diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50084-8.txt | 3166 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50084-8.zip | bin | 61430 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3166 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9bc1e4a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50084 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50084) diff --git a/old/50084-8.txt b/old/50084-8.txt deleted file mode 100644 index ccf5524..0000000 --- a/old/50084-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3166 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Atala, by F. R. de Chateaubriand - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Atala - Seikkailu aarniometsässä - -Author: F. R. de Chateaubriand - -Translator: Felix Borg - -Release Date: September 30, 2015 [EBook #50084] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ATALA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ATALA - -Seikkailu aarniometsässä - - -Kirj. - -F. R. de CHATEAUBRIAND - - -Suomentanut Felix Borg - - -Kariston 50 p:n romaaneja N:o 13 - - - -Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1912. - -O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino - - - - - - -SISÄLTÖ: - - Fr. de Chateaubriand. - Esipuhe. - Metsästäjät. - Uurastelijat. - Murhenäytelmä. - Hautaus. - Jälkilause. - - - - -François-René de Chateaubriand. - - -Keväällä v. 1801 istui Parisissa eräässä pienessä ravintolassa Champs -Elyséen varrella kaksi ystävystä puolisensa ääressä. Toisen heistä, -kalpean, hintelän, suunnilleen kolmikymmenvuotiaan miehen, oli vaikea -rauhassa nauttia yksinkertaista ateriaansa. Hän käänteli ja väänteli -itseään tuolilla ja virkkoi tuon tuostakin: - --- Huomenna se nähdään. Huomenna olen minä joko kurja raukka tai -kuuluisa mies. - -Mies oli vicomte François-René de Chateaubriand, noitten jalosukuisten -ylimysten jälkeläisiä, joilta vallankumous oli säälimättä riistänyt -kaikki. Hänen ainoa veljensä oli vaimoineen päättänyt päivänsä -mestauspölkyllä; hänen äitinsä ja sisarensa olivat kuolleet vankilassa -kärsimyksiinsä. Itse oli hän ajoissa lähtenyt Ranskasta, samoillut pari -vuotta Amerikan aarniometsissä, palannut jälleen kotiin, taistellut -emigranttien joukoissa ja joutunut vihdoin maanpakolaisena Englantiin. - -Brumairen 17:nä oli synnyinmaa taas avannut sylinsä hänelle, -ja hän tuli takaisin, ansaiten niukan toimeentulonsa "Mercure de -France"-lehden avustajana. - -Mutta Amerikassa oleskelunsa aikana oli hän aarniometsissä, leiritulien -ääressä, kirjoittanut kertomuksen nimeltä _Atala_. Kertomus oli -kysymyksessä olevana päivänä ilmestynyt kirjakauppoihin, ja juuri tämä -teos oli tekevä hänet "joko kurjaksi raukaksi tai kuuluisaksi -mieheksi". - -Huomispäivä toi hänelle mainetta. "Atala" saavutti suuremmoisen -menestyksen, ja sen tekijän nimi joutui parissa päivässä kaikkien -kirjallisuutta harrastavien huulille. Napoleon Bonaparte, joka silloin -hallitsi Ranskaa ensimäisen konsulin arvonimellä, lähetti -Chateaubriandin Roomaan Ranskalaisena ministerinä. Hänen välinsä -Napoleonin kanssa rikkoutuivat pian, mutta hän antautui taas, tämän -kukistuttua, valtion palvelukseen, ollen lähettiläänä ensin Berlinissä -ja sitten taas Roomassa, kunnes vetäytyi takaisin yksityiselämään. - -Hänen kirjailijamaineensa ei himmennyt. Vuonna 1826 möi hän eräälle -kustannusyhtiölle koottujen teostensa painattamisoikeuden 500,000 -frangista; kymmenen vuotta myöhemmin möi hän elämäkerralliset -kirjoitelmansa 250,000 frangista ehdolla, että ne julaistiin vasta -hänen kuolemansa jälkeen. - -Kuten yllä mainittiin, tuotti "Atala" yhdellä iskulla hänelle mainetta -ja kunniaa, ja "Atala" on myöskin säilyttänyt hänen nimensä -jälkimaailmalle. Tämä ennen tuntemattoman runoilijan teos muodosti -käännekohdan Ranskan kirjallisuudessa. Ihmiset olivat väsyneet -n.k. valistusajan kuivaan, ankarien sääntöjen kahlehtiman -kirjallisuudentuotteisiin ja kaipasivat runollisuutta, tunnetta ja -mielikuvituksen lentoa. Tahdottiin päästä ulos tukahduttavista saleista -ja leikatuista puutarhoista vapaaseen luontoon hengittämään raitista -ilmaa. - -"Atala" tarjosi mitä oli odotettu ja kaivattu. Se siirsi ihmiset -järkeilemään runouden keinotekoisista lehdoista ja ikävystyttävän -yksitoikkoisilta lakeuksilta Amerikan karuihin aarniometsiin. Siinä -jouduttiin kosketukseen mielikuvituksen ja runollisuuden, polttavien -tunteitten, sykkivien suonien ja hentomielisyyden kyynelten kanssa -- -sanalla sanoen: vapaan, karun luonnon ja ihmisten kanssa, jotka -uskalsivat nauraa ja itkeä, vaikkakin kyyneleet toisinaan olivat ylen -runsaat. - -Chateaubriand'illa oli syvempikin tarkoitus kuin vain tarjota nautintoa -lukijan tunteille. "Atala" on ensimäinen rengas suuremmassa "Genie de -Christianisme"-teoksessa, jolla runoilija alotti taistelun katoollisen -uskon puolesta. Hirmuvalta oli tuhonnut kristinuskon, ja Notre -Dame-kirkon pääalttarilla oli tanssiva ja remuava roskajoukko -kunnioittanut erästä oopperatanssijatarta korkeimman järjen esikuvana, -josta olisi tuleva uudestisyntyvän Ranskan ainoa Jumala. Hirmuvallan -jälkeen avattiin tosin kirkkojen ovet jälleen, mutta ajan tapa vaati -asettumaan epäilevälle, välinpitämättömälle kannalle. Chateaubriand -tahtoi lietsoa uutta virikettä tuohon veltostuneeseen uskonnolliseen -tunteeseen, osoittamalla mitä kauneusarvoja kristinoppi ja etenkin -katoolinen oppi itsessään kätki. - -Ranskasta levisi "Atala" yli koko sivistyneen maailman, ja se on -käännetty likipitäen kaikille kielille. Ja huolimatta siitä, että -toista sataa vuotta on jo kulunut -- verrattain pitkä aika -kirjateokselle -- ilmestyy "Atalasta" yhä uusia ja uusia painoksia. - -Teoksen ikuinen nuoruus ei riipu sen kristillis-ystävällisestä -tarkotusperästä -- sen liiallinen tunnepuolen painostaminen vaikuttaa -meistä "myöhemmän ajan lapsista" kuvitellulta ja lapselliselta -- vaan -runollisuudelta, jota ilmenee etenkin suuremmoisissa Amerikan -aarniometsäkuvauksissa. - -Chateaubriand kuoli 4 p:nä heinäkuuta v. 1848 ja haudattiin oman -toivomuksensa mukaan Grand-Bén saarelle, lähelle Saint Maloa. - - - - - - -ATALA - - - - -Esipuhe. - - -Ranska omisti ennen muinoin Pohjois-Amerikassa suunnattomia -maa-alueita, jotka ulottuivat Labradorista aina Floridaan saakka ja -Atlantin rannoilta vuoririkkaan Kanadan äärimmäisille järville. - -Neljä suurta jokea, joitten lähteet sijaitsivat samassa vuoristossa, -jakoivat tämän laajan alueen: Sant Lorenzo-joki, joka katoaa itään ja -laskee saman nimiseen lahteen, Länsi-joki, joka laskee vetensä -tuntemattomaan mereen, Bourbon-joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen ja -laskee Hudsonin lahteen, sekä Meschacebe, -- Missisippin oikea nimi -- -joka laskee Meksikon lahteen. - -Viimemainittu mahtava, puolituhatpeninkulmainen joki hedelmöittää -ihanata maa-aluetta, jota Yhdysvaltojen asukkaat nimittävät Uudeksi -Edeniksi ja jolle ranskalaiset ovat antaneet pehmeälle kajahtavan nimen -Louisiana. Tuhannet muut joet, Missiouri, Illinois, Akanza, Ohio, -Wabache, Tennessee juoksuttavat veronalaisten alamaisten tavoin mikä -samean mikä kirkkaan vetensä Meschacebeen. - -Kun kaikki nämä joet paisuvat sadekausien vesimäärästä, kun myrskyt -ovat kaataneet kokonaisia metsiä, kerääntyvät juurineen maasta -kiskaistut puut matalikoille. Pian kiinnittää lieju ne toisiinsa, -köynnökset punovat ne yhteen, ja kasvit, jotka juurtuvat mihin tahansa, -kiiruhtavat yhdistämään kaiken. - -Vaahtoavien aaltojen kulettamina luisuvat ne pitkin Meschacebea. -Mukaansa temmannut joki kulettaa ne Meksikon lahteen, missä ne -tarttuvat hiekkasärkkiin ja jakavat siten joen suun useampiin -haarakkeihin. Toisinaan syöksee Meschacebe vuorilta raisut ryöppynsä, -jotka kiitävät ohi metsän puiden ja intiaanien kivisten hautakumpujen. -Sellainen on arojen Niili. - -Mutta usein yhtyy luonnossa suuremmoinen jylhyys ja sirous. Päävuolteen -kulettaessa leikkiviä jättiläishonkia ja tammia merta kohti, -uiskentelee rantojen tyyneydessä vesikasvi- ja ulpukkarykelmiä, kohoten -vedestä kullankellervinä saarina. Vihreät käärmeet, siniset haikarat, -ruusunpunaiset flaminqot ja krokotiilin poikaset lojuvat matkustajina -näillä kukkaisaluksilla. Linnut levittävät kullankarvaiset siipensä -kuin purjeina, ja koko nukkuva joukko liukuu hiljalleen johonkin -rauhalliseen sopukkaan. - -Meschaceben molemmat rannat tarjoavat mitä merkillisimmän näyn. Idässä -siintävät metsättömät ruohoaavikot niin pitkälle kuin silmä kantaa. -Näyttää kuin nuo vihreät aallot kohoaisivat kohti taivaan sineä -sulautuakseen siihen. Tuhansia eläimiä käsittävät puhvelilaumat -samoilevat näillä rajattomilla aavikoilla. Toisinaan halkoo vuosien -rasittama puhvelihärkä aaltoja, laskeutuakseen jonkun Meschaceben -saaren korkeaan ruohostoon levähtämään. Kaksisarvisesta päästä ja -harmaantuneesta, liejuisesta parrasta päättäen saattaisi sitä luulla -joen jumalaksi, joka tyytyväisenä katselee mahtavia aaltoja ja reheviä -rantoja. - -Sellaiselta näyttää joen vasemmalla puolella. Mutta oikea puoli -muodostaa ihmeellisen ja lumoavan vastakohdan. Kallistuneina yli -kuohuvan veden, ryhmittyneinä kukkuloille ja vuorille ja siroiteltuina -laaksoihin on siellä kaikennäköisiä puita, värejä ja tuoksuja toisiinsa -sekottuneina, huimaavan pitkinä, korkeuksiin kohoavina. -- - -Villit viiniköynnökset, bignoniat ja colocyntikset suikertelevat pitkin -puitten juuria, kiemurtelevat ylös oksia, tarttuvat kiinni niitten -kärkiin, heittäytyvät vaahteroista tulpaanipuihin, tulpaanipuista -ruusupuihin, muodostaen tuhansittain luolia, käytäviä ja aukkoja. -Hakkaillessaan puusta puuhun muodostavat nämä suikerokasvit siltoja -joen haarakkeitten yli, kukkaissiltoja. - -Tästä rehevyydestä kohottaa magnolia jäykän päänsä, halliten -valkeankukoistavana kokonaisia metsiä, palmujen löyhyttäessä sitä -kevyillä, vihreillä, viuhkanmuotoisilla lehdillään. - -Moninaiset eläimet, joille Luoja on suonut nämä neitseelliset seudut -asuinsijoiksi, luovat niihin eloa ja liikettä. Metsien siimeksissä -keinuvat rypäleitten juovuttamat mesikämmenet jalavien oksilla. -Karibut, Pohjois-Amerikan villipeurat, kylpevät jossakin järvessä. -Mustat oravat ilakoivat tuuheissa lehvissä. Varpusen kokoiset -naurukyyhkyset laskeutuvat ruohostoon, joka punertaa mansikoista. -Vihreät, keltapäiset papukaijat, purppurankirjavat vihertikat, -tulenkarvaiset punatulkut kapuavat korkeissa kypresseissä. Kolibrit -välkkyvät Florida-jasmineissa, ja saaliinhimoiset käärmeet riippuvat -metsän vihreissä holveissa köynnösten tavoin, sinne tänne heiluen ja -sihisten. - -Toisella puolella lepää ruohoaavikko hiljaisessa, rauhallisessa unessa. -Tällä puolella sitävastoin on liikettä ja elämää, linnunnokkien iskut -tammenrunkoihin, risahdukset hiiviskelevien eläinten jalkojen alla, -hedelmien halkeaminen eläinten hampaissa, aaltojen kohina, kumea -karjunta, hilpeät liverrykset muodostavat mitä vaihtelevimman -sopusoinnun tällä laajalla saloseudulla. - -Mutta kun tuulenhenki sattuu eksymään näihin yksinäisiin seutuihin, -pannen kaiken riippuvan heilumaan, sekoittaen valkeat, taivaansiniset, -vihreät ja punaiset värit yhteen ja sulattaen äänet toisiinsa, silloin -syntyy sellainen ilmiöitten vaihtelevaisuus ja liike metsien -siimeksissä, että muiden kuin niitten, jotka ovat noissa luonnon -neitseellisissä seuduissa olleet, on mahdoton sitä käsittää. - -Kun isä Marquette ja onneton La Salle olivat löytäneet Meschaceben, -lyöttäytyivät ensimäiset ranskalaiset, jotka saapuivat Bilaxiin ja -Uuteen Orleansiin, liittoon natchez-intiaanein kanssa, joka heimo on -seudun mahtavin ja pelätyin. Myöhemmin muuttui vierasvaraisuus -kuitenkin verivihollisuudeksi. - -Villien joukossa oli Chactas- eli "Sointuva ääni"-niminen ukko, jota -vanhuutensa, viisautensa ja elämäntuntemuksensa perustuksella pidettiin -aavikoiden patriarkkana ja suosikkina. - -Kuten kaikki ihmiset, saavutti hänkin elämänrauhan onnettomuuksien -jälkeen; Ei yksin uuden maailman metsissä puhuttu hänen -vastoinkäymisistään, aina Ranskan rajoilla ne tunnettiin. Kaleeriorjana -Marseillessa huutavaa vääryyttä kärsittyään laskettiin hänet jälleen -vapaaksi, hän pääsi Ludvig XIV:nnen puheille, oli keskustelussa -vuosisadan suurmiesten kanssa ja läsnä Versaillesin juhlissa, näki -Racinen murhenäytelmät teatterissa ja kuuli kuuluisan Bossuetin -hautapuheen. Sanalla sanoen: tämä villi sai nähdä yhteiskunnan -loistavimmat puolet. - -Palattuaan vuosien kuluttua kotimaahansa nautti Chactas siellä -rauhallista lepoa. Mutta kohtalo kadehti häneltä tätäkin ja teki hänet -sokeaksi. Eräs nuori tyttö talutti häntä pitkin Meschaceben rantoja, -kuten Antigone Oidiposta Kyteralla tai Maloina Ossiania Morvenin -kukkuloilla. - -Huolimatta siitä, että Chactas sai kärsiä paljon vääryyttä -ranskalaisten puolelta, rakasti hän heitä. Hän muisteli usein -Fénelonia, jonka vieraana hän oli ollut ja toivoi aina tilaisuutta -saada auttaa tuon hurskaan miehen maalaisia. - -Vuonna 1722 oli ranskalainen René tullut Louisianaan, levottoman -luonteensa ja kovan kohtalonsa ajamana. Hän kulki pitkin Meschacebea -natchez-intiaanien luo ja pyysi päästä sotilaaksi heidän heimoonsa. -Chactas kuulusteli häntä, ja huomattuaan, että hänen päätöksensä oli -järkkymätön, otti hänet pojakseen ja antoi hänelle vaimoksi -intiaanittaren nimeltä Celuta. Heti sen jälkeen varustautuivat villit -majavanpyyntiretkelle. - -Huolimatta Chactasin sokeudesta, valitsi sachen, vanhojen neuvosto, -hänet retken johtajaksi sen kunnioituksen perusteella, jota kaikki -intiaaniheimot häntä kohtaan tunsivat. - -Rukoukset ja uhritoimitukset alkoivat. Poppamiehet ja noidat selittivät -unia, manitou-jumalilta kysyttiin neuvoa. Uhrattiin tupakkaa; -paistettiin hirvenkieliä; seurattiin tarkasti, räiskyikö tuli -nuotiossa, jotta saatiin selville henkien tahto ja toivomukset. - -Vihdoin lähdettiin matkaan, kun ensin oli nautittu pyhän koiran lihaa, -ja René seurasi mukana. - -Vastavirtojen avutta soluivat venheet pitkin Meschacebea ja kääntyivät -sitten Ohiolle. - -Tämä tapahtui syksyllä. Kentuckyn suuremmoiset aarniometsät levisivät -hämmästyneen ranskalaisen silmien eteen. - -Eräänä yönä, kun kuu kumotti kirkkaana taivaalla ja kaikki natchezit -nukkuivat veneittensä pohjilla ja koko intiaanilaivasto solui -nahkaisine, levitettyine purjeineen hiljaisen tuulen kulettamana virtaa -alas, pyysi René, joka oli jäänyt yksin Chactasin luo, tätä kertomaan -seikkailujaan ja kokemuksiaan. Vanhus suostui siihen, ja istuen Renén -vieressä perätuhdolla alotti hän kertomuksensa. - - - - -Metsästäjät. - - --- Harvinainen sattuma on saattanut meidät yhteen täällä, rakas -poikaseni. Sinä olet sivistynyt mies, mutta ruvennut villiksi, minä -villi, jota Suuri Henki -- en tiedä mitä varten -- on tahtonut -sivistyttää. - -Me olemme syntyneet elämään vastakkaisissa olosuhteissa, ja kuitenkin -olet sinä samoillut näillä minun kotiseuduillani ja minä sinun. Ja -siitä syystä tulisi meillä kummallakin olla sama katsantokanta. Kumpi -meistä molemmista, sinä vai minä, on enemmän voittanut tai kadottanut -vaihdossa? Sen tietävät vain Henget, joista vähäpätöisimmällä on -enemmän älyä kuin ihmisillä yhteensä. - -Ensi kukkaiskuussa tulee kuluneeksi seitsemän kertaa kymmenen -lumikautta ja lisäksi vielä kolme siitä kun äitini lahjoitti minulle -hengen Meschaceben sannalla. Espanjalaiset olivat vast'ikään asettuneet -Pensacolan lahteen, mutta Louisianassa ei ollut vielä ainoatakaan -valkoihoista. - -Tuskin olivat lehdet varisseet vielä seitsemättätoista kertaa, kun -läksin isäni, sotilas Outalissin kanssa taistelemaan muskogeja, -Floridan mahtavinta heimoa vastaan. Me yhdyimme espanjalaisiin, -liittolaisiimme, ja taistelu tapahtui erään Mobilejoen sivuhaaran -luona. - -Areskouija manitouhenget eivät olleet meille suopeita. Vihollinen -voitti; isäni kaatui; minä haavoituin kahdesti puolustaessani häntä. -Oi, miksi en saanut astua hänen kanssaan sielujen valtakuntaan! Olin -silloin kokenut ne onnettomuudet, jotka minua maanpäällä olivat -odottaneet. Henget olivat päättäneet toisin: pakenevat veivät minut -Saint-Augustineen. - -Tuosta kaupungista, jonka espanjalaiset olivat vast'ikään rakentaneet, -olin vähällä tulla viedyksi Meksikon kaivoksiin töihin, mutta eräs -vanha kastilialainen nimeltä Lopez, tuli liikutetuksi, nähdessään -nuoruuteni ja avuttomuuteni, ja tarjosi minulle turvapaikan kotonaan, -missä hän asui naimattomana sisarineen. - -Molemmat kohtelivat minua mitä myötätuntoisimmin. He hoitivat minua -hyvin huolellisesti ja antoivat minulle kaikenlaista opetusta. - -Oleskeltuani kolmekymmentä kuunkierron aikaa Saint-Augustinessa, alkoi -kaupunkilaiselämä ikävystyttää minua. Kuihduin aivan silminnähtävästi. -Usein seisoin tuntikausia liikkumattomana ja tähystelin etäistä metsän -reunaa. Usein istuin joen rannalla surullisena virran juoksua seuraten. -Uneksin metsistä, joitten ohi nuo aallot olivat kiitäneet, ja tuska -ahdisti sieluani. - -Viimein en enää jaksanut tukahduttaa kaihoani, joka veti minua -erämaahan, ja eräänä aamuna astuin Lopezin eteen puettuna villin -pukuun, jousi ja nuolia toisessa kädessäni ja europalaiset vaatteeni -toisessa. Heittäydyin polvilleni jalon hyväntekijäni eteen ja vuodatin -kyyneliä virtana. Moitin levottomuuttani ja syytin itseäni -kiittämättömyydestä. - --- Mutta, isäni, -- sanoin, -- sinä näet itse; minä kuolen, ellen pääse -jälleen intiaanien vapaaseen elämään. - -Lopez katseli minua ihmetellen ja koetti saada minut luopumaan -aikeestani. Hän selitti, millaiset vaarat minua uhkasivat, jos -uudestaan joutuisin muskogien käsiin. Mutta nähtyään päättäväisyyteni -vuodatti hänkin kyyneliä ja sulki minut syliinsä. - --- Lähde, -- virkkoi hän, -- lähde, sinä luonnon lapsi. Jos itse olisin -nuorempi, seuraisin sinua erämaihin, joista minullakin on suloisia -muistoja, ja veisin sinut äitisi syliin. Kun sinä samoilet metsissäsi, -niin ajattele joskus vanhaa espanjalaista, joka osoitti sinulle -vierasvaraisuutta. Muista, että ensin sait maailmassa kokea hellyyttä -ja sen kautta opit rakastamaan lähimmäistäsi. - -Lopez rukoili sitten kristittyjen Jumalaa, jota en suostunut -tunnustamaan omakseni, ja niin me erosimme kyynelin. - -Ei kestänyt pitkää aikaa, kun kiittämättömyyteni sai rangaistuksensa. -Outo kun olin, eksyin metsissä, ja jouduin muskogien ja seminolien -vangiksi, kuten Lopez oli ennustanut. Puvustani ja päätäni koristavista -sulista tunsivat he minut natchez-intiaaniksi. Minut pantiin -kahleisiin, jos kohta lieviin nuoruuteni tähden. - -Simaghan, joukon päällikkö, kysyi nimeäni. Minä vastasin: - --- Olen Chactas, Outalissin poika, Miscoun pojan, jotka ovat anastaneet -useamman kuin sadan muskogi-sankarin päänahat. - -Simaghan sanoi: - --- Chactas, Outalissin poika, Micsoun pojan! Iloitse! Sinut poltetaan -suuressa kylässä. - -Minä vastasin: - --- Se on hauskaa. - -Ja sitten viritin minä kuolinlauluni. - -Vankinakaan ollen en voinut seuraavien päivien kuluessa olla -ihailematta vihollisiani. Muskogit ja etenkin heidän liittolaisensa -seminolit uhkuivat iloa, reippautta ja tyytyväisyyttä. Heidän käyntinsä -oli kevyttä, esiintymisensä avonaista ja suoraa. He puhuivat paljon ja -sujuvasti, ja heidän kielensä oli kaikuvaa ja puhdasta. Vanhuuskaan ei -ollut voinut riistää sachemilta, vanhojen neuvostolta, vapaata -iloisuutta. Kuten metsiemme vanhat linnut, säestivät he yhä vanhoilla -lauluillaan nuoremman polven uusia säveliä. - -Naiset, jotka seurasivat joukkoa, osoittivat minua kohtaan hellää -myötätuntoa ja rakastettavaa uteliaisuutta nuoruuteni johdosta. He -utelivat tietoja äidistäni ja varhaisemmasta nuoruudestani. He -tahtoivat tietää, oliko kätkyeni ollut ripustettuna vaahteran -kukoistaviin oksiin, ja oliko tuuli tuuditellut minua pikku lintujen -pesien ääressä. Ja lisäksi tuhansia kysymyksiä sydämeni tilasta: Olinko -nähnyt valkoista hirveä unissani ja olivatko salaperäisen laakson puut -neuvoneet minua rakastamaan. - -Vastasin yksinkertaisesti ja kiertelemättä äitien, tyttöjen ja vaimojen -kyselyihin: - --- Te olette päiviemme viehätys, ja yö odottaa teitä kuin aamun -sarastusta. Miehet heittäyvät syliinne, joutuakseen rintojenne ja -huulienne kahleisiin. Te tunnette ne taikasanat, jotka vaimentavat -kaikki valitukset ja surut. Kas siinä, mitä hän, joka on minut -maailmaan synnyttänyt, mutta joka ei enää koskaan saa minua nähdä, on -minulle kertonut. Hän on myöskin kertonut, että immet ovat salaperäisiä -kukkasia, jotka kukoistavat yksinäisissä paikoissa. - -Nämä mairittelevat sanat herättivät naisissa suurta mieltymystä. He -toivat minulle kokosmaitoa, vaahteranmahlaa, maissileipää, karhunluita, -majavantaljoja, simpukoita ja alleni sammalta. He laulelivat ja -ilakoivat kanssani, ja vuodattivat kyyneliä ajatellessaan, että minut -poltettaisiin. - -Eräänä yönä, kun muskogit olivat asettuneet leiriin metsänreunamaan, -istuin minä nuotiovalkean ääressä sotilaan kanssa, joka oli saanut -toimeksi vartioida minua. - -Äkkiä kuului vaatteitten kahinaa ruohostosta ja puoleksi hunnutettu -nainen ilmestyi viereeni istumaan. Kyyneleet helmeilivät hänen -silmäripsissään. Tulen valossa välkkyi pieni kultainen risti hänen -povellaan. - -Hänen piirteensä olivat säännöllisen kauniit. Hänen kasvoillaan -kuvastui harvinainen puhtaus ja lempeys, jotka vaikuttivat -vastustamattomasti. Hänen katseensa todisti hellää suloutta, ääretöntä -herkkyyttä ja syvää surumielisyyttä. Hänen hymynsä oli taivaallinen. - -Luulin häntä _viimeisten lemmenhetkien immeksi_, nuoreksi tytöksi, joka -lähetetään sotavangin luo sulostuttamaan hänen viimeisiä hetkiään ja -kuolemaansa. Tässä luulossa katselin häntä, sopertaen sekavana, mikä ei -suinkaan johtunut polttorovion pelosta: - --- Impi, sinä olet luotu ensimäisiä etkä viimeisiä lemmenhetkiä varten. -Tämän sydämen, joka kohta herkeää lyömästä, on vaikea sykkiä -sopusoinnussa sinun sydämesi kanssa. Miksi yhdistää kuolema ja elämä? -Se sytyttäisi minussa vaan päivänvalon kaipuun. Tulkoon joku toinen -onnellisemmaksi kuin minä ja yhtykööt köynnökset ja tammet keskenään -syleilyyn! - -Nuori tyttö vastasi: - --- Minä en suinkaan ole viimeisten lemmenhetkien impi! Oletko -kristitty? - -Vastasin, etten ollut voinut luopua vigvamini haltijoista. Tämän -kuultuaan teki tyttö vastenmielisyyttä ilmaisevan eleen. - --- Valitan, että sinä raukka yhä edelleenkin olet epäjumalanpalvelija. -Äitini kasvatti minut kristityksi. Nimeni on Atala. Minä olen -kultarenkailla koristetun Himaghanin tytär, ja isäni on tämän joukon -sotapäällikkö. Me olemme matkalla Apalacuclaan, missä sinut poltetaan. - -Tämän sanottuaan nousi Atala ja poistui. - - * * * * * - -Tässä täytyi Chactasin keskeyttää kertomuksensa. Muistojen valtava -virta syöksyi hänen sieluunsa. Hänen sammuneihin silmiinsä nousi -kyyneleitä, jotka alkoivat valua hänen ryppyisille poskilleen. Kaksi -sielun syvyyksiin kätkeytynyttä lähdettä puhkesi, uurtaen itselleen -tien hänen kalvailla kasvoillaan. - --- Voi, poikani, -- sanoi hän viimein, -- sinä näet, olenko minä -älykäs, vaikka minua sellaisena pidetään. Ihmiset, jotka eivät näe, -voivat sentään vielä itkeä. - -Ja sitten jatkoi hän kertomustaan. - - * * * * * - --- Useita päiviä kului. Päällikön tytär tuli joka ilta luokseni ja -keskusteli kanssani. Uni pakeni silmistäni, ja Atala oli aina -mielessäni. - -Seitsemäntenätoista matkapäivänä, kun ilta lähestyi vedenpinnan -yläpuolella liitelevine korentoineen, olimme saapuneet Alachuan -suurelle ruohoaavikolle. Tätä aavikkoa ympäröi kalliot, jotka toinen -toistaan korkeammalle kohoten kannattivat huimaavassa, pilviä -tavoittelevassa korkeudessa kokospalmu-, sitruunapuu-, nagnolia- ja -tammiryhmiä. - -Päällikkö kajahutti tervetuliaishuudon, ja joukko leiriytyi erään -vuoren juurelle. Minut vietiin hiukan syrjään, pienen lammen rannalle, -jommoisia Floridassa on kovin runsaasti, ja sidottiin puuhun kiinni, -erään sotilaan jäädessä kärsimättömänä viereeni vartioimaan. - -Montakaan minuuttia ei ollut ennättänyt kulua, kun Atala jo näyttäytyi -puiden suojissa lammikon luona: - --- Metsästäjä, -- sanoi hän muskogisankarille, -- jos mielesi tekee -hirvenajoon, jään minä tänne vankia vartioimaan. - -Sotilas hypähti ilosta, kuultuaan päällikön tyttären sanat, ja pian oli -hän kadonnut aavikolle. - -Kuinka ihmeellinen olio onkaan ihmissydän! Kuinka innokkaasti olinkaan -halunnut kuiskailla rakkauden sanoja hänelle, jota rakastin kuin -aurinkoa. Ja nyt olisin mieluummin tahtonut alakuloisuudessani ja -hämmennyksissäni joutua lammikon krokotiilien ruuaksi kuin olla yksin -Atalan kanssa. - -Erämaan tytär näytti olevan yhtä hämmästynyt kuin vankinsakin. Me -istuimme aivan äänettöminä. Rakkaus oli riistänyt meiltä puhelahjan. -Vihdoin ponnisti Atala voimiaan ja virkkoi: - --- Sotilas, kahleesi ovat heikot. Sinä voit helposti paeta. - -Nämä sanat kuultuani heltisivät kieleni siteet ja minä vastasin: - --- Heikot, oi, nainen...! - -En tietänyt kuinka jatkaa. Atala istui hetkisen neuvottomana ja sanoi -sitten: - --- Pakene! - -Ja hän irroitti minut puunrungosta. Otin nuoran ja työnsin sen tuon -ihmeellisen tytön käteen, puristaen hänen pienet sormensa kahleeni -ympäri. - --- Ota! Sido! huusin. - --- Oletko järjiltäsi, -- vastasi Atala liikutettuna. -- Etkö sinä -onneton tiedä, että sinut poltetaan? Mitä sinä ajattelet? Unohdatko, -että minä olen peljätyn päällikön tytär? - --- Oli aika, -- vastasin, -- jolloin äitini kantoi minua hartioillaan -majavannahassa. Isälläni oli myös kaunis vigvaminsa, ja hänen kauriinsa -sammuttivat janonsa tuhansista lorisevista puroista. Mutta nyt samoilen -minä ilman isänmaata. Kun minua ei enää ole olemassa, ei kukaan -sirottele ruohoa haudalleni kärpästen pelotteeksi. Kukaan ei välitä -onnettoman muukalaisen ruumiista. - -Nämä sanat liikuttivat Atalaa. Hän vuodatti kyyneliä virtana. - --- Voi, jatkoin minä innostuneena, -- jospa sinä tuntisit samaa kuin -minäkin! Eikö erämaa ole vapaa? Eikö metsissä ole piilopaikkoja, joihin -voimme kätkeytyä? Paljonko majojen lapset tarvitsevat, ollakseen -onnelliset! Oi, sinä ihana tyttö! Oi, sinä minun rakastettuni, -uskallatko lähteä kanssani? - -Niin minä puhuin, ja Atala vastasi hellästi: - --- Nuori ystäväni, sinä olet oppinut puhumaan valkoihoisten tavoin. -Sinun on helppo houkutella intiaanityttö-raukkaa. - --- Mitä? huudahdin minä. -- Sanotko sinä minua ystäväksesi? Voi, jos -halpa orja uskaltaisi... - --- No? sanoi hän, kumartuen puoleeni, -- jos halpa orja uskaltaisi...? - --- Uskaltaisi pyytää sinua suudelmalla vahvistamaan uskollisuutesi. - -Atala täytti pyyntöni. Niinkuin nuori kauris imeytyy kiinni -ruusuköynnöksen kukkasiin niitä vuorenrinteeltä tavoittaessaan, niin -kiinnyin minäkin rakastettuni huuliin. - - * * * * * - --- Voi, rakas poikani, iloa seuraa melkein aina suru! Kuka olisi voinut -uskoa, että se hetki, jolloin hän antoi minulle ensimäisen todistuksen -rakkaudestaan, samalla murtaisi toiveeni. Kuinka suuresti -hämmästyinkään kuullessani päällikön tyttären sanovan: - --- Kaunis vanki! Minä olen hulluudessani suostunut toivomukseesi, mutta -mihin tämä rakkaus meidät saattaa? Uskontoni eroittaa meidät ijäksi... -Oi, äitini, miksi minulle tämän teit? - -Atala vaikeni äkkiä, tukahduttaen jonkun tuhoa uhkaavan salaisuuden, -joka oli päästä hänen huuliltaan. Hänen sanansa saattoivat minut -synkkään epätoivoon. - --- Hyvä! huudahdin, -- minä olen yhtä julma kuin sinäkin! Minä en -pakene; jään tänne. Ja sinä näet minut roviolla. Sinä kuulet -tuskanhuutoni, ja sinä iloitset. - -Atala tarttui käsiini: - --- Sinä mieletön poika-parka! huudahti hän. -- Minun käy sinua -todellakin sääli. Sinä tahdot siis, että itken itseni näännyksiin? Etkö -usko, että sydämeeni koskee, kun en voi paeta kanssasi? Onneton oli se -kohtu, joka sinut synnytti, oi Atala! Miks'et heittäydy krokotiilien -ruuaksi? - -Aurinko teki juuri laskuaan ja krokotiilit kurnuttivat käheästi -lammikossa. Atala jatkoi: - --- Lähtekäämme täältä! - -Vein Simaghanin tyttären vuoren juurelle, joka siinä kohden pistäytyi -aavikkoon, ikäänkuin muodostaen vihreän lahden. Erämaassa vallitsi -rauha ja juhlallinen hiljaisuus. Haikara kirkui pesässään; metsät -kaikuivat viiriäisten yksitoikkoisesta vikinästä, papukaijojen -rääkynnästä, puhvelien mylvinnästä ja seminolien hevosten hirnunnasta. - -Me kuljimme äänettöminä, rinnakkain. Hän piti kädessään nuoraa, jonka -olin pakoittanut hänet ottamaan. Milloin kyyneltyivät silmämme, milloin -koetimme hymyillä, milloin kohdistimme katseemme taivaaseen, milloin -maahan. Me kuuntelimme hajamielisinä lintujen laulua, osoitimme -mailleen menevää aurinkoa, puristimme hellästi toistemme käsiä, -tunsimme sydäntemme sykkivän väliin voimakkaammin, väliin taas -heikommin, ja tuon tuostakin kuiskattiin nimet Chactas ja Atala. - -Oi sitä ensi lemmen kävelyä! Kuinka voimakas muistosi onkaan, kun se -vielä monien koettelemusten ja kärsimysten vuosien jälkeen voi näin -liikuttaa vanhan Chactasin sydäntä! - -Kuinka vaikea onkaan tajuta kuolevaisia, kun intohimot heitä -hallitsevat! Olin juuri jättänyt jalon Lopezin, antautunut -kaikenlaisiin vaaroihin, saavuttaakseni vapauteni, ja naisen katse oli -riittänyt silmänräpäyksessä muuttamaan mieleni, päätökseni ja -ajatukseni. Olin unohtanut maani, äitini, vigvamini ja kamalan -kuoleman, joka minua odotti, ja olin vallan välinpitämätön kaikesta, -mikä ei koskenut Atalaa. - -Voimattomana saavuttamaan miehen ajatuksen selvyyttä, olin vaipunut -jonkinlaiseen lapsellisuuteen, ja kykenemättä tekemään kerrassaan -mitään pelastukselleni, olin avun tarpeessa kuin pieni lapsi. - -Siksipä heittäytyi Atala, samoiltuamme läpi ruohoston, turhaan -jalkoihini ja uudestaan pyysi minua jättämään hänet. Vakuutin hänelle -palaavani yksin leiriin, jos hän kieltäytyisi sitomasta minua puuhun. -Hänen täytyi taas tehdä mielikseni, mutta hän toivoi onnistuvansa -paremmin ensi kerralla? - -Päivää myöhemmin pysähdyimme laaksoon lähelle Cuscovillaa, -seminolien pääleiriä. Yhtyneinä muskogeihin muodostivat nämä intiaanit -creek-intiaaniliiton. - -Yöllä tuli palmumaan tytär luokseni hongikkoon ja rukoili minua taas -pakenemaan yksinäni. Vastaamatta mitään tartuin hänen käteensä ja -pakotin vapisevan tytön seuraamaan minua metsän läpi. - -Yö oli ihana. Ilman hengettäret ravistelivat sinisiä kiharoitaan, jotka -tuoksuivat männyn pihkalle, ja virralla, missä krokotiilit tyytyväisinä -venyivät, levittivät tamarindit suloista ambrantuoksua. - -Kuu heloitti lempeästi pilvettömällä, syvänsinisellä taivaanlaella, -siroitellen helmiloisteisia säteitään metsien synkille ääriviivoille. - -Ei kuulunut pienintäkään ääntä, metsät vain omalla merkillisellä -tavallaan soittivat. Voi melkein sanoa, että yksinäisyyden sielu humisi -hiljaa erämaassa. - -Puiden välissä huomasimme soihtua kantavan nuorukaisen, joka oli kuin -metsien halki vaeltava, luontoa herättelevä kevään henki. Hän oli -lempiväinen, joka meni tiedustelemaan kohtaloaan rakastettunsa -vigvamista. - -Jos tyttö sammuttaa soihdun, merkitsee se myöntymystä; jos hän -verhoutuu huntuunsa, sammuttamatta sitä, on vastaus kielteinen. - -Hiipiessään siellä puiden siimeksessä, lauloi hän puoliääneen itsekseen -näin: - - -- Minä riennän ennen päivää vuoren huipulle etsimään arkaa - kyyhkyläistäni metsän tammien seasta. - - Olen kiinnittänyt hänen kaulaansa simpukkakuoriketjun, jossa - kolme punaista puhuvat rakkaudestani, kolme sinipunaista - levottomuudestani ja kolme sinistä toiveistani. - - Milan silmät ovat kuin kärpän ja kiharat kuin riisivainiot, - hänen suunsa kuin ruusunpunainen helmillä koristettu simpukka, - hänen rintansa kuin kaksi saman emon samana päivänä synnyttämää - karitsaista. - - Oi, jospa Mila sammuttaisi soihdun! - - Oi, jospa hänen suunsa hengittäisi siihen kaihon huoahduksen! - - Minä teen hänet onnelliseksi, ja minä poltan rauhan piippua - poikani kehdon ääressä. - - Oi, ehdittävä on minun ennen päivää vuoren huipulle, etsiäkseni - aran kyyhkyläiseni metsän tammien seasta. - -Niin lauloi nuorukainen, ja hänen laulunsa lisäsi sieluni tuskia ja -saattoi Atalan kalpenemaan. Meidän yhdistyneet kätemme vapisivat. Mutta -pian kiintyi huomiomme toiselle taholle ja paljoa vaarallisempaan -seikkaan. - -Olimme tulleet lähelle erään lapsen hautaa, jota pidettiin rajamerkkinä -eroittamassa kahden heimon alueet toisistaan. Maan tavan mukaan oli se -sijoitettu tien viereen, jotta nuoret naiset lähteellä käydessään -hengittäisivät viattoman olennon sielua, antaakseen sen takaisin -heimolleen. Nyt juuri oli siellä nuoria vaimoja, jotka äidinonnea -toivoen avosuin tavoittelivat pienokaisen sielua, jonka he luulivat -kukkasilla liitelevän. Lapsen äiti saapui viimein paikalle ja laski -maissilyhteen ja muutamia valkoisia liljoja haudalle. Sitten kostutti -hän hautaa oman rintansa maidolla, istahti matalalle ruohokunnaalle ja -puheli lapselleen hempeällä äänellä: - - Voi, miksi tippuvat kyyneleeni multaiseen kehtoosi, esikoiseni? - - Vartuttuaan isoksi, täytyy lintusen uskaltautua metsiin ruokaa - etsimään, ja erämaassa kohtaa se usein karvaita paloja. - - Sinä olet ainakin välttänyt kyyneleet; sinä olet säästynyt - talven purevilta tuulilta. - - Umppu, joka kuihtuu verhossaan, vie tuoksut muassaan, kuten - sinä, rakas poikani, veit viattomuutesi. - - Onnelliset ne, jotka kuolevat kehtoonsa; he ovat tunteneet - vain äitinsä suudelmat ja nähneet hänen hymyilynsä! - -Oltuamme jo ennestään tunteittemme vallassa, tekivät nuo hellyyttä ja -äidinrakkautta osoittavat kohtaukset meihin mitä valtavamman -vaikutuksen lumoavassa yksinäisyydessä. Kannoin Atalan metsän pimentoon -ja kuiskasin hänelle sanoja, joita minun on enää vaikea mieleeni tämän -ikäisenä palauttaa. - -Etelätuuli, rakas poikani, kadottaa lämpönsä, hiveltyään jäävuorten -sivuja. Lemmenmuistot vanhuksen sydämessä ovat kuin kuun kelmeät -säteet, auringon vaivuttua mailleen ja hiljaisuuden vallitessa villien -vigvameissa. - -Ken saattoi pelastaa Atalan? Ken pidättää häntä luonnon vaatimuksilta? -Vain ihme sen saattoi tehdä, ja tämä ihme tapahtui. Simaghanin tytär -pakeni kristittyjen Jumalan turviin. Hän heittäytyi polvilleen maahan -ja rukoili palavasti äitiään ja Pyhää Neitsyttä. - -Tällä hetkellä teki tuo uskonto minuun valtaavan vaikutuksen, uskonto, -joka kykeni metsien vaaroissa ja yksinäisyydessä tukemaan hätään -joutunutta, uskonto, joka todella vaikutti ja voitti intohimon myrskyt, -joita kaikki näkyi suosivan: metsien lymy, yksinäisyys, hiljaisuus. - -Oi, kuinka ylevältä hän näyttikään, tuo vaatimaton villi, oppimaton -Atala, ollessaan siinä polvistuneena ikivanhan, kaatuneen petäjän -edessä ja rukoillessaan Jumalaansa pakanallisen rakastajansa puolesta! -Hänen korkeuden tähtiä kohti käännetyt silmänsä ja poskensa, joita -maallisen rakkauden ja uskonnollisen innostuksen kyyneleet kostuttivat, -olivat kuolemattoman kauniit. Luulin hänen pakenevan luotani -taivaaseen; luulin näkeväni henkien, joita kristittyjen Jumala lähettää -vuorten erakkojen luo noutamaan heidän sielujansa, heiluvan kuun -säteissä ja viuhkovan siivillään puiden lomissa. Minut valtasi tuska, -sillä pelkäsin, ett'ei Atalan aika enää ollut pitkä täällä maan päällä. - -Hän vuodatti niin hereitä kyyneliä ja näytti niin onnettomalta, että -minä melkein olisin suostunut jättämään hänet ja pakenemaan yksinäni, -kun kuolinhuuto äkkiä kajahti metsässä. Neljä asestettua miestä -heittäytyi päälleni. Meidät oli löydetty. Päällikkö oli ajattanut meitä -takaa. - -Atala oli ylpeä kuin kuningatar. Hän ei virkkanut sanaakaan sotilaille, -vaan loi heihin ylimielisen katseen ja läksi Simaghanin luo. - -Hän ei kuitenkaan saanut mitään aikaan. Vartijat lisättiin -kaksinkertaisiksi ja minut eristettiin kokonaan rakastetustani. - -Viisi yötä ja päivää kului, kunnes näimme edessämme Apalachuclan, joka -sijaitsi Chata-Uches virran rannalla. Minut koristeltiin heti -kukkasilla, kasvoni kirjailtiin punaisiksi ja valkoisiksi, nenääni ja -korviini ripustettiin helmiä, ja käteeni pantiin chichikone, eräs laji -soittokoneitamme. - -Tällaisissa uhritamineissa saavuin kansajoukon tervehtimänä -Apalachuclaan. Olin juuri tehnyt tilin elämäni kanssa, kun -simpukankuoresta lähtenyt merkkipuhallus äkkiä kajahti ilmassa, ja -Mico, heimon mahtavin päällikkö, kutsui neuvoskunnan koolle. - -Sinähän tiedät, poikaseni, millä tavoin villit kiduttavat -sotavankejaan. Oman henkensä uhalla ja väsymättömän ihmisrakkauden -ohjaamina on kristittyjen lähetyssaarnaajien onnistunut aikaansaada se, -että useat heimokunnat ovat vaihtaneet kidutuspaalun kauhut lievään -orjuuteen. Muskogit eivät kuitenkaan olleet vielä luopuneet vanhoista -tavoistaan, jos kohta suuri joukko olikin asian puolella. Mico oli -kutsunut vanhimmat koolle keskustelemaan tästä tärkeästä asiasta. Minut -vietiin neuvoskunnan eteen. - -Kokoushuone sijaitsi vähän matkan päässä Apalachuclasta -yksinäisellä kukkulalla. Huoneena oli kolminkertainen pilaripyörylä -avonaisella pyöreähköllä paikalla. Pilarit olivat sileäksi vuoltuja -kypressinrunkoja, keskimmäiset olivat pitempiä ja paksumpia, mutta -sijaitsivat harvemmassa; aivan keskellä oli yksinäinen pilari. Tämän -yläpäästä kulki pitkiä nilanauhoja, ulottuen toisten pilarien päihin -saakka ja muodostaen ikäänkuin katoksen. - -Neuvoskunta kokoontui. Viisikymmentä majavannahkaviittaan puettua ukkoa -asettui porrasmaisesti kohoaville lavitsoille siten, että heidän -kasvonsa olivat kääntyneinä oveenpäin. Heimon johtaja istui keskellä, -pitäen kädessään rauhanpiippua, joka nyt oli puoleksi kirjailtu -sodan merkiksi. Ukkojen oikealla puolella istui viisikymmentä -joutsenuntuvapukuista vaimoa. Sotapäälliköt asettuivat kirveineen, -sulkatöyhtöineen ja punaiseksi kirjailtuine rintoineen ja käsivarsineen -vasemmalle. - -Pilarien juurella paloi nuotio. Kahdeksan temppelivartijan ympäröimä -poppamies, joka oli puettuna pitkään kaapuun ja kantoi täytettyä -huuhkainta päänsä päällä, astui esille ja valoi kokosöljyä nuotioon, -uhraten auringolle. Kolminkertainen ukkorivi, vaimot, sotilaat, -poppamies, suitsutus-savu, uhritoimitukset kaikki nuo antoivat -tuollaiselle kokoukselle juhlallisen, salaperäisen leiman. - -Minä seisoin kahleissa kaikkien keskellä. Kun uhri oli toimitettu, -alkoi Mico puhua, esittäen lyhyesti asian, joka oli aiheuttanut -neuvoston kokoonkutsunnan. Hän heitti sinisen nauhan maahan merkiksi, -että oli puhunut. - -Silloin nousi muuan Kotka-suvun vanhimmista seisomaan ja sanoi: - --- Isä Mico, heimon vanhimmat, Kotka-, Majava-, Käärme- ja -Kilpikonnasukujen vaimot ja sotilaat, älkäämme muutelko esi-isiemme -vanhoja tapoja. Polttakaamme vanki, älkäämmekä olko heikkoja. -Valkoihoisten tapoja koetetaan tyrkyttää meille, mutta niistä koituu -vaan vaaroja. Heittäkööt ne, jotka hyväksyvät sanani, punaisen nauhan -maahan. Minä lopetan. - -Ja hän heitti punaisen nauhan maahan. - -Muuan vaimo nousi ja sanoi: - --- Isä Kotkalla on ketun viekkaus ja kilpikonnan hidas varovaisuus. -Olkoon ystävyysside luja välillämme ja puhelkaamme sovussa rauhanpuun -suojissa. Mutta muuttakaamme esi-isiemme säännöt sikäli kun ne ovat -vahingollisia! Me tarvitsemme orjia viljelemään peltojamme. -Vapauttakaamme itsemme kuulemasta vankien valitushuutoja, jotka -häiritsevät äitiemme rauhaa. Minä lopetan. - -Kuten myrskyssä särkyvät meren aallot, kuten tuulen pyörre lakaisee -syksyisin tieltään kuivat lehdet, kuten Meschaceben kaisla nousee ja -laskee hyökyaallokossa ja kuten joukko mylviviä eläimiä syöksyy -metsikköön, niin meluttiin ja kohistiin kokoushuoneessa. Vanhukset, -sotilaat ja vaimot puhuivat kaikki yht'aikaa. Mielipiteet kamppailivat -keskenään, lausuttiin vastakkaisia toivomuksia ja sekasorto uhkasi koko -neuvoskuntaa. Mutta lopuksi voittivat kuitenkin vanhat tavat, ja minut -tuomittiin roviolle. - -Satunnaisen seikan tähden siirrettiin tuomion täytäntöönpanoa hiukan. -_Kuolleitten juhlan_ eli _Henkien kunniapäivien_ aatto oli juuri -käsissä. Tavat eivät sallineet ketään teloitettavan niinä päivinä. - -Minua vartioittiin ankarasti, eikä Simaghanin tytärtä laskettu millään -ehdolla luokseni. - -Sillävälin saapui intiaaniheimoja monen sadan penikulman päästä -viettämään Henkien juhlaa. Eräälle syrjäiselle paikalle oli rakennettu -pitkä rakennus. Määrättynä päivänä kaivoivat kunkin perheen jäsenet -esi-isiensä luut esille haudoista ja ripustivat ne säännölliseen -järjestykseen "Esi-isien yhteisen salin" seinille. - -Myrsky oli puhjennut raivoamaan, tuuli ulvoi, metsät humisivat ja -lähiseudun vesiputoukset pauhasivat, eri heimojen vanhimpien solmiessa -liittoja ja tehdessä rauhansopimuksia esi-isiensä luitten ääressä. - -Vietettiin hautajaisjuhlia, pantiin toimeen kilpajuoksuja ja -palloleikkejä ja harjoitettiin maaliin heittämistä. Kaksi neitosta -taisteli pajuseppeleestä. Rinta rintaa vasten painautuneina raastoivat -tytöt toisiltaan seppelettä, jota pitivät koholla päänsä päällä. Heidän -sirot, alastomat säärensä kietoutuivat toisiinsa, heidän suunsa -yhtyivät, heidän huohotuksensa huokui yhteen ja kiharat sotkeusivat -toisiinsa. Katselijat taputtivat käsiään. - -Poppamies manasi Michabouta, virtojen henkeä. Hän kertoi suuren -Jäniksen taistelusta, Matchimanitousta, pahan jumalasta; kuinka -ensimäinen mies ja Atahensic, ensimäinen nainen, syöstiin taivaasta, -koska he olivat kadottaneet viattomuutensa, kuinka veljesveri punasi -maata jumalattoman Jouskekan surmattua oikeatuntoisen Tahouistsaron, -kuinka suuri Henki lähetti mahtavan vedenpaisumuksen, kuinka Masson -yksin pelastui kaarnakanootissaan ja kuinka hän lähetti korpin etsimään -maata sekä kuinka kauniin Endaen puoliso herätti ihanalla laulullaan -vaimonsa kuolleista. - -Näitten kilpailujen ja ylistysvirsien jälkeen valmistauduttiin -vihkimään esi-isät ikuiseen lepoonsa. - -Chata-Uche-virran rannalla kasvoi villi viikunapuu, jota pidettiin -pyhänä. Tytöillä oli tapana pestä kylpyvaatteensa sillä kohdalla virtaa -ja ripustaa ne kuivamaan tuon vanhan puun oksille. - -Paikalle oli nyt kaivettu suunnaton kuoppa. Hautaushuoneesta lähdettiin -liikkeelle kuolinvirsiä veisaten. Kunkin perheen jäsenet kantoivat -esi-isiensä luita. Kun oli saavuttu haudalle, laskettiin jäännökset sen -pohjalle, järjestettiin ja eroitettiin toisistaan karhun ja majavan -taljoilla. Sitten luotiin hauta umpeen ja kummulle istutettiin -_Kyynelten ja Auringon puu_. - -Surkuttele ihmisiä, poikaseni! Samat intiaanit, jotka noudattivat niin -liikuttavia tapoja, samat naiset, jotka olivat osoittaneet niin hellää -osanottoa kohtalooni, vaativat nyt huutaen ja kirkuen tuomion -täytäntöönpanoa, ja muutamat heimot siirsivät kotimatkansa, nähdäkseen -miehen kärsivän hirveitä tuskia. - -Notkossa jonkun matkan päässä kylästä oli kypressi- ja kuusitiheikkö -nimeltä _Verilehto_. Sinne päästiin kulkemalla yli raunioitten, jotka -olivat jätteitä jonkun tuntemattoman kansan rakennustaidosta. - -Keskellä tätä lehtoa oli jonkinlainen aho, jolla tavallisesti uhrattiin -sotavankeja. - -Minut vietiin sinne juhlasaatossa. Kaikki laitettiin kuntoon -teloitustani varten. Ryhdyttiin pystyttämään Areskouisin paalua. -Kaadettiin petäjiä, jalavia ja kypressejä. Katselijat sovittelivat -oksista ja puunrungoista itselleen amfiteatterimaiseen järjestykseen -istuinsijoja. Jokainen koetti keksiä minua varten jotakin uutta -kidutustapaa. Yksi ehdotti, että päänahkani riistettäisiin, toinen että -minut soaistaisiin hehkuviksi kuumennetuilla sotakirveillä. Minä -viritin kuolinlauluni: - - En välitä tuskista. Olen urhokas mies! Voi, muskogit, minä - halveksin teitä, sillä te olette naisia kehnommat! - - Isäni Outalissi, Miscoun poika, on juonut kuuluisimpien - sankarienne pääkuorista. Huokaustakaan ette sydämestäni saa! - -Lauluni ärsyttämänä lävisti eräs sotilaista nuolella käsivarteni. - -Sanoin hänelle: - --- Kiitos, veikkonen! - -Pyövelieni kiirehtimisistä huolimatta ei teloitusvalmistuksia ehditty -suorittaa loppuun ennen auringon laskua. Kysyttiin neuvoa -poppamiehiltä; he kielsivät häiritsemästä varjojen henkiä. Teloitukseni -siirrettiin seuraavaan päivään. - -Saadakseen varmasti olla läsnä tilaisuudessa ja ollakseen paikalla heti -auringon noustessa, jäivät kärsimättömät intiaanit yöksi Verilehtoon. -He virittivät suuria nuotioita ja alkoivat tanssia ja mässätä. Makasin -selälläni maassa. Kaulastani, käsistäni ja jaloistani meni nuoria -paaluun, ja jokaisen nuoran päällä makasi intiaani, joten en olisi -voinut hievauttaakaan itseäni heidän havahtumattansa. - -Yö kului verkkaan. Tanssi ja laulu taukosi vähitellen. Nuotiot loivat -nyt enää punaisen loimun ympärilleen, valaisten muutamia vielä -liikkuvia mustia haamuja. - -Viimein nukkuivat kaikki. Ihmisten hälinän tauottua alkoivat erämaan -öiset äänet kajahdella, ja ihmisäänien asemesta kuului nyt tuulen -valitus metsissä. - -Oli se hetki, jolloin vasta äidiksi tullut intiaanitar havahtuu -unestaan keskellä yötä, luullen kuulleensa juuri syntyneen pienokaisen -pyytäneen ruokaa. - -Silmät käännettyinä kohti taivaan lakea, missä uusi kuu pilvien lomassa -kumotti, mietin minä kohtaloani. Atala oli silmissäni kuin kiittämätön -kummitus. Kuinka hän saattoikaan hyljätä minut viimeisinä -tuskanhetkinäni, minut, joka kernaammin olisin tahtonut heittää henkeni -kidutuspaalussa kuin hyljätä hänet! Ja kuitenkin tunsin yhä rakastavani -häntä ja ilomielin kuolla hänen tähtensä. - -Keskellä kaikkia huvituksiakin pakoittaa joku sisäinen tunne meitä -ottamaan vaarin pakenevasta hetkestä. Suurimmat tuskan hetket kätkevät -itsessään jotain salaperäistä, joka tuudittaa meidät lepoon. Itkusta -väsähtäneet silmät sulkeutuvat mielellään, ja niin huolehtii Kaitselmus -meistä onnettomuuksissammekin. - -Vasten tahtoani vaivuin syvään uneen, joka usein tuo lohtua -onnettomalle. Näin unta, että minut vapautettiin kahleistani. Olin -tuntevanani helpoitusta, kuten se, joka on kauan virunut kovissa -kahleissa, kun ystävällinen käsi nämä äkkiä kirvoittaa. - -Tämä tunne oli niin voimakas, että se saattoi minut avaamaan silmäni. - -Kahden pilven lomasta pilkistävän kuun valossa näin pitkän, valkoisen -olennon, joka kumartuneena ylitseni hiljaa ja varovasti koetti -hellittää siteitäni. Olin vähällä huudahtaa, kun samassa kätönen, jonka -heti tunsin, laskeutui suulleni. - -Oli enää jälellä vain yksi nuora, mutta sen poikkileikkaaminen ilman -sen päällä nukkuvan sotilaan heräämistä näytti mahdottomalta. Atala -yritti, ja heti liikahti sotilas nousten unen pöpperössä istumaan. -Atala seisoi suorana ja katsoi häneen ylpeästi. Intiaani luuli -näkevänsä raunioitten hengen. Hän heittäytyi jälleen pitkäkseen, sulki -silmänsä ja rukoili Monitouta. - -Nuora oli nyt irti. Minä nousin seisomaan ja seurasin vapauttajaani, -joka ojensi minulle kädessään olevan jousen toisen pään, pitäen itse -kiinni toisesta. - -Mutta lukemattomat vaarat ympäröivät meitä vielä! Milloin olimme -kompastua nukkuviin villeihin; milloin pysähdytti joku vartija meidät, -ja Atala vastasi teeskennellyllä äänellä. Lapset huusivat ja koirat -haukkuivat. - -Tuskin oli vaarallinen paikka jäänyt taaksemme, kun äkkiä koko metsä -kajahti huudoista. Leiri heräsi, tuhannet valkeat syttyivät ja joka -puolelta riensi villejä soihtuineen. - -Me joudutimme pakoamme. - -Auringon kohotessa Apalachien takaa olimme jo kaukana leiristä. Kuinka -onnelliseksi tunsinkaan itseni, saadessani taas olla Atalan kanssa -kahden erämaassa, Atalan, vapauttajani, Atalan, joka oli ikuisesti -antautunut omakseni! Minä en tavannut sanoja; lankesin polvilleni ja -sanoin Simaghanin tyttärelle: - --- Ihmiset ovat heikkoja olentoja, mutta kun henget tukevat heitä, -tulevat he voimakkaiksi. Sinä olet henki, joka tuli luokseni, ja minä -vaikenen kunnioituksesta edessäsi. - -Atala ojensi minulle hymyillen kätensä: - --- Kai minun täytyy seurata sinua, koska sinä kieltäydyit pakenemasta -yksinäsi. Lahjoin yöllä poppamiehen, sekoitin unijuomaa tuliveteen, -jota verenhimoiset sotilaat joivat, ja olen valmis uhraamaan henkeni -sinun edestäsi kuten sinä olit valmis uhraamaan minun tähteni. Olkoon -uhraus molemminpuolinen, sinä nuori pakana! - -Atala ojensi minulle aseet, jotka hän, ajattelevasti kyllä, oli ottanut -mukaansa. Sitten sitoi hän haavani, pyyhki sitä papaya-lehdellä ja -kostutti sitä kyynelillään. - --- Sinun kyyneleesi lääkitsevät minua, -- sanoin hänelle. - --- Pelkään, että ne ovat myrkkyä sinulle, -- vastasi hän. - -Hän repäisi kaistaleen vaipastaan ja teki siitä ensimäisen siteen, -jonka sitten kääri haavani ympäri ja sitoi hiuskiehkurallaan. - -Humala, jota villit tavallisesti potevat kauan ja joka ilmenee heissä -jonkinlaisena tautina, esti heitä ensimäisten päivien kuluessa ajamasta -meitä takaa. Ja jos he etsivätkin meitä, niin oli todennäköistä, että -he suuntasivat etsiskelynsä itäänpäin, luullen meidän pyrkivän -Meschacebelle. Mutta me seurasimmekin Pohjantähden viitoittamaa -suuntaa. - -Pian tulimme kuitenkin huomaamaan, että vapauttamiseni ei kovinkaan -suuria merkinnyt. Erämaa avautui nyt eteemme yksinäisenä, äärettömänä. -Minne me metsien elämään tottumattomat joutuisimmekaan noilla -eksyttävillä teillä umpimähkään samoillessamme? - -Katsahtaessani Atalaan muistui mieleeni vanha kertomus Hagarista, -- -Lopez oli antanut sen lukeakseni -- Abrahamin palvelustytöstä, joka -harhaili Arabian erämaissa kauan, kauan sitten, kun ihmiset saavuttivat -kolme kertaa pitemmän ijän kuin metsien tammet. - -Atala punoi minulle vaatteet saarnipuun kuoresta, sillä minä olin -melkein alasti. Hän ompeli jalkineet myskirotan nahasta piikkisian -harjaksilla. Minä puolestani huolehdin hänen koristamisestaan. Milloin -asetin hänen päähänsä malva-seppeleen, -- malvakukkasia löysimme -vanhoista intiaanien hylkäämistä kalmistoista -- milloin punoin hänelle -kaulanauhan azalean punaisista siemenistä, ja minä hymyilin -ihastuksesta, katsellessani hänen ihmeteltävää kauneuttansa. - -Aina virran kohdatessamme kuljimme yli lautalla tai uiden. Atala nojasi -olkaani, ja me meloimme eteenpäin tyynessä vedessä kuin kaksi pakenevaa -joutsenta. - -Kun kuumuus kävi rasittavaksi, etsimme suojaa seetripuitten naavan -katveesta. Floridassa ovat puut ja etenkin seetrit ja rautatammet -valkoisen naavan peitossa; tämä riippuu oksissa ja ylettyy aina maahan -saakka. - -Kohdatessaan yöllä paljaalla niityllä tuollaisen yksinäisen, koruihinsa -verhoutuneen rautatammen, luulee melkein näkevänsä edessään -pitkäliepeisen kummituksen. Näky ei ole vähemmin hurmaava päivälläkään, -sillä perhoisparvet, koreat kärpäset, kolibrit, vihreät papukaijat ja -siniset pähkinähakkiset laskeutuvat noille naavaköynnöksille, -kirjaillen ne värikkäiksi, valkopohjaisiksi kudoksiksi. - -Noissa suuren hengen luomissa, hymyilevän kauneissa majataloissa -nautimme me lepoa. Tuulten tullessa tuudittamaan tuollaista mahtavaa -tammea, ja sen oksilla lepäävien ilmakkaitten linnojen alkaessa liehua -lintuineen ja lepäävine vieraineen, ja tuhansien huokausten alkaessa -kuulua tuon liikkuvan rakennuksen holveista ja käytävistä, ei vanhan -maailman merkillisyyksiä käy vertaaminen tuohon erämaan ikivanhaan -muistomerkkiin. - -Joka ilta viritimme suuren nuotion ja rakensimme majan kaarnan -kappaleista, jotka punoimme neljän seipään väliin. - -Tapettuani villin kalkkunan, kyyhkysen tai metsäfasaanin, ripustimme -sen nuotion päälle, maahan pystytetyn seipään varaan, ja annoimme -tuulen käännellä paistia. - -Muita ravitsevia ruokalajeja oli hieno _tripe_-niminen sammal, koivun -makea mahla ja kevätomenat, jotka maistuvat persikalle ja vaapukalle. -Musta pähkinäpuu, vaahtera ja sumakki varustivat pöytämme viinillä. -Toisinaan löysimme kaislikosta kasveja, joitten pitkät suppilomaiset -kukat sisälsivät puhtaimmalle kasteelle maistuvaa juomaa. Kiitimme -kaitselmusta, joka oli muuttanut kukkien hataran terän kirkkaaksi -lähteeksi tuossa löyhkäävässä nevassa, samoin kuin se sytyttää toivon -kipinän surun ahdistamassa sydämessä ja antaa hyveen kukoistaa keskellä -kurjuuttakin. - -Voi, minä huomasin pian, että olin pettynyt Atalan näennäisen tyyneyden -suhteen. Kuta kauemmaksi tulimme, sitä surullisemmaksi hän kävi. -Toisinaan värisi hän ilman erityistä syytä ja käänsi äkkiä päänsä pois. -Huomasin hänen luovan minuun intohimoisen katseen, mutta kohdistavan -heti silmänsä syvästi murheellisena taivaaseen. - -Eniten huolestutti minua salaisuus, joku sielun syvyyksiin kätkeytynyt -ajatus, joka hänen silmistään kuvastui. Milloin veti hän minut -puoleensa, milloin työnsi minut luotaan, milloin sytytti hän minussa -toiveita, milloin taas saattoi minut pettymään luullessani varmasti -omistavani hänen sydämensä. Monasti saattoi hän sanoa minulle: - --- Oi, sinä nuori rakastajani! Rakastan sinua kuin metsän pimento -aurinkoa. Sinä olet kaunis kuin kukkiva erämaa tuulineen. Kumartuessani -puoleesi tunnen väristystä ruumiissani. Käteni koskettaessa sinun -kättäsi olen kuolla autuuteen. Tuonaan puhalsi tuuli kiharoitasi -kasvoilleni, levätessäsi rinnoillani, ja oli kuin näkymättömät henget -olisivat hivelleet minua. Niin, minä olen nähnyt metsäkauriin ja -kuullut Occonin vanhojen, viisaitten miesten puhetta, mutta kauriitten -sirous ja ukkojen viisaus viehättää minua vähemmin kuin sinun sanasi. -Ja kuitenkaan, Chactas-parka, en minä koskaan voi tulla vaimoksesi. - -Alituinen ristiriita Atalan rakkauden ja uskonnon välillä, hänen -ääretön hellyytensä ja puhtaat tapansa, hänen ylpeä luonteensa ja -herkkyytensä, hänen sielunsa ylevyys ja hänen hienotunteisuutensa -pikkuasioissa loivat hänestä olennon, jota en pystynyt käsittämään. -Atalan suhteen ei voinut jäädä välinpitämättömäksi; häntä täytyi joko -jumaloida tahi vihata. - -Viisitoista päivää kestäneen pikamarssin jälkeen lähestyimme Alleghanyn -vuoristoa ja saavuimme eräälle Tenase-virran sivujoelle. Atalan -ohjeiden mukaan rakensin venheen, sitoen juurisäikeillä kaarnan -kappaleita yhteen ja kiskostaen ne toisiinsa luumupuun pihkalla. -Viimein astuimme venheeseen ja heittäydyimme virran vietäviksi. - -Sivuutettuamme erään kallioisen niemekkeen näimme vasemmalla -Sticoe-nimisen intiaanikylän kartiomaisine hautoineen ja luhistuvine -majoineen. Oikealla taas näkyi Keow-laakso, jonka taustalla siinsivät -Joreksen majat samannimisellä kukkulalla. - -Molemmin puolin virtaa kohosi korkeat rannat, joitten välistä näkyi -juuri mailleen menevä aurinko. Luonnon yksinäisyyttä eivät ihmiset -häirinneet. Näimme ainoastaan intiaanimetsästäjän, joka jousensa -nojassa liikkumattomana seisten muistutti erämaiden hengen pystyttämää -kuvapatsasta. - -Atala ja minä nautimme äänettöminä hiljaisuudesta. Äkkiä korotti -maanpakoon joutunut tyttönen äänensä ja lauloi kaihoksien ja -liikutettuna kaukaista kotiseutuaan muistellen: - - Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista, - vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu! - - Jos Meschaceben sininen pähkinähakkinen sanoisi Floridan - pähkinähakkiselle: - - "Miksi sinä suruissasi valitat? Eikö täällä ole kauniita - virtoja ja vilpoisia lehtoja ja samanlaista ravintoa kuin - omissa metsissäsi?" vastaisi suruissaan oleva: - - "Kuka antaa takaisin jasmineihin punotun pesäni? Ja aavikoitteni - aurinko, missä se on?" - - Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista, - vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu! - - Pitkien hetkien ja vaivalloisen matkan jälkeen pysähtyy - pakolainen. Hän näkee kattoja ihmisasunnoista, mutta ei - tiedä kuhunka päänsä kallistaisi. - - Pakolainen kolkuttaa ovelle, ripustaa jousensa seinälle - ja anoo vierasvaraisuutta. Isäntä viittaa kädellään, ja - pakolainen ottaa jousensa ja palaa erämaahan. - - Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista, - vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu! - - Ihanan lieden ääressä kerrotut tarut, sydänsalaisuudet, - arkielämän rakkaat askareet ja tarpeet, te tyydytätte sitä, - joka ei ole kodistaan luopunut. - - Hänet haudataan kotomultaan, auringon laskiessa, ystävien - itkiessä ja hartaitten rukousten täyttäessä ilman. - - Onnellinen se, ken ei koskaan ole nähnyt savua vierasten - pidoista, vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu. - -Niin lauloi Atala, ja vain aaltojen kumma lorina venheen keulassa -häiritsi hänen valitustansa. Parisen kertaa vastasi yhä heikentyvä -kaiku hänen lauluunsa. Saatoimme kuvitella, että siellä jossain oli -rakastuneen, muinoin onnettomuudesta kärsineen pariskunnan henget, -joita kiehtovat säveleet houkuttelivat ja saattoivat huokaamaan -jokaisen säveleen jälkeen. - -Yksinäisyys, alituinen yhdessä olo ja itse onnettomuus kiihdyttivät -joka hetki rakkauttamme. Atalan vastustuskyky alkoi horjua. Hän rukoili -yhä innokkaammin ja useammin äitiään, jonka vihastunutta haamua hän -tahtoi lepyttää. Toisinaan kysyi hän, kuulinko minä valittavaa ääntä ja -näinkö liekkejä nousevan maasta. - -Vaivojen rasittamana, mutta yhä palavasti kaihoten ja kuvitellen -olevani ainiaaksi mennyttä miestä tuossa erämaassa, aijoin tuhansia -kertoja sulkea hänet vaimonani syliini, ja tuhansia kertoja ehdotin -hänelle, että rakentaisimme majan virran rannalle ja asettuisimme siinä -yhdessä asumaan. - -Mutta hän kieltäytyi aina, sanoen: - --- Muista, ystäväni, että sotilas kuuluu heimolleen! Mitä merkitsee -nainen verrattuna niihin velvollisuuksiin, joita sinulla on? Rohkaise -itseäsi, Outalissin poika, äläkä napise kohtaloa vastaan! Ihmis-sydän -on kuin virran sieni, joka imee itseensä puhdasta vettä silloin kun -taivas on sees, ja savivettä, kun myrskyt ovat mylleröineet aallot. -Onko sieni oikeutettu sanomaan: "Minä en luullut, että milloinkaan -saattaisi myrskytä; luulin auringon aina paistavan." - -Voi, René, jos pelkäät sydänmyrskyjä, niin pakene yksinäisyyttä! -Voimakkaat intohimot menestyvät parhaiten erämaan yksinäisyydessä. Me -olimme levottomuuden ja pelon lamauttamia; olimme joka hetki vaarassa -joutua vihollistemme käsiin, käärmeitten purtaviksi, petojen -raadeltaviksi ja virran pyorteitten nieltäviksi. Toisinaan oli meidän -perin vaikea löytää niukkaa ravintoamme, ja tietää mitä kohti -askeleemme suuntaisimme. Koettelemustemme mitta tuntui täyttyvän uusien -onnettomuuksien lisääntyessä. Pakenemisestamme oli kulunut 27 päivää. -Tulikausi, heinäkuu, oli juuri alkanut, ja kaikkialla saattoi huomata -myrskyn enteitä. - -Silloin kun intiaanivaimot ripustavat työkalunsa puun oksille ja kun -papukaijat lymyävät kypressien kätköihin, vetäytyy taivas pilveen. -Äänet vaikenevat ja metsät odottavat ikäänkuin herpaantuneina, mitä -tuleman pitää. - -Pian jyrähti kaukainen ukkonen, jymyten ikivanhassa aarniometsässä. -Peläten vedenpaisumusta kiiruhdimme rantaan ja etsimme suojaa metsästä. - -Seutu, johon olimme tulleet, oli nevamaata. Me samosimme vaivaloisesti -viini- ja muiden köynnöskasvien välissä, jotka takertuivat jalkoihimme -kuin paulat. Huokoinen maa vapisi ympärillämme, ja me olimme joka hetki -vaipua johonkin syvään allikkoon. Lukemattomat hyönteiset ja -suunnattoman isot lepakot olivat puhkoa silmämme. Kalkkalokäärmeet -sihisivät ympärillämme, ja luoliinsa pakenevat sudet, karhut ja -tiikerikissat kiljuivat joka puolella. - -Pimeys sankkeni; pilvet riippuivat matalalla, painuivat aivan puiden -latvoihin kiinni, repeytyivät äkkiä, ja samassa välähti salama. - -Ulvova länsimyrsky alkoi ajella pilviä taivaalla. Puut taipuivat. -Taivas avautui kerta toisensa perästä, ja repeämästä näkyi uusia -ukkospilviä ja lieskoja. - -Mikä kauhistuttava, suuremmoinen näky! Salama sytytti metsän: lieskat -hulmusivat hiussuortuvien tavoin tuulessa, kipinä- ja savupatsaat -kohosivat ylös korkeuksiin, pilvien syytäessä salamoitaan laajalle -levinneeseen kuloon. - -Suuri henki kätki vuoret synkkään pimeyteen. Myrskyn ulvonta, puitten -rätinä, petojen kiljunta, tulipalon pauke, ukkosen herkeämätön jyrinä -ja sammuvien salamoitten sähinä vedessä yhtyivät hirvittäväksi meluksi. - -Suuri henki olkoon todistajani! Noina hetkinä näin vain Atalan, -ajattelin vain häntä. - -Olin onnistunut löytämään suojapaikan käyristyneen koivun alta. Istuin -siinä, pitäen rakastettuani polvellani ja lämmittäen käsissäni hänen -paljaita jalkojaan. Olin onnellisempi kuin vastanainut äiti, joka -povensa alla tuntee lapsen ensi liikkeet. - -Kuuntelimme myrskyn pauhua. Äkkiä tunsin kyyneleen putoavan rinnalleni -Atalan silmästä. - --- Sydänmyrsky, -- ajattelin itsekseni. -- Ja tämäkö on sadepisarasi? - -Sitten syleilin hellästi lemmittyäni ja sanoin: - --- Atala, sinulla on jotakin sydämelläsi. Sano, rakkaani, mitä se on? -Paljasta sielusi, se tuottaa huojennusta. Ilmaise sydänsalaisuutesi, -jonka niin itsepintaisesti olet minulta kätkenyt! Minä ymmärrän! -Sinulla on koti-ikävä! - -Hän vastasi: - --- Hullutusta! Kuinka minulla olisi koti-ikävä, kun isäni ei ole -palmujen maasta! - --- Kuinka? ihmettelin minä. -- Eikö sinun isäsi ole palmujen maasta? -Kuka sinut sitten on tähän maailmaan lähettänyt? - -Silloin kertoi Atala: - --- Ennenkun äitini oli vienyt sotilas Simaghanille myötäjäisinä -kolmekymmentä tammaa, kaksikymmentä puhvelia, sata mitallista -pähkinäöljyä, viisikymmentä majavannahkaa ja paljon muita kalleuksia, -oli hän tuntenut erään valkoihoisen miehen. Mutta isoäitini ripotteli -vettä hänen kasvoilleen ja pakotti hänet menemään naimisiin urhoollisen -Simaghanin kanssa, joka kaikessa oli kuninkaan veroinen ja jota kansa -päällikkönään kunnioitti. Mutta äitini sanoi uudelle miehelleen; "Minä -olen raskaana. Tapa minut!" Simaghan vastasi: "Suuri henki varjelkoon -minua sellaisesta väkivallasta! Minä en tahdo edes silpoa sinua; en -leikkaa pois nenääsi enkä korviasi, koska olit suora, etkä valheella -saastuttanut vuodettani. Sinun hedelmäsi on oleva minun hedelmäni, enkä -minä käy luonasi ennenkun linnut riisilaihosta ovat lähteneet ja -kolmastoista kuunkierto päättynyt." Näin päivänvalon siihen -vuodenaikaan ja vartuin ylpeänä kuin espanjatar ja villi. Äitini teki -minusta kristityn, jotta hänen ja isäni Jumala olisi myöskin minun -Jumalani. Rakkauden suru kalvoi häntä, ja hän astui siihen pieneen, -nahoilla verhottuun hautaan, josta ei enää koskaan nousta. - -Niin kertoi Atala. - --- Ja kuka oli sinun isäsi? kysyin minä. -- Miksi nimittävät ihmiset -häntä täällä maan päällä ja mikä oli hänen nimensä henkien parissa? - --- Minä en ole koskaan huuhtonut isäni jalkoja, -- sanoi Atala, -- -Tiedän vain että hän asui sisarineen Saint-Augustinessa ja pysyi aina -uskollisena äidilleen. Philippe oli hänen nimensä enkelien parissa, -ihmiset sanoivat häntä Lopeziksi. - -Kuultuani hänen viimeiset sanansa, huudahdin minä niin, että metsät -kajahtivat. Painoin Atalan sydäntäni vasten ja huusin kyyneliin saakka -liikutettuna: - --- Oi, sisareni! Oi, sinä Lopezin, hyväntekijäni tytär! - -Kauhistuneena kysyi Atala syytä mielenliikutukseeni, mutta hänen -saatuaan tietää, että Lopez oli sama jalomielinen mies, joka oli tehnyt -minut ottopojakseen Saint-Augustinessa, valtasi hänetkin ilo ja -hämmästys. - -Tämä uusi sydämien side, sydämien, jotka jo ennestään sykkivät -rakkaudesta, voitti Atalan. Hänen taistelunsa olivat olleet turhat. Hän -painoi käden sydämelleen, ottaessani hänet syliini ja juodessani -rakkauden lumoa hänen huuliltaan. Silmät taivasta kohti tähdättyinä -pidin minä, salamoitten räiskyessä, vaimoani sylissäni Kaikkivaltiaan -silmien edessä. Häävalmistuksemme olivat koettelemustemme ja -rakkautemme mukaiset. "Te, ylevät metsät, punokaa köynnöksenne ja -lehvänne häämajaksemme! Te kuohuvat virrat ja huokaavat vuoret, olkaa -todistajinamme! Sinä mahtava, karu luonto, näytitkö kaiken komeutesi -vain pilkataksesi meitä, etkö voinut sietää ihmisonnen hymyä keskellä -salaperäisiä kauhujasi?" - -Atala teki vain heikkoa vastarintaa. Nautin hetkisen onnesta, kun äkkiä -voimakas salama, kumahtavan jylinän seuraamana, välähti synkissä -pimennoissa, täyttäen metsän tulikivikatkulla ja valolla ja silpoen -puun aivan edestämme. - -Me pakenimme kauhistuneina. - -Silloin kuului -- oi, ihmettä -- kellon soittoa. Hämmästyneinä -kuuntelimme tuota aarniometsissä niin harvinaista ääntä. - -Samassa kuului koiran haukuntaa etäisyydestä, se läheni, kävi yhä -kiivaammaksi, ja äkkiä ilmestyi eteemme koira ilosta ulvoen. - -Eläintä seurasi vanha ukko pieni lyhty kädessään. - --- Taivaalle kiitos! huudahti hän, keksittyään meidät. -- Koira vainusi -teidät jo ennen myrskyn puhkeamista, ja kuletti minut tänne. Hyvä -Jumala! kuinka nuoria te olette! Lapsi-raukat, kuinka te olettekaan -kärsineet! Kas tässä on karhuntalja; se on hyvään tarpeeseen tälle -nuorelle naiselle. Minulla on tilkkanen viiniä kurpitsapullossani. -Ylistetty olkoon Herra kaikissa töissään! Suuri on hänen armonsa, eikä -hänen hyvyydellään rajoja ole! - -Atala lankesi vanhuksen jalkoihin: - --- Rukoukseni haltija! sanoi hän. -- Minä olen kristitty. Jumala on -lähettänyt sinut tänne minua pelastamaan. - --- Tyttäreni, -- sanoi erakko, -- lähetysasemalla tapaamme soittaa -kelloa öiseen aikaan ja myrskyn raivotessa, opastaaksemme siten -matkamiehiä luoksemme. Seuraten Alpeilla ja Libanonilla asuvien -veljiemme esimerkkiä, olemme me opettaneet koiramme etsimään eksyneitä -matkustajia. - -Minun oli vaikea käsittää erakon äkillistä ilmestymistä. Tänä armo -tuntui siihen määrin käyvän yli inhimillisen odotuksen, että minä -luulin uneksivani. Lyhdyn valossa näin, että munkin parta ja hiukset -olivat vallan läpimärät sateesta, ja hänen kätensä, jalkansa ja -kasvonsa olivat orjantappuroitten repimät. - --- Vanhus, -- virkoin minä viimein, -- millainen on sydämesi, koska et -pelkää salamaa? - --- Pelkää? vastasi hän innoissaan. -- Pelkäisinkö minä silloin kun -ihmiset ovat hädässä ja kun voin olla heille avuksi? Silloinhan -totisesti olisin arvoton seuraamaan Jeesusta Kristusta. - --- Mutta tiedä, -- jatkoin, -- että minä en ole kristitty. - --- Nuori mies, -- vastasi hän, -- olenko minä kysynyt uskontoasi? -Kristus ei ole sanonut: "Minun vereni puhdistaa tämän, mutta ei tuota." -Hän kuoli juutalaisien ja pakanoitten edestä, ja hän piti kaikkia -ihmisiä veljinään ja onnettomina. Vähäpätöistä on kaikki se, mitä minä -täällä voin hyväksenne tehdä, ja sama avuliaisuus tulisi osaksenne -muuallakin. Kunnia ei ole meidän. Mitä me heikot erakot olemme muuta -kuin kehnoja välikappaleita? Kuka sotilas pelkurina vitkastelisi, kun -päällikkö risti kädessään ja otsa orjantappurakruunun haavoittamana -kulkee edellä ihmisiä vapahtamaan! - -Nämä sanat tekivät syvän vaikutuksen minuun. Ihailun ja liikutuksen -kyyneleet valuivat poskillani. - --- Rakkaat lapsukaiset, -- sanoi lähetyssaarnaaja. Minä paimennan -täällä metsässä veljiänne, pientä villilaumaa. Luolani on tässä aivan -lähellä. Tulkaa ja lämmitelkää itseänne luonani. En voi tarjota teille -elämän mukavuuksia, mutta katon saatte päänne päälle ja turvan. Ja -kiittäkää Jumalaa, sillä paljon on sellaisia, joilta nekin puuttuvat. - - - - -Uurastelijat. - - -On kunnon ihmisiä, joilla on niin puhdas omatunto, että heitä ei voi -lähestyä joutumatta osalliseksi siitä rauhasta, joka niin sanoaksemme -huokuu heidän sydämestään ja puheestaan. - -Kuta enemmän erakko puhui, sitä raukeammiksi tunsin intohimojeni -käyvän, ja myrskykin tuntui tyyntyvän hänen sanoistaan. Pilvet -hajaantuivat, joten saatoimme nyt lähteä suojapaikastamme. - -Jätimme metsän ja aloimme kiivetä ylös korkeata vuorta. Koira kulki -edellämme, kantaen hampaissaan keppiä, jonka toisessa päässä riippui -sammutettu lyhty. - -Kuljimme Atalan kanssa lähetyssaarnaajan perässä, käsikkäin. Hän -kääntyi tuon tuostakin katsomaan meitä, ja me huomasimme, että -koettelemuksemme ja nuoruutemme liikuttivat häntä. Hän tuki itseään -valkoiseen sauvaan ja kantoi kirjaa kaulassaan. Hän oli pitkäkasvuinen, -kalpea ja laiha, rehellisen ja yksinkertaisen näköinen. Hänen -piirteensä eivät olleet kuolleet eikä tasaiset, kuten ihmisen, joka on -syntynyt ilman intohimoja. Elon myrskyt kuvastuivat hänenkin -kasvoiltaan, ja otsarypyt todistivat intohimoja, jotka hyveet sekä -ihmis- ja Jumalanrakkaus olivat kuolettaneet. - -Hänen pitkä partansa, nöyrä katseensa, lempeä äänensä, kaikki todisti -rauhaa ja ylevyyttä. Joka, kuten minä, on nähnyt isä Aubryn vaeltavan -yksinään sauvoineen ja kirjoineen aarniometsässä, hän on nähnyt kuvan -tosikristitystä maailmanvaeltajasta. - -Puoli tuntia kestäneen vaivaloisen kävelyn jälkeen jyrkillä -vuoripoluilla saavuimme erakon luolalle. - -Astuimme sisään aukosta, joka puolittain oli rönsyilevien -suikerokasvien ja kurpitsien peitossa. Luolassa oli vain papayalehdistä -punottu matto, vesiruukku, muutamia puuvateja, lapio, kesy käärme ja -pöydän virkaa toimittava kivi, jolla lepäsi kristittyjen raamattu ja -risti. - -Vanhus kiiruhti sytyttämään takkavalkean kuivista köynnöksistä. Hän -hienonsi maissia kahden kiven välissä ja leipoi leivän, jonka paistoi -hiilillä. Kun leipä oli käynyt kauniin kellertäväksi, asetti hän sen -eteemme ynnä kokosmaitoa vaahterapuisessa maljakossa. - -Myrskyä seurasi kaunis ilta, ja Suuren Hengen palvelija kehoitti meitä -istahtamaan luolan sisäänkäytävän viereen. Teimme niin, ja eteemme -avautui laaja näköala. - -Viimeisetkin myrskypilvet olivat paenneet itään. Metsäpalo loisti vielä -etäällä. Vuoren juurella oli tuuli kaatanut kokonaisen mäntymetsän, ja -joki pauhasi vaahtoisena ja täynnänsä kaikenlaista sälyä: irtonaisia -turpeita, kaatuneita puunrunkoja, kuolleitten eläinten ruumiita ja -kaloja, jotka hopealle hohtavat vatsat ylöspäin kääntyneinä kelluivat -veden pinnalla. - -Tällaisen näyn edessä kertoi Atala seikkailumme vanhukselle. Ukko tuli -liikutetuksi, ja kyyneleet valuivat hänen parralleen. - --- Lapseni, -- sanoi hän Atalalle, -- uhratkaamme Herralle -kärsimyksemme ja Hän suo meille levon ja lievityksen. Katso, kuinka -Hän tukahduttaa palon, rauhoittaa veden ja hajoittaa pilvet. Luuletko -sinä, että Hän, joka tyynnytti rajuilman, ei pystyisi lievittämään -ihmis-sydämen suruja? Ellei sinulla ole parempaa turvaa, niin tarjoan -sinulle paikan siinä laumassa, jonka olen onnistunut saattamaan Herran -Kristuksen turviin. Minä opetan Chactasta ja annan sinut hänelle -vaimoksi heti kun hän tulee sen arvoiseksi. - -Nämä sanat kuultuani polvistuin erakon eteen, ja sydämeni sykki ilosta. -Mutta Atala kävi kalpeaksi kuin kuolema. - -Ukko nosti minut ylös ja siunasi minua ristinmerkillä. Huomasin että -hänen kätensä olivat silvotut. Atala arvasi heti, mitä oli tapahtunut: - --- Julmurit! huudahti hän. - --- Tyttäreni, -- virkkoi munkki lempeästi hymyillen, -- mitä merkitsee -tämä kaikkeen siihen verrattuna, mitä Herrani ja Mestarini on saanut -kärsiä! Pakanalliset intiaanit rääkkäsivät minua, sillä he olivat -soaistuja raukkoja, joille Herra kerran lahjoittaa valkeuden. Mitä -enemmän pahaa he ovat minulle tehneet, sitä enemmän heitä rakastan. -Minä en jäänyt kotimaahani, jonne olin palannut ja missä kuuluisa -kuningatar halusi nähdä lähetystyössä saamani merkit. Ja kunniakkaampaa -hyvitystä vaivoistani kuin se, että kirkkomme päämiehen suostumuksella -saan näillä vaivaisilla käsillä jakaa pyhää sakramenttia, en olisi -koskaan voinut odottaa. Palasin uuteen maailmaan, vihkien lopun elämäni -Herran palvelemiseen. - --- Olen, -- jatkoi hän, -- kohta asunut kolmekymmentä vuotta tässä -erämaassa, ja huomenna tulee kuluneeksi kaksikymmentäkaksi vuotta siitä -kun otin tämän luolan haltuuni. Saapuessani tänne oli täällä vain -muutamia intiaaniperheitä, jotka viettivät surkeata elämää julmine -tapoineen. Saarnasin heille rauhan evankeliumia, ja heidän tapansa ovat -vähitellen muuttuneet. He asuvat nyt yhdessä tämän vuoren juurella. -Samalla kun olen opastanut heidät pelastuksen tielle olen opettanut -heille järjestynyttä elämää, menemättä kuitenkaan liian pitkälle ja -koettaen pidättää heitä yksinkertaisissa oloissa, jotka yksin luovat -onnen. Peläten ainaisen läsnäoloni kiusaavan heitä, vetäydyin tähän -luolaani, ja tänne he aina tulevat minulta neuvoa kysymään. Täällä -erämaassa, kaukana ihmisistä, ylistän minä Jumalaa. Ja täällä minä -valmistaudun vastaanottamaan kuoleman, jota korkea ikäni minulle jo -ennustaa. - -Puhuttuaan näin polvistui erakko, ja me seurasimme hänen esimerkkiään. -Korkealla äänellä alotti hän rukouksensa, johon Atala vastasi. - -Äänettömät salamat leimahtelivat tuon tuostakin idässä, ja mailleen -menevä aurinko näytti kolminkertaiselta. Muutamat eksyneet ketut -työnsivät mustat kuononsa esille vuoren reunalta, ja kasvit -kahahtelivat hiljaa, kun ne iltatuulen kuivaamina taas kohottivat -taipuneita vanojansa. - -Me palasimme luolaan ja erakko valmisti Atalalle vuoteen kypressin -naavasta. - -Syvä levottomuus ilmeni tytön silmissä ja liikkeissä. Hän katseli isä -Aubrya ikäänkuin tahtoen uskoa hänelle jonkun salaisuuden. Mutta oli -aivan kuin jokin olisi pidättänyt häntä, joko sitten kainous tai -tietoisuus siitä, että ripistä ei olisi mitään apua. - -Kuulin hänen yöllä nousevan ylös ja etsivän erakkoa. Mutta tämä oli -antanut hänelle oman vuoteensa, ja mennyt ulos ihailemaan taivaan -kauneutta, ja rukoilemaan Jumalaa vuoren huipulla. Hän kertoi minulle -seuraavana aamuna tekevänsä aina niin, vieläpä talvellakin, sillä hän -rakasti metsän öistä suhinaa, taivaalla purjehtivia pilviä, tuulta ja -yksinäisyydessä lorisevia puroja. - -Sisareni palasi syvästi huoaten vuoteeseensa. - -Iloisten toivomusten elvyttämänä pidin Atalan levottomuutta vain -ohimenevän väsymyksen ilmaisuna. - -Seuraavana aamuna havahduin luolan edessä kasvavien akasia- ja -laakeripensaitten oksiin kätkeytyneitten punatulkkujen ja matkijain -lauluun. - -Poimin aamukasteen kostuttamia magnoliakukkasia ja asetin ne vielä -nukkuvan Atalan päähän, toivoen, uskoni mukaan, jonkun kuolleen -rintalapsen sielun laskeutuvan aamukasteen mukana kukkaan ja onnellisen -unen johdattavan tuon nuoren sielun Atalan poveen. - -Sitten läksin etsimään isäntääni. Tapasin hänet istumassa kaatuneen, -ikivanhan hongan rungolla, kaapu ylöskäärittynä, rukousnauha -kädessään. Hän ehdotti, että lähtisimme, koska Atala vielä nukkui, -lähetysasemalle. Suostuin ehdotukseen, ja me läksimme heti matkaan. - -Laskeutuessamme alas vuorelta, huomasin muutamien taramien kyljissä -salaperäisiä merkkejä, joita henget kai olivat kirjoitelleet, arvelin. -Erakko selitti itse kaivertaneensa ne, ja sanoi niitten olevan erään -entisajan kirjailijan Homeron säkeitä sekä muutamia vieläkin vanhempia -Salomonin runoja. Mielestäni vallitsi noissa ikivanhoissa, kaarnaan -piirretyissä runoissa, tuossa iäkkäässä erakossa, joka ne oli -kaivertanut, ja itse noissa vanhoissa tammissa salaperäinen sopusointu. - -Hänen nimensä ja ikänsä sekä lähetysaseman vuosiluku oli -myöskin kaiverrettu puitten juurella kasvavaan, leveälehtiseen -jättiläisrunkoon. Ihmettelin, että hän oli tuollaiseksi muistomerkiksi -valinnut niin hataran aineen, mutta hän vastasi: - --- Se säilyy siinä kyllä yli minun aikani, ja on aina arvokkaampi kuin -se vähä, minkä minä olen toimittanut. - -Me saavuimme erään laakson suulle ja minä sain nähdä jotakin -ihmeellistä: luonnollisen sillan, jommoisia on Virginiassa ja joista -sinä ehkä olet kuullut puhuttavan. Ihmiset, ja etenkin sinun kotimaasi -asukkaat, matkivat usein luontoa, mutta heidän jäljittelynsä on monasti -perin pientä ja vähäpätöistä. Tulos on aivan toinen, kun luonto koettaa -jäljitellä ihmistöitä. Se rakentaa siltoja vuorenhuipuilta toiselle, -raivaa teitä pilviin, luo jokia kuin kanavia, muodostaa vuorista -pylväitä ja kaivaa meret vesialtaiksi. - -Me kuljimme tuollaisen sillan alitse ja näimme edessämme toisen ihmeen: -lähetysaseman intiaanilaisen kalmiston eli _Kuolon lehdon_. - -Isä Aubry oli sallinut vastakäännettyjen haudata kuolleensa isiensä -tavalla ja säilyttää haudoillaan pakanalliset nimensä. Hän oli tyytynyt -vain ristillä vihkimään paikan. - -Maa oli -- kuten yhteiset kalmistot ainakin -- jaettu yhtä moneen osaan -kuin seurakunnassa oli perheitä. Jokainen osa muodosti itsessään pienen -lehdon, johon kukin oli istuttanut mielensä mukaisia kasveja. Puro -kiemurteli verkkaan ja äänettömänä näiden lehtojen välissä. Sitä -nimitettiin _Rauhan puroksi_. - -Idässä rajoitti tätä sielujen rauhallista kaupunkia silta, jonka alta -olimme juuri kulkeneet. Etelässä ja pohjoisessa päättyi se kahteen -kukkulaan. Siitä oli vapaa näköala vain länteen, missä kohosi korkea -kuusimetsä. Punaiselle ja vihreälle hohtavat puunrungot oksivat vasta -latvojen alla muistuttaen korkeita pylväitä ja muodostaen -pilarikäytäviä tuossa kuolemantemppelissä. Puitten latvat soittivat -lakkaamatta juhlallisesti kuin urut kirkon kuorissa. Mutta jos astui -sisälle pyhättöön, kuuli vain lintujen ylistyslauluja, joita ne -ikuisina sielumessuina virittivät kuolleitten kunniaksi. - -Tultuamme ulos lehdosta näimme järven rannalla lähetyskylän, keskellä -kukoistavaa ruohoaavikkoa. - -Kylään päästiin lehtokujaa myöten, jota rautatammet reunustivat. Nuo -ikivanhat tiet ulottuivat niihin vuoriin saakka, jotka jakavat -Kentuckyn ja Floridan. - -Heti kun intiaanit näkivät paimenensa tasangolla, jättivät he -askareensa ja riensivät häntä vastaan. Toiset suutelivat hänen -vaippansa liepeitä, toiset tukivat häntä. Äidit nostivat pienet -lapsensa olkapäilleen, jotta he näkisivät hänet. - -Matkalla kylään tiedusteli hän, mitä siellä oli tapahtunut. Toista hän -kehui, toista moitti. Hän puhui viljan korjaamisesta, lasten -opettamisesta ja auttamisen ja lohduttamisen velvollisuudesta, ja -käänsi puhuessaan alituisesti ajatukset Jumalaan. - -Seuralaistemme ympäröiminä saavuimme näin tien varteen pystytetyn -suuren ristin juurelle. Siinä pidettiin tavallisesti jumalanpalvelus. - --- Rakkaat lapset, -- haastoi lähetyssaarnaaja, kääntyen intiaaneihin, --- te olette saaneet veljen ja sisaren, ja jotta onni olisi vielä -suurempi, on jumalallinen sallimus säästänyt laihonnekin. Kas siinä -teille kaksi syytä olla kiitolliset. Nauttikaamme siis pyhä ehtoollinen -ja tehkäämme se liikutetuin mielin, elävin uskoin, palavan kiitollisina -ja nöyrin sydämin! - -Pappi pukeutui valkoiseen messukaapuun, joka oli tehty silkkiäispuun -kaarnasta, ja otti esille pyhät astiat ristin juurelle talletetusta -tabernakelista. Nelikulmainen kivi asetettiin alttariksi, vihkivesi -tuotiin läheisestä purosta ja viiniä saatiin villiviinirypäleistä. Me -polvistuimme kaikki korkeaan ruohostoon, ja pyhä toimitus alkoi. - -Idässä, vuorten takana, kiilsi aamun sarastus. Kaikki kylpi kullassa ja -purpurassa. Ja kun aurinko, jonka tuloa niin upeasti valmistettiin, -vihdoin sukelsi esille valomerestä, osui sen ensimmäinen säde pyhälle -leivälle, jota pappi juuri piti koholla. - -Oi, minkä mahtavan voiman uskonto itsessään kätkee! Oi, kuinka valtava -kristillinen jumalanpalvelus onkaan! Ehtoollisen jakajana vanha ukko, -alttarina kivi, kirkkona erämaa ja seurakuntana joukko villejä! Minä en -epäillyt suuren ihmeen tapahtuvan laskeutuessamme polvillemme, ja -Jumalan astuvan maan päälle, sillä minä tunsin, kuinka Hän meni -sydämeeni. - -Jumalanpalveluksen jälkeen -- sen aikana kaipasin vain Atalaa -- -läksimme kylään. - -Siellä vallitsi harvinainen sekoitus valistunutta yhteiskuntaa ja -luonnon elämää. Aivan erämaan laitaan oli raivattu uutisviljelys. -Ruislaiho huojui kultaisina aaltoina kaatuneen tammen vieressä. -Kaikkialla tupruttivat kasket sankkaa savuaan, ja aurat vakoilivat -kannokossa. Miehet mittailivat maata, jonka uutisasukkaat ottivat -haltuunsa. Linnut saivat lähteä pesistään, ja petojen luolat muutettiin -asuinmajoiksi, alasimet kalkkuivat ja kirveitten iskut kajahtelivat -ensi kertaa. - -Samosin ihastellen ympäri ja tunsin sydämeni heltyvän yhä enemmän, -ajatellessani Atalaa ja sitä onnea, jota täällä saisimme nauttia. - -Ihaillen katselin kristinopin voittokulkua salomailla: Näin kuinka -uskonto oli valistanut ja taltuttanut intiaanit. Olin todistajana -noissa ihmisen ja maan välisissä alkuperäisissä vihkiäisissä, joissa -ihminen vihkimäkirjan mukaan antoi myötäjäisiksi hikensä ja vaivansa ja -maa puolestaan lupasi uskollisesti antaa satonsa ja lapsensa, ja kätkeä -hänen tuhkansa. - -Tällävälin oli lähetyssaarnaajan eteen tuotu lapsi, jonka hän kastoi -lähteen reunalla, kukoistavien jasminien keskellä. Mutta samaan aikaan -kannettiin pieni kirstu Kuolon lehtoon. Morsiuspari sai siunauksensa -erään tammen alla, ja me seurasimme vastanaineita heidän uuteen -kotiinsa salomaan kolkkaan. Edellämme kulki pappi, siunaten kukkulat, -puut ja lähteet, kuten kristittyjen raamattu kertoo Herran ennen -muinoin siunanneen muokkaamattoman maan, ennenkuin luovutti sen -perintönä Aatamille. - -Hääsaattue, johon paimenet laumoineen yhtyivät, muistutti mieleeni -ensimmäisten perheitten vaelluksia, kun Sem samosi lapsineen -tuntemattomia seutuja, seuraten edellä kulkevata aurinkoa. - -Kysyin erakolta, miten hän ohjasi lapsiaan. Hän vastasi: -- Minä en ole -laatinut heille minkäänlaisia lakeja. Olen vain opettanut heitä -rakastamaan toisiaan, rukoilemaan Jumalaa ja etsimään parempaa elämää. -Kaikki maailman lait sisältävät nämä käskyt. -- Sinähän näet tuolla -etäällä majan, -- jatkoi hän, -- joka on suurempi toisia. Sitä pidetään -kappelina sadeaikana. Sinne kokoontuvat seurakuntalaiset aamuin ja -illoin ylistämään Herraa, ja kun minä olen estetty olemasta läsnä, -toimittaa eräs vanhus rukoukset, sillä vanhuuteen samoin kuin -äitiyteenkin liittyy papillisia velvoituksia. Sitten mennään työhön -pelloille. Vaikka omaisuus onkin jaettu siinä tarkoituksessa, että -jokainen oppisi hoitamaan omaansa, kootaan sadot yhteen suureen latoon, -jotta veljesrakkaus pysyisi yllä. - -Neljä vanhinta jakavat työn hedelmät yhtä suuriin osiin. Lisäksi -uskonnolliset menot, risti, jonka luona nautitaan pyhä ehtoollinen, -jalava, jonka juurella kauniilla ilmalla saarnaan, hautamme lähellä -niittyjä, virtamme, joiden äärillä kastan pieniä lapsia -- ne ovat -pieni valtakuntamme, jossa Jesus Kristus on kuninkaana. - -Niin puhui vanha erakko, ja ankara liikutus valtasi minut. Silmäni -avautuivat näkemään, kuinka paljon korkeammalla tuo säännöllinen, -ahertava elämä oli villien laiskaa vetelehtimistä. - --- Voi, René, minä en tahdo napista Sallimusta vastaan, mutta minun -täytyy tunnustaa, etten voi muistella tuota kristillistä yhteiskuntaa, -tuntematta kaihon katkeruutta rinnassani. Maja ja Atala tuossa -yhteiskunnassa, ja onneni mitta olisi ollut täysi. Siihen olisivat -harharetkeni päättyneet. Siellä olisin vaimoni kanssa, tuntemattomana, -aarniometsän helmaan kätkeytyneenä viettänyt elämäni päivät, jotka -olisivat vierineet hiljaa eteenpäin kuin salojen nimettömät virrat. - -Mutta minkälaisiin kärsimyksiin jouduinkaan uneksimani rauhan asemesta! -Oltuani kohtalon alituisena leikkikaluna, kärsittyäni haaksirikon -kaikilla rannoilla ja oleskeltuani pitkät ajat maanpaossa, tulin -vihdoin ja viimein kotiini ja löysin majani raunioina, kaikki ystäväni -kuolleina ja kuopattuina. - -Sellainen oli Chactasin kohtalo oleva. - - - - -Murhenäytelmä. - - -Onnenunelmani oli yhtä suloinen kuin lyhytkin, ja havahtuminen odotti -minua erakon luolassa. - -Oli jo täysi päivä, kun me saavuimme sinne, ja minä kummastelin, että -Atala ei rientänyt meitä vastaan. - -Äkillinen kauhu valtasi minut. En rohjennut huutaa Lopezin tytärtä -nimeltään, lähestyessämme luolaa. Kiihoittuneessa mielentilassani -pelkäsin yhtä paljon ääntä kuin hiljaisuuttakin, joka huutoani -seuraisi. - -Luolan suulla ammottava pimeys lisäsi yhä kauhuani, ja minä sanoin -lähetyssaarnaajalle: - --- Voi, sinä, jota taivas suosii ja vahvistaa, astu sinä edellä tuohon -pimentoon! - -Kuinka heikko onkaan se, joka on himojensa orja! Kuinka voimakas se, -joka luottaa Jumalaan. Hurskaassa, seitsemänkymmentäkuusi vuotta -kokeneessa sydämessä oli enemmän rohkeutta kuin minussa, uhmailevassa -nuorukaisessa. Rauhanmies astui luolaan ja minä jäin ulkopuolelle. - -Hetkisen kuluttua kuului heikkoa, tuskanhuudon tapaista ääntä vuoren -onkalosta. Ponnistettuani kaikki voimani syöksyin minä huudahtaen -pimeään luolaan. - -Isäni henget, te ainoastaan tiedätte mitä siellä näin. - -Erakko oli sytyttänyt soihdun ja piti sitä vapisevin käsin Atalan -vuoteen yllä. - -Puoliksi istuvassa asennossa, käsivarteensa nojautuneena näin nuoren, -kauniin tytön, hapset hajallaan. Tuskan hiki helmeili hänen otsallaan; -hänen puoliksi sammunut katseensa yritti vielä vakuuttaa minulle -rakkautta, ja hänen huulensa koettivat hymyillä. - -Kuin salaman iskemänä seisoin minä siinä tuijottavin silmin, levitetyin -käsivarsin ja huulet raollaan. - -Syvä hiljaisuus vallitsi luolassa. Erakko alkoi ensin puhua: - --- Väsymyksestä johtuvaa kuumetta, -- sanoi hän. -- Taipukaamme Jumalan -tahdon alle, ja Hän varmasti armahtaa meitä. - -Kuultuani nämä sanat, alkoi veri taas kiertää suonissani ja suuri -kauhuni muuttui mitä varmimmaksi lohdutukseksi. - -Mutta Atala ei suonut minulle pitkäaikaista toivoa. - -Hän pudisti surullisena päätään ja viittasi meitä astumaan lähemmäksi -vuodetta. - --- Isäni, -- sanoi hän heikolla äänellä, kääntyen munkkiin, -- kuolema -koskettaa minua nyt juuri. Oi, Chactas, kuuntele ilman epätoivoa -surullista salaisuutta, jota en ole sinulle vielä ilmaissut, sillä minä -en ole tahtonut saattaa sinua onnettomaksi enkä olla tottelematon -äidilleni. Älä anna tuskanilmaustesi keskeyttää minua, sillä se vain -lyhentäisi niitä hetkiä, jotka minulla vielä on jälellä elämästäni. -Minulla on niin paljon kerrottavaa, ja sydämeni heikot lyönnit ja -rintani ahdistava jäätaakka kehoittavat minua kiirehtimään. - -Hetkisen vaitiolon jälkeen jatkoi hän: - --- Surullinen kohtaloni alkaa jo ennenkuin olin nähnyt päivän valon. -Murheisena kantoi äitini minua povensa alla ja suurella tuskalla -synnytti hän minut maailmaan. Ei luultu minun jäävän henkiin syntymäni -jälkeen. Henkeni pelastukseksi teki äitini pyhän lupauksen: hän lupasi -uhrata neitsyyteni Pyhälle Neitsyelle, jos säilyisin kuolemalta. -Onneton lupaus, joka nyt vie minut hautaan! - -Olin juuri täyttänyt viisitoista vuotta, kun äitini kuoli. Hiukan ennen -kuolemaansa kutsui hän minut vuoteensa ääreen: - --- Tyttöseni, -- sanoi hän erään hänelle viimeistä lohdutusta antaneen -lähetyssaarnaajan läsnäollessa, -- sinä tiedät, minkä lupauksen olen -sinun suhteesi tehnyt. Tahdotko tehdä äidistäsi lupauksen rikkojan? Oi, -Atalani, jätän sinut ympäristöön, joka ei ole sinulle kyllin arvokas. -Nämä pakanat vihaavat isääsi ja minun Jumalaani, sitä Jumalaa, joka -ensin antoi sinulle hengen ja sitten pelasti sinut kuin ihmeen kautta. - -No niin, lapseni, jos verhoudut nunnanhuntuun, luovut sinä vain vaimon -huolista ja niistä julmista kärsimyksistä, joita äitisi on saanut -kokea. Tule siis tänne, rakas lapseni, ja vanno tämän Vapahtajan Äidin -kuvan kautta ja tämän hurskaan papin ja kuolevan äitisi kuullen, että -et tee minusta valapattoa! Muista aina, että minä olen mennyt takuuseen -puolestasi, ja että sinä, jos lupauksesi rikot, syökset äitisi sielun -ikuiseen kadotukseen! - --- Voi äitini, miksi puhuit minulle niin? Voi, sinä uskonto, joka -samalla kertaa lahjoitit minulle tuskan ja autuuden, onnettomuuden ja -lohdun! - -Oi, sinä kallis ja surkuteltava rakastettuni, jota sydämeni vielä -kuolemassakin janoo, sinä näet nyt, mikä meidän kohtalomme on -katkeroittanut. - -Kyynelten tulviessa silmistäni, laskin pääni äitini rinnoille ja -lupasin hänelle kaikki mitä hän oli pyytänyt. Lähetyssaarnaaja lausui -kauheita sanoja, jotka sitoivat elämäni ainiaaksi, ja ojensi minulle -nunnanmerkin. Äitini uhkasi kirouksellaan, jos minä koskaan rikkoisin -lupaukseni, ja veti sitten viimeisen hengähdyksensä, syleillen vielä -kuollessaan minua. Alussa en huomannut lupaukseni sisältävän mitään -kovaonnisuutta. Kristitty kun olin sydämestäni ja sielustani ja ylpeä -espanjalaisesta verestäni, jota suonissani virtasi, eivät ympärilläni -olevat miehet olleet mielestäni kyllin arvokkaita saamaan kättäni. Olin -onnellinen, että ainoa sulhoni oli äitini Jumala. Mutta sitten näin -sinut, nuori, kaunis vanki, ja minä säälin sinun kohtaloasi; uskalsin -puhua kanssasi nuotion luona metsässä, ja samassa muistin pyhän -lupaukseni. - -Kun Atala oli puhunut tämän, ja ollut hetkisen vaiti, puristin minä -käteni nyrkkiin ja käännyin uhkaavana lähetyssaarnaajan puoleen, -huudahtaen: - --- Tämän on siis saattanut aikaan sinun uskontosi, jota niin olet -kehunut! Kirottu olkoon se vala, joka riistää minulta Atalan! Kirottu -olkoon se Jumala, joka pakottaa ihmistä vastustamaan luontonsa -vaatimuksia! Ihmismunkki, mitä sinä näissä metsissä teet? - --- Pelastan sinut, -- vastasi ukko vakaasti, -- lauhdutan intohimojasi -ja estän sinua, herjaaja, saattamasta päällesi taivaan vihaa. Voitko -sinä, nuori mies, joka olet vasta elämäsi alussa, valittaa -kärsimyksiäsi? Missä ovat merkit kärsityistä tuskistasi? - -Sano, mitä vääryyttä sinä olet kokenut? Sano, mitä sinulla on avuja, -jotka oikeuttaisivat valituksiin? Mitä suurta sinä olet toimittanut, -mitä hyvää tehnyt? - --- Onneton, -- jatkoi hän, -- sinulla on vain himosi, ja rohkenet -kuitenkin syyttää taivasta! Jos olisit isä Aubryn tavoin viettänyt -kolmekymmentä vuotta elämästäsi maanpaossa vuorilla, niin sinä olisit -vähemmin kärkäs tuomitsemaan Kaitselmuksen töitä. Silloin sinä -huomaisit, että et mitään tiedä, et mitään ole, ja että ei ole niin -ankaraa vitsausta eikä niin kauheita tuskia, joita ei saastainen lihasi -olisi ansainnut. - -Ukon silmistä säihkyvä tuli, rinnalla liehuva parta ja ukkosena -jyrähtelevät sanat tekivät hänet Jumalan kaltaiseksi. Hänen ylevyytensä -masentamana vaivuin minä maahan ja pyysin anteeksi kiivauttani. - --- Poikani, -- vastasi hän niin lempeästi, että minut valtasi katumus, --- poikani, itseni tähden en ole sinua neuvonut. Olet oikeassa, -rakas lapseni, en ole tullut toimittamaan mitään suurta näihin -metsäseutuihin, eikä Jumalalla ole arvottomampaa palvelijaa kuin minä. -Mutta, poikani, taivasta, taivasta ei saa koskaan syyttää! Anna minulle -anteeksi, jos olin liian ankara, mutta kuulkaamme nyt sisartasi. Ehkä -on vielä pelastuksen mahdollisuus. Älkäämme kadottako toivoa. Oi, -Chactas, eikö uskonto sentään ole jumalallinen, kun se tekee -toivostakin hyveen? - --- Nuori ystäväni, -- sanoi Atala, -- sinä olet ollut taistelujeni -todistaja, ja sittenkin olet nähnyt vain vähäpätöisimmät niistä; toiset -olen sinulta peittänyt. Ei, totisesti halvin orjakaan, joka hiellään -kostuttaa Floridan peittävää hiekkaa, ole kurjempi Atalaa. - -Kehoitin sinua pakenemaan, vaikka tunsin, että ero olisi ollut -kuolemani. Pelkäsin pakoa kanssasi läpi aarniometsien, ja kuitenkin -kaipasin niitten siimestä. Voi, jos olisi ollut kysymys vain -sukulaisista, ystävistä ja kodista, -- niin, vaikkapa, niin kamalalta -kuin se kuuluukin, sieluni autuudestakin luopuminen! Mutta sinun -varjosi sukelsi aina esiin, syyttäen minua niistä tuskista, joita se -sai kärsiä. - -Kuulin huokauksesi; näin intohimojen tulen, joka sinua kulutti. -Kummitukset ahdistivat minua unettomina öinä, ja päivisin olin kokonaan -epätoivon vallassa. Aamukaste kuivui heti, laskeuduttuaan polttavalle -iholleni. Aukaisin huuleni, hengittääkseni viileätä ilmaa, mutta se -muuttuikin tuleksi huokauksistani. - -Mikä kiusaus nähdä sinut alituiseen läheisyydessäni, kaukana -ihmisistä, erämaan yksinäisyydessä, ja kuitenkin tuntea välillämme -ylitsepääsemätön muuri. - -Suurin onneni olisi ollut saada viettää elämäni sinun jalkojesi -juuressa, saada palvella sinua orjana, valmistaa ateriasi ja vuoteesi -johonkin salaiseen soppeen. - -Oi, millaisena tulevaisuus välkkyikään silmissäni! Kuinka sydämeni -unelmoikaan! Kun katsahdin sinuun, ahdisti minua kaiho, yhtä mieletön -kuin rikoksellinen. Milloin toivoin, että sinä ja minä olisimme ainoat -elolliset olennot maan päällä; milloin taas, huomatessani jumaluuden -hillitsevän rohkeita unelmiani, olin toivoa, että tuo jumaluus -tuhoutuisi, jotta minä sinun käsivarsiisi nojautuneena vierisin -kuilusta kuiluun Jumalan ja maailman pirstaleitten keralla. - -Vielä tällä hetkellä -- sen tunnustan nyt, ijäisyyden avautuessa -eteeni, astuessani järkkymättömän tuomarin eteen ja, äitiäni totellen, -ilolla uhratessani elämäni neitsyyteni pelastukseksi -- vielä tällä -hetkellä kadun minä, että en antautunut omaksesi!... - --- Tyttäreni, -- keskeytti hänet lähetyssaarnaaja, -- tuskasi vie sinut -harhaan. Tuo piinttynyt tunne on luonnoton, vaikka ehkä vähemmin -rikollinen Jumalan silmissä, koska se ennemmin on mielen kuin sydämen -hairahdus. Sinun täytyy kuitenkin huolehtia, että pääset siitä -vapaaksi, sillä se ei ole viattomuutesi arvoinen. -- Kuitenkin, rakas -lapseni, on vilkas mielikuvituksesi saattanut sinut lupauksesi suhteen -liian levottomaksi. Uskonto ei vaadi yliluonnollisia uhrauksia. Sen -tarkoitus on kehittää todellisia tunteita ja lempeitä hyveitä, jotka -ovat kaukana kiihottuneista mielentiloista ja väärän sankarillisuuden -teeskennellystä voimasta. - -Jos sinä, eksynyt karitsa-raukka, kuolet, no niin, silloin noutaa hyvä -paimen sinut ja ottaa laumaansa. Anteeksiannon aarteet ovat myöskin -käytettävinäsi. Tarvittaisiin verivirtoja poistamaan vikojamme ihmisten -silmissä. Jumala tyytyy yhteen ainoaan kyyneleeseen. Tyynny sentähden, -rakas tyttäreni, sillä tilasi vaatii rauhaa. Kääntykäämme Jumalan -puoleen, joka huojentaa omiensa tuskaa. - -Jos hän tahtoo, kuten toivon, pelastaa sinut tästä taudista, kirjoitan -minä Quebecin piispalle. Hän voi päästää sinut vapaaksi lupauksestasi, -ja sitten saat sinä täällä minun luonani viettää elämäsi päivät -Chactasen vaimona. - -Kuultuaan vanhuksen sanat sai Atala ankaran kouristuskohtauksen, ja kun -se meni ohi, kuvastui hänen kasvoillaan syvä, ankara tuska. - --- Kuinka? kysyi hän ristien innokkaasti kätensä. -- Oliko mitään -keinoa? Olisinko voinut päästä vapaaksi lupauksestani? - --- Olisit, tyttäreni, -- sanoi munkki. -- Sinä voit vieläkin päästä -siitä vapaaksi. - --- Liian myöhään, liian myöhään! huudahti hän. -- Täytyykö minun siis -kuolla samalla hetkellä, kun olisin voinut tulla onnelliseksi! Miksi en -tavannut sinua ennemmin, hurskas isä? Kuinka onnelliseksi olisinkaan -tuntenut itseni tänään sinun ja kristityn Chactas'in parissa... -onnelliseksi ja lohdutetuksi... täällä erämaassa... oi, mikä -ylenmääräinen autuus! - --- Rauhoitu! sanoin minä ja tartuin onnettoman käteen, -- Rauhoitu! Nyt -alkaa onnemme! - --- Ei koskaan! Ei koskaan! valitti Atala. - --- Mitä tarkoitat? kysyin minä. - --- Sinä et tiedä kaikkea! sanoi tyttö. -- Eilen... kun myrsky raivosi. -Minä olin rikkoa lupaukseni, olin syöstä äitini kadotuksen kuiluun. -Hänen kirouksensa uhkasi jo minua. Olin joutua valehtelijaksi Jumalan -edessä, Jumalan, joka pelasti henkeni. Suudellessasi vapisevia huuliani -et sinä tiennyt koskettavasi kuolemaa. - --- Voi taivas! Rakas lapsi, mitä sinä olet tehnyt? huudahti -lähetyssaarnaaja. - --- Rikoksen, isä, -- virkkoi Atala, kääntäen katseensa pois, -- mutta -minä itse vain joudun kadotukseen; äitini minä pelastan. - --- Lopeta! huudahdin minä epätoivoisena. - --- No niin, -- sanoi hän, -- minä aavistin heikkouteni, ja lähtiessämme -kylästä otin mukaani... - --- Mitä? sanoi munkki. - --- Mitä? kysyin minä kauhuissani. - --- Se, se repii nyt rintaani. - -Soihtu heltisi erakon kädestä, minä vaivuin Lopezin tyttären viereen ja -luolan pimeydessä kuului meidän kaikkien nyyhkytykset. - --- Rohkeutta, rohkeutta! sanoi vanha munkki hetken kuluttua ja riensi -sytyttämään lampun. -- Me kadotamme vain kalliita hetkiä. Ottakaamme -onnettomuus vastaan uskovaisina kristittyinä; tuhkaa päämme päällä ja -nuora kaulassa anomme häneltä armoa, valmiina taipumaan Hänen -tahtoonsa. Ehkä vielä on aikaa. Tyttäreni, miksi et avannut minulle -sydäntäsi jo eilen illalla? - --- Voi, isäni, -- sanoi Atala, -- etsin sinua yöllä, mutta taivas oli -syntieni rangaistukseksi johdattanut sinut pois luolasta. Nyt on kaikki -apu turhaa. Itse intiaanitkaan eivät tiedä mitään lääkettä sitä myrkkyä -vastaan, jota olen nauttinut, niin hyvin kuin he tuntevatkin kaikki -myrkyt ja lääkkeet. Voi, Chactas, kuvittele kauhuani, kun kuolema ei -tullutkaan niin pian kuin olin odottanut. Rakkauteni antoi minulle -monin kerroin voimia: minun on niin vaikea erota sinusta! - -Nyt en enää säestänyt kyynelin Atalan sanoja, vaan voimakkain -mielenpurkauksin, joiden valtaan villit joutuvat, kun heidän tunteensa -pyrkivät esille. Vieriskelin mielettömänä maassa, väännellen ja -pureskellen käsiäni. - -Vanhus kävi vuoroon kummankin luona ja osoitti meitä kohtaan mitä -suurinta hellyyttä. Huolimatta vanhuudestaan ja oman sydämensä -rauhasta, ymmärsi hän meitä nuoria, ja hänen uskonsa antoi hänen -äänelleen suloisen, liikuttavan sävyn. - -Eikö tuo munkki, joka neljänkymmenen vuoden ajan joka päivä oli -uhrannut itsensä Jumalan ja ihmisten palvelukseen, eikö hän -muistuttanut Israelin kiitosuhreja, jotka alituisesti paloivat -kukkuloilla Jumalan kunniaksi? - -Voi, turhaan koetti hän etsiä lievitystä Atalan tuskille! Väsymys, -suru, myrkky ja intohimo, kuolettavampi kuin kaikki maailman myrkyt -yhteensä, yhtyivät riistämään pois erämaan kukkasen. - -Iltaa myöten kävivät oireet yhä vakavammiksi. Atalan ruumis herpaantui -kokonaan ja hänen kätensä ja jalkansa kävivät kylmiksi. - --- Hiero minun sormiani! sanoi hän minulle. -- Tunnetko, kuinka ne ovat -jähmettyneet? - -En tiennyt mitä vastata, ja tukka nousi päässäni. Hetkisen kuluttua -lisäsi hän: - --- Eilen, rakkaani, tarvitsi sinun vain koskettaa minua, niin rupesin -heti vapisemaan, ja nyt en tunne enää käsiesi kosketusta ensinkään, -tuskin kuulen ääntäsikään enää. Kaikki katoaa täällä luolassa. -Laulavathan linnut? Auringon pitäisi juuri nyt mennä mailleen. Chactas, -kuinka kauniisti se vielä siroitteleekaan säteensä haudalleni -erämaassa! - -Kun Atala huomasi, että hänen sanansa saattoivat silmämme kyyneltymään, -virkkoi hän: - --- Antakaa minulle anteeksi, rakkaat ystävät. Minä olen tosin hyvin -heikko, mutta ehkä minä taas paranen ja voimistun. Kuolla niin nuorena, -niin äkkiä, kun elämä vielä voimakkaana sydämessä sykähtelee! Rukouksen -haltia, armahda minua! Tue minua! Luuletko, että äitini on tyytyväinen -ja että Jumala antaa minulle anteeksi? - --- Tyttäreni, -- vastasi munkki liikutettuna, pyyhkien vapisevilla, -silvotuilla sormillaan kyyneleet silmistään -- tyttäreni, sen minkä -olet tehnyt olet sinä tehnyt ymmärtämättömyydestä. Sinä olet kasvanut -villien parissa ja olet ollut vailla tarpeellista opetusta. Sinä et -tiennyt, että kristitty ei saa riistää itseltään henkeä. Ole sentähden -lohdutettu, rakas karitsaiseni! Jumala, joka tutkii sydämet, antaa -sinulle anteeksi. Äitisi ja tuo ajattelematon lähetyssaarnaaja, joka -oli hänen sielunpaimenensa, ovat rikollisempia kuin sinä. Heillä ei -ollut oikeutta vaatia sinulta moista lupausta. Olkoot he kuitenkin -Herran rauhassa! Sinä olet surkuteltava esimerkki siitä, mihinkä -harhaan viety into ja puuttuva valo voivat saattaa uskonnollisen -mielen. Rauhoitu, lapseni, Jumala katsoo tarkoitustasi, joka oli -puhdas, eikä tekoasi, joka oli tuomittava. - -Jos sinun aikasi on nyt tullut käydä Herran lepoon, niin tiedä, -lapseni, että kadottaessasi maailman, menetät sinä perin vähän. -Huolimatta elämäsi yksinäisyydestä, olet sinä saanut kokea suruja. Mitä -olisit sinä tuntenut, jos olisit saanut olla suuren maailman tuskien -todistajana, jos sinä Europan rannoilla olisit saanut kuulla vanhan -maailman kaikuvat tuskanhuudot? Majojen ja linnojen asukkaat, kaikki -kärsivät ja tuskittelevat siellä. Kuningattaret itkevät samoin kuin -yksinkertaiset naiset, ja on ihmetellen nähty kuninkaittenkin silmistä -tulvimalla tulvivan kyyneleitä. - -Itketkö sinä rakkauttasi? Tyttäreni, yhtä hyvin voisit itkeä unelmaa. -Tunnetko sinä ihmissydämen, ja voitko arvioida sen tunteitten -kestävyyttä? Helpompi on laskea aaltoja myrskyävällä merellä. - -Eikö totta, tyttäreni, että kaunein rakkaus oli se, jota ensimmäinen -mies ja ensimmäinen nainen tunsivat, lähdettyään Luojan kädestä? -Paratiisi oli heille avoinna, ja he olivat viattomat ja kuolemattomat. -Eva oli luotu Aatamia ja Aatami Evaa varten. Kun he kaikesta huolimatta -eivät voineet säilyttää onneaan, niin mikä aviopari voisikaan sen -heidän jälkeensä tehdä? - -Minä tahdon, lapseni, säästää sinua kuulemasta yksityiskohtia -avioliiton huolista, riidoista, molemminpuolisista moitteista, -levottomuudesta ja kaikista noista salaperäisistä suruista, jotka -aviovuoteen ympärillä vaaniskelevat. Vaimon tuskat uusiintuvat joka -kerta, kun hän tulee äidiksi, ja itkien menee hän naimisiin. Kuinka -rajattomasti hän sureekaan, kun vasta syntynyt lapsi, jota hän on -imettänyt, kuolee hänen helmaansa! Vuoret huokaavat ja valittavat. -Kukaan ei voinut lohduttaa Rachelia, kun hän oli menettänyt poikansa. -Äidin suru oli niin katkera, että minä olen kotimaassani nähnyt -ylhäisten, kuninkaitten rakastamien naisten jättävän hovin ja -hautaantuvan luostarin muurien sisälle, menetettyään lapsensa. - -Mutta ehkä sinä väität, että nämä viimeksi mainitut esimerkit eivät -sovellu sinuun, että toivomuksesi oli saada viettää yksinäistä elämää -miehesi kanssa, jonka sydämesi oli valinnut, että sinä olit vähemmin -toivonut avioliitolta rauhanhetkiä kuin sitä hullua huumausta, jota -nuoret kutsuvat _rakkaudeksi_? Kuvitteluja, harhakuvia, tuhmuuksia! -Minäkin olen tuntenut sydäntuskia, tyttäreni. Tämä pää ei ole aina -ollut kalju, eikä tämä rinta niin rauhallinen kuin se sinusta nyt -näyttää olevan. Usko miestä, joka tuntee elämää! Ihmismieli on -vaihtelevainen, eikä se rakasta kauan samaa esinettä samalla voimalla. -Esiintyy aina kohtia, jotka synnyttävät erimielisyyksiä, ja se -raskauttaa aikaa myöten elämää. - -Lopuksi, rakas tyttäreni, erehtyvät ihmiset suuresti -autuudenunelmissaan: he unohtavat, että kaikkien on kerran kuoltava. -Olkoon onni kuinka suuri tahansa, hauta muuttaa kaikki Aatamin -jälkeläiset samanlaisiksi. Chactasinkaan silmät eivät eroittaisi sinua -sisartesi joukosta haudassa. - -Rakkauden valta loppuu matojen ryhtyessä toimeensa. Mutta mitä minä -sanonkaan, mitä puhunkaan maallisen rakkauden voimasta? Tahdotko -tietää, minkälaista se on, tyttäreni? Jos joku nousisi haudastaan -muutamia vuosia kuolemansa jälkeen, niin epäilen, tokko nekään, jotka -vuodattivat runsaimmat kyyneleensä hänen haudallaan, iloitsisivat hänen -paluustaan. Niin pian solmitaan uusia suhteita; niin helposti -mukaudutaan uusiin tapoihin. Niin vaihtelevainen on ihminen. Niin -vähäarvoinen on elämämme ystäviemmekin silmissä. - -Kiitä sentähden jumalallista Kaitselmusta, että sinä niin pian saat -lähteä tästä tuskien laaksosta. Pilvien yläpuolella valmistetaan -sinulle jo valkoista neitsytpukua ja loistavaa kruunua. Kuulen Pyhän -neitsyen jo tervehtivän sinua: 'Tule, uskollinen palvelijani, tule -kyyhkyläiseni! Tule ja asetu paikallesi näitten neitsyeitten joukkoon, -jotka ovat uhranneet kauneutensa ja nuoruutensa hyvän palvelukseen! -Tule, taivaallinen ruusu, ja levähdä Jesuksen Kristuksen rinnoilla! -Tämä arkku, jonka valitset häävuoteeksesi, ei petä sinua ja -taivaallisen ylkäsi syleily kestää ijankaikkisesti.' - -Kuten päivän viimeinen säde tyynnyttää tuulet ja karkottaa pilvet, niin -rauhoittivat vanhuksen sanat levottomuuden rakastettuni rinnasta. Häntä -ei nyt näkynyt muu huolestuttavan kuin minun tuskani, ja hän koetti -keksiä keinoja onnettomuuteni helpottamiseksi. Hän sanoi kuolevansa -onnellisena, jos minä vain lupaisin kuivata hänen kyyneleensä. Hän -puhui äidistäni ja kotimaastani. Hän koetti haihduttaa tuskiani, -kohdistamalla ajatukseni menneisiin koettelemuksiin. Hän kehoitti minua -pysymään kärsivällisenä ja puhtaana. - --- Sinä et jää ainiaaksi onnettomaksi, -- sanoi hän, -- vaikka taivas -sinua tänään koetteleekin. Sinun on tästä opittava ottamaan osaa -toisten suruihin. Sydän, Chactas, on puun kaltainen, joka antaa -parantavan lääkkeensä ihmiselle vasta sitten kun teräs on sitä itseään -haavoittanut. - -Sanottuaan tämän kääntyi hän lähetyssaarnaajaan, etsien häneltä lohtua, -jota itse oli minulle antanut. Jakaen ja vastaanottaen lohdutusta puhui -ja kuunteli hän elämän sanoja kuolinvuoteella. - -Sillä aikaa osoitti erakko monenlaista huolenpitoa. Hänen -armeliaisuutta uhkuva sydämensä vuodatti uutta voimaa hänen vanhoihin -jäseniinsä. Hän valmisti lääkkeitä, viritti takkavalkean, kohensi -vuodetta ja puhui koko ajan liikuttavia sanoja Jumalasta ja -vanhurskaitten autuudesta. Uskonnon palava soihtu kädessään kulki hän -Atalan edellä hautaan, näyttäen hänelle sen oudot ihmeet. Matalan -luolan katto ikäänkuin avautui tuon kristityn taivaaseen astumisen -edellä, ja taivaan enkelit seurasivat, kuinka usko yksin taisteli -rakkautta, nuoruutta ja kuolemata vastaan. - -Ja tämä jumalallinen usko voitti, sen saattoi havaita siitä -vienosta surumielisyydestä, joka sydämemme valtasi ensimmäisten -tunteenpurkausten jälkeen. - -Keskiyöllä näytti Atala kokoavan voimansa, sanellakseen rukoukset -munkin perässä. Sitten ojensi hän minulle kätensä ja sanoi tuskin -kuultavalla äänellä: - --- Outalissin poika, muistatko yötä, jolloin luulit minua viimeisten -lemmenhetkien immeksi? Mikä kummallinen ennustus tulevasta -kohtalostamme! - -Hän vaikeni, jatkaakseen hetken kuluttua: - --- Ajatellessani, että minun täytyy luopua sinusta ijäksi, ponnistelee -elinvoima sydämessäni niin, että minusta tuntuu melkein siltä kuin -rakkaudella olisi kylliksi voimaa tekemään minut kuolemattomaksi. -Mutta, oi Jumalani, tapahtukoon sinun tahtosi! - -Atala vaikeni taas hetkiseksi. Sitten jatkoi hän: - --- Nyt minun on vain pyydettävä anteeksi, että olen tuottanut sinulle -niin paljon tuskia. Minä olen kiusannut sinua paljon ylpeydelläni ja -oikuillani. Chactas, pari multalapiollista haudallani luopi maailmoja -välillemme ja vapauttaa sinut kantamasta surullisen kohtaloni taakkaa. - --- Anteeksiko? vastasin minä kyynelten tukahduttamana. -- Enkö minä -juuri ole tuottanut sinulle onnettomuuksia? - --- Ystäväni, -- keskeytti hän, -- sinä olet tehnyt minut ylen -onnelliseksi; jos saisin alottaa elämäni uudestaan, valitsisin -edelleenkin onnen saada rakastaa sinua vaarojen uhkaamassa maanpaossa -kuin pysyä kotiseudun rauhaisuudessa. - -Tässä sammui Atalan ääni. Kuolon varjot laskeutuivat hänen silmiensä ja -suunsa ympärille. Hänen haparoivat sormensa etsivät jotakin. Hän puheli -kuulumattomalla äänellä näkymättömien henkien kanssa. Sitten ponnisti -hän voimiansa ja koetti, joskin turhaan, irroittaa kaulastaan pientä -ristiä. Hän pyysi minua auttamaan ja sanoi: - --- Puhellessasi ensi kertaa kanssani näit sinä tämän ristin nuotion -valossa kaulallani. Muuta ei Atala omistanut. Lopez, isämme, lähetti -sen äidilleni muutamia päiviä ennen syntymääni. Ota se perinnöksi -minulta, oi veljeni; kätke se muistoksi koettelemuksistani! Ano elämän -suruissa lohdutusta Jumalalta. - --- Chactas, -- jatkoi hän, -- minä pyydän sinulta vielä jotakin. -Ystäväni, maallinen liittomme oli lyhyt, mutta meitä odottaa pitempi -elämä. Kuinka kauheata on erota sinusta ainiaaksi! Minä menen tänään -edellä ja odotan sinua taivaan valtakunnassa. Jos olet rakastanut -minua, niin käänny kristinuskoon, joka on kerran jälleen yhdistävä -meidät. Se näyttää tänään esimerkin voimastaan, antaen minun erota -sinusta ilman epätoivon tuskia. -- Kuitenkaan, Chactas, en vaadi -sinulta valaa -- sillä minä tiedän varsin hyvin, kuinka vala painaa -ihmistä. Se ehkä eroittaisi sinut naisesta, onnellisemmasta kuin minä. -Oi, äitini, anna anteeksi tyttärellesi! Oi, Pyhä Neitsyt, älä pahastu! -Minä lankean jälleen syntiini ja minä riistän sinulta, oi Jumalani, -ajatuksia, joitten tulisi kuulua ainoastaan sinulle. - -Suuren tuskan vallassa lupasin Atalalle kääntyä kristinuskoon. - -Erakko nousi nyt seisomaan ja kohotti pyhässä innostuksessa -käsivartensa luolan kattoa kohti, sanoen: - --- Nyt on aika, nyt on aika kääntyä Jumalan puoleen! - -Tuskin oli hän lausunut nämä sanat, kun joku yliluonnollinen voima -pakoitti minut polvilleni, ja minä nojasin pääni Atalan vuoteeseen. - -Munkki avasi salaperäisen komeron, jossa oli silkkiliinan peittämä -kultainen maljakko. Hän lankesi polvilleen ja rukoili hartaasti. - -Oli aivan kuin voimakas loiste olisi äkkiä valaissut luolan. Ilmassa -kaikui enkelien laulu ja taivaan harppujen soitto; ja kun erakko otti -esille pyhän kalkin tabernakelista, luulin minä Jumalan itsensä astuvan -alas luolaan. - -Pappi avasi kalkin. Hän otti sormiensa väliin lumivalkoisen öylätin ja -ojensi sen Atalan huulille lausuen salaperäisiä sanoja. - -Kuoleva lepäsi siinä silmät taivaaseen kohotettuina, ja säteili -innostuksesta. Näytti kuin hän olisi voittanut kaikki tuskansa. Hänen -huulensa avautuivat ja ottivat hartaina vastaan Jumalan, joka oli -kätkeytynyt pyhään leipään. - -Senjälkeen kastoi Jumalan palvelija puuvillatukon pyhään öljyyn ja -voiteli sillä Atalan ohimoita, katsellen kuolevaa tyttöä. Äkkiä sanoi -hän korkealla äänellä: - --- Mene rauhaan, kristitty sielu, yhtyäksesi Luojaasi! - -Silloin kohotin minä pääni ja huudahdin, nähdessäni öljymaljakon: - --- Isä, antaako se lääke Atalalle elämän? - --- Antaa, poikani, -- sanoi ukko sulkien minut syliinsä, -- -ijankaikkisen elämän. - -Atala oli juuri hengähtänyt viimeisen kerran. - - * * * * * - -Toistamiseen oli Chactasin nyt pakko keskeyttää kertomuksensa pitkäksi -aikaa. Kyyneleet valuivat virtanaan hänen silmistään, ja hän puhui -katkonaisin sanoin. - -Sokea mies paljasti povensa ja otti esille Atalan ristin. - --- Kas tässä, sanoi hän, -- tuon onnettoman päivän lahja. Oi, René, -poikani, sinä näet sen, mutta minä en. Sano, onko kulta muuttunut -näitten pitkien vuosien kuluessa? Etkö näe kyynelten jälkiä? Voitko -eroittaa paikan, jota hurskas nainen huulillaan kosketti? - --- Miksi sinä, Chactas, et jo aikoja sitten ole antanut ristiä itseäsi? -Mitkä ovat ne joutavat, armottomat syyt, jotka ovat pidättäneet sinua -esi-isiesi harhaluuloissa? - -Niin kysyi hän itseltään ja jatkoi sitten: - --- Ei, nyt en enää aijo siirtää sitä pitemmälle! Maa huutaa minulle: -'Koska astut sinä hautaan, ja mitä sinä odotat, kun vitkastelet, etkä -omaksu kristinoppia?' - --- Oi, maa, sinä olet jo tarpeeksi odottanut minua! Heti kun pappi on -kasteen kautta uudestisynnyttänyt tämän pään, joka on suruissa -valjennut, toivon saavani jälleen yhtyä Atalani kanssa. - -Mutta kertokaamme tarina loppuun. - - - - -Hautaus. - - -En edes koetakaan, oi René, kuvailla sitä tuskaa, joka valtasi sieluni, -kun Atala oli kuollut. Siihen tarvitsisin enemmän hehkua kuin minussa -nyt on jälellä. Kaksi päivää olin kerrassaan tunteeton erakon -lohdutuksille. Koettaessaan rauhoittaa minua, karttoi hän kaikkia -maallisia lohdutuskeinoja. Hän kertasi ainoastaan: -- Poikani, se oli -herran tahto! ja sulki minut syliinsä. Minä en olisi koskaan saattanut -uskoa, että nuo muutamat, nöyrät, kristilliset sanat olisivat voineet -sisältää niin paljon lohdutusta, ellen itse olisi kokenut sitä. - -Vanhan Herran-palvelijan lempeys, hurskaus ja väsymätön kärsivällisyys -voittivat vihdoin sydämeni. Kainostelin kyyneliä, joita vanhus oli -tähteni vuodattanut. - --- Isäni, -- sanoin hänelle, -- nuorukaisen kiihkeät tunteet eivät saa -häiritä päiviesi rauhaa. Anna minun viedä pois rakastettuni ruumis. -Hautaan hänet jonnekin aarniometsän kätköön, ja jos minun on pakko yhä -edelleenkin elää, niin koetan tehdä itseni niiden taivaallisten häitten -arvoiseksi, joista Atala puhui. - -Kuultuaan nämä nöyryyttä ja toivoa ilmaisevat sanat huudahti hän -liikutuksesta väräjävällä äänellä: - ---- Oi, Jesus Kristus, jumalallinen Mestarini, tässä tunnen veresi -voiman. Se varmasti pelastaa tämän nuoren miehen. Täydennä tekosi, oi -Jumala! Anna rauha tälle murheelliselle sielulle ja jätä hänen -suruistaan jälelle vain hiljaisia ja kehoittavia muistoja! - -Hän kieltäytyi antamasta minulle Lopezin tyttären ruumista, ehdottaen, -että kutsuisimme uskovaiset koolle laaksoon ja hautaisimme hänet -kaikkien kristillisten menojen mukaan. Vastustin puolestani tätä. - --- Ihmiset eivät tunteneet Atalan hyveitä ja onnettomuuksia, -- sanoin -minä. -- Olkoon hänen hautansa, jonka me molemmat salassa kaivamme, -heille yhtä tuntematon. - -Ja me päätimme seuraavana aamuna auringon noustessa haudata Atalan -_Kuolon laaksoon_ johtavan luonnonsillan holviin. Lisäksi päätettiin -viettää yö rukoillen hänen paariensa ääressä. - -Illan lähetessä nostimme kalliit jäännökset luolan suulle, joka antoi -pohjoiseen päin. - -Erakko oli käärinyt hänet europalaiseen liinavaatteeseen, jonka hänen -äitinsä oli joskus kutonut. Se kangaskappale oli ainoa muisto hänen -kotiseudultaan ja tarkoitettu hänen omaan hautaansa. - -Atala lepäsi mimosakukkais-vuoteella. Hänen päänsä, jalkansa, -olkapäänsä ja osa rintaansa olivat paljaina. Hänen hiuksissaan oli -kuihtunut magnoliakukka... sama, jonka olin laskenut hänen -neitsytvuoteelleen äidinunelmien välittäjäksi. Hänen huulensa, jotka -muistuttivat kaksi päivää sitten kuihtunutta ruusun umpua, näyttivät -hymyilevän. Läpinäkyvän kalvailla poskilla kuulsi muutamia sinerviä -suonia. Hänen kauniit silmänsä olivat ummessa, hänen jalkansa lujasti -puristuneet yhteen, ja hänen alabasterinvalkoiset kätensä lepäsivät -rinnalla. - -En ole koskaan nähnyt niin taivaallista näkyä! Joka ei tiennyt, että -nuori tyttö oli aikoinaan leikkinyt auringonpaisteessa, olisi voinut -pitää häntä uinuvaa viattomuutta esittävänä marmoripatsaana. - -Munkki rukoili herkeämättä koko yön. Minä istuin hiljaa paarien ääressä -Atalan pääpuolella. Kuinka usein olinkaan pitänyt nukkuvan Atalan -kaunista päätä polvillani! Kuinka usein olinkaan kumartunut hänen -ylitsensä kuunnellakseni ja hengittääkseni hänen hengitystään. Mutta -nyt ei tuosta liikkumattomasta rinnasta kuulunut ääntäkään, ja minä -odotin turhaan, että hän heräisi unestaan. - -Kuu loi valjut säteensä tälle kuolinvuoteelle. Se kohosi keskiyön -taivaalle kuin valkopukuinen vestaali, joka oli tullut itkemään -toverinsa haudalle, ja sen kalpea valo antoi koko aarniometsälle -surullisen sävyn. - -Tuon tuostakin kastoi munkki kukoistavan oksan vihkiveteen ja ravisteli -sitä sitten, jolloin ilma täyttyi taivaallisista tuoksuista. Toisinaan -hyräili hän jollakin ikivanhalla sävelellä muutamia runoilija Jobin -kirjoittamia vanhoja värsyjä: - - Minä olen kuihtuneen kukan ja kuivaneen ruohon kaltainen. - Miksi on valo suotu kurjille ja elämä murheellisille sydämille? - -Niin lauloi vanhus. Hänen syvä ja jonkunverran väräjävä äänensä vieri -erämaan hiljaisuudessa. Virrat ja metsät toistivat sanat _Jumala_ ja -_hauta_ lukemattomia kertoja. Metsäkyyhkysten kuherrus, puron lorina -vuoristossa ja eksyneitä matkamiehiä opastava kellonsoitto yhtyivät -surulauluksi, ja minä olin kuulevinani kuolleitten köörin vastaavan -Kuolon laaksosta erakon hyminään. - -Vähitellen alkoi päivä valjeta idässä. Varpushaukat kirkuivat vuorten -huipuilla, ja näädät palasivat jalavien onkaloihin. - -Nyt oli aika ryhtyä saattamaan Atala viimeiseen lepopaikkaansa. Otin -ruumiin hartioilleni. Erakko kulki edelläni lapio kädessään. Vanhuus ja -kuolema hiljensivät niin hänen kuin minunkin askeleitani. - -Nähdessäni koiran, joka myrsky-yönä oli löytänyt meidät ja nytkin hääri -iloisena ympärillämme, en voinut pidättää kyyneleitäni. - -Usein heitti viileä aamutuuli Atalan suortuvat kuin kultaharson -silmilleni. Vähän väliä täytyi minun, taakkani näännyttämänä, laskea -hänet mättäälle ja istuutua itse viereen levähtämään. - -Vihdoin päädyimme perille ja astuimme siltaholviin. Poikani, ajattele -mikä näky: nuori villi ja vanha erakko olivat siinä vastakkain -polvillaan aarniometsässä ja kaivoivat hautaa nuorelle tytölle, joka -lepäsi kalpeana ja kuolleena heidän vieressään! - -Kun työ oli tehty, laskettiin Atala multavuoteeseensa. Voi, minä olin -toivonut saavani valmistaa hänelle aivan toisenlaisen vuoteen! - -Otin pivollisen multaa ja katsoin viimeisen kerran rakastettuni -kasvoja. Sitten siroitin mullan seitsentoista vuotiaan otsalle. Näin -hänen piirteittensä vähitellen häviävän ja hänen suloisen siroutensa -katoavan ijankaikkisuuden verhon taakse. Nyt näkyi enää hänen povensa -mullan alta kuin valkoinen lilja. - --- Lopez, -- huudahdin silloin, -- poikasi kätkee tässä tyttäresi maan -poveen! - -Ja minä kätkin Atalan ikuisen levon multaan. - - * * * * * - -Me palasimme takaisin luolaan ja minä ehdotin lähetyssaarnaajalle, että -jäisin hänen läheisyyteensä. Mutta hurskas vanhus, joka ihmeellisesti -tunsi ihmissydämen, ymmärsi tarkoitukseni. - --- Chactas, Outalissin poika! sanoi hän. -- Kun Atala vielä eli, pyysin -minä itse teitä jäämään luokseni, mutta nyt on kohtalosi muuttunut ja -sinun on ennen kaikkea ajateltava velvollisuuksiasi heimoasi kohtaan. -Usko minua, poikaseni, tuska ei ole ikuinen. Ennemmin tai myöhemmin se -parantuu, sillä ihmissydän ei muuten jaksaisi sitä kantaa. Me emme voi -kauan pysyä onnettominakaan. Käänny takaisin Meschacebelle; etsi äitisi -ja lohduta häntä, sillä hän on kauan itkenyt sinua ja tarvitsee -tukeasi. Anna opettaa itsellesi Atalan uskontoa, kun tilaisuus sallii, -ja muista, että sinä olet luvannut hänelle pysyä siveänä ja kastattaa -itsesi. Minä vartioin täällä hänen hautaansa. Mene rauhaan, poikani! -Jumala, rakastettusi sielu ja vanhan ystäväsi sydän seuraavat sinua! - -Niin puhui minulle luolan erakko. Kunnioitukseni häntä ja hänen -viisauttaan kohtaan oli liian suuri, voidakseni vastustaa hänen -tahtoansa. Seuraavana päivänä jätin kunnianarvoisan isäntäni, joka -jäähyväishetkenä antoi viimeiset neuvonsa ja siunauksensa. - -Menin haudalle. Hämmästyin nähdessäni pienen ristin kummulla, ikäänkuin -maston huipun, joka meressä osoittaa, mihin paikkaan laiva on vajonnut. -Ymmärsin, että erakko oli ollut siellä yöllä rukoilemassa, ja tämä -ystävyyden ja uskon osoitus liikutti minua syvästi. - -Tunsin kiusausta kaivaa hauta auki, saadakseni vielä kerran nähdä -rakastettuni, mutta kunnioitukseni kuolemaa kohtaan pidätti minut -siitä. - -Istahdin vastaluodun hautakummun ääreen. Tukien kyynärpäitäni polviin -ja nojaten kasvoni käsiin, istuin siinä karvaisiin unelmiin vaipuneena. - -Oi, René, silloin ajattelin ensi kerran vakavasti ihmiselämän -katoavaisuutta, ja aikeittemme turhuutta! Voi, poikani, kelläpä ei -olisi ollut aihetta tehdä samoja havaintoja? Minä olen nyt ainoastaan -talvien valkaisema ja vuosien rasittama hirven jäkkyrä, mutta -huolimatta pitkästä ijästäni ja kokemuksistani en vielä ole tavannut -ihmistä, joka ei olisi pettynyt onnensa unelmissa, en sydäntä, joka ei -olisi salaisesti valittanut! - -Myöskin näennäisesti onnellisimmat sydämet muistuttavat Alachuan -ruohoaavikon lammikoita: pinta näyttää tyyneltä ja puhtaalta, mutta -pohjalla kihisee krokotiileja, joita lammikko elättää. - -Kun aurinko oli kerran noussut ja laskenut, valmistauduin seuraavana -aamuna haikaran ensi huudon kuultuani lähtemään haudalta. Kolme kertaa -kutsuin Atalan henkeä; kolme kertaa vastasi erämaan henki -siltaholveista huutoihini. Sitten käännyin tervehtien itään päin ja -näin kaukana vuoripolulla erakon, joka oli matkalla jonkun -apuakaipaavan majaan. - -Lankesin polvilleni ja syleilin kumpua, huutaen: - --- Nuku rauhassa täällä vieraalla maalla, sinä surkuteltava vapauteen -päässyt olento! Vastalahjaksi rakkaudestasi, maanpaostasi ja kuolostasi -hylkää nyt Chactaskin sinut! - -Sitten riistäysin väkisin haudan luota, jättäen luonnon muistomerkin -helmaan vielä suuriarvoisemman muiston: siveän, yksinkertaisen -hautakummun. - - - - -Jälkilause. - - -Chactas, natchezi Outalissin poika kertoi tämän Renélle, -europalaiselle. Isät jättivät kertomuksen lapsilleen, ja minä kaukainen -muukalainen, olen jäljentänyt sen tarkasti tähän, niinkuin intiaanit -ovat sen minulle tarinoineet. - -Tässä kertomuksessa kuvastui minulle villin metsästäjäkansan elämä, -uskonto ja alkuperäiset lait evankeliumin valoa, rakkautta ja henkeä -vasten, intohimojen ja hyveitten taistelu luonnonlapsen sydämessä sekä -lopuksi kristillisyyden voitto kuumimman tunteen ja pelätyimmän kauhun: -rakkauden ja kuoleman ylitse. - -Kun muinoin seminoli haastoi minulle tämän tarinan, tuntui se minusta -viehättävältä ja kauniilta voimakkaine erämaantunnelmineen, joiden -jäljentämisestä en mitenkään tahdo kerskailla. Mutta eräästä seikasta -tahdon päästä selvyyteen. Kyselin kuinka isä Aubryn kävi, mutta kukaan -ei sitä tiennyt. Enkä olisi koskaan saanut siitä selkoa, ellei kaikkia -ohjaava Kaitselmus olisi ilmaissut minulle, mitä halusin tietää. - -Olin samoillut pitkiä Meschaceben rantoja, jotka ennen olivat uuden -Ranskan rajana etelässä, ja halusin päästä pohjoiseen katsomaan suurta -luonnonihmettä, Niagaran putousta. - -Olin ehtinyt lähelle tuota Aganonsionin vanhassa maassa sijaitsevaa -putousta, kun eräänä aamuna, vaeltaessani tasangolla, näin naisen, joka -istui puun alla, pitäen kuollutta lasta polvellaan. - -Lähestyin hiljaa nuorta äitiä ja kuulin hänen ääntelevän: - - -- Jos olisit jäänyt luoksemme, rakas lapsi, niin kuinka - miehekkäästi olisitkaan jännittänyt jousta! Kätesi olisi - hillinnyt rajuimmankin karhun; ja vuorilla olisit saavuttanut - nopsimmankin kauriin. Nuorena muutit sinä, vuorten valkea - kärppä, sielujen valtakuntaan! Kuinka tulet siellä toimeen? - Isäsihän ei ole siellä metsänsaalista antamassa. Sinua - paleltaa, eikä sinulla ole nahkoja pakkasen suojaksi! Oi, - minun täytyy kiirehtiä luoksesi laulaakseni kanssasi ja - tarjotakseni sinulle rintojani! - -Nuori äiti lauloi väräjävällä äänellä, tuudittaen lasta helmassaan, -tiputtaen äidinmaitoa sen kalpeille huulille ja huolehtien siitä aivan -kuin elävästä olennosta. - -Tämä vaimo aikoi antaa auringon kuivata lapsensa, ennenkuin hän kätki -sen isiensä hautaan. Hän riisui esikoisensa ja hengitti hetkisen sen -huulille laulaen: - - -- Poikani sielu, oi kaunis sielu, huuliani suudellen antoi - isäsi sinulle kerran hengen. Voi, minun suudelmani eivät - kykene synnyttämään sinua uudestaan! - -Sitten nousi hän ylös ja etsi puuta, jonka oksille olisi lapsensa -asettanut. Hän valitsi tuoksuvan, punakukkaisen vaahteran. - -Toisella kädellään taivutti hän oksan ja toisella asetti sille -pienokaisensa, laskien sitten oksan taas irti, jolloin se vetäytyi -takaisin alkuperäiseen asentoonsa, vieden pienen ruumiin mukanaan -hienotuoksuisiin lehviin. - -Kuinka liikuttava tuo intiaanilainen tapa onkaan' Olen nähnyt -Crassuksien ja Caesarien mahtavat muistomerkit, mutta enemmän tehoavat -minuun nämä ilmahaudat, joita länsituuli tuudittaa ja joihin satakieli -rakentaa pesänsä, visertäen surunvoittoisia säveliään. Olipa siellä -sitten nuoren naisen ruumis, jonka rakastajan käsi on ripustanut -kuolinpuuhun, tai rakas pienokainen, jonka äiti on asettanut -linnunpesien joukkoon, tapa on yhtä kaunis. - -Lähestyin vaimoa, joka nyyhkytti vaahteran juurella, laskien käteni -hänen päänsä päälle, ja kajautin kolme valitushuutoa, alkuasukkaitten -tavan mukaan. Sanaa virkkamatta tartuin, kuten hänkin oli tehnyt, -oksaan ja karkoitin pois hyönteisiä, jotka surisivat lapsen ruumiin -ympärillä. Mutta samalla säikytin kyyhkysen lentoon. Intiaanitar sanoi -heti: - --- Kyyhkynen, ellet ole poikani sielu, olet sinä varmaankin äiti, joka -etsii pesän paikkaa. Ota nämä suortuvat, joita en enää koskaan pese -kiinanjuurivedellä. Ota ne pienokaistesi suojaksi. Säilyttäköön suuri -henki ne sinulle! - -Sitten kääntyi hän puoleeni ja itki ilosta, nähtyään, että muukalainen -toimitti hänen lapselleen viimeistä palvelusta. Sitten me taas -leyhyttelimme. - -Silloin lähestyi muuan nuorukainen. - --- Celutan tytär, -- sanoi hän, -- ota lapsesi. Me emme jää enää tänne, -vaan jatkamme matkaa auringon noustessa. - --- Veli, -- sanoin hänelle, -- toivotan sinulle sinisen taivaan, paljon -riistaa, majavannahkavaipan ja toivorikkaan mielen. Kotisi ei siis ole -täällä? - --- Ei, -- vastasi nuori mies, -- me olemme maanpakolaisia ja etsimme -uutta kotipaikkaa. - -Sanoessaan tämän katkoi sotilas jousensa kärjellä umput lähimmistä -kukista. Huomasin koskettaneeni kipeään kohtaan ja vaikenin. - -Vaimo otti kuolleen poikansa oksalta ja ojensi sen miehelleen. - -Silloin sanoin minä: - --- Annatko minun sytyttää valkeasi tänä yönä? - --- Meillä ei ole edes opasta, -- vastasi sotilas. -- Mutta tule -kanssamme leiriin putouksen luo. - --- Minä tulen, -- ja me läksimme kaikki yhdessä. Hetkisen kuluttua -saavuimme putoukselle, joka pani ilman kamalasti kumisemaan. - -Putouksen muodostaa Niagaravirta, joka alkaa Erie-järvestä ja laskee -Ontario-järveen. Sen korkeus on sataneljäkymmentäneljä jalkaa. Aina -Erie-järvestä putoukseen saakka kiitää virta huimaavaa vauhtia, ja kun -se heittäytyy alas pyörryttävästä korkeudesta, on se enemmän meren kuin -virran näköinen. - -Putous jakaantuu kahteen haaraan, kiemurrellen hevosenkengän -muotoisena. Molempien haarojen välissä kohoaa saari, jonka aallot ovat -onsittaneet altaia joka riippuu puineen keskellä ryöppyjä. - -Virran päävuolle, joka syöksyy etelään päin, pyöristyy suunnattomaksi -lieriöksi, särkyy sitten harsomaiseksi vaahdoksi ja kimaltelee -auringonpaisteessa sateenkaaren kaikissa väreissä. - -Toinen haara syöksyy kuin vedenpaisumuksen patsas kamalaan pimeyteen. -Tuhannet sateenkaaret risteilevät välkkyen kuilun yläpuolella. - -Kun vesi syöksyy vapisevia kallioita vasten, kohoaa se vaahtoavina -ryöppyinä aina puitten latvojen korkeuteen, kuten savupatsaat suuressa -tulipalossa. - -Hongat, pähkinäpuut ja omituiset, aavemaiset kalliot ovat puitteina -tälle suuremmoiselle näytelmälle. - -Ilmapaineen vaikutuksesta suistuvat käärmeet kiemurrellen syvyyteen ja -labradorikarhu riippuu hännästään puunoksassa, pyydystellen äkkisyvästä -hirvien ja muitten eläinten ruumiita. - -Katsellessani näytelmää kauhun ja ihailun sekavin tuntein ovat -intiaanitar ja hänen miehensä loitonneet. Etsin heitä sittemmin -putouksen yläpuolelta ja tapasin heidät leiriytyneinä ruohostoon, -joukossaan muutamia ukkoja, joiden edessä lepäsi nahkoihin käärittyjä -luurankoja. - -Ihmetellen kaikkea sitä, mitä olin viimeisten tuntien aikana nähnyt, -istahdin nuoren intiaanittaren viereen ja kysyin: - --- Mitä tämä kaikki merkitsee, sisareni? - --- Veljeni, -- vastasi hän, -- tässä on kotimaamme multaa ja -esi-isiemme luita, jotka otimme mukaamme pakoretkellemme. - --- Kuinka te sitten olette joutuneet näihin onnettomuuksiin? - -Celutan tytär vastasi: - --- Me olemme natschez-suvun viimeiset jälkeläiset. Kostonhaluisten -ranskalaisten toimeenpaneman verilöylyn jälkeen saivat pakoon päässeet -veljemme turvapaikan naapuriemme chikassesien luota. Siellä elimme -jonkun aikaa levossa ja rauhassa. Matta seitsemän kuukautta sitten -saapui Virginiasta valkoihoisia miehiä alueellemme, selittäen erään -europalaisen kuninkaan luovuttaneen sen heille. Me keräsimme -esi-isiemme jäännökset ja läksimme erämaahan. Matkalla synnytin lapsen, -mutta kun maitoni oli surujen heikontamaa, kuoli pienokaiseni. - -Nuori äiti kuivasi kyyneleet hiuksillaan. - --- Sisareni, -- sanoin minä, -- nöyrtykäämme suuren hengen edessä. -Kaikki tapahtuu hänen tahdostaan. Me olemme kaikki vaeltajia. -Esi-isämmekin olivat sellaisia, mutta on paikka, missä saamme levähtää. -Ellen pelkäisi, että pidät minua liian uteliaana, kysyisin sinulta, -oletko kuullut puhuttavan natchezi Chactasista? - -Tämän kuullessaan katseli intiaanitar minua tarkkaavasti ja sanoi: - --- Kuka on kertonut sinulle natchezi Chactasista? - --- Viisaat, -- vastasin minä. Intiaanitar jatkoi: - --- Kerron sinulle, mitä tiedän, koska torjut pois kärpäsiä poikani -ruumiilta ja puhuit niin kauniisti Suuresta hengestä. Minä olen -europalaisen René, Chactasen ottopojan tytär. Chactas, joka sittemmin -kastettiin, ja René saivat loppunsa verilöylyssä. - --- Ihmiselämä on tuskista koottu, -- vastasin minä kumartuen. -- Ehkä -sinä tiedät jotain isä Aubrystakin? - --- Hänen kohtalonsa ei ollut onnellisempi kuin Chactasinkaan, -- -vastasi intiaanitar. -- Cherokeet, ranskalaisten viholliset, -hyökkäsivät hänen lähetysasemansa kimppuun. Eksyneitä matkamiehiä -opastava kellonsoitto johdatti heidät sinne. Isä Aubry olisi voinut -paeta, mutta hän ei tahtonut hyljätä lapsiaan, vaan jäi vahvistamaan -heitä esimerkillään. Hänet poltettiin roviolla kamalasti kiduttaen. -Mutta pienintäkään valituksen huutoa ei hänen huuliltaan kuulunut. -Liekkien keskellä rukoili hän pyöveliensä puolesta ja lohdutti -onnettomuustovereitaan. Saadakseen hänet osoittamaan heikkouden -merkkejä, laahasivat he nuoren, kristityn, kamalasti silvotun intiaanin -hänen eteensä. Mutta suuri oli heidän hämmästyksensä, kun he näkivät -nuorukaisen lankeavan polvilleen ja suutelevan vanhan erakon haavoja, -tämän sanoessa: 'Poikani, enkelit ja ihmiset ovat lujuutemme -todistajia'. Estääkseen häntä puhumasta, lävistivät mielettömät -cherokeet hänen kaulansa tulikuumalla raudalla. Kun hän ei enää voinut -lohduttaa ihmisiä, heitti hän henkensä. - --- Kerrottiin, että vaikka cherokeet olivatkin nähneet villien lujina -kestävän tuskiansa, myönsivät he, että isä Aubryn nöyrämielisyys oli -ennen kuulumatonta ja hänen tuskanhalveksumisensa kerrassaan -yli-inhimillistä. Hänen kuolemansa nähtyään kääntyi moni villi -kristinuskoon. - --- Kun Chactas muutamia vuosia myöhemmin palasi valkoihoisten maasta, -sai hän kuulla, minkä kamalan kohtalon alaiseksi vanha rukouksen -haltija oli joutunut. Hän lähti silloin noutamaan isä Aubryn ja Atalan -jäännöksiä. Saavuttuaan paikalle, missä lähetysasema oli sijainnut, hän -tuskin tunsi sitä. Järvi oli paisunut yli äyräittensä ja ruohoaavikko -oli muuttunut rahkasuoksi. Kivinen luonnonsilta oli romahtanut alas ja -haudannut lohkareittensa alle Atalan hautakummun ja Kuolon lehdon. - --- Chactas harhaili kauan paikalla. Hän kävi erakon luolassa, joka oli -kokonaan karhunmarja- ja vaapukkapensaitten peitossa; naarashirvi oli -nyt asettunut sinne poikineen. - --- Hän istahti paikalle, missä he olivat vartioinneet ruumista. Hänen -istuessaan siinä surullisiin mietteisiin vaipuneena, luikerteli -lähetyssaarnaajan kesy käärme esille pensaikosta ja kiertyi hänen -jalkojensa juureen. Chactas otti uskollisen ystävän syliinsä ja -lämmitti sitä povellaan, sillä se oli ainoa muisto, mitä vielä oli -jälellä menneistä ajoista. - --- Outalissin poika kertoi, että hän oli yön hämyssä nähnyt isä Aubryn -ja Atalan haamujen liihoittelevan esille metsän pimennosta. Tämä näky -herätti hänessä uskonnollista hartautta ja surumielistä iloa. - --- Etsittyään turhaan sisarensa ja erakon hautoja, valmistautui hän -lähtemään paikalta, kun luolan hirvi alkoi samassa hypellä hänen -edessään. Hän seurasi eläintä, joka pysähtyi lähetysaseman ristin -juurelle. Risti oli nyt sammaleen kattama, ja arojen pelikaani istahti -mielellään sen madonsyömille haaroille levähtämään. - --- Chactas tuli ajatelleeksi, että ehkä hirvi oli tuonut hänet munkin -haudalle. Hän vieritti paikoiltaan kiven, joka ennen oli toimittanut -alttarin virkaa, ja löysi sen alta miehen ja naisen luut. Hän ei -hetkeäkään epäillyt niitten olevan tuon hurskaan erakon ja hänen -rakastettunsa, eikä hän vaivannut päätään miettimällä, miten ne olivat -sinne joutuneet. Ehkä enkelit olivat kulettaneet ne sinne? - -Hän kääri jäännökset karhuntaljaan, otti ne mukaansa ja suuntasi -askeleensa kotia kohden. - --- Tässä, oi muukalainen, -- päätti Celutan tytär, -- ovat nuo -jäännökset sekä lisäksi Chactasin omat luut! - -Taivutin pääni niiden edessä ja ajattelin: - --- Niin käy maailmassa kaiken, mikä on hyvää, puhdasta ja jaloa. -Ihminen, elämäsi on vain haihtuva, tuskallinen unelma! Onnettomuudet, -sielusi murheet ja ajatustesi ikuinen surumielisyys, ne yksin -muodostavat sinun elämäsi. - -Minä ajattelin koko yön Chactasia ja hänen erämaanrakkauttaan. Aamun -sarastaessa lähtivät intiaanit taas vaeltamaan. Nuoret sotilaat -kulkivat ensimäisinä jonossa ja vaimot viimeisinä. Ensimainitut -kantoivat esi-isien jäännöksiä, jälkimäiset vastasyntyneitä lapsiaan. -Vanhukset kulkivat keskellä, isiensä ja jälkeläistensä, muistojensa ja -toiveittensa, kadotettujen ja tulevien metsästysmaittensa vaiheilla. - -Ja minä näin jonon verkalleen katoavan puitten taakse. - --- Teitä, onnettomat intiaanit, jotka esi-isienne luita kantaen -harhailette uuden maailman aarniometsissä, teitä, jotka kurjuudessanne -osoititte minulle vierasvaraisuutta, teitä en voi koskaan -ystävyydestänne palkita, sillä itsekin harhailen maanpaossa -kodittomana, konnuttomana ja vähemmän onnellisena kuin te, sillä -minulla ei ole edes isieni luita mukanani. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Atala, by F. R. de Chateaubriand - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ATALA *** - -***** This file should be named 50084-8.txt or 50084-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/0/8/50084/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50084-8.zip b/old/50084-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 740ef09..0000000 --- a/old/50084-8.zip +++ /dev/null |