initial commit of ebook 44674HEADmain

6 files changed, 6963 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44674-0.txt b/44674-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..6985461
--- /dev/null
+++ b/44674-0.txt
@@ -0,0 +1,3282 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44674 ***
+
+KUVAUKSIA RUOTSALAISESTA TALONPOJAN KODISTA
+
+Kirj.
+
+Sigurd [Alfred Hedenstierna]
+
+
+Tekijän luvalla neljännestä painoksesta suomennettu.
+
+
+
+Raumalla 1894, Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiö.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Esipuhe.
+ Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.
+ Lukusilla.
+ Kaikkien ystävä.
+ Rakkaus.
+ "Hänestä tulee kyllä."
+ Ainoastaan yksi lehmä.
+ Salakapakoitsijan tytär.
+ Pekka Juhonpojan Lassi, josta tuli mies maailmassa.
+ Kuninkaan kyyti.
+ Uusi lukkari.
+ Kansalaisluottamus.
+ Anoppi.
+ Kun rautatie oli valmis.
+ "Kun juna kiitää kohti Göteporia."
+ Ruotilainen.
+ "Liian myöhään."
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+Rakas lukija!
+
+Olen sitonut pienen vaatimattoman kimpun luontoperäisiä kukkia, jotka
+olen löytänyt kotiseutuni Smålandin laihalta, mutta uskolliselta
+povelta, ja nyt minä tahdon istuttaa ne sinne takaisin; siinä kaikki.
+
+Moni olisi taidokkaammin liittänyt kukat yhteen ja huolekkaammin
+erottanut rikkaruohon; ei kukaan olisi tehnyt sitä suuremmalla
+rakkaudella.
+
+Sillä minä olen elänyt rahvaan parissa, ottanut osaa sen töissä,
+huolissa ja toiveissa, oppinut tuntemaan sen maailmankatsomuksen,
+tavannut oikeaa leikillisyyttä karkeiden pintojen alta ja kelpo
+sydämmiä koruttomien nuttujen alta.
+
+Moni pitää aiheita näissä pienissä kuvissa varsin mitättöminä ja
+vähäpätöisinä. Ja se on siitä yksinkertaisesta syystä, että se maailma
+on niin pieni, joka liikkuu töllin neljän ahtaan seinän ja
+pikkutilallisen saran rajalinjan sisällä.
+
+Mutta olen ollut sitä mieltä, että se maailma ansaitsee kyllä
+oppimista, sillä vielä on, Jumalan kiitos, meidän ruotsalainen kansamme
+metsissään, vuorillaan ja laaksoissaan sellaista, jotta sitä oikein
+tuntea on samaa kuin paljon rakastaa sitä.
+
+Järkähtämättömällä luottamuksella Sinun hyväntahtoisuutesi Sinun
+ystäväsi ja palvelijasi
+
+                          Sigurd.
+
+
+Esipuhe kolmanteen painokseen.
+
+Kun minä näissä pienissä kyhäelmissä etsin suurta pienessä ja kauneutta
+rumien pintojen alta, olin minä täysin varma siitä, ettei minua
+hyväksyttäisi siihen runoilijalahkoon, joka yhtenään hakee totta
+rumassa.
+
+Niin on tapahtunutkin, mutta omaksi ja monen muun kummastukseksi lensin
+minä suoraan niiden syliin, joille minä olin uskaltanut kirjoittaa, ja
+tulen nyt kolmannen kerran heidän luokseen pienten, yksinkertaisten
+kangas- ja metsäkukkieni kanssa.
+
+Minulla ei ole mitään erityisesti lisättävänä. Tämän tällaisen
+esipuheen tarkoituksena onkin vain pyytää lukijoita olematta panemaan
+mitään erityistä huomiota kirjan kaikenmoisiin puutteisiin, mutta
+tätähän olen minä jo runsaassa määrässä saanut osakseni, ja kun synnit
+ovat anteeksi annetut, lopetetaan tavallisesti lukemalla
+synnintunnustus.
+
+Kuitenkin -- löytyy sana melkein yhtä kaunis kuin arkaileva:
+"_Anteeksi_!" ja se on tuo lämmin: "_Kiitos_!"
+
+Kiitos siis sinulle, ruotsalainen yleisö, siitä, että sinä joka kerta
+kun minun kuvailuni on käynyt kömpelöksi eikä täysin ole ilmaissut
+sitä, mitä sinun oma silmäsi mahdollisesti on nähnyt elämässä, aina
+olet ystävällisesti muistanut suurta eroavaisuutta kynän, silmän ja
+sydämmen kuvailukyvyssä, aina suosiollisesti olet huomannut, kuinka
+erilaisiksi luonnollisesti tulevat kaistaleet metsää ja kangasta
+painomusteen kasteessa kuin taivaan samasessa!
+
+Ja kiitos siitä että sinulla kirjallisen kukkaiskummun keskellä, jossa
+löytyy hyviä ja aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nostettuja
+kasveja, on ollut suosiollinen silmä ja avonainen korva myöskin sille
+pikkuruiselle paljasjalkaiselle Getapulien runottarelle, joka raa'alla
+kylämurteella tarjoili kanervakukkaisiaan ujona sammaltaen: "Hyvä
+herrasväki, ostakaa minulta!"
+
+Wexiössä Elokuussa 1886.
+
+                         Sigurd.
+
+
+
+
+
+Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.
+
+
+Hyvinhän se kuitenkin olisi käynyt päinsä, jos Lauri Juhonpoika olisi
+ollut edes pikkutilallinen tai sotilas tai vain pelkkä torppari.
+
+Siinä tapauksessa olisi hän varsin helposti saanut pienelle kakaralleen
+äitikummin, sillä onhan oikeastaan kunnia saada seurata mukana
+pappilaan ja pitää paitaressua, jos hän on syntynyt noin niinkuin
+hyvistä vanhemmista: siihen kunniaan uhrataan mielellään pari taaleria
+huntuun ja muutama kyynärä kuudentoista killingin karttuunia, kun tuo
+pieni olento on mahdollinen ristille vietäväksi.
+
+Sillä tämä on todellisuudessa kirkkokäsikirjan paljon vaativan
+lupauksen koko täyttämys "pitää huolta kastetun kristillisestä
+kasvatuksesta."
+
+Jos ei saa talokkaiden emäntiä kantamaan, saa tyytyä torpparien
+vaimoihin, ja jos nämät eivät suostu, niin saa pyytää palveluspiikoja,
+mutta nekin pitivät itseään liian hyvinä olla mukana vietäessä Lauri
+Juhonpojan mukulaa kastettavaksi pappilaan.
+
+Lauri Juhonpoika oli näet perin köyhä mäkitupalainen eikä hän voinut
+pitää pitoja, joihin olisi kutsunut joitakin hauskoja poikia
+vastakummeiksi.
+
+Mutta vihdoinkin oli hän saanut käsiinsä pienimmän kesäpiian
+herrastalosta. Se oli niin raihnaista kuin se suinkin voi olla, sillä
+hän oli vain 16 vuotias ja sitte oli hän tuollainen "suvuton piian
+penikka", jonka isästä ei kukaan tiennyt muuta, kuin että hän oli
+ohjannut matkansa Norrlannin rautateille, kun tuli puhetta kalleista,
+aina 30 kruunuun nousevista vuosittaisista isän velvollisuuksista.
+
+Mutta ripillä oli käynyt pikku Emma, niin ett'ei kirkkolain
+puolelta ollut mitään estettä hänellä ottaa vastatakseen mistä
+kummisitoumuksista tahansa, ja niin piti hän, että olisi erinomaisen
+harvinaista päästä äitikummiksi, vaikka taivas ties hän ei voinut panna
+enempää kuin yhden taalarin käärinvaatteeseen. Voi, hänellä oli niin
+pienen pieni palkka!
+
+Ja Lauri Juhonpoika oli luvannut, että sitähän ei voi kukaan
+kuolevainen auttaa, vaikka hänellä ei olekaan enempää, ja lainasi
+talonisännän hevosen ja vieterirattaat, tietysti puima-aikana yhden
+päivätyön lupausta vastaan ja niillä ajaisivat Lassi ja Emma ja tuo
+nimetön raukka pappilaan. Sepän vääräjalka Kalle oli viilettänyt puoli
+tuntia ennen yhtyäkseen pappilan navettarakennuksen veräjällä joukkoon,
+ja sitte arveltiin, että kirkkoherran rengit ovat luuvalla tai
+halkomäellä ja että he muutamista taskumatin kulauksista ottavat
+seuratakseen sisään olemaan todistajina tuossa kristillisessä
+edesvastauksessa. Siihen he olivat niin tottuneet niinä seitsemänä
+vuotena, jotka he olivat palvelleet pappilassa, että jos he olisivat
+ottaneet kaiken tuon puustaavin mukaan, niin olisi heillä nyt ollut
+vähäinen, oikein huolehdittava yksityinen sielunhoito.
+
+Aluksi oli isäntärenki Pekka, joka oli järjestystä rakastava mies,
+kirjoittanut muistiin hengelliset takaussitoumuksensa almanakan
+puhtaalle lehdelle vastapäätä mihin hän merkitsi lehdenleikkuusta,
+mutta sitte sanoi hän, niinkuin totta olikin, ettei hänessä ollut
+miestä jatkamaan sitä pitkän päälle.
+
+Keskitaipaleella alkoi pikkarainen kirraamaan ja Emma, joka tahtoi
+osoittautua kekseliääksi, kiersi "tilan" yhdestä nenäliinan nurkasta ja
+sokurimurusta, jonka hän oli unohtanut viime markkinoin jäleltä
+hameensa taskuun. Mutta sokuripalasessa oli pipariminttuöljyä, jotta
+pienokainen otti rykiäkseen aivan kauheasti.
+
+Ja kun päästiin navettarakennuksen nurkkaan, seisoi sepän vääräsääri
+Kalle siellä läähättäen kuin kilpa-ajohevonen ja koetti katsoa oikein
+kauniisti Emmaan, mutta se ei tahtonut hyvin onnistua, sillä kohtalo
+oli muodostanut hänen näköelimensä -- onnettomasti kyllä -- siten, että
+kun hän suuntasi silmänsä tytön tynkkään, niin toinen silmä sattui
+halkokasaan, toinen koirakoppiin.
+
+Ja pappilan rengit ne tuolla olivat hakkailemassa salavinta
+honkapuuta, jotta metsä vastaili; mutta kun he ymmärsivät, mistä
+kysymys oli, niin niistivät he nenänsä, ottivat kumpikin kasvoihinsa
+juhlallisen eljeen ja kaksi pitkää kulausta Lassin taskumatista.
+
+Ja niin mentiin sisälle, ja pappi oli katsonut ulos akkunasta ja
+ymmärsi myöskin kohta, mistä kysymys oli ja huusi kyökkiin: "Kaisa,
+laita kahvia ja kastemalja!"
+
+Nähkääs, nyt oli Lokakuu!
+
+Ja pienonen kastettiin Liinaksi Lassin äidin kaimaksi. Sissa, Lassin
+vaimo, joka makasi niin kalpeana ja heikkona siellä kotona
+kaappisängyssä, oli kyllä maininnut nimen "Nöyrä", sillä se oli nimenä
+herraskartanon kotiopettajattarella, jossa Sissa oli palvellut, mutta
+silloin oli Lassi pudistanut nuuskarasiaa ruokapöytään ja sanonut: "Ei
+mitään tyhmyyksiä! Kyllä minä teistä molemmista ilmankin nöyrät
+laitan."
+
+Ja kun toimitus oli tehty, koperoi Lassi vasempaa liivintaskuaan, sillä
+hän aikoi pistää papille taalarin vaivoista, mutta pappi ei sitä
+ottanut.
+
+Mutta hän ei sanonut, ett'ei hän tahdo sitä ottaa siksi, että Lassi oli
+niin kovin köyhä, sillä löytyy ihmisiä, jotka ovat köyhällekin
+kohtelijoita, vaan siksi, että Lassi oli avannut veräjät pastorille
+kahden virstan matkalla, kun hän oli palannut syysmarkkinoilta.
+
+Sen sijaan tarjosi rouva kahvia, ja kaikkien pappilan mamsellien piti
+tietysti tarkastaa, oliko pikkuraukka Lassin näköinen, eikä se
+ollutkaan niin erinäköinen, sillä liian punakoita olivat he molemmat.
+
+Ja Emma, hän seisoi tuolla niin ylpeänä ja punastuneena ja äidillisenä
+rippikoulupuvussaan sekä vastasi kainosti mamsellien kysymyksiin ja
+painoi pienokaista niin varovasti, voi niin varovasti poveaan vasten.
+Näytti kuin olisi _nainen_ ensi kerran herännyt elämään tuon
+16-voutisen sydämmessä ja puoleksi itsetiedottomasti kohottanut
+siniset, kummastelevat silmänsä tähän asti tuntematonta maailmaa
+kohden.
+
+Nuori Upsalan maisteri, mamsellien serkku, joka tutki maaseutumurteita
+ja siksi käytti hyväkseen jokaista tilaisuutta lähestyäkseen kansaa,
+seisoi salin ovella ja painoi lujemmalle rillejään jotenkin ohuessa
+nenävarressaan ja mumisi: "taululle pantavaa" vahattujen viiksiensä
+takaa ja katsoi Emmaa niin ihmettelevällä katseella, että sepän Kalle
+kouristi nyrkkiään salaa kuin jos hänellä olisi ollut housuntaskussaan
+mestarin moukari.
+
+Ja vanhin pappilan mamselli, jolla oli "maailmankipu" sydämmessään ja
+keuhkotautiin kuollut apulainen kirkkomaassa, otti mahdollisimmasti
+pienimmän sokerisirun sokeriastiasta ja laittoi uuden "tilan"
+akkunaverhopalasesta, jottei Tiina-pienokainen yskisi niin kauheasti
+pistävän pipariminttuöljyn tähden paluumatkalla.
+
+Sitte heitettiin vihdoin hyvästit ja Lassi kumarteli ja kiitteli.
+
+Äidillä siellä kotona oli ollut köyhäinhuone-Riitu keittämässä herneitä
+ja läskiä ja kahvia ja leipomassa piirakoita ja kakkuja Emmaa ja sepän
+Kallea varten, joille tietysti piti tarjota parasta mitä talo voi.
+
+Lassi ja Emma tulivat ensiksi, mutta loppupalan saivat he kävellä,
+sillä metsän läpi vei vain jalkapolku tuvalle ja hetken takaa kuului
+askeltamista mäellä ja rapisi pensaissa.
+
+-- Nyt tulee Kalle! sanoi Emma.
+
+Mutta se oli vain punakirjava vasikkamullikka, joka yksikseen hyppeli
+haassa.
+
+Hetken takaa olivat kuitenkin kaikki koossa, ja tuo pieni toimi oli
+pian ohitse, isä ja äiti jäivät yksinään pienen piikansa kanssa, ja
+Lassi polvistui kaappisängyn viereen, missä vaimo makasi.
+
+Mutta ei sitä varten, että hän olisi pää vaimonsa rinnalla uneksinut
+tuon pienen olennon tulevaisuudesta, jolle he molemmat olivat antaneet
+elämän, vaan ainoastaan ottaakseen esille puukenkänsä, kun hän menisi
+ulos kaivamaan ojaa seuraavana aamuna.
+
+Mutta ennenkuin hän sammutti läkkilampun paneutuakseen maata viereiseen
+sohvaan, kääntyi hän puhumaan vaimolleen:
+
+-- Sissa, nyt on siitä kulunut neljä päivää, kun lapsi syntyi; luuletko
+voivasi huomen aamulla nousta ylös ja kuokkia ylös tarhasta perunat?
+Minä pelkään, että ne ehkä paleltuvat.
+
+Vaikka Sissa tunteekin itsensä niin heikoksi ja kurjaksi, ett'ei hän
+voi liikuttaa kättä eikä jalkaa, niin tuntee hän myöskin voimakkaamman
+oikeuden ja köyhän osan ja vastaa raikkaasti, vaikka silmissä
+kiiltääkin kyyneleitä:
+
+-- Niin, Lassi minä kyllä koetan.
+
+Pikku Tiina nukkuu sikeästi. Nuku niin kauvan kuin sinä saat,
+pikkuraukka! Ajan päälle kyllä saat tietää, tuleeko sinun kohtaloksesi
+viettää kaiken elämäsi kieltäymyksissä pienessä mäkituvassa niinkuin
+äitisi, tai onko se oleva vielä huonompi, että sinut Meklenburgin
+jostain maakartanosta potkaistaan kotiseudulle halveksittuna ja
+häväistynä tai saatko ravintolan ummehtuneessa ilmassa kuulla
+ilkkuilevan hellyyden sanoja, kuulla kuiskattavan korviisi
+huvittelevilta huulilta.
+
+Nuku, pikku-raukka!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta alaalla maantiellä virstantolpan takana seisoo sepän Kalle
+heittäen toisen silmänsä pilviin ja toisen saappaisiinsa ja painelee
+yhden suudelman toisensa perästä Emman pienille, kuumille, intohimosta
+väriseville huulille.
+
+Väliin on varsin hauskaa olla isäkummina!
+
+
+
+
+Lukusilla.
+
+
+Kerran vuodessa vaivaa myöskin maaseudun yksinkertaista nuorisoa se
+epämiellyttävä tunne, jota nuoret opiskelevat n.k. "paremmista
+luokista" nimittävät "tutkintopiinaksi."
+
+Koko vuoden on uunin loukosta joutilaina hetkinä, jotka ovat uhrattu
+juorujen jumalalle, kuulunut: "Niin sanoi hinastuvan Sissa, Horjarydin
+Tiina ja Pekka Niilonpoika ja Sventan Jussi"; nyt on toinen ääni
+kellossa: "Niin kirjoittavat evangelistat Matheus, Markus, Luukas ja
+pyhä Paavali."
+
+Onhan hirveä häpeä olla taitamatta kristinoppiaan lukusilla, joissa
+täytyy kuitenkin olla joka toinen vuosi. Ei se ole niin tarkkaa, onko
+kristillisyys tunkeutunut itse elämään.
+
+Nyt aletaan melkein kaikkialla pitää lukusia kunnanhuoneissa tai
+koulusaleissa, missä lasi vettä papille ja tupakkapiippu lukkarille on
+ainoana tarjoiluna.
+
+Toista se oli ennen maailmassa. Silloin pidettiin kinkereitä vuorostaan
+kunkin lukuruodin talonomistajan kotona ja yhdessä pitojen kanssa, niin
+upeiden, että emäntä pitkin vuotta useita kuukausia ennakolta
+valmistautui siihen sekä piti niitä yhtä rasittavina kuin laillista
+palstomista taikka vähäistä tulipaloa, kun ne koskivatkin yhtä
+raskaasti pikkutilallista kuin kahden manttaalin suurviljelijää.
+
+Niinpä kuultiinkin usein, kun tuli kysymys jonkun talonpojan
+taloudellisesta asemasta tai jostain tarpeellisesta parannuksesta
+talossa tai tilassa, täydellä todella puhuttavan: "siihen sillä
+raukalla ei ole varoja; hänellä kun oli lukuset viime syksynä."
+
+Jotain lievennystä kustannuksissa sai kuitenkin isäntäväki aina niistä
+runsaista "tulijaisista" kaikellaista Jumalan lahjaa, joita toi
+mukanaan jokainen eri ruodin talo, vieläpä sotilaat ja torpparitkin.
+
+Ja niin tuli vihdoin tuo suuri päivä. Tupa oli siistitty ja
+puhdistettu, suuri ruokapöytä oli levitettynä akkunan edessä papin
+siihen pantavaksi kirjansa ja nuuskarasiansa, pitkiä, höylätyitä
+lautoja pantiin pukkien päälle ja tehtiin monta penkkiriviä, parasta
+apilaheinää pudistettiin pilttuuseen papin Pollelle ja karjapiika
+Tiina, jolle oli ollut mahdotonta silmäillä yli viidennen pääkappaleen
+"selityksiä", sai yhtäkkiä niin kovan pistoksen ja pakotuksen vasempaan
+kylkeensä, niin että hänen täytyi mennä makuulle sekä henkisestä että
+maallisesta ravinnosta.
+
+Kello aamu yhdeksältä tuli pappi. Kaikki papillinen toiminta pitää
+alettamaan rukouksella ja veisuulla, mutta kun lukkari maalla
+tavallisesti samassa on koulunopettaja ja hänellä on tuntinsa
+aamupäivällä, voi hän vasta myöhemmin olla saapuvilla, jonkatähden
+pappi määräsi jonkun toisen säveltaiteessa yleisen mielipiteen
+tunnustaman taitavan miehen ottamaan ylös virren ja kun smålantilaiset
+äänivarat tavallisesti nousevat korkealle, niin "otti hän ylös sen"
+aina korkeaan e:hen sekä noilla väräjävillä lirutuksilla ja
+juoksutuksilla, joita Bondeson niin mestarillisesti osaa jäljitellä.
+
+Ja sitte alettiin "ylöskirjoitus", sillä papin moniin maallisiin
+toimiin kuuluu myöskin olla seurakuntansa väenlaskija. Nyt pitäisi
+määrättämään, kutka olisivat ensi vuonna kirjoitettuina itse kussakin
+taloudessa, ja niiden atestit annettamaan, jotka olivat muista
+pitäjistä muuttaneet palvelukseen tänne. Samaten kirjoitettiin ne ylös,
+jotka nyt olivat saapuvilla päivän kuulustelussa.
+
+Jos seurakunnan sielunpaimen oli erityisesti isällisen luonteen saanut,
+niin voivat nämä ylöskirjoitukset tulla väliin hyvin huvittaviksi.
+Silloin sattui esim. tähän tapaan: "Numero 27, Pieni Kellola. Siellä on
+meillä ensiksi tilanomistaja Sven Juhonpoika, syntynyt 1832, ja hänen
+piikansa Anna Kaisa Jonaantytär ... jaha, _piika_, ja. Mutta kuule nyt,
+rakas Sven; kuinka kauvan aivot sinä tuota tuollaista suhdetta
+pitkittää? Se on häpeä koko lukuruodille, että sinä, jolla on oma
+kartano ja perustus ja olet talonisäntä, jonka pitäisi olla esimerkkinä
+alamaisillesi, käyttäydyt tuolla tavalla. Ja sinä, Anna Kaisa! Jos
+sinulla olisi vähänkään jäljellä naisellista kainoutta, niin olisit jo
+aikoja sitte muuttanut tämän miehen luota, joka ainoastaan tahtoo
+alentaa sinua. Tule kotiin minun luokseni Sunnuntaina jälkeen
+päivällisen, niin saan minä puhua kanssasi, Sven!"
+
+(Sven punastuu, Anna Kaisa itkee, ja koko ruoti näyttää erinomaisen
+juoruhaluiselta ulos.)
+
+"Vasikkaha'an torppa. Siellä on meillä torppari Juho Maununpoika ja
+hänen vaimonsa Riita Svensintytär, poika Kalle ... mutta mitä se tahtoo
+sanoa? Poikahan on 19-vuoden vanha, ja sinä pidät, että hänen tulee
+olla kotona ja vetelehtiä siellä talveakin! Niin, kyllähän se on
+erinomaista: _kaksi_ suurta, voimakasta miestä yhdessä torpassa kahta
+lehmää ja vasikkamullia vaalimassa. Se kelpaa se. Mutta totuudessa
+sanottuna, rakas Juho, tämä ei käy päinsä, pojan pitää mennä maailmalle
+ansaitsemaan."
+
+-- "Niin, nähkääs rovasti! Sen hän kyllä tekisi, mutta en minä ole
+voinut hänelle mitään sellaista hankkia."
+
+-- "Älkää puhuko tyhmyyksiä! Minä annan hänelle tallirengin paikan,
+tule minun luokseni aamulla varhain."
+
+(Juho hymyilee tyytyväisenä ja hänen Riitunsa näkee hengessä Kallensa
+rovastin kuskipenkillä samoilla tunteilla kuin joku hieno rouva uneksii
+avio-armaansa presidentin tai valtioneuvoksen tuolilla.)
+
+"Bleckhem N:o 42. Vai niin, että te, vanha Antti, jätätte talon nyt
+poikien huostaan, ja teidät itsenne kirjoitetaan erilleen. Niin, te
+olettekin rehellisesti ansainneet vanhuuden leponne: olettehan ollut
+kelpo työntekijä, joka kahdella tyhjällä kädellä ja korkeimman
+siunauksella on rakentanut oman talon ja perustan. Ja sen sanon minä
+teille, pojat, (ovatko pojat täällä?), että pitäkää vanhoja kunniassa
+ja olkaa heille siivoja vanhuuden päivinä; muussa tapauksessa ei teille
+käy yhtään hyvin maailmassa, sillä (anna olla repimättä, kissarakkari,
+takinlievettä!) vanhempain siunaus rakentaa lapsille kodon."
+
+"Pojat", jotka ovat käyneet rippikoulunsa rovastin edessä, pyhkivät
+silmiään mustuneiden nyrkkiensä syrjillä.
+
+Kun ylöskirjoitus on loppunut, alkaa kristinopin kuulustelu, kuitenkin
+kaikkein useimmissa seurakunnissa ainoastaan naimattomien kanssa. Ne,
+jotka jo ovat taivuttaneet niskansa avioliiton jumalan ikeen alle,
+pidetään, eikä suotta, saaman kyllin lakia kotiripityksistä ja
+evankeliumia sen jälkeen seuraavassa avioliitossa sovinnossa. Jos
+vastoin luuloa tapahtuisi niin, että joku vanhempi talonpoika käsketään
+astua esiin, niin "ei hän ole lukenut niitä selityksiä, joita ne
+nykyisin lukevat", ja jos häntä kehotetaan lukea värsy uudesta
+testamentista ulkoa, niin on hän aina "unohtanut lasisilmät kotiin."
+
+Nuoremmat sitävastoin selviävät tavallisesti hyvin sisä- ja
+ulkoluvussa. Tosin voi tapahtua, että kysymykseen: "kutka ovat meidän
+vanhempamme", vastataan: "perkele, maailma ja meidän oma lihamme",
+mutta sellainen erehdys -- jos sitä edes siksi voidaan nimittää --
+kuitenkin kuuluu aina poikkeukseen.
+
+Pahemmin on pääkappalten kanssa. Kansakoulut ovat kuitenkin tässäkin
+vaikuttaneet huomattavaa parannusta, mutta vielä kolmisen kymmentä
+vuotta takaperin voitiin kuulla seuraavia kysymyksiä ja vastauksia:
+
+-- No, Lauri Pietari, voitko sanoa minulle, mikä on parasta mitä
+ihminen saa kasteessa?
+
+-- Riikintaaleri, jonka äitikummi antaa verhoon. -- -- --
+
+-- Mikä se oli, joka tunkeutui paratiisiin ja viekotteli meidän
+esivanhempamme syntiin, Anna Tiina?
+
+-- Käärme.
+
+-- Niin, mutta mikä käärme se oli?
+
+-- Kyykäärme!
+
+-- Nyt sinä olet tyhmä, Anna Tiina, ajattele paremmin!
+
+-- Keltakäärme.
+
+-- Hm, hm! tämä on suoraan liian huonoa.
+
+(Anna Tiina itkien:) Sitte se on varmaan tarhakäärme.
+
+Vastaukset ovat nyt parempia verkaröijyisiltä pojilta ja
+silkkihuivisilta tytöiltä suuressa koulusalissa, kuin mitä ne olivat
+pienessä, juhlahetkeksi somistetussa talonpojan tuvassa, jolloin pojat
+olivat sarkanutuissa ja tytöt liinahameissa. Mutta onko hurskaus
+suurempi?
+
+Kysymyskuulustelun jälkeen tuli jälkitutkinto, vapaampi kuulustelu,
+jossa ei kysymyksiä annettu erityiselle henkilölle, vaan myöskin
+vanhemmat saivat tilaisuutta loistaa jumaluusopillisella tiedollaan. --
+Senjälkeen "kantoi" papisto tavallisesti muutamia rahaksi muutetuita
+luonnonsaataviaan, ja sitte seurasi pitojen puuska, joka usein kesti
+useita päiviä, mutta eivät pidot missään tilaisuudessa eronneet
+tavallisista vierastilaisuuksista rahvaan kodissa. Näihin kemuihin
+ottivat osaa ainoastaan ne naidut ihmiset, jotka olivat tuoneet
+"tulijaisia": nuorisoa ja köyhiä, joilla ei ollut varoja laittaa
+tulijaisruokia, ravittiin parilla kahvekupilla, palalla pannukakkua ja
+uutisleipää.
+
+Lukuset alkuperäisessä, varsinaisessa "kotiluvun" muodossaan,
+pidettyinä maanviljelijän omassa kodissa, kuuluvat nyt pian menneeseen
+aikaan. Nyt tullaan lukusille varsin säännöttömästi ja paraasta päästä
+"ylöskirjoituksen" takia.
+
+Niiden kaunein puoli, kun ne pidettiin kodeissa, oli rukouksella
+lopettajaiset. Minä muistan niin hyvin sellaisen tilaisuuden. Nuoret ja
+vanhat kohosivat penkeiltään, ja hartautta puhuvia silmäyksiä
+suunnattiin vanhaan pastoriin, joka seisoi tuolla päätyikkunan luona
+siniseksi maalatun seinäkellon vieressä. Kaksi tienosottajaa ajalle ja
+ijankaikkisuudelle! Syysaurinko säteili sisään pienien akkunaruutujen
+läpi ja sen katoavat säteet leikkivät pehmeästi harmailla hapsilla ja
+ruusuisilla lapsenposkilla. Pienonen, tuskin viikon vanha lapsi, joka
+oli tuotu lukusille kastettavaksi, katsoi äidin sylistä niin suurilla,
+ihmettelevillä silmillä viereiseen vanhaan krenatieriin, jonka paljas
+pää lakkaamatta vapisi kuin tuulessa täysin kypsynyt tähkä
+leikkuuaikana.
+
+Ja vanha pappi rukoili lämpimästi ja sydämmellisesti laumansa edestä,
+rukoili, että kun vaivan ja työn aika olisi loppunut, viimeinen laiho
+korjattu ja viimeinen vako käännetty, raskaan ja vaivaloisen työn pojat
+ja tytöt, jotka olivat hänen ympärillään, hyvin kestäisivät viimeisen
+koetuksen suuressa kuulustelussa tuolla ylhäällä, jossa
+hurskassydämminen yksinkertainen ehkä paremmin kuin kaikki ajattelijat
+ja nerot käsittää elämän, kuoleman ja ijankaikkisuuden pääkappaleet.
+
+
+
+
+Kaikkien ystävä.
+
+
+Ensi kerran näin minä Mäen Kaijan juuri sinä kesänä, kun apulaisen
+rouvaa pisti niin armottomasti mehiläinen.
+
+Mitä hänellä oli tekemistä mehiläisten kerassa, kun hän ei osannut
+hoitaa niitä?
+
+Niin, siten voi kyllä se sanoa, jolla on kaikkea, mitä hän tarvitsee,
+yllin kyllin, niinkuin voita ja lihaa ruokakamarissa eikä tarvitse
+panna sen suurempaa arvoa joihinkin niukkoihin mesikakkuihin. Mutta
+apulainen oli köyhä kuin taivaan lintu, kuitenkin sillä eroituksella,
+ettei hän voinut lentää pakoon velkojiaan niinkuin varpunen
+varpushaukan tieltä; mutta mennä naimisiin sen hänen kyllä piti tehdä,
+nähkääs morsian oli tuollainen yksinkertainen lapsuuden rakastettu,
+niinkuin ne sanovat, vaikka sellaiset nykyisin alkavat jäädä kokonaan
+unhotuksiin. Mutta jos vain olisitte nähneet pikku pastorskaa, kun hän
+puuhasi kyökissään suuri valkoinen esiliina vyöllään, vastapesty
+vaatteus ylöskäännetyin hihoin päällään ja suu kuin nyponkukka
+kahdellaneljättä pienellä, valkoisella, tasaisella, terveellä
+"helmellä", niinkuin sanottiin siihen aikaan, kun vielä löytyi
+idealisteja, niin luulen minä, että olisitte olleet taipuvaisia
+antamaan anteeksi pastorille sen, ettei hän odottanut mennä naimisiin
+pastorskansa kanssa vasta sitte, kun hän oli saanut ottaa seurakunnan
+ja sydänkäpynen tekohampaat.
+
+Mutta tuo sekä oli siunattu mehiläisvuosi, ja mehiläinen surisi kuin
+autuas fosforisti maailmassa, ja pikku rouvalla oli uusia mehiläispesiä
+hiveltyinä medellä suulta valmiina houkuttelemaan sisäänsä surisijoita,
+mutta hänellä ei varmaan ollut oikeaa kätevyyttä toimeen taikka myöskin
+luulivat mehiläiset hänen pieniä, punervia poskusiaan vasta
+puhjenneiksi kukkasiksi, sillä ne pistivät häntä kaikkialle kasvoihin,
+niin että hän näytti niin lihavalta ja hyvinvoivalta kuin jos hänen
+miehellään olisi ollut oma seurakunta jo viisikolmatta vuotta.
+
+Mutta pastori oli epätoivoissaan ja perin neuvoton, sillä Augustinus ja
+muut kirkkoisät, joita hän oli lukenut, puhuivat kyllä paholaisen
+hehkuvista nuolista ja omantunnon pistosta, mutta mehiläisen
+pistämisestä eivät ne sanoneet luotua sanaa.
+
+Mutta kyökkipiika tiesi neuvon ja juoksi heti hakemaan Mäen Kaisaa.
+
+Kaisa oli silloin suuri, roteva nainen, noin kuudenkymmenen vuotias;
+hänellä oli siniraitanen pumpulihame, siniraitanen pää- ja esiliina,
+ruiskukka nuttunsa napinlävessä, mustelma otsassa, minkä hän oli saanut
+lautamiehen sonnilta puoskaroidessaan sitä, ja silmissä soma,
+uskollinen, sininen katse. Kun hän samassa tiesi parannusta kaikkeen ja
+haettiin apuun aina huolekkaina hetkinä, niin ei ollut kummallista,
+että hänen monet tarvitsijansa pitivät, että hän väliin tuli avun
+tarpeessa kuin suorastaan taivaasta.
+
+Ensiksi tullessaan apulaisen taloon ammensi hän puukapulalla sisään
+mehiläiset uusiin kennoihin kuin jos ne olisivat olleet ryyni- tai
+mallaskappa, ilman että yksikään koetti pistää häntä. Ja kun hän sitten
+otti rouvan käsiteltäväkseen, asetti hän maata ja vilvottavaa laastaria
+pistokselle, niin että pikku pastorska parin tunnin kuluttua oli
+entisellään. Kun Kaisa kerran oli talossa, niin paransi hän sen jälteen
+pari porsasta, määräsi rohdot hammastautiin karjakolle, ja tästä
+kaikesta sai hän kaksi kuppia kahvea, yhden "leivän" kanssa ja 12
+killinkiä rahaa.
+
+-- Minne Kaisa nyt menee? tiedusteli joku, kun tuo ravakka nainen viime
+kupin perästä kiiruhti hyvästiä heittämään.
+
+-- Kysyä sitä! Minä olen puhemiehenä tänä iltana. Minä olen jo ollut
+kirkkoväärtin Riitun luona kahteen kolmeen toviin puhumassa Nääsin
+Juhanin puolesta. Tyttö suostuu kyllä, ja kirkkoväärti, hänen isänsä ja
+Anna Tiina, hänen äitinsä, eivät myöskään ole niin vastahakoisia
+kauppaan, mutta siinä on vielä kysymys viidestätoistasadasta
+taalarista, jonka summan he tahtovat Juhanin vanhusten antavan lisäksi
+ja jos minä saan ne saivartajat siihen, niin on Juhani luvannut minulle
+kaksi taalaria rahassa ja naulan villoja syksyllä, kun ne lampaansa
+keritsee.
+
+Kaksi sunnuntaita sen jälkeen kuulutettiin Juhania ja Riitua. Kaisa
+istui itse kirkossa ja kuuli päältä ja hykersi aivoissaan ilointa
+ajatusta kahdesta taalaristaan ja puhemiehen villoistaan.
+
+Myöhemmin syksyllä piti nimismiehellä olla kalaasit ja ja ne olikin
+komeat kemut kaksine lampaanpaisteineen, kolmine leivoslautasineen,
+neline ylioppilaineen, varatuomarineen, kaksine opettajattarineen ja 10
+pulloineen alkuperäistä sherryä. Kaikki oli niin onnistunutta ja hyvin
+laitettua, että rovasti oli todella liikutettu, kun hän, sittenkuin
+kolmas leivosastia oli tehnyt kierroksensa, kaivoi esiin nuuskarasian
+liivin taskustaan, avasi valkoisen kaulahuivinsa ja toivotti Jumalan
+siunausta nimismiehen rouvalle, joka oli saavuttanut sellaisen taivaan
+armon oikein käyttää luojan antimia.
+
+Mutta sattumalta tulin minä seisoneeksi sen salin oven pielessä, mikä
+vei kyökkiin. Se oli ravollaan ja minä näin Kaisan siellä kyökissä
+suuressa vyöliinassa hikoilemassa, paistamassa ja hymyilemässä, sillä
+se oli hän, joka seisoi koko kestin etunenässä.
+
+Sitten joutui henkikirjurin vanhin tytär aivokuumeeseen ja tohtori
+sanoi, että jos ei Kaisa yhdeksää viikkoa olisi vaalinut sairasvuoteen
+ääressä, luvattomasti valvoen tuon sairaan luona, äänettömästi
+tyydyttäen hänen pienimmänkin tarpeen ja tarkoin seuraten lääkärin
+määräyksiä, niin olisi pian saatu sirotella kartanolle kuusenhakoja.
+
+Kerran piti piispan tulla pitämään tarkastusta seurakunnassa ja
+vihkimään virkaansa uuden saarnastuolin lakitauluineen, uskoine,
+toivoine ja rakkauksineen sekä kaikki näkevine silmineen, kaikki
+ensilajin kultauksessa 2,50:neen jalalta, ja silloin oli Kaisa neljästä
+riikintaalarista laittanut kirkon niin sorjaksi ainoastaan
+kuusenhavuilla ja ruohoilla, että hänen korkea-arvoisuutensa
+päivällisillä puheli pappilan mamselleille "armaista kätösistä, jotka
+hienon naisaistin ohjaamina, taidokkaasti olivat koristelleet Sionin
+kartanoita."
+
+Tosin kävi myöskin paha huhu kylällä Kaisasta, että hän harjoitti
+noidan ammattia vähän kotitarpeiksi, mutta todellisuudessa se ei ollut
+sen pahempaa kuin että hän silloin ja tällöin möi kuudesta tai
+kahdeksasta killingistä "lemmenkakkua" jollekin tyttöparalle, jonka
+sulhanen mieli hylkäämään morsionsa. Tämän kakun yhdessä alimmaisimman
+pukunsa yhdeksän langan kanssa piti tytön saada sopivalla tavalla tuon
+kevytmielisen sulhon syömään ja sitte sai hän olla varma, ettei omansa
+"enää milloinkaan tirkistellyt muita tyttöjä."
+
+Kun oli kysymyksessä kaivon teko, niin oli parasta ottaa Kaisa paikan
+määrääjäksi. Smålannin kivikkoisessa ja kovassa maassa sattuu usein,
+että sellaisessa yrityksessä joko ei ollenkaan saada vettä tai sattuu
+eteen kallio, joten tulee turhan takia paljon työtä. Mutta
+leipäkyrsästä, makkarasta ja kolmesta taalarista rahaa otti Kaisa
+leikatakseen taidokkaan haarukan pähkinä- tai piilipuusta, kulki sitte
+kaivoalueen poikki kantaen haarukkaa edessään ja missä se itsestään (!)
+keikahti maahan, siinä ei tarvinnut kaivaa pitkälti saadakseen
+runsaasti maukasta juomavettä.
+
+Huomattavasti oli Kaisa yleensä luonnon tuntevalla silmällään
+tarkastanut maan laatua, ja pitkä kokemus oli antanut hänelle tietoja,
+jotka harvoin tai eivät koskaan pettäneet, mutta niin yksinkertaiseen
+asiaan eivät hänen rakkaat ystävänsä suinkaan uskoneet ja siksi sai
+Kaisa väliin luvan tehdä myös pieniä "taitoja."
+
+Parantaa luunmurtoa ja muuta sairautta, sovittaa pahansopuisia
+puolisoja, kaikki se oli jokapäiväinen asia Kaisalle, kaikesta tästä ja
+monesta muusta puhuteltiin Kaisaa alituisesti; kuitenkin hän mieluummin
+laittoi entiselleen sääriluun kuin rikotun sovun avioliitossa, "sillä",
+sanoi hän, "luu on luu, mutta ihmissydän on usein pahempi kuin harmaa
+kivi."
+
+Muuan pikku talokas sisäpitäjästä, jossa heille ei tullut mitään
+sanomalehteä ja sen vuoksi olivat kauhean tyhmiä: politiikissa, kysyi
+kerran täydellä todella neljännysmieheltä, eikö kävisi päinsä tehdä
+Kaisa -- kihlakunnan valtiopäivämieheksi, mutta silloin vastasi
+neljännysmies, jolla läänin virkamiehenä oli hiukan tolkkua
+peruslaista, että "kyllä niitä siellä valtiopäivillä on parempia
+akkoja kuin Kaisa, mutta eivät ne saa kulkea pieniruutuisissa
+pumpulihameissa", ja siten oli vaimon valtiopäiväehdokkaisuus pantu
+viralta seurakunnassa.
+
+Uuttera työ ja pienet elinkustannukset olivat, huolimatta pienistä
+palkkioista työssä, tehneet Kaisasta voivan eukon, ja vaikka hän jo oli
+niin ijäkäs, kun minä opin hänet tuntemaan, oli hänellä vielä
+kosijoita, joihin koristeltu tupa ja pieni, hyvin lukittu kaapin
+laatikko vaikuttivat enemmän kuin koko maailman "lemmenkakut." Mutta
+Kaisalta eivät he saaneet koskaan muuta kuin kaksi kahvikuppia leivän
+kanssa ja tillikan sekä tuon ystävällisen selityksen, että
+ruisjauhovelli "on hyvin hyvää rinnalle, kun on ollut ulkona ja
+rämpinyt joutavassa pyhäiltoina."
+
+Hän jätti myöskin tämän maailman vanhana piikana 78 vuoden vanhana
+ympäristönsä kaipaamana ja arvottavana.
+
+Luultavasti oli Kaisalla, niinkuin kaikilla muilla, kerran ollut
+rakkaustarunsa, myöskin hänellä, mutta onnettomasti kyllä oli se
+luultavasti sattunut ennenkuin hän oli keksinyt "lemmenkakut."
+
+
+
+
+Rakkaus.
+
+
+Niukasti oli leipää mäkituvassa ja Joulun edellisinä viikkoina ei Jöns
+vaimoineen ja lapsineen saanut olla kovin vaatelijas, vaikka ei
+olisikaan saanut syödä tavallista kolmea ateriaa päivässä.
+
+Mutta jouluaatoksi oli kuitenkin onnistuttu saamaan kokoon maaseuduilla
+tavallista jouluruokaa, vieläpä haarakynttiläkin levitti valoaan
+köyhään kotoon särkyneen pullon kaulasta. Akkunalaidalla seisoi pullon
+ehyt veli korkki suulla ja kuulsi niin kauniilta, että Jöns aina kerran
+puolen tunnin takaa erehtyi suutelemaan sitä vaimon ja lasten sijasta.
+
+Johanna, mäkitupalaisen ainoa kotona oleva lapsi, oli 16 vuotias ja
+kaunis -- ei "niinkuin päivä", mutta kuin lempeä pohjolan kesäyö:
+silmät olivat tummat ja syvämietteiset, ja hänen hiuksensa ja Jönsin
+tulevaisuuden tuumat olivat mustimmat koko lukuruodissa.
+
+Vanhempi sisar oli useita vuosia palvellut talonpojissa tuolla alhaalla
+Skånessa. Alussa oli hän kirjoittanut kotiin kaksi kertaa vuodessa,
+mutta nyt ei hän ollut antanut tietoja itsestään pitkään aikaan. Äiti
+juuri tuumi vähän, kuinkahan tytär voipi nyt jouluiltana, mutta nyt ei
+ollut aikaa pitkiin tuumailuihin, sillä nyt tahtoi isä ruokaa pöydälle.
+
+Silloin tartuttiin ovenripaan ja kaivattu astui kynnyksen yli. Ei juuri
+tullut niin suurta hämmästystä kuin olisi voinut odottaa, kun vanhemmat
+ja lapset äkkiä kohtaavat toisensa vuosien takaa, mutta tyttären ääni
+tervehtäessä oli hiukan epävarma.
+
+-- Hyvää iltaa tänne!
+
+-- Hyvää iltaa taas, Riitu, oletko osunut kotiin itse jouluaattona?
+
+Siinä oli kaikki.
+
+Hiukan elosampaa tuli kuitenkin, kun Riitu oli riisuutunut saaleistaan
+ja päällysvaatteistaan ja äiti huomasi, ettei hän tullut -- yksinään,
+että hän sydämmensä alla kantoi naisen tavallista rangaistusta miehen
+erehdyksistä. Silloin syntyi haukkumasanoja ja itkua ja isä teki uuden
+tervehdyksen ehyeeseen pulloon, mutta silloin myöskin valkeni asema
+Jönsille, niin että hän antoi seuraavan määräyksen:
+
+-- Molemmat tytöt eivät saa olla kotona. Kun juhlapäivät ovat ohitse,
+saa Johanna mennä hakemaan palvelusta, mutta varo itseäsi tulemasta
+sillä tavalla kotiin kuin sisaresi, sillä silloin saat selkäsaunan,
+ymmärrätkö.
+
+Ja siten joutui Johanna ulos maailmaan ja pääsi herrastaloon
+sisäpiikaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siellä oli toisellaista elämää jouluiltana: koristeltua ja kaunisteltua
+joka nurkassa, elämää, liikettä ja iloa. Ja sitte tulivat pojat
+koulusta kotiin ja nuori kotiopettaja heidän kanssaan. Johanna oli
+nähnyt hänen sinisen ylioppilaslakin käänteleivän sinne ja tänne lahden
+oivallisella luistinsäällä; koko aamupäivän seisoessaan salin akkunassa
+puhdistamassa kynttiläjalkoja, mutta nyt oli hän varmaan kotiin tullut
+ja hänen pitäisi mennä kutsumaan häntä kahville.
+
+Hän seisoi akkunassa puhdistamassa luistimiaan nenäliinalla. Suonet
+takoivat vähän kiivaammin tuosta reippaasta urheilusta ja poski hohti
+lämpöisenä joulukuun auringossa, joka juuri laittautui sanomaan hyvää
+yötä.
+
+Johanna ei olisi ollut nainen, jos hän ei olisi nähnyt, että hän oli
+kaunis...
+
+-- Minä pyytäisin herra Elgin olemaan hyvän ja tulemaan juomaan kahvea
+alas saliin.
+
+-- Kiitoksia pikkunen!... Ja kääntyessään ympäri näki hän levottoman,
+kostean katseen runsaiden, mustien kiharain alta ja pienen ruskean
+nyrkin, joka rapisteli lukon kanssa hiukan kovemmin kuin olisi ollut
+tarpeellista ulos päästä. -- -- --
+
+Ei siitä tullut mitään tuollaista tavallista viekotteluhistoriaa
+petettyine lupauksineen ja murrettuine sydämmineen ja
+haudankaivajineen ja kirkkotarhoineen ja omantunnontuskineen,
+rtstinpuuryövärikääntymyksineen ja kaikkine niine kuin kuuluu siihen
+asiaan. Mutta he pitivät toisiaan pitkässä ja lujassa syleilyssä ja
+olisi kenties ollut vaikeata laskea, kuinka monta kertaa heidän
+huulensa tapasivat toisensa parin minuutin aikana.
+
+Sitten eivät he puhuneet enää koko jouluna. Nuori ylioppilas oli hyvä
+poika, joka punnitsematta ei tehnyt mitään, jota hän ei voinut
+täydellisesti hyväksyä ja Johanna karttoi häntä viattomuuden vaistolla
+siinä, missä vaara oli tarjona.
+
+_Hän_ matkusti muutamain päiväin takaa ja unohti, että Johannaa koskaan
+oli ollut olemassa. _Johannan_ sydän sai piston elämänsä ajaksi.
+
+Ne naiset ovat väliin semmoisia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta sentään voivat he kuitenkin milloin tahansa ojentaa kätensä
+toiselle miehelle tuon _ainoan_ kuva vielä himmentymätönnä
+sydämmessään. Tapa ja muoto ja kirkkolaki myöntävät sen, ajalliset edut
+vaativat sitä, kauppa lopetetaan ja sanotaan kauniilla nimellä
+"avioliitoksi."
+
+Täten tuli Johannakin rustitilallisen emännäksi. Olisihan se ollut
+ennen kuulumatonta, jos hän, köyhä palvelustyttö, olisi kieltäynyt, kun
+rikas rustitilallinen alentautui kunnioittamaan häntä tarjouksellaan.
+
+Ja aika kului tavallista menoaan, ja rustitilallinen kokosi enemmän ja
+enemmän kirstun pohjalle ja eli hyvin ja teki joka miehelle oikein ja
+sai viime lopuksi suuren korean punanenän kasvoihinsa ja hiukan
+myöhemmin suuren uhkean kiven kultaisine hautakirjoituksineen luidensa
+päälle, ja niin tuli Johannasta leski.
+
+Ja hän oli rehtevä ja valtansa pitävä leski nuuskarasioineen ja
+hienoine aliluutnanttiviiksineen ylähuulessa, mutta oliko hänellä
+mitään sydäntä, ei kukaan tiennyt, sillä siitä ei hän antanut koskaan
+tietoa, teki ympäristölleen oikeutta, mutta ei hyvää, ja oli hänellä
+enemmän itsekunnioitusta kuin kellään miehisellä talonisännällä
+naapurikartanoissa.
+
+-- Ne tulevat semmoisiksi nuo lapsettomat naiset, sanoi lukkari.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta kaksi päivää ennen jouluiltaa oli eräs vanha vaimo kaukaa
+toisesta seurakunnasta sisällä Johannan kyökissä, ja sekä rengit että
+piiat huomasivat, ett'ei emäntä ollut enää kaltaisensa sen jälkeen.
+Kerjäläisvaimo oli huomattavasti tullut kertomaan sellaista, mikä oli
+vienyt kokonaan rustitilan emännän tasapainosta ja päivällisen aikaan
+käski hän valjastaa hevosen reen eteen. Ei kukaan saisi seurata
+häntä. Ja sitte ajoi hän neljä penikulmaa pieneen, syrjäiseen
+kappalaiskartanoon vanhassa Finnvedenissä.
+
+Oli kolkkoa ja surullista sielunpaimenen majassa. Kuolon enkeli oli
+varsin usein seurannut köyhyyttä kantapäillä sen kynnyksen yli.
+Puolison, ystävät, kukoistavat lapset, toiveet paremmasta ja
+runsaammasta elämän leivästä, kaikki se oli hävittänyt ja ahtaalta
+näytti köyhän kodin rajoitettu ala. Nyt makasi vanha pastori itse
+tautivuoteella. Omasta puolestaan ei hän pyytänyt mitään, mutta pieni,
+yhdeksänvuotinen poika, ainoa, joka oli jäänyt jälelle kaikesta siitä,
+mitä hän oli rakastanut maan päällä, lepäsi niin painokkaana hänen
+rinnallaan, että hän tunsi melkein katumusta siitä ilosta, miksi poika
+oli ollut hänelle yksinäisyytensä viime vuosina, ja melkeimpä toivoi,
+että hänkin olisi mennyt ijäisyyden tietä ennen häntä.
+
+Silloin saapui Johanna vuoteen luo ja kysyi, tunsiko pastori häntä
+enää.
+
+Ei, pastori ei tuntenut häntä. Eikö pastori muistanut muuatta joulua
+monta vuotta sitte, kun hän oli ollut kotiopettaja... Eikö hän
+muistanut pientä tyttöä, joka ... joka ... pari silmänräpäystä oli
+ollut hänen huoneessaan jouluaattona.
+
+Ah, vanhalla pastorilla ei ollut ollut montaa "hauskaa seikkailua"
+elämässään! Monelta olisi samanen pikainen kohtaus jäljettömiin
+unhottunut, mutta hän muisti sen ja punastui.
+
+-- Suokaa Jumalan kanssa minulle anteeksi, jos minä silloin panin
+kiusaukseen teidän nuoren, viattoman sydämmenne!
+
+Ei, sitä ei pastori ollut tehnyt, hän oli koko elämänsä ajan ollut sama
+kunniallinen nainen kuin mikä nyt istui hänen vuoteensa vieressä
+harmaahapsisena. Mutta hän "ei ollut voinut unhottaa" ... ja kun hän
+nyt sattumalta oli saanut tietää, kuinka asian laita oli, "oli hän
+rientänyt hänen kuolinvuoteelleen kuulemaan, eikö hänellä ollut mitään
+toivomusta, jonka hän voisi täyttää, sillä pastori oli kuitenkin aina
+ollut..."
+
+Ja niin se tapahtui yhdellä kertaa tuon vanhan naissydämmen tunnustus
+salaisesta, muuttumattomasta alttiiksi antavaisuudesta, syöksyi esiin
+viisikymmenvuotisen jään ja pakkasen särkyneistä tokeista, vuosi
+kuumissa kyynelissä kesäsateen tavalla vanhan pastorin kurtistuneille
+käsille.
+
+Ja hän, hän lepäsi hiljaan kummastellen kuunnellen. Eikö hän ollut
+ollut köyhä ja aina puutteessa, ja kuitenkin oli hänellä ollut varoja
+sellaiseen rajattomaan tuhlaukseen, että oli antanut olla haudattuna
+tuon runsaan rakkauden aarteen, joka oli kuulunut hänelle, koko pitkän
+elämän ajan! Kuinka ihmeellistä?
+
+Suuri hämmästys syntyi siellä kotona, kun Johanna-emäntä tuli takaisin
+itse jouluaattona kasvattipojan kanssa. Vielä suuremmaksi kuontui
+hämmästys ja tyytyväisyys, kun huomattiin, että yhdessä tuon
+pikkaraisen kanssa rauhan ja lempeyden enkeli oli muuttanut kartanoon.
+Emäntä ei ollut sama kuin ennen. Erehdykset oikaistiin sävyisästi ja
+vakavasti, puutteen lapset tunsivat olevansa kotonaan Johannan talossa
+ja kun hän katsoi kasvattipoikaan, oli kuin taivaallinen loiste olisi
+koristanut jokaista poimua kovissa kasvonpiirteissä.
+
+Pian kasvaisi pojasta nuorukainen leveine hartioineen, punervine
+poskineen ja soreaa päätä koristaisi kultakokardinen sinilakki. Ja jos
+_silloin_ hänen nuori sydämmensä tulisi sykkimään nopeammin jollekin
+tytölle, jota oli katsonut liian syvälle hänen iloisiin, uskollisiin
+silmiin -- eivät he koskaan tulisi eroamaan toisistaan, sen oli
+rustitilallisen emäntä pannut mieleensä.
+
+Tietysti kummailivat naapurit, mitä Johanna-emännällä oli voinut olla
+tekemistä vanhan pastorin kanssa syrjäisessä naapuripitäjässä, mutta
+lukkari, joka oli ymmärtäväinen mies ja tavallisesti osasi naulan
+päähän, hän veti pari pitkää haikua piipustaan ja sanoi:
+
+-- Se on varmasti jotain tuollaista nuoruuden rakkautta, ne sanovat.
+
+
+
+
+"Hänestä tulee kyllä."
+
+
+Turhamielisyys, jonka me paraiten kaikista annamme anteeksi, silloinkin
+kun se on väärään suuntaan ohjautunut ja epäonnistunut, on vanhempien
+heikkous saada lapsensa ylemmälle elämän asemalle kuin se, jossa he
+itse ovat. Vanha talonpoika, joka on iertanut, kieltäytynyt
+vuosikymmeniä raivatakseen paikkaa pojalleen herrasmiesten usein
+epäillyssä ja vähän arvotetussa, mutta silti kadehditussa luokassa,
+vivahtaa Moosekseen, joka itse ei koskaan saanut astua siihen maahan,
+joka oli ihastuttanut hänen silmiään niin herttaisena kuuman
+erämaamatkan jälkeen; mutta isänrakkauden pilvenkorkuisten toivomusten
+vuorelta saa hän kuitenkin heittää ylpeitä tulevaisuuden silmäyksiä
+sinne, saa nähdä poikansa papin kauhtanassa tai univormussa,
+katederissa tai saarnatuolissa, ja silloin unhottaa hän helposti,
+kuinka punajuovikkaat härät uhrattiin tieteen alttarille yhtenä ainoana
+lukukautena ja kuinka kiinnitykset perintötilaan kasvoivat melkein
+sukkelammin kuin pojan lukukausitodistusten luku.
+
+Miltä lähemmältä näyttää herrasmiesten erotetussa valtakunnassa, saa
+vanha isä niin harvoin kokea, sillä ennenkuin hänen poikansa palkatonna
+ylimääräisenä on kuluttanut voimansa jossain virastossa taikka
+luottamuksensa pankissa, ennenkuin velkautunut apulainen ja hänen
+lapsilaumansa on aivan rasittautunut oman seurakunnan odotuksessa,
+ennenkuin Pelle virkaan nimityksen altistamasta polusta on alkanut
+ikävöidä takaisin isänkodon työtelijäille saroille, niin sangen usein
+sitä ennen isä ja äiti on saanut karkeissa, mustissa lautapuvuissa
+ruumisvaunussa ajaa vanhaa, tunnettua tietä ylösnousemisen risteillä
+koristettuun laihomaahan.
+
+Mutta väliin pettää vanhusten toivo jo ennenkuin nuorukainen on
+saavuttanut työskentelynsä ensimmäisen maalin! Mökin poika hurjistuu
+ilon remakkuudesta nuoruuden kaupungissa, valkoinen lakki saa tahran
+yhden toisensa jälkeen, ja yhä useammin ja kauemmin pysähtyy
+nuorukainen nauttimaan pettävää "virvoitusjuomaa" velvollisuuden tiellä
+huvin pikarista. Tai on hän ainoastaan muistiton ja heikko ja horjuu
+keinotonna sinne tänne tiedon tiellä sen jälkeen, kun se tuoli, joka
+tarjona oli hänelle läksyluvuissa koulussa, on temmattu hänen altaan
+valmistustutkinnossa.
+
+Hän on tällöin paljon huonompi kuin hänen ikäisensä auran kuressa, isän
+toivo on silloin tehnyt koko käänteen.
+
+Hevosniityn Juhanin Kalle oli jo 9 vuotijaana toisellainen kuin muut
+lapset. Puimakoneen ajo kävi kauhean huonosti, mutta lukusilla oli hän
+kelpo taituri ja koulututkinnossa olivat kaikkein opettajien toiveet
+hänessä. Samaan aikaan oli isäukko suorittanut viimeiset maksut kylän
+lainvoittaneesta jaosta, mutta havaitsi kuitenkin löytyvän 500 taaleria
+yli säästöpankkikirjassa, ja niin päätettiin, että Kallen pitäisi lukea
+papiksi.
+
+Illalla sai hän käsiinsä virsikirjan, solmi äidin mustan
+kirkkoesiliinan selkäänsä, kapusi ylös uunille ja antoi piian kuulla
+ulostuontilahjojaan. Äiti itki.
+
+Ja niin luki hän yksityisesti papin edessä ja niin tuli hän kolmannelle
+luokalle isoon kouluun ja seuraavana välikautena kävivät kapteenin
+pojat hänen luonaan ja ne ja Kalle sinuttelivat toisiaan ja olivat
+aivan kuin vertaiset ja leikkivät keskenänsä poliisia ja ryöväriä
+siemenladossa, ja äiti seisoi luuvan ovella ja katseli päältä eikä
+huomannut pelkästä ilosta, että porsas söi kaiken kanaruuan.
+
+Seuraavana vuonna kävi hän tanssikoulussa ja kutsuttiin kotona rovastin
+kesteihin, ja rovastin kyökkipiika oli itse nähnyt hänen tanssivan
+katrillia herraskartanon kotiopettajattaren kanssa, mutta silloin oli
+myös isän säästöönpanot loppuneet ja hypoteekkiherrat olivat
+arvostelleet Hevosniityn tasalleen 11,000 taaleriin.
+
+Kun isän sitten piti nostaa suuri lainansa, meni hän sitte kaupunkiin
+tervehtimään poikaansa, mutta sitä ei hän tehnyt koskaan toistamiseen,
+sillä Kalle oli niin pilannut silmänsä paljosta lukemisesta, ett'ei hän
+ollut tuntea enää ukkoa, kun hän kohtasi hänet kadulla.
+
+Ensi kerran joutui Kalle kiini ylioppilastutkinnossa, mutta silloin
+tiesi Leena-äiti Hevosniityssä kertoa jokaiselle, joka tahtoi
+kuunnella, että se riippui professorin ilkeydestä, kun Kalle, joka oli
+niin oppinut, ei ollut pistänyt professorille viittä taalaria, kuten
+kaikki muut ylioppilaat olivat tehneet. Rovasti sanoi, ettei se voinut
+missään tapauksessa olla totta, mutta Kalle oli itse sanonut sen ja
+kuka voisi epäillä omaa lihaa ja vertansa. Muuten tuli nuorukainen
+ylioppilaaksi vuotta myöhemmin ja saarnasi syntymäpitäjänsä kirkossa,
+että kyyneleet virtoina juoksivat naisväen penkeissä, mutta silloin möi
+isä kaiken tiluksensa metsän.
+
+Ja Leena-äiti hän itki, vain itki pelkästä ilosta. Voi jos hän saisi
+elää kolme vuotta vielä siksi, että Kallesta tulisi oikea pappi; mutta
+sitte haluaisikin hän kuolla heti ainoastaan siksi, että hänen oma
+poikansa saisi antaa hänelle pyhän ehtoollisen kotona vanhassa tuvassa,
+jossa hän itse oli syntynyt ja jossa hänen vanha äitinsä oli rukoillut
+niin monta lämmintä rukousta hänen puolestaan.
+
+Kalle ei ollut seurannut vanhusten kanssa kotiin kirkosta, sillä hän
+oli kutsuttu päivälliselle herraskartanoon yhdessä kotiopettajan kanssa
+siellä, joka oli hänen koulutoverinsa. Siitä ei ollut isä oikein
+pitänyt, mutta silloin oli Leena-äiti kysynyt häneltä, eikö hän suonut
+omalle lapselleen hiukan iloa sinä päivänä, jona hän oli saattanut
+heille niin paljon kunniaa.
+
+Ja kun sitte Kalle tuli kotiin kahdentoista aikaan yöllä ja äiti istui
+vielä ylhäällä pienessä eteiskamarissa ja odotti häntä, eikä kukaan
+nähnyt sitä eikä kukaan voinut nauraa hänen vanhalle, kurtistuneelle
+hameelleen ja isoroimaselle huivilleen, niin silloin oli ikäänkuin
+jotain lämmintä olisi virrannut Kalleenkin sisälle, sillä hän painoi
+päänsä vaimon polville, nyyhki kuin lapsi ja jokelsi hellitellen: "äiti
+rakas", aivan niinkuin pienenä ollessaan.
+
+Sitä hetkeä ei Leena-äiti koskaan unhottanut. Monina pitkinä vuosina
+turhaan odottaessaan, että poika palaisi rauhan ja ilon kanssa vanhaan
+autioon kotiin, tuskallisesti valvoessaan, oliko mahdollista, että niin
+runsas rakkauden siemen ei koskaan antaisi mitään hedelmää, johdatti
+hän muistiinsa tuon suloisen yön, väänteli ja käänteli sitä sielussaan
+kuin saituri kääntelee dukaattia. Kun Kalle kuitenkaan ei koskaan
+tullut kotiin, vaikka vuosi meni toisensa perästä ja hän alkoi epäillä
+hänen kirjettänsä ja häntä itseään, niin meni hän eteiskamariin,
+muisteli sitä yötä, kiersi silmistään pari polttavaa kyyneltä ja
+kuvitteli mielessään, että kaksi syleilevää kättä veti hänen päätänsä
+puoleensa ja kuiskattiin "äiti rakas!"
+
+"Hän tulee kyllä", vastasi hän itsekseen seuraavana päivänä tuollaisen
+sielun taistelun jälkeen tyynesti ja välinpitämättä kaikille
+naapureille, jotka alituisesti utelivat, eikö Kalle jo ollut lopettanut
+lukujaan Upsalassa.
+
+Ja kun kylän ukot menivät kirkonkokoukseen tai muuhun; yhteiseen
+seuraan, tiesi Hevosniityn Juhani puhua, kuinka hirveän kovalla
+pidetään ylioppilaita Upsalassa; ne saivat lukea yötä päivää, ja heidän
+Kalle, joka kuitenkin oli sukkela poika ja nyt oli seitsemättä vuotta
+siellä, ei ollut saanut koskaan niin paljon lomaa, että olisi voinut
+matkustaa tervehtimään heitä kotiin.
+
+Rovasti arveli, ettei se voinut olla niin tiukkaa, mutta silloin
+pudisti Juhani päätään ja vakuutti: "Rakas herra rovasti, ei ollut
+yhtään samallaista Upsalassa teidän aikananne kuin nyt on."
+
+Pian tiesi jokainen tuolla kotona vähin, että Hevosniityn Juhanin Kalle
+oli käynyt läpi ne kaikki arvoasteet, jotka iloinen ylioppilasmaailma
+on keksinyt liiallisen ilon sankareille sekä ettei hän koskaan elämässä
+voisi tulla kotiin tutkintotodistus taskussaan, mutta Hevosniityn
+vanhuksilla oli asia paremmin selvillä. Olihan Kalle itse kirjoittanut:
+"Jos minä olisin tahtonut ottaa vain tavallisen jokapäiväisen
+tutkinnon, niinkuin rovasti ja apulainen siellä kotona, niin olisin
+minä ollut valmis pappi jo aikoja sitte, mutta ne sortoaseet, jotka
+meidän päivinämme uhkaavat kirkon muureja, vaativat toisellaista
+vastapainoa kuin ne hauraat jumaluusopilliset aseet, joita taottiin
+1830-luvulla: minä haluan tulla oppineeksi mieheksi, mainioksi,
+eteväksi jumaluusoppineeksi, minä tahdon ennen kaikkea tuottaa
+vanhoille, rakkaille vanhemmilleni kunniaa, ja sentähden se -- viipyy."
+
+Ja siksi rahoja, paljon rahoja! Yksi niittysirpale ja peltotilkku meni
+toisensa perästä ja vihdoin kirjoitti Kalle, joka aina oli niin rakas
+ja vanhempien parasta huolehtiva, että olisi parasta että he möisivät
+koko Hevosniityn, sillä hän piti olevan suuren synnin, että he
+vanhoilla päivillään iertäisivät ja ahertaisivat maanviljelyksen
+kanssa. Sitten voisivat he elää hyvin rahoilla, mitä jäisi jäljelle
+siitä, kun hän olisi saanut lukujensa lopettamiseksi, ja jos ne
+riittäisivät vain pari vuotta, niin hän kyllä sitte pitäisi huolta
+vanhuksista.
+
+Ja niin pidettiin tilalla huutokauppa, ja kun Juhani sitten seisoi
+valmiina muuttokuorman vieressä taivaltamaan uuteen kotiinsa,
+pienoiseen mäkitupaan metsän sisässä, ja kysyi huutokaupan pitäjältä
+sellaisella äänellä, tietysti, kuin keuhkotautinen tiedustelee
+lääkäriltä tilaansa, uskoisiko hän, että Kallesta tulisi pian pappi,
+katkaisi Leena huutokaupan pitäjältä puheen, nauroi iloisesti ja
+arveli:
+
+-- Hänestä tulee kyllä.
+
+Toiset lapset olivat saaneet aikoja sitte lähteä ulos maailmaan
+suutuksissaan, että vanhemmat olivat ensiksi syntyneen eduksi uhranneet
+kaiken varallisuutensa. Kirjeet Kallelta lakkasivat myöskin, kun hän
+oli täydelleen saanut suuren summan talon hinnasta, ja neljä vuotta oli
+kulunut ilman mitään lohdutusta ja hoivaa vanhusten sydämmille.
+Vihdoin olivat he sellaisella kainoudella kuin haaveileva nuorukainen
+ensi kerran rohkenee epäillä rakastettuansa, tiedustelleet
+yliopistokaupungista. "Entinen jumaluusopin ylioppilas Karl Johansson
+ei ollut ollut kahteen vuoteen kaupungissa."
+
+Nyt ei voinut enää itse Leena muori kauvemmin uneksia poikaansa pyhää
+ehtoollista jakamassa kuolinvuoteellaan, mutta voi jos hän kuitenkin
+palaisi kuinka köyhänä, kurjana ja vihelijäisenä tahansa ilman viiniä
+ja oblaattia, ilman papin vihittyä pukua. Kuka on silti paremmin
+vihitty ummistamaan äidin silmiä kuin oma poika!
+
+Mutta hänen pitäisi tulla pian, sillä ilta alkoi tulemaan mäkituvan
+asukkaille, ja eukon ääni kävi aina heikommaksi kun hän melkein
+tajutonna mumisi:
+
+-- Hän tulee kyllä, hän tulee kyllä! Ja niin hän tulikin. Hiljaisena,
+suloisena kesäiltana ilta-auringon laskiessa. Kun Leena äiti silmäsi
+ylös, niin seisoi hän ovella. Hänen silmänsä eivät tunteneet enää sitä
+komeaa ylioppilasta, jolle hän oli heittänyt hyvästit 10 vuotta sitte,
+tuossa kalpeassa, ränsistyneessä maankiertäjässä, joka nyt katseli
+häntä kuumeesta hehkuvilla, kyyneleisillä silmillään mutta hänen suunsa
+huudahti hänen nimensä yhtä sukkelaan ja erehtymättä kuin kompassin
+neula näyttää pohjoista.
+
+Ja niin sai hän vihdoinkin kuulla hänen saarnaavan. Mutta se ei ollut
+sellainen saarna, kuin hän oli odottanut 10 vuotta. Se oli synnin ja
+puutteen puolipäiväsaarna, lähtöisin suoraan todellisesta elämästä, ja
+saarnaaja oli kurjuuden täydessä virkapuvussa: liassa ja rääsyissä.
+Eikä siinä saarnassa ollut monta "Isä meidän", mutta pimeyden ruhtinas
+siinä tuon tuostakin sai tulla esille ja sai, kuten tavallista,
+syytöksiä kaikesta siitä, mitä oli kohdannut nuorukaista ja miestä ja
+saattanut hänet tänne, jossa hän nyt makasi vanhusten ovella, mutta
+myöskin kuoleman portilla.
+
+Mutta sen mukaan kuin yö lähestyi loppuaan, ja linnut heräsivät
+puistossa, ja aamurusko tunkeutui akkunaruutujen lävitse, ja poika
+alkoi erottamaan rynkkyjä äidin otsalla ja isän kumarassa muodossa,
+niin puhkesipa esiin katumus, itsesyytös ja kyyneleet. Ja juuri
+auringon noustessa nukahti hän viimeiseen uneen pää nojautuneena sille
+polvelle, joka hänelle oli niin tuttu, ja otsalla muutamia suuria,
+lämpöisiä vesihelmiä.
+
+Ja Leena äiti silmäsi ylös tuonne siniseen avaruuteen ja arvaili,
+löytyikö paikkaa tuolla ylhäällä sortuneelle, synnin saastuttamalle
+henkiraukalle, jota ei ollut voinut tukea edes voimakkain maallinen
+rakkaus: äidin rakkaus; arvaili, voiko hänen poikansa päästä sinne,
+jossa ei ole enää mitään surua ja kiusausta.
+
+Ja ruudulla leikkivä auringon säde, hennonvihreät koivunlehdet,
+varpunen akkunanlaudalla; kaikki, kaikki tässä luonnossa, joka niin
+selvään ja kuultavasti puhui rakkauden kieltä ja vakuutti mahdottomaksi
+luojan ikuisen vihan, kuiskasi:
+
+-- Hän pääsee kyllä, hän pääsee kyllä!
+
+
+
+
+Ainoastaan yksi lehmä.
+
+
+"Tähden" kanssa oli samoin kuin kruununprinssien perintötilusten: sitä
+oli mietitty, toivottu ja odotettu jo vuosikausia ennen syntymistään.
+
+Ensi vuosina naimisessaan kun he olivat majoittuneet kylän syrjään
+metsätorppaan, makasivat Tiina ja Kalle joka ilta puoli tuntia
+jutellen, kuinka olisi erinomaista itsellä olla oma lehmä. Jos Kalle
+olisi ollut ymmärtäväinen, olisi se kyllä ollut heillä jo, mutta
+onnettomuus juuri oli se, että "Tähti" oli hänen kolmas rakkautensa ja
+siksi veti aikaa pitkään, ennenkuin hän sai sen omakseen. Hellien
+tunteidensa ensi kuohahduksen oli hän uhrannut taskumatille; se vei
+kaiken hänen vuosipalkkansa ja kaikki hänen joutohetkensä. Sitä joutui
+hän palvelemaan yhdessä Tiinan kanssa, rakastui, kävi haaveilijaksi,
+murskasi pullon navetan seinään ja otti kuulutukset. Ja vasta sitte
+tuli rakkaus numero kolme, tuo palava halu saada oma pieni
+maidonantaja. Hän rakasti kyllä Tiinaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta
+hän ajatteli häntä mieluummin kauniina kesäkuun iltana istumassa mäellä
+suuren kuusen alla valkoinen lypsinkiulu hänen puristavien polviensa
+välissä ja pullea ahavoitunut poski lepäämässä uneksitun "Tähden"
+ruskeankiiltävää kylkeä vasten.
+
+Lopulta ei hän voinut tulla aikaan pitemmältä, vaan meni ulos
+muutamana varhaisena aamuna ja kaivoi ylös kuusi suurta kiveä tuvan
+länsipuolella; ne olisivat tulevan navetan peruskivet, ja vuoden takaa
+oli hänellä myös pieni karjapiha valmis, mutta ei vielä äyriäkään
+lehmän ostamiseksi. Silloinpa sitä päätettiinkin ostaa sen sijaan
+vasikka isännältä sekä itse kasvattaa kotieläimensä, ja kahdeksan
+päivää sen jälkeen tuli "Tähti" maailmaan.
+
+Oikeastaan olisi vasikka maksanut kymmenen kruunua, kun se oli
+kuukauden vanha, mutta Kalle sai sen seitsemästä taalarista ja yhdestä
+puimapäivätyöstä, sentähden että hän oli isännän lukutoveri.
+
+Minä kyllä uskon, että Kalle oli iloinen, kun hän ensi kerran vei
+Tiinansa tupaansa, mutta valitettavasti hän ei ollut paljoa vähemmän
+iloinen, kun hän talutti "Tähteä" karjapihaan, ja Tiina se nauroi
+täydellä naamalla ja silmäili ylös hyllylle läkkiastiatansa ja paria
+ruhjounutta kahvikuppiaan ja uneksi niin suloisesti tulevista ajoista
+ternimaito-pannukakkuineen ja vakituisine kahvikermoineen.
+
+Jos me nyt niinkuin vanhan koulun romaaninkirjoittajat tahdomme jättää
+sankarittaremme lepoon pariksi tai kolmeksi vuodeksi, niin tapaamme me
+sen täydellisesti varttuneena lehmänä. Oli kyllä monasti talvisaikoina
+ottanut lujalle saada sille ravintoa, mutta vaikka Kalle ja Tiina usein
+olivat pakotetut tyytymään kylmiin perunoihin kastettuina suolaveteen
+niin oli kuitenkin aina "Tähdellä" ollut nurmiheinänsä ja silppunsa. Ja
+muuten oli se koko perheen lemmikki.
+
+Luulen kyllä, että kruununprinssi piti oleman hauskan saada alkaa
+hallitsemaan hiukan sillä aikaa kuin hänen isänsä matkusti vihkimään
+rautateitä, mutta mitä oli se verrattuna Kallen esikoisen riemuun, kun
+hän ensi kerran sai viedä "Tähteä" juomaan.
+
+Lehmä oli myöskin läpeensä ihanteellinen: pitkähkö, kapeat hienot
+sarvet, hieno pää, jonka otsassa välkkyi seraafimerkki, pitkä ja hyvin
+muodostunut rinta, hienot sorkat, lempeät silmät, hyvämerkkiset
+kylkiluustot, kumpuilevat utaret ja vaaleanruskea arkipuku, joka oli
+ruumista myöten. Yksi ainoa kapea rengas alaalla sarven juuressa
+osotti, että "Tähti" äsken ensi kerran oli tullut äidiksi, ja että
+Tiina oli saanut niin hyvin pannukakkua kuin kahvikermaa. Voi kuinka
+harvoin käyvät meidän rohkeimmat unelmamme tuolla tavalla onnellisesti
+toteen!
+
+Lautamies oli tarjonnut yhdeksänkymmentä kruunua puhdasta rahaa
+eläimestä, mutta Kalle oli vastannut, että yhtä kernaasti voitaisiin
+tarjota hänelle rahaa vaimosta tai vanhimmasta pojastaan, sillä Tähti
+oli kuin ihminen, ja viime kesänä, kun tytönalku oli pudonnut
+perunahautaan, tuli lehmä ravistelemaan kyökin akkunaan aivan kuin
+olisi hän tahtonut pyytää apua.
+
+Ei kuitenkaan saa uskoa, että mäkitupalaiset saivat viettää hyviä
+päiviä kaiken maidon kanssa. Ei köyhällä ihmisellä ole sellaisia
+etuisuuksia. Suurin osa kirnuttiin voiksi ja muutettiin rahaksi, mutta
+pisara silloin tällöin maajasta maitoa pikkuruiselle kehdossa ja sitte
+kirnumaito sekä ilo personallisesta seurustelusta Tähden kanssa, se oli
+kuitenkin silkka huvi "olla itsellä lehmä."
+
+Ja vuodet kuluivat ja Tähti kävi aina rakkaammaksi perheelle.
+Erityisesti muistettiin sitä muutamana päivänä syysmyöhällä, kun vanhin
+rippikoulun käynyt tytär lähti palvelemaan vieraita. Isä ei sanonut
+juuri mitään, pusersi vain tytöntynkän kättä ja huoahti, mutta äiti
+itki ja pisti koko kourallisen rinkeliä vaatemyttyyn, ja tyttö hieroi
+silmiään itkusta niin pumpuliliinaansa, että silmät tulivat aivan
+punaisiksi. Ja sitte kun hän oli heittänyt hyvästit kaikille tuolla
+alaalla, meni hän Tähden luo, pani kätensä sen ruskean kaulan ympäri ja
+sanoi: "hyvästi, pikku Tähti!" Ja Tähti tunsi nyt itsensä enemmän kuin
+koskaan ennen kuuluvaksensa perheeseen ja nuoleksi pientä käsnäistä
+kättä ja sanoi: "Mu-u-u-uh," mutta sitä minä en osaa kääntää.
+
+Sitte tuli kovia aikoja. Säälimättömän kylmä Kesäkuun yö ruhjosi laihot
+mäkituvan pienillä saroilla, ja Kallen oli täytymys turvautua
+huutokauppaan saadakseen viljaa leipäaineeksi. Syksyn tullen eivät ajat
+olleet käyneet paremmiksi eikä talonpojilla ollut mitään työtä
+annettavana. Kalle oli velkaunut, kun oli huutokaupassa hankkinut
+itselleen viljaa eikä hän voinut maksaa sitä. Nimismies tuli
+ulosmittauksille. Taloudentarpeet olivat vanhat ja huonot, ja Tähti oli
+ainoa kelpaava velan suoritukseksi. Ja niin kirjoitti nimismies sen 33
+taalarista ja 16 killingistä, ja suuri sinetti kiinnitettiin sen
+vasempaan sarveen, ja Kallea muistutettiin uloshakulain määräyksistä,
+siinä tapauksessa, että hän hukkaisi pantin.
+
+Mutta kun komisarius tuli ulos navetasta, seisoi Tiina halkomäellä
+kalpeana kuin ruumis ja ui kyyneleissä. Mutta ei se ollutkaan tällä
+kertaa tuo vanha, oivallinen, hellittämätön komisarius, vaan uusi
+kirjoittaja, joka ei vielä ollut kerjennyt hankkimaan itselleen
+tuollaista hyvää ja mukavaa kerrosta sydämmensä ympärille, mikä on niin
+hyödyllinen täällä elämässä, vaan hänen silmälasiinsa tuli kosteutta ja
+vähän lämpöistä rintaan, ja niin meni hän takaisin parteen, nykäsi pois
+sinetin "Tähden" sarvista ja sanoi: "Minä lainaan teille rahat; saatte
+maksaa minulle takaisin, milloin voitte."
+
+Ja silloin itki Tiina vielä kovemmin eikä voinut sanoa muuta kuin
+"Jumala siunatkoon!" ja se tuntui olevan vanhasta neljännysmiehestä
+hirmuisen huono suoritus.
+
+Ja jokaikinen sunnuntai sitte, kun pappi rukoili "kaikkien uskollisten
+virkamiesten" puolesta, muisti Tiina meidän Herraamme rukoilla
+erityisesti nuoren nimismiehen kirjurin puolesta ja "Tähti" seisoi
+levollisena parressaan vielä pari talvea.
+
+Sitte tuli taas parempia aikoja; metsät nousivat hinnassaan ja Kalle
+ansaitsi paljon rahaa sarkahakkuussa. Mutta muutamana iltana tulivat
+kumppalit mökkiin kantaen Kallea paareilla; muuan honka oli tuulen
+voimasta kaatunut vastaiselle puolelle, murskannut häneltä rintakehän
+ja he luulivat, ettei Kallella olisi paljon jäljellä elämässä.
+
+Ihmissydän on aina yhtäläinen. Ei siinä auta, että on tottunut
+puutteeseen ja kärsimiseen, ei siinä auta, että koko pitkän ijän on
+taistellut puutteiden ja kieltäymyksien kanssa: tuollainen isku tapaa
+yhtäläisesti armollista rouvaa kuin torpparin vaimoa ja kun Kalle
+mullattiin itäpuolelle pientä pitäjäntupaa, tunsi Tiina selvästi, että
+nyt oli loppunut sekin niukka ilo, mitä hänellä ennen oli elämässä
+ollut.
+
+Ja "Tähti" täytyi myödä; ei löytynyt mitään neuvoa siihen; vaikka kyllä
+Tiinan ja tyttären askeleet markkinoille tuon vanhan toverin rinnalla
+olivatkin raskaimmat kuin mitä he olivat elämässään ottaneet niiden
+jälkeen, mitkä veivät heidät "isän" haudalle.
+
+Oli liikuttavaa nähdä miten välinpitämättömästi sekä herrat että
+talonpojat käsittelivät "Tähteä" lehmätorilla. He tarkastelivat ja
+tunnustelivat sitä, ajoivat sitä eteenpäin ja vieläpä potkaisivatkin
+sitä, aivan kuin jos se olisi ollut tavallinen lehmä. Mutta se
+talonpoika, joka potkasi Tähteä, ei sitä saanut, vaikka hän tarjosi
+kolme taaleria enemmän kuin toinen, siivo talonpoika, joka
+ystävällisesti silitti sitä. Se oli köyhän ihmisen uhri tunteilleen, se
+oli viimeinen, minkä nuo naisraukat voivat tehdä vanhalle, rakkaalle
+ystävälleen.
+
+Ja kun rahat olivat luetut ja tytär pistänyt viimeisen palan eväskakkua
+Tähden suuhun, ja nuo harmaansiniset silmät viimeistä kertaa
+kummastelevalla ilmeellä suuntautuivat noihin kahteen, jotka seisoivat
+tuossa itku kurkussa, silloin, silloin oli liian rasittavaa heille
+molemmille ja ääneen nyyhkien kääntyivät he pois ja menivät sukkelaan
+alas maantielle päin.
+
+Mutta markkinaäijät kirkuivat, jotta metsä vastaili, vetivät korkkeja
+pulloistaan ja arvelivat, että tuo naisväki on hullua, kun vanhan
+lehmärahjuksen tähden noin vesittelee.
+
+
+
+
+
+Salakapakoitsijan tytär.
+
+
+"Se lämmittää, mutta samalla tavalla kuin piiskan sutkaus lämmittää
+väsynyttä kyytihevosta."
+
+Näin puhui tuo arvokas raittiudenystävä Pehr Wieselgren kerran
+väiteltäessä väkijuomista, kun vastapuolue toi puolustukseksi meidän
+kylmän ilmanalamme ikäänkuin anteeksi annettavana ruotsalaisen
+väkijuomien haluun.
+
+Olkoon nyt tämän kanssa kuinka tahansa: se on varmaa että Ruotsin
+talonpoika usein on käyttänyt arvokasta keksintökykyään mukavasti tai
+hyvään hintaan saada tuota mielijuomaansa. Tästä salapolttimot, kun
+valtio otti yksinoikeudekseen sen valmistuksen, siitä salakapakat kun
+sen anniskeleminen annettiin vapaaksi, mutta alituisesti suurenevaa
+veroa vastaan, joka on saattanut kolmikertaisen hinnan tavaralle.
+
+"Kotitarvepolton" aika oli ohitse; ei nähty enää pienten kylien
+tilanomistajain -- joissa usein koko kyläkunnan peltomaa oli
+ylinäkyvänä piirinä ilman aitoja sarkain välillä keväällä ajavan yhteen
+sahransa ja karhinsa eteen valjastetut konit ja yhteisesti pystyttävän
+viinajumalanalttarin milloin yhden milloin toisen pientareella, aina
+sen mukaan kuin vierasvaraisen satunnaisen tarjoojan kellari oli
+sijoitettu, eikä kuulunut enää tällaista: "Isälle puolituoppia, äidille
+puolituoppia, rengille ja piialle puolituoppia, kaikille lapsille
+tuoppi juhla-aamuisin."
+
+Mutta tuntui liian kalliilta maksaa kahdeksan taalaria kannusta, kun
+oli totuttu keittämään itse tavaraa takassa tuolla kotona taikka
+pahimmassa tapauksessa ostaa tuoppi 33 äyrillä lähimmäiseltä
+naapurilta. Ainakin päästäkseen tekemästä lähetyksiä kievaritaloihin,
+alkoivat yrittelijäät miehet ja vaimot, joita ei rasittanut liian
+tiukka omatunto, pitää saatavina virvoitusjuomia salassa. Todistajia
+oli helposti ymmärrettävistä syistä vaikea hankkia ja se, joka
+kirjoittaa näitä rivejä, muistaa vielä lapsuudestaan muuatta
+paloviinajuttua paikkakunnan käräjissä, jossa kylässä oli muuan suuri
+kivi, jonka taakse rahat ja tyhjät pullot pantiin ja josta täytetyt
+pullot tunnin takaa noudettiin; syytteeseen voitiin ainoastaan tämä
+yksi ainoa paloviina-asia saada. Usein vanhat, entiset linnavangit tai
+piiskatut naiset toimittelivat alttaripalvelusta näissä juopumukselle
+pyhitetyissä, vaatimattomissa temppeleissä, mutta asia ei sen vuoksi
+kärsinyt, sillä mitäpä tarvitsivat nämä viinajumalan palvelijat lain
+tarkoittamaa "kansallista luottamusta", kunhan heillä oli vaan
+ostajiensa luottamus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Metsä-Sissalla" R---- pitäjässä Kronobergin lääniä oli persoonassansa
+niin vähän kuin mahdollista Hebeä, mutta hyvin kyllä paljon Megaraa.
+Hän oli 45 vuoden vanha, hampaaton, hoippuva ruumiiltaan ja päivettynyt
+kasvoiltaan, hän oli kolme kertaa ollut vedellä ja leivällä Wexiön
+koppivankilassa ja kaksi kertaa täytynyt taivuttaa ei vakaumustansa,
+vaan luisevan selkänsä raipoille, joilla juriidillinen oikeus entiseen
+aikaan niin usein lopetti väittelynsä piiskurin välityksellä. Hänen
+harmaa lyyhistynyt tupansa lankunpalasine rikkoutuneella katolla ja
+rikkinäisine ikkunaruutuneen, jotka mellastelevat vieraat olivat
+puhkoneet, eteenasetettuine Sissan hameenpalasineen kohosi puhtaasti
+l,5 kyynärää maan alta, jonka sisään se oli kaivettu melkein yhtä
+syvälle: se tuskin näkyi ohimenevän maantien aidan toiselta puolen,
+mutta Sissan kauppaystävät olisivat kuitenkin sinne pimeimpänäkin
+iltana osanneet, sillä emäntä oli jo vuosikausia myönyt paloviinaa
+kohtuulliseen hintaan eikä koskaan estellyt asian kanssa. Väliin sai
+hän kihlakunnan oikeuteen tehdä yhden ja toisen matkan, mikä pahimmassa
+tapauksessa ulotettiin, niinkuin äsken mainittiin, läänin
+pääkaupunkiin, mutta hyvin onnistuneesti palanneena pesäänsä palveli
+Sissa ostajoitaan samalla vilpittömällä uutteruudella kuin ennenkin.
+
+Tällä olennolla, joka _naisesta_ oli kadottanut kaiken muun paitsi
+vähää jäännöstä ulkonaisesta muodosta, oli yksi lapsi -- nimettömälle
+isälle tietysti -- mutta (juonitteleva luonto!) se oli rakastettavin
+pienokainen kuin voi kohdata. Tytön kiharat olivat ruskeat ja silmät
+ruskeat ja kummailevat ja sitte se oli iloinen ja onnellinen
+paitaressu, sillä kaikki inhimilliset tunteet, jotka mahdollisesti
+ennen olivat asustaneet salakapakoitsijan sydämmessä, olivat uudestaan
+syntyneet jumaloivana rakkautena pikku Märthaan, joka aina sai osakseen
+hyvän kohtelun eikä koskaan kaivannut mitään niinkauvan kuin liike oli
+voimassa, ja oli liian heikko ymmärtämään kaikkea sitä kurjuutta, joka
+häntä ympäröi.
+
+Niin kuluivat vuodet, mutta sitte kuohahti tempova tuulahdus Pohjolan
+metsissä; miehuullinen ääni, jota tulistutti innostuksen hehku, kohotti
+sotahuudon kansakunnan perintövihollista vastaan, ei itäistä kotkaa
+vastaan, joka vuosisadan koitossa repi veljesmaan Pohjanlahden rannalla
+meidän poveltamme, vaan tuota hiiviskelevää paholaista vastaan, joka
+oli astunut niin monen Pohjolan mökin kynnyksen yli ryöstääkseen kaiken
+ilon ja rauhan, joka oli asunut siellä sisällä. Ja se mies, joka puhui
+herätyshuutoja Ruotsille, oli syntyisin Wärendin seuduilta, eikä siis
+ihmeellistä, jos hän siellä ensiksi kaiutti taisteluhuutoaan, ei
+ihmeellistä, jos _Pehr Wieselgren_ piti ensimmäisen raittiussaarnansa
+meidän seuduillamme. Tuo hienosti sivistynyt kaunotieteilijä, jonka
+luennoita korkeamman oppipaikan sivistystä etsivä nuoriso ihmettelyllä
+oli kuunnellut, meni ehkä liian pitkälle, kun hän, jotta maamiehensä
+häntä ymmärtäisivät, usein valitsi kuvansa suoraan -- karjapihalta ja
+sikolätistä, mutta tarkoitus saavutettiin, ainakin siksi kertaa, ja
+koko kunnat nousivat yhtenä miehenä kirjoittamaan kaikkialla
+muodostuneiden raittiusyhdistysten listojen alle ja kielsivät
+"pirunjuoman" käytön niin hyvin kotona kuin kylässä.
+
+R---- oli yksi niitä pitäjiä, joissa liike oli voimakkain.
+Paloviinapullot lyötiin rikki enempi välittämättä Carl XIV Juhanin
+kruunatuista nimikirjaimista, mitkä tavallisesti koristivat niiden
+kuvetta ja raittiusinto, niinkuin niin monta muuta itsessään jaloa
+harrastusta meillä, muuttui lopulta kiihkoilemiseksi.
+
+Metsä-Sissa kadotti melkein kaikki ostajansa, ja kahdeksanvoutinen
+pikku Märtha oli jo muutamia kertoja pitänyt mennä maata ryypyn jälkeen
+kovettuneiden leipäkannikkain palanpaineeksi. Mutta se ei ollut jäävä
+tähän. Muutamana sunnuntai-iltana, jolloin mielikiihko oli tehnyt osan
+raittiusyhdistyksen jäseniä yhtä huolimattomiksi kuin ikänään ennen
+"Sissan tipat", tulivat he kävellen maantietä eteenpäin ja huomasivat
+entisen juoppouden syntimajansa.
+
+-- Tulkaa, me revimme alas tuon paholan.
+
+-- Ja tyhjennämme pirunjuoman puroon.
+
+-- Ja poltamme saatanan palvelijan hökkelinsä roviolla.
+
+-- Ja lyömme kuolijaaksi synnin lapsen, tuon pienen kyykäärmeen.
+
+Tuollaisia puheita kuului tuon kiihoittuneen joukon suusta, joka kuin
+petoeläinjoukko syöksyi aidan yli Sissan tupaan. Tuossa
+silmänräpäyksessä oli katto poisotettu, seinät alasrevityt, ja
+salakapakoitsija oli jo saanut muutamia väkivallan lyöntejä, kun muuan
+nuori talonpojanrenki, joka näki pienen itkevän tytön, veti veitsellään
+pahan haavan lapsen poskeen.
+
+Juuri silloin matkasivat pari kauppamatkustajaa tietä. Ne olivat
+lämminsydämmisiä miehiä ja kun he näkivät, että oli kysymys murhasta
+tuolla metsässä, hyppäsivät he vaunuista sekä kiiruhtivat joukkoon.
+Heidän varma esiintymisensä, se takaisin järkiin tulo, jonka nuo kaksi
+uutta osanottajaa vaikuttivat hurjistuneissa aivoissa ja ehkä myöskin
+pari pistoolia, jotka loistivat uhkaavana nuorten kauppamatkustajien
+käsissä, kaikki tämä vaikutti, että väkivallan tekijät saatiin
+vetäytymään pois, mutta salaisesti uhkaavina, että ensimmäisessä
+sopivassa tilaisuudessa pantaisiin täytäntöön teko.
+
+Metsä-Sissa kuoli kahden vuoden kuluttua, minkä ajan hän puoleksi
+kulutti vankilassa ja köyhäinhuoneessa. Jos jolloin kulloin joku rauhan
+ja sovinnon valo-säde sillä välin pääsi salakapakoitsijan sydämmeen,
+emme me tiedä. Me ainoastaan tiedämme, että hänen viimeiset katkonaiset
+sanat kuuluivat: "Ottakaa tänne minun pikku Märthani!" Äidinrakkaus,
+sinä olet voimakkaampi kuin synti ja kuolema, sinä tunkeut
+sellaisiinkin sydämmiin, joissa paha on saanut olla asukkaana koko
+pitkän elämän ajan!
+
+Ja pikku Märtha? Hän tuli ensiksi köyhäinhoitoon, myötiin muutamalle
+torpparille 35 kruunusta ja 4 vakasta viljaa vuodessa, sekä läksi 16
+vuoden ijässä ... kaupunkiin hakemaan palvelusta tehtaassa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kauppias X -- häneltä olen minä kuullut aiheen tähän pieneen
+kertomukseen -- oli kauvan aikaa sitte lakannut olemasta
+näytekauppiaana, hän oli nyt "oma herransa," ja jos hän joskus ajatteli
+sitä iltaa Smålannissa, jolloin hän oli pelastanut kahden ihmisen
+elämän kuolemasta, tapahtui se ainoastaan silloin, kun me väliin
+annamme sielun silmämme kiitää takaisin puoleksi kalpeutuneiden
+muistojen kuihtuneeseen ruusutarhaan.
+
+Häneltä oli kahtenakymmenenä vuotena ollut affääriasioita arvossa
+pidetyn ----e:n firman kanssa eräässä kaupungissa, mutta ei ollut
+koskaan tavannut sen päällikköä. Nykyisin oli hän saanut tietää, että
+tämä oli vetäytynyt pois affääreistä ja jättänyt ne pojalleen. Tapahtui
+sitte, että patruuni X. muutamana päivänä sai lääkäriltään neuvoja
+suoristamaan konttoripulpetin tykönä liiaksi köykkyyn käynyttä
+selkäänsä merenrannikon suolaisessa vedessä, ja matkallaan tuli hän
+kaupunkiin. Kauppamiehet ovat yhtä kohtelijaita kuin muutkin,
+jonkatähden patruuni X. käytti tilaisuutta käydäkseen ----e:n
+kauppahuoneen uuden päällikön puheilla. Hän otettiin mitä
+ystävällisemmin vastaan ja kutsuttiin päivällisille herra ----e:n
+kotiin, joka oli hieno ja soma ja jossa rouva ----e nuorempi, kaunis,
+rakastettava nainen, toimitti niin emännän virkaa, että hän kokonaan
+ihastutti kauppapatruunan "maalta." Ainoa, mikä olisi voinut muistuttaa
+rouva ----e:n ulkonäöstä, oli ruma arpi toisessa poskessa, ikäänkuin
+jonkun palohaavan tai sellaisen aikaansaama. Mutta vieras kuitenkin
+kiinnitti vähemmin huomiotansa siihen kuin emännän ihmeellisesti
+säteileviin ruskeihin silmiin, jotka hän luuli nähneensä jossain ennen,
+vaikka hänen oli mahdoton muistaa missä.
+
+Mutta herkullisemmallakin päivällisellä on loppunsa, ja kahvin
+tarjottua otti herra ----e vierastansa kainalosta sekä sanoi nuorelle
+rouvalleen:
+
+-- Me menemme nyt ulos, jotta herra X. saa nähdä hiukan ... kaupungin
+ympäristöä eikä maksa vaivaa odottaa minua illalliselle, pikku Märtha.
+
+"Pikku Märtha" -- eikö hän sanonut niin tuo vanha kauhea metsämummo,
+kun väkivallantekijät tahtoivat surmata hänen lapsensa? Ja nuo ruskeat
+silmät ja arpi poskessa -- niin, se oli hän, siitä ei ollut mitään
+epäilystä. Häntä, joka ei salli varpusenkaan pudota maahan ilman
+tahtoaan, oli miellyttänyt antaa tuolle paheen ilmapiirissä kasvaneelle
+salakapakoitsijan tyttärelle, torpparin "myödylle" kasvatuslapselle
+sellaista, mitä hyvien vanhempain hellästi ja hyvin hoidetut
+lapsukaiset usein saavat kaivata: rikkautta, rakkautta ja hyvän kodin
+ja -- mikä parasta kaikista -- hän näytti sen ansaitsevan.
+
+
+
+
+Pekka Juhonpojan Lassi, josta tuli mies maailmassa.
+
+
+Pekka Juhonpojan Lassi oli tuonkin vähän helläsydämmisen
+köyhäinhoidonesimiehen lausunnon mukaan "kauheassa kurjuudessa."
+
+"Kurjuus" voi olla monenlaatuista, emmekä me harvoin sekoita sitä --
+ylpeyden ja ilon kanssa.
+
+Kulta ja kunnia, ostettuina ihmisarvolla ja kansalaisluottamuksella,
+loisto ja nautinnot sydämmettä jakaa niitä muiden kanssa, ylellisyys ja
+ylpeys, saavutettuina kieltämällä oman vakaumuksensa, se kaikki on
+kurjuutta. Olla tuntematonna, köyhänä ja vähäpätöisenä, mutta sydän
+hehkuvana täynnä nuoruuden mieltä ja nuoruuden voimaa, joka haluaa ja
+voi syleillä koko maailmaa, se ei ole kurjuutta, se on iloa, ylpeyttä,
+pauhaavaa riemua.
+
+Mutta löytyy myös sellaista kurjuutta, josta ei kukaan erehtyne, ja
+sellainen oli tullut Pekka Juhonpojan lesken raskaaksi osaksi. Ei
+kenenkään sitte puolen vuosisataa ole tarvinnut meidän isänmaassamme
+"kuolla nälkään" ja tuo keuhkotautinen leski, joka ei ollut voinut
+vuosikausiin jättää olkivuodettaan kurjan hökkelinsä loukossa, sai
+myöskin köyhäinhoidolta tulevat kuusi kappaansa viljaa ja
+kaksikymmentäneljä killinkiä rahaa joka kuukausi itseään ja poikaansa
+varten. Hän siis nautti aikalailla apua, niin, hän oli pitäjän kaikkein
+runsaimmasti vaivaishoitoa kuluttava ja hänen tuli olla tyytyväisen.
+Sen ajan tavarahintojen mukaan teki se kokonaista kolme killinkiä
+päivässä "kahdelle yksinäiselle ihmiselle."
+
+Mutta hän oli niin hirveän kipeä, hän ryki, jotta tuo kurja asunto
+vapisi, ja olisi ollut ruodulle ja hänelle itselleen parasta, kuta
+pikemmin hän olisi saanut sen lopettaa. Eikä hän voinut olla
+ajattelematta poikaraukkaansa, vaan maatessaan itki yöt läpeensä, mitä
+hänestä tulisi sen jälkeen kun hän oli mennyt pois.
+
+Oikeastaan se oli tämä, jota köyhäinhoidon esimies piti niin "kauhean
+kurjana." Herra Jumala, voihan poika nyt kelvata paimentamaan lampaita,
+ajamaan puimakonetta, tulla kaupunginrengiksi, kaartilaiseksi,
+mäkitupalaiseksi, rantajätkäksi tai murtovarkaaksi, kaikki mahdollisia
+elämänratoja, jotka ovat avoinna köyhän miehen lapselle.
+
+Kansakouluja ei vielä silloin ollut. Poika -- hän oli muutoin nimeltään
+Lassi -- sai sentähden väliin silpota kuusenhakoja talonpoikien
+vasikankarsinoihin, mennä ulos noukkimaan tuulenkaatamia oksia
+iltalämmitykseksi sekä sitte puhteella istui lukemassa katekismusta,
+kuinka meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Voi, miten tuo
+rakastaminen tuntui vastenmieliseltä poikaparalle! Eihän Jumala
+tahtonut parantaa äidin yskää tai vaikuttanut talonpoikiin, että he
+olisivat hyvin puhdistaneet köyhäinhoidolle tulevan viljan;
+"lähimmäiset", ne olivat kylän poikia ne ja ne tavallisesti löivät ja
+häpäsivät Lassia ja nimittelivät häntä "kerjäläiseksi" ja
+"ruotilaiseksi."
+
+Sitte tuli eräs nuori lääketieteen kandidaatti herraskartanoon kesällä.
+Hänellä oli tapana olla paljon ulkona nuorten neitien kanssa ja kun
+ihmisystävyyden aate oli tullut juuri siihen aikaan muotiin sekä
+Tukholmassa että Upsalassa, niin kävi nuori herrasväki siellä ja täällä
+sisällä köyhimmissä tuvissa. Nuoret neidit antoivat laihimmille
+lapsille pieniä kauniita rukouskirjoja ja kertoivat liikuttavia
+historioita pienistä mustista neekerilapsista, jotka olivat tulleet
+uskomaan Kristuksen päälle, ja kandidaatti määräsi voimakasta ravintoa
+ja lasin hyvää viiniä silloin ja tällöin heikoimmille naisille.
+
+Mutta ei kukaan maailmassa voinut käsittää, miksi eivät lapset tulleet
+lihavimmiksi rukouskirjoista tai iloisemmiksi kaikenmoisista
+neekerihistorioista ja mitä renginvaimoihin tuli, niin olivat he
+yksipäisiä edelleenkin syömään kauraleipäänsä ja unohtivat kokonaan
+hankkia itselleen häränpaistia ja portviiniä.
+
+Kerran tuli kandidaatti myöskin lesken mökkiin ja tervehti niin
+ystävällisesti ja arveli, että tuvassa oli huono ilmajohto ja olisi
+parasta rakentaa tupa uudelleen, mutta tuo vaimoraukka hymyili niin
+lempeästi ja sanoi:
+
+-- Kiitoksia, rakas herra tohtori, mutta minun kanssani on se pian
+ohitse kaikissa tapauksissa, keuhkotauti tuo kuoleman kuinka se
+muuttuneekin.
+
+Mutta nuori lääkäri kuunteli vaimon hengitystä, kopisti häntä hellästi
+ja vakuutti, ett'ei se vielä ollut keuhkotautia, vielä voisi parempi
+koti, lääkkeet ja voimakkaampi ravinto palauttaa terveyden.
+
+Lassi seisoi ammottavin suin ja säteilevin silmin. Voitaisiinko todella
+hänen äitinsä pelastaa! Hänen pitää mennä köyhäin esimiehen luo
+kertomaan, mitä tohtori on sanonut. Mutta siellä sai hän vain nuhteita:
+"Pitäisikö köyhäinhoitolaisia vaalia kuin kreivinnoja! Kuka palkitsisi
+ruodille kaiken tuon?"
+
+-- Se olen _minä_; minä teen teille työtä koko elämäni ajan, kunhan
+vain äiti saa vähän ruokaa ja rohtoja apteekista. Minä hakkaan hakoja
+öin päivin, jos muutatte hänet johonkin, missä ei sada vuoteeseen.
+
+Ei, se oli mahdotonta; se, joka ei tahtonut elää ja tulla terveeksi
+kuudella kapalla jyviä ja 24 killingillä rahaa kuukaudessa, sitä ei
+voinut Kvastlöjan köyhäinhallitus auttaa. Myöntää lainaa 12-vuotisen
+pojan takaukseen ei luontunut köyhäinhoidon esimiehen raha-asioihin
+1840-luvulla.
+
+Poikanen juoksi ympäri itkien ovelta ovelle. Hän piti itseään äitinsä
+murhaajana, jollei hän hankkinut sille sitä apua, jonka oli sanottu
+voivan parantaa hänet. Hän sai myöskin kyllältä velliluujäännöksiä ja
+leipäpalasia, mutta hänen varsinaista asiaansa ei tahtonut kukaan
+ymmärtää.
+
+Ainoastaan tehtaan patruunin rouvan sydän pehmeni, hän ratkesi itkuun
+sekä antoi pojalle ryynivelliä ja satakuusikymmentä noppaa Hoffmanin
+ja sydämmenvahvistustippoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolmen kuukauden kuluttua pyyhkäistiin Pekka Juhonpojan leski
+köyhäinhoidon listasta pois, ja nyt, kun hän ei enää tarvinnut sitä,
+teki kylänikkari hänelle aivan uuden vedottoman asunnon, joka muutamana
+sumuisena sunnuntaiaamuna Marraskuussa laskettiin siihen kirkkotarhan
+kolkkaan missä huonot ja tilattomat saivat sijansa elämäntyönsä
+päätettyä.
+
+Lassi kuhnusti mukana haudalle, mutta siellä ei juuri kukaan sanonut
+hänelle mitään. Niin, tämä oli totta: esimiehen poika, jolta hän oli
+saanut lainata juhlavaatteet, pukkasi häntä kylkeen ja kuiskasi: "Älä
+itke niin hirveästi minun uudelle liivilleni, sinä lurjus!"
+
+Onnellisesti kyllä, ei Lassi ollut koskaan lukenut vanhan ajan
+historiaa, niin ettei hänelle koskaan johtunut mieleen vannoa jotain
+Hannibalin valaa rikkaita kohtaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli suuri juhla kauppias Perssonin kauniilla maatilalla. Pojat ja
+palvelusväki olivat sitoneet kauniita kunniaportteja isännän
+viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä, Värilyhtyjä riippui tiheässä
+sokurisuppilonnuorissa, jotka olivat sidotut puusta puuhun puutarhassa
+ja puistossa. Pehtori seisoi ulkona päärappujen luona ja pyyhki hikeä
+otsaltaan kaikkien niiden sielun ja ruumiinvoimien ponnistusten
+jälkeen, joita hän oli saanut kokea johtaessaan yhdeksänkertaista
+hurrahuutoa, ja rovasti oli juuri isännän erinomaisessa sampanjassa
+juonut kiitollisuuden maljan isännälle komean urkulaitoksen
+hankkimisesta pitäjän kirkkoon hänen puolivuosisata-riemujuhlanaan.
+
+Vähää ennen oli tuomari liikutuksesta ja Xeres-viinistä värisevällä
+äänellään esittänyt varsinaisen syntymäpäivämaljan monilla kauneilla
+sanoilla "miehestä, joka omilla voimillaan oli murtanut itselleen tien
+köyhyyden matalasta majasta rikkauteen ja arvoon, kaikkien
+kunnioitukseen ja rakkauteen."
+
+Ja kauppamies Persson oli vastannut moniailla lyhyeillä sanoilla
+tavalliseen tapaansa, jotta muutamat äsken veljistyneet vieraat
+kaupungin herrasluokasta kuiskivat keskenään: "talonpoika pistää esiin,
+vaikkapa hän ansaitsisikin miljooneja", ja nyt huvitteleivat vieraat
+itsekseen niin hyvin, että isäntä voi sytytettyään sikaarin hetkeksi
+mennä puistoon yksinään.
+
+Ei hän rakastanut seuraelämää, mutta hän oli kerran oman nimensä ohessa
+kuullut mainittavan lisänimen "vanha kitupiikki", ja sen jälkeen sai
+paikkakunnan miespuolinen pitoja rakastava osa syödä mahansa kipeäksi
+ja juoda itsensä humalaan hänen luonaan neljä kertaa vuodessa
+paremmissa tavaroissa kuin kenenkään muun luona.
+
+Hän kävi harvoin, jos koskaan kirkossa, mutta hän oli kuullut, että
+Valdersborgin kamariherra oli kieltäytynyt lahjoittamasta rovastin
+kehoituksesta 300 kruunua uusiin kirkkourkuihin, ja silloin sai hän
+"nousukas" äkkiä vastustamattoman halun lahjoittaa koko tuollainen
+laitos, johon kopealla ja jäykällä aatelismiehellä ei ollut varoja
+antaa edes satunnaista apua.
+
+Ei hän suosinut ulkonaista loistoa, mutta kuitenkin oli hän koristanut
+kauan aikaa sitte kuolleen köyhäinhoitolaisnaisen haudan Kvastlöjan
+kirkkotarhassa oikealla marmoripatsaalla.
+
+Mutta tuo köyhäinhoitolaisnainen oli hänen äitinsä...
+
+Samana päivänä, jona sama patsas oli saapunut Kööpenhaminasta, ja hän
+oli matkustanut hautausmaalle työmiestensä kanssa laittamaan sitä
+sijalleen, oli kamariherra kohtelijaana tullut häntä kohti ja
+armollisesti lausunut rautaportilta:
+
+-- Paras herra Pettersson, älkää pitäkö minua liian epahienotunteisena,
+jos sanon, että on hiukan sopimatonta teille, että kunnioitettu rouva
+äitinne on saanut sijansa paikassa, missä lepäävät monenmoiset
+henkilöt. Minua ilahduttaisi suuresti saada ehdottaa teille teidän
+siirtämään tuon ylevän naisen jäännökset ja sijoittamaan ne minun
+sukuhautani viereen, missä vielä yksi paikka löytyy.
+
+Mutta silloin oli tuo entinen kerjäläispoika oikaissut itsensä ja
+vastannut käryllä äänellä:
+
+-- Erinomaisesti teille, herra vapaa- ja kamariherra, olen kiitollinen,
+mutta itse kullakin on ylpeytensä ja minulla on se, että Per Jönssonin
+leski, joka ei suinkaan ole mikään "rouva", vaan ainoastaan köyhä
+kansannaisraukka, joka kuoli kärsimyksistä ja huolista, lepää siellä,
+jonne hän on laskettu, ja että kirkkotarhan _köyhäinosalla_ on kaunein
+muistokivi.
+
+Kaikki tuo nyt johtui niin vilkkaasti patrooni Perssonin mieleen tuossa
+hänen kävellessään ja itsekseen ajatellessaan. Useita muita muistoja
+pullahti myös esiin monimutkaisista piiloistaan hänen sielunsa
+pinnalle.
+
+Hän muisti, miten hän oli alkanut "kesämiehenä" "esimiehen" talossa 30
+kruunun palkalla kuukaudelta, kuinka hän oli säästänyt 7,50 näistä 30,
+ostanut niillä muutamia saipuoita, lankarullia ja nauhoja sekä 50
+kelvotonta sikaaria, ja sitte lähtenyt kaupalle maailmalle "pussi
+seljässä", hän muisti, kuinka pussi oli vähitellen kasvanut ensiksi
+oikeaksi kauppamiehen laatikoksi, sitte huonoiksi vaunuiksi pattijalka
+Puten vetäminä, sen jälkeen kunnollisiksi kaluvaunuiksi, joita veti
+rivakka ja nopsajalkainen hevonen, mikä oli m.m. herättänyt kateutta
+Kvastlöjan talonpojissa, ja lopullisesti omaksi kiinteäksi puodiksi,
+jossa oli punnituspainot ja sadottain pieniä laatikoita.
+
+Sen perästä luisti asiat sukkelaan. Yksi summa toisensa perään oli
+karttunut säästöihin, ja nyt oli hän pohatta, suuri pohatta, mutta
+kummallisen vähän hän tunsi siitä riemua. Aina kun hän oli tuntenut
+halua alkaa nauttia elämästään, saamaan hiukan virkistystä työkuormassa
+tai kun hän oli aikeessa perustaa omaa kotia, niin oli hän aina
+tuntenut itsensä niin vieraaksi sille piirille, johon hän oman asemansa
+puolesta kuului, niin oli sydämen ja muiston hiljaisesta nurkasta
+pistänyt esiin hänen ja elämän ilon välille kärsivät, vakoituneet
+naisen kasvot ja kuivunut käsi, joka hervokkaasti nypläili vuoteen
+likaista olkea, niin, kun hän oli ollut teaatterissa, oli iloisimpien
+laulunäytelmien tenoorien juoksutuksia hänestä äkkiä tuntunut
+keskeyttävän repivä kuoleman yskä.
+
+Nyt oli hän tullut puiston päähän, tallin luo, missä hänen
+lemmikkielukkansa hauskuutteli täyteläisen suurteen ääressä. Ja kuinka
+tallin seinät olivat lujat ja tiiviit! Jos tuossa kurjassa, pienessä
+mäkituvassa olisi ollut _sellaiset_ seinät, niin ehkä ... ehkä...
+
+Mutta ei, hänen täytyi mennä vieraidensa luo! -- Kohotetut lasit
+säteilivät ruutujen läpi. Niissä oli alkuperäistä, hyvää viiniä, sen
+hän tiesi. Mitä hän olisikaan tahtonut antaa, että olisi saanut pari
+pulloa sitä, kun tuo sairas raukka väsyneellä äänellä kähisi:
+
+-- Onko maitosiutu läkkimitassa jo aivan kaikki, Lassi pikkunen?
+
+Kyökin akkunassa seisoivat palvelijat ja ahmivat kananpoikia ja teiriä.
+Voi ettei hän kaikella kullallaan voinut pakottaa takaisin aikaa, ja
+yhdellä sadannesosalla kaikesta tuosta ylellisyydestä rientää
+sovittavilla käsillä metsien ja öiden läpi tuohon kurjaan, pieneen
+lapsuuden kotoon!
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Ei, katsoppas Perssonia, missä sinä olet ollut, kunniaäijä? Maljasi,
+vanha kelpo mies! Onko se totta, että sinä aivot Karlstadiin ensi
+viikolla? Rikkaan miehen kipuja ... tietysti ... tietysti... Sitte emme
+me saa sinua nähdä pitkään aikaan, mutta ei me, tuhat vieköön, tule
+sinua sentähden unohtamaan. Laulajat esiin!
+
+    "Ken veljyttään ei muistaisi"
+    -- -- -- -- --
+
+Niin kaikui ilon rähinä kauppias Perssonin jälleen sisään astuessa,
+mutta nurkassa kuiskittiin:
+
+-- Hiton kituri, kun ei kirjoittanut Silfversvans'in vekseliin, vaikka
+hän alentautui juomaan veljen maljan tuon vanhan ryytikauppiaan kanssa
+-- -- Missä luulet hänen nyt olleen? Ehkä hänellä oli kohtaus jonkun
+torpparinsa tyttären kanssa puistossa. -- Voi tuhat, ei hänellä ole
+enemmän tuntoa ruumiissa kuin kivipatsaalla, jonka hän pystytti äitinsä
+haudalle. -- Hän on ollut varmaan alaalla konttoorissaan ja laskenut
+korkoja, luulen minä.
+
+-- ... Ei, nyt me jätetään rauhaan sinut, kunnon veikko. -- Hyvästi,
+hyvästi! -- Nämä sikaarit ovat niin hyviä, niin että et saa pahastua,
+että minä otan niitä kourallisen. -- Terve tuohon käteen, veli!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vielä kauvan sen jälkeen kuin vieraat olivat lähteneet, välkkyili
+iltatähti avonaisen salin akkunan läpi isäntään, joka seisoi yksinään
+katkeroissa ajatuksissa kädet vakoutuneiden kasvojensa edessä, sillä
+välin kun koko pitäjäs kadehti "Per Jönssonin Lassia, joka noin
+onnekkaasti oli päässyt eteenpäin maailmassa."
+
+
+
+
+Kuninkaan kyyti.
+
+
+Kun isä sunnuntaina jälkeen päivällisen tuli kirkosta tuonne pieneen
+kotiinsa metsän takalistolla, ei hän puhunut yhtään sanaa, mutta
+kotiväki ymmärsi kyllä kuitenkin, että jotain oli vinossa, sillä hänen
+puhdistaessaan paidan hihaansa puulusikkaansa, uiskenteli vielä pari
+tai kolmekymmentä pientä keltaista hernettä sinne tänne kannunkupissa
+aivan kokonaisina, ja silloin ei ollut asiat oikealla kannalla isän
+kanssa, sen voi silloin jokainen käsittää.
+
+Lapset, renkipoika ja tuo pieni kesäpiika eivät puhuneet mitään, mutta
+äiti oli huolissaan ukkonsa tähden ja tiedusteli.
+
+-- Onko nimismies taas langettanut sakkoon tielohosta?
+
+-- Sakkoja ei lueta ylös ennenkuin sunnuntaina, tiedät sinä hyvin.
+
+-- Sitte ovat varmaan mullipahukset menneet Pekka Ollinpojan Kustaa
+Juhanin peltoon, luulen minä.
+
+-- Oo -- se on paljon pahempaa!
+
+-- No mitä Herran nimessä se sitte on?
+
+-- Niin, Perlan pitää mennä kuninkaankyytiin Rackarkylän kievariin
+perjantaina.
+
+Silloin valtasi syvä suru koko perheen. He tiesivät kyllä, mitä
+"kuninkaankyyti" merkitsi. Niityllä käyskenteli Perla ja oli yhtä
+tietämätön kuin valtioneuvos ennen ylennystään siitä, että hän
+valjastettaisiin joidenkuiden "valtiovaunujen" eteen. Sillä oli ollut
+parempi isäntä kuin useimmilla Smoolannin vetojuhdilla siihen aikaan.
+Se oli täyteläinen ja niskaltaan tukeva, ja ruskeat silmät
+tirkistelivät veitikkamaisesti isännän Olli Jönsson'in perhettä heidän
+tuolla tullessaan jokaisella suuri leipäpala kädessä.
+
+-- Synti tammalle, ajatteli Olli Jönsson ja kalttasi sen mustaa harjaa.
+Jos kuitenkin kuningas itse ajaisi Perlalla eivätkä nuo kirotut
+hoviherrat, niin ehkä hän ostaisi sen ratsastushevoseksi ja antaisi
+siitä hyvän hinnan.
+
+-- Ei se käy päinsä, huomautti renkipoika, sillä Perla on niin
+pikkunen, ja siten tulisivat kuninkaan jalat roikkumaan maassa hänen
+ajaessaan.
+
+-- Perlarukka, jonka pitää mennä kuningasta kyytiin! sanoi pikku Antti
+ja antoi sille suuren palan kakkua.
+
+Mutta Perla ei ollut ensinkään suuttuneena, vaan haukkasi leipää aivan
+tyytyväisenä. Joko se ei ymmärtänyt mitä poika puhui tai oli sen kanssa
+niin asian laita kuin monen kaksijalkaisen, joka myöskin on ollut
+"kuninkaan kyydissä", että "leipäpala" virkisti sitä.
+
+Ja aina perjantaihin asti tuli Olli Jönsson joka päivä Perlan luo
+niitylle tuoden muassaan kapan kauroja, niin ett'ei| tamma yhtään
+käsittänyt, mikä isännän oli villinnyt.
+
+Mutta kauransa söi se tyvenesti.
+
+Perjantaina lähdettiin Rackarkylän kievariin, ja sinne oli kokoutunut
+kansaa neljästä kirkkopitäjästä, nähdäkseen maan isää ja pieniä
+prinssejä.
+
+Mutta joukon keskellä käyskenteli nimismies ja oli kauhean vihainen ja
+kiroili tuota uskollista kansaa, jolla oli niin vaikea pysyä
+järjestyksessä kahdessa rivissä molemmin puolin tietä ja oppia
+huutamaan hurraa. Ja jokaisella hänen univormunsa napilla välkkyi suuri
+hikipisara, joka oli pudonnut siihen kesän helteessä kuninkaan ja
+isänmaan palveluksessa.
+
+-- Te kirotut pöllöt! Ettekö te voi saada päähänne, että ne, joilla on
+siistit nutut, on oikeus seisoa ensi rivissä, ja siinä pitää myös
+lautamiehen tyttärien olla kukkakimppuineen. Ja kun kuningas tulee ja
+minä annan merkin nenäliinalla, hurraatte te kaikki yhdessä yhdeksän
+kertaa niinkuin minä olen opettanut teitä, että kun minä nostan
+nenäliinan, sanotte te 'huu...', ja kun minä lasken sen alas, sanotte
+te '...rah!'
+
+Minä luulen kyllä, että ruotsalaiset vielä voivat pelvotta asettua
+puolustamaan vihollista tykkipatteria vastaan, mutta nyt, kun oli
+kysymyksessä ilmi kantaa kuninkaalle osotuksen alamaisesta
+rakkaudestaan, vapisivat he joka jäsenelleen. Paitsi tietysti kahta
+vanhaa gratialistia, jotka olivat olleet mukana Leipzigin ja
+Dennewitzin tappeluissa ja hurranneet itse kantaisälle.
+
+Ja kievarin isäntä silmäili väliin veräjän kunniaporttia, väliin
+suurta, siniseksi maalattua käkikelloaan, mutta hänen sielunsa ei ollut
+kummassakaan niissä.
+
+Ja kievarin emäntä piikoineen seisoi juhlapukuisena kyökin ovella ja
+emäntä neuvoi:
+
+-- Sen minä sanon sinulle, Kaisa, että jos joku noista kuninkaallisista
+pyytää lasin vettä, niin älä sinä anna hänelle vettä, vaan kuorimatonta
+maitoa tuolta penkiltä. Ja jos hän sanoo, että hän mieluummin tahtoo
+vettä, niin kumarra ja sano: "Se ei tule koskaan kysymykseenkään,
+teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte kysyy, mitä se
+maksaa, niin kumarra uudestaan ja sano: "Ei mitään, teidän
+kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte ottaa viiden taalarin
+tai kymmentaalarin ja antaa sinulle, niin kumarra silloin vielä
+syvempään ja sano: "Kaikkein nöyrimmästi kiitän, tässä on varmaan liian
+paljon, teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja sitte menet sinä
+takaperin sisään, niin ettet sinä käännä selkääsi kuninkaalliselle
+majesteetille.
+
+Vaunun räminää ja liikettä kuuluu etäällä tiellä.
+
+-- Voi, hyvä Jumala, nyt tulevat ne ... neljän hevosen vetämä vaunu...
+Jumala vahvistakoon meitä, komisarjus ei häntä näe ... me kuitenkin
+saamme hurrata ... "josko se ei ole kuningas", sanoit sinä. Tuhannesti
+se on hän, tuo suuri, korea herra, joka istuu tuossa edessä, vaikka
+kruunun hän on ottanut päästään ja pitää polvellaan, sillä on niin
+kuuma ... ja komisarjus ei huomaa ... ei, nyt pitää meidän hurrata omin
+päin ... hurraaaa ... a ... a ... a ... ah!
+
+Mutta "kuningas kruunu polvilla" ei antanut ystävälliselle kansalleen
+mitään muuta kuin armollisen kumarruksen. Hän ainoastaan kääntyi yhden
+"hoviherran" puoleen ja nauroi, nauroi vielä pahemmin, kun lautamiehen
+tyttäret syvästi kumarrellen heittivät hänelle jokainen suuren
+kukkakimppunsa.
+
+Nyt tuli nimismies.
+
+-- No ettekö te sen seitsemännen taivaan tolliskot tiedä! Pitääkö
+teidän hurrata -- _kokille_, te pöllöt. Minun pitää sielustani opettaa
+teille ... ja muutamia voimakkaita korvapuusteja lankeili läheisimpäin
+kasvoille...
+
+Samassa tuli todella kuningas itse, mutta ei saanut osakseen ei
+hurrahuutoja eikä kukkia. Hänen toinen tai oikeammin sanoen
+_ensimmäinen_ minänsä oli sillä välin päässyt perille, ottanut
+"kruunun" polveltaan sekä -- samassa kiiruhtanut kievaritupaan, pannut
+"kruunun" tulelle ja siinä alkanut keittämään suklaata korkealle
+herrasväelleen. [Todellinen kertomus kuningas Oskar I:sen
+hallitusajalta.]
+
+Apua anovia kaikenlaatuisia tungeksi kuninkaallisten vaunujen
+ympärillä. Vanha eläkettä nauttiva sotilas oli vioittanut jalkansa
+Götan kanavan työssä ja oli täytynyt antaa leikata sen. Muutamalla
+lipunkantajan leskellä oli syöpä vatsassa ja kaksi tytärtä, jotka
+potivat kaatumatautia. Rackarkylän kirkkoherra pyysi saada
+kuninkaallisen seurakunnan, urkuinpolkija seitsemän kruunua alusvyöksi
+ja Welingen kartanon vapaaherra joitakin armollisia sanoja,
+kopeillaksensa niillä koko loppuikänsä.
+
+Kaksi viimemainittua saivat toivomuksensa täyteen heti, toiset
+lohduttavia ja armollisia sanoja sekä toiveita tulevaisuudessa.
+
+Jos Olli Jönsson'illa vielä oli joitakin aikeita Perla pahasestaan
+kuninkaallisena ratsuhevosena, niin tulivat ne karkeasti petetyiksi,
+sillä Perla ja naapuritalojen hevoset saivat ainoastaan pari
+kamariherraa ja yhden hovilakeijan osalleen. Olli veti povitaskustaan
+esiin pari viimeistä taalariaan, ojensi ne ajajalle ja pyysi niin
+kauniisti:
+
+-- Hyvä, siivo herra, olkaa kiltti ja varokaa Perlaa niin paljon kuin
+mahdollista.
+
+Mutta hän sai ainoastaan tyrkkäyksen rintaansa, niin että hän lensi
+kauvas taakse päin, ja karjahduksen:
+
+-- Tiedä huutia, moukka! Aivotko _sinä_ opettaa _minua_ ajamaan, ehkä?
+
+Ja Perla sai uuden sutkauksen ruoskasta, niin että sormen vahvuinen
+kohouma nousi ruskealle, kiiltelevälle lautaselle, ja niin sitä
+lähdettiin.
+
+Muutamia tunteja myöhemmin sai Olli nähdä hevosensa taas ensi
+kievarikartanolla. Silloin peitti valkoinen vaahto sen kaulan ja
+kyljet, maha kohoili kiivaasti, pää riippui maata kohden eikä se
+tahtonut maistaa edes leivänpalaa, jota Olli puoleksi itkien tarjosi
+sille ruokapussistaan.
+
+Eikä sen perästä tamma kostunut entiselleen. Tietysti se kyllä veti
+sekä kirkolle että myllylle useina vuosina, mutta ei koskaan tahtonut
+enää ottaa lihoakseen eikä se enää räpytellyt korviaan niin
+leikittelevästi kuin ennen, siitä oli tullut ikiloppu, ja kun se
+köntyytti naapurien ohi tietänsä, sanoivat he:
+
+-- Tuolla on Olli Jönssonin Perla, mikä pilautui kuningasta kyydissä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Se oli silloin_ se, ja monta vuotta on kulunut sen jälkeen. Perla on
+kuollut ja Olli Jönssonin poika myös, mutta hänen Anttinsa on niin
+hyvin toiminut, että hän jo neljä vuotta takaperin pääsi
+valtiopäivämieheksi toiseen kamariin.
+
+Tuolla kotona ja kun hän ensiksi tuli Tukholmaan, oli hän niin kansan
+puolustaja, ett'ei hän tiennytkään mistään muusta kuin "köyhästä,
+sorretusta kansasta", ja sen oikeuksista, ja valitsijat uskoivat niin
+varmaan, että jos joku tuli häntä liian lähelle, potkaseisi hän yhtä
+ravakasti kuin Perla nuorina päivinään.
+
+Mutta sitte kutsuttiin Antti Ollinpoika hoviin ja kuningas itse
+taputteli häntä olalle ja kilisti sampanjalasiaan hänen lasiaan vasten.
+
+Kyytistä ei hän tietysti kiittänyt, sillä siitä oli kulunut jo pitkät
+ajat, mutta nyt halusi hän saada muutaman toisenlaisen kyytin
+saadakseen läpi viedyksi erään ehdotuksistaan valtiopäivillä, ja sitä
+auttaisi Antti Ollinpoika häntä vetämään läpi.
+
+Tätä hän ei tietysti itse sanonut, mutta Antti oli smoolantilainen ja
+käsitti kyllä, miten asian laita oli ja äänesti aina kuninkaallisten
+ehdotusten eduksi ja aina vastoin useimpia kamarikumppaleitaan, jotka
+olivat niin piintyneitä, ett'ei heihin vaikuttanut taputukset eikä
+sampanja.
+
+Minä en mene punnitsemaan, kellä oli oikein. Ehkä niin oli kuninkaalla
+ja Antilla, luullakseni. Mutta minä ainoastaan tiedän, että
+läänitoverit kamarissa, mitkä olivat joitakin lurjuksia ja sattumalta
+saaneet kuulla Perlan historian, ne irvistelivät niin ilkeästi ja
+sanoivat aina:
+
+-- Kas tuolla Olli Jönssonin Antti, joka pilautui kuninkaan kyydissä.
+
+
+
+
+Uusi lukkari.
+
+
+Pikku Sven oli vasta 12 vuotinen, kun hän kerran joulukesteissä kuuli
+lautamiehen lausuvan:
+
+-- Lukkari, jolla on tuhat taalaria palkkaa, on yhtä hyvä kuin
+talollisenpoika, jolla on kuusi tuhatta taalaria.
+
+Nyt tiesi pikku Sven, että hänellä oli yhtä mahdoton saada kuutta
+tuhatta taalaria kuin keisarin kruunua Jaapanissa, mutta hänellä oli
+palava halu päästä eteenpäin maailmassa, tulla "ylhäiseksi ja
+arvostetuksi", ja lautamiehen puhuessa tuntui hänestä kuin suomukset
+olisivat pudonneet hänen silmistään: jos hän sentään voisi tulla
+lukkariksi!
+
+Voiko hän laulaa? oli sekin sitte kysymys! Mikä smoolantilainen poika
+ei sitä osaisi! Mutta varmuuden vuoksi voi hän juosta mäelle ja
+koettaa:
+
+    "Tyttöseni, tyttöseni -- -- --"
+
+    "Oi terve kaunis aamuinen
+    -- -- -- -- --"
+
+    "Nyt joulu ompi taas
+    -- -- -- -- --"
+
+    "Arvoisest' tutki töitäni
+    -- -- -- -- --"
+
+Voi, miten hyvin se toki meni! Sven voi laulaa mitä hyvänsä!
+
+Svenssin isä omisti 1/8 manttaalia, velalla tietysti.
+
+Hän olisi halunnut, että Sven olisi auttanut häntä viljelemään
+metsäsuota, mutta Sven tahtoi viljellä ainoastaan musiikkia. Hän olisi
+tahtonut Svensin hoitamaan tammaa, mutta Sven, hän uneksi ainoastaan
+voivansa pitkälle katekismuksella hoitaa pitäjän nuorison sieluja,
+sittenkuin hän tietysti oli käynyt seminaarin, sillä hän tahtoi
+luonnollisesti lukea sekä lukkariksi että koulunopettajaksi, muutoin ei
+nousisi palkka tuhanteen taalariin, muuten ei hän pääsisi "kuuden
+tuhannen taalarin omistavan talollisen pojan tasalle."
+
+Mutta isä kiroili ja mietti, tietysti että Svens ei ollut liian hyvä
+tulemaan 1/8 manttaalin tilalliseksi. Hän saisi talon sopivasta
+hinnasta, naisi kuusi tai kahdeksan tuhatta taalaria ja erottaisi pois
+pikkusisarukset.
+
+Mutta äidillä oli kunnianhimoinen henki ja hän mietti, että jos hän
+kerran saisi nähdä Svensin laulavan hautavvirttä, niin se olisi jotain
+ylpeää, ja runsaasti vierivät häneltä kyyneleet, kun isä oli yksipäinen
+siitä, että Svenssistä pitäisi tulla talonpoika.
+
+Tietysti on nykymaailmassa kaikki väärennettyä, mutta äidin kyyneleet
+ovat jokseenkin samallaisia ja jos ne kerran maailmassa voivat
+synnyttää Augustinuksen, niin olisi merkillistä, jos ne eivät meidän
+päivinämme voisi luoda ainakin maalaislukkaria.
+
+Sven tuli seminaariin 16 vuoden ijässä, sai kolmannessa kerroksessa
+muutaman solan portaassa yksinäisen huoneen yhdessä kahden toverin
+kanssa, ja piti elää Jumalan sanasta, kasvatusopista ja kotoisesta
+ruokapussista.
+
+Histooria, maantiede ja äidin juusto olivat verrattain helposti
+sulaavia, mutta laskuoppi, jumaluustiede ja vanha, härskeytynyt silava
+takertuivat kurkkuun useamman kuin yhden kerran.
+
+Huveista ei ollut mitään puutetta, sillä kerran lukukaudessa oli siellä
+palokunnan harjoitus kaupungissa, ja kerran lukukaudessa kustansi Svens
+itselleen teaatterinlipun. Uudet ruiskut ja vanhat näyttelijättäret
+elivät yhdessä kirkkoisien ja uskonkappaleiden kanssa pääkopassa tuolla
+nuorella seminaarilaisella, niin että oli aivan hirmuista.
+
+Kaksi kertaa lähetti hän kaupungin sanomalehteen ylistysrunon tuolle
+nuorelle (ainoastaan 42 vuotijaalle) kaunottarelle hyvin arvossa
+pidetyssä Jönssonin seurueessa, johon kuului 6 täysi-ikäistä henkilöä,
+5 lasta, koira ja kanarialintu, mutta ensi kerralla pyysi toimitus
+lupaa "saada liittää nuo kauniit värsyt käsinkirjoitettuun
+kokoelmaansa", toisella kerralla lupasi se "yksityistä tietä saattaa
+runon siinä ihaillulle esineelle."
+
+Väliin panivat seminaristit toimeen pieniä kemuja jossain
+vaatimattomassa vinnikamarissa esikaupungissa. Ompelijattaria,
+parempien perheiden hienompia palvelusneitejä ja vaatimattomia
+käsityöläistyttäriä oli naisina. Väliin kuului seuraan joku kaupungin
+tulitikkutehtaan sorjimmista tyttäristä, mutta siitä oli seurauksena se
+mauttomuus, että koko huone tuoksahti fosforille kuin jos paha henki
+tai muuan ruotsalainen runoilija olisi asunut kiellä kuusi kuukautta.
+
+Jouluaikana ja kesällä loisti Sven joka sunnuntai urkulehterillä
+syntymäpitäjänsä kirkossa. Tytöt olivat aina silloin taittaa niskansa
+sijoiltaan, ja kun pastori Blomsternack saarnatuolissaan teki
+suunnitelmia pieniin asemakarttoihin taivaasta, ja puhui "enkelikuoron
+säestämästä soiton voimasta voittamattomasti virvoittaa mieliä, jotka
+ovat taistelleet, ja sydämmiä, jotka ovat vuotaneet verta täällä
+maailmassa", niin silloin eivät lautamiehen tyttäret koskaan voineet
+kuvitella tuota paikkaa ilman Sveniä jollain pilvellä huoneurkuin
+vieressä.
+
+Seurakunnan vanha lukkari Pipenqvist oli mies, joka aina oli sopinut
+ajalleen ja valinnut sopivan ajan kaikkeen. Hän oli tullut maailmaan
+muutamana sunnuntai-ittapäivänä viiden tienoissa häiritsemättä
+omaisiaan jumalanpalveluksessa, työssä tai yölevossa, ja nyt lähti hän
+maailmasta juuri kun Sven Gnällstedt sai taskuunsa lukkarin, urkuri- ja
+kouluopettajatodistuksensa ja silmäili leipää himoitsevin silmin
+ympärilleen.
+
+Sinä sunnuntaina, jona Sven kotiseurakuntansa kirkossa teki
+koenäytöksen, olivat kaikkien silmät, korvat ja kaikki mielet niin
+kiintyneet Sveniin, ett'ei kukaan kuunnellut pastorin saarnaa, aina
+lautamiehen emännästä, jolla oli viisi naimatonta tytärtä, pitäjän
+räätäliin asti, joka ei ymmärtänyt, kuinka hän saisi lainata Sven
+Gnällstedtin piispankaupungissa tehtyä nuttua sitä tarkastaakseen.
+
+Ja isä istui häpeillen, että hän kerran oli ollut niin typerä ja
+kiellellyt Sveniä harjoittelemasta soitantoa, ja äiti, hän itki, mutta
+ymmärrettävästi ne eivät olleet katkeria kyyneliä, vaan sellaista
+sielun lämpöistä kesäkadetta, joka antaa toivon ja rakkauden suloisten
+kukkien imeytyä syvemmälle ja kukkia runsaammin äidin sydämmen
+kasvitarhassa.
+
+Ja tilallisten pojat arvelivat, ett'ei he olleet sinä päivänä tehneet
+mitään kirkossa, mutta tytöt pitivät, että mitä tahansa Gnällstedt
+soitti, kuului se aivan kuin häävirsiltä.
+
+Jokaisen äänen vaalissa ja hyvän hinnan lukkaripuustellin
+siemenviljalle sai hän.
+
+Lautamies kutsui Gnällstedtin todille ja puhui hirveän paheksivasti
+vanhemmista, jotka ovat voineet olla niin sydämmettömiä, että antavat
+tyttäriensä mennä naimisiin putipuhtaina. Se olisi sellaista, jota hän,
+lautamies, tuntonsa mukaan ei voisi tehdä.
+
+Lautamiehen emäntä oli saattaa hänet kipeäksi makealla juustolla ja
+munakakulla.
+
+Kirkkoväärti pyysi viinikalaasseihin puistoon eikä puolestaan voinut
+käsittää, että pitäjän säästöpankki ei sen paremmin edistynyt. Itse oli
+hän kuitenkin pannut sinne talletuksille yhdeksän tuhatta taalaria
+jokaiselle tyttäristään.
+
+Jos Gnällstedt tahtoisi nähdä kirjoja, niin ovat kaapissa päätyakkunan
+luona.
+
+Kirkkoväärtin emäntä oli aivan tyrkyttelevä makeisseoituksineen ja
+vaarainmehuineen.
+
+Ja tytöt sitte, ne hivuttivat ja hankasivat itseään suopalla ja
+hyvähajusaipualla saadakseen pois ammoniakin lemua hyppysistä, ja sitte
+pistivät ne sormensa äidin voipannuun lukkarin tullessa hiuksiaan
+sivelläkseen.
+
+Vanha, köyhä apulainen, joka oli päästänyt ripille Svenin, tarttui
+häntä kädestä, käski hänen kutsua itseään "setäksi" ja kysyi, eikö hän
+joskus tahtoisi käydä hänen luonaan hämäröissä hiukan huviksi
+pelaamassa.
+
+Ja Gnällstedt, hän ainoastaan nauroi ja hymyili ja kumarteli, ja
+juustoja kokoontui ihmeteltävän suuressa määrässä hänen kyökkinsä
+hyllylle.
+
+Lopulta alkoi hän tuntemaan tuon käyvän aivan vaikeaksi, sillä hänen
+vatsansa tuli epäkuntoon tuosta hyvinelämisestä, hän sai vähentää
+liiviään kerta kerralta, ja kansakouluinspehtori sanoi, että lapset
+olivat oppineet tavattoman vähän kuluneena lukukautena.
+
+Kuitenkin kului syksy ja talvi, ja muutamana sunnuntaina kevätpuoleen
+istui tuolla urkurilehterillä pieni, hieno ja suloinen tytär niin
+lähellä lukkari Gnällstedtiä, että jokainen arveli hiukan
+kummalliseksi, ett'ei hän pois karkoittanut otusta.
+
+-- Mikä naisihminen se oli, joka mulkoili niin Gnällstedtiin tänään
+lehterillä? kysyi kirkkoväärti sakaristossa.
+
+-- Se oli vain minun morsiameni, jonka kanssa minä tein tuttavuutta
+seminaarissa, vastasi Sven Gnällstedt.
+
+Ja siitä päivästä alkain ei häntä enää koskaan kutsuttu vaarainmehulle
+ja makealle juustolle; säästöpankkikirjoja kirkkoväärtin talossa ei hän
+enää koskaan saanut nähdä, ja kun hän tuli apulaisen taloon, olivat
+sekä lautapeli että klaveri kiini.
+
+
+
+
+Kansalaisluottamus.
+
+
+Kirkkoväärtin oli juuri onnistunut lopettaa velkakauppa kaupungin
+puutavarakauppiaan kanssa. Se oli paras metsäpuisto, jossa oli 8,000
+puuta, ja se oli säästynyt sekä isä- että isoisän aikana, mutta pojat
+olivat hurmautuneet markkinaelämään ja hevosenkauppoihin, ja tytöt
+alkaneet käydä rynkkyhelmaisissa hameissa. Se mitä saatiin myydystä
+viljasta ei riittänyt menoihin niinkuin ennen, täytyi käydä käsiksi
+metsään, ja niin oli kirkkoväärti kirjoittanut kontrahdin
+puutavarakauppiaan kanssa, ja nyt oli se todistettava.
+
+Renki ja piika eivät kelvanneet, sillä ne olivat palkkaussäännön
+alaisia ja olivat sentähden jäävejä isännän asioissa, lapsipiika ei
+ollut käynyt ripillä, ja sentähden täytyi lähettää kutsumaan
+päivätyöläisiä, jotka väänsivät kivejä palstalla.
+
+Ne tulivat: vähäläntä viidenkymmenen ikäinen torppari tirkistelevine
+silmineen ja punainen parta kasvoissa, sekä suuri karhea mies, jolla
+oli musta tukka, kotkan nenä ja synkät kasvonpiirteet. Hän taisi olla
+noin 35 vuoden vanha.
+
+Kun kirkkoväärti mainitsi mistä kysymys oli, piirsi pieni torppari
+pian: gustaf JoansSonn, mutta toinen mies hidasteli ja näytti
+rasittuneelta.
+
+-- No, Kalle, ole siivo ja kirjoita nimesi tähän.
+
+Kalle näytti kummalliselta, hän painoi silmänsä alas hämmästyneenä.
+
+-- Eikö kukaan muu voi sitä tehdä?
+
+-- Ei, täällä ei ole ketään muuta, kirjoita nyt joutuun!
+
+-- Minä saatan mennä Tupa-Pekkaa hakemaan.
+
+-- Mitä sitä tarvitaan? Jos et sinä voi itse kirjoittaa, niin pidä vain
+kynästä, niin minä kuljetan, puhui pieni, punahiuksinen mies.
+
+Suuria hikipisaroita valui Kallen ruskeille kasvoille, sormet kulkivat
+suonenvedon tapaisesti lakinlipassa, jota hän piti kädessään, ja
+vihdoin sammalsi hän:
+
+-- Se ei kelpaa, kirkkoväärti.
+
+-- Minkätähden Herran nimessä se ei kelpaa; olethan sinä niin vanha jo.
+
+Kalle ojentautui suoraksi, sipasi sysimustan hiustukon otsaltaan,
+katsoi vakavasti läsnäoleviin ja sanoi lujalla äänellä:
+
+-- Ei, se ei kelpaa siksi, että minä olen kadottanut kunniani ... minä
+en saa todistaa tuomioistuimissa, minun sanani ei merkitse mitään, minä
+olen huonompi lasta tuossa. Nyt te sen tiedätte. Miksi ... miksi ette
+voineet antaa minun olla rauhassa...?
+
+Nyt valtasi hänen kokonaan harmi ja häpeä, ja kiivaiden nyyhkytysten
+valtaamana meni Kalle nuttunsa hiha silmäin edessä huoneesta.
+
+Jälellejääneet silmäilivät arasti toisiaan, aivan kuin olisi jokainen
+heistä ollut nielemäisillään kokonaisen luodin arsenikkiä.
+
+-- Jumala varjele! Kuka olisi voinut uskoa Kallesta sitä! sanoi
+kirkkoväärtin emäntä.
+
+-- Se oli hyvä, että minä sain sen tietää. Minä olin melkein ajatellut
+ottaa hänet metsänhakkaukseni päällysmieheksi, sillä hän on sukkela ja
+kelvollinen työmies, tuo lurjus, sanoi puutavarakauppias.
+
+-- Ja minäkin kun edellisviikolla annoin hänen ajaa härät markkinoille
+ja ottaa kotiin rahat itse, katui kirkkoväärti.
+
+_Ei kukaan_ vaivannut itseään ihmettelemällä, miksi Kalle "oli
+menettänyt kunniansa."
+
+Ainoastaan pieni, punahiuksinen torppari oli vaiti, ehkä hän teki sen
+kiitollisuudesta, kun hän 15 talvena peräkkäin häiritsemättä oli saanut
+varastaa viljaa kirkkoväärtin tuvasta, täydellisesti nauttien
+kansallista luottamusta.
+
+Mutta ulos mennessään mietti hän itsekseen: "Se oli tuhma piru, kun ei
+vain kirjoittanut mistään mitään hiiskumatta."
+
+Kalle oli hyvä työmies, jolla oli ollut kelpo ansio sen puolen vuotta,
+jonka hän oli ollut pitäjäässä. Ei kukaan muu kuin pappi tiennyt tuosta
+rumasta pilkusta papintodistuksessa, joka juorusi Kallen rangaistun
+varkaudesta ja väärennyksestä ja 10 vuoden kansalaisluottamuksen
+menettämisestä ryöväysyrityksestä.
+
+Kun Kalle seuraavana päivänä tuli toimeensa, oli siellä jo toinen hänen
+sijallaan. "Kirkkoväärti ei tarvinnut häntä enempää."
+
+Emäntä ja lapset olivat siitä yksimieliset, vaikka edellinen
+huolekkaana lausui:
+
+-- Kun ei se kurja vaan suuttuisi meihin, jotta panee tulen huoneisiin.
+
+Sitä ei Kalle tehnyt. Kyllä paloi sinä aamuna, kun hän, sillä kertaa
+ilman papintodistusta, jätti kylän, jossa hän oli toivonut voivansa
+rehellisesti tulla toimeen työtä tekemällä, mutta ei se palo ollut
+kirkkoväärtin uljaassa rakennuksessa, vaan muutaman raukan
+harmistuneessa sydämmessä, joka oli luottanut unhotukseen ja
+sovitukseen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sukkela ja rivakka oli Säbyn herraskartanon nuori metsästäjä. Jänis
+juoksussaan ja kurppa lennossa eivät saaneet kauvan aikaa ajatella
+elämäänsä, kun kuulivat hänen pyssynsä näppäyksen, ja nuoret
+herrat pitivät, että heillä tuskin oli hauskempaa toveria
+metsästysmatkoillaan.
+
+Hän tuli aivan sattumalta taloon juuri silloin, kun metsästysaika alkoi
+ja vanha metsänvartija oli taittanut jalkansa. Nuoret herrat ottivat
+hänet palvelukseensa toistaiseksi juuri keskellä kesää.
+
+Vanha patruuna oli kysynyt todistusta.
+
+Silloin näytti poika hänelle veristä kurppaa ja sanoi: "300 askeleen
+matkalta täydessä lennossa."
+
+-- Noo, siinä ilmenee _taitavuus_, mutta _maine_ sitte, rakas Aattoni.
+
+-- Stål kirjoittaa heti papintodistuksensa, hyvä pappa.
+
+Nuori metsästäjä seisoi kuuntelemassa. Hän tuli mahdottoman punaiseksi
+kasvoiltaan ja latinkipuikko hypiskeli hänen korviensa välissä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eivät mitkään naiset maailmassa voi tehdä niin monilukuisia
+valloituksia kuin -- kamaripiikat. Eivät kreivit eivätkä muonamiehet
+kulje varmoina niiden lumousvoiman sulosta, ja mitä metsästäjä Ståliin
+tulee, niin ei hän tehnyt mitään kierroksia kauniin Säbyn Annan
+karttelemiseksi, vaan piti joka hetken ja paikan olevan soveliaan
+ojentaa hänelle uusia silkkihameita ja katsella häntä kirkkailla
+ruskeilla silmillään.
+
+Ja kun Anna puolestaan sai kuulla, että vanhan metsänvartijan jalka ei
+koskaan tulisi oikein terveeksi ja että herrat olivat ihastuneet
+Ståliin, ja muisteli kuinka hauskalta tuo pieni punainen metsänvartijan
+tupa valkoisine nurkkauksineen paistoi tuolta harjun rinteeltä, ja
+kuinka komealta näytti Stål vihreässä nutussaan ja sulkahatussaan,
+minkä hän oli saanut Kustaa-herralta, niin ei hän enää enempää
+vastustellut kuin mitä kohtuus ja säädyllisyys vaati, kun Stål iltasin
+herrasväen mentyä levolle veti hänet alas polvelleen lehtimajassa.
+
+Sitte kirjoitti Stål kuulutusten saamiseksi siihen seurakuntaan, jossa
+hän viimeksi oli henkikirjoitettu, ja sai vastaukseksi pastorinviraston
+sinetillä varustetun kirjeen.
+
+Kun hän sitte illalla kietoi kätensä Annansa täyteläisen nivustan
+ympärille, vapisi hänen sekä kätensä että äänensä hehkuvin poskin
+kysyessään:
+
+-- Onko se aivan varmaa, että sinä tahdot tulla minun pikku vaimokseni,
+mitä tahansa tapahtuneekin?
+
+Sitä tahtoi Anna ja niin tekevät säännöllisesti kaikki tytöt, kun
+heidät kerran on saatu niin pitkälle.
+
+-- Mutta jos nyt ... jos nyt ... olisi jotain hullusti minun kanssani.
+
+-- Herra Jumala, Stål! Ethän ole vapaamuurari?
+
+-- En. Mutta olen ehkä jotain pahempaa.
+
+-- Onko se jotain rikosta? kysyi tyttö ja punastui.
+
+-- Niin rikosta se on, sen Jumala tietää, sanoi Stål ja kävi
+tuhkanharmaaksi kasvoiltaan.
+
+Ja sitte sai Anna nähdä papintodistuksen. Hän itki tietysti hirveästi,
+mutta apostoli sanoo, että "rakkaus kärsii kaikki", ja apostoli lienee
+ollut mies, jolla oli asiat selville, sillä puolen tunnin jälkeen oli
+Annan pikku sydän lohdutettu, ja Stål oli saanut lupauksen, että vaikka
+hänellä ei ollutkaan kansalaisen luottamusta, niin olisi hänellä
+kuitenkin Annan luottamus, ja jos hän olikin "kadottanut kunniansa",
+niin oli hän saavuttanut rakkauden sijaan.
+
+Mutta vanhemmat eivät olleet samaa mieltä: "Kunniaton" ei koskaan saisi
+heidän lastansa, ja heidän suustaan kuullusti asia Annastakin paljon
+paremmalta kuin silloin, kun sydän löi ja suonet takoivat tuolla
+alaalla syreenilehtimajassa.
+
+"Kunniaton" karkoitettiin pois täältäkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Käräjähuone oli täynnä väkeä. Aine oli myöskin erittäin jännittävä:
+postin ryövääminen murhayrityksen ohessa. Asia oli selvä ja valmis --
+sillä murhayrityksestä päässyt postiljooni oli tuntenut murhaajan, sekä
+sitäpaitsi ei tämä ollut yrittänytkään kieltää.
+
+Oikeuden puheenjohtaja luki:
+
+"-- -- -- tuomitaan hän, Kalle Stål, ryöväyksestä yhdessä raa'an
+väkivallan kanssa 10 vuoden kuritustyöhön ja koko elinajakseen
+menettäneeksi kansalaisluottamuksensa."
+
+Hän seisoi kylmänä ja välinpitämätönnä tuomiota luettaessa; ainoastaan
+viime sanain aikana välähti ivan vilahdus synkällä otsalla ja tummissa
+silmissä. Kun valitusosotusta luettiin, huusi hän:
+
+-- Ei, minä olen tuomioon tyytyväinen, _hyvin_ tyytyväinen. Ha, ha, ha!
+Kolme kertaa olen minä pyrkinyt kunnialliseksi mieheksi, olisin myös
+päässyt siksi, jos ei papintodistusta olisi löytynyt, niin, siksi
+olisin minä päässyt piru vieköön...
+
+-- ... viekää vanki ulos!
+
+Ja vanki vietiin ulos. Yhteiskunta oli saanut hänet sinne, jonne se oli
+niin monta vuotta koettanut häntä saada, ja taisi nyt niin paljon kuin
+tahtoi kummastella uhrinsa "paatumusta."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kievaritalossa söi tuomari päivällistä apulaistensa kanssa. Tuomittua
+yhteiskunnan ja lain nimessä hauskuteltiin nyt tuomita yleisen
+mielipiteen mukaan.
+
+-- Tuo Stål on aivan kauhean julkea roisto, arveli vanha tuomari;
+viimeksi sai hän tuomionsa ryöstöyrityksestä sisäänmurron ohessa,
+vaikka hän sanoi, että hän ainoastaan tahtoi löylyttää muuatta
+sisälläolijaa siksi, että se oli kutsunut häntä "rosvoksi" muutamilla
+markkinoilla, mutta tuo selitys ei kelvannut minun rakkaan Stålini
+puolustukseksi, ja niin sai hän kuusi vuottansa ja 10 vuodeksi menetti
+kansalaisluottamuksensa.
+
+-- 21 luku, 2 §, 4 momentti rikoslaissa, puheli nuorin tuomari ja otti
+kaksi uutta potaattia.
+
+Sitä ennen, sanoi varatuomari, sai se kanalja 1 vuoden
+papintodistuksensa väärentämisestä; ehkä häntä se vaivasi, että
+todistus kertoi hänen kerran varkaudesta vangitun.
+
+-- Jaha, aivan niin, 12 luku, 3 § rikoslaissa, kertasi taas pikku
+notarius, joka äsken oli suorittanut tutkintonsa ja oli näpsä
+näyttämään, että hänellä olivat asiat selvillä.
+
+Varatuomari numero toinen, joka tähän asti oli ollut hiljaa, kysyi nyt:
+
+-- Mutta minkälainen oli Stålin _ensi_ rikos?
+
+-- Tuhat sen tiennee; varkaus tietysti.
+
+-- Mutta _minä_ tiedän sen sattumalta, ja se rikos ja Stålin koko
+elämän historia vahvistavat minua vakaammin jo kypsyneessä arvelussani,
+että koko meidän rikoslainperustus "huonomaineisine" papinkirjoineen ja
+"kansalaisluottamuksen menetyksineen", joilla rangaistu häväistään koko
+elämän ajaksi, viepi mielen katkeruuteen eikä parannukseen, koska siitä
+puuttuu hyvintekevän rankaisun pääehto...
+
+-- ... joka on? tiedusteli vanha tuomari pilkallisena.
+
+-- _Anteeksianto_, lisäsi nuori lainoppinut totisena ja katsoi
+esimiestään vakavasti kasvoihin.
+
+-- Mutta mikä on sitte Stålin ensimmäinen rikos? kysyi nimismies.
+
+-- Niin, se oli kuten tuomiokunnan, jossa hän asui, herrat ja
+tuomiokirja hyvin selvään sanovat "varkaus", mutta varkaus 18 vuoden
+ijällä ja hän varasti muutamia tuulen kaatamia halkorimoja kruunun
+alueelta kuolevalle äitilleen saadakseen lämpöä muutamassa mäkituvassa.
+Silloin tuomittiin hän 2 kuukauden vankeuteen.
+
+
+
+
+Anoppi.
+
+
+Hänellä ei ollut ollut todella koskaan ilopäivää elämässään, vaikka hän
+oli Granhyttan rikkaan Perin tytär ja joutui naimisiin Ola Granatin
+kanssa, joka oli viisneljännesosamanttaalin isäntä.
+
+Niin, se oli tosi, eräinä viikkoina muutamana kesänä, kun oli kiiruisin
+heinänteon aika, ja Granhyttan Per sai tilaisuuden vuokrata naapurin
+Johanneksen avuksi ulkoniityillä, _silloin_ oli hän onnellinen, sitä
+hän muisteli.
+
+Silloin tehtiin lujasti työtä eri osastoissa, ja sekä veli Kalle että
+renki jäivät paljon jälkeen, kun Johannes antoi paitahihasillaan
+viikatteensa loistaa kilpaa Heinäkuunauringon kanssa. Parempaa
+niittomiestä ei ollut pitäjäässä, ja kun isä Per oli nähnyt, kuinka työ
+oli sujunut ensimmäisenä päivänä, kun Johannes oli Granhyttassa,
+virkkoi hän vaimolleen:
+
+-- Se on tuhatta mieheksi tuo Johannes; anna hänelle kolme munaa kahden
+sijasta eineeksi.
+
+Olisi luullut, että noin raskaasta työstä Johannes olisi ollut kovasti
+väsynyt iltasin, mutta se oli kummallinen nuori mies, sillä
+väsymyksestä ei hän tiennyt mitään, vaan istui silloin puhelemassa
+Granhyttan nuoren talontyttären kanssa ja koki jutteluillaan karkoittaa
+pois eroitusta velkaantuneen kahdeksannesosamanttaalin pojan ja l,5
+manttaalin perijän välillä. Ja hänen puheensa mukaan pieneni
+pienenemistään suuri Granhytta, ja Johanneksen kahdeksasosainen tila
+kasvoi kasvamistaan, niin että lopuksi se tuli nuoren tytön koko
+maailmaksi.
+
+Minä luulen, ettei se tyttö koskaan olisi kelvannut maanmittariksi.
+
+Isä Per näki kyllä, ett'ei tytär ollut kovinkaan tyly Johannekselle,
+mutta kun hän halusi saada heinänsä leikatuksi tuossa paikassa, ei hän
+ollut siitä tietävinään, mutta kun viimeinen heinäkuorma oli saatu
+sisään, sanoi hän Johannekselle, että hän saisi koko riikintaalarin
+päivässä viiden taalarin sijasta, mikä oli tavallinen palkka, sentähden
+että hän oli ollut niin rivakka, ja tytölle, että hänen pitää mennä
+kihloihin Ola Granatin kanssa, kun hän oli l-1/4 manttaalin omistaja.
+
+Nuoret eivät panneet vastaan voimakkaampaa tahtoa; sellaista tapahtuu
+paraiten romaaneissa. Eivät he myöskään tappaneet toisiaan; sellaista
+tapahtuu paraiten ja sopivammin teaatterissa. Eivät he myöskään
+antauneet kiusaukseen omistaa toisensa ilman papin toimittamaa
+vihkimystä, sillä heidän suonissaan juoksi vanha, kelpo, ylpeä
+talonpoikaisveri.
+
+Niinkuin sanottu, sinä kesänä oli hän ollut onnellinen pari viikkoa, ja
+sitte joutui hän naimisiin Ola Granatin kanssa.
+
+Ola Granat oli siivo mies. Hän antoi hänelle uuden silkkihuivin joka
+toinen vuosi, rahoja 2 kahvi- ja sokerinaulaan suurempina
+kirkkojuhlina, kahdeksaksi päiväksi vapautta työstä joka kerta, kun hän
+oli synnyttänyt hänelle lapsen eikä lyönyt häntä koskaan, ainoastaan
+jonkun kerran hänen tullessaan markkinoilta, joilla mullikauppa oli
+mennyt päin mäntyyn.
+
+Varmaan ei ollut monta talonpoikaisnaista, joilla siihen aikaan olisi
+ollut niin hyvä olla.
+
+Ja sitte sai hän istua lähimpänä kappalaisen rouvaa; lukusien pidoissa,
+ja senjälkeen kuin Ola oli tullut kirkkoväärtiksi, kutsuttiin hänet
+kahville viidenlajisen leivän kanssa rovastilaan joka joulusaarnan
+jälkeen.
+
+Mutta voi, miten sydän on katkera ja juonikas kapine! Uskotteko, että
+hän voi kokonaan kuitenkin unohtaa naapurin Johanneksen?
+
+Ja niin kasvoivat lapset. Vanhin Kalle perisi kerran kartanon, ja häntä
+rakasti äiti enimmän, sillä hän aina ajatteli, että jos meidän Herramme
+kutsuisi pois Olan, niin saisi hän jäädä elämänsä ehtooseen asti
+lapsensa luo. Ja uskollisesti hoiti hän taloa ja kotoa, eikä mikään
+saanut turmeltua, ja hänen kätensä ja silmänsä ulottui kaikkeen, ja se
+olikin tarpeen, sillä Olalla oli suuri pullo sivukamarissa täynnä
+jotain nestettä, jossa ei varmaan ollut mitään voimaa, sillä kuta
+enemmän Ola sitä joi, sitä heikommaksi tuli hän.
+
+Sitten kuoli Ola "liiallisesta juomisesta" sanoi tohtori. "Syksyn
+kylmien tuulien vilustamana puuhatessaan uutterassa työssään", sanoi
+pappi "kiitosta" tehdessään.
+
+Mutta niinpä olikin lääkäri saanut ainoastaan 20 kruunua vaivoistaan,
+mutta pastori 30 "hautausrahaksi."
+
+Äiti antoi lapsille kaiken, mikä perintöjaossa tuli hänen osalleen.
+Kallelle enimmän, sillä hänen luonaan tulisi hän asumaan elämänsä
+loppuajan, niin oli sovittu.
+
+Että Kalle "naisi rahoja" lunastaakseen muilta sisaruksilta kartanon,
+oli aivan luonnollista ja hän itse oli neuvonut häntä siihen, mutta
+kuitenkin viilteli niin kummallisesti rinnan vasemmalla puolella hänen
+antaessaan uudelle emännälle avaimet luhtiin, juustokorit ja tuon
+pienen puikon, johon hänellä oli tapana merkitä veitsellä, milloin
+lehmät poikisivat, sillä hän oli vanhan ajan ihminen ja piti, että
+uusmuotinen almanakkaan kirjoittaminen oli vain hutiloimista.
+
+Oli luistanut kaikinpuolin niin hyvin talossa kolmenkymmenen vuoden
+aikana, mutta uusi emäntä tahtoi kaikki saada _omalla_ tavallaan, ja
+kun vanhus sanoi jotain palvelusväelle, panivat ne vastaan, ja aina oli
+"emäntä" käskenyt toisella tavalla.
+
+Se oli kummallista, ettei hän enää itse ollut "emäntä."
+
+Vielä kohdeltiin häntä ystävyydellä ja määrätyllä arvostamisella.
+Pienet lapset, joita syntyi maailmaan yksi toisensa perästä,
+tarvitsivat häntä, hän rakasti heitä kovasti, ja ne olivat yhdysside
+hänen, pojan ja miniän välillä.
+
+Kaikki olisi käynyt hyvin, kun vaan ei kuolema olisi unhottanut pois
+häntä lapsien kasvettua yhä suuremmiksi, jolloin häntä ei enää
+varsinaisesti tarvittu. Minä olen useasti ihmetellyt, mitä kuolema
+miettii, kun se antaa viikatteensa niin helposti säästää surun
+rasittamia, vaalenneita päitä, mitkä ovat lakanneet toivomasta ja
+tekemästä iloisia tulevaisuuden suunnitelmia, vanhoja, kuihtuneita
+korsia inhimillisellä vainiolla, mitkä eivät enää seiso siinä iloksi
+itselleen eikä muille. Mutta sitä vastoin tunkeutuu niittomies
+toisaalle, jossa häntä ei ole odotettu eikä haluttu, lyö mielet surun
+kahleihin ja erottaa sydämmet, jotka ovat levollisesti niin lähekkäin
+toisiaan, että ne ovat melkein yhteenkasvaneet kuin siitosoksat.
+
+Voi, ei mitään ote niin ihmeellistä, mutkikasta ja käsittämätöntä
+kuin kuolema. Kunhan vaan ei sitä olisi elämä.
+
+Tupa oli rakennettu lisää, mutta siellä ei kuitenkaan alkanut olla
+sijaa vanhalle isoäidille. Purtilo sijaitsi siellä, missä tavallisesti
+oli hänen rukkinsa. Vastaleivottu leipä pantiin jähtymään hänen
+sänkyynsä, ja kun hänen vanhaa nimikko sarvilusikkaansa, joka hänellä
+oli ollut 18 vuotta, ei löytynyt päivällisen aikaan, ilmoitettiin, että
+se oli pantu rengin ruokalaukkuun hänen pannessaan aitaa haassa.
+
+Sitte alkoi satelemaan pahoja sanoja, lopulta niin kovia ja
+kärjekkäitä, että ne tunkeutuivat surun ja nöyryytyksen pehmittelemän
+seitsenkymmenvuotisen kuoren lävitse ja painuivat suoraan vanhuksen
+sydämmen sisimpään.
+
+Myöhään muutamana iltana, kun kaikki muu talonväki oli mennyt levolle,
+sitoi eukko nyyttiin muutamia pieniä kapineitaan lähteäkseen ilman
+hyvästiä heittämättä poikansa talosta muutaman toisen vanhuksen luo,
+jolla oli pieni tupa kirkkomäellä.
+
+Ei ole totta se, että sydämmet murtuvat surusta, sillä siinä
+tapauksessa olisi hänen sydämmensä tehnyt niin, kun hän viimeisen
+kerran antoi silmänsä tarkastaen kiitää pienen kyökin hyllyjen yli.
+missä kolme neljääosaa hänen elämästään oli kulunut, taikka kun hän
+viimeistä kertaa asetti säppiä eteisen ovelle, jonka hän niin kauniisti
+oli koristellut, kun miniä oli otettu vastaan morsiamena.
+
+Ulkona läätissään seisoi porsas kiljahdellen, kun sille oli unohdettu
+antaa ruokaa illalliseksi. Mitä liikutti se häntä enää? Mutta vanhasta
+tottumuksesta heitti hän kuitenkin sille pari kourallista ruohoa.
+Navetan edustalla juoksenteli ulosjäänyt kana ja kaakatteli. Mitä
+sekään häntä enää liikutti? Ei mitään, mutta hänelle oli kuitenkin
+mahdotonta jättää sitä sisään päästämättä.
+
+Mutta ohrapellolla veräjän vieressä tapahtui vielä pahempaa. Sinne oli
+lammaslauma päässyt aidan lävitse ja syödä ahmi siellä nyt täysiä
+kykkäitä tai kyhni niitä vasten, jotta keltanen ohra lenteli ympäri.
+
+Nyt unhotti vanhus kaiken. Olihan se hänen Kallensa omaisuutta, jota
+niin säälimättömästi hävitettiin, ja mitään aprikoimatta kiiruhti hän
+suin päin joukkoon vitsa kädessä.
+
+Mutta suuri sonni, jolle hän oli antanut rehua niin monta kertaa, ei
+ollut hyvällä tuulella sinä iltana, vaan ilkeästi mylvien painoi
+sarvensa vanhuksen sydämmeen...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poika ja miniä surivat häntä "säädyllisesti." Kalle kuivasi kerta
+kerran perästä nenänsä sivuja nyrkillään ollessaan pappilassa
+sielukelloja tilaamassa, ja nuori emäntä itki kaksi uutta suurta
+pumpulinenäliinaansa niin märjiksi kuin olisivat ne olleet vedessä
+liotetut sekä puhui kenelle hyvänsä, kuinka hyvä ja siivo hän aina oli
+ollut anopilleen, joka viime aikoina oli ollut hyvin juonikas,
+vaatelijas ja aina tyytymätön, mitä hyvänsä hänelle sitte tehtiinkään.
+
+Ja hautaus tapahtui pöyhkeän suuresti. Hienoiksi silputuita
+kuusenhakoja oli sirotettu neljännespenikulmaa pitkin tietä ja
+kaupungista oli tilattu erityiset hautajaiskonvehtit. Sen lisäksi
+teurastettiin ja paistettiin, jotta jos anoppi olisin eläissään saanut
+liian vähän hellyyttä osakseen, niin sai hän sitä sitä enemmän
+kuollessaan.
+
+
+
+
+Kun rautatie oli valmis.
+
+
+Kuin uinuva tarutar, jota vielä ei ole herättänyt kuninkaanpojan
+suudelma, lepäsi samanlaisena kuin vuosisatoja sitte, tuo
+pieni, kivinen, metsien, järvien ja vuorien lomassa pienine
+viljelystilkkuineen otsallaan ja miljoonine kääpiömäisine pehkoineen
+köyhällä povellaan, joka vaivalla salli uutterien käsien saada siitä
+niukkaa elatusta nälkäisiin suihin.
+
+Ainoastaan etäältä olivat seudun lapset kuulleet kohoavan viljelyksen
+aallon syöksyvän esiin höyrypillin vihellyksessä. Yhdellä oli poika,
+joka monta vuotta oli ollut rautatien työssä tuolla kaukana
+Norrlannissa, toisella tytär, joka oli saanut kadehdittavan paikan
+muutaman rautatiehotellin siivoojana ja kirkkoväärtiläiset oli
+kerran valjastaneet Puttensa kärryjen eteen ja kulkeneet 5
+penikulmaa lähimmälle rautatieasemalle ja sieltä menneet rautatiellä
+muutaman sisaren luo Skåneen, jota he eivät olleet nähneet
+kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja vielä Gatetorpan Sissalla oli muuan
+serkku Itä-götalannissa, jonka porsaan yli oli lokomotiivi ajanut,
+niin että kyllä tunnettiin vuosisadan uusi matkanvälittäjä, kyllä.
+
+Mutta ei koskaan uskottu, että höyryhepo kerran henkisi nokista
+henkeään oman kodin koivuihin tuolla etäällä sisämaassa honkien ja
+petäjäin keskellä.
+
+Sitte olivat lääninkaupungin johtavat miehet ja paikkakunnan
+tilanomistajat, Stenbergan nimismiehen kannattamina, joka oli kaikin
+puolin tulevaisuuden mies, alkaneet miettiä, että tuossa köyhässä
+seudussa oli kuitenkin metsiä, jotka olivat kullan arvoisia, kun vaan
+eivät kalliit rahdit vie kaikkea voittoa, sekä soita, jotka kauvan
+olivat kaivanneet ojitusta samaten kuin niiden omistajat jyviä ja
+ravintoa, vaikka ei kummatkaan olleet ymmärtäneet toisiaan.
+
+Sitte seurasi viisauden ja yrittelijäisyyden tavallinen taistelu
+tiedottomuutta ja etuluuloja vastaan, uuden taistelu vanhaa vastaan, ja
+kun sitte vihdoin itsekukin oli vakuutettu, että tuo voimakaskeuhkoinen
+varsa ja messingiltä hohtavat silat eivät olleet mikään Belzebub tai
+Antikristus, eivät polttaisi heitä eikä tuhoaisi heitä, niin kuitenkin
+johtui paljon riitaa erilaisten osakkeiden summasta ja uuden tien
+suunnasta. Nyt oli kyllä 5 penikulmaa likimmäiselle rautatieasemalle,
+mutta nyt ei olisi sitä tahdottu olevan kuin korkeintaan puoli
+penikulmaa, ja sen mukaan tehtiin kustannuksia.
+
+Linjaa oli oikeastaan 4 penikulmaa, mutta insinööri oli laskenut,
+että jos nyt seurattaisiin kaikkein toivomuksia, niin tulisi sitä
+kokonaista 18, niin että hän viimein suutuksissaan ehdotti, että hänen
+sijastaan mutkitteleva jänis saisi linjan määritellä. -- Vaadittiin
+kärsivällisyyttä, asian harrastusta ja rakkautta kotoseutuun voidakseen
+yhdistää ja puhua järkeä kaikille noille taisteleville mieliteoille.
+Mutta lopulta onnistui.
+
+Sitte tulivat insinöörit, asettivat kojeensa metsärinteelle ja kätyrit
+iskivät keppejä maahan ja tekivät merkkejä puihin, ja vanha "Tähti"
+tuolla etäällä torpassa nosti kummissaan tuuhean kuusen alla sarvikkaan
+päänsä kimaltelevaa diopteria kohti ja piti, ettei hän ollut koskaan
+nähnyt sellaista sen jälkeen kuin hän oli pieni vasikka.
+
+Ja pian senjälkeen alettiin louhimaan ja ampumaan kallioita, jotta ääni
+kuului ja moni neljännes-talonpoika, joka päänsä ympäri oli miettinyt,
+mistä saada ne muutamat kruunut, jotka vuosittain menivät häneltäkin
+kunnan yhteisen osakkeenottovelan koron suorittamiseksi, piti, ettei
+asia ollutkaan niin vaarallinen, kun hänen poikansa voivat käydä
+rautatien työssä ja ansaita kaksi ja viiskymmentä päivässä.
+
+Ehkä oli myös vastaisuudessa parempi, kun sai ajaa puuainesten ja
+viljan jäämän saman viikon sisällä rautatieasemalle kuin maata ja
+kinata koko talven ajamalla niitä kaupunkiin, tai antaa ne
+kulkuostajille kotona, mistä hinnasta ne suvaitsivat ottaa. Ehkä
+saattoi myös täten säästyneen työvoiman käyttää suon perkaamiseksi
+tuolla metsä-alhossa, sillä seurauksella, että muuan kapanala tuota
+suurta viljamaata maksoi koko tilan rautatievelan; ehkä koko
+Stenbergassa tulisi aivan toisellainen yrittelijäisyys alulle, kun
+höyryn ja sähkön pienet haltijat alkoivat päästä taloon.
+
+Niin, se oli kaikin puolin mahdollista.
+
+Nyt oli viimeinen santajuna kulkenut, ja molemmat Ruotsin raudasta
+Englannissa tehdyt lokomotiivit vierivät tasaisesti rataa pitkin
+penikulman penikulman perästä läpi metsien, salojen, louhittujen
+kallioiden, yli yksinäisen kankaan ja välkkyvän veden.
+
+Juhlajunan ensimmäisessä liputetussa vaunussa seisoi itse kuningas
+sinikeltanen töyhtö hatussaan. Ei nyt ollut kysymystä verisellä
+taistelulla elämästä ja kuolemasta viedä noita värejä voittoon;
+unohdettiin kuninkaalla olevan sotilaspuvun, nähtiin vain sinisen värin
+kuvaavan uskollisuutta, jota ympäröi tulevien aikojen ihanoiden satojen
+kellervä kulta.
+
+Loppuaseman juhlallisesti koristellussa tavaramakasiinissa syötiin
+päivällinen, mikä maksoi 30 kruunua niille, joilla oli varoja jakaa
+vatsan kanssa sydämmen riemuja. Ja siellä pidettiin paljon puheita ja
+pitkiä puheita, ylpeitä, sukkelia ja tuhmia puheita. Tavarakillan
+kupeessa oli nuora kiinnitetty seinästä seinään, ja siellä sen takana
+seisoivat ne, jotka eivät voineet ottaa osaa niin kalleihin aterioihin,
+mutta silti ne olivat melkein yhtä iloisia: he kuulivat puheet, näkivät
+kuninkaan ja maaherran sekä yhtyivät hurrahuutoihin, sillä täällä
+vallitsi yleinen äänestys-oikeus molemmin puolin "raja-aitaa", eikä
+kukaan huutanut: "pois raja-aidat", sillä se olisi maksanut
+kolmekymmentä kruunua.
+
+Ja ne, jotka seisoivat raja-aidan yläpuolella, tunsivat itsensä paljon
+enemmän "ahdistetuiksi" kuin ne, jotka seisoivat sen alapuolella.
+
+Sitte piti juhlajunan vihdoin palata takaisin.
+
+Mutta Jöns-torppari, joka oli kulkenut kaksi penikulmaa jalkaisin pieni
+poikansa käsivarrellaan, hän oli ikävistynyt seisomaan tavaramakasiinin
+kaikkein syrjäisimmässä kopessa ja vain turvaumaan omaan pussiinsa
+samalla kun patruuni, hänen isänisänsä, istui syömässä parsaruohoja ja
+kinkkua, ja sentähden oli hän lähtenyt kotiin niin varhain etukäteen,
+että hän illalla jo seisoi pienen kaalitarhansa veräjällä, kun sohajava
+ääni ja kaksi punasenhehkuvaa silmää ilmaisivat juhlajunan palausta.
+
+Tuo inhimillisen älyn ohi rientävä voitonmerkki lipui sukkelaan mökin
+halvan työntekijän ohi, ja Jöns-torppari tunsi himmeästi hitaassa
+sielussaan, että tuo on uudenajan tuloa torpparein ja talonpoikain
+koteihin, tasa-arvoisuuden ja veljestymisen ajan höyryhevon, kevyen
+kulunvälittäjän muodossa, ajan, joka jo on lunastanut pikajunapiletit
+isänmaamme kaukaisemmillekin kolkille, ja jonka ystävällinen valo
+loistaa yhdessä tiedon, inhimillisyyden ja rakkauden kirkkaan, tasaisen
+leimun kanssa syrjäyttäen kateuden, säätyerotuksen ja epäilyksen
+veripunasen, sähisevän loisteen.
+
+Pikku Pietari ilakoi äänekkäästi isän käsivarrella ja taputti pieniä,
+likaisia käsiään hehkuville pisteille, jotka katosivat kaukaisuuteen.
+-- Riemuitse vapaasti, sinä pikkunen! Se olet sinä, joka saat niittää
+voiton hedelmät ja seisoen hartioillamme yllät sinä sinne, jonne me
+emme kerjenneet!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Edemmäksi rivakasti matkasi höyryhepo yön pimeydessä ja häiritsi
+kipunoillaan järven rannalla keijukaisten tanssin. Ja ne tiedustelivat
+kuningattareltaan, mikä kumma se oli, joka syöksyi esiin kumussa ja
+räyskeessä levon hiljaisena hetkenä.
+
+Keijukais-kuningatar piilotti kasvonsa kullanhohtaviin kiharoihinsa.
+Hän ymmärsi, että hänen aikansa oli kaikki, että leikit, unelmat ja
+kuutamohaaveilut eivät enää säilyisi höyryn aikakautena, hän ymmärsi,
+että nyt oli sivistyksen nuori, elinvoimainen kuninkaanpoika ainiaaksi
+iskenyt rautaisen käsivartensa metsäneidon viheriäisten nivusten
+ympärille, nyt oli tarujen prinssi suudellut laihojen uinuvan immen
+eloon vuosisatojen horroksesta, nyt antaisi isänmaan köyhä, kutistuva
+povi ehkä elatusta kylliksi uutterille pojilleen.
+
+
+
+
+"Kun juna kiitää kohti Göteporia."
+
+
+Sittenkun minä tulin niin vanhaksi, että rupesin ajattelemaan
+itsenäisesti, en ole koskaan yhtynyt tuohon ajattelemattomaan rähinään
+puuttuvasta isänmaanrakkaudesta niissä, jotka etsivät onneaan ja
+leipäänsä vieraassa maassa.
+
+Sanottakoon mitä tahansa "petollisista heijastuksista" siellä
+menestymisestä, "kiusauksista" ja "kevytmielisyydestä", kohtaavista
+"katkeroista kokemuksista" ja "myöhäisestä katumuksesta", mutta älköön
+puhuttako "puuttuvasta isänmaanrakkaudesta", sillä myötätuntoisuus
+vanhaan Ruotsiin on tavallisesti paljon voimakkaampi vanhassa
+torpparissa, joka työn hien lämpimillä pisaroilla on kostuttanut sen
+maan, jossa hän viimeisimpään asti on kokenut saada elämän leipänsä,
+kuin esim. tuossa tilanomistajassa valtiopäivämiehessä, joka
+valtiopäivillä täyttää osapuilleen samaa ajatustapaa, eikä harvoin
+samoja sanoja neuvoteltaessa uhrauksista maan itsenäisyyden eduksi kuin
+joita lähimmäisimmällä kauppatorilla kaupatessaan tynnyrin perunoita.
+
+Voi kyllä olla asianlaita niin, että kurjuudessa kasvaneen tunteet
+eivät niin erittäin riipu _historiallisessa_ isänmaassa, voi tapahtua,
+että tuo riiviö voisi vaeltaa lävitse koko Riddarholmin hautaholvin ja
+puolet Kansallismuseosta tuntematta erityistä ihastusta, ja voi olla
+niinkin, ettei hän pidä Kaarle XII:sta kyllin viisaana. Mutta tuohon
+kaikkeen on syynä hänen puutteellinen kasvatuksensa. Pitää lukea paljon
+historiallisia oppikirjoja, juoda paljon punssin isänmaansa maljoiksi
+kuninkaallisina syntymä- ja nimipäivinä, kuulla monta koreaa
+juhlapuhetta, ja, jos mahdollista, olla kantanut tarkka-ampujan
+univormua taikka kuulua "asevelvollisuuden ystäviin", voidakseen oikein
+tajuta "isänmaan" aivan noin.
+
+Taitamaton, köyhä raukka, ei hänellä ole varoja rakastaa maatansa noin
+perin pohjin ja silminnähtävästi. Mutta hän rakastaa pientä metsämäkeä,
+jossa hänen tupansa seisoo, hän rakastaa säännötöntä, kivistä
+sarkaansa, jonka hän on perkannut, hän rakastaa kirkkotarhan lehmuksia,
+joiden alla väsyneet isoisät lepäävät ja hän tuntee helliä tunteita
+vanhaa, ränsistynyttä alttariaitausta kohtaan, jonka edessä hän uudisti
+kasteenliittonsa nuorena, jolloin toive vielä eli sydämessä ja
+tulevaisuus kajasti valoisammalta.
+
+Voi kyllä olla, että tuo on kovin puutteellista isämaanrakkautta,
+isänmaanrakkautta pienoiskoossa, mutta se on varojen ja tilan mukaista,
+niin syvää kuin se voi olla puukenkien ja paikattujen nahkahousujen
+käyttäjällä 5-1/2 jalkaa korkean katon alla.
+
+Ja minä kyllä luulen, että myöskin tuo rakkaus kaikessa epärunollisessa
+vaatimattomuudessaan kelpaisi kyllä koettelemuksen hetkenä, sillä jos
+Pekka rakastaa yhden tynnyrinalan isänmaata, Matti kaksi j.n.e., niin
+voi kyllä maa kokonaisuudessaan olla rakastettu ilman punssia ja
+koreita puheita laulun ohessa muistojuhlina.
+
+Sillä torppari ja mäkitupalainen uskaltaisi kyllä mitä tahansa
+estääksensä pienen kotinsa hävittämistä ja laihan sarkansa sotkemista,
+eikä sen pitäisi olla minkään voittamattoman vaikeuden vakuuttaa häntä,
+että tätä kotia väliin pitää puolustaa muutamia penikulmia
+kivimuurilta, joka ympäröipi aitauksen, muutaman tuhannen samallaisen
+kodin omistajan seurassa, ruunun nutussa kivääri kädessä ja henki
+alttiina.
+
+Siten on meillä ruotsalainen sotilas valmiina. Ja me tiedämme, että hän
+vuodattaa vertaan nurisematta ja kuolee ilman pelkoa. Niin paljon
+historiaa taidamme me kaikki.
+
+Mutta kun köyhällä rahvaan pojalla ei ole rahoja eikä luottoa ostaa
+itselleen pienintäkään tilusosaa, niin silloin hän viljelee palan
+peltoa toisen tiluksilta ja rakentaa sinne itselleen tuvan. "Sydämmen"
+on hän tavallisesti jo ennen voittanut; sellaisia on kyllin tuolla
+maalla, ja nuoret miehet hyvin helposti voittavat ne rivakkuudellaan,
+vaikka ei niitä peitäkään silkit eikä kureliivit.
+
+Ja kuitenkin voi heidän joukossa väliin löytyä pieniä oikein hyviä ja
+uskollisia sydämmiä, vaatimattomia ja yksinkertaisia, tietysti; mutta
+ne kestävät uhraavassa alttiiksiantavaisuudessa, vaivoissa ja
+kieltäymyksissä ihmisijän eli niille paikoille.
+
+Maanomistaja on levollinen niin kauan kuin hänen alustalaisensa eivät
+ole saaneet mitään erityistä viljelystä metsätörmästä. Sitte vaatii hän
+maapalasesta, josta hän sitä ennen ei saanut mitään, mitättömän veron
+tai jonkun päivätyön.
+
+Mutta asumus kasvaa, sarat suurenevat ja kerrotaan, että tuo uusi
+torppa erityisemmin hyvänä vuonna on antanut kokonaista kymmenen
+tynnyriä viljaa, paitsi perunoita ja papuja.
+
+-- Kyllä sinä nyt saat tehdä _kaksi_ päivätyötä viikossa torpasta, kun
+sinulla on noin hyvästi, puhuu maanomistaja, ja torppari tekee ne,
+sillä koti on jo tullut hänelle rakkaaksi, hänen lapsensa ovat siellä
+syntyneet, hänellä on pieni kukkaistarha eteläisen tuvan päädyssä ja
+neljä kirsimarjapensaspahasta veräjän tykönä. Ei hän voi jättää kaikkea
+tuota suloutta!
+
+Ja niin tarttuu hän rivakammin lapioon ja kuokkaan, jotta pian pari
+kapanalaa uutta peltoa on vanhan vieressä. Maanomistaja näkee sen ja
+arvelee, että torppari noin hyvin voipana voi tehdä hänelle kymmenen
+ylimääräistä leikkuupäivätyötä. Hän saa nekin, sillä torpparin selkä on
+jo kumara ja hänen on jo raskasta jättää sitä maata, jonka hän on
+ostanut omien jäntereidensä katoavalla voimalla.
+
+Mutta isäntä ei tule koskaan tyytyväiseksi. Parin vuoden takaa tahtoo
+hän _kolme_ päivätyötä viikossa ja samaan aikaan tulee kirje veli
+Pekalta Amerikassa, että hänellä on siellä hyvin ja mielellään tahtoo
+lähettää vapaapiljetit sukulaisille.
+
+Taistelu on usein suuri ennenkuin päätös tehdään matkustamisen tai
+jäämisen väliltä. Mökki on vuosien kuluessa tullut niin rakkaaksi, ja
+nuo pienet peltotilkut ovat luojansa ylpeys. Jokainen kivi, jokainen
+väännetty kanto huutaa: "Muista, muista!" Äiti itkee ja toivoo
+mieluimmin, että hän jo lepäisi haudassa.
+
+Ehkä kuitenkin tulisi vielä toimeen noilla kolmella päivätyöllä
+viikossa, mutta onko mitään takeita, ett'eivät pian lisäydy neljään tai
+viiteen, viime lopuksi velvollisuudeksi olla täytenä renkinä kartanossa
+koko viikon. On hirveää olla alituisesti noin toisen mielivallassa.
+
+Ei, mieluummin olkoon koko kulunut aika hukkaan mennyttä. Vielä on
+kyllä voimaa työhön tottuneessa käsivarressa rakentaa uusi koti tuolla
+lännessä. Ja veli se saa vastaukseksi, että vapaapiletit otetaan
+vastaan kiitollisuudella.
+
+Nuoret kylän rengit alkavat tuumailemaan ja aprikoimaan, vaikka se
+tavallisesti ei kuulu heidän luonteeseensa. Pitääkö heidänkin noin
+raataa ja iertaa turhan takia? Ei, pois Amerikkaan kun vielä on aikaa,
+parempi ennemmin kuin myöhemmin.
+
+Amerikka vastaa niin vähän kuitenkin siirtolaisten toiveita! Siellä on
+nyt vaikeampaa kuin ennen saada maata itselleen, ja monelle, niin
+useimmille tulee päivätyö ainoaksi elatuskeinoksi, toimeksi, joka
+ulettuu kädestä suuhun myöskin siellä, mutta tuhansissa uusissa
+tukaluuksissa.
+
+Mutta sitä ei ajatella rautatieasemalla junan kiitäessä Göteporia
+kohti. Silloin on iloa ja elämää. Nauru tuntuu ehkä vähän väkinäiseltä,
+ja yksi ja toinen nenäliina viedään epäilyttävällä tavalla kalpeille
+naisen kasvoille, mutta useimmat ponnistelevat esiintyä iloisina ja
+tyytyväisinä. Taskumatti kulkee ahkeraan ympäriinsä, ja hokelma silloin
+ja tällöin "kurjasta Ruotsista" ilmaisee sen vaikutusta. Siniseksi
+maalatuita kirstuja pitkissä riveissä työnnetään tavaravaunuihin.
+Pienet lapset katselevat ympärilleen kummastuneina.
+
+Ehkä tämä eloisa hyvästijättötapaus kerran väreiden utuisena kuvana
+kajastaa Kaukasin tai Minnesotan tulevalle maanviljelijälle epäselvänä
+muistona siitä, mitä runoilijat sanovat isänmaaksi, mutta siirtolainen
+kutsuu "vanhaksi kurjuudeksi."
+
+Matkusta vain sinä pikkuinen! Turhaan asettaa kamariviisaus kättään
+estääkseen ihmissuvun virtausta idästä länteen, pohjoisesta etelään,
+kaikkialle sillä pienellä planeetilla, jossa se on määrätty kasvamaan
+ja kehittymään.
+
+
+
+
+Ruotilainen.
+
+
+Olla johonkin paikkaan tervetulematon on kovin ikävää, vaikka käynti
+kestäisikin vain jonkun tunnin, sillä kierot silmäykset eivät suinkaan
+lämmitä. Mutta vielä on ikävämpää syntyä tervetulematonna maailmaan:
+olla parjattu, halveksittu ja huonosti vastaanotettu jokaisessa
+asunnossa, jonka ovea avaa; ei koskaan saada osakseen ystävällistä
+tervehdystä ennenkuin papin käskeminen "nouse ylös" kolmen multalapion
+muassa ei enää voi korvia ihastuttaa.
+
+Tuollaisessa asemassa ovat ruotilaiset maalla, mutta koko tuo laitos
+alkaa nyt, hyvä kyllä, poistumaan valistuneempien ja inhimillisemmin
+ajattelevaisten parempiosaisten heränneestä velvollisuuden tunnosta
+köyhiä kohtaan. Mutta tehkäämme tässä muistoon muutamia havainnoita.
+
+Ruotilainen on, taikka paremmin oli, sellainen itseään huoltamaan
+kykenemätön inhimillinen olento, joka säästäväisyyden vuoksi sai kulkea
+talosta taloon viipyen määrätyn ajan jokaisessa eri paikassa,
+tavallisesti yhden päivän jokaisella neljännesosamanttaalilla.
+
+Jokainen, joka ymmärtää mitä sana _koti_ merkitsee, käsittää helposti
+tällaisen elämän sulottoman kurjuuden.
+
+Useimmille lienee tunnettua, että vielä aivan äsken teollisesti
+harjoitettiin orjakauppaa Ruotsissa, kun kuntien köyhäinhoito "möi
+pois" (juuri tätä sanaa käytettiin) etupäässä köyhien vanhempien
+lapsia, mutta myöskin enemmän tai vähemmän voimattomia vanhempia
+henkilöitä urakkahuutokaupalla sille seurakuntalaiselle, joka pyysi
+vähimmän niiden hoidosta ja ylläpidosta.
+
+Oli liikuttavaa nähdä tuollaisina huutokauppapäivinä noita pieniä,
+laihoja, kalpeita ja arkoja lapsukaisia -- tilaisuutta varten jollakin
+lailla ehyesti ja puhtaasti vaatetettuina, mutta tavallisesti jonkun
+vanhemman ihmisen vaatteissa, jotka olivat kaksinkertaisesti liian
+suuret -- seisovan ja tungeskelevan pitäjän tuvan ovella. Toiset
+näyttivät tylsämielisen haluttomilta, toiset nyyhkivät hiljaan,
+vanhemmat, jotka jo jonkun kerran ennen ovat olleet "vasaran alla",
+vakoilevat levottomasti ja tuskallisesti, kenen mahtavat saada
+tulevaksi isännäkseen.
+
+-- "Et saa olla kovin tinki, sinä Kalle", kuului huutokaupanpitäjän --
+köyhänhoidon esimiehen kehottava ääni, "poikahan on jo kokonaista
+yksitoista vuotta, voi hakata havuja ja auttaa karjapihassa; kevääksi
+voi hän jo oppia karhitsemaan, puida hän jo taitaa kuin joku huono
+piika. No, mitä sinä sanot? -- Kuusikymmentä taalaria? ... oletko sinä
+poissa järjiltäsi! Luuletko sinä, että pitäjällä on kultakaivoksia pois
+annettavana! No, joudu nyt! Koitappa vain noita jänteviä käsivarsia
+kuin pojalla on! Ja jos hänestä tulee isäänsä, niin huonoa työmiestä et
+hänestä saa, sillä Nääkin Pekka raahtoi kuin koira, vaikka hän oli
+tyhmyri ja antoi piestä itseään kuolijaaksi. Kas niin, nyt se nulikka
+vesittelee! ... Viisikymmentä taalaria, kuka se oli? Vai niin, Olli. No
+se oli oikein tehty, Olli ... neljäkymmentä seitsemän taalaria ...
+neljäkymmentä kuusi taalaria ... ja viisikymmentä äyriä ... ei yhtään
+enempää... Sano neljäkymmentä tasasesti, niin lyön minä ... no, tässä
+on sinulle poika, Olli. Vai niin, vieläkö sinä itket, kanalja?"
+
+Ja niin jatketaan edelleen huutokauppaa, ja aina sen mukaan kuin
+"tavara" myödään, poistuvat talonpojat ja torpparit kotiinsa omituisine
+"huutoineen."
+
+Kotiin! Tavallisesti ei se koti ole mikään lempeyden ja rakkauden koti,
+johon nuo pienet raukat pääsevät, vaan saavat siellä itselleen
+pimeimmän nurkan, kovimman leipäkannikan, likaisimmat ja ikävimmät
+toimet, pahimmin parkitun peiton, ja jos isäntäväki onkin jotakuinkin
+siivoa, niin kyllä lapset ja palvelusväki, jos sellaisia on talossa,
+pitävät huolen, ett'ei elämä tule olemaan kovin suloista tuolle
+"myödylle", joka aina saa säästää heitä työssä ja palvella heidän
+huonojen luonteidensa esineenä.
+
+Ei kuitenkaan luonnollisesti ole aivan mahdotonta, että elämä voi
+tuollaisellekin lapselle muodostua verrattain siedettäväksi. Köyhiä
+ihmisiä löytyy kaikkialla, ja niinpä löytyy yksi ja toinen lapseton
+ihminen, joka todella kiintyy noihin pieniin, jotka niin omituisella
+tavalla on uskottu heidän huostaansa. Kaikissa tapauksissa on noilla
+nuorilla "elämä edessään", tuleepi kerran se päivä, kun he pääsevät
+ripille eikä heitä enää "myödä", vaan itse menevät palvelemaan.
+
+Sitte voi tapahtua, jos heillä koko pitkän työtelijään elämän aikana on
+kylliksi onnea mukanaan tai kylläksi itsekieltäymyksen voimaa, etteivät
+he enää vanhoina päivinään tarvitse uudelleen seisoa pitäjän tuvan
+ovella, ja kuulla huutokaupanpitäjän huutavan:
+
+-- Ukko ei ole vielä niin kurja, ettei hän jaksaisi jotain
+toimittaa ... neljäkymmentä taalaria ... kolmekymmentä kahdeksan
+taalaria ja seitsemänkymmentäviisi äyriä ... kolmekymmentä kuusi
+taalaria ... hyvä! ... kuka se oli?
+
+Minä en unohda koskaan erästä tapausta tuollaisessa tilaisuudessa.
+Huutokauppa oli lopussa, säästelijäästi putoilevia huutoja säesti
+muutaman vanhan miehen nyyhkytykset, joka istui alimpana penkillä uunin
+kupeessa. Se oli "Härkä-Johannes", tunnettu paikkakunnalla, ensin
+"pitäjän rikkaimpana poikana", senjälkeen oman talon omistajana
+ja sitä myöhemmin hurjana osakkaana tukkuhärkäkaupoissa, tuossa
+maaseudun uhkapelissä, joka on saattanut perikatoon tuhansia hyvin
+toimeentulevia miehiä ja varakkaita tilanomistajia. Niin oli käynyt
+Härkä-Johanneksellekin, ja nyt hänen täytyi turvautua samaan
+köyhäinhoitoon, jonka puheenjohtajana hän ennen oli ollut 12 vuotta.
+Talonpojat olivat ikäänkuin vähän arkoja katsomaan tuonne loukkoon,
+jossa ukko istui eikä mieliala tahtonut päästä huolettomaksi.
+Johanneksen veljenpoika, jotenkin toimeentuleva neljännestalonpoika,
+oli myöskin joukossa. Ja hänelle puhui lopussa vanhus:
+
+-- Pikku Kustaa! Sinä voisit ostaa minut. Minä teen sinun luonasi
+kaikkea työtä, mitä jaksan, ja minä olen niin vanha, ett'en minä jaksa
+paljoa syödä.
+
+Veljenpoika painoi ensin silmänsä alas ja punastui, mutta pian selkeni
+hämmästyksestään ja lausui pelkällä affääriäänellä:
+
+-- Tuhat sen tiennee, olisiko siitä mitään voittoa. Setä on niin
+kauhean heikko...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jokaisessa huutokaupassa jää tavallisesti tavaraa, jota ei kukaan tahdo
+mistään hinnasta. Niin näissäkin huutokaupoissa. Löytyy sokeita ukkoja
+ja akkoja, tylsämielisiä, jotka ovat mahdottomia kaikenlaatuiseen
+työhön ja jotka eivät voi hoitaa edes omaa ruumistaan, kaatumatautisia,
+jotka herättävät kauhua ympäristössään, rampoja ja vaivaisia, joille on
+mahdotonta tehdä mitään palvelusta edukseen.
+
+Ne ovat nämä, jotka joutuvat varsinaisiksi ruotilaisiksi, ne ovat
+nämät, jotka määrätyllä kellon lyönnillä saavat mennä ovelta ovelle
+ruodin tilallisten luona. Mitä kurjuutta tuollainen "huolenpito" tuo
+mukanaan, tahdon ainoastaan valaista yhdellä esimerkillä. Kaksi
+tylsämielistä sisarta, jotka eivät yhtään voineet pitää huolta
+itsestään, vaan köyhäin määräyksen mukaan koko elämänaikansa ajettiin
+kuin karjaa talosta taloon, synnyttivät -- toinen _viisi_, toinen
+_kaksi_ lasta. Oikeutettu palkinto köyhäinhoidolle sen nurinpuolisesta
+hoidosta.
+
+Kummallisesti muodostuu todella kuitenkin ihmisten kohtalot. Kaikilla
+näillä lapsilla oli säännölliset sielunvoimat, parilla suuremmatkin, ja
+yksi niistä on nykyisin erään arvossa pidetyn kauppiaan kelpo puoliso
+hänen varakkaassa kodissaan muutamassa suuremmista kaupungeistamme. --
+Mutta se ei nyt kuulu tähän.
+
+Muistan muutaman päivän, jona eräs vanha piika, tunnettu nimellä
+"Hultin Maija", myötiin muutamassa silloisessa huutokaupassa. Hän oli
+palvellut muita koko elämänsä, mutta siihen aikaan korkeintaan
+kolmekymmentä taalaria vuotuisesta vuosipalkastaan ei hän ollut
+säästänyt mitään vanhain päiväin varaksi! Hän oli vielä jotenkin
+virkku, mutta hänen näkönsä oli niin heikontunut, että hän vaivoin
+erotti päivän yöstä. Pitäjän lautamies "huusi" hänet 60 taalarista,
+mutta kun hän oli ollut hänen luonaan pari vuotta, oli hän upposokea ja
+-- kelpaamaton myötäväksi. Silloin piti vanhan Maijan alkaa kulkemaan
+ruotia, neljä päivää itsekullakin manttaalilla.
+
+-- Maija-raukka, kuinka jaksatte?
+
+-- No niin, kiitos, Jumala nähköön hyvästi. On syntiä valittaa. Pahinta
+on muuttopäivinä, sillä silloin lähettävät ne minut tavallisesti pois
+päivällisen aikaan ja arvelevat, että minä saan syödä päivällistä
+siellä, minne tulen, mutta minä kuljen hiljaan, ja kun minä pääsen
+perille, on jo kulunut hyvän aikaa päivällisestä, jotta ne sanovat:
+
+-- Päivällisen aika on jo aikaa sitte ohi. Mutta muuten ei minulla ole
+juuri niin huonosti.
+
+Jouluaattona pari vuotta takaperin, jona Maijan piti "muuttaa paikkaa",
+oli hän niin kipeä, ettei hän voinut jäsentä liikuttaa. Mutta silti ei
+hän saanut olla paikallaan, vaan talon pojat sitoivat hänet takarekeen
+ja vetivät yhtä iloisesti meluten viereiseen taloon.
+
+Todella oli pitkä aika siitä kun Maija oli saanut ajaa. Mutta kun
+tultiin perille ja käskettiin Maijan nousemaan ylös, niin silloin ei
+Maija -- jäsentä hievahduttanut. Hän oli jättänyt tämän maailman.
+
+
+
+
+"Liian myöhään."
+
+
+Aurinko voi kyllä polttaa kauniin, vienon ruusunkarvaisen pikku Miian
+kaulan ja käsivarsien hipiän ja tuuli, pakkanen, sade ja kova työ sen
+turmella, mutta käsivarren suloa pyöreyttä, poskien hymykuoppia ja
+silmän lempeää, ystävällistä ilmettä eivät ne hävittäneet.
+
+Pahkaiset koivuhalot painoivat kyllä raskaasti hienoa ihoa, kun Miia
+talvella auttoi isäänsä kuorman panossa hänen ajaessa halkoja metsästä
+ja voimainponnistus vaivasi tuota heikkoa olentoa hänen keväällä ja
+leikkuuaikana työskennellessään yli voimiensa pellolla ja niityllä,
+mutta ikäänkuin joku kauneuden hengetär työpäiväin loputtua
+noitasauvallaan kosketti sitä kovaa vuodetta, jolla Miia makasi, sillä
+huolimatta kaikista rasituksista aina syntymästä saakka, kaikista
+vaivoista aina seitsemästä vuodesta alkaen, kun hän sai alkaa orjan
+elämää hoitamalla pieniä sisaruksiaan, oli Miia 16 vuotijaana hempein
+impi kuin mitä kylässä vielä oli nähty.
+
+Isä ei puhunut asiasta mitään eikä äiti mitään, mutta väliin aterialla,
+kun heidän silmänsä kohtasivat toisensa puulautasen yli, missä viidelle
+hengelle aivottu suuri silli loikoi yksinään tympähyttävän näköisenä,
+katsoivat he syrjään niin lempeästi, missä pikku Miia istui, ja silloin
+välähteli syyskuunauringon kaltainen valo Lotta-äidin kulmikkaille
+piirteille sekä vanhan Pekan karheat kasvot pehmenivät myös hiukan.
+
+Kerran tuli herrastalon nuori herra iltasen aikaan mökkiin ja oli
+unohtamaisillaan pois lähteä, hän piti varmaan, että tuo kuiva leipä
+isä Pekan pöydällä oli liian kovaa Miian pienille, valkeille hampaille,
+sillä hän ei hellittänyt äitiään ennenkuin se oli luvannut kysyä tyttöä
+sisäpiiaksi. Mutta se ei onnistunut, tiedettiin kyllä, että leipä oli
+pehmeämpää siellä herrastalossa, mutta Lotta oli hiukan tarkastellut
+nuoren herran silmiin sinä iltana, ja hän pelkäsi, että nuo hienot
+leipäviipaleet herrastalon pöydällä ajan oloon voisivat tulla liian
+pehmeiksi, jos niitä pääsisi kostuttamaan katumuksen kyyneleet.
+
+Minusta on varsin ikävää, etten minä voi sanoa mitään erinomaista Miian
+"sielunelämästä", niin vaikuttavaa kuin se olisikin, sillä
+todellisuudessa ei hänen sieluelämänsä ollut mikään erinomainen.
+
+-- "Hän on tavattoman vähän kehittänyt", sanoi vanha apulainen, joka
+opetti häntä sinä talvena kuin hänen piti mennä ripille. "Pienen
+katekismuksen taitaa hän jotenkuten, mutta 'selityksiä' ei hän osaa
+niin yhtään."
+
+-- Hän on enkeli, puhui uusi koulunopettaja, joka teki työtään
+ruokapalkoilla naapurissa ja väliin iltasin tavallisesti kuunteli Miian
+laululahjoja hänen mennessään noutamaan lehmiä.
+
+Ja koska koulunopettaja seminaariaikanaan usein oli käynyt teaatterissa
+piispankaupungissa, ja katunäytelmissä nähnyt pieniä, väriseviä
+tehtaantyömiesten lapsia varustettuina villatekotukilla ja
+pahvisiivillä liitelevän näyttämöllä, niin ymmärsi hän hiukan
+enkeleitä.
+
+Oikeastaan ei Miia koskaan tullut täysi-iäiseksi. Hän oli vähän ollut
+muiden kanssa yhteydessä, paitsi vanhempain ja sisarten, ei kukaan
+ollut hänessä herättänyt eräitä huonoja haluja, ja "se vanha ihminen",
+josta papit puhuvat niin pahaa, varmaan vielä oli Miiassa nukuksissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kevätpuoleen tuli Miia kalpeaksi, pienet hampaat vavahtelivat
+jokaisessa suuremmassa voimanponnistuksesta hän tuli hiljaisemmaksi
+kuin ennen ja äiti joutui suruunsa, mutta isä ajatteli, että tyttö on
+tehnyt nyt liian paljon kovaa työtä, hän kyllä paranee talven tullen.
+Ja talvi tuli ja lumi tuli maahan, mutta oli tuskin valkoisempaa kuin
+Miian posket, ja muutamana päivänä syöksyi verta kovasti hänen
+vapisevien huulien kautta.
+
+Silloin mainittiin ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen sanaa
+"lääkäri" talossa. Mutta lääkäri asui kolmen penikulman päässä, isällä
+ei ollut hevosta noutaa häntä ja se käynti olisi maksanut
+kaksikymmentäviisi taalaria, päätettiin odottaa toistaiseksi.
+
+Miia tuli huonommaksi. Hän sai yhä enemmän tuollaisten hienojen
+hellätuntoisten kasvien ulkonäön, joita kukkien rakastaja kauneina
+kesäpäivinä viepi kamarista puutarhaan juomaan ilmaa ja valoa, mutta
+joista ohikulkija ensimmäisen syystuulen tullessa ajattelee: "Nuo pitää
+pian muuttaa sisään."
+
+Äiti itki ja isä makasi valveillaan koko yön ja ajatteli ainoastaan
+lääkäriä ja neljän aikaan otti hän pyhänuttunsa ja lähti ovea kohti.
+
+-- Mihin sinä menet, isä? kuului heikosti pieneltä vuoteelta akkunan
+pielessä.
+
+-- Minä menen panemaan valjaisiin ja noudan lääkärin, sillä en minä voi
+kestää tätä kauvemmin.
+
+-- Älä, isä, tee sitä, sillä se tulee liian kalliiksi eikä ole
+miksikään hyödyksi.
+
+-- Mutta sinä kuolet meiltä, lapsukainen! vastasi vanha Pekka ja ääni
+vapisi kuin olisi häntä vilustanut sydämmen sisimpään asti.
+
+-- Ei. Minä tunnen itseni tänään paljon paremmaksi, jotta ei kannata
+tuhlata niin paljon rahaa kuin mullit tuottavat koko vuonna.
+
+-- No, minä sitte odotan, mutta sano sinä, jos sinä tulet vähääkään
+huonommaksi!
+
+Kului viikko ja yhä vaaleammiksi kävivät Miian posket. Äiti Lotta
+punnitsi itsekseen, eikö tämä vaaleus ollut alkua niihin "hohtaviin,
+valkoisiin vaatteisiin", joista kulkeva saarnamies oli puhunut, kuinka
+niitä kantavat ne, jotka "laulavat ylistystä karitsan istuimen edessä!"
+Isä mietti joka päivä mennä lääkärin luo mutta voi -- kaksikymmentä
+viisi taalaria painoi raskaasti köyhässä kodissa. Ne tarvittiin niin
+hyvin muualle, ja jos kuitenkin Miia muuten paraneisi. _Silloin_ hän
+niin varmaan ja totisesti itse saisi valita itselleen silkkihuivin
+muutamalla osalla tuota säästettyä summaa.
+
+Muutamana aamuna oli niin hiljaista tuolla akkunan pielessä. Lotta
+hypähti peloissaan ylös, ja veren tahraama peite todisti, miten oli
+asianlaita. Lapsi hengitti ainoastaan heikosti.
+
+Muutamia tunteja sen jälkeen seisoi lääkäri Miian vuoteen vieressä. Nyt
+oli hän noudettu ilman mitään aprikoimisia, oli ollut kotona ja heti
+seurannut mukana.
+
+Hän katsoi terävästi Miiaan, Lottaan ja Pekkaan, ja sitte sanoi hän:
+
+-- Miksi ette ole noutaneet minua ennen?
+
+-- Herra Jesus, pitääkö minun lapseni kuolemaan, onko se liian myöhään?
+nyyhki äiti.
+
+Pekka ei puhunut koskaan yhtään sanaa, mutta tohtorin puhuessa vavahti
+hänen ruumiinsa päästä jalkoihin, ja sitte meni hän ulos eteiskamariin.
+
+Miia ymmärsi kaikki. Hän ei ollut voinut puhua koko päivänä, mutta
+lapsirakkaus poisti heikkouden ja hän huoahti puhumaan.
+
+-- Ei äidin pidä olla suuttuneen. Minä olen paljon parempi nyt ja pian
+pääsen minä ylös.
+
+Ja "ylös pääsi" hän myös samana iltana, -- ei köyhän kodin pikkumaisiin
+askareihin, vaan suuren, valoisan, rikkaan isänkodin sapatin lepoon.
+
+Syystuuli oli tullut. Saaronin lilja oli "muutettu sisään." Vanhusten
+kodin ilma ja valo ei enää sopinut pikku Miialle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei yhtään epäilyksen sanaa, että oli liian myöhään kutsuttu lääkäriä,
+liikkunut isän eikä äidin huulilta. Ei sellainen ole tavallista
+talonpojankodissa, mutta syvällä kahdessa murtuneessa sydämmessä puhkoi
+esiin nurjuutta ja itsesyyttämistä.
+
+Pojat ovat nyt miehistyneet, jotta työ kyllä sujuu, vaikka Miia on
+poissakin, ja silli tietysti riittää nyt paremmin.
+
+Usein kun äiti jakaa sen neljään palaseen viiden sijasta, samenee
+kuitenkin hänen silmänsä, ja silloin luo isä niin terävästi ja synkästi
+katseensa syrjään. Ei kukaan voi ymmärtää, mitä hän tarkastaa, mutta
+sillä paikalla Miia tavallisesti istui.
+
+Ja kun kukkaset akkunan ulkopuolella kukoistavat, kurkistavat ne niin
+utelijoina akkunaruutua kohden ja ihmettelevät, miksei Miia tule ulos
+niiden luokse niinkuin ennen, ja silloin katkaisee äiti muutamia niistä
+joka sunnuntaiaamu ja viepi ne kirkkomaalle ja panee ne Miian haudan
+viheriälle nurmelle. Ehkä hän leikkii niiden kanssa, kun aurinko on
+mennyt alas eikä yksikään ihmissilmä näe sitä...
+
+Ja kotona eteisen kaapissa on laatikko, johon ei kukaan saa katsoa
+paitsi isä ja äiti. Naapurit uskovat, että Pekka, poikien miehistyttyä
+on piilottanut sinne kaulakoristeita ja hopeapikareja, mutta se on
+väärä usko: sillä ei siinä laatikossa, joka säilyttää vanhusten
+suurimman aarteen, ole mitään muuta, ei mitään muuta kuin pari --
+pieniä halkeilleita puukenkiä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia ruotsalaisesta talonpojan
+kodista, by Alfred Hedenstierna
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44674 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6f15087
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44674 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44674)
diff --git a/old/44674-8.txt b/old/44674-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..62dc22f
--- /dev/null
+++ b/old/44674-8.txt
@@ -0,0 +1,3665 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia ruotsalaisesta talonpojan kodista, by 
+Alfred Hedenstierna
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kuvauksia ruotsalaisesta talonpojan kodista
+
+Author: Alfred Hedenstierna
+
+Release Date: January 15, 2014 [EBook #44674]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA RUOTSALAISESTA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KUVAUKSIA RUOTSALAISESTA TALONPOJAN KODISTA
+
+Kirj.
+
+Sigurd [Alfred Hedenstierna]
+
+
+Tekijän luvalla neljännestä painoksesta suomennettu.
+
+
+
+Raumalla 1894, Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiö.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Esipuhe.
+ Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.
+ Lukusilla.
+ Kaikkien ystävä.
+ Rakkaus.
+ "Hänestä tulee kyllä."
+ Ainoastaan yksi lehmä.
+ Salakapakoitsijan tytär.
+ Pekka Juhonpojan Lassi, josta tuli mies maailmassa.
+ Kuninkaan kyyti.
+ Uusi lukkari.
+ Kansalaisluottamus.
+ Anoppi.
+ Kun rautatie oli valmis.
+ "Kun juna kiitää kohti Göteporia."
+ Ruotilainen.
+ "Liian myöhään."
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+Rakas lukija!
+
+Olen sitonut pienen vaatimattoman kimpun luontoperäisiä kukkia, jotka
+olen löytänyt kotiseutuni Smålandin laihalta, mutta uskolliselta
+povelta, ja nyt minä tahdon istuttaa ne sinne takaisin; siinä kaikki.
+
+Moni olisi taidokkaammin liittänyt kukat yhteen ja huolekkaammin
+erottanut rikkaruohon; ei kukaan olisi tehnyt sitä suuremmalla
+rakkaudella.
+
+Sillä minä olen elänyt rahvaan parissa, ottanut osaa sen töissä,
+huolissa ja toiveissa, oppinut tuntemaan sen maailmankatsomuksen,
+tavannut oikeaa leikillisyyttä karkeiden pintojen alta ja kelpo
+sydämmiä koruttomien nuttujen alta.
+
+Moni pitää aiheita näissä pienissä kuvissa varsin mitättöminä ja
+vähäpätöisinä. Ja se on siitä yksinkertaisesta syystä, että se maailma
+on niin pieni, joka liikkuu töllin neljän ahtaan seinän ja
+pikkutilallisen saran rajalinjan sisällä.
+
+Mutta olen ollut sitä mieltä, että se maailma ansaitsee kyllä
+oppimista, sillä vielä on, Jumalan kiitos, meidän ruotsalainen kansamme
+metsissään, vuorillaan ja laaksoissaan sellaista, jotta sitä oikein
+tuntea on samaa kuin paljon rakastaa sitä.
+
+Järkähtämättömällä luottamuksella Sinun hyväntahtoisuutesi Sinun
+ystäväsi ja palvelijasi
+
+                          Sigurd.
+
+
+Esipuhe kolmanteen painokseen.
+
+Kun minä näissä pienissä kyhäelmissä etsin suurta pienessä ja kauneutta
+rumien pintojen alta, olin minä täysin varma siitä, ettei minua
+hyväksyttäisi siihen runoilijalahkoon, joka yhtenään hakee totta
+rumassa.
+
+Niin on tapahtunutkin, mutta omaksi ja monen muun kummastukseksi lensin
+minä suoraan niiden syliin, joille minä olin uskaltanut kirjoittaa, ja
+tulen nyt kolmannen kerran heidän luokseen pienten, yksinkertaisten
+kangas- ja metsäkukkieni kanssa.
+
+Minulla ei ole mitään erityisesti lisättävänä. Tämän tällaisen
+esipuheen tarkoituksena onkin vain pyytää lukijoita olematta panemaan
+mitään erityistä huomiota kirjan kaikenmoisiin puutteisiin, mutta
+tätähän olen minä jo runsaassa määrässä saanut osakseni, ja kun synnit
+ovat anteeksi annetut, lopetetaan tavallisesti lukemalla
+synnintunnustus.
+
+Kuitenkin -- löytyy sana melkein yhtä kaunis kuin arkaileva:
+"_Anteeksi_!" ja se on tuo lämmin: "_Kiitos_!"
+
+Kiitos siis sinulle, ruotsalainen yleisö, siitä, että sinä joka kerta
+kun minun kuvailuni on käynyt kömpelöksi eikä täysin ole ilmaissut
+sitä, mitä sinun oma silmäsi mahdollisesti on nähnyt elämässä, aina
+olet ystävällisesti muistanut suurta eroavaisuutta kynän, silmän ja
+sydämmen kuvailukyvyssä, aina suosiollisesti olet huomannut, kuinka
+erilaisiksi luonnollisesti tulevat kaistaleet metsää ja kangasta
+painomusteen kasteessa kuin taivaan samasessa!
+
+Ja kiitos siitä että sinulla kirjallisen kukkaiskummun keskellä, jossa
+löytyy hyviä ja aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nostettuja
+kasveja, on ollut suosiollinen silmä ja avonainen korva myöskin sille
+pikkuruiselle paljasjalkaiselle Getapulien runottarelle, joka raa'alla
+kylämurteella tarjoili kanervakukkaisiaan ujona sammaltaen: "Hyvä
+herrasväki, ostakaa minulta!"
+
+Wexiössä Elokuussa 1886.
+
+                         Sigurd.
+
+
+
+
+
+Kun pikku Tiina ristillä käytettiin.
+
+
+Hyvinhän se kuitenkin olisi käynyt päinsä, jos Lauri Juhonpoika olisi
+ollut edes pikkutilallinen tai sotilas tai vain pelkkä torppari.
+
+Siinä tapauksessa olisi hän varsin helposti saanut pienelle kakaralleen
+äitikummin, sillä onhan oikeastaan kunnia saada seurata mukana
+pappilaan ja pitää paitaressua, jos hän on syntynyt noin niinkuin
+hyvistä vanhemmista: siihen kunniaan uhrataan mielellään pari taaleria
+huntuun ja muutama kyynärä kuudentoista killingin karttuunia, kun tuo
+pieni olento on mahdollinen ristille vietäväksi.
+
+Sillä tämä on todellisuudessa kirkkokäsikirjan paljon vaativan
+lupauksen koko täyttämys "pitää huolta kastetun kristillisestä
+kasvatuksesta."
+
+Jos ei saa talokkaiden emäntiä kantamaan, saa tyytyä torpparien
+vaimoihin, ja jos nämät eivät suostu, niin saa pyytää palveluspiikoja,
+mutta nekin pitivät itseään liian hyvinä olla mukana vietäessä Lauri
+Juhonpojan mukulaa kastettavaksi pappilaan.
+
+Lauri Juhonpoika oli näet perin köyhä mäkitupalainen eikä hän voinut
+pitää pitoja, joihin olisi kutsunut joitakin hauskoja poikia
+vastakummeiksi.
+
+Mutta vihdoinkin oli hän saanut käsiinsä pienimmän kesäpiian
+herrastalosta. Se oli niin raihnaista kuin se suinkin voi olla, sillä
+hän oli vain 16 vuotias ja sitte oli hän tuollainen "suvuton piian
+penikka", jonka isästä ei kukaan tiennyt muuta, kuin että hän oli
+ohjannut matkansa Norrlannin rautateille, kun tuli puhetta kalleista,
+aina 30 kruunuun nousevista vuosittaisista isän velvollisuuksista.
+
+Mutta ripillä oli käynyt pikku Emma, niin ett'ei kirkkolain
+puolelta ollut mitään estettä hänellä ottaa vastatakseen mistä
+kummisitoumuksista tahansa, ja niin piti hän, että olisi erinomaisen
+harvinaista päästä äitikummiksi, vaikka taivas ties hän ei voinut panna
+enempää kuin yhden taalarin käärinvaatteeseen. Voi, hänellä oli niin
+pienen pieni palkka!
+
+Ja Lauri Juhonpoika oli luvannut, että sitähän ei voi kukaan
+kuolevainen auttaa, vaikka hänellä ei olekaan enempää, ja lainasi
+talonisännän hevosen ja vieterirattaat, tietysti puima-aikana yhden
+päivätyön lupausta vastaan ja niillä ajaisivat Lassi ja Emma ja tuo
+nimetön raukka pappilaan. Sepän vääräjalka Kalle oli viilettänyt puoli
+tuntia ennen yhtyäkseen pappilan navettarakennuksen veräjällä joukkoon,
+ja sitte arveltiin, että kirkkoherran rengit ovat luuvalla tai
+halkomäellä ja että he muutamista taskumatin kulauksista ottavat
+seuratakseen sisään olemaan todistajina tuossa kristillisessä
+edesvastauksessa. Siihen he olivat niin tottuneet niinä seitsemänä
+vuotena, jotka he olivat palvelleet pappilassa, että jos he olisivat
+ottaneet kaiken tuon puustaavin mukaan, niin olisi heillä nyt ollut
+vähäinen, oikein huolehdittava yksityinen sielunhoito.
+
+Aluksi oli isäntärenki Pekka, joka oli järjestystä rakastava mies,
+kirjoittanut muistiin hengelliset takaussitoumuksensa almanakan
+puhtaalle lehdelle vastapäätä mihin hän merkitsi lehdenleikkuusta,
+mutta sitte sanoi hän, niinkuin totta olikin, ettei hänessä ollut
+miestä jatkamaan sitä pitkän päälle.
+
+Keskitaipaleella alkoi pikkarainen kirraamaan ja Emma, joka tahtoi
+osoittautua kekseliääksi, kiersi "tilan" yhdestä nenäliinan nurkasta ja
+sokurimurusta, jonka hän oli unohtanut viime markkinoin jäleltä
+hameensa taskuun. Mutta sokuripalasessa oli pipariminttuöljyä, jotta
+pienokainen otti rykiäkseen aivan kauheasti.
+
+Ja kun päästiin navettarakennuksen nurkkaan, seisoi sepän vääräsääri
+Kalle siellä läähättäen kuin kilpa-ajohevonen ja koetti katsoa oikein
+kauniisti Emmaan, mutta se ei tahtonut hyvin onnistua, sillä kohtalo
+oli muodostanut hänen näköelimensä -- onnettomasti kyllä -- siten, että
+kun hän suuntasi silmänsä tytön tynkkään, niin toinen silmä sattui
+halkokasaan, toinen koirakoppiin.
+
+Ja pappilan rengit ne tuolla olivat hakkailemassa salavinta
+honkapuuta, jotta metsä vastaili; mutta kun he ymmärsivät, mistä
+kysymys oli, niin niistivät he nenänsä, ottivat kumpikin kasvoihinsa
+juhlallisen eljeen ja kaksi pitkää kulausta Lassin taskumatista.
+
+Ja niin mentiin sisälle, ja pappi oli katsonut ulos akkunasta ja
+ymmärsi myöskin kohta, mistä kysymys oli ja huusi kyökkiin: "Kaisa,
+laita kahvia ja kastemalja!"
+
+Nähkääs, nyt oli Lokakuu!
+
+Ja pienonen kastettiin Liinaksi Lassin äidin kaimaksi. Sissa, Lassin
+vaimo, joka makasi niin kalpeana ja heikkona siellä kotona
+kaappisängyssä, oli kyllä maininnut nimen "Nöyrä", sillä se oli nimenä
+herraskartanon kotiopettajattarella, jossa Sissa oli palvellut, mutta
+silloin oli Lassi pudistanut nuuskarasiaa ruokapöytään ja sanonut: "Ei
+mitään tyhmyyksiä! Kyllä minä teistä molemmista ilmankin nöyrät
+laitan."
+
+Ja kun toimitus oli tehty, koperoi Lassi vasempaa liivintaskuaan, sillä
+hän aikoi pistää papille taalarin vaivoista, mutta pappi ei sitä
+ottanut.
+
+Mutta hän ei sanonut, ett'ei hän tahdo sitä ottaa siksi, että Lassi oli
+niin kovin köyhä, sillä löytyy ihmisiä, jotka ovat köyhällekin
+kohtelijoita, vaan siksi, että Lassi oli avannut veräjät pastorille
+kahden virstan matkalla, kun hän oli palannut syysmarkkinoilta.
+
+Sen sijaan tarjosi rouva kahvia, ja kaikkien pappilan mamsellien piti
+tietysti tarkastaa, oliko pikkuraukka Lassin näköinen, eikä se
+ollutkaan niin erinäköinen, sillä liian punakoita olivat he molemmat.
+
+Ja Emma, hän seisoi tuolla niin ylpeänä ja punastuneena ja äidillisenä
+rippikoulupuvussaan sekä vastasi kainosti mamsellien kysymyksiin ja
+painoi pienokaista niin varovasti, voi niin varovasti poveaan vasten.
+Näytti kuin olisi _nainen_ ensi kerran herännyt elämään tuon
+16-voutisen sydämmessä ja puoleksi itsetiedottomasti kohottanut
+siniset, kummastelevat silmänsä tähän asti tuntematonta maailmaa
+kohden.
+
+Nuori Upsalan maisteri, mamsellien serkku, joka tutki maaseutumurteita
+ja siksi käytti hyväkseen jokaista tilaisuutta lähestyäkseen kansaa,
+seisoi salin ovella ja painoi lujemmalle rillejään jotenkin ohuessa
+nenävarressaan ja mumisi: "taululle pantavaa" vahattujen viiksiensä
+takaa ja katsoi Emmaa niin ihmettelevällä katseella, että sepän Kalle
+kouristi nyrkkiään salaa kuin jos hänellä olisi ollut housuntaskussaan
+mestarin moukari.
+
+Ja vanhin pappilan mamselli, jolla oli "maailmankipu" sydämmessään ja
+keuhkotautiin kuollut apulainen kirkkomaassa, otti mahdollisimmasti
+pienimmän sokerisirun sokeriastiasta ja laittoi uuden "tilan"
+akkunaverhopalasesta, jottei Tiina-pienokainen yskisi niin kauheasti
+pistävän pipariminttuöljyn tähden paluumatkalla.
+
+Sitte heitettiin vihdoin hyvästit ja Lassi kumarteli ja kiitteli.
+
+Äidillä siellä kotona oli ollut köyhäinhuone-Riitu keittämässä herneitä
+ja läskiä ja kahvia ja leipomassa piirakoita ja kakkuja Emmaa ja sepän
+Kallea varten, joille tietysti piti tarjota parasta mitä talo voi.
+
+Lassi ja Emma tulivat ensiksi, mutta loppupalan saivat he kävellä,
+sillä metsän läpi vei vain jalkapolku tuvalle ja hetken takaa kuului
+askeltamista mäellä ja rapisi pensaissa.
+
+-- Nyt tulee Kalle! sanoi Emma.
+
+Mutta se oli vain punakirjava vasikkamullikka, joka yksikseen hyppeli
+haassa.
+
+Hetken takaa olivat kuitenkin kaikki koossa, ja tuo pieni toimi oli
+pian ohitse, isä ja äiti jäivät yksinään pienen piikansa kanssa, ja
+Lassi polvistui kaappisängyn viereen, missä vaimo makasi.
+
+Mutta ei sitä varten, että hän olisi pää vaimonsa rinnalla uneksinut
+tuon pienen olennon tulevaisuudesta, jolle he molemmat olivat antaneet
+elämän, vaan ainoastaan ottaakseen esille puukenkänsä, kun hän menisi
+ulos kaivamaan ojaa seuraavana aamuna.
+
+Mutta ennenkuin hän sammutti läkkilampun paneutuakseen maata viereiseen
+sohvaan, kääntyi hän puhumaan vaimolleen:
+
+-- Sissa, nyt on siitä kulunut neljä päivää, kun lapsi syntyi; luuletko
+voivasi huomen aamulla nousta ylös ja kuokkia ylös tarhasta perunat?
+Minä pelkään, että ne ehkä paleltuvat.
+
+Vaikka Sissa tunteekin itsensä niin heikoksi ja kurjaksi, ett'ei hän
+voi liikuttaa kättä eikä jalkaa, niin tuntee hän myöskin voimakkaamman
+oikeuden ja köyhän osan ja vastaa raikkaasti, vaikka silmissä
+kiiltääkin kyyneleitä:
+
+-- Niin, Lassi minä kyllä koetan.
+
+Pikku Tiina nukkuu sikeästi. Nuku niin kauvan kuin sinä saat,
+pikkuraukka! Ajan päälle kyllä saat tietää, tuleeko sinun kohtaloksesi
+viettää kaiken elämäsi kieltäymyksissä pienessä mäkituvassa niinkuin
+äitisi, tai onko se oleva vielä huonompi, että sinut Meklenburgin
+jostain maakartanosta potkaistaan kotiseudulle halveksittuna ja
+häväistynä tai saatko ravintolan ummehtuneessa ilmassa kuulla
+ilkkuilevan hellyyden sanoja, kuulla kuiskattavan korviisi
+huvittelevilta huulilta.
+
+Nuku, pikku-raukka!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta alaalla maantiellä virstantolpan takana seisoo sepän Kalle
+heittäen toisen silmänsä pilviin ja toisen saappaisiinsa ja painelee
+yhden suudelman toisensa perästä Emman pienille, kuumille, intohimosta
+väriseville huulille.
+
+Väliin on varsin hauskaa olla isäkummina!
+
+
+
+
+Lukusilla.
+
+
+Kerran vuodessa vaivaa myöskin maaseudun yksinkertaista nuorisoa se
+epämiellyttävä tunne, jota nuoret opiskelevat n.k. "paremmista
+luokista" nimittävät "tutkintopiinaksi."
+
+Koko vuoden on uunin loukosta joutilaina hetkinä, jotka ovat uhrattu
+juorujen jumalalle, kuulunut: "Niin sanoi hinastuvan Sissa, Horjarydin
+Tiina ja Pekka Niilonpoika ja Sventan Jussi"; nyt on toinen ääni
+kellossa: "Niin kirjoittavat evangelistat Matheus, Markus, Luukas ja
+pyhä Paavali."
+
+Onhan hirveä häpeä olla taitamatta kristinoppiaan lukusilla, joissa
+täytyy kuitenkin olla joka toinen vuosi. Ei se ole niin tarkkaa, onko
+kristillisyys tunkeutunut itse elämään.
+
+Nyt aletaan melkein kaikkialla pitää lukusia kunnanhuoneissa tai
+koulusaleissa, missä lasi vettä papille ja tupakkapiippu lukkarille on
+ainoana tarjoiluna.
+
+Toista se oli ennen maailmassa. Silloin pidettiin kinkereitä vuorostaan
+kunkin lukuruodin talonomistajan kotona ja yhdessä pitojen kanssa, niin
+upeiden, että emäntä pitkin vuotta useita kuukausia ennakolta
+valmistautui siihen sekä piti niitä yhtä rasittavina kuin laillista
+palstomista taikka vähäistä tulipaloa, kun ne koskivatkin yhtä
+raskaasti pikkutilallista kuin kahden manttaalin suurviljelijää.
+
+Niinpä kuultiinkin usein, kun tuli kysymys jonkun talonpojan
+taloudellisesta asemasta tai jostain tarpeellisesta parannuksesta
+talossa tai tilassa, täydellä todella puhuttavan: "siihen sillä
+raukalla ei ole varoja; hänellä kun oli lukuset viime syksynä."
+
+Jotain lievennystä kustannuksissa sai kuitenkin isäntäväki aina niistä
+runsaista "tulijaisista" kaikellaista Jumalan lahjaa, joita toi
+mukanaan jokainen eri ruodin talo, vieläpä sotilaat ja torpparitkin.
+
+Ja niin tuli vihdoin tuo suuri päivä. Tupa oli siistitty ja
+puhdistettu, suuri ruokapöytä oli levitettynä akkunan edessä papin
+siihen pantavaksi kirjansa ja nuuskarasiansa, pitkiä, höylätyitä
+lautoja pantiin pukkien päälle ja tehtiin monta penkkiriviä, parasta
+apilaheinää pudistettiin pilttuuseen papin Pollelle ja karjapiika
+Tiina, jolle oli ollut mahdotonta silmäillä yli viidennen pääkappaleen
+"selityksiä", sai yhtäkkiä niin kovan pistoksen ja pakotuksen vasempaan
+kylkeensä, niin että hänen täytyi mennä makuulle sekä henkisestä että
+maallisesta ravinnosta.
+
+Kello aamu yhdeksältä tuli pappi. Kaikki papillinen toiminta pitää
+alettamaan rukouksella ja veisuulla, mutta kun lukkari maalla
+tavallisesti samassa on koulunopettaja ja hänellä on tuntinsa
+aamupäivällä, voi hän vasta myöhemmin olla saapuvilla, jonkatähden
+pappi määräsi jonkun toisen säveltaiteessa yleisen mielipiteen
+tunnustaman taitavan miehen ottamaan ylös virren ja kun smålantilaiset
+äänivarat tavallisesti nousevat korkealle, niin "otti hän ylös sen"
+aina korkeaan e:hen sekä noilla väräjävillä lirutuksilla ja
+juoksutuksilla, joita Bondeson niin mestarillisesti osaa jäljitellä.
+
+Ja sitte alettiin "ylöskirjoitus", sillä papin moniin maallisiin
+toimiin kuuluu myöskin olla seurakuntansa väenlaskija. Nyt pitäisi
+määrättämään, kutka olisivat ensi vuonna kirjoitettuina itse kussakin
+taloudessa, ja niiden atestit annettamaan, jotka olivat muista
+pitäjistä muuttaneet palvelukseen tänne. Samaten kirjoitettiin ne ylös,
+jotka nyt olivat saapuvilla päivän kuulustelussa.
+
+Jos seurakunnan sielunpaimen oli erityisesti isällisen luonteen saanut,
+niin voivat nämä ylöskirjoitukset tulla väliin hyvin huvittaviksi.
+Silloin sattui esim. tähän tapaan: "Numero 27, Pieni Kellola. Siellä on
+meillä ensiksi tilanomistaja Sven Juhonpoika, syntynyt 1832, ja hänen
+piikansa Anna Kaisa Jonaantytär ... jaha, _piika_, ja. Mutta kuule nyt,
+rakas Sven; kuinka kauvan aivot sinä tuota tuollaista suhdetta
+pitkittää? Se on häpeä koko lukuruodille, että sinä, jolla on oma
+kartano ja perustus ja olet talonisäntä, jonka pitäisi olla esimerkkinä
+alamaisillesi, käyttäydyt tuolla tavalla. Ja sinä, Anna Kaisa! Jos
+sinulla olisi vähänkään jäljellä naisellista kainoutta, niin olisit jo
+aikoja sitte muuttanut tämän miehen luota, joka ainoastaan tahtoo
+alentaa sinua. Tule kotiin minun luokseni Sunnuntaina jälkeen
+päivällisen, niin saan minä puhua kanssasi, Sven!"
+
+(Sven punastuu, Anna Kaisa itkee, ja koko ruoti näyttää erinomaisen
+juoruhaluiselta ulos.)
+
+"Vasikkaha'an torppa. Siellä on meillä torppari Juho Maununpoika ja
+hänen vaimonsa Riita Svensintytär, poika Kalle ... mutta mitä se tahtoo
+sanoa? Poikahan on 19-vuoden vanha, ja sinä pidät, että hänen tulee
+olla kotona ja vetelehtiä siellä talveakin! Niin, kyllähän se on
+erinomaista: _kaksi_ suurta, voimakasta miestä yhdessä torpassa kahta
+lehmää ja vasikkamullia vaalimassa. Se kelpaa se. Mutta totuudessa
+sanottuna, rakas Juho, tämä ei käy päinsä, pojan pitää mennä maailmalle
+ansaitsemaan."
+
+-- "Niin, nähkääs rovasti! Sen hän kyllä tekisi, mutta en minä ole
+voinut hänelle mitään sellaista hankkia."
+
+-- "Älkää puhuko tyhmyyksiä! Minä annan hänelle tallirengin paikan,
+tule minun luokseni aamulla varhain."
+
+(Juho hymyilee tyytyväisenä ja hänen Riitunsa näkee hengessä Kallensa
+rovastin kuskipenkillä samoilla tunteilla kuin joku hieno rouva uneksii
+avio-armaansa presidentin tai valtioneuvoksen tuolilla.)
+
+"Bleckhem N:o 42. Vai niin, että te, vanha Antti, jätätte talon nyt
+poikien huostaan, ja teidät itsenne kirjoitetaan erilleen. Niin, te
+olettekin rehellisesti ansainneet vanhuuden leponne: olettehan ollut
+kelpo työntekijä, joka kahdella tyhjällä kädellä ja korkeimman
+siunauksella on rakentanut oman talon ja perustan. Ja sen sanon minä
+teille, pojat, (ovatko pojat täällä?), että pitäkää vanhoja kunniassa
+ja olkaa heille siivoja vanhuuden päivinä; muussa tapauksessa ei teille
+käy yhtään hyvin maailmassa, sillä (anna olla repimättä, kissarakkari,
+takinlievettä!) vanhempain siunaus rakentaa lapsille kodon."
+
+"Pojat", jotka ovat käyneet rippikoulunsa rovastin edessä, pyhkivät
+silmiään mustuneiden nyrkkiensä syrjillä.
+
+Kun ylöskirjoitus on loppunut, alkaa kristinopin kuulustelu, kuitenkin
+kaikkein useimmissa seurakunnissa ainoastaan naimattomien kanssa. Ne,
+jotka jo ovat taivuttaneet niskansa avioliiton jumalan ikeen alle,
+pidetään, eikä suotta, saaman kyllin lakia kotiripityksistä ja
+evankeliumia sen jälkeen seuraavassa avioliitossa sovinnossa. Jos
+vastoin luuloa tapahtuisi niin, että joku vanhempi talonpoika käsketään
+astua esiin, niin "ei hän ole lukenut niitä selityksiä, joita ne
+nykyisin lukevat", ja jos häntä kehotetaan lukea värsy uudesta
+testamentista ulkoa, niin on hän aina "unohtanut lasisilmät kotiin."
+
+Nuoremmat sitävastoin selviävät tavallisesti hyvin sisä- ja
+ulkoluvussa. Tosin voi tapahtua, että kysymykseen: "kutka ovat meidän
+vanhempamme", vastataan: "perkele, maailma ja meidän oma lihamme",
+mutta sellainen erehdys -- jos sitä edes siksi voidaan nimittää --
+kuitenkin kuuluu aina poikkeukseen.
+
+Pahemmin on pääkappalten kanssa. Kansakoulut ovat kuitenkin tässäkin
+vaikuttaneet huomattavaa parannusta, mutta vielä kolmisen kymmentä
+vuotta takaperin voitiin kuulla seuraavia kysymyksiä ja vastauksia:
+
+-- No, Lauri Pietari, voitko sanoa minulle, mikä on parasta mitä
+ihminen saa kasteessa?
+
+-- Riikintaaleri, jonka äitikummi antaa verhoon. -- -- --
+
+-- Mikä se oli, joka tunkeutui paratiisiin ja viekotteli meidän
+esivanhempamme syntiin, Anna Tiina?
+
+-- Käärme.
+
+-- Niin, mutta mikä käärme se oli?
+
+-- Kyykäärme!
+
+-- Nyt sinä olet tyhmä, Anna Tiina, ajattele paremmin!
+
+-- Keltakäärme.
+
+-- Hm, hm! tämä on suoraan liian huonoa.
+
+(Anna Tiina itkien:) Sitte se on varmaan tarhakäärme.
+
+Vastaukset ovat nyt parempia verkaröijyisiltä pojilta ja
+silkkihuivisilta tytöiltä suuressa koulusalissa, kuin mitä ne olivat
+pienessä, juhlahetkeksi somistetussa talonpojan tuvassa, jolloin pojat
+olivat sarkanutuissa ja tytöt liinahameissa. Mutta onko hurskaus
+suurempi?
+
+Kysymyskuulustelun jälkeen tuli jälkitutkinto, vapaampi kuulustelu,
+jossa ei kysymyksiä annettu erityiselle henkilölle, vaan myöskin
+vanhemmat saivat tilaisuutta loistaa jumaluusopillisella tiedollaan. --
+Senjälkeen "kantoi" papisto tavallisesti muutamia rahaksi muutetuita
+luonnonsaataviaan, ja sitte seurasi pitojen puuska, joka usein kesti
+useita päiviä, mutta eivät pidot missään tilaisuudessa eronneet
+tavallisista vierastilaisuuksista rahvaan kodissa. Näihin kemuihin
+ottivat osaa ainoastaan ne naidut ihmiset, jotka olivat tuoneet
+"tulijaisia": nuorisoa ja köyhiä, joilla ei ollut varoja laittaa
+tulijaisruokia, ravittiin parilla kahvekupilla, palalla pannukakkua ja
+uutisleipää.
+
+Lukuset alkuperäisessä, varsinaisessa "kotiluvun" muodossaan,
+pidettyinä maanviljelijän omassa kodissa, kuuluvat nyt pian menneeseen
+aikaan. Nyt tullaan lukusille varsin säännöttömästi ja paraasta päästä
+"ylöskirjoituksen" takia.
+
+Niiden kaunein puoli, kun ne pidettiin kodeissa, oli rukouksella
+lopettajaiset. Minä muistan niin hyvin sellaisen tilaisuuden. Nuoret ja
+vanhat kohosivat penkeiltään, ja hartautta puhuvia silmäyksiä
+suunnattiin vanhaan pastoriin, joka seisoi tuolla päätyikkunan luona
+siniseksi maalatun seinäkellon vieressä. Kaksi tienosottajaa ajalle ja
+ijankaikkisuudelle! Syysaurinko säteili sisään pienien akkunaruutujen
+läpi ja sen katoavat säteet leikkivät pehmeästi harmailla hapsilla ja
+ruusuisilla lapsenposkilla. Pienonen, tuskin viikon vanha lapsi, joka
+oli tuotu lukusille kastettavaksi, katsoi äidin sylistä niin suurilla,
+ihmettelevillä silmillä viereiseen vanhaan krenatieriin, jonka paljas
+pää lakkaamatta vapisi kuin tuulessa täysin kypsynyt tähkä
+leikkuuaikana.
+
+Ja vanha pappi rukoili lämpimästi ja sydämmellisesti laumansa edestä,
+rukoili, että kun vaivan ja työn aika olisi loppunut, viimeinen laiho
+korjattu ja viimeinen vako käännetty, raskaan ja vaivaloisen työn pojat
+ja tytöt, jotka olivat hänen ympärillään, hyvin kestäisivät viimeisen
+koetuksen suuressa kuulustelussa tuolla ylhäällä, jossa
+hurskassydämminen yksinkertainen ehkä paremmin kuin kaikki ajattelijat
+ja nerot käsittää elämän, kuoleman ja ijankaikkisuuden pääkappaleet.
+
+
+
+
+Kaikkien ystävä.
+
+
+Ensi kerran näin minä Mäen Kaijan juuri sinä kesänä, kun apulaisen
+rouvaa pisti niin armottomasti mehiläinen.
+
+Mitä hänellä oli tekemistä mehiläisten kerassa, kun hän ei osannut
+hoitaa niitä?
+
+Niin, siten voi kyllä se sanoa, jolla on kaikkea, mitä hän tarvitsee,
+yllin kyllin, niinkuin voita ja lihaa ruokakamarissa eikä tarvitse
+panna sen suurempaa arvoa joihinkin niukkoihin mesikakkuihin. Mutta
+apulainen oli köyhä kuin taivaan lintu, kuitenkin sillä eroituksella,
+ettei hän voinut lentää pakoon velkojiaan niinkuin varpunen
+varpushaukan tieltä; mutta mennä naimisiin sen hänen kyllä piti tehdä,
+nähkääs morsian oli tuollainen yksinkertainen lapsuuden rakastettu,
+niinkuin ne sanovat, vaikka sellaiset nykyisin alkavat jäädä kokonaan
+unhotuksiin. Mutta jos vain olisitte nähneet pikku pastorskaa, kun hän
+puuhasi kyökissään suuri valkoinen esiliina vyöllään, vastapesty
+vaatteus ylöskäännetyin hihoin päällään ja suu kuin nyponkukka
+kahdellaneljättä pienellä, valkoisella, tasaisella, terveellä
+"helmellä", niinkuin sanottiin siihen aikaan, kun vielä löytyi
+idealisteja, niin luulen minä, että olisitte olleet taipuvaisia
+antamaan anteeksi pastorille sen, ettei hän odottanut mennä naimisiin
+pastorskansa kanssa vasta sitte, kun hän oli saanut ottaa seurakunnan
+ja sydänkäpynen tekohampaat.
+
+Mutta tuo sekä oli siunattu mehiläisvuosi, ja mehiläinen surisi kuin
+autuas fosforisti maailmassa, ja pikku rouvalla oli uusia mehiläispesiä
+hiveltyinä medellä suulta valmiina houkuttelemaan sisäänsä surisijoita,
+mutta hänellä ei varmaan ollut oikeaa kätevyyttä toimeen taikka myöskin
+luulivat mehiläiset hänen pieniä, punervia poskusiaan vasta
+puhjenneiksi kukkasiksi, sillä ne pistivät häntä kaikkialle kasvoihin,
+niin että hän näytti niin lihavalta ja hyvinvoivalta kuin jos hänen
+miehellään olisi ollut oma seurakunta jo viisikolmatta vuotta.
+
+Mutta pastori oli epätoivoissaan ja perin neuvoton, sillä Augustinus ja
+muut kirkkoisät, joita hän oli lukenut, puhuivat kyllä paholaisen
+hehkuvista nuolista ja omantunnon pistosta, mutta mehiläisen
+pistämisestä eivät ne sanoneet luotua sanaa.
+
+Mutta kyökkipiika tiesi neuvon ja juoksi heti hakemaan Mäen Kaisaa.
+
+Kaisa oli silloin suuri, roteva nainen, noin kuudenkymmenen vuotias;
+hänellä oli siniraitanen pumpulihame, siniraitanen pää- ja esiliina,
+ruiskukka nuttunsa napinlävessä, mustelma otsassa, minkä hän oli saanut
+lautamiehen sonnilta puoskaroidessaan sitä, ja silmissä soma,
+uskollinen, sininen katse. Kun hän samassa tiesi parannusta kaikkeen ja
+haettiin apuun aina huolekkaina hetkinä, niin ei ollut kummallista,
+että hänen monet tarvitsijansa pitivät, että hän väliin tuli avun
+tarpeessa kuin suorastaan taivaasta.
+
+Ensiksi tullessaan apulaisen taloon ammensi hän puukapulalla sisään
+mehiläiset uusiin kennoihin kuin jos ne olisivat olleet ryyni- tai
+mallaskappa, ilman että yksikään koetti pistää häntä. Ja kun hän sitten
+otti rouvan käsiteltäväkseen, asetti hän maata ja vilvottavaa laastaria
+pistokselle, niin että pikku pastorska parin tunnin kuluttua oli
+entisellään. Kun Kaisa kerran oli talossa, niin paransi hän sen jälteen
+pari porsasta, määräsi rohdot hammastautiin karjakolle, ja tästä
+kaikesta sai hän kaksi kuppia kahvea, yhden "leivän" kanssa ja 12
+killinkiä rahaa.
+
+-- Minne Kaisa nyt menee? tiedusteli joku, kun tuo ravakka nainen viime
+kupin perästä kiiruhti hyvästiä heittämään.
+
+-- Kysyä sitä! Minä olen puhemiehenä tänä iltana. Minä olen jo ollut
+kirkkoväärtin Riitun luona kahteen kolmeen toviin puhumassa Nääsin
+Juhanin puolesta. Tyttö suostuu kyllä, ja kirkkoväärti, hänen isänsä ja
+Anna Tiina, hänen äitinsä, eivät myöskään ole niin vastahakoisia
+kauppaan, mutta siinä on vielä kysymys viidestätoistasadasta
+taalarista, jonka summan he tahtovat Juhanin vanhusten antavan lisäksi
+ja jos minä saan ne saivartajat siihen, niin on Juhani luvannut minulle
+kaksi taalaria rahassa ja naulan villoja syksyllä, kun ne lampaansa
+keritsee.
+
+Kaksi sunnuntaita sen jälkeen kuulutettiin Juhania ja Riitua. Kaisa
+istui itse kirkossa ja kuuli päältä ja hykersi aivoissaan ilointa
+ajatusta kahdesta taalaristaan ja puhemiehen villoistaan.
+
+Myöhemmin syksyllä piti nimismiehellä olla kalaasit ja ja ne olikin
+komeat kemut kaksine lampaanpaisteineen, kolmine leivoslautasineen,
+neline ylioppilaineen, varatuomarineen, kaksine opettajattarineen ja 10
+pulloineen alkuperäistä sherryä. Kaikki oli niin onnistunutta ja hyvin
+laitettua, että rovasti oli todella liikutettu, kun hän, sittenkuin
+kolmas leivosastia oli tehnyt kierroksensa, kaivoi esiin nuuskarasian
+liivin taskustaan, avasi valkoisen kaulahuivinsa ja toivotti Jumalan
+siunausta nimismiehen rouvalle, joka oli saavuttanut sellaisen taivaan
+armon oikein käyttää luojan antimia.
+
+Mutta sattumalta tulin minä seisoneeksi sen salin oven pielessä, mikä
+vei kyökkiin. Se oli ravollaan ja minä näin Kaisan siellä kyökissä
+suuressa vyöliinassa hikoilemassa, paistamassa ja hymyilemässä, sillä
+se oli hän, joka seisoi koko kestin etunenässä.
+
+Sitten joutui henkikirjurin vanhin tytär aivokuumeeseen ja tohtori
+sanoi, että jos ei Kaisa yhdeksää viikkoa olisi vaalinut sairasvuoteen
+ääressä, luvattomasti valvoen tuon sairaan luona, äänettömästi
+tyydyttäen hänen pienimmänkin tarpeen ja tarkoin seuraten lääkärin
+määräyksiä, niin olisi pian saatu sirotella kartanolle kuusenhakoja.
+
+Kerran piti piispan tulla pitämään tarkastusta seurakunnassa ja
+vihkimään virkaansa uuden saarnastuolin lakitauluineen, uskoine,
+toivoine ja rakkauksineen sekä kaikki näkevine silmineen, kaikki
+ensilajin kultauksessa 2,50:neen jalalta, ja silloin oli Kaisa neljästä
+riikintaalarista laittanut kirkon niin sorjaksi ainoastaan
+kuusenhavuilla ja ruohoilla, että hänen korkea-arvoisuutensa
+päivällisillä puheli pappilan mamselleille "armaista kätösistä, jotka
+hienon naisaistin ohjaamina, taidokkaasti olivat koristelleet Sionin
+kartanoita."
+
+Tosin kävi myöskin paha huhu kylällä Kaisasta, että hän harjoitti
+noidan ammattia vähän kotitarpeiksi, mutta todellisuudessa se ei ollut
+sen pahempaa kuin että hän silloin ja tällöin möi kuudesta tai
+kahdeksasta killingistä "lemmenkakkua" jollekin tyttöparalle, jonka
+sulhanen mieli hylkäämään morsionsa. Tämän kakun yhdessä alimmaisimman
+pukunsa yhdeksän langan kanssa piti tytön saada sopivalla tavalla tuon
+kevytmielisen sulhon syömään ja sitte sai hän olla varma, ettei omansa
+"enää milloinkaan tirkistellyt muita tyttöjä."
+
+Kun oli kysymyksessä kaivon teko, niin oli parasta ottaa Kaisa paikan
+määrääjäksi. Smålannin kivikkoisessa ja kovassa maassa sattuu usein,
+että sellaisessa yrityksessä joko ei ollenkaan saada vettä tai sattuu
+eteen kallio, joten tulee turhan takia paljon työtä. Mutta
+leipäkyrsästä, makkarasta ja kolmesta taalarista rahaa otti Kaisa
+leikatakseen taidokkaan haarukan pähkinä- tai piilipuusta, kulki sitte
+kaivoalueen poikki kantaen haarukkaa edessään ja missä se itsestään (!)
+keikahti maahan, siinä ei tarvinnut kaivaa pitkälti saadakseen
+runsaasti maukasta juomavettä.
+
+Huomattavasti oli Kaisa yleensä luonnon tuntevalla silmällään
+tarkastanut maan laatua, ja pitkä kokemus oli antanut hänelle tietoja,
+jotka harvoin tai eivät koskaan pettäneet, mutta niin yksinkertaiseen
+asiaan eivät hänen rakkaat ystävänsä suinkaan uskoneet ja siksi sai
+Kaisa väliin luvan tehdä myös pieniä "taitoja."
+
+Parantaa luunmurtoa ja muuta sairautta, sovittaa pahansopuisia
+puolisoja, kaikki se oli jokapäiväinen asia Kaisalle, kaikesta tästä ja
+monesta muusta puhuteltiin Kaisaa alituisesti; kuitenkin hän mieluummin
+laittoi entiselleen sääriluun kuin rikotun sovun avioliitossa, "sillä",
+sanoi hän, "luu on luu, mutta ihmissydän on usein pahempi kuin harmaa
+kivi."
+
+Muuan pikku talokas sisäpitäjästä, jossa heille ei tullut mitään
+sanomalehteä ja sen vuoksi olivat kauhean tyhmiä: politiikissa, kysyi
+kerran täydellä todella neljännysmieheltä, eikö kävisi päinsä tehdä
+Kaisa -- kihlakunnan valtiopäivämieheksi, mutta silloin vastasi
+neljännysmies, jolla läänin virkamiehenä oli hiukan tolkkua
+peruslaista, että "kyllä niitä siellä valtiopäivillä on parempia
+akkoja kuin Kaisa, mutta eivät ne saa kulkea pieniruutuisissa
+pumpulihameissa", ja siten oli vaimon valtiopäiväehdokkaisuus pantu
+viralta seurakunnassa.
+
+Uuttera työ ja pienet elinkustannukset olivat, huolimatta pienistä
+palkkioista työssä, tehneet Kaisasta voivan eukon, ja vaikka hän jo oli
+niin ijäkäs, kun minä opin hänet tuntemaan, oli hänellä vielä
+kosijoita, joihin koristeltu tupa ja pieni, hyvin lukittu kaapin
+laatikko vaikuttivat enemmän kuin koko maailman "lemmenkakut." Mutta
+Kaisalta eivät he saaneet koskaan muuta kuin kaksi kahvikuppia leivän
+kanssa ja tillikan sekä tuon ystävällisen selityksen, että
+ruisjauhovelli "on hyvin hyvää rinnalle, kun on ollut ulkona ja
+rämpinyt joutavassa pyhäiltoina."
+
+Hän jätti myöskin tämän maailman vanhana piikana 78 vuoden vanhana
+ympäristönsä kaipaamana ja arvottavana.
+
+Luultavasti oli Kaisalla, niinkuin kaikilla muilla, kerran ollut
+rakkaustarunsa, myöskin hänellä, mutta onnettomasti kyllä oli se
+luultavasti sattunut ennenkuin hän oli keksinyt "lemmenkakut."
+
+
+
+
+Rakkaus.
+
+
+Niukasti oli leipää mäkituvassa ja Joulun edellisinä viikkoina ei Jöns
+vaimoineen ja lapsineen saanut olla kovin vaatelijas, vaikka ei
+olisikaan saanut syödä tavallista kolmea ateriaa päivässä.
+
+Mutta jouluaatoksi oli kuitenkin onnistuttu saamaan kokoon maaseuduilla
+tavallista jouluruokaa, vieläpä haarakynttiläkin levitti valoaan
+köyhään kotoon särkyneen pullon kaulasta. Akkunalaidalla seisoi pullon
+ehyt veli korkki suulla ja kuulsi niin kauniilta, että Jöns aina kerran
+puolen tunnin takaa erehtyi suutelemaan sitä vaimon ja lasten sijasta.
+
+Johanna, mäkitupalaisen ainoa kotona oleva lapsi, oli 16 vuotias ja
+kaunis -- ei "niinkuin päivä", mutta kuin lempeä pohjolan kesäyö:
+silmät olivat tummat ja syvämietteiset, ja hänen hiuksensa ja Jönsin
+tulevaisuuden tuumat olivat mustimmat koko lukuruodissa.
+
+Vanhempi sisar oli useita vuosia palvellut talonpojissa tuolla alhaalla
+Skånessa. Alussa oli hän kirjoittanut kotiin kaksi kertaa vuodessa,
+mutta nyt ei hän ollut antanut tietoja itsestään pitkään aikaan. Äiti
+juuri tuumi vähän, kuinkahan tytär voipi nyt jouluiltana, mutta nyt ei
+ollut aikaa pitkiin tuumailuihin, sillä nyt tahtoi isä ruokaa pöydälle.
+
+Silloin tartuttiin ovenripaan ja kaivattu astui kynnyksen yli. Ei juuri
+tullut niin suurta hämmästystä kuin olisi voinut odottaa, kun vanhemmat
+ja lapset äkkiä kohtaavat toisensa vuosien takaa, mutta tyttären ääni
+tervehtäessä oli hiukan epävarma.
+
+-- Hyvää iltaa tänne!
+
+-- Hyvää iltaa taas, Riitu, oletko osunut kotiin itse jouluaattona?
+
+Siinä oli kaikki.
+
+Hiukan elosampaa tuli kuitenkin, kun Riitu oli riisuutunut saaleistaan
+ja päällysvaatteistaan ja äiti huomasi, ettei hän tullut -- yksinään,
+että hän sydämmensä alla kantoi naisen tavallista rangaistusta miehen
+erehdyksistä. Silloin syntyi haukkumasanoja ja itkua ja isä teki uuden
+tervehdyksen ehyeeseen pulloon, mutta silloin myöskin valkeni asema
+Jönsille, niin että hän antoi seuraavan määräyksen:
+
+-- Molemmat tytöt eivät saa olla kotona. Kun juhlapäivät ovat ohitse,
+saa Johanna mennä hakemaan palvelusta, mutta varo itseäsi tulemasta
+sillä tavalla kotiin kuin sisaresi, sillä silloin saat selkäsaunan,
+ymmärrätkö.
+
+Ja siten joutui Johanna ulos maailmaan ja pääsi herrastaloon
+sisäpiikaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siellä oli toisellaista elämää jouluiltana: koristeltua ja kaunisteltua
+joka nurkassa, elämää, liikettä ja iloa. Ja sitte tulivat pojat
+koulusta kotiin ja nuori kotiopettaja heidän kanssaan. Johanna oli
+nähnyt hänen sinisen ylioppilaslakin käänteleivän sinne ja tänne lahden
+oivallisella luistinsäällä; koko aamupäivän seisoessaan salin akkunassa
+puhdistamassa kynttiläjalkoja, mutta nyt oli hän varmaan kotiin tullut
+ja hänen pitäisi mennä kutsumaan häntä kahville.
+
+Hän seisoi akkunassa puhdistamassa luistimiaan nenäliinalla. Suonet
+takoivat vähän kiivaammin tuosta reippaasta urheilusta ja poski hohti
+lämpöisenä joulukuun auringossa, joka juuri laittautui sanomaan hyvää
+yötä.
+
+Johanna ei olisi ollut nainen, jos hän ei olisi nähnyt, että hän oli
+kaunis...
+
+-- Minä pyytäisin herra Elgin olemaan hyvän ja tulemaan juomaan kahvea
+alas saliin.
+
+-- Kiitoksia pikkunen!... Ja kääntyessään ympäri näki hän levottoman,
+kostean katseen runsaiden, mustien kiharain alta ja pienen ruskean
+nyrkin, joka rapisteli lukon kanssa hiukan kovemmin kuin olisi ollut
+tarpeellista ulos päästä. -- -- --
+
+Ei siitä tullut mitään tuollaista tavallista viekotteluhistoriaa
+petettyine lupauksineen ja murrettuine sydämmineen ja
+haudankaivajineen ja kirkkotarhoineen ja omantunnontuskineen,
+rtstinpuuryövärikääntymyksineen ja kaikkine niine kuin kuuluu siihen
+asiaan. Mutta he pitivät toisiaan pitkässä ja lujassa syleilyssä ja
+olisi kenties ollut vaikeata laskea, kuinka monta kertaa heidän
+huulensa tapasivat toisensa parin minuutin aikana.
+
+Sitten eivät he puhuneet enää koko jouluna. Nuori ylioppilas oli hyvä
+poika, joka punnitsematta ei tehnyt mitään, jota hän ei voinut
+täydellisesti hyväksyä ja Johanna karttoi häntä viattomuuden vaistolla
+siinä, missä vaara oli tarjona.
+
+_Hän_ matkusti muutamain päiväin takaa ja unohti, että Johannaa koskaan
+oli ollut olemassa. _Johannan_ sydän sai piston elämänsä ajaksi.
+
+Ne naiset ovat väliin semmoisia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta sentään voivat he kuitenkin milloin tahansa ojentaa kätensä
+toiselle miehelle tuon _ainoan_ kuva vielä himmentymätönnä
+sydämmessään. Tapa ja muoto ja kirkkolaki myöntävät sen, ajalliset edut
+vaativat sitä, kauppa lopetetaan ja sanotaan kauniilla nimellä
+"avioliitoksi."
+
+Täten tuli Johannakin rustitilallisen emännäksi. Olisihan se ollut
+ennen kuulumatonta, jos hän, köyhä palvelustyttö, olisi kieltäynyt, kun
+rikas rustitilallinen alentautui kunnioittamaan häntä tarjouksellaan.
+
+Ja aika kului tavallista menoaan, ja rustitilallinen kokosi enemmän ja
+enemmän kirstun pohjalle ja eli hyvin ja teki joka miehelle oikein ja
+sai viime lopuksi suuren korean punanenän kasvoihinsa ja hiukan
+myöhemmin suuren uhkean kiven kultaisine hautakirjoituksineen luidensa
+päälle, ja niin tuli Johannasta leski.
+
+Ja hän oli rehtevä ja valtansa pitävä leski nuuskarasioineen ja
+hienoine aliluutnanttiviiksineen ylähuulessa, mutta oliko hänellä
+mitään sydäntä, ei kukaan tiennyt, sillä siitä ei hän antanut koskaan
+tietoa, teki ympäristölleen oikeutta, mutta ei hyvää, ja oli hänellä
+enemmän itsekunnioitusta kuin kellään miehisellä talonisännällä
+naapurikartanoissa.
+
+-- Ne tulevat semmoisiksi nuo lapsettomat naiset, sanoi lukkari.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta kaksi päivää ennen jouluiltaa oli eräs vanha vaimo kaukaa
+toisesta seurakunnasta sisällä Johannan kyökissä, ja sekä rengit että
+piiat huomasivat, ett'ei emäntä ollut enää kaltaisensa sen jälkeen.
+Kerjäläisvaimo oli huomattavasti tullut kertomaan sellaista, mikä oli
+vienyt kokonaan rustitilan emännän tasapainosta ja päivällisen aikaan
+käski hän valjastaa hevosen reen eteen. Ei kukaan saisi seurata
+häntä. Ja sitte ajoi hän neljä penikulmaa pieneen, syrjäiseen
+kappalaiskartanoon vanhassa Finnvedenissä.
+
+Oli kolkkoa ja surullista sielunpaimenen majassa. Kuolon enkeli oli
+varsin usein seurannut köyhyyttä kantapäillä sen kynnyksen yli.
+Puolison, ystävät, kukoistavat lapset, toiveet paremmasta ja
+runsaammasta elämän leivästä, kaikki se oli hävittänyt ja ahtaalta
+näytti köyhän kodin rajoitettu ala. Nyt makasi vanha pastori itse
+tautivuoteella. Omasta puolestaan ei hän pyytänyt mitään, mutta pieni,
+yhdeksänvuotinen poika, ainoa, joka oli jäänyt jälelle kaikesta siitä,
+mitä hän oli rakastanut maan päällä, lepäsi niin painokkaana hänen
+rinnallaan, että hän tunsi melkein katumusta siitä ilosta, miksi poika
+oli ollut hänelle yksinäisyytensä viime vuosina, ja melkeimpä toivoi,
+että hänkin olisi mennyt ijäisyyden tietä ennen häntä.
+
+Silloin saapui Johanna vuoteen luo ja kysyi, tunsiko pastori häntä
+enää.
+
+Ei, pastori ei tuntenut häntä. Eikö pastori muistanut muuatta joulua
+monta vuotta sitte, kun hän oli ollut kotiopettaja... Eikö hän
+muistanut pientä tyttöä, joka ... joka ... pari silmänräpäystä oli
+ollut hänen huoneessaan jouluaattona.
+
+Ah, vanhalla pastorilla ei ollut ollut montaa "hauskaa seikkailua"
+elämässään! Monelta olisi samanen pikainen kohtaus jäljettömiin
+unhottunut, mutta hän muisti sen ja punastui.
+
+-- Suokaa Jumalan kanssa minulle anteeksi, jos minä silloin panin
+kiusaukseen teidän nuoren, viattoman sydämmenne!
+
+Ei, sitä ei pastori ollut tehnyt, hän oli koko elämänsä ajan ollut sama
+kunniallinen nainen kuin mikä nyt istui hänen vuoteensa vieressä
+harmaahapsisena. Mutta hän "ei ollut voinut unhottaa" ... ja kun hän
+nyt sattumalta oli saanut tietää, kuinka asian laita oli, "oli hän
+rientänyt hänen kuolinvuoteelleen kuulemaan, eikö hänellä ollut mitään
+toivomusta, jonka hän voisi täyttää, sillä pastori oli kuitenkin aina
+ollut..."
+
+Ja niin se tapahtui yhdellä kertaa tuon vanhan naissydämmen tunnustus
+salaisesta, muuttumattomasta alttiiksi antavaisuudesta, syöksyi esiin
+viisikymmenvuotisen jään ja pakkasen särkyneistä tokeista, vuosi
+kuumissa kyynelissä kesäsateen tavalla vanhan pastorin kurtistuneille
+käsille.
+
+Ja hän, hän lepäsi hiljaan kummastellen kuunnellen. Eikö hän ollut
+ollut köyhä ja aina puutteessa, ja kuitenkin oli hänellä ollut varoja
+sellaiseen rajattomaan tuhlaukseen, että oli antanut olla haudattuna
+tuon runsaan rakkauden aarteen, joka oli kuulunut hänelle, koko pitkän
+elämän ajan! Kuinka ihmeellistä?
+
+Suuri hämmästys syntyi siellä kotona, kun Johanna-emäntä tuli takaisin
+itse jouluaattona kasvattipojan kanssa. Vielä suuremmaksi kuontui
+hämmästys ja tyytyväisyys, kun huomattiin, että yhdessä tuon
+pikkaraisen kanssa rauhan ja lempeyden enkeli oli muuttanut kartanoon.
+Emäntä ei ollut sama kuin ennen. Erehdykset oikaistiin sävyisästi ja
+vakavasti, puutteen lapset tunsivat olevansa kotonaan Johannan talossa
+ja kun hän katsoi kasvattipoikaan, oli kuin taivaallinen loiste olisi
+koristanut jokaista poimua kovissa kasvonpiirteissä.
+
+Pian kasvaisi pojasta nuorukainen leveine hartioineen, punervine
+poskineen ja soreaa päätä koristaisi kultakokardinen sinilakki. Ja jos
+_silloin_ hänen nuori sydämmensä tulisi sykkimään nopeammin jollekin
+tytölle, jota oli katsonut liian syvälle hänen iloisiin, uskollisiin
+silmiin -- eivät he koskaan tulisi eroamaan toisistaan, sen oli
+rustitilallisen emäntä pannut mieleensä.
+
+Tietysti kummailivat naapurit, mitä Johanna-emännällä oli voinut olla
+tekemistä vanhan pastorin kanssa syrjäisessä naapuripitäjässä, mutta
+lukkari, joka oli ymmärtäväinen mies ja tavallisesti osasi naulan
+päähän, hän veti pari pitkää haikua piipustaan ja sanoi:
+
+-- Se on varmasti jotain tuollaista nuoruuden rakkautta, ne sanovat.
+
+
+
+
+"Hänestä tulee kyllä."
+
+
+Turhamielisyys, jonka me paraiten kaikista annamme anteeksi, silloinkin
+kun se on väärään suuntaan ohjautunut ja epäonnistunut, on vanhempien
+heikkous saada lapsensa ylemmälle elämän asemalle kuin se, jossa he
+itse ovat. Vanha talonpoika, joka on iertanut, kieltäytynyt
+vuosikymmeniä raivatakseen paikkaa pojalleen herrasmiesten usein
+epäillyssä ja vähän arvotetussa, mutta silti kadehditussa luokassa,
+vivahtaa Moosekseen, joka itse ei koskaan saanut astua siihen maahan,
+joka oli ihastuttanut hänen silmiään niin herttaisena kuuman
+erämaamatkan jälkeen; mutta isänrakkauden pilvenkorkuisten toivomusten
+vuorelta saa hän kuitenkin heittää ylpeitä tulevaisuuden silmäyksiä
+sinne, saa nähdä poikansa papin kauhtanassa tai univormussa,
+katederissa tai saarnatuolissa, ja silloin unhottaa hän helposti,
+kuinka punajuovikkaat härät uhrattiin tieteen alttarille yhtenä ainoana
+lukukautena ja kuinka kiinnitykset perintötilaan kasvoivat melkein
+sukkelammin kuin pojan lukukausitodistusten luku.
+
+Miltä lähemmältä näyttää herrasmiesten erotetussa valtakunnassa, saa
+vanha isä niin harvoin kokea, sillä ennenkuin hänen poikansa palkatonna
+ylimääräisenä on kuluttanut voimansa jossain virastossa taikka
+luottamuksensa pankissa, ennenkuin velkautunut apulainen ja hänen
+lapsilaumansa on aivan rasittautunut oman seurakunnan odotuksessa,
+ennenkuin Pelle virkaan nimityksen altistamasta polusta on alkanut
+ikävöidä takaisin isänkodon työtelijäille saroille, niin sangen usein
+sitä ennen isä ja äiti on saanut karkeissa, mustissa lautapuvuissa
+ruumisvaunussa ajaa vanhaa, tunnettua tietä ylösnousemisen risteillä
+koristettuun laihomaahan.
+
+Mutta väliin pettää vanhusten toivo jo ennenkuin nuorukainen on
+saavuttanut työskentelynsä ensimmäisen maalin! Mökin poika hurjistuu
+ilon remakkuudesta nuoruuden kaupungissa, valkoinen lakki saa tahran
+yhden toisensa jälkeen, ja yhä useammin ja kauemmin pysähtyy
+nuorukainen nauttimaan pettävää "virvoitusjuomaa" velvollisuuden tiellä
+huvin pikarista. Tai on hän ainoastaan muistiton ja heikko ja horjuu
+keinotonna sinne tänne tiedon tiellä sen jälkeen, kun se tuoli, joka
+tarjona oli hänelle läksyluvuissa koulussa, on temmattu hänen altaan
+valmistustutkinnossa.
+
+Hän on tällöin paljon huonompi kuin hänen ikäisensä auran kuressa, isän
+toivo on silloin tehnyt koko käänteen.
+
+Hevosniityn Juhanin Kalle oli jo 9 vuotijaana toisellainen kuin muut
+lapset. Puimakoneen ajo kävi kauhean huonosti, mutta lukusilla oli hän
+kelpo taituri ja koulututkinnossa olivat kaikkein opettajien toiveet
+hänessä. Samaan aikaan oli isäukko suorittanut viimeiset maksut kylän
+lainvoittaneesta jaosta, mutta havaitsi kuitenkin löytyvän 500 taaleria
+yli säästöpankkikirjassa, ja niin päätettiin, että Kallen pitäisi lukea
+papiksi.
+
+Illalla sai hän käsiinsä virsikirjan, solmi äidin mustan
+kirkkoesiliinan selkäänsä, kapusi ylös uunille ja antoi piian kuulla
+ulostuontilahjojaan. Äiti itki.
+
+Ja niin luki hän yksityisesti papin edessä ja niin tuli hän kolmannelle
+luokalle isoon kouluun ja seuraavana välikautena kävivät kapteenin
+pojat hänen luonaan ja ne ja Kalle sinuttelivat toisiaan ja olivat
+aivan kuin vertaiset ja leikkivät keskenänsä poliisia ja ryöväriä
+siemenladossa, ja äiti seisoi luuvan ovella ja katseli päältä eikä
+huomannut pelkästä ilosta, että porsas söi kaiken kanaruuan.
+
+Seuraavana vuonna kävi hän tanssikoulussa ja kutsuttiin kotona rovastin
+kesteihin, ja rovastin kyökkipiika oli itse nähnyt hänen tanssivan
+katrillia herraskartanon kotiopettajattaren kanssa, mutta silloin oli
+myös isän säästöönpanot loppuneet ja hypoteekkiherrat olivat
+arvostelleet Hevosniityn tasalleen 11,000 taaleriin.
+
+Kun isän sitten piti nostaa suuri lainansa, meni hän sitte kaupunkiin
+tervehtimään poikaansa, mutta sitä ei hän tehnyt koskaan toistamiseen,
+sillä Kalle oli niin pilannut silmänsä paljosta lukemisesta, ett'ei hän
+ollut tuntea enää ukkoa, kun hän kohtasi hänet kadulla.
+
+Ensi kerran joutui Kalle kiini ylioppilastutkinnossa, mutta silloin
+tiesi Leena-äiti Hevosniityssä kertoa jokaiselle, joka tahtoi
+kuunnella, että se riippui professorin ilkeydestä, kun Kalle, joka oli
+niin oppinut, ei ollut pistänyt professorille viittä taalaria, kuten
+kaikki muut ylioppilaat olivat tehneet. Rovasti sanoi, ettei se voinut
+missään tapauksessa olla totta, mutta Kalle oli itse sanonut sen ja
+kuka voisi epäillä omaa lihaa ja vertansa. Muuten tuli nuorukainen
+ylioppilaaksi vuotta myöhemmin ja saarnasi syntymäpitäjänsä kirkossa,
+että kyyneleet virtoina juoksivat naisväen penkeissä, mutta silloin möi
+isä kaiken tiluksensa metsän.
+
+Ja Leena-äiti hän itki, vain itki pelkästä ilosta. Voi jos hän saisi
+elää kolme vuotta vielä siksi, että Kallesta tulisi oikea pappi; mutta
+sitte haluaisikin hän kuolla heti ainoastaan siksi, että hänen oma
+poikansa saisi antaa hänelle pyhän ehtoollisen kotona vanhassa tuvassa,
+jossa hän itse oli syntynyt ja jossa hänen vanha äitinsä oli rukoillut
+niin monta lämmintä rukousta hänen puolestaan.
+
+Kalle ei ollut seurannut vanhusten kanssa kotiin kirkosta, sillä hän
+oli kutsuttu päivälliselle herraskartanoon yhdessä kotiopettajan kanssa
+siellä, joka oli hänen koulutoverinsa. Siitä ei ollut isä oikein
+pitänyt, mutta silloin oli Leena-äiti kysynyt häneltä, eikö hän suonut
+omalle lapselleen hiukan iloa sinä päivänä, jona hän oli saattanut
+heille niin paljon kunniaa.
+
+Ja kun sitte Kalle tuli kotiin kahdentoista aikaan yöllä ja äiti istui
+vielä ylhäällä pienessä eteiskamarissa ja odotti häntä, eikä kukaan
+nähnyt sitä eikä kukaan voinut nauraa hänen vanhalle, kurtistuneelle
+hameelleen ja isoroimaselle huivilleen, niin silloin oli ikäänkuin
+jotain lämmintä olisi virrannut Kalleenkin sisälle, sillä hän painoi
+päänsä vaimon polville, nyyhki kuin lapsi ja jokelsi hellitellen: "äiti
+rakas", aivan niinkuin pienenä ollessaan.
+
+Sitä hetkeä ei Leena-äiti koskaan unhottanut. Monina pitkinä vuosina
+turhaan odottaessaan, että poika palaisi rauhan ja ilon kanssa vanhaan
+autioon kotiin, tuskallisesti valvoessaan, oliko mahdollista, että niin
+runsas rakkauden siemen ei koskaan antaisi mitään hedelmää, johdatti
+hän muistiinsa tuon suloisen yön, väänteli ja käänteli sitä sielussaan
+kuin saituri kääntelee dukaattia. Kun Kalle kuitenkaan ei koskaan
+tullut kotiin, vaikka vuosi meni toisensa perästä ja hän alkoi epäillä
+hänen kirjettänsä ja häntä itseään, niin meni hän eteiskamariin,
+muisteli sitä yötä, kiersi silmistään pari polttavaa kyyneltä ja
+kuvitteli mielessään, että kaksi syleilevää kättä veti hänen päätänsä
+puoleensa ja kuiskattiin "äiti rakas!"
+
+"Hän tulee kyllä", vastasi hän itsekseen seuraavana päivänä tuollaisen
+sielun taistelun jälkeen tyynesti ja välinpitämättä kaikille
+naapureille, jotka alituisesti utelivat, eikö Kalle jo ollut lopettanut
+lukujaan Upsalassa.
+
+Ja kun kylän ukot menivät kirkonkokoukseen tai muuhun; yhteiseen
+seuraan, tiesi Hevosniityn Juhani puhua, kuinka hirveän kovalla
+pidetään ylioppilaita Upsalassa; ne saivat lukea yötä päivää, ja heidän
+Kalle, joka kuitenkin oli sukkela poika ja nyt oli seitsemättä vuotta
+siellä, ei ollut saanut koskaan niin paljon lomaa, että olisi voinut
+matkustaa tervehtimään heitä kotiin.
+
+Rovasti arveli, ettei se voinut olla niin tiukkaa, mutta silloin
+pudisti Juhani päätään ja vakuutti: "Rakas herra rovasti, ei ollut
+yhtään samallaista Upsalassa teidän aikananne kuin nyt on."
+
+Pian tiesi jokainen tuolla kotona vähin, että Hevosniityn Juhanin Kalle
+oli käynyt läpi ne kaikki arvoasteet, jotka iloinen ylioppilasmaailma
+on keksinyt liiallisen ilon sankareille sekä ettei hän koskaan elämässä
+voisi tulla kotiin tutkintotodistus taskussaan, mutta Hevosniityn
+vanhuksilla oli asia paremmin selvillä. Olihan Kalle itse kirjoittanut:
+"Jos minä olisin tahtonut ottaa vain tavallisen jokapäiväisen
+tutkinnon, niinkuin rovasti ja apulainen siellä kotona, niin olisin
+minä ollut valmis pappi jo aikoja sitte, mutta ne sortoaseet, jotka
+meidän päivinämme uhkaavat kirkon muureja, vaativat toisellaista
+vastapainoa kuin ne hauraat jumaluusopilliset aseet, joita taottiin
+1830-luvulla: minä haluan tulla oppineeksi mieheksi, mainioksi,
+eteväksi jumaluusoppineeksi, minä tahdon ennen kaikkea tuottaa
+vanhoille, rakkaille vanhemmilleni kunniaa, ja sentähden se -- viipyy."
+
+Ja siksi rahoja, paljon rahoja! Yksi niittysirpale ja peltotilkku meni
+toisensa perästä ja vihdoin kirjoitti Kalle, joka aina oli niin rakas
+ja vanhempien parasta huolehtiva, että olisi parasta että he möisivät
+koko Hevosniityn, sillä hän piti olevan suuren synnin, että he
+vanhoilla päivillään iertäisivät ja ahertaisivat maanviljelyksen
+kanssa. Sitten voisivat he elää hyvin rahoilla, mitä jäisi jäljelle
+siitä, kun hän olisi saanut lukujensa lopettamiseksi, ja jos ne
+riittäisivät vain pari vuotta, niin hän kyllä sitte pitäisi huolta
+vanhuksista.
+
+Ja niin pidettiin tilalla huutokauppa, ja kun Juhani sitten seisoi
+valmiina muuttokuorman vieressä taivaltamaan uuteen kotiinsa,
+pienoiseen mäkitupaan metsän sisässä, ja kysyi huutokaupan pitäjältä
+sellaisella äänellä, tietysti, kuin keuhkotautinen tiedustelee
+lääkäriltä tilaansa, uskoisiko hän, että Kallesta tulisi pian pappi,
+katkaisi Leena huutokaupan pitäjältä puheen, nauroi iloisesti ja
+arveli:
+
+-- Hänestä tulee kyllä.
+
+Toiset lapset olivat saaneet aikoja sitte lähteä ulos maailmaan
+suutuksissaan, että vanhemmat olivat ensiksi syntyneen eduksi uhranneet
+kaiken varallisuutensa. Kirjeet Kallelta lakkasivat myöskin, kun hän
+oli täydelleen saanut suuren summan talon hinnasta, ja neljä vuotta oli
+kulunut ilman mitään lohdutusta ja hoivaa vanhusten sydämmille.
+Vihdoin olivat he sellaisella kainoudella kuin haaveileva nuorukainen
+ensi kerran rohkenee epäillä rakastettuansa, tiedustelleet
+yliopistokaupungista. "Entinen jumaluusopin ylioppilas Karl Johansson
+ei ollut ollut kahteen vuoteen kaupungissa."
+
+Nyt ei voinut enää itse Leena muori kauvemmin uneksia poikaansa pyhää
+ehtoollista jakamassa kuolinvuoteellaan, mutta voi jos hän kuitenkin
+palaisi kuinka köyhänä, kurjana ja vihelijäisenä tahansa ilman viiniä
+ja oblaattia, ilman papin vihittyä pukua. Kuka on silti paremmin
+vihitty ummistamaan äidin silmiä kuin oma poika!
+
+Mutta hänen pitäisi tulla pian, sillä ilta alkoi tulemaan mäkituvan
+asukkaille, ja eukon ääni kävi aina heikommaksi kun hän melkein
+tajutonna mumisi:
+
+-- Hän tulee kyllä, hän tulee kyllä! Ja niin hän tulikin. Hiljaisena,
+suloisena kesäiltana ilta-auringon laskiessa. Kun Leena äiti silmäsi
+ylös, niin seisoi hän ovella. Hänen silmänsä eivät tunteneet enää sitä
+komeaa ylioppilasta, jolle hän oli heittänyt hyvästit 10 vuotta sitte,
+tuossa kalpeassa, ränsistyneessä maankiertäjässä, joka nyt katseli
+häntä kuumeesta hehkuvilla, kyyneleisillä silmillään mutta hänen suunsa
+huudahti hänen nimensä yhtä sukkelaan ja erehtymättä kuin kompassin
+neula näyttää pohjoista.
+
+Ja niin sai hän vihdoinkin kuulla hänen saarnaavan. Mutta se ei ollut
+sellainen saarna, kuin hän oli odottanut 10 vuotta. Se oli synnin ja
+puutteen puolipäiväsaarna, lähtöisin suoraan todellisesta elämästä, ja
+saarnaaja oli kurjuuden täydessä virkapuvussa: liassa ja rääsyissä.
+Eikä siinä saarnassa ollut monta "Isä meidän", mutta pimeyden ruhtinas
+siinä tuon tuostakin sai tulla esille ja sai, kuten tavallista,
+syytöksiä kaikesta siitä, mitä oli kohdannut nuorukaista ja miestä ja
+saattanut hänet tänne, jossa hän nyt makasi vanhusten ovella, mutta
+myöskin kuoleman portilla.
+
+Mutta sen mukaan kuin yö lähestyi loppuaan, ja linnut heräsivät
+puistossa, ja aamurusko tunkeutui akkunaruutujen lävitse, ja poika
+alkoi erottamaan rynkkyjä äidin otsalla ja isän kumarassa muodossa,
+niin puhkesipa esiin katumus, itsesyytös ja kyyneleet. Ja juuri
+auringon noustessa nukahti hän viimeiseen uneen pää nojautuneena sille
+polvelle, joka hänelle oli niin tuttu, ja otsalla muutamia suuria,
+lämpöisiä vesihelmiä.
+
+Ja Leena äiti silmäsi ylös tuonne siniseen avaruuteen ja arvaili,
+löytyikö paikkaa tuolla ylhäällä sortuneelle, synnin saastuttamalle
+henkiraukalle, jota ei ollut voinut tukea edes voimakkain maallinen
+rakkaus: äidin rakkaus; arvaili, voiko hänen poikansa päästä sinne,
+jossa ei ole enää mitään surua ja kiusausta.
+
+Ja ruudulla leikkivä auringon säde, hennonvihreät koivunlehdet,
+varpunen akkunanlaudalla; kaikki, kaikki tässä luonnossa, joka niin
+selvään ja kuultavasti puhui rakkauden kieltä ja vakuutti mahdottomaksi
+luojan ikuisen vihan, kuiskasi:
+
+-- Hän pääsee kyllä, hän pääsee kyllä!
+
+
+
+
+Ainoastaan yksi lehmä.
+
+
+"Tähden" kanssa oli samoin kuin kruununprinssien perintötilusten: sitä
+oli mietitty, toivottu ja odotettu jo vuosikausia ennen syntymistään.
+
+Ensi vuosina naimisessaan kun he olivat majoittuneet kylän syrjään
+metsätorppaan, makasivat Tiina ja Kalle joka ilta puoli tuntia
+jutellen, kuinka olisi erinomaista itsellä olla oma lehmä. Jos Kalle
+olisi ollut ymmärtäväinen, olisi se kyllä ollut heillä jo, mutta
+onnettomuus juuri oli se, että "Tähti" oli hänen kolmas rakkautensa ja
+siksi veti aikaa pitkään, ennenkuin hän sai sen omakseen. Hellien
+tunteidensa ensi kuohahduksen oli hän uhrannut taskumatille; se vei
+kaiken hänen vuosipalkkansa ja kaikki hänen joutohetkensä. Sitä joutui
+hän palvelemaan yhdessä Tiinan kanssa, rakastui, kävi haaveilijaksi,
+murskasi pullon navetan seinään ja otti kuulutukset. Ja vasta sitte
+tuli rakkaus numero kolme, tuo palava halu saada oma pieni
+maidonantaja. Hän rakasti kyllä Tiinaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta
+hän ajatteli häntä mieluummin kauniina kesäkuun iltana istumassa mäellä
+suuren kuusen alla valkoinen lypsinkiulu hänen puristavien polviensa
+välissä ja pullea ahavoitunut poski lepäämässä uneksitun "Tähden"
+ruskeankiiltävää kylkeä vasten.
+
+Lopulta ei hän voinut tulla aikaan pitemmältä, vaan meni ulos
+muutamana varhaisena aamuna ja kaivoi ylös kuusi suurta kiveä tuvan
+länsipuolella; ne olisivat tulevan navetan peruskivet, ja vuoden takaa
+oli hänellä myös pieni karjapiha valmis, mutta ei vielä äyriäkään
+lehmän ostamiseksi. Silloinpa sitä päätettiinkin ostaa sen sijaan
+vasikka isännältä sekä itse kasvattaa kotieläimensä, ja kahdeksan
+päivää sen jälkeen tuli "Tähti" maailmaan.
+
+Oikeastaan olisi vasikka maksanut kymmenen kruunua, kun se oli
+kuukauden vanha, mutta Kalle sai sen seitsemästä taalarista ja yhdestä
+puimapäivätyöstä, sentähden että hän oli isännän lukutoveri.
+
+Minä kyllä uskon, että Kalle oli iloinen, kun hän ensi kerran vei
+Tiinansa tupaansa, mutta valitettavasti hän ei ollut paljoa vähemmän
+iloinen, kun hän talutti "Tähteä" karjapihaan, ja Tiina se nauroi
+täydellä naamalla ja silmäili ylös hyllylle läkkiastiatansa ja paria
+ruhjounutta kahvikuppiaan ja uneksi niin suloisesti tulevista ajoista
+ternimaito-pannukakkuineen ja vakituisine kahvikermoineen.
+
+Jos me nyt niinkuin vanhan koulun romaaninkirjoittajat tahdomme jättää
+sankarittaremme lepoon pariksi tai kolmeksi vuodeksi, niin tapaamme me
+sen täydellisesti varttuneena lehmänä. Oli kyllä monasti talvisaikoina
+ottanut lujalle saada sille ravintoa, mutta vaikka Kalle ja Tiina usein
+olivat pakotetut tyytymään kylmiin perunoihin kastettuina suolaveteen
+niin oli kuitenkin aina "Tähdellä" ollut nurmiheinänsä ja silppunsa. Ja
+muuten oli se koko perheen lemmikki.
+
+Luulen kyllä, että kruununprinssi piti oleman hauskan saada alkaa
+hallitsemaan hiukan sillä aikaa kuin hänen isänsä matkusti vihkimään
+rautateitä, mutta mitä oli se verrattuna Kallen esikoisen riemuun, kun
+hän ensi kerran sai viedä "Tähteä" juomaan.
+
+Lehmä oli myöskin läpeensä ihanteellinen: pitkähkö, kapeat hienot
+sarvet, hieno pää, jonka otsassa välkkyi seraafimerkki, pitkä ja hyvin
+muodostunut rinta, hienot sorkat, lempeät silmät, hyvämerkkiset
+kylkiluustot, kumpuilevat utaret ja vaaleanruskea arkipuku, joka oli
+ruumista myöten. Yksi ainoa kapea rengas alaalla sarven juuressa
+osotti, että "Tähti" äsken ensi kerran oli tullut äidiksi, ja että
+Tiina oli saanut niin hyvin pannukakkua kuin kahvikermaa. Voi kuinka
+harvoin käyvät meidän rohkeimmat unelmamme tuolla tavalla onnellisesti
+toteen!
+
+Lautamies oli tarjonnut yhdeksänkymmentä kruunua puhdasta rahaa
+eläimestä, mutta Kalle oli vastannut, että yhtä kernaasti voitaisiin
+tarjota hänelle rahaa vaimosta tai vanhimmasta pojastaan, sillä Tähti
+oli kuin ihminen, ja viime kesänä, kun tytönalku oli pudonnut
+perunahautaan, tuli lehmä ravistelemaan kyökin akkunaan aivan kuin
+olisi hän tahtonut pyytää apua.
+
+Ei kuitenkaan saa uskoa, että mäkitupalaiset saivat viettää hyviä
+päiviä kaiken maidon kanssa. Ei köyhällä ihmisellä ole sellaisia
+etuisuuksia. Suurin osa kirnuttiin voiksi ja muutettiin rahaksi, mutta
+pisara silloin tällöin maajasta maitoa pikkuruiselle kehdossa ja sitte
+kirnumaito sekä ilo personallisesta seurustelusta Tähden kanssa, se oli
+kuitenkin silkka huvi "olla itsellä lehmä."
+
+Ja vuodet kuluivat ja Tähti kävi aina rakkaammaksi perheelle.
+Erityisesti muistettiin sitä muutamana päivänä syysmyöhällä, kun vanhin
+rippikoulun käynyt tytär lähti palvelemaan vieraita. Isä ei sanonut
+juuri mitään, pusersi vain tytöntynkän kättä ja huoahti, mutta äiti
+itki ja pisti koko kourallisen rinkeliä vaatemyttyyn, ja tyttö hieroi
+silmiään itkusta niin pumpuliliinaansa, että silmät tulivat aivan
+punaisiksi. Ja sitte kun hän oli heittänyt hyvästit kaikille tuolla
+alaalla, meni hän Tähden luo, pani kätensä sen ruskean kaulan ympäri ja
+sanoi: "hyvästi, pikku Tähti!" Ja Tähti tunsi nyt itsensä enemmän kuin
+koskaan ennen kuuluvaksensa perheeseen ja nuoleksi pientä käsnäistä
+kättä ja sanoi: "Mu-u-u-uh," mutta sitä minä en osaa kääntää.
+
+Sitte tuli kovia aikoja. Säälimättömän kylmä Kesäkuun yö ruhjosi laihot
+mäkituvan pienillä saroilla, ja Kallen oli täytymys turvautua
+huutokauppaan saadakseen viljaa leipäaineeksi. Syksyn tullen eivät ajat
+olleet käyneet paremmiksi eikä talonpojilla ollut mitään työtä
+annettavana. Kalle oli velkaunut, kun oli huutokaupassa hankkinut
+itselleen viljaa eikä hän voinut maksaa sitä. Nimismies tuli
+ulosmittauksille. Taloudentarpeet olivat vanhat ja huonot, ja Tähti oli
+ainoa kelpaava velan suoritukseksi. Ja niin kirjoitti nimismies sen 33
+taalarista ja 16 killingistä, ja suuri sinetti kiinnitettiin sen
+vasempaan sarveen, ja Kallea muistutettiin uloshakulain määräyksistä,
+siinä tapauksessa, että hän hukkaisi pantin.
+
+Mutta kun komisarius tuli ulos navetasta, seisoi Tiina halkomäellä
+kalpeana kuin ruumis ja ui kyyneleissä. Mutta ei se ollutkaan tällä
+kertaa tuo vanha, oivallinen, hellittämätön komisarius, vaan uusi
+kirjoittaja, joka ei vielä ollut kerjennyt hankkimaan itselleen
+tuollaista hyvää ja mukavaa kerrosta sydämmensä ympärille, mikä on niin
+hyödyllinen täällä elämässä, vaan hänen silmälasiinsa tuli kosteutta ja
+vähän lämpöistä rintaan, ja niin meni hän takaisin parteen, nykäsi pois
+sinetin "Tähden" sarvista ja sanoi: "Minä lainaan teille rahat; saatte
+maksaa minulle takaisin, milloin voitte."
+
+Ja silloin itki Tiina vielä kovemmin eikä voinut sanoa muuta kuin
+"Jumala siunatkoon!" ja se tuntui olevan vanhasta neljännysmiehestä
+hirmuisen huono suoritus.
+
+Ja jokaikinen sunnuntai sitte, kun pappi rukoili "kaikkien uskollisten
+virkamiesten" puolesta, muisti Tiina meidän Herraamme rukoilla
+erityisesti nuoren nimismiehen kirjurin puolesta ja "Tähti" seisoi
+levollisena parressaan vielä pari talvea.
+
+Sitte tuli taas parempia aikoja; metsät nousivat hinnassaan ja Kalle
+ansaitsi paljon rahaa sarkahakkuussa. Mutta muutamana iltana tulivat
+kumppalit mökkiin kantaen Kallea paareilla; muuan honka oli tuulen
+voimasta kaatunut vastaiselle puolelle, murskannut häneltä rintakehän
+ja he luulivat, ettei Kallella olisi paljon jäljellä elämässä.
+
+Ihmissydän on aina yhtäläinen. Ei siinä auta, että on tottunut
+puutteeseen ja kärsimiseen, ei siinä auta, että koko pitkän ijän on
+taistellut puutteiden ja kieltäymyksien kanssa: tuollainen isku tapaa
+yhtäläisesti armollista rouvaa kuin torpparin vaimoa ja kun Kalle
+mullattiin itäpuolelle pientä pitäjäntupaa, tunsi Tiina selvästi, että
+nyt oli loppunut sekin niukka ilo, mitä hänellä ennen oli elämässä
+ollut.
+
+Ja "Tähti" täytyi myödä; ei löytynyt mitään neuvoa siihen; vaikka kyllä
+Tiinan ja tyttären askeleet markkinoille tuon vanhan toverin rinnalla
+olivatkin raskaimmat kuin mitä he olivat elämässään ottaneet niiden
+jälkeen, mitkä veivät heidät "isän" haudalle.
+
+Oli liikuttavaa nähdä miten välinpitämättömästi sekä herrat että
+talonpojat käsittelivät "Tähteä" lehmätorilla. He tarkastelivat ja
+tunnustelivat sitä, ajoivat sitä eteenpäin ja vieläpä potkaisivatkin
+sitä, aivan kuin jos se olisi ollut tavallinen lehmä. Mutta se
+talonpoika, joka potkasi Tähteä, ei sitä saanut, vaikka hän tarjosi
+kolme taaleria enemmän kuin toinen, siivo talonpoika, joka
+ystävällisesti silitti sitä. Se oli köyhän ihmisen uhri tunteilleen, se
+oli viimeinen, minkä nuo naisraukat voivat tehdä vanhalle, rakkaalle
+ystävälleen.
+
+Ja kun rahat olivat luetut ja tytär pistänyt viimeisen palan eväskakkua
+Tähden suuhun, ja nuo harmaansiniset silmät viimeistä kertaa
+kummastelevalla ilmeellä suuntautuivat noihin kahteen, jotka seisoivat
+tuossa itku kurkussa, silloin, silloin oli liian rasittavaa heille
+molemmille ja ääneen nyyhkien kääntyivät he pois ja menivät sukkelaan
+alas maantielle päin.
+
+Mutta markkinaäijät kirkuivat, jotta metsä vastaili, vetivät korkkeja
+pulloistaan ja arvelivat, että tuo naisväki on hullua, kun vanhan
+lehmärahjuksen tähden noin vesittelee.
+
+
+
+
+
+Salakapakoitsijan tytär.
+
+
+"Se lämmittää, mutta samalla tavalla kuin piiskan sutkaus lämmittää
+väsynyttä kyytihevosta."
+
+Näin puhui tuo arvokas raittiudenystävä Pehr Wieselgren kerran
+väiteltäessä väkijuomista, kun vastapuolue toi puolustukseksi meidän
+kylmän ilmanalamme ikäänkuin anteeksi annettavana ruotsalaisen
+väkijuomien haluun.
+
+Olkoon nyt tämän kanssa kuinka tahansa: se on varmaa että Ruotsin
+talonpoika usein on käyttänyt arvokasta keksintökykyään mukavasti tai
+hyvään hintaan saada tuota mielijuomaansa. Tästä salapolttimot, kun
+valtio otti yksinoikeudekseen sen valmistuksen, siitä salakapakat kun
+sen anniskeleminen annettiin vapaaksi, mutta alituisesti suurenevaa
+veroa vastaan, joka on saattanut kolmikertaisen hinnan tavaralle.
+
+"Kotitarvepolton" aika oli ohitse; ei nähty enää pienten kylien
+tilanomistajain -- joissa usein koko kyläkunnan peltomaa oli
+ylinäkyvänä piirinä ilman aitoja sarkain välillä keväällä ajavan yhteen
+sahransa ja karhinsa eteen valjastetut konit ja yhteisesti pystyttävän
+viinajumalanalttarin milloin yhden milloin toisen pientareella, aina
+sen mukaan kuin vierasvaraisen satunnaisen tarjoojan kellari oli
+sijoitettu, eikä kuulunut enää tällaista: "Isälle puolituoppia, äidille
+puolituoppia, rengille ja piialle puolituoppia, kaikille lapsille
+tuoppi juhla-aamuisin."
+
+Mutta tuntui liian kalliilta maksaa kahdeksan taalaria kannusta, kun
+oli totuttu keittämään itse tavaraa takassa tuolla kotona taikka
+pahimmassa tapauksessa ostaa tuoppi 33 äyrillä lähimmäiseltä
+naapurilta. Ainakin päästäkseen tekemästä lähetyksiä kievaritaloihin,
+alkoivat yrittelijäät miehet ja vaimot, joita ei rasittanut liian
+tiukka omatunto, pitää saatavina virvoitusjuomia salassa. Todistajia
+oli helposti ymmärrettävistä syistä vaikea hankkia ja se, joka
+kirjoittaa näitä rivejä, muistaa vielä lapsuudestaan muuatta
+paloviinajuttua paikkakunnan käräjissä, jossa kylässä oli muuan suuri
+kivi, jonka taakse rahat ja tyhjät pullot pantiin ja josta täytetyt
+pullot tunnin takaa noudettiin; syytteeseen voitiin ainoastaan tämä
+yksi ainoa paloviina-asia saada. Usein vanhat, entiset linnavangit tai
+piiskatut naiset toimittelivat alttaripalvelusta näissä juopumukselle
+pyhitetyissä, vaatimattomissa temppeleissä, mutta asia ei sen vuoksi
+kärsinyt, sillä mitäpä tarvitsivat nämä viinajumalan palvelijat lain
+tarkoittamaa "kansallista luottamusta", kunhan heillä oli vaan
+ostajiensa luottamus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Metsä-Sissalla" R---- pitäjässä Kronobergin lääniä oli persoonassansa
+niin vähän kuin mahdollista Hebeä, mutta hyvin kyllä paljon Megaraa.
+Hän oli 45 vuoden vanha, hampaaton, hoippuva ruumiiltaan ja päivettynyt
+kasvoiltaan, hän oli kolme kertaa ollut vedellä ja leivällä Wexiön
+koppivankilassa ja kaksi kertaa täytynyt taivuttaa ei vakaumustansa,
+vaan luisevan selkänsä raipoille, joilla juriidillinen oikeus entiseen
+aikaan niin usein lopetti väittelynsä piiskurin välityksellä. Hänen
+harmaa lyyhistynyt tupansa lankunpalasine rikkoutuneella katolla ja
+rikkinäisine ikkunaruutuneen, jotka mellastelevat vieraat olivat
+puhkoneet, eteenasetettuine Sissan hameenpalasineen kohosi puhtaasti
+l,5 kyynärää maan alta, jonka sisään se oli kaivettu melkein yhtä
+syvälle: se tuskin näkyi ohimenevän maantien aidan toiselta puolen,
+mutta Sissan kauppaystävät olisivat kuitenkin sinne pimeimpänäkin
+iltana osanneet, sillä emäntä oli jo vuosikausia myönyt paloviinaa
+kohtuulliseen hintaan eikä koskaan estellyt asian kanssa. Väliin sai
+hän kihlakunnan oikeuteen tehdä yhden ja toisen matkan, mikä pahimmassa
+tapauksessa ulotettiin, niinkuin äsken mainittiin, läänin
+pääkaupunkiin, mutta hyvin onnistuneesti palanneena pesäänsä palveli
+Sissa ostajoitaan samalla vilpittömällä uutteruudella kuin ennenkin.
+
+Tällä olennolla, joka _naisesta_ oli kadottanut kaiken muun paitsi
+vähää jäännöstä ulkonaisesta muodosta, oli yksi lapsi -- nimettömälle
+isälle tietysti -- mutta (juonitteleva luonto!) se oli rakastettavin
+pienokainen kuin voi kohdata. Tytön kiharat olivat ruskeat ja silmät
+ruskeat ja kummailevat ja sitte se oli iloinen ja onnellinen
+paitaressu, sillä kaikki inhimilliset tunteet, jotka mahdollisesti
+ennen olivat asustaneet salakapakoitsijan sydämmessä, olivat uudestaan
+syntyneet jumaloivana rakkautena pikku Märthaan, joka aina sai osakseen
+hyvän kohtelun eikä koskaan kaivannut mitään niinkauvan kuin liike oli
+voimassa, ja oli liian heikko ymmärtämään kaikkea sitä kurjuutta, joka
+häntä ympäröi.
+
+Niin kuluivat vuodet, mutta sitte kuohahti tempova tuulahdus Pohjolan
+metsissä; miehuullinen ääni, jota tulistutti innostuksen hehku, kohotti
+sotahuudon kansakunnan perintövihollista vastaan, ei itäistä kotkaa
+vastaan, joka vuosisadan koitossa repi veljesmaan Pohjanlahden rannalla
+meidän poveltamme, vaan tuota hiiviskelevää paholaista vastaan, joka
+oli astunut niin monen Pohjolan mökin kynnyksen yli ryöstääkseen kaiken
+ilon ja rauhan, joka oli asunut siellä sisällä. Ja se mies, joka puhui
+herätyshuutoja Ruotsille, oli syntyisin Wärendin seuduilta, eikä siis
+ihmeellistä, jos hän siellä ensiksi kaiutti taisteluhuutoaan, ei
+ihmeellistä, jos _Pehr Wieselgren_ piti ensimmäisen raittiussaarnansa
+meidän seuduillamme. Tuo hienosti sivistynyt kaunotieteilijä, jonka
+luennoita korkeamman oppipaikan sivistystä etsivä nuoriso ihmettelyllä
+oli kuunnellut, meni ehkä liian pitkälle, kun hän, jotta maamiehensä
+häntä ymmärtäisivät, usein valitsi kuvansa suoraan -- karjapihalta ja
+sikolätistä, mutta tarkoitus saavutettiin, ainakin siksi kertaa, ja
+koko kunnat nousivat yhtenä miehenä kirjoittamaan kaikkialla
+muodostuneiden raittiusyhdistysten listojen alle ja kielsivät
+"pirunjuoman" käytön niin hyvin kotona kuin kylässä.
+
+R---- oli yksi niitä pitäjiä, joissa liike oli voimakkain.
+Paloviinapullot lyötiin rikki enempi välittämättä Carl XIV Juhanin
+kruunatuista nimikirjaimista, mitkä tavallisesti koristivat niiden
+kuvetta ja raittiusinto, niinkuin niin monta muuta itsessään jaloa
+harrastusta meillä, muuttui lopulta kiihkoilemiseksi.
+
+Metsä-Sissa kadotti melkein kaikki ostajansa, ja kahdeksanvoutinen
+pikku Märtha oli jo muutamia kertoja pitänyt mennä maata ryypyn jälkeen
+kovettuneiden leipäkannikkain palanpaineeksi. Mutta se ei ollut jäävä
+tähän. Muutamana sunnuntai-iltana, jolloin mielikiihko oli tehnyt osan
+raittiusyhdistyksen jäseniä yhtä huolimattomiksi kuin ikänään ennen
+"Sissan tipat", tulivat he kävellen maantietä eteenpäin ja huomasivat
+entisen juoppouden syntimajansa.
+
+-- Tulkaa, me revimme alas tuon paholan.
+
+-- Ja tyhjennämme pirunjuoman puroon.
+
+-- Ja poltamme saatanan palvelijan hökkelinsä roviolla.
+
+-- Ja lyömme kuolijaaksi synnin lapsen, tuon pienen kyykäärmeen.
+
+Tuollaisia puheita kuului tuon kiihoittuneen joukon suusta, joka kuin
+petoeläinjoukko syöksyi aidan yli Sissan tupaan. Tuossa
+silmänräpäyksessä oli katto poisotettu, seinät alasrevityt, ja
+salakapakoitsija oli jo saanut muutamia väkivallan lyöntejä, kun muuan
+nuori talonpojanrenki, joka näki pienen itkevän tytön, veti veitsellään
+pahan haavan lapsen poskeen.
+
+Juuri silloin matkasivat pari kauppamatkustajaa tietä. Ne olivat
+lämminsydämmisiä miehiä ja kun he näkivät, että oli kysymys murhasta
+tuolla metsässä, hyppäsivät he vaunuista sekä kiiruhtivat joukkoon.
+Heidän varma esiintymisensä, se takaisin järkiin tulo, jonka nuo kaksi
+uutta osanottajaa vaikuttivat hurjistuneissa aivoissa ja ehkä myöskin
+pari pistoolia, jotka loistivat uhkaavana nuorten kauppamatkustajien
+käsissä, kaikki tämä vaikutti, että väkivallan tekijät saatiin
+vetäytymään pois, mutta salaisesti uhkaavina, että ensimmäisessä
+sopivassa tilaisuudessa pantaisiin täytäntöön teko.
+
+Metsä-Sissa kuoli kahden vuoden kuluttua, minkä ajan hän puoleksi
+kulutti vankilassa ja köyhäinhuoneessa. Jos jolloin kulloin joku rauhan
+ja sovinnon valo-säde sillä välin pääsi salakapakoitsijan sydämmeen,
+emme me tiedä. Me ainoastaan tiedämme, että hänen viimeiset katkonaiset
+sanat kuuluivat: "Ottakaa tänne minun pikku Märthani!" Äidinrakkaus,
+sinä olet voimakkaampi kuin synti ja kuolema, sinä tunkeut
+sellaisiinkin sydämmiin, joissa paha on saanut olla asukkaana koko
+pitkän elämän ajan!
+
+Ja pikku Märtha? Hän tuli ensiksi köyhäinhoitoon, myötiin muutamalle
+torpparille 35 kruunusta ja 4 vakasta viljaa vuodessa, sekä läksi 16
+vuoden ijässä ... kaupunkiin hakemaan palvelusta tehtaassa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kauppias X -- häneltä olen minä kuullut aiheen tähän pieneen
+kertomukseen -- oli kauvan aikaa sitte lakannut olemasta
+näytekauppiaana, hän oli nyt "oma herransa," ja jos hän joskus ajatteli
+sitä iltaa Smålannissa, jolloin hän oli pelastanut kahden ihmisen
+elämän kuolemasta, tapahtui se ainoastaan silloin, kun me väliin
+annamme sielun silmämme kiitää takaisin puoleksi kalpeutuneiden
+muistojen kuihtuneeseen ruusutarhaan.
+
+Häneltä oli kahtenakymmenenä vuotena ollut affääriasioita arvossa
+pidetyn ----e:n firman kanssa eräässä kaupungissa, mutta ei ollut
+koskaan tavannut sen päällikköä. Nykyisin oli hän saanut tietää, että
+tämä oli vetäytynyt pois affääreistä ja jättänyt ne pojalleen. Tapahtui
+sitte, että patruuni X. muutamana päivänä sai lääkäriltään neuvoja
+suoristamaan konttoripulpetin tykönä liiaksi köykkyyn käynyttä
+selkäänsä merenrannikon suolaisessa vedessä, ja matkallaan tuli hän
+kaupunkiin. Kauppamiehet ovat yhtä kohtelijaita kuin muutkin,
+jonkatähden patruuni X. käytti tilaisuutta käydäkseen ----e:n
+kauppahuoneen uuden päällikön puheilla. Hän otettiin mitä
+ystävällisemmin vastaan ja kutsuttiin päivällisille herra ----e:n
+kotiin, joka oli hieno ja soma ja jossa rouva ----e nuorempi, kaunis,
+rakastettava nainen, toimitti niin emännän virkaa, että hän kokonaan
+ihastutti kauppapatruunan "maalta." Ainoa, mikä olisi voinut muistuttaa
+rouva ----e:n ulkonäöstä, oli ruma arpi toisessa poskessa, ikäänkuin
+jonkun palohaavan tai sellaisen aikaansaama. Mutta vieras kuitenkin
+kiinnitti vähemmin huomiotansa siihen kuin emännän ihmeellisesti
+säteileviin ruskeihin silmiin, jotka hän luuli nähneensä jossain ennen,
+vaikka hänen oli mahdoton muistaa missä.
+
+Mutta herkullisemmallakin päivällisellä on loppunsa, ja kahvin
+tarjottua otti herra ----e vierastansa kainalosta sekä sanoi nuorelle
+rouvalleen:
+
+-- Me menemme nyt ulos, jotta herra X. saa nähdä hiukan ... kaupungin
+ympäristöä eikä maksa vaivaa odottaa minua illalliselle, pikku Märtha.
+
+"Pikku Märtha" -- eikö hän sanonut niin tuo vanha kauhea metsämummo,
+kun väkivallantekijät tahtoivat surmata hänen lapsensa? Ja nuo ruskeat
+silmät ja arpi poskessa -- niin, se oli hän, siitä ei ollut mitään
+epäilystä. Häntä, joka ei salli varpusenkaan pudota maahan ilman
+tahtoaan, oli miellyttänyt antaa tuolle paheen ilmapiirissä kasvaneelle
+salakapakoitsijan tyttärelle, torpparin "myödylle" kasvatuslapselle
+sellaista, mitä hyvien vanhempain hellästi ja hyvin hoidetut
+lapsukaiset usein saavat kaivata: rikkautta, rakkautta ja hyvän kodin
+ja -- mikä parasta kaikista -- hän näytti sen ansaitsevan.
+
+
+
+
+Pekka Juhonpojan Lassi, josta tuli mies maailmassa.
+
+
+Pekka Juhonpojan Lassi oli tuonkin vähän helläsydämmisen
+köyhäinhoidonesimiehen lausunnon mukaan "kauheassa kurjuudessa."
+
+"Kurjuus" voi olla monenlaatuista, emmekä me harvoin sekoita sitä --
+ylpeyden ja ilon kanssa.
+
+Kulta ja kunnia, ostettuina ihmisarvolla ja kansalaisluottamuksella,
+loisto ja nautinnot sydämmettä jakaa niitä muiden kanssa, ylellisyys ja
+ylpeys, saavutettuina kieltämällä oman vakaumuksensa, se kaikki on
+kurjuutta. Olla tuntematonna, köyhänä ja vähäpätöisenä, mutta sydän
+hehkuvana täynnä nuoruuden mieltä ja nuoruuden voimaa, joka haluaa ja
+voi syleillä koko maailmaa, se ei ole kurjuutta, se on iloa, ylpeyttä,
+pauhaavaa riemua.
+
+Mutta löytyy myös sellaista kurjuutta, josta ei kukaan erehtyne, ja
+sellainen oli tullut Pekka Juhonpojan lesken raskaaksi osaksi. Ei
+kenenkään sitte puolen vuosisataa ole tarvinnut meidän isänmaassamme
+"kuolla nälkään" ja tuo keuhkotautinen leski, joka ei ollut voinut
+vuosikausiin jättää olkivuodettaan kurjan hökkelinsä loukossa, sai
+myöskin köyhäinhoidolta tulevat kuusi kappaansa viljaa ja
+kaksikymmentäneljä killinkiä rahaa joka kuukausi itseään ja poikaansa
+varten. Hän siis nautti aikalailla apua, niin, hän oli pitäjän kaikkein
+runsaimmasti vaivaishoitoa kuluttava ja hänen tuli olla tyytyväisen.
+Sen ajan tavarahintojen mukaan teki se kokonaista kolme killinkiä
+päivässä "kahdelle yksinäiselle ihmiselle."
+
+Mutta hän oli niin hirveän kipeä, hän ryki, jotta tuo kurja asunto
+vapisi, ja olisi ollut ruodulle ja hänelle itselleen parasta, kuta
+pikemmin hän olisi saanut sen lopettaa. Eikä hän voinut olla
+ajattelematta poikaraukkaansa, vaan maatessaan itki yöt läpeensä, mitä
+hänestä tulisi sen jälkeen kun hän oli mennyt pois.
+
+Oikeastaan se oli tämä, jota köyhäinhoidon esimies piti niin "kauhean
+kurjana." Herra Jumala, voihan poika nyt kelvata paimentamaan lampaita,
+ajamaan puimakonetta, tulla kaupunginrengiksi, kaartilaiseksi,
+mäkitupalaiseksi, rantajätkäksi tai murtovarkaaksi, kaikki mahdollisia
+elämänratoja, jotka ovat avoinna köyhän miehen lapselle.
+
+Kansakouluja ei vielä silloin ollut. Poika -- hän oli muutoin nimeltään
+Lassi -- sai sentähden väliin silpota kuusenhakoja talonpoikien
+vasikankarsinoihin, mennä ulos noukkimaan tuulenkaatamia oksia
+iltalämmitykseksi sekä sitte puhteella istui lukemassa katekismusta,
+kuinka meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Voi, miten tuo
+rakastaminen tuntui vastenmieliseltä poikaparalle! Eihän Jumala
+tahtonut parantaa äidin yskää tai vaikuttanut talonpoikiin, että he
+olisivat hyvin puhdistaneet köyhäinhoidolle tulevan viljan;
+"lähimmäiset", ne olivat kylän poikia ne ja ne tavallisesti löivät ja
+häpäsivät Lassia ja nimittelivät häntä "kerjäläiseksi" ja
+"ruotilaiseksi."
+
+Sitte tuli eräs nuori lääketieteen kandidaatti herraskartanoon kesällä.
+Hänellä oli tapana olla paljon ulkona nuorten neitien kanssa ja kun
+ihmisystävyyden aate oli tullut juuri siihen aikaan muotiin sekä
+Tukholmassa että Upsalassa, niin kävi nuori herrasväki siellä ja täällä
+sisällä köyhimmissä tuvissa. Nuoret neidit antoivat laihimmille
+lapsille pieniä kauniita rukouskirjoja ja kertoivat liikuttavia
+historioita pienistä mustista neekerilapsista, jotka olivat tulleet
+uskomaan Kristuksen päälle, ja kandidaatti määräsi voimakasta ravintoa
+ja lasin hyvää viiniä silloin ja tällöin heikoimmille naisille.
+
+Mutta ei kukaan maailmassa voinut käsittää, miksi eivät lapset tulleet
+lihavimmiksi rukouskirjoista tai iloisemmiksi kaikenmoisista
+neekerihistorioista ja mitä renginvaimoihin tuli, niin olivat he
+yksipäisiä edelleenkin syömään kauraleipäänsä ja unohtivat kokonaan
+hankkia itselleen häränpaistia ja portviiniä.
+
+Kerran tuli kandidaatti myöskin lesken mökkiin ja tervehti niin
+ystävällisesti ja arveli, että tuvassa oli huono ilmajohto ja olisi
+parasta rakentaa tupa uudelleen, mutta tuo vaimoraukka hymyili niin
+lempeästi ja sanoi:
+
+-- Kiitoksia, rakas herra tohtori, mutta minun kanssani on se pian
+ohitse kaikissa tapauksissa, keuhkotauti tuo kuoleman kuinka se
+muuttuneekin.
+
+Mutta nuori lääkäri kuunteli vaimon hengitystä, kopisti häntä hellästi
+ja vakuutti, ett'ei se vielä ollut keuhkotautia, vielä voisi parempi
+koti, lääkkeet ja voimakkaampi ravinto palauttaa terveyden.
+
+Lassi seisoi ammottavin suin ja säteilevin silmin. Voitaisiinko todella
+hänen äitinsä pelastaa! Hänen pitää mennä köyhäin esimiehen luo
+kertomaan, mitä tohtori on sanonut. Mutta siellä sai hän vain nuhteita:
+"Pitäisikö köyhäinhoitolaisia vaalia kuin kreivinnoja! Kuka palkitsisi
+ruodille kaiken tuon?"
+
+-- Se olen _minä_; minä teen teille työtä koko elämäni ajan, kunhan
+vain äiti saa vähän ruokaa ja rohtoja apteekista. Minä hakkaan hakoja
+öin päivin, jos muutatte hänet johonkin, missä ei sada vuoteeseen.
+
+Ei, se oli mahdotonta; se, joka ei tahtonut elää ja tulla terveeksi
+kuudella kapalla jyviä ja 24 killingillä rahaa kuukaudessa, sitä ei
+voinut Kvastlöjan köyhäinhallitus auttaa. Myöntää lainaa 12-vuotisen
+pojan takaukseen ei luontunut köyhäinhoidon esimiehen raha-asioihin
+1840-luvulla.
+
+Poikanen juoksi ympäri itkien ovelta ovelle. Hän piti itseään äitinsä
+murhaajana, jollei hän hankkinut sille sitä apua, jonka oli sanottu
+voivan parantaa hänet. Hän sai myöskin kyllältä velliluujäännöksiä ja
+leipäpalasia, mutta hänen varsinaista asiaansa ei tahtonut kukaan
+ymmärtää.
+
+Ainoastaan tehtaan patruunin rouvan sydän pehmeni, hän ratkesi itkuun
+sekä antoi pojalle ryynivelliä ja satakuusikymmentä noppaa Hoffmanin
+ja sydämmenvahvistustippoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolmen kuukauden kuluttua pyyhkäistiin Pekka Juhonpojan leski
+köyhäinhoidon listasta pois, ja nyt, kun hän ei enää tarvinnut sitä,
+teki kylänikkari hänelle aivan uuden vedottoman asunnon, joka muutamana
+sumuisena sunnuntaiaamuna Marraskuussa laskettiin siihen kirkkotarhan
+kolkkaan missä huonot ja tilattomat saivat sijansa elämäntyönsä
+päätettyä.
+
+Lassi kuhnusti mukana haudalle, mutta siellä ei juuri kukaan sanonut
+hänelle mitään. Niin, tämä oli totta: esimiehen poika, jolta hän oli
+saanut lainata juhlavaatteet, pukkasi häntä kylkeen ja kuiskasi: "Älä
+itke niin hirveästi minun uudelle liivilleni, sinä lurjus!"
+
+Onnellisesti kyllä, ei Lassi ollut koskaan lukenut vanhan ajan
+historiaa, niin ettei hänelle koskaan johtunut mieleen vannoa jotain
+Hannibalin valaa rikkaita kohtaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli suuri juhla kauppias Perssonin kauniilla maatilalla. Pojat ja
+palvelusväki olivat sitoneet kauniita kunniaportteja isännän
+viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä, Värilyhtyjä riippui tiheässä
+sokurisuppilonnuorissa, jotka olivat sidotut puusta puuhun puutarhassa
+ja puistossa. Pehtori seisoi ulkona päärappujen luona ja pyyhki hikeä
+otsaltaan kaikkien niiden sielun ja ruumiinvoimien ponnistusten
+jälkeen, joita hän oli saanut kokea johtaessaan yhdeksänkertaista
+hurrahuutoa, ja rovasti oli juuri isännän erinomaisessa sampanjassa
+juonut kiitollisuuden maljan isännälle komean urkulaitoksen
+hankkimisesta pitäjän kirkkoon hänen puolivuosisata-riemujuhlanaan.
+
+Vähää ennen oli tuomari liikutuksesta ja Xeres-viinistä värisevällä
+äänellään esittänyt varsinaisen syntymäpäivämaljan monilla kauneilla
+sanoilla "miehestä, joka omilla voimillaan oli murtanut itselleen tien
+köyhyyden matalasta majasta rikkauteen ja arvoon, kaikkien
+kunnioitukseen ja rakkauteen."
+
+Ja kauppamies Persson oli vastannut moniailla lyhyeillä sanoilla
+tavalliseen tapaansa, jotta muutamat äsken veljistyneet vieraat
+kaupungin herrasluokasta kuiskivat keskenään: "talonpoika pistää esiin,
+vaikkapa hän ansaitsisikin miljooneja", ja nyt huvitteleivat vieraat
+itsekseen niin hyvin, että isäntä voi sytytettyään sikaarin hetkeksi
+mennä puistoon yksinään.
+
+Ei hän rakastanut seuraelämää, mutta hän oli kerran oman nimensä ohessa
+kuullut mainittavan lisänimen "vanha kitupiikki", ja sen jälkeen sai
+paikkakunnan miespuolinen pitoja rakastava osa syödä mahansa kipeäksi
+ja juoda itsensä humalaan hänen luonaan neljä kertaa vuodessa
+paremmissa tavaroissa kuin kenenkään muun luona.
+
+Hän kävi harvoin, jos koskaan kirkossa, mutta hän oli kuullut, että
+Valdersborgin kamariherra oli kieltäytynyt lahjoittamasta rovastin
+kehoituksesta 300 kruunua uusiin kirkkourkuihin, ja silloin sai hän
+"nousukas" äkkiä vastustamattoman halun lahjoittaa koko tuollainen
+laitos, johon kopealla ja jäykällä aatelismiehellä ei ollut varoja
+antaa edes satunnaista apua.
+
+Ei hän suosinut ulkonaista loistoa, mutta kuitenkin oli hän koristanut
+kauan aikaa sitte kuolleen köyhäinhoitolaisnaisen haudan Kvastlöjan
+kirkkotarhassa oikealla marmoripatsaalla.
+
+Mutta tuo köyhäinhoitolaisnainen oli hänen äitinsä...
+
+Samana päivänä, jona sama patsas oli saapunut Kööpenhaminasta, ja hän
+oli matkustanut hautausmaalle työmiestensä kanssa laittamaan sitä
+sijalleen, oli kamariherra kohtelijaana tullut häntä kohti ja
+armollisesti lausunut rautaportilta:
+
+-- Paras herra Pettersson, älkää pitäkö minua liian epahienotunteisena,
+jos sanon, että on hiukan sopimatonta teille, että kunnioitettu rouva
+äitinne on saanut sijansa paikassa, missä lepäävät monenmoiset
+henkilöt. Minua ilahduttaisi suuresti saada ehdottaa teille teidän
+siirtämään tuon ylevän naisen jäännökset ja sijoittamaan ne minun
+sukuhautani viereen, missä vielä yksi paikka löytyy.
+
+Mutta silloin oli tuo entinen kerjäläispoika oikaissut itsensä ja
+vastannut käryllä äänellä:
+
+-- Erinomaisesti teille, herra vapaa- ja kamariherra, olen kiitollinen,
+mutta itse kullakin on ylpeytensä ja minulla on se, että Per Jönssonin
+leski, joka ei suinkaan ole mikään "rouva", vaan ainoastaan köyhä
+kansannaisraukka, joka kuoli kärsimyksistä ja huolista, lepää siellä,
+jonne hän on laskettu, ja että kirkkotarhan _köyhäinosalla_ on kaunein
+muistokivi.
+
+Kaikki tuo nyt johtui niin vilkkaasti patrooni Perssonin mieleen tuossa
+hänen kävellessään ja itsekseen ajatellessaan. Useita muita muistoja
+pullahti myös esiin monimutkaisista piiloistaan hänen sielunsa
+pinnalle.
+
+Hän muisti, miten hän oli alkanut "kesämiehenä" "esimiehen" talossa 30
+kruunun palkalla kuukaudelta, kuinka hän oli säästänyt 7,50 näistä 30,
+ostanut niillä muutamia saipuoita, lankarullia ja nauhoja sekä 50
+kelvotonta sikaaria, ja sitte lähtenyt kaupalle maailmalle "pussi
+seljässä", hän muisti, kuinka pussi oli vähitellen kasvanut ensiksi
+oikeaksi kauppamiehen laatikoksi, sitte huonoiksi vaunuiksi pattijalka
+Puten vetäminä, sen jälkeen kunnollisiksi kaluvaunuiksi, joita veti
+rivakka ja nopsajalkainen hevonen, mikä oli m.m. herättänyt kateutta
+Kvastlöjan talonpojissa, ja lopullisesti omaksi kiinteäksi puodiksi,
+jossa oli punnituspainot ja sadottain pieniä laatikoita.
+
+Sen perästä luisti asiat sukkelaan. Yksi summa toisensa perään oli
+karttunut säästöihin, ja nyt oli hän pohatta, suuri pohatta, mutta
+kummallisen vähän hän tunsi siitä riemua. Aina kun hän oli tuntenut
+halua alkaa nauttia elämästään, saamaan hiukan virkistystä työkuormassa
+tai kun hän oli aikeessa perustaa omaa kotia, niin oli hän aina
+tuntenut itsensä niin vieraaksi sille piirille, johon hän oman asemansa
+puolesta kuului, niin oli sydämen ja muiston hiljaisesta nurkasta
+pistänyt esiin hänen ja elämän ilon välille kärsivät, vakoituneet
+naisen kasvot ja kuivunut käsi, joka hervokkaasti nypläili vuoteen
+likaista olkea, niin, kun hän oli ollut teaatterissa, oli iloisimpien
+laulunäytelmien tenoorien juoksutuksia hänestä äkkiä tuntunut
+keskeyttävän repivä kuoleman yskä.
+
+Nyt oli hän tullut puiston päähän, tallin luo, missä hänen
+lemmikkielukkansa hauskuutteli täyteläisen suurteen ääressä. Ja kuinka
+tallin seinät olivat lujat ja tiiviit! Jos tuossa kurjassa, pienessä
+mäkituvassa olisi ollut _sellaiset_ seinät, niin ehkä ... ehkä...
+
+Mutta ei, hänen täytyi mennä vieraidensa luo! -- Kohotetut lasit
+säteilivät ruutujen läpi. Niissä oli alkuperäistä, hyvää viiniä, sen
+hän tiesi. Mitä hän olisikaan tahtonut antaa, että olisi saanut pari
+pulloa sitä, kun tuo sairas raukka väsyneellä äänellä kähisi:
+
+-- Onko maitosiutu läkkimitassa jo aivan kaikki, Lassi pikkunen?
+
+Kyökin akkunassa seisoivat palvelijat ja ahmivat kananpoikia ja teiriä.
+Voi ettei hän kaikella kullallaan voinut pakottaa takaisin aikaa, ja
+yhdellä sadannesosalla kaikesta tuosta ylellisyydestä rientää
+sovittavilla käsillä metsien ja öiden läpi tuohon kurjaan, pieneen
+lapsuuden kotoon!
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Ei, katsoppas Perssonia, missä sinä olet ollut, kunniaäijä? Maljasi,
+vanha kelpo mies! Onko se totta, että sinä aivot Karlstadiin ensi
+viikolla? Rikkaan miehen kipuja ... tietysti ... tietysti... Sitte emme
+me saa sinua nähdä pitkään aikaan, mutta ei me, tuhat vieköön, tule
+sinua sentähden unohtamaan. Laulajat esiin!
+
+    "Ken veljyttään ei muistaisi"
+    -- -- -- -- --
+
+Niin kaikui ilon rähinä kauppias Perssonin jälleen sisään astuessa,
+mutta nurkassa kuiskittiin:
+
+-- Hiton kituri, kun ei kirjoittanut Silfversvans'in vekseliin, vaikka
+hän alentautui juomaan veljen maljan tuon vanhan ryytikauppiaan kanssa
+-- -- Missä luulet hänen nyt olleen? Ehkä hänellä oli kohtaus jonkun
+torpparinsa tyttären kanssa puistossa. -- Voi tuhat, ei hänellä ole
+enemmän tuntoa ruumiissa kuin kivipatsaalla, jonka hän pystytti äitinsä
+haudalle. -- Hän on ollut varmaan alaalla konttoorissaan ja laskenut
+korkoja, luulen minä.
+
+-- ... Ei, nyt me jätetään rauhaan sinut, kunnon veikko. -- Hyvästi,
+hyvästi! -- Nämä sikaarit ovat niin hyviä, niin että et saa pahastua,
+että minä otan niitä kourallisen. -- Terve tuohon käteen, veli!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vielä kauvan sen jälkeen kuin vieraat olivat lähteneet, välkkyili
+iltatähti avonaisen salin akkunan läpi isäntään, joka seisoi yksinään
+katkeroissa ajatuksissa kädet vakoutuneiden kasvojensa edessä, sillä
+välin kun koko pitäjäs kadehti "Per Jönssonin Lassia, joka noin
+onnekkaasti oli päässyt eteenpäin maailmassa."
+
+
+
+
+Kuninkaan kyyti.
+
+
+Kun isä sunnuntaina jälkeen päivällisen tuli kirkosta tuonne pieneen
+kotiinsa metsän takalistolla, ei hän puhunut yhtään sanaa, mutta
+kotiväki ymmärsi kyllä kuitenkin, että jotain oli vinossa, sillä hänen
+puhdistaessaan paidan hihaansa puulusikkaansa, uiskenteli vielä pari
+tai kolmekymmentä pientä keltaista hernettä sinne tänne kannunkupissa
+aivan kokonaisina, ja silloin ei ollut asiat oikealla kannalla isän
+kanssa, sen voi silloin jokainen käsittää.
+
+Lapset, renkipoika ja tuo pieni kesäpiika eivät puhuneet mitään, mutta
+äiti oli huolissaan ukkonsa tähden ja tiedusteli.
+
+-- Onko nimismies taas langettanut sakkoon tielohosta?
+
+-- Sakkoja ei lueta ylös ennenkuin sunnuntaina, tiedät sinä hyvin.
+
+-- Sitte ovat varmaan mullipahukset menneet Pekka Ollinpojan Kustaa
+Juhanin peltoon, luulen minä.
+
+-- Oo -- se on paljon pahempaa!
+
+-- No mitä Herran nimessä se sitte on?
+
+-- Niin, Perlan pitää mennä kuninkaankyytiin Rackarkylän kievariin
+perjantaina.
+
+Silloin valtasi syvä suru koko perheen. He tiesivät kyllä, mitä
+"kuninkaankyyti" merkitsi. Niityllä käyskenteli Perla ja oli yhtä
+tietämätön kuin valtioneuvos ennen ylennystään siitä, että hän
+valjastettaisiin joidenkuiden "valtiovaunujen" eteen. Sillä oli ollut
+parempi isäntä kuin useimmilla Smoolannin vetojuhdilla siihen aikaan.
+Se oli täyteläinen ja niskaltaan tukeva, ja ruskeat silmät
+tirkistelivät veitikkamaisesti isännän Olli Jönsson'in perhettä heidän
+tuolla tullessaan jokaisella suuri leipäpala kädessä.
+
+-- Synti tammalle, ajatteli Olli Jönsson ja kalttasi sen mustaa harjaa.
+Jos kuitenkin kuningas itse ajaisi Perlalla eivätkä nuo kirotut
+hoviherrat, niin ehkä hän ostaisi sen ratsastushevoseksi ja antaisi
+siitä hyvän hinnan.
+
+-- Ei se käy päinsä, huomautti renkipoika, sillä Perla on niin
+pikkunen, ja siten tulisivat kuninkaan jalat roikkumaan maassa hänen
+ajaessaan.
+
+-- Perlarukka, jonka pitää mennä kuningasta kyytiin! sanoi pikku Antti
+ja antoi sille suuren palan kakkua.
+
+Mutta Perla ei ollut ensinkään suuttuneena, vaan haukkasi leipää aivan
+tyytyväisenä. Joko se ei ymmärtänyt mitä poika puhui tai oli sen kanssa
+niin asian laita kuin monen kaksijalkaisen, joka myöskin on ollut
+"kuninkaan kyydissä", että "leipäpala" virkisti sitä.
+
+Ja aina perjantaihin asti tuli Olli Jönsson joka päivä Perlan luo
+niitylle tuoden muassaan kapan kauroja, niin ett'ei| tamma yhtään
+käsittänyt, mikä isännän oli villinnyt.
+
+Mutta kauransa söi se tyvenesti.
+
+Perjantaina lähdettiin Rackarkylän kievariin, ja sinne oli kokoutunut
+kansaa neljästä kirkkopitäjästä, nähdäkseen maan isää ja pieniä
+prinssejä.
+
+Mutta joukon keskellä käyskenteli nimismies ja oli kauhean vihainen ja
+kiroili tuota uskollista kansaa, jolla oli niin vaikea pysyä
+järjestyksessä kahdessa rivissä molemmin puolin tietä ja oppia
+huutamaan hurraa. Ja jokaisella hänen univormunsa napilla välkkyi suuri
+hikipisara, joka oli pudonnut siihen kesän helteessä kuninkaan ja
+isänmaan palveluksessa.
+
+-- Te kirotut pöllöt! Ettekö te voi saada päähänne, että ne, joilla on
+siistit nutut, on oikeus seisoa ensi rivissä, ja siinä pitää myös
+lautamiehen tyttärien olla kukkakimppuineen. Ja kun kuningas tulee ja
+minä annan merkin nenäliinalla, hurraatte te kaikki yhdessä yhdeksän
+kertaa niinkuin minä olen opettanut teitä, että kun minä nostan
+nenäliinan, sanotte te 'huu...', ja kun minä lasken sen alas, sanotte
+te '...rah!'
+
+Minä luulen kyllä, että ruotsalaiset vielä voivat pelvotta asettua
+puolustamaan vihollista tykkipatteria vastaan, mutta nyt, kun oli
+kysymyksessä ilmi kantaa kuninkaalle osotuksen alamaisesta
+rakkaudestaan, vapisivat he joka jäsenelleen. Paitsi tietysti kahta
+vanhaa gratialistia, jotka olivat olleet mukana Leipzigin ja
+Dennewitzin tappeluissa ja hurranneet itse kantaisälle.
+
+Ja kievarin isäntä silmäili väliin veräjän kunniaporttia, väliin
+suurta, siniseksi maalattua käkikelloaan, mutta hänen sielunsa ei ollut
+kummassakaan niissä.
+
+Ja kievarin emäntä piikoineen seisoi juhlapukuisena kyökin ovella ja
+emäntä neuvoi:
+
+-- Sen minä sanon sinulle, Kaisa, että jos joku noista kuninkaallisista
+pyytää lasin vettä, niin älä sinä anna hänelle vettä, vaan kuorimatonta
+maitoa tuolta penkiltä. Ja jos hän sanoo, että hän mieluummin tahtoo
+vettä, niin kumarra ja sano: "Se ei tule koskaan kysymykseenkään,
+teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte kysyy, mitä se
+maksaa, niin kumarra uudestaan ja sano: "Ei mitään, teidän
+kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte ottaa viiden taalarin
+tai kymmentaalarin ja antaa sinulle, niin kumarra silloin vielä
+syvempään ja sano: "Kaikkein nöyrimmästi kiitän, tässä on varmaan liian
+paljon, teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja sitte menet sinä
+takaperin sisään, niin ettet sinä käännä selkääsi kuninkaalliselle
+majesteetille.
+
+Vaunun räminää ja liikettä kuuluu etäällä tiellä.
+
+-- Voi, hyvä Jumala, nyt tulevat ne ... neljän hevosen vetämä vaunu...
+Jumala vahvistakoon meitä, komisarjus ei häntä näe ... me kuitenkin
+saamme hurrata ... "josko se ei ole kuningas", sanoit sinä. Tuhannesti
+se on hän, tuo suuri, korea herra, joka istuu tuossa edessä, vaikka
+kruunun hän on ottanut päästään ja pitää polvellaan, sillä on niin
+kuuma ... ja komisarjus ei huomaa ... ei, nyt pitää meidän hurrata omin
+päin ... hurraaaa ... a ... a ... a ... ah!
+
+Mutta "kuningas kruunu polvilla" ei antanut ystävälliselle kansalleen
+mitään muuta kuin armollisen kumarruksen. Hän ainoastaan kääntyi yhden
+"hoviherran" puoleen ja nauroi, nauroi vielä pahemmin, kun lautamiehen
+tyttäret syvästi kumarrellen heittivät hänelle jokainen suuren
+kukkakimppunsa.
+
+Nyt tuli nimismies.
+
+-- No ettekö te sen seitsemännen taivaan tolliskot tiedä! Pitääkö
+teidän hurrata -- _kokille_, te pöllöt. Minun pitää sielustani opettaa
+teille ... ja muutamia voimakkaita korvapuusteja lankeili läheisimpäin
+kasvoille...
+
+Samassa tuli todella kuningas itse, mutta ei saanut osakseen ei
+hurrahuutoja eikä kukkia. Hänen toinen tai oikeammin sanoen
+_ensimmäinen_ minänsä oli sillä välin päässyt perille, ottanut
+"kruunun" polveltaan sekä -- samassa kiiruhtanut kievaritupaan, pannut
+"kruunun" tulelle ja siinä alkanut keittämään suklaata korkealle
+herrasväelleen. [Todellinen kertomus kuningas Oskar I:sen
+hallitusajalta.]
+
+Apua anovia kaikenlaatuisia tungeksi kuninkaallisten vaunujen
+ympärillä. Vanha eläkettä nauttiva sotilas oli vioittanut jalkansa
+Götan kanavan työssä ja oli täytynyt antaa leikata sen. Muutamalla
+lipunkantajan leskellä oli syöpä vatsassa ja kaksi tytärtä, jotka
+potivat kaatumatautia. Rackarkylän kirkkoherra pyysi saada
+kuninkaallisen seurakunnan, urkuinpolkija seitsemän kruunua alusvyöksi
+ja Welingen kartanon vapaaherra joitakin armollisia sanoja,
+kopeillaksensa niillä koko loppuikänsä.
+
+Kaksi viimemainittua saivat toivomuksensa täyteen heti, toiset
+lohduttavia ja armollisia sanoja sekä toiveita tulevaisuudessa.
+
+Jos Olli Jönsson'illa vielä oli joitakin aikeita Perla pahasestaan
+kuninkaallisena ratsuhevosena, niin tulivat ne karkeasti petetyiksi,
+sillä Perla ja naapuritalojen hevoset saivat ainoastaan pari
+kamariherraa ja yhden hovilakeijan osalleen. Olli veti povitaskustaan
+esiin pari viimeistä taalariaan, ojensi ne ajajalle ja pyysi niin
+kauniisti:
+
+-- Hyvä, siivo herra, olkaa kiltti ja varokaa Perlaa niin paljon kuin
+mahdollista.
+
+Mutta hän sai ainoastaan tyrkkäyksen rintaansa, niin että hän lensi
+kauvas taakse päin, ja karjahduksen:
+
+-- Tiedä huutia, moukka! Aivotko _sinä_ opettaa _minua_ ajamaan, ehkä?
+
+Ja Perla sai uuden sutkauksen ruoskasta, niin että sormen vahvuinen
+kohouma nousi ruskealle, kiiltelevälle lautaselle, ja niin sitä
+lähdettiin.
+
+Muutamia tunteja myöhemmin sai Olli nähdä hevosensa taas ensi
+kievarikartanolla. Silloin peitti valkoinen vaahto sen kaulan ja
+kyljet, maha kohoili kiivaasti, pää riippui maata kohden eikä se
+tahtonut maistaa edes leivänpalaa, jota Olli puoleksi itkien tarjosi
+sille ruokapussistaan.
+
+Eikä sen perästä tamma kostunut entiselleen. Tietysti se kyllä veti
+sekä kirkolle että myllylle useina vuosina, mutta ei koskaan tahtonut
+enää ottaa lihoakseen eikä se enää räpytellyt korviaan niin
+leikittelevästi kuin ennen, siitä oli tullut ikiloppu, ja kun se
+köntyytti naapurien ohi tietänsä, sanoivat he:
+
+-- Tuolla on Olli Jönssonin Perla, mikä pilautui kuningasta kyydissä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Se oli silloin_ se, ja monta vuotta on kulunut sen jälkeen. Perla on
+kuollut ja Olli Jönssonin poika myös, mutta hänen Anttinsa on niin
+hyvin toiminut, että hän jo neljä vuotta takaperin pääsi
+valtiopäivämieheksi toiseen kamariin.
+
+Tuolla kotona ja kun hän ensiksi tuli Tukholmaan, oli hän niin kansan
+puolustaja, ett'ei hän tiennytkään mistään muusta kuin "köyhästä,
+sorretusta kansasta", ja sen oikeuksista, ja valitsijat uskoivat niin
+varmaan, että jos joku tuli häntä liian lähelle, potkaseisi hän yhtä
+ravakasti kuin Perla nuorina päivinään.
+
+Mutta sitte kutsuttiin Antti Ollinpoika hoviin ja kuningas itse
+taputteli häntä olalle ja kilisti sampanjalasiaan hänen lasiaan vasten.
+
+Kyytistä ei hän tietysti kiittänyt, sillä siitä oli kulunut jo pitkät
+ajat, mutta nyt halusi hän saada muutaman toisenlaisen kyytin
+saadakseen läpi viedyksi erään ehdotuksistaan valtiopäivillä, ja sitä
+auttaisi Antti Ollinpoika häntä vetämään läpi.
+
+Tätä hän ei tietysti itse sanonut, mutta Antti oli smoolantilainen ja
+käsitti kyllä, miten asian laita oli ja äänesti aina kuninkaallisten
+ehdotusten eduksi ja aina vastoin useimpia kamarikumppaleitaan, jotka
+olivat niin piintyneitä, ett'ei heihin vaikuttanut taputukset eikä
+sampanja.
+
+Minä en mene punnitsemaan, kellä oli oikein. Ehkä niin oli kuninkaalla
+ja Antilla, luullakseni. Mutta minä ainoastaan tiedän, että
+läänitoverit kamarissa, mitkä olivat joitakin lurjuksia ja sattumalta
+saaneet kuulla Perlan historian, ne irvistelivät niin ilkeästi ja
+sanoivat aina:
+
+-- Kas tuolla Olli Jönssonin Antti, joka pilautui kuninkaan kyydissä.
+
+
+
+
+Uusi lukkari.
+
+
+Pikku Sven oli vasta 12 vuotinen, kun hän kerran joulukesteissä kuuli
+lautamiehen lausuvan:
+
+-- Lukkari, jolla on tuhat taalaria palkkaa, on yhtä hyvä kuin
+talollisenpoika, jolla on kuusi tuhatta taalaria.
+
+Nyt tiesi pikku Sven, että hänellä oli yhtä mahdoton saada kuutta
+tuhatta taalaria kuin keisarin kruunua Jaapanissa, mutta hänellä oli
+palava halu päästä eteenpäin maailmassa, tulla "ylhäiseksi ja
+arvostetuksi", ja lautamiehen puhuessa tuntui hänestä kuin suomukset
+olisivat pudonneet hänen silmistään: jos hän sentään voisi tulla
+lukkariksi!
+
+Voiko hän laulaa? oli sekin sitte kysymys! Mikä smoolantilainen poika
+ei sitä osaisi! Mutta varmuuden vuoksi voi hän juosta mäelle ja
+koettaa:
+
+    "Tyttöseni, tyttöseni -- -- --"
+
+    "Oi terve kaunis aamuinen
+    -- -- -- -- --"
+
+    "Nyt joulu ompi taas
+    -- -- -- -- --"
+
+    "Arvoisest' tutki töitäni
+    -- -- -- -- --"
+
+Voi, miten hyvin se toki meni! Sven voi laulaa mitä hyvänsä!
+
+Svenssin isä omisti 1/8 manttaalia, velalla tietysti.
+
+Hän olisi halunnut, että Sven olisi auttanut häntä viljelemään
+metsäsuota, mutta Sven tahtoi viljellä ainoastaan musiikkia. Hän olisi
+tahtonut Svensin hoitamaan tammaa, mutta Sven, hän uneksi ainoastaan
+voivansa pitkälle katekismuksella hoitaa pitäjän nuorison sieluja,
+sittenkuin hän tietysti oli käynyt seminaarin, sillä hän tahtoi
+luonnollisesti lukea sekä lukkariksi että koulunopettajaksi, muutoin ei
+nousisi palkka tuhanteen taalariin, muuten ei hän pääsisi "kuuden
+tuhannen taalarin omistavan talollisen pojan tasalle."
+
+Mutta isä kiroili ja mietti, tietysti että Svens ei ollut liian hyvä
+tulemaan 1/8 manttaalin tilalliseksi. Hän saisi talon sopivasta
+hinnasta, naisi kuusi tai kahdeksan tuhatta taalaria ja erottaisi pois
+pikkusisarukset.
+
+Mutta äidillä oli kunnianhimoinen henki ja hän mietti, että jos hän
+kerran saisi nähdä Svensin laulavan hautavvirttä, niin se olisi jotain
+ylpeää, ja runsaasti vierivät häneltä kyyneleet, kun isä oli yksipäinen
+siitä, että Svenssistä pitäisi tulla talonpoika.
+
+Tietysti on nykymaailmassa kaikki väärennettyä, mutta äidin kyyneleet
+ovat jokseenkin samallaisia ja jos ne kerran maailmassa voivat
+synnyttää Augustinuksen, niin olisi merkillistä, jos ne eivät meidän
+päivinämme voisi luoda ainakin maalaislukkaria.
+
+Sven tuli seminaariin 16 vuoden ijässä, sai kolmannessa kerroksessa
+muutaman solan portaassa yksinäisen huoneen yhdessä kahden toverin
+kanssa, ja piti elää Jumalan sanasta, kasvatusopista ja kotoisesta
+ruokapussista.
+
+Histooria, maantiede ja äidin juusto olivat verrattain helposti
+sulaavia, mutta laskuoppi, jumaluustiede ja vanha, härskeytynyt silava
+takertuivat kurkkuun useamman kuin yhden kerran.
+
+Huveista ei ollut mitään puutetta, sillä kerran lukukaudessa oli siellä
+palokunnan harjoitus kaupungissa, ja kerran lukukaudessa kustansi Svens
+itselleen teaatterinlipun. Uudet ruiskut ja vanhat näyttelijättäret
+elivät yhdessä kirkkoisien ja uskonkappaleiden kanssa pääkopassa tuolla
+nuorella seminaarilaisella, niin että oli aivan hirmuista.
+
+Kaksi kertaa lähetti hän kaupungin sanomalehteen ylistysrunon tuolle
+nuorelle (ainoastaan 42 vuotijaalle) kaunottarelle hyvin arvossa
+pidetyssä Jönssonin seurueessa, johon kuului 6 täysi-ikäistä henkilöä,
+5 lasta, koira ja kanarialintu, mutta ensi kerralla pyysi toimitus
+lupaa "saada liittää nuo kauniit värsyt käsinkirjoitettuun
+kokoelmaansa", toisella kerralla lupasi se "yksityistä tietä saattaa
+runon siinä ihaillulle esineelle."
+
+Väliin panivat seminaristit toimeen pieniä kemuja jossain
+vaatimattomassa vinnikamarissa esikaupungissa. Ompelijattaria,
+parempien perheiden hienompia palvelusneitejä ja vaatimattomia
+käsityöläistyttäriä oli naisina. Väliin kuului seuraan joku kaupungin
+tulitikkutehtaan sorjimmista tyttäristä, mutta siitä oli seurauksena se
+mauttomuus, että koko huone tuoksahti fosforille kuin jos paha henki
+tai muuan ruotsalainen runoilija olisi asunut kiellä kuusi kuukautta.
+
+Jouluaikana ja kesällä loisti Sven joka sunnuntai urkulehterillä
+syntymäpitäjänsä kirkossa. Tytöt olivat aina silloin taittaa niskansa
+sijoiltaan, ja kun pastori Blomsternack saarnatuolissaan teki
+suunnitelmia pieniin asemakarttoihin taivaasta, ja puhui "enkelikuoron
+säestämästä soiton voimasta voittamattomasti virvoittaa mieliä, jotka
+ovat taistelleet, ja sydämmiä, jotka ovat vuotaneet verta täällä
+maailmassa", niin silloin eivät lautamiehen tyttäret koskaan voineet
+kuvitella tuota paikkaa ilman Sveniä jollain pilvellä huoneurkuin
+vieressä.
+
+Seurakunnan vanha lukkari Pipenqvist oli mies, joka aina oli sopinut
+ajalleen ja valinnut sopivan ajan kaikkeen. Hän oli tullut maailmaan
+muutamana sunnuntai-ittapäivänä viiden tienoissa häiritsemättä
+omaisiaan jumalanpalveluksessa, työssä tai yölevossa, ja nyt lähti hän
+maailmasta juuri kun Sven Gnällstedt sai taskuunsa lukkarin, urkuri- ja
+kouluopettajatodistuksensa ja silmäili leipää himoitsevin silmin
+ympärilleen.
+
+Sinä sunnuntaina, jona Sven kotiseurakuntansa kirkossa teki
+koenäytöksen, olivat kaikkien silmät, korvat ja kaikki mielet niin
+kiintyneet Sveniin, ett'ei kukaan kuunnellut pastorin saarnaa, aina
+lautamiehen emännästä, jolla oli viisi naimatonta tytärtä, pitäjän
+räätäliin asti, joka ei ymmärtänyt, kuinka hän saisi lainata Sven
+Gnällstedtin piispankaupungissa tehtyä nuttua sitä tarkastaakseen.
+
+Ja isä istui häpeillen, että hän kerran oli ollut niin typerä ja
+kiellellyt Sveniä harjoittelemasta soitantoa, ja äiti, hän itki, mutta
+ymmärrettävästi ne eivät olleet katkeria kyyneliä, vaan sellaista
+sielun lämpöistä kesäkadetta, joka antaa toivon ja rakkauden suloisten
+kukkien imeytyä syvemmälle ja kukkia runsaammin äidin sydämmen
+kasvitarhassa.
+
+Ja tilallisten pojat arvelivat, ett'ei he olleet sinä päivänä tehneet
+mitään kirkossa, mutta tytöt pitivät, että mitä tahansa Gnällstedt
+soitti, kuului se aivan kuin häävirsiltä.
+
+Jokaisen äänen vaalissa ja hyvän hinnan lukkaripuustellin
+siemenviljalle sai hän.
+
+Lautamies kutsui Gnällstedtin todille ja puhui hirveän paheksivasti
+vanhemmista, jotka ovat voineet olla niin sydämmettömiä, että antavat
+tyttäriensä mennä naimisiin putipuhtaina. Se olisi sellaista, jota hän,
+lautamies, tuntonsa mukaan ei voisi tehdä.
+
+Lautamiehen emäntä oli saattaa hänet kipeäksi makealla juustolla ja
+munakakulla.
+
+Kirkkoväärti pyysi viinikalaasseihin puistoon eikä puolestaan voinut
+käsittää, että pitäjän säästöpankki ei sen paremmin edistynyt. Itse oli
+hän kuitenkin pannut sinne talletuksille yhdeksän tuhatta taalaria
+jokaiselle tyttäristään.
+
+Jos Gnällstedt tahtoisi nähdä kirjoja, niin ovat kaapissa päätyakkunan
+luona.
+
+Kirkkoväärtin emäntä oli aivan tyrkyttelevä makeisseoituksineen ja
+vaarainmehuineen.
+
+Ja tytöt sitte, ne hivuttivat ja hankasivat itseään suopalla ja
+hyvähajusaipualla saadakseen pois ammoniakin lemua hyppysistä, ja sitte
+pistivät ne sormensa äidin voipannuun lukkarin tullessa hiuksiaan
+sivelläkseen.
+
+Vanha, köyhä apulainen, joka oli päästänyt ripille Svenin, tarttui
+häntä kädestä, käski hänen kutsua itseään "setäksi" ja kysyi, eikö hän
+joskus tahtoisi käydä hänen luonaan hämäröissä hiukan huviksi
+pelaamassa.
+
+Ja Gnällstedt, hän ainoastaan nauroi ja hymyili ja kumarteli, ja
+juustoja kokoontui ihmeteltävän suuressa määrässä hänen kyökkinsä
+hyllylle.
+
+Lopulta alkoi hän tuntemaan tuon käyvän aivan vaikeaksi, sillä hänen
+vatsansa tuli epäkuntoon tuosta hyvinelämisestä, hän sai vähentää
+liiviään kerta kerralta, ja kansakouluinspehtori sanoi, että lapset
+olivat oppineet tavattoman vähän kuluneena lukukautena.
+
+Kuitenkin kului syksy ja talvi, ja muutamana sunnuntaina kevätpuoleen
+istui tuolla urkurilehterillä pieni, hieno ja suloinen tytär niin
+lähellä lukkari Gnällstedtiä, että jokainen arveli hiukan
+kummalliseksi, ett'ei hän pois karkoittanut otusta.
+
+-- Mikä naisihminen se oli, joka mulkoili niin Gnällstedtiin tänään
+lehterillä? kysyi kirkkoväärti sakaristossa.
+
+-- Se oli vain minun morsiameni, jonka kanssa minä tein tuttavuutta
+seminaarissa, vastasi Sven Gnällstedt.
+
+Ja siitä päivästä alkain ei häntä enää koskaan kutsuttu vaarainmehulle
+ja makealle juustolle; säästöpankkikirjoja kirkkoväärtin talossa ei hän
+enää koskaan saanut nähdä, ja kun hän tuli apulaisen taloon, olivat
+sekä lautapeli että klaveri kiini.
+
+
+
+
+Kansalaisluottamus.
+
+
+Kirkkoväärtin oli juuri onnistunut lopettaa velkakauppa kaupungin
+puutavarakauppiaan kanssa. Se oli paras metsäpuisto, jossa oli 8,000
+puuta, ja se oli säästynyt sekä isä- että isoisän aikana, mutta pojat
+olivat hurmautuneet markkinaelämään ja hevosenkauppoihin, ja tytöt
+alkaneet käydä rynkkyhelmaisissa hameissa. Se mitä saatiin myydystä
+viljasta ei riittänyt menoihin niinkuin ennen, täytyi käydä käsiksi
+metsään, ja niin oli kirkkoväärti kirjoittanut kontrahdin
+puutavarakauppiaan kanssa, ja nyt oli se todistettava.
+
+Renki ja piika eivät kelvanneet, sillä ne olivat palkkaussäännön
+alaisia ja olivat sentähden jäävejä isännän asioissa, lapsipiika ei
+ollut käynyt ripillä, ja sentähden täytyi lähettää kutsumaan
+päivätyöläisiä, jotka väänsivät kivejä palstalla.
+
+Ne tulivat: vähäläntä viidenkymmenen ikäinen torppari tirkistelevine
+silmineen ja punainen parta kasvoissa, sekä suuri karhea mies, jolla
+oli musta tukka, kotkan nenä ja synkät kasvonpiirteet. Hän taisi olla
+noin 35 vuoden vanha.
+
+Kun kirkkoväärti mainitsi mistä kysymys oli, piirsi pieni torppari
+pian: gustaf JoansSonn, mutta toinen mies hidasteli ja näytti
+rasittuneelta.
+
+-- No, Kalle, ole siivo ja kirjoita nimesi tähän.
+
+Kalle näytti kummalliselta, hän painoi silmänsä alas hämmästyneenä.
+
+-- Eikö kukaan muu voi sitä tehdä?
+
+-- Ei, täällä ei ole ketään muuta, kirjoita nyt joutuun!
+
+-- Minä saatan mennä Tupa-Pekkaa hakemaan.
+
+-- Mitä sitä tarvitaan? Jos et sinä voi itse kirjoittaa, niin pidä vain
+kynästä, niin minä kuljetan, puhui pieni, punahiuksinen mies.
+
+Suuria hikipisaroita valui Kallen ruskeille kasvoille, sormet kulkivat
+suonenvedon tapaisesti lakinlipassa, jota hän piti kädessään, ja
+vihdoin sammalsi hän:
+
+-- Se ei kelpaa, kirkkoväärti.
+
+-- Minkätähden Herran nimessä se ei kelpaa; olethan sinä niin vanha jo.
+
+Kalle ojentautui suoraksi, sipasi sysimustan hiustukon otsaltaan,
+katsoi vakavasti läsnäoleviin ja sanoi lujalla äänellä:
+
+-- Ei, se ei kelpaa siksi, että minä olen kadottanut kunniani ... minä
+en saa todistaa tuomioistuimissa, minun sanani ei merkitse mitään, minä
+olen huonompi lasta tuossa. Nyt te sen tiedätte. Miksi ... miksi ette
+voineet antaa minun olla rauhassa...?
+
+Nyt valtasi hänen kokonaan harmi ja häpeä, ja kiivaiden nyyhkytysten
+valtaamana meni Kalle nuttunsa hiha silmäin edessä huoneesta.
+
+Jälellejääneet silmäilivät arasti toisiaan, aivan kuin olisi jokainen
+heistä ollut nielemäisillään kokonaisen luodin arsenikkiä.
+
+-- Jumala varjele! Kuka olisi voinut uskoa Kallesta sitä! sanoi
+kirkkoväärtin emäntä.
+
+-- Se oli hyvä, että minä sain sen tietää. Minä olin melkein ajatellut
+ottaa hänet metsänhakkaukseni päällysmieheksi, sillä hän on sukkela ja
+kelvollinen työmies, tuo lurjus, sanoi puutavarakauppias.
+
+-- Ja minäkin kun edellisviikolla annoin hänen ajaa härät markkinoille
+ja ottaa kotiin rahat itse, katui kirkkoväärti.
+
+_Ei kukaan_ vaivannut itseään ihmettelemällä, miksi Kalle "oli
+menettänyt kunniansa."
+
+Ainoastaan pieni, punahiuksinen torppari oli vaiti, ehkä hän teki sen
+kiitollisuudesta, kun hän 15 talvena peräkkäin häiritsemättä oli saanut
+varastaa viljaa kirkkoväärtin tuvasta, täydellisesti nauttien
+kansallista luottamusta.
+
+Mutta ulos mennessään mietti hän itsekseen: "Se oli tuhma piru, kun ei
+vain kirjoittanut mistään mitään hiiskumatta."
+
+Kalle oli hyvä työmies, jolla oli ollut kelpo ansio sen puolen vuotta,
+jonka hän oli ollut pitäjäässä. Ei kukaan muu kuin pappi tiennyt tuosta
+rumasta pilkusta papintodistuksessa, joka juorusi Kallen rangaistun
+varkaudesta ja väärennyksestä ja 10 vuoden kansalaisluottamuksen
+menettämisestä ryöväysyrityksestä.
+
+Kun Kalle seuraavana päivänä tuli toimeensa, oli siellä jo toinen hänen
+sijallaan. "Kirkkoväärti ei tarvinnut häntä enempää."
+
+Emäntä ja lapset olivat siitä yksimieliset, vaikka edellinen
+huolekkaana lausui:
+
+-- Kun ei se kurja vaan suuttuisi meihin, jotta panee tulen huoneisiin.
+
+Sitä ei Kalle tehnyt. Kyllä paloi sinä aamuna, kun hän, sillä kertaa
+ilman papintodistusta, jätti kylän, jossa hän oli toivonut voivansa
+rehellisesti tulla toimeen työtä tekemällä, mutta ei se palo ollut
+kirkkoväärtin uljaassa rakennuksessa, vaan muutaman raukan
+harmistuneessa sydämmessä, joka oli luottanut unhotukseen ja
+sovitukseen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sukkela ja rivakka oli Säbyn herraskartanon nuori metsästäjä. Jänis
+juoksussaan ja kurppa lennossa eivät saaneet kauvan aikaa ajatella
+elämäänsä, kun kuulivat hänen pyssynsä näppäyksen, ja nuoret
+herrat pitivät, että heillä tuskin oli hauskempaa toveria
+metsästysmatkoillaan.
+
+Hän tuli aivan sattumalta taloon juuri silloin, kun metsästysaika alkoi
+ja vanha metsänvartija oli taittanut jalkansa. Nuoret herrat ottivat
+hänet palvelukseensa toistaiseksi juuri keskellä kesää.
+
+Vanha patruuna oli kysynyt todistusta.
+
+Silloin näytti poika hänelle veristä kurppaa ja sanoi: "300 askeleen
+matkalta täydessä lennossa."
+
+-- Noo, siinä ilmenee _taitavuus_, mutta _maine_ sitte, rakas Aattoni.
+
+-- Stål kirjoittaa heti papintodistuksensa, hyvä pappa.
+
+Nuori metsästäjä seisoi kuuntelemassa. Hän tuli mahdottoman punaiseksi
+kasvoiltaan ja latinkipuikko hypiskeli hänen korviensa välissä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eivät mitkään naiset maailmassa voi tehdä niin monilukuisia
+valloituksia kuin -- kamaripiikat. Eivät kreivit eivätkä muonamiehet
+kulje varmoina niiden lumousvoiman sulosta, ja mitä metsästäjä Ståliin
+tulee, niin ei hän tehnyt mitään kierroksia kauniin Säbyn Annan
+karttelemiseksi, vaan piti joka hetken ja paikan olevan soveliaan
+ojentaa hänelle uusia silkkihameita ja katsella häntä kirkkailla
+ruskeilla silmillään.
+
+Ja kun Anna puolestaan sai kuulla, että vanhan metsänvartijan jalka ei
+koskaan tulisi oikein terveeksi ja että herrat olivat ihastuneet
+Ståliin, ja muisteli kuinka hauskalta tuo pieni punainen metsänvartijan
+tupa valkoisine nurkkauksineen paistoi tuolta harjun rinteeltä, ja
+kuinka komealta näytti Stål vihreässä nutussaan ja sulkahatussaan,
+minkä hän oli saanut Kustaa-herralta, niin ei hän enää enempää
+vastustellut kuin mitä kohtuus ja säädyllisyys vaati, kun Stål iltasin
+herrasväen mentyä levolle veti hänet alas polvelleen lehtimajassa.
+
+Sitte kirjoitti Stål kuulutusten saamiseksi siihen seurakuntaan, jossa
+hän viimeksi oli henkikirjoitettu, ja sai vastaukseksi pastorinviraston
+sinetillä varustetun kirjeen.
+
+Kun hän sitte illalla kietoi kätensä Annansa täyteläisen nivustan
+ympärille, vapisi hänen sekä kätensä että äänensä hehkuvin poskin
+kysyessään:
+
+-- Onko se aivan varmaa, että sinä tahdot tulla minun pikku vaimokseni,
+mitä tahansa tapahtuneekin?
+
+Sitä tahtoi Anna ja niin tekevät säännöllisesti kaikki tytöt, kun
+heidät kerran on saatu niin pitkälle.
+
+-- Mutta jos nyt ... jos nyt ... olisi jotain hullusti minun kanssani.
+
+-- Herra Jumala, Stål! Ethän ole vapaamuurari?
+
+-- En. Mutta olen ehkä jotain pahempaa.
+
+-- Onko se jotain rikosta? kysyi tyttö ja punastui.
+
+-- Niin rikosta se on, sen Jumala tietää, sanoi Stål ja kävi
+tuhkanharmaaksi kasvoiltaan.
+
+Ja sitte sai Anna nähdä papintodistuksen. Hän itki tietysti hirveästi,
+mutta apostoli sanoo, että "rakkaus kärsii kaikki", ja apostoli lienee
+ollut mies, jolla oli asiat selville, sillä puolen tunnin jälkeen oli
+Annan pikku sydän lohdutettu, ja Stål oli saanut lupauksen, että vaikka
+hänellä ei ollutkaan kansalaisen luottamusta, niin olisi hänellä
+kuitenkin Annan luottamus, ja jos hän olikin "kadottanut kunniansa",
+niin oli hän saavuttanut rakkauden sijaan.
+
+Mutta vanhemmat eivät olleet samaa mieltä: "Kunniaton" ei koskaan saisi
+heidän lastansa, ja heidän suustaan kuullusti asia Annastakin paljon
+paremmalta kuin silloin, kun sydän löi ja suonet takoivat tuolla
+alaalla syreenilehtimajassa.
+
+"Kunniaton" karkoitettiin pois täältäkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Käräjähuone oli täynnä väkeä. Aine oli myöskin erittäin jännittävä:
+postin ryövääminen murhayrityksen ohessa. Asia oli selvä ja valmis --
+sillä murhayrityksestä päässyt postiljooni oli tuntenut murhaajan, sekä
+sitäpaitsi ei tämä ollut yrittänytkään kieltää.
+
+Oikeuden puheenjohtaja luki:
+
+"-- -- -- tuomitaan hän, Kalle Stål, ryöväyksestä yhdessä raa'an
+väkivallan kanssa 10 vuoden kuritustyöhön ja koko elinajakseen
+menettäneeksi kansalaisluottamuksensa."
+
+Hän seisoi kylmänä ja välinpitämätönnä tuomiota luettaessa; ainoastaan
+viime sanain aikana välähti ivan vilahdus synkällä otsalla ja tummissa
+silmissä. Kun valitusosotusta luettiin, huusi hän:
+
+-- Ei, minä olen tuomioon tyytyväinen, _hyvin_ tyytyväinen. Ha, ha, ha!
+Kolme kertaa olen minä pyrkinyt kunnialliseksi mieheksi, olisin myös
+päässyt siksi, jos ei papintodistusta olisi löytynyt, niin, siksi
+olisin minä päässyt piru vieköön...
+
+-- ... viekää vanki ulos!
+
+Ja vanki vietiin ulos. Yhteiskunta oli saanut hänet sinne, jonne se oli
+niin monta vuotta koettanut häntä saada, ja taisi nyt niin paljon kuin
+tahtoi kummastella uhrinsa "paatumusta."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kievaritalossa söi tuomari päivällistä apulaistensa kanssa. Tuomittua
+yhteiskunnan ja lain nimessä hauskuteltiin nyt tuomita yleisen
+mielipiteen mukaan.
+
+-- Tuo Stål on aivan kauhean julkea roisto, arveli vanha tuomari;
+viimeksi sai hän tuomionsa ryöstöyrityksestä sisäänmurron ohessa,
+vaikka hän sanoi, että hän ainoastaan tahtoi löylyttää muuatta
+sisälläolijaa siksi, että se oli kutsunut häntä "rosvoksi" muutamilla
+markkinoilla, mutta tuo selitys ei kelvannut minun rakkaan Stålini
+puolustukseksi, ja niin sai hän kuusi vuottansa ja 10 vuodeksi menetti
+kansalaisluottamuksensa.
+
+-- 21 luku, 2 §, 4 momentti rikoslaissa, puheli nuorin tuomari ja otti
+kaksi uutta potaattia.
+
+Sitä ennen, sanoi varatuomari, sai se kanalja 1 vuoden
+papintodistuksensa väärentämisestä; ehkä häntä se vaivasi, että
+todistus kertoi hänen kerran varkaudesta vangitun.
+
+-- Jaha, aivan niin, 12 luku, 3 § rikoslaissa, kertasi taas pikku
+notarius, joka äsken oli suorittanut tutkintonsa ja oli näpsä
+näyttämään, että hänellä olivat asiat selvillä.
+
+Varatuomari numero toinen, joka tähän asti oli ollut hiljaa, kysyi nyt:
+
+-- Mutta minkälainen oli Stålin _ensi_ rikos?
+
+-- Tuhat sen tiennee; varkaus tietysti.
+
+-- Mutta _minä_ tiedän sen sattumalta, ja se rikos ja Stålin koko
+elämän historia vahvistavat minua vakaammin jo kypsyneessä arvelussani,
+että koko meidän rikoslainperustus "huonomaineisine" papinkirjoineen ja
+"kansalaisluottamuksen menetyksineen", joilla rangaistu häväistään koko
+elämän ajaksi, viepi mielen katkeruuteen eikä parannukseen, koska siitä
+puuttuu hyvintekevän rankaisun pääehto...
+
+-- ... joka on? tiedusteli vanha tuomari pilkallisena.
+
+-- _Anteeksianto_, lisäsi nuori lainoppinut totisena ja katsoi
+esimiestään vakavasti kasvoihin.
+
+-- Mutta mikä on sitte Stålin ensimmäinen rikos? kysyi nimismies.
+
+-- Niin, se oli kuten tuomiokunnan, jossa hän asui, herrat ja
+tuomiokirja hyvin selvään sanovat "varkaus", mutta varkaus 18 vuoden
+ijällä ja hän varasti muutamia tuulen kaatamia halkorimoja kruunun
+alueelta kuolevalle äitilleen saadakseen lämpöä muutamassa mäkituvassa.
+Silloin tuomittiin hän 2 kuukauden vankeuteen.
+
+
+
+
+Anoppi.
+
+
+Hänellä ei ollut ollut todella koskaan ilopäivää elämässään, vaikka hän
+oli Granhyttan rikkaan Perin tytär ja joutui naimisiin Ola Granatin
+kanssa, joka oli viisneljännesosamanttaalin isäntä.
+
+Niin, se oli tosi, eräinä viikkoina muutamana kesänä, kun oli kiiruisin
+heinänteon aika, ja Granhyttan Per sai tilaisuuden vuokrata naapurin
+Johanneksen avuksi ulkoniityillä, _silloin_ oli hän onnellinen, sitä
+hän muisteli.
+
+Silloin tehtiin lujasti työtä eri osastoissa, ja sekä veli Kalle että
+renki jäivät paljon jälkeen, kun Johannes antoi paitahihasillaan
+viikatteensa loistaa kilpaa Heinäkuunauringon kanssa. Parempaa
+niittomiestä ei ollut pitäjäässä, ja kun isä Per oli nähnyt, kuinka työ
+oli sujunut ensimmäisenä päivänä, kun Johannes oli Granhyttassa,
+virkkoi hän vaimolleen:
+
+-- Se on tuhatta mieheksi tuo Johannes; anna hänelle kolme munaa kahden
+sijasta eineeksi.
+
+Olisi luullut, että noin raskaasta työstä Johannes olisi ollut kovasti
+väsynyt iltasin, mutta se oli kummallinen nuori mies, sillä
+väsymyksestä ei hän tiennyt mitään, vaan istui silloin puhelemassa
+Granhyttan nuoren talontyttären kanssa ja koki jutteluillaan karkoittaa
+pois eroitusta velkaantuneen kahdeksannesosamanttaalin pojan ja l,5
+manttaalin perijän välillä. Ja hänen puheensa mukaan pieneni
+pienenemistään suuri Granhytta, ja Johanneksen kahdeksasosainen tila
+kasvoi kasvamistaan, niin että lopuksi se tuli nuoren tytön koko
+maailmaksi.
+
+Minä luulen, ettei se tyttö koskaan olisi kelvannut maanmittariksi.
+
+Isä Per näki kyllä, ett'ei tytär ollut kovinkaan tyly Johannekselle,
+mutta kun hän halusi saada heinänsä leikatuksi tuossa paikassa, ei hän
+ollut siitä tietävinään, mutta kun viimeinen heinäkuorma oli saatu
+sisään, sanoi hän Johannekselle, että hän saisi koko riikintaalarin
+päivässä viiden taalarin sijasta, mikä oli tavallinen palkka, sentähden
+että hän oli ollut niin rivakka, ja tytölle, että hänen pitää mennä
+kihloihin Ola Granatin kanssa, kun hän oli l-1/4 manttaalin omistaja.
+
+Nuoret eivät panneet vastaan voimakkaampaa tahtoa; sellaista tapahtuu
+paraiten romaaneissa. Eivät he myöskään tappaneet toisiaan; sellaista
+tapahtuu paraiten ja sopivammin teaatterissa. Eivät he myöskään
+antauneet kiusaukseen omistaa toisensa ilman papin toimittamaa
+vihkimystä, sillä heidän suonissaan juoksi vanha, kelpo, ylpeä
+talonpoikaisveri.
+
+Niinkuin sanottu, sinä kesänä oli hän ollut onnellinen pari viikkoa, ja
+sitte joutui hän naimisiin Ola Granatin kanssa.
+
+Ola Granat oli siivo mies. Hän antoi hänelle uuden silkkihuivin joka
+toinen vuosi, rahoja 2 kahvi- ja sokerinaulaan suurempina
+kirkkojuhlina, kahdeksaksi päiväksi vapautta työstä joka kerta, kun hän
+oli synnyttänyt hänelle lapsen eikä lyönyt häntä koskaan, ainoastaan
+jonkun kerran hänen tullessaan markkinoilta, joilla mullikauppa oli
+mennyt päin mäntyyn.
+
+Varmaan ei ollut monta talonpoikaisnaista, joilla siihen aikaan olisi
+ollut niin hyvä olla.
+
+Ja sitte sai hän istua lähimpänä kappalaisen rouvaa; lukusien pidoissa,
+ja senjälkeen kuin Ola oli tullut kirkkoväärtiksi, kutsuttiin hänet
+kahville viidenlajisen leivän kanssa rovastilaan joka joulusaarnan
+jälkeen.
+
+Mutta voi, miten sydän on katkera ja juonikas kapine! Uskotteko, että
+hän voi kokonaan kuitenkin unohtaa naapurin Johanneksen?
+
+Ja niin kasvoivat lapset. Vanhin Kalle perisi kerran kartanon, ja häntä
+rakasti äiti enimmän, sillä hän aina ajatteli, että jos meidän Herramme
+kutsuisi pois Olan, niin saisi hän jäädä elämänsä ehtooseen asti
+lapsensa luo. Ja uskollisesti hoiti hän taloa ja kotoa, eikä mikään
+saanut turmeltua, ja hänen kätensä ja silmänsä ulottui kaikkeen, ja se
+olikin tarpeen, sillä Olalla oli suuri pullo sivukamarissa täynnä
+jotain nestettä, jossa ei varmaan ollut mitään voimaa, sillä kuta
+enemmän Ola sitä joi, sitä heikommaksi tuli hän.
+
+Sitten kuoli Ola "liiallisesta juomisesta" sanoi tohtori. "Syksyn
+kylmien tuulien vilustamana puuhatessaan uutterassa työssään", sanoi
+pappi "kiitosta" tehdessään.
+
+Mutta niinpä olikin lääkäri saanut ainoastaan 20 kruunua vaivoistaan,
+mutta pastori 30 "hautausrahaksi."
+
+Äiti antoi lapsille kaiken, mikä perintöjaossa tuli hänen osalleen.
+Kallelle enimmän, sillä hänen luonaan tulisi hän asumaan elämänsä
+loppuajan, niin oli sovittu.
+
+Että Kalle "naisi rahoja" lunastaakseen muilta sisaruksilta kartanon,
+oli aivan luonnollista ja hän itse oli neuvonut häntä siihen, mutta
+kuitenkin viilteli niin kummallisesti rinnan vasemmalla puolella hänen
+antaessaan uudelle emännälle avaimet luhtiin, juustokorit ja tuon
+pienen puikon, johon hänellä oli tapana merkitä veitsellä, milloin
+lehmät poikisivat, sillä hän oli vanhan ajan ihminen ja piti, että
+uusmuotinen almanakkaan kirjoittaminen oli vain hutiloimista.
+
+Oli luistanut kaikinpuolin niin hyvin talossa kolmenkymmenen vuoden
+aikana, mutta uusi emäntä tahtoi kaikki saada _omalla_ tavallaan, ja
+kun vanhus sanoi jotain palvelusväelle, panivat ne vastaan, ja aina oli
+"emäntä" käskenyt toisella tavalla.
+
+Se oli kummallista, ettei hän enää itse ollut "emäntä."
+
+Vielä kohdeltiin häntä ystävyydellä ja määrätyllä arvostamisella.
+Pienet lapset, joita syntyi maailmaan yksi toisensa perästä,
+tarvitsivat häntä, hän rakasti heitä kovasti, ja ne olivat yhdysside
+hänen, pojan ja miniän välillä.
+
+Kaikki olisi käynyt hyvin, kun vaan ei kuolema olisi unhottanut pois
+häntä lapsien kasvettua yhä suuremmiksi, jolloin häntä ei enää
+varsinaisesti tarvittu. Minä olen useasti ihmetellyt, mitä kuolema
+miettii, kun se antaa viikatteensa niin helposti säästää surun
+rasittamia, vaalenneita päitä, mitkä ovat lakanneet toivomasta ja
+tekemästä iloisia tulevaisuuden suunnitelmia, vanhoja, kuihtuneita
+korsia inhimillisellä vainiolla, mitkä eivät enää seiso siinä iloksi
+itselleen eikä muille. Mutta sitä vastoin tunkeutuu niittomies
+toisaalle, jossa häntä ei ole odotettu eikä haluttu, lyö mielet surun
+kahleihin ja erottaa sydämmet, jotka ovat levollisesti niin lähekkäin
+toisiaan, että ne ovat melkein yhteenkasvaneet kuin siitosoksat.
+
+Voi, ei mitään ote niin ihmeellistä, mutkikasta ja käsittämätöntä
+kuin kuolema. Kunhan vaan ei sitä olisi elämä.
+
+Tupa oli rakennettu lisää, mutta siellä ei kuitenkaan alkanut olla
+sijaa vanhalle isoäidille. Purtilo sijaitsi siellä, missä tavallisesti
+oli hänen rukkinsa. Vastaleivottu leipä pantiin jähtymään hänen
+sänkyynsä, ja kun hänen vanhaa nimikko sarvilusikkaansa, joka hänellä
+oli ollut 18 vuotta, ei löytynyt päivällisen aikaan, ilmoitettiin, että
+se oli pantu rengin ruokalaukkuun hänen pannessaan aitaa haassa.
+
+Sitte alkoi satelemaan pahoja sanoja, lopulta niin kovia ja
+kärjekkäitä, että ne tunkeutuivat surun ja nöyryytyksen pehmittelemän
+seitsenkymmenvuotisen kuoren lävitse ja painuivat suoraan vanhuksen
+sydämmen sisimpään.
+
+Myöhään muutamana iltana, kun kaikki muu talonväki oli mennyt levolle,
+sitoi eukko nyyttiin muutamia pieniä kapineitaan lähteäkseen ilman
+hyvästiä heittämättä poikansa talosta muutaman toisen vanhuksen luo,
+jolla oli pieni tupa kirkkomäellä.
+
+Ei ole totta se, että sydämmet murtuvat surusta, sillä siinä
+tapauksessa olisi hänen sydämmensä tehnyt niin, kun hän viimeisen
+kerran antoi silmänsä tarkastaen kiitää pienen kyökin hyllyjen yli.
+missä kolme neljääosaa hänen elämästään oli kulunut, taikka kun hän
+viimeistä kertaa asetti säppiä eteisen ovelle, jonka hän niin kauniisti
+oli koristellut, kun miniä oli otettu vastaan morsiamena.
+
+Ulkona läätissään seisoi porsas kiljahdellen, kun sille oli unohdettu
+antaa ruokaa illalliseksi. Mitä liikutti se häntä enää? Mutta vanhasta
+tottumuksesta heitti hän kuitenkin sille pari kourallista ruohoa.
+Navetan edustalla juoksenteli ulosjäänyt kana ja kaakatteli. Mitä
+sekään häntä enää liikutti? Ei mitään, mutta hänelle oli kuitenkin
+mahdotonta jättää sitä sisään päästämättä.
+
+Mutta ohrapellolla veräjän vieressä tapahtui vielä pahempaa. Sinne oli
+lammaslauma päässyt aidan lävitse ja syödä ahmi siellä nyt täysiä
+kykkäitä tai kyhni niitä vasten, jotta keltanen ohra lenteli ympäri.
+
+Nyt unhotti vanhus kaiken. Olihan se hänen Kallensa omaisuutta, jota
+niin säälimättömästi hävitettiin, ja mitään aprikoimatta kiiruhti hän
+suin päin joukkoon vitsa kädessä.
+
+Mutta suuri sonni, jolle hän oli antanut rehua niin monta kertaa, ei
+ollut hyvällä tuulella sinä iltana, vaan ilkeästi mylvien painoi
+sarvensa vanhuksen sydämmeen...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poika ja miniä surivat häntä "säädyllisesti." Kalle kuivasi kerta
+kerran perästä nenänsä sivuja nyrkillään ollessaan pappilassa
+sielukelloja tilaamassa, ja nuori emäntä itki kaksi uutta suurta
+pumpulinenäliinaansa niin märjiksi kuin olisivat ne olleet vedessä
+liotetut sekä puhui kenelle hyvänsä, kuinka hyvä ja siivo hän aina oli
+ollut anopilleen, joka viime aikoina oli ollut hyvin juonikas,
+vaatelijas ja aina tyytymätön, mitä hyvänsä hänelle sitte tehtiinkään.
+
+Ja hautaus tapahtui pöyhkeän suuresti. Hienoiksi silputuita
+kuusenhakoja oli sirotettu neljännespenikulmaa pitkin tietä ja
+kaupungista oli tilattu erityiset hautajaiskonvehtit. Sen lisäksi
+teurastettiin ja paistettiin, jotta jos anoppi olisin eläissään saanut
+liian vähän hellyyttä osakseen, niin sai hän sitä sitä enemmän
+kuollessaan.
+
+
+
+
+Kun rautatie oli valmis.
+
+
+Kuin uinuva tarutar, jota vielä ei ole herättänyt kuninkaanpojan
+suudelma, lepäsi samanlaisena kuin vuosisatoja sitte, tuo
+pieni, kivinen, metsien, järvien ja vuorien lomassa pienine
+viljelystilkkuineen otsallaan ja miljoonine kääpiömäisine pehkoineen
+köyhällä povellaan, joka vaivalla salli uutterien käsien saada siitä
+niukkaa elatusta nälkäisiin suihin.
+
+Ainoastaan etäältä olivat seudun lapset kuulleet kohoavan viljelyksen
+aallon syöksyvän esiin höyrypillin vihellyksessä. Yhdellä oli poika,
+joka monta vuotta oli ollut rautatien työssä tuolla kaukana
+Norrlannissa, toisella tytär, joka oli saanut kadehdittavan paikan
+muutaman rautatiehotellin siivoojana ja kirkkoväärtiläiset oli
+kerran valjastaneet Puttensa kärryjen eteen ja kulkeneet 5
+penikulmaa lähimmälle rautatieasemalle ja sieltä menneet rautatiellä
+muutaman sisaren luo Skåneen, jota he eivät olleet nähneet
+kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja vielä Gatetorpan Sissalla oli muuan
+serkku Itä-götalannissa, jonka porsaan yli oli lokomotiivi ajanut,
+niin että kyllä tunnettiin vuosisadan uusi matkanvälittäjä, kyllä.
+
+Mutta ei koskaan uskottu, että höyryhepo kerran henkisi nokista
+henkeään oman kodin koivuihin tuolla etäällä sisämaassa honkien ja
+petäjäin keskellä.
+
+Sitte olivat lääninkaupungin johtavat miehet ja paikkakunnan
+tilanomistajat, Stenbergan nimismiehen kannattamina, joka oli kaikin
+puolin tulevaisuuden mies, alkaneet miettiä, että tuossa köyhässä
+seudussa oli kuitenkin metsiä, jotka olivat kullan arvoisia, kun vaan
+eivät kalliit rahdit vie kaikkea voittoa, sekä soita, jotka kauvan
+olivat kaivanneet ojitusta samaten kuin niiden omistajat jyviä ja
+ravintoa, vaikka ei kummatkaan olleet ymmärtäneet toisiaan.
+
+Sitte seurasi viisauden ja yrittelijäisyyden tavallinen taistelu
+tiedottomuutta ja etuluuloja vastaan, uuden taistelu vanhaa vastaan, ja
+kun sitte vihdoin itsekukin oli vakuutettu, että tuo voimakaskeuhkoinen
+varsa ja messingiltä hohtavat silat eivät olleet mikään Belzebub tai
+Antikristus, eivät polttaisi heitä eikä tuhoaisi heitä, niin kuitenkin
+johtui paljon riitaa erilaisten osakkeiden summasta ja uuden tien
+suunnasta. Nyt oli kyllä 5 penikulmaa likimmäiselle rautatieasemalle,
+mutta nyt ei olisi sitä tahdottu olevan kuin korkeintaan puoli
+penikulmaa, ja sen mukaan tehtiin kustannuksia.
+
+Linjaa oli oikeastaan 4 penikulmaa, mutta insinööri oli laskenut,
+että jos nyt seurattaisiin kaikkein toivomuksia, niin tulisi sitä
+kokonaista 18, niin että hän viimein suutuksissaan ehdotti, että hänen
+sijastaan mutkitteleva jänis saisi linjan määritellä. -- Vaadittiin
+kärsivällisyyttä, asian harrastusta ja rakkautta kotoseutuun voidakseen
+yhdistää ja puhua järkeä kaikille noille taisteleville mieliteoille.
+Mutta lopulta onnistui.
+
+Sitte tulivat insinöörit, asettivat kojeensa metsärinteelle ja kätyrit
+iskivät keppejä maahan ja tekivät merkkejä puihin, ja vanha "Tähti"
+tuolla etäällä torpassa nosti kummissaan tuuhean kuusen alla sarvikkaan
+päänsä kimaltelevaa diopteria kohti ja piti, ettei hän ollut koskaan
+nähnyt sellaista sen jälkeen kuin hän oli pieni vasikka.
+
+Ja pian senjälkeen alettiin louhimaan ja ampumaan kallioita, jotta ääni
+kuului ja moni neljännes-talonpoika, joka päänsä ympäri oli miettinyt,
+mistä saada ne muutamat kruunut, jotka vuosittain menivät häneltäkin
+kunnan yhteisen osakkeenottovelan koron suorittamiseksi, piti, ettei
+asia ollutkaan niin vaarallinen, kun hänen poikansa voivat käydä
+rautatien työssä ja ansaita kaksi ja viiskymmentä päivässä.
+
+Ehkä oli myös vastaisuudessa parempi, kun sai ajaa puuainesten ja
+viljan jäämän saman viikon sisällä rautatieasemalle kuin maata ja
+kinata koko talven ajamalla niitä kaupunkiin, tai antaa ne
+kulkuostajille kotona, mistä hinnasta ne suvaitsivat ottaa. Ehkä
+saattoi myös täten säästyneen työvoiman käyttää suon perkaamiseksi
+tuolla metsä-alhossa, sillä seurauksella, että muuan kapanala tuota
+suurta viljamaata maksoi koko tilan rautatievelan; ehkä koko
+Stenbergassa tulisi aivan toisellainen yrittelijäisyys alulle, kun
+höyryn ja sähkön pienet haltijat alkoivat päästä taloon.
+
+Niin, se oli kaikin puolin mahdollista.
+
+Nyt oli viimeinen santajuna kulkenut, ja molemmat Ruotsin raudasta
+Englannissa tehdyt lokomotiivit vierivät tasaisesti rataa pitkin
+penikulman penikulman perästä läpi metsien, salojen, louhittujen
+kallioiden, yli yksinäisen kankaan ja välkkyvän veden.
+
+Juhlajunan ensimmäisessä liputetussa vaunussa seisoi itse kuningas
+sinikeltanen töyhtö hatussaan. Ei nyt ollut kysymystä verisellä
+taistelulla elämästä ja kuolemasta viedä noita värejä voittoon;
+unohdettiin kuninkaalla olevan sotilaspuvun, nähtiin vain sinisen värin
+kuvaavan uskollisuutta, jota ympäröi tulevien aikojen ihanoiden satojen
+kellervä kulta.
+
+Loppuaseman juhlallisesti koristellussa tavaramakasiinissa syötiin
+päivällinen, mikä maksoi 30 kruunua niille, joilla oli varoja jakaa
+vatsan kanssa sydämmen riemuja. Ja siellä pidettiin paljon puheita ja
+pitkiä puheita, ylpeitä, sukkelia ja tuhmia puheita. Tavarakillan
+kupeessa oli nuora kiinnitetty seinästä seinään, ja siellä sen takana
+seisoivat ne, jotka eivät voineet ottaa osaa niin kalleihin aterioihin,
+mutta silti ne olivat melkein yhtä iloisia: he kuulivat puheet, näkivät
+kuninkaan ja maaherran sekä yhtyivät hurrahuutoihin, sillä täällä
+vallitsi yleinen äänestys-oikeus molemmin puolin "raja-aitaa", eikä
+kukaan huutanut: "pois raja-aidat", sillä se olisi maksanut
+kolmekymmentä kruunua.
+
+Ja ne, jotka seisoivat raja-aidan yläpuolella, tunsivat itsensä paljon
+enemmän "ahdistetuiksi" kuin ne, jotka seisoivat sen alapuolella.
+
+Sitte piti juhlajunan vihdoin palata takaisin.
+
+Mutta Jöns-torppari, joka oli kulkenut kaksi penikulmaa jalkaisin pieni
+poikansa käsivarrellaan, hän oli ikävistynyt seisomaan tavaramakasiinin
+kaikkein syrjäisimmässä kopessa ja vain turvaumaan omaan pussiinsa
+samalla kun patruuni, hänen isänisänsä, istui syömässä parsaruohoja ja
+kinkkua, ja sentähden oli hän lähtenyt kotiin niin varhain etukäteen,
+että hän illalla jo seisoi pienen kaalitarhansa veräjällä, kun sohajava
+ääni ja kaksi punasenhehkuvaa silmää ilmaisivat juhlajunan palausta.
+
+Tuo inhimillisen älyn ohi rientävä voitonmerkki lipui sukkelaan mökin
+halvan työntekijän ohi, ja Jöns-torppari tunsi himmeästi hitaassa
+sielussaan, että tuo on uudenajan tuloa torpparein ja talonpoikain
+koteihin, tasa-arvoisuuden ja veljestymisen ajan höyryhevon, kevyen
+kulunvälittäjän muodossa, ajan, joka jo on lunastanut pikajunapiletit
+isänmaamme kaukaisemmillekin kolkille, ja jonka ystävällinen valo
+loistaa yhdessä tiedon, inhimillisyyden ja rakkauden kirkkaan, tasaisen
+leimun kanssa syrjäyttäen kateuden, säätyerotuksen ja epäilyksen
+veripunasen, sähisevän loisteen.
+
+Pikku Pietari ilakoi äänekkäästi isän käsivarrella ja taputti pieniä,
+likaisia käsiään hehkuville pisteille, jotka katosivat kaukaisuuteen.
+-- Riemuitse vapaasti, sinä pikkunen! Se olet sinä, joka saat niittää
+voiton hedelmät ja seisoen hartioillamme yllät sinä sinne, jonne me
+emme kerjenneet!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Edemmäksi rivakasti matkasi höyryhepo yön pimeydessä ja häiritsi
+kipunoillaan järven rannalla keijukaisten tanssin. Ja ne tiedustelivat
+kuningattareltaan, mikä kumma se oli, joka syöksyi esiin kumussa ja
+räyskeessä levon hiljaisena hetkenä.
+
+Keijukais-kuningatar piilotti kasvonsa kullanhohtaviin kiharoihinsa.
+Hän ymmärsi, että hänen aikansa oli kaikki, että leikit, unelmat ja
+kuutamohaaveilut eivät enää säilyisi höyryn aikakautena, hän ymmärsi,
+että nyt oli sivistyksen nuori, elinvoimainen kuninkaanpoika ainiaaksi
+iskenyt rautaisen käsivartensa metsäneidon viheriäisten nivusten
+ympärille, nyt oli tarujen prinssi suudellut laihojen uinuvan immen
+eloon vuosisatojen horroksesta, nyt antaisi isänmaan köyhä, kutistuva
+povi ehkä elatusta kylliksi uutterille pojilleen.
+
+
+
+
+"Kun juna kiitää kohti Göteporia."
+
+
+Sittenkun minä tulin niin vanhaksi, että rupesin ajattelemaan
+itsenäisesti, en ole koskaan yhtynyt tuohon ajattelemattomaan rähinään
+puuttuvasta isänmaanrakkaudesta niissä, jotka etsivät onneaan ja
+leipäänsä vieraassa maassa.
+
+Sanottakoon mitä tahansa "petollisista heijastuksista" siellä
+menestymisestä, "kiusauksista" ja "kevytmielisyydestä", kohtaavista
+"katkeroista kokemuksista" ja "myöhäisestä katumuksesta", mutta älköön
+puhuttako "puuttuvasta isänmaanrakkaudesta", sillä myötätuntoisuus
+vanhaan Ruotsiin on tavallisesti paljon voimakkaampi vanhassa
+torpparissa, joka työn hien lämpimillä pisaroilla on kostuttanut sen
+maan, jossa hän viimeisimpään asti on kokenut saada elämän leipänsä,
+kuin esim. tuossa tilanomistajassa valtiopäivämiehessä, joka
+valtiopäivillä täyttää osapuilleen samaa ajatustapaa, eikä harvoin
+samoja sanoja neuvoteltaessa uhrauksista maan itsenäisyyden eduksi kuin
+joita lähimmäisimmällä kauppatorilla kaupatessaan tynnyrin perunoita.
+
+Voi kyllä olla asianlaita niin, että kurjuudessa kasvaneen tunteet
+eivät niin erittäin riipu _historiallisessa_ isänmaassa, voi tapahtua,
+että tuo riiviö voisi vaeltaa lävitse koko Riddarholmin hautaholvin ja
+puolet Kansallismuseosta tuntematta erityistä ihastusta, ja voi olla
+niinkin, ettei hän pidä Kaarle XII:sta kyllin viisaana. Mutta tuohon
+kaikkeen on syynä hänen puutteellinen kasvatuksensa. Pitää lukea paljon
+historiallisia oppikirjoja, juoda paljon punssin isänmaansa maljoiksi
+kuninkaallisina syntymä- ja nimipäivinä, kuulla monta koreaa
+juhlapuhetta, ja, jos mahdollista, olla kantanut tarkka-ampujan
+univormua taikka kuulua "asevelvollisuuden ystäviin", voidakseen oikein
+tajuta "isänmaan" aivan noin.
+
+Taitamaton, köyhä raukka, ei hänellä ole varoja rakastaa maatansa noin
+perin pohjin ja silminnähtävästi. Mutta hän rakastaa pientä metsämäkeä,
+jossa hänen tupansa seisoo, hän rakastaa säännötöntä, kivistä
+sarkaansa, jonka hän on perkannut, hän rakastaa kirkkotarhan lehmuksia,
+joiden alla väsyneet isoisät lepäävät ja hän tuntee helliä tunteita
+vanhaa, ränsistynyttä alttariaitausta kohtaan, jonka edessä hän uudisti
+kasteenliittonsa nuorena, jolloin toive vielä eli sydämessä ja
+tulevaisuus kajasti valoisammalta.
+
+Voi kyllä olla, että tuo on kovin puutteellista isämaanrakkautta,
+isänmaanrakkautta pienoiskoossa, mutta se on varojen ja tilan mukaista,
+niin syvää kuin se voi olla puukenkien ja paikattujen nahkahousujen
+käyttäjällä 5-1/2 jalkaa korkean katon alla.
+
+Ja minä kyllä luulen, että myöskin tuo rakkaus kaikessa epärunollisessa
+vaatimattomuudessaan kelpaisi kyllä koettelemuksen hetkenä, sillä jos
+Pekka rakastaa yhden tynnyrinalan isänmaata, Matti kaksi j.n.e., niin
+voi kyllä maa kokonaisuudessaan olla rakastettu ilman punssia ja
+koreita puheita laulun ohessa muistojuhlina.
+
+Sillä torppari ja mäkitupalainen uskaltaisi kyllä mitä tahansa
+estääksensä pienen kotinsa hävittämistä ja laihan sarkansa sotkemista,
+eikä sen pitäisi olla minkään voittamattoman vaikeuden vakuuttaa häntä,
+että tätä kotia väliin pitää puolustaa muutamia penikulmia
+kivimuurilta, joka ympäröipi aitauksen, muutaman tuhannen samallaisen
+kodin omistajan seurassa, ruunun nutussa kivääri kädessä ja henki
+alttiina.
+
+Siten on meillä ruotsalainen sotilas valmiina. Ja me tiedämme, että hän
+vuodattaa vertaan nurisematta ja kuolee ilman pelkoa. Niin paljon
+historiaa taidamme me kaikki.
+
+Mutta kun köyhällä rahvaan pojalla ei ole rahoja eikä luottoa ostaa
+itselleen pienintäkään tilusosaa, niin silloin hän viljelee palan
+peltoa toisen tiluksilta ja rakentaa sinne itselleen tuvan. "Sydämmen"
+on hän tavallisesti jo ennen voittanut; sellaisia on kyllin tuolla
+maalla, ja nuoret miehet hyvin helposti voittavat ne rivakkuudellaan,
+vaikka ei niitä peitäkään silkit eikä kureliivit.
+
+Ja kuitenkin voi heidän joukossa väliin löytyä pieniä oikein hyviä ja
+uskollisia sydämmiä, vaatimattomia ja yksinkertaisia, tietysti; mutta
+ne kestävät uhraavassa alttiiksiantavaisuudessa, vaivoissa ja
+kieltäymyksissä ihmisijän eli niille paikoille.
+
+Maanomistaja on levollinen niin kauan kuin hänen alustalaisensa eivät
+ole saaneet mitään erityistä viljelystä metsätörmästä. Sitte vaatii hän
+maapalasesta, josta hän sitä ennen ei saanut mitään, mitättömän veron
+tai jonkun päivätyön.
+
+Mutta asumus kasvaa, sarat suurenevat ja kerrotaan, että tuo uusi
+torppa erityisemmin hyvänä vuonna on antanut kokonaista kymmenen
+tynnyriä viljaa, paitsi perunoita ja papuja.
+
+-- Kyllä sinä nyt saat tehdä _kaksi_ päivätyötä viikossa torpasta, kun
+sinulla on noin hyvästi, puhuu maanomistaja, ja torppari tekee ne,
+sillä koti on jo tullut hänelle rakkaaksi, hänen lapsensa ovat siellä
+syntyneet, hänellä on pieni kukkaistarha eteläisen tuvan päädyssä ja
+neljä kirsimarjapensaspahasta veräjän tykönä. Ei hän voi jättää kaikkea
+tuota suloutta!
+
+Ja niin tarttuu hän rivakammin lapioon ja kuokkaan, jotta pian pari
+kapanalaa uutta peltoa on vanhan vieressä. Maanomistaja näkee sen ja
+arvelee, että torppari noin hyvin voipana voi tehdä hänelle kymmenen
+ylimääräistä leikkuupäivätyötä. Hän saa nekin, sillä torpparin selkä on
+jo kumara ja hänen on jo raskasta jättää sitä maata, jonka hän on
+ostanut omien jäntereidensä katoavalla voimalla.
+
+Mutta isäntä ei tule koskaan tyytyväiseksi. Parin vuoden takaa tahtoo
+hän _kolme_ päivätyötä viikossa ja samaan aikaan tulee kirje veli
+Pekalta Amerikassa, että hänellä on siellä hyvin ja mielellään tahtoo
+lähettää vapaapiljetit sukulaisille.
+
+Taistelu on usein suuri ennenkuin päätös tehdään matkustamisen tai
+jäämisen väliltä. Mökki on vuosien kuluessa tullut niin rakkaaksi, ja
+nuo pienet peltotilkut ovat luojansa ylpeys. Jokainen kivi, jokainen
+väännetty kanto huutaa: "Muista, muista!" Äiti itkee ja toivoo
+mieluimmin, että hän jo lepäisi haudassa.
+
+Ehkä kuitenkin tulisi vielä toimeen noilla kolmella päivätyöllä
+viikossa, mutta onko mitään takeita, ett'eivät pian lisäydy neljään tai
+viiteen, viime lopuksi velvollisuudeksi olla täytenä renkinä kartanossa
+koko viikon. On hirveää olla alituisesti noin toisen mielivallassa.
+
+Ei, mieluummin olkoon koko kulunut aika hukkaan mennyttä. Vielä on
+kyllä voimaa työhön tottuneessa käsivarressa rakentaa uusi koti tuolla
+lännessä. Ja veli se saa vastaukseksi, että vapaapiletit otetaan
+vastaan kiitollisuudella.
+
+Nuoret kylän rengit alkavat tuumailemaan ja aprikoimaan, vaikka se
+tavallisesti ei kuulu heidän luonteeseensa. Pitääkö heidänkin noin
+raataa ja iertaa turhan takia? Ei, pois Amerikkaan kun vielä on aikaa,
+parempi ennemmin kuin myöhemmin.
+
+Amerikka vastaa niin vähän kuitenkin siirtolaisten toiveita! Siellä on
+nyt vaikeampaa kuin ennen saada maata itselleen, ja monelle, niin
+useimmille tulee päivätyö ainoaksi elatuskeinoksi, toimeksi, joka
+ulettuu kädestä suuhun myöskin siellä, mutta tuhansissa uusissa
+tukaluuksissa.
+
+Mutta sitä ei ajatella rautatieasemalla junan kiitäessä Göteporia
+kohti. Silloin on iloa ja elämää. Nauru tuntuu ehkä vähän väkinäiseltä,
+ja yksi ja toinen nenäliina viedään epäilyttävällä tavalla kalpeille
+naisen kasvoille, mutta useimmat ponnistelevat esiintyä iloisina ja
+tyytyväisinä. Taskumatti kulkee ahkeraan ympäriinsä, ja hokelma silloin
+ja tällöin "kurjasta Ruotsista" ilmaisee sen vaikutusta. Siniseksi
+maalatuita kirstuja pitkissä riveissä työnnetään tavaravaunuihin.
+Pienet lapset katselevat ympärilleen kummastuneina.
+
+Ehkä tämä eloisa hyvästijättötapaus kerran väreiden utuisena kuvana
+kajastaa Kaukasin tai Minnesotan tulevalle maanviljelijälle epäselvänä
+muistona siitä, mitä runoilijat sanovat isänmaaksi, mutta siirtolainen
+kutsuu "vanhaksi kurjuudeksi."
+
+Matkusta vain sinä pikkuinen! Turhaan asettaa kamariviisaus kättään
+estääkseen ihmissuvun virtausta idästä länteen, pohjoisesta etelään,
+kaikkialle sillä pienellä planeetilla, jossa se on määrätty kasvamaan
+ja kehittymään.
+
+
+
+
+Ruotilainen.
+
+
+Olla johonkin paikkaan tervetulematon on kovin ikävää, vaikka käynti
+kestäisikin vain jonkun tunnin, sillä kierot silmäykset eivät suinkaan
+lämmitä. Mutta vielä on ikävämpää syntyä tervetulematonna maailmaan:
+olla parjattu, halveksittu ja huonosti vastaanotettu jokaisessa
+asunnossa, jonka ovea avaa; ei koskaan saada osakseen ystävällistä
+tervehdystä ennenkuin papin käskeminen "nouse ylös" kolmen multalapion
+muassa ei enää voi korvia ihastuttaa.
+
+Tuollaisessa asemassa ovat ruotilaiset maalla, mutta koko tuo laitos
+alkaa nyt, hyvä kyllä, poistumaan valistuneempien ja inhimillisemmin
+ajattelevaisten parempiosaisten heränneestä velvollisuuden tunnosta
+köyhiä kohtaan. Mutta tehkäämme tässä muistoon muutamia havainnoita.
+
+Ruotilainen on, taikka paremmin oli, sellainen itseään huoltamaan
+kykenemätön inhimillinen olento, joka säästäväisyyden vuoksi sai kulkea
+talosta taloon viipyen määrätyn ajan jokaisessa eri paikassa,
+tavallisesti yhden päivän jokaisella neljännesosamanttaalilla.
+
+Jokainen, joka ymmärtää mitä sana _koti_ merkitsee, käsittää helposti
+tällaisen elämän sulottoman kurjuuden.
+
+Useimmille lienee tunnettua, että vielä aivan äsken teollisesti
+harjoitettiin orjakauppaa Ruotsissa, kun kuntien köyhäinhoito "möi
+pois" (juuri tätä sanaa käytettiin) etupäässä köyhien vanhempien
+lapsia, mutta myöskin enemmän tai vähemmän voimattomia vanhempia
+henkilöitä urakkahuutokaupalla sille seurakuntalaiselle, joka pyysi
+vähimmän niiden hoidosta ja ylläpidosta.
+
+Oli liikuttavaa nähdä tuollaisina huutokauppapäivinä noita pieniä,
+laihoja, kalpeita ja arkoja lapsukaisia -- tilaisuutta varten jollakin
+lailla ehyesti ja puhtaasti vaatetettuina, mutta tavallisesti jonkun
+vanhemman ihmisen vaatteissa, jotka olivat kaksinkertaisesti liian
+suuret -- seisovan ja tungeskelevan pitäjän tuvan ovella. Toiset
+näyttivät tylsämielisen haluttomilta, toiset nyyhkivät hiljaan,
+vanhemmat, jotka jo jonkun kerran ennen ovat olleet "vasaran alla",
+vakoilevat levottomasti ja tuskallisesti, kenen mahtavat saada
+tulevaksi isännäkseen.
+
+-- "Et saa olla kovin tinki, sinä Kalle", kuului huutokaupanpitäjän --
+köyhänhoidon esimiehen kehottava ääni, "poikahan on jo kokonaista
+yksitoista vuotta, voi hakata havuja ja auttaa karjapihassa; kevääksi
+voi hän jo oppia karhitsemaan, puida hän jo taitaa kuin joku huono
+piika. No, mitä sinä sanot? -- Kuusikymmentä taalaria? ... oletko sinä
+poissa järjiltäsi! Luuletko sinä, että pitäjällä on kultakaivoksia pois
+annettavana! No, joudu nyt! Koitappa vain noita jänteviä käsivarsia
+kuin pojalla on! Ja jos hänestä tulee isäänsä, niin huonoa työmiestä et
+hänestä saa, sillä Nääkin Pekka raahtoi kuin koira, vaikka hän oli
+tyhmyri ja antoi piestä itseään kuolijaaksi. Kas niin, nyt se nulikka
+vesittelee! ... Viisikymmentä taalaria, kuka se oli? Vai niin, Olli. No
+se oli oikein tehty, Olli ... neljäkymmentä seitsemän taalaria ...
+neljäkymmentä kuusi taalaria ... ja viisikymmentä äyriä ... ei yhtään
+enempää... Sano neljäkymmentä tasasesti, niin lyön minä ... no, tässä
+on sinulle poika, Olli. Vai niin, vieläkö sinä itket, kanalja?"
+
+Ja niin jatketaan edelleen huutokauppaa, ja aina sen mukaan kuin
+"tavara" myödään, poistuvat talonpojat ja torpparit kotiinsa omituisine
+"huutoineen."
+
+Kotiin! Tavallisesti ei se koti ole mikään lempeyden ja rakkauden koti,
+johon nuo pienet raukat pääsevät, vaan saavat siellä itselleen
+pimeimmän nurkan, kovimman leipäkannikan, likaisimmat ja ikävimmät
+toimet, pahimmin parkitun peiton, ja jos isäntäväki onkin jotakuinkin
+siivoa, niin kyllä lapset ja palvelusväki, jos sellaisia on talossa,
+pitävät huolen, ett'ei elämä tule olemaan kovin suloista tuolle
+"myödylle", joka aina saa säästää heitä työssä ja palvella heidän
+huonojen luonteidensa esineenä.
+
+Ei kuitenkaan luonnollisesti ole aivan mahdotonta, että elämä voi
+tuollaisellekin lapselle muodostua verrattain siedettäväksi. Köyhiä
+ihmisiä löytyy kaikkialla, ja niinpä löytyy yksi ja toinen lapseton
+ihminen, joka todella kiintyy noihin pieniin, jotka niin omituisella
+tavalla on uskottu heidän huostaansa. Kaikissa tapauksissa on noilla
+nuorilla "elämä edessään", tuleepi kerran se päivä, kun he pääsevät
+ripille eikä heitä enää "myödä", vaan itse menevät palvelemaan.
+
+Sitte voi tapahtua, jos heillä koko pitkän työtelijään elämän aikana on
+kylliksi onnea mukanaan tai kylläksi itsekieltäymyksen voimaa, etteivät
+he enää vanhoina päivinään tarvitse uudelleen seisoa pitäjän tuvan
+ovella, ja kuulla huutokaupanpitäjän huutavan:
+
+-- Ukko ei ole vielä niin kurja, ettei hän jaksaisi jotain
+toimittaa ... neljäkymmentä taalaria ... kolmekymmentä kahdeksan
+taalaria ja seitsemänkymmentäviisi äyriä ... kolmekymmentä kuusi
+taalaria ... hyvä! ... kuka se oli?
+
+Minä en unohda koskaan erästä tapausta tuollaisessa tilaisuudessa.
+Huutokauppa oli lopussa, säästelijäästi putoilevia huutoja säesti
+muutaman vanhan miehen nyyhkytykset, joka istui alimpana penkillä uunin
+kupeessa. Se oli "Härkä-Johannes", tunnettu paikkakunnalla, ensin
+"pitäjän rikkaimpana poikana", senjälkeen oman talon omistajana
+ja sitä myöhemmin hurjana osakkaana tukkuhärkäkaupoissa, tuossa
+maaseudun uhkapelissä, joka on saattanut perikatoon tuhansia hyvin
+toimeentulevia miehiä ja varakkaita tilanomistajia. Niin oli käynyt
+Härkä-Johanneksellekin, ja nyt hänen täytyi turvautua samaan
+köyhäinhoitoon, jonka puheenjohtajana hän ennen oli ollut 12 vuotta.
+Talonpojat olivat ikäänkuin vähän arkoja katsomaan tuonne loukkoon,
+jossa ukko istui eikä mieliala tahtonut päästä huolettomaksi.
+Johanneksen veljenpoika, jotenkin toimeentuleva neljännestalonpoika,
+oli myöskin joukossa. Ja hänelle puhui lopussa vanhus:
+
+-- Pikku Kustaa! Sinä voisit ostaa minut. Minä teen sinun luonasi
+kaikkea työtä, mitä jaksan, ja minä olen niin vanha, ett'en minä jaksa
+paljoa syödä.
+
+Veljenpoika painoi ensin silmänsä alas ja punastui, mutta pian selkeni
+hämmästyksestään ja lausui pelkällä affääriäänellä:
+
+-- Tuhat sen tiennee, olisiko siitä mitään voittoa. Setä on niin
+kauhean heikko...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jokaisessa huutokaupassa jää tavallisesti tavaraa, jota ei kukaan tahdo
+mistään hinnasta. Niin näissäkin huutokaupoissa. Löytyy sokeita ukkoja
+ja akkoja, tylsämielisiä, jotka ovat mahdottomia kaikenlaatuiseen
+työhön ja jotka eivät voi hoitaa edes omaa ruumistaan, kaatumatautisia,
+jotka herättävät kauhua ympäristössään, rampoja ja vaivaisia, joille on
+mahdotonta tehdä mitään palvelusta edukseen.
+
+Ne ovat nämä, jotka joutuvat varsinaisiksi ruotilaisiksi, ne ovat
+nämät, jotka määrätyllä kellon lyönnillä saavat mennä ovelta ovelle
+ruodin tilallisten luona. Mitä kurjuutta tuollainen "huolenpito" tuo
+mukanaan, tahdon ainoastaan valaista yhdellä esimerkillä. Kaksi
+tylsämielistä sisarta, jotka eivät yhtään voineet pitää huolta
+itsestään, vaan köyhäin määräyksen mukaan koko elämänaikansa ajettiin
+kuin karjaa talosta taloon, synnyttivät -- toinen _viisi_, toinen
+_kaksi_ lasta. Oikeutettu palkinto köyhäinhoidolle sen nurinpuolisesta
+hoidosta.
+
+Kummallisesti muodostuu todella kuitenkin ihmisten kohtalot. Kaikilla
+näillä lapsilla oli säännölliset sielunvoimat, parilla suuremmatkin, ja
+yksi niistä on nykyisin erään arvossa pidetyn kauppiaan kelpo puoliso
+hänen varakkaassa kodissaan muutamassa suuremmista kaupungeistamme. --
+Mutta se ei nyt kuulu tähän.
+
+Muistan muutaman päivän, jona eräs vanha piika, tunnettu nimellä
+"Hultin Maija", myötiin muutamassa silloisessa huutokaupassa. Hän oli
+palvellut muita koko elämänsä, mutta siihen aikaan korkeintaan
+kolmekymmentä taalaria vuotuisesta vuosipalkastaan ei hän ollut
+säästänyt mitään vanhain päiväin varaksi! Hän oli vielä jotenkin
+virkku, mutta hänen näkönsä oli niin heikontunut, että hän vaivoin
+erotti päivän yöstä. Pitäjän lautamies "huusi" hänet 60 taalarista,
+mutta kun hän oli ollut hänen luonaan pari vuotta, oli hän upposokea ja
+-- kelpaamaton myötäväksi. Silloin piti vanhan Maijan alkaa kulkemaan
+ruotia, neljä päivää itsekullakin manttaalilla.
+
+-- Maija-raukka, kuinka jaksatte?
+
+-- No niin, kiitos, Jumala nähköön hyvästi. On syntiä valittaa. Pahinta
+on muuttopäivinä, sillä silloin lähettävät ne minut tavallisesti pois
+päivällisen aikaan ja arvelevat, että minä saan syödä päivällistä
+siellä, minne tulen, mutta minä kuljen hiljaan, ja kun minä pääsen
+perille, on jo kulunut hyvän aikaa päivällisestä, jotta ne sanovat:
+
+-- Päivällisen aika on jo aikaa sitte ohi. Mutta muuten ei minulla ole
+juuri niin huonosti.
+
+Jouluaattona pari vuotta takaperin, jona Maijan piti "muuttaa paikkaa",
+oli hän niin kipeä, ettei hän voinut jäsentä liikuttaa. Mutta silti ei
+hän saanut olla paikallaan, vaan talon pojat sitoivat hänet takarekeen
+ja vetivät yhtä iloisesti meluten viereiseen taloon.
+
+Todella oli pitkä aika siitä kun Maija oli saanut ajaa. Mutta kun
+tultiin perille ja käskettiin Maijan nousemaan ylös, niin silloin ei
+Maija -- jäsentä hievahduttanut. Hän oli jättänyt tämän maailman.
+
+
+
+
+"Liian myöhään."
+
+
+Aurinko voi kyllä polttaa kauniin, vienon ruusunkarvaisen pikku Miian
+kaulan ja käsivarsien hipiän ja tuuli, pakkanen, sade ja kova työ sen
+turmella, mutta käsivarren suloa pyöreyttä, poskien hymykuoppia ja
+silmän lempeää, ystävällistä ilmettä eivät ne hävittäneet.
+
+Pahkaiset koivuhalot painoivat kyllä raskaasti hienoa ihoa, kun Miia
+talvella auttoi isäänsä kuorman panossa hänen ajaessa halkoja metsästä
+ja voimainponnistus vaivasi tuota heikkoa olentoa hänen keväällä ja
+leikkuuaikana työskennellessään yli voimiensa pellolla ja niityllä,
+mutta ikäänkuin joku kauneuden hengetär työpäiväin loputtua
+noitasauvallaan kosketti sitä kovaa vuodetta, jolla Miia makasi, sillä
+huolimatta kaikista rasituksista aina syntymästä saakka, kaikista
+vaivoista aina seitsemästä vuodesta alkaen, kun hän sai alkaa orjan
+elämää hoitamalla pieniä sisaruksiaan, oli Miia 16 vuotijaana hempein
+impi kuin mitä kylässä vielä oli nähty.
+
+Isä ei puhunut asiasta mitään eikä äiti mitään, mutta väliin aterialla,
+kun heidän silmänsä kohtasivat toisensa puulautasen yli, missä viidelle
+hengelle aivottu suuri silli loikoi yksinään tympähyttävän näköisenä,
+katsoivat he syrjään niin lempeästi, missä pikku Miia istui, ja silloin
+välähteli syyskuunauringon kaltainen valo Lotta-äidin kulmikkaille
+piirteille sekä vanhan Pekan karheat kasvot pehmenivät myös hiukan.
+
+Kerran tuli herrastalon nuori herra iltasen aikaan mökkiin ja oli
+unohtamaisillaan pois lähteä, hän piti varmaan, että tuo kuiva leipä
+isä Pekan pöydällä oli liian kovaa Miian pienille, valkeille hampaille,
+sillä hän ei hellittänyt äitiään ennenkuin se oli luvannut kysyä tyttöä
+sisäpiiaksi. Mutta se ei onnistunut, tiedettiin kyllä, että leipä oli
+pehmeämpää siellä herrastalossa, mutta Lotta oli hiukan tarkastellut
+nuoren herran silmiin sinä iltana, ja hän pelkäsi, että nuo hienot
+leipäviipaleet herrastalon pöydällä ajan oloon voisivat tulla liian
+pehmeiksi, jos niitä pääsisi kostuttamaan katumuksen kyyneleet.
+
+Minusta on varsin ikävää, etten minä voi sanoa mitään erinomaista Miian
+"sielunelämästä", niin vaikuttavaa kuin se olisikin, sillä
+todellisuudessa ei hänen sieluelämänsä ollut mikään erinomainen.
+
+-- "Hän on tavattoman vähän kehittänyt", sanoi vanha apulainen, joka
+opetti häntä sinä talvena kuin hänen piti mennä ripille. "Pienen
+katekismuksen taitaa hän jotenkuten, mutta 'selityksiä' ei hän osaa
+niin yhtään."
+
+-- Hän on enkeli, puhui uusi koulunopettaja, joka teki työtään
+ruokapalkoilla naapurissa ja väliin iltasin tavallisesti kuunteli Miian
+laululahjoja hänen mennessään noutamaan lehmiä.
+
+Ja koska koulunopettaja seminaariaikanaan usein oli käynyt teaatterissa
+piispankaupungissa, ja katunäytelmissä nähnyt pieniä, väriseviä
+tehtaantyömiesten lapsia varustettuina villatekotukilla ja
+pahvisiivillä liitelevän näyttämöllä, niin ymmärsi hän hiukan
+enkeleitä.
+
+Oikeastaan ei Miia koskaan tullut täysi-iäiseksi. Hän oli vähän ollut
+muiden kanssa yhteydessä, paitsi vanhempain ja sisarten, ei kukaan
+ollut hänessä herättänyt eräitä huonoja haluja, ja "se vanha ihminen",
+josta papit puhuvat niin pahaa, varmaan vielä oli Miiassa nukuksissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kevätpuoleen tuli Miia kalpeaksi, pienet hampaat vavahtelivat
+jokaisessa suuremmassa voimanponnistuksesta hän tuli hiljaisemmaksi
+kuin ennen ja äiti joutui suruunsa, mutta isä ajatteli, että tyttö on
+tehnyt nyt liian paljon kovaa työtä, hän kyllä paranee talven tullen.
+Ja talvi tuli ja lumi tuli maahan, mutta oli tuskin valkoisempaa kuin
+Miian posket, ja muutamana päivänä syöksyi verta kovasti hänen
+vapisevien huulien kautta.
+
+Silloin mainittiin ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen sanaa
+"lääkäri" talossa. Mutta lääkäri asui kolmen penikulman päässä, isällä
+ei ollut hevosta noutaa häntä ja se käynti olisi maksanut
+kaksikymmentäviisi taalaria, päätettiin odottaa toistaiseksi.
+
+Miia tuli huonommaksi. Hän sai yhä enemmän tuollaisten hienojen
+hellätuntoisten kasvien ulkonäön, joita kukkien rakastaja kauneina
+kesäpäivinä viepi kamarista puutarhaan juomaan ilmaa ja valoa, mutta
+joista ohikulkija ensimmäisen syystuulen tullessa ajattelee: "Nuo pitää
+pian muuttaa sisään."
+
+Äiti itki ja isä makasi valveillaan koko yön ja ajatteli ainoastaan
+lääkäriä ja neljän aikaan otti hän pyhänuttunsa ja lähti ovea kohti.
+
+-- Mihin sinä menet, isä? kuului heikosti pieneltä vuoteelta akkunan
+pielessä.
+
+-- Minä menen panemaan valjaisiin ja noudan lääkärin, sillä en minä voi
+kestää tätä kauvemmin.
+
+-- Älä, isä, tee sitä, sillä se tulee liian kalliiksi eikä ole
+miksikään hyödyksi.
+
+-- Mutta sinä kuolet meiltä, lapsukainen! vastasi vanha Pekka ja ääni
+vapisi kuin olisi häntä vilustanut sydämmen sisimpään asti.
+
+-- Ei. Minä tunnen itseni tänään paljon paremmaksi, jotta ei kannata
+tuhlata niin paljon rahaa kuin mullit tuottavat koko vuonna.
+
+-- No, minä sitte odotan, mutta sano sinä, jos sinä tulet vähääkään
+huonommaksi!
+
+Kului viikko ja yhä vaaleammiksi kävivät Miian posket. Äiti Lotta
+punnitsi itsekseen, eikö tämä vaaleus ollut alkua niihin "hohtaviin,
+valkoisiin vaatteisiin", joista kulkeva saarnamies oli puhunut, kuinka
+niitä kantavat ne, jotka "laulavat ylistystä karitsan istuimen edessä!"
+Isä mietti joka päivä mennä lääkärin luo mutta voi -- kaksikymmentä
+viisi taalaria painoi raskaasti köyhässä kodissa. Ne tarvittiin niin
+hyvin muualle, ja jos kuitenkin Miia muuten paraneisi. _Silloin_ hän
+niin varmaan ja totisesti itse saisi valita itselleen silkkihuivin
+muutamalla osalla tuota säästettyä summaa.
+
+Muutamana aamuna oli niin hiljaista tuolla akkunan pielessä. Lotta
+hypähti peloissaan ylös, ja veren tahraama peite todisti, miten oli
+asianlaita. Lapsi hengitti ainoastaan heikosti.
+
+Muutamia tunteja sen jälkeen seisoi lääkäri Miian vuoteen vieressä. Nyt
+oli hän noudettu ilman mitään aprikoimisia, oli ollut kotona ja heti
+seurannut mukana.
+
+Hän katsoi terävästi Miiaan, Lottaan ja Pekkaan, ja sitte sanoi hän:
+
+-- Miksi ette ole noutaneet minua ennen?
+
+-- Herra Jesus, pitääkö minun lapseni kuolemaan, onko se liian myöhään?
+nyyhki äiti.
+
+Pekka ei puhunut koskaan yhtään sanaa, mutta tohtorin puhuessa vavahti
+hänen ruumiinsa päästä jalkoihin, ja sitte meni hän ulos eteiskamariin.
+
+Miia ymmärsi kaikki. Hän ei ollut voinut puhua koko päivänä, mutta
+lapsirakkaus poisti heikkouden ja hän huoahti puhumaan.
+
+-- Ei äidin pidä olla suuttuneen. Minä olen paljon parempi nyt ja pian
+pääsen minä ylös.
+
+Ja "ylös pääsi" hän myös samana iltana, -- ei köyhän kodin pikkumaisiin
+askareihin, vaan suuren, valoisan, rikkaan isänkodin sapatin lepoon.
+
+Syystuuli oli tullut. Saaronin lilja oli "muutettu sisään." Vanhusten
+kodin ilma ja valo ei enää sopinut pikku Miialle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ei yhtään epäilyksen sanaa, että oli liian myöhään kutsuttu lääkäriä,
+liikkunut isän eikä äidin huulilta. Ei sellainen ole tavallista
+talonpojankodissa, mutta syvällä kahdessa murtuneessa sydämmessä puhkoi
+esiin nurjuutta ja itsesyyttämistä.
+
+Pojat ovat nyt miehistyneet, jotta työ kyllä sujuu, vaikka Miia on
+poissakin, ja silli tietysti riittää nyt paremmin.
+
+Usein kun äiti jakaa sen neljään palaseen viiden sijasta, samenee
+kuitenkin hänen silmänsä, ja silloin luo isä niin terävästi ja synkästi
+katseensa syrjään. Ei kukaan voi ymmärtää, mitä hän tarkastaa, mutta
+sillä paikalla Miia tavallisesti istui.
+
+Ja kun kukkaset akkunan ulkopuolella kukoistavat, kurkistavat ne niin
+utelijoina akkunaruutua kohden ja ihmettelevät, miksei Miia tule ulos
+niiden luokse niinkuin ennen, ja silloin katkaisee äiti muutamia niistä
+joka sunnuntaiaamu ja viepi ne kirkkomaalle ja panee ne Miian haudan
+viheriälle nurmelle. Ehkä hän leikkii niiden kanssa, kun aurinko on
+mennyt alas eikä yksikään ihmissilmä näe sitä...
+
+Ja kotona eteisen kaapissa on laatikko, johon ei kukaan saa katsoa
+paitsi isä ja äiti. Naapurit uskovat, että Pekka, poikien miehistyttyä
+on piilottanut sinne kaulakoristeita ja hopeapikareja, mutta se on
+väärä usko: sillä ei siinä laatikossa, joka säilyttää vanhusten
+suurimman aarteen, ole mitään muuta, ei mitään muuta kuin pari --
+pieniä halkeilleita puukenkiä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia ruotsalaisesta talonpojan
+kodista, by Alfred Hedenstierna
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA RUOTSALAISESTA ***
+
+***** This file should be named 44674-8.txt or 44674-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/6/7/44674/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/old/44674-8.zip b/old/44674-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b9360bd
--- /dev/null
+++ b/old/44674-8.zip