diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50110-8.txt | 13813 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50110-8.zip | bin | 336997 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13813 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe04be6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50110 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50110) diff --git a/old/50110-8.txt b/old/50110-8.txt deleted file mode 100644 index 467027d..0000000 --- a/old/50110-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13813 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Alfred Kihlman I (of 2), by Eliel Aspelin-Haapkylä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Alfred Kihlman I (of 2) - Elämän kuvaus - -Author: Eliel Aspelin-Haapkylä - -Release Date: October 1, 2015 [EBook #50110] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALFRED KIHLMAN I (OF 2) *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -ALFRED KIHLMAN I - -Elämän kuvaus - - -Kirj. - -ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ - - - -WSOY, Porvoo, 1915. - - - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - I. Suku ja vanhemmat. - II. Lukiolainen 1840-43. - III. Ylioppilas 1843-45. - IV. Apulaispappi 1846-51. - V. Ulkomaanmatka 1851-52: Lähtövalmistukset; Ruotsissa. - VI. Ulkomaanmatka 1851-52 (jatko): Matka Stuttgartiin ja olo siellä - VII. Ulkomaanmatka 1851-52 (jatko): Tübingenissä; paluumatka. - VIII. Vielä apulaispappina 1852-55. - IX. Kielenopettaja: Pietarsaaressa 1855-1863. - X. Kielenopettaja: Vaasassa 1863-66. - - - - -ESIPUHE. - - -Paremmin kuin kukaan muu tietää kirjan tekijä itse, että häneltä -puuttuu monta mitä tärkeintä edellytystä Alfred Kihlmanin elämän -kuvaamiseen. Vainaja oli teologi kautta elämänsä, hän oli pedagogi, -hän oli suuria yrityksiä johtava liikemies ja vihdoin valtiomieskin, -jollei varsinaisessa merkityksessä, niin kumminkin monilla -valtiopäivillä hartaasti ja vaikuttavasti ottamalla osaa säätynsä -keskusteluihin ja päätöksiin. Eikä tekijä puolestaan voi sanoa -varta vasten perehtyneensä yhteenkään mainituista toiminta-aloista. -Syystä saattaa siis lukija ihmetellä, miten tekijä on uskaltanut -käydä tehtävään käsiksi, jopa saattaa vaatia selvitystä siitä mitä -päämäärää hän on harrastanut, koska hän ei ole kyennyt täydellä -asiantuntemuksella arvostelemaan kuvattavansa monipuolista -elämäntyötä. - -Kuinka oudolta se ensi hetkellä kuuluneekaan, on tekijän -tunnustaminen, että juuri Kihlmanin toiminnan monipuolisuus on -rohkaissut häntä. Kun hän näet on ajatellut, kelle tehtävä olisi -ollut otollisempi, on hänen mieleensä tullut sekä teologeja ja -pedagogeja että liikemiehiä ja myöskin valtiollisessa elämässä -toimineita, jotka kukin alaansa katsoen olisivat olleet pätevämpiä, -mutta ei ketään, jonka asiantuntemus olisi yhtä täydellinen kaikilla -puheena olevilla aloilla. Näin ollen olisi tämä elämänkuvaus jonkun -toisen suorittamana epäilemättä siinä kohden, missä erikoinen -asiantuntemus olisi johtanut kynää, tullut etevämmäksi. Mutta -eikö tällainen etevämmyys samalla olisi merkinnyt yksipuolisuutta -toiseen tai toiseen suuntaan? Eikö, on tekijä itsekseen miettinyt, -kuvauksen tasapuolisuus ole taatumpi, jos hän voimatta ja tahtomatta -erikoisesti syventyä yhteenkään kyseessä olevista toimintahaaroista -koettaa parhaimman mukaan pitää silmällä kutakin, asettaa kunkin -niistä arvoonsa? Ja edelleen, eikö tekijä, jota ei erikoinen -asiantuntemus houkuttele erityisesti huomaamaan toista tai toista -puolta kuvattavassaan, ole sitä vapaampi pyrinnössään tehdä oikeutta -itse persoonallisuudelle, joka on monisuuntaisen elämäntyön alku ja -juuri, _ihmiselle_, jonka luonteenlaadun kehitys ja selvillesaanti -on elämänkuvauksen sisin esine ja päämäärä. Näin on tekijä ajatellut -ja hän on tyytyväinen, jos hän joissakin määrin on saavuttanut -tarkoituksensa, eikä mikään estäne muita vastedes ottamasta -mikä toisen mikä toisen Kihlmanin toimintahaaroista erikoisen, -perinpohjaisemman tutkimuksen alaiseksi. - -Kirjan päälähteinä ovat olleet vainajan jälkeenjättämät -muistiinpano-, kirjoitus- ja kirjekokoelmat, ja juuri niiden -perustuksella on tekijä voinut käsittää ja suunnitella tehtäväänsä -mainittuun tapaan. Miten sulkeutunut Kihlman seurustelussa olikaan, -on hän muistiinpanoissaan ja kirjeissään avannut sydämensä ja -visusti säilyttämällä nämä todistuskappaleet tehnyt jälkimaailmalle -mahdolliseksi tutustua siihen rikkaaseen sisälliseen elämään, -joka hänen vielä liikkuessaan meidän keskellämme oli ainoastaan -läheisimpien tuntema, muitten korkeintaan aavistama. - -Suullisesti ja kirjallisesti saamistaan perhe- y.m. muistelmista on -tekijä kiitollisuuden velassa varsinkin vainajan vanhimmalle pojalle, -hänen serkulleen, rouva Mathilda Forsgårdille (o. s. Grönvall), -ja lehtorinrouva Lydia Hällforsille (o.s. Bergroth) samoinkuin -erinäisistä tiedonannoista ja ystävällisestä avustuksesta professori -Jaakko Gummerukselle, teol. tohtoreille Lauri Ingmanille ja Erkki -Kailalle, rehtori V. T. Rosenqvistille y.m. - -Lisättävä lienee vihdoin, että Alfred Kihlmanin elämää kuvatessa -tekijältä ei suinkaan ole puuttunut mieskohtaisiakaan muistelmia. -Samoin kuin entisyyden muistot ennen ovat saaneet hänen julkaisemaan -sarjan "muoto- ja muistikuvia", ovat lukion ajalta 1862-65 säilyneet -vaikutelmat etevästä, kunnioitetusta opettajasta sekä sittemmin koko -elämän ajan jatkunut ystävällinen suhde vainajaan innostuttaneet -häntä tähänkin työhön. Helsingissä 9 p:nä lokakuuta 1915. - -_Tekijä_. - - - - -I. - -SUKU JA VANHEMMAT. - - -Suvun kantaisä, Anders Kihlman, muutti 1780-luvun alussa Ruotsista -Vaasaan. Hän oli syntynyt 10/7 1749 talonpoikaisista vanhemmista -Taalainmaan Ahlin pitäjän Kihlin kylässä -- josta nimi on johdettu --- ja oli ammatiltaan neulaseppä (nålmakare). Kihlman meni Vaasassa -naimisiin seitsemän vuotta nuoremman Margareta Byringin kanssa, -ja syntyi heille neljäntoista vuoden kuluessa kuusi lasta, joista -kuitenkin ainoastaan poika Gustaf Anders, syntynyt 12/4 1788, sekä -tyttäret Greta Sofia ja Anna Charlotta jäivät eloon vanhempiensa -jälkeen. Nähtävästi Anders Kihlman ei täydelleen kotiutunut Suomeen, -sillä viimeksi mainittu, nuorin tytär oli syntynyt (8/3 1799) Ruotsin -Arbogassa. Oliko hänellä taikka hänen vaimollaan siellä sukulaisia, -joiden luona kävivät, siitä ei ole tietoa, mutta Arbogaan neulaseppä -lähti myöhemminkin, nimittäin sodan jälkeen 1810, eikä enää palannut. -Muuttaessaan takaisin alkuperäiseen kotimaahansa Kihlman oli jo v:sta -1805 ollut leskimies, ja seuranaan hänellä oli vain 12-vuotias Anna -Charlotta. Tukholmaan asti sujui matka onnellisesti, mutta siellä -vanhukselta taittui oikea jalka, ja osaksi seurauksena siitä kuolema -hänet saavutti Arbogassa 21/10 1811. Orpona Anna Charlotta jäi sinne -ja eli siellä palvelijattarena, kunnes hän 1816 palasi Vaasaan, -missä omiin hoteisiinsa jääneet vanhemmat sisarukset silloin olivat -turvallisessa asemassa. Greta Sofia oli näet jo 1811 mennyt naimisiin -kultaseppä Anders Gestrinin kanssa, ja veljenkin oli aikaa myöten -käynyt hyvin niinkuin seuraavasta näkyy. Mainittakoon jo tässä, että -Anna Charlotta 1824 tuli, myöskin Ruotsista Vaasaan muuttaneen, -sorvarimestari Jonas Grönvallin vaimoksi. - - * * * * * - -Gustaf Anders eli, hänen oman kirjoitustapansa mukaan, Anders -Gustaf Kihlman pantiin Vaasan kouluun 1797 ja pääsi ylioppilaaksi -5/2 1806. Joskin on oletettavaa, että isän varat olivat riittäneet -pojan kouluttamiseen, on varmaa, että hänen sen jälkeen täytyi tulla -toimeen omin neuvoin. Jo ensimäisenä lukukautena hän suorittamalla -n.s. examen pedagogicumin hankki itselleen todistuksen, että hän -kykeni "antamaan nuorisolle yksityistä opetusta", ja sen nojalla hän -sai tilapäisen julkisenkin toimen; syyslukukaudeksi 1806 hänet näet -määrättiin apologistaluokan opettajan sijaiseksi Vaasan kouluun. -Sittemmin hän koko vuoden 1807 ja vielä 1808 elokuun loppuun asti oli -Isossakyrössä Orisbergin tehtaanpehtori Tuomas Reiniuksen poikien -kotiopettajana. Jos olisi ollut rauha maassa, olisi hän luultavasti -sieltä lähtenyt Turkuun jatkamaan opintojaan, mutta kun oli sota ja -ylioppilaita oli kehotettu ilmottautumaan lääkäreiksi, hän noudatti -kehotusta. Kihlman matkusti Lapualle, ja siellä, päämajassa, Pehr -af Bjerkén, kunink. majesteetin ensimäinen henkilääkäri ja Suomen -armeijan ensimäinen sotalääkäri, 31 p:nä elok. nimellään vahvisti -todistuksen, että hänet oli otettu lääkärinoppilaaksi (läkare -lärling) armeijaan. - -Olihan oloja kuvaavaa, että teologisen tiedekunnan ylioppilas -pitemmittä mutkitta kotiopettajasta tuli lääkärinoppilaaksi, mutta -ei suinkaan vähemmän merkillinen ollut Kihlmanin nopea virkaylennys. -Jo parin kuukauden päästä 28/10 1808 pohjoisen suomalaisen -armeijan ylipäällikkö K. N. af Klercker päämajassa Pyhäjoella -allekirjoitti valtakirjan, jolla kenttäsairaaloissa palvellut Kihlman -saavuttamiensa "kirurgisten ja lääketieteellisten tietojen" nojalla -nimitettiin "alilääkäriksi". Kihlmanin toiminnasta sodan aikana -ei ole muuta tietoa, kuin että hän 9/11 1808 Raahessa sai käskyn -kiireimmiten matkustaa Siikajoen kirkonkylään ja sieltä veneellä -Hailuotoon, missä armeijaa varten oli perustettava sairaala, jota -hänen tuli hoitaa kahden oppilaan, Löfmanin ja Lindmanin, kanssa. -Käskykirjeen alle on kuitenkin Kihlman itse merkinnyt, että sitä -oli ollut mahdoton noudattaa, syystä että meri jäätyi. Jää esti -veneellä kulkemasta, mutta se oli niin heikkoa, ettei muullakaan -tavoin Hailuotoon päästy. Sen vuoksi ei voitu muuta kuin kuljettaa -sairaat maata myöten pohjoista kohti päälle tunkevan vihollisen -tieltä. Kihlman oli siis mukana tuolla surkealla peräytymisretkellä, -jolla Suomen sotilaitten kärsimykset saavuttivat huippunsa ja jolla -pakkanen ja nälkä, puhumatta taudeista, kilvan harvensivat heidän -rivejään. Vihdoin hän sai osansa siitä kurjuudesta ja epätoivosta, -joka Torniossa odotti peräytyviä ja varsinkin sairaita, kunnes -venäläiset saapuivat sinne, ja hän kreivi Shuvalovin 27/3 (s.o. 8/4) -1809 allekirjoittamalla passilla pääsi matkustamaan "kotiinsa", -Vaasaan. - -Kesäkuulla 1809 Kihlman palasi Isoonkyröön ja -- tietenkin entistä -köyhempänä -- rupesi nyt kappalaisen Israel Reiniuksen poikien -opettajaksi, pysyen siinä toimessa tammikuuhun 1811. Silloin -hän vihdoin hyvillä todistuksilla varustettuna matkusti Turkuun -valmistuakseen papiksi, joksi hänet vihittiinkin kesäkuulla 1812. -Että Kihlmanin toimeentulo ajoittain oli sangen huono, siitä on -meillä todistuksena eräs hänen poikansa laatima kirje (elokuulta -1844), jossa tämä sanoo kuvitelleensa, missä oloissa isä oli ollut -hänen ikäisenään (s.o. noin 20:n vaiheilla), miten isä otsansa hiessä -oli taistellut mitä ahdistavinta köyhyyttä vastaan ja elänyt päivänsä -tietämättä mitään huomispäivän toimeentulosta. [Luultavasti kuvaus -tarkottaa sota-aikaa, sillä kyllä kai Kihlmanilla kotiopettajana -oli ainakin ruuan puolesta huoleton elämä. -- Erään perhemuiston -mukaan on kuitenkin mainittava, että Turussa ylioppilasaikana hänen -ateriansa toisinaan oli käsittänyt ainoastaan torilta ostetun -räätikän ja leipäpalasen.] Kaikissa tapauksissa hän voitti vastukset, -ja pappina hänen ei enää tarvinnut puutetta kärsiä. Hän toimi ensin -Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherran ja pitäjänapulaisen apumiehenä -v:een 1817, ollen sen ohella pari vuotta kollegan sijaisena Vaasan -koulussa, ja sittemmin vakinaisena opettajana samassa oppilaitoksessa -v:een 1825, jolloin tuli mainitun pitäjän kappalaiseksi. Siinä -virassa hän pysyi v:een 1842, sillä vaikka hän jo 1839 oli tullut -nimitetyksi Kruununkylän kirkkoherraksi, tapahtui muutto sinne vasta -kolme vuotta myöhemmin. Naimisiin Kihlman meni 1819 pitäjänapulaisen -Isak Erik Siniuksen [Isak Sinius, joka oli synt. 1747, oli ollut -pitäjänapulainen v:sta 1785. Kun sodan aikana, kesällä 1808, Vaasan -kaupunki joutui ryöstön alaiseksi, oli Siniuksen talo yksi niitä -harvoja, jotka vihollinen säästi. Sen sai aikaan kruununvouti -Hellman, joka vanhana poikamiehenä asui Siniuksen perheessä. Koska -venäläiset tarvitsivat kruununvoudin apua paikkakunnan hallinnon -järjestämisessä, oli vahti asetettu hänen asuntonsa edustalle. -Luultavaa on, että tämä sai kateelliset keksimään uskomattoman -jutun, että ukko Sinius olisi kenraali Demidoffille ilmottanut, -miten vähäinen se ruotsalaisjoukko oli, jolla Bergenstråle hyökkäsi -kaupunkia kohti, ja että hän itse kirkontorniin kiivenneenä olisi -huomion tehnyt. Sitä vastoin oli hänen (silloin 13-vuotiaan) -tyttärensä Sofian lapsuudenmuistoja, että eräs sotilas laukasi -kiväärinsä isää kohti, kun tämä uteliaisuudesta oli yrittänyt -akkunasta katsella kaupunkiin palaavia venäläisiä; onneksi kuula ei -sattunut (ks. _H. E. Aspelin_ Vasa stads historia I. siv. 651 ja -756). -- Kansan kesken oli pitäjänapulaisella nimi "Spraka-Sinius", -joka kuuluu johtuneen hänen äkillisyydestään ja pikaisuudestaan: -hän kiirehti muka aina muitten edelle. Niin virkatoimituksissaan ja -muussa elämässään ja niin kuollessaankin; hän kuoli näet huhtikuun -viime päivänä (1820), odottamatta toukokuun l:stä (joka olisi -tuottanut perheelle yhden vuoden palkan).] ja hänen vaimonsa Sofia -Albertina Krookin tyttären Sofia Siniuksen kanssa, joka silloin -oli 24-vuotias. Avioparille syntyi kolme lasta, nimittäin Gustaf -Siegwarth 1821, Hilma Sofia 1823 ja _Alfred_ Floranpäivänä, toukokuun -13, v. 1825. - - * * * * * - -Siitä tavasta, millä A. G. Kihlman mitä ahtaimmista oloista raivasi -itselleen tien arvokkaaseen yhteiskunnalliseen asemaan, voi päättää, -että hän luonteeltaan ja käytökseltään oli vakava sekä lahjoiltaan -kykenevä mies. Rupeaminen lääkäriksi sodan aikana ilmaisee sitä -paitsi miehekästä, tarmokasta luontoa, ja ryhtyminen koulutoimeen, -osaksi pappisviran ohella, osaksi yksinomaisesti, ahkeruutta, -yritteliäisyyttä. Sisälliseltä elämältään hän oli kumminkin enemmän -hiljaisen miettivä ja suljettu, joskin nuorena ystävyyssuhteisiin -antautuva. Oliko hänellä erikoisia kirjallisia taipumuksia, siitä ei -ole todistuksia säilynyt, jollei oteta lukuun paria runosepustusta ja -oivasti laadittuja kirjeitä, mutta kumminkin hän, ainakin nuorempana, -mielenkiinnolla seurasi aikansa kaunokirjallisuutta, vaikka kirjojen -hankinta oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Lähempää kuin Turusta -niitä ei saatu, ja lähetykset sieltä tulivat milloin minkin tutun -taikka aivan tuntemattomankin matkustajan mukana. Mutta nähtävästi -oli avuliaisuus sata vuotta sitten yleisempi hyve kuin nykyään, ja -mitä erittäin Kihlmaniin tulee, oli hänellä samanhenkisiä ystäviä, -joiden kanssa hän yhdessä sekä nautti runoutta että jakoi kirjojen -hankinnan vaivat. Näistä mainittakoon kultasepän poika Gustaf Adolf -Andström Vaasasta ja rovastin poika Gustaf Emeleus [Isä kirjoitti -nimensä Äjmeläus, joka vastaa nykyään tavallista muotoa Aejmelaeus; -Gustaf poika näyttää sitävastoin ensin käyttäneen muotoa Emeleus.] -Isostakyröstä, molemmat ylioppilaita v:lta 1810. Emeleus oli jo -hovioikeuden auskultantti, kun Andström oltuaan jonkun aikaa merellä -1816 palasi Turkuun ruvetakseen papiksi. Tällä yliopistoajallaan -hän oli ahkerassa kirjeenvaihdossa Kihlmanin kanssa ja säilyneistä -kirjeistä [Ks. "Erään pohjalaisen ylioppilaan kirjeitä Turusta -1816-17". _Aika_, 1914 siv. 173-190.] näkyy, millä hartaudella -ystävykset lukivat fosforistien ja gööttiläisen liiton julkaisuja. -Vaivojaan säästämättä Turussaolija toimittaa Vaasaan Phosphorokset, -Idunat, Poetisk kalenderit y.m. kirjallisuutta, samalla kertoen, -miten eräskin runoelma sai hänet "taivaaseen, jonkunlaiseen -hurmaukseen, jota tuskin kukaan muu kuin minä voi tuntea täällä maan -päällä(!)" Emeleuksella ja varsinkin Kihlmanilla oli sitä paitsi -tapana jäljentää kauniimmat runoelmat, ja jälkimäisen pieniksi -kirjoiksi yhdistetyt jäljennökset on kirjoitettu harvinaisen -hienosti, oikein kalligraafisen mestarillisesti, niin että ensi -hetkessä luulee näkevänsä painoa eikä tavallista käsialaa. Yhden -semmoisen kokoelman, "pienen vihreän kirjan koteloineen", Kihlman -lahjotti Andströmille, siten täyttäen tämän "sydämellisimmän -toivomuksen", toisen samanlaatuisen hän antoi neiti Sofia -Siniukselle, tulevalle morsiamelleen. Tämän lahjan ohella hän lähetti -neidille -- jota hän ajan tavan mukaan sanoi serkuksi ("Cousine") -- -seuraavan kirjeen: - -"Ystäväni! -- Nostakoon tämä kirjanen, joka vastedes on sisältävä -myöskin Serkun mielirunoelmat: Tulevaisuus ja Elgströmin Kirkkotarha, -sielun alhaisesta, maallisesta siihen, joka sisässämme ja -ulkopuolellamme on korkeampaa, ja tulkoon se siten Serkun paremman -elämän virkistykseksi! Toteutukoot viattomat toivomukset ja -iloiset kuvittelut, joihin esim. Hilmassa, Fantasian riemussa y.m. -niin ihastuttavasti viittaillaan, Serkun viattomuus-elämässä, ja -muuttukoot nämä runot, jotka niin elävästi kaikuvat sisimmässäni, -muuttukoot ne jonakin juhlallisempana hetkenä Serkun silmissä -lainaamattomaksi [s.o. välittömäksi] ilmaisuksi siitä ihanasta, siitä -todesta, jota _minä_ aavistan, tunnen ja toivon, ja pelastakoot siten -häviöstä muiston eräästä vieraasta, joka ainakin on aavistanut, -innokkaan iloisesti aavistanut, miten suloista on säilyä ystävien -lämpimässä mielessä. Ja vielä yksi rukous! Vastaanotettakoon kirjanen -ja nämä toivomukset samalla suosiolla kuin ne antaa -- Sophian -päivänä 1817 -- Gustaf." - -Siroa sanontaa leimaa ei ainoastaan kirjoittajan hellä tunne, vaan -koko aikakauden haaveellinen romanttisuus. - -Millaiset A. G. Kihlmanin papilliset lahjat olivat, siitä ei saa -tietoa lähteistä. Että hän virkatoimissaan harrasti järjestystä sekä -että hänen saarnansa olivat ajan henkeen ja tapaan huolellisesti -valmistettuja ja kaikkeen hyvään kehottavia, on tuskin epäiltävissä; -sitä vastoin ei voi todistusten puutteessa olettaa hänessä olleen -erikoisesti lahjakkaiden saarnaajien sytyttävää tulta. Se seikka, -että hän ilmeisesti oli mieltynyt Hagbergin [Kihlman osti Hagbergin -saarnat itselleen ja lahjotti ne myöskin Arbogasta palanneelle -sisarelleen, jolle hän samaan aikaan antoi saksit, rukin ja 1/2 -leiviskää pellavia.] y.m. aikalaisten saarnakokoelmiin ja että -hän myöhemmin pysyi kylmänä herännäisyydelle, osottaa että hän, -niinkuin luonnollista on, mielipiteiltäänkin kuului siihen vanhempaan -pappispolveen, jota vastaan tämä hengellinen liike nousi. Ainoastaan -yhdessä kirjeessä on pieni tunnelmakuva Kihlmanista pappina. Eräs -entinen vaasalainen, rouva Sofia Goes, joka miehensä kanssa oli -muuttanut Ekkerööhön ja oli niin läheinen Siniuksen perheelle, -että hän sanoi vanhaa pastoria "isäksi", kirjoittaa Ahvenanmaalta -"serkulleen" Kihlmanille, että hän kovasti kaipasi Vaasan kirkkoa. -Ekkeröössä oli, hän kertoo, "pieni kirkko niinkuin Maalahdella, -[Tarkotetaan v. 1659 rakennettua ja 1831 revittyä kirkkoa Maalahden -joen pohjoisella puolella; nykyinen kirkko v:lta 1825 on joen -eteläpuolella. Vanhan kirkon paikkaa muistuttaa vain v. 1823 -kuolleen kirkkoherra Benjamin Siniuksen hautakivi.] jossa ei ollut -urkuja, ja _tavallinen maalaispappi_." Istuessani kirkossa "minussa -muistot virkosivat sanomattomalla liikutuksella -- oli kuin olisin -nähnyt serkun alttarin edessä ja isän tukka harmaana sakariston -ovella nojaavan seinää vasten niinkuin hänen tapansa oli. Tuskin -saatoin hillitä itseäni, niin etten herättänyt huomiota itkullani." -Onhan luonnollista, että Kihlman syntyperäisenä kaupunkilaisena ja -koulunopettajana oli olennoltaan ja esiintymiseltään "tavallista -talonpoikaispappia" hienompi. Siitä huolimatta hän rehellisenä, -hyväluontoisena ja hyväntahtoisena miehenä ainakin Vaasan tienoilla, -missä toimi elämänsä pääosan, saavutti yhteisenkin kansan suosion. - -Merkillisimpiä A. G. Kihlmanin virkatoimituksia oli se, jonka hän -suoritti 27 p:nä kesäk. 1816, kun 25-vuotias murhaaja, Öström, -mestattiin klo 11 a. p. Värnönmäellä ("Värnöbacke") Höstveden ja -Martolan kylien välillä. [G. A. Andströmin päiväkirjan mukaan -tapahtui murha, jonka uhri oli rautakauppias Malmström, yöllä -huhtikuun 2 p:vää vastaan 1813.] Siitä hän kirjoittaa Andströmille: -"Irti ja vapaana hän ajoi ulos [kaupungista] osottamatta halua -karata, vaikka täällä edeltäpäin yleisesti puhuttiin, että niin -tulisi tapahtumaan ja johon ei tilaisuutta puuttunut, sillä hän -ajoi ilman vahtia melkein koko kaupungin läpi -- kiitos olkoon -Appelgrenin huonojen toimenpiteitten. Masentuneena ja murheellisena -hän käveli [kappalaisen Fredr.] Juveliuksen ja minun välillämme -mestauspölkylle, ei kuitenkaan enemmän masentuneena kuin että hän -itsekin veisasi. Ja vihdoin hän itsekin auttoi laskemaan kauluksensa -alas ja vetämään nutunhihansa ylös, ja sitten hän antautui meidän -talutettavaksemme pari askelta eteenpäin ja paneutui niin alas -- -- -- -mitä minä silloin tunsin ja seuraavana hetkenä -- taikka varsinkin -mitä tuomittu tunsi -- sitä en voi kuvata. Olkoon hän viimeinen -[mestattava], joka tulee minun hoidettavakseni! -- Mestaus kuuluu -tehneen kamalan vaikutuksen Korsholman vankeihin. He luulivat hänen -palaavan mestauspaikalta -- -- --". - - * * * * * - -On jo mainittu, että Kihlman 1819 nai Sofia Siniuksen. Heidän -tuttavuutensa oli arvatenkin alkanut kuusi vuotta ennen, kun Kihlman -vasta vihittynä pappina palasi kotikaupunkiinsa. Kumminkin nähdään -säilyneistä kirjeistä, että aluksi kummankin sydän oli toisaalla -ankkuroitu. Vasta sinä vuonna, jolloin Kihlman sepitti yllä luetun -kirjeen serkulleen ja ystävälleen, asiat heidän välillään selvisivät --- vaasalaisten hämmästykseksi. Oli nimittäin niin, että Kihlman -ja hänen lähin ystävänsä nuorempien koulunopettajien joukossa, -Pietari Ulrik Sadelin, [S. 1788 Vaasassa. Hammarlandin kirkkoherra -1828, rovasti ja teologian tohtori, k. 1858.] sekä tämän sisar -Ulla ja neiti Sinius paljon seurustelivat keskenään ja että heidän -tuttavansa luulivat ensinmainitun mieltyneen Ullaan ja Sadelinin -Sofiaan. Itse asiassa oli Sofia sytyttänyt kummankin sydämen, ja -Ulla teki parastaan edistääkseen veljensä toiveita. Kumminkin -Kihlman voitti kilpailussa. Olen maininnut kilpakosinnan sen vuoksi, -että Sadelin Turusta, missä oli pastoraalitutkintoa suorittamassa, -häitten jälkeen kirjoitti Kihlmanille huomiota ansaitsevan kirjeen -(28/2 1819). Esitettyään vilpittömät onnentoivotuksensa ystävälleen -avioliiton johdosta Sofian kanssa -- "tytön, joka kerran oli -sydäntäni lähellä" -- hän ehdottaa, että he -- Kihlman ja hän -- -yhdessä perustaisivat sanomalehden Vaasaan. Vuosikausia kirjoittaja -sanoo hautoneensa tuumaa. Virallinen lupa oli pyydettävä Londicerin -[G. V. Londicer perusti 1776 ensimäisen kirjapainon Vaasaan; v:sta -1804 oli kirjapainon isäntä, s.v. ylioppilaaksi tullut, Carl Anton -Londicer (_L. L. Laurén_, Vasa Trivialskola 1684-1884, siv. 136).] -nimelle, mutta toimittajia, Sadelinia ja Kihlmania, mainitsematta, -ja suunnitellen hakemuskirjan sisällyksen hän pyytää, että ystävä -laatisi sen. Miksi asia meni myttyyn on hämärissä; vasta 20 vuotta -myöhemmin kaupunki todella sai ensimäisen lehtensä, "Wasa Tidning'in". - -Kihlmanin avio tuli onnelliseksi. Kaikesta näkyy, että puolisot -luonteiltaan ja elämänkäsitykseltään sopivat yhteen. Sofia Kihlman -oli luonnostaan iloinen, toimelias, oikeamielinen ja lujatahtoinen -nainen ja semmoisena kodin hoitajaksi ja perheenäidiksi luotu. -Vanhemmilta päiviltä häntä vieläkin muistetaan suorana totuuden -harrastajana, puheissaan usein humoristisena, olennoltaan aina -arvokkaana rouvana. Elävin piirtein on hänen poikansa Alfred kuvannut -äitinsä puheessa, jonka hän piti tämän hautajaisissa 12/6 1870. - -"Hänen luonteensa ei ollut heikko", hän lausui, "päivän vaihtelevien -mielipiteitten mukaan taipuva. Varustettuna hyvällä ymmärryksellä -ja voimakkaalla tahdolla oli hän elämänsä alusta loppuun asti -ympäristöönsä tuntuvasti vaikuttava henki. Hän hallitsi taloaan -niin, että hyvin tiettiin voimakkaan käden olevan peräsimessä, eikä -juuri kenenkään mieleen tullut vastustaa tätä lujaa tahtoa, ja -kuitenkin oli ilma kevyt hänen kodissaan. Varmaankaan se ei tuntunut -raskaalta hänen palvelijoilleen, koska he pysyttelivät siellä -20 jopa 40 vuotta; ainoastaan ymmärtämättömyyttä, oikullisuutta -ja itsekkäisyyttä on raskas totella. Jos sitä vastoin talon -emännässä ymmärrys ja voima esiintyvät yhtyneenä iloisuuteen ja -ystävällisyyteen, joka ottaa osaa halvemmankin suruihin, silloin -tulee koti semmoiseksi kuin sen tulee olla, paikaksi, jossa meidän -on hyvä olla. Ja hyvältä tuntui vainajan kodissa, sillä luonto oli -antanut hänelle iloisen mielenlaadun, tuon onnellisen lahjan, jolla -niin monta erimielisyyttä kotielämästä karkotetaan ja niin paljon -hupia ihmisten yhteiselämälle valmistetaan. Iloisuudellaan hän -monesti haihdutti pilven puolisonsa otsalta ja samalla iloisuudellaan -hän kuolinvuoteellaankin kuivasi kyyneleet niiden silmistä, jotka -hädissään odottivat uhkaavaa vaaraa. Maallisesta rikkaudesta oli -hänen mielipiteensä se, että väärin hankittu tavara oli kirous, -mutta ahkeruudella ja säästäväisyydellä perustettu omaisuus Jumalan -siunaus. Ei penniäkään hän tahtonut omistaa, joka ei oikeudella -hänelle kuulunut. Mutta mitä hänellä oli ja mitä hänelle kuului, sitä -hän mielestään oli velvollinen hoitamaan ja hallitsemaan Jumalan -uskomana leiviskänä. Sitä tuli hallita ei ainoastaan omistajan -eduksi, vaan myöskin toisten hyödyksi ja avuksi. Tämän perusjohteen -mukaan hän toimi niinä kovinakin vuosina, jotka sattuivat hänen -elämänsä viimeisellä jaksolla. Ei voitonpyynti saanut häntä -lainaamaan muilta lainatakseen hädänalaisille! Jollei häntä olisi -ollut ja jollei hänellä olisi ollut tuota perusjohdetta, olisi -arvatenkin hätä ollut katkerampi monessa tämän seurakunnan mökissä. -Tavallisesti ihmiset vuosien lisääntyessä tulevat säästäväisemmiksi; -vainajan oli päin vastoin: mitä kauvemmin hän eli, sitä vähemmän -tappiot häntä surettivat, hän vain iloitsi voidessaan auttaa -semmoisia puutteenalaisia, jotka olivat autettavissa -- mutta nekin, -jotka eivät olleet autettavissa, muistanevat häntä kiitollisuudella. - -"On melkein itsestään selvää, että semmoinen luonne kuin tässä -kuvattu ei tekeytynyt toisenlaiseksi kuin oli. Vainajan mielestä ei -mikään ollut inhottavampaa kuin petollisuus ja teeskentely. Itse -hän suoraan julkilausui ajatuksensa, ja ne rankaisevat sanat, jotka -hänen suustaan kohtasivat laiskaa, huolimatonta ja siveetöntä, eivät -olleet kaksimielisiä taikka helposti unohtuvia. Rangaistuksessa oli -vakavuutta samoin kuin avunannossa hyvyyttä ja sydämellisyyttä --- -- -- Semmoinen hän oli. Taikka kenties oikeammin: semmoisen -kuvan hän on jättänyt sydämeeni. Olen koettanut kuvata häntä -imartelematta." -- -- - -Ymmärrettävää on, ettei poika ilman erityistä syytä ottanut -puhuakseen äidin suhtautumisesta maalliseen rikkauteen. Perhe oli -varakas, ja luultavasti sanottiin sitä, tavallisuuden mukaan, -rikkaammaksikin kuin se todellisuudessa oli. Alkuaan oli A. G. -Kihlman niinkuin tiedämme ollut köyhä, mutta rouva oli tuonut pesään -pääomaa, jonka hänen kerrotaan perineen ennen mainitulta kruununvouti -Hellmanilta (ks. aiemp. muist.). Eräänä päivänä oli Hellman -- niin -perhetarina tietää -- joka paljon piti kodin ainoasta lapsesta, -silloin aivan nuoresta Sofia Siniuksesta, antanut tälle rahoja ja -arvopapereita sisältävän lippaan (shatullin) ja sanonut: "Tämä on -oleva Fiian oma." Paljonko lippaassa oli, sitä ei mainita, mutta -varmaa on, että tyttöä sen jälkeen pidettiin varakkaana, ja kun hän -oli tullut A. G. Kihlmanin vaimoksi, näkyy heidän kirjeistään, että -heillä oli lainassa rahoja, joiden korot lisäsivät viran tuottamia -tuloja. Vaasassa he asuivat omassa talossa (vastapäätä Ilkesgrändiä -saman kadun -- Stora långgatan -- varrella kuin koulu ja jotenkin -lähellä sitä), joka myytiin, kun perhe muutti Kruununkylään. -[Vaasan kaupungin tonttikirjan mukaan oli talon (n:o 139) arvo 5000 -ruplaa. Sitä paitsi omisti Kihlman saman kadun varrella toisenkin -talon (n:o 137), joka kuitenkin on arvioitu vain 676 ruplaksi, ja -Itäisen Stakettikadun varrella asumattoman tontin (n:o 120), arv. -200 r. Näistä osti postiekspeditööri Bladh ensimäisen ja kolmannen; -keskimäinen joutui langon, Jonas Grönvallin, haltuun.] - - - - -II. LUKIOLAINEN 1840 -- 43. - - -Alfred Kihlmanin lapsuudenkoti ei ole enää kuvattavissa -- ei -ulkonaisesti, sillä hänen kotitalonsa hävisi siinä tulipalossa, joka -3 p:nä elok. 1852 tuhosi vanhan Vaasan, eikä sisällisesti, sillä -kaikki ne, jotka ovat sen näkemältä tunteneet ja sen lämpimästä -elämästä vaikutelmia saaneet, ovat iäksi vaienneet. Lukuunottamatta -muutamia harvoja, hajanaisia piirteitä on kaikki mielikuvituksen -vallassa. - -Niinkuin jo tiedämme syntyivät lapset, Siegwarth, Hilma ja Alfred, -1820-luvun alkupuolella, ja heidän nimensä todistavat, että -vanhemmat yhä elivät romanttisen runouden ihailussa, jonka merkeissä -heidän nuoruudenrakkautensa oli kukkinut. Paitsi omia lapsia -asui perheessä 1820-luvulla nuorukainen Adrian Gustaf Ganander, -[Synt. Kaskisissa 31 p:nä toukok. 1807, sukulainen rouva Kihlmanin -puolelta.] joka kirjoittaen Turusta 26/1 1829 alkaa kirjeensä: -"Armaat kasvatusvanhempani", kiittää erinomaisesta hyvyydestä, -jota hän pitkän olonsa aikana "Sedän ja Tädin kodissa" oli saanut -nauttia, ja tervehtii herttaisesti lapsia, joiden hyvä ystävä hän -tietenkin oli. Ganander tuli s. v. papiksi ja pääsi apulaiseksi -Paraisiin, arkkipiispa Tengströmin luokse, mutta kuoli jo seuraavana -vuonna. Ymmärrettävää on, että 23-vuotiaan sukulaisen kuolema -läheltä koski niitä, joiden piirissä hän oli vuosikausia elänyt. -Kovempi isku oli kumminkin Siegwarthin kuolema 1833. Hän oli jo -alottanut koulunkäyntinsä ja häntä mainitaan "toivehikkaaksi". -Vanhempiensa esikoisena oli hän heidän lempilapsensa, ja vielä -vanhoilla päivillään äiti oli sanonut Siegwarthin kuoleman olleen -kovimman iskun, minkä hän elämässään oli kokenut. Alfred oli siihen -aikaan kahdeksan-vuotias ja siis jo niin kehittynyt, että hän -nähdessään veljensä kalman kalpeana, suu ja silmät iäksi suljettuina, -pystyi vastaanottamaan pysyvän vaikutuksen kuoleman järkyttävästä -arvoituksesta. Jollei se ollutkaan alkusyy hänen luonteensa -vakavuuteen, eihän se hänen mieltään huojentanutkaan. [Muutamista, -alempana luettavista sanoista, jotka Alfred 20-vuotiaana kirjoitti -erään ystävän kuoleman johdosta, saattaisi kuitenkin luulla, että -veljen kuolema ei ollut erittäin syvästi häneen koskenut.] -- -Hilmasta, Alfredin kahta vuotta vanhemmasta, ainoasta sisaresta, -kerrotaan, että hän lapsena sairasti ankaraa tulirokkoa, joka ei -ollut jättämättä häneen pysyviä jälkiä. Hän tuli näet sen jälkeen -joissakin määrin tylsämieliseksi ja välinpitämättömäksi ulkonaiselle -elämälle. Hän oppi kyllä kirjoittamaan ja lukemaan, teki myöskin -käsitöitä eikä hänen olennossaan ollut mitään outoa, loukkaavaa, -mutta siitä huolimatta hänen kehityksensä jäi keskeneräiseksi. Eräs -tiedonantaja, joka aikoinaan on hänet läheltä tuntenut, on sitä -mieltä, että omaiset jotakuinkin väärin arvostelivat Hilmaa. Hänellä -oli m.m. kaunis lauluääni, ja hän oppi helposti uusia lauluja. Jos -ennen, niinkuin nykyään, olisi yritetty kehittää jälellejääneitä, -arvelee kertoja, olisi Hilma voinut tulla aivan toiseksi. Alfredia -kohtaan sisar osotti suurta kunnioitusta, mutta ymmärrettävää on, -että hän ei veljeen vaikuttanut siihen tapaan kehittävästä kuin usein -huomataan, missä sisarukset ovat keskenään uskottuja ystäviä. - -Helmikuun alussa 1839 A. G. Kihlman lähti Turkuun suorittaakseen -pastoraalitutkinnon ja viipyi matkallaan toukokuuhun saakka. -Puolisojen tällä ajalla vaihtamat kirjeet sallivat meidän vilkaista -siihen kotiin, johon huomiomme on kiintynyt. Kovasti siellä kaivataan -isää, samoin kuin tämäkin kaipaa omaisiaan. Akkunasta tähystetään, -poikkeaako Forsblom kirjelaukkuineen taloon vai kulkeeko ohi; jos hän -tulee, Alfred huutaa riemusta. Kirjeissä on lapsillekin osansa: Hilma -saa tietää, että isä joka päivä käyttää tohveleja, jotka tytär oli -ommellut matkaa varten, ja Alfredia kehotetaan tyystin ja tyynesti -miettimään ainekirjoituksiaan; poika näet ahertaa koulutöissään. -Kuvitellen elämää kotona isä kysyy, laulavatko vihervarpuset häkissä -kevätauringon paistaessa. -- Äiti puolestaan hoitaa taloutta ja -antaa kaikesta tietoja. Kerran hän kuitenkin myöntää itselleen -aivan harvinaisen huvin. Venetsialainen noitatemppujen mestari -Olivo esiintyi toht. Sabellin salissa, ja pastorinrouvakin maksoi -pankkoriksin nähdäkseen "ilmamatkan, lumotun mustalaiskeittiön eli -taikakyyhkysen" y.m. "Mutta usko pois, se oli jotakin erikoista, olen -kuin noiduttu, hän teki ihmeellisiä temppuja. Tiistaina hän vielä -esiintyy, ja vaikea minun on olla menemättä -- mutta teatterissa -[jossa näyteltiin 'Sulhanen Mexikosta'] en ole käynyt". Siihen isä -vastaa, että Turussa oli Torslow näyttelijäjoukkoineen; se oli -jotakin merkillisempää kuin Vaasassa näyttelevä kuljeksiva teatteri, -eikä Turussa teatteria pidetty syntinä. Isäkin oli kerran ollut -Torslowia katsomassa. Seuraus äidin käynnistä Olivon näytännössä -oli muutoin se, että hän seuraavana yönä näki unta omasta ukostaan -ja Olivosta yhdellä kertaa! -- Kodin hoidon ohella vei seurustelu -pääosan aikaa. Perheen ystävät ja sukulaiset kävivät usein talossa, -ja olivat niistä läheisimpiä: rehtori J. C. Ebeling, hovioikeuden -asessori G. A. Alán, Calamniuksen, Grönbergin, Vasastjernan perheet -y.m. Ja tietysti kävi siellä myöskin, niinkuin pappilassa ainakin, -kansanihmisiä, ja heistä kerrottaessa toistetaan heidän lauseensa -kansanmurteella. Siitä huomaa, että pastorinrouva, aitovaasalainen -kun oli, osasi ja rakasti kansan alkuperäistä sanontaa. -- Yksi -isän kirjeistä sisältää suoruudessaan rakastettavan kertomuksen -onnettomuudesta, joka häntä kohtasi Turussa. Hänen saarnavuoronsa -oli määrätty pitkäksi perjantaiksi. Lukujen kiireessä hän oli -vaillinaisesti valmistautunut eikä senvuoksi paremmin käynyt kuin -että hän takertui keskellä saarnaa. Hän huomasi, ettei hän voinut -"kartatta" jatkaa, mutta käsikirjoitus oli jäänyt -- kortteeriin! -Silloin hän pyytää seurakuntaa odottamaan, astuu alas saarnatuolista -ja rientää jalan suoraa päätä asuntoonsa, jonne oli noin kilometrin -matka. "Millä mielin olin kaiken tämän aikana, kuinka kiireesti -kävelin, kuinka palatessani olin hiessä ja punainen kuumuudesta -ja häpeästä -- sen voit hyvin kuvitella!" -- Tällä matkalla, joka -huolimatta pitkän perjantain vastoinkäymisestä päättyi hyvin -(lopullinen arvosana: cum laude), Kihlman haki Kruununkylän -kirkkoherranviran, jonka sitten saikin. Yksi kilpailijoista oli -Ebeling, mutta ei se näy häirinneen ystävysten väliä. [A. G. -Kihlmanin pastoraalitutkinnosta on myös tietoja samanaikaisissa J. -L. Gummeruksen kirjeissä (_Jaakko Gummerus_, Pohjal. pappeja past. -tutkinnossa 1830-luvulla, Jouko II siv. 31-56)]. - - * * * * * - -Käytyään Vaasan koulua syyslukukaudesta 1835 Alfred keväällä 1840 -erosi siitä ja lähti 20 p:nä elok. Turkuun jatkaakseen opintojaan -sikäläisessä kymnaasissa eli lukiossa; Vaasaan näet sentapainen -opisto perustettiin vasta 1844. Silloin alkoi pojan ja vanhempien -välillä kirjeenvaihto, johon tämä ja seuraava luku pääasiassa -perustuvat. Mutta ennenkuin seuraamme sankarimme elämänvaiheita -kodin ulkopuolella, on hänen kuvansa ainakin muutamin ääriviivoin -luonnosteltava semmoisena kuin hän oli lähtiessään kodista. -Välittömien ainesten puutteessa on siihen käytettävä kirjeistä -otettuja, niin sanoakseni, taapäin viittaavia piirteitä. - -Alfred sanoo itsestään, että hän luonnostaan oli hidas, jopa -laiska. Laiska hän ei kuitenkaan ollut tavallisessa merkityksessä, -päinvastoin oli hän erittäin ahkera lukemaan; mutta hän oli -- -mikäli päätettävissä on, isäänsä tullen -- hidasverinen. Luontainen -vitkallisuus esti häntä tekemästä pikaisia päätöksiä, reippaasti -toimimasta, vaikka hän toiselta puolen -- äidin tapaan -- -lujatahtoisesti harrasti päämääräänsä, kun se oli hänelle selvinnyt. -Hän oli älykäs mietiskelijä, joka puolelta ja toiselta tarkasteli -omia asioitaan ja muittenkin niin malttavasti ja järkeilevästi, -että saattoi muistutuksillaan ja päätelmillään loukata toisia, -jotka olivat taipuvaisemmat noudattamaan tunteitaan. Kun lisäksi -tuli varhain kehittynyt velvollisuudentunto ja -- ehkä osaksi -heikonlaisesta terveydestä johtuva -- vakavuus, on luultavaa, -että hän monesti näytti vanhamaiselta ikäisekseen. Luontaisesta -sulkeutuneisuudestaan hän avautui ainoastaan uskotun ystävän -seurassa, mutta kuuluu hän sentään joskus useammankin kesken -olleen iloinen, niinkuin pojan sopii, ja hupaisa. Vilkaspuheinen -hän ei ollut, mutta hänen sattuvissa, usein ivallisissa -huomautuksissaan ilmeni luontainen kyky tarkata ihmisten heikkoja -ja naurettavia puolia. Sisarensa ja tämän ystävättärien seurassa ja -tanssikoulussakin Alfred tottui seurustelemaan naisten kanssa, ja -kerrotaan hänen koulupoikana yhteen aikaan osottaneen taipumusta -oikeaan kavaljeerimaisuuteen: hän oli tarkoin huolehtinut pukunsa -siisteydestä ja mielellään käherryttänyt tukkansa. Sitä vastoin -hänessä ei -- äly kun alusta aikain oli voitolla ruumiilliseen -verraten -- huomattu taipumusta urheiluun. Isästä tiedetään, että -hän oli luonnonystävä ja m.m. huvitettu kalastamisesta -- nuorempana -sitä varten joskus käyden Isossakyrössäkin, mutta vanhempana -säännöllisesti Molnträskillä, jonka rannalla hänellä oli pieni -viljelysmaa ja tupa ("Stugan vid träsket"); syksyisin hän siellä -pyydysteli lintuja ansoilla. Oliko Alfredilla ollenkaan halua -semmoiseen taikka yleensä ulkoilmaelämään, on epäiltävää, sillä jos -niin olisi ollut laita, olisi hän kai edes ohimennen kirjeissään -viitannut siihen, maininnut sitä kaipaavansa. Kaikesta päättäen -oli Alfredissa jo lapsena ja poikana nähtävissä se mietiskelijä, -se henkisiä ja hengellisiä tähtäävä etsijä, joksi hän yhä enemmän -oli kehittyvä. -- Mitä hän poikana luki koulukirjojensa rinnalla, -siitä on olemassa vain seuraava muistotieto. Kotitalon puutarhassa -kasvoi omenapuita, ja niistä oli yksi niin iso, että Alfred saattoi -kyyristyen istua sen oksilla. Vanhana hän oli kertonut siinä -lukeneensa Robinson Crusoen, Envallsonin (ranskalaisen alkuteoksen -mukaan laatiman) komedian Slotterölet eller Kronfogdarne sekä -Fryxellin kertomuksia. - -Alfred matkusti höyrylaivalla Uleåborg, joka rakennettuna Oulussa -ja varustettuna Tukholmasta tuodulla koneella kesällä 1839 kapteeni -Kaarle Rambergin johdolla oli alkanut säännöllisiä kulkuja läntisten -rannikkokaupunkien välillä. Edistys entiseen verraten oli suuri, -vaikka ei kiirettä pidettykään. Niin esim. Bergön edustalla -iltapäivällä viivyttiin useita tunteja, joina matkustajat kävivät -maissa. Sitte jatkettiin eteläänpäin. Alfredilla oli makuusija -lunastettuna peräsalongissa, mutta kun hän, tapansa mukaan, myöhään -yritti menemään levolle, ei hän enää tavannut pienintäkään sopukkaa -vapaana, vaan hänet neuvottiin etusalonkiin. Siellä taas oli niin -kuuma, että hän pian palasi kannelle. Oli yö ja jotenkin pimeä, -eikä muita matkustajia näkynyt. Vähän aikaa hengitettyään raitista -ilmaa, hän äkkiä kuuli pelottavan huudon: "auttakaa! auttakaa!" -Ensi hetkessä hän ei tiedä, mistä huuto kuuluu keskellä aavaa -merta. Muutamat ravintolanpalvelijattaret, jotka myöskin olivat -vilvottelemassa kannella, selittävät asian. On näkynyt kuin kari -tai kivi laivan edessä, ennenkuin ennätetään ilmottaa perämiehelle, -huomataan, että se onkin vene, jossa on neljä henkeä ja joka samassa -joutuu laivan rataskodan alle. Kun vene murskaantuneena tulee -esiin, on siinä vain kaksi henkeä. Näkijät huutavat, että laiva on -seisahdettava, mutta kapteeni nukkuu kannen alla, eikä perämies tiedä -mitä tehdä(!) Pirstattu vene hukkuvine ihmisineen häviää yöhön, -ja laiva jatkaa jyskyttäen kulkuaan! -- "Kuinka kauheata", Alfred -huudahtaa, "nukkuvana, sillä varmaankin ihmiset nukkuivat, kun laiva -murskasi heidän veneensä, muuttaa iankaikkisuuteen!" Luonnollista -on, että kaamea tapaus kauan esti häntä saamasta unta ja että se -pysyvästi jäi hänen muistiinsa. [Eräästä isän kirjeestä saadaan -tietää, että tapaus ei sentään päättynyt niin kauheasti kuin Alfredin -kertomuksesta luulisi. Toinen kalastajavene kuuluu tulleen avuksi, -eikä haaksirikkoisia liene ollut useampia kuin kaksi.] - -Laivassa oli muitakin Turkuun meneviä lukiolaisia, sekä semmoisia, -jotka Alfred ennestään tunsi, että tuntemattomia. Jälkimäisiä olivat -Raahen kappalaisen And. Helanderin pojat Viktor Lars ja Reinhold, -joihin hän matkalla tutustui ja joille hän antaa arvolauseen: -"luultavasti siivoimmat (de hyggligaste) koko lukiossa". Varsinkin -on tuttavuus Alfred Kihlmanin ja Reinhold Helanderin välillä -merkille pantava, sillä se ja heidän keskustelunsa _laivalla_ -vaikutti, niinkuin pian saamme nähdä, käänteentekevästi edelliseen. -Sen on hän itse myöhemminkin tunnustanut. -- Kun aamulla oli käyty -Kristiinankaupungissa, missä pastori K. J. Roos herätti Alfredin -hänen aamu-unestaan, tultiin yöksi Raumaan ja kolmantena päivänä -illalla Turkuun. - - * * * * * - -Jos Alfred Kihlman olisi ollut herkkä runoilijaluonne, jonka -sisäinen elämä oli moninaisten ulkonaisten vaikutusten varassa, -olisi kai tässä tarpeen luonnostaa kuva 1840 vuoden Turusta, täynnä -muinaisuuden haamuja, vaikka 13 vuotta ennen tapahtunut palo olikin -supistanut kaupungin varsinaiset muistomerkit mahdollisimman -vähäiseen. Koska hän ei kuitenkaan kirjeissään sanallakaan ilmaise -kiinnittäneensä huomiota siihen, tyydymme mainitsemaan ne opettajat, -joiden johdolla hänen nyt kolme vuotta oli jatkettava opintojaan. -Historian lehtori oli Edv. Bergenheim, teologian J. A. Edman, latinan -kielen Erik Elfgren, matematiikan J. Efr. Ahlstedt, filosofian ja -luonnonhistorian Henr. Heikel; "pyhien kielten" s.o. raamatullisen -kreikan ja heprean lehtorinvirka oli avoinna C. Jos. Estlanderin -jälkeen, joka keväällä oli muuttanut Vöyriin kirkkoherraksi. -Lehtorit olivat, niinkuin tiedetään, myöskin tuomiokapitulin -jäseniä, arkkipiispan, Er. Gabr. Melartinin, ja tuomiorovastin, -Gust. Gadolinin, ohella. Alempana saadaan nähdä, että Kihlmanille -oli kylläkin edullista jo lukioaikanaan oppia tuntemaan hiippakunnan -hallinnon miehet, sillä hänen kohtalonsa oli myöhemminkin saattava -hänet tekemisiin heidän kanssaan. Alfredille oli asunto tilattuna -erään leskirouva Hjeltin luona, joka, Pienen Hämeenkadun varrella -asuen, kahden tyttärensä kanssa elätti itseään pitämällä koululaisia -täysihoidossa. Hänen huonetoverinaan oli ensiksi A. F. Roos, -papin poika Kristiinankaupungista, ja viihtyivät he hyvin, joskin -heidän kamarinsa oli vaillinaisesti kalustettu. Heillä näet ei -ollut piironkia, eikä peiliä, eikä edes sänkyvaatteita tarpeeksi. -Mikä puuttui oli joko kotoa saatava tai yhteisesti hankittava. -Alfred puolestaan tilasi peitteen ja lakanoita kotoa ja samalla -pistoolinkin, jotta hänellä olisi ase, millä puolustaisi itseään, -jos paluumatkalla kotia kohtaisi pahantekijöitä(!). Mietittyään -myöskin vuokrata pianon Alfred, Roos ja kolmas toveri, Jak. -Simelius, markkinoilla yhdessä ostivat kitaran sillä tyydyttääkseen -soitannollisia taipumuksiaan. Kun koulutunnit olivat klo 7 -- 9, 11 --- 1 ja 3 -- 5 ja lukeminen illalla kesti klo 10 -- 11:een saakka, ei -ollut paljon aikaa huvituksiin, ja pian Alfred tuli kannalle, jolla -hän periaatteellisestikin niitä kartti. - -Samassa kirjeessä (1/10 1840), jossa Alfred mainitsee kitaran oston, -hän kertoo: "Reinhold Helander asuu nyt ulkokamarissa, ja hänen -kanssaan on minulla tapana keskustella uskonnosta, sillä hän on hyvin -perehtynyt uskontoon ja on n.s. pietisti; mutta miten ylenkatsottuja -nämä pietistit ovatkaan, niin toivoisin kuitenkin olevani oikea -pietisti, niinkuin Olof Helander". -- Olisi halu sanoa: näin se -alkoi, jollei Olof Helanderin nimi saisi ajattelemaan, että siemen -kenties oli jo ennen kylvetty. Innokas herännäisjohtaja Olof Henr. -Helander, Reinholdin vanhin veli, joka 1838 oli vihitty papiksi, -oli näet s.v. tullut Vaasaan kirkkoherran apulaiseksi, ja tietysti -oli -- juhannuspäivänä 1840 ensikerran ripillä käynyt -- Alfred -kuullut hänen saarnaavan ja ehkä muutenkin oppinut hänessä tuntemaan -palavan heränneen, "oikean pietistin" esikuvan. Niinikään oli hän -varmaankin jo ennen kuullut heränneitä ankarasti arvosteltavan ja -pilkattavankin. Vihdoin hän hyvin tiesi, että hänen vanhempansa eivät -suosineet heränneitä. Kaiken tämän huomaa niistä kirjeistä, jotka -lähinnä ovat selostettavat. - -Seuraavassa kirjeessä (18/10) Alfred jo tunnustaa sisällisesti -muuttuneensa: - -"Nykyään olen ruumiiltani sangen terve", hän kirjoittaa, "mutta miten -on sydämeni laita? Huomaan joka päivä minkälainen kurja syntinen -olen, ja kuinka suuri on Jumalan armo, kun hän on antanut Pyhän -Henkensä vaikuttaa yhteen suurimpia syntisiä. Sikäli on tilani -nyt parempi, että tiedän sieluni olevan saatanan kynsissä ja että -Jumalan hengen kautta olen ruvennut huolehtimaan sen pelastamisesta, -mutta muuten lankean tavan takaa, mikä ei ole ihme, kun aina olen -turvannut omaan itseeni. Vasta tänä iltana olen havainnut luulleeni -että voin omin päin tulla oikeaksi kristityksi, jonka vuoksi myöskin -lukemattomasti olen tehnyt syntiä Jumalaa ja hänen käskyjänsä -vastaan; mutta nyt tahdon rukoilla Jumalaa, että hän Kristuksen -tähden suo minulle voimaa ja rohkeutta taistella saatanaa, maailmaa -ja lihaani vastaan, ja silloin kai minä onnistun. Minä tahdon -tulla totiseksi, eläväksi kristityksi, ja tullakseen siksi täytyy -hyljätä maailma, ja sen minä mielelläni hylkäänkin voittaakseni -Jumalan valtakunnan. -- -- -- En tahdo salata mitään vanhemmiltani, -ja sen vuoksi sanon ennenkuin kukaan muu sen kertoo, että olen -- -pietisti. Toverieni suosion, johon pääsin ottamalla osaa kekkereihin -lukukauden alussa, olen nyt kokonaan menettänyt, mutta se tappio ei -ollenkaan vaivaa minua, sillä toivoni on, että saavutan paremman -suosion Jumalan luona. Joka päivä saan kokea ivaa ja pilkkaa, joilla -keinoin saatana koettaa vetää minut maailmaan ja sen huvituksiin. -- -Olen Isän neuvon mukaan välttänyt suurempia seuroja ja seurustellut -ainoastaan Roosin ja nuoremman Helanderin kanssa, joka on ollut -välikappale Jumalan kädessä minun herättämisekseni synnin unesta, -johon olin niin sikeästi vaipunut." Sitten hän vakuuttaa, että -huolehtiminen sielun autuudesta ei estänyt häntä täyttämästä -maallisia velvollisuuksiaan, että hän ei kertaakaan ollut käynyt -assembleeoissa eikä teatterissa eikä sirkuksessa, vaan toivoo, että -Jumala vastedeskin varjelisi häntä semmoisista maallisista huveista. -Vihdoin hän lähetti terveisiä Hilma-sisarelle ja Lindbom-neitsyeelle -[Lotta, uskottu palvelijatar], että heidän tulee vakavasti ajatella -sielunsa pelastusta, "mutta kaikkein enimmin toivon", lisää hän -lopuksi, "että Teissä, rakkaat vanhempani, syntyisi totinen elävä -usko Jeesukseen". -- -- Vielä Alfred samassa kirjeessä sanoo, ettei -hän enää seuraavana lukukautena tule asumaan Roosin kanssa, sillä he -ovat eri mieltä uskonnollisissa asioissa; sitä vastoin olisi hänelle -hyödyllistä asua [Isak Otto] Appelbergin kanssa. [I. O. Appelberg -oli myöskin pohjalainen ja Oulun koulusta tullut Turun lukioon. Oman -kertomuksensa mukaan oli hän jo silloin herännyt ja juuri hän ensiksi -vaikutti tovereihinsa tässä oppilaitoksessa, niin että heränneitä -lukiolasia oli noin 20, kun hän 1841 erosi. _J. A. Cederberg_, Teol. -Tidskrift 1907, siv. 317.] - -Oliko tämä vanhemmille kokonaan odottamatonta, on mahdoton tietää. -Ainakaan ei Alfredin heräys ollut yksinäinen tapaus laatuaan. -Herännäisyysliikkeen vaikutusta oli näet ilmaantunut Vaasan -koulussakin, ja Alfred kirjoittaa kirjeensä lopussa: "Sanotaan, -että Vaasan koulun pietistit ovat joutuneet kouluoikeuden eteen, -saa nähdä, miten se asia päättyy." [Tästä asiasta kirjoittaa N. -G. Malmberg Frans O. Durchmanille (Lapua 9/10 1840) seuraavaa: -"Nykyisin on valkea päässyt irti Vaasan koulussa ja niin sytyttänyt -rehtorin ja konrehtorin luokkalaiset, että ainoastaan 2 edellisistä -ja 3 jälkimäisistä on enää vanhassa aatamilaisessa elämässään. -Alemmillakin luokilla ovat useat heränneet. Nämä pojat ovat iloisia -ja vilkkaita (muntra och lifliga). He sanovat, etteivät kämmenpatukat -eikä selkäsaunat voi pelottaa heitä vastaanottamasta Jumalan armoa. -Inspector Scholae on todistajain läsnäollessa kieltänyt [Olof] -Helanderia pitämästä seuroja heidän kanssaan; sen vuoksi pitävät he -niitä nyt itsekseen. Koko Mikkelin viikolla ovat he melkein joka -ilta pitäneet seuroja. Näetkös, että Herra armollaan tunkeutuu -kouluihinkin? Eikö kaikki semmoinen sytyttäisi tulta meihinkin -mädänneisiin pilkepuihin (ruttna klabbar)!" -- Kirjeen omistaa toht. -A. W. Koskimies.] Varmaa on, että kirje oli vastenmielinen sekä -isälle että äidille. Isä alottaa kyllä vastauksensa myöntämällä, että -Alfredin kirje yleensä (i det hela taget) oli häntä ilahduttanut, -"sillä sydämessäni ei ole rakkaampaa toivoa kuin että tulisit ja -jäisit siksi, miksi kirjoitat _tahtovasi tulla_ totiseksi, eläväksi -kristityksi". Mutta toiselta puolen on kirje myöskin saanut hänet -levottomaksi ja etenkin se, että Alfred jonkunlaisella ylpeydellä -sanoo: Olen pietisti. Sentähden hän jatkaa: "En voi muuta toivottaa -kuin että Jumala pelastakoon Sinut siitä! Sillä semmoisena -kuin pietismi tähän saakka harvoin poikkeuksin on esiintynyt -parhaimmissakin edustajissaan, sisältää se lahkolaishenkeä, -ihmisorjuutta, luostarimieltä, kaiken maailmallisen ilon hylkäämistä, -joka vain soveltuu orjuuden hengelle, ylvästelyä siitä, että _voidaan -kieltäytyä_ yhdentekevistäkin seikoista, sekä kuvittelua, että -siten kieltäytyen ollaan Jumalalle mieluisempia kuin muut; halua -ulkonaisestikin, vaatteiden kautta y.m. herättää huomiota -- toivoa -saavuttaa marttiiranimi ja tulla vainotuksi, ja siinä toivossa -rikotaan esivallan selvimpiä asetuksia -- uhkarohkeutta tuskin itse -synninunesta heränneenä asettua tuomioistuimelle ja säälimättä -tuomita toisin ajattelevat kadotukseen, uskoa kokevansa ja tietävänsä -mitä ei kukaan muu ole kokenut eikä tiedä ja täydellisyydessä olla -Paavalin vertainen, joka voi toivoa, että kaikki olisivat niinkuin -minä. Että pietismillä suuremmassa tai vähemmässä määrässä on nämä -viat, sen tulet aikoinaan huomaamaan, vaikka nykyään et voisikaan -sitä myöntää, ja että siinä siis ei esiinny kristinuskon pyhä, korkea -ja lempeä henki, siitä rukoilen ja toivon, että Jumala Jeesuksen -itsensä kautta, joka on tosi valo, vähitellen on sinua valaiseva. --- -- Ensimäinen toivomukseni on, ja minä toivon että suot sille -jotakin huomiota, on se, että hartauskirjana luet ainoastaan -raamattua -- niin että sinä ensin siitä opit tuntemaan Jumalasi ja -vapahtajasi ja mitä hän vaatii ja vastaiseksi jätät sikseen kaikki -muut uskonnolliset kirjat, joihin on enemmän tai vähemmän sekotettu -ihmismielipiteitä, ja 2:ksi neuvon ja käsken minä, että olet itse -toimeenpanematta uskonnollisia seuroja taikka semmoisissa käymättä -toisten luona -- hartauteen on tilaisuutta kirkossa, kaikki muut -seurat ovat tarpeettomina ja useimmiten vahingollisina kielletyt. -Tällä en kuitenkaan tarkota, niinkuin ymmärrät, uskonnollista -keskustelua jonkun hurskaan ystävän kanssa. -- Muutoin, koska -jokainen uskonnollisessa suhteessa seisoo ja kaatuu oman isäntänsä -edessä, tulee Sinun luonnollisesti siinä seurata omaa vakaumustasi --- mutta älä vain rupea ihmisorjaksi! ei apollolaiseksi, ei -keefakselaiseksi, ei paavalilaiseksi, ei helanderilaiseksi taikka -appelbergiläiseksi! -- vaan Kristuksen opetuslapseksi ja ystäväksi." --- -- Äiti kirjoittaa lyhyesti, että Alfred on tarpeettomasti -antautunut pietistien seuraan, sillä ilmankin voi peljätä ja rakastaa -Jumalaa. -- -- Jos sydämesi on tullut paremmaksi, tuottaa se meille -suurta iloa, mutta että Sinä nyt olet pietisti -- se ei ole oikein. -Sitä paitsi hän Alfredin vastauksesta päättäen oli sanonut tämän -"menettäneen järkensä", mutta sitä ei näy säilyneistä kirjeistä. - -Alfred puolestaan vastaa (14/11) yhdellä kertaa molemmille, isälle ja -äidille, alkaen "Jeesuksen nimeen" ja toivoen, etteivät paheksuisi, -vaikka hän jollakin tavoin ankarasti puhuisi heistä itsestäänkin. -Isä oli erehtynyt olettaessaan, että hän ylpeillen oli tunnustanut -olevansa pietisti. Eihän se nimitys tuottanut muuta kuin vihaa ja -pilkkaa. "Sitä paitsi tunsin ennestään Isän mielipiteen siitä, -enkä siis voinut toivoa mitään kannatusta Isän puolelta." Hän oli -vain tarkottanut, että tahtoi olla tosi, elävä kristitty. Edelleen -isä väärin syytti pietistejä lahkolaisuudesta, sillä olihan heidän -oppinsa yhtäpitävä raamatun kanssa. Mitä tulee maailmallisen ilon -hylkäämiseen, niin oli poika sitä mieltä, että juuri niin tuli -oikean kristityn tehdäkin. Maailmallisella ilolla tarkotettiin kai -näytäntöjä ja tanssiaisia; jos semmoisissa tiloissa alkaisi puhua -Jumalasta, niin joutuisi naurunalaiseksi niinkuin hullu, ja se, -jos mikään, todistaa, etteivät ne ole kristillisiä. Assembleeoissa -maailma näyttäytyy mitä viehättävimpänä, ihminen mieltyy pian -suruttomaan elämään, omatunto vaipuu uneen, ja synninunesta ei -helposti herää. Vetäytyä pois semmoisista viettelyksistä ei hänen -mielestään ollut orjamaista, vaan päinvastoin oli orjamaista -palvella maailmaa. -- Mitä äidin lausuntoon tulee, oli se tehnyt -häneen tuskallisen vaikutuksen, mutta hän oli lohduttanut itseään -ajattelemalla, että äiti ei todella ollut tarkottanut mitä sanonut -oli; "Vaikka kirjeeni paikoittain on jotenkin pietistinen, toivon -sentään, ettei Teissä asu vihaa minua kohtaan." -- -- - -Kuukauden päästä Alfred palasi kotia joululomalle, ja silloin -arvatenkin keskusteltiin enemmän näistä asioista. Ettei kuitenkaan -täydellistä sovintoa pojan ja vanhempien välillä syntynyt, näkyy -selvästi myöhemmistä kirjeistä. Totta on, että niissä ei väittelyä -uudistettu, mutta kireänlainen väli ilmenee kuitenkin. Alfred -julkilausuu kyllä rakkautensa vanhempiaan kohtaan ja käyttää -tavallisen nöyrää kieltä, joskin siellä täällä joku lause, niinkuin -nuorelta kirjoittajalta saattaa odottaa, on huonosti valittu; sitä -vastoin on isän kirjeissä -- äidin kirjeitä ei ole säilynyt, eikä -hän näy enää kirjoittaneenkaan niin usein kuin ensi lukukautena -- -jotain soimaavaa, joka viittaa pysyvään tyytymättömyyteen, vaikka -samalla on tunnustettava, että hän osottaa suurta malttavaisuuttakin -ja varoo sanoja, jotka olisivat voineet johtaa syvempään välirikkoon. --- Näin oli siis Kihlmaninkin perhe ja koti yksi niitä lukuisia -samanlaisia, joissa herännäisyys sai aikaan eripuraisuutta -toisiaan rakastavien sydämien kesken. Säännöllisesti se oli yksi -tai useampi perheen nuoremmista, joka vanhempien mielipahaksi -joutui voimakkaan uskonnollisen liikkeen valtaan ja siten aiheutti -epäsovun. Ymmärrettävästi nuoretkin siitä kärsivät, mutta palava -vakaumus, että kyseessä oli kaikkein tähdellisin ja korkein, sai -heidät pysymään lujina, ja sanomattakin käsittää, että itsenäisen -aseman puolustaminen hengellisissä asioissa ei voinut olla syvästi -vaikuttamatta luonteenkehitykseen yleensäkin. Mitä Alfred Kihlmaniin -tulee, näkee kirjeistä, että hän monessa kohden vielä oli lapsi, -mutta myöskin, että hän merkillisen lyhyessä ajassa miehistyi. -Siihen ei ainakaan ollut vähin syy se, että hän heräyksen jälkeen -eristettynä vanhemmistaan oli niin sanoakseni pakotettu itse -vastaamaan puolestaan. - - * * * * * - -Kevätlukukautena 1841 oli kirjeenvaihto hyvin laimea. Äiti oli jo -kotona sanonut, että hänellä ei ollut mitään kirjoitettavaa, sillä -tiesihän poika kuinka kodissa elettiin, ja toukokuun lopulla Alfred -huomauttaa isän viimeksi kirjoittaneen helmikuun keskivaiheilla. -Toiselta puolen olivat Alfredin kirjeet hurskaudessaan niin naiveja -taikka, sanoisinko, kömpelöitä, että vanhemmat kai katsoivat -parhaimmaksi olla niihin vastaamatta. Siten hän neuvoo heitä -(viitaten äidin sanoihin, ettei ollut mitään kirjoitettavaa) -kirjoittamaan Jeesuksen rakkaudesta ja heidän omasta hengellisestä -tilastaan, "sillä minun on sydämestäni tähdellistä tietää, ovatko -rakkaat vanhempani hyvällä vai huonolla tiellä", ja toisessa -kirjeessä hän varottaa heitä antamasta rikkauden estää heitä -kääntymästä -- "ajatelkaa näitä sanoja: rikkaitten on vaikea päästä -taivaan valtakuntaan". -- Että Alfred itse pian ymmärsi, ettei -hänen asiansa ollut opettaa ja johtaa vanhempiansa, varsinkaan ei -näin nuhtelevasti, sen huomaa myöhemmistä kirjeistä. Kumminkin ovat -nämä piirteet kuvaavia aikakaudelle: kun herännyt vaati muitakin -muuttamaan elämäänsä, niin noudatti hän hehkuvan vakaumuksensa -pakotusta. Niin saattoi lapsikin katsoa velvollisuudekseen nuhdella -vanhempiaan; mutta toiselta puolen tämä saa käsittämään, että -perhesopu niin helposti häiriintyi herännäisyyden vaikutuksesta. --- Isän vastaus kirjeisiin, joista viimeinen päättyy kysymykseen: -"Tuleeko minun tulevana lukukautena asua rouva Hjeltillä, vai mihin -olette aikoneet lähettää minut?" oli jotenkin ankara. Alottaen: -"Meidän poikamme Alfred!" kirjoittaja näet huomauttaa, että "ei ole -kylläksi että lapsi kirjoittaa _rakkaat_ vanhemmat, vaan on rakkaus -osottautuva _koko kirjeessä"_, s.o. ilmenevä teoissa eikä sanoissa. -Asunnosta puhuttaessa ovat sanat sitä kovemmat: "Meidän tahtomme, -toivomme ja käskymme on, että asut yksin, ja tämä toivomus on niin -vakava -- että ei Helanderin sinua hallitsevien sanojen ja katseiden -eikä sinun _'aavistuksesi'_ taikka jonkun _rouvan toimenpiteiden_ -tule kumota ja tyhjäksi tehdä sitä rakastavassa pojassa." Muuten -oli heistä yhdentekevä, asuiko hän entisessä vai toisessa siistissä -paikassa -- "luultavasti olet ymmärtämättömällä innollasi pahottanut -ja väsyttänyt isäntäväkeäsi". Pojan on senvuoksi pyytäminen heiltä -anteeksi ja vanhempien puolesta kiittäminen heitä heidän häntä -kohtaan osottamastaan hyvyydestä. - -Kesällä välit paranivat, ja sen jälkeen on isän kirjeissä enemmän -lämpöä. Alfred matkusti Uleåborg laivalla myrskysään vallitessa ja -merikipua kärsien Turkuun, ja isä kirjoittaa, että hän "tuvassa -järven rannalla" kuullessaan tuulen tohinan oli toivonut pojan -Kristiinankaupungista tai Raumalta jatkaneen maitse. Vanhempien -tahdon mukaan Alfred nyt asui yksin entisessä huoneessaan, johon -oli tuonut piirongin kotoa, ja lokakuusta alkaen oli neiti Gustaava -Cairenius hänen emäntänsä. Rouva Hjelt oli näet vuokrannut toisen -huoneuston, ja hänen kanssaan oli Helanderkin muuttanut; Alfred kävi -vain syömässä rouvan luona. Isä selittää nyt, miksi hänen tuli asua -yksin: "Ihmisen täytyy itse ajatella -- eikä aina kuunnella toisen -lavertelua -- ei aina eikä kaikessa olla toisen johdettavana -- -hänen tulee itse etsiä tiensä ja itse vaeltaa sitä." Jumala antaa -valoa ja tukea, kun nöyrästi etsii häntä; mutta "häntä on etsittävä -hänen _omasta_ sanastaan, eikä lahkolaiskirjoituksista. Älä ymmärrä -minua väärin. Ei kukaan toivo enemmän kuin minä, että olet Jeesuksen -ystävä ja opetuslapsi." -- Nähtävästi vanhemmat syyttivät Helanderia -Alfredin mielen muutoksesta ja olivat sen vuoksi tyytyväisiä, kun -toverukset asuivat erillään. [Tuskin tarvitsee sanoa, että Alfred -Kihlmanin ja R. Helanderin ystävyys pysyi muuttumatta. Sen todistaa -m.m. heidän kirjeenvaihtonsa väliaikoina. Edellisen kirjeitä ei -ole olemassa, mutta kyllä muutamia jälkimäisen kirjoittamia ja -näistä näkee, että he kirjeissään pääasiassa puhuivat sielunsa -tilasta samoin kuin vanhemmillakin heränneillä oli tapana.] Alfred -ei enään antaudu vastaamaan, eikä hän myöskään mainitse mitään nti -Caireniuksesta, joka hänkin oli herännyt. Sitä vastoin hän kertoo -opinnoistaan y.m.s. Lukukauden alkupuolella (22/9) hän ensikerran -esiintyy opponenttina väittelyssä, joka tietenkin tapahtui latinan -kielellä. Ensin hän oli ollut aivan kalpea pelosta, sanoivat -toverit, mutta kaikki meni hyvin. Huutokaupoista hän ostaa kirjoja, -Beckerin maailmanhistorian (josta lukee lisää läksyjen ohella), -Passowin kreikkalais-ruotsalaisen sanakirjan y.m., osottaen siis -jo 16-vuotiaana sitä kirjanrakkautta, joka hänessä pysyi virkeänä -niin kauan kuin hän eli. Varsinkin Passowin ostamista hän pelkäsi -isän moittivan. Se maksoi melkein yhtä paljon "kuin kokonaisen -kuukauden toimeentulo täällä Turussa", mutta syystä että hän aikoi -suorittaa maisteritutkinnon oli hänestä hyvä, että hän nyt jo sai -hyötyä siitä. "Sitä paitsi on sillä aina arvonsa, ainakin niin kauan -kuin Suomenmaa katsoo klassillisten kielten olevan välttämättömiä -todelliselle sivistykselle(!)" Isä, joka itse oli kirjojen ystävä -ja yhä tilasi uusia (enimmäkseen kuitenkin saarnakirjallisuutta) ei -moittinut poikaansa, vaan lähetti rahaa. -- Opettajistaan Alfred -tänä lukukautena erittäin mainitsee toht. Aron G. Borgin, joka -1841 oli nimitetty pyhien kielten lehtoriksi, mutta jo seuraavan -vuoden lopulla tuli eksegetiikan professoriksi ja muutti Helsinkiin. -"Erinomaisen taitava ja kaikkein suosima", sanoo hänestä Alfred. -"Senkin vuoksi on hän merkillinen, että hän ei koskaan kiivastu, -vaan aina hallitsee mielensä, olkoot vastaukset kuinka tyhmiä -tahansa. Hän voittaa kuitenkin yhtä paljon ja kenties enemmänkin -sävyisyydellään kuin toiset kiihkoisuudellaan. Kun muut eivät osaa, -kysyy hän minulta; se pakottaa minua, jollen muuten tahtoisi, -tarkkaan lukemaan kreikan läksyni. Minä luenkin ahkerasti, siitä -olkoon Isä vakuutettu." -- "Olin läsnä", hän kertoo edelleen, "kun -eroavia tutkittiin venäjän kielessä. Kun Ryssä oli päättänyt, kuulin -hänen sanovan rehtori Edmanille: 'Ne olivat kovin kehnoja'. Siihen -vastasi Edman: 'Jaa, ketä on siitä syyttäminen, oppilaita vai -opettajaa?'" -- "Ryssä" (J. Fredr. Wallin) oli huono opettaja, jolla -oli tapana hyvässä hutikassa ilmestyä luokalle; hänen aineessaan -Alfredkin tunnusti hutiloivansa. -- Isä puolestaan sanoo saaneensa 7 -teertä, 7 pyytä ja 1 metsäkanan, jotka mielellään jakaisi poikansa -kanssa, iloitsee tämän ahkeruudesta ja että hän on Borgin suosiossa; -mutta kun Alfred on laiminlyönyt ilmottaa vastaanottaneensa erään -rahalähetyksen, isä kiivastuu: "semmoiseen ilmotukseen, kun rahoja on -kyseessä, ei saa koskaan puuttua aikaa. Muista se!" - -Jollei olisi muita lähteitä kuin kotiin kirjoitetut kirjeet, -saattaisi helposti luulla, että Alfredin uskonnollinen into -vähitellen laimeni, mutta semmoinen olettamus olisi väärä. -Kuinka hänen heräyksensä määräävästi vaikutti hänen ajatus- ja -katsantotapaansa, todistavat m.m. hänen ainekirjoituksensa. -Useimmissa hänen uskonnollinen vakaumuksensa tulee näkyviin, joskus -johtaen hänet sangen omituisiin päätelmiin. Kun esim. lehtori Henr. -Heikel syksyllä 1841 oli antanut hänelle käsiteltäväksi aineen: Hyvän -nimen arvo (Värdet af ett godt namn), on kirjoituksen tulos se, että -"hyvällä nimellä on mitä suurimmassa määrässä vähäinen arvo(!)". -Tämän hän perustelee sillä, että vaikka hyvästä nimestä voikin olla -hyötyä maallisessa elämässä, ei se merkitse mitään kuoleman ja -tuomion edessä, ja koska ijäinen elämä on äärettömästi tärkeämpi -kuin nykyinen, eikä hyvä nimi mitenkään auta meitä pääsemästä tuohon -parempaan elämään, niin ei sitä käy arvossa pitäminen. Joskus -vanhempina päivinä Kihlman on tullut lukeneeksi tämän kirjoituksensa -ja silloin hän on siihen liittänyt muistutuksen, jossa hän osottaa -kuinka hän nuoruudessaan oli erehtynyt. Hän näet huomauttaa, että -ijäinen elämä ei ole jotain nykyisestä kokonaan eroavaa, vaan alkaa -jo täällä, ja sentähden on tälläkin elämällä mitä suurin merkitys ja -arvo. Kaikki maallinen tulee ihmiselle arvokkaaksi samassa määrässä -kuin se on ollut välikappaleena ijäisen elämän edistämiseksi. Hyvä -nimi, joka on saavutettu ei missään itsekkäässä tarkotuksessa vaan -rehellisen elämän seurauksena ja joka tekee ihmisen kykenevämmäksi -vaikuttamaan Jumalan valtakunnan hyväksi maan päällä, on siis sekin -kristitylle arvokas. Siihen tapaan Kihlman jatkaa päättääkseen -Syrachin (41, 15) sanoilla: Katso, ettäs pidät hyvän nimen, joka -vahvempana pysyy kuin tuhannen kullaista tavarata. - - * * * * * - -Keväällä 1842 kirkkoherra Kihlman perheineen muutti Kruununkylään, ja -oli muutto useasta syystä vastenmielinen. Mukava kaupungintalo oli -vaihdettava ränstyneeseen pappilaan, jonka uudestaan rakentaminen -tavallisuuden mukaan oli aiheuttava hankauksia pitäjäläisten kanssa. -Edelleen Kruununkylän emäkirkolla oltiin vastahakoisia auttamaan -uutta kirkkoherraa muuttopuuhissa, vaikka kappelista, Teerijärveltä, -tuli yhdellä kertaa 17 hevosta. Vihdoin oli Kihlmanille ja hänen -rouvalleen raskasta erota Vaasasta, heidän syntymäkaupungistaan. -Alfred Turussa oli utelias tietämään, miten muutto tapahtui, mutta -ei se sentään näy hänelle olleen sydämeen käypä asia. Purkaessaan -haikeat tunteensa kirjeeseen pojalle isä lausuukin: "Luullakseni -tiedän kaikki mitä sinulla saattaa olla siihen nähden viisaan -tasamielisyydellä huomautettavana, mutta se ei paranna asiaa. -Kevyesti puhutaan semmoisesta, joka ei paina sydäntä." -- Tähän -aikaan äitikin tulee kirjoittaneeksi pojalleen. Muun muassa hän -kertoo isän jäähyväissaarnasta 17 p:nä huhtik. Kirkossa oli ollut -väkeä enemmän kuin koskaan ennen. Paljon maalaiskansaa oli jo -edellisenä iltana tullut kaupunkiin, ja klo 7 aamulla alkoivat -ihmiset vaeltaa kirkkoon. Kaduilla oli liike semmoinen kuin -markkinoilla. Klo 8, kun ensi kerran soitettiin, oli kirkko, penkit -ja käytävät täynnä, ja yleinen sydämellinen suru tuli näkyviin. -- -"Kotona käy joka päivä vanhoja ja nuoria hyvästelemässä. Jumala -antakoon minun päästä pois täältä, täällä on nyt niin surullista." -- - -Alfredin kirjeet sisälsivät hajanaisia tietoja. Eräänä päivänä -hän toveriensa kanssa julkilausui rouva Hjeltille heidän -tyytymättömyytensä huonoon ruokaan ja aikaansai siten laajalle -kuuluvan juorujutun Turun rouvamaailmassa. -- Mielenkiinnolla -hän seuraa papiksivihkimisiä, pastoraalitutkintoja y.m. -tapauksia kirkollisella alalla ja kertoo niistä isälle, enää -mitään mainitsematta uskonnollisesta elämästään. Tänä keväänä -vihittiin m.m. Lauri Stenbäck papiksi, ja Fredrik Gabriel -Hedberg suoritti pastoraalitutkinnon. Jälkimäisen kanssa (joka -innokkaana heränneenä oli ollut ja vieläkin oli konsistorin vainon -esineenä) Alfred sanoo usein seurustelleensa ja oli hän myöskin -kutsuttu hänen jäähyväiskekkereihinsä -- "saan siis", hän lisää, -"olla lehtori Heikelin ja tohtori Borgin seurassa"; Hedberg -oli määrätty välisaarnaajaksi Raippaluotoon, tuohon syrjäiseen -saaristoseurakuntaan Vaasan ulkopuolella ja vei Alfredilta -suullisiakin terveisiä kotia. -- Lukukauden päättyessä Alfred -primuksena pääsi viimeiselle luokalle ja sai sitä paitsi palkinnon -ahkeruudesta (Bibliothek i populär Naturkunnighet, 3 nid.). Vapaana -hän ei kohta palannut kotia, vaan jäi Turkuun ollakseen saapuvilla -kesäkuulla pidettävässä pappeinkokouksessa, tuossa aikoinaan suurta -huomiota herättäneessä kokouksessa, jossa herännäisyys tuli julkisen -keskustelun ja arvostelun alaiseksi. Jo maaliskuulla Alfred oli -ilmottanut halunsa olla läsnä merkillisessä tilaisuudessa, "osaksi -senvuoksi että aina on hyödyllistä olla oppineitten miesten seurassa, -osaksi sentähden että olisi hauskaa nähdä ja oppia tuntemaan tämän -ajan mainehikkaimmat miehet Suomessa(!)" [Kokouksesta kertoo _M. -Rosendal_, Suomen Herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla II, -siv. 391-408.] Toiselta puolen hän myöskin piti tärkeänä saapua -kotiin, Kruununkylään, isän virkaanasettajaisiin kesäkuun 19 p:nä. - - * * * * * - -Alfred ei enää palannut rouva Hjeltille, vaan asui syyslukukautena -ensin muutaman maalarinlesken luona, josta niinikään huono ruoka -(reikäleipä, eltaantunut voi, hapan maito j.n.e.) pian karkotti -hänet, ja sitten erään kirjansitojan luona Aleksanterintorin -varrella, missä viihtyi hyvin. Kerrottuaan näistä asioista hän -myöskin mainitsee teettäneensä uuden "kaprokin", jommoisia -lukiolaiset samoin kuin ylioppilaatkin tähän aikaan vielä käyttivät. -"Minä ostin", hän sanoo, "7 1/2 kyynärää tummansinistä verkaa à 6 -rupl. kyynärä, 5 kyyn. boyia à 3 rupl. 60 kop., 3 korttelia samettia -1 rupl. 20 kop., 3 1/2 kyyn. shertinkiä à 55 kop. kyyn. Tekohinta -oli 6 rupl. Kaikkiaan se siis maksoi 72 rupl. 13 kop. pankin ass. -(noin 82 mk.). Yksi vika sillä on, se on liian korea." -- Siihen -isä vastasi: "Oli oikein, että teetit itsellesi kaprokin -- liian -korea se ei voi olla. Toivon, että olisit ostanut kalliimpaa verkaa; -se olisi ollut kestävämpää." Muulloinkin isä muistutti poikaansa -siitä, että hänen tuli käydä siististi puettuna. -- Ettei Alfred -ollut Turkuun kiintynyt huomaa seuraavista sanoista (30/10 1842): -"Kaikki menee täällä, kuivassa ja elottomassa Turussa, tavallista -kulkuaan. -- Senvuoksi olen iloinen, että lukukausi pian loppuu ja -että saan vaihtaa tämän epäterveellisen ilman Pohjanmaan raittiiseen -ja voimakkaaseen sekä että saan tulla yksinkertaisten ihmisten -luokse, jotka eivät aina puhu tieteestä, vaan muustakin, joka on -tärkeää kristityn sydämelle". --Joululomalta on merkittävä, että -Alfred loppiaisena Kruununkylän emäkirkossa saarnasi ensi kerran -eläissään; hän oli silloin kahdeksannellatoista. Kevätlukukautena -1843 Alfred muutti asumaan yhdessä Kokkolan postimestarin pojan, -K. F. Öllerin, kanssa, joka oltuaan neljä vuotta apteekissa palasi -lukutielle, ja oli heillä oma talous, jota Öller hoiti. Nähtävästi -oli Alfredin asuintoverikin herännyt, sillä he näyttävät molemmat -seurustelleen nuorten heränneitten pappien kanssa, kun semmoisia -kävi Turussa (esim. markkinoilla helmikuun kahtena viimeisenä -päivänä: F. G. Hedberg, C. G. v. Essen, E. M. Rosengren y.m.), ja -kävivät myöskin Rosengrenin luona Perniössä, missä tämä oli v.t. -kappalaisena. -- Lukukausi oli viimeinen, ja Alfred kirjoittaa -23/4, että valmistukset erotutkintoon vaativat paljon työtä; hän -nukkui tuskin 5 tuntia yöllä. "Kunpa edes olisin [talvella kotona] -lukenut suomea!" hän huudahtaa, mutta aika oli mennyt "navetan-, -tallin- ja sikoläätin-tarkastuksiin(!)" -- "Miten menestyn -ylioppilastutkinnossa, on Jumalan kädessä. Voin kyllä helposti saada -reput, mutta on sekin mahdollista, että saan laudaturin. Latina, -matematiikka, venäjä, melkein kaikki minua pelottaa. Jumala johtakoon -kaikki hyvin!" -- Jos tutkinto päättyy hyvin, hän pyytää saada -matkustaa Savoon oppiakseen suomea. Siihen oli hänestä nyt suotuisin -aika, vaikka hän ei tiennyt, tulisiko hänestä maisteria. "Savoon -lähden mieluimmin sen vuoksi, että siellä _puhutaan_ hyvää suomea ja -_harjotetaan_ hyvää kristinuskoa. Syyt ovat päteviä, jonka tähden -toivon ensi kirjeessä saavani myöntävän vastauksen(!)" - -Viime ajastaan Turussa ja ensi ajastaan Helsingissä Alfred -kirjoittaa vanhemmilleen juhannusaattona: Tentit arkkipiispan ja -muun konsistorin edessä alkoivat toukokuun 29 p:nä ja kestivät 5 -päivää. Eroavaa oli 16, hän itse kuudes järjestyksessä. Kesäkuun 9 -p:nä käytiin hyvästillä opettajien luona. "Edman suuteli jokaista 3 -kertaa, joten suudelmain luku nousi 48:aan!" Ainoastaan 10 matkusti -suoraa päätä Helsinkiin. Alfred lähti viiden toverin seurassa 11 -p:nä klo 4 aamulla höyrylaivassa Storfursten ja saapui klo 7 illalla -perille. Hänen pulpettinsa kuljetus (hän teki siis jo silloin -niinkuin myöhemminkin työtä pulpetin ääressä seisoen) maksoi 5 -rupl., ja hänen oma lippunsa (kansisija) 14. Ylioppilastutkinto kävi -loistavasti. Eteläpohjalaiseen osakuntaan ilmoittautuneet saivat -kesäkuun 21 p:nä kaikki laudatur: J. A. Lindelöf, Gust. Lithén ja -Kihlman 35 ääntä ja C. G. Hällsten 21 ääntä. "Se oli kaunis ja -kunniakas tulos! -- Olisi hauskaa tietää, olenko tuottanut Teille -iloisen hetken?", Alfred päättää kertomuksensa. - - - - -III. YLIOPPILAS 1843 -- 45. - - -On harvinaista että tuleva merkkimies, minkä lahjainen liekään, jo -kouluaikanaan löytää varman pohjan elämälleen. Kihlman on kuitenkin -esimerkkinä siitä, että niin voi tapahtua. Hänen uskonnollinen -heräyksensä ja asettuminen silloisen herännäisyyden rintamaan -tietää, ei että hän oli muuttumattomasti jäävä tälle kannalle, -mutta kuitenkin että hän jo lukiolaisena tapasi sen uran, josta -hän, miten hän kehittymistään kehittyikään ja miten monipuoliseksi -hänen harrastuksensa tulivatkaan, ei koskaan luopunut: teologina -hän oli pysyvä koko elämänsä. Että näin kävi, siitä tulee ansio -herännäisyydelle, sillä mikäpä muu uskonnollinen suunta maassamme, -jos toisesta semmoisesta voi puhuakaan, olisi kyennyt aikaansaamaan -niin häviämättömän vaikutuksen. - -Topelius on jossakin sanonut, ettei mikään paremmin osota -aatteellisen liikkeen voittoa kuin se, että lapset ja alaikäiset -liittyvät siihen, ja todella ovat tiedot heräyksistä Turun ja Vaasan -koululaisten kesken huomiota ansaitsevia todistuksia herännäisyyden -valtavasta kehityksestä 1840-luvun alkuvuosina. Ei ollut paljon -enemmän kuin puoli vuosikymmentä kulunut siitä, kun tämä hengellinen -liike Paavo Ruotsalaisen sytyttämänä oli alkanut kulovalkean tavoin -levitä Pohjanmaalla sekä Länsi- ja Etelä-Suomessakin ja, huolimatta -vanhoillisten ja uskonnollisesti välinpitämättömien vastustuksista -sekä virallisista vainoista, oli se jo saavuttanut alaa, niin että -harva se seurapiiri, jopa harva se perhe, joka ei olisi saanut joko -omissa jäsenissään taikka läheisissä tuttavissaan nähdä ja kokea, -miten oppi jokapäiväisestä armonetsinnästä pelastuakseen synnin -tuottamasta kadotuksesta oli omansa muuttamaan ihmisten mieliä. - -Kuinka heränneitä arvosteltiin vanhoillisten puolella, sen olemme -nähneet rovasti Kihlmanin kirjeestä pojalleen. Totuuden mukaan on -tunnustettava, että syytöksissä lahkolaishengestä, ihmisorjuudesta, -luostarimielestä j.n.e. oli runsaasti liiottelua, jollei palavaa -uskonnollista innostusta ja hartautta tahdota semmoisilla -mainesanoilla leimata. Kerran vastaisuudessa oli Alfred Kihlman itse -kohdistava senlaatuisia syytöksiä heränneisiin, mutta nyt puheena -olevana aikana oli herännäisyys vielä puhtaimmillaan. Taistelun aika -ei ollut vielä lopussa, eikä hajaannus eikä repivä keskinäinen riita -vielä alkanut. Onneksi on sentähden katsottava, että Kihlman näin -aikaisin, liikkeen terveyden ja eheyden aikana, siihen liittyi. - -Jos Kihlmanin varhainen aseman ottaminen ajan uskonnollisessa -elämässä oli tärkeä hänen tulevaisuudelleen, oli se erikoisesti -määräävä myöskin hänen yliopistoaikaansa nähden. Se tuli näet hyvin -lyhyeksi, eikä suinkaan vähimmin siitä syystä, että yliopisto ja -sen jumaluusoppineet eivät kyenneet kiinnittämään hänen mieltään. -Kaikki teologisen tiedekunnan professorit, nimittäin dogmatiikan -prof. A. A. Laurell (v:sta 1836), kirkkohistorian prof. B. O. Lille -(v:sta 1840), raamatullisen eksegetiikan prof. A. G. Borg (v:sta -1843), teologisen moraalin (sittemmin käytännöllisen teologian) prof. -F. L. Schauman (v:sta 1843) ja teologian apulainen Jak. Algoth Gadolin -olivat vieraita herännäisyysliikkeelle. Ainoa siihen liittynyt -tiedekunnan opettaja oli heprean kielen ja kirjallisuuden dosentti -Julius Imm. Bergh, ja häneen, jota samoin kuin L. Stenbäckiä ja C. G. -von Esseniä heränneet ylioppilaat 1830-luvulta saakka olivat pitäneet -johtajanaan, Kihlman läheisesti tutustui. Muut opettajat, ja erittäin -Borg, jota hän lukiolaisena oli niin ylistänyt, tekivät häneen -enemmän tai vähemmän vastenmielisen vaikutuksen. -- Mutta palatkaamme -jälleen kertomukseemme. - - * * * * * - -Tietysti oltiin kotona iloisia Alfredin menestyksestä -ylioppilastutkinnossa, mutta ei siellä pitkään aikaan saatu -nähdä häntä itseään. Tosin ei isä ollut mitään vastannut hänen -kysymykseensä, saisiko hän matkustaa Savoon oppiakseen suomea, -mutta "koska isällä ei voinut olla mitään pätevää syytä vastata -kieltävästi", Alfred pysyi tuumassaan. Sitä paitsi hänellä aluksi -oli toinenkin syy olla kotia matkustamatta. Hän oli näet jo Turussa -saanut kutsun häihin 3 p:nä heinäk. C. G. von Essenin luokse Nygårdin -tilalle Espooseen. - -Oleskelu Helsingissä, jossa Alfredilla kesän aikana ei ollut tuttuja, -kävi hänelle pian ikäväksi, ja sentähden hän jo juhannuspäivänä -lähti Nygårdiin. Niin tuli hän siellä olleeksi puolitoista viikkoa -ja tutustui perheen naispuolisiinkin jäseniin -- rva von Esseniin -ja hänen tyttäriinsä -- joista nuorin oli tuleva hänen vaimokseen. -Kumminkaan hän ei omaisilleen mainitse heistä mitään, eikä hän -yleensä kerro koko Espoossa-olostaan muuta kuin yhden ainoan, totta -kyllä laatuaan järkyttävän tapauksen. "Eräänä päivänä menin maisteri -Essenin kanssa paikalle, jossa hänen toimestaan louhittiin kiviä. -Siellä oli louhija, en tiedä mistä syystä, tehnyt pienen nuotion. Kun -panos oli valmis, otti hän kekäleen sytyttääkseen tulikivilangan; -mutta -- nyt putosi hiili suoraan ruudin päälle, ja panos laukesi -ilman että kukaan oli ennättänyt astua askeltakaan paikalta, missä -sattui seisomaan. Minä, joka olin korkeintaan kahden sylen päässä, -pääsin eheänä!! Samoin maisteri Essen, mutta louhija itse lensi -kumoon, kasvot raadeltuina. Vielä samana päivänä hänet reellä vietiin -Helsinkiin, missä hän muutaman päivän päästä kuoli." - -Ettei Alfred edes häistä jutellut mitään kotolaisilleen, on -tuskin muuten selitettävissä kuin että hän -- tietenkin rauhan -vuoksi -- kerta kaikkiaan oli päättänyt olla vanhemmilleen mitään -kirjoittamatta heränneistä. Ja kumminkin olivat häät, joissa Essenin -käly Aleksandra Arppe ja Säämingin lukkari Pietari Venell, sekä hänen -vanhin tytärpuolensa Hilda Fabritius ja Pihlajaveden kappalainen -Frans Henr. Bergroth yhdellä kertaa vihittiin, merkillisimpiä -tapahtumia herännäisyyden historiassa -- tietysti ei morsiusparien -vuoksi, vaan erinäisten seikkojen tähden, jotka sattuivat -häävieraitten kesken. Jo ennen. L. Stenbäckin elämäkerrassa, -kerrottuani näistä häistä laajemmin kuin tässä voi kysymykseen -tulla, muistutan tässä ainoastaan pääkohdasta. Vieraitten joukossa -nähtiin Paavo Ruotsalainen, lähes kolmekymmentä heränneitten -tunnetuimpaa pappia Pohjanmaalta ja muista maan osista ja vihdoin -myöskin ruotsalainen evankelinen maallikkosaarnaaja C. O. Rosenius, -joka Stenbäckin kehotuksesta oli varta vasten saapunut tilaisuuteen -mieskohtaisesti tutustuakseen Suomen herännäisyysliikkeeseen ja -sen johtajiin. Viimemainitun läsnäolo, se suorasukainen, loukkaava -tapa, millä Paavo Ruotsalainen julkilausui vastenmielisyyden, -jonka ulkomaalainen vieras oli hänessä ja muissakin meikäläisissä -herättänyt, ja toiselta puolen se perin epäedullinen käsitys, jonka -tämä sai heränneistämme ja vei mukanaan Ruotsiin -- se se oli, joka -aiheutti, että "Venellin häistä" puhuttiin ympäri Suomennientä. -- -Alfred Kihlman, joka vuotta ennen oli jäänyt Turkuun oppiakseen -pappeinkokouksessa tuntemaan "Suomen maineikkaimmat miehet", sai -täällä nähdä monta, jota turhaan oli sinne odotettu, ja tietenkin hän -oli harras osanottaja seurusteluun, joka häissä oli tarjona. Vielä -vanhoilla päivilläänkin, kun minä kerätessäni aineksia Stenbäckin -elämäkertaan otin Espoon häät puheeksi, olivat ne hänellä hyvässä -muistissa, ja erittäinkin hän mainitsi täällä ensi kerran tavanneensa -Stenbäckin. - -Heinäkuun 5 p:nä häävieraat hajaantuivat. Ainakin lähti silloin -Alfred Kihlman luutnantti G. A. Collianderin, Venellin ja hänen -nuoren vaimonsa, Paavo Ruotsalaisen y.m. seurassa Valkealaan, -minne luutnantti oli kutsunut hänet viettämään kesää omistamallaan -samannimisellä tilalla. Collianderin ja hänen poikansa, Aleksanterin, -hän nähtävästi oli oppinut tuntemaan Helsingissä, sillä jo sieltä -kirjoittaessaan hän mainitsee kutsun. "Colliander on rikas -tilanomistaja; siellä [Valkealassa] kuuluu olevan suuri liike, kansa -on suomalaista; sitä paitsi on siellä muutamia nuoria oppilaita, -jotka eivät osaa muuta kuin saksaa ja joiden kanssa ehkä sopii -harjotella saksankielen puhumista." Siinä ne tiedot, jotka Alfred -antoi omaisilleen; hän jätti kertomatta, että nuori Colliander, joka -oli tullut ylioppilaaksi 1839, Julius Berghin y.m. vaikutuksesta oli -herännyt, ja että myöhemmin isäkin, ensin oltuaan pahoillaan poikansa -kääntymyksestä, oli täydestä sydämestään liittynyt heränneisiin. [_M. -Rosendal_, m.p. II, siv. 448.] Semmoisina oli Alfred, ehkä Berghin -luona, tavannut heidät, ja varmaankin juuri yhtäläinen uskonnollinen -vakaumus aiheutti, että luutnantti kutsui nuoren pohjalaisen -ylioppilaan maatilalleen suomenkieltä opettelemaan. - -Ainoassa kirjeessään tältä matkalta (25/7 1843) Alfred sanoo joka -päivä lukevansa Renvallin suomen kielioppia sekä suomalaista -raamattua ruotsalaisen raamatun ja Heleniuksen sanakirjan avulla -ja sen ohella harjottelevansa suomen puhumista niin paljon kuin -mahdollista oli. Sitä paitsi hän, niinkuin almanakka-muistiinpanot -todistavat, seurusteli pitäjän pappisperheissä y.m. Jopa on 10 p:nä -heinäk. (neljä päivää Valkealaantulon jälkeen!) muistiin pantu -hämmästyttävä uutinen: "Blef -- förlofvad med Sofie W[ahlber]g" -(Menin kihloihin Sofie W--gin kanssa). Neiti oli kappalaisen, Erik -Wahlbergin, tytär, mutta muutoin on asia täydellinen arvoitus. Siitä -näet ei ole olemassa mitään muuta tietoa. Jos olisi kyseessä vähemmän -vakava nuorukainen kuin Alfred Kihlman, käsittäisi muistiinpanon -mieluimmin pilaksi; mutta nyt voi tuskin muuta ajatella kuin että -kihlaus todella tapahtui ja taas yhtä äkkiä purettiin. Neiti kuuluu -olleen Kihlmania 7 vuotta vanhempi, ulkonäöltään viehättävä ja -luonteeltaan "romanttisuuteen taipuva". On siis oletettava, että -hän mielistellen sai kokemattoman nuorukaisen pauloihinsa, mutta -että sitten Collianderit, jotka paremmin tunsivat neidin, saivat -Kihlmanin peräytymään. Kumminkin on tapaus semmoisenaan ilmeisessä -ristiriidassa sekä Alfredin luonteen että heränneitten yleisen -menettelyn kanssa. Olisikohan mahdollista, että pojan peräytymiseen -olisi vaikuttanut isän varotus: "Ainoastaan kirjeestäsi tunnemme -niiden nimet, joiden luona oleskelet. Älä ole heille liian kauan -vaivaksi! Anna mahdollisimman vähän palvella itseäsi! Ole varoillasi --- naisten suhteen!" -- Heinäkuun 24 p:nä Alfred matkusti Anjalan -Rabbelugniin, tohtorin leskirouva Cleven luokse, jonka heränneisiin -poikiin, Ottoon ja Fredrikiin, hän oli jo Helsingissä tutustunut. -Rabbelugnista, mistä Alfred kirjoitti viimemainitun kirjeen -vanhemmilleen, hän ja Fredrik lähtivät tiistaina 25 p:nä klo 5 i.p. -jalkamatkalle ja saapuivat, katseltuaan Ummeljoen sahan ja kosken, -klo 9 Anjalaan, jossa viettivät yön suntion aitassa. Seuraavana -päivänä katseltiin Anjalan putousta ja ruhtinas Menshikowin asuntoa -(edellisenä vuotena oli senaatin toimesta suuri maatila lahjotettu -ruhtinaalle, Suomen silloiselle kenraalikuvernöörille), juotiin -kahvia parooni Wredellä Wredebyyssä sekä kuljettiin veneellä ja -hevosella Korkeakoskelle. Torstai, unikekojen päivä, oli sateinen, -mutta silti jatkaen retkeä nähtiin Korkeakoski, Kymen linnoitus, -Kotka ja Kymen kirkkomaa; yötä oltiin Kymen kirkonkylässä. -Perjantaina käveltiin 2 peninkulmaa Haminaan, jossa katseltiin -kadettikoulua y.m. Sieltä palattiin lauvantaina osaksi jalan, -osaksi hevosella Rabbelugniin. Fredrik Clevelle näkyy matka olleen -rasittava, sillä koko sunnuntain hän oli sairas; Alfred sitä vastoin -pysyi reippaana, ui maanantaina Kymijoessa ja palasi tiistaina -elokuun 1 p:nä Valkealaan. - - * * * * * - -Paluumatkalle Alfred lähti 16 p:nä elok. yhdessä Aleksanteri -Collianderin kanssa, joka aikoi Etelä-Pohjanmaalla seurata isänsä -ystävää, kihlakunnan tuomaria J. Fr. Gottsmania, käräjillä. Vaikka -kyydillä kuljettiin, oli kulku hidasta, sillä ajan tapaa noudattaen -matkustajat alinomaa poikkesivat tuttavien luokse päiväksi tai -useammaksikin. Siten käytiin Matias Enrothilla (missä?),[Enroth -vihittiin papiksi 16/12 1843, vietti, niinkuin alemp. kerrotaan, -tammikuulla 1844 häitään Vaasassa ja oli ensin kirkkoherran apulainen -Akaassa.] Julius Berghin luona Peskan talossa Ruovedellä, N. G. -Malmbergillä Lapualla, F. O. Durchmanilla Isossakyrössä, Fredr. -Östringillä Munsalassa ja vielä muuallakin. Uudessakaarlepyyssä -Alfred erosi matkatoveristaan ja tuli kotia 28 p:nä illalla. Matka -oli siis kestänyt lähes kaksi viikkoa. - -Alfred jäi syyslukukaudeksi Kruununkylään ja eli siellä jotenkin -tavallista ylioppilaan kotielämää. Hän otti osaa perheen -seurusteluun pitäjäläisten kanssa, joista kappalainen H. W. Wegelius -useimmin mainitaan, lueskeli Homerosta, oli toisinaan kalassa tai -luistelemassa (kastui ensi kerralla vyötäisiin asti), saarnasi -kaikkiaan kolme kertaa ja avusti muutenkin isäänsä j.n.e. Marraskuun -27 p:nä hän lähti Ylikannukseen ystävänsä, s.v. papiksi vihityn Is. -Otto Appelbergin luokse ja sitte tämän seurassa Jonas Laguksen luo -Ylivieskaan, missä oltiin seuroissa samoin kuin Ylikannuksessa, -kun sinne oli palattu 2 p:nä jouluk. Matka oli hengellisesti -virkistävä, sillä tultuaan kotiin 5 p:nä Alfred merkitsee ikäänkuin -matkan tuloksena: "Djefvulen var bra arg" (paholainen oli hyvin -kiukuissaan). Että Lagus oli syynä siihen, huomaa siitä, että -Alfred uutena vuotena jälleen tavattuaan Laguksen (Kruununkylässä) -uudelleen kirjoittaa: "Djefvulen grufligen förargad" (p. oli kauhean -vihastunut). - -Muistiinpanoista ei näe muuta kuin että Alfred viihtyi kotona, -mutta ensimäisessä kirjeessä, jonka hän tammikuun keskivaiheilla -1844 palattuaan Helsinkiin kirjoittaa sieltä, me kohtaamme -merkittävän viittauksen pojan ja vanhempien keskinäiseen suhteeseen -vastakuluneena aikana. Hän sanoo eroamisen kotoa, jossa oli ollut -puoli viidettä kuukautta, tuntuneen raskaalta ja tuskalliselta. -Syynä ei kuitenkaan ollut se, että hänen rakkautensa vanhempiin -olisi pitkästä yhdessäolosta kiihtynyt, "sillä sydämeni sykkii aina -lämpimästi Teidän puolestanne, jopa lämpimämmin etäällä ollessani, -kun minua eivät loukkaa kotona alituisesti viritetyt esteet saavuttaa -sitä päämäärää, jota Jumalan omasta kutsumuksesta harrastan, -nimittäin sielun autuasta rauhaa ja lepoa Jumalassa", vaan ajatus, -"että kuolema voisi viedä pois toisen tai toisen meistä ennenkuin -uudestaan yhdytään". Tiesipä hän, että ihminen herää toiseen elämään -haudan tuolla puolen semmoisena kuin hän täällä kuoleman uneen vaipui -ja ijäisesti semmoisena pysyy, sekä että Kruununkylässä aika hiipii -niin ohi, ettei ennätetä ajatellakaan oikeata parannusta. Sitä -paitsi oli hän luultavasti itsekin epäviisaudellaan ja esimerkillään -ehkäissyt Jumalan hengen työtä johtaa vanhempiensa sydämet synnin ja -maailman palveluksesta. Näitä miettien oli hän ollut murheellinen -matkallaan. - - * * * * * - -Alfred oli lähtenyt kotoa ylioppilas F. V. Bergin (Kokkolasta) -kanssa ja oltuaan yötä heränneen kauppiaan K. J. Collanderin luona -Uudessakaarlepyyssä seuraavana päivänä (16/1) saapunut Vaasaan. -Siellä hän poikkesi toisen heränneen kauppiaan, Gabr. Revellin, -luokse, jonka perhe vanhastaan oli hänelle tuttu. [Turusta Alfred -Kihlman usein oli lähettänyt terveisiä rouva Hedda Revellille (o. -s. Hamrén), jonka sisar, nti Lotta Hamrén, jonkun aika oleskeli -Kihlmanin perheessä ennenkuin (7/3 1844) meni naimisiin nimismies -K. J. Strömmerin kanssa. Heidän äitinsä, vaskenvalajan leski Anna -Elisabet Hamrén oli o.s. Sinius, joten Alfred äidin puolelta oli -sukuakin. -- Olof Helander kirjoittaa Reinhold veljelleen Vaasasta -(16/10 1843): "Niistä, jotka nyt ovat täällä heränneet, tahdon -mainita rouva [Hedda] Revellin, joka on täydessä touhussa, ja -sitäpaitsi nuoren rouva Grenmanin, joka puolittain on päättänyt -seurata hyvää ystäväänsä rouva R:iä."] Revellillä oli juuri ennen -hänen tuloaan pieni tyttölapsi kuollut, mutta siitä huolimatta -oli vieras tervetullut. Muuten ei Alfred paljon häirinnytkään -isäntäväkeään, sillä hän meni ystävänsä Enrothin ja Pyhäjoen -kirkkoherra-vainajan G. A. Appelbergin tyttären, Katar. Sofian, -häihin, joita paraikaa vietettiin; hänen tullessaan oli vihkiminen -jo tapahtunut. Häävieraitten joukossa hän tapasi paitsi muita -ystäviä Collianderin, jonka seurassa edellisenä syksynä oli tullut -Valkealasta ja joka nyt päätti seurata Alfredia ja Bergiä Helsinkiin. -Colliander oli lähinnä edellisenä aikana oleskellut Durchmanilla -Isossakyrössä ja tämän kanssa tullut häihin. Kun sitte toisena -päivänä oli oltu seuroissa morsiamen äidin luona, lähtivät kaikki -yhdessä, ja Durchman kutsui matkustavaiset luokseen yöksi. Seuraavana -aamuna oltiin kuitenkin varhain liikkeellä ja samoin muinakin, -mutta huonojen ilmojen tähden saavuttiin Helsinkiin vasta 21 p:nä, -sunnuntai-iltana. Ruovedeltä asti Alfred Kihlman ja Colliander olivat -matkustaneet kahden, syystä että Bergin heikon terveytensä vuoksi -oli pakko jättäytyä jälkeen. Yksin ei häntä kuitenkaan jätetty, vaan -seurasi häntä Collianderin palvelija. - -Mielialasta, millä ystävykset saapuivat perille, Alfred kirjoittaa: -"Hyvin tietäen että Helsingissä-olomme tulisi paljon vaikuttamaan -sekä maalliseen elämäämme että hengelliseen ja ijäiseen etuumme, -olimme jotenkin samalla mielellä kuin kenraali, joka valmistautuu -ratkaisevaan taisteluun(!)" Kumminkin hänen kirjeensä kotia -eivät sisällä paljon tietoja siitä elämästä, johon hän nyt tuli. -Syystä, jonka jo tunnemme, Alfred vanhemmilleen kirjoittaa miltei -yksinomaisesti ulkonaisista seikoista. Sitä vastoin hän ei puhu -juuri mitään tovereistaan eikä seurustelustaan eikä sisällisestä -elämästään. Mutta yksistään hänen mainitsemainsa ystävien nimet -ja useat pikku piirteet, jotka tarkoituksettomasti esiintyvät, -ilmaisevat, että hän johdonmukaisesti pyrki edistymään siihen -suuntaan, jonka hän jo Turussa oli valinnut. Jo Helsinkiin-tulonsa -jälkeisenä päivänä Kihlman sopi silloisen filos. kandidaatin -(sittemmin professorin) A. W. eli niinkuin hän tähän aikaan nimitti -itseään Antero Ingmanin kanssa, että he asuisivat yhdessä turkkuri -Mattssonin talossa Kolmikulmaisen torin varrella. Talossa, joka -vanhastaan oli tunnettu ylioppilaiden asuinpaikkana, oli Ingman -vuokrannut pienemmän rakennuksen kolmihuoneisen yläkerran. Yhden -huoneen hän oli luovuttanut ylioppilaille G. W. Lybäckille ja -Birger Vegeliukselle, toisessa hän asui itse, ja kolmannessa -asui Kihlman. Kaksi jälkimäistä huonetta oli toistensa vieressä, -ja pitivät Ingman ja Kihlman yhteistä taloutta: neitsyt Karolla -Kask, "vanha, pohjalaisten uskollinen palvelijatar", kantoi heille -päivällisen läheisestä ruokalasta; aamuin ja illoin syötiin leipää, -voita, palvattua lihaa ja maitoa. Ensi kirjeessään Alfred tosin -sanoo aikoneensa syödä päivällistä yhdessä ylioppilas (myöhemmin -arkkiaatteri Otto) Hjeltin kanssa, mutta tietysti tuuma raukesi, kun -yhteiselämä Ingmanin kanssa alkoi. - -Kihlmanin joutuminen Ingmanin asuintoveriksi oli epäilemättä -sangen tärkeää hänen kehitykseensä nähden. Totta kyllä olivat he -luonteeltaan hyvin erilaisia: toinen herkkä tunneihminen, toinen -tyynesti harkitseva. Mutta kumminkin oli Ingmanilla edellytyksiä -vaikuttaakseen Kihlmaniin. Kuusi vuotta vanhempana ja kandidaattina -hän oli edellä ei ainoastaan kirjatiedoissa vaan myöskin niissä -hengellisissä harrastuksissa, joihin nuorempikin toveri sydämensä -innolla oli antautunut. Ingmankin oli herännyt ja oli (julkaisemalla -kirjasen: "Ännu några ord om pietismen", 1843) jo ottanut osaa -herännäisyysliikkeen aiheuttamaan julkiseen väittelyynkin; sitä -paitsi oli hän silloisen nuoren Suomen hartaimpia miehiä, Kalevalan -ihailija ja suomenkielen innostunut viljelijä. Tämä viimeinen seikka -selittänee, että Kihlman, vaikka hän jo Turussa oli ajatellut -suomenkielen oppimisen tärkeyttä, pian toisin sanoin puhuu sen -merkityksestä. - -Vihdoin mainittakoon yksi seikka, joka aivan erikoisesti on voinut -Kihlmaniin vaikuttaa. Ingman oli kihloissa Essenin keskimmäisen -tytärpuolen, Lina Fabritiuksen, kanssa, ja mikä on erittäin -merkittävä, heitä yhdisti ei ainoastaan yhteinen uskonnollinen -vakaumus, vaan myöskin rakkaus. [Sen huomaa eräästä kirjeestä, -jonka Ingman 15/12 1843 Helsingistä kirjoitti tulevalle kälylleen, -Hilda Bergrothille. Siitä otettakoon seuraavat rivit: "Tulit kai, -rakas Hilda, sangen noloksi, kun tullessasi Peskaan [Malmbergin, -J. Berghin, Ingmanin y.m. heränneitten pappien yhteisesti omistama -talo Ruovedellä] et enää tavannutkaan minua siellä. -- Mutta miksi -onkaan sinulla niin viehättävä sisar kuin tuo Lina on. Se oli hänen -syynsä, etten viihtynyt synkässä, yksinäisessä Peskassa, vaan -muitten muuttolintujen tapaan rakkauden siipien kantamana riensin -lämpimille seuduille. Tietänet, Hilda, omasta kokemuksestasi, miten -on tuskallista ja vaikeaa kauan olla erillään rakastetustaan. -Kuitenkaan minulla nyt ei ole syytä valittaa, sillä koko tämän -pitkän (minulle lyhyen) syksyn olen luonnollisilla, likinäköisillä -silmilläni saanut katsella morsiantani, sillä Lina ja [nuorin sisar -Angelika] Gela ovat jo noin 6 viikkoa olleet täällä voimistelemassa. -Ja voit ajatella, kuinka hupaista meillä on ollut. Meistä molemmista -on kumminkin kiusallista olla kauan kihlattuina. Ihanteellinen -kosimiselämä on mielestäni hengellisessä suhteessa -- joskus ollut -minulle vastuksena. Sen vuoksi olemme vähin miettineet viettää häitä -jo tulevana talvena. -- -- -- Tässä lähetän sinulle joululahjaksi -[julkaisemani] sangen huonon kirjasen pietismistä. Pidä se sentään -muistona Linan Antero Vipuselta. - -"P. S. Meidän kesken, Lina ei ollenkaan pidä sointuvasta suomalaisesta -nimestä: Antero Vipunen. Niin pilattu suomalainen korva sillä tytöllä -on -- huolimatta soitannollisista lahjoistaan."] Ingmanin läheinen -suhde Nygårdin perheeseen oli omansa saamaan Kihlmaninkin lähenemään -sitä, samalla kun leikkisän ja humoristisen toverin vilpitön rakkaus -morsiameensa oli hänelle noudattamisen arvoinen esikuva. - -Mutta selvää on, että Ingman ei ollut ainoa, joka tänä aikana -vaikutti Kihlmaniin. Tiedämmehän, että hän jo ennen oli tutustunut -lukuisiin heränneisiin ja että hän pyrkimistään pyrki samanmielisten -yhteyteen. Ymmärrettävästi hän Helsingissäkin etsi heidän seuraansa, -ja aika oli semmoinen, ettei aiheita puuttunut keskusteluihin, -jotka olivat omansa samassa määrässä kiinnittämään Kihlmanin -laatuisen nuoren miehen mieltä kuin kehittämään hänen käsitystään -hengellisistä ja kansallisistakin kysymyksistä. V. 1844 leimahti näet -edellisenä vuonna virinnyt riita uuden evankelisen suunnan ja vanhan -herännäisyyden välillä ilmi liekkiin, ja samana vuonna J. V. Snellman -alkoi Saima-lehtensä avulla levittää uusia, innostuttavia aatteitaan -kansan ja maan tulevaisuudesta. Luonnollista on, että F. G. Hedbergin -aikaansaama hajaannus heränneissä sitä enemmän koski Kihlmaniin, kun -hän Turussa oli tullut läheiseen tuttavuuteen hänen kanssaan; mutta -silti ei ole tiettynä, että hän olisi epäillyt, kummalle puolelle -kääntyisi. Hän pysyi sillä kannalla, jolla oli seisonut. Että -taasen Kihlman lueskeli Saimaa ja sen herättävistä kirjoituksista -vastaanotti pysyviä vaikutelmia, sen on hän itse vanhempina päivinään -tunnustanut. -- Vihdoin muistettakoon, että tänä kevätlukukautena -tapahtui Lauri Stenbäckin yritys päästä yliopiston opettajaksi, -yritys, joka oli turha, mutta ei sittenkään ollut luettava tappioksi. -Vaikka yliopiston ovet suljettiin häneltä senvuoksi, että hän oli -pietisti, arvostelivat useat korkeakoulun etevimmät miehet häntä ja -hänen edustamaansa suuntaa niin kunnioittavasti ja tunnustavasti, -että hetkellinen vastoinkäyminen, avaten monen silmät, muuttui -herännäisyydelle pysyväksi eduksi. -- Mutta, niinkuin jo on sanottu, -kirjeissään kotia Kihlman syrjäytti sentapaiset seikat, joihin -tässä on viitattu. Ne toverit, paitsi Ingmania, joiden kanssa -Kihlman näyttää enimmin seurustelleen, olivat R. Helander, Edv. -Leon. Levón, Cleve veljekset (Otto ja Fredrik, jotka molemmat, -keväämpänä, makasivat sairaina kotona) [Fredrik Cleve kirjoitti 13/5 -R. Helanderille ja pyysi häntä viemään veljesten lääkärintodistukset -yliopiston viranomaisille. Samassa hän lähetti terveisiä Kihlmanille, -Nylanderille, Ingmanille, Collianderille ja Levónille.], And. Abr. -Favorin (s. 1818, ensin medisinari, sitten heränneenä ruvennut -teologiksi), G. R. Petterson, Ad. Abr. Nylander ja A. Colliander. -Säännöllisiä kokouksia eli seuroja ei tähän aikaan pidetty, mutta -joskus kokoonnuttiin sentään Julius Berghin luona. Niin esim. on -Kihlman 26 p. tammik. merkinnyt almanakkaansa: "Illalla Berghillä, -jossa paitsi veljiä oli muutamia Säämingin talonpoikia." Toisinaan -pari, kolme yhdessä käytiin Espoossa pitäjänapulaisen sijaisen G. B. -Hildénin taikka Essenin luona. - - * * * * * - -Vanhemmat vastasivat kahden kuukauden äänettömyydellä Alfredin -mietiskelyihin siitä, miten hänen uskonnollinen elämänsä kotona oli -ollut esteiden ympäröimä. Vihdoin saatuaan kirjeen hän 23/3 sepitti -vastauksen, joka -- ilmeisesti hänen aavistamattaan -- oli omansa -herättämään ja todella herättikin uutta mielipahaa hänen omaisissaan. -Valittaen, että hänelle niin harvoin kirjoitettiin kotoa, hän -käytti niin liioiteltuja sanoja, että ne tuntuivat ivallisilta ja -pistäviltä, vaikka kirjoittaja nähtävästi vain noudatti luontaista -taipumustaan pilansekaiseen kieleen, jonka kirpeätä makua hän itse ei -huomannut. Hänestä olisi vanhemmilla ollut yllin kyllin tilaisuutta -kirjoittaa, kaksi kertaa viikossa meni posti Helsinkiin ja kolme -hevosta tallissa odotti muka ainoastaan saada liikkua. Joskus oli -hän aikonut kirjoittaa, mutta häntä oli estänyt epätietoisuus siitä, -elivätkö vanhemmat vielä vai lahosivatko aikoja sitten Kruununkylän -yksinäisessä kirkkotarhassa. Nyt hän kuitenkin sydämestään iloitsi, -kun hän kirjeestä huomasi heidän olevan hyvissä voimissa sekä että -he eivät vielä olleet unohtaneet, että heillä oli poika Helsingissä. -Vieläpä hän siteerasi Karollan murinaa siitä, että kotoa ei oltu -lähetetty mitään ruokatavaroita j.n.e. Siihen isä vastasi, että pojan -"kurittajaääni" (ton af tuktomästare) olisi vanhempia hämmästyttänyt, -"jollemme ennenkin joskus olisi saaneet tottua siihen ja jollemme -tietäisi, että se kuuluu uskontunnustukseesi". Ja hän huomauttaa -sitte seikkaperäisesti, kuinka Alfred oli väärin arvostellut oloja, -ja lisää että pojan tapa syyttää toisia ja varsinkin vanhempiansa -saattaisi mahdollisesti aikaansaada semmoisen kylmähkön suhteen, -jonka hän olettaa heidän puoleltaan jo todellisuudeksi tulleen. --- Tämä kirje sai Alfredin puolestaan vakuuttamaan (3/5), että -hän ei suinkaan ollut mitään pahaa tarkoittanut. Jos hänen -kirjeessään todella oli jotain loukkaavaa, niin oli se johtunut -"liioittelevasta ja sopimattomasta leikillisyydestä, s.o. sulasta -ymmärtämättömyydestä", ja hän pyysi vanhemmiltaan anteeksi sekä -myöskin, etteivät he väärin lukisi sitä hänen uskontunnustuksensa -syyksi, jolla toden totta ei ollut mitään yhteyttä sen kanssa. - -Yllä mainitusta kirjeestä, jonka alkupuoli -- niinkuin isän -viittaus Alfredin uskontunnustukseen todistaa -- ei parantanut sitä -kireää väliä, joka jälkimäisen heräyksen jälkeen yhä jatkui pojan -ja vanhempien kesken, on vielä merkittävä pari seikkaa. Alfred -pyytää jälleen tänä kesänä saada oleskella Savossa, oppiakseen -"äidinkieltänsä, suomea". -- "Minä toivon", sanoo hän, "ettei -Teille, jotka jo puoli vuosisataa olette keränneet elämänkokemuksen -aarteita, suomenkielen välttämättömyys ole tuntematon. Mutta miksi -juuri Savossa? 1:o sentähden että siellä puhutaan puhdasta ja -voimakasta suomea, 2:o sentähden että silloin saisin nauttia etevän, -käytännöllisen ja teoreettisen suomalaisen, asuintoverini Ingmanin, -johtoa. Hän, joka tulevana Vaasan lukion apulaisena on opettava -suomenkieltä, aikoo myöskin sinne tutkimuksia varten suomalaisessa -kirjallisuudessa. Minulle, tietämättömälle, olisi hänen seuransa -sangen otollinen." -- Seuraavana sunnuntaina oli Alfred lähtevä -Espooseen hautajaisiin; "Essenin nuorin tytär, Hanna, oli kuollut -hinkuyskään, ja oli siellä suuri suru". - -Jo ennenkuin Alfred sai mitään vastausta, kirjoitti hän kaksi -uutta kirjettä, kertoakseen ankaranlaisesta vatsataudista, joka -huhtikuulla vaivasi häntä. Erään osakuntalaisen, lääkäriksi -valmistautuvan Gust. Appelbergin hoidolla hän kuitenkin vähitellen -toipui, mutta kauan jälestäpäinkin hän tunsi voimattomuutta. -- -Kaikissa näissä kirjeissä Alfred oli pyytänyt rahaa, jota hän saikin -runsaanlaisissa annoksissa. Kun isä lievästi viittaa siihen, että -vähemmälläkin pitäisi voida tulla toimeen, lähettää Alfred tarkan -tilinteon "Menoista ja tuloista kevätlukukautena 1844" -- niin -tarkan, että vain 42 kop:n ero on olemassa meno- ja tulopuolien -välillä. Selittäessään miten rahaa oli niin paljon mennyt, hän muun -muassa lausuu: "Että jokunen kirja olisi voinut olla ostamatta, sitä -en kiellä. Meillä on kullakin heikkoutemme ja huvimme, erilaiset -eri yksilöillä. Te tiedätte minun antavan suurempaa arvoa hyville -kirjoille kuin kaikenlaisille kalliille maallisille huvituksille. -Senvuoksi ei voitane kummeksia, että olen uhrannut heikkoudelleni. --- Osakunta (Nation) on aikonut tilata Ranskasta yhden kappaleen -Laokoonryhmää (ks. Virgil. Aeneid. Lib. II: v. 200 -- 230) sillä -koristaakseen kokoushuonettaan. Sen menon, joka jokaisen jäsenen -täytyy suorittaa, olen merkinnyt sanoilla: osakunta-meno (nationell -utgift)." - -Mitä Alfred oli toimittanut ensi lukukautenaan Helsingissä saadaan -tietää kirjeestä, joka on päivätty Porvoossa sunnuntaiaamuna 9/6, -vanhempien "toisena hääpäivänä", s.o. hopeahääpäivänä (jota nimitystä -ei kuitenkaan käytetä). Hän oli jo silloin matkalla Rautalammin -kappeliin, Suonenjoelle, missä aikoi viettää kesänsä, ja oli hänellä -toverina Niilo Henrik Bergh, joka vanhan isänsä sijaisena hoiti -kappalaisen virkaa mainitussa seurakunnassa. -- Hän oli tyytymätön -siihen mitä oli aikaansaanut menneenä neljänä kuukautena (joista -sairaus oli vienyt yhden); hän oli muka vain lukenut muutamia -lauluja Homeroksesta, 20 psalmia hepreaa, kirjoittanut muutamia -latinaisia aineita prof. Gyldénille, lukenut latinaa, saksaa y.m. -Mutta vähitellen käy ilmi, että hän toukokuulla oli suorittanut -n.s. "Suuren (pienen!) teologian tutkinnon" sekä kirjoituskokeet: -pro seminario (ruotsiksi) ja pro exercitio (latinaksi) ja -saanut tutkinnossa arvolauseen "erittäin kiitettävät tiedot" ja -kirjoituksissa: "approbatur cum laude" ja "admittitur". -- "Variatio -delectat, sanoo sananlasku sievästi", lisää hän leikillisesti -viitaten vaihteleviin arvolauseihin. Paitsi häntä saivat useat -muutkin (esim. Lindelöf) admittitur. -- Lopulta olivat siis tulokset -aika hyvät. Mutta ihastunut Alfred ei mitenkään ollut Helsinkiin. Hän -sanoo kaupunkia "sietämättömäksi ja ikäväksi" ja huudahtaa: "kunpa -ensimäinen lukukausi olisi ollut viimeinenkin." Syy tyytymättömyyteen -jää sanomatta. - - * * * * * - -Mitä Kihlman teki Porvoossa, jossa hän viipyi puolitoista viikkoa, -sitä ei näy muistiinpanoista. Mahdollisesti oli hän siellä vain -seuran vuoksi, sillä vähitellen tulivat sinne myöskin Julius Bergh -perheineen, Petterson, Colliander ja Ingman, jolloin vihdoin kaikki -lähtivät, kahdessa joukossa, Valkealaan Collianderille. Matkalla, -kertoo Alfred kirjeessä kotia, "kävimme tohtorinrouva Cleven kahden -kuolevan pojan luona, joista toinen [Fredrik] sairastaa keuhkotautia, -toinen [Otto] kouristustautia. Molemmat olivat taitavia ja kaikissa -suhteissa lupaavia nuorukaisia; nyt he ovat haudan partaalla". -Sairaista toipui kuitenkin Otto, joka myöhemmin tuli tunnetuksi -hartaana heränneenä pappina. -- Valkealassa, "jossa minut nyt -jälleen, samoinkuin viime kesänä, vastaanotettiin ja kohdeltiin mitä -suurimmalla rakkaudella ja ystävyydellä aivan kuin olisin ollut -perheen jäsen", Alfred viipyi kolmatta päivää. Syystä että mainitut -matkustavaiset olivat keskenään hyviä ystäviä ja matkustivat samaan -suuntaan, heitä näyttää huvittaneen vaihtaa matkaseuraa. Alfred -oli Porvoosta tullut Ingmanin kanssa, mutta hän lähti Valkealasta -Julius Berghin perheen seurassa; kumminkin kaikki jälleen yhtyivät -Suonenjoen pappilassa lauvantaina kesäkuun 22 p:nä. - -Kohta juhannuksen jälkeen Kihlman ja Ingman muuttivat asumaan -Rajakorven taloon, johon pappilasta päästiin sekä veneellä soutaen -että maitse, ja siellä edellinen nyt alkoi opetella suomea lukemalla -ja harjoittamalla puhumista talonväen kanssa. Suotuisinta aikaa -siihen olivat ne heinäkuun viikot, joiksi Ingman juodakseen -terveysvettä asettui toiseen paikkaan, lähemmäksi lähdettä, mistä -vesi saatiin. Silloin Kihlmanin oli pakko puhua yksistään suomea, -joka nähtävästi tuotti hänelle paljon vaikeuksia. Vasta heinäkuun -lopulla hän mainitsee "hämmästyksekseen ja ilokseen kirkossa -ymmärtäneensä suurimman osan saarnaa". Muuten hän parhaiten ymmärsi -juuri uskonnollista kieltä, senvuoksi että oli lukenut hengellistä -suomalaista kirjallisuutta. "Voi, jos minä lapsuudesta olisin oppinut -suomea puhua (sic)!" hän huudahtaa suomeksi keskellä ruotsinkielistä -kirjettä. - -Yleensä kesä ilmojen puolesta ei ollut kauneimpia, mutta ei se -estänyt Kihlmania nauttimasta maallaolostaan. Pappilassa hän oli -alituinen vieras. Pari kertaa hän oli kalalla, toisen kerran -Niilon, toisen kerran Julius Berghin kanssa, mutta tavallisemmin -oli yhdessäolo henkevämpää laatua. Pappilassa kävi pitkin kesää -kaukaisempia ja läheisempiä vieraita, herrasväkeä ja talonpoikia, -joita halu kuulla Bergh-veljesten opetuksia ja neuvoja uskonasioissa -sinne houkutteli, ja kaikkiin näihin Kihlman tutustui, milloin -eivät ennestään olleet tuttuja. Kävijöistä mainittakoon luutnantti -Colliander rouvineen, J. J. Rahm Rautalammilta, Paavo Ruotsalainen -(12-13/7), A. A. Favorin, Niilo Gabr. Arppe j.n.e. kauempaa -sekä Korhoset, Markkaset, Vepsäläiset y.m. omasta seurakunnasta. -Oltuaan Paavon seurassa Kihlman on merkinnyt almanakkaansa: "oli -hyvin hauskaa tänä iltapäivänä." Toisinaan kävivät myöskin "kaikki -pappilasta" Rajakorvella, ja kun se ensi kerran tapahtui (30/6), -hän panee muistiin: "kuulin ensi kerran kielillä puhuvia naisia -(språktalerskor)." Sittemmin mainitaan vielä pari kolme kertaa, että -"Lisette [neiti Maria Elisabet, Bergh-veljesten sisar] puhui". Niin -esim. 28/7: "L[isette] p[uhui]. Älä unohda: Matth. 24: 23-25; Voi -niitä, jotka asuvat maan päällä; sillä perkele tietäen, ettei hänen -aikansa ole pitkä" j.n.e. Niin myöskin 15/8 "L[isette] p[uhui]. -Voi! kuinka hauskaa! Matkustin edes ja takaisin Raja[korve]lle -Juliuksen, [hänen rouvansa] Olivian [o. s. Bergroth] ja Lisetten -kanssa." -- Erityistä hupia, kokemusta ja oppia tuottivat varmaan -Kihlmanille monet Bergh-veljesten seurassa tehdyt retkeilyt -Suonenjoella. He kävivät näet useat kerrat tapaamassa ylempänä -mainituita ja muita heränneitä talonpoikia. Kaupungissa kasvanut ja -ainoastaan ruotsalaiseen kansaan tutustunut Kihlman sai nyt nähdä -ja perehtyä savolaisten elämään. Kuitenkin hän valittaa, että huono -kielentaitonsa esti häntä hyötymästä seurustelusta hurskaitten -talonpoikien kanssa niinkuin muutoin olisi mahdollista ollut. Sillä -vaikka moni oli nukahtanut sen herätyksen jälkeen, joka seurakunnassa -oli tapahtunut kymmenkunta vuotta ennen, oli niitä semmoisiakin, -"jotka olivat esimerkkejä siitä, mitä Jumalan Henki saa aikaan -siinä, missä se [saa] esteettömästi jatkaa työtänsä". -- Tavallista -pitemmän matkan Kihlman teki Niilo Berghin seurassa, kun tämä 4 p:nä -elok. lähti Pielisjärven kappeliin Juukaan, jossa hänen setänsä, -pastori G. A. Bergh oli kuollut. Matka tehtiin milloin vene-, milloin -hevoskyydillä, milloin jalan erämaitten halki. Perille tultiin 6 -p:nä, seuraavana oli hautaus, mutta paluumatkalle päästiin vasta -12 p:nä, sittenkun perunkirjoitus oli suoritettu. Suonenjoelle -saavuttiin yöllä 15:ttä päivää vastaan, ja oli Kihlman silloin nähnyt -Kuopionkin. - -Muistiinpanot ovat niin lyhyitä, ettei niihin mahtunut tietoja -ystävistä. Ingmanista mainitaan vain, että hän toisinaan saarnasi, -mutta hauskaa olisi ollut saada tietää, eikö tämä kesä ollut -se, jolloin hänessä tapahtui se kääntymys "pakanallisesta" -suomalaisuudesta kristilliseen suomalaisuuteen, josta hän itse on -kertonut Joukahaisen II:ssa vihkossa 1845. Ennen innostuneesti -kuviteltuaan Kalevalaa siksi suomalaisuuden perustukseksi, jonka -pohjalla sekä kieli että kansansivistys oli kehitettävä alkuperäiseen -voimaansa ja rikkauteensa, hän julkilausuu vakaumuksenaan, että -ainoastaan elävä kristillisyys kelpaa perustukseksi uudelle -kielelle ja uudelle elämälle, joka isänmaassa oli nouseva. Ja tämä -mielenmuutos johtui siitä, että eräässä savolaisessa pirtissä, kun -hän hehkuvin mielin kokoontuneelle väelle esitti vanhoja runoja, eräs -vanha ukko keskeytti hänet sanoilla: "Voi, herra kulta, pakanahan -työ outtenki! Näitä runoja muinoin entiset pakanalliset esi-isämme -veisasivat, voan meille kristityille ne ei enää ensinkään sovi. -Savon pirtissä jo kaikuu toinen veisu." Ainakin voimme olettaa, -että ystävykset kerran ja toisenkin keskenään keskustelivat pappien -kansallisesta tehtävästä, sillä Ingmanin, mielestä oli juuri näiden -asia luoda sekä uusi elämä että uusi taikka oikeammin uudistettu, -hengen syvyydestä syntyneillä sanoilla rikastutettu kieli. - -Kun Ingman Favorinin kanssa 19 p:nä elok. lähti Helsinkiin, jäi -Kihlman vielä Suonenjoelle, sillä hänen oli oltava pääkaupungissa -vasta syyskuun keskivaiheilla. Hän asui siis taas yksin -suomeapuhuvien keskuudessa, ja tuli tietysti yhä paremmin toimeen. -Että niin oli laita, huomaa siitäkin, että hän syyskuun alussa yksin -käveli Pentti Korhosen [V:sta 1840 naimisissa Paavo Ruotsalaisen -tyttären. Evan, kanssa. _Auk. Oravala_, Paavo Ruotsalainen, siv. -61.] luokse ja viipyi siellä kokonaisen viikon, joka tietenkään ei -olisi tapahtunut, jollei hän jo jotakuinkin vapaasti olisi kyennyt -vaihtamaan ajatuksia isäntäväen kanssa. "Ehkä voin vielä aikaa -myöten tulla välttäväksi suomalaiseksi", hän kirjoittaa kotia, -mainiten samalla, että hän Suonenjoen pappilassa kesän kuluessa oli -saanut osakseen paljon hyvää. -- Tämä on otettu pitkästä kirjeestä -(2/9), jonka Alfred kirjoitti vanhemmilleen saadakseen neuvoa sangen -tärkeässä asiassa. Hän kertoo, että Ingman, jolle yliopiston kamreeri -A. W. Vegelius oli antanut tehtäväksi hankkia kotiopettajan kolmelle -lapselleen, oli tarjonnut paikan hänelle, mutta vaatinut niin -pikaista vastausta, että aikaa ei ollut kirjoittaa kotia. Itsekseen -harkiten asiaa oli Alfred, sen johdosta että hän nyt monen epäilyksen -perästä oli päättänyt valmistautua filosofiankandidaatiksi ja siis -tulisi pitemmän aikaa oleskelemaan Helsingissä, miettinyt, että -hän yhdistämällä käytännöllisen toimen "teoreettiseen elämäänsä" -välttäisi yksipuolisuutta ja epäkäytännöllisyyttä. Sen arvelun, -että kotiopettajatoimi veisi liiaksi aikaa, olivat Ingman ja Julius -Bergh kumonneet huomautuksella, että heidän kummankin kokemuksen -mukaan senlaatuinen tehtävä vain enensi työintoa, joten edistys -tulisi olemaan suurempi eikä vähempi, puhumatta tunnetusta lauseesta: -docendo discimus. Vihdoin tahtoi hän mielellään itsekin ansaita -jotakin, eikä yhä vain tilata rahaa kotoa. Hän tiesi kyllä, että -vanhemmat halusta tyydyttivät hänen kohtuulliset vaatimuksensa, -mutta kun isä oli nuoruudessaan otsansa hiessä taistellut -köyhyyttä vastaan, pitikö pojan säästää laiskaa, flegmaattista -luontoaan! Lopuksi oli sekin huomioon otettava, että Vegelius oli -arvossapidetty, sivistynyt mies, joka monessa kohden saattaisi olla -hänelle hyödyksi. Näistä syistä Alfred oli vastannut myöntäen ja oli -siis syyslukukauden alusta koetteeksi opettava kahta poikaa ja yhtä -tyttöä, joista vanhempi poika juurikaan oli alkanut lukea latinaa. -Korvaukseksi hän oli vaatinut ainakin vapaan asunnon ja elannon. - -Vaikka kysymys oikeastaan oli ratkaistu, oli Alfred alkanut -epäillä, oliko hän tehnyt oikein, ja halusi nyt tietää mitä -vanhemmat ajattelivat asiasta. Hän vakuuttaa, että hän ei mitenkään -tarkoittanut vapautumista heistä ja heidän avunannostaan; sen -tarpeessa olisi hän edelleenkin, ja hän asetti kysymyksenalaiseksi, -eikö hän voisi saada kotoa jonkinmoista korvausta siitä, että hän -itse otti ansaitakseen välttämättömimmät tarpeensa. Tosin hän jo -ennen oli saanut tuhatkertaisen "korvauksen", mutta olisihan sentään -hupaista, jos hänellä olisi rahasto, jonka itse oli ansainnut ja -jolla voisi menetellä mielensä mukaan. - -Isä vastasi, että kotoa päin Alfredia kyllä ei olisi neuvottu -rupeamaan kotiopettajaksi, koska perheen taloudellinen asema -ei mitenkään vaatinut semmoista, mutta kun hän itse oli siihen -suostunut, niin vanhemmat eivät voineet muuta kuin pitää sitä hyvänä. -Hänen perusteensa olivat päteviä, ja Jumalan avulla oli opettajatoimi -kantava hänelle hedelmiä. - -Juuri ennen lähtöänsä Suonenjoelta Kihlman oli kolmatta päivää -Rahmilla Rautalammilla, missä piispa Ottelin 12 p:nä syysk. vihki -uuden kirkon. Paluumatkastaan Helsinkiin hän itse kirjoittaa kotia -27/10: "Syyskuun 16 p:nä lähdin kahden toverin [Pettersonin ja -Simeliuksen] kanssa 'mun omasta Suomenmaastani', joka oli tullut -hyvin rakkaaksi sydämelleni, ja jota senvuoksi suurella kaipauksella -muistelen." -- -- Huolimatta sateisesta ilmasta saavuttiin aikanaan -Valkealan kartanoon. "Me tapasimme herrasväen vast'ikään kotiin -palanneena hautajaisista -- -- Fredr. Cleven, hänen, jonka kanssa -kesällä 1843 kävelin edestakaisin Haminaan, hänen, jota niin -sydämellisesti rakastin ja jonka sairaudesta olen Teille maininnut. -Vaikea rintavesitauti on nyt tehnyt, mitä alkanut keuhkotauti -muuten olisi yhdessä vuodessa aikaansaanut. Olin myöskin kutsuttu -kantajaksi, mutta tulin kaksi päivää liian myöhään. Se oli ensimäinen -tuntuva tappio, jonka kuolema on minulle tuottanut. Kumminkaan hän -ei ole kadotettu, sillä hän sai mitä hän eläessään enimmin oli -toivonut, nimittäin autuaallisen lopun. Tapahtukoon meille kaikille -niinkuin tälle vanhurskaalle nuorukaiselle! -- -- Valkealasta sain -Collianderin matkatoveriksi ja saavuimme 24 p:nä syysk. Helsinkiin." - - * * * * * - -Edellisestä näkee, että Kihlmanin kesänvietto Savossa oli ollut -sangen vaihteleva. On itsestään selvää, että se myöskin oli ollut -kehittävä, sillä eihän mikään tee merkitsevämpää vaikutusta -älykkääseen, terveeseen nuorukaiseen kuin tutustuminen outoihin -oloihin ja seurustelu erilaatuisten ja varsinkin semmoisten -ihmisten kanssa, jotka elävät jokapäiväistä syvempää henkistä ja -hengellistä elämää. Helsingissä häntä odotti työ, ja siihen hän kävi -tarmokkaasti käsiksi. Saatuaan Vegeliuksella kaksi hupaista huonetta -asuttavakseen hän neljä tuntia päivässä opetti lapsia, tehden omia -töitään aamu- ja iltatunteina. Lapset olivat, hän kirjoittaa, -tottelevaisia, hyvin kasvatettuja ja myöskin, varsinkin pojat, -hyväpäisiä; senvuoksi opettajatoimi tyydytti häntä, joskin se monesti -kysyi kärsivällisyyttä. Omista töistään hän sanoo: "Luen joka päivä -Genesistä, kuuntelen Geitlinin julkisia luentoja arabiankielessä ja -Sjöströmin yksityisiä Iliadissa. Kun ilmoittauduin viimemainitulle, -hän lisää, pyysi hän minua kirjoittaessani tervehtimään Isää ja -Äitiä viimeisestä. Hän mainitsi 1825 olleensa Teillä jymykemuissa, -virkaanasettajaisissa, jos oikein muistan, 'eikä vielä voineensa -kiittää viimeisestä.' Samassa ukko kuvasi kuinka jymyävää oli -ollut, ja huusi minut vielä takaisin eteisestä, varottaakseen, -etten unohtaisi asiaa." -- Tänä lukukautena heränneet ylioppilaat -jälleen pitivät kokouksia toistensa luona. Kihlman on almanakkaansa -merkinnyt: "olimme kokoontuneet": 2/10 Collianderilla, 6/10 O. -Hjeltillä, 20/10 minun luonani, 23/10 N. G. Arppella (luettiin -profeetta Danielia), 7/11 G. A. Forsströmillä. Pari kertaa hän sanoo -olleensa osakunnan kokouksessa, niin 20/11: "Lasse [Stenbäck], C. -G. v. Essen, minä ja Pettersson"; Antero Ingman oli tänä syksynä -Turussa, ja ystävykset vaihtoivat vain kirjeitä. - -Kihlman ei lähtenyt jouluksikaan kotiin. Hän oli näet Suonenjoella -saanut hankaushaavan jalkaansa, joka hitaasti parani, ja sen jälkeen -ilmaantui pohkeisiin ruusuntapaisia haavoja, jotka eivät tahtoneet -umpeutua. Haavat olivat varovaisesti hoidettavat, ja pelkäsi hän -sentähden lähteä pitkälle talviselle matkalle. Sitäpaitsi oli hänet -kutsuttu häihin; hänen ystävänsä Ingman, joka joulukuun 19 p:nä -vihittiin papiksi, vietti näet itse jouluaattona häitä 18-vuotiaan -Lina Fabritiuksen kanssa Espoon Nygårdissa. Siellä Kihlman oli -lukuisain ystävien kanssa sekä jouluaaton että joulupäivän. Uutena -vuotena, 4-8 p:nä tammik., teki hän (Kuopioon teologian lehtorina -muuttaneen, mutta häitten vuoksi Helsinkiin tulleen) Julius Berghin, -Otto Hjeltin y.m. ystävien seurassa huviretken Valkealan kartanoon. - -Enemmän ja osaksi sangen huomattavia tietoja on säilynyt -kevätlukukaudelta 1845. Maaliskuun 26 p:nä Alfred kirjoittaa -vanhemmilleen paraikaa toipuvansa ankaranlaisesta taudista. Koko -talven oli hänen terveytensä ollut vähemmän tyydyttävä, sitte -hän vilustui ja sai kovan kuumeen sekä sen ohella samanlaisen -vatsataudin kuin edellisenä vuonna; professori Törnrothin hoidolla -hän kuitenkin oli parantunut. Mutta huono hän oli ollut kuin riepu, -ja professori oli ihmetellyt, "miten heikko mies tuo Kihlman sentään -oli." [Yksi syy Kihlmanin heikkouteen oli luultavasti se, että hän --- ajan tavan mukaan -- niin usein antoi kuppauttaa itseänsä. Niin -tapahtui ei ainoastaan silloin kun hän tunsi itsensä sairaaksi, -vaan väliaikoinakin.] Miten liekään, palasivat työvoimat pian, eikä -lukukausi laisinkaan mennyt hukkaan. Sen ynnä muuta näemme tavattoman -pitkästä kirjeestä 19 p:ltä kesäk. - -Suurimmassa osassa kirjettä Alfred laajasti selvittää niitä -näkökohtia, jotka olivat saaneet hänet luopumaan aikeestaan suorittaa -kandidaattitutkinto. Painavimmat syyt olivat, että tutkintoon -vaadittiin niin monta ainetta (kaksitoista), että oli mahdotonta -täysin perehtyä kaikkiin; että useat aineista eivät ansainneet -sitä työtä, jota niiden oppiminen edellytti; että hän yleensä -luki hitaasti, toisin sanoen, että työ ei edistynyt, vaikka hän -esim. viimeisenä lukukautena oli tehnyt työtä 14 jopa 19 tuntia -vuorokaudessa; että hänen terveytensä ei kestäisi semmoista -ponnistusta; sekä vihdoin että hän ilman tutkintoakin saattoi hankkia -itselleen tarpeelliset tietoperäiset ja käytännölliset tiedot. -Todistaakseen tätä viimeistä väitettä oli Kihlmanilla esitettävänä -seuraava tosiasia. Päätettyään jättää sikseen maisteritutkinnon oli -hän vielä samana lukukautena suorittanut seminaaritutkinnon, ja -vaikka tauti oli ryöstänyt häneltä aikaa, oli hän menestynyt niin -hyvin, että hänet tunnustettiin primukseksi 12:lla äänellä 12:sta. -"Tämä ylen harvinainen arvolause, jolla minua kunnioitettiin, -vahvistaa ajatukseni, että minä tähän asti saamillani perustiedoilla -pystyn tutkimaan sekä käytännöllistä että teoreettista teologiaa -kaikkine haaroineen." Näin ollen hän ei luule koskaan katuvansa -valitsemaansa opintotietä. Sitä vastoin hän "kuvittelee, että hänen -omaisensa kotona, 19:nnen(!) vuosisadan lapsina, ehkä tuntevat -itsessään taipumusta uhrata yhdelle tämän vuosisadan heikkoudelle: -turhamielisyydelle, eli toisin sanoen [haluavat] nähdä poikansa -laakeriseppele päässä; kumminkin on hän varma siitä, että he -mieluummin kuulevat erästä parempaa ääntä, s.o. asettavat järjen -tunteen edelle(!)" - -Mitä siihen tulee, että hän menetti ne kolme vuotta, jotka -maisterinarvosta virkaylennykseen nähden luettaisiin hänen hyväkseen --- siihen tapaan, joskin paljon monisanaisemmin, Alfred jatkaa -- -niin oli hänestä vahinko korvattavissa. Jos hän näet käyttää sen -ajan, jonka kandidaattitutkinto olisi vaatinut, oppiakseen suomea -niin täydellisesti, että on pätevä hakemaan suomalaisia virkoja -samoin kuin ruotsalaisia, eiköhän ole myönnettävä, että hän on -saanut riittävän korvauksen. "Kun nyt siihen tulee lisäksi, että -kaunis, kieliopillisesti rikas suomenkieli on tai oikeammin on -oleva äidinkieleni, kuka voisi soimata minua, joskin minä yksistään -isänmaan kielen tähden laiminlöisin yksityiset etuni?!" Hän toivoo -siis vanhempiensa tyytyvän hänen päätökseensä. - -Mutta luopuminen aikeesta suorittaa kandidaattitutkinto ei ollut -ainoa tärkeä kysymys, jonka Alfred oli omin päin ratkaissut; toinen -koski juuri mainittuja suomenkielen opintoja. -- "Lienee kai vihdoin -meidän aikana", hän lausuu, "niin edistytty, että suomenkieltä -ei ainoastaan olla halveksimatta, vaan että sille annetaan arvoa -muihinkin kieliin verrattuna. Senvuoksi on kai myöskin mahdotonta -tulla Suomessa toimeen ilman suomenkieltä, jollei nuoren Suomen -lämpö isänmaata ja sen kieltä kohtaan kylmene taikka sen intoa -kieltotoimilla ehkäistä." Tästä ja muista syistä oli "ehdoton -välttämättömyys", että hän täydentäisi suomenkielen taitoansa. -Menestyäkseen siinä oli hän harkinnut tarpeelliseksi asettua -semmoiseen seurakuntaan, jossa puhuttiin puhdasta suomea, jossa -hän tapaisi oppineen miehen, joka oli enemmän kuin kotitarpeeksi -kieleen perehtynyt, ja joka (seurakunta) ei ollut kaukana hänen -kodistaan. Miettiessään näitä asianhaaroja oli Alfred kuullut, -että Malmberg Lapualla halusi saada kotiopettajan pojalleen. Hän -oli kohta kirjoittanut ja tarjoutunut siihen toimeen, ja niin oli -sopimus syntynyt, joka tyydytti molempia. Koska oppilas oli niin -nuori, ettei häneltä vielä voitu paljon vaatia, olisi Alfredilla -runsaasti aikaa lukemiseen ja suomenkielen oppimiseen, jossa Malmberg -auttaisi häntä, sekä myöskin, jos hän sitä toivoi, harjottelemiseen -käytännöllisissä papintehtävissä. Palkkaa oli: vapaa asunto ja elanto -ja maksuton kielenopetus Malmbergin puolelta. "Katso, niin on kaikki -yhtynyt edukseni", Alfred huudahtaa. Määräämättä oli vain aika, -milloin hän saisi vaihtaa pääkaupungin melun ja turhuuden Pohjanmaan -maalaiselämän hiljaisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Se oli tapahtuva -joko syyskuun taikka joulukuun keskivaiheilla. - -Viimeksi Alfred sisältörikkaan kirjeensä lopulla ilmottaa, mistä -syystä hän nyt oleskeli Espoossa, josta se oli kirjoitettu. Jotta hän -ennättäisi valmistautua seminaaritutkintoon, oli kamreeri Vegelius -itse ottanut jonkun aikaa opettaakseen kahta nuorempaa lastaan sillä -ehdolla, että Kihlman osan kesästä jatkaisi kotiopettajatointaan, -johon hän oli sitoutunut ainoastaan lukuvuodeksi. Sen johdosta -hän nyt oppilaittensa kanssa eli eräässä talonpoikaisessa talossa -Espoossa. Kamreerin ja hänen rouvansa tultua maalle Kihlman 11 p:nä -heinäk. pääsisi lähtemään kotimatkalle. -- Lopuksi poika toivoo, -että vanhemmat hyväksyvät kaikki "mitä hän oli tarkoin miettinyt -ja päättänyt" elämänuraansa nähden, semminkin kun hän usein oli -kuullut heidän lausuvan, että vanhempien tulee antaa lasten vapaasti -valita tiensä. Kaikissa tapauksissa hän pyytää vastausta, niin -"ettei tietoisuus tulevista epämiellyttävistä väittelyistä mitenkään -himmentäisi jälleennäkemisen iloa". Raha-asiainsa sanoo hän olevan -hyvällä kannalla, kiitos olkoon kotoa saamansa avustuksen ja 30 -hopearuplan stipendin, jolla hänet palkittiin tutkintonsa jälkeen. -- - -Nyt selostettu kirje on mitä kuvaavin Alfred Kihlmanin luonteelle ja -hänen ja vanhempien keskinäiselle suhteelle. Itsekseen Alfred tyystin -mietiskelee ja suunnittelee ja ratkaiseekin asiansa ja esittää ne -vasta sitten vanhemmilleen, kun heidän neuvonsa ei enää voi vaikuttaa -mitään. Jopa ovat hänen päätöksensä niin perusteltuja, ettei hänen -mielestään vanhemmilla voikaan olla muuta tehtävänä kuin sanoa: jaa -ja amen! Ymmärsikö Alfred nyt jo, että hänen menettelynsä ei suinkaan -ollut sen laatuinen, jommoista vanhemmat oikeudella saattoivat -häneltä odottaa, on epätietoista; että hän myöhemmin sen käsitti, sen -saamme nähdä. Isän vastaus (18/7) luo lisää valoa heidän väliinsä. -Joskin pojan toivomuksen mukainen ja hyvin maltillisesti laadittu, -sisältää se kuitenkin viittauksia, joiden luulisi koskeneen Alfredin -omaantuntoon. Otan sen tähän lyhentämättä: - - Rakas Poika! Kiitos pitkästä kirjeestäsi kaikkine siinä meille - annettuine tietoineen tähänastisista harrastuksistasi. Mieluista - on meidän Sinulta itseltäsi saada tietää asiasi, vaikkemme - voisikaan täysin hyväksyä kaikkea. Sitä vastoin on vähemmän - mieluista saada niistä tietoja toisten kautta. [Viittaus siihen, - että prof. F. L. Schauman käydessään Kruununkylän pappilassa oli - ensiksi kertonut, että Alfred oli jättänyt kandidaattitutkinnon - sikseen.] Kiitos siitä ilosta, jonka olet tuottanut meille - ahkeruudellasi ja siitä johtuvalla edistykselläsi. Jos se - ilahduttaa jokaista ystävääsi, niin tietysti vanhempasi - iloitsevat siitä monta vertaa enemmän. Mutta -- niinkuin jokainen - ilo maailmassa on oleva supistettu, jotta se ei olisi liian - suuri, niin piti meidänkin ilomme Sinun jatketusta olostasi - yliopistossa vielä 2 vuotta eteenpäin mennä tyhjiin. Että tieto - siitä on ollut meille vähemmän tyydyttävä, sitä emme voi kieltää, - sillä me 'kahdeksannentoista vuosisadan lapset' [Alfred oli, - niinkuin ylempänä näkyy, kirjoittanut '19:nnen vuosisadan', mutta - isä on oikaissut erehdyksen.] olemme, se tulee meidän myöntää, - niin heikkoja ja turmeltuneita, että me nitimur in vetitum - semper, cupimusque negata! [Ovid. -- Harrastamme aina kiellettyä, - himoitsemme luvatonta.] Ja tokko sinäkään, vaikka oletkin toisen - aikakauden lapsi, olet siitä niin vapaa kuin luulet? -- Tokkohan - olisit yhtä mielelläsi luopunut yliopistosta, jollet olisi - tuntenut toivomuksiamme siinä vetitum'ina? Ja eikö kotiopettajan - toimi Malmbergilla ole niitä seikkoja, joita me nimenomaan olemme - kieltäneet (expressis verbis negata), sillä eihän se ole Sinussa - mikään uusi ajatus, vaan jo vuosikausia sitten täällä kotona - julkilausumasi toivomus, josta silloin neuvoimme Sinua luopumaan. - -- Nyt kun olet ottanut ratkaisevan askeleen niin toisessa kuin - toisessakin suhteessa, ei meillä ole muuta toivottavaa kuin - että kaikki kävisi toivosi mukaan, ja että ne 3 maisteriarvon - tuottamaa vuotta, joista ylenkatseella olet kieltäytynyt, - tulisivat runsaasti korvatuksi suomalaisilla pappisviroilla. Eikä - nyt enempää siitä. -- Lupauksesi mukaan toivomme pian näkevämme - Sinut täällä hellien vanhempiesi luona - - A. G. ja S. Kihlman. - - Kruununkylä 8 p:nä heinäk. 1845. - - P. S. Hilma tervehtii Sinua sydämellisesti. Paljon terveisiä - [Lapuan rovastille J.D.] Alceniukselle ja hänen rouvalleen. - - * * * * * - -Nyt tulemme tärkeään tapaukseen Kihlmanin elämässä, hänen -kihlaukseensa Angelika Fabritiuksen kanssa. -- Kun hän juhannuksena -1843 ensi kerran tuli Espoon Nygårdiin, ei Angelika eli Gela, -nuorin Essenin tytärpuolista, ollut täyttänyt 15 vuotta -- hän -oli näet syntynyt 19/10 1828. Ettei tyttö, joka siis vielä -seisoi lastenkamarin kynnyksellä, tehnyt mainittavaa vaikutusta -18-vuotiaaseen ylioppilaaseen, sen todistaa ylempänä kerrottu, samana -kesänä tapahtunut "kihlaus" Kihlmanin ja Sofie Wahlbergin välillä, -mutta sen jälkeen he tapasivat toisensa yhä uudestaan. Aina siitä -saakka, kun Essen oli asettunut asumaan Espooseen, oli heränneitten -ylioppilaitten tapana ollut tehdä kävelyretkiä hänen luokseen, ja -mitä erittäin Kihlmaniin tulee, selittää yksistään hänen läheinen -suhteensa Ingmaniin, kahta vuotta vanhemman Linan sulhaseen, että -hän usein tuli siellä käyneeksi. Tiedämme myöskin, että hän oli -Ingmanin häissä ja samalla vietti joulunsa (1844) Essenillä. Nuorten -läheinen tutustuminen toisiinsa oli siis luonnollinen asia, mutta -sentään on syytä kysyäksemme, rakastuivatko he toisiinsa, vai ottiko -Kihlman ratkaisevan askeleen Ingmanin tai jonkun muun kehoituksesta --- niinkuin siihen aikaan heränneitten kesken tavallista oli? [Vrt. -Kirjoittamaani L. Stenbäckin elämäkertaan 6:s luku.] Tuntuu vaikealta -olettaa jälkimäistä vaihtopuolta oikeaksi, semminkin kun, niinkuin -edellisestä tiedämme, Ingmanin ja Linan liitto perustui sydämen -tunteisiin, mutta pian saamme kuitenkin kuulla hänen halveksivasti, -etten sanoisi tuomitsevasti, puhuvan romanttisesta rakkaudesta. - -Ainoastaan kuivat almanakka-muistiinpanot antavat meille aavistusta -asian kehityksestä. Ollessaan Espoossa Vegeliuksen lasten kanssa -Kihlman jälleen kävi useammin Nygårdissa, ja kun hän juhannusaattona -kirjoitti almanakkaansa: "Tämä päivä ei kulune merkitsemättä jotain -tulevaisuuteeni nähden", saattaa arvata hänen aikoneen kosia. -Kumminkaan ei sinä päivänä eikä yleensä Espoossa mitään ratkaisevaa -tapahtunut. Juhannuspäivänä Kihlman lähtikin oppilaittensa sekä -kamreeri Vegeliuksen ja Essenin seurassa Tenholaan, missä kamreeri, -oltuaan vuoden tai pari leskenä, vietti häitä nti Sofia Vendellin -kanssa, ja jo 1 p:nä heinäk. hän arkitehdinrouva Kjällströmin -kanssa matkusti Pohjanmaalle. Mutta ei tämä sentään tietänyt pitkää -lykkäystä. Kihlman pysähtyi näet Malmbergille Lapualla ja siellä, -jonne Julius Berghkin tuli samaan aikaan (4/7), hän viipyi neljättä -päivää. Sitten hän 8 p:nä lähti Alahärmään, jossa Antero Ingman nyt -toimi kappalaisen sijaisena ja johon Angelika Fabritiuskin oli vähän -ennen tullut sisarensa ja lankonsa luokse. Siellä, niin on muistiin -pantu: "ilmoittauduin Gelalle kosijana ja sain myöntävän vastauksen". -Sen jälkeen Kihlman vielä oleskeli samoilla seuduilla, niinkuin näkyy -seuraavista muistiinpanoista. 9/7: "Pyörryin ja voin kovin pahoin -käydessäni sairaan miehen luona -- 11/7 Lähdimme kaikki [arvattavasti -talonpoikais]häihin Ylihärmään -- 12/7 Veneellinen häävieraita tuli -Lapualta toisiin häihin tänä päivänä -- 13/7 Malmberg saarnasi -Ylihärmässä, kova sade, matkustin vesitse Lapualle" -- kunnes 15 p:nä -on merkitty: "Tulin kihlatuksi Gela Fabritiuksen kanssa", mikä kai -on niin selitettävä, että nuoret silloin ilmoittivat salaisuutensa -Anterolle, Linalle ja Malmbergin perheelle, jonka luona oltiin. Muita -omaisia ei liene ollut saapuvilla, sillä Essen ja hänen rouvansa, -jotka kyllä olivat aikoneet käydä Pohjanmaalla, jäivät yhden lapsen -sairastumisen tähden kotia, eikä luultavaa ole, että Alfred edes -kirjallisesti antoi vanhemmilleen tietoa asiasta, ennenkuin hän 17 -p:nä saapui kotia Kruununkylään. Sanoma kihlauksesta arvatenkin -aiheutti, että Essen, niinkuin pian saamme nähdä, kuitenkin elokuun -loppupuolella tuli Pohjanmaalle. - -Kotona Kihlman oli elokuun 23 p:ään. Ettei hän nytkään oikein -viihtynyt siellä, saattanee päättää eri muistiinpanoista. Viikon -päästä sen jälkeen kun oli tullut, Alfred matkusti Alaveteliin, jossa -hänen ystävänsä Anttu Favorin nyt oli kappalaisen apulaisena, ja -jäi sinne viideksi päiväksi. Sittemmin hän vielä kävi siellä kaksi -kertaa, ja yhdessä Favorinin kanssa hän sitä paitsi teki kolmen -päivän käynnin Purmossa kappalaisen Edv. Svanin luona. Kruununkylän -pappilan vieraista mainitaan, että sinne 31/7 tuli Pietarsaaresta -rovasti Höckert ja maisteri Malm joukkoineen ("ett stort anhang"), -jotka eivät olleet saman hengen lapsia kuin Alfred. Vihdoin on -suorin sanoin merkitty, että vanhempain ja pojan välillä kiivaita -väittelyjä tapahtui: 2/8 "suuri kalabaliikki vanhempien kanssa" ja -6/8 "pieni kalabaliikki äidin kanssa, joka johtui äidin ylpeydestä ja -minun hengellisen köyhyyden puutteestani." Kumminkaan ei ole syytä -epäillä, että yleensä elettiin hyvässä sovussa, sen todistaa kohta -alempana luettava kirje sekä myöskin että Alfred saarnasi muutama -päivä jälkimäisen kahakan perästä ja että hän vähän myöhemmin äitinsä -kanssa matkusti Kokkolaan. - -Kruununkylässä ollessaan Kihlman oli vaihtanut kirjeitä Gelan kanssa; -paluumatkalla Helsinkiin hän jälleen tapasi morsiamensa. Siitä y.m. -hän kertoo seuraavassa kirjeessä: - -(Helsinki 7/9 1845) "Rakkaat vanhemmat! Kiitos, sydämellinen kiitos, -hyvä Isä ja Äiti, viimeisestä! Jumala palkitkoon teitä runsaasti -Teidän minua kohtaan osottamastanne suuresta ja sydämellisestä -rakkaudesta, jota en ollenkaan ole ansainnut! Jumala palkitkoon -Teitä myöskin paljosta hyvyydestänne ja anteeksiantavaisuudestanne, -jota niin usein olette osottaneet monien erehdysteni ja tyhmyyksieni -suhteen! Aina olen kiitollisesti muistava hyväntahtoisuuttanne ja, -jos mahdollista, on se ajava hitaan sydämeni rukoilemaan Jumalaa -Teidän puolestanne: ainoa oleellinen hyvä, jolla voin koettaa maksaa -suurta suorittamatonta velkaani Teille." Siinä johdanto; sitten -seuraa matkakertomus. -- Lauvantai-iltana Alfred oli lähtenyt kotoa -ja myöhään saapunut Sundbyn majataloon, missä rouva Kjällström ja -eräs pietarsaarelainen, suomea taitamaton palvelijatar vuorokauden -olivat häntä odottaneet päästäkseen hänen seuranjatkonaan Helsinkiin. -Kolme tuntia levähdettyä lähdettiin klo 3 sunnuntaiaamuna ja tultiin -ennen jumalanpalveluksen alkua Alahärmän kirkolle. Kun siellä -sanottiin, että "vanha supranaturalismin pylväs, Isä Tuomas Calén, -[Yksinkertaisuudestaan kuulu Alahärmän kappalainen, jonka virkaa -Ingman oli määrätty hoitamaan.] oli näyttäytyvä saarnatuolissa (on -näet niin, että ainoastaan joku epäselvä äännähdys silloin tällöin -tunkee kuulijain korviin)", jätti Alfred "naispakaasinsa" Alahärmään -ja ajoi itse Ylihärmään, minne ehti juuri ennenkuin Malmberg -nousi saarnatuoliin. Kirkonmenon jälkeen hän palasi Alahärmään, -poikkesi muutamaan taloon, jossa vietettiin ristiäisiä, sekä -saapui vihdoin illalla Ingmanin kotiin, johon häntä "jo edellisenä -iltana oli odotettu ja ikävöity". -- "Maanantaiaamuna lähdimme -joukolla Lapualle. Siellä viivyttiin Malmbergilla tiistaiaamuun, -jolloin vanha [30-vuotias!] appi-isäni [Essen], morsiameni ja minä -sekä entiset naisseuralaiseni suuntasimme kulkumme etelään. Tänä -päivänä ehdimme Kankaanpään majataloon. Varhain seuraavana aamuna -matkustimme vielä yhden välin Visuvedelle, josta lähetimme rouva -Kjällströmin ja Pietarsaaren tytön Peskaan. Sitä vastoin me muut -kolme kuljimme osaksi veneellä, osaksi jalan Bergroth-langon luokse -Pihlajavedelle, mihin väsyneinä tulimme klo 8 keskiviikkoiltana. -Kahdentoista tunnin päästä s.o. klo 8 torstaiaamuna nähtiin vene -etenevän Pihlajaveden pappilan rannasta; veneessä istui 3 henkeä: -vanha ukko, joka vitkalleen souti venettä, edelleen appeni, joka -piti perää, ja vihdoin minä, joka sydän synkkänä nojasin päätäni -hänen polveensa. Morsiameni jätin Pihlajavedelle, missä hän viipyy -Mikkeliin, jonka jälkeen hän palaa toisen lankonsa, Ingmanin, luokse -Alahärmään. Siellä hän sitten luultavasti viipyy joulun yli. Hän -käski minun paljon tervehtiä Teitä, niin pian kun kirjoittaisin. -Ah, minkä suuren ja kalliin lahjan onkaan Jumala hänessä antanut -minulle. En olisi koskaan voinut saada lempeämpää, vaatimattomampaa -ja teeskentelemättömämpää tyttöä. Kuinka iloinen olenkaan tavatessani -hänessä sen turmeltumattoman, lapsellisesti yksinkertaisen hengen, -joka niin ylen harvoin on nähtävissä nykyajan naisissa, syystä -että uskonnottomuus, keimailu, mielistelyhalu ja naisen viekkaus -uudenaikaisissa kasvatuslaitoksissa tavallisesti on sen karkoittanut. -Kuinka iloinen olenkaan, etten huomaa jälkeäkään siitä imelästä -tungettelevaisuudesta ja romanttisesta rakkaudesta, joka tavallisesti -runsaassa mitassa tulee näkyviin kihlatuissa, naimahaluisissa -taikka vastanaineissa naisissa. Ad rem vero revertamur (Mutta -palatkaamme asiaan), sanoo Cicero herätessään ajattelemattomista -poikkeuksista." -- Torstai-iltana tulivat matkustajat Peskaan, ja klo -8 lauvantai-iltana (30/8) Espooseen. - -Kirjeen lopussa Alfred sanoo Vegeliuksen perheen syyskuun 1 p:nä -muuttaneen kaupunkiin. Silloin täytyi hänenkin muuttaa Helsinkiin, -vaikka hän mieluummin vielä olisi viipynyt maalla; hän jatkoi näet -yhä edelleen kotiopettajatointaan. Jälkikirjoitus ilmaisee, että -Alfredin kihlaus oli salainen. "Toivon, että olette väärinkäyttämättä -luottamustani pieneen(!) rakkausasiaani nähden. Vaikka kuinka monta -ja hyvää ystävää puhuisi asiasta, tulee Teidän kuitenkin _älykkäästi_ -koettaa hävittää heidän järjetön luulonsa. Sillä mitä suurimmassa -määrässä järjetöntä on se, että 20-vuotias nuorukainen, joka aina -on pilkannut varhaisia kihlauksia, on tehnyt itsensä syypääksi niin -mielettömään tekoon. Millähän ne elättäisivät ja millä vaatettaisivat -itsensä? Ei, Teidän tulee ylistää itseänne siitä, että olette -kasvattaneet ymmärtäväisemmän pojan(!)" - - * * * * * - -Alfred Kihlmanin viimeinen lukukausi yliopistossa kului samoin -kuin edelliset ahkerassa työssä, johon vain arvatenkin taaja -kirjeenvaihto morsiamen kanssa toi vaihtelua. Kirjeet ovat -hävinneet taikka -- luultavasti -- tahalla hävitetyt. Kumminkin -tiedämme, että sisällys niinkuin säännöllisesti sekä vanhempain -että nuorempien heränneitten kirjeissä oli uskonnollista; kihlatut -kertoivat toisilleen havaintojaan sisällisestä elämästään. [Vanhoilla -päivillään Kihlman kerran huomautti merkillisenä herännäisajan -piirteenä, että hän lukiolaisena vaihtoi toverin kanssa kirjeitä -uskonnollisista kokemuksistaan ja että hänen nuori viaton morsiamensa -kirjoitti hänelle synneistään ja synnin tunnostaan. Morsiamen -heräys johtui jo lapsuusvuosilta; hän oli 8-vuotias, kun Essen -tuli kotiopettajaksi Puhokseen ja toi uuden hengen perheeseen.] -Tämän todistavat useat otteet Gelan kirjeistä, jotka Kihlman kuusi -vuotta myöhemmin on käyttänyt vaimovainajansa hautajaisia varten -kirjoittamassaan kuvauksessa hänen uskonelämänsä kehityksestä. -- -Vanhemmilleen Alfred kirjoitti ainoastaan yhden kirjeen, mutta -on se tavallista huomattavampi, syystä että hän siinä tekee -tiliä Helsingissä saamistaan vaikutelmista. Se on päivätty 19/11 -1845 ja kirjoitettu "uudenaikaiselle" paperille, jota koristaa -kivipiirroskuva kaupungista nähtynä eteläsataman puolelta. Siihen -viitaten Alfred kirjoittaa: "Kuva on kaunis ja siitä päättäen voisi -luulla Helsinkimme olevan taivaallinen Jerusalem. Mutta yhtä vähän -kuin kaikki kiiltävä on kultaa on kaikki muukaan sitä, miltä se -näyttää. Niin on Helsinginkin laita. Pinnalta se on kunnioitettava -ja loistava, mutta sisältä on se täynnä kuolleitten luita. Ainakin -olen minä lyhyenä opintoaikanani täällä tavannut vähän hupia. -Täällä rähistään totuudesta ja hyvästä, kieltäytymyksestä ja -isänmaanrakkaudesta, uskonnon ja mielenjalouden harrastamisesta, -mutta kaikki on enimmäkseen vain sanahelinää; senvuoksi ei -epäilläkään, kun niin on tarpeen, kieltää kauniit perusjohteensa ja -asettaa ne syrjään, kunnes oma kunnia ja arvo jälleen vaativat niiden -ottamista noudatettaviksi. Puhutaan suuria ja komeita sanoja, mutta -ainoastaan viran ja aseman puolesta. Muutoin antaudutaan kumarteluun, -ahneuteen, laiskuuteen ja hekumoimiseen. Samoin kuin runoilijan, -kun hän täällä etsi suomalaista isänmaatansa, täytyy minunkin -hakiessani totuutta kääntyä pois 'murhemielin, katsein katkerin', -tyytymättömänä ja saamatta mitään todenperäistä ravintoa henkeni -nälkään. Korkeakoulussa ja sen oppisaleissa olen turhaan etsinyt -jotain sielua tyydyttävää; kaikkea siellä kuulee, vaan ei vastausta -elämän tärkeimpään kysymykseen: missä ja miten löydetään rauha, -sydämen tosi rauha? Olen istunut oppineitten jalkojen juuressa; minua -on ravittu järjen ja mielikuvituksen loppumattomilla unelmilla, -lähdenkin senvuoksi nälkäisenä pois. Tämä lukukausi on ollut ikävämpi -kuin yksikään edellinen, syystä että ei ole saanut, vaikka onkin -liber studiosus, kuunnella sitä opettajaa, jonka luennot on huomannut -mieltäkiinnittävimmiksi ja hyödyllisimmiksi, vaan on täytynyt -kuunnella kurjia teologeja, joiden tulee kiittää tätä raakalaista -pakkoa siitä, että vielä joku muu kuin he itse käyvät teologisessa -oppisalissa. Klo 8 aamulla jokaisena varsinaisena lukupäivänä -menen minä yliopistoon ja messuan klo 9:ään; sitte meitä vaivataan -surkealla kirkkohistorian, kirkko-oikeuden, siveysopin, eksegetiikan -ja symboliikan töherryksellä ('lappverk'). [Lukukauden luentoluettelo -ei anna seikkaperäisiä tietoja opettajien käsittelemistä aineista.] -Iltapäivinä toht. Gadolin lisäksi tarjoskelee uskonkiihkoisia -mietiskelyjä liturgiikassa, naisen vapauttamisesta, hänen suuremmasta -sopivaisuudestaan olla uskonnonopettajana mieheen verrattuna -y.m. Muuan meidän teologisista opettajistamme, professori Borg, -piti meille muutama viikko sitten jäähyväispuheensa. Hän pyysi -anteeksi, että hän luopuu tieteestään hoitaakseen Limingan laajassa -seurakunnassa Cathekismus majoria eli kantokirjaa. Tietysti hän -ei salannut vakaumustaan pappissäädyn tärkeydestä, jopa oli se -'jaloin ja ylevin kutsumus maan päällä', mutta kun semmoinen -vakaumus ei kuitenkaan estä viettämästä iltoja ja öitä ravintoloissa -ja huviloissa, ['Villor'-sanalla tarkoitetaan kai ravintoloita -kaupungin ulkopuolella.] niin en todella tiedä, mitä minun on siitä -sanominen. Niin, älä ihmettele, hyvä Isä, jos kerrankin suuttuu niin -häpeämättömästä teeskentelystä. Kun alinomaa saa kuulla puhuttavan -valistuksestamme, kristillisestä uskostamme ja vakaumuksestamme y.m. -ja sitte elämässä tapaa vain törkeitä hairahduksia ja paheita eikä -vilahdustakaan mainitusta vakaumuksesta, niin eihän muuta voi kuin -sielun ja sydämen pohjasta harmistua. -- -- -- Vapautumishetkeni -on lähellä; pian saan sanoa ijäisen _salve_, voi hyvin, _vale_, -hyvästi, yliopiston suojelusjumalattarelle ja hänen kalvenneille, -laihtuneille, onnettomille palvojilleen. Aikani oli loistava, mutta -lyhyt. Olisin iloinen, jos joutsenlauluni jo olisi laulettu." -- - -Ovathan nämä 20-vuotisen ylioppilaan jäähyväissanat yliopistolle -sangen merkilliset. Että ne ovat sydämestä lähteneet, se on selvää; -mutta kumminkin on syytä kysyäksemme, paljonko niissä on omaa, -paljonko sen ympäristön, jossa Kihlman oli Helsingissä elänyt. Jos -näet se ankaruus, millä hän tuomitsee Helsinkiä yleiseen ja erittäin -yliopistoa ja varsinkin teologista tiedekuntaa, on kuvaavaa hänelle -itselleen, niin on se varmaankin yhtä suuressa määrässä kuvaavaa koko -sille heränneitten piirille, johon kirjoittaja kuului. Mitä taas -arvostelun oikeuteen tulee, niin on kai sanottava, että se nojasi -samaan oikeuteen ja että siinä myöskin näyttäytyi sama liioittelu, -jotka säännöllisesti kuuluvat nuorelle, edistystä edustavalle -polvelle. Eihän ole kiellettävissä, että yliopisto oli jäänyt jälkeen -siitä nuoresta hengellisestä ja kansallisesta elämästä, jossa oli -kansan tulevaisuus. Ilmeistä on, että Alfred Kihlman ei ollut -ylioppilasaikanaan paljon laajentanut ihmis- ja maailmantuntemustaan. -Kun hän 70-vuotiaana kuvaavana piirteenä mainitsi, että hän -ylioppilasvuosinaan ei kertaakaan käynyt ravintolassa, niin voi -siitä päättää, ettei hän Helsingissä koskaan eronnut hurskaasta -toveripiiristään taikka samoin ajattelevien vanhempien seurasta. -Hän oli siis välttämättömästi yksipuolinen arvostelussaan muista, -mutta toiselta puolen oli hän siten perustanut vahvuutensakin. Hän -oli nuori ja ihmeen kehityskykyinen: hän ei ollut pysähtyvä tälle -asteelle. - -Kirjeensä lopussa Kihlman sanoo viimeistään 15 p:nä jouluk. -lähtevänsä Helsingistä. Hänen tuli silloin, kamreeri Vegeliuksen -vanhimman pojan, Adolfin, kanssa, matkustaa Lapualle, ryhtyäkseen -uuteen kotiopettajatoimeensa Malmbergilla. Vihdoin hän valittaa, että -hänen terveytensä oli ollut huononlainen. Koko lukukauden hän oli -käyttänyt lääkkeitä. - -Alfred Kihlmanin erotodistus oli Teologisen tiedekunnan pöytäkirjan -mukaan 12 p:ltä jouluk. 1845: "kiitettävä ahkeruus ja edistys." - - - - -IV. APULAISPAPPI 1846 -- 51. - - -Vaikka Alfred Kihlmanilla vielä oli askel astuttava päästäkseen -papiksi, oli hän kuitenkin lopullisesti eronnut yliopistosta, ja -alotamme senvuoksi uuden luvun. - -Edellisestä tiedämme Kihlmanin aikoneen viettää joulunsa -Malmbergilla. Luultavasti tapahtuikin niin, jollei hän kenties -viettänyt sitä Ingmanilla Alahärmässä, jossa hänen morsiamensa -oleskeli. Kaikissa tapauksissa on helppo kuvitella, että hän -vuoden vaihteella aina tilaisuuden sattuessa pistäytyi Alahärmässä -ja myöskin kävi tervehtimässä vanhempiansa Kruununkylässä. Ettei -hän, niinkuin papiksi pyrkijät säännöllisesti tekevät, kohta -Helsingistä taikka ainakin kohta uutena vuotena 1846 lähtenyt Turkuun -vihityttämään itseänsä papiksi, vaan aherteli kotiopettajana ja -suomenkielen harjoittelijana Lapualla, se johtui yksinkertaisesti -siitä syystä, että hän vasta seuraavana vuonna oli täyttävä 22 -vuotta, joka ikä laissa oli määrätty papinvihinnän ehdoksi. Kumminkin -oli hän päättänyt (26/2 1846 hän kirjoittaa siitä vanhemmilleen) -jo kesällä mennä naimisiin ja -- arvatenkin aikaa voittaakseen. --- jo maaliskuun keskivaiheilla matkustaa Turkuun suorittaakseen -asiaankuuluvan tutkinnon, joskin hänen oli sen jälkeen odottaminen -itse vihkiäisiä kunnes oli saavuttanut laillisen iän. - -"Maaliskuun 21 p:nä saavuin yhdessä R[einhold] Helanderin kanssa -vanhaan, tuttuun Turkuun, jossa olen kokenut niin monta iloista -ja surullista hetkeä", niin Alfred 17/4 kirjoittaa vanhemmilleen. -Vuokrattuaan 2 huonetta rouva Delvigillä, vastapäätä entistä -postikonttoria, kävivät ystävykset esimiestensä luona, joista -enin osa oli vanhoja tuttuja, nimittäin arkkipiispa Melartin, -tuomiorovasti Edman (Gadolin oli kuollut 1843), sekä lehtorit -Bergenheim, Ahlstedt ja Heikel; uusia olivat Fredr. Hertzberg kreikan -kielen lehtori, C. Jak. Helander pyhien kielten ja Fr. Wilh. Hjelt -latinan kielen. Heidät vastaanotettiin erittäin hyvin; "Edmankin, -jonka tapana muuten on jo ensi kohtauksessa tarjota herroille -pappiskokelaille runsaita annoksia meheviä, suolaisia sanoja, oli nyt -kuin karitsa." Useimmat pitivät sentään Kihlmanin tutkinnon ehtona -sen, että hän hakisi erivapautusta, ja noudattaen saamaansa neuvoa -hän lähettikin valtakirjan kamreeri Vegeliukselle Helsinkiin hänen -puolestaan sisäänjättää hakemus. Professori J. Ph. Palmén kirjoitti -sen, ja viikon päästä olivat asiapaperit jo tuomiokapitulissa, -joka yksimielisesti puolsi hakemusta. Sitten paperit palautettiin -senaattiin lopullista ratkaisua varten. Sillä välin oli tutkinto -alkanut. Ensin (9/4) olivat messuamis- ja lausumiskokeet tuomiokirkon -sakaristossa -- "messuamiseni onnistui erinomaisen hyvin"; sitten -15/4 "olin, pyynnöstä, yksin heprean tentissä Helanderilla." -- -"Minua pidettiin kovalla 2 1/2 tuntia taukoamatta. Tentti oli, niin -kuuluu hän jälkeenpäin sanoneen, ihana. Hän oli arvellut, ettei hän -enää koskaan saisi luokseen semmoista heprealaista kuin minä, joka -niin hyvin tunsi hepreankielen kieliopillisen rakennuksen. Jos olisin -lukenut laajemman pensumin, olisi hän ehdottomasti antanut korkeimman -äänimäärän; nyt hän sentään epäili." Latinankirjoitus 18/4 kesti -klo 2:sta 10:een. "Se oli sanomattoman ikävä iltapäivä." Tulokseen -oli Alfred tyytymätön, mutta luuli, etteivät hänen toverinsakaan -olleet kehuttavaa aikaansaaneet. Ruotsin- ja suomenkielen -kirjoitukset olivat seuraavana päivänä; jälkimäisestä hän ei -paljoa toivonut, mutta kuitenkin hän tahtoi kirjoittaa, jotta ura -olisi auki siihenkin suuntaan. -- Kovin ikäväksi Alfred sanoo tätä -Turussa-oloansa, kaukana omaisista ja ystävistä, "erotettuna toisesta -minustani". -- "En ole kahteen viikkoon saanut mitään sanomaa -rakkaalta kyyhkyseltäni." Paitsi tenttejä oli hänellä kaikenlaisia -käytännöllisiä tehtäviä. Hän tilaa Mölleriltä uuden pianon, joka -oli maksava 550 ruplaa, ja parhaalta kultasepältä, Lundgrenilta, -hopeakaluja uuden kodin tarpeeksi -- jälkimäinen tilaus tapahtui -appivanhempien määräyksestä. Edelleen oli kyseessä ajoneuvojen ja -papinpuvun ostaminen. - -Seuraavassa kirjeessä (17/5) Alfred ilmoittaa vanhemmilleen, että -hänen erivapautushakemuksensa oli tullut yksimielisesti hyväksytyksi, -"niiden eri tahoilta tulleiden tietojen nojassa, jotka todistavat -minun taitoani ja vakavuuttani aina lukioajoilta saakka. Kuka -olisikaan voinut ajatella tätä? Niin on Jumala nyt johtanut asian, -vastoin kaikkea ihmisajatusta. Minä tulen siis olemaan pappi, pappi -Jumalan seurakunnassa 21-vuotiaana. Tähän saakka on se kuulumatonta; -voi, miten olikaan onnellinen se hetki, jolloin päätitte lähettää -minut Turun lukioon." Ymmärtäähän sen, että vanhemmat puolestaan -olivat iloissaan tästä poikansa menestyksestä, vaikka kyllä isä -ensiksi, saatuaan tiedon hakemuksesta, oli kirjoittanut, että sen -hyväksyminen tietäisi liiallista myötätuulta pojan purjeisiin. - -Viimeisessä kirjeessään Turusta (15/6) Alfred kertoo saarnansa -(helatorstaina) onnistuneen aika hyvin. Hänen pelkonsa oli haihtunut -niin pian kun hän oli noussut saarnatuoliin. Muutoin oli tentti -seurannut tenttiä. "Minua on pidetty kovalla 14:ssä tentissä, joista -ei yksikään ole kestänyt vähemmän kuin 3 tuntia. -- Torstaina 11 p:nä -a.p. oli julkinen tutkinto. Arvaako isä lopputulosta? Korkeimmasta -mahdollisesta ääniluvusta, 32:sta, sain minä... 30, s.o. laudatur. -Olen siis kahden vuoden vanha pappi 21-vuotiaana; hyväpä niinkin! -Taistelutoverini R. Helander sai korkeimmasta mahdollisesta, 28:sta -25, siis myöskin laudatur. Pitkiin aikoihin ei kukaan, joka ei ole -ollut maisteri, ole saanut niin korkeaa arvolausetta. Nähdään siis, -että saattaa olla toisiakin taitavia ja kunnon miehiä kuin laakerilla -seppelöidyt. -- Huomenna tiistaina (16/6) on papinvihkiäiset." - -Paljon oli kirjeissä puhuttu siitä, mihin Alfred määrättäisiin. Hän -itse halusi suomalaiseen seutuun -- kielen vuoksi; mutta suostui -mielellään rupeamaan isänsä apulaiseksi, kun tämä lupasi, että -poika saisi ajoittain oleskella jossakin läheisessä suomalaisessa -seurakunnassa. Tämän mukaan hän saikin määräyksen kirkkoherran -apulaiseksi Kruununkylässä. Sen kanssa yhteydessä oli kysymys, -missä nuori pari asuisi? Siitäkin vaihdettiin ajatuksia samoissa -kirjeissä. Äidin ja myöskin isän mielipide oli ensiksikin se, että -häiden vietto jo heinäkuulla (niin näet oli sovittu) oli "kylläkin -hätäistä", toiseksi se, että tuskin kävisi laatuun, että Alfred ja -hänen vaimonsa ("kaksi lasta") heti perustaisivat oman kodin, vaan -ehdottivat he, että nuoret asuisivat heidän luonaan yliskamarissa -ja muuten missä huoneessa halusivat. Siihen ei Alfred kuitenkaan -suostunut. Heillä, nuorilla, oli paljon ystäviä, jotka piankin -pelkäisivät häiritsevänsä vanhaa isäntäväkeä. Sitä paitsi olisi -parempi, että nuori vaimo alusta aikain saisi perehtyä emännän -tehtäviin. Sen vuoksi hän mieluummin asettuisi vuokrattuun asuntoon -ja aikoi jo ennen häitä varta vasten tulla Kruununkylään vuokraamaan -sopivaa huoneistoa. - -Näissä kirjeissä ei huomaa hituistakaan siitä hitaudesta, jota -Kihlman ennen oli sanonut yhdeksi luonteensa tunnusmerkiksi. -Keskellä tenttejään hän pitää mielessään ja ajaa monta muuta asiaa, -joista, paitsi jo mainituita, myöskin on merkittävä hänen puuhansa -aikaansaada aviokuulutus, jota varten tarvittiin todistuksia eri -tahoilta. Mutta semmoinen hän oli, että hän osotti tavatonta tarmoa -ja toimeliaisuutta, kun tehtävät olivat hänelle selvenneet -- -hidas hän oli vain niin kauvan kuin asiat olivat, niin sanoakseni, -mietiskelyn asteella. - - * * * * * - -Kihlman matkusti Turusta suoraan Lapualle, jonne saapui kesäkuun -21 p:nä, ja arvatenkin sieltä viipymättä Ylihärmään, mihin Essen -tänä keväänä oli muuttanut kappalaisen apulaiseksi ja missä hän -siis tapasi morsiamensa. Häistä oli sovittu, että ne tapahtuisivat -Lapualla Malmbergin luona, hänen omistamassaan Marielundin talossa. -Se johtui osaksi siitä, että Essenin asunto Ylihärmässä -- niin hän -itse sanoo kutsumuskirjeessään Kihlmanin isälle -- oli liian ahdas -pitoja varten, osaksi siitä, että samaan aikaan ja samassa paikassa -oli toisetkin häät vietettävät, nimittäin Reinhold Helanderin, jonka -morsian, neiti Sofia Forsman, oli hyvin tuttu ja ajoittain oli -asunutkin Malmbergin perheessä. Sitäpaitsi oli huomioon otettava, -että Reinhold Helander samoin kuin hänen veljensä Olof oli jo -ennestään mitä ystävällisimmissä suhteissa Malmbergiin, sekä että -tämän lanko F. H. Bergroth oli naimisissa Kihlmanin morsiamen sisaren -kanssa ja nyt oli tuleva viimemainitunkin langoksi. Tulossa oli siis -kaksoishäät, samanlaiset kuin ennen mainitut Espoon häät. - -Lähimmästä ajasta ennen häitä on vähän tietoja. Mahdollista on, -että Kihlman, lupauksensa mukaan, kävi Kruununkylässä, mutta jos -hän ehkä oli ajatellut silloin esittää morsiamensa vanhemmilleen, -on luultavaa, että se jäi tekemättä. Kohta juhannuksen jälkeen -sattui näet surullinen tapaus, joka oli omansa häiritsemään monta -suunnitelmaa. Kesäkuun 29 p:nä Lina Ingman, Anteron nuori vaimo, -kuoli lapsivuoteeseen, kouristuksiin, ennen lapsen syntymistä. -Kihlman oli silloin ystävänsä luona, ja hän kirjoittaa mainittuansa -tapauksen: "Jumala olkoon sielullesi armollinen! Sinä olit minulle -rakas, rakkaampi kuin monet muut naiset. Sinä olit todella -jumalaapelkääväinen, sillä olit aina köyhä. -- Semmoista päivää ja -semmoista yötä, kuin edelliset, en ole elänyt. Klo 4 aamulla [30/6] -matkustin Antero raukan kanssa Lapualle." Helposti ymmärtää, minkä -varjon morsiamen sisaren kuolema heitti häitten yli. - -Kaksoishäät Lapualla torstaina 9 p:nä heinäk. 1846 olivat kenties -mahtavimmat, mitkä herännäisyyden aikana nähtiin, aikana, jolloin -perhejuhlat, syystä etteivät viranomaiset voineet kieltää -heränneitä kokoontumasta semmoisiin, kutsuttujen vieraiden lukuun -ja vieraanvaraisuuteen nähden kehittyivät niin suurenmoisiksi, -että ne palauttavat muistiin renessansikauden upeat pidot, miten -erilaisia ne kaikissa suhteissa olivatkaan. Muinoin ruhtinaat ja -muut ylhäiset sekä kaupunkien porvariston varakkaimmat kilpailivat -keskenään maallisen komeuden ja loiston ylellisyydessä ja -vieraitten kestitsemisessä; nyt tahdottiin hämmästyttää surutonta -maailmaa kutsumalla eri suunnilta uskovaisten joukot yhteiseen -antautumiseen Jumalan sanan viljelemiselle, yhteiseen hengellisen -elämän virkistykseen ja tunnustukseen. Juhlien toimeenpanijat ja -vieraat eivät enään olleet maailman ylhäisiä, vaan maalaispappeja -ja maalaiskansaa, mutta sittenkin oli renessansin ja herännäisyyden -edustajissa jotakin yhdenlaatuista, he tunsivat olevansa vapautettuja -vanhasta sovinnaisuudesta, heissä asui uusi henki, ja sen vuoksi he, -vaikka jonkinlainen surumielisyys olikin heränneitten tunnusmerkkejä, -joukossa olivat rohkeita, yritteliäitä, iloisia, jopa ylimielisiäkin. -Itsestään on ymmärrettävää, että juhlimisessa nyt niinkuin ainakin -piili se vaara, että unohdettaisiin asettaa suu säkkiä myöten. -Kun kerran oli tavaksi tullut, että heränneitten perhejuhliin -oli kutsuttava vieraita joukottain, ei monestikaan enää kysytty, -oliko perheellä varaa kestitä kuinka monta tahansa. Niitä, jotka -eivät tahtoneet alistua yleiseen tapaan, syytettiin saituudesta, -ja välttääkseen sitä moni johtui elämään yli varojensa. Vuosia -myöhemmin, kun silmät olivat avautuneet näkemään herännäisliikkeen -aikaa myöten kehittyneitä varjopuolia, Kihlman eräässä kirjeessä -(16/5 1852) Essenille huomauttaa tästä. "Pramea elämä", sanoo -hän, "oli tarpeellinen pramealle kristinuskolle. Tämänlaatuista -kristinuskoa täytyi ylläpitää alituisella kestitsemisellä." -- -Joku aika häitten jälkeen Pyhäjärven kappalaisen-apulainen Heikki -Schwartzberg laajassa kirjeessä kuvasi häät ystävälleen K. J. -Engelbergille Pulkkilassa. [Tästä kirjeestä on tiettävästi säilynyt -ainoastaan jäljennös, jonka omistaa Suomen Kirkkohistoriallinen -Seura.] Siitä ovat pääasiassa seuraavat piirteet ja kohtaukset. - -Malmberg, häätalon oikea isäntä, ja Essen, joka tytärpuolensa -puolesta myöskin oli isäntä ja toimeenpanija, olivat molemmat -kutsuneet vieraita, yhteensä 200 henkeä säätyläisiä ja 200 -talonpoikaisia. Kumminkin oli osa kumpaakin luokkaa, tilan -riittämättömyyden takia, kutsuttu saapumaan vasta toisena päivänä -klo 10 a.p., mutta muutoinkaan eivät vieraat minään hetkenä olleet -kaikki samalla aikaa saapuvilla. "Kaikki päivät olivat matkapäiviä, -ihmisiä tuli ja lähti koko ajan." Joku oli laskenut, että pappeja -oli saapunut 48, mutta Schwartzberg arvelee niitä olleen enemmän. -Mainittu luku saa ymmärtämään, että suurin osa Etelä-Pohjanmaan -heränneitä pappeja oli häissä ja sen lisäksi melkoinen joukko -kauempaakin, ei ainoastaan sukulaisia vaan muitakin, sillä -tiedämmehän jo siitä, mitä on kerrottu Kihlmanin matkoista, että -heränneet papit ympäri maata olivat keskenään tuttuja, veljiä. -Suruttomia (säkra) s.o. ei-heränneisiin kuuluvia pappeja oli tuskin -muita kuin pari kolme Lapuan pitäjän pappia ja rovasti Kihlman, joka -viimemainittu oli vaimonsa kanssa tullut poikansa häihin, mutta -jo toisena päivänä lähti pois. Pukuun nähden oli hääväki vakavan -tummaa, väritöntä joukkoa. Miehet parrattomine kasvoineen, jakaus -keskellä päälakea, papit pitkässä, napitetussa mustassa takissa, -valkoiset liperit kaulassa ja talonpojat harmaassa sarkapuvussa, -jonka merkittävin osa oli lyhyt körttinuttu; naiset, mitä säätyä -olivatkaan, mustassa tai tummansinisessä hameessa, olkapäitä -peittävä, neulalla rinnalle kiinnitetty huivi kaulassa, tukka samoin -kuin miehillä sileäksi kammattu, keskeltä jaettu ja pantu palmikolle, -joka joko riippui vapaana tai oli takaraivolle kiehkuraksi -koottu. Eivät mitkään heleät värit, eivätkä mitkään kultaiset -taikka halvemmatkaan koristeet häirinneet yksitoikkoisuutta. -Semmoista oli hääkansa yleiskatsaukselta; mutta toista oli kun -siihen lähemmin tutustui. Silloin huomasi, että enemmistö pappeja -oli nuoria, noin 30-ikäisiä, vilkkaita, innokkaita, tarmokkaita -miehiä, että talonpoikien vakavissa kasvoissa ilmeni henkevyyttä -ja syvämietteisyyttä, joka ei ollut jokapäiväistä laatua, ja -pian erotti naistenkin joukossa eri-ikäisiä, eriluonteisia, eri -elämänkoulun käyneitä. -- Paitsi Marielundissa oli häävierailla -myöskin käytettävinään läheisen Kauppilan talon huoneet, ja -siellä oleskelivat enimmäkseen talonpojat. Itse häätalossa olivat -varsinaiset asuinhuoneet vanhempien ja naisvierasten hallussa, jota -vastoin yliskamari ja avonainen ullakko oli jätetty "ukkojen" (Paavo -Ruotsalaisen y.m. talonpoikaisten johtajien) ja pappien valtaan. - -Schwartzberg saapui häätaloon vaimonsa, Lauran, ja tämän veljen, Iin -kappalaisen Janne Stenbäckin, seurassa keskiviikkona i.p., jolloin -siellä jo oli paljon ennen tulleita, Paavo Ruotsalainen, [J. L. ja -W.] Niskaset, pappeja ja naisvieraita. Paavo oli erittäin reipas -ja hupaisa. Tavatessaan tulijan hän kohta kysyi, oliko hänellä -passia, ja kun hänellä, "niinkuin taitamattomalla", ei ollut mitään -näytettävänä, otti Paavo esiin omansa nimittäin Hedbergin [Kirjanen -oli K. J. Nordlundin tekemä, mutta ilmestyi ilman tekijän nimeä ja -luultiin Hedbergin kirjoittamaksi, syystä että siinä puolustettiin -hänen suuntaansa.] kirjasen "Väärän opin kauhistuksesta j.n.e.", -joka oli kirjoitettu Renqvistin samannimistä kirjaa vastaan, mutta -jota "ukot" sanoivat "Uskon ruumissaarnaksi". Siitä hän luki sen -kohdan, joka sisältää kiitosta hänelle itselleen, vaan ei muuta. --- Schwartzbergin mielestä seurustelu säätyläisten kesken ei ollut -hauskaa, oltiin kyllä olevinaan kursailemattoman ystävällisiä ja -veljellisiä, mutta kuitenkin oli "hienoa ja väkinäistä", vaikka -veisattiin pianon säestyksellä. Toista oli kun Paavo tuli hetkeksi -sisään. Kävellen edestakaisin salissa hän väliin puhui virsien -välissä, antaen ohimennen milloin toiselle milloin toiselle -letkauksen (s.o. mieskohtaisen muistutuksen, tarkoittaen puhutellun -hengellistä elämää). Siitä mieliala vilkastui, mutta silloin -kutsuttiin illallisille. Kun toisessa huoneessa syötiin, alotettiin -pestä salin lattiaa seuraavan päivän juhlaksi. Mutta työ oli tuskin -puolivälissä, ennenkuin Malmberg, ukko ja muut palaamalla saliin -ajoivat akat vesisaavineen ja kiuluineen niin pikaiseen pakoon, -että he jättivät pesinrievut jälkeensä. Ukko alkoi jälleen kävellä -märällä, liukkaalla lattialla potkien pois rievut tieltään. En ole -koskaan, sanoo kertoja, nähnyt häntä niin innostuneena kalliiseen -asiaan, sillä hän hoiperteli niinkuin humalainen. Sitten hän piti -rukouksen. Mutta sekin tapahtui oudosti ja kummallisesti, sillä -hän löi toisinaan kovasti tuoliin, ja siunaus jäi katkonaiseksi. -("Hupaista olisi ollut tietää, mitä itsekukin ajatteli tästä -illasta.") [_M. Rosendal_, m. p. III, s. 47, (ja hänen mukaansa -_Oravala_ P. Ruotsalaisen elämäkerrassa) kertoo rukouskohtauksen -vähän toisin ja sanoo sen tapahtuneen Paavon astuessa häätaloon. -Schwartzbergin kertomus on ilmeisesti läsnäolleen tekemä.] - -Seuraavan päivän aamupuolella veisattiin taas salissa pianon mukaan, -ja ukko käveli ja letkautti ketä sattui. Oli sangen hauskaa. -Iltapäivällä olivat suuret häät, joissa molemmat parit vihittiin -yhdellä kertaa. Malmberg vihki, ja papeista yhtyivät parhaimmat äänet -messuun ja veisuun. Jälestäpäin Julius Bergh luki ja puhui. Huoneet -olivat tungokseen täynnä ihmisiä; kertojamme kuunteli puhujaa, -seisoen porstuassa. - -Yleensä Schwartzberg ei viihtynyt alhaalla, jossa hän olettaa -Lapuan hienoston esiintyneen täydessä loistossaan(!), mutta -sitä vastoin hänellä ylisillä oli monta hauskaa hetkeä ukkojen -kanssa. Muun muassa Paavo ukko saneli Niskaselle esipuheen ennen -mainittuun kirjaseen, ja F. O. Durchman kirjoitti sen sitten -(kauniilla käsialallaan) sen kappaleen kanteen, jota ukko sanoi -passikseen, jotta Niskanen veisi sen Iisalmen rovastille, toht. -R. V. Frosterukselle, joka jo ennen oli puolustanut Renqvistin -kirjaa J. L. Niskasta vastaan. Näin se kuului: "Tässä seuraa yksi -vähäinen selityskirja Renqvistin hävytöntä kirjaa vastaan; ja tämä on -tapahtunut jo kuningas Ahasveruksen aikana, ja Mardokai näki silloin -unen, että kaksi suurta lohikäärmettä soti keskenänsä, että maa -jytisi siitä. Ja nämä lokikäärmeet olit, niinkuin jokainen tietää, -että Haaman oli ensimäinen ja Mardokai toinen. Ja nyt tällä aikaa -meidän kristillisessä seurakunnassa on Herra Pastori Renqvisti yksi -ja Hedbergi on toinen. Nämä pedot nyt sotivat keskenänsä niinkuin -lohikäärmeet. Nyt he pyytävät yhdestä mielestä ylösniellä sen vähän -Esterin, mutta hän on sen suuren kuninkaan Ahasveruksen käskystä -suljettu hänen linnaansa, ettei nämä pedot voi häntä vahingoittaa. -Kelvatkoon tämä vähäinen esipuhe tämän kirjan esipuheeksi, vaan -itse lukija taitaa p. raamatusta sen enemmän käsittää ja selkeyden -löytää." (Alla Paavon puumerkki: + d -- risti ja ylösalasin käännetty -P.) - -Toisen hääpäivän aamupuolella luki Durchman [arvattavasti -yliskamarissa] ääneen sensorin jo hyväksymästä kolmannesta vihkosta -hänen ja Antero Ingmanin suomentamaa Lutheruksen postillaa ja -aiheutti sillä monijaksoisen kiivaan väittelyn heidän käyttämästään -suomenkielestä, joka laadultaan oli aivan uutta hengellisessä -kirjallisuudessa. Schwartzbergistä (jolla jo ennestään oli "äkää -Durchmania vastaan" -- hän oli tyytymätön tämän suomentamaan -Luteruksen kirjaseen: Lyhyt tapa tutkia kymmeniä käskyjä, uskoa -ja Isä meitää, Vaasa 1844) lukeminen tapahtui teeskennellysti, ja -loukkasivat häntä myöskin semmoiset lauseparret kuin "tulla tupsahtaa -taivaaseen", "kiiättävä tuulen tupru" (Paavalista) [Mainituista -lauseparsista näkee, että Durchman luki pitkän loppiaissaarnan, jossa -Luterus kuvaa paavilaisia, sovittaen heihin Paavalin sanat 2 Tim. -3: 1-9. Näytteenä käännöksen kansanomaisesta kielestä otan tähän ne -kohdat, joissa nuo lauseparret esiintyy: - -187. _Kymmenenneksi, ovat he sopimattomia eli erikoisia_. Mutta tässä -mennä rynnöstää P. Paavali niinkuin kiiättävä tuulen tupru juuri -päätä pahkaa tätä hengellistä pyhää oikeutta kohden, joka kuitenki -niin paljon opettaa edustuksista, vapauksista, muutoksista, ja ampuu -juuri kohden tuota pyhää sydän arkkua (scrinium pectoris) Roomissa. -Luonto ja Jumalan järjestys säätää näin: jos ihmisten pitää elämän -keskenänsä yhteydessä, niin on tarpeellista, että he yhdessäki -raatavat ja kantavat yhteisiä kuormia yhteisillä hartioilla, tekevät -työtä yhteisellä kädellä; niin sitoo heitä yhteinen hätä kiinni -toisihinsa. - -223. Mutta pyhän ristin, jonka Kristus pani kaikille seuraajillensa -ja joka ei kärsi mitään hekumata, ovat he pettäneet sangen sievästi: -ovat sen kaivaneet hopiaan, niin että on nyt helppo kantaa eikä -saata mitään vaivaa, jopa myypi muiskujansa ja siunaustansa ja on -heille tullut hyödyttäväiseksi hekuman palveliaksi. Mutta sydämmeen -elköön tulko pyhä risti, eikä olko sillä mitään tekemistä heidän -elämänsä kanssa; sillä heidän vapautensa, röykkeytensä, kerskauksensa -ja paisumuksensa on pannut sille salvan eteen. Kuitenkin kantavat -Herralle kiitokseksi ristinsä kunniallisella tavalla hopiassa, -ja niin tulla tupsahtavat päätä pahkaa taivaaseen.] y.m. Ensin -oli Schwartzberg yliskamarissa, jossa silloin eivät kuitenkaan -suomentajat eikä Paavo olleet läsnä, moittinut uutta suomea. Väittely -uudistui sitten ullakolla, jonne Durchman ja Ingman ja vähitellen -paljon muitakin kokoontui. Murheen masentamana Ingman oli vaiti, -eikä Schwartzbergkaan ensiksi tahtonut käydä asiaan käsiksi, mutta -toiset vetivät hänet esiin. Silloin vaihdettiin kiivaitakin sanoja. -Durchman: "Sinä et osaa suomea." Schwartzberg: "Olen hamasta äitini -kohdusta täysi ja selvä suomalainen, mutta sinä ainoastaan puolisko" --- -- --; hänen mielestään kielen outous ja koreus teki hengen ja -sisällyksen tärkeyden tehottomaksi. "Perään ajatelkoot itse", oli -Schwartzbergin loppupäätelmä, "jos ei juuri meidän joukko sen kautta, -että me suomea muuttelemme hengellisissä kirjoissa, anna maailmalle -tilaa muuttaa koko pyhää raamattua ja niin poisottaa koko Jumalan -sanan." Wilh. Niskanen muistutti vain pikku seikoista, esim.: "Mitä -se hyödyttää, että kirjoittaa prikku ja ei (ett'ei), eikö ole -selvintä kirjoittaa _ettei_ eli myös _että ei_ j.n.e." Malmberg -vertasi koreaa suomea koruihin puettuun porttoon(!) Tämä oli jo -liikaa; luullen, että kaikki olivat heitä vastaan, Durchman ja Ingman -harmistuneina vetäytyivät pois. Suurin osa pappeja ja herroja, jollei -kaikki, oli läsnä, ja sitä paitsi useita talonpoikiakin Isostakyröstä -ja muualta. (Fredr.) Östring, (Edv.) Svan y.m. olivat Schwartzbergin -puolella, mutta toiset taas Durchmanin kannalla. - -Kahakan jälkeen Malmberg puhuen kahdenkesken Schwartzbergin kanssa -ilmaisi tälle, että Durchman "akkain juorujen johdosta" kuvitteli, -että ystävät pohjoispuolella ja Savossa olivat tyytymättömiä häneen -ja muihin täällä etelässä, ja käsitti hyökkäyksen hänen suomennostaan -vastaan aiheutuneen siitä sekä todistavan hänen kuvitteluaan. -Malmbergin kehotuksesta Schwartzberg otti asian puheeksi Durchmanin -ja Ingmanin kanssa (jonka jälkimäisen Durchman tahtoi mukaan), ja -eräässä ullakon nurkassa hän yksityisesti vakuutti, että pohjoisessa -ei suinkaan ollut mitään epäluuloa heitä eikä heidän kristinuskoaan -vastaan; ainoastaan siitä oli hän suuttunut, että Durchman oli -kääntänyt Luteruksen "Lyhyt tapa"-kirjasen. Siitä vaihdettiin sitten -ajatuksia, ja oli Durchman tullut tyynemmäksi. - -Myöhemmin yhä samana aamupäivänä Paavo meni Kauppilaan, jossa -talonpojat veisasivat, luki ääneen Björkqvistin saarnan kolmantena -sunnuntaina pääsiäisten jälkeen, piti sen johdosta pienen puheen ja -luki sitten vielä kappaleen Björkqvististä. Se oli hyvin hupaisaa -ja kehottavaa. Iltapäivälläkin ukko kävi siellä ja piti lyhyen -jäähyväispuheen. Sen jälkeen hän laittoi itsensä valmiiksi matkaan. -Silloin tulivat melkein kaikki talonpojat Kauppilasta katsomaan -hänen lähtöänsä, ja myöskin Marielundissa mentiin ulos pihalle. -Suuri pihamaa oli niin täynnä kansaa, että tuskin pääsi paikaltaan -liikkumaan. Juuri lähtöhetkellä Paavo sanoi matkatoverilleen, -kauppias Petanderille: "Missä puteli?" Ja kun toinen oli vetänyt -putelin esiin kontista ja antanut sen ukolle, otti tämä siitä aika -siemauksen lausuen: "Juomarin nimeä pitää minun kuitenkin kantaa." -Sitte hän ojensi putelin toverilleen, ja kun tämäkin aikoi juoda, -ukko huusi: "Kah, älä kaikkea juo!" niin että kaikkien täytyi nauraa. -Kaikkea tätäkin ukko suolasi useilla lyhyillä lauseilla: "Katsokaat -eteenne" j.n.e. -- ja niin he lähtivät. Ikävä mielissään talonpojat -palasivat Kauppilaan, ja heitä seurasi Schwartzberg ja jotkut -muutkin yläluokkalaiset. Siellä veisattiin taas, ja J. L. Niskasen -kehotuksesta Schwartzberg luki Wegeliuksen postillasta toisen -pääsiäispäivän saarnan. - -Illemmalla ryhdyttiin häätalossa keskustelemaan, mitä oli tehtävä -uuteen (J. J. Nordströmin laatimaan) kirkkolakiehdotukseen nähden, -ja tultiin seuraaviin yksimielisiin päätelmiin: Kaikkien säätyjen on -ehdotusta vastustettava, sillä se koskee kaikkia säätyjä; ensin on -kysymys käsiteltävä sanomissa, jotta saataisiin tietää, mitä maailma -ajattelee siitä, ja ehkä houkuteltaisiin viholliset luovuttamaan -aseensa; sillä välin tulee jokaisen panna muistiin, mitä hänellä oli -sanottavaa ehdotusta vastaan, jonka jälkeen yleisessä kokouksessa -näistä muistutuksista laaditaan yhteenveto esitettäväksi suoraan -keisarille, samalla kuin eri tahoilta tulevat muistutukset rovastien, -kuvernöörien y.m. kautta menevät tuomiokapituleihin. Sitä paitsi -päätettiin, että tunnustuskirjat, joista ehdotus hylkää useimmat, -olisivat viipymättä julkaistavat suomeksi, sillä sen jälkeen kun -uusi laki oli vahvistettu, olisi kai niiden ulosantaminen tuskin -ajateltavissa. Jos. Grönberg y.m. ottivat suorittaakseen tehtävän. -[Neuvottelu kirkkolaki-ehdotusta tarkottavista toimenpiteistä on -ennen mainittu _E. G. Palménin_ tutkimuksessa: 1869 vuoden kirkkolain -vanhemmista esitöistä. Kirkkohist. Seuran pöytäk. IV, 97. -- V. 1849 -ilmestyi _Lutherilaisen seurakunnan_ opin ja uskon _tunnustuskirjat_. -Latinasta suomensi Joseph Grönberg. Vaasassa, P. M. F. Lundberg.] - -Sitäkin myöhemmin, illallisten jälkeen, leimahti väittely -suomenkielestä vielä kerran ilmiliekkiin. Se oli jo alkanut, ukkojen -yliskamarissa, Durchmanin, Ingmanin, Niskasten y.m. kesken, kun -Schwartzberg tuli sinne, ja tämä kiukkuisesti ryntäsi taisteluun: -"Voi, kun ette häpeä sotkea lorusuomeanne hengellisiin kirjoihin -- -Kemellin sotkuiseen juttuun juomareista, koottu kohmeloväen suusta, -Kultalaan, Kanavaan, [Kl. J. Kemell oli Oulun Viikkosanomissa -m.m. julkaissut Bellmanin mukailun: 'Ystävä kullat'; 'Kultala' -oli K. N. Keckmanin kääntämä Zschokken kertomus 'Goldmacherdorf', -'Kanava' P. Hannikaisen sanomalehti Viipurissa.] y.m. senlaisiin -on suomenne hyvää, ja niissä minä sitä kunnioitan, mutta olkaa -tukkimatta sitä hengellisiin". -- -- -- Kun hän yhä jatkoi samaan -tapaan antamatta sananvuoroa kellekään, silloin Durchman asettui -leveästi ja kunnioitettavasti istumaan tuolille ja rupesi kimeällä -äänellä pitämään ruumissaarnaa Schwartzbergille, matkien sitä -ruotsinvoittoista kieltä, jota siihen aikaan monessa kirkossa -saatiin saarnatuolilta kuulla (skjeelu, skynddein, Juumala j.n.e.). -Hän näytteli osaansa mestarillisesti, niin että kaikki nauroivat -ja väittely kerrassaan taukosi. Hetken saarnattuaan Durchman ja -Ingman menivät ulos, palatakseen vähän myöhemmin, niinkuin ei mitään -olisi tapahtunut. -- Sittemmin jatkettiin vielä seurustelua useita -tunteja jutellen milloin mistäkin. Läheltä sentään piti, etteikö -uusi kahakka syntynyt, kun Durchman alkoi ylistää Luterusta. J. L. -Niskanen oli silloin esittänyt autuudenjärjestyksen Wegeliuksen -mukaan ja päättänyt: "Tuskinpa teidän Lutheruksenne niin komeesti -selittää asiaa." -- "Paljon paremmin!" oli Durchman lausunut siihen -ja sitten esiintuonut uskontunnustuksensa Luteruksen kirjoista. Sen -hän teki sangen hyvin, myöntää Schwartzberg, mutta sanoo kuitenkin, -että hänellä oli suuri halu iskeä, kun Luterusta ylistettiin, -mutta hän pysyi vaiti, jotta ei rauha häiriintyisi. -- Seuraavana -päivänä vieraat lähtivät. Sitä ennen olivat kumminkin Malmberg, -Durchman ja Schwartzberg keskenään vielä puhuneet tuosta luullusta -erimielisyydestä (pohjoisempana ja etelämpänä asuvien välillä). -He erosivat veljellisessä sovussa, kukin puolestaan vilpittömästi -tahtoen ottaa huomioon Hedbergin varoittavan esimerkin ja olla -uskomatta kaikkia sanomia, jotka paholainen lähettää aikaansaadakseen -puolueita ja kuolemaa. -- "Senlaiset olivat nämä häät." - -Miten paljon kuvaavaa Schwartzbergin kertomus sisältäneekään, on -se sentään yksipuolinen. Se on laadittu maalaispapin kannalta, -joka ei pyytänytkään antaa yleiskuvausta. Hän ei lausu sanaakaan -morsiusparista; hänestä niinkuin kenties useimmista muistakin -olivat ne ja häät semmoisenaan sivuasia, suuren herännäiskokouksen -veruke. Miten aika kului "Lapuan hienostolta" y.m., jotka täyttivät -Marielundin ("Marjaluntin") asuinrakennuksen alakerran, jää -niinikään sanomatta; saamme vain olettaa, että siellä veisattiin -ja laulettiin ja että Julius Berghin jälkeen toinen pappi astui -toisen jälkeen lukemaan ääneen ja puhumaan, sillä muu ajanvietto ei -tullut kysymykseenkään kuin loppumaton seurojen pito. Ainoastaan -ruoka-ajat keskeyttivät hartausharjotuksia. Vihdoin kertoja laiminlyö -puhua siitä, miten vieraita kestittiin. Meille myöhemmän ajan -lapsille olisi kumminkin ollut mielenkiintoista kuulla, kuinka -satojen ihmisten maallisetkin tarpeet tyydytettiin. Vaadittiin siinä -pitkiä pöytiä, suuria patoja ja runsaita ruokavarastoja! Entäs -juomatavaroita! Olihan tapa semmoinen, että illoin juotiin totia, -jopa runsaastikin, ja niin tiedetään tapahtuneen näissäkin häissä. -Sen jälkeen kun tekijä oli edeltäkäsin julkaissut tämän kuvauksen -Lapuan kaksoishäistä ("Aika" 1914, s. 481-490), on hänellä ollut ilo -rouva Lydia Hällforsilta vastaanottaa kirje, joka sisältää tietoja -häitten aineellisesta puolesta: - -"Kihlman suoritti Malmbergille tuhat ruplaa häiden pidosta". -(Menoerä onkin aivan oikein merkitty hänen tulo- ja menokirjaansa --- "för mitt bröllop"). Sitä paitse ostettiin koko hääjoukolle -tarvittavat ruoka-astiat, posliinit, ja ne kaikki jäivät Malmbergin -omaksi. Häävieraat toivat äärettömän paljon ruokavaroja tullessaan -häätaloon. Kauppiaat Uudestakaarlepyystä ja Vaasasta niinikään toivat -ankkurittain ja laatikoittain tavaroitansa. Erityisesti muistan, että -kertojat mainitsivat rusinoita ja rommia.(!) - -"Maalaiset tietysti toivat omia herkkujaan, leipää, voita, juustoa, -tuoretta ja paistettua lihaa, niinkuin vieläkin kuuluu olevan tapana -Lapualla ja monessa muussa paikassa. -- Ajattelen, että näistä -pikkutiedoista ehkä käy ilmi, miten köyhän pitäjänapulaisen kannatti -ja miten hänen vaimonsa jaksoi pitää tällaiset suuret pidot". -- -Että joukossa oli yksityisiä raittiita ja montakin, on kyllä -tunnettu, mutta raittiuden ajamista ei katsottu miksikään hyväksi, -vaan ulkokultaisuudeksi, tekopyhyydeksi, ja tämä käsitys saa myöskin -ymmärtämään Paavon uhmailevan menettelyn, kun hän koko hääkansan -edessä otti "piiskaryypyn". Hänelle vain naurettiin, eikä suinkaan -ivallisesti, koska menevä jätti "ikävän" jääneiden mieleen. Kaunista -on kertojalta, että hän pidättäytyy arvostelemasta näkemiänsä, mikä -ei lainkaan ole tavallista suurten pitojen vieraissa. Ainoastaan -sulkumerkkien väliin pantu kysymys, sen jälkeen kun hän on kuvannut -Paavon meluavan rukouksen hääpäivän aattona, viittaa siihen, että hän -ei lausunut julki kaikkea mitä mietti, taikka että hän ainakin arveli -muissa liikkuneen sekavia ajatuksia ja tunteita. - -Suurin osa hääväkeä matkusti Alahärmään rouva Ingmanin hautajaisiin, -jotka olivat sunnuntaina 12 p:nä. Siellä oli tietysti myöskin Kihlman -ja hänen nuori rouvansa, jotka olivat läheisimpiä surevia, ja joista -häitten kuvauksessa on tuskin sanaakaan mainittu. Niinkuin häissä -oli seuroja pidetty, pidettiin niitä hautajaisissakin, ja "hyvin -hauskaa oli siellä ollut", vakuuttaa Schwartzberg lausetavalla, -jonka merkityksen jo edellisestä tunnemme. Schwartzberg itse ei -ollut Alahärmässä, sillä hänen Lauransa halusi viettää ainakin yhden -päivän veljiensä seurassa Munsalassa, missä sotaisa Pyhäjärven -pappi vielä kerran alkoi väitellä suomenkielestä hengellisissä -kirjoissa lankonsa, Lauri Stenbäckin, kanssa. Kun tämä oli lausunut -sen ajatuksen, että raamatunsuomennos ollen täynnä ruotsalaisuuksia -olisi uudistettava puhtaampaan suomenkieleen, oli toinen huudahtanut: -"Eiköhän tällä ajalla, koska maailma kaikin puolin hampaitansa hioo, -olisi itse kullakin muuta tekemistä kuin käännellä ja väännellä -suomenkieltä ja muita turhanpäiväisiä, tarpeettomia asioita, vai -luuletkos sillä tavoin saavasi asees kuuratuksi ja valmistuvasi -sotaparaadille, kun tarvitaan?" -- Siihen Stenbäck ei vastannut -mitään, ja niin väittely päättyi. -- - - * * * * * - -Häämatkat nykyisessä merkityksessä olivat tuntemattomia heränneitten -piireissä, eikä nimitys myöskään sovi sille matkalle, jolle -Alfred Kihlman lähti 17 p:nä heinäk. näyttääkseen vaimolleen -lapsuudenkotinsa Kruununkylässä. Ei ole mitään muistiinpanoa niiltä -päiviltä, joina nuori pari siellä vieraili, mutta tiettyä on sentään, -että vanhemmat avoimin sylin ja sydämin vastaanottivat uuden -tyttären. Silloin, taikka kenties toisella matkalla, 10 p:nä elok., -nuoret nimismies Hellbergiltä vuokrasivat Härbärge [Tämä nimi on -nykyjään unohtunut; paikkaa nimitetään nyt "Venmans", muistona siitä, -että siinä 1853-57 asui kappalaisenapulainen Fredr. Vilh. Venman, -jonka vaimo on tunnettu J. L. Runebergin entisenä ystävättärenä.] -nimisen asunnon joen rannalla, noin puoli kilometriä länteenpäin -kirkolta. Rakennus oli tarpeeksi tilava -- sali, kolme kamaria -ja keittiö sekä kaksi yliskamaria -- mutta vaati perusteellista -korjausta. Sen vuoksi ja yhä jatkaakseen suomenkielen opintoja -Kihlman päätti vielä jäädä Malmbergin luokse Lapualle, ja isänsä -suostumuksella hän anoi tuomiokapitulilta lupaa saada 1 p:ään kesäk. -1847 asua Kruununkylän ulkopuolella, vaikka oli määrätty apulaiseksi -sinne. Myöntymys tulikin siinä muodossa, että hän "vähemmän -kiireisinä aikoina" saisi oleskella jossakin läheisessä suomalaisessa -seurakunnassa. - -Näin tuli Kihlman viettäneeksi ensi vuotensa melkein virkavapaana. -"Olen kaikin voimin ryhtynyt suomeen", hän kirjoittaa isälleen, -(28/10 1846). "Niin kauan kuin minä huolehdin poikien luvuista, -en paljonkaan edistynyt, mutta nyt kun Malmberg on saanut tänne -uuden kotiopettajan Helsingistä, ei minulla ole muuta työtä kuin -lukea suomea aamusta iltaan. Jos lukeminen auttaa, niin pitäisi kai -siitä joskus tolkkua tulla. -- Olen luvannut Ingmanille kahtena -tulevana viikkona hoitaa hänen virkaansa Alahärmässä, ei kuitenkaan -saarnoja. Saa nähdä kuinka tulen siellä toimeen! Pahinta on, jos -minut kutsutaan sairaitten luokse. Täytyy repiä häpeältä silmät ja -tehdä parastaan. Ingman [on Isossakyrössä ja] suomentaa [Durchmanin -kanssa] Luterusta. -- -- Kuinka isä on jaksanut virassaan? Isä parka -ei ole saanut suurta apua apulaiseltaan; mutta minä koetan käyttää -aikaani niin hyvin kuin ymmärrän, voidakseni sitten, Jumalan avulla, -suorittaa mitä minun tulee." -- - -Ei syksy sentään kulunut ilman vaihtelua ja seikkailuja. Lokakuun -12 p:nä Gela lähti Tampereelle tapaamaan ainoata sisartaan Hildaa. -Tämän puoliso, Frans Bergroth, oli näet siellä tehtaan saarnaajana. -Matkan hän teki Ingmanin ja Durchmanin seurassa, joten Kihlman -saattoi olla huoleton; mutta kovin ikävä hänen tuli olla ensi kerran -pitemmän aikaa erillään vaimostaan. Viikon päästä Gela Ingmanin, -Grönbergin y.m. seurassa jälleen suuntasi matkansa kotiinpäin ja -saapui Ruovedelle, Peskaan, 19 p:nä klo 3 i.p. "Ja arvaappas, kenet -tapasin täällä?" Gela kirjoittaa sisarelleen. "Olin tuskin asettunut -istumaan lähelle vieraskamaria, kun Kihlman kauniisti astui esiin ja -tuli tervehtimään minua. Uskotkos, että olin ihmeissäni ja iloinen -- -minä, joka olin odottanut täällä saavani kauhean ikävää! Oli kovin -hauskaa tavata." -- Tapauksen yksinkertainen selitys on se, että -ikävä oli ajanut Kihlmanin matkustamaan vaimoansa vastaan. Jos Gela -oli iloinen, niin kyllä oli Kihlmankin. "Mieluinen kohtaus sielusta -ja sydämestä", hän on merkinnyt almanakkaansa. Kotiin tultiin 23 p:nä. - -Kertomani pieni välikohtaus todistaa, että -- huolimatta siitä -mitä Kihlman niin järkeilevästi oli kirjoittanut vanhemmilleen, -kun hän elokuulla 1845 Pihlajavedellä oli eronnut morsiamestaan -- -tosirakkaus yhdisti hänet ja Gelan toisiinsa. - -Kotiopettajana Kihlman oli elänyt Malmbergilla niinkuin perheen -jäsen ainakin eikä tiettävästi häittenkään jälkeen siinä kohden -muutosta tapahtunut, vaan tuli hänen nuori rouvansa uudeksi jäseneksi -samaan perheeseen. Läheiset sukulaissuhteet selittävät tämän, ja -nuorista oli ymmärrettävästi mukavaa lykätä taloushuolet, kunnes -pääsivät omaan kotiinsa Kruununkylään. Mutta toiselta puolen johtui -siitä sekin, että kaikki mikä häiritsi Malmbergin perheen elämää -vaikutti heihinkin, eikä mullistavia tapauksia suinkaan puuttunut. -Ensiksikin mainittakoon, että Malmbergin aikomus oli ollut yhdessä -Kihlmanin kanssa matkustaa Ruovedelle, mutta kun hän meni sanomaan -hyvästiä rouvalleen, sai tämä hänet jäämään kotia, eikä vaimo -syyttä vastustanut miehensä lähtöä, sillä ainoastaan kaksi päivää -myöhemmin (21/10) hän synnytti lapsen. Toiseksi on kerrottava, -että rouva Malmberg ei ollut vielä läheskään entiselleen toipunut, -kun Malmbergiä itseään kohtasi erittäin uhkaava taudintapaus. -Marraskuun 6 p:nä näet verenvuoto aivoihin aiheutti halvauksen, joka -sai ympäristön pelkäämään pahinta. Koska Kihlman oli Alahärmässä, -niin neiti Sofie Nordenkraft, joka Lapualla piti koulua paraasta -päästä heränneitten pappien lapsille, lähti suoraapäätä Vaasaan -puhuttelemaan tohtori Churbergia. Tämä piti kohtausta vaarallisena, -mutta kieltäytyi antamasta määräyksiä näkemättä potilasta. -Silloin -- sangen kuvaavaa ajalle -- ei keksitty muuta neuvoa kuin -lähettää sairas Vaasaan (jonne oli 8 peninkulmaa), vaikka hän oli -niin huono, että hän itse ja muut luulivat viimeisen matkan olevan -käsissä. Malmbergin vahva ruumiinrakennus kesti kuitenkin koetuksen, -ja kaupungissa alotettiin sitten silloiseen tapaan iilimadoilla, -suoneniskuilla ja kuppauksilla vähentää potilaan verivarastoa, mutta -lopulta myöskin pitämällä jäätä pään päällä (nykyään ensimäinen ja -miltei ainoa keino) ajamassa verta aivoista. "Jollei pakkanen olisi -tullut, niin että saatiin _jäätä_", oli tohtori sanonut, "olisi -sairas luultavasti kuollut." Vähitellen Malmberg toipui. - -Syystä että rouva Malmberg oli vielä liian heikko lähteäkseen -Vaasaan, asettuivat Alfred Kihlman ja Gela sinne hoitamaan sairasta. -Marraskuun 28 p:nä Alfred kirjoittaa isälleen olleensa kaupungissa -kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen hän vielä viipyi siellä kolmatta -viikkoa. Varsinkin ensi aikoina oli Kihlmanin elämä sairaan luona -kaikkea muuta kuin yksitoikkoista. Kun näet tieto Malmbergin -vaarallisesta tilasta oli levinnyt, hänen lukuisat ystävänsä -- -yleensä ihmeen liikkuvaa väkeä! -- tulivat toinen toisensa jälkeen -kaupunkiin tavataksensa häntä ehkä viimeisen kerran. "Usko pois", -Kihlman kirjoittaa 2/12 Reinhold Helanderille, "että täältä on toinen -jos toinenkin kirje lähetetty. Sairauden alkuaikoina oli täällä -paljon ystäviä idästä, pohjoisesta ja etelästä, ja silloin oli -täällä kuin mikäkin ministerineuvosto koolla. Essen oli neuvoston -presidentti. Nyt ei täällä ole muita kuin minä, Gelani ja Eliel -[Malmbergin vanhin poika]." - -Olof Helander kirjoittaa (Munsalasta 20/11) Reinhold veljelleen -käynnistään Vaasassa seuraavasti: "S.p. kun sain kirjeesi, Keppoensis -[tehtaanisäntä Otto von Essen] kertoi Malmbergin saaneen halvauksen -ja olevan lääkärin hoidossa Vaasassa. Kohta päätin matkustaa sinne -pahimmassa tapauksessa vielä kerran tavatakseni rakasta veljeä. -Patruuna yhtyi asiaan ja lähti lauant. 14 p:nä Purmoon viemään -tietoa Svanille. Pyhänä tulivat molemmat sekä [Jak. Henr.] Roos -luokseni ja maanantaina matkustimme kaikki Vaasaan. -- -- Klo 6 -illalla tulimme perille, ja hetken päästä pääsimme sairaan puheille, -joka huolimatta voimattomuudestaan iloisesti vastaanotti meidät, -jopa laski leikkiäkin. -- -- Lääkäri antoi hyvää toivoa. Seuraavana -aamuna matkustimme me neljä toverusta Maalahdelle [tietenkin Svanin -appivaaria tohtori Jak. Wegeliusta tervehtimään]. Kun saman päivän -illalla palasimme sieltä, saimme iloisen uutisen, että tauti oli -taittunut(!) ja tapasimme Malmbergin iloisena ja hilpeänä. Et -voi uskoa, kuinka rakas hän meille oli ja kuinka olimme iloisia. -Seuraavana päivänä palasimme kotia. Kihlmanin tapasin Vaasassa, -käskien hänen kirjoittaa Sinulle, ja sen hän lupasikin tehdä. -- -- -Matka oli hauska ja hupaisa; mutta nyt istun jälleen kotona surkeana -kuin Latsarus. Mutta eipä se haittaa. Täytyy oppia jyrsimään kovaa -leipäkannikkaakin eikä aina syödä kräämiä. Sitä tulen nyt koettamaan -kotielämässäni, niin sisällisesti kuin ulkonaisestikin." - -Joulukuun 16 p:nä pääsi Malmberg lähtemään kotiin ja samalla hänen -seurueensakin, nimittäin rouva, joka viimein hänkin oli kyennyt -tulemaan Vaasaan, sekä Kihlman ja hänen Gelansa. Lääkäri oli -määrännyt, että ensinmainitun tulisi ainakin puoli vuotta olla -ryhtymättä virkatoimiinsa, mutta siihen rohkealuontoinen mies ei -tahtonut taipua; kumminkin on Kihlman merkinnyt muistiin, että -Malmberg saarnasi ensi kerran sairautensa jälkeen 16 p:nä toukok. -1847, siis aivan täsmälleen kuusi kuukautta siitä päivästä, -jolloin Vaasasta lähti. -- Kihlman oli aikonut viettää joulua -joko Malmbergilla taikka appivanhempiensa luona ja vasta uudeksi -vuodeksi tehdä saarnamatkan Kruununkylään, mutta siihen isä ei -kuitenkaan voinut suostua. Oli nimittäin niin, että sekä Kruununkylän -kappalainen Wegelius että Teerijärven kappalainen L. Schalin olivat -siksi raihnaisia, etteivät tulleet toimeen ilman apua. Alfredin -täytyi siis luvata saarnata joulupäivänä Teerijärvellä, uudenvuoden -päivänä Kruununkylässä ja loppiaisena jälleen Teerijärvellä -- -jopa viimemainittuna päivänä sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä on -senvuoksi merkille pantava, että hän silloin ensi kerran saarnasi -suomenkielellä. -- Näin tapahtui, ja vastanaineet viettivät -ensimäisen joulunsa erillään toisistaan; Gela näet ei voinut seurata -miestään Kruununkylään, sillä keli oli huono, ja hän oli joutunut -tilaan, joka vaati erikoista varovaisuutta. Heidän vaihtamistaan -kirjeistä näkee, kuinka ikävä heitä vaivasi. Alfred oli jouluaattona -vanhempiensa luona (saarnavuorot oli niin muutettu, että hän -joulupäivänä saarnasi emäkirkossa eikä kappelissa), sai niin paljon -lahjoja -- kaikenlaista, jota tarvittiin uudessa kodissa -- "että -häpesin", ja saarnasi sitten määrätyt vuoronsa, mutta päivät olivat -hänestä kovin pitkiä. Samoin Gelan oli ikävä miestään, ja vaikeaa -hänen oli olla lähtemättä rakkaan "ukkonsa" luokse. - -Myöskin kevätkautena (1847) täytyi Kihlmanin joskus vielä -saarnavuorojensa tähden jättää vaimonsa yksin, mutta melkein yhtä -usein, kenties useamminkin hän oli muilla matkoilla milloin Gelan -kanssa milloin ilman. Näistä on vain lyhyitä muistiinpanoja, -mutta ansaitsevat ne kumminkin mainitsemista uusina todistuksina -heränneitten pappien alituisesta matkustamisesta. Tuskin oli Kihlman -uutena vuotena palattuaan Kruununkylästä ollut viisi päivää kotona, -ennenkuin hän 13/1 Malmbergin seurassa lähti Kuortaneelle (A. N. -Holmström), Ruovedelle (Peskaan), Tampereelle ja Längelmäelle, -missä seurusteltiin Grönbergin sekä Frans ja Berndt Bergrothin -kanssa. Kotiin palattiin 22/1, mutta viiden päivän päästä tuli -taas Grönberg Lapualle, ja nyt lähdettiin yhdessä Isoonkyröön -Antero Ingmanin ja neiti Erika Hällforsin häihin 28 p:nä tammik. -Oleskellessaan Durchmanin luona oli Ingman tutustunut kaksi vuotta -sitten Ahvenanmaalta Isoonkyröön muuttaneen rovasti K. E. Hällforsin -perheeseen, jossa tyttäret olivat heränneitä, vaikka isä ja aluksi -äitikin olivat herännäisyysliikkeen vastustajia, ja niin hän sai -uuden, samanhenkisen elämäntoverin kotiinsa. Ohimennen mainittakoon, -että nämäkin häät olivat "kaksoishäät"; samalla kertaa vihittiin -näet Isonkyrön kirkkoherran apulainen Anders Joh. Lilius Henriette -Hällforsin, Erikan kaksi vuotta vanhemman sisaren kanssa. Häämatkalla -oli Gelakin mukana samoin kuin sillä matkalla, joka kohta sen jälkeen -Grönbergin ja Malmbergin seurassa tehtiin Uuteenkaarlepyyhyn, -Kruununkylään y.m. -- Helmikuulta on mainittava Niilo Gabr. Arppen -häät Karolina Snellmanin kanssa Laihian pappilassa (11 p:nä), joissa -Kihlman, Malmberg ja Grönberg myöskin olivat, puhumatta käynneistä -Ala- ja Ylihärmässä, Alavetelissä (A. A. Favorin) y.m.s. -- -Maaliskuulla tapahtui laaja kiertomatka, jolla käytiin tervehtimässä -ainakin kymmenkuntaa herännyttä ystävää. Kun Kihlman vaimonsa -kanssa 15/3 oli palannut Kruununkylästä, matkusti hän vielä s. p:nä -Malmbergin ja Essenin seurassa Kuortaneelle (Holmström), sieltä -Keuruulle (Jak. Simelius) ja edelleen Jyväskylän kautta Kuopioon. -Siellä viivyttiin päivä (20/3) Julius Berghin luona. Seuraavana -päivänä matkaa jatkettiin Iisalmeen, jossa tavattiin "ukko", s.o. -Paavo Ruotsalainen, ja J. L. Niskanen. Sieltä meni matka Kiuruvedelle -ja Pyhäjärvelle, jossa Jonas Laguksen luona vierailtiin kokonaista -kaksi päivää. Näiden päivien (24-26/3) kohdalle Kihlman on merkinnyt -sanan: "Risbastun" (selkäsauna), joka tietänee, että Lagus jostakin -syystä nuhteli joko häntä yksinään taikka kenties koko seuruetta. -Loppumatkalla käytiin vielä Reisjärvellä (Jak. Hemming), Halsuassa -(Z. Gallenius) ja Lappajärvellä (F. P. Kemell), josta vihdoin -Kauhavan hautta saavuttiin Lapuan Marielundiin. Matka oli kestänyt -päivää vaille kaksi viikkoa. -- Vielä mainittakoon huhtikuun 12-15 -p:nä tapahtunut matka Malmbergin, Ingmanin ja Durchmanin seurassa -Vaasaan ja Maalahdelle hautajaisiin. [Rovasti J. W. Fontellin -suosiollisen tiedonannon mukaan haudattiin 14 p:nä huhtik. 1847 -talollisen tytär 22-vuotias Brita Stina Markuksentytär Mattlar, joka -samoin kuin hänen lähimmät omaisensa oli kuulunut heränneisiin.] - -Oliko Turkuun saapunut tieto Kihlmanin pitkästä olosta Vaasassa -Malmbergin sairauden aikana taikka hänen matkoistaan, sitä ei -tiedetä, mutta varmaa on, että tuomiokapitulissa hänen elämäänsä -katsottiin liian vapaaksi. Sentähden tapahtui, että Pohjanmaalla -saatiin huhtikuulla Turun sanomista lukea, että Kihlman oli määrätty -armovuoden saarnaajaksi Alatornioon! Saattaa käsittää, minkä -hämmästyksen tämä herätti Kruununkylässä, jossa apulaista sitä -enemmän kaivattiin, kuin Wegelius oli tullut niin huonoksi, ettei -hän ollenkaan pystynyt hoitamaan virkaansa. Onneksi tuomiokapituli, -rovasti Kihlmanin kirjeen johdosta, peruutti määräyksensä, mutta -Kihlmanin oli nyt entistä vaikeampi lähteä Lapualta -- hänen -vaimollaan kun oli viimeinen aika käsissä. Senvuoksi isä kirjoittikin -(17/5): "Älä sentään kiirehdi, äläkä häiritse Angelikaasi! Hänestä ja -hänen tilastaan riippukoon muutto!" Ratkaisu tuli 27 p:nä toukok., -jolloin Gela onnellisesti synnytti terveen tyttölapsen, joka 31 p:nä -kastettiin ja sai nimen Hanna. Kun sittemmin äidin ja lapsen tilassa -ei mitään huolestuttavaa huomattu, Kihlman 6 p:nä kesäk. matkusti -yksin Kruununkylään hoitamaan virkaansa. - -Aviopuolisojen lyhyt ero aiheutti kirjeenvaihdon, josta tässä -muutamia otteita. (Kruununkylä 9/6 1847): "Rakkahin vaimoni! -- -- -Vähän ennenkuin tulin tielle, joka poikkeaa pappilaan, huomasin -äitikullan (söta mor) tulevan ajaen, kuorma tuoleja y.m. mukanaan. -Minä pysähdyin nähdäkseni, kääntyikö hän Kokkolaan vai kirkolle -päin. Kun jälkimäinen tapahtui, seurasin hiljaa perässä, ja niin -tultiin yhdessä kotiini. Äiti oli hyvin iloinen ja tyytyväinen. Hän -oli antanut piikojensa alottaa puutarhatöitä. Minä ryhdyin kohta -komentamaan, suunnittelin käytävät y.m. -- -- Nyt on niin paljon -tehty, että vain vähän puuttuu. Rakennuksen keskikohdalta joelle -menevä käytävä jakaa kasvitarhan kahteen osaan. Toiseen on istutettu -ainoastaan mansikoita, sivuille viinimarjapensaita, ja valkosipulia; -toisessa on 4 lavaa herneitä, sekä porkkanoita, punajuuria, -tilliä, persiljaa ja turkinpapuja. Rediisejä on kylvetty kummankin -osaston reunoihin. Pitkin rakennusta on penger, jossa tullaan -näkemään keisarinkruunuja ja muita harvinaisia kukkia. Vahinko että -unohdin Sinun kukansiemenesi. Mutta vähät siitä, ne ovat varmaan -jokapäiväisiä verrattuina minun harvinaisuuksiini. Vielä on olemassa -pienempi osasto keittiönseinän takana. Siinä kasvaa ruoholaukkaa ja -piparjuuria, jos niitä siihen kylvetään ja istutetaan. Kokonaisuus -osoittaa puutarhurineroa, ja, jos edistyn, voi minusta aikaa myöten -tulla taloustirehtööri. -- Huoneita ei enää voi tuntea. Niillä ei -ole taipumusta pysyä kohtuudessa. Niin inhottavia kuin olivat, niin -valoisia ja siistejä ne nyt ovat. Ne ovat, meidän kesken sanoen, -sopimattomia kristityille. Sitten kun raot oli rapattu, on seinille -liisteröity harmaata kartuusipaperia. Keittiökamari, jossa kirjoitan -tätä, on maalattu harmaaksi ja pirskotettu mustilla ja valkoisilla -pilkuilla. Sali on punaisenkeltainen (brandgul) ja makuuhuone -taivaansininen, valkoisella marmoroitu. Toiset huoneet ehkä sopivat -niin vähän kieltäytyville ihmisille kuin me olemme, mutta makuuhuone -on loukkaava. Vanhemmat ovat tehneet parhaimman ymmärryksensä mukaan, -ja sentähden olen kiittänyt kaikkea, jotta en syyttä herättäisi -mielipahaa. -- Astiakaappi seisoo valkoisena salissa. Imperiaalisänky -ja perhekätkyt, myöskin valkoisiksi maalattuina, loistavat -makuuhuoneessa venäläisten tuolien ympäröiminä. -- -- Hyvästi! Nuku -suloisesti, Hannikka!" - -(16/6) -- -- "Olen nyt oudossa asemassa. Olen samalla kertaa pappi, -sielunhoitaja, marttyyri, ekonoomi, isäntä ja emäntä, piika ja -renki. Pyhänä herätti saarnani monessa kuulijassa tyytymättömyyttä. -Alkusanani olivat: 'Jos joku tulee minun tyköni, ja ei vihaa _isäänsä -ja äitiänsä_, ja _emäntäänsä ja lapsiansa_ (tämä Sinulle ja minulle) -j.n.e., ei se taida olla minun opetuslapseni' [Luuk. 14: 26,27]. -I[sä] on koko ajan ollut hyvin kärtyinen. Harvoin hän on puhutellut -minua; ja silloinkin purevasti. Eräänä iltana tapahtui purkaus. -Silloin tuli esiin viimekesäinenkin synti, että näet tulosaarnani -edellä annoin veisata: Guds ord hafver förgäten legat j.n.e. (Jumalan -sana on ollut unohdettuna). Minä selitin asian niin, että hänen -kunniansa pysyi loukkaamatta, mutta pyysin, että hän vastedes, -jos oli sitä mieltä, että olin tehnyt väärin, kohta ottaisi asian -puheeksi eikä kuukausia ja vuosia hautoisi paisetta sisässään. -Isän mielestä oli tämä liiallista nuhtelemista, ja hän katkaisi -keskustelun tuomittuaan minut hengellisesti ylpeäksi, ilman mitään -todistusta. Saarnani viime pyhänä oli hänestä riittävä vahvistus -hänen väitteelleen. Tulin ohimennen sanoneeksi suruttomia opettajia -mykiksi koiriksi. Se oli anteeksiantamaton synti. Sunnuntaista saakka -on hän enimmäkseen ollut vaiti. Äiti on puhunut hänen sijastaan. -Joka päivä on minua höylätty ja tuomittu. Yhdentekevää, ryhdynkö -selityksiin, selitykset unohdetaan, ja minä olen auttamattomasti -lyöty. Näkyy hyvin, että Sinä, suojelusenkelini, olet poissa. Sinua -he kunnioittaisivat. -- Tänne majataloomme [Härbärge merkitsee -vierasmajaa, majataloa] on tapani joka päivä kävellä; se on kuitenkin -turvapaikka. -- -- Joka ilta kastelen puutarhaa. -- -- Ei meillä -vielä ole lehmää eikä piikaa. Odotan vielä Jumalalta. -- Äiti on -suositellut 14-vuotiasta tyttöä, joka osaa suomea ja ruotsia. Hän -voisi olla keittäjän ja lapsenpiian varana, sillä emme kai ota -useampia." -- -- - -Jälkimäinen ote todistaa, että Alfredin suhde vanhempiin yhä oli -kireänlainen, ja kuinka se olisikaan voinut parantua, kun nyt isä ja -poika saarnasivat samassa kirkossa. Se erimielisyys uskonnollisissa -katsantotavoissa, joka ennen oli esiintynyt ainoastaan kirjeissä -taikka keskusteluissa neljän seinän sisällä, tuli nyt kuuluviin -julkisuudessa, ja kun Alfred nuoruuden innolla ja vahvalla -vakaumuksella kohdistaen kuulijoihinsa parannuksen vaatimuksia -noudatti Malmbergin y.m. herännäisjohtajien saarnatapaa ja koetti -tehdä opetuksensa mahdollisimman sattuvaksi ja kuhunkin yksityiseen -tehoavaksi, niin ei ole ihme, että isä ja muutkin loukkaantuivat. -He käsittivät mieskohtaisiksi viittauksiksi semmoistakin, joka -lausuttiin yleisessä mielessä. Niin esim. oli ilmeisesti käynyt, -kun Alfred puheena olevassa saarnassa, selittäessään, miten Jumala -kutsuu vieraita taivaallisiin pitoihin, muun muassa oli sanonut -sen tapahtuvan lähettämällä uuden hartaan opettajan seurakuntaan. -"Hänen lähetyksensä on jo merkki siitä", oli hän sitten jatkanut, -"että ehtoollinen on pidettävä, että otollinen aika on tullut -sille seurakunnalle, johon hänet on lähetetty. Tiedän kyllä, mitä -Te, kuulijani, ajattelette tässä asiassa. Te olette iloisia, jos -opettajanne ovat suruttomia ja mykkiä koiria, jotka eivät voi -haukkua. Teistä ovat semmoiset opettajat hyviä, jotka mielellään -makaavat ja nukkuvat hengellisessä suruttomuudessa, sillä he antavat -Teidänkin nukkua, vaikka olisitte aivan helvetin partaalla. Semmoisia -opettajia Te ylistätte, jotka imartelevat Teitä synneissänne ja -huvittavat Teitä hyödyttömällä opilla, jota ette edes ymmärräkään. -Mutta jos Jumala lähettää Teille palvelijoitaan s.o. uskollisia ja -rehellisiä opettajia, jotka julistavat Teille totuuden ja Jumalan -neuvot autuuteenne, niin Te kirootte ja ylenkatsotte heitä. Ja jos -Jumala siunaa semmoisten opettajien saarnaa, niin että ihmiset -heräävät synninunestaan huolehtimaan ikuisesta pelastuksestaan ja -että nämä heränneet eivät enää voi jatkaa samaa kelvotonta elämää, -jossa Te edelleen viihdytte, silloin Te sanotte: 'Niin, se on tuo -saatanan pappi, joka viettelee kansaa. Se on hän, joka pirullisella -opillaan rakentaa eripuraisuutta vanhempien ja lasten, miehen ja -vaimon välille! Voi, rakkaat kuulijani, häntä, joka harrastaa Teidän -ikuista onneanne, Te kirootte. Häntä, joka rukoilee edestänne, Te -vihaatte. Ettekö ymmärrä, että Jumala osoittaa Teille suuren armon, -kun hän lähettää Teille opettajia, jotka etsivät Teidän parastanne, -mutta päinvastoin on se suuri vihan osoitus, kun hän lähettää -paimenia, jotka etsivät' omaa parastaan." -- - -Kaksi päivää edellisen kirjeen jälkeen Alfred lähetti Gelalle pienen -kirjelipun (18/6), jossa seuraavat sanat ilmeisesti viittaavat -isän ja pojan väliseen riitaan: "Ei minulla nyt ole mitään -kerrottavana täältä, paitsi että kaikki näyttää pimeältä. Saarnakaava -('predikoformulär') on minulle asianomaisesti annettu! -- Ole -rauhallinen, rakas ystävä; minun täytyy, joskin kirvelevin sydämin, -noudattaa muiden tahtoa. Ehkä vastedes vielä valkenee. -- -- -- -Yksinäinen ystäväsi Alfred." - -Näistä sanoista päättäen oli isä jollakin tavoin rajoittanut -Alfredin saarnavapautta. Siitä oli poika alakuloinen, mutta kun hän -puolitoista viikkoa myöhemmin (28/6) lähti Lapualle noutamaan pikku -perhettään Kruununkylään, oli hän kai jo rohkaissut mielensä. Gelan -rakkautta uhkuvista kirjeistä hän tiesi tämän jotakuinkin toipuneen -ja lapsenkin hyvin menestyvän, joten kodin onni näytti turvatulta -- -kodin, joka nyt vihdoin, yksitoista kuukautta häitten jälkeen, oli -heille valmis. Lapualla ei ollutkaan muuta tehtävänä kuin järjestää -kaikki muuttoa varten. Malmberg oli jo matkustanut Peskaan, eikä -Kihlman olisi saanut kiittää häntä suuresta vieraanvaraisuudesta, -ellei hän (Malmberg) olisi heinäkuun 3 p. palannut kotia, arvatenkin -juuri hyvästijättöä varten. Kolme päivää myöhemmin Kihlman lähti -kiluineen kaluineen. Matkalla perhe poikkesi Ylihärmän Liinamaahan -appivanhempien luokse, joten Kruununkylään tultiin 8 p:nä. - - * * * * * - -Tästä lähtien neljättä vuotta eteenpäin on verraten vähän tietoja -Alfred Kihlmanin yksityisestä elämästä. Hän ei enää ollut -kirjeenvaihdossa vanhempiensa kanssa, syystä että he asuivat samalla -paikkakunnalla, ja hänen muille läheisille lähettämänsä kirjeet ovat -teillä tuntemattomilla. Kuvaus tästä ajasta on sentähden entistä -yleispiirteisempi. - -Ensi kesänä ja seuraavinakin Kihlman varusteli asuntoaan ja -talouslaitostaan ikäänkuin pitkääkin aikaa varten. Rakennus -laudoitettiin ja luultavasti jo silloin maalattiinkin punaiseksi, -jommoisena se vieläkin vaatimattomana, mutta siistinä, haapojen ja -koivujen ynnä vihantien peltojen ympäröimänä seisoo paikallaan. -Hevonen ostettiin ja pari lehmää, ja paitsi puutarhaa, josta -ylempänä on puhuttu, oli Kihlmanilla pieni kuokkamaa saarella -kapean joenhaaran toisella puolella vastapäätä kotia. Perunoita -ja vähän muutakin viljaa saatiin siis ostamatta. Mitä ei kotona -ollut, hankittiin Kokkolasta, johon ei ollut kahtakaan peninkulmaa, -puhumatta naapuritaloista. Näin oli toimeentulo mukava, ja -taloudenhoito tuotti nuorelle isäntäväelle enemmän hupia kuin -rasitusta. - -Aikaa ei puuttunut seurusteluun. Pappilaan oli vain noin kaksi -kilometriä. Sinne kun käveltiin, kuljettiin joen vartta ylöspäin -ensin valoisan, ristinmuotoon rakennetun kirkon ohitse, kunnes -tultiin Isolle sillalle ("Storbron"), missä ranta-valtatie menee -joen yli, ja siitä edelleen joen pohjoispuolta perille asti. Tämä -kävelytie oli ja on tänä päivänäkin sangen miellyttävä, sillä -molemmin puolin jokea, joka sekin pienine koskineen on näöltään -vaihteleva, on nähtävänä pitäjän parhaimmin viljelty osa taloineen ja -tasaisine viljavainioineen. Ymmärrettävää on, että vanhat ja nuoret -Kihlmanit usein tapasivat toisensa. Sitä paitsi kävi nuorten luona -tavan takaa heidän läheisiä ystäviään, Anttu Favorin, K. Nauklér, F. -P. Kemell, Antero Ingman y.m. Kysyä saattaa, eikö rovasti Kihlmanin -ja hänen rouvansa tutustuminen Alfredin ystäviin saanut heitä -yleensä lähemmäksi heränneitä. Valitettavasti ei niin tapahtunut, ja -lienee ainakin osaksi syy siihen ollut näissä nuorissa ystävissä. -Heistä näet sanotaan, että he usein melkein loukkaavalla tavalla -karttivat vanhojen seuraa. -- Paitsi kaupunkeihin (ei ainoastaan -Kokkola vaan myöskin Uusikaarlepyy ja Pietarsaari olivat aivan -lähellä) ja naapuriseurakuntiin, ei Kihlman ensi aikoina tehnyt muuta -kuin yhden pitemmän matkan, nimittäin Keuruulle Frans Bergrothin -virkaanasettajaisiin (8/8 1847). - -Siitä elämän hiljentymisestä, joka oli luonnollinen seuraus -oman kodin perustamisesta, ei kuitenkaan johtunut, että Kihlman -olisi menettänyt halunsa ottaa osaa niihin uskonnollisiin ja -hengellisiin rientoihin, jotka olivat yhteisiä hänelle ja hänen -ystävilleen. Päinvastoin tiedämme hänen v. 1847 innokkaasti ottaneen -osaa kirkkolakiehdotuksen tarkastamiseen, ehdotuksen, jonka -vastustamisesta, niinkuin ylempänä on kerrottu, oli neuvoteltu hänen -häissään, ja josta varmaan oli monesti keskusteltu niillä matkoilla, -jotka Kihlman teki vuoden alkupuolella. - -Ensiksikin Kihlman, asian hyväksi, ryhtyi kerrassaan turhaan -yritykseen. Hän näet kirjoitti (toukokuulla 1847) tuomiokapitulin -jäsenelle, lehtori Henrik Heikelille ja kehotti häntä vastustamaan -lakiehdotusta. -- "Uskallan Herra Lehtorille, vanhalle opettajalleni -ja ystävälleni, esittää huoleni eräässä asiassa, joka, mitä enemmän -aikaa kuluu, sitä enemmän minua arveluttaa. Minä tarkoitan Kristuksen -suomalaista kirkkoa, jonka tulevaisuus, jos uusi kirkkolakiehdotus -hyväksytään, on pimeä kuin yö." Sitten hän voimakkain sanoin -viittaa ehdotuksen loukkaavimpiin kohtiin: neljän tunnustuskirjan -hylkäämiseen, nuorempien pappien ja maallikkojen poissulkemiseen -kirkon edustuksesta sekä hengellisten kokousten kieltämiseen, -jollei kirkkoherra joka kerta ollut antanut suostumustaan. "Aika -kuluu pian umpeen, jolloin muistutukset ovat sisään lähetettävät", -kirjoittaja jatkaa. "Kyvyn puutteessa en ole mitään kirjoittanut; en -kuitenkaan olisi vaiti, jos minulla olisi tarpeeksi esitutkimuksia. -Myöskin on helppo ymmärtää, että sanani kohtaisivat kuuroja -korvia, vaikka kyllä sittenkin omantunnon ja tunnustuksen vuoksi -huononkin laululinnun tulisi virittää äänensä. Mutta jos Te, vanha -opettajani, esiintyisitte voimakkaalla ja julkisella kumoamisella, -niin saattaisi jotain asialle koitua. Palkkanne olisi Jumalan -seurakunnan kiitollisuus. Että Herra Lehtori omasta puolestaan on -tyytymätön ehdotukseen, sitä en ole koskaan epäillyt; mutta siitä -on vähän hyötyä, että toinen siellä, toinen täällä on tyytymätön. -Jos kykenevä ja arvokas mies astuisi vastarinnan päähän, silloin -moni epäileväinenkin yhtyisi häneen, ja hyvä asia voittaisi. -- -Suokaa anteeksi rohkeat sanani. Asian tärkeys on saanut minut -puhumaan." -- -- - -Nähtävästi Kihlman ei saanut vastaustakaan. [Millä kannalla Heikel ja -tuomiokapituli yleensä oli, näkyy _E. G. Palménin_ ennen mainitusta -tutkimuksesta.] Mutta huolimatta siitä, että hän alkuaan oli -pitänyt itseään kykenemättömänä julkisesti esiintymään asiassa, hän -kuitenkin otti sepittääkseen lausunnon kirkkolakiehdotuksesta, joka -Kokkolan rovastikunnan nuoremman papiston puolesta oli lähetettävä -Turun tuomiokapituliin. Milloin ja missä tehtävä hänelle annettiin, -sitä emme tiedä, mutta lausunto, jonka hän itse on puhtaaksi -kirjoittanut, on allekirjoitettu Kokkolassa 28 p:nä syysk. Silloin -kaupungissa oli markkinat, joihin heränneillä vanhastaan oli tapana -kokoontua tavatakseen samanhenkisiä -- ja useimmat, jolleivät -kaikki allekirjoittajat [J. Taxell, Kokkolan [2] kappal., A. W. -Chydenius, Kokkolan [1] kappal. H. W. Wegelius, Kruununkylän kappal., -C. F. Ervast, Alavetelin kappal., A. J. Gummerus. Ylikannuksen -nim. kappal., Z. U. Gallenius, Halsuan saarnaaja, H. R. Aspelin, -Ylivetelin kappal., C. H. Elfberg, Ullavan saarnaaja, S.O. Appelberg, -Kokkolan pitäjänapul., A. A. Nylander, Lohtajan kirkkoherran apul., -L. W. Schalin, Kokkolan ala-alkeiskoulun op., A. Backman, Kälviän -kirkkoherran apul., Alfred Kihlman, Kruununkylän kirkkoherran apul., -A. A. Favorin, Alavetelin kappalaisen apul.] olivatkin heränneitä. - -Lausunnon pääosa koskee kysymystä yksityisistä hartauskokouksista. -Sen otamme tähän näytteenä 22-vuotiaan papin esitystavasta: -[Suomennos on tehty prof. _E. G. Palménin_ hyväntahtoisesti lainaaman -jäljennöksen mukaan.] - -"Sen sijaan että Ehdotus edistäisi kirkollisen elämän kehitystä ja -ilmaisua, Luvussa 'Kokouksista ja yksityisistä hartausharjotuksista', -kristittyjä mitä ankarimmin kielletään yhtymästä yhteistä -mielenylennystä varten ja keskinäisesti vaihtamasta ajatuksia -siitä, mikä on heille kalleinta ja mielenkiintoisinta, jopa -ankarammin kuin missään entisessä konventikkeli-asetuksessa. Sillä -lukuunottamatta perheenisän oikeutta kotonaan tahtoo Ehdotus ei -ainoastaan kieltää maallikoita yhdessä ollen kehottamasta toisiansa -lukemalla Jumalan sanaa, laulamalla hengellisiä lauluja, rukoilemalla -ja keskustelemalla, vaan tehdään 'seurakunnan virassaoleva -pappikin', vastoin Jumalan käskyä sekä vanhojen kunink. asetusten -suoria kehotuksia kaikissa tilaisuuksissa huolehtia kuulijoittensa -opetuksesta, 'rikollisena vastuun- ja rangaistuksenalaiseksi', jos -hän ilman kirkkoherran lupaa pitää kokouksen uskonnonharjoituksia -varten taikka ainoastaan 'ottaa osaa' toisten yksityiseen -hartausharjoitukseen. Onko siis Kristinuskoa suvaittava ainoastaan -nimeksi, sen koskaan saamatta esiintyä elämässä? Onko kristillinen -hartaus suljettava kirkonseinien sisälle ja kokonaan karkotettava -seura- ja seurusteluelämästä? Vai onko Pyhässä raamatussa ainoatakaan -sanaa, joka ei hyväksyisi kristillistä yhteiselämää, missä -jumalisuutta harjoitetaan? Eikö kristityltä kaikkialla Jumalan -sanassa kehoteta opettamaan ja neuvomaan toisiaan keskenään ja -kehottamaan toinen toistaan, opettamaan ja neuvomaan toisiansa -keskenään psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla -j.n.e. Ja eivätkö ensimäiset kristityt, joiden jumalanpelko ei ollut -ainoastaan ulkomuotoa, noudattaneet näitä raamatun kehotuksia. -Ei tarvitse muuta kuin vilkaista Apostolien tekoihin tullakseen -vakuutetuksi siitä, kuinka usein ja yksimielisesti Apostolit -oppilaittensa kanssa, jotka olivat osallisia Pyhän Hengen lahjoista, -kokoontuivat, milloin satakaksikymmentä, milloin kolmetuhattakin -luvultaan, ylentääkseen mieltään pyhän uskonsa perustuksella. Niin, -missä vain Jumala tänäkin päivänä saa herättää ihmisiä elävään -huolehtimiseen autuudestaan, siellä on myöskin yhteisen veljellisen -mielenylennyksen ja keskinäisen kehotuksen sisällinen tarve -välttämättömästi esiintyvä, eikä sen tyydyttämistä, syystä että se -on tärkeä armonvälikappale, helposti voi eikä tulekaan laiminlyödä, -ilman että Jumalan herättämä hengellinen elämä tukahdutetaan taikka -sen kehitystä ainakin ehkäistään ja hidastutetaan. Eihän veljellinen -rakkaus koskaan voi olla niin voimaton ja eloton laatuaan, ettei -se ilmenisi keskinäisessä seurustelussa ja ajatustenvaihdossa -samanmielisten välillä. Kaikkien kirkollisten laitosten päämääränä -onkin tähän saakka ollut saattaa kristinusko yksityiselämään; tämä -on niiden kieltämätön tarkoitus, ja missä se ei ole menestynyt, ovat -ne olleet hedelmättömiä. Ja lisäksi: kun vapaasti saadaan kokoontua -aistillisia ja maailmallisia huvituksia ja syntistä ajanviettoa -varten, ei liene liiallista pyytää, vaan kaiken inhimillisen oikeuden -ja kohtuuden mukaista, että sama vapaus myönnetään jumalisuuden -harjoituksille. Vai mitä vaarallisia ilmiöitä yhteiskunnassa ovat -ne sitten aiheuttaneet? Vai onkohan enemmän järjestyksen mukaista, -edistetäänkö kristillistä elämää ja tosisiveellisyyttä paremmin -sillä, että kristityt käyvät teattereissa ja kapakoissa, peli- ja -juomaseuroissa ja tanssiaisissa taikka vain teollisuus- ja -tieteellisissä, maallisissa laulu- ja lukuyhdistyksissä? Terve järki -riittää käsittämään ja arvostelemaan, millä puolen totuus on. Ja -kun isompi tai vähempi luku henkilöitä, joko sattumuksesta taikka -kutsuttuina vieraina on koolla, niin ei edes sokea pakana voi sitä -leimata rikokseksi, jos kokoontuneet mieluummin käyttävät aikaa, -joka kuitenkin on jollakin tavoin kulutettava, Jumalan, kunniaksi -kuin turhuuteen ja syntiin. -- Kuinka järjetöntä toiselta puolen -onkaan koettaa kahleiden, vankilan ja ruumiinrangaistuksen uhalla -vastustaa erehdyksen valtaan pääsöä; jos tätä tarkotetaan kieltämällä -yksityisiä hartausseuroja. Eihän tällä tavoin koskaan voida vastustaa -harhaoppia. Vähintään ovat semmoiset keinot _kristillisiä_, -Ei: Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan -jälkeen sodi. Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan -väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia. Tämä ei ole ollut -Lakiehdotuskomiteallekaan tuntematonta, koska se itse perusteluissaan -tunnustaa, että 'evankelisen kirkon dogmaattisesta peruskannasta -ei voida johtaa yksityisten hartausseurojen kieltoa.' Mutta siitä -huolimatta, huolimatta yhteiskunnallisesta ja inhimillisestä -oikeudesta ja omantunnonvapaudesta, jotka äänekkäästi vastustavat -asiaa, on Ehdotus kuitenkin säätämällä rangaistuksia kieltänyt -poikkeuksetta jokaisen yksityisen hartausharjotuksen, joka ulottuu -perhepiiriä ulommas; niin että evankelinen kristitty ei edes -muutamien ystävien, ei lähimpien naapurien, ei matkalla ollessaan -tuttujen kanssa saa harjottaa vähintäkään jumalisuutta, ilman että -häntä rikoksentekijänä lain mukaan rangaistaan. Ehdotus tahtoo -ehkä näennäisesti lieventää rangaistuksen toimeenpanoa useilla -astemääräyksillä, mutta rangaistusasteita voidaan vain verrata -roviolla polttamiseen heikommalla tulella, missä ruumis kyllä palaa -ja lopulta häviää, mutta ainoastaan kauemmin ja siis tuskallisemmin -kärsien. - -"Mutta kaikkein merkillisintä on, että ei edes seurakunnan virassa -oleva pappi, Ehdotuksen mukaan, saa vapaasti kuulijoittensa kesken -käyttää Jumalan sanaa, tulematta laillisen syytteen alaiseksi. -Paitsi raamatun kehotuksia opettajille yleiseen: Saarnaa sanaa, -pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, -nuhtele, neuvo, sekä: Kaitkaat Jumalan laumaa ja pitäkäät siitä -vaarin, tavataan vanhoissa kunink. asetuksissa lukuisia kehotuksia -papeille ahkerasti ja kaikissa tiloissa pitää huolta kuulijoittensa -hengellisten tarpeitten tyydyttämisestä, ja selvimmin 1726-vuoden -asetuksessa, jossa pappia kehotetaan 'usein käymään kuulijainsa -luona heidän kodissaan', jopa 'kutsumaan heidät kokoon' saadakseen -selkoa heidän edistyksestään kristinuskossa ja johtaakseen heitä -autuuden perustukseen ja tietoon. Mutta suorastaan päinvastoin -Ehdotus nyt säätää, että pappi, joka ei ole kirkkoherra, ei -edes saa 'ottaa osaa' kuulijainsa kanssa kristilliseen seuraan, -jossa jumalisuutta harjotetaan, vielä vähemmin esiintyä siinä -opettajana, eikä myöskään kirkkoherran luvatta 'kuuluttaa kokousta -uskonnonharjoituksia varten'. Kirkkoherra on siis oleva ainoa, -jolla on seurakunnanopettajan varsinaiset oikeudet; muuta papistoa -katsotaan ainoastaan kirkkoherran palvelijoiksi, ei Herran eikä Hänen -seurakuntansa palvelijoiksi. Ja jos kirkkoherran mieleen juolahtaa, -koska hänellä on rajaton valta kieltää, olla millään ehdolla -suostumatta papin pyyntöön saada kutsua muutamia kuulijoistaan -kokoukseen, ja tämä ei myöskään ilman 'kuritusta' saa käydä -kuulijoittensa kodeissa, jos he vain uskaltavat yhdessä harjoittaa -jumalisuutta, niin täytyy tämän jälkimäisen huomata olevansa -estettynä kaikesta senlaisesta lähemmästä ja tuttavallisemmasta -seurustelusta kuulijainsa kanssa, johon kumminkin Jumalan sana, -omatunto, virkavala ja virkavelvollisuus häntä vaativat. Jos -mitään, on tätä sanottava julman tirannimaiseksi ja hierarkiseksi -yhteiskunnallisen ja omantunnon vapauden sorroksi, sorroksi, -jonka vertaa ei tavattane protestanttisessa kristikunnassa. -- -Totta kyllä, Jumalan armollisesta johdosta meillä on kirkkoja ja -saarnatuoleja sekä muita julkisia tilaisuuksia, joissa Jumalan -sanaa selitetään ja tarjotaan seurakunnalle. Mutta ovatko sitten -Kristus ja hänen apostolinsa rajoittaneet toimensa ainoastaan -temppelinmuurien sisäpuolelle? Eivätkö he opettaneet ja saarnanneet -kaikkialla, sekä julkisesti että yksityisesti, temppelissä ja -synagogissa, yksityisessä huoneessa ja taivasalla? Mutta sama -sokea ja mieletön huuto: 'tässä on Herran temppeli!', joka muinoin -kuultiin juutalaisten maassa, kuuluu vielä meidänkin päivinämme. -Sama sokea into kirkonseinien puolesta näyttäytyy myöskin nykyajan -ulkokullatuissa kuin muinoin farisealaisissa, joille Stefanuksen -täytyi sanoa, että 'se kaikkein ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä -temppeleissä'. Mutta eikö evankelisen opettajan toimiala Suomessa ole -saava ulottua saarnatuolia, rippikoulua ja lukukinkereitä edemmäs? -Onko siis pappi, jonka pitäisi olla vapain, oleva yhteiskunnan -orjuutetuin jäsen, seurakunnassaan enemmän sidottu kuin kukaan muu, -kun on kyseessä se sana, jolla hänen kuitenkin tulee syöttää, ravita -ja ylentää hänelle uskottua laumaa? - -"Yhteiskunnallisuus on ihmisluonnon vastustamattomia tarpeita. -Lait eivät voi muuttaa tätä luontoa; päinvastoin se vaatii mitä -sille tulee suuremmassa määrässä kuin muutoin, jos sen oikeuksia -kielletään. Turhia ovat siis estotoimet. Niistä on vain haittaa; -mutta lait, jotka itse aiheuttavat rikoksia, toisin sanoen: ovat -mahdottomia noudattaa, eivät voi kauan pysyä voimassa. Me toivomme, -että tämä, joka on non plus ultra luonnottomuudessa, joka sotii -Jumalan sanaa vastaan, joka mitä syvimmin loukkaa omaatuntoa ja -kristityn vapautta, on syntyessään hukkuva. Silti emme kiellä -kirkon oikeutta valvoa opin puhtautta emmekä valtion oikeutta -ylläpitää yleistä rauhaa; mutta me uskomme, että uskonnollisten -seurojen julkisuus turvaa niille tämän oikeuden. Missä kokoonnutaan -ovet avoinna (sillä salaisia kokouksia emme tahdo) ja pääsö on -vapaa kirkon ja valtion palvelijoille, siinä emme luule syntyvän -tai kehittyvän harhaoppeja tai epäjärjestyksiä, jotka häiritsevät -yhteiskunnan rauhaa." -- - -Seuraavassa arvostellaan ja tuomitaan yhtä ankarasti Ehdotuksen -XXXII:des luku, jossa ehdoton päätösvalta kirkonasioissa annetaan -yleiselle pappeinkokoukselle, mistä alempi papisto ja maallikot -ovat poissuljetut. Siinä uudistuu räikeässä muodossa paavillinen -hierarkia, vaikka uskonpuhdistus on _seurakunnalle_ pidättänyt -oikeuden ratkaista oppia, liturgiaa y.m. kirkon elämää koskevat -kysymykset. Yllä oleva otteemme riittää kumminkin, se kun osoittaa -kuinka nuori Kihlman käsitteli sydämelle käypää asiaa, jommoinen -hartausseurojen pitäminen oli hänelle ja kaikille heränneille -papeille. Esityksen ansio ei ole niinkään tyylin keveydessä, -kirkkaudessa tai luontevassa jäsentelyssä, vaan paremmin -loogillisessa terävyydessä, joka tunkee kysymyksen sisään jättämättä -mitään puolta, mitään näkökohtaa huomioon ottamatta. Saattaa sanoa, -että lausunto on hänen mietiskelevän luonteenlaatunsa, mutta samalla -myöskin hänen sisällisen vakaumuksensa leimaama. Että juuri Kihlman, -nuorin neljästätoista allekirjoittajasta, on lausunnon laatinut, -todistaa, missä arvossa virkaveljet ja toverit häntä pitivät. -Toiselta puolen on tässä muistutettava, että ei-heränneet papit ja -niiden muassa myöskin Kruununkylän kirkkoherra antoivat toisen ja -toisenlaisen lausunnon. [_E. G. Palmén_ m.p. siv. 165.] - -Apulaispappien palkat olivat näihin aikoihin hyvin vaatimattomat. -Pääasiallisesti palkka sisältyi vapaaseen asuntoon ja elantoon, -rahapalkkio oli mitätön, joskin välttämätön, sillä olihan apulaisen -esiinnyttävä siististi puettuna. Alfred Kihlmanille oli hänen isänsä -kirjoittanut (3/6 1846): "mitä palkkaan tulee, niin ei se täällä -tule olemaan vähempi kuin missään muualla tahansa", ja sai hän -vuosittain 100 hop. rupl., joka ajan käsityksen mukaan oli runsaasti -maksettu. [Edellisellä vuosikymmenellä s.o. 1830-luvulla vaihteli, -tekijän isän muistiinpanojen mukaan, apulaisen palkka 100 ja 150 -riksin välillä.] Sitä paitsi isä korjautti vuokratun asunnon ja -kenties maksoi vuokrankin siitä. Kumminkaan ei Alfredin ja hänen -perheensä toimeentulo ollut yksistään apulaispalkassa, vaan oli -vaimokin tuonut omaisuutta pesään. Isänsä, maisteri J. Fabritiuksen, -jälkeen oli kullakin kolmesta jälkeenjääneestä tyttärestä, ja siis -Angelikallakin, noin 150,000 markkaa, josta jotenkin puolet oli -kiinteää omaisuutta, toinen puoli käteistä. Sisarusten holhooja oli -ollut heidän enonsa, tehtaanisäntä Niilo Ludvig Arppe, jonka hoidossa -omaisuus pääasiassa pysyi vielä kymmenkunta vuotta nuorimmankin -sisaren naimisen jälkeen. Arppe oli näet vuokrannut Puhoksen sahan -Kiteellä, joka muodosti pääosan kiinteästä omaisuudesta, ja rahat -olivat hänen liikkeessään. Paitsi vuotuista vuokraa hän suoritti, -perillisille, entisille holhoteilleen, korkoa rahoista sekä myöskin -suurempia tai pienempiä osia pääomasta sen mukaan kuin häneltä sitä -vaadittiin. Näin ollen tapahtui, että Kihlman ei moneen vuoteen -saanut vaimonsa koko omaisuutta hoidettavakseen, vaikka hänellä -oli siitä varmat tulot ja mahdollisuus saada enemmänkin, kun tarve -ilmaantui. - -Jos kysytään miten Kihlman käytti niitä varoja, jotka täten joutuivat -hänen käsiinsä, niin saattaa hänen tarkan kirjanpitonsa nojalla antaa -luotettavan vastauksen. Vähin osa meni omiin ja perheen tarpeisiin, -enimmän osan hän lainasi isommissa tai pienemmissä erissä ystäville -tai tutuille papeille, talonpojille y.m. ja melkoisen määrän hän -myöskin suorastaan lahjoitti varattomille sukulaisille, ystäville -ja muille puutteenalaisille. Niin esim. oli ensimäisestä (29/9 1846 -saapuneesta) 3000 hop. ruplan lähetyksestä jo ennen vuoden loppua -mennyt: velkoihin 325, lahjoihin 360 (suurin erä, 200, eräälle -papille, Angelikan sukulaiselle), lainoihin 2000. Tuo lahja vaimon -sukulaiselle samoinkuin kohta alempana nähtävä ote eräästä kirjeestä -todistaa, että Kihlman kyllä hoiti asioitaan yksimielisyydessä -Gelansa kanssa, mutta ei kysynyt neuvoja muilta. Kun Alfred jouluna -1846 oli yksin vanhempiensa luona Kruununkylässä ja siellä m.m. -oli kertonut perunkirjoituksesta lankonsa Antero Ingmanin luona, -oli äiti ajatellen, että Alfredilla nyt oli yhtä suuri omaisuus, -lausunut: "'Minä alan oikein peljätä puolestasi, sinulla on liian -suuri menestys; mihin se lopulta johtaakaan!' -- Paljon ihmettelyä -on herättänyt", jatkaa Alfred sitten, "mihin olen voinut saada 3000 -rupi. hop. menemään; minä vakuutin, että ne on lainattu luotettaville -henkilöille. Muuten en tahdo, minä lisäsin, en nyt enkä vastedes, -että minun asiani ovat yleisen tarkastuksen alaisina. Tulen itse -hoitamaan niitä ja tahdon sentähden pitää niitä omana huolenani." --- Tässä yhteydessä sopii mainita, että Kihlmanin anoppi, rouva von -Essen (o.s. Arppe ja ennen ollut naimisissa J. Fabritiuksen kanssa), -sekä hänen tyttärensä, rouvat Hilda Bergroth ja Angelika Kihlman, -luovuttivat Ingmanille koko sen omaisuuden, jonka hän vaimovainajansa -kautta oli saanut. - -Luonnollista on, että Alfred Kihlman, huolimatta isän mielipiteistä, -pappina noudatti vakaumustaan. Todistuksena siitä on mainittava, -että hän ei epäillyt pitää hartausseuroja milloin kodissaan, milloin -muualla heränneitten kanssa, jommoisia tietysti Kruununkylässäkin -oli. Yhdestä semmoisesta seurasta, joka 18 p:nä heinäk. 1848 oli -Erik Libäckin luona, hän on almanakkaansa merkinnyt: "Nimismies -Hellbergin ilmiannon johdosta meidän nimemme merkittiin kirjaan -siinä tarkoituksessa, että meidät pantaisiin syytteeseen luvattomien -kokousten pitämisestä. Huomaa. Olimme kutsuttuja vieraita, emmekä -katsoneet voivamme paremmin käyttää seurustelu-tilaisuutta kuin -keskinäiseen rankaisemiseen ja kehottamiseen, Jumalan sanan -viljelemiseen ja lauluun. Minä, seurakunnan kutsuttuna opettajana, -johdin seuroja. Meidän olisi välttämättömästi pitänyt tanssia, -niinkuin samana päivänä tapahtui kahdessa toisessa paikassa, -saadaksemme olla rauhassa poliisilta! Ja kristinusko kuuluu sentään -olevan ei ainoastaan suvaittu, vaan myöskin valtionuskonto!" - -Nähtävästi tämän tapahtuman aiheuttamassa tunnelmassa Kihlman -kirjoitti N. L. Arppelle, jonka kanssa ylläpidetty kirjeenvaihto -säännöllisesti koski vain raha-asioita, (12/7 1848): "Olen nykyään -yksin kotona. Angelika on pikku Hannan kanssa matkustanut Keuruulle -Bergroth lankomme luokse. He ovat jo olleet kolme viikkoa poissa -ja voivat, mikäli tiedän, hyvin. Yleinenkin terveydentila on -vastaiseksi täälläpäin hyvä, vaikka peljätään kammottavaa itämaista -vierasta [koleraa], joka jo on saapunut Turkuun. Yhtä pelottava -vieras lännestä ja etelästä, s.o. mieltymys tasavaltaan sekä sen -seuralaiset vallankumous, mielenosotukset, häiriöt, verilöylyt ja -sota, ei ole sekään vielä mieskohtaisesti tullut, mutta jokainen -siitä puhuu. Surkeinta ja naurettavinta samalla kertaa on se, ettei -hävetä väittää, että nämä ulkomaiden valtiolliset liikkeet ovat -läheistä sukua kristillisiin liikkeisiin Savossa ja Pohjanmaalla. -Meissä nähdään Lamartinen y.m. ystäviä, syystä että saarnaamme -kuollutta oikeaoppisuutta vastaan ja koetamme johtaa heräykset hyvään -päämäärään. Tarvitaan todella omituinen valo, käsittääkseen meidät -valtiollisiksi kansankiihottajiksi; siihen kuitenkin pyritään. Ja jos -tämä mielipide pääsee valtaan, mitä siitä seuraa meidän ankarasti -yksinvaltaisessa valtiossamme? Tulevaisuus on niin hämärä ja pimeä, -että kuka tietää, kuinka kaikki päättyy. Kunnioitettu Eno, suokaa -anteeksi mielenpurkaukseni." -- - -Tähän Arppe lyhyesti vastasi (8/10): "Pelkosi, että -Teitä pidettäisiin kansankiihottajina tuntuu minusta kovin -perusteettomalta, koska on kylläkin yleiseen tiettyä, että -harrastuksenne käy hierarkiseen eikä suinkaan vapaamieliseen -suuntaan." - -Vastaus ei tyydyttänyt Kihlmania, ja sen vuoksi hän vielä palasi -asiaan (9/11 1848): "Jo edeltäkäsin saatoin pitää varmana, että Eno -ymmärtäisi, kuinka väärin monet rutivanhoilliset pelkäävät oleteltua -vapaamielisyyttämme. Mutta Enon on annettava anteeksi, etten voi -olla vastustamatta Enon vastakkaista syytöstä. Yhtä vieraita kuin -olemme ajan vapaamielisyydelle, yhtä vieraita olemme myöskin kaikille -pappisvaltaisille tarkoituksille. -- Emme me harrasta tasavaltaa, -emme yksinvaltaa emmekä perustuslaillisuutta taikka muuta semmoista; -me jätämme sen puuhan maailmalle, joka arvelee, että sillä on aikaa -semmoiseen. Sitä vastoin me harrastamme Jumalan valtaa (theokrati), -ei valtiollisessa vaan uskonnollisessa merkityksessä. Että Jumala -tulisi herraksi kunkin sydämessä, niin että ihminen uskollisena -palvelijana ja alamaisena noudattaisi ei omaa tahtoansa, vaan -Jumalan, siinä meidän tietoinen päämäärämme. Emme me itse tahdo tulla -seurakunnan herroiksi, vaan me palvelemme jokaista, joka tahtoo -palvelustamme käyttää. Me tahdomme johtaa seurakuntamme Jumalan -emmekä itsemme puoleen. Hierarkisiin prelaatteihimme nähden olemme -taistelukannalla; ja seurakunnat alkavat ymmärtää, ettei kaikki -pyhyys ole tavattavissa papinkauhtanan alta. Olen nöyrästi tahtonut -antaa Enolle tämän viittauksen, jotta Eno pysähtyisi ennenkuin -langettaa kovan tuomion, että 'harrastuksemme käy hierarkiseen -suuntaan'" -- -- - -Tiettävästi ei nimienkirjoitus Libäckillä johtanut oikeudenkäyntiin. -Eräs vanha, nyttemmin kuollut Kruununkylän pappilan palvelijatar on -kertonut, [Rovasti Joel Vegelius vainajan tiedonanto.] että rovasti -Kihlman oli ankarin sanoin varottanut nimismiestä vetämästä hänen -poikaansa oikeuteen seurojen pitämisestä, ja olisikin Hellberg -sen vuoksi luopunut aikeestaan. Olkoon että ukko Kihlman ymmärsi, -miten tehoton oikeudenkäynti oli uskonnollisten mielipiteitten -oikaisemiseen nähden, taikka että hän vain tahtoi vapauttaa poikansa -ikävistä rettelöistä, kummassakin tapauksessa tuottaa menettely -kunniaa vanhalle isälle -- se näyttää, samoinkuin useat hänen -kirjeensä, että hän osasi malttaa mieltänsä. - - * * * * * - -Muutoin ei ole paljon sanottavaa Kihlmanin toiminnasta pappina; -se oli nähtävästi enemmän heikkenevän kuin kiihtyvän vauhdin -leimaamaa. Jo loppupuolella vuotta 1847 ja seuraavan alkupuolella -L. W. Schalin (Teerijärven kappalaisen poika, papiksi vihitty -9/6 1847) noin kerran kuukaudessa saarnasi hänen edestään, ja -joulukuun viime päivänä 1848 tuli avustajaksi Kaarle Nauklér, -määrättynä kappalaisen apulaiseksi Kruununkylään. Syynä siihen, että -Kihlman vetäytyi syrjään papintehtävistään -- mikäli näet hänelle -mahdollista oli -- luonnollisesti ei ollut se, että, niinkuin hän -itse kerran sanoo, hänen työnsä "hedelmät olivat vähemmät [kuin hän -oli toivonut]", vaan terveyden puute. On jo ennen mainittu, että -hän ruumiinrakennukseltaan oli heikonlainen, sekä myöskin kerrottu, -että hän ylioppilaana oli pari kertaa ollut ankarasti sairas, mutta -tässä on erityisesti merkille pantava, että hän ennen joulua 1848 -tunsi "ensimäiset rinta- [s.o. keuhko-] taudin oireet", jotka tekivät -varovaisuuden pakolliseksi. Kun Kihlman näin oli jälleen joutunut -vapaaksi ainakin rasittavimmista virkatoimista, virkosi hänessä -tiedonhalu uudelleen. Hän otti taas kirjansa esille ja tilasi uusia -sekä alkoi ajatella ulkomaanmatkaa, johon Kokkolan kaupunginlääkäri -toht. J. J. Staudinger häntä kehotti, vaikkei tuumasta vielä totta -tullut. Yhdellä erikoisella tavalla hän, kaikesta huolimatta, -innokkaasti vaikutti herännäisyysliikkeen palveluksessa, nimittäin -levittämällä ruotsalaista ja suomalaista hartauskirjallisuutta. -Muun muassa on mainittava, että Kihlman maksuna velasta 22/10 1850 -vastaanotti Malmbergilta 500 kpl Wegeliuksen postillaa (1250 rupl. -hop.) ja 500 kpl Björkqvistin postillaa (625 rupl. hop.) ja möi -ne pappien ja muitten tuttaviensa avulla samasta hinnasta, josta -hän itse oli kirjat saanut. [Nähtävästi oli Kihlman avustuksellaan -tehnyt Wegeliuksen postillan julkaisemisen mahdolliseksi. Hän on näet -merkinnyt 28/6 1847 suorittaneensa Malmbergille 2000 ruplaa ("till -Wegelii postilla").] - -Vaikkei asiaa koskevia muistiinpanoja ole olemassa, on kumminkin -varmaa, että Kihlman tarkkaavasti ja suurella mielenkiinnolla -seurasi niitä ilmiöitä herännäisyysliikkeen alalla, jotka vähitellen -johtivat tai myötävaikuttivat v. 1852 tapahtuvaan hajaannukseen. -[_Rosendal_ m. p. III, Luku XI.] Tammikuulla 1849 hän oli mukana, kun -Malmberg, F. O. Durchman, L. Stenbäck, A. O. Törnudd, J. Grönberg, -C. G. von Essen y.m. perheineen kokoontuivat Keuruulle Frans -Bergrothin luokse, sieltä jatkaakseen matkaa Kuopion markkinoille. -Ensinmainitusta sanotaan kuitenkin, että hän juotuaan liiaksi ja -kiivastuttuaan väitellessään toisten kanssa jäi Keuruulle, vaikka -kaikki muut ja hänen vaimonsakin matkustivat Kuopioon. Tällä -matkalla ja erittäin Julius Berghin luona oli keskusteltu Wilhelm -Niskasen opista ja vaikutuksesta Kalajoen varrella ja myöskin -Malmbergistä, joka oli hyvissä väleissä Niskasen kanssa ja jota -ystävät muutenkin näyttävät alkaneen katsella arvostelevasta Siitä -huolimatta pysyi heidän suhteensa Malmbergiin entisellään, ja milloin -aihetta ilmaantui (niinkuin esim. Edv. Svanin hautajaiset Purmossa -30/1 1849, Essenin virkaanasettajaiset Ylihärmässä 1/7 s.v., erään -Bergrothin palvelijan häät lokakuulla 1850 Keuruulla j.n.e.), -yhtyivät he vanhaan tapaan kaikessa ystävyydessä. Että Kihlman itse --- huolimatta kaikenlaisista epäilyksistä, joista hän myöhemmin -puhuu -- näinä vuosina yhä pysyi herännäisyyden alkuperäisellä -kannalla, todistanee sekin, että hän v. 1850 kaksi eri kertaa kävi -tapaamassa Paavo-ukkoa. Sinä vuonna hän näet on merkinnyt lähteneensä -maaliskuun 1 p:nä Pyhäjärvelle, (Jonas Lagus), edelleen tulleensa 3 -p:nä "saareen" (s.o. Syvärinjärven Aholansaareen, missä Paavo asui -Nilsiässä) ja 4 p:nä illalla Kuopioon. Kenen seurassa hän matkusti -on epätietoista, mutta monikkomuoto ("kommo") osottaa, että hän ei -ollut yksin. Toisesta retkestä saamme tiedon eräästä hänen Gelalle -(8/9) osoittamastaan kirjeestä. Siinä Kihlman sanoo onnellisesti -saapuneensa Haapajärvelle, mutta hänen tullessaan oli Reinhold -Helander juuri lähtemäisillään Nilsiään, eikä tämä voinut lykätä -matkaansa, syystä että hänen piti olla kotona määräaikana. "Jotta -ei matkani tarkotus jäisi saavuttamatta, vaan saisin seurustella -Reinholdin kanssa sekä samalla tavata kuuluisaa, monen parjaamaa -ja monen ylistämää Paavo-ukkoa, [Kirje on laadittu näytettäväksi -isälle -- siitä sanat Paavosta, joiden yleisestä muodosta saattaisi -luulla, että Alfred ei ennen ollut ukkoa ravannutkaan.] olen monen -ahdistuksen päästä, päättänyt yhtyä matkaan. Vaikein ja suurin este -on ollut, että minulla ei ole Isän lupaa, ja varmaan en matkustaisi, -jos tietäisin, että Isä matkan johdosta närkästyisi. Mutta toivoen, -että Isä antaa anteeksi, uskallan lähteä." Hän käskee Gelan kohta -mennä pappilaan ilmoittamaan asia isälle, mutta muutoin on matka -pidettävä salassa, "sillä kansa juoruaa, ja piispa on lähimailla -(i farvattnet)." -- Etteivät isän ja pojan välit vieläkään olleet -hyvät, todistanee muistiinpano (13/10 1850): "Olin valmis vuorostani -saarnaamaan; pyhäaamuna tulee rovasti kirkkoon ja sanoo, että hän -saarnaa itse." -- - -Mitä perhe-elämään tulee, oli se vuoden 1850 loppuun saakka yleensä -onnellista, joskaan ei ilman suruja. Ymmärrettävää on, että -Kihlmanin terveyden heikontuminen herätti huolia; sen osoittaa muun -muassa 4 p:nä huhtik. 1850 tehty muistiinpano: "Syljin ensi kerran -(vähän) verta -- kuoleman edelläkävijä." Mutta sittenkin lienee -ilonsävel ollut kodissa vallalla. Marraskuun 20 p:nä 1848 syntyi -pikku Hannalle veli, joka sai nimen Jonathan ja aluksi näytti hyvin -menestyvän. Kesällä 1849 teki koko pikku perhe matkan Karjalaan, -Puhokseen, ja mikäli voi päättää Kihlmanin kirjeestä N. L. Arppelle, -jossa hän kiittää ystävällisestä vieraanvaraisuudesta, olivat sekä -vanhemmat että lapset onnellisesti suoriutuneet pitkältä retkeltä. -Se ei kuitenkaan estänyt Jonathania vuoden lopulla sairastumasta -hinkuyskään, johon hän kuoli 1 p:nä marrask. -- siis ennenkuin oli -vuottakaan täyttänyt. Vuosi 1849 päättyi siis katkeraan suruun, -mutta 12 p:nä jouluk. 1850 Gela lahjotti miehelleen toisen pojan, -jolle annettiin nimi Julius, ja koska sekä äiti että lapsi -- -"asianhaarojen mukaan" -- voivat hyvin, ei tämän vuoden lopulla ollut -aihetta muuhun kuin iloon ja toivoon. Mutta kumminkin oli ankara -käännekohta lähellä. - - * * * * * - -Vuosi 1851 aikaansai täydellisen mullistuksen Alfred Kihlmanin -elämässä. Se rauhallinen kodin onni, jota hän oli nauttinut viidettä -vuotta, hävisi äkkiä, ja hän joutui uudestaan yksinäiseen elämään -ja levottomiin oloihin, täynnä kysymyksiä ja epäilyksiä, hänelle -avautui uusi opinto- ja kehityskausi, ihan kuin olisi ollut pelkkää -unennäköä, että hän kerran oli ollut perheellinen mies ja valmiina -pappina palvellut seurakuntaa. - -Seuraava kertomus järkyttävistä tapauksista, jotka hävittivät -Kihlmanin kodin, nojaa hänen omiin kirjeisiinsä (Keuruun -pitäjänapulaiselle) Frans Bergrothille ja hänen vaimolleen. -(Kruununkylä 11/1 1851.) "Rakas lankoni ja kälyni! -- -- Kotini, -joka oli onnellinen ilon koti, jos mitään maan päällä voidaan -onnelliseksi sanoa, on kerrassaan muuttunut surun asunnoksi. Minun -vaimoni ja Sinun sisaresi, rakas Hilda, on päättänyt vaelluksensa ja -lähettää Teille viimeiset tervehdyksensä. Hän kuoli, kovan taistelun -jälkeen, keskiviikkona 8 p:nä klo 1/2 12 i.p." -- Sitten seuraa -seikkaperäinen esitys taudista ja vainajan viimeisistä hetkistä. -Tauti oli alkanut hiljalleen; vasta lauantaina 4 p:nä Gela oli -toivonut, että lääkäri kutsuttaisiin. Toht. Staudinger ei kuitenkaan -ymmärtänyt taudin laatua eikä määrännyt mitään, mutta kuume kiihtyi -ja sairas alkoi vähin hourailla. Sunnuntaina tuli toht. Fontellkin -(Pietarsaaresta), mutta ei hänkään tiennyt neuvoa. Maanantaina -Staudinger selitti taudin "hermokuumeeksi" (lavantaudiksi) ja hoiti -sairasta sen mukaan. Mutta ei mitään parannusta huomattu. Saamatta -hetkeksikään unta sairas tuli yhä voimattomammaksi ja houraili -samassa määrässä enemmän, joskin tunsi ympäristönsä. Oltuaan -keskiviikkona aamupuolella levollisempi sai hän iltapäivällä ankaria -kouristuskohtauksia. Klo 9:ltä kouristukset lakkasivat, ja sairas -makasi kolmatta tuntia hiljaa valittaen, kunnes hengähti viimeisen -kerran. -- "Minä poloinen (Jag arme man) olen nyt yksinäinen leski -kahden äidittömän lapsen kanssa, nuorempi niistä kuukauden vanha. -Sinä, Hilda, olet kadottanut ainoan jälelläolevan sisaresi. Nyt -olemme vapaita etsimään sitä mitä ylhäällä on." -- Kuvaus vainajan -kilvoituksesta ennenkuin hänen sielunsa rauhoittui jääköön tässä -selostamatta -- "keskiviikkona hän ei enää jaksanut puhua paljon, -mutta se vähä, minkä hän sanoi, todisti, niinkuin hän itsekin lausui, -että aamutähti oli noussut." -- Kuollessaan Gela oli vain vähän -päälle 22 vuotta. - -Huumaavan iskun sattuessa oli kuin kaikki olisi yhtynyt enentämään -häiriötä. Oli markkina-aika ja Kihlmanilla oli vieraina ystävät -Favorin, Simelius ja Östring; pikku Hannakin oli loppiaispäivänä -sairastunut ja tuli päivä päivältä huonommaksi (vaikka hän sittemmin -parani); Julius taas vaikeroi luonnollisen ravinnon puutteessa. -Anoppi, Gelan äiti, ei tiennyt mitään, sillä Kihlman oli viimeiseen -asti toivonut voivansa antaa hyviä uutisia. Kaksi "tätiä", Emma -Riska ja Emma Candelin, [Mamselli Emma Amanda Candelin, s. 1819, -oli jo 1848 tullut perheeseen. -- Emma Riska, neuvosmiehen tytär -Kokkolasta, oleskeli kymmenkunta vuotta pastori Gummeruksen perheessä -Ylikannuksessa ja sittemmin Pietarsaaressa ja Vaasassa, missä -elätti itseään pitämällä koululaisia täyshoidossa.] oli kyllä apuna -hoitamassa sairaita ja kotia; mutta sittenkin ymmärrämme Kihlmanin -masennuksen. "Kyllä olisin valmis antamaan äidittömän tytönkin -kuolla -- mutta miksi tuli kaiken tämän minua kohdata? Vielä olen -sokea syyhyn nähden, joskin aavistan sen. -- Tämä suru, mitä vaikein -maailmassa, on kova isku horjuvalle terveydelleni; kenties olen -minäkin lähellä kuolemaa. Siinä tapauksessa mainitsen, että Gela -terveenä ollessaan sanoi, että hän, jos me molemmat kuolisimme, -mieluimmin antaisi lapset Teidän, Fransin ja Hildan, hoitoon. -Kasvattakaa ne Jumalalle, jotta he tulevat pelastetuiksi. Se on -pääasia; kaikki muu ei merkitse mitään." - -Toisessa kirjeessä (Lapua 15/1) Kihlman kutsuu lankonsa ja kälynsä -hautajaisiin, jotka olivat määrätyt tammikuun 29 p:ksi ja joissa -Malmberg oli luvannut pitää ruumissaarnan. -- "Olen Lapualla, -ensimäisessä kodissani, jossa ensimäisen rakkauden muistot kaikkialla -kohtaavat minua. Malmberg tuli viime pyhänä Kruununkylään ja laahasi -minut kuin vangin muassaan tänne. Yhdentekevä, missä olen: kaikkialla -on pelkkää tyhjyyttä. Kaikki on menettänyt värinsä, kauneutensa ja -häikäisevän loistonsa; näen vain katoovaisuutta ja tuskaa. Muistan -vain: 'Maaksi olet jälleen tuleva!' -- Pikku Hannan tauti on alkanut -väistyä. Julius parka huutaa paljon köyhyydessään. Meillä ei ole -imettäjää, emmekä tiedä mistä semmoinen on saatavissa." -- -- - -Itse hautajaisista kerromme Rosendalin mukaan: "Läheltä ja kaukaa -kokoontui niihin heränneitä pappeja, ja tilaisuus muodostui valtavan -juhlalliseksi. Ruumissaarnan, jota kiitettiin erinomaiseksi, piti -Fredr. Östring [eikä Malmberg, joka oli vähemmän tottunut saarnaamaan -ruotsin kielellä], ja Malmberg y.m. elävähenkisiä seurapuheita. --- Illalla sattui sitten tapaus, jolla oli laajalle ulottuvia -seurauksia. Tavallisuuden mukaan juotiin totia ja väiteltiin jonkun -aikaa vireillä olleista opillisista riitakysymyksistä. Vielä -illallisen jälkeen jatkui väittelyä. Malmberg, joka oli hyvin -hermostunut, tilasi totia siihen huoneeseen, johon oli valmistettu -yösijat hänelle, Essenille ja A. O. Törnuddille. Sinne tuli muitakin -pappeja, väittelyä jatkettiin yhä edelleen ja sen aikana Malmberg joi -silloisenkin käsityksen mukaan ylenmäärin. Kirjeessä R. Helanderille -(11/12 1852). hän itse tunnustaa ja selittää asian näin: 'Kun -olin nähnyt ystävieni alituisen pyrkimyksen tekopyhyyteen, join -kerran oikein runsaasti Kihlmanin rouvan hautajaisissa, ainoastaan -saadakseni ystävieni salatut sydämet paljastetuiksi'." [_Rosendal_, -m.p. III, 363. -- Alfred Kihlman on kertonut tapahtuman vähän -toisin. Malmberg oli ollut samassa huoneessa, missä Essen ja hän -itse (Kihlman) makasivat. He olivat ensin juoneet kukin yhden lasin -totia, jonka jälkeen Essen ja Kihlman panivat maata, mutta Malmberg -oli yksin jatkanut juomistaan, kunnes oli aivan humalassa. Aamulla -oli Kihlman odottanut, että Malmberg olisi ollut pahoillaan asiasta; -mutta niin ei suinkaan ollut laita. Malmberg oli noussut ja mennyt -ulos ennen Esseniä ja Kihlmania, joten nämä tapasivat hänet pihalla, -ja silloin oli Malmberg hyvätuulisena tervehtinyt heitä sanoilla: -"Nytkö vasta te olette nousseet, minä olen jo ennättänyt tehdä paljon -syntiä."] - -Malmberg selitti ja puolusti siis viimeiseen saakka väkijuomien -nauttimista samalla tavalla kuin Paavo Ruotsalainen ja muutkin -heränneet: raittiudenharrastus oli muka tekopyhyyttä, he joivat -osoittaakseen, etteivät olleet teeskentelijöitä. Valitettavasti, -taikka onneksi -- arvostelu riippuu kunkin kannasta -- tämä -selitys ei enää tyydyttänyt kaikkia. Varsinkin oli Malmbergin niin -usein nähty unohtavan kohtuuden rajat, että ystävien ehdottomasti -täytyi käsittää asia toisin, ja juuri hänen päihtymisellään näissä -hautajaisissa oli siinä kohden ratkaiseva merkitys. -- - - * * * * * - -Kuinka Kihlmanin olot edelleen muodostuivat, saamme tietää -seuraavista kirjeistä, jotka nekin ovat osotetut samoille läheisille -ystäville. - -(Kruununkylä 27/3 1851) "Rakas kälyni! -- -- Älä usko, että -täältä tuleva kirje tuottaa Sinulle huvia. Kotini on surun oma ja -ilonaiheita on vähän. Uudenvuoden aattona ennustin, että tämä vuosi -tulisi murheen vuodeksi, ja näinä kolmena kuukautena olen riittävästi -saanut kokea sitä. Gelan hautajaisten jälkeen tauti ei ole poistunut -meiltä. Julius sai ensin, niinkuin ehkä tiedät, riutumustaudin --- -- -- Minulla on vähän toivoa hänen toipumisestaan, vaikkei -Jumalalle mikään ole mahdotonta. Paitsi Juliusta ovat palvelijamme -maanneet sairaina, ja vieraitakin ihmisiä on meillä niin äkkiä -sairastunut, ettei heitä ole voitu kuljettaa pois, vaan ovat he -jääneet meille makaamaan. Täällä on sentähden ollut täydellinen -sairaala. Kerran makasi meillä viisi sairasta. Nykyään on niitä -kaksi, nimittäin lukkari Nessler, naapurini, joka jo on maannut minun -kamarissani neljä viikkoa kovassa lavantaudissa, ja entinen renkimme -keuhkotulehduksessa. [Tämä kuvaus näyttää todistavan, että Kihlmanin -vanhemmat olivat oikeassa kun he -- niinkuin tekijälle on kerrottu -- -pahoittelivat sitä, että heränneet läheltä ja kaukaa väärinkäyttivät -heidän poikansa vieraanvaraisuutta.] Kuolema tahtoo käydä meillä ja -koputtaa ovellemme; tähän asti se ei ole saanut tulla sisään, mutta -kaikki me täällä uskomme, että vielä on yksi uhri lankeava. - -"Kaikesta tästä voit helposti kuvitella ulkonaisen ja sisällisenkin -elämämme. Olemme vaeltaneet keskellä kuolemaa ja eläneet pelkissä -kuolemanajatuksissa. Elämän sulo ja ilo on minulta hävinnyt; mutta -eipä niinkään, vielä on minulla ainakin yksi epäjumala, Hannani, joka -on terve ja kaunis kuin ruusu ja iloinen lapsellisessa riemussaan. -Hän on sydämeni huvi; usein hän on saanut minut iloiseksi. -- -- - -"Suruni on luullakseni vähentynyt; en voi toivoa Gelaa takaisin -tänne, mutta kaipaukseni on suuri. Poissa taikka kotona, aina olen -yksin. Uskolliset ystävät ovat osottaneet minulle paljon ystävyyttä. -Ingman ja Favorin ovat käyneet luonani, Julius Bergh ja Jonas -Lagus ovat kirjoittaneet minulle. Eräs Juhana Arndtin kirje hänen -ystävälleen Gerhardille, joka myöskin menetti vaimonsa, on tehnyt -minulle paljon hyvää. Evankeliumi, joka on suonut minulle toivoa -Vapahtajaan, on niinikään tukenut minua." -- -- - -(Kruununkylä 24/4 1851) "Rakas kälyni! Sinun täytyy antaa minulle -anteeksi, että kirjoitan lyhyesti; en sitä tahdo, mutta en mitenkään -jaksa enempää. Juliukseni on tullut yhä sairaammaksi; rinta on -korissut joka hengenvedosta, mutta hän on terve, aivan terve. Hän ei -itke eikä valita enään; hänen ei tarvitse sitä tehdä, sillä hän on -Jumalan ja Äitinsä luona taivaassa, missä he nyt riemusta laulavat, -isot ja pienet. Hänen kuolinkamppauksensa oli pitkä; -- hänen lyhyt -elämänsä päättyi torstaina (17/4) ennen pitkääperjantaita klo 3 i.p. --- - -"Nyt olemme jälellä ainoastaan Hanna ja minä. Hän ei sure, vaan -kysyy, miksi isä huokaa. En minä enää valita, en edes nyt; mutta mikä -on poissa on poissa, eikä kaipauksen tunnetta voi painaa alas. Olen -alkanut ymmärtää, että maallinen onni ei ole päämäärämme, vaan tulee -olla valmis uhraamaan kaikki. Vähän olen minä oppinut kärsimyksen -alla, mutta minusta näyttää välttämättömältä, että meidän tulee, -missä tilassa olemmekaan, rukoilla Jumalan Henkeä _joka päivä_ -musertamaan meitä ja rakentamaan meitä Jumalan sanalla. -- Luulen -että Jumala tahtoo antaa meille enemmän kuin me tahdomme, mutta Hän -tahtoo tehdä sen sanallaan. Siinä olisi meidän asuttava, ja silloin -olisimme turvissa; mutta missä on turvamme, kun laiminlyömme sanan?" --- - - * * * * * - -Mihin nyt ryhtyä? oli kysymys, johon Kihlman onnensa raunioilla -mietiskellen itsekseen, kysellen neuvoa uskotuilta ystäviltä ja -rukoillen Jumalalta johtoa etsi vastausta. Eikä hän tyytynyt -yksistään ajatteluun, vaan hän kirjoitti tapansa mukaan mustalla -valkoiselle kaikki jos- ja mutta-väitteet, kaikki eri näkökohdat, -joiden pohdinnasta päätös lopulta selviytyi. Niin varsinkin -nyt, sillä hän käsitti aivan oikein, että ratkaisu oli oleva -käänteentekevä hänen elämässään. Mietiskelyjen tulos oli päätös -tehdä ulkomaanmatka. Mikä oli matkan tarkoitus, se ilmenee hänen -mietiskelyistään, ja sen vuoksi kuuluu niiden selostus seuraavaan -lukuun, jossa itse matkakertomuskin alkaa. - - - - -V. ULKOMAANMATKA 1851-52. - -Lähtövalmistukset; Ruotsissa. - - -Paitsi pitkissä kirjeissä ystävilleen, vanhemmilleen y.m. läheisille -on Kihlman päiväkirjassakin kertonut ulkomaanmatkansa vaiheista -ja vaikutelmista. Päiväkirja alkaa johdannolla, jossa hän luoden -valoa sisälliseen elämäänsä on kuvannut, miten matka-ajatus hänessä -kehittyi. Siihen y.m. valmistuksiin seuraa tässä katsaus. - -Jo poikana Kihlman oli toivonut pääsevänsä ulkomaille -- enemmän, hän -tunnustaa, uteliaisuudesta ja saavuttaakseen matkustaneen maineen -kuin hyödyn vuoksi; mutta heräys tuli väliin, ja pelosta, että -matkustamisessa piili sielunvaara, hän jätti tuuman sikseen. Sitten -avio ja virka estivät häntä ajattelemasta matkaa, mutta kun hän -aikaa myöten jälleen tuli vapaammaksi ja palasi kirjoihinsa, silloin -uudestaan virkistynyt tiedonhalu herätti myös halun tavata oppineita, -jumalaapelkääviä miehiä, joiden seurasta saattaisi hyötyä. Se sekä -ylempänä mainittu lääkärin kehotus matkustaa ulkomaille parantuakseen -alkavasta keuhkotaudista sai matka-aikeet uudestaan vireille. "Minä -puhuin siitä Gelalleni [syksyllä 1850]. Mutta hän vastusti asiaa. Hän -oli hyvä haltiani, jonka neuvot nyt jälestäpäin olen huomannut mitä -parhaimmiksi. Hän oli Jumalan enkeli rinnallani, joka aina varoittaen -hillitsi minua, kun tahdoin lentää liian kauas. Hänen neuvonsa -perustuivat aina puhtaimpaan intoon edistää todellista parastani, -ja mahdollista on, että niissä piili jumalallinen viittaus, että -minun tuli luopua matkasta vaarallisena ja vahingollisena uutuutena. -Matkan tulos on osoittava, oliko niin, selvittävä mitä vielä on -hämärää." -- -- Mutta kenties oli Gelalla omakin syynsä vastustaa -matkaa. "Hän ymmärsi, ettei hän voinut seurata minua jättämättä -lapsiaan. Hänen oli erottava joko minusta taikka lapsista. Hellästä -äidistä ja rakastavasta puolisosta oli toinen vaihtopuoli yhtä -vaikea kuin toinen, ja luonnollisesti hän asettui sille kannalle, -joka salli hänen pitää kaikki omaisensa luonaan." -- Kysymys jäi -siis lepäämään, se oli riippuva Kihlmanin terveydentilasta. Julius -syntyi. "Kaikki meni onnellisesti: elämäni taivas oli jälleen kirkas, -menestyksenpäivän valo täytti rauhallisen Majataloni. Olin niin -tottunut siihen, etten tiennyt peljätä vastoinkäymistä. En tiennyt -kiittää Jumalaa, en antaa lahjan johtaa itseäni antajan luo. Olin -kyllä huolissani rakkaudenpuutteesta Vapahtajaa kohtaan, mutta en -niin, että se olisi saanut minua muuttamaan mieltäni. Rangaistusta -ansaitseva välinpitämättömyyteni näyttäytyi varsinkin siinä, etten -minä Jumalan sanasta enkä puhdasoppisista kirjoista koettanut etsiä -selvää tietoa siitä, minkälainen se parannus on, jonka Kristus -antaa ja joka ei hävitä hengen köyhyyttä. Jokaisen kristityn ja -etenkin jokaisen opettajan tulisi kumminkin muistaa Jumalan varotus: -ymmärryksessä olkaa täydellisiä. -- -- Jos minä jään vaille Jumalan -lahjaa, niin on minun siitä syyttäminen omaa laiminlyöntiäni. -Ehkä olisin menestyksen jatkuessa jäänyt tähän syntiin ja siten -hidastuttanut Jumalan armotarkoitusta minua kohtaan. Mutta Jumala -ajatteli minua isänrakkaudella ja tahtoi kurittamalla johtaa minut -luoksensa. Kun minä vähimmin aavistin, meni taivas äkkiä pilveen, -aurinko lakkasi paistamasta ja muutamassa silmänräpäyksessä puhkesi -mitä kauhein rajuilma pääni ylitse. Ennenkuin tiesinkään oli ilon -ja rauhan maja muuttunut surun ja tuskan asunnoksi. Kaikkiviisas -vei minulta epäjumalani, jota kyllä en rakastanut liiaksi, mutta -sentään enemmän kuin Jumalaa. Minä pidin häntä kovin rakkaana: hän -oli huvini ja mielihyväni. Ei se ollut väärin, mutta kun en oikein -rakastanut Kristusta, saattoi Jumala ainoastaan ottamalla minulta -rakkaimpani parantaa minut. Maallisesta tappiosta en ainoastaan -oppinut syvemmin tuntemaan maallista mieltäni, vaan tulin myöskin, -kun minulla ei enään ollut katoovaista mielihyvää, ajetuksi Jumalan -sanan ja sen kautta Jumalan tykö. Kun Gelani oli poissa, täytyi -minun ruveta keskustelemaan Jumalan kanssa; nyt huomasin, miten -vastenmielisesti ja vain ohimennen tahdoin seurustella Jumalan kanssa -ja miten siis olin peräti kääntynyt hänestä ja että Jumalan kuva, -joka uudestasyntymisessä luodaan ihmiseen, ei vielä ollut minussa -olemassa. Mutta yksinäisyydessäni, vastaanottaessani vaikutelmia -elämän katoovaisuudesta, sain myöskin rikkaan korvauksen siinä -rauhassa, joka tuli osakseni, kun turvasin Jumalaan ja pysyin -erilläni huvituksista. Rikas valon ja lohdutuksen lähde pulppusi -heprealaiskirjeestä; tuskin uskalsin maistaa tätä suloista vettä. -Maistoin kuitenkin, ja minä maistoin kuinka hyvä ja suloinen -Herra on; mutta vesi oli terveellistä eikä vain hyvänmakuista: -se ei äitelyttänyt, sillä siinä oli suolaakin. Semmoiset lauseet -tulivat minulle tärkeiksi, jotka ennen olin sivuuttanut itseäni -koskemattomina, syystä että ne vaativat pyhitystä, jota pidin osaksi -ei _vielä_ niin välttämättömänä, osaksi tosin välttämättömänä, -mutta itsestään ilmestyvänä hedelmänä, kun vain turvasin -vanhurskauttamiseen. Nyt sanottiin minulle: Katso että sinä tässä -kurjuudessasi vaellat pelvossa. Puhdista itsesi kaikesta lihan ja -hengen saastaisuudesta, täyttäen pyhyyttä Jumalan pelvossa. Minusta -oli kuin olisi pyhitystäkin harrastettava, jopa silloinkin kun -ollaan epätoivossa vanhurskauttamisestaan." -- -- Ulkonaisestikin -oli Kihlman joutunut muuttuneisiin oloihin, jonkunlaiseen -väliaikaistilaan. Ei paljoa puuttunut, ettei hän ollut palautunut -samaan asemaan kuin ennen naimistaan. Ja kun lääkäri nyt vakavasti -kehotti häntä lähtemään ulkomaille, saattoi hän jälleen ottaa -harkintaan "nuoruutensa suunnitelman, joka oli ollut kätkössä kuin -kipinä tuhan alla." Nyt se oli toteutettavissa, ja eikö ollut oikein -käyttää tilaisuutta, joka kenties ei koskaan uudistuisi? - -Kumminkin oli Kihlmanin vaikea tehdä ratkaiseva päätös. Hän -kysyi neuvoa sekä Esseniltä että Julius Berghiltä. Edellinen oli -ehdottomasti matkan puolella, jälkimäinen ei kehoittanut siihen, -mutta ei vastustanutkaan. Siitä olivat ystävät yksimielisiä, -että matka oli tehtävä ainoastaan terveyden eikä minkäänlaisten -hengellisten tarkoitusten vuoksi. Mutta tässä kohden oli Kihlman -aivan toista mieltä. Tietenkin tuli hänen pitää silmällä ruumiillista -terveyttään, mutta joskin hän piti näitä ystäviä suuressa arvossa, -ei hän ymmärtänyt miksi hänen ei kävisi yhdistää siihen toistakin -tarkoitusta. Hänessä asui palava into jatkaa opintojaan. "Jos -tarkastan elämääni lapsuudesta saakka, näen itseni aina kirja -kädessä. Minulla ei ole luonnollista taipumusta seurusteluun eikä -mihinkään käytännölliseen taitoon, vaan kirjalliseen harrastukseen -saada ensin itse asiat selville ja sitten antaa tietoa muille. Halu -harjoittaa tutkimuksia on minussa luonnollista, joka aina uudestaan -ilmaantuu ja vaatii tyydyttämistä." Ymmärrettävää on siis, että -Kihlman ei voinut matkasuunnitelmastaan sulkea pois "hengellisiä -tarkoituksia". Ei kunnian- eikä vallanpyynnöstä, vaan ainoastaan -tyydyttääkseen tiedonhaluaan ja voidakseen paremmin kuin ennen toimia -opettajana, hän tahtoi hyväkseen käyttää matkan tarjoamaa tilaisuutta -opintoihin. Mitä taasen opintoalaan tulee, Kihlman mainitsee niitä -kaksi. Toiselta puolen hän ajattelee syventymistä kirkkohistoriaan, -arvellen että siihen perehtynyt voisi "seisten historiallisella -pohjalla, ei ylhäisyydessä vaan kristillisessä nöyryydessä ja -kieltäytymisessä, nousta puolueiden pikkumaisuuksien yläpuolelle ja -kyeten antamaan arvoa hyvälle, missä se esiintyneekään, osaltaan -yhdistää mitä vihollisen toimesta oli hajotettu"; toiselta puolen hän -tahtoi entistä täydellisemmin omakseen tehdä raamatun järjestelmän -s.o. tutkimalla raamattua koettaa yhdistää hajanaiset totuudet -yhdeksi kokonaisuudeksi. Kirkkohistoriaan nähden hän erittäin -huomauttaa, että sitä voidaan tutkia ei ainoastaan kirjasta vaan -käytännöllisestikin -- "paras tilaisuus semmoiseen käytännölliseen -tutkimukseen avautuisi minulle Ruotsissa, varsinkin, jos saisin aikaa -ja tilaisuutta käydä eri paikkakunnilla. Minusta olisi synti ja häpeä -jättää semmoinen tilaisuus käyttämättä." -- - -Vasta toukokuun lopulla olivat asiat niin selvillä, että Kihlman -helatorstaina lähti Kokkolaan toimittaakseen virkavapaus- ja -matkalupahakemuksensa postiin. Mutta samana päivänä (30/5) kun -hän lähetti hakemuksen, sai hän kirjeen, että tuomiokapituli -oli määrännyt hänet pitäjänapulaisen sijaiseksi Lestijärvelle. -Odottamaton uutinen hämmästytti Kihlmania, ja hän mietiskeli, mitä -Jumala mahtoi sillä tarkoittaa. Kun hänet Kruununkylästä, jossa -ehkä olisi voinut hyödyttää, lähetettiin Lestijärvelle, missä hän -"inhimillisesti arvostellen ei kyennyt mitään aikaansaamaan, syystä -ettei osannut [suomen]kieltä" -- tahtoi kai Jumala osoittaa, ettei -häntä nykyään Suomessa tarvittu ja vapauttaa hänet omantunnon -vaivoista virkavapauteen nähden(!) Kumminkaan hän ei voinut olla -noudattamatta määräystä, vaan matkusti Lohtajan ja Ylikannuksen -kautta yksinäiseen, jylhään erämaanseurakuntaan. Kuultuaan millä -kannalla Kihlmanin asiat olivat, aikoi hänen lähin esimiehensä, -Lohtajan rovasti (K. G. Elfving), kyllä kohta vapauttaa hänet, -mutta kehotti häntä sitten kuitenkin viipymään Lestissä pari -viikkoa. Niin tapahtuikin. Kaksi kertaa Kihlman Lestijärvellä -saarnasi, mutta muutoin hän yksinäisyydessään luki kreikkaa ja tutki -heprealaisepistolaa, "niin että, jos Jumala tahtoi minut lehtoriksi, -josta myöskin oli syntynyt puhe, olisin siihen kelpaava". Kyseessä -oli teologian lehtorinvirka Vaasan lukiossa. Kruununkylään hän palasi -kesäkuun keskivaiheilla, jolloin odotti vastausta tuomiokapitulista. -Se tulikin, mutta sisälsi vain tiedon, että hänen hakemustaan ei -oltu käsitelty, syystä että joku muotoasia oli laiminlyöty. Hän -korjasi laiminlyönnin ja uudisti hakemuksensa, mutta ei palannut -enää Lestijärvelle, sillä sinne oli toinen sijainen määrätty. Sen -sijaan Kihlman uudella odotusajallaan matkusti meritse Vaasaan -juodakseen terveysvettä [seltterivettä]. Heinäkuun 11 p:nä tuli -vihdoin Turusta myöntävä vastaus s.o. hänelle oli annettu 3 kuukauden -virkavapaus, luettuna heinäkuun 1 p:stä, mutta kun Kihlman kamreeri -Vegeliuksen kautta tilasi matkapassin Helsingistä, ilmoitettiin, -että asia oli lähetettävä keisarin ratkaistavaksi! Passin puutteessa -täytyi hänen siis luopua aikeestaan matkustaa saman kuun 24 p:nä -Berzelius-laivalla Vaasasta Ruotsiin ja sen sijaan, noudattaen -kamreerin neuvoa, lähteä Helsinkiin odottamaan matkalupaa Pietarista. -Näin mutkallista oli 1800-luvun keskivaiheilla päästä Suomesta -ulkomaanmatkalle! - -Ennenkuin Kihlman oli saanut tietoa siitä, että hänen oli ties -kuinka kauan odotettava passiakin, oli hän vielä kerran palannut -Kruununkylään hajottaakseen kotinsa. Heinäkuun 14 p:nä hän lähetti -4-vuotiaan Hannan neiti Emma Candelinin turvissa Keuruulle, missä -hänen kälynsä, Hilda Bergroth, oli ottava lapsen äidilliseen -hoitoonsa. Itse hän vielä viipyi viisi päivää, joten hänen -lähtöpäiväkseen tuli heinäkuun 20:s. Siitä alkaa myöskin hänen -matka-päiväkirjansa, vaikka viikkoja vielä kului ennenkuin hän pääsi -kotimaan ulkopuolelle. - - * * * * * - -Oli sunnuntai iltapäivä kun Alfred Kihlman erosi vanhempiensa kodista --- omaa hänellä ei enää ollutkaan. Isä saattoi poikaansa Isolle -sillalle. Hyvästijättö oli "surettava" (bedröfvande). Kumpikin lienee -aavistanut, että he näkivät toisensa viimeisen kerran, mutta sydämet -eivät sentään avautuneet toisilleen. Toinen odotti, että toinen -alkaisi, ja niin jäi vapauttava, kaiken vanhan kaunan hävittävä sana -lausumatta. - -Terveyssyistä Kihlman oli valinnut meritien Vaasaan. Neljä tuttua -miestä vei hänet ensin Luodolle (Larsmo), jossa hän oleskeli koko -maanantain 1849 sinne ylimääräisenä pappina muuttaneen ystävänsä Jak. -Simeliuksen luona. Illalla tulivat Kokkolasta veljekset Appelberg, -joista varsinkin Is. Otto oli hänelle läheinen ja jotka olivat -ottaneet saattaakseen hänet purjeveneellä Vaasaan. Lähtö tapahtui -varhain tiistaiaamuna, mutta matka kului hitaasti. Tuuli oli näet -enimmäkseen vastainen, joten usein ainoastaan risteillen päästiin -eteenpäin, puhumatta siitä että se toisinaan niin kiihtyi, että esim. -Pietarsaaren ja Oravaisten kohdalla oli pakko etsiä suojapaikkaa. -Nämä keskeytykset Kihlman käytti alottaakseen päiväkirjansa -kirjoittamalla ylempänä selostellun johdannon. Djupstenillä -Uudenkaarlepyyn saaristossa hän oli toivonut tapaavansa ystävänsä -Ingmanin ja Favorinin, mutta he olivat vähää ennen lähteneet -kaupunkiin. Vasta perjantaina 25 p:nä klo 5 i.p. purjehtijat -onnellisesti saapuivat määräpaikkaansa. Vaarallisempaa seikkailua -päiväkirja ei mainitse kuin että navakka vihuri heitti Kihlmanin -hatun mereen. - -Vaasassa Kihlman ensi iltana kauan käveli ja keskusteli ystävänsä -A. A. Levónin kanssa, joka enemmän toisten kuin omasta syystään -oli alkanut joutua erilleen heränneistä tuttavistaan. Hän oli -paljon laajentanut liiketoimiaan ja perustanut suuria laitoksia -- -"siinä oli hänellä ansa"; kuitenkaan hän ei vielä ollut luopunut -entisestä hengellisestä kannastaan. Lauantaina Kihlman toimitti -asioitaan, mutta teki myöskin tunnustuksensa (biktade mig) Otto -Appelbergille. Sunnuntaina oli juhlallinen jumalanpalvelus Vaasan -kirkossa, H. Moliis saarnasi; i.p. oli seurat kirjanpainaja P. -Lundbergin luona Ahvensaarella (Abborrön). Appelberg luki päivän -saarnan Björkqvististä, ja toisten kehotuksesta Kihlman puhui -luetun johdosta. Maanantaina 28 p:nä klo 4 i.p., auringon ollessa -pimennyksissä, Kihlman lähti matkalle eteläänpäin tullakseen -illalla F. O. Durchmanille Isoonkyröön. Tiistaina hän saapui Lapuan -Marielundiin. Malmberg lapsineen oli niityllä, missä tehtiin heinää. -Illalla tulivat Essen ja Ilmajoen kirkkoherran apulainen J.W. -Nybergh. "Inter pócula" Malmberg huomautti, että latinan häviäminen -väittelytilaisuuksista ja syrjäyttäminen muiden aineiden hyväksi -oppikouluissa oli huono enne. "Ajanhenki on paha, eikä se voi tuottaa -muuta kuin pahaa." Kihlman puolestaan arveli, että nytkin samoin kuin -ennen voitiin inhimillisissä ja maallisissa asioissa aikaansaada -paljon hyvää. Mutta samassa kun juteltiin milloin mitäkin hän -sydämessään pahoitteli sitä, ettei sanaakaan puhuttu heidän kunkin -sieluntilastaan, vaikka hän niin pitkäksi ajaksi oli heistä eroava. - -Keskiviikkona 30 p:nä Kihlman jatkoi matkaa ja tuli seuraavana -päivänä Keuruulle Bergrothin omistamaan luonnonihanaan Lehtiniemeen, -missä pikku Hanna avoimin sylin juoksi isäänsä vastaan. Sinne, -sukulaisiin, Essenkin oli seurannut häntä. Elokuun 1 ja 2 p:vä -"vietettiin ystävyyden, perhe-elämän ja rauhan helmassa. Hannani -liittyi minuun, sukulaiseni olivat ilmeisesti osaaottavaisia; -mutta kaikki tämä, sen sijaan että se olisi parantanut, repi auki -vanhat haavat. Tunsin vain syvemmin mitä olin menettänyt. Milloin -toiset saavat iloita, täytyy minun itkeä. Me viljelimme toisinaan -Jumalan sanaa keskinäiseksi rakennukseksemme, ja se oli elävää ja -voimakasta niinkuin ennen. Varsinkin oli lauantai-ilta, viimeinen, -jona olimme yhdessä, siunattu, sydän tuli palavaksi. -- Essenille -avasin koko sydämeni, kaikki epäilykseni, kaikki mietiskelyni. Olimme -yksimielisiä pääasioissa ('i afs. å riksangelägenheterna'); miten -onnellista onkaan saada kätkeä huolensa veljen uskolliseen huomaan! -miten ilahduttavaa, ettei ole yksin!" - -"Pyhäaamuna menimme kirkkoon. Frans [Bergroth] saarnasi. Hänellä -on hyvät lahjat: elävä mielikuvitus, hyvä kieli, selvä, vaikuttava -esitystapa. Jumalanpalveluksen jälkeen ja päivällisen syötyäni menin -rantaan, jossa Kuorevedelle lähtevä kirkkovene odotti minua. Sanoin -kaikille hyvästi, ja vene lähti liikkeelle. -- -- Yleensä oli elämä -Lehtiniemessä hupaisaa; oltiin hyvien, hiljaisten, kristillisten -ihmisten seurassa. Ei eletty lihallisessa kevytmielisyydessä, eikä -myöskään kateus taikka epäluulo saanut sijaa sydämissämme. Me -olimme jotenkin avoimia toisillemme, ja ainakin olin minä vapaa -ja luonteva. Olo siellä jätti hyvän vaikutelman; toivoin saavani -vielä elää semmoisen ajan. Kumminkin huomasin, että olin antanut -sydämeni liiaksi kiintyä näihin hyviin ihmisiin; olin vieraantunut -Jumalasta. Niin voidaan väärinkäyttää parastakin! Olin nyt yksin -Lesti[järvi]-Jumalani kanssa, ja minun täytyi tehdä parannusta. --- Oli tuskallista ajatella, että kenties en koskaan enää näkisi -omaisiani. Minulla oli niin paljon sanottavaa heille! Niin olisi -yhdessä oltava, kuin oltaisiin sitä viimeisen kerran." -- - -Illalla klo 11 Kihlman saapui Kuoreveden Maitovalkamaan, johon -hänen kiesinsä oli edeltäkäsin lähetetty, ja klo 4 aamulla hän -lähti eteenpäin. Hän matkusti Kuoreveden, Längelmäen, Kuhmolahden, -Tuuloisten ja Hauhon kautta Hämeenlinnaan. Syystä että yksinäisyys -häntä painoi, hän ei voinut nauttia seutujen luonnonkauneudesta eikä -hänellä Hämeenlinnassa ollut ainoata tuttua sielua. Sentähden hän -elokuun 5 p:nä jälleen oli varhain liikkeellä ja tuli siten hyvissä -ajoissa iltapäivällä Helsinkiin. -- "Kuuden vuoden päästä näen -siis uudestaan tämän kaupungin. Kuinka paljon olikaan sillä ajalla -muuttunut, ja kuinka olin itsekin muuttunut. Iloisena sulhasena -lähdin Helsingistä vuoden 1845 lopulla; palaan murheellisena -leskimiehenä. Terveenä ja reippaana lähdin; palaan terveys -murtuneena. Lähdin heittääkseni -- -- -- syliin, joiden avulla -toivoin saavani rauhan omaantuntooni; palaan eroten (utträdande från) -näistä ihmisistä, jotka eivät voi minua auttaa, siis pettyneenä -toiveissani. Lähdin mieleltäni hedbergiläisyyden vihollisena; palaan -siinä vakaumuksessa, että silläkin puolella saattaa olla rehellisiä -kristittyjä." -- Kihlman asettui asumaan kamreeri Vegeliukselle, -jossa ennen oli ollut kotiopettajana. Tullessaan Kihlman oli luullut -voivansa lähteä elokuun 8 p:nä Storfursten laivalla Tukholmaan, -mutta passi ei ollut vielä saapunut Pietarista. Hänen täytyi -lykätä lähtö 22 p:ään, jolloin laiva taas oli tarjona. Alituiset -lykkäykset painoivat hänen mieltään, ja yhä uudestaan hän kysyi, -piilikö esteiden takana jotain syvempää? Joutilaana ollen hän päätti -seurata kamreeria tämän lähtiessä noutamaan lapsiaan, jotka olivat -oleskelleet Degerbyssä pastori F. J. Wadénin luona. Kun he pyhäaamuna -elokuun 10 p:nä tulivat perille, kerrottiin heille, että Wadén oli -Inkoon emäkirkolla. Silloin hekin ajoivat sinne ja saivat kuulla -professori F. L. Schaumanin (jonka hoidossa pitäjä, yliopiston -prebendana, oli) toimittavan rippilasten konfirmatsionin ja Wadénin -saarnaavan. Kihlman lausuu siitä: Schauman, puhui "puhdasoppisesti, -selvästi, yksinkertaisesti ja rakentavasti, sanalla sanoen hyvin. -Hän kosketteli myöskin asioita, jotka parast'aikaa kiinnittivät -sydäntäni, esim. että kristityn vaellus on hänen uskonsa voimassa -- -iloinen, ujostelematon usko (jos se on tosi) antaa rohkeutta käymään -yrityksiin käsiksi, sitä vastoin ahdistus ja epävarmuus tuottaa -ihmiselle siksi paljon puuhaa oman itsensä kanssa, ettei hän kykene -rakkaudella ja osanotolla ajattelemaan muita. Wadén saarnasi vanhaa -oppia vanhalla kielellä. Oli rakentavaa ja terveellistä kuunnella -vakavia sanoja." Schauman kutsui vieraat päivällisille. Seurustelu -oli mielenkiintoista, mutta huoneiden sisustus ja ruokien lukuisuus -eivät Kihlmanin mielestä olleet oikein sopusoinnussa maalaispappilan -kanssa. Illalla palattiin Degerbyhyn Wadénin seurassa, joka herätti -Kihlmanin täyden myötätunnon; "hän on peräti rehellinen mies, Jumalan -hengen koulussa kuritettu". Maanantaina matkustettiin Helsinkiin. - -Edelleen Kihlman odottaessaan lähtöpäivää koetti lukemalla Nordisk -Kyrkotidningiä perehtyä uusimpaan Ruotsin kirkkohistoriaan, ja eräänä -iltana, jolloin hän oli yliopiston rehtorin Gabr. Reinin seurassa --- "nöyrä ja ystävällinen mies" -- hän tiedusteli tältä Suomen -kirkkohistorian lähteitä. Muutamana päivänä hän kävi katsomassa -uutta luterilaista kirkkoa, missä enimmin ihaili Nikolai keisarin -lahjottamaa Neff'in maalaamaa alttaritaulua. "Se on korkeinta mitä -taiteen alalla olen nähnyt. Se esittää Kristuksen hautaanlaskemista. -Kristuksen kuolemankalpeat kasvot ovat erinomaisen hyvin ja -todellisesti kuvatut: rakkaus, vakavuus, korkeus niissä ilmenee, -mutta kaiken peittää kuoleman varjo. Kun näkee sen, täytyy ajatella: -senlainen hän oli näöltään, kun oli täyttänyt kärsimyksensä meidän -edestämme." -- Sunnuntaina 17 p:nä elok. Kihlman kävi [vanhassa] -kirkossa. "Saarna oli laimea, laulu hartautta vailla, seurakunta -prameilevan korea." - -Kihlman ajatteli näinä päivinä paljon heränneitä, heidän suhdettaan -hedbergiläisiin y.m. Aihetta siihen antoivat osaksi hänen omat -kokemuksensa, osaksi se mitä hän täällä etäämpänä kuuli heistä -juteltavan: "pietistit pitävät erinäisiä syntejä luvallisina", -"tilaisuuden sattuessa pohjalaiset herännäispapitkin juovat vankasti" --- eikä hän voinut väittää syytöksiä tyhjäksi panetteluksi. "Voi! -että paholainen on saanut liata Jumalan hyvää teosta", Kihlman -huudahtaa kirjeessä Essenille (15/8). "Miten onkaan Jumalan istutus -niin joutunut häviöön! Siihen on tultu, kun olemme jättäneet Jumalan -sanan kuullaksemme ihmisten sanoja. -- Ei olisi liian varhaista, -jos silmämme nyt aukenisivat. Miten onkaan sisällisesti laita, -_jos_ ulkonaisesti on niin pahoin. Jumala ei varmaankaan sallisi -semmoista tapahtua, jollei hän tahtoisi ilmisaattaa kätkettyä pahaa. -Pyhimysten täytyy kaatua, jotta oppisimme turvaamaan Jumalaan eikä -ihmisiin. Meidän on palattava Sanan ehdottomaan noudattamiseen!" --- Kolme päivää myöhemmin Wadén tuli Helsinkiin, ja oli hänellä -tärkeitä kerrottavia hedbergiläisistä. Yksityisesti oli kaksi niihin -kuuluvaa pappia tunnustanut hänelle, että oli laiminlyöty saarnata -lakia, ja että siihen nähden parannus oli välttämätön. Sama mielipide -oli myöskin julkisesti esitetty ja saanut kannatusta suuressa -hedbergiläismielisten pappien kokouksessa Tammisaaressa elokuun 11 -p:nä. Hedberg itse oli vain kuunnellut, sanaakaan hiiskumatta. Jopa -oli ehdotettu, että rakennettaisiin sovinto herännäisten kanssa ja -että kokous sitä varten pidettäisiin. "Asian nykyisellä kannalla -oli Hedberg valmis sovintoon." -- Inkoon kirkkoherran apulaiselle -Odert Reuterille, joka Wadénille oli kertonut Tammisaaren kokouksen -tapahtumat, oli jälkimäinen sanonut, että hän puolestaan oli -huomannut olevansa täydessä sopusoinnussa Kihlmanin kanssa, ja että -tämä siis oli yhtä maltillinen kuin hän. Siihen oli Reuter vastannut, -että se kyllä oli mahdollista, mutta että hän (Kihlman) ei aina ollut -ollut semmoinen; "kenties ovat ne olot, joihin hän oli joutunut, -johtaneet hänet maltillisuuteen." -- "Ei niinkään väärin arvattu!" -lisää siihen Kihlman seikkaperäisesti kerrottuaan kaikesta A. W. -Ingmanille (20/8). -- Päiväkirjaansa on Kihlman vielä merkinnyt -seuraavat sanat: "Kuinka ihmeellistä! kaukana toisistamme on sama -Jumala samaan aikaan taivuttanut meidät maltillisuuteen. Molemmin -puolin alamme käsittää vikamme; he ovat tehneet väärin saarnaamalla -yksipuolisesti evankeliumia, me yksipuolisesti lakia saarnaamalla. -Miksi piti minun tulla Helsinkiin? Siksikö että saisin tietää tämän? -Miten on tätä tietoa käytettävä? Tulee tutkia itseänsä, rukoilla -itsensä ja heidän edestään, olla heistä puhumatta pahaa ja muutoin -antaa Jumalan johtaa." - - * * * * * - -Kihlman oli saanut passinsa elokuun 14 p:nä ja 22:na illalla hän, -kokonaisen päivän odotettuaan laivan tuloa Pietarista, vihdoin pääsi -lähtemään Helsingistä. Matkustajain joukossa hän m.m. tapasi erään -Amsterdamin liikemiehen, joka "enemmän kuin kauppiaat yleensä" -harrasti uskontoa ja kertoi luterilaisen kirkon oloista Hollannissa. -Turkuun tultiin 23 p:nä illalla. - -Samana iltana Kihlman kävi entisen emäntänsä, mamselli Gustava -Caireniuksen, luona. "Hän on koeteltu nainen", luemme päiväkirjassa, -"jonka vertaisia tunnen harvoja ainakin herrasväessä. Hänellä on -puhdas ja selvä tieto, eikä ainoastaan tietoa vaan kokemustakin, -jopa tuoretta kokemusta. Hänen puheessaan on suolaa, ja se vaikuttaa -terveellisesti. Hän tunsi elävästi arvottomuutensa; hän sanoi -että olisi mitä suurin ihme, jos hän tulisi pelastetuksi, mutta -puhui myöskin kyynelsilmin Jumalan laupeudesta häntä kohtaan. -Missään yhteydessä hedbergiläisten kanssa hän ei ollut; mutta hän -uskoi, että heidänkin joukossaan oli Jumalan valittuja. -- Niin -iloista kuin onkin vaeltajalle aavikolla tavata kosteikko, niin -tuskallista on jälleen lähteä autiolle, hedelmättömälle arolle. -Vaeltajan on kuitenkin riennettävä eteenpäin virvoitettuansa itseään -tien varrella. Minunkin täytyy ulos, ulos maailmaan. Mikä ajaa -minut pois rauhasta? Ja missä löydän satamani? Miksi on minun -käytävä näitä teitä? Onko rangaistus nyt alkava, vai piileekö -tässä armontarkoitus?" -- Seuraavana (sunnuntai)aamuna Kihlman -Maariassa tapasi rovasti H. Heikelin; arkkipiispa Edv. Bergenheim -- -Kihlmanin entinen historian opettaja lukion ajalta oli edellisenä -vuonna nimitetty Suomen kirkon päämieheksi -- oli Paraisissa, joten -käynti hänen luonaan ei tullut kysymykseen. Klo 12 p:llä laiva -lähti Turusta. Hitaanlainen kulku tuntui matkustajista ikävältä, ja -muutamat herrat tahtoivat lyödä korttia. Laivalla ei kuitenkaan ollut -kortteja saatavissa, ja se aiheutti monta kirousta. "Samat henkilöt", -kertoo Kihlman, "puhuivat sentään jonkinlaisella kunnioituksella -Kristuksesta ja kristinuskosta. Minä ajattelin ehdottaa, että -pidettäisiin yhteinen hartaushetki, mutta tunsin itseni liian -heikoksi ja maailmanhengen liian voimakkaaksi. Voi, miten kristinusko -onkaan hävinnyt kristityistä! Ei tahdota kuulla Jumalan sanaa, -eikä se, joka sitä tahtoo, uskalla!" -- Yöksi laskettiin ankkuri. --- Maanantaina kuljettiin Ahvenanmeren yli, ja silloin Kihlman ja -useat muutkin matkustajat kärsivät merikipua. Illalla saavuttiin -Tukholmaan. Kihlman myöntää kaupungin erinomaisen kauniiksi, mutta -syystä että hän oli kuullut sitä niin paljon kiitettävän, hän ei -kuitenkaan ollut kovin ihastunut. Siitä huolimatta hän saatuaan -asunnon Hotel de Finlandissa merkitsee päiväkirjaansa, ettei -ollut oikein entisellään: Tukholman suuret historialliset muistot -täyttivät hänen mielensä, ja hänen "tyyni verensä liikkui tavallista -nopeammin". -- - -Jo ensi päivänä Kihlman kävi hakemassa kuuluisaa lääkäriä prof. -Magnus Hussia, mutta tämä oli matkoilla ja tavattavissa vasta kahden -viikon päästä. "Aina vain vasta- eikä koskaan myötä[tuulta]!" -Kihlman kääntyi silloin prof. P. H. Malmstenin puoleen, joka Hussin -poissaollessa hoiti hänen potilaitaan, ja pääsi, usean turhan -käynnin jälkeen, hänen puheilleen 29 p:nä. Malmstenin tutkimuksen -tulos oli, että Kihlmanin rinta yleensä oli heikko ja että oikeassa -keuhkossa oli huomattavana tuberkuloosia, mutta oli tauti vielä niin -alulla, että paraneminen oli mahdollinen. Sitä varten oli kuitenkin -välttämätöntä, että hän oli virkavapaa ainakin kymmenen kuukautta ja -matkustaisi lämpimään ilmanalaan, joko Etelä-Amerikaan (Brasilian -Bahiaan) taikka -- kun Kihlman "vapisevin sydämin" vastusti tällaista -matkaa -- Madeiraan. Malmsten kirjoitti paikalla lääkärintodistuksen, -ja koska aika ei myöntänyt lykkäystä, lähetti Kihlman viipymättä -Turkuun hakemuksen saada edelleen nauttia virkavapautta 1 p:ään -elokuuta 1852. Mitä itse matkaan tulee, jätti hän sen riippuvaksi -Hussin neuvosta, jossa hän oli rukoillut Jumalan ilmoittamaan -tahtonsa. Syyskuun 9 p:nä hän vihdoin tapasi tämän lääkärin, ja oli -hänenkin mielestään pitkä merelläolo s.o. Amerikanmatka otollisin -keino. "On siis Jumalan tahto, että matkustan Amerikaan; lähden -senvuoksi, menköön kuinka tahansa", kirjoittaa Kihlman s.p. K. -Nauklérille Kruununkylään. "Varmaa on, ettei mikään matka ole minulle -vastenmielisempi. Ennemmin olisin matkustanut Madeiraan taikka -- -kaikkein mieluimmin -- Etelä-Saksaan. Olisin halunnut paikkaan, jossa -olisin saattanut seurustella jumalaapelkäävien ihmisten kanssa, -tavata luterilaisen kirkon mainioita miehiä. Mutta en saakaan -noudattaa omaa tahtoani; monta kuukautta on minun asuttava ohuiden -lankkujen varassa, seurusteltava merijätkien kanssa; vaan -- onhan -Jumala mukanani. Hädässä oppii parhaiten häntä tuntemaan. -- Huss -lupasi, että palaisin terveenä. Jos niin käy, tahdon uusin voimin -alkaa työskennellä viinitarhassa voittaakseni sieluja Vapahtajalle. -Jumala suokoon, että saisin palata kalliiseen tehtävään! Nyt on -edessäni aika, jolloin minulla on tehtävää yksistään oman itseni -kanssa -- matkustan Wartburgiin taikka Arabian erämaahan. Niin -käsitän nykyisen asemani. -- -- Älä ymmärrä minua väärin. Ei minulla -ole mielessä suuria uudistussuunnitelmia. Ei suinkaan! Tunnen liiaksi -heikkouteni ollakseni omahyväinen. Olen luonnostani aina taipunut -siihen, joka herättää vähän ääntä. Mutta onhan minunkin läpikäytävä -puhdistustuli." -- -- "Koska tulen kauan viipymään poissa, lienee -parasta, että lehmäni ja hevoseni myydään. Saaresta saamastani ohrasta -on 1 tynnyri annettava Backin Britalle, 1 Wiklundskalle, ja jollet -paheksu, annan Sinulle 2 puuroksi monille pienokaisillesi. -- Sano -terveisiä kaikille rakkaille sanankuulijoilleni; en mainitse ketään, -kaikki ovat minulle yhtä rakkaita. Usein, usein muistan heitä -rukouksissani. He rukoilevat kai minun edestäni! Tapaamme silloin -toisemme joka päivä, joka ilta armoistuimen edessä." -- -- - - * * * * * - -Kihlman viipyi Tukholmassa neljä viikkoa ennenkuin oli saanut -myöntävän vastauksen virkavapaushakemukseensa ja muuten valmistunut -lähtöön. Mitä ruumiilliseen vointiin tulee, oli ilma sen -määrääjänä: jos oli paha ja kostea sää (niinkuin elokuun lopulla -ja syyskuun alulla), tunsi hän rinnassaan painostusta, pistoksia -ja hengenahdistusta, jos oli kaunis ilma, hengitti hän kevyesti ja -tunsi itsensä aivan terveeksi. Sielullisesti hän oli alakuloinen, -sillä häntä vaivasi koti-ikävä ja ystävien puute. "Olenhan niin -tottunut köynnöskasvin tapaan etsimään tukea heikolle olennolleni", -hän kirjoittaa Ingmanille ja Favorinille 15/9 ja nyt hänen täytyi -yksin kantaa kuormansa. Tuskallisesti häntä tärisytti mainittujen -ystävien antama, tieto erään "isän" paljastamisesta, ja vaikertaen -hän pyytää seikkaperäisempää kertomusta (kirjeessä näet ei oltu -mainittu Malmbergin nimeä, jota tarkotettiin). Itse hän sen johdosta -lausuu: "Aavistin kyllä, ettei kaikki ollut oikein; mutta rakkaus ei -ajattele pahaa. Kun matkallani olen oppinut tuntemaan kaikenlaisia -oloja, olen tullut yhä epäluuloisemmaksi sitä kohtaan, jota maassamme -on parhaana pidetty. Olen ainakin saanut sen vakaumuksen, että meidän -n.s. ja siksi katsotut isät eivät ole erittäin edistyneet ijässä ja -viisaudessa. En voi kuitenkaan vielä lausua heistä muuta arvostelua -kuin sen, johon he itse ovat pakottaneet minut, nimittäin etten voi -heihin luottaa. Mutta näyttää siltä, että on aihetta enempäänkin." -Tämä seikka ja muutkin kotimaan olot sekä hänen asemanottonsa siihen, -mitä hän oli alkanut katsella toisin silmin kuin ennen, tuotti -hänelle hänen yksinäisyydessään miettimistä, jota raskaampaa hän -ei ollut kokenut -- ja juuri nyt hänellä ei ollut ketään koeteltua -ystävää. Olihan se vaikeaa, mutta näin hän parhaiten pysyttäytyi -sillä totuudenetsinnän tiellä, jolle oli lähtenyt. - -Sanotusta huolimatta Kihlman ahkerasti koetti tutustua Tukholmaan ja -ennen kaikkea sen ja koko Ruotsin uskonnollisiin oloihin vertaamalla -niitä suomalaisiin. Matkailijain tapaan hän ei laiminlyönyt käydä -katsomassa historiallisia ja taidekokoelmia, kuninkaallisia linnoja -y.m., mutta vähän hän näyttää niistä nauttineen ja hyötyneen. -Palattuaan Byströmin huvilasta, missä oli katsellut veistokuvia, hän -lausuu päiväkirjassaan: "Taiteen suhde kristinuskoon on minulle vielä -arvoitus. Siitä en siis voi mitään sanoa; mutta kokonaisuus teki -minuun ahdistavan vaikutuksen. Oli kuin olisin kävellyt epäjumalan -temppelissä." Sitä vastoin hän väsymättömällä innolla kiinnitti -huomionsa kaikkeen, mikä kuului hänen omaan alaansa, ja miten olikin -hiljainen ja häveliäs esiintymistavaltaan, oppi hän tuntemaan -paljon ihmisiä ja sai runsaasti tietoja, joita arvostelemalla ja -yhteensovittamalla hänessä muodostui epäilemättä sangen todenperäinen -kuva silloisen Ruotsin hengellisestä elämästä. Aivan alussa Kihlman -sattumalta tapaamansa Helsingin professorin B. O. Lillen osotuksesta -kävi pappissäädyn istunnossa ja "kuuli toht. And. Sandbergin -lämpimästi ja ujostelemattomasti puhuvan sunnuntain viettämisen ja -pyhittämisen keinosta: pappien omasta valistuksesta ja esimerkistä". -Siihen hän lisää: "Sain myöskin hetken puhutella kunnianarvoista -harmaahapsista vanhusta, joka oli sydämellinen ja puhelias. Yleensä -hän näytti hyvin vapaamieliseltä ja suvaitsevaiselta: hän oli sitä -mieltä, että uskonnollisten eri ryhmät taivaassa (mihin kaikki -tulisivat, jos olisivat rehellisiä ja vakavia) paremmin ymmärtäisivät -toisiansa. Onko se totta?" -- Kuitenkaan ei Kihlman näin julkisissa -kokouksissa (paitsi tietysti kirkoissa) perehtynyt tutkimusalaansa, -vaan tapahtui se enimmäkseen yksityisessä seurustelussa. Siitä antaa -hänen päiväkirjansa seikkaperäisiä tietoja, mutta sen sijaan että -seuraisimme hänen askeleitaan päivä päivältä, otamme tähän ylempänä -mainitusta kirjeestä kuvauksen, missä hän on yhdistänyt tärkeimmät -huomionsa. - -"Täällä Tukholmassa on suuri joukko, maailma, väriltään vaihteleva -ja monipuolinen niinkuin muuallakin. Punainen lanka käy kuitenkin -värivaihtelujen läpi ja tekee sen tunnettavaksi: ajallisen -ja katoovaisen asettaminen iäisen edelle. Enemmistö on siis -samankaltainen kuin Suomessa. Toiselta puolen on monta niitäkin, -joilla on uskonnollinen mieli, mutta nämä eivät ole yksimielisiä. -Puolue, jota lehti 'Pietisten' sanoo pietisteiksi, on hyvin toimelias -ja myöskin lukuisin. Sen johtaja on Rosenius ja tunnusmerkit: -kerskupuheisuus, rauhan ja uskon kiittäminen, käännytyskiihko, -kaikkien niiden hengellismielisten ankara tuomitseminen, jotka eivät -ehdottomasti hyväksy heitä, vanhempien kirjailijain, varsinkin -Schartaun ja Nohrborgin, hylkääminen, haluttomuus kuulla puhuttavan -muusta kuin Kristuksesta, uskosta ja evankeliumista. Suomessa -sanottaisiin heitä hedbergiläisiksi, mutta luullakseni on heistä -Hedberg mennyt liian kauas, joten eivät tahdo, että heitä pidetään -hedbergiläisinä. Ihmeellisellä viehätysvoimalla puolue tempaa -mukaansa kaiken mikä sen tielle tulee. Lehtori [P. M.] Elmblad, -joka on ollut Ternströmin ystävä ja sitten alkoi välittää, on -nyt heittäytynyt tämän lahkon syliin. Hän saarnasi oivallisesti -12:ntena sunnunt. Kolm:den jälkeen. Silloin minä hengessäni sovin -hänen kanssaan ja kävin häntä hakemassa, mutta hän ei ollut kotona. -Kuulin hänen sitte saarnaavan 13:ntena sunnunt., enkä nyt enää tahdo -tavata häntä. Hän on mitä täydellisin hedbergiläinen. Pietistit -riemuitsevat tästä voitosta ja ovat saaneet uutta vauhtia. Elmblad -ei ole ainoa opettaja, joka on antautunut tälle voimakkaalle -hengelle. Useat vanhemmat, vakavuudestaan ja kokemuksestaan -tunnetut opettajat ovat lähestyneet heitä ja ennen pitkää tulleet -yltiöpäiksi. Tämä ilmiö on minua syvästi surettanut. Suomessa näytti -hedbergiläisyys olevan riutumaisillaan; täällä ja kenties monessa -muussa paikassa, Saksassa, Englannissa ja Amerikassa, on se täydessä -voimassaan ja kukoistuksessaan. Hedberg luopunee epätoivostaan, -kun kuulee miten täällä uskotaan ja riemuitaan. Kuitenkin on tämä -puoluehenki ollut minulle nöyryyttävä kuvastin. Jumalan sanaa -pidellään, venytetään ja väännellään, niin että se sopii puolueen -etuihin, aivan samoin kuin minä olen tehnyt puolueeni eduksi. -Teeskennellään iloa ja ujostelemattomuutta samoin kuin Suomessa -teeskenneltiin eräänlaista surua, köyhyyttä ja kurjuutta. Tehdään -väkivaltaa luonnollensa, ja luonnotonta pidetään kristinuskona. -Katsotaan erittäin tärkeäksi, että puolue saa uusia jäseniä, jotka -kaikessa hyväksyvät sen periaatteet ja ottavat osaa seuroihin. -Muusta ei suuresti välitetä: ainakin uskotaan parempaa innokkaasta -puoluelaisesta, vaikka hän olisikin sangen viallinen, kuin jostakin -toisesta kristitystä, jota vastaan ei oikeastaan voida sanoa muuta -kuin että hän ei kuulu puolueeseen. Niin täällä; eiköhän voida -tunnustaa, että niin on osaksi laita Suomessakin. Monta rehellistä -kristittyä esiintynee vielä, jahka päivä koittaa. Miten erilaisia -pietistiset puolueet Suomessa ja Ruotsissa lienevätkin, on niillä -kumminkin monta yhdyskohtaa. Paitsi jo mainitulta, nimittäin Jumalan -sanan alistamista puolueen tunnustusopin alle, luonnottomuutta ja -puoluehenkeä, olen huomannut kykenemättömyyttä käsittää vastustajan -syitä ja varsinkin välinpitämättömyyttä ja ylenkatsetta oppia ja -opintoja kohtaan. Kiihkoiselle ja laiskalle puoluemiehelle on -kuvaavaa, että hän ei voi eikä tahdo vaivata itseään ponnistamalla -ajatustaan. Innostus ei anna rauhaa ja mukavuusaines, joka on -olemassa joka puolueessa, kuolettaa työhalun. -- Niin olen -saanut katsoa peiliin ja hävetä. Mutta koska Jumalalla on ollut -kärsivällisyyttä minuun nähden, toivon, että hän on kärsivällisesti -johtava heidätkin oikealle tielle. Niin, minä uskon, että kaiken -tämän ulkonaisen rauhan ja ilon ja riemun alla piilee salainen -levottomuus. Juuri rauhan vakuutukset ja vannomiset osottavat, -ettei rauha lienekään niin varma. Juuri se, että on täytynyt etsiä -voimaa liittolaisten paljoudesta viittaa siihen, että totuuden voima -puuttuu. Juuri se, että aina esiintuodaan oikea todistaakseen, -että se on oikeaa, ilmaisee, että salassa aavistetaan jotain -väärää, jota tahdotaan olla tietämättä oikean valossa. Expertus -novit [kokenut tietää]. -- Te huomaatte siis tästä, etten suinkaan -kallistu hedbergiläisyyteen: se on minulle vastenmielinen niinkuin -kaikenlainen puoluehenki. Tahdon tästä lähtien olla uskollinen -kirkon ja Jumalan palvelija, joksi olen kutsuttu. En tahdo enää -koskaan olla puoluemies, sillä olen tullut poltetuksi. -- Paitsi -Roseniusta vaikuttaa täällä Tukholmassa ja maaseuduilla eräs -entinen soittoniekka, Oskar Ahnfelt. Hän vetää sanankuulijoita -oikeamielisiltä opettajilta ja on voittoisa varsinkin heikkojen -naisten kesken. Aseista ansaitsee mainita miellyttävä ääni ja kitara. -Hän on ollut Roseniuksen oppilas, mutta kuului kasvaneen häntä päätä -pitemmäksi, ja matkustaa -- Jenny Lindin kustannuksella, joka tyttö -raukka myöskin on tartutettu, vaikkeivät he vielä ole aivan varmoja -saaliistaan. Moni pitää jo enemmän Ahnfeltista kuin Roseniuksesta. -Lyhyesti: hajaannuksen siemen on näiden herrojen välillä. Ahnfelt -on radikaalisempi; Rosenius tahtoo myös panna painoa pyhitykseen. -Toisessakin kohdassa he ovat erimielisiä. Ahnfelt vaatii, että kirkko -on erotettava valtiosta ja hänellä on monta kisälliä y.m. puolellaan. -Rosenius on varovainen ja älykäs: hän pitää kiinni vanhasta. -- -Sitä paitsi on olemassa äärimmäispuolue, nimeltä hedbergiläiset. -Ne ovat samanmielisiä kuin n.s. separatistit Suomessa, jotka ovat -eronneet kirkosta. Niihin kuuluu vain yksi pappi, Wiberg. Hänet -on väliaikaisesti erotettu virastaan, syystä että on jakanut -Herranehtoollista vanhan käsikirjan mukaan, ja oleskelee nyt -Hampurissa, missä on -- huomaa! -- ruvennut uudestikastajaksi. --- Paitsi tätä suurta laumaa, joka tahtoo omistaa evankelisen -nimeä, on olemassa hajanaisia kristityltä, jotka yleensä elävät -hiljaisesti ja syrjässä. Heillä ei ole mitään yhdyssidettä ja he -tuskin tietävätkään toisistaan. Olen heidän kesken huomannut kaksi -vivahdusta, jotka eivät eroa toisistaan opissa, mutta kuitenkin ovat -epäluuloisia toisiaan kohtaan. Eräät, esim. rouvat Molander, Janson -y.m., rakastavat ja arvossa pitävät Ternströmiä. He ovat ylimalkaan -tarkkoja sekä oppiin että elämään nähden. Heidän lisäksi on toisia, -esim. emäntäni, rouva Svanström, tukkukauppiaan Bergmanin perhe -y.m., jotka paheksuvat Ternströmin lihallista intoa Roseniusta ja -Scottia [G Scott Vesleyanilaisen metodistiseuran lähettämä saarnaaja, -joka toimi Tukholmassa 1830-42 Hän saarnasi n.s. 'Englantilaisessa -kappelissa', joka 1830-luvun keskivaiheilla sai nimen Betlehemin -kirkko. Elmblad piti samassa paikassa raamatunselityksiä v:sta -1851, ja Rosenius, johon Scott oli vaikuttanut, oli kirkon saarnaja -1857-67.] vastaan eivätkä ajattele erittäin korkeasti Ternströmin -kristinuskosta. Nämä liittyvät koulunopettaja Finemaniin, mystikkoon, -jota tavallisesti sanotaan böhmiläiseksi. En ole tavannut -Finemania (ikämies, Roseniuksen ehdoton vastustaja, Tersteegenin -hengenheimolainen), enkä siis voi sanoa hänestä mitään varmaa. Mutta -hänen liittolaisensa ovat rakastettavia, ja me tunnemme itsemme -yksimielisiksi. Heissä tapaa todellisen ja syvän kristinuskon, mutta -rosenilaiset tuomitsevat heitä lainharrastajina, ja Ternströmin -ystävät epäilevät heitä harhaoppisina. Minä seurustelen kumpaankin -ryhmään kuuluvien kanssa ja olen molemmilta tahoilta saanut nauttia -sekä hengellistä että ruumiillista hyvää. Tästä lyhyestä kuvauksesta -voitte päättää, että minulla on ollut sekä surun että ilon aiheita." - -Niihin tunnustuksiin, jotka tavataan edellisessä, liittyvät vielä -seuraavat rivit: "Epävakaisuuteni opissa, hengellinen kasvatukseni, -entinen yksipuolisuuteni, asemani uutuus ovat tuottaneet minulle -paljon, paljon tuskaa. Olen tullut minulle uusiin ja vieraisiin -oloihin, joissa olen ollut epävakainen; olen tullut kosketuksiin -ihmisten kanssa, joita minun ankarimpien vanhojen periaatteitten -mukaan olisi pitänyt hylkiä, olen kuullut moitteita Roseniuksen -puolueesta, jotka kokonaan sopivat puolueeseen Suomessa ja joiden -oikeus minun on täytynyt myöntää. Oi! olen kärsinyt syntieni tähden! -Se on hyvin ansaittua! Mutta toiselta puolen olen kärsinyt pelosta, -että olen liian ankara itseäni ja meitä kohtaan Suomessa. Olen -Suomesta lähtenyt, ja onhan siellä saamani kasvatus muodostanut -minut niin, että olen yhtä mieltä oikeamielisten kanssa täällä. -Eihän meidän laitamme kuitenkaan liene ollut niin aivan hullusti, -silloinkaan kun oli kaikkein hulluimmin. Julius B[ergh] esiintyykin -vielä miehenä, joka minua hillitsee. Hän on minulle vielä -auktoriteetti. Mutta epätietoisuus on ollut mitä tuskallisin. Siihen -on yhtynyt itsesoimaus laiskuudesta ja ihmisjumaloimisesta, jotka -ovat tämän surkeuden aikaansaaneet." -- -- - -Sattumalta tuli Kihlman käyneeksi Upsalassakin. Hän tapasi näet -Tukholmassa teologian professorin (sittemmin piispan) And. Fredr. -Beckmanin, ja syyskuun 10 p:nä hän tämän kanssa höyrylaivalla -matkusti vanhaan yliopistokaupunkiin. Matkalla hän ihaili kaunista -Mälar-järveä, ja Fyris-joki mataloine rantoineen muistutti hänelle -elävästi Kruununkylää; itse kaupungissa tuomiokirkko vanhoine -muistoineen ja historiallisine freskomaalauksineen vaikutti häneen -syvemmin kuin kaikki näkemänsä Tukholmassa. Mutta kumminkin hän -täällä niinkuin muualla katsoi pääasiaksi uskonnollisiin oloihin -tutustumisen, ja kiitos olkoon matkatoverinsa hän siinä menestyi -hyvin. Beckman tutustutti minut Upsalan teologeihin. Me kävimme -rehtorin, kirkkohistorian professorin (myöhemmin piispan) Lars -Anton Anjoun luona (ulkonäöltään vähäpätöinen, punanenäinen mies). -Sitten toimeenpani Beckman pienet päivälliset, joihin minä, prof. -Anjou, teol. apul. Carl Axel Torén (joka seur. v:na nimitettiin -pastoraaliteologian professoriksi) ja teol. kand. Nyblaeus olivat -kutsutut. Se oli kuitenkin vähemmän mielenkiintoista. [Päiväkirjan -mukaan oli seurassa vain juteltu kaiken maailman hupaisista asioista, -ja päivällisten jälkeen oli isäntä lukenut ääneen Fahlcrantzin -ivarunoelmaa "Noakin arkki".] Mutta minä sain yksityisesti -seurustella jokaisen kanssa ja opin siten tuntemaan heidät, joihin -halusin tutustua. Teologiset opettajavirat Upsalassa ovat varmaan -oikeaoppisten miesten käsissä. Jopa he tahtovat olla enemmänkin: -Anjoukin, joka vähimmin viehätti minua, pitää kotihartautta -talossaan ja saarnaa seurakunnassaan. Torén, hento 38-vuotias -mies, teki minuun syvimmän vaikutuksen. Hän oli jo maisterina -syvästi perehtynyt klassilliseen kirjallisuuteen ja siihen kokonaan -antautunut. Mutta silloin kristinusko valtasi hänet. Hän alkoi -tutkia Jumalan sanaa ja tuli käytännölliseksi papiksi. Sitten hän -ryhtyi teologiaan ja oli syvästi tunkeunut siihen. Mutta hän on -enemmänkin: hän on tosi kristitty. Hän on luonteeltaan hiljainen -ja vakava ja hyvin ireniläinen, niin että hän tahtoo nähdä hyvää -kaikissa; hän kehotti minua rauhallisuuteen. Hän on kuitenkin samalla -luja, niin että hän ei luovu totuudesta, ja vihaa puoluehenkeä. -Hän on sydämestään helläluontoinen: hän syleili minua kohta ensi -käynnilläni. Siinä ei sentään ollut mitään rosenilaista imelyyttä. -Summa: hän oli mies, teologi, oppinut kristitty, jommoista olen -toivonut näkeväni ja kuulevani. Vahinko vain että hän oli niin kiinni -lisensiaattitutkinnossaan ja professorinväitöskirjassaan, että -hänellä oli vähän aikaa minua varten. Hän vahvisti ja kehotti minua -ahdistuksessani, jumala siunatkoon sitä miestä! -- Helposti voidaan -erehtyä ihmisistä, ja mahdollisesti olen minä erehtynyt Torénista. -Kumminkaan en sitä usko. Hänen olennossaan oli jotain rehellistä, -jaloa, avonaista, joka takaa, etten ole väärin arvostellut häntä. -Jos tahdotte oppia tuntemaan häntä, niin lukekaa hänen kuvauksensa -Saksan-, Englannin- ja Skotlanninmatkastaan (Tidskrift för Sv. Kyrkan -1850). - -"Beckman on terävä ajattelija. Hän on jonkun aikaa ollut filosofian -dosenttina. Hänellä on siis suuri lukeneisuus filosofisessa -kirjallisuudessa, eikä hän pelkää filosofeja, sillä hän tietää -mitä heillä on tuotavana. On hyvä, että semmoinen mies astuu -kristinuskon puolelle. Niin hän onkin tehnyt. Tosin hän ei liene niin -käytännöllinen kuin Torén eikä niin sydämellinen kristitty, mutta hän -on sitä enemmän turvana ja suojelijana." Hän oli lukenut ensimäisen -osan Ingmanin kirjaa hedbergiläisyydestä, [Hedbergianismen, -skärskådad enligt den hel. Skrift och vår kyrkas symboliska böcker -I-II, Helsingfors 1851-52.] jonka Kihlman oli antanut hänelle, teki -sen johdosta huomautuksia ja lupasi siitä kirjoittaakin. Kihlman -kehotti Ingmania varteenottamaan hänen muistutuksensa ennen julkaisun -jatkamista. "Keskustellessani Beckmanin kanssa oli minun pakko -puhua Suomestakin, jota yleensä mielelläni vältän. Tunnustin, että -olemme olleet puolueellisia ja että kristinusko Suomessa luonteeltaan -erosi siitä, jota minä ainakin tähän saakka olin voinut huomata -Ruotsissa. -- -- Jumala suokoon, että meillä olisi paljon semmoisia -teologeja Suomessa!" Kihlman päättää, samalla lausuen, että hän ei -suinkaan oleta, että nämä teologit, joihin oli tutustunut, olisivat -liittyneet "meihin". "He moittivat rosenilaisuutta syistä, jotka -olisivat pakottaneet heitä moittimaan meitäkin. Mutta kun he kuulivat -kirkollisen mielialani ja totuudenrakkauteni, he kohtelivat minua -rakkaudella kuin olisin ollut heidän vertaisensa." - -Nyblaeuskin oli kristinuskon ystävä, mutta Kihlmanista hän oli liian -kriitillinen. Näytti siltä kuin olisi kristinusko, niin pian kun -se pukeutui positiiviseen muotoon, tullut hänelle epäiltäväksi. -Yliopistopiirin ulkopuolella Kihlman oppi tuntemaan erään papin C. O. -Roosin, jota hän sanoo "oikeamieliseksi opettajaksi", ja neuvosmies -Henschenin, joka oli mitä innokkain rosenilainen. Eräs tuntematon -herrasmies (ylioppilas) pakottamalla pakotti hänet tulemaan -Henschenille ("Olisi niin hupaisaa ja suotavaa!"). Neuvosmies -keräsi tarmokkaasti proselyyttejä (edellisenä iltana oli hän m.m. -ottanut turviinsa päihtyneen kisällin ja luovuttanut hänelle yöksi -oman sänkynsä, jonka vieras ylen antamalla likasi) ja harrasti -yksityisten hartausseurojen pitämistä, josta paraikaa oli oikeudessa -syytettynä. Ei hän Kihlmanista saanut liittolaista. Kun näet Henschen -oli lukenut Kunink. maj:tille osoittamansa puolustuskirjoituksen, -ei Kihlman voinut olla väittämättä sitäkään vastaan. "Minä (joka -intra parenthesin vielä vuosi sitten olin samaa mieltä) muistutin", -sanoo hän päiväkirjassaan, "että koska Jumalan sanassa ei käsketä -pitää konventikkeleitä, ei niitä myöskään voida katsoa ehdottomasti -välttämättömiksi kristinuskon syventämiselle ja levittämiselle. -Sen vuoksi tulisi mukautua olosuhteisiin ja koettaa tehdä työtä -laillisten muotojen sisällä, ja olihan sitenkin laaja toimiala -avoinna." Henschen ei kuitenkaan tahtonut sitä kuulla: jäisihän -silloin vaino, josta hän usein puhui, kokonaan pois. Tästä huolimatta -kohdeltiin suomalaista vierasta ystävällisesti Henschenin perheessä, -mutta hän erosi siitä mielellään, sillä hengeltään hän ei sopinut -siihen. -- Yleensä jätti Upsala matkustajaamme kiitollisen muiston. - -Palattuaan Tukholmaan Kihlman tutustui tukkukauppias Bergmanin -perheeseen, jossa hän viihtyi erittäin hyvin. Perheen jäsenet, -isä ja äiti ja kaksi täyskasvuista lasta, (ylioppilas) Robert -ja Henrica, eivät olleet ainoastaan rakastettavia ihmisiä, vaan -lämpimiä kristittyjä kuulumatta mihinkään lahkoon. Heillä oli -huvila Eläintarhassa, ja jo ensi iltana pyysivät he Kihlmania -jäämään yöksi heidän luokseen. Tämän täytyi kuitenkin silloin -palata kaupunkiin, mutta hän lupasi tulla takaisin ja viettikin -sitten kaksi päivää (syyskuun 17 ja 18 p.) Bergmanilla. Yksin -ollessaan hän lueskeli englanninkieltä (Amerikanmatkaa varten!), -toiset ajat hän seurusteli perheen jäsenten kanssa tai teki heidän -seurassaan käyntejä esim. "böhmiläisen" Finemanin luona. "Omituinen -ilmiö. Vakava, sydämellinen, syvä, mutta ehkä kuitenkin pohjalla -semmoista, jota, jos se tulisi esiin, luterilainen kristitty -ei voisi hyväksyä. Hänestä erottiin yhteisen polvirukouksen ja -virrenvärsyn laulamisen jälkeen." Tukkukauppias kuului suomalaiseen -seurakuntaan, ja Kihlman sai asiakseen tiedustella Suomesta pappia -avonaista kirkkoherranvirkaa varten. -- Sydämellisellä kaipaukselia -Kihlman sanoi hyvästi perheelle, jonka luona oli nauttinut puhdasta -kodintunnelmaa. - - * * * * * - -Vielä kerran käytyään Hussin puheilla Kihlman syyskuun 23-27 p:nä -matkusti kanavatietä Göteborgiin tiedustellakseen Etelä-Amerikaan -lähtevää laivaa. Matkalta on vähän muistiin pantavaa. "Jos -tajuaisin luonnonkauneutta, olisin ollut tyytyväinen, mutta -enhän minä ole juuri muuhun mieltynyt kuin kirjoihin", hän sanoo -päiväkirjassaan. Kuitenkin hän myöntää, että matka palkitsee -vaivan sekä että vaihtelevat kauniit maisemat ja varsinkin -suurenmoinen kanava sulkulaitoksineen vaikutti hänen ajatuksiinsa ja -tunteisiinsa. "Kuinka voimakkaasti saarnaavatkaan", hän huudahtaa, -"nämä luonnollisten ihmisten suurteokset aikamme laiskoille, -ajattelemattomille ja huolimattomille kristityille, jotka niin -mielellään jäävät kaavamaisuuteen, tyytyen siihen, että ovat -tarttuneet auraan! -- -- Maailmassa puuhataan uupumatta, vaivaa, -kustannuksia tai muuta säästämättä, mitään uhrauksia pelkäämättä -päämäärän saavuttamiseksi; niin rakennettiin Götan kanava. Mutta eikö -Jumalan valtakunnassa olisi tarpeen puuhata! Jumalan valtakunnan -hyväksi on vaikea mitään uhrata! Annetaan asiain mennä vanhaan -totuttuun tapaan, huomaamatta aikaa ja ajan vaatimuksia. Niin ovat -maailman lapset valon lapsia viisaammat." -- Trollhättania Kihlman -katseli myöhään illalla ukkosen käydessä ja pitkien salamoiden -valaistessa mustia kuiluja ja valkoisia kuohuja. Göteborgissa -Kihlman viipyi sunnuntain yli (28/9). Seuraavalla viikolla oli -eräs laiva lähtevä Etelä-Amerikaan, mutta hän ei voinut pyrkiä -siihen, syystä että hän ei vielä ollut saanut tarpeeksi rahoja eikä -uutta passiansa, jonka hän sitäpaitsi oli määrännyt lähetettäväksi -Ystadiin. -- Täällä Kihlman kävi kauppias Corn. Johnssonin luona, -joka kyynelsilmin kertoi hänelle parannussaarnaaja Lars Linderot -(k. 1811) ja arkkipiispa Karl Fredr. af Wingård (k. 19 p:nä syysk. -1851) vainajista ja schartaulaisista, sekä kuuli kahden etevän -papin saarnaavan. Toinen, Hallén, saarnasi Kehruuhuonekirkossa -hyvin valmistuneena rakentavasti, vakavasti, valaisevasti, mutta -samalla tyynesti, jopa kuivasti, niin että hän tuskin vaikutti -muihin kuin semmoisiin, jotka todella kaipasivat ohjausta, toinen, -tuomiorovasti (sittemmin Lundin piispa) Joh. Henr. Thomander, -tuomiokirkossa, joka oli kukkuroillaan kuulijoita. Tämä saarnaaja -oli ensi luokan puhuja. Hänen ruotsiansa kelpasi kuulla. Mutta -siinä oli muutakin kuin kielenkauneutta: puhdasta oppia, totuutta, -suolaa, intoa, joskaan ei Hallénin järjestelmällisyyttä, syvyyttä, -nöyryyttä. Kumminkin on kaupunkia onniteltava, jolla on kaksi -semmoista opettajaa. Thomander herättää, Hallén johtaa heränneitä. -Thomander saa julkilausua totuuden sivistyneille, jotka kärsivät -sen hänen suustaan. Mutta jos totuus kerran on saanut sijaa heidän -sydämissään, kärsivät he kyllä totuuden Halléninkin suusta. Maailma -on kuin sairas, itsepäinen lapsi, joka ei tahdo ottaa vastaan -lääkettä, sentähden että se maistuu pahalta. Mutta jos rohtomarjat -annetaan sille jonkun makean aineen mukana, silloin ne kelpaavat. -Niin on totuus tarjottava sivistyneelle maailmalle hyvien lahjojen, -oppineisuuden, kaunopuheisuuden, miehisen äänen, lausumisen y.m. -ohella, ja kas, silloin se ainakin tulee kirkkoon. -- Yhdeksän pitkää -tuntia täytyi Kihlmanin kävellä Göteborgin kaduilla, ennenkuin hän -pääsi höyrylaivaan, joka klo 1 yöllä lähti Helsingöriin. Astuessaan -veneeseen hän putosi veteen ja kastui vyötäisiin asti, ilman -suurempaa vahinkoa. - -Helsingörissä, jonne laiva saapui keskellä päivää, Kihlman oli -vain neljä tuntia; illalla hän jälleen meni Ruotsin puolelle -Helsingborgiin. Viipyen siellä, seuraavan päivän (30/9) hän molemmat -päivät vieraili kuuluisan raittiusharrastajan, kirkkoherra Pietari -Wieselgrenin luona, jonka "tapasi hänen perheensä keskellä". -Toisena päivänä, kun oli syöty illallista, pani isäntä toimeen -kotihartaushetken. Luettiin luku raamatusta, jonka johdosta -Wieselgren esitti muutamia lyhyitä selityksiä ja sovellutuksia, -sen jälkeen noustiin ja rukoiltiin Isä meidän ja Herran siunaus; -viimeiseksi veisattiin virrenvärsy. "Se oli ensi kerran, kun olin -läsnä vasituisessa kotihartaustilaisuudessa", sanoo Kihlman, ja hän -ottaa miettiäkseen, miksi kotihartautta ei meillä -- Suomessa -- -harjoteta. Mainittuaan eri näkökohtia, joiden nojalla tapaa voidaan -hyväksyä tai vastustaa, hän tulee siihen päätökseen, että kotihartaus -olisi siunauksellinen siinä muodossa, että yhteiseen Jumalan sanan -viljelykseen liittyisi keskustelu, jossa huonekunnan jäsenet -ilmitoisivat kokemuksensa ja hengellisen asemansa. Muutoin itsessään -hyvä tapa helposti veisi väärinkäytökseen. Esittämänsä laatuista -kotihartautta oli hän keväällä 1851 alkanut järjestää kodissaan, ja -oli hänellä ollut siitä hyötyä ja kehotusta. -- Muutoin on Kihlman -muistiinpannut seuraavaa: "Minua kohdeltiin mitä vieraanvaraisimmin. -Rouva miellytti minua paljon. Hän oli niin lempeä, tyyni ja -vähän flegmaattinen; aivan sopiva vilkasveriselle miehelleen. -Wieselgren itse on oikea mestari (öfverskärare), sukkela, nerokas -mies, ajatustavaltaan varma kristitty. Syvää hänen kristinuskonsa -ei sentään ole: hän on elävä historia, hän käsittää kaikki -historiallisesti. Hänellä ei ole aikaa syvempiin mietiskelyihin. Eikä -hänen mielenkiintonsa ulotu paljon ulkopuolelle hänen omaa piiriänsä. -Suomesta esim. hän kysyi hyvin vähän. Ruotsalaiset harrastukset -eivät anna tilaa muille. Seurakunnassaan hän ylläpitää ankaraa -kirkkokuria ja häntä herjataan senvuoksi. Jonkunlainen mielihyvä -siitä että niin oli laita tuli näkyviin, mikä johtunee (lähemmille -tuttaville) huomattavasta taipumuksesta olla samanlainen kuin -vanhat hälytysrummut Muhrbeck, Elfving y.m. Wieselgrenin lieneekin -onnistunut hälyyttää sivistyneet luokat. Heränneitten johtamisen -jättää hän Roseniukselle ja Ahnfeltille." - -Täältä oli Kihlmanin mentävä Ystadiin, sillä hän oli jo Tukholmassa -päättänyt käydä Tranåsin kirkkoherran Joh. Ternströmin [Johan -Ternström, synt. Blekingenissä 1803, tuli papiksi 1827 ja -apulaispapiksi Tukholmassa 1839 sekä 1850 Tranåsin kirkkoherraksi. -Tukholmassa ollessaan hän tuli tunnetuksi etevänä saarnaajana ja -Nordisk kyrkotidningin julkaisijana (1840-49). V:sta 1855 hän oli -Fjelkestadin kirkkoherra, toimi edelleen teologisena kirjailijana ja -kuoli 1882.] luona ja sen vuoksi määrännyt, että hänen uusi passinsa -oli osotettava mainittuun lähimpään kaupunkiin. Välttääkseen huonoa -maantietä hän Wieselgrenin neuvosta kuitenkin kulki Tanskan kautta. -Lokakuun 1 p:nä hän näet matkusti laivalla takaisin Helsingöriin -ja sieltä Köpenhaminaan. Siellä hän ilokseen tapasi vanhan tutun, -eläinlääkäri Alrik Wegeliuksen Suomesta, nousi pyöreään torniin, -kävi muinaistieteellisessä museossa ja (arvatenkin "hevostohtorin" -kanssa) kuninkaallisessa tallissa sekä jatkoi sitten 2 p:nä laivalla -Ystadiin. Sieltä hän seuraavana aamuna ajoi kyydillä Tranåsin -pappilaan, noin puolikolmatta peninkulmaa. Mitä hän näki ja koki -tällä matkalla on Kihlman kuvannut yhtä havainnollisesti kuin -mielenkiintoisesti. - -"Tie ei vienyt, niinkuin olin kuvitellut, tasangon yli, vaan oli -maa hyvin mäkistä taikka oikeammin aaltoilevaa. Peltoja kaikkialla; -paikoittain kivistä laidunta. Silmä etsii turhaan puita. Joskus -näkee jonkun yksinäisen salavan. Tiet ovat huonoja, maa kun on -saviperäistä. Kansan asunnot ovat rakennetut savesta ja oljista ja -muutamasta hirsikerrasta. Ne ovat matalia ja siivottomia, akkunat -pienet niinkuin meidän navetoissamme. Lämmitys tapahtuu polttamalla -turpeita rautauuneissa. Useissa asunnoissa ei ole puulattiaa. -Kuudenkymmenen tynnyrinalan talo elättää 3 paria hevosta, 10 sikaa, -20 à 30 hanhea ja 4 lehmää sekä tuottaa pari sataa tynnyriä jyviä. -Metsänpuute on Skoonessa huomattavin. Sen puutteen johdosta näyttää -maa paljaalta. Sen puutteen johdosta on skoonelainen talonpoikaistupa -matala, kostea, savuinen ja haiseva hökkeli, johon vastahakoisesti -astuu. Siivottomuuskin johtunee osaksi metsänpuutteesta. Kuinka -onkaan savilattia esim. syysaikana pidettävä siivossa? Mutta -siivottomuuden alituisen savun ja kosteuden yhteydessä täytynee -kai myöskin vaikuttaa mielenlaatuun ja luonteeseen. Skoonen -talonpoika on raaka, tietämätön, tyhmä, salakavala, häijy, mateleva. -Jollei voikaan väittää, että ulkonainen elämäntapa on perisyy -semmoiseen luonteeseen, niin saattaa kuitenkin päättää, että -inhottava sikoläättielämä ei ainakaan paranna, vaan ennemmin estää -parantumista. Metsä on siis suuri Jumalan lahja ja metsänhoito tärkeä -asia semmoisille maille (esim. Suomelle), joilla vielä on metsää. -Jollemme voi jättää jälkeläisillemme muuta ruumiillista hyvää, tulee -meidän kumminkin huolehtia siitä, että jättäisimme heille tarpeeksi -hirsiä ja polttopuita. Nyt on säästettävä, kun vielä on säästettävää, -sitten se on liian myöhäistä. Asian tärkeys vaatii, että sitä ajetaan -ahkerasti ja huolellisesti. Mitä voidaan tehdä suuren päämäärän -hyväksi?" [Todistuksena ettei Skoone ruotsalaisiinkaan tehnyt parempaa -vaikutusta olkoon seuraava ote päiväkirjasta jossa "Gluntien" -runoilija Gunnar Wennerberg samana syksynä kuvaa matkalla saamansa -vaikutelman: "Skoone on ruma maa sille, joka ei erikoisesti ole -mieltynyt lantaan(!) Ristikkorakennukset, vinot ja aivottomat, pihat, -likaiset ja ajokaluja täynnä, ikuiset, lihavat lakeat, harvojen ja -kantomaisten piilipuiden jakamat, liejuiset ja loppumattomat tiet, -naisväen rumat puvut ja miesväen lihavat ruumiit -- kaikki vaikutti -minuun vastenmielisesti Ruotsin parhaimmassa maakunnassa".] - -"Pappila ei ollut talonpoikien asuntoja parempi. Päinvastoin oli se -viheliäisyyteen nähden aivan erikoinen. Useat rakennukset olivat -itsestään luhistuneet, jäljellä olevat näyttivät olkikattoineen, -mutkaisine seinineen, pienine ikkunoineen niin kauheilta, että -suuresti täytyi epäillä, olivatko nämä maahan vajonneet huonerähjät -ollenkaan ihmisasuntoja. Ja kuitenkin oli niin -- niin, täällä -asui kirkkoherra. Luonnollisesti ei voinut astua sisään, vaan oli -porstuaan ryömittävä ja samoin siitä kirkkoherran huoneeseen, -jossa kosteus oli niin suuri, että saapaspari, jos se oli päivän -käyttämättä, peittyi homeella. -- Yhtymykseni Ternströmin kanssa -ei ollut erittäin sydämellinen. Näytti siltä, etten ollut oikein -tervetullut, eikä voikaan ihmetellä, että isäntä semmoisissa oloissa -vastahakoisesti näkee vieraan tulevan. Minä puolestani en voinut -olla hämmästymättä Ternströmin ulkonäköä. En ollut kuvitellut -häntä semmoiseksi. Ääretön, luudantapainen, vaaleankeltainen -peruukki, joka näöstä päättäen ei koskaan ollut kampaa nähnyt, -tuuhea poskiparta, alaspäin vahvasti kapenevat kasvot, suuri, ruma -ylähuuli, huolimaton vaatetus, kaikki tämä yhdessä antoi hänelle -epämiellyttävän, kisällimäisen, vastenmielisen ulkonäön, jota hänen -käytöstapansa ei lieventänyt. Olin odottanut jotakin toista, ja minun -oli vaikea tukehduttaa kummastuksen huudahdusta. Samoin kuin Rosenius -tavatessaan Lauri Stenbäckin Suomessa huudahti: Oletko sinä Stenbäck? -samoin tahdoin minä tässä kysyä: Oletko sinä Ternström?" -- - -Kihlman ei ollut vielä Ystadissa saanut passiansa ja odottaen sitä -hän viipyi kaksi viikkoa Ternströmin luona. "Tällä ajalla minä opin -lähemmin tuntemaan Ternströmiä", hän jatkaa kuvaustaan, "ja luulen -että minulla on syytä olla tyytyväinen tuttavuuteeni. Ternström -ei ole niitä ihmisiä, joissa on mitään viehättävää ja puoleensa -vetävää, kaikkein vähimmin alussa. Mutta jos malttaa, kunnes on -murtanut kovan ja rosoisen kuoren, niin tapaa sen sisältä puhtaan ja -makean ytimen, uskollisuutta, rehellisyyttä, nöyryyttä, vakavuutta, -tunnustuksen puhtautta y.m. Ternström pakottaa siten osoittamaan -itselleen kunnioitusta ja rakkautta ja tulee lopulta kalliimmaksi -kuin se, joka viehättävällä olennollaan voittaa sydämiä. Semmoisissa -rakastaa usein hyvää henkilön tähden, joka osaa peittää sen -hohtavalla taikaloistolla, mikä saa viat ja puutteet himmentymään -taikka kokonaan unohtumaan; Ternströmissä sitä vastoin kulmikkuudet: -kiivaus, itsekkyys y.m. eivät ole kätkettyinä, mutta kuitenkin täytyy -pitää hänestä, syystä että hyvät puolet ovat voitolla. -- Ternström -saarnaa puhdasoppisesti, selvästi, ankarasti; saarnassakin ilmenee -hänen karkeutensa, nimittäin siinä muodossa, että hän epäilee sanan -vaikutusta. Juuri tämän epäilyksen tähden täytyy myöskin vaikutuksen -jäädä tulematta. Kumminkin kuulin myös puhdasta, sydämestä -sydämeen käyvää evankeliumia. Ternström harjoittaa kovin ankaraa -kirkkokuria, ankarampaa kuin vielä olen kuullut. Mutta seurakunta -on taipumaton. Kotielämässään Ternström elää enimmäkseen itsekseen, -seurustelematta vaimonsa ja lastensa kanssa. Aterioidessaan Ternström -näkee perheensä; sillä välin tuskin koskaan. Sisällinen yhteiselämä -rakkaudessa ja luottamuksessa on siis täällä vierasta. Ternström -ei hyväile ketään eikä leiki kenenkään muun kuin koiransa kanssa." --- Tähän luonnekuvaukseen lisättäköön vielä eräästä kirjeestä -(28/10) seuraavat sanat: "Ternström on ruumiillistunut Nordisk -Kyrkotidning. -- -- Kun häneen lähemmin tutustuu, huomaa että hän on -kirkon oikeaoppinen poika, totuudentaistelija, uskollinen ystävä. -Hänelle uskottu salaisuus pysyy salassa. Mutta Ternström on ihminen: -toivoisin, että hänessä olisi enemmän tunnetta. Hän on nuoruudestaan -oppinut elämään eristyneenä; häntä ovat usein pettäneet ihmiset, -jotka ensin ovat osottaneet ystävyyttä, mutta sitten vihamieltä; -viimein on hän kodissaan sulkeutunut itseensä, kirjojensa keskelle, -niin että vaimo näyttää enemmän olevan ensimäinen palvelijatar taikka -taloudenhoitajatar kuin uskottu, osaaottavainen, tukeva auttaja; -kaikki tämä on painanut häneen jonkinlaisen ankaruuden ja synkkyyden -leiman. Hänellä onkin senvuoksi vähän ystäviä Ruotsissa. Luullakseni -hän sittenkin on semmoinen, joka kestää muita kauemmin: koeteltua -monta ollaan iloisia, että saadaan palata hänen luokseen, varsinkin -hädän hetkellä." - - * * * * * - -Niiden kysymysten joukossa, joita Kihlman Tranåsin hiljaisina -päivinä mietiskeli, oli "M[almbergi]n katastroofi" muita raskaampi. -Mietiskelynsä tulokset hän julkilausuu kirjeessä Essenille ja -Ingmanille (15/10). Hän selittää tapahtumissa ilmaantuvan saatanan -kavalan suunnitelman vahingoittaa kristinuskoa. Jotta ei tämä -joutuisi pilkanalaiseksi, oli ankara vaitiolo tarpeen, ja samalla -oli vitkastelematta ryhdyttävä tarmokkaisiin toimiin M[almbergi]n -pelastamiseksi. "Niin kauan kuin meillä on aikaa, tulee meidän --- mitä? 1:ksi yksityisesti ja yhteisesti rukoilla Jumalaa hänen -edestään. Paitsi niitä suuria lupauksia, jotka esirukouksella -on Jumalan sanassa, on siitä myöskin se hyöty, että se poistaa -lihallisen innon sydämestämme, että se antaa meille voimaa kärsiä -mitä väärimpiä syytöksiä, sekä tekee meidät samalla kykeneviksi: -2:ksi vakavuudella ja totuudella, mutta samalla kertaa rakkaudella, -nöyryydellä ja toivolla ojentamaan luopunutta. Järkkymättömänä -päämääränä on oleva M[almbergi]n pelastus. Emme saa myöntää valtaa -ajatukselle, että se olisi liian myöhäistä taikka mahdotonta. Ei saa -syntyä eroa taikka puoluetta. Taistelu voi tosin tulla kuumaksi. -Ehkä ei onnistuta ensi kerralla, mutta me tulemme voittamaan, -meidän täytyy voittaa. Hän ei voi vastustaa totuuden, rakkauden ja -väsymättömyyden yhdistettyä voimaa. Hän on käsittävä lankeemuksensa, -osoittava parannuksensa, ja silloin olemme pelastaneet ei yhden, -vaan monta sielua kuolemasta. Matkustakaa sinne Te kaikki, jotka -olette samaa mieltä, ja taistelkaa hyvä taistelu. Jos olette sen -tehneet, mutta ilman menestystä, niin uudistakaa matka. Minä olen -kirjoittanut M[almbergi]lle; lähetän Teille jäljennöksen. Jollei -joitakin erikoisia seikkoja tapahdu, joita en täällä voi aavistaa, -niin viekää perille myötäseuraava kirje." [Vrt. _M. Rosendal_ -m.p. III s. 404, jossa tekijä ei ota uskoakseen Essenin eräässä -kirjeessä antamaa tietoa, että Malmbergiä monesti koetettiin -"veljellisesti varoittaa."] -- Jälkikirjoituksessa Kihlman lausuu: -"Toivoakseni ette ihmettele, että minä hädässäni tälle luotettavalle -miehelle (Ternströmille) olen ilmaissut huoleni. Hän on hyväksynyt -toimenpiteeni M[almbergi]n suhteen." - - * * * * * - -Toinen asia, jota Kihlman yhä mietiskeli, oli tietysti hänen -matkansa. Viimemainitusta kirjeestä näkyy, että kaikki hänen -ystävänsä kotimaassa kehottivat häntä olemaan matkustamatta -Amerikaan taikka Madeiraan. Kummassakin paikassa hän muka nääntyisi -ikävään. Tätä syytä. Kihlman ei kuitenkaan pitänyt pätevänä. -Vaikka yksinäisyys painoikin hänen mieltään, ei hän kuitenkaan -epäillyt kestävänsä yhtä vuotta ulkomailla eikä hän ajatellutkaan -palata niin kauan kuin oli virkavapaa. Kumminkin hän oli kahden -tai useamman vaiheilla, mihin mennä. Tranåsissa hän alkoi tuumia, -eikö olisi parasta asettua talveksi -- Tukholmaan. Siellä hänellä -olisi lääkäri ja lääkkeitä, tilaisuus lukea ja arkistoissa -harjoittaa tutkimuksia Suomen kirkkohistoriassa, jopa oli hänellä -siellä hyviä tuttujakin. Mutta -- ilmanala, eihän se ollut parempi -kuin Suomessakaan! -- Vastaanotettuaan lokakuun 14 p:nä kamreeri -Vegeliukselta kirjeen, joka kyllä ei vielä sisältänyt passia, -mutta kuitenkin ministerivaltiosihteerin antaman luvan, että hän -ilman sitäkin saisi matkustaa, lähti Kihlman 18 p:nä Tranåsista -Ystadiin tarkotuksella mennä sieltä Lyybekin kautta Hampuriin -josta arveli tapaavansa Amerikaan lähtevän laivan. Ystadissa -kohtasi matkustajaamme tieto, että laiva jolla hänen oli päästävä -Lyybekkiin, oli Tukholmaan mennessä joutunut epäkuntoon eikä tulisi -sieltä ennenkuin 20 tai 21 p:nä. Hän päätti siis odottaa ja jäikin -Ystadiin kolmeksi päiväksi. "Mutta nämä kolme päivää", hän kertoi -Favorinille, Essenille ja Ingmanille osottamassaan kirjeessä (Malmö -28/10), "olivat kauheita. Asuin kurjassa ravintolassa, kylmässä, -kolkossa kamarissa, myrsky ulvoi akkunoilla ja ovella, sade esti -ulkona kävelemästä, eikä kristittyä ihmistä kaupungissa jonka luona -olisi voinut käydä. Ajatus lähteä merelle tähän aikaan ei lieventänyt -oloni hankaluutta. Muistelin Hannaani entistä elämääni hyvinvointini -aikana. Muistelin kuulijoitani. Oi, kuinka katkeralta, kuinka -sanomattoman tuskalliselta tuntuikaan minusta tämä nykyisyys, tämä -todellisuus verrattuna entisyyteen ja mahdollisuuteen. Minun tuli -ikävä. Tämä sana merkitsee paljon enemmän kuin sillä tavallisesti -tarkoitetaan ja juuri tässä syvemmässä merkityksessä minun oli ikävä. -Koti-ikävä on jotakin taudintapaista: ei hallitse itseään eikä -ajatuksiaan. Ne menevät vastustamattomasti ja taukoamatta kotiin, -yhdentekevää syökö vai juoko, nukkuuko vai valvooko, tekeekö työtä -vai onko joutilas. Se enenee, kunnes on saavuttanut huippukohtansa -s.o. kunnes sortuu, menehtyy eikä enää voi sitä vastustaa. Minun -täytyi etsiä apua Vapahtajalta, minä tunnustin hänelle kurjuuteni ja -että olin hukkumaisillani, jollei hän auttaisi, ja katso: täten minä -virkistyin ja vahvistuin." -- Tämä kokemus, ettei hän ollutkaan niin -voimakas kuin luullut oli, laivan viipyminen, tilaamiensa vekselien -viipyminen ja myöhäinen vuodenaika saivat nyt Kihlmanin luopumaan -Amerikanmatkasta. Mutta mihin oli hänen käännyttävä? Lähinnä hän -ajatteli Tukholmaa, ja hän päättikin matkustaa sinne Göteborgin -kautta (johon hän oli tilannut vekselinsä). Lokakuun 21 p:nä hän -siis matkusti Malmöhön. Tie oli kauhean huono -- "minä luulin, että -sydän tärisisi ulos ruumiistani." Seuraavana päivänä hän jatkoi -dilisanssilla Lundiin, missä viipyi 28 p:ään ja missä matkasuunnitelma -vihdoin sai lopullisen muotonsa. - - * * * * * - -Kihlmanin ensimäinen käynti tässä Ruotsin toisessa -yliopistokaupungissa tarkotti kuuluisaa lähetyssaarnaajaa Pietari -Fjellstedtiä, "Pohjolan Mezzofantia", joka erittäin ystävällisesti -vastaanotti hänet ja kutsui hänet pöytävieraakseen siksi ajaksi kun -hän viipyisi Lundissa; tuleva lähetyssaarnaaja, ylioppilas Gust. -Eman. Lundgren puolestaan tarjosi hänelle huoneensa asuttavaksi -samana aikana. "Niin olin aavikolta joutunut pieneen kosteikkoon. -Fjellstedt ei ollutkaan, niinkuin olin luullut, mikään 'Kristuksen -kavaljeeri', maailman maun mukainen profeetta, suolaton suola, mies -kykenemätön tutkimaan henkiä, kimaltelevan hengellisyyden hyväksyjä. -Hän on päinvastoin hyvin vakava, tarmokas työntekijä, hän huokaa -usein, on nuhteeton elämässään, ahkera rukoilija, sydämellinen -ja tunteellinen ja elää erillään maailmasta. Hänellä on varsin -rakastettava vaimo ja hyviä, hurskaita lapsia; perhe-elämä on -kotihartauden pyhittämä. Joka päivä luettiin yhdessä Jumalan sanaa, -jonka jälkeen Fjellstedt rukoili omin sanoin, usein lämpimästi ja -sydämellisesti. Kerrankin kun oli yhden lapsen syntymäpäivä, me -rukoilimme nuoren ystävän edestä hänen läsnäollessaan. -- Enhän voi -mennä takaukseen hänen kristinuskonsa totuudesta. En kysynyt 'passia' --- Ruotsissa ei ole tapana siten ahdistaa toisiansa. Mutta yleensä -ei ole lainkaan helppoa taata toisen tai toisen kristinuskoa. Eikä -se liene tarpeenkaan. Varmuus on siinä kohden ehkä vaarallinenkin. -Kuitenkin, kun ihminen, joka tahtoo tunnustaa puhdasta oppia, -ilmaisee kristinuskonsa nöyryydessä, itsensäkieltämyksessä, -maailmankieltämyksessä, kärsimyksessä y.m. kristillisissä hyveissä, -niin on se minusta ainakin yhtä luotettava todistus kuin helposti -opittu vastaus: 'että menee helvettiin'. Minulla ei ole yhtään syytä -uskoa pahaa Fjellstedtistä, vaan päinvastoin monta aihetta uskoa -hyvää. Senvuoksi uskon jälkimäistä." - -Edelleen Kihlman tällä Schartaun entisellä toimintapaikalla oppi -tuntemaan rovasti Cedergrenin, jota göteborgilaisen papin, toht. -Joh. Henr. Holmqvistin ja Uddevallan rovastin (sittemmin piispan) -Gust. Dan. Björckin ohella pidettiin schartaulaisten pylväänä. -"Kävin kaksi kertaa hänen luonaan. Harmaahapsi vanhus on todellinen -Schartaun oppilas, hänen omia hengellisiä lapsiaan, mutta iloinen -ja hupaisa niin kauan kun on loukkaamatta hänen mielipiteitään. -Kuulin hänen pitävän hyvän saarnan, jossa oli lakia ja evankeliumia, -rangaistusta ja lohdutusta. Esitys oli kuivahkoa, tyyli, joskin -huomattavasti schartaulainen, kylläkin elävä käänteiden ja -vastakohtien kautta. Cedergren on sitä mieltä, että hän täyttää -kutsumuksensa väsymättömästi julistamalla sanaa kirkossa. Jumala -huolehtikoon hedelmistä. Saarnattuansa Cedergren on iloinen ja -tyytyväinen, vaikka ei mitään hedelmää näy eikä kuulu. Mitä suurimman -painon hän panee rippikouluun, joka kestää kauan. Oppilaat käyttävät -varsinkin erästä Schartaun kirjoittamaa kristinuskon oppikirjaa, -jota on ilmestynyt 13 painosta. Heränneet sielut käyvät ahkerasti -Cedergrenin luona puhumassa sielunasioistaan. Mitä sielunhoitoon -tulee, on merkittävää, että Cedergrenistä ei ole erittäin tärkeää -ihmisen autuuteen nähden ajassa ja iankaikkisuudessa, että hän on -vakuutettu uskostaan. Suoranainen usko on hänessä tärkeämpi kuin -tietoisuudessa heijastava. Sen vuoksi hän onkin 'ylen varovainen ja -säästäväinen todistusten antamisessa'. Hän ei ole liittynyt mihinkään -raittiusyhdistykseen eikä myöskään harrasta lähetysasiaa; hän ei edes -seurustele Fjellstedtin kanssa. -- Yleensä en voinut olla pitämättä -Cedergrenistä ja hänen ystävistään. He ovat vakavia ja tarkkoja sekä -opissa että elämässä. Saattaisi tosin muistuttaa, että kaikki menee -niin käskyn mukaan, että järjestelmällisyys aikaa voittaen voinee -käydä kuolettavaksi ja että eri luonteenlaadut eivät pääse vapaasti -kehittymään; mutta mitä vastaan ei voi tehdä muistutuksia, jos -tahtoo?" - -Ainoastaan kadulla Kihlman tapasi dosentti Carl Wihl. Skarstedtin. -Apulaispappina maalla oli tämä jatkanut opintojaan ja sitten palannut -yliopistoon. "Hän väitteli sangen menestyksellisesti dogmatiikan -professorinvirkaa varten, mutta ei saa virkaa [hän tuli vasta 14 -vuotta myöhemmin käytännöllisen teologian ja sitten eksegetiikan -professoriksi]. Hän on nerokas, kiltti mies, suora kristitty, -kasvatukseltaan schartaulainen ja ankara raittiudenharrastaja. -Skarstedt on L. Stenbäckin ja myöskin Roseniuksen vanha ystävä, ja -hän se oli, joka toimitti Roseniuksen Suomeen. Roseniuksen palattua -sai Skarstedt häneltä laajan kirjeen, missä Rosenius humoristisesti -(!) kuvaa Espoon häät (ks. ylemp.): Malmberg lasi kädessä; Paavo -ukko oraakkelinamme; Lauri Stenbäck, joka paljon menettää kun häneen -tutustuu; H--t [?], ei mikään uskonsankari, vaan nurkassa-istuja, -joka huudahtaa: 'Se, joka menee raittiusyhdistykseen, on pirun oma'; -koko joukkue itsevanhurskauden ja tekoihin perustuvan pyhyyden -vallassa." Näin Kihlman kertoo Skarstedtin mukaan; nykyään tiedetään, -että Roseniuksen kirje oli kaikkea muuta kuin humoristinen. Osaksi -väärinkäsityksestä osaksi kai loukkaavan kohtelun aiheuttamasta -vastenmielisyydestä oli hän siinä kuvannut Suomen herännäisyyden -edustajineen kerrassaan kelvottomaksi, hyljättäväksi. [Vrt. _Eliel -Aspelin_, Lauri Stenbäck, siv. 378 ss. ja _Rosendal_, m.p. II, siv. -409 ss.] - -Vielä Kihlman mainitsee tutustuneensa pastoraaliteologian prof. -(sittemmin piispa) Ebbe Gust. Bringiin, joka oli hyvin rakastettava -mies luonnollisessa suhteessa (ja joskus kristillisessäkin), -apulaiseen, rovasti (sittemmin piispa) Wilh. Flensburgiin, -mestarillinen luennoitsija, dosentti And. Blomstrandiin -(Kurtzin kirkkohistorian ruotsintaja), tuomiorovasti (sittemmin -arkkipiispa) Henr. Reuterdahliin, jonka humaniteetti on ihmeteltävä -ja joka ihmisenä on todistus siitä kuinka kauas voi päästä -itsensähillitsemisessä pelkkien luonnollisten voimien avulla, sekä -vihdoin useampiin nuorempiin yliopistolaisiin, jotka silloin tällöin -viikon kuluessa kokoontuivat lauluharjoituksia varten ja sunnuntaisin -yhdessä lukeakseen Jumalan sanaa ("luullakseni on heidän puuhansa -sentään enemmän teologista kuin kristillistä.") - -Eräässä myöhemmässä kirjeessä (13/11) Kihlman Lundissa-olostaan -yleisesti lausuu: "Lundissa viihdyin sangen hyvin. Tässä kristinuskon -perinpohjin hapattamassa kaupungissa unohdin entiset suruni. -Olihan täällä eri kristillisiä suuntia; mutta vaikkeivät ole -keskenään veljellisessä kosketuksessa, eivät ne myöskään seiso -vihollisina toisiansa vastassa. Minä asuin Fjellstedtin luona ja -kävin useita kertoja Cedergrenillä, ilman että kumpikaan minua -moitti. Antinomistinen rikkaruoho suurine rauhansilmikkoineen ja -loistavine ilokukkineen ei ole voinut menestyä schartaulaisessa -maaperässä. Ja niin ollen saattaa käsittää, miten Lund kristillisessä -suhteessa saattaa olla jaettu olematta hajotettu. Ajattelen näet, -että itserakas, suvaitsematon antinomia on hajaannuksen synnyttäjä. -Cedergren ei tuntenut Hedbergiä niineltäkään. Ymmärrätte siis, -miksi viihdyin hyvin Lundissa. Olikin oikein mieltäkiinnittävää -oppia tuntemaan schartaulaisia kristityltä, joissa tosin on jotain -omituista (jopa he puvussaankin eroavat muista: naisilla -- -huomaa! alemman luokan -- on punaruutuinen kaulahuivi erityisellä -tavalla kiinnitetty päähän), mutta samalla myöskin jotain vakavaa, -kunnioitettavaa ja rakastettavaa. On kumminkin varottava, ettei -loukkaa mitään heidän mielipidettään, sillä silloin on ystävyys -helposti mennyt. He tulevat synkiksi, sulkeutuneiksi, vaiteliaiksi ja -puhuvat vain maallisista asioista." - -Niinkuin ennen on sanottu, teki Kihlman Lundissa vihdoin lopullisen -matkasuunnitelman: hän päätti näet talveksi asettua Etelä-Saksaan, -Württembergiin. Sitä hän oli jo ennenkin ajatellut, mutta vasta -kun Fjellstedt ehdottomasti puolsi tätä tuumaa, hän ratkaisi -asian. "Jollen olisi tullut tänne (Lundiin), en varmaankaan olisi -matkustanut Saksaan, sillä minä olin niin väsynyt matkustamiseen ja -vieraana olemiseen, että olisin todella kiirehtinyt Tukholmaan." -Württembergissä hän olisi lauhkeammassa ilmanalassa, siellä hän -myöskin saisi tehdä mielensä mukaisia tuttavuuksia. "Minä ikävöin -niin sydämellisesti lämpimämpää ilmaa ja hiljaisuutta. Miten -käyneekään, ainakin siellä on oleva parempi olla kuin Lestijärvellä!" - -"Sitten kun Fjellstedt oli rukoillut minun kanssani ja edestäni, -lähdin monen onnentoivomuksen seuraamana ja suosituskirjeillä -varustettuna Malmöhön. Täällä etsin erään herrnhutilaisen, -kauppias Eman. Bagerin, joka vanha mies mitä sydämellisimmällä -hyväntahtoisuudella avusti minua kaikessa. Hän ja hänen herttainen -poikansa (pappi) elävät minulla hyvässä muistissa." - - - - -VI. - -ULKOMAANMATKA 1851-52 (jatko). - -Matka Stuttgartiin ja olo siellä. - - -Lokakuun 29 p:nä Kihlman lähti Malmöstä Kööpenhaminaan ja sieltä -viipymättä Lyypekkiin. Tuuli oli tuima, ja matkustajamme oli, -tavallisuuden mukaan, merikipeä, mutta onnellisesti tultiin perille -seuraavana päivänä k:lo 11. Kolmen tunnin perästä hän jatkoi matkaa -rautateitse Hampuriin. Se oli Kihlmanin ensimäinen rautatiematka; -Pohjoismaissa ei silloin vielä ollut rautateitä ollenkaan, ja -täälläkin ne olivat aivan viimeisten vuosien ilmiöitä. Sentähden hän -ensi kirjeessään Saksasta vanhemmilleen seikkaperäisesti kuvasikin, -millainen itse rautatie oli, millaiset eri luokkien vaunut, miten -lippu ostettiin, miten pakaasi uskottiin viranomaisten haltuun, -miten oli hyvissä ajoin astuttava junaan, jos halusi seurata mukana, -miten kulku oli nopea, eikä ollenkaan peljätty, y.m. semmoista, mikä -nykyajan ihmisille on jokapäiväistä, mutta silloisille uutta ja -ihmeteltävää. Oman tunnelmansa Kihlman on ilmaissut päiväkirjansa -sanoissa: "Rautatie saarnaa minulle parannusta ja ennustaa, että -loppu lähenee. Se huutaa äänekkäästi: säästä aikaasi!" - -Hampurissa-oloa kesti puolitoista päivää. Siitä Kihlman kirjoittaa -ystävilleen (13/11): "Hampuri on liikkeen ja huvituksen kaupunki. -Kauppatoimet ulottuvat ympäri maapallon, eikä huvittelulla ole -rajoja. Kaupunki on 1842 v:n palon jälkeen rakennettu uudestaan, -entistä ehommaksi. Rikkaus ja ylellisyys ovat paljon, paljon -suuremmat kuin Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Kaikki mitä -ihminen turhamielisyydessään voi toivoa on täällä myymälöissä -aistikkaasti näytteille pantuna. Kuka vastustaa tätä mahtavaa -virtaa? Luullakseni ei kukaan. Ja kristittyjenkin täytyy, joskin -tarpeellisen välimatkan päässä, seurata jäljissä, jos tahtovat jotain -vaikuttaa turhamielisiin. -- Illalla oli hengellinen konsertti P. -Jaakopin kirkossa -- siis minullekin huvitusta tarjona. Kuulin -Seb. Bachin preludin ja fugan, Mendelssohn-Bartholdyn, Stradellan -y.m. sävellyksiä, mutta ei mikään vaikuttanut minuun niin syvästi -kuin esisoitto tunnettuun, ihanaan jouluvirteen: 'Enkeli taivaan -lausui näin'. Se oli taivaallista, ihastuttavaa. Oli kuin taivas -olisi auennut, ja enkelilauma harppuineen julistanut suloisen -sanoman Vapahtajan tulosta. -- Seuraavana aamupäivänä matkustin -'das Rauhe Haus'-laitokselle -- sisälähetyksen kehto, missä -toht. [J. H.] Wichern ensin alotti toteuttaa elämänaatettaan. -Täällä hoidetaan ja kasvatetaan nyt 100 lasta n.s. veljien (ei -herrnhutilaisten) valvonnan alla, toisin sanoen käsityöläiskisällejä, -jotka valmistetaan sisälähetyksen palvelukseen. Näiden veljien -päätehtävänä ei ole oleva opettaminen, vaan tulee heidän enemmän -vaikuttaa ympäristöönsä hyvällä esimerkillään sekä aikanaan -lausumallaan sanalla. Heidän lienee kuitenkin vaikea pysyttäytyä -näiden rajojen sisällä. Ensi hetkellä huomaa, että laitos on syntynyt -epäilyksestä, pystyykö Jumalan säätämä pappisvirka saavuttamaan -tarkoitusperäänsä. Siitä syystä turvaudutaan maallikkoihin, joiden -tulee lähetyssaarnaajina luoda kristillistä elämää. Minä tunnen -tahtomattani vastenmielisyyttä sisälähetystä kohtaan. En tiedä -tuleeko se siitä, että itse olen pappi. Vaikka pidänkin arvossa -sitä, että maallikot keskenään rakentavat toisiaan, on kuitenkin -mieltäni vastaan, että maallikot ottavat sen virakseen. Edellisessä -tapauksessa hän on papin oikea käsi, toisessa hänestä tulee papin -pahin vihollinen Kumminkin ovat nämä sisälähetyksen palvelijat -hyviä pappien vahteja, sillä siten papit pakotetaan tekemään -velvollisuutensa. Valvokaamme itseämme ja laumaamme, niin ei tarvita -lähetyssaarnaajia!" -- - -Hampurissa Kihlman teetti itsestään sen daguerrotypiakuvan, joka -nähdään tässä jäljennettynä. Hän lähetti sen pikku Hannalleen, -jotta tämä ei kokonaan unohtaisi isäänsä. Itseänsä ivaten Kihlman -määrittelee ulkonäkönsä seuraavin sanoin: "Muotokuva esittää lempeää, -vähän surumielistä, voimatonta ja miehuutonta miestä." Kuva on -varhaisin, joka on hänestä säilynyt; hän oli silloin 26 ja puoli -vuotta vanha. - -Marraskuun 1 p:nä aamulla Kihlman höyrylaivalla matkusti Elbe virran -poikki Harburgiin ja sieltä rautateitse Kölniin, johon saapui k:lo -10 illalla, 14 tunnin päästä. "Kuu paistoi ja levitti ihanan hohteen -leveän, kirkkaan Rhein virran yli." - -Seuraava päivä oli sunnuntai, ja silloin Kihlman m.m. katseli -muutamia Kölnin kirkkoja. Ensin hän kävi mainiossa tuomiokirkossa ja -kuunteli n.s. "soitannollista messua", joka hänestä oli erinomaisen -kaunista konserttimusiikkia, mutta ei omansa herättämään hartautta. -Eikä hän tiennyt mitä hyötyä siitä mahtoi olla uskovaisille -katolilaisillekaan, kun ei ollenkaan saarnattu. Kumminkin näytti -osa yleisöä hyvin hartaalta, ja hän tekee sen havainnon, että -katolilaisten jumalanpalveluksessa on enemmän itsetoimintaa kuin -luterilaisten. Jos edellinen tahtoo mielenylennystä on hänen -rukoiltava; jälkimäinen sitävastoin tulee huoletonna kirkkoon, istuu -siellä ajatukset hajalla ja poistuu tuntematta mitään jumalallista -vaikutusta, syystä että useimmiten on kokonaan passiivinen. Papin -tulee tehdä kaikki: herättää, taivuttaa, lohduttaa. Kuulija antaa -vain kiltisti käsitellä itseään -- jollei hän istu ja arvostele -pappia. -- Sitte hän kävi jesuiittakirkossa, jossa alttaritaulu -esittää, ei mitään kohtausta Kristuksen elämästä, vaan Loyolaa, -Xavieria y.m. jesuiitta-isiä, "jollen väärin muista, pyh. neitsyeen -siunaamina. Minua värisytti kun astuin tähän temppeliin. Jesuiitat, -ovathan ne protestanttein verivihollisia. On sentään ihmeellistä: -Loyola, josta tähän saakka en ole kuullut muuta kuin pahaa, -niinkuin mistäkin kirotusta pahuuden edustajasta, hän esiintyy -täällä pyhimyksenä, jota Kristus pitää erityisessä arvossa. Oi, -miten ovatkaan ihmiset hajaantuneet! Mikä on totuus? Eihän Loyola -sentään samalla kertaa ollut paholainen ja enkeli." -- Kolmanneksi -kävi Kihlman eräässä evankelisessa kirkossa. Siellä pidettiin -jonkunlainen lähetyssaarna, missä pappi muutamalla sanalla mainitsi -Lapinmaatakin ja kiihkeästi väitteli katolisuutta vastaan, joka -Kölnissä on voitolla. -- Vielä näki Kihlman täällä "dioraman", -missä näytettiin vaihtelevia kuvia Venetsian Markuskirkosta ja -Vierwaldstätterjärveltä. Nämät "elävät kuvat" miellyttivät häntä -suuresti, jota vastoin hän pahoitteli sitä, että erään taidekokoelman -maalaukset eivät hänen mielestään olleet merkillisiä, vaikka -niiden tekijät, Rubens, van Dyck, Kranach y.m. historian mukaan -ovat erinomaisia. Kihlmanista oli tämä hänelle nöyryyttävää, mutta -todellisuudessa asia ei ollut niinkään ihmeteltävä. Puhumatta -siitä, ettei Kölnissä ole mainittujen mestarien etevimpiä teoksia, -edellyttää taiteen ymmärtäminen jonkun määrän tottumusta katsella -ja nauttia siitä, ja sitä hänellä luonnollisesti ei ollut eikä -voinutkaan olla. Ainoastaan soitantoa Suomessa silloin viljeltiin, -ja laulua ja soittoa Kihlmankin rakasti, mutta kuvaamataiteet jäivät -hänelle vieraiksi, sillä ulkomailla, missä hän olisi voinut niihin -perehtyä, hänellä oli muuta tehtävää. - -Sunnuntai-iltana Kihlman rautateitse matkusti Bonniin, missä otti -asunnon Bellevue-hotellissa. Maanantaina (3 p:nä marrask.) hän -kuunteli teologisia luentoja yliopistossa: oppinutta filologia toht. -Friedr. Bleekiä (isagogiikkaa, kuivasti), syvämietteistä prof. -Rich. Rothea (dogmatiikkaa), nuorta prof. Is. Aug. Dorneria (teol. -encyclopediaa, tyyneesti, mielenkiintoisesti). I.p:llä hän käveli -Kreuzbergin pyhiinvaelluspaikalle kaupungin ulkopuolella, jossa on -kirkko ja josta on ihana näköala. Kirkon vieressä on pyhät portaat -(joka portaaseen on kätketty pyhäinjäännös) ja niitä noustaan ylös -polvillaan rukoillen. Eräs jumalaton, joka oli juljennut astua niille -jaloin, oli, niin jutellaan, saanut kauhean lopun. -- "Illalla -menin suureen, kauniiseen Mynsterkirkkoon, jossa pidettiin messu -vainajien sielujen pelastumiseksi kiirastulesta (huomaa: oli pyhäin -miesten päivän jälkeinen päivä). Saadakseni käsitystä siitä, mitä -näin ja kuulin, kumarruin minäkin yhteen penkkiin kansan täyttämässä -kirkossa. Sain siten käyttää virsikirjaa yhdessä erään katolilaisen -kanssa. Ja toden totta rukoiltiin sielujen edestä kiirastulessa! -Urkujen säestäessä laulettiin sama stroofi useita kertoja, ainoastaan -sillä erotuksella, että ensi kerralla rukoiltiin Kristuksen oikean -käden haavan kautta, toisella kerralla vasemman käden haavan kautta -j.n.e. Niin pian kuin stroofi siten oli laulettu, pappi alotti Isä -meidän, ja kun hän oli ennättänyt neljänteen rukoukseen, alkoi -jokainen rukoilla ääneen ja hirveällä vauhdilla. Kirkossa syntyi -tietysti suuri hälinä, mutta se lienee tahallista ja tarpeellista; -sillä katolisuuden Jumala on jotenkin kuuro. Tämä melu uudistui useat -kerrat. Ei ole kumma, että Luther niin kiivaili heidän papattamistaan -(plaudern und plappeln) vastaan. Mitään harrasta rukoilemista se ei -ollut, vaan näytti pääasiana olevan niin pian kuin mahdollista päästä -ameneen." - -Marraskuun 4 p:nä Kihlman astui laivaan, joka kulki Rhein virtaa -ylöspäin. Päiväkirjaansa hän merkitsee tämän maailmankuulun -vesitien pääpiirteet: milloin jyrkät, milloin loivemmat, -viiniviljelysten peittämät vuoret ja rinteet, kaupungit ja kylät -rannoilla, missä vuoret vetäytyen etäämmäksi ovat antaneet -asutukselle tilaa, ja linnanrauniot vuorten huipuilla. "Kaikki on -niin erinomaisen romanttista, ihanaa ja kaunista, että minäkin -olin aivan haltioitunut." Koblenzissa hän astui maihin ja kävi -m.m. Kastorkirkossa, jossa muinoin Bernhard saarnasi ristiretkeä. -Seuraavana aamupäivänä hän ihaili Stolzenfelsin uudestaan -rakennettua vanhaa linnaa kokoelmineen ja näköaloineen, sen jälkeen -taas jatkaakseen laivamatkaa. "Täällä on tuhlaamalla tuhlattu -luonnonkauneutta, tulee kerrassaan hämilleen ja epätoivoon: ei voi -käsittää puoltakaan." Illalla tultiin Mainziin, missä Kihlman katseli -tuomiokirkkoa, Gutenbergin kuvapatsasta y.m. Sieltä hän 6 p:nä -matkusti yhä eteenpäin, sivuutti Wormsin kaupungin menemättä maihin -ja saapui vihdoin Mannheimiin, jossa astui pois laivasta. - -Nähtävästi Kihlmanilla oli suosituskirje eräälle h:ra Butterfassille -Mannheimissa. Hän näet sanoo hänen kanssaan (7 p:nä) matkustaneensa -Friedensaueen h:ra Reihlenin luokse. Kumpikin on meille tuntematon, -eikä Kihlmankaan näy heihin kiintyneen, päättäen lyhyestä lauseesta. -"On anteeksiannettavaa, että sokeritehtaan perustaja on jotenkin -hajamielinen ja vähän viehättynyt tavatessaan henkilön, joka -matkustaa etsiäkseen kristityitä." Iltapäivällä hän rautateitse -jatkoi matkaa Heidelbergiin, missä viipyi neljättä päivää. - -Tietenkin Kihlman huolimatta epäsuotuisasta vuodenajasta ihaili -Heidelbergin luonnonkauneutta ja mainioita linnanraunioita, -mutta samoin kuin Bonnissa oli hänestä täälläkin tärkeintä -tutustua yliopiston teologisiin professoreihin kuuntelemalla -heidän luentojaan. Siten hän mainitsee kuulleensa professoreja K. -Umbreit ("vanha ja kuiva"), Schöberlein ("hurskas ja nöyrä"), K. -B. Hundeshagen ja F. W. K. Ullmann, mutta ainoastaan yksi, Dan. -Schenkel, herätti suuremmassa määrässä hänen mielenkiintoansa. -Viimeksimainittu luennoitsi "evankelisen kirkon kutsumuksesta -selvästi ja voimakkaasti; oli ilo ja nautinto kuulla häntä. Hänestä -sanottiin, että hän oli elävä kristitty ja etevä saarnaaja; vahinko -vain, että hän kallistuu reformeerattujen puoleen. Rudelbeck -nimittää hänen suuntaansa spiritualistiseksi". Ullmannista Kihlman -kertoo, että hän, vaikka olikin jo ikämies, oli nuoren Badenin -kirkon johtaja. Siihen kuuluivat n.s. "ilmestysuskovaiset" -(Offenbarungsgläubige), jolla nimityksellä on parempi ja syvempi -merkitys kuin tavallisella "oikeauskoiset" (ortodoksit) sanalla. -"IImestysuskovainen pyrkii asettamaan elämänsä ja mielensä -sopusointuun uskonsa kanssa. Hän käy siis tosikristitystä. Nimitys -näytti minusta kuvaavalta Badenin kristinuskoon nähden. Nähtävästi -oltiin yleensä hyvin tyytyväisiä kristinuskon tilaan -- enemmän -kuin puolet papistoa on uskovaista -- huomaa, tunnusmerkki on -aina se, että uskotaan Jumalan sanaan, toisin sanoen, ettei olla -rationalisteja." -- Myöskin muutamaan Heidelbergin pappiin Kihlman -tutustui. Niin hän esim. 9 p:nä kuuli dekaani Sabelin saarnaavan -"nisusta ja ohdakkeista". "Hän oli melkein liian intohimoinen; -maltillisuus on tarpeen, muuten näyttää siltä kuin puhuisi oman -itsensä puolesta eikä Jumalan lähettiläänä. Lähettilään tulee vain -selvästi esittää Herransa sanoma." Kihlman kävi sittemmin Sabelin -luonakin ja oli illalla seuroissa, missä saarna luettiin, virrenvärsy -veisattiin ja yhteisesti rukoiltiin. -- Vihdoin mainittakoon, että -hän Butterfassin suosittelemana esittäytyi kauppias Zimmermannilla. -Ensin häntä kohdeltiin jäykänlaisesti, mutta sitten hyvin -sydämellisesti, ja hän mieltyi pian Zimmermanniin ja vielä enemmän -tämän apulaiseen, hurskaaseen I. O. Hiensoniin. Tässä taitavassa -ja ymmärtäväisessä miehessä Kihlman tapasi mielensyvyyttä, vakavaa -kristinuskoa ja veljellistä sydämellisyyttä. -- Nämä ja muutkin -tuttavuudet tekivät, että hän viihtyi hyvin Heidelbergissa. Kumminkin -Kihlman 11 p:nä jatkoi matkaansa, käyttäen postivaunua Heilbronniin -ja sieltä rautatietä Stuttgartiin, Württembergin pääkaupunkiin, minne -saapui illalla ja mikä oli ollut hänen päämääränsä siitä asti kun hän -Lundista lähti. - -Matkakuvaukseen lisättäköön vielä, että Kihlman kertoo tapansa olleen -ottaa asuntonsa jossakin paremmassa ja suuremmassa hotellissa, -sillä joskin niissä hinnat olivat kalliimmat, niin saattoi myöskin -olla varma siitä, että kohtelu oli hyvä. Hotelliin tullessa huomasi -kyllä, että tulijan ulkoasua tarkastettiin -- sillä "Kleider -machen Leute" -- mutta totta puhuen eivät vaatteet kuitenkaan -merkinneet kovin paljon Saksassa. Rikkaat ja ylhäisetkin henkilöt -esiintyivät yksinkertaisessa puvussa. Itsestään hän sanoo, että hän -vaatimattomassa asussaan näytti sangen halpa-arvoiselta verrattuna -hotellin hienoihin palvelijoihin. Ikävintä oli hänestä alituisten -juomarahojen maksu, mutta hän keksi sen keinon, että hän pyysi -isännän itse panemaan juomarahatkin laskuun, ja niin hän pääsi -vähemmällä, samalla kuin tiesi, ettei voitu olla tyytymättömiä, koska -oli saatu mitä pyydettiin. - - * * * * * - -Pitkä, monimutkainen matka ja vaihtelevat vaikutelmat olivat kysyneet -sekä ruumiin että sielun voimia, eikä sentähden ole oudoksuttavaa, -että Kihlman suuresti kaipasi hiljaisuutta ja rauhaa. Sitä tahtoi -hän nyt tarpeekseen nauttia Etelä-Saksan lauhkeassa ilmanalassa -ja ainakin aluksi elää pääasiassa itsekseen. Siinä tarkoituksessa -Kihlman vuokrasi yksityisen huoneen "terveellisen" (Hauptstädter) -kadun varrella (n:o 15), akkuna erästä toria kohden. "Täällä, -suuressa nojatuolissa, vietän aikani", kirjoittaa hän vanhemmilleen -(21/11) "parhaimman ymmärrykseni mukaan hoitaen sekä ruumistani -että sieluani." Minne hän Stuttgartista lähtisi, oli epätietoista, -mutta siellä hän aikoi olla ainakin helmikuun loppuun. Lääkärinään -hän myöhemmissä kirjeissä mainitsee (päiväkirjaa ei ole ollenkaan -olemassa täälläolon alkuajalta) [Kihlmanin matkapäiväkirjan -ensimäinen osa ulottuu 11 p:ään marrask. 1851, jolloin hän tuli -Stuttgartiin, toinen alkaa 1 p:stä tammik. 1852. Hän näyttää siis -olleen 7 viikkoa muistiinpanoja tekemättä, vai ovatko ne hävinneet?] -professori Kurrin ja tietenkin hän noudatti tämän ohjeita, kun hän -aamuisin valeli ruumistaan viileällä vedellä ja joi vuohen maitoa, -teki säännöllisiä kävelyjä ja tarkoin piti jalkansa lämpiminä. Siinä -oli näet hänen terveydenhoitojärjestyksensä. Mitä taasen tulee -elämänjärjestyksen henkiseen puoleen, oli siinä pääasiana hänen -teologisten opintojensa laajentaminen ja syventäminen, josta kohta -alempana enemmän. Milloin hän kaipasi seurustelua, kävi hän jonkun -kaupungin papin luona taikka erään kristillismielisen liikemiehen, -Reihlenin, kodissa (jonne hän luultavasti oli saanut suosituksen -Mannheimista). Sitä paitsi hän toisinaan pistäytyi "Museoon", -missä Saksan etevimmät sanomalehdet olivat tarjona, mutta joista -hän ei löytänyt riviäkään Suomenmaasta, taikka myöskin erääseen -soitannolliseen yhdistykseen, jossa harjoitettiin klassillista -hengellistä musiikkia. Enimmäkseen hän kuitenkin oli yksikseen -kodissaan, johon hän oli hankkinut pianon, millä välihetkinä soitti -jonkun virren tai ehkä muunkin yksinkertaisen sävelmän. "Näin kuluu -päivä päivän perästä", Kihlman kirjoittaa vanhemmilleen (14/12). -"Totta sanoen ei minulla ole mitään makean leivän päiviä, mutta kun -työskentelee kutsumuksessaan, saa elää hiljaisuudessa Jumalansa -kanssa, eikä ole jokapäiväisten elintarpeitten puutteessa, niin voi -olla tyytyväinen. Jos Jumala siunaa työni, niin että joku pimeä -kohta selkiää taikka joku ristiriitaisuus suoriutuu, taikka jos joku -Jumalan sana käy sydämelleni eläväksi taikka minä vastaanotan jonkun -huomattavamman ijäisyysvaikutelman j.n.e., silloin on minulla juhla. -Silloin voin olla niin onnellinen kuin ken tahansa." -- -- - - * * * * * - -Edellisessä on jo esiintuotu monta Kihlmanin lauselmaa, jotka -osottavat, miten hän oli tyytymätön niihin uskonnollisiin -oloihin, joissa hän Suomessa oli elänyt, ja miten hän ulkomailla, -tyytymättömänä omaan itseensäkin, enemmän kuin ruumiillista terveyttä -harrasti sisällisen terveytensä perustuksen uudistamista. Kumminkin -hän vasta Stuttgartista (11/12) kirjoittaa Antero Ingmanille -täydellisen tunnustuksen s.o. selittää syyt sielunsa rauhattomuuteen -ja miten hän pyrki varmuuteen erinäisistä hengellisistä kysymyksistä. -Tästä kirjeestä, joka sisältää kuusi suurta sivua mitä hienointa -käsialaa, seuraa tässä selostus. - -Valitettuaan, että hän matkan mutkien tähden ei pitkiin aikoihin -ollut saanut kirjeitä kotimaasta, Kihlman sanoo kirjoittavansa -"rakkaalle, kaivatulle Antero veljelleen" sentähden, että hän tietää -hänessä kohtaavansa ymmärtämystä, jopa luulee hänen kokeneen samoja -vaikeuksiakin, ja ryhtyy sitten esittämään niitä kotimaan oloja, -jotka painoivat hänen sydäntään: - -Suomessa on jumalanpelko ei ainoastaan jotain tavatonta, vaan -ylenkatsottavaakin, josta vain joku pietisti välittää. Ylhäiset -elävät sivistyksessään ja huvituksissaan aavistamatta mitään -autuudesta Kristuksessa; porvarit jäljittelevät ylhäisiä, ja -talonpojilla on viinalekkeri lohduttajana elämän ahdistuksissa. -Papit, vartijat, ovat laiskoja, tietämättömiä ja sokeita. Ne, -joiden tulisi olla maan suola, ovat, suureksi osaksi, menettäneet -makunsa. Kumminkin on Jumala herättänyt joukon, pyhien yhteyden, -siten pelastaaksensa kansan, mutta tämä yhteys on sisällisesti ja -ulkonaisesti hajaantunut, ja sen sijaan, että se yksimielisesti -taistelisi maailmaa vastaan, taistelee se itseänsä vastaan. Maailma, -jonka tulisi vapista kristittyjen uskon, voiman ja totuuden edessä, -nauttii heidän lihallisesta kiihkostaan, valheen puolustuksestaan -ja heikkoudestaan. Niin on Jumalan tarkoitus uudistaa Suomen kirkko -tyhjäksi tehty hajaannuksen siemenen kautta, joka kylvettiin kun -kristillisen elämän harrastuksesta annettiin viekotella itsensä -ylenkatsomaan oppia. Ei yksikään puolueista pysty semmoisenaan -käymään kokonaisuuteen käsiksi, ne voivat vain vahtien toisiansa -kukin tahollaan koettaa mitä kykenevät. -- Mutta jättäkäämme muut -sikseen ja katsokaamme itseämme! Jos katsomme meistä niitä, jotka -ovat pysyneet maltillisina, vakavina, rehellisinä, niin voiko -olla huomaamatta, että useimmissa on huomattavissa jonkunlaista -horjuvaisuutta, epävarmuutta ja epämääräisyyttä. Lukuunottamatta -harvoja poikkeuksia ei osata muuta kuin valittaa. Ei tiedetä missä -suhteessa ollaan Jumalaan, uskotaanko häneen vai eikö, ollaanko -kääntynyt vai eikö. Niinkuin sanottu, poikkeuksia on olemassa, mutta -varmaa on, että monet rehelliset sielut, jotka ovat kääntyneet -Jumalaan, eivät uskalla pitää itseään kääntyneinä, eivät uskalla -uskoa olevansa armosta osallisia, vaikka armo on korkeinta mitä -toivovat omistavansa taivaassa ja maan päällä. Tämä epävarmuus on -juuren tauti ja, samoin kuin juuresta vahingoittunut kasvi tulee -kokonaan sairaalloiseksi, niin on kristittykin koko olennoltaan -sairaalloinen ja kuihtuva, kun rauha Jumalassa on häiritty. -Sisälliset ja ulkonaiset viat ja puutteet tietenkään eivät ole -ilmaantumatta, ja ne antavat lisää aihetta epäilykseen. Näin ei -sentään pitäisi olla. Sillä yhtä varmaan kuin syntinen, joka kääntyy -Jumalan puoleen rukoillen Kristuksen tähden armoa, on Jumalalta saava -armon, yhtä varmaan seuraa sitä omantunnon vapautus. Niin Paavalin -sanojen mukaan: Jumalan valtakunta on vanhurskaus, rauha ja ilo -Pyhässä Hengessä. Mutta missä on rauha, siinä ei enään ole ainoastaan -valitusta, vaan myöskin iloa. Ja jollei aina sitä, niin kumminkin -hiljaista, tyyntä olentoa, joka osottaa luottamusta Jumalaan. Mutta -miksi tulemme niin harvoin kokemaan Jumalan valtakunnan voimaa? Tämä -kysymys on vainonnut minua niinkuin kummitus. Olen käsittänyt, että -vastaus on äärettömän tärkeä ja että sen pitää tulla pian, sillä -muutoin käy tauti parantumattomaksi. Mutta ei siinä kyllin, sen tulee -myöskin olla oikea, jos mieli välttää mitä pahimpia seurauksia. -Vielä en ole siitä täysin varma, mutta minä aavistan, että se tulee -olemaan: evankelisen valon puute. Armosta puhutaan kyllä, mutta -siitä ajatellaan, että se on jotain epävarmaa: Jumala antaa sen, -jos tahtoo. Ja onhan kuitenkin niin, että se, joka heittäytyy armon -varaan, saa armon. Lupaukset ovat kyllä huulillamme, silmissämme ja -korvissamme, mutta silti unohdamme tarttua niihin pettämättöminä -pelastuskeinoina. -- - -Entäs miten on laita ulkonaisesti? Herätykset ovat lakanneet; ei -niin etteikö joukko vieläkin kasvaisi, mutta tavallisesti nykyään -"herätään" ilman heräystä. Siten saamme vielä määrään nähden -välttävästi uutta väkeä talonpojista ja alaluokasta. Mutta ylempänä -meillä ei ole sananvaltaa. Osaksi onkin "herrasväki" jo heitetty -menneeksi ja on lakattu olemasta kosketuksissa sen kanssa. Mutta mitä -kauemmas siitä erotaan, sitä suuremmaksi juopa kasvaa. Seuraus onkin -ollut, että viime vuosina tuskin mitään Jumalan valtakunnan voittoa -sillä alueella on nähty. Helsingissäkin, jossa muinoin ylioppilaat -harjoittelivat kristinuskon taistelukisoja, on nyt enimmäkseen sekä -taistelu että kisa loppunut, ja hedbergiläisyys on miekaniskutta -voittanut. Oi, minun on paha olla ajatellessani ylioppilaita, he ovat -sentään kelpo väkeä ja kansan toivo. Kun on nuori, pitää kuitenkin -muuta mielessään kuin vatsaa; silloin on myöskin tavallista enemmän -totuuden ja oikeuden tuntoa. Mitä on siitä johtuva, että kristinusko -on sammunut ylioppilaitten keskuudessa? Mitä muuta kuin että, sitte -kun me olemme koettaneet seurakunnissamme rakentaa ja repiä alas ja -työmme on lopussa, meidän jälkeläisemme tulevat rakentamaan mitä me -olemme repineet ja repimään mitä me olemme rakentaneet. Kauniita -toiveita! Mutta sanoppas, veljeni, mikä on syynä tähän seisahdukseen? -Kahdessa kaupungissa on meillä nykyään rehellisiä ja tunnollisia -opettajia. Uudessakaarlepyyssä on kaksi, jotka varmaankaan eivät -ole huonoimpia [vt. kpl. Jak. Henr. Roos ja vt. pit. ap. And. Abr. -Favorin]. Olen kuullut monta saarnaajaa, mutta harvoin semmoisella -mielenylennyksellä kuin Uudenkaarlepyyn pappeja. Kaupunkilaisetkin -kuuntelevat heitä ahkerasti, mutta enempää he eivät teekään. Vaasassa -juostaan kuulemassa [kpl. Henr. Aug.] Moliisia, ja kilvan häntä -kiitetään. Mutta kuitenkin ennustan, että korkeintaan joku neiti -tai mamselli kääntyy, koko muun yleisön jäädessä samalle paikalle -taikka tullessa taipumattomammaksi. Miksi niin, vaikka hänellä on -kiitettävät lahjat? Ylempänä mainittu epävarmuus saattaa kai olla -_yksi_ syy, joskin se voidaan kätkeä niin monen toisen totuuden -varmuuden alle. Mutta toinen syy on mielestäni ihmissäännöissä, -jotka vähitellen ovat tunkeuneet kristinuskoon ja yhtäläistyneet -sen kanssa. Saarnatkoot papit niin voimakkaasti, houkuttelevasti ja -suloisesti kuin voivat ja haluavat, niin patriisit (yläsäätyläiset) -kuitenkin aina ajattelevat, että papit tarkoittavat jotain muuta -kuin sisällistä muutosta. He luulevat välttämättömästi kuuluvan -asiaan, että alkaa käyttää erityistä pukua, seurustella alhaisempien -kanssa y.m.s., joko tahtoen tai tahtomatta, joko omantunnon käskien -tai käskemättä. Ja mitä muuta he uskoisivatkaan, kun näkevät, että -kaikki, jotka kääntyvät totiseen kristinuskoon, kohta valetaan -yhteen muotoon. Näinollen ei ainoastaan turhuuden rakkaus pidätä -lähestymästä kristinuskoa, vaan myöskin luonnollinen vaisto, joka -sanoo heille, että semmoinen ei ehdottomasti kuulu kristinuskoon. He -huomaavat yhden vian, yhden yksipuolisuuden, eikä enempää tarvita. -Kristinusko on itsessään kyllä _vihattava_ maailmalle ja lihalle; -jos se lisäksi pukeutuu muotoon, joka ei ole Jumalan sanan pohjalla -puolustettavissa, niin tulee se myöskin _ylenkatsottavaksi_. Ja -kenen on syy? Minun täytyy tunnustaa, etten ole saanut lohdutusta -enkä rauhaa Paavalin sanoista: ettei monta lihallista viisasta, ei -monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta ole kutsuttu. -Eiköhän vain erikoisuutemme tee, etteivät edes ne harvat, joille -Jumalan sanan ovi vielä on avoinna, voi astua sisään. Jokaiselle -pitää olla selvää, että pappi ei tahdo _mitään_ muuta kuin sielujen -kääntymystä synnistä Jumalaan, että hän siis ei tahdo hallita heidän -omiatuntojaan, vaan että he aivan mielellään saavat pitää huvinsa, -pukunsa, seurustelutoverinsa, jos he itse omantuntonsa puolesta -voivat niin tehdä. -- -- Ymmärräthän, etten tahdo uhrata mitään -kristinuskon totuudesta tehdäkseni sen mieluisaksi maailmalle. -Ei, minä tahdon vain, että semmoinen uhrataan, joka voidaan -uhrata omaatuntoa loukkaamatta. Melanchton sanoo apologiassaan de -traditionibus humanis (inhimillisistä perintätavoista): "Kokemus -osoittaa, että semmoiset perintätavat tulevat omientuntojen -pauloiksi; varsinkin jos niihin liittyy ajatus, että ne ovat -tarpeellisia autuuteen nähden; mutta vapauden julistamisella on -myöskin arveluttavat ja epäiltävät puolensa, koska yhteinen kansa -on ulkonaisen kurin ja johdon tarpeessa." Tarkoitukseni ei ole, -että heränneet ryhtyisivät mihinkään ulkonaisiin muutoksiin; -toivoisin vain, etteivät panisi niin suurta painoa körtteihinsä, -alusliiveihinsä y.m. Jos siis joku heräisi eikä tuntisi omantuntonsa -vaativan mitään muutosta, niin olisi mielestäni suotavaa, että hän -saisi olla rauhassa ja ettei pakotettaisi mihinkään. Näin Paavalin -sanojen mukaan: Älköön siis kenkään teitä tuomitko ruuasta eli -juomasta, pyhäpäivistä j.n.e. Puhuin tästä Sinun kanssasi jo kesällä, -kun kävimme Marielundissa.-- Mielellään, sanoo Kihlman sitten, olisi -hän halunnut saavansa semmoisen ratkaisun kysymyksiinsä, ettei -se olisi tehnyt häntä kerettiläiseksi ystävien silmissä. V. 1849 -hän varta vasten matkusti Puhokseen ja Kuopioon neuvotellakseen -Juliuksen [Bergh] kanssa. Tämä lohdutti häntä sillä, että "kaikilla -kristityillä on jotakin erikoista, mutta pohjaltaan he kumminkin ovat -yhtä mieltä. Sen vuoksi hänen ei pitäisi loukkaantua Paavo-ukosta, -vaikkei kaikki ollut sopusoinnussa esim. Freseniuksen y.m. kanssa, -vaan oli hänen taisteltava näitä kiusauksia vastaan, jotka kai -vielä uudistuisivat". Siihen hän oli koettanut tyytyä, mutta ei se -kauan auttanut. "Oppirakennukseni liitokset alkoivat aueta, ja kun -samaan aikaan yltiöpäiset hedbergiläiset ahdistivat minua, rupesin -kaipaamaan hiljaista, kaukaista paikkaa, missä häiriintymättä -voisin etsiä neuvoa Jumalan sanasta ja vanhoilta hyviltä isiltä." -Tietoperäisten opintojen ohella hän halusi oppia lähemmin tuntemaan -muitten maitten kristittyjä, nähdäkseen oliko olemassa muunlaista -kristinuskoa kuin Hedbergin, Paavon ja maailman. Se mitä hän näki -Ruotsissa enensi vain hänen tarvettaan saada luja pohja, periaate, -jonka mukaan voisi arvostella erilaisia ilmiöitä. Württembergissä hän -nyt joksikin aikaa on antautunut opintoihin, etsiäkseen vastausta -näihin kysymyksiin: mitä on uskonto, taikka toisin sanoen, milloin -voidaan ihmistä sanoa uskonnolliseksi? mitä ymmärretään hengen -köyhyydellä? mitä uskolla? mitä jokapäiväisellä parannuksella? -uudestasyntymisellä? uudistuksella? kristillisellä täydellisyydellä? -mikä on sakramenttein merkitys kristilliselle elämälle? Edelleen -useihin käytännöllisiin kysymyksiin: mihin suhteeseen on kristitty -asettuva nykyajan taiteeseen, tieteeseen, teollisuuteen y.m. Sitä -varten oli hänestä dogmatiikan kurssi tarpeen, sillä jollei siitä -saanutkaan valoa, niin antoi se kuitenkin tilaisuutta miettiä -noita asioita, kun ne näet siinä tulivat esille. Ensiksi aikoi hän -tarkkaavasti läpikäydä tunnustuskirjat, joita ei ollut lukenut 1843 -vuoden jälkeen, sitten [Heinr.] Schmidin ja ehkä myös Martensenin -dogmatiikat. Sitä paitsi oli hänellä mielenkiintoinen teos, -Thomasius: "Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus kehitettynä -periaatteestaan" [Das Bekenntniss der evang.-luter. Kirche in der -Konseqvenz seines Prinzipes.], jota hän suosittelee Ingmanillekin. -Tunnustuskirjat toivoo hän suorittaneensa jouluksi, sitte hän käyttää -kaksi kuukautta dogmatiikkaan. -- -- -- "Näissä tärkeissä asioissa -ei saa hätäillä. Pikaiset muutokset ovat minulle vastenmielisiä, kun -näet hylkää mitä ennen on pitänyt korkeimpanaan ja mistä on ollut -siunausta. Mutta toiselta puolen on yhtä vastenmielistä ja iljettävää -sovitella valheen ja totuuden välillä, kiinnittää uutta paikkaa -vanhaan vaatteeseen, mikä tavallisesti johtuu itserakkaudesta, joka -ei tahdo myöntää erehtyneensä. Jumala auttakoon minua totuutensa -valoon! Minä uskon hänen auttavan." - -Sen jälkeen Kihlman puhuu tuttavuuksistaan, joita hän täällä -Stuttgartissa ei paljon hakenut eikä kaivannut, osaksi töittensä -tähden, osaksi huomattuaan, että "hyvillä Württembergiläisillä" -oli vähän aikaa seurusteluun. Hän luettelee viisi "uskollista -opettajaa", nimittäin prelaatti A. Kapff, korkeavirkainen -hengellinen, mutta nöyrä, perin kristitty mies; hän saarnasi -tyynesti, eikä niin teeskennellysti kuin yleensä oli tapa Saksassa, -missä puhuja käyttää paitsi suutaan käsiään, käsivarsiaan ja koko -ruumistaan ("suomalaisilla, hidasverisillä talonpojillamme olisi -varmaan joku hieno ivasana tarjona, jos heidän tulisi arvostella -sellaisia saarnaajia"); kaupungin esipappi Alb. Knapp, Christoterpen -julkaisija, hengellinen runoilija, jonka saarnaa Kihlman ei -oikein ymmärtänyt -- niin hän "mellasti äänin ja käsin"; Burk, -Christenboten julkaisija sekä pastoraaliteologian tekijä, joka -saarnatessaan valmisteli sanottavaansa niin kauan, että koko saarna -tuli pelkäksi silpuksi; Dettinger, joka saarnasi Bengelin ja Prinzin -saarnatuolista, hitaasti ja selvästi, puhtaasti ja säälimättömästi --- Kihlmanin mieleen; Rieger, Conrad Georgin pojanpojan poika, -hyvä saarnamies, ulkonäöltään ei juuri miellyttävä ja vailla -sydämellisyyttä, mutta saarnojensa tähden Kihlmanille yhä rakkaampi. -Viimeksi mainittu oli ainoa, jonka kanssa hän oikeastaan seurusteli; -hän olikin ijän puolesta häntä lähinnä, toiset olivat 40--50-ikäisiä. - -Näistä papeista sanoo Kihlman, että he keskenään olivat läheisiä -ystäviä, mutta oli heillä niin paljon puuhia, että he ainoastaan -harvoin tapasivat toisiansa ja myöskin olivat pakotetut -laiminlyömään yksityisen sielunhoidon. Konventikelit, joissa he -tulivat lähempään yhteyteen kuulijoittensa kanssa, eivät paljon -muistuttaneet heränneitten seuroja Suomessa, vaan olivat paremmin -oikeita jumalanpalveluksia. Väki kokoontui suureen täynnä penkkejä -olevaan saliin, jossa oli aidake miesten ja naisten välillä. Kun -oli hetken odotettu, alettiin pienillä uruilla soittaa alkusoittoa. -Sillä aikaa pappi astui kateederiin. Pian soitto taukosi, ja pappi -piti rukouksen. Sen jälkeen veisattiin pari värsyä, niin että säe -aina lausuttiin ääneen ennenkuin se laulettiin. Nyt pappi luki -raamatustaan tekstin ja puhui siitä noin 3/4 tuntia. Sen jälkeen -seurasi rukous ja veisattiin yksi värsy, ja kokous hajaantui ilman -että mitään keskustelua oli tapahtunut. Semmoisia hartaushetkiä -pidettiin joka torstai-ilta. Näiden ohella oli sentään toisiakin, -joissa ei ollut pappia, vaan joissa joku kristittynä tunnettu -maallikko johtajana joko keskusteltiin hengellisistä kokemuksista -taikka joku yksityinen puhui jostakin raamatunkohdasta. Oikeastaan -tuli papin aina olla saapuvilla, mutta jos hän jäi tulematta, niin -ei rangaistus tullut kysymykseen. -- Tässä yhteydessä Kihlman kertoo -eräänä iltana kauppias Reihlenin talossa tavanneensa mielenkiintoisen -seuran: "1) toht. Mariott, Baselissa asuva englantilainen, nykyisin -päässyt vankilasta, johon oli ollut suljettu katolilaisten -vehkeiden johdosta. Hän oli näet herättänyt heidän vihansa saamalla -kirjelmillään ja saarnoillaan useita katolilaisia luopumaan -uskostaan; 2) württembergiläinen Kapff; 3) eräs kenraalin rouva -Tallinnasta; 4) Nottbeck Pietarista, Tampereen tehtaan omistaja; -5) eräs berliniläinen; 6) eräs amerikkalainen; 7) eräs suomalainen -= minä. Oli sydämellisen hauskaa kuulla, että keisarimme [Nikolai -I] joka päivä lukee pari lukua raamatusta ja tekee polvirukouksen, -että kristityt Pietarissa vapaasti saavat pitää kokouksiaan ja että -keisari suosii kristityltä. Me erosimme rukouksen pidettyä." - -Kihlman pidättäytyi tarkemmin arvostelemasta kristinuskoa -Württembergissä. "Olen tosin vakuutettu siitä, että täkäläiset -kristityt eivät ole hedbergiläisiä, mutta yhtä varmaan täällä turhaan -etsitään suomalaista suruteoriaa. Enemmän he lienevät Renqvistin -sukua, olematta niin yksipuolisia. Paraiten voi päättää heidän -hengellisyytensä laadusta, kun tietää, keiden tekemiä hartauskirjoja -käyttävät. Ne ovat Bengel, Roos, Rieger G. C. ja C. H. Tersteegen, -Hofacker (jonka 'syvää käsitystä sovitusarmosta' pidetään suuressa -arvossa), Arndt, Kapff y.m. Heillä on myöskin ihana virsikirja, -joka on työntänyt tieltään rationalistisen virsikirjan menneeltä -vuosisadalta. Vahinko vain, että sitä niin vähän käytetään. -Edellisestä tiedät miten vähän seuroissa veisataan. Yhtä köyhää on -kirkossa. Liturgiaa näet ei ole ollenkaan. Jumalanpalvelus alkaa -virrellä, josta veisataan 2 tai 3 värsyä; sill'aikaa pappi nousee -saarnatuoliin, ja saarnaa sitten, jonka jälkeen veisataan saman -virren viimeinen värsy. Siinä kaikki. Tämä lähenee jo reformeerattua -järjellisyyttä, jonka mukaan on järjetöntä laulaen lähestyä Jumalaa. --- Kenties olemme me suomalaiset menneet liian kauas toiseen -suuntaan, kun näet meidän seuroissamme voidaan laulaa useita tunteja, -joten monestikin täytyy syntyä tyhjää suun rukoilua ilman että sydän -on mukana. -- Elävä kristinusko Württembergissä ei ole uusi, vaan -monen sukupolven perintö, olematta sentään elähtänyt; päinvastoin on -se 1848 vuoden levottomuuksien jälkeen levinnyt. Niin täällä ja niin -muuallakin Saksassa. Ruhtinaat ja kansat käsittävät, että ainoastaan -kristinusko voi vastustaa turmiollisia sosialistisia ja demagogisia -vapausaatteita; kaikkialla koetetaan senvuoksi hävittää onnettomat -rationalistiset mielipiteet, jotka pappien ja kansakoulunopettajien -kautta ovat tunkeutuneet kansan ytimeen. Kristillisiä kansankirjasia -levitetään tuhansittain, ja kristityt panevat pystyyn omia -kristillisiä oppilaitoksia. Siten on Stuttgartissa julkisten -lukioiden ohella yksi kristillinen. Jopa aikoo Preussin kuningas -perustaa Berliniin toisen kristillisen yliopiston entisen rinnalle." --- -- -- - -Vihdoin lausui Kihlman jokapäiväisestä elämästään m.m. seuraavaa: -"Elän täällä niinkuin kotona. -- Aina tunnustan itseni syylliseksi, -mutta pidän kiinni Kristuksesta ja hänen sanastaan. _Manet mediator -Christus_: korkeammalle en tahdo tulla. Mielenylennyksekseni käytän -raamattua, Roosin kodin hartauskirjaa, Bengelin 60 rakentavaa puhetta -ilmestyskirjasta (todella rakentava kirja) sekä virsikirjaa ja -pianoani. Pyhinä en harjota opintoja. Silloin elän itsekseni Jumalani -kanssa. Ne ovat paraimmat päiväni. Jokapäiväinen rukoukseni on, että -Jumala taivuttaisi kaikki oikeamieliset isänmaassani rauhaan ja -yksimielisyyteen." -- -- -- - - * * * * * - -Edellisestä tiedämme, miten syvästi Malmbergin lankeemus oli -koskenut Kihlmaniin, ja miten hän lokakuun lopulla kirjoittaessaan -Tranåsista oli vaatimalla vaatinut ystäviään tekemään voitavansa -hänen pelastamisekseen, samalla kun hän itsekin kirjoitti entiselle -ystävälleen. Joulukuulla hän nyt jälleen koskettelee asiaa, mutta -hänen mielensä on silloin ilmeisesti muuttunut, hän ei näy enään -ajattelevankaan mahdollisuutta vaikuttaa Malmbergiin. Muutoksen -oli epäilemättä aiheuttanut Uudessakaarlepyyssä 24 p:nä marrask. -postileimattu kirje, joka sisälsi Ingmanin, Essenin ja Favorinin -vastaukset Kihlmanin heille osoittamiin yhteisiin kirjeisiin. Mitä -ystävät kertoivat on vain päätettävissä Kihlmanin viittauksista; -itse kirjeet ovat hävinneet [Koska Kihlmanin kirjeet ulkomailta -hänen ystävilleen ovat säilyssä hänen jälkeenjättämiensä paperien -joukossa, mutta ne kirjeet, jotka hän heiltä oli saanut, ovat -poissa, on luultavaa, että kirjeiden vaihto toimitettiin hänen -palattuaan kotia. Muutoin tiedetään, että sekä Essen että Favorin -ovat ennen kuolemaansa polttaneet kirjekokoelmansa. Ingmanista ei -semmoista kerrota, mutta mahdollisesti on hän menetellyt samoin, -sillä ei hänkään ole jättänyt mainittavaa jälkeensä.]. -- "Sinun -esittämäsi Malmbergin elämäkerta", Kihlman kirjoittaa ennen -mainitussa kirjeessään Ingmanille, "on uskomaton. Että hän jo -silloin, kun minä asuin hänen talossaan, olisi elänyt nyt vasta -ilmitulleissa synneissään, on kai uskottavaa. Sillä ainakin juotiin -totia ahkerasti, vaikka en voi muistaa nähneeni häntä humalassa. -Mutta kun menet v:een 1838 saakka, hämmästyn mitä syvimmin. Siis jo -sinä aikana, jolloin häntä vainottiin Kalajoella. Siis ennenkuin -Jumala käytti häntä suuren herätyksen välikappaleena Vaasan läänissä. -Se on käsittämätöntä. -- -- -- Hänen sokeutensa, Jumalan tuomion -seuraus, on kuitenkin kaikkein kauheinta. Minä olen nimittäin sitä -mieltä, että hän vielä tänä hetkenä todellisesti uskoo olevansa -totuuden puolella. Hänen syntinsä tietenkin huolestuttavat häntä, -mutta juuri tämä huoli on hänen lohdutuksensa. Hänen täytyy -kai nähdä epähurskautensa ja jumalattomuutensa, mutta tämä -jumalattomuus takaa hänelle, että hän on saava armon. Synnit ovat -siis hänen jumalanpelkonsa ylläpitämisen keinona, ovat osa hänen -jumalanpalvelustaan. -- Luulen niinkuin Sinä, että Malmberg on -oikein oivaltanut Paavon opin. Aivan samaa järjestelmää noudattaa -ukko Paavokin. Jos kaikki tulisi päivän valoon, kuka tietää, mitä -voitaisiin saada nähdä ja kuulla. Hänen kielilläpuhujattarensa -eivät anna paljon takeita. Tunnettua on, että Lisettekin [Bergh] -joutui oman veljensä toruttavaksi, syystä että oli Ukon mieliksi -teeskennellyt kielilläpuhumista. -- -- -- Voi, veljeni, ajatteles, -jos olisi totta mitä Ludvig [Arppe] eno sanoi, että näet meille -ei ole uskottu (att vi icke äro invigda) kaikkein salaisimpia, -vaan että annamme johtajaimme tietämättämme käyttää itseämme -tarkotuksiinsa. -- -- -- Voi! mihinkä seuraan olemmekaan joutuneet! -mihinkä verkkoon takertuneet! -- -- -- Eikä meidän pidä uskoa, että -tämä pysyy salassa. Niin, en tiedä tuleeko meidän itsekään enään -olla salaperäisiä. Minä ajattelen, että olisi parasta julkisesti -rikkoa välit koko joukon kanssa. -- -- -- Kaikissa huolissa voimme -olla rauhallisia, sillä Jumala on puolellamme, niin kauan kuin -vilpittömästi etsimme totuutta." -- - -Juuri näihin aikoihin oli Malmbergin asia, niinkuin Rosendalkin -kertoo, kehittynyt ratkaisuunsa. [_Rosendal_ m.p. III, siv. 402 ss.] -Sen lisäksi, mitä tunnettiin Kihlmanin kotona ollessa, oli uusia -seikkoja ilmennyt. Juoppouspaheen ohella -- ainoa, josta Kihlmanilla -aluksi oli tietoa, -- syytettiin Malmbergiä muustakin, johon Rosendal -viittaa ainoastaan mainitsemalla rouvan "mustasukkaisuutta". -Luonnollista on, että tämä kaikki kipeästi koski hänen ystäviinsä, -niinkuin erittäin tiedämme olleen Kihlmanin laidan, ja että he -myöskin koettivat häntä varoittaa. Mutta kun hän tiettävästi -- sen -todistaa m.m. hänen ylempänä mainittu kirjeensä Reinh. Helanderille --- ei tunnustanut ansaitsevansa ystäviensä nuhteita ja varoituksia, -on selvää, että heissä välttämättömästi heräsi ajatus, että heidän -velvollisuutensa oli julkisesti erota hänestä. Ei ole ihmeellistä, -että ajatus ainoastaan vähitellen kypsyi toteutettavaksi, sillä -helposti ymmärrettävää oli, että entisten ystävien irtisanoutuminen -miehestä, jolle niin kauan oli myönnetty johtajan asema heränneitten -laajoissa piireissä, ei voisi pysyä yksityisenä asiana, vaan -vaikuttaisi tuskallisen häiritsevästi ja hajottavasti uskovaisiin. -Silloin tapahtui, että rouva Amanda Malmberg sairastui ja kuoli -Marielundissa 21 p:nä marrask. 1851. Sen johdosta kerääntyi -hautajaisiin, 19 p:nä jouluk., vainajan sukulaisia ja ystäviä, ja -koska useimmat heistä pitivät Malmbergiä syypäänä siihen, mistä häntä -syytettiin, on käsitettävissä, että silloin ero entisten uskonveljien -ja taistelutoverien välillä tuli tosiasiaksi, joskaan ei kohta aivan -julkiseksi. - -Seikkaperäisemmin kuin Ingmanille kuvaa Kihlman suhdettaan -Malmbergiin samaan aikaan (14/12) kirjoittamassaan kirjeessä -vanhemmilleen, ja johtui hän aineeseen kertoessaan mitä hän -parast'aikaa tutki. Hän sanoo kriitillisesti tarkastavansa -tunnustuskirjoja tullakseen varmalle pohjalle, riippumattomaksi -muitten mielipiteistä; ihmiset ovat valheellisia, ainoastaan -Kristukseen ja hänen sanaansa on luottaminen. Sen hän tietää -kokemuksesta, sillä hän oli tullut kehnosti petetyksi. "Olen ollut -Lapuan Malmbergin ystävä. En tahdo salata Teiltä sitä, mutta pyydän -ehdotonta vaiteliaisuutta: se ystävyys on loppunut ja luultavasti -iäksi. Jo keväällä 1849 aloin epäillä häntä. Mitä tarkemmin tein -huomioita hänestä, sitä enemmän aukenivat silmäni. Päätelmäni olivat -kauheat: jos Malmberg elää tahallisessa synnissä, niin täytyy hänen, -joka tahtoo esiintyä kristittynä, olla teeskentelijä ja petturi. -Niin, mitä enemmän hän harrastaa kristinuskoa, sitä syvempi täytyy -hänen teeskentelynsä olla, jos hän näet elää tahallisessa synnissä. -Tämä ajatus säikähdytti minua. Olinhan nähnyt ja kuullut niin paljon -hyvää tästä miehestä. Minusta oli mahdotonta, että hän voisi olla -teeskentelijä. Niin kului aika epäilyksessä ja levottomuudessa. -Käyntini Lapualla lakkasivat tosin, mutta en minä uskaltanut -langettaa ratkaisevaa tuomiota. Minä koetin oikaista häntä; turhaan. -Minä ilmaisin epäilykseni Essenille. Hän tahtoi tiedustella lähempää. -Nyt aukenivat hänenkin silmänsä. Vaimoni hautajaiset hävittivät -kaikki epäilykset. Minä sain mitä täydellisimmän todistuksen siitä, -että hän on juoppouteen vaipunut. Siitä ajasta saakka oli kaikki -luottamus ja ystävyys mennyt. Vielä koetin varoittaa häntä; kun hän -oli tehnyt sen tyhjäksi, en enää voinut olla tekemisissä semmoisen -ihmisen kanssa. Se joka saattaa elää yhdessä tahallisessa synnissä, -saattaa elää useammassakin; ja kun jumalisuuden hohde, niin, -jumalisuuden voima on kaiken tämän peittävä, niin täytyy teeskentelyn -olla syvästi perustettu. Inholla käännyin pois tästä jumalisuuden -valepukuisesta ystävästä. -- -- -- Semmoiset kokemukset ja havainnot -eivät ole hauskoja. On syvästi tuskallista huomata pettyneensä -ihmisestä, josta vähimmin on sellaista odottanut. Se minua vähän -lohduttaa, etten koskaan, en silloinkaan kun asuin hänen luonaan -ja olin häntä lähinnä, ole ollut hänen kanssaan oikein likeinen. -Malmberg ei ole ollut kenenkään kanssa likeinen. Ei Durchmanillakaan, -joka iän puolesta on lähinnä häntä, ole ollut hänen luottamustaan. -Hän seisoi kaikkia muita ylempänä. Salainen vaisto piti minut -aina loitolla, niin etten minä neuvotellut sieluni asioista hänen -kanssaan niinkuin muitten kanssa. Ehkä tässäkin toteutuu sananlasku: -kaksi suurta ei sovi saman katon alle. Ulkonaisesti olimme ystäviä, -mutta sisällisesti olimme vuosi vuodelta sitä yhä vähemmin. Minä -epäilin häntä, ja hän aavisti taikka pelkäsi epäilyksiäni. Nyt -on asema selvillä: emme enään epäile toisiamme. Niin ovat asiat. -Almqvistin katastroofi oli kauhea, käsittämätön. Olen kuitenkin -saanut vastauksen arvoitukseen. [Hän oli nimittäin kommunisti ja -kommunististen periaatteiden mukaan hän toimi johdonmukaisesti. -Mutta Malmberg on tekopyhyytensä ja teeskennellyn jumalisuutensa -kautta Almqvistia paljon pahempi. Hän on arvoitus, minulle vielä -käsittämättömämpi. Jos hänen vaimonsa on kuollut, on varmaankin -hivuttava suru surmannut Almqvistin katastroofi oli tapahtunut -ei täyteen kolmea kuukautta ennen Kihlmanin Tukholmaan tuloa, ja -oli hän siis siellä kuullut mitä asiasta arveltiin. Kuuluisaa -kirjailijaa epäiltiin ja syytettiin siitä, että hän oli koettanut -myrkyttää vanhan ukon ratsumestari v. Schevenin saadakseen käsiinsä -ainakin jonkun osan hänen omaisuuttaan. Almqvist lähti 11 p:nä -kesäk. 1851 karkuun ulkomaille, josta ei enää palannut. Uudempi -tutkimus on tullut siihen päätökseen, että Almqvist ei ollut syypää -myrkytysyrityksiin, joskaan ei hänen käytöksensä muutoin ollut -täysin rehellistä.] Hän oli nimittäin kommunisti ja kommunististen -periaatteiden mukaan hän toimi johdonmukaisesti. Mutta Malmberg on -tekopyhyytensä ja teeskennellyn jumalisuutensa kautta Almqvistia -paljon pahempi. Hän on arvoitus, minulle vielä käsittämättömämpi. Jos -hänen vaimonsa on kuollut, on varmaankin hivuttava suru surmannut -ihmisraukan. -- Te ette ole ajatelleet hyvää Malmbergista, mutta -kuitenkin lienette hämmästyneet, että epäilyksenne ovat olleet -_niin_ oikeita. Oi, ketä onkaan enään uskottava? Tämä paljastus -on kehottanut minua tarkasti tutkimaan, onko mitään väärää, -valheellista, myrkyllistä tästä miehestä yhdessä totuuden kanssa -imeytynyt henkeeni." -- -- - -Vanhempien mielestä Alfred arvosteli Malmbergiä liian ankarasti, -varsinkin oli heistä liikaa verrata häntä Almqvistiin. Tämä sai -Kihlmanin vielä (9/2 1852) palaamaan asiaan. Hän myöntää, että -helposti voi mennä liiallisuuteen hajaannuksen aikana, mutta kaukana -taistelukentältä on hän pysynyt tyynenä eikä peruuta sanojaan. -Malmberg oli hänen mielestään Almqvistia pahempi sen vuoksi, että -edellinen oli ollut olevinaan hurskas, jota vastoin jälkimäinen oli -soimannut hurskautta. Samassa hän kysyy, miksi ei Malmbergiä tuomittu -niin ankarasti jo heinäkuun 9 p:nä 1846? [Kysymys tarkoittaa sitä, -että Malmberg Alfred Kihlmanin hääpäivänä oli ollut ilmeisesti -juovuksissa, niin että sulhasen vanhemmat sen vuoksi heti seuraavana -aamuna lähtivät kotiin.] Ja vastaus on: "Väärä rakkaus esti, ja se -estää aina totuuden rakkautta. Uskotaan liiaksi omia ajatuksia ja -kuullaan liian vähän, mitä Jumala sanoo sanassaan." -- - -Emme ole voineet olla ottamatta kirjeistä näitä kohtia, joista -näkee, miten historialliseksi tullut Malmbergin lankeemus vaikutti -Kihlmaniin, ja miten hän sitä arvosteli. Kaikesta päättäen oli -Ingmanin ja muitten ystävien käsitys asiasta sama, vaikka tiettävästi -ei kukaan heistä ollut elänyt yhtä lähellä Malmbergiä, kuin Kihlman -sinä aikana, jolloin hän oleskeli Lapualla. Valaisevinta itse -Malmbergiin nähden lienee se, mitä Kihlman kirjoittaa Ingmanille, -nimittäin että hän (Malmberg) noudatti Paavo-ukon järjestelmää. -Hänen luonteenlaatuansa taasen valaisee eräs vielä mainitsematon -kohta aivan kirjeen lopussa. Kihlman sanoo jossakin lukeneensa -ihmisistä, joilla on jonkunlainen daimoninen voima vetää toisia -ihmisiä luokseen sekä hallita heitä. "Jos kellään on semmoinen voima, -on se Malmbergilla." Sitten hän kertoo kaksi kohtausta, joissa -hän oli sen erittäin tuntenut. "Minä muistan kerran Keuruulla: -tahdoin suurimmassa nöyryydessä varoittaa Malmbergiä juomisesta. -Mutta hullusti kävi. Hän alkoi sanoa minua omaksitunnokseen. Ja -vaikka olin sisimmässäni vakuutettu, etten ollut mitään väärää -tehnyt, en kyennyt kestämään hänen katsettaan, niin, minä vapisin -vasten tahtoani ja minun täytyi mennä huoneesta." -- "Toinen kerta: -vaimoni hautauspäivän aamuna, kun hän jatkoi [Lauri] St[enbäck]in -yltiöpäistä tuomitsemista, muistutin minä, 'ettei kuitenkaan -pitäisi niin epäinhimillisesti ja väkivaltaisesti hyökätä häntä -vastaan; jos hän ajettaisiin siten maailmaan, niin hänestä voisi -tulla sangen vaarallinen vihollinen'. Nyt Malmberg katsoi minuun -ja lausui: 'Jos sinä ja Essen ja Ingman ja Stenbäck kyninenne -käännytte Jumalan valtakuntaa vastaan, niin minä -- -- -- [Liian -törkeä sana painettavaksi.] (mielisana) teidän kaikkien päälle: -Jumalan valtakunta menee kyllä sittenkin eteenpäin'. -- Jälleen -jouduin kovaan vapistukseen, jota en voi muuten selittää kuin että -se johtui siitä daimonisesta voimasta, jolla hän oli varustettu." -[Tässä vielä yksi Malmbergin luonteenlaatua kuvaava lause Lina -Ingmanin kirjeestä sisarelleen, Hilda Bergrothille, joulukuulta 1845. -Kysyttyään aikoivatko sukulaiset Keuruulta lähteä Niilo Berghin -hautajaisiin 9/1 1846 ja mainittuaan, että Malmberg tuumi lähteä -sinne, mutta että Ingman oli estetty, kirjoittaja lisää: "En uskalla -ajatellakaan matkustaa Malmbergin kanssa, joka lupaa ajaa _niinkuin -hullu yötä päivää_ (som en galning genom natt och dag)." Alleviivaus -on kirjeentekijän.] Nämä tapaukset yhdistettyinä moneen muuhun -Malmbergista kerrottuun seikkaan osoittavat, että hän luonteeltaan -ja suhteessaan muihin ihmisiin oli mitä saksalaiset tarkoittavat -sanalla "Gewaltmensch". "Semmoisena hän häikäilemättömästi esiintyen -aina asetti itsensä ensi sijalle", niinkuin Ebba Stenbäck sanoi, -taikka "seisoi kaikkia muita ylempänä", niinkuin Alfred Kihlman -kirjoitti. -- Luonteenlaadultaan Malmberg ja Kihlman olivat -kerrassaan erilaisia. Toinen ulospäin kääntynyt toimi-ihminen, toinen -sisäänpäin kääntynyt mietiskelijä, kriitillinen totuudenetsijä. -Kihlman pyrki Malmbergin läheiseen tuttavuuteen toivoen tapaavansa -hänessä oppaan ja opettajan. Kumminkin hän pian huomasi erehtyneensä -ja vaistomaisesti hän sulki häneltä sydämensä. Malmberg oli -varsinkin kuuluisa saarnaaja, ja tietysti oletti Kihlman aluksi, -että hän saarnasi täysin itsenäisesti. Vähitellen hän sentään pääsi -selville siitä, että Malmbergin ansio saarnamiehenä pääasiassa oli -loistavassa ja mahtipontisessa esitystavassa. Ulkomailta hän näet -kirjoittaa ystävilleen, että hän ei antanut suurta arvoa Malmbergille -saarnaajana, sillä hänen saarnansa olivat enimmäkseen lainattuja -("plagierade"). Yksistään tämmöinen huomio oli omansa saamaan -Kihlmanin vetäytymään Malmbergista. Kun lisäksi tuli kaikki ylempänä -mainittu, on luonnollista, että Kihlman, sitten kun varoitukset -olivat osoittautuneet tehottomiksi, oli ensimäisiä, jollei -ensimäinen, joka katsoi eron entisestä ystävästä välttämättömäksi. - - * * * * * - -Toinenkin asia vaivasi Kihlmania täällä kaukana, nimittäin -pitkällinen eripuraisuus hänen ja hänen vanhempiensa välillä, jonka -hänen liittymisensä heränneisiin oli aiheuttanut. Joulukuun kirjeessä -hän koskettelee sitäkin. "Ruotsissa ja täällä Saksassakin olen -tullut nähneeksi monta kristillistä perhettä, joiden yksimielisyyttä -uskossa ja rakkaudessa olen kadehtinut. Se on minussa herättänyt -ajatuksen, miksi ei voisi niin olla meidänkin perheessä? Eihän ole -välttämätöntä, että vieras suhde keskenämme jatkuu. Oi, jo liian -kauan olemme antaneet sen katkeroittaa elämäämme!" Hän on rukoillut, -että Jumala taivuttaisi heidän sydämensä puoleensa, että Hänessä -ja Hänen kauttansa, joka on korkein yhteys, kaikki epätasaisuudet -tasaantuisivat, kaikki soraäänet sulaisivat sopusointuun. "Onnellinen -päivä, jolloin me yksimielisyydessä syleilemme toisiamme! Toivon sen -tulevan. Ainakin olen minä tekevä kaikkeni sitä varten!" - -Pari kuukautta myöhemmin (9/2 1852) Kihlman merkitsi päiväkirjaansa: -"Kirje Isältä. Hyvä ukko ei ole harmistunut totuudesta. Se on jo -askel eteenpäin! Ei ole odottaminen äkkinäisiä muutoksia mieheltä, -jossa ymmärrys on niin voitolla. Vähitellen täytyy parannuksen -tapahtua. Eikö totta, Jumalani? Sinä olet ottava pois verhon, joka -peittää hänen silmänsä!" Ja sitten (11/2): "Vastaten Isäni kirjeeseen -kirjoitin, että tahdon yhteyttä ei mielipiteissä, vaan totuudessa, -sekä että minä sentähden olen antautuva yksistään totuuden -hallittavaksi. Se on tarkoitukseni, mutta älkää uskoko sanoihini, -vaan tekoihini." -- Isä oli viitannut siihen, että heränneitten -yksipuolisuus (puvussa y.m.) oli syynä heidän erimielisyyteensä, ja -sen johdosta Alfred esittää muuttuneen kantansa. Hän myöntää olleen -onnetonta, että Suomessa vaatteuksen muuttaminen alkoi käydä käsi -kädessä herätyksen kanssa, että ihmissana sai liiaksi valtaa Jumalan -sanan rinnalla, ja jatkaa sitte: "kun minä luon katseen taapäin -lyhyelle tielleni, täytyy minun katkerasti valittaa; oi, että olisin -1840 noudattanut Isän kehotusta: 'Te olette kalliisti lunastetut, -älkää ruvetko ihmisorjiksi'. En olisi silloin tarvinnut tuntea niitä -tuskia, joita nyt kärsin. Mutta minä luulin, ettei Isä sitä oikein -tarkottanut, luulin sitä vain keinoksi houkutella minut ystävieni -luota takaisin maailmaan." Tällä Alfred ei suinkaan tarkoittanut, -että hän katui silloista kääntymystään, vaan ainoastaan että hän ei -ollut osannut pitää Jumalan sanaa ainoana johtonaan. -- Kirjeenvaihto -katkesi ennenkuin täyden ymmärtämyksen sanat oli toiselta samoin kuin -toiselta puolen julkilausuttu, mutta kumminkin Alfredilla oli syytä -olla tyytyväinen, että hän näin nöyrästi ja avonaisesti oli ottanut -asian puheeksi. - - * * * * * - -Joulu lähestyi, ensimäinen, jonka Kihlman sai viettää kotinsa -häviön jälkeen. Saksassa ovat suuren juhlan vietto ja sen -valmistukset laajemmat ja touhuisammat kuin meillä, ja kaikki -muistutti voimakkaasti yksinäistä ulkomaalaista siitä, mitä hän oli -menettänyt. Kokonaisen viikon kestivät joulumarkkinat: kaikkialla, -toreilla ja kaduilla nähtiin leluja, leivoksia, hedelmiä, joulupuita -y.m. Kuitenkaan ei Kihlman jäänyt juhlaksi Stuttgartiin, vaan -lähti aattopäivän aamulla Möttlingeniin, lähellä Badenin rajaa, -kirkkoherra Johann Christoph Blumhardtin luokse. "Suurimman osan -päivää olin minä, mies parka, maantiellä", hän kirjoittaa (4/1 -1852) vanhemmilleen, "eikä se ollut hauskaa. K:lo 6 illalla tulin -perille, Blumhardtin pappilaan, missä ilo oli ylimmillään. Jokainen -oli saanut joulupuunsa riippuvine kynttilöineen, namusineen, ja sitä -paitsi paljon muutakin. Kutsumattomana minä tulin jouluvieraaksi. -Ystävällisesti minut vastaanotettiin ja mieluista oli katsella -kuinka tätä iltaa Saksassa vietettiin. Mutta -- mutta, vieras on -vieras, enkä voinut olla vertaamatta nykyistä asemaani menneeseen -vuoteen, jolloin vielä onnellisena istuin oman rakkaan perheeni -keskellä. Toivon, että Teillä oli iloisempi joulu kuin minulla! -Minun on kuitenkin kokonaan syyttäminen itseäni, sillä isäntäväkeeni -nähden olin kerrassaan tyytyväinen. Varsinkin minua ilahdutti, -että riemu pyhitettiin Jumalan sanalla, jota ahkerasti viljeltiin. -Kaikki viittasi Vapahtajaan: kaikessa näkyi, että hän oli pääasiana. --- Möttlingenissä viivyin 4:nnen päivän iltaan; täällä vietetään -3:maskin päivä juhlana." -- - -Blumhardt (s. 1805, k. 1880) oli merkillinen mies, josta Kihlman -oli jo Suomessa lukenut. Hän oli tullut mainioksi ihmeparannustensa -kautta, ja avunpyytäjiä tuli hänen luokseen niin paljon, että -hän 1852 luopui virastaan ja osti Bollin rikkikylpylän lähellä -Göppingeniä, toimiakseen siellä kuolemaansa saakka sielunhoitajana -ja ihmelääkärinä. -- "Tapasin m.m. erään ylioppilaan", Kihlman -kertoo, "jolla oli ollut kaihi silmissä ja joka toisena päivänä, sen -jälkeen kun oli Möttlingeniin tullut, oli saanut näkönsä, ja oli -hän parannettu -- rukouksella. Monta synkkämielistä, mielipuolta ja -riivaamaa on täällä autettu. En tahdo enkä uskalla mitään tuomita, -en myötä enkä vastaan -- vielä; mutta minä pelkään suuresti kaikkea -tavatonta." - - * * * * * - -Stuttgartissa Kihlman vastaanotti uuden vuoden 1852. Päiväkirjassaan -hän luo katsauksen menneeseen vuoteen, joka oli hänelle ollut -rangaistuksen ja herätyksen vuosi, ja matkansa tähänastisiin -tuloksiin. Ruotsissa hän oli oppinut, että saattaa olla kristitty -olematta valettu suomalaiseen muotoon, Saksassa hän oli saanut -vahvistusta siihen sekä myöskin huomannut, että voi olla kristitty -kuulumatta mihinkään puolueeseen. Sen ohella oli epämieluisa -paljastus Suomessa äänekkäästi varoittanut: älä luota ihmisiin, älä -usko, että paras sisältyy separatismiin. -- Vuosi 1851 oli mennyt, -mutta jäljellä olivat sen tuottamat surut ja myöskin seuraukset -siitä, mitä se toi mukanaan; hän rukoili, että Jumala antaisi -herätyksestä hedelmän kypsyä ja soisi hänelle ja hänen omaisilleen, -hänen kansalleen ja isänmaalleen armonsa, johtaen kaikki vilpittömään -totuuteen. Samoja ajatuksia Kihlman lausuu uudenvuodenpäivänä -kirjoittamassaan kirjeessä kälylleen, Hilda Bergrothille, joka -antamalla nimen Angelika vastasyntyneelle tyttärelleen oli saattanut -hänet syvästi liikutetuksi. Niinkuin hän vuotta ennen oli aavistanut, -että 1851 olisi oleva surun vuosi, ennustaa hän nyt, että 1852 on -oleva onnellinen armon vuosi hänelle itselleen ja monelle muulle. -Kirjeen lopulla hän ensi kerran sanoo lähtevänsä Tübingeniin, josta -kuitenkin taas palaisi Stuttgartiin. Hän kertoo (stuttgartilaiseen -tapaan) ystäviensä onneksi avanneensa raamatun ja mainitsee, mikä -lause oli kullekin sattunut. Eräs saksalainen ystävä oli Kihlmanille -itselle saanut lauseen, joka tuotti hänelle mitä suurinta iloa: _Minä -neuvon sinua, ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan -sinua minun silmilläni_. Ps. 32:8. -- Ohimennen mainittakoon, että -Kihlman luonnollisesti ei myöskään unohtanut lähettää sydämellistä -kirjettä "rakkaalle pikku Hannalleen", joka lapsen tavalla oli -täysin kotiutunut lempeän tätinsä perheessä. Kihlman jatkoi yhä -hiljaista, yksinäistä elämäänsä. "Kirjat ovat parhaat, luotettavimmat -ystäväni", hän kirjoittaa (4/1) vanhemmilleen; "niiden kanssa -työskentelen, niiden kanssa puhelen, niiden kanssa väittelen, niiden -kanssa naurankin, ja kun olen niiden kanssa väsynyt, tuottavat ne -minulle virkistystä." Hän myöntää kyllä, että alituinen lukeminen -ja yksinäisyys oli moitittavaa, "mutta -- minulla on yksi vika, -en tiedä onko se synnynnäinen vai itsehankkima; en voi oikein -käyttäytyä ihmisten ja varsinkin vieraitten kesken, olen sanaton ja -ajatukseton ja senvuoksi hyvin vähän mielenkiintoinen. Minä liikun -enemmän aatteiden maailmassa, enkä sentähden voi oikein sydämestäni -ottaa osaa kaikenlaisiin maailman pikkuseikkoihin, enkä miellyttää -seurustelussa. Ei voi aina väitellä ja keskustella, ja vielä vähemmin -kykenen huvittamaan vilkkailla kuvauksilla, sattuvilla jutuilla, -sukkelilla päähänpistoilla y.m. Tunnen itseni senvuoksi usein -enemmin tai vähemmin sidotuksi seurassa, tunnen, etten ole kotona. -Toista on kun istun rakkaitten kirjojeni parissa, silloin tunnen, -että minun on hyvä olla. Kuitenkaan en ole semmoinen kirjatoukka, -että _aina_ tyytyisin kuolleisiin kirjoihin; se olisi luonnotonta, -jopa tarttuu minuun joskus 'böhmiläinen tautikin' (böhmische -Krankheit), joksi täällä laiskuutta sanotaan. Silloin olisin valmis -viattomaan huvitukseen, siivoon leikinlaskuun. Mutta tuttavuuteni -ovat niin uusia ja koettelemattomia: seurustelu ei luonnistu. Siten -tapahtuu, että saan palata yksinäiseen asuntooni alakuloisempana -kuin lähdinkään, enkä voi siitä syyttää ketään muuta kuin itseäni. --- Luulen olevani syntynyt en puhumaan, vaan lukemaan, ajattelemaan -ja kenties -- kirjoittamaan. -- Toinen seikka, joka ajaa minut -kirjojen ääreen, on se, että oleskelen keskellä Saksan kirjamerta. -On uskomatonta mitä kaikkea täällä painetaan. Saksalaiset eivät voi -laisinkaan ajatella ilman kynää ja mustetta. Tietysti ilmestyy paljon -kelvotonta, mutta paljon on hyvääkin. Tulen oikein sairaaksi, kun -joskus uskallan pistäytyä kirjakauppaan, niin runsaasti siellä tapaa -houkuttelevaa ja niin pelottava on paljous." -- -- - -Essenillekin Kihlman kirjoittaa (23/1) siitä, että hänen oli -vaikea päästä läheiseen tuttavuuteen ihmisten kanssa, mutta lisää -samalla, että se kuitenkin kävisi päinsä, jos häntä kohdeltaisiin -sydämellisesti. Mutta juuri sydämellisyyttä hän kaipasi -schwabilaisissa. He tarkoittivat kyllä hyvää, mutta eivät tulleet -sitä osoittaneeksi toiminnassa. Ainoastaan 4-5 kertaa häntä oli -kutsuttu kotoisille illallisille. "Sekä Ranskassa että Englannissa -sanotaan kristittyjen olevan vieraanvaraisempia." Hän siis ei -ollut oikein tyytyväinen stuttgartilaisiin. "He ovat niinkuin -kaupunkilaisten on tapana olla." Poikkeuksia oli sentään olemassa: -"Professori Kurr, lääkärini, on kerta kaikkiaan lausunut minut -tervetulleeksi iltahetkinä. Itse hän on 'gläubiger' (uskovainen), -eikä minulla ole syytä epäillä hänen kristinuskonsa todenperäisyyttä. -Hänen rouvansa on oikein sydämestä kristitty, ja hän on minulle -erittäin rakas, syystä että hän vilpittömällä osanotolla on kysynyt -minulta tietoja vaimovainajastani ja pikku Hannasta. Hän vuodatti -kyyneleitä, kun kerroin Angelikan kuolemasta. Semmoiset ihmiset, -jotka mielellään tahtovat tietoja maastani, oloistamme, minusta -itsestäni ja omaisistani, voittavat pian ystävyyteni. Ajattelen: -heissä on rakkautta, siis on heissä uskoakin. Ne taasen, jotka -välittävät vain itsestään ja omista oloistaan, jäävät minulle -vieraiksi. On niinkuin ei minulla olisi tilaa heidän majatalossaan. --- Toinen poikkeus on eräs asessori Römer, ehdottomasti kristillinen -mies. Hän on sitä paitsi enemmän luterilainen mieleltään kuin -täällä on tavallista. 'Lutherisch' on nimittäin täällä melkein -lahkolaisnimitys, jolla tarkotetaan jotakin yksipuolista, -itsepäisesti oikeauskoista kiinnipitämistä kirjaimesta; Luteruksen -kirjoja ei paljon lueta. -- Reihlenillä seurustelen myöskin; siellä -on nuorisoa, 2 minunikäistä poikaa ja 2 vähän nuorempaa tytärtä. -Sielläkään en voi oikein kotiutua. Erittäin ukossa, mutta myöskin -pojissa, ilmenee jonkunlainen riippumattomuuden tunto -- he ovat -hyvin rikkaita eikä heidän tarvitse kursailla kenenkään edessä. -Oi, miten vaarallinen onkaan rikkaus! Emännästä pidän enimmin, ja -tyttäret ovat äidin tyttösiä. Mutta en ole täysin sopusoinnussa -heidänkään kanssaan, vaikka en epäile heidän jumalanpelkonsa -suoruutta. He ovat niinkuin perheen muutkin jäsenet Micheliaaneja -[Teosofinen lahkokunta, jonka nimitys on johdettu sen perustajan -Joh. Michael Hahnin (1758-1819) nimestä.] s.o. he uskovat kaikkien -kappaleiden palauttamiseen ('Wiederbringung aller Dinge'): kaikki -ihmiset tulevat autuaiksi, sillä helvetin rangaistukset eivät ole -ijankaikkisia. Tämä vakaumus on ainakin 40,000:llä Württembergin -kristityllä. Niin mielellään kuin sydämeni tahtoisikin uskoa, että -Jumala ei ole luonut miljoonia ihmisiä ikuiseen kadotukseen, en -kuitenkaan uskalla noudattaa tätä taipumusta, niin kauan kun en -Jumalan sanasta ole tullut vakuutetuksi siitä. Ijäinen, selittävät -he, on sama kuin pitkä aika, ja mainitsevat todistukseksi, että -Vanhan Testamentin mukaan Jumala useasta juutalaisesta uhrimenosta -lausui: se on teillä oleva ijäisenä tapana. He puhuvat useammista -ijäisyyksistä: yksi ijäisyys on heidän tietäen 49,000 vuotta. En -tiedä missä se on kirjoitettu. Kun Antikristus tulee, on heidän -tietääkseen pako tapahtuva Venäjälle (syystä että venäläisessä -vaakunassa on kotka) y.m. lapsellisuuksia, mikä todistaa, että he -uskovat yhtä ja toista sen vuoksi, että tahtovat uskoa sitä. Mutta -sillä tiellä voidaan helposti menettää totuus." - -Noin viikkoa ennen tätä kirjettä oli Kihlman (15/1) lähettänyt -toisen kirjeen Essenille, joka näyttää kadonneen. Viittauksista sen -sisällykseen näkyy, että hän siinä oli ystävilleen ehdottanut, että -heidän tulisi toimeenpanna pappeinkokouksia. Entiset pappeinkokoukset -latinaisine väittelyineen olivat menettäneet merkityksensä, "mutta -pienet kokoukset kontrahdittain eli läänittäin olisivat, oikein -järjestettyinä, ainakin nykyään sangen tarkoituksenmukaisia. Eihän -niistä saisi liikoja odottaa; hengellistä elämää saadaan ainoastaan -elämän lähteestä. Mutta ne herättäisivät halua opintoihin, mikä -meille suomalaisille olisi kovin tarpeen, syystä että tulemme -papeiksi melkein ilman teologisia tietoja". -- Kihlmanin mielestä oli -pappien sivistys maassamme mitä suurimmassa määrässä laiminlyöty. -Württembergissä luettiin 14:nnesta v:sta neljä vuotta filologiaa, -historiaa y.m., mitä meillä opittiin lukiossa. Nämä neljä vuotta -oleskeltiin luostarissa niitä on uskonpuhdistuksen ajoilta tätä -varten säilytetty. Sitten tultiin yliopistoon, jossa taasen neljä -vuotta luettiin teologiaa. Silloin katsottiin kurssi suoritetuksi, -mutta useat jatkoivat vielä n.s. repetentteinä jonkun vuoden -opintojaan. Tietoihin nähden sikäläinen pappi oli meikäläisen -teologian tohtorin veroinen, siellä käytettiin neljä vuotta siihen, -mihin meillä neljä kuukautta. Arvatenkin oli meillä tarkoitettu, että -papit jälestäpäin jatkaisivat opintojaan, mutta tiettyä oli, että -useimmat heittivät kirjansa "kaivoon" -- ajatellen, että tiesivät -mitä heiltä voitiin vaatia. -- Tietysti olisi pappeinkokouksista -muutakin hyötyä, kun niissä vaihdettaisiin mielipiteitä ja -kokemuksia, ja kaiketikin merkitsisi niiden aikaansaanti askelta -pois erillisyydestä. Tällä Kihlman ei kuitenkaan tarkoittanut -mitään maailmanmukaisuutta. Hän oli ulkomailla tavannut vilpittömiä -kristittyjä, jotka pysyivät erillään kotiseutunsa erikoista -(partikularister), ja semmoisia oli varmaan Suomessakin olemassa. -Jopa saattoi hän mainitakin senlaisia, esim. [kkh. ap. Joh. Ant.] -Nordgrenin Porissa, joka oli ollut kirjeenvaihdossa Ternströmin -kanssa eikä voinut sopia hedbergiläisten kanssa ja [kpl. Gustav] -Polvianderin Janakkalassa, joka ihastuksissaan oli lähettänyt -Ternströmille Ingmanin julkaisun Hedbergin opista. -- -- - - * * * * * - -Kihlmanin aikomus oli ollut viipyä tammi- ja helmikuun Stuttgartissa, -olla maaliskuun Erlangenissa, jossa Franz Delitzsch ja Gottfried -Thomasius edustivat luterilaisuutta ja jostapäin hän myöskin voisi -tutustua Joh. Konr. Wilh. Loheen, Wachereriin y.m., jotka paraikaa -puuhasivat vanhan luterilaisen suunnan perustamista, huhtikuulla -käydä Baselissa ja Sveitsissä sekä toukoja kesäkuulla suunnata -matkansa pohjoiseen Heidelbergin, Hallen, Wittenbergin ja Berlinin -kautta -- niin hän joulukuulla kirjoitti Ingmanille, mainiten myöskin -ehkä keväällä tekevänsä matkan Palestinaan -- mutta tammikuulla hän -muutti suunnitelmansa. Syynä siihen oli toiselta puolen se, että -hän niinkuin tiedämme ei oikein viihtynyt Stuttgartissa, toiselta -puolen, että erään Tübingenin professorin maine houkutteli häntä -sinne. Hän päättää näet kirjeensä Essenille seuraavin sanoin: "Olen -matkapuuhissa; huomenna k:lo 7 lähden Tübingeniin. Tarkoitukseni -on kuunnella professori Beckiä, antipietististä teologia, joka -koettaa kehittää kristillistä dogmatiikkaa ei rationalistiselta eikä -tunnustukselliselta, vaan puhtaasti raamatulliselta kannalta. Hän -kuuluu olevan erinomainen mies. Hän on pietistisen yhdistyselämän -ja hemmottelevan evankelisen kristinuskon vihollinen." Kuka se oli, -joka sai Kihlmanin mielen kiintymään Beckiin, jää sanomatta; se olisi -kuitenkin ollut hauska tietää, sillä Stuttgartissa Beckillä yleensä -ei ollut suosijoita. Ehkä se oli kohta mainittava Lämmert. - -Tammikuun 24 p:nä Kihlman siis, pastori Riegerin seurassa, matkusti -Stuttgartista. Lähin määräpaikka ei kuitenkaan ollut Tübingen, -vaan Weilin pappila, minne kirkkoherra Aug. Lämmert tutustuttuaan -Kihlmaniin Stuttgartissa-käynnillä oli kutsunut hänet. Lämmert, -viidettäkymmentä käyvä, mutta näöltään nuorempi mies, muistutti -monessa kohden Blumhardtia. Hänkin oli hyvä saarnaaja ja myöskin -ruumiillisten tautien parantaja, vaikkei sentään Blumhardtin -jäljittelijä eikä edes oppilas. "Ei voi näitä miehiä arvostella", -Kihlman kirjoittaa Essenille, "muutamien päivien seurustelun nojalla; -sanon vain, miten he ovat minuun vaikuttaneet. Blumhardtista en -oikein pitänyt. Kenties olin vähän peloissani sen johdosta, että -toht. De Valenti oli, puhuessaan siitä, miten Blumhardt karkotti -pahoja henkiä, sanonut tämän langenneen saatanan paulaan niinkuin -lintu pyydystäjän ansaan. En kuitenkaan antanut näille sanoille -suurta arvoa, koska usealta taholta kuulin, että De Valenti kauan -oli tahtonut mestaroida kaikkia ja vihdoin ylpeydestä tullut -mielipuoleksi. Mutta Blumhardt on suuren herätyksen jälkeen -saanut hyvin runsaasti kuulijoita ja sairaita luokseen, ja hänen -maineensa on levinnyt kauas ulkomaillekin. Semmoinen menestys on -vaarallinen heikolle ihmiselle, ja minusta hän olikin jo vähän -pilalla. Hän nauroi niille, jotka luulivat hänen tulevan ylpeäksi. -Olin sentähden niin vapaa, että sanoin, ettei se ehkä kuitenkaan -ollut niin mahdotonta. En myöskään oikein pitänyt hänen saarnata -vastaan. Hän oli niin mahdikas tekstiin nähden, niinkuin ei sillä -olisi ollut mitään sanottavaa hänelle. Minä pidän siitä syvästä -kunnioituksesta Jumalan sanaa kohtaan, joka saa saarnaajankin -asettumaan opetuslapseksi. -- Lämmert sitä vastoin oli minusta -nöyryyden perikuva. Koko hänen olennostaan loisti jotain, joka -muistutti Jumalaa. Hänen hiljainen, suruissa puhdistettu, uskossa -luottavainen henkensä levitti hänen avonaisille, kalpeille -kasvoilleen rauhallisen tyyneyden. Kuolema oli häneltä vienyt kaksi -rakasta uhria: hänen morsiamensa ja hänen puolisonsa. Mahdollista on, -että tämä viimeinen seikka puolestaan teki, että tunsin myötätuntoa -häntä kohtaan, vaikkei se häikäise minua. Samoin kuin Blumhardt on -Lämmertkin parantanut monta. Kuitenkaan hän ei halveksi luonnollisia -keinoja: yrttejä, joita hän usein itse kokoilee." (Jäljestä päin hän -kirjeessä Tübingeniin neuvoi Kihlmania ottamaan kaksi kertaa päivässä -veitsenkärjellisen hunajaan sekotettua, hienoksi jauhennettua -norsunluuta.) - -Koska käynti Lämmertillä näyttää jättäneen Kihlmaniin tavallista -syvemmän vaikutuksen, annamme tässä tilan hänen kertomuksensa -jatkolle: "Päivällisiksi tuli edelleen eräs naapuripappi sekä kaksi -repetenttiä (jotain sentapaista kuin meidän dosentit), Ege ja -Klett, Tübingenistä. Ege on minun ikäiseni, ehkä vähän vanhempi. -Hän on suuriarvoinen mies: vakavuus, yksinkertaisuus, arvokkaisuus, -miehekäs kypsyys tekevät hänet esimiesten, toverien ja ylioppilasten -kunnioituksen esineeksi. Klettillä ei ole Egen vakavuutta eikä -ylemmyyttä, mutta hän on kuitenkin sydämellinen, suoramielinen ja -nöyrä nuorukainen. Nämä olivat kokoontuneet viettämään yhdessä -iloista iltapäivää. Haluat kenties tietää mitä silloin tehtiin? Kun -oli syöty ja kahvia juotu, asetuimme pöydän ympäri keskustelemaan -aineesta, joka oli määrätty kokouksesta sopiessa, nimittäin 'uhrin -merkityksestä'. Ensin veisasimme muutamia värsyjä, jonka jälkeen -Lämmert piti lyhyen rukouksen. Sitte käsiteltiin kysymystä: -koetettiin aluksi päästä selville uhreista ennen Moosesta (Abelin, -Noakin, Abrahamin), sen jälkeen Mooseksen ja viimein Kristuksen -aikuisista. Kaikki tapahtui ilman muodollisuuksia, tupakoitiin, ja -kukin lausui vapaasti mitä ajatteli. Keskustelun jälkeen juteltiin -erinäisistä aineista. Illemmalla yhdyttiin jälleen yhteiseen -(polvi)rukoukseen. Sitten veisasimme useita virsiä, pakinoimme, -nautimme olutta, viiniä, hedelmiä. K:lo 10:een asti oltiin -yhdessä. Silloin repetentit palasivat Tübingeniin, mutta Rieger ja -minä jäimme yöksi. -- Päivä oli ihana, ja minusta on esikuvaksi -otettavaa, että veljellisessä yhdessäolossa erityinen aine tehdään -keskustelun pohjaksi." -- Tästä johtuu Kihlman vielä kerran siihen, -mitä hän ennen oli kirjoittanut pappeinkokouksista. Silloin hän oli -pitänyt esikuvanaan Stuttgartissa näkemiään pappien konferensseja. -Nyt hänestä ne ja niitten mukaan ehdottamansa kokoukset olivat -liian juhlallisia, ja katsoi hän Lämmertin luona käytettyä tapaa -paremmaksi. Jos niin Suomessakin meneteltäisiin, ei pappien yhdessä -ollen päivä kuluisi turhaan jutteluun, vaan jäisi siitä jokin muisto, -joku parannuksen siemen sydämeen. Eikä mikään estäisi aikaa myöten -kehittämästä ja laajentamasta kokousten ohjelmaa. - -Seuraavana päivänä Lämmert saarnasi "raamatullisesti, -yksinkertaisesti ja vaatimattomasti". I.p:llä Rieger matkusti kotia, -mutta Kihlman jäi vielä Lämmertille. Tämä oli kutsuttu sairaan tytön -luokse, joka oli "kääntynyt olematta sentään herännyt". "Hän [tyttö] -ei tiennyt mitään synneistä, ja jos häntä voitiinkin vakuuttaa -niistä, niin ei hän voinut suuresti tuskaantua niiden johdosta. Niin -pian kun hän oli rukoillut Jumalalta anteeksi, oli hän iloinen ja -tyytyväinen. Hän oli siis aivan kuin lapsi, vaikka oli jo 16-vuotias. -Lämmert tunsi hänet ennestään ja oli tutkinut häntä, jonka tähden -minä voin olla mukana. Hän seurasi kokonaan heidän käsikirjaansa ja -antoi sairaalle synninpäästön ja Herran ehtoollisen. Sen jälkeen -hän piti lyhyen kehotuspuheen sukulaisille vallan kristillisessä -hengessä. Koko sairaanluonakäynti oli niin yksinkertainen, -sydämellinen ja liikuttava, että luottamukseni Lämmertiin yhä -vahvistui. -- Istuimme sitten yhdessä. Lämmert kertoi asemastaan -seurakunnan opettajana. Siellä oli kaikenlaisia puolueita, mutta -kun hän ei kuulunut yhteenkään, ei mikään puolue häntä hyväksynyt. -Jokainen toivoi, että hän liittyisi heidän riveihinsä, silloin olisi -ollut hyvin. Mutta kun hän ei voinut niin tehdä, pitivät he itseänsä -ymmärtäväisempinä. Kirkossa käytiin, mutta ei oppiakseen jotain, -vaan järjestyksen vuoksi. Jos hän saarnasi parannusta, ajattelivat -micheliaanit, että hän oli oleva heidän miehensä; jos hän saarnasi -uskoa, toivoivat pregitseriaanit hänen saaneen valon. Mutta kun hän -ei heittäytynyt kenenkään syliin, sanoen: Te olette oikeassa, te -olette oikeita kristityitä, niin arveltiin hänen jääneen puolitiehen -eikä häneen luotettu. Hän ei siis voinut vaikuttaa puolueisiin -ja tuskin muihinkaan. Ainakaan ei näkynyt paljon hedelmiä. Hänen -ecclesiolansa muodosti 4 kisälliä, jotka olivat lähemmin liittyneet -häneen. Ja kuitenkin hän oli kärsivällinen. Totta kyllä hän ei voinut -riemuiten julistaa sanaa, mutta hän tiesi, ettei se sittenkään -ollut turhaa, vaikka ihmisistä siltä näytti. Hän oli tyytyväinen ja -alistuvainen ja erosi siinä kohden Blumhardtista, joka aikoi erota -virastaan perustaakseen sielunsairaita varten laitoksen, missä voisi -vaikuttaa suurisuuntaisesti." Kihlman ajatteli kotoisia oloja ja -arveli, että "mekin, jos vaellamme totuudessa, saamme kokea samaa, -jos esim. Lapualle tulisi rehellinen ja tunnollinen mies, niin -pelkään, että hänellä 'isissä' olisi pahimmat vastustajansa, jos -hän ei alistuisi heidän allensa." -- Sen jälkeen kun Kihlman oli -Tranåsista lähtenyt, hän ei ollut voinut kenenkään kanssa puhua niin -luottavaisesti. "Älä sen vuoksi ihmettele, että käytin tilaisuutta -keventääkseni raskautettua sydäntäni!" -- "K:lo 9 illalla tulivat -hänen kisällinsä hänen luokseen saadakseen opetusta Uuden Testamentin -johdannossa, jota myöskin annettiin sangen sopivalla tavalla. -- -Minulla oli siis jälleen ollut siunauksellinen päivä." -- - - - - -VII. - -ULKOMAANMATKA 1851-52 (jatko). - -Tübingenissä; paluumatka. - - -Maanantaina tammikuun 26 p:nä 1852 Kihlman saapui Tübingeniin. -Sinnetulo oli oleva käänteentekevä hänen kehityksessään. -Tübingenissä, jota kaupunkia hän ei vielä ollut maininnutkaan, -kun hän joulun edellä suunnitteli vastaisia matkojaan, hän näet -professori J. T. Beckissä tapasi sen uskon miehen ja opettajan, -jota hän jonkunlaisella aavistavalla kaiholla oli etsinyt. Monesta -kertomukseen liittämästämme Kihlmanin lauselmasta on ilmennyt, -miten innokkaasti ja johdonmukaisesti hän harrasti uskonnollisten -tietojensa syventämistä raamatun s.o. Jumalan sanan perustuksella ja -miten hän pelkäsi joutuvansa harhaan eri puolueitten ja yksityisten -ihmisten mielipiteitten kautta. Kun hän nyt kohtasi miehen, joka ei -ainoastaan yleensä seisonut samalla kannalla, vaan jo oli raamatun -pohjalla rakentanut uskonnollisen järjestelmän, niin onko ihme, että -hän ihastui ja koko henkensä voimalla yritti omaksua mitä oppia, mitä -johtoa tältä opettajalta oli saatavissa. Sitä varten Kihlman jäi -Tübingeniin. - -Koska pian saamme tietää, miten Kihlman mieskohtaisen tutustumisen -perustuksella kuvasi opettajaansa, mainittakoon tässä vain -lyhyesti, että Johann Tobias Beck tähän aikaan oli täyttämäisillään -48 vuotta, että hän lähteneenä vaatimattomasta porvarillisesta -kodista (Balingenin pikkukaupungissa Württembergissä) m.m. -äidin vaikutuksesta, joka ei koskaan saanut kylläänsä raamatun -lukemisesta, jo poika iässä oli valinnut elämänuransa ja Urachin -seminaarissa ja Tübingenin yliopistossa, osaksi -- kivulloisuuden -takia -- mitä koettelevimmissa oloissa, valmistunut papiksi sekä -että hän, toimittuaan yhdeksän vuotta pappina Waldthannin pienessä -maalaisseurakunnassa, 1836 oli kutsuttu yliopiston opettajaksi -Baseliin ja sieltä 1843 muuttanut Tübingeniin, missä samalla kertaa -oli vakinainen teologian professori yliopistossa ja saarnaaja. -Kuinka korkealle hänet asetettiin asiantuntijain keskuudessa, -huomaa Bonnin professorin, K. I. Nitzschin arvostelusta, että -nykyajan teologeista ei yksikään raamatun tuntemisessa vetänyt -vertoja Beckille ja sveitsiläisen teologin K. R. Hagenbachin -lauseesta: Luteruksen jälkeen ei kukaan ole pystynyt semmoisella -urkujensoittoa muistuttavalla voimalla tarttumaan Jumalan sanan -soittimiin kuin Beck. [_Eero Hyvärinen_, Johan Tobias Beckin -elämäkerta, Helsingissä 1906. Tästä kirjasesta voi suomenkielinen -lukija oppia tuntemaan Beckin elämänvaiheet ja toiminnan laadun.] --- Niistä ja muista samankaltaisista arvosteluista päättäen oli -Beckillä jos kellään uudenaikaisella teologilla edellytykset -suurisuuntaiseen kirkolliseen uudistajatoimeen, mutta siihen hän ei -milloinkaan pyrkinyt. Päin vastoin eli hän hiljaista, yksinäistä -opettaja-elämää saaden verraten vähän kannatusta ympäristöltään. -Kumminkin kerääntyi hänen kateederinsa juurelle yhä enemmän hartaita -kuulijoita ei ainoastaan Saksasta, vaan aikaa voittaen kaikista -europpalaisista ja kaukaisemmistakin maista, missä protestantteja -elää, ja kaikissa oppilaissaan Beck, huolimatta siitä, että -hän ulkonaiselta olennoltaan oli enemmän karkealuontoinen kuin -rakastettava tavallisessa merkityksessä, herätti syvintä kunnioitusta -ja rakkautta. Näin todistaa Kihlman, ensimäinen suomalainen Beckin -oppilaista, ja niin myös J. A. Cederberg [_J. A. Cederberg_: En -blick på J. T. Becks riktning i Finland. Teol. Aikakausk. 1909. siv. -136 ss.], joka monen muun jälkeen viimeisenä meikäläisenä kuuli -hänen opetustaan 1877-78. "En ole ennen enkä myöhemmin", lausuu -jälkimäinen, "nähnyt semmoista profeetallista personallisuutta kuin J. -T. Beck oli. Bengelistä on sanottu, että hänellä oli jotakin autuasta -ijäisyysvaloa kasvoissaan; saman syvän, vakavan ijäisyysvaikutelman -sai Beckistäkin." - - * * * * * - -Ensi iltapäivänä -- jonka Kihlman luultavasti vietti yksin vieraassa -kaupungissa -- hän sanoo vähän kärsineensä "Ystadin tautia" s.o. -koti-ikävää, josta hän Saksassa yleensä oli ollut vapaa. Hän oli -ottanut asunnon hotellissa "Zum Printz Carl", missä sitten asui -kesään asti, nähtävästi eläen aika mukavasti. Eineeksi hän joi -pari kuppia islanninjäkälästä ja lakritsijuuresta keitettyä teetä, -päivälliseksi hän söi kaksi, jopa joskus kolmekin lajia liharuokaa -sekä lääkärin kehotuksesta juomalasin (ei päihdyttävää) viiniä, ja -illalliseksi liemiruokaa taikka pihvipaistia sekä pullon olutta, -joka hänestä oli verrattomasti parempaa kuin Suomessa saatava. -Tästä ravintojärjestyksestä sekä tietenkin lauhkeasta ilmanalasta -hän toivoi, eikä turhaan, terveytensä parantuvan. Vanhemmilleen hän -tosin kirjoitti, ettei hänen terveytensä ollut mainittavasti parempi, -jollei huonompikaan: jos hän veisasi pari virttä, tunsi hän jo -olevansa väsynyt; tuskia hänellä ei sentään ollut eikä käveleminen -erittäin hengästyttänyt häntä. Täysin terve hän ei siis ollut, mutta -siitä huolimatta Kihlman kokonaan antautui henkisiin harrastuksiin. - -Seuraavat päiväkirjaotteet osottavat, miten Kihlman perehtyi uuteen -ympäristöönsä ja elämäänsä: - -_Tammikuun_ 27 p. "Kuulin Beckin luennoivan dogmatiikkaa ja -Efesiläiskirjeestä. Hän ei hävennyt paikoittain esitykseensä liittää -sydämeen tunkeutuvia kehotuksia. Semmoista en ole koskaan kuullut -kateederista. Milloin alentuvat oppineet meillä niin alhaalle? -Kävelin Ege ja Klett ystävien kanssa, joihin olin tutustunut -Lämmertillä. Puhuttiin repetenttitoimesta." - -28 p. "Kuulin jälleen Beckiä Kristuksen synnittömyydestä. Sain -selityksen yhteen arvoitukseen, joka on ollut minulle hämärä ja -johon turhaan olen hakenut valoa. -- I.p:llä kävelin Beckin, -Egen ja Klettin kanssa [jälkimäiset olivat kai esittäneet hänet -professorille]. Keskusteltiin nykyajasta ja tulevaisuudesta: kaikki -liha on häviävä, kaikki kansat ovat kuritettavat." - -29 p. "Illalla kokous erään ylioppilaan luona. Ege puhui lämpimästi -ja nöyrästi Mark. Ev:n 14: 1-25:stä. Seurassa oli noin 20 -ylioppilasta. Oi! oli aika, jolloin istutus, nuori ja kukoistava, -nousi Helsingissäkin. Silloin kokoonnuttiin samoin ja oltiin iloisia -ja onnellisia Jumalassa, vapahtajassa. Mutta sitten tapahtui, että -varustauduttiin maailmaa vastaan, osaamatta olla varuillaan itseänsä -ja ystäviänsä kohtaan. Jälkimäiseltä puolelta näet vihollinen -hyökkäsi. Ihmissana ja -kunnioitus johti pois Jumalan sanasta, -ja samalla hävisi hengellinen voima. Puolue-etujen, yksityisten -inhimillisten aatteiden ja toivomusten vuoksi uhrattiin Jumalan pyhä -asia." - -31 p. "Kuuntelin a.p:llä prof. Landererin luennon dogmien -historiassa. Illalla Ege, Klett ja prof. Schmid alakerran -ravintolasalissa. Kysymys Palestinan matkasta -- evättiin." - -_Helmikuun_ 1 p. "Kuulin ensikerran prof. Beckin saarnaavan. Teksti -Joh. 4: 15-26. Ihmiset ajattelevat usein, että kaikki jumalanpelko -on hyvä. Mutta niin ei ole laita. Niiden, jotka rukoilevat Isää, -tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Saarna oli hyvä, mutta olin -parempaa odottanut. I.p:llä luin Bengelin puheita ja veisasin -muutamia virsiä. Aina tulee minusta Jumala niin suureksi ja ihanaksi, -maailma niin pieneksi ja turhaksi, ijäisyys niin tärkeäksi ja taivas -niin toivottavaksi, kun luen Bengelin ilmestyksestä. -- Illalla -olivat Ege, Klett ja Schmid minun luonani. Ege kuvasi kohtauksia 1848 -v:n vallankumouksen ajoilta. Oli opettavaa ja mielenkiintoista. Kansa -oli uhmailevaa ja ylimielistä vallankumouskiihkossaan, mutta kun -huhu vihollisesta levisi, oli rohkeus poissa, kuoleman pelko valtasi -uhmailijat. -- -- Kansa ei ole sen jälkeen parantunut, tarvitaan vain -kipinä, niin on kaikki taas ilmitulessa." - -3 p. "Aloin lukea Stierin: Efesiläiskirje sekä Beckin [Die -christliche] Lehrwissenschaft [nach den biblischen Urkunden]." - -4 p. "Kävin Eforus Hofmannin luona, hyvin kohtelias. Puhuttiin -virolaisista oloista: talonpojat itse tahtoivat muuttaa uskontoa, -syystä että heidän evankelisina täytyi maksaa niin suuria veroja. -Papit laiminlöivät heitä ennen (juttu papista, joka löi vetoa -aatelismiehen kanssa, kumpi heistä söisi enemmän, jälkimäinen kuoli, -ja pappi löi lukkarin kanssa korttia ruumisarkun päällä). Myöskin -suomalaisista oloista: luterilaisessa kirkossa aina eri mieliä -vanhurskauttamisopista. I.p:llä kävin prof. Schmidin luona." - -5 p. "Kävin prof. Beckin luona." [Silloin tapahtui se keskustelu -Suomen oloista, jonka Kihlman, niinkuin alempana näkyy, selosti -kirjeessä Essenille.] "I.p:llä Klett luonani. Sain häneltä -vahvistusta mielipiteilleni eri henkilöistä. -- -- -- Eihän saa -noudattaa mieskohtaisia vaikutelmiaan, sillä helposti tapahtuu, että -tekee itsensä malliksi ja tahtoo muovailla kaikki oman mielensä -mukaan, jopa voi tulla siihen, että ankarasti arvostelee toisia -ihmisiä vain sen vuoksi, että heillä on toisenlainen mielenlaatu; -mutta ei pidä myöskään halveksia salaista varoitusta taikka -houkutusta, jonka tuntee sisässään. Olen usein huomannut sen olevan -perustetun."-- - -6 p. "Beck luennoi taas voimallisesti ja suolaisesti vuorisaarnasta." - -8 p. "Kuulin Palmerin [Christian von Palmer (1811-1875) v.sta 1852 -teologian prof. Tübingenin yliopistossa. Erittäin etevä ja mainehikas -opettaja käytännöllisessä teologiassa; hänen oppikirjojaan tässä -aineessa on paljon käytetty meilläkin.] saarnaavan, melko hyvin. -I.p:llä saarnasi Klett. -- Illalla konsertissa, jossa esitettiin -[Spohrin] oratorio Die letzten Dinge. Ihania kohtia, esim. kvartetti -Selig sind die etc." -- -- -- - -Näin Kihlman eli Tübingenissä, ja samassa kirjeessä (noin 15/2), -josta olemme ottaneet kuvauksen Lämmertillä käynnistä, hän kooten -vaikutelmansa kirjoittaa Essenille: "En ajatellut oikein edullisesti -Beckistä, syystä että olin kuullut hänen olevan antipietisti -ja vieläpä antiluterilainen, mutta otin huomioon, että hänestä -sanottiin, että hän seisoi raamatun pohjalla. Nyt olen kolme viikkoa -kuullut hänen luennoivan, ja käynneillä mieskohtaisesti tutustunut -häneen. Minun täytyy sanoa: on totta, että hän on pietismin ja -luterilaisuuden vastustaja. Ja kuitenkin hän on mitä radikaalisin -pietisti ja oikea luterilainen, mutta, huomaa, alkuperäisessä -merkityksessä. Pietisti, sikäli kuin hänestä kristinusko ilman -elämää ei ole kristinuskoa ollenkaan, ja luterilainen, sikäli kuin -Jumalan sana hänelle on ainoa ja pätevä auktoriteetti. Professori -Beck on kerrassaan tavaton mies, itsenäinen, eheä teologi ja -kristitty. Hän ei ole mies, jolla on yksityisiä mielipiteitä -ja aatteita, vaan kaikki, mitä hän ajattelee ja puhuu, on mitä -tarkimmassa keskinäisessä yhteydessä. Siinä ei näyttäydy kokoelma -yksityisiä totuuksia, vaan orgaaninen kokonaisuus, missä jokainen -yksityinen totuus luonnollisesti johtuu kokonaisuudesta. Mutta sekä -kokonaisuus että yksityiskohdat on otettu Jumalan sanasta. Ja -- -mikä on hänessä tunnusmerkillistä -- kaikki totuudet tulevat hänen -suussaan käytännöllisiksi. Sen vuoksi ovat hänen luentonsakin niin -ihania, ettei koskaan lähde niiltä ilman että on saanut jonkun -sydämeen menevän varoituksen. Niin, varoituksia hän antaa, eikä -hän säästä rangaistuksiakaan, mutta evankeliumia ei saa paljon -kuulla. Kuvaavaa on mitä hän kerran lausui: Kristuksen suusta ei -kuultu monta 'ah', mutta sitä vastoin hän huusi 'voi'. Pohjoismaissa -pidettäisiin Beckiä mitä täydellisimpänä lainsaarnaajana. Hän -ei ainoastaan taistele voimakkaasti hentomielistä (sentimental) -hengellisyyttä vastaan, joka ei osaa puhua muusta kuin 'rakkaasta -vapahtajasta' (der liebe Heiland), vaan hän sanoo suoraan, että -pyhyys se on, joka ratkaisee, tuleeko ihminen autuaaksi vai eikö. -Hän on siis mystikko, mutta sanan paremmassa merkityksessä. Hän on -Saksan suola. Hänen ja koko pietistisen suunnan välit ovat kireät, -sen vuoksi että se hänen mielestään monenlaisilla ulkonaisilla -puuhillaan turmelee vanhan pietismin; lukuisilla kirjasillaan ja -sanomillaan se vetää kansan Jumalan sanasta, suunnitelmillaan Jumalan -valtakunnan edistämiseksi se kääntää mielet ulospäin. Sen vuoksi -hän ei voi kärsiä sellaista kristinuskoa. Ja mikäli ymmärrän asiaa -olen sitä mieltä, että hän on oikeassa. Esiintymistavaltaan hän on -karkea: ei mitään kohteliaisuuksia, mutta se mitä hän sanoo, lähtee -rehellisestä mielestä. Saattaa olla vakuutettu siitä, ettei hän -lausu muuta kuin mitä ajattelee. Hän on totuuden mies, eikä totuus -aina ole erittäin kohtelias. Koko hänen olennossaan on jotain, joka -vahvasti muistuttaa Ternströmiä. Olen sydämestäni iloinen, että olen -oppinut tuntemaan tämän miehen ja kiitän Jumalaa, että hän on vienyt -minut Kruununkylästä tänne. Todellakaan en lähtiessäni kotoa tiennyt -tapaavani semmoista helmeä, mutta Jumala, joka tiesi mitä tarvitsin -ja missä tarpeeni voisi tulla tyydytetyksi, on varmaan johtanut -askeleeni tänne. Ainoa mikä minua huolestuttaa on kysymys, eikö Beck -sentään liene yksipuolinen. Mutta en ainakaan vielä voi varmasti -sanoa, onko niin laita: täytyy tuntea koko hänen järjestelmänsä, -ennenkuin voi arvostella sitä." - -"Vaikka olen iloinen täälläolostani, älä kuitenkaan luule, että -minulla on ollut makean leivän päiviä. Sillä Beckin mielipiteet -eivät ole mitään ulkokohtaista, jolla voi hetkisen huvitella sitten -etsiäkseen jotain uutta. Ei, ne ovat enemmän kuin mielenkiintoisia, -ja minuun ne ovat tehneet syvän vaikutuksen. Olen tuntenut itseni -pakotetuksi tarkoin tutkimaan elämääni, Stuttgartissaoloni siihen -luettuna." -- Nämä sanat ovat johdantona kuvaukseen pitkästä -itsensätutkimuksesta, johon Kihlman on antautunut saadakseen -selville, mitä raamattu tarkoittaa "väärillä profeetoilla". Hän -myöntää olleensa yksipuolinen ja puutteellinen saarnaaja, mutta hän -ei ole osannut aavistaakaan, että kenties hänkin on voinut olla -väärä profeetta. Ei ole aivan mahdotonta, että kumminkin sekä hän -että hänen ystävänsä ovat voineet olla väärien profeettojen ryhmää, -sillä raamatussa ei suinkaan sanota, että ne välttämättömästi ovat -tahallisia pettureita. Tutkimalla eri raamatunkohtia tulee hän sitten -siihen päätelmään, että hän puolueeseen kuuluvana mahdollisesti ei -ole aina kyennyt erottamaan Jumalan ja ihmisten asiaa toisistaan, -ja on siten tullut johtaneeksi muitakin harhaan. Kumminkin "tiedän, -että ainakin viime aikoina olen koettanut saarnata mahdollisimman -uskollisesti tekstin mukaan, että sydämestä olen tahtonut viedä -ihmiset minun luotani Kristuksen luokse, että olen vihannut -ihmiskäskyjä ja -sääntöjä. Mutta sittenkin on varmaan välttämätöntä -kaivaa niin syvälle kuin kykenee, pelkäämättä katkerimpiakaan -löytöjä. Monet rangaistukset, joiden Jumala on antanut kohdata meitä, -pappeja, ovat epäilemättä tarkoittaneet sitä, että me vakavasti -kysyisimme: mitä Sinulla on meitä vastaan? Tätä kysymystä olen -miettinyt vaimoni kuolemasta saakka. Luulen olevani asian perillä." -- - -Kihlman kertoo sitten Beckin kanssa puhuneensa kotimaisistakin -oloista. "Minä sanoin, että toivorikas herätys oli rappeutunut, -hajaantunut puolueisiin, jotka kiivaasti taistelivat keskenään, -sekä että minä ja muutamat muut opettajat olimme väsyneet -puoluetaisteluihin ja puoluehenkeen. Emme voi kauemmin hyvällä -omallatunnolla alistua siihen mitä toinen tai toinen puolue säätää, -mutta emme sentään tahdo perustaa uutta puoluetta. Siitä syystä on -meistä asemamme varsin vaikea: emme tahtoisi erehtyä toiseen eikä -toiseen suuntaan, vaan vaeltaa keskitietä. Haluatko tietää, mitä -hän vastasi? Pääsisällys oli tämä: 'Kiittäkää Jumalaa, että osaatte -erottaa toisistaan Jumalan asian ja puolueasiat! Sitä eivät kaikki -ymmärrä, eivät edes parhaimmat kirkonmiehemme. Meidän ja totuuden -pahimpia vastustajia eivät ole uskottomat, jotka kieltävät totuuden, -vaan ne, jotka sekottavat valhetta totuuteen. Ja sitä tekevät -tavallisesti kaikki puolueet. Tämä ei ole mitään uutta: niin on ollut -ennenkin, ja raamattu todistaa, että asiat eivät parannu lopulla, -vaan pikemmin pahentuvat. Älkää siis tahtoko auttaa asiaa, siten -te vain aikaansaatte uuden puolueen. Kaikkein vähimmin hyödyttää -esiintyä julkisesti esim. julkaisemalla joku taistelukirja. Siitä ei -seuraa muuta kuin että joukko ihmisiä hyväksyy teidän mielipiteenne, -he riemuitsevat siitä, että toisten heikot puolet on paljastettu, -he ryhmittyvät ympärillenne, ja silloin teilläkin on joukkue, ja -uusi puolue on valmis. Julistakaa vain uskollisesti totuutta ja, jos -toimintanne kohtaa vastarintaa, älkää silloin väistykö. Sillä on -Jumalan tahto täytetty eikä teidän tarvitse mennä edemmäs. Kumminkaan -ei niiden, jotka ovat yhtä mieltä, pidä puoluepelosta pidättäytyä -kokoontumasta, yhdessä viljelläkseen Jumalan sanaa.' Kun minä -huomautin, että uskollinen opettaja ehkä saa työskennellä turhaan, -samalla aikaa kun puoluemiehet voittavat paljon liittolaisia, -vastasi hän: 'Älköön se saattako teitä eksyksiin: yksinäinen ei -sentään ole jäävä lapsettomaksi. Herra on tulemisessaan tunteva nämä -harvat ja keräävä ne taivaalliseen valtakuntaansa. Tyytykää siihen.' -Semmoista ja muuta hän puhui. Se on sanasta sanaan sopusoinnussa -sen kanssa mitä Sinä kirjoitat. Eihän minun mielestäni kysymykseen -kaikkine erityiskohtineen vielä tällä ole vastattu; mutta arvatenkin -voidaan yksityisseikat helpommin selvittää, kun kerran ollaan varmat -periaatteista. Ja nämä ovat mielestäni nyt ilmitulleet." - -"Tarkasta nyt, rakas appi-isä, mitä olen kirjoittanut ja anna minun -tietää, mitä siitä ajattelet. Jumala varjelkoon Sinua totuudessaan! -Mikä armo onkaan osaksemme tullut, että Jumala on avannut silmämme! -Miten onnelliseksi voimmekaan tulla, jos vain avaamme sydämemme -niin, että totuus saa sulautua olentoomme! Mutta myrskyistä ja -rankkasateista emme pelastu." -- - - * * * * * - -Kihlmanin lähin seuraava kirje (28/2) on osoitettu Ingmanille ja -koskee miltei yksinomaisesti kotimaista herännäisyyttä. Ingman oli -näet selostanut erään keskustelun Julius Berghin ja hänen välillään -rouva Malmbergin hautajaisissa, ja se antaa Kihlmanille aihetta -pitkään kriitilliseen tarkasteluun. Yleensä hän on tyytymätön -Berghin avonaisuuden puutteeseen, vaikka hän nyt, niinkuin ennenkin, -julkilausuu suuren kunnioituksensa häntä kohtaan. Merkillisintä koko -keskustelussa näyttää olleen, että Bergh -- vastoin sitä mitä ennen -oli väitetty (niin sekä L. Stenbäck että A. Ingman lentokirjasissaan -1840-luvun alkupuolella), että näet herännäisyys ei opettanut mitään -uutta -- oli lausunut, että Paavon oppi oli Luteruksen yksipuolisen -uskon saarnaamisen ja pietistien pyhyyden opin välitys. "Olenhan -minä aavistanut", sanoo Kihlman tämän johdosta, "ja viime aikoina -älynnytkin, että se [Paavon oppi -- 'Gubbianismen'] tahtoo olla -vastalause molempia noita suuntia kohtaan (niinkuin muistaakseni -Granfeltkin kuvaa sen); mutta hyvä on tietää asia sen omasta suusta. -Paavon oppi tahtoo siis ei ainoastaan, niinkuin pietismi, parantaa -rappeutunutta kristinuskoa (niin olen kuitenkin kauan luullut ja -kenties moni muu minun kanssani); se tahtoo jotain enemmän: se -tahtoo olla korjattu (förbättrad) laitos pietismiä." -- Toinen -tärkeä kohta oli Berghin huomautus, "että oli sokeutta väittää, -että ukko ei esittänyt oppia armontilasta". Kihlman ei epäillyt -Berghin puhuvan vakaumuksestaan; tämä nimittäin "tunsi ukon ja -hänen oppinsa paremmin kuin me". Näin johtuu hän m.m. seuraaviin -muistutuksiin: "Jollemme oikein tunne ukkoa eikä hänen oppiansa -- -mikä kyllä on mahdollista -- niin seuraa siitä myöskin, ettemme -ole voineet olla hänen täydellisiä oppilaitaan. Ei hän myöskään -ole koskaan hyväksynyt meitä. Päinvastoin on hän usein ollut hyvin -tyytymätön Pohjanmaahan: milloin on sanottu 'Rantapapeista', että -he saarnasivat 'Hedperkin uskoa', milloin taas (ja niin useimmin), -että he ovat 'lainsaarnaajia'. Savon ja Pohjanmaan kireät välit on -tunnettu. Minusta on senvuoksi suuri erehdys, jos tahdotaan pitää -savolaista ja pohjalaista kristinuskoa samana." -- -- -- Omasta -puolestaan lausuu Kihlman, että hänessä ei ole mitään "katkeruutta -ei ukkoa eikä Juliusta kohtaan". Päin vastoin toivoo hän sydämestään -pysyvänsä ystävyyssuhteessa heihin. "Ukkoa kohtaan on minulla -vielä jonkunlainen kunnioituksen tunne, kun muistelen hänen -terävänäköisyyttään tekopyhyyteen nähden. Hänen juoppoudestaan en ole -täysin vakuutettu: olen kyllä nähnyt hänen ottavan ryyppyjä (snapsa), -mutta en koskaan ole nähnyt häntä päihtyneenä." - -Ainoastaan jälkikirjoituksessa Kihlman lausuu muutaman sanan -nykyisistä oloistaan: "Luottamukseni prof. Beckiin ei ole vähentynyt. --- Minä luen hänen Chr. Lehrwissenschaftinsa 1:stä osaa: Die Logik -der chr. Lehre. Hänen tyylinsä on kovin raskas, lauseet joskus -äärettömän pitkiä (kaksikin lehteä!). Alituiset raamatun otteet -lisäävät lukemisen vaivaa. Mutta vakava tutkiminen ei ole haitaksi. -Toivon oppivani tältä mieheltä enemmän kuin jos hätäisesti oppisin -tuntemaan kaikki Saksan pietistit ja vanhaluterilaiset y.m. Ah, -kunpa olisit täällä! Sinä tuntisit itsesi varmaan vedetyksi tämän -vastenmielisen (frånstötande) miehen puoleen." -- - - * * * * * - -Ei ole aivan harvinaista, että nuori mies, joka on suorittanut -jonkun akateemisen tutkinnon ja sen jälkeen saanut viran ja aseman -yhteiskunnassa, vielä palaa yliopistoon jatkaakseen opintojaan. Kun -niin tapahtuu, on kuitenkin tavallista, että päämääränä on toinen tai -toinen uusi tutkinto, joka joko on korkeamman viran ja edullisemman -aseman ehto taikka avaa suorittajalleen kokonaan uuden uran. Sitä -vastoin on poikkeus, että joku uudelleen ryhtyy yliopistollisia -lukuja harjoittamaan yksistään syventääkseen tietojaan, tietoja, -jotka ovat virallisesti korkeimmalla arvosanalla hyväksytyt, mutta -jotka hän itse on huomannut pintapuolisiksi, riittämättömiksi. -Semmoinen poikkeus tavallisuudesta oli Kihlmanin tapaus. Tübingenissä -hän nyt eli oikeaa ylioppilaselämää. Hän kävi säännöllisesti -luennoilla tehden niistä tarkkoja muistiinpanoja ja sillä välin hän -kotona ahkerasti lueskeli alaansa kuuluvaa kirjallisuutta, joka, -niinkuin hänen omista sanoistaan huomaa, ei ollut helpointa laatua. -Illoin ja muulloinkin, milloin väsymys vaivasi, hän seurusteli -repententtien Egen ja Klettin sekä tuttujen ylioppilaiden kanssa. -Nämä kävivät hänen luonaan samoin kuin hän etsi heidän seuraansa -- -ja kun heidän harrastuksensa olivat samansuuntaisia, ei virkistävän -keskustelun aiheita puuttunut. Paitsi nuorempien toveriensa kanssa -Kihlman seurusteli opettajansakin, prof. Beckin kanssa. Tämä kutsui -hänet toisinaan kotiinsa, mutta sen ohella he jotenkin säännöllisesti -pari kertaa viikossa tekivät yhdessä yhden tai kahden tunnin -kävelyjä. Varsinkin näillä kävelyillä oli Kihlmanilla tilaisuus ottaa -puheeksi kysymyksiä, jotka häiritsivät hänen rauhaansa. - -Miten täsmällinen mies Kihlman olikaan, ei hän matkansa loppupuolella -enää jaksanut päiväkirjaansa merkitä päivän tapahtumia niin tarkoin -kuin alussa. Eikä se lainkaan ole ihmeellistä, kun ajattelee hänen -kirjeenvaihtoansa. Useat hänen kirjeensä ovat vieneet kukin ainakin -pari päivää, ja ne ovat selvästi ajatellun sisällyksen, laajuuden -ja käsialan huolellisuuden puolesta aivan harvinaisia. Liikaa olisi -ollut kaksi kertaa kirjoittaa samat seikat. Kumminkin tapaamme -päiväkirjassa muutamia esimerkkejä hänen keskusteluistaan Beckin -kanssa, joihin hän kirjeissään tuskin on viitannutkaan. - -_Helmikuun_ 15 p. -- "Olin kutsuttu prof. Beckille. Raittiuspuuha -tuli puheeksi. Beck hylkäsi sen samoin kuin nykyajan muutkin -erikoiset keinot, joilla tahdottiin auttaa mitä ei voida auttaa. -Olisi valvottava, että olemassa olevia lakeja noudatetaan: jokaista -päihtynyttä olisi rangaistava ja tuntuvasti. Varsinkin olisi -kapakoitsijoita ja ravintoloitsijoita pidettävä ankaran tarkastuksen -alaisina. Siten päihtyminen tulisi yleisessä tietoisuudessa synniksi. -Se olisi kunnollista ja lähintä; jollei siten voida hävittää pahaa, -niin on se kärsittävä rangaistuksena. Mutta ihmisystävämme ja -uudenaikaiset maailmanparantajamme eivät voi mukautua semmoiseen -parannuskeinoon; he näkevät puutteen, kurjuuden ja surkeuden, ja -sitä nämä velttiöt eivät saata katsella: se on välttämättömästi -muutettava. He lähtevät siis alusta alkain väärästä periaatteesta. -Nyt eivät vanhat keinot enää kelpaa, sillä siten jää vielä jotain -kärsittäväksi, eikä ankaruus heitä miellytä. Sen vuoksi on etsittävä -jotain uutta ja keinotekoista. Niin ovat raittiusyhdistykset -syntyneet. Ennen oli meillä luonnollinen paha; näiden keinojen kautta -aikaansaadaan keinotekoinenkin paha, joka on entistä pahempi. Niin -esim. olemme raittiuspuuhan kautta saaneet sen pahan, että pidetään -ansiona olla juomatta. Se näet ei enään ole velvollisuus, vaan -jotain vapaaehtoista, mielivaltaista. Siten semmoiset yhdistykset -heikontavat siveellistä tietoisuutta." -- - -18 p. Kävely prof. Beckin kanssa. "Keskusteltiin köyhäläisyydestä -(pauperismista), joka viime syksyn tulvien johdosta yhä leviää. -Kolmasosa väestöä, joka ennen kykeni elättämään itseänsä, vajoo -nyt köyhien luokkaan. Beck ei hyväksynyt hallitusta; sen tulisi -hänen mielestään määrätä omaisuusvero. Kun hätä on niin suuri, -oli se välttämätöntä. Kun kolmasosa väestöä ei voi elättää -itseään, on omaisuus jaettava. Köyhillä on oikeus elää, eivätkä -he ole velvolliset kuolemaan nälkään. Mutta sen sijaan että -heidän oikeutettuja vaatimuksiaan tyydytettäisiin jätetään heidän -elättämisensä yksityisen hyväntekeväisyyden asiaksi. Siitä seuraa -kahdenlainen paha, toinen, että köyhän täytyy lahjana vastaanottaa -mitä hänellä on oikeus saada, ja toinen, että varakas lukee -ansiokseen sen, mikä on hänen velvollisuutensa. Järjestetään -yhdistyksiä ja toimenpiteitä, jotka jälleen, niinkuin ainakin, -vain enentävät pahaa. Yhdistykset auttavat vain niitä, jotka ovat -avustuksen arvoisia; mutta mitä on arvottomien tekeminen? Kerjätäkö? -Silloin saavat raippoja. Varastaako? Niin, silloin eivät ainakaan -saa raippoja, vaan ruokaa, lämmintä, asunnon j.n.e. Sillä semmoinen -on asian laita: köyhien tähden ei tahdota verottaa maata, vaan kyllä -rikollisten tähden. Köyhä ei voi menetellä viisaammin kuin tehdä -itsensä syypääksi rikokseen. Niin nurinkurisia ovat lait. Jollei hän -sitä tee, ei hänellä ole muuta valittavana kuin kuolema. Teollisuutta -ja kauppaa edistetään köyhien kustannuksella. Ei suolaakaan heille -suoda samasta hinnasta kuin ulkomaalaisille." -- - -"Myöskin oli puhe kirkosta, joka Beckin käsityksen mukaan käsittää -kaikkiin maihin hajaantuneet uskolliset. -- Luterusta Beck kiitti -varsinkin sen vuoksi, että hänessä taivaan ja maan, Jumalan ja -ihmisen vastakohdat ovat niin terävät (skarpa). Hän valitti, että -Luterus täällä Württembergissä on aivan tuntematon." -- -- - -28 p. Kävelyllä puhuttiin ensimäisistä kristityistä. Kihlman -kysyi, minkälaisiksi oli heitä kuvitteleminen? Olivatko he todella -niin erinomaisia kuin tavallisesti luullaan? Eivätkö apostolien -varoitukset ja kehotukset osoittaneet, että asiat eivät sentään -olleet niin hyvällä kannalla? Beck vastasi, että varmaankin -voidaan heidät asettaa liian korkealle, jos luullaan heidän -yksityiskohdiltaankin olleen ihanteellisia. Kumminkin oli heissä -periaate varma, he olivat periaatteellisesti muuttuneita. Totuuden -elämä Jumalasta ja Jumalassa oli heissä olemassa, ja siinä kohden -he siis olivat ihanteita. Apostolien kehotukset eivät ole niin -käsitettävät kuin jos ne esitettäisiin nykyaikana. Nyt päätettäisiin, -että joku jo ilmennyt paha on antanut aihetta niihin. Mutta toisin -oli silloin. Apostolit tarttuivat pahan juureen, tietäen että pahan, -juuri ei vielä ollut poiskitketty. Sentähden esitettiin kehotukset -estämään pahan kasvua. -- -- -- Varoitukset tekopyhyyttä, vääriä -veljiä, vääriä profeettoja vastaan tarkoittivat siis vastedes tulevaa. - -Sen jälkeen tuli kirkkohistoria puheeksi. Beckin mielestä oli siinä -uusi tie raivattava, sillä meillä ei vielä ole raamatullisten -periaatteiden mukaista kirkkohistoriaa. Mutta sen, joka on osaava -kirjoittaa kirkkohistorian raamatun tapaan, täytyy voida raamatusta -käsittää Jumalan valtakunnan peruslait. Kronologiset ynnä monet -muutkin seikat voisi jättää toisten huoleksi; sitä vastoin oli -esityksessä huomioon otettava yksityisiä ilmiöitä ja henkilöitä -(samoin kuin raamattu ei kerro koko kansoista, vaan yksityisistä: -Abrahamista, Isakista y.m. ja niin tehden usein käy erikoisseikkoihin -käsiksi) katsoakseen, ovatko heissä Jumalan valtakunnan tunnusmerkit -tavattavissa. -- -- - -Kihlman kysyi edelleen, oliko Beckillä sama käsitys ennustuksista -kuin Bengelillä ja Roosilla. "Beck sanoi heidän olleen yksipuolisia: -he kuvittelevat paavin olevan antikristus, ikäänkuin ei meillä -olisi antikristuksia evankelisessa kirkossamme. Ei ole sanottu, -että antikristus tulee olemaan joku henkilö. Sanoohan Johannes, -että monta antikristusta on tuleva, eikä synninihmistä tarvitse -käsittää henkilöksi enemmän kuin vanhaaihmistäkään. Mutta sen kautta -aikaansaatiin paljon vahinkoa: kansa odottaa nyt antikristusta -Napoleonissa taikka paavissa eikä huomaa sitä valhekristusta, joka -sen keskellä kehittäytyy antikristukseksi." -- Kun Kihlman vielä -huomautti, miten useimmilla teologeilla, vaikka he monessa kohden -ovatkin uskollisia, on joku mieliaate, jonka tähden he osittain -uhraavat totuutta, vastasi Beck: "Mistä johtuvat nämä mieliaatteet? -Tahdotaan tietää enemmän kuin ymmärryksen määrän mukaan voidaan -tietää. Silloin ruvetaan tutkimaan yhtä asiaa, ja kun siitä on -saatu joku ajatus tai käsitys, rakastetaan sitä sen vuoksi, että se -on oma. Minut on pelastanut se, etten koskaan ole tahtonut tietää -enemmän kuin mitä voin tietää sen johdosta mitä jo tiesin. Sen, -mikä ei luonnollisesti seurannut esillä olevasta, jätin vastaiseksi -vieraana itselleni. Minä saattaisin kai myöskin tietää yhtä ja toista -ilmestyskirjaan nähden, mutta sen selittäminen olisi viimeinen -työ, mihin ryhtyisin. Hengstenberg samoinkuin muutkin katsovat -tärkeimmäksi voida osoittaa, missä ja milloin ennustus täyttyy, mutta -he unohtavat ensimäisen kysymyksen: mitä merkitsee se tai se, esim. -peto? Ensimäinen tehtävä olisi karakterisoida se." -- -- - -Paitsi näitä keskusteluja on päiväkirjaan merkitty ainoastaan kaksi -muuta. Edellinen niistä, maaliskuun 5 p:ltä, osottaa, että Kihlmanin -ja Beckin väli jo oli tullut läheiseksi. Heidän yhdessä kävellessään -kertoi näet Beck nuorelle ystävälleen piirteitä elämästään ja m.m. -miten hän vaimonsa ja lapsensa kuoleman kautta oli tullut johdetuksi -siihen, että hän todella uskoi tulevaiseen elämään, ja miten samalla -uusi maailma eikä vain uusia aatteita oli hänelle selvinnyt. Tähän -Kihlman vastasi kertomalla oman elämänsä vaiheet, jonka ohella -hän myöskin selosti Paavo-ukon opin. -- Jälkimäinen ja viimeinen -muistiinpantu keskustelu tapahtui s.k. 12 p:nä. Silloin tuli m.m. -lastenkasvatus puheeksi, ja siihen nähden Beck lausui yleisenä -ohjeena: "das Böse soll man bezwingen; das Gute nicht erzwingen" -(paha on kukistettava; hyvä ei pakottamalla aikaansaatava). Ei ole -vaikea valmistaa "hyvin kasvatettuja lapsia"; kun taimi ajoissa -taivutetaan, tulee puu minkälaiseksi tahtoo. Mutta nämä hyvin -kasvatetut ovat kuin valkaistut haudat. Heidän sisällään on synnin- ja -maailmanolemus murtumatta, ja, mikä on pahin asia, keinotekoinen -kristinusko estää heitä parantumasta. Nykyajan kasvatusmenettely -kehittää semmoisia ihmisiä. Pahaa ei rangaista, vaan koetetaan -sitä hävittää järkevillä varoituksilla, rakkaudella j.n.e.; sitä -vastoin pyritään kaikin keinoin pakottamaan lapsiin kristinuskoa. -Missä pakko olisi tarpeen, siinä saa vapaus vallita; missä vapaus -olisi paikallaan, käytetään pakkoa. Siitä tulevat iljettävät -kristinuskon epäsikiöt, varsinkin naisten kesken. Maailmallisiin -huvituksiin nähden Beck ei myöntänyt lapsille vapautta. Jollei -pidäkään pakottamalla aikaansaada hyvää, niin tulee kuitenkin torjua -semmoinen, joka estää hyvää. Tässä voidaan kyllä esittää järkeviä -syitä, vaikka ei siten kuin olisi lapsen vallassa hyväksyä taikka -olla hyväksymättä nämä syyt. Lopuksi on kuitenkin lausuttava: minä -olen sinua ymmärtäväisempi ja sinun täytyy mukautua. Yleensä ei -semmoisesta ole tehtävä suurta melua: on toimitettava niin, että -lapset älyävät, ettei heiltä kielletä mitään viatonta huvitusta. -- -Kun Kihlman huomautti, että moni siten ankarasti pidetty kumminkin -säilyttää sisässään turhuudenhalun ja myöhemmin, tilaisuuden -tarjoutuessa, osottautuu paljon pahemmaksi kuin lapsi, joka on -kasvanut vapaammissa oloissa, vastasi Beck: semmoisissa tapauksissa -on miltei aina ei ainoastaan estetty lasta pahasta, vaan myöskin -pakotettu sitä kristinuskoon. Mutta jollei niinkään ole laita, -vaan lapsi, huolimatta luonnollisesta kasvatuksesta (jommoisen -esim. Jumalan kansa Vanh. Testamentissa sai: Jumala ei hävittänyt -syntiä, vaan sulki sen vissien rajojen sisään), kehittyy ilmeiseen -maailmanrakkauteen ja jumalattomuuteen, niin on se kumminkin parempi -kuin tuo salattu pahuus. Ennen minä ihmisten edessä ottaisin vastaan -häpeää lasteni tähden kuin tahtoisin sortaa luontoa (göra intrång -på naturen). Edelliset voivat vielä kelvata taivaan valtakuntaan; -jälkimäiset eivät. Siis _suoraan ja selvään_, se on minun sääntöni. -Jumalanpelko on viisauden alku: kun voi erottaa toisistaan hyvän -ja pahan. Jos noudatetaan sitä tietoa silloinkin kun ei oikein -käsitetä syitä, niin tullaan sentään aikaa voittaen siihen, että -ne käsitetään. Moni on hyljännyt menetystapani, vihdoin kuitenkin -huomatakseen, että se on oikea. - - * * * * * - -Ihminen päättää, Jumala säätää. Pitkin matkaa kävivät asiat toisin -kuin Kihlman oli ajatellut. Niin kun hän matkusti Göteborgiin -lähteäkseen Amerikaan, mutta joutuikin Tranåsiin; niin kun hän -poikkesi Lundiin palatakseen Tukholmaan, mutta suuntasikin kulkunsa -Stuttgartiin; niin kun hän päätti Stuttgartissa antautua teologisiin -opintoihin, mutta tapasikin Tübingenissä kaipaamansa opettajan -ja ohjaajan. Tullessaan Tübingeniin oli hänen aikomuksensa jäädä -sinne kolmeksi viikoksi, mutta hän viipyikin siellä enemmän -kuin puoli vuotta. -- Vasta täällä Kihlman vihdoin sai kauan -odottamansa rahakirjeen ja passin. Lähtiessään Turusta oli hän -varovaisuudesta jättänyt suurimman osan matkarahojaan lehtori -Heikelin haltuun pyytäen, että tämä lähettäisi rahat aikana ja -osoitteella, jotka hän myöhemmin ilmoittaisi. Tukholmasta päin -hän sitte oli tilannut rahat Göteborgiin, mutta miten hän niitä -tiedustelikaan, ei kirje vekselineen -- "selittämättömästä syystä" --- saavuttanut häntä ennenkuin Tübingenissä maaliskuun 2 p:nä -1852. Ja omituista kyllä saapui uusi passikin, jota hän jo oli -odottanut Tranåsissa, seuraavana päivänä. Paitsi pitkää viipymistä -on passiin nähden toinenkin "selittämätön seikka" mainittava. -Kihlman sanoo päiväkirjassaan (3/3 1852) suuresti ihmettelevänsä, -että oli saanut virkavapautta kymmeneksi kuukaudeksi s.o. elokuun 1 -p:ään, vaikka oli pyytänyt vapautta yhdeksi vuodeksi. Tukholmassa -tehdyssä muistiinpanossa puhutaan kuitenkin kymmenestä kuukaudesta --- kuinka on ymmärrettävä tämmöinen ristiriitaisuus? Hänestä oli -"vaikea vastoinkäyminen", että aika oli lyhennetty, sillä nyt hän "ei -ennättäisi tehdä mitään terveytensä hyväksi, ja opintosuunnitelmakin -tulisi supistetuksi". Tositeossa tapahtui sitte kuitenkin, että -Kihlman palasi Turkuun vasta lokakuun 20 p:nä! - -Siinä luulossa, että hänen piti olla kotona 1 p:nä elok. Kihlman -kirjoittaa (7/3) Essenille: "Italian ja Palestinan matkasta ei -tule mitään. Tübingeniin jään ainakin juhannukseksi. Arvaat -kai mikä aiheuttaa tämän päätöksen. Ehkä olisi terveydelleni -tarkoituksenmukaisempaa lähteä merelle. Niin saattaisi lääkäri -arvella. Mutta minä arvelen ruumiin terveyden siinä määrässä -riippuvan sielun terveydestä, etten voi ruumiillisesti parantua -ennenkuin oikea lääkäri Kristus on parantanut sieluni, ennenkuin -olen saanut Jumalan rauhan. Rauhaa taasen en saa, ennenkuin olen -saanut tyydyttävän vastauksen elinkysymyksiini. Lyhyesti: totuuden -löytäminen on terveyteni ehto. Ensiksi tulee minun siis etsiä totuus, -se totuus nimittäin, joka ei ole ainoastaan valoa, vaan myöskin -elämää." -- -- - -Sen jälkeen hän selittää, miksi hän juuri Tübingenissä luulee -löytävänsä totuuden. "Täällä minulla on, mitä monessa paikassa ja -ajassa saa turhaan etsiä, totuuden mies, jonka Jumalan henki ja -ristin koulu, ilman ihmisapua, on kasvattanut, jonka Jumalan oikea -sana on ravinnut, joka on luonnon ja armon lahjoilla rikkaasti -varustettu, oppinut ja hurskas, innokas ja maltillinen, totuutta -hehkuvasti rakastava ja kuitenkin viisas, maailmasta vapaa, -kuulumatta mihinkään puolueeseen. Tiedät että tarkotan professori -Beckiä. Pelkään tosin olevani hätäinen arvostelussani, sillä -saattaahan helposti erehtyä. Mutta Beck ei hiivi pimeässä. Hän -laulaa puhtaita ääniä ja taistelee avokatsein. Huomaa pian kenen -kanssa on tekemisissä ja häneen nähden on arvostelu väleen valmis. -Mikäli tähän saakka olen häntä käsittänyt, uskaltaisin panna toht. -Wieselgrenin, suuren raittiusapostolin ja kristinuskon harrastajan -Ruotsin sivistyneitten kesken, lempeän ja sävyisän Fjellstedtin sekä -rehellisen totuudenrakastajan Ternströmin toiseen vaakakuppiin, -eivätkä he nostaisi toista vaakakuppia, jossa Beck istuisi yksinään. -Tässä on harrastusta, mutta ei ainoastaan paloviinaa vastaan, ei -ainoastaan pahan ilmaisua, vaan pahaa itseään vastaan juuresta -lähtien. Wieselgren tahtoo auttaa maatansa raittiusyhdistyksillä. -Mutta Beck ymmärtää, että on yksi ajan perusvirheitä tahtoa -erinomaisilla keinoilla parantaa turmelusta, joka olisi poistettava -Jumalan säätämillä välikappaleilla. Hän on sitä mieltä, että jos -perusuudistus jää sikseen, johtavat muut pyrinnöt vain siihen, että -paha pukeutuu uuteen, hienompaan, petollisempaan muotoon, joka on -entistä pahempi sen vuoksi, ettei se ole luonnollinen. Ylhäisiä hän -ei myöskään houkuttele millään erikoisella tavalla kirkkoon. Ainoa, -minkä hän katsoo asiakseen, on julistaa puhdasta, sekottamatonta -totuutta. Jollei se miellytä, niin ei hänestä ole tarpeen tehdä eikä -hän pidä itseään velvollisena tekemään totuutta mieluisammaksi. Hän -ajattelee näin: se, joka on Jumalasta, hän kuulee Jumalan äänen, -mutta se, joka ei ole Jumalasta, häntä en voi minä eikä kukaan -muukaan auttaa, vaan täytyy hänen saada vaeltaa omaa tietään. -- -Täällä on myös lempeyttä ja sävyisyyttä, mutta ainoastaan köyhiä, -vaivaisia, heikkoja ja suoramielisiä sieluja kohtaan. Sitä vastoin on -täällä suolaa, joka ei ole menettänyt suolaisuuttaan, ei ainoastaan -julkeaa uskottomuutta, vaan myöskin modernia hengellisyyttä varten, -jota luullakseni Fjellstedt tuskin häiritsee. -- Täällä on myöskin -ei ainoastaan rehellisyyttä ja totuudenrakkautta, vaan samalla syvä -tieto Jumalan valtakunnan luonnosta ja olemuksesta. Ternström vaivaa -itseänsä kuoliaaksi Josefin vahingosta, sillä hän luulee, että voisi -ja pitäisi olla toisin. Beck on sitä mieltä, että yleensä ei voi olla -toisin kuin on. Jumalan tuomiot ovat tulossa: nyt ei ole odottaminen -kulta-aikaa, kaikkein vähimmin suurenmoista edistystä. Jumalan lasten -luku ei ole, kaikkein vähimmin viimeisinä aikoina, suuri, eivätkä he -voi estää tuomioiden tuloa. Heidän on vain katsottava, että säilyvät -suuren kiusauksen hetkenä, joka on tuleva, sillä tuomio on alkava -Jumalan huoneen ylitse. Siis ei nyt pidä surra mitä ei voi auttaa, -vaan olla valmiina. Apua tulee kai aikanaan. Kun mitta on täysi, on -Herra Kristus auttava uskollisiansa, ja silloin on Josefin vahinko -korjattava, kun tulee uusi taivas ja uusi maa, missä vanhurskaus -asuu, kun ristinvaltakunnan sijaan on tullut Kristuksen kunnian -valtakunta, missä uskolliset hallitsevat Kristuksen kanssa 1000 -vuotta. Silloin lasketaan kaikki hänen vihollisensa hänen jalkojensa -juureen. Sen vuoksi ei meidän tarvitse epäillä totuuden voittoa, -miten epätoivoiselta se näyttäisikään. Meidän on vain kärsivällisesti -odottaminen!" -- - -Että Kihlmanin näöltään ehdottomasti ylistelevä arvostelu Beckistä -nojasi kriitilliseen tarkastukseen, ilmenee seuraavasta: "Lausuin -viimeisessä kirjeessäni epäileväni, eikö hän ollut lainsaarnaaja. -Kuulin häntä tänään. Hän saarnasi omantunnon pohjaan tunkevaa lakia, -mutta raskautetuille ja työtä tekeville hänellä oli lohdullisinta -evankeliumia. Voiko häntä silloin syystä sanoa lain intoilijaksi? -Vanhurskausopissa hänellä, ei lauseissa vaan olennaisesti, -(luullakseni) on sama käsitys kuin Luteruksella. Tämä ei minua -peloita, vaan päin vastoin se lähentää minua häneen. Sillä, tahdon -suoraan tunnustaa, Melanchtonin apologia ei ole tyydyttänyt minua. -Huomaa kyllä, että tarkoitus on hyvä, jopa senkin, että _heidän_ -uskonsa on ollut oikea ja Jumalan vaikuttama. Se näyttäytyy -varsinkin, kun hän lähemmin kehittää ainettansa. Mutta niin pian -kuin tullaan määrittelyyn tai lyhyeen lauselmaan, esiintyy paperilla -historiallinen usko. Turhaan etsii silloin semmoisia ilmauksia -kuin 'katuvainen' taikka 'Jumalan hengen vaikuttama' taikka 'elävä -usko'. Ei, silloin sanotaan vain, että 'meidät vanhurskautetaan -Jumalan edessä armosta Kristuksen tähden uskon kautta, kun uskomme, -että Kristus on kärsinyt edestämme ja että hänen tähtensä synti -annetaan meille anteeksi' j.n.e. Se on katolilaisuuden vastakkainen -äärimmäisyys. Hedbergin ei tarvitse kovin hävetä uskallettuja -lauseitaan. Hänellä on tässä hyviä edeltäjiä uskonpuhdistajissa. -Totta kyllä eivät he ole menneet niin kauas kuin hän; he olivat -verrattomasti parempia henkilöitä kuin hän, mutta he ovat erehtyneet -sanoissa. Sen vuoksi he eivät ole täydellisiä, sillä täydellinen -on vain se, joka ei erehdy sanassakaan. Jos siis koettaa välttää -heidän erehdystään pitäen kiinni heidän totuudestaan, niin minusta -se ei ole väärin tehty. Mutta väärin on riippua heidän sanoistaan -ja sen vuoksi, että Luterus tai Melanchton on sanonut tai -kirjoittanut jotain, kohta pitää sitä ratkaisevana. -- Jos kerran -ihmisauktoriteetti on hyljättävä, niin täytyy meidän saada asettaa -Jumalan sana yli _kaikkien_ ihmisten. Sentähden olen katsonut -itseni oikeutetuksi tunnollisesti tarkastamaan ei ainoastaan -suomalaisia vaan myöskin saksalaisia isiä. -- On astuttava lähteelle: -se on puhdas ja sekottamaton. Siinä ei ole puoluehenkeä taikka -äärimmäisyyksiä. Niin on prof. Beck tehnyt eikä hän ole sitä katunut. -Mutta sen kautta on hän myöskin voimakkaasti vetänyt minut puoleensa. -Kaikki epäilykseni, kysymykseni y.m. ovat hänelle tunnettuja asioita, -jotka hän on läpitaistellut. Minä voisin nyt yhdellä kertaa saada -tietää, mitä tahtoisin. Mutta en tahdo hätäillä. Minä en tahdo kerätä -valmiita tuloksia; tahdon mieluummin antaa kaikkien vähitellen -kehittyä sisältäpäin. Tämä tie on luotettavampi. Minä koetan saattaa -pienen totuusvarastoni tietoisuuteeni. Mutta sitä, mikä ei ole -sieltä peräisin, pidän kyllä totuutena, mutta välittämättömänä enkä -tahdo selvittää sitä ennenaikaisesti. Se kai selviää aikanaan, kun -se voidaan asettaa yhteyteen muun kanssa. Tämä on minusta tarpeen -varsinkin täällä, missä minulla on tilaisuus seurustella niin -erinomaisen henkilön kanssa. Muutoin minun yksilöisyyteni sulaa -Beckiläisyyteen: tunnen nyt jo miten ajatukseni tahtovat juosta -Beckin väylää." -- - -Kihlman lähettää kirjeensä ohella Essenille erään Beckin saarnan, -joka sisältää pääsumman tämän teologiasta. Samassa hän selittää, mitä -Beck käsittää uskonnolla, johtaen saksankielisestä määritelmästä -päätelmän, että ihminen on uskonnollinen, "kun hän antaa -ylimaailmallisen elämänperustan todistusten kautta kohottaa itsensä -johonkin, joka ei ole tästä maailmasta, sekä antaa sen kurittavan -voiman nöyryyttää itsensä. Nämä kaksi piirrettä: ylimaailmallinen -_kohottaminen_ ja _taivuttaminen_ kuvaavat koko hänen teologiaansa. -Ja toiselta puolen hän osoittaa epäuskon (esiintyköön se miten -kauniissa puvussa tahansa) olevan alentumista turhaan maailmalliseen -ja yhtä turhaa itsensäkohottamista. Tämä käsitys on varmaan sattuva. -Mitä olisikaan uskontomme ja varsinkin kristinusko, jos tuonpuolinen -elämä olisi meille vieras, jollei elämämme olisi salattu Kristuksen -kanssa Jumalassa. Sen on myös huomaava omasta kokemuksestaan ja -muittenkin, että kristinusko ei ole syvälle tunkenut, niin kauan -kuin ei vaella vieraana maan päällä. Myöskin on puoluekiihkoisen -varma tunnusmerkki, että hän itserakkautensa ohella on maailmallinen -mieleltään."-- - -Tuskin oli selostamamme kirje valmis, kun Kihlman sai uuden -kirjeen Esseniltä, missä m.m. oli tieto, että Paavo Ruotsalainen -oli kuollut tammikuun 27 p:nä 1852. Hän vastasi viipymättä (8/3). -Tässä kirjeessä Kihlman jälleen käsittelee pappeinkokouskysymystä, -esittää mietteitään universalismista ja partikularismista s.o. miten -herännäisyyspuolueesta eronneiden pappien tulisi suhtautua muihin ja -kirkkoon yleensä (siinäkin kelpasi hänestä Beck esikuvaksi, hän kun -oli universalisti ja partikularisti yhdellä kertaa) ja koskettelee -muita yksinkertaisempia asioita. Merkillisen kuolemantapauksen -johdosta hän lausuu: - -"Odottamaton oli sanoma Paavo-ukon kuolemasta, vaikkei olisi -pitänyt niin olla. Hän on siis myöskin seisonut Vanhurskaan edessä. -Olkoon hän kestänyt! Tavaton mies hän oli: mistä löydämme hänen -elämänsä kertojan? Mielelläni olisin vielä tavannut häntä; nyt -emme tapaa toisiamme ennenkuin ijäisyydessä. Lahkolaisuudesta -hän ei koskaan ole puhdistettavissa, eikä myöskään uskalletusta -sanainkäytöstä (vådlig terminologi). Mutta alkuperäisyyttä hänellä -kieltämättä oli. Hänen teologiansa oli varmaan yritys välittää kahden -vastakohdan, vanhurskauttamisen ja pyhityksen, välillä, ja osaksi -hän luullakseni onnistuikin siinä. En uskalla kuitenkaan vielä -sanoa mitään. Tämä kuolemantapaus olisi kovin masentanut minua, jos -mieleltäni olisin entiselläni. Sillä minä pidin häntä korkeimpana -oikeusasteena hengellisissä asioissa täällä maan päällä, yhteytenä, -joka piti kaikki koossa, enkä minä nähnyt muuta kuin hajaannusta ja -epävarmuutta hänen kuolemansa jälkeen. Nyt tiedän, että Jumalan sana -on korkein oikeusaste, joka antaa täydellisimmän varmuuden; enkä sen -vuoksi pelkää, että Kristuksen palvelijat tulevat hajaantumaan, jos -kohta yksi ihminen poistuukin. Mutta hyvin luultavaa on, että ne -Paavon liittolaiset, jotka eivät ole Kristuksen palvelijoita, alkavat -jakaa 'kolmen hiippakunnan piispan' jäämistöä. Toivon Juliuksen -[Bergh] kanssa: rauha hänen tomullensa! Anna minulle tietoja hänen -viime hetkistään!" [Kirjeen lopussa Kihlman kehottaa Esseniä ottamaan -selkoa siitä, mitkä velkakirjat (Angelika Kihlman vainajan jäämistöä) -olivat langenneet Hanna tyttären osalle, ja kirjoittamaan -- "minun -nimessäni, jollet tahdo omassa -- velallisille, että he suorittavat -koron." Näiden velallisten joukossa oli Malmbergkin ja oli siis -häneltäkin korkoa vaadittava. Myöhemmistä kirjeistä päättäen Malmberg -ei kuitenkaan noudattanut vaatimusta, ja sen vuoksi tapahtui, että -Kihlman itse palattuaan Suomeen uudestaan kehotti häntä laatimaan -velkakirjan ja suorittamaan 5 pros. korkoa. Tämän kertoo Malmberg -(17/11 1852) kirjeessä R. Helanderille, lisäten että Kihlman ennen -oli luvannut ottaa hänen velkansa osalleen ja olla korkoa vaatimatta. -"Nyt on asia muuttunut. Saatuaan periä rikkaan isänsäkin on hän -tullut tarpeeseen ottaa korkoa." Tämänmukaisesti on _Rosendal_ -(m.p. III s. 433) maininnut asian jonkunlaisena vainon ilmauksena -Malmbergiä kohtaan. Tosiasia on kuitenkin, että Kihlman vastaiseksi -ei perinyt mitään isältään, sillä äiti pysyi jakamattoman pesän -haltijana, että hän itse kokonaan kustansi ulkomaanmatkansa sekä että -hänen kotiin tultuaankin täytyi, niinkuin alempana saadaan nähdä, -puoli kolmatta vuotta tulla toimeen omillaan. Näin ollen ei liene -oudoksuttavaa, että hän vaati korkoa lainassa olevista rahoistaan.] - - * * * * * - -Edellisestä tiedämme jo, että Kihlman viihtyi hyvin Tübingenissä. -Siitä ja sikäläisistä oloista yleensä lisäämme vielä muutamia -piirteitä kirjeestä vanhemmille (31/3). Terveydestään hän siinä -sanoo, että se oli edistynyt. "Ainakaan ei rintani ainoanakaan -keväänä menneenä kolmena vuotena ole tuntunut niin keveältä kuin -nyt." Hän olettaa, että ilmanala, elämäntapa ja lääkkeet yhdessä -olivat vaikuttaneet sen, ja toivoo sen vuoksi paranevansa, vaikka -hänen ruumiinrakennuksensa jäisikin heikoksi, niinkuin se alkuaan -oli ollut. Muutoin oli hänestä ilma Tübingenissä vähemmän lauhkea -kuin vuorien ympäröimässä Stuttgartissa. Enimmin häntä vaivasi -Saksan talven alituinen kosteus sekä katujen ja teiden kura, josta -huolimatta ei käytetty kalosseja. Mielellään hän koululasten -tapaan olisi kävellyt puujaloilla, jos tapa olisi sitä sallinut. --- Elämäntavat Tübingenissä näyttävät miellyttäneen Kihlmania -varsinkin siinä kohden, että ne olivat luonnollisempia, vähemmän -sovinnaisia kuin meillä. Ravintolassa saattoi professori istua -samassa pöydässä kuin käsityöläinen, ja juttelu sujui hyvin -heidän välillään. Itse ravintolaelämäkin oli, mikäli hän pystyi -sitä arvostelemaan, siivompaa. Koko kaupungin porvaristo kävi -ravintoloissa. "Siellä yhtyvät talonpoika ja professori; iltapäivällä -juodaan kahvia, illalla olutta ja viiniä, eikä piippua unohdeta. -Siellä kerrotaan uutisia, politikoidaan, ja ajatusten vaihto tapahtuu -schwabilaisella murteella, sillä sekin kuuluu luonnollisuuteen." -Tästä Kihlman ei kuitenkaan pitänyt ja kaikkein vähimmin siitä, -että saarnatuolistakin sai kuulla samaa murretta. "Minä kaipaan -täällä", hän sanoo, "hienoutta, jaloutta, puhtautta. Hieno ja -siisti ei schwabilainen ainakaan ole: hevoset ja lehmät asuvat -saman katon alla kuin ihmiset. Ravintolassa, jossa olen asunut (ja -se on kuitenkin sangen hyvä), asuvat hevoset ja muut nelijalkaiset -alakerrassa. Luulin, että niin oli laita tilan puutteesta, sillä -maa on täällä kalliimpaa kuin Suomessa, mutta minulle selitettiin, -että niin oli järjestetty etupäässä lämmön vuoksi. Minä ajattelin: -onpa kuvaavaa, että haluatte nauttia navetta- ja tallilämpöä. -- -Ylellisyys ja koreus, teeskentely puheessa ja seurustelussa on kyllä -iljettävää, mutta turhuuden ja plebeijimäisyyden välillä on olemassa -kristillinen sivistys, jolla on juurensa ja joka kasvaa Jumalassa, -niin että ihminen jalostuu jumalankaltaiseksi sekä sisältä että -ulkoapäin, sekä sielultaan että ruumiiltaan. Ja semmoinen sivistys, -joka sisältäpäin tullen ilmenee kaikissa sielunelimissä ja niiden -ruumiillisessa toiminnassa, semmoinen jalous sanoissa, seurustelussa, -olemuksessa on ei ainoastaan maailmallisesti sivistyneiden, vaan -myöskin yksinkertaisimman torpparin saavutettavissa. Mutta semmoiset -aateliset ovat harvinaisia." - - * * * * * - -Kun lukukausi oli päättynyt maaliskuun 23 p:nä, päätti Kihlman -käyttää huhtikuun 16 p:ään ulottuvaa loma-aikaa virkistysmatkaan, -m.m. nähdäkseen Münchenin kaupungin, jossa hänen isänsäkin oli -kehottanut häntä käymään. Marian ilmestyspäivän aamulla 25/3 hän -Egen kanssa ensin lähti Weiliin Lämmertin luokse. Siellä hän -jumalanpalveluksen jälkeen sai nähdä, minkälainen köyhyys ja kurjuus -silloin vallitsi näillä seuduin. Seurakunnan 3200:sta asukkaasta -1800 ei kyennyt elättämään itseänsä. Lämmert oli sen tähden -uhrautuvaisesti omilla ja muilta keräämillään varoilla perustanut -keittolaitoksen, josta köyhät puolesta hinnasta saivat liemiruokaa. -"Oli oikein surkeaa nähdä tämän nälkäisen ihmisjoukon tungeskelevan -kullakin kreuzerinsä kädessä saadakseen tuoppiinsa lämmittävää, -ravitsevaa ruokaa. Miten rikas onkaan meidän maa raukkamme verrattuna -tähän yleiseen puutteenalaisuuteen! Kaksi kolmannesta asujamistosta -on avun tarpeessa. Eikä syy ole niinkään kadossa kuin yleisessä -levottomuudessa, joka on tehnyt lopun kaikesta liike-elämästä. -Varakas ei uskalla mihinkään ryhtyä, sillä hän ei tiedä, milloin -kapina tai sota syttyy. Ne, joilla vielä on vähän säästössä, lähtevät -Amerikaan. Kölnin kautta kuuluu yhtenä ainoana päivänä kulkeneen -20,000 henkeä." -- -- - -Sitte Kihlman matkusti Stuttgartiin, missä viipyi kolme päivää -ja sai kirjeen -- viimeisen, vaikkei hän vielä sitä tiennyt -- -isältään, ja sieltä Ulmiin. Katseltuaan suurta tuomiokirkkoa y.m. -hän jatkoi matkaa Augsburgiin. Tässä kaupungissa hän suurella -mielenliikutuksella astui siihen saliin, missä augsburgilainen -tunnustus aikoinaan oli julkiluettu, ja tapasi taidekokoelmassa -maalauksen, joka jätti häneen syvän vaikutelman. Se oli luultavasti -Holbein vanh:n esitys: Kristusta pilkataan (Kihlman mainitsee vain -taulun aiheen). Maaliskuun 30 p:nä hän saapui Müncheniin. - -Tässä kaupungissa, ("Saksan Ateena taikka Tyrus"), Kihlman loihe -turistiksi. "Tahdoin mahdollisimman pian suorittaa kurssini: olin -aamusta iltaan liikkeellä." Seuraus oli, että hän tapasi vähän -miellyttävää -- nähtävyyksien paljous ja vauhdin suuruus estivät -häntä saamasta pysyviä vaikutelmia. "Pinakoteekista ei ainoakaan -taulu jäänyt muistiin"; sitä vastoin hän yksityisen taiteilijan -(Wilh. v. Kaulbach) luona näki Jerusalemin hävitystä esittävän -maalauksen, joka hänestä oli erinomainen. "Varsinkin unohtumaton -oli eräs ryhmä, joka kuvasi miten kristittyjen seurakunta, -yksinkertaisena ja puhtaana, katse kohotettuna korkeuteen, rauhassa -kulki ulos palavasta kaupungista. Se oli kaunista! Semmoista näkee -harvoin täällä maan päällä." Glyptoteekissa eli veistokuvakokoelmassa -kreikkalaisten filosoofien ja roomalaisten keisarien muotokuvat -enimmin viehättivät häntä. "Heidän sisällinen luonteensa kuvastui -usein sangen selvästi kasvoissa." Rakennuksista Kihlman ennen kaikkea -huomasi kirkkoja. "Niissä oli, mihin päivän aikaan tulinkaan, aina -paljo väkeä. Kuulin myöskin katolilaisen saarnan, eikä se ollut -huono. Siinä esitettiin monta vakavaa totuutta, ja yleensä se oli -semmoinen, että jollen olisi tiennyt olevani katolilaisessa kirkossa, -en olisi voinut päättää sitä saarnasta. Kumminkin näytti saarnaaja -tahtovan liiaksi vaikuttaa tunteeseen. Hiljaisuudessa katselin -kuulijoita saarnan jälkeen. Jokaisella oli rukousnauha kädessä, ja -kukin piti yhtä helmeä sormien välissä niinkauan kuin rukouksen -sopottamista kesti. Kun rukous loppui, pudotettiin helmi, ja nyt -oli mielenkiintoista nähdä, miten moni vilkaisi nauhaan, oliko jo -monta helmeä pudonnut ja montako oli jälellä. Sitten alotettiin -uudella vauhdilla, ja vielä ulosmennessäkin moni suurella kiireellä -luki läksyänsä. Meillä ei käytetä rukousnauhaa, mutta meidän -'jokahetkinen tykökäymisemme' on varmaankin monella muuttunut yhtä -tarkoituksettomaksi ja itsevanhurskaaksi kuin katolilaisilla." -- - -Alituiset kävelyt ja varsinkin katseleminen väsytti Kihlmania, -jota paitsi jokapäiväinen oleskelu kylmissä kirkoissa oli -hänen terveydelleen haitallinen. Tämä sekä seuran puute -- ne -pari tuttavuutta, jotka hän Münchenissä teki, eivät laisinkaan -tyydyttäneet häntä -- synnytti hänessä alakuloisuuden, joka sai -hänet lähtemään paluumatkalle. Hän matkusti näet Augsburgin, -Donauwörthin ja Nördlingenin kautta (missä kävi tappelutantereella, -jolla moni ruotsalainen ja suomalainen sotilas kaatui 30-vuotisessa -sodassa) takaisin Stuttgartiin. Sinne hän tuli huhtikuun 7 p:nä -jatkaakseen sieltä Tübingeniin, mutta ennenkuin se tapahtui, sai hän -kotimaasta surullisen sanoman, jonka järkyttävä vaikutus tunki hänen -sisimpäänsä, sanoman isänsä kuolemasta. - - * * * * * - -Keväällä ennen Alfredin lähtöä oli rovasti Kihlman täyttänyt 63 -vuotta. Silloin ja sen jälkeenkin näyttää hänen terveytensä olleen -tyydyttävä, koska ei kirjeissä mitään muuta mainita. Luonnon -ystävänä hän oli huvitettu puitten istuttamisesta, ja vielä syksyllä -hän kirjoitti Alfredille istuttaneensa pihlajia. Kumminkaan -hänelle ei ollut sallittu elää uuteen syntymänsä vuosipäivään -(12/4). Maaliskuun keskivaiheilla oli hänen tehtävä matka Vaasaan, -rakkaaseen syntymäkaupunkiinsa, ja hän lähti kotoa vanhan uskotun -palvelijattaren seurassa. Matka oli sujunut hyvin melkein perille -asti, kunnes palvelijatar joku hetki Veikkarsin kevarista lähdettyä -huomasi, että rovastin käsi riippui hervottomana reen laidalla ja -että hän puhui sopertaen. Halvaus s.o. verenvuoto aivoihin oli -sattunut, ja kun tultiin kaupunkiin, ei sairas enään omin voimin -päässyt sisään (Hallstenille, missä hänellä oli kortteeri tilattuna); -kumminkin hän silloin ja kuolemaansa saakka oli täydessä tajussa. -Luonnollista on, että hänelle kohta toimitettiin mitä parhain hoito, -sillä olihan hänellä Vaasassa sekä sukulaisia että ystäviä, ja -jälkimäisistä tiedetään varsinkin koulun rehtorin, Lauri Stenbäckin, -olleen erittäin avuliaan kaikessa. Ensimäisiä tehtäviä oli antaa -sana sairauskohtauksesta rouva Kihlmanille, ja nopeampien keinojen -puutteessa lähti eräs nuori Grönvall, rovastin sisarenpoika, -Kruununkylään noutamaan rouvaa. Kyydillä ajaen läpi yön rouva Kihlman -ennättikin Vaasaan ennen puolisonsa kuolemaa. Sairaan viimeisistä -päivistä kerrotaan, että hän oli huolehtinut autuudestaan, mutta -lapsistaan, Alfredista ja Hilmasta, hän ei ollut puhunut. Maaliskuun -20 p:nä 1852 rovasti Kihlman kuoli, ja 25 p:nä hänen ruumiinsa -kätkettiin kaupungin hautausmaahan, Kappelimäkeen (Kapellbacken), -joka oli ollut hänelle tuttu paikka lapsuudesta saakka ja jolla hän -itse ennen oli siunannut niin monen vainajan viimeiseen lepoon. -Kuolemantapauksesta johtuvissa puuhissakin Stenbäck oli vaivojaan -säästämättä ollut lesken apuna, ja hän se myöskin oli, joka ensin -kirjoitti Alfredille hänen isänsä kuolemasta ilmoittaen äidin -puolesta, että tämä toivoi pojan palaavan kotia vasta silloin kun hän -tehtäviltään oli valmis tulemaan. - -"Isän kuolema iski minuun niinkuin salama", Kihlman kirjoittaa -Essenille ja Ingmanille samassa kirjeessä, jonka mukaan ylempänä on -kerrottu Münchenin matkasta. Ja kuitenkin olisi hänen pitänyt tietää -mitä tapahtuva oli -- hän lausuu -- jos hän olisi tarkemmin ottanut -huomioon sisällisiä ääniä ja aavistuksia. Sisällisestä vaatimuksesta -hän oli usein rukoillut vanhempiensa edestä ja niinikään purkanut -sydämensä ennen mainittuihin kirjeisiin. Edelleen häntä Lämmertin -luona -- niinkuin hän sitte sai tietää: isän hautauspäivänä -- -oli painanut omituisen tukala tunnelma, niin tukala, että hän oli -siitä puhunut ystävälleen Egelle. Eikä se ollut luopunut hänestä -Stuttgartissakaan, jossa hän sai isän viimeisen kirjeen. Se päättyi -sanoihin: "Jumala olkoon Sinun kanssasi ja auttakoon Sinua ja -varjelkoon Sinua!" -- "Se oli", sanoo Alfred, "hänen isällinen -siunauksensa minulle. Se on minulle kallis. Jumala suokoon, että -se täydellisesti täyttyisi. Se on tervehdys haudan tuolta puolen -minulle, joka vielä vaellan tällä puolen." - -Kuolemansanoma saavutti hänet, niinkuin jo sanottiin, paluumatkalla -Stuttgartissa huhtikuun 8 p:nä a.p., juuri kun hän oli "vahvistanut -itseänsä lukemalla Dettingerin kirjoittaman hyvän kärsimyssaarnan". -Samana päivänä hän kirjoitti äidilleen kirjeen, josta otamme muutamia -kohtia: - -"Sydämestä rakastettu Äitini! - -"Minun on vaikea kirjoittaa Äidille nyt, sillä sydämeni on niin raskas -ja niin täynnä, ja kyyneleet hämärtävät silmiäni; mutta en voi olla -kirjoittamattakaan. En kuitenkaan voi ryhtyä muuhunkaan työhön, -sillä ajatukseni kiertävät lakkaamatta sen ympäri, josta tänään a.p. -Stenbäckin kirjeen kautta sain tiedon. - -"On siis totta, että Isä on päättänyt maallisen vaelluksensa. Mitä -matkallani olen peljännyt ja aavistanut, on siis tapahtunut. Jo -silloin kun sanoin hyvästi Kruununkylässä ja viimeisen kerran näin -Isän Kruununkylän sillalla, aavistin hämärästi, ettemme enää näkisi -toisiamme maan päällä. Sen vuoksi oli minun kovin vaikea erota. -Olisin toivonut saavani avonaisemmin puhua hänen kanssaan, mutta hän -astui vaiti ollen ja hiljaa, ja se jäi sikseen. Tukholmassa minua -voimakkaasti kehotettiin rukoilemaan vanhempieni edestä, heidän vielä -eläessään. Silloinkin minusta tuntui kuin olisi ero lähellä; mutta -samalla kun minussa heräsi toivo, että vielä voisimme yhtyä yhdeksi -hengeksi ja sieluksi, riemuitsin myöskin ajatellen vielä voivani -Josefin kanssa syleillä vanhaa isääni. Kuvittelin sitä hetkeä, -jolloin sovitettuina ja nöyryytettyinä Jumalassa jälleen näkisimme -ja tapaisimme toisemme. Luulin, että sekä Isä että minä sen jälkeen -nöyrästi alistuen sanoisimme: Nyt annat palvelijasi mennä rauhassa. -Tahdoin vielä itkeä hänen kaulassaan ja luulin vielä saavani elää -jonkun päivän hiljaisessa rauhassa yhdessä hänen kanssaan, jonka -mieltä olin ymmärtämättömyydessäni niin usein pahoittanut. Usein olen -senvuoksi polvillani rukoillut Jumalaa, että hän antaisi meille, -Teille ja minulle, armonsa parannukseksi, totuudellaan vetäisi meidät -luokseen ja siten yhdistäisi meidät itsessään yhdeksi. Tässä mielessä -olen matkallani kirjoittanut kaikki kirjeeni; mutta minun on täytynyt -usein jättää sanomatta, mitä sydämeni on pitänyt painavimpana, -osaksi sentähden, etten tiennyt, olisiko oikein puhua niin vapaasti -vanhemmilleen, osaksi syystä, että pelkäsin Teidän voivan paheksua -ja arvella, että tahtoisin pyrkiä opettajaksenne. Minä uskoin sen -vuoksi asian kaikkivaltiaalle, että hän, joka paremmin ymmärsi sen, -hoitaisi Teitä. Tahdoin kuitenkin saattaa tietoonne mielipiteeni, -jotka jo kotona ollessani olivat vähitellen kehittyneet, ja varsinkin -sen vuoksi kirjoitin kirjeen helmikuun 9 p:ltä. Sisäinen ääni toisti -aina: 'Sinun täytyy kirjoittaa ja pian, et tiedä kauanko heidän tai -oma elämäsi kestää'. Mainitulla kirjeellä tahdoin vain sanoa, että -varmaan en kuulu mihinkään puolueeseen ja että siis siltä puolen ei -enää mikään estä yhtymistämme. Odotin kauan vastausta. Vihdoin tuli -kirje, mutta tässä viimeisessä kirjeessä Isä ei vastannut esittämiini -mielipiteisiin. Lyhyt aika ei sitä sallinut [Isän oli lähteminen -hautajaisiin Kokkolaan]. Jäin siis epätietoiseksi siitä, miten hän -oli käsittänyt sen, minkä pelonalaisena olin kirjoittanut. Senvuoksi -minä viime kirjeessäni Münchenistä puhuin vain ulkonaisista asioista, -odottaen enempää vastausta. Mutta Herra oli toisin päättänyt; -häneltä itseltään en enään ollut saava ei hyväksyvää eikä nuhtelevaa -vastausta. -- Ennen Müncheninmatkaa tunsin itseni kovin ahdistetuksi: -en arvannut syytä, mutta luulin, että ehkä tauti ja kuolema odotti -minua Münchenissä. Onnellisesti pääsin sieltä, mutta tänään, -vuosipäivänä sen jälkeen kun Julius minulta otettiin takaisin, älyän -ahdistukseni syyn. Oi, kuinka nopeasti Jumala leikkaa minulta toisen -jäsenen toisen jälkeen! Oi, Jonathanini, Gelani, Juliukseni, Isäni! -Kaikki olette poissa, enkä minä tässä elämässä enää koskaan Teitä -näe! En saa enään iloita Teitä nähdessäni ja kuullessani. Suloisimmat -toivomukseni tehdään tyhjäksi. Tiedän: tämä valitus ei ole Jumalasta; -se on inhimillinen. Kumminkaan en tahdo valittaa niinkuin pakanat, -joilla ei toivoa ole. Vielä elää Herra ja hänen Kristuksensa, -menestyksessä usein unohdettu, mutta vastoinkäymisessä uskollinen -auttaja, joka kykenee tyydyttämään ihmissydämen janoa. -- Minun -pitäisi olla Sinulle, rakas Äiti, tukena ja lohdutuksena tässä meidän -yhteisessä surussamme. Mutta näethän, että olen siihen liian heikko. -Mutta tiedän, missä voit tavata sekä lohdutusta että tukea, nimittäin -sen luona, joka on sanonut tahtovansa olla leskien ja isättömien -puolustaja. (Puhuttuaan sitten kokemuksistaan, miten antautuminen -Jumalan turviin tuottaa lohdutusta ja rauhaa, hän jatkaa:) Jos se -kuitenkin, armas Äitini, voi huojentaa kaipaustasi, jonka kalliin -Isämme poismeno Sinussa aiheuttaa, niin ojennan Sinulle käteni -vilpittömällä vakuutuksella, että tahdon olla uskollinen, nöyrä, -kuuliainen poikasi viimeiseen hetkeeni saakka. Jumala varjelkoon -minua koskaan tuottamasta Sinulle surua! Oi, miten minua surettaa, -että Sinä nyt olet niin yksin ja hyljättynä, että minun juuri tähän -aikaan täytyy olla poissa. Kuinka mielelläni rientäisinkään takaisin -syliisi. Mutta toiselta puolen olisi minulle hengenvaarallista tällä -vuodenajalla tehdä niin pitkä matka pohjoiseen, jossa vielä on lunta -ja jäätä, toiselta puolelta velvollisuus pitää minut täällä. Jumalan -sanan tähden on minun oltava täällä: minun tulee oman sieluni ja -muittenkin vuoksi täydentää opintojani. Ja siitä syystä kiitän Sinua, -että Sinulla on ollut voimaa ja mielenmalttia kehottaaksesi minua -vielä jäämään tänne, niinkuin näen Stenbäckin kirjeestä." -- -- - -Paitsi tästä kirjeestä nähdään edellä mainitusta kirjeestä Essenille -ja Ingmanille, kuinka Isän kuolema syvästi koski Kihlmaniin. Kahdessa -eri kohdassa hän siitä puhuu. Hän on tyytyväinen, että hänen ja isän -keskinäinen suhde viime aikoina oli ollut sydämellinen ja että hänen -isänsä, jota hän "niin usein oli lahkolaisuudellaan surettanut", -kuitenkin ennen kuolemaansa sai "iloita siitä, että Jumala oli -vapauttanut minut tästä paulasta". Sitä hän vain valittaa, ettei -hänelle ollut suotu vastaanottaa todistusta siitä, että isän suhde -Jumalaan oli täysin selvinnyt hänen (Alfredin) toivomusten mukaan. -Kumminkin hän alistuu ja tunnustaa, että varmaan Jumala tässäkin oli -tehnyt viisaasti ja hellivästi, vaikkemme sitä ymmärrä. - - * * * * * - -Huhtikuun 10 p:nä matkusti Kihlman Weiliin viettääkseen -pääsiäispäivät Lämmertin luona. Hän viihtyi hyvin hiljaisessa -rauhassa, vaikka sielläkin "uudet valot" pyrkivät häntä häiritsemään. -Tällä hän tarkoittaa, että Württembergissä, jossa ainoastaan -Augsburgin tunnustusta pidetään sitovana tunnustuskirjana, on -raamatusta kehitetty erinäisiä totuuksia, jotka uskonpuhdistajilla -olivat olemassa ainoastaan kehittymättöminä siemeninä. Kuullessaan -niitä julkilausuttavan selviöinä Kihlman sanoo monesti aivan -hämmästyneensä. Hän myöntää näiden valojen olevan vaarallisia, mutta -toivoo välttävänsä vaaran noudattamalla sitä periaatetta, että pitää -kiinni ainoastaan niistä totuuksista, jotka itse oli Jumalan sanasta -selvästi käsittänyt. Toiselta puolen hän katsoo eduksi, että "väärä -luulomme omasta täydellisyydestämme häviää". -- Toisen pääsiäispäivän -illalla Kihlman jälleen oli Tübingenissä. - -Neljä päivää myöhemmin, huhtikuun 16:na, alkoi uudestaan -yliopiston toimi, ja Kihlman antautui entisellä ahkeruudella -jatkamaan opintojaan. Beckin luentojen aineena oli nyt etiikka -eli siveysoppi, ja kuunteli Kihlman niitä säännöllisesti ja -erityisellä mielenkiinnolla, sillä Beck esitti koko ordo salutis -(autuudenjärjestysopin) etiikassa eikä dogmatiikassa. Muuten kävelyt -professorin kanssa myöskin säännöllisesti uudistuivat ja samalla -keskustelut milloin mistäkin. Mainiten tämän Kihlman ohimennen sanoo: -"hän on minulle hyvin suosiollinen." - -Samassa pitkässä kirjeessä Essenille ja Ingmanille, josta jo olemme -ottaneet eri kohtia, tavataan jälleen arvostelua Beckistä. "Samoja -epäilyksiä, joita Te esitätte Beckistä, olen minäkin tuntenut, -eivätkä ne vielä ole kokonaan hävinneet. Ensimäinen vaikutelma, -jonka saamme jostakin henkilöstä on _usein_ oikea, ja se vaikutus, -jonka Beck teki minuun, oli että hän oli lainharrastaja (lagisk). -Mutta osaksi emme saa päättää yksistään vaikutelmista, osaksi -voi lakimaisuus perustua väärään evankelisuuteen minussa. Asiaa -on senvuoksi syvemmälti tutkittava. Mikäli voin ymmärtää, on hän -kaikessa totuuden mies; hänen omituisuutensa (originalitet) loukkasi -minuakin. Ajattelin, että hän oli tavallinen teoreetikko ja tahtoi -olla jotain enempää kuin uskonpuhdistajat sekä kamariteorioillaan -hankkia itselleen kunniaa. Mutta kun hän on minulle kertonut -elämänvaiheensa, miten hänet tietämättään on askel askeleelta -saatettu siihen, mihin hän oli tullut, ja miten häntä sillä aikaa -ulkonaisen ja sisällisen ristin kautta on pidetty nöyryydessä, niin -on minulle selvinnyt, että pelkoni siihen nähden oli turha. Hänen -teologiansa on lähtenyt kärsimyksestä: rukoillen ja kilvoitellen -on hän oppinut ymmärtämään raamattua. Maailmalta hän ei ole saanut -kunniaa. Alussa häntä halveksittiin; mutta sitte huomattiin, -että hän ei ollut mies, joka salli itseänsä halveksittavan. -Oli asetuttava joko häntä vastaan taikka hänen puolelleen. Nyt -näytti siltä kuin alettaisiin häntä kuunnella. Moni oppinut -vakuutti hänelle suuresti hyötyneensä hänen kirjoituksistaan. Ja -epäilemättä on hän vaikuttanut, että Saksan teologia on näöltään -tullut kristillisemmäksi. Sitä hän ei kuitenkaan tahtonut, hän ei -tahtonut parannusta vaan uudestasyntymistä. Mutta miten on teologi -uudestaan syntyvä? Ei haluttu niin läpikäyvää muuttumista; otettiin -vain jotakin vanhan vaatteen paikaksi. Ja kun sen verran on tehty, -niin ei enään olla tietävinään Beckistä. Hän on kuin kuollut ja -haudattu. Hänen kirjelmistään näpistetään milloin mitäkin ja -julaistaan omana. Ainoastaan harvat häntä ymmärtävät ja osaavat -antaa hänelle sen arvon, jonka hän ansaitsee. Oppineet pitävät -häntä mystikkona, pietistit -- jotka täällä ovat kirkollisia, -jopa kirkollisvaltiollisia -- separatistina, maailma kiivaana -pietistinä. Siten hän on jotenkin eristetty, kaikkien hylkäämä, -sentähden ettei hän ole heidän käytettävissään. Ja kaikki tämä -johtuu siitä, että hän kaikessa koettaa pitää kiinni raamatullisesta -kannastaan ja toteuttaa sitä. Te kysytte hänen historiallista -asemaansa. Niin, totta on, että hänessä historiallinen on syrjässä, -sillä hän on kokonaan spekulatiivinen. Kumminkin olen kuullut -hänen sekä julkisesti että yksityisesti lausuvan ajatuksensa -tärkeimmistä kirkkohistoriallisista ilmiöistä. Uskonpuhdistajista -hän puhuu kunnioittaen, jopa ihaillen Luteruksesta, ja olen -vakuutettu hänen vilpittömyydestään. Periaatteet, sanoo hän, -olivat hyviä, mutta ne jäivät osaksi toteuttamatta. Ydin oli hyvä, -vaikka kuori ei ollut virheetön. Asia heillä oli, mutta silti he -eivät aina päässeet selvään käsitykseen eikä senvuoksi myöskään -selvään ilmaisuun. -- Hän erottaa tarkasti _Spenerin_ pietismin -uudenaikaisesta. Yhtä ehdottomasti kuin hän hylkää jälkimäisen -antikristillisyytenä, yhtä ehdottomasti näkee hän edellisessä -jumalallisen elämänilmestyksen. Kumminkin hän moittii heitä siitä, -etteivät toimeenpanneet periaatteitaan teologiassakin. -- Bengel ja -Roos ovat hänen mielikirjailijoitaan. Hän suosittelee niitä usein. -Kuitenkaan hän ei hyväksy eräitä heidän mietteitään ilmestyskirjan -johdosta. Lyhyesti, hän rakastaa niitä, joita me rakastamme (hän on -puolustanut Lutherustakin, kun minä joskus olen uskaltanut tehdä -muistutuksia häntä vastaan ja valittaa, ettei Württembergissä lueta -Lutherusta), mutta hän ei ole sokea ystäviensä vikoihin nähden. Hän -on myöskin sitä mieltä, että meidän tulee ei ainoastaan tallettaa -sitä hyvää, jonka ovat meille jättäneet, vaan myöskin raamatun -pohjalla kehittää sitä. Vanhurskauttamisopissa sanoo Ege hänen -olevan täydellisesti puhdas s.o. hän opettaa, ettemme millään voi -ansaita armoa Jumalalta, vaan ainoastaan Kristuksen kautta. Itse en -voi vielä sanoa siitä mitään, vaan täytyy minun vastaiseksi luottaa -auktoriteettiin sekä siihen, mitä muutoin olen häneltä kuullut. -Mutta varmaa on, että vanhurskauttamisoppi ei ole se 'kultalanka, -joka läpikäy kokonaisuuden' taikka se keskipiste, jonka ympäri -kaikki pyörii. Vanhurskauttaminen on hänelle vain oikean elämän -alku, sekä uudistunut vanhurskauttaminen uuden elämän pysyväisyyden -välttämätön ehto. Mutta pääasiaksi hän ei sitä tee. Hänelle on -pikemmin pääasiana uusi elämä, uusi luontokappale, uudestasyntyminen -ja uudistus. Vanhurskauttamisen merkitys on siinä, että se on keino -eikä päämäärä. Jos tahtoisin määrätä hänen teologiansa keskuksen, -niin sanoisin, että se minun käsitykseni mukaan on oppi Jumalan -eli taivaan valtakunnasta itsessään olemassa olevana valtakuntana, -ylimaailmallisena elämänjärjestelmänä, jonka raamattu esittää alusta -aikain valmistettuna, todenperäisenä, eikä ainoastaan ihanteellisena -ja kokemuksista johdettuna [Tämän lausuu Kihlman kirjeessään -saksankielellä: 'als ein Reich für sich bestehend, ein überweltliches -Lebenssystem, das die Schrift als von Anfang bereitet als reell -darstellt, nicht nur als ideal und empirisch'.] Ja sanoo hän: 'juuri -Jumalan valtakunnan oikeissa käsitteissä ovat kristillisen elämän -muodostumisen ja täydellisentymisen periaatteiden ja perustusten -juuret'. Tämä Jumalan valtakunta on Kristuksen kautta toteutunut -maan päällä ja on siis todenperäisesti olemassa. Tähän valtakuntaan -täytyy _syntyä_, ja se tapahtuu siten, että Jumalan sanan kautta uusi -elämänsubstanssi (aines) lasketaan sydämeen, Kristus meissä. Tämä -ei tapahdu taika- tai ihmekeinoin eikä myöskään äkkiä mietelmäin ja -päätelmäin johdosta, vaan, syystä että se on syntyminen Jumalasta, -muuttumattoman lain mukaan. Tämä laki on perustettu Jumalan pyhään -tahtoon: on antauduttava kuuliaisuuden tielle, jos tahtoo saavuttaa -päämäärän. Se joka ei ole rehellinen ja suoramielinen ihminen ei voi -koskaan tulla uudestasyntyneeksi. Täytyy oppia pelkäämään Jumalaa, -jos tahtoo tulla kristityksi. Jos luulee voivansa tulla kristityksi -oikotietä, alistumatta tähän pitkälliseen, luonnolliseen kehitykseen, -niin joutuu omatekoiseen, äkkikypsään kristinuskoon, joka ennemmin -tai myöhemmin osottaa arvottomuutensa ja voimattomuutensa. -- -Jotenkin niin olen minä käsittänyt hänen oppinsa. Te huomaatte, että -se on mitä suorin vastakohta hedbergianismille sekä toiselta puolen -W. Niskasenkin ja eräässä suhteessa Paavo-ukonkin opille. -- -- -- -Minä tahdon pidättäytyä arvostelemasta ja pyydän, että Tekin olette -liian nopeasti käyttämättä nuijaa. Rukoilkaamme ja tehkäämme työtä!" - -Lopuksi mainittakoon, että Kihlman tässä kirjeessä kertoo Stenbäckin -kehottaneen häntä Saksassa hankkimaan itselleen tohtorinarvon -ja hakemaan avonaista teologian lehtorinvirkaa Vaasan lukiossa. -Jo kotimaassa oli Kihlmania kehotettu hakemaan tätä virkaa (ks. -ylemp.), sittemmin oli Essen, maaliskuulla Tübingeniin saapuneessa -kirjeessä, ottanut asian puheeksi, ja nyt oli Stenbäck vuorostaan sen -tehnyt. Vastatessaan Essenille oli Kihlman myöntänyt, että häneltä -ei puuttunut taipumusta semmoiseen toimeen, varsinkin kun hän sen -ohella saattaisi jatkaa opintojaan, mutta kuitenkin hän mieluummin -kieltäytyi siitä, syystä että arveli olevan vaikeaa tyydyttää -viranomaisten vaatimuksia opinnäytteisiin nähden. Mutta kun hän -Stenbäckin kirjeen johdosta oli puhunut asiasta Beckille, oli tämä -pitänyt itse virkaa erittäin sopivana Kihlmanille ja tohtorinarvon -saamista Tübingenissä sangen yksinkertaisena ja helppona, jopa -oli hän tarjoutunut heti paikalla saattamaan hänet filosofisen -tiedekunnan dekaanuksen luokse. Mutta Kihlman ei olisi ollut se -mietiskelevä, tunnollinen mies, mikä hän oli, jos hän olisi suostunut -siihen. Paitsi sitä että hän epäili tietojaan hän ei tahtonut luopua -alkamistaan teologisista opinnoista. Hän päätti siis aluksi vain -kirjoittaa lehtori H. Heikelille Turkuun, tiedustellakseen, oliko -tohtorinarvo puheena olevan viran saamiseen välttämätön ehto, ja -selittääkseen, miten hänen uskonnollinen kantansa oli muuttunut -(nimittäin ettei hän kuulunut mihinkään puolueeseen eli lahkoon) sekä -kysyäkseen, eikö riittäisi -- jos hänet ylipäätään katsottaisiin -mahdolliseksi -- että hän edelleen jatkaisi teologisia opintojaan. -Tästä näkyy, että Kihlman ei ollut vastahakoinen asiaan nähden, mutta -yhä vain opinnäyte häntä pelotti. "Ajatelkaas, jos minua kehotetaan -hakemaan!" - - * * * * * - -Teologiset opinnot ei mitään tutkintoa tai muuta opinnäytettä varten, -vaan tyydyttääkseen sitä totuuden janoa, joka oli ohjannut hänen -kulkunsa Tübingeniin ja saanut hänet sinne jäämään, pysyivät siis -edelleen Kihlmanille pääasiana. Hän oli ilmoittautunut ja kirjoitettu -ylioppilaaksi, ja akateemisena kansalaisena hänelle nyt olivat -avoinna luentosalit ja kirjasto -- "saksalainen kirjameri", niinkuin -hän sitä nimittää. Paitsi Beckin luentoja hän kuunteli prof. Ferd. -Christ. v. Bauria kirkkohistoriassa ja dosentti Dillmannia, joka -selitti psalmeja. Mitä Beckiin tulee, näyttää oppilaan suhde häneen -muuttuneen yhä likeisemmäksi. Seurustelu ei enää rajoittunut ennen -mainittuihin kävelyihin, vaan kertoo Kihlman tapaavansa professorin -joka päivä, milloin ulkona milloin kotona. Suomalainen vieras oli -näet tullut läheiseksi tutuksi Beckin perheessäkin, josta hän kyllä -ei anna tarkkoja tietoja, vaikka hän sanoo tehneensä sen seurassa -Spatzierfährte, kävelyretkiä kaupungin ulkopuolelle. Kahden kesken -Beckin kanssa lähti Kihlman helluntaina pitemmälle jalkamatkalle, -nimittäin Hohenzollernin kautta Balingeniin, jossa asui Beckin vanhin -poika, ammatiltaan suovankeittäjä. Toinen poika oli kauppapalvelijan -toimessa. - -Mitä lähemmin Kihlman oppi Beckiä tuntemaan, sitä enemmän kasvoi -hänessä kunnioitus häntä kohtaan. Sitä todistavat hänen ystävilleen -osoittamansa kirjeet, joissa hän säännöllisesti puhuu opettajastaan. -Aihetta yhä uudestaan palata siihen antoi ei ainoastaan se, että -hänen sydämensä oli siitä täysi, vaan ystävien muistutukset ja -varoitukset. He näet eivät lainkaan olleet taipuvaisia ilman -vastaväitteitä hyvänä pitämään mitä Kihlman kertoi opettajastaan. -Siten tämä jälleen toukokuulla kahdessa kirjeessä, toinen -Essenille (16/5) toinen Ingmanille (20/5), puhuu Beckistä. Essenin -kirje oli suuresti ilahduttanut Kihlmania -- m.m. sen tähden, -että hän siinä sai tietoja Ylihärmän pappeinkokouksesta (josta -alemp. enemmän). "Minä kiitän Jumalaa, että Hän antaa totuutensa -loistaa pimeydessämme", niin hän kirjoittaa, "ja minua ilahduttaa -sydämellisesti, kun siten totuus tulee totuutena tunnustetuksi ja -pimeys pimeytenä tunnetuksi. Saarna, jonka lähetin Sinulle oli -todellisesti yksi totuuden todistaja: se osoittautuu semmoisena -omassatunnossamme. Se paljastaa perusvian ei ainoastaan Saksassa, -vaan niinkuin nimi ilmaisee 'unserer Zeit', ajassamme. Suomi on -tosin etäinen maailman kolkka, mutta kuitenkin osa maailmaa; mitä -siellä tapahtuu, ei ole niinkään ilman yhteyttä muun maailman -tapausten kanssa. Päinvastoin: kun vertaan näkemiäni ja kuulemiani -Ruotsista ja Saksasta Suomen oloihin, huomaan lankojen yhtyvän yhteen -käteen. Tämän maailman ruhtinas ei ole unohtanut Suomea; niin, hänen -politiikkansa on sama siellä ja täällä. Ja niinkuin Jumala koettaa -väärentämättömällä sanallaan kasvattaa itselleen seurakuntaa, joka -jälleen on oleva siemenenä ihmisten kesken heidän johtamisekseen -oikealle tielle, niin näyttää pimeyden valta kaikkialla pyrkivän -siihen, 1:ksi että Jumalan sana väärennetään, vetistetään (utvattna) -taikka tehdään inhimillisten kirjain kautta tarpeettomaksi, sekä -2:ksi että Jumalan teos turmellaan, että tosi kristinusko tehdään -irvikuvaksi, jopa inhottavaksi asiaksi, niin että se on oleva -kammottava jokaiselle kunnolliselle ihmiselle. -- -- En tunne -ketään, joka niin perusteellisesti paljastaisi saatanan keinoja -ja ihmissydämen petollisuutta kuin prof. Beck. Hän ei taistele -yhdestä tai toisesta viasta, vaan perusviasta. Hänen todistuksensa -on radikaalinen: täytyy asettua joko myötä tai vastaan. Se joka -on totuudesta ei vastusta. Sinä olit ensin vastaan, niin minäkin. -Mutta hyvä on, että olemme kuulleet omaatuntoamme! Beckin saarnat -ovatkin pidetyt omalletunnolle: niitä on luettava hiljaisuudessa -taikka yksinäisyydessä, niin että omallatunnolla olisi tilaisuutta -toimimaan. Beckin sanat ovat siinäkin omituisia, etteivät haihdu -ajan pitkään, vaan tulevat syvemmiksi ja painavammiksi. -- Minä -ilmoitin Beckille, mitä olit kirjoittanut hänen saarnansa johdosta: -sekä ensimäisen moitteesi että myöhemmän alistumisesi totuuteen. Hän -lähettää Sinulle nyt myötäseuraavan saarnan; anna minun tietää, mitä -ajattelet sen sisällyksestä!" - -Tämän jälkeen seuraa erittäin lämmin, tunnustuksen tapainen lauselma -Beckistä, Kihlmanin suhteesta häneen ja matkasta yleensä: "Mitä -kauemmin viivyn täällä Tübingenissä, sitä suurempaa kunnioitusta ja -luottamusta tunnen Beckiä kohtaan. Hän on mielestäni mies, jolla -on maailmanhistoriallinen merkitys, hän on pylväs taistelevassa -seurakunnassa maan päällä. Hänellä on ollut käsissään kaikki -välikappaleet esiintyäkseen uskonpuhdistajana, mutta hän ei ole -antanut sydämensä eikä ystäväinsä häikäistä itseään. Uskollisesti hän -on pitänyt kiinni Jumalan sanasta ja Jumalan tahdosta: ja yksistään -työskennellyt sillä paikalla, johon hänet on asetettu. Olen tullut -tuntemaan hänen syvän kieltäymyksensä; jos jollakin toisella olisi -edes kymmenesosa hänen tietoaan, mikä kauhea mahtaja hän luulisikaan -olevansa. -- Olen tullut vakuutetuksi siitäkin, että hän myöskin -vanhurskauttamisoppiin nähden uskollisesti noudattaa Jumalan sanaa. -Kristus on _hänen kristinuskonsa periaate_, totta kyllä ei niin -että Kristus-nimi aina olisi hänen huulillaan, mutta niin että -se näyttäytyy hänen sekä tietopuolisissa että käytännöllisissä -esityksissään. Voin myöskin sanoa omasta kokemuksestani: en -koskaan ole niin syvästi käsittänyt kristinuskon olemusta, enkä -koskaan oppinut niin tuntemaan Kristusta ainoana välittäjänä kuin -tällä ajalla, jolla olen seurustellut Beckin kanssa. Usein olen -kuullut hänen sanovan: 'Pysyvä elämänyhteys Kristuksen kanssa, -pysyminen ja kasvaminen Kristuksessa on kaiken ehto alusta loppuun -saakka'. Tiedän hyvin mitä olen hänelle velkaa. Lähinnä Jumalaa -ja vaimovainajaani on minun kiittäminen häntä kaikesta siitä -hyvästä, mikä minussa saattaa olla. Ei hän ole irroittanut minua -lahkolaisuuden pauloista: olin jo ennenkuin opin häntä tuntemaan -niin erilläni puolue-elämästä, että puoluemieliset ihmiset vaivoin -olisivat voineet kärsiä minua. Mutta vaara oli, että lankeaisin -toiselle puolelle, uudenaikaiseen kirkolliseen harrastukseen. En -tiedä kuinka kauas olisin voinut mennä ennenkuin olisin alkanut -epäillä, mutta luullakseni en olisi pysähtynyt ennenkuin olisin -tullut viisaaksi vahingosta. Oikealla hetkellä tulin Tübingeniin: -Beck on pelastanut minut monesta vaarasta, vahingosta ja tuskasta. -Herra on ollut hyvä paimeneni matkalla; niin, kaikki Herran tiet -minuun nähden ovat hyvyyttä ja totuutta. Alan perehtyä niihin. Näen -että voin löytää ja saavuttaa jotain parempaa kuin olen menettänyt, -ja että menetetty oli menetettävä, jotta saavuttaisin paremman. Sen -vuoksi on minulla hetkiä, jolloin voin kiittää Jumalaa kaikesta hänen -ankaruudestaan minua kohtaan. Ne, jotka Jumala on ottanut minulta -pois, hyödyttävät minua enemmän siellä, missä nyt ovat, kuin jos he -ruumiillisesti olisivat luonani. Rakkausside, joka yhdisti heidät ja -minut toisiimme, ei ole katkaistu heidän poismenonsa kautta; mutta -side, joka kiinnitti minut maahan, on heikontunut. Kuitenkin on minun -vielä paljosta kieltäydyttävä. Vielä on maailmalla liittymäkohtia -sydämessäni." -- - -Niinkuin jo mainittiin oli Essen kirjeessään myöskin kertonut -pappeinkokouksesta hänen luonaan Ylihärmän pappilassa, jossa -saapuville tulleet -- Fredr. Östring, F. O. Durchman, J. W. Durchman, -A. W. Ingman, Wilh. Ingman, N. R. Lagus, S. U. Gallenius ja E. W. -Snellman -- olivat julkilausuneet ja tunnustaneet ne puutteet ja -erehdykset, joihin he herännäisyysliikkeeseen liittyneinä olivat -huomanneet itsensä ja heränneet yleensä syypäiksi. Kokouksessa -esiintyneet mielipiteet tulivat tunnetuksi 13 p:nä huhtik. 1852 -päivätyn kirjeen kautta, missä C. G. von Essen on lyhyesti tehnyt -selkoa kokouksen keskusteluista [Itse kokous pidettiin ainakin -viikkoa ennen 13 päivää huhtik., sillä Kihlman mainitsee Essenin -hänelle osoittaman kirjeen, jossa siitä puhuttiin, olleen 6 p:ltä -s.k. -- Kirje (Bergrothille ja Törnuddille) on suomennettuna painettu -Herännäisyyden historiassa III s. 411 ss., mutta samassa paikassa -annetaan siitä vähän erehdyttäviä tietoja. Essenin kirje näet ei -todista oikeaksi _Rosendalin_ sanoja: "Tilaisuudessa laadittiin -jonkunlainen pöytäkirja, joka sitten kirjeen muodossa lähetettiin -etäällä asuvien samanmielisten virkaveljien tarkastettavaksi ja -hyväksyttäväksi", eikä myöskään mainitse mitään "pöytäkirjan -allekirjoittamisesta". Kirjeen alussa sanotaan vain: "Alldenstund --- -- -- I önskat få del af förhandlingarna, vill jag nu i korthet -lemnå Eder en liten redogörelse", ja lopussa: "Emedan äfven Grönberg -begärt höra om vårt sammanträde -- -- -- villen I vid första tillfälle -ge honom del häraf d.v.s. afsända hela detta protokoll till honom. -Roligt att framdeles få höra Edra tankar om våra förhandlingar." -Ilmeistä on että sanat "koko tämä pöytäkirja" tarkoittavat ainoastaan -Essenin omaa kirjettä; jos varsinainen, allekirjoitettu pöytäkirja -olisi ollut olemassa, olisi hän tuskin käyttänyt tätä lausetapaa. --- Olemme tehneet nämä muistutukset ei senvuoksi, että epäilisimme -Essenin yleensä oikein selostaneen kokouksen keskusteluita, vaan -sen vuoksi, että Rosendal on antanut kokoukselle niin sanoaksemme -virallisen leiman, joka sillä ei näy lainkaan olleen. Näkyy kyllä -Essenin kirjeestäkin, ettei sen pohjana ollut olemassa mitään -tarkistettua pöytäkirjaa. Epäiltävää on myöskin, olivatko papit -kokoontuneet "suunnittelemaan ohjelmaa tulevalle toiminnalleen". -Essen ei mainitse siitä sanaakaan eikä hän Kihlmanillekaan, niinkuin -tämä erittäin huomauttaa, kertonut "mitä olivat päättäneet siitä -kuinka aikoivat suhtautua edelliseen harrastukseensa". Nähtävästi -kokoontuneet eivät muuta tarkoittaneet kuin yksinkertaisesti päästä -selville omasta kannastaan herännäisyyteen ja sen oppiin nähden.] -F. H. Bergrothille ja A. O. Törnuddille, jotka olivat kokoukseen -lähettäneet kirjallisen lausuntonsa. Ajan tavan mukaan kirje -jäljennettiin, ja leviten siten laajalle vaikutti se kai tuntuvasti -siihen hajaannukseen heränneitten piireissä, joka edellisenä vuonna -oli jo tosiasiaksi tullut. Tässä on siitä muutama sana lausuttava -kahdesta eri syystä, ensiksi sentähden, että Kihlman oli yksimielinen -kokouksen kanssa, toiseksi senvuoksi, että Rosendal selittää siinä -lausuttujen mielipiteiden perustuvan Beckin oppiin ja katsantotapaan, -jotka Kihlman muka kirjeillään oli tehnyt Suomessakin tunnetuiksi. - -Vaikka onkin totta, että Beck Kihlmanin välityksellä on saanut -ystäviä ja kannattajia Suomessa, on Rosendalin selitys kuitenkin -kerrassaan harhaan vievä ja sitä oudompi kuin kirjeen lopussa suorin -sanoin ilmaistaan, miten siinä esitetyt mielipiteet oikeastaan -olivat syntyneet. "Olimme jokainen omalla tahollaan tulleet samoihin -johtopäätöksiin", siinä lausutaan, "ja moni tunnusti jo kauan -salaa hautoneensa samoja ajatuksia, mutta ei uskaltaneensa niitä -ilmaista uhkaavan pannaanjulistuksen tähden." Että nämä sanat ovat -totuuden mukaisia, sen todistaa edellinen esityksemme Kihlmanista, -joka totta kyllä ei ollut kokouksessa läsnä, mutta joka kotona ja -ulkomaillakin oli elänyt mitä lähimmässä henkisessä yhteydessä -sen pappisryhmän kanssa, jonka mielipiteet kirje ilmaisee. Ja -näkyyhän siitä mitä hänestä on kerrottu, että häntä ei ainoastaan -Saksassa taikka Ruotsissa vaan jo kotimaassakin, aikoja ennen -matkalle lähtöä, vaivasivat ja tuskastuttivat aivan samat seikat, -jotka samaisessa kirjeessä ilmituodaan. Tarpeetonta on ruveta -osoittamaan, milloin ja missä hän valittaa sitä tai viittaa siihen, -että heränneiden kesken ihmissana oli astunut Jumalan sanan sijaan, -että pyhitysoppi oli jäänyt syrjään ja että vanhurskauttamisoppi oli -puutteellinen, joten pysyvä sielun rauha jäi tuntemattomaksi, että -elettiin lahkolaisuudessa eli puolueellisuudessa, jossa puoluelaisen -puolustamista katsottiin totuutta tärkeämmäksi j.n.e. -- se on -tarpeetonta, sillä nämä ja samanlaatuiset valitukset uudistuvat -tavan takaa. Nämä tyytymättömyyden ja levottomuuden aiheet nehän -juuri ajoivatkin Kihlmanin ulkomaille, jopa voimakkaammin kuin -heikontunut ruumiillinen terveys. Mutta vaikka hän oli ainoa, joka -lähti niin kaukaa etsimään parannusta, ei hän ollut ainoa, joka -parannusta kaipasi. Selvää on, että monessa asui sama tyytymättömyys -ja rauhattomuus, samoista syistä aiheutunut. Sen osottaa Ylihärmän -kokous. Kihlman oli vain yksi niitä, jotka olivat kauan "hautoneet -samoja ajatuksia", ja senvuoksi hänen tunnustuksensa tarjoavat -muutakin Essenin kirjeen ymmärtämiseksi. Rosendal sanoo siinä -ilmestyvän surkuteltavan "vikoilemis- ja tuomitsemishalun". -Tästä väitteestä päättäen herännäisyyden historioitsija joko on -hämmästyttävän heikko sielutieteellisessä erittelyssä taikka -ummistaa tahallaan silmänsä. Koska näet papit Ylihärmän pappilassa, -sanallakaan viittailematta siihen, että olivat toisia paremmat, -tuomitsivat _itseään_ samalla kuin muita heränneitä, on mahdotonta -olettaa heidän noudattaneen "vikoilemishalua" s.o. etsimällä etsineen -vikoja viattomissa. Sille, joka ei voi kuvitella mitkä tunteet -täyttivät näiden pappien sydämet, Kihlmanin kirjeet ilmaisevat, -että ne olivat rauhattomuuden, surun, tuskan ja nöyryytyksen -tunteet, siitä johtuvat, että he olivat huomanneet joutuneensa -harhaan, menettäneensä sen pohjan, jota olivat pitäneet ehdottomasti -varmana, ja luottamuksen niihin, joita ennen olivat johtajinaan -kunnioittaneet. Kuinka Kihlman käsitti kokouksen mielialan -ilmenee erikoisesti seuraavista sanoista: "Teidän kokouksenne oli -ilahduttava; varsinkin riemuitsin siitä, että Östring oli mukana -ja yhtyi Teihin toisiin. Olin epätietoinen häneen nähden. Mitä -korkeammalla on seisonut, sitä syvempi on nöyryytys oleva, mutta -_jos alistuu semmoiseen nöyryytykseen, todistaa se että rakastaa -totuutta_." [Sanat ovat tekijän alleviivaamat. -- Eräässä myöhemmässä -kirjeessä tulee myöskin näkyviin, miten hajaannus ja sen alkusyy -vaikuttivat Kihlmaniin. Essen oli kertonut tavanneensa arkkipiispan, -ja sen johdosta Kihlman kirjoittaa: "Oli sangen mielenkiintoista -kuulla kohtauksestanne arkkipiispan kanssa. On sentään hyvä, että -meille vielä osoitetaan kunnioitusta. Olen peljännyt, että kaikki -ihmiset, joilla on ankaran siveelliset periaatteet, ylenkatsoisivat -meitä. Ainakin me joissakin määrin ansaitsisimme sitä. Mutta kenties -Herra säästää meitä, kun teemme parannusta. -- -- -- Oli niin ja näin -että annoit arkkipiispan lukea kirjeeni Malmbergille. Muistaakseni -viittasin siinä juomiseemmekin. Siitä saattoi arkkipiispa ehkä -luulla, että mekin olemme irstailleet. Niin kauas emme kuitenkaan -menneet; luonnollinen jumalanpelkomme ja kunnollisuutemme (ärbarhet) -nousivat sitä vastaan, vaikka periaatteet olivat semmoisia, että -helposti olisi voinut niin käydä. Viittasin kuitenkin tähän -kirjeessä, jotta en panisi kaikkea syytä hänen päällensä, ja niin -taivuttaisin hänet parannukseen. Mutta sinä olet luultavasti -selittänyt asiani" --] Ei siinä kokouksessa ollut rahtuakaan sitä -omakylläisyyttä, joka on vikoilemisen edellytys; se mikä pakottaa -ihmisen syyttämään ja tuomitsemaan itseään on yksistään _totuuden -henki_. Ettei Beckin oppi voinut vaikuttaa kokouksessa esitettyjen -mielipiteitten syntyyn, on selvää siitä yksinkertaisesta syystä, -että Kihlman ennen kokousta oli ennättänyt antaa hyvin vähän tietoja -opettajastaan ja hänen suunnastaan, eikä se vähä vielä ollut -tullut monenkaan tietoon saatikka yhteen ainoaankaan uudistavasti -vaikuttanut. Toinen asia on, että Kihlman ja hänen ystävänsä -sittemmin huomasivat saavansa Beckiltä tukea mielipiteilleen. He -olivat jo, ennenkuin mitään tiesivät Beckistä, osaksi kääntymässä -samaan suuntaan, ja merkille pantavaa on, että se, mikä ensiksi -veti Kihlmania Tübingeniin, oli sanoma, että Beckin teologia -yksinomaisesti perustui raamattuun ja oli siitä ammennettu, toisin -sanoen, että tämä oli toteuttanut sen ajatuksen, joka Kihlmanilla oli -jo kotona, nimittäin että hänen oli antauduttava raamatun tutkimiseen -käsittääkseen sen totuudet yhtenä järjestelmänä. [Osoittaakseen -etteivät kuitenkaan kaikki vielä luottaneet Beckin oppiin siteeraa -_Rosendal_ (III, s. 419) erään kohdan muutamasta Hilda Bergrothin -kirjeestä äidilleen, missä hän valittaa, että, "Beck on kääntänyt -Kihlmanin pois yksinkertaiselta tieltä". Erehtymättä olisi hän -voinut sanoa, että _kaikki_ Kihlmanin ystävät vastaiseksi olivat -samaa mieltä kuin hänen kälynsä. Että niin oli laita, tulee seuraava -kertomuksemme täydellisesti todistamaan.] - -Ottakaamme tähän vihdoin Kihlmanin loppusanat Essenille: "Väittelyllä -ei saavuteta mitään; mutta se, joka on totuudesta, voitetaan -totuudella. _Meidän tulee vain pitää tärkeänä, että meillä on puhdas -totuus ja että annamme sen kaikessa johtaa itseämme_. -- Noudattaa -Jumalan tahtoa on ylenkatsottu toimi (ett föraktadt göromål), mutta -_se_ ratkaisee Jumalan luona, _ei mikään muu_. -- Älä ole levoton -sen vuoksi, että meitä on ruvettu pitämään lahkona (kommit att -gälla för en sect)! Koska se kuitenkin on totta, on parempi, että -lasta nimitetään oikealla nimellään. Minusta tuntuu kuin olisi -sovinto entisyytemme kanssa yhä mahdottomampi. Suokoon Jumala, että -aavistukseni ei olisi tosi. Tahtoisin mielelläni elää rauhassa ja -sovussa kaikkien ihmisten kanssa. Mutta jos puolustetaan sitä, mikä -selvästi ei ole Jumalasta vaan ihmisistä, ja tahdotaan tehdä sitä -joksikin kristinuskolle oleelliseksi, niin en voi pitää rauhaa." -- - -Mitä tulee mainittuun kirjeeseen Ingmanille, otan siitä vain -seuraavat rivit, jotka yhdessä alempana luettavien kirjeotteiden -kanssa todistavat, kuinka vähän Beck aluksi sai tunnustusta -niiltäkään, jotka kuitenkin välittömästi olivat saaneet tietoja -hänestä: "Kiitän Sinua varoituksestasi Beckin suhteen. Tiedän, -että se tuli hyväätarkoittavasta sydämestä. Sinä et voinut oikein -arvostella häntä siitä vähästä, mitä olet häneltä nähnyt. Olin ensin -aikonut viipyä Tübingenissä ainoastaan 3 viikkoa, mutta mitä enemmän -aikaa kului sitä selvemmin huomasin, etten vielä tuntenut häntä. Nyt -olen ollut täällä neljä kuukautta, ja vaikka kuuntelen häntä joka -päivä, tapaan kuitenkin aina uusia syvyyksiä. Tullessani Tübingeniin -tunsin salaista vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Varsinkin ensi -ajat olivat nöyryyttäviä. Olen paljon taistellut: toisinaan -olen suuttunut, kun en ole ymmärtänyt häntä, toisinaan tullut -epäluuloiseksi. Mutta aina olen tullut pidätetyksi langettamasta -hylkäävää arvostelua häntä kohtaan. En pääse omastatunnostani: -hän on osoittautunut totuuden julistajaksi. Ei kukaan ole niin -lyönyt maahan paraimpia tekojani ja ajatuksiani kuin hän, ilman -että hän on sitä tarkottanut. -- Beck on sinun hänestä laatimasi -kuvan suora vastakohta." -- Kihlman oli kälyänsä varten kääntänyt -yhden Beckin saarnan, mutta kirjeensä ohella hän nyt lähetti sen -ensiksi Ingmanille. [Kihlmanin paperien joukossa on useita hänen -ruotsintamiaan Beckin saarnoja, mutta vaikka kirjeistä näkyy, että -hän pyysi ystäviltään takaisin ne, jotka hän lähetti heille Saksasta, -on mahdotonta tietää, mitkä hän kulloinkin sille tai sille toimitti. ---] - - * * * * * - -Kesäkuun 13 p:nä Kihlman kirjoittaa äidilleen, että kesä oli jo -aikoja sitte täysin kehittynyt; kohta helluntain jälkeen oli hän -syönyt kypsiä kirsimarjoja. Edelleen hän kertoo muuttaneensa -hotellista Printz Carl yksityiseen taloon. "Minulla on pieni sievä -huone, jossa on kaksi akkunaa ja erityinen vuodekomero. Kapea, matala -Neckar-virta juoksee akkunani ulkopuolella. Jos noudatettaisiin -meidän käsitys- ja lause tapaamme, olisi sanottava, että minä asun -navetan ylisillä, sillä lehmät asuvat alakerrassa [samoin kuin oli -laita hotellissakin]. Se on yleinen tapa täällä -- ja kadulla on -tunkio. Minun on vaikea tyytyä tämmöiseen siivottomuuteen." - -Samassa kirjeessä Kihlman mainitsee, että rovasti Heikel omasta ja -arkkipiispankin puolesta oli kehottanut häntä hakemaan teologian -lehtorinvirkaa Vaasassa, tietenkin antamatta mitään lupausta -tulokseen nähden. Odottaessa rovastin kirjettä oli hän koettanut -vähin suunnitella opinnäytteiksi tarpeellisia teesejä, mutta -huomannut, että hänen teologiset harrastuksensa siitä kärsivät. -Sentähden hän nyt kaikella mahdollisella kohteliaisuudella oli -vastannut, että hän luopuisi koko tuumasta, jos opinnäyte, niinkuin -oli määrätty, oli suoritettava syyskuun kuluessa -- hän tahtoi -näet olla vapaa lokakuun 1 p:ään, mutta jos voitaisiin siten -järjestää asiat, että hänellä vielä tämän päivän jälkeen olisi aikaa -valmistautua, niin hän mielellään noudattaisi kehotusta. Heinäkuulla -Heikel ilmoitti, että Kihlmanilla todellakin lokakuun alusta vielä -olisi aikaa. Alempana nähdään, ettei asiasta sittenkään tullut mitään. - -Tämän äidille lähettämänsä kirjeen jälkeen Kihlman kuuden viikon -aikana kirjoitti vain kaksi kirjettä kotimaahan, toisen Favorinille -(4/7), toisen Essenille (19/7), ja ovat molemmat valitettavasti -hävinneet. Myöhemmistä kirjeistä saamme tietää, että hän sydänkesällä -ahkerasti teki työtä ja että päivät sentähden kuluivat nopeasti. -Eikä se oudostuta meitä, kun ajattelemme, että Tübingenissä-olo -läheni loppuansa. Samalta ajalta on almanakkaan merkittynä kolme -pientä virkistysretkeä: kesäkuun 17 p:nä "matkustin Weiliin", 29 -p:nä "kävelin Reutlingeniin", heinäkuun 11 p:nä "edestakaisin -Balingenissa." - -Elokuun 1 p:nä Kihlman kirjoitti viimeisen kirjeen Antero -Ingmanille, vastauksen saamaansa kolmeen kirjeeseen. Vaikka nämä -kirjeet ovat kadonneet, huomaa vastauksesta, että nekin olivat -sisältäneet muistutuksia ja varoituksia. Kaikesta huomaa, että -Kihlmanin lähimmätkin ystävät -- Essen kenties toisia vähemmän -- -epäluuloisesti katselivat ja pelkäsivät sitä vaikutusta, jonka -alaiseksi hän Saksassa oli tullut. Varsinkin näyttää heidän -mielestään Beck olleen vaarallinen mies, omansa johtamaan heidän -nuorta ystäväänsä harhateille. Syytä epäluuloon saivat he milloin -mistäkin väärinkäsitetystä lauseesta Kihlmanin kirjeissä, jota -paitsi merkille on pantava, että Beckin teokset vielä olivat heille -tuntemattomia, vaikka Kihlman kyllä oli lähettänyt luettelon niistä -(milloin? on mahdoton sanoa, sillä se on kirjoitettu irtonaiselle -lehdelle, jossa ei ole päivämäärää; kumminkin verraten myöhään, -siitä päättäen, että muutamat muistutukset osoittavat hänen itse jo -lukeneen tärkeimmät). Tätä sekä Kihlmanin kantaa yleensä valaisee -kirje Ingmanille. - -"Sinäkin, Brutukseni, olet peloissasi minun suhteeni. En tahdo -tuhlata monta sanaa itsepuolustukseeni. Mutta minä kysyn Sinulta: -voitko _todella_ uskoa, että minä useita vuosia kärsittyäni -ihmisorjuuden ikeen alla haluaisin nyt kohta kumartua sen alle? -taikka pakottaa muita sen alle? Voitko uskoa sitä?" -- -- Edelleen: -missä ovat 'ne mahtavat nuhteet ja muistutukset', jotka olen -antanut? -- "En tahdo, että minua säästetään, en pyydä suopeutta, -vaan ainoastaan oikeutta. Lue kirjeeni Teille; en koskaan kirjoita -alustelmaa, enkä tarkoin tiedä mitä olen kirjoittanut, mutta tiedän, -etteivät kirjeeni voi ilmaista muuta kuin mitä minulla on sisässäni. -Katso mikä henki niistä puhuu, esiintyykö niissä maallisiin -takertunut sielu vai tarkoitetaanko ijäisyyttä?" -- -- Ja "mistä -syystä luulet Sinä, että minä vapaaehtoisesti luovun virasta, johon -minulla on mitä suurin taipumus? [Arvattavasti oli häntä moitittu -siitä, että hän ei innokkaammin pyrkinyt lehtoriksi.] Ja niin, -vaikka toiveet näyttävät lupaavilta? Mikä antaa minulle voimaa -uhrata rakkaintakin? Tekisinkö niin, jos katseeni kohdistuisi näihin -maallisiin, saadakseni _täällä_ merkitystä, asettuakseni _täällä_ -puoluemiehenä toisia puoluemiehiä vastaan?" - -Mitä Beckiin tulee, oli hän vaarallinen sen vuoksi, että hän muka -oli antiluterilainen, antipietisti ja epäkirkollinen. Kihlman ottaa -nyt selittääkseen, missä mielessä näitä mainesanoja voitiin hänestä -käyttää. Beck ei suinkaan ollut Luteruksen vastustaja, vaan päin -vastoin kunnioitti häntä suuresti. Itsekin hän rakennuksekseen luki -Luteruksen postillaa ja oli kehottanut Kihlmania tekemään samoin. -Kotihartaushetkinä hän käytti Pfaffin (oikea vanha luterilainen), -Bengelin ja Roosin kirjoja. "Roosin kotihartaus- ja rukouskirjaa -on hän usein käyttänyt kodissaan minun läsnäollessani, ja juuri -se herätti minussa heti alussa rakkautta ja luottamusta häneen, -sillä joku aika ennenkuin lähdin Suomesta olin itsekin kodissani -käyttänyt samoja kirjoja." -- Beckin "antiluterilaisuus" tarkoitti -vallalla olevaa valheluterilaisuutta. "Tämä valheluterilaisuus -eroaa alkuperäisestä luterilaisuudesta oleellisesti siinä, että -kun jälkimäinen teki pyhän raamatun elämänperiaatteekseen, ei -valheluterilaisuuden mielestä vielä ole mitään sanottu, jos sanoo -tahtovansa pitää kiinni Jumalan sanasta; tulee näet myöskin -nojata Concordiakirjaan ja edelleen luterilaisen teologian -skolastiseen muodostukseen, semmoisena, miksi se on kehittynyt -17:nnellä vuosisadalla. Tämä valheluterilaisuus on aiheutunut -katolilaisuuden uudesta virkoamisesta sekä luultavasti myöskin -unionistisista vainoista Preussissa." -- Valheluterilaiset eivät -kärsineet Beckiä alkuperäisenä luterilaisena, ja samoin oli hän -vastenmielinen uudenaikaisille pietisteille, syystä että oli oikea -_speneriläinen pietisti_. Uudenaikainen pietismi Saksassa oli -näet niinkuin suomalainen herännäisyys speneriläisen vastakohta. -"Beck rakastaa Speneriä ja pitää häntä suuressa arvossa." -- Niin -myös mitä kirkollisuuteen tulee. "Jos kirkkoa pidetään samana -asiana kuin valtiokristinuskoa eli valtiokirkkoa, silloin on Beck -kyllä epäkirkollinen. Mutta jos sillä ymmärretään samaa kuin -tunnustuskirjat tarkoittavat nimityksellä congregatio sanctorum -(pyhien seurakunta), silloin tahdon nähdä, ken on enemmän kirkollinen -kuin hän. -- Beck ei puhu paljon kirkosta, mutta missä hän vain -tapaa vakavaa mieltä ja harrastusta, totuuden rakkautta, siinä hän -käyttäytyy kirkon oikeana poikana. Niinkuin isä ja ystävä on hän -huolehtinut minusta, kutsunut minut jokapäiväiseksi vieraakseen -kotiinsa, ja jos minä jonakin päivänä olen poissa, tulee hän -luokseni. Ei hän kuitenkaan tarvitse minua. Hän voisi kyllä saada -parempaa seuraa. Mutta miksi hän ei halveksi minua? Olen vakuutettu -siitä, että ainoa syy on se, että hän on huomannut minussa vilpitöntä -totuuden harrastusta. Mutta miten on Beckillä aikaa minuakin varten? -Sitä ei stuttgartilaisilla ollut, ja Beckillä on sentään enemmän -työtä. Se johtuu siitä, että hän ei ole ottanut hoitaakseen mitään -ylimääräisiä toimia. Hän täyttää vain velvollisuutensa. Valmistautuu -tunnollisesti luentoihinsa ja saarnoihinsa; muun ajan hän käyttää -terveytensä, kotinsa ja niiden hyväksi, jotka kysyvät häneltä neuvoa -ja opetusta. Nyt, kun muuan lakitieteen professori, hänen uskottu -ystävänsä, on jättänyt Tübingenin, hän seurustelee ainoastaan erään -köyhäinhuoneen tarkastajan ja erään värjärin kanssa. Repetentit, -jotka tahtovat säilyttää itsenäisyytensä eivätkä arvele voivansa -olla Beckiin muussa suhteessa kuin oppilassuhteessa, käyvät vain -silloin tällöin hänen luonaan. Virkatoveriensa kanssa hän seurustelee -ainoastaan milloin virka vaatii. Tätä en mainitse todistaakseni hänen -puhdasoppisuuttaan, vaan ainoastaan hänen kirkollisuuttaan. Missä hän -tapaa henkilön, jota hän Jumalan sanan mukaan voi pitää Kristuksen -jäsenenä taikka mieluummin jonkun, joka on totuudesta, hänen kanssaan -hän seurustelee, huolimatta siitä, miten halpana ja ylenkatsottuna -hän onkaan maailmassa." -- -- -- Mutta Ingman näytti pitävän kirkkoa -samana kuin luterilaisuus. Sitä ei Kihlman myöntänyt oikeaksi, sillä -todellisuudessa ja Jumalan kannalta katsoen saattoi korkeintaan -sanoa, että luterilaisissa seurakunnissamme ainoastaan sangen pieni -vähemmistö kuului Kristuksen kirkkoon; mutta semmoinen vähemmistö oli -myöskin olemassa muissa kirkoissa, katolilaisessa ja reformeeratussa. --- - -"Mutta kenties et tahdokaan puhua kirkosta semmoisena kuin se -todellisuudessa on olemassa, vaan ainoastaan sen tunnustuksesta. -Siitä sanot, että se pysyy ijäti. Jos siitä luovutaan, niin olemme -aavalla merellä ilman peräsintä ja ilman purjeita, irtimurrettuina -Herran pyhien todistajien ihanasta veljesseppeleestä." -- "Onko -tämä vakava mielipiteesi?" kysyy Kihlman. Hänen mielestään oli se -liioittelua, sillä ainoastaan Jumalan sanalla on se lupaus, että se -pysyy ijankaikkisesti. -- "Älä ymmärrä minua väärin: en minä tahdo -poistaa tunnustuskirjoja, eivät ne ole minun tielläni. Mutta minusta -ei ole ollenkaan tarpeen ensin tutkia niitä ymmärtääkseen raamattua. -Jos arvelee olevansa ilman peräsintä tullessaan raamattuun ilman -tunnustuskirjoja, niin tietää se, että Jumalan sanan on mukautuminen -valmiiden dogmien mukaan. Jos Luterus olisi ajatellut niin, ei hän -koskaan olisi astunut luostarikammiostaan." - -"Minä olen myöskin ollut tunnustuskirjojen innokas puolustaja, mutta -viime aikoina en ole enää voinut olla oikein tyytyväinen yhteen ja -toiseen kohtaan taikka yleensä luterilaiseen teologiaan. Varsinkin -oli sakramenttioppi minulle salaperäinen ('ett mysterium'). Kun -Hedberg esiintyi julistamalla käsityksensä kasteesta, olin minä -neuvoton. Jos ihminen todella kasteessa syntyy uudestaan, niin mitä -hyötyä on vaatia uudestasyntymistä, niinkuin me olemme tehneet. -Ja kuitenkin osoittaa kokemus, että meidän, vaikka olemmekin -kastetuita, täytyy tulla uusiksi ihmisiksi. Tämä kysymys on paljon -vaivannut minua. Samoin ehtoollisoppi. Se on niin välittämätön. En -ole koskaan voinut päästä selville siitä, miksi olen mennyt Herran -ehtoolliselle. Ei ole muuta syytä kuin Kristuksen käsky, mutta täytyy -kuitenkin olla joku syy, jonka vuoksi Kristus on niin käskenyt. -Sitä en löytänyt luterilaisuudessa. Toinen seikka, joka varsinkin -vaimoni kuoleman jälkeen alkoi ahdistaa minua, oli parannusta, uskoa, -kääntymystä, uudestasyntymistä koskevien määritysten epävarmuus. -Toinen opettaa niin, toinen näin. Mutta mikä on totuus? Miten -moni ihminen joutuukaan tappiolle juuri puuttuvan tiedon vuoksi. -Ja kuinka tietää, onko kääntynyt, onko uudestasyntynyt, jollei -tiedä mitä sillä ymmärretään taikka oikeammin mitä Jumala sillä -ymmärtää. Tunnustuskirjat sekottavat kaikki yhteen katumukseen ja -uskoon. -- Stuttgartissa minua loukkasi oppi perisynnistä, joka -luterilaisen opin mukaan on tuomittava. Siis ovat vastasyntyneet -lapset perisyntinsä tähden tuomittavat. Eiväthän he kuitenkaan -itse ole syypäät siihen, että heissä on perisynti; kuinka on -sopusoinnussa Jumalan oikeuden kanssa tuomita joku, joka ei omasta -puolestaan ole mitenkään ansainnut rangaistusta? Nämä ynnä muut -vaikeudet ovat estäneet minua ihailemasta tunnustuskirjoja. Ja minä -olen iloinen, että olen pysynyt suorana itseäni kohtaan pyytämättä -vapautua vaikeuksista harhaluulon (illusion) kautta. Sen vuoksi -toivon nyt tulevani oikeaan ratkaisuun. -- Ethän Sinäkään voi, jos -tahdot olla rehellinen itseäsi kohtaan, kieltää, että semmoisia -pulmia on olemassa. Ja jos kerran myönnät sen, niin ajattelen, -että Sinä kuitenkin vastaiseksi käännyt Jumalan ja Jumalan sanan -sekä tunnollisten eksegeettien (niinkuin Bengel ja Roos) puoleen -saadaksesi vastausta siihen, johon eivät tunnustuskirjat vastaa. -Mutta jos Sinä kerran tunkeudut Jumalan sanaan, niin sen aarteet -hämmästyttävät sinua. Eikä Sinun ylistyksesi enää tarkoita -tunnustuskirjoja (joita et silti hylkää taikka ylenkatso), vaan -Jumalan sanaa, sillä sydämesi on täynnä sen ihanuutta. Ja silloin -ajattelen minä, että ollaan oikeita luterilaisia, vai miten? -Semmoiseksi luterilaiseksi koetan minä tulla, ja minä tyydyn -siihen niin hyvin, että toivoisin Sinulle samaa. En epäile, että -olet tuleva yksimieliseksi minun kanssani, mutta niin kauan kuin -pidät tunnustuskirjoja korkeimpana totuutena, täytyy Sinun olla -epäluuloinen sitä kohtaan, joka luulottelee tietävänsä vielä -parempaa." -- Vaikkei Kihlman kirjeessään sitä lausukaan, todistaa se -kuitenkin, että hän oli saavuttanut matkansa päämäärän. Ei niin, että -hän olisi saanut ratkaisevan vastauksen kaikkiin niihin kysymyksiin, -jotka hänen lähtiessään häiritsivät hänen rauhaansa, ja luonut -valmiiksi teologisen järjestelmänsä, mutta kumminkin oli hän löytänyt -vakavan pohjan, millä seisoa, selvän suunnan, mihin pyrkiä. Onhan -hänen äänensä kerrassaan muuttunut, verrattuna siihen vaikeroivaan, -joka leimasi hänen kirjeensä Tukholmasta ja Stuttgartista. -Järkyttävät kokemukset, jotka häntä ennen tuskastuttivat, ovat -vetäytyneet taustalle, hänen mielensä on tyyntynyt, ja vaatimatta -mitään erikoista hyvää maalliselta elämältä elää hän vakaumuksensa -turvissa ja tietoisena siitä, mistä hän on aina saava raitista vettä -hengellisen elämänsä ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, valmis -palaamaan kotimaahansa ja vastaanottamaan mitä Jumala siellä on -hänelle tarjoava. - - * * * * * - -Etelä-Saksassa Kihlman oli toivonut saavansa nauttia lämmintä, ja -hän näyttää saaneenkin sitä tarpeeksi heinä- ja elokuulla. Äidilleen -hän kertoo, että lämpömittari osotti +29° R., ja oli hän sentähden -luopunut papinpuvustaan ja pukeutunut "mylläriksi", joka kai -merkitsee, että hän oli hankkinut itselleen valkoisen puvun mustan -sijaan. - -Mitä kauemmin Kihlman viipyi Tübingenissä, sitä enemmän supistui -häneltä mahdollisuus nähdä etelämpiä maita, jota hän talvella oli -ajatellut. Kumminkin hän pikimmittäin pistäytyi Sveitsiin. Elokuun -19 p:nä hän näet rautateitse matkusti Friedrichshafeniin Bodenjärven -rannalla, 20 p:nä laivalla yli järven Rorschachiin ja sieltä jalan -St. Gallenin kautta Teuffeniin. Käytyään 21 p:nä koulunopettaja -Lutzin luona hän i.p:llä käveli Appenzelliin, missä 22 p:nä, -joka oli sunnuntai, kuuli kapusinilaismunkin saarnaavan, nousi -sitte 5520 jalkaa korkealle Hohenkastenin vuorelle ja jäi sinne -yöksi. Seuraavana päivänä hän vielä käveli Gaisiin, josta kääntyi -paluumatkalle, ajaen St. Galleniin ja Rorschachiin; 24 p:nä hän -jälleen oli Tübingenissä. Koko matka kesti siis vain 6 päivää. Sitä -paitsi oli se siinä kohden onneton, että ilma oli huono: vettä satoi -kaiket päivät, ja Hohenkasten oli paksun sumun peitossa; ainoastaan -palatessaan hän Bodenjärvellä näki ihanan päivänlaskun. "En -kuitenkaan kadu tätä retkeä", Kihlman kirjoittaa äidilleen, "sillä -sain sittenkin nähdä osan ihanaa maata. Reppu seljässä ja keppi -kädessä kävelin minä aivan yksin paikasta paikkaan niinkuin vaeltava -kisälli meillä. Siten oppii paremmin tuntemaan seutuja, ja jos vain -ilma on kaunis, mieli reipas eikä rahoja puutu, niin ei helposti voi -kuvitella mitään nautintorikkaampaa kuin semmoinen vaellus Jumalan -vapaassa, ihanassa luonnossa." -- - -Vielä viipyi Kihlman kaksi viikkoa Tübingenissä ennenkuin oli valmis -lähtemään. Hän syyttää siitä antikvaarisia kirjakauppoja, joista -hän etsi ja osti mieluisia kirjoja. "Syyskuun 8 p:nä lähdin siis -Tübingenistä, missä olin viettänyt 7 1/2 kuukautta", kirjoittaa -hän (Wittenbergistä 20/9) äidilleen. "Ilolla ajattelen tätä aikaa, -jonka olen hiljaisuudessa eläen saanut kokonaan käyttää omaksi -hyödykseni, laskeakseni hyvän perustuksen aikaa ja ijäisyyttä varten. --- Professori Beck ja hänen rouvansa saattoivat minua muutamia -päiviä paluumatkalla. Syyskuun 9 p:nä matkustimme Stuttgartista -Heilbronniin. Stuttgartissa jätin hyvästi sikäläisille tuttavilleni. -Varsinkin oli se talo minulle rakas, missä olin asunut; minua ei -kohdeltu vieraana vaan sukulaisena; 10 p:nä matkustimme höyrylaivalla -Heilbronnista Heidelbergiin; 11 p:nä sieltä Darmstadtiin rautatietä; -12 p:nä Frankfurt am Mainiin; 13 p:nä teimme huviretken hiljaiseen, -vaatimattomaan Taunus-vuoriseutuun, illalla tulimme Mainziin; 14 p:nä -ajoimme vaunuissa Rheinvirtaa pitkin Rüdesheimiin, missä juodaan -ihanaa, tulista viiniä. Kunpa sentään voisin tuoda Suomeenkin näitä -Rheinin viinejä! Tekisi Sinullekin hyvää saada joka päivä juoda -lasi jaloa puhdasta viiniä. Minä kävin eräässä viinikellarissakin -ja maistelin erilaisia viinejä, niin että nyt olen olevinani vähän -asiantuntija. 15 p:nä kuljimme höyrylaivalla Koblenziin, joten vielä -kerran näin saman ihanan tien kuin viime syksynä; 16 p:nä tapahtui -paluumatka Frankfurt am Mainiin. Tahdoin palata sinne matkustaakseni -toista tietä kuin vuosi sitten. Aamulla 17 p:nä jätin Frankfurtin, -erottuani prof. Beckistä ja hänen rouvastaan, jotka tähän saakka -olivat seuranneet minua. Ero oli tuskallinen. Voimakas, nerokas -mies itki niinkuin lapsi. Niin rakkaaksi olin minä, mitätön, halpa -mies, tullut hänelle. Hänen ystävyytensä on minulle kalliimpi kuin -lukuisien taitamattomien ylistykset. Ja minä mainitsen tämän Sinulle, -ainoastaan Sinulle, syystä että on ilahduttavaa äidinsydämellesi -kuulla, että kelpo, hurskas mies rakastaa lastasi. Olen näinä päivinä -syvästi kaivannut häntä, jonka kanssa joka päivä seurustelin. Jälleen -tunnen olevani niin yksin, yksin keskellä ihmisiä." -- - -Syyskuun 17 p:nä Kihlman tuli Eisenachiin; 18 p:nä hän kävi -Wartburgissa, jota ympäröivä kaunis, erinomaisen viehättävä luonto -hänestä ansaitsi enemmän huomiota kuin Luteruksen huone linnan -sisällä; illalla hän saapui Halleen, missä tapasi prof. (Heinr. -Ernst Ferd.) Guericken -- "hän on yhtä pitkä ja laiha kuin hänen -kirjansa, ja lopulta on epätietoista, mitä on ajatteleminen hänen -kristillisestä elämästään" (Essenille); 19 p:nä Wittenbergiin, -missä Kihlman kävi kaikkialla etsimässä Luteruksen muistoja: hänen -muinoisessa kodissaan, jossa työhuone vielä on entisessä asussaan, -kirkoissa, joissa hän tavallisesti saarnasi, haudalla y.m. Berliniin -Kihlman saapui 20 p:nä ja Hampuriin 22:na sekä 23:na Lyypekkiin. -Sieltä hänen oli aikomus mennä Ystadiin, mutta -- syystä että hän -tuli Berlinistä, joka vähän ennen oli virallisesti julistettu koleran -saastuttamaksi, hänelle ei luvattu antaa terveystodistusta ennenkuin -7 päivän päästä! Silloin hän päätti matkustaa Tanskan kautta. -Dilissansilla hän siis 24 p:nä Eutinin kautta saapui Kieliin. "Kävin -meillä niin vähän kunnioitetun [rationalismin kiivaan vastustajan] -Klaus Harmsin luona. Ukko on vanha, hyvin vanha [74-vuotias] ja -sokea, mutta vielä voimakas ja hänellä on huumoria. Oli hauskaa -nähdä ja kuulla häntä. Hänen viimeiset sanansa: 'Gott befohlen! -Gott befohlen!' joita sanoessaan hän iloisesti pudisti kättäni, -olivat sydämellisiä ja luottavaisia ikäänkuin hän olisi niissä -julkilausunut pitkän elämänsä kokemuksen. Erikoista hartautta en -hänessä huomannut." Kööpenhaminaan Kihlman tuli 26 p:nä, ja siellä -ruotsalainen konsuli sanoi hänen saavan terveystodistuksen vasta kun -oli ollut 10 päivää poissa Berlinistä! Ei ollut muuta neuvoa kuin -odottaa! - -Karanteeniviikko Kööpenhaminassa oli mitä ikävin. Eräänä päivänä -Kihlman kyllä tapasi Limingan rovastin Aaron G. Borgin, mutta eivät -he olleet saman hengen miehiä. Borg oli paluumatkalla Baierista, -"jossa oli juonut _vettä_", ja oli nyt jo lähes viikon odottanut -terveyspassia. He kävivät yhdessä katsomassa marmoripalatsia -(kirkkoa?), jota ei oltu jaksettu rakentaa valmiiksi ja joka -sentähden nyt oli rauniona. "En voi kieltää, ettei ollut vähän -yhtäläisyyttä palatsin ja Aaronini välillä", Kihlman kirjoittaa -Essenille. -- Samasta kirjeestä, joka nähtävästi oli matkan viimeinen -(Kööpenhaminasta 2/10) Essenille, näkyy mitä Kihlman oli kirjoittanut -ylempänä mainitussa, hävinneessä kirjeessä (19/7 1852). Hän oli -näet ehdottanut, että koetettaisiin saada professori Beck Suomeen -(yliopistoon, prof. A. A. Laurellin sijalle, joka oli kuollut 14/4 -1852). Essen ei näy voineen hyväksyä ajatusta. Pahoittelematta -Kihlman sen johdosta lausuu: "jos Sinä tuntisit Beckin niinkuin minä, -niin olisi Sinulla, sen tiedän varmaan, sama kunnioitus ja rakkaus -häntä kohtaan kuin minulla." -- - -Täältä Kihlman kirjoitti ensimäisen kirjeensä prof. Beckille, -"kalliille opettajalleen", ja alkoi hän sen ylistämällä onnellista -Tübingenin aikaansa, rauhan aikaa, jolloin hän oli saanut tehdä -työtä taistelematta kenenkään kanssa ja jolloin totuuden maito oli -ollut hänen jokapäiväinen ravintonsa. Hän tunnustaa, että Jumala -oli matkalla antanut hänelle enemmän kuin hän lähtiessään kotoa oli -ymmärtänyt rukoillakaan. Mutta toiselta puolen hän valittaa, että -hän jo lyhyellä paluumatkallaan oli kokenut, miten paraimmatkin, -vaikka tuntevatkin jumalalliset periaatteet, arvostelevat niitä -inhimillisesti. Ei ainoatakaan hän ollut tavannut, josta olisi -voinut varmuudella sanoa: tuolla on silmät auki. Jumalallisten -periaatteiden johtopäätökset jätetään sikseen; sillä ei mitään pelätä -niin paljon kuin "yksipuolisuutta". "Minulle on ollut tuskallista, -että minun juuri nyt, kun en muuta harrasta kuin totuutta ilman -puolueellisuutta, täytyy kuulla, että muka olen joutunut harhaan -oikealta tieltä." Tämä vaikutelma näyttää Kihlmaniin jääneen etenkin -erään kohtauksen jälkeen prof. Schmiedenin kanssa Wittenbergissä. -Illalla hän oli kuullut professorin saarnaavan "sydämellisesti, -sisään tunkevasti, rankaisevasti ja lohduttavasti", mutta kun hän -seuraavana aamuna kävi hänen luonaan ja keskustelu m.m. oli kääntynyt -sisälähetykseen, oli ajatustenvaihto käynyt vilkkaaksi, jopa -väittelyntapaiseksi, ja Kihlman oli huomannut, että yksimielisyys -oli mahdoton heidän välillään; vaikka he käyttivät samoja sanoja, -olivat heidän käsityksensä Kristuksesta erilaiset. -- Kirje päättyy -sanoihin: "kunpa olisin Tübingenissä!" - - * * * * * - -Lokakuun 2 p:nä Kihlman vihdoin pääsi Juutinrauman yli Malmöhön, ja -se oli onni. Tunti sen jälkeen alkoi näet orkaanintapainen myrsky, -jommoista ei miesmuistiin oltu nähty Etelä-Ruotsissa ja joka aiheutti -lukuisia haaksirikkoja. Malmöstä Kihlman lähti Lundiin tapaamaan -sikäläisiä tuttavia, ja lokakuun 5 p:nä hän saapui Tranåsiin, missä -Ternström ystävällisesti vastaanotti hänet. Kaksi päivää siellä -yhdessä luettiin ja keskusteltiin hengellisistä kysymyksistä, -mutta, päinvastoin mitä odottanut oli, ei Kihlman Ternströmiltäkään -saanut kuulla myötätuntoista hyväksymistä uusille mielipiteilleen. -Lopputuloksena oli varoitus ja vakuutus, että hänen vaivansa oli -ollut turha! Näin kertoo Kihlman Beckille kirjeessä, jonka hän -kirjoitti tälle kotia tultuaan. -- Jatkaakseen matkaa Tukholmaan -Kihlman 7 p:nä ajoi Ystadiin, mutta myrskyn tähden oli laivojen kulku -häiriintynyt, ja hän oli pakotettu jälleen viipymään puolineljättä -vuorokautta kurjassa pikkukaupungissa. "Olen aivan onneton esteitteni -vuoksi", hän valittaa äidilleen. "Kun kerran on huono onni, niin se -vainoaa kaikkialla." Lähtiessään Tranåsista oli Kihlman jättänyt -Ternströmille muutamia Beckin saarnoja, ja luettuaan ne tuli tämä -11 p:nä varhain aamulla kaupunkiin pitääkseen seuraa yksinäiselle -ystävälleen, jolta nyt halusi kuulla enemmän Beckistä. Kumminkin tuli -ja lähti höyrylaiva samana päivänä, joten yhdessäolo kävi lyhyeksi. -Matka Tukholmaan oli onnellinen, ja saapui Kihlman sinne 13 p:nä. -Siellä häntä odotti koko pinkka vuoden vanhoja kirjeitä! - -Tukholmassakin matkustajamme kävi tervehtimässä tuttaviaan, mikä oli -sitä luonnollisempaa kuin hänen sielläkin täytyi lähes viikon odottaa -Storfursten-laivaa, jolla vasta 19 p:nä pääsi lähtemään. Lokakuun -20 p:nä, siis oltuaan ulkomailla 14 kuukautta, Kihlman astui maihin -Turussa. - - * * * * * - -Moninaiset esteet paluumatkalla merkitsivät paljon Kihlmanille. -Lehtorinviran hakuaika oli näet kulunut umpeen kuusi päivää ennen -hänen tuloansa, eikä asia ollut mitenkään autettavissa. "Jos olisin -tiennyt sen, olisin ehkä jäänyt Saksaan talveksi." Kun ei missään -ruotsinkielisessä seurakunnassa ollut vapaata paikkaa, tahtoi -tuomiokapituli määrätä hänet johonkin suomalaiseen seutuun. Siihen -Kihlman ei kuitenkaan, kielen vuoksi, suostunut, ja kun lääkäri -arveli olevan vaarallista hänen terveydelleen ruveta saarnaamaan -kylmässä kirkossa ennenkuin uudestaan oli tottunut ilmanalaamme, jäi -tulokseksi, että hän pitkien mietiskelyjen jälkeen anoi virkavapauden -pidennystä toukokuun 1 p:ään 1853. Vapaa aika oli edelleen käytettävä -opintoihin -- tullakseenko yliopistonopettajaksi? -- sitä hän ei -uskaltanut päättää. - -Arkkipiispa ja tuomiokapitulin jäsenet kohtelivat Kihlmania hyvin -ystävällisesti niinä yhdeksänä päivänä, jotka hän viipyi Turussa, -mutta kun hän kävi ensinmainitun luona hyvästi jättämässä, alkoi -korkea esimies kysellä häneltä hänen teologisia mielipiteitään. -"Hän tahtoi välttämättömästi", Kihlman kertoo Beckille, "saada -minua tunnustamaan, että uskoni oli yhtäpitävä tunnustuskirjoissa -julkilausutun uskon kanssa. Olisin mielelläni ollut siihen -vastaamatta, mutta hän vaati ehdottomasti suoraa vastausta. Silloin -minä vastasin, että uskon Luteruksen olleen Jumalan miehen, joka on -oikeassa mitä tulee kristinuskon pääasioihin, mutta uskon myöskin, -ettei hän kaikessa voinut tulla valmiiksi ja että uskonpuhdistusta -siis ei ole katsottava hänen kauttaan loppuunsuoritetuksi. Meidän on -kyllä pitäminen kiinni niistä periaatteista, joihin hän on pannut -painoa, syystä että Jumalan sana myöskin panee niihin painoa, mutta -meidän on myöskin lahjojemme mukaan käytävä eteenpäin ja jatkettava -alotettua työtä. Tämän on evankelinen teologia oikeaksi myöntänyt, -ja minä olen sen totuudeksi käsittänyt." Arkkipiispa ei kieltänyt, -että asia oli niin, mutta kuitenkin oli tarpeellista tuntea -yksilöllisen kehityksen tulokset voidakseen arvostella, eivätkö ne -ehkä olleet ristiriidassa periaatteitten ja niistä jo kehitetyn -opin kanssa. Sillä kerskailevathan hegeliaanitkin protestanttisista -periaatteistaan, vaikka heidän tuloksensa kerrassaan repivät alas -protestanttisen opin. "Minä vakuutin, ettei minulla ollut mitään -yhteistä heidän kanssaan, ja silloin hän rauhottui." - -Saatuaan Helsingistä edellisenä syksynä sinne jättämät kiesinsä -Kihlman lähti Turusta lokakuun 29 p:nä. Matkalla Tampereelle satoi -lunta, niin että hänen täytyi siellä ostaa reki, millä jatkoi 20:n -asteen pakkasessa. Tampereelta hän matkusti Kurun kappeliin, jossa -hänen ystävänsä Favorin tänä vuonna oli kappalaisen apulaisena. -Siellä Kihlman viipyi kolme päivää, ja Favorinissa, joka kirjeistä -päättäen ennen kyllä oli ollut epäluuloinen Beckiä kohtaan, -hän ilokseen tapasi ensimäisen, joka hyväksyi ja omakseen otti -ne uudet hengelliset näköalat, jotka hän hänelle esitti. Tästä -Kihlman mainitsee Beckille sanoen Favorinia "rehelliseksi, totuutta -vakavasti etsiväksi mieheksi", sekä että hän jälestäpäinkin oli -kirjoittanut yhä enemmän "antautuneensa totuuden alle ja tunteneensa -itsensä lohdutetuksi". Kihlman toimitti myös Beckille sydämelliset -tervehdykset Favorinilta. -- Pakkanen kiristyi kiristymistään -ja lunta satoi, mutta kuitenkin Kihlman vihdoin 8 p:nä marrask. -tuli Ylihärmään, appi-isänsä, Essenin luokse. [Kulkiessaan Lapuan -kautta Kihlman luultavasti pistäysi pappilassa, koska Malmberg -17/11 kirjoittaa R. Helanderille: "Kihlmanin tapasin viikolla (i -veckan) kirkkoherran talossa. Hän ei poikennut luokseni. Puhuimme -kaikenlaista Saksan oloista. Ylen vähän Suomesta." Kihlman itse ei -mainitse kohtausta.] "Oli jo ilta ja aivan pimeä", jatkuu kertomus -kirjeessä Beckille. "Useita viikkoja oli minua maltittomasti -odotettu ja oltiin jo huolestuneita kohtalostani, kun ei mitään -kuulunut. Äkkiä seisoin keskellä huonetta, missä anoppini istui -kaikkine pienine lapsineen ja lapsenlapsineen. Uskokaa, että riemu -nousi, niinkuin olisi ollut jouluaatto. Kaikki huusivat nimeäni -ja syleilivät minua eivätkä tahtoneet uskoa, että olin palannut. -Appeani huudettiin ja hän tuli ja oli iloinen kuin lapsi. Mutta pikku -Hannani katseli minua tarkkaan ja sanoi sitte: 'ei se ole isä!' -Eivätkä vakuutukset aluksi mitään auttaneet; lopulta hän kuitenkin -myöntyi sen verran, että sanoi: 'koska kaikki sanovat, että se on -isäni, niin täytyy kai minun uskoa se', ja niin tulimme vähitellen -hyviksi ystäviksi, mutta vasta seuraavana päivänä hän selitti: 'nyt -tunnen, että se on oma isäni.' Mutta jos kaikki iloitsivat, että -olin onnellisesti palannut, niin oli minun iloni yhtä suuri tavata -kaikki terveinä ja nähdä heidän rakkautensa minua kohtaan. Hanna -oli kasvanut ja tullut kauniimmaksi ja ymmärtäväisemmäksi -- hän -oli isänsä silmänilo." Illan kuluessa lasten riemu vielä yltyi, kun -matka-arkusta tavattiin jokaiselle jokin lahja, ja erittäin tuotti -rouva Beckin lähettämä nukke Hannalle tuskin vähempää iloa kuin isä -itse. -- Seuraavina päivinä, varsinkin kun Ingman Alahärmästä oli -tullut saapuville, joutui Kihlman pitkään ja vaikeaan tutkintoon. -Häntä vaadittiin tekemään selkoa uskonnollisista periaatteistaan ja -Beckin teologisesta järjestelmästä. Kihlman ryhtyikin vastaamaan, -mutta vähitellen hän huomasi vain antavansa aihetta loppumattomiin -väittelyihin, ja silloin hän tyytyi lukemaan muutamia Beckin -saarnoja, ja otteita hänen luennoistaan. Vaikkei ystävillä ollut -mitään luettua vastaan, ei sentään päästy yksimielisyyteen. -Ingmanista, joka erottuaan herännäisyydestä, "piti vallalla -olevaa kirkkoa pelastavana äitinä", oli Beckin oppi perustaltaan -rationalistinen, jota vastoin Essen, varovaisempana, tunnusti -olevansa epäpätevä arvostelemaan raamatullista teologiaa, koska ei -ollut raamattuaan niin puolueettomasti lukenut. Edelleen Essen sanoi, -että olisi ruvettava raamattua tutkimaan -- yksistään siitä olisi -apua saatavissa; Beckin järjestelmä oli hänestä subjektivinen ja -liian syvä yksinkertaisille. Vihdoin hän varoitti Kihlmania, niin -kauan kun hän itse vielä etsi totuutta eikä siis kyennyt kumoamaan -kaikkia vastaväitteitä, kelle tahansa esittämästä mielipiteitään. -"Hänen varoitustaan pidin hyvänä, etenkin kun nykyinen asemani ei -velvottanut minua opettamaan toisia." - -Tämän kaiken Kihlman kirjoitti Beckille. Se kai kevensi hänen -sydäntään, sillä ymmärrettävää on, että ystävien vastahakoisuus -taipua hänen mielipiteisiinsä ei voinut olla häntä painamatta. - -Marraskuun 10 p:nä Kihlman pikku Hannan kanssa matkusti Alahärmään -Ingmanin luokse ja sieltä 15 p:nä Uuteenkaarlepyyhyn, missä tapasi -L. Stenbäckin. Tämä kertoi hänelle kirjoittaneensa Helsinkiin -ilmoittaakseen, että kenties olisi mahdollista saada prof. Beck -Tübingenistä dogmatiikan ja etiikan professoriksi yliopistoomme, -jos hänet siihen virkaan kutsuttaisiin. Omasta puolestaan hän oli, -viittaamalla Beckin teoksiin, huomauttanut, että maallemme olisi -suureksi hyödyksi, jos niin etevä mies asetettaisiin tärkeään -virkaan. Kumminkaan hän ei vielä ollut saanut vastausta eikä hän enää -sitä odottanutkaan, sillä virka oli jo julistettu haettavaksi. -- -Näin kertoo Kihlman, ja kirjeen alustelmasta [_V. T. R(osenqvist)_ on -sen julkaissut Teol. Aikakauskirjassa 1911 s. 463-467.] päättäen oli -se osotettu F. L. Schaumanille. Itse ehdotus oli, niinkuin ylempänä -on mainittu, Kihlmanista lähtöisin. Kun Stenbäck lausuu syystä -uskovansa, että Beck ei olisi vastahakoinen tulemaan Suomeen ja että -hän suurella osanotolla oli kiintynyt maahamme, niin varmaankaan hän -ei kenenkään muun kuin Kihlmanin kautta ollut voinut saada tietoja -hänelle tuntemattoman saksalaisen professorin ajatuksista. Muutoin -Stenbäckin kirje todistaa, että hän oli ensimäisiä jollei kaikkein -ensimäinen, joka Suomessa vilpittömästi tunnusti Beckin erinomaiset -teologiset ansiot. - -Marraskuun 17 p:nä Kihlman tuli Kruununkylään, missä äiti ilosta -itkien sulki hänet syliinsä. - - - - -VIII. - -VIELÄ APULAISPAPPINA. - - -Kun Kihlman palattuaan ulkomaanmatkaltaan tuli Kruununkylään, asui -hänen äitinsä vielä entisissä huoneissaan pappilassa. Leskenä hän -näet nautti armovuotta miesvainajansa jälkeen ja vasta seuraavana -keväänä, jolloin uusi kirkkoherra, sotarovasti Jak. Ad. Cajanus, -astui virkaansa, hän muutti miehensä häntä varten pappilan maalle -rakennuttamaan uuteen asuntoon [Rakennus oli pappilan entinen -vanha päärakennus, jonka rovasti Kihlman oli ostanut ja muuttanut -pappilan puutarhan taakse (kansakouluna käytettäväksi -- se oli -alkutarkoitus, joka kuitenkin jäi toteutumatta); rouva Kihlmanin -aikana oli asunnon nimi Sofielund. Hänen kuolemansa jälkeen myytiin -rakennus taas ja muutettiin pois.], joka koko 18 vuotta eteenpäin -oli oleva se "äidin maja", mikä sitoi Kihlmanin Kruununkylään ja sai -hänet usein käymään siellä verestämässä nuoruutensa ja ensimäisen -kotionnensa rikkaita muistoja. Armovuodensaarnaajana toimi Jos. -Reinh. Hedberg, ja Nauklér oli edelleen kappalaisen apulaisena. -Koska nämä nuoret papit luonnollisesti eivät olleet avun tarpeessa, -eivät mitkään virkatehtävät estäneet Kihlmania käyttämästä aikaansa -mielensä mukaan. Hän asettui rauhalliseen yliskamariin, joka -ylioppilasaikanakin oli ollut hänen hallussaan, ja laskeutui sieltä -alas ainoastaan ruoka-ajoiksi taikka kävelläkseen ympäristössä -taikka istuakseen hetken ja toisen pienen perheen piirissä, johon -nyt kuului äiti, Hilma sisar ja jo seitsemättä vuotta omaisena -pidetty 11-vuotias serkku, Mathilda Grönvall. Pikku Hanna ei -jäänyt Kruununkylään, vaan katsottiin paraimmaksi, että hän yhä -olisi mummonsa luona Ylihärmässä, missä hänellä oli samanikäisiä -tovereita. Tietenkin oli ero ikävä sekä isälle että Hannalle, mutta -asiat olivat kerran kaikkiaan niin, että jälkimäisen täytyi vielä -kolmatta vuotta ihmetellä, "että hän ei niinkuin muut pikku tytöt -aina saanut olla isänsä kanssa". Jouluksi tuli Hanna luultavasti taas -Kruununkylään, ja silloin sepitti isä pitkän "joululaulun", jossa hän -kertoi jouluevankeliumin sisällyksen. Vaikkei runo ole runollisesti -huomattava, todistaa se sentään, että Kihlman pystyi pukemaan -ajatuksensa säkeisiinkin. - -Varsinaista tehtävää tuotti kodissaolo Kihlmanille ainoastaan sikäli -kuin äiti tarvitsi hänen apuansa esiin tulevissa taloudellisissa -asioissa. Sen ohella huomautettakoon, että hänen nyt oli hoitaminen -omiakin asioitaan, joista hänen ulkomailla ollessaan Essen -oli huolehtinut. Vaimon ja Julius pojan kuoleman jälkeen oli -pesänkirjoituksessa (30 p:nä huhtik. 1851) lesken osalle tullut n. -25,000 rupl. hop. ja Hanna tyttären n. 19,000 (jotka summat kuitenkin -1857, syystä että huomattiin erehdyksen sattuneen, alennettiin -23,000:ksi ja 14,000:ksi). Rahat olivat enimmäkseen lainattuina -yksityisille, ja tuottivat vaivaa varsinkin kirjeenvaihdon muodossa. -Ensiksikin täytyi Kihlmanin, jolla ei ainoastaan virka-, vapautensa -aikana vaan sen jälkeenkin (paitsi muutamina kuukausina) lähes -kolmena vuotena ei ollut mitään palkkatuloja, vaatia korkoa niiltä, -jotka ennen eivät olleet sitä maksaneet, toiseksi eivät velalliset -muutenkaan aina muistutuksetta noudattaneet velvollisuuttaan. -Erityinen huoli hänellä oli tyttärensä omaisuudesta. Essen määrättiin -kyllä Kihlmanin anomuksesta Hannan toiseksi holhoojaksi, mutta ei -se tapahtunut vaivojen vähentämiseksi vaan siinä tarkotuksessa, -että alaikäisen varojen hoito olisi sitä tarkempi. Myöhemmin tuli -Kihlman osalliseksi suuriinkin liikeyrityksiin, mutta vastaiseksi -eivät asiat häntä viehättäneet. Todistukseksi otettakoon seuraavat -rivit eräästä kirjeestä Reinh. Helanderille (5/10 1854), jossa hän -on pyytänyt ystäväänsä muistuttamaan kahta haapajärveläistä korkojen -maksamisesta: "Näet, että minusta on tullut oikein perinpohjainen -ekonoomi, mutta muuan seikka ajaa siihen. Ei minulla vielä enemmän -kuin ennenkään ole halua asioihin, mutta syystä, että minulla ei ole -juuri mitään tuloja, olen pakotettu huolehtimaan niistä ja sentähden -pidän vuosittain tarkastuksen yrittäen selvittää kaikki, saadakseni -sitte taas jonkun ajan olla vapaa semmoisista puuhista. Minä katson -myöskin velvollisuudekseni olla uskollinen maallisessakin ja arvelen, -että kristinusko kaikkein vähimmin antaa lupaa olla kevytmielinen -maallisen hoitamisessa." -- - - * * * * * - -Ennestään tiedämme, miten hyvin Kihlman osasi viihtyä kirjojensa -ääressä, ja voimme siis kuvitella hänen suurella mielihyvällä -levittäneen pöydälleen Tübingenistä tuomansa kirjat. Aluksi hän -syventyi Beckin etiikkaan, jota hän samalla ryhtyi ruotsintamaan, -osaksi sen vuoksi että hän siten tulisi paremmin tarkkaamaan joka -lausetta ja sanaa, osaksi sentähden että hän antamalla ystäviensä -lukea käsikirjoituksensa voisi tyydyttää heidän haluansa oppia -tuntemaan Beckiä. Rinnakkain sen kanssa hän tutki raamattua, samassa -haluten edistyä hepreankielessä. - -Mutta ei Kihlman sittenkään ollut täysin tyytyväinen, ei itseensä -eikä oloonsa. Sen näemme eräästä keskeneräisestä kirjeestä -(Essenille 8/12 1852). Että hänen entiset kuulijansa ja ystävänsä -Kruununkylässä usein väsyttivät häntä pitkillä käynneillään ("minä -koetan totuttaa heitä selviin ajatuksiin ja lyhyihin asioihin"), ei -liene tärkeämpänä pidettävä kuin se, että hänen työnsä ei edistynyt -niin vauhdikkaasti kuin hän toivoi; syvemmin häntä häiritsi tunto -siitä pettymyksestä, jonka hän oli kokenut totuuden tuojana. "En -yritä tekemään proselyyttejä", hän kirjoittaa, "purtuna (bränd) en -tahdo avata sydäntäni. Luulin herättäväni iloa, luulin että totuuden -ääni tunnettaisiin ja että tahdottaisiin sitä kuunnella." Sen -sijaan hän oli huomannut, että keskustelu synnytti alakuloisuutta, -että arveltiin parhaaksi pysyttäytyä entisellään, sekä että häntä -kohdeltiin epäluulolla; vaivansa palkaksi hän sai varoituksia eikä -koskaan rohkaisua. Olihan se oikein, ettei otettu vastaan uutta, -jota ei tyystin tunnettu, mutta oliko myöskin oikein tuomita asia -ennenkuin oli siihen perehtynyt? Häntä suretti, että häntä kaikilta -tahoilta varoitettiin, vaikka tiesi itsestään että oli "hurskaampi -(frommare) kuin konsanaan ennen". "Jollei Jumala olisi lohdutukseni -ja hänen totuutensa antaisi minulle valoa, olisin sangen kurja, sillä -ihmislohdutusta en ole saanut nauttia." - -Mahdollista on, että Kihlman jätti kirjeen lähettämättä -- ehkä -pitäen sitä liian valittavana; mutta kyllä valitus tuli sydämestä. -Kirjeessä Beckille (19/12 1852, josta ennen on otettu matkakertomus) -hän puhuu samoin: "Muutamia nuorempia pappeja on toisinaan käynyt -luonani, enkä ole ilman toivoa heihin nähden, mutta rohkaisua en -ole heiltä saanut. Miten usein elänkään sen vuoksi [ajatuksissani] -Tübingenissä. Unessakin puhun Teidän kanssanne; en ole enää oikein -kotona täällä." -- - -Mitään selityksiä tämä Kihlmanin alakuloisuus ei kaipaa, eikä se -hänelle jäänytkään pysyväiseksi mielentilaksi. Aikaa voittaen hän -näet sai kokea, että hänen ystävänsä, miten vastahakoisilta olivatkin -ensin näyttäneet, hiljalleen omakseen ottivat sen totuuden, (tällä -sanalla Kihlman, niinkuin lukija jo kai on huomannut, ensi aikoina -palattuaan Saksasta aina tarkoitti Beckin luona saamaansa uutta -käsitystään kristinuskosta), jonka välittäjäksi hän ulkomaanmatkansa -kautta oli tullut, ja tietenkin hän silloin ymmärsi alussa olleensa -liian hätäinen kuvitteluissaan ja toiveissaan. - - * * * * * - -Hiljainen elämä vanhassa kodissa äidin luona keskeytyi pikemmin kuin -Kihlman oli aavistanut, ja muutenkin tuli uusi vuosi 1853 hänelle -odottamattoman vaihtelevaksi. Tammikuulla sairastui Ylihärmässä, -ollessaan siellä sukulaisissa, Lauri Stenbäck, joka Vaasan -yläalkeiskoulun rehtorina kaupungin edellisenä kesänä sattuneen -palon jälkeen oli koulunsa kanssa muuttanut Uuteenkaarlepyyhyn, ja -kun Kihlman saman kuun lopulla kävi Essenillä, pyysi sairas häntä -hoitamaan virkaansa sillä ajalla, jolloin hänen itsensä lääkärin -määräyksestä oli oltava työtä tekemättä. Koska hän oli täysin vapaa -ja ajatteli, että olisi hupaista koettaa, miltä tuntuisi opettaa -julkisessa koulussa, Kihlman suostui ja niin hän tuli ensi kerran -toimineeksi pedagogina. Helmikuun alusta huhtikuun alkupuoleen -hän opetti latinaa, hepreaa ja suomea sekä uskontoa, yhteensä 17 -tuntia viikossa lukuunottamatta kirjoitusten oikaisua. Mieluisimmat -olivat hänestä uskontotunnit, ja käytti hän niitä varten, kertoo -hän Beckille, "sitä käytännöllistä dogmatiikkaa, jonka Calmbachin -koulunopettaja oli hänelle jäljentänyt". Tehtävä oli niin hänen -mieleensä, ettei se ollenkaan tuntunut työltä. Oppilaat istuivat -hiljaa ja olivat tarkkaavaisia, niin että opettajatoimen varjopuolet -jäivät häneltä kokematta. Jopa sanoo hän huomanneensa, että hän aikaa -myöten saavutti poikien luottamuksen ja rakkauden. Kihlmanilla olisi -siis ollut täysi syy olla tyytyväinen satunnaiseen kokeeseensa, -jollei kivuloisuus taas olisi vaivannut häntä. Maaliskuulla hän -ajoittain oli niin heikko, että hänen, palattuaan koulusta, monesti -täytyi kohta panna maata. - -Siten kului Kihlmanin virkavapaus. Maaliskuun 30 p:nä oli -tuomiokapituli määrännyt hänen toukokuun alusta kappalaisen -apulaiseksi Munsalaan, eikä hän siis saanut olla kauan Kruununkylässä -ennenkuin hänen oli lähdettävä uuteen työpaikkaansa, ryhtyäkseen -papilliseen toimintaan. - -Munsalan kappeli oli pohjalaisen herännäisyysliikkeen keskusseutuja, -ja ennen Kihlmania oli siellä eri aikoina toiminut koko sarja -eteviä, innokkaita opettajia, niinkuin Lauri Jos. Achrén, Fredr. -Östring, Olof. H. Helander, A. A. Favorin ja viimeksi G. W. Lybeck. -Paitsi alkuperäistä herännäisyyspuoluetta oli seurakunnassa -hedbergiläispuoluekin, ja kummassakin olivat kaikenlaiset huhut -levittäneet epäluuloa tulokasta kohtaan. Kihlman puolestaan tunnusti -suoraan alusta alkaen, ettei hän kuulunut mihinkään puolueeseen, vaan -tahtoi julistaa puolueetonta totuutta, ja kun kuulijat huomasivat, -että hän todella välittämättä toisesta tai toisesta suunnasta -saarnasi esillä olevasta tekstistä, niin hän ennen pitkää saavutti -luottamusta monella taholla. Hänen luokseen alkoi tulla osaksi -semmoisia, jotka olivat pysyttäytyneet erillään puoluekiistoista, -osaksi semmoisia, joita kiusaukset ja epäilykset ahdistivat, ja he -iloitsivat siitä, että Jumala oli antanut heille totuuden. "Oli -ihania hetkiä", Kihlman kirjoittaa Beckille, "kun nämä yksinkertaiset -maalaisihmiset kiittivät Jumalaa taivaallisesta totuudesta. Miten -olinkaan kiitollinen Jumalaa kohtaan muistaessani Teitä, joka olitte -minua opettanut, niin että kykenin auttamaan toisia, jotka opetusta -kaipasivat. Kun mielenne käy raskaaksi ja Teistä on kuin tekisitte -turhaa työtä, ajatelkaa silloin näitä ihmisparkoja täällä Pohjolassa, -jotka kiittävät Jumalaa siitä armosta, jonka hän Teidän kauttanne -on heille suonut. Eivät ne ole lukuisia eikä korkea-arvoisia, vaan -maamme rehellisiä." -- - -Vaikka elämä Munsalassakin oli erakkomaista ("nyt olen yksin, niin -yksin, ettei minulla ole ketään, jonka kanssa vaihtaisin ajatuksia"), -olisi menestyksellinen vaikutus seurakunnassa sekä riittävä aika -opintoihin saanut Kihlmanin tyytymään oloonsa siellä, mutta tuskin -hän oli alkanut tuntea tämän, kun tuomiokapituli määräsi hänet -rovasti Sim. Vilh. Appelgrenin apulaiseksi Kokkolaan. Määräys oli -hänelle yhtä aavistamaton kuin vastenmielinen, sillä puhumatta siitä, -että kaupungin elämä yleensä oli levottomampaa, odotti häntä uudessa -paikassa paljo enemmän työtä. Siellä näet tuli hänen saarnata joka -sunnuntai ja monesti sekä ruotsiksi että suomeksi samana päivänä, -mainitsematta muita tehtäviä kovin laajassa pitäjässä. Mutta ei -ollut muuta neuvoa kuin noudattaa käskyä, ja oltuaan Munsalassa -ainoastaan kuusi viikkoa hän muutti Kokkolaan. [Tästä huolimatta -näyttää Kihlman kesällä olleen jonkun ajan Munsalassa, missä hänellä -silloin oli seuratovereina Essen ja Stenbäck jotka perheineen siellä -viettivät kaunista vuodenaikaa Lydia Bergroth (nyk. rouva Hällfors), -joka tänne oli seurannut Essenin perhettä, on elämänsä ehtooseen -saakka säilyttänyt muiston ensimäisestä purjehdusretkestään, jonka -hän Hanna serkkunsa ja Emma Candelin tädin kanssa sai tehdä Kihlman -enonsa seurassa kun tämä oli kutsuttu erään sairaan luokse, minne oli -kuljettava meritse. Kihlman oli asunut talonpoikaistalossa lähellä -kirkkoa, jossa oli saarnannutkin, toiset jonkun kilometrin päässä -Veksalassa.] - -Onneksi oli Kihlman nyt kesänaikana hyvissä voimissa, joten hän -pystyi hoitamaan vaativaa virkaansa, mutta silti hän tunsi, ettei -hän voisi jäädä Kokkolaan pitemmäksi aikaa. Ei niin, ettei hän -sielläkin olisi saanut ystävällistä kohtelua varsinkin pappilassa, -missä asui Appelgrenin luona, ja kuullut monen vakavan kuulijan -todistavan, ettei hänen opetuksensa ollut turha. -- Erittäin -mainittakoon, että Kihlman täällä uudestaan tapasi neiti Emma Riskan, -joka sisaren tavoin oli häntä tukenut talvella ja keväällä 1851 ja -joka nyt avoimin sydämin vastaanotti hänen julistamansa totuuden, -ja että hän tuli läheiseen suhteeseen leskirouva Jeana Hellströmin -kanssa, joka myöskin asui Appelgrenilla, lankonsa ja sisarensa -luona. Molempien näiden naisten kanssa Kihlman seuraavana aikana -oli kirjeenvaihdossakin, vaikka jälkimäinen kuoli jo syksyllä 1854, -lähetettyään hänelle siunauksensa sen johdosta, mitä hän oli hänessä -vaikuttanut. [Maria Johanna Hellström, joka oli hyvin lahjakas -nainen, oli synt. Kemissä 1795, o.s. Thilman. Hänen puolisonsa -oli ollut Abr. Hellström, kuollut Alavetelin kappalaisena 1840.] --- Se mikä herätti hänessä epäilystä tulevaisuuteen nähden oli: -ensiksikin pelko, että hänen terveytensä ei enää kestäisi talven -tultua, toiseksi tietoisuus hänen opintojensa puutteellisuudesta. -Hän oli tyytymätön itseensä sekä saarnaajana että sielunhoitajana -ja oli kuitenkin joutunut asemaan, jossa edistyminen tuskin oli -mahdollinen, syystä että hänellä oli liian vähän aikaa lukemiseen. -Mietiskellen sinne tänne Kihlman vihdoin syyskesällä päätti vielä -pyytää virkavapautta lähteäkseen talveksi Tübingeniin. Syyskuulla -hän lähetti anomuksen tuomiokapituliin, mutta vastaus oli tällä -kertaa kieltävä. Syynä mainittiin pappien puute, mutta kenties emme -suurestikaan erehdy, jos oletamme, että isät Turussa arvelivat hänen -jo tarpeeksi oleskelleen ulkomailla, missä niin paljo vaarallisia -aatteita liikkui. - - * * * * * - -Kihlmanin halu palata Tübingeniin ei johtunut yksistään siitä, -että sikäläinen oppiaika oli jättänyt häneen rakkaan muiston, vaan -myöskin hänen jälestäpäin saamistaan todistuksista, että häntä -siellä kaivattiin. Helmikuulla Uudessakaarlepyyssä ollessaan hän oli -saanut Beckiltä pitkän kirjeen, pitemmän kuin tämä -- niin hän itse -väittää -- koskaan oli kellekään kirjoittanut, ja se huokui todella -mitä vilpittömintä ystävyyttä häntä kohtaan. Beck kiitti Jumalaa -hänen onnellisesta kotiutumisestaan, sanoi häntä "uustestamentillisen -totuuden tuntemuksessa ja kuuliaisuudessa yhdeksi etummaisia niistä, -jotka eivät väistyneet" ja senvuoksi myöskin saivat kärsiä, ja -lohdutti häntä siitä, ettei hänen julistustaan tahdottu vastaanottaa. -Kihlman puolestaan tuotti hänelle itselleen niinkuin harvat muut iloa -ja lohdutusta semmoisina hetkinä, jolloin hänestä tuntui kuin tekisi -hän turhaa työtä. -- Sitten Beck jutteli omasta paluumatkastaan, -miten hän myöhemmin toista viikkoa oli Balingenissa poikansa luona -ottanut osaa hedelmänkorjuuseen ja miten hän työn päätyttyä oli -toivonut, että Kihlman olisi istunut sohvalla hänen rinnallaan. -Vihdoin hän antoi tietoja perheen jäsenistä, kaikenlaisista -vastoinkäymisistä, vihamielisten aiheuttamista rettelöistä, jotka -kuitenkin lopulta olivat rauenneet tyhjiin, luennoista, ohimenevistä -sairauskohtauksista y.m. -- niinkuin tavallista on, kun kirjoitetaan -joko läheiselle sukulaiselle taikka uskolliselle ystävälle, jonka -osanotosta ei ole vähintäkään epäilystä. Kirje päättyi tervehdyksillä -Favorinille -- "olen iloinen, että tiedän hänen kuuluvan liittoomme" --- ja Kihlmanille sekä pikku Hannalle rouvalta ja lapsilta. - -Tähän kirjeeseen Kihlman ei tullut vastanneeksi ennenkuin -lokakuulla saatuaan tuomiokapitulilta kieltävän vastauksen -virkavapausanomukseensa. Hän kertoo olostaan Uudessakaarlepyyssä, -Munsalassa ja Kokkolassa, mainiten mitä hyvää ja pahaa häntä -oli kohdannut ja pyytäen neuvoa, tuleeko hänen tyytyä johonkin -hiljaiseen työpaikkaan maalla, vai noudattaa haluansa vielä päästä -vuodeksi tai pariksi Tübingeniin. Usein hän oli muistanut Beckin -sanoneen, että hän (Beck) mielellään ottaisi papinviran maalla, jos -voisi mielitekoaan noudattaa, ja toiselta puolen myöskin tuntenut -ahdistusta sielussaan ajatellessaan kauheaa lukemisen paljoutta -nykyisessä oppineessa maailmassa. -- - -Paitsi kirjeillä ylläpitivät Beck ja Kihlman toisellakin tavalla -keskinäistä yhteyttä. Jälkimäisen pyynnöstä ja kustannuksella Beck -näet jäljennytti uusia saarnojaan ja osia luennoistaan ja lähetti -käsikirjoitukset Suomeen. Ensimäinen lähetys saapui samaan aikaan kun -selostamamme kirje, ja opettajan "uhrautuvan rakkauden todistukset" -valmistivat Kihlmanille "oikeita juhlapäiviä". Marraskuun lopulla -Beck toisen kerran lähetti kirjeen ja paketin käsikirjoituksia, mutta -silloin kävi hullusti: kirje hävisi tykkänään ja käsikirjoitukset -tulivat perille vasta monen kuukauden ja monen vaivan päästä. -Lokakuulla oli Turkki julistanut sodan Venäjää vastaan ja samalla -olivat Venäjän ja länsivaltain (Ranskan ja Englannin) välit käyneet -niin kireiksi, että jälkimäisten sodanjulistus seurasi maaliskuulla -1854. Näiden valtiollisten olojen tähden pantiin sotasensuuri -toimeen, ja Beckin teologiset käsikirjoitukset joutuivat sen käsiin. -Paketti avattiin Viipurissa, sisällys lähetettiin Helsinkiin -tutkittavaksi, mutta kuori ja lähettäjän luettelo käsikirjoituksista -saapuivat oikein Kihlmanille. Näin ollen tiesi tämä tiedustella -omaisuuttaan, ja vihdoin hänen onnistuikin saada viattomat -kirjoitukset, mutta kirje oli kuin olikin hävinnyt, ja se aiheutti -vuoden pituisen seisahduksen kirjeenvaihdossa. Myöhemmin Beck sanoo -juuri siinä kirjeessä vastanneensa kaikkeen, mitä Kihlman oli -kirjoittanut ja kysynyt. - - * * * * * - -Tuskin oli Kihlman, niinkuin ennen on kerrottu, purkanut huolensa -ystävälleen Tübingenissä ennenkuin uusi odottamaton käänne tapahtui -hänen elämässään. Hän sai näet kirjeen (24/10 1853) arkkipiispa -Bergenheimiltä, jossa tämä kysyi, eikö hän, koska hän hoitaakseen -heikkoa terveyttään ja myöskin jatkaakseen teologisia opintojaan -toivoi muutosta nykyisissä virkatehtävissään, haluaisi vastaanottaa -määräystä olla hänen, arkkipiispan, apulaisena erinäisiä tehtäviä -varten. Tietenkin olisi hänen sitä varten muutettava Turkuun, -mutta hänen toimensa, joka tulisi käsittämään "kirjoittamista, -asiakirjojen ja ilmestyvien kirjojen tarkastamista (genomgående) -y.m.", ei lainkaan estäisi häntä käyttämästä melkoista osaa ajastaan -teologisiin opintoihin. Hänen tuli antaa vastaus ennen 11 p:ää -marrask., mutta asia oli pidettävä salassa; ainoastaan ystäviensä L. -Stenbäckin ja C. G. von Essenin kanssa saisi hän neuvotella siitä. - -Kahdella päällä, tuliko hänen suostua vai kieltäytyä, Kihlman kohta -lähti Ylihärmään, ja on siis hänen vastauksensa (jonka alustelma -on säilynyt) katsottava tulokseksi neuvottelusta Essenin kanssa. -Tunnustaen että hänen kiitollisuutensa arkkipiispan osoittamasta -luottamuksesta pitäisi näyttäytyä suorassa myöntymyksessä, Kihlman -sanoo erinäisten epäilysten kuitenkin estävän häntä ehdottomasti -suostumasta. "Minussa on nimittäin jo kauan ja varsinkin viimeisinä -vuosina katkerien kokemusten ja tuskallisten perhetappioiden johdosta -kehittynyt vastustamaton tarve käsittää ja omistaa kristillinen -uskonto. Ajatellen että minun tulee olla säästämättä vaivoja ja -kustannuksia tyydyttääkseni tätä tarvetta, olenkin koettanut tutustua -kristillisen teologian tuloksiin. Sikäli olen myöskin onnistunut, -että kristillinen uskonto vakaumuksen tietä on tullut minulle -totuudeksi. Mutta mitä enemmän olen saanut katsoa tämän uskonnon -eheään ja laajaperäiseen järjestelmään, sitä tärkeämmältä on minusta -näyttänyt tunkeutua eteenpäin ja voidakseni rauhassa tehdä niin, -uskalsin anoa virkavapautta yhdeksi vuodeksi." Koska hän ei mitenkään -tahtonut luopua aikeistaan jatkaa opintojaan, selittää hän edelleen, -olisi hän pakotettu kieltäytymään, jos hänen tehtävänsä arkkipiispan -luona tulisivat viemään suuremman osan aikaa, mutta jos mahdollista -olisi, että hän saisi käyttää esim. 2/3 ajastaan omiin töihinsä, -olisi hän valmis hyväksymään tarjouksen. -- "Kumminkin olisi toimi -oleva minulle väliaikainen ja minä vastaanotan sen, joko siten -helpommin päästäkseni johonkin sopivaan koulunopettajan virkaan -taikka kenties vielä saadakseni virkavapautta pitempää ulkomaanmatkaa -varten tieteellisessä tarkotuksessa." - -Asettaen näin ankarat ehdot suostumukselleen Kihlman luuli -arkkipiispan luopuvan tuumastaan. Mutta todellisuudessa kävi niin, -että tuomiokapituli 16 p:nä marrask. määräsi Kihlmanin apulaiseksi -arkkipiispalle, joka uudessa suosiollisessa kirjeessä lausui -toivovansa, että hän uuden vuoden alusta ryhtyisi toimeensa. -- -Edellisessä kirjeessään oli arkkipiispa myöskin yhtenä ehdotuksensa -aiheena maininnut "herra komministerin, kuuleman mukaan, edullisen -taloudellisen aseman". Tuomiokapitulin määräyksessä taasen sanottiin, -että Kihlmanin tuli palkasta sopia arkkipiispan kanssa. Itse -asiassa sai "apulainen erinäisiä tehtäviä varten" elää omillaan, -paitsi milloin hän seurasi arkkipiispaa virkamatkoilla. [Tunnettua -on että Bergenheim oli velkainen, ja tämän kirjoittaja muistaa -poika-ajoiltaan, miten papit juttelivat arkkipiispan pyytäneen toista -tai toista varakasta rovastia takaukseen.] - - * * * * * - -Vaikkei Kihlmanilla Kokkolassa ollut ainoatakaan uskottua ystävää, -oli hänen jo taas vaikea lähteä sieltäkin. Hän näet huomasi todeksi, -että vilpittömästi toivottiin hänen jäävän sinne. Joulun hän vietti -kotona Kruununkylässä, mihin oli "tilannut" pikku Hannankin. -Sitte hän jätti hyvästi äidilleen, jolle tuntui raskaalta jälleen -erota pojastaan -- jota hän koko tänä vuotena oli milloin tahansa -voinut tavata, sillä Uuskaarlepyy, Munsala ja Kokkola olivat -lähekkäin olevia paikkoja -- ja matkusti uudenvuodenaatoksi ja --päiväksi Ylihärmään. Maanantaina 2 p:nä tammik. 1854 Kihlman lähti -Ylihärmästä. "Hanna itki yhtä vakavasti kuin hän lauantai-iltana -oli nauranut [uuden vuoden pukille]", kirjoittaa hän äidilleen, -"mutta isä ei itke koskaan erohetkinä, olematta sentään tunteeton. -Nyt Hanna luultavasti nauraa yhtä iloisesti kuin ennen, mutta isä -tuntee kaipausta yhtä syvästi kuin erotessa." Loppiaispäivänä kulki -Kihlman Pöytyän kautta ja kuuli F. G. Hedbergin saarnaavan ("hyvät -luonnonlahjat: kaunis ääni, miellyttävä esitystapa, mutta pinnalla -liikkuva") ja saapui illalla Turkuun, missä Heikel oli hankkinut -hänelle mukavan 2-huoneisen asunnon nti Blomrosin luona (huoneisto ja -täyshoito 14:stä rupl. kuukaudessa). - -Kun Kihlman kävi tervehtimässä esimiehiänsä (joista historian lehtori -T. T. Renvall ja pyhien kielten lehtori Gust. Er. Eurén olivat -uusia), oli tuomiorovasti Edman nähtävästi tyytymätön, että hän oli -vastaanottanut toimensa; kyseessä oli muka "kirjoittamista, jota -varten ei kappaa eikä kaulusta tarvittu". Samassa (71-vuotias) ukko -pahoitteli, että Viipurin kuvernööri (K. von Kothen) oli tullut -kirkollisasiain päälliköksi, sillä "kun epoletit johtavat, joutuvat -pappien oikeudet hunningolle". Arkkipiispa oli erittäin ystävällinen, -vakuutti tarkoittaneensa ainoastaan Kihlmanin parasta ja ehdotti, -että tämä säännöllisesti söisi päivällisensä hänen luonaan. Siihen -ei Kihlman kuitenkaan myöntynyt, koska asui täyshoidossa. Tulokas -saattoi siis olla ja olikin tyytyväinen, mutta hän kirjoitti -äidilleen: "tyytyväisempi olisin, jos Äiti ja muut omaiset olisivat -täällä: on vähän surullista aina syödä yksin". - -Tammikuun 31 p:nä Kihlman kirjoittaa äidilleen, että hän toivoi -seuraavana päivänä saavansa loppuun ensimäisen hänelle uskotun -tehtävän. Hän oli näet läpikäynyt ja järjestänyt muistutukset, jotka -eri tahoilta oli esitetty kirkkolakiehdotusta vastaan. "Muistutukset -muodostavat kaksi paksua käsinkirjoitettua folianttia. -- Tämä työ on -siihen nähden ollut mieltäkiinnittävää, että olen oppinut tuntemaan -monta henkilöä maassamme ja saanut yleiskatsauksen eri piirien -mielipiteisiin". [Viittaamme vielä _E. G. Palménin_ ennen mainittuun -julkaisuun, jossa lausunnot on selostettu.] Muun muassa hän oli -tässä kokoelmassa tavannut senkin lausunnon, jossa hän itse niin -innokkaasti oli puolustanut yksityisten hartausseurojen pitämistä. -Nyt hän kai olisi laatinut sen koko joukon toiseen tapaan, syystä -ettei hän enää pitänyt seuroja yhtä tärkeänä kuin ennen. Mutta ei hän -siitä mainitse mitään äidilleen. -- Samana päivänä kun työ päättyi -s.o. helmikuun l:senä lähti arkkipiispa tarkastamaan anneksaansa, -Närpiön pitäjää, ja Kihlman seurasi häntä sihteerinä matkalla, joka -kesti yhden viikon. Mennen tullen ajettiin yötä päivää, arkkipiispa -kuomi- ja Kihlman avonaisessa reessä, niin että 25 penikulmaa -kuljettiin 25 tunnissa. Vaikka palatessa oli kauhea pyryilma, ei tämä -kuriirinkulku haitannut Kihlmanin terveyttä. - -Se seikka, joka nähtävästi oli saanut arkkipiispan ottamaan Kihlmanin -apulaisekseen, oli (alkuaan v. 1817 asetettujen) kirkollisten -komiteain kokoonkutsuminen 10 p:ään helmik. 1854. Mitä nämä komiteat, -joiden jäseniä tietysti tarpeen mukaan oli uusittu, olivatkaan ennen -yrittäneet, pääasia on, että niiden tehtävä, uuden virsikirjan, -kirkkokäsikirjan, kirkkolain ja katekismuksen toimittaminen oli vielä -suorittamatta. Toimelias Bergenheim, joka arkkipiispana oli komiteain -esimies, tahtoi nyt luoda uutta intoa siihen tärkeään harrastukseen, -jota ne edustivat, ja epäilemättä oli Kihlman edeltäkäsin -- sanomme -tahalla edeltäkäsin -- tyytyväinen, että hänelle oli sallittu olla -mukana merkillisessä tilaisuudessa. Muutenkin hän oli erittäin -virkeällä mielellä, syystä että hän helmikuun 9 p:nä sai luokseen -tervetulleen vieraan, appensa Essenin, joka m.m. tavatakseen -Kihlmania oli Turkuun seurannut virsikirjakomitean jäsentä, lankoansa -ja ystäväänsä Lauri Stenbäckiä. Minkä vaikutuksen tutustuminen -komiteoihin lopulta häneen jätti, huomataan seuraavasta otteesta -hänen äidille osottamastaan kirjeestä (21/2): "10 p:nä komiteat -alkoivat työnsä, ja sen jälkeen olen ollut alituisessa touhussa. -Kun nimittäin komiteat jumalanpalveluksen jälkeen tuomiokirkossa -olivat palanneet tuomiokapitulin istuntosaliin ensimaiseen yhteiseen -kokoukseensa, ehdotti arkkipiispa, että minut kutsuttaisiin -ylimääräiseksi sihteeriksi; ehdotus hyväksyttiin ja minä sain -sijan pienen pöydän ääressä. [Pöytäkirjassa käytetään sanoja: -'till biträde för sekreteraren [A. J. Hornborg] vid protokollets -förande, egentligen för det fall att sekreteraren af sjukdom eller -annat förfall skulle hindras att sitt åliggande fullgöra'. Koska -K. itse asiassa ei pitänyt pöytäkirjaa eikä sellaista apulaista -komitean sihteerillä ollut ennen eikä myöhemmin, voinee päättää, -että arkkipiispa vain tahtoi valmistaa K:lle tilaisuuden perehtyä -asioihin, jotta tämä paremmin pystyisi avustamaan häntä tavalla, -josta alempana tekstissä puhutaan.] Sen johdosta olen nyt saanut -kuunnella kaikkia neuvotteluja ja tulisi kai minun olla hyvin -onnellinen saatuani osaa siitä viisaudesta, joka välttämättömästi -on tavattavissa maan oppineimmissa ja kokeneimmissa miehissä. -Mutta valitettavasti ei niin ole laita. Äiti tuntee minut, että -olen luonnostani ylpeä, ja kuvittelee ehkä, että ylpeyteni on -syynä siihen, etten minä, vaikka rakastankin viisautta, nytkään -tunne itseäni onnelliseksi. Olkoon miten tahansa, joko niin että -itserakkauteni estää minua käsittämästä vanhojen viisautta, taikka -että heidän viisautensa on vähäinen, varmaa on, etten läheskään tunne -itseäni onnelliseksi, vaan olen syvällä tuskalla nähnyt ja kuullut -tätä kaikkea. Mitä lähemmin opin tuntemaan heitä, joilta minunlaiseni -nuorukaisen pitäisi voida oppia niin paljon, sitä kovapäisemmäksi -tulen, sillä luottamukseni vähenee vähenemistään. Sen sijaan että -tuntisin itseni vedetyksi näiden korkea-arvoisten miesten puoleen, -tunnen yhä suuremman vastenmielisyyden kehittyvän itsessäni heitä -kohtaan. Sihteerintyöni ei ole tähän saakka ollut erittäin vaikeaa; -mutta joka päivä on minun oltava läsnä heidän kokouksissaan k:lo -9:stä tai 10:sta k:lo l:een a.p. ja k:lo 4:stä k:lo 7:ään i.p. Kemuja -(kalaser) kuuluu myös pidetyn loppumatta; mutta en minä ole ollut -kutsuttu muualle kuin päivällisiin arkkipiispan ja Edmanin luokse." -- - -Kihlmanin hämmästyttävän ankara arvostelu tarkoitti kai lähinnä -kirkkolaki- ja käsikirja-komiteoja, joiden kokoukset kestivät -maaliskuun alkupuoleen saakka -- virsikirja- ja katkismuskomiteat -hajosivat jo parin virallisen kokouksen jälkeen -- ja käy joissakin -määrin ymmärrettäväksi, kun ajattelemme, että hän erinäisistä syistä -oli asioihin ehkä enemmän perehtynyt kuin arvatenkin useimmat -toimikuntien jäsenet. Ei siinä kyllä että hän yksin oli vähän ennen -läpikäynyt kaikki muistutukset kirkkolakiehdotusta vastaan, vaan oli -hän muutoinkin valmistunut esiintulevien kysymysten käsittelemiseen. -Kihlman on näet viidettäkymmentä vuotta myöhemmin kertonut, että -Bergenheim, joka entisenä historian lehtorina ei suinkaan ollut -mikään tarkka kirkollisten asiain tuntija, aina kokousten edellä -kahdenkesken Kihlmanin kanssa tiedusteli tältä, kuinka se tai se asia -oli ollut ennen järjestetty, mitä siitä tai siitä säädetty. [Toht. -L. Ingmanin tiedonanto. -- Jos Kihlman samassa oli tahtonut esittää -omia mielipiteitään ja muistutuksiaan, oli arkkipiispa keskeyttänyt -hänet ja kysynyt: "mitä opettaa kirkko?" -- ainoastaan siitä hän -välitti.] Kun lisäksi otamme huomioon hänen luontaisen kriitillisen -kykynsä ja ulkomaanmatkan, jolla hän oli niin paljon oppinut, kuullut -ja miettinyt, niin on todella sangen luultavaa, että hänellä olisi -monesta seikasta ollut syvempää ja järkevämpää sanottavana kuin -"vanhoilla", jotka keskeltä virkatoimiaan oli kutsuttu Turkuun. -Arkkipiispasta on Kihlman erittäin jutellut, että hän noiden -valmistavien keskustelujen jälkeen apulaisensa kanssa oli kokouksissa -esiintynyt tarkkana asiantuntijana, niin että komiteain jäsenet -olivat ihmetelleet hänen tietojaan. -- Essen ja Stenbäck lähtivät jo -helmikuun 20 p:nä jättäen Kihlmaniin syvän kaipauksen tunteen. - -Maaliskuuhun saakka oli Kihlmanilla, niinkuin edellisestä näkyy, -yhtä mittaa työtä, mutta sitten seurasi vapaampi aika. Mainitun kuun -12 p:nä arkkipiispa kyllä kehotti häntä tulemaan hänen kanssaan -Helsinkiin, minne hän lähti tapaamaan keisaria, joka uhkaavan -sodan aattona oli luvannut käydä Suomessa, mutta kuultuaan, että -Kihlman ei ollut terve, hän muutti suunnitelmansa ja matkusti -yksin. Kihlmania vaivasi jonkunlainen silmätauti, johon yhtyi kova -päänsärky ja kuume ja josta hän toipui vasta kuun lopulla. Sen -jälkeen hän saattoi taas ryhtyä kirjoihinsa. Tautinsa aikana hän -paljon "kaipasi äidin taikka puolison hellää hoitoa". Kuitenkin -hänen emäntänsä teki parastaan hoitaessaan häntä, ja joka päivä -kävi lehtori T. T. Renvall häntä katsomassa. Renvall oli näet tällä -ajalla Kihlmanin läheisin ystävä Turussa; toinen ystävä, jonka -hän kirjeissään mainitsee, oli entinen koulutoveri maist. Titus -Reuter. Molemmat olivat myöskin totuudelle alttiita, joten ei heidän -kanssaan tullut kysymykseenkään väitellä uskonnollisista asioista. -Väittelyjä Kihlman näet kartti. "En ole sillä [väittelemisellä] -mitään voittanut", hän kirjoittaa Emma Riskalle, "vaan kyllä -vahingoittanut itseäni, niin että on ollut vaikea palata entiseen -hiljaisuuteen. Siinäkin kohden on paras seurata Jumalan sanaa." -Toiselta puolen Kihlman oli vieraantunut entisestä suosijastaan -rovasti H. Heikelistä ja myöskin neiti Caireniuksesta, kumpikin kun -ehdottomasti pysyi oppimassaan kristinuskon käsityksessä. Paitsi -Renvallin ja Reuterin perheitä -- jälkimäisen rouvaa (syntyään Aline -Procopé) Kihlman sanoo "vakavaksi naiseksi, jolla on syvä hengellinen -kaipio ja josta toivon paljon hyvää" -- on vain yksi mainittava, -jossa hän seurusteli. Hän kertoo näet jo toisessa kirjeessään äidille -(31/1), että hän "yksinäisyydessään päätti käydä tervehtimässä -hovioikeudenneuvoksetarta Louise Forssellia (o.s. Höckert). Teinkin -niin eräänä iltana ja olin tervetullut. Saatoin oikein nähdä, että -niin oli laita. Hän oli tullut vanhaksi, mutta kuitenkin tunsin hänet -kohta. -- Tyttäret olivat kaikki poissa, joten tutustuminen heihin -jäi tuonnemmaksi. Tahdottiin että pitäisin itseäni sukulaisena ja -semmoisena kävisin usein perheessä." Forssellin ja Kihlmanin perheet -olivat tuttuja Vaasan ajoilta, ja "sukulaisuus" oli siinä, että -hovioikeudenneuvoksettaren isän, kauppaneuvos Höckertin ensimäinen -vaimo, Hedvig Siniä (joka ei sentään ollut Louisen äiti), oli ollut -Kihlmanin äidin isän sisar! Forssellin perhe, joka isän kuoltua -(1845) oli muuttanut Turkuun, käsitti paitsi äitiä, kolme tytärtä, -Amelie, Hilda ja Julie (ensimäinen vuotta, toinen neljä, kolmas -kuusi vuotta Kihlmania nuorempi), ja neljä poikaa, joista nimeltä -mainittakoon vain nuorin (s. 1839), Oskar. Että tällä käynnillä oli -merkitystä Kihlmanin tulevaisuuteen nähden ilmenee alempana. - - * * * * * - -Toukokuun ensi päivinä arkkipiispa ilmoitti lähtevänsä tarkastamaan -kouluja Pohjanmaalla ja jätti Kihlmanin itsensä ratkaistavaksi, -tahtoiko yhtyä matkaan vai jäädä kotia Turkuun. Vaikka tämä -sydämestään olisi toivonut tavata rakkaita omaisiaan ja -ystäviään kotiseuduillaan, päätti hän kuitenkin, peläten retken -kuriirinvauhtia, tällä kertaa jäädä Turkuun, semminkin kuin toinen -matka pohjoiseen oli suunniteltu loppukesäksi. Hän ilmoitti -vain äidilleen, että arkkipiispa toukokuun 29 p:nä aikoi saapua -Kruununkylään ja seuraavana päivänä tarkastaa Kokkolan koulua. -Arkkipiispa oli luvannut käydä tapaamassa rouva Kihlmania, ja antoi -poika sentähden äidilleen seuraavat neuvot: "Äidin pitäisi tarjota -arkkipiispalle ateria kaikkien niiden ateriain edestä, jotka minä -syön hänen luonaan. Jos Äidille suodaan antaa hänelle illalliset, -niin on hänelle tarjottava jauhopuuroa. Sitä hän syö melkein joka -ilta kotonaan eikä luultavasti saa sitä koko matkalla. Äidin ei -siis tarvitse muuta kuin istua ja odottaa; kahdenkesken puhellessa -voi Äiti myös kysyä, onko hän tyytyväinen minuun. Hoitakaa nyt -vieraitanne parhaimman mukaan, mutta älkää hyväntahtoisuudessanne -antako heille liian paljon ruokaa, niinkuin tavallista on pappiloissa -ja varsinkin kaikkien rovastinrouvien luona!" - -Vastauksena tähän ottakaamme äidin kirjeestä (31/5) kuvaus -arkkipiispan ja hänen seuralaistensa (lehtori G. F. Helsingius ja -notaari A. J. Hornborg) käynnistä Kruununkylän pappilassa. "Eilen -illalla k:lo 1/2 7 piispa tuli -- varhemmin kuin isäntä [rovasti -Cajanus] oli odottanut. Kun Wegelius ja Frosterus ei täyttä puolta -tuntia ennen tulivat pappilaan, oli hän vielä arkipuvussa ja -parta ajamatta. He kävivät silloin minun luonani ja olivat juuri -palanneet Cajanukselle, kun kahdet vaunut vierivät pihalle. Voit -uskoa, että ukolle tuli kiire. Tosin hän ehti ulos portaille, mutta -ei napittaa kauhtanaansa eikä ottaa kappaansa. Astuttuaan sisään -oli piispa hetken päästä kehottanut pappeja riisumaan kappansa, -mutta Cajanuksella ei ollut sitä vaivaa. Hän oli kuvitellut piispan -välttämättömästi tulevan yöllä, sillä niin oli joskus tapahtunut -Appelgrenilla -- mutta älä mainitse sitä. K:lo 9 kävi piispa minun -luonani. En luullut hänen tulevan niin pian, mutta kuitenkin olin -pukeutunut, ajatellen että ei ole vahinkoa, jollei hän tulekaan, -mutta jos hän tulisi, olisi julman paha olla häntä vastaanottamatta --- olin siis täydessä komeudessa (i full pomp). Cajanus saattoi häntä -tänne. Mutta en minäkään päässyt seikkailutta. Rouva Cajanus oli -pyytänyt minulta yösijaa kahdelle herralle, ja vähän ennen k:lo 9 -oli Lotta ottanut esiin makuuvaatteet laittaakseen vuoteet sänkyyn -ja sohvalle, mutta kun huomattiin, että piispa tulee, heitettiin -kauheassa touhussa vaatteet keittiökamariin. Sen vuoksi lienee ollut -vähän tomuista, kun hän astui sisään, mutta minä osoitin hänet -vierashuoneeseeni, jossa hänen oli istuttava sohvassa. Minä taasen -tahdoin kainosti istuutua läheiselle tuolille, mutta hän ei sallinut -sitä, vaan sanoi, että rovastinrouvan tuli istua sohvalla, niin -että hän voisi kertoa Alfredille istuneensa hänen äitinsä rinnalla. -Muutoin hän oli iloinen, mutta kun kysyin mitä tärkeää Alfredilla oli -tehtävänä, kun hänellä ei ollut piispan antamaa työtä, hän vastasi -sangen epämääräisesti, että sillä, joka tahtoo opintoja harjoittaa, -oli aina tehtävää. Sitäpaitsi hän sanoi, että sinä olet edistyvä -(på uppgående) ja [poika], josta äidillä oli täysi syy iloita." -- -Rouva Kihlman päätti kirjeensä alkupuolen k:lo 1/2 3, jolloin hänen -oli nälkä. Hän oli kutsuttu Cajanukselle päivällisille, joihin -odotettiin piispaa Kokkolasta. Kirjeen loppupuolesta seuratkoon -vielä pieni ote: "Nyt k:lo 1/2 12 olen ollut sekä päivällisillä -että illallisilla, ja minulla on ollut kunnia seurustella korkean -patruunasi kanssa. Hän on kohdellut minua erinomaisen kohteliaasti, -niin kohteliaasti, että pelkään sen pahoittaneen joitakuita. -- -Piispa puhui sinusta ja sanoi tänään saaneensa kirjeen sinulta. Hän -näytti minulle ulkokirjoituksen, kysyen tuntisinko käsialan, ja oli -niin ihastunut kuin olisi kirje ollut morsiamelta. Sinä olet onnen -poika saavuttamaan ihmisten suosiota. K:lo 7 aamulla jatketaan -matkaa." - -Kihlmanista oli kuvaus niin luonnon mukainen, että hän täydellisesti -kuvitteli miten kaikki oli tapahtunut. "Että hän (arkkipiispa) olisi -kohtelias Äidille, arvasin hyvin. Hän osaa käyttäytyä ihmisten kesken -ja varsinkin toisinaan, kun hän tulee vapaammaksi, on hän oikein -rakastettava. Unohdin sanoa, että Äidin olisi pitänyt olla olevinaan -tietämättä mitään työstäni. Jos arkkipiispa hyvyydestä minua kohtaan -ja tietäen, että minä kuitenkin hyvin käytän aikaani, joskus myöntää -minulle enemmän aikaa omiin tehtäviini, niin emme kumpainenkaan -tahdo, että se tulee tunnetuksi. On ilmankin kateellisia, jotka -murisevat. Tiedän esim. yhden esimiehistäni lausuneen, että olen -hankkinut itselleni tämän toimen ainoastaan nauttiakseni hyviä -päiviä. En muka viitsinyt tehdä työtä ja koska minulla oli varaa elää -palkatta, olin keksinyt tämän keinon. Tämän mielipiteen nojassa oli -tuomiokapituli jo määräämäisillään minut apulaiseksi Ahvenanmaalle, -mutta luovuttiin siitä sentään syystä että arkkipiispa oli poissa. On -sentähden erittäin tärkeää, ettei ihmisissä vahvisteta sitä ajatusta, -että minulla täällä ei ole mitään tehtävää. Eikä siinä suinkaan ole -perää, minä teen uskollisesti työtä aamusta iltaan, yhtä ahkerasti -kuin mikä virkaatoimittava pappi tahansa. Mutta vaikka minä elän niin -yksinäisesti, etten juuri seurustele kenenkään kanssa, ja esiinnyn -vaatimattomasti, näyttää kuitenkin siltä, että olen monen tiellä." --- Vähän varhemmin kirjoitti Kihlman Emma Riskalle arkkipiispasta -ja heidän keskinäisestä suhteestaan seuraavat rivit: Arkkipiispa -"tahtoisi sitä mikä on oikeaa, hän harrastaa sitä; saattaa istua -tuntikausia ja puhua siitä (kuinka moni tekee edes niin paljon?), -mutta jos on vaikeaa päästä erilleen näkyvästä, vaikka surut -ahdistavat, miten paljon vaikeampaa onkaan, kun kaikki käy hyvin ja -seisoo kunnian kukkuloilla. Minä en pyydä saavuttaa vaikutusvaltaa -hänen luonaan, sillä en ole sen tarpeessa, eikä Jumalan valtakunta -ole ihmisten puutteessa. Pyytämättäni olen yhä enemmän saanut -kunnioitusta hänen puoleltaan. Lähemmin hän ei tunne mielipiteitäni, -sillä hän ei ole niitä kysynyt. Talon rouvan kanssa en ole tullut -vähimpäänkään keskusteluun, välillämme ei ole mitään kosketuskohtaa -taikka en ainakaan tähän saakka ole huomannut semmoista olevan." - - * * * * * - -Tämän ajan kuvaus jäisi vaillinaiseksi, jollei puhuttaisi sodastakin. -Jo helmikuulla Kihlman kertoo, että Turussa 15 tykkipurtta ja yksi -fregatti olivat rakennuksen alla, ja oli sitä varten tilattu 100 -pohjalaista kirvesmiestä. Näiden joukossa oli monta tuttuakin, jotka -kävivät Kihlmania tapaamassa. "He ovat minulle sangen rakkaita", -hän kirjoittaa -- "minua huvittaa seurustella aliluokankin kanssa; -siinä on jonkunlaista suoruutta ja yksinkertaisuutta, johon panen -arvoa". -- Kun arkkipiispa oli palannut Helsinginmatkaltaan, kävi -hän Kihlmanin luona ja kertoi keisarin sanoneen, että maalla oli -odotettavana tuntuvia onnettomuuksia. "Hän tarkoitti luultavasti -paitsi sodan yleistä rasitusta ja monia yksityisten perheiden -tappioita, että joku tai useampi kaupungeistamme ehkä poltettaisiin -taikka joutuisi pakkoverotuksen alaiseksi." Kihlman katseli asiaa -uskonnolliselta kannalta. "Meidän aikana", hän kirjoittaa, "on kolera -ollut Jumalan rangaistuksena ihmiskunnalle, ja jos sota puhkeaisi -nyt samaan aikaan, olisi se minulle niin vähän odottamatonta, että -päinvastoin ihmettelisin, jollei se tulisikaan". Kaksi päivää ennen -(28/3) olivat todellisuudessa länsivallat julistaneet sodan Venäjää -vastaan, mutta vaikka Kihlman ei vielä tietänyt siitä neuvoo hän -kuitenkin äitiänsä jonkun luotettavan talonpojan avulla kätkemään -osan hopeatavaroitaan johonkin etäiseen, salaiseen paikkaan, itse -voisi hän hädän lähestyessä matkustaa Ylihärmään. Jopa hän muistaa -äitinsä lehmiäkin -- "englantilaiset ovat intohimoisia pihvinsyöjiä". -Äiti ei näy olleen läheskään niin levoton ja huolestunut kuin poika, -joka joka kirjeessä puhuu sodasta. Syynä siihen oli tietysti sekin, -että jälkimäinen alinomaa näki ja kuuli uutta Turussa, jonka kautta -sotaväkeä ja sotatarpeita kuljetettiin Ahvenanmaalle. Sitä paitsi -oli vanha rouva jotakin kokenut; "vaikka olen jo kestänyt yhden -sodan sekä ryöstön ja tappelun Vaasassa, en minä ollenkaan pelkää", -kirjoittaa hän. Kun sitte kesäkuun 7 p:nä k:lo 11 illalla, jolloin -äiti jo oli pannut maata, Hilma oli häneltä kysynyt, kuka jyskyttää -porstuan ovea, niin että akkunat tärisee, oli hänelle pian selvinnyt, -että Kokkolassa kahakka oli alkanut. Hän lohdutti hätääntynyttä -tytärtään ja kertoo sitten (9/6) levollisesti pojalleen, kuinka -englantilaiset, jotka olivat yhdeksässä veneessä lähestyneet rantaa, -oli ajettu pakoon. M.m. oli eräs saaristolainen (bonde från Öjan) -ahkerasti ampunut erään venäläisen panostaessa pyssyjä. Kun hän näki -miten toinen vihollinen toisen perästä kaatui hänen luodeistaan, -tahtoi hän säälistä lakata, mutta venäläinen kehotti häntä ampumaan: -"minä lataan, ammu sinä!" -- S.p. Kihlman kirjoittaa, että Turussakin -peljättiin vihollisen tulevan kaupunkia hätyyttämään. Saaristossa -englantilaiset maksoivat kaloista y.m. mitä ottivat, mutta sanottiin -rahojen olevan "uushopeaa". "Parasta kaikesta oli kuitenkin, -että he ryöstettyään, poltettuaan ja petettyään lähimmäistään -jättivät ilmaiseksi uusia testamentteja ryöstettyjen lohdutukseksi -ja kääntymykseksi. Se on inhoittavaa ulkokullaisuutta." -- Emma -Riskalle Kihlman lausuu englantilaisten hyökkäysten johdosta: -"Koston ja palkinnon hetki on kerran tuleva heillekin, jotka nyt -kohtelevat meitä niin julmasti. He ovat nyt mahtavia, mutta aika -tulee jolloin joku vielä mahtavampi maksaa heille täydellä mitalla. -Siitä olkaamme vakuutetut, sillä se perustuu Jumalan ijäiseen -oikeuteen, ja niin on aina käynyt. Mutta meidän tulisi ajatella, -että viholliset ovat Jumalan välikappaleita ja ettei mitään tapahdu -Jumalan sallimatta. Meidän pitäisi rangaistuksesta käsittää meidän -rangaistuksenarvoisuutemme, ja oppia kumartamaan Herran edessä ja -uskolla vastaanottamaan _Hänet, joka tulee luoksemme_ semmoisissa -rangaistuksissa. Herra ei ole ainoastaan kerran tuleva, vaan Hän on -jo tulossa. Jos pysähtyy kärsimättömyyteen iskusta, joka on sattunut, -niin joutuu aivan samaan asemaan kuin he, joita Hänen viimeisen -tulemisensa aikana toinen vaiva kohtaa toisen perästä, ilman että -he sentään kääntyvät Jumalan puoleen, vaan vihassa ja herjauksessa -yhä enemmän etenevät Hänestä. Semmoisena aikana kuin tämä nykyinen -tulee valppauden olla kahta vertaa suurempi, jotta siten todistetaan -olevansa _uskollinen_ palvelija." - - * * * * * - -Kesänsä Kihlman vietti Turussa kirjojensa ääressä, iltaisin -kävellen yksin taikka Renvallin seurassa. Pari kertaa hän saarnasi -tuomiokirkossa. Heinäkuun lopulla ilmoitti arkkipiispa aikovansa -elokuun viime päivinä lähteä tarkastusmatkalle, joka oli alkava -Lohtajassa 31 p:nä, ja tuli Kihlmaninkin seurata häntä. Kuitenkin -saisi tämä ("n.b. omalla kustannuksellaan") jo ennen lähteä -liikkeelle, voidakseen siten vapaasti viettää joitakuita päiviä -sukulaistensa ja ystäviensä parissa. Sen johdosta Kihlman kirjoitti -äidilleen, että hän 19 p:nä elok. toivoi saapuvansa Kruununkylään, -sitä ennen käytyään Ylihärmässä ottamassa Hannan mukaansa. - -Niin sitte tapahtuikin, mitä Kihlmaniin tulee, mutta eräästä -Bergenheimin kirjeestä (21/8) päättäen jäi itse tarkastusmatka -tekemättä; Turussa oli näet ruvettu pelkäämään, että viholliset -hyökkäisivät sinne elokuun lopulla, eikä arkkipiispa tahtonut silloin -matkustaa pois. Siitä johtui, että Kihlmanin virkistysmatka tuli -kestämään koko syyskuunkin. Enimmän ajan näyttää hän oleskelleen -Kruununkylässä s.o. 17 p:ään syysk., jolloin hän äitinsä ja muun -perheen seurassa matkusti Ylihärmään. Täältä hän sitte sunnuntaina -24 p:nä, neiti S. Nordenkraftin seurassa, lähti etelään päin. Ensi -yöksi he poikkesivat Marielundiin, missä heidän rajuilman vuoksi -täytyi viipyä tiistaiaamuun asti. Tästä merkillisestä vierailusta -Kihlman mainitsee äidilleen ainoastaan, että "ukko kestitsi meitä -kuvauksilla kärsimyksistään ja vainoistaan"; mutta Emma Riskalle hän -kirjoittaa laajemmin: "Saimme siis uudistaa tuttavuuttamme Malmbergin -kanssa. Hän on täysin näköisensä: sama karkea ja epäpuhdas henki, -joka rakastaa puhua synnistä, perkeleestä ja helvetistä, sama viekas -ja teeskennelty olemus yksinkertaisen vietteleminen päämääränä; -sama antikristillinen perusoppi, että kristinusko ei koskaan tässä -maailmassa pysty voittamaan syntiä, minkä opin Malmberg naiivisti -julkilausui tähän tapaan: 'Kristus on tullut hankkiakseen (att -beställa sig) seurakunnan, joka on puhdas ja tahraton, jossa ei -ole pilkkua eikä ryppyä, mutta ei hän koskaan ole saanut semmoista -seurakuntaa eikä hän koskaan ole sitä saava.' Malmbergin kanssa on -turhaa puhua, sillä hän vakuuttaa jo edeltäkäsin, ettei hän poikkea -tieltään, vaikka tahdottaisiin hakata hänet tuhansiin palasiin. -Erosimme senvuoksi niinkuin näytti tyytyväisinä, että pääsimme -toisistamme." -- - -Jätettyään neiti Nordenkraftin Alavuden pappilaan, josta hänen -oli jatkettava Keuruulle (Bergrothille), Kihlman 28 p:nä saapui -Messukylään, Antero Ingmanin luokse. Ingman oli vaikeanlaisen -hermotaudin tähden alkupuolen vuotta ollut virkavapaa ja ensin -Helsingissä ja myöhemmin Pietarsaaressa nauttinut lääkärinhoitoa, -mutta heinäkuun alusta toiminut armovuodensaarnaajana Messukylässä. -Täällä hänellä oli aikaa lukutöihin ja rauhaa, jota hän suuresti -kaipasi raskaitten kokemustensa jälkeen Alahärmässä, mistä hänelle -oli tullut järkyttävän äkillinen lähtö. Kesäkuun 29 p:nä näet eräs -uskollinen kansannainen ilmoitti hänelle, että kolme nuorukaista, -hänen entisiä rippikoululapsiaan, oli väijyksissä läheisessä -metsässä, missä hänellä oli tapana säännöllisesti kävellä, ja oli -heidän tarkoituksensa ampua hänet. Pojat olivat silmittömästi -suuttuneet siitä, että Ingman saarnatuolista ankarasti nuhdellessaan -heitä pahennusta aikaansaaneesta epäjärjestyksestä oli maininnut -heidät nimeltä. Onneksi Ingman (syystä että Essen oli tullut hänen -luokseen) ei sinä päivänä mennytkään kävelemään, mutta silloin -hurjimukset päättivät yöllä murtautua hänen kotiinsa ja surmata hänet -hänen vuoteessaan. Estääkseen kauheaa rikosta Ingman ei keksinyt -muuta neuvoa kuin viipymättä karata pois paikkakunnalta s.o., -jättäen sairaan vaimonsa ja muun perheensä, matkustaa suoraa päätä -Messukylään. "Minä itkin katkerasti, kun minun siten täytyi erota -entisestä seurakunnastani, mutta ei se auttanut: minun _täytyi_ -lähteä. Paljon, paljon olen kärsinyt Alahärmässä." - -Nämä viimeiset sanat viittaavat siihen katkeruuteen, jolla Malmbergin -herännäispuolue oli kohdellut häntä samoin kuin muita pappeja, -jotka olivat siitä luopuneet. Ettei hän uudessakaan paikassa siinä -kohden päässyt lepoon on luonnollista. -- "'Körttiläiset' väittävät -minua harhauskoiseksi", hän kirjoittaa, "mutta 'kläninkikristityt', -moniaat hiljaiset ja hurskaat ihmiset, jotka raamatun tunnusmerkkien -mukaan näyttävät elävän Jumalassa, hyväksyvät ja vastaanottavat -[opetukseni]." -- Muutoin Ingman hartaasti koetti perehtyä Beckin -oppiin. Heinäkuun 17-27 p:nä oli hän Kihlmanille kirjoittanut -28 sivua pitkän kirjeen, jossa hän esittää muistutuksiaan Beckiä -vastaan ja valittaen hänen spekulatiivista oppineisuuttaan koettaa -osottaa, että hän ei kaikessa noudata raamattua. Kun vertaa kirjettä -siihen kuvaukseen "Beckin teologisesta luonteesta", [J. Tob. Becks -Theologiska karakter, tecknad af _Anders Wilh. Ingman_, liite -tekijän julkaisuun: Sjutton kristliga tal af J. T. Beck.] jonka -Ingman julkaisi 1866, huomaa kuitenkin muistutusten pääasiassa -johtuneen siitä, että hän ei vielä tarpeeksi tuntenut saksalaista -jumaluusoppinutta. Kirjeissään hän siitä huolimatta sanoo suuresti -kunnioittavansa häntä ja asettavansa hänet kaikkien saksalaisten -teologien edelle. Ja myöhemmin (20/10) hän kirjoittaa: "Nykyään -olen tutkinut Beckin Lehrwissenchaftia. Siitä kirjasta opin enemmän -teologiaa ja eksegetiikkaa kuin kaikista muista apulähteistäni -yhteensä. Viikon päästä ryhdyn heprealaiskirjeen eksegetiikkaan ja -Beckin etiikkaan muistiinpanojesi mukaan. Mutta etkö tahdo lähettää -minulle jatkoa. Haluaisin suuresti lähemmin perehtyä niihin kohtiin -omantunnon opista, jotka viimeksi täällä ollessasi luit minulle." - -Tästä näemme mikä oli Kihlmanin ja Ingmanin puheenaineena -Messukylässä ja myöskin, miten edellinen huomasi totuuden -julistuksensa vähitellen itävän. Myöhemmissä kirjeissä Ingman sanoo -muuttaneensa saarnatapaansa, ja toivoi hän että Kihlman joskus -kuulisi hänen saarnaavan. - -Palattuaan Turkuun Kihlman jälleen tunsi yksinäisyyden painoa: -"Hannasta on minun yhä vaikeampi erota: hän muistutti minua -hankkimaan oman kodin. Mutta sen toiveet ovat nykyään pienet." -Kuitenkaan hän ei tahtonut antautua synkkyyteen. -- Hänen -poissaollessaan oli hänen kirjastonsa ollut maalla, mutta oli -se jo tuotu takaisin, koska vihollista ei enää peljätty. Sitä -kurjemmat kuuluivat olot olevan Ahvenanmaalla. "Siellä sanotaan -talonpoikaisvallan hallitsevan. Ei tahdota mitään tietää esivallasta -ja veronmaksuista ei kruunulle enemmän kuin papistolle. Semmoiseen -laittomuuteen ovat vihollisen kuvittelut houkutelleet. Eletään hetken -elämää ajattelematta kerran tulevan tilinteon päivää. Kun linnoitus -luovutettiin, kuuluu vihollinen jättäneen venäläisen jauhovaraston -kansan ryöstettäväksi, ja oli siinä syntynyt semmoinen kahakka -jakavien kesken, että usea ihmishenki tuhottiin. Varmaa on, että -moni, kenties useimmatkin ovat tyytymättömiä tähän laittomuuteen, -mutta pahuus on aina oikeamielisyyttä rohkeampi." - -Vuoden viime kuukausilta ei ole mitään merkillisempää mainittavana, -vaan näyttää Kihlman saaneen jotenkin häiritsemättä jatkaa lukujaan. -Kirjeessä äidille Marraskuun 9 p:ltä hän mainitsee, että saksankielen -opettajavirka Vaasan lukiossa oli tullut avonaiseksi, kun toht. -O. Rancken oli nimitetty historian lehtoriksi, ja kysyy mitä äiti -sanoisi, jos hän hakisi sitä. Äiti myöntää, että virka olisi -mukava pojan heikolle terveydelle, että loma-aikojen vapaus olisi -suuri etu ja että palkkakin, vaikka tuskin 200 ruplaa suurempi, -olisi jotakin verrattuna nykyiseen; mutta enemmän kuin nämä seikat -yhteensä vaikutti kai sekä äitiin että poikaan ajatus, että virka -tuottaisi onnellisen muutoksen jälkimäisen yksityiseen elämään. -Turusta, johon hän ei voinut kotiutua, hän pääsisi takaisin -Pohjanmaalle, nimittäin Pietarsaareen (missä lukio oli Vaasan palon -jälkeen), lähelle Kruununkylää, ja siellä hän voisi järjestää kodin -Hannallensakin. Kun sittemmin arkkipiispakin, joka kyllä mielellään -olisi edelleenkin pitänyt Kihlmania apulaisenaan, mutta toiselta -puolen ei tahtonut estää häntä saamasta taloudellisesti edullisempaa -tointa, oli neuvonut häntä hakemaan virkaa, hän lopulta ratkaisikin -asian myönteiseen suuntaan. Sanomattakin ymmärretään, ettei Kihlman -ruvetessaan saksankielen opettajaksi mitenkään ajatellut luopua -teologisista harrastuksistaan; päinvastoin toivoi hän tulevansa -semmoiseen asemaan, että hän entistä vapaammin saattaisi käyttää -joutoaikaansa jatkaaksensa opintojaan. -- Jouluaaton Kihlman vietti -lehtori Renvallin perheessä; Bergenheimkin kävi itse kutsumassa -häntä luokseen samaksi illaksi, mutta oli hän jo silloin lupautunut -Renvallille. - - * * * * * - -Ennenkuin kertomuksemme siirtyy uuteen vuoteen, on hetkinen -viivyttävä Kihlmanin kirjeenvaihdossa v:lta 1854. Siitä näkee, että -melkoinen osa aikaa kului hänen ystäviensä ja tuttaviensa asioiden -ajamiseen ja vastauskirjeiden laatimiseen heille. Tähän aikaan, -jolloin ei vielä ollut olemassa asioimistoja, turvattiin näet, -milloin tarvittiin edustajaa vieraalla paikkakunnalla, tuttavien -apuun, ja jos kukaan sai Kihlman kokea mitä merkitsi nuorelle -papille olla Turussa-asuja sekä läheisessä asemassa arkkipiispaan -ja tuomiokapituliin. Jos kyseessä oli ainoastaan viranhakemuksen -sisään jättäminen oikealla ajalla, niin oli se yksinkertainen ja -helppo asia; mutta monesti vaadittiin vaikeampia. Milloin tuli -edeltäpäin tiedustella mitä "apparanseja" toisella tai toisella -hakijalla saattoi olla ja sitten ratkaista kannattiko jättää -hakemuskirjat viranomaisille vai eikö, milloin koettaa jossakin -asiassa vaikuttaa arkkipiispaan siihen tai siihen suuntaan. Vaikkei -Kihlmanilta suorastaan pyydettykään mitään, joka olisi ollut -hänen omalletunnolleen loukkaavaa, on kuitenkin ymmärrettävissä, -että mainitunlaiset tehtävät olivat hänelle vastenmielisiä. -Suhteessaan arkkipiispaan hän oli hyvin arkatuntoinen, ja mitä -ystävällisempi korkea esimies oli häntä kohtaan, sitä enemmän hän -pelkäsi väärinkäyttää hänen luottamustaan. Yleensä hän kokonaan -vältti tuttaviensa arvostelemista, rajoittuen siihen että vastasi -omantuntonsa mukaan milloin hänen mieltään kysyttiin. Kumminkin näkyy -hänen kirjeenvaihdostaan äidin kanssa, että häntä kotiseuduilla -aivan viattomasti syytettiin eräiden pappien virkamääräyksistä. Jos -kirjeet hänen tuttavilleen olisivat säilyneet, näkisimme epäilemättä, -että hän kerran ja toisenkin kieltäytyi "tiedustelemasta" ja -"vaikuttamasta" mitä pyydetty oli. - -Toisista kirjeistä saamme tietää, ettei Ingman lainkaan ollut -ainoa, joka tahtoi oppia tuntemaan Beckiä. Hän oli kyllä ainoa, -joka ystävänsä kautta (alussa v. 1855) tilasi _kaikki_ Tübingenin -professorin teokset, mutta Frans Bergrothin, hänen rouvansa Hilda -Bergrothin ja neiti S. Nordenkraftin, K. Nauklerin, A. Törnuddin, -L. Stenbäckin, C. G. von Essenin y.m. huomaamme mielenkiinnolla -tutustuneen Kihlmanin ruotsintamiin Beckin saarnoihin, luentoihin -taikka osiin hänen teoksistaan. Joko he toivovat saavansa vielä pitää -lainaamansa käsikirjoituksen paremmin syventyäkseen siihen taikka -pyytävät lisää, uutta. Ainoastaan Favorinin ja Kihlmanin kirjeistä -näkyy, että heidän välillään oli ilmaantunut erimielisyyttä jostakin -Beckin opin kohdasta. Siitä kai he keskustelivat, kun Kihlman -elokuulla matkustaessaan Pohjanmaalle oli yhden päivän ystävänsä -luona (Kuorevedellä). -- Essen valittaa, että häneltä puuttuu aikaa -lukemiseen. "Toisinaan tuntuu minusta onnettomuudelta, että lähdit -Saksaan ja toit sieltä uudet aatteet(!)". Eikä hän kuitenkaan -voinut jättää niitä siksensä. "Minussa on tarve tunkeutua niiden -tuntemiseen." Mutta miten tehdä ilman vapautta ja hiljaisuutta. -Onnettominta oli, että hänen piti saarnata ja opettaa toisia -ennenkuin itse oli päässyt selvyyteen, totuuteen käsiksi. Myöhemmin -hän kirjoittaa: "Mitä enemmän olen alkanut saarnoissani menetellä -raamattua selitellen, sitä enemmän vieroitan kuulijani luotani. -Mutta niin usein kun varmaan tiedän oikein esittäneeni Jumalan -sanaa, olen levollisempi kuin ennen, jolloin kaikki kuulijani -hyväksyivät kyhäelmiäni (krior)." -- Paljon hän kärsi hajaannnuksesta -seurakunnassaan, niinkuin seuraavista otteista näkyy: "Sokeuden -tuomio on jo langennut näiden ihmisten yli. Ja suurin askelin he -näyttävät edistyvän urallaan -- päällikkö etupäässä. Hän on aina yhä -innokas saamaan proselyyttejä ja kalastamaan sameassa vedessä. Minä -taasen olen pitänyt velvollisuutenani ainoastaan hoitaa virkaani -lainmukaisesti ja muuten elää hiljaisesti. Olen tahtonut välttää -käännytyspuuhan ja puolueellisuuden näköäkin. Mutta seuraus siitä -on, että hän kiihkollaan ja rohkeudellaan, lähettiläittensä kautta, -milloin hänellä itsellään ei ole aikaa, voittaa yhä enemmän alaa. -Teenkö oikein ollessani hiljaa? Hän panettelee minua voimansa takaa, -enkä minä koskaan puhu hänestä. Siten kansan viha minua kohtaan -kasvaa kasvamistaan, eikä minun puoleltani ole vastapainoa. Heidän -luottamuksensa häneen kasvaa samassa määrässä kuin epäluottamus -minuun. Hän saarnaa jotenkin puhtaasti luterilaisen dogmatiikan -mukaan ensimäiset askeleet, mutta edemmäs hän ei mene. Ja kun minä -käyn edemmäs ja huomautan niistä Jumalan sanoista, jotka puhuvat -pyhityksestä, edistyksestä j.n.e., niin on se farisealaisuutta y.m. -Viime sunnuntaina, 2:na rukouspäivänä, halusin kuulla, kuinka hän -selittää ihanan tekstin Efes. 3, 14-19, joka on aivan vastoin hänen -oppiansa. Mutta miten kävi? Hän luki tekstin, otti aineen, jolla -ei ollut mitään yhteyttä sen kanssa, eikä sanonut sanaakaan koko -tekstistä. Niin pääsi hän siitä loukkauskivestä -- ja piti sentään -kelpo saarnan (Nohrborgin 19:nä sunnuntaina -- mutatis mutandis)." --- -- -- "Nyt juuri oli minulla suora keskustelu muutamien etevimpien -malmbergiläisten kanssa. He ovat auttamattomasti paatuneet -- niin, -uskomattomasti. [Maisteri A.] Forsnäskin, joka oli saapuvilla, -kauhistui ja oli ihmeissään. Luullakseni on aika tullut pyyhkäistä -pöly jaloistaan ja lähteä tiehensä täältä." -- - -On todella vahinko, että Kihlmanin vastakirjeet eivät ole säilyneet, -vaikka voimmekin pitää varmana, että hän Beckin neuvon mukaan kehotti -Esseniä yhä vain "olemaan hiljaa" s.o. välttämään taistelua. - - * * * * * - -Uuden vuoden 1855 ensi kuukausina Kihlman sanoo arkkipiispan osanneen -antaa hänelle niin paljon tehtäviä, että hän joutui pois tavallisesta -elämänjärjestyksestään. Mitä laatua nämä tehtävät olivat, siitä hän -ei anna lähempiä tietoja, mutta sittenkin voimme päättää, että ne -enimmäkseen olivat kirjallista laatua. Siten lienee varmaa, että -Kihlman vuoden vaihteella on kirjoittanut sangen laajaperäiset -muistutuksensa toht. C. Jos. Estlanderin kirkkokäsikirja-ehdotukseen. -[Käsikirjoitus, "Anmärkningar till Handboks Förslaget", käsittää 53 -kokoarkin sivua Kihlmanin ylen taajaa käsialaa.] Tarkastus taikka -oikeammin tutkimus on vienyt paljon aikaa, sillä muistutukset -eivät koske ainoastaan vähäpätöisempiä yksityiskohtia eivätkä -rajoitu osoittamaan, missä määrin ehdotus on yhtäpitävä toimikunnan -pöytäkirjan kanssa, vaan on Kihlman perinpohjin selvittänyt erinäisiä -peruskysymyksiä, niinkuin esim. lapsenkasteen- ja konfirmatio-opin -synnyn, tarkoituksen ja pätevyyden raamatun ja tunnustuskirjojen -kannalta. Mitä tulee asiantuntemukseen ja ehdottomaan -totuudenetsintään, on tämä kirjoitus tavallaan pidettävä Kihlmanin -ulkomaanmatkan hedelmänä ja usein siinä suorastaan viitataankin -seikkoihin, joihin hän joko Ruotsissa taikka Etelä-Saksassa oli -tutustunut. Kumminkaan emme katso aineeseemme kuuluvan tarkemmin -selostaa sitä taikka tutkia missä määrin se on voinut vaikuttaa -kirkkokäsikirjamme lopulliseen muodostukseen. - -Muutamista muista kirjallisista puuhista saamme vihiä Ingmanin ja -Kihlmanin kirjeenvaihdosta. Kun Ingman kesällä 1853 oli parannuksilla -Turun kylpylaitoksessa, pyysi arkkipiispa häntä tarkastamaan -suomalaisia aapiskirjoja ja antamaan niistä lausunnon. Tämän -lausunnon hän antoikin Kihlmanille osoittamassaan kirjeessä 24 -p:ltä marrask. 1854. Tarkastus koski ensi kädessä Otto Tandefeltin -"Kuva-aapelusta", mutta sen ohella myöskin Frenckellin Turussa -julkaisemaa ja n.s. viipurilaista aapista, ja oli sen tulos, että -kaikki kolme, osaksi kielen osaksi sisällyksen vuoksi, olivat -vähemmän tyydyttäviä, ja olivat sentähden Ingman ja (Tampereen -tehtaansaarnaaja) Berndt Bergroth yhdessä laatineet uuden, suuresti -muutetun laitoksen ensinmainittua. Uusi aapinen oli Turussa -tarkastettava, ja näyttää Kihlman sen ja Ingmanin lausunnon -johdosta asettaneen kysymyksenalaiseksi, oliko ensimäinen oppikirja -lukutaidossa välttämättömästi myöskin oleva ensimäinen oppikirja -kristinuskossa. Pitkässä kirjeessä 28 p:ltä jouluk. Ingman näet -puolustaa noudattamiaan perusjohteita, jotka siinä olivat yhtäpitäviä -entisten aapistentekijäin mielipiteitten kanssa, että aapiskirja on -oleva kristillinen oppikirja, jopa siteeraa kirkkoisä Irenaeusta, -joka sanoo, että Herra Jesus on ollut pieni lapsi, jotta meidän -lapsemme Hänen kauttansa pyhitettäisiin ja uudestasyntyisivät. -[Ingmanin ja Bergrothin aapiskirja ilmestyi nimellä: _Kuva-Aapinen_ -G. Nordensvanin kustannuksella Hämeenlinnassa 1855. Tietysti tekijäin -nimiä ei mainita. Myöhemmin on samasta kirjasesta ilmestynyt kymmeniä -painoksia G. W. Wilénin ja Kumpp:n kustantamina Turussa.] - -Mutta Ingmanin jälkimäinen kirje sisältää pari muutakin -kirkolliskirjallista asiaa. Juuri tähän samaan aikaan oli arkkipiispa -kiertokirjeellä kehottanut papistoa antamaan lausuntonsa kysymykseen -tulleesta suomalaisen raamatun oikeinkirjoituksen korjauksesta tai -uudistuksesta. Samalla kun Ingman ehdottomasti kannattaa sitä, hän -lämpimästi puoltaa, että samassa myöskin itse kieltä oikaistaisiin, -niin että ilmeiset kielivirheet ja epäjohdonmukaisuudet -poistettaisiin. Esitettyään sarjan virheitä ja niiden oikaisuja hän -jatkaa: "Pyydän siis, että Sinä viet Herra Arkkipiispalle tämän -hurskaan toivoni, että hän -- jos mahdollista on -- kiertokirjeellä -vielä kehottaisi arkkihiippakunnan papistoa, yhdessä lausuntonsa -kanssa ortografisesta uudistuksesta, _myöskin_ lausumaan mielensä -kielen korjauksesta. Tämä pyyntöni saattaa kyllä korkeasta -Esimiehestä näyttää liian rohkealta, jopa, niinkuin sanotaan, -tungettelevaiselta (påflugen), itsekin häpeän tätä kirjoittaessani; -mutta suotakoon se kuitenkin anteeksi -- se on sittenkin johtunut -mitä lämpimimmästä pieteetistä, rakkaudesta Suomen komeaan ja -arvokkaaseen kieleen, jonka tahtoisin tavata myöskin kaikkein -pyhimmässä kirjassamme -- suomalaisessa Raamatussa. Minä tunnen mitä -syvästi juurtuneita ennakkoluuloja näitäkin uudistuksia vastaan on -tavattavissa useissa sangen kunnioitettavissa virkaveljissä, minä -tiedän, että he leimaavat kerettiläisyydeksi kirjaimenkin muuttamisen -nykyisessä raamatussa, mutta heidän ajattelemattomien anateemojensa -pitäisi herjetä lukuisien virkaveljien viisaitten ja perusteellisten -lausuntojen edessä, jotka näistä isänmaallisista kysymyksistä -annetaan tarkastuskomitealle." -- Lopuksi Ingman huomauttaa, että -papisto, kun se joku aika ennen oli vastustanut Geitlinin ja -Akianderin vaatimia kielellisiä korjauksia, oli johtunut siihen -"väärinkäsityksestä: _peljättiin_ että kyseessä oli uudenaikaisia -_fennomaanisia_ parannuksia -- hinc illae lacrymae". - -Mitä Kihlman teki asian hyväksi, jota Ingman niin innokkaasti puolsi, -on tietymätöntä, mutta varmaan hän vilpittömästi puhui sen puolesta, -ja tunnettu on, että ennen pitkää Ingman itse sai suorittaakseen -ehdottamansa korjaustyön. [_Ar(thur) H(jelt)_, Anders Vilhelm Ingman -raamatun kääntäjänä. Kyrönmaa I, siv. 58 ss.] - -Kolmas asia samassa kirjeessä oli tämä: -- Sodan ja luultavasti -erittäinkin ylempänä mainittujen tapausten johdosta Ahvenanmaalla -oli arkkipiispa antanut Ingmanin tehtäväksi kirjoittaa lentokirjasen -kristillisten alamaisten suhteesta lailliseen esivaltaansa. Vaikka -Ingman oli hämmästynyt tehtävästä, lupasi hän kuitenkin koettaa, -samalla vakuuttaen, että hän ei panisi pahaksi, joskin hänen -kirjasensa huomattaisiin kelvottomaksi. Arkkipiispan toivomuksen -mukaan oli se oleva valmis tammikuun keskivaiheilla, mutta vasta -saman kuun 24 p:nä Ingman lähetti käsikirjoituksen Kihlmanille. -Tekijä oli luullut parhaiten suoriutuvansa tehtävästä selittämällä -raamatunlauseet 1 Piet. 2: 13-17 vv., mutta hänen kirjelmänsä -herätti epäilyksiä, ja varsinkin Kihlman katsoi paraaksi, että -se jäisi julkaisematta. Arvostelun syyt nähdään seuraavasta -kirjeotteesta (29/5 1855): - -"Mitä kirjoitukseesi tulee, en ole voinut muuttaa mielipidettäni -siitä. Sillä on monta hyvää puolta, useita kauniita kohtia, jotka -hyvin ansaitsevat tulla luetuiksi ja mieleen pannuiksi, mutta yleensä -se kaipaa korjausta. Olen varma, että Sinulla itselläsikin ehkä nyt -jo ja varsinkin vuoden päästä olisi koko joukko muistutettavaa. -Olisi vahinko, jos vähemmin onnistunut peittäisi varjoon mitä -siinä on hyvää. Tähän yleiseen arvosteluun nähden on Renvallkin -samaa mieltä. Pääsyyt tähän mielipiteeseen ovat: l:ksi ettei -ankarasti johdonmukainen ajatus kannata mielenkiintoa. On kuin -tekijä toisinaan lämpimän tunteensa viehättämänä olisi menettänyt -oikean päämääränsä. Kun nyt kirjoitus esipuheen kautta myöskin -olisi tullut riitakirjoitukseksi, [F. G. Hedberg oli samana -vuonna ja sen jälkeen kun Ingman jo oli kirjelmänsä kirjoittanut -julkaissut valtiollisen lentokirjasen, jota tämä ei hyväksynyt -ja jonka epäpätevyyden hän luuli oman kirjasensa todistavan, -mutta ei siinä kyllä: 'Myöskin tahdoin tällä, kenties viimeisellä -kirjoituksellani tunnustaa _evankeliumin_ käsittämisessä olennaisesti -eroavani hedbergiläisyydestä, johon nyt tahdotaan minua lukea. -Hedbergiläiset levittelevät täytenä totena, että minä Hedbergin -edessä olen peruuttanut oppini -- mutta tämä selitys todistaisi -_kaikkien silmissä_ kaikkea muuta.' (Kirje Kihlmanille 16/4 1855).] -niin olisi päämäärä vielä enemmän hämärtynyt. Toiselta puolen olisi -vaikea huomata, että tekijän tarkoitus on ollut kirjoittaa Hedbergiä -vastaan, mutta toiselta puolen tekisi tekijän vakuutus, että niin -on laita, että lukijan katseen täytyisi kääntyä kahteen suuntaan -ja siten tulisi varsinainen päämäärä kärsimään. 2:ksi esiintyy -kristinusko kirjoituksesi mukaan melkein täysin välinpitämättömänä -valtiolliseen nähden. Sitähän juuri Snellmankin väittää [Viittaus J. -V. Snellmanin arvosteluun L. Stenbäckin professorinväitöskirjasta -Litteraturbladetin maaliskuunvihkossa 1855. Essen antautui sen -johdosta pitkään väittelyyn Snellmanin kanssa, ja kirjeistä näkyy, -että Kihlman ja Essen keskenään paljon keskustelivat aineesta. Myös -Volmar Renvall (jossakin Turun lehdessä?) kirjoitti Snellmania -vastaan. Ingman luuli kirjoituksen olevan Kihlmanilta, mutta tämä -sanoo vain puhuneensa asiasta Renvallin kanssa.], ja todella se -_näyttääkin_ olevan aivan totta, mutta lähemmin tarkastaessa -lienee asia kumminkin toisin. Koska kristinuskon päämäärä on -pyhittäen läpitunkea kaikki maalliset olot, ja valtio on yksi -tärkeimpiä luonnollisia olosuhteita maan päällä, olen sitä mieltä, -että kristinuskon ei pitäisi voida olla välinpitämätön niin -tärkeään seikkaan nähden. 3:ksi on minussa herännyt epäilyksiä -itse perusaatetta kohtaan, että kristityn on oltava täydellisesti -passiivinen, kun hänelle tehdään vääryyttä. Tuleeko hänen kärsiä -_kaikki?_ Eikö ole olemassa rajaa, jolla vastarinta on oikeutettu? -Kuinka on sveitsiläisten vapaustaistelu arvosteltava kristilliseltä -näkökannalta? kuinka alankomaalaisten? -- Historia on esittänyt -nämä taistelut oikeutettuina, ja runous on levittänyt niiden yli -hurmaavan väriloisteen. Muistettakoon Wilhelm Tell! Olisiko hänen -pitänyt kumartaa hattua? Olisiko Baumgartenin pitänyt antaa voudin -raiskata vaimonsa? Tuleeko kristityn menetellä samalla tavoin, -jos valalla vahvistetut sitoumukset rikotaan tai pidetään pyhinä? -Nämät ja toisia samanlaisia kysymyksiä on minussa syntynyt, enkä -ole voinut tyydyttävästi vastata niihin. Jos olet täysin vakuutettu -esittämästäsi mielipiteestä, niin tämä kirjasen painattamisen -kolmas este katoaisi." -- Kun Kihlman näistä syistä vastustaa -painatusta, hän lopuksi vielä huomauttaa, miten vaikea on käsitellä -arkaluontoista ainetta ja miten helposti joutuu hiipivän arvostelun -alaiseksi. "En tiedä, pelottaako minua ihmispelko. Mutta olen kuullut -niin monta soimaavaa arvostelua Hedbergista, etten tahtoisi kuulla -semmoista henkilöstä, joka on minua niin lähellä kuin Sinä. Ennen -arkkipiispan lähtöä Helsinkiin lausuin, kun minulta sitä kysyttiin, -etten mielelläni julkaisisi kirjoitustasi. Hän ei pitänyt siitä, vaan -sanoi: 'Kyllä on mukavinta panna kädet ristiin ja odottaa asioiden -kehitystä. Mutta sen, joka voisi tehdä jotain hyvää, ei pitäisi olla -mitään tekemättä'." -- - -Kun vertaa niitä viittauksia kristinuskon ja valtiollisen -elämän keskinäiseen suhteeseen, jotka ilmaantuvat yllä olevassa -arvostelussa, siihen mitä Kihlman 1848 (ks. ylemp.) kirjoitti -N. L. Arppelle, täytyy tunnustaa, että hänen kristillinen -elämänkäsityksensä oli merkillisesti laajentunut ja syventynyt. -Kumminkaan ei ole sillä sanottu, että hän tässäkin olisi Beckin -vaikutuksen alainen; päin vastoin saanee pitää tätä todistuksena -hänen itsenäisyydestään. Ei hän ainakaan missään mainitse, että Beck -olisi esimerkillään tai sanoillaan ohjannut häntä valtiolliseen tai -yhteiskunnalliseen toimintaan. -- Mitä Ingmanin kirjaseen tulee, -ilmestyi se vihdoin 1856, jolloin sota päättyi ja kysymys lakkasi -olemasta polttava. Sen vuoksi kai nimi onkin niin vähän silmiin -pistävä kuin mahdollista ("1 Petr. 2: 13-17 vv. förklarade af And. -Wilh. Ingman"), ja on tekijä itse kustantanut 22-sivuisen vihkosen. -Jollemme erehdy on Kihlman kirjoittanut uuden esipuheen (josta -viittaus Hedbergiin on jätetty pois) ja myöskin korjannut itse -esitystä. [Ks. Aika 1915, helmikuun vihko.] - - * * * * * - -Helmikuun 22 p:nä lähti arkkipiispa lehtori Eurénin, notaari -Rindellin ja Kihlmanin seuraamana Ahvenanmaalle tarkastusmatkalle, -jonka, suunnitelman mukaan, piti kestää maaliskuun 20 p:ään, mutta -joka todellisuudessa päättyi niin varhain, että jo 16 p:nä jälleen -oltiin Turussa. Syynä suunnitelman supistamiseen oli keisari -Nikolai I:sen kuolema, joka tapahtui maaliskuun 2 p:nä ja josta -tieto saavutti arkkipiispan Saltvikissa 9 p:nä. Äidilleen Kihlman -kirjoittaa, että hänestä tuntui kuin olisi hän ollut mukana kolmen -viikon kemuissa, niin ylenpalttisesti oli arkkipiispaa ja hänen -seuruettaan kestitty. Turussa sanottiinkin, että Kihlman oli lihonut -matkalla, mutta toiselta puolen hän väittää, että tarkastajat -olivat olleet hyvin ahkeria. Joka päivä oltiin kirkossa k:lo 9:stä -k:lo 3:een tai 4:ään, ja oli Kihlmanin tehtävänä ollut ottaa osaa -seurakunnan lukutaidon ja kristinuskon tuntemuksen tutkimiseen; -matkan lopulla hän Rindellin sairastumisen vuoksi myöskin laati -pöytäkirjan. Vaikka ilmat olivat kylmät, ei hän vilustunut, sillä -arkkipiispan kuomireessä, missä hänellä oli kunnia istua, oli lämmin -ja mukava matkustaa. - -Mitään erittäin merkillistä Kihlmanilla ei ollut kerrottavana -matkalta -- ei ainakaan äidilleen; Essenillehän sitä vastoin lähetti -pirteämmän juttelun siitä, mutta valitettavasti on se hävinnyt. -Kauniissa Sundin pappilassa hän oli muistellut entistä Vaasan -koulun rehtoria ja Kihlmanin perheen ystävää J. C. Ebelingiä, joka -siellä oli viettänyt elämänsä viimeiset päivät (1846-47). Vanhoina -tuttavina hän mainitsee Sottungan yksinäisessä saaressa tavanneensa -F. V. Fredrikssonin ja hänen vaimonsa Betty Adlerstjernan, jotka 5 -vuoden erakkoelämän jälkeen ikävöivät päästä sieltä pois. Jomalassa -Kihlman tutustui rovasti Chydeniukseen, "komea mies ja suuri -väittelijä", ja Finströmissä rovasti von Knorringiin sekä hänen -puolisoonsa, o.s. vapaaherratar Lybecker. Jälkimäisten luona oli -ollut hyvin yksinkertaista ja porvarillista ja neidit ottivat osaa -talousaskareihin niinkuin muutkin papintyttäret. Sitäpaitsi näyttivät -he suuresti kunnioittavan vanhempiansa. Kihlman viihtyi siellä -hyvin. Viimeinen toimitus oli rovasti Sadelinin luona Hammarlandin -pappilassa, minne kaikki Ahvenanmaan papit oli kutsuttu huhtikuun 14 -p:ksi. Siellä papit Kihlmanin sanellessa vannoivat uskollisuudenvalan -Aleksanteri II:lle, jonka jälkeen arkkipiispa m.m. suostui Sadelinin -anomukseen tulla vapautetuksi lääninrovastin toimesta; hänen sijaansa -tuli rovasti Chydenius. Ukko Sadelin -- niinkuin entisestä tiedämme -Kihlmanin äidin muinoinen kosija -- oli tullut vanhaksi, jota paitsi -hän pikkumaisen tarkkuutensa tähden oli joutunut virkaveljiensä, -omien seurakuntalaistensa (he olivat uhanneet ampua hänet) ja kaiken -lopuksi venäläisen hallituksenkin epäsuosioon. Hänen rouvansa, jolle -joku koiransilmä oli antanut liikanimen kuningatar Pomaré (syystä -että oli iholtaan niin tummanruskea ja käytökseltään niin olevinaan), -oli ensin tehnyt Kihlmaniin vähemmän edullisen vaikutuksen, -mutta sittemmin osoittautunut rakastettavaksi. Hänen olotapaansa -kuului ukko vaikuttaneen, hän kun vaati erikoista arvokkaisuutta -puolisoltaan. Molemmat olivat kohdelleet Kihlmania suurella -ystävyydellä. - -Viikko sen jälkeen kun arkkipiispa oli palannut Ahvenanmaalta, lähti -hän uudelle tarkastusmatkalle (Ikaalisiin, Kankaanpäähän y.m.), -jolle hän ei kuitenkaan vaatinut Kihlmania tulemaan. "Viidettä -pyörää vaunujen alla", kirjoittaa tämä, "ei suuresti kaivatakaan". -Kihlmanin oli nyt valmistauduttava kokeisiin saksankielen opettajan -virkaa varten, jotka olivat määrätyt huhtikuun 15 p:ksi. Paitsi -häntä olivat venäjän kielen opettaja G. W. Passelberg ja maisteri -Emil Frosterus hakeneet virkaa, mutta ainoastaan jälkimäinen näytti -olevan lukuun otettava kilpailijana. Itse asiassa arvosteltiin -sekä Kihlmanin että Frosteruksen kokeet arvosanalla approbatur -cum laude, mutta sai jälkimäinen 2 ääntä enemmän. Tähän tulokseen -Kihlman ei ollut tyytyväinen, sillä hän arveli olevansa ainakin yhtä -perehtynyt saksankieleen kuin toinenkin. Tahtomatta väittää lehtorien -Heikelin ja Eurénin, jotka olivat asettaneet Frosteruksen hänen -edelleen, äänestäneen vastoin vakaumustaan, ajatteli hän sentään, -että se vastenmielisyys, jonka hän tiesi kummassakin piilevän häntä -kohtaan, oli helposti aiheuttanut päätöksen. Huhtik. 25 p:nä oli -asia lopullisesti ratkaistava, ja vaikka kyllä Frosteruksen paperit -siinä kohden olivat epätäydelliset, että hänellä ei ollut asetusten -vaatimaa saksankielen opettajan todistusta, vaan sen sijaan Vaasan -kuvernöörin, Rechenbergin, suosituskirjoitus, oletti Kihlman, että -tuomiokapitulin enemmistö olisi oleva sen puolella, joka oli saanut -useimmat äänet kokeissa. Siinä mielessä hän edellisenä iltana -kirjoittaa äidilleen: "Siten raukesi tämäkin suunnitelma tyhjiin. -En ole alustakaan ollut erittäin viehättynyt tästä virasta ja sen -vuoksi voin ilman suurempaa mielipahaa luopua siitä." Äidille hän -luulee asian tuskallisemmaksi. "Älä kuitenkaan sure! Olenhan tähänkin -saakka elänyt kuin lintu oksalla ja koska olen menestynyt, menestyn -edelleenkin. -- -- -- Tämä on meidän kesken, ja minulle voi äiti -ilmaista ilonsa ja tuskansa, mutta muille, vieraille: tyyneyttä -- -aina tyyneyttä." - -Asia päättyi kuitenkin toisin. Frosterus jätettiin mainitusta -muodollisesta syystä kokonaan lukuun ottamatta, ja sitten -äänestettiin Passelbergista ja Kihlmanista. Kun kuudesta äänestäjästä -kolme oli antanut äänensä edelliselle ja kolme jälkimäiselle, tuli -ratkaisu riippumaan seitsemännestä, tuomiorovasti Edmanista. Tämä -äänesti Kihlmania, joka siis sai yhden äänen enemmistön. Valtakirja -hänelle annettiin heinäkuun lopulla. - -Ei ainoastaan valitusajan tähden vaan senkin vuoksi, että arkkipiispa -mielellään toivoi hänen mahdollisimman kauan viipyvän Turussa, -Kihlman oleskeli siellä kevät- ja lähes koko kesäkaudenkin. -Hänen toimistaan tällä ajalla on vain hajanaisia tietoja. -- -Helluntaipäivänä hän pyynnöstä saarnasi tuomiokirkossa, ja sanoo hän -saarnansa herättäneen ainakin sen verran huomiota, että muutamat sitä -puolustivat ja toiset moittivat. Tämän yhteydessä sopii mainita, -että Kihlman Turussa ollessaan ei pyytänyt saada eikä saanutkaan -kannattajia beckiläiselle suunnalleen. Renvall ja Reuter olivat -nähtävästi ainoat, joille hän antoi Beckin saarnoja y.m. julkaisuja -luettavaksi, ja heidän lämmin ystävyytensä Kihlmaniin perustui juuri -siihen kiitollisuuteen, millä he vastaanottivat tämän ohjauksen -entistä syvempään ja valoisampaan kristinuskoon. Että näin oli -laita näkyy heidän kirjeistään Kihlmanille, kun hän oli muuttanut -Pietarsaareen. -- Viimeisen kerran Kihlman esiintyi julkisesti -Turussa Pipliaseuran vuosijuhlassa 20 p:nä kesäk. Huhtikuun lopulla -palattuansa Pietarista, missä oli käynyt onnittelemassa keisaria, oli -näet arkkipiispa pyytänyt häntä pitämään juhlapuheen. - -Juhannusjuhlan Kihlman vietti arkkipiispan vieraana Paraisten -pappilassa ja mainitsee hän almanakassaan, että aattona tanssittiin -ja leikittiin vappuriun ympärillä, poltettiin kokko valkea ja -esitettiin tableaux vivants (kuvaelmia). -- Heinäkuun alussa hän teki -viimeisen tarkastusmatkan arkkipiispan seurassa. Silloin käytiin -näet Tammelassa, kuultiin tutkintoa Mustialassa y.m. -- Viimeiset -viikot hän oli yksin Turussa, käyden kuitenkin heinäkuun lopussa -sanomassa hyvästi arkkipiispalle Paraisissa ja Forssellin perheelle, -joka vietti kesäänsä Kemiössä. Seurustelua tämän perheen kanssa oli -Kihlman näet jatkanut koko Turun ajallaan, ja lienee siitä johtunut -lähempi tuttavuus kuin kirjeistä päättäen voisi luulla. Kerran on -tosin mainittu (äidille nimittäin), että Turussa oli levinnyt huhu, -että Kihlman oli kihloissa jonkun neiti Forssellin kanssa, mutta -samassa sanotaan, että huhu oli perätön. Kumminkin näkee almanakasta, -että tänä kesänä kirjeenvaihto oli alkanut hänen ja neiti Hilda -Forssellin välillä. - -Elokuun alussa Kihlman valmistautuu lähtemään ja 8 p:nä, viimeisenä -minkä hän vietti Turussa, hän kirjoittaa Beckille. Lämpimästi -hän kiittää käsikirjoituksista, jotka oli saanut edellisen -vuoden alkupuolella ja jotka olivat tuottaneet hänelle paljon -hyötyä ja totuuden voimaa, mutta sanoo pelkäävänsä, että Beckin -luottamus häneen oli vähentynyt, kun hänen kirjeensä oli jäänyt -ilman vastausta. Edelleen hän mainitsee tänä kesänä -aikoneensa -käydä Tübingenissä, jollei sota olisi estänyt häntä, ja antaa -lopuksi tietoja Turussa-olostaan ja muutostaan Pietarsaareen. Tämä -kirje saapui Tübingeniin 18 p:nä, ja jo 22 p:nä Beck kirjoittaa -vastauksensa. Hän oli erittäin iloinen, että vihdoin, lähes kahden -vuoden päästä, oli saanut tietoja Kihlmanista, sillä koska hän ei -ollut aavistanutkaan että hänen kirjeensä 23 p:ltä marrask. 1853 -oli kadonnut, hän ei ymmärtänyt miksi hänet oli jätetty ilman -vastausta. Nyt hän viipymättä riensi vakuuttamaan Kihlmanille, että -hänen luottamuksensa oli muuttumatta, ja että hän piti häntä yhtä -rakkaana kuin ennen. Kirjoittaessaan hän ei vielä ollut täysin -toipunut tuskallisesta taudista, ja sen vuoksi kirje veikin häneltä -kolme päivää ennenkuin hän sai sen valmiiksi. Korvaukseksi siitä, -ettei hän jaksanut kirjoittaa pitempää kirjettä, hän lupasi lähettää -uusia saarnajäljennöksiä, samalla antaen Kihlmanille täyden vallan -julkaista niistä käännöksiä; "jollei se minulle mitään tuotakaan -(vaikken minä perheeni tähden olekaan oikeutettu ylpeästi hylkäämään -sitä: 1 Kor. 7), niin on kuitenkin asia, joka on kyseessä, siitä -hyötyvä". -- Kihlman tuumi näet itse julkaista ruotsinnoksia Beckin -saarnoista, jota paitsi Ingman ja Törnudd olivat suomentaneet niitä -pari kolme. - - - - -IX. - -KIELENOPETTAJA: PIETARSAARESSA 1855-63. - - -Pietarsaareen-muutto merkitsi Kihlmanin elämässä ratkaisevampaa -käännettä kuin hän itse aavistikaan. Vaikka hän ainoastaan paremman -puutteessa oli hakenut saksankielen opettajanvirkaa Vaasan lukiossa, -tuli hän sitä hoitaneeksi toista kymmentä vuotta eikä hän senkään -jälkeen enää palannut käytännölliseen papintoimeen, uralle, jolle -alkuaan oli antautunut. Tämä tosiasia ja se, että hän aikaa voittaen -yhä enemmän kietoutui liike-elämään, herättänee monessa ajatuksen, -että ulkonaisen elämän muutos mahtoi aiheutua sisäisen elämän -muutoksesta, toisin sanoen, että kristinusko ja totuudenetsintä, -jotka tähän asti olivat hänessä olleet päävaikuttimina, jolleivät -kokonaan hävinneetkään, kumminkin väistyivät syrjään maailmallisten -harrastusten tieltä. Miten luonnolliselta ja perustellulta sellainen -olettamus näyttäneekään, on se todellisuudessa väärä. Sen tulee -seuraava kertomuksemme todistamaan, ja joskin lähteemme monelta -ajalta ovat niukemmat kuin tähän saakka, on niitä kuitenkin sen -verran tarjona, ettei ole vähintäkään syytä epäillä Kihlmanin aina -pysyneen sisällisesti ei entisenä, sillä hänen kehityksensä oli -taukoamaton, vaan perustuksiltaan samana miehenä, jolle edistyminen -totuudessa muuttumatta oli ihmiselämän korkein päämäärä. - -Lukuvuodelta 1855-56 ei ole paljon muuta sanottavana kuin että se -kului Kihlmanin perehtyessä uuteen tehtäväänsä ja ympäristöönsä. -Asunnon hän vuokrasi asessori K. W. Fontellin talosta Pohj. -Kanavakadun varrella: ison salin, kaksi kamaria ja keittiön, -kaksikerroksisen, punaiseksi maalatun rakennuksen yläkerrassa; -alakerrassa asui talon isäntä itse, etevä, kuuluisa, tähän aikaan -61-vuotias herttainen lääkäri perheineen. Kihlmankin eli täällä -alusta alkaen perheellisenä miehenä. Tuskin oli hän näet itse -Kruununkylästä saapunut Pietarsaareen, kun elokuun viimeisellä -viikolla sinne tuli Essen Ylihärmästä tuoden muassaan nyt 8-vuotiaan -Hanna Kihlmanin, oman 13-vuotiaan Lydia tyttärensä ja "Emma -tädin", joka koko pitkän eronajan oli Hannaa hoitanut. Nämä kolme -naishenkilöä jäivät Kihlmanille, tytöt käydäkseen koulua ja mamselli -Candelin emäntänä. Seuraavana vuonna tuli vielä kaksi tyttöä -lisää, ja siltä ajalta on piirteitä muistiinpantuna kodin alempana -luettavaan kuvaukseen. - -Miten vaatimaton Pietarsaaren pikkukaupunki näihin aikoihin yleensä -olikaan, elettiin siellä kumminkin niin sanoaksemme korotettua -elämää. Se johtui siitä että Vaasan kaupungin palon jälkeen syksyllä -1852 sinne oli väliaikaisesti sijoitettu kolme oppilaitosta, lukio, -teknillinen realikoulu ja kauppakoulu. Näiden laitosten opettajat ja -oppilaat lisäsivät huomattavasti henkistä voimaa ja elämän vilkkautta -semmoisella paikkakunnalla, jossa ennestään oli olemassa ainoastaan -pieni ala-alkeiskoulu, ja siitä seurasi myöskin, että Kihlmanille, -joka kuitenkin tuli verraten suuresta Turusta, täällä oli tarjona -työtä ja seurustelua vähintäin yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin -arkkipiispan kaupungissa. Saksankielen opettajana oli hänellä -lukiossa 8 tuntia viikossa, mutta sitä paitsi otti hän hoitaakseen -uskonnontunnit (4 viikossa) realikoulussa ja niinikään uskonnon ja -raamatunhistorian opetuksen yksityisessä tyttökoulussa. Viimemainittu -koulu, ensimäinen laatuaan Pohjanmaalla, oli lukionopettajain L. -L. Laurénin ja Osk. Ranckenin perustama ja oli toiminut syksystä -1853. Kihlmanista koulun perustajat saivat hartaan, kykenevän -avustajan, ja heihin -- etenkin Lauréniin -- hän ystävänäkin -liittyi lähemmin kuin muihin lukionopettajiin. Tiedoiltaan -monipuolinen ja kirjallisesti tuottelias, mutta sairaalloinen ja -senvuoksi vaihdellen iloinen ja synkkämielinen Laurén lienee ollut -ainoa lukion opettajistosta, jossa Kihlman tapasi myötätuntoa ja -vastaanottavaisuutta sisäiseen, uskonnolliseen elämäänkin nähden. -Toisissa, enimmäkseen vanhemmissa, nimittäin rehtorissa ja latinan -kielen lehtorissa F. J. Odenvallissa, kreikan kielen lehtorissa G. -Cannelinissa, matematiikan lehtorissa J. E. Bergrothissa, uskonnon -lehtorissa Aug. Liliuksessa ja historian lehtorissa Ranckenissa -joko ei ollenkaan ollut edellytyksiä sensuuntaiseen keskinäiseen -ymmärtämykseen taikka jäi se kehittämättä. Sitä vastoin sanotaan -Kihlmanin suhteen viittä vuotta nuorempaan Georg Z. Forsmaniin --- Yrjö Koskiseen -- joka v:sta 1854 oli muutamia vuosia lukion -apulainen, muodostuneen varsin ystävälliseksi, ja oli kai syynä -siihen toiselta puolen nuorekas intomieli, millä hän harrasti -suomalaisuutta ja kaikkea isänmaallista, toiselta puolen hänen -ja hänen vaimonsa vakava suhtautuminen kristinuskoon. Edelleen -mainittakoon realikoulun opettajat: F. E. Conradi -- johtaja -- -harvinaisen kykenevä ja kunnon mies alallaan, ja J. L. Lindskog, -syntyään vermlantilainen; molempien kanssa Kihlmanin oli mieluista -toimia yhdessä, ja myöhemmin, Vaasassa, jälkimäinen asui hänen -talossaankin. Opettajiston ulkopuolella oli Kihlmanilla apteekkari -Viktor L. Schaumanissa "lapsuudenystävä", joka monipuolisesti -toimelias mies oli paikkakunnan johtavia ja joka nähtävästi tuli -paljon vaikuttaneeksi häneen, kun hän jonkun vuoden päästä otti -ensimäiset askeleensa liikemiehenä. Keskinäisen kunnioituksen -pohjalla pysyi heidän ystävyytensä muuttumattomana Schaumanin -kuolemaan asti 1872. [Schauman oli syntynyt Taivassalossa 1822, mutta -tuli jo noin 12-vuotiaana oppilaaksi Lindebäckin apteekkiin Vaasassa. -Siltä ajalta alkoi Kihlmanin ja hänen tuttavuus.] - -Niistä kirjelipuista, jotka Kihlman ensi syksynä lähetti äidilleen, -näkyy, että ainoat tapahtumat, mitkä häiritsivät kodin hupaisuutta, -olivat milloin Hannaa milloin Lydiaa kehdanneet pääasiassa -tilapäiset pahoinvoinnit. Mutta kun lääkäri asui samassa talossa, -ei koskaan oltu neuvottomia. Vielä liikkui vihollisten sotalaivoja -Pohjanlahdella ja Pietarsaarenkin edustalla, ja toisinaan jymähti -kanuunan laukauskin, mutta Kihlman oli siihen jo niin tottunut, -ettei hän enää suunnitellut varokeinoja niinkuin edellisenä vuonna -kirjoittaessaan Turusta. - -Talvikelillä, kun saaristoselät olivat jäässä, oli tie Kruununkylään -lyhempi kuin kesällä, ei kahta penikulmaakaan. Sentähden on -luonnollista, että Kihlman omaisineen kohta lukukauden päätyttyä -matkusti vanhan äitinsä luokse joulun ja uudenvuoden ajaksi, ja -helppoa on kuvitella miten hän nautti vapaudestaan, hiljaisesta -maalaiselämästään ja kirjoistaan. - -Kuukauden päästä palattiin Pietarsaareen ja ensimäisestä kirjeestä, -16 p:ltä tammik. 1856, huomaa, kuinka kaikki oli viihtyisää. -"Tullessamme olivat huoneet lämpimät ja miellyttävät. Asessorin -rouva kutsui meidät paikalla kahville, ja illalla olin uudestaan -kutsuttu alas. Eilen ehtoolla tuli Lydia Essen äitinsä seurassa. -Tänään päivällisiksi tuli [Kruununkylästä] Thilda [Grönvall] terveenä -ja hyvissä voimissa. Siten on minulla nyt koti täynnä. Thilda on, -Emman mukaan, nauranut siitä asti kuin tuli. Voiko ajatella parempaa -todistusta, että Thilda, pituudestaan huolimatta, vielä on lapsi?" -Thilda, joka nyt oli 15 vaiheilla, oli hänkin tullut kaupunkiin -käydäkseen koulua, ja käsitti siis Kihlmanin "perhe" tästä lähtien -kolme tyttöstä. -- Kevätpuolen merkkitapaus oli sodan päättyminen -Parisin rauhaan 30/3 1856. - - * * * * * - -Jo edellisenä kesänä oli Kihlman ajatellut lyhempää ulkomaanmatkaa; -tänä vuonna hän päätti panna sen toimeen. Olipa hän nyt koko -kolme kuukautta vapaa, ja sillä ajalla hän kyllä ennättäisi käydä -Tübingenissä. Mutta lähteä ainoastaan huvimatkalle, jos kohta -tavatakseen kunnioitettua opettajaansa, ei ollut Kihlmanin luonteen -mukaista; hän asetti päämääräkseen perehtymisen saksankielen -opetusmenettelyihin ja tietojen hankkimisen kansakoulun laadusta ja -tuloksista Ruotsissa ja Saksassa. Että niin oli laita ilmenee hänen -hajanaisista muistiinpanoistaan. Aihetta kansakoulun tutkimiseen -oli Kihlman saanut siitä, että kysymys juuri tähän aikaan oli -meilläkin tullut julkisen keskustelun alaiseksi. Hänen ystävistään -oli varsinkin Yrjö Koskinen kohdistanut huomionsa asiaan, niinkuin -muutamat kirjoitukset Suomettaressa todistavat. - -Nähtävästi aikoi Kihlman ensin heti kun lukukausi oli päättynyt -lähteä ulkomaille, mutta sittemmin selvisi, että hänen täytyi sitä -ennen tehdä matka Itä-Suomeen, joka vaatisi miltei keko kesäkuun, -eikä hänellä ollut muuta neuvoa kuin pyytää virkavapautta syyskuun -ajaksi, saadakseen tarpeeksi aikaa ulkomaita varten. Syynä tuohon -kotimaiseen matkaan oli huoli kiinteästä omaisuudesta, jonka maisteri -Fabritius vainajan Pohjanmaalle joutuneet perilliset vielä omistivat -Itä-Suomessa. Maaliskuulla 1856 oli Essen kyllä vaimonsa ja muitten -perillisten puolesta 11,000 ruplasta "todellista" hop. Joensuun -kauppiaille A. J. Mustoselle ja S. Parviaiselle myynyt Utran sahan -Liperin pitäjän Kontiolahden kappelissa, mutta jälellä oli Puhoksen -saha ja mylly tiluksineen Kiteellä ja niiden myyntimahdollisuuksia -tutkimassa oli jonkun perillisten edustajan käytävä siellä. Kun -ei Essen eikä kukaan muukaan ollut matkaan halukas, oli Kihlman -pakotettu lähtemään. Lykkäystä asia ei sietänyt, sillä nyt; kun rauha -oli palannut maahan, näytti aika olevan otollisin tilusten myymiseen, -joita N. L. Arppe ei enää tahtonut vuokrata ja joita ei mitenkään -voitu Pohjanmaalta käsin hoitaa. - -Neuvoteltuaan matkansa tarkoituksesta kauppaneuvos P. Malmin kanssa, -joka puolestaan ei pitänyt aikaa suotuisena kyseessä olevalle -myynnille, Kihlman kesäkuun 4 p:nä lähti Pietarsaaresta yöpyäkseen -Kruununkylään. Äidin terveys oli niin huono, että pojassa heräsi -tuskallinen ajatus, että äiti saattaisi kuolla hänen matkalla -ollessaan samoin kuin isä oli päättänyt päivänsä hänen edellisen -ulkomaanmatkansa aikana. Viipurista hän kirjoitti siitä Essenille ja -pyysi, että tämä, jos pelottava aavistus toteutuisi, kohta lähtisi -Kruununkylään järjestämään asioita ja turvaamaan Hilma parkaa. -Todellisuudessa oli äidillä vielä toistakymmentä vuotta elettävänä, -mutta seikka kuvaa Kihlmanin luonteenlaatua: hänen tapansa ei ollut -ottaa asioita kevyesti. - -Seuraavana päivänä Kihlman poikkesi Ylivetelin pappilaan, minne -A. W. Ingman edellisenä vuotena oli tullut kappalaiseksi, ja -jatkoi matkaa 6-8 p:nä Perhon, Saarijärven, Rautalammin kautta -Kuopioon. Ilmat olivat kauniinlaiset, mutta matkustajan mieli ei -laisinkaan siitä parantunut, sillä tie kulki miltei lakkaamatta -autioiden seutujen läpi, "autioiden ei ainoastaan sen vuoksi että -olivat asumattomia, vaan sentähden että laajat, laajat alat olivat -kulovalkean hävittämiä, joka viime kesänä näyttää tehneen ääretöntä -vahinkoa maallemme. On jälellä tyhjä erämaa, missä tämä vihollinen -on raivonnut". Kuopioon Kihlman saapui sunnuntaina. "Julius [Bergh] -oli kirkossa, mutta minä asetuin hänen huoneeseensa, kunnes emäntä -näyttäytyi. Odottaessani katselin huonetta ja kalustusta, ja minua -todella hämmästytti kaiken yksinkertaisuus. Täällä ei ollut mitään -uutta taikka uusmuotista, ja se mikä 10 vuotta sitten oli ollut -uutta, oli jo vanhemman näköistä. Sanottakoon meistä pohjalaisista -mitä tahansa ja koetettakoon väittää, ettemme ole maailmankaltaisia, -mutta sen tunsin kohta, kun vilkaisin ympärilleni, että täällä -vallitsee toinen henki. En sano sitä siinä tarkoituksessa, että -tahtoisin sillä lausua arvosteluni toisesta tai toisesta hengestä; -tarkoitan vain, että on olemassa todellinen erotus Juliuksen ja esim. -minun kotini välillä. Kenties voivat molemmat suunnat pitää paikkansa -toistensa rinnalla, onhan sekin sydämessä ja vaikuttimissa. Mutta -yhtä asiaa pidän minä välttämättömänä: das ist die Sauberkeit (se -on siisteys)." -- Bergh oli iloinen vieraan tulosta, [Palattuaan -ensimäiseltä ulkomaanmatkaltaan oli Kihlman jo kerran ennen tavannut -Berghin. Luultavasti tapahtui se 1853 (syksyllä?), jolloin menojen -joukkoon on merkitty: "Puhoksen matka 35 r." Eräs Berghin tyttäristä -muistelee isänsä silloin hyvin iloisena eteisessä vastaanottaneen -Kihlmanin. He olivat suudellen tervehtineet toisiansa, ja Bergh -oli taputtanut ystävää hartioille, sanoen: "Nu skall jag klappa -kathederdammet af dig" (nyt taputan päältäsi kateederipölyn). -- -Kumminkaan ei Bergh ollut niitä, jotka hyväksyivät Beckin opin. -Kirjeistä huomaa, että vanha luottamuksellinen veljellisyys -Berghin ja entisten ystävien -- Kihlmanin, Ingmanin, Essenin y.m. --- välillä oli laimentunut, ja sen huomaa Kihlmanin kertomuksesta -Kuopiossakäynnistäänkin.] ja Inga, vanha palvelijatar Suonenjoelta, -sanoi "että teki oikein hyvää sydämelle vielä saada nähdä -Pohjanmaankin pappia". Iltapäivällä juteltiin Stenbäckin, Essenin -ja Ingmanin viimeaikaisesta julkisesta esiintymisestä, [Tarkoittaa -L. Stenbäckin professorin väitöskirjaa ja Essenin polemiikkia J. -V. Snellmanin kanssa saman väitöskirjan johdosta sekä Ingmanin -kirjoitusta: Om den föregående bättringen i anledning af A. F. -Granfelts skrift om nådens ordning. Helsinki 1856.] ja oli Bergh -yleensä suosiollinen heitä kaikkia kohtaan. Granfeltin taistelussa -oli hän pääasiassa Ingmanin puolella, joskaan ei kaikessa. Myöskin -"tuon onnettoman kysymyksen" Martensenin välitilasta Bergh otti -puheeksi, ollen sitä mieltä, että paras oli jättää semmoisten -asiain aprikoiminen syrjään, ne kun olivat vähemmän oleellisia ja -esteenä tärkeämmille. "Nun, man kennt schon diese Stimme (tämä ääni -on jo tunnettu)!" -- Illalla Kihlman yhdessä Berghin kanssa kävi -saksankielen opettajan And. Helanderin luona tiedustelemassa, miten -tämä oli järjestänyt aineensa opetuksen lukiossa. Hän tapasi myöskin -rouva Helanderin ja hänen sisarensa (C. G. von Essenin sisaria), ja -erittäinkin rouva miellytti häntä: "hänen olennossaan oli jotakin -perin naisellista". Heidän palatessaan Bergh kysyi, eikö rouva -Helander ennen ole murehtinut [sielunsa tilaa]; hän ei tiennyt miten -nyt oli, sillä rouva ei käynyt heillä. "Minä ajattelen, että yksi ja -toinen Kuopiossa kyllä saattaa murehtia olematta sentään huvitettu -sikäläisten n.s. heränneitten seurustelusta." -- - -Tiistaiaamuna (10 p:nä) Kihlman saapui Joensuuhun, missä hän oli -Mustosen ja Parviaisen vieraana, noiden liikemiesten, jotka olivat -ostaneet Utran ja nyt miettivät Puhoksenkin sahaostoa. Mustonen -asui hyvin mukavasti omassa talossaan, "joka oli uusi niinkuin -muutkin tässä kaupungissa", ja Parviainen ehkä vieläkin mukavammin. -Kihlmanista he olivat kunnon miehiä, joiden seurassa hän viihtyi, -vaikka Parviaisen kanssa oli ainoastaan suomea puhuttava. Mustonen -puolestaan oli ihastunut oloonsa Essenillä Ylihärmässä, kun oli -käynyt siellä sahanosto-asialla: ei missään hän ollut pikemmin -vapautunut vieraisuuden painosta. Neuvottelut veivät Kihlmanin -seuraaviin päätelmiin: tilusten arvo on vähintäin 40,000 rupl. hop., -Mustonen ja Parviainen ostavat mielellään ja maksavat ehkä 45,000, -jollei enemmänkin, mutta ei koskaan perillisten ajattelemaa hintaa, -60,000. - -Lähdettyään Mustoselta varhain aamulla Kihlman keskiviikkona -iltapuoleen tuli Kiteen Koivikkoon, N. L. Arppen luokse. Talon -emäntä, miehensä toinen vaimo, oli kuollut viime marraskuulla ja -jättänyt jälkeensä 6 lasta ja 2 lapsipuolta, joita nyt hoiti vainajan -äiti, rouva Porthan. Tämä, joka jo tyttärensä eläessä oli tutustunut -Kihlmaniin, alkoi itkeä nähdessään hänet, ja vastaanotto muodostui -hyvin sydämelliseksi. Eno itse oli Puhoksessa, ja Kihlmankin ajoi -kohta sinne ja herätti esiintymisellään suurta hämmästystä; eno näet -ihmetteli, että Kihlman, joka muka oli "vähimmin liikemies" kaikista -perillisistä, oli lähetetty tälle matkalle! Kun sitte oli vähän -katseltu laitoksia palattiin Koivikkoon -- "enkä sen jälkeen enää -nähnyt Puhosta", Kihlman kirjoittaa, "joka Gela vainajan kertomusten -johdosta hänen viattomilta lapsuudenajoiltaan aina väikkyy edessäni -suloisen runollisessa loisteessa. Asuntorakennus seisoo siellä -nykyään melkein valkoisena: oi, kuinka minä rakastan sitä rakennusta. -Ohimennen olisin tahtonut sitä syleillä." -- "Eno kohteli minua", hän -jatkaa, "ylen ystävällisesti ja suorasti. Suoruus meni siihen saakka, -että hän sanoi minun olevan yltiöpäisimpiä uskonnollisia henkilöitä, -joita hän oli tavannut, nimittäin ei nyt, vaan kun ensi kerran -kävin hänen luonaan. Vaikka eno oli sairastanut vilutautia, oli hän -paremmalla tuulella kuin koskaan ennen olin nähnyt. Mutta hyvällä -tuulella olikin hyvät syynsä: l:ksi menestyivät asiat oivallisesti. -Värtsilä tuotti 600 puutaa takkirautaa päivässä. Möhköä rakennetaan -paraikaa tuottamaan yhtä paljon. Eno on myynyt kaikki rautansa, -jonka tänä kesänä voi saada, Pietariin ja hyvistä hinnoista. Hän -sanoi viime vuonna myyneensä rautaa 270,000 ruplasta; tänä vuonna -140,000:sta. Lautoja hänellä oli 3 à 400,000 ruplan arvosta, ja -toivoi hän saavansa ainakin osasta edullisen hinnan. Jollei hän saa -edullista hintaa, odottaa hän mieluummin. 2:ksi oli eno sulhanen ja -aikoi viettää häitä elokuulla." Morsian oli mamselli Amalia Kristina -Seitz, joka useita vuosia oli ollut lasten kotiopettajattarena. Hän -oli matkustanut vanhempiensa luokse samana päivänä kuin Kihlman -tuli, joten tämä ei nähnyt häntä, mutta kuuleman mukaan hän sanoo -häntä hyvin miellyttäväksi ja kunnioitettavaksi naiseksi. Eno oli -tyytyväinen valintaansa, mutta rouva Porthan ja naiset yleensä olivat -pahoillaan pikaisesta kihlauksesta. "Naiset näyttävät katsovan -pikaista kihlausta loukkaukseksi heidän sukupuoltansa kohtaan." --- Vielä Kihlman kertoo silloin 53-vuotiaasta Arppesta, että tämä -kerättyään enemmän rahaa aikoi perustaa kankirautapajan, "ja sillä -hän arvelee suorittaneensa kutsumuksensa maailmassa". - -Mitä matkan tarkoitukseen tulee, sai Kihlman Koivikossa tietää, -että Arppe ei halunnut ostaa Puhosta; hän oli saanut tarpeekseen -puutavaraliikkeestä. Hintaan nähden eno sanoi: "jos saatte 40,000, -niin myykää; jos voitte saada enemmän, niin ottakaa!" Kihlman kysyi -ja kysyi ja pani kaikki yksityisseikat muistiin, tullakseen siten -loppusummaan: 48,000. Nyt hän tiesi mistä hinnasta tarjoaisi Puhoksen -Viipurin pohatoille, jos joku niistä oli halukas tekemään kauppoja. - -Koivikosta hän lähti 13 p:nä ja poikkesi seuraavana aamuna -Ruokolahden pappilaan toht. Joos. Wegeliuksen luokse: "pitkä laiha -mies, tukka pitkä, valkea, taapäin kammattu, kunnioitettava ukko". -Vieras vastaanotettiin herttaisesti; ukko Wegelius oli näet ollut -Fabritiuksen perillisten ensimäinen holhooja ja kuuli mielellään -uutisia heistä. Hän oli naimaton ja hänen sanottiin käyttävän -melkoisen osan tuloistaan pitäjän köyhien hyväksi. Täällä Kihlman -myöskin tapasi everstiluutnantinrouvan Elise Fieandtin (o.s. -Hallonblad), joka riemastui nähdessään Gela vainajan miehen ja -hyvin muisti Essenin Puhoksen ajoilta "erinomaisen kauniina ja -rakastettavana miehenä" ("mihin", kirjoittaa Kihlman leikillisesti -asianomaiselle, "minä yhdyin hänen kanssaan"). -- Samana päivänä -Kihlman ihaili Imatraa, joka ei kuitenkaan tehnyt häneen niin syvää -vaikutusta kuin Trollhättan 4 vuotta ennen. - -Viipuriin tuli Kihlman 15 p:nä ja viipyi hän siellä useita päiviä -vaimovainajansa sukulaisen, kreikan ja heprean kielten lehtorin Joh. -Gabr. Fabritiuksen luona, joka hotellista vei hänet omaan kotiinsa. -"Täällä olen viettänyt ylen miellyttävää elämää; minua on kohdeltu -mitä herttaisimmin. Lehtorin rouva (kauppiaantytär Emilia Dannenberg -Pietarista) on hyvin ymmärtäväinen ja mieltäkiinnittävä nainen, ja -lapset varsin viehättäviä. Lehtori on oikea mekaanikko ex professo, -ja kullakin lapsella on varma taipumus johonkin erikoiseen: yhdellä -tekniikkaan, toisella maalaukseen, pienellä 5-vuotiaalla tytöllä -musiikkiin ja hän soittaa jo hyvin täsmällisesti. Heidän asuntonsa -on Viipurin esikaupungissa keskellä puutarhaa meren rannalla. -Valoisa, ilmava veranta, akkunat täynnä kukkia, on kokoushuoneemme. -Fabritius laittaa par'aikaa pientä suihkukaivoa tähän verantaan." -- -Unohtamatta matkansa tarkotusta Kihlman kävi tarjoamassa Puhoksen -sahaa suurimmille Viipurin toiminimille: Wahl & kumpp:lle, Rosenius -& Sesemanille ja Hackmanille, joista kuitenkin ainoastaan ensin -mainittu oli taipuvainen asiaa miettimään. Kun hintaa kysyttiin, -vastasi hän: "50,000 ruplaa". - -Näin suoritettuaan tehtävänsä Kihlman laati Essenille seikkaperäisen -kertomuksen saamistaan tiedoista, havainnoistaan ja laskelmistaan, -kertomuksen, joka on tekijälleen varsin kuvaava. Hän sanoo näet -kyllä eräässä kirjeessä (Emma Puskalle) tästä matkastaan: "Minun -täytyi esiintyä liikemiehenä, mikä ei ollenkaan sovi yhteen luontoni -kanssa ja siihen tapaan, jolla nykyaikana asioita toimitetaan"; -mutta silti hän tässäkin menetteli sillä tarkkuudella ja pienimpiä -seikkoja huomioon ottavalla älykkäisyydellä, jotka olivat hänen -luonteensa tunnusmerkkejä. Hän tekee päätelmiä puhuteltavan henkilön -ulkomuodosta (esim. eräästä Viipurin liikemiehestä: "lihava ja -hyvinvoipa, ulkonäöltään kevytmielinen"; toisesta: "laiha, oikean -liikemiehen näköinen") ja panee merkille, millä äänen soinnulla -hänelle vastataan, puhumatta siitä, ettei hän unohda verrata -toisiinsa eri tahoilta ja eri tiloissa saamiaan tietoja. Siten -Essen varmaankaan ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen siihen -selvitykseen, jonka Kihlman oli hankkinut. Miten oikeaan tämä oli -osannut, todistaa se, että koko juttu lopulta päättyi niin, että -Mustonen ja Parviainen ostivat Puhoksen sahan, myllyn ynnä siihen -kuuluvat tilukset täsmälleen 50,000 ruplasta! Kaupan välittäjänä oli -Arppe, joka vaivoistaan pyysi ja saikin noin 300 ruplaa maksavan -Huhtilammin uutistalon. Luultavaa on, että etevä, nerokas liikemies -Niilo Ludvig Arppe, tarkkasilmäinen ihmistuntija kun oli, tämän -kesäisen yhtymän jälkeen piti Kihlmania parempana liikemiehenalkuna -kuin ennen oli kuvitellut. Sen voinee päättää siitä vilpittömästä -ystävyydestä, joka aina leimaa hänen myöhemmät kirjeensä nuorelle -sukulaiselleen ("frände"). Kihlman puolestaan osottaa osaavansa -arvostella liikemiestä liikemiehenä, kun hän moittimatta huomauttaa, -miten Arppe Fabritiuksen perillisten holhoojana näiden ollessa -turvattomina oli Utran ja Puhoksen sahoista maksanut sangen runsaan -vuokran, mutta sittemmin alentamalla vuokran 3,000 ruplaan oli -_liikemiehenä_ kohdellut entisten holhottiensa miehiä -- jolleivät -miehet pystyneet katsomaan puoliaan, oli heidän siitä syyttäminen -itseään! - - * * * * * - -Samoin kuin Pietarsaaresta Viipuriin matkusti Kihlman edelleen -Helsinkiin -- yhteensä 110 à 115 penikulmaa -- yhdenistuttavissa -kieseissään. Viimemainitussa kaupungissa hän 22 p:nä astui -Örnsköld höyrylaivaan, jolla, Turun kautta mennen, juhannuspäivänä -saapui Tukholmaan. Samana päivänä tuli sinne Yrjö Koskinenkin -höyrylaivalla Hernösandista, minne oli päässyt Merenkurkun yli -kurjassa "tervahaahdessa". Yhdessä he kävivät 25 p:nä kunink. -kirjastonhoitajan A. I. Arvidssonin luona. Vanha suomalainen oli -"iloisa ja uljas" (fryntlig och bussig), puhui suomea ja oli varsin -valmis hankkimaan Koskiselle tilaisuutta harjoittamaan tutkimuksia -arkistoissa. Kansakoulusta Arvidsson lausui: "Minun täytyy tunnustaa, -että olen liiaksi aikaani jälessä ollakseni kansakoulun ystävä. Olen, -kenties ikäni vuoksi, tyytymätön ei ainoastaan siihen väärään tapaan, -millä se on toimeenpantu, vaan myöskin kansakouluun yleensä. Sen -kautta vapautetaan vanhemmat kasvattamasta lapsiaan, ja niin jäävät -lapset ilman kasvatusta; sillä eihän kansakoulu kykene korvaamaan -vanhempien antamaa kasvatusta." - -Tietenkin Kihlman kävi tapaamassa entisiä ystäviään, mutta, sanoo -hän, "ainoastaan parin kanssa olin sisällisessä sopusoinnussa". -Viittaus tarkoittanee nuorempia Bergmaneja (Carl Henrik ja Robert), -joiden kanssa hän oli vaihtanut kirjeitä ja joista ainakin toinen oli -käynyt Tübingenissäkin. Muuten Kihlman lehtori Elfvingin avulla, joka -Tukholman lukiossa opetti saksan, ranskan ja englannin kieliä, koetti -perehtyä tutkimusaloihinsa. Täällä opetettiin uudenaikaisia kieliä 20 -tuntia viikossa (6 alimmalla osastolla, 5 toisella, 5 kolmannella ja -4 ylimmällä), ja oli Elfving sitä mieltä, ettei tällä ajalla voinut -aikaansaada enempää kuin opettaa pojat kirjoittamaan ja puhumaan yhtä -kieltä (ranskaa). Muissa kielissä hän rajoittui siihen, että sai -oppilaat ymmärtämään kieliä semmoisina kuin ne esiintyvät kirjoissa. -Oli siis selvitettävä itselleen, mitä oppilaille oli tarpeen; -jolleivät tarvitse käyttää kieltä puheessa eikä kirjoituksessa, on -suullisiin harjoituksiin uhrattu aika jotenkin hukkaan mennyttä. --- Kansakoulua moitti Elfving siitä, että katkismusta luetettiin -ulkoa sekä että äidinkieltä käsiteltiin liian tietopuolisesti. --- Ruotsalainen kansakoulu jakaantui kahteen osastoon: _alempi_ -(jokaisen lapsen käytävä) käsitti: 1) sisälukua, 2) uskontoa -(katkismus, raamatunhistoria, suullinen kristinuskon opetus), 3) -laskentoa (kokonaisluk.), 4) kirjoitusta, 5) kirkkolaulua; _ylempi_ -(vapaaehtoisia varten): 1) laskentoa päätös- ja korkolaskuun saakka, -2) maantietoa, 3) yleistä ja isänmaan historiaa, 4) luonnonoppia, 5) -viivapiirustusta. Sitä paitsi kummallakin osastolla voimistelua. - -Kesäkuun 28 p:nä on almanakkaan merkitty: "W(ilhelm) Tell." -Arvatenkin kävi Kihlman silloin teatterissa katsomassa Schillerin -kuuluisaa näytelmää, ja johti kai hänet siihen kysymys, josta -edellisenä vuonna oli kirjoittanut Ingmanille: miten oli kristittyjen -alamaisten suhtauduttava vapautta sortavaan esivaltaan, miten -arvosteltava vapautussotaa? - -Vaikka Kihlmanin Tukholmassa-olo kesti yhdeksän päivää, ei siitä -ole enemmän sanottavaa, ja muutenkaan ei ole paljon tietoja tältä -matkalta. Essen, jolle hän seikkaperäisesti kuvasi mitä oli nähnyt -ja kokenut, on tiettävästi hävittänyt nämä niinkuin enimmät muutkin -kirjeensä, ja sen vuoksi ei meillä ole muita lähteitä kuin harvat -kirjeet äidille, yksi kirje Emma Riskalle ja jo mainitut hajanaiset -muistiinpanot. -- Heinäkuun 3 p:nä Kihlman lähti höyrylaivalla -Lyypekkiin, minne saapui 6 p:nä. Eräs laivalla (4/7) tehty -muistiinpano ilmaisee, että hän luultavasti vähän ennen lähtöään oli -Tukholmassa tavannut Fjellstedtin Lundista: "Toht. Fjellstedt arveli, -että kansakoulu ei ollut tuottanut semmoisia hedelmiä kuin toivottu -oli", ja oli siihen syynä: 1:ksi että seminaarien opettajiksi -oli nimitetty parhaimmilla todistuksilla varustettuja, mutta -kristilliseltä kannalta katsoen sopimattomia henkilöitä. Nämät olivat -istuttaneet epäkristilliset mielipiteensä kansakoulunopettajiin -ja jälkimäiset vuorostaan kansaan. Siten oli kansakoulu useissa -paikoin vaikuttanut pahaa. 2:ksi on papisto laiminlyönyt kansakoulun -silmälläpidon, joten se on saanut vapaasti kehittyä omaan suuntaansa. -"Fjellstedtin mietteet olivat, niinkuin näyttää, aivan tosia, mutta -kuitenkin puutteellisia (bristfälliga)." - -Lyypekistä matkusti Kihlman viipymättä Hampuriin ja sieltä -parin päivän päästä Berliniin. Hampurissa hän kävi sikäläisessä -Pestalozzilaitoksessa, jonka muuan vapaamuurari-osasto oli perustanut -1847 vanhempien kuoleman kautta tai muuten turvattomiksi joutuneiden -lasten kasvattamiseksi. Nykyään täydessä laitoksessa oli 45 lasta: 30 -poikaa ja 15 tyttöä. Aamupäivin luettiin, iltapäivin tehtiin työtä -puutarhassa tai pellolla, ja tytöt harjoittivat käsitöitä. Kihlmanin -katsellessa laitosta olivat tytöt kiinni käsitöissään, jota vastoin -pienemmät pojat (7 vuotta nuorempia ei oteta vastaan) harjoittelivat -kirjoitusta tauluille. "Käsialat sangen hyviä." Uskontoa ei opetettu -katkismuksesta vaan selittämällä evankelioita (saarnatekstejä). -Vasta ripille päästyään lapset erosivat laitoksesta. Johtaja (Grele) -mainitsi, että laitoksen päämäärää kasvattaa lapset hyviksi ja -kelvollisiksi ihmisiksi ei oltu saavutettu kaikkiin nähden, jotka jo -olivat sieltä lähteneet. - -Berlinistä on enemmän muistiinpanoja ja niistä näkee, kuinka -ahkerasti Kihlman taas käytti tilaisuutta nähdä ja kuulla -opettajia, joista saattoi hyötyä. Kahtena ensimäisenä päivänä, -heinäkuun 11 ja 12, hän kuuli seitsemän teologista luentoa (proff. -Hengstenberg, Vatke, Twesten, Imm. Nitzsch) ja kolmantena, joka -oli sunnuntai, neljä saarnaa. Paitsi kunkin luennon tai saarnan -ainetta hän usein panee muistiin jonkun arvostelevan ja kuvaavan -sanan esiintyjän ulkonaisesta olennosta. Souchon Kolminaisuuden -kirkossa: "viittoili paljon, mutta viittoilut ja meluaminen eivät -korvaa hengen puutetta"; toht. Nitzsch Nikolainkirkossa: "erittäin -ihana saarna, missä liha henkisessäkin haamussaan, tieteen ja -taiteen koristamana, paljastettiin ja tarkoin erotettiin ruumiista"; -toht. W. Hoffman tuomiokirkossa: "käsivarsia käytettiin ahkerasti --- näytti olevan oikea hovimies, joka oli ottanut näytelläkseen -kristillisen saarnaajan osaa, syystä että se nykyään on kannattavaa"; -kenraalisuperintendentti Büchsel Mattheuksen kirkossa: "esitystapa -teeskentelemätöntä ja yksinkertaista, mutta toisinaan liian -tuttavallista, oli kuin saarnaaja olisi unohtanut, että der liebe -Gott myöskin on pyhä Jumala." - -Viimemainitun saarnan jälkeen Kihlman katseli, miten ensin -6 lasta yhdellä kertaa kastettiin ja sitte 2 morsiusparia -vihittiin. Tämä näyttää erikoisesti kiinnittäneen hänen mieltään, -arvatenkin sen vuoksi että hän Turussa oli perinpohjin tutkinut -kirkkokäsikirja-ehdotusta. Buchsel, joka toimitti kasteen ilman -käsikirjaa, piti ensin puheen Mark. 16: 16:n johdosta: "Joka uskoo ja -kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan. -Hän selitti kasteen tarkoituksen olevan tehdä lapset Jumalan -lapsiksi ja taivaanvaltakunnan perillisiksi. Kumminkin myönsi hän, -että lapsilla ei nyt ollut uskoa, vaan saisivat he sen kasvatuksen -kautta. Oli merkillistä huomata, miten ujostelematta hän puhui -tästä lauseesta ikäänkuin hän ei olisi tiennytkään olevansa 'mellan -skål och vägg' [s.o. käsittelevän riidan alaista kysymystä]. Sen -ohella hän painokkaasti huomautti kummin velvollisuuksista ja kuinka -kevyesti ne tavallisesti käsitettiin. Sitten tehtiin ristinmerkki -kasvojen ja rinnan päällä: ota tämä pyhä ristinmerkki kasvoihisi -ja rintaasi, merkiksi että olet lunastettu (toistettiin 2 kertaa -kullekin lapselle). Sen jälkeen sanat opetuslasten nuhtelusta, kun -lapsia tuotiin esiin. Sitte Isä meidän, jolloin ainoastaan kummit -laskivat kätensä lasten päälle, ja uskontunnustus. Nyt seurasi -kysymys, oliko lapsi kastettava ja sitoutuiko se noudattamaan -kasteen velvollisuuksia ja luopumaan kaikesta pahasta, jonka -jälkeen kaste, rukous ja siunaus." -- Vihkiminen toimitettiin -samoin ilman kirjaa. "Puhe eräästä raamatun lauseesta: nöyryyttä, -lempeyttä, kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta terotettiin. Sitte -kysymys: tahtoivatko esille tulleet ottaa toisensa avioksi ja -rakastaa toisiansa myötä- ja vastoinkäymisessä? Sen jälkeen sulhanen -ja morsian papin avustaessa vaihtoivat sormuksia ja antoivat -toisilleen kättä, samalla kun pappi julisti avioliiton solmituksi -kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Sitte laskeutui aviopari polvilleen, -ja Isä meidän rukoiltiin. Nyt antoi pappi kummallekin raamatun, -johon molempain puolisojen nimet oli kirjoitettu, ja kehotti heitä -pitämään kirjan tämän hetken muistona, jolloin olivat luvanneet -toisilleen uskollisuutta, käyttämään sitä ahkerasti aamuin ja illoin -sekä etsimään siitä lohdutusta kun toinen palaa haudalta, mihin on -jättänyt toisen. Viimeiseksi siunaus. Kokonaisuudessaan oli toimitus -vakava ja sydämellinen. Näytti kuitenkin siltä, ettei vaikutus -kuulijoihin ollut niin suuri kuin se olisi voinut olla." -- - -Maanantaina Kihlman kävi paitsi yhdellä teologisella luennolla -kuulemassa filosofian prof. K. L. Michelet'ä ja historian -prof. Leopold von Rankea. Edellinen oli "erittäin viehättävä, -toisinaan leikillinen", mutta miten mainio Ranke olikaan -historiankirjoittajana, ei hän luennoitsijana tehnyt edullista -vaikutusta. "Pieni mies, ulkonäkö jotenkin vähän suositteleva; vaikka -istuin toisella penkillä kateederista ja koetin kuunnella mitä -tarkimmin, en tiedä sinnepäinkään mitä hän puhui," -- Samana päivänä -Kihlman tapasi seminaarinjohtajan Thilon ja kuuli hänen vastustavan -korkeaa sivistystä seminaarin (? kansakoulun) opettajissa: "heidän -on oltava kansan kesken ensimäiset eikä herroista viimeiset". Syystä -että koulut olivat suljetut, kehotti hän vierasta palaamaan syksyllä. -Myöskin erään uusien kielten opettajan, toht. Mohnin, puheilla -Kihlman kävi ja pani merkille, miten hän äänsi erinäisiä saksalaisia -sanoja. - -Dresdenissä, minne matkustajamme tuli heinäkuun 15 p:nä, olivat -koulut avoinna, ja hän kävi useissa oppilaitoksissa, joista tässä -mainittakoon Friedrichstadtin kansakoulunopettaja-seminaari. -Siinä oli 80 oppilasta, ja oli oppikurssi 4-vuotinen. Samalla kun -oppilaat harjoittivat omia opinnoitaan, kuuntelivat he kahtena -ensimäisenä vuotena opetusta seminaariin yhdistetyissä köyhäin- ja -porvarikouluissa ja kahtena toisena ottivat itse osaa opetuksen -antamiseen. Köyhäinkoulussa Kihlman kuunteli saksankielen -tuntia: "Lapset olivat tarkkaavaisia, mutta minusta oli se tapa -loukkaava, että lapset viittasivat kädellään, kun tahtoivat -vastata." Luultavasti hän silloin ensi kerran näki tämän sittemmin -meilläkin käytäntöön otetun tavan. -- Eräässä toisessa koulussa -Kihlman mielenkiinnolla huomasi, miten muuan opettaja hupaisella -opetustavallaan osasi pitää lapset virkeinä ja hilpeinä; toisinaan -naurettiin ääneen ilman että tarkkaavaisuus väheni. - -Heinäkuun 18 ja 19 p:nä teki Kihlman kävelyretken n.s. saksilaiseen -Sweitsiin: "ensimäinen todella iloinen päiväni [matkalla]." -Wehlenissä hän kävi "vanhan kunnianarvoisan" kansakoulunopettajan -luona, joka seurasi häntä osan tietä; sitte hän yksin jatkoi. "Täällä -hiljaisessa luonnossa, korkeiden, rosoisten kallioiden keskellä puhui -minulle Jumalan näkymätön olemus tavalla, joka käy yli inhimillisen -voiman ja taiteen. Voi, nuo suuret, loistavat kaupungit komeine -palatseineen, pystykuvilleen, taidetuotteineen, mitä ne ovatkaan -verrattuna luonnon yksinkertaiseen suuruuteen! Ja miten erilainen -onkaan vaikutus! Siellä mieli hajaantuu, täällä palaa välittömästi -itseensä." Saavuttuaan Basteivuorelle, josta on ihana, maailmankuulu -näköala 600 jalkaa alempana leviävän Elbelaakson yli, Kihlman jäi -sinne yöksi ja näki auringon sekä laskevan että nousevan. "Jos -yleensä on herkkä luonnonvaikutuksille, niin ei auringonnousu, tältä -paikalta nähtynä, ole jälkiä jättämättä. Minulle oli tämä retki -kaikkine yksityiskohtineen todella nautintorikas, jota en voi sanoa -matkastani ylimalkaan." - -"Aamulla 20 p:nä matkustin Leipzigiin", Kihlman kirjoittaa -äidilleen, "ja viivyin siellä 22:een, jolloin tulin Erlangeniin. -Täällä samoin kuin Leipzigissä kuuntelin luentoja yliopistossa. -Kävin myöskin [saksan kielen ja kirjallisuuden] prof. R. H. G. von -Raumerin luona, jonka perheessä vietin kaksi iltaa. 25 p:nä saavuin -Nürnbergiin, lelujen kaupunkiin, ja matkustin 26 p:nä Nordlingenin, -Augsburgin, Ulmin, Esslingenin kautta Stuttgartiin, johon tulin -k:lo 9 illalla. Tällä paikkakunnalla, jonka hyvin tunnen, vietin -sunnuntain tuttavieni seurassa. Maanantaiaamuna (28/7) istuin -jälleen vaunussa, ei kuitenkaan höyry- vaan postivaunussa, joka 4 -tunnissa vei minut Tübingeniin, matkani varsinaiseen päämäärään. -Minä menin vanhaan majatalooni, jossa minut kohta tunnettiin ja -sanottiin tervetulleeksi. Viipymättä lähdin prof. Beckin taloon, -missä minua edellisellä matkallani oli niin hyvänä pidetty. Minä -yllätin perheen päivällispöydässä: huudahdus hämmästyksestä, ja -- -sen uskallan sanoa -- isä ei voi koskaan sydämellisemmin syleillä -poikaansa kuin prof. Beck syleili minua. Kohta minut kutsuttiin -muuttamaan heidän luoksensa ja syömään heidän pöydässään. Niin olen -jo tehnytkin ja olen nyt kotiutunut, kun vihdoin olen saanut purkaa -kapsäkkini. Olen vakuutettu siitä, että täällä tulen viettämään -miellyttäviä ja hyödyllisiä päiviä, ja siten virkistyneenä, jos -Jumala sallii, syksyllä palaamaan [kotia]." -- Kirjeessä Emma -Riskalle Kihlman sanoo: "Beck on aivan näköisensä, paitsi että hän on -tullut harmaammaksi. Olen viimein jälleen kerran tullut hiljaisuuteen -ja tunnen kuinka hyödyllinen ja tarpeellinen hiljaisuus on. Ilman -hiljaisuutta ei voi todella lähestyä Jumalaa." -- - - * * * * * - -Kihlman viipyi Tübingenissä Beckin vieraana kokonaisen kuukauden. -Tästä ajasta ja olostaan hän äidilleen kertoo kaikenlaista. -Samoin kuin Suomessa olivat ilmat Saksassakin heinäkuuhun -saakka kylmänlaiset ja niin epäsuotuisat kasvullisuudelle, että -edellisessä maassa viljanvienti kiellettiin; jälkimäisessä maassa -loppukesän lämpö (elokuulla oli Tübingenissä toisinaan +34° Cels. -varjossa) kyllä sai viljan nopeasti kypsymään, mutta osaksi tuli -sielläkin katovuosi (esim. omenapuut eivät antaneet mitään). -Itse Tübingenin kaupunki miellytti Kihlmania nyt yhtä vähän kuin -ennen. Tunkiot kaduilla, joista kanat ja ankat etsivät ravintoaan, -sikojen ja vasikkain teurastaminen ulkona avonaisilla paikoilla ja -sänkyvaatteiden tuulettaminen akkunoissa ja talojen edustalla (kerran -oli viides osa kaupungin päätoria patjojen y.m. vaatteiden peittämä) -vaivasivat häntä tavattomasti. Sanalla sanoen "Tübingen on kaupunki, -jossa siivottomuus menee tavattoman pitkälle; mutta tapasin juurikään -papin Marseillesta, joka sanoi, että olot siellä olivat kahta vertaa -pahemmat." - -"Yleisestä rähjäisyydestä ja sopivaisuuden tunteen puutteesta", -jatkaa hän sitten, "ei kuitenkaan saa päättää, että kaikki perheet -ovat samanlaisia. Beckin talossa olen kaikkialla huomannut -kiitettävää siisteyttä. Mutta osoitteena tapojen vanhanaikuisuudesta -tahdon mainita, että tässä kodissa käytetään posliinia ainoastaan -kahvia ja teetä tarjotessa. Päivällispöydässä käytetään tinalautasia -ja tinakulhoja, semmoisia joita Äiti muinoin ripusti koristuksena -keittiöön. Mitä ruokiin tulee, on vaihtelevaisuus suurempi kuin -Suomessa; varsinkin tarjotaan monenlaisia liemiruokia, jotka ovat -hyvin yksinkertaisia, mutta kuitenkin maukkaita. Toivoisin että -voisimme niihin vaihtaa kehnon hernerokkamme(?). Ehkä täkäläinen -elämänjärjestys huvittaa Sinua. K:lo 8 aamiainen: kahvia taikka -maitoa nisuleivän ja voin kanssa (minä juon maitoa); k:lo 1 -päivällinen: 1:ksi liemiruokaa, 2:ksi naudanlihaa (keitettyä), 3:ksi -papuja, herneitä tai muita vihanneksia perunain kanssa tai joku laji -jauhoruokaa; k:lo 4 Vesper eli väliateria: kahvia nisuleivän kanssa -ja hedelmiä (istutaan oikein pöydässä, joka sentään ei ole katettu); -illallinen k:lo 9. Tavallisesti olemme illastaneet maalla perheen -omistamassa huvimajassa ja on silloin syöty voileipää teen taikka -oluen kanssa. Kotona tarjotaan liemiruokaa ja pannukakkuja (s.o. -pannukakkuja laajuudeltaan, lättyjä paksuudeltaan). Huomaathan, ettei -poikasi ole ollut nälkäparannuksilla." - -Ennestään tiedämme, että Kihlman ei omaisilleen kirjoittanut mitään -Beckin opista eikä siitä teologisen kannan muutoksesta, jonka se oli -hänessä aiheuttanut. Nytkään, kun isä oli poissa, hän ei menetellyt -toisin, vaikka hän kyllä yleensä tunnusti mitä Beck hänelle merkitsi. -Syynä miksi hän niin kauan viipyi Tübingenissä hän mainitsee: -ensiksikin että prof. Beck ja koko hänen perheensä niin erinomaisen -ystävällisesti kohtelivat häntä, toiseksi että hän Beckissä oli -oppinut tuntemaan niin harvinaisen miehen. "En vielä koskaan ole -hänen seurassaan tullut houkutelluksi puhumaan taikka tekemään -mitään, josta omatuntoni jälestäpäin olisi minua soimannut. Tämä on -jotain tavatonta: saattaa tavata oppineita, sivistyneitä, sukkelia -ja nerokkaita ihmisiä, eivätkä myöskään semmoiset ihmiset, joilla -on taipumusta ja lämpöä uskontoa ja kristinuskoa kohtaan, ole aivan -harvinaisia, mutta kuinka usein tapahtuukaan, että nämäkin puhuvat -sellaista, jota ei Jumalan sana eikä omatunto voi hyväksyä ja joka -senvuoksi saastuttaa tunnollista. Tästä syystä siis, saadakseni -seurustella ankarasti siveellisen miehen kanssa, olen minä viipynyt -Tübingenissä." -- - -Niinkuin 1852 oli Beckillä ja Kihlmanilla nytkin tapana kävellä -yhdessä keskustellen milloin mistäkin. Lähes joka päivä jälkimäinen -pani muistiin mitä huomattavinta Beck kulloinkin oli lausunut, ja -siten syntynyt 12-sivuinen vihkonen "J. T. B:n lauselmia 1856" on -ainoa, asiakirja, josta näemme mistä ystävykset vaihtoivat ajatuksia. -Tässä seuraa valikoima näitä lauselmia. - -29/7. Olen yhä enemmän oppinut käyttämään niitä raamatun osia, -jotka tavallisesti sivuutetaan muka hedelmättöminä. Varsinkin olen -oppinut ymmärtämään, kuinka Kristus kuolemansa edellä koettaa -rakentaa uskoa ja luottamusta Jumalaan, eikä ainoastaan viittaamalla -tulevaan sovituskuolemaan, vaan sen pohjalla, joka jo oli olemassa. -Juuri se onkin yksi vanhan dogmatiikan päähaittoja, että se poistaa -luottamuksen Jumalaan, ja tämä haitta on niin tunkeutunut vereemme, -että se pysyy siinä sittenkin kun puhtaampi tieto on valaissut -ihmisen. - -Vainajainpalvelus (Todten-Cultus) tulee yhä yleisemmäksi. Muinoin ei -ollut ainakaan kansan kesken tapana koristaa vainajien hautoja: nyt -näkee harvoin koristamattoman haudan. Luulisi, ettei siinä ole mitään -pahaa, vaan päinvastoin hyvää. Mutta niin ei ole laita. Runouden ja -fantasian kautta on kuolemanpelko kadonnut, eikä kuolemassa enää -nähdä mitään peljättävää; sen vuoksi voidaan oleskella hautojen -keskellä, jota vanhaan aikaan vältettiin. Tämä pelko on jotain -luonnollista niissä, jotka eivät Kristuksen kautta ole vapautetut. -Sen tuleekin olla olemassa luonnonihmisessä, joka ei ole tullut -osalliseksi Kristuksen rauhasta, mutta jollei sitä ole, on hän -kaksinkerroin turmeltunut ja vielä enemmän saavuttamaton tosirauhalle -kuin puhdas luonnonihminen. - -31/7. Raamatun tutkiminen on jokaisen velvollisuus. Itsekunkin -tulee harjoittautua siihen, muuten ei ihminen pääse lujuuteen -eikä todelliseen yhtenäisyyteen. Toinen ei voi tässä tehdä työtä -toisen puolesta. Inhimillisiä apuneuvoja voidaan tosin käyttää, -jopa hyödylläkin, mutta aina täytyy ihmisen itsensä harjaantua -näkemään omin silmin ja välittömästi vastaanottamaan raamatun -vaikutusta. Jos nyt, huolimatta rukouksesta ja tutkimisesta, paljon -jää käsittämättömäksi, niin ei tämä käsittämätön ole välttämättömän -tarpeellista tietää. - -1/8. Kristuksen kirkkoa ja seurakuntaa ei _rakenneta_ -joukkokääntymyksillä. Tätä eivät uskonpuhdistajat huomanneet, ja sen -vuoksi protestanttinen kirkko alusta alkaen ei tullut congregatio -sanctorum'iksi (pyhien yhteydeksi), jota sen olisi pitänyt olla, -vaan ulkonaiseksi maailmankirkoksi niinkuin katolinenkin. Mutta -Kristuksen kirkko ei myöskään jatku lihallista tietä vanhemmista -lapsiin, vaan hengellistä tietä niissä, jotka vapaaehtoisesti -ja mielellään vastaanottavat evankeliumin ja taipuvat sen alle. -Kristuksen kirkko muuttaa sen tähden asuntoa paikasta paikkaan. -Tätä taasen eivät böhmiläiset veljet huomanneet, vaan luulivat he -voivansa kirkkokurillaan ylläpitää elämää seurakunnassa ja tahtoivat -silloinkin, kun elämä jo oli kadonnut, omistaa elävän seurakunnan -etuoikeuksia. Lapseni voin minä kasvattaa hurskaiksi ja hyviksi -ihmisiksi, mutta en voi enkä tahdo tehdä heitä kristityiksi. Se on -Herran asia ja ihmisen vapaassa tahdossa. - -2/8. Merkillistä on, miten omituisesti Herra menettelee puheissaan. -Hän ei puhu niin selvästi, että jokainen ilman mitään vaikeutta -ymmärtäisi sitä, ja kuitenkin niin selvästi, että tutkiva voi löytää -totuuden. Siten ovat Hänen sanansa tuomio ihmisen ylitse (minun -sanani on teitä tuomitseva). Jos ainoastaan pintapuolisesti tarkastaa -sitä, niin ei tapaa sisällystä, vaan sen sijaan ristiriitaisuuksia, -mutta jos uhraa jotakin totuudelle, niin tulee palkituksi löytämättä -rikkaita aarteita. Tässä on siis sama olosuhde kuin luonnossa, missä -ei myöskään aarteet makaa maan päällä, vaan maan sisällä, ja tulee -niitä sentähden kaivamalla etsiä. - -3/8. Eräässä sanomalehdessä oli kirjoitus yliopiston muuttamisesta -Tübingenistä Stuttgartiin. Tekijä on muuttoa vastaan, mutta yrittäen -tyynesti ja puolueettomasti käsitellä asiaa sekä tunnustaen syitä, -jotka puhuvat muuton puolesta, menettää todistelu voimansa eikä -kirjoitus kykene, niinkuin se kumminkin tarkoittaa, vaikuttamaan -ratkaisevasti vakaumukseen. Sen johdosta Beck moittivasti puhui -tästä uudenaikaisesta kirjoitustavasta. Kun minä puolustin sitä, -huomauttaen että tekijän velvollisuus kaiketi oli tehdä oikeutta -jokaiselle ja siis myöskin ottaa vastaväitteet arvostelunalaiseksi, -vastasi Beck: On kyllä niin, että jokaiselle henkilölle ja -asialle on tehtävä oikeutta, mutta oikeutta ei harjoiteta äänten -enemmistöllä, eikä siten että toiseen vaakaan pannaan myötäsyyt -ja toiseen vastasyyt. Sellaisella matemaattisella menettelyllä ei -löydä totuutta, vaan on joka asialla yksi päänäkökohta, jolta sitä -yksistään on katseltava. Muut näkökohdat eivät ole päänäkökohtia -ja sen vuoksi eivät ne saa muuttaa sitä, joka on osoittautunut -todeksi päänäkökohdalta katsellen. Täytyy siis ennen kaikkea koettaa -löytää päänäkökohta ja pitää kiinni siitä eikä antaa sivuseikkojen -eksyttää itseään. Siten tekee oikein ja on uskollinen totuudelle. -Niin menetteli Luterus arvostellessaan katolista kirkkoa. Paavi, -sanoi hän, on Antikristus: me eroamme toisistamme perustuksia myöten. -Mutta Hengstenberg sanoo: katolinen ja protestanttinen kirkko ovat -perustuksiltaan yksimielisiä. Miksi sanoo Hengstenberg niin? Hän on -pelkkien sivuseikkojen vuoksi menettänyt kyvyn huomata sitä, joka on -oleellista. - -5/8. Niinkuin Kristuksen itse tulee meidän tehdä erotus sen välillä, -joka on sanottu vanhoille (laissa), ja sen välillä, jota Kristus -vaatii. Jos lakiin pannaan liian paljon, tullaan onnettomaan -kysymykseen: voiko ihminen täyttää lakia? ja vielä onnettomampaan -vastaukseen: ei, ihminen ei voi täyttää lakia. Raamattu puhuu -kuitenkin ihmisistä, jotka vaelsivat Jumalan käskyissä, esim. -Zacharias ja Elisabet, joista sanotaan, että he olivat vaeltavaiset -kaikissa Herran käskyissä ja säännöksissä nuhteettomasti (Luk. 1: -6). Saattaa siis nyt niinkuin ennenkin elää nuhteettomasti lain -mukaan. Ja niin tahtoo Jumala meidän tekevän: sen vuoksi on Hän -ilmoittanut meille tahtonsa laissa. Mutta miten heikontuukaan Jumalan -lain vaikutus, kun alinomaa toistetaan: lakia ei voi täyttää. Siitä -ihminen tylsistyy ja koko hänen siveellinen harrastuksensa häviää. -Ja kun nyt lisäksi tulee toinen lause: että me sentähden armosta -tulemme vanhurskautetuksi Jumalan edessä, niin ei enempää tarvita -täydellisesti turmellakseen ihmistä. - -Kun mainitsin erään kirjailijan väittävän, että joka ihmisellä -on suojelushenki, vastasi Beck, että se kyllä oli mahdollista, -mutta emme tiedä siitä mitään varmaa. Päin vastoin on uskomatonta, -että sellainen koneellinen olosuhde (joka ihmistä varten yksi -suojelushenki) on olemassa. - -Vähän vakavuudella on parempi kuin paljon ulkokullaisuudella. -Ratsionalisti, joka vakavasti opettaa jumalasta, hyveestä ja -kuolemattomuudesta, voi olla parempi kuin kuollut oikeauskoinen. - -8/8. Se majesteetti, jota vastaan meidän aikana ei saa rikkoa ja jota -vastaan tehty rikos on anteeksiantamaton, on _ihminen_. Jos Jumalaa -loukataan, ei se merkitse mitään. - -9/8. Minä kysyin, tuleeko ihminen, joka ei vielä ole saanut pyhää -henkeä ja siis ei vielä ole uudestisyntynyt, ehtoollisessa todella -osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä, taikka ainoastaan -niiden vaikutuksesta. Beck vastasi: Miten tarkka täytyykään olla -oppiin nähden, niin ei kuitenkaan saa mennä liian pitkälle opin -sovelluttamisessa yksityiseen henkilöön, kaikkein vähimmin kaavojen -mukaan määrätä mitään. Suuressa kääntymyksessä (Ap. T. 2) saattaa -kai olettaa, etteivät kaikki kastetut tulleet osalliseksi pyhästä -hengestä ja kuitenkin sanotaan heidän murtaneen leipää. - -Juuri paraikaa suorittivat kokeita ne, jotka päättivät teologisen -kurssinsa yliopistossa. Beck lausui: Tämä tutkintopuuha hävittää -(borttager) joka kerta kaikki mitä minä edellisenä puolena vuotena -olen saavuttanut. - -15/8. Beck kertoi lapsuudestaan, kuinka hän koulussa meni -alaspäin ja kuinka opettajat kohtelivat häntä kelvottomana; hän -harjoitti opintoja itsekseen. Jo silloin esiintyi Beck _miehenä_, -jo silloin näyttäytyi itsenäisyys. Kuinka on _voimakkaasti_ -saarnattava? Kun sanoo asian suoraan semmoisena kuin se on. Siinä -on voima, että kaikki sivuseikat asetetaan syrjään, niin että asia -esiintyy selvästi. Niin ilmenee omantunnon voima siinä, että se -yksinkertaisesti osoittaa mikä on tosiasiallista. Ei enemmän eikä -vähemmän kuin totuus, se on voima, se on sisään tunkevaa. - -20/8. Päävirhe vanhassa oppijärjestelmässä on se, että Isä Jumala -asetetaan Pojan taakse: Pojan ulkopuolella pelkkää Jumalan vihaa, -vaikka kuitenkin Isä Jumala isänrakkaudesta on lähettänyt Pojan. - -Jos minun täytyisi elää teologisessa ilmanalassa, niin menettäisin -uskoni. Tieteellisyyden nimellä harjoitetaan täällä käsityön -tapaisesti mitä kaikkein vähimmin olisi ammatillisesti harjoitettava. - -21/8. Jos vertaa tasavaltaa ja yksinvaltaa hallitusmuotoina -toisiinsa, ei toista voi sanoa toista paremmaksi. Ei ole se maa -onnellisin, jossa valta on kansan käsissä, vaan on tavallisesti -semmoisen hallitusmuodon alla sorto pahempikin, syystä että -yksityiset tempaavat itselleen vallan ja harjoittavat sitä -säälimättömämmin kuin ne, jotka ovat saaneet sen perintönä; mutta -toiselta puolen ei sekään maa ole onnellisin, jonka hallitusmuoto on -yksinvaltainen. Sitä vastoin on se maa onnellisin, missä valta on -hyvillä, ja huomaa! todellisesti _hyvillä_, olkoon hallitusmuoto mikä -tahansa, ja se maa onneton, jota hallitsevat pahat taikka -- lapsi. - -1/9. Pahentaa ja pahentua (gifva och taga förargelse), ovat sanoja, -joiden merkitys on tavallista tarkemmin merkittävä. On tapauksia, -jolloin tulee sekä pahentaa että pahentua. Kristus on esim. -pahentunut Pietarin vuoksi (Matth. 16) ja hän on usein pahentanut -farisealaisia. - -2/9. Mitä pääasiallisesti ajaltamme puuttuu, on käsitys -vanhurskaudesta, että oikea ei koskaan saa tulla vääräksi eikä väärä -oikeaksi, että Jumala armossaan ja anteeksiannossaankin on vanhurskas -eikä menettele väärin. Sen tähden ei nyt myöskään ymmärretä, että -Jumalan armonosoituksessa täytyy olla järjestystä, ja että kaikki on -päättyvä tuomioon, missä kukin saa tekojensa palkan. - -Nämä lauselmat riittänevät osoittamaan, miten vakavaa laatua Beckin -ja Kihlmanin seurustelu oli, ja ettei jälkimäinen syyttä kiittänyt -sitä, niin sanoaksemme, henkisenä terveyslähteenä. Ainoastaan -poikkeukselta hän niissä vilahtaa kysyjänä, mutta me voimme sittenkin -helposti kuvitella, miten hän tarkkaavaisena ja nöyränä kävelee -kunnianarvoisan opettajan rinnalla kiitollisesti kätkien sydämeensä -viisaat sanat, joihin tämän syvä henkisen ja maallisenkin elämän -kokemus pukeutui. - - * * * * * - -Elokuun 27 p:nä Kihlman matkusti Stuttgartin kautta Esslingeniin, -württembergiläiseen tehdaskaupunkiin, jossa siihen aikaan oli -noin 10,000 asukasta. Siellä hän muutamia päiviä k:lo l/2 6:sta -aamusin kuunteli opetusta kansakoulunopettaja-seminaarissa ja -sitä paitsi myöskin eräässä tyttökoulussa ja n.s. latinakoulussa. -Seminaarinjohtajan puolelta hän sai osakseen suurta kohteliaisuutta -ja ystävällisyyttä, ja tyytyväisenä matkaansa hän syyskuun 1 p:nä -palasi Tübingeniin, ottamaan matkatavaransa, jotka oli jättänyt -sinne. Hänen aikomuksensa oli -- niin hän kirjoittaa äidilleen -Esslingenistä -- 10 p:nä lähteä Württembergistä paluumatkalle, -mutta almanakka-muistiinpanot todistavat hänen muuttaneen -suunnitelmansa. Oltuaan vielä kaksi päivää Beckin luona erosi hän -sieltä syyskuun 4:nä ja teki viikon kestävän huvimatkan Sweitsiin, -käyden Konstanzissa ja Bodenjärvellä, missä ennenkin oli ollut. -Täältä hän palasi 9 p:nä Stuttgartiin, josta 12:na oikea paluumatka -alkoi. Hän matkusti näet Frankfurtin kautta Berliniin, mihin tuli -varhain aamulla 14 p:nä, ja sieltä Lyypekkiin, josta Gauthiod -laivalla pääsi Tukholmaan. Tukholmassa täytyi hänen jälleen -odottaa laivaa kokonaisen viikon, sillä vasta 28 p:nä hän sieltä -lähti Örnsköld laivassa. Matkalla tapahtui 29 p:nä, että laiva -Ahvenanmaan saaristossa törmäsi karille. Oli niin varhain aamulla, -että matkustajat vielä nukkuivat ja heräsivät kovasta täräyksestä. -Säikähdys oli suuri, mutta pian huomattiin, ettei hengenhätää ollut; -sillä laiva oli lähellä rantaa. Kun sittemmin eräs purjelaiva tuli -avuksi, ja osa lastia oli muutettu siihen, keventyi laiva, niin -että se irtautui karilta. Vuorokauden viivytyksen jälkeen saapui -Örnsköld 30 p:nä illalla Turkuun. -- Lokakuun 7 p:nä Kihlman terveenä -ja hyvissä voimissa tuli kotiinsa Pietarsaareen -- siis viikkoa -myöhemmin kuin määrä oli. - - * * * * * - -Viipymättä ryhtyi Kihlman koulutyöhönsä, ja kun ensin hänen äitinsä -ja sitten Essen olivat käyneet Pietarsaaressa tapaamassa pitkältä -matkalta tullutta, tasaantui elämä hiljaiseen menoonsa. Kodissa -oli se muutos tapahtunut, että lukukauden alussa 11-vuotias Lydia -Bergroth [Lydia Bergroth nyk. rouva Hällfors ja Mathilda Grönvall -nyk. rouva Forsgård.] Keuruulta oli tullut lisäämään nuorisoa, joka -muodosti Kihlmanin lähimmän ympäristön. Ja koska juuri tämä viimeksi -saapunut samoin kuin hänen edellään tullut Thilda [Lydia Bergroth -nyk. rouva Hällfors ja Mathilda Grönvall nyk. rouva Forsgård.] -ovat antaneet tietoja tästä kodista, lienee tässä oikea paikka -lupaamallemme kuvaukselle. - -Kihlman, joka niinkuin isänsäkin oli vakava ja harvapuheinen, -herätti tytöissä ensi sijassa kunnioitusta, mutta toiselta puolen -hänen isällinen hyvyytensä sekä jokapäiväinen tottumus vaikuttivat, -etteivät he koskaan hänen tähtensä olleet sydän kurkussa, vaan -päinvastoin luottamuksella valittivat hänelle vaivansa ja -vastuksensa. Heillä oli se käsitys, että hän ymmärsi heitä ja aina -valvoi heidän parastaan. Milloin kumminkin sattui että vanhemmat -tytöt epäilivät esittää hänelle jotakin ehdotustaan, silloin -lähetettiin Hanna airueena alkamaan keskusteluja. Ainoastaan kerran -esiintyi Kihlman tosiankarana. Lydia Bergroth ja Hanna olivat -muutamana iltana olleet viettämässä erään toverin syntymäpäivää, ja -palatessaan sieltä he, jotka ennen eivät olleet kortteja nähneetkään, -hengästyksissään kertoivat oppineensa hauskan leikin s.o. pelaamaan -korttia. Mutta silloin he eivät kohdanneet hymyilevää ymmärtämystä, -vaan saivat päinvastoin mitä vakavimman käskyn olla koskaan ottamatta -kortteja käteensä. Varoitus jättikin pysyvän pelikorttien kammon -nuoriin sydämiin. - -Yleensä puuhasi Kihlman kaiken päivää omissa töissään; ainoastaan -illat hän uhrasi perhe-elämälle. Silloin kokoonnuttiin illalliselle -saliin, joka oli samalla kertaa vastaanottohuone ja ruokasali. Kun -yksinkertainen ateria -- johon säännöllisesti kuului "olutjuustoa" -(ölost) -- oli syöty, luki Kihlman ennenkuin noustiin pöydästä -kappaleen eräästä Roseniuksen hartauskirjasta taikka käänsi jonkun -kohdan samantapaisesta vanhasta saksalaisesta kirjasta. Sen jälkeen -vietettiin tavallisesti iltaa "sänkykamarissa", joka oli Emma -tädin ja tyttöjen hallussa. Nuorten tehdessä käsitöitä Kihlman -käveli edestakaisin milloin sanatonna, milloin puhuen vakavasti, -milloin toistaen pienimpien oppilaittensa koomillisia vastauksia. -Niin esim. hän kerran sanoi kysyneensä kahdelta pojalta, mitä he -kuiskasivat keskenään, ja saaneensa vastauksen: "Lindqvist säjer, at -han int' sku' vila bli kung!" (L. sanoo, ettei hän tahtoisi tulla -kuninkaaksi). Kun tytöille tuli uni, sanoi Kihlman hyvää yötä ja meni -kamariinsa toiselle puolen salia, missä hän vielä kauan lueskeli ja -kirjoitti ennenkuin pani maata. - -Vanhempia vieraita nähtiin harvoin, mutta tytöt saivat toisinaan, -esim. syntymäpäivinään, kutsua luokseen parhaat ystävänsä. Silloin -juotiin teetä ja tavallisesti toimeenpantiin näytäntö, jota ennen -"teatterikappale" varta vasten tekaistiin. Tällaisiin illanviettoihin -ei Kihlman sentään ottanut osaa. Sitä vastoin hän tyttöjen seurassa -teki käyntejä toht. Ranckenilla, jonka kaunis rouva (o.s. Asp) ja -suloiset lapset nuorten vieraitten kuvittelussa olivat ikäänkuin -vähän korkeampaa lajia olentoja, ja Yrjö Koskisella, joka varsinkin -suomalaisessa ympäristössä kasvaneista Lydioista oli henkilöksi -muuttunut isänmaanrakkaus. Suuren aatteen kannattamina hän ja -hänen jalo vaimonsa, miten vaatimattomasti esiintyivätkään, heidän -silmissään elivät tasaista arkielämää ylempänä. Luonnollisesti -Koskisen vaikutus koulussa oli suuri isänmaallisen hengen -sytyttäjänä; hän näet oli (opettaen Suomen historiaa ja suomenkieltä) -myöskin niitä vapaaehtoisia, jotka täällä harrastivat tyttöjen -kehittämistä perinnäistä kantaa korkeammalle. Tietenkin yksin -Kihlman usein kävi Laurénin luona, joka, luulosairas kun oli, -kuvitteli potevansa kaiken maailman tauteja. Kihlman tahtoi saamalla -hänet unohtamaan itsensä lyhentää hänen ikäviä hetkiään ja myöskin -valmistautua ranskan kielen tunneille, joita hän lukiossa hoiti -ystävän puolesta. [Eräs päiväämätön (luultavasti tammikuulta 1856 l. -57) kirje Laurénilta Kihlmanille on oikein tyypillinen luulosairaan -kyhäämäksi. Hän toivottaa Kihlmanille onnellista uutta vuotta siinä -luulossa, ettei saisi enää koskaan häntä tavata. "Olen nyt taas -alati sidottu vuoteeseeni ja saan jälleen _uusissa_ tuskissa maistaa -kaiken kärsimyksen katkeruutta ja siten kokea, etteivät tuskani -koskaan ole olleet kyllin suuria, ettei seuraava päivä olisi voinut -tuottaa vielä vaikeampia." Hän rukoilee Jumalaa siunaamaan Kihlmania -hänen hyvyydestään ja ystävyydestään j.n.e. ja päättää: "Sinun kurja -Leonardisi."] - -Vihdoin kertoo hyvämuistinen Lydia Kihlmanista uskonnon opettajana -tyttökoulussa: "Nyt tiedetään, että hän oli Suomen etevin -uskonnonopettaja; niin jo silloinkin. Raamatun historiaa opettaessaan -hän muutamilla sanoilla, pienellä piirteellä toi kertomuksen ytimen -päivän valoon, niin että oppilas hämmästyen ihmetteli, miksei itse -ollut tuota ennen huomannut. Varsinaisilla uskonopin tunneilla ei -meillä ollut muuta oppikirjaa kuin raamattu, jota saimme oppia -tuntemaan ja rakastamaan. Saimme neljä, viisi raamatunlausetta -kerrallaan ulkoa luettavaksi, ja näihin perustuen Kihlman lyhyesti -selitti meille uskonopin pääpiirteet ja teroitti muistiimme joitakin -tärkeimpiä määritelmiä. Joka tahtoi, sai tunnin ajalla kirjoittaa -muistiin minkä ennätti; opetus ei sen vuoksi keskeytynyt. Minä -tahdoin, ja kirjoitin vähitellen raamattuni kannet ja tyhjät -kansilehdet täyteen. Olen sittemmin, itse uskonnonopettajana ollen, -ihmeekseni huomannut, että muistiinpanoni monessa kohden ovat -melkein sanasta sanaan yhtäpitävät usean J. T. Beckin 'Leitfaden der -Glaubenslehre' nimisessä kirjassa esitetyn määritelmän kanssa. -- -Tämähän on todistus Kihlmanin erinomaisesta opettajakyvystä, että -hän osasi tehdä Beckin syvämieliset mietteet niin selviksi meille -tyttösille, että pystyimme panemaan niitä paperillekin." -- Että -Kihlman alusta alkaen ja sitten yhä edelleen uskonnonopetuksessa -seurasi mainittua Beckin teosta, sen todistaa jälkeenjääneiden -paperien joukossa oleva vihkonen, jonka irtonaisilla lehdillä hän -on lyhyesti ja vapaasti mutta sentään täydellisesti kirjoittanut -yhteenvedon siitä. Lehdissä huomaa vuosikymmenien käyttämisen jälkiä. - -Päättääksemme tämän kuvauksen Kihlmanin ensi ajoista Pietarsaaresta, -lisättäköön vielä, että hänen kasvattava huolenpitonsa tytöistä, -jotka asuivat hänen kodissaan, aina oli valveilla. Samoin -kuin hartaushetket olivat jatkona uskonnonopetukseen koulussa -hän aterioidessa ja kävelyillä kauniina kevätaamuina taikka -ensimäisellä jäällä syksyllä sekä Kruununkylänmatkoilla pääsiäis- ja -helluntaijuhlina aina koetti rikastuttaa heidän tietovarastoaan -ja kehittää heidän huomiokykyään. -- Että Kihlman oli niin -sanoaksemme synnynnäinen opettaja tuli siis ilmi jo tällä varhaisella -kehityskaudella. - -Tämä kuvaus Pietarsaaren elämästä ulottuu osaksi v:een 1858, -osaksi vielä edemmäskin. Kumminkin on tässä v:lta 1856 taikka -tarkemmin sanoen siltä syyslukukaudelta, jona Kihlman palasi -toiselta ulkomaanmatkaltaan, lisättävä, että hänessä silloin kypsyi -ajatus mennä uusiin naimisiin. Yksinäinen elämä oli näet alkanut -häntä painaa -- sillä eihän pikku tyttöjen tuottama huvi estänyt -kaipaamasta tasa-arvoista seuratoveria -- jota paitsi hän ymmärsi, -että 11:llä oleva Hanna yhä enemmän tarvitsi äidillisen silmän ja -käden johtoa. Oman tyttönsä kasvatuksesta Kihlman näet erityisesti -huolehti, niinkuin eräs muistiinpano tältä ajalta osoittaa. Hän -mainitsee siinä, että Hannalla oli tapana tulla hänen huoneeseensa -selailemaan kirjoja, ja aina kun löysi niistä jonkun kuvan, hän pyysi -isää kertomaan siitä. Huomattuaan kuinka kertomuksen pienimmätkin -piirteet painuivat lapsen mieleen hän arveli, eikö hän ehkä voisi -kertomalla opettaa hänelle kalliimpia uskonnollisia totuuksiakin, -ja niin hän alkoi tarkasti mutta sittenkin laajemmin kuin uudessa -testamentissa kertoa Jesuksen kuolemasta, hautaanpanosta, -ylösnousemisesta, ja oli iloinen siitä tarkkaavaisuudesta, jolla -Hanna kuunteli. Toisella kerralla isä kertoi Tuomo sedän surullisen -tarinan (Harriet Beecher-Stowen maailmankuulu romaani oli ilmestynyt -ruotsinnettuna 1853), ja se liikutti Hannaa niin, että hän itkien -painoi päänsä isän rintaa vasten, kunnes hetken perästä lausui: "jos -se paha herra olisi täällä (joka ruoski Tuomon kuoliaaksi), niin minä -löisin häntä!" Nyt oli isällä suuri vaiva tyynnyttäessä tyttönsä -kuohuvia tunteita. Muistiinpano päättyy tunnustukseen, että hän -tahtoisi syvästi istuttaa lapseensa siveellisyyttä ja jumalanpelkoa, -mutta oli huolissaan siitä, ettei oikein tiennyt kuinka oli -menetteleminen, sillä hän oli huomannut, että alituiset kehoitukset -voivat viedä aivan vastakkaiseen tulokseen. -- Ei ole ihme, että -tällaiset mietteet veivät yllä mainittuun päätökseen etsiä itselleen -uusi elämäntoveri, johon äiti ja muut läheiset jo aikoja olivat häntä -kehoittaneet. - -Päättäen Essenin kirjeestä (17/12 1856) oli Kihlman hänelle -salaisuutena ilmaissut _päättäneensä_ mennä naimisiin, mutta siitä, -ketä hän kosisi, oli hän vielä niin epävarma, että hän arveli -mahdolliseksi, että valinta-aika tulisi kestämään 6 vuotta niinkuin -hänen tähänastinen leskenäolonsa! Essenistä oli tämä hupainen -"eriskummaisuus". - - * * * * * - -Koko alkuvuodella 1857 Kihlman jokapäiväisten toimiensa ohella -lienee enemmän kuin muuta miettinyt juuri mainitun päätöksen -toimeenpanoa. Keväällä hän kirjoitti yksinäisestä elämästään m.m. -lehtori Fabritiukselle, ja seuraava ote vastauksesta -- kaiku hänen -kirjeestään -- ilmaisee, mihin äänilajiin hän siitä puhui. "Minun -täytyy tunnustaa, että Sinä ja Sinun lohduton erakkoelämäsi usein -on ollut keskustelunaineena minun ja vaimoni välillä, ja että me -vilpittömällä osanotolla kirjeestäsi näimme, kuinka Sinä kaipaat -sitä elämäniloa, jota tunteellinen sydämesi niin hyvin ansaitsee. --- -- -- Kenties löytäisit Sinä parannusta sairaalle sydämellesi juuri -Viipurissa, jossa kieltämättä naisen kasvatus on paljon korkeammalla -kuin missään muussa kaupungissa meillä, sillä [täällä] häntä -kasvatetaan enemmän perhe-elämää kuin maailmaa varten." - -Alkukesällä Kihlman oleskeli pari viikkoa Ylihärmässä. Vapaina -hetkinä näyttää hän ruotsintaneen Beckin saarnoja, joiden -julkaisemista hän yhä ajatteli. Runomuotoiset otteet, jotka hän -tapasi saksalaisessa alkutekstissä, lähetti hän L. Stenbäckille -käännettäväksi. Sen todistaa tämän kirje 26 p:ltä heinäk. -Palauttaessaan käännetyt säkeet Stenbäck lausuu: "Ilahduttavaa on -saada joitakuita Beckin saarnoja ruotsinkielelle; ne ovat olleet -rakkainta sitä lajia luettavaani, enkä minä mistään saarnakokoelmasta -ole saanut niin paljon hyvää." Heinäkuun 9 p:nä lähti Kihlman -ratkaisevalle matkalle. Keuruulle asti saattoivat häntä Essen ja -Hanna, ja jälkimäisen olisi hän mielellään edelleenkin pitänyt -seuranaan, mutta lapsen itsekkäisyydellä tämä sanoi, että hänellä -olisi hauskempi jäädä Lehtiniemeen [Bergrothin perheeseen]. Matkan -ensimäinen päämäärä oli -- Viipuri -- ei minkään liiketehtävän vaan -kaikesta päättäen Fabritiuksen kirjeen johdosta. Kihlman tahtoi -katsoa, voisiko hän ehkä siellä löytää elämäntoverin. Kulkien melkein -samoja teitä kuin edellisenä kesänä, mutta poikkeamatta mihinkään -tien varrella, hän saapui perille 15 p:nä ja jäi kahdeksi viikoksi -Fabritiuksen luo, missä hän viimeksi oli niin hyvin viihtynyt. Mitä -täällä yritettiin Kihlmanin onneksi on tuntematonta; Essenille hän -luultavasti kaikki kertoi, mutta säilyneistä kirjeistä näkyy vain, -että "näköalat olivat pimeitä". Äidilleen, joka ei tiennyt mitään -matkan tarkoituksesta, poika kirjoitti: "Täältä [s.o. Fabritiuksen -perheestä] erosin vähemmillä harhaluuloilla (illusioner), mutta -muuttumattomalla kunnioituksella. Talon emäntä saavutti erinomaisen -luottamukseni. Semmoinen tulee kuvitelmani mukaan naisen olla: mitä -hellin ja ymmärtäväisin äiti ja puoliso. -- -- -- Usein muistin -koulutyttöjäni ja toivoin, että he saisivat nauttia niin sivistyneen -naisen johtoa." -- Tästä huomaa, että Kihlman vähän alakuloisena -lähti Viipurista, mutta varmaan erehtyisimme, jos luulisimme sen -johtuneen pettyneistä toiveista. Jos elämänkertojalla on oikeus -arvata kuvattavansa salattujakin tunteita, niin sanoisimme, että -käynti Fabritiuksella oikeammin on käsitettävä viimeiseksi uhriksi -unohtumattoman Angelikavainajan muistolle. Toukokuulla oli rouva -Fabritius saanut tyttölapsen, jolle annettiin nimi Angelika Irene -ja jonka kummiksi Kihlman oli kutsuttu, vaikka hän oli estetty -ristiäisiin saapumasta. Lapsen edellisen nimen olivat vanhemmat -varmaan valinneet osoittaakseen ystävyyttään Kihlmania kohtaan ja -samalla kunnioitusta hänen ensimäisen vaimonsa muistolle. Näin -ollen piili menevän alakuloisuudessa sitä tunnelmaa, joka seuraa -hyvästijättöä kadonneelle onnelle. - -Lähdettyään heinäkuun viimeisenä Viipurista Kihlman elokuun 2 p:nä -höyrylaivalla saapui Turkuun, jossa sai asunnon lehtori Renvallin -luona. Nyt oli hänellä mielessä Hilda Forssell, keskimäinen -niistä kolmesta sisaruksesta, joiden kanssa hän Turunaikanaan oli -seurustellut, ja kun ottaa huomioon mitä nykyään tiedetään heidän -suhteestaan, ei voi olla ihmettelemättä, miten Kihlman niin kauan -epäili, kenen puoleen hänen oli kääntyminen. Siinä jos missään tulee -hänen hidas, mietiskelevä luonteenlaatunsa näkyviin. Sisarista oli -Hilda ei ainoastaan lahjakkain, vaan myöskin henkisesti kehittynein -ja tiettävästi ainoa vakavasti uskonnollinen. Olematta mikään -loistava kaunotar, niinkuin hänen äitinsä nuorena kuuluu olleen, oli -hän kuitenkin ulkonäöltään viehättävä, kasvonpiirteet säännölliset, -sielukkaat. Luonteeltaan hän oli enemmän yhtäläinen kuin vastakkainen -Kihlmanille. Hänkin oli tyynesti, älykkäästi miettivä, joskin naisen -luonnon mukaan hieman haaveksivaisuuteen taipuva, hänkin osasi -hillitä tunteensa, mutta myöskin tarpeen tullen osoittaa suurta -tarmoa. Nämä tämän vakavan tytön ominaisuudet lienevät syynä siihen, -että kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat, jotka tunsivat sekä -hänet että Kihlmanin, tavattomalla yksimielisyydellä iloitsivat -heidän liitostaan: he olivat muka niin "sopivat" toisilleen. -- -Ensi kerran Hilda Forssell näki Kihlmanin taikka ainakin kuuli -hänen saarnaavan eräänä rukouspäivänä toukokuulla 1854 Turun -tuomiokirkossa. Silloin oli hänen esiintymisensä ja olentonsa tehnyt -kuulijain joukkoon kätkettyyn tyttöön syvän vaikutuksen, joka, -kun Kihlman alkoi useammin käydä perheessä, muuttui rakkaudeksi. -Kuitenkin hän visusti kätki salaisuutensa muilta, koettaen koko -sielunsa voimalla tukehduttaa vaarallista tunnetta. Kihlman taasen -oli saanut ensimäisen vaikutelman Hilda Forssellista, kun Ingman -1853 palattuaan kylpyparannuksilta Turussa oli (arvatenkin kiittävin -sanoin) puhunut hänestä. Sittemmin seurustellessaan perheessä -hän aivan luonnollisesti enimmin kiintyi Hildaan, jopa niin että -ajatteli kosinnan mahdollisuutta, mutta siihen asia pitkäksi aikaa -jäi. Ensimäisen rakkauden aika oli häneltä jo mennyt -- oliko -se kunnioitus, oliko se sydämensuosio, jonka tyttö oli hänessä -herättänyt, oliko se sitä oikeaa rakkautta, jolle elämänonni oli -perustettavissa, sitä hän niin kauan itseltään kyseli. Hän oli näet -kehittynyt kauas siltä herännäisten kannalta, joka katsoi "maallista -rakkautta" tarpeettomaksi, jopa hyljättäväksi aviota perustettaessa. -Kesällä 1855, kun Forssellin perhe oli muuttanut Kemiöön (paikan nimi -oli Nordanå), Kihlman ja Hilda vaihtoivat kirjeitäkin, mutta niissä -käsiteltiin vain uskonnollisia kysymyksiä m.m. Kihlmanin esitelmän -johdosta Pipliaseuran vuosijuhlassa. Hän oli näet lähettänyt -esitelmänsä tulevalle morsiamelleen luettavaksi. - -Myöhemmistä kirjeistä näkyy, että ratkaisu tapahtui Titus Reuterin -luona Lofsdalin tilalla Paraisten kauniissa saaristossa. Turusta -oli Kihlman siis lähtenyt ei Kemiöön, missä Forssellin perhe nytkin -asui, vaan Lofsdaliin ystävänsä Reuterin luo. Että Hilda Forssell -oleskeli täällä ei ole ihmeteltävää, sillä rouva Aline Reuter oli -hänen läheinen, uskottu ystävänsä [Tämä ystävyys oli jo alkanut -1844, jolloin Hilda Forssell lähetettiin Turkuun, missä hän sai -kasvatuksensa setänsä, senaattori Reinh. Forssellin, kustannuksella -rouva Salmbergin pensionaatissa.] mutta tiesikö Kihlman lähtiessään -sinne, että hän siellä tapaisi hänet, sitä emme voi sanoa. Miten -ollakaan, elokuun 17 p:nä illalla he menivät kihloihin. Sen jälkeen -Kihlman kävi Kemiössä morsiamensa kodissa, missä sovittiin, että häät -vietettäisiin joululomalla. - -Koko kihlausajan ylläpidettiin vilkasta kirjeenvaihtoa. Kirjeet ovat -säilyssä ja ansaitsisivat suurempaakin huomiota kuin tässä voi niiden -osaksi tulla. Jos Kihlman oli tavaton kirjeentekijä, niin oli sitä -hänen Hildansakin, eikä sulhanen voinut olla julkilausumatta iloansa -siitä, että morsian osasi niin hyvin sanoiksi pukea mitä tunsi ja -ajatteli. Vaikka Hilda tunnustaa: "Onneni sielu on yhtymisemme -Jumalassa", eivät kuitenkaan uskonnolliset selvittelyt olleet -kirjeissä pääasiana, vaan, niin sanoaksemme, valmistus yhteiselämään. -He olivat siksi vähän olleet yhdessä, että kummallakin oli paljon -sanottavaa itsestään ja oloistaan, jota toisen tuli tietää. Tietenkin -suodaan rakkaudellekin sananvuoroa, ja erittäin on Kihlmanista -mainittava, että hänen rakkautensa näyttää kasvamistaan kasvaneen: -hän "tuntee itsensä viisi vuotta nuoremmaksi ja juoksee portaitansa -ylös kuin poika", ja hän istuu puoliyöhön tutun postimestarin luona -odottamassa postin tuloa, saadakseen heti morsiamensa kirjeet ja -rientääkseen juoksujalassa kotia niitä lukemaan. Joitakuita piirteitä -ja kohtia täytyy kuitenkin ottaa näistä kirjeistä. -- Paluumatkalla -Turusta pysähtyi Kihlman Vaasaan. Eräänä iltapäivänä hän seurasi -Levónia veneretkellä Sandvikiin, missä tällä oli kesähuvila. Sieltä -hän illalla teki kävelyn uuteen kaupunkiin, "jonka asema on mitä -ihanin. Siellä on oikea paratiisi mitä luonnonympäristöön tulee. -Siellä rakensin suurimmassa kiireessä meille ilmalinnan ja näin -meidät niin onnellisina kuin täällä maan päällä voi olla. Mutta -onnemme on Jumalan kädessä. Kuitenkaan en toivoisi miellyttävämpää -paikkaa asuakseni kuin Klemetsöön niemi." - -Suurta huolta tuotti morsiamelle ajatus, miten hän kykenisi -saavuttamaan sijan sulhasen lähimpäin, hänen tyttärensä ja äitinsä -sydämissä. Ensimäisiä uutisia, joita Kihlman kertoi, olikin tieto, -miten nämä vastaanottivat sanoman hänen kihlauksestaan. Kun hän -sopivan valmistuksen jälkeen kysyi Hannalta, mitä tämä pitäisi -siitä, jos saisi oman äidin, oli vastaus: "Kyllä minä pitäisin -siitä, kun hän vain olisi kiltti ja rehti" (beskedlig och präktig). -"Präktig" on sana, selittää kirjoittaja, jota Pietarsaaren koulutytöt -käyttävät tarkoittaakseen: hyvyyttä, lempeyttä, kelpoisuutta y.m. -Isä sanoi sitte, että äiti todella oli tulossa ja tietenkin oli -hän rehti. Siitä Hanna ihastui ja hän vaati isää seikkaperäisesti -kuvaamaan tuntematonta äitiä, eikä tyttö siitä lähtien enää muuta -ajatellutkaan. Kun hän myöhemmin sai kirjeenkin uudelta äidiltään, -oli hän täysin tyytyväinen ja ikävöi vain hänen tuloaan. Joku -päivä myöhemmin lähtivät molemmat, isä ja tytär, viemään uutista -Kruununkylään. Siellä oli Kihlman ensin illallista syödessä -kierrellen kaarrellen kysynyt, mitä äidin mielestä meidän maassamme -kunnon emännältä oli vaadittava. Äiti oli luetellut koko joukon hyviä -ominaisuuksia ja m.m. sanonut, että hänen tulee osata tehdä sahtia -(kaljaa) ja leipoa. Poika väitti vastaan arvellen, että voidaanhan -meilläkin, niinkuin esim. Saksassa on tapana, _ostaa_ leipää ja -sahtia y.m.; mutta sitä ei äiti myöntänyt, se tulisi liian kalliiksi. -Sittemmin Kihlman kysyi, mitä äiti sanoisi, jos hän todella hakisi -itselleen puolison, niinkuin äiti usein oli kehottanutkin. "Kyllä -sinä tiedät", vastasi äiti, "että se olisi minulle mieluista, mutta -sen minä sanon, että hänen, minun miniäni, täytyy osata leipoa." -- -"Mutta, lausuin minä, jos olisin unohtanut tiedustella morsiameni -leipomataitoa, ja jos, olettakaamme pahinta, hän ei osaisi leipoa, -mitä sitten? 'Silloin', virkkoi äiti hymyillen, 'silloin täytyisi kai -minun ottaa hänet oppiin.' Näiden valmistusten jälkeen annoin hänelle -kirjeesi, ja Hanna otti myöskin esiin saamansa kirjeen, ja kun -Mummo oli päättämäisillään kirjeesi Hannalle, sanoi hän: 'kyllä hän -osaa leipoa' ja siunasi meidän liittoamme." Ehkä merkillisin näistä -kirjeistä on eräs (6/11), jossa Kihlman morsiamelleen kuvaa omaa -luonnettansa. Siitä teen pitemmän otteen, sillä jollei kuvaus olekaan -täysin oikea taikka paremmin sanoen oikein täydellinen ja siis meidän -käsityksemme mukaan tyydyttävä, niin on se kuitenkin syvällisen -itsensätutkimuksen tulos: -- -- -- "Jos luen jotain suuresta miehestä -taikka jotain suuren miehen kirjoittamaa (ja sitä teen mielelläni), -niin tunnen itseni niin äärettömän pieneksi. Minä näen ja tunnen -mikä on suurta, sydämeni sykkii sitä katsellessa, enkä voi tyytyä -keskinkertaiseen, mutta -- suuruus -- se ei ole tullut eikä koskaan -tulle osakseni. Jokaiselle menneelle ajanjaksolle jätän hyvästi -syyttäen itseäni siitä, etten ole suorittanut mitään huomattavaa -ihmisyyden hyväksi. Toisinaan painaa minua tunto siitä, että olen -laiminlyönyt ja menettänyt aikani -- -- -- - -"Se suuri vika, joka vaivaa minua ja aina on tielläni, on -hitaisuuteni. Se on perintö äidiltäni, joka ei myöskään koskaan -saa mitään valmiiksi, ei ainakaan oikeassa ajassa. Samoin on -minunkin laitani: suunnitelmia voin tehdä, mutta kun on ryhdyttävä -suunnitelman toteuttamiseen, silloin tunnen sisässäni merkillisen -hitausvastuksen, ja jos minun onnistuukin voittaa se, niin sorrun -kuitenkin tavallisesti myöhemmin vastuksen alle, joka kieltää -minua täydentämästä mitä olen alottanut. Kun tähän tulee lisäksi -toinen suuri vikani, epäröiminen (obeslutsamhet), jonka luulen -perineeni isältäni, niin on toiminnan mahdollisuus murrettu. Mitä -voi epäröivältä ja hitaalta odottaa! Mutta kun tiedän, että voisi -ja pitäisi tehdä paljon, niin kärsin sitä enemmän itsekseni, mutta -varon myöskin seurustelua toisten kanssa, syystä etten _voi_ viedä -mukanani sitä iloisuutta, jonka reipas työ tuottaa, enkä _tahdo_ -viedä mukanani ikävyyttä. - -"Erittäin olen tänä syyslukukautena ollut hyvin tyytymätön itseeni -hitaisuuteni vuoksi. Prof. Granfelt on luvannut (sanon sen vain -Sinulle) tutkia minua teologiassa ja antaa minulle todistuksen -teologiankandidaattiarvolauseella. Olin toivonut voivani tänä syksynä -tehdä jotain asian hyväksi, mutta ei mitään, ei rahtuakaan ole -tullut tehdyksi ja ainoastaan sentähden että ensin oli suoritettava -kaikenlaisia pikku tehtäviä, jotka onnettoman hitaisuuteni vuoksi -olivat jääneet kesken. - -"Niin, rakas Hilda, on sulhasesi laita. Kumminkaan en ole vielä -laannut toivomasta, että minäkin ihmistyn, ja vahvistaakseni toivoani -kätkemällä huoleni uskolliseen sydämeesi olen uskaltanut paljastaa -Sinulle heikkouteni, vaikka hyvin ymmärrän, että nämä tunnustukset -eivät voi Sinua ilahduttaa. On kuitenkin, luullakseni, parempi, -että Sinä edeltäkäsin vähän tunnet minua kuin että jälestäpäin teet -epämiellyttäviä huomioita. - -"Mutta eräs hyväkin puoli täytyy minun esiintuoda: minulla on elävä -oikeudentunto, ja siltä puolen olen aina saavutettavissa, jos muuten -olisinkin saavuttamaton. Vetoa siihen ja minä taivun! Muistuta -minua oikeasta, niin Sinä olet kosketellut kieltä, joka toivoakseni -ei koskaan taukoa soimasta sydämessäni. Sentähden kun Sinä -kirjeessäsi 25 p:ltä varoittaen lausut: 'Sinun tulee aina muistaa -kuinka riippuvainen minä olen Sinusta', ja minä luin nämä minulle -osoittamasi sanat, silloin soi se äänekkäästi sisässäni: niin, Sinä -uskollinen tyttö, sen olen aina, aina muistava. - -"Niin, vieläkin on minulla yksi hyvä puoli: minä pidän ankarasti -kiinni totuudesta ja kaikki teeskentely ja valhe on minulle -vastenmielistä. Kun siis olen lausunut sanan taikka antanut -lupauksen, on minulle omantunnon asia pysyä siinä. Olen sentähden, -syystä että tahdon pitää lupaukseni, säästäväinen niiden antamisessa. -Mutta luullakseni tulet huomaamaan, että minä, mikäli ihmiselle on -mahdollista, tahdon olla sanassani pysyvä." -- -- - -Kuulkaamme nyt mitä morsian vastaa (18/11): "Vai niin, Sinä -olet niin epäröivä ja hidas! On kyllä totta, että ihminen on -jäävi arvostelemaan itseänsä, eikä minun senvuoksi pitäisi -kiinnittää huomiotani todistuksiisi itsestäsi. Mutta on myöskin -totta, ettei kukaan ihminen voi tuntea toista niin hyvin kuin -rehellinen ja itseään tutkiva saattaa tuntea itseänsä. Luulen -senvuoksi, että itsestäsi langettamasi tuomio on oikea ja otan osaa -tyytymättömyyteesi niihin vaikeuksiin ja esteihin, joita vastaan -Sinun on taisteltava suorittaessasi elämäntyötäsi. Sillä tiedän, -että Sinä taistelet näitä vaikeuksia vastaan ja että Sinä toivot -vielä 'ihmistyväsi'. Saa nähdä miten minun käy tässä kohden. Sillä -Sinun tulee tietää, etten minäkään ole päättäväinen, vaikka melkein -luulen olevani vähemmin epäröivä kuin Sinä. Mitä taasen hitaisuuteen -tulee, luulen olevani sinun edelläsi. Hitaus on ryöstänyt minulta -paljon, _sen_ vuoksi olen laiminlyönyt paljon sekä sisällisessä että -ulkonaisessa suhteessa. Toinen meistä ei siis voi jakaa toiselle -mitä toiselta puuttuu. Mutta me voimme auttaa toisiamme, me voimme -työskennellä toistemme hyväksi, kun me työskentelemme parantaaksemme -itseämme. - -"Aikomasi tutkinto ilahduttaa sydäntäni: Sinä pääset siten -toiminta-alalle, jolle voimasi yksistään ovat uhrattavat ja jolla -olet oikeassa työssäsi. Voimasi ovat uhrattavat, yksistään uhrattavat -pyhemmälle ja siunauksellisemmalle kuin kielenopetus. Niin olen -Sinusta ajatellut ja iloitsen sentähden, että ura yhä enemmän -aukenee. Hyvin ymmärrän, että Sinusta on ikävää, että työ siihen -suuntaan tänä syksynä on ollut seisahduksissa; mutta tokko sentään -hitautesi on syynä siihen? Onhan sinulla ollut muutakin työtä, jota -ei ole käynyt laiminlyödä." -- Näkyyhän jo näistä otteista, että -näillä tulevilla puolisoilla oli edellytyksiä semmoiseen keskinäiseen -ymmärtämykseen ja sopusointuun, joka on onnellisen avioelämän -välttämätön ehto. Siinä vakaumuksessa Kihlman kirjoittaakin (15/11) -tavallista lennokkaammin: - -"Terve tultua siis, oi kuningatar, pieneen valtakuntaasi! Hallitse -hyveilläsi, ja valtasi on oleva suuri! Hallitse hyveilläsi, ja -valtakuntasi on oleva onnellinen, sillä hyveiden ilmassa ihmisen -sielu tuntee sitä sanomatonta mielihyvää, joka yksistään ansaitsee -onnen nimen. - -"Uneksinko, kun puhun onnesta maan päällä, maan, joka on kärsimyksen -ja onnettomuuden asunto? Ei, en minä uneksi, sillä minä en puhu -onnesta, joka on kärsimystä vailla, vaan onnesta, joka pysyy keskellä -kärsimystäkin ja kenties parhaimmin juuri silloin, onnesta hyveessä, -onnesta Jumalassa. Onnea meille!" -- - -Ensimäisenä adventtina kuulutettiin avio ensi kerran, ja häät -oli määrätty tammikuun 8 p:ksi. Joulun vietti Kihlman kuitenkin -Kruununkylässä äitinsä luona, mutta kolmantena joulupäivänä hän -Hannan ja Emma tädin kanssa lähti Turkuun, minne saavuttiin 30 p:nä -iltapuolella. Lokakuulla oli Forssellin perhe muuttanut Kemiöstä -Kakskerran Möllbyhyn, ja sinne Pohjanmaalta tulijatkin uuden vuoden -aattona matkustivat. Turusta oli sinne vain noin penikulma, mutta -kun heikkoa jäätä oli ajettava, "olivat kaikki kovin peloissaan"; -kuitenkaan ei onnettomuutta tapahtunut. - -Uuden vuoden 1858 vastaanotti siis Kihlman morsiamensa kodissa. -Tässä kodissa olisivat häätkin oikeastaan olleet vietettävät, mutta -se oli liian ahdas, puhumatta siitä, että jäiden heikkous teki -vieraiden matkustamisen sinne arveluttavaksi. Sen vuoksi päätettiin -toimeenpanna häät Turussa erään rouva Ladden luona, jolla oli tapana -vuokrata huoneustonsa semmoisiin tarkoituksiin, ja niin sitte -tapahtuikin ennen mainittuna päivänä. Itse häistä mainittakoon vain, -että ne olivat mielialaltaan vakavat, vaikkei mikään muistuttanut -sulhasen ensimäisten häitten "seuroja". Kutsuttuina olivat ainoastaan -Forssellin perheen ja Kihlmanin lähemmät tuttavat; pappina toimi -Renvall. - -Kihlmanin aikomus oli ollut päästä kotia lukukauden alkuun, mutta -huono keli esti sen. Hän tahtoi palata reellä niinkuin oli tullutkin, -mutta almanakan lupauksista huolimatta maa pysyi paljaana. Vasta 19 -p:nä tapahtui lähtö, sillä silloin oli vähän lunta satanut, mutta -kumminkin täytyi monesti käyttää rattaita ja kuljettaa rekiäkin -rattailla. Eräänäkin päivänä päästiin vain puolikolmatta penikulmaa -eteenpäin, ja koko matkaan meni seitsemän päivää. Ainoastaan -pikimmältä poikettiin Vaasaan, ja Isossakyrössä käytiin F. O. -Durchmanilla ja L. Stenbäckillä. - -Itsestään on ymmärrettävää, että Kihlmanin kotielämä tästä lähtien -melkoisesti erosi ennen kuvaamastamme. Hän vei kyllä puolisonsa -entiseen asuntoonsa, mutta sen kalustus oli osaksi uudistettu, -osaksi täydennetty, ja asessorin pienemmässä rakennuksessa oli -vuokrattu eri huone Hannaa, Lydia Bergrothia ja Emma tätiä varten. -Nämä mainitut oleskelivat kuitenkin enimmäkseen "ylhäällä", mutta -öisin he nukkuivat omassa huoneessaan; Lydia v. Essen ja Thilda -Grönvall olivat jo lopettaneet koulunsa. Mitä seurusteluun tulee, -muodostui sekin toisenlaiseksi. Hilda Kihlmanilla oli paljon -sukulaisia Pietarsaaressa, joista mainittakoon enot: rovasti -Johan Höckert (kuoli 80-vuotiaana 1859), kauppias Herman Höckert -ja alkeiskoulun rehtori August Höckert, sekä tädit: Margret -Höckert (naimaton) ja kauppaneuvos P. Malmin rouva Charlotte. -Sen vuoksi ja Kihlmanin aseman johdosta lukion opettajana eivät -puolisot voineet olla käymättä useissa kaupungin alkuperäisistä -ja oppilaitosten kanssa sinne muuttaneista perheistä. Kihlman -kirjoittaa kyllä äidilleen, että hänellä olisi ollut parempaakin -tehtävää kuin "käydä visiiteillä", mutta pikku kaupungissa on -vaikeampi rajoittaa seurusteluaan kuin suuressa, ja olihan siinä -ystävyydessä, millä puolisoja kohdeltiin, aihetta tyytyväisyyteenkin. -Tavallisten kutsuiltojen ohella oli toisia erikoisempiakin. Niin -esim. kun musiikki-intoilija toht. Cannelin tuli viulunsa kanssa -ja lehtorin rouva Bergrothin tai jonkun muun säestämänä koko illan -soitti sävelmiä Preciosasta, Normasta y.m. taikka kun Hanna oli -syntymäpäivänään kutsunut 41 koulutoveria ilon pitoon. Kihlman -nautti suuresti soitosta eikä vähemmin lapsilaumasta, kun se -leikkien ja riemuiten sai salin muistuttamaan mehiläispesää. -- -Rouvasta lisättäköön erityisesti, että hän hyvin viihtyi "kauniissa" -kodissaan ja että hänen suhteensa Hannaan ja anoppiin kehittyi mitä -parhaimmaksi. Anoppi oli näet niin kokenut ja viisas, että hän ei -sekaantunut lastensa asioihin. Sitä vastoin Emma täti, miten olikin -avulias, ei voinut olla joissakin määrin häiritsemättä nuoren rouvan -vapautta, ja sen vuoksi hän syksyllä 1859 muutti pois (Essenille). - -Kysyä saattaa, oliko Kihlman nyt niin onnellinen kuin hän kihlausajan -kirjeistä päättäen oli kuvitellut? Ettei hänen onnensa ainakaan heti -ollut ehdoton, sen näkee rouva Fabritiuksen vastauksesta (11/1 1858) -kirjeeseen, jonka sulhanen oli joku päivä ennen häitä kirjoittanut -hänelle. Siitä huomaa näet, että Kihlmanin itsetutkiskelu, oliko hän -valinnut oikein vai eikö, oli kehittynyt melkein sairaalloisuudeksi. -Hän oli luonut itselleen fantasiakuvan morsiamestaan ja kun hän -havaitsi jonkun piirteen, joka ei vastannut tuota kuvaa, häiritsi -se hänen rauhaansa ja aiheutti jatkuvaa levottomuutta. Ystävättären -muistutukset ja neuvot olivat kuitenkin erinomaisen viisaita, eikä -ole syytä epäillä niiden vaikuttaneen Kihlmaniin, sillä ne vetosivat -juuri niihin voimiin joita hän piti suurimmassa arvossa: oikeuden ja -totuuden tuntoon ja luottamukseen Jumalan isälliseen johtoon. Mutta -juuri se tosiasia, että Kihlman oli omilla tunnustuksillaan osottanut -olevansa semmoisten huomautusten tarpeessa, todistaa, ettei se onni, -joka tuli hänen osakseen toisessakin aviossa, rakentunut itsestään -ilman sisällisiä taisteluja. -- Lähteemme eivät salli meidän luoda -syvempiä katseita näihin taisteluihin, eikä sitä kaivattanekaan, -koska näet lopputulos oli hyvä, mutta viittaus niihin ei kuitenkaan -ole ollut vältettävissä. Varma asia on, että Kihlmanin toinen avio -on suuresti edistänyt hänen kehitystään voimalliseen, terveeseen -miehuuteen, ja siinä hänen Hildansa uskollisella rakkaudella ja -henkevällä ymmärtämyksellä ei liene ollut vähäinen ansio. - - * * * * * - -Keväältä 1858 on merkittävä eräs todistus siitä, miten Kihlman -seurasi yleistä kotimaan elämää. Toukokuun 2 p:nä hän näet kirjoitti -Oskar Forssellille siitä mielten kuohusta, jonka Snellman oli -aikaansaanut eräällä taholla kirjoituksellaan "suomalaisesta -siirtolaisuudesta Ruotsissa": "Olen tarkkaavaisuudella seurannut -kirjallista [? valtiollista] elämää Helsingissä tänä keväänä, -mikäli se ilmenee sanomissa ja aikakauskirjoissa. En tiedä -mitä sinä ajattelet esim. protestanttisesta kysymyksestä (!), -mutta minun mielestäni on J. V. S. jälleen esiintynyt miesten -miehenä (kara-karl). Sydämeni oikein keventyi, kun luin S:n -kirjoitukset, ensin siirtolaisuudesta ja sitte vastauksen -vastaväittäjille (protestanterne). Minua on aina pistänyt vihaksi -tämä ylioppilaspoikien kärsimätön meluaminen (sqvadronerande) -kansallisuudestamme sekä siihen yhtynyt muka ymmärtäväinen nykyisten -olojen moittiminen. Luullakseni voi Suomi ja suomalainen kansallisuus -in spe semmoisista _puhuvista_ fennomaaneista [Nimitys fennomaani -on tässä ivallisesti käytetty; 'protestantit', jotka esiintyivät -Snellmania vastaan olivat n.s. 'verettömiä'. -- Ks. Th. Rein J. V. -Snellmanin elämäkerta. II. 4:jäs luku.] sanoa: Jumala varjelkoon -minua ystävistäni, vihollisistani suoriudun kyllä. Minun vakaumukseni -on, että semmoiset ystävät, jotka juuri eivät tee muuta kuin likaavat -omaa pesäänsä, taikka toisin sanoin elävät vain oppositsionista, ovat -maan asialle vaarallisempia kuin avonaiset viholliset. Olen kuullut -niiden olemassaoloa pidettävän välttämättömänä samoin kuin kuhnurien, -mutta kyllä kai siinä tapauksessa joukko niistä aina väliin on -otettava hengiltä, niin etteivät laiskurit näännytä yhteiskuntaa, -- -Mutta sinä, joka olet lähempänä, sano missä kohden ovat nämä herrat -vastustajat käyneet Snellmanin edelle. He tahtovat luulotella hänen -olevan ajastaan jälessä. On sangen paha, että nämä herrat ovat niin -salaperäisiä taikka niin vaatimattomia, mutta mielelläni haluaisin -tietää jotakin siitä [mitä he ovat aikaansaaneet]." - - * * * * * - -Kevätlukukauden jälkeen matkusti Kihlman perheineen Vaasaan, mihin -häntä oli pyydetty pitämään puhetta Pipliaseuran vuosikokouksessa. -Tällä matkalla päätettiin jäädä kesäksi Vaasan läheisyyteen. -Sandvikissa oli näet vuokrattavana asunto -- "tavallinen pappilan -rakennus, semmoinen kuin Härbärge [Kruununkylässä]", kirjoittaa -Kihlman äidilleen -- ja siihen asetuttiin. Levónin perhe asui nurkka -nurkassa, uimapaikka oli lähellä, ruokaa saatiin kaupungista, ja -uudenkaupungin alueelle sopi tehdä mielenkiintoisia kävelyretkiä. -"Puuvillakehräämö nousee yhä korkeammalle Brändön rannalla. -Jonkun viikon päästä ollaan katonharjalla, mikä ei ole ihme, -kun 300 miestä on työssä. -- Räätäli Sambergin hotelli on jo -valmis, ja saa hän siitä hyvän vuokran (2 à 300 rupl.); Revell on -rakennuttanut suuren ulkorakennuksen; Levón rakennuttaa paraikaa -melko suurta puurakennusta. Arkkitehti Setterberg laskee perustusta -tiilirakennukselle; ja 'residensin' [hovioikeuden ja lääninkanslian] -perustus on niinikään tekeillä. Viehättyneenä kaupungin ihanasta -asemasta olisin minäkin taipuvainen ostamaan tontin ja alkamaan -rakentaa. Aluksi rakentaisin vain pakarituvan, jota vastedes -käyttäisin kesäasunnoksi, kunnes muutamme Nikolainkaupunkiin. Mutta -rakentaminen on suuri asia, ja minä pelkään siihen liittyviä huolia -ja kustannuksia, jonka tähden siitä arvatenkaan ei tule mitään(!)" --- Huomaa, niin kirjoitti 34-vuotiaana mies, joka 70-vuotiaana ei -epäillyt ryhtyä rakentamaan suuren suurta kivimuuria Helsingissä! - -Ainoa huomattava tapaus tänä kesänä oli se, että Kihlman maalla -ollessaan sai vastaanottaa kaukaisen vieraan, teologiankandidaatti L. -Wagnerin Stuttgartista, joka Beckin "uskollisena oppilaana" oli tämän -kehotuksesta "elävänä kirjeenä" lähtenyt häntä tervehtimään. Wagner -seurasi perhettä myöskin Pietarsaareen, kun sinne palattiin elokuun -loppupuolella, ja Kihlman vei hänet vielä Kruununkyläänkin äitinsä -luokse, jotta hän saisi nähdä suomalaisen pappilan. Paluumatkalle -vieras lähti 14 p:nä syysk., ja Stuttgartista käsin hän sittemmin -vakuuttaa Suomesta ja Kihlmanin kodista saaneensa pitkän matkansa -pysyvimmät muistot. - -Toinen kahta vertaa huomattavampi seikka tuli syksyn osalle. Lokakuun -4 p:nä synnytti rouva Kihlman esikoisensa, jolle ristiäisissä 20 -p:nä annettiin nimi: Alfred Oswald. Mitä tämä merkitsi pienen -perheen elämässä on helppo kuvitella. Lydia Bergroth, joka jo -keväällä oli päättänyt koulunkäyntinsä, mutta vuotta myöhemmin -kävi Pietarsaaressa, todistaa: "Oswald oli tietysti koko perheen -keskipisteenä." - -Samoin kuin muuttunut kotielämä samoin laajentunut seurustelu, -puhumatta koulutoimesta, esti tästä lähtien Kihlmania etsimästä -yksinäisyyttä, jota hän leskenäolo-aikanaan oli niin rakastanut. -Sitä vastoin hän alkoi entistä enemmän kääntää huomionsa julkisiin -asioihin ja osottaa toimeliaisuutta, jota tuskin oli häneltä -odotettu. Tämä käänne voidaan lukea v:sta 1859, jollei suorastaan -toisen avion alusta. Sanalla sanoen Kihlman ikäänkuin havahtui -ei ainoastaan huomatakseen vaan myöskin ottaakseen osaa siihen -vilkastuneeseen yritteliäisyyteen, joka maassamme oli ilmaantunut -sodan jälkeisinä vuosina, ja mainitulta vuodelta on pari tosiasiaa -merkittävänä, jotka ehdottomasti todistavat muutoksen tapahtuneen. - -Lukuunottamatta Kihlmanin merkitsemiä osakkeita 1857 perustetussa -Vaasan Puuvillateollisuus oy:ssä oli hän tähän saakka sijoittanut -omat ja tyttärensä puolesta hoitamansa rahat ainoastaan lainoihin, -joita yksityiset häneltä pyysivät; mutta 1859 hän Viktor Schaumanin -kanssa perusti "luujauhomyllyn", joka itsessään olematta mikään -suurenlainen laitos kumminkin oli maanviljelykselle tärkeä ja -tiettävästi ensimäinen laatuaan Suomessa. Että Kihlman oli -yrityksessä osallinen muutenkin kuin rahojen antajana, näkee siitä, -että hän asiaan kuuluvista teknillisistä seikoista vaihtoi kirjeitä -lehtori Fabritiuksen kanssa. Tämä oli kohta sen jälkeen, kun Kihlman -1857 oli käynyt Viipurissa, perheineen matkustanut Leipzigiin, -ja sieltä hän nyt saattoi lähettää ystävälleen asiantuntijoilta -hankittuja tietoja ja neuvoja. Kesällä 1859 mylly olikin valmis, -ja heinäkuun 17 p:nä suoritettiin ensimäinen tilaus (Österbotten -höyrylaivalla 135 leiv. 9:ssä säkissä maanviljelyksen harrastuksesta -kuuluisalle vapaaherra J. A. Bornille Helsinkiin). Mutta koska -mylly kävi tuulen voimalla (se oli alkuaan vanha tuulimylly) ja -sen tuotantokyky riippui ilmoista, rakennettiin seuraavana vuonna -Ähtävänjoen Kiiskikoskelle (Gersfors) vesimylly samaa tarkotusta -varten, ja sen jälkeen oli tuotanto sekä runsaampi että varmempi. -Eräästä Schaumanin uutena vuotena 1870 tekemästä taulukosta otamme -seuraavat numerot molempien myllyjen toiminnasta kymmenvuotiskaudella -1859-69: perustamiskustannukset ja juoksevat menot 56,451 mk, -jauhettu luita 174,906 leiv. ja saatu jauhoja 162,943 leiv., voitto -paitsi myllyjä 39,324 mk. Tästä näkyy, että Kihlmanin ensimäinen -liikeyritys oli sangen menestyksellinen. - -V. 1859 Kihlman myöskin osti tontin uudessa Vaasassa, saman, -jota hän jo edellisenä kesänä oli tuuminut, mutta jonka hän nyt -omistajan (apteekkari J. H. Lindebäckin) kuoltua sai huokeammasta -hinnasta. Tontti (n:o 6 2:sen kaupungin osan 2:sessa kortteerissa) -sijaitsi kauniilla paikalla Ranta- ja Vuorikadun kulmassa, josta -rantapuiston lävitse ja ylitse näkyi melkoinen osa kaupungin ulappaa. -Tietysti Kihlman pian ryhtyi rakennuspuuhiin, ja se selittää, -että hän lähinnä seuraavina vuosina usein teki matkoja Vaasaan. -Lähimpinä neuvonantajina ja apumiehinä hänellä siellä oli arkkitehti -Setterberg, ja vanha ystävä Levón, joka oli kehittynyt paikkakunnan -yritteliäimmäksi liikemieheksi ja jolla muutenkin aina oli tekemistä -uudessa kaupungissa. Levón oli näet sieluna puuvillatehtaan johdossa -(joka oli hänen alotteestaan syntynytkin) ja hän omisti naapuritontit -(Vuorikadun pohjoispuolella), joilla myöskin rakennustyö oli -käymässä. Tammikuulla 1859 oli senaatti määrännyt, että vanhan -Vaasan kaupunginoikeudet lakkaisivat heinäkuun ummetessa 1862, mutta -milloin lukio ja realikoulu muutettaisiin takaisin Pietarsaaresta -oli vielä tuntematonta. Vasta myöhemmin näet määrättiin, että näiden -oppilaitosten oli alotettava toimintansa Vaasassa syksystä 1863. - -Vielä mainittakoon, että Kihlman jo 1858 oli ruvennut ajattelemaan -maatilan ostamista. Aiheena oli toiselta puolen arvelu, että rahojen -sijoitus maatilaan olisi edullinen, toiselta puolen aikomus valmistaa -hovioikeudenneuvoksetar Forssellille perheineen tilaisuus muuttaa -takaisin Pohjanmaalle. Varsinkin rouva Kihlman toivoi sydämestään, -että äiti asuisi lähempänä. M.m. oli välipuheita Mullolan talosta -Isossakyrössä, Åminnesta Maalahdella ja erittäinkin Norrminnesta -Koivulahdella. Viime mainitussa paikassa kävi Kihlman V. Schaumanin -kanssa, mutta tämä asiantuntija oli sitä mieltä, että tila ei voisi -tulla kannattavaksi, ja niin ostotuuma raukesi. Kuitenkin Kihlman -perheineen asui siellä pari kesäkautta. - - * * * * * - -Kesällä 1859 Kihlman omaisineen oleskeli anoppinsa luona Möllbyssä. -Turkuun tultiin juhannuksen jälkeen, jolloin siellä paraikaa oli -pappeinkokous. Kihlman ilmoittautui osanottajaksi kokoukseen ja -hänen vaimonsakin seurasi keskusteluja, ennenkuin he lähtivät -maalle. Äidilleen hän siitä kirjoitti: "Minäkin esiinnyin -muutamia kertoja, mutta ehkä olisi ollut parempi, että olisin -vaiennut. Mielipiteeni eivät kuitenkaan päässeet määrääviksi minun -kauttani. Minä ujostun helposti, kun minua vastustetaan. Kumminkin -tapahtui minulle se ilo, että sääty hyväksyi useat kannattamani -mielipiteet". [Ks. Handlingar i anl. af prestmötet i Åbo d. 28 -juni -- 1 juli 1859. Åbo 1860. Siitä näkee, että Kihlman esitti -laajempia, perusteellisia lausuntoja seuraavista kysymyksistä: (1) -raamatun saattamisesta yleisempään käytäntöön, (2) kotiopetuksen -parantamisesta, (7) rippikouluista, (9) katekismussaarnoista, (14) -pyhäpäivien viettämisestä. S.p.s. 312, 313 huomaa, että Kihlman -kokouksessa, jonka lukion opettajat Pietarsaaressa pitivät 10/3 1859 -valmistaakseen aineita pappeinkokouksen käsiteltäväksi, ehdotti, -että ranskan ja venäjän kielten opetus poistettaisiin lukion -ohjelmasta ja lykättäisiin yliopistoaikaan, joten elävistä kielistä -ainoastaan suomi "maan omana kielenä" ja saksa "enimmin kehitettynä -tieteellisenä kielenä" säilytettäisiin. Varsinkin oli luonnotonta, -että kaikkien oppilaitten, jopa tulevien pappienkin täytyi lukea -venäjää. -- Pappeinkokouksista 1859 ja 1860 huomauttaa _Martti -Ruuth_ (Kirkollinen alkeisopetus aikakautena 1800-1860, Piispa H. -Råberghille omistetussa julkaisussa 1913), "että suuri osa niistä -papeista, jotka nyt ovat Turun papiston neuvotteluissa johtavana -kantajoukkona -- C. G. von Essen, F. O. Durchman, J. Grönberg, C. -F. Stenbäck, A. Kihlman, F. G. Hedberg, E. M. Rosengren y.m. -- -joko olivat 1842 vuoden Turun pappeinkokouksessa syytettyjen ja -nuhdeltujen penkillä olleita 'nuoria pappeja' tai olivat heidän -hengenheimolaisiaan."] -- - -Heinä- ja elokuun vaihteella teki Kihlman Hannan kanssa viikon matkan -Kirkkonummelle tavatakseen Saksasta palannutta Fabritiuksen perhettä, -joka oli kesäksi asettunut Westerkullan tilalle. Möllbystä Kihlman -kirjoitti Emma Riskalle: "En tunne itseäni koskaan onnellisemmaksi -- -kuin milloin Kristuksen totuus on saanut sijaa sisässäni. Semmoista -onnellista aikaa olen taas saanut kokea maalaiselämän hiljaisuudessa, -jossa olen saanut käyttää päiväni sanan tutkiskeluun. Tämä sana -on ihmisen terveyslähde ja tätä kaivoa tahdotaan sulkea ja korvata -ihmiskirjoituksilla, jotka ovat kurjia kaivoja (usla brunnar)!" --- Terveinä palattiin Turun matkalta, mutta melkoinen osa syksyä -elettiin vähemmän tyydyttävissä oloissa. Kihlmania vaivasi näet -pitkällinen henkitorven tulehdus, jonka tähden hänen täytyi pysyä -kotona ja jättää koulutuntiensa hoito muille. Kumminkin hän -joulukuulla oli niin toipunut, että saattoi perheineen lähteä -jouluksi Kruununkylään. - -Yleensä nämä vuodet eivät tarjoa merkillisiä tapahtumia, jotka -suorastaan kuuluisivat Kihlmanin elämäkertaan, ja pienemmille, -joskin ajoittain syvästäkin tuntuville, seikoille jokapäiväisessä -elämässä tässä ei ole tilaa. Siten mainittakoon v:lta 1860 ainoastaan -seuraavaa: kesänsä vietti perhe Kruununkylässä Kihlmanin äidin luona. -Juuri tällä ajalla Kihlman huomasi yrityksensä saada ostaa sopiva -maatila turhaksi ja sen johdosta hän kirjoittaa humoristisesti -äidilleen: "Kenties onkin parempi, että pysyn kiinni kirjassa -kuin aurassa." Kun kumminkin anopin kanssa oli sovittu, että tämä -tyttärineen muuttaisi Pohjanmaalle, vuokrasi Kihlman heille uudessa -kaupungissa huoneuston, johon perhe jo syksyn alussa asettui. -Vaasassa käydessään elokuulla teki Kihlman "setä Grönvallin" -kanssa retken Molnträskille, joka muinoin oli ollut hänen isänsä -lempipaikkoja. "Ah! kuinka kaikki oli autiota! Haan kautta johtava -tie kytömaalle, joka ennen oli niin kaunis, on kokonaan häviön -alainen ja puut kaadettu. Itse kytömaa on metsittynyt, ojat kasvaneet -umpeen taikka täynnä vettä. Riihi voitaisiin sentään helposti saada -kuntoon. Täällä olisi tarpeeksi tilaisuutta maanviljelykseen, jos -sitä kaipaan". -- - -Tänä vuonna puuhattiin paljon oppilaitosten takaisinmuutto-asiassa. -Vaasan porvaristo laati anomuksen, jossa esitettiin toivomus, että -muutto tapahtuisi jo 1861. Kun sitten arkkipiispa syksyn alussa kävi -Vaasassa, pyydettiin häntä puoltamaan anomusta. Bergenheim olikin -valmis kannattamaan asiaa ja lupasi Pietarsaaressa tiedustella mitä -siellä arveltiin, mutta nähtävästi hän ei saanut suoraa vastausta. -Rehtori Odenvall, koulujen tarkastaja (Vöyrin rovasti) toht. -Estlander y.m. olivat ehdottomasti muuttoa vastaan; toiset olivat -kyllä sen puolella, mutta nekin vaativat varmuutta siitä, että -lukio saisi laajemman huoneuston kuin Pietarsaaressa, että uudessa -Vaasassa olisi tarpeeksi huoneita opettajille ja oppilaille, että -siellä olisi kirkko, lääkäri, apteekki ja postikonttori y.m. Näin -luetaan Wasabladetiin (17/11) painetussa lausunnossa, jonka Kihlman -oli esittänyt opettajiston kokouksessa 3 p:nä marrask. ja johon G. -Boehm, Osk. Blomstedt, J. G. Hedman, L. L. Laurén, Aug. Lilius ja G. -Cannelin pääasiassa olivat yhtyneet. Sitte mainitussa lehdessä vielä -julkisesti väiteltiin asiasta (kirjoittajat olivat: åäö ja xyz, -edellinen merkki Osk. Ranckenin, jälkimäinen Alfr. Kihlmanin), mutta -ilman muuta tulosta kuin että vaasalaisten toiveet pettyivät ja että -koulujen palauttaminen lykkääntyi, niinkuin jo ennen on sanottu, -v:een 1863. - -Mitä Kihlman lepoaikoina lueskeli siitä ei ole tarkempia tietoja, -mutta yhä näkee, että hän oli Beckin opin välittäjä niille, -jotka olivat siihen mieltyneet. Kirjeistä näemme, että Nauklér -ja Favorin olivat jäljentäneet Kihlmanin kääntämät osat Beckin -etiikkaa ja pyysivät saada jatkoa. Varsinkin haluaa sitä Favorin, -jonka joulukuulla oli muuttaminen Kuusamosta Inariin; hän lähettää -Kihlmanin kautta terveisiä Beckille: "hän on minulle rakas ja -kallis". L. Stenbäck puolestaan kysyy vielä kerran, missä Beckin -saarnojen käännökset viipyvät? Syynä siihen, etteivät ne ilmestyneet -julkisuuteen oli tietenkin Kihlmanin usein mainittu hitaus. Niistä -käännöksistä, jotka vielä ovat olemassa hänen jälkeenjääneiden -paperiensa joukossa, olisi syntynyt sievonen julkaisu, mutta hänessä -ei ollut rahtuakaan sitä antamisintoa, joka on kirjallisen toiminnan -perusedellytyksiä. -- Muita syvemmin oli Ingman perehtynyt Beckin -teologiaan, mikä tuli näkyviin kun hän syyslukukaudella 1860 julkaisi -teologiantohtorinarvoa varten väitöskirjansa: "Om det bibliska -trosbegreppet och dess historiska utveckling". [Raamatullisesta -uskonkäsitteestä ja sen historiallisesta kehityksestä.] Hän -kirjoittaa Kihlmanille (14/12): "Väittelytilaisuudessa, joka kesti -k:lo 1/2 3:een i.p. suoriuduin jotenkin hyvin: vastaväittäjä -(Granfelt) vastusti enimmäkseen dogmaattiselta kannalta, -minä vastasin raamatulliseneksegeettisesti -- kumpikin pysyi -mielipiteessään. Teologiemme vastenmielisyys Beckiä kohtaan on -suuri. Hyljätä väitöskirjaani he eivät voi -- sen oppineisuusansiot -tunnustetaan, mutta sen bengel-beckiläinen eriuskoisuus herättää -'herrojen' ihmettelyä. Schauman ja Lille irvistelivät ja -liikahtelivat pilkallisesti joka kerta, kun vastaväittäjä vastusti -beckiläisiä mielipiteitä." Seuraavana vuonna Ingman kirjoittaa (28/11 -1861): "Beck on minun etevin (förnämsta) inhimillinen opettajani. -Voin sanoa, että minä nyt rakastan häntä koko sydämestäni, vaikka -en katso ansaitsevani edes hänen oppilaansa nimeä." -- Vasta nyt -sai siis Kihlman kuulla ystäviltään tunnustuksia, jommoisia hän oli -toivonut jo kohta palattuaan ensi kerran Tübingenistä. - - * * * * * - -Vuoden vaihteella oli kaksi suurta liikeyritystä tekeillä, joihin -Kihlman kiinnitti melkoista huomiota. Tammikuulla 1861 oli näet -osakkeiden merkintä päättyvä sekä "Maanviljelyspankkiin" (maamme -ensimäinen yksityispankki, joka perustavassa kokouksessa helmikuulla -sai nykyisen nimensä: Suomen Yhdyspankki) että Tampereen Pellava- ja -rautateollisuus oy:öön. Jälkimäiseen osakemerkintään olivat -A. Törngren ja G. A. Wasastjerna kehottaneet kansalaisia, ja oli -heidän tarkotuksensa yhtiölle luovuttaa omistamansa tehdaslaitokset --- Wasastjerna: masuunin, konepajan ja sahan sekä Haverin talon ja -rautakaivoksen ja Törngren: pellavakehräämön ja -kutomon Tampereella. -[Rautatehtaat olivat vanhemmat, salaneuvos Aug. Ramsayn, vuorimestari -G. Idestamin ja laamanni N. J. Idmanin 1842 muodostaman yhtiön -perustamat; Wasastjerna osti ne v. 1856 50,000 ruplasta ja uudisti ja -laajensi liikettä seuraavina vuosina. Pellavatehtaan perustamiseen -ryhtyi ensin Törngren kuitenkin pian yhtyäkseen Wasastjernaan. -Tehdasrakennukset valmistuivat 1859. Ks. _Elias Lodenius_, Tammerfors -Linne och Jern-manufaktur Aktie-Bolag 1856-1906, Helsingfors 1908.] -Yhtiön kanta-pääoma oli oleva 1,000,000 ruplaa; maanviljelyspankin -taasen 1,500,000, joten siis molemmat merkinnät yhteensä tiesivät -puolenkolmatta miljoonan ruplan samanaikaista sijoitusta. Kihlmanista -oli tämä sen ajan oloihin katsoen merkkitapaus, niinkuin olikin, ja -muistiinpanoista näkee, että hän kriitillisesti tarkasti yritysten -suunnitelmia. M.m. hän huomauttaa, että Törngren ja Wasastjerna -eivät lähemmin selittäneet, miksi he luovuttamastaan omaisuudesta -vaativat juuri 736,000 ruplaa, niinkuin kutsumuskirjoituksessa -sanottiin. Kumminkin Kihlman merkitsi 80 osaketta Yhdyspankissa ja -"pari" osaketta Tampereen pellava- ja rautateollisuus oy:ssä, jonka -jälkimäisen toiminnassa ja kehityksessä hänellä tulevaisuudessa oli -oleva erittäin tärkeä osa. - - * * * * * - -Olemme jo ennen huomanneet, että Kihlman ei enää pitänyt valtiollisia -kysymyksiä yhdentekevinä kristitylle. V. 1861 saamme siitä entistä -merkittävämmän todistuksen eräässä kirjeessä, jossa hän arvostelee -10 p:nä huhtik. annettua julistuskirjaa n.s. Tammikuun valiokunnan -kokoonkutsumisesta. Nyt, kun tunnemme tämän asian seikkaperäisen -historian, [Ks. _Th. Rein_, Johan Vilhelm Snellman II, luvut 6 -ja 7.] pistää kohta silmään, että Kihlman lähtee siitä väärästä -olettamuksesta, että kyseessä oli tahallinen valtiokeikaus. -Erehdys oli kuitenkin hyvin luonnollinen ja yleinen, eikä vähennä -kansakunnassa nousseen vastustuksen merkitystä, sillä juuri se -johti julistuskirjan pikaiseen "selvittämiseen" s.o. muuttamiseen. -Kihlmanin kirjeestä on olemassa ainoastaan jäljennös, josta ei näe -milloin ja kenelle se on kirjoitettu. Kumminkin on päätettävissä, -että se oli osoitettu langolle, maisteri Oskar Forssellille, -Helsingissä ja päivätty 26/4 1861. Se seuraa tässä: - -"Päivän suuri uutinen: qvasi-valtiopäivät, saa minut jälleen -katkaisemaan hiljaisuuden keskenämme. - -"Tämä äärettömän tärkeä uutinen on täälläkin täydellisesti käsitetty. -Olen puhunut siitä tämän pikku yhteiskunnan ymmärtävimpien kanssa, -niiden, joiden mielipide tavallisesti määrää yhteiskunnankin, ja -nämä ovat samoin kuin minäkin hämmästyksissä. Tällä ajalla, jolloin -kansallistunto Euroopassa on herännyt, kun kansakunnat, joilla ei -ole ollut eduskuntalaitosta, ovat taistellen hankkineet itselleen -semmoisen, tahdotaan kiertää, väliaikaisesti lakkauttaa meidän -perustuslaillinen valtiosäädäntömme ja pyydetään vielä lisäksi, että -kansakunta itse antaa tälle keikaukselle vahvistuksensa. Meidän -tulee itse osaltamme miinoittaa esi-isiltä peritty valtiosääntömme, -joka on tukemme ja toivomme siitä saakka kun meidät yhdistettiin -perustuslaittomaan keisarikuntaan ja jonka me suomalaisina -kansalaisina olemme valalla vahvistaneet. Korkeampien valtiollisten -päämäärien vuoksi, joita emme tunne ja joista meidän ei edes sallita -tietää, siis hyvässä uskossa on meidän viattomina lapsina annettava -pois kallein omaisuutemme, perustuslakimme. Yhtä viattomasti tulee -meidän uskoa tuleviin valtiopäiviin, vaikkeivät olosuhteet enemmän -kuin puolen vuosisadan aikana ole myöntäneet semmoisia. Meidän on -luottaminen siihen, vaikkei meille suoda tietoa siitä, mitkä nämä -olosuhteet ovat, jotka ovat estäneet täyttämästä tätä kansakunnan -kauan kytenyttä toivoa, ja mitä mahdollisuuksia on olemassa, että -olosuhteet tulevat muuttumaan. Meidän on oltava mukana säätämässä -lakeja, jotka kasvavat laittomuuden pohjalla. Meidän tulee myöntyä -laittomuuteen, meidän tulee tehdä pahaa, jotta siitä koituisi -hyvää. Mitä hyvää? Kenties muutettuja perustuslakeja ad interim -s.o. ensimäisiin valtiopäiviin, jotka tulevat kun olosuhteet ovat -muuttuneet. Mutta olkoon niin, että paljon hyvääkin saattaisi koitua -ehdotettujen valtiopäivien kautta, sillä pahakin voi aiheuttaa -hyvää, niin voiko tämä otaksuttu hyvä korvata sitä alennusta, mihin -vajoaa kansakunta, samoinkuin yksityinenkin, joka pelkuruudesta -taikka välinpitämättömyydestä halveksii ihmisen kalleimpia oikeuksia -ja velvollisuuksia. Samalla kun kansakunta vastaanottaa sille -pyytämättä heitetyn armolahjan, tunnustaa se itsensä kerjäläiseksi, -se on luopunut uskomasta ihmiselliseen ja valtiolliseen oikeuteensa, -se antautuu armoille ja saa syyttää itseään, kun sitä kohdellaan -armoilla-eläjänä. Seuraus on toisten kansakuntain ylenkatse, oman -hallitsijan ylenkatse, oman itsensä ylenkatse. Siinä voitto. - -"Tähän suuntaan täällä ajatellaan. Kuitenkin on myöskin olemassa -lyhytnäköisiä, jotka tahtovat selittää kaikki parhaimpaan päin ja -välittämättä laittomista muodoista kiinnittävät huomionsa siihen -hyvään, jonka ehdotettu toimenpide mahdollisesti voisi maalle -tuottaa, toivoen, että lainmukaiset valtiopäivät pian seuraisivat. -Näiden tunnuslause näyttää olevan: parempi jotain kuin ei mitään. -Tämän ajattelutavan löyhyys on ilmeinen. - -"Mutta mitä on tekeminen? Koska seisomme laillisuuden pohjalla ei -meidän tarvitse kiivastua. Meillä on hyvä asia eikä meidän pidä -pilata sitä millään laittomuudella. Ei mikään olisi mieluisampaa -niille, jotka eivät suo meille hyvää, kuin että hairahtuisimme -menettelemään laittomasti. Mutta lähinnä olemme sitä mieltä, ettei -meidän tule komeilla vakaumuksellamme, joskin julkilausumme sen. -Luottaen totuuden voimaan toivomme, että tämä julkilausuminen ei -ole turha. Mielipide on kehittyvä ja olkoon se kyllin voimakas -kuuluakseen Pietariin asti! Jos maassa kerran tullaan toivottuun -selvyyteen, niin on Suuriruhtinaskin tietävä, mitä maa ajattelee. -Olisiko avonainen adressi taikka lähetyskunta mahdollinen? Tämä -menettelytapa olisi rehellinen ja johtaisi kenties siihen, että -esitys peruutetaan taikka jonkun verukkeen nojassa jätetään -toimeenpanematta. Mutta jollei sitä peruuteta, pitäisi kai jokaisen -suomalaisen kansalaisen voida kevään ja kesän kuluessa tulla -käsittämään velvollisuutensa olla ottamatta osaa vaaliin. Jollei -vaaleja voida kaikkialla välttää, niin pitäisi kai ilman suurempaa -vaivaa voida saada valitut, maamme ymmärtäväisimpiä miehiä, -oivaltamaan, että heidän tulee joko luopua taikka ensimäisessä -istunnossa, joka myöskin olisi oleva viimeinen, selittää, etteivät -he voi sekaantua säätyjen oikeuksiin. Pääasia on mielestämme, että -oikea käsitys asiasta tulee mahdollisimman yleiseksi. Jos se kerran -on olemassa, niin tietää jokainen toimia velvollisuutensa mukaan. - -"Osatkoon Suomen kansa antaa arvoa perustuslaillisille oikeuksilleen -ja tyynesti, miehekkäästi pitämällä niistä kiinni herättää -kunnioitusta asianomaisissa!" -- - -Samana päivänä kirjoitti Kihlman samasta asiasta myöskin -tehtaanisäntä G. A. Wasastjernalle, joka vastauksessaan (Tampere -7/5) kertoi, miten julistuskirja oli vastaanotettu senaatissa -sekä kansalaiskokouksesta, jossa hänkin oli ollut saapuvilla, ja -adressista, jonka perille saattamisen "selitys" teki tarpeettomaksi. --- Forssell, jota silmätauti vaivasi, ei kyennyt vastaamaan ennenkuin -syksyllä (10/10), jolloin olot olivat melkoisesti muuttuneet. Hän -tunnustaa hyväksyvänsä Snellmanin mielipiteen valiokunnasta ja jatkaa -sitten: "Mitä tulee käsitykseeni Snellmanista itsestään ja häneen -kohdistetuista kunnottomista hyökkäyksistä, niin tiedät mielipiteeni, -kun mainitsen, että minulla oli kunnia olla 'niiden muiden -henkilöiden' joukossa, jotka olivat saapuvilla kun hrat T. Renvall, -G. Ehrström ja A. Meurman allekirjoittivat tänä päivänä [Finlands] -allmänna Tidn:ssä julkaistun kirjelmän Aug. Schaumanille." -- [Ks. -_Rein_, m. p. Myöskin _A. Meurman_ kertoo tästä: Muistelmia -I s. 184 ss. Snellmanilaisten kokous oli Catanilla ja oli niitä -läsnä 17.] - -Osoitteena miten kysymys valtiopäivistä oli Kihlmanin mielessä -mainittakoon lopuksi, että hän opettajiston jäähyväiskekkereissä -toht. G. Cannelinille, joka keväällä 1861 muutti Sääksmäelle -kirkkoherraksi, piti siitä lämpimän puheen: Paha haltia oli kauan -vainonnut Suomea hallan ja sodan muodossa, jopa oli se "korkeampien -valtionetujen" nimisenä estänyt valtiopäivien kokoonkutsumista ja -hidastuttanut maan kehitystä; vihdoin oli rakas suuriruhtinaamme -kuitenkin ilmoittanut tahtovansa tehdä totta valtiosäännöstämme, ja -meillä on syytä luottaa hänen sanoihinsa. Nyt tarvitaan vain kunnon -miehiä, jotka osaavat puhua ja vaieta eivätkä välitä ruhtinaan eikä -kansan suosiosta: heidän tulee voittaa paha haltia. Eläköön Suomen -hyvä haltia! - - * * * * * - -Kihlmanin kotielämästä on kerrottava, että 11 p:nä helmik. 1861 -syntyi pikku Oswaldille veli, joka sai nimen Lorenzo. Tämä -tapaus sekä toisten lasten kivuloisuus teki alkuvuoden jotenkin -levottomaksi. Kihlman itsekin tunsi semmoista raihnaisuutta, että -kysyi asessorilta neuvoa. Fontell kehotti häntä lähtemään Böhmiin, -jossa muka Ferdinands Qvellen vesi olisi hänelle otollista; Essen -taasen, joka lähti Sundsvalliin kylpemään, pyysi häntä yhtymään -seuraansa. Kesä vaikutti kumminkin niin virkistävästi, että -matkustaminen ei enää tuntunut välttämättömältä: "Saada kerran -jälleen oikein elää hiljaisuudessa itsensä ja perheensä kanssa -- -silläkin on melkoinen vetovoimansa." Nämä sanat Kihlman kirjoitti -Essenille Koivulahden Norrminnestä, jossa hän omansa ja Forssellin -perheen kanssa vietti kesänsä. Mikä työ häntä täällä kiinnitti, siitä -kohta alempana. - -Kohta juhannuksen jälkeen Kihlman kävi Tampereella oppiakseen -lähemmin tuntemaan Pellava- ja rautateollisuus oy:n tehtaita. -Essenille Kihlman kirjoittaa (13/7): "Tampereen matkasta ainoastaan -tämä: Mahdotonta on voida tarkastaa tätä suurenmoista liikettä. -Tässä täytyy luottaa perustajien tietoihin, arvostelukykyyn ja -rehellisyyteen. Ja näissä kohden tekee Törngren erittäin hyvän -vaikutuksen. Hän sanoi yrityksestä: jollei erinomaisia onnettomuuksia -tapahdu, voivat osakkeenomistajat toivoakseni odottaa 10 prosenttia. -Sen ohella hän puhui suoraan omista kohtaloistaan, erehdyksistään -y.m. Mies on hyvin miellyttävä." Valitettavasti ei monta vuotta -kulunut ennenkuin kirjoittajan käsitys Törngrenistä oli kokonaan -muuttunut. -- Kysyen äidiltäänkin, tahtoiko tämäkin ottaa jonkun -osakkeen, Kihlman sanoo: "kehräämössä kehrätään niin paljon lankaa -kuin viisikymmentätuhatta akkaa voisi aikaansaada." - -Tässä yhteydessä mainittakoon vielä Kihlmanin liikemiespuuhista, että -hän tänä vuonna Levónin näkymättömänä toverina oli mukana hankkimassa -Vaasaan höyrypurren, jonka tehtäväksi tuli toimittaa hinauksia ja -välittää liikettä vanhan ja uuden kaupungin välillä. Se maksoi -Tukholmassa 7,700 riksiä, ja sen nimi oli "Svalan" (Pääskynen). --- Mitä rakennustyöhön uudessa Vaasassa tulee, oli Kihlman ensin -ajatellut kaksikerroksista kivirakennusta tornineen, ja Setterberg -oli semmoisen jo suunnitellutkin. Mutta silloin selvisi, että ne -8,000 ruplaa, jotka Kihlman oli ajatellut voivansa panna taloon, -eivät läheskään riittäisi. Nyt hän päätti rakentaa vaatimattomasti -- -puusta, ja sitä varten Levón syksyllä 1861 huutokaupassa huokeasta -hinnasta (1,611 r.) osti hänelle Hjertmanin talon vanhat rakennukset, -jotka sijaiten hovioikeuden puistokäytävän eteläpuolella olivat -säästyneet vanhan Vaasan palossa. - -Paitsi muita tavallisempia asioita oli Kihlmanilla tänä syksynä -aivan erikoinen mietiskelynaihe. Uuden Vaasan kappalaisen virka -oli julistettu avonaiseksi ja monelta taholta kehotettiin häntä -hakemaan sitä. Kihlman oli, niinkuin tiedämme, aina pitänyt -kielenopettajavirkaansa väliaikaisena, eikä hän sentähden voinut -olla välinpitämätön, kun tilaisuus päästä oikealle alalle tarjoutui -hänelle. Se mikä häntä enimmin epäilytti oli hänen ruumiillinen -heikkoutensa, mutta kumminkin hän vihdoin saatuaan tietää, että Essen -ei tulisi hakemaan, lähetti "paperinsa" Turkuun. Hakijoita oli 40 -ja niistä pantiin 12 ehdolle -- näiden joukossa Kihlmankin, ja tuli -hänen pitää vaalisaarnansa 9 p:nä maalisk. 1863. Sen päivän kohdalle -on hän merkinnyt almanakkaansa: "Saarnasin ruotsiksi ja suomeksi -Vaasan lautakirkossa ['Brädkyrka' s.o. se Tilapäinen rakennus, -jota Vaasassa palon jälkeen käytettiin kirkkona.]; julkilausuin -toivomuksen että minut jätettäisiin lukuunottamatta vaalissa." -Siis oli Kihlman sittenkin lopulta tullut siihen päätökseen, ettei -virka ollut hänelle otollinen, ja hänen syynsä olivat kylläkin -päteviä. Hän oli nimittäin vasta viran haettuansa saanut tietää, -että kappalaiselta vaadittiin suomenkielenkin taitoa, sekä että -virkatoimet olivat moninaisemmat kuin hän oli aavistanutkaan. Niin -hän kirjoittaa Levónille, joka omasta ja muitten puolesta oli -kysynyt, oliko hänen vakaa toivomuksensa, ettei häntä valittaisi? -- -Valituksi tuli K. W. Wegelius, Kruununkylän kappalaisen poika. - - * * * * * - -Nyt on huomio käännettävä siihen Kihlmanin erityiseen tehtävään, -johon hän ryhtyi Norrminnessa, ja jota hän jatkoi koko loppupuolen -vuotta. Tämä tehtävä oli 1857 ilmestyneen virsikirjaehdotuksen eli -n.s. Runebergin virsikirjan tarkastaminen. Ansio siitä että Kihlman -kävi siihen käsiksi on Essenin. Essen oli näet jo kevätpuolella -päättämäisillään saman tehtävän ja hän pyysi (kirjeessä 12/5) -Kihlmania "läpilukemaan" virsikirjamuistutuksensa, jotka olivat -pian lähetettävät Turkuun sensuroitaviksi. Kihlman myöntyi, mutta -ei ennättänyt alottaakaan ennenkuin Norrminnessa. Sieltä hän -kirjoittaa (13/7): "Lauantaina viikko sitte tulin kotia [Tampereen -matkalta] enkä ole tällä viikolla suorittanut enemmän kuin 38 -virttä." Kumminkin oli Essen, siinä luulossa, että Kihlman jo oli -läpikäynyt käsikirjoituksen, pyytänyt saada sen Sundsvalliin, missä -hän kylpyparannuksilla ollessaan painattaisi kirjansa [näin tehden -ei myöskään sensuurilupaa olisi tarvittu]. Jos Essenin määräys -lähettämisestä olisi ollut ehdoton, olisi hän tietysti saanut koko -käsikirjoituksen, ja Kihlman olisi luopunut tarkastuksesta, mutta -kun Essen oli katsonut tärkeäksi, että hän sen suorittaisi, ja hän -itsekin "työn aikana oli siihen mieltynyt, niin että hänellä ei -ollut mitään jatkamista vastaan", lähetti hän vain sen vähäisen -osan käsikirjoitusta, joka oli valmistunut. Tästä johtui, että -Essenin tuuma painattaa muistutukset Sundsvallissa raukesi ja että -Kihlman yhä enemmän syventyi tehtäväänsä. "Minä teen työtä aamusta -iltaan", hän kirjoittaa (24/7), "ja vaimoni toruu minua siitä, että -istun liikkumatta, mutta tuskin saan sentään enemmän kuin 20 virttä -päivässä valmiiksi. -- Osuuteni työssä on varmaan tullut laajemmaksi -kuin Appi-isä on tarkoittanut, alan nyt käsittää sen. Kuitenkin -tahdon jatkaa koska olen asiaan ryhtynyt ja toivon, että Appi-isällä -ei ole mitään sitä vastaan." - -Näin tapahtui, että Kihlman, sen sijaan, että hän olisi ainoastaan -"läpilukenut" Essenin muistutukset, tuli tämän rinnalla kirjan -varsinaiseksi tekijäksi. Hän jatkoi näet tarkastustyötä pitkin -syksyä, ja kun se vihdoin oli päättynyt, huomasivat molemmat, että -todellinen _yhteistyö_ oli välttämätön, jos tahtoivat aikaansaada -eheää kokonaisuutta. Sen johdosta Kihlman päätti pyytää virka -vapautta yhdeksi kuukaudeksi, ja kun hän 11 p:nä. tammik. 1862 -perheineen oli palannut Kruununkylästä, missä joululoma oli -vietetty, lähti hän viipymättä Ylihärmään, ja siellä alkoi nyt -ankara työ. Pappilan vinttikamarissa, missä Kihlman asui, Essen -ja hän työskentelivät k:lo 6:sta aamulla k:lo 10:een tai 1 l:een -illalla, eikä heitä nähty alhaalla muuta kuin ruoka-aikoina, jollei -sattunut vieraita tulemaan. "Ellei pelko, että työ ehkä ei valmistu -oikeaan aikaansa, tuottaisi huolta, voisin sanoa, että kaikki on -hyvin", kirjoittaa Kihlman (30/1) vaimolleen. "Työ on meistä sangen -hupaista; ei kukaan teoksemme lukija saata uskoa kuinka erinomaisen -hauskaa meillä on ollut. Toisinaan nauramme niin että vatsaa -pakottaa. Toivottavaa olisi, että lukija saisi edes kymmenennen -osan hupiamme. Mutta naurettava häviää, kun se tulee paperille. -Juuri synnyttyään on vitsi kirpein. -- Älä sentään usko, että me -ainoastaan laskemme leikkiä: on meillä pimeätkin hetkemme. Semmoinen -oli meillä eilen, kun työstä ei tahtonut loppua tulla, ja kaikki -tuntui vaikealta." Edelleen Kihlman kertoo seisovansa koko päivän -pulpetin edessä kirjoittamassa. Aamuin hän joi kaksi kuppia kahvia ja -iltapäivin yhden, mutta ei tavallista, vaan "Garibaldikahvia" s.o. -ohrakahvia. Voittaakseen aikaa oli hänellä tapana jo päivällisen -jälkeen alhaalla sanoa hyvää yötä ja illaksi juoda vain teetä, joka -tuotiin yläkertaan. -- Tämä voimien ääretön jännitys vei toivottuun -tulokseen. Työ tuli ajoissa valmiiksi, ja 19 p:nä helmik. Kihlman -jälleen oli Pietarsaaressa, missä hänen omaisensa olivat häntä -suuresti kaivanneet. Ponnistus ei ollut laisinkaan vahingoittanut -hänen terveyttään. Essenin, virsikriitikon kielellä lausuttu, -Hilda Kihlmanille osoitettu arvostelu hänen miehestään oli: "muoto -huononnettu, sisällys säilytetty" -- mikä kai merkitsi, että hän oli -laihtunut. - -Tämä yhteistyön kautta syntynyt kirja tarkastettiin lopullisesti -10-19 p:nä heinäk. Ilmajoella, johon Essen keväällä oli muuttanut -pitäjän kappalaiseksi. Sen jälkeen se lähetettiin Turkuun -sensuroitavaksi ja painettavaksi, ja ilmestyi se kirjakauppaan -ennen vuoden loppua [_Förslag till Svensk Psalmbok_ för de -Evangeliskt-Lutherska församlingarna i Finland (Hfors 1857 Den s. k. -Runebergska psalmboken) granskadt af _C. G. v. Essen_ och _Alfred -Kihlman. _ Åbo, 1862.]. Kaikesta päättäen ei Essenin alkuteos -ollut kovin laaja, kenties samoin kuin J. H. Roosin ja A. Mobergin -samanlaatuiset noin puoli sataa sivua; sitä vastoin käsittää Essenin -ja Kihlmanin yhteinen julkaisu 240 sivua. Että jälkimäisellä on -suuri ansio siitä, että tarkastus tuli niin perusteelliseksi, ettei -yksikään muu vedä sille vertoja, on ilmeistä, mutta luonnollisesti -on mahdotonta tarkemmin osoittaa mikä on toisen, mikä toisen osuutta -työssä. Kumminkin monessa kohden tuntuu Kihlmanin kirjoitustapa, -samoin kuin sisällyksessäkin tapaa mielipiteitä, jotka helposti -tuntee hänen omikseen. Esimerkkinä semmoisista kohdista mainitsemme -selityksen, mitä Jumalan seurakunnalla raamatun mukaan oikeastaan -on ymmärrettävä (s. 130 ss), sekä kahden Runebergin alkuperäisen -virren puolustuksen Roosin ahdasmielistä kritiikkiä vastaan (s. 178 -ja s. 181). Nämä virret ovat 312 Hur skön är än ej jorden ja 321 -Bevara, Gud, vårt fosterland. Edellisen johdosta sanotaan: "Roos ei -tahdo kuulla puhuttavan maan ihanuudesta. Hän pelkää, että siten -viritetään maallista mieltä: maata rakastavia on muutenkin liian -paljon. Onkohan tämä pelko oikeutettu? Onkohan todella vaarallista -rakastaa luonnonkaunista? Tuleeko kristityn tukahduttaa taipumustaan -siihen? Emme usko sitä. Maa on ihana: se on kieltämätöntä, yöllä ja -päivällä se levittää kauneutensa silmiemme eteen. Ei näkymätön ole -tuleva meille rakkaaksi ummistamalla silmämme siltä, joka näkyy. -Päinvastoin lausutaan: Miten voitte rakastaa Jumalaa, jota ette näe, -jollette rakasta lähimmäistänne, jonka näette? Niin myös: kuinka -voi tuntea taipumusta taivaallista ihanaa kohtaan, jollei maallinen -ihana mitään vaikuta? Ettei edes Vanh. Testamentissa peljätty -maan kauneutta, näkyy Davidin psalmeissa tavattavista ihanista -luonnonkuvauksista. Ja kuinka vähän Kristus tahtoi, että silmät -ummistettaisiin luonnolta ja sen ihanuudelta, näkyy siitä, että hän -itse sanoo: 'Katsokaat kedon kukkia, ei Salomo kaikessa kunniassansa -ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä'." -- Jälkimäisestä virrestä -taasen: "On totta, että tämä virsi muistuttaa 'Maamme-laulua', mutta -että se sen vuoksi on hyljättävä, ei ole itsestään selvä. Kun virsi -käsittelee samaa aihetta, ei ole ihme että yhtäläisyyttä on olemassa. -Jos yleensä aihe: _isänmaa_ on virsikirjassa käsiteltävä, niin -missä se tapahtuu sopivammin kuin tässä? Ja mitä muita motiiveja -voitaisiin käyttää kuin Runebergin käyttämät? Onhan totuus, jota ei -kenkään tahtone kieltää, että kaikista maista isänmaa on rakkain -sille, jonka ei ole onnistunut tukahduttaa luonnollista tunnettaan -syntymäseutuansa kohtaan. Saattaa pitää muita maita parempina -monessa suhteessa, saattaa niitä rakastaa, jopa etsiä niissä uuden -isänmaankin; mutta aina rehellinen, turmeltumaton mies, jolla on joku -rahaa korkeampi harrastus, on tunteva itsensä pieteetin tunteella -kiinnitetyksi vanhaan isänmaahansa. Isänmaanrakkaus voi monessa olla -tiedoton, mutta tarvitaan vain, että hän joutuu joksikin ajaksi -sen ulkopuolelle, ja palatessaan on hänen sydämensä sykkivä aivan -toisella lailla, kun hän jälleen näkee sen kalliorannat. Se on -sykkivä lämpimästi ei ainoastaan rakkaiden puolesta, jotka täällä -asuvat, vaan myöskin rannan, kallion, manteren, maan ja kaiken sen -puolesta, joka siinä on." -- -- -- Epäilemättä oli Essen yhtä mieltä, -mutta koska Kihlman kirjeissään on ylistänyt luonnon ihanuutta (esim. -käytyään saksilaisessa Sweitsissä) ja myöskin tunnustanut, että -isänmaa ulkomailla oli käynyt hänelle entistä rakkaammaksi, saattaa -pitää varmana, että nämä otteet ovat hänestä lähtöisin. - -Essenin ja Kihlmanin teos herätti melkoista huomiota ja sitä -arvosteltiin sekä sanomalehdistössä että yksityisissä kirjeissä. -Moni lukija vainusi siinä beckiläisiä mielipiteitä, ja vielä useampi -loukkaantui sukkeluuksista ja ivallisista käänteistä, joilla -tarkastajat olivat esitystään höystäneet. Muistutukset vähemmän -arvokkaasta kirjoitustavasta koskivat kipeästi kumpaankin, ja -varsinkin näyttää Essen tunteneensa syylliseksi: "Jokainen, joka -meidät tuntee", hän kirjoittaa Kihlmanille, "tietää, että minä olen -irvihammas (spefågel), sinä vakava". Ja totta onkin, että Essenillä -oli synnynnäinen taipumus ivaan ja kokkapuheiden latelemiseen, jota -vastoin Kihlman, olematta vailla ivanlahjaa, oli enemmän huvitettu -sukkeluuksista kuin tottunut niitä esittämään. Kumminkin on ilmeistä, -että asiasta tehtiin liian suuri numero. Pääasiassa oli kritiikki -tarkoitukseltaan mitä vakavinta ja yleensä pätevääkin -- se täytyi -vastustajienkin myöntää, ja ainoastaan pedanttinen ahdasmielisyys -saattaa väittää Kihlmanin olleen väärässä, kun hän Essenille -muistutti, että "eräitä asioita voidaan ainoastaan ivalla tehokkaasti -vastustaa; yksinkertaista olisi mielestäni vakavasti käsitellä -parantumattomia ennakkoluuloja". Erittäinkin Essen kumminkin katui -sitä tapaa, jolla Runebergin virsi 148 oli arvosteltu (ja oli kai hän -itse siinä kohden syyllinen). - -Koska yksityisissä kirjeissä, tekijöille suorastaan esitetyillä -arvosteluilla on erikoinen arvonsa, mainitsemme tässä muutamia -semmoisia. -- A. W. Ingman, joka nyt oleskeli Helsingissä, -syystä että oli määrätty syksystä 1862 hoitamaan raamatun -eksegetiikan professorin virkaa (1864 hän nimitettiin varsinaiseksi -professoriksi), lausui ensin useissa kirjeissä Essenille omat -mielipiteensä ja muittenkin. Hän paheksui suuresti ystäviensä -kirjoitustapaa ja erityisiä heidän väitteitäänkin. F. L. Schaumanin -arvostelun hän selosti näin (huomaa! ote ei ole Ingmanin -alkuperäisestä kirjeestä, vaan Essenin kirjeestä Kihlmanille): "En -pidä kirjan tyylistä: se on paikoittain melkein poikamainen. Heidän -ei olisi pitänyt laskea leikkiä komitean kanssa. Myöskin ovat herrat -liian ylimielisiä Roosia kohtaan, joka mielestäni usein on oikeassa -heihin verraten, esim. arvostellessaan Runebergin isänmaan virttä. -Mutta mitä kirjan sisällykseen tulee, ovat he minusta käsittäneet -tehtävänsä vakavalta kannalta: muistutukset ovat usein perusteellisia -ja päteviä, joskin monessa kohden minun mielipiteistäni eroavia." -Sittemmin (2 p:nä huhtik. 1863) Ingman kirjoitti Kihlmanille erittäin -sydämellisen kirjeen, jossa hän tunnustaa olleensa niin ankara -ainoastaan sen vuoksi, että hän pelkäsi julkaisun vahingoittavan -Beckin mainetta. - -[Otamme mielenkiintoisen kirjeen tähän kokonaisuudessaan: - - "Rakas Lanko! Kauan olen ajatellut kirjoittaa Sinulle muutamia - sanoja, jotta et mahdollisesti väärinkäsittäisi arvosteluani - Essenin ja Sinun teoksestasi. - - "Älä suinkaan luule, että olen väärin ymmärtänyt kritikoimiani - lauseita kirjassasi, sillä, koska minulla pääasiassa on sama - peruskäsitys kristinuskosta kuin Sinulla, niin ymmärsin - Sinut sangen hyvin. Mutta mikä lukiessani kirjaanne teki - minuun tuskallisen vaikutuksen -- oli se osaksi ylpeä, osaksi - kevytmielinen ääni, joka kauttaaltaan siinä vallitsee, -- ja - koska olen ystävänne _täytyy_ minun suoraan julkilausua Teille, - etten hyväksy semmoista epäpyhää kirjoitustapaa. Te vaaditte - korkeaa pyhitystä, ja se on oikein, mutta miksi näyttäydytte - itse lihallisina ja veitikkoina (putslustiga)? Semmoisilla - aseilla ei koskaan onnistu voittamaan toisinajattelevia; - päinvastoin teette siten kirjoittaessanne oman siveellisen ja - hengellisen harrastuksenne sangen epäiltäväksi. Ja se mikä - enimmin tuskastuttaa minua on se, että myöskin ukko Beck, jonka - oppilaana Sinua pidetään, puheena olevan kirjanne kautta tulee - väärinkäsitetyksi. Kaikki tämä yhteensä teki, että minun oli - katseltava teostanne ikäänkuin _vastustajienne_ silmillä. Minä - puolestani sekä ymmärsin kaksimieliset (tvetydiga) lauseet -- - minä tunsin muutamin paikoin Sinun dogmaattiset mietelmäsi - -- että tunsin myöskin varsin hyvin Teidän persoonalliset - tyyppinne, niin etten _minä_ mitenkään harmistunut; mutta - nyt, kun tarkastan teostanne, täytyy minun asettua esim. Ol. - Helanderin, Jul. Berghin ja myöskin Schaumanin, Fredrikssonin - y.m. kannalle. Ja kun itse otat huomataksesi näitä vaikuttimiani, - niin et Sinä suinkaan saata väärin selittää arvostelutapaani. - Sanon vielä kerran, että vastenmielisyyteni Teidän teoksenne - _ulkonaista_ muotoa kohtaan johtui sydämellisestä suosiostani - sitä kristinuskon käsitystä kohtaan, jota Beck puolustaa. Ei - yksikään ihminen ole niin väärin ymmärretty meillä kuin juuri - tämä mainittu jumalanmies; mutta että hän (niinkuin pelkään) - tulee vielä enemmän väärinkäsitetyksi kirjanne kautta, se, rakas - veli, _se_ -- teki minut murheelliseksi. - - "Mutta nyt piste ja loppu sille asialle. Uskallan toivoa, että - suoruuteni vain on vahvistanut ystävyyttämme. Sinä olet kuitenkin - se, joka uskonnollisissa ajatuksissa olet minua lähinnä tässä - maassa. Sinä olet myöskin hyvin väärinkäsitetty ihmisten kesken; - mutta ole varma siitä, että minä, se sama, joka kirjoittaessani - Essenille, niin ankarasti moitin kirjaasi, aina puolustan Sinua, - kun kuulen hengellisten tai hengettömien Sinua moittivan. - - "Osoitteeksi jatkuvasta ystävyydestäni Sinua kohtaan lähetän - Sinulle tässä muotokuvani. Sum tuus totus And. Wilh. Ingman. - - "J. K. Hyvin harvat niistäkin, jotka ovat minua lähinnä, - näyttävät ymmärtävän minua." - - * * * * * - -Vahinko että Kihlmanin vastaus on hävinnyt. Siinä kuvastui kai hänen -luonteenlaatunsa samoin kuin Ingmanin hänen kirjeessään, ja niin -olisi selväksi käynyt, että ivan käyttäminen ja ymmärtäminen on -luonteenlaadussa (temperamentissa).] - -Mutta moitteiden ohella tuli kauniita tunnustuksiakin. Prof. B. O. -Lille, virsikirjakomitean jäsen, kirjoitti Essenille ehdottomasti -kiittävän, jopa ylistävän kirjeen, joka samalla kertaa ilahdutti ja -"nöyryytti" vastaanottajaa. Hyvää se teki Kihlmanillekin: "Minulla -on harvoin elämässäni ollut niin iloista hetkeä kuin saadessani -Appi-isän tiedonannon Lillen kirjeestä." -- Toinen kaunis tunnustus -luetaan toht. (sitten piispa) A. J. Hornborgin Aug. Liliukselle -osottamassa kirjeessä (20/2 1863): "Kiitä häntä [Kihlmania] samalla -siitä Runebergin virsikirjan arvostelusta, jonka hän yhdessä ystävä -v. Essenin kanssa on aikaansaanut. Perusaatteisiin ja enimmäkseen -yksityiskohtiinkin nähden olen ja olen aina ollut ihan samaa mieltä -kuin he. Että he ovat tehneet _oikeutta_ Runebergille ei ole -vähimmin ilahduttanut minua. Sekä Roos että Moberg ovat tässä kohden -tehneet syntiä, ja varsinkin jälkimäinen on liian yksipuolinen ja -epärunollinen antautuakseen sille alalle. Vielä kerran: Essenin ja -Kihlmanin näköpiiri on osoittautunut sekä laajaksi että kirkkaaksi, -heidän totuudenrakkautensa ja tietonsa on erehtymätön, ja minä -kiitän heitä sydämestäni erittäin arvokkaasta avustuksesta tärkeän -kysymyksen selvittämiseksi, jonka he ovat antaneet suomalaiselle -kirkollemme ja seurakunnalle." -- [Uudempi arvostelu ei ole suinkaan -tinkinyt mitään samanaikuisten kiitoslauseista. _V. T. Rosenqvist_ -(Runebergs insats i arbetet för åstadkommande af en ny svensk -psalmbok i Finland Ruots. Kirjallisuusseuran juhlajulkaisussa: -J. L. Runebergs minne 1904) sanoo sitä etevimmäksi ilmestyneistä -arvosteluista. Arvostelijat osoittavat laajoja hymnologisia tietoja, -runollista ymmärtämystä, hyvää ennakkoluulotonta arvostelukykyä, -eivätkä epäilleet antaa täyttä tunnustusta Runebergille.] - - * * * * * - -Kesä vietettiin jälleen Norrminnessa, mutta vähemmällä nautinnolla -kuin vuotta ennen. Näin kirjoittaa Kihlman (31/8 1862) äidilleen -ilmoittaen, että hän perheineen oli palannut Pietarsaareen: -"Kesäkausi on siis loppunut. Mutta mikä kesä! Harvat ne päivät, -joina olen voinut käyttää kesävaatteita. Ainoastaan jonkun kerran -kesä- ja elokuun keskivaiheilla olen uinut. Kaiken päätteeksi -tulivat kylmän ja kostean kesän lopulla kovat hallayöt. Mitä koko -kesän oli peljätty, on tapahtunut: vuoden sato on suureksi osaksi -hävinnyt. -- -- -- Kaikkialla parkua ja valitusta! Häpeäkseni täytyy -minun tunnustaa, että olen ollut yhtä varomaton kuin enemmistö. Sen -vuoksi ei meillä ole näkki- eikä reikäleipää talossa eikä täällä saa -mistään ostaa ei ruista eikä jauhoja eikä leipää. Emma Riskalta sai -Hilda eilen illalla lainaksi 7 naulaa leipää. Muuten olisimme tänään -olleet ilman leipää: ensi kerran eläissäni. Kauppiaat odottavat -joka päivä jauhoja ja jyviä: kun niitä tulee, saa kuitenkin rahalla -mitä tarvitaan, mutta nyt väliajalla täytyy säästää leipää. Jos -oikein tunnen hyvän äitini, niin on hän ollut varovaisempi. Toivon -sentähden, että Äidillä on, mitä Äiti tarvitsee. Näissä oloissa en -voi kutsua Äitiä tänne, niin mielellämme kuin näkisimmekin Äidin -täällä, jollei Äiti tuo leipää muassaan. Viikon päästä lienee -kuitenkin puutteemme ohimennyt." -- Jotenkin yleisen kadon vuoksi -kärsittiin nälkää laajoissa osissa maatamme, joskin rahankeräyksillä -koetettiin hätää vähentää. Kihlman puolestaan antoi puutteenalaisille -50 ruplaa, sillä määräyksellä, että ne käytettäisiin Kruununkylän -köyhien hyväksi. - -Juur'ikään mainitun kirjeen lopussa oli toisenlainenkin surullinen -uutinen: "Isäntämme, asessori Fontell, on kuolemaisillaan. Ukko -raukka on jo ruumiin näköinen, eikä hänellä ole monta päivää jälellä. -Minä suren rakkaan ukon poismenoa. Hän on monta kertaa auttanut minua -ja omaisiani ja tuhansia muita! Jumala siunatkoon häntä!" -- Fontell -kuoli 2 p:nä syysk. k:lo 3 a.p., yleiseksi suruksi ja kaipaukseksi. -Ja kaipaus oli sitä suurempi kuin Pietarsaari pitkäksi aikaa jäi -kokonaan ilman lääkäriä. Vasta kahden ja puolen kuukauden päästä -tehtiin sopimus Uudenkaarlepyyn lääkärin kanssa, että hän kerran -viikossa(!) kävisi Pietarsaaressa antamassa sairaille apua. Kaksi -eri kertaa Kihlman lähetti Vasabladetiin (nimettömiä) huomautuksia -tästä arveluttavasta asiaintilasta. -- Vielä mainittakoon erikoinen -seikka, joka puolestaan oli painanut mitä surullisimman leiman -muutenkin kolkkoon kesään, nimittäin Oskar Forssellin sairaus. Hän -oli näet täksi suveksi tullut omaistensa luokse, mutta ei terveenä. -Päinvastoin hänen pitkällisestä silmätaudistaan y.m. johtunut -hermostumisensa kehittyi täydelliseksi mielipuolisuudeksi. Kihlman -oli enimmin kiintynyt tähän nuorimpaan lankoonsa ja tehokkaasti hän -avusti Forssellin perhettä sairaasta huolehtimisessa, kunnes kuolema -toi parannuksen. - - * * * * * - -Tänä syksynä alkoi lukion viimeinen lukuvuosi Pietarsaaressa, ja -tapahtui se uudella johdolla. Vanha rehtori Odenvall, joka v:sta -1844 saakka oli ollut oppilaitoksen päällikkönä, oli viimeisinä -vuosina säännöttömällä elämällään ja pahennusta herättävällä -käytöksellään tehnyt itsensä mahdottomaksi, ja siitä syystä -hänen virka toverinsa toukokuulla 1862 valitsivat lehtori J. E. -Bergrothin rehtoriksi ja lehtori Aug. Liliuksen vararehtoriksi. -Edellinen oli kumminkin juur'ikään saanut matkarahan ulkomailla -valmistuakseen 1862 perustettavaksi päätetyn ja sittemmin 1864 avatun -normaalikoulun yliopettajaksi matematiikassa eikä hän sen vuoksi -koskaan toiminut Vaasan lukion rehtorina, vaan jäi tämä tehtävä -alusta pitäen jälkimäisen osaksi. Lilius astui siis syyslukukauden -alussa uuteen arvoasemaansa, ja oli arkkipiispa Bergenheim saapunut -siihen tilaisuuteen. Kun arkkipiispa onnitteli oppilaitosta uuteen, -parempaan johtoon, olivat oppilaat näkevinään, että entinen, -mahtavuudestaan kuulu rehtori kalpeni, mutta toiselta puolen puhuja -ei laiminlyönyt tunnustaa eroavankin johtajan (aikoinaan suuria) -ansioita, joten katkeraan sekottui sopiva annos makeata. Yleensä -oppilaat eivät voineet olla säälimättä langennutta suuruutta, ja -näyttää melkein siltä kuin olisi Odenvall vaistomaisesti vedonnut -nuorten luontaiseen myötätuntoon. Lahjoittaessaan yhden ruplan -tänä syksynä lukioon tulleelle, puujalalla kulkevalle J. E. -Wefvarille (sittemmin filos, maisteri, kansanmuistojen kerääjä ja -kolportööri) hän lausui: "Int' e' ja' så barsk som ja' ser ut!" -(En ole niin ankara, kuin miltä näytän). [Virkaveljet tahtoivat, -että Odenvall olisi jättänyt erohakemuksen, mutta hän jäi kuin -jäikin lehtorinvirkaansa. Vaasassa hänen elämänsä ei suinkaan ollut -nuhteetonta, mutta oppilaita kohtaan hän oli sävyisä ja tarjosi -halukkaille ylimääräisillä tunneilla johtoa latinaisten kirjailijain -kääntämisessä suomeksi.] Varmaa on, että lukion elämä tästä lähtien -muodostui rauhallisemmaksi kuin lähinnä edellisenä aikana, ja siitä -oli epäilemättä kiittäminen uuden johtajan lempeämpää luonteenlaatua. - -Kihlmanin suhteesta Odenvalliin ei ole tarkkoja tietoja, mutta -kuitenkin voi kirjeistä päättää, että hän ei ollut rehtorin -suosiossa. Toiselta puolen huomaa oppilaiden isien Kihlmanille -osoittamista kirjeistä, että tämä rettelöiden sattuessa oli -koettanut rauhoittaa oppilaita ja myöskin oli saavuttanut näiden -luottamuksen. Kun Essen, jolla itsellä oli poika lukiossa -- eikä -suinkaan kiltimpien joukkoon luettava --, kertoo Odenvallin, jonka -hän eräänä loma-aikana oli tavannut, syytäneen valheita Kihlmania -kohtaan, niin on sangen luultavaa, että kyseessä oli jälkimäisen -suhde oppilaisiin. Miten lieneekään, keräsi Kihlman tällä ajalla -kokemuksia siitä, miten nuorten kanssa on parhaiten meneteltävä, -kokemuksia, joista hänellä kyllä oli oleva hyötyä tulevaisuudessa. --- Niistä monesta lukiolaisesta, joita Kihlman -- tavallisesti isien -pyynnöstä -- erityisesti piti silmällä ja avusti ahdingon sattuessa, -mainittakoon tässä vain Gustaf Malmberg, herännäisjohtajan poika. -N. G. Malmberg oli kuollut 21 p:nä syysk. 1858 (tuskin enemmän kuin -51 ja puolen vuoden vanhana) ja jättänyt jälkeensä 7 lasta. Tämän -entisen ystävänsä pojalle Kihlman yhdessä Essenin, Frans Bergrothin, -Jul. Berghin y.m. sukulaisten ja ystävien kanssa hankki tarpeelliset -varat lukion ja ylioppilastutkinnon suorittamiseksi. - -Tässä yhteydessä myöskin pari sanaa Kihlmanista saksankielen -opettajana -- nyt vasta sen vuoksi, että tämän kirjoittaja juuri tänä -syksynä (1862) oppi hänet opettajana tuntemaan. Kielenopetuksessa -hän ei harrastanut mitään uudistusta. Menettely oli näet sama kuin -vanhastaan kouluissamme tavallinen. Ensin luettiin kielioppia, sitten -alettiin kääntää saksasta ruotsiksi tehden selkoa sanoista j.n.e. -Puheharjoituksia ei yritettykään. Kihlmanin päämääränä oli saada -oppilaansa lukemaan ja ymmärtämään saksalaista kirjakieltä, ja sen -päämäärän hän yleensä saavuttikin. Pääansio menestyksestä tulee hänen -tyynelle, tasaiselle, vakavalle opettajaolemukselleen. Ei tullut -kysymykseenkään hutiloida hänen aineessaan. Aine oli tosin semmoinen, -että hänellä ei ollut mainittavaa tilaisuutta vaikuttaa oppilaiden -sydämiin, mutta hänen esiintymisensä herätti aina kunnioitusta, ja -kunnioituksessa oli tarpeeksi kiihoketta oppilaille. - - * * * * * - -Tänä Pietarsaaren viimeisenä aikana eli Kihlman ajatuksissaan -yhtä paljon jollei enemmän Vaasassa. Kun hän, niinkuin ylempänä -on mainittu, oli luopunut aikeesta rakentaa "kivilinnaa", alkoi -hän suunnitella kaksikerroksista puurakennusta, ja sitä varten -oli jo perustus laskettu ennenkuin hänellä oli käsissä tarkka -kustannusarvio. Sen hän näet sai vasta tammikuulla 1863 Vaasassa -käydessään, ja tuotti se hänelle suuren yllätyksen. Palattuaan kotia -hän kirjoittaa (24/1) äidilleen: "Kadun katkerasti talonrakennustani. -Toivoin saavani sen kaksikerroksisena valmiiksi 6,000 ruplalla. -Mutta kustannusarviosta näen, että se nousee -- voiko sitä -kuvitellakaan? -- 11,000 taikka mahdollisesti 10,000 ruplaan. -Joudunhan siten vararikkoon!" Koska toisen kerroksen vuokra ei olisi -tuottanut kohtuullista korkoa kustannuksille, jätti Kihlman senkin -sikseen. Näin mahdollisimman mukaan rajoittamalla suunnitelmaansa -ja hankkimalla Kruununkylästä ahkeran, taitavan työnjohtajan sai -hän vihdoin asiat sujumaan tyydyttävästi, ja sen jälkeen elettiin -toivossa, että ennen vuoden loppua voitaisiin asettua uuteen taloon -uudessa kaupungissa. - - * * * * * - -Miten paljon Essenin ja Kihlmanin virsikirja-arvostelua olikaan -moitittu, olivat he kumminkin siinä näyttäneet semmoisia tietoja -ja semmoista kykyä, että he kumpikin sillä avasivat itselleen uran -laajemmille toimialoille. Huolimatta vastustuksestaan kutsuttiin näet -Essen keväällä 1863 jäseneksi suomalaiseen virsikirjakomiteaan, jonka -piti kokoontua Turkuun kohta juhannuksen jälkeen, samalla aikaa kuin -ruotsalainen virsikirjakomiteakin. "Ajatteles, että tulen istumaan -saman pöydän ääressä kuin Porvoon piispa, joka 25 vuotta sitten ajoi -minut ulos hiippakunnastaan, ja että minulla on oleva sama sananvalta -kuin hänellä! Tempora mutantur" -- kirjoittaa Essen Kihlmanille. -Samaan aikaan tahtoi arkkipiispa kutsua Kihlmanin katkismuskomiteaan, -vaikka asia jäi sikseen Kihlmanin vastauksen johdosta. Tässä lähemmät -tiedot. - -Ensin arkkipiispa (10/4) kirjoitti ja kysyi, eikö Kihlman ottaisi -kirjoittaakseen niitä kahta oppikirjaa -- toinen kristinopin -päätotuuksia esittävä, järjestelmällinen kokoelma raamatunlauseita -ja virsikirjaotteita, toinen katekeettinen kristinuskon oppikirja ---, jotka papisto kokouksessaan 1859 oli toivonut aikaansaataviksi. -Kihlman ei kieltäytynyt kummastakaan tehtävästä, vaikka varsinkin -jälkimäinen häntä arvelutti; olivathan tuhannet Ruotsissa ja -Saksassa epäonnistuneet siinä yrityksessä. Onnistuakseen, ajatteli -hän, pitäisi olla enemmän yleisön suosima kuin hän, jonka teos -luultavasti jo edeltäpäin herättäisi epäluuloa. Sitä paitsi olisi -työ suoritettava hiljaisuudessa; julkista määräystä hän ei mitenkään -tahtonut vastaanottaa. -- Tyytyväisenä vastaukseen kirjoitti -arkkipiispa sitten (8/5) samasta asiasta, sanoen tahtovansa kutsua -Kihlmanin katkismuskomitean jäseneksi. Kiittäen luottamuksesta -vastasi Kihlman nyt laajemmin ja luultavaa on, että seuraava kohta -hänen kirjeessään vaikutti, että arkkipiispa luopui aikeestaan: - -"On selvää, että uskonnon oppikirja luterilaiselle seurakunnalle -ei voi sisältää oppeja, jotka ovat ristiriidassa tämän seurakunnan -tunnustuksen kanssa. Siinä olen täysin samaa mieltä kuin hra -Arkkipiispa. Mutta tämä on ainoastaan asian toinen puoli ja sillä -on toinenkin. Käsitys kristinuskosta ei ole kuluneena kolmena -vuosisatana pysynyt muuttumatta. Juuri luterilaisessa kirkossa -on koetettu tulla selvyyteen erinäisistä kohdista, jotka vielä -uskonpuhdistuksen aikana jäivät jonkunlaiseen hämärään, eikä -harrastus ole ollut turha. Esimerkkinä mainittakoon sakramenttioppi. -Varsinkin lapsenkaste oli 16:nnella vuosisadalla eräs crux -theologorum. Siitä esitettiin väitteitä, jotka olivat ristiriidassa -kirkon omien perusaatteiden kanssa: oletettiin esim. että lapsi -kasteen kautta saapi kristillisen uskon, uskon Kristukseen, vaikka -ennen uskottiin ja tunnustettiin: 1) että sakramenttien autuuttava -vaikutus oli riippuvainen sakramenttia nauttivan henkilön uskosta, -ja 2) että tämä usko aikaansaatiin ainoastaan evankeliumin -saarnaamisella. Jos nyt on onnistuttu selvittämään tämä ristiriita, -niin eikö sitä ole huomioonotettava uudessa oppikirjassa, eikö -ole saavutettuja tuloksia hyväksikäytettävä, ainoastaan sentähden -ettei niihin tultu jo uskonpuhdistuksen aikakautena, ovatko ne -jätettävät sikseen, vaikka ne ovat sopusoinnussa kirkon yleisten -periaatteiden kanssa, ja sen sijaan semmoiset pysytettävät, jotka -ovat ilmeisessä ristiriidassa näiden kanssa? Ei yksikään ajatteleva -kristitty usko enään, että pienellä lapsella on taikka voi olla -erikoista kristillistä uskoa: onko nyt uudessa oppikirjassa, tästä -kristillisestä tietoisuudesta huolimatta, opetettava päinvastoin, -ainoastaan sen tähden, ettei täydellisempi ja oikeampi käsitys ole -merkitty konkordiakirjaan (Formula Concordiae)? Onko seurakuntamme -oleva pakotettu oppikirjoissaan aina pysymään siinä, mitä esi-isät -16:nnella vuosisadalla olettivat, vaikka seurakunta sittemmin onkin -tullut parempaan vakaumukseen? Ja jos edistyminen on mahdollinen, -kuka on astuva etupäässä ja johtava sitä, jollei opettajat? Minun -mielipiteeni on sen vuoksi, että oppikirjaa laatiessa ei ainoastaan -ole pidettävä silmällä tunnustuskirjoja vaan myöskin oltava -oikeutettu ja velvollinen hyväkseen käyttämään mitä vuosisatojen -kuluessa on saavutettu kristinuskon puhtaammassa ja täydellisemmässä -käsittämisessä, vaikka se ei olisi tunnustuskirjoissa (symboliskt) -vahvistettu, jos se vain on yhtäpitävää kristinuskon perustotuuksien -kanssa ja johtuu kirkon yleisistä perusaatteista. Siten pysymällä -tunnustuskirjain hengessä ja uskonpuhdistuksen suuressa perusaatteessa, -Jumalan sanan kuuliaisuudessa, täytetään, käsittääkseni, kaikki -vanhurskaus kirkon tunnustukseen nähden samalla kuin huomioon otetaan -kehittyneempi kristillinen tietoisuus. Mutta jos vaaditaan enemmän, -jos vaaditaan että ankarasti on noudatettava tunnustusta myöskin -yksityiskohdissa, jopa siinäkin, missä se on ristiriidassa Jumalan -sanan ja itsensäkin kanssa, silloin olen sitä mieltä, että arvossa -pidetään vain asian toista puolta, ja olen minä sielustani ja -sydämestäni liian paljon protestantti voidakseni tulla käytetyksi -niin epäprotestanttiseen tehtävään. - -"Mitä oppikirjan muotoon tulee, on minun mielipiteeni, että -Luteruksen vähää katkismusta, kuinka suuria ansiopuolia sillä -voikaan olla, kumminkaan ei vahingotta voida panna uuden oppikirjan -perustukseksi. Minun mielestäni on geneettistä menettelyä -noudatettava s.o. kristinuskon sisällys esitettävä niinkuin se itse -aikojen kuluessa on kehittynyt, siis tässä järjestyksessä: luominen, -lankeemus, synti, laki, armo Kristuksessa, jos laki, niinkuin -Luteruksen katkismuksessa asetetaan etupäähän, niin on se väärässä -paikassa. Tulisi liian laajaksi lähemmin perustella mielipidettäni, -katson riittäväksi, että ainoastaan olen esiintuonut sen." - -Kihlman jättää arkkipiispan ratkaistavaksi, voiko hän tulla -kutsutuksi komiteaan. "Jos yllä oleva lausuntoni ei ole tarpeeksi -kirkollinen, niin toivon, että hra arkkipiispa vapauttaa sekä -komitean että minut sovittamattomista väittelyistä." -- Arkkipiispa -ilmaisi oman kantansa ainoastaan siten, että hän _ei_ kutsunut -Kihlmania komiteaan. - - * * * * * - -Erosta ja muutosta Pietarsaaresta mainittakoon ainoastaan -seuraavaa. Lukiossa oli tutkinto toukokuun 29 p:nä, tyttökoulussa -["fruntimmerskolan"], jossa Kihlman piti päättäjäispuheen ja joka -kokonaan lakkautettiin [Koulu oli toiminut 10 vuotta. Korkein -oppilasluku oli ollut (1856) 36, sittemmin 25 à 30. Väheneminen -johtui siitä, että valtio perusti tyttökouluja Ouluun ja Vaasaan. -Tämä yksityinen koulu suljettiin ilman vaillinkia. Opettajain palkka -oli vaihdellut 17-30 kop. välillä tunnilta. Kihlmanin palkka oli -ollut 18-20 ruplaa vuodessa. "Kun palvelee semmoisesta palkasta, -on oikeutettu torjumaan kaikki puheet omanvoiton-pyynnistä."], -syystä että opettajat lähtivät pois, 30 p:nä ja realikoulussa -kesäkuun 1 p:nä, jonka saman päivän iltana kaupunkilaiset pitivät -jäähyväiskekkerit koulujen opettajille ja heidän perheilleen. -Sen jälkeen tehtiin hyvästijättö-käynnit ja pakattiin omaisuus -lähetettäväksi Vaasaan. Kihlmanin tavarat menivät purjealuksessa, -rouva ja lapset matkustivat maitse 11 p:nä kuskina luotettava -"Luu-Kalle", joka muutoin oli luumyllyliikkeen varsinainen -hoitaja, mutta Kihlman yhdessä virkaveljiensä kanssa Österbotten -höyrylaivalla 13 p:nä. Silloin olivat kaikki Pietarsaaren "herrat, -rouvat ja lapset" laivasillalla hyvästijättämässä. "Me erosimme -kaikki vilpittömällä kaipauksella", kirjoittaa Kihlman äidilleen. -"Minä ainakin olen viihtynyt hyvin Pietarsaaressa enkä voi koskaan -muistella sitä paikkakuntaa muuta kuin ystävyydellä." Ilma oli mitä -herttaisin, ja 7 tunnin päästä oltiin Vaasassa. - - - - -X. - -KIELENOPETTAJA: VAASASSA 1863-66. - - -Käydessään toukokuulla Vaasassa tarkastamassa Kehräämö-yhtiön -tilejä oli Kihlman tontillaan nähnyt päärakennuksen kohonneena -akkunain puolikorkeuteen; kun hän kesäkuulla, lopullisesti -jätettyään Pietarsaaren, saapui uuteen olopaikkaansa, oli se jo -katon alla, mutta paljon puuttui vielä ennenkuin se oli asuttavassa -kunnossa. Sen vuoksi asettui perhe Forssellille, ja oman kodin -valmistumista kiirehdittiin mahdollisuuden mukaan. Jopa tapahtui -että Kihlman erotti huolimattoman rakennusmestarin ja ryhtyi -itse, asuen päiväkaudet työmaalla, "renkikamarissa", valvomaan -sisustustöitä. Kuitenkin hän ennen pitkää huomasi, että tehtävä oli -hänelle ylivoimainen, ja luovutti komennon entistä luotettavammalle -ammattimiehelle. Elokuun keskivaiheilla oli vihdoin kolme huonetta -kunnossa, ja isän ja äidin kihlauspäivänä, 17:ntenä, perhe muutti -uuteen kotiinsa. Sittemmin valmistui huone huoneen perästä, ja -talven tullen oli talo jo täysin asuttu: Kihlman perheineen -kuudessa huoneessa paitsi keittiötä ja kahta otsikkohuonetta -- -toinen Hannan, toinen isän kirjastohuone -- jotka muodostivat niin -sanoaksemme jäännöksen ajatellusta toisesta kerroksesta ja joiden -akkunoista oli ihana näköala ulapalle; maisteri Lindskog kahdessa -huoneessa eteläispäädyssä, joihin oli eri sisäänkäytävä; Emma Riska -täysihoitolais-lukiolaisineen pienessä rakennuksessa (2 huonetta -ja keittiö) pihan pohjoispuolella; ja kaksi lehmää navetassa, joka -makasiinirakennuksen ohella rajoitti pihaa itäpuolelta. Piha oli -jotenkin laaja, niinkuin pikkukaupungeissamme tavallista on, mutta -puutarhaksi määrätty tontinosa oli pieni -- molemmilla, pihalla ja -puutarhalla, se yhteinen etu, että olivat avoinna etelää kohti. -"Talo on kelvollinen ja kauniilla paikalla", vakuuttaa Kihlman -äidilleen. -- Lähimmät naapurit samassa korttelissa olivat toht. -Rancken perheineen, joka asui Vuori- ja Koulukatujen kulmassa, ja -kuvernööri, parooni C. G. Wrede perheineen, joka asui Rantakadun -varrella eteläänpäin Kihlmanin talosta. Korttelin kaksi keskimäistä -tonttia oli asumattomia, ja oli toinen Kihlmanin, toinen Wreden -vuokraama. Edellinen näistä kasvoi nuorta koivumetsää, sen läpi -kulki Oikotie ("Ginvägen") Koulukadulle, ja siinä oli viehättävä -leikkipaikka Kihlmanin, Ranckenin ja viimemainitun kadun varrella -asuvan rehtori Hallstenin lapsille; jälkimäisellä oli kuvernöörillä -perunamaa, kanala, pukki, kotka ja aikoinaan kenties muitakin eläviä -turvallisten aitausten sisällä. Pitkin Koulukatua istutti Kihlman -koivuja, jotka vielä lienevät paikoillaan, sillä tontteja ei ole -myöhemminkään asuttu, vaan ovat ne tasoitetut lasten leikkitantereksi. - -Kesällä ja syksyllä 1863 oli Kihlman, niinkuin on helppo ymmärtää, -kokonaan kiinni taloudellisissa puuhissa. Niin sitä enemmän kuin hän -Vaasassa tavallaan tuli maanviljelijäksikin. Hänen vanhempansa näet -eivät olleet myyneet niitä pieniä viljelysmaita, jotka he ammoisista -ajoista omistivat varsinkin Molnträskin rannoilla, vaan joutuivat ne -nyt väliaikaisilta vuokralaisilta heidän poikansa hoitoon. Sieltä -Kihlman jo ensi kesänä korjautti heiniä lehmilleen, ja hän päätti -uudestaan ottaa viljelyksen alle entisen metsistyneen kuokkamaan -sekä rakennuttaa tupa- tai ehkä oikeammin huvilarakennuksen samoille -paikoille, jossa hänen isällään oli ollut tupansa. Seuraavana -vuonna tuuma toteutuikin, ja huvilaan otettiin asukkaita hoitamaan -ja vahtimaan tiluksia. Olihan tästä sekä huvia että hyötyä, mutta -myöskin paljon kiusaa, sillä kokemus osoitti pian, että oli sangen -vaikeaa saada asumukseen luotettavaa väkeä. Äidilleen Kihlman -kertoo kaikista näistä niinkuin muistakin kotielämänsä myötä- ja -vastoinkäymisistä, mutta tässä ei ole tilaa muulle kuin tekemillemme -viittauksille. - -Perhe menestyi hyvin uudella paikkakunnalla, joskin elämä -Pietarsaaressa oli ollut hiljaisempaa, idyllimäisempää. Rouvalla -oli nyt äiti ja sisaret lähimpinä seuralaisinaan, ja lapset olivat -terveitä. Seitsemättätoista käyvä Hanna, josta -- "silmäterästään" -(ögonstenen -- tätä lempinimeä Essen usein käytti kirjeissään -Kihlmanille Hannasta puhuessa) -- isä tänä vuonna kirjoitti -äidilleen: "hän kukoistaa, on ahkera ja elää nyt kaiketi onnellisinta -elämäänsä", oli suurimman osan suvea sukulaisissa Keuruulla ja -tuli kotia vasta kun rakennus oli asuttavassa kunnossa; Oswald, -nyt jo viidennellä, oli Pietarsaaressa ollut milloin minkin taudin -ahdistama, mutta Vaasassa hän voimistui merikylvyistä; Lorenzo eli -"pikku veli" vihdoin oli terve ja iloinen, niinkuin hänen tapansa -ennenkin oli ollut. Näin ollen saattoi Kihlman tyytyväisenä alottaa -toimintansa uudessa kodissa, josta hän lausuu: "kaikki on varsin -siistiä ja enemmän kuin tarpeeksi hienoa kielenopettajalle", ja -uudessa ympäristössä, missä hänellä, joka syntyään oli vaasalainen, -ei puuttunut ystäviä. - - * * * * * - -Tänä syksynä toteutui Suomen kansan toivomus, johon Kihlmankin oli -sydämestään ottanut osaa: 15 p:nä syysk. avasi keisari Aleksanteri II -Helsingissä ensimäiset valtiopäivät -- enemmän kuin puolen vuosisadan -loma-ajan jälkeen. Essen oli siellä mukana arkkihiippakunnan -kappalaisten edustajana; Kihlmanin aika ei ollut vielä tullut. -Kumminkin oli jälkimäinenkin huomattavalla tavalla osallinen päivän -vietossa. Vaasan yhteiskunta oli näet päättänyt juhlia merkkipäivänä, -ja se tapahtui seuraavalla tavalla. Aamulla ammuttiin 101 laukausta -Sandöllä "kaupungin vanhoilla kanuunilla, 9 luvultaan, jollemme -erehdy" (sanotaan Wasabladetissa) ja k:lo 11 oli hartaushetki -kirkossa, missä Kihlman saarnasi. Hänen saarnansa pääajatukset olivat -seuraavat: - -Me tunnemme enemmän tai vähemmän selvästi, että Jumalan suojaava -kaitselmus tarkoittaa maallisiakin asioitamme, ettei hän, joka -on opettanut meitä rukoilemaan: Anna meille meidän jokapäiväinen -leipämme, voi paheksua, että käännymme hänen puoleensa, kun maallisen -elämämme ehdot ovat kyseessä. -- Jumala johtaa kansojen kohtaloita. -Kansan menestys ei ole sen suuruudessa eikä suurissa sotajoukoissa; -pienikin kansa voi olla onnellinen, jopa säilyttää itsenäisyytensä. -Jumalanpelko ja vanhurskaus kohottaa kansan; ylimielisyys, Jumalan -ylenkatse, heikomman oikeuden polkeminen, sanalla sanoen, synti -vie kansan perikatoon. Näin ollen on kansalla tavallaan kohtalonsa -käsissään, syystä että se voi luottaa Jumalan turvaan, jos se -tunnustaa hänestä riippuvansa ja tämä tunnustus pääsee voimaan -kansan koko elämässä, niin yksityisessä kuin julkisessa. -- Näiden -perusaatteiden pohjalla loi puhuja katsauksen kansamme historiaan -ja osoitti sen nykyisen aseman tunnusmerkkinä olevan, että se oli -lakien määräämä, että se oli riippuvainen ei yksityisten eikä -hallituksen mielivallasta vaan oikeasta, semmoisena kuin se laeissa -oli julkilausuttuna. Säätyjen kokoontuminen todisti parhaiten tämän -aseman laadun, todisti että Suomen kansalla oli oikeus päättää -omissa asioissaan ja yhdessä hallitsijan kanssa säätää lakinsa ja -verottaa itseänsä. Puolen vuosisadan aikana oli kansakunta ollut -kielletty harjoittamasta tätä oikeutta; nyt oli muutos tapahtunut, -ja "senvuoksi vallitsi tänä päivänä juhlallinen tunnelma koko -Suomen kansakunnassa, sen vuoksi sykkivät kaikkien sydämet, niin -senaattorin kuin talonpojan, niin harmaantuneen sotavanhuksen kuin -nuoren neitosen, ilosta ja toivosta, sen vuoksi olivat ei ainoastaan -kansakunnan edustajat tänään kokoontuneet pääkaupunkiin, vaan -koko kansakunta oli siellä, kansakunta oli jättänyt jokapäiväiset -toimensa ja ajatuksensa siivillä rientänyt valtiollisen elämänsä -keskuspisteeseen. Kansakunta ympäröi mitä kauneimpana turvallisuus- ja -kunniavahtina ruhtinaansa ja edustajansa, ja vaikka se muodosti -silmänkantamattoman paljouden, se hiljaa ja kunnioittaen kuunteli -hallitusmahtien keskustelua". -- Tänään vietettiin Suomen kansan -astumista täysikäisyyden asteelle, ja sen ilo oli oikeutettu, joskin -kaksi seikkaa vielä painoi kansan sydäntä: toinen se, että sen -valtiollisten oikeuksien harjoittaminen voitiin mielivaltaisesti -keskeyttää pitemmäksi aikaa, toinen se, että Suomi, syystä että -sillä oli Venäjän kanssa yhteinen hallitsija, saattoi tulla -vedetyksi suurvaltioitten keskinäisiin selkkauksiin ja siten joutua -sodan jalkoihin. Mutta olihan kansamme sittenkin onnellisempi -kuin useimmat ei-itsenäiset kansat. --"Ketä oli Suomen kansan -kiittäminen nykyisestä asemastaan? Totta kyllä keisari Aleksanteri -I:sen suurisuuntaista jalomielisyyttä ja keisari Aleksanteri II:sen -yhtä suurisuuntaista oikeamielisyyttä. Mutta olisikohan semmoista -jalomielisyyttä osoitettu mille kansalle tahansa? Eiköhän Suomen -kansa urhoollisuudellaan, uskollisuudellaan, lainkuuliaisuudellaan, -kärsivällisyydellään ole herättänyt ruhtinaissa kunnioitusta ja -tällä siveellisellä voimalla voittanut itselleen, mitä se ei koskaan -muulla tavoin olisi voinut itselleen hankkia? Mutta mistä ammensi -Suomen kansa tämän voiman? Eiköhän uskosta viisaaseen, pyhään, -oikeamieliseen, kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka isällisen lempeästi -hallitsee maailmaa ja kuitenkin mieheen katsomatta palkitsee -kunkin, kunkin yksityisen ihmisen ja kunkin kansan sen tekojen -mukaan?" -- -- -- Suuremmat oikeudet enentävät vastuuta. Kun saamme -ratkaista omat asiamme, tulee meidän _osata_ tehdä se tiedolla ja -ymmärryksellä. Jos erehdymme on meidän syyttäminen itseämme. "Ennen -kaikkea on otettava menneisyydestä oppia tulevaisuutta varten. -Muistakaamme aina, että siveellinen voima, se kunnioitus, jonka -herätämme lainkuuliaisuudellamme, maltillamme, uskollisuudellamme ja -kärsivällisyydellämme, että tämä voima on sadantuhannen pajunetin -voimaa suurempi, että tämä voima on voittamaton. Lopulta täytyy -kuitenkin kaikkien, niin ruhtinaitten kuin kansojen, kumartaa -oikeaa. Oikea ei tässä maailmassa edisty ilman vastustusta, mutta -jos vain pysytään siinä uskollisesti, järkevästi ja maltillisesti, -niin on se kumminkin vihdoin voittava". -- Valtiopäivät ei ole -mikään taikakeino, joka käden käänteessä muuttaa olot. Paljon on -meillä tarpeita, paljon uhrauksia vaatii niiden tyydyttäminen, -ja kärsivällisesti on parannusharrastusten tuloksia odotettava, -eikä ole edes sanottu, että me itse saamme korjata sadon. "Ovathan -esi-isämme jotakin tehneet meidän hyväksemme; emmekö me tekisi -jotakin jälkeläistemme hyväksi." -- Mutta katoavaa on kaikki -maallinen, kansatkin, valtiotkin häviävät, ainoastaan Jumalan -valtakunta, Jeesuksen Kristuksen perustama, on ijäti pysyvä. -"Etsikäämme ijäistä, niin voimme ijäisen valossa arvostella maallisia -ilmiöitä, ja uskollisuutemme pienessä, maallisessa, on tuottava -ijäisen palkinnon." -- Puhe päättyi rukoukseen suuriruhtinaan ja -kansanedustajain edestä. - -Se vakava isänmaallinen tunnelma, se syvä käsitys juhlapäivän -historiallisen tapauksen merkityksestä, joka esiintyy tässä puheessa, -todistaa kuinka Kihlman näinä vuosina oli kansalaisenakin kypsynyt. - -Juhlimista jatkettiin sitte niin, että porvaristo antoi päivälliset -80 hengelle Holmbergin ravintolassa. Niissä v.t. pormestari J. Kr. -Svanljung suomenkielellä esitti ensiksi keisarin ja sitte säätyjen -maljan, ja seurasi sen jälkeen Levónin maljapuhe paikkakunnalla -jo puolitoista vuotta olleelle kuvernöörille, parooni Wredelle -- -"kansan miehelle", saman puhe vastatulleelle presidentti S. Ekbomille -ja J. Kurténin lukion ja realikoulun opettajille, joten tämä -tilaisuus myöskin muodostui Pietarsaaresta palanneen opettajiston -tuliaispidoiksi. -- Illalla oli vihdoin tanssijaiset Kjellmanin -ravintolassa. -- - - * * * * * - -Syystä että Kihlmanin talon sisustustyöt kestivät melkein jouluun -saakka, ei perhe halunnut lähteä jouluksi Kruununkylään, eikä mummo -myöskään tullut Vaasaan. Sitä vastoin lähti Kihlman Hannansa kanssa -vuoden vaihteella matkalle, jolla käytiin Essenillä Ilmajoella, -Pietarsaaressa ja Kruununkylässäkin. Enimmän aikaa viivyttiin -Pietarsaaressa, jossa matkustajia tutuissa perheissä pidettiin -erittäin hyvinä. "Oli oikein hupaista jälleen nähdä kaikki nuo -vanhat tutut kasvot", Kihlman kirjoittaa vaimolleen, "tuntui -olevan niin ujostelematonta, niin kodikasta, niin gemüthlich". He -asuivat apteekkari Schaumanilla, jonka kanssa Kihlman suoritti -luujauhomyllyjen tilejä, tullakseen siihen päätökseen, että -"tämä liike oli nykyään parhaimpia". Se tuotti 6 prosenttia "ja -sitä paitsi käytetyn pääoman vähennystä". Tämä yhteinen liike ja -yhteistyössä kehittynyt tosiystävyys aiheutti, että Kihlman ja -Schauman jälkimäisen kuolemaan asti ylläpitivät erittäin vilkasta -kirjeenvaihtoa, jossa oli puhetta muustakin kuin liikeasioista. -Muuten Schauman, joka oli harras kasvitarhan viljelijä, tavantakaa -muistutti Kihlmanin perhettä Pietarsaaren ystävistä lähettämällä -vihanneksia, kukkia ja kypsiä rypäleitäkin (ensikerran syksyllä -1864). Kihlman puolestaan koetti hankkia menekkiä Vaasassa -pohjoisemman kaupungin mainitunlaisille tuotteille. - -Vielä matkalla ollessaan sai Kihlman vaimonsa kirjeestä lukea -sanoman, että Emma Riska oli kuollut 11 p:nä tammik. (1864). Ei -ainoastaan hänen omansa, vanhemman, ja hänen vaimonsa, nuoremman, -ystävyyden tähden -- joka jälkimäinen pukeutui sanoihin: "Jumalan -ikuinen rauha tälle lämpimälle, jalolle sielulle! Kaipaan häntä -syvästi" -- vaan myöskin sen vuoksi, että vainaja oli asunut heidän -talossaan, liikutti tieto Kihlmanin sydäntä. Kotia tultuaan hän -hautasi uskollisen ystävättärensä, jolle lukiolaiset kantajina -tekivät viimeisen palveluksen. [Emma Riskan jälkeen muutti Kihlmanin -talon pienempään rakennukseen ensin neidit Berg, sitte neiti S. -Nordenkraft ja 1866 neiti Lovise Alcenius, joka luujauhomylly-yhtiön -asiamiehenä osti maalaisilta luita. Luut säilytettiin talon -makasiinissa, kunnes ne lähetettiin Pietarsaareen.] - - * * * * * - -Koulutyötä oli Kihlmanilla Vaasassa vähemmän kuin Pietarsaaressa, -nimittäin lukiossa 8 tuntia ja realikoulussa 4, s.o. yhteensä 12 -viikossa. Sitä vastoin häneltä ei puuttunut muunlaisia tehtäviä. -Jo v:sta 1860 oli Kihlman kuvernööri O. von Blomin määräyksestä -Vaasan teknillisen realikoulun johtokunnan jäsen, joulukuulla -1863 Vaasan maistraatti kutsui hänet kaupungin rahatoimikamarin -puheenjohtajaksi ja helmikuulla 1864 hänet kutsuttiin Vaasan Piplia- ja -evankelisen seuran komitean jäseneksi. Kun tämän lisäksi vielä -mainitaan, että hän Vaasaan tultuaan myöskin vastaanotti määräyksen -olla Yhdyspankin Vaasan haarakonttorin johtokunnan jäsen (toiset -olivat: H. Rosenberg ja Levón) ja samoin valittiin Puuvillakehräämön -johtokunnan jäseneksi, niin ymmärrämme, että Kihlmanilla, joka -kaikissa toimissaan oli niin erinomaisen tarkka ja tunnollinen, oli -tarpeeksi monta rautaa tulessa. -- Tässä yhteydessä mainittakoon, -että Kihlman jo 1859 oli kutsuttu Suomen Lähetysseuran asiamieheksi, -jonka tehtävänä olisi ollut lähetystointa varten kerättyjen rahojen -lähettäminen seuran johtokunnalle Helsinkiin. Siihen hän kuitenkin -(14/11 1859) antoi kieltävän vastauksen, "siitä syystä etten -minä vielä ole voinut tulla vakuutetuksi siitä, että lähetysasia -on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa". Kihlmanin epäilykset -lähetysasiaan nähden johtuivat tietenkin Beckin vaikutuksesta. - -Mitä seurusteluun tulee, oli se Vaasassa rajoitetumpi kuin -Pietarsaaressa. Täällä oli vähemmän sukulaisia kuin siellä, ja uusia -tuttavuuksia perhe tuskin etsi. Kirjeistä päättäen on vain yksi uusi -seurustelu tuttava mainittava, nimittäin kuvernööri, parooni Wrede -perheineen, joka niinkuin ylempänä on mainittu oli lähin naapuri -eteläpuolella samoin kuin kauppaneuvos Levón oli lähin naapuri -pohjoispuolella. Keväällä 1864 oli Jalasjärvellä karhu kierretty. -Parooni Wrede, joka oli innokas metsästäjä, pani silloin toimeen -metsästysretken, jolla hän johti toista kymmentä vaasalaista nimrodia -ja sitä paitsi (kuopiolaista?) luutnantti Höökiä metsän kuningasta -vastaan. Tietysti yksi ei kyennyt pitämään puoliaan niin monta -vastaan: karhu kaatui Höökin luodeista. Sittemmin mesikämmen tuotiin -Vaasaan (luultavasti viimeinen tätä lajia, joka siellä on nähty), -ja Wrede toimeenpani peijaispäivälliset tapauksen kunniaksi. Tässä -tilaisuudessa piti Kihlman humoristisen maljapuheen isännälle, -omistaen tälle sen kunnian, joka sodassa aina myönnetään päällikölle, -vaikka hän itse ei olisikaan vihollisen verta vuodattanut. Niin -puhuja teki sitä mieluummin, kun hän eräitten muitten kanssa oli -uskaltanut epäillä retken menestystä. - -Yleensä Kihlman ja hänen perheensä terveyden puolesta viihtyivät -hyvin Vaasassa, mutta kumminkin ansaitsee merkitä, että hän -huhtikuulla (1864) käydessään vaasalaisten osakkaitten edustajana -Pohjalaisen höyrylaiva oy:n vuosikokouksessa Porissa, vilustui -tavalla, joka pitkäksi aikaa teki hänet raihnaiseksi. Onneksi hänen -rintansa kesti tämänkin uhkaavan vaaran, ja kesäksi hän jälleen -toipui, mikä oli sitä hauskempaa, kun vanha äiti Kruununkylästä -nyt tuli katsomaan poikansa uutta kotia. Siten täyttyi Kihlmanin -lukuisissa kirjeissä esitetty toivomus saada kokeneelle, rakkaalle -äidilleen "jonkunlaisella ylpeydellä näyttää" -- niin hän kirjoittaa --- "mitä hän oli kyennyt aikaansaamaan". Muuten oli äidillä toinenkin -syy tulla: perheeseen oli näet helmikuulla ilmestynyt kolmas -poikanen, joka oli saanut isänsä velivainajan nimen, Siegwarth. Tämän -tulokkaan oli Kihlman esittänyt äidilleen humoristisessa kirjeessä, -jonka pienokainen itse oli kirjoittavinaan rakkaalle Mummolleen: -"Vaikka minun voimani eivät juuri sallisi mitään ponnistusta, -kaikkein vähimmin kirjalliseen suuntaan, olen kuitenkin katsonut -sopivammaksi itse käydä kunniatervehdyksellä Mummoni luona kuin -antaa jonkun muun esittää minut. -- -- -- Mummolla on kolmaskin -pojanpoika, jota erotukseksi pikku veli Lorenzosta, saksaksi -nimitetään 'Brüderle'. Maallinen elämänurani alkoi perjantaiaamuna -19 p:nä helmik. klo neljänneksen yli 5:n. -- -- -- Sen jälkeen olen -melkein taukoamatta harrastanut iälleni kuuluvien velvollisuuksieni -noudattamista. Olen nukkunut, nukkunut yöt ja päivät. Tämä minun -menettelyni on enentänyt suosiotani äitini, isäni ja isoäitini y.m. -luona, ja lauseita on kuulunut, jotka ovat minulle hyvin imartelevia, -mutta joita kainouteni ei salli toistaa. Jos tulevaisuudessakin -voin yhtä helposti niittää laakereita, niin tulee minusta varmaan -mainio mies. Mutta jättäkäämme tulevaisuus siksensä: Minä en välitä -siitä, en ollenkaan, olen, Mummo, todellakin niin tyyni kuin ei -minulla tulevaisuutta olisikaan." -- Avautuuhan tässä meille vilahdus -Kihlmanin onnelliseen kotiin, josta lukiolaistenkin kesken juteltiin, -että isä oli ottanut pojan kätkyestä käsiinsä ja sitä ihaillen -huudahtanut: "Ganz sonderbar!" - -Elokuulla vietti Kihlman iloisia päiviä Essenillä Ilmajoella. -Siellä oli näet 21 p:nä Lydia von Essenin ja insinööri Edvin -Bergrothin häät. Saman kuun 8 p:nä oli toinenkin tuntemamme Lydia, -nimittäin Lydia Bergroth Keuruulla viettänyt häitä v. t. kappalaisen -(Kihlmanin oppilaan Helsingin ajoilta) Adolf Vegeliuksen [Kuollut -1868 Perhon kappalaisena.] kanssa, ja tämä nuori pari oli myöskin -saapunut häihin Ilmajoelle. Kuvaavaa Kihlmanille on, että hän vähän -ennenkuin Vegelius rouvineen lähti Esseniltä pyysi saada puhutella -nuorta rouvaa kahdenkesken. Silloin hän oli antanut Gelansa sisaren -tyttärelle neuvoja alkavaa uutta elämää varten, sanoen m.m. miten -hänen tuli koettaa tehdä kotinsa miellyttäväksi ja että hän ei saisi -surkutella miestään, vaikka tällä olisi vaikeitakin tehtäviä, vaan -aina rohkaista häntä täyttämään velvollisuuttansa. Kun hän odotti -miestään kotia, piti kylmällä säällä olla iloinen roihu uunissa ja -lämmin ruoka pöydälle pantavana. Pöytä oli aina siististi katettava -ja kesäisin asetit tuoreella krassilla tai persiljalla koristettavat. -Semmoisia neuvoja hän antoi puhuen paljon muutakin, niinkuin ainakin -isä kodista eroavalle lapselleen. - - * * * * * - -Muuten tämä vuosi kului ilman merkkitapauksia Kihlmanin elämässä. -Joulukuulta on sentään kerrottava, että silloin, 21 p:nä (1864), -kuoli kauppias Gust. Th. Forssell Turussa 73 vuoden ikäisenä. Hän -oli hovioikeudenneuvos vainajan Forssellin veli ja jätti jälkeensä -melkoisen omaisuuden, joka, kun hän itse oli ollut naimaton, joutui -jaettavaksi kahdelle sisarelle ja kahden veljen lapsille. Siten -hovioikeudenneuvoksetar ja hänen perheensä, jonka toimeentulo oli -ollut kaikkea muuta kuin huoleton, pääsi taloudellisesti turvalliseen -asemaan; Kihlmanin rouvan osalle tuli noin 25,000 markkaa. -- -Melkein tasan kuukautta myöhemmin sattui toinen kuolemantapaus, -josta tässä siteeraamme Kihlmanin omat sanat kirjeestä äidilleen -(5/2 1865): "Viime viikolla saimme tiedon, että lankoraukkani, -onneton Oskar Forssell, on kuollut [25 ja puolen vuoden vanhana] -Sjählön sairaalassa sunnuntaina 22 p:nä tammik. Kirjoittaja ei sano -muuta kuin että hänen tautinsa oli lyhyt. Siten on siis tämä elämä -päättynyt, elämä niin täynnä toivoa ja surua. Oskar oli luonnoltaan -tavattoman lahjakas; itse viljeli hän luonnonlahjojaan väsymättömällä -ahkeruudella. Hän oli todella toivorikas nuorukainen. Ja juuri -silloin, kun hän oli herättänyt oikeutetuimpia toiveita, otettiin -häneltä kaikki: ensin sumentuu hänen ruumiillinen silmänsä, ja -vaipuneena synkkämielisyyteen sen johdosta, että hänen uransa oli -katkennut, kalvaa synkkämielisyys, jota pakollinen toimettomuus -ylläpitää, hänen sielunvoimiaan, jotka sortuvat pimentääkseen -sielunkin silmän. Sen jälkeen elää tämä ennen niin älykäs nuorukainen -vielä kolmatta vuotta eläimenlaatuisessa tilassa kertaakaan avaamatta -suutansa puheeseen. Voi, miten kurja onkaan ihminen! Kuinka surkeaksi -hän voikaan tulla kaikella ymmärryksellään! Kuitenkin oli Oskar -nuorukaisen esikuva, ja se, joka jättää jälkeensä semmoisen muiston, -ei varmaankaan ole turhaan elänyt. Rauha hänen ylitsensä!"-- Tähän -lisättäköön vain, että Forssellin muisto ja maine jäi elämään hänen -pohjalaisten toveriensa piiriin, jotka olivat hänestä odottaneet -enemmän kuin kenties kenestäkään muusta. Julkisuudessa hän tuskin -ollenkaan oli esiintynyt, mutta eräs hänen tutkielmansa Saulin -luonteesta oli herättänyt ihastusta Fredrik Cygnaeuksessa, joka ilman -tutkintoa antoi hänelle aineessaan korkeimman arvosanan. -- - -Syyskuun 1 p:nä 1864 oli Normaalikoulu Helsingissä alkanut -toimintansa, ja oli tällä uudella oppilaitoksella silloin kolme -yliopettajaa, J. E. Bergroth matematiikassa, H. L. Melander -historiassa ja C. J. Lindeqvist kielissä, joista ensinmainittu -myöskin oli koulun rehtori. Lokakuulla (9 p:nä) Kihlman kirjoittaa -äidilleen: "Helsingistä olen näinä päivinä saanut tervehdyksen -Bergrothilta, että minun ei pidä liiaksi kiinnittää itseäni -Vaasaan. Tämä viittaa muuttoon. Lilius on ehdolla Kokemäelle. Mitä -on tekeminen?" Se oli ensimäinen enne siitä, että Helsingissä oli -valmistumassa Kihlmanille uusi laajempi toimiala. Ettei tämä asia -kuitenkaan kohta ottanut sujuakseen suotuisasti, sen saamme tietää -myöhemmistä kirjeistä. Huhtikuun 5 p:nä 1865 Kihlman kirjoittaa: -"Helsingistä kuuluu paljon uutisia. Komitea on asetettava -kouluasioita varten. Sen tulee laatia kouluille uusi vuosirahasääntö. -Tarkoitus on korottaa opettajien palkkoja. Vahinko vain että minä ja -moni muukin koulumies eronnee ennenkuin ehdotuksista totta tulee. -Minä puolestani en jaksa enää odottaa. Jollen pian tavalla tai -toisella saa parempaa palkkaa, niin otan eron. Olen nyt palvellut -kirkkoa ja koulua 19 vuotta ja kiivennyt 100 ruplasta 300:aan. -Arvelen tehneeni tarpeeksi yleiseksi hyväksi, kun pikkurahasta olen -uhrannut parhaimmat voimani. -- Helsingistä kuuluu niinikään, että -minut on senaatissa esitetty normaalikoulun teologianlehtoriksi. -En ole oikein tyytyväinen siihen, sillä minullakin pitäisi olla -sananvuoro asiassa. Kuitenkaan ei minulta ole mitään kysytty, mikä -on sangen kummallista. Jonakin kauniina päivänä saan kenties lukea -sanomista, että minut on nimitetty, ja arvatenkin luullaan, että -minulle on osoitettu suurikin armo, kun minulle annetaan 1000 ruplaa -23 tunnista viikossa. Minä olen toista mieltä: minusta on nimittäin -mitä raskain ja vaikein työ opettaa uskontoa 4 tuntia päivässä. Onhan -se oikeaa rippikoulun pitämistä koko vuoden, ja semmoisesta työstä -ei saisi edes niin paljon, että lastensa kanssa voisi syödä itsensä -kylläiseksi. Se on surkeaa! Ja kestääkö terveyteni niin ankaraa -työntekoa? Olen sentähden hyvin epätietoinen, onko minun suostuttava -tarjoukseen. Olenhan jo 10 vuoden vanha koulukarhu (skolfux) ja -tunnen jo tämän viran painon. En ole enää niin kärsivällinen. Pelkään -myöskin etten enää ole niin sopiva. Jos tarjous olisi tullut 10 -vuotta sitten, silloin olisi ollut toisin: nyt on ukko jo väsynyt --- -- -- poikiin." -- Ainoastaan neljä päivää myöhemmin (9/4) hän -kirjoittaa samasta asiasta. Bergroth oli ilmoittanut sen olevan -esillä senaatissa, ja että hän epäilemättä nimitettäisiin, jos hän -itse tahtoo. Hänen tuli senvuoksi viipymättä lähettää myöntymyksensä. -Virkatoimi käsitti 23 tuntia viikossa, ja palkka oli 800 ruplaa -sekä 250 vuokrarahoja. "Saatuani tietää nämät ehdot, olin kyllä -hetken epävarma; mutta pian oli päätökseni tehty. Minä sähkötin -eilen: 'Koska 23 tunnin työ palkitaan tavallisella pedagogisella -nälkähoitokeinolla, en voi vastaanottaa tarjousta.' -- Äiti ehkä -ihmettelee päätöstäni. En ole kuitenkaan katsonut mahdolliseksi -menetellä toisin, tekemättä mitä suurimpia uhrauksia. Ensiksikin -menettäisin useita tuhansia ruplia myymällä taloni, josta varmaankaan -en saisi 6,000 ruplaa enemmän, edelleen omani ja perheeni mukavuuden -kodissa, sillä Helsingissä olisi meidän tyydyttävä korkeintaan -5:een huoneeseen, jotka maksavat 300 ruplaa vuokraa. Vihdoin olisin -saanut paljon ja vaikeaa työtä, josta en Helsingissä olisi elänyt -niukastikaan. Jos minun on nälkää näkeminen, niin on se minulle -mieluisempaa 8 kuin 23 tunnin työllä. On todella häpeällistä tehdä -semmoinen tarjous. Jos tahdon vaikkapa huonoimman rengin, niin en voi -tarjota hänelle vähempää kuin ruokaa; mutta valtio ei häpeä antaa -koulunopettajain palvella vähemmästä kuin ruuasta. -- -- -- Olen siis -vapaa muuttokysymyksestä, joka on koko vuoden häirinnyt rauhaani." - -Sähkösanoman ohella oli Kihlman kirjeessä laajemmin esittänyt -kantansa, ja vastauksessaan Bergroth tunnusti, että hän täysin -käsitti sen ja että kielto oli luonnollinen. Lehtorinvirka oli -nyt vuodeksi eteenpäin jätettävä sijaisen hoidettavaksi, ja aikoi -Bergroth koettaa sillä aikaa saada viran mukavammaksi, s.o. tuntien -luvun vähennetyksi 12:een tai 13:een ja palkan korotetuksi 1,350 -ruplaan. Menestys oli kuitenkin epävarma. -- Tämä Bergrothin -lupaus ei suinkaan ilahduttanut Kihlmania, sillä se palautti hänet -epävarmuuteen, josta hän juuri oli tuntenut itsensä vapautuneeksi. - -Lukijasta, joka tietää, että Kihlman itse, säästääkseen heikkoa -terveyttään, oli valinnut vaatimattoman virkansa ja myöskin -ottanut lukuun, että hänen toimeentulonsa ei ollut riippuvainen -siitä, oliko palkka vähän isompi tai pienempi, tuntunee -kirjeotteissa esiintyvä tyytymättömyys oudolta, mutta näennäinen -epäjohdonmukaisuus on helposti selitettävissä. Se johtui näet siitä, -että koulunopettajain palkkakysymyskin oli tänä uudistusten aikana -tullut päiväjärjestykseen. Opettajain kesken oli se kaikkialla -puheenaiheena, ja niin kauas oltiin jo päästy, että, niinkuin -ylempänä mainittiin, Helsingissä asetettiin komitea laatimaan -kouluille uutta vuosirahasääntöä. Mitä erittäin Kihlmaniin tulee, oli -hän maaliskuulla käynyt Turussa (Forssellin pesänsuoritusasioissa) ja -silloin T. Reuterin kanssa erikoisesti neuvotellut kielenopettajain -asemasta. Sen huomaa eräästä pitkästä Reuterin kirjeestä, jossa -ei ainoastaan ole kysymys siitä, että heidän palkkansa olisivat -korotettavat kohtuulliseen määrään, vaan myöskin että heidän tulisi -saada joku sopiva (esim. lehtorin) arvonimi. Kihlman puolestaan, -joka otti vähäpalkkaisten ja puutteenalaisten virkaveljiensä asian -omakseen, ei tyytynyt esittämään mielipiteitään yksityisessä -kirjeessä vaan tahtoi saattaa ne julkisuuteenkin, ja antoi 22 -p:nä toukok. 1865 Vaasan lukion tarkastuspöytäkirjaan seuraavan -suorapuheisen lausunnon: - -"Koska minulle on myönnetty tilaisuus esittää pia desideria -oppilaitosten hyväksi, olen sitä mieltä, että minun on lausuttava -sana palkkakysymyksestä. On kyllä epämiellyttävää esiintuoda -toivomuksia tässä asiassa, syystä että siten antautuu alttiiksi -epäluulolle, että puhuu vain omasta puolestaan. Kumminkin kestän -mieluummin semmoisen halpamielisen epäluulon kuin vaikenen, milloin -koulun ja nousevan sukupolven paras on kyseessä. Jotta opetus -olisi semmoinen kuin sen tulee olla, vaaditaan minun käsitykseni -mukaan ensi sijassa kelvollisia henkilöitä, jotka rupeavat -opettajiksi. Mutta kelvollisia opettajia ei ole saatavissa taikka -ainakaan ei toimessaan pysytettävissä, jos palkat ovat kehnoja, -riittämättömiä. Kehno ravinto tekee aikaa myöten välttämättömästi -kehnoja työntekijöitäpä kelvollisessakin työntekijässä voi lopulta -syntyä ylenkatse itseään ja tehtäväänsä kohtaan, kun hän huomaa, -että se, verrattuna muihin toimiin yhteiskunnassa, saa tältä -halveksimista osoittavan palkan. Koulun, nousevan sukupolven, -huolestuneiden vanhempien, oikeuden ja kohtuullisuuden nimessä -vaadin, että koulunopettajille myönnetään palkka, joka vastaa -heidän tehtävänsä tärkeyttä ja on verrattava kirkollisten ja -siviilivirkamiesten palkkoihin; minä vaadin Suomen koulun opettajalle -niin suuren palkan, että hänellä on, ei ainoastaan yksinkertainen -ruoka itselleen ja perheelleen, vaan että hän, jonka tulee olla -sivistyksen levittäjä ja edustaja, myöskin voi antaa omille -lapsilleen sivistyneen kasvatuksen. Kuinka suuri palkka, laskettuna -markoissa taikka viljassa, siinä tapauksessa olisi oleva, siitä -saattaa olla eri mieliä katsoen elintarpeiden vaihteleviin hintoihin -eri paikkakunnilla. Yleensä ja silmällä pitäen rahan nykyistä arvoa -uskaltaisin olla sitä mieltä, että jos 2,000 mk. olisi vähin määrä -ja 6,800 korkein, niin ei olisi liiallisiin menty; vähemmällä -palkanmuutos ei monestakaan tuntuisi todelliselta palkankorotukselta. -On nimittäin muistettava, että koulunopettajat tähän saakka ovat -voineet muuttaa kirkon palvelukseen, ja siinä saada palkan, joka on -riittänyt täyttämään pedagogisen virkauran tuottaman vaillingin. -Korotettakoon palkkaa vähitellen, rehellisten ja tunnollisten -opettajain kehotukseksi, niin etteivät he vanhuudessaan kiroa -sitä hetkeä, jolloin ryhtyivät työhön, joka ei ole tuottanut -heille tarpeellista elatusta. Ei ole minun eikä meidän opettajain -asia vastata kysymykseen, mistä varat semmoisiin palkkoihin ovat -otettavat. Meidän oikeutemme ja velvollisuutemme on sanoa, mitä koulu -tarvitsee saavuttaakseen päämääränsä; kansakunnan asia on päättää, -tahtooko se vai eikö antaa varoja siihen. Jollei tahdota myöntää -lasten opettajille kohtuullista palkkaa, niin tyydyttäköön semmoiseen -opettajistoon, jonka ainoastaan kykenemättömyys menestymään muilla -urilla on määrännyt kasvattajantoimeen." -- - - * * * * * - -Kesällä 1865 oli Kihlmanilla monenlaisia huolia. Hän oli, niinkuin -ennen on mainittu, Puuvillakehräämön johtokunnan jäsen ja, Levónin -matkoilla ollessa, jonkun aikaa myöskin toimitusjohtaja. Amerikassa -riehuvan sodan ja siitä johtuvan puuvillansaannin vaikeuden tähden -oli kehräämö seisonut koko edellisen vuoden. Se ei siis ollut -tuottanut mitään, vaan päinvastoin oli vararahastosta menetetty 9,000 -mk. V. 1865 oli tehdas taas pantu käyntiin, mutta eräs onnettomuus -oli vähällä uudestaan aiheuttaa sen seisahduttamisen. Juhannuspäivänä -tapahtui näet, että höyrylaiva "Österbotten", jolla oli m.m. lastina -puuvillaa kehräämöyhtiölle, ajoi karille Sandön eteläpuolella ja -loukkaantui niin pahoin, että suuri osa lastia turmeltui. Kihlman -osti kuitenkin vakuuttajilta ensin sen osan puuvillaa, joka ei ollut -kastunut, ja sitten myöskin alennetusta hinnasta merenvahingoittamat -pakat, joiden huomattiin olevan sisältä pilaantumattomia. Näin kävi -mahdolliseksi pitää tehdas käynnissä, ja oli toimenpide senkin -tähden edullinen, että puuvillan hinta samaan aikaan taas kohosi 35 -prosenttia. - -Mainittu merionnettomuus tuotti Kihlmanille muutakin harmia. Oli -nimittäin niin, että höyrylaivat vasta tähän aikaan olivat alkaneet -tulla kaupungin rantaan, sen sijaan että ne ennen olivat pysähtyneet -Brändöhön. Mitä "Österbotteniin" tulee, oli muutos päätetty -maaliskuulla yhtiökokouksessa Porissa, jossa Kihlman vaasalaisten -osakkaitten puolesta oli ehdottanut asian. Huolimatta siitä, että hän -oli puhunut muitten edustajana ja että yhtiökokous yksimielisesti -oli hyväksynyt ehdotuksen, ruvettiin yksityisesti ja julkisestikin -syyttämään häntä ja Levónia onnettomuudesta ja vaatimaan, että -heidän oli korvattava vahinko. Itse asiassa oli yksistään luotsi -syypää onnettomuuteen, hän kun vastoin kapteenin mielipidettä oli -tahtonut kulkea Sandön _ympäri_, jotta ei laivaa tarvittaisi kääntää -itse rannassa ennen lähtöä. Syytettyjen viattomuus oli kuitenkin -jokaiselle järkevälle niin selvä, ettei asiasta sen enempää tullut; -mutta tunnollisesta Kihlmanista oli sentään ikävää kuulla, että hänen -sanottiin ajaneen "nurkkakunnan" (kotteri) asiaa. Laivat laskivat -yhä edelleen kaupungin rantaan ja -- onnellisesti, sillä nyt ei enää -kukaan halunnut kiertää Sandön ympäri. - -Tämän yhteydessä mainittakoon, että varsinkin tänä vuonna -kämnärioikeuden puheenjohtaja J. Kr. Svanljung teki nimensä -kuuluisaksi Vaasankirjeillään y.m. kertomuksen- tai sadun -muotoon laatimillaan kirjoituksilla kaupungin oloista Åbo -Underrättelser-lehdessä. Etenkin näissä jälkimäisissä vilisi -viittauksia yksityisiin henkilöihin, joiden yhteisenä tunnusmerkkinä -oli, ettei niissä selitetty asioita parhaimpaan vaan pahimpaan -päin. Nykyään olisi turhaa seikkaperäisemmin tutkia, mitä tekijä -viittauksillaan on tarkoittanut: kaikki asianomaiset ovat poissa, ja -silloiset päivän riitakysymykset ovat unohtuneet. Kuitenkin on tässä -merkittävä, että Kihlmankin esiintyi julkisuudessa nimimerkki "Kr:in" -kirjoitusten johdosta. Se tapahtui ensiksi niin, että hän Helsingfors -Tidningariin (n:o 213, 14/9) lähetti pari mietelmää ("Tankar"), -joissa hän mainitsematta mitään nimeä tai asiaa ankarasti tuomitsi -semmoisia kynäniekkoja, jotka salakavalasti pyytävät vahingoittaa -toisten nimeä ja mainetta. Joku aika myöhemmin Kr. (Å. U:rissa) -"yleisen järjen nimessä lausui hylkäävän tuomion ajattelevan herran -tekeleestä", missä hän oli havaitsevinaan jesuitismiä, sofismiä, -hierarkiaa y.m. pahaa. Silloin Kihlman painatti Wasabladetiin -kirjoituksen, jonka pääajatus oli: "Se koira älähtää, johon kalikka -koskee." -- Tämä sananvaihto oli kumminkin vähäpätöinen ottelu -verrattuna siihen musertavaan iskuun, joka pari viikkoa myöhemmin -kohdistettiin Svanljungiin. Nimellä "Herra Kr." ilmestyi näet H. -T:ssa (n:o 227:n liitteessä, 2/10) 8 palstaa pitkä kirjoitus, -jonka tarkoitus oli jollei pakottaa häntä vaikenemaan kuitenkin -seikkaperäisesti karakterisoimalla hänen kirjailijatointaan tehdä -se vastaisuudessa tehottomaksi. Kirjoituksen alla luettiin nimet: -J. Ekström, J. O. I. Rancken, A. G. J. Hallsten, Joachim Kurtén, -Fr. E. Conradi, Alfr. Kihlman, J. W. Sabelli ja G. v. Troil, mutta -eräästä kirjeestä (15/10) Kihlmanin äidille saamme tietää, että se -"suurimmaksi osaksi" oli Kihlmanin laatima, jota paitsi "muutamat -kappaleet" olivat laamanni Ekströmin kirjoittamat. Varsinkin -alkupuolessa tunteekin helposti edellisen tekijän täsmällisen ja -terävän esitystavan, mutta katsoen koko kirjoituksen aiheeltaan -välttämättömästi mieskohtaiseen laatuun emme tahdo sitä tässä -selostaa. Mistä syystä ja missä hengessä Kihlman oli ottanut osaa -tähän mielenosoitukseen ilmaisevat seuraavat lauseet äidille: -"En ole esiintynyt hra Kr:n tähden vaan loukatun totuuden [ja] -yleisön tähden, jotta se tietäisi, missä määrin Kr:in tietoihin -on luottaminen. -- -- -- Mitä tulenkaan kärsimään, ja vaikka ei -esiintymiseni tuottaisikaan näkyvää hedelmää, niin en kuitenkaan -kadu sitä, sillä minä olen noudattanut vakaumustani: olen tehnyt -mikä mielestäni on ollut velvollisuuteni." -- Ohimennen sopii -huomauttaa, että Vasabladet, joka olisi ollut lähinnä oikaisemaan -mitä Kr:in kirjelmissä saattoi olla erehdyttävää, nykyään oli L. L. -Laurénin käsissä ja että hän, miten olikaan näppärä kynämies, pelkäsi -antautua taisteluun Kr:in kanssa. Siitä johtui että kaupunkilaisten -itsepuolustus ilmestyi helsinkiläisessä lehdessä. Muutoin koko -tämä seikka jälleen todistaa, että Kihlman kyllä osasi voittaa -hitaisuutensa, milloin hänen oikeuden- ja totuudentuntonsa kehotti -häntä toimimaan. - - * * * * * - -Uutisista, jotka Kihlman tänä syksynä kertoi äidilleen, kuuluvat -muutamat hänen elämäkertaansakin. Niin esim. se, että syyskuulla -perhe jälleen lisääntyi: syntyi näet neljäs poika, joka sai nimen -Uno Rafael. -- Toinen uutinen koski Esseniä. "Esseniltä olen saanut -kirjeen", mainitsee Kihlman 1 p:nä lokak. "Paljon mietittyään on -hän suostunut noudattamaan kutsumusta ensi kevätlukukautena hoitaa -käytännöllisen teologian professorinvirkaa, joka on vapaa [Porvoon -piispaksi tulleen] Schaumanin jälestä. He [Essen perheineen] -muuttavat siis koetteeksi Helsinkiin. Jollei miellytä, niin -palataan Ilmajoelle. Se on nyt toinen kappalainen, joka kutsutaan -professoriksi. Miten ovatkaan ajat muuttuneet!" -- Kolmas uutinen -koski kirjoittajaa itseä. Aug. Lilius oli nimitetty Kokemäen -kirkkoherraksi, ja Kihlman oli hakenut siten avonaiseksi tullutta -teologianlehtorin virkaa. Hän oli ainoa hakija, mutta hänen oli -suoritettava asianmukainen opinnäyte tullakseen kysymykseen. Näin oli -siis Kihlmanillekin avautumassa uusi ura. - -Loppuvuodeksi oli Kihlmanilla nyt yllin kyllin työtä väitöskirjan -kirjoittamisessa. Selittäessään marraskuun lopulla, miksi niin -harvoin kirjoitti äidilleen, hän lausuu: "Äiti, joka tuntee luontoni, -saattaa ymmärtää, kuinka levoton olen. Tahdon tehdä niin hyvää -työtä kuin mahdollista, ja sen vuoksi täytyy minun käyttää siihen -jokaista vapaata hetkeäni. En pane koskaan maata ennenkuin puoliyön -jälkeen ja kuitenkin ennätän mielestäni niin vähän. Monet toimeni -vaikuttavat hyvin häiritsevästi. En saa koskaan rauhaa ennenkuin -yöllä." Aineekseen hän oli valinnut kysymyksen lapsenkasteesta, joka, -niinkuin edellisestä tiedämme, oli aikoja sitten kiinnittänyt hänen -mieltään. - -Luonnollista on, että joululomakin kului tässä työssä. Itse joulun -vietosta sisältää seuraava kirjeenote kuvaavan piirteen (äidille 7/1 -1866): "Kiitän sydämellisesti kaikista joululahjoista. Kalleinta -minulle oli Isän muotokuva. Nähdessäni sen tulin niin liikutetuksi, -että minun täytyi vetäytyä syrjään vuodattaakseni Isän muistolle -pyhitetyn kyyneleen. Oli kuin olisin hengessäni tavannut hänen -henkensä. Jumala suokoon hänelle rauhansa! On omituinen tunne siten -hengessään elävästi seurustella aikoja sitten poismenneen kanssa. Ah, -kuinka pian jopa lähimmät omaisemmekin unohtavat meidät maan päällä!" - - * * * * * - -Uutena vuotena 1866 oli Kihlmanin lähdettävä Turkuun painattamaan -ja julkisesti puolustamaan väitöskirjaansa, joka hänen lähtiessään -ei vielä ollut valmis. Ilmajoelta hän (13/1) kirjoittaa Hildalleen, -että hän Hannan seurassa hauskan matkan jälkeen oli saapunut -Essenille, että hän tälle oli lukenut osia teoksestaan ja "saanut -painatusluvan" ja että hän oli päättänyt matkustaa Tampereen kautta -nauttiakseen appensa seurasta, jonka piti lähteä Helsinkiin. -Tietysti tulikin siten matkan alkupuoli hupaiseksi, mutta kun hän -Huutijärvellä (Kangasalla) erosi Essenistä, oli alkanut sataa vettä -aivan niinkuin kesällä, ja Kihlmanin oli ylen vaikea lumettomalla -tiellä päästä eteenpäin. Hän myöhästyikin kokonaisen päivän ja -saapui hyvin alakuloisena "vanhaan Turkuun". Eikä hän aluksi -sielläkään saanut kehotusta, niinkuin näkyy seuraavasta otteesta -(Hildalle 19/1): "Keskiviikko-[tulopäivän]iltana kävin Titus Reuterin -kanssa Renvallilla. -- Torsten tuli levottomaksi, kun sai tietää -aineeni. Sen johdosta syntyi vilkas keskustelu, jossa Renvall koetti -antaa minulle parempia mielipiteitä, ilman että saatoin muuttaa -vakaumustani. Lopputulos oli, että voisi tulla arveluttavaksi, jos -pysyisin kannallani. Eilen tein tervehdyskäynnin piispan ja muitten -konsistorin jäsenten luona, ja kaikki kohtelivat minua siivosti -ja ystävällisesti. Piispa oli oikein sydämellinen; mutta saatuaan -tietää aineeni tuli hän hyvin alakuloiseksi. Hän selitti miten -vaikeaksi kävisi, jos minä esittäisin harhaoppisia (heterodoxa) -mielipiteitä, että minä saatoin hänet välikäteen, että hän tahtoi -nimittää minut, mutta voisi hän itsekin tulla oikeauskoisten -hyökkäysten esineeksi, syystä että hän, jonka tuli valvoa kirkon -parasta, nimitti uskonnon opettajaksi henkilön, joka avonaisesti -julkilausui kirkon käsitykselle vastakkaisia oppeja y.m. Hetken -hiljaa kuunneltuani näitä purkauksia, sanoin olevani valmis kohta -lähtemään kotia enkä suinkaan haluavani vastoin kirkonhallituksen -tahtoa pakkautua kenenkään tielle j.n.e. Piispa vastasi silloin -heti, että hän ei lainkaan tarkoittanut, että minun oli lähdettävä -pois, että hän päinvastoin toivoi, että tulen nimitetyksi, ja että -hän itse puolestaan oli täysin levollinen seurauksiin nähden; mutta -hän ainoastaan pelkäsi hedbergiläisten valitushuutoja y.m. Minä -juttelin hänen kanssaan pari tuntia ja sain kutsun päivälliselle -tänään. -- Niin ovat asiat: pelkään vähin, että palaan kotia -toimittamatta asiaani. Kumminkin olen nyt tavallista levollisempi. -Menköön miten tahansa: päätökseni on peruuttamaton, että olen toimiva -velvollisuuteni ja omantuntoni mukaan. -- Älä puhu lähemmin näistä -seikoista, jotta ei tarpeetonta lavertelua syntyisi. Piispa pitää -minusta sydämellisesti, mutta pelkää (är rädd), tapansa mukaan. -Peittäkäämme hänen heikkoutensa. Voit sanoa, että väitöskirjani -on herättänyt epäilyksiä, mutta että toivon voivani poistaa ne. --- Bergrothilta ei kuulu mitään. Jos niin tapahtuisi, ettei minua -täällä hyväksyttäisi ja että asia Helsingissäkin menisi myttyyn, niin -katsoisin täyttäneeni kaiken teologisen vanhurskauden ja sanoisin -teologialle, nimittäin tälle inhimilliselle teologialle, joka tuottaa -sydämelle ainoastaan rauhattomuutta, ikuiset jäähyväiset, ja sanoisin -sen ilman kaipausta tai surua. On helpompi olla ihminen, kun ei ole -teologi." -- - -Toiseltakin taholta Kihlmania ahdistettiin. Eräs "kysyjä" (Frågare) -pyytää näet (A. U. n:o 8, 20/1) saada tietää, oliko tuomiokapituli, -joka nykyisin oli hyväksynyt muutaman kielenopettajan hakemuksen -lehtorin virkaan, sitä mieltä, että kaikki semmoiset olivat -hakukelpoisia, vai oliko tässä vain poikkeus kyseessä? Sen ohella -hän tiedustelee, oliko prokuraattorin vai kenen velvollisuus ryhtyä -asiaan, jos vääryyttä oli tapahtunut? -- "Ikävä on, että minulla on -kadehtija", kirjoittaa Kihlman (22/1) mainiten "kysyjän" (jonka hän -luulee maisteri C. G. Swaniksi). [Tämä lienee ollut erehdys. Ainakaan -ei maist. Swan enää muista kirjoittaneensa mitään Turun lehtiin. -Eräässä toisessa kirjeessä Kihlman sanoo Swanin aikovan hakea virkaa, -jota tämä ei kuitenkaan tehnyt. Mahdollisesti aiheutti jonkun antama -tieto, että Swan oli ajatellut viran hakemista, olettamuksen, että -hän oli kysyjä. -- Kysymys johtui siitä, että Kihlman ei ollut -suorittanut pedagogian tutkintoa, mutta tuomiokapituli lienee ollut -sitä mieltä, että hän _pappina_ oli pätevä uskonnonopettajaksi.] -tiedustelut. "Kysymyksestä saattaisi luulla, että minä matelemisella -olen hankkinut itselleni jonkun armon. Jos olisin tiennyt, etten -ole hakukelpoinen, niin en olisi vaivannut itseäni tänne, ja jos -vielä tietäisin, etten sitä ole, niin lähtisin pitemmittä mutkitta -pois. Nyt en tiedä mitä olen. Renvall sanoo tuomiokapitulin -selittäneen minut päteväksi; Hornborg sanoo, että kysymys vielä on -ratkaisematta. Saattaa siis tapahtua, että sitte kun olen suorittanut -opinnäytteeni minut selitetään epäpäteväksi, ja koko työni on ollut -turha. -- -- Olen tarjonnut palvelustani; jollei minua voida käyttää -uskonnonopettajana, niin kelpaan kai vieläkin kielenopettajaksi, -niinkuin ennen." -- - -Kaikki sujui hyvin. Arkkipiispa oli purkanut huolensa Renvallille, -joka oli rauhoittanut hänet, ja Kihlman kiirehti kirjansa -valmistumista. Hän kirjoitti uudestaan johdannon, jonka jälkeen -painatus alkoi, ja sen jälkeen hän suuressa ahdistuksessa jatkoi -työtään. Oli näet jo määrätty, että helmikuun 10 p:nä tapahtuisivat -käytännölliset kokeet ja 12:tena väittely. - -Keskellä tätä kiirettä kirjoitti Essen esittelijäsihteeri toht. -Waenerbergin salaisuutena kertoneen, että senaatissa 18 p:nä oli -käsitelty ehdotusta, että Kihlman ilman hakemusta nimitettäisiin -normaalikoulun yliopettajaksi. Äänestäessä oli neljä ollut vastaan, -neljä Kihlmanin puolella, jälkimäisten joukossa puheenjohtaja. Siitä -seurasi, että esitys oli lähetettävä Pietariin, jollei pöytäkirjaa -tarkistettaessa muutosta tapahtunut, jota Waenerberg ei ollut -katsonut luultavaksi. "Niin ovat asiat, rakas Hilda. Olen tänään -usein huokaillut Jumalalle, että hän johtaisi kaikki parhaimmaksi. -Minä olen entiselläni. Jos tieto tulisi, että ehdotus on mennyt -myttyyn, niin olisin iloinen, en ainakaan murheellinen. Mutta jos -se hyväksytään, silloin, Hilda, täytyy meidän alistua ja mennä, -minne Herra kutsuu meidät. Tapahtukoon Jumalan tahto!" Samasta -kirjeestä (25/1) otamme vielä seuraavat rivit: "Niin, rakas Hilda, -lapsiamme täytyy meidän hoitaa: minun tulee käyttää enemmän aikaa -heitä varten. Se on kuitenkin pysyvintä, mitä voi jättää jälkeensä: -hyvin kasvatettuja lapsia. Das Gute soll man nur nicht erzwingen. -On oltava hyvin kärsivällisiä ja antaa hyvän juurtua. Meidän tulee -olla yhtä kärsivällisiä kuin Isä taivaassa on meitä kohtaan. Kuinka -kärsivällisesti hän odottaakaan parannustamme! Ja hän voisi kai kyllä -käyttää montakin pakkokeinoa! Mutta rakkaus on oleva vapaaehtoinen. -Jollei se sitä ole, jos siinä on vähintäkään pakkoa, niin on se -ulkokullaisuutta, ja kaikki on turmeltu." - -Seuraavasta kirjeestä (30/1) näkyy, että Kihlman vielä kuukauden -vaihteella oli samassa pinnistyksessä. "Toisinaan olen oikein -epätoivossa. Eikä kuitenkaan auta menettää rohkeuttaan: minun täytyy -kestää. Ei ole paljo jälellä, mutta kaikki vaatii aikansa, ja kun -sanoja tulisi punnita kultavaa'alla, pitäisi olla enemmän aikaa -ja ennen kaikkea -- rauhaa. Tätä jälkimäistä en ole voinut -saada." -- -- -- - -Viikon päästä oli teos kuitenkin valmis: _"Dogmen om barndopet. -Historisk-kritisk afhandling."_ Tutkimuksessa, joka käsittää 100 -sivua, tekijä on seikkaperäisesti esittänyt ja perustellut samat -mielipiteet, jotka jo tavataan hänen muistutuksissaan toht. C. -J. Estlanderin käsikirjaehdotuksen johdosta (1854-55) ja joista -hän oli kirjoittanut arkkipiispalle, kun tämä tahtoi kutsua hänet -katkismuskomitean jäseneksi (1863). Tässä riittänevät seuraavat -otteet ilmaisemaan Kihlmanin lähtökohdan ja lopputulokset: - -"Luterilainen kirkko ei muodosta mitään poikkeusta muista -erikoiskirkoista. Ei sekään ole yhdenmukainen Kristuksen todellisen -kirkon kanssa. Eikä ole sille häpeä tunnustaa epätäydellisyyttänsä -ja pyrkimystään parempaan. Mutta se on häpeä, jos se elää -sokeassa itsetyytyväisyydessä kaipaamatta enempää edistystä ja -täydellisentymistä. Jos se sanoo: minä olen rikas, olen kylläinen -enkä tarvitse mitään, niin on se sokea ja tarvitsee totuuden -silmävoidetta oppiakseen tuntemaan köyhyyttään. Mutta niin ei -voi se kirkko sanoa, joka asettaa pyhän raamatun, kristillisen -totuuden lähteenä, itseään korkeammalle, kehottaen itsekutakin -siitä välittömästi noutamaan enempää valoa, ja joka pitää -tunnustuskirjoissa säilytetyn tunnustuksen todistuksena siitä, miten -raamatullinen totuus määrättynä aikana on käsitetty. Protestanttisen -kirkon oppineimmat ja hurskaimmat teologit eivät senvuoksi olekaan -epäilleet avonaisesti osoittaa, mitä puutteita he ovat huomanneet -kirkonopissakin, ja lahjojensa mukaan koettaa myötävaikuttaa -kristillisen totuuden täydellisempään käsittämiseen." - -"Niihin dogmeihin, jotka kaipaisivat enempää tutkimista ja jotka -olisivat saatavat parempaan sopusointuun kokonaisuuden kanssa, -luemme sakramentteja koskevan. Erittäinkin olisi kasteenoppi -lapsenkaste-muodossaan huolellisemman perustelun tarpeessa (tarfva en -omsorgsfullare begrundning)." [Siv. 3-4.] -- -- -- - -"Miten vaikea tämä uskonkappale onkaan ja miten horjuva käsitys -siitä historian todistuksen mukaan onkaan ollut, näyttää meistä -kuitenkin niin paljon varmalta, että lapsenkasteen hylkääminen ei -ole oikeutettu. Ainoastaan silloin kun lapsenkasteelle annetaan -merkitys, jonka kautta kristinuskon tärkeimmät totuudet saatetaan -vaaraan, on oikeutettua vastustaa sitä. Että teoriat lapsen uskosta -ja uudestasyntymisestä ovat aiheuttaneet semmoisen vaaran, ei ole -kiellettävissä". [Siv. 98.] -- - -"Mutta koska raamatussa lapsenkastetta ei nimenomaan käsketä -eikä edes mainita, niin ei sen laiminlyömistä voida leimata -antikristilliseksi. Sitä vastoin on täydellisesti kristinuskon henkeä -vastaan tehdä lapsenkaste pakolliseksi toimitukseksi. Koska Kristus, -jolla yksin on oikeus säätää lakeja seurakunnalleen, ei ole määrännyt -vissiä aikaa, jolloin kaste on toimitettava, ei mikään inhimillinen -valta (myndighet) ole oikeutettu rajoittamaan Hänen myöntämäänsä -vapautta. Kirkko toimisi ainoastaan sopusoinnussa korkean -Perustajansa hengen kanssa, samoin kuin arvonsa mukaisesti, vapaalle -vakaumukselle perustettuna yhteytenä, jos se jättäisi yksityiselle -seurakunnanjäsenelle vallan määrätä, milloin hänen lapsensa ovat -kastettavat." -- [Siv. 99.] - -Itse väittelystä Kihlman kertoo äidilleen: "Viime keskiviikkona -sairastuin lievään vatsakuumeeseen. -- Sairauteni tähden ei -käytännöllisistä kokeista lauantaina tullut mitään. Maanantaina -[12 p:nä] tunsin itseni [kiitos olkoon lääkärin ja ystäväni T. -Reuterin hoidon] siinä määrin paremmaksi, että päätin väitellä. -[Kirjoittaessaan kotiinsa Kihlman humoristisesti lausuu: 'Tiedän -että ajatuksissanne olette luonani, kun olen kiikissä (i pressen)! -Olen usein muistanut Ragnar Lodbrokin sanoja käärmekuopassa: 'Kyllä -kai porsaat röhkisivät, jos tietäisivät, mitä karju kärsii'.'] -Nousin sairasvuoteeltani ja lähdin suoraan kateederiin. Kestin -ihmeellistä kyllä yli neljä tuntia, k:lo ll:sta yli 3:een saakka. -[Toht. J. A.] Lindelöf oli ex officio opponens, prior oli eräs -pastori Alopaeus, ylimääräisinä esiintyivät arkkipiispa ja rovasti -E. M. Rosengren (innokas hedbergiläinen). Lindelöf ja arkkipiispa -olivat erittäin humaanisia, samoin Alopaeus. Rosengren [joka vasta -väittelytilaisuudessa oli saanut kirjani käsiinsä] huusi ja melusi -ja teki itsensä naurettavaksi koko yleisön edessä. Olen jäävi -arvostelemaan itseäni, mutta luullakseni en menestynyt huonosti: -ainakaan ei väitteitäni osoitettu vääriksi. Lopputulos on sentään -epävarma. Minua pidetään kerettiläisenä, kirkolle vaarallisena -henkilönä. On mahdollista, että teoreettinen opinnäytteeni hyljätään, -taikka ainakin katsotaan vähäarvoiseksi, vaikka väittelyssä -tunnustettiin, että väitöskirjani oli laadultaan akateeminen, ja -että siis olin tehnyt enemmän kuin tarvittiin. Jos minut hyljätään, -ei Äidin pidä surra. En minä aio sitä hävetä, päinvastoin merkitsen -sen ansioluettelooni. Kumminkin toivon vielä hyvää loppua. -Arkkipiispa ja tuomiorovasti ovat puolellani, niin myös Lindelöf. -- -Huomenna [14 p:nä] ovat käytännölliset kokeet k:lo 8-10. -- Tämän -hevoslääkityksen jälkeen tunnen itseni paremmaksi enkä huonommaksi. -Jumalalle kiitos kaikesta. Antaudun hänen turviinsa, sillä etsin -Häntä ja Hänen totuuttaan. Vaikka ihmiset eivät hyväksy minua, toivon -sentään, että Hänen mielihyvänsä ei ole minusta kääntynyt." [Olemme -ottaneet tämän kirjeestä äidille, syystä että kirjeet vaimolle ovat -liian seikkaperäiset.] - -Kokeet eivät onnistuneet täysin tyydyttävästi, osaksi liiallisesta -perusteellisuudesta, osaksi väsymyksestä (Kihlman valmistautui -niihin k:lo 4:ään aamulla!). Pari tuntia myöhemmin tuomiokapituli -kokoontui tekemään päätöstään. Tietopuolinen opinnäyte arvosteltiin -korkeimmalla arvolauseella, käytännölliset kokeet lähinnä -korkeimmalla, ja Kihlman nimitettiin teologianlehtoriksi Vaasan -lukioon. Kun kapitulin jäsenet k:lo 2 saapuivat päivällisille -Kupittaan ravintolaan, mihin asianomainen oli kutsunut heidät, toivat -he hänelle tämän tiedon ja onnittelunsa -- sitä tervetulleemmat, -kun hän viime hetkeen saakka oli odottanut pahinta. Heikko kun oli -sairautensa jälkeen, istui uusi lehtori ja isäntä palttoo päällä -arkkipiispan ja presidentti Procopén välillä, joka jälkimäinen oli -kutsuttu vanhana tuttuna. Kihlmanin esittämien maljojen jälkeen -piti arkkipiispa hänelle mitä kauneimman ja sydämellisimmän -onnentoivotuspuheen. Päivällisten syötyä istuttiin maljakon -ympärillä ystävällisesti pakisten k:lo 8:aan illalla. Keskellä -juhlatilaisuutta sai Kihlman sähköteitse lämpimän onnentoivotuksen -virkatovereiltaan Vaasasta, mikä suuresti ilahdutti häntä. -- -Tuomiokapitulin äänestyksestä annettiin hänelle sittemmin tieto, -että jotkut herroista olivat tunteneet samoja tunteita kuin Herodes, -kun hän ajatteli, että Johannes Kastaja oli mestattava. Sen täytyi -tapahtua, joskin raskaalla sydämellä. Sentähden kesti neuvottelu -tavattoman kauan. "Hjelt oli minua vastaan ja samoin Hornborg. -Jälkimäiselle Renvall muistutti, ettei hänkään, Hornborg itse, ollut -puhdasoppinen tutkimuksessaan kasteesta; miksi oli hän niin tarkka -minuun nähden? Hjelt oli lopulta selittänyt, että hän ei tahdo -vastustaa minua, koska arkkipiispa, jonka lähinnä tulee vastata -kirkon puhtaan uskon säilyttämisestä, sekä 4 teologiantohtoria -katsoi voivansa hyväksyä minut." Lopputulos oli tietoperäisestä -opinnäytteestä 25/28 (Arkkipiispa, Hjelt ja Hornborg kukin 3, muut -kukin 4) ja käytännöllisestä 23/28 (Renvall ja Hornborg kumpikin 4, -muut kukin 3). "Arkkipiispa antoi tietoperäisestä ainoastaan 3 ääntä, -luultavasti näyttääkseen, ettei hän sentään hyväksynyt sisällystä, -taikka jotta hän ei tekisi itseään moitteenalaiseksi; Hornborg taas -antoi 4 ääntä käytännöllisessä korvatakseen mitä oli vähentänyt -toisessa äänestyksessä." -- Varmana pidettiin, että Kihlman ei olisi -saanut painatuslupaa, jos käsikirjoitus olisi valmiina kiertänyt -kapitulilaisten luona. Nyt se oli hänelle annettu Renvallin vastuulla --- ja tästä huomaa, että Kihlman luultavasti olisi palannut tyhjin -käsin Turusta, jollei teoksen myöhäinen valmistuminen olisi tehnyt -edeltäkäyvää tarkastusta mahdottomaksi. - -Voimistuakseen viipyi Kihlman Turussa 20 p:ään, ollen koko ajan -mitä ystävällisimmän huomaavaisuuden esineenä tuttaviensa puolelta. -Arkkipiispan epäilykset näyttivät kerrassaan hälvenneen, ja erotessa -hän suuteli Kihlmania. Kumminkin tunsi tämä enimmin kiitollisuutta -tuomiorovasti Renvallia kohtaan, joka tosiystävänä oli häntä tukenut. - -Miten tyytyväinen Kihlman oli, sen huomaa seuraavista riveistä -äidille (25/2): "Niin, hyvä Äiti, olen nyt taas hupaisessa kodissani. -Olen suorittanut tehtäväni tavalla, joka on saavuttanut tuomarieni -tunnustuksen. -- Olen nyt teologianlehtori: tulevaisuuteni on -jotenkin turvattu. Saan käyttää aikaani ja kykyäni semmoiseen, joka -on minulle sydämen asia. Olen nyt mielestäni päässyt toivomusteni -perille. Korkeammalle en ole pyrkinyt, toivon vain, että terveys ja -voimat sallisivat minun siunauksellisesi vaikuttaa sillä paikalla, -johon olen tullut. Minulla on niiden kunnioitus, jotka tuntevat -minut, minulla on ymmärtäväinen, lämpimästi tunteva, jalosti -ajatteleva, rakastettu vaimo, eivätkä lapseni vielä aiheuta mitään -erikoisia huolia. Olen niin onnellinen ja tunnen itseni niin -onnelliseksi, ja onnentunteeni kahdistuu siitä, että Äiti vielä elää -ja, saatuaan kärsiä niin paljon huolia minun tähteni, on onneni -todistajana. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta Jumalaa, kaiken hyvän -antajaa kohtaan." - -Äidin vastaus on liikuttavan hellä: "Minun on vaikea sanoin ilmituoda -onnellisuutta ja iloa, joita olen saanut kokea, kun olet, lauseesi -mukaan, päässyt toivomustesi ja harrastuksesi perille. Ainoastaan -Jumala tietää, mitä kiitollinen sydämeni tuntee. -- Et sinä ole -koskaan tuottanut minulle surua, paitsi silloin kun päätit lähteä -Saksaan. Silloin itkin ja tuskittelin erotessani sinusta -- ja nyt, -juuri se levottomuus ja tuska, jotka silloin vaivasivat minua, ovat -nyt muuttuneet minulle syvimmäksi iloksi ja riemuksi. Tiedät, kuinka -sydämestä rakas aina olet minulle ollut: sinun onnesi on ollut minun -onneni. Jos Jumala sallii, että jotain semmoista tapahtuu jollekin -sinun omaisistasi, niin silloin vasta tunnet, minkä onnen minä nyt -olen kokenut." -- -- -- - -Mutta ei Kihlman sittenkään ollut ilman huolia. Toiselta puolen -huolestutti häntä ajatus, että Helsinkiin-muutto kenties oli -edessä, toiselta puolen hän luuli väitöskirjansa synnyttävän ikävää -polemiikkia. "Jos siitä olisi hyötyä totuudelle, niin polemiikki -olisi ilahduttava. Mutta tavallisesti se kehittyy toraksi ja -herjaukseksi, jota en rakasta. Olen kuitenkin yleensä levollinen. -Ei kukaan voi minua tuhota (förderfva), jollen itse sitä tee. Lokaa -voidaan heittää päälleni, mutta sillä en ole tuhottu. Voidaan -osoittaa, että olen väärässä, mutta en silläkään ole tuhottu. -Olen ainoastaan tahtonut tietää, mikä on totuus, ja muuttaisin -mielelläni mielipidettä, niin pian kun huomaisin erehtyneeni." [Että -muutkin odottivat polemiikin syntyvän, todistaa esim. seuraava -ote K. E. Stenbäckin kirjeestä (13/3) Kihlmanille: "Onneksi että -olet päässyt Turun kiirastulesta. Olen mielenkiinnolla lukenut -kirjasesi lapsenkasteesta. Sinä pitelet surkeasti oikeauskoisuutta -- -ihmeellistä, että tuomiokapituli antoi: laudatur. -- Mutta odotappas --- kyllä tullee satamaan anateemoja sekä idästä että lännestä. Ja -jollei niin tapahdu -- todistanee vaikeneminen niin tärkeässä asiassa -joko että hengellinen välinpitämättömyys on yleinen taikka että -- -totuus voittaa yhä enemmän alaa." --] - - * * * * * - -Totta puhuen Kihlmanin tutkimus herättikin sangen suurta huomiota -kirkollisissa ja uskonnollisissa piireissä, eikä siitä aivan -vähän kirjoitettukaan, vaikkei se sentään aiheuttanut mitään -merkillisempää polemiikkia. Ollen sitä mieltä, ettei syventyminen -tähän riitakysymykseen enemmän kuin muihinkaan esiintyviin puhtaasti -teologisiin erimielisyyksiin välttämättömästi kuulu elämäkertaan, -tahdomme vain ohimennen merkitä muutamia siihen liittyviä -ilmiöitä. -- Jo maaliskuun alussa julkaisi A. V. Ingman eräässä -kirjoituskokoelmassa (Uppsatser i bibliskt-theologiska ämnen, 3:mas -vihko) lyhyen tutkimuksen nimeltä: "Uuden testamentin kasteenopin -peruspiirteet." Mainitsematta Kihlmanin nimeä tekijä alkusanoissaan -kuitenkin viittaa hänen teokseensa. Myönnettyään näet ensin, ettei -yksikään kirkollinen oppi ole enemmän sumun ja pimeyden peittämä kuin -lapsenkasteen uskonkappale, hän lausuu, "että eräs täysin oikeutettu -tieteellinen tutkimus on saanut aikaan, että kaikki hurskaimmat -kristityt nyt jännityksellä odottavat herätetyn riitakysymyksen -selvitystä". Muutoin Ingman puolustaa lapsenkastetta ja kehottaa --- baptisteja miettimään hänen esittämiään todistuksia. Tästä -voinee päättää, ettei Kihlmanin tutkimus ollutkaan välittömästi -aiheuttanut kirjoitusta, vaan luultavasti se tosiasia, että juuri -näihin aikoihin baptismi oli alkanut saada kannattajia Suomessa -(Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan ruotsalaisissa rannikkopitäjissä). Mitä -Kihlmaniin tulee, oli hän kokonaan vieras baptistiselle liikkeelle, -eikä hän suinkaan ollut tarkoittanut sen puolustamista. Kenties -saattaakin olettaa, että Ingman juuri senvuoksi jätti Kihlmanin -nimen mainitsematta ja hänen kirjansa sisällyksen koskettelematta, -ettei häntä luettaisi lahkolaisiin, joihin tekijä koetti vaikuttaa. --- Edelleen tavataan Kirjallisen Kuukauslehden huhtikuun numerossa -A. F. Granfeltin kirjoittama arvostelu. [Ruotsiksi kirjoitettu, -toimituksen suomentama.] Se alkaa tunnustamalla, että Kihlmanin teos -todistaa tekijän omistavan useita todellisen tieteellisyyden avuja, -nimittäin "selvän ajatuksen-juoksun, historiallisen tutkimushengen, -tarkastaja-terävyyden sekä miellyttävän, täysi-painoisen ja -selvä-ymmärteisen lausetavan" sekä "jumaluus-opissa ei aina -tavallisen uskalluksen, jonka hän on osoittanut julkisesti ja -peittämättä lausumalla ne päätökset, joihin tutkimuksensa on -hänen vienyt eräässä kysymyksessä, missä oma vakaumuksensa näkyy -eroavan kirkon opista." Lähemmin selostamatta kirjan sisällystä, -jossa löytyy "paljon sekä hyvää että totta", hän sitte huomauttaa, -että tekijän premissien oikeastaan olisi pitänyt johtaa hänet -hylkäämään lapsenkasteen, ja puolustaa m.m. omaa julkaisemassaan -dogmatiikassa esitettyä kantaansa, jota Kihlman ei ollut hyväksynyt. --- Vihdoin mainittakoon, että (Angelniemen kappalainen) H(egesippus) -H(ippolytus) H(jerpe) vielä s.v. eri kirjasena julkaisi 56 sivua -käsittävän arvostelun. Tämä tarkastaja ei myönnä Kihlmanin -tutkimuksella olevan tieteellistä taikka muutakaan arvoa. Se on muka -kauttaaltaan pintapuolinen, ja tekijän tarkoitus on ryöstää kirkolta -lapsenkaste. Jos hän menestyy siinä, ennustaa arvostelija, niin -menetetään pian pyhä ehtoollinenkin ja lopuksi koko raamattu! - -Tietääksemme Kihlman ei esiintynyt julkisuudessa puolustaakseen -teostaan. Syynä oli kai ei ainoastaan hänen vastenmielisyytensä -ryhtyä julkiseen polemiikkiin, vaan myöskin ajan puute. Asuinpaikan -ja viran vaihto sekä monet muut seikat tekivät näet nyt seuraavan -ajan ehkä levottomimmaksi jaksoksi hänen elämässään. - -Mitä muutoin tulee tähän Kihlmanin yritykseen luoda valoa -lapsenkasteen, Ingmanin sanoja käyttääksemme, "sumun ja pimeyden -peittämään" uskonkappaleeseen, tahtoisimme lopuksi sanoa seuraavaa: -Olkoonpa niin, että hän kenties monessakin kohden erehtyi, kumminkaan -ei kellään, joka on tutustunut hänen kehitykseensä, voine olla -vähintäkään epäilystä siitä, että hän ryhtyi aineeseen sisällisestä -pakosta. Kun samalla on tunnustettava hänen lähtökohtansa pätevyys, -nimittäin että kristitylle raamattu on korkein totuuden lähde ja -myöskin että "ei tavallista" uskallusta vaadittiin julkituomaan -kirkon opista eroavia mielipiteitä, niin tullaan siihen päätökseen, -että hänen julkaisunsa oli kunniakas teko, sen vakavan harrastuksen -arvoinen, joka nuoruudesta saakka oli häntä elähyttänyt. Ettei -Kihlman ollut mikään reformaattori-, uudistajaluonne, sen tiedämme, -sellaiseksi hän oli liian mietiskeleväinen, liian "hidas", mutta -tarkoittiko hän teoksellaan aikaansaada uudistusta vai eikö, oli se -hänen sielunsa syvimmän intomielen, hänen totuudenetsintänsä tuote. - -Ylempänä huomautettiin, että Kihlman pari kertaa ennen oli ilmituonut -ajatuksensa lapsenkasteesta. Itse asiassa on tutkimus oikeastaan -katsottava myöhään kypsyneeksi hedelmäksi hänen opinnoistaan -ensimäisellä Saksan matkalla. Olipa hän Stuttgartissa syventynyt -tunnustuskirjojen tarkastukseen ja Tübingenissä saanut varman -pohjan, miltä käydä hämäriin kysymyksiin käsiksi, ja uskalluksen -julkilausua päätelmänsä. Juuri kiireimmän työn aikana Turussa hänelle -saapui maisteri (sittemmin yliopettaja) K. Ervastin välittämä -tervehdys Beckiltä, jolle hän Wagnerin käynnin jälkeen (1858) ei -ollut antanut tietoja itsestään, ja silloin Kihlman kirjoitti -vaimolleen: "Ahdistuksen hetkinä olen usein ollut siellä [Beckin -luona Tübingenissä]." Ohimennen mainiten Beck ei ollut hyväksynyt -hänen valitsemaansa ainetta, ei mielipiteitten vuoksi, vaan sen -tähden, että tutkimus sisällykseltään välttämättömästi tulisi olemaan -pääasiassa kriitillinen eikä myötäperäinen (positiv). - - [Saman huomautuksen teki Granfeltkin mainitussa arvostelussaan. - - Koska puheena ollut Kihlmanin teos on ainoa hänen itsensä - julkaisema, olen pyytänyt toht. _Erkki Kailalta_ arvostelua - siitä nykyajan kannalta, ja on hän hyväntahtoisesti antanut - seuraavan lausunnon, jonka otan tähän lyhentämättä: - "A. Kihlmanin väitöskirja 'Dogmen om barndopet' on - akateemisestikin katsoen arvokas tutkimus. Sen vahvimpana - puolena on kritiikki, asianomaiseen kirkonoppiin sisältyvien - heikkouksien ja ristiriitojen esittäminen; heikompi on esitys - tekijän omasta kannasta. Mutta tutkimus tahtookin olla - etupäässä 'historiallis-kriitillinen'. Tutkimus on myöskin - pääosaltaan _itsenäistä_ työtä. Esityksessään omantunnon- ja - uskonpsykologiasta Kihlman tosin nojautuu opettajaansa Beckiin; - myöskin hän pitää Beckin käsitystä lasten kasteesta totuutta - lähimpänä, mutta tekee sitäkin vastaan muistutuksia. Mutta mitä - itse dogmin kritiikkiin tulee, esiintyy siinä kauttaaltaan - Kihlmanille ominainen dialektinen terävyys. Tällaisen tutkimuksen - esittäminen v. 1866 osoittaa myöskin suurta _rohkeutta_, sillä - aika kulki kirkollisessa suhteessa taantumuksen merkeissä ja - vallitsevalta kirkolliselta taholta katsoen oli tutkimus pahasti - harhaoppinen." - - Missä määrin Kihlmanin tutkimuksella on ollut _vaikutusta_ - meikäläisissä oloissa on vaikea sanoa. V. 1886 toisen - kirkolliskokouksen hyväksymässä käsikirjassa ovat kastettavalle - lapselle asetetut kysymykset poistetut, samoin manaus - (exorcismi), mitkä muutokset epäilemättä tapahtuivat Kihlmanin - haluamaan suuntaan; mistä vaikutuksesta on minun vaikea sanoa. - Epäilemättä n.s. "raamatullinen suunta" (piispa Johansson y.m.) - näitä muutoksia kannattivat. V:n 1886 kastekaavassa kuitenkin - identifioidaan lapsenkaste ja uusi syntyminen, mikä on kokonaan - Kihlmanin intentiooneja vastaan. Siinä suhteessa 1913 hyväksytty - kastekaava paljon enemmän vastaa Kihlmanin toivomuksia; sitä - paitsi on siinä vaihtoehtoisia kaavoja, niinkuin hän toivoi. - Luulen että Kihlman olisi ollut tyytyväinen ainakin muutamiin - näistä. - - Kihlmanin ehdotus, että kirkkolaissa vanhemmille asetettu - _lastenkastepakko_ poistettaisiin, ei ole _meillä_ saanut - mainittavaa kannatusta. Jollei uskonnonvapauslakia saada, on - kuitenkin tapauksien logiikka siihen luultavasti johtava. - Tunnettu positiivinen ja raamatullinen teologi _Schlatter_ - (Tübingen) kirjoittaa asiasta dogmatiikassaan: "Der Lage wäre - wohl am meisten angemessen, wenn wir wieder die gemischte Praxis - bekämen, wie sie in der Kirche des römischen Reiches vorhanden - war, wo die Taufe erwachsener und die von Kindern nebeneinander - bestanden. Es wäre für die Gemeinde und die ganze Taufpraxis - eine wesentliche Förderung, wenn sich je und je nicht nur Kinder - sondern auch Männer zur Taufe einfänden, die sie mit eigenem - Wissen und Willen begehren und zu sägen vermögen, warum sie sich - an Christus wenden." Das christliche Dogma s. 467 s. 1911.] - --- Huomattavaa on, että 1866 muutenkin muodostui jonkinlaiseksi -merkkivuodeksi Beckin opinkannan, "uusimman raamatunteologian" -historiassa Suomessa. Sinä vuonna näet Ingman vihdoin julkaisi -kokoelman ruotsinnoksia (Sjutton kristliga tal) Beckin saarnoista -ja sen yhteydessä luonnekuvauksen hänen oppisuunnastaan sekä eri -vihkosen, jossa hän puolusti Beckin raamatunteologiaa ruotsalaisen -toht. Landgrenin ilmeisestä väärinkäsityksestä johtuvia syytöksiä -kohtaan. Tästä näkyy, kuinka hitaita Beckin ystävät meillä -todellisuudessa olivat esiintymään julkisuudessa, ja, jollei -oteta lukuun Kihlmanin ainoastaan käsikirjoituksissa luettavia -ruotsinnoksia, tuli nyt vasta laajemmalle yleisölle mahdolliseksi -tutustua saksalaiseen opettajaan. Oli kulunut 14 vuotta siitä ajasta, -kun Kihlman palasi Tübingenistä! - -Mahdollisen Helsinkiin-muuton aiheuttama levottomuus sai Kihlmanin -Hannan kanssa huhtikuun keskivaiheilla käymään pääkaupungissa. -Siellä häntä kohtasi uutinen, että hänet 15 p:nä oli nimitetty -normaalikoulun yliopettajaksi uskonnossa. Hänen aikomuksensa oli -ollut, jos mahdollista, vielä kieltäytyä, mutta Cleve oli sitä -mieltä, että hän tekemällä niin saisi sekä itsensä että hänet -moitteenalaiseksi. Sentähden Kihlman kirjoittaa vaimolleen (23/3): -"Asia on siis peruuttamaton. Kirjoitan tätä, ystäväni, kyyneleet -silmissä. Tiedän että olen menetellyt epäviisaasti, jos minua -arvostellaan niinkuin ihmiset tavallisesti tekevät. Vaihdan varman -hyvän varmaan pahaan; mutta en voi muuta. Jos olisin kieltäytynyt, -olisi omatuntoni alituisesti soimannut minua siitä, että olen oman -mukavuuteni tähden pelkurimaisesti vetäytynyt taistelusta. Minä astun -siis eteenpäin Jumalan nimessä: Jumala, jonka tahtoa olen tahtonut -noudattaa, suojelkoon minua ja suokoon voimaa palvelijalleen! Nyt -on pysyttävä rohkeina, hyvä Hilda, emme saa edeltäkäsin pitää asiaa -pahempana kuin se todellisuudessa on. -- Pääasia on, että meillä -on sydämen rauha tietäessämme, että olemme tehneet oikein, ja että -me puolisot pysymme yksimielisinä, yhteisesti tukien toisiamme." -[B. O. Lillen kirjeessä L. Stenbäckille 29 p:ltä maalisk. 1866 -mainitaan Kihlmanin Helsinginmatkasta seuraavin sanoin: "Kihlman on -vieraillut täällä yhden viikon ja on nyt, niinkuin sanomista näet, -kiinnitetty tänne tulevaisuudeksi. Että hän jättää Vaasan ja mitä -hänellä siellä on, osoittaa erittäin kaunista velvollisuudentuntoa -ja kuuliaisuutta korkeammalle kutsumukselle. Toivokaamme, ettei -hän täällä vähemmin kuin Vaasassakaan kykene herättämään teologian -harrastusta ja valmistamaan papinalkuja. Teologien kanssa on hän -täällä ankarasti väitellyt ja näyttänyt, ettei hän ole heitä heikompi -opissa eikä dialektisessa kyvyssä. Hänen väitöskirjansa olisi hyvin -kelvannut professorinkin virkaa varten, ja kuka tietää, eikö hänkin -vielä joudu professorin istuimelle niinkuin hänen sukulaisensa -[Ingman ja Essen]."] -- Palattuaan kotia hän jo kirjoittaakin -äidilleen (1/4) vähän toisessa äänilajissa: "Onneksi huomasin koulun -olot semmoisiksi, että niiden tuntemus antoi minulle rohkeutta ja -halua astua aisoihin. Tosin on sillä ääretön vastuu, jonka tulee -järjestää uskonnonopetus koko maata varten ja myötävaikuttaa koulujen -uskonnonopettajain valmistukseen. Tunnen syvästi minulle uskotun työn -tärkeyden. Minä vaipuisin kuormani alle, jollen voisi toivoa, että -Jumala on suova minulle voimia suorittamaan tehtävää, johon minut -on kutsuttu. Minua lohduttaa, etten itse ole ottanut askeltakaan -saadakseni virkaa, vaan pikemmin vastustanut asiaa. Minun täytyy siis -käsittää nimitykseni Jumalan sallimaksi ja minun on vain mentävä, -mihin minut kutsutaan." -- - -Miten suuri erotus olikaan yliopettajaksi nimittämisen ja entisen -tarjouksen välillä tulla uskonnonlehtoriksi normaalikouluun, ei -Kihlman nytkään voinut taloudelliselta kannalta kiittää asemansa -muutosta. Hänen palkkansa tuli olemaan 4000 mk. ja vuokrarahoja -1,400, jota paitsi muuttoavuksi myönnettiin 1,000. Mutta ottaen -lukuun 1,200 markan suorituksen leski- ja orpokassaan, vuokran y.m. -välttämättömät menot tuli Kihlman siihen päätökseen, että hänellä -ensi vuoden toimeentuloon oli ainoastaan 2,700 mk. - - * * * * * - -Aika oli yleensäkin taloudellisesti huolestuttava. Puuvillakehräämö -oli jälleen pantu seisomaan, ei niinkään Amerikansodan vaikutuksesta, -vaan sen vuoksi että katovuosien kautta köyhtynyt kansa ei kyennyt -ostamaan lankoja. Kihlmanin mielestä oli "parempi nukkua itsensä -köyhäksi, kuin tehdä työtä tullaksensa köyhäksi". Kun näet ei edes -1/5 osaa tuotannosta voitu myydä, oli jatkaminen turhaa. Ettei -osinkoa voitu jakaa oli yhtä selvä kuin se, ettei kukaan halunnut -ostaa osakkeita. -- Paremmin menestyivät jotkut muut liikeyritykset, -joissa Kihlman oli osallisena. Niin luujauholiike, niin viljakauppa, -jota Schauman Pietarsaaressa näinä vuosina oli harjoittanut (jyviä -ostettiin syksyisin ja myytiin jauhettuina keväisin; Kihlman antoi -rahat, Schauman hoiti asiat; mitä saatiin yli 6 pros. se jaettiin -tasan), niin Yhdyspankki, joka jakoi 8 pros., ja myöskin Pohjalainen -höyrylaiva-oy., joka oli tuottanut 10 pros., vaikka ainoastaan 5 -jaettiin. Sitä vastoin Pellavakehräämön asema Tampereella ei ollut -täysin selvä. _"Sanotaan"_, kirjoittaa Kihlman äidilleen, "että -liike menestyy hyvin, mutta en ole varma, että niin todella on -laita. Varmaa on, että osakkeita ei voitaisi myydä nimellisarvosta. -Tässä liikkeessä on minulla ainoastaan 1,500 ruplaa; mutta Gustaf -Wasastjernalla on siinä nykyään 800,000 ruplaa. Jos liikkeen käy -huonosti, taittaa se Wasastjernan niskan. Törngren, joka peri 400,000 -ruplaa, on nyt vararikon partaalla onnistumattomien yritystensä -johdosta. Siinä on varoittava esimerkki olla tuhlaamatta esi-isien -hien ja vaivan hedelmiä. -- Olen tähän asti kerännyt vähän, mutta -käyttänyt paljon. Jo on aika miettiä asiaa." Kesäkuulla kävi Kihlman -Tampereella ottaakseen osaa yhtiökokoukseen. Siinä päätettiin jakaa -7 pros. Mutta ei se poistanut Kihlmanin huolia, jotka aiheutuivat -siitä, että liikettä oli johtanut "jotenkin uhkarohkea (öfverdådig) -henkilö, Törngren". Kokouksessa tapahtui edelleen, että entisen -johtokunnan sijaan valittiin uusi, jonka jäseniksi tulivat Alfred -Kihlman, protokollasihteeri, sittemmin esittelijäsihteeri ja -Valtiokonttorin ylitirehtööri Sixtus Calamnius sekä mol. oik. -kandidaatti Gideon Wasastjerna. "Tehtävämme on kyllä oleva vaikea. -Saa nähdä, pystymmekö mitään toimittamaan." - -Taloansa Kihlman ei vielä saanut myydyksi, vaan vuokrasi hän -oman asuntonsa pormestari K. O. Elfvingille. Samoin täytyi hänen -vastaiseksi antaa viljelysmaansa Molnträskillä vuokraajan haltuun. -Hänen suunnitelmansa oli ollut aikaansaada siellä pieni maatila, joka -elättäisi omistajansa, ja oli hän sitä varten ostanut lisää maata, -niin että siellä jo olikin jotenkin tarpeeksi kytömaita, niittyjä ja -metsää; mutta kaikesta oli nyt luovuttava. - - * * * * * - -Syntymäpäivänään Kihlman kirjoitti äidilleen: "Tänään täytän 41 -vuotta. Huu kauheaa, kuinka olen vanha! Ja mitä olen minä maailmassa -aikaansaanut!" Samassa hän ilmoittaa, että oli ruvettu pakkaamaan -tavaroita lähetettäväksi Helsinkiin. Lähetys tapahtui purjelaivalla -ja onnistui hyvin. Perhe jäi kuitenkin Vaasaan kesäksi, joskin uusien -vuokralaisten tähden oli pakko asua kovin ahtaasti. Jäähyväiskäynti -Kruununkylään oli suunniteltu jo kesän aluksi, mutta oli lykättävä -heinäkuuhun, syystä että kesäkuulla pikku pojat toinen toisensa -perästä sairastuivat tuhkarokkoon. Tauti meni kuitenkin menoansa -ilman pahempia seurauksia, vaikka se oli valinnut niin sopimattoman -ajan ilmaantuakseen. Käynti Kruununkylässä tuotti suurta tyydytystä -sekä mummolle että Vaasan perheelle, joka siellä nautti hiljaista -lepoa rauhattoman alkukesän jälkeen. Eräs asiapaperi 26 p:ltä -heinäk. todistaa, että äiti ja poika m.m. neuvottelivat keskenään -omaisuutensa hoidosta, joka näinä aikoina ei ollut helppo asia. -Kihlman itse oli vuosien kuluessa pannut puolet jollei enemmänkin -omista ja tyttärensä varoista osakkeihin ja muihin arvopapereihin, -jota vastoin äiti huolimatta poikansa neuvoista oli jatkanut -lainausliikettä, niin että hänellä nyt oli noin 120,000 mk. -saatavana Kruununkylän talonpojilta. Vaikka lainanottajat yleensä -olivat luotettavia, katsoi Kihlman asiaa kuitenkin arveluttavaksi. -"Vuosikymmenen kuluessa ovat olot Suomessa suuresti muuttuneet. -Ennen oli rahamiesten vaikea sijoittaa varojaan, nyt ovat katovuodet -aiheuttaneet yleisen rahanpuutteen, josta välttämättömästi on -johtunut kaikkien tavara-arvojen aleneminen. Jos nyt talo olisi -myytävä siten että se olisi maksettava käteisellä, niin ei siitä -saataisi enemmän kuin puoli hintaa, jos sitäkään." Näin ollen -olisi mahdotonta, tarpeen tullen, melkoista vahinkoa kärsimättä -saada lainat maksetuiksi. Kihlman neuvoo sentähden äitiään olemaan -myöntämättä enemmän lainoja kruununkyläläisille, joista useimmat -ovat velkaantuneita, vaan sen sijaan sijoittamaan rahat niin, että -ne saadaan irti, jos tarve vaatii. Rahoja takaisin vaatiessa tulee -tietysti noudattaa kaikkea mahdollista armahtavaisuutta varsinkin -niitä kohtaan, jotka koettavat lyhentää velkojaan; niitä kohtaan -taasen, jotka vain enentävät velkataakkaansa, on ankaruus paikallaan. -Vihdoin Kihlman muistuttaa äitiään siitä, että velkakirjat, -joissa rahat on merkitty ruplissa, ovat laadittavat uudestaan, ja -velka merkittävä markoissa. Se olisi oikeastaan ollut tehtävä jo -edellisenä syksynä (1865), jolloin rahanmuutos tapahtui ja tuotti -kapitalisteille 18 prosentin voiton. -- Myöhemmistä kirjeistä huomaa, -että äiti kyllä koetti noudattaa näitä neuvoja, vaikka hän ei, kun -lähinnä seuraavina vuosina olot kävivät yhä ahtaammiksi, voinut olla -edelleenkin auttamatta rakkaita kruununkyläläisiään. - -Elokuun 16 p:nä Kihlman perheineen lähti Vaasasta. Isossakyrössä -käytiin L. Stenbäckillä, "joka aina oli iloinen saadessaan vieraita", -ja Alavudella K. F. Stenbäckillä. Tultiin sitte Visuvedelle, josta -höyrylaivalla kuljettiin Tampereelle. Sieltä jatkettiin maanteitse -Hämeenlinnaan, missä 20 p:nä astuttiin junaan, jolla saavuttiin -Helsinkiin. Matka oli alituisten sateitten vuoksi mitä rasittavin, -mutta kumminkin tultiin terveinä perille. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Alfred Kihlman I (of 2), by Eliel Aspelin-Haapkylä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALFRED KIHLMAN I (OF 2) *** - -***** This file should be named 50110-8.txt or 50110-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/1/1/50110/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50110-8.zip b/old/50110-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 39d57de..0000000 --- a/old/50110-8.zip +++ /dev/null |