NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3166 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9bc1e4a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50084 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50084)
diff --git a/old/50084-8.txt b/old/50084-8.txt
deleted file mode 100644
index ccf5524..0000000
--- a/old/50084-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3166 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Atala, by F. R. de Chateaubriand
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Atala
-       Seikkailu aarniometsässä
-
-Author: F. R. de Chateaubriand
-
-Translator: Felix Borg
-
-Release Date: September 30, 2015 [EBook #50084]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ATALA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ATALA
-
-Seikkailu aarniometsässä
-
-
-Kirj.
-
-F. R. de CHATEAUBRIAND
-
-
-Suomentanut Felix Borg
-
-
-Kariston 50 p:n romaaneja N:o 13
-
-
-
-Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1912.
-
-O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino
-
-
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
- Fr. de Chateaubriand.
- Esipuhe.
- Metsästäjät.
- Uurastelijat.
- Murhenäytelmä.
- Hautaus.
- Jälkilause.
-
-
-
-
-François-René de Chateaubriand.
-
-
-Keväällä v. 1801 istui Parisissa eräässä pienessä ravintolassa Champs
-Elyséen varrella kaksi ystävystä puolisensa ääressä. Toisen heistä,
-kalpean, hintelän, suunnilleen kolmikymmenvuotiaan miehen, oli vaikea
-rauhassa nauttia yksinkertaista ateriaansa. Hän käänteli ja väänteli
-itseään tuolilla ja virkkoi tuon tuostakin:
-
--- Huomenna se nähdään. Huomenna olen minä joko kurja raukka tai
-kuuluisa mies.
-
-Mies oli vicomte François-René de Chateaubriand, noitten jalosukuisten
-ylimysten jälkeläisiä, joilta vallankumous oli säälimättä riistänyt
-kaikki. Hänen ainoa veljensä oli vaimoineen päättänyt päivänsä
-mestauspölkyllä; hänen äitinsä ja sisarensa olivat kuolleet vankilassa
-kärsimyksiinsä. Itse oli hän ajoissa lähtenyt Ranskasta, samoillut pari
-vuotta Amerikan aarniometsissä, palannut jälleen kotiin, taistellut
-emigranttien joukoissa ja joutunut vihdoin maanpakolaisena Englantiin.
-
-Brumairen 17:nä oli synnyinmaa taas avannut sylinsä hänelle,
-ja hän tuli takaisin, ansaiten niukan toimeentulonsa "Mercure de
-France"-lehden avustajana.
-
-Mutta Amerikassa oleskelunsa aikana oli hän aarniometsissä, leiritulien
-ääressä, kirjoittanut kertomuksen nimeltä _Atala_. Kertomus oli
-kysymyksessä olevana päivänä ilmestynyt kirjakauppoihin, ja juuri tämä
-teos oli tekevä hänet "joko kurjaksi raukaksi tai kuuluisaksi
-mieheksi".
-
-Huomispäivä toi hänelle mainetta. "Atala" saavutti suuremmoisen
-menestyksen, ja sen tekijän nimi joutui parissa päivässä kaikkien
-kirjallisuutta harrastavien huulille. Napoleon Bonaparte, joka silloin
-hallitsi Ranskaa ensimäisen konsulin arvonimellä, lähetti
-Chateaubriandin Roomaan Ranskalaisena ministerinä. Hänen välinsä
-Napoleonin kanssa rikkoutuivat pian, mutta hän antautui taas, tämän
-kukistuttua, valtion palvelukseen, ollen lähettiläänä ensin Berlinissä
-ja sitten taas Roomassa, kunnes vetäytyi takaisin yksityiselämään.
-
-Hänen kirjailijamaineensa ei himmennyt. Vuonna 1826 möi hän eräälle
-kustannusyhtiölle koottujen teostensa painattamisoikeuden 500,000
-frangista; kymmenen vuotta myöhemmin möi hän elämäkerralliset
-kirjoitelmansa 250,000 frangista ehdolla, että ne julaistiin vasta
-hänen kuolemansa jälkeen.
-
-Kuten yllä mainittiin, tuotti "Atala" yhdellä iskulla hänelle mainetta
-ja kunniaa, ja "Atala" on myöskin säilyttänyt hänen nimensä
-jälkimaailmalle. Tämä ennen tuntemattoman runoilijan teos muodosti
-käännekohdan Ranskan kirjallisuudessa. Ihmiset olivat väsyneet
-n.k. valistusajan kuivaan, ankarien sääntöjen kahlehtiman
-kirjallisuudentuotteisiin ja kaipasivat runollisuutta, tunnetta ja
-mielikuvituksen lentoa. Tahdottiin päästä ulos tukahduttavista saleista
-ja leikatuista puutarhoista vapaaseen luontoon hengittämään raitista
-ilmaa.
-
-"Atala" tarjosi mitä oli odotettu ja kaivattu. Se siirsi ihmiset
-järkeilemään runouden keinotekoisista lehdoista ja ikävystyttävän
-yksitoikkoisilta lakeuksilta Amerikan karuihin aarniometsiin. Siinä
-jouduttiin kosketukseen mielikuvituksen ja runollisuuden, polttavien
-tunteitten, sykkivien suonien ja hentomielisyyden kyynelten kanssa --
-sanalla sanoen: vapaan, karun luonnon ja ihmisten kanssa, jotka
-uskalsivat nauraa ja itkeä, vaikkakin kyyneleet toisinaan olivat ylen
-runsaat.
-
-Chateaubriand'illa oli syvempikin tarkoitus kuin vain tarjota nautintoa
-lukijan tunteille. "Atala" on ensimäinen rengas suuremmassa "Genie de
-Christianisme"-teoksessa, jolla runoilija alotti taistelun katoollisen
-uskon puolesta. Hirmuvalta oli tuhonnut kristinuskon, ja Notre
-Dame-kirkon pääalttarilla oli tanssiva ja remuava roskajoukko
-kunnioittanut erästä oopperatanssijatarta korkeimman järjen esikuvana,
-josta olisi tuleva uudestisyntyvän Ranskan ainoa Jumala. Hirmuvallan
-jälkeen avattiin tosin kirkkojen ovet jälleen, mutta ajan tapa vaati
-asettumaan epäilevälle, välinpitämättömälle kannalle. Chateaubriand
-tahtoi lietsoa uutta virikettä tuohon veltostuneeseen uskonnolliseen
-tunteeseen, osoittamalla mitä kauneusarvoja kristinoppi ja etenkin
-katoolinen oppi itsessään kätki.
-
-Ranskasta levisi "Atala" yli koko sivistyneen maailman, ja se on
-käännetty likipitäen kaikille kielille. Ja huolimatta siitä, että
-toista sataa vuotta on jo kulunut -- verrattain pitkä aika
-kirjateokselle -- ilmestyy "Atalasta" yhä uusia ja uusia painoksia.
-
-Teoksen ikuinen nuoruus ei riipu sen kristillis-ystävällisestä
-tarkotusperästä -- sen liiallinen tunnepuolen painostaminen vaikuttaa
-meistä "myöhemmän ajan lapsista" kuvitellulta ja lapselliselta -- vaan
-runollisuudelta, jota ilmenee etenkin suuremmoisissa Amerikan
-aarniometsäkuvauksissa.
-
-Chateaubriand kuoli 4 p:nä heinäkuuta v. 1848 ja haudattiin oman
-toivomuksensa mukaan Grand-Bén saarelle, lähelle Saint Maloa.
-
-
-
-
-
-
-ATALA
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Ranska omisti ennen muinoin Pohjois-Amerikassa suunnattomia
-maa-alueita, jotka ulottuivat Labradorista aina Floridaan saakka ja
-Atlantin rannoilta vuoririkkaan Kanadan äärimmäisille järville.
-
-Neljä suurta jokea, joitten lähteet sijaitsivat samassa vuoristossa,
-jakoivat tämän laajan alueen: Sant Lorenzo-joki, joka katoaa itään ja
-laskee saman nimiseen lahteen, Länsi-joki, joka laskee vetensä
-tuntemattomaan mereen, Bourbon-joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen ja
-laskee Hudsonin lahteen, sekä Meschacebe, -- Missisippin oikea nimi --
-joka laskee Meksikon lahteen.
-
-Viimemainittu mahtava, puolituhatpeninkulmainen joki hedelmöittää
-ihanata maa-aluetta, jota Yhdysvaltojen asukkaat nimittävät Uudeksi
-Edeniksi ja jolle ranskalaiset ovat antaneet pehmeälle kajahtavan nimen
-Louisiana. Tuhannet muut joet, Missiouri, Illinois, Akanza, Ohio,
-Wabache, Tennessee juoksuttavat veronalaisten alamaisten tavoin mikä
-samean mikä kirkkaan vetensä Meschacebeen.
-
-Kun kaikki nämä joet paisuvat sadekausien vesimäärästä, kun myrskyt
-ovat kaataneet kokonaisia metsiä, kerääntyvät juurineen maasta
-kiskaistut puut matalikoille. Pian kiinnittää lieju ne toisiinsa,
-köynnökset punovat ne yhteen, ja kasvit, jotka juurtuvat mihin tahansa,
-kiiruhtavat yhdistämään kaiken.
-
-Vaahtoavien aaltojen kulettamina luisuvat ne pitkin Meschacebea.
-Mukaansa temmannut joki kulettaa ne Meksikon lahteen, missä ne
-tarttuvat hiekkasärkkiin ja jakavat siten joen suun useampiin
-haarakkeihin. Toisinaan syöksee Meschacebe vuorilta raisut ryöppynsä,
-jotka kiitävät ohi metsän puiden ja intiaanien kivisten hautakumpujen.
-Sellainen on arojen Niili.
-
-Mutta usein yhtyy luonnossa suuremmoinen jylhyys ja sirous. Päävuolteen
-kulettaessa leikkiviä jättiläishonkia ja tammia merta kohti,
-uiskentelee rantojen tyyneydessä vesikasvi- ja ulpukkarykelmiä, kohoten
-vedestä kullankellervinä saarina. Vihreät käärmeet, siniset haikarat,
-ruusunpunaiset flaminqot ja krokotiilin poikaset lojuvat matkustajina
-näillä kukkaisaluksilla. Linnut levittävät kullankarvaiset siipensä
-kuin purjeina, ja koko nukkuva joukko liukuu hiljalleen johonkin
-rauhalliseen sopukkaan.
-
-Meschaceben molemmat rannat tarjoavat mitä merkillisimmän näyn. Idässä
-siintävät metsättömät ruohoaavikot niin pitkälle kuin silmä kantaa.
-Näyttää kuin nuo vihreät aallot kohoaisivat kohti taivaan sineä
-sulautuakseen siihen. Tuhansia eläimiä käsittävät puhvelilaumat
-samoilevat näillä rajattomilla aavikoilla. Toisinaan halkoo vuosien
-rasittama puhvelihärkä aaltoja, laskeutuakseen jonkun Meschaceben
-saaren korkeaan ruohostoon levähtämään. Kaksisarvisesta päästä ja
-harmaantuneesta, liejuisesta parrasta päättäen saattaisi sitä luulla
-joen jumalaksi, joka tyytyväisenä katselee mahtavia aaltoja ja reheviä
-rantoja.
-
-Sellaiselta näyttää joen vasemmalla puolella. Mutta oikea puoli
-muodostaa ihmeellisen ja lumoavan vastakohdan. Kallistuneina yli
-kuohuvan veden, ryhmittyneinä kukkuloille ja vuorille ja siroiteltuina
-laaksoihin on siellä kaikennäköisiä puita, värejä ja tuoksuja toisiinsa
-sekottuneina, huimaavan pitkinä, korkeuksiin kohoavina. --
-
-Villit viiniköynnökset, bignoniat ja colocyntikset suikertelevat pitkin
-puitten juuria, kiemurtelevat ylös oksia, tarttuvat kiinni niitten
-kärkiin, heittäytyvät vaahteroista tulpaanipuihin, tulpaanipuista
-ruusupuihin, muodostaen tuhansittain luolia, käytäviä ja aukkoja.
-Hakkaillessaan puusta puuhun muodostavat nämä suikerokasvit siltoja
-joen haarakkeitten yli, kukkaissiltoja.
-
-Tästä rehevyydestä kohottaa magnolia jäykän päänsä, halliten
-valkeankukoistavana kokonaisia metsiä, palmujen löyhyttäessä sitä
-kevyillä, vihreillä, viuhkanmuotoisilla lehdillään.
-
-Moninaiset eläimet, joille Luoja on suonut nämä neitseelliset seudut
-asuinsijoiksi, luovat niihin eloa ja liikettä. Metsien siimeksissä
-keinuvat rypäleitten juovuttamat mesikämmenet jalavien oksilla.
-Karibut, Pohjois-Amerikan villipeurat, kylpevät jossakin järvessä.
-Mustat oravat ilakoivat tuuheissa lehvissä. Varpusen kokoiset
-naurukyyhkyset laskeutuvat ruohostoon, joka punertaa mansikoista.
-Vihreät, keltapäiset papukaijat, purppurankirjavat vihertikat,
-tulenkarvaiset punatulkut kapuavat korkeissa kypresseissä. Kolibrit
-välkkyvät Florida-jasmineissa, ja saaliinhimoiset käärmeet riippuvat
-metsän vihreissä holveissa köynnösten tavoin, sinne tänne heiluen ja
-sihisten.
-
-Toisella puolella lepää ruohoaavikko hiljaisessa, rauhallisessa unessa.
-Tällä puolella sitävastoin on liikettä ja elämää, linnunnokkien iskut
-tammenrunkoihin, risahdukset hiiviskelevien eläinten jalkojen alla,
-hedelmien halkeaminen eläinten hampaissa, aaltojen kohina, kumea
-karjunta, hilpeät liverrykset muodostavat mitä vaihtelevimman
-sopusoinnun tällä laajalla saloseudulla.
-
-Mutta kun tuulenhenki sattuu eksymään näihin yksinäisiin seutuihin,
-pannen kaiken riippuvan heilumaan, sekoittaen valkeat, taivaansiniset,
-vihreät ja punaiset värit yhteen ja sulattaen äänet toisiinsa, silloin
-syntyy sellainen ilmiöitten vaihtelevaisuus ja liike metsien
-siimeksissä, että muiden kuin niitten, jotka ovat noissa luonnon
-neitseellisissä seuduissa olleet, on mahdoton sitä käsittää.
-
-Kun isä Marquette ja onneton La Salle olivat löytäneet Meschaceben,
-lyöttäytyivät ensimäiset ranskalaiset, jotka saapuivat Bilaxiin ja
-Uuteen Orleansiin, liittoon natchez-intiaanein kanssa, joka heimo on
-seudun mahtavin ja pelätyin. Myöhemmin muuttui vierasvaraisuus
-kuitenkin verivihollisuudeksi.
-
-Villien joukossa oli Chactas- eli "Sointuva ääni"-niminen ukko, jota
-vanhuutensa, viisautensa ja elämäntuntemuksensa perustuksella pidettiin
-aavikoiden patriarkkana ja suosikkina.
-
-Kuten kaikki ihmiset, saavutti hänkin elämänrauhan onnettomuuksien
-jälkeen; Ei yksin uuden maailman metsissä puhuttu hänen
-vastoinkäymisistään, aina Ranskan rajoilla ne tunnettiin. Kaleeriorjana
-Marseillessa huutavaa vääryyttä kärsittyään laskettiin hänet jälleen
-vapaaksi, hän pääsi Ludvig XIV:nnen puheille, oli keskustelussa
-vuosisadan suurmiesten kanssa ja läsnä Versaillesin juhlissa, näki
-Racinen murhenäytelmät teatterissa ja kuuli kuuluisan Bossuetin
-hautapuheen. Sanalla sanoen: tämä villi sai nähdä yhteiskunnan
-loistavimmat puolet.
-
-Palattuaan vuosien kuluttua kotimaahansa nautti Chactas siellä
-rauhallista lepoa. Mutta kohtalo kadehti häneltä tätäkin ja teki hänet
-sokeaksi. Eräs nuori tyttö talutti häntä pitkin Meschaceben rantoja,
-kuten Antigone Oidiposta Kyteralla tai Maloina Ossiania Morvenin
-kukkuloilla.
-
-Huolimatta siitä, että Chactas sai kärsiä paljon vääryyttä
-ranskalaisten puolelta, rakasti hän heitä. Hän muisteli usein
-Fénelonia, jonka vieraana hän oli ollut ja toivoi aina tilaisuutta
-saada auttaa tuon hurskaan miehen maalaisia.
-
-Vuonna 1722 oli ranskalainen René tullut Louisianaan, levottoman
-luonteensa ja kovan kohtalonsa ajamana. Hän kulki pitkin Meschacebea
-natchez-intiaanien luo ja pyysi päästä sotilaaksi heidän heimoonsa.
-Chactas kuulusteli häntä, ja huomattuaan, että hänen päätöksensä oli
-järkkymätön, otti hänet pojakseen ja antoi hänelle vaimoksi
-intiaanittaren nimeltä Celuta. Heti sen jälkeen varustautuivat villit
-majavanpyyntiretkelle.
-
-Huolimatta Chactasin sokeudesta, valitsi sachen, vanhojen neuvosto,
-hänet retken johtajaksi sen kunnioituksen perusteella, jota kaikki
-intiaaniheimot häntä kohtaan tunsivat.
-
-Rukoukset ja uhritoimitukset alkoivat. Poppamiehet ja noidat selittivät
-unia, manitou-jumalilta kysyttiin neuvoa. Uhrattiin tupakkaa;
-paistettiin hirvenkieliä; seurattiin tarkasti, räiskyikö tuli
-nuotiossa, jotta saatiin selville henkien tahto ja toivomukset.
-
-Vihdoin lähdettiin matkaan, kun ensin oli nautittu pyhän koiran lihaa,
-ja René seurasi mukana.
-
-Vastavirtojen avutta soluivat venheet pitkin Meschacebea ja kääntyivät
-sitten Ohiolle.
-
-Tämä tapahtui syksyllä. Kentuckyn suuremmoiset aarniometsät levisivät
-hämmästyneen ranskalaisen silmien eteen.
-
-Eräänä yönä, kun kuu kumotti kirkkaana taivaalla ja kaikki natchezit
-nukkuivat veneittensä pohjilla ja koko intiaanilaivasto solui
-nahkaisine, levitettyine purjeineen hiljaisen tuulen kulettamana virtaa
-alas, pyysi René, joka oli jäänyt yksin Chactasin luo, tätä kertomaan
-seikkailujaan ja kokemuksiaan. Vanhus suostui siihen, ja istuen Renén
-vieressä perätuhdolla alotti hän kertomuksensa.
-
-
-
-
-Metsästäjät.
-
-
--- Harvinainen sattuma on saattanut meidät yhteen täällä, rakas
-poikaseni. Sinä olet sivistynyt mies, mutta ruvennut villiksi, minä
-villi, jota Suuri Henki -- en tiedä mitä varten -- on tahtonut
-sivistyttää.
-
-Me olemme syntyneet elämään vastakkaisissa olosuhteissa, ja kuitenkin
-olet sinä samoillut näillä minun kotiseuduillani ja minä sinun. Ja
-siitä syystä tulisi meillä kummallakin olla sama katsantokanta. Kumpi
-meistä molemmista, sinä vai minä, on enemmän voittanut tai kadottanut
-vaihdossa? Sen tietävät vain Henget, joista vähäpätöisimmällä on
-enemmän älyä kuin ihmisillä yhteensä.
-
-Ensi kukkaiskuussa tulee kuluneeksi seitsemän kertaa kymmenen
-lumikautta ja lisäksi vielä kolme siitä kun äitini lahjoitti minulle
-hengen Meschaceben sannalla. Espanjalaiset olivat vast'ikään asettuneet
-Pensacolan lahteen, mutta Louisianassa ei ollut vielä ainoatakaan
-valkoihoista.
-
-Tuskin olivat lehdet varisseet vielä seitsemättätoista kertaa, kun
-läksin isäni, sotilas Outalissin kanssa taistelemaan muskogeja,
-Floridan mahtavinta heimoa vastaan. Me yhdyimme espanjalaisiin,
-liittolaisiimme, ja taistelu tapahtui erään Mobilejoen sivuhaaran
-luona.
-
-Areskouija manitouhenget eivät olleet meille suopeita. Vihollinen
-voitti; isäni kaatui; minä haavoituin kahdesti puolustaessani häntä.
-Oi, miksi en saanut astua hänen kanssaan sielujen valtakuntaan! Olin
-silloin kokenut ne onnettomuudet, jotka minua maanpäällä olivat
-odottaneet. Henget olivat päättäneet toisin: pakenevat veivät minut
-Saint-Augustineen.
-
-Tuosta kaupungista, jonka espanjalaiset olivat vast'ikään rakentaneet,
-olin vähällä tulla viedyksi Meksikon kaivoksiin töihin, mutta eräs
-vanha kastilialainen nimeltä Lopez, tuli liikutetuksi, nähdessään
-nuoruuteni ja avuttomuuteni, ja tarjosi minulle turvapaikan kotonaan,
-missä hän asui naimattomana sisarineen.
-
-Molemmat kohtelivat minua mitä myötätuntoisimmin. He hoitivat minua
-hyvin huolellisesti ja antoivat minulle kaikenlaista opetusta.
-
-Oleskeltuani kolmekymmentä kuunkierron aikaa Saint-Augustinessa, alkoi
-kaupunkilaiselämä ikävystyttää minua. Kuihduin aivan silminnähtävästi.
-Usein seisoin tuntikausia liikkumattomana ja tähystelin etäistä metsän
-reunaa. Usein istuin joen rannalla surullisena virran juoksua seuraten.
-Uneksin metsistä, joitten ohi nuo aallot olivat kiitäneet, ja tuska
-ahdisti sieluani.
-
-Viimein en enää jaksanut tukahduttaa kaihoani, joka veti minua
-erämaahan, ja eräänä aamuna astuin Lopezin eteen puettuna villin
-pukuun, jousi ja nuolia toisessa kädessäni ja europalaiset vaatteeni
-toisessa. Heittäydyin polvilleni jalon hyväntekijäni eteen ja vuodatin
-kyyneliä virtana. Moitin levottomuuttani ja syytin itseäni
-kiittämättömyydestä.
-
--- Mutta, isäni, -- sanoin, -- sinä näet itse; minä kuolen, ellen pääse
-jälleen intiaanien vapaaseen elämään.
-
-Lopez katseli minua ihmetellen ja koetti saada minut luopumaan
-aikeestani. Hän selitti, millaiset vaarat minua uhkasivat, jos
-uudestaan joutuisin muskogien käsiin. Mutta nähtyään päättäväisyyteni
-vuodatti hänkin kyyneliä ja sulki minut syliinsä.
-
--- Lähde, -- virkkoi hän, -- lähde, sinä luonnon lapsi. Jos itse olisin
-nuorempi, seuraisin sinua erämaihin, joista minullakin on suloisia
-muistoja, ja veisin sinut äitisi syliin. Kun sinä samoilet metsissäsi,
-niin ajattele joskus vanhaa espanjalaista, joka osoitti sinulle
-vierasvaraisuutta. Muista, että ensin sait maailmassa kokea hellyyttä
-ja sen kautta opit rakastamaan lähimmäistäsi.
-
-Lopez rukoili sitten kristittyjen Jumalaa, jota en suostunut
-tunnustamaan omakseni, ja niin me erosimme kyynelin.
-
-Ei kestänyt pitkää aikaa, kun kiittämättömyyteni sai rangaistuksensa.
-Outo kun olin, eksyin metsissä, ja jouduin muskogien ja seminolien
-vangiksi, kuten Lopez oli ennustanut. Puvustani ja päätäni koristavista
-sulista tunsivat he minut natchez-intiaaniksi. Minut pantiin
-kahleisiin, jos kohta lieviin nuoruuteni tähden.
-
-Simaghan, joukon päällikkö, kysyi nimeäni. Minä vastasin:
-
--- Olen Chactas, Outalissin poika, Miscoun pojan, jotka ovat anastaneet
-useamman kuin sadan muskogi-sankarin päänahat.
-
-Simaghan sanoi:
-
--- Chactas, Outalissin poika, Micsoun pojan! Iloitse! Sinut poltetaan
-suuressa kylässä.
-
-Minä vastasin:
-
--- Se on hauskaa.
-
-Ja sitten viritin minä kuolinlauluni.
-
-Vankinakaan ollen en voinut seuraavien päivien kuluessa olla
-ihailematta vihollisiani. Muskogit ja etenkin heidän liittolaisensa
-seminolit uhkuivat iloa, reippautta ja tyytyväisyyttä. Heidän käyntinsä
-oli kevyttä, esiintymisensä avonaista ja suoraa. He puhuivat paljon ja
-sujuvasti, ja heidän kielensä oli kaikuvaa ja puhdasta. Vanhuuskaan ei
-ollut voinut riistää sachemilta, vanhojen neuvostolta, vapaata
-iloisuutta. Kuten metsiemme vanhat linnut, säestivät he yhä vanhoilla
-lauluillaan nuoremman polven uusia säveliä.
-
-Naiset, jotka seurasivat joukkoa, osoittivat minua kohtaan hellää
-myötätuntoa ja rakastettavaa uteliaisuutta nuoruuteni johdosta. He
-utelivat tietoja äidistäni ja varhaisemmasta nuoruudestani. He
-tahtoivat tietää, oliko kätkyeni ollut ripustettuna vaahteran
-kukoistaviin oksiin, ja oliko tuuli tuuditellut minua pikku lintujen
-pesien ääressä. Ja lisäksi tuhansia kysymyksiä sydämeni tilasta: Olinko
-nähnyt valkoista hirveä unissani ja olivatko salaperäisen laakson puut
-neuvoneet minua rakastamaan.
-
-Vastasin yksinkertaisesti ja kiertelemättä äitien, tyttöjen ja vaimojen
-kyselyihin:
-
--- Te olette päiviemme viehätys, ja yö odottaa teitä kuin aamun
-sarastusta. Miehet heittäyvät syliinne, joutuakseen rintojenne ja
-huulienne kahleisiin. Te tunnette ne taikasanat, jotka vaimentavat
-kaikki valitukset ja surut. Kas siinä, mitä hän, joka on minut
-maailmaan synnyttänyt, mutta joka ei enää koskaan saa minua nähdä, on
-minulle kertonut. Hän on myöskin kertonut, että immet ovat salaperäisiä
-kukkasia, jotka kukoistavat yksinäisissä paikoissa.
-
-Nämä mairittelevat sanat herättivät naisissa suurta mieltymystä. He
-toivat minulle kokosmaitoa, vaahteranmahlaa, maissileipää, karhunluita,
-majavantaljoja, simpukoita ja alleni sammalta. He laulelivat ja
-ilakoivat kanssani, ja vuodattivat kyyneliä ajatellessaan, että minut
-poltettaisiin.
-
-Eräänä yönä, kun muskogit olivat asettuneet leiriin metsänreunamaan,
-istuin minä nuotiovalkean ääressä sotilaan kanssa, joka oli saanut
-toimeksi vartioida minua.
-
-Äkkiä kuului vaatteitten kahinaa ruohostosta ja puoleksi hunnutettu
-nainen ilmestyi viereeni istumaan. Kyyneleet helmeilivät hänen
-silmäripsissään. Tulen valossa välkkyi pieni kultainen risti hänen
-povellaan.
-
-Hänen piirteensä olivat säännöllisen kauniit. Hänen kasvoillaan
-kuvastui harvinainen puhtaus ja lempeys, jotka vaikuttivat
-vastustamattomasti. Hänen katseensa todisti hellää suloutta, ääretöntä
-herkkyyttä ja syvää surumielisyyttä. Hänen hymynsä oli taivaallinen.
-
-Luulin häntä _viimeisten lemmenhetkien immeksi_, nuoreksi tytöksi, joka
-lähetetään sotavangin luo sulostuttamaan hänen viimeisiä hetkiään ja
-kuolemaansa. Tässä luulossa katselin häntä, sopertaen sekavana, mikä ei
-suinkaan johtunut polttorovion pelosta:
-
--- Impi, sinä olet luotu ensimäisiä etkä viimeisiä lemmenhetkiä varten.
-Tämän sydämen, joka kohta herkeää lyömästä, on vaikea sykkiä
-sopusoinnussa sinun sydämesi kanssa. Miksi yhdistää kuolema ja elämä?
-Se sytyttäisi minussa vaan päivänvalon kaipuun. Tulkoon joku toinen
-onnellisemmaksi kuin minä ja yhtykööt köynnökset ja tammet keskenään
-syleilyyn!
-
-Nuori tyttö vastasi:
-
--- Minä en suinkaan ole viimeisten lemmenhetkien impi! Oletko
-kristitty?
-
-Vastasin, etten ollut voinut luopua vigvamini haltijoista. Tämän
-kuultuaan teki tyttö vastenmielisyyttä ilmaisevan eleen.
-
--- Valitan, että sinä raukka yhä edelleenkin olet epäjumalanpalvelija.
-Äitini kasvatti minut kristityksi. Nimeni on Atala. Minä olen
-kultarenkailla koristetun Himaghanin tytär, ja isäni on tämän joukon
-sotapäällikkö. Me olemme matkalla Apalacuclaan, missä sinut poltetaan.
-
-Tämän sanottuaan nousi Atala ja poistui.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä täytyi Chactasin keskeyttää kertomuksensa. Muistojen valtava
-virta syöksyi hänen sieluunsa. Hänen sammuneihin silmiinsä nousi
-kyyneleitä, jotka alkoivat valua hänen ryppyisille poskilleen. Kaksi
-sielun syvyyksiin kätkeytynyttä lähdettä puhkesi, uurtaen itselleen
-tien hänen kalvailla kasvoillaan.
-
--- Voi, poikani, -- sanoi hän viimein, -- sinä näet, olenko minä
-älykäs, vaikka minua sellaisena pidetään. Ihmiset, jotka eivät näe,
-voivat sentään vielä itkeä.
-
-Ja sitten jatkoi hän kertomustaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Useita päiviä kului. Päällikön tytär tuli joka ilta luokseni ja
-keskusteli kanssani. Uni pakeni silmistäni, ja Atala oli aina
-mielessäni.
-
-Seitsemäntenätoista matkapäivänä, kun ilta lähestyi vedenpinnan
-yläpuolella liitelevine korentoineen, olimme saapuneet Alachuan
-suurelle ruohoaavikolle. Tätä aavikkoa ympäröi kalliot, jotka toinen
-toistaan korkeammalle kohoten kannattivat huimaavassa, pilviä
-tavoittelevassa korkeudessa kokospalmu-, sitruunapuu-, nagnolia- ja
-tammiryhmiä.
-
-Päällikkö kajahutti tervetuliaishuudon, ja joukko leiriytyi erään
-vuoren juurelle. Minut vietiin hiukan syrjään, pienen lammen rannalle,
-jommoisia Floridassa on kovin runsaasti, ja sidottiin puuhun kiinni,
-erään sotilaan jäädessä kärsimättömänä viereeni vartioimaan.
-
-Montakaan minuuttia ei ollut ennättänyt kulua, kun Atala jo näyttäytyi
-puiden suojissa lammikon luona:
-
--- Metsästäjä, -- sanoi hän muskogisankarille, -- jos mielesi tekee
-hirvenajoon, jään minä tänne vankia vartioimaan.
-
-Sotilas hypähti ilosta, kuultuaan päällikön tyttären sanat, ja pian oli
-hän kadonnut aavikolle.
-
-Kuinka ihmeellinen olio onkaan ihmissydän! Kuinka innokkaasti olinkaan
-halunnut kuiskailla rakkauden sanoja hänelle, jota rakastin kuin
-aurinkoa. Ja nyt olisin mieluummin tahtonut alakuloisuudessani ja
-hämmennyksissäni joutua lammikon krokotiilien ruuaksi kuin olla yksin
-Atalan kanssa.
-
-Erämaan tytär näytti olevan yhtä hämmästynyt kuin vankinsakin. Me
-istuimme aivan äänettöminä. Rakkaus oli riistänyt meiltä puhelahjan.
-Vihdoin ponnisti Atala voimiaan ja virkkoi:
-
--- Sotilas, kahleesi ovat heikot. Sinä voit helposti paeta.
-
-Nämä sanat kuultuani heltisivät kieleni siteet ja minä vastasin:
-
--- Heikot, oi, nainen...!
-
-En tietänyt kuinka jatkaa. Atala istui hetkisen neuvottomana ja sanoi
-sitten:
-
--- Pakene!
-
-Ja hän irroitti minut puunrungosta. Otin nuoran ja työnsin sen tuon
-ihmeellisen tytön käteen, puristaen hänen pienet sormensa kahleeni
-ympäri.
-
--- Ota! Sido! huusin.
-
--- Oletko järjiltäsi, -- vastasi Atala liikutettuna. -- Etkö sinä
-onneton tiedä, että sinut poltetaan? Mitä sinä ajattelet? Unohdatko,
-että minä olen peljätyn päällikön tytär?
-
--- Oli aika, -- vastasin, -- jolloin äitini kantoi minua hartioillaan
-majavannahassa. Isälläni oli myös kaunis vigvaminsa, ja hänen kauriinsa
-sammuttivat janonsa tuhansista lorisevista puroista. Mutta nyt samoilen
-minä ilman isänmaata. Kun minua ei enää ole olemassa, ei kukaan
-sirottele ruohoa haudalleni kärpästen pelotteeksi. Kukaan ei välitä
-onnettoman muukalaisen ruumiista.
-
-Nämä sanat liikuttivat Atalaa. Hän vuodatti kyyneliä virtana.
-
--- Voi, jatkoin minä innostuneena, -- jospa sinä tuntisit samaa kuin
-minäkin! Eikö erämaa ole vapaa? Eikö metsissä ole piilopaikkoja, joihin
-voimme kätkeytyä? Paljonko majojen lapset tarvitsevat, ollakseen
-onnelliset! Oi, sinä ihana tyttö! Oi, sinä minun rakastettuni,
-uskallatko lähteä kanssani?
-
-Niin minä puhuin, ja Atala vastasi hellästi:
-
--- Nuori ystäväni, sinä olet oppinut puhumaan valkoihoisten tavoin.
-Sinun on helppo houkutella intiaanityttö-raukkaa.
-
--- Mitä? huudahdin minä. -- Sanotko sinä minua ystäväksesi? Voi, jos
-halpa orja uskaltaisi...
-
--- No? sanoi hän, kumartuen puoleeni, -- jos halpa orja uskaltaisi...?
-
--- Uskaltaisi pyytää sinua suudelmalla vahvistamaan uskollisuutesi.
-
-Atala täytti pyyntöni. Niinkuin nuori kauris imeytyy kiinni
-ruusuköynnöksen kukkasiin niitä vuorenrinteeltä tavoittaessaan, niin
-kiinnyin minäkin rakastettuni huuliin.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Voi, rakas poikani, iloa seuraa melkein aina suru! Kuka olisi voinut
-uskoa, että se hetki, jolloin hän antoi minulle ensimäisen todistuksen
-rakkaudestaan, samalla murtaisi toiveeni. Kuinka suuresti
-hämmästyinkään kuullessani päällikön tyttären sanovan:
-
--- Kaunis vanki! Minä olen hulluudessani suostunut toivomukseesi, mutta
-mihin tämä rakkaus meidät saattaa? Uskontoni eroittaa meidät ijäksi...
-Oi, äitini, miksi minulle tämän teit?
-
-Atala vaikeni äkkiä, tukahduttaen jonkun tuhoa uhkaavan salaisuuden,
-joka oli päästä hänen huuliltaan. Hänen sanansa saattoivat minut
-synkkään epätoivoon.
-
--- Hyvä! huudahdin, -- minä olen yhtä julma kuin sinäkin! Minä en
-pakene; jään tänne. Ja sinä näet minut roviolla. Sinä kuulet
-tuskanhuutoni, ja sinä iloitset.
-
-Atala tarttui käsiini:
-
--- Sinä mieletön poika-parka! huudahti hän. -- Minun käy sinua
-todellakin sääli. Sinä tahdot siis, että itken itseni näännyksiin? Etkö
-usko, että sydämeeni koskee, kun en voi paeta kanssasi? Onneton oli se
-kohtu, joka sinut synnytti, oi Atala! Miks'et heittäydy krokotiilien
-ruuaksi?
-
-Aurinko teki juuri laskuaan ja krokotiilit kurnuttivat käheästi
-lammikossa. Atala jatkoi:
-
--- Lähtekäämme täältä!
-
-Vein Simaghanin tyttären vuoren juurelle, joka siinä kohden pistäytyi
-aavikkoon, ikäänkuin muodostaen vihreän lahden. Erämaassa vallitsi
-rauha ja juhlallinen hiljaisuus. Haikara kirkui pesässään; metsät
-kaikuivat viiriäisten yksitoikkoisesta vikinästä, papukaijojen
-rääkynnästä, puhvelien mylvinnästä ja seminolien hevosten hirnunnasta.
-
-Me kuljimme äänettöminä, rinnakkain. Hän piti kädessään nuoraa, jonka
-olin pakoittanut hänet ottamaan. Milloin kyyneltyivät silmämme, milloin
-koetimme hymyillä, milloin kohdistimme katseemme taivaaseen, milloin
-maahan. Me kuuntelimme hajamielisinä lintujen laulua, osoitimme
-mailleen menevää aurinkoa, puristimme hellästi toistemme käsiä,
-tunsimme sydäntemme sykkivän väliin voimakkaammin, väliin taas
-heikommin, ja tuon tuostakin kuiskattiin nimet Chactas ja Atala.
-
-Oi sitä ensi lemmen kävelyä! Kuinka voimakas muistosi onkaan, kun se
-vielä monien koettelemusten ja kärsimysten vuosien jälkeen voi näin
-liikuttaa vanhan Chactasin sydäntä!
-
-Kuinka vaikea onkaan tajuta kuolevaisia, kun intohimot heitä
-hallitsevat! Olin juuri jättänyt jalon Lopezin, antautunut
-kaikenlaisiin vaaroihin, saavuttaakseni vapauteni, ja naisen katse oli
-riittänyt silmänräpäyksessä muuttamaan mieleni, päätökseni ja
-ajatukseni. Olin unohtanut maani, äitini, vigvamini ja kamalan
-kuoleman, joka minua odotti, ja olin vallan välinpitämätön kaikesta,
-mikä ei koskenut Atalaa.
-
-Voimattomana saavuttamaan miehen ajatuksen selvyyttä, olin vaipunut
-jonkinlaiseen lapsellisuuteen, ja kykenemättä tekemään kerrassaan
-mitään pelastukselleni, olin avun tarpeessa kuin pieni lapsi.
-
-Siksipä heittäytyi Atala, samoiltuamme läpi ruohoston, turhaan
-jalkoihini ja uudestaan pyysi minua jättämään hänet. Vakuutin hänelle
-palaavani yksin leiriin, jos hän kieltäytyisi sitomasta minua puuhun.
-Hänen täytyi taas tehdä mielikseni, mutta hän toivoi onnistuvansa
-paremmin ensi kerralla?
-
-Päivää myöhemmin pysähdyimme laaksoon lähelle Cuscovillaa,
-seminolien pääleiriä. Yhtyneinä muskogeihin muodostivat nämä intiaanit
-creek-intiaaniliiton.
-
-Yöllä tuli palmumaan tytär luokseni hongikkoon ja rukoili minua taas
-pakenemaan yksinäni. Vastaamatta mitään tartuin hänen käteensä ja
-pakotin vapisevan tytön seuraamaan minua metsän läpi.
-
-Yö oli ihana. Ilman hengettäret ravistelivat sinisiä kiharoitaan, jotka
-tuoksuivat männyn pihkalle, ja virralla, missä krokotiilit tyytyväisinä
-venyivät, levittivät tamarindit suloista ambrantuoksua.
-
-Kuu heloitti lempeästi pilvettömällä, syvänsinisellä taivaanlaella,
-siroitellen helmiloisteisia säteitään metsien synkille ääriviivoille.
-
-Ei kuulunut pienintäkään ääntä, metsät vain omalla merkillisellä
-tavallaan soittivat. Voi melkein sanoa, että yksinäisyyden sielu humisi
-hiljaa erämaassa.
-
-Puiden välissä huomasimme soihtua kantavan nuorukaisen, joka oli kuin
-metsien halki vaeltava, luontoa herättelevä kevään henki. Hän oli
-lempiväinen, joka meni tiedustelemaan kohtaloaan rakastettunsa
-vigvamista.
-
-Jos tyttö sammuttaa soihdun, merkitsee se myöntymystä; jos hän
-verhoutuu huntuunsa, sammuttamatta sitä, on vastaus kielteinen.
-
-Hiipiessään siellä puiden siimeksessä, lauloi hän puoliääneen itsekseen
-näin:
-
-    -- Minä riennän ennen päivää vuoren huipulle etsimään arkaa
-    kyyhkyläistäni metsän tammien seasta.
-
-    Olen kiinnittänyt hänen kaulaansa simpukkakuoriketjun, jossa
-    kolme punaista puhuvat rakkaudestani, kolme sinipunaista
-    levottomuudestani ja kolme sinistä toiveistani.
-
-    Milan silmät ovat kuin kärpän ja kiharat kuin riisivainiot,
-    hänen suunsa kuin ruusunpunainen helmillä koristettu simpukka,
-    hänen rintansa kuin kaksi saman emon samana päivänä synnyttämää
-    karitsaista.
-
-    Oi, jospa Mila sammuttaisi soihdun!
-
-    Oi, jospa hänen suunsa hengittäisi siihen kaihon huoahduksen!
-
-    Minä teen hänet onnelliseksi, ja minä poltan rauhan piippua
-    poikani kehdon ääressä.
-
-    Oi, ehdittävä on minun ennen päivää vuoren huipulle, etsiäkseni
-    aran kyyhkyläiseni metsän tammien seasta.
-
-Niin lauloi nuorukainen, ja hänen laulunsa lisäsi sieluni tuskia ja
-saattoi Atalan kalpenemaan. Meidän yhdistyneet kätemme vapisivat. Mutta
-pian kiintyi huomiomme toiselle taholle ja paljoa vaarallisempaan
-seikkaan.
-
-Olimme tulleet lähelle erään lapsen hautaa, jota pidettiin rajamerkkinä
-eroittamassa kahden heimon alueet toisistaan. Maan tavan mukaan oli se
-sijoitettu tien viereen, jotta nuoret naiset lähteellä käydessään
-hengittäisivät viattoman olennon sielua, antaakseen sen takaisin
-heimolleen. Nyt juuri oli siellä nuoria vaimoja, jotka äidinonnea
-toivoen avosuin tavoittelivat pienokaisen sielua, jonka he luulivat
-kukkasilla liitelevän. Lapsen äiti saapui viimein paikalle ja laski
-maissilyhteen ja muutamia valkoisia liljoja haudalle. Sitten kostutti
-hän hautaa oman rintansa maidolla, istahti matalalle ruohokunnaalle ja
-puheli lapselleen hempeällä äänellä:
-
-    Voi, miksi tippuvat kyyneleeni multaiseen kehtoosi, esikoiseni?
-
-    Vartuttuaan isoksi, täytyy lintusen uskaltautua metsiin ruokaa
-    etsimään, ja erämaassa kohtaa se usein karvaita paloja.
-
-    Sinä olet ainakin välttänyt kyyneleet; sinä olet säästynyt
-    talven purevilta tuulilta.
-
-    Umppu, joka kuihtuu verhossaan, vie tuoksut muassaan, kuten
-    sinä, rakas poikani, veit viattomuutesi.
-
-    Onnelliset ne, jotka kuolevat kehtoonsa; he ovat tunteneet
-    vain äitinsä suudelmat ja nähneet hänen hymyilynsä!
-
-Oltuamme jo ennestään tunteittemme vallassa, tekivät nuo hellyyttä ja
-äidinrakkautta osoittavat kohtaukset meihin mitä valtavamman
-vaikutuksen lumoavassa yksinäisyydessä. Kannoin Atalan metsän pimentoon
-ja kuiskasin hänelle sanoja, joita minun on enää vaikea mieleeni tämän
-ikäisenä palauttaa.
-
-Etelätuuli, rakas poikani, kadottaa lämpönsä, hiveltyään jäävuorten
-sivuja. Lemmenmuistot vanhuksen sydämessä ovat kuin kuun kelmeät
-säteet, auringon vaivuttua mailleen ja hiljaisuuden vallitessa villien
-vigvameissa.
-
-Ken saattoi pelastaa Atalan? Ken pidättää häntä luonnon vaatimuksilta?
-Vain ihme sen saattoi tehdä, ja tämä ihme tapahtui. Simaghanin tytär
-pakeni kristittyjen Jumalan turviin. Hän heittäytyi polvilleen maahan
-ja rukoili palavasti äitiään ja Pyhää Neitsyttä.
-
-Tällä hetkellä teki tuo uskonto minuun valtaavan vaikutuksen, uskonto,
-joka kykeni metsien vaaroissa ja yksinäisyydessä tukemaan hätään
-joutunutta, uskonto, joka todella vaikutti ja voitti intohimon myrskyt,
-joita kaikki näkyi suosivan: metsien lymy, yksinäisyys, hiljaisuus.
-
-Oi, kuinka ylevältä hän näyttikään, tuo vaatimaton villi, oppimaton
-Atala, ollessaan siinä polvistuneena ikivanhan, kaatuneen petäjän
-edessä ja rukoillessaan Jumalaansa pakanallisen rakastajansa puolesta!
-Hänen korkeuden tähtiä kohti käännetyt silmänsä ja poskensa, joita
-maallisen rakkauden ja uskonnollisen innostuksen kyyneleet kostuttivat,
-olivat kuolemattoman kauniit. Luulin hänen pakenevan luotani
-taivaaseen; luulin näkeväni henkien, joita kristittyjen Jumala lähettää
-vuorten erakkojen luo noutamaan heidän sielujansa, heiluvan kuun
-säteissä ja viuhkovan siivillään puiden lomissa. Minut valtasi tuska,
-sillä pelkäsin, ett'ei Atalan aika enää ollut pitkä täällä maan päällä.
-
-Hän vuodatti niin hereitä kyyneliä ja näytti niin onnettomalta, että
-minä melkein olisin suostunut jättämään hänet ja pakenemaan yksinäni,
-kun kuolinhuuto äkkiä kajahti metsässä. Neljä asestettua miestä
-heittäytyi päälleni. Meidät oli löydetty. Päällikkö oli ajattanut meitä
-takaa.
-
-Atala oli ylpeä kuin kuningatar. Hän ei virkkanut sanaakaan sotilaille,
-vaan loi heihin ylimielisen katseen ja läksi Simaghanin luo.
-
-Hän ei kuitenkaan saanut mitään aikaan. Vartijat lisättiin
-kaksinkertaisiksi ja minut eristettiin kokonaan rakastetustani.
-
-Viisi yötä ja päivää kului, kunnes näimme edessämme Apalachuclan, joka
-sijaitsi Chata-Uches virran rannalla. Minut koristeltiin heti
-kukkasilla, kasvoni kirjailtiin punaisiksi ja valkoisiksi, nenääni ja
-korviini ripustettiin helmiä, ja käteeni pantiin chichikone, eräs laji
-soittokoneitamme.
-
-Tällaisissa uhritamineissa saavuin kansajoukon tervehtimänä
-Apalachuclaan. Olin juuri tehnyt tilin elämäni kanssa, kun
-simpukankuoresta lähtenyt merkkipuhallus äkkiä kajahti ilmassa, ja
-Mico, heimon mahtavin päällikkö, kutsui neuvoskunnan koolle.
-
-Sinähän tiedät, poikaseni, millä tavoin villit kiduttavat
-sotavankejaan. Oman henkensä uhalla ja väsymättömän ihmisrakkauden
-ohjaamina on kristittyjen lähetyssaarnaajien onnistunut aikaansaada se,
-että useat heimokunnat ovat vaihtaneet kidutuspaalun kauhut lievään
-orjuuteen. Muskogit eivät kuitenkaan olleet vielä luopuneet vanhoista
-tavoistaan, jos kohta suuri joukko olikin asian puolella. Mico oli
-kutsunut vanhimmat koolle keskustelemaan tästä tärkeästä asiasta. Minut
-vietiin neuvoskunnan eteen.
-
-Kokoushuone sijaitsi vähän matkan päässä Apalachuclasta
-yksinäisellä kukkulalla. Huoneena oli kolminkertainen pilaripyörylä
-avonaisella pyöreähköllä paikalla. Pilarit olivat sileäksi vuoltuja
-kypressinrunkoja, keskimmäiset olivat pitempiä ja paksumpia, mutta
-sijaitsivat harvemmassa; aivan keskellä oli yksinäinen pilari. Tämän
-yläpäästä kulki pitkiä nilanauhoja, ulottuen toisten pilarien päihin
-saakka ja muodostaen ikäänkuin katoksen.
-
-Neuvoskunta kokoontui. Viisikymmentä majavannahkaviittaan puettua ukkoa
-asettui porrasmaisesti kohoaville lavitsoille siten, että heidän
-kasvonsa olivat kääntyneinä oveenpäin. Heimon johtaja istui keskellä,
-pitäen kädessään rauhanpiippua, joka nyt oli puoleksi kirjailtu
-sodan merkiksi. Ukkojen oikealla puolella istui viisikymmentä
-joutsenuntuvapukuista vaimoa. Sotapäälliköt asettuivat kirveineen,
-sulkatöyhtöineen ja punaiseksi kirjailtuine rintoineen ja käsivarsineen
-vasemmalle.
-
-Pilarien juurella paloi nuotio. Kahdeksan temppelivartijan ympäröimä
-poppamies, joka oli puettuna pitkään kaapuun ja kantoi täytettyä
-huuhkainta päänsä päällä, astui esille ja valoi kokosöljyä nuotioon,
-uhraten auringolle. Kolminkertainen ukkorivi, vaimot, sotilaat,
-poppamies, suitsutus-savu, uhritoimitukset kaikki nuo antoivat
-tuollaiselle kokoukselle juhlallisen, salaperäisen leiman.
-
-Minä seisoin kahleissa kaikkien keskellä. Kun uhri oli toimitettu,
-alkoi Mico puhua, esittäen lyhyesti asian, joka oli aiheuttanut
-neuvoston kokoonkutsunnan. Hän heitti sinisen nauhan maahan merkiksi,
-että oli puhunut.
-
-Silloin nousi muuan Kotka-suvun vanhimmista seisomaan ja sanoi:
-
--- Isä Mico, heimon vanhimmat, Kotka-, Majava-, Käärme- ja
-Kilpikonnasukujen vaimot ja sotilaat, älkäämme muutelko esi-isiemme
-vanhoja tapoja. Polttakaamme vanki, älkäämmekä olko heikkoja.
-Valkoihoisten tapoja koetetaan tyrkyttää meille, mutta niistä koituu
-vaan vaaroja. Heittäkööt ne, jotka hyväksyvät sanani, punaisen nauhan
-maahan. Minä lopetan.
-
-Ja hän heitti punaisen nauhan maahan.
-
-Muuan vaimo nousi ja sanoi:
-
--- Isä Kotkalla on ketun viekkaus ja kilpikonnan hidas varovaisuus.
-Olkoon ystävyysside luja välillämme ja puhelkaamme sovussa rauhanpuun
-suojissa. Mutta muuttakaamme esi-isiemme säännöt sikäli kun ne ovat
-vahingollisia! Me tarvitsemme orjia viljelemään peltojamme.
-Vapauttakaamme itsemme kuulemasta vankien valitushuutoja, jotka
-häiritsevät äitiemme rauhaa. Minä lopetan.
-
-Kuten myrskyssä särkyvät meren aallot, kuten tuulen pyörre lakaisee
-syksyisin tieltään kuivat lehdet, kuten Meschaceben kaisla nousee ja
-laskee hyökyaallokossa ja kuten joukko mylviviä eläimiä syöksyy
-metsikköön, niin meluttiin ja kohistiin kokoushuoneessa. Vanhukset,
-sotilaat ja vaimot puhuivat kaikki yht'aikaa. Mielipiteet kamppailivat
-keskenään, lausuttiin vastakkaisia toivomuksia ja sekasorto uhkasi koko
-neuvoskuntaa. Mutta lopuksi voittivat kuitenkin vanhat tavat, ja minut
-tuomittiin roviolle.
-
-Satunnaisen seikan tähden siirrettiin tuomion täytäntöönpanoa hiukan.
-_Kuolleitten juhlan_ eli _Henkien kunniapäivien_ aatto oli juuri
-käsissä. Tavat eivät sallineet ketään teloitettavan niinä päivinä.
-
-Minua vartioittiin ankarasti, eikä Simaghanin tytärtä laskettu millään
-ehdolla luokseni.
-
-Sillävälin saapui intiaaniheimoja monen sadan penikulman päästä
-viettämään Henkien juhlaa. Eräälle syrjäiselle paikalle oli rakennettu
-pitkä rakennus. Määrättynä päivänä kaivoivat kunkin perheen jäsenet
-esi-isiensä luut esille haudoista ja ripustivat ne säännölliseen
-järjestykseen "Esi-isien yhteisen salin" seinille.
-
-Myrsky oli puhjennut raivoamaan, tuuli ulvoi, metsät humisivat ja
-lähiseudun vesiputoukset pauhasivat, eri heimojen vanhimpien solmiessa
-liittoja ja tehdessä rauhansopimuksia esi-isiensä luitten ääressä.
-
-Vietettiin hautajaisjuhlia, pantiin toimeen kilpajuoksuja ja
-palloleikkejä ja harjoitettiin maaliin heittämistä. Kaksi neitosta
-taisteli pajuseppeleestä. Rinta rintaa vasten painautuneina raastoivat
-tytöt toisiltaan seppelettä, jota pitivät koholla päänsä päällä. Heidän
-sirot, alastomat säärensä kietoutuivat toisiinsa, heidän suunsa
-yhtyivät, heidän huohotuksensa huokui yhteen ja kiharat sotkeusivat
-toisiinsa. Katselijat taputtivat käsiään.
-
-Poppamies manasi Michabouta, virtojen henkeä. Hän kertoi suuren
-Jäniksen taistelusta, Matchimanitousta, pahan jumalasta; kuinka
-ensimäinen mies ja Atahensic, ensimäinen nainen, syöstiin taivaasta,
-koska he olivat kadottaneet viattomuutensa, kuinka veljesveri punasi
-maata jumalattoman Jouskekan surmattua oikeatuntoisen Tahouistsaron,
-kuinka suuri Henki lähetti mahtavan vedenpaisumuksen, kuinka Masson
-yksin pelastui kaarnakanootissaan ja kuinka hän lähetti korpin etsimään
-maata sekä kuinka kauniin Endaen puoliso herätti ihanalla laulullaan
-vaimonsa kuolleista.
-
-Näitten kilpailujen ja ylistysvirsien jälkeen valmistauduttiin
-vihkimään esi-isät ikuiseen lepoonsa.
-
-Chata-Uche-virran rannalla kasvoi villi viikunapuu, jota pidettiin
-pyhänä. Tytöillä oli tapana pestä kylpyvaatteensa sillä kohdalla virtaa
-ja ripustaa ne kuivamaan tuon vanhan puun oksille.
-
-Paikalle oli nyt kaivettu suunnaton kuoppa. Hautaushuoneesta lähdettiin
-liikkeelle kuolinvirsiä veisaten. Kunkin perheen jäsenet kantoivat
-esi-isiensä luita. Kun oli saavuttu haudalle, laskettiin jäännökset sen
-pohjalle, järjestettiin ja eroitettiin toisistaan karhun ja majavan
-taljoilla. Sitten luotiin hauta umpeen ja kummulle istutettiin
-_Kyynelten ja Auringon puu_.
-
-Surkuttele ihmisiä, poikaseni! Samat intiaanit, jotka noudattivat niin
-liikuttavia tapoja, samat naiset, jotka olivat osoittaneet niin hellää
-osanottoa kohtalooni, vaativat nyt huutaen ja kirkuen tuomion
-täytäntöönpanoa, ja muutamat heimot siirsivät kotimatkansa, nähdäkseen
-miehen kärsivän hirveitä tuskia.
-
-Notkossa jonkun matkan päässä kylästä oli kypressi- ja kuusitiheikkö
-nimeltä _Verilehto_. Sinne päästiin kulkemalla yli raunioitten, jotka
-olivat jätteitä jonkun tuntemattoman kansan rakennustaidosta.
-
-Keskellä tätä lehtoa oli jonkinlainen aho, jolla tavallisesti uhrattiin
-sotavankeja.
-
-Minut vietiin sinne juhlasaatossa. Kaikki laitettiin kuntoon
-teloitustani varten. Ryhdyttiin pystyttämään Areskouisin paalua.
-Kaadettiin petäjiä, jalavia ja kypressejä. Katselijat sovittelivat
-oksista ja puunrungoista itselleen amfiteatterimaiseen järjestykseen
-istuinsijoja. Jokainen koetti keksiä minua varten jotakin uutta
-kidutustapaa. Yksi ehdotti, että päänahkani riistettäisiin, toinen että
-minut soaistaisiin hehkuviksi kuumennetuilla sotakirveillä. Minä
-viritin kuolinlauluni:
-
-    En välitä tuskista. Olen urhokas mies! Voi, muskogit, minä
-    halveksin teitä, sillä te olette naisia kehnommat!
-
-    Isäni Outalissi, Miscoun poika, on juonut kuuluisimpien
-    sankarienne pääkuorista. Huokaustakaan ette sydämestäni saa!
-
-Lauluni ärsyttämänä lävisti eräs sotilaista nuolella käsivarteni.
-
-Sanoin hänelle:
-
--- Kiitos, veikkonen!
-
-Pyövelieni kiirehtimisistä huolimatta ei teloitusvalmistuksia ehditty
-suorittaa loppuun ennen auringon laskua. Kysyttiin neuvoa
-poppamiehiltä; he kielsivät häiritsemästä varjojen henkiä. Teloitukseni
-siirrettiin seuraavaan päivään.
-
-Saadakseen varmasti olla läsnä tilaisuudessa ja ollakseen paikalla heti
-auringon noustessa, jäivät kärsimättömät intiaanit yöksi Verilehtoon.
-He virittivät suuria nuotioita ja alkoivat tanssia ja mässätä. Makasin
-selälläni maassa. Kaulastani, käsistäni ja jaloistani meni nuoria
-paaluun, ja jokaisen nuoran päällä makasi intiaani, joten en olisi
-voinut hievauttaakaan itseäni heidän havahtumattansa.
-
-Yö kului verkkaan. Tanssi ja laulu taukosi vähitellen. Nuotiot loivat
-nyt enää punaisen loimun ympärilleen, valaisten muutamia vielä
-liikkuvia mustia haamuja.
-
-Viimein nukkuivat kaikki. Ihmisten hälinän tauottua alkoivat erämaan
-öiset äänet kajahdella, ja ihmisäänien asemesta kuului nyt tuulen
-valitus metsissä.
-
-Oli se hetki, jolloin vasta äidiksi tullut intiaanitar havahtuu
-unestaan keskellä yötä, luullen kuulleensa juuri syntyneen pienokaisen
-pyytäneen ruokaa.
-
-Silmät käännettyinä kohti taivaan lakea, missä uusi kuu pilvien lomassa
-kumotti, mietin minä kohtaloani. Atala oli silmissäni kuin kiittämätön
-kummitus. Kuinka hän saattoikaan hyljätä minut viimeisinä
-tuskanhetkinäni, minut, joka kernaammin olisin tahtonut heittää henkeni
-kidutuspaalussa kuin hyljätä hänet! Ja kuitenkin tunsin yhä rakastavani
-häntä ja ilomielin kuolla hänen tähtensä.
-
-Keskellä kaikkia huvituksiakin pakoittaa joku sisäinen tunne meitä
-ottamaan vaarin pakenevasta hetkestä. Suurimmat tuskan hetket kätkevät
-itsessään jotain salaperäistä, joka tuudittaa meidät lepoon. Itkusta
-väsähtäneet silmät sulkeutuvat mielellään, ja niin huolehtii Kaitselmus
-meistä onnettomuuksissammekin.
-
-Vasten tahtoani vaivuin syvään uneen, joka usein tuo lohtua
-onnettomalle. Näin unta, että minut vapautettiin kahleistani. Olin
-tuntevanani helpoitusta, kuten se, joka on kauan virunut kovissa
-kahleissa, kun ystävällinen käsi nämä äkkiä kirvoittaa.
-
-Tämä tunne oli niin voimakas, että se saattoi minut avaamaan silmäni.
-
-Kahden pilven lomasta pilkistävän kuun valossa näin pitkän, valkoisen
-olennon, joka kumartuneena ylitseni hiljaa ja varovasti koetti
-hellittää siteitäni. Olin vähällä huudahtaa, kun samassa kätönen, jonka
-heti tunsin, laskeutui suulleni.
-
-Oli enää jälellä vain yksi nuora, mutta sen poikkileikkaaminen ilman
-sen päällä nukkuvan sotilaan heräämistä näytti mahdottomalta. Atala
-yritti, ja heti liikahti sotilas nousten unen pöpperössä istumaan.
-Atala seisoi suorana ja katsoi häneen ylpeästi. Intiaani luuli
-näkevänsä raunioitten hengen. Hän heittäytyi jälleen pitkäkseen, sulki
-silmänsä ja rukoili Monitouta.
-
-Nuora oli nyt irti. Minä nousin seisomaan ja seurasin vapauttajaani,
-joka ojensi minulle kädessään olevan jousen toisen pään, pitäen itse
-kiinni toisesta.
-
-Mutta lukemattomat vaarat ympäröivät meitä vielä! Milloin olimme
-kompastua nukkuviin villeihin; milloin pysähdytti joku vartija meidät,
-ja Atala vastasi teeskennellyllä äänellä. Lapset huusivat ja koirat
-haukkuivat.
-
-Tuskin oli vaarallinen paikka jäänyt taaksemme, kun äkkiä koko metsä
-kajahti huudoista. Leiri heräsi, tuhannet valkeat syttyivät ja joka
-puolelta riensi villejä soihtuineen.
-
-Me joudutimme pakoamme.
-
-Auringon kohotessa Apalachien takaa olimme jo kaukana leiristä. Kuinka
-onnelliseksi tunsinkaan itseni, saadessani taas olla Atalan kanssa
-kahden erämaassa, Atalan, vapauttajani, Atalan, joka oli ikuisesti
-antautunut omakseni! Minä en tavannut sanoja; lankesin polvilleni ja
-sanoin Simaghanin tyttärelle:
-
--- Ihmiset ovat heikkoja olentoja, mutta kun henget tukevat heitä,
-tulevat he voimakkaiksi. Sinä olet henki, joka tuli luokseni, ja minä
-vaikenen kunnioituksesta edessäsi.
-
-Atala ojensi minulle hymyillen kätensä:
-
--- Kai minun täytyy seurata sinua, koska sinä kieltäydyit pakenemasta
-yksinäsi. Lahjoin yöllä poppamiehen, sekoitin unijuomaa tuliveteen,
-jota verenhimoiset sotilaat joivat, ja olen valmis uhraamaan henkeni
-sinun edestäsi kuten sinä olit valmis uhraamaan minun tähteni. Olkoon
-uhraus molemminpuolinen, sinä nuori pakana!
-
-Atala ojensi minulle aseet, jotka hän, ajattelevasti kyllä, oli ottanut
-mukaansa. Sitten sitoi hän haavani, pyyhki sitä papaya-lehdellä ja
-kostutti sitä kyynelillään.
-
--- Sinun kyyneleesi lääkitsevät minua, -- sanoin hänelle.
-
--- Pelkään, että ne ovat myrkkyä sinulle, -- vastasi hän.
-
-Hän repäisi kaistaleen vaipastaan ja teki siitä ensimäisen siteen,
-jonka sitten kääri haavani ympäri ja sitoi hiuskiehkurallaan.
-
-Humala, jota villit tavallisesti potevat kauan ja joka ilmenee heissä
-jonkinlaisena tautina, esti heitä ensimäisten päivien kuluessa ajamasta
-meitä takaa. Ja jos he etsivätkin meitä, niin oli todennäköistä, että
-he suuntasivat etsiskelynsä itäänpäin, luullen meidän pyrkivän
-Meschacebelle. Mutta me seurasimmekin Pohjantähden viitoittamaa
-suuntaa.
-
-Pian tulimme kuitenkin huomaamaan, että vapauttamiseni ei kovinkaan
-suuria merkinnyt. Erämaa avautui nyt eteemme yksinäisenä, äärettömänä.
-Minne me metsien elämään tottumattomat joutuisimmekaan noilla
-eksyttävillä teillä umpimähkään samoillessamme?
-
-Katsahtaessani Atalaan muistui mieleeni vanha kertomus Hagarista, --
-Lopez oli antanut sen lukeakseni -- Abrahamin palvelustytöstä, joka
-harhaili Arabian erämaissa kauan, kauan sitten, kun ihmiset saavuttivat
-kolme kertaa pitemmän ijän kuin metsien tammet.
-
-Atala punoi minulle vaatteet saarnipuun kuoresta, sillä minä olin
-melkein alasti. Hän ompeli jalkineet myskirotan nahasta piikkisian
-harjaksilla. Minä puolestani huolehdin hänen koristamisestaan. Milloin
-asetin hänen päähänsä malva-seppeleen, -- malvakukkasia löysimme
-vanhoista intiaanien hylkäämistä kalmistoista -- milloin punoin hänelle
-kaulanauhan azalean punaisista siemenistä, ja minä hymyilin
-ihastuksesta, katsellessani hänen ihmeteltävää kauneuttansa.
-
-Aina virran kohdatessamme kuljimme yli lautalla tai uiden. Atala nojasi
-olkaani, ja me meloimme eteenpäin tyynessä vedessä kuin kaksi pakenevaa
-joutsenta.
-
-Kun kuumuus kävi rasittavaksi, etsimme suojaa seetripuitten naavan
-katveesta. Floridassa ovat puut ja etenkin seetrit ja rautatammet
-valkoisen naavan peitossa; tämä riippuu oksissa ja ylettyy aina maahan
-saakka.
-
-Kohdatessaan yöllä paljaalla niityllä tuollaisen yksinäisen, koruihinsa
-verhoutuneen rautatammen, luulee melkein näkevänsä edessään
-pitkäliepeisen kummituksen. Näky ei ole vähemmin hurmaava päivälläkään,
-sillä perhoisparvet, koreat kärpäset, kolibrit, vihreät papukaijat ja
-siniset pähkinähakkiset laskeutuvat noille naavaköynnöksille,
-kirjaillen ne värikkäiksi, valkopohjaisiksi kudoksiksi.
-
-Noissa suuren hengen luomissa, hymyilevän kauneissa majataloissa
-nautimme me lepoa. Tuulten tullessa tuudittamaan tuollaista mahtavaa
-tammea, ja sen oksilla lepäävien ilmakkaitten linnojen alkaessa liehua
-lintuineen ja lepäävine vieraineen, ja tuhansien huokausten alkaessa
-kuulua tuon liikkuvan rakennuksen holveista ja käytävistä, ei vanhan
-maailman merkillisyyksiä käy vertaaminen tuohon erämaan ikivanhaan
-muistomerkkiin.
-
-Joka ilta viritimme suuren nuotion ja rakensimme majan kaarnan
-kappaleista, jotka punoimme neljän seipään väliin.
-
-Tapettuani villin kalkkunan, kyyhkysen tai metsäfasaanin, ripustimme
-sen nuotion päälle, maahan pystytetyn seipään varaan, ja annoimme
-tuulen käännellä paistia.
-
-Muita ravitsevia ruokalajeja oli hieno _tripe_-niminen sammal, koivun
-makea mahla ja kevätomenat, jotka maistuvat persikalle ja vaapukalle.
-Musta pähkinäpuu, vaahtera ja sumakki varustivat pöytämme viinillä.
-Toisinaan löysimme kaislikosta kasveja, joitten pitkät suppilomaiset
-kukat sisälsivät puhtaimmalle kasteelle maistuvaa juomaa. Kiitimme
-kaitselmusta, joka oli muuttanut kukkien hataran terän kirkkaaksi
-lähteeksi tuossa löyhkäävässä nevassa, samoin kuin se sytyttää toivon
-kipinän surun ahdistamassa sydämessä ja antaa hyveen kukoistaa keskellä
-kurjuuttakin.
-
-Voi, minä huomasin pian, että olin pettynyt Atalan näennäisen tyyneyden
-suhteen. Kuta kauemmaksi tulimme, sitä surullisemmaksi hän kävi.
-Toisinaan värisi hän ilman erityistä syytä ja käänsi äkkiä päänsä pois.
-Huomasin hänen luovan minuun intohimoisen katseen, mutta kohdistavan
-heti silmänsä syvästi murheellisena taivaaseen.
-
-Eniten huolestutti minua salaisuus, joku sielun syvyyksiin kätkeytynyt
-ajatus, joka hänen silmistään kuvastui. Milloin veti hän minut
-puoleensa, milloin työnsi minut luotaan, milloin sytytti hän minussa
-toiveita, milloin taas saattoi minut pettymään luullessani varmasti
-omistavani hänen sydämensä. Monasti saattoi hän sanoa minulle:
-
--- Oi, sinä nuori rakastajani! Rakastan sinua kuin metsän pimento
-aurinkoa. Sinä olet kaunis kuin kukkiva erämaa tuulineen. Kumartuessani
-puoleesi tunnen väristystä ruumiissani. Käteni koskettaessa sinun
-kättäsi olen kuolla autuuteen. Tuonaan puhalsi tuuli kiharoitasi
-kasvoilleni, levätessäsi rinnoillani, ja oli kuin näkymättömät henget
-olisivat hivelleet minua. Niin, minä olen nähnyt metsäkauriin ja
-kuullut Occonin vanhojen, viisaitten miesten puhetta, mutta kauriitten
-sirous ja ukkojen viisaus viehättää minua vähemmin kuin sinun sanasi.
-Ja kuitenkaan, Chactas-parka, en minä koskaan voi tulla vaimoksesi.
-
-Alituinen ristiriita Atalan rakkauden ja uskonnon välillä, hänen
-ääretön hellyytensä ja puhtaat tapansa, hänen ylpeä luonteensa ja
-herkkyytensä, hänen sielunsa ylevyys ja hänen hienotunteisuutensa
-pikkuasioissa loivat hänestä olennon, jota en pystynyt käsittämään.
-Atalan suhteen ei voinut jäädä välinpitämättömäksi; häntä täytyi joko
-jumaloida tahi vihata.
-
-Viisitoista päivää kestäneen pikamarssin jälkeen lähestyimme Alleghanyn
-vuoristoa ja saavuimme eräälle Tenase-virran sivujoelle. Atalan
-ohjeiden mukaan rakensin venheen, sitoen juurisäikeillä kaarnan
-kappaleita yhteen ja kiskostaen ne toisiinsa luumupuun pihkalla.
-Viimein astuimme venheeseen ja heittäydyimme virran vietäviksi.
-
-Sivuutettuamme erään kallioisen niemekkeen näimme vasemmalla
-Sticoe-nimisen intiaanikylän kartiomaisine hautoineen ja luhistuvine
-majoineen. Oikealla taas näkyi Keow-laakso, jonka taustalla siinsivät
-Joreksen majat samannimisellä kukkulalla.
-
-Molemmin puolin virtaa kohosi korkeat rannat, joitten välistä näkyi
-juuri mailleen menevä aurinko. Luonnon yksinäisyyttä eivät ihmiset
-häirinneet. Näimme ainoastaan intiaanimetsästäjän, joka jousensa
-nojassa liikkumattomana seisten muistutti erämaiden hengen pystyttämää
-kuvapatsasta.
-
-Atala ja minä nautimme äänettöminä hiljaisuudesta. Äkkiä korotti
-maanpakoon joutunut tyttönen äänensä ja lauloi kaihoksien ja
-liikutettuna kaukaista kotiseutuaan muistellen:
-
-    Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista,
-    vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu!
-
-    Jos Meschaceben sininen pähkinähakkinen sanoisi Floridan
-    pähkinähakkiselle:
-
-    "Miksi sinä suruissasi valitat? Eikö täällä ole kauniita
-    virtoja ja vilpoisia lehtoja ja samanlaista ravintoa kuin
-    omissa metsissäsi?" vastaisi suruissaan oleva:
-
-    "Kuka antaa takaisin jasmineihin punotun pesäni? Ja aavikoitteni
-    aurinko, missä se on?"
-
-    Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista,
-    vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu!
-
-    Pitkien hetkien ja vaivalloisen matkan jälkeen pysähtyy
-    pakolainen. Hän näkee kattoja ihmisasunnoista, mutta ei
-    tiedä kuhunka päänsä kallistaisi.
-
-    Pakolainen kolkuttaa ovelle, ripustaa jousensa seinälle
-    ja anoo vierasvaraisuutta. Isäntä viittaa kädellään, ja
-    pakolainen ottaa jousensa ja palaa erämaahan.
-
-    Onnellinen se, ken ei ole nähnyt savua vierasten pidoista,
-    vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu!
-
-    Ihanan lieden ääressä kerrotut tarut, sydänsalaisuudet,
-    arkielämän rakkaat askareet ja tarpeet, te tyydytätte sitä,
-    joka ei ole kodistaan luopunut.
-
-    Hänet haudataan kotomultaan, auringon laskiessa, ystävien
-    itkiessä ja hartaitten rukousten täyttäessä ilman.
-
-    Onnellinen se, ken ei koskaan ole nähnyt savua vierasten
-    pidoista, vaan rauhassa isänsä majan edessä istuu.
-
-Niin lauloi Atala, ja vain aaltojen kumma lorina venheen keulassa
-häiritsi hänen valitustansa. Parisen kertaa vastasi yhä heikentyvä
-kaiku hänen lauluunsa. Saatoimme kuvitella, että siellä jossain oli
-rakastuneen, muinoin onnettomuudesta kärsineen pariskunnan henget,
-joita kiehtovat säveleet houkuttelivat ja saattoivat huokaamaan
-jokaisen säveleen jälkeen.
-
-Yksinäisyys, alituinen yhdessä olo ja itse onnettomuus kiihdyttivät
-joka hetki rakkauttamme. Atalan vastustuskyky alkoi horjua. Hän rukoili
-yhä innokkaammin ja useammin äitiään, jonka vihastunutta haamua hän
-tahtoi lepyttää. Toisinaan kysyi hän, kuulinko minä valittavaa ääntä ja
-näinkö liekkejä nousevan maasta.
-
-Vaivojen rasittamana, mutta yhä palavasti kaihoten ja kuvitellen
-olevani ainiaaksi mennyttä miestä tuossa erämaassa, aijoin tuhansia
-kertoja sulkea hänet vaimonani syliini, ja tuhansia kertoja ehdotin
-hänelle, että rakentaisimme majan virran rannalle ja asettuisimme siinä
-yhdessä asumaan.
-
-Mutta hän kieltäytyi aina, sanoen:
-
--- Muista, ystäväni, että sotilas kuuluu heimolleen! Mitä merkitsee
-nainen verrattuna niihin velvollisuuksiin, joita sinulla on? Rohkaise
-itseäsi, Outalissin poika, äläkä napise kohtaloa vastaan! Ihmis-sydän
-on kuin virran sieni, joka imee itseensä puhdasta vettä silloin kun
-taivas on sees, ja savivettä, kun myrskyt ovat mylleröineet aallot.
-Onko sieni oikeutettu sanomaan: "Minä en luullut, että milloinkaan
-saattaisi myrskytä; luulin auringon aina paistavan."
-
-Voi, René, jos pelkäät sydänmyrskyjä, niin pakene yksinäisyyttä!
-Voimakkaat intohimot menestyvät parhaiten erämaan yksinäisyydessä. Me
-olimme levottomuuden ja pelon lamauttamia; olimme joka hetki vaarassa
-joutua vihollistemme käsiin, käärmeitten purtaviksi, petojen
-raadeltaviksi ja virran pyorteitten nieltäviksi. Toisinaan oli meidän
-perin vaikea löytää niukkaa ravintoamme, ja tietää mitä kohti
-askeleemme suuntaisimme. Koettelemustemme mitta tuntui täyttyvän uusien
-onnettomuuksien lisääntyessä. Pakenemisestamme oli kulunut 27 päivää.
-Tulikausi, heinäkuu, oli juuri alkanut, ja kaikkialla saattoi huomata
-myrskyn enteitä.
-
-Silloin kun intiaanivaimot ripustavat työkalunsa puun oksille ja kun
-papukaijat lymyävät kypressien kätköihin, vetäytyy taivas pilveen.
-Äänet vaikenevat ja metsät odottavat ikäänkuin herpaantuneina, mitä
-tuleman pitää.
-
-Pian jyrähti kaukainen ukkonen, jymyten ikivanhassa aarniometsässä.
-Peläten vedenpaisumusta kiiruhdimme rantaan ja etsimme suojaa metsästä.
-
-Seutu, johon olimme tulleet, oli nevamaata. Me samosimme vaivaloisesti
-viini- ja muiden köynnöskasvien välissä, jotka takertuivat jalkoihimme
-kuin paulat. Huokoinen maa vapisi ympärillämme, ja me olimme joka hetki
-vaipua johonkin syvään allikkoon. Lukemattomat hyönteiset ja
-suunnattoman isot lepakot olivat puhkoa silmämme. Kalkkalokäärmeet
-sihisivät ympärillämme, ja luoliinsa pakenevat sudet, karhut ja
-tiikerikissat kiljuivat joka puolella.
-
-Pimeys sankkeni; pilvet riippuivat matalalla, painuivat aivan puiden
-latvoihin kiinni, repeytyivät äkkiä, ja samassa välähti salama.
-
-Ulvova länsimyrsky alkoi ajella pilviä taivaalla. Puut taipuivat.
-Taivas avautui kerta toisensa perästä, ja repeämästä näkyi uusia
-ukkospilviä ja lieskoja.
-
-Mikä kauhistuttava, suuremmoinen näky! Salama sytytti metsän: lieskat
-hulmusivat hiussuortuvien tavoin tuulessa, kipinä- ja savupatsaat
-kohosivat ylös korkeuksiin, pilvien syytäessä salamoitaan laajalle
-levinneeseen kuloon.
-
-Suuri henki kätki vuoret synkkään pimeyteen. Myrskyn ulvonta, puitten
-rätinä, petojen kiljunta, tulipalon pauke, ukkosen herkeämätön jyrinä
-ja sammuvien salamoitten sähinä vedessä yhtyivät hirvittäväksi meluksi.
-
-Suuri henki olkoon todistajani! Noina hetkinä näin vain Atalan,
-ajattelin vain häntä.
-
-Olin onnistunut löytämään suojapaikan käyristyneen koivun alta. Istuin
-siinä, pitäen rakastettuani polvellani ja lämmittäen käsissäni hänen
-paljaita jalkojaan. Olin onnellisempi kuin vastanainut äiti, joka
-povensa alla tuntee lapsen ensi liikkeet.
-
-Kuuntelimme myrskyn pauhua. Äkkiä tunsin kyyneleen putoavan rinnalleni
-Atalan silmästä.
-
--- Sydänmyrsky, -- ajattelin itsekseni. -- Ja tämäkö on sadepisarasi?
-
-Sitten syleilin hellästi lemmittyäni ja sanoin:
-
--- Atala, sinulla on jotakin sydämelläsi. Sano, rakkaani, mitä se on?
-Paljasta sielusi, se tuottaa huojennusta. Ilmaise sydänsalaisuutesi,
-jonka niin itsepintaisesti olet minulta kätkenyt! Minä ymmärrän!
-Sinulla on koti-ikävä!
-
-Hän vastasi:
-
--- Hullutusta! Kuinka minulla olisi koti-ikävä, kun isäni ei ole
-palmujen maasta!
-
--- Kuinka? ihmettelin minä. -- Eikö sinun isäsi ole palmujen maasta?
-Kuka sinut sitten on tähän maailmaan lähettänyt?
-
-Silloin kertoi Atala:
-
--- Ennenkun äitini oli vienyt sotilas Simaghanille myötäjäisinä
-kolmekymmentä tammaa, kaksikymmentä puhvelia, sata mitallista
-pähkinäöljyä, viisikymmentä majavannahkaa ja paljon muita kalleuksia,
-oli hän tuntenut erään valkoihoisen miehen. Mutta isoäitini ripotteli
-vettä hänen kasvoilleen ja pakotti hänet menemään naimisiin urhoollisen
-Simaghanin kanssa, joka kaikessa oli kuninkaan veroinen ja jota kansa
-päällikkönään kunnioitti. Mutta äitini sanoi uudelle miehelleen; "Minä
-olen raskaana. Tapa minut!" Simaghan vastasi: "Suuri henki varjelkoon
-minua sellaisesta väkivallasta! Minä en tahdo edes silpoa sinua; en
-leikkaa pois nenääsi enkä korviasi, koska olit suora, etkä valheella
-saastuttanut vuodettani. Sinun hedelmäsi on oleva minun hedelmäni, enkä
-minä käy luonasi ennenkun linnut riisilaihosta ovat lähteneet ja
-kolmastoista kuunkierto päättynyt." Näin päivänvalon siihen
-vuodenaikaan ja vartuin ylpeänä kuin espanjatar ja villi. Äitini teki
-minusta kristityn, jotta hänen ja isäni Jumala olisi myöskin minun
-Jumalani. Rakkauden suru kalvoi häntä, ja hän astui siihen pieneen,
-nahoilla verhottuun hautaan, josta ei enää koskaan nousta.
-
-Niin kertoi Atala.
-
--- Ja kuka oli sinun isäsi? kysyin minä. -- Miksi nimittävät ihmiset
-häntä täällä maan päällä ja mikä oli hänen nimensä henkien parissa?
-
--- Minä en ole koskaan huuhtonut isäni jalkoja, -- sanoi Atala, --
-Tiedän vain että hän asui sisarineen Saint-Augustinessa ja pysyi aina
-uskollisena äidilleen. Philippe oli hänen nimensä enkelien parissa,
-ihmiset sanoivat häntä Lopeziksi.
-
-Kuultuani hänen viimeiset sanansa, huudahdin minä niin, että metsät
-kajahtivat. Painoin Atalan sydäntäni vasten ja huusin kyyneliin saakka
-liikutettuna:
-
--- Oi, sisareni! Oi, sinä Lopezin, hyväntekijäni tytär!
-
-Kauhistuneena kysyi Atala syytä mielenliikutukseeni, mutta hänen
-saatuaan tietää, että Lopez oli sama jalomielinen mies, joka oli tehnyt
-minut ottopojakseen Saint-Augustinessa, valtasi hänetkin ilo ja
-hämmästys.
-
-Tämä uusi sydämien side, sydämien, jotka jo ennestään sykkivät
-rakkaudesta, voitti Atalan. Hänen taistelunsa olivat olleet turhat. Hän
-painoi käden sydämelleen, ottaessani hänet syliini ja juodessani
-rakkauden lumoa hänen huuliltaan. Silmät taivasta kohti tähdättyinä
-pidin minä, salamoitten räiskyessä, vaimoani sylissäni Kaikkivaltiaan
-silmien edessä. Häävalmistuksemme olivat koettelemustemme ja
-rakkautemme mukaiset. "Te, ylevät metsät, punokaa köynnöksenne ja
-lehvänne häämajaksemme! Te kuohuvat virrat ja huokaavat vuoret, olkaa
-todistajinamme! Sinä mahtava, karu luonto, näytitkö kaiken komeutesi
-vain pilkataksesi meitä, etkö voinut sietää ihmisonnen hymyä keskellä
-salaperäisiä kauhujasi?"
-
-Atala teki vain heikkoa vastarintaa. Nautin hetkisen onnesta, kun äkkiä
-voimakas salama, kumahtavan jylinän seuraamana, välähti synkissä
-pimennoissa, täyttäen metsän tulikivikatkulla ja valolla ja silpoen
-puun aivan edestämme.
-
-Me pakenimme kauhistuneina.
-
-Silloin kuului -- oi, ihmettä -- kellon soittoa. Hämmästyneinä
-kuuntelimme tuota aarniometsissä niin harvinaista ääntä.
-
-Samassa kuului koiran haukuntaa etäisyydestä, se läheni, kävi yhä
-kiivaammaksi, ja äkkiä ilmestyi eteemme koira ilosta ulvoen.
-
-Eläintä seurasi vanha ukko pieni lyhty kädessään.
-
--- Taivaalle kiitos! huudahti hän, keksittyään meidät. -- Koira vainusi
-teidät jo ennen myrskyn puhkeamista, ja kuletti minut tänne. Hyvä
-Jumala! kuinka nuoria te olette! Lapsi-raukat, kuinka te olettekaan
-kärsineet! Kas tässä on karhuntalja; se on hyvään tarpeeseen tälle
-nuorelle naiselle. Minulla on tilkkanen viiniä kurpitsapullossani.
-Ylistetty olkoon Herra kaikissa töissään! Suuri on hänen armonsa, eikä
-hänen hyvyydellään rajoja ole!
-
-Atala lankesi vanhuksen jalkoihin:
-
--- Rukoukseni haltija! sanoi hän. -- Minä olen kristitty. Jumala on
-lähettänyt sinut tänne minua pelastamaan.
-
--- Tyttäreni, -- sanoi erakko, -- lähetysasemalla tapaamme soittaa
-kelloa öiseen aikaan ja myrskyn raivotessa, opastaaksemme siten
-matkamiehiä luoksemme. Seuraten Alpeilla ja Libanonilla asuvien
-veljiemme esimerkkiä, olemme me opettaneet koiramme etsimään eksyneitä
-matkustajia.
-
-Minun oli vaikea käsittää erakon äkillistä ilmestymistä. Tänä armo
-tuntui siihen määrin käyvän yli inhimillisen odotuksen, että minä
-luulin uneksivani. Lyhdyn valossa näin, että munkin parta ja hiukset
-olivat vallan läpimärät sateesta, ja hänen kätensä, jalkansa ja
-kasvonsa olivat orjantappuroitten repimät.
-
--- Vanhus, -- virkoin minä viimein, -- millainen on sydämesi, koska et
-pelkää salamaa?
-
--- Pelkää? vastasi hän innoissaan. -- Pelkäisinkö minä silloin kun
-ihmiset ovat hädässä ja kun voin olla heille avuksi? Silloinhan
-totisesti olisin arvoton seuraamaan Jeesusta Kristusta.
-
--- Mutta tiedä, -- jatkoin, -- että minä en ole kristitty.
-
--- Nuori mies, -- vastasi hän, -- olenko minä kysynyt uskontoasi?
-Kristus ei ole sanonut: "Minun vereni puhdistaa tämän, mutta ei tuota."
-Hän kuoli juutalaisien ja pakanoitten edestä, ja hän piti kaikkia
-ihmisiä veljinään ja onnettomina. Vähäpätöistä on kaikki se, mitä minä
-täällä voin hyväksenne tehdä, ja sama avuliaisuus tulisi osaksenne
-muuallakin. Kunnia ei ole meidän. Mitä me heikot erakot olemme muuta
-kuin kehnoja välikappaleita? Kuka sotilas pelkurina vitkastelisi, kun
-päällikkö risti kädessään ja otsa orjantappurakruunun haavoittamana
-kulkee edellä ihmisiä vapahtamaan!
-
-Nämä sanat tekivät syvän vaikutuksen minuun. Ihailun ja liikutuksen
-kyyneleet valuivat poskillani.
-
--- Rakkaat lapsukaiset, -- sanoi lähetyssaarnaaja. Minä paimennan
-täällä metsässä veljiänne, pientä villilaumaa. Luolani on tässä aivan
-lähellä. Tulkaa ja lämmitelkää itseänne luonani. En voi tarjota teille
-elämän mukavuuksia, mutta katon saatte päänne päälle ja turvan. Ja
-kiittäkää Jumalaa, sillä paljon on sellaisia, joilta nekin puuttuvat.
-
-
-
-
-Uurastelijat.
-
-
-On kunnon ihmisiä, joilla on niin puhdas omatunto, että heitä ei voi
-lähestyä joutumatta osalliseksi siitä rauhasta, joka niin sanoaksemme
-huokuu heidän sydämestään ja puheestaan.
-
-Kuta enemmän erakko puhui, sitä raukeammiksi tunsin intohimojeni
-käyvän, ja myrskykin tuntui tyyntyvän hänen sanoistaan. Pilvet
-hajaantuivat, joten saatoimme nyt lähteä suojapaikastamme.
-
-Jätimme metsän ja aloimme kiivetä ylös korkeata vuorta. Koira kulki
-edellämme, kantaen hampaissaan keppiä, jonka toisessa päässä riippui
-sammutettu lyhty.
-
-Kuljimme Atalan kanssa lähetyssaarnaajan perässä, käsikkäin. Hän
-kääntyi tuon tuostakin katsomaan meitä, ja me huomasimme, että
-koettelemuksemme ja nuoruutemme liikuttivat häntä. Hän tuki itseään
-valkoiseen sauvaan ja kantoi kirjaa kaulassaan. Hän oli pitkäkasvuinen,
-kalpea ja laiha, rehellisen ja yksinkertaisen näköinen. Hänen
-piirteensä eivät olleet kuolleet eikä tasaiset, kuten ihmisen, joka on
-syntynyt ilman intohimoja. Elon myrskyt kuvastuivat hänenkin
-kasvoiltaan, ja otsarypyt todistivat intohimoja, jotka hyveet sekä
-ihmis- ja Jumalanrakkaus olivat kuolettaneet.
-
-Hänen pitkä partansa, nöyrä katseensa, lempeä äänensä, kaikki todisti
-rauhaa ja ylevyyttä. Joka, kuten minä, on nähnyt isä Aubryn vaeltavan
-yksinään sauvoineen ja kirjoineen aarniometsässä, hän on nähnyt kuvan
-tosikristitystä maailmanvaeltajasta.
-
-Puoli tuntia kestäneen vaivaloisen kävelyn jälkeen jyrkillä
-vuoripoluilla saavuimme erakon luolalle.
-
-Astuimme sisään aukosta, joka puolittain oli rönsyilevien
-suikerokasvien ja kurpitsien peitossa. Luolassa oli vain papayalehdistä
-punottu matto, vesiruukku, muutamia puuvateja, lapio, kesy käärme ja
-pöydän virkaa toimittava kivi, jolla lepäsi kristittyjen raamattu ja
-risti.
-
-Vanhus kiiruhti sytyttämään takkavalkean kuivista köynnöksistä. Hän
-hienonsi maissia kahden kiven välissä ja leipoi leivän, jonka paistoi
-hiilillä. Kun leipä oli käynyt kauniin kellertäväksi, asetti hän sen
-eteemme ynnä kokosmaitoa vaahterapuisessa maljakossa.
-
-Myrskyä seurasi kaunis ilta, ja Suuren Hengen palvelija kehoitti meitä
-istahtamaan luolan sisäänkäytävän viereen. Teimme niin, ja eteemme
-avautui laaja näköala.
-
-Viimeisetkin myrskypilvet olivat paenneet itään. Metsäpalo loisti vielä
-etäällä. Vuoren juurella oli tuuli kaatanut kokonaisen mäntymetsän, ja
-joki pauhasi vaahtoisena ja täynnänsä kaikenlaista sälyä: irtonaisia
-turpeita, kaatuneita puunrunkoja, kuolleitten eläinten ruumiita ja
-kaloja, jotka hopealle hohtavat vatsat ylöspäin kääntyneinä kelluivat
-veden pinnalla.
-
-Tällaisen näyn edessä kertoi Atala seikkailumme vanhukselle. Ukko tuli
-liikutetuksi, ja kyyneleet valuivat hänen parralleen.
-
--- Lapseni, -- sanoi hän Atalalle, -- uhratkaamme Herralle
-kärsimyksemme ja Hän suo meille levon ja lievityksen. Katso, kuinka
-Hän tukahduttaa palon, rauhoittaa veden ja hajoittaa pilvet. Luuletko
-sinä, että Hän, joka tyynnytti rajuilman, ei pystyisi lievittämään
-ihmis-sydämen suruja? Ellei sinulla ole parempaa turvaa, niin tarjoan
-sinulle paikan siinä laumassa, jonka olen onnistunut saattamaan Herran
-Kristuksen turviin. Minä opetan Chactasta ja annan sinut hänelle
-vaimoksi heti kun hän tulee sen arvoiseksi.
-
-Nämä sanat kuultuani polvistuin erakon eteen, ja sydämeni sykki ilosta.
-Mutta Atala kävi kalpeaksi kuin kuolema.
-
-Ukko nosti minut ylös ja siunasi minua ristinmerkillä. Huomasin että
-hänen kätensä olivat silvotut. Atala arvasi heti, mitä oli tapahtunut:
-
--- Julmurit! huudahti hän.
-
--- Tyttäreni, -- virkkoi munkki lempeästi hymyillen, -- mitä merkitsee
-tämä kaikkeen siihen verrattuna, mitä Herrani ja Mestarini on saanut
-kärsiä! Pakanalliset intiaanit rääkkäsivät minua, sillä he olivat
-soaistuja raukkoja, joille Herra kerran lahjoittaa valkeuden. Mitä
-enemmän pahaa he ovat minulle tehneet, sitä enemmän heitä rakastan.
-Minä en jäänyt kotimaahani, jonne olin palannut ja missä kuuluisa
-kuningatar halusi nähdä lähetystyössä saamani merkit. Ja kunniakkaampaa
-hyvitystä vaivoistani kuin se, että kirkkomme päämiehen suostumuksella
-saan näillä vaivaisilla käsillä jakaa pyhää sakramenttia, en olisi
-koskaan voinut odottaa. Palasin uuteen maailmaan, vihkien lopun elämäni
-Herran palvelemiseen.
-
--- Olen, -- jatkoi hän, -- kohta asunut kolmekymmentä vuotta tässä
-erämaassa, ja huomenna tulee kuluneeksi kaksikymmentäkaksi vuotta siitä
-kun otin tämän luolan haltuuni. Saapuessani tänne oli täällä vain
-muutamia intiaaniperheitä, jotka viettivät surkeata elämää julmine
-tapoineen. Saarnasin heille rauhan evankeliumia, ja heidän tapansa ovat
-vähitellen muuttuneet. He asuvat nyt yhdessä tämän vuoren juurella.
-Samalla kun olen opastanut heidät pelastuksen tielle olen opettanut
-heille järjestynyttä elämää, menemättä kuitenkaan liian pitkälle ja
-koettaen pidättää heitä yksinkertaisissa oloissa, jotka yksin luovat
-onnen. Peläten ainaisen läsnäoloni kiusaavan heitä, vetäydyin tähän
-luolaani, ja tänne he aina tulevat minulta neuvoa kysymään. Täällä
-erämaassa, kaukana ihmisistä, ylistän minä Jumalaa. Ja täällä minä
-valmistaudun vastaanottamaan kuoleman, jota korkea ikäni minulle jo
-ennustaa.
-
-Puhuttuaan näin polvistui erakko, ja me seurasimme hänen esimerkkiään.
-Korkealla äänellä alotti hän rukouksensa, johon Atala vastasi.
-
-Äänettömät salamat leimahtelivat tuon tuostakin idässä, ja mailleen
-menevä aurinko näytti kolminkertaiselta. Muutamat eksyneet ketut
-työnsivät mustat kuononsa esille vuoren reunalta, ja kasvit
-kahahtelivat hiljaa, kun ne iltatuulen kuivaamina taas kohottivat
-taipuneita vanojansa.
-
-Me palasimme luolaan ja erakko valmisti Atalalle vuoteen kypressin
-naavasta.
-
-Syvä levottomuus ilmeni tytön silmissä ja liikkeissä. Hän katseli isä
-Aubrya ikäänkuin tahtoen uskoa hänelle jonkun salaisuuden. Mutta oli
-aivan kuin jokin olisi pidättänyt häntä, joko sitten kainous tai
-tietoisuus siitä, että ripistä ei olisi mitään apua.
-
-Kuulin hänen yöllä nousevan ylös ja etsivän erakkoa. Mutta tämä oli
-antanut hänelle oman vuoteensa, ja mennyt ulos ihailemaan taivaan
-kauneutta, ja rukoilemaan Jumalaa vuoren huipulla. Hän kertoi minulle
-seuraavana aamuna tekevänsä aina niin, vieläpä talvellakin, sillä hän
-rakasti metsän öistä suhinaa, taivaalla purjehtivia pilviä, tuulta ja
-yksinäisyydessä lorisevia puroja.
-
-Sisareni palasi syvästi huoaten vuoteeseensa.
-
-Iloisten toivomusten elvyttämänä pidin Atalan levottomuutta vain
-ohimenevän väsymyksen ilmaisuna.
-
-Seuraavana aamuna havahduin luolan edessä kasvavien akasia- ja
-laakeripensaitten oksiin kätkeytyneitten punatulkkujen ja matkijain
-lauluun.
-
-Poimin aamukasteen kostuttamia magnoliakukkasia ja asetin ne vielä
-nukkuvan Atalan päähän, toivoen, uskoni mukaan, jonkun kuolleen
-rintalapsen sielun laskeutuvan aamukasteen mukana kukkaan ja onnellisen
-unen johdattavan tuon nuoren sielun Atalan poveen.
-
-Sitten läksin etsimään isäntääni. Tapasin hänet istumassa kaatuneen,
-ikivanhan hongan rungolla, kaapu ylöskäärittynä, rukousnauha
-kädessään. Hän ehdotti, että lähtisimme, koska Atala vielä nukkui,
-lähetysasemalle. Suostuin ehdotukseen, ja me läksimme heti matkaan.
-
-Laskeutuessamme alas vuorelta, huomasin muutamien taramien kyljissä
-salaperäisiä merkkejä, joita henget kai olivat kirjoitelleet, arvelin.
-Erakko selitti itse kaivertaneensa ne, ja sanoi niitten olevan erään
-entisajan kirjailijan Homeron säkeitä sekä muutamia vieläkin vanhempia
-Salomonin runoja. Mielestäni vallitsi noissa ikivanhoissa, kaarnaan
-piirretyissä runoissa, tuossa iäkkäässä erakossa, joka ne oli
-kaivertanut, ja itse noissa vanhoissa tammissa salaperäinen sopusointu.
-
-Hänen nimensä ja ikänsä sekä lähetysaseman vuosiluku oli
-myöskin kaiverrettu puitten juurella kasvavaan, leveälehtiseen
-jättiläisrunkoon. Ihmettelin, että hän oli tuollaiseksi muistomerkiksi
-valinnut niin hataran aineen, mutta hän vastasi:
-
--- Se säilyy siinä kyllä yli minun aikani, ja on aina arvokkaampi kuin
-se vähä, minkä minä olen toimittanut.
-
-Me saavuimme erään laakson suulle ja minä sain nähdä jotakin
-ihmeellistä: luonnollisen sillan, jommoisia on Virginiassa ja joista
-sinä ehkä olet kuullut puhuttavan. Ihmiset, ja etenkin sinun kotimaasi
-asukkaat, matkivat usein luontoa, mutta heidän jäljittelynsä on monasti
-perin pientä ja vähäpätöistä. Tulos on aivan toinen, kun luonto koettaa
-jäljitellä ihmistöitä. Se rakentaa siltoja vuorenhuipuilta toiselle,
-raivaa teitä pilviin, luo jokia kuin kanavia, muodostaa vuorista
-pylväitä ja kaivaa meret vesialtaiksi.
-
-Me kuljimme tuollaisen sillan alitse ja näimme edessämme toisen ihmeen:
-lähetysaseman intiaanilaisen kalmiston eli _Kuolon lehdon_.
-
-Isä Aubry oli sallinut vastakäännettyjen haudata kuolleensa isiensä
-tavalla ja säilyttää haudoillaan pakanalliset nimensä. Hän oli tyytynyt
-vain ristillä vihkimään paikan.
-
-Maa oli -- kuten yhteiset kalmistot ainakin -- jaettu yhtä moneen osaan
-kuin seurakunnassa oli perheitä. Jokainen osa muodosti itsessään pienen
-lehdon, johon kukin oli istuttanut mielensä mukaisia kasveja. Puro
-kiemurteli verkkaan ja äänettömänä näiden lehtojen välissä. Sitä
-nimitettiin _Rauhan puroksi_.
-
-Idässä rajoitti tätä sielujen rauhallista kaupunkia silta, jonka alta
-olimme juuri kulkeneet. Etelässä ja pohjoisessa päättyi se kahteen
-kukkulaan. Siitä oli vapaa näköala vain länteen, missä kohosi korkea
-kuusimetsä. Punaiselle ja vihreälle hohtavat puunrungot oksivat vasta
-latvojen alla muistuttaen korkeita pylväitä ja muodostaen
-pilarikäytäviä tuossa kuolemantemppelissä. Puitten latvat soittivat
-lakkaamatta juhlallisesti kuin urut kirkon kuorissa. Mutta jos astui
-sisälle pyhättöön, kuuli vain lintujen ylistyslauluja, joita ne
-ikuisina sielumessuina virittivät kuolleitten kunniaksi.
-
-Tultuamme ulos lehdosta näimme järven rannalla lähetyskylän, keskellä
-kukoistavaa ruohoaavikkoa.
-
-Kylään päästiin lehtokujaa myöten, jota rautatammet reunustivat. Nuo
-ikivanhat tiet ulottuivat niihin vuoriin saakka, jotka jakavat
-Kentuckyn ja Floridan.
-
-Heti kun intiaanit näkivät paimenensa tasangolla, jättivät he
-askareensa ja riensivät häntä vastaan. Toiset suutelivat hänen
-vaippansa liepeitä, toiset tukivat häntä. Äidit nostivat pienet
-lapsensa olkapäilleen, jotta he näkisivät hänet.
-
-Matkalla kylään tiedusteli hän, mitä siellä oli tapahtunut. Toista hän
-kehui, toista moitti. Hän puhui viljan korjaamisesta, lasten
-opettamisesta ja auttamisen ja lohduttamisen velvollisuudesta, ja
-käänsi puhuessaan alituisesti ajatukset Jumalaan.
-
-Seuralaistemme ympäröiminä saavuimme näin tien varteen pystytetyn
-suuren ristin juurelle. Siinä pidettiin tavallisesti jumalanpalvelus.
-
--- Rakkaat lapset, -- haastoi lähetyssaarnaaja, kääntyen intiaaneihin,
--- te olette saaneet veljen ja sisaren, ja jotta onni olisi vielä
-suurempi, on jumalallinen sallimus säästänyt laihonnekin. Kas siinä
-teille kaksi syytä olla kiitolliset. Nauttikaamme siis pyhä ehtoollinen
-ja tehkäämme se liikutetuin mielin, elävin uskoin, palavan kiitollisina
-ja nöyrin sydämin!
-
-Pappi pukeutui valkoiseen messukaapuun, joka oli tehty silkkiäispuun
-kaarnasta, ja otti esille pyhät astiat ristin juurelle talletetusta
-tabernakelista. Nelikulmainen kivi asetettiin alttariksi, vihkivesi
-tuotiin läheisestä purosta ja viiniä saatiin villiviinirypäleistä. Me
-polvistuimme kaikki korkeaan ruohostoon, ja pyhä toimitus alkoi.
-
-Idässä, vuorten takana, kiilsi aamun sarastus. Kaikki kylpi kullassa ja
-purpurassa. Ja kun aurinko, jonka tuloa niin upeasti valmistettiin,
-vihdoin sukelsi esille valomerestä, osui sen ensimmäinen säde pyhälle
-leivälle, jota pappi juuri piti koholla.
-
-Oi, minkä mahtavan voiman uskonto itsessään kätkee! Oi, kuinka valtava
-kristillinen jumalanpalvelus onkaan! Ehtoollisen jakajana vanha ukko,
-alttarina kivi, kirkkona erämaa ja seurakuntana joukko villejä! Minä en
-epäillyt suuren ihmeen tapahtuvan laskeutuessamme polvillemme, ja
-Jumalan astuvan maan päälle, sillä minä tunsin, kuinka Hän meni
-sydämeeni.
-
-Jumalanpalveluksen jälkeen -- sen aikana kaipasin vain Atalaa --
-läksimme kylään.
-
-Siellä vallitsi harvinainen sekoitus valistunutta yhteiskuntaa ja
-luonnon elämää. Aivan erämaan laitaan oli raivattu uutisviljelys.
-Ruislaiho huojui kultaisina aaltoina kaatuneen tammen vieressä.
-Kaikkialla tupruttivat kasket sankkaa savuaan, ja aurat vakoilivat
-kannokossa. Miehet mittailivat maata, jonka uutisasukkaat ottivat
-haltuunsa. Linnut saivat lähteä pesistään, ja petojen luolat muutettiin
-asuinmajoiksi, alasimet kalkkuivat ja kirveitten iskut kajahtelivat
-ensi kertaa.
-
-Samosin ihastellen ympäri ja tunsin sydämeni heltyvän yhä enemmän,
-ajatellessani Atalaa ja sitä onnea, jota täällä saisimme nauttia.
-
-Ihaillen katselin kristinopin voittokulkua salomailla: Näin kuinka
-uskonto oli valistanut ja taltuttanut intiaanit. Olin todistajana
-noissa ihmisen ja maan välisissä alkuperäisissä vihkiäisissä, joissa
-ihminen vihkimäkirjan mukaan antoi myötäjäisiksi hikensä ja vaivansa ja
-maa puolestaan lupasi uskollisesti antaa satonsa ja lapsensa, ja kätkeä
-hänen tuhkansa.
-
-Tällävälin oli lähetyssaarnaajan eteen tuotu lapsi, jonka hän kastoi
-lähteen reunalla, kukoistavien jasminien keskellä. Mutta samaan aikaan
-kannettiin pieni kirstu Kuolon lehtoon. Morsiuspari sai siunauksensa
-erään tammen alla, ja me seurasimme vastanaineita heidän uuteen
-kotiinsa salomaan kolkkaan. Edellämme kulki pappi, siunaten kukkulat,
-puut ja lähteet, kuten kristittyjen raamattu kertoo Herran ennen
-muinoin siunanneen muokkaamattoman maan, ennenkuin luovutti sen
-perintönä Aatamille.
-
-Hääsaattue, johon paimenet laumoineen yhtyivät, muistutti mieleeni
-ensimmäisten perheitten vaelluksia, kun Sem samosi lapsineen
-tuntemattomia seutuja, seuraten edellä kulkevata aurinkoa.
-
-Kysyin erakolta, miten hän ohjasi lapsiaan. Hän vastasi: -- Minä en ole
-laatinut heille minkäänlaisia lakeja. Olen vain opettanut heitä
-rakastamaan toisiaan, rukoilemaan Jumalaa ja etsimään parempaa elämää.
-Kaikki maailman lait sisältävät nämä käskyt. -- Sinähän näet tuolla
-etäällä majan, -- jatkoi hän, -- joka on suurempi toisia. Sitä pidetään
-kappelina sadeaikana. Sinne kokoontuvat seurakuntalaiset aamuin ja
-illoin ylistämään Herraa, ja kun minä olen estetty olemasta läsnä,
-toimittaa eräs vanhus rukoukset, sillä vanhuuteen samoin kuin
-äitiyteenkin liittyy papillisia velvoituksia. Sitten mennään työhön
-pelloille. Vaikka omaisuus onkin jaettu siinä tarkoituksessa, että
-jokainen oppisi hoitamaan omaansa, kootaan sadot yhteen suureen latoon,
-jotta veljesrakkaus pysyisi yllä.
-
-Neljä vanhinta jakavat työn hedelmät yhtä suuriin osiin. Lisäksi
-uskonnolliset menot, risti, jonka luona nautitaan pyhä ehtoollinen,
-jalava, jonka juurella kauniilla ilmalla saarnaan, hautamme lähellä
-niittyjä, virtamme, joiden äärillä kastan pieniä lapsia -- ne ovat
-pieni valtakuntamme, jossa Jesus Kristus on kuninkaana.
-
-Niin puhui vanha erakko, ja ankara liikutus valtasi minut. Silmäni
-avautuivat näkemään, kuinka paljon korkeammalla tuo säännöllinen,
-ahertava elämä oli villien laiskaa vetelehtimistä.
-
--- Voi, René, minä en tahdo napista Sallimusta vastaan, mutta minun
-täytyy tunnustaa, etten voi muistella tuota kristillistä yhteiskuntaa,
-tuntematta kaihon katkeruutta rinnassani. Maja ja Atala tuossa
-yhteiskunnassa, ja onneni mitta olisi ollut täysi. Siihen olisivat
-harharetkeni päättyneet. Siellä olisin vaimoni kanssa, tuntemattomana,
-aarniometsän helmaan kätkeytyneenä viettänyt elämäni päivät, jotka
-olisivat vierineet hiljaa eteenpäin kuin salojen nimettömät virrat.
-
-Mutta minkälaisiin kärsimyksiin jouduinkaan uneksimani rauhan asemesta!
-Oltuani kohtalon alituisena leikkikaluna, kärsittyäni haaksirikon
-kaikilla rannoilla ja oleskeltuani pitkät ajat maanpaossa, tulin
-vihdoin ja viimein kotiini ja löysin majani raunioina, kaikki ystäväni
-kuolleina ja kuopattuina.
-
-Sellainen oli Chactasin kohtalo oleva.
-
-
-
-
-Murhenäytelmä.
-
-
-Onnenunelmani oli yhtä suloinen kuin lyhytkin, ja havahtuminen odotti
-minua erakon luolassa.
-
-Oli jo täysi päivä, kun me saavuimme sinne, ja minä kummastelin, että
-Atala ei rientänyt meitä vastaan.
-
-Äkillinen kauhu valtasi minut. En rohjennut huutaa Lopezin tytärtä
-nimeltään, lähestyessämme luolaa. Kiihoittuneessa mielentilassani
-pelkäsin yhtä paljon ääntä kuin hiljaisuuttakin, joka huutoani
-seuraisi.
-
-Luolan suulla ammottava pimeys lisäsi yhä kauhuani, ja minä sanoin
-lähetyssaarnaajalle:
-
--- Voi, sinä, jota taivas suosii ja vahvistaa, astu sinä edellä tuohon
-pimentoon!
-
-Kuinka heikko onkaan se, joka on himojensa orja! Kuinka voimakas se,
-joka luottaa Jumalaan. Hurskaassa, seitsemänkymmentäkuusi vuotta
-kokeneessa sydämessä oli enemmän rohkeutta kuin minussa, uhmailevassa
-nuorukaisessa. Rauhanmies astui luolaan ja minä jäin ulkopuolelle.
-
-Hetkisen kuluttua kuului heikkoa, tuskanhuudon tapaista ääntä vuoren
-onkalosta. Ponnistettuani kaikki voimani syöksyin minä huudahtaen
-pimeään luolaan.
-
-Isäni henget, te ainoastaan tiedätte mitä siellä näin.
-
-Erakko oli sytyttänyt soihdun ja piti sitä vapisevin käsin Atalan
-vuoteen yllä.
-
-Puoliksi istuvassa asennossa, käsivarteensa nojautuneena näin nuoren,
-kauniin tytön, hapset hajallaan. Tuskan hiki helmeili hänen otsallaan;
-hänen puoliksi sammunut katseensa yritti vielä vakuuttaa minulle
-rakkautta, ja hänen huulensa koettivat hymyillä.
-
-Kuin salaman iskemänä seisoin minä siinä tuijottavin silmin, levitetyin
-käsivarsin ja huulet raollaan.
-
-Syvä hiljaisuus vallitsi luolassa. Erakko alkoi ensin puhua:
-
--- Väsymyksestä johtuvaa kuumetta, -- sanoi hän. -- Taipukaamme Jumalan
-tahdon alle, ja Hän varmasti armahtaa meitä.
-
-Kuultuani nämä sanat, alkoi veri taas kiertää suonissani ja suuri
-kauhuni muuttui mitä varmimmaksi lohdutukseksi.
-
-Mutta Atala ei suonut minulle pitkäaikaista toivoa.
-
-Hän pudisti surullisena päätään ja viittasi meitä astumaan lähemmäksi
-vuodetta.
-
--- Isäni, -- sanoi hän heikolla äänellä, kääntyen munkkiin, -- kuolema
-koskettaa minua nyt juuri. Oi, Chactas, kuuntele ilman epätoivoa
-surullista salaisuutta, jota en ole sinulle vielä ilmaissut, sillä minä
-en ole tahtonut saattaa sinua onnettomaksi enkä olla tottelematon
-äidilleni. Älä anna tuskanilmaustesi keskeyttää minua, sillä se vain
-lyhentäisi niitä hetkiä, jotka minulla vielä on jälellä elämästäni.
-Minulla on niin paljon kerrottavaa, ja sydämeni heikot lyönnit ja
-rintani ahdistava jäätaakka kehoittavat minua kiirehtimään.
-
-Hetkisen vaitiolon jälkeen jatkoi hän:
-
--- Surullinen kohtaloni alkaa jo ennenkuin olin nähnyt päivän valon.
-Murheisena kantoi äitini minua povensa alla ja suurella tuskalla
-synnytti hän minut maailmaan. Ei luultu minun jäävän henkiin syntymäni
-jälkeen. Henkeni pelastukseksi teki äitini pyhän lupauksen: hän lupasi
-uhrata neitsyyteni Pyhälle Neitsyelle, jos säilyisin kuolemalta.
-Onneton lupaus, joka nyt vie minut hautaan!
-
-Olin juuri täyttänyt viisitoista vuotta, kun äitini kuoli. Hiukan ennen
-kuolemaansa kutsui hän minut vuoteensa ääreen:
-
--- Tyttöseni, -- sanoi hän erään hänelle viimeistä lohdutusta antaneen
-lähetyssaarnaajan läsnäollessa, -- sinä tiedät, minkä lupauksen olen
-sinun suhteesi tehnyt. Tahdotko tehdä äidistäsi lupauksen rikkojan? Oi,
-Atalani, jätän sinut ympäristöön, joka ei ole sinulle kyllin arvokas.
-Nämä pakanat vihaavat isääsi ja minun Jumalaani, sitä Jumalaa, joka
-ensin antoi sinulle hengen ja sitten pelasti sinut kuin ihmeen kautta.
-
-No niin, lapseni, jos verhoudut nunnanhuntuun, luovut sinä vain vaimon
-huolista ja niistä julmista kärsimyksistä, joita äitisi on saanut
-kokea. Tule siis tänne, rakas lapseni, ja vanno tämän Vapahtajan Äidin
-kuvan kautta ja tämän hurskaan papin ja kuolevan äitisi kuullen, että
-et tee minusta valapattoa! Muista aina, että minä olen mennyt takuuseen
-puolestasi, ja että sinä, jos lupauksesi rikot, syökset äitisi sielun
-ikuiseen kadotukseen!
-
--- Voi äitini, miksi puhuit minulle niin? Voi, sinä uskonto, joka
-samalla kertaa lahjoitit minulle tuskan ja autuuden, onnettomuuden ja
-lohdun!
-
-Oi, sinä kallis ja surkuteltava rakastettuni, jota sydämeni vielä
-kuolemassakin janoo, sinä näet nyt, mikä meidän kohtalomme on
-katkeroittanut.
-
-Kyynelten tulviessa silmistäni, laskin pääni äitini rinnoille ja
-lupasin hänelle kaikki mitä hän oli pyytänyt. Lähetyssaarnaaja lausui
-kauheita sanoja, jotka sitoivat elämäni ainiaaksi, ja ojensi minulle
-nunnanmerkin. Äitini uhkasi kirouksellaan, jos minä koskaan rikkoisin
-lupaukseni, ja veti sitten viimeisen hengähdyksensä, syleillen vielä
-kuollessaan minua. Alussa en huomannut lupaukseni sisältävän mitään
-kovaonnisuutta. Kristitty kun olin sydämestäni ja sielustani ja ylpeä
-espanjalaisesta verestäni, jota suonissani virtasi, eivät ympärilläni
-olevat miehet olleet mielestäni kyllin arvokkaita saamaan kättäni. Olin
-onnellinen, että ainoa sulhoni oli äitini Jumala. Mutta sitten näin
-sinut, nuori, kaunis vanki, ja minä säälin sinun kohtaloasi; uskalsin
-puhua kanssasi nuotion luona metsässä, ja samassa muistin pyhän
-lupaukseni.
-
-Kun Atala oli puhunut tämän, ja ollut hetkisen vaiti, puristin minä
-käteni nyrkkiin ja käännyin uhkaavana lähetyssaarnaajan puoleen,
-huudahtaen:
-
--- Tämän on siis saattanut aikaan sinun uskontosi, jota niin olet
-kehunut! Kirottu olkoon se vala, joka riistää minulta Atalan! Kirottu
-olkoon se Jumala, joka pakottaa ihmistä vastustamaan luontonsa
-vaatimuksia! Ihmismunkki, mitä sinä näissä metsissä teet?
-
--- Pelastan sinut, -- vastasi ukko vakaasti, -- lauhdutan intohimojasi
-ja estän sinua, herjaaja, saattamasta päällesi taivaan vihaa. Voitko
-sinä, nuori mies, joka olet vasta elämäsi alussa, valittaa
-kärsimyksiäsi? Missä ovat merkit kärsityistä tuskistasi?
-
-Sano, mitä vääryyttä sinä olet kokenut? Sano, mitä sinulla on avuja,
-jotka oikeuttaisivat valituksiin? Mitä suurta sinä olet toimittanut,
-mitä hyvää tehnyt?
-
--- Onneton, -- jatkoi hän, -- sinulla on vain himosi, ja rohkenet
-kuitenkin syyttää taivasta! Jos olisit isä Aubryn tavoin viettänyt
-kolmekymmentä vuotta elämästäsi maanpaossa vuorilla, niin sinä olisit
-vähemmin kärkäs tuomitsemaan Kaitselmuksen töitä. Silloin sinä
-huomaisit, että et mitään tiedä, et mitään ole, ja että ei ole niin
-ankaraa vitsausta eikä niin kauheita tuskia, joita ei saastainen lihasi
-olisi ansainnut.
-
-Ukon silmistä säihkyvä tuli, rinnalla liehuva parta ja ukkosena
-jyrähtelevät sanat tekivät hänet Jumalan kaltaiseksi. Hänen ylevyytensä
-masentamana vaivuin minä maahan ja pyysin anteeksi kiivauttani.
-
--- Poikani, -- vastasi hän niin lempeästi, että minut valtasi katumus,
--- poikani, itseni tähden en ole sinua neuvonut. Olet oikeassa,
-rakas lapseni, en ole tullut toimittamaan mitään suurta näihin
-metsäseutuihin, eikä Jumalalla ole arvottomampaa palvelijaa kuin minä.
-Mutta, poikani, taivasta, taivasta ei saa koskaan syyttää! Anna minulle
-anteeksi, jos olin liian ankara, mutta kuulkaamme nyt sisartasi. Ehkä
-on vielä pelastuksen mahdollisuus. Älkäämme kadottako toivoa. Oi,
-Chactas, eikö uskonto sentään ole jumalallinen, kun se tekee
-toivostakin hyveen?
-
--- Nuori ystäväni, -- sanoi Atala, -- sinä olet ollut taistelujeni
-todistaja, ja sittenkin olet nähnyt vain vähäpätöisimmät niistä; toiset
-olen sinulta peittänyt. Ei, totisesti halvin orjakaan, joka hiellään
-kostuttaa Floridan peittävää hiekkaa, ole kurjempi Atalaa.
-
-Kehoitin sinua pakenemaan, vaikka tunsin, että ero olisi ollut
-kuolemani. Pelkäsin pakoa kanssasi läpi aarniometsien, ja kuitenkin
-kaipasin niitten siimestä. Voi, jos olisi ollut kysymys vain
-sukulaisista, ystävistä ja kodista, -- niin, vaikkapa, niin kamalalta
-kuin se kuuluukin, sieluni autuudestakin luopuminen! Mutta sinun
-varjosi sukelsi aina esiin, syyttäen minua niistä tuskista, joita se
-sai kärsiä.
-
-Kuulin huokauksesi; näin intohimojen tulen, joka sinua kulutti.
-Kummitukset ahdistivat minua unettomina öinä, ja päivisin olin kokonaan
-epätoivon vallassa. Aamukaste kuivui heti, laskeuduttuaan polttavalle
-iholleni. Aukaisin huuleni, hengittääkseni viileätä ilmaa, mutta se
-muuttuikin tuleksi huokauksistani.
-
-Mikä kiusaus nähdä sinut alituiseen läheisyydessäni, kaukana
-ihmisistä, erämaan yksinäisyydessä, ja kuitenkin tuntea välillämme
-ylitsepääsemätön muuri.
-
-Suurin onneni olisi ollut saada viettää elämäni sinun jalkojesi
-juuressa, saada palvella sinua orjana, valmistaa ateriasi ja vuoteesi
-johonkin salaiseen soppeen.
-
-Oi, millaisena tulevaisuus välkkyikään silmissäni! Kuinka sydämeni
-unelmoikaan! Kun katsahdin sinuun, ahdisti minua kaiho, yhtä mieletön
-kuin rikoksellinen. Milloin toivoin, että sinä ja minä olisimme ainoat
-elolliset olennot maan päällä; milloin taas, huomatessani jumaluuden
-hillitsevän rohkeita unelmiani, olin toivoa, että tuo jumaluus
-tuhoutuisi, jotta minä sinun käsivarsiisi nojautuneena vierisin
-kuilusta kuiluun Jumalan ja maailman pirstaleitten keralla.
-
-Vielä tällä hetkellä -- sen tunnustan nyt, ijäisyyden avautuessa
-eteeni, astuessani järkkymättömän tuomarin eteen ja, äitiäni totellen,
-ilolla uhratessani elämäni neitsyyteni pelastukseksi -- vielä tällä
-hetkellä kadun minä, että en antautunut omaksesi!...
-
--- Tyttäreni, -- keskeytti hänet lähetyssaarnaaja, -- tuskasi vie sinut
-harhaan. Tuo piinttynyt tunne on luonnoton, vaikka ehkä vähemmin
-rikollinen Jumalan silmissä, koska se ennemmin on mielen kuin sydämen
-hairahdus. Sinun täytyy kuitenkin huolehtia, että pääset siitä
-vapaaksi, sillä se ei ole viattomuutesi arvoinen. -- Kuitenkin, rakas
-lapseni, on vilkas mielikuvituksesi saattanut sinut lupauksesi suhteen
-liian levottomaksi. Uskonto ei vaadi yliluonnollisia uhrauksia. Sen
-tarkoitus on kehittää todellisia tunteita ja lempeitä hyveitä, jotka
-ovat kaukana kiihottuneista mielentiloista ja väärän sankarillisuuden
-teeskennellystä voimasta.
-
-Jos sinä, eksynyt karitsa-raukka, kuolet, no niin, silloin noutaa hyvä
-paimen sinut ja ottaa laumaansa. Anteeksiannon aarteet ovat myöskin
-käytettävinäsi. Tarvittaisiin verivirtoja poistamaan vikojamme ihmisten
-silmissä. Jumala tyytyy yhteen ainoaan kyyneleeseen. Tyynny sentähden,
-rakas tyttäreni, sillä tilasi vaatii rauhaa. Kääntykäämme Jumalan
-puoleen, joka huojentaa omiensa tuskaa.
-
-Jos hän tahtoo, kuten toivon, pelastaa sinut tästä taudista, kirjoitan
-minä Quebecin piispalle. Hän voi päästää sinut vapaaksi lupauksestasi,
-ja sitten saat sinä täällä minun luonani viettää elämäsi päivät
-Chactasen vaimona.
-
-Kuultuaan vanhuksen sanat sai Atala ankaran kouristuskohtauksen, ja kun
-se meni ohi, kuvastui hänen kasvoillaan syvä, ankara tuska.
-
--- Kuinka? kysyi hän ristien innokkaasti kätensä. -- Oliko mitään
-keinoa? Olisinko voinut päästä vapaaksi lupauksestani?
-
--- Olisit, tyttäreni, -- sanoi munkki. -- Sinä voit vieläkin päästä
-siitä vapaaksi.
-
--- Liian myöhään, liian myöhään! huudahti hän. -- Täytyykö minun siis
-kuolla samalla hetkellä, kun olisin voinut tulla onnelliseksi! Miksi en
-tavannut sinua ennemmin, hurskas isä? Kuinka onnelliseksi olisinkaan
-tuntenut itseni tänään sinun ja kristityn Chactas'in parissa...
-onnelliseksi ja lohdutetuksi... täällä erämaassa... oi, mikä
-ylenmääräinen autuus!
-
--- Rauhoitu! sanoin minä ja tartuin onnettoman käteen, -- Rauhoitu! Nyt
-alkaa onnemme!
-
--- Ei koskaan! Ei koskaan! valitti Atala.
-
--- Mitä tarkoitat? kysyin minä.
-
--- Sinä et tiedä kaikkea! sanoi tyttö. -- Eilen... kun myrsky raivosi.
-Minä olin rikkoa lupaukseni, olin syöstä äitini kadotuksen kuiluun.
-Hänen kirouksensa uhkasi jo minua. Olin joutua valehtelijaksi Jumalan
-edessä, Jumalan, joka pelasti henkeni. Suudellessasi vapisevia huuliani
-et sinä tiennyt koskettavasi kuolemaa.
-
--- Voi taivas! Rakas lapsi, mitä sinä olet tehnyt? huudahti
-lähetyssaarnaaja.
-
--- Rikoksen, isä, -- virkkoi Atala, kääntäen katseensa pois, -- mutta
-minä itse vain joudun kadotukseen; äitini minä pelastan.
-
--- Lopeta! huudahdin minä epätoivoisena.
-
--- No niin, -- sanoi hän, -- minä aavistin heikkouteni, ja lähtiessämme
-kylästä otin mukaani...
-
--- Mitä? sanoi munkki.
-
--- Mitä? kysyin minä kauhuissani.
-
--- Se, se repii nyt rintaani.
-
-Soihtu heltisi erakon kädestä, minä vaivuin Lopezin tyttären viereen ja
-luolan pimeydessä kuului meidän kaikkien nyyhkytykset.
-
--- Rohkeutta, rohkeutta! sanoi vanha munkki hetken kuluttua ja riensi
-sytyttämään lampun. -- Me kadotamme vain kalliita hetkiä. Ottakaamme
-onnettomuus vastaan uskovaisina kristittyinä; tuhkaa päämme päällä ja
-nuora kaulassa anomme häneltä armoa, valmiina taipumaan Hänen
-tahtoonsa. Ehkä vielä on aikaa. Tyttäreni, miksi et avannut minulle
-sydäntäsi jo eilen illalla?
-
--- Voi, isäni, -- sanoi Atala, -- etsin sinua yöllä, mutta taivas oli
-syntieni rangaistukseksi johdattanut sinut pois luolasta. Nyt on kaikki
-apu turhaa. Itse intiaanitkaan eivät tiedä mitään lääkettä sitä myrkkyä
-vastaan, jota olen nauttinut, niin hyvin kuin he tuntevatkin kaikki
-myrkyt ja lääkkeet. Voi, Chactas, kuvittele kauhuani, kun kuolema ei
-tullutkaan niin pian kuin olin odottanut. Rakkauteni antoi minulle
-monin kerroin voimia: minun on niin vaikea erota sinusta!
-
-Nyt en enää säestänyt kyynelin Atalan sanoja, vaan voimakkain
-mielenpurkauksin, joiden valtaan villit joutuvat, kun heidän tunteensa
-pyrkivät esille. Vieriskelin mielettömänä maassa, väännellen ja
-pureskellen käsiäni.
-
-Vanhus kävi vuoroon kummankin luona ja osoitti meitä kohtaan mitä
-suurinta hellyyttä. Huolimatta vanhuudestaan ja oman sydämensä
-rauhasta, ymmärsi hän meitä nuoria, ja hänen uskonsa antoi hänen
-äänelleen suloisen, liikuttavan sävyn.
-
-Eikö tuo munkki, joka neljänkymmenen vuoden ajan joka päivä oli
-uhrannut itsensä Jumalan ja ihmisten palvelukseen, eikö hän
-muistuttanut Israelin kiitosuhreja, jotka alituisesti paloivat
-kukkuloilla Jumalan kunniaksi?
-
-Voi, turhaan koetti hän etsiä lievitystä Atalan tuskille! Väsymys,
-suru, myrkky ja intohimo, kuolettavampi kuin kaikki maailman myrkyt
-yhteensä, yhtyivät riistämään pois erämaan kukkasen.
-
-Iltaa myöten kävivät oireet yhä vakavammiksi. Atalan ruumis herpaantui
-kokonaan ja hänen kätensä ja jalkansa kävivät kylmiksi.
-
--- Hiero minun sormiani! sanoi hän minulle. -- Tunnetko, kuinka ne ovat
-jähmettyneet?
-
-En tiennyt mitä vastata, ja tukka nousi päässäni. Hetkisen kuluttua
-lisäsi hän:
-
--- Eilen, rakkaani, tarvitsi sinun vain koskettaa minua, niin rupesin
-heti vapisemaan, ja nyt en tunne enää käsiesi kosketusta ensinkään,
-tuskin kuulen ääntäsikään enää. Kaikki katoaa täällä luolassa.
-Laulavathan linnut? Auringon pitäisi juuri nyt mennä mailleen. Chactas,
-kuinka kauniisti se vielä siroitteleekaan säteensä haudalleni
-erämaassa!
-
-Kun Atala huomasi, että hänen sanansa saattoivat silmämme kyyneltymään,
-virkkoi hän:
-
--- Antakaa minulle anteeksi, rakkaat ystävät. Minä olen tosin hyvin
-heikko, mutta ehkä minä taas paranen ja voimistun. Kuolla niin nuorena,
-niin äkkiä, kun elämä vielä voimakkaana sydämessä sykähtelee! Rukouksen
-haltia, armahda minua! Tue minua! Luuletko, että äitini on tyytyväinen
-ja että Jumala antaa minulle anteeksi?
-
--- Tyttäreni, -- vastasi munkki liikutettuna, pyyhkien vapisevilla,
-silvotuilla sormillaan kyyneleet silmistään -- tyttäreni, sen minkä
-olet tehnyt olet sinä tehnyt ymmärtämättömyydestä. Sinä olet kasvanut
-villien parissa ja olet ollut vailla tarpeellista opetusta. Sinä et
-tiennyt, että kristitty ei saa riistää itseltään henkeä. Ole sentähden
-lohdutettu, rakas karitsaiseni! Jumala, joka tutkii sydämet, antaa
-sinulle anteeksi. Äitisi ja tuo ajattelematon lähetyssaarnaaja, joka
-oli hänen sielunpaimenensa, ovat rikollisempia kuin sinä. Heillä ei
-ollut oikeutta vaatia sinulta moista lupausta. Olkoot he kuitenkin
-Herran rauhassa! Sinä olet surkuteltava esimerkki siitä, mihinkä
-harhaan viety into ja puuttuva valo voivat saattaa uskonnollisen
-mielen. Rauhoitu, lapseni, Jumala katsoo tarkoitustasi, joka oli
-puhdas, eikä tekoasi, joka oli tuomittava.
-
-Jos sinun aikasi on nyt tullut käydä Herran lepoon, niin tiedä,
-lapseni, että kadottaessasi maailman, menetät sinä perin vähän.
-Huolimatta elämäsi yksinäisyydestä, olet sinä saanut kokea suruja. Mitä
-olisit sinä tuntenut, jos olisit saanut olla suuren maailman tuskien
-todistajana, jos sinä Europan rannoilla olisit saanut kuulla vanhan
-maailman kaikuvat tuskanhuudot? Majojen ja linnojen asukkaat, kaikki
-kärsivät ja tuskittelevat siellä. Kuningattaret itkevät samoin kuin
-yksinkertaiset naiset, ja on ihmetellen nähty kuninkaittenkin silmistä
-tulvimalla tulvivan kyyneleitä.
-
-Itketkö sinä rakkauttasi? Tyttäreni, yhtä hyvin voisit itkeä unelmaa.
-Tunnetko sinä ihmissydämen, ja voitko arvioida sen tunteitten
-kestävyyttä? Helpompi on laskea aaltoja myrskyävällä merellä.
-
-Eikö totta, tyttäreni, että kaunein rakkaus oli se, jota ensimmäinen
-mies ja ensimmäinen nainen tunsivat, lähdettyään Luojan kädestä?
-Paratiisi oli heille avoinna, ja he olivat viattomat ja kuolemattomat.
-Eva oli luotu Aatamia ja Aatami Evaa varten. Kun he kaikesta huolimatta
-eivät voineet säilyttää onneaan, niin mikä aviopari voisikaan sen
-heidän jälkeensä tehdä?
-
-Minä tahdon, lapseni, säästää sinua kuulemasta yksityiskohtia
-avioliiton huolista, riidoista, molemminpuolisista moitteista,
-levottomuudesta ja kaikista noista salaperäisistä suruista, jotka
-aviovuoteen ympärillä vaaniskelevat. Vaimon tuskat uusiintuvat joka
-kerta, kun hän tulee äidiksi, ja itkien menee hän naimisiin. Kuinka
-rajattomasti hän sureekaan, kun vasta syntynyt lapsi, jota hän on
-imettänyt, kuolee hänen helmaansa! Vuoret huokaavat ja valittavat.
-Kukaan ei voinut lohduttaa Rachelia, kun hän oli menettänyt poikansa.
-Äidin suru oli niin katkera, että minä olen kotimaassani nähnyt
-ylhäisten, kuninkaitten rakastamien naisten jättävän hovin ja
-hautaantuvan luostarin muurien sisälle, menetettyään lapsensa.
-
-Mutta ehkä sinä väität, että nämä viimeksi mainitut esimerkit eivät
-sovellu sinuun, että toivomuksesi oli saada viettää yksinäistä elämää
-miehesi kanssa, jonka sydämesi oli valinnut, että sinä olit vähemmin
-toivonut avioliitolta rauhanhetkiä kuin sitä hullua huumausta, jota
-nuoret kutsuvat _rakkaudeksi_? Kuvitteluja, harhakuvia, tuhmuuksia!
-Minäkin olen tuntenut sydäntuskia, tyttäreni. Tämä pää ei ole aina
-ollut kalju, eikä tämä rinta niin rauhallinen kuin se sinusta nyt
-näyttää olevan. Usko miestä, joka tuntee elämää! Ihmismieli on
-vaihtelevainen, eikä se rakasta kauan samaa esinettä samalla voimalla.
-Esiintyy aina kohtia, jotka synnyttävät erimielisyyksiä, ja se
-raskauttaa aikaa myöten elämää.
-
-Lopuksi, rakas tyttäreni, erehtyvät ihmiset suuresti
-autuudenunelmissaan: he unohtavat, että kaikkien on kerran kuoltava.
-Olkoon onni kuinka suuri tahansa, hauta muuttaa kaikki Aatamin
-jälkeläiset samanlaisiksi. Chactasinkaan silmät eivät eroittaisi sinua
-sisartesi joukosta haudassa.
-
-Rakkauden valta loppuu matojen ryhtyessä toimeensa. Mutta mitä minä
-sanonkaan, mitä puhunkaan maallisen rakkauden voimasta? Tahdotko
-tietää, minkälaista se on, tyttäreni? Jos joku nousisi haudastaan
-muutamia vuosia kuolemansa jälkeen, niin epäilen, tokko nekään, jotka
-vuodattivat runsaimmat kyyneleensä hänen haudallaan, iloitsisivat hänen
-paluustaan. Niin pian solmitaan uusia suhteita; niin helposti
-mukaudutaan uusiin tapoihin. Niin vaihtelevainen on ihminen. Niin
-vähäarvoinen on elämämme ystäviemmekin silmissä.
-
-Kiitä sentähden jumalallista Kaitselmusta, että sinä niin pian saat
-lähteä tästä tuskien laaksosta. Pilvien yläpuolella valmistetaan
-sinulle jo valkoista neitsytpukua ja loistavaa kruunua. Kuulen Pyhän
-neitsyen jo tervehtivän sinua: 'Tule, uskollinen palvelijani, tule
-kyyhkyläiseni! Tule ja asetu paikallesi näitten neitsyeitten joukkoon,
-jotka ovat uhranneet kauneutensa ja nuoruutensa hyvän palvelukseen!
-Tule, taivaallinen ruusu, ja levähdä Jesuksen Kristuksen rinnoilla!
-Tämä arkku, jonka valitset häävuoteeksesi, ei petä sinua ja
-taivaallisen ylkäsi syleily kestää ijankaikkisesti.'
-
-Kuten päivän viimeinen säde tyynnyttää tuulet ja karkottaa pilvet, niin
-rauhoittivat vanhuksen sanat levottomuuden rakastettuni rinnasta. Häntä
-ei nyt näkynyt muu huolestuttavan kuin minun tuskani, ja hän koetti
-keksiä keinoja onnettomuuteni helpottamiseksi. Hän sanoi kuolevansa
-onnellisena, jos minä vain lupaisin kuivata hänen kyyneleensä. Hän
-puhui äidistäni ja kotimaastani. Hän koetti haihduttaa tuskiani,
-kohdistamalla ajatukseni menneisiin koettelemuksiin. Hän kehoitti minua
-pysymään kärsivällisenä ja puhtaana.
-
--- Sinä et jää ainiaaksi onnettomaksi, -- sanoi hän, -- vaikka taivas
-sinua tänään koetteleekin. Sinun on tästä opittava ottamaan osaa
-toisten suruihin. Sydän, Chactas, on puun kaltainen, joka antaa
-parantavan lääkkeensä ihmiselle vasta sitten kun teräs on sitä itseään
-haavoittanut.
-
-Sanottuaan tämän kääntyi hän lähetyssaarnaajaan, etsien häneltä lohtua,
-jota itse oli minulle antanut. Jakaen ja vastaanottaen lohdutusta puhui
-ja kuunteli hän elämän sanoja kuolinvuoteella.
-
-Sillä aikaa osoitti erakko monenlaista huolenpitoa. Hänen
-armeliaisuutta uhkuva sydämensä vuodatti uutta voimaa hänen vanhoihin
-jäseniinsä. Hän valmisti lääkkeitä, viritti takkavalkean, kohensi
-vuodetta ja puhui koko ajan liikuttavia sanoja Jumalasta ja
-vanhurskaitten autuudesta. Uskonnon palava soihtu kädessään kulki hän
-Atalan edellä hautaan, näyttäen hänelle sen oudot ihmeet. Matalan
-luolan katto ikäänkuin avautui tuon kristityn taivaaseen astumisen
-edellä, ja taivaan enkelit seurasivat, kuinka usko yksin taisteli
-rakkautta, nuoruutta ja kuolemata vastaan.
-
-Ja tämä jumalallinen usko voitti, sen saattoi havaita siitä
-vienosta surumielisyydestä, joka sydämemme valtasi ensimmäisten
-tunteenpurkausten jälkeen.
-
-Keskiyöllä näytti Atala kokoavan voimansa, sanellakseen rukoukset
-munkin perässä. Sitten ojensi hän minulle kätensä ja sanoi tuskin
-kuultavalla äänellä:
-
--- Outalissin poika, muistatko yötä, jolloin luulit minua viimeisten
-lemmenhetkien immeksi? Mikä kummallinen ennustus tulevasta
-kohtalostamme!
-
-Hän vaikeni, jatkaakseen hetken kuluttua:
-
--- Ajatellessani, että minun täytyy luopua sinusta ijäksi, ponnistelee
-elinvoima sydämessäni niin, että minusta tuntuu melkein siltä kuin
-rakkaudella olisi kylliksi voimaa tekemään minut kuolemattomaksi.
-Mutta, oi Jumalani, tapahtukoon sinun tahtosi!
-
-Atala vaikeni taas hetkiseksi. Sitten jatkoi hän:
-
--- Nyt minun on vain pyydettävä anteeksi, että olen tuottanut sinulle
-niin paljon tuskia. Minä olen kiusannut sinua paljon ylpeydelläni ja
-oikuillani. Chactas, pari multalapiollista haudallani luopi maailmoja
-välillemme ja vapauttaa sinut kantamasta surullisen kohtaloni taakkaa.
-
--- Anteeksiko? vastasin minä kyynelten tukahduttamana. -- Enkö minä
-juuri ole tuottanut sinulle onnettomuuksia?
-
--- Ystäväni, -- keskeytti hän, -- sinä olet tehnyt minut ylen
-onnelliseksi; jos saisin alottaa elämäni uudestaan, valitsisin
-edelleenkin onnen saada rakastaa sinua vaarojen uhkaamassa maanpaossa
-kuin pysyä kotiseudun rauhaisuudessa.
-
-Tässä sammui Atalan ääni. Kuolon varjot laskeutuivat hänen silmiensä ja
-suunsa ympärille. Hänen haparoivat sormensa etsivät jotakin. Hän puheli
-kuulumattomalla äänellä näkymättömien henkien kanssa. Sitten ponnisti
-hän voimiansa ja koetti, joskin turhaan, irroittaa kaulastaan pientä
-ristiä. Hän pyysi minua auttamaan ja sanoi:
-
--- Puhellessasi ensi kertaa kanssani näit sinä tämän ristin nuotion
-valossa kaulallani. Muuta ei Atala omistanut. Lopez, isämme, lähetti
-sen äidilleni muutamia päiviä ennen syntymääni. Ota se perinnöksi
-minulta, oi veljeni; kätke se muistoksi koettelemuksistani! Ano elämän
-suruissa lohdutusta Jumalalta.
-
--- Chactas, -- jatkoi hän, -- minä pyydän sinulta vielä jotakin.
-Ystäväni, maallinen liittomme oli lyhyt, mutta meitä odottaa pitempi
-elämä. Kuinka kauheata on erota sinusta ainiaaksi! Minä menen tänään
-edellä ja odotan sinua taivaan valtakunnassa. Jos olet rakastanut
-minua, niin käänny kristinuskoon, joka on kerran jälleen yhdistävä
-meidät. Se näyttää tänään esimerkin voimastaan, antaen minun erota
-sinusta ilman epätoivon tuskia. -- Kuitenkaan, Chactas, en vaadi
-sinulta valaa -- sillä minä tiedän varsin hyvin, kuinka vala painaa
-ihmistä. Se ehkä eroittaisi sinut naisesta, onnellisemmasta kuin minä.
-Oi, äitini, anna anteeksi tyttärellesi! Oi, Pyhä Neitsyt, älä pahastu!
-Minä lankean jälleen syntiini ja minä riistän sinulta, oi Jumalani,
-ajatuksia, joitten tulisi kuulua ainoastaan sinulle.
-
-Suuren tuskan vallassa lupasin Atalalle kääntyä kristinuskoon.
-
-Erakko nousi nyt seisomaan ja kohotti pyhässä innostuksessa
-käsivartensa luolan kattoa kohti, sanoen:
-
--- Nyt on aika, nyt on aika kääntyä Jumalan puoleen!
-
-Tuskin oli hän lausunut nämä sanat, kun joku yliluonnollinen voima
-pakoitti minut polvilleni, ja minä nojasin pääni Atalan vuoteeseen.
-
-Munkki avasi salaperäisen komeron, jossa oli silkkiliinan peittämä
-kultainen maljakko. Hän lankesi polvilleen ja rukoili hartaasti.
-
-Oli aivan kuin voimakas loiste olisi äkkiä valaissut luolan. Ilmassa
-kaikui enkelien laulu ja taivaan harppujen soitto; ja kun erakko otti
-esille pyhän kalkin tabernakelista, luulin minä Jumalan itsensä astuvan
-alas luolaan.
-
-Pappi avasi kalkin. Hän otti sormiensa väliin lumivalkoisen öylätin ja
-ojensi sen Atalan huulille lausuen salaperäisiä sanoja.
-
-Kuoleva lepäsi siinä silmät taivaaseen kohotettuina, ja säteili
-innostuksesta. Näytti kuin hän olisi voittanut kaikki tuskansa. Hänen
-huulensa avautuivat ja ottivat hartaina vastaan Jumalan, joka oli
-kätkeytynyt pyhään leipään.
-
-Senjälkeen kastoi Jumalan palvelija puuvillatukon pyhään öljyyn ja
-voiteli sillä Atalan ohimoita, katsellen kuolevaa tyttöä. Äkkiä sanoi
-hän korkealla äänellä:
-
--- Mene rauhaan, kristitty sielu, yhtyäksesi Luojaasi!
-
-Silloin kohotin minä pääni ja huudahdin, nähdessäni öljymaljakon:
-
--- Isä, antaako se lääke Atalalle elämän?
-
--- Antaa, poikani, -- sanoi ukko sulkien minut syliinsä, --
-ijankaikkisen elämän.
-
-Atala oli juuri hengähtänyt viimeisen kerran.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toistamiseen oli Chactasin nyt pakko keskeyttää kertomuksensa pitkäksi
-aikaa. Kyyneleet valuivat virtanaan hänen silmistään, ja hän puhui
-katkonaisin sanoin.
-
-Sokea mies paljasti povensa ja otti esille Atalan ristin.
-
--- Kas tässä, sanoi hän, -- tuon onnettoman päivän lahja. Oi, René,
-poikani, sinä näet sen, mutta minä en. Sano, onko kulta muuttunut
-näitten pitkien vuosien kuluessa? Etkö näe kyynelten jälkiä? Voitko
-eroittaa paikan, jota hurskas nainen huulillaan kosketti?
-
--- Miksi sinä, Chactas, et jo aikoja sitten ole antanut ristiä itseäsi?
-Mitkä ovat ne joutavat, armottomat syyt, jotka ovat pidättäneet sinua
-esi-isiesi harhaluuloissa?
-
-Niin kysyi hän itseltään ja jatkoi sitten:
-
--- Ei, nyt en enää aijo siirtää sitä pitemmälle! Maa huutaa minulle:
-'Koska astut sinä hautaan, ja mitä sinä odotat, kun vitkastelet, etkä
-omaksu kristinoppia?'
-
--- Oi, maa, sinä olet jo tarpeeksi odottanut minua! Heti kun pappi on
-kasteen kautta uudestisynnyttänyt tämän pään, joka on suruissa
-valjennut, toivon saavani jälleen yhtyä Atalani kanssa.
-
-Mutta kertokaamme tarina loppuun.
-
-
-
-
-Hautaus.
-
-
-En edes koetakaan, oi René, kuvailla sitä tuskaa, joka valtasi sieluni,
-kun Atala oli kuollut. Siihen tarvitsisin enemmän hehkua kuin minussa
-nyt on jälellä. Kaksi päivää olin kerrassaan tunteeton erakon
-lohdutuksille. Koettaessaan rauhoittaa minua, karttoi hän kaikkia
-maallisia lohdutuskeinoja. Hän kertasi ainoastaan: -- Poikani, se oli
-herran tahto! ja sulki minut syliinsä. Minä en olisi koskaan saattanut
-uskoa, että nuo muutamat, nöyrät, kristilliset sanat olisivat voineet
-sisältää niin paljon lohdutusta, ellen itse olisi kokenut sitä.
-
-Vanhan Herran-palvelijan lempeys, hurskaus ja väsymätön kärsivällisyys
-voittivat vihdoin sydämeni. Kainostelin kyyneliä, joita vanhus oli
-tähteni vuodattanut.
-
--- Isäni, -- sanoin hänelle, -- nuorukaisen kiihkeät tunteet eivät saa
-häiritä päiviesi rauhaa. Anna minun viedä pois rakastettuni ruumis.
-Hautaan hänet jonnekin aarniometsän kätköön, ja jos minun on pakko yhä
-edelleenkin elää, niin koetan tehdä itseni niiden taivaallisten häitten
-arvoiseksi, joista Atala puhui.
-
-Kuultuaan nämä nöyryyttä ja toivoa ilmaisevat sanat huudahti hän
-liikutuksesta väräjävällä äänellä:
-
---- Oi, Jesus Kristus, jumalallinen Mestarini, tässä tunnen veresi
-voiman. Se varmasti pelastaa tämän nuoren miehen. Täydennä tekosi, oi
-Jumala! Anna rauha tälle murheelliselle sielulle ja jätä hänen
-suruistaan jälelle vain hiljaisia ja kehoittavia muistoja!
-
-Hän kieltäytyi antamasta minulle Lopezin tyttären ruumista, ehdottaen,
-että kutsuisimme uskovaiset koolle laaksoon ja hautaisimme hänet
-kaikkien kristillisten menojen mukaan. Vastustin puolestani tätä.
-
--- Ihmiset eivät tunteneet Atalan hyveitä ja onnettomuuksia, -- sanoin
-minä. -- Olkoon hänen hautansa, jonka me molemmat salassa kaivamme,
-heille yhtä tuntematon.
-
-Ja me päätimme seuraavana aamuna auringon noustessa haudata Atalan
-_Kuolon laaksoon_ johtavan luonnonsillan holviin. Lisäksi päätettiin
-viettää yö rukoillen hänen paariensa ääressä.
-
-Illan lähetessä nostimme kalliit jäännökset luolan suulle, joka antoi
-pohjoiseen päin.
-
-Erakko oli käärinyt hänet europalaiseen liinavaatteeseen, jonka hänen
-äitinsä oli joskus kutonut. Se kangaskappale oli ainoa muisto hänen
-kotiseudultaan ja tarkoitettu hänen omaan hautaansa.
-
-Atala lepäsi mimosakukkais-vuoteella. Hänen päänsä, jalkansa,
-olkapäänsä ja osa rintaansa olivat paljaina. Hänen hiuksissaan oli
-kuihtunut magnoliakukka... sama, jonka olin laskenut hänen
-neitsytvuoteelleen äidinunelmien välittäjäksi. Hänen huulensa, jotka
-muistuttivat kaksi päivää sitten kuihtunutta ruusun umpua, näyttivät
-hymyilevän. Läpinäkyvän kalvailla poskilla kuulsi muutamia sinerviä
-suonia. Hänen kauniit silmänsä olivat ummessa, hänen jalkansa lujasti
-puristuneet yhteen, ja hänen alabasterinvalkoiset kätensä lepäsivät
-rinnalla.
-
-En ole koskaan nähnyt niin taivaallista näkyä! Joka ei tiennyt, että
-nuori tyttö oli aikoinaan leikkinyt auringonpaisteessa, olisi voinut
-pitää häntä uinuvaa viattomuutta esittävänä marmoripatsaana.
-
-Munkki rukoili herkeämättä koko yön. Minä istuin hiljaa paarien ääressä
-Atalan pääpuolella. Kuinka usein olinkaan pitänyt nukkuvan Atalan
-kaunista päätä polvillani! Kuinka usein olinkaan kumartunut hänen
-ylitsensä kuunnellakseni ja hengittääkseni hänen hengitystään. Mutta
-nyt ei tuosta liikkumattomasta rinnasta kuulunut ääntäkään, ja minä
-odotin turhaan, että hän heräisi unestaan.
-
-Kuu loi valjut säteensä tälle kuolinvuoteelle. Se kohosi keskiyön
-taivaalle kuin valkopukuinen vestaali, joka oli tullut itkemään
-toverinsa haudalle, ja sen kalpea valo antoi koko aarniometsälle
-surullisen sävyn.
-
-Tuon tuostakin kastoi munkki kukoistavan oksan vihkiveteen ja ravisteli
-sitä sitten, jolloin ilma täyttyi taivaallisista tuoksuista. Toisinaan
-hyräili hän jollakin ikivanhalla sävelellä muutamia runoilija Jobin
-kirjoittamia vanhoja värsyjä:
-
-    Minä olen kuihtuneen kukan ja kuivaneen ruohon kaltainen.
-    Miksi on valo suotu kurjille ja elämä murheellisille sydämille?
-
-Niin lauloi vanhus. Hänen syvä ja jonkunverran väräjävä äänensä vieri
-erämaan hiljaisuudessa. Virrat ja metsät toistivat sanat _Jumala_ ja
-_hauta_ lukemattomia kertoja. Metsäkyyhkysten kuherrus, puron lorina
-vuoristossa ja eksyneitä matkamiehiä opastava kellonsoitto yhtyivät
-surulauluksi, ja minä olin kuulevinani kuolleitten köörin vastaavan
-Kuolon laaksosta erakon hyminään.
-
-Vähitellen alkoi päivä valjeta idässä. Varpushaukat kirkuivat vuorten
-huipuilla, ja näädät palasivat jalavien onkaloihin.
-
-Nyt oli aika ryhtyä saattamaan Atala viimeiseen lepopaikkaansa. Otin
-ruumiin hartioilleni. Erakko kulki edelläni lapio kädessään. Vanhuus ja
-kuolema hiljensivät niin hänen kuin minunkin askeleitani.
-
-Nähdessäni koiran, joka myrsky-yönä oli löytänyt meidät ja nytkin hääri
-iloisena ympärillämme, en voinut pidättää kyyneleitäni.
-
-Usein heitti viileä aamutuuli Atalan suortuvat kuin kultaharson
-silmilleni. Vähän väliä täytyi minun, taakkani näännyttämänä, laskea
-hänet mättäälle ja istuutua itse viereen levähtämään.
-
-Vihdoin päädyimme perille ja astuimme siltaholviin. Poikani, ajattele
-mikä näky: nuori villi ja vanha erakko olivat siinä vastakkain
-polvillaan aarniometsässä ja kaivoivat hautaa nuorelle tytölle, joka
-lepäsi kalpeana ja kuolleena heidän vieressään!
-
-Kun työ oli tehty, laskettiin Atala multavuoteeseensa. Voi, minä olin
-toivonut saavani valmistaa hänelle aivan toisenlaisen vuoteen!
-
-Otin pivollisen multaa ja katsoin viimeisen kerran rakastettuni
-kasvoja. Sitten siroitin mullan seitsentoista vuotiaan otsalle. Näin
-hänen piirteittensä vähitellen häviävän ja hänen suloisen siroutensa
-katoavan ijankaikkisuuden verhon taakse. Nyt näkyi enää hänen povensa
-mullan alta kuin valkoinen lilja.
-
--- Lopez, -- huudahdin silloin, -- poikasi kätkee tässä tyttäresi maan
-poveen!
-
-Ja minä kätkin Atalan ikuisen levon multaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Me palasimme takaisin luolaan ja minä ehdotin lähetyssaarnaajalle, että
-jäisin hänen läheisyyteensä. Mutta hurskas vanhus, joka ihmeellisesti
-tunsi ihmissydämen, ymmärsi tarkoitukseni.
-
--- Chactas, Outalissin poika! sanoi hän. -- Kun Atala vielä eli, pyysin
-minä itse teitä jäämään luokseni, mutta nyt on kohtalosi muuttunut ja
-sinun on ennen kaikkea ajateltava velvollisuuksiasi heimoasi kohtaan.
-Usko minua, poikaseni, tuska ei ole ikuinen. Ennemmin tai myöhemmin se
-parantuu, sillä ihmissydän ei muuten jaksaisi sitä kantaa. Me emme voi
-kauan pysyä onnettominakaan. Käänny takaisin Meschacebelle; etsi äitisi
-ja lohduta häntä, sillä hän on kauan itkenyt sinua ja tarvitsee
-tukeasi. Anna opettaa itsellesi Atalan uskontoa, kun tilaisuus sallii,
-ja muista, että sinä olet luvannut hänelle pysyä siveänä ja kastattaa
-itsesi. Minä vartioin täällä hänen hautaansa. Mene rauhaan, poikani!
-Jumala, rakastettusi sielu ja vanhan ystäväsi sydän seuraavat sinua!
-
-Niin puhui minulle luolan erakko. Kunnioitukseni häntä ja hänen
-viisauttaan kohtaan oli liian suuri, voidakseni vastustaa hänen
-tahtoansa. Seuraavana päivänä jätin kunnianarvoisan isäntäni, joka
-jäähyväishetkenä antoi viimeiset neuvonsa ja siunauksensa.
-
-Menin haudalle. Hämmästyin nähdessäni pienen ristin kummulla, ikäänkuin
-maston huipun, joka meressä osoittaa, mihin paikkaan laiva on vajonnut.
-Ymmärsin, että erakko oli ollut siellä yöllä rukoilemassa, ja tämä
-ystävyyden ja uskon osoitus liikutti minua syvästi.
-
-Tunsin kiusausta kaivaa hauta auki, saadakseni vielä kerran nähdä
-rakastettuni, mutta kunnioitukseni kuolemaa kohtaan pidätti minut
-siitä.
-
-Istahdin vastaluodun hautakummun ääreen. Tukien kyynärpäitäni polviin
-ja nojaten kasvoni käsiin, istuin siinä karvaisiin unelmiin vaipuneena.
-
-Oi, René, silloin ajattelin ensi kerran vakavasti ihmiselämän
-katoavaisuutta, ja aikeittemme turhuutta! Voi, poikani, kelläpä ei
-olisi ollut aihetta tehdä samoja havaintoja? Minä olen nyt ainoastaan
-talvien valkaisema ja vuosien rasittama hirven jäkkyrä, mutta
-huolimatta pitkästä ijästäni ja kokemuksistani en vielä ole tavannut
-ihmistä, joka ei olisi pettynyt onnensa unelmissa, en sydäntä, joka ei
-olisi salaisesti valittanut!
-
-Myöskin näennäisesti onnellisimmat sydämet muistuttavat Alachuan
-ruohoaavikon lammikoita: pinta näyttää tyyneltä ja puhtaalta, mutta
-pohjalla kihisee krokotiileja, joita lammikko elättää.
-
-Kun aurinko oli kerran noussut ja laskenut, valmistauduin seuraavana
-aamuna haikaran ensi huudon kuultuani lähtemään haudalta. Kolme kertaa
-kutsuin Atalan henkeä; kolme kertaa vastasi erämaan henki
-siltaholveista huutoihini. Sitten käännyin tervehtien itään päin ja
-näin kaukana vuoripolulla erakon, joka oli matkalla jonkun
-apuakaipaavan majaan.
-
-Lankesin polvilleni ja syleilin kumpua, huutaen:
-
--- Nuku rauhassa täällä vieraalla maalla, sinä surkuteltava vapauteen
-päässyt olento! Vastalahjaksi rakkaudestasi, maanpaostasi ja kuolostasi
-hylkää nyt Chactaskin sinut!
-
-Sitten riistäysin väkisin haudan luota, jättäen luonnon muistomerkin
-helmaan vielä suuriarvoisemman muiston: siveän, yksinkertaisen
-hautakummun.
-
-
-
-
-Jälkilause.
-
-
-Chactas, natchezi Outalissin poika kertoi tämän Renélle,
-europalaiselle. Isät jättivät kertomuksen lapsilleen, ja minä kaukainen
-muukalainen, olen jäljentänyt sen tarkasti tähän, niinkuin intiaanit
-ovat sen minulle tarinoineet.
-
-Tässä kertomuksessa kuvastui minulle villin metsästäjäkansan elämä,
-uskonto ja alkuperäiset lait evankeliumin valoa, rakkautta ja henkeä
-vasten, intohimojen ja hyveitten taistelu luonnonlapsen sydämessä sekä
-lopuksi kristillisyyden voitto kuumimman tunteen ja pelätyimmän kauhun:
-rakkauden ja kuoleman ylitse.
-
-Kun muinoin seminoli haastoi minulle tämän tarinan, tuntui se minusta
-viehättävältä ja kauniilta voimakkaine erämaantunnelmineen, joiden
-jäljentämisestä en mitenkään tahdo kerskailla. Mutta eräästä seikasta
-tahdon päästä selvyyteen. Kyselin kuinka isä Aubryn kävi, mutta kukaan
-ei sitä tiennyt. Enkä olisi koskaan saanut siitä selkoa, ellei kaikkia
-ohjaava Kaitselmus olisi ilmaissut minulle, mitä halusin tietää.
-
-Olin samoillut pitkiä Meschaceben rantoja, jotka ennen olivat uuden
-Ranskan rajana etelässä, ja halusin päästä pohjoiseen katsomaan suurta
-luonnonihmettä, Niagaran putousta.
-
-Olin ehtinyt lähelle tuota Aganonsionin vanhassa maassa sijaitsevaa
-putousta, kun eräänä aamuna, vaeltaessani tasangolla, näin naisen, joka
-istui puun alla, pitäen kuollutta lasta polvellaan.
-
-Lähestyin hiljaa nuorta äitiä ja kuulin hänen ääntelevän:
-
-    -- Jos olisit jäänyt luoksemme, rakas lapsi, niin kuinka
-    miehekkäästi olisitkaan jännittänyt jousta! Kätesi olisi
-    hillinnyt rajuimmankin karhun; ja vuorilla olisit saavuttanut
-    nopsimmankin kauriin. Nuorena muutit sinä, vuorten valkea
-    kärppä, sielujen valtakuntaan! Kuinka tulet siellä toimeen?
-    Isäsihän ei ole siellä metsänsaalista antamassa. Sinua
-    paleltaa, eikä sinulla ole nahkoja pakkasen suojaksi! Oi,
-    minun täytyy kiirehtiä luoksesi laulaakseni kanssasi ja
-    tarjotakseni sinulle rintojani!
-
-Nuori äiti lauloi väräjävällä äänellä, tuudittaen lasta helmassaan,
-tiputtaen äidinmaitoa sen kalpeille huulille ja huolehtien siitä aivan
-kuin elävästä olennosta.
-
-Tämä vaimo aikoi antaa auringon kuivata lapsensa, ennenkuin hän kätki
-sen isiensä hautaan. Hän riisui esikoisensa ja hengitti hetkisen sen
-huulille laulaen:
-
-    -- Poikani sielu, oi kaunis sielu, huuliani suudellen antoi
-    isäsi sinulle kerran hengen. Voi, minun suudelmani eivät
-    kykene synnyttämään sinua uudestaan!
-
-Sitten nousi hän ylös ja etsi puuta, jonka oksille olisi lapsensa
-asettanut. Hän valitsi tuoksuvan, punakukkaisen vaahteran.
-
-Toisella kädellään taivutti hän oksan ja toisella asetti sille
-pienokaisensa, laskien sitten oksan taas irti, jolloin se vetäytyi
-takaisin alkuperäiseen asentoonsa, vieden pienen ruumiin mukanaan
-hienotuoksuisiin lehviin.
-
-Kuinka liikuttava tuo intiaanilainen tapa onkaan' Olen nähnyt
-Crassuksien ja Caesarien mahtavat muistomerkit, mutta enemmän tehoavat
-minuun nämä ilmahaudat, joita länsituuli tuudittaa ja joihin satakieli
-rakentaa pesänsä, visertäen surunvoittoisia säveliään. Olipa siellä
-sitten nuoren naisen ruumis, jonka rakastajan käsi on ripustanut
-kuolinpuuhun, tai rakas pienokainen, jonka äiti on asettanut
-linnunpesien joukkoon, tapa on yhtä kaunis.
-
-Lähestyin vaimoa, joka nyyhkytti vaahteran juurella, laskien käteni
-hänen päänsä päälle, ja kajautin kolme valitushuutoa, alkuasukkaitten
-tavan mukaan. Sanaa virkkamatta tartuin, kuten hänkin oli tehnyt,
-oksaan ja karkoitin pois hyönteisiä, jotka surisivat lapsen ruumiin
-ympärillä. Mutta samalla säikytin kyyhkysen lentoon. Intiaanitar sanoi
-heti:
-
--- Kyyhkynen, ellet ole poikani sielu, olet sinä varmaankin äiti, joka
-etsii pesän paikkaa. Ota nämä suortuvat, joita en enää koskaan pese
-kiinanjuurivedellä. Ota ne pienokaistesi suojaksi. Säilyttäköön suuri
-henki ne sinulle!
-
-Sitten kääntyi hän puoleeni ja itki ilosta, nähtyään, että muukalainen
-toimitti hänen lapselleen viimeistä palvelusta. Sitten me taas
-leyhyttelimme.
-
-Silloin lähestyi muuan nuorukainen.
-
--- Celutan tytär, -- sanoi hän, -- ota lapsesi. Me emme jää enää tänne,
-vaan jatkamme matkaa auringon noustessa.
-
--- Veli, -- sanoin hänelle, -- toivotan sinulle sinisen taivaan, paljon
-riistaa, majavannahkavaipan ja toivorikkaan mielen. Kotisi ei siis ole
-täällä?
-
--- Ei, -- vastasi nuori mies, -- me olemme maanpakolaisia ja etsimme
-uutta kotipaikkaa.
-
-Sanoessaan tämän katkoi sotilas jousensa kärjellä umput lähimmistä
-kukista. Huomasin koskettaneeni kipeään kohtaan ja vaikenin.
-
-Vaimo otti kuolleen poikansa oksalta ja ojensi sen miehelleen.
-
-Silloin sanoin minä:
-
--- Annatko minun sytyttää valkeasi tänä yönä?
-
--- Meillä ei ole edes opasta, -- vastasi sotilas. -- Mutta tule
-kanssamme leiriin putouksen luo.
-
--- Minä tulen, -- ja me läksimme kaikki yhdessä. Hetkisen kuluttua
-saavuimme putoukselle, joka pani ilman kamalasti kumisemaan.
-
-Putouksen muodostaa Niagaravirta, joka alkaa Erie-järvestä ja laskee
-Ontario-järveen. Sen korkeus on sataneljäkymmentäneljä jalkaa. Aina
-Erie-järvestä putoukseen saakka kiitää virta huimaavaa vauhtia, ja kun
-se heittäytyy alas pyörryttävästä korkeudesta, on se enemmän meren kuin
-virran näköinen.
-
-Putous jakaantuu kahteen haaraan, kiemurrellen hevosenkengän
-muotoisena. Molempien haarojen välissä kohoaa saari, jonka aallot ovat
-onsittaneet altaia joka riippuu puineen keskellä ryöppyjä.
-
-Virran päävuolle, joka syöksyy etelään päin, pyöristyy suunnattomaksi
-lieriöksi, särkyy sitten harsomaiseksi vaahdoksi ja kimaltelee
-auringonpaisteessa sateenkaaren kaikissa väreissä.
-
-Toinen haara syöksyy kuin vedenpaisumuksen patsas kamalaan pimeyteen.
-Tuhannet sateenkaaret risteilevät välkkyen kuilun yläpuolella.
-
-Kun vesi syöksyy vapisevia kallioita vasten, kohoaa se vaahtoavina
-ryöppyinä aina puitten latvojen korkeuteen, kuten savupatsaat suuressa
-tulipalossa.
-
-Hongat, pähkinäpuut ja omituiset, aavemaiset kalliot ovat puitteina
-tälle suuremmoiselle näytelmälle.
-
-Ilmapaineen vaikutuksesta suistuvat käärmeet kiemurrellen syvyyteen ja
-labradorikarhu riippuu hännästään puunoksassa, pyydystellen äkkisyvästä
-hirvien ja muitten eläinten ruumiita.
-
-Katsellessani näytelmää kauhun ja ihailun sekavin tuntein ovat
-intiaanitar ja hänen miehensä loitonneet. Etsin heitä sittemmin
-putouksen yläpuolelta ja tapasin heidät leiriytyneinä ruohostoon,
-joukossaan muutamia ukkoja, joiden edessä lepäsi nahkoihin käärittyjä
-luurankoja.
-
-Ihmetellen kaikkea sitä, mitä olin viimeisten tuntien aikana nähnyt,
-istahdin nuoren intiaanittaren viereen ja kysyin:
-
--- Mitä tämä kaikki merkitsee, sisareni?
-
--- Veljeni, -- vastasi hän, -- tässä on kotimaamme multaa ja
-esi-isiemme luita, jotka otimme mukaamme pakoretkellemme.
-
--- Kuinka te sitten olette joutuneet näihin onnettomuuksiin?
-
-Celutan tytär vastasi:
-
--- Me olemme natschez-suvun viimeiset jälkeläiset. Kostonhaluisten
-ranskalaisten toimeenpaneman verilöylyn jälkeen saivat pakoon päässeet
-veljemme turvapaikan naapuriemme chikassesien luota. Siellä elimme
-jonkun aikaa levossa ja rauhassa. Matta seitsemän kuukautta sitten
-saapui Virginiasta valkoihoisia miehiä alueellemme, selittäen erään
-europalaisen kuninkaan luovuttaneen sen heille. Me keräsimme
-esi-isiemme jäännökset ja läksimme erämaahan. Matkalla synnytin lapsen,
-mutta kun maitoni oli surujen heikontamaa, kuoli pienokaiseni.
-
-Nuori äiti kuivasi kyyneleet hiuksillaan.
-
--- Sisareni, -- sanoin minä, -- nöyrtykäämme suuren hengen edessä.
-Kaikki tapahtuu hänen tahdostaan. Me olemme kaikki vaeltajia.
-Esi-isämmekin olivat sellaisia, mutta on paikka, missä saamme levähtää.
-Ellen pelkäisi, että pidät minua liian uteliaana, kysyisin sinulta,
-oletko kuullut puhuttavan natchezi Chactasista?
-
-Tämän kuullessaan katseli intiaanitar minua tarkkaavasti ja sanoi:
-
--- Kuka on kertonut sinulle natchezi Chactasista?
-
--- Viisaat, -- vastasin minä. Intiaanitar jatkoi:
-
--- Kerron sinulle, mitä tiedän, koska torjut pois kärpäsiä poikani
-ruumiilta ja puhuit niin kauniisti Suuresta hengestä. Minä olen
-europalaisen René, Chactasen ottopojan tytär. Chactas, joka sittemmin
-kastettiin, ja René saivat loppunsa verilöylyssä.
-
--- Ihmiselämä on tuskista koottu, -- vastasin minä kumartuen. -- Ehkä
-sinä tiedät jotain isä Aubrystakin?
-
--- Hänen kohtalonsa ei ollut onnellisempi kuin Chactasinkaan, --
-vastasi intiaanitar. -- Cherokeet, ranskalaisten viholliset,
-hyökkäsivät hänen lähetysasemansa kimppuun. Eksyneitä matkamiehiä
-opastava kellonsoitto johdatti heidät sinne. Isä Aubry olisi voinut
-paeta, mutta hän ei tahtonut hyljätä lapsiaan, vaan jäi vahvistamaan
-heitä esimerkillään. Hänet poltettiin roviolla kamalasti kiduttaen.
-Mutta pienintäkään valituksen huutoa ei hänen huuliltaan kuulunut.
-Liekkien keskellä rukoili hän pyöveliensä puolesta ja lohdutti
-onnettomuustovereitaan. Saadakseen hänet osoittamaan heikkouden
-merkkejä, laahasivat he nuoren, kristityn, kamalasti silvotun intiaanin
-hänen eteensä. Mutta suuri oli heidän hämmästyksensä, kun he näkivät
-nuorukaisen lankeavan polvilleen ja suutelevan vanhan erakon haavoja,
-tämän sanoessa: 'Poikani, enkelit ja ihmiset ovat lujuutemme
-todistajia'. Estääkseen häntä puhumasta, lävistivät mielettömät
-cherokeet hänen kaulansa tulikuumalla raudalla. Kun hän ei enää voinut
-lohduttaa ihmisiä, heitti hän henkensä.
-
--- Kerrottiin, että vaikka cherokeet olivatkin nähneet villien lujina
-kestävän tuskiansa, myönsivät he, että isä Aubryn nöyrämielisyys oli
-ennen kuulumatonta ja hänen tuskanhalveksumisensa kerrassaan
-yli-inhimillistä. Hänen kuolemansa nähtyään kääntyi moni villi
-kristinuskoon.
-
--- Kun Chactas muutamia vuosia myöhemmin palasi valkoihoisten maasta,
-sai hän kuulla, minkä kamalan kohtalon alaiseksi vanha rukouksen
-haltija oli joutunut. Hän lähti silloin noutamaan isä Aubryn ja Atalan
-jäännöksiä. Saavuttuaan paikalle, missä lähetysasema oli sijainnut, hän
-tuskin tunsi sitä. Järvi oli paisunut yli äyräittensä ja ruohoaavikko
-oli muuttunut rahkasuoksi. Kivinen luonnonsilta oli romahtanut alas ja
-haudannut lohkareittensa alle Atalan hautakummun ja Kuolon lehdon.
-
--- Chactas harhaili kauan paikalla. Hän kävi erakon luolassa, joka oli
-kokonaan karhunmarja- ja vaapukkapensaitten peitossa; naarashirvi oli
-nyt asettunut sinne poikineen.
-
--- Hän istahti paikalle, missä he olivat vartioinneet ruumista. Hänen
-istuessaan siinä surullisiin mietteisiin vaipuneena, luikerteli
-lähetyssaarnaajan kesy käärme esille pensaikosta ja kiertyi hänen
-jalkojensa juureen. Chactas otti uskollisen ystävän syliinsä ja
-lämmitti sitä povellaan, sillä se oli ainoa muisto, mitä vielä oli
-jälellä menneistä ajoista.
-
--- Outalissin poika kertoi, että hän oli yön hämyssä nähnyt isä Aubryn
-ja Atalan haamujen liihoittelevan esille metsän pimennosta. Tämä näky
-herätti hänessä uskonnollista hartautta ja surumielistä iloa.
-
--- Etsittyään turhaan sisarensa ja erakon hautoja, valmistautui hän
-lähtemään paikalta, kun luolan hirvi alkoi samassa hypellä hänen
-edessään. Hän seurasi eläintä, joka pysähtyi lähetysaseman ristin
-juurelle. Risti oli nyt sammaleen kattama, ja arojen pelikaani istahti
-mielellään sen madonsyömille haaroille levähtämään.
-
--- Chactas tuli ajatelleeksi, että ehkä hirvi oli tuonut hänet munkin
-haudalle. Hän vieritti paikoiltaan kiven, joka ennen oli toimittanut
-alttarin virkaa, ja löysi sen alta miehen ja naisen luut. Hän ei
-hetkeäkään epäillyt niitten olevan tuon hurskaan erakon ja hänen
-rakastettunsa, eikä hän vaivannut päätään miettimällä, miten ne olivat
-sinne joutuneet. Ehkä enkelit olivat kulettaneet ne sinne?
-
-Hän kääri jäännökset karhuntaljaan, otti ne mukaansa ja suuntasi
-askeleensa kotia kohden.
-
--- Tässä, oi muukalainen, -- päätti Celutan tytär, -- ovat nuo
-jäännökset sekä lisäksi Chactasin omat luut!
-
-Taivutin pääni niiden edessä ja ajattelin:
-
--- Niin käy maailmassa kaiken, mikä on hyvää, puhdasta ja jaloa.
-Ihminen, elämäsi on vain haihtuva, tuskallinen unelma! Onnettomuudet,
-sielusi murheet ja ajatustesi ikuinen surumielisyys, ne yksin
-muodostavat sinun elämäsi.
-
-Minä ajattelin koko yön Chactasia ja hänen erämaanrakkauttaan. Aamun
-sarastaessa lähtivät intiaanit taas vaeltamaan. Nuoret sotilaat
-kulkivat ensimäisinä jonossa ja vaimot viimeisinä. Ensimainitut
-kantoivat esi-isien jäännöksiä, jälkimäiset vastasyntyneitä lapsiaan.
-Vanhukset kulkivat keskellä, isiensä ja jälkeläistensä, muistojensa ja
-toiveittensa, kadotettujen ja tulevien metsästysmaittensa vaiheilla.
-
-Ja minä näin jonon verkalleen katoavan puitten taakse.
-
--- Teitä, onnettomat intiaanit, jotka esi-isienne luita kantaen
-harhailette uuden maailman aarniometsissä, teitä, jotka kurjuudessanne
-osoititte minulle vierasvaraisuutta, teitä en voi koskaan
-ystävyydestänne palkita, sillä itsekin harhailen maanpaossa
-kodittomana, konnuttomana ja vähemmän onnellisena kuin te, sillä
-minulla ei ole edes isieni luita mukanani.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Atala, by F. R. de Chateaubriand
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ATALA ***
-
-***** This file should be named 50084-8.txt or 50084-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/0/8/50084/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50084-8.zip b/old/50084-8.zip
deleted file mode 100644
index 740ef09..0000000
--- a/old/50084-8.zip
+++ /dev/null