sotapäällikön omena ja syödä se
-mielenliikutustaan salatakseen.
-
-Näin puhuttuaan Jan veti esiin omenan ja alkoi syödä sitä
-murheellisen näköisenä.
-
-Sävynkään värähtämättä Suuri Tikka jatkoi juttua: -- Sitten kun
-ensimmäinen sotapäällikkö oli kuullut sydäntä särkevän kertomuksen
-hukkaan menneestä elämästä, hän sanoi: "Joutavia, mitä minä tuosta
-vanhasta omenasta? Likaämpäristähän se pelastettiin." Mutta minusta
-näyttää, että kun mies ryhtyy jotakin tekemään eikä tee, niin hän on
-"suuri erehdys" koko mies, mikä on melkein sama kuin "kirottu houkka".
-
-Niin, jos tällä sankarinuorukaisella olisi ollut sen verran älliä
-kallossaan, että olisi astunut esiin latuskalla jalalla, sen
-sijaan että varasti mädänneitä omenia, joita siat ovat tallanneet,
-ja kertonut huolensa suurelle ylisotapäällikölle, niin se maassa
-syntynyt jalo punanahka olisi sanonut: "Se on oikein poikani. Kun et
-tiedä, niin tule ukkovaarin luo. Sinä tahdot tulla eteväksi sorsien
-tuntijaksi. Ugh! Hyvä." -- Niin hän olisi auttanut ja vienyt sen
-yksinkertaisen nuorukaisen Downey's Dumpiin Downeyn hotelliin ja
-siellä näyttänyt hänelle kaikki sorsat mitä suinkin on maan päällä
-siinnyt ja kaikki liputettuina ja laputettuina. Uagh! Minä olen
-puhunut.
-
-Ja Suuri Tikka virnisti hirmustuneena Guille, joka suotta etsi hänen
-kasvoistaan jotakin johdatusta vahvasti epäillen, että koko juttu
-olikin kaikkein hienointa ilvettä. Mutta Jan oli koko ajan pitänyt
-tätä silmällä. Samin kasvot eivät koko aikana osoittaneet muuta kuin
-todellista, yhä kasvavaa mielenkiintoa. Hänen lopullisen ehdotuksensa
-järkevyys oli ilmeinen, ja seuraus siitä oli, että päätettiin
-paikalla tehdä retki Downey's Dumpiin, pieneen kaupunkiin, joka oli
-seitsemän kilometrin päässä siinä paikassa, missä rautatie kulkee
-Skagbog-joen rannalla olevan pitkän suon poikki. Rakennusurakoitsija
-Downey oli sille paikalle rakentanut linjan pohjattomaksi luullun
-suon poikki, mutta hyvä onni olikin siitä löytänyt pohjan ja samalla
-antanut herra Downeylle pienen omaisuuden. Sillä hän rakensi hotellin
-ja oli nyt pääpomoja siinä kaupungissa.
-
--- Taidamme jättää kolmannen sotapäällikön leirin vartijaksi, sanoi
-Sam, -- ja minä luulen, että meidän on paras pukeutua valepukuun ja
-mennä sinne valkoisina.
-
--- Sinä tarkoitat, että meidän olisi paras palata siirtokuntaan ja
-yhtyä valkoisiin?
-
--- Joo, vieläpä ottaa hevonen ja vaunut. Sinne on yli seitsemän
-kilometriä.
-
-Tämä oli soraääni. Jan oli mielessään kuvitellut jalkamatkaa metsän
-kautta, mutta tämä ehdotus oli järkevämpi, minkä vuoksi hän myöntyi.
-
-He siis lähtivät kotiin kertomaan asiaansa, ja siellä heidän osakseen
-tuli hellä vastaanotto äidin ja pikku Minnien puolelta. Miehet olivat
-kotoa poissa. Pojat valjastivat tuota pikaa hevosen, ja saatuaan
-äidiltään muutamia asioita toimitettavakseen ajoivat Downey's Dumpiin.
-
-Sinne saavuttuaan he ensin ajoivat majataloon saadakseen hevosen
-suojaan, menivät sitten puotiin, jossa Sam toimitti äitinsä asiat, ja
-kun Jan oli vielä kerran katsonut, että hänellä oli kynät, paperit
-ja kumit mukana, he lähtivät Downeyn hotelliin. Janin tunteet olivat
-melkein samanlaatuiset kuin maalaispojan, joka käy ensi kertaa
-sirkuksessa -- nyt hänen siis piti nähdä ne asiat, joista hän oli
-niin kauan haaveillut; hänelle aukenivat kaikki taivaat.
-
-Eikä hänen, kumma kyllä, tarvinnut pettyä. Downey oli jäyhä ja
-voimallinen liikemies. Hän ei kiinnittänyt poikiin juuri mitään
-huomiota, sanoi vain lyhyeen "huomenta, Sam", kunnes näki Janin
-piirtävän sangen hyviä kuvia. Koko maailma pitää taiteilijoista, ja
-nyt oli jopa vaara, että apua olisi tullut liiaksikin.
-
-Laatikoita ei voinut avata, mutta ne käännettiin ympäri ja niihin
-asetettiin varjostimia, niin että valo sopi niin hyvin kuin suinkin.
-Jan hyökkäsi heti sen linnun kimppuun, jonka hän oli lammikon
-rannalta "kaukokuvannut". Hänen ihmeekseen se oli metsäsorsan naaras.
-Koko iltapäivän hän piirusteli näitä sorsia, uroita ja naaraita,
-ja kun Downeyllä oli niitä yli viidenkymmenen, niin Jan mielestään
-oli kuin Aladdin lumotussa puutarhassa -- aarteiden runsaudesta
-haltioissaan. Kaikki linnut oli varustettu oikeilla yleisesti
-käytetyillä nimillä, ja Janilla oli suuri kasa piirustuksia, kun he
-lähtivät pois, ja hän oli niistä kovin hyvillään. Hän viimeisteli
-kuvat jäljestäpäin huolellisesti ja kokosi ne kaikki sorsatauluun,
-joka ratkaisi monta kauan kiusaa aiheuttanutta pulmaa.
-
-Kun he iltahämärässä palasivat leiriin, odotti heitä siellä yllätys.
-Polulla oli valkoinen olento, jonka he lähemmin tarkastaessaan
-huomasivat aaveeksi; ilmeisestikin Guin tekoa. Päänä oli mahdottoman
-suuri maamuna joka oli veistetty pääkallon kaltaiseksi, ja ruumiiksi
-oli pantu sanomalehti.
-
-Mutta tiipii oli tyhjä. Gui oli luultavasti pelästynyt itse aaveen
-pystytettyään eikä uskaltanut jäädä sinne yksin yön hiljaisuuteen.
-
-
-
-
-XVII
-
-SAMIN ERÄTAIDONNÄYTE
-
-
-Samin vahva puoli oli kirveen käyttö. Hän oli huomattavan taitava
-tässäkin kirvesmiesten maassa ja "intiaanien" kesken hän tietysti
-oli oikea ihme. Jan saattoi puolen tuntia kolhia jotakin pölkkyä,
-jonka hän aikoi halkaista kykenemättä tekemään sille mitään, kunnes
-Sam sanoi: -- Jan, lyö sitä juuri tuohon paikkaan, taikka ehkä otti
-häneltä kirveen ja löi itse hänen puolestaan ja yhdellä iskulla
-halkaisi pölkyn. Mutta ei mikään sääntö neuvonut, mikä olisi se oikea
-paikka. Toisinaan piti iskeä sitovan oksan yläpuolelle, toisinaan sen
-sivulle, toisinaan aivan keskelle ja toisinaan pölkyn päähän kauas
-oksasta -- usein mitä uskomattomimpiin kohtiin. Toisinaan riitti yksi
-suora isku, toisinaan piti iskeä luisusti, ja milloin syitä myöten,
-milloin niiden poikki, ja joskus piti yhdistää useita samanlaatuisia
-iskuja; mutta olipa oikea isku mikä tahansa, aina Sam näytti
-vaistomaisesti sen arvaavan ja iski niin tarkkaan oikeaan paikkaan,
-ainoaan paikkaan, josta kova sitkeä pölkky otti haljetakseen, ja
-melkein aina se niin alttiisti hajosi kahtia, kuin olisi koko juttu
-ollut ennakolta valmistettu juoni. Sam ei taidostaan kerskunut. Hän
-piti vain yleisesti myönnettynä asiana, että hän oli siinä taidossa
-mestari, ja mestariksi hänet muut tunnustivatkin.
-
-Kerran Jan, joka jo alkoi ajatella saavuttaneensa jonkin verran
-taitoa, kolhi paksua sitkeätä pölkkyä, kunnes mielestään oli sitä
-tunnustellut kaikilla mahdollisilla tavoilla saamatta siihen
-kuitenkaan rakoa syntymään. Gui silloin härnäili, että "annas kun
-minä näytän", mutta tulos ei ollut sen parempi.
-
--- Hei, Sam, huusi Jan, -- lyön vetoa, että tämä voittaa sinutkin.
-
-Sam käänsi pölkyn toisin päin, valitsi toivottoman näköisen kohdan,
-johon ei kirves ollut vielä koskennutkaan, käänsi pölkyn pystyyn,
-kaatoi paikkaan kupillisen vettä, ja kun tämä oli imeytynyt sisään,
-löi yhden ainoan suoran iskun sille viivalle, jossa syyt erosivat
-ympäröidäkseen oksan. Hän tähtäsi hiuskarvalleen oikein, ja pölkky
-lensi halki.
-
--- Hurraa! huusi Pikku Majava ihaillen.
-
--- Hohhoh! sanoi Mäihä. -- Se oli selvä sattuma. Toista kertaa hän ei
-sitä tekisi.
-
--- Eipä tietenkään samalle pölkylle! vastasi Jan. Hän käsitti, että
-sellainen isku kysyi suurta tarkkuutta ja taitoa, sillä ei joka mies
-olisi tiennyt, että juuri tuo kupillinen vettä oli tarpeen puun
-joustavuuden laukaisemiseksi.
-
-Mutta Gui jatkoi halveksivasti: -- Se jo rakoili, kun minä löin.
-
--- Tuo minun mielestäni on _coup'n_ arvoinen, sanoi Pikku Majava.
-
--- Vai "kupin", hohotti kolmas sotapäällikkö halveksien. Minäpä annan
-teille tehtävän, josta nähdään, osaatteko todella kirvestä käyttää.
-Osaatko sinä hakata kuuden tuuman puun poikki kolmessa minuutissa ja
-kaataa sen vastatuuleen?
-
--- Mikä puu sen pitää olla?
-
--- Vaikka mikä.
-
--- Minä lyön viisi dollaria vetoa, että hakkaan poikki kuuden tuuman
-valkopetäjän _kahdessa_ minuutissa ja kaadan sen mihin suuntaan vain
-tahdon. Sano sinä, mihin paikkaan sen tulee kellistyä. Pistä siihen
-paalu pystyyn, niin minä kaadan niin, että paalukin menee maan sisään.
-
--- Minä en luule kenelläkään tässä heimossa olevan viittä dollaria
-vetorahoiksi, mutta jos sinä sen teet, niin me annamme sinulle suuren
-kuppisulan, vastasi Pikku Majava.
-
--- Jousipönkkää ei saa käyttää, sanoi Gui haluten tehdä työn
-mahdottomaksi.
-
--- Hyvä, vastasi Tikka, -- minä teen sen sitten ilman jousipönkkää.
-
-Hän siis hioi kirveensä, tutki suutteita, huomasi terän olevan
-varressa vähän takakenossa, siten nimittäin, ettei sen kaari
-osoittanut kädensijasta vaaksan vertaa eteenpäin, vain puolen
-tuumaa sen ohi. Silmään lyöty naula korjasi tämän vian, ja pojat
-lähtivät sitten puuta valitsemaan. Pian löydettiinkin valkopetäjä,
-joka oli likimain kuusi tuumaa läpimitaten, ja Samin sallittiin
-raivata pensaat sen ympäriltä. Jan ja Gui ottivat nyt vankan paalun,
-ja seisoen aivan puussa kiinni katsoivat ylöspäin pitkin runkoa.
-Metsässä tietysti joka puu on hiukan kallellaan johonkin suuntaan, ja
-oli helppo nähdä, että tämä oli hiukan kallellaan etelää kohti. Tuuli
-taas, sen verran kuin sitä oli, puhalsi pohjoisesta ja Jan päätti sen
-vuoksi asettaa paalun suoraan pohjoispuolelle.
-
-Samin pienet japanilaissilmät vilkkuivat. Mutta Gui, joka tietenkin
-ymmärsi jonkin verran puun kaatoa, oli aivan revetä uhittelusta.
--- Hohhoh! Tuon verranko sinä tiedät? Tuo on kovin helppoa; kuka
-tahansa osaa kaataa suoraan vastatuuleen. Antaa ampua viistoon, niin
-koettakoon sitten. Kas noin, ja Gui asetti paalun luoteispuolelle. --
-No hyvä, mestari. Antaapas tulla nyt.
-
--- Hyvä juttu. Saattepahan nähdä. Antakaas kun vähän katselen.
-
-Sam käveli puun ympäri, tutki sen kaltevuutta ja tuulen voimaa
-latvassa, kääri korkealle hihansa, päästi housunkannattimensa alas
-olkapäiltä, sylki kouriinsa ja puun länsipuolella seisten sanoi
-"valmis".
-
-Janilla oli kello kädessä, ja hän huusi _"nyt"_.
-
-Kaksi lujaa kiireetöntä iskua puun eteläpuolelle leikkasi siitä
-poikki puhtaan viillon, joka keskeltä oli kaksi tuumaa syvä.
-Hakkaaja astui sitten askelen eteenpäin ja puun pohjoispuolelle
-kahdeksantoista tuumaa ensimmäisen viillon alapuolelle, kätensä
-vaihdettuaan -- jota harvat kykenevät tekemään -- hän nopeaan
-hakkasi pohjaloven. Ei ainoakaan isku ollut liian hätäinen, ei
-ainoakaan sattunut väärään kohtaan. Ensimmäiset lastut, jotka siitä
-lensivät, olivat kymmentuumaisia, mutta ne vähenivät nopeasti sitä
-mukaa kuin lovi syveni. Lovi oli jo uponnut puuhun kaksikolmannesta
-sen vahvuudesta, kun Jan huusi "minuutti kulunut." Sam lakkasi
-hakkaamasta ilman näkyvää syytä, nojasi toisella kädellä puun
-eteläkylkeä vastaan ja katseli huolettomasti sen latvaa.
-
--- Sukkelaan, Sam. Sinä menetät aikaa! huudahti hänen ystävänsä. Sam
-ei vastannut. Hän piti silmällä tuulen puuskia ja odotti väkevämpää.
-Se tuli -- iski puunlatvaan. Kuului pahaa ennustava rusahdus, mutta
-Sam oli jättänyt kylliksi hakkaamatta ja työnsi varmuuden vuoksi
-kovasti vastaan; paikalla kun puu alkoi ponnahtaa takaisin hän hyvin
-nopeaan peräkkäin iski kolme voimallista iskua leikaten länsipuolelta
-pois kaiken puun, mitä siellä oli jäljellä, niin että jäi vain kolmen
-tuuman kolmisärmiö leikkaamatonta säiettä. Kaikki paino oli nyt tämän
-paikan luodepuolella. Puu kuukahti nyt sille puolelle, mutta keikahti
-ympäri leikkaamattoman navan varassa; toinen tuulenpuuska auttoi,
-heiluminen taukosi, puu kaatua rusahti luoteeseen ja sysäsi paalun
-maan sisään aivan näkymättömiin.
-
--- Hurraa! Hurraa! Hurraa! Yksi minuutti ja neljäkymmentäviisi
-sekuntia! Kuinka Jan hurrasikaan! Sam vaikeni, mutta hänen silmänsä
-näyttivät hiukan vähemmän tylsiltä ja tyhmiltä kuin tavallista, ja
-Gui sanoi: -- Hohhoh! Mitä tuo nyt sitten on? Jan otti mittatikun
-taskustaan ja astui kannon luo. Paikalla sen kannolle laskettuaan hän
-huudahti: -- Puolikahdeksatta tuumaa siitä paikasta, josta hakkasit,
-ja taas hän heilautti hattuaan ja hurrasi.
-
--- Niin, ukkoseni, hyvin sinä sen teit määräajassa. Siitä ainakin
-tulee suuri "kuppi" jos mistään! Ja vaikka Gui ehdotti, että
-asia jätettäisiin Kalebille, niin Sam sai suuren sulkansa ja oli
-kirvesmiehistä ensimmäinen Sangerin intiaanien kesken.
-
-
-
-
-XVIII
-
-HUUHKAJAT JA ILTAKOULU
-
-
-Sam kävi eräänä iltana ulkona vielä viimeisen kerran tähtiä
-katsomassa, ennen kuin lähti levolle.
-
-Huuhkaja oli vähän matkan päässä huhuillut.
-
--- _Huu-huhuu-huhu-huuu_.
-
-Mikäs muu kuin juuri tuo huuhkaja hänen siinä katsellessaan ääneti
-liiti parinkymmenen askelen päähän maahan pystytetyn taikariu'un
-päähän.
-
--- Jan! Jan! Anna jouseni ja nuoleni, sukkelaan! Täällä on huuhkaja
--- kanavaras; se on luvallista riistaa.
-
--- Hän vain pilailee kanssasi, Jan, sanoi Gui uneliaasti vuoteeltaan.
--- Minä en menisi!
-
-Mutta Jan hyökkäsi ulos vieden sekä omansa että Samin aseet. Sam
-ampui suurta sulkalintua, mutta ilmeisestikin ohi, sillä huuhkaja
-levitti siipensä ja liiti pois.
-
--- Siinä nyt menee paras nuoleni. Se oli "Varma kuolema".
-
--- Huhhuh! ilkkui Jan huomatessaan hänen ampuneen ohi. -- Ethän sinä
-osaa ampua vähääkään.
-
-Mutta heidän siinä seistessään kuului pitkäin siipien suhahdus ja
-taas huuhkaja istahti samaan paikkaan taikariu'un päähän.
-
--- Minun vuoroni! kuiskasi Jan läähättäen. Hän jännitti jousensa,
-nuoli lensi ja huuhkaja livahti tiehensä ehjin nahoin, niin kuin ensi
-kerrallakin.
-
--- No, ei sinusta, Jan, ole mihinkään. Noin helppo maali. Hahhah,
-kuka typerys tahansa olisi tuohon osannut. Mikset sinä osunut?
-
--- Kaiketi sen vuoksi, etten ole mikään typerys. Mutta osasinhan minä
-samaan paikkaan kuin sinäkin, ja saman verran lähti verta.
-
--- Jos se vielä tulee takaisin, niin huutakaa minua, kimitti Gui
-kimakalla äänellään. -- Minä teille, heput, näytän, kuinka sitä
-pitää ampua. Ei teistä ole mihinkään ilman minua. Niin, minä muistan
-sen ajan, jolloin minä olin hirven metsästyksessä --. Mutta samassa
-koko heimo hyökkäsi niin kiukkuisesti Mäihän vuodetta kohti, että
-muistelmien tulva katkesi hyvin lyhyeen ja sen sijaan hän taas alkoi
-mankua: -- Antakaa minun olla. Enhän minä tee teille mitään!
-
-Yöllä he taas heräsivät puun latvasta kuuluvaan rääkynään, ja Jan,
-nousten istumaan vuoteessa, sanoi: -- Kuulkaas, pojat, se on varmaan
-taaskin tuo iso huuhkaja.
-
--- Niin se onkin, vastasi Sam. -- Kumma kun en tullut tuota ennen
-ajatelleeksi.
-
--- Minäpä ajattelin, Gui sanoi; -- minä tiesin sen koko ajan.
-
-Aamulla lähdettiin nuolia etsimään. Taikariuku oli korkea seiväs,
-johon oli ripustettu aitoon intiaanien tapaan höyhenillä koristettu
-kilpi. Kilpeen Jan oli maalannut valkoisen puhvelin, heimon totemin.
-Tähdäten tiipiistä suoraan sen poikki he ryhtyivät etsimään vasta
-kaukaa riu'un takaa, sillä he olivat aina tottuneet jännittämään
-nuolen kärkeen saakka. Tuskin he olivat astuneet kymmentä askelta,
-ennen kuin Janilta pääsi sanomattoman hämmästyksen huudahdus: --
-Katsos! Katsos tuota -- ja _tuota_ --!
-
-Siinä makasi maassa ei enempää kuin kolmen tai neljän askelen päässä
-toisistaan kaksi suurta huuhkajaa, kumpikin suoraan läpi sydämen
-ammuttuna, toinen Samin "Varman Kuoleman", toinen Janin "Viheltäjän"
-lävistämänä. Kumpikin laukaus oli sattunut kohdalleen, eivätkä pojat
-voineet sanoa muuta kuin: -- Voi ihmettä, jos tämä kerrottaisiin
-kirjassa, niin jokainen sanoisi, että se on suuri valhe! Se tosiaan
-oli yksi niitä ihmetapauksia, joita vain todellisessa elämässä
-sattuu, ja koko heimo yhtä poikkeusta lukuun ottamatta äänesti suuren
-"kupin" kummallekin metsästäjälle.
-
-Gui osoitti perinpohjaista halveksumista. -- Pääsivät niin likelle,
-että osasivat sattumalta, eivätkä sitten tienneet, että sattuikaan.
-Jos minä olisin ollut ampumassa jne. jne.
-
--- Entä se rääkynä puun latvassa, Gui?
-
--- Ärrrrh.
-
-Kaunis lintu tenhoaa aina luonnontutkijan. Jan oli näiden molempien
-vuoksi aivan haltioissaan. Hän mittasi kummankin siipien välin
-ja etäisyyden nokasta pyrstöön. Hän tutki niiden sulkia; häntä
-oikein pöyristytti niiden suurten keltaisten silmien tuike ja
-pitkät voimakkaat kynnet ja hän ihaili niiden joka piirrettä. Häntä
-harmitti, kun hän ajatteli, että nämä ihmeteltävät olennot muutamassa
-päivässä muuttuisivat niin iljettäviksi, etteivät kelpaisi muuta kuin
-kuopattaviksi.
-
--- Voi, kunpa minä osaisin täyttää ne, hän sanoi.
-
--- Mikset pyydä Si Leetä näyttämään, ehdotti Sam. -- Minä olen usein
-nähnyt intiaanien rohtomiesten kuvia, joissa on täytettyjä lintuja,
-hän lisäsi viekkaasti ja sangen sattuvasti.
-
--- Sen minä totisesti teenkin.
-
-Mutta nyt tuli eteen mutkallinen kysymys. Lähtisikö hän Si Leen
-luo ja samalla muuttuisi "valkoiseksi" ja rikkoisi intiaanielämän
-viehätyksen, vai ryhtyisikö hän sellaiseen yritykseen, että
-houkuttelisi Sin heidän luokseen täyttämään linnut, vaikkei
-heillä metsässä ollutkaan minkäänlaisia välineitä. Äänestyksellä
-päätettiin, että Si tuotaisiin leiriin. -- Isä voisi luulla, että me
-olemme tulleet katumapäälle, sanoi Sam. Niinpä Si Leen kintereille
-järjestettiin vakoilijoita, ja tupsahdettuaan salaväijytykseen
-hän suostui avaamaan leirissä iltakoulun ja opettamaan lintujen
-täyttämistä.
-
-Hän toi mukanaan työkalut ja tarvikkeet, kimpun riveitä, jotka hän
-oli saanut köyttä purkamalla, vähän puuvillaa, lujaa pellavanuoraa,
-kaksi pitkää parsinneulaa, kerman tavoin vatkattua arsenikkisuopaa,
-maissijauhoja, vähän ohutta ja vahvempaa pehmeää rautalankaa, viilan,
-pihdit, rautalangan katkaisimen, terävän veitsen, vankat sakset,
-poran, kaksi valmista puista jalustaa ja kaikkein päälliseksi hyvän
-lampun. Pojat olivat siihen saakka tyytyneet nuotion valoon.
-
-Metsätiipiissä Sam täten oppi sen taiteen ensi alkeet, joka
-tulevaisuudessa oli hänelle tuottava monet ilot, mutta vähän suruakin.
-
-Guita asia huvitti, vaikka hän yhä uhitteli; Samia se huvitti
-suuresti; Jan oli kerrassaan haltioissaan ja Si Lee kunniansa
-kukkuloilla. Hänen rusottavat punaiset poskensa ja pyöreä ruumiinsa
-oikein paisuivat ylpeydestä; jopa puoleksi paljas pää ja lihavat
-haparoivat sormetkin näyttivät olevan tietoiset hänen yleisestä
-mielenylennyksestään ja arvontunnostaan.
-
-Ensin hän tukki puuvillaa lintujen kurkkuun ja haavoihin. Sitten
-hän otti toisen, leikkasi viillon rintalastan alapäästä lähes
-pyrstönjuureen saakka Janin ottaessa toisen ja koettaessa tarkkaan
-matkia hänen esimerkkiään. [Alkuperäisessä kirjassa on kuvitetut
-ohjeet.]
-
-Nahan hän nylki ruumiista etupäässä kynsillään, kunnes sai käteensä
-kummankin koiven polven, jonka hän nivelen kohdalta leikkasi
-puukollaan poikki. Kummastakin sääriluusta poistettiin liha aina
-nilkkaniveltä myöten, sääri ja nahka jätettiin. Nylkien sitten
-takaisinpäin pyrstön kahden puolen hän leikkasi pyrstön kannan
-ruumiista irti ja jätti sen sulkineen nahkaan kiinni, ja tämä oli,
-sanoi Si, paikka, jonka ympäri oli vaikea päästä. Sam sanoi sitä "Kap
-Hornin ympäri purjehtimiseksi". Sitä myöten kuin lihaa paljastui,
-Si ripotti siihen vahvasti maissijauhoja; tämä esti höyheniä
-tahraantumasta.
-
-Kun oli päästy Kap Hornin ympäri, oli purjehdus helpompaa. Nahka
-paineltiin nopeaan irti, kunnes oli päästy siipiin. Nämä katkaistiin
-syvällä rinnassa nivelen kohdalta, kummankin siiven ensimmäisestä
-luusta kaavittiin liha irti, ja nahka nurin käännettynä ja lihasta
-puhdistettuna painettiin niskasta irti päähän saakka.
-
-Tässä Si selitti, että se useimmissa linnuissa helposti luiskahtaa
-pään yli, mutta pöllöissä, tikoissa, sorsissa ja muutamissa muissakin
-täytyy toisinaan viiltää kurkku pitkittäin auki. -- Huuhkajat
-ovat aina vaikeita vaikkeivät likimainkaan niin vaikeita kuin
-vesilinnut. Jos aluksi tahtoo jonkin todella helpon linnun, niin
-voi ottaa punarintasatakielen tai mustan linnun taikka jonkin muun
-samankokoisen maalinnun tikkaa lukuun ottamatta.
-
-Kun oli päästy korviin, nyljettiin nekin ja vedettiin kallosta irti
-leikkaamatta, ja kun oli vielä silmäinkin ohi nyljetty, olivat nahka
-ja ruumis [vain päälaelta kiinni toisissaan]. Nyt leikattiin ruumis
-ja niska ja vielä pään takaosakin irti, ja siten oli täyttämisen
-ensimmäinen toimitus loppuun suoritettu.
-
-Jan nylki perässä varsin hyvin, kerran tai pari nahkaa reväisten tai
-leikaten, mutta muutoin sangen sukkelaan oppien.
-
-Nyt alkoi nahan puhdistaminen.
-
-Silmät leikattiin kokonaan pois ja aivot ja liha kaavittiin tarkkaan
-kallosta irti.
-
-Siipiluut oli jo lihasta puhdistettu kyynärniveltä myöten, josta
-suuret siipisulat alkavat, ja loput siivistä oli sillä tavalla
-lihasta puhdistettava, että seuraavan luun alapuoli niveleen saakka
-leikattiin auki. Pyrstön kanta ja nahka puhdistettiin kauttaaltaan
-lihasta ja rasvasta veitsellä kaapien ja jauholla hieroen.
-
-Sitten seurasi myrkytys. Jokaiseen luu- ja lihaspaikkaan oli
-siveltävä arsenikkisuopaa, minkä jälkeen pää työnnettiin takaisin
-paikalleen ja nahka käännettiin oikein päin.
-
-Kun tämä oli tehty, oli jo sangen myöhä. Gui nukkui, Sam torkkui ja
-Jan oli peräti väsyksissä.
-
--- Taitaa olla parasta, että minä lähden nyt, sanoi Si. -- Nahat
-ovat nyt siinä kunnossa, että hyvin säilyvät, mutta ei pidä antaa
-niiden kuivua. Niinpä ne kietaistiin kosteaan säkkiin ja pistettiin
-peltilaatikkoon seuraavaan iltaan saakka, jolloin Si lupasi palata ja
-päättää oppikurssin.
-
-Heidän näin työskennellessään Sam oli puuhannut ja avannut huuhkajain
-vatsan -- "lukeakseen niiden ansioluettelon", kuten hän sanoi. Hän
-tiesi nyt kertoa, että toinen oli syönyt sepelpyyn poikasen ja toinen
-tappanut jäniksen viimeiseksi ateriakseen.
-
-Si Lee palasi seuraavana iltana, niin kuin oli luvannutkin, mutta
-toi huonoja uutisia. Hän ei ollutkaan löytänyt lasisia huuhkajan
-silmiä, jotka hän luuli arkussaan olevan. Hänen kekseliäisyytensä oli
-kuitenkin sitä laatua, ettei se koskaan häkeltynyt pikkuasioista.
-Hänellä oli mukanaan vähän keltaista ja mustaa öljymaalia ja nyt
-hän selitti: että "taitaa täytyä tyytyä puusilmiin toistaiseksi;
-kun käytte kaupungissa, niin voitte niiden sijaan hankkia lasiset".
-Sam sai sen vuoksi toimekseen vuolla neljä kuperaa pavun kaltaista
-puusilmää, lähes pari senttimetriä läpimitaten. Kun ne oli vuoltu,
-kaavittu ja silitetty, Si maalasi ne kirkkaan keltaisiksi, keskelle
-mustan pilkun, ja pani ne sitten kuivumaan.
-
-Sillä välin hän Janin kanssa otti esiin molemmat nahat. Veriset
-rintahöyhenet pestiin puhtaiksi lämpöisessä vedessä, kuivattiin
-sitten pumpulilla ja puhdistettiin kauttaaltaan jauhoilla, joihin
-kaikki jäljelle jäänyt kosteus imeytyi. Sääri- ja siipiluiden
-ympärille kiedottiin nyt sen verran rivettä, kuin niistä oli kaavittu
-pois lihaa. Silmäkuopat täytettiin osaksi puuvillalla, minkä jälkeen
-niskanahkaan ja kalloon työnnettiin pitkä pehmeä rivekäärö, joka
-oli likimain varsinaisen niskan paksuinen ja pituinen. Molempien
-siipiluitten päät kiinnitettiin kahden tuuman päähän toisistaan
-lujalla rihmasiteellä. Sitten oli laitettava ruumis.
-
-Si köytti sitä varten riveistä lujalla rihmalla tukon, niin että
-siitä tuli samankokoinen kuin huuhkajan ruumiskin oli ollut,
-puristaen ja neuloen sitä, kunnes siitä tuli kova kappale. Sitten
-hän leikkasi 75 cm paksumpaa rautalankaa, viilasi molemmat päät
-teräviksi, käänsi toista päätä noin 10 cm pitkältä taapäin koukuksi,
-työnsi sitten pitkän pään riveruumiin läpi pyrstönkannasta siihen
-kohtaan, johon niskan piti liittyä. Lanka vedettiin niin kireälle,
-että koukun lyhyempi pää upposi ruumiiseen näkymättömiin. Pitkän
-rautalangan esiinpistävän pään Si sitten työnsi edelleen kaulaan läpi
-rivekäärön, joka oli kaulan virkaa toimittamaan jo tehty, työnsi sen
-kallon läpi, niin että se tuli esiin pöllön päälaesta, ja sovitti
-sitten riveruumiin paikoilleen nahan sisään rihmalla, jolla kiinnitti
-siipiluut selän poikki.
-
-Sääriin tarvittiin kaksi vankkaa, 45 cm:n mittaista rautalangan
-palaa. Nämä työnnettiin kummankin jalkapohjan kautta sääreen sen
-takasyrjää pitkin ja sitten kyljen keskeltä riveruumiin läpi, minkä
-jälkeen teroitettu pää pihdeillä taivutettiin koukuksi ja työnnettiin
-takaisin kovan ruumiin sisään (siihen tapaan kuin kaulalankakin).
-
-Sitten teroitettiin lanka, joka työnnettiin pyrstöluitten läpi, ja
-pyrstökin kiinnitettiin riveruumiiseen.
-
-Nyt tungettiin hiukan pehmeitä riveitä sellaisiin paikkoihin, missä
-nahka ei näyttänyt oikein sopivan, minkä jälkeen vielä oli ommeltava
-kiinni vatsaviilto, siipiviillot ja niskaviilto puolella kymmenellä
-tikillä pistämällä neula nahkaan aina lihan puolelta.
-
-Jaloista esiin pistävät rautalanganpäät pistettiin istuinoksaan
-väännettyihin reikiin ja kiedottiin lujasti kiinni, ja nyt Sin pöllöt
-olivat vain ryhdistämistä vailla. Ne olivat nyt sangen hullunkurisen
-näköiset, pää riipuksissa, siivet lerpallaan.
-
--- Nyt sitten alkaa se taiteilijan työ, sanoi Si ylpeästi tietoisena
-siitä, että saattoi näyttää taitoaan. Hän oikaisi ruumiin
-valtaviivaa taivuttaen säärilankoja ja antoi päälle oikean asennon
-tehden mutkan siihen paikkaan, jossa kaula liittyy olkapäihin. --
-Huuhkaja kurkistaa aina olkansa yli, hän selitti, mutta ei ollut
-kuulevinaankaan, kun Sam sen johdosta kysyi, "kenenkäs muun olan
-yli se sitten voisi hänen mielestään katsoa". Hän pani kummastakin
-jalasta kaksi varvasta oksan etupuolelle ja kaksi takapuolelle Janin
-mieliksi, joka piti sitä niin huuhkajamaisena, vaikka Sillä olikin
-epäilyksensä. Pyrstöä hän levitti vähän kahdella pahvinpalalla ja
-nuppineuloilla ja väänsi sen asianmukaiseen kulmaan, minkä jälkeen
-oli aseteltava siivet.
-
-Ne riippuivat kuin kaakattavan kanan lentimet. Kummankin taipeeseen
-työnnettiin teroitettu pala ohuempaa rautalankaa, niin että se tuli
-ruumiiseen kiinni naulatuksi. Keskelle selkää pistettiin pitkä
-neula, ja käyttäen sitten näitä siipilankain ja päälangan keralla
-sidekeskuksina Si kietoi langalla koko linnun, minne pistäen
-puuvillatäytettä, minne puupalan siteitten alle, kunnes asento ja
-höyhenistö olivat hänen mielensä mukaiset.
-
--- Nyt voimme panna silmät paikalleen, hän sanoi, mutta voimme
-sen tehdä perästäpäinkin, jos pistämme silmäreikiin sisäpuolelle
-neljäksikolmatta tunniksi kosteata puuvillaa, niin että ne pehmiävät.
-
-Jan oli toista pöllöä käsitellessään huolellisesti matkinut Sin
-menetelmiä ja osoittautunut harvinaisen oppivaiseksi.
-
-Opettaja huomautti: -- Totisesti, kyllä minä olen opettanut monen
-lintuja täyttämään, mutta ei kukaan ole niin sukkelaan oppinut kuin
-sinä.
-
-Sin käsitykset täydellisyydestä saattoivat erota koko joukon
-ammattitaitoisen täyttäjän käsityksistä, ja Jan tosiaan myöhemmin
-naureskeli koko lailla näille samoille huuhkajille, mutta nyt ne
-tuottivat hänelle hämmentämätöntä iloa.
-
-Niiden asennot olivat aivan samat. Si tiesi vain yhden asennon, ja
-se oli kaikilla hänen linnuillaan. Mutta kun ne olivat täydelleen
-kuivuneet, siteet poistettu, esiin pistävät rautalanganpätkät
-katkaistu ja kaiken kunnia, puiset silmät pantu paikoilleen, ne
-olivat ilon ja ihmetyksen aiheena koko intiaaniheimolle.
-
-
-
-
-XIX
-
-ROHKEUDEN KOETUS
-
-
-Pojat olivat tehneet itselleen sotalakit, jotka olivat Kalebin
-opettamaa "todella oikeata" intiaanimallia. Kalkkunan valkoisista
-pyrstösulista ja hanhen valkoisista siipisulista tuli mainioita
-kotkansulkia, kun päät värjättiin mustiksi. Vanhasta valjastupsusta
-saatiin punaisiksi värjättyjä jouhia, vanhasta paidasta punaisia
-flanelliliuskoja, ja nämä yhdessä lampaannahan riekaleitten kanssa
-olivatkin kaikki raaka-aineet mitä tarvittiin. Kaleb osoitti yhä
-suurempaa harrastusta heidän hommiaan kohtaan ja auttoi heitä sekä
-valmistamaan lakin että myös ratkaisemaan, mitä piti tehdä "kupin",
-mitä "suuren kupin" ansaitakseen. Samilla oli koko joukko sulkia
-ampumisesta, sukeltamisesta, "verilöylyistä siirtokunnassa" ja suuret
-tupsuniekat sulat männyn kaatamisesta ja huuhkajan ampumisesta.
-
-Jan oli muiden lisäksi saanut sulan jälkien seuraamisesta. Hirven
-metsästys oli tehty vielä luonnollisemmaksi siten, että "hirvipoika"
-aina pani jalkaansa vanhoista saappaista tehdyt tohvelit; kummankin
-tohvelin pohjaan oli naulattu kaksi riviä hevosenkengän nauloja, niin
-että ne muodostivat V:n, jonka kärki osoitti eteenpäin. Nämä jättivät
-kavionjäljet kaikkialle, minne hirvi vain kulki. Maissinjyvistä oli
-muun muassa se haitta, ettei niistä saanut minkäänlaista johtoa,
-mihin suuntaan otus oli kulkenut tai milloin se oli palannut
-takaisin omia jälkiään, mutta tohvelit päästivät tästä pulasta, ja
-kun vielä otettiin hiukan jyviä avuksi, niin saatiin niin hyvät
-jäljet kuin suinkin toivoa saattoi. Kaikki oppivat sangen taitaviksi
-ja saattoivat nopeaan seurata hyvinkin vähäpätöistä jälkeä, mutta
-Jan oli edelleenkin etevin, sillä sen, minkä oli näkönsä puolesta
-huonompi, hän korvasi runsaasti kärsivällisyydellään ja tarkalla
-havaintokyvyllään. Hän oli jo saanut yhden suuren "kupin" hirven
-löytämisestä ja sydämeen ampumisesta ensi nuolella, ennen kuin muut
-vielä paikallekaan ennättivät, ja sitä paitsi hän oli voittanut
-kuusi muuta suurta "kuppia", yhden siitä, että oli uinut 100 syltä
-viidessä minuutissa, toisen siitä, että oli tunnissa kävellyt
-kahdeksan kilometriä, kolmannen siitä, kun oli juossut 100 metriä
-kolmessatoista sekunnissa, yhden siitä, että tunsi 100 viljelemätöntä
-kasvia, yhden 100 linnun tuntemisesta ja yhden huuhkajan ampumisesta.
-
-Guilla oli monta hyvää "kuppia", etupäässä tarkan näkönsä vuoksi.
-Hän näki "papuusin skuoon selässä" ja hirven metsästyksessä hän oli
-monta kertaa voittanut "kuppeja", jotka eivät paljonkaan puuttuneet
-suuresta, mutta tähän saakka kohtalo oli ollut hänelle epäsuopea,
-eikä vanha Kalebkaan, joka oli häntä kohtaan puolueellinen, voinut
-pätevällä syyllä äänestää hänelle suurta "kuppia".
-
--- Mistä intiaanit enimmän pitävät miehessä, tarkoitan, että mille he
-hänessä antavat suurimman arvon? kysyi Mäihä eräänä päivänä odottaen
-että hänen tarkka näkönsä tulisi kunniaan.
-
--- Urhoollisuudesta, vastasi Kaleb. -- Jos mies on urhoollinen,
-niin hän saa heidän mielestään olla mitä muuta tahansa. Se on
-heidän paras ominaisuutensa -- mikäli näet miehellä myös on sitä,
-mitä urhoollisuuden tehoksi tarvitaan. Eikä tämä käsitys ole vain
-intiaaneilla; vakuutan, ettei ole mitään, mikä kenenkään mielestä
-olisi niin suuren arvoista. Toiset väittävät pitävänsä yhtä kaikkien
-parhaana, toiset toista, mutta kun oikein tiukalle otetaan,
-jokaisessa maassa joka mies, nainen ja lapsi enimmän rakastaa ja
-kunnioittaa urheutta ja kirkasta rohkeutta ja niihin kuuluvaa tarmoa.
-
--- _Jaa-a, sen minä sanon_, huudahti Gui innosta kuohahtaen, kun
-kuuli rohkeutta näin ylistettävän, -- että _minä_ en pelkää mitään.
-
--- Vai niin, no mitenkähän olisi, jos antaisit Janille selkään?
-
--- Hah, se ei ole kohtuullinen kauppa, koska hän on vanhempi ja
-suurempi.
-
--- Minä tarjoan sinulle tilaisuuden koetukseen, Mäihä. Lähde yksin
-puutarhaan ja tuo ämpärillinen kirsikoita.
-
--- Kyllä kai, ja antaisin vanhan Capin syödä itseni.
-
--- Ei sanonut mitään pelkäävänsä, ja kuitenkin pelkää pientä koiraa,
-joka ei ole edes vuoden vanhan mullikan kokoinen.
-
--- Niin, mutta minä en pidä kirsikoista.
-
--- No kuules nyt, Gui, minä tarjoan sinulle oikein oivan tilaisuuden.
-Katsos tätä kiveä, ja Kaleb näytti hänelle pientä pyöreätä kiveä,
-jossa oli reikä. -- Tiedät kai, missä vanhan Garneyn hauta on?
-
-Garney oli muuan rappiolle joutunut sotamies, joka oli ampunut luodin
-päähänsä vahingossa, väittivät hänen ystävänsä, ja hänet oli haudattu
-maapalstalle, joka oli Raftenin maan pohjoispuolella ja jota luultiin
-hänen omakseen, vaikka se olikin kappale itse maantietä, erään
-syrjätien risteys. Hauta tuli näin, vaikkeivät sen kaivajat suinkaan
-olleet sitä tarkoittaneet, _kahden tien risteykseen_. Kohtalon käsi
-oli siis leimannut Bill Garneyn itsemurhaajaksi.
-
-Huhuttiin sellaista, että hänen täytyi vaikeroida joka kerta, kun
-rattaat kulkivat hänen päänsä yli, mutta kun hän ei tahtonut, että
-nämä valitukset sekaantuisivat pyörien jyrinään, hän odotti puoleen
-yöhön ja purki ne silloin itsestään kaikki samalla kertaa. Jokaisen,
-joka sattui ne kuulemaan, täytyi vastata jollakin säälin sanalla,
-muutoin hän varmaan oli joutuva jonkin kamalan kohtalon saaliiksi.
-Tämä oli se tarina, jonka muiston Kaleb nyt veresti ja jonka hän
-kertoi sangen voimallisesti, koska se häneen itseensäkin oli jättänyt
-syvän vaikutuksen.
-
--- Kuules nyt, hän sanoi, -- minä menen ja kätken tämän kiven heti
-sen paaden taa, joka on Garneyn haudan pään kohdalla, ja lähetän
-sinut jonakin yönä sitä noutamaan. Lähdetkös leikkiin?
-
--- K-yl-lä minä, sanoi kolmas sotapäällikkö ilman huomattavaa
-innostusta.
-
--- Jos hän nyt on niin kärkäs, niin ei häntä yöllä saa tiipiissä
-pysymään, huomautti Tikka.
-
--- Muista nyt, sanoi Kaleb heidän lähtiessään heidän luotaan omaan
-kurjaan mökkiinsä, -- nyt sinulla on tilaisuus näyttää, mitä lajia
-miestä olet. Minä sidon kiveen nuoran, että varmasti sen löydät.
-
--- Me rupeamme juuri aterioimaan. Ettekö jää syömään kanssamme, pyysi
-Sam, mutta Kaleb lähti tiehensä eikä ollut kutsua kuulevinaankaan.
-
-Yösydännä pojat heräsivät miehen ääneen ja kepin raaputukseen.
-
--- Pojat! Gui -- Jan! Hoi, Gui!
-
--- Halloo! Kuka se on?
-
--- Kaleb Clark! Hei, Gui, kello on nyt puoli kaksitoista. Ennätät
-juuri puoliyöksi Garneyn haudalle sitä kiveä hakemaan, ja ellet löydä
-juuri oikeata paikkaa, niin _kuuntele valitusta -- se opastaa sinua_.
-
-Tämä rohkaiseva tieto sanottiin käheästi kuiskaten, mistä tuntui
-käyvän ilmi, että ukko itsekin oli niin pelästynyt kuin suinkin.
-
--- Mi-mi-minä, änkytti Gui, en näe tietä.
-
--- Tämä on koetus koko elinajaksi, poika. Hae se kivi, niin saat
-_grand coup_-sulan, kaikkein suurimman kunnian rohkeudesta. Minä
-odotan täällä kunnes palaat.
-
--- E-en minä löydä sitä kirottua vanhaa hautaa näin pimeänä yönä.
-Mi-minä -- en mene.
-
--- Ärrrh -- sinä pelkäät, kuiskasi Kaleb.
-
--- En minä pelkää, mutta mitä minä lähtisin, kun en kuitenkaan osaa
-koko paikalle. Kun tulee kuunvalo, niin minä lähden.
-
--- Ärrh -- onko täällä ketään niin rohkeata, että lähtee sen kiven
-hakemaan.
-
--- Minä lähden, sanoivat molemmat toiset yhteen ääneen, vaikka
-samalla kuului: "mutta minä sentään toivon ettei tarvitsisi".
-
--- Sinä saat sen kunnian, Jan, sanoi Tikka tuntuvasti helpottuneena.
-
--- Tietysti tilaisuus on houkutteleva -- mutta -- mutta -- en
-minä tahdo mennä sinun edellesi -- sinä olet vanhin, se ei olisi
-kohtuullista, vastasi Jan.
-
--- Taitaa olla parasta, että arpa ratkaisee.
-
-Sam haki pitkän korren Janin kouhiessa kekäleitä palamaan. Korresta
-katkaistiin kaksi eripituista palaa, jotka Sam kätki kouraansa.
-Ravistettuaan niitä kourassaan hän ojensi ne Janille, niin että vain
-molemmat päät jäivät näkyviin, ja sanoi: -- Sen joka saa pitemmän
-korren, on lähdettävä. Jan tiesi vanhasta kokemuksesta sen yleisen
-juonen, että lyhyempi korsi pistettiin vähän pitemmälle kädestä. Sen
-vuoksi hän kävi kiinni toiseen, veti sitä verkalleen ulos -- ja se
-tuntui päättömän pitkältä. Sam avasi kätensä ja näytti, että lyhyempi
-korsi oli jäänyt siihen, ja sanoi sitten helpotuksesta huokaisten: --
-Sinä sait. En tässä maailmassa ole nähnyt kellään olevan niin hyvää
-onnea kuin sinulla. Kaikki aivan tunkeutuu tiellesi.
-
-Jos olisi ollut vähänkin verukkeeksi kelpaavaa, Jan olisi sitä
-käyttänyt, mutta nyt hänen selvä velvollisuutensa oli lähteä kiveä
-hakemaan. Ylpeys kannusti häntä enemmän kuin rohkeus. Hän puki
-vaatteet päälleen hermostuneesti ja mitään sanomatta; kädet vähän
-vapisivat, kun hän pani kiinni kengännauhat. Ulkopuolella odottava
-Kaleb sai tietää, että matkaan suoriutui Jan. Hän rohkaisi poikaa
-sanoen: -- Sinä olet oikea miehenalku. Minusta on aina hauska nähdä
-urhoollisuutta. Minä tulen kanssasi metsän reunaan -- olisi väärin
-tulla pitemmälle -- ja odotan siinä, kunnes palaat. Se on helppo
-löytää. Sen pienen jalavan toiselta puolelta neljä paaluväliä aitaa,
-iso kivi on sitten suoraan tien toisella puolella. Reikäkiven löydät
-sitten pohjoisen aidan puoleiselta kupeelta. Nuora on pantu aivan sen
-ison kiven poikki, niin että se on helppo löytää; ja kas tässä, ota
-tämä liitu; jos uskallus alkaa pettää, niin pane aitaan merkki siitä,
-kuinka kauaksi kuljit, mutta niistä valituksista älä välitä -- ne
-ovat paljasta lorua -- älä pelkää.
-
--- Kyllä minusta tuntuu, että minä pelkään, mutta menen minä silti.
-
--- Se on oikein, sanoi erämies painokkaasti. -- Ei urhoollisuus ole
-niin paljon siinä, ettei pelästy, kuin siinä, että menee vain vaikka
-pelkääkin ja näyttää, että osaa pelkonsa hallita.
-
-Näin he juttelivat, kunnes tulivat puiden pimennosta vainioitten
-verraten valoisalle aukiolle.
-
--- Puuttuu tiimalleen viisitoista minuuttia puoliyöhön, sanoi Kaleb
-katsoen kelloaan tulituikun valossa. Helposti sinä siellä käyt. Minä
-odotan täällä.
-
-Jan lähti sitten yksin.
-
-Oli synkkä yö, mutta hän kulki vainioita pitkin haparoiden
-raja-aidalle ja kiipesi sen yli tielle, joka näkyi sysimustassa
-pimeydessä vähän vaaleampana. Hän asteli varovasti keskitietä. Sydän
-sykki rajusti ja kädet olivat kylmät. Oli hiljainen yö, ja kerran
-tai pari hän aidan kulmauksessa säikähti pientä hiiren vikinää,
-mutta jatkoi silti matkaansa. Äkkiä hän kuuli tien oikealta puolelta
-pimeydestä äänekkään huiskahduksen ja näki sitten valkoisen esineen,
-joka sai hänen verensä hyytymään. Se oli valkoisiin puetun miehen
-haamu, jolta puuttui pää, aivan niin kuin jutussa kerrottiin. Jan
-seisoi maahan jähmettyneenä. Sitten äly tuli vapisevan ruumiin
-avuksi. -- Mitä loruja! Se on varmaan valkoinen kivi. Mutta ei, se
-liikkui. Janilla oli kädessään vankka keppi. Hän äännähti: -- Sh,
-sh, sh! Jälleen ruumis liikkui. Jan hairasi tieltä muutamia kiviä
-ja heitti yhden oikopäätä sitä valkoista olentoa kohti. Hän kuuli
-puhalluksen ja hyökkäyksen. Se "valkoinen olento" hyppäsi pystyyn ja
-juoksi hänen ohitseen tömistäen, mistä hän arvasi, että se olikin de
-Neuvillen mummon läsipää lehmä.
-
-Vastavaikutus sai aluksi hänen polvensa lotisemaan, mutta pian voitti
-parempi tunne. Jos viaton vanha lehmä uskalsi maata siinä kaiken
-yötä, niin mitä hänen tarvitsi pelätä? Hän kulki rauhallisemmin,
-kunnes saapui siihen kohtaan, jossa tie alkoi nousta. Pian piti
-pienen jalavan näkyä. Hän kulki maantien vasemmanpuoleista reunaa
-ja askeliaan hiljentäen kurkisteli pimeyteen. Hän ei ollutkaan niin
-lähellä kuin oli otaksunut, ja retken alkuosan jännitys palasi hänen
-mieleensä entistä voimallisempana. Hän pohdiskeli itsekseen, eikö
-vain jo ollutkin kulkenut sen jalavan ohi -- olikohan paras kääntyä
-takaisin? Mutta ei, se ajatus oli sietämätön: sehän olisi ollut
-pakoa. Mutta sopihan tähän joka tapauksessa vetää liidulla merkki,
-jotta näkyi, kuinka kauas hän oli päässyt. Hän hiipi varovaisesti
-aitaa kohti vetääkseen siihen viivan, erotti sitten mielihyväkseen
-jalavan, joka ei ollut kuin kymmenkunnan askelen päässä. Puun
-saavutettuaan hän laski neljä paaluväliä länttä kohti ja tiesi nyt
-olevansa itsemurhaajan haudan kohdalla. Mahtoi olla jotenkin tarkkaan
-puoliyön hetki. Hän kuuli mielestään ääntä, joka ei ollut kaukana,
-ja tuossa hän tien toisella puolella näki vaaleahkon esineen --
-pääkiven. Hän oli kovin levoton ryömiessään sitä kohti niin hiljaa
-kuin suinkin. Miksi hiljaa, sitä hän ei itsekään tiennyt. Hän
-rämpi tien kummallakin puolella matalan kuraisen ojan poikki, tuli
-valkoiselle kivelle ja haparoi sen pintaa kostealla kylmällä kädellä
-nuoraa etsien. Jos Kaleb oli sen siihen pannut, niin se oli nyt
-kadonnut. Sen vuoksi hän otti liidun taskustaan ja kirjoitti kiveen
-"Jan". Hyi, kuinka se liitu raapi rumasti! Hän kopeloi sormillaan
-ison paaden sivuilta. Kas tuollahan se oli; tuuli varmaankin oli
-puhaltanut sen pois. Hän veti sen luokseen. Kivi luisti paaden poikki
-pitäen vielä paljon kovempaa rapinaa, mikä yön hiljaisuudessa kuului
-kamalalta. Sitten yhtäkkiä läähähti, rävähti, joku syöksähti, jotakin
-räiskähti kuraan tai veteen -- kamalia ääniä, ikään kuin joku olisi
-ollut tukehtumaisillaan, jotakuta kuristettu tai yritetty saada
-ääntä kurkusta. Jan vaipui hetkeksi kauhistuneena maahan. Hänen
-huulensa olivat jäykistyneet liikkumattomiksi. Mutta muisto lehmästä
-auttoi häntä. Hän kavahti ylös ja lähti juoksemaan pitkin tietä niin
-sukkelaan kuin pääsi kylmä hiki valuen. Hän juoksi niin umpimähkään,
-että vähältä oli törmätä kumoon miehen, joka huusi: -- Hei, Jan,
-sinäkö se olet? Siellä tuli Kaleb häntä vastaan. Jan ei voinut
-puhua. Hän vapisi niin rajusti, että hänen täytyi tarttua erämiehen
-käsivarteen kiinni.
-
--- Mikä se oli, poikani? Minä kuulin sen, mutta mikä se oli?
-
--- Mi-mi-nä en tiedä, huohotti Jan. -- Se oli ha-hau-dalla.
-
--- Pentele! Kuulin minä sen, ja Kaleb näytti aika levottomalta, mutta
-lisäsi sitten: -- Kymmenessä minuutissa me kuljemme tästä leirille.
-
-Hän otti Janin vapisevan käden ja talutti poikaa jonkin aikaa, mutta
-tämä oli aivan ennallaan, kun he saapuivat rastitulle polulle. Kaleb
-kulki edellä pimeydessä haparoiden.
-
-Janilta alkoi nyt puhe käydä, ja hän sanoi: -- Kiven minä toin, ja
-kirjoitin minä haudalle nimenikin.
-
--- Kelpo poika! Sinä se olet oikea miehenalku! virkkoi Kaleb ihaillen.
-
-He olivat kovin hyvillään huomatessaan, että tiipiissä oli tuli,
-kun he saapuivat lähemmäksi. Aukion reunalla he huhusivat kovalla
-äänellä: -- _u-huu -- u-huu -- u-huu -- uu_, yhteisesti hyväksytyn
-huuhkajan huudon, jota intiaanit yleisesti käyttivät yömerkkinään, ja
-tiipiistä he saivat saman vastauksen.
-
--- Kaikki hyvin, huusi Kaleb, -- hän teki sen, eikä ole miehenalkua
-parempaa ja erinomaisen _grand coup_'n hän on ansainnut.
-
--- Miksi minä en sentään lähtenyt, sanoi Gui. -- Minä olisin tehnyt
-sen juuri yhtä hyvin kuin Jankin.
-
--- No, mars matkaan vain!
-
--- Eipä siellä ole enää kiveä, jonka voisin tuoda todistukseksi.
-
--- Kirjoita nimesi haudalle, niin kuin minäkin tein.
-
--- Eihän se mitään todistaisi, ja Gui luopui koko asiasta. Jan ei
-aikonut kertoa seikkailuaan sinä iltana, mutta hänen kiihtymyksensä
-oli ilmeinen, ja pian he saivat hänet kertomaan koko jutun. He
-olivat kaamean näköistä joukkoa istuessaan siinä liehahtelevan
-tulen ääressä, ja hänen kertoessaan he tunsivat suuren osan samaa
-säikähdystä, jonka hän oli vastikään kokenut.
-
-Kertomuksensa lopetettuaan Jan sanoi: -- No, Gui, etkö sinä tahdo nyt
-yrittää?
-
--- Heitä nyt jo, sanoi Gui. En minä ole ikipäivinä nähnyt kenenkään
-jankkaavan aina samaa asiaa niin kuin sinä.
-
-Kaleb katsoi nyt kelloansa ikään kuin lähtöä tehdäkseen, mutta Jan
-sanoi:
-
--- Herra Clark, ettekö tahdo nukkua täällä? Guin vuoteessa on hyvää
-tilaa.
-
--- Välipä tuolla, vaikka nukunkin, kun on niin myöhä.
-
-
-
-
-XX
-
-VALKOINEN REVOLVERI
-
-
-Kalebia odotti aamulla se hauska yllätys, että hän sai syödä
-vihamiehensä pojan valmistaman aamiaisen, sillä Samin vuoro oli olla
-kokkina.
-
-Suuri Tikka lausui julki koko kokouksen ajatuksen, kun hän aamiaisen
-jälkeen virkkoi: -- Nyt minä aion mennä hautaa katsomaan. Epäilen,
-että Jan kirjoitti nimensä johonkin vanhaan lehmään, joka siinä
-makasi, eikä tämä sitä hyväksynyt, minkä se myös ääneensä ilmoitti!
-
-Muutamassa minuutissa he kulkivat paikalle. Aivan oikein, siinä
-oli karkeaan hautakiveen sangen vapisevin, mutta kuitenkin selvin
-kirjaimin kirjoitettuna -- Jan.
-
--- Onpa huononlaista kirjoitusta, huomautti Gui.
-
--- Totisesti, sinä teit sen! Kelpo poika! sanoi Sam lämmöllä. -- En
-minä luule, että olisin uskaltanut.
-
--- Vetoa, että minä olisin, sanoi Gui.
-
--- Tässä minä kuljin ojan poikki. Näettekö jälkiäni kurassa? Ja
-tuossa kuulin kiljunnan. Katsotaanpa, onko henki jättänyt jälkiä.
-Halloo, mitä --
-
-Kurassa näkyivät ison miehet jäljet. Hän oli ryöminyt langeten
-käsilleen ja polvilleen. Monessa paikassa näkyi hänen kätensä kuva,
-ja kurasta näkyi jotakin loistavaa, puoleksi sisään vaipunutta --
-Gui huomasi sen ensimmäiseksi ja otti maasta. Se oli valkokahvainen
-Colt-revolveri.
-
--- Annas kun katsotaan, sanoi Kaleb. Hän pyyhki kuran pois. Hänen
-silmänsä syttyivät. -- Tämä on se sama revolveri, joka varastettiin
-minulta sillä kertaa kun menetin rahani ja vaatteenikin. Hän tarkasti
-aseen kauttaaltaan, loi sitten silmäyksen ympärilleen ja näytti
-vaipuvan ajatuksiinsa. Tätä minä en lainkaan käsitä! Hän ravisti
-päätään ja aina vähän ajan kuluttua itsekseen sanoi: Tätä minä en
-lainkaan käsitä! Kun siinä ei näyttänyt olevan muutakaan näkemisen
-arvoista, niin pojat lähtivät astelemaan kotia kohti.
-
-Paluumatkalla Kaleb näytti ajattelevan ankarasti. Hän astui sanaakaan
-sanomatta, kunnes oli tultu de Neuvillen mummon mökille, joka oli
-hautaa lähinnä. Portilla hän kääntyi ja sanoi: -- Taidan käydä
-täällä. Kuules nyt, Jan, sinähän se viime yönä luikkasit?
-
--- En, herra Clark, en hiiskaustakaan. Ainoa ääni, jonka sain aikaan,
-oli se, kun vedin reikäkiven sen ison kiven poikki.
-
--- Hyvä, tulen leirille teitä katsomaan, sanoi Kaleb ja poikkesi
-mummon luo.
-
--- Aamun rauha teille, ja levätköön sielunne rauhassa, virkkoi
-rattoisa vanha eukko tervehdykseksi. -- Tulkaa sisään, Kaleb, ja
-istukaa. Entä kuinka jaksavat Saryann ja Dick?
-
--- He näyttävät onnellisilta ja menestyvät hyvin, sanoi ukko
-katkerasti. -- Kuulkaas, mummo, oletteko koskaan kuullut juttua siitä
-Garneyn haudasta, joka on tuolla tien vieressä?
-
--- Jumalan armon ja rakkauden nimessä, mistä saatte päähänne tulla
-tuota kysymään? Miksen minä olisi kuullut sitä juttua montakin
-kertaa, ja viime yönä minä kuulin sen kummittelevan, ja vieläkin
-siitä ihan vapisen.
-
--- Mitä te, mummo, kuulitte?
-
--- Hyi, niin pirullista kiljuntaa, ettei sieluparka helvetissäkään
-kilju rumemmin. Ja sekä koira että kissa, kumpikin pelästyivät, ja
-vanha läsipää lehmä tuli juosten ja hyppäsi veräjänkin yli tieltä
-pois päästäkseen.
-
-Tämä se oli, mitä Kaleb tahtoi tietääkin, ja ilmeisellä
-uteliaisuudellaan hän sai eukon kertomaan lisää yöllisestä metelistä.
-Kun siitä ei enää riittänyt puhuttavaa, Kaleb ehdoin tahdoin avasi
-toisen juorusuonen toivoen siitä saavansa vielä enemmän tietoa.
-
--- Mummo, oletteko kuullut, että viime viikolla tapahtui Downey's
-Dumpin tällä puolella ryöstö?
-
--- En totisesti olekaan, huudahti eukko silmät mielenkiinnosta
-palaen, eikä sitä ollut Kalebkaan kuullut; mutta hän tahtoi saada
-jutun alkuun. -- No keltä siellä ryöstettiin?
-
--- Minä en tiedä varmaan, mutta eiköhän se ollut John Evansilta.
-
--- En minä ole sellaista kuullut, mutta melkein varma minä siitä
-olen, että kannatti häneltä ottaakin. Käviväthän ne kelvottomat
-täällä minunkin luonani heti, kun alettiin puhua, että minä olin
-vanhan lehmäni myynyt. Ja sen minä sanon, että asiat ovat hullusti,
-sillä ne peijakkaat vainuavat kyllä heti, kun joku saa rahoja.
-
--- Se on totta kuin evankeliumi. Mutta milloin teiltä, hyvä mummo,
-ryöstettiin?
-
--- Ryöstettiinkö? Enhän minä sanonut, että minulta ryöstettiin, ja
-mummo nauraa hihitti. -- Mutta kyllä niillä rosvoilla oli pahat
-aikomukset mielessään, kun ne minun tyköni tulivat. Ja hän kertoi
-perin pohjin sen tapauksen, kun miehet olivat murtautuneet hänen
-tupaansa kuultuaan huhun, että hänen lehmänsä oli myyty. Hän nauroi
-muistellessaan, kuinka se iso mies oli ollut tyly ja se lyhyt ja
-leveä iloinen. Niiden mustat parrat, ison rosvon päävamma, hänen
-vasenkätisyytensä ja se, että eukko sattumoisin huomasi hänen
-oikeassa kädessään olevan vain neljä sormea, kaikki pohdittiin
-perusteellisesti.
-
--- Milloin se tapahtui, hyvä mummo?
-
--- Varmaan siitä nyt on kulunut kolmen vuoden vaiheilla.
-
-Pyydettyään sitten vähän keuhkojen parannusta Kaleb-ukko lähti mummon
-luota ja ryhtyi hyvin perusteellisesti asioita pohtimaan.
-
-Neljän viime vuoden kuluessa oli ympäristössä tapahtunut
-monta varkautta. Siitä ei päässyt mihinkään; ne olivat kaikki
-samantapaisia; raha vain oli kelvannut, ja rosvot näyttivät tuntevan
-kaikki seudun asukkaitten keskinäiset suhteet ja sovittivat
-vierailunsa aina sellaiseen aikaan, jolloin isäntä oli saanut rahoja.
-
-Heti kun Kaleb oli poikennut de Neuvillen mummon luo, Jan sanoi
-jäljestä päin syntyneen mielijohteensa toteuttaakseen:
-
--- Lähtekää te, pojat, leiriin; minä tulen perästänne viiden minuutin
-päästä. Hän aikoi piirtää miehen lokaan jättämät jäljet voidakseen
-seurata tätä ja palasi sen vuoksi takaisin haudalle.
-
-Hän tutki jälkiä mitä huolellisimmin ja leviteltyään vihkonsa
-levälleen piirsi ne siihen luonnolliseen kokoon. Tällöin hän huomasi,
-että kummassakin korossa oli kolme riviä pieniä hevosenkengän
-nauloja, jotka ilmeisestikin oli kotona niihin lyöty, koska ne olivat
-niin epätasaiset, ja vasemman kengän pohja oli kulunut puhki. Sitten
-hän ryhtyi tutkimaan käsien jälkiä, ja piirsi parhaillaan oikeata
-kättä, kun muuan seikka kiinnitti hänen huomiotaan. Aivan oikein! Sen
-käden jokaisesta painalluksesta lokaan näkyi, että keskisormi puuttui.
-
-Jan seurasi jälkiä vähän matkaa tietä pitkin, mutta mutkassa ne
-poikkesivat vasempaan ja katosivat ruohikkoon.
-
-Palatessaan leiriin hän tapasi Kalebin, joka oli niin ikään
-paluumatkalla.
-
--- Herra Clark, hän sanoi. -- Minä palasin takaisin piirtämään ne
-jäljet, ja kuulkaapas, sen miehen oikeassa kädessä oli vain neljä
-sormea?
-
--- Älä hitossa! sanoi Kaleb. -- Onko se varma?
-
--- Tulkaa itse katsomaan.
-
--- Oikein! Ei mitään epäilystä, ja takaisin palattaessa Kaleb sanoi:
--- Jan, älä vielä sano niille toisille mitään tästä.
-
-Vanha erämies lähti oikopäätä Poguen luo. Oven lähellä hän näki samat
-jäljet mullassa, mutta Dickin ne eivät olleet, se oli varma. Nuoralla
-riippuivat kuraiset housut kuivumassa.
-
-Tämän yön jälkeen Janin arvo ukon mielessä kohosi ja Guin aleni,
-sillä hän asetti rohkeuden ensi sijalle. Hän pyysi Jania käymään
-mökillään katsomassa lumikenkiä, joita hän parhaillaan teki. Kutsu
-oli ylimalkainen, ja siksi koko heimo sitä noudatti. Jan ei ollut
-käynyt talossa ensi kerran jälkeen. Vierailun alkupuoli sujui juuri
-kuin ennenkin. Heidän koputukseensa vastasi koira kovasti haukkuen,
-ja sitten kuului ääni, joka käski sitä olemaan alallaan. Kaleb avasi
-oven, mutta sanoi nyt: -- Tulkaa sisään. Jos toisten tulo oli hänelle
-epämieluisaa, niin ei hän ainakaan sitä ilmaissut. Janin katsellessa
-lumikenkiä Gui huomasi ukon vuoteella paljon mieltäkiinnittävämmän
-esineen; se oli se valkoinen revolveri, joka nyt oli puhdistettu
-ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kalebin ilo sen löytämisestä
-oli rajaton, vaikkei hän sitä näyttänytkään. Hän ei ollut kyennyt
-ostamaan uutta, ja hän tervehti aseen kotiin tuloa yhtä iloisesti
-kuin kauan kadoksissa ollutta ainoaa lasta.
-
--- Kuulkaas, Kaleb, emmekö saa vähän ampua? Lyön vetoa, että voitan
-koko roikan, huudahti Mäihä.
-
-Kaleb haki muutamia panoksia ja osoitti neljänkymmenen askelen päässä
-olevaa kantoa, johon oli veistetty valkoinen pilkka. Gui ampui kolme
-tai neljä laukausta ja Jan saman verran, mutta ei kumpikaan osunut
-kantoon. Kaleb sanoi silloin: -- Antakaas kun minä näytän.
-
-Pieni revolverin kahva näytti aivan katoavan hänen isoon karkeaan
-kouraansa. Hänen pitkä mukurainen sormensa syleili lukkoa
-omituisella, mutta sangen tutunomaisella tavalla. Kaleb oli niitä,
-jotka ampuvat käsivarsi koukussa, ja revolverin lyhyt piippu oli kuin
-hänen oma maalitaulua osoittava sormensa, kun hän yhtä painoa päästi
-kaikki kuusi laukausta. Jok'ainoa sattui pilkkaan ja kaksi hiilellä
-piirrettyyn mustaan, joka oli sydämenä.
-
--- Voi herran pohtimet! Tuo se vasta on ampumista! Ja pojat ylistivät
-häntä ääneensä.
-
--- Niin aina, olinhan minä parikymmentä vuotta takaperin aika tekijä,
-selitti Kaleb tarpeettoman vaatimattomasti, mutta kasvoillaan sangen
-herttainen ilme. -- Mutta tuohan on aivan joutavan helppoa. Nyt minä
-näytän teille pari oikeata temppua.
-
-Hän asetti seitsemän ja puolen metrin päähän riviin kolme panosta,
-nallit itseensä päin kääntäen, ja laukaisi ne kaikki kolme peräkkäin
-kolmella toinen toistaan nopeaan seuraavalla laukauksella. Sitten
-hän pisti revolverin takkinsa sivutaskuun ja huolettomasti laukoen
-hanaa virittämättä ja vielä vähemmän tähtäämättä tai edes asetta
-näyttämättä ampui joka luodin kahdenkymmenen askelen päässä olevaan
-pilkkaan. Lopulta hän haki vanhan peltisen hedelmätölkin. Sitten hän
-viritti hanan ja laski revolverin oikean kätensä kämmenelle peukalon
-viereen ja tölkin sormilleen. Tämän jälkeen hän nakkasi molemmat
-ilmaan äkkikeikauksella, niin että ase lensi kolme, tölkki kuusi
-metriä ylös ilmaan. Kun revolveri putosi alas, hän tarttui siihen
-kiinni ja ampui tölkkiin reiän, ennen kuin se ennätti maahan.
-
-Pojat olivat aivan pökerryksissään kulutettuaan kaikki huudahduksensa
-pilkkakokeeseen.
-
-Kaleb astui mökkiin hakemaan rättiä sydänkäpynsä puhdistamiseen, ja
-Sam puhkesi puhumaan:
-
--- No nyt minä tiedän, ettei hän ampunut isää, sillä jos hän olisi
-ampunut, niin kyllä hän olisi osunutkin.
-
-Se ei ollut tarkoitettu Kalebin korville, mutta hän kuuli kuitenkin,
-tuli ovelle ja sanoi venytellen ja korostetusti: -- Aivan niin. Tämä
-mursi sanattoman vihamielisyyden sulut, sillä se oli ensi kerta
-jolloin Kaleb sanoi mitään Samille. Tulva mursi tokeen, mutta vielä
-uomaan jäi paljon kaunaa ajan hangattavaksi, ja kului kauan, ennen
-kuin hän puhui Samille yhtä vapaasti kuin toisille, vaikka hän aikaa
-myöten siihen oppikin. Kaikki tuntui nyt niin herttaiselta, että Jan
-käytti tilaisuutta ja ilmaisi pyynnön, joka oli kauan ollut hänen
-mielessään.
-
--- Herra Clark, ettekö joskus ota meitä kanssanne pesukarhua
-metsästämään? Me tiedämme, missä on paljon pesukarhuja, jotka käyvät
-ylempänä jokivarressa maissipellossa syömässä.
-
-Jos Jan olisi kuukausi takaperin tätä pyytänyt, niin siihen olisi
-tullut halveksiva kielto. Ennen Garneyn retkeä vastaus luultavasti
-olisi ollut: -- Enpä tiedä -- ei ole minulla aikaa, mutta nyt Kaleb
-oli saanut hänestä toiset ajatukset, ja vastaus kuului:
-
--- Kyllä, mielelläni! Vaikkapa ensi yönä, kun on siksi viileää, että
-koira viitsii juosta.
-
-
-
-
-XXI
-
-GUIN VOITTOJUHLA
-
-
-Murmelia pojat olivat metsästäneet sangen säännöllisesti siitä
-pitäen, kun sen ensi kerran olivat nähneet. Ohjelma oli aina
-jotenkin sama -- joka aamu he yhdeksän tai kymmenen aikaan hiipivät
-apilapellolle. Gui tavallisesti ensin keksi vanhan elukan, sitten
-kaikki ampuivat eivätkä osanneet, murmeli pinkaisi pesäänsä, ja juttu
-jäi siihen siksi päiväksi. Tämä kävi päiväjärjestyksen vakinaiseksi
-numeroksi kuin aamiaisen syönti ja paljon vakinaisemmaksi numeroksi
-kuin astiain pesu. Kerran tai pari vanha harmaa elukka töin tuskin
-pelasti nahkansa, mutta tähän saakka ei sille vielä ollut sen
-hullummin käynyt, se päinvastoin oli hyötynyt viisastuessaan. Pojat
-eivät sitä vastoin hyötyneet mitään, Guita ehkä lukuun ottamatta.
-Hänen pienet haaleat silmänappinsa olivat aina sukkelimmat ja
-kehittyivät kerrassaan hämmästyttävän teräviksi. Alussa Jan ja Sam
-keksivät murmelin yhtä usein, mutta myöhemmin Gui aina näki sen
-ensimmäisenä.
-
-Eräänä aamuna Sam lähestyi riistaa omasta kohdastaan, Gui ja Jan
-toisesta kohdasta muutaman askelen päässä siitä. -- Murmelia ei ole
-missään! oli Samin ensimmäinen ajatus, mutta Gui huudahti äkkiä:
--- Minä näen sen. Matalasta notkelmasta, hyvinkin kuudenkymmenen
-askelen päässä pesästään ja lähes sadan askelen päässä pojista Gui
-apilamättään peitosta keksi tuskin kahden neliösenttimetrin laajuisen
-alan harmaata turkkia.
-
-Jan ei nähnyt sitä ensinkään. Sam näki, mutta epäili. Pikkuista
-myöhemmin murmeli -- sillä se se oli -- nousi takajaloilleen istumaan
-ja kohotti apilasta kastanjanruskean rintansa kaikki epäilykset
-hälventäen.
-
--- Jukopliut! huudahti Jan ihaillen. _Se on suurenmoista_. Sinulla
-on merkillisimmät silmät, mitä minä olen milloinkaan nähnyt. Sinun
-nimesi pitäisi todella olla "Haukansilmä" -- se nimi sinulle sopii.
-
--- Se passaa, kimitti Gui innostuneesti. -- Tahdotko sinä -- tahdotko
-sinäkin, Sam, tahdotko sinäkin sanoa minua Haukansilmäksi? Minusta
-sinun pitäisi suostua, hän anovasti lisäsi.
-
--- Minä olen sitä mieltä, Sam, sanoi toinen päällikkö. -- Hänessä on
-huomattu suuret lahjat, todellinen intiaanikyky.
-
--- Neuvosto pitää kutsua kokoon sitä päättämään. Nyt toimeen!
-
--- Kuulepas nyt, Mäihä, sinä kun olet niin näppärä, etkö voisi
-kiertää metsän kautta teidän puolellenne ja ryömiä apilan läpi, niin
-että pääset vanhan murmelin ja sen pesän väliin? esitti ylipäällikkö.
-
--- Lyön vetoa että voin, lyön dollarin vetoa --
-
--- Seis nyt, sanoi Jan, -- intiaaneilla ei ole dollareita.
-
--- No minä lyön vetoa päänahkani -- sen mustan päänahan, minä
-tarkoitan -- Samin päänahkaa vastaan, että minä ennen muita tapan
-vanhan murmelin.
-
--- Voi, anna kun minä tapan ensimmäiseksi -- tapa sinä toiseksi,
-sanoi Sam rukoillen.
-
--- Ärr -- sinä pelkäät päänahkaasi.
-
--- Annas kun minä menen, sanoi Sam.
-
-Kummallakin pojalla oli tukko mustia jouhia, joita he sanoivat
-päänahakseen. Se oli köytetty rihmalla päälakeen -- ja siitä Gui
-tahtoi lyödä vetoa.
-
-Jan puuttui nyt asiaan: -- Heittäkää nalkutuksenne, suuret
-sotapäälliköt, ja käykää toimeen. Jos Tikka surmaa murmelin, niin hän
-saa Mäihän päänahan; jos taas Mäihä sen surmaa, niin hän saa Tikan
-päänahan, ja voittaja saa sitä paitsi suuren sulan.
-
-Sam ja Jan odottivat metsässä malttamattomina, sillä välin kun Gui
-hiipi ympäri. Murmeli näytti tänä päivänä harvinaisen rohkealta. Se
-samoili kauas pesältään ja toisin ajoin katosi notkelmiin. Pojat
-näkivät Guin ryömivän aidan läpi, mutta murmeli ei sitä huomannut.
-Asian laita oli niin, että vihollinen oli aina ennen lähestynyt sitä
-toiselta puolelta, minkä vuoksi se ei pitänyt idän suuntaa silmällä.
-
-Gui ryömi vatsallaan maaten eteenpäin apilan läpi. Hän ryömi
-kolmisenkymmentä askelta ja oli nyt murmelin ja sen pesän välillä.
-Mutta vanha harmaa mätti vain rauhallisesti itseensä apilaa pitäen
-samalla silmällä Raftenin metsää. Pojat valtasi tavaton kiihko.
-Gui näki heidät, mutta ei nähnyt murmelia. He osoittivat ja
-viittoivat. Gui luuli tämän merkitsevän: -- Ammu nyt. Hän nousi
-varovasti ylös. Murmeli huomasi hänet ja karkasi suoraan pesäänsä
--- siis Guita kohti. Gui ampui umpimähkään. Nuoli lensi syltä
-paria korkealta murmelin pään yli ja se "tavattoman suuri tutiseva
-turkiskimppu", joka karkasi suoraan häntä vastaan, herätti kauhua
-hänen mielessään. Metsästäjä peräytyi nopeaan tietämättä minne
-juosta. Hän oli aivan pesän vieressä. Murmeli kalisteli hampaitaan
-ja teki hurjan hyökkäyksen päästäkseen pojan ohi; kumpikin oli
-pahoin säikähdyksissään. Gui hyppäsi korkealle kauhusta ja putosi
-raskaasti maahan, juuri kun murmelin piti kulkea hänen alitseen
-kotiinsa. Poika painoi lähes puoli sataa kiloa, ja koko tämä paino
-putosi musertavalla voimalla vanhan elukan päälle likistäen hengen
-sen ruumiista. Gui hyppäsi pystyyn juostakseen henkensä edestä, mutta
-huomasi samalla murmelin sätkivän maassa ja rohkaisi sen verran
-mieltään, että pari kertaa potkaisi sitä kuonoon ja siten lopetti
-sen. Kova kiljuna sieltä päin, missä toverit olivat, oli ensimmäinen
-merkki, joka Guille vakuutti, että hän oli voittanut. He saapuivat
-juosten paikalle ja tapasivat sankarin seisomassa kuten metsämies
-valokuvassa, toisessa kädessä jousi, toisessa iso murmeli hännästä
-riippuen.
-
--- Kelpo poika! Uljas poika! Hurraa kolmannelle sotapäällikölle!
-Hurraa Mäihä-päällikölle! Eikä Guilla suinkaan ollut syytä valittaa
-sitä, ettei saanut toisilta tunnustusta.
-
-Hän röyhisti rintaansa ja näytti kopealta ja ylväältä. -- Olisi
-hauska tietää, eikö täällä ole missään enemmän murmeleita, hän sanoi.
--- _Minäpä_ tiedän, kuinka niitä pyydetään, elleivät muut tiedäkään.
-
--- Jaha, Mäihä, tämä kai käy suuresta "kupista".
-
--- Lupasitte sanoa minua "Haukansilmäksi" tästä aamusta lähtien.
-
--- Meidän täytyy päättää tämä asia suuressa neuvostossa, vastasi
-ylipäällikkö.
-
--- Hyvä, pidetään se iltapäivällä, tahdotteko?
-
--- Hyvä.
-
--- Kello neljän aikaan?
-
--- Niin, miksei, milloin vain.
-
--- Ja te teette minusta "Haukansilmän" ja annatte minulle muhkean
-kotkansulan murmelin tappamisesta, ja se tapahtuu kello neljä?
-
--- Niin kyllä; mutta mitä varten sen pitää tapahtua juuri neljän
-aikaan?
-
-Mutta Gui ei näyttänyt kuulevan, ja heti päivällisen jälkeen hän
-katosi.
-
--- Se karkasi astiain pesusta, arveli Tikka.
-
--- Tuskinpa vain, sanoi toinen päällikkö. -- Minä luulen, että hän
-lähti hakemaan omaisiaan näkemään hänen kunniaansa.
-
--- Niin tekikin. Mutta nytpä vietetäänkin ikimuistettava ilojuhla --
-historian käännekohta. Saatpa kuulla, kuinka minä valehtelen kymmenen
-miehen voimalla hänen puolestaan.
-
--- Olkoon menneeksi. Suostun tuumaan. Mene sinä ja hae
-teikäläiset. Minä menen Kaleb-ukkoa noutamaan, ja nyt sanomme Guita
-"Haukansilmäksi" ja samalla annamme hänelle suuren "kuppisulan".
-
--- Minä pelkään, etteivät meikäläiset ja Kaleb sovi samaan seuraan,
-vastasi Sam, -- mutta luulen, että tämä rehentelevä Gui mielellään
-soisi meikäläisten tulevan. Näetkös, isällä on kiinnitys hänen
-taloonsa.
-
-Sovittiin siis, että Sam lähtisi hakemaan äitiään ja Jan tekisi
-kotkansulan valmiiksi ja nylkisi murmelin.
-
-Ei se juuri ollut karhun kokoinen, mutta murmeliksi se oli hyvin
-suuri, ja Jan oli voitosta yhtä ylpeä kuin molemmat toisetkin.
-Kello neljään oli vielä tunnin verran aikaa, ja haluten tehdä
-Guin voittojuhlan niin intiaanimaiseksi kuin suinkin hän leikkasi
-murmelilta kaikki kynnet, sitoi ne nauhaan ja pani tuuman mittaisen
-kuoritun ja rei'itetyn seljanpalan aina kahden kynnen välille. Toiset
-kynsistä olivat hyvin, hyvin pieniä, mutta tarkoitus oli, että tämä
-edustaisi harmaan karhun kynsistä tehtyä kaulakoristetta.
-
-Gui oikaisi kotia kohti niin sukkelaan kuin suinkin
-pääsi. Isä huusi hänelle hänen puutarhaa lähestyessään ja
-ilmeisestikin hautoi orjantöitä mielessään, mutta Gui hyökkäsi
-ruoka-arki-makuu-keittiöhuoneeseen, joka oli anastanut yhdeksän
-kymmenesosaa koko talosta.
-
--- Voi äiti, sinun olisi pitänyt nähdä minut; sinun pitää tulla nyt
-iltapäivällä -- minä olen koko heimon numero yksi, ja nyt minusta
-tehdään ylipäällikkö. Minä tapoin sen mahdottoman suuren vanhan
-murmelin, joka oli vähällä tappaa isän. Ne pojat siellä leirissä --
-eivät ne saa mitään aikaan ilman minua. Ne koettivat koettamistaan
-enemmän kuin tuhannen kertaa saada sen vanhan murmelin -- niin, minä
-vaikka lyön vetoa, että he koettivat miljoonan kertaa, ja minä vain
-odotin siksi, että he olivat väsyneet ja luopuivat koko jahdista, ja
-silloin minä sanoin: no nyt minä näytän, kuinka se tapahtuu. Ensin
-minun täytyi niille näyttää missä se oli. Ne toiset pojat eivät näe
-paljon mitään. Sitten minä sanoin: No nyt, Sam ja Jan, jääkää te
-pojat tähän, ja jotta te oikein näkisitte, kuinka helppoa se on,
-kun osaa, minä jätän tähän jousen ja nuolet ja menen ihan ilman.
-Siihen ne sitten jäivät minua katselemaan, ja minä h-i-i-v-i-n
-aidan läpi ja minä r-y-ö-m-i-n apilamaan läpi aivan kuin intiaani,
-siksi että pääsin sen ja pesän väliin, ja sitten minä luikkasin ja
-se tuli puhaltaen ja hampaitaan kalistaen syödäkseen minut, sillä
-se näki, ettei minulla ollut keppiä eikä mitään, enkä minä ollut
-tietävinänikään, pysyin kylmäverisenä ja odotin, ja juuri kun sen
-piti hypätä minun kurkkuuni kiinni, minä käännyin ja potkaisin sitä
-kuonoon, niin että se lensi kymmenen syltä korkealle, ja kun se
-putosi alas, niin se oli kuolleempi kuin Kilseyn kana, silloin kun
-sille sipulia syötettiin. Voi äiti, minä olen paras niistä kaikista,
-eivät ne saa leirissä mitään aikaan ilman minua. Minun täytyi opettaa
-ne hirveä ajamaan ja katselemaan -- ja -- ja -- paljon muuta, ja
-nyt ne tekevät minusta koko heimon ylipäällikön ja antavat minulle
-nimeksi "Haukansilmä"; se on intiaanien tapa. Se tapahtuu kello neljä
-nyt iltapäivällä, ja sinun pitää tulla katsomaan.
-
-Burns pilkkasi koko komentoa ja käski Guita lähtemään perunamaalle
-työhön, ja jos poikalurjus jättäisi veräjän auki, niin että siat
-pääsisivät karkaamaan, niin hän nylkisi tämän elävältä -- ei hänen
-talossaan suvaita semmoisia hullutuksia. Mutta rouva Burns ilmoitti
-hänelle tyynesti, että _hän_ aikoi mennä. Hänestä tuntui melkein kuin
-poika olisi saamassa oppiarvoaan yliopistossa. Burns ei siis antanut
-asialle kannatustaan, mutta entä lapset? Se asia järjestettiin
-pian. Äidillä oli kahden tunnin kova työ, ennen kuin nämä neljä
-likaista ja melkein alastonta onnellista ruskeakätistä ja -jalkaista
-pellavatukkaa oli kammattu ja hameineen ja rimsuineen ja kenkineen
-muutettu neljäksi pieneksi marttyyriksi. Sitten he kaikin kulkivat
-vainion poikki, rouva Burns pikkusiskoa toisella käsivarrellaan,
-toisessa kädessä hillotölkkiä kantaen. Gui juoksi edellä tietä
-näyttämässä, ja nelivuotias, kolmivuotias ja kaksivuotias muodostivat
-käsi kädessä kulkien vinorivin äitinsä vanavedessä.
-
-He hämmästyivät jonkin verran, kun heidän leiriin saapuessaan rouva
-Raften ja Minnie olivat siellä juhlavaatteissa. Margetin ensimmäinen
-tunne oli kiukku, mutta seuraava ajatus oli miellyttävämpää laatua.
-Tuo "hienohelma" nainen, vihollisen vaimo, saisi nähdä hänen poikansa
-voittojuhlan, ja rouva Burns käytti paikalla tilaisuutta noustakseen
-istumaan ylimmälle orrelle.
-
--- Hyvää päivää, rouva Raften; toivon että voitte hyvin, hän sanoi
-hieman pisteliäästi hymyillen ja tehden suurenmoisen yrityksen
-saavuttaakseen yliotteen.
-
--- Kiitoksia, voin sangen hyvin. Tulimme katsomaan, kuinka pojat
-tulevat toimeen leirissään.
-
--- Ne ovat tulleet sangen hyvin toimeen _sen jälkeen kun minun
-poikani liittyi joukkoon_, vastasi rouva Burns kaksintaistelu yhä
-mielessään.
-
--- Niin olen kuullut; toverit ovat alkaneet pitää hänestä kovasti,
-vastasi rouva Raften koettaen riisua viholliseltaan aseet.
-
-Tämä puhe tehosi. Rouva Burnsin tarkoituksena oli ennättää ennen kuin
-vihollinen, mutta hämmästyksekseen huomatessaan, että vihollisen
-vainio oli aivan rauhallinen, hän suostui välirauhaan, ja kun
-vielä rouva Raften oli hyväillyt ja kiitellyt kolmea pellavatukkaa
-ja ylistänyt Guita ylimmilleen, salainen sotakanta muuttuikin
-herttaiseksi sydämellisyydeksi.
-
-Pojat olivat nyt saaneet päämenoja varten kaikki valmiiksi.
-Vasikannahkavaipalla tiipiin toisessa päässä oli neuvosto; Gui
-murmelin nahalla istuen ja melkein näkymättömiin sen peittäen, Sam
-hänen vasemmalla ja Jan rumpuineen oikealla kädellään. Keskellä
-loimusi neuvostotuli. Ilmanvaihdon parantamiseksi oli tiipiin
-vaatetta varjon puolelta kohotettu ja vieraitten piiri oli osaksi
-tiipiissä, osaksi ulkona.
-
-Suuri sotapäällikkö sytytti ensin rauhanpiipun, pöllytteli sitä
-minuutin verran, puhalsi sitten neljät savut neljään ilmansuuntaan
-ja antoi sen toiselle ja kolmannelle sotapäällikölle, jotka tekivät
-samoin. Pikku Majava paukautti rumpua kolme kertaa hiljaisuutta
-vaatiakseen, ja Suuri Tikka nousi ylös:
-
--- Te Sangerin intiaanien suuret päälliköt, pienet päälliköt, urhot,
-soturit, neuvottelijat, skuoot ja papuusit: Kun meidän heimomme kävi
-sotaa niiden -- niiden -- niiden -- muiden intiaanien -- niiden
-tuohikansalaisten kanssa, niin me otimme vangiksi yhden heidän
-sotureistaan ja kidutimme hänet pari kolme kertaa kuoliaaksi, ja
-hänessä huomattiin niin harvinaisen hyvät lahjat, että me otimme
-hänet heimoomme --
-
-Äänekkäitä huutoja: -- Hau -- hau -- hau -- Janin johdolla.
-
--- Karkeloitiin aurinkokarkelo hänen hyväkseen, mutta hän ei
-ruskettunut -- näytti liian vihreältä, ja me siis nimitimme hänet
-Mäihäksi. Sen jälkeen hän on taistellen kohoamistaan kohonnut ja nyt
-hänestä tehdään kolmas sotapäällikkö --
-
--- Hau -- hau -- hau.
-
--- Eräänä päivänä koko heimo lähti yhdessä sotimaan vanhaa harmaata
-karhua vastaan ja ottamaan sen saaliikseen, mutta joutui surkeasti
-alakynteen. Onneksi silloin sotapäällikkö Mäihä tuli apuun ja lopetti
-sen vanhan pedon kerran kuonoon potkaisemalla. Tämänkaltaiset
-urotyöt ovat liikuttavia. Semmoista poikaa, joka sillä tavalla
-potkaisee, ei sen jälkeen passaa sanoa Mäihäksi. Ei, hyvät herrat!
-Se olisi vääryys. Hän on sotapäälliköiden kesken pienin soturi,
-mutta hän näkee kauemmaksi ja useammin kuin hänen parempansa. Hän
-näkee nurkan ympäri ja puun puhki. Paitsi ehkä yöllä hän on koko
-varustuksen hakanäkijä ja neuvosto on päättänyt antaa hänelle nimeksi
-"Haukansilmä".
-
--- Hau -- hau -- hau -- hau -- hau --
-
-Pikku Majava antoi nyt yli-sotapäällikölle latuskaisen valkoisen
-pintapuun kappaleen, johon oli isoin kirjaimin kirjoitettu "Mäihä".
-
--- Tässä on se nimi, jolla hän tunnettiin, ennen kuin hän oli suuri
-ja kuuluisa, ja tämä on nyt sen lopun loppu. Päällikkö nakkasi
-puupalikan tuleen ja sanoi: -- No nyt nähdään, oletko sinä liian
-vihanta pakaksesi. Pikku Majava antoi sitten Tikalle kauniin
-kotkansulan, jossa oli punainen tupsu ja miehen kuva, miehellä
-haukan pää ja nuoli päästä lentämässä. -- Tämä näin on oikein
-parasta laatua kotkansulka palkaksi niistä teoista, joita hän on
-tehnyt, ja siinä myös osoitetaan, että hän on Haukansilmä (sulka
-pistettiin Guin tukkaan ja kynsi-kaulakoriste hänen kaulaansa, ja
-joka puolelta kuului äänekkäitä huutoja: -- Hau -- hau -- hau, ja
-rumpua paukutettiin), ja sen vietävän joka tämän jälkeen sanoo häntä
-Mäihäksi, pitää kumartua ja Haukansilmän pitää potkaista häntä.
-
-Huudettiin yhteen ääneen: -- Hau -- hau. Gui koetti kovasti pysyä
-arvokkaan näköisenä ja olla irvistämättä, mutta se kävi yli hänen
-voimiensa. Hän hymyili niin, että suu venyi yli korvien. Hänen
-äitinsä säteili ylpeydestä, kunnes hänen silmänsä vettyivät ja
-rupesivat vuotamaan kyyneliä.
-
-Jokainen luuli nyt menojen päättyneen, mutta Jan nousi ylös ja
-aloitti: -- Sangerin heimon päälliköt, skuoot ja papuusit, yksi asia
-on unohdettu: Kun me lähdimme karhua metsästämään, niin minä olin
-erään kaupan todistajana kahden sotapäällikön välillä. He löivät
-meidän heimomme tavan mukaan vetoa ja panivat päänahkansa vedon
-hinnaksi, kumpikin väittäen tappavansa karhun. Ylipäällikkö Tikka oli
-toinen, Haukansilmä toinen. Haukansilmä, saat ottaa Tikan päänahan.
-
-Sam oli unohtanut tämän asian, mutta hän kumarsi päänsä. Gui
-katkaisi nauhan ja kohottaen päänahan ilmaan päästi kovan, hirmuisen
-sotahuudon, jota jokainen säesti mikä mitäkin melua pitäen. Tämä
-oli kaiken huippu. Rouva Burns itki ilosta, kun hänen urhoollinen
-poikansa näin oli lopultakin saanut tunnustusta.
-
-Sitten hän meni Samin luo ja sanoi: -- Kutsuitko sinä teikäläiset
-tänne näkemään minun poikaani kiitettävän?
-
-Sam nyökäytti ja vilkutti toista silmäänsä.
-
--- No hyvä, minä en välitä siitä, kuka sinä olet, Raftenko vai et,
-mutta sinulla on hyvä sydän ja se on oikeassa paikassa. Minä en ole
-koskaan ollut niiden puolella, jotka sanovat, että "ei kenessäkään
-Raftenissä ole mitään hyvää". Minä aina väitän, että jokaisessa
-ihmisessä on jotakin hyvää. Minä tiedän, että sinun isäsi _on_
-ostanut meidän talomme kiinnityksen, mutta sitä minä en ole koskaan
-uskonut, että sinun äitisi varasti meidän hanhemme, _enkä koskaan
-sitä usko_, ja kun minä ensi kerran kuulen puhuttavan Rafteneista
-pahaa, niin minä avaan suuni ja sanon mitä tiedän.
-
-
-
-
-XXII
-
-PESUKARHUN METSÄSTYS
-
-
-Jan ei unohtanut luvattua pesukarhun metsästystä -- hän päinvastoin
-odotti sitä sangen malttamattomana, ja parin päivän kuluttua pojat
-tulivat auringonlaskun aikaan Kalebin luo ja muistuttivat häntä
-tästä lupauksesta. Oli painostavan lämmin yö, mutta Jan oli varma
-siitä, että ilma oli juuri sellainen kuin piti ollakin pesukarhun
-metsästykseen, ja hänen innostuksensa voitti kaikki esteet. Kalebia
-huvitti tämä "viileä yö", jonka he olivat valinneet, mutta hän
-otaksui ilman myöhemmin jäähtyvän.
-
--- Painakaa puuta, pojat -- painakaa puuta, pojat, hän sanoi
-huomatessaan heidän olevan aikeissa paikalla lähteä matkaan. --
-Pesukarhut eivät ole liikkeellä ennen kuin pari kolme tuntia
-auringonlaskun jälkeen.
-
-Hän siis istui ja poltti piippua Samin turhaan yrittäessä tehdä
-vanhan Turkin kanssa tuttavuutta. Jan piirsi vihkoonsa mitä huomasi
-muutamassa seinälle naulatussa siivessä, ja Gui teki tunnetuksi
-viimeisen parannetun painoksen hirvenajo-urotöistään ja murmelin
-tappamisesta, samalla kun lateli kaikenlaisia mahtavia tuumia, kuinka
-hän aikoi suurenmoisesti nitistää jokaisen pesukarhun, minkä he
-suinkin sattuisivat kohtaamaan.
-
-Inttäen, että kuluisi ainakin tunti, ennen kuin oltaisiin paikalla,
-Jan sai joukon jo yhdeksän aikaan liikkeelle, ja Kaleb otti Guin
-ehdotuksesta mukaan pienen kirveen. Pitäen vanhaa Turkkia kaiken
-aikaa seurassaan he lähtivät astumaan maantietä ja kulkivat puolen
-tuntia "Kulmausta" kohti. Samin johdolla he sitten kiipesivät aidan
-yli, kulkivat perunapellon poikki ja tulivat joen rannalle pienelle
-maissipellolle.
-
--- No Turkki, hae nyt! Hae! Hae! Hae! ja joukko istui aidalle riviin
-odottamaan mitä seuraisi.
-
-Turkki oli koira, jolla oli luonnetta. Se metsästi mitä tahtoi ja
-milloin tahtoi. Se kyllä seurasi isäntäänsä pesukarhumaille, mutta
-isäntä ei saanut sitä ajamaan pesukarhua eikä mitään muutakaan,
-ellei sitä itseään huvittanut. Kaleb oli varoittanut poikia olemaan
-alallaan, ja he istuivat aidalla hiljaa kuin myyrät odottaen vanhan
-koiran haukkumista. Se oli lähtenyt maissin sekaan haistelemaan ja
-etsiskelemään. Sen askelet kuuluivat sangen selvään ja se läähätti,
-kuin olisi siitä höyryä päästetty. Se oli jännittävän odotuksen
-aikaa, mutta koira samosi etäämmälle ja askelten ääni hälveni. He
-olivat istuneet siinä kaksi pitkää minuuttia, kun syrjäisestä vainion
-kulmasta kuului koiran matalahko kiljaus ja sitten äänekäs _hau-vau_,
-niin että Janin sydän hätkähti.
-
--- Riistaa liikkeellä, sanoi Sam hiljaisella äänellä.
-
--- Lyön vetoa, että minä kuulin sen ensiksi, kimitti Gui. Janin
-ensimmäinen ajatus oli hyökätä umpimähkään koiran perässä. Hän oli
-usein kuullut, että metsästäjäin tapana oli rajusti seurata koirien
-perässä, mutta Kaleb pidätti häntä.
-
--- Maltahan mielesi, poika; aikaa on enemmänkin. Emme vielä tiedä
-mitä se ajaa.
-
-Sillä Turkki, samoin kuin useimmat rajamaakoirat, lähti melkein
-mille jäljille tahansa -- olipa sitä syytetty omienkin jälkiensä
-haukkumisesta -- ja niiden asiana, jotka sen parhaiten tunsivat,
-oli haukkumisen laadusta arvata, mitä riistaa se milloinkin ajoi.
-Mutta kauan ja kärsivällisesti he saivat odottaa koiran sen koommin
-haukkumatta. Pian kuuluikin sitten kahinaa, ja Turkki tuli isäntänsä
-luo ja kävi hänen jalkainsa juureen maata.
-
--- Turkki, lähdepäs liikkeelle; hae, hae! Mutta koira ei
-liikahtanutkaan. -- Toimeen, toimeen, ja Kaleb läjäytti sitä pienellä
-kepillä. Koira pakeni syrjemmäksi, mutta kävi jälleen läähättäen
-maata.
-
--- Mikä se oli, herra Clark? kysyi Jan.
-
--- Enpä tiedä. Ehkä vain loukkasi jalkansa oksaan. Mutta se on
-varmaa, ettei täällä ole tänä yönä pesukarhuja. Eikä tämän jälkeen
-toistekaan. Me tulimme vähän liian aikaisin, ja ilma on koiralle
-liian lämmin.
-
--- Emmekö voisi mennä joen poikki Boylen metsään, ehdotti Tikka. --
-Siellä varmaan tapaamme jotakin. Larry de Neuville vannoo nähneensä
-siellä yksisarvisen samana yönä, kun hän palasi Garneyn ruumiin
-valvonnasta.
-
--- Kuinka te haukunnasta tiedätte mitä koira ajaa? kysyi Jan.
-
--- Hm! vastasi Kaleb pistäessään poskeensa uuden tupakkamällin. --
-Helppohan se on, jos tuntee maan ja riistan ja koiran. Ei tietenkään
-ole kahta koiraa samanlaista; pitää tuntea koiransa, ja jos se on
-hyvä koira, niin sen avulla voi paljon oppia jälkien seuraamisesta.
-
-Puro oli tätä nykyä melkein kuivilla, niin että sen poikki pääsi
-miltä kohdalta vain halutti. Tunnustellen tietään pimeän metsän
-läpi silmät enimmäkseen suljettuina he haparoiden kulkivat Boylen
-avokentälle ja sitten sen poikki vanhaan metsään. Turkki oli purolla
-eronnut heistä ja sitten seurannut sitä erääseen lammikkoon saakka,
-jossa se meni uimaan. Heidän metsään mennessään koirakin saapui
-siihen likomärkänä ja valmiina toimeen.
-
--- Lähdepäs nyt hakemaan, Turkki. Ja jälleen kaikki istuivat maahan
-sen asiantuntijalausuntoa odottamaan.
-
-Se saatiinkin sukkelaan. Jonkin aikaa kierreltyään ja kaarreltuaan
-vanha koira juoksi, ikään kuin olisi ollut päivänvalosta aivan
-riippumaton, alkoi haistella äänekkäästi ja vinkua hiljaa, ja nyt
-kuultiin hännän takovan pensaissa sen kuivan tiheikön läpi kulkiessa.
-
--- Kuules tuota! Nyt sillä on jotakin tiedossa, sanoi Kaleb
-kuiskaten. -- Odottakaas vähän.
-
-Kiireesti koira selvitteli pulmaista vyyhteä, ja kun se viimeinkin
-oli päässyt niin pitkälle, että alkoi olla asiasta varma, se päästi
-lyhyen haukahduksen. Kuului toinen rupeama haistelua, sitten taas
-haukahdus, sitten väliajoin monta pientä haukahdusta ja lopuksi
-lyhyt ajohaukunta; sitten ajohaukunta alkoi uudelleen, mutta se oli
-epäsäännöllistä ja hataraa. Äänistä kuuli, että koira juoksi metsässä
-piiriä, mutta lopulta lakkasi liikkumasta, sillä kaikki haukunta
-kuului nyt yhdestä paikasta. Kun metsämiehet olivat saapuneet
-paikalle, oli koira ryöminyt puolta ruumista myöten kannon alla
-olevaan koloon ja kuopi ja haukkui.
-
--- Hohhoh, sanoi Kaleb, -- metsäkaniini vain. Olisihan minun pitänyt
-se tietää, kun se noin helposti haistoi ja kierteli puuhun ajamatta.
-
-Turkki siis kutsuttiin pois, ja seura haparoi tietään pilkkopimeän
-metsän kautta uusia seikkailuja etsimään.
-
--- Metsän alapäässä on jonkinlainen suonsilmäke -- siellä voisi olla
-pesukarhuja sammakoita pyytämässä, arveli Tikka.
-
-Koira siis taas usutettiin etsimään, kun oli päästy vesipaikan
-läheisyyteen. Kuivassa metsässä ei haju helposti tuntunut, mutta
-suon kostea reuna oli hyvä, ja Turkki osoitti suurta mielenkiintoa
-ja haisteli kovasti. Valmistavaa _uhuh!_ seurasi pari kiljauksen
-tapaista ja sitten täysääninen _hau-hauuu!_ jotka selvästi ilmaisi,
-että se oli vihdoinkin tavannut verekset jäljet. Ah, kuinka
-ihmeellisen sykähdyttäviä torventörähdyksiä ne olivat! Jan käsitti
-ensi kerran ajohaukunnan tenhovoiman, jonka ylistystä niin usein on
-laulettu.
-
-Metsästäjät istuivat odottamaan tulosta, sillä siitä ei ollut mitään
-tietoa, kuten Kaleb sanoi, minne eläin juoksisi.
-
-Koira haukkui täyteläisimmällä äänellään nopein väliajoin, mutta ei
-juossut piiriä. Äänen suunnasta voitiin arvata, että ajo kävi suoraan
-poispäin, ulos metsästä, itää kohti avoimen kentän poikki, ja sangen
-kiivasta vauhtia säännöllisen täyden haukunnan säestäessä, jota eivät
-äänteet eivätkä epäröinnit keskeyttäneet.
-
--- Minä luulen sen ajavan Gallaghanin vanhaa kettua, sanoi erämies.
--- Ne ovat jo ennenkin tätä leikkiä pitäneet, eikä mikään muu kuin
-kettu juoksisi noin suoraan eikä saisi Turkista tuommoista ääntä
-lähtemään.
-
-Ajo hälveni lopulta etäisyyteen, ehkä puolentoista kilometrin päähän,
-mutta mitäpä he muuta saattoivat kuin odottaa. Jos Turkki olisi ollut
-täysverinen ja opetettu kettukoira, niin se oli seurannut niitä
-jälkiä koko yön, mutta se palasi jo puolen tunnin kuluttua läähättäen
-ja lämmenneenä ja hyökkäsi oikopäätä matalaan lammikkoon.
-
--- Kaikki on nyt kaikonnut tiehensä, huomautti Kaleb. -- Voisimme
-koettaa lammikon toista puolta. Kerran taipari koira kävi uteliaaksi,
-mutta päätti sitten, että se on turhaa puuhaa, ja palasi läähättäen
-isäntänsä jalkoihin.
-
-He olivat nyt kulkeneet niin kauas kotia kohti, että peltojen poikki
-oikaisemalla olisivat äkkiä päässeet omaan metsään.
-
-Kuu nousi heidän sinne päästessään, ja heidän niin kauan
-pilkkopimeässä haparoituaan yö näytti nyt sangen valoisalta ja
-kirkkaalta.
-
-He olivat kulkeneet puron poikki de Neuvillen mummon mökin
-alapuolella ja astelivat vanhaa metsäpolkua, joka seuraili läheltä
-jokea, kun Turkki pysähtyi haistelemaan, juoksi edes takaisin
-pari kolme kertaa, herätti sitten kaikki kaiut täysiäänisellä
-torventoitotuksella ja kääntyi jokea kohti.
-
--- _Vau-vau-vau-vau_, se luikkasi nelisenkymmentä askelta ja pysähtyi
-sitten. Haukunta oli aivan samanlaista kuin ketunkin jäljillä, mutta
-tämän eläin mutkitteli, ja nyt ajo katkesi.
-
-He kuulivat koiran etsivän aivan läheltä ja kauempaa, mutta se ei
-ääntänyt ensinkään.
-
--- Mikä se on, Kaleb? kysyi Sam tyynesti ja varmasti kokonaan
-unohtaen, kuinka lyhyt heidän tuttavuutensa oli.
-
--- En tiedä, vastasi Kaleb lyhyesti.
-
--- Ei suinkaan se kettu ole, vai mitä? kysyi Jan.
-
-Mutta äkkiä koira taas alkoi: -- Vau -- vau -- vau -- satakunnan
-askelen päässä ja samassa keskustelu keskeytyi. Koira oli taas
-aivan tuoreilla jäljillä. Ajo oli katkennut aidan kohdalla, ja tämä
-osoitti, sanoi Kaleb, että se oli pesukarhu, ellei sattunut olemaan
-joku vanha kotikissa. Nämä ovat ainoat eläimet, jotka voivat yöllä
-juosta aidan selkää pitkin.
-
-Nyt oli helppo seurata. Kuutamo oli kirkas, ja koiran haukuntaääni
-täyteläinen ja säännöllinen. Ajo kulki suoraan alaspäin puronvartta,
-monen mutaisen allikon ja rämeen poikki.
-
--- Tuo ratkaisee asian, huomautti erämies päättävästi. -- Kissa ei
-mene veteen. Se on pesukarhu! Ja kun he riensivät perässä, niin he
-kuulivat koiran haukunnan äkkiä muuttuvan, se ei enää ollut samaa
-syvä-äänistä raikuvaa _v-a-u-a-u_ kuin ennen, vaan koveni vihaiseksi
-meteliksi, johon sekaantui kiljunaa, ärinää ja haukkumista.
-
--- Heh -- heh. Tuo merkitsee, että nyt se on kiinni saamassa. Noin se
-tekee, kun _näkee_ eläimen.
-
-Mutta "näkemisen meteli" loppui lyhyeen, ja koira haukkui nyt
-kiljahdellen _samassa paikassa_.
-
--- Juuri niin! Se on noussut puuhun! Pesukarhu se on! ja Kaleb kulki
-edellä suoraan sitä paikkaa kohti.
-
-Koira haukkui ja hyppi isoa niinipuuta vastaan, ja Kaleb sanoi: --
-Hm, en ole koskaan nähnyt pesukarhun toisin tekevän -- se nousee aina
-korkeimpaan ja pahimpaan puuhun, mitä on koko metsässä. No, kuka
-teistä on paras kiipeämään?
-
--- Jan on, sanoi koetteeksi Sam.
-
--- Pääsetkö sinä tuohon, Jan?
-
--- Kunhan yritän.
-
--- Eiköhän ole parasta ensin tehdä tuli, niin että näemme sen, sanoi
-Tikka.
-
--- Jos se olisi murmeli, niin pian se olisi täällä maassa, tokaisi
-Haukansilmä, mutta ei kukaan ollut kuulevinaankaan.
-
-Sam ja Jan kokosivat risuja, ja pian ympärillä olevia puita
-valaisi leimahteleva punainen lieska. He tähyilivät tarkkaan isoon
-niinipuuhun, mutta eivät saaneet otusta näkyviinsä. Kaleb otti
-soihdun ja löysi kaarnasta vähän tuoretta multaa. Seuraten jälkiä
-taapäin siihen paikkaan, jossa ne kulkivat puron poikki, he löysivät
-jäljen, -- epäilemättä se oli ison pesukarhun jälki.
-
--- Kai se on jossakin kolossa; se on varmaan tässä puussa, ja
-niinipuut ovat aina onttoja.
-
-Jan katseli paksua tyveä epäilevän näköisenä, voisiko hän sitä
-kiivetä.
-
-Kaleb huomasi hänen epäröimisensä ja sanoi: -- Niin kyllä. Sinulla
-ei siipien väli ole neljää ja puolta metriä, vai mitä? Mutta odotas
-vähän --
-
-Hän astui lähellä olevan pitkän hoikan puun luo, hakkasi sen
-muutamassa minuutissa poikki kirveellään ja kaatoi sen sillä tavalla,
-että se jäi ison niinipuun alimman oksan nojalle. Tätä pitkin Jan
-pääsi helposti kiipeämään, vieden mukanaan vankan taakseen sidotun
-jalavakepin. Kun hän oli päässyt isoon niinipuuhun, niin hän katosi
-sen vihantiin lehviin, mutta pojat alhaalta valaisivat soihduilla
-sillä tavalla, että hänelle kiersi valoa, minne hän vain kiipesikin.
-Ensin Jan ei löytänyt koloa enempää kuin pesukarhuakaan, mutta kauan
-etsittyään ylimmistä oksista hän näki suuren karvatukon korkealla
-haarassa ja siitä kiilsi kaksi silmää, jotka saivat värähdyksen
-käymään hänen lävitseen. Hän luikkasi: -- Täällä se on! Pitäkää
-varanne siellä alhaalla. Hän kiipesi lähemmäksi ja koetti sysätä
-pesukarhun putoamaan, mutta se piteli lujasti kiinni eikä ollut
-tietävinäänkään, ennen kuin hän oli kiivennyt yläpuolelle, silloin se
-hyppäsi ja kapusi alemmalle oksalle.
-
-Jan seurasi perässä, ja puun alla toverit kiihtyivät julmasti, he
-kun eivät nähneet mitään ja vain rähinästä ja ärinästä päättivät,
-että Jan ja pesukarhu tappelivat. Vielä toisenkin aseitten mittelyn
-jälkeen pesukarhu lähti oksanhaarastaan ja kiipesi runkoa pitkin
-alaspäin, kunnes saapui oksaa vastaan nojaavalle nuorelle puulle,
-ja siihen se istuutui jääden tuijottamaan alla olevia metsästäjiä.
-Vanha koira päästi ulvonnan otuksen nähdessään, ja Kaleb, toiselle
-puolelle astuen, veti taskustaan revolverin ja ampui. Pesukarhu
-putosi kuolleena heidän keskelleen. Turkki hyppäsi tappelemaan, mutta
-se ei ollut tarpeen, ja Kaleb pyyhkieli vanhaa valkoista pistooliaan
-hyväillen ja ylpeänä, ikään kuin sitä yksin olisi ollut kiittäminen
-siitä, että se sattui niin paikalle.
-
-Jan laskeutui sukkelaan alas, vaikka se olikin vaikeampaa kuin
-kiipeäminen. Hän riensi kiihtyneenä piiriin ja silitteli pesukarhua
-sekavin tuntein ja kaikesta huolimatta suruissaan siitä, että se oli
-tapettu, joskin toisaalta voitonriemuisena siitä, että oli ollut
-ensimmäisenä sen pyynnissä. _Se oli hänen pesukarhunsa_, ja kaikki
-myönsivät niin olevan. Sam kiikutti sitä koivesta ja sanoi: -- Lyön
-vetoa, että se painaa viisitoista kiloa.
-
-Gui sanoi: -- Hohhoh! Se ei ole puoltakaan siitä kuin se murmeli,
-jonka minä tapoin, ettekä te olisi sitä mitenkään saaneet, ellen minä
-olisi muistanut kirvestä.
-
-Jan arveli, että se mahtoi painaa kahdeksantoista kiloa. Kaleb arvasi
-kolmetoista (myöhemmin he saivat tyytyä siiten, että se tuskin painoi
-yhdeksää). Heidän näin puhuessaan koira päästi vihaisen haukunnan,
-siihen tapaan kuin se vieraita haukkui -- Kaleb sanoi sitä sen
-"ihmisääneksi" -- ja samassa William Raften astui piiriin. Hän oli
-nähnyt pimeässä tulta ja peläten metsän syttyvän palamaan näin
-kuivana aikana hän oli pukeutunut ja lähtenyt ulos.
-
-Raften ei ollut huomaavinaankaan poikaansa, vaan sanoi Kalebille
-ilkkuen: -- Ethän vain aio ampua minua toista kertaa, vai mitä? Ei se
-kannata; ei minulla ole tänään rahaa mukana.
-
--- Kuulkaas nyt, isä, sanoi Sam keskeyttäen, ennen kuin Kaleb ennätti
-vastata, -- tuo ei ole reilua. Minä tiedän, ja teidän pitäisi se myös
-tietää, että se on paljasta lorua, että Kaleb muka on koettanut ampua
-teitä. Jos hän olisi sen tehnyt, niin hän olisi osunutkin. Minä olen
-nähnyt hänen ampuvan.
-
--- Et humalassa.
-
--- Viime kerralla kun minä olin humalassa, olimme molemmat, sanoi
-Kaleb vihaisesti sananvuoron saadessaan.
-
--- On sekin mies, joka vannoi, ettei hänellä ollut revolveria, ja
-Raften osoitti Kalebin asetta. -- Minä näin tuon kapineen sinun
-kädessäsi kymmenen vuotta takaperin. Ja se on varmaa, etten minä
-pelkää sinua enkä sinun revolveriasi, Raften sanoi nähdessään Kalebin
-hypistelevän valkoista sydänkäpyään. -- Ja sen minä sanon sinulle,
-etten minä salli sinun ja lampaita repivän koirasi mellastavan
-metsässäni ja tekevän tulta kesäkuivalla.
-
--- Hitto vieköön sinut, Raften, minä olen karttanut sinua minkä
-olen voinut. Kaleb teki uhkaavan liikkeen ja epäilemättä olisi
-tehnyt totta maineestaan, mutta Sam juoksi väliin, isäänsä takaperin
-työntäen, Jan tarrasi kiinni Kalebin revolverikäsivarteen Guin
-paetessa puun taa hyvään turvaan.
-
--- Pois tieltä, penikat! ärjäisi Kaleb.
-
--- Kaikin mokomin, sanoi Raften ärsyttävästi, -- nyt kun taas tapaat
-minut aseettomana. Sinä kelvoton pelkuri! Pois tieltä, pojat,
-niin selvitän välini hänen kanssaan. Pelko oli Raftenille todella
-tuntematon, ja pojat olisi työnnetty syrjään ja siinä olisi käynyt
-hullusti, ellei Raften kotoa lähtiessään olisi käskenyt molempia
-palkkamiehiään tulemaan mukaan tulta sammuttamaan ja nämä nyt olisi
-ilmestyneet paikalle. Toinen heistä oli Kalebin hyvä ystävä, toinen
-puolueeton, ja he saivat tappelun estetyksi. Nyt Sam puhkesi puhumaan:
-
--- Kuules nyt, isä, se olisi ollut sinulle oikeus ja kohtuus, jos
-olisit saanut luodin lävitsesi. Minä vallan tulen kipeäksi, kun sinä
-noin lennät Kalebin silmille. Ei hän tätä tulta tehnyt; minä ja Jan
-sen teimme, ja kyllä se sammutetaan. Sinä vihaat Kalebia, vaikkei hän
-ole koskaan tehnyt sinulle pahaa. Sinä lennät hänen silmilleen aivan
-samoin kuin de Neuvillen mummo sinun silmillesi, kun ensin oli saanut
-tavarat hyvään talteen. Sinun pitäisi hävetä. Kun ei voi todistaa,
-niin on parasta pitää suunsa kiinni.
-
-Raften vähän hölmistyi tämän purkauksen vuoksi, varsinkin kun hän
-huomasi seuran olevan häntä vastaan. Hän oli usein nauranut sitä,
-että de Neuvillen mummo häntä niin kiukkuisesti vihasi, vaikkei hän
-ollut muuta kuin auttanut eukkoa. Hänen päähänsä ei ollut koskaan
-pälkähtänyt, että hän menetteli samalla tavalla. Useimmat miehet
-olisivat raivostuneet, jos heidän poikansa olisi osoittanut sellaista
-kunnioituksen puutetta, mutta Raften ei ollut liian herkkätunteinen
-enempää kuin pelkurimainenkaan. Kun hän oli hämmästyksen ensi
-purkauksen voittanut, niin ei hän Samista muuta ajatellut kuin: --
-Eikös ole häpeämättömän rohkea! Niinhän hän puhuu kuin lakimies ja
-iskee vasten taulua kuin paras tappelija; minä taidankin panna hänet
-lakia lukemaan, ja hampaan kiskominen jääköön sikseen.
-
-Myrsky oli nyt asettunut, sillä Kalebin kiukku oli lyhyttä ja rajua
-lajia, ja Raften kääntyi takaisin siveellisen tappion kärsineenä
-miehenä ja murahti mennessään: -- Katsokaa, että tuo tuli sammutetaan
-kunnolla. Teidän pitäisi jok'ainoan olla vuoteessa nukkumassa, niin
-kuin säädyllisten ihmisten ainakin.
-
--- Onkos isä sitten säädyllinen? letkautti Sam.
-
-Raften kääntyi pois välittämättä tästä sen enempää kuin Guinkaan
-kimakasta yrityksestä pistää väliin erinäisiä seikkoja omasta
-tärkeydestään pesukarhun metsästyksessä -- "jos minua ei olisi ollut,
-niin ei niillä olisi ollut kirvestä mukana, herra Raften" -- mutta
-William oli kadonnut.
-
-Pojat sammuttivat tulen huolellisesti ja kulkivat leiriin jotenkin
-hiljaisina miehinä. Sam ja Jan kantoivat pesukarhua korennossa
-välissään, ja ennen kuin oli tiipiihin saavuttu, he olivat yhtä
-mieltä siitä, että kyllä se painoi ainakin neljäkymmentä kiloa.
-
-Kaleb erosi heistä, ja he menivät kaikki paikalla maata ja nukkuivat
-väsyneen retkeilijän unta.
-
-
-
-
-XXIII
-
-BANSHII-VALITUS JA SE KAUHEA YÖKULKURI
-
-
-Seuraavana päivänä pesukarhun nahkaa nylkiessään Sam ja Jan
-perusteellisesti keskustelivat edellisen yön ikävästä tapauksesta ja
-päättivät, että olisi parasta olla juttelematta siitä Kalebin kanssa,
-ellei hän ottaisi asiaa puheeksi. Guitakin varoitettiin.
-
-Jan kiersi aamulla tapansa mukaan multa-albuminsa ja löysi taas
-ensinnäkin sen oudon soukan painalluksen, joka oli ennenkin hänelle
-huolta tuottanut, ja alhaalla lammikkoalbumissa sangen ison linnun
-jäljen -- se tosiaan oli suuresti kalkkunan jäljen näköinen. Hän vei
-Kalebin sitä katsomaan. Erämies sanoi, että toinen luultavasti oli
-sinikurjen (haikaran) jälki ja toinen: -- Jaa, en taida tietääkään;
-mutta minusta se on kovasti suuren koirashirven jäljen näköinen, --
-mutta niitä ei ole ollenkaan Pitkän suon tällä puolella, ja sinne on
-ainakin viidentoista kilometrin matka. Mutta _kun on vain yksi jälki,
-niin se ei ole tietenkään jälki_; se on sattuma.
-
--- Niin, mutta minä olen löytänyt niin paljon -- oikeat jäljet joka
-kerta, vaikkei niin paljon, että niitä voisi seurata.
-
-Kun Jan illalla pimeän tultua saapui leiriin mukanaan "verilöylyn"
-saalis, niin hän kuuli omituista kurkkuääntä, joka nousi lampareen
-reunalta ja kävi yhä kovemmaksi ja tuli lähemmäksi, kunnes siitä
-kehkeytyi ruma ja pelottava rääkynä. Se oli aivan sama ääni, jonka
-Gui oli päästänyt ensi iltana tullessaan ja yrittäessään pelottaa
-leiriläisiä. Se kulki heidän ylitseen, ja Jan näki vilaukselta ison
-hitaasti lentävän linnun hahmon.
-
-Seuraavana päivänä oli Janin vuoro valmistaa ateria. Kun hän auringon
-noustessa lähti hakemaan vettä, niin hän näki suuren sinihaikaran
-nousevan lampareen reunalta ja raskain siiveniskuin lentävän pois
-puunlatvain yli. Se oli sykähdyttävä näky. Poika seisoi ja katsoi
-sen perään ilosta aivan hurmaantuneena, ja kun se oli mennyt, hän
-kävi sillä paikalla, josta se oli noussut, ja löysi runsaasti aivan
-samanlaisia jälkiä kuin hänen piirtämänsä olivat. Epäilemättä
-se oli sama lintu kuin edellisenäkin iltana nähty, ja näin sai
-ratkaisunsa kurkkukipua potevan suden salaisuus. Tämä selitys
-tuntui aivan tyydyttävältä jokaisesta, Guita lukuunottamatta. Hän
-oli aina itsepäisesti väittänyt, että metsät auringonlaskun jälkeen
-olivat karhuja täynnään. Minne ne muiksi ajoiksi katosivat, se jäi
-käsittämättömäksi, mutta hän "oli varma siitä, ettei hän vielä ollut
-tavannut lintua, joka olisi saanut hänet säikähtämään -- eikä sen
-puolesta muutakaan eläintä".
-
-Kaleb oli samaa mieltä, että se selkää karmiva huuto mahtoi olla
-sinihaikaran rääkynää, mutta mitä se rääkynä ja valitus oli, jota
-kuului yöllä puiden latvoista, sitä hän ei voinut sen paremmin
-selvittää.
-
-Kuului öisin paljon muitakin ääniä, jotka kävivät mitkä enemmän,
-mitkä vähemmän tutunomaisiksi. Jotkut ilmeisestikin olivat lintujen
-ääniä; yksi oli yleinen lauluvarpunen, ja korkealta metsän latvain
-yläpuolelta kuului hämärtävältä taivaalta ihanaa kestävää viserrystä.
-Vasta monen vuoden kuluttua Jan sai selville, että tämä oli
-uunilinnun iltavirsi, mutta syyn siihen kamalaan kiljaukseen, joka
-oli kuulunut eräänä iltana auringonlaskun jälkeen, hän tiesi paikalla
-kertoa.
-
-Tikka oli ulkona, molemmat muut tiipiissä. Ihmeellinen ääni sattui
-hänen korvaansa. Se oli pitkää vinkumista, joka aina väliajoin
-uudistui ja muuttui yhä kovemmaksi. Kun se ei ottanut lakatakseen,
-Sam kutsui toisetkin pojat kuulemaan. He seisoivat siinä rivissä ja
-kuulivat tämän ihmeellisen _uii, uii, uiin_, kehittyvän äänekkääksi
-ja karkeaksi _uau, uau, uauksi_.
-
--- Se varmaan on joku uusi haikaran huuto, kuiskasi Jan. Mutta ääni
-kasvoi kasvamistaan, kunnes se tuntui melkein hyvin isoäänisen kissan
-naukumiselta, ja se yhä kasvoi, kunnes kukin _miau_ erikseen olisi
-voinut käydä pantterin kiljumisesta. Sen ylimmillään ja kovimmillaan
-ollessa kuului pitkäveteinen _miau_, ja sitten se lakkasi, ja
-lauluvarpusen suloinen liverrys täytti hiljaisuuden.
-
-Pikku Majavan mielessä välähti jotakin. Nyt hän muisti, että se
-oli sama ääni, jonka hän oli niin monet ajat takaperin Glenjanissa
-kuullut, ja hän sanoi toisille pojille hyvin varmana:
-
--- Pojat, se on ilveksen kiljuntaa, ja seuraavana päivänä Kaleb
-sanoi, että Jan oli oikeassa.
-
-Muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että Raftenin laumasta sinä yönä
-oli taas viety lammas.
-
-Aamulla Jan otti naulasta rumpunsa vähän soitellakseen, mutta huomasi
-sen lauhtuneen pehmeäksi ja soinnuttomaksi.
-
--- Halloo, hän sanoi; tulee sade.
-
-Kaleb katsahti häneen, eikä voinut olla naurahtamatta. -- Sinähän
-olet oikea intiaani. Tuo on oikea intiaanitemppu. Kun rumpu ei ota
-äänelläkseen tulella lämmittämättä, niin silloin he aina sanovat,
-että "ennen iltaa sataa".
-
-Erämies viipyi sinä iltana hyvin myöhään. Koko iltapäivän oli
-pilveillyt ja auringonlaskun aikaan alkoi sataa, minkä vuoksi häntä
-pyydettiin illalliselle. Sade ei lakannut, vaan kävi rankemmaksi.
-Kaleb lähti ulos ja kaivoi tiipiin ympärille ojan, johon sadevesi
-kokoontui, ja sitten laskuojan, josta se pääsi juoksemaan pois.
-Illallisen jälkeen he istuivat tiipiissä leirivalkean ympärillä,
-tuuli yltyi ja satoi rankasti. Janin täytyi lähteä ulos ja kääntää
-savusalot, ja jälleen hänen korvaansa kuului _sama rääkäisy_. Hän
-kantoi sisään sylyksen puita ja kohensi tulta, niin että tiipiin
-täytti rattoisa leimuava valo. Kova tuuli alkoi puhaltaa puuskittain,
-niin että vaate epämiellyttävästi lepatti salkoja vasten.
-
--- Missä ankkurinuora on? kysyi erämies.
-
-Sam antoi irrallisen pään; toinen pää oli asianmukaisesti kiinnitetty
-salkojen huippuihin. Sitä ei ollut vielä koskaan käytetty, sillä
-tähän saakka sää oli ollut kaunista. Mutta nyt Kaleb löi maahan
-vankan paalun, kiinnitti ankkurinuoran siihen, meni sitten ulos
-ja takoi kaikki nappulat vähän syvempään, ja heimo tunsi olevansa
-turvassa, ellei aivan ankaraa myrskyä nousisi.
-
-Mikään ei olisi voinut houkutella vanhaa erämiestä hänen omaan
-mökkiinsä. Hänen perillisensä olivat alkaneet unohtaa, että hän
-tarvitsi ruokaa, ja se vähä, minkä he lähettivät, oli kaikkein
-kehnointa moskaa. Vanhus oli hyvin seuranrakas, ja helposti
-hänet saatiin jäämään yöksi, "jos voitte tulla toimeen semmoisen
-makuutoverin kanssa kuin Gui on". Kaleb ja Turkki siis asettuivat
-rauhaan viettääkseen hauskan illan myrskyn myllertäessä ulkona.
-
--- Kuulepas Gui, älä koske telttavaatteeseen, se alkaa vuotaa.
-
--- Mitä, minäkö? Joutavia! Kuinka se voisi ruveta noin vähästä
-vuotamaan? Ja Gui läimäytti sitä taas aivan uhmalla.
-
--- Hyvä juttu; se onkin sinun puolellasi vuodetta! Ja annas olla,
-parin minuutin kuluttua alkoi sisään liristä pieni vesivirta siitä
-paikasta, johon poika oli koskenut, vaikka vaate muualta pidätti joka
-pisaran.
-
-Tämä on tuttu asia jokaiselle, joka on sateella asunut teltassa, ja
-se on helpompi muistaa kuin selittää.
-
-Savu häälyi raskaana tiipiin yläosassa ja vaipui vähitellen yhä
-alemmaksi, kunnes alkoi tuntua suorastaan ilkeältä.
-
--- Nostapas, Jan, tiipiin vaatetta tuulen puolelta. Sillä tavalla,
-nyt on hyvä -- mutta annapas olla! Samalla puhalsi kova tuulenpuuska
-sisään ja tuprutti savua ja tuhkaa pyörteenä pitkin tiipiitä. --
-Teidän olisi pitänyt hankkia verho. Anna minulle tuo kankaan kappale,
-se kelpaa. Hyvin varovasti, jottei olisi koskenut seinämään, Kaleb
-kiinnitti kankaankappaleen kolmen salonvälin poikki sillä tavalla,
-että telttavaatteen liepeeseen avattu aukko oli sen takana. Tämä
-käänsi vedon pois heidän selästään, suuntasi sen ylös ilmaan ja
-puhdisti tiipiin nopeasti savusta, samalla kun pidätti sen vähän,
-mitä savureiästä satoi sisään.
-
--- Tälle verhokankaalle intiaanit maalaavat urotyönsä ja
-seikkailunsa. Tällaiset totemikuvat[7] he enimmäkseen maalaavat
-ulkopuolelle ja urotyöt sisään verhokankaalle.
-
--- Loistavaa, sanoi Sam. -- Siinä on nyt sinulle hommaa, Pikku
-Majava! Kunhan olet saanut kuvatuksi seikkailumme sisäpuolelle ja
-totemimme ulkopuolelle, niin asumme kuin palatsissa.
-
--- Minä olen sitä mieltä, tuumi Jan, -- että meidän pitäisi
-ottaa herra Clark heimon jäseneksi. Tahtoisitteko ryhtyä meidän
-rohtomieheksemme? Kaleb naurahti rauhalliseen tapaansa ja
-ilmeisestikin suostui. -- Nyt minun pitää maalata ulkopuolelle neljä
-totemia. Tämä olikin sitten alkuna niihin tiipii-maalauksiin, jotka
-Jan suoritti keltaisella savella, joka oli kuivattu valkoiseksi,
-keltaisella, ruskeaksi poltetulla savella ja noella, jotka kaikki
-jauhettiin pesukarhun rasvassa ja männyn pihkassa, jotta olisi ollut
-niin intiaanimaista kuin suinkin. Helposti olisi voinut hankkia
-kirkkaita öljyvärejä, mutta Jan halveksi moisia valkoisen miehen
-temppuja, ja kieltämättä yleisvaikutus olikin sitä parempi.
-
--- Kuulkaas Kaleb, kimitti Gui, -- kertokaa meille intiaaneista,
-niiden urotöistä. Urhoollisuudesta _minä_ pidän, hän lisäsi, hyvin
-tietäen nyt olevansa omalla erikoisella alallaan. -- Joo, minä
-muistan sen kerran, kun se vanha murmeli kiljuen hyökkäsi minua
-vastaan -- vetoa minä lyön, että siinä olisi joku poika pahasti
-pelästynyt --
-
--- _Hssh!_ sanoi Sam.
-
-Kaleb veteli ääneti savuja. Sade ropisi tiipiin vaatetta vastaan;
-tuuli kohotteli sitä. Istuttiin ääneti. Äkkiä kuului kovasti ja
-kirkkaasti kamala _ssrrrrr -- ujoörrrrr_. Pojat säikähtivät -- he
-olisivat pahasti pelänneet, jos olisivat olleet ulkona tai yksin.
-
--- Siinä se on -- se on banshii, kuiskasi Sam.
-
-Kaleb katsahti terävästi.
-
--- Mikä se on? kysyi Jan.
-
-Kaleb ravisti päätään eikä vastannut, vaan kääntyi koiransa puoleen.
-Turkki makasi tulen ääressä hänen vieressään. Tämän läpitunkevan
-rääkäyksen kuullessaan se vain kohotti päätään, vilkaisi olkansa
-yli taapäin, käänsi suuret surulliset silmänsä isäntäänsä ja sitten
-jälleen laski päänsä alas.
-
--- Turkki ei ole tietävinäänkään.
-
--- Koirat eivät koskaan kuule banshiitä, intti Sam, -- eivätkä näe
-henkiä; niin ainakin de Neuvillan mummo sanoo. Koiran kielteinen
-todistus ei siis ollut kovinkaan lohdullinen. -- Haukansilmä, sinä
-olet seuran urhoollisin. Eikö sinua haluta lähteä ulos ja koettaa,
-osaisitko banshiihin? Minä lainaan sinulle sen nuolen, joka on noidan
-pähkinäpuusta. Sinä saat suuren "kuppisulan" jos osaat. Lähdepäs
-siitä liikkeelle -- _sinähän_ pidät urhoollisuudesta.
-
--- Te olette pöllöjä ja houkkia, tuli vastaukseksi, -- enkä minä
-tahdo vaivata itseäni teille puhumalla. Kaleb, kertokaa meille
-intiaaneista.
-
--- Urhoollisuudesta intiaanit pitävät, sanoi vanhus silmää iskien,
-ja muut paitsi Gui nauroivat, vaikkeivät kovin äänekkäästi, sillä
-kaikkia hillitsi ajatus, ettei tänä iltana todellakaan olisi mukavaa
-lähteä urhoollisuuttaan näyttämään.
-
--- Minä menen maata, sanoi Haukansilmä tarpeettoman päättäväisesti.
-
--- Muistapas kököttää suihkulähteen alla, jonka panit juoksemaan, kun
-rupeaa liian hauskalta tuntumaan, huomautti Tikka.
-
-Jan noudatti tuota pikaa Guin esimerkkiä, mutta Sam jäi istumaan
-Kalebin kanssa kahden valveille. Ei sanaakaan vaihdettu heidän
-välillään, ennen kuin Guin kuorsaus ja Janin säännöllinen hengitys
-ilmaisivat heidän nukkuvan raikasta unta. Silloin Sam, käyttäen
-hyväkseen kauan odottamaansa tilaisuutta, iski asiaan kiinni
-siekailematta.
-
--- Kuulkaas nyt, Kaleb, en minä aio ruveta kenenkään vieraan puolelle
-isää vastaan, mutta minä tunnen hänet juuri yhtä hyvin kuin hänkin
-minut. Isä on oikea mies; hän on suora ja rehti, ja oikeastaan
-hänellä on hyvin helläluontoinen sydän; koko syvällä se on, sen minä
-myönnän, mutta se on siellä kuitenkin pohjalla, ja parasta laatua
-onkin. Mitä hän hiljaisuudessa tekee ihmisiä auttaakseen, sitä ei
-huomata. Mitä hän taas tekee ihmisten vahingoksi -- ja paljon hän
-semmoista tekee -- siitä puhuu koko maailma. Mutta minä tiedän, että
-hänellä on teistä vääriä luuloja niin kuin teilläkin hänestä, ja se
-asia on nyt saatava järjestykseen.
-
-Samilla oli ilmeisen terve järki, ja kun hän nyt oli hetkeksi
-vapautunut kaikesta ilveilystä, hänen äänensä ja tapansa olivat
-sangen vaikuttavat -- ne olivat enemmän täysikasvuisen miehen kuin
-viisitoistavuotiaan pojan.
-
-Kaleb vain rykäisi ja jatkoi polttamistaan. Sam virkkoi: -- Minä
-tahdon kuulla kuinka asia oli; sitten äiti ja minä kyllä selvitämme
-asian isän kanssa.
-
-Äidin mainitseminen oli temppu, joka sattui paikalle. Kaleb oli
-tuntenut hänet pienestä pitäen hyväsydämiseksi tytöksi. Miestään
-kohtaan hän oli aina hellä ja alistuvainen, paitsi sellaisissa
-asioissa, joissa tuli kysymykseen oikeus ja vääryys -- niissä hän
-oli järkähtämätön. Hän oli aina uskonut hyvää Kalebista, sattuneen
-rettelön jälkeenkin, ja arvelematta hän lausui julki uskonsa.
-
--- Ei siinä ole paljon kerrottavaa, vastasi Kaleb katkerasti. --
-Isäsi petti minua hevoskaupassa ja vaati velkaa niin nopeasti
-maksettavaksi, että minun täytyi antaa siitä kauroja kuudenkymmenen
-sentin mukaan. Puolen tunnin kuluessa hän sen jälkeen myi ne
-seitsemänkymmenen viiden mukaan. Siinä vaihdettiin sitten kovia
-sanoja, ja minä taisin sanoa, että kyllä minä vielä tiliä teen hänen
-kanssaan. Sinä päivänä lähdin Downey's Dumpista aikaisin. Hänellä
-oli 300 dollarin paikkeilla rahaa taskussaan -- 300 dollaria minun
-rahojani, viimeiset mitä minulla oli. Oli niin myöhä, ettei hän
-saanut niitä pankkiin, vaan hänen täytyi ottaa ne mukaansa kotiin, ja
-paluumatkalla häntä metsässä ammuttiin. Aamulla paikalta löydettiin
-minun tupakkakukkaroni ja muutamia minulle kirjoitettuja kirjeitä.
-Tietysti hän syytti minua, mutta en minä siihen aikaan ammuskellut
-ensinkään; revolverini oli varastettu viikkoa ennen -- ja minä
-luulen, että samalla oli viety ne kirjeetkin. Luullakseni ne oli
-pantu siihen, jotta syy olisi saatu minun niskoilleni, ja useimpien
-ihmisten mielestä se tarkoitus oli liiankin selvä. No niin, sinun
-isäsi yllytti sitten Dick Poguen minua vastaan, ja minä menetin
-taloni -- siinä se.
-
-Sam istui jonkin aikaa vakavana ja jatkoi sitten:
-
--- Tuo on kaikki totta, mitä velkaan ja kauroihin tulee -- se on
-aivan isän tapaista; se on kaikki kaupantekoa: mutta Dick Pogue sen
-sijaan, siinä te olette väärässä -- niin kehno isä ei ole.
-
--- Niin _sinä_ luulet, mutta _minä_ luulen toista.
-
-Sam ei vastannut, vaan laski tuokion kuluttua kätensä Turkin päälle,
-ja koira vastasi matalasti muristen. Tämä sai Kalebin jatkamaan:
--- Minun kimppuuni ja sitten koirani kimppuun. Pogue sanoo, että
-se repii lampaita, ja jokainen on valmis sen uskomaan. Minä en
-ole koskaan kuullut, että koira olisi vanhana ruvennut lampaita
-tappamaan, en ole koskaan kuullut, että mikään lampaita tappava
-koira olisi niitä kotosalla ajanut, en ole koskaan saanut tietooni
-semmoista lampaantappajaa, joka aina olisi tyytynyt yhteen yössä,
-enkä ole koskaan tuntenut lampaantappajaa, joka ei jättäisi jälkiä;
-ja lampaita revittiin jos kuinka monta kertaa silloinkin, kun Turkki
-oli mökissä minun luonani lukkojen takana.
-
--- No, kenen koira se sitten on?
-
--- Ei se taida olla koira ollenkaan, sillä osa lampaasta syötiin joka
-kerta, niin sanotaan, vaikken minä ole koskaan nähnyt ainoatakaan
-niistä tapetuista lampaista, muutoin kai sen tietäisinkin. Se on
-pikemminkin kettu tai ilves kuin koira.
-
-Seurasi pitkä äänettömyys; sitten kuului ulkoa taas sama selkää
-karmiva rääkäys, josta koira ei ollut tietävinäänkään, vaikka erämies
-ja poika ilmeisesti säpsähtivät ja pelästyivät.
-
-He tekivät loimuavan tulen ja kävivät ääneti nukkumaan.
-
-Satoi herkeämättä ja tuuli puhalsi ankarina puuskina. Hetki oli
-banshiin, ja pari kolme kertaa, heidän juuri nukahtaessaan,
-kuului metsästä sama kamala värisevä ihmisen valitus. Se oli
-"kuin hätääntyneen naisen" kauhunhuuto, joka sai heidän sydämensä
-hätkähtämään, eikä vain Kalebin ja Samin, vaan kaikkien neljän.
-
-Päiväkirjassa, jota Jan piti niihin aikoihin, kukin päivä oli saanut
-huomattavimmasta tapauksestaan nimen; yksi oli uroshirven päivä,
-toinen skunkin ja kissan päivä, kolmas sinikurjen päivä ja tämä yö
-kirjoitettiin banshiin valituksen yöksi.
-
-Kaleb nousi ja laittoi aamiaisen, ennen kuin toiset olivat
-kunnolla heränneetkään. Pesukarhun liha oli tarkkaan talletettu
-ja puhdistettu, ja Kaleb teki siitä "preeriapaistoksen", jossa
-silava, perunat, leipä, pieni laukka ja kaikenlaiset muut lisäruoat
-pääsivät kukin täyteen arvoonsa. Aamiaiseksi lämmitettynä ja kahvin
-kera syötynä se oli ruhtinaallinen ateria ja juhla-aterian ääressä
-unohdettiin yön kauhut.
-
-Sade oli lakannut, mutta tuuli puhalsi yhä ankarasti. Suuria
-pilvenröykkiöitä kiiti taivaalla. Jan lähti ulos jälkiä etsimään.
-Mutta hän ei löytänyt muuta kuin sadepisarain tekemiä.
-
-Päivä vietettiin enimmäkseen nuolia tehden ja tiipiitä maalaten.
-
-Kaleb suostui jälleen nukkumaan leirissä. Banshii huusi sinä yönä
-yhden kerran eikä Turkki nytkään näyttänyt sitä kuulevan, mutta puoli
-tuntia myöhemmin ulkoa kuului erilainen ja paljon hiljaisempi ääni,
-kevyt nenäsointinen _uau_. Pojat tuskin kuulivatkaan sitä, mutta
-Turkki hyppäsi ylös karvat pystyssä, tunkeutui muristen oven alitse
-ulos ja ryntäsi ankarasti haukkuen metsään.
-
--- Nyt se ajaa jotakin, sanoi Kaleb, -- ja nyt saalis on noussut
-puuhun, kun koira alkoi kimakasti kiljahdella.
-
--- Kelpo vanha koira, se on ajanut banshiin puuhun, huusi Jan ja
-hyökkäsi ulos pimeyteen. Muut perässä. Turkki tavattiin haukkumassa
-ja raapimassa suuren kaltevan pyökin luona, mutta ei voitu saada
-minkäänlaista vihiä siitä, mikä puussa oleva eläin mahtoi olla.
-
--- Kuinka se tavallisesti haukkuu banshiita? kysyi Tikka saamatta
-kuitenkaan tyydyttävää vastausta. Ja ihmetellen, miksi Turkki mahtoi
-niin suuresti välittää pienestä äännähdyksestä, mutta ei vähääkään
-aivan kamalasta rääkäyksestä, he palasivat tiipiihin.
-
-Seuraavana päivänä Jan löysi mullasta läheltä tiipiitä tavallisen
-kissan jäljet ja arvasi, että siinä oli se yökulkuri, jonka koira
-oli kuullut ja ajanut puuhun. Tuuli oli yhä kova, ja jälkiä
-tutkistellessaan Jan ensi kerran kuuli sen kamalan rääkäyksen
-täydessä päivän valossa. _Kova_ se kieltämättä oli, vaikkei yhtä
-kamala kuin yöllä, ja ylöspäin tähytessään Jan näki _kaksi isoa
-oksaa, jotka olivat ristissä ja hankasivat toisiaan vastaan, kun
-tuli kova tuulenpuuska_. Tämä oli se banshii, joka oli valittanut ja
-pelottanut kaikkia muita paitsi koiraa. Koiran terävät, valppaat,
-turmeltumattomat aistimet olivat aivan oikein arvostelleet äänen
-kahden oksan hankaamiseksi kovassa tuulessa, mutta sen hiljaisen ja
-pehmeän äännähdyksen, jonka kulkukissa oli päästänyt, se oli yhtä
-sattuvasti arvostellut ja kiivaasti ajanut sitä takaa.
-
-Gui oli ainoa, joka ei vakuuttunut asiasta. Hän piti kiinni
-karhuluuloistaan.
-
-Myöhemmin yöllä Gui herätti molemmat päälliköt. -- Kuulkaas, Sam
--- Sam, Jan -- Jan -- Jan, nouskaa ylös; se iso karhu on taas
-liikkeellä. Minä sanoin, että täällä on karhu, mutta te ette
-tahtoneet uskoa.
-
-Ulkoa kuului kovanlaista pureskelevaa ääntä ja silloin tällöin möyryä
-tai ärinää.
-
--- Kyllä siellä varmaan on jotakin, Sam. -- Kunpa Turkki ja Kaleb nyt
-olisivat täällä.
-
-Pojat raottivat vähän ovea ja kurkistivat ulos. Tähtien hämärässä
-valossa siellä häämötti valtava musta eläin, joka etsiskeli ruoan
-tähteitä ja kaivoi roskakuoppaan haudattuja tölkkejä. Kaikki
-epäilykset hälvenivät. Gui oli jälleen saavuttanut riemuvoiton,
-ja hän olisi kyllä täydesti lausunut julki tunteensa, ellei olisi
-pelännyt ulkopuolella olevaa hirviötä.
-
--- Mitähän tässä pitäisi tehdä?
-
--- Parasta, että emme ammu sitä nuolilla. Se vain ärsyttäisi sitä.
-Gui, puhalla sinä kekäleihin ja viritä tuli. Pojat olivat nyt
-äärimmilleen kiihtyneitä. -- Voi, kun meillä ei ole pyssyä!
-
--- Kuules, Sam, sillä välin kun Mäi-, Haukansilmä piti sanomani,
-tekee tulen, ammutaan me kahden karhua tylpillä nuolilla, jos se
-tulee tiipiitä kohti. Näin he varustautuivat Guin askaroidessa tulen
-ääressä kauhun valtaamana ja rukoillessa, etteivät he ampuisi.
-
--- Mitä hyötyä siitä on, että sitä ärsytetään? Se -- se -- se on
-ju-u-ul-maa. Sam ja Jan seisoivat jouset valmiina ja nuolet jänteellä.
-
-Guin tulesta ei tahtonut tulla mitään, ja karhu alkoi nuuskia
-lähempää hampaitaan hioen ja röhisten. Pojat erottivat nyt hirviön
-isot korvat, kun se kohotti päätään.
-
--- Ammutaan, ennen kuin se tulee likemmäksi. -- Gui heitti tämän
-kuullessaan paikalla tulen teon ja kiipesi korkealle poikkipuulle,
-josta pata riippui keitettäessä. Hän purskahti itkuun nähdessään
-Samin ja Janin todella jännittävän jousensa.
-
--- Se tulee sisään ja syö meidät; se tulee.
-
-Mutta karhu lähestyi joka tapauksessa, ja pantuaan varalle molemmat
-tomahawkit pojat laukaisivat. Karhu pyörsi paikalla ympäri ja juoksi
-pois päästäen äänekkäitä ja selviä vanhan karjun röhkäyksiä -- sillä
-nuori Burns oli taas unohtanut panna paikalleen ne puut, jotka olivat
-tiellä poikkipuolin hänen kotoa leiriin tullessaan.
-
-Gui laskeutui sukkelaan alas nauruun yhtyäkseen. -- Sanoinhan minä
-teille, pojat, ettei pitänyt ampua. Minä jo ajattelinkin, että kyllä
-se on meidän vanha sikamme ja minun täytyi itkeä, kun ajattelin,
-kuinka ukko vihastuisi sen huomatessaan.
-
--- Sinä taisitkin nousta orrelle katsomaan, eikö isäsi ollut tulossa,
-vai mitä?
-
--- Ei maar; urhoollisuuttaan näyttämään hän sinne kiipesi. Tämä oli
-se kauhea yökulkuri, jonka Gui oli nähnyt. Aamulla sai vielä eräs
-toinenkin pulma ratkaisunsa, sillä kun tarkkaan tutkittiin Janin
-päiväkirjaansa piirtämää suuren hirven jälkeä, niin huomattiinkin,
-ettei se ollut mikään muu kuin Burnsin vanhan karjun jälki. Kuinka
-Kaleb ja Raften olivat saattaneet erehtyä? Ensinnäkin siitä syystä,
-että oli kulunut pitkä aika siitä, kun he olivat hirven jälkiä
-nähneet, ja toiseksi siitä syystä, että tällä sialla sattui olemaan
-hyvin epäsikamainen jälki -- jälki, joka oli yhtä paljon hirven
-kuin karjun jäljen näköinen.
-
-
-
-
-XXIV
-
-HAUKANSILMÄ TAAS SUURTA "KUPPIA" VAATIMASSA
-
-
--- _Ua, ua, ua, ua! Ua, ua, ua, ua, ua! Ua, ua, ua, ua, ua!_ Kolmesti
-se kajahti kautta metsän -- äänekäs voitonriemuinen huuto.
-
--- Se on Haukansilmä, ja sillä on iso sankarityö kerrottavanaan.
-Mennään piiloon.
-
-Sam ja Jan livahtivat sukkelaan tiipiihin, menivät verhokankaan taa
-piiloon ja kurkistivat "nuolireiästä". Gui tuli ylpeästi astuen,
-nokka korkealla takki toisessa kainalossa huutaen tavan takaa
-sotahuutoaan lähemmäksi päästyään.
-
--- _Kuppi! Suuri kuppi! Ua, ua, ua, ua!_ hän kiljui yhä uudelleen ja
-uudelleen, mutta kävi tyhmän ja nolon näköiseksi, kun leiri näyttikin
-olevan tyhjä.
-
-Hän siis lakkasi kiljumasta, astui oikopäätä tiipiihin, veti
-esiin sokerilaatikon ja tukki paraillaan kouran täyttä suuhunsa,
-kun molemmat toiset päälliköt puhkesivat kaikkein hirmuisimpaan
-kiljuntaan ja piilopaikastaan esiin hyökäten ajoivat häntä takaa
-metsään -- ei kuitenkaan kauaksi, Jania kun nauratti liikaa ja
-Samilla oli vain toinen saapas.
-
-Tämä oli heidän kohtaamisensa erään uuden seikkailuretken jälkeen.
-Toinen sotapäällikkö oli ehdottanut aamulla varhain, puhdistaessaan
-aamiaisveitsiä pistelemällä niitä nurmeen: -- Kuulkaas pojat! Ennen
-vanhaan soturit toisinaan lähtivät eri suuntiin seikkailuja etsimään
-ja sopivat sitten siitä, että määräaikana kohtaisivat toisensa.
-Tehdään tänään samalla tavalla, ja kukin kertoo palattuaan, mitä
-kullekin on sattunut.
-
--- Korret tänne, vastasi Tikka, joka palasi wakan-kalliolta tähteitä
-viemästä.
-
--- Ei, minä en suostu, intti Haukansilmä hätäisesti, en ainakaan,
-ellen saa pitää korsia. Minä tiedän että te järjestätte asiat siten,
-että minun täytyy lähteä kotiin.
-
--- No hyvä. Olkoot ne kolme kortta sinun hallussasi; pisin on Tikan
--- hänen suuntansa määrää se pää, jossa on pala punaista kangasta
-erehdyksen välttämiseksi; keskimmäinen, tuo ohut, olen minä; ja tuo
-lyhyt ja lihava olet sinä. Pudota nyt. Kuolema sille, joka ei tottele.
-
-Korret putosivat, ja molemmat pojat päästivät kirjauksen, kun
-Haukansilmän kohtalo osoitti suoraan Burnsin taloa kohti.
-
--- Älkää nyt; ei tämä kelpaa. Annetaan toisen pään määrätä, hän sanoi
-kiukkuisesti ja tahtoi itsepintaisesti mennä päinvastaiseen suuntaan.
-
--- Nyt meidän täytyy kaikkien kulkea suoraan, kunnes jotakin
-löydämme, ja taas yhtyä tähän samaan paikkaan, kun auringonsäde
-ennättää kiertää tuohon tiipiin salkoon.
-
-Kun auringonsäde, joka oli heidän intiaanikellonsa, kulki yhden salon
-ympäri melkein tarkkaan kahdessa tunnissa, niin oli seikkailua varten
-aikaa neljän tunnin verran.
-
-Sam ja Jan olivat palanneet retkeltään muutamaa minuuttia
-aikaisemmin, ja nyt Gui, mielensä tasapainon taas saavutettuaan,
-jätti kiusalla varastetun sokerin huuliltaan pyyhkimättä ja puhkesi
-innokkaasti puhumaan:
-
--- Kuulkaas, pojat, minä lyön vetoa, että olen taas paras kaikista.
-Vetoa minä --
-
--- Vaiti! jyrisi Tikka. Sinä viimeiseksi.
-
--- No hyvä; en minä pidä väliä. Vetoa minä lyön, että voitan teidät
-kaikki. Lyön vetoa vaikka miljoonan dollaria.
-
--- Ala kertoa, päällikkö Tikka-reunalla-istuja.
-
-Sam siis aloitti:
-
--- Minä kiskon saappaat jalkaani (hän kulki paljain jaloin puolet
-ajasta). Jaa, tämä poika se ymmärtää, koska pitää kengittää itsensä
--- ja minä lähden kulkemaan suoraan sitä suuntaa, johon korsi näytti.
-_Minä_ en kulje mitään takateitä. Minä en pelkää kulkea suoraan
-eteenpäin, ja hän käänsi pienet tihrusilmänsä murheellisesti Guita
-kohti. -- Niin siis kuljin suoraan kuin pyssystä ja kun minä tulin
-joen kuivalle uomalle, niin ei se kääntänyt _minua_ syrjään; ei ei
-tusina tietäkään olisi kääntänyt; ja minä kuljin suoraan, kunnes
-tulin herhiläisen pesälle, ja minä käännyin ja kiersin sen ympäri,
-sillä olisi ollut ylen julmaa suin päin hyökätä viattomain pikkuisten
-herhiläisraukkain pesään, vaikka niitä olisi ollut paljonkin -- ja
-minä vain painoin päälle kunnes kuulin matalaa mörinää. Silloin
-kohotin silmäni enkä nähnyt tämän taivaallista. Sitten mörinä
-kävi kovemmaksi, ja minä näin että nälkäinen tsipmunkki se mörisi
-minulle ja aikoi juuri hypätä. Ja kun minä sitten otin esiin jouseni
-ja nuoleni, niin se sanoi minulle, sanoi aivan häpeämättä: "Onko
-sinun nimesi Tikka?" Kas se säikäytti minua ja minä valehtelin --
-ja se oli ensi kerta. Minä sanoin kuin sanoinkin: "Ei, minä olen
-Haukansilmä". Jaa, olisittepa nähneet sen. Se vallan kalpeni;
-jokainen sen selkäjuova haalistui, _kun minä sanoin sen nimen_, ja se
-ryntäsi onttoa puuta kohti ja meni sisään. No minäkös vimmastuin ja
-koetin saada sen ulos, mutta kun minä juoksin toiseen päähän, niin
-se kapaisi toiseen päähän, ja niin me juoksimme edestakaisin, kunnes
-minä olin polkenut sen puun viereen syvän polun ja se oli hangannut
-syvän polun pölkyn sisään, ja minä tuumasin, että jospa antaisinkin
-hangata sen niin kauan, että pölkyn pohja puhkeaisi, mutta äkkiä
-minä sanoin: "Minä tiedän, mikä sinulle sopii." Minä vedän saappaan
-jalastani ja pistän varren pölkyn toiseen päähän. Sitten kopistelen
-kepillä toisesta päästä ja kuulen sen juoksevan saappaaseen. Sitten
-rutistan varren suppuun ja sidon ympäri langan ja tuon sen kotiin,
-itselläni toinen saapas, tsipmunkilla toinen, ja tuossa se nyt on,
-ja Sam käpristi koukkuun paljasta varvastaan ikään kuin tapausta
-paremmin kuvatakseen ja lisäsi: -- Jaa, minä arvelen, että te heput
-luulitte, etten minä tietänyt mitä tein, kun aamulla vedin jalkaani
-pitkävartiset saappaani.
-
--- Jaha, mutta näytäpäs se tsipmunkki, ehkä sitten uskotaan.
-
--- Se ajaa tuolla takaa aukkopaikkaa, ja Sam kohotti saapasta.
-
--- Päästetään se menemään, ehdotti toinen päällikkö.
-
-Nauha leikattiin poikki ja tsipmunkki säntäsi ulos ja livahti
-turvallisempaan piilopaikkaan.
-
--- No poikani, sanoi Sam, kun se oli kadonnut, -- älä kerro
-kotiväellesi, mitä sinulle tapahtui, taikka he haukkuvat
-valehtelijaksi.
-
--- Huh, tyhjää! Eihän tuo ollut mikään seikkailu. Mutta kun minä --
-
--- Seis nyt, Haukansilmä; Pikku Majava ensiksi.
-
--- No en minä välitä. Minä lyön vetoa --
-
-Sam sieppasi puukkonsa ja sanoi väliin: -- Tiedätkös sinä, mitä
-Callaghanin keväinen karitsa teki, kun se näki ukon minttuja
-kokoovan? Annas kuulua, Pikku Majava.
-
--- Minulle ei sattunut suuria seikkailuja, mutta minä kuljin suoraan
-metsän läpi siihen suuntaan, mihin korsi osoitti, ja vastaan tuli
-iso laho kanto. Se oli niin vanha ja laho, ettei se enää kelvannut
-linnuille, ja onhan jo vuodenaikakin niin myöhäinen, ja minä
-otin sen vuoksi seipään ja työnsin sen nurin, ja siitä kannosta
-minä luin sen asutushistorian. Kaikkein ensiksi oli monta vuotta
-takaperin tullut kultasiipitikka, joka oli sen sisään kovertanut
-suuren muhkean pesän ja sitä käyttänyt pari kolme kertaa. Kun se oli
-lopettanut, taikka ehkä se tapahtui väliajoilla, tekivät tsikkadiit
-siitä talviasumuksen, sillä pohjalla oli tsikkadiin sulkia. Sen
-jälkeen tuli purppuranpunainen mustalintu ja anasti pesän kasaten
-pohjalle vahvalti multaisia juuren kappaleita. Seuraavana kesänä se
-näyttää palanneen takaisin ja tehneen uuden pesän edellisen päälle;
-ja sinä talvena tsikkadiit jälleen ottivat sen pöntökseen, koska
-pohjalla taas oli niiden höyheniä. Seuraavana vuonna sen keksi
-sininärhi ja teki siihen pesänsä. Minä löysin sen munanpalasia
-pesän pehmeiden ainesten joukosta. Sitten vuoden päästä luulen
-varpushaukkapariskunnan huomanneen kolon itselleen otolliseksi,
-tehneen siihen pesänsä ja hautoneen munista varpushaukkapoikueen.
-No niin, ja eräänä päivänä tämä rohkea rosvo toi pienokaisilleen
-päästäisen.
-
--- Mikä se on?
-
--- Kah, se on pieni hiiren näköinen eläin, mutta ei se silti ole
-vähääkään hiiri, vaan myyrän pikkuserkku.
-
--- Minä olen aina pitänyt myyrää jonkinlaisena hiirenä, huomautti
-Haukansilmä, joka ei tyytynyt Janin erontekoon.
-
--- Niin sinä! keskeytti Sam. -- Ensi kerralla sinä väität että
-Burnsit ovat sukua Rafteneille.
-
--- Minä lyön vetoa ettei siitä tule mitään! Ja nyt Gui kerrankin sai
-pitää viimeisen sanan.
-
--- No niin, Jan jatkoi, sattui sitten -- ehkä ensi kerran miljoonaan
-vuoteen -- ettei pikku haukkain sattunut olemaan nälkä juuri sillä
-haavaa. Päästäistä ei hotkittu suuhun paikalla, ja vaikka se oli
-haavoittunut, niin se ryhtyi pakopuuhiin paikalla, kun vanha haukka
-oli kyntensä hellittänyt. Ensin se piiloutui poikasten alle, sitten
-se alkoi kaivaa reikää varpushaukan pesän höyhenvuorauksen läpi,
-sitten puhki sininärhen pesän, sitten puhki mustan linnun pehmeitten
-pesäaineitten ja tsikkadiitten jättämän roskan läpi, kunnes tuli
-vastaan mustanlinnun pesän kova mutapermanto, jonka puhki se ei
-voinut kaivaa. Sen voimat loppuivat nyt, se kuoli siihen ja makasi
-siten kätkettynä talon alimmassa päässä, kunnes minä vuosien kuluttua
-saavuin ja mursin auki vanhan kannon ja sain sen kätköstä ilmi tämän
-synkän ja surullisen tapauksen -- jota -- ehkä -- ei ole koskaan
-tapahtunutkaan. Mutta tässä on piirustus, jonka minä tein siitä
-paikalla, siinä näkyvät kaikki pesät juuri sellaisina kuin minä ne
-löysin, ja tuossa on pikku päästäisen kuivunut ruumis.
-
-Sam oli kuunnellut harrasta mielenkiintoa osoittaen, mutta Gui ei
-yrittänytkään salata halveksumistaan. -- Tuommoista roskaa! Mikä
-seikkailu tuo on -- paljaita luuloja ja luuloja eikä tositointa
-alkuunkaan. No nyt minä kerron, mitä minä olen tehnyt. Minä --
-
--- Kuules nyt, Haukansilmä, pisti Sam väliin, -- älä ole kovin
-törkeä, kun kerrot. Jätä pois ne kamalat kohdat: minä en voi tänään
-oikein hyvin. Säästä pelottavat kohdat huomiseksi.
-
--- No minä sanon teille, että kun minä lähdin, niin kuljin suoraan
-kuin noppa ja näin murmelin, mutta kun se ei ollut suunnassa, niin
-minä sanoin: "Ei, jonakin toisena päivänä. Minä saan sinut ylen
-helposti koska tahansa." Sitten minä näin haukan, joka vei kanaa,
-mutta sekin oli minun suunnastani syrjässä, ja minä näin paljon
-vanhoja kantoja ja satoja tsipmunkkeja, mutta viis minä niistä.
-Sitten minä tulin eräälle talolle -- ja kiersin sen ympäri, etten
-pelottaisi koiraa, ja minä kuljin melkein Downeys's Dumpiin saakka --
-jaa, eiköhän vähän ohikin - vaikka sivussa siitä -- kun äkkiä pyrähti
-lentoon pyy, joka oli kalkkunan kokoinen, ja täysi sakki poikasia
--- kolme- tai neljäkymmentä. Minä lyön vetoa, että minä näin ne
-ainakin kahdenkymmenen askelen päästä, ja ne kaikki lensivät, mutta
-yksi istahti puuhun niin kauaksi -- jaa, ainakin niin kauaksi kuin
-tuon vainion toiselle puolelle. Minä lyön vetoa, ettette te pojat
-olisi sitä ollenkaan nähneet. No niin, minä vedin niin tyynesti ja
-annoin sille mitä tiesi ja kuka käski. Minä tähtäsin suoraan silmään
--- ja kas tuohon minä osasin. _Kukas nyt saa suuren kupin, kas
-tässä se on!_ Haukansilmä käänsi auki takkinsa ja otti sen sisältä
-lyhytpyrstöisen täplähöyhenisen nuoren punarintasatakielen, jota oli
-ammuttu kautta ruumiin.
-
--- Vai se on sinun pyysi. Minä sanon, että se on punarintasatakielen
-poikanen, sanoi ensimmäinen päällikkö erittäin painokkaasti. --
-Sääntöjä on rikottu. Laululintu tapettu. Pikku Majava, vangitse
-syyllinen.
-
-Mutta Haukansilmä taisteli vastaan sillä vimmatulla sisulla, jonka
-tämä urotyö oli hänessä synnyttänyt, ja oli sidottava sekä kädet
-että jalat, ennen kuin neuvosto voitiin kutsua täysilukuisena
-kokoon rikollista tuomitsemaan. Vihaiset vastaväitteet laimenivat,
-kun syytetty huomasi, kuinka tosissaan neuvokset olivat. Lopulta
-hänet julistettiin "syylliseksi" ja tuomittiin käyttämään mustaa
-häpeäsulkaa ja valkoista sulkaa pelkuruudesta kolme päivää umpeensa,
-sekä pesemään astiat koko viikon. Gui olisi tuomittu keittämäänkin
-koko tämän ajan, ellei olisi ollut huonoja kokemuksia muutamista
-hänen valmistamistaan ruoista.
-
--- Niin, mutta minä en tee sitä, sillä hyvä, vastasi vanki uhmaten.
--- Minä menen ennen kotiin.
-
--- Puutarhaako multaamaan? Kyllä vain; minä olen jo näkevinäni sinut
-työssä.
-
--- Niin, mutta minä en tee sitä. Parempi kun annatte minun olla
-rauhassa.
-
--- Pikku Majava, mitä tehdään, kun intiaani ei tottele neuvostoa?
-
--- Häneltä riistetään kunniamerkit. Muistatko sinä sen puun, jonka me
-poltimme ja johon oli piirretty "Mäihä"?
-
--- Hyvä tuuma. Me poltamme Haukansilmä-nimen ja kaivamme esiin sen
-vanhan.
-
--- Ei, sitä te ette tee, senkin saastaiset kehnot haisunäädät! Te
-lupasitte minulle, ettette enää koskaan sanoisi minua siksi. Minä
-_olen_ Haukansilmä. Minä näen kauemmaksi ja -- ja -- ja hän alkoi
-itkeä.
-
--- No totteletko sinä neuvostoa?
-
--- Kyllä, mutta valkoista sulkaa minä en pidä -- minä olen
-_urhoollinen_, uhuhuu!
-
--- No hyvä, jätetään se sitten; mutta muut rangaistukset sinun täytyy
-tehdä.
-
--- Vieläkö minä sitten olen Haukansilmä?
-
--- Vielä.
-
--- No hyvä. Minä teen.
-
-
-
-
-XXV
-
-NELISORMINEN MAANKIERTÄJÄ
-
-
-Leveäharteinen raaka ja laiska mies, jonka silmät olivat tuuheiden
-kulmakarvojen varjossa, oli Bill Hennard, varakkaan siirtolaisen
-poika. Hän oli perinyt mainion tilan, mutta hän oli yhtä laiska kuin
-väkevä ja hävitti tuota pikaa omaisuutensa ja kulki sitten sitä
-leveätä tietä, joka johtaa laiskuudesta rikoksiin. Bill oli nähnyt
-useamman kuin yhden tyrmän sisäpuolelta. Emolanin kaupungissa, joka
-sijaitsi lähellä, hän oli laajalti tunnettu; monen pienen varkauden
-jäljet johtivat häneen, ja julkisesti puhuttiin, että ilman erään
-rikkaan ja viekkaan liittolaisen apua hän varmaan olisi istunut
-vankeudessa. Ja kuului vielä sellaisiakin hämäriä viittauksia, että
-tämä liittolainen oli muuan hyvin tunnettu sangerilainen, jolla
-oli monta taloa ja vaimo ja poika ja pieni tytär, ja että hänen
-etunimensä oli William ja sukunimensä Ra --. "Miten lienee; mutta
-älkää Jumalan tähden sanoko, että minä olen teille kertonut." Voi,
-voi, helppoahan sitä on rikastua kun keinot tietää. Nämä huhut eivät
-tietenkään koskaan saapuneet asianosaisen korviin.
-
-Hennard oli lähtenyt Downey's Dumpista edellisenä iltana ja teitä
-vältellen oikaissut metsäin kautta käydäkseen erään toverinsa
-luona, jonka kanssa hänen piti sopia tärkeistä -- hänelle sangen
-tärkeistä asioista. Hän oli kelpo lailla päissään Downey's Dumpista
-lähtiessään, yö oli pilvinen, ja niinpä hän harhaili sinne ja tänne,
-kunnes aivan eksyi. Hän nukkui puun alla -- viluista ja kurjaa oli se
-nukkuminen -- ja auringottoman päivän valjettua hän lähti toveriaan
-etsimään tietämättä tarkemmin mistä. Jonkin ajan kuluttua hän sattui
-sille polulle, joka vei poikain leirille. Hän oli hyvin häijyllä
-päällä nälästä ja harmista ja pullon ansiosta hurjanakin, sillä
-pullo oli hänellä matkassa. Hän ei enää välittänyt, vaikka näyttikin
-itsensä, ja astui tiipiin luo Pikku Majavan juuri paistaessa
-puolisiksi lihaa, jonka hän arveli saavansa yksin syödä. Askelia
-kuullessaan Jan kääntyi ympäri otaksuen jonkun tovereista palanneen
-takaisin, mutta sen sijaan hän näkikin tämän ison rentun näköisen
-maankiertäjän.
-
--- Päivällistäkö se poika täällä keittää? Hauska liittyä kimppaan,
-hän sanoi vastenmielisesti ja suostuttelevasti naurahtaen.
-
-Hänen käytöksensä oli niin inhottavaa kuin suinkin, vaikka hän
-ulkonaisesti esiintyikin ystävällisenä.
-
--- Missä poikasen muu väki on?
-
--- Ei minulla ole kotiväkeä -- täällä, vastasi Jan vähän peläten,
-hänen mieleensä kun muistuivat Glenjanin maankiertäjät.
-
--- Hm -- aivanko yksinäsi -- aivanko yksinäsi sinä pidät täällä
-leiriä?
-
--- Muut toverit palaavat vasta iltapäivällä.
-
--- Sehän sattui hyvin. Hauska kuulla. Pyydän saada vaivata sinua
-antamaan minulle tuon kepin, ja maankiertäjän käytös muuttui nyt
-suostuttelevasta käskeväksi hänen osoittaessaan Janin irtojäntein
-riippuvaa jousta.
-
--- Se on minun jouseni! vastasi Jan sekä peläten että suuttuen.
-
--- Minä en käske toista kertaa -- tänne keppi, taikka käy hullusti.
-
-Jan seisoi alallaan. Roisto astui lähemmäksi, otti jousen ja löi
-häntä pari kolme kertaa selkään ja sääriin.
-
--- Ja nyt, penikka, laita minun päivälliseni valmiiksi ja tee se
-sukkelaan, taikka väännän sinun hyödyttömän niskasi nurin.
-
-Jan käsitti nyt joutuneensa rauhallisen retkeilijän kaikkein pahimman
-vihollisen käsiin, ja liian myöhään hän älysi, kuinka mielettömiä he
-olivat olleet, kun eivät noudattaneet Raftenin neuvoa ja ottaneet
-leiriin isoa koiraa. Hän vilkaisi ympärilleen ja olisi karannut,
-mutta maankiertäjä oli sukkelampi ja iski hänen kaulukseensa. --
-Äläpäs nyt; pysy täällä vain, poikaseni. Kyllä minä sinulle opetan,
-niin että teet juuri niin kuin käsken. Hän leikkasi jänteen jousesta
-ja paiskaten Janin nurin sitoi hänen jalkansa sillä tavalla, että ne
-pääsivät liikkumaan vain puolisen metriä toisensa ohi.
-
--- Koetapas nyt pitää kiirettä ja valmista minulle päivällistä; minun
-on nälkä. Ja katsokin, ettet pilaa sitä keittäessäsi taikka saat
-ruoskasta; ja jos huudat taikka leikkaat poikki tuon nuoran, niin
-minä tapan sinut. Katsos tuota! Ja hän otti taskustaan ruman näköisen
-veitsen.
-
-Janin kasvoille valui pelon ja tuskan kyyneliä, kun hän nilkutti
-ympäri leiriä totellakseen raakalaisen käskyjä. -- Liikupas vähän
-sukkelampaan! Ja kulkuri, tulta jousella kohenneltuaan, kääntyi
-antamaan hänelle toisen läjähtävän iskun. Jos hän olisi sattunut
-vilkaisemaan polulle, niin hän olisi nähnyt pienen pellavapään, joka
-äänen kuullessaan kääntyi ympäri ja karkasi pois.
-
-Jan oli tottunut kärsimään kuritusta, mutta tämä raakalainen ei
-näyttänyt välittävän vaikka henki menisi.
-
--- Aiotteko tappaa minut? hän huudahti, kun oli saanut uuden iskun
-siitä, että kompastui siteissään.
-
--- Enpä tiedä, vaikka tappaisinkin, kun ensin olet työsi tehnyt,
-vastasi roisto raa'an tyynesti. -- Minä otan vähän enemmän tuota
-lihaa -- ja katso, ettei se saa palaa. Missä on sokeria kahviin?
-Minä haen isomman karahkan, ellet liiku sukkelammin! Tuo minulle nyt
-tupakkaa.
-
-Jan nilkutti tiipiihin ja antoi sieltä tupakkamassin.
-
--- Kas, mikäs arkku tuo on? Tuo se tänne ulos, ja kulkuri näytti
-arkkua, jossa oli vähän vaatteita.
-
-Jan totteli peläten ja vavisten.
-
--- Avaa se.
-
--- En voi. Se on lukossa ja avain on Samilla.
-
--- Vai on se hänellä, niinkö? No kyllä minulla sitten on avain, joka
-sopii.
-
-Ja hän löi kannen mäsäksi kirveellä. Sitten hän koperoi vaatteiden
-taskut, löysi Janin vanhan hopeakellon ja vitjat ja Samin
-housuntaskusta kaksi dollaria.
-
--- Hei! Näitä minä juuri kaipasinkin, poikani, ja kulkuri pisti ne
-omaan taskuunsa. Tuleen minusta tarvittaisiin vähän enemmän puuta,
-hän huomautti huomatessaan Janin viinen nuolineen, ja hän potkaisi
-sitä, niin että suuri osa nuolista lensi tuleen.
-
--- Ja nyt, poikani, älä katso minuun juuri noin tarkkaan, niin kuin
-muistaaksesi, taikka minun ehkä täytyy leikata sinulta kurkku poikki
-ja pistää sinut suon silmään, ettet pääse muille juttelemaan.
-
-Jan pelkäsi nyt todella henkeänsä.
-
--- Tuo minulle kovasin, ärjäisi konna, -- ja lisää kahvia. Jan teki
-niin. Roisto alkoi hioa pitkää puukkoansa, ja Jan huomasi kaksi
-asiaa, jotka painuivat hänen mieleensä: ensinnäkin, että puukko oli
-metsästysmallia ja sen päässä kuparinen hirven kuva; toiseksi että
-kädessä, joka piti siitä kiinni, oli vain neljä sormea.
-
--- Mikä tuo toinen arkku on, joka on tuolla sisällä.
-
--- Se -- se -- se on vain meidän ruoka-arkkumme.
-
--- Sinä valehtelet, eikö niin? ja taas keppi iski. -- Vedä se ulos.
-
--- En minä jaksa.
-
--- Vedä se ulos, taikka minä kuristan sinut. Jan yritti, mutta se oli
-liian raskas.
-
--- Pois tieltä kelvoton penikka! Ja roisto meni tiipiihin ja antoi
-Janille sellaisen pukkauksen, että tämä lensi ulos suin päin nurmelle.
-
-Poika sai pahoja vammoja, mutta päätti käyttää ainoata mahdollista
-tilaisuutta. Iso puukko oli ulkona. Hän sieppasi sen, leikkasi
-säärisiteensä, nakkasi puukon kauas suohon ja juoksi kuin hirvi.
-Roisto hyökkäsi ulos tiipiistä kiljuen ja kiroten. Jan ehkä olisi
-päässyt pakoon, jos olisi ollut paremmassa kunnossa, mutta roisto oli
-tosiaan runnellut häntä pahasti ja saavutti nyt nopeaan. Juostessaan
-minkä kintuista pääsi Jan näki edessäpäin puiden lomitse tutun hahmon
-ja huutaen koko voimallaan: -- Kaleb!! Kaleb! Kaleb Clark!!! kaatui
-pyörtyneenä nurmelle.
-
-Kamalan hädän äänestä ei voi erehtyä. Kaleb kiiruhti paikalle ja
-käden käänteessä hän oli takertunut tappelemaan roiston kanssa
-henkensä edestä.
-
-Turkki-koira ei ollut isäntänsä seurassa, ja kun roisto oli
-menettänyt puukkonsa, syntyi käsikähmä. Muutama ote, pari kovaa
-iskua, helppo oli jo nähdä, mille puolelle voitto kallistuisi. Kaleb
-oli vanha ja heikko. Roisto, joka oli väkevä, roteva ja sen verran
-päissään, että oli häijyimmillään, suoriutui hänestä helpolla, ja
-kun oli pari iskua vaihdettu, erämies pahan iskun saatuaan koukistui
-vääntelehtien maahan. Roisto taas tapaili puukkoaan, kirosi hurjasti,
-katsoi, mistä saisi karahkan, löysi vain ison kiven ja olisi tehnyt
-kuka ties mitä, mutta samassa kuului huutoa takaapäin, toinen iso
-mies töytäisi esiin polkua pitkin, ja roiston eteen ilmestyi William
-Raften puhaltaen ja läähättäen Gui aivan kintereillään. Kiven, joka
-oli tarkoitettu Kalebille, roisto heitti Williamia vastaan, joka sai
-sen väistetyksi; ja nyt alkoi tasaisempi tappelu.
-
-Jos roistolla olisi ollut puukkonsa tallella, olisi Raftenin
-voinut käydä huonosti, mutta nyrkki nyrkkiä vastaan tapeltaessa
-maanviljelijä oli selvästi voiton puolella. Hänen oppimansa konstit
-ratkaisivat ottelun, ja roisto sai nujertavan suoran iskun, niin että
-käpertyi.
-
-Paikka näytti oikein tappelutanterelta -- kolme miestä maassa
-pitkällään ja Raften punoittaen ja huohottaen, mutta jäykkänä ja
-pelkäämättä, aivan ymmällään ihmetyksestä.
-
--- Mitä pirua tämä merkitsee?
-
--- Minä kerron, herra Raften, kimitti Gui hyvästä turvastaan esiin
-pujahtaen.
-
--- Kas, vai olet sinä täällä, Gui? Mene ja tuo leiristä nuoraa --
-sukkelaan, sanoi Raften maankiertäjän ruvetessa liikkumaan.
-
-Heti kun nuora tuotiin, sitoi Raften lujasti roiston käsivarret.
-
--- Minusta tuntuu, että olen nähnyt tuon käden ennenkin, virkkoi
-Raften miehen neljä sormea huomattuaan.
-
-Jan oli nyt noussut istumaan ja katseli ympärilleen hämmentyneen
-näköisenä. Raften meni vanhan toverinsa luo ja sanoi: -- Kaleb, onko
-sinuun pahastikin sattunut? Minä se olen -- Bill Raften. Onko sinuun
-sattunut pahasti?
-
-Kaleb pyöritti silmiään ja katseli ympärilleen.
-
-Jan tuli nyt hänen luokseen ja polvistui hänen viereensä. -- Onko
-teihin sattunut pahoin, herra Clark?
-
-Tämä ravisti päätään ja osoitti rintaansa.
-
--- Häneltä on henki salpautunut, selitti Raften, -- parin minuutin
-kuluttua hän on ennallaan. Gui, tuo tänne vettä.
-
-Jan kertoi juttunsa ja Gui siihen jatkoksi tärkeän lisän. Hän oli
-palannut aikaisemmin kuin oli odotettukaan ja oli lähellä leiriä
-kuullessaan roiston lyövän Jania. Hänen ensimmäinen päähänpistonsa
-oli juosta kotiin hintelää isäänsä hakemaan, mutta sitten hän teki
-viisaamman päätöksen ja juoksikin hakemaan väkevää Raftenia.
-
-Roisto oli nyt noussut istumaan ja räyhäsi vihaisesti.
-
--- Ja nyt, hyvä herra, sanoi William. -- Nyt käyt meidän kanssamme
-leirissä uuden kerran, ennen kuin viemme sinut tyrmään. Yksi vuosi
-vähän viileämmässä paikassa taitaa olla sinulle terveellisempää kuin
-mikään muu parannus, luulisin. Kas tässä, Gui, ota sinä kiinni nuoran
-toisesta päästä ja vie tämä junkkari leiriin, sillä välin kun minä
-autan Kalebia.
-
-Gui oli kunniansa kukkuloilla. Maankiertäjä pakotettiin kulkemaan
-edellä; perässä asteleva Gui nyki nuorasta ja leikki hevosen
-ajamista. Hän huuteli "hei -- hei -- hei -- hei, heppani", Williamin
-auttaessa Kaleb-ukkoa yhtä hellävaroen kuin ammoin Kaleb oli häntä
-auttanut kaatuvan puun vähältä ruhjottua hänet kuoliaaksi metsässä.
-
-Leirissä tavattiin Sam. Poika hämmästyi suuresti tämän roikan
-nähdessään, sillä hän ei tietänyt mitään päivän tapauksista,
-ja kamalan suuri oli hänen pettymyksensä, kun hän kuuli, mihin
-seikkailuun oli jäänyt osallistumatta.
-
-Kaleb näytti yhä kalpealta ja sairaalta, kun pääsi tulelle, ja Raften
-sanoi: -- Sam, mene kotiin ja pyydä äitiä antamaan vähän viinaa.
-
--- Ei sitä varten tarvitse mennä niin kauaksi, sanoi Jan, -- tällä
-miehellä on pullo taskussaan.
-
--- Minä en huolisi pisaraakaan siitä, mitä hänellä on, ja vielä
-vähemmän tarjoaisin sitä _sairaalle ystävälle_, vastasi William.
-
-Sam lähti sen vuoksi noutamaan viinaa ja palasi takaisin puolen
-tunnin kuluttua.
-
--- Kas tässä, Kaleb, sanoi William, -- juo nyt tämä, niin jaksat
-paremmin, ja maljan tarjotessaan hän tunsi ystävyytensä entistä
-toveria kohtaan heräävän jälleen henkiin.
-
-Samilla oli sinä aamuna kotiin lähtiessään ollut mielessään tärkeä
-päätös. Hän oli mennyt suoraan äitinsä luo ja tälle kertonut
-kaiken, mitä tiesi revolverista ja Kalebin kanssa syntyneestä
-riidasta, ja heillä molemmilla oli sitten ollut pitkä, mutta
-epätyydyttävä keskustelu isän kanssa. Raften oli jyrkkä kuten
-tavallisesti. Rouva Raften oli tyyni ja selkeäjärkinen. Sam oli
-sukkela. Seurauksena siitä oli, että Raften kärsi täydellisen
-tappion, vaikkei tahtonutkaan sitä myöntää. Sam palasi leiriin
-osaksi pettymystä tuntien, mutta saikin siellä nähdä kaiken sen
-tapahtuneen, minkä vuoksi oli taistellut -- isänsä ja erämiehen
-sopineen. Vielä pari tuntia sitten he olivat olleet veriviholliset,
-mutta tappelu oli heidät sovittanut. Vaikka Raften olikin järkisyillä
-osoitettu olevan väärässä, hän oli vain tuntenut entistä suurempaa
-katkeruutta sitä miestä kohtaan, jota hän ilmeisesti oli kohdellut
-epäoikeudenmukaisesti, mutta se, että hän sai tätä samaista miestä
-auttaa suurimman vaaran hetkellä, pani vaakakupin kallistumaan
-toiselle puolelle.
-
-
-
-
-XXVI
-
-TALON TAKAISIN SAANTI
-
-
-Oi leirituli taikavoimaasi! Ei mikään vihamielinen tunne kykene kauan
-kestämään hehkuasi. Saman leiritulen ääressä toisensa tavatessaan
-miehet joutuvat lähemmäksi toisiaan, käsittävät paremmin toisensa
-ja laskevat pysyvän ystävyyden perustuksen. "Minä olen elänyt
-hänen kanssaan saman nuotion ääressä!" riittää selittämään mitä
-erilaisempien miesten keskinäisen sydämellisyyden, ja eräelämän ajat
-ovat onnellisten, kirkkaitten ja kautta elämän kestävien muistojen
-päiviä.
-
-Saman leiritulen ääressä istuminen on aina ollut pyhitetty side, ja
-Raftenin metsissä toistui nyt sama kohtaus kuin kaksikymmentä vuotta
-aikaisemmin, ja siitä oli kiittäminen kuukausi takaperin sytytettyä
-leiritulta -- pyhää tulta! Kuinka hyvin se suorittikaan tehtävänsä!
-William ja Kaleb istuivat jälleen hyvinä tovereina saman leiritulen
-ääressä, ja vaikka seurustelu vielä tuntuikin kankealta, niin oli se
-kuitenkin hyvä toverisuhde.
-
-Raften oli seudun virkamies. Hän lähetti Samin viemään sanaa
-poliisille, että tämän oli tultava vankia hakemaan. Jan lähti taloon
-ruokavaroja noutamaan ja tuomaan rouva Rafteniä paikalle, ja Gui
-meni kotiin kertomaan hämmästyttävää juttua viimeisistä urotöistään.
-Maankiertäjä-roisto sidottiin lujasti puuhun kiinni, Kaleb makasi
-tiipiissä.
-
-Raften meni muutamaksi minuutiksi sisään, ja ulos tultuaan hän
-huomasi roiston kadonneen. Hänen nuoransa oli leikattu, ne eivät
-olleet luisuneet irti. Kuinka mies olisi voinut päästä avutta karkuun?
-
--- Oli miten oli, sanoi Raften. -- Tuota nelisormista kättä on helppo
-seurata. Kaleb, eikös se ollut Bill Hennard?
-
--- Niin luulen.
-
-Miehet juttelivat sitten kauan keskenään. Kaleb kertoi, kuinka hän
-oli menettänyt revolverinsa -- hän asui silloin vielä Poguen ja tämän
-vaimon kanssa omassa talossaan -- ja kuinka se oli taas löytynyt.
-He muistivat kumpikin, että Hennard oli ollut lähellä heidän
-riidellessään hevoskaupasta. Paljon saatiin täten selville, mutta
-paljon jäi vielä selvittämättäkin.
-
-Mutta yksi asia oli varma. Kalebilta oli petoksella viety kaikki,
-mitä hän omisti, sillä oli vain päivän kysymys, milloin Pogue
-Saryannista välittämättä häikäilemättömästi ajaisi Kalebin talosta
-pois, tulemaan toimeen miten voi.
-
-Raften istui ja ajatteli kauan aikaa, sitten hän sanoi:
-
--- Kaleb, tee sinä juuri niin kuin minä sanon, niin saat talosi
-takaisin. Ensiksikin minä lainaan sinulle tuhat dollaria yhdeksi
-viikoksi.
-
-_Tuhat dollaria!!!_ Kalebin silmät lensivät selko selälleen, mutta
-mitä sitten piti tapahtua, sitä hän ei saanut sillä hetkellä tietää,
-sillä pojat palasivat takaisin ja keskeyttivät juttelun, mutta
-myöhemmin vanha erämies sai täydet ohjeet.
-
-Kun rouva Raften sen kuuli, niin hän hämmästyi sanattomaksi. Tuhat
-dollaria merkitsi Sangerissa samaa kuin satatuhatta dollaria jossakin
-suurkaupungissa. Se oli aivan tavaton rahamäärä ja rouva Raftenin
-henkeä oikein salpasi.
-
--- Tuhat dollaria, William! Kuules nyt, eikö se pane liian kovalle
-koetukselle miehen rehellisyyttä, sinä kun hänen mielestään vielä
-olet hänelle velkaa? Onko viisasta tehdä niin?
-
--- Heheh! sanoi William. -- En minä ole mikään rahanlainaaja enkä
-keväällinen ankanpoikanenkaan. Tuossa on se raha, jonka minä hänelle
-lainaan, ja Raften veti esiin kimpun vääriä seteleitä, jotka hänellä
-sattuivat olemaan väliaikaisesti hallussaan, koska hän oli virkamies.
-
--- Siinä on ehkä viisi tai kuusi sataa dollaria, mutta se melkein
-riittää.
-
-Kaleb jätettiin kuitenkin siihen uskoon, että se oli todellista
-rahaa, ja kaikin puolin neuvot saatuaan hän seuraavana päivänä
-ilmestyi taloonsa -- Poguen taloon -- kolkutti oveen ja astui sisään.
-
--- Hyvää huomenta, isä, sanoi Saryann, sillä hänessä oli sentään
-jonkin verran säädyllisyyttä ja hyvää sydäntä.
-
--- Mitä te täältä haette? tiuskaisi Dick vihaisesti. -- Johan on
-tarpeeksi kiusallista, kun pitää teitä maallaan suvaita, mitä teidän
-vielä tarvitsee käydä täällä nuuskimassa yöllä ja päivällä!
-
--- Ole vaiti Dick; sinä unohdat --
-
--- Unohdanko -- en minä unohda mitään, kivahti Dick vaimonsa puheen
-keskeyttäen. -- Hänen piti auttaa työssä ja talon askareissa, mutta
-hän ei tee mitään, vaan tahtoo elää meidän kustannuksellamme.
-
--- Älähän nyt suotta, ei teidän tarvitse kauan pitää minua
-vaivananne, sanoi Kaleb surkean näköisenä tuoliin hoiperrellessaan.
-Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hän näytti sairaalta ja tutisevalta.
-
--- Mikä teitä vaivaa, isä?
-
--- Voi, minä olen kovin sairas. Ei minusta enää ole mihinkään. Ei
-kulu monta päivää, ennen kuin minusta pääsette.
-
--- Suuri suru! mutisi Dick.
-
--- Mi -- minä annoin teille taloni ja kaikki, mitä minulla oli --
-
--- Lakatkaa voivottelemasta. En minä jaksa sitä kuunnella.
-
--- Ainakin melkein -- kaikki. Mi -- min -- minä -- en sanonut mitään
-pienestä -- voih -- voih -- setelitukosta, joka minulla oli tallessa.
-Mi -- minua -- viluttaa niin kovasti.
-
--- Dick, tee tulta, sanoi vaimo.
-
--- En minä aio ruveta hulluttelemaan. Nythän on tukahduttavan kuuma.
-
--- Ei niitä ole paljon, jatkoi vapiseva vanhus,
-tuhannen-vi-viisisataa -- dollaria. Ne on minulla tässä, hän sanoi ja
-veti taskustaan setelikäärön.
-
-TUHAT VIISISATAA DOLLARIA! Kaksi kertaa enemmän kuin koko talon ja
-tavaran arvo oli. Dickin silmät olivat päästä pullistua, ja Kaleb
-piti huolta siitä, että valkoisen revolverinkin kahva oli näkyvissä.
-
--- Isä hyvä, huudahti Saryann, -- te olette sairas! Minä menen ja
-haen teille vähän viinaa. Dick, tee tuli. Isä on kylmä kuin jää.
-
--- Niin -- tulta -- olkaa niin hyvät -- minua -- niin -- puistattaa
--- vilu.
-
-Dickille tuli nyt kiire, ja pian isossa liedessä leimusi mahtava tuli
-ja huone kävi sietämättömän kuumaksi.
-
--- Kas tässä, isä, juokaa vähän viinaa ja vettä, sanoi Dick aivan
-toisenlaisella äänellä. -- Jos minä toisin vähän kiniiniä?
-
--- Ei, ei -- minun on nyt parempi olla; mutta minun piti sanoa
--- minä en enää elä kuin muutaman päivän, ja kun minulla ei ole
-laillista perillistä -- niin tämä raha menee hallitukselle, mutta
-minä puhuin lakimiehen kanssa, eikä minun muuta tarvitse -- kuin --
-lisätä -- joku sana lahjakirjaan -- talonkirjaan -- niin tämä tulee
-mukana -- ja oikeinhan se onkin, että te saatte tämänkin. Vanha Kaleb
-tutisi kiireestä kantapäähän ja yski kamalasti.
-
--- Voi isä, antakaa minun lähettää tohtoria hakemaan, pyyteli
-Saryann, ja Dick lisäsi heikosti: -- Niin isä, antakaa minun mennä
-tohtoria hakemaan.
-
--- Ei, ei; antaa olla. Ei tarvitse lähteä. Pian minä olen paremmassa
-paikassa. Onko teillä lahjakirja täällä?
-
--- On, se on Dickin arkussa. Dick juoksi testamenttia hakemaan,
-sillä näihin aikoihin ei rekisterijärjestelmä vielä ollut Kanadassa
-voimassa; se joka omisti testamentin, omisti talonkin, ja testamentin
-menetys merkitsi samalla maankin menetystä.
-
-Vanhus hypisteli vapisten rahoja ikään kuin lukeakseen ne -- joo --
-juuri -- tuhatviisisataa, kun Dick astua kopisteli portaita alas
-testamenttia tuoden.
-
--- Onko teillä -- kynää -- ja mustetta?
-
-Dick lähti hakemaan kuivanutta mustepulloa ja Saryann talon kynää
-etsimään. Kalebin käsi vapisi lujasti, kun hän tarttui asiakirjaan
-ja tarkasti huolellisesti sitä -- niin, tämä se oli -- sama paperi,
-joka hänestä oli tehnyt keppikerjäläisen. Hän vilkaisi sukkelaan
-ympärilleen. Dick ja Saryann olivat huoneen toisessa päässä. Hän
-nousi ylös ja astui askelen eteenpäin ja nakkasi testamentin
-loimuavaan tuleen. Revolveri oikeassa ja hiilihanko vasemmassa
-kädessään hän seisoi suorana ja lujana, kaikki heikkouden oireet
-olivat hävinneet; hänen silmänsä paloivat ja jyrkällä ja käskevällä
-äänellä hän kahahti: -- _Älä tule!_ ja ojensi pistoolin, kun Dick
-hyökkäsi testamenttia pelastamaan. Muutamassa sekunnissa se paloi
-poroksi ja sen mukana, kuten kaikki tiesivät, Poguein kaikki oikeudet
-taloon ja tavaraan, sillä Kalebin omat talonkirjat olivat Downey's
-Dumpissa holvissa.
-
--- Ja nyt, jyrisi Kaleb, te ilkeät kerjäläiset, ulos minun
-huoneestani! Pois minun maaltani ja koettakaapa koskea vähänkään
-minun tavaraani.
-
-Hän korotti äänensä ja huusi: "Selvä" ja löi pöytään kolmesti.
-Ulkopuolelta kuului askeleita. Sieltä tuli Raften kahden miehen
-kanssa sisään.
-
--- Virkamies Raften, häädä, ole hyvä, nämä tunkeilijat talostani.
-
-Kaleb myönsi heille muutaman minuutin aikaa, että he saivat
-kerätä omat vaatteensa. Sitten he lähtivät jalan Downey's Dumpiin
-vimmattuina voimattomasta raivosta, pennittöminä kulkureina,
-jollaiseksi olivat tahtoneet tehdä vanhan Kalebin.
-
-Nyt vanhus oli taas saanut omaisuutensa haltuunsa ja asui vanhassa
-kodissaan. Kun miehet olivat vaihtaneet karkeita onnentoivotuksiaan
-ja nauraneet hillittömät naurunremahduksensa juonen menestymisen
-johdosta, otti Raften puheeksi rahat ja vaikeni sitten odottaen, mitä
-Kaleb tekisi. Vanha kunnon Kaleb veti käärön taskustaan.
-
--- Tuossa se on, Bill. Minä en ole edes lukenut niitä, ja monet
-tuhannet kiitokset vain. Jos koskaan tarvitset ystävää, niin tule
-luokseni.
-
-Raften naurahteli, luki setelit ja sanoi: "Kaikki ovat!" Eikä Kaleb
-vielä tänä päivänäkään tiedä, että se omaisuus, joka hänellä sinä
-päivänä oli kädessään, oli paljasta arvotonta paperia.
-
-Kun vanha erämies viikkoa myöhemmin yksinään valmisti illallistaan,
-kolkutti joku hiljaa ovelle.
-
--- Sisään!
-
-Nainen astui sisään. Turkki oli hyökännyt muristen ylös, mutta
-heilutti nyt häntäänsä, ja kun nainen kohotti harsoaan, niin Kaleb
-tunsi Saryannin.
-
--- Mitä sinä tahdot? kysyi Kaleb vihaisesti.
-
--- Ei se ollut minun syyni, isä, te tiedätte kyllä, ettei ollut. Ja
-nyt hän on hylännyt minut ikipäiviksi. Hän kertoi lyhyesti surullisen
-elämänkertansa. Dick oli nainut hänet talon mutta ei hänen itsensä
-vuoksi, ja kun talo oli menetetty, ei enää huolinut vaimostakaan. Hän
-oli viettänyt huonoa elämää, "paljon huonompaa kuin kukaan saattoi
-aavistaakaan", ja nyt hän oli suorin sanoin ilmoittanut vaimolleen,
-että tämä sai mennä sen pitkän tien.
-
-Kalebin kuuma kiukku ei koskaan kestänyt kuin viisi minuuttia. Hän
-epäilemättä tiesi, että juttu oli tosi, sillä entinen järjestys
-saatettiin talossa voimaan, ja Saryannin taloutta hoitaessa vanhus
-vietti huoletonta elämää kuolemaansa saakka.
-
-Pogue katosi; ihmiset sanoivat hänen menneen Yhdysvaltoihin.
-Nelisormista maankiertäjää ei sen koommin kuulunut, ei näkynyt, ja
-näihin aikoihin suuret varkaudet ja ryöstöt seudulla lakkasivat.
-Kolme vuotta myöhemmin saatiin kuulla, että kaksi rosvoa oli ammuttu
-heidän paetessaan amerikkalaisesta vankilasta. Toinen heistä
-epäilemättä oli Dick Pogue, ja toinen kuvattiin isoksi mustaksi
-mieheksi, jolla oikeassa kädessään oli vain neljä sormea.
-
-
-
-
-XXVII
-
-KILPAILEVA HEIMO
-
-
-Talon takaisin saantia oli Sangerin tavan mukaan juhlittava
-tilaisuudella, joka sai suurten tupaantuliaisten muodon, ja Raftenit,
-Burnsit ja Boylet kokoontuivat sinne miehissä, koska Charless oli
-Kalebin vankka ystävä. Intiaanijoukko oli siellä kunniassa, sillä
-Kaleb käsitti, että tästä ilosta oli kokonaan kiittäminen heidän
-leirihommaansa.
-
-Kaleb sovitteli Charless Boylen ja William Raftenin välejä sillä
-seurauksella, että he unohtivat riitansa -- ainakin joksikin
-aikaa -- ja kertoilivat juttuja varhaisilta metsästysajoiltaan
-Janin ja heimon iloksi. Siellä oli neljä muutakin poikaa, jotka
-Pikku Majava nyt tapasi ensi kerran. Nämä olivat Wesley Boyle,
-tummaihoinen, matalaotsainen, vilkas, Samin ikäinen poika; hänen
-veljensä Peter, joka oli kahdentoista vaiheilla, vaaleaverinen,
-lihava, pisamakasvoinen ja aivan merkillisesti karsaaseen katsova; ja
-heidän serkkunsa Charless Boylen nuorempi, joka oli hyvänahkainen,
-huolimaton ja aina valmis tirskumaan; ja vielä Cyrus Digby, hieno
-kaupunkilaispoika, joka oli maalla vieraissa ja tavallisesti esiintyi
-valkeissa kalvosimissa ja sangen korkea pystykaulus kaulassa.
-Sangerin intiaanileiri herätti näiden poikain vilkasta mielenkiintoa,
-ja yksi Kalebin tuliaisjuhlan seurauksia oli, että muodostui
-toinen intiaaniheimo, johon kuuluivat kolme Boylea ja heidän
-kaupunkilaistoverinsa.
-
-Koska enemmistö näistä oli Boyleja ja heidän metsästysmaitaan
-suolammikon ympärysmetsät ja varsinkin koska he olivat lukeneet
-intiaaneista, jotka nimittivät itseään boilereiksi,[8] niin hekin
-käyttivät tätä nimeä. Wesley luonnollisesti oli heidän johtajansa.
-Hän oli valpas ja voimakas ja lisäksi toimintatarmoinen, joten
-hänestä tuli oiva päällikkö. Kyömynenänsä, mustain hiustensa ja
-silmäinsä ansiosta hän sai nimekseen "Musta Haukka", joka sattui
-muutoinkin kohdalleen. Kaupunkilaispoika, joka oli suurta melua
-pitävä keikari eikä tehnyt sanottavasti työtä, sai nimekseen
-"Sininärhi". Peter Boylesta tuli "Rantasipi"[9] ja Charless sai
-ainaisen tirskumisensa ja kahden ison esiin pistävän etuhampaansa
-vuoksi nimekseen "Orava".
-
-He rakensivat leirinsä niin sangerilaisten malliseksi kuin suinkin
-ja omaksuivat heidän tapansa; mutta alusta alkaen heimojen välille
-syntyi kiivas kilpailu. Sangerilaiset mielestään olivat erätietojen
-puolesta paljon vanhempia ja kokeneempia. Boilerit mielestään
-tiesivät yhtä paljon ja enemmänkin, ja heitähän oli yksi enemmän.
-Kiihkeä kilpailu johti julkisotaan. Syntyi yleinen tappelu nyrkein ja
-savikokkarein; tämä ei ottanut ratketakseen. Järjestettiin silloin
-johtajien välillä kaksintaistelu, ja Musta Haukka voitti tappelun ja
-otti Tikan päänahan. Boilerit riemuitsivat riivatusti. He päättivät
-valloittaa väkirynnäköllä koko Sangerin leirin, mutta kun molemmat
-heimot joutuivat käsikähmään, niin ei tappelussa taaskaan saavutettu
-ratkaisua. Gui sai kuitenkin suurenmoisen voiton Charlessista ja
-voiton hetkellä anasti hänen päänahkansa.
-
-Pikku Majava lähetti nyt kaksintaisteluvaatimuksen Mustalle Haukalle.
-Siihen suostuttiin uhmaten. Taas Boilerien päällikkö selvisi
-voittajana ja anasti uuden päänahan Pikku Majavan saadessa kovan
-selkäsaunan ja silmänsä alle mustelman, mutta vihollinen perääntyi.
-
-Jania oli Bonnertonissa aina pidetty arkana poikana, mutta tämä
-johtui suureksi osaksi hänen liian ankarasta kotikasvatuksestaan.
-Sanger sai aikaan suuria muutoksia. Se että talon isäntä kohteli
-häntä arvonannolla, oli hänelle aivan uusi ilahduttava kokemus. Se
-kehitti hänessä omanarvon tuntoa. Metsäelämä oli ihmeteltävässä
-määrässä kehittänyt hänen itseluottamustaan ja parantunut terveys
-kannusti hänen rohkeuttaan. Niinpä seuraavana päivänä, vihollisen
-jälleen lähestyessä koko voimallaan, Jan kaikkien hämmästykseksi
-taas haastoi Mustan Haukan kaksintaisteluun. Oikeastaan se hänen
-puoleltaan kysyi tavatonta epätoivoista voimanponnistusta, sillä
-toista on haastaa tappeluun poika, jonka luulee voittavansa, toista
-sellainen, jolta on juuri edellisenä päivänä saanut selkäänsä. Ja
-totta puhuen Jan tekikin sen pelolla ja vavistuksella; mutta siinäpä
-rohkeus juuri piilikin -- että meni eteenpäin, vaikka pelko käski
-pakenemaan.
-
-Aivan varma asia on, ettei hän vuotta aikaisemmin olisi uskaltanut
-ryhtyä moiseen tappeluun, ja nytkin hän teki sen vain siitä
-syystä, että hän oli huomannut Mustan Haukan olevan vasenkätinen,
-ja keksinyt keinon, miten tätä seikkaa saattoi käyttää hyväkseen.
-Taisteluvaatimus oli kaikille suuri yllätys, mutta vielä enemmän he
-hämmästyivät, kun Pikku Majava heimonsa iloksi sai loistavan voiton.
-
-Tästä innostuneina he karkottivat boilerit koko kentältä, ja Sam ja
-Jan kumpikin anastivat päänahan.
-
-Sangerilaiset pitivät samana iltana neuvottelun ja päänahkakarkelon
-taivasalle viritetyn tulen ympärillä. Lähetettiin hakemaan
-rohtomiestäkin mukaan.
-
-Karkelon jälkeen päällikkö Majava, joka oli maalannut kasvonsa
-mustelman salatakseen, piti puheen. Hän arveli, että boilerit varmaan
-hakisivat lisäväkeä ja koettaisivat uudistaa hyökkäyksen ja että
-sangerilaistenkin sen vuoksi pitäisi lisätä joukkoaan.
-
--- Minä annan Charlessille selkään vaikka koska, kimitti Gui ylpeänä
-ja heiluttaen anastamaansa päänahkaa.
-
-Mutta rohtomies sanoi: -- Jos minä olisin teidän sijassanne,
-pojat, niin minä koettaisin saada aikaan rauhan. Nyt kun te olette
-voittaneet, teidän pitäisi kutsua ne suureen pou-vouhun.
-
-Nämä tapaukset sitten johtivat molempien heimojen kohtaukseen
-täysissä sotamaaleissa.
-
-Päällikkö Tikka puhui joukoille ensin: -- Kuulkaas, pojat -- veljet
-päälliköt, piti sanomani -- ei tämä tappeleminen lyö leiville. Meillä
-on lystimpää, jos teemme yhdessä työtä. Ollaan ystäviä ja yhdytään
-samaan heimoon. Kun on monta miestä, niin on aina hauskempaa.
-
--- Hyvä juttu, sanoi Musta Haukka, mutta heimo nimitetään
-boilereiksi, sillä meitä on enemmän, ja minusta tulee ylipäällikkö.
-
--- Siinä olet väärässä. Rohtomiehemme mukaan luettuna meitä on
-yhtä monta ja painavampaa. Meillä on parempi leiri -- meillä
-on uimalammikko, ja me olemme vanhempi heimo, puhumattakaan
-menestyksistä, joita meillä oli vast'ikään eräissä pikku koetuksissa,
-jotka nuorinkin meistä muistaa, ja Gui irvisti, kun hänen urotyöhönsä
-näin ilmeisesti viitattiin.
-
-Uimalammikko se oikeastaan oli, joka asian ratkaisi. Boilerit
-päättivät äänestyksen jälkeen yhtyä sangerilaisiin. Heillä oli
-vain kymmenen päivää lomaa, sangerilaiset olivat saaneet viikon
-pidennyksen ja kaikki tiesivät, että aika tulisi parhaiten
-käytetyksi, kun yhdyttäisiin lampileiriin. Nimipulman ratkaisi Pikku
-Majava:
-
--- Boilersoturit, hän sanoi, intiaanien tapa on jakaa heimot
-sukukuntiin. Te olette boilerien sukukunta. Mutta me kaikki asumme
-Sangerissa, niin olemme Sangerin intiaaneja.
-
--- Kenestä ylipäällikkö?
-
-Mustaa Haukkaa ei vähääkään haluttanut alistua Tikan johtoon, koska
-hän oli antanut tälle selkään, eikä Tikka suostunut sellaiseen
-ylipäällikköön, joka kuului alempaan heimoon. Joku ehdotti, että
-Pikku Majavasta tehtäisiin päällikkö, mutta uskollisuudesta veljeään
-Tikkaa kohtaan Jan kieltäytyi.
-
-Parempi kun jätätte sen asian ratkaisematta muutamaksi päiväksi,
-kunnes paremmin tutustutte, oli rohtomiehen viisas ehdotus.
-
-Se päivä ja seuraavakin vietettiin leirissä. Boilerien täytyi tehdä
-tiipiinsä ja valmistaa vuoteensa. Sangerilaiset auttoivat reippaasti
-talkoilla.
-
-Seuraavana puuhana oli jousien ja nuolien teko. Pikku Majava ei
-vielä ollut kokonaan uusinut maankiertäjän hävittämää varastoaan.
-Säkkihirven metsästyksestä tuli toisena päivänä miellyttävä vaihtelu,
-vaikka olikin yhteensä vain kaksi jousta, ja boilerit alkoivat älytä,
-että he erätiedossa tosiaan olivat paljon jäljellä sangerilaisista.
-
-Uinnissa Musta Haukka oli helposti ensimmäinen. Tämä tietysti
-suuresti lisäsi hänen mielenkiintoaan uimalammikkoa kohtaan, ja hänen
-ansionsa etupäässä oli, että siihen myöhemmin tehtiin kanootti.
-
-
-
-
-XXVIII
-
-VALKOISEN MIEHEN ERÄTIETOA
-
-
-Musta Haukka opetti heimolle uuden leikin, jota hän sanoi
-"arvioimiseksi".
-
--- Pitkäkö matka on tästä tuohon puuhun? hän kysyi, ja kun kukin oli
-kirjoittanut paperille arvionsa, matka mitattiin, ja tavallisesti
-Tikka taikka Musta Haukka osasivat lähimmäksi oikeata. Gui näki yhä
-pisimmälle, minkä vuoksi hän aina ehdotti tätä leikkiä, kun haluttiin
-huviohjelmaan jotakin vaihtelua.
-
-Mustan Haukan ehdotuksesta Jan järjesti myös uuden kisan, jonka nimi
-oli "valkoisen miehen erätieto".
-
--- Voitteko jäljistä sanoa, hän kysyi, kuinka korkea koira on?
-
--- Emme; et sinä liioin eikä kukaan muukaan, vastattiin siihen
-melkeinpä halveksivasti.
-
--- Voinpa. Mitatkaa sen etukäpälän jäljen pituus, kertokaa tämä luku
-kahdeksalla, niin saatte olkain korkeuden. Koettakaapa, niin saatte
-nähdä. Pienen koiran jälki on 5,8 cm ja korkeus 45 cm:n vaiheilla,
-lammaskoira, jolla on 7,5 cm:n jälki, on 58 cm korkea ja suuri koira
-jonka jälki on 10 cm, 75-80 cm korkea.
-
--- Minä lyön vetoa, että minä näyttelyssä näin koiran, joka tekisi
-tenän, intti Sam. -- Se oli yhtä pitkä kuin minun kaksi käsivarttani,
-ja käpälät sillä oli kuin nuorella karhulla, mutta ei se ollut
-tiiltä korkeampi. Se oli melkein kuin perhosen toukka, paitsi että
-jalkoja oli vain neljä, yksi pari aivan kummassakin päässä. Ne olivat
-niin kaukana toisistaan, ettei se voinut kulkea tasajalkaa. Se oli
-kuin piirongin alla kasvanut. Minun mielestäni niin kovin lyhyitä
-jalkoja olisi pitänyt antaa enemmän. Yksi rivi keskellä olisi ollut
-kohtuullista.
-
--- Niin, kyllä minä tunnen sen rakin. Se on mäyräkoira. Mutta ei
-epämuodostuneita voi lukuun ottaa; ei muuta kuin tavallisia koiria.
-Ja tämä sääntö sopii kesyttömiinkin eläimiin -- nimittäin susiin
-ja kettuihinkin ja muihin eläimiin. Aihetta sitten muuttaen Majava
-jatkoi:
-
--- Voitteko varjosta sanoa, kuinka korkea puu on?
-
-- Sitä emme ole koskaan ajatelleet. Kuinka se käy päinsä?
-
--- Odottakaa, kunnes oma varjonne on yhtä pitkä kuin te itsekin --
-nimittäin kahdeksan aikaan aamulla ja neljän aikaan iltapäivällä --
-sitten mitatkaa puun varjon pituus. Silloin on puukin yhtä pitkä kuin
-sen varjo.
-
--- Jos sillä tavalla mittaa, niin siihenhän kuluu koko päivä, eikä
-voi mitata metsässä eikä pilvisenä päivänä. Kyllä minä sitten
-mieluummin arvaan, virkkoi Musta Haukka.
-
--- Minä lyön päänahkani vetoa, että minä tiedän tuon puun korkeuden
-kiipeämättä siihen ja osaan tarkempaan kuin te arvaamalla, sanoi
-Pikku Majava.
-
--- Ei, en minä lyö päänahkaani vetoa tuommoisen vuoksi -- mutta
-pannaan vetoa astianpesuvuoro.
-
--- No hyvä. Kuinka korkealla on tuon puun latva?
-
--- Ei oteta latvaa, sinne emme voi nousta mittaamaan, mutta sanotaan
-tuo oksa, vastasivat toiset. Kuules Tikka, ole sinä tuomarina.
-
--- Enpäs, minä tahdon olla mukana arvaamassa. Se joka häviää, ottaa
-jokaisen toisen ensimmäisen astianpesuvuoron.
-
-Musta Haukka tähtäili oksaa huolellisesti ja kirjoitti sitten
-muistiin arvion.
-
-Sam sanoi: -- Musta Haukka! Maa on joltisenkin epätasaista. Tahtoisin
-tietää tarkkaan, mistä kohdasta tyveä se mitataan. Merkitsepä se
-nappulalla!
-
-Musta Haukka astui puun juurelle ja pisti sinne valkoisen nappulan
-antaen samalla tietämättään Tikalle mittakaavan, mitä vailla tämä
-oli, sillä poika tiesi, että Musta Haukka oli noin puolitoista metriä
-pitkä. Arvioiden sitten puun pituutta Mustan Haukan seisoessa puun
-alla Sam kirjoitti muistiin kymmenen ja puoli metriä.
-
-Nyt oli Janin vuoro mitata se "valkoisen miehen erätiedolla", hänen
-omia sanoja käyttääksemme. Hän leikkasi salon, joka oli tarkkaan
-kolme metriä pitkä, ja valiten sileimmän paikan astui 18 metrin
-päähän puusta, pisti salon pystysuoraan maahan ja meni sitten maahan
-vatsalleen sellaiseen paikkaan, että hänen silmänsä oli puun tyven
-tasalla ja samalla suoralla salon pään ja puunoksan kanssa. Tähän
-paikkaan hän löi nappulan.
-
-Nyt hän mittasi, kuinka pitkä matka oli tästä "silmänappulasta"
-salon juureen. Matkaa oli 9,3 m. Sitten hän mittasi etäisyyden
-silmänappulasta puun juurella olevaan nappulaan; sitä oli 26,1 m.
-Koska 3 m:n salko kohtasi linjan 9,3 m:n päässä, niin suhtautui 9,3
-3:een samoin kuin 26,1 oksan korkeuteen maasta. Tästä saatiin 8,4 m.
-Yksi pojista kiipesi nyt puuhun ja mittasi oksan korkeuden. Se oli
-8,7 m, joten Jan sai loistavan voiton.
-
--- No, te tarkat arvailijat, tahdotteko yrittää uuden kerran, niin
-pääsette vähän helpommalla tällä kertaa. Jos arvaatte niin, ettei ole
-vikaa kuin kolme metriä puoleen tai toiseen, niin voitatte. Minä en
-pyydä muuta kuin puoli metriä liikuntavapautta.
-
--- No, hyvä juttu. Katso puusi.
-
--- Tällä kertaa ei mitata puuta, vaan kuinka pitkä matka on lammikon
-poikki tästä nappulasta tuohon pieneen hemlokkiin. Kirjoittakaa
-muistiin arvionne, niin minä näytän teille toisen kepposen.
-
-Sam tähtäili kovin tarkkaan ja kirjoitti 12 m. Wes kirjoitti 13,5 m.
-
--- Minä tahdon päästä mukaan tällä kertaa. Minä näytän teille, kuinka
-sitä... huudahti Gui tavalliseen tapaansa ja kirjoitti 15 metriä.
-
--- Arvatkaa kaikki päänahkoja vastaan, ehdotti Orava, mutta tätä
-pidettiin liian vähäpätöisenä päänahan hintana, ja astiainpesu
-määrättiin taas tappiolle joutuvain rangaistukseksi. Toisetkin pojat
-tulivat nyt kirjoittamaan arvionsa, jotka eivät paljon poikenneet
-päällikön arviosta 13,2 m, 13,8 m ja 14,7 m.
-
--- Nyt se sanotaan tarkkaan, ja Pikku Majava otti kolme suoraa
-salkoa, jotka olivat tarkalleen yhtä suuret, ja kiinnitti ne
-nappuloilla kolmioksi jättäen nappulat hieman koholle. [Kirjassa
-on piirrokset mittauksesta.] Kolmion hän asetti rannalle ABC:hen,
-tähdäten AB:n niin, että se osoitti suoraan pieneen hemlokkiin D ja
-löi sitten maahan kolme nappulaa tarkkaan kolmion kolmen nappulan
-alle. Sitten hän siirsi kolmionsa EFG:hen ja asetti sen siten,
-että FG oli samalla suoralla kuin AC ja EG samalla D:n kanssa. AGD
-siis ilmeisestikin oli tasasivuinen kolmio; viivan DH siis täytyy
-olla seitsemän kahdeksasosaa viivasta AG. AG oli helppo mitata, ja
-sen pituus oli 21 m. 7/8 21:stä on 18,3 m. Kun lammikon todellinen
-leveys mitattiin nauhalla, niin se oli 18 m, ja Jan oli siis arvannut
-melkein paikalleen, mutta Gui väitti, ettei hän ollut erehtynyt 3 m
-enempää, kun oli arvannut 15 m, ja se myönnettiin. Näin voittajia
-oli kaksi -- kaksi jotka saivat vapautuksen astiain pesusta, mutta
-Haukansilmän pöyhkeily kävi nyt aivan sietämättömäksi. Hän ei koskaan
-sen koommin arvannut näin lähelle, mutta näin suuren voiton jälkeen
-eivät mitkään harhaiskut enää saaneet häntä hämmentymään.
-
-Samia valkoisen miehen erätieto huvitti etupäässä Janin vuoksi, mutta
-Mustaan Haukkaan tieto itse ilmeisestikin teki suuren vaikutuksen.
-
-Tämä valkoisen miehen erätieto oli kuitenkin Janille sangen
-yksinkertaista, ja hän tarjoutui opettamaan sitä muille intiaaneille,
-mutta näiden mielestä se liiaksi "haiskahti koululta." Äänestyksen
-jälkeen he antoivat hänelle "kupin". Mutta kun Raften kuuli sen,
-niin hän huudahti ihmetellen ja ihaillen: "Soo-o, mutta sehän on
-mahtavaa!" eikä tyytynyt ennen kuin kupista tuli "suuri kuppi".
-
--- Kuules Majava, sanoi Tikka murheellisena menneitä muistellen, jos
-koiran etujalka on yhdeksän senttimetriä pitkä ja seitsemän leveä,
-niin minkä värinen on sen hännän pää?
-
--- Valkoinen, vastasi toinen heti, sillä koira, jolla on sen kokoinen
-ja muotoiset jalat, luultavasti on keltainen ja keltaisella koiralla
-aina on valkoisia karvoja hännän päässä.
-
--- Niin, mutta ei tällä, sillä sen häntä oli katkaistu jo sen
-nuoruuden päivinä.
-
-
-
-
-XXIX
-
-PITKÄ SUO
-
-
-Heimojen sopu ei kuitenkaan ollut likimainkaan mallikelpoinen.
-Musta Haukka pyrki olemaan riitaisa. Hän oli vankempi kuin Jan. Hän
-ei saanut päähänsä, kuinka häntä hintelämpi ja nuorempi poika oli
-saanut hänet nakatuksi nurin, ja hän halusi koettaa uuden kerran.
-Mutta Jan vahvistui päivä päivältä. Hän oli sukkela ja sangen
-jäntevä. Ensimmäisessä tappelussa, joka oli kokonaan nyrkkeilyä,
-hän oli saanut rökkiinsä; toisessa koetuksessa, joka maksoi
-hänelle niin suuren ponnistuksen, hän oli keksinyt jonkinlaisen
-vapaapainijärjestelmän ja oli voittanut etupäässä ainoalla
-kepposellaan. Mutta Musta Haukka ei ollut tulokseen tyytyväinen, ja
-vaikkei hän halunnutkaan antaa varsinaista taisteluhaastetta, niin
-hän ehdotti kuitenkin muutaman päivän rauhantilan jälkeen, että
-kokeeksi hyvässä sovussa painittaisiin päänahoista.
-
--- Nyrkkejä ei saa käyttää! Sitä Jan juuri tahtoikin, ja suurin poika
-lensi tallukat taivasta kohti. -- Jos joku toinen boileri haluaa
-koettaa, niin olen mielihyvin hänen käytettävissään, sanoi Jan hieman
-pöyhistyneenä kohottaessaan ilmaan Mustalta Haukalta saamaansa toista
-päänahkaa.
-
-Hänen suureksi hämmästyksekseen Sininärhi, kaupunkilaispoika, suostui
-koettamaan, ja vielä enemmän hän hämmästyi, kun kaupunkilaispoika
-nakkasi _hänet_ nurmelle selälleen.
-
--- Kolmas kerta toden sanoo! huusi Tikka sukkelaan ystävänsä parasta
-katsoen, vedoten vanhaan kirjoittamattomaan lakiin, jonka mukaan
-kaksi parasta kolmesta voittaa, ellei ole edestäpäin sovittu, että
-yksi ainoa koetus, jota tavallisesti sanotaan "äkkikuolemaksi",
-ratkaisee kiistan.
-
-Jan tiesi nyt saaneensa arvoisensa vastustajan. Hän väisti odottaen
-sopivaa alkua -- kävi kiinni -- sulki otteensa -- ja luuli jo
-saaneensa toisen selälle, mutta vastustaja luisui ajoissa syrjään ja
-antoi periksi, sen sijaan että olisi vastustanut, ja niin molemmat
-kaatuivat nurin ja tarrautuivat toisiinsa kirein ottein. Minuutin
-voitto näytti epätietoiselta.
-
--- Pidä puolesi, Jan.
-
--- Anna sille köniin, Sininärhi.
-
-Mutta Jan työnsi sukkelasti ulos toisen koipensa, sai vähän
-vipuvoimaa ja käänsi kaupunkilaispojan selälleen.
-
--- Hurratkaa Pikku Majavalle!
-
--- Vielä yksi yritys! Nyt ovat tasoissa! huusi Musta Haukka.
-
-Taas käytiin kiinni, mutta Jan oli nyt vielä entistäkin varovaisempi.
-Kaupunkilaispoika läähätti kovasti. Todellinen voimain mittely oli jo
-tapahtunut, ja boileri kellistyi varsin helposti.
-
--- Kolme hurraata Pikku Majavalle! Neljäs päänahka karttui hänen
-kokoelmaansa, ja Sam taputti häntä selkään Sininärhen kaivaessa
-taskustaan peilin ja kamman ja suoriessa hiuksensa.
-
-Mutta johtajakysymyksen ratkaisu ei tällä tavoin paljoakaan
-edistynyt, ja kuullessaan asian yhä vielä olevan samalla kannalla,
-rohtomies sanoi:
-
--- Pojat, tiedättehän, että kun on epäilystä siitä, kenestä johtaja,
-niin ainoa keino on se, että kaikki päälliköt eroavat ja toimitetaan
-uusi vaali. Pojat noudattivat neuvoa, mutta tuli uusi umpimutka.
-Pikku Majava ei suostunut ehdokkaaksi. Tikka sai kolme ääntä, Musta
-kotka neljä ja Gui yhden (omansa), eivätkä sangerilaiset tyytyneet
-tähän tulokseen.
-
--- Odotetaan siksi, että on käyty vaikealla retkellä -- silloin
-nähdään, kuka on oikea päällikkö -- sitten toimitetaan uusi vaali,
-ehdotti Pikku Majava Tikan etua silmällä pitäen, sillä tämän vaikean
-retken Kaleb oli heille luvannut -- kolmen päivän retken Pitkälle
-suolle.
-
-Tämä suo oli aivan autiota seutua, viisitoista kilometriä leveä ja
-neljäkymmentä viisi pitkä, yli viisitoista kilometriä Sangerista
-pohjoista kohti. Suota se oli vain osaksi, mutta kuivat paikat olivat
-vain kalliosaarekkeita nevain keskellä. Ne olivat arvotonta maata,
-kulovalkeat olivat hävittäneet metsät, minkä vuoksi Pitkä suo yhä
-vieläkin oli asumatonta erämaata.
-
-Lehtimetsää kasvavissa saarekkeissa sanottiin vielä olevan vähän
-hirviäkin. Joskus nähtiin karhuja ja ilveksiä, ja susiakin oli
-viime talvina ollut. Kettuja, pyitä ja jäniksiä oli tietysti myös.
-Joet olivat enimmäkseen täynnä liekoja, mutta niissä asusteli vielä
-joku majava ja silloin tällöin tavattiin saukko. Kesäteitä ei ollut
-minkäänlaisia, ei muuta kuin pitkiä hämäriä juonteita nevain poikki,
-talvisten tukkiteiden pohjia. Tämä oli se seutu, johon pojat olivat
-päättäneet tehdä retken Kalebin johdolla.
-
-Niinpä he siis viimeinkin olivat lähdössä todelliselle
-"intiaaniretkelle" -- tutkimaan laajoja tuntemattomia alueita, joilla
-varmaan sattuisi seikkailuja.
-
-Jan paukautti päivänkoitossa rumpua. Se kumahteli kirkkaasti ja
-sointuvasti luvaten auringonpaistetta ja hyvää ilmaa.
-
-Seitsemän aikaan aamulla lähdettiin leiristä ja kolme tuntia
-marssittua saavuttiin erämaan ensimmäiseen osaan, laajalle
-kallioiselle maalle, joka oli täynnään hiiltyneitä puita ja kantoja,
-toisin paikoin kuitenkin vihantaakin, missä kasvoi väriseviä
-haapalehtoja.
-
-Intiaanit olisivat nyt leiriytyneet sangen mielellään, mutta
-rohtomies sanoi: -- Ei, kuljemme vielä, kunnes löydämme vettä.
-Muutamia kilometrejä edelleen kuljettua tultiin ensimmäiselle
-tasaiselle tamarakkisuolle, ja nyt pysähdyttiin kaikkien mieliksi
-aterioimaan. -- Leiri! huusi johtaja ja intiaanit karkasivat mikä
-millekin suunnalle kukin määrättyyn toimeensa. Sam hankki polttopuita
-ja Musta Haukka lähti hakemaan vettä ja hänen kerallaan Sininärhi,
-korkeassa tärkkikauluksessa ja leveissä kalvosimissa herrastellen,
-sillä Kaleb oli kovaksi onneksi tullut myöntäneeksi kerran nähneensä
-intiaanipäällikön, jolla oli pönttöhattu ja pystykaulus.
-
-Majava tunsi jonkin verran pettyneensä, kun rohtomies sytytti tulen
-tulitikulla. Hän olisi tahtonut, että kaikki olisi tehty oikein
-intiaanimaiseen tapaan, mutta erämies huomautti: -- Hyvähän se on,
-kun on metsässä mukana taulaa ja rihma, mutta tulitikuilla saa tulta
-helpommin kuin puuta hankaamalla.
-
-Musta Haukka ja Sininärhi palasivat tuoden kaksi sangollista sekaista
-lämmintä suovettä.
-
--- Kun ei muuta ollut! he sanoivat puolustuksekseen.
-
--- Jan, mene sinä näyttämään niille, kuinka hyvää vettä saadaan,
-sanoi Kaleb, ja niinpä Sangerin toinen päällikkö otti kirveen ja
-sukkelaan veisti puulapion, meni sitten suon reunaan ja alkoi kaivaa
-kolmen sylen päähän sen reunasta hiekansekaiseen saveen kuoppaa.
-Kuopan hän kaivoi vähän yli puoli metriä leveäksi ja metriä syväksi.
-
-Siihen vuoti joka puolelta sekaista vettä, ja Sininärhi sanoi
-halveksien: -- Kuules nyt, kyllä se on parempaa, mitä me toimme.
-Majava kaivoi, kunnes kuopassa oli neljännesmetriä vahvalta sekaista
-vettä. Sitten hän otti sangon ja ammensi veden pois niin sukkelaan
-kuin suinkin, antoi kuopan taas täyttyä, ammensi sen tyhjäksi toisen
-kerran, ja sitten kymmenen minuutin kuluttua kupilla ammensi sangon
-täyteen kristallinkirkasta kylmää vettä. Siitä boilerit oppivat,
-kuinka oli tehtävä intiaanien lähde ja likaisesta lätäköstä saatava
-puhdasta vettä.
-
-Kun he olivat nauttineet yksinkertaisen ateriansa, teetä, leipää, ja
-lihaa, kertoi Kaleb suunnitelmansa. -- Retkestä ei koskaan saa samaa
-hyötyä jos kulkee umpimähkään; parempi kun on suunnitelma -- jotakin
-mitä tehdä; ja se on tehtävä ilman opasta, jos tahdotaan seikkailu.
-Kahdeksan on liian monta yhdessä joukossa kulkemaan; melu pelottaisi
-kaikki eläimet, ettekä koskaan näkisi mitään. Parempi on jakautua
-osastoiksi. Minä jään leiriin ja pidän huolta makuuvalmistuksista.
-
-Kahdelle johtajalle, Samille ja Janille, annettiin viipymättä Gui
-ja Rantasipi kumppaniksi. Wes piti velvollisuutenaan ottaa pienen
-Orava-serkkunsa hoiviinsa.
-
-Huomatessaan jäävänsä parittomaksi Sininärhi päätti olla Kalebin
-seurana, varsinkin kun suolla ei ilmeisestikään ollut kunnollisia
-polkuja.
-
--- No nyt, sanoi Kaleb, -- tästä luoteeseen on joki, jonka nimi on
-Majavajoki, ja se laskee Mustaan jokeen. Jonkun teistä pitää hakea
-se joki. Se on viisi tai kuusi syltä leveä ja helppo tuntea siitä,
-että se on suon ainoa suurenpuoleinen joki. Siitä suoraan pohjoista
-kohti on avoin niitty, jonka läpi juoksee pieni lähteestä alkava
-puro, ja siellä pitää eräs intiaanijoukko leiriä. Jossakin koillisen
-kulmalla kuuluu olevan palamatonta mäntymetsää, ja siellä tavataan
-vielä muutamia hirviä. Ei mikään näistä paikoista ole viidentoista
-kilometrinkään päässä, intiaanileiriä ehkä lukuun ottamatta. Teidän
-tulee nyt lähteä vakoilemaan ja sitten tuoda sana siitä, mitä olette
-nähneet. Voitte arpoa, kuka kunnekin lähtee. Korret siis merkittiin
-ja arpaa vedettiin. Janin osaksi tuli mäntymetsän etsiminen. Hän
-olisi mieluummin lähtenyt intiaaneja hakemaan. Samin piti hakea
-joki ja Wesleyn intiaanileiri. Kaleb antoi kullekin heistä muutamia
-tulitikkuja ja sanoi heidän lähtiessään:
-
--- Minä odotan täällä, kunnes palaatte takaisin. Poltan tulta koko
-ajan ja auringon laskiessa teen laholla puulla ja ruoholla suuren
-savun, niin että osaatte takaisin. Muistakaa, että kuljette auringon
-mukaan, pitäkää aina mielessä matkan pääsuunta; puita ja suonsilmää
-älkää koettako muistiinne painaa; ja jos eksytte, niin tehkää _kaksi
-savua_, riittävän kauaksi toinen toisistaan. Jääkää niiden luo ja
-huutakaa aina vähän päästä; joku varmaan tulee apuun.
-
-Kello yhdentoista aikaan pojat siis lähtivät innokkaina matkaan. Kun
-he jo olivat menossa, huusi Musta Haukka toisille: -- Se, joka ensin
-suorittaa tehtävänsä, saa "suuren kupin"!
-
--- Pankoot kaikki kolme johtajaa päänahkansa vetoon, sanoi Tikka.
-
--- Hyvä. Ensimmäinen, joka palaa voittajana, saa päänahan kummaltakin
-toiselta ja pelastaa omansa.
-
--- Hei pojat, teidän on paras ottaa matkaan koko varustuksenne, vähän
-ruokaa ja peittonne, ehdotti rohtomies vielä lopuksi. -- Saattaa
-käydä niin ettette pääsekään yöksi leiriin.
-
-Jan olisi mieluummin ottanut Samin toverikseen, mutta se ei nyt
-käynyt päinsä, ja Rantasipi oli kyllä hyvä kumppani, vaikka
-hitaanlainen. Pian he poistuivat ylävältä maalta ja tulivat suolle,
-joka oli laaja ja näköjään rannaton, siellä täällä suuri tamarakki.
-
-Vajottavaa nevaa oli sangen vaikea kulkea. Jan katkaisi kummallekin
-pitkän seipään käteen; sen piti estää uppoamasta, jos suo pettäisi.
-Kun oli kuljettu kolmisen kilometriä, niin Rantasipi tahtoi kääntyä
-takaisin, mutta Pikku Majava käski harmistuneena hänen tukkia suunsa.
-
-Pian tämän jälkeen he tulivat untelolle pienelle suojoelle, jonka
-rannoilla oli ihmeellistä punaisen keltaista vaahtoa. Joki oli
-syvä ja liejupohjainen. Jan tunnusteli sitä seipäällään -- hän ei
-uskaltanut kahlata, minkä vuoksi he kulkivat sen rantaa, kunnes
-löysivät pienen puun, joka oli kaatunut joen poikki, ja sitä pitkin
-kulkien he pääsivät yli. Puoli kilometriä kauempana suo muuttui
-kuivemmaksi ja edessä oleva vihanta metsikkö ilmaisi maan nousevan.
-Sen poikki he kulkivat sukkelaan suunnaten yhä luodetta kohti.
-Tämän jälkeen oli vuorotellen pieniä soita ja isoja saarekkeita.
-Aurinko paistoi täällä kuumasti ja Rantasipiä uuvutti. Häntä
-vielä janottikin, ja itsepintaisesti hän joi suovettä, missä vain
-vesipaikan tapasi.
-
--- Kuules, Rantasipi, sinun käy huonosti, ellet lakkaa tuosta; se
-vesi ei kelpaa keittämättä juotavaksi.
-
-Mutta Rantasipi valitti polttavaa janoa ja joi vähääkään
-välittämättä. Kun oli kaksi tuntia kuljettu, hän oli kovasti
-uuvuksissaan ja tahtoi ehdottomasti palata takaisin. Jan etsi kuivan
-saarekkeen ja kokosi risuja tuleksi, mutta huomasikin sitten, että
-kaikki tulitikut olivat kastuneet likomäriksi suolla rämmittäessä.
-Rantasipi hätääntyi tästä kovasti, ei siksi, että juuri sillä
-hetkellä olisi tulta tarvittu, mutta jos täytyisi olla ulkona kaiken
-yötä.
-
--- Odota, niin saat nähdä, mitä intiaani tekee, sanoi Pikku Majava.
-Hän etsi kuivuneen palsamikuusen, leikkasi siitä hankauspuut, teki
-hieman kaarevasta oksasta jousen ja tuota pikaa sai aikaan loimuavan
-tulen Peterin sanomattomaksi hämmästykseksi, sillä hän ei ollut
-milloinkaan nähnyt puutuluksilla tulta tehtävän.
-
-Teetä juotuaan ja vähän syötyään Peter oli hieman rohkeammalla
-mielellä.
-
--- Minun laskujeni mukaan me nyt olemme kulkeneet vähän päälle
-kymmenen kilometriä, sanoi päällikkö. Vielä yksi tunti, niin näemme
-metsän, mikäli täällä sitä on, ja Jan johti soitten halki, jotka
-olivat toisinaan avoimia, toisinaan vähän metsää kasvavia, ja poikki
-kulon polttamain metsäsaarekkeitten.
-
-Tunnin koillista kohti astuttuaan he saapuivat saarekkeelle, jossa
-oli suuri, maahan saakka oksainen puu. Jan kiipesi siihen. Ympärillä
-oli joka puolella laajalti maata -- tasaisia paljaita nevoja ja
-metsäisiä saarekkeita, ja kaukana edessä päin oli pitkä tummanvihanta
-seinämä -- varmaankin se metsä, jota he hakivat. Välillä hän näki
-kimaltelevaa vettä.
-
-Jan tuli alas ilosta säteilevin kasvoin ja huudahti: -- Se on likellä
-nyt! Minä näin mäntymetsän. Se on aivan tuossa.
-
--- Kuinka pitkä matka sinne on?
-
--- Noh, kolmisen kilometriä enintään.
-
--- Niin sinä olet sanonut kaiken aikaa.
-
-Hän lähti astumaan, ja puolen tunnin kuluttua he saapuivat vedelle,
-syvälle kirkkaalle, hitaasti virtaavalle joelle, jonka rannoilla
-kasvoi pajupehkoja, pinnalla ulpukkalauttoja. Se juoksi leveän soisen
-aukion keskitse. Jan oli odottanut näkevänsä lammen ja joutui ymmälle
-kun se olikin joki. Sitten hänen mieleensä juolahti: -- Kaleb sanoi,
-että tällä suolla on vain yksi iso joki. Se varmaan on tämä. Tämä se
-nyt on Majavajoki.
-
-Joki tuskin oli seitsemää syltä leveä, mutta kun ei ilmeisestikään
-olisi voitu löytää sellaista puuta, jota pitkin olisi voitu päästä
-yli, riisui Jan vaatteet päältään, kokosi ne kaikki yhteen kimppuun
-ja nakattuaan nyytin toiselle rannalle ui itse yli. Peterin täytyi
-tulla perässä, ellei tahtonut jäädä. Pukeutuessaan toisella rannalla
-he kuulivat joesta ihmeellisen pamahduksen ja näkivät ilmaan
-ryöpsähtävän vesipatsaan, jonka syytä he eivät ymmärtäneet.
-
-Sitten Jan kuuli tutun _kuääkin_ myötävirrasta. Hän lähti sinne
-jousineen ja nuolineen toverin jäädessä istumaan synkän näköisenä
-mättäälle. Ruohikon läpi pieneen lahdelmaan tirkistettyään hän
-näki aivan lähellä kolme heinäsorsaa. Hän odotti, kunnes kaksi oli
-samassa linjassa, sitten laukaisi ja tappoi toisen paikalla, mutta
-toiset lensivät pois. Tuuli toi sen maihin, niin että siihen ulottui
-kepillä, ja hän otti sen ja palasi voitonriemuisena Peterin luo.
-Mutta tämä oli itkuun purskahtamaisillaan. -- Minä tahdon mennä
-kotiin, hän sanoi surkean näköisenä. Kun hän näki heinäsorsan, niin
-hän vähän reipastui, ja Jan sanoi: -- Tule pois nyt, Peter! Ellemme
-me kahdenkymmenen minuutin kuluttua ole siinä metsässä, niin minä
-palaan takaisin ja vien sinut kotiin.
-
-Kun he olivat tulleet seuraavalle saarekkeelle, niin he samalla
-näkivätkin mäntymetsän -- täyteläisen vihreän seinämän, jonne
-ei ollut kilometriäkään, ja pojat vähän hurrasivat ja olivat
-haltioissaan. Viidentoista minuutin kuluttua he käyskentelivät sen
-kuivissa suloisissa holvistoissa.
-
--- Nyt me olemme voittaneet, sanoi Jan, tehkööt muut mitä tahansa,
-eikä meillä nyt ole muuta huolta kuin palata takaisin.
-
--- Minä olen kovin väsynyt, sanoi Rantasipi, levätään vähän. Jan
-katsoi kelloaan. -- Kello on neljä. Minä luulen, että meidän on paras
-jäädä tähän yöksi.
-
--- Voi, ei; minä tahdon päästä kotiin. Näyttää siltä, kuin rupeaisi
-satamaan.
-
-Niin tosiaankin tekikin, mutta Jan vastasi: -- No niin, mutta ainakin
-syömme ensiksi. Hän viivytteli niin paljon kuin suinkin, niin että
-täytyi leiriytyä, ja sade tuli odottamatta, ennen kuin edes tulta
-oli tehty. Mutta omaksi ilokseen ja Peterin ihmeeksi hän tuota pikaa
-sai valkean syttymään puita hankaamalla, ja nuotion ympärille he
-ripustivat märät vaatteensa. Sitten hän kaivoi intiaanien kaivon ja
-viivytteli siinä hommassa niin kauan, että kello oli kuusi, ennen
-kuin voitiin ruveta aterialle -- ilmeisestikin oli liian myöhä lähteä
-liikkeelle, vaikka sade näyttikin taukoavan.
-
-Jan siis kokosi polttopuita, teki kuusenhavuista vuoteen ja
-pensaista ja tuohesta tuulensuojan. Ilma oli lämmin, minkä vuoksi he
-peittoineen nuotion palaessa tulivat yöllä hyvin toimeen. He kuulivat
-vanhan ystävänsä huuhkajan huhuilevan, kettu haukkui aivan lähellä
-riitaista _jäpp -- hörrrr'iänsä_ ja kerran tai pari askelten kahina
-lehdissä sai Janin heräämään, mutta muutoin he nukkuivat sangen hyvin.
-
-Päivän koitteessa Jan nousi ylös. Hän teki tulen ja keitti vähän
-teevettä. Leipää oli enää hyvin vähän jäljellä, mutta heinäsorsa oli
-vielä koskematta.
-
-Jan kyni sen, leipoi sen kosteaan saveen, kaivoi tuhkaan ja peitti
-sitten hehkuvilla hiilillä. Se on intiaanien keittotapa, vaikkei
-hän sitä täydelleen osannut. Puolen tunnin kuluttua hän avasi
-savipaistoksensa, ja silloin näkyi, että toinen puoli sorsaa
-oli palanut ja toinen oli vielä hyvin raakaa. Osa oli kuitenkin
-parhaimmillaan, minkä vuoksi hän kutsui kumppaninsa aamiaiselle.
-Rantasipi nousi istumaan kasvot kalpeina ja kurjan näköisenä,
-ilmeisestikin sairaana. Hän oli kylmettynyt ja tunsi ilkeätä
-pahoinvointia. Hän oli nyt saanut varomattomuudestaan palkan.
-Hän söi vähäsen ja joi teetä ja jaksoi sitten paremmin, mutta ei
-ilmeisestikään kyennyt enää sinä päivänä matkaa jatkamaan. Nyt Jan
-ensi kerran tunsi pelkoa. Viitisentoista kilometriä suota oli edessä,
-ennen kuin oli avun toivoa. Mikä neuvoksi tämän kipeän pojan kanssa?
-Jan kuori veitsellään pienen kuivuneen puun ja kirjoitti sen sileälle
-pinnalle lyijykynällä "Jan Yeoman ja Peter Boyle pitivät tässä leiriä
-elokuun 10. p:nä 18--."
-
-Hän asetti toverinsa mukavaan asentoon tulen ääreen ja jälkiä
-etsittyään huomasi, että kaksi hirveä oli yöllä tullut melkein heidän
-nuotiolleen saakka. Sitten hän kiipesi korkeaan puuhun ja tähyili
-savumerkkiä etelän suunnalta. Siellä ei näkynyt mitään, mutta kaukaa
-luoteesta, hohtavien keltaisten kunnaitten takaa, hän keksi laakean
-kentän, joka oli täynnä mustia kuusikkotäpliä. Eräästä kuusikosta
-kohosi savua ja sen vieressä oli pari kolme valkoista esinettä, jotka
-näyttivät teltoilta.
-
-Jan kiiruhti alas kertomaan toverilleen nämä hyvät uutiset, mutta
-kun hän tunnusti, että teltat olivat vielä kolmisen kilometriä
-kauempana, ei Rantasipiä vähääkään haluttanut lähteä intiaanien
-leiriin. Jan siis teki savutulen ja veitsellä merkiten nuoria puita
-kahdelta puolelta matkansa varressa lähti yksinään intiaanien
-leiriin. Tultuaan sinne puolen tunnin kuluttua hän tapasi siellä
-kaksi hirsimökkiä ja kolme tiipiitä. Lähelle tullessaan hänen täytyi
-hosua kepillä torjuakseen luotaan koiraparvea. Intiaanit olivat,
-kuten tavallisesti, arkoja valkoista vierasta kohtaan. Jan teki
-muutamia merkkejä, jotka hän oli Kalebilta oppinut. Itseään osoittaen
-hän kohotti sormea, joka merkitsi, että hänellä oli kumppanikin.
-Sitten hän osoitti mäntymetsää ja ilmaisi elein, että toinen makasi
-siellä, ja lisäsi tähän vielä nälkämerkinkin pusertaen vatsaansa
-kättensä syrjillä merkiksi, että "Minä olen tältä kohdalta halki
-leikattu". Intiaanipäällikkö antoi hänelle hirven kielen, mutta ei
-välittänyt hänestä sen enempää. Jan otti sen kiittäen vastaan, piirsi
-hät'hätää leirin kuvan ja palasi takaisin. Rantasipi jaksoi nyt
-paljon paremmin, mutta oli aivan kauhuissaan, kun hänen oli täytynyt
-olla niin kauan yksin. Hän kykeni sentään kulkemaan ja halusi kovasti
-pois. Jan kulki edellä kaikkia varustuksia kantaen, ja toveri seurasi
-perässä hitaasti ja maristen. Kun he tulivat joelle, Rantasipi aikoi
-pelosta jäädä takarannalle, hän kun luuli, että heidän kuulemansa
-kova ääni oli ollut jonkin syvyyden hirviön aikaansaama ja että se
-veisi heidät.
-
-Jan oli varma siitä, ettei se voinut olla muuta kuin suokaasun
-räjähdys, ja esimerkillään hän pakotti Peterin uimaan perässä. Mikä
-se oikeastaan oli, siitä he eivät koskaan päässeet selville.
-
-Jonkin aikaa he nyt kulkivat sangen sukkelaan. Rantasipiä reipastutti
-tieto, että nyt mentiin kotia kohti. Haukattiin tuota pikaa hirven
-kieltä, eikä siihen kulunut paljoa aikaa. Kolmen aikaan he näkivät
-Kalebin savumerkin ja neljän aikaan hyökkäsivät leiriin voitonhuudoin.
-
-Kaleb ampui revolverillaan, ja Turkki haukkui syvimmällä
-ketun-ajo-basso-äänellään. Kaikki muut olivat palanneet takaisin jo
-edellisenä iltana.
-
-Sam kertoi, että hän oli "kulkenut viisitoista kilometriä tapaamatta
-merkkiäkään siitä kirotusta joesta". Gui vannoi, että he olivat
-käyneet kuudenkymmenen kilometrin päässä eivätkä uskoneet sellaista
-jokea olevankaan.
-
--- Minkälaisia maita te näitte?
-
--- Ei mitään muuta kuin kuloalueita ja kallioita.
-
--- Hm, te kuljitte liian kauas länteen päin -- kuljitte Majavajoen
-kanssa yhtä suuntaa.
-
--- No, Musta Haukka, kerro Pikku Majavalle omat saavutuksesi, sanoi
-Tikka. -- Pääsittekö te perille?
-
--- Mitä vielä, vastasi boilerien päällikkö. Jos Haukansilmä kulki
-kuusikymmentä kilometriä, niin me varmaan kuljimme yhdeksänkymmentä.
-Kolme tuntia suuntasimme suoraan pohjoiseen emmekä nähneet mitään
-muuta kuin soita ja kulovalkean polttamia metsäsaarekkeita -- emme
-merkkiäkään niitystä emmekä intiaaneista. Minä en luule niitä
-olevankaan.
-
--- Näittekö hietakumpuja? kysyi Pikku Majava.
-
--- Emme.
-
--- Sitten teidän olisi vielä pitänyt kulkea monta kilometriä. Nyt hän
-kertoi heidän oman seikkailunsa Peterin säestäessä, ja hän oli niin
-ystävällinen, ettei hiiskunut sanaakaan toverinsa marinoista. Tämä
-siitä hyvästä ylisti hehkuvin sanoin Janin erätietoa, varsinkin sitä,
-kuinka hän oli sateessa tehnyt tulta kahta puuta hankaamalla, ja kun
-he olivat päättäneet kertomuksensa, Kaleb sanoi:
-
--- Jan, sinä voitit, etkä vain voittanut, vaan sinä löysit ensin
-sen vihannan metsän, jota te lähditte etsimään, sitten joen, jota
-Sam lähti etsimään, ja lopuksi intiaanit, joita Wesley haki. Sam ja
-Wesley, päänahkanne, olkaa niin hyvät.
-
-
-
-
-XXX
-
-OUDONLAINEN PESUKARHU
-
-
-Seurasi iloinen ateria. Ilveillen ja leikkiä laskien saatiin kulumaan
-monta tuntia, mutta yhdeksän aikaan pojat olivat levänneitä ja
-levottomia ja himoitsivat uusia seikkailuja.
-
--- Eikö näillä seuduin ole pesukarhuja, herra Clark?
-
--- Luulisinpä niitä olevan. Niin aina! Vähän matkan päässä on Willy
-Biddy Baggin talon läheisyydessä isoa lehtometsää, joka näyttää
-kovasti pesukarhumaalta.
-
-Enempää ei tarvittu saamaan joka miestä liikkeelle, sillä osoitettuun
-paikkaan ei ollut pitkäkään matka. Rantasipi vain puolusti leiriin
-jäämistä, mutta kun sanottiin, että hän sitten saisi yksin hoitaa
-itseään ja talouttaan, niin hänkin päätti pitää niin lystiä kuin
-saattoi. Yö oli kuuma, eikä ollut kuutamoa, sääskiä oli runsaasti,
-ja pimeitten metsien läpi kulkiessaan metsämiehet saivat kokea
-monia pieniä harmeja, mutta he eivät niistä välittäneet, kunhan
-vain Turkki oli halukas tekemään tehtävänsä. Kerran tai pari se
-kiihtyi seuraamaan joitakin jälkiä, mutta tuota pikaa jälleen päätti,
-etteivät ne olleet sen arvoiset.
-
-Näin he vähitellen painuivat Willy Baggin maan puoleen, kunnes
-saapuivat kuivuneen puron uomaan. Turkki lähti oikopäätä kulkemaan
-sitä ylöspäin, vaikka Kaleb koetti saada sitä menemään myötävirtaa.
-Mutta koira ei tunnustanut mitään isäntävaltaa metsästäessään.
-Johdettuaan malttamattoman joukkonsa puoli kilometriä syrjään
-vanhasta metsästä, jossa toiveitten piti olla paremmat, Turkki keksi
-mitä se haki, nimittäin pienen kuralätäkön. Siihen se rauhallisesti
-meni maata, läähättäen, huohottaen, ja latkien vettä kaikella
-tarmolla, eikä sen nöyrillä ihmisseuralaisilla ollut muuta neuvoa
-kuin istua puun rungolle ja kärsimättöminä odottaa hänen armonsa
-mielisuosiota. Kului viisitoista minuuttia, ja Turkki vielä nautti
-kylvystään, kun Sam kokeeksi virkkoi:
-
--- Minä tässä tuumaan, että jos minulla olisi koira, niin se olisi
-minun koirani.
-
--- On aivan suotta hoputtaa sitä, vastasi koiran omistaja. -- Se
-hoitaa tämän metsästyksen ja tuntee sen. Koirasta, jolla ei ole omaa
-päätä, ei ole mihinkään.
-
-Kun siis Turkki oli puhaltanut kuin valaskala, röhkinyt ja rypenyt
-kuin sika mielensä mukaan ja niiden kahdeksan kateiksi, jotka siinä
-istuivat hikoillen ja kärsimättöminä, niin se nousi likavettä valuen
-arvatenkin toista rypemispaikkaa hakemaan, mutta samalla sen kuono
-keksi rannalta jotakin, jolla oli paljon enemmän vaikutusta kuin
-hirren päällä odottavien kaikilla uhkauksilla ja mairitteluilla,
-ja se päästi lyhyen haukahduksen, joka oli pojille iloinen sävel.
-He olivat nyt paljasta silmää ja korvaa vanhan koiran jälkiä
-selvitellessään, ja vähän päästä tämä herätti kaikki kaiut kaikkein
-syvä-äänisimmällä haukunnallaan.
-
--- Turkki sattui aivan tuoreille jäljille! arveli Kaleb.
-
-Vanha koira ulvoi nyt täyttä kurkkua, ei kuitenkaan kovin
-säännöllisesti, mikä osoitti, että ajettu eläin mutkitteli. Sitten
-ajo katkesi pitkäksi aikaa, mikä osoitti, että eläin ehkä oli juossut
-aidan yli tai hypännyt puusta toiseen.
-
--- Se on pesukarhu, sanoi Jan kiihkeästi, sillä hän ei edellisestä
-opetuksesta ollut unohtanut pienintäkään seikkaa.
-
-Kaleb ei vastannut mitään.
-
-Koira haukkua louskutti jo pitkän matkan päässä, mutta palasi
-lammikolle eksyttyään kerran tai pari jäljiltä.
-
--- Se juoksee pesukarhuksi kovin pitkiä matkoja, Jan lopulta
-huomautti epäillen, sitten sanoi Kalebille: -- Mitä te arvelette?
-
-Kaleb vastasi hitaasti: -- En tiedä mitä ajatella. Pesukarhuksi se
-juoksee liian kauas, eikä se vielä ole noussut puuhun, ja koiran
-äänestä kuulee, että se on vimmastunut. Jos nyt olisitte sen lähellä,
-niin näkisitte sen kaikki selkäkarvat pystyssä.
-
-Koiran haukunnasta kuului, että se jälleen oli juossut piirin,
-ja sitten yhtämittainen kimakka kiljuna ilmaisi, että otus oli
-lopultakin noussut puuhun.
-
--- Jaha, tuosta kuuluu, ettei se ainakaan ole kettu eikä skunkki,
-sanoi erämies, -- mutta ei se maassakaan kulje niin kuin pesukarhu,
-se on varma.
-
--- Se saa pesukarhun, joka on ensimmäisenä paikalla! huusi Musta
-Haukka, ja pojat pinkaisivat minkä pääsivät läpi pimeitten metsäin
-monen kompastumisen ja naarmun hinnalla. Jan ja Wesley saapuivat
-yhdessä paikalle ja koskettivat yhtä aikaa puuhun. Muut saapuivat
-paikalle yksin erin perässä, viimeisenä Orava ja Gui vähän matkaa
-hänen edellään. Gui tahtoi kertoa yksityiskohtia viimeisestä
-loistavasta voitostaan Oravasta, mutta kaikkien huomio kiintyi nyt
-Turkkiin, joka haukkui puuhun vimmatusti.
-
--- En ymmärrä tätä vähääkään, en vähääkään, sanoi Kaleb. -- Puu on
-kuin pesukarhun puu, mutta koira ei hauku niin kuin siellä olisi
-pesukarhu.
-
--- Tehdään tuli, sanoi Tikka, ja molemmat poikajoukot ryhtyivät
-kumpikin rakentamaan tulta ja väittelivät kovasti siitä, kumpi ensin
-saisi omansa palamaan.
-
-Nuotion luoma valo ulottui korkealle yöhön, ja kerran tai pari
-metsämiehet luulivat näkevänsä pesukarhun kiiluvat silmät.
-
--- No kuka puuhun? kysyi erämies.
-
--- Minä, minä, kuului seitsemästä suusta; Gui ja Charlesskin yhtyivät
-muihin.
-
--- Kovin te olette innokkaita metsämiehiä, mutta teidän pitää
-tietää, etten minä voi arvata, mikä puussa on. Se voi olla kovin iso
-pesukarhu, mutta minusta koira näyttää menettelevän vähän siihen
-tapaan, kuin se olisi kissa, eikä siitä ole kovin pitkää aikaa, kun
-täällä tavattiin puumiakin. Ei se, että Turkki sen puuhun ajoi, vielä
-todista sen pelkäävän koiraa; moni eläin nousee puuhun koska koiran
-meteli on sille vastenmielistä. Jos se on kissa, niin voi se, joka
-puuhun kiipeää, saada naamansa naarmuihin. Koiran elkeistä _minä
-päättelen, että se on jokin vaarallinen eläin_. No ketä haluttaa
-lähteä?
-
-Vähään aikaan ei kukaan virkkanut mitään. Sitten Jan sanoi:
-
--- Minä lähden, jos lainaatte minulle revolverin.
-
--- Niin teen minäkin, sanoi Wesley sukkelaan.
-
--- No sitten heitetään arpaa! -- Jan voitti.
-
-Kaleb kaatoi hoikan puun paksua vastaan, ja Jan kiipesi, niin kuin
-oli tehnyt kerran ennenkin.
-
-Nyt ei ensinkään kuulunut sitä leikinlaskua ja härnäilyä kuin
-edellisellä kerralla, Janin kiivetessä pesukarhua alas ottamaan.
-Jännitys sai heidät vaikenemaan ja tarttui kiipijäänkin herättäen
-hänessä omituisen väristyksen tunteen, kun hän näin uhmaten tunkeutui
-pikimustaan pimeyteen kohtaamaan kamalaa ja salaperäistä vaaraa. Tämä
-tunne yhä lisääntyi hänen kiivetessään nojaavasta puusta suureen
-lehmukseen, jonka leveitten lehtien ja koukeroisten oksien keskellä
-toverit aivan katosivat näkyvistä. Liehuva loimu loi varjolaikkoja
-ja valotäpliä joka suunnalle saaden aikaan kummallisia vaikutelmia.
-Jan koki jälleen samoja tunteita kuin tuonnoin yöllä Garneyn haudalla
-käydessään, mutta tällä kertaa ne liittyivät todellisen vaaran
-tietoon. Vähän korkeammalle noustuaan hän aivan katosi alapuolellaan
-olevien ystävien näkyvistä. Vaara alkoi häntä kauhistuttaa; hänen
-teki mieli kääntyä takaisin, ja puolustellakseen peräytymistään
-hän koetti huutaa: -- Ei täällä ole pesukarhua! mutta ääni ei
-totellutkaan, ja oksaan kiinni tarratessaan hän muisti Kalebin sanat:
--- Ei ole mitään, mikä rohkeudelle vertoja vetäisi, eikä rohkeus
-ole niin paljon sitä, ettei pelkää, kuin että menee eteenpäin siitä
-huolimatta, että pelkää. -- Ei, hän tahtoi kulkea eteenpäin, tuli
-mikä tuli.
-
--- Löytyykö mitään? kuului alhaalta rattoisa ääni juuri oikealla
-hetkellä.
-
-Jan ei pysähtynyt vastaamaan, vaan kiipesi edelleen pimeään.
-Sitten hän oli kuulevinaan pesukarhun ärisevän päällään. Hän nousi
-korkeammalle oksalle ja huusi sitten: -- Täällä se on, pesukarhu!
-mutta juuri kun hän niin sanoi, kuului rähisevää murinaa aivan
-vierestä, ja alas katsoessaan hän näki suuren harmaan eläimen
-hyppäävän tukevalle oksalle, joka oli hänen ja maan välissä, ja
-sitten vihaisesti kiipeävän häntä kohti. Sen vielä lähemmä hypätessä
-Jan erotti hämärän nelikulmaisen naaman, joka oli viiruinen ja
-partainen niin kuin sekin, jonka hän oli ennen muinoin nähnyt
-Glenjanissa -- se oli tavattoman suuri _ilves_.
-
-Jan säikähti, niin että oli pudota, mutta sukkelaan mielensä
-malttaen hän kävi oksan haaraan tukevasti istumaan ja otti käteensä
-revolverin, juuri kun ilves vihaisesti äristen hyppäsi hänen
-sivullaan olevalle oksalle, niin että se oli hänen tasallaan.
-Hermostuneesti hän viritti revolverin hanan ja tuskin yrittäen
-pimeässä tähdätäkään ampui, mutta ei osunut. Ilves ponnahti hieman
-taapäin revolverin paukahtaessa ja kyyristyi. Alla olevat pojat
-päästivät huudon ja Turkki piti pahempaa elämää kuin he kaikki
-yhteensä.
-
--- Ilves! huusi Jan, ja äänestä kuului, kuinka hän taisteli pelkoa
-vastaan.
-
--- Pidä varasi! huusi Kaleb. -- Katso, ettei se pääse liian likelle.
-
-Ilves ärisi kamalasti. Jan kokosi kaiken tahdonvoimansa vapisevaa
-kättään hallitakseen, tähtäsi tarkempaan ja ampui. Vihaiseen petoon
-sattui, mutta kuitenkin se hurjana hyökkäsi pojan kimppuun. Tämä
-kohotti ylös käsivartensa ja peto upotti hampaansa Janin lihaan hänen
-epätoivoisesti toisella käsivarrellaan pitäessä oksasta kiinni. Hän
-tiesi, että ilves tuota pikaa kiskoisi hänet irti, niin että hän
-putoaisi maahan, mutta hän pelkäsi vähemmän nyt kuin ennen. Hän
-koetti vaihtaa revolverin vasempaan käteensä, mutta se tapasi vain
-ilveksen karvoja, ja ase putosi hänen kourastaan. Nyt hän tosiaan
-oli toivoton, ja synkkä pelko valtasi hänet. Mutta peto oli saanut
-pahan haavan. Sen takaruumis kangistui. Se päästi Janista irti
-ja ponnisteli päästäkseen jaloilleen. Jan sai oikealla jalallaan
-potkaisten sen horjahtamaan; se luiskahti oksalta ja pudota mätkähti
-maahan haavoittuneena, mutta täynnään tappeluhalua. Turkki hyökkäsi
-siihen kiinni, mutta sai sen kynnellisestä kämmenestä iskun, niin
-että kiljuen kimposi hyvän matkan päähän.
-
-Janin valtasi vastavaikutuksen huumaus. Hän olisi ehkä pyörtynyt,
-mutta muisti erämiehen sanat, "se on urhoollinen, joka ei hellitä,
-vaikka pelkääkin". Hän ponnisti voimansa ja laskeutui hyvin varovasti
-nojaavaa puuta kohti. Kuullessaan ihmeellisiä ääniä, kiljunaa,
-rähinää ja tappelun meteliä maasta ja joka hetki peläten ilveksen
-kapuavan takaisin puuhun hänestä valmista tekemään, hämärästi kuullen
-huudot, mutta niitä ymmärtämättä, hän lepäsi nojaavan puun varassa ja
-hengitti vapaasti.
-
--- Tulepas sukkelaan alas, Jan, ja tuo revolveri, huusi Musta Haukka.
-
--- Se putosi jo aikoja sitten.
-
--- Missä se on?
-
-Jan päästi itsensä luistamaan hoikkaa puuta pitkin maahan mitään
-vastaamatta. Ilves oli mennyt, ei kuitenkaan kauas. Se olisi mennyt
-menojaan, mutta Turkki juoksi sen ympärillä ja häiritsi sitä, niin
-ettei se edes päässyt puuhun kiipeämään, ja helppo oli seurata
-meteliä, jota ne metsässä pitivät.
-
--- Missä revolveri on? huusi Kaleb harvinaisen kiihtyneenä.
-
--- Se putosi tappelussa.
-
--- Minä tiedän; minä kuulin sen putoavan pensaihin, ja Sam löysi
-tuota pikaa aseen.
-
-Kaleb sieppasi sen, mutta Jan sanoi heikosti: -- Antakaa minun,
-antakaa minun! Tämä on minun ilvekseni.
-
-Kaleb antoi pistoolin ja sanoi: -- Katso ettet ammu koiraa! ja Jan
-ryömi pensaitten läpi, kunnes taas näki saman liikkuvan tumman
-olennon. Laukaus laukauksen perästä. Taistelun meteli hälveni ja
-intiaanit puhkesivat voiton kiljunaan -- kaikki paitsi Pikku Majava.
-Häntä pyörrytti; hän vapisi ja hoiperteli ja vaipui puun juurelle.
-Kaleb ja Sam kiiruhtivat paikalle.
-
--- Jan, mikä sinua vaivaa?
-
--- Minä olen kipeä -- minä --
-
-Kaleb tarttui hänen käsivarteensa. Se oli märkä. Raapaistiin
-tulitikulla valkeata.
-
--- No mutta sinustahan vuotaa verta.
-
--- Niin, se sai minua -- se kävi minuun kiinni puussa. Minä -- minä
--- luulin, että se oli minun loppuni.
-
-Kaikkien huomio kiintyi nyt kuolleesta ilveksestä haavoittuneeseen
-poikaan.
-
--- Viedään hänet jonnekin, jossa on vettä.
-
--- Eiköhän leirilähde ole lähimpänä.
-
-Kaleb ja Sam pitivät huolta Janista toisten kantaessa ilvestä. Jan
-toipui jonkin verran, kun he hitaasti kulkivat kotia kohti. Hän
-kertoi nyt, kuinka ilves oli hyökännyt.
-
--- Herran pohtimet, minä olisin pelästynyt aivan suunniltani, sanoi
-Sam.
-
--- Niin ehkä minäkin olisin, lisäsi siihen Kaleb heimon suureksi
-kummastukseksi; -- puussa avuttomana haavoittuneen ilveksen kanssa --
-sen minä sanon!
-
--- Niin, mutta minä pelkäsinkin -- pelkäsin niin paljon kuin saatoin,
-myönsi Jan.
-
-Leirissä loimuava tuli loi ympärilleen synkkää valoaan. Kylmää vettä
-oli käsillä, ja Janin verta vuotava käsivarsi paljastettiin. Hän
-säikähti ja samalla tunsi salaista iloakin nähdessään, miten peto oli
-häntä purrut, sillä paidan hiha oli verestä likomärkänä, ja ystävien
-ihmettelevät sanat olivat suloista soitantoa hänen korvilleen.
-
-Kaleb ja kaupunkilaispoika sitoivat hänen haavansa, ja kun ne oli
-pesty, ne eivät näyttäneet niin kovin kamalilta.
-
-He olivat liian kiihtyneet nukkuakseen ainakaan yhteen tuntiin, ja
-kun he istuivat nuotion ympärillä -- sitä he eivät olisi tarvinneet,
-mutta ei kenenkään päähän pälkähtänyt tulla toimeen ilman sitä -- ei
-Janilla ollut syytä valittaa ystäväpiirin innostuksen laimeutta. Hän
-punastui mielihyvästä ollessaan täten leirin sankari. Gui ei tosin
-keksinyt mitään, mistä olisi kannattanut pitää niin suurta melua,
-mutta Kaleb sanoi: -- Minä tiesin sen; aina siitä yöstä pitäen kuin
-kävit Garneyn haudalla, minä olen tiennyt, että sinussa on oikeata
-miehuutta.
-
-
-
-
-XXXI
-
-VANHASSA LEIRISSÄ
-
-
-Aamulla näytti jälleen sateiselta, ja intiaanit ajattelivat
-kotimatkaa, raskaita taakkoja ja märkää maata. Mutta rohtomiehellä
-oli varalla muuan yllätys. -- Minä tapasin vanhan ystävän, joka
-asuu täällä jotenkin lähellä, ja sovin hänen kanssaan, että hän
-vie meidät kaikki vaunuilla takasin. Kuljettiin epätasaisen maan
-reunaan ja sieltä löytyi työvaunut ajajineen, kaksi hevosta edessä.
-Noustiin vaunuihin, ja vajaassa tunnissa saavuttiin takaisin vanhaan
-rakkaaseen leiriin lammikon rannalle.
-
-Sade oli nyt tauonnut, ja kotiin lähtiessään Kaleb sanoi:
-
--- No pojat, miten on sen ylipäällikön vaalin laita? Nyt kai sen
-pitäisi tapahtua. Jos suostutte odottamaan huomiseen, niin minä
-neljän aikaan illalla tulen näyttämään, kuinka se käy.
-
-Jan nukkui sen yön ystävänsä kanssa kahden kesken tiipiissä. Hänen
-käsivartensa oli sidottu, ja ylpeä hän oli näistä siteistä ja
-iloissaan niistä pienistä punaisista pilkuista, joita vielä ilmestyi
-päällimmäiseenkin siteeseen. Mutta tuskia hänellä ei ollut, eikä
-seikkailusta muutoinkaan näyttänyt tulevan pahoja seurauksia,
-sillä paksu paita oli estänyt verenmyrkytyksen. Hän nukkui, kuten
-tavallisestikin, kauan ohi yösydämen, heräten sitten vuoteessaan
-omituista hyvänoloa ja mielen kirkkautta tuntien. Hänellä ei
-ollut mitään ruumiillista tunnetta, hän uiskenteli mielestään
-yksinään, ei vain tiipiissä eikä metsässä, vaan koko maailmassa
--- mutta valveutuneempana kuin milloinkaan ennen, sillä koko
-hänen elämänsä esiintyi nyt selkeämpänä kuin koskaan aikaisemmin:
-vakava uskonnollinen kasvatus; isä, joka oli hienostunut ja hyvää
-tarkoittava, mutta sokea, joka pakotti hänet antautumaan alalle,
-jolle häntä ei vähääkään haluttanut, ja luopumaan siitä ainoasta
-asiasta, joka oli hänen sydäntään lähinnä -- eräelämästä ja luonnosta.
-
-Sitten Raften tuli etualalle, isoäänisenä ja pinnalta karkeana, mutta
-hyväsydämisenä ja tervejärkisenä. Jos maanviljelijää vertasi isään,
-edellinen joutui kovin epäedulliseen valoon, mutta siitä huolimatta
-Jan melkein toivoi, että Raften olisi ollut hänen isänsä. Mitä heillä
-oli yhteistä? Ei mitään; mutta siitä huolimatta hän oli Raftenilta
-saanut ne kaksi asiaa, jotka hänelle olivat elämässä rakkaimmat. Hän,
-suuren talon isäntä, voimakas ja varakas mies, oli kohdellut Jania
-kunnioituksella, Jan oli siinä suhteessa isänsä kaltainen, että se
-mikä oli epätavallista, häntä viehätti; ja samoin kuin se toinen
-karkea muukalainen ammoin Glenjanissa, oli Raftenkin osoittanut häntä
-kohtaan myötätuntoa. Hän, maanviljelijä, ei ollut pitänyt hänen
-luonnon parissa askarteluaan joutavana, vaan päinvastoin oli sitä
-edistänyt, vieläpä jonkin kerran tullut mukaan. Jan muisti tästä
-Bonnertonin. Hän tiesi, että hänen ainakin vuoden kuluttua täytyi
-palata takaisin, hän tiesi, ettei hänen hartain toivomuksensa,
-päästä yliopistoon eläintiedettä tutkimaan, milloinkaan toteutuisi,
-sillä isä oli hänelle sanonut, että hänen ensi tilassa oli ruvettava
-juoksupojaksi. Jälleen hänen kapinallinen mielensä kuohahti, hän ei
-itsekään tiennyt miksi. Mieluummin hän olisi jäänyt tänne maalle
-Raftenin luo. Mutta uskonnollinen kasvatus, jota jo nuoresta pitäen
-oli häneen tyrkytetty, ei ollut jäänyt aivan vaikutusta vaille.
-Käskyllä: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" oli pysyvä voima. Hän tunsi,
-että se oli sitova velvollisuus. Hän ei voinut kapinoida, vaikka
-olisi tahtonutkin. Ei, hän aikoi totella; ja tämä päätös toi mukanaan
-uuden valon. Ottaessaan hänet koulusta ja maatilalle lähettäessään
-isä ilmeisestikin oli aikonut tehdä lopun niistä opinnoista,
-jotka olivat hänen sydäntään lähinnä. Sen sijaan, että hän olisi
-tottelevaisuutensa vuoksi kärsinyt vahinkoa, hän oli tavannut
-elämänsä parhaan tilaisuuden.
-
-Niin! Hänen oli parasta palata kotiin ja ruveta juoksupojaksi tai
-miksi muuksi tahansa toimeentulonsa ansaitakseen, mutta vapautensa
-hetket hän aikoi viettää omassa pienessä kuningashuoneessaan.
-Vaikkapa tie siihen kävisikin siirtomaakaupan kellarin kautta, niin
-hän ei aikonut hellittää. Hän aikoi pyrkiä ja taistella, kunnes
-hänestä tulisi luonnontutkija. Hankittuaan ensin ne tiedot, joita hän
-kaipasi, hän saisi sitten paikankin, sillä kaikki eräelämän tapaukset
-olivat osoittaneet hänelle -- osoittaneet heille kaikille, että
-lintujen ja eläinten kuningaskunta oli hänen ja hänellä voimaa sen
-ymmärtämiseen.
-
-Jan tunsi leijailevansa kuin ilmassa, onnellisena siitä, että kaikki
-epäilys oli kadonnut, voiton tunteesta iloisena. Ulkopuolelta kuului
-kahinaa. Tiipiin ovi tungettiin hiljaa auki; suuri eläin tuli sisään.
-Joskus muulloin Jan ehkä olisi säikähtänyt, mutta sisäisen näyn
-herkistävä tunne oli vielä jäljellä. Hän katseli eläintä pelkäämättä.
-Se tuli hiljaa hänen vuoteensa luo, nuoli hänen kättään ja kävi maata
-hänen viereensä. Se oli vanha Turkki, ja tämä oli ensimmäinen kerta,
-kun se välitti kenestäkään muusta koko joukossa kuin Kalebista.
-
-
-
-
-XXXII
-
-UUSI SOTAPÄÄLLIKKÖ
-
-
-Kaleb oli ollut koko edellisen päivän uutterassa puuhassa, vaikkei
-kukaan tiennyt, mitä hän oikeastaan hommasi, ja Saryann oli niin
-ikään ollut toimelias. Hän oli häärinyt jo kauan, mutta nyt oikein
-kiireesti. Sitten Kaleb näyttää käyneen rouva Raftenin luona, ja
-tälle tuli myös sangen kiire, ja Gui oli pikimmältään käynyt rouva
-Burnsin luona, ja tämä paikalla puuhaamaan. Koko lähiseutu muuttui
-siten kuin yhdeksi suureksi pitotaloksi.
-
-Sillä tässä Sangerissa oli pienillä tapahtumilla sama merkitys kuin
-kerhoilla, teattereilla ja sanomalehdillä kaupunkilaisten elämässä.
-Olipa tilaisuus mikä tahansa, ristiäiset, häät tai maahanpaniaiset,
-metsän hakkuu, viljan puinti, taloon tuliaiset, tai poismuutto, uuden
-talon valmistaminen tai uusien valjaitten tai viljanpuhdistuskoneen
-osto, jokainen näistä tapauksista oli riittävä syy seurain ja kestien
-pitoon; ja helppo oli siis saada pyörät käyntiin.
-
-Kolmen aikaan olisi voitu nähdä kolme ihmisjonoa matkalla metsässä.
-Yksi oli Burnsien talosta; ja se käsitti koko perheen; toinen
-Raftenistä; se käsitti perheen ja palkolliset; yksi Kalebista; ja
-tähän kuului Saryann ja paljon Boyleja. Kaikilla oli korit matkassa.
-
-Istuttiin piiriin lammikon miellyttävälle ruohoiselle äyräälle.
-Kaleb ja Sam johtivat menoja. Ensin juostiin kilpaa, ja Jan voitti
-haavoittuneesta käsivarrestaan huolimatta, kaupunkilaispoika toisena
-hänen kintereillään; sitten ammuttiin pilkkaan ja metsästettiin
-hirveä; vaikkei Jan voinut osallistua näihin kilpailuihin. Ohjelmaan
-ei tosin kuulunut, mutta Raften siitä huolimatta vaati, että Janin
-piti mitata oksan korkeus maasta puun luo menemättä, ja irvisti
-tyytyväisenä, kun huomasi Janin ilmoituksen tarkkaan pitävän
-paikkansa.
-
--- Katsos semmoista on oppi, Sam! hän pauhasi. -- Koska sinä pystyt
-tuommoiseen? Totta tosiaan, sinä olet terävä poika, Jan, ja tässä
-minulla on jotakin, joka ehkä on sinulle mieleen.
-
-Raften veti nyt kukkaron taskustaan ja viran puolesta ilmeisellä
-mielihyvällä maksoi ilveksestä viisi dollaria tapporahoja. Sitten hän
-lisäsi: -- Ja jos osoittautuu todeksi, niin kuin te kaikki väitätte
-(ja todeksi se osoittautui), että tämä teidän petonne on se lammasten
-tappaja eikä vanha Turkki, niin minä vielä lisään tähän kymmenen
-dollaria.
-
-Näin Jan pääsi suurimman summan omistajaksi, mitä hänellä oli
-eläissään ollut.
-
-Intiaanit menivät sitten tiipiihinsä. Kaleb pystytti maahan riu'un
-ja riukuun uuden parkitsemattomalla vuodalla päällystetyn puukilven;
-nahan päälle oli kevyesti kiinnitetty säkkikankaan palanen.
-
-Vieraat istuivat tämän ympärillä piirissä; toisella puolella oli
-muutamia nahkoja -- Janin ilveksen ja pesukarhun nahat -- ja molemmat
-täytetyt huuhkajat.
-
-Sitten alkoi rumpu paukkua, "tam-tam -- tam-tam -- tam-tam -- tam-tam
---".
-
-Sotahuudot kajahtivat ilmaan ja Sangerin intiaanit hyökkäsivät esiin
-kummastakin tiipiistä täysissä sotanaamareissa.
-
-    Ki ki -- ki ji -- ki ji ji ji!
-    Ki ki -- ki ji -- ki ji ji ji!
-
-He karkeloivat sen mukaan kuin Musta Haukka rummulla paukutti
-kaksiaskelista tahtia. He karkeloivat kolmeen kertaan keskimmäisen
-riu'un ympäri, jossa kilpi kiikkui, sitten rumpu vaikeni ja
-kohotettiin kamala sotakiljuna ja intiaanit kyykistyivät piiriin
-lopuksi vieraitten piirin sisään.
-
-Suuri Tikka nousi nyt -- äidille oli sanottava, kuka se oli -- ja
-piti tilaisuuteen sopivan puheen:
-
--- Suuret päälliköt, pienet päälliköt ja Sangerin intiaanien skuoot
-ja papuusit: On tapahtunut koko joukko asioita, jotka ovat tältä
-teidän kansaltanne riistäneet sen jalon ylipäällikön; he eivät enää
-koskaan voi toivoa hänen vertaistaan, mutta tämän teidän kokouksenne
-tulisi nyt valita uusi. Me siitä jo tässä muutamana päivänä
-tappelimme, mutta ei saatu tuloksia. Sen jälkeen me olemme käyneet
-pienoisella retkellä ja asiat ovat jonkin verran selvenneet, samalla
-tavalla, kuin jos panee lampeen kissanpoikasia, niin pian siitä
-näkee, kuka niistä osaa uida, ja nyt me olemme tässä koolla sitä
-asiaa päättämässä.
-
-Äänekkäitä huutoja "hau -- hau -- hau -- hau --" Mustan Haukan
-voimainsa takaa paukuttaessa rumpua.
-
--- Eri ihmisillä on tietenkin erilaiset lahjat. No kuka on tässä
-heimossa paras juoksemaan? Kukas muu kuin Pikku Majava.
-
-("Hau -- hau -- hau -- hau -- hau --" ja rummutusta.)
-
--- Se on minun rumpuni, äiti! sanoi Gui syrjään unohtaen paukuttaa
-käsiään.
-
--- Kukas on paras jälkiä selvittämään ja kiipeämään? Eiköhän vain
-taas Pikku Majava.
-
-("Hau -- hau -- hau -- hau -- hau --" ja rummutusta.)
-
-(-- Ei näe sentinkään edestä! kuiskasi Gui äidilleen.)
-
--- Entä kuka voitti rohkeuden koetuksessa, kun piti mennä Garneyn
-haudalle? Tietysti Pikku Majava.
-
-(-- Ja pelästyi kovin pahasti siinä koetuksessa! kuiskasi Gui
-syrjään.)
-
--- Ja kuka se ampui huuhkajaa suoraan sydämeen ja oli käsikähmässä
-ilveksen kanssa, puhumattakaan pesukarhusta? Pikku Majava joka kerta.
-
-(-- Äiti, hän ei ole milloinkaan tappanut murmelia.)
-
--- Ja taas, kukas se kääntää selälleen kaikki muut? Luulisinpa, että
-Pikku Majava.
-
-(-- Mutta minä annan Charlessille selkään koska tahansa, virkkoi Gui
-syrjään.)
-
--- Kenellä meistä on enimmän "suuria kuppeja" ja päänahkoja?
-
--- Sinä unohdat hänen suuren oppinsa, virkkoi tähän Raften, mutta
-huomautusta ei otettu varteen; Pikku Majavakin moitti sitä aivan
-epäintiaanimaiseksi.
-
--- Kenellä on enemmän päänahkoja? Sam toisti ankarana. -- Tässä on
-päänahka, joka on saatu tappelussa vihollisen kanssa, Tikka kohotti
-sen nähtäväksi, ja rohtomies ripusti sen riu'ussa riippuvan kilven
-reunaan.
-
--- Tässä on yksi, joka on otettu vihollisten ylipäälliköltä, ja
-Kaleb kiinnitti sen kilpeen. -- Ja tässä on toinen, joka on otettu
-vihollisten toiselta päälliköltä, ja Kaleb kiinnitti sen paikalleen.
--- Tässä on yksi, joka on otettu Sangerin suurelta ylimmäiseltä
-sotapäälliköltä ja tässä yksi boilerien ylipäälliköltä, ja vielä yksi
-tappelussa anastettu. Kuuden mainion soturin päänahat! Tämä on koko
-heimon ennätys, ja se on Pikku Majavan; sitä paitsi hän piirustaa
-kuvia, riipustaa runoja ja keittää ruokaa aika nätisti, ja minä sanon
-sen, että Pikku Majava jos kukaan sopii päälliköksi! Mitä sanovat
-muut? Ja kaikki huusivat yhteen ääneen: "Pikku Majava, huurraa!"
-
--- Hau -- hau -- hau -- hau -- hau -- _pom, pom, pom_!
-
--- Onko kenelläkään sitä vastaan mitään sanottavaa?
-
--- Minä -- äh -- alkoi Gui.
-
--- niin sen pitää antaa päällikölle selkään, Sam jatkoi, ja Gui
-luopui vastaväitteestään, vaikka hän äidilleen kuiskasi: -- Jos se
-olisi Charless, niin vetoa lyön, että kyllä minä näyttäisin.
-
-Kaleb tempasi nyt peitteen kilven päältä, johon päänahat oli
-kiinnitetty, ja siinä näkyi Sangerin valkoinen puhveli ja sen
-päällä Pikku Majava. Sitten hän avasi vieressä olevan mytyn ja otti
-siitä upean säämiskästä ommellun sotapaidan, housut ja mokkasiinit,
-kaikki rimsutetut, helmin koristellut ja maalatut. Saryannin Kalebin
-johdolla tekemät. Ne puettiin sukkelaan uuden päällikön ylle; hänen
-sotalakkinsa, viimeisten urotöitten sulilla upeasti koristettuna,
-oli aivan valmiina; ja ylpeänä ja onnellisena näistä uusista
-kunnianosoituksista ja varsinkin haavoistaan Jan astui esiin. Kaleb
-katseli häntä isällistä ylpeyttä tuntien ja sanoi: -- Minä huomasin,
-että sinussa oli oikea miehen alku sinä yönä kun sinä menit Garneyn
-haudalle, ja kun sinä kuljit Ison suon poikki, minä taas huomasin
-sen. Jan, sinä voit kulkea missä vain mies kulkemaan pääsee, ja
-tämä lause teki pojan onnen täydelliseksi. Kieltämättä hän nyt oli
-erätietouden laduilla. Hän koetti änkyttää jotakin tilaisuuteen
-soveliasta, kunnes Sam päästi hänet pulasta sanoen:
-
--- Kolme hurraata ylimmälle sotapäällikölle! Ja kun menot olivat
-päättyneet, niin naisväki avasi korit ja kattoi juhlaruoat. Raften,
-joka oli ollut kovin hyvillään poikansa sujuvasta puhelahjasta,
-päätti taas kerran panna hänet lakia lukemaan, mutta käytti sitten
-kesken puheen porinaa hyväkseen ensimmäistä väliaikaa sanoakseen:
-
--- Ph, äijät, teidän kahden viikon lomanne ja yhden viikon pidennys
-päättyi tänään kello kaksitoista. Puolentoista tunnin kuluttua
-ruokitaan siat.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Glen = rotkolaakso; Glenjan siis "Janin rotkolaakso".
-
-[2] Eräs pohjoisamerikkalainen kielokasvi.
-
-[3] Piharatamo (_Plantago major_), jonka eurooppalaiset toivat
-Pohjois-Amerikkaan 18:nnella vuosisadalla ja josta siellä tuli hyvin
-harmillinen rikkaruoho. -- _Suom. huom._
-
-[4] _Prunus serotina_, amerikkalainen tuomi, jota meilläkin
-viljellään, samoin kuin Virginian tuomeakin. -- _Suom. huom._
-
-[5] Intiaanitupakka on eräs pohjoisamerikkalainen lobelia (_Lobelia
-inflata_). Sitä käytetään myös rohtona kouristuksia vastaan. --
-_Suom. huom._
-
-[6] Tarkoitetaan linnun haarukkamaista rintaluuta, jolla
-arvuutellaan. _Suom. huom._
-
-[7] Intiaanien totemit ovat luonnon esineitä, varsinkin eläimiä,
-joihin yksityinen, perhe tai heimo luulevat olevansa läheisessä
-suhteessa. Jos totemi on eläin tai kasvi, sitä ei syödä. Ihmisryhmä,
-jolla on sama totemi, nimittää itseään totemin nimellä, sen jäsenet
-luulevat olevansa veriheimoa eivätkä hyväksy avioliittoja samaan
-totemiryhmään kuuluvien henkilöiden kesken. Totemien palveleminen on
-kansainvälinen tapa luonnonkansain keskuudessa. Totemit esitetään
-kuvin, ja kun yksilöllä voi olla sekä heimon, perheen että oma
-totemikuvansa, niin muodostuu niistä korkea leikkauksin varustettu
-paalu. Totemipaaluja tavataan intiaanien keskuudessa vielä
-nykyäänkin. _Suom. muist_.
-
-[8] Engl. kielen sana "boil" merkitsee "keittää" ja "boiler"
-"keittäjä".
-
-[9] Peter = Peet; Peetweert = rantasipi. _Suom. muist._
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kaksi partiopoikaa, by Ernest Thompson Seton
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI PARTIOPOIKAA ***
-
-***** This file should be named 50114-8.txt or 50114-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/1/1/50114/
-
-Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/50114-8.zip b/old/50114-8.zip
deleted file mode 100644
index 0e80c1c..0000000
--- a/old/50114-8.zip
+++ /dev/null