NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6085 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f9f7945
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50094 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50094)
diff --git a/old/50094-8.txt b/old/50094-8.txt
deleted file mode 100644
index 3e9f3bb..0000000
--- a/old/50094-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6085 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Elinkautinen, by Jonas Lie
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Elinkautinen
-
-
-Author: Jonas Lie
-
-
-
-Release Date: September 30, 2015  [eBook #50094]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELINKAUTINEN***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-ELINKAUTINEN
-
-Kirj.
-
-Jonas Lie
-
-Norjankielestä suomennettu.
-
-
-
-
-
-
-Hj. Hagelberg, Tampere, 1889.
-Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa.
-
-
-
-
-I.
-
-
-"Niin kuin prinssi kehdossaan", -- niinhän sitä sanotaan --
-"näkymättömät haltijattaret ja lapsuuden viaton rauha suojanansa!"
-
-Mutta minkälainen haltijatar se oli, joka Barbron Nikolain kehdon
-ääressä asuskeli, sitä ei ole helppo sanoa. Siellä läkkisepän luona
-kaupungin äärimmäisessä osassa pienessä majassa, jonka rikkuneet
-akkunanruudut olivat ryysyillä tukitut, tapahtui monenmoisia
-majoituksia ja asukaslisäyksiä varsinkin öiseen aikaan, kun
-joutoväellä ja kulkevaisilla oli asunnoista puute. Siellä meluttiin
-usein kelpo tavalla, eikä se ollut mitään harvinaista, että tappelun
-tuoksinassa kehto kumoon keikahti tahi että humalainen mies pitkin
-pituuttaan siihen lapsen päälle hoipertui.
-
-Barbro oli Nikolain äidin nimi, ja hän oli kotiperää
-Heimdalvuoristosta, sieltä jostakin kaukaa tunturiseuduilta -- oikea
-tunturityttö alkuperäisintä laatua, punakka ja valkoinen, kookas,
-jäntevä ja leveähartiainen, hohtavan terve, hampaat kuin vaahto
-lypsinastiassa. Hän oli kuullut karjakauppiasten tunturein yli
-matkustellessaan niin paljon kaupungista kertovan, että jonkunlainen
-kaiho eli rauhattomuus oli hänet vallannut.
-
-Ja hän oli lähtenyt kaupunkiin palvelukseen ruvetaksensa.
-
-Tämmöiseen toimeen sopi hän juuri yhtä hyvin kuin siistimätön
-heinäsuova kaupungin siistille kadulle tahi lehmä rapuille, se on
-suoraan sanoen: ei ollenkaan.
-
-Ja niinpä oli hänellä vielä tapana kuluttaa aikaansa torilla joka
-ainoan heinäkuorman vieressä seisoskellen. Hänen täytyi katsella ja
-tunnustella heiniä... eiväthän nuo ensinkään tunturiheinäin kaltaisia
-olleet, "ei, eivätpä olleet!... Tunturiruoho kun on niin pehmeätä ja
-hienoa... ja entäs haju sitten! -- oh--hoo... ei!"
-
-Mutta emännälläpä oli piialle muuta tehtävää kuin antaa hänen kaiket
-aamupäivät torilla seisoskella ja heinämiesten kanssa pakinoida! Ja
-niin sitä Barbro luisti palveluksesta palvelukseen, luisti yhtä päätä
-alaspäin sekä palkan että isäntäväen puolesta. Hänellä oli vaan tämä
-yksi vika, tällä Barbrolla -- sillä reipas ja rehellinen ja tunnokas
-hän kyllä oli --; mutta tämäpä se olikin semmoinen vika, joka hänet
-kerrassaan teki kelvottomaksi ja mahdottomaksi minkäänmoiseen
-palvelukseen kaupungissa!
-
-Mutta -- yhteiskunnalla, niin kuin tiedetään, on hämmästyttävä kyky
-saattaa hyödylliseksi, itseensä sulattaa ja tarpeensa mukaiseksi
-muodostaa semmoisetkin jäsenensä, jotka eivät mihinkään näytä sopivan
-eivätkä mitään hyötyä tuottavan. Ja niinpä kävikin varsin pian sillä
-tavalla, että Barbro-raukka tuli juuri semmoiseksi, jommoisena hän
-voi kaupungille kelvata -- tuli imettäjäksi.
-
-Raskasta se aika oli ja taistelu ankarata häpeän kestäessä --
-melkein masentavan raskasta ja ankarata -- eikä tämän jälkeen hänen
-mieleensäkään juolahtanut kääntää askeleitansa kotiin Heimdalin
-tuntureille jälleen.
-
-Mutta raskaampaakin oli vielä tuleva!
-
-Monenmoiset seuraelämän velvollisuudet, joiden täyttämistä edistynyt
-aika yhteiskunnan korkeampiin luokkiin kuuluvilta perheenemänniltä
-yhä enemmän vaatii, tulivat tämänkin kaupungin elämässä ilmi myös --
-yhä karttuvana imettäjäin puutteena!
-
-"Pääsyynä", selitti tohtori Schneibel, "on tämä aivan yksinkertainen
-luonnonlaki: -- ei saata kukaan samalla olla älykäs ihminen ja
-lypsylehmä! Veren ja hermoston uudistus on keinollisesti johdettava
-luontoa lähempänä olevasta yhteiskunnan kerroksesta."
-
-Ja nyt oli siis etsittävä oikein perin pohjin terve, luonnonraitis
-imettäjä pääkonsuli Wejergangin kahdelle heikolle äskensyntyneelle.
-
-Tohtori Schneibelillä olikin, varsin toimekkaasti kyllä, jo rouvaa
-varten imettäjä kuulusteltuna -- "sangen merkillinen palanen tuota
-kansanjuurakon todellista terveyttä. Saattoipa sanoa, hm, hm... että
-kun rouva ei voinut mennä tuntureille, niin olivat tunturit olleet
-kylliksi kohteliaita rouvan luokse tulemaan. Hänen ihohikensä kenties
-vielä naveton ilmalta tuntui; mutta kun kaikki lukuun otettiin, oli
-tämä vaan puhtaan alkuperäisyyden varmempana takeena. Ja tämä onkin
-tärkeä huomattava meidän aikoinamme, rouva hyvä, kun maitoa jo itse
-lehmissäkin väärennetään!... Vallan nuori, tuskin kahdenkymmenenkään!"
-
-Barbro Högdenillä ei ollut siitä pienintä aavistustakaan, että hän
-syvimmästä alennuksestansa, hän kun siellä kantoi vettä ja puita
-seisoi jään reunalla ja kurikoitsi pesuvaatteita sekä koki parhaitten
-voimainsa mukaan toimitella noita karkeita töitä, saadakseen kokoon
-jotakin, millä itse ja pienokainen siellä läkkisepän luona toimeen
-tulisivat -- hän ei tiennyt niin äkkiä kaupungissa niin erityisesti
-halutuksi, etsityksi ja arvokkaana pidetyksi henkilöksi kohonneensa!
-
-Sillä imettäjä on arvokas henkilö. Tahi on hän ainakin merkittynä
-halullisten vartoojain listalle korkea-arvoiseksi päästäksensä!
-
-Imetettyänsä perheen nuorimman vesan -- ja tämän tähden äidin
-velvollisuudet omaa lastansa kohtaan sikseen heitettyään -- hän
-sitten lopuksi makaa untuvilla ja on käsin kanneltavana -- kunnes
-seuraavan perillisen imettäjä hänet kentiesi valtaistuimelta syöksee!
-
-Jos hän sitä vastaan parempana pitäisi omalle pienokaiselleen säästää
-ainoan rikkauden, mikä hänellä on, terveen rintansa -- jos hän
-todellakin niin sokeasti oman tulevaisuutensa turmelisi, niin --
-no, silloin asia käypi varsin toisen muotoiseksi ja, käyttääksemme
-tohtori Schneibelin sanoja, -- osaksi ei varsin syyttäkään!
-
--- pelkästään jo noitten yhteiskuntajärjestyksen taloussuhteitten
-perusteella, joita ei hän järjellisesti osaa hyväksensä käyttää ja
-jotka sitten kehityksen lain järkähtämättömällä johdonmukaisuudella
-hänet käyttämättömäksi liikanaisuudeksi saattavat, minkä yhteiskunnan
-elimistö itsestänsä ulostaa. Taikka -- kansantajuisesti!... hän
-silloin jääpi häpeäänsä, halveksituksi, köyhyyteen, sekä hän itse
-että äpärä sikiönsä. Yksityisesti, yksityisenä henkilönä, on hän
-kyllä jossakussa katsannossa oikeassa; mutta yhteiskunnalliselta
-kannalta katsoen, -- yhteiskunnan jäsenenä!
-
-Barbro Högden raukka oli kuitenkin tässä asiassa aluksi ihan sokea,
--- oikein uppiniskainen, taipumaton ja jäykkä kuin tunturikoni, jota
-ei tieltään väistymään saa!
-
-Tohtori Schneibel seisoi läkkisepällä nyt jo kolmannen kerran keppi
-nenän alla, ja keikkukääsit vartosivat tiellä talon kohdalla. Joka
-kerralla oli hän lisännyt sekä palkkaa että syitänsä sekä aina
-uudestaan hänelle huomauttanut, mitä vahinkoa hän itsepäisyydellään
-sekä itselleen että pojalle tuottaisi. Hän vetosi hänen omaan
-järkeensä! Miten hän luuli voivansa lasta elättää näissä ahtaissa,
-vaikeissa oloissa, tämmöisessä työssä ja tuskassa?... Sitä vastaan
-tarvitsisi hänen, tarjoukseen suostuttuansa, luovuttaa vaan osa
-suuresta palkastansa läkkiseppäläisille, niin he kyllä pitäisivät
-tarpeellista ja hyvää huolta pojasta! Sitä paitsi, voipa hän
-lähteä sieltä ja silloin tällöin pistäytyä täällä katsomassa,
-ainakin kerran kuukaudessa! -- sen uskalsi tohtori luvata hänelle
-Wejergangilaisten puolesta, ja se olikin nyt erinomaista uhraavaisuutta
-pääkonsulilaisten puolesta, kun he niin kaukana maalla asuivat...
-
-Tohtori Schneibel puhui sekä hyväntahtoisesti että ankarasti, sekä
-lempeästi että vakavasti; melkein kuin oma isä olisi puhunut!
-
-Barbro kävi oikein tuskalliseksi joka kerta, kun näki hänen tuolla
-kadulla tulevan ja pyörähtävän porttikäytävään sammaltuneen,
-mädäntyneen lauta-aidan viertä pitkin. Hän piti häntä silmällä yhtä
-tarkasti kuin lintu, joka pesäänsä pelkää; ja kun tohtori oven avasi,
-oli hän majan pimeimmässä nurkassa kehto takanaan. Ei hän voinut
-vastata puolestaan milläkään muulla kuin tuskin nyyhkimisillään.
-Läkkisepän eukko piti siitä huolta, syytäen suustaan: "niin, sepä
-vasta!" ja: "ei sanomista!" ynnä: "silloinkos vasta, herra tohtori!"
-niin tulvanaan, että Barbro vaan istui ja tuumaili ottaa lapsen
-selkäänsä ja tiehensä lähteä.
-
-Mutta tänään oli tohtori häntä niin erinomaisen ystävällisesti
-puhutellut ja niin paljon rahaa tarjonnut! Hän oli suoraan hänen
-omaantuntoonsa vedonnut, lasta taputtanut ja tuumannut, että kun vaan
-siitä oikein kysymys tulee, niin Barbro varmaankaan ei semmoinen äiti
-olisi, joka noin kauniille, pienelle poikaselle niin kurjia päiviä
-laittaisi... antaisi hänen puutetta kärsiä... palelluttaa tuommoisia
-pieniä, sieviä jalkasiansa! -- kun hänellä kyllä saattaisi olla hyvä
-ja lämmin ja loikoisi kuin prinssi vaan tuolla kehdossaan.
-
-Mahdotonta oli enää vastustaa, ja melkein omin lupinsa ikään kuin
-lupauksen tapaista Barbron huulilta livahti.
-
-Sitten tuli siihen naapurin eukko, ja hän ajatteli asiata ihan samoin
-ja kertoili niin liikuttavasti kaikista niistä pienistä lapsista,
-joiden hän tiesi kahtena viimeksi kuluneena vuotena siinä lähistöllä
-puutteesen ja huonoon hoitoon kuolleen sen tähden vaan, että äitien
-oli täytynyt kaiket päivät töissä viipyä, eikä heillä ollut varaa
-mitään heidän puolestansa suorittaa. Ja niin hän ja läkkisepän
-vaimo sitten toinen toisensa kilvalla lavertelivat samasta asiasta,
-pelkästään samasta asiasta vaan!
-
-Barbro istui ja kuunteli ja hoiteli lastansa. Tuntui kuin sydän
-olisi pakahtumaisillaan... Hän tuumaili hetkisen, ei kotituntureille
-palaamista; -- ei, vaan johonkin toiseen kotiin yhdessä lapsensa
-kanssa mennäkseen!
-
-Tuntuipa tuo oikein kiusaukselta!
-
-Yön kuluella alkoi häntä niin kovasti nyyhkityttää, että koko
-ruumistansa värisytti, niin että hän, jotta ei läkkiseppäläisten unta
-häiritsisi, meni ulos vihmasateesen; se rauhoitti ja virkisti!
-
-Juuri kun hän seuraavana aamuna ojan reunalla seisoi ja autteli
-naapurin eukkoa pesuvaatteiden viruttelemisessa ja vääntelemisessä,
-näkyivät nelipyöräiset tielle pysähtyvän. Ajaja -- hänellä oli
-korunauhoilla reunustettu hattu ja nuttu -- astui ajopelistä ja meni
-suoraan läkkisepälle.
-
-"Saat vääntää raidin valmiiksi, Barbro, se näkyy olevankin viimeinen,
-minkä täällä väännät!" -- tuumaili naapurin eukko, -- "konsulin
-vaunuthan sinua tuolla vartoovat!"
-
-Ja sitten väänsi Barbro raitia, kunnes ei siinä enää pisaraakaan
-vettä jäljellä ollut... Nyt se oli tullut!
-
-Hän meni mökkiin ja muutti lapselle vaatteet; tuntui siltä, kuin
-olisi hän vallan hourupäinen ollut eikä lastakaan käsissään tuntenut.
-
-Hän näki palvelijan puhdasta rahaa kuusi taaleria läkkisepän vaimolle
-maksavan. Jäykkä ja pitkä sekä ylevän näköinen hän oli, päässään uhka
-uljas herrasnenä, ja melkein kumarteli joka kerta, kun Barbro raukka
-tuli häneen katsahtaneeksi, ja yhä vakuutteli:
-
-"Ei ole kiirettä... ei ollenkaan kiirettä! Emme milloinkaan me
-pääkonsulin väki herää ennen yhdeksää, ja siksi meillä on kylliksi
-aikaa vielä!" -- Ja sitten hän katsahti kelloa.
-
-Ja aina, kun hän sillä tavalla kelloa katsahti, kiirehti Barbro
-omaa poikaansa vilkaisemaan, nyt kun oli tullut käsky ja määrähetki
-hänestä luopua.
-
-Lapsi oli taas nukkunut. Jos se heräisi, niin eipä olisi äiti raukka
-tiennyt, mitä -- tokkopa olisi poikaa jättämään kyennytkään!
-
-... "Ei ole kiirettä, ei ole kiirettä!" Palvelija veti taaskin
-raskaan hopeakellonsa napitetun liivinsä taskusta.
-
-Mutta nyt oli se Barbro, jolla kiire oli, hyvin kiire, niin kiire,
-ettei ollut aikaa ympärillensäkään katsahtaa, ennen kuin jo vaunuissa
-istui, -- ja tuo pitkä, jäykkäniskainen, korunauhainen häntä vei
-eteenpäin hänen kohtalonsa määrättyä rataa myöten.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesän kuluella hän seurasi pääkonsulilaisia kylpypaikkaan.
-
-Siellä kulki Barbro ja työnsi vaunuissa kahta pienokaista
-hiekoitetuilla käytävillä, ja niin tapahtuikin, ei ainoastaan kerran
-vaan, että ohitse kulkijat imartelivat Wejergangilaisia esimerkiksi
-tähän tapaan huudahtaen: "sepä oli kelpo imettäjä!"
-
-Mutta hänestäkin täytyi vastenmielisyyksiä tulla... nuo
-raskasmielisyyden kohtaukset, jolloin hän melkein hurjaksi ja vallan
-epätoivoiseksi tuli! Hän istui kehdon ääressä ihan tulipunaisena ja
-itkusta menehtyneenä, lastansa ikävöitsi, ei huolinut ruoasta eikä
-juomastakaan.
-
-Eikä tämä ollutkaan mikään vähäpätöinen asia! -- Sillä imettäjä on
-aina hyvällä tuulella pidettävä. Mielenlaatu vaikuttaa äärettömästi
-hänen terveyteensä ja se taaskin lapsen terveyteen!...
-
-Rouva Wejergang tuotti ravintolan isännältä monenmoisia hyviä
-tavaroita mielen virkistykseksi; lahjaksi tuli silkkisiä kaulahuiveja
-ja esivaatteita, ja kotona nimenomaan velvoitettiin palvelijat
-läkkiseppäläisiltä Barbron pojan vointia kuulustamaan.
-
-Kiittelyjä ja kehumisia, eikä mitään muuta kuin kiittelyjä ja
-kehumisia, kuultiin sieltä joka kerta, kun pääkonsulin Lauri ohitse
-kulkeissaan sille kohdalle pysähtyi, ja kun Barbro vaan pelkkiä
-sellaisia terveisiä sai, niin olisipa hän taas koko kuukauden voinut
-iloinen ja tyytyväinen olla.
-
-Suuressa arvossa häntä pidettiin, sen hän heti huomasi. Jos sanoi
-tahi halusi jotakin, se heti huomioon otettiin, juuri kuin hän
-olisi rouva itse ollut. Ja hienot vaatteet ja alituinen puhtaiden
-muutto, puhumattakaan ruoasta ja juomasta!... Ja tehtävä sitten,
-jota hän -- sen mukaan, mihin tottunut oli -- ei työksi nimittääkään
-saattanut; kätensäkin tulivat niin hienoiksi ja pehmeiksi! -- Ja nuo
-kaksi pienokaista, joita hän yöt ja päivät hoiteli, tunsipa hän jo
-alkavansa niin kiintyä!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pääkonsulilaisten kylvyiltä palattua oli Barbro eräänä päivänä
-matkalla läkkisepän asuntoa kohden.
-
-Syksy oli jo myöhäinen. Niin siivotonta ja lokaista kuin tie olikin,
-tuskin hän kuitenkaan ulkona olevansa muisti. Kyllä täytyi kengät ja
-hameenliepeet sitten kotiin tultua puhdistaa ja pestä!
-
-Nousi juuri kuin kylmä hiki, kun hän ajatteli saavansa pian pojan
-nähdä!... Mutta olihan se parhaiten näin kuin oli nyt, voipa hän niin
-hyvin hänen hoidostansa suorittaa!
-
-Kun hän lauta-aidan nurkalla kääntyi ja mökin hyvin tunnetut,
-rikkinäiset akkunat ihan edessänsä näki, hiljensi hän hiukkasen
-kulkuansa. Valtasi semmoinen äkillinen tuska hänet siinä!
-
-Ja sitten tuli siihen naapurin eukko, jota hän niin monta kertaa oli
-auttanut, ja alkoi puhua ja laverrella, ja sepä kävikin kuin mylly
-vaan! Läkkisepän talossa oli naapurisota syttynyt. Ja nyt, kun näki
-Barbron itse, täytyi hänen totuus, puhdas, väärentämätön totuus julki
-sanoa!
-
-Ei tarvinnut läkkiseppäläisten luulotella, ettei muillakin ihmisillä
-silmiä päässä ollut. Nyt olivat panttilainaajalle vieneet kaikki,
-mitä ikään omaa oli; -- läkkitavaroista ei ollut enää muuta jäljellä
-kuin sen verta, että hädin tuskin voi paikoiksi rikkinäisiin
-akkunanruutuihinsa panna! Ja millä he sitten elivät, sitä ei kukaan
-tällä seudulla ymmärtää voinut, jos ei juuri tuon kidutetun lapsi
-paran maksulla, jota baijerin oluella nukuttivat, ettei se parkuisi!
-Sillä mennä majailemaan sinne, sitten kun poliisi alkoi kaikkia pitää
-silmällä, jotka siellä asuskelivat, sitäpä eivät edes semmoisetkaan
-ihmiset tehneet, jotka eivät muuten niin tarkkaa rajaa tyyssijallansa
-pidä...
-
-"Mutta jos tahdot neuvoani seurata, Barbro, niin anna sinä poika
-hoidettavaksi väkipyöräin sorvaaja Holmannille, joka tuolla
-rantasillan lähellä asuu. He ovat sellaisia hyväntahtoisia,
-kunnioitettavia ihmisiä, ja kun minä heille kerroin, kuinka poikaa
-on täällä kohdeltu, pitivät he sitä vallan vääryytenä tuota raukkaa
-kohtaan"...
-
-Sorvan Holman... Sorvari Holman! -- Tuo nimi soi hänen korvissaan,
-kun hän sitten, sydän pakahtumaisillaan, läkkisepän tupaan astui.
-
-Siinä virui lapsi ryysyisten, likaisten kehtovaatetten seassa,
-kalpeana, laihana ja likaisena, silmät melkein punaisina!... Oikein
-yritti parkaista, kun hän sen syliinsä otti; se ei enää häntä
-tuntenut, eikä juuri hänkään tuota pientä raukkaa!
-
-Pettymys -- kaikki, mitä hän tunsi -- tuli kuuluville yhä
-kiihtyvässä, äkäisessä sanatulvassa läkkiseppäläisiä vastaan.
-
-Mutta samalla oli hän poikaa pestessään huomannut, miten karkea ja
-raskas sekä kömpelö hän oli, sekä kasvoiltaan että ruumiltaan, niihin
-kahteen hienoon verraten, joihin hän oli tottunut. Hän huomasi nyt
-ensi kerran, miten mahdotonta oli itse pitää häntä...
-
-Mutta sorvarille oli hän vietävä, poika raukka! Hän ei tahtonut
-Barbro olla, jos ei saisi rouvaa kehoitetuksi tätä asiata perille
-ajamaan -- jo huomenna!...
-
-Hän palasi jälleen kotiin, kasvot itkusta punaisina ja pöhistyneinä,
-ja oli ihan lohduttamaton koko illan, kunnes rouva konttoorista
-takaisin tuli ja toi varman lupauksen, että siitä asiasta oli huoli
-pidettävä.
-
-Ja sillä tavalla Nikolai sorvarin sälli Holmannin luokse tuli.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Muutamassa katsannossa ei se niinkään hullua ole, että se, joka ensi
-aikoinansa on paljon kärsiä saanut ja huonossa hoidossa ollut, ei
-mitään siitä muista -- vaikka se aina kuitenkin häneen joitakuita
-jälkiä jättää.
-
-Niin ainakin Holmannin matami väitti. Heti ensimmäisestä päivästä
-alkaen, jona pojan tupaansa sai, voi hän sekä nähdä että huomata,
-että häntä oli tuommoisessa mustalaispesässä kasvatettu! Silmät
-olivat niin viekkaat ja vakoilevat, ja hän kun voi jo niin perin
-oppinut salakavala ja itsepäinen ollakin -- jo paljoa ennemmin kuin
-puhumaankaan oppi! Matami väitti, että lapsi oli ihan ilkeäsisuinen;
-niin uupunut ja hiljainen aina siihen saakka, kun hän itse juuri
-oli nukkumaan kerinnyt; mutta sitten piti hänen kuitenkin ruveta
-huutamaan ja mylvimään kuin palovartija.
-
-Mutta sen näkivät nyt kaikki, jotka sorvarin väkeä hiukkasenkaan
-tunsivat, että jos ei heillä ollutkaan mitään erinomaista onnea
-saadessaan pojan hoidettavakseen, niin oli onni ainakin sitä
-kohdannut, joka oli heidän hoitoonsa päässyt. Siitä oli ainoastaan
-yksi mieli ja ajatus, mikä säntillinen, tunnokas nainen sorvarin
-matami oli. Pitkä, laiha ja siro hän oli koko olennoltaan, ja jo nuo
-pienet, maksankarvaiset kasvot ynnä siniharmaat, kaikkea iloisuutta
-kaipaavat silmät olivat omiansa osottamaan, ettei ainakaan hän
-sellainen ollut, joka helposti saattaisi ajattelemattoman kiivauden
-valtaan joutua.
-
-Ja niillä parilla kerralla vuoteensa, joina Barbro poikaa katsomassa
-kävi -- hän ei nyt päässyt niin helposti, kun Wejergangilaiset vuodet
-pitkään maatilalla asuivat -- voi hän itsekin siitä perin pohjin
-vakuutetuksi tulla, miten hyvässä hoidossa ja puhtaana sekä muuten
-perin johdonmukaisesti poikaa oli pidetty. Aina hänen tulostansa
-lähtemiseen saakka kesti siitä yhtämittaista, omaantuntoon koskevata
-nuhdetta, miten vaikeata oli kaikkia noita läkkisepän kuhmuja suoria,
-kaikkia, mitä jo ensi hetkestä alkaen oli hullulle ja kunnottomalle
-tolalle pojassa päässyt... varsinkin hänen niskurimaista
-luonnettansa! Hän voi jo kyllä todellakin pitkät matkat kävellä;
-mutta ryömiä, ryömiä vaan hänen piti, ja pian se sitten kävi niin,
-että tuskin oli matami pojasta silmänsä kääntänyt, ennen kuin se jo
-oli sekä siellä että täällä, milloin padalla ja kattilalla, milloin
-vesiämpärillä, taikka oli hän tuolla kellon lyijypainoja nykimässä!
-Ja kaikki hän alas repi, kumoon kaateli ja itsensä tahrasi, minne
-ikään tulikin, semmoista teki poika; -- eilenkin oli kissanruoka
-pitkin lattiata! Nyt oli matami sitä varten vitsan seinänrakoon
-pistänyt, jotta se siellä hänen silmäinsä edessä olisi. Sillä
-tarpeellista kauhua piti hänessä herätettämän, ja ankarata valvomista
-ja rangaistusta tässä todellakin tarvittiin! Ja Barbron täytyi
-itsekin hyvin tietää, ettei ollut niin helppoa pitää toisen lapsesta
-huolta, varsinkaan moisesta harhateille joutuneesta, joka oli tuolla
-tavalla tullut!...
-
-Se oli vilpitöntä puhetta alusta loppuun saakka, se täytyi Barbron
-myöntää, niin kovasti kuin se häneen koskikin, ja senpä tähden
-hänelle aina tulikin kiire jälleen matkoihinsa päästä.
-
-Eikä tämä jäänytkään häneen itseensäkin opettavaisesti vaikuttamatta,
--- sillä nyt tiesi hän, mitä hänelläkin puolestaan kohtuuden ja
-oikeuden mukaan voi olla Wejergangin rouvalle sanomista kaikesta
-puuhastansa ja huolestaan noitten pienokaisten tähden, kun joskus
-olisi lanka kateensolmuihin alkanut käydä.
-
--- Mutta koko kasvinajan sama tottelemattomuuden henki pojassa
-pysyi. Mahdotonta oli hänestä sitä poistumaan saada, miten
-uutterasti sorvarin matami työskentelikin, ja vaikka sorvari itsekin
-silloin tällöin autteli. Tämä viimeksi mainittu ei kuitenkaan
-ennen tapahtunut, kuin eukko asianomaisella tavalla oli hänelle
-teroittanut, miten siveellinen välttämättömyys vaati häntä toista
-puolta perheen velvollisuuksista huoleksensa ottamaan.
-
-Itse sorvari oli sävyisä mies, pari levollisia, loistavia silmiä
-päässään. Hän meni ja tuli aamuin, illoin, kuivaili ja siivoili
-itseänsä ja seisoskeli viivytellen ovella milloin tuo, milloin
-tämä työkalu taikka väkipyörän lämsä kädessään, ennen kuin astui
-huoneesen. Mitä hän lienee avioliitostansa tuuminut, sitä ei juuri
-ollut tilaisuutta hänestä päältäpäin huomata. Varmaa vaan oli --
-eukko semmoinen kuin Holmannin matami, oli aarre, jota ei kyllin
-korkeaksi arvostella saattanut, ja vaikkapa ei Holmannista juuri niin
-mitään jäljelle jäänytkään, niin, vaikkapa hänestä, kunnioituksella
-sanoen, jonkunlainen pyyhinryysyn tapainen taloon tulikin, niin
-jokainen huomasi kuitenkin, että niin täytyi asian laidan semmoisessa
-avioliitossa ollakin, jos tahdottiin tasapainoa säilyttää. Kuka vaan
-kerrankin oli Holmannin matamin nähnyt ja hänen kanssansa haastellut,
-ymmärsi sen heti, ja vaikeampaa oikeastaan oli sitä ymmärtää, että
-kuitenkin, kun kaikki lukuun otettiin, se sentään itse Holman oli,
-eikä eukko, joka työhuoneessa väkipyöriä sorvaili, joista perhe
-elatuksensa sai.
-
-Sitä ihmeellisempää oli, että ukko Holman aina toisinaan tavattiin
-portilla sellaisessa tolkuttomuuden tilassa, jota ei kukaan olisi
-niin onnelliselta aviomieheltä odottaa voinut.
-
-Kun sitten oli semmoinen kumma seikka tapahtunut, että matami itse
-pienen tytön sai, -- tämän suuren ja kaikkiin koskevan perheolojen
-muutoksen jälkeen otettiin kyllä tuumittavaksi, että eikö olisi
-parhainta maja tuosta vieraasta hoidokkaasta vapauttaa; mutta osaksi
-oli siitä hyvä, vakinainen tulo tiedossa, toiseksi voisi matami
-myöskin häntä kehdon ääressä pitää.
-
-Ja sehän oli huokeinta työtä maailmassa! -- ihan kuin pientä poikaa
-varten luotua -- istua ja vantista polkea... ikään kuin vaan pientä
-harjoitusta hänelle!
-
-Mutta tässäkin piti matamin surullisia kokemuksia saada! Juuri oli
-poika kehdon ääressä, kun matami ulos lähti, mutta kun jälleen kotiin
-tuli, jo seisoi hän akkunassa taikka tuolla ylhäällä maakerroksen
-rapuilla, tirkistellen ja ammotellen muita hapsia, jotka ulkona
-leikkivät. Niin, keksipä matami hänet varsin ulkonakin, ovi auki
-takanaan; -- kaikki oli hänestä saman arvoista, kunpa vaan voi
-maakerroksesta ja velvollisuudestaan pois livistää.
-
-No, tuo kurikas sikiö sai silloin myöskin soukan seisoa niin paljon
-kuin syntinen selkänsä sietää voi!...
-
-Ja niin sitä matami vakuutteli piiallekin, joka päänsä oven aukeamaan
-pisti kuullakseen, mitä tuo pikku velho taas oli tehnyt, koska hän
-niin ilkeästi parkui, -- että kaikki hänen rangaistuksensa ja kaikki
-muu, mitä oli koeteltu, sekä illallisen kieltäminen että erikseen
-telkeeminen -- ne eivät mitään auttaneet, yhtä uppiniskaiseksi ja
-yhtä vähän luotettavaksi hän sittenkin jäi!
-
-Nyt oli matami häntä sillä tavalla peloitellut, että oli sanonut
-paholaisen huoneen nurkassa vuoteen takana istuvan ja vartoovan,
-jättäisikö hän kehdon!
-
-Poika melkein pelosta tyrmistyi ja luuli koko ajan näkevänsä mainitun
-hirviön pistävän päätänsä matamin päänalaisen takaa esiin. Sillä
-välillä ei hän kuitenkaan voinut olla akkunaan päin tirkistelemättä;
--- pihamaalla ulkona oli joitakuita leikkimässä, ja miten se
-lienee oikein käynytkään, niin sieltä hän kuitenkin itsensä löysi
-seisomasta, kunnes taas muisti, mikä takanansa oli. Silloin hän
-nuolena jälleen takaisin lensi ja istui sekä tirkisteli nurkkaan
-pelosta puolikuolleena.
-
-Oltuansa kehdon ääressä avullisena, yleni Nikolai vuoden kuluella
-siitä yhtä tarpeelliseksi avuksi Holmannin tytärtä Ursillaa
-maakerroksen rappujen edustalla vartioimaan. Askel tuonnemmaksi --
-niin pitkältä kuin puihin kadun toiselle puolelle -- se olisi ollut
-hirtehisen teko! Mitä määrätyn rajapiirin ylitse käyminen merkitsee,
-sitä oli täysin voimin häneen teroitettu. Sillä mitenkäs muuten
-matami olisi saattanut varma siitä olla, ettei poika Sillaa laskisi
-vaikka aina tuonne kaivoruuhelle saakka, missä nuo vallattomat pojat
-laivoineen leikkivät ja huusivat sekä mellastivat? Pojan syntinen
-ruumis oli monen monituista keltaista ja sinistä viirua joka kerta
-saanut, kun hän kiusaukseen joutui, niin että rajapiiri lopulta
-vaistomaisesti tuntui hänen kauhistuneessa mielessään kuin näkymätön
-rauta-aita. Jalan leveyskin sen ylitse oli hänen mielikuvaelmissaan
-mustin rikos, vallattomuus, joka täytyisi hirmuisimmalla tavalla
-sovittaa!
-
-Että Silla oli varsin tavallisuudesta poikkeava, erinomainen olento,
-niin sanoaksi, jalompaa laatua kuin hän, sitä tietoa oli häneen
-niin monen monituisella tavalla istutettu aina siitä alkaen, kun
-tyttö maailmaan tuli, ettei hänen mielestänsä se totuus enää mitään
-epäilystäkään ansainnut.
-
-Huolimatta kaikista, mitä sai tytön tähden kärsiä taikka, jonkun
-kummallisen vastavaikutuksen vuoksi, kentiesi juuri niiden uhrien
-tähden, mitä oli saanut tällä alalla suorittaa, oli pojassa se
-tunne, että huolenpito tytöstä oli hänen velvollisuutensa, varsin
-etevällä tavalla kehittynyt. Hän ihaili ehdottomasti häntä, --
-sininen solmunauha ja vanha punainen kangasruusu hatussaan, näytti
-tämä pojan mielestä oikein ihmeteltävältä -- ja antautui palvelemaan
-hänen itsepäisyyttään, joka oli juuri yhtä hirmuvaltainen kuin itse
-sorvarin eukonkin. Kun poika oli pitkät ajat istunut ja antanut hänen
-hiuksensa hiekkaa täyteen viskoa, vaati tyttö, että tämä kengät ja
-sukat hänen jaloistansa riisuisi. Jos poika totteli, sai hän kyytiä;
-jos hän taas ei totellut, alkoi tyttö parkua, ja poika sai kyytiä
-sittenkin!
-
-Epävarmuus oli, niin sanoaksemme, se maa, minkä pinnalla hän eleli,
-ja nuo pikaiset, arat silmäykset, joita hän ikään kuin tottumuksesta
-loi maakerroksen käytävään päin, -- vieläpä silloinkin, kun hän usein
-rikoksista raskaan omantuntonsa puhtaimmaksikin tunsi, -- ne olivat
-vaan hänen jokapäiväisen kokemuksensa hedelmiä.
-
-Kaukaa jo voi huomata päältäpäinkin hänen pahan omantuntonsa, sanoi
-matami; ja totta hän puhuikin; -- nuo vilkkaasti ylöspäin vainuilevat
-katseet ja harmaat silmät, ilmaisivathan ne kylliksi, mitä pahaa hän
-nyt taaskin oli tehnyt!
-
--- "Hyvät kylänmiehet ja muut senkaltaiset", luemme; mutta meidän
-aikanamme ei enää ole kylänmiehiä eli naapureita; samassa talossa
-ei tiedetä, keitä asuu ylimmäisessä taikka alimmaisessa kerroksessa
-taikka edes vastapäätä käytävän toisella puolella. Ja niinpä
-tapahtuikin, ettei kukaan koko talossa tullut tarkemmin kuulleeksi
-Nikolain monenmoisia onnettomuuden kohtauksia tuolla syvällä
-maakerroksessa, huolimatta siitä, että ne suoritusten hetkinä kyllä
-julkisesti ilmoille tulivat.
-
-Oli jo totuttu tuon ilkeän pojan alinomaiseen parkumiseen ja
-ulvomiseen, samoin kuin totutaan pianoharjoituksiin tahi tehtaan
-jyräkkään, ja lohduteltiin itseänsä myöskin sillä, että sangen
-onnellista oli kuitenkin, kun siveellisesti niin turmeltunut lapsi
-oli sentään joutunut noin ankaran kasvatuksen ja kurin alaiseksi.
-
-Kun "Nikolai poju ja Silla tytti" tavallisuutensa mukaan kuluttelivat
-aikaansa katukäytävällä maakerroksen portaiden edessä, saattoivat
-talon asukkaat kyllä ohitse kulkeissaan nyykäyttää ystävällisesti
-päätänsä tytölle. Mutta rikoksellista sitä vastaan olisi ollut
-Nikolaita sillä tavalla ilahduttaa.
-
-Marilla, joka viime muuttoaikana oli tullut keittäjä-piiaksi
-ylimmäiseen kerrokseen, ei, miten luonnollista olikin, vielä ollut
-mitään käsitystä sorvarin matamin ankarasta, kaikissa asioissa
-oikein-ajattelevasta luonteesta, ja sen vuoksi ei voikaan millään
-tavalla häntä siitä syyttää, mitä sen tähden tapahtui.
-
-Hän meni eräänä iltana lyhdyn valolla alustasta hiiliä ja puita
-noutamaan -- ähkyen ja puhkuen ämpärinensä rapuissa, niin kuin
-hänen tapansa oli; hän oli nimittäin saanut jäsensärkyä molempiin
-lanteisinsa ja heilui ja vaappui edes ja takaisin toiselta puolelta
-toiselle, niin kuin veneen masto myrskyilmalla.
-
-Silloin hän puukoppelista kuuli, että siellä pimeässä joku ikään kuin
-voivotteli. Olipa kuin joku olisi nyyhkinyt ja itkenyt sekä samalla
-aikaa suonenvedon tapaisesti niiskuttanut pitkän aikaa, ennen kuin
-voi suustansa muuta ääntä saada.
-
-Ääni kuului niin kurjan toivottomalta, että Mari heti herkesi
-puupalikoita kokoilemasta, seisahtui hakkuupölkyn viereen ja
-kuunteli. Se tuntui kuuluvan jostakusta hiilikomerosta tuolta
-pimeän käytävän vierestä. Viimein tarttui hän lyhtyyn ja haparoitsi
-eteenpäin; hänen täytyi mennä kurkistamaan saadaksensa tietää, mikä
-se oli.
-
-"Onko täällä ihmisiä?" huusi hän ovella, minkä takaa niiskutusta
-kuului.
-
-Heti vaikeni ääni.
-
-Hän jyskytti halolla oveen; mutta silloin kuului sieltä surkea
-hätähuuto, ja Mari viskasi pois puut, joita hänellä oli
-esivaatteessaan, ja avasi säppiraudan, jonka pidikkeeksi tikku oli
-pistetty.
-
-"Mutta kuka on teljennyt tänne tuon pienen poika raukan? --
-sysimustaan pimeyteen!"
-
-Lyhdyn valossa tirkisteli Nikolai häntä perin kauhistuneena:
-
-"Minä luulin, että se oli itse paholainen, minä... Niin, kun se
-jyskyttää seinään, se tekee niin!"
-
-"Uh, poika! Sinäpä pelottelet ihmiset hulluiksi julmilla jutuillasi!"
-
-"Matami sanoo niin!" -- Ja luoden pikaisen, tutkivan silmäyksen
-Mariin, lisäsi hän: "mutta kentiesi hän niin sanoo vaan sen tähden,
-ett'en koskisi hänen sokeriinsa?"
-
-"No siitäkö syystä sinä täällä olet?"
-
-"En ole ottanut häneltä mitään; mutta minä otan, niin teenkin, koska
-hän sanoo niin siitä huolimatta, otanko vai enkö! -- Tämä on vaan sen
-maanantain tähden, kun pistin kieltäni hiukkasen kääryyn ja nuolasin,
-kun olin sitä puolta naulaa noutamassa. Mutta nytpä voitelen suutani,
-niin että hän saapi pelkän tyhjän kääreen käteensä... Minä otan...
-Minäpä varastan!" -- huusi hän ja puri hammastansa. -- "Älä, -- älä
-mene!" niiskutti hän ja tarttui Marin hameesen, "sillä pimeän tultua
-se tulee ja iskee kyntensä minuun!"
-
-Mitä tekisi nyt Mari? Siinä hän seisoi, neuvottomuuttaan nieleskeli
-ja tuumiskeli; eikä olisi hän uskaltanut laskea poikaa poiskaan.
-
-Saisihan sentään koetteeksi mennä hänen puolestansa sorvarin matamia
-rukoilemaan?
-
-"Niin, toimita minulle selkäsauna, niin -- se nyt vielä!" kuului
-vastaukseksi.
-
-Eipä siis ollut mitään keinoa; eikä saattanut jättää arkaa poikaa
-yksinään hiilikellariin. Ja sokeasti seuraten omaa mielijohdettansa,
-lausui hän:
-
-"Saat sitten tulla kanssani keittiöön ja maata yösi rahilla!"
-
-Tällä kerralla ei Nikolai ajatellut, mitä sorvarin matami saattaisi
-sanoa tahi tehdä; hän vaan tarttui molemmin käsin hameesen; -- ja
-poika heti virtavedessä takanansa purjehtia vaaputteli Mari sitten
-jälleen ylös keittiön rappusia myöten.
-
-Ja kun Mari haeskeli muutamia kaulahuivejaan ja hameitaan pojan alle
-ja otti lisiä omasta kaappivuoteestaan ja kääri hänen niihin, niin
-hyvin ja lämpimästi kuin rahille saattaa, näytti Nikolai unohtaneen
-kaikki kolttosensa.
-
-Paljon uutta oli täällä ylhäällä! Läkkiastioita niin monenmoisia
-ja niin kiiltäviä riippui seinillä kaikkialla, ja sitten vielä
-lisäksi kissa, joka kumminkin oli vanha tuttu. Hän oli monta kertaa
-nähnyt sen alhaalla pihassa, ja nyt täytyi hänen oikein kurkotella
-ylettyäkseen siihen, se kun vetäytyi niin kauvaksi vuoteen alle.
-
-Kas niin! Nyt hän selällään veti alas läkkikattilan.
-
-Poika tavoitti kauhistuneena ovea kohden. Mutta Mari pysyi varsin
-tyynenä; ei kuulunut ainoatakaan haukkumasanaa, -- erinomaista, joka
-poikaa ihmetytti vielä enemmän kuin läkkiastiat ja kissa!
-
-Mari oli jo viimeinkin nukkunut, selvittyänsä kaikista noista
-jäsensärkyisten lantioittensa vihlomisista ja repimisistä, jotka
-hänen täytyi kestää aina ennen yölepoansa. Hän heräsi hurjaan huutoon.
-
-"Mitä se on -- mitä se on? Nikolai!... Nikolai, sinä!"
-
-Mari sytytti kynttilänpätkän. Siinä poika istui pystyssä ja hosui
-käsillään.
-
-"Minä luulin niitten repivän pään minulta, minä!" -- puhui hän
-viimein selvittyänsä.
-
-Jälleen levolle laskettuansa sattui Mari ajattelemaan, miten hän oli
-onnellinen, kun ei ollut lasta huolehdittavanansa. Jokaisella täytyy
-olla ristinsä, ja hänellä oli nyt tämä jäsensärkynsä...
-
-Mutta Mari sai kalliisti tämän maksaa, kun Holmannin matami aamulla
-keittiön rapulla sekä käytävän tuonpuolisten että toisen kerroksen
-piikain läsnä ollessa vaatii häntä tilille siitä, että oli pistänyt
-nenänsä semmoiseen asiaan, joka ei hänelle ensinkään kuulunut! Hän
-sai nyt kerrassaan selvän tiedon sekä siitä, minkä tähden matami oli
-teljennyt pojan komeroon, että siitä, mitä kaikkea heidän täytyi
-pojan tähden kärsiä, niin että hän ihan hämillään siinä seisoi. Sen
-saattoi Holmannin matami vannoa elämänsä kautta, että jos oli talossa
-ketään, joka ei suvainnut epäjärjestystä eikä säädytöntä elämää,
-niin oli hän juuri semmoinen. Hän ei tahtonut säästää minkäänlaista
-kuritusta, ettei varsinkaan sanottaisi hänen silmäinsä edessä
-kasvattavan häpeätä ja kunnottomuutta.
-
-Mutta kun Mari sitten iltasilla kävi puita ja hiiliä noutamassa ja
-kuuli pojan parkumista sorvarin asunnosta saakka, laski hän lyhtynsä
-hakkuupölkylle eikä hirvennyt palata takaisin, ennen kuin pahin huuto
-oli tauonnut. Hän arveli, ettei hän koskaan ollut mitään niin kauhean
-ilkeätä kuullut, -- vaikkapa se kyllä olisi ansaittuakin ollut!
-
-Sinne ylhäälle Marin luokse pääsi Nikolai sitten myöskin silloin
-tällöin hätäsatamaan. Siellä hän istui äänetönnä kuin kala merrassa
-puulaatikon vieressä ja vuoleskeli veneitä, joita hän sitten
-säilytteli mekkonsa povessa, viedessään ruokaa Holmannille, joka
-puuhaili työhuoneessa rantasillan vieressä.
-
-Liikanaista olisi kuitenkin luulotella, että Nikolai vietti niin
-sanoaksemme ainaista hiilikomero-elämää tahi selkäsaunoja kärsi tai
-että hänen korvallisensa aina matamin lämpimistä puusteista kuumina
-olivat. -- Hänellä oli myöskin loistoaikansa, silloin kun Holmannin
-matami oikein säästelemättä ylisteli, jos ei juuri poikaa itseä, niin
-kuitenkin kaikkea, mitä hän jokapäiväisen harrastuksensa kautta oli
-pojan siveelliseksi parannukseksi toimeen saanut.
-
-Kahdesti vuodessa hän kävi kaupungissa pääkonsulin konttoorissa
-pojan hoidosta maksua perimässä. Silloin sai Nikolaikin luvan mennä
-pääkonsulin maatilalle kyökkivankkureissa, joilla aamupäivällä
-ostoksilla käytiin.
-
-Ja siinä hän istui vankkureiden keikkuessa ja kolistessa,
-pyntättynä, eheänä ja puhtaana, hangattuna ja kiillotettuna kuin
-vaskikattila, jota lipeällä ja hiekalla on puhdistettu. Hiljaa hän
-ei silmänräpäystäkään voinut istua; hän jutteli ja kyseli -- aina
-hevosesta, tuosta ruskeasta erinomaisesta hevosesta -- oliko se paras
-taikka ainakin parhaan jälkeinen, voisiko se saavuttaa rautatietä
-tahi kenen taikka minkä se voisi saavuttaa...
-
-Ja niin kääntyivät vankkurit varsin liian aikaisin pihaan kyökin
-rappujen eteen, ja palvelija vei hänet huoneesen lastenkammarin
-käytävän kautta.
-
-"Olethan sinä kait jalkasi pyyhkinyt? -- Pitihän sinulla olla sen
-verta järkeä, Lauri, ettet olisi tuonut poikaa huoneesen tämän
-kautta... kun ovat tuonmoisina kenkänsäkin!" -- Äiti otti poikansa ja
-asetti hänet tuolille istumaan.
-
-Ja sitten sai hän voileivän ja rinkelin sekä maitoa. Mutta nyt täytyi
-hänen vartoa, kunnes äiti tulisi takaisin, sillä hänellä oli tänään
-kiire, hän kun pesi Lizzien ja Ludvigin vaatteita.
-
-Jopa tulivat nuo äskenmainitut Nikolain ikäkumppalit syöksyen
-huoneesen; toinen veti mukanansa suurta suitsisuista ratsuhepoa,
-toinen kantoi kahta suurta, sievästi koristettua nukkea. Rouva oli
-heidät lähettänyt leikkimään Nikolain kanssa. Ja pian sitä mentiinkin
-täyttä laukkaa ympäri lastenkammaria... Hop! hop! hei! -- Nikolai
-veti, ja Ludvig ratsasti; hop, hop, hei!... Ja sitten viimein tahtoi
-Nikolaikin ratsastaa, hän kun oli jo niin kauan vetänyt. Mutta
-Ludvig ei huolinut selästä lähteä, jonka tähden Nikolai tempasi
-suitsenräimät ja toisesta jalasta keikahutti hänet pois hevosen
-selästä.
-
-"Sinä retvana, mokoma, uskallatko sinä?..."
-
-"Retvana! -- Itsepä olet retvana!" Ja yhdellä hyppäyksellä oli
-Nikolai vuoteessa, jota Ludvig piti rintavarustuksenaan ja jonka
-takana hän parkui, sillä aikaa kun hänen sisarensa yhtyi ääneen ja
-alkoi hänkin parkua.
-
-"Mitä tämä on? -- Mitä tämä on, lapsi kullat!" huusi hädissään
-Barbro, joka samassa juoksi huoneesen. "Etkö häpeä, Nikolai, kohdella
-tuolla tavalla pääkonsulin lapsia! Koetapas vaan, niin saat nähdä!...
-Niin, Ludvig!... Niin, niin, Lizzie! -- Ei hän enää teille mitään
-tee! -- Kuuletkos, Nikolai, tee siivosti, mitä tahtovat!..."
-
-Ja sitten täytyi Barbron tarkastaa ja surkutella Ludvigin silitettyä
-kaulusta, joka oli niin pahasti rypistynyt. "Tulepas nyt,
-kultapoikaseni! Tulepas nyt, niin pääset sitten taaskin leikkimään
-heti!"
-
-Hän nosti pojan polvilleen... "Niin, tämä on minun oma kulta
-poikaseni, joka on niin kiltti, että! -- Kas niin, pitelepäs hänen
-kolttuansa, Nikolai! -- Tässä näet semmoisen, joka on niin hieno,
-että oikein loistaa, ja niin kiltti, niin kiltti!"
-
-"Näytäpäs hänelle pyhävaatteitani, Barbro, ja niitä
-kiillotettuja!"... Ja sitten sai Nikolai luvan katsella piirongissa
-Ludvigin ja Lizzien nuttuja ja nauhusvöitä, sekä hienoja
-alusvaatteita ynnä kurkistaa kaappiin, jossa heidän leikkikalujaan
-säilytettiin, ja ihmetellä vanhoja rumpuja ja torvia sekä surmattuja,
-päättömiä miehiä ja hevosia ja tinasotamiehiä, Noan arkkia kaikkine
-tarpeineen, mitkä kaikki tavarat Barbro kehui heidän saaneen, kun
-olivat niin kilttiä olleet!
-
-Ja niitäpä olikin koko kasa tavaroita tuolla kaapin alaosassa,
-niin että Nikolai sai semmoisen käsityksen, että he olivat olleet
-oikein tavattoman kilttiä ja että hänen äitinsä myöskin, -- jonka
-hän katkeraksi harmikseen tunsi -- täytyi samassa määrässä iloita
-heidän tähtensä. Heidän täytyi olla varsin toisellasia lapsia kuin
-hän, semmoisia, jotka eivät koskaan selkäsaunaa ansainneet, aina
-vaan leikkileluja!... Ja ihan surulliseksi ja katkeramieliseksi hän
-tuli siinä seistessään. Jos hän kohtaisi vasta joskus tuon Ludvigin
-sopivassa paikassa, niin silloinpa hän antaisi kelpo löylyn hänelle
-tuosta ratsastusriidasta!
-
-Tuli sitten viimein lähdön hetki, ja hänen oli lähteminen niissä
-vaunuissa, joilla kolmen aikaan mentiin pääkonsulia kaupungista
-noutamaan. Nuo molemmat kiltit lapset riippuivat kiinni äidin
-hameessa, kun hän saattoi omaansa ulos.
-
-"Hyvästi, Nikolai!" Ja Barbro taputti hänen poskeansa ja hiuksiansa,
-niin että poika puoleksi ihmetellen katsoi häneen. -- "Vie terveisiä
-sorvari Holmannille ja matamille! Kuuletkos, älä millään muotoa
-unohda Holmannin matamia!... Ja -- äläpäs, potkithan sinä taas
-kiillotusta! Sinun täytyy istua oikein siististi, Nikolai!... koko
-matkan! Ymmärräthän, ettei saa niin hienoja vaunutyynyjä tuolla
-tavalla kenkinensä lähennellä? Sinun pitäisi vaan nähdä, kun Ludvig
-ja Lizzie ajelevat, miten siististi he istuvat -- eikös niin,
-lapsikullat!"
-
-Ja niin sitä lähdettiin.
-
-Sehän oli ollut oikea juhlapäivä, ja suuren, sokeroidun rinkilän hän
-oli saanut mukaansakin, ja se maistui niin mainion hyvältä; mutta
-miten lienee ollutkaan, itku pääsi pojalta kotimatkalla kuitenkin!
-
-Seuraavana päivänä hän sai vielä varmempia todisteita siitä, miten
-erinomainen kunnia häntä oli kohdannut.
-
-Kun hän kuljeksi edes ja takaisin sivukäytävällä jokapäiväisillä
-toimillaan, hoidellen ja vartioiden Sillaa, joutui hän sattumalta
-kuulemaan muutamia katkelmia Holmannin matamin kertomuksesta,
-jolla hän porttikäytävässä teki selvää yläkerroksessa asuvalle
-emännöitsijälle; hänen kookas muotonsa ei silmänräpäykseksikään
-kadonnut pojan nähtävistä.
-
-... "Ajatelkaas sitä, neitsy Damm! Ottaa tuollainen huoneesensa omain
-lastensa luokse! Ei ole monessa kohden sellaista herrasväkeä, joka
-olisi mokomalle semmoista kunniata osoittanut!..."
-
-... "Toisille on annettu niin paljon tehtävää tässä maailmassa,
-neitsy Damm! -- Me saamme pestä katukäytäväin lautoja, niin kuin
-sanovat, ja sietää heitä... ja uskallanpa sanoa päältäpäinkin
-pojasta näkyneen, että huolellisesti häntä on hoidettu sisimmästä
-päällimmäiseen saakka."
-
-"Semmoinen kunnia ja koroitus! Juuri kuin olisi ollut joku
-kunniallinen lapsi, jonka olisivat luokseen kutsuneet! Pitäisi hänen
-muistaa se läpi elämänsä!"
-
-... "Niin mahtavana ja kopeana, kuin hän nyt siellä elää, ei liene
-hänellä halua tulla tänne poikaa katsomaan. Ja asiakos onkaan
-semmoiselle, joka rahalla voi häpeänsä suorittaa!"
-
-Nikolai polki kaikin voimin vanhaa katkaistua kukonpäätä, joka virui
-katuojassa, kunnes se kävi litteäksi kuin vaskiraha.
-
--- -- -- Kun Nikolai oli herennyt hiilikomeron mörköjä ja paholaisia
-pelkäämästä, oli Holmannin matami huomannut tehokkaimmaksi
-kurikeinoksi uhkailla poikaa kansakouluun lähettämisellä -- jota
-laitosta matami mielikuvituksissaan arvosteli varsin oivalliseksi,
-virallisesti määrätyksi nuorison rangaistuslaitokseksi, semmoiseksi
-paikaksi, jossa joka päivä velvollisuuksien täyttämistä harjoitellaan.
-
-Miten hänelle sitten kävisi, kun kouluun joutuisi, siitä ei Nikolai
-koskaan oikein selville päässyt; vaan että se olisi jotakin
-käsittämättömän hirveätä, sen ajatuksen hän sai noista alituiseen
-uudistetuista, epäselvistä viittauksista ja salaperäisistä
-huokauksista ja äännähdyksistä, jotka siinä aina mukana seurasivat.
-
-Viimein tuli tämä asia oikein varmasti päätetyksi. Hänen täytyi
-lähteä kouluun maanantai-aamuna.
-
-Tuorstai, perjantai, lauvantai ja sunnuntai -- Nikolai luki sormiansa
--- kaikki nuo päivät olivat vielä jäljellä... Ja miten hartaasti hän
-hoiteli ja vartioitsi Sillaa ja leikki hänen kanssansa näinä päivinä,
-ja miten hän juoksi asioilla, kuin nuoli ampumalta!
-
-Viimein ei ollut enää jäljellä enempää kuin sunnuntain iltapuoli!
-
-Nikolai istui illallisella Sillan kanssa ja kuunteli lohdutuksekseen
-hänen arveluitansa koulusta, sai tietää, että hänen täytyi huomenna
-pukeutua pyhävaatteisinsa, koska meni kouluun ensimmäistä kertaa, ja
-nukkui yön hikihelmet otsallaan.
-
-Mutta aamulla Nikolai kuitenkin oli hiipinyt tiehensä.
-
-Vaikka Holmannin matami kyllä hartaasti kyseli, etsi ja urkki,
-lupaili runsaalla kädellä sekä rangaistuksia että anteeksiantoa, jos
-poika vaan nyt heti takaisin tulisi, kaikki oli turhaa kuitenkin;
-poika pysyi kadoksissa.
-
-Päivällisaikana hämmästyi Mari yläkerroksessa pahanpäiväisesti,
-nähdessään pojan kömpivän kaappivuoteesta. Hän antoi pakolaiselle
-ruokaa ja pyysi, että hän sitten lupaisi mennä kotiinsa; -- ja sen
-kyllä otti Nikolai tehdäksensä, mutta ei ennen kuin pimeän tultua.
-
-Hämärän aikana pistäysi hän kävelylle laivasillalle päin, istui
-tuntikauden huvikseen kiikkuen laivaveneessä, hiipi sitten kosteassa
-syyskuun pimeydessä pitkin sateesta lionneita kujia tavara-aittojen
-välillä, kunnes tuli vakuutetuksi, ettei enää ollut valoa
-lautapihassa, ja vietti lopun iltaansa makaillen ja kurkistellen
-lauta-aidan ylitse noita kahta valaistua maakerroksen akkunaa
-tuolla kotona. Hän huomasi, miten sorvari varovaisesti hiipien tuli
-kotiinsa ja seisoi hetkisen hiljaa oven takana, ennen kuin huoneesen
-meni, ja kuinka he Sillan vuoteesen veivät. -- Akkunain valo, joka
-näytti kahdelta sammuvalta, valoisalta, ankaralta silmältä, ilmoitti
-hänelle, että jos nyt kotiin menisi, niin tupa täyttyisi oikeuden
-ansaituista rangaistustuomioista!
-
-Ja sitten valkea sammutettiin...
-
-Vihmasateessa yön kuluessa valaisi lyhty heikosti ympärillä olevia
-märkiä lautaristikoita, ja sen takana pilkisteli silmäpari, joka
-hyvin oli tottunut pimeässä tarkastelemaan kaikellaisia henkilöitä,
-jotka näkevät hyväksi piiloutua lautapihaan. Lyhty vaelsi ympäri
-pihaa pitkin tiheiden ristikkorivien keskellä ja pysähtyi toisinaan,
-luoden urkkivan, punertavan loisteensa lautaristikoiden välille niin
-syvälle kuin mahdollista oli.
-
-Ei nähty ketään siellä tänä yönä. Noista monista nelinurkkaisista
-lautaristikoista, jotka suojaksi kelpasivat, oli Nikolai jonkunmoisen
-syntyperäisen vaistonsa johdolla valinnut lähimmän ja vähimmän
-epäillyn, joka vielä oli keskeneräinen ja jonka nojalle porraslauta
-vielä oli paikalleen jätetty. Siellä lepäsi hän sisimpään soppeen
-tunkeutuneena, itsensä-unohduksen onnelliseen Nirvanaan syvästi
-vaipuneena -- ei mitään koulua eikä mitään sorvarin matamia!
--- polvillansa, eteenpäin nojautuneena, nuttu niskassa suojana
-sadepisaroita vastaan, ja kengät pehmeässä savessa!...
-
-Mutta tämä vettä vuotavan taivaan alla vietetty yö, jona Trondsenin
-lankut hänen vuoteensa tolppina olivat, painoi jotakin uutta hänen
-mieleensä, tuon Holmannin matamin kaikkea väsymätöntä huolenpitoa
-kohtaan todellakin sangen kiittämättömän havainnon, että, nimittäin,
-lautakartano oli omansa kodiksi hänelle -- varsin hurjapäistä
-itseensä luottamusta ja vapaata itsenäisyyden henkeä, kaikkeen siihen
-verraten, mihin sitten nähtiin hyväksi häntä puristella koulussa
-samoin kuin Holmannin matamin asumuksessakin... Lautapihat loistivat
-puuläjineen niin valkeina auringonpaisteisina päivinä, ja pimeän
-tultua olivat ne siellä ikään kuin ainakin hänen koetellut, salaiset
-ystävänsä, jotka voivat hänet kodin hirmuilta suojaansa korjata.
-
--- Hän joutui siis kouluun, ja ensimmäisiä esineitä, joita hänen
-varovaisesti tutkivat silmäyksensä etsivät, oli kuripamppu, jolla
-Holmannin matami oli häntä uhkaillut. Hän oli kuvitellut siellä
-kestävän taukoomatonta kuritusta, lyöntejä lyönnin, jälkeen
-rottingilla ja vitsalla, alituista paukutusta kuin sikuritehtaassa
-tuolla kaupungin syrjällä.
-
-Kummallista kyllä oli, ettei semmoista ollut!
-
-Mutta kyllä siellä oli muita semmoisia, joihin hän oli puristettava
-ja tungettava kuin lesti saappaasen; ja kova lesti hän oli, joka
-useinkaan ei mielinyt vaipua vartta syvemmälle; -- ja sitten
-täytyi painua takomalla ja vasaroimalla loppu matkaa, minkä muut
-taipuvaisemmat ja norjemmat luikuivat niin sukkelasti ja liukkaasti
-kuin ankeriaiset.
-
-Oli asioita, joita hän käsitti, ja asioita, joita hän ei käsittänyt.
-Edellisiä hän ani harvoin ymmärsi sen tähden, että niitä hänelle
-olisi selitetty, eikä hän jälkimmäisiä sittenkään ymmärtänyt,
-vaikka niitä hänelle olisi kuinka moneen kertaan selitetty, ja
-johtopäätökseksi jäi kiusallinen tieto tästä ymmärtämättömyydestä --
-alinomainen puutteellisuus eli alinomainen onnettomuus sekä läksyihin
-ja lukemisiin että opettajiin katsoen, jota epäkohtaa täytyi auttaa
-kurituksella ja jälki-istunnolla, sitä vastaan kuin toiset, jotka
-tässäkin kohdassa olivat taipuvaisempia, suoriutuivat pulasta kuin
-todelliset mestarit.
-
-Mutta mitäpä sentään oli kokonainen päiväkään koulussa, niin
-kukkurapäillään kuin se pelkkiä vastoinkäymisiä ja kolttosia
-olikin, verrattuna noihin sitkeihin loppumattomiin iltahetkiin,
-joina Holmannin matami omin silmin valvoi, että hän läksynsä luki,
-ja tuskin uskalsi hän sen vertaa, että hätäpikaakaan olisi Sillaa
-vilkaissut...
-
-Mitä itse Holmanniin tulee, olivat he kokemuksesta oppineet, etteivät
-hänen jäykät, tirkistelevät silmänsä mitään nähneet; äänetönnä ja
-hiljaisena istuskeli hän kaiket illat. Matami Selvigin anniskelussa
-oli saatavana semmoista voidetta, joka hänet teki turtuneeksi kaikkia
-kotiläksytyksiä vastaan, ansaituimpia ja liikuttavimpiakin. Sinne
-hän ilmestyi joka ainoana iltana neljänneksen kuluttua työaikansa
-päättymisestä, niin tarkalleen ja säntillisesti kuin lyövä kello, ja
-kun kello kahdeksaa näytti, oli hän yhtä säntillisesti valmis taas
-kotiinsa tallustelemaan -- joka säntillisyys -- ohimennen sanoen --
-tuotti hänelle anniskelussa kunnianimen "säntillisten ritarikunnan
-komentaja."
-
-
-
-
-III.
-
-
-Vaarallinen kulma se oli tuo kohta, missä suuri leveä, latinakoululta
-tuleva ja kansakoululle johtava kapea katu ristiin kävivät; ja
-niinä päivinä, joina niin sattui, että jälkimmäisen iltapäivätunnit
-juuri silloin alkoivat, kun latinakoulun pitkä aamupäivän työ oli
-päättynyt, saattoi tapahtua niin, että koulusta tulevain hurjapäinen,
-rajaton ilo joutui ikävään ristiriitaan juuri parhaallaan kouluun
-kulkevain synkän ja katkeran mielialan kanssa.
-
-Hieno hylkeennahkainen laukku selässään oli Ludvig Wejergang nyt
-jo useita vuosia tuota tietä kulkea hangannut. Pienen, linnunnokan
-tapaisella nenällä varustetun päänsä, pitkän hiuksittoman niskansa
-ja omituisen käyntitapansa tähden oli hän saanut "nälkäkurjen"
-lisänimeksensä. Kohdatessaan Nikolaita ei hän ollut ensinkään tuota
-tuntevinansa, ja Nikolai puolestaan aina silloin vihelsi ja tömisti
-kenkiään katukiviin.
-
-Pitkin katuojaa oli kansakoululaisten uusi luistinrata kotvasen
-matkaa latinakoulun kadulta. Koko viikko oli mennyt alusta loppuun,
-ennen kuin tämä monen yhteisen työn tulos oli valmistunut, ja
-sattumuksen tahdosta tuli Nikolai sitä myöten täyttä vauhtia pitkän
-toveririvin etupäässä hoilaten ja huutaen juuri silloin, kun Ludvig
-Wejergang muutamain kumppaleinsa seurassa meni siinä kulmassa. Nuori
-Wejergang sai tyrkkäyksen, niin että kynälaatikko rapisten kirposi
-maahan, ja siinä nyt viruivat kynänvarret, lyijykynät ja kivikynät
-siellä täällä kadulla.
-
-"Kokoo pois, tolvana!" parkasi hän Nikolaille, joka häntä oli
-tyrkännyt; "minä kantelen kotona; sen saat nähdä! No, kokootko,
-vai"...
-
-Potkaus lähetti muutamia irtanaisia lumipallia vastaukseksi.
-
-"Kylläpä sinut vielä taivutetaan, jos sitä tahdot! Olen saanut
-tänään tietää, että sinä olet katuroistojen ensimmäinen mies tässä
-kaupungissa! -- Ja jos ei kukaan huoli sitä sanoa äidillesi, niin
-minä teen sen, vaikka hän sitten kuinka ulvoisi ja parkuisi!"
-
-"Teehän se, niin väännänpä nälkäkurjen päässä nokan nurinpäin!"
-
-"Uskallatko sinä!... Et luultavasti tiedä, että me maksamme
-puolestasi sorvarilaisille? Mutta minä pidän siitä huolta, että he
-ruoskivat sinua veriin saakka, kunnes pyydät anteeksi, minä! --
-Tuommoinen tolvana, joka ei edes tiedä, kuka on isänsä... Ja äiti
-toivoo vaan, ettei moista olisikaan!"
-
-Nuo viimeiset sanat olivat tuskin päässeet hänen suustansa, ennen
-kuin Nikolai jo reutoi hänet alleen, ja siinä olivat nyrkit työssä
-kuin kaksi moukaria, jotka muutamassa onnellisessa silmänräpäyksessä
-takoivat tuntumattomiin sääty- ja sukueroituksen kaikki jäljetkin...
-Tässä sai hän tuntea "sekä isänsä että äitinsä."
-
-Ja tästä tuli sitten yksi kansakoulun muistettavia ja mainittavia
-päiviä, jona Ludvig Wejergangin nälkäkurjen nenä vuodatti viiniänsä
-lumeen; ja pari, kolme luokkaa asiasta innostuneita katselijoita
-seisoi vielä seuraavana päivänä siinä ja koki etsiskellä noitten
-punaisten pilkkujen jälkiä lumessa sillä kohdalla lyhtypatsaan
-lähellä.
-
-Mutta vaikka olikin suuri se kunnia ja ihmettely, mitä koko iltapäivä
-osoitettiin Nikolaille koulussa, niin tiesi hän kuitenkin hyvin, että
-saisi kotona kuulla varsin toisenlaista mielipidettä tästä asiasta,
-josta he epäilemättä nyt jo olivat saaneet pikaisen ja luotettavan
-tiedon Wejergangilaisilta.
-
-Kotimatkallaan hän yhäti hiljensi kulkuaan. Ajatus siitä, mikä
-kohtalo häntä kotona vartoili, voivutteli hänen jalkojansa vielä
-lyijyäkin raskaammiksi, ja kun hän sitten lopuksi viimeisistäkin
-tovereistansa erosi, pysähtyi hän kerrassaan ja teki käännöksen
-kulmassa ruokakaupan kohdalla, mistä katu vei kodista poispäin eikä
-sinne...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt on jo kolmas yö, jota Nikolai ei ole kotona ollut, selitti
-Holmannin matami ulkona poliisille; -- eikä sitä sopinut
-ihmetelläkään, jos odotti ansaittua palkkaansa ja tunsi selkäänsä
-vihavoivan... Iskeä kyntensä parempain ihmisten lapsiin, ja vielä
-juuri konsuli Wejergangin, oman hyväntekijänsä poikaan!
-
-Mutta missä hän nyt oleksinee? Lautapihaan ei ainakaan voinut
-turvautua nyt tähän vuoden aikaan, se on kaikessa tapauksessa varmaa.
-
-Eikä ollutkaan niin helppoa keksiä hänen tyyssijaansa; sillä
-olisihan se ollut melkein samaa kuin etsiä häntä omasta taskustaan.
-Sillä samoin kuin kaikki muutkin pahantekijät, tunsi Nikolai
-vastustamattoman halun -- juuri kuin kärpänen, joka pyrisee
-kynttilän ympärillä -- kätkeytyä mahdollisimman lähelle kauhunsa ja
-hirmunsa paikkaa -- sinne, missä Holmannin matami oli, ja mistä edes
-vilahdukseltakaan voisi nähdä Sillaa!
-
-Holman makasi yöllä ja tunsi humalan houreissa, että Nikolai nyt
-oli jollakin tavalla varsin hullulle tolalle joutunut. Hän kuuli,
-kuinka ulkona suoja sää vettä räystäistä maahan tiputteli ja yhä
-tiputteli... plask... platask! Vähitellen juontui ääni sitten
-säveleeksi: Ni... ko... lai, Ni... ko... lai!
-
-Voisihan siellä menettää terveytensäkin!...
-
-Voimiaan ponnistaen hän nousi vuoteesensa istumaan. Missäpä
-voisi Nikolai majailla muualla kuin tuolla ylhäällä ratasvajan
-ullakossa vanhan vaunuranin alla, joka siellä virui homehtuneena ja
-rikkinäisenä, avoin kita seinää vastaan?
-
-Tämän sattumalta juolahtuneen ajatuksensa johdolla hän riensi ulos.
-
-Nikolai ei tuntenut ollenkaan sorvarin kouria; hän nukkui
-rauhallisena vieläkin, vaikka nutun kauluksesta jo oli pystyyn
-nostettu.
-
-Vasta sitten, kun jo seisoi molemmilla jaloillaan, käsitti hän
-asemansa kuin salaman vilahdukselta, heittäytyi pitkälleen ja potki
-ja ponnisteli vastaan sekä parkui. Kotiin hän ei huolinut lähteä,
-ennen saisivat surmata hänet!... ennen viedä pään häneltä!
-
-Hänen kenkäinsä korkoraudat kyllä sekä ilmoittivat että todistivat
-hänen todellakin niin ajattelevan; hän oli ihan hurjistuneena.
-
-Kun saisi vaan pojan oven sisäpuolelle, saisi myös rottinki hyppiä!
--- Sorvari oli sydäntä myöten kiivastunut.
-
-Holmannin matami seisoi ovella ja vartosi kynttilöineen. Valon
-loisteessa hän näki tuhanharmaat kasvot, silmät tuijottivat häneen
-päin, ja samalla kuului ääni: -- "Huoneesen ette minua saa... Kun
-olen kadulla syntynyt, voin kadulle jäädäkin!"
-
-Matami sai tervehdyksensä noista terävistä, harmaista, uhkamielisistä
-silmistä, -- ja pois sorvarin käsistä, ulos portista -- matkoihinsa
-poika meni!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ludvigin nenään tähdätyt lyönnit olivat sattuneet suoraan
-Barbron sydämeen. Mutta kun hän kuuli, että Nikolai oli paennut
-sorvarin luota ja että oli kysymyksenä lähettää hän siveellisesti
-turmeltuneitten lasten kasvatuslaitokseen, silloin seurasi
-yhtämyötäistä itkua ja parkumista. Hän oli kyllikseen saanut kärsiä
-häpeätä pojan tähden, eikä voinut enää kärsiä tätä. Rouvan täytyisi
-estää tuo!... Velvollisuutensa hän tiesi täyttäneensä ja enemmänkin
-näinä vuosina, mitkä oli Ludvigin ja Lizzien lapsenpiikana ollut...
-mutta tätä hän ei voisi suvaita... tämä täytyi rouvan estää; muuten
-hän kyllä tietäisi, mitä sitten tekisi, taikka mitä voisi siitä
-seurata; ei tarvinnut hänen enää täällä olla, oli niitä hänellä
-muitakin keinoja!...
-
-Barbro istui ja huokaili ja itki lastenkammarissa, niin että tuskin
-kukaan uskalsi sinne päätään pistää.
-
-Sellaiset kohtaukset kestivät muuten korkeintaan päivän; mutta tätä
-kesti nyt vielä kolmantena päivänä, ja se häiritsi jo kotirauhaa!
-Ja sitten sai Wejergangin rouva taaskin päänsärkynsä ja tarvitsi
-uinahtaa iltapäivällä, joka oli tavallinen parannuskeino, minkä
-kestäessä kaikkien täytyi hänen lähellään olla hiljaa kuin kala
-kivellä.
-
-Se oli juuri Barbro, joka tavallisesti suojeli hänen untansa kävellen
-hiljaa ympäriinsä, sihistellen ja varoitellen, aina keittiöön saakka
-ja ollen vartijana käytävän ovella. Mutta nyt hän istui siellä
-lastenkammarissa ja nyyhki.
-
-Kyllä se häntä vähän kummastutti, kun rouva koko ajan lepäsi niin
-hiljaisena eikä kertaakaan huutanut häntä. Toiselta puolen oli hän
-kuitenkin hyvillään siitä rangaistustuomiosta, minkä oli julistanut.
-Rouva tulisi kyllä tuntemaan, mitä merkitsee häntä vastustella, jos
-kestäisikin tuota vaikka koko viikon!
-
-Sitten tuli pimeä, ja rouva nukkui vieläkin. Hän nukkui aina siihen
-asti, kunnes konsuli tuli illan kuluessa hevosella kotiin. Ei rouva
-noustessaan soittanut edes kynttilätäkään tuomaan.
-
-Nenäliina pään ympärille käärittynä, kasvot punaisina ja itkusta ihan
-menehtyneenä otti Wejergangin rouva tänä iltana vastaan miestänsä;
-hän oli kovin ärtyisellä tuulella ja puhuikin ihan värisevällä
-äänellä.
-
-Hän ei tyytynyt vähempään, vaan vaati Barbrolle lähtökäskyn antamista!
-
-Oli varsin verratonta hirmuvaltaisuutta perheessä... oli ollut
-semmoista jo monta vuotta!... Ja kun hän oli sitä aina valittamatta
-sietänyt, -- Wejergang kyllä tiesi, ettei hän milloinkaan ollut
-valittanut! -- niin oli se kaikki tapahtunut lasten tähden. Mutta nyt
-se todellakin oli ihan tarpeetonta, ja "nythän on parhainta käyttää
-hyväkseen tilaisuutta; imettäjä on tullut vallan liian ylpeäksi tässä
-talossa!"...
-
-Että lähtökäsky oli annettava mitä hienotunteisimmalla ja
-sääliväisimmällä tavalla, vaikka myöskin samalla peruuttamattoman
-varmasti, se oli itsestään ymmärrettävä asia. Rouvan koko seurapiiri
-oli yksimielisesti kauan varronnut, että Wejergang jo viimeinkin
-käskisi pois tuon pilaantuneen ihmisen!
-
-Ainoa olento, joka kaikesta sielustaan ja sydämestään oli
-hämmästyneenä, aivan kuin ukonliekin lyönnistä huumaantuneena, ja
-joka ei pitkään aikaan voinut tätä asiata käsittää -- että hän,
-Wejergangin Barbro, todellakin nyt siinä istui pois käskettynä sekä
-Ludvigin ja Lizzien läheisyydestä että koko talosta, missä oli niin
-välttämättömän tarpeellinen henkilö ollut, -- tuo ainoa olento oli
-Barbro itse!
-
-Loukattuna hän juhlallisesti käveli siellä ja vartoili, että jonakuna
-päivänä lähtökäsky peruutettaisiin. Ja niin hän oli nöyrä rouvalle ja
-itki lapsille.
-
-Mutta aina hän kohtasi vaan tuota samaa ystävällisyyttä, joka ilmaisi
-vaan lähtökäskyn peräyttämätönnä pysyvän.
-
-Katkerana hän sitoi kauniimman päähineensä leukanauhat ja pyysi,
-loukatun tavalla arvokkaasti, lupaa kaupungissa käydäkseen.
-
-Mitä tämä merkitsisi, sen saisi rouva kyllä aikanansa tietää, sitten
-kun hän päivän kuluella takaisin palaisi. Ei se tiennytkään mitään
-vähempää, vaan oli nyt hänen varma, horjumaton tarkoituksensa
-tarjoutua muille, jotka ymmärsivät arvostella häntä paremmin kuin
-Wejergangilaiset.
-
-Hän ohjasi kiukustuneena askeleensa suoraan maaherra Scheelen
-luokse: siellä oli neljä lasta, joille katsojaa etsittiin. Maaherran
-perhe oli pääkonsulilaisten läheisimpiä seurusteluystäviä, joille
-hänen tarvitsisi vaan näyttäytyä, ja avoimin sylin hän otettaisiin
-vastaan. Miten monta kertaa olikaan maaherran rouva kiitellyt hänen
-säntillisyyttään ja alentunut puhumaan hänen kanssansa, kun he olivat
-siellä päivällisillä sunnuntaisin! Olihan hän useammin kuin kerran
-vaan ylistellyt Wejergangin rouvan onnea, kun hänellä oli sellainen
-helmi talossaan, ja sitä huokaillut; ettei itse voinut sen vertaista
-löytää.
-
-Mutta mikä onnettomuus nyt olikaan -- maaherran rouva sitä erittäin
-valitti... he olivat juuri ennättäneet päättää toisen ottaa!
-
-"Ajattelepas, Scheele!" huudahti maaherran rouva, kun hänen miehensä
-saapui kotiin toimistosta; "siellä Wejergangilla on tapahtunut
-vallankumous, ja tuo suurivaltainen Barbro, lapsenpiika, on saanut
-matkapassin. Hän on käynyt täällä ja, tarjoutunut meille... mutta en
-mistään hinnasta tahtoisi ottaa tuommoista pilaantunutta huonekalua!"
-
-Barbro kulki pitkältä sinä päivänä ja etevimmissä perheissä.
-Hänellä oli näytettävänä pääkonsulin antama pitkä, erinomainen
-päästökirja suurelle, kolmeen osaan käännetylle paperiarkille
-kirjoitettuna, ja tiesipä hän sitäpaitsi, kuinka hyvin hän oli
-tunnettu. Mutta miten suurellisena ja ylevänä sekä komeana hän
-seisoskeli ovilla ja kuinka hyvin käyttäytyikin -- ei hän kuitenkaan
-kohdannut ketään, joka olisi häntä tarvinnut!
-
-Ja myöhään illalla, myöhempään kuin olisi tarvinnutkaan, koska hän
-ei mielellään tahtonut talossa näyttäytyä, hän palasi väsyneenä ja
-toiveissaan pettyneenä kotiin jälleen.
-
-Tuntui todellakin ikään kuin hänen vuosikausia kestänyt, vakaantunut
-arvonsa ja kunniansa, koko hänen kullan puhdas uskollisuutensa, koko
-amman ja lapsenpiian taitonsa täällä Wejergangilaisten luona olisivat
-kerrassaan savuna ilmaan haihtuneet!...
-
-Vaikka hän noin tappiolle joutuneena ja haavoitettuna palasikin
-tuolta onnettomalta sotaretkeltänsä, niin, varsin kummallista kyllä,
-ei ollut talossa ketään, joka olisi kysynyt, miten hänen oli käynyt
--- vaikka hän kyllä huomasi, miten vahingoniloisilla katseilla
-häntä silmäilivät kaikki nuo palveluskumppalit, joiden onnen ja
-onnettomuuden tähden määrääjänä hän rouvan luona oli jo niin monet
-vuodet ollut. Ja yhtä usein kuin hän yritti alkaa keskustelua rouvan
-kanssa tästä asiasta, yhtä usein rouva johti puheen johonkin muuhun
-aineesen -- niin, vastasipa jo kerran suoraan niinkin, että Barbron
-tulisi tietää, ettei hän milloinkaan puuttuisi semmoiseen asiaan.
-
-Mutta ystävällisyyden osoitukset karttuivat aina sen mukaan, mitä
-lähemmäksi lähtöpäivä joutui; -- jopa alkoi Barbro saada selville,
-mitä tarkoitettiin tuolla ystävällisyyden ruuvilla, joka kiertyi niin
-lempeästi ja myötäänsä työnsi häntä kauemmaksi talosta!... Pääkonsuli
-toimitti koetteeksi Nikolain työhön pajaan nostokoneen läheisyyteen,
-ja rouvalta heltisi milloin semmoinen, milloin tämmöinen kapine,
-jonka Barbro sitten muistina pitäisi. Mutta kun hän sitten eräänä
-päivänä -- oikein kekselijäästi pääkonsulin puolesta! -- sai
-lahjaksi hänen vanhan matkalaukkunsa, antoi hän yht'äkkiä, kokonaan
-masentuneena, suuren, raskaan persoonansa vaipua sille. Ei hän voinut
-saada päähänsä, ei ollut milloinkaan uskonut, että semmoinen päivä
-olisi tuleva, jona eroisi rouvasta ja Ludvigista sekä Lizziestä...
-tätä hän ei voisi kestää!
-
-Tämä oli vetoomista suorastaan itse pääkonsuliin. Mutta vastaus ei
-ollut ihan semmoinen, mitä Barbro toivoi. Konsuli taputti häntä
-olkapäähän ja sanoi:
-
-"Minua ilahduttaa, rakas Barbro, että näet viettäneesi hyviä
-päiviä!" --
-
-Kun hän sai konsulin konttoorista palkkansa ja säästökirjansa -- koko
-summa nousi sataan neljääntoista spesietaaleriin, johon tulokseen,
-niin kuin konsuli sitä sanoi, hänen sopi olla täydellisesti
-tyytyväinen, kun otti huomioonsa nuo suuret summat, jotka häneltä
-olivat Nikolain tähden menneet -- mainitsi hän päättäneensä nyt
-levätä jonkun ajan, ennen kuin menisi uuteen palvelukseen, ja
-sopineensa asunnosta ja hoidosta erään talonomistajan kanssa siinä
-lähiseudulla maalla... hän oli nyt puuhaillut muitten hyväksi
-neljätoista vuotta!
-
-Viimeinen ilta, jota hän oli niin hirveän levottomana ajatellut,
-kului sentään helpommin kuin hän oli aavistanutkaan. Pääkonsulilaiset
-olivat lapsineen kutsutut Willockin maatilalle iltapäiväksi, niin
-että jäähyväiset saattoivat tapahtua vaan aivan lyhyesti herrasväen
-astuessa vaunuihin.
-
-Hän jäi seisomaan siihen, sormissaan vielä jäljellä tunnelma Lizzien
-hienoista, pehmeistä turkista, joita äsken oli käsin sivellyt.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Sorvari teki aina säännöllisen kierroksensa matami Selvigin
-kapakkaan iltasilla, saadakseen tarpeellista sydämenvahvistusta
-kotiintulonsa varaksi. Kun olutpullo oli tyhjennetty ja kohtuullinen
-määrä ryyppyjä otettu, oli hänen, aluksi vilkkaanlainen, levoton
-muotonsa jäykistynyt ja muuttunut tylsämieliseksi, tuijottavaksi
-naamariksi. Se oli hänen sisällistä olentoaan ympäröivä ulkokuorensa,
-syvään tiedottomuuteen vaipunut ihmisensä, mikä näin joka päivä
-nautti hetkisen unhotuksen onnellisuutta tuossa elinikäisessä
-taistelussa, johon oli kerran tullut antautuneeksi solmitessaan
-sen irroittamattoman siteen, mikä kiinnitti häntä tuohon
-velvollisuuksiaan ankarasti seuraavaan matamiinsa, -- taistelussa,
-jossa hän niin kokonaan pelistä vetäytyi ja kaikki menneenä piti. Kun
-hän istui hiljaisena ja tuumivaisena ja tirkisteli lasiinsa, saattoi
-huomata hänen päässään jotakin hautovan, kentiesi vaan ryyppyjen
-järjestysnumeroa, kentiesi laskua, taikka kentiesi myös kokonaista
-etäistä aatemaailmaa, johon hän hiljaisena tirkisteli, juuri kuin
-luonnontutkija pohjattomaan käsittämättömyyteen.
-
-Taikka kentiesi hän hiljaisena ja maltillisena mietiskeli avioliiton
-pulmaista kysymystä -- ja sitä johdonmukaisuuden ihmeellistä lakia,
-joka hänet oli tänne kapakkahuoneesen saattanut.
-
-Mutta säntillisyys ennen kaikkia, tuumaili sorvari, ja kun kello löi
-puoli yhdeksän, otti hän "kamsut" käteensä ja lähti niska kumarassa
-kotiansa kohden hoippuroimaan.
-
-Lauvantai-iltasin, kun työ lopetettiin työhuoneessa, tuli
-tavallisesti nuori tyttö, pitkänholjakka, tointa täynnä, yhtä paksu
-ranteiltaan kuin laiha käsivarsiltaan, hiukan etukumara ruumiiltaan,
-häntä kotiin noutamaan. Kopassa oli hänellä pieni paperipala, johon
-oli kirjoitettu, mitä viikkopalkalla oli ostettava.
-
-Ja useimmiten kulkivat sitten nämä kaksi yhdessä katua ylöspäin --
-aina yhä vitkallisemmin, hitaammin ja veltommin. Sorvari pysähtyi
-kerta toisensa jälkeen ja katseli miettiväisesti ympärilleen, toinen
-käsi taskussa, silloin tällöin huokaisten: "vai niin!"... kunnes hän
-Selvigin matamin kivirapun ja viheriän oven kohdalla äkkiä selitti,
-että siellä huoneessa oli hänen "kamsujansa" ja että hän heti tulisi
-takaisin.
-
-Mitä tämä "heti" merkitsi, sen tiesi Silla kokemuksesta, ja sillä
-aikaa hän meni omaa tietänsä alaspäin lautapihoja kohden.
-
--- Kadulla näki Silla sitten eräänä kauniina Elokuun iltana
-työmiehiä kulkevan parven toisensa jäljessä niiden joukossa muutamia
-semmoisiakin, joiden mukana joku vaimo tahi lapsi vartijaväkenä
-seurasi, niin kuin hänenkin isäänsä. Varsin yleistä se oli ja
-itsestään ymmärrettävää, mitä se merkitsi, ettei maksanut vaivaa
-siihen ajatuksiaankaan tuhlata.
-
-Työmiesten virtaillessa suurissa joukoissa eri porteista ja pihoista,
-oli hän joutunut eräälle noita syviä käytäviä, jotka yhdistävät
-molemmin puolin lauta-aidoilla suojattuja, lautaristikoilla
-täytettyjä lastauspaikkoja. Sen kaltevaksi ajettu, musta, mutainen
-pohja johti paja- ja kalustokartanoon.
-
-Heti kulmassa oli roskaläjä, kauttaaltaan rikottujen pullonpohjien
-ja lasinsirpaleiden peitossa. Siihen hän jäi koppinensa seisomaan
-ja, väistyäkseen ohitse kulkevain tieltä, siirtyi silloin tällöin
-askeleen taaksepäin roskaläjän korkeimmalle kohdalle saakka. Sillä
-tavalla hän oli viimein noussut lauta-aitaa korkeammalle huipulle ja
-saattoi katsella sieltä pihaan.
-
-Siellä kesti vielä palkanmaksua, ja kaikki olivat kokoontuneet
-tiheesen ryhmään pienen suojuksen ympärille, joka oli konttoorina
-olevinaan.
-
-Kaula pitkälle eteenpäin kurkotettuna ja pää sekä mustat silmät
-kuin kaksi mustaa täplää kääntyneinä melkein linnun tapaan, seisoi
-hän siinä hartaana ja tirkisteli pihan puolelle. Ei voinut jäädä
-epäilyksen alaiseksi, mitä hänellä oli asiana...
-
-"No, naikkonen, henttuasikos kurkistelet?" kuului ääni alhaalta.
-
-Mutta kun hän samassa huomasi Nikolain, joka viittasi hänelle, ei hän
-ollut mitään kuulevinansa, heilutti vaan kiireesti koppaansa.
-
-Pesemätönnä ja nokisena tuli Nikolai työstä suoraan tuolta aidan
-aukosta kadulle.
-
-"Niin, nyt hän jo on matkoissaan!..."
-
-"Kuka?"
-
-"Semmoinen punatukkainen, -- jolla oli siniset housunkannikkeet ja
-purjeräätälin lakki. Kyllä se varmaankin oli sieltä Grönlienistä, se,
-jota ne kyykärmeeksi nimittävät... Ja niin parjaili hän, että minä
-tässä muka seisoisin ja henttuani kurkistelisin."
-
-"Kyllä minä hänet kurkistelen, minä! Annas kun pääsen vaan kiinni
-hänen syntiseen ruumiisensa, niin taonpa päätenauloja hänestä,
-minä!... ja sitten nykin kaikki hänen punaiset hiuksensa laivan
-tilkkeiksi, niin ettei tarvitse isän muuta kuin panna pikipataan
-vaan."
-
-Hän vainuili silmillään; mutta kun ei missään näkynyt tuota niin
-julmaan ja hirveään kohtaloon tuomittua kyykärmettä, tyyntyi Nikolain
-viha yht'äkkiä, ja keikuttaen reippaasti ylöspäin päätänsä ehdotteli
-hän:
-
-"Leipuri Ringille, Silla!"
-
-Hänellä oli viikkopalkka taskussaan, ja niin mentiin oikotietä parin
-lokaisen takapihan lävitse, joissa pehmeimmillä paikoilla oli lautoja
-portaina, suoraan mainittuun myymälään.
-
-Oi, sitten he ostivat, ja sitten he söivät!
-
-Erittäinkin noita hienoja, kalliita leivoksia, joissa oli hilloa
-sisällä... Ja ne kaksi paidankaulusta, joita hän koko viikon oli
-ostaaksensa tuumiskellut, siinä ne nyt yhdessä syötiin!
-
-Oman arvonsa tunnossa rehenteli Nikolai, miten nyt oli takonut kuusi
-suurta rautakoukkua silmuksineen, eikä sopinut Sillan luulla, ettei
-siinä olisi tarvittu muuta kuin takoa vaan -- ei, niitä piti sekä
-takoa että oikoa ja käyristellä oikealla ajalla! Siellä rannassa
-tehtiin nyt vaan kankia ja kuokkia sekä raskaita pyöräraudoituksia;
-mutta hän tahtoi ruveta joko lukkusepäksi taikka vaskenvalajaksi...
-
-Tämä ei Sillaa niin erittäin huvittanut. Hän halusi kuulla
-sunnuntaisista metsäretkistä, joilla Nikolai sai kuljeksia kisällien
-seurassa. Se oli varmaankin sanomattoman, hirveän hauskaa! Ja totta
-maar siellä tanssittiinkin?
-
-"Totta kaiketi, senhän nyt tiedät! Antti Berg on vankka mies, hän;
-aikoo itse laittaa pajan sinne Selvigin lähelle, ja sitten hän nai!"
-
-"Entäs ne muut, olivatko nekin kihloissa?"
-
-"Nekö!"
-
-"Niin juuri, ne?."
-
-"Vai niin!"
-
-"No, mikä niitä sitten vaivaa, kuuletko? -- Miksi et voi sanoa?"
-
-"Niin, tuota, ei juuri mikään... pelkkää pilaa vaan! -- Niistä ei
-ainoastakaan tule sepän vaimoa, niistä... Semmoisista kuin ovatkin,
-suostuvat milloin yhteen, milloin toiseen -- hyi mokomia!"
-
-"Entäs sinä, tanssitko sinäkin?"
-
-"Oppipojat saavat vaan juosta olutta noutamassa, niin saavat! --
-Mutta kun pääsen kisälliksi... Mutta Silla... mitenkäs on kellon
-laita! Parasta on kiirehtiä!" -- keskeytti hän äkkiä.
-
-"Vielä vai, ei se ole niin vaarallista vielä. Hieno hillokakku
-lisäksi!... Pistäy ostamaan, kuuletko! Oh -- hoo, Nikolai!" -- mankui
-hän, ja kun Nikolai juoksi puotiin, huusi Silla hänen jälkeensä:
-
-"Ja sitten pieni pala rintasokuria kotimatkalle -- sitä, joka maksaa
-neljä äyriä kappale!"
-
-"Etkö voisi sitä syödä kävellessäsi, Silla?" -- esitteli Nikolai
-kiirehtien takaisin tullessaan. -- "Joudupas vaan! Ajattelehan, jospa
-tuo kotohinen saisi vihiä, että sinä olet minun seurassani ollut!"...
-
-"Joutavia, varrotkoon vielä vaan!" -- vastasi Silla nojaten selkäänsä
-seinään ja maistellen saamiansa, -- "sillä, näetkös", lisäsi hän
-mökeltäen, "isä ei vieläkään vähään aikaan tule Selvigin kapakasta...
-ja sen sanon ensiksi minua viivyttäneen; puolen tuntia voin hyvin
-laskea sen varalle! Ja sen lisäksi voin kertoa äidille, että nyt on
-lauvantai-ilta ja että nyt oli niin paljo väkeä räämäkaupassa, etten
-voinut päästä ennemmin myymäpöydän ääreen... Ja kun en sitten huoli
-illallisesta, näetkös, niin sanon vaan, että pääni tuli niin kamalan
-kipeäksi puodissa varrotessani, siellä kun oli niin tukehduttavan
-kuuma. Kylläpä täytyisi äidin nenän olla oikein tarkan, jos voisi
-arvata, että olen sinut tavannut. -- No, mikä sinua nyt oikein vaivaa
-sitten?"
-
-"Tuo kotohinen" -- ei Nikolai milloinkaan Sillan äitiä muuksi
-nimittänyt -- "tunkee sinua päätäsi myöten valhehulikkaan joka ikinen
-päivä; siellä ei ole oikeutta puhua totuutta kenelläkään muulla, kuin
-hänellä itsellään!"
-
-"Oh!" -- hän keikahutti äkäisesti päätään; sitä oli jo niin usein
-märehditty!
-
-"... Hän syö tyhjiin kaiken rehellisyyden talossaan, juuri hän,
-näetkös! -- sillä siellä on ihan mahdotonta kertaakaan käyttäytyä
-rehellisesti häntä kohtaan, jo pelkästään siitä kauhusta, mitä hän
-vaikuttaa! Hän se pitää kuria yllä, hän... ja tapahtuipa sitten
-suurta taikka pientä, samaa siitä seuraa arvelematta. Jos kuka
-yrittää puhua totuutta ilman kylliksi päteviä nyrkkejä, hän saa
-selkäänsä, hän, niin kuin minäkin! -- No, mitäpä tuota olikaan
-minulla väliä!... Mutta, kun ajattelen, että sinä nyt menet kotiisi
-ja taaskin sommittelet kokoon noita valheitasi ja että sinä olet niin
-pelkuri ja sinulla on niin vähän voimaa heitä vastustaa, Silla!"
-
-Silla yritti nauraa ja heittää sikseen koko asian; mutta hänen
-muotonsa muuttui kumminkin vähän arkamieliseksi. Ei hän voinut kärsiä
-tuosta vastenmielisestä asiasta puhuttavan, -- sillä täytyihän hänen
-valehdella, vaikka se suututtaisi Nikolaita kuinka tahansa!
-
-Ja sitten tuli hänelle yht'äkkiä hyvin kiire.
-
-"Ei, ei, ei: meidän täytyy lähteä kotiin, Nikolai! -- kuuletko sinä!
-En minä uskalla enää tässä seistä!"
-
-Nikolai vähän kiivastui, mutta tyyntyi äkkiä, huomattuaan Sillan
-kauhistuneen muodon. Hän oli hätäisesti kääntänyt hameensa taskun
-nurin ja taas oikein ja seisoi ja piteli sitä tirkistellen
-ja etsiskellen pitkin maata ympärillään. Sitten hän melkein
-hurjistuneena alkoi poveansa kouria ja tutkistella.
-
-"Rahat... ne rahat, Nikolai!" -- huusi hän tuskallisesti ja pudisteli
-sitten taas hamettaan ja katseli ympärilleen ihan kuin hourupäisenä.
-Pienet hopearahat ja kuparit olivat kiedottuina setelirahoihin, joita
-oli kaksi riikintaaleria, koskematta juuri semmoisina kuin ne isältä
-sain... "Minä ainakin pistin ne heti taskuuni!"
-
-"Mitä minun on tekeminen, Nikolai!" -- alkoi hän valitella; mutta
-yht'äkkiä juolahti hänen päähänsä jotakin, ja hän työnsi kiireesti
-kätensä koppaan. Mutta ei siellä kumminkaan mitään ollut!
-
-He haeskelivat haeskelemistaan...
-
-Siellä nurkan kohdalla roskaläjässä, siellä ne varmaankin olivat,
-sillä sielläpä hän juuri oli seisonut ja koppaansa heiluttanut. Sehän
-oli selvää, että ne siellä viruivat pullonsirpaleiden joukossa!...
-
-Syksyisen uuden kuun vaalea, kaitainen reuna ennätti jo nousta
-lastauspaikkojen yläpuolelle sillä aikaa, kun he askel askeleelta
-kulkivat ja haeskelivat, ja Silla silloin tällöin voivotteli
-pelokkaasti, yksitoikkoisesti, -- "mutta jos en niitä löydäkään!" --
-ja Nikolai käsin kyynärpäitään myöten ruopi mutarapakoita, joihin
-paperirahat ja muut kentiesi olivat voineet vaipua. He olivat olleet
-kadulla, olivat haeskelleet roskaläjästä, he olivat etsineet ja
-tutkineet sieltä ja täältä uudestaan ja aina uudelleen; -- mutta
-rahojapa vaan ei ollut löydettävissä!
-
-Alkoi jo tulla kovin myöhäinenkin... ja kotona vartosi Holmannin
-matami... Nyt hän jo todellakin vartosi!
-
-Silla jo alkoi ääneensä itkeä.
-
-Nikolai oli silloin tällöin kehoitellut häntä "tyyntymään", sitten
-hän kyllä rahat löytäisi! Nyt hän viimeinkin sanoi:
-
-"Minua haluttaisi tänään vielä kerta syöttää sinut kelpo tavalla
-leivoksilla, ja sitten menisimme ja heittäytyisimme mereen, me
-molemmat, Silla! Silloin ei se ainakaan olisi valhetta, että me
-siellä loikkoisimme, eipä olisikaan!"
-
-Oliko hänen ehdoituksensa sitten täydellä todella lausuttu vai eikö,
-hyväksytyksi ei se kuitenkaan tullut. Silla istui epätoivoisena ja
-lohduttamatonna hirsipölkyllä; kyyneleet valuivat suurina pisaroina.
-
-Tuo kuuden-, seitsemäntoistavuotias sepänoppilas seisoi siinä
-miettiväisenä, matala lakki työnnettynä takaraivalle viikon
-työnhiestä yhteenvanuneiden hiuksien peitoksi. Hän tuijotti
-herkeämättä vanhan hirsipölkyn mädäntyneesen, syvään koloon... Kolo
-tuli yhä mädäntyneemmäksi, yhä syvemmäksi, yhä tyhjemmäksi hänen
-työskenteleväin ajatustensa etsiessä jotakin neuvoa... Mutta sitäpä
-ei mieleen johtunut...
-
-Varmana kohtalostansa nousi Silla seisomaan, otti kopan ja lähti
-astumaan kotiin päin, herkeämättä suoraan eteensä tirkistellen. Tämä
-oli hänen kulkuansa mestauslavalle!
-
-Hänen jäljessänsä seurasi Nikolai niin lähelle kuin vaan uskalsi,
-tuon tuostakin erilaisilla sanoilla kehoitellen: -- "älä pelkää,
-Silla!... Ei ne sinua voi tappaa kumminkaan!"
-
-Jonkunlaista, hiljaisen ruikutuksen tapaista ääntä kuului
-todistukseksi, että Silla hänen lohdutuksensa kuuli!
-
-Kun hän viimein katosi kadun kulman taakse, kiiruhti Nikolai perille
-oikotietä, jonka ainoastaan hän ja talon vanha kissa tunsivat, ja
-aidan raosta talon ulkopuolelta hän näki, miten Silla, pää alaspäin
-painuneena samallaisilla, hiljaisilla askeleilla pysähtymättä vaipui
-maakerroksen rappuihin.
-
-Kun sitten jo oli pimeä, seisoi hän akkunan takana ja kuunteli. Hän
-vielä kuuli Sillan hiljaa nyyhkivän sen myrskyn jälkeen, mikä häntä
-oli kohdannut.
-
-Holmannin matami oli kuulustellut sekä suoraan että ristiin ja
-lopuksi puristanut Sillalta tunnustuksen, että hän oli Nikolain
-seurassa ollut. Että hän, Holmannin matamin tytär, kaikista
-kielloista huolimatta seurusteli tämän harhaan joutuneen ja
-turmeltuneen ihmisen kanssa, joka häntä, Holmannin matamia, oli
-palkinnut semmoisella kiittämättömyydellä, tuopa oli hänet haudan
-partaalle saattamaisillaan...
-
-Eikä sitä paitsi maksanut vaivaa semmoisia mahdottomia
-luulotellakaan, että Holmannin hiellä ja väellä ansaittu viikkopalkka
-olisi saattanut hävitä suorastaan kuin höyry padasta! Nälkiintynyt
-oppipoika, joka kulkee täyteläisen rahakukkaron sivulla -- jokainen
-voi hyvin arvata, mitä siitä seuraukseksi tulee. Armollinen mestari
-Nikolai oli vaan sangen hienosti ja hyvin harkitulla tavalla valinnut
-semmoisen ajan, jolloin tiesi Sillan kulkevan isän rahat taskussaan,
-saadakseen sitten kaikessa hiljaisuudessa ne omaansa siirretyiksi!
-
-Ei asia siitä parantunut, että Silla itsepäisesti väitti, ettei
-Nikolai noita rahoja edes nähnytkään, -- "vielä vähemmin otti Nikolai
-killinkiäkään häneltä!"
-
-Tämä viimeinen lausunto ratkaisi Nikolain kohtalon, -- matamin
-perheessä ei ainakaan tuommoisia salaperäisyyksiä sikseen heitettäisi!
-
--- -- Kelpo hälinä syntyi rannalla pajatalossa, kun poliisi
-seuraavana päivänä tuli ja otti haltuunsa oppipoika Nikolain. Hänen
-täytyi lähteä poliisikammariin siitä syystä, että lauvantai-iltana
-oli eräältä nuorelta tytöltä peijannut hänen isänsä koko viikkopalkan!
-
-Mutta Antti Berg todisti valallaan, sitten kun he olivat jo menneet
--- hän antoi moukarin paukkua alasimella -- ettei Nikolai ainakaan
-niin ollut tehnyt! Ja muut, Jan Petter ja Katrinus sekä Bernt
-Johan Jakobsen ynnä Petter Evensen, he eivät luulleet mitään, he;
--- mutta että poliisi hänen tähtensä tuli tällaiseen säädylliseen
-työhuoneesen, sitä... Hän tekisi parhaiten, kun tämän kolttosen
-jäljestä hankkisi itselleen paikan jossakin muualla!
-
-Ensimmäisessä silmänräpäyksessä valtasi Nikolain tuo ainoa tunne --
-masentava kauhistus, jota aina ne tuntevat, ketkä ensikerran joutuvat
-tekemisiin poliisin kanssa. Että hänen omatuntonsa oli puhdas, se
-häntä kyllä lohdutti; mutta se oli vaan pieni valon vilahdus, joka
-pian taas sammui. Semmoinen oli se niin usein ennenkin ollut, mutta
-aina hän oli sen huomannut liian heikoksi jääksi kestämään koetusten
-hetkinä. Tämänlaatuinen tunne oli hänessä taimi, jota liian usein
-Holmannin matamin kantapäät olivat poljeksineet, niin ettei se
-hänessä voinut minkäänlaiseen kukkivan kasvin tuoksuvaan loistoon
-kehkeentyä.
-
-Hänen mietteidensä johtopäätöksenä oli äkkinäinen riuhtaisu ja
-väkivaltainen hypähdys, jolla hän toivoi pääsevänsä erilleen
-noista vastenmielisistä seuralaisistansa, -- mutta se siitä vaan
-seuraukseksi tuli, että hän heti sen jälkeen sai poliisin kumpaankin
-käsivarteensa.
-
-Sitten seuraavassa poliisitutkinnossa loisti hänen muodostansa
-synkkä, katkera uhkamielisyys; eivätkä nuo hänen ijälleen niin varsin
-liiaksi terävät katseensakaan voineet vaikuttaa edullisesti hänen
-asialleen.
-
-"Sillanko?... Hän ei ollut seurustellut lauvantaina minkään Sillan
-kanssa!"
-
-Ei hänen päähänsäkään pistäynyt ilmaista häntä, ja vasta sitten, kun
-häntä kuulusteltiin yhdessä Sillan ja hänen äitinsä kanssa ja hän oli
-kuullut Sillan jo sen seikan kertoneen, hänkin sen myönsi.
-
-Että Silla -- myötäänsä itku kurkussa -- yhä vieläkin intti, ettei
-Nikolai rahoja ottanut, ei se mitään todistanut, ei myötään eikä
-vastaan. Mutta sitä vastaan painoi raskaammin se seikka, joka oli
-tullut ilmi sekä poliisitutkinnossa että siinä kuulustelussa, mikä
-toimitettiin hänen asunnossaan -- hän asui lasimestari Olsenin
-ullakkokerroksessa kolmen muun oppipojan kanssa -- että, nimittäin,
-kaikki yhtäpitäväisesti todistivat hänen kysymyksen alaisena
-lauvantai-iltana tulleen kotiin vasta myöhään, sen jälkeen kuin he
-jo olivat nukkuneet, sekä että hän sunnuntai-aamuna taas oli hyvin
-varhain ulos lähtenyt.
-
-Vastaajan väitös, että näin tapahtui ainoastaan sen tähden, että hän
-meni taas kaduilta etsimään kadonnutta rahasummaa, näytti varsin
-vähän uskottavalta. Mutta mitään lähempiä selvityksiä oli mahdoton
-häneltä saada.
-
-"Paatunut nuori hirtehinen"... Tämmöisen todistuksen antoi myöskin
-hänen kasvatusäitinsä...
-
-Nikolai seisoi lakki kädessä ja tirkisteli laattiata. Hänellä oli
-tapana liikutella otsanahkaansa ylös- ja alaspäin sillä tavalla
-mietiskellessään. Noissa nuorissa, leveissä ja karkeapiirteisissä
-kasvoissa, noissa harmaissa silmissä, jotka toisinaan vielä niin
-omituisesti vilahtelivat, ja tuossa sinkin- tahi kuparinkarvaisessa
-pörröisessä otsatukassa havaitsi poliisituomarin terävä,
-monivuotisessa toimessa erehtymättömäksi tarkistunut silmäys
-semmoisen henkilön tunnusmerkit, joka tulevaisuudessa luultavasti
-usein antaisi tekemistä poliisille.
-
-"Jotta syytetty ei saisi tilaisuutta neuvotella muiden, samassa
-paikassa asuvain oppipoikain kanssa" -- saneli hän pöytäkirjaan
-kirjoitettavaksi -- "ja katsoen siihen, että vastaaja on osottanut
-kuulusteltaessa ilmeistä vilpillisyyttä ynnä muuten koettanut
-valheilla ja kieltämisillä asiasta selvitä, -- tulee hän toistaiseksi
-vankilan säilyssä pidettäväksi."
-
-Samalla aikaa, kun vangitsemiskäsky julistettiin, tuntui muutamia
-väkinäisiä lihasten värähdyksiä Nikolain hikisissä kasvoissa; siinä
-värähteli tuo köyhän kirous, ettei hänellä milloinkaan ole mitään
-apukeinoa; -- ainoakin harha-askel, niin hän on jo kiinni, ainoakin
-kadonnut taaleri, niin hän joutuu oikeuteen!
-
--- Sitten seurasi vielä yksi kuulustelu, jonka jäljestä Nikolai pääsi
-vapaaksi todistusten puutteessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana aamupäivänä, jona vankilan ovet suljettiin hänen takanansa,
-tuntui hänestä katua alaspäin hiipiessään juuri kuin kaikki akkunat
-kummallakin puolella olisivat häntä katsoneet; se oli varsin
-toisenlaista kulkua kuin muuten semmoisen, joka jälleen voi antaa
-kunniansa auringon loistaa!
-
-Asunnossaan Olsenin matamin luona hän näki kaikki tavaransa kootuksi
-rapun-alaiseen komeroon noutamista vartoomaan, ja samalla hänelle
-ilmoitettiin, että joku toinen oli hänen sijansa jo ullakkokammarissa
-ottanut.
-
-Ei hän kysynyt, minkä tähden niin oli tapahtunut. Matamin sävyisä
-vaitiolo kiusasi häntä pahemmin, kuin jos olisi kuinka hirveästi
-tahansa huutanut ja parjannut semmoisia ihmisiä, jotka saattavat
-hänelle "kotitarkastuksia poliisitutkintoineen ynnä muita semmoisia
-hommia!"
-
-Ja sitten piti hänen mennä pajaan jälleen toisten nähtäväksi --
-Hägbergin, mestarin, ja Antti Bergin ynnä kisällien ja kaikkien
-oppipoikain!
-
-Hän kulki epävakaisin askelin ja pysähtyi kerran toisensa jälkeen...
-Mitähän Antti Bergikin mahtoi ajatella?...
-
-Eräs arkamielisyyden kohtaus oli hänet saada takaisin kääntymään.
-Mutta akkapa tieltä kääntyi! -- ja niin hän kohotti leukaansa
-ylöspäin ja alkoi hiljaa viheltää. Vaan kun hän läheni hiilistä
-mustunutta pajapihan lauta-aitaa, herkesi hän viheltämästä, ja kylmä
-hiki valui pitkin hänen ihoansa, kun hän astui portista pihaan.
-
-Sanaakaan lausumatta meni hän suoraan sysiläjälle ja alkoi nostella
-muutamia rautakankia, jotka olivat pois korjattavat. Sillä aikaa ei
-ollut ainoatakaan, joka olisi tervehtinyt tahi muuten hänelle puhunut.
-
-Antti Bergin rauta oli ahjossa, ja vasta sitten, kun hän ja toinen
-kisälli olivat sen valmiiksi takoneet, hän tuli Nikolain luokse ja
-sanoi:
-
-"Tiesinhän minä, että sinä tulisit takaisin, sen tiesin! Tässä saat
-työtä; saatat viilata sileiksi nuo kolme avainta!"
-
-Tämän nojalla sai Nikolai varman jalansijan erään ruuvipihdin ääreen,
-ja heti hän jo seisoi siinä uutterassa työssä, käyttäen sekä karkeata
-että hienoa viilaa.
-
-Antti Bergin puhuttelu oli hänestä tuntunut niin erinomaisen hyvältä,
-tuntui juuri kuin se kerrassaan olisi hänet asettanut jälleen
-entiseen asemaansa koko pajaväen keskuuteen, ja sydämessään hän
-vannoi Antti Bergille ikuista ystävyyttä ja mielisuosiota viimeiseen
-hengenvetoonsa saakka.
-
-Suuri paja soi ja leiskui moukarien lyönneistä, vasarat jykevästi
-paukkuivat ja nakuttelivat, ja viilain kiljuna ja nirskuminen
-vihloi korvia. Oltiin täydessä puuhassa, ja Nikolai tuumi, ettei
-sepän ammatti ollut milloinkaan ennen tuntunut niin mainiolta kuin
-tänään! -- Avaimen lehdenkin hän suori yhtä mieluisesti hienolla
-viilalla tuota pikaa, sillä se puoli oli nyt ensin sovitettu esille
-ruuvipihtiin; sitten hän viilasi haitat niin sieviksi ja sileiksi,
-ikään kuin se olisi aiottu hienoksi piirongin eikä karkeaksi,
-reiättömäksi pihaportin avaimeksi.
-
-Sitten seurasi rengaspuoli. Hän hankasi karkealla viilalla, niin että
-hän tuskin kuuli moukarien tärähdyksiä viilan nirskeeltä...
-
-Alasimen vieressä tuonnempana seisoi yksi kisälleistä ja takoi
-päätenauloja, samalla aikaa kun joku oppipoika lietsoi ja toisinaan
-kokoili valmiita nauloja. He juttelivat ja nauroivat. Silloin tällöin
-kuului joku kovempi huudahdus Nikolainkin korviin.
-
-Mutta vasta sitten, kun poika virnisteli häntä kohden, käsitti
-Nikolai itse olevansa keskustelun esineenä. Tuo korvia huumaava
-karkea viila alkoi äkkiä käydä varsin keveästi hänen käsissään; hän
-tarkkasi nyt vaan sekä silmillään että korvillaan, mitä ympärillänsä
-tapahtui...
-
-Tuolla ne seisoivat ja juttelivat ja päätään nyykäyttelivät
-toisilleen ruuvipihtien ääressä; Jan Petter juoksi edes ja takaisin
-ilmoitellen toiselle, mitä toinen sanoi, ja sitten taas toiselle
-tämän lauseet. Selvästi näkyi, mistä kysymys oli... ja että hän nyt
-seisoi siellä ikään kuin joku näytettävä eläin ainakin! -- ei, vaan
-juuri kuin joku vieläkin pahempi, juuri kuin semmoinen, joka saattaa
-vaikka pistää kätensä kenen taskuun tahansa, vaikkapa heistäkin
-jonkun.
-
-Ei ollut oppipojissa ainoatakaan, kuka olisi tahtonut ottaa hänet
-yötoverikseen, sitä osoitti heidän ulkonäkönsäkin!...
-
-Hän seisoi ja kuunteli jännitetyin korvin, ja hänestä tuntui
-juuri kuin he olisivat hänestä henkeä riistäneet pajan kaikilla
-työsijoilla... viilanneet häntä joka ruuvipihdin luona, takoneet
-häntä litteäksi vasaroillaan ja muserrelleet häntä moukareillansa.
-Hän arvikoitsi ja ymmärsi silmäyksistä ja muodon vaihteista...
-
-"Niin, näetkös, Matti", -- kuuli hän lausuttavan siellä, missä
-tehtiin päätenauloja, joita kisälli nyt juuri kokoili etunahkaansa,
--- "niitä on monta helpompaakin tehtävää kuin seisoa täällä pajassa;
-teepäs hyvä koukku näpistäsi, poikaseni!"
-
-"Hi-hi-hi!" -- nauroi puhuteltu.
-
-"... Taikka tee itsellesi pienet pihdit, joilla voit hameitten
-taskuja koetella, -- kaikkien semmoisten koko kaupunkin tyttöjen,
-joilla rahoja on, poikaseni!" Nikolai kuuli jokaisen sanan ja tuon
-ilkikurisen naurun; hän oli kauhean vaalea.
-
-Kisällin nokisesta naamasta loisti raaka ilo ja, kun heidän
-silmäyksensä sattuivat yhteen, virnisteli hän halveksivaisesti.
-
-Vähää jälkeenpäin hän meni Nikolain ohitse, etunahka täynnä
-päätenauloja. Heidän silmäyksensä kohtasivat taaskin toisensa;
-pilkallisuus hänen katseissaan kävi vieläkin huomattavammaksi,
-tuntuipa kuin olisi Nikolai nähnyt ne oikein houreissaan -- ja
-keskelle naamaa tähdätystä nyrkin iskusta keikahti kisälli takaperin
-kuperkeikkaa, niin että päätenaulat pitkin maata pirahtelivat!
-
-Kaikki seisoivat hetkisen aikaa hämmästyksissään, äänettöminä; sitten
-ryntäsivät he miehissä häntä kohden. Mutta puollustuksekseen heilutti
-Nikolai suurta viilaa kuin riivattu. Hurjan tavalla hän jo ennakolta
-iloitsi, kuinka hän löisi -- löisi maahan yhden toisensa jälkeen,
-kaikki, jotka pajassa olivat, kunnes rauhan saisi!... Vartokaapas,
-kunnes hän vaan pääsisi alkamaan! -- Pölkyllä oli vasara...
-
-Mutta eipä se pajaväki varronnutkaan, ja siunaaman aika sen jäljestä
-oli se hän, joka loikoi maassa pitkällään, silmät säihkyen sinisiä
-ja keltaisia säkeniä, ja ympärillään sekä päällään niin monta kuin
-siihen suinkin mahtui; nyt piti häntä pidettämän kiinni ja sitten
-vankilaan vietämän, -- hän oli lyödäkseen asetta käyttänyt!
-
-Hän tunsi jonkun kovan kouran tarttuvan nuttunsa kaulukseen, niin
-kovan, että ihoakin siinä kauluksen mukana puristukseen meni --
-tunsi kohoavansa ylös ja samaa vauhtia puoleksi saatettuna, puoleksi
-nakattuna lennähtävänsä pajan ovesta pihalle.
-
-Se oli Antti Berg, joka oli ponnistanut kaikki voimansa
-pelastaaksensa hänet toisten käsistä ja joka -- vähitellen samaa
-kouraustaan hellittäen -- nyt talutti hänet ulos portista.
-
-Semmoiset ne olivat jäähyväiset pajalle! -- --
-
-"Minä sanon teille jotakin", -- alkoi Antti Berg, sitten kun melu
-oli tauonnut; -- hän oli kasvoiltaan vieläkin tulipunainen ja puhui
-kovalla äänellä, takoen rautaa kylmiltään.
-
-"Hullusti on Nikolain käynyt! -- Mutta ei se ole hänen syynsä!"
-
-Rauta soi vasaran lyönnistä!
-
-Nikolai ei mennyt kenenkään majaan sinä iltana; siihen hän olikin
-liian huonossa tilassa ja pahasti pidelty; sitä paitsi hänen
-vaatteensakin olivat revityt ja raasitut, ja ennen kaikkia muita --
-hän kammosi nyt ihmisiä, kun vielä kaiken muun lisäksi oli pajastakin
-pois joutunut!
-
-Kun sitten yö tuli, oli hän taas niin kuin ennenkin asettunut tuttuun
-majaansa, erääsen lautaristikkoon lautapihaan. Tuossa korkeassa,
-nelinurkkaisessa suojassaan hän lepäsi ja katseli taivaan tähtiä
-miettien, että nythän se maailma taas oli tullut niin hauskaksi, että
-oikein!...
-
-
-
-
-V.
-
-
-Nikolaista oli tullut joutolainen, se oli selvää totuutta!
-
-Ei juolahtanut hänen mieleensäkään tarjoutua työhön mihinkään muuhun
-pajaan, siksi olivat ne liian hyvin tunnetut keskenänsä... ja,
-ainoastaan laivanrakentaja Hansenin perheessä, jolta hän oli saanut
-asunnokseen ullakon, missä työkapineita säilytettiin, sekä vähäsen
-ruokaa siihen asti, kunnes joutuisi tilaisuuteen ansaita jotakin
--- siellä he nyt tiedustelivat, minkä tähden hän oli joutunut pois
-työpaikastansa. Ikään kuin se asia olisi heitä koskenut!
-
-Nikolai jäi heti pois.
-
-Rantasillalla, satamassa, höyrylaivoilla voisi kyllä hänen
-kaltaisensa mies ansaita itselleen tavalliset tarpeensa yhtä hyvin
-kuin joku muukin.
-
-Sydän täynnä uusia ja iloisia toiveita, jota vastaan ei juuri vatsaa
-näinä viimeksi kuluneina päivinä oltu erittäin ruoalla rasitettu,
-meni hän uudelle toimialalleen.
-
-Hän otettiin vastaan tavallansa vilpittömällä ihmettelyllä. Että hän
-oli joutunut poliisin kynsiin ja selvinnyt sieltä, niin etteivät
-mitään hänelle voineet, sen hän näki olevan yleisesti tiettynä
-asiana; -- niinhän ne maailmassa leviävät kuin kulovalkea semmoiset
-asiat ja sankarinsa kunniaan koroittavat!
-
-Ja niin kauan kuin häntä pidettiin vaan joutolaisena eli
-sepänsällinä, joka kävi vaan itseään tuuletuttamassa ja vietti
-pari päivää vapaana pajan toimista, pysyivät kaikki täällä
-satamarannikolla työskentelevät erityisten ammattien harjoittajat
-häntä kohtaan sekä sävyisinä että puhelijaina. Mutta kun hän, -- eikä
-ainoastaan kerran vaan -- äkkiä kävi käsiksi tavaroihin ja kiirehti
-porraskäytävää myöten höyrylaivasta, raskas matkalaukku selässään
-ja matkustaja kintereillään, vuokrarattaiden ohitse suoraa päätä
-ravintolaan, muuttui ääni kellossa pian toisenlaiseksi. Oliko hänellä
-lupalippua? -- Taikka luuliko hän, kentiesi, käyvän laatuun häiritä
-muita ihmisiä heidän työalallaan?... Kylläpä he hyvin tiesivät, mikä
-hän oli miehiään!
-
-Ja hyvinpä hänkin tiesi, ettei mitään lupalappua voisi saada,
-ja siksipä täytyikin antaa asiain mennä omia menojaan ja kärsiä
-nälkäisen vatsan tinkimisiä, nipistelyjä ja kouristeluja ja
-tunkeumalla pyrkiä esiin sekä raivata tiensä nyrkillään, ja, kun
-oli onnistunut saamaan huostaansa kannettavaa tahi ensimmäiseksi
-iskemään kouransa matkalaukkuun -- silloin tekeytyä kuuroksi, oikein
-umpikuuroksi, niin ettei voinut kuulla sanaakaan siitä, mitä he
-milloinkin hänestä sillä hetkellä huomasivat huutaa.
-
-Joka paikassa kymmenen yhtä vastaan ansiosta kiistelemässä ja juuri
-kuin muurina eli suljettuna piirinä saartamassa jok'ainoata killinkiä
-häneltä!
-
-Joskus sentään onnistui hän silloin tällöin saamaan ansion ihan
-yksinäänkin, -- kun oli ovi mennyt umpilukkoon taikka nyrjähtynyt
-saranoiltaan tai oli suoritettavana jotain muuta pientä sepäntointa,
-missä tarvittiin pikaista apua. Mutta enempää ei siitä kokoontunut
-kuin tuskin niukka ravinto, -- usein vaan ryyppy tai kaksi
-kiitokseksi!
-
-Ja nyt, kun talvea kesti pitkältä, sai hän kärsiä sekä nälkää että
-vilua. Yöt tuntuivat erittäin pitkiltä. Saadakseen ne jollakin
-tavalla kulumaan, ryyppäsi hän usein viinaa illallisekseen. Ja sitten
-kesti tuumailua, mitä toimittelisi päivänsä kuluksi, -- jäitäkö
-menisi murtamaan satamarantaan, vai lunta luomaan, vaiko lautapihaan
-lautoja kantamaan.
-
-Ohuissa vaatteissaan, puoleksi alastonna, vähäsen kylmästä
-punakkana, kopsutteli hän satamaa kohden kyynärpäiltä rikkinäiseksi
-hivuneine nuttuineen, ja kaulahuivi, joka pajasta oli värinsä
-saanut, kohotettuna ylös aina korviin saakka. Ei ollut vaikeata
-siinä tuntea sepänoppilasta. Joka kerta, kun hän kohtasi jonkun
-Hägbergin oppilaista, laski hän ivanaurun... Näytti kentiesi hänen
-vaatteuksensa hieman renttumaiselta? Mutta hän tahtoikin olla juuri
-semmoinen kuin nyt oli. Hän tahtoi olla vapaa mies, hän, ei huolinut
-pitää mestareja eikä kisällejäkään herroinaan, ei kenestäkään mitään
-piitata!...
-
-Mutta jos oli paja semmoinen kohta, jonka läheisyydestä hän
-mieluummin pysyi poissa, niin oli kaupungissa toinenkin paikka,
-mitä välttääkseen hän mielellään teki kierroksen, nimittäin seutu
-laivarannasta, siltä kohdalta, jossa väkipyöriä sorvattiin, aina
-tuonne ylös saakka, missä Holmannilaiset asuivat.
-
-Mitenkä sitten oikeastaan lienee asian laita ollutkaan, -- ei hän
-ensinkään halunnut Sillaa tavata!
-
-Viimeksi keskustellessaan hänen kanssansa -- heti seuraavana päivänä
-sen jälkeen, kun oli pajan jättänyt -- oli hän huomannut, että Silla
-koko ajan niin pelkurimaisesti vilkui ympärilleen ja tahtoi seisomaan
-milloin siellä, milloin täällä. Ei se voinut olla mitään kotiväen
-pelkoa, ja pian pääsi hän selville siitä, että Silla häpesi ihmisiä
-eikä olisi suonut nähtävän itseään seisoskelemassa ja juttelemassa
-hänen kanssansa. Ja äkkiä tokaisten: "hyvästi, Silla!" -- juoksi hän
-sitten tuota pikaa hänen luotansa.
-
-Sitten tuntui hänestä oikein hyvältä, kun Silla näytti niin
-onnettomalta eikä ujoillaan kyennyt näyttämään, ettei hän ihmisistä
-mitään piitannut. Mitäpä Silla tahtoisikaan hänestä, kun ei
-hänellä kumminkaan ollut mitään, millä kestitä häntä? Mitäpä häntä
-hyödyttäisi seurusteleminen semmoisen kanssa?
-
-Onpa kelpo seuralainen kaikille semmoisillekin, joiden täytyy käydä
-ohuissa, ryysyisissä vaatteissa, ja se on aurinko! Se jakelee
-päällysnuttuja, lämpimiä, päivänpaisteisia seinuksia, tuopi mukanaan
-elämää ja liikettä, eikä sitten tarvitse vatsankaan olla epävarmana
-päivällisateriastansa!
-
-Nikolai työskenteli satamassa koko aamupäivän ja piti nyt juuri
-päivällislepoa, paistaen itseään auringon helteessä, ja haukotteli.
-
-Hän levitti juuri leukojansa... Tuo... tuo hoikka olento tuommoisessa
-pumpulisessa hameholjussa, tuo, joka tuli juosten, ruumis
-etukumarassa ja kaulahuivi kohotettuna suojaamaan pientä, mustaa
-päätä auringon helteeltä -- ei se voinut olla kukaan muu kuin Silla!
-
-Hän tunkeutui eteenpäin koppien ja hyöriväin ihmisjoukkojen välitse
-tuolla kalasillalla; siellä hän pyrähteli vaanien kuin säikytetty
-ruisrääkkä, joka mennessään kääntää päänsä milloin toiselle, milloin
-toiselle puolelle. Hän oli huomannut hänet... ja nyt hän jo huusikin:
--- "Nikolai... Nikolai!'..."
-
-"... Nikolai!" -- hän änkytti hengästyksissään, -- "Nikolai,
-kuulepas, äiti... äiti kun ratkoi tänään minun vanhaa, sinistä
-hamettani... löysi hän rahat lieveneuloksesta... ne olivat siellä
-vuorin välissä... sekä molemmat paperit että pienet rahat... Minä
-juoksin tänne sitä sinulle sanomaan... niin pian kuin olin saattanut
-isälle ruokaa työhuoneesen... Ja nyt minä suorastaan laukkaan
-pajaan... ja sitten he saavat kuulla, miten ovat sinua kohdelleet!
-Oletkos koskaan kuullut semmoista... siellä lieveneuloksessa!... Minä
-olen niin hirveästi, hirveästi iloinen!" -- Ja kyllä hänen silmänsä
-näyttivätkin oikein hurjamaisilta. -- "Uskopas vaan, kuinka äidin
-naama kävi hullunkuriseksi!"
-
-"Vie vaan kotiisi terveisiä minulta ja sano, että minusta se on ihan
-saman arvoista!" -- virkahti Nikolai katkerasti ja huolettomasti.
-Mutta ei siitä Silla välittänyt; hän tahtoi vaan mennä pajaan, ja
-sinne hän juoksi.
-
-Ja menköönpä vaan!... Mutta, sitten kun Antti Berg oli saanut
-itselleen pajan Selvigin lähellä, ei siellä ollut enää ketään, josta
-olisi sen verran välittänyt, että olisi suonut tästä tiedon saavan!
-Sillä hän oli nyt vapaa mies, hän!
-
-Hän seisoi kädet housuntaskuissa ja tirkisteli alas rantasillan
-reunaa pitkin pohjaan vajonnutta sokeritoppaa, jota joukko
-pikkupoikia meluten ja hoilaten koki ylös onkia. Se oli jo puoleksi
-sulaneena tuolla vihertävässä merenpohjassa, johon aurinko kuvaili
-aaltojen piirteet.
-
-... Silla saisi nyt tehdä, minkä voisi, toimittaakseen häntä jälleen
-pajaan. Sitten kun he olivat häntä herjailleet, oli hän tullut
-suolavedestä likomäräksi, juuri kuin tuo sokeritoppa!... Ja sitä
-paitsi... seistä siellä ja tehdä työtä kuin orja, hän, joka voi olla
-itsenäinenkin...
-
-"Hei, pojat! Minä näytän teille, kuinka saatte sokeritopan ylös; itse
-sen kyllä syödä saatte!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kapakka, -- jonka viheriäinen ovi oli valkeilla puitteilla
-ympäröitty, tuolla alapuolella katua, Selvigin matamin anniskelutupa,
--- se oli nyt jo monet vuodet nähnyt sorvarin sävyisän, hiljaisen,
-etukumaran olennon tulevan ja menevän. Oven säppiin hän tarttui aina
-juuri yhtä täsmällisesti, tuon ruskean puotipöydän ääreen astui hän,
-sitten kun oli ensin työkapineensa nurkkaan laskenut, juuri yhtä
-säntillisesti, vaikka olisikin hänen kasvoillaan joskus huomattu
-hiukkasen enemmän juhlavalaistusta. Täällä hän oli onnistunut
-saavuttamaan jonkunlaista arvoa, jonka nojalla hän jo useiden vuosien
-kuluessa oli saanut "toisella kerralla maksettavaksi" ja voinut
-niin hoitaa laskunsa sillä tavalla, ettei hänen erehtymättömän
-tarkka vaimonsa saanut asiasta pienintä aavistustakaan; -- "sillä
-Holmannilla oli määrätty summa taskurahoja, joiden piti viikoksi
-riittämän!"
-
-Ja, niin kuin aina ennenkin, tuli Silla lauvantai-iltoina
-ulkopuolelle ja vartoili häntä koppa käsivarrella.
-
-Hän kävi todellakin sangen kauneissa vaatteissa, hänellä kun oli tuo
-karttuunihameensa ja pieni valkea nenäliina niin sievästi kaulaan
-sitaistuna; mutta siltä se kuitenkin näytti, etteivät vaatteet
-tahtoneet hänelle oikein soveltua. Tuo pitkänholjakka, laiha ruumis
-pistäytyi niiden alta niin tuntuvasti esiin joka taholta ja puolelta.
-
-Hän teki pikaisen käännöksen, kun luuli tuolla kadun alapäässä
-Nikolain vilahdukselta nähneensä. Edellisenäkin lauvantai-iltana hän
-oli luullut samalla tavalla hänet nähneensä. Oikeastaan ei hän ollut
-jutellut mitään hänen kanssansa sitten kun kevätkesästä, silloin kun
-oli ollut niin kovin kiihkoissaan, tahtoessaan saada hänet jälleen
-sepänoppiin.
-
-Hän lähti kiireesti astumaan katua alaspäin; -- että se oli hän,
-siitä hän oli ihan varma!...
-
-Sitten hän kiirehti eteenpäin alas sillalle... Mutta niin se taas
-kävi kuin viime kerrallakin; Nikolaita ei missään näkynyt; -- ja hän
-kääntyi tyytymätönnä takaisin, pitäen myötäänsä silmällä Selvigin
-matamin viheriätä ovea. Hän tiesi varmaan, että kun kello alkaisi
-kahdeksaa lyödä, ilmestyisi hänen isänsä sieltä kadulle.
-
-Hän astuskeli katua sinne ylöspäin ja taas sieltä poispäin. Nyt hän
-alkoi jo tulla kärsimättömäksi... Jo mahtoi, jo täytyikin kellon
-olla yli kahdeksan! -- Johan sulkivat puotien ovia sekä siellä että
-täällä, ja jos aikoi saada jotakin ostetuksi tänä iltana, niin ei
-käynyt enää vartoileminen!...
-
-Viimein hänen täytyi mennä oikein katsomaan, oliko todellakin isä
-siellä vielä -- vai olisiko hän kentiesi mennyt matkoihinsa sillä
-aikaa, kun hän oli käynyt sillalla; eihän isällä ollut milloinkaan
-tapana viipyä määräaikaansa kauvemmin!
-
-Hän oli jo tullut katua ylöspäin siihen asti, mistä kivitetty
-sivukäytävä alkoi, kun näki tuon viheriän oven avautuvan ja jälleen
-äkkiä kiinni poukahtavan. Puoleksi vaatetettu tyttö juoksi paljain
-päin sieltä ulos. Heti sen jälkeen tuli mies samanlaista vauhtia, ja
-ovesta, joka sitten jäi auki hänen jälkeensä, virtasi ihmisiä; toiset
-lakki päässä, toiset ilman, ulos rapulle.
-
-Jotakin erinomaista siellä oli!...
-
-Sitten avattiin akkunakin, taikka oikeammin töytättiin auki, niin
-että lasinsirpaleet helisten kadulle pirahtelivat.
-
-Luultavasti oli siellä joku juopunut, joka ei enää jaloillaan pysynyt
--- olihan nyt lauvantai-ilta... ja joku metelöitsi, niin että
-poliisin täytyi hänet talteensa ottaa.
-
-Hän oli usein ennenkin sellaista nähnyt ja tiesi varsin hyvin, miten
-siellä kävi. Eikä hän pelännyt isänsäkään tähden; ei koskaan, ei
-milloinkaan hän antautunut mihinkään senlaatuisiin...
-
-Mutta miksi ei hän tule sieltä pois? -- Olivathan jo kaikki muut
-vieraat ulkona!
-
-Ilta-aurinko loi vinosti heikkoa valoansa avattuun akkunaan. Siellä
-pöydän ääressä tavallisesti hänen isänsä istui; hän piti aina
-saman paikkansa. Ja sitä kohden Silla nyt tirkisteli akkunan takaa
-kukka-astioitten välitse, -- siinä oli muutamia ravintola-ilmalla
-kylläännytettyjä, puoleksi kuolleita, likaan tahrautuneita
-kurennokkia ja hortensioita.
-
-Mitä se oli?... Tuo, joka makasi tuossa likaantuneella puotipöydällä,
-kaulaliina ja paita aukaistuna ja toinen käsi hervotonna alaspäin
-riippumassa, -- oliko se hänen isänsä?...
-
-"Jospa nyt olisi suonirauta! -- juuri äsken hän liikutti itseään, --
-suonirauta kun olisi!"...
-
-Mitä he vielä muuta siinä rapulla puhuivat, sitä ei hän niin
-huomioonsa saanut, mutta kyllä kait siinä jotkut tahtoivat estää
-häntä huoneesen pääsemästä, ja toiset sanoivat, että hän oli
-Holmannin tytär.
-
--- Hän heräsi, ikään kuin kovan kolauksen jäljestä, josta olisi
-tajunsa menettänyt, ja löysi itsensä istumassa myymäpöydällä ja
-tukemassa isänsä päätä ynnä hänen koko yläruumistaan. Tuntui kuin
-olisi pitänyt häntä kaulasta kiini ja pyytänyt häntä jotakin
-vastaamaan;... mutta nyt ei hän korissutkaan enää.
-
-He olivat panneet vanhan sohvanojan ja tuolityynyn hänen päänsä
-alle. Takana olivat puolentuopin ja korttelin mitat, ryyppynapot,
-läkkisuppilot ja olutpullot vierekkäin kokeiltuina pöydälle nostetun
-tieltä. Puoleksi aukinaiset silmät tirkistelivät suoraan ylös kattoon
-joka muinoin oli ollut valkeaksi rapattuna, ja toinen puoli kasvoista
-oli vetäytynyt niin väärään, että se antoi koko kasvoille semmoisen
-muodon, juuri kuin olisi tuo likainen katto häntä äärettömästi
-inhottanut.
-
-Ovensuussa istui joku kookas renttu; sen hän kyllä tunsi; se oli
-kapakkakarhu, niin kuin häntä nimitettiin, -- sama mies, joka matamin
-puolesta viskoi ihmisiä ovesta ulos. Siinä hän nyt istui äänetönnä
-rahilla.
-
-Huoneessa oli ihan hiljaista; hän kuuli ainoastaan, kuinka viina
-tynnyrin hanasta tippui sen alle asetettuun astiaan, ja kuinka
-matami ja hänen kaksi tytärtänsä varpaisillaan käydä sipsuttelivat
-kammarissa rakosellaan olevan oven tuolla puolella.
-
-Nuori mies, silmälasit nenällä, tuli huoneesen. Hän teki muutamia
-pikaisia kysymyksiä, samassa avaten kalukoteloansa pöydällä makaavan
-ruumiin jalkojen vieressä. Hän kuunteli kuulotorvella rintaa ja
-pudisti päätänsä, otti suoniraudan ja veti riippuvasta kädestä
-paidanhijan ylemmäksi.
-
-"Pidä kättä, ettei se pääse alas luikumaan!" -- sanoi hän Sillaan
-katsahtaen; -- hän luuli tytön myöskin talon väkeä olevan.
-
-Iskurauta napahti... ja napahti uudestaan... Harmaan kalpea tyttö
-tirkisteli nuorta miestä kasvoihin, ikään kuin olisi mielinyt häneltä
-kerjätä edes pisaraisen sitä, mikä elämää oli...
-
-Sieltä tuli hiukkanen kuin sitkeätä, mustaa siirappia.
-
-Hän kuunteli taas, koetteli uudelleen; -- vieläkin koe
-iskuraudalla!... ja mahtavan arvoisena, suupielustat ylöspäin
-vetäytyneinä, yhtäläisesti kuin hänen professorinsakin, kääntyi tämä
-nuori lääketieteen kokelas lähelle tunkeutuviin päin ja julisti
-harvasanaisen tuomionsa:
-
-"Kuollut!... hengetön kuin kivi!... juomisesta!"
-
-Sanain jäljestä pääsi parahdus Sillalta, joka nyt heittäytyi isänsä
-ruumiin päälle.
-
-"Tuo on kait tytär?" -- kysäsi kokelas. Hän puhdisteli huolellisesti
-kapineensa, jota hän sitten kurkisteli päivän valoa vastaan, ja
-pani kotelonsa kiini lähteäkseen pois, samalla aikaa tirkistellen
-silmälasiensa ylitse Sillaa, joka myötäänsä itki ja parkui ja
-herkeämättä mielipuolen tapaisesti huusi:
-
-"Ethän sinä ole kuollut... ethän todellakaan ole, isä? -- Kuuletko,
-isä?"
-
-Se oli hurjaa surua, joka ei ujostellut eikä kenestäkään mitään
-piitannut, ja nuori lääkäri huomasi nyt saaneensa nähdä vähäsen
-inhottavaa esikaupungin elämää. Hän oli täyttänyt velvollisuutensa ja
-kiirehti sitten pois.
-
-Sillan takana puuhaili vaaleana ja murhemielisenä lähes parinkymmenen
-vuotias oppipoika, saadakseen häntä edes vähäisen tyyntymään. Hän
-tarttui Sillan olkapäähän ja kuiskasi hänelle kerta toisensa jälkeen
-niin kovalla äänellä, kuin ikään kuolleen läheisyydessä kävi laatuun:
-
-"Silla! Silla! -- Etkös kuule! -- Minä se olen... Nikolai!"...
-
-Samalla aikaa koki hän myös pari kertaa kohottaa häntä pois ruumiin
-päältä.
-
-Sillä ajalla seisoi poliisipalvelija tuonnempana ja kuulusteli
-matamia ja hänen tyttäriänsä. Hän merkitsi kirjaansa ja kirjoitti
-tarkalleen, miten se kuolemantapaus oikeastaan sattui.
-
-... Oli juuri saanut nauttineeksi täällä tavallisen määränsä, pullon
-olutta ja neljä ryyppyä... Myymäpöydän ääressä seisova neitsy näki
-hänen äkkiä ojentavan kättänsä... luuli hänen aikovan vielä ryyppyä
-tilata, ja kun hän vitkalleen luikui alas tuolilta, näytti siltä kuin
-olisi humalassa ollut... Ei ollut tapanaan pitänyt milloinkaan juopua
-niin, ettei olisi jaloillaan pysynyt eikä käymään kyennyt, varsinkin
-jos nojausi sopiviin kiinteisin esineisin tahi niitä myöten kulki...
-
-Tämän viimeksi mainitun seikan todistivat nimenomaan myös useat
-kapakassa olijat eli, niin kuin poliisin virkailmoitukseen
-kirjoitettiin -- "useat alituiset ravintolankävijät, joiden
-todistusta täytyy pitää täydellisesti luotettavana."
-
-Noista hiljaisista, vähän horjuvista olennoista, jotka sillä tavalla
-yht'äkkiä herätettiin helteisen lauvantai-iltansa horroksista, olivat
-useimmat jo näyttämöltä kadonneet. Pullot ja lasit vaan olivat siellä
-jäljellä ynnä jäännökset niiden pohjilla.
-
-"... Saattaisiko arvella mitään suoraa taikka välillistä kuoleman
-syytä?"
-
-Vasta pitkän miettimisen jälkeen matami voi jotakin sellaista
-aavistaa.
-
-... Niin vastenmielistä kuin olikin ruveta ankaraksi niin vanhalle
-ja säännölliselle vieraalleen, oli matamin kuitenkin tänä iltana
-täytynyt hänelle ilmoittaa, että hänen pitäisi maksaa puhtaalla
-rahalla kaikki, mitä tämän jälkeen aikoi tilata. Hänen laskunsa oli
-nyt näinä vuosina, joina hänelle oli tässä talossa velaksi uskottu,
-noussut niin äärettömiin, ettei hän -- leski kun oli ja vielä kaksi
-tytärtä elätettävinään, enää voisi kohdallaan pysyä, jos antaisi
-vieläkin samaa menoa mennä. Näinä vuosina, joina Holman oli täällä
-ravintolassa käynyt, oli matami oikein sääntönään pitänyt, ettei
-milloinkaan velkonut Holmannilta hänen kotonansa. Mutta eihän saata
-lasku ijäkseen oven kynnykselle jäädä -- sen kyllä poliisikin tietää,
-maailma kun nyt kerran on senlaatuinen, eikä täällä voi yhdelle käydä
-paremmin kuin toisellekaan, eipä voi! -- vaan sitten täytyisi antaa
-ryöstön tapahtua! Tätä se oli, mitä hän oli sanonut Holmannille...
-niin vastenmieliseltä, kuten sanottu, se tuntuikin... ja, totta
-puhuen, niin raskasta kuin hänelle olikin säikyttää ja vaivata noin
-rauhallista, säntillistä miestä!...
-
-Oli jo aika puhdistaa ravintola ikävästä seurueesta. Kapakkakarhu oli
-jo tuonut purilaat, mutta tarvitsi pari miestä avukseen kantamisessa.
-Ja täytyi heidän saada myöskin joku sopiva laitos verhoineen
-peitteeksi, niin että tuo kaikki näyttäisi sairaspurilailta; --
-kuollut mies, jonka suojaksi vaan peite olisi levitetty, herättäisi
-kovin suurta huomiota kaupungissa.
-
-Jotain sellaista kokikin Selvigin matami tyttärineen keksiä ja haalia
-kokoon siellä kammarissaan vanhoista viheriäisistä vuodeuutimista.
-Kullekin on maineensa kallis, ja matami tunsi, että se, mitä nyt oli
-tapahtunut, oli kelpo kolaus hänen kapakallensa. --
-
--- Ravintolahuone oli jo käynyt hämäräksi. Holmannin synkkä ruumis
-oli nostettu purilaille. Siinä se oli jo lattialla valmiina pois
-kannettavaksi, ja edeltäpäin oli jo Holmannin matamille asiasta tieto
-lähetetty.
-
-Luultavasti tahallaan vielä viivyteltiin; -- varrottiin vähän
-myöhäisempää ja pimeämpää iltaa, jotta päästäisiin herättämästä tuota
-niin vastenmielistä huomiota kadulla.
-
-Silla istui kasvot itkusta kalseina. Huoneessa ei ollut keitaan muita
-kuin hän ja Nikolai.
-
-Nikolai seisoi myymäpöydän vieressä, ja Silla istui selin akkunaa
-kohden; hämärässä surisi ainoastaan hyttynen ylhäällä akkunanverhojen
-takana.
-
-Viimeinkin lopetti Nikolai äänettömyyden.
-
-"Hän oli hyvä... sekä sinulle että minulle -- aina, kun vaan uskalsi,
-tiedäthän!"
-
-Silla ei vastannut.
-
-"... Hänestä tuntui iltasilla kotiin palajaminen aina niin ikävältä,
-tiedäthän. Nyt ei hänen enää tarvitse... Eikä astua jalkaansa tänne
-kapakkaankaan!"
-
-"Isä!... Isä!" -- pääsi taaskin Sillalta, ja sitten seurasi uudelleen
-hurjan itkun kohtaus.
-
-"Kuulehan, Silla!" -- sanoi Nikolai, kokien salailla rintansa
-ahdistusta, joka usein katkasi hänen lauseensa, -- "kun sinulla
-ei enää isää ole, -- niin on sinulla tässä semmoinen, joka tahtoo
-pitää huolta sinusta ja tietää, miltä se tuntuu,... Minulla ei ole
-milloinkaan isää ollut, minullakaan, taikka en koskaan semmoista
-nähnyt!... Nyt tahdon ruveta sepäksi, niin tahdonkin, kun ei teillä
-enää tulla toimeen väkipyöräin teolla!"
-
-"Minä vaan tahdon sanoa sen sinulle, että sitten muistaisit sitä", --
-lisäsi hän hiljaa; -- Silla ei kuitenkaan näyttänyt häntä kuulevan. --
-
-"... Ja nyt tänä iltana minä tulen jäljessäsi nurkalle saakka. Siinä
-sitten seison ja katselen siihen asti, kunnes kaikki on sisällä... ja
-sitten minä olen ulkona yön, sen tiedät sitten, jos jotakin tapahtuu!"
-
-"Niin, ole ulkona, Nikolai!" -- kuiskasi hän.
-
-Nyt tuli huoneesen kapakkakarhu ja kaksi muuta miestä. He kantoivat
-ruumiin ovesta ulos ja sitten vaivalloisesti rappujen käännöksestä
-alas kadulle, jossa joukko katselijoita seisoi.
-
-Sitten kuljettiin pitkin katua, -- kuollut ynnä kaksi kantajaa sekä
-kapakkakarhu edellä, ja Silla ja Nikolai jäljessä.
-
-Siinä, missä heidän täytyi erota, painoi Nikolai kopan, jonka Silla
-oli unhottanut, hänen käteensä ja jäi sitten seisomaan siihen ja
-katselemaan heidän jälkeensä!...
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Koko tuo syrjäseuduilla ja esikaupunkien hökkeleissä majaileva
-pääkaupungin isätön ja äiditön sikiölauma, josta kukaan ei mitään
-tiedä, eikä kukaan tahdokaan mitään tietää, joka kuhisten parveilee
-siellä, niin sanoaksi, ainoastaan kerrosta ylempänä kuin tuolla
-alhaalla meressä rantasillan pylvästen välillä ajelehtava mäti
-ja kalansikiöt, joista myöskin kerran on tuleva isoja maiti- ja
-mätikaloja, -- mitä siitä tulee -- kaikista noista olennoista?
-
-Sairaus lakaisee heitä pois suurella luudallaan heidän varhaisimpana
-ikäkautenaan; satama heistä osan viepi, kadut sekä niiden
-kaikellaiset vapaat elinkeinot eli häälyvä ja rauhaton mustalaiselämä
-viepi osan heistä, poliisi-vahtikonttoorit, vankilat ja
-kuritushuoneet ottavat heistä osan. Myöhempinä vuosina kokoo myöskin
-työ heitä helmaansa suuret määrät -- tehtaiden ovet ovat selkko
-seljillään!
-
-Henkilöt, jotka joskus sattuvat saamaan jonkunmoista omantunnonvaivaa
-noitten olennoiden tähden, joiden olemisen syynä he kentiesi ovat
-olleet, vetäisevät huojennuksen huokauksen. Vastuunvelvollisuus on
-niin muodoin huojentunut, koska nyt on heilläkin tilaisuutta työn
-kasvattavaiseen pyörään tarttua -- ja sittenhän on asia tavallansa
-tullut siirretyksi siveelliselle pohjalle!
-
-Siellä ne istuivat, kypsyneimmiksi kehittyneet kaupungin sikiöt,
-rivittäisin Wejergangin toiminimen suuren tehtaan saleissa ja
-hoitelivat surisevia käämiä, kehräpäitä ja rullia, -- ruotsalainen
-Leena ja Tiina, Kristofa ja Kalla ja Josefa ja Gunda, ja mitä he
-kaikki lienevät olleetkin; jos joku olisi heidän vanhempiansa
-kysynyt, olisi siihen siellä ja täällä käynyt varsin vaikeaksi
-vastata.
-
-Juttu luisti sangen sujuvasti salin perällä; sitä jatkettiin vielä
-silmäniskuilla ja muodonvaihdoksillakin aina silloin, kun joku
-tarkastavista päällysmiehistä ohjasi askeleitansa sinne päin.
-Täytyi tehdä liikkeitä ja viittauksia, vilkuttaa silmiään ja puhua
-huutavalla äänellä; mutta parhaiten se kävi, jos sai olla ihan
-lähekkäin, naama naamaa vastaan tuossa jyrinässä, kun koneremelit
-surisivat, johtaen voimaa kukin pienempään koneosastoonsa,
-permantolaudat tärisivät ja vapisivat pääkoneen liikkeestä, ja
-vesiputous ulkona auringonpaisteessa kohisten ja huumaten hautasi
-suurta vesiratasta vaaleankellahtavaan, kuohuvaan loistoonsa.
-
-Ne olivat enimmäkseen varsin nuoria naisia, tuskin kuuden- tahi
-seitsemäntoista, korkeintaan kahdenkymmenen ikäisiä, jotka tätä
-laitosta hoitelivat; joko osaksi taikka kokonaan vasta-alkavia ja
-tottumattomia, jotka vasta sormiansa työhön taivuttelivat.
-
-Ja se oli Silla Holman, tuo tummahapsinen, pitkän hoikka,
-pisamakasvoinen, jolla oli korottomat, suista alaspäin käännetyt
-kengät jalassa ja suuri öljytäplä poikki hameen, -- joka ryki ja
-kyseli, ja kyseli ja ryki, samalla aikaa kun silmät vilkuivat sinne
-ja tänne kuin kaksi mustaa, vierivätä, pyöreätä tulikuulaa, ja
-heikko, laiha rinta kohosi ja laskeusi ainoastaan pelkästä siitä
-ponnistuksesta, jotta hänen äänensä kuulluksi tulisi. Hän istui
-siellä nuorimpain seurassa; sormet puuhailivat käämien seassa, ja
-silloin tällöin hän vilkasi ylöspäin juuri kuin lintu.
-
-Nyt oli juuri päättynyt kiivas väittely Josefan uudesta, nauhoilla
-ja nyöreillä kaunistetusta päällysnutusta. Tahtoiko hän todellakin
-uskotella ihmisiä, että oli saanut rahat äitipuoleltansa? Ei,
-uskokoon sitä, ketä haluttaa -- mutta ei ainakaan Gunda eikä
-Jakobinakaan sitä ollenkaan uskoneet! Sitten oli Kristofa kertonut
-sunnuntaisen kummallisen sattumansa, -- hän joutuikin aina niin
-kummallisiin seikkoihin, niin mainion hauskoihin, vaikka ei
-juuri yhtä todenmukaisiin, joissa hienot naiset ja herrat olivat
-päähenkilöinä, ja hän vaan sattumalta joukkoon joutuneena.
-
-Ja sitten oli juttu joutunut niin mainion hauskalle tolalle, että
-Silla sitä oikein imi molemmin korvin!... Sunnuntai-iltana tulisi
-olemaan tanssijaiset tuolla ylhäällä Letvindtenissä, ja sitten sitä
-juteltiin kaulahuiveista, nauhoista, hunnuista ja koristeista, --
-joita toisilla oli ja toisten täytyi lainata, -- ja kuka tanssi
-parhaiten ja kuka runsaimmin kestitsi. Kristofa tiesi kertoa, että
-siellä soitettaisiin viululla ja helypillillä ja että sinne tulee
-sekä ylioppilaita että rahvasta ja perämiehiä!
-
-Muutamia muukalaisia, jotka tehdasta katselivat, kulki salin lävitse.
-He pysähtyivät ja kyselivät ja katsastelivat. Ja kaikki nuo nuoret
-työntekijät istuivat nyt kerrassaan kukin paikallansa, syvään
-kumartuneina työtään kohden, ikään kuin eivät olisi ajatelleetkaan
-mitään muuta kuin lankarulliansa...
-
-Aamupäivän valo loisti kuin masentava hiljaisuus korkeista, ylhäällä
-seinässä olevista akkunoista ihmisiin, koneisin ja tavarapakkoihin.
-
-Kahdentoista aika oli tulossa. Viimeinen hetki kului hitaasti, aina
-hitaammin eteenpäin. Koneet levittivät kuumuutta ja öljynhajua yhä
-enemmän, niin että olo jo alkoi käydä melkein huumaavaksi.
-
-Muutamia helteisiä, pitkiä minuutteja vielä... viimeinkin kello soi!
-
-Ja ikään kuin tenhovoimalla yht'äkkiä pukeutuneina virtasi
-tehtaantyttöjä parvittain sievissä vaatteuksissaan -- esiliinat
-edessä ynnä kaulahuivit niin kauniisti leuan alle sitaistuina
-sekä vielä erityinen huivi rinnan ylitse ristiin kiinnitettynä --
-ruokakantimet kädessä alas rappuja myöten.
-
-Tuota kirkasta kevät-ilmaa... sitä kun saisi oikein läähättää
-sisäänsä! -- Silla, kuumana ja janoisena kun oli, kopisteli
-ruokakantimellaan aidan pylväästä jäätyneen lumen jäännöksiä ja
-pureksi niitä.
-
-Pää täynnä ajatuksia Letvindtenin tanssijaisista, joita Kristofa
-hänelle oli kuvaillut, hän astuskeli eteenpäin kumppaneittensa
-kanssa, jotka pitkässä rivissä toinen toisensa käsivarressa
-seurasivat... koko tie tehtaalta poispäin oli tungokseen saakka
-täynnä. Tuonnempana laventui se jonkunlaiseksi kaduntapaiseksi
-käytäväksi.
-
-"Näepäs! -- Näepäs, Kristofa!... Wejergang on jo palannut
-Englannista!" Nuoret tytöt nyhkivät toisiansa oikein innostuneina. --
-"Uusi kevätnuttukin, vaalea, vaaleanruuni!"
-
-"Joutavia! Minä sen jo silloin näin, kun hän tuli höyrylaivalla
-eilen, minä... hän ja koko joukko englantilaisia... Kaikki ne olivat
-ruunia, joka mies; minä luin täydelleen seitsemän erilaatuista
-lantaruskeata!" -- Se oli Josefa, joka nyt käytti kieltänsä; hän oli
-kerran ollut kuosikaupassa kokeilemassa.
-
-"Saapa hän varoa itseään öljyltä!" hikersi joku.
-
-"Hän on tavattoman kaunis! Näetkös, kuinka hän käy nenä uljaasti
-pystyssä... Ai, ja tuommoinen punainen, sievä silkkinen nenäliina
-rintataskussa!" kuiskasi Kristofa Sillalle.
-
-Tyttöparvi tunkeutui tiheesen lähelle aidan vierustaa. Tuo ihailtu
-meni siitä ohitse huolettomasti hiljaa hyräillen, pää pystyssä, ja
-heilutteli kävelysauvaansa. Kaikki nuoret tytönkasvot tirkistelivät
-tuhman nöyrinä ja kunnioittavaisina suoraan eteensä, -- kuitenkin
-hiukkasen silmäkulmiaan vilkutellen. Hän katosi sinne tyttöjoukon
-vastavirtaan, halkaisten sitä kuin lohi.
-
-"On panettanut jakauksen niskaansa... Hattu kuin kuppi... Elä
-puhalla; hän on niin hirveän kevyt!... Ihan isänsä poika, niinpä
-onkin!... Hei, ja noin soma spanialainen ruokosauva!"
-
-"Ei hän ole likimainkaan niin kopea, kuin tuolla kävellessään
-teeskentelee olevansa; mutta täällä tehtaassa, näetkös, täytyy
-hänen olla suora kuin kynttilä... Johanna Sjöberg, sama, joka pesee
-hienompaa pyykkiä, tunsi kyllä hänet markkinanaamiaisissa; itse hän
-sitä minulle kertoi."
-
-"Usko pois", tokasi Jakobina, "niihin tanssipaikkoihin tulee
-paljo hienoa väkeä sillä tavalla. Luulet hyppiväsi vaan jonkun
-halpa-arvoisen kanssa; mutta sepä saattaakin olla kaupungin
-rikkaimman miehen poika... Ja muuten, jos sinulla on hitunenkaan
-havaintokykyä, saatat varsin hyvin huomata sen tanssimisesta taikka
-kellosta, taikka paidan kauluksesta ja siitäkin, että he pureksivat
-niin hienoa tupakkaa"...
-
-"Hän vilkasi meihin, huomasitkos sitä?" -- kuiskasi Kristofa Sillan
-korvaan.
-
-"Kyllä, sillä hän tuntee minut!" vastasi Silla vähän hämillään siitä,
-että nuori Wejergang oli silmänsä häneen luonut.
-
-Siitäkös naurua seurasi.
-
-"Mieliikö se mustakin variksenpoikanen raakua?" Variksenpoikanen
-tirkisteli harmistuneena liinasensa alta; mutta ei hän mitään
-vastannut. Hän tiesi itse, että nuori Wejergang hänet tunsi; olipa
-hän ollut silloin konttoorissa, kun hän äitinsä seurassa oli
-pääkonsulin luona käynyt tehtaasen pyrkimässä.
-
-Toinen virta työntekijöitä, joka tuli toisesta tehtaasta, yhtyi
-kuin haarajoki tähän ensimmäiseen, ja katuja ja kujia pitkin valui
-sitten taas tämä suuri virta vähitellen täällä alhaalla säännöttömän
-kaupungin osan puurakennuksiin, -- kadoten mikä mistäkin ahtaasta
-portista ja sisäänkäytävästä noihin haalistuneihin, valkoisiin tahi
-harmaisiin taloihin, joiden katot olivat liuskakivistä, turpeista
-taikka tiilistä, tahi jotka olivat vielä niin uusia, että tuskin
-olivat katokseen saadut.
-
-Silla hiipi sisään ahdasta, kosteata käytävää pitkin. Pihaan pääsi
-auringon säteitä ainoastaan noista rei'istä ja raoista, joita
-mädätys oli syönyt vanhaan lauta-aitaan, missä näkyi vääristyneitä,
-ruostuneita rautanaulan kantoja tiheässä toinen toisensa vieressä,
-ja tuntikausia juoksi likainen vesi portin alitse ja yhtyi sitten
-ulkopuolella virtaavaan ojaan.
-
-Hän pysähtyi ulkopuolelle, kuultuansa ennestään hyvin tutun,
-kuivakiskoisen, tasakorkean äänisäveleen siellä sisällä taaskin
-purkavan ulos äidin totuudenharrasta katkeruutta.
-
-Tyytymättömän näköisenä ja vastenmielisesti Silla avasi portin,
-jonka takana Anderssonin matamin palvelustyttö seisoi tulipunaisena
-ja kykenemätönnä itseänsä puollustamaan, sillä aikaa kun Holmannin
-matami, helmat ylös käärittyinä, seisoi jalat hajallaan pihaojan
-päällä ja virutteli pesuvaatteita. Hän puuhaili huolellisesti ja
-vitkalleen, eikä hänen savenharmaissa silmissään näkynyt vähääkään
-mielenliikutuksen merkkiä:
-
-"... Pitäisihän toki Anderssonin matamilla olla edes rahtunen järkeä
-tietääkseen, ettei niin kauan pidetyitä vaatteita voi viikossa
-valmiiksi saada... saatat hyvin viedä minulta semmoisia terveisiä
-hänelle. Enkä minä myöskään ole tottunut, vaikka olenkin köyhä ja
-vähissä varoissa, panemaan vaatteita pesuun paikkaamattomina ja
-repaleisina... ja minä uskallan sanoa, että sekä Nilsonin mummo,
-joka tässä vieressä asuu, että muutkin tämän talon ihmiset ovat
-ihmetelleet nähdessään, millaisissa vaatteissa semmoinen, joka
-itseään ruokakauppiaan rouvaksi nimittää, antaa miehensä ja lapsensa
-käydä!... Ei, ei sinun tarvitse minua vastustella, piikaseni; mitä
-minä kerran sanon, se on sanottu! -- Ja entäs sukat sitten!... emme
-huoli niistä puhuakaan, toinen kantapää kun oli kurottu kokoon
-purjelangalla, niin ettei oikein kehtaa semmoisia pestäkään. Ihmiset
-saattavat näyttää niin mahtavilta kuin ikään tahtovat vaan, -- mutta
-pesuvaatteet, kyllä ne puhuvat, puhuvatpa niinkin!"
-
-Sitten hän kääntyi tyttäreensä päin ja lausui pitkäveteisellä, oikein
-musertavalla äänenpainolla:
-
-"Jos olisit vähäistä ennemmin tullut, Silla, olisit voinut minulta
-säästää paljon työtä!... Mutta eipä ole väliä; mitä ennemmin he
-minusta hengen ottavat, sitä parempi!... Minäpä en koskaan ole enään
-elää toivonutkaan siitä hetkestä alkaen, jona isäsi täältä lähti!"
-
-"Minä otan kiinni ja väännän kanssasi, äiti!"
-
-"Nytkö vasta, kun kaikki jo tulee väännetyksi? Kiitoksia vaan! Mutta
-olisit hiukkasen älyä osottanut, jos sinä, joka olet vaan istunut
-siellä tehtaassa, olisit vähäsen kiirehtinyt auttamaan sitä, jonka
-täytyy pestä ja tehdä raskasta työtä koko aamupäivä!"
-
-"Kiitoksia terveisestä, matami Holman!" -- se oli Anderssonin matamin
-palvelustyttö, joka nyt viimeinkin oli saanut sanat suuhunsa; --
-"mutta minä luulen, ettei teidän enää tarvitse itseänne meidän
-pyykillä vaivata; se on liian huonoa ja halpa-arvoista niin suurille
-selityksille."
-
-Hän nyykäytti ja lisäsi, samassa kiireesti portista ulos luikahtaen:
-
-"Hyvä olisi, jos lipeänne olisi puoleksikaan niin purevata kuin
-kielenne!"...
-
-Se oli ylimalkaan Holmannin matamin sekä parhain kuin myöskin
-itsetuntoisuutta todistava puoli, että hän aina isosi ja janosi
-oikeutta tässä maailmassa -- muissa ihmisissä. Ja mikäli tämä
-vaatimus osaksikaan kääntyi koskemaan myöskin häntä itseä, silloin
-hän oli kylliksi onnellinen huomaamaan loan oman ovensa edestä
-aina kaikki hyvin la'astuksi. Silloin hän olikin niin suotuisassa
-tilaisuudessa, että saattoi määrätä sekä säännöt että poikkeukset...
-
-Jokaisella on loistoaikansa, ja että väkipyöräin sorvaaja Holmannikin
-oli elänyt, sitä aljettiin käsittää oikeastaan vasta sitten, kun hän
-jo oli näyttämöltä kadonnut -- ja kentiesi hän itsekin siitä vasta
-nyt oikean käsityksen sai.
-
-Ei ole nimittäin likimainkaan yhdenarvoista perheelle, saako se
-elatuksensa miehen työstä ja viikkopalkasta, vai onko se muuten
-hankittava, ja olevaiset olot teki vieläkin ahtaammiksi Selvigin
-matamilla piilevä Holmanni-vainajan lasku, joka toi seurassaan
-matamin tupaan sangen hämmästyttävät, vastenmieliset kasvot. Hän
-ei voinut saada päässään selväksi, että tuo lasku olisi oikea; --
-sillä olihan Holmannilla aina ollut määrätty, säännöllinen summansa
-taskurahoja!
-
-Runsaasti tulvaili Holmannin matamilta katkeria lauseita, kun hän
-näki olevansa pakotettu joko kärsimään puutetta tahi etsimään työtä.
-
-Hän oli tähän saakka tiennyt tarkoin ja säntilleen, miten hänen oli
-käyttäminen miehensä ansaitsemat rahat omassa majassaan, ja sen
-ohessa hän oli pitänyt tarkalla silmällä, miten muiden perheissä
-oli tämän asian laita. Hän oli, niin sanoaksi, näinä vuosina aina
-mukavasti istunut kuorman päällä ja ajanut. Mutta nyt oli, sitä
-pahempi, semmoinenkin aika tullut, että hänen itse täytyi laskeutua
-alas ja ruveta vetämään -- ja siihen hän näytti huonommin soveltuvan.
-
-Tämmöisessä ratkaisevassa tilaisuudessa ollessaan huomasi Holmannin
-matami, että jos koskaan oli johonkuhun käsiksi käytävä, niin
-olisi se nyt tehtävä -- mutta kenen olisi käyminen, sen hän jätti
-sanomatta. Hyväksi aluksi hän käytti edukseen pääkonsuli Wejergangin
-tuttavuutta saadakseen tyttärellensä Sillalle työpaikan tehtaassa.
-Joutilaille käsille täytyi hankkia jotain tehtävää, ja palkitsisihan
-se kaikessa tapauksessa edes hiukkasen hänen miesvainajansa
-menneitä viikkopalkkoja. Ja kun hän sitten itse olisi kotona ja
-hoitaisi kunnollisesti talouttaan ja sen ohessa myöskin parsisi ja
-paikkailisi ja ottaisi pestäkseen vaatteita, kun semmoista tointa
-olisi saatavana, niin ei ainakaan kukaan uskaltaisi syyttää, ettei
-Holmannin matami näinä vaikeinakin aikoina tietäisi velvollisuuttaan
-täyttää!
-
-Ja tätä velvollisuuttaan hän täytti vielä silläkin tavalla, että
-ankarasti esti Sillaa vapaita aikojaan joutiloimiseen käyttämästä,
-joka nuorisolle on niin turmiollista. Neuloa ja parsia ja
-paikkailla illat myötäänsä -- ei voinut olla parempaa keinoa hänen
-vakaannuttamisekseen!
-
-Mutta juuri silloin, kun Silla istui ja neuloi ja parsi ja paikkaili
-myöhäiseen iltaan saakka matalan öljylamppunsa ääressä, pyörivät
-ajatukset hänen päässään täydessä tanssissa ja riemussa, ja kaikki
-Kristofan ja muiden ystävättärien kuvailut muodostuivat siellä yhtä
-selviksi, kuin olisi hän itse niissä osallisena ollut. Saippuakupla
-toisensa jälkeen, seuraava aina edellistään erinomaisempi, nousi
-ilmaan ja pirahti rikki juuri Holmannin matamin nenän edessä hänen
-siinä istuessaan ja neuloessaan. Ei hän sanonut mitään, -- ihmetteli
-vaan toisinaan, mitä sukan kantapäässä voinee olla hymyiltävää ja
-naurettavaa!
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Alhaalla Hägbergin pajassa näytti siltä, kuin olisi ollut, ei
-ainoastaan joutomaanantai, vaan myöskin joutotiistai. Tuskin
-ainoatakaan henkeä oli siellä saatavilla, niin autiota ja tyhjää
-siellä oli. Pajan edessä vartosi pitkä rivi kuokkia, lapioita
-ja kivihakkuja, joita piti teroitettaman, käytettäviksi tien
-raivauksessa tuolla alempana uuden satamalaitoksen lähellä.
-
-Hägberg tuli pajaan, etunahka riippumassa toiselta olkapäältä, ihan
-kuin hurjistunut... Ei ollut enää ainoatakaan säntillistä kisälliä
-eikä oppipoikaa; mutta hän oli päättänyt antaa poiskäskyn heille joka
-miehelle järjestään, niin totta kuin hän Hägbergin nimeä kantoi!
-
-Yksi siellä kuitenkin seisoi ja rehki! Hän oli siellä seisonut
-ihan yksinään ja viilata jyrskyttänyt kisällinäytettään eilen koko
-juhannuspäivänkin. Mutta semmoista se on, toinen joutiloipi, ja
-toinen rahan-ahneudessaan mielellään suopi sielunsakin palaa...
-Oikein kelpo työmies, hitto vieköön! -- ja jos ei hän olisi joutunut
-tekemisiin poliisin kanssa... niin, ei! -- ei, niin; pääsihän poika
-siitä vapaaksi, se on totta!...
-
-Puhuttu oli Nikolai, joka uudelleen oli Hägbergin pajaan työhön
-tullut palvellakseen oppiaikansa loppuun.
-
-No, viimeinkin!... Tuolla tuli kaksi, hönkötellen pihaa pitkin pajaa
-kohden.
-
-Hägberg kääntyi poispäin eikä ollut heitä näkevinänsäkään. Eipä nyt
-ollutkaan, oikein ajatellen, aika käskeä pois väkeänsä. Itse hän
-vaan meni pois ja veti kivikuokan ahjosta, ja kun nuo kaksi syntistä
-tulivat, seisoi hän siellä itse pitkänä, laihana, vankkana ja
-harmaana, ja takoi niin että säkenet räiskyivät.
-
-Tämä mestarille soveltumaton työ vaikutti paremmin kuin
-ankarimmatkaan nuhteet, ja kun hän sitten mitään lausumatta heitti
-kivikuokan käsistään ja alkoi tavallista kuokkaa teroittaa, tuntui
-selvästi, että pajassa oli helteinen ilma.
-
-Sitten vähitellen aamupäivän kuluessa tulivat muutkin,
-tuijottavin silmin, pakottavin ohauksin ja naamat vaaleina ja
-valvomisesta raukeina, yhden silmä paisuneena ja toisen nenän
-poikki laastaritilkku levitettynä. Äänet olivat käheät, ja mitään
-lausumatta ryhtyi kukin työhönsä. Heidän täytyi liikkua joutuisasti,
-jos aikoivat saada korjatuiksi kaikki nuo työkalut, mitkä siinä
-vartoomassa olivat.
-
-Työtä tehtiin herkeämättä iltapuoleen saakka, eikä koko pajassa
-sanaakaan hiiskuttu. Silloin huomattiin jo enin osa työtä
-ennätetyksi, ja Hägberg itse lähti toimilleen kaupunkiin.
-
-Joilla vieläkin oli kiire töissään, he loistivat hiessään, mutta joko
-sitten siitä syystä, että työ juuri oli parhain lääke parantamaan
-äsken kuluneen juhannuspäivän ja juhannusaatto-illan hurjailemisia,
-taikka vaikutti sitä sama huojennus, jota yleensä tunnettiin
-silloin, kun mestari oli matkoihinsa mennyt -- heti aloitti joku
-yht'äkkiä virittää ääntänsä lauluun, pari muuta haukotella ja
-ojennella itseänsä sen mielihyvän vaikutuksesta, mitä edellisten
-päiväin muistelmat heille mukanansa toivat; -- ja sitten sitä oltiin
-kerrassaan täydessä keskustelussa siitä, miten he olivat itseänsä
-huvitelleet.
-
-Nikolai yksin teki työtään uupumatta; hänestä oli naulanreikä
-kisällinäytteensä henskeliraudassa tärkeämmän arvoinen kuin heidän
-kaikki juhannushuvinsa, ja jos nyt vaan jatkaisi työtään, valmistuisi
-se ennen kuukauden loppua...
-
-Hänen pieni naulavasaransa yhä nakutteli heidän juorutessaan --
-noista tervatynnyreistä ja puukasoista ja vanhoista huoneenseinistä,
-joita olivat polttaneet... siitä hauskasta elämästä, mitä olivat
-viettäneet, ja niistä laseista, joita olivat kallistelleet, niin
-ettei heillä nyt enää ollut killinkiäkään taskussa -- ha, ha, ha!
-
-Vasara nakutteli herkeämättä.
-
-Jan Petter oli laivalla käynyt saaristossa ja nähnyt niin paljon
-kokkovalkeita, ettei niitä voinut lukeakaan...
-
-"E-hei, kun ollaan humalassa!"...
-
-Vasara vieläkin nakutteli.
-
-Toinen oikoi itseään ja haukotteli, koko juhannusjuhla leuoissaan...
-"Tuolla ylhäällä Grefsenharjulla oli punssi lopuksi ihan kuin
-virtanaan juossut alas mäenrinnettä pitkin!... Wejergangin poika
-oli antanut tehtaan tytöille Marilaakson järveltä vanhan veneen ja
-puolikon tervaa... kuullut käen kukkuvan ja mellastanut koko yön...
-hoippuroinut kotiin vähää ennen kahdeksaa"...
-
-Vasara ei nakutellut enää.
-
-"Wejergangin poika... tehtaan tytöt Wejergangin seurassa!" -- Nikolai
-seisoi levotonna ja epävarmana ja kuunteli; kerta toisensa jälkeen
-lensi kiireesti terävä silmäys sitä kohden, joka siellä jutteli...
-
-Kylmä hiki valui alaspäin hänen ruumiiltaan, ja hän lähti pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Silla oli käynyt karjakartanossa ja tuonut sieltä tavallisen
-tuoppinsa iltamaitoa, kun hän veräjällä tullessaan kohtasi Nikolain.
-Nikolai sanoi nähneensä hänen menevän sinne, mutta Silla tiesi kyllä
-hyvin, että hän oli siinä seisonut ja häntä odotellut.
-
-"Uskopas vaan, Nikolai, minulla oli oikein hauskaa juhannusaattona!"
--- hän piti kahvasta pyttyä edessänsä Nikolain ja itsensä välillä. --
-"Kunpa vaan saisit tietää... Et, et milloinkaan elinaikanani!"...
-
-"Siellä Grefsenharjullako?"
-
-"Mistä sinä sen tiedät -- sano, mistä sinä sen tiedät!"
-
-"Niin, minä -- eräs sepänsälleistä oli siellä... Mutta en minä
-käsitä, miten sinä siltä kotohiselta voit päästä sinne!"
-
-"Kylläpä se kovin ahtaalla olikin, sen saat uskoa!" Hän vilkasi
-ympärilleen ja kertoi varovaisesti kuiskuen: -- "Äiti ei tiedä
-mitään muuta, kuin että minä muka makasin ja nukuin sängyssä koko
-juhannusyön. Hän halusi syödä juhannuspuuroa täti Askerin luona, ja
-minun piti olla kotona ja silittää; mutta kun kello tuli yhdeksän,
-minä sanoin jäähyväiset, minä, ja luikahdin tieheni... Kas niin,
-Nikolai!" -- hän löi nauraen käsiänsä yhteen. "Jospa vaan olisit
-kuullut, kuinka hän elämöitsi eilen aamulla, kun palasi kotiin, ja
-minä makasin vielä!... Kuulitkos sitä, että meitä siellä punssillakin
-kestittiin?"
-
-"Kuka sitä sinulle tarjosi?"
-
-"No, pitäisihän sinun se arvata! -- Mutta, Nikolai, sinä et hiisku
-siitä mitään. Se oli eräs henkilö, joka meille tarjosi"...
-
-"Vai nii-in! --"
-
-"Hän tuli sinne ylös vartioimaan, etteivät sytyttäisi juhannuskokkoa
-lähelle metsää... Niin, tiedätkös, Nikolai, ettei se ollut kukaan
-vähemmän arvoinen, kuin juuri nuori Wejergang itse! Hänen isänsä
-vietti juhannuskestiä; ja juuri kello puoli kahdeltatoista piti
-heidän nähdä kotirapulleen tuliroihu sieltä."
-
-"Ja sitten hän antoi teille punssia? -- Sinulleko myöskin?"
-
-"Juuri minulle! -- 'Tuolle mustasilmäiselle!" -- huusi hän.
-
-"Kyllä kait hän juttelikin sinun kanssasi?"
-
-"Juttelipa niinkin, -- hän tietää niin mainion hyvin, että minun
-nimeni on Silla!... Minä tapaan hänet joka ikinen päivä nyt,
-tiedätkös Nikolai!"
-
-Nikolai säpsähti, juuri kuin olisi kolauttanut vasaransa tyhjään
-alasimeen. "Kas niin!"
-
-"Viime lauvantaina konttoorissa, kun hän oli laskenut väärin ja
-antanut minulle kruunun liikaa, sanoi hän, että minä saisin sen pitää
-ja ostaa sillä sokurileivoksia"...
-
-"Oh -- ho, hei; niinkö juuri hän sanoi? Sepä vasta hyvyyttä on!" --
-Nikolai teeskenteli jotakin, minkä piti naurua oleman... "Hirveän
-hyvänlaitainen se on kyökkipiikakin syöttäessään hanhea, sen sitten
-kiinni ottaakseen!"
-
-Hän seisoi, toisella kädellään veräjänpylväästä kiinni pidellen, ja
-katseli häntä hetkisen; niinhän se Silla oli tullutkin hienoksi ja
-sieväksi ja melkein pitemmäksi entisestään. -- "Nuori tyttö, joka ei
-edes tiedä kaunis olevansa"...
-
-Sillan suun ympäristöt alkoivat värähdellä; koko hänen muotonsa
-osoitti valtaavata vastenmielisyyttä.
-
-"... jos hänelle tarjoavat sokurileivoksen taikka kaulahuivin tahi
-jotain huvia, niin hän jo kurkottaa kaulansa ja piipertää kohden...
-Minun luullakseni pitäisi sinun se huomata kaikkialla, mitä näet
-ympärilläsi, Silla! Kuinka harvat heistä säilyvätkään siksi, että
-tulisivat rehellisten työmiesten vaimoiksi? Tuskin ennättävät siihen,
-että saavat tanssia pari kertaa, sen he tekevät, ja sitten on virsi
-loppunut!... Ja niin hyvänlaitaisia he alkavat nyt olla sinullekin,
-Silla!... Kyllä se Wejergang pitää varalla sinua, niin pitääkin!...
-Jos en minä ennätä pitää varalla häntä!" -- Hän näytti sekä kovin
-vaalealta että ilkeältä.
-
-"Oletko sinä mieletön, Nikolai? -- Elä muutu noin julman muotoiseksi!"
-
-"Olenpa kylläkin minä mieletön, kun olen siellä seisonut ja viilannut
-ja kihnuttanut koko kuukauden kisällinäytettäni ja niin antanut
-sinun täällä käyskennellä susilauman keskellä... Mutta minäpä nyt
-olen syntynyt juuri semmoiseksi, minä, että kaikkein täytyy edestäni
-umpilukkuun luikahtaa!"
-
-Silla seisoi samoin kuin aina muulloinkin, kun Nikolai sillä
-tavalla hänelle jutteli, hämillään ja nurpeana, pitkänhoikka ruumis
-etukumarana ja silmät maahan luotuina.
-
-"Me kaksi, Silla!" jatkoi Nikolai vihdoinkin ja nykäytti ruumistaan,
-ikään kuin parempaa painoa antaakseen; mutta hänen äänensä vapisi
-ja kieli tuntui sanoja tapailevan, -- "me kaksi... me olemme ikään
-kuin kasvaneet yhdessä! Ja koska kerran kävi niin hullusti, -- niin
--- että minä jouduin hullulle tolalle, niin paljoa helpompi oli
-sinua kaltoin kasvattaa, sillä olinpa minä vankka, minä, mutta sinä
-olit hoikka ja hento ja sinun täytyi myötäänsä hiipiä kuin kissa
-valheinesi ja juoninesi. Ja sitten... niin... ajattelin minä... että,
-jos niin kuin... me kaksi... jotka aina olemme yhtä köyttä vetäneet
--- eikä minulla ole ketään muuta ollut, johon olisin luottaa voinut,
-sen sinä tiedät... eikä sinullakaan, Silla! -- että me yhtyisimme...
-Ja, jos sinä ajattelisit samoin kuin minä, niin"...
-
-Hän oli puristanut leveät kätensä veräjänpylvään ympärille, ikään
-kuin olisi tahtonut vastausta odottaessaan sitä rutistaa tanakan
-ruumiinsa koko voimalla. Hän tirkisteli tuota alaspäin kumartunutta
-tyttöä; mutta tämäpä ei silmäystään kohottanut. Ja sitten hän taaskin
-henkäsi raskaasti; hän tunsi, että hänen oli vielä jatkaminen.
-
-"... Ja nyt minä olen vaivoin koonnut muutamia killinkejä enkä
-ostanut mitään, ja viilannut ja viilannut niin uutterasti
-kisällinäytettäni, jotta sitten, kun kisälliksi pääsen ja vielä
-vuosi olisi loppuun kulunut, ja olisin ennättänyt hiukkasen säästöön
-panna, niin... niin -- voisi käydä laatuun, että sinä kerrassaan
-pääsisit sekä tehtaan rojusta että noista kotitouhuistasi ja tulisit
-kelpo sepänvaimoksi, Silla! -- Ei sinulla ole milloinkaan ollut
-ketään, joka sinua olisi niin vaarilla pitänyt kuin minä, sen itse
-tiedät;... ja minä tahdon sinua kohdella niin, ettet sinä milloinkaan
-voi sitä käsittää!... Semmoiselle, jolla ei isää eikä äitiä ole,
-eikä, sen jälkeen kun olin poliisin hoteissa, paljoa kumppaleistakaan
-tietoa!"... Tässä hänet liikutus kokonaan valtasi.
-
-"... Tuommoinen, noin tavattoman kaunis sepänvaimo kuin sinusta voisi
-tulla, Silla! Jos on kenelläkään moisia silmiä, joihin seppä saattaa
-ihastua, niin ovat kait sinun sellaiset; nepä ovat kuin säkenet
-sysissä säihkyisivät, niin ovat!... Ja sitten, kun tulee kotiin ja
-saapi nähdä sinun pienen, kauniin, mustan päänypykkäsi vartoomassa
-tuvan ovella!... Kaikki se, -- että minua myötäänsä on pidetty koiran
-arvossa... ja vielä huonompanakin, -- varkaanakin kaupanpäällisiksi,
-kaikki se olisi vaan kuin leikkiä, jos asiat niin kävisivät... Oma
-tupa, lukku ovessa ja arkku sisällä, sepä olisi jotain toista, Silla,
-kuin antaa itseään hinata hyppyhuoneisin ja olla nuortenherrain ja
-merimiesten pyöriteltävänä pitkin seinämiä!"
-
-Hän olisi tehnyt viisaammin, jos olisi jättänyt mainitsematta
-sen, minkä tuli tässä viimeiseksi tulisessa innostuksessaan
-lausuneeksi, sillä sitä vastaan, kun Silla juuri äsken seisoi melkein
-masentuneena, liikutuksen valtaamana ja kyyneleet silmissä, lensivät
-hänen kasvonsa nyt kerrassaan tulipunaisiksi tuon Nikolain lausuman
-syytöksen johdosta.
-
-"Tahdotko sinäkin sitten kieltää minulta tuon vähäisen huvin,
-Nikolai? Minä en saisi nähdä mitään... en olla mukana missään...
-Niinkö tahdot? Minun pitäisi olla semmoisen, joka en olisi koskaan
-saanut tanssia -- aivan kuin joku harvinainen lintu ihmeteltävänä,
-joka ensin on häkissä ollut äidin luona ja sitten sinun"...
-
-Tässä sitten sanat loppuivat ja itkuksi ratkesivat.
-
-"Sitäkö se sitten on, kun lupaat olla kiltti ja hyvä minulle,
-Nikolai? -- Sinä varmaan yrittelet saattaa minua vielä pelkäämäänkin
-itseäsi!"
-
-"Minuako? -- Minuako pelkäämään, Silla?"
-
-"Enkö minä ole heidän kaikkien mielestänsä juuri kuin vuosikautinen
-penikka, jota äiti nuorasta taluttaa!... Ja sitten tulet vielä sinä
-ja tahdot häntä autella, Nikolai!... Se on oikein! Se on oikein!
-Sulje vaan minut teljen taakse!... Niin kyllä, sinä ja äiti! -- Se
-riippuu vaan siitä, kuka minut haltuunsa ottaa!... Mutta olepas vaan
-varoillasi, Nikolai!"
-
-Hän alkoi vihasta uupuneena oikein ääneensä itkeä.
-
-"Niin, niin, itke vaan; en minä sano mitään, minä... Onpa niitä
-kyllä, jotka hetkisessä hyvin voivat sinut tyynnytellä!" lisäsi
-Nikolai synkästi.
-
-Silla hypähti heti ylös, astui hänen eteensä ja laski kyynärpäänsä
-luottavaisesti hänen olalleen:
-
-"Voithan sinä hyvin huomata, että minä se olen, joka tulen sinun
-vaimoksesi, Nikolai!" -- hän katsoi häntä suoraan ja hellästi
-silmiin; tummat, keltapisamaiset kasvot olivat vielä kyyneleistä
-kosteina.
-
-"Niin, jos sinä, Silla, niin tahdot, niin näetpä tässä semmoisen,
-joka voi tarttua sinuun!"
-
-"... Mutta entäs äiti, Nikolai! -- Oi, minä niin pelkään, niin
-pelkään vaan, että hän saisi vihiä tästä, että me joskus kohtaamme
-toisiamme. Hän katsoo niin jäykästi minuun; joka kerta, kun olen
-joillakin toimilla, aina minä olen viipynyt poissa liian kauvan!"
-
-"... Mutta usko pois, että kun iltasilla istun ja parsin ja
-paikkailen, niin ajattelen toisinaan, että sinä kerran tulet niin
-hienoksi ja rikkaaksi, että saat omaksesi koko Hägbergin pajan, niin
-että äidin täytyy myöntyä!"
-
-"Hei, niinkö sinä ajattelet, Silla!... Niin, sitten minä tulen! Hänen
-vastustuksensa täytyy haihtua kuin savu tuuleen, jos minä vaan kerran
-ilmestyn kotiisi kisällikirja taskussani -- ja vielä rehellinen
-elinkeinoni kaupanpäällisiksi!"
-
--- Mitä sitten lienee tapahtunutkaan tänä valoisana, usvaisena
-kesä-iltana, kun koski pauhaten riensi sillan alitse, puut ikään
-kuin liehuivat ihan uusissa, juuri äsken puhjenneissa lehdissään ja
-siellä ja täällä kimelteli kuin auringon paiste akkunoissa? Oliko
-hän humalassa, vai lieneekö syy ollut illan, jolla olisi vielä ollut
-ylimääräinen juhannushiivansa?... Kun hän viimeisen vilahduksen
-Sillasta näki, oli tämä omalla tavallaan hiukkasen kumarruksissaan
-pyttyinensä kiirehtinyt kotiin ja katsonut taaksensa häneen päin
-kääntyessään kujaan rakennuksien välille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kyllä se maailma sentään oli varsin hyvä, kun vaan kaikki lukuun
-otettiin!... Kun hän otti lähemmin ajatellakseen, eivät ne asiat
-aina niin hullusti käyneetkään, vaikka ne silloin ja tällöin
-umpilukkoonkin luikahtivat;... ja sitten -- niin, sittenpä sitä
-saikin olla sekä vankka että näppärä, jos mieli ne jälleen auki ja
-kuntoonsa saada!...
-
-No niin, nythän kaikki oli hyvin kuitenkin! Vasta se sitten
-huomataan, kun perille tullaan... ja sitä varten täytyykin olla
-poliisit ja mestarit ja järjestys ja kurikeinot kaikkialla, jotta
-lukku voisi oikein käydä.
-
-Nikolai seisoi ja mietti ja päätteli naulojansa siellä pajassa; hän
-oli nyt saanut jo kisällikirjansakin ja näki kaikki parhaimmassa
-valossaan. Että hän ja maailma olivat sovintoon tulemaisillaan, se
-loistavina piirteinä kuvasteli koko hänen leveiltä kasvoiltaan. Tuo
-kookas, voimakas olento liikkui siellä työssään varsin uudella,
-reippaalla rattoisuudella!
-
-Hän kantoi nyt kisällinpalkkaa ja voi siis ansaita kokoon kauniin
-summan viikon kuluessa. Se oli varsin onnellinen sattuma, ettei hän
-koskaan uskaltanut lahjoittaa Sillalle mitään, ei kaulahuiveja eikä
-muitakaan korutavaroita Holmannin matamin tähden. Säästetty pysyi
-säästettynä, ja Silla kyllä saisi osansa aikanaan.
-
-Lauvantai-iltasilla, niin pian kun oli hiukkasen pyyhinliinalla ja
-kylmällä vedellä siivonnut itseään, oli asia lähteä tehtaalle päin...
-Hän astui vasaroineen, ja pihtineen, rautalevy tahi lukku kädessään,
-sen vuoksi vaan, että luultaisiin hänen luvallisilla toimillaan
-kulkevan. Ja niin se jäikin kokonaan siitä riippuvaksi, saiko tällä
-tavalla edes ja takaisin katua kuljeksiessaan vilaukseltakaan Sillaa
-nähdä.
-
-Se oli selvää sattumakauppaa, ja niinpä usein sattuikin, että hän
-yht'äkkiä tapasi Holmannin matamin eikä Sillaa. Hän sai pitää
-senkin hyvänänsä; kaikessa tapauksessa voi hän kuitenkin katsella
-suoraan pitkin talojen välillä käyvää katua, jota Silla kulki monta
-kertaa päivässä. Mutta paljoa vaikeampi oli hänen sietää sitä, että
-niilläkin kerroilla, joina onni hänelle muuten suosiollinen oli,
-Silla kulki parin kolmen tehtaantytön kanssa käsi kädessä, niin että
-tuskin voi toivoakaan näkevänsä häntä enempää kuin vilahdukselta
-tahi saavansa muuta kuin pari pikaista silmäniskua, ennen kuin he jo
-kääntyivät portista milloin sinne, milloin tänne.
-
-Mikä pakko hänen oli käydä ja laatustella kaiket illat noitten
-tyttöheitukkain kanssa... soveltuiko sellainen Sillalle, soveltuiko?
-Ei hän ollut vielä kylliksi kehittynyt eikä hänellä ollut vielä
-ymmärrystäkään käsittääkseen, mille kaikelle hän oikeastaan siellä
-alttiina oli ja mitä se oikeastaan tarkoitti, tuo herrasmies, joka
-hänelle silmiään vilkutti... noitten kauniitten silmien tähden...
-Huvikseenko? -- käydä ympäriinsä myllyssä, kunnes sitten jälleen
-palataan sekä muserrettuna että jauhettuna!...
-
-"Ei... ei tämä pitkälle kelpaa!"
-
-Eikä siihen ollut muuta keinoa kuin yhä taukoomatta viilata ja
-viilata ja yhä lisätä viikkopalkka edellisiin, kunnes olisi kertynyt
-hopeakoukku kylliksi suuri, millä kiinnittää Silla itseensä.
-
-Niin, kunpa vaan kerran saisi Sillan luokseen! -- Hän vaipui
-tuumimaan huoneen vuokraa ja häiden menoja.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Vähän aikaa sen jälkeen, kun Nikolai oli saanut kisällikirjansa,
-hämmästytti eräs ilahduttava tervehtijä häntä -- tuskin hän voi
-omia silmiänsä uskoa -- sillä ei se ollut kukaan muu kuin hänen oma
-äitinsä, joka lauvantai-iltapäivällä vartoili häntä sen ruokapaikan
-edustalla, missä hänen tapansa oli käydä aterioimassa!
-
-Hän oli kuullut Nikolain päässeen kisälliksi, eikä ollut saanut
-lepoa pahaakaan ennen kuin pääsi tervehtimään poikaansa erään
-lautainvetäjän mukana, joka lähti kaupunkiin. Hän oli tullut niin
-iloiseksi!... Jospa vaan Nikolai tietäisi, miten monta kertaa hän
-oli huokaillut hänen tähtensä, ja miten monen monituista kyyneltä
-hän oli vuodattanut, -- tuo kookas, muhkea, puoleksi talonpoikaiseen
-vaatteukseen pukeutunut nainen oli kasvoiltaan oikein tulipunainen
-ja itki ja myötäänsä kuivaili kyyneleitään kokoonkäärityllä
-nenäliinalla, kuvaillessaan liikutuksiaan ja iloansa siitä, että
-kaikki oli parhaaksi kääntynyt, ikään kuin korkeamman käden
-johdatuksesta!...
-
-Hän oli jo pitkät ajat ollut niin onneton; mutta nyt, saatuaan
-jälleen poikansa, näytti hänelle kaikki kerrassaan varsin
-toisellaiselta!... Hei, noin suureksi ja hartiakkaaksi ja kelpo
-mieheksi kuin hän oli tullutkin -- aimo sepäksi! Oli kait jo hänellä
-sortuuttitakkikin ja muut pyhävaatteet?... Ja hattu täytyi hänellä
-myöskin olla! -- Nikolain tulisi vaan seurata hänen ohjeitaan; kyllä
-hän tiesi kaikki seikat, sillä hän oli paljon maailmaa nähnyt.
-
-Sangen ihmeellisiksi, alussa melkein sekanaisiksi Nikolain tunteet
-kävivät, kun hän tuolla tavalla yhtäkkiä näki äidin luokseen
-heitetyksi... ehkä vielä saattaisi niinkin tapahtua, että kentiesi
-isäkin jostain samaan joukkoon heilahtaisi!
-
-Monta vuotta oli jo siitä kulunut, kun hän oli äitiänsä ajatellut,
-ja se kuva, mikä hänestä vielä oli jäljellä, oli vaipuneena hänen
-muistinsa syvään, kyyneleiseen, tuikean suolaiseen mutakätköön,
-jossa ei sitä ensinkään oltu juurtumaan aiottukaan. Siellä hänen
-sydämessään oli jotakin, mitä hän vaistomaisella varovaisuudella
-uuden onnellisuutensa säilyttämiseksi kammosi;... mutta uuden
-Nikolain -- sepänsällin -- onnellisuuteen kuului kyllä myöskin se,
-että hän sillä tavalla jälleen löysi äitinsä! Totta tosiaan hän
-iloitsi hänen tähtensä, ja se oli niin tavattoman liikuttavata...
-
-Ja kun hän sitten käveli hänen kanssansa ja oli iloinen sekä kaikkiin
-aulis ja menetti siinä sekä lauvantainsa iltapäivän että sen mukana
-puolen päivän palkan -- oli hän myöskin, vaikka ei oikeastaan
-semmoista ollut aikonutkaan -- tuhlannut lahjan ostamiseen -- se oli
-suunnattoman suuri, hieno, kukkasiin värjätty silkkinen kaulahuivi
--- yhtä paljon, kuin minkä neljänätoista päivänä oli puristanut ja
-haalinut kokoon... ja sitä paitsi hän oli äidilleen ostanut hienoa
-leipää ja sianliikkiön, jotka hänen piti viedä mukanansa maalle
-palatessaan ja joista Barbro jo kaupungissa ollessaan maistiaisina
-muutamia aimo sipaleita illallisekseen nautti.
-
-Hyvä oli ruokahalu hänellä... eikä hän näyttänyt erittäin
-säästämäänkään tottuneen -- tämä oli likimääräinen tulos
-niistä huomioista, mitkä onnellinen poika oli äitinsä seurassa
-oleskellessaan ennättänyt tehdä. Sitä paitsi hän huomasi silloin
-myöskin odottamatta menettäneensä kauniit rahasummat, ja puoleksi
-tyytymättömällä mielellä hän sitten illalla lähti kävelemään
-ennestään tunnetuille paikoille, saadakseen siellä kentiesi
-sattumalta tavata Sillaa, jotta voisi hänellekin kertoa tästä uudesta
-onnestansa.
-
--- Koko tämä osa kaupunkia, ylängön rinteelle rakennettuna, oli jo
-varjoon siirtyneenä, ja hieman helteisessä kesäillan lämpimässä
-kuljeksi joitakuita työmiehiä, nuttu irralleen hartioille heitettynä,
-samalla aikaa kun tämän tehdaspaikkakunnan räämäpuodeista sieltä ja
-täältä kuului korviin melun ja hälinän kaikua.
-
-Nikolai oli turhaan risteillyt kulkuväylällä karjakartanon
-läheisyydessä ja myötäänsä pitänyt silmällä sekä leveätä maantietä,
-joka kävi veräjän ohitse, että myöskin jalkapolkua, joka niityn
-poikitse poikkesi sen takana olevaan metsään. Sillaapa vaan ei
-ollut nähtävissä! Eräs tyttö lähti pyttyineen navettakartanosta
-ja meni rapusta sisälle. Tämä vilkasi häneen päin ja nauroi, --
-ja seurauksena oli, että Nikolai jatkoi kulkuansa tehtaalle päin,
-ainoatakaan kertaa taakseen katsomatta. Mahtoipa noilla asujilla olla
-silmät, jotka seinätkin lävistivät?... Ja lienevät varmaankin jo
-alkaneet sitä ihmetellä, että hän niin usein siellä päin käveli...
-
-Vesiputous oli suljettuna, niin että vesi virtasi ainoastaan
-valkeina säikeinä sulkulaitoksen ylitse ja valui tippa tipan jälkeen
-vesirattaalle. Joku ratasmies mennä ratusteli hänen edellään. Nyt se
-pysähtyi ja kaatoi pois kuormansa; se soljui kerrassaan alas... Siinä
-oli multaa, jota he vedättivät tehtaan viereen konttoorirakennuksen
-eteen aiottua puutarhalaitosta varten.
-
-Laita-aitauksen sisäpuolella oli koko joukko muijia ja nuoria tyttöjä
-täydessä puuhassa. He perkasivat, harailivat ja istuttelivat,
-samalla aikaa kun mies puutarharuiskuineen käveli jäljessä päin, ja
-avonaisesta akkunasta kurkotteli nuori Wejergang, olkihattu päässään,
-alaspäin ja jutteli alhaalla työskenteleville.
-
-Siellä seisoi Holmannin matamikin, käsi kupeella, erään mustan
-puutarhapengermän ääressä ja silmäili jotakin valmiiksi tehtyä
-istutusta, jota hän oli vielä käsin taputellut, ja -- Silla
-oli siellä myöskin... polvillaan maassa ja kitki rikkaruohoja
-esiliinaansa kukkaspenkereestä, joka oli rakennuksen seinustalla.
-Ja juuri hänelle nuori Wejergang laski leikkiä akkunasta, ja Silla
-pudisteli päätään ja nauroi ja vilkui ylöspäin, -- vastata ei hän
-tosin uskaltanut Holmannin matamin tähden!
-
-Tuntui juuri kuin pihdillä olisi puristettu monta kertaa juuri siitä
-sydänalan kohdalta, ja yht'äkkiä muistui hänen mieleensä suloisena se
-päivä, jona hän oli saanut Ludvig Wejergangin käsiinsä.
-
-Hän siirtyi jälleen hiukkasen alaspäin, sydän lyijyäkin raskaampana,
-ja heittäytyi istumaan tuonnemmaksi ojan partaalle, josta helposti
-voi pitää silmällä niitä, jotka siitä ohitse kulkivat, itse kuitenkin
-näkymättömissä ollen.
-
-Kyllä se Silla oli näyttänyt mainion kauniilta, kun hän iloisuuttaan
-salaillen pilkisteli ylöspäin! -- siihen ne Nikolain ajatukset aina
-jälleen palautuivat, ja sen hän vaan myötäänsä näki edessään; ja sepä
-se juuri tuskalliselta tuntui...
-
-Tuntikausi oli kulunut. Melkein tylsämielisenä hän oli nähnyt yhden
-toisensa jälkeen menevän tietä pitkin alaspäin; mutta yhtäkkiä
-loisti sieltä värinvivahduksia hänen kasvoihinsa. Ludvig Wejergang
-mennä lunkutteli siitä ohitse -- huoletonna ja kevytmielisenä,
-herrassauva kädessä heiluen. Hän oli ruusuposkinen kuin tyttö, hieno,
-musta poskiparta näkyi panamahatun alta, ja siniharmaat silmät
-tihruttelivat ympäriinsä, ja huvikseen hän vielä hiljalleen hyräili
-mennessään.
-
-Nikolai tirkisteli häntä harmista menehtymäisillään, kunnes hän tietä
-pitkin vähitellen alankoon katosi.
-
-Taaskin tämä vanha toivottomuus ylivaltaa vastaan!... sama, jota
-ei hän milloinkaan selville saanut eikä milloinkaan voinut perille
-ajaa, jos ei vielä joskus sattuisi niin, että -- hän sulki silmänsä
-ja tuommoinen pidätelty, väkinäinen muodonvaihdos kuvautui hänen
-leukansa ja suunsa ympärille...
-
-Tuolla tuli Silla Holmannin matamin rinnalla, pää alaspäin
-painuneena, kuin huojuva virpi. Aina välistä hän loi ympärilleen
-salaisia silmäyksiä, juuri kuin koulutyttö, joka opettajaansa
-välttelee.
-
-Alempana karjakartanon kohdalla he erosivat; Silla poikkesi sinne
-iltamaitoa ottamaan.
-
-Hän palasi sieltä pyttyineen ja meni polkua pitkin niityn poikitse.
-Hän astui pikaisin askelin ja hymyili itsekseen, ja melkein
-kauhistuneen näköiseksi hän muuttui, kun Nikolai ojan partaalla
-seisomaan nousi.
-
-"Säikähdytkö sinä nähdessäsi minut, Silla?"
-
-"Näytätpä sinä tuimalta, sinä", vastasi hän ilvehtien.
-
-"Olihan se kait niin, että sanoit tahtovasi minun vaimokseni ruveta,
-Silla?"
-
-"No, minkä tähden sinä nyt sitä kysyt, Nikolai? -- Onhan siihen vielä
-pitkältä aikaa!"
-
-"Minun tarvitsee kuulla se vielä kerta... Jos ei saata olla asiastaan
-varmempi kuin minä, niin haluaa mielellään koetella, onko nuora,
-jossa aikoo kiinni riippua, kylliksi pitävä... vai onko se niin
-haurasta, että voi poikki sätkähtää! -- Sinä olet saanut niin
-monenmoista ajateltavaa, sitten kun tänne tehtaasen tulit."
-
-"Olepas varoillasi!... ole vaan varoillasi, Nikolai! -- Sinä olet
-ruvennutkin näinä viime aikoina oikein pelkäämään minun tähteni!"
-vastasi hän kopeasti nauraen; "mutta minä olen nyt myöskin päässyt
-hiukkasen varttuneeksi, minäkin. Sinä vaan olet semmoinen, joka et
-sitä keksi -- ja seisot siinä kuin pölkky!"
-
-"... Mutta saat olla siitä vakuutettu, että minulla nyt on
-oikein aika kiire! Niin pian kuin olen saanut vähän ehtoollista
-nielaisseeksi, sitten lähden taaskin tehtaalle. Minä ja Kristofa
-ja Kalla ja Josefa olemme saaneet puhdistaaksemme ja kitkeäksemme
-koko konttoorin puutarhan... herne- ja porkkana- ja kaalisarkain
-alapuolelta, -- ja kun syksyn puoleen laitokset laajenevat, saamme
-nekin huoleksemme!"
-
-Nikolai vaan seisoi ja laskeskeli... Seitsemänkolmatta taaleria
-ja siitä vähennettynä kaikki, mitä oli kuluttanut äidilleen
-tänään... Liikkiökin vielä, joka ei ainakaan takaisin tule! --
-siinä oli kaikki, mitä hänellä oli, ja kaksi kertaa niin paljon hän
-vähintäänkin tarvitsi, ennen kuin voi saada irti kaikki, mitä tuvassa
-välttämättä tarvitaan... Pääasiana vaan oli saada Silla sieltä
-pois... hän kun tuolla tavalla nyt hommaa sekä yöt että päivät!
-
-Kuuluvalla äänellä lausui hän vaan hyvin varovaisesti:
-
-"Jos meillä vaan on kylliksi ymmärrystä, niin että hyvin pidämme
-puoltamme ja olemme säästäväisiä, niin saatamme kentiesi jo tänä
-kevännä päästä omaan tupaamme, Silla!... Mutta siihen voi vielä paljo
-välille tulla!"
-
-Viimeinen lause kuului varsin soinnuttomalta ja pidätelty, raskas
-huokaus sitä seurasi.
-
-"Minä ajattelen, ettet sinä, Nikolai, saa rohkeutta etkä virkeyttä
-ennen kuin tulet naimisiin!" lausui hän nauraen; "nyt on niin
-ikävätä kohdata sinua, että siitä saattaa tulla ihan alakuloiseksi
-ja ikävilleen koko jäljellä olevaksi iltakaudekseen... Oikein kelpo
-sulhasmies!" -- Hän pyörähti korollaan pikaisesti ympäriinsä ja
-kiirehti pyttyineen polkua myöten matkoihinsa, vähäsen päätään
-nyykäyttäen jäähyväisiksi Nikolaille.
-
-Tuota uutista, jonka tähden juuri oli tänne lähtenyt, ei hän siis
-ennättänytkään kertoa, ja totta sanoen, sen hän oli kokonaan
-unohtanutkin. Mutta olipa sitä kait aikaa vielä toisellakin kerralla,
-kun hänet tapaisi. Eikä siihen seuraavaan kertaan pitkältä lieneekään
--- semmoisilta kuin asiat nyt näyttivät!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutaman viikon kuluttua Nikolaita kyseltiin.
-
-Eräs kuormamies, aimo joukko tavaroita ajopeleissään, oli pysähtynyt
-Nikolain ruokapaikan edustalle. Kuormassa oli muun mukana myös hänen
-äitinsä suuri arkku, jonka mies oli ottanut kaupunkiin kuljettaakseen
-ja tahtoi toistaiseksi sijoittaa Nikolain asuntoon. Itse tulisi
-Barbro vasta muutaman päivän kuluttua.
-
-Kyllä kait hän jotain tuumiskeli! Aikoiko hän kentiesi taaskin mennä
-palvelukseen?
-
-Ja kun Nikolai sitten eräänä iltana tuli kotiinsa, näki hän
-punaiseksi maalatun astian ja parin nauhakenkiä arkulle lasketuksi.
-Hänen äitinsä oli varmaan siellä ollut!
-
-Puolen tunnin kuluttua hän sitten näyttäytyikin. Hän oli ollut
-vaan ulkona ja ostanut vähän pehmeätä ruisleipää, juustoa ja voita
-illallisekseen täällä majaillessaan.
-
-Nyt hän jo sitä ennen leikkasi muutamia sipaleita ja vaati
-Nikolaitakin ruokakumppalikseen.
-
-Hänen suuri ruumiinsa sekä tavaransa melkein täyttivät Nikolain
-pienen, ahtaan makuuhuoneen. Kun oli myötäänsä huoneessa istuskellut,
-oli hän saanut vähäsen hengenahdistusta ja lihonut kaksileukaiseksi;
-laajoista poskipielistä, joita hänen nuoruutensa kukoistuksen aikoina
-heleät, terveet tunturiruusut kaunistelivat, saattoi, kun ne syödessä
-liikkuivat, nyt vaan huomata, että siellä toimittivat säälimätöntä
-musertamista vielä vankat hampaat, joihin kuitenkin tulikuumista
-kahvikupillisista alkanut hammassärky silloin ja tällöin oli
-ärtyisesti karannut. Kun sitten äiti siinä arkullansa istui ja poika
-vuoteellaan, tuli viimein selitys kuultaville:
-
-Talollinen, jonka luona hän oli asumaan ruvennut -- suostuen
-maksamaan kahdeksantoista taaleria vuoteensa, auttelemaan kiireinä
-elonaikoina ja itse kahvinsa hankkimaan -- oli ollut niin ahnas
-ja itaroiva ruoan annissa, että hänen itse oli täytynyt yhtä ja
-toista siihen lisäksi ostaa. Niin, olipa hän itsekin nähnyt tuon
-lihaliikkiön, ja kyllä hän tiesi, millaiseen hän oli tottunut siellä
-Wejergangilaisten luona! Hän voi todellakin sanoa monta kertaa
-syöneensä kyyneleistä leipää, muistaessaan sitä kaikkia, mitä oli
-puuhaillut Ludvigin ja Lizzien hyväksi, -- että hän oli heitä
-kanniskellut käsivarsillaan ja ollut heille parempi kuin äiti... Ja
-kun sitten ajatteli, että hän palkinnoksi kaikesta tästä puuhastaan
-ja huolestaan sai tehdä raskasta työtä ulkona heinäniityllä ja
-elopellolla!... Ja kaikkipa häntä yhdestä suusta silloin olivat
-kiitelleet ja ylistelleet!
-
-Kyllä hän oli silloin myöskin kärsivällisesti odotellut, että he
-viimeinkin muistaisivat vanhaa Barbrota -- -- Mutta ah, ei! Kukin saa
-itse pitää huolta itsestään, niin se oli tässäkin käyvä!
-
-Mutta nyt, sitten kun hän oli poikansa jälleen saanut, oli hän
-tutkistellut ja tuuminut ja miettinyt ruvetaksensa kaupungissa pientä
-kauppaa pitämään. Ja tänään hän jo oli ollut pääkonsulillekin siitä
-puhumassa! Konsuli oli ollut äreällä päällä juuri hänen astuessaan
-konttooriin ja tuiskinut äkäisesti; mutta hän, Barbro, tunsi kyllä
-hänet ja alkoi haastella oikein hienosti: "Miten rouva voi, ja herra
-Ludvig ja neiti Lizzie, suvaitsetteko kysyäni? -- Ah, hepä ovatkin
-nyt jo niin kasvaneet ja varttuneet, ettei saattane odottaa heidän
-enää halpaa palkkapiikaa tuntevankaan!"
-
-"Hentoja... hentoja kuin virvet", oli hän nauraen vastannut; "sinä
-voit kantaa heidät kummankin käsivarrellasi vieläkin!... Mutta
-sinähän näytät siellä vuoristossa syöneen kokonaisia ladollisia;
-enhän minä muista sinun ennen niin suuren olleen, Barbro!... Isäntä
-lienee hävinnyt kotinsa ja kontunsa sinua ruokkiessaan, mies raukka?"
-oli hän ivaillut.
-
-"Kiitoksia, enpä tottunut karjanrehuilla elämään täällä pääkonsulin
-luona!" oli Barbro vastannut. "Päin vastoin minä jouduin semmoisiin
-oloihin, että olin pakotettu poistumaan; se mies kyllä tietää siitä
-pitää huolta, että hän aina omilleen tulee!"
-
-Ja sitten oli hän puhunut Ludvigin ja Lizzien kanssa, kunnes oli
-itkuun ratkennut.
-
-"Ja entäs se sinun ilkikurinen poikasi?" oli hän kysynyt.
-
-"Kiitoksia", oli Barbro sanonut, -- "minun poikani, Nikolai, on
-täysoppinut sepänsälli tässä kaupungissa."
-
-Ja sitten oli Barbro kertonut hänelle tuumansa, että hän aikoi jäädä
-kaupunkiin ja ruveta kauppaa harjoittamaan; hän, Barbro, oli aina
-huomannut olevan paremman olla myymäpöydän takana kuin sen edessä,
-niin oli hän tuumaillut.
-
-Silloin oli hän, pääkonsuli Wejergang, nauraen sanonut: "sinä
-luultavasti aiot asettua tänne kaupunkiin, Barbro?"
-
-"Niin, herra pääkonsuli, jos se vaan saattaa rehellisellä tavalla
-tapahtua -- ja vähäisellä avulla, niin pyrkii jokainen omalla
-ansiollaan leipäänsä hankkimaan!"
-
-Ja sitten hän oli samaa tietä luvannut hänelle ilmaiseksi huoneen ja
-keittiön eräässä talossa siellä tehtaan tienoolla koko vuodeksi. --
-
-Saattoi selvästi huomata, että tämä äiti ja poika, jotka nyt siinä
-vastakkain istuvat, olivat tavallaan hyvinkin toisensa näköiset;
-mutta missä kohtalon sattumat olivat juuduttaneet pojan leveitten,
-elokasten kasvojen juonteet lihaksiksi ja pontevuudeksi, siinä ne
-äidissä sitä vastaan olivat kaiken jäntevyytensä kadottaneet ja
-muuttuneet löysäksi, vaikeasti liikuteltavaksi liikalihaksi.
-
-Mutta ilmaantui hänessä nyt kuitenkin jonkunlaista intoa, kun
-hän siinä kehitteli tuumiansa, joiden mukaan vähittäiskauppansa
-järjestäisi, ja miten hän sitten osaisi hankkia tavaroita velaksi
-vähäsen kustakin paikasta; -- hän oli vielä tuttu kaikkialla
-räämäpuodeissa siltä ajalta, kun oli Wejergangilaisia palvellut.
-Eikä sitten enää ollutkaan muuta tehtävätä, kuin myydä vaan tavaraa,
-maksaa vanhaa ja ottaa uutta sijaan; niin se kävisi sitten ympäriinsä
-kuin kampi eli veivi vaan!
-
-Mutta vähää enemmän hän kuitenkin tarvitsisi puhdasta rahaa; hänen
-omansa ei kauaksikaan riittäisi. Esimerkiksi -- eiköhän Nikolai
-saattaisi hänelle vähäsen lainata? Sehän tulisi aina olemaan
-tavaroissa kiinni, niin että, mitä siihen asiaan muuten tulee,
-olisi samanarvoista, pistäisikö hän killinkinsä omaan taskuunsa vai
-antaisiko hänelle -- ihan samanarvoista!
-
-Tietäisikö Nikolai nyt sanoa, mistä hän kohtuullisesta hinnasta saisi
-ostaa myymäpöydän? Taikka vielä parempi, jos saisi sen velaksi; jos
-puuttui häneltä nyt jotakin, niin rahaa se oli... Kentiesi saattaisi
-hän samalla kertaa kokea puusepältä ottaa vähän enemmänkin; ei
-tarvittaisikaan muuta kuin jotenkin suuri sarantapöytä, kaksi sänkyä
-ja muutamia tuoleja... Hän oli ajatellut, että sitten, kun olisi
-ensin päässyt vähän alkuun ja saanut asiansa hiukan järjestykseen,
-voisi Nikolaikin tulla asumaan hänen luoksensa! Kun hän sitten vielä
-laittaisi hänelle kaikki ateriat, voisi sillä tavalla toinen olla
-avullisena toiselleen, ja joku osa Nikolain palkasta sitten jäisi
-hänelle; -- voipa Nikolai itse arviolta laskea ja sanoa, miten paljon
-hänen mielestään sopisi...
-
-Barbro laajenteli yhä innokkaammin aikeitaan ja itseksensä kuvitteli,
-silloin tällöin kämmeneensä lyöden, miten ne sitten rupeisivat
-menestymään.
-
-Mutta sillä aikaa, kun hän tulevaisuustuumistaan yhä enemmän lämpeni
-ja innostui, istui Nikolai neuvotonna ja polki hiljaa jalallansa
-maahan, ikään kuin tahtia lyöden. Tuossa aijotussa kaupassakin
-saattaisi jo olla kyllin tarpeeksi. Äidin pitäisi se kyllä ymmärtää,
-hän kun oli ollut Wejergangilaistenkin luona ja nyt vielä päällisiksi
-puhunut siitä itse pääkonsulillekin. Mutta mitä enemmän hän sitten
-seoitteli häntä tuumiinsa ja sillä tavalla hänen varojansa myötäänsä
-luki omiin laskuihinsa ja taukoomatta rupatti, ikään kuin ei mitään
-ilman neljältä suunnalta voisi esteeksi tulla, -- sitä suuremmaksi
-laajeni hänen silmäinsä eteen heidän pyrintöjensä ja harrastustensa
-välinen juova. Barbro esitteli kauvan kaivattuja äidillisiä
-oikeuksiansa, ja Nikolai tunsi juuri sydämessään kuuluvansa vielä
-lähemmin eräälle toiselle ja juuri nyt olevansa pakotettu kulkemaan
-omia teitänsä!
-
-Ei Barbro voinut tietää koko ajan jyskyttelevänsä naulaiseen seinään,
--- siksipä täytyi Nikolain se hänelle oikein selvittää.
-
-"Niin, näetkös, äiti!" lausui hän ja loi silmänsä lattiaan. "Minun
-rahani sinä kyllä voit saada, jos se vaan on varmaa, että ne saan
-takaisin uudenvuoden aikaan, -- sitä vastaan ei minulla ole mitään
-sanottavana. Mutta, näetkös, syynä, minkä tähden minä silloin ne
-jälleen tarvitsen, on se, että minä ja Holmannin matamin Silla olemme
-tehneet kaupat ja tahdomme mennä naimisiin ja perustaa oman kodin.
-Ja se asia on varma minun puolestani ja sitä minä olen puuhannut ja
-tuumiskellut jo siitä saakka, kun Holman kuoli; -- ja jos se ei hyvin
-onnistuisi, niin saisin olla ilman häntä!"
-
-Nikolai loi terävät, harmaat silmänsä häneen, ja äiti tunsi
-vaistontapaisesti, että tässä oli tahto, joka oli hänen käsistänsä
-luiskahtanut.
-
-Se oli ikävä erehdys hänen tuumissaan!...
-
-Hänen mielikarvautensa lauhdutukseksi antoi Nikolai sitten hänelle
-kolmekymmentä taaleriansa, ennen kuin hän pois lähti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ahtailla kaduilla siellä etukaupungin kortteleissa harjoitetaan
-kauppaliikettä, joka on sijoitettuna kerrosta ylemmäksi
-kaupustelija-akkain rihkamia. Siinä myydään tavaroita huoneesta,
-sillä on oikeus pitää kaupaksi paljoa useampaa laatua myytävätä, ja
-se sallii asianomaisten ostajain menetellä vähäistä vitkallisemmin
-kuin suorastaan kädestä suuhun; se on, ne saattavat kentiesi päiväksi
-tai viikoksi määrätyn maksu- tahi odotusajan sijaan toimittaa
-itsellensä viikon taikka kuukaudenkin semmoista aikaa.
-
-Se oli juuri tämmöinen vähittäiskauppa, jonka Barbrokin tahtoi
-toimeen panna, ja samoin kuin kerrotaan Amerikasta, että siellä
-kokonaisia kaupunkeja ja teollisuuden haaroja silmänräpäyksessä
-maasta kohoo, niin saattoi melkein samaa lausua Barbron kaupastakin.
-
-Tuskin oli viikko siitä kulunut, kun Barbro oli kaupunkiin muuttanut,
-niin oli hänen akkunassaan jo täydellinen näyttely lankakeriä,
-rinkeliä, leipää, karamellejä, nauhoja, neulasäiliöitä, nuuskaa,
-savipiippuja, teräskyniä, tulitikkuja y.m., ja itse hän istui
-myymäpöytänsä takana, -- siellä oli hänellä rahastonsa sinisen verhon
-suojassa -- ja jauhoi kahvia, jota hän paahtoi keittiössään siellä
-puotinsa takapuolella. Auki vedettävässä, lukullisessa arkussa, jonka
-Nikolai oli hänelle varustanut, oli vanha sikaarilaatikko, joka oli
-rahasäiliönä olevinaan, ja siinä muutamia kuparirahoja.
-
-Holmannin matamin ja Barbron keskinäinen tuttavuus oli myös jo
-uudistettu -- tuo Nikolain ja Sillan salaisuus jälkimäisen mielessä
-aina kytien.
-
-Holmannin matami -- hän asui siinä lähellä seuraavan kadun varrella,
--- oli lähtenyt astuskelemaan sinne päin juuri samaan aikaan,
-kun Barbro iltahämärässä seisoi ulkona rapuillaan ja tarkasteli
-ympäristöänsä tuskin valmiiksi varustetun räämäpuotinsa akkunoista
-loistavan tulen valossa. Eikä hän sitten millään tavalla saanut mennä
-vanhan tuttavansa akkunan ohitse! Hänen täytyi pistäytyä sisälle
-juomaan kuppinen kahvia -- se oli jo kallelleen nostettuna selviämään
--- jos hän suvaitsisi nauttia hyväkseen!
-
-Holmannin matamilla saattoi kyllä olla omat mielipiteensä yhdestä
-ja toisesta, mitä siellä näki; mutta hän suvaitsi kuitenkin kahvia
-juodessaan tehdä Barbron tiettäväksi koko tuon pitkän koettelemusten
-sarjan, mikä häntä oli kohdannut Holmannin kuoleman jälkeen.
-
-"Oh -- ah, älkääpäs kumotko kuppianne vielä. -- Yksi vielä, matami
-Holman?"
-
-Holmannin matami joi, hiukkaistakaan huolistaan keventymättä,
-kolmannenkin kupillisen. Vakaiset, harmaat silmänsä olivat katselleet
-ja tutkineet hänen juorutessaan ja imeneet havaintoja Barbron
-tuhlaavaisesta, ylellisestä taloudenhoidosta, samoin kuin piippusavi
-imee rasvaa. Mutta mennessään hän oli monen monituisilla varovaisilla
-välipuheilla ja siinä hyvässä toivossa, että tavarat sitten
-tulevaisuudessakin koetuksen kestäisivät, ilmoittanut suosiollisesti
-muuttavansa Barbrolle kauppansa. --
-
--- Holmannin matamin Silla oli juuri puodissa myymäpöydän ääressä, --
-hän tarvitsi puolen tuoppia ryyniä kotiin viedäkseen -- kun Barbro,
-joka juuri täytteli mittaa, yht'äkkiä huomasi Ludvig Wejergangin
-seisovan ovella.
-
-Hän oli kyllä jo ennenkin pitänyt tapanaan tervehtiä Barbrota; ja
-kun hän nyt kahdesti päivässä kulki siitä ohitse, hän kyllä oli
-nyykäyttänyt aina, kun vaan Barbro rapulla näyttäytyi. Mutta niin
-ystävällinen kuin hän tänään oli!... Barbro tuli mitä syvällisimmin
-liikutetuksi; olipa hän jo puhuttelemaisillaan häntä Ludvigiksi, niin
-rattoisasti ja leikillisesti oli nuori Wejergang silloin haastellut
-hänen kaupastansa! Sillä välin seisoi hän, vilkutteli silmiään ja
-hymyili Sillalle, joka joutui yhä enemmän hämilleen ja punastui
-ja hurmautuneena vaan yritteli mitä pikemmin riistää ryynituuttia
-Barbron käsistä. Ludvig Wejergang oli hiestyneenä ottanut panamahatun
-kiehkurahiuksisesta päästään ja oli siinä niin hienona ja kauniina.
-
-Silla tuskin uskalsi häntä vilkaistakaan, kuuli vaan hänen jotakin
-siitä sanovan, etteivät pisamat olleet niin vaarallisia, kun vaan
-oli tuollaiset mustat silmät -- ja hän syöksyi, pää eteenpäin
-kurkotettuna, puodin ovesta ulos.
-
-Barbron ajatuksen tästä Sillan käytöksestä -- että hän, nimittäin,
-saattoi sillä tavalla tulipunaisena juosta suoraa päätä
-pois, kuultuansa muutamia viattomia sanoja tuommoiselta noin
-hyvänlaitaiselta ja hyvää tarkoittavalta ihmiseltä kuin Ludvig
-Wejergang oli! -- sai poika kuulla jo samana iltana... nuoren tytön
-pitäisi toki kainosti seistä hiljaisena eikä menetellä tuolla
-tavalla; sillä tavallapa hän voi saada kintereilleen joka ainoan,
-joka miehen nimeä kantaa!
-
-Sopiko sitten Nikolaille tuommoinen, -- tuommoinen mustanhiivikkö,
-pitkä tyttöhupakko, joka juoksenteli tuolla lyhyessä röijyssään juuri
-kuin melkein kuoreton, käppyräinen raakku selkäpuoleltaan?... ja
-vaappui ja heilui pitkin katukäytäväin kivisyrjiä -- juuri kuin olisi
-luullut nuoralla tanssivansa, -- hiukkaistakaan kasvatusta saamatta!
-Jos siinä vaan olisi joku muu kuin Ludvig Wejergang ollut, luulen
-minä, niin olisipa saanut tuon tyttöhupakon tirkistelemään jälkeensä
-sekä siellä että täällä pitkin nurkkia!
-
-"Mutta näetkös, Nikolai, minun todellakin pällähti päähäni, kun
-Ludvig Wejergang seisoi siinä, että tuossapa on se mies, joka saattaa
-ja mieluisasti tahtoo auttaa minua viidellätoista taalerilla, jotka
-nyt välttämättömästi tarvitsisin! -- Mutta silloin hän jo oli mennyt
-matkoihinsa, ennen kuin sanat olivat suuhuni selvinneet."
-
-"Häneltäkö lainata? -- E-hei, äiti! Minä voin kyllä ne hankkia, minä,
-jos vaan tahdot hiukkasen varrota, ja minun luullakseni saatat sinä
-käyttää minun rahojani yhtä hyvin kuin hänenkin!"
-
-"Niin, jos ei minulla sinua olisi, Nikolai!" -- huokasi Barbro
-liikutettuna; "ja nyt sinä saat kahvia, joka onkin oivallista, ja
-vielä nuorta kanelileipää, jota en ole tänään myydyksi saanut!"
-
-"Ei, kiitoksia vaan, äiti!" vastasi hän synkästi; hän oli jo ovella
-menossa.
-
-Sitten samana iltana onnistui hän tapaamaan Sillan. Hän oli tänä
-iltana niin erinomaisen iloinen ja rattoisa.
-
-"Minähän juoksin tieheni; enkä häneen edes vilkaissutkaan! Vai
-olisitko sinä kentiesi tahtonut minun siihen jäämään?" ilveili hän.
-
-Nytpä oli Nikolai aseetonna -- niin hetkisessä ne häneltä riistettiin
--- niin uskollisen hellästi kuin hän nauroikin!
-
-Mutta kun Nikolai sitten erosi Sillasta ja kulki yksikseen, oli
-hän kuitenkin edessään näkevinänsä Wejergangin röyhkeästi vaanivat
-silmät ja hatun alta esiin pistäytyvät kähäräiset hiukset, ja -- se
-ei ollut hänen syynsä -- hän tunsi ne ikään kuin sormiensa ympärille
-kietaantuneiksi!
-
-Että Silla asian käänsi niin leikilliseksi, ei se häntä miellyttänyt,
-eikä sekään, että Silla niillä kerroilla, joina hän otti vaivaksensa
-iltasilla kävellä sinne ylöspäin, aina tuli niin hengästyneenä alas
-puutarhalaitoksilta ja myötäänsä kertoili, että nuori Wejergang oli
-siellä ollut taikka ei ollut siellä ollut, mitä hän oli sanonut, ja
-mitä hän, Silla itse, siitä oli ajatellut sekä oliko Kristofa sitten
-ollut samaa mieltä hänen kanssansa vai oliko hän eri mieltä ollut
-siinä tahi siinä asiassa. Tuntuipa varsin kuin ei Silla olisi muusta
-enää puhuakaan osannut.
-
-Mutta eivät asiat vielä sentään olleet pahimmilleen ennättäneet,
-koska hän itse oli se, joka noita asioita hänelle jutteli ja juorusi.
-
-Mutta kyllä se on totta, että hiki valui pitkin hänen ruumistaan
-alhaalla pajassa, kun hän seisoi siellä ja mietti tuota kaikkea, mitä
-siellä ylhäällä tehtaalla tapahtui. Hän tunsi olevansa juuri kuin
-ruuvien puristuksessa...
-
-Minkä tähden ei köyhän miehen oma saa olla rauhassa? Siellä hän
-puuhasi ja raatoi kuin orja sekä olisi mielellään antanut verensä,
-mitä hänellä oli ruumiissaan, voidaksensa naimisiin mennä, -- ja
-tuo toinen, jolla oli taskut täysinäiset ja joka voisi saada minkä
-hienon herrasneiden tahansa, kun vaan viittauksenkaan antaisi...
-semmoiset... ne ovat vielä pahemmat sekä petoeläimiä että murhamiehiä!
-
--- Ja näin se aika sitten kului eteenpäin.
-
-Sitten olivat jo menneet sekä syyspäivät että syksyinen pimeys, joka
-teki lopun kaikista iltajuoksuista; ja nyt olivat jo talvipäivät
-ja lumikin tulleet! Kun hän laski -- ja hän seisoi niin usein
-ja laskeskeli, -- luuli hän nyt uudeksivuodeksi saavansa kokoon
-viisikahdeksatta taaleria, -- jotka hän ihan nälkää näkemällä oli
-kokoon puristanut -- ja siitä summasta oli nyt viisiviidettä ja
-sitten lisäksi vielä kolmetoista äidillä. Niin pienen ja sievän
-huoneen ja keittiön oli hän jo tilannut itselleen huokeasta
-kuukausimaksusta sekä myöskin kaikki, mitä halusi kotiinsa...
-Viimeisen kerran äidillensä lainatessaan oli tämä sanonut, ettei
-hänen tarvinnut ensinkään peljätä, että hän nyt aikoi myydä pois
-tavaransa ja korjata voitot taskuunsa.
-
-Kaikki oli nyt siis valmiina, ja nyt oli siis ratkaiseva isku
-Holmannin matamin luona lyötävä! Mutta kun hän nyt vetäisi esiin
-kisällikirjansa, viisikahdeksattansa ja vakinaisen työpaikkansa ynnä
-siitä tulevan palkankoroituksen uudestavuodesta lukien Hägbergillä,
-niin pitäisipä toki hänen mielihyvilläänkin taipuman!
-
-Eräänä päivänä joulun ja uudenvuoden-päivän välillä hän meni äitinsä
-luokse valmistaaksensa häntä siihen, että nyt täytyi hänen saada
-rahansa takaisin Helmikuun kuluessa. Sitten hän aikoi mennä Holmannin
-matamin puheille.
-
-Hänestä näytti ikään kuin äiti olisi ollut vähän hämillään ja
-hajamielinen kahvia laitellessaan.
-
-Hän luuli olevansa ihan hupsu tänään, tuumi Barbro; -- mutta kahvia
-hän saisi, eikä hän saisi joulua viedä mennessään, semmoinen ei ollut
-tapana siellä ollut, missä Barbro oli kasvanut!
-
-Oh, vai niin; tarvitsisiko Nikolai nyt jo nuo killinkinsä? Barbro oli
-sen jo kokonaan unhottanut, ei ollut hän tullut ajatelleeksikaan,
-että jo näin pian...
-
-Ja sitten hänen oli heti joulun jälkeen täytynyt suorittaa eräs
-kahvi- ja sokurivelka, jota hän, kuolemakseenkaan, ei ollut luullut
-eikä tiennyt tarvitsevansa maksaa ennen kuin markkinain jälkeen
-taikka vasta juhannukseksi... Mutta ei tarvitsisi hänen pelätä;
-Barbro tiesi kyllä, mistä rahoja hankkisi, jos vaan viitsisi sitaista
-hattunsa leukanauhat ja pistäytyä hakemaan!
-
-"Kas niin, kas niin, ryypipäs nyt, Nikolai, se on väkevätä kuin
-karhua; eipä ole joulu useammin kuin kerran vuodessa, sanovat
-maalaiset... Minä luulen, että sinä olet peloillasi, sinä... Rahojesi
-tähden? Oh, oh, ole vaan huoletta! Kun on Barbro, äitisi, luvannut
-jotakin, niin sen hän pitää myös -- ja siksi voit sinä olla rauhassa!"
-
-"Semmoinen kuin Ludvig oli minua kohtaan taaskin viime kerralla;
-hän oli oikein täällä huoneessa -- se oli kait iltapäivällä pikku
-joulun edellä -- ja siksi ei saata Barbro joutua kiikkiin muutamain
-killinkien tähden, kun vaan sanon oman poikani niitä tarvitsevan!...
-Oh, ei... eipä saatakaan!?"
-
-"No, no, mitä nyt, Nikolai! Älä ole tuommoinen! Kuulethan, että saat
-ne... Siunatkoon sentään, kuinka sinä katselet minua!"
-
-Nikolai ei sanonut mitään, istui vaan vaiti pitkän aikaa, -- ja
-Barbron mielestä oli tuo ihan tuskastuttavata hiljaisuutta. Hän
-yritteli alkaa puhetta milloin niin, milloin näin:
-
-"Minä koen toimittaa heti pyhäin mentyä"...
-
-"Ei, en milloinkaan olisi lainannut sinun rahojasi, jos olisin
-tiennyt siitä tämmöistä seuraavan!"...
-
-"Ei, äiti! -- Rahat sinä saat maksaa, milloin jaksat, minä en hätyytä
-sinua niiden tähden; mutta jos sinä yrität kerjätä niitä Ludvig
-Wejergangilta, -- niin olemme toisistamme eroitetut tässä maailmassa
-ja, niin paljon kuin se minusta riippuu, tulevaisessakin! Nyt tiedät
-sen, äiti! -- Ja kauniit kiitokset sitten häistä tällä kertaa... sekä
-Sillan että minun puolestani!"
-
-Hän tempasi oven auki ja meni.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Jos ei Silla olisi siihen tullut ikään kuin vaaja kuoren ja puun
-väliin, miten hyvin ja huoletonna olisikaan Barbro nyt saattanut
-elää! Häntä, eikä ketään muuta, Barbro sai siitä kiittää, että
-häneltä nyt oli ryöstetty kaikki se apu, jota olisi saattanut ja jota
-hänen oman sisimmän vakuutuksensa mukaan myöskin olisi pitänyt saada
-pojaltansa Nikolailta, -- siihen luettuna myös se varma lisäys, minkä
-hän joka ainoa viikko olisi voinut tuoda kaupparahastoon, jossa --
-niin kuin nyt asian laita oli -- ei milloinkaan keksitty sitä summaa,
-minkä siellä piti oleman!
-
-Varsin epäilemätöntä oli, että Barbro, yleisen tavan mukaan, jätti
-lukuun ottamatta kaiken sen, mitä kului hänen oman painavan olentonsa
-ylläpitämiseksi. Toiselta puolen ei hänen alituisesti palvelevainen
-vierasvaraisuutensa kahvipannun ääressä voinut mennä kauppatoimelle
-jotain outoa makua jättämättä -- mitä hän siinä menetti, se oli muka
-pidettävä vaan kylvösiemenenä, joka sitten tavaranostajain muodossa
-monenkertaisena takaisin tulisi!
-
-Barbron maja oli sillä tavalla tulemaisillaan kahvia juovain voimain
-kokouspaikaksi koko siinä naapuristossa.
-
--- Virstapatsailla oli nyt lumihytyrät päässään, nietoksia oli
-tiepuolissa ja kaikkialla kedoilla.
-
-Kun reet rutisivat pakkasessa ja ovikin teki samoin, kun joku
-huoneesen astui, -- istui Taraldsenin mummo, joka pani sarvia ja
-imetti iilimadoilla, ja pitkä Bäkkenin mummo viettäen herttaisia
-hetkiä lämpimän, höyryävän kahvikupin ja rintasokerin ääressä.
-
-Taraldsenin mummo juorusi kelvottomista ihmisistä ja turmeltuneista
-ajoista ja kuinka nyt luistetaan mäkeä alaspäin joka ammatissa,
-samalla aikaa kun Bäkkenin mummo yhä enemmän muistutusten aiheita
-saatuaan pani päänsä kallelleen ja pyörähytti kuppiaan sekä alkoi
-sitten:
-
-"Minä muistan myös vähäsen entisiä aikoja, minäkin... enkä tiedä,
-olivatko ne paremmat; ja muuten saattaa jokainen ajatella asioista
-omalla tavallaan, minun mielestäni, saattaapa niinkin!" -- Tässä
-kääntyivät nuo pitkäkkäät, kellahtavat kasvot sekä niiden mukana
-omalle mielipiteelleen vilkuttavat silmät suoraan kahvikuppia
-kohden. -- "Mutta kyllä työntekijän päivä nyt on venynyt kuitenkin
-pitemmäksi! Uh, sentään, miten he silloin istuivat pimeässä joka
-talossa ja mökissä keittouunissa kyteväin pilkkeiden ääressä
-nähdäkseen vuoleskella ja kehrätä; -- ja pojat siellä loikoivat
-kaiket talvet ja kiiskottelivat ja haukottelivat makuuhuoneissaan
-kello kolmesta, neljästä alkaen iltapäivällä, kunnes viimein täytyi
-lyhtyineen mennä iltasella hevosiansa hoitamaan!... Mutta lamppuöljy,
-se on saanut heidät vuoteensa pohjilta pystyyn, sepä juuri! On juuri
-kuin aurinko paistaisi meille nyt koko talvikaudet, ja ihmiset
-näkevät ansaita rahaa nyt!"
-
-"Kyllä niin; mutta eipä siitä ole mitään parempaa sittenkään
-tullut... kun he istuvat ja lyövät korttia ja mellastavat ja juovat
-ravintolissa!"
-
-"Eipä se ole lamppuöljyn syy, se on kaasun syy, se! -- Mutta on se
-kaasukin sentään johonkin hyödyllistä... se kelpaa katulyhtyihin ja
-tehtaissa poltettavaksi!"
-
-"Ja juomisen ja tanssin ja synnin palvelukseen!"...
-
-Bäkkenin mummo käänsi poskipuoltaan ja leukaansa kieroon kahvikuppia
-kohden ja jälleen suoraan, taidokkaammalla tavalla niin näyttääkseen
-myöntymättömyyttänsä.
-
-Mutta sitten tuli Anna Graver myymäpöydän ääreen, -- sama, jonka
-toimena oli hautausmaan kaunistaminen -- ja silloin sai kukin punnita
-sanansa, mitä lausui.
-
-"Kiitoksia tarjoomasta!" Hän ei ollut ensinkään vastenmielinen
-ryyppimään kuppisen kahvia lämmityksekseen pakkasilmalla. Hänellä
-oli ollut raskas päivä suurten hautaajaisten puuhissa; kuulivat kait
-hekin kellojen soimista? -- Sepä oli kerrassaan erinomainen mies,
-oli niinkin! -- Ja Anna Graver alkoi jutella laveammalta ja kertoi
-muutamia muistopuheen katkelmia hänen arvostaan ja merkityksestään
-ihmisenä ja kaupungin asukkaana. Siellä oli ollut puhujia ja niin
-lukemattomia mustahattuisia ja kukkaseppeleitä, ettei saattanut
-ruumisarkkua nähdäkään... Niin, se oli jo kolmas, minkä he olivat
-vastaanottaneet tänä uutena vuonna! -- Hän huokasi raskaasti.
-
-"Moni ei milloinkaan kuule, mitä ihmisiä elää samassa seurassa, ennen
-kuin he ovat kuolleet!" muistutti nyt Bäkkenin mummo, -- "Jos hän
-olisi jotain tehnyt köyhäinkin hyväksi, olisivat varmaankin vähäsen
-laulaneet ja soittaneet siitä hänen eläissäänkin... Tämä lienee kyllä
-typerätä; mutta"... hänen naamansa vaipui vitkalleen ja yhä enemmän
-merkitseväisesti kahvikuppia kohden.
-
-Bäkkenin mummo tahtoi, näet, aina ladella omia mielituumiansa! --
-ja niin laskeutui Taraldsenin mummo, rauhan säilyttämiseksi, äkkiä
-suoraapäätä kaupungin tehdasseutuun... Hän oli kulkenut pitkin katua
-eilen illalla, mukanansa päältä sidottu lasipönttö, jossa iilimadot
-loikoivat, ja niin saattaisi hyvin luulla ja ajatella, että koska ei
-tuolla pitkällä matkalla apteekista ylöspäin vielä ole heittiöiden
-ja rosvojen käsiin jouduttu, niin pitäisipä ainakin siellä ylhäällä
-jokaisen voiman vapaasti ja rauhassa astuskella! -- Mutta sielläpä ne
-tulivat liukuen nuo suuret, täysikasvuiset naistynkät toinen toisensa
-jäljessä katua alaspäin jäätikköä myöten ja huusivat ja riekkuivat,
-niin että kyllä olisivat saattaneet ihmiset nurin viedä... Silloin
-oli häneltä pudonnut lasipönttö ynnä kaikki iilimadot, ja jos ei
-olisi ollut niin kirkas kuutamo, että näki ne jälleen hangelta
-poimia, olisi hän kadottanut ne joka ainoan! Siellä oli se Josefa
-ja Gunda ja Kalla tuonnempana kadulla, ja se pitkä Silla, -- joka
-tuli luikuen siellä juuri kuin aave. Nii-in, Holmannin matamin, joka
-on niin ankaran tarkka soveltuvaisuudesta, pitäisi vaan itse nähdä,
-millainen hänen tyttärensä on pimeän tultua!
-
-Barbro nyykäytti itsekseen päätänsä ja ajatteli, että Nikolai kyllä
-pian saa kuulla, mitä ihmiset sanoivat.
-
-"Minäpä lähden tänä iltana heitä oikein varta vasten katsomaan...
-totta tosiaankin! -- Niin, tuota iiliasiata en minä ensinkään voi
-hyväksyä, sen tahdon heti sanoa! -- Mutta nuoren veren täytyy sentään
-jollakin tavalla saada liikkua... ja, suvaitaanko kysyäni," -- tässä
-Bäkkenin mummo laski toisen etusormensa toisen päälle, -- "millä
-tavalla saisivat he sitten huvitella, jos he kerran _eivät_ saa
-tanssia, _eivät_ liukua _eivätkä_ kelkoillakaan lasketella?"
-
-Mutta nyt Taraldsenin mummo oikein silmittömäksi suuttui:
-
-"Jos nyt soveltuu säädyllisten tyttöjen juosta huijaten ja kujeillen
-pitkin katuja, niin kyllä sen täytyy sitten olla sitä varsin
-uudenaikaista tapaa, jota Bäkkenin mummo puolustaa!... Jos olisi vaan
-voinut nähdä oikein nurkan taitse, olisi kentiesi siellä huomannut
-niitä, jotka olivat hanhiparvea kohtaamaan lähteneet!"
-
-"Sittenpä olisikin kohtuullisempaa käydä käsiksi juuri _heihin,_
-kuin noihin tyttö raiskoihin!" muistutti taasen taipumaton Bäkkenin
-mummo,... "semmoisiin kuin tuo hankintatoimiston rahanvartija, ja se
-siellä makasiinissa, ja sitten tuo hieno vapaaehtoinen, nimittäin se
-Wejergang siellä tehtaalla ja hänen kumppalinsa!"
-
-Barbro seisoi tuonnempana myymäpöydän ääressä ostajan kanssa.
-
-Ei ollut hyvä kenenkään tulla lausumaan mitään hänen Ludvigistansa!
-Hän tunsi kyllä hänet, hyvin tunsikin! -- neljätoista vuotta hän oli
-holhonnut häntä päivät ja yöt, ja oli hänellä kyllä varmaan yhtä
-monta killinkiä, kuinka monta kertaa hän oli huutanut ja hoilannut
-Barbrota!
-
-Hän olisi ottanut asiasta laveammalta puhuaksensa, jos olisi
-saattanut siltä, joka seisoi hänen selkänsä takana ja mankui
-tarvitsevansa pesusuopaa.
-
-Ja niin sai iili- ja sarvimummo Taraldsen jatkaa juoruansa siitä,
-miten tytöt seisoskelevat ja kurkottelevat päätänsä ulos joka
-ainoasta portista, mitä kadun varrella on. Kyllä hän on nähnyt sen
-varsin hyvin iltasilla kulkeissaan kotiinsa iili-imetyksiltä!
-
-Hän ja Anna Graver alkoivat sitten lähemmin nuorisoa katsastella.
-Oli semmoisia, joista ei edes viitsinyt puhuakaan, ja taas muutamia,
-joita mainitessa johtui mieleen kaikellaisia lystillisiä epäluuloja
-ja arveluita, sekä vielä lopuksi semmoisiakin, joita vaan kummastella
-osasi, koska ei heistä ollut kerrassaan mitään sanomista, ei pahaa
-enempää kuin hyvääkään.
-
-Mitä taas Barbrosen tulee, piti hän erittäinkin vaarilla, miten
-sanat Sillasta sattuivat, ja hän oli heti päättänyt, että Nikolaita
-piti varoittaa hänestä; hänen tarvitsi ainakin saada tiedokseen,
-mitä hän oikeastaan tekisi, kun menisi ja ottaisi vaimokseen tuon
-tyttötynkän...
-
-Eikä se sitten ollutkaan mikään pienennyslasi, jonka lävitse Barbro
-antoi hänen kerta kerran jäljestä nähdä kaikkia niitä vaaroja,
-joille nuo nuoret tehtaantytöt ovat alttiina ja joita hän siinä
-esitteli. Hänellä oli kylliksi vaistomaista älyä ollakseen nimenomaan
-Sillaa mainitsematta, ettei Nikolai saattaisi luulla hänen Sillaa
-panettelevan. Mutta joka kerta, kun hän tätä tähtäili, huomasi hän
-varsin hyvin, että Nikolai tämän kaiken juuri erittäin Sillaan
-sovitti ja että se siis täydellisesti vaikutti samaa, mitä sillä
-tarkoitettiinkin.
-
--- Jotain samanmoista oli Barbro taas tänäkin iltana laverrellut, ja
-Nikolai istui nyt synkkämielisenä ja kuunteli mellastusta, joka ulkoa
-hänen korviinsa kaikui.
-
-Joukko toisensa jälkeen meni ohitse tietä pitkin työntökelkoissaan
-mellastaen ja hoilaten, juuri kuin varjot tuolla ulkona kuutamossa
--- kasvavia poikia ja tyttöjä, ja silloin tällöin myöskin joku
-kelkkaseurue hienoa väkeä aina kaupungin alapäästä saakka. Eräs
-pitkä poika, nuora olkapään yli kierrettynä ja kantapäitään maahan
-tömistellen, veti mäkeä ylöspäin suurta puukelkkaa, joka oli täpösen
-täynnä yhteen ahtautuneita tyttöjä...
-
-Nikolai ei voinut muuta kuin kurkistella keittiön akkunasta ja
-viimein jättää kokonaan vastailematta äidille, joka istui tuonnempana
-öljylamppunsa ääressä.
-
-... Kristofa ja Kalla olivat ne kaksi, jotka seisoivat siellä kadulla
-ja juttelivat, koko ajan siinä vähäsen yritellen liukumista edes ja
-takaisin pienoisella jäätiköllä! Näyttivät vartoovan jotakuta...
-Sillaa kentiesi? Siinäpä he juuri seisoivatkin lähellä hänen
-asuntoansa!... Kysymyksenä vaan oli, kuka heistä uskaltaisi pistäytyä
-tupaan ja rohkenisi tuolta niin rakkaalta, hyvältä, herttaiselta
-Holmannin matamilta kysyä, tahtoisiko hän tehdä niin hyvin ja antaa
-Sillalle luvan tulla hiukkaseksi aikaa hänen luoksensa tänä iltana?
--- Myötäänsä valheita ja juonia!
-
-Ja taaskin tuolla koko kelkkaseurue hienoine hattuineen ja loistavine
-sikaareineen -- pysähtyi nauraen heti siihen kohdalle...
-
-Barbro antoi sukkapuikkojensa pysähtyä ja alkoi kuunnella.
-
-"Tuommoista kaunista menoa täällä pidetään nyt joka ainoa ilta
-myöhäiseen yöhön saakka", lausui hän -- "niin kauan kuin kuutamoa
-kestää!"
-
-Veri kiehui Nikolain suonissa. -- Jos Sillakin tuommoiseen
-osalliseksi tulisi, niin tahtoisi hän sitten mielellään heittää
-hiiteen sekä itsensä että vasaransa!
-
-Niin, aivan oikein -- tuollapa hän jo tulikin ja vilkui ympärilleen
-kadun kulmauksessa, etsien kahta ystäväänsä.
-
-"Hyvästi, äiti!" sanoi Nikolai, ja samassa hän oli jo ulkona ovesta.
-
-"Sinua, Nikolai!" huudahti Silla hämmästyneenä... "Oletkos nähnyt
-missään Kristofaa ja Kallaa? Minä olisin niin hirveän mielelläni
-tahtonut jutella heidän kanssansa? -- Etkö? -- Tiedätkö, miten
-pääsin kotoa? Minun piti vaan hakea kissa yöksi tupaan. Minä itse
-sen ajoin ovesta ulos ja kätkin oikein huolellisesti pesuammeen alle
-ulkovajaan! Kunpa se nyt vaan ei siellä naukuisi?"
-
-Hän katseli taaskin hartaasti ympärilleen, ja tuo mittava varjo
-kuvaili hangella hänen hoikkaa ruumistaan ja sen soljuvia liikkeitä.
-
-"Ja he kun niin lupasivat odotella minua!"...
-
-"Eipä sentään liene tapahtunut mitään pahempaa, kuin että he ovat
-menneet tiehensä?"
-
-"Pahempaako?... He luulivat minun tänä iltana tulevan heidän
-kanssansa, ja jos he eivät vielä ole tässä olleet, niin varmaankin he
-sitten tässä seisoskelevat ja vartoilevat, -- minun täytyy nyt mennä
-takaisin kotiin, näetkös, muuten saan äidin heti kintereilleni tänne
-kadulle!... Kuulepas, Nik! Etköhän sinä tahtoisi olla niin hyvä,"
--- hän tarttui hänen nuttuunsa ja nyki sinne ja tänne, -- "ja etsiä
-heitä minun puolestani ja sanoa heille -- osaatkos nyt sanoa oikein
-säntilleen? -- että minun täytyy tänä iltana istua kauniisti kotona;
-mutta, eläköön vapaus! Huomenna ja ylihuomenna!... Sano, että äidin
-täytyy koko loppupuoli viikkoa olla pesutyössä siellä Antonisenilla,
-niin kyllä he sitten kaikki ymmärtävät! -- Mutta ole vaan varoillasi,
-Nikolai, että tapaat heidät, etteivät saa minua syyttää!"
-
-Nikolaihin teki kyllä syvän vaikutuksen tuo hänen herttaisuutensa
-sekä myöskin hänen vilkkautensa ja kauneutensa; mutta varsin
-päinvastainen se vaikutus oli. Kun Silla siinä häntä sillä tavalla
-nutusta nyki, kuuli hän koko ajan huutoja tuolta etäältä maantieltä.
-
-"Kas niin! Kas niin! Tahdothan sinä siis kuitenkin ruveta oikein
-irtolaiseksi, Silla!... Niin, annapas vaan heidän viekotella itsesi
-semmoiseen seuraan! -- Mutta että kunniallinen tyttö antautuu
-tuommoiseen hurjuuteen!" lisäsi hän pistelevästi.
-
-"Kunniallinen tyttö?... Kunniallinen tyttö! -- Suvaitsetko kysyäni,
-millä hän sitten huvitteleisi?... Minua oikein ihmetyttää, Nikolai,
-ettet sinä ole etsinyt itsellesi semmoista kunniallista tyttöä, joka
-kävisi selkä suorana kuin kynttilä, ja kädet kaulahuivin alla ja
-ikään kuin pakollisesti liukahtelisi tultuansa luistinjäätikölle,
--- eikä edes uskalla kelkkaan päin vilkaistakaan, kun on niin
-sanomattoman siivo!... Niin, varmaankin olisi semmoinen kunniallinen
-sinulle juuri sopiva, semmoinen, jota sinä haluaisit! -- Ja kun sinä
-sitten seisoisit pajassa ja takoisit koko päivän, ja hän hautautuisi
-työhönsä ja venyisi nelinryömin pää pesuastian päällä kotona tuvassa,
-niin siinäpä olisi sitten kaikki juuri niin kuin sinä tahtoisit...
-Mutta sen minä sanon sinulle, Nikolai, että jos ei maailmassa sitten
-ole mitään suurempaa huvia, -- niin hyvästi sitten, ollaan kuitit
-kerrassaan!... Minun on täytynyt jo tarpeeksi kauvan istua kotiin
-teljettynä!"...
-
-Nikolai pudisti päätänsä... "Jos eivät olisi susia nuo kaikki,
-jotka tuolla tiellä ulvovat! Mutta, näetkös, -- he tahtovat myöskin
-huvitella! -- ja... ja sen, joka on halpa-arvoinen, täytyy kokea
-omaansa suojella, minä tarkoitan, -- Ja jos sinä olet samaa mieltä,
-Silla, niin me lähdemme äitisi luokse nyt oitis -- heti paikalla!"
-Hän tarttui samassa Sillan käteen, pannakseen päätöksensä toimeen.
-
-"Minun mielestäni... sinä olet hupsu, Nikolai!" huudahti hän
-tuskallisesti; päätös oli yhtä kauhea kuin odottamatonkin. -- "Ei,
-ei, heitä sikseen vaan!" pyysi hän hartaasti kuiskuen... "Ajattelepas
-vaan äitiä!... Oletko sinä ihan kokonaan unhottanut, millainen äiti
-on?... Sittenhän on vielä hyvää aikaa, kun ennätämme saada varoja
-naimisiin mennäksemme!"
-
-"Hyvääkö aikaa? -- Ei, minulla ei ole mitään semmoista hyvää aikaa,
-Silla! -- Minun täytyy nyt yrittää suuni puhtaaksi puhua!"
-
-"Ja miten luulet sitten jäljestäpäin siellä kotona minulle käyvän?...
-Etkä sinä ole sellaisissa vaatteissakaan... tänä iltana!"...
-
-"Hoh-hoo, älä säikähdä, herra Nikolai! -- Annahan nyt minun kertakin
-päästä omin silmin näkemään asian oikeata laitaa, mitenkä suuresti
-tytär suvaitsee kunnioittaa äitiänsä, joka elää köyhänä, turvatonna
-leskenä!"
-
-Se oli Holmannin matamin oma ääni; itse hän seisoi ihan luonnottoman
-suurena tuolla portilla.
-
-"... Minä luulin jo pahimmat kohtaukset kestäneeni silloin, kun
-Holman kuoli, ja toivoin säästyväni tapaamasta omaa lihaani ja
-vertani luvattomissa keskusteluissa ulkona kadulla keskellä
-lumihankea! Enkä myöskään olisi uskonut, että tuo henkilö milloinkaan
-uskaltaisi näin lähestyä minun mökkiäni!... Tulepas tupaan kanssani,
-Silla!... tupaan, tupaan, kuuletko sinä, heti!"
-
-Jos olisi voinut tarkalleen eroitella tuon Holmannin matamin
-vinkuvan äänen kaikki erilaiset väreet, olisi siinä huomannut
-kirjavan joukon kaikellaisia mielenliikutuksia: loukattua äidillistä
-arvokkaisuutta, kiukkua, halveksimista, vihaa ja vielä jotakin niin
-sanomattoman raskasta, jonka piti vaikuttaman masentavaisesti; ja
-todellakin se koski Sillaan niin, että hän oli vähällä kerrassaan
-polvillensa vaipua; siinä hän sentään seisoi itseänsä hiukkaistakaan
-liikahduttamatta.
-
-Nikolai oli kuitenkin vähäistä enemmän karjennut entisten aikojensa
-jälkeen; nyt oli jo siksi käynyt, että hän pelkäsi muita enemmän
-kuin Holmannin matamia. Eikä hän siis tässä järjiltään pois
-säikähtänytkään.
-
-"Minä pyydän, tästä huolimatta, päästä luoksenne tänä iltana, matami
-Holman, sitä pyydän, -- sillä en minä tullut tänä iltana tänne
-kinoksilla seisoskelemaan. Juuri teille itselle, matami hyvä, on
-minulla asiata."
-
-"Ei suinkaan sitä ole pitemmältä, kuin että sen voi hyvin toimittaa
-tässäkin, missä nyt seisomme", vastasi Holmannin matami pistelevästi.
--- "Tule pois, Silla!"
-
-"Ei, eipä niin, ei sitä niin kovin pitkältä kestä; mutta suvaitsette
-kait minun sentään selvitellä yhtä ja toista, joka kuuluu asiaan"...
-
-Kun Holmannin matami yhä näytti puuhailevan porttia sulkeakseen ja
-myötäänsä viittoi tytärtään pois, tointui Silla hämmästyksestään ja
-kauhistuksestansa, ja alkoi hänkin pitää puoltansa. Ei ollut nyt
-muuta neuvoa kuin sulkea silmänsä ja turvautua Nikolaihin, ja hän
-tarttuikin uskaliaasti hänen käsivarteensa.
-
-"Niin, matami! -- Niin se on, miten näette. Me pidämme yhtä, niin
-kuin olemme tehneet varhaisesta lapsuudestamme saakka! Ja minä tulin
-tänä iltana pyytämään häntä ja kysymään: voisimmeko iloita matamin
-luvasta ja suostumuksesta? Minun kisällikirjani ja hyvien tulojeni
-nojalla... ja kun en milloinkaan ryypi, ja"...
-
-Nyt epätoivon rohkeus valtasi Sillan; hän työnsi takaapäin Nikolaita,
-niin että he kaikin kolmisin -- Holmannin matamin täytyi näet
-tahtomattaankin edellä väistyä -- tulivat portista pihaan ja siitä
-tupaan, missä taistelua sitten jatkettiin!...
-
-Sillä aikaa, kun Silla kädet kasvojen edessä venyi tuonnempana
-pimeässä lavitsalla, ja Nikolai tyynimielisellä hartaudella yhä
-ajoi asiatansa ja, kykynsä mukaan, koki saattaa uskottavaksi,
-että hänellä nyt oli toiveita päästä mestarisälliksi ja että
-hän sitten kyllä voisi hänestä huolta pitää, -- pysyi Holmannin
-matami yhä mahtavan loukatun ja epäävän näköisenä. Hän käytti koko
-mahtivaltaansa; hän nyökytteli niskaansa ja oli katkeramielinen
-sekä mitä suurimmasti hämmästynyt! Näytti melkein siltä, kuin olisi
-Nikolai tarkoittanut kuitenkin voivansa häneltä tyttären viedä, joko
-hän puolestaan myöntäisi taikka kieltäisi! Ja muuten, mitä sitten
-olisikaan ijälliseksi joutuneen ihmisen elämisestä, kun mies on
-kuollut, ja tytär, joka häntä voisi elättää, vetäytyy kerrassaan
-siitä velvollisuudestaan, sentähden vaan, että hänen päähänsä
-on pällähtänyt mennä naimisiin sepänsällin kanssa, joka vielä
-päälliseksi on semmoinen heittiö, ettei voisi edes ilmoittaa isäänsä
-vihkimätilaisuudessa?
-
-Hän oli juuri aikeissa nousta henkeen ja vereen saakka puollustamaan
-äidillisiä oikeuksiansa, kun yhtäkkiä valonsäde vilahti hänen
-aivoihinsa. Hänen silmänsä aikoivat tirkistellä tulevaisuuden
-taivaanrantaa... Jos Nikolai joskus voisi täyttää ne suuret
-lupaukset, mitkä hän nyt antoi, niin saattaisi hän pahimmassa
-tapauksessa, kun aika siksi olisi joutunut, yhdistää tavaravähänsä
-heidän kanssansa!
-
-Tämä ajatus ei kuitenkaan estänyt häntä raskaasti huokaillen myymästä
-jokaista myöntymystään niin kalliista kuin suinkin mahdollista oli.
-
-Hänen täytyi sanoa, että hän oli Sillalle tuuminut jotain varsin
-toista kuin tämä!... ja kävi sitten miten tahansa, -- hän ei
-kuitenkaan aikonut suvaita mitään juoksuja eikä armasteluja heidän
-keskensä ennen kuin Nikolai voisi todistaa omaavansa puhdasta rahaa
-yhtä paljon kuin Holman!
-
-Hänellä oli, näet, ollut sata taaleria ja hyvä palkkansa päällisiksi,
-ja kun Nikolai voisi lyödä pöytään yhtä paljon rahaa hänen omain
-silmänsä eteen, -- niin silloin vasta olisi aika asiasta keskustella!
-
-Sata taaleria... se nyt oli viimeinkin selvää puhetta. Sadalla
-taalerilla hän saisi Sillan ruuvipihtiinsä!...
-
-Melkein sama tunne lämmitti hänen rintaansa vielä, kun hän hetkisen
-kuluttua matkaa lyhentääkseen laukkasi lumikinosten poikitse ja
-koputti Barbron ovea. Täytyipä hänen löytää joku, kenelle kertoisi,
--- jotta Holmannin matami nyt oli hyväksynyt sen, että Silla oli
-sillä tavalla itsensä hänelle luvannut!...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ne olivat juuri hänen harkittua omaa etuansa tarkoittavia tuumia,
-mitä myöskin Barbrossa heräsi, kun hän jälkeenpäin yöllä maatessaan
-tätä uutista ajatteli. Hän hinasi raskaan ruumiinsa vuoteesen
-istumaan, keksittyään tämän valoisan aatteen:
-
-"Mutta sittenpä minäkin voin asua Nikolain luona!"
-
-Tämä kauppaliike se nyt söi ihan tyhjiin hänet! -- Hän ei kyennyt
-milloinkaan saamaan päähänsä sitä seikkaa, että se oli juuri hän,
-joka söi tyhjiin kauppaliikkeen.
-
-Kerrassaan selvisi hänelle nyt koko asemansa -- miten olisi parasta
-sekä hänelle itselleen että Nikolaille, että hän aikanaan lopettaisi
-kauppansa, ja miten hän sitten sen sijaan voisi sanomattoman
-paljon tehdä hyötyä auttamalla tuota perin kokematonta Sillaa
-taloudenhoidossa kotona ja sen lisäksi vielä kentiesi ansaita
-muutaman killingin kylältäkin... Eikä hän sitä paitsi ollut muuta
-kuullutkaan, kuin että poika on velvollinen pitämään huolta
-äidistänsä!
-
-Seuraavana sunnuntaina oli Holmannin matami kahvilla Barbron luona;
-mutta koska Holmannin matami ei lausunut sanaakaan siitä, mitä
-tapahtunut oli, ei Barbrokaan siitä mitään maininnut. Ainoastaan
-kerran hän johti keskustelun poikaansa Nikolaihin ja tuumaili, että
-hän, Barbro, luultavasti syksyllä, kun huoneitten vuokra-aika ensi
-kerran loppuu, muuttaisi sinne hänen luoksensa. Eikä se mitään liikaa
-saattaisi ollakaan, jos ottaa ajatellakseen, miten he aina ovat
-erillään olleet!
-
-Minkä tähden Holmannin matami juuri samalla silmänräpäyksellä
-vaipui ajatuksiinsa, nirpisti suunsa kokoon ja kiitti, ettei hän
-voinut juoda enempää kahvia! -- ja jotenkin odottamattomasti
-lyhensi vierailuansa, se kaikki jääköön tässä sanomatta. Sitä vaan
-voi varmana pitää, että siitä hetkestä ruveten hiljainen taistelu
-vedenpinnan alla alkoi heidän keskensä -- ystävällisimmässä muodossa,
-on meidän lisääminen, jos ei juuri muutenkaan, niin ainakin Holmannin
-matamin tähden.
-
-Kahvitervehdyksiä jatkettiin mahdollisuuden mukaan vieläkin useammin
-kuin ennen, ja Barbro samoin kuin Holmannin matamikin keskustelivat
-ja tuumiskelivat kaikkia mahdollisia asianhaaroja -- paitsi sitä
-yhtä, mikä heidän kummankin sydämessään kyti -- miten he kumpikin
-puolestaan Nikolain ja Sillan tulevaisuutta suunnittelivat. Tuossa
-yhdessä kohdassa he vaan vartioivat toinen toistansa oikein
-valtiomiehen hiljaisuudella, juuri kuin kaksi sakinpelajaa, jotka
-eivät uskalla liikahtaa, ennen kuin toinen on miettinyt, minne
-toinen pyrkii; -- Holmannin matami -- tämän tahi tuon sangen
-varovaisen arvelunsa aikana -- vaanien kaikkia pienillä, tarkkuudesta
-jännittyneillä kasvoillaan ja kylmillä, siniharmailla silmillään,
-jotka kävivät niin kirkkaiksi ja niin pieniksi, kuin pienentävän
-olutlasin pohjan lävitse katsottuina; Barbro taas pyöreänä,
-vierasvaraisena, suurena ja lihavana, karkeiksi pöhistyneine
-muodonpiirteineen, myötäänsä sangen mieluisesti laverrellen siitä
-ajasta, jolloin hän pääkonsulilla palveluksessa oli.
-
-Mutta _yhdessä_ asiassa vakaantui heille kummallekin yhä lujemmaksi
-tämä päätös; -- jos itse ei millään ehdoilla voisi päästä heidän
-luonansa asumaan, niin olisi hän kaikessa tapauksessa se, joka panisi
-jyrkän esteen, ettei se toisellekaan tulisi onnistumaan!
-
-Molemmat anopit kokivat taukoomatta parhaimpain voimainsa mukaan
-tehdä esteitä toinen toisensa toiveille. Mutta tuosta hiljaisesta,
-hyvin harkitusta taistelusta, jota syvyydessä heidän ympärillään
-käytiin, ei ollut Nikolailla eikä Sillalla aavistustakaan.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Kun Holmannin matami oli nähnyt, miten Silla saattaisi käyttäytyä
--- hän ihmetteli kuin pilvistä pudonneena omaa sokeuttaan! -- oli
-hän alkanut oikein ankarasti pitää häntä silmällä -- ja sitä paitsi
-hän koki vielä uutterammalla vaanimisella ja vakoilulla pitää
-Nikolaitakin tarpeellisen etäällä!
-
-Toimettomuuden hedelmät olivat, paha kyllä, jo ilmaantuneet, eikä
-niitä vastaan ollut muuta neuvoa, kuin tunnollisesti pitää silmällä,
-että Silla myötäänsä pysyisi työssä. Hän saisi todellakin ryhtyä
-johonkin semmoiseen, jossa riittäisi tointa näiksi pitkiksi,
-valoisiksi kevätilloiksi ja josta jotain apuakin olisi, eikä vaan
-juosta maitoa noutamassa taikka rientää ulos joka ainoa kerta, kun
-vaan joku tulisi ja häntä vapauteen pyytäisi!
-
-Nikolai sai siis hyvinkin pian huomata, että asema tuli kaikeksi
-muuksi, vaan ei paremmaksi, sen jälkeen, kun hän kosijaksi oli
-itsensä ilmoittanut. Mutta huolimatta siitä, että hän sai ainoastaan
-silloin tällöin vaan vilahdukselta Sillaa nähdä, oli todenteolla
-kuitenkin pitkä askel eteenpäin menty. Hänen tarvitsi nyt vaan
-työskennellä ja olla uuttera, ja sitä hän tekikin miehen tavalla;
-vasara ja moukari liikkuivat hänen käsissään kuin höyryn voimalla
-vaan!
-
-Erääsen asiaan nähden hän tunsi itsensä myöskin sangen
-rauhoittuneeksi; sillä kun Holmannin matami niin ankarasti vartioitsi
-häntä, joka kuitenkin oli julkinen sulhanen, niin oli kait hän
-yhtäläisesti varoillaan myöskin muita vastaan! Oli sangen hauska
-tietää, ettei Silla enää ollut tavattavana noiden kevytmielisten
-tyttöheitukkain seurassa siellä ylipäässä kaupunkia iltasilla...
-
--- Kylmä hiki alkoi kuitenkin valua alaspäin hänen selkäänsä pitkin,
-kun hän eräänä päivänä tapasi nuoren Wejergangin, joka juuri astui
-ulos hänen äitinsä luota. Hän katseli tihrutteli vaan huolettomasti
-ovella Nikolaita päin naamaa, ikään kuin ei olisi oikein häntä enää
-muistanut, nyykäytti päätään häntä kohden, ja kysyi sitten mennessään
-Barbrolta, joka seisoi sisällä: -- "Tuokos se on sulhasmies?"
-
-"Mitä hän täällä on tehnyt, äiti?"
-
-"Ei mitään!"
-
-"Oletko sinä lainannut rahaa häneltä?" jatkoi hän terävästi.
-
-"Vieläkös mitä!... En killinkiäkään -- niin hyvin kuin sitä
-tarvitsisinkin!"
-
-"Mitä hän puhui?"
-
-"Hän tahtoi vaan sytyttää sikarinsa, niin kuin hän tekee usein tänne
-alaspäin kulkeissaan. Sehän ei suinkaan saata sinua millään tavalla
-vahingoittaa! -- Enkä minäkään luule maksavan vaivaa siitä häntä
-kieltää... sinun tähtesi, enempää kuin omastakaan puolestani!" Tämän
-viimeisen lausui hän närkästyksestä tulipunaisena.
-
-"Ei, minä kyllä en siitä saata häntä kieltää, äiti! -- Mutta muista
-tarkoin se, -- että jos sinä rahaa häneltä lainaat, silloin on kaikki
-mennyttä meidän välillämme!"
-
-"Oh, Nikolai, sinä olet niin kiivas! -- Ei, vieläkös mitä!... Kyllä
-minä en lainaa!" Hän kääntyi samassa poispäin ja pisti jotakin, mitä
-hänellä oli kädessään, alas poveensa! -- "Vieläkös mitä!"
-
-"Minä luulin kuulleeni, että hän puhui minusta!"
-
-"Ei, vieläkös mitä!"
-
-"Ihan varmaan, äiti!" väitti hän synkästi. "Sinustako?... No niin,
-minä hiukkasen kerroin hänelle, miten sinä päivät päästä päähän
-ponnistelet saadaksesi kokoon muutamia killinkivaivaisia, joita sinun
-täytyy viedä Holmannin matamille!"
-
-Barbro puhui vähäsen sitä ja tätä, ja tuntui ikään kuin hänen olisi
-tarvinnut haeskella sanojansa.
-
-"Ja luultavasti puhuit minun ja Sillan välisestä asiasta myöskin?"
-kysyi hän urkkien.
-
-"Oh, enpä sentään! Sen hän tiesi niin hyvin muutenkin. Niitä on kyllä
-muitakin kuin minä täällä kielikellojen pesässä semmoisia, joilla on
-seikat selvillä... ja niin totta kuin elän, Nikolai, ei se juttu ole
-minulta lähtenyt -- tänä päivänä!" lisäsi hän.
-
-"Siinä tapauksessa olisit minun puolestani varsin hyvin saattanut sen
-sanoa; -- saattaisi olla varsin hyvä tieto sille miehelle, että Silla
-on toisen miehen morsian!"
-
-"Enköhän sitä liene sanonutkin? -- Mutta ei hän sitä ottanut
-uskoaksensa!"
-
-"E-heikö, sitäpä luulenkin!" Nikolai seisoi akkunan ääressä ja
-mietiskeli... "Nuo Wejergangin vierailut"...
-
--- Hänellä oli kylliksi suuttumuksen ja harmin syytä ollut näinä
-päivinä pajassakin. Hän oli juuri pääsemäisillään mestarisälliksi.
-Vanha Ellingsenin matami oli tämän tähden useampia kertoja lähettänyt
-häntä luokseen kutsumaan, ja näytti siltä, kuin asia olisi jo ollut
-valmiiksi päätetty.
-
-Sillä kannalla se sitten oli heidän keskensä ollut jonkun ajan; eikä
-se mitään kiireellistä päätöstä kaivannutkaan, koska puheena oli,
-että vasta syksyllä mies toimeen tarvittaisiin.
-
-Mutta vihdoin alkoi Nikolai kuitenkin luulla, että Ellingsenin
-matamilla oli jotain erinomaista mielessään.
-
-Hän huomasi myös, että pajassa juteltiin ja juorueltiin sangen
-ahkerasti. Mutta että Ellingsenin matamilla oli tarkoituksena
-kaupastansa erilleen pyrkiä, se pällähti hänen päähänsä vasta sitten,
-kun hän eräänä päivänä kuuli jonkun kisälleistä tokaisevan:
-
-"Eihän liene pajassa ketään, joka tuumisi tehdä haittaa Olaville ja
-riistää leipää hänen suustansa? Jos uskaltaisi jokukaan niin tehdä,
-saisi kyllä olla varoillaan!... Sillä koko pajaväkihän pitää Olavin
-puolta!"
-
-Kyllä Nikolai tiesi varsin hyvin, että he kaikki häntä sen tähden
-karsaasti katselivat, kun hän myötäänsä seisoi siellä ja taukoomatta
-teki työtä kuin orja, piti tarkalla rahansa eikä milloinkaan heidän
-olut- ja viinakemuihinsa osaa ottanut.
-
-Kumppalittomaksi oli hän nyt kerrassaan jäänyt! -- Ja siihen
-aikaan, kun oli kysymys mestarisällistä, huomasi hän, että kaikki
-hänen entiset kolttosensa kaiveltiin esille ja uudelleen puheeksi
-otettiin, niin että kaikki laitettiin sekaiseksi ja rupaiseksi kuin
-poro kahvikupissa, -- tuosta vanhasta poliisi- ja tappelujutusta
-aina siihen saakka, kun hän lapsuutensa päivinä lautaristikoissa
-piileskeli!
-
-Nämä vanhat jutut olivat vieläkin Nikolain kirveleviä haavoja. Aina
-hän luuli niiden jo unohduksiin jääneen, mutta kuitenkin ne aina
-jälleen esiin tulivat! -- ja nyt ne kävivät jo tuskastuttaviksi!
-Hän ponnisteli voimiaan, jotta eivät muut sitä huomaisi hänen
-kasvoistansa, mutta lempeältä ei hän sentään näyttänyt siellä
-seistessään!
-
-Parasta olisi saada asia selville Ellingsenin matamin kanssa, mitä
-pikemmin, sitä parempi!
-
-Ja pian Nikolai seisoikin lakki kädessä hänen asunnossaan
-kuulustamassa, miten hänen oikeastaan olisi menetteleminen.
-
-Monta kertaa siinä kuului "hm" ja kauan siinä rykimistäkin kesti,
-ennen kuin eukko sai lasit nenältään ja sitten taaskin säntilleen
-hiuksiinsa. Sitten viimeinkin alkoi tuo monenmoinen kiertely ja
-kaartelu: -- ei hänellä ollut ensinkään tarkoitusta loukata. -- Kyllä
-Ellingsenin matami tiesi, että hän oli kelpo seppä; mutta niitä oli
-monta, jotka tiesivät Olavista, että hän oli oikein rehellinen ja
-hyvä mies; ja hän oli nyt jo vanha eukko, joka tarvitsisi jonkun,
-keneen voisi oikein luottaa, -- niin, millään tavalla tahtomatta
-Nikolaita loukata; mutta hän sai nyt sentään asiata vielä miettiä...
-
-Tämmöinen se tieto oli, minkä hän sai, ja näin oli nyt sekin toivo
-umpilukkoon luiskahtanut, johon hän oli luottanut ja jota oli
-maininnut Holmannin matamille Sillaa pyytäessään.
-
-Seuraavana aamuna pajaan tullessaan näyttivät kaikki semmoisilta
-kuin olisivat olleet ivanauruun purskahtamaisillaan. He tiesivät
-hänen siellä käyneen ja saaneen Ellingsenin matamilta semmoisen
-vastauksen!... Mutta jos he luulivat voivansa ärsyttää tahi peloittaa
-hänet sieltä, niin siinäpä he erehtyivät!
-
-Olavi ei näyttänyt olevan millänsäkään, ja lyöttäytyipä hän vielä
-päälliseksi kohteliaaksi ystäväksikin, jotta sitten yhdessä olisi
-kankirautaa halkaistu.
-
-Nikolai käänsi vaan selkänsä hänelle.
-
-"Minä en milloinkaan ryhdy toisen miehen työhön, enkä myöskään
-suvaitse toisen, kavaluus mielessään, tunkevan omaani! -- jos ei tahdo
-saada hyväkseen moista hitsausta, että kuumenee selkänsä kuin tuo
-punainen rauta!" -- jupisi hän, luoden silmäyksen Olaviin.
-
-Kaikki vaikenivat.
-
-Mutta päivällislevolla syntyi paljo juttua ja pakinata siitä asiasta.
-Sillä kaikki olivat kuulleet, että hän oli sopimattomasti Olavia
-uhkaillut; -- ja Olavi myöskin varovaisuuden vuoksi pyysi toisia
-pitämään muistissansa, mitä Nikolai oli hänelle lausunut.
-
-"Näytti siltä, kuin saattaisi hän käyttää moukaria muuhunkin kuin
-kankien takomiseen, tuo mies, jos vaan pääsisi kahdenkesken!"
-
-Nikolaille he saivat puhua niin paljon kuin tahtoivat vaan; hän teki
-työtään, hän, eikä kuullut, että Hägbergillä olisi ollut mitään
-muistuttamista sitä vastaan. Yhtä aavetta vastaan hän nyt vaan oli
-varoillaan!
-
-Mutta erään työn tahtoi Nikolai tehdä ennen kuin kaikki hiiteen
-heittäisi -- mennä suoraan Hägbergin luokse ja selvittää seikat
-hänelle; sitten saattaisi mestari antaa todistuslauseensa kenelle
-tahtoisi, jos häneltä kysyttäisiin.
-
-Mutta Ellingsenin matamin ratkaiseva vastaus viipyi viipymistään
-viikosta viikkoon -- kaksi kokonaista kuukautta.
-
-Mitä mahtoi eukko tuumia? Koko pajaväki sitä ihmetteli -- täytyihän
-hänen syksyksi saada mestarisälli.
-
-Vihdoin -- eräänä aamuna se ilmaantui sanantuojan muodossa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Polttavan kuuma kesäpäivä oli iltapuoleen joutunut. Pihanperäisen
-harmaan puurakennuksen, jossa Holmannin matami asui, molempain
-kerrosten pieniruutuiset akkunat olivat auki ja imivät tuota
-viileyden mukaista, mitä ilmassa oli, asukkaiden siellä sisällä
-puuhaillessa, toinen toistaan keveämmissä vaatteissa. Ainoastaan
-silloin tällöin saattoi vieno tuulenhengähdys hiljaisesti häälymään
-nuo melkein lävitsenäkyvät, akkunain puolitiehen ulottuvat
-varjostimet sekä valkeat pesuvaatteet, jotka olivat pihaan nuorille
-kuivumaan levitellyt.
-
-Ulkopuolella alakerroksen akkunan edessä lähellä maakerroksen
-käytävää seisoi hoikka, mustasilmäinen, nuori tyttö kierrellen
-vesijohdon hanaa, jonka alla hänellä oli astiassa pesuvaatteita.
-Hänen päänsä näkyi milloin akkunaverhojen yläpuolella, milloin niiden
-alapuolella, vesisuihkusta vilvastuneena ja virkistyneenä.
-
-Yhtäkkiä hän jäi liikkumatta seisomaan perin hämmästyneenä.
-
-Nikolai astui pihaan, matala lakki voittoriemuisesti kallelleen
-työnnettynä:
-
-"Maailma on sentään kyllä hyvä, sanon minä sinulle, Silla! Pääasiana
-vaan on toimia niin, että säntillisyys ja rehellisyys on kaiken
-perusteena ja pohjana... Jolla ei isää ole, hän saapi itse olla omana
-isänään, näetkös!"
-
-"Mutta, Nikolai... tiesitkö sinä äidin kotoa poissa olevan?"
-
-"Sepä kysymys; mitäpä en minä tietäisi! -- Äitini sanoi äsken juuri,
-että tähän aikaan ovat Antonisenin pesupäivät!... Mutta, näetkös,
-Silla, siksi se nyt käypi, -- niin, jos tahdot tietää, niin minä olen
-saanut tänään kutsut mestarisälliksi Ellingsenin matamille... Ei se
-tee muuta kuin kymmenen taaleria kuukaudessa, se!"
-
-"Mestarisälliksikö? Onko se totta, Nikolai!" Hän astui askeleen
-takaperin vesiastiansa äärestä ja loi epäilevän silmäyksen häneen...
-"Ja tulet tänne tuommoisena nokinaamana!" -- Hän heitti kiireesti
-pesunsa astiasta. -- "Sinähän olet oikein kamalan musta! --
-Mestarisälliksikö, niinkö sinä sanoit?... Ei, onko se oikein totta?
--- Hoh-hoh, saatpa luvan suvaita hiukkasen huuhtomista, enhän minä
-saata mestarisälliä nähdä tuommoisen noen lävitse! -- -- Ei hän siis
-kysynytkään ensin Olavia, se Ellingsenin matami?"
-
-"Ei, sitä ei hän tehnyt!"
-
-"Ja eikö ollut ketään, joka olisi sinua panetellut ja matamia
-peloitellut sinua ottamasta -- niin kuin ennen?"
-
-"Oh, Hägberg on kyllä saanut hänet uskomaan, ettei hänellä ole
-minkäänlaista haittaa minusta ollut."
-
-"... Kunpa he eivät vaan taas olisi puuhissaan ja tekisi mitä voivat!
-Sillä kun sinä kuljet eteenpäin heidän edellänsä, se pistelee ja
-kaivelee ja kiusaa vähän heitä jokaista -- aina siitä saakka, kun
-sinun täytyi tehdä rattaantapit Olavin puolesta. Ja sen tähden
-he kaivavat esiin kaikki ne vanhat kolttoset, mitkä vaan muistaa
-saattavat!"
-
-"Joutavia! -- Maailma on kyllä hyvä, sanon minä sinulle, ja
-Ellingsenin matami saapi ottaa semmoisen sepän, joka hänen
-liikettänsä parhaimmin hoitaa. Sitä paitsi se nyt pysyy jo
-sinänsä, ja välikirja tehtiin aamupäivällä. Ja se oli kyllä hyvään
-tarpeesenkin, sillä ne rahat, jotka äiti viimeksi taas lainaksi
-sai, ne... ne... huit!" -- hän vihelsi tässä -- "menevät samaa
-tietä kuin edellisetkin... Lamaantuvan näkyvät, lamaantuvan näkyvät
-hänen asiansa, näetkös! -- Minun nähdäkseni hänen kauppansa kulkee
-takaperin eikä eteenpäin... ja voitot menevät minun luullakseni
-väärään kurkkuun!"
-
-"Nythän sinä olet niin hieno ja kiillotettu, että naamasi oikein
-loistaa... Hiukset toiselle puolelle... muuten otsatukka rupee
-ylvästelemään..."
-
-"Minä laukkasin suoraapäätä pajasta, näetkös, tullakseni tänne
-tuomaan sinulle tietoa siitä. Olin äidin luona ensin, ja siellä minä
-hänelle lupasin tänä iltana mennä rantaan makrilleja ostamaan...
-Sinne on tullut tänään kaksi jaalaa, sanovat!"
-
-Sillan naamasta näkyi, että se oli kerrassaan innostava uutinen.
-Molemmat he olivat kaupungin lapsia, ja makrillien tulo johti
-muistiin tapauksia niiltä ajoilta, joina he vielä lähellä laivasiltaa
-asuivat.
-
-Hän näytti hetkisen neuvottomalta.
-
-"Uskaltaisinkohan ottaa huivin päähäni ja seurata sinua?" huudahti
-hän... "Varro vaan minua hiukkanen aikaa tuolla alempana, Nikolai,
--- niin ettemme täällä kaduilla vielä kulje yhdessä!"
-
-Se oli ehdotus, jota ei ollut helppo vastustella -- niin hartaana
-kuin hän sen lausui... Ja olihan Nikolai nyt tänään päässyt
-mestarisälliksi!
-
-Eikä hän kauan kuhnaillutkaan, ennen kuin jo oli muuttanut ylleen
-siniraitaisen hameen ja kaapannut huivin päähänsä, ja sitten hän jo
-riensi hänen jälkeensä!
-
-Yhdessä he kiirehtivät sitten satamaan päin. Silla pakisi
-tyytyväisenä niin kuin entisinäkin aikoina, kun he varkain retkilleen
-lähtivät; Nikolai sitä vastaan ei kerinnyt muuta kuin katselemaan ja
-kuuntelemaan häntä. Ja keskitietä he samosivat eteenpäin kaikella
-muulla tavalla, vaan ei varovaisesti; kokonaisia tomupilviä tuprusi
-joka askeleella. Nikolai näki ainoastaan Sillan mustasilmäisenä,
-hartaana ja rattoisana pölyn keskellä.
-
-Alapäässä kaupunkia oli näin lämpimänä kesäiltana tavattoman paljo
-kansaa kalasillan läheisyydessä. Selvästi näkyi, että siellä oli
-jotain, mikä tavallisuutta enemmän synnytti elämää ja liikettä.
-Tuonnempana sillalla seisoi joukko ihmisiä, jotka kiikkuivat
-käsipuilla ja kurkistelivat kaikkia niitä, jotka siellä alhaalla
-tungeksivat meluten, kirkuen ja huutaen esiin, saadaksensa makrillin
-illallisekseen.
-
-Tuo sinivehreä, kiiltävä kala, niin pyöreä, voimakas ja kiivas,
-luotu salaman nopeudella merta kulkemaan, pää muodostettu
-vedenhalkaisijaksi ja kimmoiseksi nuolipontimeksi juuri kuin lähes
-ihmetyttävän kaitaisen pyrstön kärki, -- se oli nyt jo pari päivää
-loistanut kalasillan teljoilla.
-
-Vielä eilen aamupäivällä oli se ollut harvinainen otus ja tavattu
-ainoastaan hienoimmilla pöydillä; mutta sitten iltapuoleen tuli
-vielä yksi jaala lisäksi -- oli ollut hyvä kalaonni siellä ulkona
-Valassaarilla, -- ja taaskin tänään kaksi täpö täysinäistä, niin että
-niitä oli ihan ylenmäärin.
-
-Totta tosiaankin oli makrilleja tullut!... Se on, semmoisia
-makrilleja, joita työmies pystyy ostamaan. Nyt oli niitä saatavina
-viiteen tahi kuuteen killinkiin kappale sekä siellä kalasillalla
-että täällä joella. Keinottelevat myymäeukot kantoivat niitä kopissa
-kaupungin kaikkiin syrjäseutuihin.
-
-Ja tiensä ne löysivät nyt kaikkialle, missä vaan oli ainoakaan
-reikä, mistä sopi alas luikua, pata taikka pannu, missä saattoi
-keitetyksi tahi paistetuksi tulla -- kaikkiin laivakeittiöihin
-satamassa, suuresta, uljaasta höyryaluksesta ja fregattilaivasta
-noihin keitinuuneilla varustetuihin halkojahteihin ja pieniin
-kannellisiin jaaloihin saakka, joissa väki lepäili ja paistoi
-kesäillalla -- kaikkiin takapihoihin ja pienille syrjäkaduille,
-aina maakerroksesta ylimmäiseen ullakkohuoneesen saakka. Työmiehet
-ja pienet käsityöläiset, miehet ja naiset kävelivät tänä helteisenä
-iltana yksi tahi kaksi taikka kolme makrillia kädessään, aina sen
-mukaan, miten heillä suita kotona oli. Paistetun makrillin hajua
-tuntui korttelittain kaupungissa!
-
-Kalat _täytyi_ myydä, ilma oli niin kamalan kuuma! --
-
-"Niin, oikein siunatun lämmin ilma", vastasi Andersenin mummo
-huumaantuneena, -- "joka kaupunkia siunaa kaikilla näillä
-makrilleilla!"
-
-Tällä kalalla on myös ollut kammoluulonsa, joita vastaan on
-taistella täytynyt, vaikka se, sangen vaatimattomasti kyllä, ei ole
-pyytänytkään parempaa suosiota, kuin syötäväksi päästä! Sillä on
-ollut, näet, maineensa, että se on Pohjanmeren kannibali, oikein
-suora ihmistensyöjä, ja että sen lihan mustuus on tullut uponneista
-merimiehistä!
-
--- Nikolai ja Silla olivat myös alhaalla veneiden luona saadakseen
-näppiinsä osansa illan herkuista. Ei ollut Silla turhan vuoksi koko
-lapsuutensa ikää laivasillan lähellä asunut, ja kaapata pois paras
-kala juuri eukkojen nenän edestä -- se oli vaan turhan pieni temppu
-hänelle!... Hän seisoi hartaasti tinkien ja kurkotteli veneesen.
-
-"Kiitoksia tuhansia, mummo; mutta älkää päivänpaahtamaa
-makrillinnahkaa minulle turkuttako! -- Antakaa noita, jotka tuolla
-tuhdon alla loikovat -- ne kaksi, -- juuri ne, ne!"
-
-Hän punnitsi niitä käsissään nähdäksensä, olivatko ne kiinteitä ja
-tanakoita.
-
-Nikolai työnsi jo kätensä housunsataskuun; mutta Silla nakkasi
-halveksien makrillit alukseen jälleen.
-
-"Nämähän ovat jo vanhoja kuin taivas... silmätkin himmit kuin
-sarvilyhty!"
-
-"Nuo kauniit..."
-
-"Ole sinä vaiti, Nikolai! -- -- Jos meidän täytyy tuollaisiin tyytyä,
-mummo, niin saatte luvan heittää pois killingin taikka pari..."
-
-Ne pantiin todellakin viiteen killinkiin kappale. "Sinäpä olet
-todellakin mokoma kauppamies, Nikolai!" härnäsi Silla Nikolaita
-kotimatkalla. "Mutta, näetkös, miten suuria ja tuoreita nämä ovat?..."
-
-Siellä ylempänä seisoi Barbro rapullaan, käsi otsalla tähystellen,
-eikö Nikolai kaloineen jo pian saapuisi.
-
-Joka siivosti ja säädyllisesti kulki tietä eteenpäin, se oli Silla,
-ja hänen kanssaan pakinoi Barbro rapultaan, kunnes Nikolaikin viimein
-tallusteli ylös kantaen niitä kahta makrillia.
-
-Niin, totta kait täytyi Sillan poiketa huoneesen ja koitella, miltä
-ne maistuisivat; -- eihän milloinkaan saattanut kysymykseenkään
-tulla, että Barbron kunnia ja ylenpalttinen vieraanvaraisuus muuta
-suvaitsisi!
-
-Siellä keittiön uunissa Barbron luona käristettiin ja paistettiin
-makrillit tänä valoisana iltana. Tuo omituinen, vähäisen kitkerä
-paistinhaju tunkeutui yhä tuntuvampana ja haluttavampana uunista ulos.
-
-Sitten piti palaset kääntää, panna uutta rasvaa pannuun, -- taas
-kirinätä!...
-
-Haju tunkeutui avoimesta akkunasta kauaksi kadulle.
-
-Barbro puuhaili siinä pyylevänä ja paksuna vaivaloisesti liikkuen,
-sillä aikaa kun Silla, ketteränä ja neuvokkaana, pisti hänelle käteen
-milloin yhtä milloin toista, kiirehti edes ja takaisin ja painoi
-naamaansa melkein paistuviin kaloihin asti ja pakinoi luulojansa
-niistä jo paljoa ennemmin kuin Barbro oli ehtinyt asiata ajatellakaan.
-
-Nikolain leveä, tyytyväinen naama seurasi sangen hartaalla
-innostuksella tätä paistamismenettelyä.
-
-"Semmoinen makrilli on mieskin, joka noin suvaitsee paistamista, niin
-on!"
-
-Ja sitten viimeinkin sai ottaa palaset suoraapäätä pannusta pöydälle!
-
-Illan viileys alkoi jo lauhdutella kuumuutta siellä lämpimäin seinäin
-sisäpuolella. Nuo kolme, jotka siellä makrillia ahmivat, tunsivat
-oikein juhla-illan tuulella olevansa.
-
-Ja vielä mestarisälli!...
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Neljän seinän sisäpuolelle suljettuna, niin kuin hänen täytyi istua
-työnsä ääressä pitkät illat päästä päähän, äidin alituisesti haukan
-tavalla häntä vaaniessa, ei Sillalla ollut muuta keinoa kuin sitten
-tehtaassa koettaa vahinkoansa korvata.
-
-Siellä hänen vangittu halunsa yltyi semmoiseen hartauteen, että
-oikein hänen silmänsä loistivat, ja aina myötäänsä kesti juttua ja
-kuiskumista ja lavertelua noiden hänen erilaisten perikuvainsa --
-Kristofan ja Gundan, reipaskäyntisen ruotsalais-Leenan ja kielevän
-Jakobinen seurassa. Kun ei hän itse saattanut seuraan päästä, niin
-täytyi hänen kaikissa tapauksissa edes saada tiedokseen, miten muut
-olivat huvitelleet ja mitä heille muuten lienee tapahtunut. Sillä
-tavalla hän eli muiden mukana, vaikka vasta heitä jäljempänä.
-
-Luonnollista oli, että se oli Kristofa, joka kaikki tapaukset osasi
-kuvailla jonkunlaisessa miellyttävän hurmaavassa valossa. Lyhyt
-kävelyretki, arveltu kihlaus, karkelo-iltama, -- kaikki hänen vilkas
-mielikuvituksensa muodosteli niin kummallisiksi sattumisiksi, joista
-ei suinkaan sankaria puuttunut, -- semmoista mieltäjännittävää,
-salaperäistä olentoa, jolla milloin oli sikari, milloin oli ilman
-sikaria, milloin ei ollut tuntevinaan heitä, milloin iski silmää
-heille taikka vaan hymyili! Tuommoinen kuvailtu henkilö saattoi olla
-joku keikari kaupungista taikka sieltä tehtaiden konttoreista, joka
-kuitenkin usein tuskin aavistikaan, että hänen tulonsa ja käyntinsä
-pantiin sellaiseen värivaloon taikka synnytti semmoisia kuvitelmia
-tyttötynkkäin sydämissä; -- jolla ei kuitenkaan ole väitetty, ettei
-niitäkin olisi ollut, jotka sitä kyllä aavistivat ja kokivat juuri
-sillä tavalla tarkoitustensa perille päästäkin!
-
-Kun Kristofalla oli sellainen taipumus lankojen kehräämiseen,
-kutoutui niistä suuria romaanipätkiä, jotka Silla, silmät selällään,
-korjasi talteensa ja joita hän sitten jälkeenpäin kotona vielä
-paremmin kehitteli.
-
-Silla itse oli pieni romaani, niin kuin hän itse sitä ajatteli; --
-mutta ei hän millään muotoa uskaltanut sitä Nikolaille kertoa!
-
-Hänen täytyi pitää varalla, mennessään päivällisaikana äidilleen
-jotakin Barbron puodista ostamaan, -- ettei Wejergang taas tehtaalta
-palatessaan olisi poikennut sinne sikariansa virittämään!...
-
-Edellisellä kerralla, kun hän taas oli hänet tavannut, oli Wejergang
-nauranut ja kysynyt, oliko tuo mustasilmäinenkin jo tottunut
-pakenemaan häntä? -- ja sanonut, ettei hän sentään niin kauhistava
-ollut!... Olihan hän, Silla, ollut myötäänsä kadoksissa näinä
-viimeksi kuluneina aikoina! Oli semmoisia, jotka kertoivat, että
-hänen äitinsä säilytteli häntä häkissä jonkun vaarallisen sepänsällin
-tähden -- oliko se totta, semmoinen?... Kun on nuorella tytöllä kaksi
-noin mustaa silmää, ei hänen sopisi niitä kätkössä pitää...
-
-Ei Silla ollut vielä asettunut häntä kohtaan juuri varsinaiselle
-sotakannalle; -- mutta kyllä tiesi hän, nuori Wejergang, varsin
-hyvin, että hän oli varoillaan ja vartoili siksi, miten kauan hyvänsä
-sitten olisi viipynytkin, kunnes hän lähti puodista pois!
-
-Se oli ikään kuin päivänsiinne korkean, suljetun lauta-aidan lävitse!
-
-Muuten kului aika, päivä yhtäläisesti kuin toinenkin, muutellessa
-tehtaan surinasta suoraapäätä kodin työhön, ja Holmannin matami oli
-sangen tyytyväinen siihen hyötyyn, mitä hänellä, totta sanoen, oli
-Sillasta tänä kesänä ollut! Että tytär siitä myötäänsä kelmeni,
-vaaleni ja laihtui, ei se hänen mielestään niin mitään huomiota
-ansainnut; se oli vaan todisteena siitä, ettei Silla ollut tottunut
-säännölliseen, uutteraan työhön.
-
-Niillä muutamilla kerroilla, joina Nikolai sai tilaisuutta lausua
-sanasen hänelle, valitteli Silla surullisesti.
-
-Hän kävi niin katkeraksi, että itki kertoessaan, mitä kaikkea ne
-muut -- kaikki muut! -- saivat hyväkseen käyttää, mutta hän vaan
-ei!... Ensin oli hän koko lapsuutensa ajan ja vuodet ollut kotonansa
-maakerrokseen suljettuna, ja nyt -- kun hänen, taivas nähköön,
-pitäisi jo täysikasvuinen olla -- oli hän suoraapäätä joutunut
-tämmöiseen pakkotyöhön!
-
-Kun hän sitten hetkisen aikaa oli synkkänä ja ikävystyneenä tätä
-itkeskellyt, kävivät hänen tarkastelunsa toiseen suuntaan, ja hän
-alkoi varsin kiihkeänä jo ennakolta ajatuksissaan kuvailla, miten
-he sitten huvitteleisivat, -- hän ja Nikolai, -- kun hän kerran
-kotoansa selviäisi. Hän pitäisi hauskaa, samoin kuin kaikki muutkin
-nuoret; sitten saattaisivat he pitää hyppyjä omassa tuvassaan! -- ja
-veneellä soutaa merelle iltasilla ja kalastaa, ja sunnuntaisin mennä
-ruokakoppineen metsään ja huutaa ja hoilata niin kovasti, että vuoret
-kaikuisivat...
-
-Hän oli melkein hurjistunut, ja hänen silmänsä oikein säkenöivät, kun
-hän ajatteli kaikkea sitä pakkoa ja työtä, jota hänen täytyi kestää.
-
-Mutta jos ei hän jutellen sitä tyhjentänyt, mikä hänen sydäntänsä
-täytti, näytti hän sortuneelta -- aina sortuneemmalta joka kerralla,
-Nikolain mielestä. Hänen kasvoistaan kuvasteli, hänen nähdäkseen,
-niin surullisen valittavainen muoto.
-
-Ei ollut mitään muuta keinoa kuin purra hampaitaan yhteen ja takoa --
-ja toivoa vapautuksen aikaa talveksi!...
-
-Jörgine Korneliussen, joka asui lähimmässä naapuritalossa, sama,
-joka neuloi suutareille -- hän oli sellainen hiljainen, siivo
-tyttö! Hänen kanssaan saisi Silla seurustella, tuumi Holmannin
-matami; hän alkoi, näet, tulla käsittämään, että silläkin asialla,
-nimittäin velvollisuuksiinsa totuttamisella, myöskin saattaa olla
-rajansa! Sunnuntaisin he voisivat vuorottain hyvin käydä toisiansa
-tervehtimässä, sillä tavalla he olisivat heidän silmäinsä alla sekä
-siellä että täällä!
-
-Ja Holmannin matami salli vielä senkin lisäksi, että Silla eräänä
-sunnuntaina saisi mennä kävelyretkelle alas kaupunkiin. Täytyihän
-toki jotain huvia nuorilla ihmisillä silloin tällöin olla!
-
-Silla oli koko viikon odotellut tätä sunnuntaita oikein kärsimättömän
-hartaasti, juuri kuin lintu, joka on häkistä laskettava, ja sen aamun
-koite valaisi suuria toiveita, mitä päivä mukanansa toisi...
-
-Muhennus ja kaalikset eivät tuntuneet tänään ensinkään valmistuvan,
-niin että olisi saattanut päivällistä syödä. Ja sitten vielä piti sen
-jälkeen niin tuskastuttavan kauan odotella Jörgineä, jonka vaatetus
-ei ottanut valmiiksi joutuakseen.
-
-Vihdoinkin hän tuli, vyötäisiltä kurottuna ja virkattu rimssu
-kaulassaan. Mitä laatua öljyä tahi rasva-ainetta se oli, jolla
-hän oli hiuksiansa tahrannut, jääköön tässä mainitsematta.
-Kuitenkin tunsi Silla itsensä ruskeassa olkihatussaan ja sileässä,
-valkeassa kauluksessaan sillä hetkellä mitättömän arvoiseksi
-hänen rinnallansa. Mutta siitä huolimatta hän kuitenkin kiirehti
-käsikoukkuun ystävättärensä kanssa; -- nyt oli heidän lähteminen ulos
-huvitteilemaan!...
-
-Ja alaspäin kaupunkiin nyt mentiin, -- ja Silla pureksi kärsimätönnä
-suitsiansa päästäkseen kylliksi aikaiseen, jotta voisi kaikkiin
-päivän huvituksiin osalliseksi käydä.
-
-Kaduilla ja puistoissa kuljeksi näin ylhäisten aikana, sunnuntain
-iltapäivällä, suuri yleisö komeissa vaatteissaan edes ja takaisin
-toinen toistaan katsellen; ja Sillalla ja Jörginellä oli kylliksi
-aikaa toiselleen huomauttaa hienoimpia kuosivaatteuksia, --
-erittäinkin noita leuan alla irrallaan kierteleviä ja sitten selän
-taakse jälleen viskattuja pitkiä, valkeita, häilyviä huntuja! Tämän
-lisäksi vielä valkeat olkihatut vaaleansinisine tahi vaaleanpunaisine
-nauhoineen ja ruususolmuineen tulivat sitten heidän hartaimman
-ihmettelynsä esineiksi.
-
-He kävelivät ylöspäin, ja he kävelivät alaspäin, kadottivat
-nähtävistään ja tapasivat uudestaan samat puvut ja samat jäykät,
-tyynet sunnuntainaamat...
-
-Tätä oli nyt jo niin kauan kestänyt ja kyllästyttävän moneen kertaan
-nähty, ja Silla vaati, että mentäisiin johonkin muualle, jonka tähden
-siis Jörginen johdolla tehtiinkin kävelyretki linnoituksen ympäritse.
-
-Luonnosta he eivät välittäneet; he tapasivat vaan siellä ja täällä
-jonkun väsyneen, kaikkeen kyllästyneen olennon, joka silminnähden ei
-tiennyt, millä kuluttelisi tämmöisen sunnuntai-iltansa, ja sen tähden
-aina toisinaan seisahtui ja tirkisteli ylös puihin.
-
-Päivystäjä huusi pitkäveteisen komennussanansa. Se lähti juuri kuin
-leveä haukotus hänen suustaan päivällislevon jälkeen. -- Tyynellä,
-kirkkaalla vuonolla oli veneitä ja laivoja, jotka ajelehtivat veden
-pinnalla päivän helteessä ilman tuulta...
-
-Täällä ei ollut mitään nähtävää; ja sitten lähdettiin taas alaspäin
-satamaa kohden.
-
-Tyhjää oli sielläkin; sunnuntailepo vallitsi... Laivatkin olivat tipo
-tiessään!
-
-Taaskin retki ylöspäin kaduille!
-
-Torilla oli koolla muutamia joutilaita voimia, jotka olivat keksineet
-erityisen huvitilaisuuden sunnuntaikseen "nakkien kelloja" juuri
-heidän takanansa kirkkoon soitettaessa, ja sinne kansaa kulkikin
-iltasaarnaa kuulemaan. Väsyneinä, kyllästyneinä ja janoisina he
-jatkoivat kävelyänsä pitkin katuja, kunnes ennättivät tuohon
-kirjavaan ihmisvirtaan, joka pyrki alaspäin rantasillalle, missä
-höyrylaiva herkeämättä tuli ja meni saatellen ihmisiä vuonon ylitse
-saarille.
-
-Tässä syntyi erimielisyyttä.
-
-Jörginen mielestä oli siinä niin liian paljo väkeä, ja kentiesi
-oli muutenkin sopimatonta mennä laivaan nyt, kun jo alkoi olla
-myöhäistäkin.
-
-Mutta Silla arveli, että he olivat nielleet tomua jo kylliksi kauan
-kaduilla, ja että heidän kyllä sopisi käyttää hyväkseen se lyhyt
-aika, mitä vielä oli jäljellä. Vai haluttiko kentiesi Jörgineä palata
-kotiin tyytyväisenä siihen huviin, mitä hänellä oli ollut?
-
-Vilvakalta ja raittiilta tuntui istua ilmanvirrassa siellä
-höyrylaivan kokassa ja lepäillä hiukkasen turhanpäiten kierreltyään
-ympäriinsä helteisessä ilmassa!
-
-Sitten astuttiin tästä täyteen tungetusta höyrylaivasta maalle
-saareen, missä väki jälkeenpäin katosi moniin varjokkaisin
-lehtikujiin.
-
-Heti maalle tullessa viittoi suuri huvipaikka, joka siinä koko
-lahdelmaa vallitsi, tulijoita luokseen houkutellen, kaikki portit
-selkko selällään, ja hyppysoiton säveleet virtasivat sieltä menijätä
-vastaan. Siellä sisäpuolella oli iloa ja elämää!
-
-Silla seisahtui kurkistellakseen sinne ja soittoa kuunnellakseen,
-mutta pahasti suuttuneena tempasi Jörgine hänet mukaansa.
-
-Että säädyllinen tyttö pysähtyy semmoiseen paikkaan!...
-
-Silla astuskeli hitaasti mukana; he kuulivat hyppysoiton ilahduttavia
-ja kiihdyttäviä säveleitä koko matkan kulkeissaan lauta-aidan
-vierustaa, ja Silla ahmi niitä molemmin korvin, ja veri aaltoili
-tahdin mukaan hänen suonissaan.
-
-Vähäistä ylemmäksi, missä polku poikkesi toisaalle päin, jäi hän taas
-seisomaan; ei hän voinut jättää kuuntelematta soitantoa, ja suututti
-Jörgineä vielä silläkin, että meni ihan lauta-aidan viereen saakka ja
-yritteli sisäpuolelle tirkistellä.
-
-Jörgine uhkasi heti paikalla hänet jättää!... Hänen täytyisi
-kuitenkin säilyttää kunniatansa eikä seistä siellä! Hän puolestansa
-pitäisi itseänsä liiaksi hyvänä ja olisi liian arka kunniastansa edes
-kuunnellaksensakaan tuommoista elämätä ja menisi mieluummin siitä
-niin etäälle kuin mahdollista olisi!...
-
-Hän oli sanomattoman katkera.
-
-Mutta ei Silla todellakaan voinut käsittää sen hiukkaistakaan heidän
-kunniansa kirkkautta himmentävän, jos he siinä hetkisen seisoisivat
-ja kuuntelisivat!... eikä senkään, millä retkillä he olivat!... Missä
-oli hiukkanenkaan iloa ja elämää, siinä piti heidän kait sulkea
-silmänsä ja pistää sormet korviinsa! Mutta missä oli niin "sopivaa
-ja säädyllistä", siellä heillä myöskin oli huvia ollut niin sangen
-niukalta!...
-
-Ja hän tahtoi heti antaa kiiltävän kaksitoistaisen, jos Jörgine
-saattaisi mainita hänelle soveliasta huvia, kun he saivat vapaan
-päivän -- he olivat nyt hakeneet semmoista sekä kauan että uutterasti!
-
-Hän meni etemmäksi...
-
-Jörginen laskun mukaan oli vielä hyvää aikaa, ennen kuin iltaliike
-huvipaikoille alkaisi -- ja he käyttivät sen tehdäkseen muutamia
-kävelyretkiä tiellä, menemättä kuitenkaan kauemmaksi, kuin että he
-aina saattoivat pitää höyrylaivan nähtävissään ja ajoissa ennättää
-tuohon suureen väkijoukkoon, joka väsymättömän kärsiväisenä seisoi ja
-odotteli rantasillalla.
-
-Väsyneinä, tuskaantuneina ja perin rasiintuneina he viimeinkin illan
-kuluessa saapuivat kotiin, jossa sitten tapahtui niin, että Silla,
-juuri kun hän teki äidilleen tiliä kaikista niistä paikoista, joissa
-he olivat olleet ja huvitelleet -- uinahti tuolille, jolla hän istui.
-
-Hän tunsi taaskin verensä aaltoilevan soitannon mukaan, ja hän uneksi
-tanssijaisissa olevansa...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuli oli hulmuellut niin mainion rattoisasti Barbron asunnon uunissa
-jo kaiken ajan syyskylmien kestäessä, vaikka muut ihmiset, kun
-ei heillä enää ollut parempaa neuvoa, vasta nyt olivat aikeissa
-lämmitykseen ryhtyä.
-
-Senpä vuoksi siellä tuntuikin niin herttaiselta seistä ja kiikkua
-ja laverrella myymäpöydän ääressä, ja vieläkin herttaisemmalta se
-tuntui niille valituille, jotka olivat siksi onnellisia, että heitä
-kutsuttiin ryyppimään kuppinen kahvia.
-
-Mutta viime aikoina ei Barbro lähimainkaan ollut niin tasaisella
-tuulella kuin ennen. Myötäänsä vaihteli hänen mielialansa; milloin
-hän oli luonnottoman saita, niin että siltä näytti, kuin olisi
-tahtonut joka suurimon ja kahvipavunkin lukea, ja toisina päivinä
-taas, hyvällä tuulella ollessaan, hän oli oikein määrättömän
-runsaskätinen ja aulis sekä vieraita että ostajia kohtaan.
-
-Syynä lienee ollut mikä tahansa; mutta varmaa vaan on, että hän aina
-toisinaan yksin ollessansa vaipui mietteisiinsä... Sokeri-, suurimo-,
-jauho- ja kahvilaskut olivat jo taas ovelle ennättäneet.
-
-Raha-arkku kuitenkin oli soveliaampi kaikkeen muuhun kuin tuommoiseen
-suoritukseen; se rutisi ja narisi joka kerta; kun hän päivän kuluessa
-sen auki veti tahi kiinni sulki.
-
-Mutta aika kiirehti herkeämättä eteenpäin; -- ja tuvan uunissa tuli
-hulmusi myötäänsä niin rattoisasti, näyttäen siltä, kuin ei olisi
-asujalla hätäpäivääkään ollut.
-
-Ja niin pitkälle oli jo menty, että ylihuomen oli maksupäivä!
-
-Barbro oli hänen luonteelleen vallan tavattoman kiihkeä. Hän oli
-toivonut voivansa saada vielä kaikkein viimeisintä maksuajan
-pitennystä ja oli sen tähden pannut toimeen jo kauan tuumitun
-hyökkäyksensä kauppiasta vastaan siellä kotona hänen omassa
-konttoorissaan, mutta oli kärsinyt perinpohjaisen tappion. Jos ei hän
-nyt suorittaisi lupauksiensa mukaan, joita hän jo useampiakin oli
-antanut, niin! -- no niin, siltä se nyt näytti, siitä päättäen, mitä
-hän oli kuullut, että pyörä oli kerrassaan pysähtyvä!
-
-Juuri tämä asia se oli, jota Barbro, levotonna kuin kuumesairas ja
-kylähattu vielä päässään, nauhat solmusta irroilleen laskettuina,
-edes ja takaisin ovessa käyden selitteli Nikolaille, joka istui
-keittiössä.
-
-Nikolain naamasta ei juuri voinut huomata, että hän mitään keinoa
-tietäisi. Päin vastoin, hän istui kumarruksissaan, huulet yhteen
-puristettuina, ja tirkisteli lattiaan sekä viipotteli peukaloitaan
-toisensa ympäri. Otsatukka samoin kuin olkapäiden asemakin sekä koko
-muoto näytti vastahakoiselta.
-
-Barbro istui keitin-uunin ääreen; hän hengitti raskaasti ja huokaili
-sydämen ahdistuksessa...
-
-Pakko-otto tästä seuraisi, niin totta kuin hän eli!... ja
-kahdeksanneljättä taaleria se summa vaan oli!
-
-Nikolai tiesi kyllä hyvin, minne äiti nyt tähtäili, ja että hän vaan
-odotteli, -- jotta hän, Nikolai, lausuisi sanasen, johon kävisi
-kiinni iskeminen. -- Mutta ne rahat, mitkä hän oli kokoon haalinut,
-nepä nyt eivät ottaisikaan irtautuakseen! Kyllä hän tiesi, mitä
-tahtoi, -- tuo liike menisi sillä tavalla vaan enemmän ja enemmän
-takaperin vielä sittenkin!
-
-Barbro huokasi raskaasti... Hän saattaisi yhtä mielellään madella
-kerrassaan maan mustaan multaan!
-
-Nikolai vaan naputteli sormiaan ja tirkisteli oikein järkähtämättömän
-päättäväisenä permannon rakoon.
-
-Kun hiljaisuutta oli kestänyt jo kärsimättömän kauan, niin että
-Barbro oli siitä varma, ettei vastausta tulisi, alkoi hän hiljaa
-itkeä.
-
-Hän oli sentään ajatellut, nyyhkytti hän, että kun hänellä oli poika,
-joka oli mestarisälli, niin ei hänen tarvitsisi kuitenkaan olla
-varsin turvatonna maailmassa!
-
-"Tiedäthän sinä, äiti, miten surkeasti itse tarvitsen killinkini!"
-
-Ja taaskin vastahakoista hiljaisuutta, ja Barbron puolelta
-nyyhkimistä ja silmäin kuivailua.
-
-"Olisi kentiesi syytä ottaa punnitakseen, kannattaako tuo kauppa!"
-virkahti viimeinkin Nikolai varovaisesti.
-
-Tahtoisiko sitten Nikolai, että hänen pitäisi heittäytyä nurin
-niskoin kuin lehmä, joka jouluksi teurastettiin? huudahti hän
-sortuneella äänellä. -- "Eikä rahaa tätä enempää!"
-
-"Minä vaan tarkoitin, että parasta olisi ajoissa lakata!"
-
-Mutta nämä sanat sattuivat kuin tulikipinä ruutiin; Barbro nousi,
-punaisena kuin tiilikivi... Vai niin! Siis vaati _hänkin,_ että hänen
-pitäisi ovensa sulkea!
-
-Jotenkin samaan tapaan kuin hänen äsken mainitsemansa hyödyllinen
-eläin, kun se itsensä irti riuhtaisee ja tiehensä laukkaa, ryntäsi
-hän huoneesensa ja sieltä sitten samaa tietä keittiöön takaisin...
-
-Mutta jos Nikolai luuli hänen aikovan masentua ja lyövän rukkaset
-pöytään kaikkein ihmisten pilkaksi ja ilveeksi, niin kauan kuin hänen
-tarvitsi ainoastaan mennä ja ottaa omalta Ludvigiltansa lainaksi niin
-paljon kuin halutti vaan, -- niin siinä hän suuresti erehtyi!...
-
-Barbro oli nyt varsin hurjalla päällä. Ei hän tahtonut enää toista
-kertaa suorastaan häviöön joutua Nikolain tähden! Siinä oli kyllä jo
-riittämään saakka, kun Nikolai jo kerran maailmassa oli hänet puulle
-paljaalle saattanut. -- Nii-in, ei tarvinnut ensinkään Nikolain siinä
-istua suu auki eikä ammotella häntä kuin härkä uutta porttia!...
-Minkä tähden hän joutui karkoitetuksi Wejergangin perheestä, jossa
-hän niin mainiosti eli, eikö juuri sen vuoksi, että Nikolai oli
-iskenyt nyrkkinsä pääkonsulin Ludvigiin?... Nii-in, hän sai ihmetellä
-niin paljon kuin tahtoi, mutta juuri sen tähden hän onnellisesta
-olostansa avaraan maailmaan turvatonna karkoitettiin... Ja kun
-sitten viimein siksi tuli, että Nikolai olisi kyllä saattanut häntä
-hiukkasen holhota ja auttaa, -- silloin oli hänellä jo toinen, kenen
-hyväksi rahansa uhrasi!
-
-Mutta se oli tässä kiusallisinta, että Nikolai vielä tahtoi kieltää
-häntä sen luokse pakenemasta, joka oli yhtä hyvä kuin hänen oma
-lapsensa, kun nyt hätä päälle pakkasi!
-
-Siitä ei kuitenkaan mitään tulisi! Jos ei _Nikolai_ tahtonut häntä
-auttaa, niin saisi tyytyä siihen, että hän turvautuisi häneen,
-joka voisi, nyt, kun on ratkaistavana, oliko puoti ja tulonlähde
-suljettava!...
-
-Ei... sielunsa ja elämänsä kautta, konkurssia ei hän tahtonut
-tehdä, ei! -- Hän löi nyrkkiänsä pöytään, niin että vaskirahat
-kassalaatikossa hyppivät.
-
-... Hyvä oli sentään, että tämä tapahtui tällä viikolla, sillä
-seuraavalla lähtisi Ludvig ulkomaille pariksi kuukaudeksi, niin hän
-oli itse sanonut siellä Barbron luona ollessaan toispäivänä, niin
-että hän ja Sillakin sen kuulivat.
-
-Nikolai oli kovin vaalea. Hänen suupieluksensa vavahtelivat, ikään
-kuin olisivat värisseet, ja hän pyyhkäsi pari kertaa otsaansa
-kädellään...
-
-Pitkäveteinen silmäys kohtasi äitiä; tuntui siltä, kuin Nikolai olisi
-pelännyt alkavansa kammota häntä!
-
-"Sinä saat rahat!"
-
-Nikolai tunsi, että itku tinki ylös hänen kurkustaan, ja hänen
-täytyi olla varoillansa päästäkseen tiehensä, ennen kuin se ilmoille
-purkautuisi!
-
-Siinä oli taaskin viivytystä hänelle ja Sillalle kevääsen saakka! --
-Ja kuka tiesi, mikä siitä lopuksi tulisi?...
-
-Hänen kätensä vapisi ja hapuili oven ripaa tavoitellen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuo uusi selvitys, minkä hänen äitinsä niin odottamatta oli ilmoille
-tuonut, että nimittäin se oli hän, joka hänen koko menestyksensä oli
-nurin keikahuttanut, tuli vielä painavaksi kiveksi hänen kuormansa
-päälle.
-
-Siveellisenä tappiona se häntä masensi. Hän ei voinut poistaa
-mielestään sitä ajatusta, että siinä oli jotakin todenperäistä. Hän
-tunsi itsensä nulomieliseksi ja käveli ympäriinsä alakuloisena.
-
-Taaskin oli häitten toivo luiskahtanut vuosineljänneksen
-tuonnemmaksi!... ja jos äiti vieläkin pyytäisi, taikka oikeammin
-kiristäisi häneltä rahoja tuohon lamaantuvaan kauppaliikkeesensä, --
-mitä hän silloin tekisi?
-
-Tämä tuntui ihan toivottomalta työltä, ja epätoivo alkoi hänet
-valtaansa saada.
-
-Kun hän korjasi killinkejään läkkilaatikkoon sunnuntaisina, tapahtui
-se sangen katkeralla mielellä. Saattoi pian sattua niin, että äiti
-tulisi ja nielaisisi koko summan -- johon hänellä kait oli oikeus,
-koska hän kerran aikoinaan oli äidin onnen hävittänyt!
-
-Nikolai oli aina ajatellut, että kun siksi tulisi, niin olisi kait
-hän se, jolle äidin olisi siitä lasku suoritettavana, että oli hänet
-semmoisena maailmaan tuottanut, ettei käynyt edes isää hänelle
-osoittaminen, ja sen lisäksi vielä sillä tavalla hänet hyljännyt.
-
-Mutta nyt se asia näyttikin ihan päinvastaiselta! Hänen äitinsä ynnä
-hänen kaikkinielevä kauppansa oli se pohjaton kita, joka säälimättä,
-oikeuteensa nojaten, koko hänen elämänsä onnen ahmi.
-
-Hän alkoi jo varsin tuskastua elämäänsä!
-
-Samalla aikaa hehkui ja kyti hiljainen kapinallisuuden tuli hänessä,
-vaikka se, kun hän rehellisesti työskenteli totuuden perille
-päästäkseen, kestikin kotvan aikaa, ennen kuin se ilmoille leimahti.
-
-Pitäisikö hänen sallia, että Sillakin samaan kitaan hinattaisiin?
-
-Vastaus leimahti heti selvänä esiin, niin että liekit sekä loistivat
-että liipoivat: --
-
-Ei, niin kauan kuin oli repalekaan jäljellä siitä, jota Nikolaiksi
-nimitettiin!
-
-Ja mitä hänen äitiinsä tuli, että hän, Nikolai, kentiesi olisi ollut
-syypää hänen onnettomuuteensa... Eikö hän sitten olisi saanut pitää
-puoliansa; pitikö hänen vaan olla syljettävänä ja poljettavana, niin
-kuin nyt taas oli käymäisillään? Hänen äitinsä, suuri ja karkea, niin
-kuin hän oli, tulisi tuolla kaupallaan vaan istumaan kuolijaaksi
-heidät, sekä hänet että Sillan... Heillä ei olisi edes lupaa eikä
-oikeutta valittaakaan!
-
-Mutta sitäpä ei nyt sentään suvaittaisi!
-
-Hän oli Wejergangia kurittanut, ja nyt hän vaan katui, ettei ollut
-sitä tuntuvammin tehnyt. Kun hän oli kerran maailmaan joutunut,
-tahtoi hän myös ihminen olla -- vaikkapa sitten jäljestäpäin häneltä
-pään veisivät! Eikä tuon lamaantuvan kaupan kannattamiseksi enää
-killinkiäkään hänen läkkilaatikostaan ripoisi! Jos äiti joskus
-maailmassa tulisi muuten ravinnon ja holhouksen puutteesen, niin
-suotaisiin hänelle kyllä sija hänen omassa majassaan; mutta ettäkö
-hän saisi estää häntä saamasta omaa majaa, -- ei, kiitoksia!
-
-Hänestä oli sukeunut toisellainen mies, sitten kun viimeinkin oli
-tästä selville päässyt: niin, häntä nimitettiin Nikolaiksi, ja hän
-oli Ellingsenin matamin mestarisälli!
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Talvi oli kulumassa.
-
-Oli Helmikuun alkupuoli ja markkinat. Kaduilla vilisi ihmisiä, ja
-leudolla ilmalla oli lumi kulkevain jaloissa tuhkajauhon kaltaiseksi
-muuttunut.
-
-Kirjava rivi markkinakojuja ulottui torilta torille. Torvet
-räikkyivät, ilvehtijät huusivat, arpapeli kävi kulkuaan, huutajat
-ulvoivat, soiton törähdykset hyökyaaltoina ilmassa rämisivät -- ja
-kaiken tämän lisäksi ympäri kaupunkia juhlailuja, tanssia ja iloa
-myöhäiseen yöhön saakka!
-
-Soiton ja metelin humu kuului etäälle tehtaan seuduille saakka...
-Iltasilla loisti kaupunki erityisesti lisätyssä valossaan.
-
-Koko ilma tuntui oikein hurmaavalta -- ja moni kärsimättömästi
-ikävöivä sielu, jota ankarasti silmällä pidettiin, kuljeksi siellä
-ylempänä sillä aikaa, kun yllin kyllin irtonaista joukkoa sieltä
-alaspäin virtaili.
-
-Vuosi vuodelta tiesi huhu aina enemmän kertoa noista suurista
-markkinatansseista, torvisoitosta, puutarhain värillisistä lyhdyistä
-ja keikaripohatoista, jotka suunavauksista huolta pitivät. Se kiusasi
-ja vietteli...
-
-Jo toisena markkinapäivänä tuli Kristofa, intoa täynnänsä, ja hänellä
-oli pääsymaksu sekä itseänsä että Gundaa ja Sillaa varten -- rahaa
-sekä pääsylippuun että makeisiin! -- kaikille kolmelle!
-
-Hän tekeytyi sangen salaperäiseksi... laverteli koko ajan eräästä
-henkilöstä, jota ei hän -- ei milloinkaan! -- uskaltaisi ilmaista.
-
-Silla ei ollut vielä koskaan missään sellaisessa ollut, oli
-korkeintaan seisonut ulkopuolella niitten hartaitten mielittelijäin
-joukossa, joitten täytyi tyytyä vaan katselemaan noita värillisiä
-lyhtyjä ja kuuntelemaan soittoa. Nyt oli viimein hänellekin tilaisuus
-tullut.
-
-Oi! -- kunpa vaan uskaltaisi!...
-
-Hän oli koko aamupäivän levoton ja kaksi punaista pyöreätä täplää
-poskillaan.
-
-Päivällisaikana tuli hänen äitinsä väsyneenä ja hengästyneenä
-alhaalta kaupungista.
-
-Hänen oli täytynyt Antonisenille luvata markkinaviikon seistä
-leivospöydän ääressä torilla ja olla avullisena myynnissä! --
-Kyllä ne olivat kalliita rahoja, joita täytyi ansaita tuollaisessa
-hälinässä ja melussa; mutta hän täyttäisi sentään velvollisuutensa!
--- ei ollut hänellä tapana uupua, kun killinkikään oli ansaittavana!
-Koju suljettaisiin ja leivokset korjattaisiin vasta kahdeltatoista
-yöllä, niin että hänen täytyisi nyt pariksi yöksi sinne alhaalle
-jäädä...
-
-Sillan korvat alkoivat soida ja suhista; -- näytti siltä, kuin
-olisivat ovet itsellään hänen eteensä auenneet! Nyt saattaisi hän,
-jos haluttaisi...
-
-Jo rupesi melkein peloittamaan...
-
-Juuri kun hän iltapäivällä, kori käsivarressaan, meni kadun poikitse,
-astui Wejergang yhtäkkiä ihan läheltä hänen ohitsensa.
-
-Silla oli vähällä säikähdyksestä parahtaa. Hän oli siis jo
-palannut!...
-
-Ei hän uskaltanut vilkaistakaan ylöspäin, uskoi vaan punastuvansa ja
-tunsi ohitse mennessään, että Wejergang hymyili ja terävästi häntä
-tirkistelijä sitten nyykäytti päätään.
-
-Hän tunsi hienon sikarin hajua ja luuli huomanneensa, että hänen
-vaatteensa ikään kuin narisivat hänen liikkuessaan, joka kaikki hyvin
-liittyi siihen, millaisiksi hän Kristofan kummallisten kertomusten
-mukaan oli hienot herrat kuvaillut...
-
-Se oli hän, joka pääsyliput heille oli antanut, siitä hän oli nyt
-ihka varma!
-
-Hänen sydämensä löi ja hypähteli, ja ihan täyteen se jo tuli
-kaikenmoisia tuumia ja aikomuksia sekä sinne että tänne päin...
-
-Kotiin hän tuli niin hajamielisenä, että Holmannin matamin täytyi
-vihdoinkin kysyä, oliko hän jo kokonaan tauonnut järkeänsä
-viljelemästä.
-
-Hän luikahti seisomaan ja tirkistelemään pesukaapin ylitse
-kuvastimeen...
-
-Hänen silmänsä, olivatko ne noin hirveän mustat?... Pisamia tuossa
-kyllä oli. Oli tosin keinoja pisamia vastaan... mutta noin paljolle
-kuin niitä näytti olevan, mitäpä niille nyt voi... Vanha kuvastimen
-lasi oli niin täynnä pilkkuja ja koloja elohopeassa!...
-
-Holmannin matami näki ihmeekseen Sillan seisovan ja hankaavan ja
-henkivän ja puhdistavan kuvastinta. Uusi into oli kait tyttären
-sydämessä herännyt!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmannen markkinapäivän iltana astuskeli Nikolai lyhtyjen valossa
-ylös tehtaalle päin. Hän oli pitänyt omia markkinajuhliansa,
-ostanut neuloma-arkkusen, jolla aikoi odottamatta Sillaa ilahduttaa
--- kuvastinkin oli siinä kannessa -- ja iltapäivällä hän oli sen
-kiskoittanut ja vielä hienon lukunkin siihen sovittanut.
-
-Tottapa onnistuisi jollakin keinolla häntä tavata ja näyttää se
-hänelle; -- niin helposti se aukesi ja sulkeutui kuin rasvattu, ja
-säntilleen kävi lukkokin!...
-
-Ja sakset ja neulasäiliön hän oli sinne sisään pannut. Itse saisi
-Silla avaimen talteensa, mutta arkkusen ottaisi hän säilyttääkseen.
-
-Nenäliinaan hän oli sen käärinyt ja pannut vielä kaksi leivosta
-päällepäin, niin että tarvitsisi olla viisasta älykkäämpi, joka
-saattaisi keksiä, että se olisi mikään muu kuin työkalu-mytty, jota
-hän kanniskeli!...
-
-Hän meni varsin lähelle äitinsä akkunaa, josta valo toisti, ja koki
-tirkistellä, olisiko Silla kentiesi sattumalta siellä myymäpöydän
-ääressä, ja kuljeskeli sitten huoletonna ympäriinsä ylös ja alas
-katuja pitkin.
-
-Täällä oli niin ihmetyttävän tyhjää, tuskin ihmistä näkyvissä tänä
-iltana!...
-
-Ja -- kuinka tarkasti hän tirkistelikään portin ja aidan raoista --
-ei ollut hänessä miestä keksimään valoa Holmannin matamin asunnossa!
-
-Kun hän oli kaikki keinonsa koitellut, asettui hän sitten
-kokonaiseksi pitkäksi tunniksi vartioimaan siihen, missä tiet yhteen
-kävivät ja siitä jatkuivat karjakartanoon.
-
-Mutta tänä iltana ei ollut onnea pahaakaan, -- siinä hän sai kävellä
-neuloma-arkkuineen!
-
-Koko katu oli pimeä, paitsi vähäistä alaa lyhtypatsaan ympärillä.
-
-Siellä meni joku... se oli hän!
-
-Nikolai kiirehti.
-
-Ei; se oli vaan tuo Jakobine, jonka kanssa Silla suvella niin usein
-kuljeksi!
-
-Eipä missään tapauksessa olisi haitaksi, jos kysyisi häneltä.
-
-"Eiköhän Holmannin matami liene kotona tänä iltana?" kysyi hän
-tervehtien.
-
-"Ei; hän istuu markkinoilla myymässä."
-
-Nikolai tuli oikein iloiseksi tuosta hauskasta uutimesta; -- hän
-saattaisi siis huoletta mennä majaan ja tavata Sillaa!
-
-"... Ja kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydällä!" jatkoi
-Jakobine. -- Että sepänsälli siellä Sillaa vaaniskeli, se oli nyt
-yleensä tunnettu asia, ja Jakobinen suuttumus siitä, että hänen
-kolme ystävätärtänsä oli saanut pääsöliput, eikä hän, puhkesi nyt
-ilkikuriseksi pilaksi: -- "Ja Silla on myöskin mennyt kävelyretkelle
-kaupunkiin," sanoi hän.
-
-"Sillako?"
-
-"Miks'ei? Istuuhan Holmannin matami pakkasessa ja polkee ja
-tömiskelee jalkojaan tuolla alhaalla kojussa; miks'eikäs tytär tekisi
-samoin markkinatansseissa?" -- Jakobinen täytyi nyt sukkeluuksiakin
-tavoitella.
-
-"... Varsinkin kun hänellä luultavasti on semmoinen, joka tahtoo sekä
-hänen kanssaan tanssia että suorittaa kulut!" singahutti hän vielä
-Nikolaille, joka seisoi siinä ihan ällistyneenä.
-
-"Kuka sinulle sellaisia valheita on ladellut, tyttö hupakko?"
-
-"Jos minä valehtelen, niin tekee Kristofa samoin! -- Ja että Silla
-meni alaspäin hänen ja Gundan seurassa pari tuntia sitten, sen minä
-näin itse omin silmin... Ja hänellä, jota minä tarkoitan, on kyllä
-varaa laittaa markkinahuvia sekä kolmelle että kuudelle... Mutta
-ehkäpä he menivätkin raamatunselitykseen!" lisäsi hän ja vilkutti
-toista silmäänsä.
-
-"Mitä sinä lavertelet? Punnitse tarkoin sanasi!" huudahti Nikolai
-kiivaasti.
-
-"Oh-hoh" nauroi hän; "etpä tosiaankaan ole niin vieras hänelle --
-olettepa melkein sukulaisia... Ja suurellisiapa sitä ollaankin! --
-sen saimme kyllä silloin suvella äidiltäsi kuulla, kun hän sai hänen
-maksamaan sen hienon mustan hameen, eivätkä he enää tahtoneet ta'ata
-hänelle neulomatarpeita kaupaksi"...
-
-Nikolai oli kylliksi kuullut. Hänen äitinsä oli hänestä melkein
-verenkin imenyt... ja sitten -- kuitenkin hänet pettänyt!
-
-Tästä hetkestä ruveten hän alkoi katsella häntä välinpitämättömyyden
-kylmässä valossa.
-
-Ei hän ollut koskaan hänelle mikään äiti ollutkaan -- ei milloinkaan
-hänestä rahtuakaan välittänyt!... Mitä hän oli äidin hellyyttä
-tuntenut ja siitä ajatellut, se oli vaan pelkkää luulottelua ollut!
-
-Ei hän tiennyt, oliko itse tullut ajatelleeksi tuota nimeä, vai
-Jakobineko sen olisi maininnut, mutta se soi hänen korvissaan kuin
-tyhjä alasin vasaran alla hänen kiirehtiessään alaspäin:
-
-"Ludvig Wejergang!"
-
-Äidin hän oli ryöstänyt häneltä jo hänen varhaisimmassa
-lapsuudessaan... riistäisikö hän nyt vielä Sillankin?
-
-Asia rupesi jo viimein hänestä tuntumaan mahdottomalta, ja hän
-hiljensi vauhtiansa.
-
-Tuo Jakobine oli aina ollut niin täynnä juttuja ja valheita!
-Puhe Sillasta oli vaan pelkkää juorua ja hölynpölyä!... Että nuo
-kolme tyttöä olivat lähteneet kävelyretkelle vähäsen markkinoita
-katsellakseen, siinä nyt ei sentään niin mitään moitittavaa ollut!
--- ja sitten luulotteli tuo suulas Jakobine, jota he eivät seuraansa
-huolineet, että he olisivat kaikin kolmisin markkinatansseissa!
-
-Hi-hi-hi! Kait se oli Silla, joka sen oli keksinyt! -- Kyllä hän
-kertoisi vielä Sillalle sen oikein oivaltaneensa heti samassa, kun
-Jakobine sitä hänelle juorusi!
-
-Hän pudisti päätänsä; hetkisen aikaa hän tunsi olevansa niin
-sanomattoman rauhallisella tuulella, ja sitten hänen ajatuksensa
-jälleen katkerina äitiin palautuivat. Mutta -- eipä saattaisi olla
-haitaksi, jos menisi sinne ja vähäsen kurkistelisi ympärilleen; --
-lienevät piankin pistäytyneet ulkopuolelle soittoa kuuntelemaan! --
-
-Patarummut jymisyttivät ulkona huvipaikalla iloa ilmoille pitkäin
-matkain päähän. Viereisessä eläintarhassa räikkyi korvia särkevä
-vaskitorvi ja ulkopuolella seisoi kansaa katu mustana.
-
-Ei ollut helppoa arvata, minkä tähden se häneen sillä tavalla
-vaikutti; mutta sangen levottomaksi hän tuli jälleen.
-
-Valaistulla portilla levittivät lekkuvat lyhtyrivit ja muut
-tulitusneuvot epävakaista valoansa rankassa, tuulisessa ilta-ilmassa;
-niitä näytti himmentyvän ja sammuvan milloin puoli riviä, milloin
-kokonainen, ja leiskahtavan jälleen ja luovan lisääntyvää valoansa
-hangelle ja ihmisjoukkoon, jota taukoomatta sisään virtaili.
-
-Täällä pääsi liikkumaan ainoastaan askel askeleelta; mutta vitkalleen
-eteenpäin pujotellessaan hän katseli ympärilleen ja urkki silmillään.
-Tunteakseen sen olennon, jota hän vaaniskeli, tarvitsi hänen nähdä
-vaan vilahdukselta.
-
-Ei ollut häntä ainakaan noitten joukossa, jotka tuolla ulkona
-seisoskelivat!...
-
-Oli melkein ikävätä nyt, kun kerran oli toivonut häntä tapaavansa!
-
-Hän alkoi jo tuumia kääntyvänsä ylöspäin markkinakojuille etsiäkseen
-häntä sieltä, ja hänen silmäyksensä liitelivät nyt vaan huolettomasti
-sinne ja tänne.
-
-Tuo?... tuo, joka noin nauroi ja punotti tuolla puutarhan puolella,
-jolla oli pyöreä hattu ja sieppuranpätkä kaulassa ohuen nutun päälle
--- se ei ollut kukaan muu kuin Gunda!...
-
-Hän pidätteli hengitystään ikään kuin varroten heti samaa tietä
-näkevänsä muitakin jossakin tuolla pyörteessä lamppujen välillä!
-
-"Onko teillä pääsylippua? -- Puutarhaanko vai tanssihuoneesen?"
-kysyttiin portilla.
-
-Nikolai olisi mieluummin ottanut pääsyliput kumpaankin, mutta ne
-killingit, mitä hänellä oli mukanansa, riittivät vaan puutarhaan. --
-
-Lamppurivit loistivat kahden puolen lumeen luotuja polkuja aina
-täyteen ahdetun ravintolan edustalle saakka, ja sen toisen kerroksen
-akkunasta kaikui naisen kirkuva sopraano-ääni, jota silloin tällöin
-raivoisat kättentaputukset säestivät!
-
-Tuonnempana puutarhassa valaistun katoksen alla kiehtoi täyteen
-ahdettu hoijakka ympäriinsä korvia pistelevän soiton räikkyessä.
-
-Molemmilla puolin kuhisi, ainakin sivultapäin katsellen, varsin
-erilaatuista ja sekalaista markkinakansaa.
-
-Hän etsi puutarhan läpikotaisin; mutta noilla pimeimmillä
-poluilla pääkäytäväin ulkopuolella liikkui vaan joitakuita
-ympäriinsä kuljeksivia, paleltuvia olentoja, jotka näkyivät siellä
-mielitteleväisinä kiertelevän kuin koi kynttilän ympärillä...
-
-Tuonne alista rakennusta kohden, mistä soiton säveleitä kuului, sinne
-pyrkivät kaikki ihmiset ja seisoivat siellä tiheissä joukoissa, --
-sillä siellä parhaallaan tanssittiin.
-
-Tuntui kuin olisi kaikki veri kerrassaan pysähtynyt hänen suonissaan,
-ja hän läheni hitaasti ja verkalleen, tuskasta harmaana...
-
-Kauan hän seisoi ulkopuolella ja tirkisteli suuriin, valoisiin
-akkunoihin. Himmeitä varjoja liikkui akkunaverhojen takana -- päitä
-ja niskoja meni myötäänsä, ja toisia tuli aina sijaan.
-
-Tuolla... tuolla, missä verho oli vähän syrjään siirrettynä, hän näki
-taaskin tuon keropäisen Gundan. Niin lähellä oli hänen niskansa,
-että Nikolaita melkein halutti painaa suunsa akkunaruutuun ja huutaa
-hänelle: "missä Silla on?"
-
-Hän tunsi lattian notkumisen ja torvisoitonkin kaksinkertaisen
-voimakkaana sinne, missä hän seisoi; tuntui kuin koko
-tanssijaisjoukko olisi tullut hänen päähänsä elämöimään!
-
-Tuolla tulivat luisut olkapäät ja yläpuoli päällysnutulla verhottua
-selkää -- ja sauva, joka taskusta pistäytyi esiin... ja hiukkanen
-hienoa hatunröytää...
-
-Se poltti sikaaria ja kumartui alaspäin, juuri kuin jutellakseen...
-
-Kenen kanssa?... Kenen kanssa?
-
-Sillä se oli Ludvig Wejergangin, tuo kaitainen, suora selkä, joka
-ylpeydeltään näytti voivan taipua ainoastaan alimmaisesta kohdastaan,
-lantioista!
-
-Nyt se poistui, varmaankin tanssimaan!...
-
-Se pieni kohta akkunaruutua, josta verho oli syrjään siirrettynä, oli
-paksusta hiestä himmeänä. Ainoastaan silloin, kun joku raskas pisara
-valui alas sisäpuolella hikistä ruutua myöten, voi sen jälkeistä
-juovaa pitkin saada nähtäviinsä jonkun osan siellä sisällä liikkuvain
-vilahduksista...
-
-Tuolta palasi Wejergangin varjo sauvoineen ja hattuineen paikallensa
-jälleen... ja alempana näkyi naisen pään vinot muodonpiirteet, jotka
-vilkkaasti liikkuivat.
-
-Taaskin katosi varjo sauvoineen, ja Nikolai varustautui uudestaan
-sitä etsiäkseen.
-
-Juuri nyt jätti viruva vesipisara kirkkaan juovan jälkeensä, ja
-siitä hän seuraavassa silmänräpäyksessä vilahdukselta näki tanssivan
-olennon, -- ainoastaan kumartuneen pään ja puoleksi varjotut kasvot...
-
-Hän oli nähnyt kylliksi... enemmän kuin sadan kynttiläruunun valossa!
-
-Ja heti sen jälkeen oli Nikolai myöskin tuossa ihmistulvassa, jota
-ovesta sisään virtaili.
-
-Ovi aukeni ja sulkeutui taukoomatta pyrkiväin edessä, jotka antoivat
-pääsylippunsa ja joiden hikoilevat, punaiset naamat katsojan silmäin
-eteen yhteensä muodostivat harmaasen höyryyn puoleksi verhotun,
-sangen kirjavan sekasotkun.
-
-Aina toisinaan ryntäsi sieltä ulos joku yksityinen pari ja riensi
-suureen ravintolahuoneukseen.
-
-Hän ei ollut kuulevinansakaan pistopuheita eikä haukkumasanoja.
-
-"No, siinä! No, siinä!" kuului siellä tunkeutuvain joukossa.
-
-Nikolai kaivautui vaan ovea kohden... Sinne kun pääsisi!
-
-"Pääsylippu?"
-
-Nikolai ei vastannut.
-
-"Pääsylippu, mies?... Pääsylippu?"
-
-Nikolai tunkeutui vaan siitä huolimatta rohkein askelin ovea
-lähemmäksi.
-
-Poliisimies jo aikoi jotakin; mutta hän huomasi Nikolain kasvoissa
-jotain semmoista, joka saattoi hänen heti alallensa pysähtymään. Tuo
-lähestynyt, sanaton käsityöläissälli näytti semmoiselta kuin olisi
-ollut valmis lyömään!...
-
-Ovi jatkoi herkeämättä liikettään edes ja takaisin, auki ja kiinni,
-niin kuin ennenkin, ja poliisimies samoin kuin pääsylippujen
-kokoojakin olivat tavallaan leppyneet tuolle väsymättömälle
-seisojalle; näyttihän melkein siltä, kuin hän olisi ollut varsin
-tavallisilla asioillaan, mytty kädessänsä; -- mutta silloin Nikolai
-yht'äkkiä röyhisti sepän-olkapäänsä ja rynnisti hurjasti ovea kohden.
-
-Lippujen kokooja asetti turhaan ruumiinsa esteeksi -- kätensä olivat
-lippuja täynnä.
-
-Oven avautuessa oli Nikolai nähnyt Sillan tulevan punaisena,
-hymyilevänä ja tanssimisesta väsyneenä ovea kohden Ludvig Wejergangin
-kanssa; hattu kallelleen otsalle painettuna ja lornetti toisen silmän
-edessä, myhäili viimeksi mainittu niin kopean kevytmielisesti, juuri
-kuin hänen kaltaisensa mies olisi vaan tavallisilla toimillaan
-silloinkin, kun syöksee nuoren tytön turmioon!...
-
-Ovella oli noussut melua ja hälinätä.
-
-"Ulos, mies! Ulos, mies!"
-
-Huutoa kuului viimein kaikkialla salissakin. Se oli jonkunlainen
-välinäytös, jonka aikana yleisö nousi seisomaan sekä pöydille että
-lavitsoille yrittäen jotakin nähdä.
-
-Nikolai olisi suorapäätä ja häikäilemättä tahtonut tunkeutua saliin,
-jos ei vartija olisi asettunut ovella eteen ja poliisimiehen kanssa
-ponnistuksensa yhdistettyään saanut raastaneeksi ulos tuota tanakkaa,
-huimapäistä sepänsälliä.
-
-Hänen ainoana toivonaan, melkein välinpitämättömän sävyisesti
-suodessaan itseänsä viedä ulos puoleksi pimeään talvi-ilmaan, oli se,
-että saisi olla tarpeeksi lähellä, voidakseen ovesta ulostulijoita
-silmällä pitää. Raivoansa pidätellen tunsi hän sentään pikemmin
-voivansa panna henkensä alttiiksi kuin nyt jättää puutarhan, jos
-häntä vielä etemmäksi raastamaan ruvettaisiin!
-
-Soitto taukosi. Hiestyneinä ja hengästyneinä virtasi ihmisiä
-joukottain tanssin välillä ulos.
-
-... Tuolla tuli Wejergang -- ja Silla hämillään ja hieman
-vastahakoisesti hänen kanssansa. Mentiin ylös ravintolahuonetta
-kohden.
-
-Äkkinäisellä nykäyksellä riuhtaisi Nikolai itsensä irralleen ja
-syöksyi seuraavassa silmänräpäyksessä pimeydestä suoraan heidän
-keskellensä.
-
-Sillalta pääsi kauhistuksen parahdus; mutta Nikolai loi häneen vaan
-pikaisen silmäyksen ja lennätti hänet taaksensa -- ja seisoi niin
-silmä silmää vastaan Wejergangin edessä!
-
-Tuo nuori jalopeura muutti karvaansa ja peräytyi askeleen takaperin,
-keksittyään edessänsä tämän hurjistuneen, vihaa hehkuvan näyn; --
-mutta tunnettuaan siinä vanhan kouluaikaisen vihollisensa, käyristi
-hän ivallisesti huuliansa.
-
-Juuri _tämä_ naaman-ilve se oli, joka kiihotti Nikolaita ryntäämään
-häneen käsiksi, jonka tähden Wejergang taas puolestaan huusi:
-
-"Sinä häpeemätön lurjus!"
-
-Samassa löi hän herrassauvallaan Nikolaita vasten kasvoja, niin että
-sauva poikki rätkähti.
-
-"Auttakaa!... Auttakaa!... Poliisi!"
-
-Nikolai oli jo iskenyt kouransa Wejergangin nutun rintapieluksiin,
-niin että napit irti pirahtelivat, ennen kuin poliisit hänen
-ympäröivät.
-
-Nuori tyttö pyrähteli siinä ihan houkkapäisenä heidän keskellänsä.
-
-Yleisöä keräytyi yhä enemmän ja tiheämpään heidän ympärillensä...
-
-Siinä oli markkinatappelu, parhaimpia laatuansa; -- ja sitten tuo
-pitkä, mustanhiiveinen tyttö vielä päällisiksi!
-
-"... Aika verikoira sepänsälliksi!... Putkaan tuommoiset!" -- änkytti
-Wejergang kiukustuneena, kun tunsi taaskin turvallisena olevansa.
-"Siellä saat toistaiseksi tekojasi miettiä!... Ei sinua täällä
-ensinkään kaivata, ystäväni!" lisäsi hän vielä ilkeästi ivaillen.
-"Tuolla mustasilmäisellä tytöllä on kyllä hauskaa markkinoilla ilman
-sinuakin!"
-
-Tuskin olivat ne sanat päässeet hänen suustaan, ennen kuin Nikolai
-riuhtaisi irti itsensä. Hän heilutti myttyä neuloma-arkkuineen niin
-hurjasti, ettei kukaan uskaltanut häntä lähestyä, lensi sitten kuin
-salama Wejergangin kimppuun ja huusi hampaitaan kiristellen:
-
-"Sitä olet viimeisen kerran elämässäsi sanonut!"
-
-Toinen käsi hapuili Wejergangin rintopieltä, ja toinen antoi hänelle
-tärähdyksen arkkusen koko painolla niin että hän hoipertui hangelle
-nurin niskoin!
-
-Hän ei noussut enää... ei jäsentänsäkään järkähdyttänyt...
-
-Siinä nousi huutoa ja hälinätä yleisön kesken.
-
-Muutamat huusivat murhaa, toiset lääkäriä...
-
-Ja kaiken tämän lisäksi soiton räminätä kolmelta suunnalta.
-
-Joku korkeampi poliisimies koki mieliä rauhoitella, ja varovaisin
-käsin kannettiin tunnoton pois, pantiin rekeen ja vietiin
-sairashuoneesen.
-
-Yleisön koko kiihtynyt viha kääntyi nyt pahantekijään, jota myöskin
-pois vietiin, suuri lauma saattoväkeä jäljessään.
-
-Varmuuden vuoksi pantiin hänelle portilla raudat sekä käsiin että
-jalkoihin, jota tapausta näkemään suuri joukko kansaa kadunkin
-puolelta tunkeili.
-
-Mutta kun sitten piti ruvettaman häntä rekeen raastamaan, heittäytyi
-tyttö hänen päällensä ja riippui hänessä niin lujasti, että
-mahdottomaksi kävi häntä irtautumaan saada. Katupoikain iloksi ja
-riemuksi hän pysyi siinä kiinni ja huusi vielä silloinkin, kun he jo
-olivat Nikolain pystyyn nostaneet.
-
-Poliisit eivät kyenneet paikalta poistumaan, vaikka he tyttöä kuinka
-olisivat repineet ja raastaneet... jo ratkesi hameenvyötärökin!
-
-Pojat hoilasivat.
-
-... "Repikää! -- Raastakaa! -- Riistäkää vaatteenikin!"...
-
-"Siksi on meillä sentään hiukkanen järkeä, houkka tyttö!" virkahti
-yksi poliiseista.
-
-... "Ette saa viedä häntä!... Ette saa viedä!"...
-
-Hän kiikkui ja vääntelehti hänen käsiraudoissaan.
-
-"Se tapahtui minun tähteni!... Etkös voi sitä sanoa heille,
-Nikolai!" huusi hän vihlovalla äänellä -- ja poliisit käyttivät
-tätä silmänräpäystä hyväkseen ja saivat hänen kätensä vihdoinkin
-heltiämään.
-
-Reki luisti eteenpäin, ja Silla juoksi huivitonna jäljessä,
-poikajoukko kintereillään.
-
-Hän näki poliisi-vahtikonttoorin avautuvan Nikolaille, eikä hän
-kuitenkaan ennättänyt hänen luoksensa eikä päässyt sitä estämään...
-hän kierteli siinä vaan tunnin toisensa jälkeen ulkopuolella,
-poliisimiesten kerta kerran perästä kehoitellessa, että hänen olisi
-kotiin lähteminen.
-
-Kun hän sitten vihdoin viimeinkin epätoivoisena lähti astumaan
-ylöspäin, pysähteli hän myötäänsä; mutta ennätettyään sillalle, jäi
-hän sinne tuokioksi seisomaan...
-
-Vesi pauhasi siellä alhaalla pimeässä niin kummallisesti... Tuntui
-siltä, kuin hän olisi jollakin tavalla ollut sinne kuuluva!...
-
--- Hän meni kotiin yön jouduttua ja tunsi aina himmeänä mielessään,
-mitä tapahtunut oli, sekä vääntelehti sanomattomissa tuskissa
-ajatellessaan, mitä Nikolain teosta seuraukseksi tulisi.
-
-Silloin ja tällöin pääsi häneltä tuskallinen huokaus...
-
-Ei hän voinut päästä näkemästä käsirautoja, ja mielenhäiriössään hän
-tunsi vielä kylmät raudat käsissään, -- kunnes viimeinkin hänelle
-selvisi tuo vihlova huomio, miten kurjasti hän oli Nikolaita kohtaan
-käyttäytynyt!... Hänen mielestään täytyisi Nikolain syljeksiä häntä!
-
-Hän makasi ja tirkisteli kuin näyssä itseänsä... miten oli
-kuljeksinut eikä ajatellut mitään muuta eikä huolinut mistään
-muusta kuin omasta huvistansa, kun sitä vastaan Nikolai, hänen oma
-seppäpoikansa -- jolla oli niin voimakkaat kädet ja rehelliset
-silmät ja joka nyt istui vankilan telkien takana! -- puuhasi ja
-kokosi ja säästi ja piti huolta heistä molemmista, -- että he sitten
-saattaisivat yhteen käydä!
-
-Ja että Nikolai oli täynnä levottomuutta ja tuskaa ollut hänen
-tähtensä, senkin hän nyt käsitti, -- kerrassaan se nyt selvisi, --
-ikään kuin suomukset hänen silmistään olisivat pudonneet...
-
-Kunpa Nikolai vielä vaan hänestä pitäisi!... Niin lempeästi ja
-hyväntahtoisesti, että hän itkuun ratkesi vielä nytkin sitä
-ajatellessaan, oli hän sanonut: "Mene kotiisi, Silla!" -- kaksi
-kertaa...
-
-Jos hän olisi tietänyt ja ymmärtänyt, miltä tuntuu pitää jostakusta,
-ennen kuin juuri nyt -- nyt, kun se jo kentiesi oli liian
-myöhäistä!...
-
-Tämä ajatus tuotti hänelle taaskin uutta tuskaa, ja kauheita näkyjä
-ilmestyi hänen silmäinsä eteen... Wejergang nurin hoipertumassa ja
-pitkällään hangella... lopuksi Nikolain kädet rautoineen tehtaan
-vesiputouksesta ylöspäin kurkottelemassa!
-
--- Hän vääntelehti unetonna aamuun saakka ja aina samat kuvat
-edessään... Käsiraudat koskessa... ja sitten Wejergangin, joka iskun
-saatuaan hoiperteli ja kaatui... ja sitten nuo kaikki uudestaan...
-yhä uudestaan...
-
-Hän istui sitten kotona koko päivän iltahämärään saakka.
-
-Levottomuus ajoi häntä sitten alaspäin poliisikammaria kohden.
-
-Siellä olivat jo tulet sytytetyt käytäviin, ja paljo siellä oli ovia,
-joista miehiä virkanutuissaan ja miehiä, jolla oli kova kiire, kulki
-ulos ja sisään. Ulos vievillä portailla istui ja seisoskeli muutamia
-ihmisiä vartoilemassa...
-
-Hänellä ei ollut rohkeutta kysyä.
-
-Hän käveli lepäämättä sakeassa lumituiskussa kauvan edes ja takaisin
-rakennuksen ympärillä.
-
-Viimein alkoi tuntua siltä, että hänen täytyisi yrittää sisälle;
-ja jonkunlaisessa mielentilassa, joka hänet saattoi tunnottomaksi
-ympäristöänsä kohtaan, joutui hän lumisena ja valkoisena seisomaan
-portille, josta arestihuoneisiin mentiin.
-
-Kun se viimeinkin avattiin, yritti hän astua sisäpuolelle.
-
-"Mitä sinä tahdot?"
-
-"Kuulla jotain Nikolaista!"
-
-"Nikolaistako? -- Kuka se Nikolai on?"
-
-"Joka yöllä tänne tuotiin!"
-
-"Oletkos hupsu, tyttö?... Murhamiehestäkö? -- Oletko sinä hänen
-sisarensa?"
-
-"En!"
-
-"Se on _hyvä,_ se, -- sillä kelvottomalla konnalla ei ole enää
-pitkältä jäljeltä;" -- hän viippasi tärkeän näköisenä kädellään
-poikittain kaulaansa. -- "Se on kuollut, joka oli hänen käsiinsä
-joutunut, -- tänään päivällä, ja murhaaja istuu nyt vartioituna
-raudoissa lukkujen takana!"
-
-Ei Silla sitä ensinkään havainnut, miten se kävi, että portti jälleen
-sulkeutui hänen jälkeensä...
-
-Eikä hän huomannut sitäkään, että lunta valui niin paksulta
-hiljalleen alas lyhtyjen valossa... ei tiennyt sitäkään, miten hän
-pitkin lumista tietä oli joutunut sillalle jälleen.
-
-Siellä piti hänen oleman...
-
-Siellä alhaalla istui Nikolai, raudat käsissään, ja kurkotteli niitä
-ylöspäin -- ja huusi... huusi häntä!
-
--- Seuraavana aamuna nähtiin hameenhelmaa pistäyvän esiin lumihyyhmän
-seasta tehtaan sulussa. Korkealta sillalta hypätessä oli pää
-musertunut jäänreunaa vastaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli todistettu, että nuoren Wejergangin kuolema oli seurauksena siitä
-lyönnistä, jonka hän Nikolailta oli saanut ja joka oli aivoihin
-saakka koskenut.
-
-Eikä tätä asiata voinut lieventää Nikolain käytöskään oikeuden
-edessä. Hän seisoi siinä, sydän täynnä lohduttamatonta surua Sillan
-kuolemasta, ja vastasi, että vaikka Wejergangilla olisi seitsemän
-henkeä ollut, olisi hän ne kaikki sittenkin riistänyt!
-
-Kun kysyttiin hänen vanhempiansa, väitti hän ensin, ettei hän ole
-niitä milloinkaan tuntenut; mutta kun lähemmältä tutkittiin hänen
-elämätänsä, lausui hän viimein, katkeralla äänellä, osottaen erästä
-karkearakenteista naista, joka istui ja itki tuonnempana rahilla:
-
-"Barbro on hänen nimensä... mutta se, joka turmeli minun onneni tässä
-maailmassa, sai sekä rakkauden että äidinmaidon!"
-
-Barbro vaikeroitsi.
-
-Entäs isä? -- Se saattoi koko kaupunki olla, se! -- Hän loi katseensa
-ympärilleen oikeuden jäseniin.
-
-Se oli vastaus, joka täydellisesti vakaannutti sen mielipiteen, mikä
-jo alusta alkaen oli yleisöllä ollutkin tästä huomiota herättävästä,
-ilkeästä rikosjutusta -- että tässä oli oikeuden edessä julkea,
-kaupunkielämän mudassa jo aikaiseen paatunut pahantekijänluonne.
-
-Poliisilla itsellä oli tämä henkilö jotenkin tuoreessa muistissa
-hänen rajun käytöksensä ja muiden epäiltävien seikkojen tähden siltä
-ajalta, jolloin hän oli varkaudesta syytettynä ollut. Ja hänen
-entisestä elämästään, joka tarkasti tutkittiin, kävi selville, että
-hän jo varhaisimmassa lapsuudessaan oli osoittanut vaarallisia
-taipumuksia, niin että jo oli kysymykseen tullut, eikö hän olisi
-ollut pantava siveellisesti turmeltuneitten lasten kasvatuslaitokseen.
-
-Hänen oppiajaltaan Hägbergin pajassa saatettiin myöskin ilmaista
-usein tapahtuneita seikkoja, jotka osottivat, että hänellä oli
-tappeluihin ja väkivaltaisuuksiin taipuvainen luonne.
-
-Eikä sitten vielä ollut pitkää aikaa kulunut, vaan vielä edellisenä
-vuonna hän oli uhannut -- niin kuin todistajat asian käsittivät
--- lyödä Olavin hengettömäksi; samoin oli myös selvityksistä
-oikeuden edessä nähty, että hän puheenalaisena iltana oli seurannut
-vainajata ja juuri vähää ennen tekoansa ilmaissut murhanaikomuksensa
-uhkauksellaan: "sitä olet viimeisen kerran elämässäsi sanonut!"
-
-Lieventäväksi asianhaaraksi oli kieltämättä se katsottava, että
-siinä yhtenä aiheena oli myöskin rakkausseikka, ja että työ oli
-luultavasti tapahtunut mustasukkaisuudesta. Toiselta puolen oli sekin
-todistettua, että siinä saattoi syynä olla myös vanha viha, joka jo
-lapsuuden aikoina oli ilmi puhjennut.
-
-Tuomioksi tuli pakkotyötä elinkaudeksi!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alhaalla vallihaudassa kesti maaliinampumista; laukaus paukahti
-toisensa jälkeen... Tuonnempana joukko sotamiehiä harjoitteli
-temppujansa, ja aina toisinaan kajahtelivat torvensoitolla annetut
-merkit tyynessä aamupäivän ilmassa...
-
-Vartijain kaitsemana vietiin pientä vankijoukkoa, niin että
-raudat joka askeleella helähtelivät, työstä pitkin vallin viertä
-linnoituksen sisimpään pihaan päin.
-
-Erään muurissa olevan kolon kohdalla hiljensi viimeinen vangeista
-vähäsen kulkuansa. Hän silmäili kauan halkeamata.
-
-Vuono välkkyi sinervänä tuolla alapuolella ja siellä monia valkeita
-purjeita sekä höyrylaivoja, tupruttaen paksua savua, joka sitten
-niiden jäljessä painui alas vedenpintaa kohden...
-
-Hän henkäsi syvään, sieraimensa laventuivat, ja leveille kasvoille
-kuvastui valtaava mielenliikutus.
-
-Muut olivat jo ennättäneet viisi tahi kuusi askelta edellepäin, ja
-vanginvartija kiirehti äkäisenä tämän kuudennenseitsemättä luokse ja
-ärjyi tuimasti:
-
-"Minä luulen, ettei sinusta olisi mitään vastenmielistä livistää
-tiehesi nyt, Nikolai?"
-
-"Minä arvelen, että juuri tätä varten me kaikki olemme luodut, niin
-arvelen!" vastasi hän terävästi.
-
-"Sittenpä pitäisi sinun myös käyttäytyä niin, että saattaisit
-armahdusta odottaa!"
-
-Nikolai, pudisti synkästi päätänsä; hänen harmaat silmänsä välähtivät
-kuin salama:
-
-"Jos pääsisin vapauteen, joutuisin taas tänne jälleen... Sillä toisen
-meistä, joko koko maailman taikka minun, on pysyminen pakkotyössä...
-ja minä puolestani suostun mielelläni jälkimmäiseen!"
-
-Helisten ja kalisten lähdettiin taas eteenpäin...
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELINKAUTINEN***
-
-
-******* This file should be named 50094-8.txt or 50094-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/0/9/50094
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50094-8.zip b/old/50094-8.zip
deleted file mode 100644
index 252e0fc..0000000
--- a/old/50094-8.zip
+++ /dev/null