diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 44339-0.txt | 7807 | ||||
| -rw-r--r-- | 44339-h/44339-h.htm | 7912 | ||||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict01.png | bin | 0 -> 62060 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict02.png | bin | 0 -> 33803 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict03.png | bin | 0 -> 68712 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict04.png | bin | 0 -> 35458 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict05.png | bin | 0 -> 47580 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict06.png | bin | 0 -> 61236 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict07.png | bin | 0 -> 19641 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 44339-h/images/pict08.png | bin | 0 -> 64355 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44339-8.txt | 8193 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44339-8.zip | bin | 0 -> 161876 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h.zip | bin | 0 -> 559229 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/44339-h.htm | 8328 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict01.png | bin | 0 -> 62060 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict02.png | bin | 0 -> 33803 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict03.png | bin | 0 -> 68712 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict04.png | bin | 0 -> 35458 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict05.png | bin | 0 -> 47580 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict06.png | bin | 0 -> 61236 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict07.png | bin | 0 -> 19641 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44339-h/images/pict08.png | bin | 0 -> 64355 bytes |
25 files changed, 32256 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/44339-0.txt b/44339-0.txt new file mode 100644 index 0000000..89cffe8 --- /dev/null +++ b/44339-0.txt @@ -0,0 +1,7807 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 *** + +AARRESAARI + +Kirj. + +Robert Louis Stevenson + + +Suomentanut O. E. Lampén + +Kuvittanut Walter Paget + + +WSOY, Porvoo, 1909. + + + +SISÄLLYS: + +I osa -- Vanha merirosvo. + + 1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa" + 2. Musta koira ilmestyy ja katoaa. + 3. Musta merkki. + 4. Merimiesarkku. + 5. Sokean merimiehen viimeiset hetket. + 6. Kapteenin paperit. + +II osa. -- Laivakokki. + + 7. Minä matkustan Bristoliin. + 8. "Tähystäjässä." + 9. Ruuti ja aseet. +10. Matka. +11. Mitä kuulin omenatynnyriin. +12. Sotaneuvottelu. + +III osa. -- Seikkailuni saarella. + +13. Miten aloitin seikkailuni saarella. +14. Ensimmäinen ottelu. +15. Saaren asukas. + +IV osa. -- Paaluvarustus. + +16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin. +17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka. +18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu. +19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki. +20. Silver lähettiläänä. +21. Hyökkäys. + +V osa. -- Seikkailuni merellä. + +22. Miten aloitin seikkailuni merellä. +23. Luodevesi. +24. Korakelin merimatka. +25. Minä valloitan _Hispaniolan_. +26. Israel Hands. +27. Paljon rahaa. + +VI osa. -- Kapteeni Silver. + +28. Vihollisen leirissä. +29. Musta merkki uudelleen. +30. Kunniasanalla. +31. Aarretta etsimässä. -- Flintin osviitta. +32. Aarretta etsimässä. -- Ääni metsässä. +33. Päällikkö kukistuu. +34. Loppu. + + + + +ENSIMMÄINEN OSA: + +VANHA MERIROSVO. + + + +1 Luku. + +Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa." + + +Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet +minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta +loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain +siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni +armon vuonna 17-- ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola, +"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut +merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan. + +Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle, +merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä +ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron +kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja +epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea +sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme +ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin +usein veteli: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen +ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli +kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin +rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla +lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme. + +"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla. +Vilkas liike, vai?" + +Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin. + +"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies", +hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta +arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton +mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla +seuratakseni laivojen lähtöä. -- Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa +kapteeniksi. -- Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat -- tuosta +saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan +ylemmyyden ilme. + +Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän +kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan +paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään +ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla +hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut +postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt +mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin +oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut +oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää. + +Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen +kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän +istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin +hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja +tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme +pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan +takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa +luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten +älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija +poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat +merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta +oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan +läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen +käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle +pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja +luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain +tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti +tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä +tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti +minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti +mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä +"yksijalkaista merenkulkijaa." + +Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi. +Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat +rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos +minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli +polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi +hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin +yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi +ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli +kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo +kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka. + +Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti +peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut +hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää +kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä, +vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja +pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään +laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki +naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin +koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin +toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän +saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan, +hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä, +ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut +kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois, +ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä. + +Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita +juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista, +hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja +ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän +nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala +konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä +juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin +ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme +joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun +ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta +minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän +kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa +ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain +harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko +nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä +"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja +selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät +Englannista niin peloittavan merivallan. + +Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän +asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten +loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä +jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi +melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos +huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään +ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen +aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan +kuolemaansa. + +Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei +vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti +katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän +antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan +miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan +paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan +kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin +naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan. +Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain +kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni +sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään +iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta +ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes +hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia +vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan +panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen +lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä +käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle +merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona, +juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän -- kapteeni nimittäin -- +rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo, + Viina ja hiisi vei miehen hautaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran +etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani +liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta +tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista +huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan +tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista +vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi +sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon +parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja +viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme +vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat. +Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja +soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti +häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä +ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä +alakannella!" + +"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen +kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä +sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin +maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!" + +Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin +merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään +uhkasi naulata tohtorin seinään. + +Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja +pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki +huoneessa olijat sen kuulivat: + +"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta, +että te ensi käräjissä joudutte hirteen." + +Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen +taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen. + +"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen +miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä +pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan +myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen +aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana +osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni +teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!" + +Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti +pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat +jälkeenpäinkin. + + + +2 Luku. + +Musta koira ilmestyy ja katoaa. + + +Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä +tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei, +kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa +oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine +myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni +arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja +äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli +runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet. + +Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta +harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko +oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja +kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin +ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla, +messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt +kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä +kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse +kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori +Liveseytä muistanut. + +Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan +aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui +mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä, +lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea +jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt +kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa +ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti +minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta +sittenkin jotain suolaveden tuoksua. + +Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun +minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua +lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni. + +"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi." + +Minä astuin askeleen häneen päin. + +"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi +teeskennellysti naurahtaen. + +Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että +pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi. + +"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän. +"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä, +etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini. +Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on +arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa. +Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?" + +Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä. + +"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?" + +Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin +arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin +kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää +maljan Bill-veikon terveydeksi." + +Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan +miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi, +vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua +liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä. +Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä +väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut +heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti, +niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän +käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin. +Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja +osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että +olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla +on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät +väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi +kädessä kuria, poikaseni -- kovaa kuria. Jos olisit Billin kera +purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen, +et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen +kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin +Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni, +menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän +Billiä, sitä vanhaa veikkoa." + +Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen +nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin +hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että +mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut. +Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase +helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin +hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan. + +Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja +sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä +ääreen. + +"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada +rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi. + +Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri +hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen +tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja +totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan +niin vanhaksi ja raihnaiseksi. + +"Kas niin, Bill, tunnethan minut, -- tunnet vanhan laivatoverisi, Bill, +epäilemättä", mies puhui. + +Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen. + +"Musta Koira!" virkkoi hän. + +"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta +Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali +Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien +matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui +hän typistettyä kättänsä ojentaen. + +"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille. +Puhu suusi puhtaaksi -- mitä tahdot?" + +"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit +toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta, +johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos +sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin." + +Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin +aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin, +että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni, +pakotietänsä. + +Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät +ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden +kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen. + +Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta +kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua +äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin +singahuttamia kirouksia. + +"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä +kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon +minä!" + +Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä -- +tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja +samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä +täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun +vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan +viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin +katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut +eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa. + +Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira +haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa +tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen +tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi +kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin +huoneeseen. + +"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja +nojautui toisella kädellään seinään. + +"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä. + +"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia, +rommia!" + +Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin +lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin +vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä +pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme +sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti, +mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri. + +"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja +isäraukkasi makaa sairaana!" + +Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella +kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan. +Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta +hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin +rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi +aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan. + +"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan +saanut?" + +"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut +kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä +te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos +mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt +koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti +arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan." + +Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja +paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti +ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones +kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle +olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli +mielestäni erittäin taitavasti tehty. + +"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja +nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä. +Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?" + +"En, tohtori", vastasin. + +"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan +valtasuonen. + +Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja +katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen +kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui +minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan +muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen: + +"Missä on Musta Koira?" + +"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne +oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan +niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen +vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt, +Bones -- --" + +"Se ei ole nimeni", hän keskeytti. + +"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka +tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin +saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos +yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä +panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta, +niin olette kuoleman oma -- ymmärrättekö sitä? -- kuoleman oma, ja te +joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten +Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä +vuoteellenne." + +Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme +vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen. + +"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni -- rommin +nimikin on teille kuolemaksi." + +Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan. + +"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen +laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa. +Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät -- se on parasta sekä hänelle että +teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa." + + + +3 Luku. + +Musta merkki. + + +Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja +lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet +jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta. + +"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa +antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa +kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri, +miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän +olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha +toveri!" + +"Tohtori --", aloin. + +Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä +pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän +sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen +ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni +keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri +maanjäristyksen kourissa -- tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista +maista? -- ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani +ja juomani ja mies ja vaimo -- kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin +olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava +sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas +sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla +äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut +pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä +saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo +ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi, +nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun +minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi +itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän +kultarahan pikarillisesta, Jim." + +Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka +oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet +vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja +lahjomisyritys minua vielä harmitti. + +"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni +velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää." + +Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. . + +"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri, +sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa +pesässä?" + +"Viikko vähintäin", vastasin. + +"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle +mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan +merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä -- +nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja +himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko, +kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani +tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä +heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini, +ja näytän heille taas köyden päätä." + +Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen +olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan, +ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta +tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat +surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän +vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle. + +"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat. +Laske minut takaisin vuoteelle." + +Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja +makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän +näit sen tänpäiväisen merimiehen?" + +"Mustan Koiranko?" kysyin. + +"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "_Hän_ on paha mies; mutta pahempiakin +on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse +minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he +tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään -- +voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja +menet -- olkoon menneeksi, minä tahdon! -- ja menet sen kirotun +tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit -- +oikeuden palvelijat ja sen semmoiset -- ja hän ottaa kiinni heidät +kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' -- ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja +pojat, -- kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies, +ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän +ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta +sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle +annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista +merenkulkijaa -- häntä eritoten." + +"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin. + +"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen +annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit +kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta." + +Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun +olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen +vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä +nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen, +jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt, +jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki +tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi +tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että +isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan. +Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet +ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin +kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella +kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä. + +Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa, +vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän, +sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja +tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä +vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin +ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän +vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin, +pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman +sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni +kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni +oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä +voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta +anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti +nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin +ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä +kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä +luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten +hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen +heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt +tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle. +Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti +hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän +esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan +aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän +varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi. + +Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona +kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin +ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta, +kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea, +sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen +silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja +päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään +yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan +eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi +vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla, +yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä. + +"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti +isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! -- missä +tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?" + +"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies +hyvä", vastasin minä. + +"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle +kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?" + +Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento +samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin +niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut +yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä. + +"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo." + +"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä." + +"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka +minä rusennan käsivartesi." + +Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin +tuskasta. + +"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole +entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra +--" + +"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä +kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut +varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan +ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan +juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua +lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan +siedinkään. + +"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll' +on eräs toverinne, Bill --'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja +hän puristi taas niin että päätäni huimasi. + +Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että +minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä +vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut. + +Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan, +haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä. +Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa +kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää +siihen riittäneet. + +"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen +sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota +kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni +ulottuville." + +Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän +jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa +puristui kiinni. + +"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä +ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos +tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä +kopinan loittonemistaan loittonevan. + +Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta +viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja +hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä. + +"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät +nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn. + +Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen +huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle. + +Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen +oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä. +Omituista on -- sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime +aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni --, että minä, heti kun +huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen +kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä +tuoreena mielessäni. + + + +4 Luku. + +Merimiesarkku. + + +Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut +tietää -- mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä --; +ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa +kapteenin rahoista -- jos hänellä niitä ollenkaan oli -- kuului +kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen +laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies, +jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen +vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti +tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi, +ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan +voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön +liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului +mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani +vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon +kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki +palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän +kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme +lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin +juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen. + +Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen +lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä +sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi +tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka +joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät +korvamme erottaneet -- laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja +varikset raakkuivat metsässä. + +Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten +mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta +siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä +taholta saimme. Sillä -- teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet +hävetä menettelyänsä -- ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme +"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä +kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat. +Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille +tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka +olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat +sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä +salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt +loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut +kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää +heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat +valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta +ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa. + +Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen, +saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini +heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään +rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan +teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme +samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot, +jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva +Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille +laillisesti kuuluvat rahat." + +Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he +kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme +lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun +pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat +varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla +ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin +asunnolle päin etsimään aseellista apua. + +Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle +matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan +yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää +oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa +kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti +pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet +mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi +helpotukseksemme sulkeutunut perästämme. + +Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen +pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme. +Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme +vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin +lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle +ojennettuna. + +"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin +kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on +saatava avain _tuolta_ mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi +nämä sanat lausuessaan. + +Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli +pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli +varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin +seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen +tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa." + +"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha +seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä +pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta +kuusi. + +"Jim", sanoi äitini, "avain!" + +Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän +lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli +puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset -- +siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni. + +"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini. + +Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen +tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin -- siellä +riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki +kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa, +ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän +niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut. + +Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli +poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä +kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet. + +"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea, +sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi. + +Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei +näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu +vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden +alta alkoi tulla esiin sekatavaraa -- astemittari, tinatuoppi, useita +tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen +hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia +enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista +kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää. +Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja +koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha, +merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi +ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat, +öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja +purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää. + +"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen", +äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään +enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan +kapteenin velkaa merimiespussista toiseen. + +Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat +peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia -- Espanjan dublonit, Ranskan +louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan +pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi. + +Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini +käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai +vereni jähmettymään -- kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella +tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen. +Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan +kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten +seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin +kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni +siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen. + +"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin +vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi +pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan +muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää +miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven. + +Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan +enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään +tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti +aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada. +Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen +vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut +lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen. + +"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen +kääröön tarttuen. + +Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän +tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä +juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi +nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja +ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli +siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin +pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun +valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia +askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin +heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku +tulijoista kantoi lyhtyä. + +"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun +voimani ovat lopussa." + +Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten +sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini +tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja +heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin +horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui +olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä +että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui +laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle. +Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että +vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä -- +äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa +ravintolasta. + + + +5 Luku. + +Sokean miehen viimeiset hetket. + + +Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut +jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan +suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin +tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli +seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava +mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan +kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi +kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein. + +"Murtakaa ovi!" hän huudahti. + +"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana +hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän +pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat +hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut +pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen +äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi +hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut. + +"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta. + +Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi +hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti +talosta: + +"Bill on kuollut!" + +Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan. + +"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua +noutamaan", huusi hän. + +Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa +yläkertaan koko talo kai tutisi. -- Pian kuului uusia hämmästyneitä +huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit +säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen +alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle: + +"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa +myöten." + +"Onko se siellä?" karjui Pew. + +"Rahat ovat täällä." + +Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä. + +"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän. + +"Ei sitä täällä näy", mies vastasi. + +"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui +taas sokea. + +Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista +tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu", +vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä." + +"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt -- se poika. Kunpa olisinkin häneltä +silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä -- +ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät +käsiin." + +"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta. + +"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew, +lyöden keppiään maantiehen. + +Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita +askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin +säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen +tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään +löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli +säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului +kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi +väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta +annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti +heitä lähestyvästä vaarasta. + +"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä, +miehet." + +"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri -- +älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he +eivät ole ehtineet -- he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään, +koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä." + +Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi +silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain +toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut +miehet seisoivat epäröivinä tiellä. + +"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte +rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on +täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä +uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä -- sokea -- sen tein! Ja nyt +menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin +köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin +ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla +merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni." + +"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku. + +"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat, +Pew, äläkä turhia rähise." + +Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi +huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran +iskun hänen kepistään. + +Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä +kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen +hänen käsistään. + +Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului +kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni -- nelistävien hevosten +kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta +pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta +vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille, +mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa +heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet +jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät +sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin, +kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi +väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin, +huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit +-- älkää toki Pew-ukkoa!" + +Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi +ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he +sitten rinnettä alas. + +Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi +suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän +taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen +hevosen jalkoihin. + +Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen +lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi. +Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut +enää. + +Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan +tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä, +joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt +tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli +tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin. +Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä +loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä +seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme. + +Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet +kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta +mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja +ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun +hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava, +toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta +varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti +jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä +pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään +poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa +vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus +jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi +rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta +tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja +se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti +käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on +mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo +oli kuullut minun kertomukseni. + +Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin +perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin +seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina +minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin +kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi +minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei +voinut tilannetta mitenkään auttaa. + +"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät? +Enemmänkö rahoja, arvatakseni!" + +"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa +että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni +soisin, että se pantaisiin varmaan talteen." + +"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos +sallit." + +"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin. + +"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein -- se on hieno +mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän +voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai +junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän +on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa +tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt, +Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani." + +Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin +kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille +lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan. + +"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika +taaksenne." + +Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi +ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään +tohtori Liveseyn asunnolle päin. + + + +6 Luku. + +Kapteenin paperit. + + +Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori +Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä. + +Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja +Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli +heti avaamaan oven. + +"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin. + +Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta +mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo. + +"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi + +Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin +jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun +valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen, +vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät. +Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi +muutaman sanan vaihdettuaan sisään. + +Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen +kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia +hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa, +junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa. + +En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas +mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa +olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja +käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset, +ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen +luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi. + +"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja +alentuvaisesti. + +"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa +sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?" + +Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa +kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat +eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat +piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini +palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari +huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan. + +Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet +junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli +edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen +ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta +luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen. + +Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa. + +"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies. +Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille +ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins +poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa! +Hra Dancen täytyy saada vähän olutta." + +"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat, +vai kuinka?" + +"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön. + +Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat +kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana +takkinsa taskuun. + +"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen +luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin +pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että +lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen." + +"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin +piirakan ansainnut." + +Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan +illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra +Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet +pois. + +"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi. + +"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen. + +"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey. +"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?" + +"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli +verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta +oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin +mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli +englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen +märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini +pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan." + +"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta +nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja." + +"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne +roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta +kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset +vaaraan antautuisivat?" + +"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin +kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä +tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani +joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin +olisikohan saaliimme suurikin?" + +"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on +edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan +Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin +aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi." + +"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme +käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle. + +Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin +ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli +kaksi esinettä -- kirja ja sinetöity paperi. + +"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori. + +Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli, +sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani +pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain +tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja +harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama +kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa +paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn +kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä, +käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka +sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun +selkäänsä. + +"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä +kääntäessään. + +Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia +tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma +aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli +selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745 +esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin +selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa +kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla", +taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40." + +Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus +lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli +viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja +piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa." + +"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey. + +"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen +sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden +laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai +ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja +siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette, +liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin +laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin +sieluja, jotka olivat laivan miehistönä -- ahvenen valtakunnan asujia +aikoja sitten." + +"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty +matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette, +sitä myöten kuin hän arvossa nousee." + +Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun +jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden +paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja +espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan. + +"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!" + +"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen." + +Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä; +ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta. +Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren +kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien +ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi +tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on +noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (_mile_) = noin 1,6 km] +pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös +kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan +suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty +"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme +punaisella piirrettyä ristiä -- kaksi saaren pohjoispäässä, yksi +lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä, +siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin +epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa +tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu +samalla käsialalla: + + Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen + pohjoiskoillisesta. + + Luuranko-saari itäkaakosta itään. + + Kymmenen jalkaa. + + Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun + suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen + suuntaan. + + Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen + niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä. + + _J. F._ + +Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle +käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä. + +"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat +ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa -- -- +kolmessa viikossa -- kahdessa viikossa -- kymmenessä päivässä -- meillä +on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa +laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins. +Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja +Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja +paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä -- vaikka kullassa +piehtaroida -- taikka koko ikämme voileipiä heittää." + +"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim +myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään." + +"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?" + +"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi +kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet, +jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun -- rohkeita, epätoivoisen +hurjia miehiä -- ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä +monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana -- ne ovat joka +kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan +meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja +minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin +seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan +meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme." + +"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen +kuin muuri." + + + + +TOINEN OSA: + +LAIVAKOKKI. + + + +7 Luku. + +Minä matkustan Bristoliin. + + +Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään +merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa -- ei +edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan -- niinkuin +olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan +erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä +taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin +kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä +kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin +tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin. +Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin +lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen +pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he +"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja +vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat. +Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme, +toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta +kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta +ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa. + +Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori +Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei +ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta +seuraten luimme -- tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei +oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta -- seuraavat tärkeät +tiedonannot: + + "Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17--. + + "Veli Livesey! + + "Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän + kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan. + + "Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina + lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt -- + lapsikin sillä purjehtisi -- kahden sadan tonnin alus, nimi + _Hispaniola_. + + "Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut + olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan + orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki + muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme + päämäärästä -- aarteesta, tarkoitan." + +"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole +tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla +puhumatta -- -- --." + +"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti +metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä +tahtoo, hä?" + +Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen: + + "Blandly itse keksi _Hispaniolan_ ja sai sen ihmeellisen älykkäällä + tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka + ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He + itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta + valmis mihin tahansa, että _Hispaniola_ oli hänen laivansa, ja että + hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan -- mitä kouraantuntuvinta + panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan + hyviä puolia. + + "Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet -- + laivanvarustajat ja muut -- olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta + aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni + pyörälle pani. + + "Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä -- olivatpa he sitten oman + maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia -- ja minulla + oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu. + Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini + juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin. + + "Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen + kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa + ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt + terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen + jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna + laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä. + + "Tuo minua summattomasti liikutti -- samoin sinäkin olisit sitä + tuntenut -- ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan + kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on + menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi, + koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata + kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä, + Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin! + + "No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin + pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä + keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella + saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen + he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan + vaikka fregatin voittaisimme. + + "Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä + miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti + minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi, + joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä. + + "Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä, + syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata + ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan + ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet + vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis, + Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua + arvossa pidät. + + "Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä + luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin. + + "John Trelawney." + + "J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen + lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole + takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen + miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten + kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän + perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka + puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän _Hispaniolallamme_ on siis + kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan. + + "En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies; + tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi + oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole + rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille + kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää + jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin." + + _J. T._ + + J. K. -- Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona. + + _J. T._ + +Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti. +Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä +halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja +valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan +paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen +suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei +kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista. + +Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä +tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut +kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten +vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen +maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää +huonekalujakin, -- ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni +anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei +äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani. + +Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin +ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia, +josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini +seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini. +Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa +tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia +häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni. + +Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä +olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali +Benbow'lle" -- vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä +rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein +oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen +rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini +hävisi näkyvistäni. + +"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin +Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta +liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin +torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi +kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja +minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen +edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen. + +"Missä ollaan?" kysyin. + +"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos." + +Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas +laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli +käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita, +monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin +olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella +riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät +näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni +elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi +ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta. +Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana, +valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä, +rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän +huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä +monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut +suurempi. + +Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli +pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä -- +merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään! + +Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren +ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka +täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin +pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli +hymyillen vastaamme. + +"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana +Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!" + +"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?" + +"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!" + + + +8 Luku. + +"Tähystäjässä." + + +Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään" +osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun +vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka +kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan +haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän +laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien +ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt +touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon. + +Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu, +ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta +hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset +ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan +savu sen täyttikin sakeana pilvenä. + +Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä +hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään. + +Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi +silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein +lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän +käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen +kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin +kinkun kylki -- sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän +näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse +liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä +sana tai taputus olkapäälle varattuna. + +Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney +kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän +kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa +"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa +miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan +Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot +näyttivät -- aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä +siisti ja iloinen ravintoloitsija. + +Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo, +joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa. + +"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua. + +"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa +sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti +aivan kuin säpsähtävän. + +"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo +ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua." + +Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa. + +Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle. +Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo +kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi +silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea +poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin." + +"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!" + +"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut +laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!" + +Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään. + +"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy", +Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä +sanoitkaan? Musta mikä?" + +"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut +merirosvoista? Hän oli yksi niistä?" + +"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn +avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan +olit? Tänne mies!" + +Mies, jota hän Morganiksi nimitti -- vanha, harmaahapsinen, +ruskeanaamainen merikarhu -- totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä +poskessaan. + +"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä +koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa -- Mustaa Koiraa, vai oletko, +hä?" + +"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden. + +"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?" + +"En, sir." + +"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos +sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti +et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui +sinulle?" + +"En oikein muista, sir", Morgan vastasi. + +"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi. +"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa +puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi -- matkoista, kapteeneista, +laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?" + +"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi. + +"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta +tosiaan! Mene paikoillesi, moukka." + +Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver +minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen: + +"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan -- älyä vain ei ole liiaksi. -- +Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on +minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin +muistelen, että minä olen -- niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän +on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa." + +"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin +miehen. Hänen nimensä oli Pew." + +"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen +nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni +tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on +hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat +tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai +puhui se kurittamisesta! _Minä_ hänet kuritan!" + +Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi +kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että +Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut. +Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran +"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli +minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat, +että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli +epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä +John Silver oli viaton. + +"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä. +Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui +minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot +minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille +kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy +puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela +poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla +kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies, +minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden +kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että -- mutta nyt --" + +Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi +hänelle jotain mieleen juolahtanut. + +"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta +puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!" + +Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet +silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme +kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi. + +"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan +kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins, +sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt, +valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on +velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja +tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta +selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä +enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut +kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään +pääsin rahoistani!" + +Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka +minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin +tahtoanikin hänen iloonsa. + +Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin +seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi +kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta, +selitteli töitä, joita kullakin tehtiin -- miten muuan purki, toinen +lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän +kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin +erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää, +että hän oli mitä parhain matruusi. + +Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä +lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat +tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan. + +Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen +totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän +väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi. + +Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta +kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään +mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John +tarttui kainalosauvaansa ja poistui. + +"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari +hänen jälkeensä. + +"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä. + +"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä +luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver +miellyttää minua." + +"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari. + +"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?" + +"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme +katselemaan laivaa." + + + +9 Luku. + +Ruuti ja aseet. + + +_Hispaniola_ lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden +laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit +kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein +kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti +tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut +merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä +ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit +eivät olleet yhtä hyvät. + +Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan +tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn +siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli +sinne perästämme. + +"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän. + +"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi +junkkari. + +Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa +sisään ja sulki oven. + +"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin, +toivoakseni -- kaikki kunnossa ja merikelpoisena?" + +"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka +sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka, +minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä +kaikki kaunistelematta." + +"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni +hyvin äkäisenä. + +"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni +vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa." + +"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari. + +Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen. + +"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole +mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja +minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte, +ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?" + +"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla +kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi", +kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä +huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä. +Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?" + +"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan." + +"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita +etsimään -- saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt +kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden +etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette +anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle." + +"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi. + +"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan. +Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on +kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani -- elämä tai +kuolema ja vaikea matka." + +"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme +uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte +sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia +merimiehiä?" + +"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja +suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat +apulaiseni." + +"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt +värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt +voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?" + +"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian +vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä +erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!" + +"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari. + +"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian +vapaa." + +"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne." + +"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?" + +"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi. + +"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti +kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä +muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva +paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi. +Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että +muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta +sijoja tänne kajuutan sivulle? -- toiseksi." + +"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney. + +"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon +jaariteltu." + +"Aivan liian paljon", myönsi tohtori. + +"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi. +"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on +ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän +sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen. + +"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti. + +"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi. + +"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari +huudahti. + +"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori. + +Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn +väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä +hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa +puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut. + +"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa +tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta +että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä +vapaaksi palveluksestani." + +"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän +seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka +miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa +löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen -- te pelkäätte kapinaa." + +"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä +kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole +oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta +sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin +rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat +olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä +olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole +vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin +varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni. +Siinä kaikki." + +"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua +vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua +tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne +oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä." + +"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne, +oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra +Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan." + +"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei +olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri +kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte; +mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet." + +"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä +täytän velvollisuuteni." + +Näin sanoen hän kumartaen poistui. + +"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että +sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi -- tuon +miehen ja John Silverin." + +"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään +lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen +käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän +englantilaiselle." + +"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää." + +Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan +hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat +työtä. + +Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin +mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan. +Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja +skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce, +tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin +kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt +makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle +laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi. +Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui +sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin +oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua, +sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen +mielipiteistään. + +Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja +makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana, +saapuivat venheellä laivalle. + +Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan, +mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?" + +"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi. + +"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi +aamulla käyttämättä." + +"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet +tarvitsevat pian illallista." + +"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan +katosi samassa keittiön puolelle. + +"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi. + +"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, -- +varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät. +Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä +laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella -- "Hei, laivapoika", huusi +hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä." + +Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille: + +"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani." + +Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja +vihasin kapteenia sydämeni pohjasta. + + + +10 Luku. + +Matka. + + +Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa, +ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain +toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei +minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin +lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja +miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut +vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki +oli minulle niin uutta ja ihmeellistä -- lyhyet komentosanat, kimakat +pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa +valossa. + +"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi -- porsaspaisti], viritäppä nyt joku +kaneetti", joku joukosta ehdotti. + +"Se entinen", toinen lisäsi. + +"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten +seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan --" + +Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen: + + "Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin. + +Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n" +mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa +kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui +aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen +rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden +nukkuakseni, oli _Hispaniola_ jo aloittanut matkansa aarteiden saareen. + +En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa. +Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä +ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren +korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow, +mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin +kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa +miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi +näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin +perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket +punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena. +Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän +kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden +riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas +saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään. + +Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan +salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin +selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan +kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas +kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä. + +Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona +esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa +pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä +murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän +hävisi tietämättömiin. + +"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä +rautoihin." + +Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi +luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen +lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella +arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli +suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron. +Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu, +jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa. + +Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä +mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi +miehet häntä nimittivät. + +Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi +kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän +asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja +laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin +olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää +oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella. +Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita +nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen +milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan, +aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat +ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen +nykyistä saamattomuuttaan. + +"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi +minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin +kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten -- leijona ei ole +mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää +vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi -- ja aseettomana." + +Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli +tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus. +Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä, +joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina +koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne, +Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei +kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule +uutisia. Tässä kapteeni Flint -- minä nimitän papukaijaani kapteeni +Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan -- tässä kapteeni Flint +juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?" + +Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon +rahaa -- paljon rahaa -- paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan +häkin päälle. + +"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins -- enimmäkseen ne +elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen +olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren +merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa, +Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli +mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja +merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään -- +kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun +Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä +kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia -- vai +mitä, kapteeni?" + +"Valmis lähtemään", kirkui papukaija. + +"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan +taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä +reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut +pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi +koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton +lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä. +Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan +tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä +ihmisistä parhaimmaksi. + +Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät. +Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia. +Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja +silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa +sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin +tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat +siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki +olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut. +"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta +vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole +vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä." + +Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä +pystyssä kävelemään edestakaisin kannella. + +"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin +minä räjähdän." + +Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin _Hispaniola_ +vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja +liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian +laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu +laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin +pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä -- esimerkiksi jos junkkari +sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä -- valmistettiin +erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella +jokaisen herkkusuun käytettävänä. + +"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni +tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat +piruja laivaasi. Se on minun uskoni." + +Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me +emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki +saaneet surmamme salakavalalla tavalla. + +Näin se tapahtui. + +Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin +sitä saarta kohti, jonne pyrimme -- minä en ole oikeutettu tässä +puhumaan tämän selvemmin -- ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen +yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti +olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään +seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme +oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen. +_Hispaniola_ keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen +vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä +hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme +ensimmäisen osan loppua. + +Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja +menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä +juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä. +Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi +vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden +sohinaa keulassa ja sivuilla. + +Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena +oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja +laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin +tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui +raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi +hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun +mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni -- ja muutamat lauseet kuultuani +minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani +vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä +näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten +miesten henki riippui yksistään minusta. + + + +11 Luku. + +Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni. + + +"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies. +Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä +kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani +leikkasi, opiston ja kaikki käynyt -- vatsa täynnä latinaa ja muuta +hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon +paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat +Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein +muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen +pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki +onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli +silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan _Walrusin_ laita, Flintin +entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja +kultalastin painosta uppoamaisillaan." + +"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan +ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa." + +"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver +puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin +mukana ja sitten Flintin -- siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä +niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa +Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä +jotain tavallisen matruusin osaksi -- kaikki pankissa säästössä. +Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt +Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat +tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa -- olivat +kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä +ja saisi hävetä -- kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin +parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja +kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää. +Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto +vieköön, näki nälkää!" + +"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi. + +"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa", +Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi, +mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä +ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin." + +Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun +roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin +oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut +hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta, +että häntä muutkin kuuntelivat. + +"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla +kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta +ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on +lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta. +Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas +merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä +panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten +välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun +hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin +silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika, +sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en +ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen +maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen +merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!" + +"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän +enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?" + +"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti. + +"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi. + +"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne +ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen +mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin +mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi +kateutta muissa miehissä." + +"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi. + +"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja +siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei +pidä kieltään kantimissa, -- joku, joka minut tuntee, tarkoitan -- niin +hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni +pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi +minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta +joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt +lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni +kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen; +mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin _lampaiksi_ ei voinut +nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet +turvassa." + +"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi +puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi." + +"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver +vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole +nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi." + +Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he +selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli +viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen -- ehkä viimeisen koko +laivassa -- viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma +seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja +liittyvän seuraan. + +"Dick on meidän", Silver virkkoi. + +"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas +poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta +kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin +kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni +Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä +tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän +säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan." + +"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole +koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi +kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä +niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä +annan merkin, ymmärrätkö?" + +"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn +sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää." + +"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt +tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan +kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan +merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä +siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja +muineen -- vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä, +myöntänette. No niin -- minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari +ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen +laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin +antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin +iskisin." + +"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti. + +"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me +voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä +juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin +tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä +meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi +pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta +minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren +luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te +ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto, +oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!" + +"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä +vastaan." + +"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni +kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon +oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen +hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt +merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja +oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole +sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista +rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen." + +"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi. +"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin +sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita +ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan." + +"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli +sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin +Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt +ovat, kysyn vain!" + +"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi. + +"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu +asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle, +kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät +kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista." + +"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi +sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos +arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli +Billy." + +"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta +huomatkaa: minä olen rauhallinen mies -- aivankuin oikea herrasmies, +sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse +mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa +ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset +tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä +sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin." + +"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!" + +"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi. +"Mutta yhtä minä vaadin -- minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä +kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi +puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena +huulilleni kostukkeeksi." + +Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja +juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta +vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan, +nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti: + +"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia +maistuisi toiselta!" + +"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen +astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne." + +Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä +nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka +hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen +poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain +kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita +samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen +kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli +siis vielä uskollisiakin miehiä. + +Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin +onneksi. + +Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani +näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän +keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti +tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!" + + + +12 Luku. + +Sotaneuvottelu. + + +Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan +ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni +juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin +avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori +Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle. + +Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi +melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi +matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana +kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta. + +Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua +äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen +jakelevan käskyjä. _Hispaniola_ ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen +ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä +saaren itärannalle. + +"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat +pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?" + +"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä +noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina." + +"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi. + +"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan +oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki +paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät +Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa +pohjoisesta etelään -- Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa +-- tuota korkeata, jonka päällä on sumua -- tavallisesti nimitetään +Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat +ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne +sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät." + +"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko +tämä sama paikka." + +Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä; +mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä +ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka +jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen -- myöskin nimet, +korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät -- paitsi että punaiset ristit +ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen +pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi +tahdonvoimaa sen peittääkseen. + +"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama +paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot +olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt. +Kiddin ankkuripaikka' -- aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin +mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy +pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän, +"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle +pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko +näillä vesillä." + +"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua +avuksemme. Nyt voit poistua." + +Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi +tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin +hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin +omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin +pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin +sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski +kätensä olkapäälleni. + +"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari -- hauska +paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia, +ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin +tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani. +Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain +sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano +John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi." + +Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän +keulapuolelle ja katosi kannen alle. + +Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään +peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en +kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä +mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori +Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja +tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta +heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden +kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää +kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut +sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana." + +Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi +liikutuksensa. + +"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää", +aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt. + +Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat +hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään +taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille +pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia +viheltämään koko miehistön kannelle. + +"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille +sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme +päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias +herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni +voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla +täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt +kajuuttaan juomaan maljan _teidän_ onneksenne ja menestykseksenne, ja +teille tuodaan tänne rommia juodaksenne _meidän_ onneksi ja +menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on +minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin +kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin +menettelee." + +Eläköönhuuto kajautettiin -- mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui +niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa +näiden samojen miesten vaanivan henkeämme. + +"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti +heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut. + +Siihenkin yhtyivät toiset mielellään. + +Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim +Hawkinsia tarvittiin kajuutassa. + +Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo +espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui +tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä +merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli +lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen. + +"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi +puhtaaksi." + +Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin +puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä +kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä. + +"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi. + +He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle +lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten +kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani, +hyvästä onnestani ja rohkeudestani. + +"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä +väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain +käskyjänne." + +"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En +vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman +että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä +tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli +ymmärrykseni." + +"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin +ansiota. Merkillinen mies." + +"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi. +"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen +pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn +luvalla minä saanen ne nyt esittää." + +"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney +kohteliaasti vastasi. + +"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin +emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti +kapinan. Toiseksi meillä on aikaa -- ainakin siksi kunnes aarre on +löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin +meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me +käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän +aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne, +herra Trelawney?" + +"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti. + +"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun +Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?" + +"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän +pestasi ennenkuin tapasi Silverin." + +"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä." + +"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi. + +"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari +huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva." + +"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan +neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se +kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme +miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni." + +"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin +kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika." + +"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi. + +Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin +mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta +pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista +arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään +kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten +aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan. + + + + +KOLMAS OSA: + +SEIKKAILUNI SAARELLA. + + + +13 Luku. + +Miten aloitin seikkailuni saarella. + + +Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön +kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä +vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta. +Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla +keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja +yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun +metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä. +Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja +louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti +muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa +muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein +kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta. + +_Hispaniola_ keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut +riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi +ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista +ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan +kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa +kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en +aamulla tyhjin vatsoin. + +Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen +harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt, +joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä +rantoja vasten -- mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja +kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat +kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen +noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni +kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren +muistoakin. + +Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan. +Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava +saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan +Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa +minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan +sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni +päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi +kilpaa toisten kanssa. + +"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä." + +Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat +reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren +näkeminen oli kuria höllyttänyt. + +Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän +tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden +syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt. + +"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on +tavallaan kuin lapiolla kaivettu." + +Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla +piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli +toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta +hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja +pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne +jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista. + +Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina +tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset +kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea +tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli +sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme +nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden +peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme +luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin, +aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä. + +Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt +mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja +kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme -- +mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin +tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta +munaa. + +"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni +pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit." + +Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se +suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät +kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen +vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti. +Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he +eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi +meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John +Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja +lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi +voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John, +vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis +sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun +toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen. + +Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin +silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne. + +Me pidimme neuvottelun kajuutassa. + +"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn +antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin +näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö +niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa +välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi +epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen +voimme nyt turvautua." + +"Kehen sitten?" junkkari kysyi. + +"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin +mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta; +hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen +tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle +sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi. +Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan +heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon +silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin -- pankaa sanani +mieleenne -- Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat." + +Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille +miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja +ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme +toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle: + +"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat +väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään +-- veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä +maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen +auringonlaskua." + +Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti +kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle +ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna +vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon. + +Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti +retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos +hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä +tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean +kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten -- ja pian +sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme -- +täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin +ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys +tarttunut -- toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän -- ja että +joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi +eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan +toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä. + +Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja +muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua +venheisiin. + +Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista, +jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti +laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet +anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne, +niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani. +Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän +veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle. + +Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies +vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin +Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla +äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin +katua tekoani. + +Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin, +oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti +se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan +ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle +tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin +päässä rannikosta. + +"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan. + +Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja +pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin +jalat kannattivat. + + + +14 Luku. + +Ensimmäinen ottelu. + + +Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä, +että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla +tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut. + +Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko, +kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt +saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin +pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita, +jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita, +pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja +sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat +monivärisinä auringon paisteessa. + +Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton; +laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita +olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden +lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin +myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja +sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli +minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen. + +Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan +tiheikköön -- kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään +-- jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat +omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto. +Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen +korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka +halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli +satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja +Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa. + +Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon, +sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi +erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku +laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian +kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani +alati läheni ja koveni. + +Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja +kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri. + +Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin +ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin +ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä +päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani +eivät erottaneet yksityisiä sanoja. + +Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten +istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin +alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön. + +Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun, +koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien +kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja +että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston +suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista. + +Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat, +sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat +linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan. + +Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes +muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön +laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver +ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa. + +Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa +nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat, +kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän +tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi. + +"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on +sinusta kultaiset ajatukset -- kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en +olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että +seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä -- sinä et voi +parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni +kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin +mihin minä joutuisin, Tom -- sanopa nyt, mihin minä joutuisin?" + +"Silver", toinen vastasi -- ja minä huomasin, että hän ei vain ollut +kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä +kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi -- "Silver" -- lausui +hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua +sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä +merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja +sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa +itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala +minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän +velvollisuuteni..." + +Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista +miehistä -- ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului +äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen +kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön +lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan +aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut +ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen +kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani. + +Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta +Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten +vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme. + +"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen. + +"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja +varmasti kuin tottunut voimistelija. + +"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi, +joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle, +mikä tuo huuto oli." + +"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan +ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina +kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan." + +Silloin Tom parka julmistui kuin sankari. + +"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän +oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä +kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka +ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen. +Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta +minä halveksin sinua." + +Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi +astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä. +Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja +lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui, +pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä +heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui. + +Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai +lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin +taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena +ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen +päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon +avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän +kummallakin iskulla. + +En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin +maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja +Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset +kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani. + +Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja +hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana +ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili +vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko +yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain +vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty +ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa +silmieni edessä. + +Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi +siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä +luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti +minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin +huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun +vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen? + +Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin +nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen +toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet +lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin +juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin +suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja +juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni +menettänyt. + +Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt +olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden +hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri +vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi +niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että +olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa, +ajattelin. Hyvästi _Hispaniola_, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni! +Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua +kapinoitsijoiden murhattavaksi. + +Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani +joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut +siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat +kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden +seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat +viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin +tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla. + +Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään. + + + +15 Luku. + +Saaren asukas. + + +Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui +sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni +kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin +sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina, +jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain +näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani +minut pysähtymään. + +Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin: +takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön +olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan +ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin +kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja +vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin. + +Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa +kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat +olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin, +kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle +vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin +ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se +juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen +se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä. + +Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja +vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli +ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin +pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään +jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin +äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi +rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja +läksin nopeasti astumaan häntä kohti. + +Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti +pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä +lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten +hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän +suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti +kätensä. + +Silloin minä heti pysähdyin. + +"Ken olet", kysyin. + +"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin +ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole +puhutellut kristittyä ihmistä." + +Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen +kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se +vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja +hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa +naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni +kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja +öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä +erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja +tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen +nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa. + +"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?" + +"En, toveri", hän vastasi -- "maihin jättivät." + +Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli +kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava +jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän +ampumatarpeita avukseen. + +"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä +lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä +tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä, +kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan +juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä +yönä olen uneksinut juustosta -- paistetusta enimmäkseen -- ja kun +sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut." + +"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat +juustoa vatsamäärältä." + +Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni, +tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista +iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän +säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan +näköisenä. + +"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua +siinä estäisi?" + +"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin. + +"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt -- mikä sinun nimesi +on?" + +"Jim", vastasin. + +"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä +olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit +kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on +ollut hurskas äiti -- kun nyt katselet minua?" + +"No, enpä oikein", vastasin. + +"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut -- _hyvin_ +hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa +kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi +nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon +syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä +päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti. +Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut +jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan, +pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen +tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin +siihen on tiedossani. Kuule, Jim", -- lisäsi hän vilkaisten ympärilleen +ja alentaen äänensä kuiskaukseksi -- "minä olen rikas." + +Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt +järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän +hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti: + +"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta +miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut +kohtasit." + +Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni +ja kohotti uhkaavasti sormeansa. + +"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi. + +Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että +olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä: + +"Flintin laiva se ei ole -- Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle +totuuden, kuten pyysit -- muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen +pahempi meille muille." + +"Ei kai eräs -- yksijalkainen?" hän kysäsi. + +"Silverkö?" kysyin. + +"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä." + +"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana." + +Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä +vääntää ranteeni sijoiltaan. + +"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä +miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?" + +Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme +vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli +minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle. + +"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette +te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin -- Ben Gunn kykenee +auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos +apua saisi -- hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?" + +Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä. + +"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi +minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja +niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että +luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle +esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun +omaisuuttani?" + +"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies +saisi osansa." + +"Ja _kotimatkan_?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä. + +"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja, +sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme +hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle." + +"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena, + +"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä +sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi +aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan -- kuusi väkevää merimiestä. He +olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa +vanhalla _Walrusilla_. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint +yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre. +Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon +kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki +kuolleita -- kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei +kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema +siellä ainakin oli tapahtunut -- ja hän yksin kuutta vastaan. Billy +Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä, +missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä +sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti +lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat. + +"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän +saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre: +lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt, +mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin. +Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin +minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki +laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on +musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja +etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat." + +"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä +ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö +minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon +minä." + +Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta. + +"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi: +"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi -- pitää sinun sanoa. Kolme +vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja +poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja +toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää +olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta +(tämä on sinun sanottava) -- suurin osa hänen ajastaan kului toiseen +tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä +tavalla." + +Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä. + +"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: -- Gunn on kunnon mies (sanot sinä), +ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän -- äärettömän paljon, muista se +-- synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän +itsekin kuulunut on." + +"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta +tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä +pääsisin laivaan." + +"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta +minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen +valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme +sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä +juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti +tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi. + +"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin. + +"Seuraa minua." + +Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen, +ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani. + +"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri! +Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne +eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla, +pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut? +Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan +sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta +se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton -- ei +pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä." + +Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta. + +Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke. + +Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä +edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella. + + + + +NELJÄS OSA: + +PAALUVARUSTUS. + + + +16 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin. + + +Kello oli puoli kaksi -- kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun +mukaan -- kun venheet läksivät maihin _Hispaniolasta_. Kapteeni, +junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi +vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain +kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei +ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim +Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin. + +Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme +levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa +mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman +varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä +haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja +punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa +istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla +näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi +miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää. + +Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä +lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle. + +Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan +sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt +kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys +lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he +olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä +toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he +päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä. + +Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi +väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme +rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain +pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana +kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen. + +En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen. + +Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja +niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva +hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja +jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä +hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita, +jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi +vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva, +ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää +heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen +ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he +pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin +voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan. + +Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla +_Hispaniolassa_, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon +ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu -- meillä ei +ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta +kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle +outo -- minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan +Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona -- mutta minä +tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli +ensimmäinen ajatukseni. + +On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut +lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt +tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle +ja hyppäsin jolliin. + +Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa +ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa. + +Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja +kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut +-- se kunnon mies! -- ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon +paremmassa mielentilassa. + +"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen +tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni +tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin." + +Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme +yksityiskohdittain sen toteuttamisesta. + +Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen +käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti +venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen +ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin +konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni. + +Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä, +joka oli lähin mies arvossa. + +"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit +käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa, +niin hän on kuoleman oma." + +He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he +juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän +selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa +käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta +esiin. + +"Alas roisto!" kapteeni karjasi. + +Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi +jättivät meidät toistaiseksi rauhaan. + +Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli +siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä +laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä +jaksoimme. + +Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys +keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse, +toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa +suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver +tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä +myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan +paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan. +Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme +ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä +vartioimaan -- yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja +käytettävänään -- Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme +uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko +lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten +hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin _Hispaniolan_ +sivulle. + +Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee +vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat +luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät +aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin +he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin +olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan. + +Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti +vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan +venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja +aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput +ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen, +jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa +puhtaalla hiekkapohjalla. + +Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen +ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja +vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun +olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan. + +Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me +sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi +mukavampi siihen päästä. + +"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?" + +Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta. + +"Sinulle, Abraham Gray -- sinulle minä puhun." + +Ei vieläkään vastausta. + +"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä +laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että +sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan +teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello +kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi." + +Seurasi hiljaisuus. + +"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi. +Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten +hengen." + +Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava +poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin +koira vihellyksen kuultuaan. + +"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi. + +Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja +läksimme soutamaan. + +Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla +hirsimajassa. + + + +17 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka. + + +Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni +vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä, +ja kolme niistä -- Trelawney, Redruth ja kapteeni -- yli kuusi jalkaa +pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat +vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa. +Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat +pian likomärät. + +Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon +tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää. + +Toisekseen oli luode nyt alkanut -- voimakas, lainehtiva virta kulki +länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen +salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat +vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että +virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana, +jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä +mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen, +jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä. + +"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille. +Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina, +hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa +vähän kovemmin." + +"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata +ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että +voitatte virran." + +Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen +käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis +jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä. + +"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin. + +"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se +suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan. +Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme +maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä +pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa +tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy +heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa." + +"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te +voitte laskea hiukan alemmaksi." + +"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi +tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä +kuin toveria. + +Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana: + +"Tykki!" + +"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan +linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin +tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän +läpi." + +"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi. + +Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme +nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he +nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä. +Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat +jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla +kirveen iskulla. + +"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä. + +Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa +kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta, +että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa +soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt +tulimme kääntäneeksi _Hispaniolalle_ koko sivun perän asemesta ja siten +tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun. + +Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands, +jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni +kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney, +tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista +miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni. + +Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä +sankkiruutia. + +"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette +tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän +tähtää." + +Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle +venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme +saaneet pisaraakaan vettä sisään. + +He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka +käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä. +Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi, +Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen +tovereistaan. + +Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat, +vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan +minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän +paikoilleen veneissä. + +"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin. + +"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista +varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa." + +"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin. +"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme." + +"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin +merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni +piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette +sytyttimen, niin me huopaamme." + +Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet +hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt. +Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa +olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen +puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke +oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä +viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme. +Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen. + +"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä +yhden noista veikkosista." + +Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä +laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa, +vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois +toisten jaloista. + +"Valmiit!" huudahti junkkari. + +"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi. + +Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden +alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen +ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut +kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä +kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli +suurena syynä onnettomuuteemme. + +Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja +minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät +täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja +suutaan ja sieraimiaan päristellen. + +Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki +olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki +varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi +pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin +siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle. +Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin, +kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera +pohjaan. + +Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo +lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä +vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi +paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce, +jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi +pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta +Joycesta emme olleet varmoja -- hän oli hauska ja kohtelias mies +palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut. + +Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme, +jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren +pohjaan. + + + +18 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu. + + +Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki, +joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka +otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme +heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat +tiheikön läpi. + +Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin +senvuoksi asettani: + +"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle +pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa." + +He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut +yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että +kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin +hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme +hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan +ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme +oli miesten miehiä. + +Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme +paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun +keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän +kapinoitsijaa -- puosu Job Anderson etunenässä -- ilmestyi lounaiseen +kulmaukseen. + +He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä +tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce +ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden +vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset +pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon. + +Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse +kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut -- kuula oli lävistänyt +sydämen. + +Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin +laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja +kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme +laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut +vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme +huomiomme Tom-poloiseen. + +Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo +ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä. + +Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen +ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa +palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja +vertavuotavana hirsimajaan. + +Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut +suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä +ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle +kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut +käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt +kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli +parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon +hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla. + +Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi +suuteli hänen kättään. + +"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi. + +"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia." + +"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän +virkkoi. + +"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?" + +"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului +vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!" + +Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi +rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi +pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen. + +Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin +kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa -- Englannin +lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan +päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän, +valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja +Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan. +Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt +kansallislippumme tangon huippuun. + +Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin, +majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää +olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin +kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti +sen kunnioittavasti ruumiin päälle. + +"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä +satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään +velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan +oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on." + +Sitten hän vei minut vähän syrjään. + +"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja +junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?" + +Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet +kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin +vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi +retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea", +lisäsin. + +"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien, +"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin." + +"Mitä tarkoitatte? kysyin. + +"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen +menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti. +Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat -- niin niukat, tohtori, +että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä." + +Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan. + +Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana +meistä metsään. + +"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne +ennestäänkin, poikaseni." + +Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen +sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen +suurempaa vahinkoa aikaan. + +"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he +tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?" + +"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan +sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni +mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena +pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin +siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan. + +Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai +uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän +täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan +voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä +niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla +tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme +pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista +pallopeliä vaarallisempi. + +"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti -- +"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo +hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu +noutamaan tänne silavan?" + +Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he +hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat +rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin +taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan +kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle, +jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä. +Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena +musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta +säilytyspaikastaan. + +Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat +muistiinpanot: -- + +"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham +Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard +Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia -- ainoat uskolliset koko +laivueesta -- mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella. +Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut +kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika --" + +Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa. + +Kuului huuto maan puolelta. + +"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa. + +"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?" +kuuluivat huudahdukset. + +Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +reippaana kapuavan paaluaidan yli. + + + +19 Luku. + +Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki. + + +Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni +ja laskeutui istumaan. + +"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi." + +"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin. + +"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat +osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan +varma. Ei, ei -- ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi +ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa +hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä +miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen +vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään; +Silveriä vain -- Silver oli sellainen poika." + +"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa toverieni luo." + +"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika, +ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen. +Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne +sinä olet lähdössä -- ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen +jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa +unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava), +äärettömän paljon enemmän hän luottaa' -- ja sitten sinä nipistät +häntä." + +Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin +ennenkin. + +"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim. +Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen +tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin. +Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!" + +"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus +tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut +kohtasin. Onko siinä kaikki?" + +"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista +kuudenteen vuoroon saakka." + +"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?" + +"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat +syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada +lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat +Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta +tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat +maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?" + +Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän +läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä. +Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle. + +Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä +hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain +minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni +palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne +kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja +hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön. + +Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi +satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja +hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden +jälkeen kolealta. + +_Hispaniola_ oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta, +toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa. +Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi +kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen. + +Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten +seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä +paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää. +Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä, +ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja +miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan +iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin +vaikutus. + +Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin +jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa +satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt +nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja +omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon +sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta +Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä +tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä. + +Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli +rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin +vastaan. + +Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni. +Koko hirsimaja -- seinät, katto ja lattia -- oli rakennettu +veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai +puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen +alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen -- suureen +laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli, +kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan. + +Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta +eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha +ruostunut rautakouru. + +Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu +puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä +olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua +huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä +pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros +ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti +paaluaidan toisella puolen -- liian lähellä varustuksen puolustajille, +sanoivat miehet -- metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan +puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös +runsaasti pajutammia. + +Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme +jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä +tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan +pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi. +Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa +savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät +yskimään ja silmämme vetistelemään. + +Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää +siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään +kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä +hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu +peitteenään. + +Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä +vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin +tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin. +Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce +toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi +meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille, +tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle. +Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä +vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin. + +Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja +lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja +silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle. + +"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja +kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim." + +Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään +ja katsoi minuun. + +"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän. + +"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma +hänen järjestään." + +"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori +puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei +voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole +ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?" + +"Niin, tohtori, juustoa", vastasin. + +"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen +ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole +nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on +nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa -- juustoa, joka on +valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!" + +Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme +hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa, +mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi, +että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten +silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia, +vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme +keskustellakseen. + +Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun +ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät +antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain +toivomme oli siinä -- niin päätettiin -- että koettaisimme kaataa +rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat +merelle _Hispaniolalla_. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet +viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi -- +tykin ääressä ammuttu mies -- pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina. +Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä +sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen +lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista -- rommi ja ilmasto. + +Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin +puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon +nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja +olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä +miesluvustaan. + +"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin +he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva +kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua +rosvoilemiseen." + +"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt", +virkkoi kapteeni Smollett. + +Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan +heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky. + +Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet +puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja +äänten sorinaan. + +"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän +hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!" + +Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle +ampumareiälle. + + + +20 Luku. + +Silver lähettiläänä. + + +Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen +heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin +itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään. + +Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys +tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden +latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka, +missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat +polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt. +Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä +oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka. + +"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen +yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku." + +Sitten hän huusi rosvoille: + +"Ken siellä? Seis, taikka ammumme." + +"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi. + +Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä +varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin +päin ja virkkoi: + +"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim +itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja +varovaisesti!" + +Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin. + +"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi. + +Tällä kertaa toinen mies vastasi: + +"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan." + +"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja +me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa +sekin virkaylennys!" + +Pitkä John vastasi omasta puolestaan. + +"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen, +kun te hylkäsitte laivan, herrani", -- hän pani erityisen painon sanalle +"hylkäsitte." -- "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan +sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett, +siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte +minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte." + +"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua +puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin +tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne +ja Herra armahtakoon silloin teitä." + +"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne +on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti." + +Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se +niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän +vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille, +aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä +tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle +puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti +aitauksen yli. + +Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin +kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo +jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse. +Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja +kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka +hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen +jotain laulun pätkää. + +Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne +oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän +sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän +laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän +tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään; +suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin +asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki. + +"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on +istuutua." + +"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John. +"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua." + +"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi +haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne. +Oma syynne! Te olette joko laivakokkini -- ja silloin teitä kohdellaan +hyvin -- taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja +silloin saatte mennä hiiteen!" + +"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli +pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne +auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä +asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori, +kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran +kukkarossa, niin sanoakseni!" + +"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni +virkkoi. + +"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus +ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota -- se oli ovela temppu, +se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin +taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä +vähän säikähtänyt -- taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se +ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta +huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja +vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme +hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain +lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt, +niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut, +kun kierroksellani saavuin hänen luokseen." + +"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä. + +Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei +olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta. +Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että +hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat +juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei +ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme. + +"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me +tahdomme sen -- se on meidän vaatimuksemme. + +"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän +vaatimuksenne. + +"Teillähän on kartta, vai mitä?" + +"Ehkä", vastasi kapteeni. + +"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei +teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään, +uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole +omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa." + +"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti +kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme +siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne +toteuttaa." + +Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan. + +"Jos Abe Gray --" Silver huudahti. + +"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja +minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja +koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies." + +Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut +puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään. + +"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät +meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna +piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä." + +Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa +äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin +taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin +ilveilijöitä. + +"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan, +aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja +rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me +teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on +sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan +kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen, +kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin +saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä +vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain +tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on +suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä +toivon" -- hän koroitti ääntänsä -- "että kaikki tässä majassa miettivät +sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille." + +Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan +vasempaan kämmeneensä. + +"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi. + +"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä +vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla." + +"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät +jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti +tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta +kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla, +teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te +ette pysty kuljettamaan laivaa -- teissä ei ole ainoatakaan siihen +kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset -- Gray näytti pitkää +nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette +tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä +ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta +saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran +teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian." + +Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat +raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi. + +"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti. + +"En minä ainakaan", vastasi kapteeni. + +"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui. + +Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia +sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen +pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi +lähteeseen. + +"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti +kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi. +Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte +te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään +onnellisina!" + +Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden +epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi +hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään. + + + +21 Luku. + +Hyökkäys. + + +Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä +tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä +lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen +vihastuvan. + +"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä +takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi +päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen +lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori, +minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla +täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut +pysyä kotonanne." + +Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat +ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä. + +Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui: + +"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän +kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja +ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen +kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me +taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me +taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme +voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!" + +Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli +kunnossa. + +Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi +ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa +viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä +muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin +seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista -- pöydiksikin niitä +voisi nimittää -- oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina +puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle. + +"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja +savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä." + +Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat +hietikolle. + +"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja +syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni, +tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi +viinaa joka miehelle." + +Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan. + +"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta +itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa +itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra +Trelawney, te olette taitavin ampuja -- te ja Gray otatte tämän pitkän +pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara +uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä +omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei +sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja +autamme toisia." + +Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme +kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan +ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan +kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois, +paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme +asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina. + +Kului tunti. + +"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista +kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta." + +Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä. + +"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti, +kun näen jonkun?" + +"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti. + +"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa. + +Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät +valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli +aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti +suljettuna ja otsa rypyssä. + +Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja +laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta +kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan, +mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti +paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä +kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään +pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa. + +"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni. + +"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä." + +"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen +pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen, +tohtori?" + +"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli +tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta -- kaksi lähekkäin ja kolme +vähän lännempää." + +"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra +Trelawney?" + +Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut +useita -- seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai +yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää +siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että +muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni +Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat +pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman +ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme. + +Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon +ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi +suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan +kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi. + +Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat +ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi +ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt +kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi +metsään. + +Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä +aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä, +joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä +kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti. + +Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan +rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan. +Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri, +ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa +tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme. + +Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään. + +"Iskekää miehet -- iskekää", hän karjui voimiensa takaa. + +Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin +pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän +läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin +kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä +oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun. + +Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta +suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet +puolustautumaan. + +Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani +kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä +ähkyntää. + +"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!" +huusi kapteeni. + +Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin +otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin +huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku +seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi +hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun +heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten +kasvoja löi hänet selälleen. + +"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja +mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään. + +Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla +juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli +vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa +välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa +pelästymiseen, ja -- iskun vielä viipyessä -- minä silmänräpäyksessä +hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin +niskoin vierimään rinnettä alas. + +Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle +lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy +päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt +toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen +pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen +mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen +ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu +ja voitto oli meidän. + +Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin, +ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan. +Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän +laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan +kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt +tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat +tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt, +jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen +toiselle puolelle. + +"Ampukaa -- ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!" + +Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu, +ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana +metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä +kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan. + +Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin +jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen +alkaa milloin tahansa. + +Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me +näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä +tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan +enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä +kalpeina. + +"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney. + +"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett. + +"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta +viisi heistä ei enää juokse." + +"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja +kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä +vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin +seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei +paranna asiaa." + +Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota +Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me +emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin. + + + + +VIIDES OSA: + +SEIKKAILUNI MERELLÄ. + + + +22 Luku. + +Miten aloitin seikkailuni merellä. + + +Kapinoitsijat eivät palanneet -- ei edes yhtään laukausta kuulunut +metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi +päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä +hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan +ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä +päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja. + +Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä -- ampumareiässä +ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta +ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä +käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta, +enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen +yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli +taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja +seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo. + +Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet +eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula -- Job oli näet +ensiksi häntä ampunut -- oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut +vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli +varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei +kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei +se ollut aivan välttämätöntä. + +Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen +pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua +korvasta kaupan päälliseksi. + +Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen +neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän +jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan +kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi +paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin. + +Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi +päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan +muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän. + +"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?" + +"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista +järkensä menettää." + +"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei _hän_ ole +hullu, niin -- pane sanani mieheesi -- olen _minä_ hullu." + +"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja +ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia." + +Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli +ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen +hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä +aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta +ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen +sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan +pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden +raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa. + +Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus +minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani +otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen +molemmat taskuni korpuilla. + +Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys +mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin +varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos +jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle +asti. + +Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään +oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden +riittävinä. + +Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin +sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä, +etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin +huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä. +Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin +vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli +tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään +huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko +suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty. + +Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray +auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin +minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja +ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät +toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön +tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi +tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin, +tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista. + +Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin +päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei +minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka +vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän +lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän +ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että +merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä +henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan +reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja +tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten. + +En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä. +Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi +henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin +sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa +lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella +ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut. + +Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin +tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita +suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle. + +Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt, +aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja +kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan +suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja +lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen +pintaan kuvastui selvään _Hispaniolan_ jokainen piirre vesirajasta aina +suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan +vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver -- +hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä, +toisella punainen lakki päässään -- sama roisto, jonka minä muutama +tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he +puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta -- runsaan mailin +päästä -- luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä +mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin. +Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo +näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä +ranteella. + +Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies +meni alas kajuuttaan. + +Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu +sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että +jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää. + +Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa +vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin +ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun +käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni +sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti +ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin +pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin +mustalaisten teltat. + +Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben +Gunnin vene oli kuin olikin -- oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti +kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle +oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni +minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa +täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle +asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista +varten oli siinä kaksilapainen mela. + +En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen +muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten +kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja +kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin +suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja +helppo kantaa. + +Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai +teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli +päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin +itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni +Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa +_Hispaniolan_ luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin +päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla, +aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä +kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni +estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat +veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti. + +Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian +korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt +koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki +synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin +korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut, +erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella. + +Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet +merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena +pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. _Hispaniola_ oli +luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa +laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain +peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun. + +Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja +vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan, +ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä +päättäväisesti laskin korakelini veteen. + + + +23 Luku. + +Luodevesi. + + +Korakeli oli -- kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin -- +sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja +suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä +oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain +kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen +vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on +"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja." + +Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin +muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki +sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman +vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa +miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi _Hispaniola_, niin +etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään. + +Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten +alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa +silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin, +sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla +ja pitelin siitä kiinni. + +Köysi oli kireällä kuin jousen jänne -- niin voimakas oli virran paine. +Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin +vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin +_Hispaniola_ lähtisi ajautumaan virran mukana. + +Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti +mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen +kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin +uskalias leikatakseni _Hispaniolan_ irti ankkuristaan, niin sekä minä +että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja +jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun +täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat +alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet +lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi +_Hispaniolaa_ vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin +ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan +silmänräpäykseksi veteen. + +Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani +ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää +jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta +sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta. + +Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli +niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt +joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi. + +Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli +ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen +ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja +juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi +peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi. +Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat +myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon +tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta +kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana, +kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta +seurauksitta. + +Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena +leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka +jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi +jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin +matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni: + + "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi, + Nyt elossa heitä on enää vain yksi." + +Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen, +joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen +kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri, +jolla he purjehtivat. + +Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin +lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla +sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet. + +Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut +melkein samassa tuokiossa _Hispaniolan_ keulaa vasten. Samalla kuunari +alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan. + +Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni +kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos, +kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa +vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin +venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka +riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen. + +Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen +vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen +laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja +minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään. + +Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi +lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja +näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta. + +Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran +mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat +laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä +ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain +silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja +epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin +Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen, +kamppailevan henkensä edestä. + +Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä +olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään +muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka +yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni, +totuttaakseni ne jälleen pimeyteen. + +Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt +kuoroon, jonka niin usein olin kuullut: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo! + Viina ja hiisi vei miehen hautaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä +iltana olivat _Hispaniolan_ kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen +keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja +tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti +lisääntynyt. + +Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten +löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta. +_Hispaniolakin_, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän +suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän +huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään. + +Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi +nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren +kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä +korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi +ulos aavalle merelle. + +Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin +parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta +kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja +arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he +olivat älynneet onnettomuutensa. + +Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin +sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme +raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka +minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut +kohtaloani tyynesti odottaa. + +Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä, +tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki +odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys +minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken +kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä +nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta." + + + +24 Luku. + +Korakelin merimatka. + + +Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen +kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä +Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina +kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka. + +Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja +synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa +korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan +neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa +maihin. + +Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten +välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas +kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen +viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin, +louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan +ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä +ylös. + +Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä, +jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla +loiskinalla pudottautuivat mereen -- uskomattoman suuria, notkeita +etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä, +joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat. + +Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan +vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli +vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle +enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä +sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata +sellaisia vaaroja. + +Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen +mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän +lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden +aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke -- Metsäniemi, kuten se +oli kartalle merkitty --, jota peittävät korkeat, viheriät ja +merenrantaan saakka kasvavat männyt. + +Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan +pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että +jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni +ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän +Metsäniemen rannalle. + +Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja +eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat +taittumatta. + +Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten +joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui +hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin +parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen +muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain +vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin +lintu notkoon muurin toiselle puolen. + +Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni +melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä +muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut +asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa, +syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti +keulansa syvälle seuraavaan aaltoon. + +Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen +asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta +laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi +pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin +pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan? + +Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt +malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin +merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas +vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti +laineet sivuutti. + +Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne +kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan +tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai +laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti +käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja +myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat. + +"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja +välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja +silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin." +Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä +tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni +keulan maata kohti. + +Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin +silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka +kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman +sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin +vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että +seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin. + +Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava +jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa +ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen, +panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja +päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein +sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi, +ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi +ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan. + +Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin _Hispaniolan_ +ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli +mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä +iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes +selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin +tuijottaa laivaan ja ihmetellä. + +_Hispaniolassa_ oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea +kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran +sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein +luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren +ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän +länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua +kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi, +pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan. + +"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä +kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille +sanonut. + +Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin +toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin +tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle, +pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen +ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin, +vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä +kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten +miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten +lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä +voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen. + +Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin +purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja +hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei +se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain +uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti +saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti +minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä +rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi. + +Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni. +Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa +varovaisesti meloa ohjaamattoman _Hispaniolan_ jälkeen. Kerran sain niin +suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä +lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin +alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain +toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni. + +Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan +peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään +ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin +että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin +täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin +heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani. + +_Hispaniola_ oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen -- mikä minulle oli +sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti +--luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka +kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja +pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen +pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet +paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen +kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin +kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli +luonnollisesti hyvin suuri. + +Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi +hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta _Hispaniola_ vähitellen kääntyi +paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna +oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui +velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran +painamana. + +Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt +kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista. + +Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi. +_Hispaniola_ laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään, +keinuen kepeänä kuin joutsen. + +Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni. +_Hispaniola_ kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun +--jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes +entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa +valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä +matalasta venhostani. + +Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen +--tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari +syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin +jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella +kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin. +Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle, +että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että +minun nyt oli pakko turvautua _Hispaniolaan_. + + + +25 Luku. + +Minä valloitan _Hispaniolan_. + + +Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja +pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin +köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden +purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä +riippumaan. + +Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta +minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin +kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti, +peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä. +Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon +jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin +mikäkin elävä olento. + +Äkkiä nousi _Hispaniola_ suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät +vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi +vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään, +niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta. + +Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi +selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina +kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää +rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot +tahmaisen kalpeina. + +Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat +puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto +vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku +kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli +tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen, +luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa. + +Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta, +mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä +irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut -- ja juuri +tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin +asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret +soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin +että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä +näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää. + +Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia +verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään +olivat surmanneet toinen toisensa. + +Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun +laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin +samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja +äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava +suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani +puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu. + +Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra +Hands", virkoin pilkallisesti. + +Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut +ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli: +"viinaa." + +Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka +jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas +kajuuttaan. + +Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut +säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti +mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa +palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka +olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten +kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen +heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja +puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi. +Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana. + +Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän +suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti +ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää. + +Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa +vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja, +hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa. +Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin +taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin +vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten +annoin viinan Handsille. + +Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan. + +"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!" + +Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani. + +"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä. + +Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui. + +"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat +paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se +vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin +onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän +sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne +ilmestyit?" + +"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt +nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne." + +Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut +mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon +näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan +heilahdellessa. + +"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra +Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin +että tuo rääsy roikkuu mastosta." + +Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun +ryövärilipun ja heitin sen mereen. + +"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja +kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!" + +Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten +painuneena. + +"Minä luulen", hän viimein virkkoi -- "minä luulen, kapteeni Hawkins, +että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne. +Emmeköhän me vähän keskustele?" + +"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain +suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla +ateriaani. + +"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin +--O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen -- "tuo +mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on +nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en +käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen +miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt, +sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani +kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme +mielestäni molemmat olla tyytyväisiä." + +"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni +Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea +laiva siellä rauhassa rantaan." + +"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin +suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut +alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole +valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään +laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen +tekisinkin!" + +Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä +tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin _Hispaniolaa_ +myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani +sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni +pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea +aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä +maihin. + +Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin +äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun +avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä +kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui +suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa +kokonaan toiselta mieheltä. + +Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi +kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan +muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan +hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä. +Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen +kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi. + +Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta +aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista. +Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka +karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin +suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa +itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati +pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy. +Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta -- kuluneen +vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain +ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli +hommiani. + + + +26 Luku. + +Israel Hands. + + +Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä +helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta +Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin +käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin +vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin +kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen. +Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten +toisen ateriamme ääreen. + +"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen +hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos +heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä +nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän +ei ole laivamme kaunistuksenakaan -- eikä kai teistäkään." + +"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua +miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin. + +"Tämä oli onneton laiva -- tämä _Hispaniola_, Jim", hän jatkoi silmää +iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki, +tällä _Hispaniolalla_ -- montakohan poloista merimiestä onkaan jo +joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan +Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en +totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien -- hän on kuollut, vai mitä? No +niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat +lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi +kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien +pariin?" + +"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo +tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä +sieltä meitä." + +"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta -- vastustajan surmaaminen +näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget +eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt. +Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä +olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit +minulle sitä -- sitä -- hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin +tuo minulle pullo viiniä, Jim -- tämä viina on liian väkevää minulle." +Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli +siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en +ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun +poistuvan kannelta -- sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä +piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät +aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta, +milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli +kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut +huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis +vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin +tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan +epäluuloni. + +"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?" + +"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän +vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu." + +"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä +saanen etsiä." + +Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin +suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän +toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin +kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin +kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni +osoittautuivat tosiksi. + +Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen +nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa -- sillä kuulin hänen vaivoin +voihkinan pidättävän -- niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen +yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi +eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen, +lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä +hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä +kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin +entiselle paikalleen. + +Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän +oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa +päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu +uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä -- ryömiäkö yli saaren +Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän +Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen +avukseen -- sitä minä luonnollisesti en voinut arvata. + +Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän +molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen +satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin +sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä +vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että +siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu. + +Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut +toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät +jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni. +Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle. + +Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin, +kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän +ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin +katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja +otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!" +Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja +pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin. + +"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole +veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim, +Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka +sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani +lähdössä pitkälle kotimatkalle." + +"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja +arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten +kristityn miehen sopii." + +"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi." + +"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä +olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja +veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet +surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden, +Hands, etkö jo käsitä?" + +Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli +piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta +hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman +juhlallisesti: + +"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa, +parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan +loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon +nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan. +Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän +vakaumukseni -- amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä +vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on +jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni +Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan." + +Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta +tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja +matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi +nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies +ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme +käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella +varmuudella, että sitä huvikseen katseli. + +Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan +suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin +eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti +enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden +eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli +ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina +vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt +paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat +täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama +oli suojaisa. + +"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin +laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita +ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!" + +"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme +aluksen jälleen irti?" + +"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle +rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista +männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat +nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja +laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä +varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän -- kas +niin -- suoraan -- ylemmäksi -- hiukan alemmaksi -- suoraan suoraani" + +Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän +äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä +käskettyä, _Hispaniola_ kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä +rantaa. + +Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia +yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni, +odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä +kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan +nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä +laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta, +ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään +päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan, +taikka oli se vain vaistomainen tunne -- miten tahansa, kun katsahdin +sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti, +tikari koholla oikeassa kädessään. + +Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun +huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä. +Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin +syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka +vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi +iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi. + +Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta, +jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi +käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani +pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja +tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi, +mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli +merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani. +Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en +olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä. + +Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin +haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka +vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa +koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin +senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun +pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut +keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä +yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan +varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä +puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli +riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä. + +Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin +hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja +vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin +usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni +liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin +pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni +vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu. +Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo +miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä +kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen +mahdollisuutta. + +Asemamme oli tällainen, kun _Hispaniola_ äkkiä iski rantaan, huojahti, +karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella +oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi +sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja +kannen kulmaukseen. + +Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan +toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme. +Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani +kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen +jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan +kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi +keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein +kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin +vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla. + +Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa +alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu +auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana. +Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti +uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon +rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi +asiastani. + +Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi +onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan +hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa, +hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi +hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä +olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes +kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli +kummassakin kädessä, virkoin hänelle: + +"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi, +kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen. + +Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän +koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa, +että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun. +Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla +oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin +hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa. + +"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta +koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin +--; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun +täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet, +käy kovin vanhan merikarhun sapelle." + +Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko +orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen +ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt +istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä +hämmästyksestä -- en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä +ainakaan tiennyt tähdänneeni -- laukesivat molemmat pistoolini ja +putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti +parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen. + + + +27 Luku. + +Paljon rahaa. + + +Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja +ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani. +Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi +minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista +kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden +selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla +hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa +ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan +aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut +että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän +oli suunnitellut minun päivieni päättyvän. + +Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja +päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari, +joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin +tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska, +joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin +kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään, +liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen. + +Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja +ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen +asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi +lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani. + +Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi +tai petti rohkeuteni -- ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen +puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys +suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se +oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt +rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja +ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa. + +Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia +vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää +vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut. + +Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja +vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä +sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin +ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin +tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta +--O'Brien-vainajasta. + +Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän +makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena +kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli +sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni +tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut +minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut +mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen +hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan +pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin +makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka +O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt +makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat +uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella. + +Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli +jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden +varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan +kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä +olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot +purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle. +Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli +pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut +ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt +veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin +suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. +Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet. +Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle, +mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli +liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. _Hispaniolan_ +täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen. + +Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten +viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä +aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen +kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin +ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen. + +Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi +mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä +laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka, +hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja +minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen _Hispaniolan_ kallelleen, +isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko +meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien +latvoissa. + +Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en +palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina +ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle. +Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua +ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta _Hispaniolan_ valloitus oli +omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin +myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut. + +Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani. +Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin +satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja +minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä. +Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja +kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen. + +Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja +rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli +syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen +välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon +kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan +nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista +huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa +kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili +rannalla suon reunassa? + +Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes +suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä +oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti +tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai +tuperruin hiekkaisiin kuoppiin. + +Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli +valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista +kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen. + +Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen, +vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni +metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan +ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin +surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat +erehdyksessä minut ampuneet. + +Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän +aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä +puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se +vähän himmeni -- aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä +liekehtineet. + +En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli. + +Viimein saavuin raivatun ahon reunaan. + +Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja +olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio +palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka +perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa +näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina. + +Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet +ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti +olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi +pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut. + +Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja +sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli. + +Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin +äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä +päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään +mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona +hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni +kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo +mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini +kaikunut. + +Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli +kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä +heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt +oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja +uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen +vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon. + +Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen +pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut +muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä +keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään. + +Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain +maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla +sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan. + +Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka +ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt. + +Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä: + +"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!" +--loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa. + +Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut +puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin +yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan +yksitoikkoisella hokemisellaan. + +Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka +ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului +karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto: + +"Ken siellä?" + +Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin +suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun +kiinni. + +"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti +vangittu. + +Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu. + + + + +KUUDES OSA: + +KAPTEENI SILVER. + + + +28 Luku. + +Vihollisen leirissä. + + +Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti +tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen +hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan +ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti +pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että +kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut +jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa. + +Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet +surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan +äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain +kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään +osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta +oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren +rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä +arvasin saman miehen nyt olevan edessäni. + +Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John +itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään +hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon +lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja +pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin +kurjaksi. + +"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen +koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi, +totisesti!" + +Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi. + +"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten +saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi +halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko -- ei teidän +tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan, +vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen, +"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä +näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy +sentään aivan yli ymmärrykseni." + +Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet +minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni +hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni +kouristelikin mitä synkin epätoivo. + +Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten: + +"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä +mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta, +sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta, +jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän +meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt +sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä +merimies -- minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään -- mutta +ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja +oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on +sinulle äkeissään -- 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on +kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo, +sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta +kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta, +niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin." + +Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja +vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini +olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin +enemmän mielissäni kuin huolissani. + +"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme", +Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä +mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole +koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin +mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on +sinulla vapaus vastata kieltävästi -- kautta puukoipeni, voiko kukaan +kuolevainen merimies osaavammin puhua?" + +"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin +ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta +hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti +rinnassani. + +"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa +asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes, +kuin siivillä sinun seurassasi." + +"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on +valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä +kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini +ovat." + +"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista; +"kunpahan edes joku sen tietäisi!" + +"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua +puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan +tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana, +tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni +Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän +kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine +kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt +sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin +sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen +voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein +noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me +hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme +ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos +niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä +heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he +oleksivat." + +Hän imi taas rauhallisena piippuaan. + +"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että +kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. +'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi +haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on, +senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen +aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa." + +"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin. + +"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi. + +"Ja nytkö minun on valittava?" + +"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi. + +"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua +odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan. +Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin +teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille +sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä: +te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty, +miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos +tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että +-- minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa +saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja +Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan +sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin +minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet +tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei +ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran, +minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää +enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää. +Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni +säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä +merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain +voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne +sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne +edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta." + +Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta +kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki +aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä +minä lisäsin: + +"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te +olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille +kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin." + +"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla, +etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni +vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen. + +"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu +--Morgan nimeltään -- jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa +Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi." + +"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä +toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun +kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille +ajanut!" + +"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten. + +Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias +nuorukainen. + +"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko +sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan, +mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne, +minne monen mamman poika on ennenkin mennyt -- toisinaan raakapuun +nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi +kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut +ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!" + +Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti. + +"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty +kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun +kelkkaasi lähden, John Silver." + +"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen +tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa +kädessään. "Suu puhtaaksi -- ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt +nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli +heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan +tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin, +minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta +totisesti minä katson -- hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu +on tyhjäksi palanut." + +Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut. + +"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa. +"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä. +Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni +vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän +penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin, +hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta +pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria +teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen, +joka häneen uskaltaa koskea! -- sen vain sanon ja se on totinen sana." + +Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni +löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa. +Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet +ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät +lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen +vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva +keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku +heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi +heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet +katsettaan minuun, vaan Silveriin. + +"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi +ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa +tai laskekaa tuuleen." + +"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan +omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut +tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei +tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia +kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien +sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme. +Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä +kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun." + +Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen, +noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä +ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin +kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti", +lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki +poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken. + +Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan. + +"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten, +"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei +ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison +rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä +puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko +miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä +huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot +Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet +hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun +viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta +todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!" + +Minä aloin jo yskän ymmärtää. + +"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin. + +"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on +mennyttä, kaula on mennyttä -- siinä asema koristelematta. Heti kun +katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin -- no niin, +minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä +tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat +pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi -- jos voin +-- heidän käsistään. Mutta huomaa Jim -- ei mitään ilmaiseksi -- sinä +pelastat Johnin hirsipuusta." + +Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan +mahdottomalta -- olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva. + +"Minkä voin, sen teen", vastasin. + +"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat +tulimmaista, keinoja minulla on!" + +Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa. + +"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan. +"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä +arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten +sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on. +Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. _Niihin_ miehiin en ole +koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä +halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti +tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet +nuori -- sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!" + +Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin. + +"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi: +"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän +mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta +puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?" + +Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän +huomasi enemmät kyselyt turhiksi. + +"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä +piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, -- hyvää tai +pahaa." + +Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään +aivan kuin mies, joka odottaa pahinta. + + + +29 Luku. + +Musta merkki uudelleen. + + +Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi +takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun +mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua. +Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden +kesken. + +"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle +perin ystävällisesti ja tuttavallisesti. + +Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion +jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi, +että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat +asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli +soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun +kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa. +Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen +puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin +kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin +omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi +jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti. + +"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni, +sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan +tapaisivat minut heitä tarkastelemasta. + +"Anna heidän vain tulla -- anna vain tulla", Silver keveästi vastasi. +"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni." + +Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin +pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin. +Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän +hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin +puristettua oikeata kättään edessään. + +"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö. +Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske." + +Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja +annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin +takaisin toveriensa luo. + +Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut. + +"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia +saaneet? Hoh -- halloo! kas niin -- tämä ei onnea tuota! Te olette +ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa +repinyt?" + +"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui -- "siinä sen kuulette! Enkös jo +sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa." + +"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet", +Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka +maitosuu se raamattua viljelee?" + +"Dick se oli", muuan virkkoi. + +"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver +puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin." + +Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen. + +"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut +sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan; +käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso +mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua." + +"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka +toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle +kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa! +'Erotettu' -- niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti +kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko +koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän +miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta +oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota +palaakseen." + +"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä +vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on +aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja +ottaa osaa vaaliin." + +"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi. +"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä +--muista näet, että olen vieläkin kapteeninne -- siksi kuin olette +syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi +ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen -- sittenpähän näemme." + +"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen; +_me_ olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko +tämän matkamme kantoon -- olet perin paksuniskainen mies, jos sen +uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta +vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä +tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä +et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas +niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata +kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi, +tuossa on tuo poika." + +"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi. + +"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi +sinun hutiloimisesi vuoksi." + +"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen, +kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän +kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin +olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet _Hispaniolassa_ tuona yönä, +jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia +herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka +pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle +mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän +tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin -- siinä olen yhtä mieltä +teidän kanssanne -- aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä +tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan +saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä +olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on +otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni -- sinulla, joka koko +laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan -- tämä jo vie mahdin +luisevimmaltakin kädeltä!" + +Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät +nämä sanat jääneet vaille vaikutusta. + +"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä +otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin +tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy +puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän +mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle! +Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!" + +"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?" + +"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte, +että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin, +_miten_ pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme +niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä +ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja +ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi +kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver. +Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun +kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt +ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja +teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni +neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän +ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en +ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen +pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas +pykälä. + +"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori +käy teitä katsomassa joka päivä -- sinua, John, muserrettuine kalloinesi +-- ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja +jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette +sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on +eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on +lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä +vuoksi minä sopimuksen tein, niin -- tehän itse polvillanne ryömien +pyysitte minua sen tekemään -- polvillanne ryömien te luokseni tulitte, +niin pelästyneitä olitte -- ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen +olisi sopimusta tehnyt -- mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota +--siinä on selitys!" + +Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin -- saman, keltaiselle +paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan, +jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi +tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni +selittämään. + +Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen +olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin +kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä +voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla +he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he +ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen +turvassa merellä. + +"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F. +ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina +piirsi." + +"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois +kuljetamme, kun ei ole laivaa?" + +Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti: + +"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut +minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se +tietää -- sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla +hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa +keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta +kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se +mieleesi!" + +"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi. + +"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin; +minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä, +hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä +olen saanut siitä jo tarpeekseni!" + +"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue +kapteeniksi!" + +"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa, +että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi, +etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit, +mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon +virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa, +siihen taitaa kaikki supistua." + +"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka +nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut. + +"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei +ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla." + +"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin, +parempihan sekin on kuin ei mitään." + +"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun +minulle. + +Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli +viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari +Ilmestyskirjasta -- muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti +muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu +puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani. +Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana: +"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei +paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on +kuin kynnellä vedetty. + +Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian +olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui +siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla, +jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi. + +Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että +minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin +surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä +merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti +toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia +mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen +kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi; +mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan +ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja +häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti. + + + +30 Luku. + +Kunniasanalla. + + +Minut herätti -- tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin +yksin vahdinkin hierovan silmiään -- sointuisa, ystävällinen ääni, jonka +kuulimme huutavan meille metsän reunasta. + +"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!" + +Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin, +niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin +sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se +minut oli vienyt -- minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin +vaaroihin -- niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin. + +Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli +juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen, +kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa. + +"Tekö, tohtori! Koreinta -- huomenta teille, sir!" Silver huudahti +vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina +virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan +kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan +tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän +potilaanne -- kaikki ovat terveitä ja iloisia." + +Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella +kädellään majan seinään nojaten -- kiireestä kantapäähän entinen John, +tapoineen ja puheineen. + +"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan +vieras -- he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin +kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla +--perä perää vasten, koko yön!" + +Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä +selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi: + +"Eihän vain Jim?" + +"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi. + +Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän +näytti saavan takaisin liikuntakykynsä. + +"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi, +kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne." + +Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi +päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt +vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen +henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän +jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä +rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti +miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään +olisi tapahtunut -- aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he +uskollisia merimiehiä. + +"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli +pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli +se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George, +kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne, +mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä? +Ottiko hän lääkettä, miehet?" + +"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi. + +"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori, +taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui +kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani +saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle -- Jumala häntä +siunatkoon -- ja hirsipuulle." + +Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän +pistopuheen. + +"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi. + +"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä +se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi +ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!" + +"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi." + +"Sen se nyt sai -- teidän sanaanne -- kun oli oikea aasi", tohtori +vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan +puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä +pidän aivan varmana -- vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus +--että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian +ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte +minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu; +mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen +alkuperusteistakaan." + +"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat +kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat +he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja +merirosvoja -- "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä +tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte." + +Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin. + +George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista +lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi +karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!" + +Silver iski kämmenensä tynnyriin. + +"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän +jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun +tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä +kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne +kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka +kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi +aatelismiehenä -- sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt +-- lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?" + +Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen. + +"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja +sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan +pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme +junkkarille ja kapteeni Smollettille." + +Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet +tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut +majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä -- yrityksistä +hankkia itselleen yksityistä suosiota -- kanssarikollistensa etujen +syrjäyttämisestä -- sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän +parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten +uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin +verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut +hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä +aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun +puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi, +oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti +lähteä aarretta etsimään. + +"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika +tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria, +vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava." + +Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen +olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän +oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta +vakuutetuksi. + +"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa +juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän." + +Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti +meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan +päässä, Silver pysähtyi. + +"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo +teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi +virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin +liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin +jäntereen -- niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan +puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys +vain minun hengestäni -- tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan +päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte +minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?" + +Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin +tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle +ja ääni vapisi. + +"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi. + +"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri -- en tuon vertaa!" vastasi hän +sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä +tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä +mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan +unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin +pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään -- kas näin -- ja jätän +teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä, +sillä tilini on pitkä, totisesti!" + +Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui +kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti +kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia +tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä, +sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi. + +"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä +olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei +sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon, +olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et +olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää, +niin -- kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!" + +Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin, +"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka +tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei +Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan +kuolla -- ja myönnän sen ansainneenikin -- mutta kidutusta minä pelkään. +Jos he rupeavat minua kiduttamaan..." + +"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä +en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä." + +"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani." + +"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä +otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset -- mutta +tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin +me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit." + +"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse +tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä +tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen. +Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat +minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi +missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi +onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan +nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla +maalla." + +"Kuunariko!" tohtori huudahti. + +Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten. + +"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi +lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko +sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se +olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben +Gunnin -- paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään, +vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin -- Ben Gunnista +muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver", +hän huusi, "Silver! -- Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun +kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen +suhteen." + +"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi. +"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain +aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne." + +"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin +annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!" + +"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon +ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte +hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan -- tästä kaikesta +minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut +määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon +elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte +sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän +silloin peräsimen." + +"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa +enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä, +totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin +kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos +kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn! +Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme +hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni +teidät väärää valaa tekemättä." + +Silverin kasvot loistivat ilosta. + +"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma +äitini", hän huudahti. + +"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova: +Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa. +Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten +turhia puhu. Hyvästi, Jim." + +Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään +Silverille ja poistui nopein askelin metsään. + + + +31 Luku. + +Aarretta etsimässä -- Flintin osviitta. + + +"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä +näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan -- toisella silmäni nurkalla +sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin +olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle +vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin +hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim, +meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin, +mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää +vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi +irti." + +Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen +oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja +kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla +olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti, +ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin +vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin +valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme +syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen +tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin +liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän +huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän +menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen +minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan +mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia. + +Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint +olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän +ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun +hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä. + +"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä +on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä +sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan, +se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä; +mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle +ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin +lienee meillä myös sananvalta." + +Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja +luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään. + +"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen +pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut +tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit. +Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään, +sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien +mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre +että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot +konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle +osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään." + +Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä +puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli +esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli +kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön. +Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut +epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta +merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän +tahollamme oli hänellä ainoana toivona. + +Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä +tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä +silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa +epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun +elämästä ja kuolemasta -- hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen +--viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan! + +Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi +ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta, +käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä +ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" --niin +helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan +rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään. + +Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku +ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua +lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi +kivääriä -- toinen selässä, toinen rinnalla -- ja lisäksi suuri +lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa +taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint +vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia +voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja +kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin +vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan +totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa. + +Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat +kuokkia ja lapioita -- sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen +maihin _Hispaniolasta_ -- toiset taas silavaa, leipää ja viinaa +päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat +peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli +eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa, +niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla +toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat +hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti +huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat +olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi +ruutivarojakaan. + +Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle -- yksinpä käärepäinen +mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa -- ja +taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin +olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot +rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa. +Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen +tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa +pitkin. + +Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli +luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella +oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä. +Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti: + +"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta. + +"Luurankosaari itäkaakosta itään. + +"Kymmenen jalkaa." + +Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa +parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi +Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas +nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin +Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia +mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai +viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli +tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta +paikalle tultua kompassin avulla. + +Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes +puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja +kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin. + +Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme +ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin +tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän +rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan +rinnettä ylös tasangolle. + +Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa +kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä +kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan +harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen +kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan +tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi +siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas +maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun. +Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin +kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi. + +Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin. +Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me +Silverin kanssa -- minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen +peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi +häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä. + +Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa, +kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain +pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset +alkoivat juosta häntä kohti. + +"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan +ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole." + +Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille +päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin +ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan +siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan +selkäpiitään. + +"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli +lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää +siniverkaa." + +"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa +täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on? +Se ei ole luonnollinen." + +Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut +pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia +(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti +kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa --jalat +yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen +suuntaan. + +"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver +virkkoi. "Tässä on kompassi -- tuolla pistää Luurankosaaren korkein +kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!" + +Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi +näytti tarkalleen itäkaakosta itään. + +"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan +tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto +vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on +varmasti yksi _hänen_ kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen +seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti +tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän +miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce. +Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?" + +"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle +ja puukkoni hän otti mukaansa maihin." + +"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi -- "miksi ei tässä näy hänen +puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten +taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen." + +"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti. + +"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä +tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta +ole luonnollista." + +"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei +luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos +Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että +minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut +jälellä." + +"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui. +"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä." + +"Kuolleena -- niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen +mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin +kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään -- hän kuoli pahan kuoleman, se +Flint!" + +"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi +ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa, +toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein +pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja +minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin -- ja mies jo +korahteli kuoleman kielissä." + +"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut +eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se +on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta +hakemaan!" + +Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta +huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa, +vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen +merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut. + + + +32 Luku. + +Aarretta etsimässä. -- Ääni metsästä. + + +Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin +ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti +kun oli päästy tasangolle. + +Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä +lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse +rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja +Luurankosaari ja idässä -- niemekkeen ja suomaiden ylitse -- avara meren +ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain +yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden +tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina +rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren +ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi +meissä yksinäisyyden tunnetta. + +Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia. + +"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa +linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota +matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa. +Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin." + +"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä +--tuntuu minusta aivankuin -- se olisi minulle tapahtunut." + +"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver +virkkoi. + +"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen. +"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!" + +"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta +totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!" + +Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet +nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä +hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein +kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme +metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun +laulun: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin +rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna; +toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa; +Morgan painoi kasvonsa maahan. + +"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti. + +Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin -- katkennut +keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan +suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa +vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja +lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin +kummallisempi. + +"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei +käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en +kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä +ristipuilla -- joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!" + +Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo +vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen +rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni +uudelleen kajahti -- tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin, +kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat +Tähystäjän onkaloissa. + +"Darby M'Graw!" se ulisi -- se sana parhaiten kuvaa ääntä -- "Darby +M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja +karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!" + +Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen +vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä. + +"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!" + +"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa." + +Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut +hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon +seuraan. + +Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen +suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut. + +"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan, +meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan +jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä +salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan +pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä +häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan +neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes +samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen +merimiesrääsyn vuoksi -- joka lisäksi vielä on vainaja!" + +Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta +rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän +hänen halveksivien sanojensa johdosta. + +"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita." + +Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä +olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti +heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen +uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein +täydelleen vapautunut säikähdyksestään. + +"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on +epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka +synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä? +Se totisesti ei ole aivan kohdallaan." + +Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata, +mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti +rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä +sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä +laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se +Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan +samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, -- se muistutti +--" + +"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver. + +"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se +olikin!" + +"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole +täällä elävänä enempää kuin Flintkään." + +Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen. + +"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän +kuollut tai elävä." + +Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot +samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo +keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään +erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja +läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin +kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien +mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai +kuollut. + +Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana +ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä +Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin. + +"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi -- "johan sanoin, että +sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin +mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti +sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan. + +Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka +oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta +tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin +askelin. + +Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä +tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt, +niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja +azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun +kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me +yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman +näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin +korakelissani keinunut. + +Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta +kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita. +Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta +matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko +ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että +komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää. +Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut +empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi. + +Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan +ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli +kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä +viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä +paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän +sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin +huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat. + +Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat +ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat +hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän +talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän +ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta. +Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen +lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä +minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa +aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa _Hispaniolan_ yön +varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella, +pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa +rikoksineen ja rikkauksineen. + +Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein +kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä +kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi +kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick, +joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä, +höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja +sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen +lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä +tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton +merirosvo -- sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen +-- oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä +metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin +kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää +mielessäni kuvittelin. + +Me olimme nyt metsikön reunassa. + +"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset +miehet karkasivat juoksuun. + +Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia. +Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin +paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin +ukkosen lyöminä. + +Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi +pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä +laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla +painetun nimen _Walrus_ -- Flintin laivan nimen. + +Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty -- ne +seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään! + + + +33 Luku. + +Päällikkö kukistuu. + + +Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen +iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko +hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen +saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän +ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti +suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta +pettymyksensä koko laajuuden. + +"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun." + +Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin. + +Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme +niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän +katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: +"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri +ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä +alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle +kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut." + +Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja +sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa +käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän +kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti +sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten +tunnusteltavana kädestä käteen. + +"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö +sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten +miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole +nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!" + +"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte +jonkun multasienen." + +"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo? +Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa +hänen naamaansa niin uskotte." + +"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi? +Sinä olet toden totta kova poika." + +Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta +ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille +edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle +puolelle kuoppaa. + +Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa, +eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei +hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli +miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä! + +Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa. + +"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko +ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti; +toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..." + +Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa -- pang! pang! +pang! -- kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin +kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena, +ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat. + +Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput +kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä +kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä +lopputilin kanssasi, George." + +Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät +pensaikosta vierellemme. + +"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen +heitä venheille." + +Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi +pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti. + +Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän +kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa +niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte, +jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin +tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli +kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään. + +"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!" + +Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön +aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan +suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti. +Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä +kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme. + +"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni +aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin, +Ben Gunn!" lisäsi hän. + +"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!" + +"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen, +"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, -- "kuinkas voitte, mr +Silver? -- Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai." + +"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!" + +Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot +paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas +rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta. +Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä, +ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun. + +Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon -- hän se +oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen +esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena); +hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset +matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren +koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo +pari kuukautta ennen _Hispaniolan_ tuloa. + +Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan +salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin +oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi +käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme -- sillä Ben Gunnin luolassa +oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa -- antanut sanalla +sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan +paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta +vartioimaan. + +"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni, +mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat +uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän +joukossaan?" + +Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin +osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli +valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja +jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin +seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä +tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän +seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli +tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä +mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää +hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän +onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon +pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat. + +"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli +mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi, +sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori." + +"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen. + +Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan, +ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla +kiertämään Pohjoislahdelle. + +Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera +soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää +kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet +läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä +päivää sitten olimme hinanneet _Hispaniolan_ satamaan. + +Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan +aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli +junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä, +joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin. + +Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me +tapasimme _Hispaniolan_ -- ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli +kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta +vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme +olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti +maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain +turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin +puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta +Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä +_Hispaniolaan_, jonne hän jäi yövahdiksi. + +Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari +meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja +karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä +kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen +kasvoilleen. + +"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi +--katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä +hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne, +herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne." + +"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa. + +"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni +on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!" + +Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni, +sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa. +Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä +nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja +kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota +me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut +seitsemäntoista _Hispaniolan_ miehen hengen. Kuinka monen hengen sen +kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen +upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli +vaatinut -- sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme +miestä -- Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn -- jotka kaikki olivat +osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä +saaliista osalle. + +"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi, +Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle. +Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni. +Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?" + +"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi. + +"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus. + +Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja +ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja _Hispaniolasta_ tuotuja +herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja +onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin +syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella +ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja +toisinaan yhtyen meidän nauruummekin -- tuo entinen sileänaamainen, +kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan. + + + +34 Luku. + +Loppu. + + +Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren +kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja +sieltä kolme mailia veneellä _Hispaniolaan_ ei ollut varsin helppo +tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta +merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella +mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja +arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista. + +Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat +edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle. +Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle +--taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en +kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa +rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin. + +Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä +monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja +arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä +kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, +portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja +sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden +kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin +ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia +kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista +varten -- melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna +siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä +runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi +kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa. + +Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu +laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko +tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme. + +Viimein -- luullakseni se on kolmantena iltana -- kun tohtori ja minä +kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon +pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin +laululta. + +"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot." + +"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän +perässämme. + +Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta +alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen +pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan +ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten +väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon. +Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben +Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka +todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa -- vaikka oikeastaan +minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä +olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori +senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa. + +"Päissään tai houreissaan." + +"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille +ja minulle." + +"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona", +tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä +kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että +he hourailevat -- yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on +kuumeen kourissa -- niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua +hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni +mukaan." + +"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver +puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt +teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme +pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä +ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo +miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan -- ei vaikka +tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te +voitte." + +"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan, +sen me tiedämme." + +Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa +pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa. +Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää +heidät saarelle -- mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin +pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja +luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita, +työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä +tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa. + +Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen +laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet, +mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein +eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän +voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka +kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä +taistelleet. + +Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä +tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme +pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät +kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden +ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne +niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet +antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä +heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä +varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta +he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä +Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun +sellaiseen paikkaan. + +Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui +nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä -- en tiedä ken se oli +--hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi. +Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen. + +Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran +katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse +niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä. +Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli +Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren +sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että +jokainen täytyi olla työssä -- lukuunottamatta kapteenia, joka makasi +patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo +ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa. +Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman +lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan +pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa +myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä. + +Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä +kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi +ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja +puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia +ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset +kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin +tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän +synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja +junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa. +Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat +hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen +pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski +_Hispaniolan_ viereen. + +Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi +kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään. +Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja +vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän +henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se +yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki. +Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut +ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen +rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi. + +Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin +vähällä. + +No niin -- lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että +saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan +ja _Hispaniola_ saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan +avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle +lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet +hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen +laivan, josta laulettiin: + + "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi, + Nyt elossa heitä on enää vain yksi." + +Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen +viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on +lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan +rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja +on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja +perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän +tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen +yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi. +Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen, +jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä +maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana +laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä. + +Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava +yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta +minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja +elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme +ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet +tulevassa maailmassa. + +Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne +hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei +härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle +kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun +olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan +ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa, +paljon rahaa!" + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 *** diff --git a/44339-h/44339-h.htm b/44339-h/44339-h.htm new file mode 100644 index 0000000..d981018 --- /dev/null +++ b/44339-h/44339-h.htm @@ -0,0 +1,7912 @@ +<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" + "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> +<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> + <head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> + <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> + <title> + The Project Gutenberg eBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson. + </title> + <style type="text/css"> + +.by { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.author { + text-align: center; + font-size: 135%; +} + +.transl { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.co { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 5em; +} + +.year { + text-align: center; + font-size: 130%; + padding-bottom: 3em; +} + + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + + h1,h2,h3 { + text-align: center; + clear: both; +} + +p { + margin-top: .51em; + text-align: left; + margin-bottom: .49em; +} + +.p4 {margin-top: 4em;} + +.sig { + text-align: right; + margin-right: 15%; +} + +.caption {font-weight: bold;} + +/* Images */ +.figcenter { + margin: auto; + text-align: center; +} + +.poem { + margin-left:10%; + margin-right:10%; + text-align: left; +} + +.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;} + .poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;} + + </style> + </head> + +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***</div> + +<h1>AARRESAARI</h1> + +<p class="by">Kirj.</p> + +<p class="author"><b>Robert Louis Stevenson</b></p> + +<p class="transl">Suomentanut O. E. Lampén<br /> +Kuvittanut Walter Paget</p> + +<p class="co">WSOY, Porvoo</p> + +<p class="year"><b>1909.</b></p> + + + +<p> +<b>SISÄLLYS:</b><br /> +<br /> +I osa — Vanha merirosvo.<br /> +<br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">3. Musta merkki.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">4. Merimiesarkku.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">6. Kapteenin paperit.</span><br /> +<br /> +II osa. — Laivakokki.<br /> +<br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">7. Minä matkustan Bristoliin.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">8. "Tähystäjässä."</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">9. Ruuti ja aseet.</span><br /> +10. Matka.<br /> +11. Mitä kuulin omenatynnyriin.<br /> +12. Sotaneuvottelu.<br /> +<br /> +III osa. — Seikkailuni saarella.<br /> +<br /> +13. Miten aloitin seikkailuni saarella.<br /> +14. Ensimmäinen ottelu.<br /> +15. Saaren asukas.<br /> +<br /> +IV osa. — Paaluvarustus.<br /> +<br /> +16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.<br /> +17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.<br /> +18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.<br /> +19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.<br /> +20. Silver lähettiläänä.<br /> +21. Hyökkäys.<br /> +<br /> +V osa. — Seikkailuni merellä.<br /> +<br /> +22. Miten aloitin seikkailuni merellä.<br /> +23. Luodevesi.<br /> +24. Korakelin merimatka.<br /> +25. Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.<br /> +26. Israel Hands.<br /> +27. Paljon rahaa.<br /> +<br /> +VI osa. — Kapteeni Silver.<br /> +<br /> +28. Vihollisen leirissä.<br /> +29. Musta merkki uudelleen.<br /> +30. Kunniasanalla.<br /> +31. Aarretta etsimässä. — Flintin osviitta.<br /> +32. Aarretta etsimässä. — Ääni metsässä.<br /> +33. Päällikkö kukistuu.<br /> +34. Loppu.<br /> +</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>ENSIMMÄINEN OSA:<br /> +VANHA MERIROSVO.</h2> + + + +<h3>1 Luku.<br /> +Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."</h3> + + +<p>Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet +minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta +loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain +siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni +armon vuonna 17— ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola, +"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut +merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.</p> + +<p>Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle, +merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä +ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron +kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja +epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea +sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme +ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin +usein veteli:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen +ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli +kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin +rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla +lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.</p> + +<p>"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla. +Vilkas liike, vai?"</p> + +<p>Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.</p> + +<p>"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies", +hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta +arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton +mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla +seuratakseni laivojen lähtöä. — Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa +kapteeniksi. — Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat — tuosta +saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan +ylemmyyden ilme.</p> + +<p>Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän +kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan +paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään +ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla +hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut +postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt +mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin +oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut +oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.</p> + +<p>Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen +kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän +istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin +hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja +tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme +pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan +takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa +luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten +älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija +poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat +merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta +oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan +läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen +käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle +pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja +luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain +tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti +tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä +tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti +minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti +mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä +"yksijalkaista merenkulkijaa."</p> + +<p>Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi. +Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat +rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos +minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli +polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi +hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin +yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi +ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli +kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo +kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.</p> + +<p>Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti +peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut +hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää +kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä, +vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja +pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään +laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki +naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin +koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin +toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän +saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan, +hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä, +ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut +kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois, +ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.</p> + +<p>Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita +juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista, +hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja +ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän +nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala +konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä +juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin +ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme +joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun +ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta +minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän +kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa +ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain +harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko +nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä +"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja +selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät +Englannista niin peloittavan merivallan.</p> + +<p>Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän +asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten +loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä +jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi +melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos +huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään +ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen +aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan +kuolemaansa.</p> + +<p>Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei +vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti +katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän +antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan +miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan +paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan +kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin +naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan. +Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain +kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni +sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään +iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta +ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes +hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia +vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan +panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen +lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä +käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle +merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona, +juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän — kapteeni nimittäin — +rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo,<br /></span> +<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran +etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani +liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta +tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista +huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan +tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista +vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi +sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon +parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja +viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme +vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat. +Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja +soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti +häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä +ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä +alakannella!"</p> + +<div class="figcenter" style="width: 323px;"> +<img src="images/pict01.png" width="323" height="480" alt=""Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori." /> +<span class="caption">"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori.</span> +</div> + +<p>"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen +kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä +sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin +maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"</p> + +<p>Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin +merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään +uhkasi naulata tohtorin seinään.</p> + +<p>Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja +pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki +huoneessa olijat sen kuulivat:</p> + +<p>"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta, +että te ensi käräjissä joudutte hirteen."</p> + +<p>Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen +taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.</p> + +<p>"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen +miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä +pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan +myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen +aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana +osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni +teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"</p> + +<p>Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti +pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat +jälkeenpäinkin.</p> + + + +<h3>2 Luku.<br /> +Musta koira ilmestyy ja katoaa.</h3> + + +<p>Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä +tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei, +kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa +oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine +myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni +arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja +äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli +runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.</p> + +<p>Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta +harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko +oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja +kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin +ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla, +messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt +kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä +kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse +kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori +Liveseytä muistanut.</p> + +<p>Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan +aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui +mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä, +lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea +jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt +kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa +ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti +minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta +sittenkin jotain suolaveden tuoksua.</p> + +<p>Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun +minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua +lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.</p> + +<p>"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."</p> + +<p>Minä astuin askeleen häneen päin.</p> + +<p>"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi +teeskennellysti naurahtaen.</p> + +<p>Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että +pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.</p> + +<p>"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän. +"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä, +etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini. +Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on +arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa. +Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"</p> + +<p>Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.</p> + +<p>"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"</p> + +<p>Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin +arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin +kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää +maljan Bill-veikon terveydeksi."</p> + +<p>Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan +miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi, +vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua +liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä. +Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä +väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut +heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti, +niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän +käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin. +Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja +osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että +olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla +on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät +väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi +kädessä kuria, poikaseni — kovaa kuria. Jos olisit Billin kera +purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen, +et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen +kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin +Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni, +menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän +Billiä, sitä vanhaa veikkoa."</p> + +<p>Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen +nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin +hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että +mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut. +Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase +helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin +hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.</p> + +<p>Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja +sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä +ääreen.</p> + +<p>"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada +rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.</p> + +<p>Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri +hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen +tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja +totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan +niin vanhaksi ja raihnaiseksi.</p> + +<p>"Kas niin, Bill, tunnethan minut, — tunnet vanhan laivatoverisi, Bill, +epäilemättä", mies puhui.</p> + +<p>Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.</p> + +<p>"Musta Koira!" virkkoi hän.</p> + +<p>"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta +Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali +Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien +matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui +hän typistettyä kättänsä ojentaen.</p> + +<p>"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille. +Puhu suusi puhtaaksi — mitä tahdot?"</p> + +<p>"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit +toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta, +johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos +sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."</p> + +<p>Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin +aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin, +että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni, +pakotietänsä.</p> + +<p>Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät +ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden +kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.</p> + +<p>Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta +kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua +äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin +singahuttamia kirouksia.</p> + +<p>"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä +kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon +minä!"</p> + +<p>Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä — +tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja +samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä +täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun +vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan +viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin +katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut +eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.</p> + +<p>Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira +haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa +tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen +tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi +kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin +huoneeseen.</p> + +<p>"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja +nojautui toisella kädellään seinään.</p> + +<p>"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.</p> + +<p>"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia, +rommia!"</p> + +<p>Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin +lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin +vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä +pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme +sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti, +mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.</p> + +<p>"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja +isäraukkasi makaa sairaana!"</p> + +<p>Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella +kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan. +Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta +hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin +rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi +aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.</p> + +<p>"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan +saanut?"</p> + +<p>"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut +kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä +te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos +mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt +koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti +arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."</p> + +<p>Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja +paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti +ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones +kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle +olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli +mielestäni erittäin taitavasti tehty.</p> + +<p>"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja +nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä. +Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"</p> + +<p>"En, tohtori", vastasin.</p> + +<p>"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan +valtasuonen.</p> + +<p>Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja +katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen +kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui +minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan +muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:</p> + +<p>"Missä on Musta Koira?"</p> + +<p>"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne +oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan +niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen +vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt, +Bones — —"</p> + +<p>"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.</p> + +<p>"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka +tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin +saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos +yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä +panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta, +niin olette kuoleman oma — ymmärrättekö sitä? — kuoleman oma, ja te +joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten +Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä +vuoteellenne."</p> + +<p>Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme +vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.</p> + +<p>"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni — rommin +nimikin on teille kuolemaksi."</p> + +<p>Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.</p> + +<p>"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen +laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa. +Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät — se on parasta sekä hänelle että +teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."</p> + + + +<h3>3 Luku.<br /> +Musta merkki.</h3> + + +<p>Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja +lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet +jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.</p> + +<p>"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa +antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa +kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri, +miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän +olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha +toveri!"</p> + +<p>"Tohtori —", aloin.</p> + +<p>Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä +pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän +sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen +ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni +keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri +maanjäristyksen kourissa — tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista +maista? — ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani +ja juomani ja mies ja vaimo — kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin +olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava +sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas +sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla +äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut +pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä +saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo +ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi, +nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun +minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi +itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän +kultarahan pikarillisesta, Jim."</p> + +<p>Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka +oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet +vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja +lahjomisyritys minua vielä harmitti.</p> + +<p>"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni +velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."</p> + +<p>Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .</p> + +<p>"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri, +sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa +pesässä?"</p> + +<p>"Viikko vähintäin", vastasin.</p> + +<p>"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle +mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan +merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä — +nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja +himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko, +kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani +tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä +heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini, +ja näytän heille taas köyden päätä."</p> + +<p>Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen +olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan, +ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta +tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat +surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän +vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.</p> + +<p>"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat. +Laske minut takaisin vuoteelle."</p> + +<p>Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja +makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän +näit sen tänpäiväisen merimiehen?"</p> + +<p>"Mustan Koiranko?" kysyin.</p> + +<p>"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "<i>Hän</i> on paha mies; mutta pahempiakin +on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse +minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he +tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään — +voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja +menet — olkoon menneeksi, minä tahdon! — ja menet sen kirotun +tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit — +oikeuden palvelijat ja sen semmoiset — ja hän ottaa kiinni heidät +kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' — ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja +pojat, — kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies, +ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän +ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta +sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle +annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista +merenkulkijaa — häntä eritoten."</p> + +<p>"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.</p> + +<p>"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen +annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit +kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."</p> + +<p>Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun +olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen +vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä +nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen, +jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt, +jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki +tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi +tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että +isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan. +Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet +ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin +kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella +kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.</p> + +<p>Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa, +vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän, +sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja +tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä +vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin +ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän +vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin, +pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman +sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni +kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni +oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä +voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta +anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti +nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin +ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä +kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä +luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten +hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen +heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt +tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle. +Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti +hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän +esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan +aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän +varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.</p> + +<p>Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona +kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin +ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta, +kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea, +sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen +silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja +päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään +yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan +eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi +vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla, +yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.</p> + +<p>"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti +isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! — missä +tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"</p> + +<p>"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies +hyvä", vastasin minä.</p> + +<p>"Kuulen äänen", sanoi hän — "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle +kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"</p> + +<p>Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento +samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin +niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut +yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.</p> + +<p>"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."</p> + +<p>"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."</p> + +<p>"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka +minä rusennan käsivartesi."</p> + +<p>Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin +tuskasta.</p> + +<p>"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole +entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra +—"</p> + +<p>"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä +kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut +varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan +ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan +juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua +lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan +siedinkään.</p> + +<p>"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll' +on eräs toverinne, Bill —'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja +hän puristi taas niin että päätäni huimasi.</p> + +<p>Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että +minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä +vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.</p> + +<p>Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan, +haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä. +Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa +kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää +siihen riittäneet.</p> + +<p>"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen +sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota +kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni +ulottuville."</p> + +<p>Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän +jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa +puristui kiinni.</p> + +<p>"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä +ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos +tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä +kopinan loittonemistaan loittonevan.</p> + +<p>Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta +viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja +hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.</p> + +<p>"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät +nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.</p> + +<p>Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen +huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.</p> + +<p>Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen +oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä. +Omituista on — sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime +aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni —, että minä, heti kun +huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen +kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä +tuoreena mielessäni.</p> + + + +<h3>4 Luku.<br /> +Merimiesarkku.</h3> + + +<p>Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut +tietää — mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä —; +ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa +kapteenin rahoista — jos hänellä niitä ollenkaan oli — kuului +kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen +laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies, +jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen +vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti +tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi, +ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan +voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön +liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului +mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani +vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon +kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki +palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän +kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme +lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin +juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.</p> + +<p>Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen +lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä +sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi +tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka +joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät +korvamme erottaneet — laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja +varikset raakkuivat metsässä.</p> + +<p>Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten +mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta +siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä +taholta saimme. Sillä — teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet +hävetä menettelyänsä — ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme +"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä +kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat. +Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille +tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka +olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat +sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä +salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt +loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut +kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää +heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat +valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta +ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.</p> + +<p>Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen, +saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini +heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään +rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan +teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme +samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot, +jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva +Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille +laillisesti kuuluvat rahat."</p> + +<p>Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he +kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme +lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun +pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat +varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla +ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin +asunnolle päin etsimään aseellista apua.</p> + +<p>Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle +matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan +yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää +oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa +kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti +pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet +mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi +helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.</p> + +<p>Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen +pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme. +Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme +vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin +lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle +ojennettuna.</p> + +<p>"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin +kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on +saatava avain <i>tuolta</i> mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi +nämä sanat lausuessaan.</p> + +<p>Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli +pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli +varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin +seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen +tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."</p> + +<p>"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha +seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä +pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta +kuusi.</p> + +<p>"Jim", sanoi äitini, "avain!"</p> + +<p>Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän +lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli +puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset — +siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.</p> + +<p>"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.</p> + +<p>Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen +tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin — siellä +riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki +kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa, +ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän +niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.</p> + +<p>Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli +poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä +kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.</p> + +<p>"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea, +sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.</p> + +<p>Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei +näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu +vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden +alta alkoi tulla esiin sekatavaraa — astemittari, tinatuoppi, useita +tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen +hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia +enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista +kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää. +Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja +koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha, +merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi +ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat, +öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja +purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.</p> + +<p>"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen", +äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään +enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan +kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.</p> + +<p>Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat +peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia — Espanjan dublonit, Ranskan +louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan +pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.</p> + +<p>Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini +käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai +vereni jähmettymään — kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella +tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen. +Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan +kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten +seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin +kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni +siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.</p> + +<p>"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin +vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi +pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan +muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää +miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.</p> + +<p>Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan +enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään +tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti +aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada. +Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen +vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut +lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.</p> + +<p>"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen +kääröön tarttuen.</p> + +<p>Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän +tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä +juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi +nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja +ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli +siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin +pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun +valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia +askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin +heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku +tulijoista kantoi lyhtyä.</p> + +<p>"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun +voimani ovat lopussa."</p> + +<p>Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten +sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini +tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja +heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin +horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui +olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä +että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui +laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle. +Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että +vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä — +äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa +ravintolasta.</p> + + + +<h3>5 Luku.<br /> +Sokean miehen viimeiset hetket.</h3> + + +<p>Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut +jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan +suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin +tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli +seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava +mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan +kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi +kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.</p> + +<p>"Murtakaa ovi!" hän huudahti.</p> + +<p>"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana +hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän +pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat +hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut +pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen +äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi +hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.</p> + +<p>"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.</p> + +<p>Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi +hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti +talosta:</p> + +<p>"Bill on kuollut!"</p> + +<p>Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.</p> + +<p>"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua +noutamaan", huusi hän.</p> + +<p>Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa +yläkertaan koko talo kai tutisi. — Pian kuului uusia hämmästyneitä +huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit +säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen +alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:</p> + +<p>"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa +myöten."</p> + +<p>"Onko se siellä?" karjui Pew.</p> + +<p>"Rahat ovat täällä."</p> + +<p>Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.</p> + +<p>"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.</p> + +<p>"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.</p> + +<p>"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui +taas sokea.</p> + +<p>Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista +tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu", +vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."</p> + +<p>"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt — se poika. Kunpa olisinkin häneltä +silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä — +ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät +käsiin."</p> + +<p>"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.</p> + +<p>"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew, +lyöden keppiään maantiehen.</p> + +<p>Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita +askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin +säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen +tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään +löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli +säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului +kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi +väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta +annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti +heitä lähestyvästä vaarasta.</p> + +<p>"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä, +miehet."</p> + +<p>"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri — +älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he +eivät ole ehtineet — he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään, +koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."</p> + +<p>Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi +silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain +toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut +miehet seisoivat epäröivinä tiellä.</p> + +<p>"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte +rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on +täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä +uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä — sokea — sen tein! Ja nyt +menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin +köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin +ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla +merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."</p> + +<p>"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.</p> + +<p>"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat, +Pew, äläkä turhia rähise."</p> + +<p>Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi +huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran +iskun hänen kepistään.</p> + +<p>Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä +kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen +hänen käsistään.</p> + +<p>Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului +kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni — nelistävien hevosten +kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta +pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta +vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille, +mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa +heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet +jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät +sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin, +kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi +väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin, +huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit +— älkää toki Pew-ukkoa!"</p> + +<p>Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi +ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he +sitten rinnettä alas.</p> + +<p>Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi +suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän +taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen +hevosen jalkoihin.</p> + +<p>Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen +lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi. +Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut +enää.</p> + +<p>Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan +tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä, +joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt +tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli +tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin. +Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä +loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä +seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.</p> + +<p>Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet +kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta +mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja +ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun +hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava, +toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta +varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti +jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä +pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään +poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa +vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus +jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi +rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta +tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja +se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti +käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on +mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo +oli kuullut minun kertomukseni.</p> + +<p>Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin +perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin +seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina +minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin +kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi +minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei +voinut tilannetta mitenkään auttaa.</p> + +<p>"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät? +Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"</p> + +<p>"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa +että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni +soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."</p> + +<p>"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos +sallit."</p> + +<p>"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.</p> + +<p>"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein — se on hieno +mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän +voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai +junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän +on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa +tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt, +Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."</p> + +<p>Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin +kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille +lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.</p> + +<p>"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika +taaksenne."</p> + +<p>Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi +ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään +tohtori Liveseyn asunnolle päin.</p> + + + +<h3>6 Luku.<br /> +Kapteenin paperit.</h3> + + +<p>Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori +Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.</p> + +<p>Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja +Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli +heti avaamaan oven.</p> + +<p>"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.</p> + +<p>Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta +mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.</p> + +<p>"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi</p> + +<p>Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin +jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun +valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen, +vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät. +Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi +muutaman sanan vaihdettuaan sisään.</p> + +<p>Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen +kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia +hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa, +junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.</p> + +<p>En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas +mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa +olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja +käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset, +ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen +luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.</p> + +<p>"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja +alentuvaisesti.</p> + +<p>"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa +sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"</p> + +<p>Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa +kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat +eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat +piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini +palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari +huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.</p> + +<p>Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet +junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli +edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen +ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta +luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.</p> + +<p>Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.</p> + +<p>"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies. +Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille +ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins +poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa! +Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."</p> + +<p>"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat, +vai kuinka?"</p> + +<p>"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.</p> + +<p>Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat +kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana +takkinsa taskuun.</p> + +<p>"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen +luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin +pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että +lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."</p> + +<p>"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin +piirakan ansainnut."</p> + +<p>Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan +illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra +Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet +pois.</p> + +<p>"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.</p> + +<p>"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.</p> + +<p>"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey. +"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"</p> + +<p>"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli +verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta +oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin +mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli +englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen +märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini +pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."</p> + +<p>"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta +nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."</p> + +<p>"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne +roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta +kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset +vaaraan antautuisivat?"</p> + +<p>"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin +kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä +tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani +joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin +olisikohan saaliimme suurikin?"</p> + +<p>"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on +edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan +Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin +aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."</p> + +<p>"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme +käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.</p> + +<p>Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin +ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli +kaksi esinettä — kirja ja sinetöity paperi.</p> + +<p>"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.</p> + +<p>Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli, +sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani +pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain +tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja +harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama +kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa +paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn +kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä, +käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka +sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun +selkäänsä.</p> + +<p>"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä +kääntäessään.</p> + +<p>Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia +tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma +aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli +selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745 +esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin +selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa +kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla", +taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."</p> + +<p>Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus +lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli +viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja +piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."</p> + +<p>"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.</p> + +<p>"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen +sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden +laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai +ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja +siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette, +liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin +laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin +sieluja, jotka olivat laivan miehistönä — ahvenen valtakunnan asujia +aikoja sitten."</p> + +<p>"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty +matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette, +sitä myöten kuin hän arvossa nousee."</p> + +<p>Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun +jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden +paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja +espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.</p> + +<p>"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"</p> + +<p>"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."</p> + +<p>Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä; +ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta. +Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren +kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien +ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi +tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on +noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (<i>mile</i>) = noin 1,6 km] +pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös +kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan +suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty +"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme +punaisella piirrettyä ristiä — kaksi saaren pohjoispäässä, yksi +lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä, +siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin +epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa +tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu +samalla käsialalla:</p> + +<blockquote> + +<p>Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta.</p> + +<p>Luuranko-saari itäkaakosta itään.</p> + +<p>Kymmenen jalkaa.</p> + +<p>Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun +suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen +suuntaan.</p> + +<p>Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen +niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.</p> + +<p class="sig"><i>J. F.</i></p></blockquote> + +<p>Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle +käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.</p> + +<p>"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat +ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa — — +kolmessa viikossa — kahdessa viikossa — kymmenessä päivässä — meillä +on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa +laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins. +Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja +Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja +paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä — vaikka kullassa +piehtaroida — taikka koko ikämme voileipiä heittää."</p> + +<p>"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim +myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."</p> + +<p>"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"</p> + +<p>"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi +kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet, +jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun — rohkeita, epätoivoisen +hurjia miehiä — ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä +monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana — ne ovat joka +kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan +meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja +minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin +seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan +meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."</p> + +<p>"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen +kuin muuri."</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>TOINEN OSA:<br /> +LAIVAKOKKI.</h2> + + + +<h3>7 Luku.<br /> +Minä matkustan Bristoliin.</h3> + + +<p>Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään +merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa — ei +edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan — niinkuin +olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan +erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä +taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin +kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä +kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin +tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin. +Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin +lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen +pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he +"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja +vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat. +Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme, +toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta +kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta +ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.</p> + +<p>Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori +Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei +ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta +seuraten luimme — tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei +oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta — seuraavat tärkeät +tiedonannot:</p> + +<blockquote> + +<p>"Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17—.</p> + +<p>"Veli Livesey!</p> + +<p>"Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän +kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.</p> + +<p>"Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina +lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt — +lapsikin sillä purjehtisi — kahden sadan tonnin alus, nimi +<i>Hispaniola</i>.</p> + +<p>"Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut +olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan +orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki +muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme +päämäärästä — aarteesta, tarkoitan."</p></blockquote> + +<p>"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole +tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla +puhumatta — — —."</p> + +<p>"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti +metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä +tahtoo, hä?"</p> + +<p>Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:</p> + +<blockquote> + +<p>"Blandly itse keksi <i>Hispaniolan</i> ja sai sen ihmeellisen älykkäällä +tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka +ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He +itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta +valmis mihin tahansa, että <i>Hispaniola</i> oli hänen laivansa, ja että +hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan — mitä kouraantuntuvinta +panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan +hyviä puolia.</p> + +<p>"Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet — +laivanvarustajat ja muut — olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta +aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni +pyörälle pani.</p> + +<p>"Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä — olivatpa he sitten oman +maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia — ja minulla +oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu. +Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini +juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.</p> + +<p>"Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen +kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa +ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt +terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen +jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna +laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.</p> + +<p>"Tuo minua summattomasti liikutti — samoin sinäkin olisit sitä +tuntenut — ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan +kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on +menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi, +koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata +kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä, +Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!</p> + +<p>"No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin +pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä +keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella +saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen +he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan +vaikka fregatin voittaisimme.</p> + +<p>"Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä +miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti +minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi, +joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.</p> + +<p>"Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä, +syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata +ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan +ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet +vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis, +Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua +arvossa pidät.</p> + +<p>"Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä +luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.</p> + +<p class="sig">"John Trelawney."</p> + +<p>"J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen +lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole +takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen +miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten +kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän +perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka +puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän <i>Hispaniolallamme</i> on siis +kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.</p> + +<p>"En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies; +tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi +oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole +rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille +kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää +jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."</p> + +<p class="sig"><i>J. T.</i></p> + +<p>J. K. — Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.</p> + +<p class="sig"><i>J. T.</i></p></blockquote> + +<p>Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti. +Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä +halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja +valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan +paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen +suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei +kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.</p> + +<p>Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä +tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut +kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten +vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen +maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää +huonekalujakin, — ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni +anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei +äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.</p> + +<p>Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin +ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia, +josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini +seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini. +Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa +tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia +häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.</p> + +<p>Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä +olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali +Benbow'lle" — vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä +rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein +oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen +rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini +hävisi näkyvistäni.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 304px;"> +<img src="images/pict02.png" width="304" height="220" alt=""Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt."" /> +<span class="caption">"Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt."</span> +</div> + +<p>"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin +Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta +liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin +torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi +kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja +minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen +edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.</p> + +<p>"Missä ollaan?" kysyin.</p> + +<p>"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."</p> + +<p>Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas +laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli +käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita, +monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin +olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella +riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät +näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni +elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi +ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta. +Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana, +valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä, +rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän +huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä +monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut +suurempi.</p> + +<p>Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli +pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä — +merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!</p> + +<p>Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren +ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka +täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin +pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli +hymyillen vastaamme.</p> + +<p>"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana +Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"</p> + +<p>"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"</p> + +<p>"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"</p> + + + +<h3>8 Luku.<br /> +"Tähystäjässä."</h3> + + +<p>Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään" +osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun +vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka +kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan +haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän +laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien +ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt +touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.</p> + +<p>Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu, +ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta +hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset +ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan +savu sen täyttikin sakeana pilvenä.</p> + +<p>Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä +hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.</p> + +<p>Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi +silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein +lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän +käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen +kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin +kinkun kylki — sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän +näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse +liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä +sana tai taputus olkapäälle varattuna.</p> + +<p>Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney +kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän +kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa +"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa +miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan +Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot +näyttivät — aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä +siisti ja iloinen ravintoloitsija.</p> + +<p>Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo, +joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.</p> + +<p>"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.</p> + +<p>"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa +sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti +aivan kuin säpsähtävän.</p> + +<p>"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo +ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."</p> + +<p>Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.</p> + +<p>Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle. +Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo +kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi +silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea +poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."</p> + +<p>"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"</p> + +<p>"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut +laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"</p> + +<p>Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.</p> + +<p>"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy", +Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä +sanoitkaan? Musta mikä?"</p> + +<p>"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut +merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"</p> + +<p>"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn +avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan +olit? Tänne mies!"</p> + +<p>Mies, jota hän Morganiksi nimitti — vanha, harmaahapsinen, +ruskeanaamainen merikarhu — totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä +poskessaan.</p> + +<p>"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä +koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa — Mustaa Koiraa, vai oletko, +hä?"</p> + +<p>"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.</p> + +<p>"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"</p> + +<p>"En, sir."</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos +sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti +et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui +sinulle?"</p> + +<p>"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi. +"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa +puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi — matkoista, kapteeneista, +laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"</p> + +<p>"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta +tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."</p> + +<p>Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver +minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:</p> + +<p>"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan — älyä vain ei ole liiaksi. — +Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on +minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin +muistelen, että minä olen — niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän +on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."</p> + +<p>"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin +miehen. Hänen nimensä oli Pew."</p> + +<p>"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen +nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni +tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on +hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat +tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai +puhui se kurittamisesta! <i>Minä</i> hänet kuritan!"</p> + +<p>Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi +kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että +Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut. +Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran +"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli +minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat, +että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli +epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä +John Silver oli viaton.</p> + +<p>"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä. +Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui +minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot +minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille +kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy +puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela +poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla +kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies, +minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden +kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että — mutta nyt —"</p> + +<p>Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi +hänelle jotain mieleen juolahtanut.</p> + +<p>"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta +puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"</p> + +<p>Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet +silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme +kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.</p> + +<p>"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan +kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins, +sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt, +valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on +velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja +tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta +selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä +enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut +kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään +pääsin rahoistani!"</p> + +<p>Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka +minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin +tahtoanikin hänen iloonsa.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 298px;"> +<img src="images/pict03.png" width="298" height="480" alt=""Hän kertoili minulle kaikista laivoista."" /> +<span class="caption">"Hän kertoili minulle kaikista laivoista."</span> +</div> + +<p>Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin +seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi +kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta, +selitteli töitä, joita kullakin tehtiin — miten muuan purki, toinen +lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän +kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin +erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää, +että hän oli mitä parhain matruusi.</p> + +<p>Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä +lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat +tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.</p> + +<p>Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen +totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän +väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.</p> + +<p>Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta +kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään +mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John +tarttui kainalosauvaansa ja poistui.</p> + +<p>"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari +hänen jälkeensä.</p> + +<p>"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.</p> + +<p>"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä +luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver +miellyttää minua."</p> + +<p>"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.</p> + +<p>"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"</p> + +<p>"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme +katselemaan laivaa."</p> + + + +<h3>9 Luku.<br /> +Ruuti ja aseet.</h3> + + +<p><i>Hispaniola</i> lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden +laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit +kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein +kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti +tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut +merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä +ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit +eivät olleet yhtä hyvät.</p> + +<p>Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan +tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn +siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli +sinne perästämme.</p> + +<p>"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.</p> + +<p>"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi +junkkari.</p> + +<p>Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa +sisään ja sulki oven.</p> + +<p>"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin, +toivoakseni — kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"</p> + +<p>"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka +sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka, +minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä +kaikki kaunistelematta."</p> + +<p>"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni +hyvin äkäisenä.</p> + +<p>"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni +vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."</p> + +<p>"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.</p> + +<p>Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.</p> + +<p>"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole +mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja +minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte, +ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"</p> + +<p>"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla +kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi", +kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä +huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä. +Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"</p> + +<p>"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."</p> + +<p>"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita +etsimään — saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt +kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden +etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette +anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."</p> + +<p>"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.</p> + +<p>"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan. +Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on +kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani — elämä tai +kuolema ja vaikea matka."</p> + +<p>"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme +uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte +sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia +merimiehiä?"</p> + +<p>"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja +suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat +apulaiseni."</p> + +<p>"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt +värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt +voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"</p> + +<p>"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian +vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä +erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"</p> + +<p>"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.</p> + +<p>"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian +vapaa."</p> + +<p>"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."</p> + +<p>"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"</p> + +<p>"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.</p> + +<p>"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti +kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä +muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva +paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? — ensiksi. +Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että +muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta +sijoja tänne kajuutan sivulle? — toiseksi."</p> + +<p>"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.</p> + +<p>"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon +jaariteltu."</p> + +<p>"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.</p> + +<p>"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi. +"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on +ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän +sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.</p> + +<p>"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.</p> + +<p>"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.</p> + +<p>"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari +huudahti.</p> + +<p>"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.</p> + +<p>Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn +väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä +hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa +puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.</p> + +<p>"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa +tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta +että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä +vapaaksi palveluksestani."</p> + +<p>"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän +seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka +miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa +löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen — te pelkäätte kapinaa."</p> + +<p>"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä +kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole +oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta +sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin +rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat +olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä +olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole +vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin +varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni. +Siinä kaikki."</p> + +<p>"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua +vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua +tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne +oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."</p> + +<p>"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne, +oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra +Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."</p> + +<p>"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei +olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri +kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte; +mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."</p> + +<p>"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä +täytän velvollisuuteni."</p> + +<p>Näin sanoen hän kumartaen poistui.</p> + +<p>"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että +sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi — tuon +miehen ja John Silverin."</p> + +<p>"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään +lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen +käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän +englantilaiselle."</p> + +<p>"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."</p> + +<p>Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan +hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat +työtä.</p> + +<p>Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin +mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan. +Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja +skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce, +tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin +kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt +makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle +laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi. +Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui +sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin +oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua, +sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen +mielipiteistään.</p> + +<p>Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja +makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana, +saapuivat venheellä laivalle.</p> + +<p>Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan, +mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"</p> + +<p>"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.</p> + +<p>"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi +aamulla käyttämättä."</p> + +<p>"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet +tarvitsevat pian illallista."</p> + +<p>"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan +katosi samassa keittiön puolelle.</p> + +<p>"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.</p> + +<p>"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, — +varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät. +Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä +laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella — "Hei, laivapoika", huusi +hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."</p> + +<p>Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:</p> + +<p>"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."</p> + +<p>Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja +vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.</p> + + + +<h3>10 Luku.<br /> +Matka.</h3> + + +<p>Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa, +ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain +toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei +minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin +lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja +miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut +vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki +oli minulle niin uutta ja ihmeellistä — lyhyet komentosanat, kimakat +pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa +valossa.</p> + +<p>"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi — porsaspaisti], viritäppä nyt joku +kaneetti", joku joukosta ehdotti.</p> + +<p>"Se entinen", toinen lisäsi.</p> + +<p>"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten +seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —"<br /></span> +</div></div> + +<p>Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.</p> + +<p>Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n" +mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa +kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui +aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen +rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden +nukkuakseni, oli <i>Hispaniola</i> jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.</p> + +<p>En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa. +Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä +ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren +korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow, +mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin +kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa +miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi +näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin +perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket +punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena. +Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän +kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden +riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas +saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.</p> + +<p>Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan +salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin +selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan +kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas +kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.</p> + +<p>Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona +esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa +pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä +murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän +hävisi tietämättömiin.</p> + +<p>"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä +rautoihin."</p> + +<p>Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi +luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen +lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella +arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli +suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron. +Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu, +jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.</p> + +<p>Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä +mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi +miehet häntä nimittivät.</p> + +<p>Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi +kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän +asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja +laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin +olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää +oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella. +Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita +nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen +milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan, +aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat +ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen +nykyistä saamattomuuttaan.</p> + +<p>"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi +minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin +kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten — leijona ei ole +mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää +vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi — ja aseettomana."</p> + +<p>Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli +tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus. +Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä, +joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina +koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne, +Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei +kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule +uutisia. Tässä kapteeni Flint — minä nimitän papukaijaani kapteeni +Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan — tässä kapteeni Flint +juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"</p> + +<p>Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon +rahaa — paljon rahaa — paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan +häkin päälle.</p> + +<p>"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins — enimmäkseen ne +elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen +olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren +merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa, +Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli +mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja +merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään — +kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun +Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä +kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia — vai +mitä, kapteeni?"</p> + +<p>"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.</p> + +<p>"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan +taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä +reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut +pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi +koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton +lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä. +Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan +tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä +ihmisistä parhaimmaksi.</p> + +<p>Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät. +Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia. +Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja +silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa +sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin +tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat +siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki +olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut. +"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta +vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole +vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."</p> + +<p>Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä +pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.</p> + +<p>"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin +minä räjähdän."</p> + +<p>Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin <i>Hispaniola</i> +vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja +liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian +laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu +laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin +pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä — esimerkiksi jos junkkari +sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä — valmistettiin +erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella +jokaisen herkkusuun käytettävänä.</p> + +<p>"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni +tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat +piruja laivaasi. Se on minun uskoni."</p> + +<p>Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me +emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki +saaneet surmamme salakavalalla tavalla.</p> + +<p>Näin se tapahtui.</p> + +<p>Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin +sitä saarta kohti, jonne pyrimme — minä en ole oikeutettu tässä +puhumaan tämän selvemmin — ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen +yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti +olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään +seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme +oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen. +<i>Hispaniola</i> keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen +vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä +hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme +ensimmäisen osan loppua.</p> + +<p>Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja +menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä +juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä. +Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi +vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden +sohinaa keulassa ja sivuilla.</p> + +<p>Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena +oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja +laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin +tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui +raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi +hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun +mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni — ja muutamat lauseet kuultuani +minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani +vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä +näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten +miesten henki riippui yksistään minusta.</p> + + + +<h3>11 Luku.<br /> +Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.</h3> + + +<p>"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies. +Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä +kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani +leikkasi, opiston ja kaikki käynyt — vatsa täynnä latinaa ja muuta +hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon +paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat +Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein +muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen +pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki +onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli +silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan <i>Walrusin</i> laita, Flintin +entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja +kultalastin painosta uppoamaisillaan."</p> + +<p>"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan +ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."</p> + +<p>"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver +puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin +mukana ja sitten Flintin — siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä +niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa +Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä +jotain tavallisen matruusin osaksi — kaikki pankissa säästössä. +Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt +Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat +tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa — olivat +kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä +ja saisi hävetä — kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin +parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja +kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää. +Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto +vieköön, näki nälkää!"</p> + +<p>"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.</p> + +<p>"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa", +Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi, +mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä +ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."</p> + +<p>Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun +roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin +oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut +hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta, +että häntä muutkin kuuntelivat.</p> + +<p>"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla +kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta +ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on +lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta. +Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas +merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä +panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten +välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun +hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin +silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika, +sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en +ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen +maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen +merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"</p> + +<p>"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän +enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"</p> + +<p>"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.</p> + +<p>"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.</p> + +<p>"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne +ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen +mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin +mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi +kateutta muissa miehissä."</p> + +<p>"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.</p> + +<p>"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja +siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei +pidä kieltään kantimissa, — joku, joka minut tuntee, tarkoitan — niin +hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni +pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi +minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta +joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt +lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni +kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen; +mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin <i>lampaiksi</i> ei voinut +nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet +turvassa."</p> + +<p>"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi +puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."</p> + +<p>"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver +vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole +nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."</p> + +<p>Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he +selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli +viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen — ehkä viimeisen koko +laivassa — viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma +seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja +liittyvän seuraan.</p> + +<p>"Dick on meidän", Silver virkkoi.</p> + +<p>"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas +poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta +kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin +kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni +Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä +tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän +säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."</p> + +<p>"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole +koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi +kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä +niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä +annan merkin, ymmärrätkö?"</p> + +<p>"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn +sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."</p> + +<p>"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt +tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan +kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan +merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä +siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja +muineen — vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä, +myöntänette. No niin — minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari +ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen +laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin +antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin +iskisin."</p> + +<p>"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.</p> + +<p>"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me +voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä +juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin +tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä +meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi +pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta +minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren +luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te +ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto, +oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"</p> + +<p>"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä +vastaan."</p> + +<p>"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni +kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon +oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen +hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt +merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja +oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole +sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista +rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."</p> + +<p>"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi. +"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin +sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita +ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."</p> + +<p>"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli +sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin +Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt +ovat, kysyn vain!"</p> + +<p>"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.</p> + +<p>"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu +asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle, +kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät +kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."</p> + +<p>"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi +sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos +arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli +Billy."</p> + +<p>"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta +huomatkaa: minä olen rauhallinen mies — aivankuin oikea herrasmies, +sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse +mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa +ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset +tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä +sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."</p> + +<p>"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"</p> + +<p>"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi. +"Mutta yhtä minä vaadin — minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä +kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi +puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena +huulilleni kostukkeeksi."</p> + +<p>Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja +juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta +vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan, +nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:</p> + +<p>"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia +maistuisi toiselta!"</p> + +<p>"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen +astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."</p> + +<p>Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä +nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka +hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen +poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain +kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita +samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen +kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli +siis vielä uskollisiakin miehiä.</p> + +<p>Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin +onneksi.</p> + +<p>Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani +näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän +keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti +tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"</p> + + + +<h3>12 Luku.<br /> +Sotaneuvottelu.</h3> + + +<p>Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan +ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni +juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin +avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori +Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.</p> + +<p>Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi +melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi +matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana +kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.</p> + +<p>Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua +äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen +jakelevan käskyjä. <i>Hispaniola</i> ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen +ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä +saaren itärannalle.</p> + +<p>"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat +pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"</p> + +<p>"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä +noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."</p> + +<p>"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.</p> + +<p>"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan +oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki +paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät +Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa +pohjoisesta etelään — Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa +— tuota korkeata, jonka päällä on sumua — tavallisesti nimitetään +Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat +ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne +sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."</p> + +<p>"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko +tämä sama paikka."</p> + +<p>Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä; +mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä +ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka +jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen — myöskin nimet, +korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät — paitsi että punaiset ristit +ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen +pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi +tahdonvoimaa sen peittääkseen.</p> + +<p>"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama +paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot +olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt. +Kiddin ankkuripaikka' — aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin +mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy +pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän, +"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle +pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko +näillä vesillä."</p> + +<p>"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua +avuksemme. Nyt voit poistua."</p> + +<p>Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi +tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin +hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin +omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin +pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin +sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski +kätensä olkapäälleni.</p> + +<p>"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari — hauska +paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia, +ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin +tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani. +Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain +sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano +John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."</p> + +<p>Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän +keulapuolelle ja katosi kannen alle.</p> + +<p>Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään +peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en +kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä +mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori +Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja +tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta +heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden +kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää +kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut +sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."</p> + +<p>Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi +liikutuksensa.</p> + +<p>"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää", +aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.</p> + +<p>Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat +hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään +taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille +pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia +viheltämään koko miehistön kannelle.</p> + +<p>"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille +sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme +päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias +herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni +voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla +täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt +kajuuttaan juomaan maljan <i>teidän</i> onneksenne ja menestykseksenne, ja +teille tuodaan tänne rommia juodaksenne <i>meidän</i> onneksi ja +menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on +minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin +kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin +menettelee."</p> + +<p>Eläköönhuuto kajautettiin — mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui +niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa +näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.</p> + +<p>"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti +heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.</p> + +<p>Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.</p> + +<p>Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim +Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.</p> + +<p>Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo +espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui +tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä +merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli +lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.</p> + +<p>"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi +puhtaaksi."</p> + +<p>Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin +puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä +kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.</p> + +<p>"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.</p> + +<p>He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle +lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten +kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani, +hyvästä onnestani ja rohkeudestani.</p> + +<p>"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä +väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain +käskyjänne."</p> + +<p>"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En +vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman +että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä +tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli +ymmärrykseni."</p> + +<p>"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin +ansiota. Merkillinen mies."</p> + +<p>"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi. +"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen +pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn +luvalla minä saanen ne nyt esittää."</p> + +<p>"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney +kohteliaasti vastasi.</p> + +<p>"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin +emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti +kapinan. Toiseksi meillä on aikaa — ainakin siksi kunnes aarre on +löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin +meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me +käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän +aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne, +herra Trelawney?"</p> + +<p>"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.</p> + +<p>"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun +Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"</p> + +<p>"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän +pestasi ennenkuin tapasi Silverin."</p> + +<p>"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."</p> + +<p>"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.</p> + +<p>"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari +huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."</p> + +<p>"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan +neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se +kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme +miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."</p> + +<p>"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin +kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."</p> + +<p>"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.</p> + +<p>Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin +mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta +pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista +arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään +kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten +aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>KOLMAS OSA:<br /> +SEIKKAILUNI SAARELLA.</h2> + + + +<h3>13 Luku.<br /> +Miten aloitin seikkailuni saarella.</h3> + + +<p>Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön +kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä +vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta. +Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla +keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja +yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun +metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä. +Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja +louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti +muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa +muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein +kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut +riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi +ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista +ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan +kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa +kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en +aamulla tyhjin vatsoin.</p> + +<p>Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen +harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt, +joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä +rantoja vasten — mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja +kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat +kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen +noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni +kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren +muistoakin.</p> + +<p>Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan. +Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava +saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan +Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa +minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan +sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni +päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi +kilpaa toisten kanssa.</p> + +<p>"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."</p> + +<p>Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat +reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren +näkeminen oli kuria höllyttänyt.</p> + +<p>Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän +tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden +syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.</p> + +<p>"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on +tavallaan kuin lapiolla kaivettu."</p> + +<p>Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla +piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli +toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta +hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja +pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne +jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.</p> + +<p>Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina +tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset +kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea +tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli +sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme +nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden +peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme +luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin, +aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.</p> + +<p>Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt +mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja +kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme — +mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin +tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta +munaa.</p> + +<p>"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni +pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."</p> + +<p>Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se +suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät +kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen +vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti. +Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he +eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi +meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John +Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja +lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi +voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John, +vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis +sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun +toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.</p> + +<p>Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin +silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.</p> + +<p>Me pidimme neuvottelun kajuutassa.</p> + +<p>"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn +antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin +näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö +niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa +välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi +epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen +voimme nyt turvautua."</p> + +<p>"Kehen sitten?" junkkari kysyi.</p> + +<p>"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin +mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta; +hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen +tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle +sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi. +Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan +heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon +silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin — pankaa sanani +mieleenne — Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."</p> + +<p>Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille +miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja +ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme +toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:</p> + +<p>"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat +väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään +— veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä +maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen +auringonlaskua."</p> + +<p>Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti +kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle +ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna +vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.</p> + +<p>Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti +retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos +hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä +tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean +kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten — ja pian +sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme — +täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin +ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys +tarttunut — toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän — ja että +joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi +eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan +toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.</p> + +<p>Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja +muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua +venheisiin.</p> + +<p>Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista, +jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti +laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet +anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne, +niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani. +Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän +veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.</p> + +<p>Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies +vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin +Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla +äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin +katua tekoani.</p> + +<p>Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin, +oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti +se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan +ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle +tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin +päässä rannikosta.</p> + +<p>"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.</p> + +<p>Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja +pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin +jalat kannattivat.</p> + + + +<h3>14 Luku.<br /> +Ensimmäinen ottelu.</h3> + + +<p>Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä, +että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla +tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.</p> + +<p>Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko, +kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt +saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin +pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita, +jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita, +pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja +sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat +monivärisinä auringon paisteessa.</p> + +<p>Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton; +laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita +olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden +lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin +myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja +sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli +minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.</p> + +<p>Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan +tiheikköön — kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään +— jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat +omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto. +Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen +korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka +halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli +satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja +Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.</p> + +<p>Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon, +sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi +erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku +laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian +kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani +alati läheni ja koveni.</p> + +<p>Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja +kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.</p> + +<p>Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin +ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin +ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä +päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani +eivät erottaneet yksityisiä sanoja.</p> + +<p>Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten +istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin +alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.</p> + +<p>Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun, +koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien +kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja +että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston +suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.</p> + +<p>Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat, +sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat +linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.</p> + +<p>Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes +muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön +laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver +ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.</p> + +<p>Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa +nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat, +kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän +tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.</p> + +<p>"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on +sinusta kultaiset ajatukset — kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en +olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että +seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä — sinä et voi +parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni +kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin +mihin minä joutuisin, Tom — sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"</p> + +<p>"Silver", toinen vastasi — ja minä huomasin, että hän ei vain ollut +kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä +kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi — "Silver" — lausui +hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua +sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä +merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja +sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa +itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala +minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän +velvollisuuteni..."</p> + +<p>Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista +miehistä — ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului +äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen +kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön +lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan +aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut +ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen +kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.</p> + +<p>Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta +Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten +vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.</p> + +<p>"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.</p> + +<p>"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja +varmasti kuin tottunut voimistelija.</p> + +<p>"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi, +joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle, +mikä tuo huuto oli."</p> + +<p>"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan +ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina +kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."</p> + +<p>Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.</p> + +<p>"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän +oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä +kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka +ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen. +Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta +minä halveksin sinua."</p> + +<p>Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi +astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä. +Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja +lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui, +pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä +heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.</p> + +<p>Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai +lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin +taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena +ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen +päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon +avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän +kummallakin iskulla.</p> + +<p>En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin +maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja +Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset +kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.</p> + +<p>Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja +hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana +ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili +vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko +yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain +vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty +ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa +silmieni edessä.</p> + +<p>Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi +siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä +luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti +minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin +huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun +vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?</p> + +<p>Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin +nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen +toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet +lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin +juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin +suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja +juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni +menettänyt.</p> + +<p>Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt +olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden +hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri +vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi +niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että +olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa, +ajattelin. Hyvästi <i>Hispaniola</i>, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni! +Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua +kapinoitsijoiden murhattavaksi.</p> + +<p>Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani +joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut +siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat +kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden +seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat +viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin +tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.</p> + +<p>Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.</p> + + + +<h3>15 Luku.<br /> +Saaren asukas.</h3> + + +<p>Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui +sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni +kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin +sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina, +jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain +näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani +minut pysähtymään.</p> + +<p>Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin: +takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön +olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan +ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin +kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja +vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.</p> + +<p>Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa +kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat +olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin, +kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle +vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin +ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se +juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen +se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.</p> + +<p>Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja +vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli +ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin +pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään +jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin +äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi +rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja +läksin nopeasti astumaan häntä kohti.</p> + +<p>Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti +pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä +lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten +hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän +suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti +kätensä.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 366px;"> +<img src="images/pict04.png" width="366" height="320" alt=""Kohotti rukoilevasti kätensä."" /> +<span class="caption">"Kohotti rukoilevasti kätensä."</span> +</div> + +<p>Silloin minä heti pysähdyin.</p> + +<p>"Ken olet", kysyin.</p> + +<p>"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin +ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole +puhutellut kristittyä ihmistä."</p> + +<p>Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen +kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se +vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja +hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa +naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni +kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja +öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä +erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja +tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen +nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.</p> + +<p>"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"</p> + +<p>"En, toveri", hän vastasi — "maihin jättivät."</p> + +<p>Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli +kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava +jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän +ampumatarpeita avukseen.</p> + +<p>"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä +lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä +tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä, +kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan +juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä +yönä olen uneksinut juustosta — paistetusta enimmäkseen — ja kun +sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."</p> + +<p>"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat +juustoa vatsamäärältä."</p> + +<p>Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni, +tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista +iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän +säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan +näköisenä.</p> + +<p>"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua +siinä estäisi?"</p> + +<p>"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.</p> + +<p>"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt — mikä sinun nimesi +on?"</p> + +<p>"Jim", vastasin.</p> + +<p>"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä +olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit +kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on +ollut hurskas äiti — kun nyt katselet minua?"</p> + +<p>"No, enpä oikein", vastasin.</p> + +<p>"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut — <i>hyvin</i> +hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa +kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi +nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon +syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä +päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti. +Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut +jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan, +pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen +tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin +siihen on tiedossani. Kuule, Jim", — lisäsi hän vilkaisten ympärilleen +ja alentaen äänensä kuiskaukseksi — "minä olen rikas."</p> + +<p>Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt +järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän +hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:</p> + +<p>"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta +miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut +kohtasit."</p> + +<p>Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni +ja kohotti uhkaavasti sormeansa.</p> + +<p>"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.</p> + +<p>Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että +olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:</p> + +<p>"Flintin laiva se ei ole — Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle +totuuden, kuten pyysit — muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen +pahempi meille muille."</p> + +<p>"Ei kai eräs — yksijalkainen?" hän kysäsi.</p> + +<p>"Silverkö?" kysyin.</p> + +<p>"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."</p> + +<p>"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."</p> + +<p>Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä +vääntää ranteeni sijoiltaan.</p> + +<p>"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä +miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"</p> + +<p>Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme +vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli +minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.</p> + +<p>"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette +te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin — Ben Gunn kykenee +auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos +apua saisi — hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"</p> + +<p>Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.</p> + +<p>"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi +minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja +niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että +luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle +esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun +omaisuuttani?"</p> + +<p>"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies +saisi osansa."</p> + +<p>"Ja <i>kotimatkan</i>?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.</p> + +<p>"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja, +sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme +hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."</p> + +<p>"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,</p> + +<p>"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä +sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi +aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan — kuusi väkevää merimiestä. He +olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa +vanhalla <i>Walrusilla</i>. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint +yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre. +Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon +kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki +kuolleita — kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei +kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema +siellä ainakin oli tapahtunut — ja hän yksin kuutta vastaan. Billy +Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä, +missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä +sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti +lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.</p> + +<p>"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän +saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre: +lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt, +mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin. +Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin +minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki +laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on +musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja +etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."</p> + +<p>"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä +ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö +minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon +minä."</p> + +<p>Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.</p> + +<p>"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi: +"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi — pitää sinun sanoa. Kolme +vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja +poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja +toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää +olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta +(tämä on sinun sanottava) — suurin osa hänen ajastaan kului toiseen +tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä +tavalla."</p> + +<p>Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.</p> + +<p>"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: — Gunn on kunnon mies (sanot sinä), +ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän — äärettömän paljon, muista se +— synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän +itsekin kuulunut on."</p> + +<p>"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta +tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä +pääsisin laivaan."</p> + +<p>"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta +minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen +valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme +sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä +juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti +tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.</p> + +<p>"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.</p> + +<p>"Seuraa minua."</p> + +<p>Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen, +ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.</p> + +<p>"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri! +Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne +eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla, +pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut? +Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan +sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta +se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton — ei +pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."</p> + +<p>Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.</p> + +<p>Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.</p> + +<p>Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä +edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>NELJÄS OSA:<br /> +PAALUVARUSTUS.</h2> + + + +<h3>16 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.</h3> + + +<p>Kello oli puoli kaksi — kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun +mukaan — kun venheet läksivät maihin <i>Hispaniolasta</i>. Kapteeni, +junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi +vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain +kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei +ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim +Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.</p> + +<p>Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme +levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa +mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman +varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä +haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja +punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa +istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla +näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi +miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.</p> + +<p>Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä +lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.</p> + +<p>Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan +sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt +kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys +lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he +olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä +toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he +päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.</p> + +<p>Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi +väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme +rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain +pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana +kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.</p> + +<p>En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.</p> + +<p>Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja +niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva +hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja +jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä +hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita, +jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi +vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva, +ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää +heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen +ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he +pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin +voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.</p> + +<p>Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla +<i>Hispaniolassa</i>, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon +ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu — meillä ei +ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta +kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle +outo — minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan +Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona — mutta minä +tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli +ensimmäinen ajatukseni.</p> + +<p>On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut +lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt +tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle +ja hyppäsin jolliin.</p> + +<p>Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa +ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.</p> + +<p>Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja +kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut +— se kunnon mies! — ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon +paremmassa mielentilassa.</p> + +<p>"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen +tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni +tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."</p> + +<p>Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme +yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.</p> + +<p>Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen +käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti +venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen +ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin +konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.</p> + +<p>Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä, +joka oli lähin mies arvossa.</p> + +<p>"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit +käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa, +niin hän on kuoleman oma."</p> + +<p>He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he +juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän +selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa +käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta +esiin.</p> + +<p>"Alas roisto!" kapteeni karjasi.</p> + +<p>Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi +jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.</p> + +<p>Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli +siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä +laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä +jaksoimme.</p> + +<p>Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys +keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse, +toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa +suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver +tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä +myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan +paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan. +Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme +ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä +vartioimaan — yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja +käytettävänään — Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme +uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko +lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten +hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin <i>Hispaniolan</i> +sivulle.</p> + +<p>Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee +vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat +luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät +aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin +he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin +olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.</p> + +<p>Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti +vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan +venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja +aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput +ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen, +jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa +puhtaalla hiekkapohjalla.</p> + +<p>Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen +ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja +vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun +olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.</p> + +<p>Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me +sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi +mukavampi siihen päästä.</p> + +<p>"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"</p> + +<p>Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.</p> + +<p>"Sinulle, Abraham Gray — sinulle minä puhun."</p> + +<p>Ei vieläkään vastausta.</p> + +<p>"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä +laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että +sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan +teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello +kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."</p> + +<p>Seurasi hiljaisuus.</p> + +<p>"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi. +Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten +hengen."</p> + +<p>Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava +poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin +koira vihellyksen kuultuaan.</p> + +<p>"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.</p> + +<p>Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja +läksimme soutamaan.</p> + +<p>Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla +hirsimajassa.</p> + + + +<h3>17 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.</h3> + + +<p>Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni +vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä, +ja kolme niistä — Trelawney, Redruth ja kapteeni — yli kuusi jalkaa +pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat +vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa. +Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat +pian likomärät.</p> + +<p>Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon +tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.</p> + +<p>Toisekseen oli luode nyt alkanut — voimakas, lainehtiva virta kulki +länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen +salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat +vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että +virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana, +jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä +mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen, +jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.</p> + +<p>"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille. +Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina, +hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa +vähän kovemmin."</p> + +<p>"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata +ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että +voitatte virran."</p> + +<p>Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen +käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis +jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.</p> + +<p>"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.</p> + +<p>"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se +suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan. +Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme +maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä +pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa +tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy +heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."</p> + +<p>"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te +voitte laskea hiukan alemmaksi."</p> + +<p>"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi +tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä +kuin toveria.</p> + +<p>Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:</p> + +<p>"Tykki!"</p> + +<p>"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan +linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin +tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän +läpi."</p> + +<p>"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.</p> + +<p>Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme +nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he +nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä. +Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat +jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla +kirveen iskulla.</p> + +<p>"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.</p> + +<p>Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa +kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta, +että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa +soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt +tulimme kääntäneeksi <i>Hispaniolalle</i> koko sivun perän asemesta ja siten +tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.</p> + +<p>Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands, +jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni +kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney, +tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista +miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.</p> + +<p>Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä +sankkiruutia.</p> + +<p>"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette +tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän +tähtää."</p> + +<p>Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle +venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme +saaneet pisaraakaan vettä sisään.</p> + +<p>He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka +käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä. +Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi, +Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen +tovereistaan.</p> + +<p>Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat, +vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan +minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän +paikoilleen veneissä.</p> + +<p>"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.</p> + +<p>"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista +varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."</p> + +<p>"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin. +"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."</p> + +<p>"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin +merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni +piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette +sytyttimen, niin me huopaamme."</p> + +<p>Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet +hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt. +Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa +olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen +puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke +oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä +viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme. +Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.</p> + +<p>"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä +yhden noista veikkosista."</p> + +<p>Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä +laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa, +vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois +toisten jaloista.</p> + +<p>"Valmiit!" huudahti junkkari.</p> + +<p>"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.</p> + +<p>Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden +alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen +ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut +kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä +kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli +suurena syynä onnettomuuteemme.</p> + +<p>Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja +minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät +täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja +suutaan ja sieraimiaan päristellen.</p> + +<p>Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki +olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki +varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi +pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin +siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle. +Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin, +kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera +pohjaan.</p> + +<p>Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo +lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä +vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi +paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce, +jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi +pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta +Joycesta emme olleet varmoja — hän oli hauska ja kohtelias mies +palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.</p> + +<p>Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme, +jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren +pohjaan.</p> + + + +<h3>18 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.</h3> + + +<p>Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki, +joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka +otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme +heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat +tiheikön läpi.</p> + +<p>Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin +senvuoksi asettani:</p> + +<p>"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle +pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."</p> + +<p>He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut +yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että +kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin +hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme +hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan +ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme +oli miesten miehiä.</p> + +<p>Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme +paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun +keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän +kapinoitsijaa — puosu Job Anderson etunenässä — ilmestyi lounaiseen +kulmaukseen.</p> + +<p>He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä +tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce +ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden +vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset +pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.</p> + +<p>Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse +kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut — kuula oli lävistänyt +sydämen.</p> + +<p>Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin +laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja +kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme +laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut +vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme +huomiomme Tom-poloiseen.</p> + +<p>Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo +ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.</p> + +<p>Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen +ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa +palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja +vertavuotavana hirsimajaan.</p> + +<p>Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut +suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä +ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle +kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut +käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt +kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli +parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon +hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.</p> + +<p>Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi +suuteli hänen kättään.</p> + +<p>"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.</p> + +<p>"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."</p> + +<p>"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän +virkkoi.</p> + +<p>"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"</p> + +<p>"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului +vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"</p> + +<p>Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi +rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi +pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.</p> + +<p>Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin +kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa — Englannin +lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan +päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän, +valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja +Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan. +Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt +kansallislippumme tangon huippuun.</p> + +<p>Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin, +majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää +olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin +kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti +sen kunnioittavasti ruumiin päälle.</p> + +<p>"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä +satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään +velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan +oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."</p> + +<p>Sitten hän vei minut vähän syrjään.</p> + +<p>"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja +junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"</p> + +<p>Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet +kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin +vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi +retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea", +lisäsin.</p> + +<p>"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien, +"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."</p> + +<p>"Mitä tarkoitatte? kysyin.</p> + +<p>"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen +menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti. +Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat — niin niukat, tohtori, +että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."</p> + +<p>Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.</p> + +<p>Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana +meistä metsään.</p> + +<p>"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne +ennestäänkin, poikaseni."</p> + +<p>Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen +sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen +suurempaa vahinkoa aikaan.</p> + +<p>"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he +tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"</p> + +<p>"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan +sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni +mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena +pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin +siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.</p> + +<p>Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai +uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän +täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan +voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä +niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla +tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme +pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista +pallopeliä vaarallisempi.</p> + +<p>"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti — +"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo +hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu +noutamaan tänne silavan?"</p> + +<p>Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he +hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat +rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin +taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan +kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle, +jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä. +Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena +musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta +säilytyspaikastaan.</p> + +<p>Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat +muistiinpanot: —</p> + +<p>"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham +Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard +Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia — ainoat uskolliset koko +laivueesta — mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella. +Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut +kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika —"</p> + +<p>Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.</p> + +<p>Kuului huuto maan puolelta.</p> + +<p>"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.</p> + +<p>"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?" +kuuluivat huudahdukset.</p> + +<p>Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +reippaana kapuavan paaluaidan yli.</p> + + + +<h3>19 Luku.<br /> +Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.</h3> + + +<p>Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni +ja laskeutui istumaan.</p> + +<p>"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."</p> + +<p>"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.</p> + +<p>"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat +osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan +varma. Ei, ei — ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi +ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa +hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä +miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen +vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään; +Silveriä vain — Silver oli sellainen poika."</p> + +<p>"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa toverieni luo."</p> + +<p>"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika, +ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen. +Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne +sinä olet lähdössä — ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen +jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa +unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava), +äärettömän paljon enemmän hän luottaa' — ja sitten sinä nipistät +häntä."</p> + +<p>Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin +ennenkin.</p> + +<p>"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim. +Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen +tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin. +Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"</p> + +<p>"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus +tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut +kohtasin. Onko siinä kaikki?"</p> + +<p>"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista +kuudenteen vuoroon saakka."</p> + +<p>"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"</p> + +<p>"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat +syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada +lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat +Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta +tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat +maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"</p> + +<p>Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän +läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä. +Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.</p> + +<p>Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä +hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain +minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni +palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne +kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja +hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.</p> + +<p>Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi +satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja +hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden +jälkeen kolealta.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta, +toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa. +Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi +kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.</p> + +<p>Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten +seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä +paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää. +Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä, +ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja +miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan +iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin +vaikutus.</p> + +<p>Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin +jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa +satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt +nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja +omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon +sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta +Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä +tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.</p> + +<p>Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli +rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin +vastaan.</p> + +<p>Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni. +Koko hirsimaja — seinät, katto ja lattia — oli rakennettu +veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai +puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen +alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen — suureen +laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli, +kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.</p> + +<p>Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta +eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha +ruostunut rautakouru.</p> + +<p>Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu +puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä +olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua +huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä +pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros +ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti +paaluaidan toisella puolen — liian lähellä varustuksen puolustajille, +sanoivat miehet — metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan +puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös +runsaasti pajutammia.</p> + +<p>Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme +jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä +tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan +pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi. +Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa +savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät +yskimään ja silmämme vetistelemään.</p> + +<p>Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää +siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään +kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä +hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu +peitteenään.</p> + +<p>Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä +vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin +tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin. +Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce +toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi +meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille, +tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle. +Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä +vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.</p> + +<p>Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja +lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja +silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.</p> + +<p>"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja +kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."</p> + +<p>Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään +ja katsoi minuun.</p> + +<p>"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.</p> + +<p>"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma +hänen järjestään."</p> + +<p>"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori +puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei +voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole +ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"</p> + +<p>"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.</p> + +<p>"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen +ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole +nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on +nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa — juustoa, joka on +valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"</p> + +<p>Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme +hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa, +mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi, +että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten +silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia, +vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme +keskustellakseen.</p> + +<p>Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun +ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät +antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain +toivomme oli siinä — niin päätettiin — että koettaisimme kaataa +rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat +merelle <i>Hispaniolalla</i>. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet +viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi — +tykin ääressä ammuttu mies — pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina. +Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä +sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen +lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista — rommi ja ilmasto.</p> + +<p>Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin +puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon +nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja +olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä +miesluvustaan.</p> + +<p>"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin +he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva +kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua +rosvoilemiseen."</p> + +<p>"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt", +virkkoi kapteeni Smollett.</p> + +<p>Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan +heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.</p> + +<p>Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet +puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja +äänten sorinaan.</p> + +<p>"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän +hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"</p> + +<p>Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle +ampumareiälle.</p> + + + +<h3>20 Luku.<br /> +Silver lähettiläänä.</h3> + + +<p>Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen +heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin +itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.</p> + +<p>Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys +tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden +latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka, +missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat +polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt. +Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä +oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.</p> + +<p>"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen +yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."</p> + +<p>Sitten hän huusi rosvoille:</p> + +<p>"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."</p> + +<p>"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 304px;"> +<img src="images/pict05.png" width="304" height="480" alt=""Neuvottelulippu", huusi Silver." /> +<span class="caption">"Neuvottelulippu", huusi Silver.</span> +</div> + +<p>Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä +varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin +päin ja virkkoi:</p> + +<p>"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim +itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja +varovaisesti!"</p> + +<p>Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.</p> + +<p>"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.</p> + +<p>Tällä kertaa toinen mies vastasi:</p> + +<p>"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."</p> + +<p>"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja +me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa +sekin virkaylennys!"</p> + +<p>Pitkä John vastasi omasta puolestaan.</p> + +<p>"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen, +kun te hylkäsitte laivan, herrani", — hän pani erityisen painon sanalle +"hylkäsitte." — "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan +sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett, +siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte +minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."</p> + +<p>"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua +puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin +tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne +ja Herra armahtakoon silloin teitä."</p> + +<p>"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne +on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."</p> + +<p>Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se +niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän +vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille, +aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä +tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle +puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti +aitauksen yli.</p> + +<p>Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin +kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo +jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse. +Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja +kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka +hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen +jotain laulun pätkää.</p> + +<p>Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne +oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän +sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän +laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän +tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään; +suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin +asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.</p> + +<p>"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on +istuutua."</p> + +<p>"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John. +"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."</p> + +<p>"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi +haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne. +Oma syynne! Te olette joko laivakokkini — ja silloin teitä kohdellaan +hyvin — taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja +silloin saatte mennä hiiteen!"</p> + +<p>"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli +pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne +auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä +asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori, +kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran +kukkarossa, niin sanoakseni!"</p> + +<p>"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni +virkkoi.</p> + +<p>"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus +ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota — se oli ovela temppu, +se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin +taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä +vähän säikähtänyt — taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se +ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta +huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja +vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme +hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain +lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt, +niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut, +kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."</p> + +<p>"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.</p> + +<p>Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei +olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta. +Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että +hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat +juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei +ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.</p> + +<p>"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me +tahdomme sen — se on meidän vaatimuksemme.</p> + +<p>"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän +vaatimuksenne.</p> + +<p>"Teillähän on kartta, vai mitä?"</p> + +<p>"Ehkä", vastasi kapteeni.</p> + +<p>"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei +teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään, +uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole +omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."</p> + +<p>"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti +kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme +siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne +toteuttaa."</p> + +<p>Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.</p> + +<p>"Jos Abe Gray —" Silver huudahti.</p> + +<p>"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja +minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja +koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."</p> + +<p>Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut +puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.</p> + +<p>"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät +meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna +piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."</p> + +<p>Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa +äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin +taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin +ilveilijöitä.</p> + +<p>"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan, +aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja +rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me +teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on +sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan +kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen, +kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin +saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä +vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain +tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on +suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä +toivon" — hän koroitti ääntänsä — "että kaikki tässä majassa miettivät +sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."</p> + +<p>Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan +vasempaan kämmeneensä.</p> + +<p>"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.</p> + +<p>"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä +vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."</p> + +<p>"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät +jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti +tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta +kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla, +teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te +ette pysty kuljettamaan laivaa — teissä ei ole ainoatakaan siihen +kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset — Gray näytti pitkää +nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette +tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä +ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta +saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran +teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."</p> + +<p>Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat +raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.</p> + +<p>"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.</p> + +<p>"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.</p> + +<p>"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.</p> + +<p>Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia +sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen +pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi +lähteeseen.</p> + +<p>"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti +kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi. +Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte +te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään +onnellisina!"</p> + +<p>Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden +epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi +hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.</p> + + + +<h3>21 Luku.<br /> +Hyökkäys.</h3> + + +<p>Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä +tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä +lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen +vihastuvan.</p> + +<p>"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä +takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi +päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen +lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori, +minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla +täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut +pysyä kotonanne."</p> + +<p>Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat +ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.</p> + +<p>Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:</p> + +<p>"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän +kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja +ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen +kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me +taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me +taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme +voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"</p> + +<p>Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli +kunnossa.</p> + +<p>Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi +ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa +viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä +muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin +seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista — pöydiksikin niitä +voisi nimittää — oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina +puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.</p> + +<p>"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja +savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."</p> + +<p>Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat +hietikolle.</p> + +<p>"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja +syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni, +tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi +viinaa joka miehelle."</p> + +<p>Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.</p> + +<p>"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta +itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa +itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra +Trelawney, te olette taitavin ampuja — te ja Gray otatte tämän pitkän +pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara +uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä +omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei +sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja +autamme toisia."</p> + +<p>Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme +kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan +ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan +kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois, +paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme +asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.</p> + +<p>Kului tunti.</p> + +<p>"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista +kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."</p> + +<p>Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.</p> + +<p>"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti, +kun näen jonkun?"</p> + +<p>"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.</p> + +<p>"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.</p> + +<p>Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät +valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli +aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti +suljettuna ja otsa rypyssä.</p> + +<p>Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja +laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta +kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan, +mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti +paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä +kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään +pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.</p> + +<p>"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.</p> + +<p>"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."</p> + +<p>"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen +pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen, +tohtori?"</p> + +<p>"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli +tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta — kaksi lähekkäin ja kolme +vähän lännempää."</p> + +<p>"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra +Trelawney?"</p> + +<p>Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut +useita — seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai +yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää +siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että +muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni +Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat +pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman +ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.</p> + +<p>Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon +ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi +suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan +kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.</p> + +<p>Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat +ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi +ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt +kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi +metsään.</p> + +<p>Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä +aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä, +joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä +kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.</p> + +<p>Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan +rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan. +Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri, +ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa +tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.</p> + +<p>Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.</p> + +<p>"Iskekää miehet — iskekää", hän karjui voimiensa takaa.</p> + +<p>Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin +pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän +läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin +kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä +oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.</p> + +<p>Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta +suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet +puolustautumaan.</p> + +<p>Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani +kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä +ähkyntää.</p> + +<p>"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!" +huusi kapteeni.</p> + +<p>Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin +otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin +huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku +seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi +hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun +heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten +kasvoja löi hänet selälleen.</p> + +<p>"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja +mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.</p> + +<p>Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla +juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli +vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa +välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa +pelästymiseen, ja — iskun vielä viipyessä — minä silmänräpäyksessä +hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin +niskoin vierimään rinnettä alas.</p> + +<p>Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle +lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy +päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt +toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen +pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen +mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen +ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu +ja voitto oli meidän.</p> + +<p>Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin, +ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan. +Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän +laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan +kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt +tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat +tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt, +jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen +toiselle puolelle.</p> + +<p>"Ampukaa — ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"</p> + +<p>Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu, +ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana +metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä +kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.</p> + +<p>Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin +jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen +alkaa milloin tahansa.</p> + +<p>Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me +näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä +tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan +enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä +kalpeina.</p> + +<p>"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.</p> + +<p>"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.</p> + +<p>"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta +viisi heistä ei enää juokse."</p> + +<p>"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja +kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä +vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin +seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei +paranna asiaa."</p> + +<p>Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota +Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me +emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>VIIDES OSA:<br /> +SEIKKAILUNI MERELLÄ.</h2> + + + +<h3>22 Luku.<br /> +Miten aloitin seikkailuni merellä.</h3> + + +<p>Kapinoitsijat eivät palanneet — ei edes yhtään laukausta kuulunut +metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi +päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä +hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan +ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä +päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.</p> + +<p>Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä — ampumareiässä +ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta +ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä +käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta, +enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen +yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli +taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja +seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.</p> + +<p>Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet +eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula — Job oli näet +ensiksi häntä ampunut — oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut +vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli +varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei +kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei +se ollut aivan välttämätöntä.</p> + +<p>Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen +pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua +korvasta kaupan päälliseksi.</p> + +<p>Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen +neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän +jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan +kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi +paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.</p> + +<p>Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi +päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan +muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.</p> + +<p>"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"</p> + +<p>"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista +järkensä menettää."</p> + +<p>"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei <i>hän</i> ole +hullu, niin — pane sanani mieheesi — olen <i>minä</i> hullu."</p> + +<p>"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja +ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."</p> + +<p>Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli +ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen +hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä +aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta +ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen +sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan +pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden +raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.</p> + +<p>Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus +minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani +otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen +molemmat taskuni korpuilla.</p> + +<p>Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys +mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin +varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos +jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle +asti.</p> + +<p>Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään +oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden +riittävinä.</p> + +<p>Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin +sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä, +etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin +huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä. +Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin +vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli +tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään +huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko +suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.</p> + +<p>Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray +auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin +minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja +ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät +toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön +tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi +tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin, +tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.</p> + +<p>Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin +päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei +minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka +vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän +lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän +ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että +merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä +henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan +reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja +tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.</p> + +<p>En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä. +Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi +henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin +sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa +lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella +ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.</p> + +<p>Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin +tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita +suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.</p> + +<p>Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt, +aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja +kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan +suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja +lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen +pintaan kuvastui selvään <i>Hispaniolan</i> jokainen piirre vesirajasta aina +suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan +vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver — +hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä, +toisella punainen lakki päässään — sama roisto, jonka minä muutama +tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he +puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta — runsaan mailin +päästä — luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä +mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin. +Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo +näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä +ranteella.</p> + +<p>Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies +meni alas kajuuttaan.</p> + +<p>Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu +sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että +jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.</p> + +<p>Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa +vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin +ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun +käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni +sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti +ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin +pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin +mustalaisten teltat.</p> + +<p>Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben +Gunnin vene oli kuin olikin — oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti +kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle +oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni +minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa +täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle +asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista +varten oli siinä kaksilapainen mela.</p> + +<p>En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen +muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten +kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja +kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin +suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja +helppo kantaa.</p> + +<p>Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai +teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli +päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin +itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni +Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa +<i>Hispaniolan</i> luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin +päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla, +aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä +kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni +estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat +veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.</p> + +<p>Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian +korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt +koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki +synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin +korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut, +erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.</p> + +<p>Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet +merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena +pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. <i>Hispaniola</i> oli +luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa +laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain +peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.</p> + +<p>Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja +vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan, +ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä +päättäväisesti laskin korakelini veteen.</p> + + + +<h3>23 Luku.<br /> +Luodevesi.</h3> + + +<p>Korakeli oli — kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin — +sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja +suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä +oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain +kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen +vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on +"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."</p> + +<p>Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin +muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki +sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman +vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa +miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi <i>Hispaniola</i>, niin +etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.</p> + +<p>Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten +alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa +silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin, +sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla +ja pitelin siitä kiinni.</p> + +<p>Köysi oli kireällä kuin jousen jänne — niin voimakas oli virran paine. +Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin +vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin +<i>Hispaniola</i> lähtisi ajautumaan virran mukana.</p> + +<p>Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti +mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen +kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin +uskalias leikatakseni <i>Hispaniolan</i> irti ankkuristaan, niin sekä minä +että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja +jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun +täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat +alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet +lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi +<i>Hispaniolaa</i> vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin +ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan +silmänräpäykseksi veteen.</p> + +<p>Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani +ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää +jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta +sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.</p> + +<p>Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli +niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt +joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.</p> + +<p>Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli +ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen +ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja +juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi +peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi. +Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat +myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon +tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta +kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana, +kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta +seurauksitta.</p> + +<p>Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena +leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka +jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi +jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin +matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span> +<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen, +joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen +kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri, +jolla he purjehtivat.</p> + +<p>Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin +lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla +sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.</p> + +<p>Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut +melkein samassa tuokiossa <i>Hispaniolan</i> keulaa vasten. Samalla kuunari +alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.</p> + +<p>Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni +kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos, +kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa +vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin +venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka +riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.</p> + +<p>Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen +vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen +laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja +minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.</p> + +<p>Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi +lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja +näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.</p> + +<p>Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran +mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat +laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä +ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain +silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja +epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin +Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen, +kamppailevan henkensä edestä.</p> + +<p>Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä +olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään +muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka +yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni, +totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.</p> + +<p>Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt +kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!<br /></span> +<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä +iltana olivat <i>Hispaniolan</i> kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen +keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja +tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti +lisääntynyt.</p> + +<p>Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten +löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta. +<i>Hispaniolakin</i>, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän +suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän +huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.</p> + +<p>Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi +nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren +kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä +korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi +ulos aavalle merelle.</p> + +<p>Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin +parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta +kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja +arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he +olivat älynneet onnettomuutensa.</p> + +<p>Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin +sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme +raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka +minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut +kohtaloani tyynesti odottaa.</p> + +<p>Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä, +tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki +odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys +minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken +kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä +nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."</p> + + + +<h3>24 Luku.<br /> +Korakelin merimatka.</h3> + + +<p>Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen +kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä +Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina +kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.</p> + +<p>Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja +synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa +korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan +neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa +maihin.</p> + +<p>Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten +välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas +kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen +viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin, +louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan +ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä +ylös.</p> + +<p>Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä, +jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla +loiskinalla pudottautuivat mereen — uskomattoman suuria, notkeita +etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä, +joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.</p> + +<p>Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan +vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli +vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle +enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä +sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata +sellaisia vaaroja.</p> + +<p>Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen +mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän +lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden +aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke — Metsäniemi, kuten se +oli kartalle merkitty —, jota peittävät korkeat, viheriät ja +merenrantaan saakka kasvavat männyt.</p> + +<p>Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan +pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että +jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni +ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän +Metsäniemen rannalle.</p> + +<p>Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja +eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat +taittumatta.</p> + +<p>Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten +joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui +hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin +parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen +muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain +vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin +lintu notkoon muurin toiselle puolen.</p> + +<p>Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni +melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä +muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut +asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa, +syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti +keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.</p> + +<p>Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen +asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta +laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi +pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin +pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?</p> + +<p>Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt +malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin +merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas +vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti +laineet sivuutti.</p> + +<p>Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne +kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan +tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai +laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti +käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja +myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.</p> + +<p>"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja +välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja +silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin." +Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä +tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni +keulan maata kohti.</p> + +<p>Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin +silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka +kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman +sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin +vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että +seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.</p> + +<p>Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava +jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa +ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen, +panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja +päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein +sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi, +ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi +ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.</p> + +<p>Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin <i>Hispaniolan</i> +ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli +mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä +iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes +selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin +tuijottaa laivaan ja ihmetellä.</p> + +<p><i>Hispaniolassa</i> oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea +kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran +sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein +luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren +ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän +länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua +kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi, +pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.</p> + +<p>"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä +kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille +sanonut.</p> + +<p>Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin +toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin +tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle, +pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen +ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin, +vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä +kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten +miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten +lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä +voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.</p> + +<p>Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin +purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja +hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei +se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain +uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti +saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti +minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä +rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.</p> + +<p>Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni. +Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa +varovaisesti meloa ohjaamattoman <i>Hispaniolan</i> jälkeen. Kerran sain niin +suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä +lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin +alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain +toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.</p> + +<p>Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan +peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään +ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin +että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin +täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin +heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen — mikä minulle oli +sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti +—luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka +kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja +pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen +pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet +paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen +kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin +kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli +luonnollisesti hyvin suuri.</p> + +<p>Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi +hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta <i>Hispaniola</i> vähitellen kääntyi +paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna +oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui +velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran +painamana.</p> + +<p>Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt +kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.</p> + +<p>Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi. +<i>Hispaniola</i> laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään, +keinuen kepeänä kuin joutsen.</p> + +<p>Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni. +<i>Hispaniola</i> kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun +—jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes +entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa +valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä +matalasta venhostani.</p> + +<p>Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen +—tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari +syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin +jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella +kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin. +Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle, +että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että +minun nyt oli pakko turvautua <i>Hispaniolaan</i>.</p> + + + +<h3>25 Luku.<br /> +Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.</h3> + + +<p>Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja +pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin +köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden +purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä +riippumaan.</p> + +<p>Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta +minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin +kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti, +peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä. +Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon +jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin +mikäkin elävä olento.</p> + +<p>Äkkiä nousi <i>Hispaniola</i> suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät +vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi +vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään, +niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.</p> + +<p>Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi +selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina +kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää +rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot +tahmaisen kalpeina.</p> + +<p>Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat +puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto +vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku +kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli +tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen, +luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.</p> + +<p>Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta, +mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä +irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut — ja juuri +tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin +asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret +soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin +että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä +näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.</p> + +<p>Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia +verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään +olivat surmanneet toinen toisensa.</p> + +<p>Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun +laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin +samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja +äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava +suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani +puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.</p> + +<p>Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra +Hands", virkoin pilkallisesti.</p> + +<p>Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut +ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli: +"viinaa."</p> + +<p>Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka +jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas +kajuuttaan.</p> + +<p>Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut +säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti +mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa +palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka +olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten +kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen +heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja +puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi. +Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.</p> + +<p>Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän +suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti +ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.</p> + +<p>Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa +vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja, +hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa. +Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin +taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin +vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten +annoin viinan Handsille.</p> + +<p>Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.</p> + +<p>"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"</p> + +<p>Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.</p> + +<p>"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.</p> + +<p>Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.</p> + +<p>"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat +paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se +vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin +onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän +sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne +ilmestyit?"</p> + +<p>"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt +nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."</p> + +<p>Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut +mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon +näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan +heilahdellessa.</p> + +<p>"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra +Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin +että tuo rääsy roikkuu mastosta."</p> + +<p>Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun +ryövärilipun ja heitin sen mereen.</p> + +<p>"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja +kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"</p> + +<p>Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten +painuneena.</p> + +<p>"Minä luulen", hän viimein virkkoi — "minä luulen, kapteeni Hawkins, +että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne. +Emmeköhän me vähän keskustele?"</p> + +<p>"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain +suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla +ateriaani.</p> + +<p>"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin +—O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen — "tuo +mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on +nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en +käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen +miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt, +sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani +kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme +mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."</p> + +<p>"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni +Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea +laiva siellä rauhassa rantaan."</p> + +<p>"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin +suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut +alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole +valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään +laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen +tekisinkin!"</p> + +<p>Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä +tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin <i>Hispaniolaa</i> +myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani +sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni +pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea +aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä +maihin.</p> + +<p>Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin +äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun +avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä +kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui +suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa +kokonaan toiselta mieheltä.</p> + +<p>Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi +kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan +muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan +hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä. +Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen +kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.</p> + +<p>Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta +aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista. +Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka +karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin +suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa +itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati +pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy. +Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta — kuluneen +vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain +ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli +hommiani.</p> + + + +<h3>26 Luku.<br /> +Israel Hands.</h3> + + +<p>Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä +helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta +Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin +käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin +vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin +kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen. +Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten +toisen ateriamme ääreen.</p> + +<p>"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen +hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos +heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä +nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän +ei ole laivamme kaunistuksenakaan — eikä kai teistäkään."</p> + +<p>"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua +miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.</p> + +<p>"Tämä oli onneton laiva — tämä <i>Hispaniola</i>, Jim", hän jatkoi silmää +iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki, +tällä <i>Hispaniolalla</i> — montakohan poloista merimiestä onkaan jo +joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan +Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en +totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien — hän on kuollut, vai mitä? No +niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat +lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi +kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien +pariin?"</p> + +<p>"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo +tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä +sieltä meitä."</p> + +<p>"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta — vastustajan surmaaminen +näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget +eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt. +Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä +olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit +minulle sitä — sitä — hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin +tuo minulle pullo viiniä, Jim — tämä viina on liian väkevää minulle." +Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli +siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en +ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun +poistuvan kannelta — sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä +piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät +aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta, +milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli +kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut +huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis +vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin +tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan +epäluuloni.</p> + +<p>"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"</p> + +<p>"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän +vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."</p> + +<p>"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä +saanen etsiä."</p> + +<p>Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin +suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän +toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin +kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin +kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni +osoittautuivat tosiksi.</p> + +<p>Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen +nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa — sillä kuulin hänen vaivoin +voihkinan pidättävän — niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen +yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi +eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen, +lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä +hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä +kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin +entiselle paikalleen.</p> + +<p>Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän +oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa +päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu +uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä — ryömiäkö yli saaren +Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän +Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen +avukseen — sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.</p> + +<p>Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän +molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen +satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin +sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä +vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että +siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.</p> + +<p>Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut +toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät +jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni. +Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.</p> + +<p>Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin, +kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän +ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin +katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja +otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!" +Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja +pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.</p> + +<p>"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole +veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim, +Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka +sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani +lähdössä pitkälle kotimatkalle."</p> + +<p>"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja +arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten +kristityn miehen sopii."</p> + +<p>"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."</p> + +<p>"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä +olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja +veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet +surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden, +Hands, etkö jo käsitä?"</p> + +<p>Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli +piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta +hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman +juhlallisesti:</p> + +<p>"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa, +parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan +loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon +nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan. +Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän +vakaumukseni — amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä +vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on +jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni +Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."</p> + +<p>Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta +tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja +matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi +nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies +ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme +käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella +varmuudella, että sitä huvikseen katseli.</p> + +<p>Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan +suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin +eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti +enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden +eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli +ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina +vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt +paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat +täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama +oli suojaisa.</p> + +<p>"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin +laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita +ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"</p> + +<p>"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme +aluksen jälleen irti?"</p> + +<p>"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle +rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista +männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat +nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja +laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä +varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän — kas +niin — suoraan — ylemmäksi — hiukan alemmaksi — suoraan suoraani"</p> + +<p>Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän +äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä +käskettyä, <i>Hispaniola</i> kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä +rantaa.</p> + +<p>Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia +yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni, +odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä +kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan +nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä +laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta, +ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään +päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan, +taikka oli se vain vaistomainen tunne — miten tahansa, kun katsahdin +sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti, +tikari koholla oikeassa kädessään.</p> + +<p>Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun +huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä. +Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin +syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka +vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi +iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.</p> + +<p>Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta, +jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi +käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani +pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja +tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi, +mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli +merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani. +Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en +olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.</p> + +<p>Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin +haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka +vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa +koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin +senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun +pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut +keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä +yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan +varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä +puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli +riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.</p> + +<p>Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin +hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja +vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin +usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni +liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin +pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni +vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu. +Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo +miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä +kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen +mahdollisuutta.</p> + +<p>Asemamme oli tällainen, kun <i>Hispaniola</i> äkkiä iski rantaan, huojahti, +karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella +oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi +sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja +kannen kulmaukseen.</p> + +<p>Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan +toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme. +Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani +kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen +jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan +kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi +keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein +kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin +vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.</p> + +<p>Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa +alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu +auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana. +Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti +uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon +rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi +asiastani.</p> + +<p>Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi +onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan +hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa, +hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi +hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä +olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes +kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli +kummassakin kädessä, virkoin hänelle:</p> + +<p>"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi, +kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.</p> + +<p>Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän +koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa, +että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun. +Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla +oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin +hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.</p> + +<p>"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta +koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin +—; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun +täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet, +käy kovin vanhan merikarhun sapelle."</p> + +<div class="figcenter" style="width: 316px;"> +<img src="images/pict06.png" width="316" height="480" alt=""Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."" /> +<span class="caption">"Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."</span> +</div> + +<p>Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko +orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen +ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt +istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä +hämmästyksestä — en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä +ainakaan tiennyt tähdänneeni — laukesivat molemmat pistoolini ja +putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti +parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.</p> + + + +<h3>27 Luku.<br /> +Paljon rahaa.</h3> + + +<p>Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja +ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani. +Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi +minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista +kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden +selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla +hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa +ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan +aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut +että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän +oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.</p> + +<p>Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja +päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari, +joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin +tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska, +joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin +kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään, +liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.</p> + +<p>Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja +ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen +asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi +lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.</p> + +<p>Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi +tai petti rohkeuteni — ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen +puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys +suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se +oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt +rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja +ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.</p> + +<p>Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia +vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää +vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.</p> + +<p>Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja +vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä +sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin +ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin +tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta +—O'Brien-vainajasta.</p> + +<p>Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän +makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena +kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli +sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni +tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut +minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut +mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen +hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan +pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin +makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka +O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt +makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat +uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.</p> + +<p>Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli +jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden +varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan +kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä +olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot +purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle. +Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli +pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut +ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt +veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin +suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. +Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet. +Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle, +mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli +liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. <i>Hispaniolan</i> +täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.</p> + +<p>Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten +viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä +aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen +kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin +ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.</p> + +<p>Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi +mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä +laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka, +hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja +minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen <i>Hispaniolan</i> kallelleen, +isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko +meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien +latvoissa.</p> + +<p>Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en +palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina +ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle. +Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua +ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta <i>Hispaniolan</i> valloitus oli +omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin +myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.</p> + +<p>Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani. +Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin +satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja +minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä. +Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja +kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.</p> + +<p>Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja +rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli +syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen +välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon +kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan +nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista +huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa +kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili +rannalla suon reunassa?</p> + +<p>Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes +suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä +oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti +tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai +tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.</p> + +<p>Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli +valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista +kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.</p> + +<p>Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen, +vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni +metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan +ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin +surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat +erehdyksessä minut ampuneet.</p> + +<p>Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän +aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä +puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se +vähän himmeni — aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä +liekehtineet.</p> + +<p>En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.</p> + +<p>Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.</p> + +<p>Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja +olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio +palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka +perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa +näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.</p> + +<p>Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet +ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti +olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi +pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.</p> + +<p>Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja +sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.</p> + +<p>Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin +äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä +päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään +mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona +hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni +kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo +mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini +kaikunut.</p> + +<p>Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli +kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä +heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt +oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja +uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen +vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.</p> + +<p>Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen +pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut +muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä +keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.</p> + +<p>Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain +maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla +sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.</p> + +<p>Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka +ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.</p> + +<p>Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:</p> + +<p>"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!" +—loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.</p> + +<p>Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut +puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin +yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan +yksitoikkoisella hokemisellaan.</p> + +<p>Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka +ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului +karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:</p> + +<p>"Ken siellä?"</p> + +<p>Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin +suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun +kiinni.</p> + +<p>"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti +vangittu.</p> + +<p>Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>KUUDES OSA:<br /> +KAPTEENI SILVER.</h2> + + + +<h3>28 Luku.<br /> +Vihollisen leirissä.</h3> + + +<p>Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti +tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen +hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan +ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti +pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että +kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut +jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.</p> + +<p>Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet +surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan +äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain +kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään +osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta +oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren +rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä +arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.</p> + +<p>Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John +itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään +hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon +lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja +pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin +kurjaksi.</p> + +<p>"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen +koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi, +totisesti!"</p> + +<p>Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.</p> + +<p>"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten +saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi +halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko — ei teidän +tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan, +vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen, +"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä +näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy +sentään aivan yli ymmärrykseni."</p> + +<p>Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet +minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni +hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni +kouristelikin mitä synkin epätoivo.</p> + +<p>Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:</p> + +<p>"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä +mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta, +sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta, +jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän +meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt +sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä +merimies — minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään — mutta +ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja +oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on +sinulle äkeissään — 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on +kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo, +sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta +kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta, +niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."</p> + +<p>Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja +vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini +olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin +enemmän mielissäni kuin huolissani.</p> + +<p>"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme", +Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä +mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole +koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin +mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on +sinulla vapaus vastata kieltävästi — kautta puukoipeni, voiko kukaan +kuolevainen merimies osaavammin puhua?"</p> + +<p>"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin +ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta +hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti +rinnassani.</p> + +<p>"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa +asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes, +kuin siivillä sinun seurassasi."</p> + +<p>"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on +valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä +kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini +ovat."</p> + +<p>"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista; +"kunpahan edes joku sen tietäisi!"</p> + +<p>"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua +puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan +tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana, +tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni +Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän +kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine +kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt +sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin +sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen +voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein +noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me +hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme +ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos +niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä +heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he +oleksivat."</p> + +<p>Hän imi taas rauhallisena piippuaan.</p> + +<p>"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että +kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. +'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi +haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on, +senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen +aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."</p> + +<p>"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.</p> + +<p>"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.</p> + +<p>"Ja nytkö minun on valittava?"</p> + +<p>"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.</p> + +<p>"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua +odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan. +Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin +teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille +sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä: +te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty, +miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos +tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että +— minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa +saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja +Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan +sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin +minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet +tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei +ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran, +minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää +enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää. +Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni +säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä +merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain +voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne +sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne +edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."</p> + +<p>Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta +kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki +aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä +minä lisäsin:</p> + +<p>"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te +olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille +kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."</p> + +<p>"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla, +etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni +vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.</p> + +<p>"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu +—Morgan nimeltään — jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa +Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."</p> + +<p>"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä +toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun +kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille +ajanut!"</p> + +<p>"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.</p> + +<p>Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias +nuorukainen.</p> + +<p>"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko +sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan, +mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne, +minne monen mamman poika on ennenkin mennyt — toisinaan raakapuun +nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi +kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut +ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"</p> + +<p>Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.</p> + +<p>"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty +kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun +kelkkaasi lähden, John Silver."</p> + +<p>"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen +tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa +kädessään. "Suu puhtaaksi — ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt +nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli +heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan +tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin, +minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta +totisesti minä katson — hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu +on tyhjäksi palanut."</p> + +<p>Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.</p> + +<p>"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa. +"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä. +Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni +vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän +penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin, +hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta +pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria +teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen, +joka häneen uskaltaa koskea! — sen vain sanon ja se on totinen sana."</p> + +<p>Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni +löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa. +Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet +ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät +lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen +vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva +keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku +heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi +heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet +katsettaan minuun, vaan Silveriin.</p> + +<p>"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi +ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa +tai laskekaa tuuleen."</p> + +<p>"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan +omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut +tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei +tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia +kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien +sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme. +Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä +kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."</p> + +<p>Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen, +noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä +ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin +kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti", +lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki +poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.</p> + +<p>Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.</p> + +<p>"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten, +"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei +ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison +rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä +puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko +miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä +huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot +Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet +hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun +viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta +todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"</p> + +<p>Minä aloin jo yskän ymmärtää.</p> + +<p>"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on +mennyttä, kaula on mennyttä — siinä asema koristelematta. Heti kun +katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin — no niin, +minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä +tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat +pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi — jos voin +— heidän käsistään. Mutta huomaa Jim — ei mitään ilmaiseksi — sinä +pelastat Johnin hirsipuusta."</p> + +<p>Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan +mahdottomalta — olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.</p> + +<p>"Minkä voin, sen teen", vastasin.</p> + +<p>"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat +tulimmaista, keinoja minulla on!"</p> + +<p>Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.</p> + +<p>"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan. +"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä +arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten +sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on. +Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. <i>Niihin</i> miehiin en ole +koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä +halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti +tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet +nuori — sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"</p> + +<p>Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.</p> + +<p>"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi: +"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän +mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta +puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"</p> + +<p>Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän +huomasi enemmät kyselyt turhiksi.</p> + +<p>"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä +piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, — hyvää tai +pahaa."</p> + +<p>Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään +aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.</p> + + + +<h3>29 Luku.<br /> +Musta merkki uudelleen.</h3> + + +<p>Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi +takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun +mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua. +Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden +kesken.</p> + +<p>"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle +perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.</p> + +<p>Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion +jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi, +että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat +asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli +soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun +kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa. +Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen +puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin +kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin +omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi +jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.</p> + +<p>"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni, +sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan +tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.</p> + +<p>"Anna heidän vain tulla — anna vain tulla", Silver keveästi vastasi. +"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."</p> + +<p>Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin +pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin. +Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän +hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin +puristettua oikeata kättään edessään.</p> + +<p>"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö. +Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."</p> + +<p>Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja +annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin +takaisin toveriensa luo.</p> + +<p>Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.</p> + +<p>"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia +saaneet? Hoh — halloo! kas niin — tämä ei onnea tuota! Te olette +ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa +repinyt?"</p> + +<p>"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui — "siinä sen kuulette! Enkös jo +sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."</p> + +<p>"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet", +Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka +maitosuu se raamattua viljelee?"</p> + +<p>"Dick se oli", muuan virkkoi.</p> + +<p>"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver +puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."</p> + +<p>Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.</p> + +<p>"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut +sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan; +käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso +mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."</p> + +<p>"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka +toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle +kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa! +'Erotettu' — niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti +kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko +koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän +miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta +oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota +palaakseen."</p> + +<p>"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä +vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on +aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja +ottaa osaa vaaliin."</p> + +<p>"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi. +"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä +—muista näet, että olen vieläkin kapteeninne — siksi kuin olette +syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi +ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen — sittenpähän näemme."</p> + +<p>"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen; +<i>me</i> olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko +tämän matkamme kantoon — olet perin paksuniskainen mies, jos sen +uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta +vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä +tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä +et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas +niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata +kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi, +tuossa on tuo poika."</p> + +<p>"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.</p> + +<p>"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi +sinun hutiloimisesi vuoksi."</p> + +<p>"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen, +kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän +kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin +olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet <i>Hispaniolassa</i> tuona yönä, +jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia +herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka +pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle +mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän +tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin — siinä olen yhtä mieltä +teidän kanssanne — aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä +tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan +saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä +olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on +otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni — sinulla, joka koko +laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan — tämä jo vie mahdin +luisevimmaltakin kädeltä!"</p> + +<p>Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät +nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.</p> + +<p>"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä +otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin +tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy +puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän +mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle! +Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"</p> + +<p>"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"</p> + +<p>"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte, +että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin, +<i>miten</i> pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme +niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä +ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja +ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi +kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver. +Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun +kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt +ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja +teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni +neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän +ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en +ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen +pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas +pykälä.</p> + +<p>"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori +käy teitä katsomassa joka päivä — sinua, John, muserrettuine kalloinesi +— ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja +jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette +sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on +eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on +lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä +vuoksi minä sopimuksen tein, niin — tehän itse polvillanne ryömien +pyysitte minua sen tekemään — polvillanne ryömien te luokseni tulitte, +niin pelästyneitä olitte — ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen +olisi sopimusta tehnyt — mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota +—siinä on selitys!"</p> + +<p>Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin — saman, keltaiselle +paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan, +jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi +tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni +selittämään.</p> + +<p>Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen +olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin +kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä +voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla +he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he +ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen +turvassa merellä.</p> + +<p>"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F. +ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina +piirsi."</p> + +<p>"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois +kuljetamme, kun ei ole laivaa?"</p> + +<p>Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:</p> + +<p>"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut +minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se +tietää — sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla +hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa +keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta +kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se +mieleesi!"</p> + +<p>"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.</p> + +<p>"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin; +minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä, +hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä +olen saanut siitä jo tarpeekseni!"</p> + +<p>"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue +kapteeniksi!"</p> + +<p>"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa, +että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi, +etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit, +mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon +virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa, +siihen taitaa kaikki supistua."</p> + +<p>"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka +nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.</p> + +<p>"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei +ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."</p> + +<p>"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin, +parempihan sekin on kuin ei mitään."</p> + +<p>"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun +minulle.</p> + +<p>Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli +viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari +Ilmestyskirjasta — muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti +muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu +puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani. +Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana: +"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei +paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on +kuin kynnellä vedetty.</p> + +<p>Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian +olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui +siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla, +jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.</p> + +<p>Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että +minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin +surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä +merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti +toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia +mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen +kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi; +mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan +ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja +häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.</p> + + + +<h3>30 Luku.<br /> +Kunniasanalla.</h3> + + +<p>Minut herätti — tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin +yksin vahdinkin hierovan silmiään — sointuisa, ystävällinen ääni, jonka +kuulimme huutavan meille metsän reunasta.</p> + +<p>"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"</p> + +<p>Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin, +niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin +sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se +minut oli vienyt — minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin +vaaroihin — niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.</p> + +<p>Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli +juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen, +kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.</p> + +<p>"Tekö, tohtori! Koreinta — huomenta teille, sir!" Silver huudahti +vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina +virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan +kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan +tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän +potilaanne — kaikki ovat terveitä ja iloisia."</p> + +<p>Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella +kädellään majan seinään nojaten — kiireestä kantapäähän entinen John, +tapoineen ja puheineen.</p> + +<p>"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan +vieras — he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin +kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla +—perä perää vasten, koko yön!"</p> + +<p>Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä +selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:</p> + +<p>"Eihän vain Jim?"</p> + +<p>"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.</p> + +<p>Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän +näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.</p> + +<p>"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi, +kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."</p> + +<p>Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi +päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt +vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen +henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän +jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä +rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti +miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään +olisi tapahtunut — aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he +uskollisia merimiehiä.</p> + +<p>"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli +pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli +se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George, +kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne, +mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä? +Ottiko hän lääkettä, miehet?"</p> + +<p>"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori, +taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui +kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani +saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle — Jumala häntä +siunatkoon — ja hirsipuulle."</p> + +<p>Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän +pistopuheen.</p> + +<p>"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.</p> + +<p>"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä +se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi +ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"</p> + +<p>"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."</p> + +<p>"Sen se nyt sai — teidän sanaanne — kun oli oikea aasi", tohtori +vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan +puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä +pidän aivan varmana — vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus +—että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian +ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte +minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu; +mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen +alkuperusteistakaan."</p> + +<p>"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat +kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat +he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja +merirosvoja — "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä +tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."</p> + +<p>Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.</p> + +<p>George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista +lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi +karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"</p> + +<p>Silver iski kämmenensä tynnyriin.</p> + +<p>"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän +jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun +tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä +kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne +kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka +kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi +aatelismiehenä — sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt +— lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"</p> + +<p>Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.</p> + +<p>"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja +sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan +pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme +junkkarille ja kapteeni Smollettille."</p> + +<p>Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet +tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut +majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä — yrityksistä +hankkia itselleen yksityistä suosiota — kanssarikollistensa etujen +syrjäyttämisestä — sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän +parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten +uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin +verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut +hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä +aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun +puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi, +oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti +lähteä aarretta etsimään.</p> + +<p>"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika +tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria, +vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."</p> + +<p>Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen +olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän +oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta +vakuutetuksi.</p> + +<p>"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa +juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."</p> + +<p>Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti +meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan +päässä, Silver pysähtyi.</p> + +<p>"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo +teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi +virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin +liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin +jäntereen — niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan +puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys +vain minun hengestäni — tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan +päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte +minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"</p> + +<p>Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin +tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle +ja ääni vapisi.</p> + +<p>"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.</p> + +<p>"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri — en tuon vertaa!" vastasi hän +sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä +tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä +mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan +unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin +pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään — kas näin — ja jätän +teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä, +sillä tilini on pitkä, totisesti!"</p> + +<p>Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui +kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti +kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia +tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä, +sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.</p> + +<p>"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä +olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei +sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon, +olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et +olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää, +niin — kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"</p> + +<p>Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin, +"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka +tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei +Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan +kuolla — ja myönnän sen ansainneenikin — mutta kidutusta minä pelkään. +Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."</p> + +<p>"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä +en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."</p> + +<p>"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."</p> + +<p>"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä +otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset — mutta +tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin +me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."</p> + +<p>"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse +tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä +tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen. +Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat +minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi +missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi +onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan +nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla +maalla."</p> + +<p>"Kuunariko!" tohtori huudahti.</p> + +<p>Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.</p> + +<p>"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi +lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko +sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se +olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben +Gunnin — paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään, +vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin — Ben Gunnista +muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver", +hän huusi, "Silver! — Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun +kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen +suhteen."</p> + +<p>"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi. +"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain +aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."</p> + +<p>"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin +annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"</p> + +<p>"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon +ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte +hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan — tästä kaikesta +minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut +määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon +elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte +sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän +silloin peräsimen."</p> + +<p>"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa +enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä, +totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin +kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos +kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn! +Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme +hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni +teidät väärää valaa tekemättä."</p> + +<p>Silverin kasvot loistivat ilosta.</p> + +<p>"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma +äitini", hän huudahti.</p> + +<p>"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova: +Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa. +Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten +turhia puhu. Hyvästi, Jim."</p> + +<p>Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään +Silverille ja poistui nopein askelin metsään.</p> + + + +<h3>31 Luku.<br /> +Aarretta etsimässä — Flintin osviitta.</h3> + + +<p>"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä +näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan — toisella silmäni nurkalla +sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin +olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle +vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin +hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim, +meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin, +mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää +vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi +irti."</p> + +<p>Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen +oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja +kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla +olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti, +ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin +vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin +valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme +syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen +tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin +liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän +huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän +menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen +minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan +mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.</p> + +<p>Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint +olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän +ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun +hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.</p> + +<p>"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä +on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä +sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan, +se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä; +mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle +ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin +lienee meillä myös sananvalta."</p> + +<p>Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja +luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.</p> + +<p>"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen +pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut +tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit. +Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään, +sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien +mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre +että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot +konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle +osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."</p> + +<p>Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä +puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli +esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli +kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön. +Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut +epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta +merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän +tahollamme oli hänellä ainoana toivona.</p> + +<p>Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä +tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä +silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa +epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun +elämästä ja kuolemasta — hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen +—viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!</p> + +<p>Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi +ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta, +käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä +ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" —niin +helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan +rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.</p> + +<p>Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku +ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua +lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi +kivääriä — toinen selässä, toinen rinnalla — ja lisäksi suuri +lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa +taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint +vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia +voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja +kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin +vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan +totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.</p> + +<p>Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat +kuokkia ja lapioita — sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen +maihin <i>Hispaniolasta</i> — toiset taas silavaa, leipää ja viinaa +päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat +peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli +eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa, +niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla +toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat +hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti +huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat +olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi +ruutivarojakaan.</p> + +<p>Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle — yksinpä käärepäinen +mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa — ja +taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin +olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot +rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa. +Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen +tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa +pitkin.</p> + +<p>Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli +luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella +oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä. +Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:</p> + +<p>"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta.</p> + +<p>"Luurankosaari itäkaakosta itään.</p> + +<p>"Kymmenen jalkaa."</p> + +<p>Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa +parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi +Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas +nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin +Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia +mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai +viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli +tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta +paikalle tultua kompassin avulla.</p> + +<p>Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes +puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja +kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.</p> + +<p>Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme +ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin +tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän +rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan +rinnettä ylös tasangolle.</p> + +<p>Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa +kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä +kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan +harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen +kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan +tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi +siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas +maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun. +Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin +kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.</p> + +<p>Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin. +Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me +Silverin kanssa — minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen +peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi +häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.</p> + +<p>Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa, +kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain +pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset +alkoivat juosta häntä kohti.</p> + +<p>"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan +ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."</p> + +<p>Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille +päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin +ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan +siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan +selkäpiitään.</p> + +<p>"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli +lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää +siniverkaa."</p> + +<p>"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa +täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on? +Se ei ole luonnollinen."</p> + +<p>Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut +pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia +(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti +kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa —jalat +yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen +suuntaan.</p> + +<p>"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver +virkkoi. "Tässä on kompassi — tuolla pistää Luurankosaaren korkein +kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"</p> + +<p>Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi +näytti tarkalleen itäkaakosta itään.</p> + +<p>"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan +tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto +vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on +varmasti yksi <i>hänen</i> kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen +seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti +tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän +miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce. +Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"</p> + +<p>"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle +ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."</p> + +<p>"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi — "miksi ei tässä näy hänen +puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten +taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.</p> + +<p>"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä +tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta +ole luonnollista."</p> + +<p>"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei +luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos +Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että +minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut +jälellä."</p> + +<p>"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui. +"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."</p> + +<p>"Kuolleena — niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen +mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin +kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään — hän kuoli pahan kuoleman, se +Flint!"</p> + +<p>"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi +ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa, +toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein +pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja +minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin — ja mies jo +korahteli kuoleman kielissä."</p> + +<p>"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut +eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se +on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta +hakemaan!"</p> + +<p>Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta +huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa, +vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen +merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.</p> + + + +<h3>32 Luku.<br /> +Aarretta etsimässä. — Ääni metsästä.</h3> + + +<p>Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin +ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti +kun oli päästy tasangolle.</p> + +<p>Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä +lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse +rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja +Luurankosaari ja idässä — niemekkeen ja suomaiden ylitse — avara meren +ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain +yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden +tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina +rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren +ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi +meissä yksinäisyyden tunnetta.</p> + +<p>Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.</p> + +<p>"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa +linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota +matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa. +Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."</p> + +<p>"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä +—tuntuu minusta aivankuin — se olisi minulle tapahtunut."</p> + +<p>"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver +virkkoi.</p> + +<p>"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen. +"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"</p> + +<p>"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta +totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"</p> + +<p>Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet +nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä +hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein +kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme +metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun +laulun:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin +rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna; +toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa; +Morgan painoi kasvonsa maahan.</p> + +<p>"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.</p> + +<p>Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin — katkennut +keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan +suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa +vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja +lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin +kummallisempi.</p> + +<p>"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei +käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en +kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä +ristipuilla — joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"</p> + +<p>Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo +vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen +rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni +uudelleen kajahti — tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin, +kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat +Tähystäjän onkaloissa.</p> + +<p>"Darby M'Graw!" se ulisi — se sana parhaiten kuvaa ääntä — "Darby +M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja +karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"</p> + +<p>Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen +vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.</p> + +<p>"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"</p> + +<p>"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."</p> + +<p>Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut +hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon +seuraan.</p> + +<p>Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen +suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.</p> + +<p>"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan, +meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan +jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä +salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan +pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä +häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan +neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes +samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen +merimiesrääsyn vuoksi — joka lisäksi vielä on vainaja!"</p> + +<p>Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta +rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän +hänen halveksivien sanojensa johdosta.</p> + +<p>"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."</p> + +<p>Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä +olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti +heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen +uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein +täydelleen vapautunut säikähdyksestään.</p> + +<p>"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on +epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka +synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä? +Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."</p> + +<p>Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata, +mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti +rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä +sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä +laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se +Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan +samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, — se muistutti +—"</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.</p> + +<p>"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se +olikin!"</p> + +<p>"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole +täällä elävänä enempää kuin Flintkään."</p> + +<p>Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.</p> + +<p>"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän +kuollut tai elävä."</p> + +<p>Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot +samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo +keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään +erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja +läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin +kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien +mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai +kuollut.</p> + +<p>Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana +ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä +Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.</p> + +<p>"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi — "johan sanoin, että +sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin +mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti +sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.</p> + +<p>Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka +oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta +tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin +askelin.</p> + +<p>Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä +tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt, +niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja +azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun +kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me +yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman +näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin +korakelissani keinunut.</p> + +<p>Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta +kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita. +Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta +matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko +ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että +komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää. +Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut +empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.</p> + +<p>Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan +ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli +kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä +viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä +paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän +sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin +huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.</p> + +<p>Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat +ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat +hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän +talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän +ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta. +Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen +lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä +minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa +aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa <i>Hispaniolan</i> yön +varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella, +pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa +rikoksineen ja rikkauksineen.</p> + +<p>Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein +kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä +kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi +kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick, +joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä, +höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja +sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen +lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä +tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton +merirosvo — sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen +— oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä +metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin +kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää +mielessäni kuvittelin.</p> + +<p>Me olimme nyt metsikön reunassa.</p> + +<p>"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset +miehet karkasivat juoksuun.</p> + +<p>Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia. +Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin +paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin +ukkosen lyöminä.</p> + +<p>Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi +pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä +laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla +painetun nimen <i>Walrus</i> — Flintin laivan nimen.</p> + +<p>Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty — ne +seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!</p> + + + +<h3>33 Luku.<br /> +Päällikkö kukistuu.</h3> + + +<p>Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen +iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko +hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen +saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän +ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti +suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta +pettymyksensä koko laajuuden.</p> + +<p>"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."</p> + +<p>Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.</p> + +<p>Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme +niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän +katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: +"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri +ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä +alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle +kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."</p> + +<p>Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja +sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa +käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän +kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti +sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten +tunnusteltavana kädestä käteen.</p> + +<p>"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö +sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten +miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole +nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"</p> + +<p>"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte +jonkun multasienen."</p> + +<p>"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo? +Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa +hänen naamaansa niin uskotte."</p> + +<p>"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi? +Sinä olet toden totta kova poika."</p> + +<p>Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta +ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille +edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle +puolelle kuoppaa.</p> + +<p>Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa, +eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei +hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli +miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!</p> + +<p>Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.</p> + +<p>"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko +ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti; +toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."</p> + +<p>Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa — pang! pang! +pang! — kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin +kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena, +ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.</p> + +<p>Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput +kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä +kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä +lopputilin kanssasi, George."</p> + +<p>Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät +pensaikosta vierellemme.</p> + +<p>"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen +heitä venheille."</p> + +<p>Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi +pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.</p> + +<p>Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän +kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa +niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte, +jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin +tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli +kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.</p> + +<p>"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"</p> + +<p>Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön +aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan +suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti. +Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä +kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.</p> + +<p>"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni +aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin, +Ben Gunn!" lisäsi hän.</p> + +<p>"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"</p> + +<p>"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen, +"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, — "kuinkas voitte, mr +Silver? — Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."</p> + +<p>"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"</p> + +<p>Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot +paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas +rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta. +Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä, +ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.</p> + +<p>Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon — hän se +oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen +esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena); +hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset +matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren +koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo +pari kuukautta ennen <i>Hispaniolan</i> tuloa.</p> + +<p>Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan +salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin +oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi +käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme — sillä Ben Gunnin luolassa +oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa — antanut sanalla +sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan +paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta +vartioimaan.</p> + +<p>"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni, +mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat +uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän +joukossaan?"</p> + +<p>Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin +osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli +valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja +jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin +seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä +tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän +seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli +tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä +mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää +hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän +onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon +pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.</p> + +<p>"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli +mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi, +sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."</p> + +<p>"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.</p> + +<p>Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan, +ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla +kiertämään Pohjoislahdelle.</p> + +<p>Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera +soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää +kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet +läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä +päivää sitten olimme hinanneet <i>Hispaniolan</i> satamaan.</p> + +<p>Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan +aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli +junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä, +joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.</p> + +<p>Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me +tapasimme <i>Hispaniolan</i> — ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli +kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta +vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme +olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti +maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain +turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin +puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta +Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä +<i>Hispaniolaan</i>, jonne hän jäi yövahdiksi.</p> + +<p>Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari +meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja +karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä +kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen +kasvoilleen.</p> + +<p>"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi +—katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä +hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne, +herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."</p> + +<p>"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.</p> + +<p>"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni +on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"</p> + +<p>Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni, +sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa. +Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä +nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja +kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota +me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut +seitsemäntoista <i>Hispaniolan</i> miehen hengen. Kuinka monen hengen sen +kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen +upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli +vaatinut — sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme +miestä — Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn — jotka kaikki olivat +osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä +saaliista osalle.</p> + +<p>"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi, +Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle. +Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni. +Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"</p> + +<p>"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.</p> + +<p>"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.</p> + +<p>Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja +ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja <i>Hispaniolasta</i> tuotuja +herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja +onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin +syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella +ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja +toisinaan yhtyen meidän nauruummekin — tuo entinen sileänaamainen, +kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.</p> + + + +<h3>34 Luku.<br /> +Loppu.</h3> + + +<p>Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren +kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja +sieltä kolme mailia veneellä <i>Hispaniolaan</i> ei ollut varsin helppo +tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta +merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella +mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja +arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.</p> + +<p>Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat +edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle. +Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle +—taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en +kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa +rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 287px;"> +<img src="images/pict07.png" width="287" height="220" alt=""Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."" /> +<span class="caption">"Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."</span> +</div> + +<p>Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä +monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja +arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä +kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, +portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja +sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden +kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin +ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia +kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista +varten — melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna +siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä +runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi +kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.</p> + +<p>Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu +laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko +tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.</p> + +<p>Viimein — luullakseni se on kolmantena iltana — kun tohtori ja minä +kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon +pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin +laululta.</p> + +<p>"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."</p> + +<p>"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän +perässämme.</p> + +<p>Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta +alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen +pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan +ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten +väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon. +Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben +Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka +todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa — vaikka oikeastaan +minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä +olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori +senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.</p> + +<p>"Päissään tai houreissaan."</p> + +<p>"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille +ja minulle."</p> + +<p>"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona", +tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä +kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että +he hourailevat — yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on +kuumeen kourissa — niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua +hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni +mukaan."</p> + +<p>"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver +puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt +teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme +pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä +ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo +miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan — ei vaikka +tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te +voitte."</p> + +<p>"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan, +sen me tiedämme."</p> + +<p>Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa +pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa. +Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää +heidät saarelle — mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin +pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja +luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita, +työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä +tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.</p> + +<p>Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen +laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet, +mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein +eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän +voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka +kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä +taistelleet.</p> + +<p>Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä +tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme +pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät +kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden +ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne +niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet +antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä +heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä +varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta +he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä +Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun +sellaiseen paikkaan.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 311px;"> +<img src="images/pict08.png" width="311" height="480" alt=""Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja +kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."" /> +<span class="caption">"Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja +kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."</span> +</div> + +<p>Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui +nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä — en tiedä ken se oli +—hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi. +Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.</p> + +<p>Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran +katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse +niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä. +Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli +Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren +sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että +jokainen täytyi olla työssä — lukuunottamatta kapteenia, joka makasi +patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo +ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa. +Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman +lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan +pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa +myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.</p> + +<p>Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä +kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi +ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja +puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia +ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset +kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin +tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän +synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja +junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa. +Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat +hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen +pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski +<i>Hispaniolan</i> viereen.</p> + +<p>Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi +kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään. +Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja +vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän +henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se +yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki. +Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut +ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen +rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.</p> + +<p>Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin +vähällä.</p> + +<p>No niin — lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että +saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan +ja <i>Hispaniola</i> saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan +avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle +lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet +hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen +laivan, josta laulettiin:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span> +<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen +viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on +lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan +rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja +on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja +perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän +tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen +yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi. +Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen, +jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä +maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana +laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.</p> + +<p>Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava +yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta +minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja +elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme +ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet +tulevassa maailmassa.</p> + +<p>Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne +hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei +härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle +kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun +olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan +ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa, +paljon rahaa!"</p> + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***</div> +</body> +</html> diff --git a/44339-h/images/pict01.png b/44339-h/images/pict01.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7b85f2d --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict01.png diff --git a/44339-h/images/pict02.png b/44339-h/images/pict02.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..461a5cc --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict02.png diff --git a/44339-h/images/pict03.png b/44339-h/images/pict03.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8965da1 --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict03.png diff --git a/44339-h/images/pict04.png b/44339-h/images/pict04.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..d1390b8 --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict04.png diff --git a/44339-h/images/pict05.png b/44339-h/images/pict05.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bc51a9c --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict05.png diff --git a/44339-h/images/pict06.png b/44339-h/images/pict06.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..91474ba --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict06.png diff --git a/44339-h/images/pict07.png b/44339-h/images/pict07.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..059c9c3 --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict07.png diff --git a/44339-h/images/pict08.png b/44339-h/images/pict08.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6c7f381 --- /dev/null +++ b/44339-h/images/pict08.png diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4d7b61f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #44339 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44339) diff --git a/old/44339-8.txt b/old/44339-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0675377 --- /dev/null +++ b/old/44339-8.txt @@ -0,0 +1,8193 @@ +The Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Aarresaari + +Author: Robert Louis Stevenson + +Illustrator: Walter Paget + +Translator: O. E. Lampén + +Release Date: December 3, 2013 [EBook #44339] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +AARRESAARI + +Kirj. + +Robert Louis Stevenson + + +Suomentanut O. E. Lampén + +Kuvittanut Walter Paget + + +WSOY, Porvoo, 1909. + + + +SISÄLLYS: + +I osa -- Vanha merirosvo. + + 1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa" + 2. Musta koira ilmestyy ja katoaa. + 3. Musta merkki. + 4. Merimiesarkku. + 5. Sokean merimiehen viimeiset hetket. + 6. Kapteenin paperit. + +II osa. -- Laivakokki. + + 7. Minä matkustan Bristoliin. + 8. "Tähystäjässä." + 9. Ruuti ja aseet. +10. Matka. +11. Mitä kuulin omenatynnyriin. +12. Sotaneuvottelu. + +III osa. -- Seikkailuni saarella. + +13. Miten aloitin seikkailuni saarella. +14. Ensimmäinen ottelu. +15. Saaren asukas. + +IV osa. -- Paaluvarustus. + +16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin. +17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka. +18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu. +19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki. +20. Silver lähettiläänä. +21. Hyökkäys. + +V osa. -- Seikkailuni merellä. + +22. Miten aloitin seikkailuni merellä. +23. Luodevesi. +24. Korakelin merimatka. +25. Minä valloitan _Hispaniolan_. +26. Israel Hands. +27. Paljon rahaa. + +VI osa. -- Kapteeni Silver. + +28. Vihollisen leirissä. +29. Musta merkki uudelleen. +30. Kunniasanalla. +31. Aarretta etsimässä. -- Flintin osviitta. +32. Aarretta etsimässä. -- Ääni metsässä. +33. Päällikkö kukistuu. +34. Loppu. + + + + +ENSIMMÄINEN OSA: + +VANHA MERIROSVO. + + + +1 Luku. + +Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa." + + +Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet +minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta +loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain +siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni +armon vuonna 17-- ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola, +"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut +merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan. + +Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle, +merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä +ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron +kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja +epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea +sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme +ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin +usein veteli: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen +ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli +kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin +rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla +lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme. + +"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla. +Vilkas liike, vai?" + +Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin. + +"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies", +hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta +arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton +mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla +seuratakseni laivojen lähtöä. -- Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa +kapteeniksi. -- Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat -- tuosta +saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan +ylemmyyden ilme. + +Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän +kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan +paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään +ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla +hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut +postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt +mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin +oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut +oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää. + +Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen +kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän +istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin +hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja +tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme +pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan +takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa +luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten +älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija +poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat +merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta +oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan +läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen +käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle +pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja +luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain +tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti +tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä +tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti +minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti +mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä +"yksijalkaista merenkulkijaa." + +Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi. +Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat +rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos +minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli +polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi +hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin +yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi +ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli +kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo +kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka. + +Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti +peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut +hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää +kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä, +vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja +pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään +laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki +naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin +koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin +toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän +saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan, +hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä, +ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut +kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois, +ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä. + +Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita +juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista, +hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja +ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän +nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala +konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä +juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin +ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme +joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun +ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta +minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän +kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa +ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain +harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko +nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä +"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja +selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät +Englannista niin peloittavan merivallan. + +Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän +asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten +loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä +jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi +melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos +huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään +ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen +aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan +kuolemaansa. + +Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei +vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti +katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän +antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan +miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan +paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan +kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin +naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan. +Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain +kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni +sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään +iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta +ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes +hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia +vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan +panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen +lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä +käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle +merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona, +juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän -- kapteeni nimittäin -- +rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo, + Viina ja hiisi vei miehen hautaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran +etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani +liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta +tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista +huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan +tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista +vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi +sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon +parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja +viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme +vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat. +Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja +soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti +häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä +ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä +alakannella!" + +"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen +kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä +sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin +maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!" + +Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin +merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään +uhkasi naulata tohtorin seinään. + +Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja +pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki +huoneessa olijat sen kuulivat: + +"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta, +että te ensi käräjissä joudutte hirteen." + +Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen +taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen. + +"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen +miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä +pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan +myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen +aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana +osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni +teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!" + +Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti +pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat +jälkeenpäinkin. + + + +2 Luku. + +Musta koira ilmestyy ja katoaa. + + +Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä +tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei, +kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa +oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine +myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni +arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja +äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli +runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet. + +Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta +harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko +oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja +kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin +ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla, +messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt +kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä +kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse +kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori +Liveseytä muistanut. + +Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan +aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui +mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä, +lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea +jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt +kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa +ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti +minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta +sittenkin jotain suolaveden tuoksua. + +Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun +minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua +lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni. + +"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi." + +Minä astuin askeleen häneen päin. + +"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi +teeskennellysti naurahtaen. + +Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että +pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi. + +"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän. +"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä, +etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini. +Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on +arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa. +Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?" + +Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä. + +"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?" + +Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin +arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin +kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää +maljan Bill-veikon terveydeksi." + +Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan +miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi, +vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua +liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä. +Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä +väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut +heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti, +niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän +käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin. +Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja +osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että +olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla +on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät +väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi +kädessä kuria, poikaseni -- kovaa kuria. Jos olisit Billin kera +purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen, +et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen +kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin +Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni, +menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän +Billiä, sitä vanhaa veikkoa." + +Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen +nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin +hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että +mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut. +Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase +helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin +hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan. + +Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja +sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä +ääreen. + +"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada +rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi. + +Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri +hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen +tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja +totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan +niin vanhaksi ja raihnaiseksi. + +"Kas niin, Bill, tunnethan minut, -- tunnet vanhan laivatoverisi, Bill, +epäilemättä", mies puhui. + +Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen. + +"Musta Koira!" virkkoi hän. + +"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta +Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali +Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien +matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui +hän typistettyä kättänsä ojentaen. + +"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille. +Puhu suusi puhtaaksi -- mitä tahdot?" + +"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit +toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta, +johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos +sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin." + +Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin +aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin, +että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni, +pakotietänsä. + +Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät +ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden +kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen. + +Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta +kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua +äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin +singahuttamia kirouksia. + +"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä +kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon +minä!" + +Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä -- +tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja +samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä +täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun +vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan +viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin +katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut +eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa. + +Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira +haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa +tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen +tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi +kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin +huoneeseen. + +"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja +nojautui toisella kädellään seinään. + +"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä. + +"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia, +rommia!" + +Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin +lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin +vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä +pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme +sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti, +mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri. + +"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja +isäraukkasi makaa sairaana!" + +Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella +kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan. +Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta +hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin +rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi +aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan. + +"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan +saanut?" + +"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut +kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä +te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos +mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt +koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti +arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan." + +Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja +paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti +ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones +kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle +olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli +mielestäni erittäin taitavasti tehty. + +"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja +nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä. +Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?" + +"En, tohtori", vastasin. + +"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan +valtasuonen. + +Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja +katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen +kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui +minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan +muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen: + +"Missä on Musta Koira?" + +"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne +oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan +niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen +vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt, +Bones -- --" + +"Se ei ole nimeni", hän keskeytti. + +"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka +tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin +saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos +yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä +panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta, +niin olette kuoleman oma -- ymmärrättekö sitä? -- kuoleman oma, ja te +joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten +Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä +vuoteellenne." + +Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme +vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen. + +"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni -- rommin +nimikin on teille kuolemaksi." + +Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan. + +"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen +laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa. +Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät -- se on parasta sekä hänelle että +teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa." + + + +3 Luku. + +Musta merkki. + + +Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja +lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet +jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta. + +"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa +antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa +kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri, +miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän +olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha +toveri!" + +"Tohtori --", aloin. + +Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä +pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän +sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen +ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni +keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri +maanjäristyksen kourissa -- tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista +maista? -- ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani +ja juomani ja mies ja vaimo -- kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin +olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava +sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas +sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla +äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut +pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä +saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo +ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi, +nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun +minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi +itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän +kultarahan pikarillisesta, Jim." + +Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka +oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet +vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja +lahjomisyritys minua vielä harmitti. + +"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni +velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää." + +Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. . + +"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri, +sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa +pesässä?" + +"Viikko vähintäin", vastasin. + +"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle +mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan +merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä -- +nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja +himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko, +kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani +tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä +heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini, +ja näytän heille taas köyden päätä." + +Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen +olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan, +ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta +tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat +surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän +vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle. + +"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat. +Laske minut takaisin vuoteelle." + +Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja +makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän +näit sen tänpäiväisen merimiehen?" + +"Mustan Koiranko?" kysyin. + +"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "_Hän_ on paha mies; mutta pahempiakin +on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse +minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he +tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään -- +voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja +menet -- olkoon menneeksi, minä tahdon! -- ja menet sen kirotun +tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit -- +oikeuden palvelijat ja sen semmoiset -- ja hän ottaa kiinni heidät +kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' -- ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja +pojat, -- kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies, +ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän +ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta +sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle +annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista +merenkulkijaa -- häntä eritoten." + +"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin. + +"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen +annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit +kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta." + +Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun +olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen +vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä +nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen, +jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt, +jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki +tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi +tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että +isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan. +Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet +ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin +kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella +kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä. + +Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa, +vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän, +sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja +tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä +vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin +ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän +vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin, +pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman +sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni +kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni +oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä +voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta +anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti +nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin +ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä +kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä +luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten +hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen +heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt +tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle. +Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti +hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän +esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan +aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän +varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi. + +Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona +kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin +ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta, +kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea, +sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen +silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja +päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään +yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan +eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi +vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla, +yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä. + +"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti +isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! -- missä +tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?" + +"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies +hyvä", vastasin minä. + +"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle +kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?" + +Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento +samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin +niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut +yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä. + +"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo." + +"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä." + +"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka +minä rusennan käsivartesi." + +Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin +tuskasta. + +"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole +entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra +--" + +"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä +kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut +varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan +ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan +juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua +lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan +siedinkään. + +"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll' +on eräs toverinne, Bill --'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja +hän puristi taas niin että päätäni huimasi. + +Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että +minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä +vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut. + +Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan, +haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä. +Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa +kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää +siihen riittäneet. + +"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen +sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota +kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni +ulottuville." + +Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän +jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa +puristui kiinni. + +"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä +ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos +tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä +kopinan loittonemistaan loittonevan. + +Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta +viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja +hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä. + +"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät +nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn. + +Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen +huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle. + +Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen +oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä. +Omituista on -- sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime +aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni --, että minä, heti kun +huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen +kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä +tuoreena mielessäni. + + + +4 Luku. + +Merimiesarkku. + + +Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut +tietää -- mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä --; +ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa +kapteenin rahoista -- jos hänellä niitä ollenkaan oli -- kuului +kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen +laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies, +jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen +vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti +tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi, +ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan +voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön +liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului +mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani +vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon +kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki +palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän +kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme +lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin +juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen. + +Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen +lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä +sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi +tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka +joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät +korvamme erottaneet -- laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja +varikset raakkuivat metsässä. + +Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten +mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta +siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä +taholta saimme. Sillä -- teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet +hävetä menettelyänsä -- ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme +"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä +kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat. +Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille +tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka +olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat +sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä +salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt +loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut +kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää +heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat +valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta +ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa. + +Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen, +saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini +heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään +rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan +teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme +samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot, +jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva +Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille +laillisesti kuuluvat rahat." + +Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he +kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme +lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun +pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat +varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla +ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin +asunnolle päin etsimään aseellista apua. + +Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle +matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan +yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää +oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa +kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti +pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet +mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi +helpotukseksemme sulkeutunut perästämme. + +Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen +pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme. +Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme +vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin +lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle +ojennettuna. + +"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin +kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on +saatava avain _tuolta_ mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi +nämä sanat lausuessaan. + +Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli +pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli +varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin +seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen +tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa." + +"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha +seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä +pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta +kuusi. + +"Jim", sanoi äitini, "avain!" + +Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän +lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli +puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset -- +siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni. + +"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini. + +Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen +tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin -- siellä +riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki +kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa, +ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän +niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut. + +Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli +poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä +kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet. + +"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea, +sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi. + +Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei +näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu +vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden +alta alkoi tulla esiin sekatavaraa -- astemittari, tinatuoppi, useita +tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen +hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia +enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista +kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää. +Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja +koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha, +merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi +ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat, +öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja +purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää. + +"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen", +äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään +enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan +kapteenin velkaa merimiespussista toiseen. + +Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat +peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia -- Espanjan dublonit, Ranskan +louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan +pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi. + +Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini +käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai +vereni jähmettymään -- kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella +tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen. +Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan +kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten +seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin +kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni +siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen. + +"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin +vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi +pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan +muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää +miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven. + +Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan +enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään +tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti +aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada. +Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen +vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut +lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen. + +"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen +kääröön tarttuen. + +Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän +tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä +juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi +nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja +ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli +siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin +pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun +valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia +askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin +heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku +tulijoista kantoi lyhtyä. + +"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun +voimani ovat lopussa." + +Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten +sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini +tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja +heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin +horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui +olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä +että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui +laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle. +Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että +vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä -- +äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa +ravintolasta. + + + +5 Luku. + +Sokean miehen viimeiset hetket. + + +Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut +jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan +suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin +tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli +seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava +mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan +kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi +kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein. + +"Murtakaa ovi!" hän huudahti. + +"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana +hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän +pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat +hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut +pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen +äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi +hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut. + +"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta. + +Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi +hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti +talosta: + +"Bill on kuollut!" + +Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan. + +"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua +noutamaan", huusi hän. + +Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa +yläkertaan koko talo kai tutisi. -- Pian kuului uusia hämmästyneitä +huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit +säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen +alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle: + +"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa +myöten." + +"Onko se siellä?" karjui Pew. + +"Rahat ovat täällä." + +Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä. + +"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän. + +"Ei sitä täällä näy", mies vastasi. + +"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui +taas sokea. + +Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista +tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu", +vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä." + +"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt -- se poika. Kunpa olisinkin häneltä +silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä -- +ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät +käsiin." + +"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta. + +"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew, +lyöden keppiään maantiehen. + +Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita +askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin +säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen +tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään +löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli +säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului +kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi +väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta +annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti +heitä lähestyvästä vaarasta. + +"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä, +miehet." + +"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri -- +älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he +eivät ole ehtineet -- he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään, +koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä." + +Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi +silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain +toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut +miehet seisoivat epäröivinä tiellä. + +"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte +rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on +täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä +uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä -- sokea -- sen tein! Ja nyt +menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin +köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin +ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla +merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni." + +"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku. + +"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat, +Pew, äläkä turhia rähise." + +Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi +huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran +iskun hänen kepistään. + +Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä +kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen +hänen käsistään. + +Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului +kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni -- nelistävien hevosten +kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta +pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta +vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille, +mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa +heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet +jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät +sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin, +kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi +väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin, +huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit +-- älkää toki Pew-ukkoa!" + +Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi +ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he +sitten rinnettä alas. + +Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi +suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän +taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen +hevosen jalkoihin. + +Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen +lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi. +Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut +enää. + +Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan +tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä, +joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt +tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli +tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin. +Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä +loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä +seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme. + +Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet +kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta +mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja +ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun +hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava, +toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta +varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti +jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä +pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään +poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa +vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus +jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi +rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta +tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja +se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti +käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on +mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo +oli kuullut minun kertomukseni. + +Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin +perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin +seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina +minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin +kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi +minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei +voinut tilannetta mitenkään auttaa. + +"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät? +Enemmänkö rahoja, arvatakseni!" + +"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa +että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni +soisin, että se pantaisiin varmaan talteen." + +"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos +sallit." + +"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin. + +"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein -- se on hieno +mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän +voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai +junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän +on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa +tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt, +Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani." + +Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin +kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille +lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan. + +"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika +taaksenne." + +Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi +ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään +tohtori Liveseyn asunnolle päin. + + + +6 Luku. + +Kapteenin paperit. + + +Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori +Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä. + +Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja +Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli +heti avaamaan oven. + +"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin. + +Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta +mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo. + +"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi + +Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin +jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun +valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen, +vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät. +Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi +muutaman sanan vaihdettuaan sisään. + +Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen +kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia +hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa, +junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa. + +En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas +mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa +olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja +käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset, +ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen +luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi. + +"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja +alentuvaisesti. + +"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa +sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?" + +Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa +kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat +eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat +piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini +palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari +huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan. + +Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet +junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli +edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen +ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta +luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen. + +Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa. + +"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies. +Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille +ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins +poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa! +Hra Dancen täytyy saada vähän olutta." + +"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat, +vai kuinka?" + +"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön. + +Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat +kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana +takkinsa taskuun. + +"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen +luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin +pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että +lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen." + +"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin +piirakan ansainnut." + +Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan +illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra +Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet +pois. + +"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi. + +"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen. + +"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey. +"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?" + +"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli +verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta +oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin +mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli +englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen +märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini +pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan." + +"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta +nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja." + +"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne +roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta +kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset +vaaraan antautuisivat?" + +"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin +kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä +tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani +joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin +olisikohan saaliimme suurikin?" + +"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on +edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan +Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin +aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi." + +"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme +käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle. + +Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin +ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli +kaksi esinettä -- kirja ja sinetöity paperi. + +"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori. + +Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli, +sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani +pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain +tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja +harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama +kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa +paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn +kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä, +käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka +sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun +selkäänsä. + +"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä +kääntäessään. + +Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia +tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma +aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli +selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745 +esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin +selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa +kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla", +taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40." + +Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus +lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli +viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja +piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa." + +"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey. + +"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen +sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden +laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai +ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja +siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette, +liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin +laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin +sieluja, jotka olivat laivan miehistönä -- ahvenen valtakunnan asujia +aikoja sitten." + +"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty +matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette, +sitä myöten kuin hän arvossa nousee." + +Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun +jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden +paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja +espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan. + +"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!" + +"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen." + +Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä; +ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta. +Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren +kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien +ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi +tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on +noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (_mile_) = noin 1,6 km] +pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös +kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan +suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty +"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme +punaisella piirrettyä ristiä -- kaksi saaren pohjoispäässä, yksi +lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä, +siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin +epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa +tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu +samalla käsialalla: + + Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen + pohjoiskoillisesta. + + Luuranko-saari itäkaakosta itään. + + Kymmenen jalkaa. + + Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun + suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen + suuntaan. + + Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen + niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä. + + _J. F._ + +Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle +käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä. + +"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat +ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa -- -- +kolmessa viikossa -- kahdessa viikossa -- kymmenessä päivässä -- meillä +on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa +laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins. +Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja +Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja +paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä -- vaikka kullassa +piehtaroida -- taikka koko ikämme voileipiä heittää." + +"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim +myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään." + +"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?" + +"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi +kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet, +jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun -- rohkeita, epätoivoisen +hurjia miehiä -- ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä +monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana -- ne ovat joka +kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan +meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja +minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin +seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan +meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme." + +"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen +kuin muuri." + + + + +TOINEN OSA: + +LAIVAKOKKI. + + + +7 Luku. + +Minä matkustan Bristoliin. + + +Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään +merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa -- ei +edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan -- niinkuin +olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan +erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä +taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin +kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä +kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin +tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin. +Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin +lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen +pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he +"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja +vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat. +Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme, +toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta +kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta +ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa. + +Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori +Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei +ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta +seuraten luimme -- tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei +oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta -- seuraavat tärkeät +tiedonannot: + + "Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17--. + + "Veli Livesey! + + "Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän + kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan. + + "Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina + lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt -- + lapsikin sillä purjehtisi -- kahden sadan tonnin alus, nimi + _Hispaniola_. + + "Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut + olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan + orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki + muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme + päämäärästä -- aarteesta, tarkoitan." + +"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole +tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla +puhumatta -- -- --." + +"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti +metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä +tahtoo, hä?" + +Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen: + + "Blandly itse keksi _Hispaniolan_ ja sai sen ihmeellisen älykkäällä + tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka + ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He + itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta + valmis mihin tahansa, että _Hispaniola_ oli hänen laivansa, ja että + hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan -- mitä kouraantuntuvinta + panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan + hyviä puolia. + + "Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet -- + laivanvarustajat ja muut -- olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta + aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni + pyörälle pani. + + "Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä -- olivatpa he sitten oman + maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia -- ja minulla + oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu. + Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini + juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin. + + "Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen + kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa + ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt + terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen + jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna + laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä. + + "Tuo minua summattomasti liikutti -- samoin sinäkin olisit sitä + tuntenut -- ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan + kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on + menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi, + koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata + kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä, + Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin! + + "No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin + pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä + keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella + saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen + he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan + vaikka fregatin voittaisimme. + + "Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä + miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti + minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi, + joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä. + + "Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä, + syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata + ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan + ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet + vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis, + Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua + arvossa pidät. + + "Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä + luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin. + + "John Trelawney." + + "J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen + lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole + takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen + miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten + kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän + perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka + puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän _Hispaniolallamme_ on siis + kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan. + + "En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies; + tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi + oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole + rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille + kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää + jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin." + + _J. T._ + + J. K. -- Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona. + + _J. T._ + +Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti. +Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä +halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja +valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan +paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen +suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei +kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista. + +Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä +tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut +kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten +vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen +maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää +huonekalujakin, -- ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni +anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei +äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani. + +Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin +ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia, +josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini +seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini. +Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa +tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia +häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni. + +Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä +olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali +Benbow'lle" -- vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä +rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein +oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen +rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini +hävisi näkyvistäni. + +"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin +Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta +liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin +torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi +kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja +minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen +edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen. + +"Missä ollaan?" kysyin. + +"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos." + +Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas +laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli +käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita, +monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin +olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella +riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät +näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni +elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi +ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta. +Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana, +valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä, +rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän +huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä +monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut +suurempi. + +Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli +pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä -- +merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään! + +Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren +ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka +täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin +pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli +hymyillen vastaamme. + +"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana +Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!" + +"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?" + +"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!" + + + +8 Luku. + +"Tähystäjässä." + + +Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään" +osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun +vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka +kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan +haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän +laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien +ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt +touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon. + +Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu, +ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta +hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset +ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan +savu sen täyttikin sakeana pilvenä. + +Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä +hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään. + +Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi +silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein +lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän +käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen +kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin +kinkun kylki -- sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän +näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse +liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä +sana tai taputus olkapäälle varattuna. + +Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney +kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän +kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa +"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa +miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan +Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot +näyttivät -- aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä +siisti ja iloinen ravintoloitsija. + +Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo, +joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa. + +"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua. + +"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa +sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti +aivan kuin säpsähtävän. + +"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo +ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua." + +Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa. + +Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle. +Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo +kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi +silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea +poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin." + +"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!" + +"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut +laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!" + +Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään. + +"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy", +Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä +sanoitkaan? Musta mikä?" + +"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut +merirosvoista? Hän oli yksi niistä?" + +"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn +avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan +olit? Tänne mies!" + +Mies, jota hän Morganiksi nimitti -- vanha, harmaahapsinen, +ruskeanaamainen merikarhu -- totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä +poskessaan. + +"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä +koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa -- Mustaa Koiraa, vai oletko, +hä?" + +"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden. + +"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?" + +"En, sir." + +"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos +sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti +et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui +sinulle?" + +"En oikein muista, sir", Morgan vastasi. + +"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi. +"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa +puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi -- matkoista, kapteeneista, +laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?" + +"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi. + +"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta +tosiaan! Mene paikoillesi, moukka." + +Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver +minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen: + +"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan -- älyä vain ei ole liiaksi. -- +Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on +minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin +muistelen, että minä olen -- niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän +on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa." + +"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin +miehen. Hänen nimensä oli Pew." + +"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen +nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni +tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on +hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat +tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai +puhui se kurittamisesta! _Minä_ hänet kuritan!" + +Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi +kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että +Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut. +Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran +"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli +minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat, +että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli +epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä +John Silver oli viaton. + +"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä. +Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui +minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot +minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille +kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy +puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela +poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla +kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies, +minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden +kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että -- mutta nyt --" + +Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi +hänelle jotain mieleen juolahtanut. + +"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta +puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!" + +Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet +silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme +kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi. + +"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan +kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins, +sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt, +valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on +velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja +tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta +selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä +enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut +kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään +pääsin rahoistani!" + +Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka +minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin +tahtoanikin hänen iloonsa. + +Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin +seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi +kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta, +selitteli töitä, joita kullakin tehtiin -- miten muuan purki, toinen +lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän +kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin +erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää, +että hän oli mitä parhain matruusi. + +Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä +lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat +tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan. + +Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen +totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän +väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi. + +Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta +kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään +mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John +tarttui kainalosauvaansa ja poistui. + +"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari +hänen jälkeensä. + +"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä. + +"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä +luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver +miellyttää minua." + +"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari. + +"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?" + +"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme +katselemaan laivaa." + + + +9 Luku. + +Ruuti ja aseet. + + +_Hispaniola_ lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden +laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit +kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein +kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti +tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut +merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä +ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit +eivät olleet yhtä hyvät. + +Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan +tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn +siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli +sinne perästämme. + +"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän. + +"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi +junkkari. + +Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa +sisään ja sulki oven. + +"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin, +toivoakseni -- kaikki kunnossa ja merikelpoisena?" + +"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka +sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka, +minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä +kaikki kaunistelematta." + +"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni +hyvin äkäisenä. + +"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni +vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa." + +"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari. + +Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen. + +"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole +mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja +minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte, +ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?" + +"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla +kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi", +kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä +huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä. +Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?" + +"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan." + +"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita +etsimään -- saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt +kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden +etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette +anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle." + +"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi. + +"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan. +Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on +kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani -- elämä tai +kuolema ja vaikea matka." + +"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme +uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte +sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia +merimiehiä?" + +"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja +suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat +apulaiseni." + +"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt +värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt +voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?" + +"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian +vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä +erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!" + +"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari. + +"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian +vapaa." + +"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne." + +"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?" + +"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi. + +"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti +kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä +muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva +paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi. +Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että +muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta +sijoja tänne kajuutan sivulle? -- toiseksi." + +"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney. + +"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon +jaariteltu." + +"Aivan liian paljon", myönsi tohtori. + +"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi. +"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on +ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän +sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen. + +"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti. + +"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi. + +"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari +huudahti. + +"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori. + +Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn +väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä +hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa +puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut. + +"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa +tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta +että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä +vapaaksi palveluksestani." + +"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän +seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka +miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa +löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen -- te pelkäätte kapinaa." + +"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä +kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole +oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta +sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin +rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat +olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä +olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole +vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin +varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni. +Siinä kaikki." + +"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua +vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua +tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne +oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä." + +"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne, +oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra +Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan." + +"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei +olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri +kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte; +mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet." + +"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä +täytän velvollisuuteni." + +Näin sanoen hän kumartaen poistui. + +"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että +sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi -- tuon +miehen ja John Silverin." + +"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään +lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen +käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän +englantilaiselle." + +"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää." + +Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan +hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat +työtä. + +Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin +mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan. +Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja +skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce, +tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin +kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt +makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle +laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi. +Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui +sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin +oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua, +sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen +mielipiteistään. + +Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja +makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana, +saapuivat venheellä laivalle. + +Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan, +mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?" + +"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi. + +"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi +aamulla käyttämättä." + +"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet +tarvitsevat pian illallista." + +"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan +katosi samassa keittiön puolelle. + +"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi. + +"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, -- +varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät. +Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä +laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella -- "Hei, laivapoika", huusi +hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä." + +Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille: + +"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani." + +Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja +vihasin kapteenia sydämeni pohjasta. + + + +10 Luku. + +Matka. + + +Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa, +ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain +toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei +minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin +lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja +miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut +vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki +oli minulle niin uutta ja ihmeellistä -- lyhyet komentosanat, kimakat +pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa +valossa. + +"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi -- porsaspaisti], viritäppä nyt joku +kaneetti", joku joukosta ehdotti. + +"Se entinen", toinen lisäsi. + +"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten +seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan --" + +Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen: + + "Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin. + +Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n" +mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa +kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui +aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen +rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden +nukkuakseni, oli _Hispaniola_ jo aloittanut matkansa aarteiden saareen. + +En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa. +Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä +ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren +korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow, +mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin +kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa +miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi +näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin +perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket +punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena. +Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän +kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden +riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas +saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään. + +Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan +salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin +selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan +kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas +kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä. + +Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona +esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa +pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä +murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän +hävisi tietämättömiin. + +"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä +rautoihin." + +Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi +luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen +lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella +arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli +suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron. +Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu, +jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa. + +Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä +mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi +miehet häntä nimittivät. + +Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi +kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän +asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja +laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin +olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää +oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella. +Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita +nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen +milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan, +aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat +ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen +nykyistä saamattomuuttaan. + +"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi +minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin +kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten -- leijona ei ole +mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää +vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi -- ja aseettomana." + +Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli +tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus. +Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä, +joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina +koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne, +Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei +kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule +uutisia. Tässä kapteeni Flint -- minä nimitän papukaijaani kapteeni +Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan -- tässä kapteeni Flint +juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?" + +Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon +rahaa -- paljon rahaa -- paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan +häkin päälle. + +"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins -- enimmäkseen ne +elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen +olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren +merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa, +Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli +mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja +merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään -- +kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun +Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä +kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia -- vai +mitä, kapteeni?" + +"Valmis lähtemään", kirkui papukaija. + +"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan +taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä +reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut +pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi +koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton +lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä. +Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan +tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä +ihmisistä parhaimmaksi. + +Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät. +Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia. +Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja +silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa +sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin +tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat +siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki +olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut. +"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta +vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole +vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä." + +Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä +pystyssä kävelemään edestakaisin kannella. + +"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin +minä räjähdän." + +Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin _Hispaniola_ +vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja +liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian +laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu +laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin +pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä -- esimerkiksi jos junkkari +sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä -- valmistettiin +erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella +jokaisen herkkusuun käytettävänä. + +"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni +tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat +piruja laivaasi. Se on minun uskoni." + +Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me +emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki +saaneet surmamme salakavalalla tavalla. + +Näin se tapahtui. + +Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin +sitä saarta kohti, jonne pyrimme -- minä en ole oikeutettu tässä +puhumaan tämän selvemmin -- ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen +yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti +olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään +seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme +oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen. +_Hispaniola_ keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen +vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä +hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme +ensimmäisen osan loppua. + +Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja +menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä +juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä. +Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi +vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden +sohinaa keulassa ja sivuilla. + +Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena +oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja +laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin +tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui +raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi +hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun +mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni -- ja muutamat lauseet kuultuani +minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani +vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä +näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten +miesten henki riippui yksistään minusta. + + + +11 Luku. + +Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni. + + +"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies. +Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä +kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani +leikkasi, opiston ja kaikki käynyt -- vatsa täynnä latinaa ja muuta +hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon +paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat +Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein +muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen +pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki +onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli +silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan _Walrusin_ laita, Flintin +entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja +kultalastin painosta uppoamaisillaan." + +"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan +ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa." + +"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver +puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin +mukana ja sitten Flintin -- siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä +niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa +Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä +jotain tavallisen matruusin osaksi -- kaikki pankissa säästössä. +Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt +Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat +tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa -- olivat +kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä +ja saisi hävetä -- kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin +parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja +kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää. +Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto +vieköön, näki nälkää!" + +"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi. + +"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa", +Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi, +mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä +ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin." + +Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun +roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin +oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut +hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta, +että häntä muutkin kuuntelivat. + +"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla +kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta +ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on +lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta. +Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas +merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä +panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten +välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun +hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin +silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika, +sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en +ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen +maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen +merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!" + +"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän +enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?" + +"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti. + +"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi. + +"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne +ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen +mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin +mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi +kateutta muissa miehissä." + +"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi. + +"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja +siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei +pidä kieltään kantimissa, -- joku, joka minut tuntee, tarkoitan -- niin +hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni +pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi +minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta +joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt +lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni +kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen; +mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin _lampaiksi_ ei voinut +nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet +turvassa." + +"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi +puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi." + +"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver +vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole +nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi." + +Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he +selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli +viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen -- ehkä viimeisen koko +laivassa -- viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma +seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja +liittyvän seuraan. + +"Dick on meidän", Silver virkkoi. + +"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas +poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta +kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin +kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni +Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä +tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän +säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan." + +"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole +koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi +kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä +niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä +annan merkin, ymmärrätkö?" + +"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn +sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää." + +"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt +tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan +kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan +merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä +siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja +muineen -- vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä, +myöntänette. No niin -- minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari +ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen +laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin +antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin +iskisin." + +"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti. + +"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me +voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä +juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin +tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä +meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi +pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta +minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren +luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te +ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto, +oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!" + +"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä +vastaan." + +"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni +kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon +oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen +hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt +merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja +oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole +sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista +rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen." + +"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi. +"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin +sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita +ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan." + +"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli +sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin +Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt +ovat, kysyn vain!" + +"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi. + +"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu +asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle, +kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät +kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista." + +"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi +sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos +arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli +Billy." + +"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta +huomatkaa: minä olen rauhallinen mies -- aivankuin oikea herrasmies, +sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse +mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa +ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset +tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä +sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin." + +"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!" + +"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi. +"Mutta yhtä minä vaadin -- minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä +kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi +puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena +huulilleni kostukkeeksi." + +Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja +juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta +vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan, +nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti: + +"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia +maistuisi toiselta!" + +"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen +astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne." + +Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä +nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka +hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen +poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain +kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita +samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen +kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli +siis vielä uskollisiakin miehiä. + +Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin +onneksi. + +Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani +näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän +keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti +tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!" + + + +12 Luku. + +Sotaneuvottelu. + + +Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan +ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni +juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin +avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori +Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle. + +Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi +melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi +matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana +kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta. + +Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua +äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen +jakelevan käskyjä. _Hispaniola_ ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen +ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä +saaren itärannalle. + +"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat +pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?" + +"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä +noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina." + +"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi. + +"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan +oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki +paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät +Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa +pohjoisesta etelään -- Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa +-- tuota korkeata, jonka päällä on sumua -- tavallisesti nimitetään +Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat +ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne +sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät." + +"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko +tämä sama paikka." + +Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä; +mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä +ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka +jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen -- myöskin nimet, +korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät -- paitsi että punaiset ristit +ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen +pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi +tahdonvoimaa sen peittääkseen. + +"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama +paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot +olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt. +Kiddin ankkuripaikka' -- aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin +mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy +pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän, +"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle +pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko +näillä vesillä." + +"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua +avuksemme. Nyt voit poistua." + +Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi +tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin +hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin +omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin +pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin +sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski +kätensä olkapäälleni. + +"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari -- hauska +paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia, +ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin +tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani. +Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain +sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano +John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi." + +Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän +keulapuolelle ja katosi kannen alle. + +Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään +peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en +kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä +mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori +Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja +tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta +heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden +kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää +kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut +sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana." + +Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi +liikutuksensa. + +"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää", +aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt. + +Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat +hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään +taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille +pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia +viheltämään koko miehistön kannelle. + +"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille +sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme +päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias +herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni +voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla +täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt +kajuuttaan juomaan maljan _teidän_ onneksenne ja menestykseksenne, ja +teille tuodaan tänne rommia juodaksenne _meidän_ onneksi ja +menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on +minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin +kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin +menettelee." + +Eläköönhuuto kajautettiin -- mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui +niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa +näiden samojen miesten vaanivan henkeämme. + +"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti +heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut. + +Siihenkin yhtyivät toiset mielellään. + +Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim +Hawkinsia tarvittiin kajuutassa. + +Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo +espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui +tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä +merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli +lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen. + +"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi +puhtaaksi." + +Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin +puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä +kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä. + +"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi. + +He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle +lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten +kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani, +hyvästä onnestani ja rohkeudestani. + +"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä +väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain +käskyjänne." + +"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En +vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman +että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä +tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli +ymmärrykseni." + +"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin +ansiota. Merkillinen mies." + +"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi. +"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen +pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn +luvalla minä saanen ne nyt esittää." + +"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney +kohteliaasti vastasi. + +"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin +emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti +kapinan. Toiseksi meillä on aikaa -- ainakin siksi kunnes aarre on +löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin +meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me +käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän +aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne, +herra Trelawney?" + +"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti. + +"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun +Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?" + +"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän +pestasi ennenkuin tapasi Silverin." + +"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä." + +"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi. + +"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari +huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva." + +"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan +neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se +kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme +miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni." + +"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin +kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika." + +"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi. + +Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin +mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta +pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista +arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään +kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten +aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan. + + + + +KOLMAS OSA: + +SEIKKAILUNI SAARELLA. + + + +13 Luku. + +Miten aloitin seikkailuni saarella. + + +Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön +kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä +vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta. +Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla +keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja +yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun +metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä. +Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja +louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti +muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa +muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein +kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta. + +_Hispaniola_ keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut +riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi +ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista +ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan +kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa +kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en +aamulla tyhjin vatsoin. + +Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen +harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt, +joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä +rantoja vasten -- mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja +kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat +kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen +noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni +kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren +muistoakin. + +Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan. +Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava +saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan +Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa +minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan +sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni +päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi +kilpaa toisten kanssa. + +"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä." + +Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat +reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren +näkeminen oli kuria höllyttänyt. + +Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän +tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden +syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt. + +"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on +tavallaan kuin lapiolla kaivettu." + +Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla +piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli +toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta +hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja +pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne +jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista. + +Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina +tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset +kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea +tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli +sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme +nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden +peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme +luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin, +aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä. + +Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt +mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja +kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme -- +mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin +tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta +munaa. + +"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni +pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit." + +Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se +suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät +kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen +vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti. +Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he +eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi +meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John +Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja +lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi +voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John, +vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis +sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun +toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen. + +Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin +silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne. + +Me pidimme neuvottelun kajuutassa. + +"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn +antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin +näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö +niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa +välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi +epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen +voimme nyt turvautua." + +"Kehen sitten?" junkkari kysyi. + +"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin +mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta; +hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen +tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle +sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi. +Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan +heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon +silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin -- pankaa sanani +mieleenne -- Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat." + +Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille +miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja +ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme +toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle: + +"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat +väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään +-- veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä +maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen +auringonlaskua." + +Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti +kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle +ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna +vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon. + +Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti +retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos +hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä +tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean +kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten -- ja pian +sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme -- +täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin +ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys +tarttunut -- toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän -- ja että +joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi +eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan +toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä. + +Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja +muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua +venheisiin. + +Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista, +jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti +laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet +anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne, +niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani. +Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän +veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle. + +Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies +vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin +Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla +äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin +katua tekoani. + +Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin, +oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti +se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan +ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle +tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin +päässä rannikosta. + +"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan. + +Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja +pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin +jalat kannattivat. + + + +14 Luku. + +Ensimmäinen ottelu. + + +Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä, +että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla +tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut. + +Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko, +kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt +saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin +pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita, +jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita, +pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja +sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat +monivärisinä auringon paisteessa. + +Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton; +laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita +olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden +lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin +myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja +sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli +minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen. + +Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan +tiheikköön -- kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään +-- jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat +omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto. +Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen +korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka +halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli +satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja +Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa. + +Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon, +sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi +erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku +laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian +kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani +alati läheni ja koveni. + +Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja +kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri. + +Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin +ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin +ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä +päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani +eivät erottaneet yksityisiä sanoja. + +Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten +istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin +alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön. + +Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun, +koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien +kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja +että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston +suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista. + +Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat, +sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat +linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan. + +Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes +muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön +laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver +ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa. + +Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa +nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat, +kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän +tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi. + +"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on +sinusta kultaiset ajatukset -- kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en +olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että +seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä -- sinä et voi +parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni +kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin +mihin minä joutuisin, Tom -- sanopa nyt, mihin minä joutuisin?" + +"Silver", toinen vastasi -- ja minä huomasin, että hän ei vain ollut +kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä +kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi -- "Silver" -- lausui +hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua +sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä +merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja +sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa +itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala +minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän +velvollisuuteni..." + +Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista +miehistä -- ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului +äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen +kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön +lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan +aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut +ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen +kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani. + +Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta +Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten +vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme. + +"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen. + +"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja +varmasti kuin tottunut voimistelija. + +"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi, +joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle, +mikä tuo huuto oli." + +"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan +ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina +kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan." + +Silloin Tom parka julmistui kuin sankari. + +"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän +oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä +kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka +ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen. +Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta +minä halveksin sinua." + +Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi +astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä. +Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja +lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui, +pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä +heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui. + +Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai +lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin +taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena +ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen +päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon +avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän +kummallakin iskulla. + +En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin +maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja +Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset +kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani. + +Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja +hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana +ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili +vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko +yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain +vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty +ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa +silmieni edessä. + +Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi +siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä +luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti +minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin +huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun +vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen? + +Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin +nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen +toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet +lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin +juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin +suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja +juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni +menettänyt. + +Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt +olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden +hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri +vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi +niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että +olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa, +ajattelin. Hyvästi _Hispaniola_, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni! +Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua +kapinoitsijoiden murhattavaksi. + +Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani +joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut +siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat +kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden +seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat +viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin +tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla. + +Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään. + + + +15 Luku. + +Saaren asukas. + + +Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui +sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni +kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin +sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina, +jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain +näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani +minut pysähtymään. + +Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin: +takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön +olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan +ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin +kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja +vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin. + +Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa +kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat +olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin, +kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle +vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin +ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se +juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen +se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä. + +Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja +vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli +ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin +pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään +jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin +äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi +rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja +läksin nopeasti astumaan häntä kohti. + +Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti +pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä +lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten +hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän +suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti +kätensä. + +Silloin minä heti pysähdyin. + +"Ken olet", kysyin. + +"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin +ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole +puhutellut kristittyä ihmistä." + +Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen +kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se +vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja +hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa +naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni +kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja +öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä +erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja +tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen +nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa. + +"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?" + +"En, toveri", hän vastasi -- "maihin jättivät." + +Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli +kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava +jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän +ampumatarpeita avukseen. + +"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä +lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä +tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä, +kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan +juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä +yönä olen uneksinut juustosta -- paistetusta enimmäkseen -- ja kun +sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut." + +"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat +juustoa vatsamäärältä." + +Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni, +tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista +iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän +säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan +näköisenä. + +"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua +siinä estäisi?" + +"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin. + +"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt -- mikä sinun nimesi +on?" + +"Jim", vastasin. + +"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä +olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit +kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on +ollut hurskas äiti -- kun nyt katselet minua?" + +"No, enpä oikein", vastasin. + +"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut -- _hyvin_ +hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa +kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi +nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon +syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä +päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti. +Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut +jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan, +pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen +tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin +siihen on tiedossani. Kuule, Jim", -- lisäsi hän vilkaisten ympärilleen +ja alentaen äänensä kuiskaukseksi -- "minä olen rikas." + +Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt +järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän +hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti: + +"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta +miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut +kohtasit." + +Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni +ja kohotti uhkaavasti sormeansa. + +"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi. + +Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että +olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä: + +"Flintin laiva se ei ole -- Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle +totuuden, kuten pyysit -- muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen +pahempi meille muille." + +"Ei kai eräs -- yksijalkainen?" hän kysäsi. + +"Silverkö?" kysyin. + +"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä." + +"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana." + +Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä +vääntää ranteeni sijoiltaan. + +"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä +miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?" + +Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme +vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli +minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle. + +"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette +te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin -- Ben Gunn kykenee +auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos +apua saisi -- hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?" + +Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä. + +"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi +minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja +niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että +luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle +esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun +omaisuuttani?" + +"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies +saisi osansa." + +"Ja _kotimatkan_?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä. + +"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja, +sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme +hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle." + +"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena, + +"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä +sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi +aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan -- kuusi väkevää merimiestä. He +olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa +vanhalla _Walrusilla_. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint +yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre. +Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon +kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki +kuolleita -- kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei +kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema +siellä ainakin oli tapahtunut -- ja hän yksin kuutta vastaan. Billy +Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä, +missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä +sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti +lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat. + +"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän +saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre: +lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt, +mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin. +Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin +minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki +laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on +musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja +etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat." + +"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä +ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö +minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon +minä." + +Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta. + +"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi: +"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi -- pitää sinun sanoa. Kolme +vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja +poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja +toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää +olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta +(tämä on sinun sanottava) -- suurin osa hänen ajastaan kului toiseen +tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä +tavalla." + +Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä. + +"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: -- Gunn on kunnon mies (sanot sinä), +ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän -- äärettömän paljon, muista se +-- synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän +itsekin kuulunut on." + +"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta +tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä +pääsisin laivaan." + +"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta +minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen +valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme +sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä +juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti +tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi. + +"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin. + +"Seuraa minua." + +Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen, +ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani. + +"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri! +Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne +eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla, +pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut? +Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan +sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta +se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton -- ei +pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä." + +Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta. + +Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke. + +Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä +edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella. + + + + +NELJÄS OSA: + +PAALUVARUSTUS. + + + +16 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin. + + +Kello oli puoli kaksi -- kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun +mukaan -- kun venheet läksivät maihin _Hispaniolasta_. Kapteeni, +junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi +vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain +kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei +ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim +Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin. + +Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme +levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa +mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman +varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä +haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja +punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa +istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla +näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi +miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää. + +Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä +lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle. + +Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan +sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt +kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys +lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he +olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä +toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he +päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä. + +Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi +väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme +rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain +pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana +kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen. + +En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen. + +Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja +niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva +hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja +jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä +hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita, +jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi +vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva, +ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää +heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen +ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he +pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin +voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan. + +Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla +_Hispaniolassa_, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon +ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu -- meillä ei +ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta +kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle +outo -- minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan +Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona -- mutta minä +tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli +ensimmäinen ajatukseni. + +On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut +lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt +tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle +ja hyppäsin jolliin. + +Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa +ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa. + +Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja +kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut +-- se kunnon mies! -- ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon +paremmassa mielentilassa. + +"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen +tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni +tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin." + +Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme +yksityiskohdittain sen toteuttamisesta. + +Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen +käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti +venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen +ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin +konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni. + +Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä, +joka oli lähin mies arvossa. + +"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit +käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa, +niin hän on kuoleman oma." + +He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he +juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän +selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa +käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta +esiin. + +"Alas roisto!" kapteeni karjasi. + +Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi +jättivät meidät toistaiseksi rauhaan. + +Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli +siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä +laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä +jaksoimme. + +Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys +keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse, +toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa +suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver +tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä +myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan +paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan. +Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme +ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä +vartioimaan -- yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja +käytettävänään -- Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme +uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko +lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten +hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin _Hispaniolan_ +sivulle. + +Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee +vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat +luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät +aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin +he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin +olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan. + +Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti +vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan +venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja +aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput +ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen, +jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa +puhtaalla hiekkapohjalla. + +Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen +ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja +vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun +olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan. + +Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me +sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi +mukavampi siihen päästä. + +"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?" + +Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta. + +"Sinulle, Abraham Gray -- sinulle minä puhun." + +Ei vieläkään vastausta. + +"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä +laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että +sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan +teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello +kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi." + +Seurasi hiljaisuus. + +"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi. +Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten +hengen." + +Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava +poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin +koira vihellyksen kuultuaan. + +"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi. + +Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja +läksimme soutamaan. + +Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla +hirsimajassa. + + + +17 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka. + + +Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni +vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä, +ja kolme niistä -- Trelawney, Redruth ja kapteeni -- yli kuusi jalkaa +pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat +vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa. +Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat +pian likomärät. + +Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon +tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää. + +Toisekseen oli luode nyt alkanut -- voimakas, lainehtiva virta kulki +länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen +salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat +vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että +virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana, +jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä +mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen, +jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä. + +"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille. +Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina, +hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa +vähän kovemmin." + +"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata +ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että +voitatte virran." + +Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen +käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis +jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä. + +"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin. + +"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se +suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan. +Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme +maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä +pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa +tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy +heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa." + +"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te +voitte laskea hiukan alemmaksi." + +"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi +tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä +kuin toveria. + +Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana: + +"Tykki!" + +"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan +linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin +tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän +läpi." + +"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi. + +Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme +nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he +nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä. +Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat +jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla +kirveen iskulla. + +"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä. + +Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa +kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta, +että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa +soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt +tulimme kääntäneeksi _Hispaniolalle_ koko sivun perän asemesta ja siten +tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun. + +Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands, +jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni +kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney, +tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista +miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni. + +Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä +sankkiruutia. + +"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette +tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän +tähtää." + +Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle +venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme +saaneet pisaraakaan vettä sisään. + +He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka +käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä. +Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi, +Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen +tovereistaan. + +Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat, +vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan +minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän +paikoilleen veneissä. + +"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin. + +"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista +varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa." + +"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin. +"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme." + +"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin +merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni +piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette +sytyttimen, niin me huopaamme." + +Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet +hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt. +Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa +olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen +puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke +oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä +viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme. +Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen. + +"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä +yhden noista veikkosista." + +Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä +laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa, +vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois +toisten jaloista. + +"Valmiit!" huudahti junkkari. + +"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi. + +Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden +alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen +ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut +kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä +kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli +suurena syynä onnettomuuteemme. + +Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja +minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät +täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja +suutaan ja sieraimiaan päristellen. + +Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki +olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki +varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi +pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin +siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle. +Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin, +kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera +pohjaan. + +Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo +lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä +vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi +paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce, +jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi +pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta +Joycesta emme olleet varmoja -- hän oli hauska ja kohtelias mies +palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut. + +Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme, +jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren +pohjaan. + + + +18 Luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu. + + +Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki, +joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka +otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme +heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat +tiheikön läpi. + +Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin +senvuoksi asettani: + +"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle +pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa." + +He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut +yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että +kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin +hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme +hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan +ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme +oli miesten miehiä. + +Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme +paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun +keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän +kapinoitsijaa -- puosu Job Anderson etunenässä -- ilmestyi lounaiseen +kulmaukseen. + +He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä +tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce +ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden +vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset +pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon. + +Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse +kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut -- kuula oli lävistänyt +sydämen. + +Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin +laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja +kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme +laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut +vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme +huomiomme Tom-poloiseen. + +Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo +ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä. + +Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen +ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa +palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja +vertavuotavana hirsimajaan. + +Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut +suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä +ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle +kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut +käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt +kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli +parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon +hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla. + +Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi +suuteli hänen kättään. + +"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi. + +"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia." + +"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän +virkkoi. + +"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?" + +"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului +vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!" + +Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi +rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi +pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen. + +Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin +kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa -- Englannin +lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan +päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän, +valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja +Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan. +Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt +kansallislippumme tangon huippuun. + +Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin, +majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää +olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin +kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti +sen kunnioittavasti ruumiin päälle. + +"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä +satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään +velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan +oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on." + +Sitten hän vei minut vähän syrjään. + +"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja +junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?" + +Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet +kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin +vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi +retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea", +lisäsin. + +"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien, +"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin." + +"Mitä tarkoitatte? kysyin. + +"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen +menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti. +Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat -- niin niukat, tohtori, +että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä." + +Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan. + +Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana +meistä metsään. + +"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne +ennestäänkin, poikaseni." + +Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen +sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen +suurempaa vahinkoa aikaan. + +"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he +tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?" + +"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan +sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni +mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena +pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin +siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan. + +Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai +uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän +täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan +voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä +niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla +tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme +pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista +pallopeliä vaarallisempi. + +"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti -- +"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo +hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu +noutamaan tänne silavan?" + +Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he +hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat +rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin +taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan +kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle, +jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä. +Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena +musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta +säilytyspaikastaan. + +Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat +muistiinpanot: -- + +"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham +Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard +Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia -- ainoat uskolliset koko +laivueesta -- mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella. +Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut +kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika --" + +Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa. + +Kuului huuto maan puolelta. + +"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa. + +"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?" +kuuluivat huudahdukset. + +Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +reippaana kapuavan paaluaidan yli. + + + +19 Luku. + +Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki. + + +Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni +ja laskeutui istumaan. + +"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi." + +"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin. + +"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat +osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan +varma. Ei, ei -- ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi +ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa +hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä +miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen +vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään; +Silveriä vain -- Silver oli sellainen poika." + +"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa toverieni luo." + +"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika, +ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen. +Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne +sinä olet lähdössä -- ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen +jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa +unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava), +äärettömän paljon enemmän hän luottaa' -- ja sitten sinä nipistät +häntä." + +Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin +ennenkin. + +"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim. +Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen +tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin. +Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!" + +"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus +tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut +kohtasin. Onko siinä kaikki?" + +"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista +kuudenteen vuoroon saakka." + +"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?" + +"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat +syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada +lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat +Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta +tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat +maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?" + +Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän +läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä. +Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle. + +Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä +hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain +minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni +palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne +kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja +hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön. + +Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi +satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja +hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden +jälkeen kolealta. + +_Hispaniola_ oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta, +toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa. +Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi +kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen. + +Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten +seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä +paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää. +Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä, +ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja +miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan +iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin +vaikutus. + +Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin +jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa +satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt +nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja +omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon +sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta +Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä +tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä. + +Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli +rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin +vastaan. + +Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni. +Koko hirsimaja -- seinät, katto ja lattia -- oli rakennettu +veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai +puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen +alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen -- suureen +laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli, +kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan. + +Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta +eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha +ruostunut rautakouru. + +Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu +puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä +olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua +huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä +pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros +ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti +paaluaidan toisella puolen -- liian lähellä varustuksen puolustajille, +sanoivat miehet -- metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan +puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös +runsaasti pajutammia. + +Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme +jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä +tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan +pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi. +Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa +savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät +yskimään ja silmämme vetistelemään. + +Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää +siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään +kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä +hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu +peitteenään. + +Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä +vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin +tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin. +Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce +toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi +meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille, +tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle. +Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä +vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin. + +Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja +lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja +silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle. + +"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja +kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim." + +Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään +ja katsoi minuun. + +"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän. + +"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma +hänen järjestään." + +"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori +puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei +voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole +ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?" + +"Niin, tohtori, juustoa", vastasin. + +"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen +ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole +nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on +nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa -- juustoa, joka on +valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!" + +Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme +hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa, +mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi, +että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten +silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia, +vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme +keskustellakseen. + +Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun +ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät +antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain +toivomme oli siinä -- niin päätettiin -- että koettaisimme kaataa +rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat +merelle _Hispaniolalla_. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet +viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi -- +tykin ääressä ammuttu mies -- pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina. +Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä +sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen +lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista -- rommi ja ilmasto. + +Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin +puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon +nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja +olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä +miesluvustaan. + +"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin +he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva +kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua +rosvoilemiseen." + +"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt", +virkkoi kapteeni Smollett. + +Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan +heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky. + +Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet +puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja +äänten sorinaan. + +"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän +hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!" + +Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle +ampumareiälle. + + + +20 Luku. + +Silver lähettiläänä. + + +Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen +heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin +itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään. + +Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys +tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden +latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka, +missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat +polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt. +Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä +oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka. + +"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen +yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku." + +Sitten hän huusi rosvoille: + +"Ken siellä? Seis, taikka ammumme." + +"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi. + +Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä +varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin +päin ja virkkoi: + +"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim +itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja +varovaisesti!" + +Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin. + +"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi. + +Tällä kertaa toinen mies vastasi: + +"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan." + +"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja +me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa +sekin virkaylennys!" + +Pitkä John vastasi omasta puolestaan. + +"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen, +kun te hylkäsitte laivan, herrani", -- hän pani erityisen painon sanalle +"hylkäsitte." -- "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan +sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett, +siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte +minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte." + +"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua +puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin +tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne +ja Herra armahtakoon silloin teitä." + +"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne +on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti." + +Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se +niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän +vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille, +aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä +tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle +puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti +aitauksen yli. + +Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin +kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo +jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse. +Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja +kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka +hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen +jotain laulun pätkää. + +Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne +oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän +sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän +laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän +tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään; +suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin +asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki. + +"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on +istuutua." + +"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John. +"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua." + +"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi +haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne. +Oma syynne! Te olette joko laivakokkini -- ja silloin teitä kohdellaan +hyvin -- taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja +silloin saatte mennä hiiteen!" + +"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli +pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne +auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä +asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori, +kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran +kukkarossa, niin sanoakseni!" + +"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni +virkkoi. + +"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus +ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota -- se oli ovela temppu, +se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin +taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä +vähän säikähtänyt -- taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se +ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta +huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja +vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme +hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain +lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt, +niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut, +kun kierroksellani saavuin hänen luokseen." + +"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä. + +Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei +olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta. +Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että +hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat +juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei +ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme. + +"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me +tahdomme sen -- se on meidän vaatimuksemme. + +"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän +vaatimuksenne. + +"Teillähän on kartta, vai mitä?" + +"Ehkä", vastasi kapteeni. + +"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei +teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään, +uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole +omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa." + +"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti +kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme +siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne +toteuttaa." + +Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan. + +"Jos Abe Gray --" Silver huudahti. + +"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja +minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja +koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies." + +Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut +puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään. + +"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät +meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna +piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä." + +Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa +äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin +taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin +ilveilijöitä. + +"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan, +aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja +rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me +teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on +sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan +kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen, +kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin +saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä +vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain +tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on +suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä +toivon" -- hän koroitti ääntänsä -- "että kaikki tässä majassa miettivät +sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille." + +Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan +vasempaan kämmeneensä. + +"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi. + +"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä +vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla." + +"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät +jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti +tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta +kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla, +teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te +ette pysty kuljettamaan laivaa -- teissä ei ole ainoatakaan siihen +kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset -- Gray näytti pitkää +nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette +tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä +ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta +saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran +teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian." + +Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat +raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi. + +"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti. + +"En minä ainakaan", vastasi kapteeni. + +"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui. + +Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia +sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen +pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi +lähteeseen. + +"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti +kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi. +Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte +te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään +onnellisina!" + +Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden +epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi +hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään. + + + +21 Luku. + +Hyökkäys. + + +Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä +tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä +lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen +vihastuvan. + +"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä +takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi +päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen +lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori, +minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla +täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut +pysyä kotonanne." + +Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat +ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä. + +Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui: + +"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän +kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja +ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen +kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me +taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me +taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme +voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!" + +Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli +kunnossa. + +Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi +ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa +viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä +muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin +seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista -- pöydiksikin niitä +voisi nimittää -- oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina +puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle. + +"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja +savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä." + +Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat +hietikolle. + +"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja +syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni, +tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi +viinaa joka miehelle." + +Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan. + +"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta +itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa +itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra +Trelawney, te olette taitavin ampuja -- te ja Gray otatte tämän pitkän +pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara +uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä +omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei +sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja +autamme toisia." + +Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme +kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan +ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan +kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois, +paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme +asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina. + +Kului tunti. + +"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista +kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta." + +Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä. + +"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti, +kun näen jonkun?" + +"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti. + +"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa. + +Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät +valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli +aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti +suljettuna ja otsa rypyssä. + +Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja +laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta +kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan, +mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti +paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä +kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään +pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa. + +"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni. + +"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä." + +"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen +pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen, +tohtori?" + +"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli +tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta -- kaksi lähekkäin ja kolme +vähän lännempää." + +"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra +Trelawney?" + +Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut +useita -- seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai +yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää +siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että +muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni +Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat +pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman +ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme. + +Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon +ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi +suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan +kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi. + +Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat +ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi +ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt +kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi +metsään. + +Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä +aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä, +joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä +kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti. + +Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan +rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan. +Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri, +ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa +tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme. + +Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään. + +"Iskekää miehet -- iskekää", hän karjui voimiensa takaa. + +Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin +pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän +läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin +kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä +oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun. + +Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta +suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet +puolustautumaan. + +Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani +kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä +ähkyntää. + +"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!" +huusi kapteeni. + +Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin +otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin +huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku +seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi +hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun +heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten +kasvoja löi hänet selälleen. + +"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja +mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään. + +Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla +juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli +vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa +välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa +pelästymiseen, ja -- iskun vielä viipyessä -- minä silmänräpäyksessä +hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin +niskoin vierimään rinnettä alas. + +Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle +lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy +päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt +toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen +pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen +mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen +ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu +ja voitto oli meidän. + +Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin, +ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan. +Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän +laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan +kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt +tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat +tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt, +jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen +toiselle puolelle. + +"Ampukaa -- ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!" + +Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu, +ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana +metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä +kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan. + +Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin +jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen +alkaa milloin tahansa. + +Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me +näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä +tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan +enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä +kalpeina. + +"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney. + +"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett. + +"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta +viisi heistä ei enää juokse." + +"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja +kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä +vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin +seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei +paranna asiaa." + +Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota +Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me +emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin. + + + + +VIIDES OSA: + +SEIKKAILUNI MERELLÄ. + + + +22 Luku. + +Miten aloitin seikkailuni merellä. + + +Kapinoitsijat eivät palanneet -- ei edes yhtään laukausta kuulunut +metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi +päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä +hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan +ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä +päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja. + +Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä -- ampumareiässä +ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta +ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä +käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta, +enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen +yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli +taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja +seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo. + +Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet +eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula -- Job oli näet +ensiksi häntä ampunut -- oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut +vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli +varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei +kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei +se ollut aivan välttämätöntä. + +Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen +pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua +korvasta kaupan päälliseksi. + +Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen +neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän +jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan +kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi +paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin. + +Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi +päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan +muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän. + +"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?" + +"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista +järkensä menettää." + +"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei _hän_ ole +hullu, niin -- pane sanani mieheesi -- olen _minä_ hullu." + +"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja +ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia." + +Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli +ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen +hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä +aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta +ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen +sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan +pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden +raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa. + +Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus +minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani +otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen +molemmat taskuni korpuilla. + +Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys +mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin +varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos +jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle +asti. + +Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään +oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden +riittävinä. + +Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin +sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä, +etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin +huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä. +Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin +vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli +tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään +huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko +suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty. + +Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray +auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin +minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja +ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät +toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön +tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi +tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin, +tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista. + +Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin +päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei +minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka +vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän +lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän +ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että +merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä +henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan +reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja +tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten. + +En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä. +Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi +henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin +sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa +lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella +ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut. + +Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin +tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita +suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle. + +Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt, +aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja +kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan +suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja +lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen +pintaan kuvastui selvään _Hispaniolan_ jokainen piirre vesirajasta aina +suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan +vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver -- +hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä, +toisella punainen lakki päässään -- sama roisto, jonka minä muutama +tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he +puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta -- runsaan mailin +päästä -- luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä +mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin. +Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo +näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä +ranteella. + +Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies +meni alas kajuuttaan. + +Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu +sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että +jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää. + +Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa +vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin +ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun +käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni +sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti +ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin +pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin +mustalaisten teltat. + +Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben +Gunnin vene oli kuin olikin -- oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti +kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle +oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni +minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa +täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle +asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista +varten oli siinä kaksilapainen mela. + +En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen +muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten +kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja +kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin +suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja +helppo kantaa. + +Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai +teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli +päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin +itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni +Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa +_Hispaniolan_ luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin +päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla, +aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä +kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni +estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat +veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti. + +Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian +korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt +koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki +synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin +korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut, +erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella. + +Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet +merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena +pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. _Hispaniola_ oli +luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa +laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain +peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun. + +Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja +vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan, +ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä +päättäväisesti laskin korakelini veteen. + + + +23 Luku. + +Luodevesi. + + +Korakeli oli -- kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin -- +sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja +suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä +oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain +kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen +vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on +"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja." + +Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin +muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki +sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman +vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa +miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi _Hispaniola_, niin +etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään. + +Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten +alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa +silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin, +sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla +ja pitelin siitä kiinni. + +Köysi oli kireällä kuin jousen jänne -- niin voimakas oli virran paine. +Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin +vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin +_Hispaniola_ lähtisi ajautumaan virran mukana. + +Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti +mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen +kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin +uskalias leikatakseni _Hispaniolan_ irti ankkuristaan, niin sekä minä +että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja +jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun +täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat +alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet +lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi +_Hispaniolaa_ vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin +ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan +silmänräpäykseksi veteen. + +Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani +ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää +jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta +sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta. + +Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli +niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt +joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi. + +Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli +ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen +ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja +juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi +peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi. +Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat +myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon +tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta +kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana, +kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta +seurauksitta. + +Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena +leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka +jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi +jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin +matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni: + + "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi, + Nyt elossa heitä on enää vain yksi." + +Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen, +joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen +kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri, +jolla he purjehtivat. + +Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin +lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla +sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet. + +Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut +melkein samassa tuokiossa _Hispaniolan_ keulaa vasten. Samalla kuunari +alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan. + +Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni +kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos, +kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa +vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin +venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka +riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen. + +Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen +vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen +laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja +minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään. + +Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi +lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja +näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta. + +Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran +mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat +laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä +ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain +silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja +epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin +Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen, +kamppailevan henkensä edestä. + +Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä +olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään +muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka +yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni, +totuttaakseni ne jälleen pimeyteen. + +Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt +kuoroon, jonka niin usein olin kuullut: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo! + Viina ja hiisi vei miehen hautaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä +iltana olivat _Hispaniolan_ kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen +keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja +tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti +lisääntynyt. + +Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten +löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta. +_Hispaniolakin_, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän +suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän +huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään. + +Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi +nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren +kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä +korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi +ulos aavalle merelle. + +Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin +parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta +kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja +arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he +olivat älynneet onnettomuutensa. + +Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin +sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme +raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka +minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut +kohtaloani tyynesti odottaa. + +Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä, +tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki +odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys +minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken +kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä +nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta." + + + +24 Luku. + +Korakelin merimatka. + + +Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen +kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä +Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina +kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka. + +Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja +synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa +korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan +neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa +maihin. + +Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten +välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas +kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen +viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin, +louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan +ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä +ylös. + +Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä, +jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla +loiskinalla pudottautuivat mereen -- uskomattoman suuria, notkeita +etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä, +joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat. + +Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan +vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli +vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle +enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä +sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata +sellaisia vaaroja. + +Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen +mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän +lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden +aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke -- Metsäniemi, kuten se +oli kartalle merkitty --, jota peittävät korkeat, viheriät ja +merenrantaan saakka kasvavat männyt. + +Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan +pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että +jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni +ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän +Metsäniemen rannalle. + +Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja +eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat +taittumatta. + +Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten +joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui +hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin +parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen +muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain +vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin +lintu notkoon muurin toiselle puolen. + +Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni +melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä +muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut +asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa, +syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti +keulansa syvälle seuraavaan aaltoon. + +Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen +asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta +laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi +pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin +pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan? + +Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt +malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin +merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas +vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti +laineet sivuutti. + +Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne +kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan +tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai +laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti +käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja +myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat. + +"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja +välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja +silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin." +Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä +tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni +keulan maata kohti. + +Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin +silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka +kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman +sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin +vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että +seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin. + +Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava +jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa +ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen, +panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja +päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein +sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi, +ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi +ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan. + +Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin _Hispaniolan_ +ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli +mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä +iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes +selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin +tuijottaa laivaan ja ihmetellä. + +_Hispaniolassa_ oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea +kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran +sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein +luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren +ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän +länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua +kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi, +pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan. + +"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä +kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille +sanonut. + +Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin +toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin +tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle, +pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen +ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin, +vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä +kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten +miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten +lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä +voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen. + +Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin +purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja +hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei +se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain +uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti +saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti +minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä +rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi. + +Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni. +Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa +varovaisesti meloa ohjaamattoman _Hispaniolan_ jälkeen. Kerran sain niin +suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä +lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin +alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain +toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni. + +Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan +peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään +ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin +että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin +täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin +heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani. + +_Hispaniola_ oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen -- mikä minulle oli +sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti +--luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka +kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja +pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen +pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet +paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen +kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin +kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli +luonnollisesti hyvin suuri. + +Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi +hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta _Hispaniola_ vähitellen kääntyi +paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna +oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui +velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran +painamana. + +Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt +kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista. + +Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi. +_Hispaniola_ laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään, +keinuen kepeänä kuin joutsen. + +Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni. +_Hispaniola_ kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun +--jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes +entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa +valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä +matalasta venhostani. + +Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen +--tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari +syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin +jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella +kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin. +Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle, +että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että +minun nyt oli pakko turvautua _Hispaniolaan_. + + + +25 Luku. + +Minä valloitan _Hispaniolan_. + + +Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja +pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin +köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden +purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä +riippumaan. + +Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta +minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin +kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti, +peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä. +Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon +jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin +mikäkin elävä olento. + +Äkkiä nousi _Hispaniola_ suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät +vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi +vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään, +niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta. + +Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi +selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina +kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää +rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot +tahmaisen kalpeina. + +Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat +puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto +vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku +kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli +tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen, +luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa. + +Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta, +mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä +irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut -- ja juuri +tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin +asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret +soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin +että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä +näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää. + +Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia +verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään +olivat surmanneet toinen toisensa. + +Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun +laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin +samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja +äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava +suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani +puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu. + +Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra +Hands", virkoin pilkallisesti. + +Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut +ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli: +"viinaa." + +Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka +jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas +kajuuttaan. + +Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut +säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti +mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa +palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka +olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten +kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen +heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja +puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi. +Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana. + +Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän +suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti +ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää. + +Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa +vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja, +hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa. +Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin +taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin +vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten +annoin viinan Handsille. + +Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan. + +"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!" + +Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani. + +"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä. + +Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui. + +"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat +paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se +vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin +onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän +sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne +ilmestyit?" + +"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt +nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne." + +Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut +mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon +näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan +heilahdellessa. + +"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra +Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin +että tuo rääsy roikkuu mastosta." + +Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun +ryövärilipun ja heitin sen mereen. + +"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja +kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!" + +Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten +painuneena. + +"Minä luulen", hän viimein virkkoi -- "minä luulen, kapteeni Hawkins, +että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne. +Emmeköhän me vähän keskustele?" + +"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain +suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla +ateriaani. + +"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin +--O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen -- "tuo +mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on +nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en +käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen +miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt, +sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani +kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme +mielestäni molemmat olla tyytyväisiä." + +"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni +Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea +laiva siellä rauhassa rantaan." + +"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin +suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut +alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole +valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään +laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen +tekisinkin!" + +Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä +tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin _Hispaniolaa_ +myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani +sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni +pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea +aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä +maihin. + +Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin +äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun +avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä +kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui +suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa +kokonaan toiselta mieheltä. + +Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi +kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan +muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan +hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä. +Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen +kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi. + +Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta +aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista. +Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka +karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin +suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa +itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati +pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy. +Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta -- kuluneen +vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain +ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli +hommiani. + + + +26 Luku. + +Israel Hands. + + +Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä +helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta +Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin +käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin +vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin +kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen. +Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten +toisen ateriamme ääreen. + +"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen +hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos +heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä +nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän +ei ole laivamme kaunistuksenakaan -- eikä kai teistäkään." + +"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua +miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin. + +"Tämä oli onneton laiva -- tämä _Hispaniola_, Jim", hän jatkoi silmää +iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki, +tällä _Hispaniolalla_ -- montakohan poloista merimiestä onkaan jo +joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan +Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en +totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien -- hän on kuollut, vai mitä? No +niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat +lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi +kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien +pariin?" + +"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo +tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä +sieltä meitä." + +"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta -- vastustajan surmaaminen +näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget +eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt. +Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä +olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit +minulle sitä -- sitä -- hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin +tuo minulle pullo viiniä, Jim -- tämä viina on liian väkevää minulle." +Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli +siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en +ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun +poistuvan kannelta -- sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä +piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät +aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta, +milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli +kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut +huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis +vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin +tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan +epäluuloni. + +"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?" + +"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän +vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu." + +"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä +saanen etsiä." + +Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin +suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän +toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin +kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin +kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni +osoittautuivat tosiksi. + +Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen +nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa -- sillä kuulin hänen vaivoin +voihkinan pidättävän -- niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen +yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi +eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen, +lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä +hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä +kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin +entiselle paikalleen. + +Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän +oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa +päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu +uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä -- ryömiäkö yli saaren +Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän +Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen +avukseen -- sitä minä luonnollisesti en voinut arvata. + +Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän +molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen +satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin +sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä +vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että +siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu. + +Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut +toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät +jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni. +Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle. + +Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin, +kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän +ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin +katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja +otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!" +Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja +pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin. + +"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole +veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim, +Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka +sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani +lähdössä pitkälle kotimatkalle." + +"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja +arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten +kristityn miehen sopii." + +"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi." + +"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä +olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja +veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet +surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden, +Hands, etkö jo käsitä?" + +Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli +piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta +hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman +juhlallisesti: + +"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa, +parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan +loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon +nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan. +Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän +vakaumukseni -- amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä +vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on +jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni +Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan." + +Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta +tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja +matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi +nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies +ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme +käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella +varmuudella, että sitä huvikseen katseli. + +Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan +suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin +eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti +enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden +eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli +ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina +vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt +paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat +täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama +oli suojaisa. + +"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin +laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita +ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!" + +"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme +aluksen jälleen irti?" + +"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle +rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista +männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat +nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja +laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä +varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän -- kas +niin -- suoraan -- ylemmäksi -- hiukan alemmaksi -- suoraan suoraani" + +Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän +äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä +käskettyä, _Hispaniola_ kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä +rantaa. + +Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia +yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni, +odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä +kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan +nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä +laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta, +ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään +päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan, +taikka oli se vain vaistomainen tunne -- miten tahansa, kun katsahdin +sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti, +tikari koholla oikeassa kädessään. + +Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun +huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä. +Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin +syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka +vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi +iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi. + +Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta, +jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi +käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani +pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja +tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi, +mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli +merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani. +Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en +olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä. + +Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin +haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka +vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa +koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin +senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun +pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut +keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä +yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan +varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä +puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli +riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä. + +Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin +hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja +vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin +usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni +liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin +pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni +vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu. +Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo +miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä +kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen +mahdollisuutta. + +Asemamme oli tällainen, kun _Hispaniola_ äkkiä iski rantaan, huojahti, +karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella +oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi +sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja +kannen kulmaukseen. + +Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan +toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme. +Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani +kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen +jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan +kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi +keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein +kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin +vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla. + +Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa +alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu +auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana. +Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti +uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon +rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi +asiastani. + +Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi +onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan +hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa, +hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi +hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä +olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes +kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli +kummassakin kädessä, virkoin hänelle: + +"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi, +kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen. + +Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän +koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa, +että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun. +Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla +oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin +hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa. + +"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta +koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin +--; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun +täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet, +käy kovin vanhan merikarhun sapelle." + +Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko +orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen +ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt +istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä +hämmästyksestä -- en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä +ainakaan tiennyt tähdänneeni -- laukesivat molemmat pistoolini ja +putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti +parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen. + + + +27 Luku. + +Paljon rahaa. + + +Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja +ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani. +Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi +minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista +kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden +selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla +hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa +ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan +aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut +että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän +oli suunnitellut minun päivieni päättyvän. + +Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja +päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari, +joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin +tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska, +joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin +kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään, +liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen. + +Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja +ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen +asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi +lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani. + +Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi +tai petti rohkeuteni -- ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen +puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys +suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se +oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt +rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja +ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa. + +Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia +vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää +vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut. + +Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja +vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä +sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin +ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin +tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta +--O'Brien-vainajasta. + +Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän +makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena +kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli +sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni +tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut +minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut +mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen +hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan +pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin +makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka +O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt +makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat +uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella. + +Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli +jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden +varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan +kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä +olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot +purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle. +Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli +pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut +ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt +veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin +suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. +Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet. +Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle, +mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli +liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. _Hispaniolan_ +täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen. + +Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten +viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä +aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen +kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin +ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen. + +Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi +mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä +laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka, +hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja +minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen _Hispaniolan_ kallelleen, +isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko +meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien +latvoissa. + +Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en +palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina +ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle. +Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua +ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta _Hispaniolan_ valloitus oli +omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin +myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut. + +Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani. +Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin +satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja +minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä. +Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja +kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen. + +Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja +rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli +syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen +välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon +kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan +nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista +huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa +kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili +rannalla suon reunassa? + +Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes +suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä +oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti +tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai +tuperruin hiekkaisiin kuoppiin. + +Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli +valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista +kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen. + +Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen, +vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni +metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan +ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin +surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat +erehdyksessä minut ampuneet. + +Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän +aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä +puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se +vähän himmeni -- aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä +liekehtineet. + +En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli. + +Viimein saavuin raivatun ahon reunaan. + +Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja +olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio +palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka +perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa +näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina. + +Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet +ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti +olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi +pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut. + +Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja +sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli. + +Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin +äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä +päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään +mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona +hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni +kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo +mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini +kaikunut. + +Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli +kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä +heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt +oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja +uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen +vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon. + +Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen +pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut +muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä +keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään. + +Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain +maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla +sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan. + +Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka +ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt. + +Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä: + +"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!" +--loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa. + +Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut +puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin +yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan +yksitoikkoisella hokemisellaan. + +Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka +ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului +karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto: + +"Ken siellä?" + +Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin +suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun +kiinni. + +"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti +vangittu. + +Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu. + + + + +KUUDES OSA: + +KAPTEENI SILVER. + + + +28 Luku. + +Vihollisen leirissä. + + +Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti +tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen +hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan +ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti +pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että +kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut +jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa. + +Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet +surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan +äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain +kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään +osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta +oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren +rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä +arvasin saman miehen nyt olevan edessäni. + +Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John +itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään +hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon +lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja +pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin +kurjaksi. + +"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen +koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi, +totisesti!" + +Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi. + +"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten +saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi +halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko -- ei teidän +tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan, +vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen, +"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä +näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy +sentään aivan yli ymmärrykseni." + +Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet +minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni +hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni +kouristelikin mitä synkin epätoivo. + +Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten: + +"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä +mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta, +sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta, +jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän +meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt +sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä +merimies -- minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään -- mutta +ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja +oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on +sinulle äkeissään -- 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on +kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo, +sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta +kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta, +niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin." + +Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja +vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini +olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin +enemmän mielissäni kuin huolissani. + +"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme", +Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä +mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole +koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin +mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on +sinulla vapaus vastata kieltävästi -- kautta puukoipeni, voiko kukaan +kuolevainen merimies osaavammin puhua?" + +"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin +ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta +hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti +rinnassani. + +"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa +asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes, +kuin siivillä sinun seurassasi." + +"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on +valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä +kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini +ovat." + +"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista; +"kunpahan edes joku sen tietäisi!" + +"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua +puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan +tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana, +tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni +Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän +kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine +kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt +sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin +sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen +voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein +noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me +hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme +ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos +niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä +heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he +oleksivat." + +Hän imi taas rauhallisena piippuaan. + +"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että +kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. +'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi +haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on, +senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen +aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa." + +"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin. + +"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi. + +"Ja nytkö minun on valittava?" + +"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi. + +"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua +odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan. +Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin +teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille +sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä: +te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty, +miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos +tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että +-- minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa +saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja +Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan +sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin +minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet +tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei +ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran, +minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää +enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää. +Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni +säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä +merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain +voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne +sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne +edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta." + +Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta +kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki +aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä +minä lisäsin: + +"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te +olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille +kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin." + +"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla, +etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni +vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen. + +"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu +--Morgan nimeltään -- jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa +Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi." + +"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä +toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun +kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille +ajanut!" + +"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten. + +Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias +nuorukainen. + +"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko +sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan, +mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne, +minne monen mamman poika on ennenkin mennyt -- toisinaan raakapuun +nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi +kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut +ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!" + +Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti. + +"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty +kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun +kelkkaasi lähden, John Silver." + +"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen +tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa +kädessään. "Suu puhtaaksi -- ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt +nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli +heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan +tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin, +minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta +totisesti minä katson -- hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu +on tyhjäksi palanut." + +Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut. + +"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa. +"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä. +Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni +vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän +penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin, +hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta +pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria +teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen, +joka häneen uskaltaa koskea! -- sen vain sanon ja se on totinen sana." + +Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni +löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa. +Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet +ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät +lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen +vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva +keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku +heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi +heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet +katsettaan minuun, vaan Silveriin. + +"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi +ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa +tai laskekaa tuuleen." + +"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan +omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut +tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei +tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia +kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien +sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme. +Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä +kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun." + +Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen, +noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä +ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin +kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti", +lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki +poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken. + +Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan. + +"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten, +"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei +ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison +rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä +puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko +miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä +huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot +Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet +hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun +viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta +todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!" + +Minä aloin jo yskän ymmärtää. + +"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin. + +"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on +mennyttä, kaula on mennyttä -- siinä asema koristelematta. Heti kun +katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin -- no niin, +minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä +tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat +pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi -- jos voin +-- heidän käsistään. Mutta huomaa Jim -- ei mitään ilmaiseksi -- sinä +pelastat Johnin hirsipuusta." + +Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan +mahdottomalta -- olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva. + +"Minkä voin, sen teen", vastasin. + +"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat +tulimmaista, keinoja minulla on!" + +Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa. + +"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan. +"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä +arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten +sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on. +Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. _Niihin_ miehiin en ole +koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä +halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti +tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet +nuori -- sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!" + +Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin. + +"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi: +"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän +mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta +puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?" + +Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän +huomasi enemmät kyselyt turhiksi. + +"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä +piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, -- hyvää tai +pahaa." + +Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään +aivan kuin mies, joka odottaa pahinta. + + + +29 Luku. + +Musta merkki uudelleen. + + +Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi +takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun +mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua. +Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden +kesken. + +"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle +perin ystävällisesti ja tuttavallisesti. + +Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion +jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi, +että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat +asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli +soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun +kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa. +Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen +puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin +kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin +omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi +jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti. + +"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni, +sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan +tapaisivat minut heitä tarkastelemasta. + +"Anna heidän vain tulla -- anna vain tulla", Silver keveästi vastasi. +"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni." + +Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin +pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin. +Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän +hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin +puristettua oikeata kättään edessään. + +"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö. +Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske." + +Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja +annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin +takaisin toveriensa luo. + +Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut. + +"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia +saaneet? Hoh -- halloo! kas niin -- tämä ei onnea tuota! Te olette +ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa +repinyt?" + +"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui -- "siinä sen kuulette! Enkös jo +sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa." + +"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet", +Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka +maitosuu se raamattua viljelee?" + +"Dick se oli", muuan virkkoi. + +"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver +puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin." + +Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen. + +"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut +sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan; +käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso +mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua." + +"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka +toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle +kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa! +'Erotettu' -- niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti +kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko +koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän +miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta +oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota +palaakseen." + +"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä +vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on +aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja +ottaa osaa vaaliin." + +"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi. +"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä +--muista näet, että olen vieläkin kapteeninne -- siksi kuin olette +syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi +ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen -- sittenpähän näemme." + +"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen; +_me_ olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko +tämän matkamme kantoon -- olet perin paksuniskainen mies, jos sen +uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta +vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä +tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä +et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas +niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata +kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi, +tuossa on tuo poika." + +"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi. + +"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi +sinun hutiloimisesi vuoksi." + +"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen, +kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän +kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin +olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet _Hispaniolassa_ tuona yönä, +jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia +herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka +pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle +mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän +tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin -- siinä olen yhtä mieltä +teidän kanssanne -- aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä +tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan +saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä +olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on +otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni -- sinulla, joka koko +laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan -- tämä jo vie mahdin +luisevimmaltakin kädeltä!" + +Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät +nämä sanat jääneet vaille vaikutusta. + +"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä +otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin +tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy +puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän +mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle! +Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!" + +"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?" + +"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte, +että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin, +_miten_ pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme +niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä +ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja +ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi +kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver. +Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun +kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt +ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja +teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni +neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän +ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en +ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen +pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas +pykälä. + +"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori +käy teitä katsomassa joka päivä -- sinua, John, muserrettuine kalloinesi +-- ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja +jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette +sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on +eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on +lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä +vuoksi minä sopimuksen tein, niin -- tehän itse polvillanne ryömien +pyysitte minua sen tekemään -- polvillanne ryömien te luokseni tulitte, +niin pelästyneitä olitte -- ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen +olisi sopimusta tehnyt -- mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota +--siinä on selitys!" + +Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin -- saman, keltaiselle +paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan, +jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi +tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni +selittämään. + +Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen +olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin +kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä +voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla +he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he +ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen +turvassa merellä. + +"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F. +ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina +piirsi." + +"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois +kuljetamme, kun ei ole laivaa?" + +Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti: + +"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut +minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se +tietää -- sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla +hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa +keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta +kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se +mieleesi!" + +"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi. + +"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin; +minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä, +hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä +olen saanut siitä jo tarpeekseni!" + +"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue +kapteeniksi!" + +"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa, +että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi, +etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit, +mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon +virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa, +siihen taitaa kaikki supistua." + +"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka +nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut. + +"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei +ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla." + +"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin, +parempihan sekin on kuin ei mitään." + +"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun +minulle. + +Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli +viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari +Ilmestyskirjasta -- muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti +muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu +puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani. +Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana: +"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei +paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on +kuin kynnellä vedetty. + +Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian +olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui +siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla, +jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi. + +Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että +minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin +surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä +merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti +toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia +mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen +kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi; +mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan +ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja +häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti. + + + +30 Luku. + +Kunniasanalla. + + +Minut herätti -- tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin +yksin vahdinkin hierovan silmiään -- sointuisa, ystävällinen ääni, jonka +kuulimme huutavan meille metsän reunasta. + +"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!" + +Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin, +niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin +sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se +minut oli vienyt -- minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin +vaaroihin -- niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin. + +Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli +juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen, +kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa. + +"Tekö, tohtori! Koreinta -- huomenta teille, sir!" Silver huudahti +vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina +virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan +kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan +tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän +potilaanne -- kaikki ovat terveitä ja iloisia." + +Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella +kädellään majan seinään nojaten -- kiireestä kantapäähän entinen John, +tapoineen ja puheineen. + +"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan +vieras -- he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin +kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla +--perä perää vasten, koko yön!" + +Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä +selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi: + +"Eihän vain Jim?" + +"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi. + +Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän +näytti saavan takaisin liikuntakykynsä. + +"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi, +kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne." + +Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi +päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt +vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen +henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän +jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä +rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti +miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään +olisi tapahtunut -- aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he +uskollisia merimiehiä. + +"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli +pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli +se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George, +kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne, +mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä? +Ottiko hän lääkettä, miehet?" + +"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi. + +"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori, +taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui +kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani +saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle -- Jumala häntä +siunatkoon -- ja hirsipuulle." + +Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän +pistopuheen. + +"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi. + +"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä +se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi +ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!" + +"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi." + +"Sen se nyt sai -- teidän sanaanne -- kun oli oikea aasi", tohtori +vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan +puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä +pidän aivan varmana -- vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus +--että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian +ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte +minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu; +mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen +alkuperusteistakaan." + +"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat +kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat +he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja +merirosvoja -- "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä +tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte." + +Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin. + +George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista +lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi +karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!" + +Silver iski kämmenensä tynnyriin. + +"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän +jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun +tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä +kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne +kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka +kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi +aatelismiehenä -- sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt +-- lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?" + +Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen. + +"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja +sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan +pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme +junkkarille ja kapteeni Smollettille." + +Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet +tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut +majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä -- yrityksistä +hankkia itselleen yksityistä suosiota -- kanssarikollistensa etujen +syrjäyttämisestä -- sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän +parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten +uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin +verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut +hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä +aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun +puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi, +oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti +lähteä aarretta etsimään. + +"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika +tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria, +vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava." + +Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen +olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän +oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta +vakuutetuksi. + +"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa +juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän." + +Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti +meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan +päässä, Silver pysähtyi. + +"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo +teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi +virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin +liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin +jäntereen -- niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan +puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys +vain minun hengestäni -- tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan +päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte +minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?" + +Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin +tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle +ja ääni vapisi. + +"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi. + +"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri -- en tuon vertaa!" vastasi hän +sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä +tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä +mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan +unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin +pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään -- kas näin -- ja jätän +teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä, +sillä tilini on pitkä, totisesti!" + +Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui +kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti +kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia +tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä, +sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi. + +"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä +olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei +sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon, +olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et +olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää, +niin -- kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!" + +Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin, +"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka +tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei +Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan +kuolla -- ja myönnän sen ansainneenikin -- mutta kidutusta minä pelkään. +Jos he rupeavat minua kiduttamaan..." + +"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä +en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä." + +"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani." + +"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä +otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset -- mutta +tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin +me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit." + +"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse +tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä +tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen. +Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat +minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi +missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi +onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan +nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla +maalla." + +"Kuunariko!" tohtori huudahti. + +Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten. + +"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi +lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko +sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se +olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben +Gunnin -- paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään, +vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin -- Ben Gunnista +muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver", +hän huusi, "Silver! -- Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun +kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen +suhteen." + +"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi. +"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain +aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne." + +"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin +annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!" + +"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon +ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte +hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan -- tästä kaikesta +minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut +määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon +elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte +sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän +silloin peräsimen." + +"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa +enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä, +totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin +kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos +kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn! +Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme +hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni +teidät väärää valaa tekemättä." + +Silverin kasvot loistivat ilosta. + +"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma +äitini", hän huudahti. + +"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova: +Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa. +Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten +turhia puhu. Hyvästi, Jim." + +Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään +Silverille ja poistui nopein askelin metsään. + + + +31 Luku. + +Aarretta etsimässä -- Flintin osviitta. + + +"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä +näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan -- toisella silmäni nurkalla +sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin +olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle +vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin +hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim, +meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin, +mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää +vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi +irti." + +Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen +oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja +kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla +olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti, +ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin +vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin +valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme +syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen +tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin +liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän +huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän +menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen +minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan +mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia. + +Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint +olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän +ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun +hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä. + +"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä +on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä +sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan, +se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä; +mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle +ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin +lienee meillä myös sananvalta." + +Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja +luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään. + +"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen +pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut +tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit. +Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään, +sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien +mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre +että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot +konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle +osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään." + +Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä +puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli +esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli +kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön. +Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut +epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta +merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän +tahollamme oli hänellä ainoana toivona. + +Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä +tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä +silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa +epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun +elämästä ja kuolemasta -- hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen +--viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan! + +Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi +ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta, +käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä +ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" --niin +helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan +rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään. + +Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku +ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua +lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi +kivääriä -- toinen selässä, toinen rinnalla -- ja lisäksi suuri +lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa +taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint +vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia +voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja +kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin +vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan +totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa. + +Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat +kuokkia ja lapioita -- sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen +maihin _Hispaniolasta_ -- toiset taas silavaa, leipää ja viinaa +päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat +peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli +eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa, +niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla +toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat +hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti +huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat +olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi +ruutivarojakaan. + +Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle -- yksinpä käärepäinen +mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa -- ja +taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin +olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot +rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa. +Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen +tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa +pitkin. + +Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli +luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella +oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä. +Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti: + +"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta. + +"Luurankosaari itäkaakosta itään. + +"Kymmenen jalkaa." + +Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa +parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi +Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas +nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin +Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia +mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai +viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli +tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta +paikalle tultua kompassin avulla. + +Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes +puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja +kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin. + +Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme +ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin +tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän +rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan +rinnettä ylös tasangolle. + +Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa +kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä +kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan +harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen +kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan +tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi +siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas +maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun. +Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin +kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi. + +Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin. +Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me +Silverin kanssa -- minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen +peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi +häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä. + +Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa, +kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain +pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset +alkoivat juosta häntä kohti. + +"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan +ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole." + +Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille +päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin +ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan +siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan +selkäpiitään. + +"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli +lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää +siniverkaa." + +"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa +täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on? +Se ei ole luonnollinen." + +Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut +pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia +(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti +kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa --jalat +yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen +suuntaan. + +"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver +virkkoi. "Tässä on kompassi -- tuolla pistää Luurankosaaren korkein +kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!" + +Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi +näytti tarkalleen itäkaakosta itään. + +"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan +tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto +vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on +varmasti yksi _hänen_ kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen +seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti +tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän +miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce. +Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?" + +"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle +ja puukkoni hän otti mukaansa maihin." + +"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi -- "miksi ei tässä näy hänen +puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten +taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen." + +"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti. + +"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä +tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta +ole luonnollista." + +"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei +luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos +Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että +minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut +jälellä." + +"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui. +"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä." + +"Kuolleena -- niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen +mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin +kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään -- hän kuoli pahan kuoleman, se +Flint!" + +"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi +ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa, +toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein +pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja +minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin -- ja mies jo +korahteli kuoleman kielissä." + +"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut +eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se +on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta +hakemaan!" + +Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta +huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa, +vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen +merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut. + + + +32 Luku. + +Aarretta etsimässä. -- Ääni metsästä. + + +Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin +ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti +kun oli päästy tasangolle. + +Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä +lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse +rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja +Luurankosaari ja idässä -- niemekkeen ja suomaiden ylitse -- avara meren +ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain +yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden +tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina +rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren +ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi +meissä yksinäisyyden tunnetta. + +Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia. + +"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa +linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota +matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa. +Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin." + +"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä +--tuntuu minusta aivankuin -- se olisi minulle tapahtunut." + +"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver +virkkoi. + +"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen. +"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!" + +"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta +totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!" + +Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet +nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä +hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein +kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme +metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun +laulun: + + "Viistoista miestä arkulla vainaan -- + Huh-hah-hei ja rommia pullo!" + +En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin +rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna; +toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa; +Morgan painoi kasvonsa maahan. + +"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti. + +Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin -- katkennut +keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan +suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa +vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja +lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin +kummallisempi. + +"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei +käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en +kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä +ristipuilla -- joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!" + +Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo +vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen +rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni +uudelleen kajahti -- tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin, +kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat +Tähystäjän onkaloissa. + +"Darby M'Graw!" se ulisi -- se sana parhaiten kuvaa ääntä -- "Darby +M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja +karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!" + +Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen +vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä. + +"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!" + +"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa." + +Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut +hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon +seuraan. + +Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen +suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut. + +"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan, +meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan +jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä +salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan +pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä +häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan +neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes +samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen +merimiesrääsyn vuoksi -- joka lisäksi vielä on vainaja!" + +Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta +rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän +hänen halveksivien sanojensa johdosta. + +"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita." + +Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä +olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti +heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen +uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein +täydelleen vapautunut säikähdyksestään. + +"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on +epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka +synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä? +Se totisesti ei ole aivan kohdallaan." + +Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata, +mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti +rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä +sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä +laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se +Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan +samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, -- se muistutti +--" + +"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver. + +"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se +olikin!" + +"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole +täällä elävänä enempää kuin Flintkään." + +Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen. + +"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän +kuollut tai elävä." + +Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot +samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo +keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään +erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja +läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin +kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien +mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai +kuollut. + +Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana +ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä +Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin. + +"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi -- "johan sanoin, että +sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin +mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti +sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan. + +Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka +oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta +tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin +askelin. + +Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä +tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt, +niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja +azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun +kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me +yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman +näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin +korakelissani keinunut. + +Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta +kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita. +Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta +matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko +ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että +komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää. +Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut +empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi. + +Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan +ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli +kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä +viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä +paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän +sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin +huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat. + +Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat +ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat +hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän +talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän +ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta. +Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen +lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä +minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa +aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa _Hispaniolan_ yön +varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella, +pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa +rikoksineen ja rikkauksineen. + +Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein +kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä +kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi +kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick, +joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä, +höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja +sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen +lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä +tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton +merirosvo -- sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen +-- oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä +metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin +kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää +mielessäni kuvittelin. + +Me olimme nyt metsikön reunassa. + +"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset +miehet karkasivat juoksuun. + +Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia. +Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin +paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin +ukkosen lyöminä. + +Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi +pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä +laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla +painetun nimen _Walrus_ -- Flintin laivan nimen. + +Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty -- ne +seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään! + + + +33 Luku. + +Päällikkö kukistuu. + + +Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen +iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko +hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen +saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän +ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti +suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta +pettymyksensä koko laajuuden. + +"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun." + +Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin. + +Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme +niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän +katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: +"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri +ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä +alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle +kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut." + +Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja +sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa +käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän +kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti +sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten +tunnusteltavana kädestä käteen. + +"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö +sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten +miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole +nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!" + +"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte +jonkun multasienen." + +"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo? +Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa +hänen naamaansa niin uskotte." + +"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi? +Sinä olet toden totta kova poika." + +Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta +ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille +edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle +puolelle kuoppaa. + +Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa, +eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei +hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli +miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä! + +Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa. + +"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko +ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti; +toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..." + +Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa -- pang! pang! +pang! -- kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin +kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena, +ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat. + +Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput +kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä +kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä +lopputilin kanssasi, George." + +Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät +pensaikosta vierellemme. + +"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen +heitä venheille." + +Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi +pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti. + +Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän +kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa +niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte, +jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin +tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli +kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään. + +"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!" + +Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön +aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan +suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti. +Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä +kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme. + +"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni +aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin, +Ben Gunn!" lisäsi hän. + +"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!" + +"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen, +"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, -- "kuinkas voitte, mr +Silver? -- Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai." + +"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!" + +Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot +paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas +rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta. +Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä, +ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun. + +Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon -- hän se +oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen +esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena); +hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset +matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren +koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo +pari kuukautta ennen _Hispaniolan_ tuloa. + +Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan +salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin +oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi +käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme -- sillä Ben Gunnin luolassa +oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa -- antanut sanalla +sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan +paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta +vartioimaan. + +"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni, +mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat +uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän +joukossaan?" + +Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin +osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli +valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja +jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin +seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä +tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän +seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli +tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä +mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää +hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän +onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon +pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat. + +"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli +mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi, +sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori." + +"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen. + +Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan, +ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla +kiertämään Pohjoislahdelle. + +Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera +soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää +kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet +läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä +päivää sitten olimme hinanneet _Hispaniolan_ satamaan. + +Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan +aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli +junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä, +joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin. + +Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me +tapasimme _Hispaniolan_ -- ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli +kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta +vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme +olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti +maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain +turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin +puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta +Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä +_Hispaniolaan_, jonne hän jäi yövahdiksi. + +Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari +meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja +karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä +kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen +kasvoilleen. + +"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi +--katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä +hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne, +herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne." + +"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa. + +"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni +on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!" + +Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni, +sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa. +Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä +nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja +kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota +me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut +seitsemäntoista _Hispaniolan_ miehen hengen. Kuinka monen hengen sen +kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen +upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli +vaatinut -- sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme +miestä -- Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn -- jotka kaikki olivat +osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä +saaliista osalle. + +"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi, +Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle. +Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni. +Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?" + +"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi. + +"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus. + +Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja +ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja _Hispaniolasta_ tuotuja +herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja +onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin +syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella +ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja +toisinaan yhtyen meidän nauruummekin -- tuo entinen sileänaamainen, +kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan. + + + +34 Luku. + +Loppu. + + +Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren +kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja +sieltä kolme mailia veneellä _Hispaniolaan_ ei ollut varsin helppo +tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta +merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella +mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja +arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista. + +Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat +edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle. +Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle +--taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en +kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa +rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin. + +Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä +monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja +arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä +kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, +portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja +sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden +kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin +ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia +kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista +varten -- melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna +siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä +runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi +kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa. + +Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu +laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko +tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme. + +Viimein -- luullakseni se on kolmantena iltana -- kun tohtori ja minä +kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon +pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin +laululta. + +"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot." + +"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän +perässämme. + +Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta +alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen +pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan +ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten +väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon. +Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben +Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka +todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa -- vaikka oikeastaan +minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä +olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori +senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa. + +"Päissään tai houreissaan." + +"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille +ja minulle." + +"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona", +tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä +kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että +he hourailevat -- yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on +kuumeen kourissa -- niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua +hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni +mukaan." + +"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver +puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt +teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme +pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä +ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo +miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan -- ei vaikka +tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te +voitte." + +"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan, +sen me tiedämme." + +Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa +pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa. +Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää +heidät saarelle -- mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin +pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja +luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita, +työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä +tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa. + +Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen +laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet, +mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein +eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän +voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka +kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä +taistelleet. + +Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä +tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme +pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät +kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden +ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne +niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet +antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä +heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä +varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta +he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä +Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun +sellaiseen paikkaan. + +Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui +nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä -- en tiedä ken se oli +--hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi. +Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen. + +Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran +katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse +niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä. +Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli +Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren +sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että +jokainen täytyi olla työssä -- lukuunottamatta kapteenia, joka makasi +patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo +ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa. +Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman +lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan +pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa +myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä. + +Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä +kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi +ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja +puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia +ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset +kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin +tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän +synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja +junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa. +Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat +hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen +pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski +_Hispaniolan_ viereen. + +Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi +kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään. +Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja +vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän +henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se +yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki. +Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut +ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen +rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi. + +Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin +vähällä. + +No niin -- lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että +saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan +ja _Hispaniola_ saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan +avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle +lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet +hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen +laivan, josta laulettiin: + + "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi, + Nyt elossa heitä on enää vain yksi." + +Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen +viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on +lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan +rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja +on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja +perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän +tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen +yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi. +Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen, +jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä +maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana +laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä. + +Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava +yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta +minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja +elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme +ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet +tulevassa maailmassa. + +Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne +hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei +härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle +kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun +olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan +ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa, +paljon rahaa!" + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI *** + +***** This file should be named 44339-8.txt or 44339-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/3/3/44339/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License available with this file or online at + www.gutenberg.org/license. + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation information page at www.gutenberg.org + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at 809 +North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email +contact links and up to date contact information can be found at the +Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For forty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/old/44339-8.zip b/old/44339-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..5732627 --- /dev/null +++ b/old/44339-8.zip diff --git a/old/44339-h.zip b/old/44339-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..512541b --- /dev/null +++ b/old/44339-h.zip diff --git a/old/44339-h/44339-h.htm b/old/44339-h/44339-h.htm new file mode 100644 index 0000000..f528221 --- /dev/null +++ b/old/44339-h/44339-h.htm @@ -0,0 +1,8328 @@ +<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" + "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> +<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> + <head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" /> + <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> + <title> + The Project Gutenberg eBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson. + </title> + <style type="text/css"> + +.by { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.author { + text-align: center; + font-size: 135%; +} + +.transl { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.co { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 5em; +} + +.year { + text-align: center; + font-size: 130%; + padding-bottom: 3em; +} + + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + + h1,h2,h3 { + text-align: center; + clear: both; +} + +p { + margin-top: .51em; + text-align: left; + margin-bottom: .49em; +} + +.p4 {margin-top: 4em;} + +.sig { + text-align: right; + margin-right: 15%; +} + +.caption {font-weight: bold;} + +/* Images */ +.figcenter { + margin: auto; + text-align: center; +} + +.poem { + margin-left:10%; + margin-right:10%; + text-align: left; +} + +.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;} + .poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;} + + </style> + </head> + +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Aarresaari + +Author: Robert Louis Stevenson + +Illustrator: Walter Paget + +Translator: O. E. Lampén + +Release Date: December 3, 2013 [EBook #44339] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +</pre> + + + + + +<h1>AARRESAARI</h1> + +<p class="by">Kirj.</p> + +<p class="author"><b>Robert Louis Stevenson</b></p> + +<p class="transl">Suomentanut O. E. Lampén<br /> +Kuvittanut Walter Paget</p> + +<p class="co">WSOY, Porvoo</p> + +<p class="year"><b>1909.</b></p> + + + +<p> +<b>SISÄLLYS:</b><br /> +<br /> +I osa — Vanha merirosvo.<br /> +<br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">3. Musta merkki.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">4. Merimiesarkku.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">6. Kapteenin paperit.</span><br /> +<br /> +II osa. — Laivakokki.<br /> +<br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">7. Minä matkustan Bristoliin.</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">8. "Tähystäjässä."</span><br /> +<span style="margin-left: 0.5em;">9. Ruuti ja aseet.</span><br /> +10. Matka.<br /> +11. Mitä kuulin omenatynnyriin.<br /> +12. Sotaneuvottelu.<br /> +<br /> +III osa. — Seikkailuni saarella.<br /> +<br /> +13. Miten aloitin seikkailuni saarella.<br /> +14. Ensimmäinen ottelu.<br /> +15. Saaren asukas.<br /> +<br /> +IV osa. — Paaluvarustus.<br /> +<br /> +16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.<br /> +17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.<br /> +18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.<br /> +19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.<br /> +20. Silver lähettiläänä.<br /> +21. Hyökkäys.<br /> +<br /> +V osa. — Seikkailuni merellä.<br /> +<br /> +22. Miten aloitin seikkailuni merellä.<br /> +23. Luodevesi.<br /> +24. Korakelin merimatka.<br /> +25. Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.<br /> +26. Israel Hands.<br /> +27. Paljon rahaa.<br /> +<br /> +VI osa. — Kapteeni Silver.<br /> +<br /> +28. Vihollisen leirissä.<br /> +29. Musta merkki uudelleen.<br /> +30. Kunniasanalla.<br /> +31. Aarretta etsimässä. — Flintin osviitta.<br /> +32. Aarretta etsimässä. — Ääni metsässä.<br /> +33. Päällikkö kukistuu.<br /> +34. Loppu.<br /> +</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>ENSIMMÄINEN OSA:<br /> +VANHA MERIROSVO.</h2> + + + +<h3>1 Luku.<br /> +Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."</h3> + + +<p>Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet +minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta +loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain +siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni +armon vuonna 17— ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola, +"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut +merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.</p> + +<p>Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle, +merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä +ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron +kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja +epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea +sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme +ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin +usein veteli:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen +ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli +kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin +rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla +lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.</p> + +<p>"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla. +Vilkas liike, vai?"</p> + +<p>Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.</p> + +<p>"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies", +hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta +arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton +mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla +seuratakseni laivojen lähtöä. — Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa +kapteeniksi. — Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat — tuosta +saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan +ylemmyyden ilme.</p> + +<p>Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän +kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan +paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään +ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla +hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut +postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt +mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin +oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut +oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.</p> + +<p>Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen +kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän +istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin +hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja +tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme +pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan +takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa +luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten +älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija +poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat +merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta +oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan +läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen +käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle +pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja +luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain +tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti +tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä +tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti +minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti +mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä +"yksijalkaista merenkulkijaa."</p> + +<p>Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi. +Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat +rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos +minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli +polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi +hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin +yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi +ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli +kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo +kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.</p> + +<p>Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti +peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut +hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää +kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä, +vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja +pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään +laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki +naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin +koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin +toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän +saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan, +hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä, +ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut +kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois, +ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.</p> + +<p>Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita +juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista, +hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja +ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän +nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala +konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä +juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin +ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme +joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun +ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta +minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän +kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa +ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain +harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko +nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä +"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja +selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät +Englannista niin peloittavan merivallan.</p> + +<p>Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän +asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten +loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä +jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi +melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos +huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään +ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen +aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan +kuolemaansa.</p> + +<p>Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei +vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti +katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän +antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan +miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan +paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan +kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin +naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan. +Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain +kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni +sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään +iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta +ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes +hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia +vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan +panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen +lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä +käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle +merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona, +juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän — kapteeni nimittäin — +rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo,<br /></span> +<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran +etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani +liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta +tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista +huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan +tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista +vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi +sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon +parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja +viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme +vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat. +Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja +soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti +häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä +ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä +alakannella!"</p> + +<div class="figcenter" style="width: 323px;"> +<img src="images/pict01.png" width="323" height="480" alt=""Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori." /> +<span class="caption">"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori.</span> +</div> + +<p>"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen +kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä +sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin +maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"</p> + +<p>Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin +merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään +uhkasi naulata tohtorin seinään.</p> + +<p>Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja +pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki +huoneessa olijat sen kuulivat:</p> + +<p>"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta, +että te ensi käräjissä joudutte hirteen."</p> + +<p>Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen +taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.</p> + +<p>"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen +miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä +pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan +myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen +aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana +osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni +teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"</p> + +<p>Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti +pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat +jälkeenpäinkin.</p> + + + +<h3>2 Luku.<br /> +Musta koira ilmestyy ja katoaa.</h3> + + +<p>Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä +tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei, +kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa +oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine +myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni +arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja +äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli +runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.</p> + +<p>Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta +harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko +oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja +kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin +ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla, +messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt +kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä +kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse +kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori +Liveseytä muistanut.</p> + +<p>Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan +aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui +mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä, +lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea +jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt +kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa +ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti +minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta +sittenkin jotain suolaveden tuoksua.</p> + +<p>Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun +minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua +lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.</p> + +<p>"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."</p> + +<p>Minä astuin askeleen häneen päin.</p> + +<p>"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi +teeskennellysti naurahtaen.</p> + +<p>Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että +pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.</p> + +<p>"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän. +"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä, +etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini. +Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on +arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa. +Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"</p> + +<p>Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.</p> + +<p>"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"</p> + +<p>Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin +arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin +kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää +maljan Bill-veikon terveydeksi."</p> + +<p>Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan +miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi, +vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua +liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä. +Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä +väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut +heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti, +niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän +käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin. +Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja +osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että +olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla +on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät +väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi +kädessä kuria, poikaseni — kovaa kuria. Jos olisit Billin kera +purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen, +et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen +kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin +Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni, +menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän +Billiä, sitä vanhaa veikkoa."</p> + +<p>Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen +nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin +hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että +mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut. +Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase +helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin +hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.</p> + +<p>Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja +sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä +ääreen.</p> + +<p>"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada +rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.</p> + +<p>Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri +hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen +tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja +totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan +niin vanhaksi ja raihnaiseksi.</p> + +<p>"Kas niin, Bill, tunnethan minut, — tunnet vanhan laivatoverisi, Bill, +epäilemättä", mies puhui.</p> + +<p>Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.</p> + +<p>"Musta Koira!" virkkoi hän.</p> + +<p>"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta +Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali +Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien +matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui +hän typistettyä kättänsä ojentaen.</p> + +<p>"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille. +Puhu suusi puhtaaksi — mitä tahdot?"</p> + +<p>"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit +toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta, +johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos +sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."</p> + +<p>Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin +aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin, +että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni, +pakotietänsä.</p> + +<p>Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät +ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden +kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.</p> + +<p>Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta +kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua +äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin +singahuttamia kirouksia.</p> + +<p>"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä +kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon +minä!"</p> + +<p>Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä — +tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja +samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä +täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun +vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan +viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin +katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut +eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.</p> + +<p>Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira +haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa +tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen +tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi +kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin +huoneeseen.</p> + +<p>"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja +nojautui toisella kädellään seinään.</p> + +<p>"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.</p> + +<p>"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia, +rommia!"</p> + +<p>Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin +lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin +vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä +pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme +sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti, +mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.</p> + +<p>"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja +isäraukkasi makaa sairaana!"</p> + +<p>Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella +kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan. +Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta +hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin +rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi +aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.</p> + +<p>"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan +saanut?"</p> + +<p>"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut +kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä +te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos +mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt +koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti +arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."</p> + +<p>Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja +paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti +ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones +kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle +olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli +mielestäni erittäin taitavasti tehty.</p> + +<p>"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja +nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä. +Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"</p> + +<p>"En, tohtori", vastasin.</p> + +<p>"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan +valtasuonen.</p> + +<p>Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja +katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen +kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui +minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan +muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:</p> + +<p>"Missä on Musta Koira?"</p> + +<p>"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne +oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan +niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen +vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt, +Bones — —"</p> + +<p>"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.</p> + +<p>"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka +tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin +saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos +yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä +panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta, +niin olette kuoleman oma — ymmärrättekö sitä? — kuoleman oma, ja te +joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten +Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä +vuoteellenne."</p> + +<p>Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme +vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.</p> + +<p>"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni — rommin +nimikin on teille kuolemaksi."</p> + +<p>Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.</p> + +<p>"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen +laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa. +Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät — se on parasta sekä hänelle että +teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."</p> + + + +<h3>3 Luku.<br /> +Musta merkki.</h3> + + +<p>Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja +lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet +jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.</p> + +<p>"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa +antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa +kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri, +miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän +olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha +toveri!"</p> + +<p>"Tohtori —", aloin.</p> + +<p>Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä +pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän +sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen +ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni +keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri +maanjäristyksen kourissa — tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista +maista? — ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani +ja juomani ja mies ja vaimo — kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin +olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava +sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas +sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla +äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut +pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä +saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo +ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi, +nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun +minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi +itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän +kultarahan pikarillisesta, Jim."</p> + +<p>Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka +oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet +vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja +lahjomisyritys minua vielä harmitti.</p> + +<p>"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni +velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."</p> + +<p>Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .</p> + +<p>"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri, +sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa +pesässä?"</p> + +<p>"Viikko vähintäin", vastasin.</p> + +<p>"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle +mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan +merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä — +nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja +himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko, +kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani +tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä +heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini, +ja näytän heille taas köyden päätä."</p> + +<p>Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen +olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan, +ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta +tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat +surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän +vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.</p> + +<p>"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat. +Laske minut takaisin vuoteelle."</p> + +<p>Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja +makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän +näit sen tänpäiväisen merimiehen?"</p> + +<p>"Mustan Koiranko?" kysyin.</p> + +<p>"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "<i>Hän</i> on paha mies; mutta pahempiakin +on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse +minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he +tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään — +voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja +menet — olkoon menneeksi, minä tahdon! — ja menet sen kirotun +tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit — +oikeuden palvelijat ja sen semmoiset — ja hän ottaa kiinni heidät +kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' — ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja +pojat, — kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies, +ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän +ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta +sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle +annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista +merenkulkijaa — häntä eritoten."</p> + +<p>"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.</p> + +<p>"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen +annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit +kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."</p> + +<p>Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun +olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen +vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä +nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen, +jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt, +jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki +tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi +tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että +isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan. +Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet +ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin +kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella +kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.</p> + +<p>Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa, +vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän, +sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja +tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä +vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin +ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän +vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin, +pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman +sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni +kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni +oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä +voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta +anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti +nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin +ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä +kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä +luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten +hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen +heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt +tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle. +Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti +hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän +esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan +aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän +varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.</p> + +<p>Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona +kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin +ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta, +kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea, +sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen +silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja +päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään +yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan +eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi +vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla, +yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.</p> + +<p>"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti +isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! — missä +tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"</p> + +<p>"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies +hyvä", vastasin minä.</p> + +<p>"Kuulen äänen", sanoi hän — "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle +kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"</p> + +<p>Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento +samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin +niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut +yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.</p> + +<p>"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."</p> + +<p>"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."</p> + +<p>"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka +minä rusennan käsivartesi."</p> + +<p>Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin +tuskasta.</p> + +<p>"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole +entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra +—"</p> + +<p>"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä +kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut +varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan +ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan +juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua +lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan +siedinkään.</p> + +<p>"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll' +on eräs toverinne, Bill —'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja +hän puristi taas niin että päätäni huimasi.</p> + +<p>Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että +minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä +vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.</p> + +<p>Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan, +haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä. +Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa +kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää +siihen riittäneet.</p> + +<p>"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen +sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota +kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni +ulottuville."</p> + +<p>Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän +jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa +puristui kiinni.</p> + +<p>"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä +ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos +tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä +kopinan loittonemistaan loittonevan.</p> + +<p>Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta +viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja +hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.</p> + +<p>"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät +nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.</p> + +<p>Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen +huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.</p> + +<p>Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen +oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä. +Omituista on — sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime +aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni —, että minä, heti kun +huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen +kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä +tuoreena mielessäni.</p> + + + +<h3>4 Luku.<br /> +Merimiesarkku.</h3> + + +<p>Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut +tietää — mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä —; +ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa +kapteenin rahoista — jos hänellä niitä ollenkaan oli — kuului +kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen +laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies, +jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen +vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti +tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi, +ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan +voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön +liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului +mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani +vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon +kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki +palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän +kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme +lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin +juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.</p> + +<p>Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen +lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä +sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi +tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka +joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät +korvamme erottaneet — laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja +varikset raakkuivat metsässä.</p> + +<p>Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten +mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta +siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä +taholta saimme. Sillä — teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet +hävetä menettelyänsä — ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme +"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä +kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat. +Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille +tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka +olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat +sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä +salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt +loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut +kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää +heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat +valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta +ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.</p> + +<p>Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen, +saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini +heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään +rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan +teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme +samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot, +jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva +Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille +laillisesti kuuluvat rahat."</p> + +<p>Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he +kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme +lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun +pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat +varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla +ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin +asunnolle päin etsimään aseellista apua.</p> + +<p>Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle +matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan +yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää +oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa +kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti +pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet +mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi +helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.</p> + +<p>Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen +pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme. +Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme +vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin +lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle +ojennettuna.</p> + +<p>"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin +kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on +saatava avain <i>tuolta</i> mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi +nämä sanat lausuessaan.</p> + +<p>Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli +pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli +varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin +seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen +tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."</p> + +<p>"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha +seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä +pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta +kuusi.</p> + +<p>"Jim", sanoi äitini, "avain!"</p> + +<p>Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän +lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli +puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset — +siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.</p> + +<p>"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.</p> + +<p>Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen +tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin — siellä +riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki +kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa, +ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän +niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.</p> + +<p>Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli +poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä +kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.</p> + +<p>"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea, +sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.</p> + +<p>Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei +näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu +vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden +alta alkoi tulla esiin sekatavaraa — astemittari, tinatuoppi, useita +tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen +hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia +enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista +kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää. +Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja +koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha, +merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi +ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat, +öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja +purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.</p> + +<p>"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen", +äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään +enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan +kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.</p> + +<p>Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat +peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia — Espanjan dublonit, Ranskan +louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan +pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.</p> + +<p>Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini +käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai +vereni jähmettymään — kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella +tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen. +Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan +kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten +seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin +kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni +siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.</p> + +<p>"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin +vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi +pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan +muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää +miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.</p> + +<p>Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan +enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään +tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti +aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada. +Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen +vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut +lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.</p> + +<p>"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen +kääröön tarttuen.</p> + +<p>Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän +tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä +juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi +nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja +ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli +siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin +pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun +valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia +askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin +heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku +tulijoista kantoi lyhtyä.</p> + +<p>"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun +voimani ovat lopussa."</p> + +<p>Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten +sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini +tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja +heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin +horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui +olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä +että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui +laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle. +Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että +vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä — +äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa +ravintolasta.</p> + + + +<h3>5 Luku.<br /> +Sokean miehen viimeiset hetket.</h3> + + +<p>Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut +jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan +suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin +tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli +seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava +mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan +kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi +kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.</p> + +<p>"Murtakaa ovi!" hän huudahti.</p> + +<p>"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana +hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän +pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat +hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut +pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen +äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi +hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.</p> + +<p>"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.</p> + +<p>Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi +hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti +talosta:</p> + +<p>"Bill on kuollut!"</p> + +<p>Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.</p> + +<p>"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua +noutamaan", huusi hän.</p> + +<p>Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa +yläkertaan koko talo kai tutisi. — Pian kuului uusia hämmästyneitä +huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit +säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen +alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:</p> + +<p>"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa +myöten."</p> + +<p>"Onko se siellä?" karjui Pew.</p> + +<p>"Rahat ovat täällä."</p> + +<p>Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.</p> + +<p>"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.</p> + +<p>"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.</p> + +<p>"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui +taas sokea.</p> + +<p>Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista +tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu", +vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."</p> + +<p>"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt — se poika. Kunpa olisinkin häneltä +silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä — +ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät +käsiin."</p> + +<p>"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.</p> + +<p>"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew, +lyöden keppiään maantiehen.</p> + +<p>Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita +askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin +säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen +tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään +löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli +säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului +kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi +väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta +annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti +heitä lähestyvästä vaarasta.</p> + +<p>"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä, +miehet."</p> + +<p>"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri — +älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he +eivät ole ehtineet — he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään, +koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."</p> + +<p>Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi +silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain +toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut +miehet seisoivat epäröivinä tiellä.</p> + +<p>"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte +rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on +täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä +uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä — sokea — sen tein! Ja nyt +menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin +köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin +ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla +merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."</p> + +<p>"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.</p> + +<p>"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat, +Pew, äläkä turhia rähise."</p> + +<p>Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi +huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran +iskun hänen kepistään.</p> + +<p>Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä +kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen +hänen käsistään.</p> + +<p>Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului +kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni — nelistävien hevosten +kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta +pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta +vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille, +mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa +heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet +jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät +sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin, +kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi +väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin, +huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit +— älkää toki Pew-ukkoa!"</p> + +<p>Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi +ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he +sitten rinnettä alas.</p> + +<p>Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi +suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän +taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen +hevosen jalkoihin.</p> + +<p>Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen +lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi. +Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut +enää.</p> + +<p>Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan +tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä, +joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt +tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli +tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin. +Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä +loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä +seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.</p> + +<p>Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet +kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta +mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja +ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun +hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava, +toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta +varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti +jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä +pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään +poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa +vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus +jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi +rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta +tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja +se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti +käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on +mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo +oli kuullut minun kertomukseni.</p> + +<p>Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin +perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin +seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina +minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin +kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi +minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei +voinut tilannetta mitenkään auttaa.</p> + +<p>"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät? +Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"</p> + +<p>"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa +että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni +soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."</p> + +<p>"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos +sallit."</p> + +<p>"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.</p> + +<p>"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein — se on hieno +mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän +voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai +junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän +on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa +tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt, +Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."</p> + +<p>Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin +kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille +lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.</p> + +<p>"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika +taaksenne."</p> + +<p>Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi +ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään +tohtori Liveseyn asunnolle päin.</p> + + + +<h3>6 Luku.<br /> +Kapteenin paperit.</h3> + + +<p>Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori +Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.</p> + +<p>Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja +Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli +heti avaamaan oven.</p> + +<p>"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.</p> + +<p>Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta +mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.</p> + +<p>"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi</p> + +<p>Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin +jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun +valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen, +vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät. +Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi +muutaman sanan vaihdettuaan sisään.</p> + +<p>Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen +kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia +hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa, +junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.</p> + +<p>En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas +mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa +olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja +käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset, +ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen +luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.</p> + +<p>"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja +alentuvaisesti.</p> + +<p>"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa +sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"</p> + +<p>Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa +kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat +eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat +piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini +palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari +huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.</p> + +<p>Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet +junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli +edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen +ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta +luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.</p> + +<p>Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.</p> + +<p>"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies. +Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille +ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins +poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa! +Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."</p> + +<p>"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat, +vai kuinka?"</p> + +<p>"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.</p> + +<p>Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat +kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana +takkinsa taskuun.</p> + +<p>"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen +luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin +pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että +lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."</p> + +<p>"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin +piirakan ansainnut."</p> + +<p>Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan +illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra +Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet +pois.</p> + +<p>"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.</p> + +<p>"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.</p> + +<p>"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey. +"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"</p> + +<p>"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli +verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta +oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin +mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli +englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen +märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini +pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."</p> + +<p>"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta +nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."</p> + +<p>"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne +roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta +kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset +vaaraan antautuisivat?"</p> + +<p>"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin +kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä +tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani +joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin +olisikohan saaliimme suurikin?"</p> + +<p>"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on +edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan +Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin +aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."</p> + +<p>"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme +käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.</p> + +<p>Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin +ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli +kaksi esinettä — kirja ja sinetöity paperi.</p> + +<p>"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.</p> + +<p>Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli, +sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani +pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain +tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja +harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama +kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa +paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn +kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä, +käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka +sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun +selkäänsä.</p> + +<p>"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä +kääntäessään.</p> + +<p>Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia +tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma +aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli +selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745 +esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin +selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa +kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla", +taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."</p> + +<p>Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus +lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli +viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja +piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."</p> + +<p>"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.</p> + +<p>"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen +sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden +laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai +ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja +siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette, +liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin +laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin +sieluja, jotka olivat laivan miehistönä — ahvenen valtakunnan asujia +aikoja sitten."</p> + +<p>"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty +matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette, +sitä myöten kuin hän arvossa nousee."</p> + +<p>Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun +jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden +paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja +espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.</p> + +<p>"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"</p> + +<p>"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."</p> + +<p>Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä; +ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta. +Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren +kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien +ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi +tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on +noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (<i>mile</i>) = noin 1,6 km] +pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös +kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan +suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty +"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme +punaisella piirrettyä ristiä — kaksi saaren pohjoispäässä, yksi +lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä, +siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin +epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa +tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu +samalla käsialalla:</p> + +<blockquote> + +<p>Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta.</p> + +<p>Luuranko-saari itäkaakosta itään.</p> + +<p>Kymmenen jalkaa.</p> + +<p>Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun +suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen +suuntaan.</p> + +<p>Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen +niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.</p> + +<p class="sig"><i>J. F.</i></p></blockquote> + +<p>Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle +käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.</p> + +<p>"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat +ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa — — +kolmessa viikossa — kahdessa viikossa — kymmenessä päivässä — meillä +on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa +laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins. +Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja +Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja +paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä — vaikka kullassa +piehtaroida — taikka koko ikämme voileipiä heittää."</p> + +<p>"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim +myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."</p> + +<p>"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"</p> + +<p>"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi +kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet, +jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun — rohkeita, epätoivoisen +hurjia miehiä — ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä +monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana — ne ovat joka +kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan +meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja +minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin +seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan +meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."</p> + +<p>"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen +kuin muuri."</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>TOINEN OSA:<br /> +LAIVAKOKKI.</h2> + + + +<h3>7 Luku.<br /> +Minä matkustan Bristoliin.</h3> + + +<p>Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään +merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa — ei +edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan — niinkuin +olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan +erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä +taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin +kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä +kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin +tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin. +Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin +lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen +pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he +"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja +vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat. +Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme, +toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta +kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta +ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.</p> + +<p>Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori +Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei +ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta +seuraten luimme — tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei +oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta — seuraavat tärkeät +tiedonannot:</p> + +<blockquote> + +<p>"Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17—.</p> + +<p>"Veli Livesey!</p> + +<p>"Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän +kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.</p> + +<p>"Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina +lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt — +lapsikin sillä purjehtisi — kahden sadan tonnin alus, nimi +<i>Hispaniola</i>.</p> + +<p>"Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut +olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan +orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki +muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme +päämäärästä — aarteesta, tarkoitan."</p></blockquote> + +<p>"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole +tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla +puhumatta — — —."</p> + +<p>"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti +metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä +tahtoo, hä?"</p> + +<p>Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:</p> + +<blockquote> + +<p>"Blandly itse keksi <i>Hispaniolan</i> ja sai sen ihmeellisen älykkäällä +tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka +ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He +itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta +valmis mihin tahansa, että <i>Hispaniola</i> oli hänen laivansa, ja että +hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan — mitä kouraantuntuvinta +panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan +hyviä puolia.</p> + +<p>"Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet — +laivanvarustajat ja muut — olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta +aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni +pyörälle pani.</p> + +<p>"Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä — olivatpa he sitten oman +maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia — ja minulla +oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu. +Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini +juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.</p> + +<p>"Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen +kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa +ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt +terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen +jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna +laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.</p> + +<p>"Tuo minua summattomasti liikutti — samoin sinäkin olisit sitä +tuntenut — ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan +kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on +menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi, +koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata +kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä, +Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!</p> + +<p>"No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin +pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä +keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella +saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen +he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan +vaikka fregatin voittaisimme.</p> + +<p>"Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä +miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti +minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi, +joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.</p> + +<p>"Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä, +syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata +ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan +ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet +vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis, +Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua +arvossa pidät.</p> + +<p>"Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä +luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.</p> + +<p class="sig">"John Trelawney."</p> + +<p>"J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen +lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole +takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen +miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten +kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän +perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka +puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän <i>Hispaniolallamme</i> on siis +kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.</p> + +<p>"En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies; +tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi +oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole +rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille +kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää +jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."</p> + +<p class="sig"><i>J. T.</i></p> + +<p>J. K. — Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.</p> + +<p class="sig"><i>J. T.</i></p></blockquote> + +<p>Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti. +Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä +halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja +valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan +paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen +suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei +kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.</p> + +<p>Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä +tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut +kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten +vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen +maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää +huonekalujakin, — ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni +anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei +äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.</p> + +<p>Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin +ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia, +josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini +seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini. +Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa +tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia +häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.</p> + +<p>Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä +olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali +Benbow'lle" — vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä +rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein +oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen +rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini +hävisi näkyvistäni.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 304px;"> +<img src="images/pict02.png" width="304" height="220" alt=""Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt."" /> +<span class="caption">"Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka +rannalla olin pienestä pitäen elänyt."</span> +</div> + +<p>"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin +Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta +liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin +torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi +kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja +minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen +edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.</p> + +<p>"Missä ollaan?" kysyin.</p> + +<p>"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."</p> + +<p>Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas +laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli +käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita, +monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin +olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella +riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät +näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni +elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi +ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta. +Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana, +valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä, +rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän +huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä +monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut +suurempi.</p> + +<p>Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli +pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä — +merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!</p> + +<p>Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren +ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka +täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin +pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli +hymyillen vastaamme.</p> + +<p>"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana +Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"</p> + +<p>"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"</p> + +<p>"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"</p> + + + +<h3>8 Luku.<br /> +"Tähystäjässä."</h3> + + +<p>Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään" +osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun +vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka +kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan +haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän +laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien +ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt +touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.</p> + +<p>Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu, +ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta +hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset +ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan +savu sen täyttikin sakeana pilvenä.</p> + +<p>Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä +hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.</p> + +<p>Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi +silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein +lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän +käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen +kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin +kinkun kylki — sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän +näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse +liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä +sana tai taputus olkapäälle varattuna.</p> + +<p>Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney +kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän +kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa +"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa +miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan +Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot +näyttivät — aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä +siisti ja iloinen ravintoloitsija.</p> + +<p>Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo, +joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.</p> + +<p>"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.</p> + +<p>"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa +sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti +aivan kuin säpsähtävän.</p> + +<p>"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo +ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."</p> + +<p>Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.</p> + +<p>Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle. +Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo +kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi +silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea +poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."</p> + +<p>"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"</p> + +<p>"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut +laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"</p> + +<p>Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.</p> + +<p>"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy", +Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä +sanoitkaan? Musta mikä?"</p> + +<p>"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut +merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"</p> + +<p>"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn +avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan +olit? Tänne mies!"</p> + +<p>Mies, jota hän Morganiksi nimitti — vanha, harmaahapsinen, +ruskeanaamainen merikarhu — totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä +poskessaan.</p> + +<p>"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä +koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa — Mustaa Koiraa, vai oletko, +hä?"</p> + +<p>"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.</p> + +<p>"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"</p> + +<p>"En, sir."</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos +sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti +et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui +sinulle?"</p> + +<p>"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi. +"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa +puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi — matkoista, kapteeneista, +laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"</p> + +<p>"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta +tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."</p> + +<p>Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver +minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:</p> + +<p>"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan — älyä vain ei ole liiaksi. — +Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on +minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin +muistelen, että minä olen — niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän +on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."</p> + +<p>"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin +miehen. Hänen nimensä oli Pew."</p> + +<p>"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen +nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni +tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on +hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat +tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai +puhui se kurittamisesta! <i>Minä</i> hänet kuritan!"</p> + +<p>Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi +kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että +Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut. +Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran +"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli +minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat, +että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli +epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä +John Silver oli viaton.</p> + +<p>"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä. +Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui +minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot +minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille +kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy +puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela +poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla +kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies, +minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden +kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että — mutta nyt —"</p> + +<p>Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi +hänelle jotain mieleen juolahtanut.</p> + +<p>"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta +puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"</p> + +<p>Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet +silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme +kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.</p> + +<p>"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan +kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins, +sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt, +valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on +velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja +tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta +selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä +enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut +kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään +pääsin rahoistani!"</p> + +<p>Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka +minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin +tahtoanikin hänen iloonsa.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 298px;"> +<img src="images/pict03.png" width="298" height="480" alt=""Hän kertoili minulle kaikista laivoista."" /> +<span class="caption">"Hän kertoili minulle kaikista laivoista."</span> +</div> + +<p>Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin +seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi +kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta, +selitteli töitä, joita kullakin tehtiin — miten muuan purki, toinen +lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän +kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin +erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää, +että hän oli mitä parhain matruusi.</p> + +<p>Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä +lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat +tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.</p> + +<p>Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen +totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän +väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.</p> + +<p>Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta +kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään +mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John +tarttui kainalosauvaansa ja poistui.</p> + +<p>"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari +hänen jälkeensä.</p> + +<p>"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.</p> + +<p>"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä +luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver +miellyttää minua."</p> + +<p>"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.</p> + +<p>"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"</p> + +<p>"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme +katselemaan laivaa."</p> + + + +<h3>9 Luku.<br /> +Ruuti ja aseet.</h3> + + +<p><i>Hispaniola</i> lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden +laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit +kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein +kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti +tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut +merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä +ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit +eivät olleet yhtä hyvät.</p> + +<p>Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan +tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn +siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli +sinne perästämme.</p> + +<p>"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.</p> + +<p>"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi +junkkari.</p> + +<p>Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa +sisään ja sulki oven.</p> + +<p>"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin, +toivoakseni — kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"</p> + +<p>"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka +sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka, +minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä +kaikki kaunistelematta."</p> + +<p>"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni +hyvin äkäisenä.</p> + +<p>"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni +vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."</p> + +<p>"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.</p> + +<p>Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.</p> + +<p>"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole +mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja +minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte, +ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"</p> + +<p>"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla +kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi", +kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä +huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä. +Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"</p> + +<p>"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."</p> + +<p>"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita +etsimään — saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt +kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden +etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette +anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."</p> + +<p>"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.</p> + +<p>"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan. +Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on +kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani — elämä tai +kuolema ja vaikea matka."</p> + +<p>"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme +uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte +sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia +merimiehiä?"</p> + +<p>"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja +suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat +apulaiseni."</p> + +<p>"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt +värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt +voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"</p> + +<p>"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian +vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä +erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"</p> + +<p>"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.</p> + +<p>"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian +vapaa."</p> + +<p>"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."</p> + +<p>"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"</p> + +<p>"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.</p> + +<p>"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti +kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä +muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva +paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? — ensiksi. +Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että +muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta +sijoja tänne kajuutan sivulle? — toiseksi."</p> + +<p>"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.</p> + +<p>"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon +jaariteltu."</p> + +<p>"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.</p> + +<p>"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi. +"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on +ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän +sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.</p> + +<p>"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.</p> + +<p>"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.</p> + +<p>"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari +huudahti.</p> + +<p>"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.</p> + +<p>Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn +väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä +hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa +puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.</p> + +<p>"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa +tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta +että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä +vapaaksi palveluksestani."</p> + +<p>"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän +seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka +miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa +löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen — te pelkäätte kapinaa."</p> + +<p>"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä +kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole +oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta +sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin +rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat +olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä +olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole +vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin +varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni. +Siinä kaikki."</p> + +<p>"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua +vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua +tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne +oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."</p> + +<p>"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne, +oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra +Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."</p> + +<p>"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei +olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri +kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte; +mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."</p> + +<p>"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä +täytän velvollisuuteni."</p> + +<p>Näin sanoen hän kumartaen poistui.</p> + +<p>"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että +sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi — tuon +miehen ja John Silverin."</p> + +<p>"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään +lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen +käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän +englantilaiselle."</p> + +<p>"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."</p> + +<p>Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan +hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat +työtä.</p> + +<p>Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin +mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan. +Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja +skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce, +tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin +kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt +makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle +laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi. +Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui +sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin +oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua, +sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen +mielipiteistään.</p> + +<p>Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja +makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana, +saapuivat venheellä laivalle.</p> + +<p>Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan, +mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"</p> + +<p>"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.</p> + +<p>"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi +aamulla käyttämättä."</p> + +<p>"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet +tarvitsevat pian illallista."</p> + +<p>"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan +katosi samassa keittiön puolelle.</p> + +<p>"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.</p> + +<p>"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, — +varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät. +Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä +laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella — "Hei, laivapoika", huusi +hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."</p> + +<p>Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:</p> + +<p>"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."</p> + +<p>Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja +vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.</p> + + + +<h3>10 Luku.<br /> +Matka.</h3> + + +<p>Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa, +ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain +toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei +minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin +lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja +miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut +vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki +oli minulle niin uutta ja ihmeellistä — lyhyet komentosanat, kimakat +pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa +valossa.</p> + +<p>"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi — porsaspaisti], viritäppä nyt joku +kaneetti", joku joukosta ehdotti.</p> + +<p>"Se entinen", toinen lisäsi.</p> + +<p>"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten +seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —"<br /></span> +</div></div> + +<p>Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.</p> + +<p>Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n" +mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa +kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui +aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen +rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden +nukkuakseni, oli <i>Hispaniola</i> jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.</p> + +<p>En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa. +Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä +ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren +korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow, +mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin +kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa +miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi +näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin +perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket +punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena. +Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän +kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden +riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas +saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.</p> + +<p>Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan +salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin +selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan +kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas +kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.</p> + +<p>Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona +esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa +pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä +murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän +hävisi tietämättömiin.</p> + +<p>"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä +rautoihin."</p> + +<p>Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi +luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen +lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella +arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli +suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron. +Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu, +jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.</p> + +<p>Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä +mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi +miehet häntä nimittivät.</p> + +<p>Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi +kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän +asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja +laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin +olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää +oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella. +Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita +nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen +milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan, +aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat +ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen +nykyistä saamattomuuttaan.</p> + +<p>"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi +minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin +kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten — leijona ei ole +mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää +vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi — ja aseettomana."</p> + +<p>Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli +tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus. +Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä, +joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina +koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne, +Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei +kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule +uutisia. Tässä kapteeni Flint — minä nimitän papukaijaani kapteeni +Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan — tässä kapteeni Flint +juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"</p> + +<p>Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon +rahaa — paljon rahaa — paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan +häkin päälle.</p> + +<p>"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins — enimmäkseen ne +elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen +olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren +merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa, +Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli +mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja +merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään — +kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun +Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä +kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia — vai +mitä, kapteeni?"</p> + +<p>"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.</p> + +<p>"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan +taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä +reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut +pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi +koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton +lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä. +Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan +tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä +ihmisistä parhaimmaksi.</p> + +<p>Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät. +Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia. +Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja +silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa +sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin +tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat +siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki +olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut. +"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta +vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole +vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."</p> + +<p>Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä +pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.</p> + +<p>"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin +minä räjähdän."</p> + +<p>Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin <i>Hispaniola</i> +vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja +liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian +laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu +laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin +pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä — esimerkiksi jos junkkari +sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä — valmistettiin +erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella +jokaisen herkkusuun käytettävänä.</p> + +<p>"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni +tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat +piruja laivaasi. Se on minun uskoni."</p> + +<p>Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me +emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki +saaneet surmamme salakavalalla tavalla.</p> + +<p>Näin se tapahtui.</p> + +<p>Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin +sitä saarta kohti, jonne pyrimme — minä en ole oikeutettu tässä +puhumaan tämän selvemmin — ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen +yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti +olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään +seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme +oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen. +<i>Hispaniola</i> keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen +vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä +hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme +ensimmäisen osan loppua.</p> + +<p>Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja +menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä +juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä. +Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi +vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden +sohinaa keulassa ja sivuilla.</p> + +<p>Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena +oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja +laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin +tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui +raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi +hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun +mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni — ja muutamat lauseet kuultuani +minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani +vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä +näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten +miesten henki riippui yksistään minusta.</p> + + + +<h3>11 Luku.<br /> +Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.</h3> + + +<p>"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies. +Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä +kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani +leikkasi, opiston ja kaikki käynyt — vatsa täynnä latinaa ja muuta +hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon +paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat +Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein +muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen +pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki +onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli +silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan <i>Walrusin</i> laita, Flintin +entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja +kultalastin painosta uppoamaisillaan."</p> + +<p>"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan +ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."</p> + +<p>"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver +puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin +mukana ja sitten Flintin — siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä +niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa +Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä +jotain tavallisen matruusin osaksi — kaikki pankissa säästössä. +Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt +Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat +tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa — olivat +kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä +ja saisi hävetä — kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin +parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja +kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää. +Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto +vieköön, näki nälkää!"</p> + +<p>"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.</p> + +<p>"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa", +Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi, +mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä +ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."</p> + +<p>Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun +roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin +oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut +hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta, +että häntä muutkin kuuntelivat.</p> + +<p>"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla +kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta +ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on +lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta. +Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas +merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä +panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten +välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun +hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin +silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika, +sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en +ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen +maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen +merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"</p> + +<p>"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän +enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"</p> + +<p>"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.</p> + +<p>"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.</p> + +<p>"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne +ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen +mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin +mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi +kateutta muissa miehissä."</p> + +<p>"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.</p> + +<p>"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja +siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei +pidä kieltään kantimissa, — joku, joka minut tuntee, tarkoitan — niin +hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni +pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi +minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta +joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt +lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni +kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen; +mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin <i>lampaiksi</i> ei voinut +nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet +turvassa."</p> + +<p>"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi +puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."</p> + +<p>"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver +vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole +nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."</p> + +<p>Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he +selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli +viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen — ehkä viimeisen koko +laivassa — viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma +seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja +liittyvän seuraan.</p> + +<p>"Dick on meidän", Silver virkkoi.</p> + +<p>"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas +poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta +kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin +kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni +Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä +tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän +säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."</p> + +<p>"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole +koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi +kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä +niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä +annan merkin, ymmärrätkö?"</p> + +<p>"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn +sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."</p> + +<p>"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt +tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan +kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan +merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä +siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja +muineen — vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä, +myöntänette. No niin — minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari +ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen +laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin +antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin +iskisin."</p> + +<p>"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.</p> + +<p>"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me +voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä +juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin +tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä +meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi +pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta +minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren +luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te +ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto, +oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"</p> + +<p>"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä +vastaan."</p> + +<p>"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni +kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon +oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen +hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt +merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja +oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole +sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista +rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."</p> + +<p>"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi. +"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin +sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita +ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."</p> + +<p>"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli +sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin +Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt +ovat, kysyn vain!"</p> + +<p>"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.</p> + +<p>"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu +asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle, +kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät +kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."</p> + +<p>"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi +sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos +arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli +Billy."</p> + +<p>"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta +huomatkaa: minä olen rauhallinen mies — aivankuin oikea herrasmies, +sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse +mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa +ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset +tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä +sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."</p> + +<p>"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"</p> + +<p>"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi. +"Mutta yhtä minä vaadin — minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä +kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi +puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena +huulilleni kostukkeeksi."</p> + +<p>Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja +juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta +vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan, +nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:</p> + +<p>"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia +maistuisi toiselta!"</p> + +<p>"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen +astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."</p> + +<p>Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä +nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka +hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen +poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain +kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita +samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen +kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli +siis vielä uskollisiakin miehiä.</p> + +<p>Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin +onneksi.</p> + +<p>Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani +näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän +keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti +tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"</p> + + + +<h3>12 Luku.<br /> +Sotaneuvottelu.</h3> + + +<p>Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan +ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni +juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin +avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori +Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.</p> + +<p>Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi +melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi +matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana +kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.</p> + +<p>Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua +äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen +jakelevan käskyjä. <i>Hispaniola</i> ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen +ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä +saaren itärannalle.</p> + +<p>"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat +pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"</p> + +<p>"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä +noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."</p> + +<p>"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.</p> + +<p>"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan +oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki +paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät +Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa +pohjoisesta etelään — Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa +— tuota korkeata, jonka päällä on sumua — tavallisesti nimitetään +Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat +ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne +sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."</p> + +<p>"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko +tämä sama paikka."</p> + +<p>Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä; +mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä +ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka +jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen — myöskin nimet, +korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät — paitsi että punaiset ristit +ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen +pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi +tahdonvoimaa sen peittääkseen.</p> + +<p>"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama +paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot +olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt. +Kiddin ankkuripaikka' — aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin +mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy +pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän, +"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle +pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko +näillä vesillä."</p> + +<p>"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua +avuksemme. Nyt voit poistua."</p> + +<p>Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi +tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin +hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin +omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin +pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin +sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski +kätensä olkapäälleni.</p> + +<p>"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari — hauska +paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia, +ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin +tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani. +Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain +sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano +John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."</p> + +<p>Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän +keulapuolelle ja katosi kannen alle.</p> + +<p>Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään +peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en +kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä +mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori +Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja +tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta +heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden +kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää +kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut +sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."</p> + +<p>Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi +liikutuksensa.</p> + +<p>"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää", +aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.</p> + +<p>Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat +hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään +taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille +pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia +viheltämään koko miehistön kannelle.</p> + +<p>"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille +sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme +päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias +herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni +voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla +täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt +kajuuttaan juomaan maljan <i>teidän</i> onneksenne ja menestykseksenne, ja +teille tuodaan tänne rommia juodaksenne <i>meidän</i> onneksi ja +menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on +minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin +kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin +menettelee."</p> + +<p>Eläköönhuuto kajautettiin — mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui +niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa +näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.</p> + +<p>"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti +heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.</p> + +<p>Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.</p> + +<p>Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim +Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.</p> + +<p>Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo +espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui +tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä +merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli +lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.</p> + +<p>"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi +puhtaaksi."</p> + +<p>Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin +puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä +kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.</p> + +<p>"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.</p> + +<p>He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle +lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten +kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani, +hyvästä onnestani ja rohkeudestani.</p> + +<p>"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä +väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain +käskyjänne."</p> + +<p>"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En +vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman +että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä +tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli +ymmärrykseni."</p> + +<p>"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin +ansiota. Merkillinen mies."</p> + +<p>"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi. +"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen +pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn +luvalla minä saanen ne nyt esittää."</p> + +<p>"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney +kohteliaasti vastasi.</p> + +<p>"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin +emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti +kapinan. Toiseksi meillä on aikaa — ainakin siksi kunnes aarre on +löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin +meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me +käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän +aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne, +herra Trelawney?"</p> + +<p>"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.</p> + +<p>"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun +Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"</p> + +<p>"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän +pestasi ennenkuin tapasi Silverin."</p> + +<p>"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."</p> + +<p>"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.</p> + +<p>"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari +huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."</p> + +<p>"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan +neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se +kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme +miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."</p> + +<p>"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin +kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."</p> + +<p>"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.</p> + +<p>Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin +mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta +pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista +arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään +kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten +aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>KOLMAS OSA:<br /> +SEIKKAILUNI SAARELLA.</h2> + + + +<h3>13 Luku.<br /> +Miten aloitin seikkailuni saarella.</h3> + + +<p>Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön +kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä +vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta. +Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla +keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja +yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun +metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä. +Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja +louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti +muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa +muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein +kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut +riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi +ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista +ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan +kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa +kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en +aamulla tyhjin vatsoin.</p> + +<p>Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen +harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt, +joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä +rantoja vasten — mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja +kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat +kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen +noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni +kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren +muistoakin.</p> + +<p>Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan. +Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava +saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan +Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa +minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan +sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni +päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi +kilpaa toisten kanssa.</p> + +<p>"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."</p> + +<p>Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat +reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren +näkeminen oli kuria höllyttänyt.</p> + +<p>Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän +tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden +syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.</p> + +<p>"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on +tavallaan kuin lapiolla kaivettu."</p> + +<p>Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla +piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli +toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta +hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja +pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne +jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.</p> + +<p>Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina +tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset +kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea +tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli +sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme +nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden +peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme +luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin, +aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.</p> + +<p>Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt +mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja +kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme — +mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin +tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta +munaa.</p> + +<p>"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni +pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."</p> + +<p>Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se +suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät +kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen +vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti. +Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he +eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi +meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John +Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja +lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi +voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John, +vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis +sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun +toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.</p> + +<p>Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin +silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.</p> + +<p>Me pidimme neuvottelun kajuutassa.</p> + +<p>"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn +antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin +näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö +niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa +välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi +epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen +voimme nyt turvautua."</p> + +<p>"Kehen sitten?" junkkari kysyi.</p> + +<p>"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin +mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta; +hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen +tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle +sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi. +Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan +heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon +silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin — pankaa sanani +mieleenne — Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."</p> + +<p>Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille +miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja +ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme +toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:</p> + +<p>"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat +väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään +— veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä +maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen +auringonlaskua."</p> + +<p>Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti +kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle +ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna +vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.</p> + +<p>Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti +retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos +hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä +tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean +kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten — ja pian +sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme — +täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin +ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys +tarttunut — toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän — ja että +joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi +eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan +toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.</p> + +<p>Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja +muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua +venheisiin.</p> + +<p>Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista, +jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti +laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet +anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne, +niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani. +Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän +veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.</p> + +<p>Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies +vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin +Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla +äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin +katua tekoani.</p> + +<p>Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin, +oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti +se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan +ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle +tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin +päässä rannikosta.</p> + +<p>"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.</p> + +<p>Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja +pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin +jalat kannattivat.</p> + + + +<h3>14 Luku.<br /> +Ensimmäinen ottelu.</h3> + + +<p>Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä, +että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla +tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.</p> + +<p>Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko, +kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt +saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin +pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita, +jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita, +pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja +sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat +monivärisinä auringon paisteessa.</p> + +<p>Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton; +laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita +olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden +lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin +myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja +sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli +minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.</p> + +<p>Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan +tiheikköön — kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään +— jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat +omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto. +Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen +korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka +halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli +satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja +Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.</p> + +<p>Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon, +sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi +erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku +laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian +kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani +alati läheni ja koveni.</p> + +<p>Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja +kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.</p> + +<p>Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin +ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin +ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä +päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani +eivät erottaneet yksityisiä sanoja.</p> + +<p>Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten +istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin +alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.</p> + +<p>Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun, +koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien +kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja +että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston +suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.</p> + +<p>Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat, +sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat +linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.</p> + +<p>Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes +muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön +laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver +ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.</p> + +<p>Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa +nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat, +kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän +tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.</p> + +<p>"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on +sinusta kultaiset ajatukset — kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en +olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että +seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä — sinä et voi +parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni +kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin +mihin minä joutuisin, Tom — sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"</p> + +<p>"Silver", toinen vastasi — ja minä huomasin, että hän ei vain ollut +kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä +kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi — "Silver" — lausui +hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua +sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä +merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja +sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa +itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala +minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän +velvollisuuteni..."</p> + +<p>Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista +miehistä — ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului +äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen +kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön +lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan +aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut +ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen +kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.</p> + +<p>Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta +Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten +vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.</p> + +<p>"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.</p> + +<p>"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja +varmasti kuin tottunut voimistelija.</p> + +<p>"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi, +joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle, +mikä tuo huuto oli."</p> + +<p>"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan +ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina +kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."</p> + +<p>Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.</p> + +<p>"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän +oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä +kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka +ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen. +Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta +minä halveksin sinua."</p> + +<p>Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi +astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä. +Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja +lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui, +pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä +heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.</p> + +<p>Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai +lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin +taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena +ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen +päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon +avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän +kummallakin iskulla.</p> + +<p>En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin +maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja +Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset +kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.</p> + +<p>Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja +hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana +ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili +vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko +yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain +vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty +ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa +silmieni edessä.</p> + +<p>Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi +siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä +luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti +minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin +huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun +vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?</p> + +<p>Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin +nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen +toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet +lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin +juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin +suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja +juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni +menettänyt.</p> + +<p>Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt +olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden +hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri +vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi +niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että +olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa, +ajattelin. Hyvästi <i>Hispaniola</i>, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni! +Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua +kapinoitsijoiden murhattavaksi.</p> + +<p>Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani +joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut +siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat +kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden +seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat +viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin +tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.</p> + +<p>Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.</p> + + + +<h3>15 Luku.<br /> +Saaren asukas.</h3> + + +<p>Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui +sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni +kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin +sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina, +jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain +näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani +minut pysähtymään.</p> + +<p>Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin: +takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön +olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan +ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin +kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja +vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.</p> + +<p>Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa +kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat +olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin, +kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle +vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin +ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se +juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen +se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.</p> + +<p>Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja +vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli +ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin +pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään +jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin +äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi +rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja +läksin nopeasti astumaan häntä kohti.</p> + +<p>Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti +pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä +lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten +hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän +suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti +kätensä.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 366px;"> +<img src="images/pict04.png" width="366" height="320" alt=""Kohotti rukoilevasti kätensä."" /> +<span class="caption">"Kohotti rukoilevasti kätensä."</span> +</div> + +<p>Silloin minä heti pysähdyin.</p> + +<p>"Ken olet", kysyin.</p> + +<p>"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin +ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole +puhutellut kristittyä ihmistä."</p> + +<p>Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen +kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se +vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja +hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa +naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni +kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja +öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä +erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja +tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen +nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.</p> + +<p>"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"</p> + +<p>"En, toveri", hän vastasi — "maihin jättivät."</p> + +<p>Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli +kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava +jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän +ampumatarpeita avukseen.</p> + +<p>"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä +lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä +tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä, +kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan +juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä +yönä olen uneksinut juustosta — paistetusta enimmäkseen — ja kun +sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."</p> + +<p>"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat +juustoa vatsamäärältä."</p> + +<p>Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni, +tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista +iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän +säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan +näköisenä.</p> + +<p>"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua +siinä estäisi?"</p> + +<p>"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.</p> + +<p>"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt — mikä sinun nimesi +on?"</p> + +<p>"Jim", vastasin.</p> + +<p>"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä +olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit +kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on +ollut hurskas äiti — kun nyt katselet minua?"</p> + +<p>"No, enpä oikein", vastasin.</p> + +<p>"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut — <i>hyvin</i> +hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa +kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi +nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon +syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä +päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti. +Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut +jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan, +pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen +tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin +siihen on tiedossani. Kuule, Jim", — lisäsi hän vilkaisten ympärilleen +ja alentaen äänensä kuiskaukseksi — "minä olen rikas."</p> + +<p>Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt +järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän +hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:</p> + +<p>"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta +miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut +kohtasit."</p> + +<p>Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni +ja kohotti uhkaavasti sormeansa.</p> + +<p>"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.</p> + +<p>Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että +olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:</p> + +<p>"Flintin laiva se ei ole — Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle +totuuden, kuten pyysit — muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen +pahempi meille muille."</p> + +<p>"Ei kai eräs — yksijalkainen?" hän kysäsi.</p> + +<p>"Silverkö?" kysyin.</p> + +<p>"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."</p> + +<p>"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."</p> + +<p>Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä +vääntää ranteeni sijoiltaan.</p> + +<p>"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä +miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"</p> + +<p>Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme +vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli +minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.</p> + +<p>"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette +te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin — Ben Gunn kykenee +auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos +apua saisi — hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"</p> + +<p>Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.</p> + +<p>"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi +minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja +niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että +luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle +esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun +omaisuuttani?"</p> + +<p>"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies +saisi osansa."</p> + +<p>"Ja <i>kotimatkan</i>?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.</p> + +<p>"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja, +sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme +hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."</p> + +<p>"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,</p> + +<p>"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä +sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi +aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan — kuusi väkevää merimiestä. He +olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa +vanhalla <i>Walrusilla</i>. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint +yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre. +Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon +kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki +kuolleita — kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei +kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema +siellä ainakin oli tapahtunut — ja hän yksin kuutta vastaan. Billy +Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä, +missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä +sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti +lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.</p> + +<p>"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän +saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre: +lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt, +mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin. +Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin +minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki +laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on +musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja +etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."</p> + +<p>"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä +ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö +minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon +minä."</p> + +<p>Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.</p> + +<p>"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi: +"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi — pitää sinun sanoa. Kolme +vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja +poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja +toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää +olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta +(tämä on sinun sanottava) — suurin osa hänen ajastaan kului toiseen +tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä +tavalla."</p> + +<p>Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.</p> + +<p>"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: — Gunn on kunnon mies (sanot sinä), +ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän — äärettömän paljon, muista se +— synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän +itsekin kuulunut on."</p> + +<p>"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta +tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä +pääsisin laivaan."</p> + +<p>"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta +minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen +valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme +sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä +juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti +tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.</p> + +<p>"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.</p> + +<p>"Seuraa minua."</p> + +<p>Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen, +ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.</p> + +<p>"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri! +Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne +eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla, +pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut? +Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan +sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta +se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton — ei +pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."</p> + +<p>Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.</p> + +<p>Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.</p> + +<p>Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä +edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>NELJÄS OSA:<br /> +PAALUVARUSTUS.</h2> + + + +<h3>16 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.</h3> + + +<p>Kello oli puoli kaksi — kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun +mukaan — kun venheet läksivät maihin <i>Hispaniolasta</i>. Kapteeni, +junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi +vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain +kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei +ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim +Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.</p> + +<p>Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme +levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa +mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman +varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä +haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja +punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa +istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla +näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi +miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.</p> + +<p>Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä +lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.</p> + +<p>Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan +sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt +kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys +lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he +olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä +toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he +päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.</p> + +<p>Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi +väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme +rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain +pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana +kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.</p> + +<p>En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.</p> + +<p>Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja +niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva +hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja +jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä +hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita, +jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi +vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva, +ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää +heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen +ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he +pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin +voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.</p> + +<p>Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla +<i>Hispaniolassa</i>, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon +ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu — meillä ei +ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta +kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle +outo — minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan +Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona — mutta minä +tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli +ensimmäinen ajatukseni.</p> + +<p>On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut +lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt +tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle +ja hyppäsin jolliin.</p> + +<p>Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa +ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.</p> + +<p>Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja +kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut +— se kunnon mies! — ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon +paremmassa mielentilassa.</p> + +<p>"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen +tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni +tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."</p> + +<p>Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme +yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.</p> + +<p>Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen +käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti +venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen +ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin +konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.</p> + +<p>Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä, +joka oli lähin mies arvossa.</p> + +<p>"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit +käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa, +niin hän on kuoleman oma."</p> + +<p>He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he +juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän +selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa +käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta +esiin.</p> + +<p>"Alas roisto!" kapteeni karjasi.</p> + +<p>Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi +jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.</p> + +<p>Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli +siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä +laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä +jaksoimme.</p> + +<p>Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys +keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse, +toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa +suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver +tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä +myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan +paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan. +Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme +ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä +vartioimaan — yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja +käytettävänään — Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme +uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko +lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten +hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin <i>Hispaniolan</i> +sivulle.</p> + +<p>Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee +vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat +luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät +aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin +he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin +olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.</p> + +<p>Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti +vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan +venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja +aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput +ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen, +jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa +puhtaalla hiekkapohjalla.</p> + +<p>Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen +ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja +vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun +olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.</p> + +<p>Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me +sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi +mukavampi siihen päästä.</p> + +<p>"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"</p> + +<p>Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.</p> + +<p>"Sinulle, Abraham Gray — sinulle minä puhun."</p> + +<p>Ei vieläkään vastausta.</p> + +<p>"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä +laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että +sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan +teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello +kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."</p> + +<p>Seurasi hiljaisuus.</p> + +<p>"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi. +Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten +hengen."</p> + +<p>Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava +poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin +koira vihellyksen kuultuaan.</p> + +<p>"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.</p> + +<p>Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja +läksimme soutamaan.</p> + +<p>Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla +hirsimajassa.</p> + + + +<h3>17 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.</h3> + + +<p>Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni +vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä, +ja kolme niistä — Trelawney, Redruth ja kapteeni — yli kuusi jalkaa +pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat +vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa. +Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat +pian likomärät.</p> + +<p>Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon +tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.</p> + +<p>Toisekseen oli luode nyt alkanut — voimakas, lainehtiva virta kulki +länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen +salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat +vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että +virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana, +jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä +mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen, +jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.</p> + +<p>"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille. +Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina, +hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa +vähän kovemmin."</p> + +<p>"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata +ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että +voitatte virran."</p> + +<p>Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen +käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis +jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.</p> + +<p>"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.</p> + +<p>"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se +suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan. +Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme +maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä +pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa +tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy +heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."</p> + +<p>"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te +voitte laskea hiukan alemmaksi."</p> + +<p>"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi +tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä +kuin toveria.</p> + +<p>Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:</p> + +<p>"Tykki!"</p> + +<p>"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan +linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin +tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän +läpi."</p> + +<p>"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.</p> + +<p>Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme +nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he +nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä. +Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat +jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla +kirveen iskulla.</p> + +<p>"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.</p> + +<p>Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa +kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta, +että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa +soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt +tulimme kääntäneeksi <i>Hispaniolalle</i> koko sivun perän asemesta ja siten +tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.</p> + +<p>Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands, +jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni +kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney, +tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista +miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.</p> + +<p>Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä +sankkiruutia.</p> + +<p>"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette +tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän +tähtää."</p> + +<p>Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle +venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme +saaneet pisaraakaan vettä sisään.</p> + +<p>He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka +käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä. +Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi, +Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen +tovereistaan.</p> + +<p>Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat, +vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan +minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän +paikoilleen veneissä.</p> + +<p>"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.</p> + +<p>"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista +varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."</p> + +<p>"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin. +"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."</p> + +<p>"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin +merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni +piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette +sytyttimen, niin me huopaamme."</p> + +<p>Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet +hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt. +Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa +olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen +puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke +oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä +viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme. +Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.</p> + +<p>"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä +yhden noista veikkosista."</p> + +<p>Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä +laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa, +vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois +toisten jaloista.</p> + +<p>"Valmiit!" huudahti junkkari.</p> + +<p>"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.</p> + +<p>Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden +alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen +ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut +kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä +kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli +suurena syynä onnettomuuteemme.</p> + +<p>Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja +minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät +täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja +suutaan ja sieraimiaan päristellen.</p> + +<p>Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki +olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki +varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi +pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin +siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle. +Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin, +kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera +pohjaan.</p> + +<p>Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo +lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä +vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi +paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce, +jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi +pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta +Joycesta emme olleet varmoja — hän oli hauska ja kohtelias mies +palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.</p> + +<p>Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme, +jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren +pohjaan.</p> + + + +<h3>18 Luku.<br /> +Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.</h3> + + +<p>Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki, +joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka +otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme +heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat +tiheikön läpi.</p> + +<p>Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin +senvuoksi asettani:</p> + +<p>"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle +pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."</p> + +<p>He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut +yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että +kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin +hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme +hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan +ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme +oli miesten miehiä.</p> + +<p>Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme +paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun +keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän +kapinoitsijaa — puosu Job Anderson etunenässä — ilmestyi lounaiseen +kulmaukseen.</p> + +<p>He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä +tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce +ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden +vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset +pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.</p> + +<p>Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse +kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut — kuula oli lävistänyt +sydämen.</p> + +<p>Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin +laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja +kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme +laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut +vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme +huomiomme Tom-poloiseen.</p> + +<p>Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo +ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.</p> + +<p>Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen +ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa +palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja +vertavuotavana hirsimajaan.</p> + +<p>Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut +suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä +ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle +kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut +käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt +kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli +parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon +hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.</p> + +<p>Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi +suuteli hänen kättään.</p> + +<p>"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.</p> + +<p>"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."</p> + +<p>"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän +virkkoi.</p> + +<p>"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"</p> + +<p>"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului +vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"</p> + +<p>Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi +rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi +pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.</p> + +<p>Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin +kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa — Englannin +lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan +päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän, +valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja +Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan. +Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt +kansallislippumme tangon huippuun.</p> + +<p>Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin, +majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää +olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin +kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti +sen kunnioittavasti ruumiin päälle.</p> + +<p>"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä +satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään +velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan +oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."</p> + +<p>Sitten hän vei minut vähän syrjään.</p> + +<p>"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja +junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"</p> + +<p>Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet +kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin +vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi +retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea", +lisäsin.</p> + +<p>"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien, +"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."</p> + +<p>"Mitä tarkoitatte? kysyin.</p> + +<p>"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen +menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti. +Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat — niin niukat, tohtori, +että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."</p> + +<p>Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.</p> + +<p>Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana +meistä metsään.</p> + +<p>"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne +ennestäänkin, poikaseni."</p> + +<p>Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen +sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen +suurempaa vahinkoa aikaan.</p> + +<p>"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he +tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"</p> + +<p>"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan +sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni +mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena +pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin +siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.</p> + +<p>Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai +uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän +täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan +voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä +niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla +tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme +pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista +pallopeliä vaarallisempi.</p> + +<p>"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti — +"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo +hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu +noutamaan tänne silavan?"</p> + +<p>Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he +hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat +rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin +taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan +kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle, +jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä. +Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena +musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta +säilytyspaikastaan.</p> + +<p>Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat +muistiinpanot: —</p> + +<p>"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham +Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard +Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia — ainoat uskolliset koko +laivueesta — mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella. +Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut +kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika —"</p> + +<p>Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.</p> + +<p>Kuului huuto maan puolelta.</p> + +<p>"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.</p> + +<p>"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?" +kuuluivat huudahdukset.</p> + +<p>Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +reippaana kapuavan paaluaidan yli.</p> + + + +<h3>19 Luku.<br /> +Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.</h3> + + +<p>Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni +ja laskeutui istumaan.</p> + +<p>"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."</p> + +<p>"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.</p> + +<p>"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat +osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan +varma. Ei, ei — ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi +ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa +hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä +miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen +vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään; +Silveriä vain — Silver oli sellainen poika."</p> + +<p>"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa toverieni luo."</p> + +<p>"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika, +ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen. +Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne +sinä olet lähdössä — ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen +jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa +unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava), +äärettömän paljon enemmän hän luottaa' — ja sitten sinä nipistät +häntä."</p> + +<p>Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin +ennenkin.</p> + +<p>"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim. +Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen +tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin. +Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"</p> + +<p>"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus +tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut +kohtasin. Onko siinä kaikki?"</p> + +<p>"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista +kuudenteen vuoroon saakka."</p> + +<p>"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"</p> + +<p>"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat +syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada +lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat +Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta +tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat +maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"</p> + +<p>Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän +läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä. +Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.</p> + +<p>Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä +hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain +minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni +palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne +kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja +hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.</p> + +<p>Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi +satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja +hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden +jälkeen kolealta.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta, +toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa. +Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi +kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.</p> + +<p>Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten +seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä +paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää. +Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä, +ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja +miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan +iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin +vaikutus.</p> + +<p>Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin +jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa +satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt +nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja +omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon +sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta +Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä +tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.</p> + +<p>Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli +rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin +vastaan.</p> + +<p>Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni. +Koko hirsimaja — seinät, katto ja lattia — oli rakennettu +veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai +puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen +alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen — suureen +laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli, +kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.</p> + +<p>Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta +eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha +ruostunut rautakouru.</p> + +<p>Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu +puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä +olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua +huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä +pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros +ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti +paaluaidan toisella puolen — liian lähellä varustuksen puolustajille, +sanoivat miehet — metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan +puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös +runsaasti pajutammia.</p> + +<p>Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme +jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä +tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan +pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi. +Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa +savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät +yskimään ja silmämme vetistelemään.</p> + +<p>Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää +siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään +kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä +hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu +peitteenään.</p> + +<p>Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä +vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin +tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin. +Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce +toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi +meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille, +tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle. +Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä +vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.</p> + +<p>Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja +lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja +silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.</p> + +<p>"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja +kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."</p> + +<p>Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään +ja katsoi minuun.</p> + +<p>"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.</p> + +<p>"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma +hänen järjestään."</p> + +<p>"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori +puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei +voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole +ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"</p> + +<p>"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.</p> + +<p>"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen +ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole +nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on +nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa — juustoa, joka on +valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"</p> + +<p>Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme +hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa, +mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi, +että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten +silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia, +vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme +keskustellakseen.</p> + +<p>Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun +ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät +antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain +toivomme oli siinä — niin päätettiin — että koettaisimme kaataa +rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat +merelle <i>Hispaniolalla</i>. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet +viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi — +tykin ääressä ammuttu mies — pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina. +Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä +sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen +lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista — rommi ja ilmasto.</p> + +<p>Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin +puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon +nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja +olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä +miesluvustaan.</p> + +<p>"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin +he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva +kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua +rosvoilemiseen."</p> + +<p>"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt", +virkkoi kapteeni Smollett.</p> + +<p>Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan +heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.</p> + +<p>Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet +puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja +äänten sorinaan.</p> + +<p>"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän +hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"</p> + +<p>Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle +ampumareiälle.</p> + + + +<h3>20 Luku.<br /> +Silver lähettiläänä.</h3> + + +<p>Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen +heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin +itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.</p> + +<p>Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys +tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden +latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka, +missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat +polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt. +Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä +oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.</p> + +<p>"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen +yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."</p> + +<p>Sitten hän huusi rosvoille:</p> + +<p>"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."</p> + +<p>"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 304px;"> +<img src="images/pict05.png" width="304" height="480" alt=""Neuvottelulippu", huusi Silver." /> +<span class="caption">"Neuvottelulippu", huusi Silver.</span> +</div> + +<p>Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä +varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin +päin ja virkkoi:</p> + +<p>"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim +itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja +varovaisesti!"</p> + +<p>Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.</p> + +<p>"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.</p> + +<p>Tällä kertaa toinen mies vastasi:</p> + +<p>"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."</p> + +<p>"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja +me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa +sekin virkaylennys!"</p> + +<p>Pitkä John vastasi omasta puolestaan.</p> + +<p>"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen, +kun te hylkäsitte laivan, herrani", — hän pani erityisen painon sanalle +"hylkäsitte." — "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan +sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett, +siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte +minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."</p> + +<p>"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua +puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin +tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne +ja Herra armahtakoon silloin teitä."</p> + +<p>"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne +on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."</p> + +<p>Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se +niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän +vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille, +aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä +tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle +puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti +aitauksen yli.</p> + +<p>Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin +kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo +jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse. +Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja +kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka +hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen +jotain laulun pätkää.</p> + +<p>Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne +oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän +sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän +laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän +tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään; +suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin +asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.</p> + +<p>"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on +istuutua."</p> + +<p>"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John. +"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."</p> + +<p>"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi +haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne. +Oma syynne! Te olette joko laivakokkini — ja silloin teitä kohdellaan +hyvin — taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja +silloin saatte mennä hiiteen!"</p> + +<p>"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli +pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne +auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä +asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori, +kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran +kukkarossa, niin sanoakseni!"</p> + +<p>"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni +virkkoi.</p> + +<p>"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus +ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota — se oli ovela temppu, +se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin +taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä +vähän säikähtänyt — taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se +ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta +huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja +vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme +hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain +lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt, +niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut, +kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."</p> + +<p>"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.</p> + +<p>Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei +olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta. +Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että +hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat +juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei +ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.</p> + +<p>"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me +tahdomme sen — se on meidän vaatimuksemme.</p> + +<p>"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän +vaatimuksenne.</p> + +<p>"Teillähän on kartta, vai mitä?"</p> + +<p>"Ehkä", vastasi kapteeni.</p> + +<p>"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei +teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään, +uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole +omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."</p> + +<p>"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti +kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme +siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne +toteuttaa."</p> + +<p>Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.</p> + +<p>"Jos Abe Gray —" Silver huudahti.</p> + +<p>"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja +minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja +koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."</p> + +<p>Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut +puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.</p> + +<p>"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät +meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna +piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."</p> + +<p>Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa +äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin +taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin +ilveilijöitä.</p> + +<p>"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan, +aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja +rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me +teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on +sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan +kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen, +kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin +saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä +vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain +tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on +suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä +toivon" — hän koroitti ääntänsä — "että kaikki tässä majassa miettivät +sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."</p> + +<p>Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan +vasempaan kämmeneensä.</p> + +<p>"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.</p> + +<p>"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä +vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."</p> + +<p>"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät +jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti +tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta +kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla, +teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te +ette pysty kuljettamaan laivaa — teissä ei ole ainoatakaan siihen +kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset — Gray näytti pitkää +nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette +tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä +ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta +saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran +teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."</p> + +<p>Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat +raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.</p> + +<p>"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.</p> + +<p>"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.</p> + +<p>"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.</p> + +<p>Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia +sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen +pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi +lähteeseen.</p> + +<p>"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti +kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi. +Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte +te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään +onnellisina!"</p> + +<p>Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden +epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi +hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.</p> + + + +<h3>21 Luku.<br /> +Hyökkäys.</h3> + + +<p>Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä +tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä +lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen +vihastuvan.</p> + +<p>"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä +takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi +päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen +lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori, +minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla +täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut +pysyä kotonanne."</p> + +<p>Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat +ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.</p> + +<p>Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:</p> + +<p>"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän +kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja +ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen +kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me +taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me +taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme +voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"</p> + +<p>Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli +kunnossa.</p> + +<p>Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi +ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa +viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä +muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin +seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista — pöydiksikin niitä +voisi nimittää — oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina +puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.</p> + +<p>"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja +savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."</p> + +<p>Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat +hietikolle.</p> + +<p>"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja +syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni, +tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi +viinaa joka miehelle."</p> + +<p>Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.</p> + +<p>"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta +itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa +itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra +Trelawney, te olette taitavin ampuja — te ja Gray otatte tämän pitkän +pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara +uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä +omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei +sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja +autamme toisia."</p> + +<p>Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme +kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan +ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan +kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois, +paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme +asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.</p> + +<p>Kului tunti.</p> + +<p>"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista +kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."</p> + +<p>Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.</p> + +<p>"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti, +kun näen jonkun?"</p> + +<p>"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.</p> + +<p>"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.</p> + +<p>Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät +valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli +aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti +suljettuna ja otsa rypyssä.</p> + +<p>Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja +laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta +kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan, +mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti +paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä +kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään +pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.</p> + +<p>"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.</p> + +<p>"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."</p> + +<p>"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen +pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen, +tohtori?"</p> + +<p>"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli +tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta — kaksi lähekkäin ja kolme +vähän lännempää."</p> + +<p>"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra +Trelawney?"</p> + +<p>Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut +useita — seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai +yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää +siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että +muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni +Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat +pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman +ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.</p> + +<p>Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon +ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi +suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan +kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.</p> + +<p>Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat +ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi +ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt +kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi +metsään.</p> + +<p>Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä +aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä, +joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä +kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.</p> + +<p>Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan +rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan. +Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri, +ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa +tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.</p> + +<p>Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.</p> + +<p>"Iskekää miehet — iskekää", hän karjui voimiensa takaa.</p> + +<p>Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin +pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän +läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin +kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä +oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.</p> + +<p>Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta +suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet +puolustautumaan.</p> + +<p>Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani +kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä +ähkyntää.</p> + +<p>"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!" +huusi kapteeni.</p> + +<p>Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin +otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin +huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku +seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi +hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun +heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten +kasvoja löi hänet selälleen.</p> + +<p>"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja +mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.</p> + +<p>Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla +juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli +vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa +välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa +pelästymiseen, ja — iskun vielä viipyessä — minä silmänräpäyksessä +hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin +niskoin vierimään rinnettä alas.</p> + +<p>Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle +lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy +päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt +toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen +pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen +mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen +ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu +ja voitto oli meidän.</p> + +<p>Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin, +ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan. +Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän +laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan +kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt +tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat +tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt, +jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen +toiselle puolelle.</p> + +<p>"Ampukaa — ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"</p> + +<p>Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu, +ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana +metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä +kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.</p> + +<p>Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin +jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen +alkaa milloin tahansa.</p> + +<p>Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me +näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä +tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan +enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä +kalpeina.</p> + +<p>"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.</p> + +<p>"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.</p> + +<p>"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta +viisi heistä ei enää juokse."</p> + +<p>"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja +kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä +vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin +seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei +paranna asiaa."</p> + +<p>Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota +Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me +emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>VIIDES OSA:<br /> +SEIKKAILUNI MERELLÄ.</h2> + + + +<h3>22 Luku.<br /> +Miten aloitin seikkailuni merellä.</h3> + + +<p>Kapinoitsijat eivät palanneet — ei edes yhtään laukausta kuulunut +metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi +päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä +hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan +ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä +päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.</p> + +<p>Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä — ampumareiässä +ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta +ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä +käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta, +enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen +yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli +taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja +seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.</p> + +<p>Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet +eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula — Job oli näet +ensiksi häntä ampunut — oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut +vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli +varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei +kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei +se ollut aivan välttämätöntä.</p> + +<p>Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen +pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua +korvasta kaupan päälliseksi.</p> + +<p>Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen +neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän +jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan +kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi +paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.</p> + +<p>Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi +päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan +muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.</p> + +<p>"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"</p> + +<p>"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista +järkensä menettää."</p> + +<p>"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei <i>hän</i> ole +hullu, niin — pane sanani mieheesi — olen <i>minä</i> hullu."</p> + +<p>"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja +ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."</p> + +<p>Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli +ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen +hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä +aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta +ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen +sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan +pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden +raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.</p> + +<p>Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus +minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani +otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen +molemmat taskuni korpuilla.</p> + +<p>Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys +mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin +varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos +jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle +asti.</p> + +<p>Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään +oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden +riittävinä.</p> + +<p>Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin +sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä, +etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin +huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä. +Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin +vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli +tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään +huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko +suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.</p> + +<p>Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray +auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin +minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja +ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät +toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön +tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi +tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin, +tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.</p> + +<p>Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin +päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei +minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka +vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän +lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän +ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että +merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä +henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan +reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja +tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.</p> + +<p>En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä. +Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi +henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin +sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa +lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella +ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.</p> + +<p>Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin +tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita +suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.</p> + +<p>Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt, +aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja +kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan +suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja +lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen +pintaan kuvastui selvään <i>Hispaniolan</i> jokainen piirre vesirajasta aina +suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan +vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver — +hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä, +toisella punainen lakki päässään — sama roisto, jonka minä muutama +tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he +puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta — runsaan mailin +päästä — luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä +mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin. +Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo +näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä +ranteella.</p> + +<p>Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies +meni alas kajuuttaan.</p> + +<p>Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu +sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että +jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.</p> + +<p>Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa +vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin +ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun +käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni +sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti +ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin +pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin +mustalaisten teltat.</p> + +<p>Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben +Gunnin vene oli kuin olikin — oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti +kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle +oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni +minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa +täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle +asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista +varten oli siinä kaksilapainen mela.</p> + +<p>En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen +muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten +kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja +kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin +suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja +helppo kantaa.</p> + +<p>Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai +teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli +päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin +itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni +Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa +<i>Hispaniolan</i> luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin +päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla, +aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä +kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni +estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat +veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.</p> + +<p>Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian +korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt +koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki +synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin +korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut, +erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.</p> + +<p>Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet +merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena +pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. <i>Hispaniola</i> oli +luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa +laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain +peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.</p> + +<p>Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja +vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan, +ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä +päättäväisesti laskin korakelini veteen.</p> + + + +<h3>23 Luku.<br /> +Luodevesi.</h3> + + +<p>Korakeli oli — kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin — +sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja +suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä +oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain +kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen +vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on +"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."</p> + +<p>Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin +muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki +sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman +vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa +miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi <i>Hispaniola</i>, niin +etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.</p> + +<p>Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten +alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa +silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin, +sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla +ja pitelin siitä kiinni.</p> + +<p>Köysi oli kireällä kuin jousen jänne — niin voimakas oli virran paine. +Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin +vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin +<i>Hispaniola</i> lähtisi ajautumaan virran mukana.</p> + +<p>Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti +mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen +kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin +uskalias leikatakseni <i>Hispaniolan</i> irti ankkuristaan, niin sekä minä +että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja +jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun +täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat +alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet +lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi +<i>Hispaniolaa</i> vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin +ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan +silmänräpäykseksi veteen.</p> + +<p>Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani +ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää +jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta +sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.</p> + +<p>Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli +niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt +joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.</p> + +<p>Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli +ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen +ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja +juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi +peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi. +Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat +myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon +tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta +kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana, +kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta +seurauksitta.</p> + +<p>Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena +leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka +jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi +jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin +matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span> +<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen, +joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen +kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri, +jolla he purjehtivat.</p> + +<p>Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin +lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla +sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.</p> + +<p>Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut +melkein samassa tuokiossa <i>Hispaniolan</i> keulaa vasten. Samalla kuunari +alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.</p> + +<p>Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni +kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos, +kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa +vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin +venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka +riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.</p> + +<p>Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen +vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen +laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja +minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.</p> + +<p>Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi +lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja +näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.</p> + +<p>Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran +mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat +laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä +ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain +silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja +epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin +Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen, +kamppailevan henkensä edestä.</p> + +<p>Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä +olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään +muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka +yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni, +totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.</p> + +<p>Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt +kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!<br /></span> +<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä +iltana olivat <i>Hispaniolan</i> kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen +keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja +tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti +lisääntynyt.</p> + +<p>Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten +löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta. +<i>Hispaniolakin</i>, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän +suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän +huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.</p> + +<p>Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi +nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren +kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä +korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi +ulos aavalle merelle.</p> + +<p>Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin +parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta +kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja +arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he +olivat älynneet onnettomuutensa.</p> + +<p>Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin +sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme +raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka +minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut +kohtaloani tyynesti odottaa.</p> + +<p>Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä, +tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki +odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys +minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken +kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä +nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."</p> + + + +<h3>24 Luku.<br /> +Korakelin merimatka.</h3> + + +<p>Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen +kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä +Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina +kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.</p> + +<p>Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja +synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa +korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan +neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa +maihin.</p> + +<p>Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten +välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas +kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen +viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin, +louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan +ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä +ylös.</p> + +<p>Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä, +jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla +loiskinalla pudottautuivat mereen — uskomattoman suuria, notkeita +etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä, +joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.</p> + +<p>Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan +vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli +vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle +enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä +sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata +sellaisia vaaroja.</p> + +<p>Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen +mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän +lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden +aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke — Metsäniemi, kuten se +oli kartalle merkitty —, jota peittävät korkeat, viheriät ja +merenrantaan saakka kasvavat männyt.</p> + +<p>Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan +pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että +jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni +ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän +Metsäniemen rannalle.</p> + +<p>Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja +eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat +taittumatta.</p> + +<p>Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten +joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui +hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin +parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen +muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain +vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin +lintu notkoon muurin toiselle puolen.</p> + +<p>Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni +melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä +muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut +asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa, +syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti +keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.</p> + +<p>Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen +asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta +laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi +pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin +pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?</p> + +<p>Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt +malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin +merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas +vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti +laineet sivuutti.</p> + +<p>Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne +kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan +tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai +laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti +käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja +myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.</p> + +<p>"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja +välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja +silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin." +Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä +tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni +keulan maata kohti.</p> + +<p>Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin +silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka +kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman +sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin +vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että +seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.</p> + +<p>Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava +jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa +ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen, +panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja +päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein +sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi, +ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi +ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.</p> + +<p>Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin <i>Hispaniolan</i> +ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli +mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä +iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes +selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin +tuijottaa laivaan ja ihmetellä.</p> + +<p><i>Hispaniolassa</i> oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea +kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran +sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein +luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren +ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän +länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua +kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi, +pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.</p> + +<p>"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä +kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille +sanonut.</p> + +<p>Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin +toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin +tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle, +pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen +ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin, +vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä +kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten +miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten +lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä +voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.</p> + +<p>Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin +purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja +hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei +se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain +uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti +saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti +minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä +rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.</p> + +<p>Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni. +Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa +varovaisesti meloa ohjaamattoman <i>Hispaniolan</i> jälkeen. Kerran sain niin +suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä +lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin +alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain +toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.</p> + +<p>Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan +peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään +ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin +että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin +täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin +heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.</p> + +<p><i>Hispaniola</i> oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen — mikä minulle oli +sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti +—luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka +kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja +pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen +pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet +paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen +kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin +kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli +luonnollisesti hyvin suuri.</p> + +<p>Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi +hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta <i>Hispaniola</i> vähitellen kääntyi +paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna +oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui +velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran +painamana.</p> + +<p>Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt +kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.</p> + +<p>Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi. +<i>Hispaniola</i> laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään, +keinuen kepeänä kuin joutsen.</p> + +<p>Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni. +<i>Hispaniola</i> kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun +—jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes +entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa +valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä +matalasta venhostani.</p> + +<p>Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen +—tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari +syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin +jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella +kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin. +Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle, +että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että +minun nyt oli pakko turvautua <i>Hispaniolaan</i>.</p> + + + +<h3>25 Luku.<br /> +Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.</h3> + + +<p>Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja +pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin +köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden +purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä +riippumaan.</p> + +<p>Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta +minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin +kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti, +peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä. +Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon +jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin +mikäkin elävä olento.</p> + +<p>Äkkiä nousi <i>Hispaniola</i> suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät +vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi +vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään, +niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.</p> + +<p>Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi +selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina +kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää +rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot +tahmaisen kalpeina.</p> + +<p>Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat +puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto +vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku +kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli +tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen, +luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.</p> + +<p>Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta, +mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä +irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut — ja juuri +tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin +asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret +soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin +että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä +näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.</p> + +<p>Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia +verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään +olivat surmanneet toinen toisensa.</p> + +<p>Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun +laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin +samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja +äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava +suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani +puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.</p> + +<p>Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra +Hands", virkoin pilkallisesti.</p> + +<p>Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut +ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli: +"viinaa."</p> + +<p>Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka +jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas +kajuuttaan.</p> + +<p>Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut +säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti +mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa +palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka +olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten +kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen +heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja +puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi. +Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.</p> + +<p>Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän +suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti +ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.</p> + +<p>Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa +vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja, +hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa. +Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin +taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin +vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten +annoin viinan Handsille.</p> + +<p>Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.</p> + +<p>"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"</p> + +<p>Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.</p> + +<p>"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.</p> + +<p>Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.</p> + +<p>"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat +paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se +vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin +onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän +sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne +ilmestyit?"</p> + +<p>"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt +nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."</p> + +<p>Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut +mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon +näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan +heilahdellessa.</p> + +<p>"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra +Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin +että tuo rääsy roikkuu mastosta."</p> + +<p>Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun +ryövärilipun ja heitin sen mereen.</p> + +<p>"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja +kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"</p> + +<p>Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten +painuneena.</p> + +<p>"Minä luulen", hän viimein virkkoi — "minä luulen, kapteeni Hawkins, +että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne. +Emmeköhän me vähän keskustele?"</p> + +<p>"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain +suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla +ateriaani.</p> + +<p>"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin +—O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen — "tuo +mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on +nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en +käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen +miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt, +sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani +kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme +mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."</p> + +<p>"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni +Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea +laiva siellä rauhassa rantaan."</p> + +<p>"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin +suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut +alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole +valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään +laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen +tekisinkin!"</p> + +<p>Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä +tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin <i>Hispaniolaa</i> +myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani +sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni +pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea +aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä +maihin.</p> + +<p>Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin +äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun +avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä +kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui +suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa +kokonaan toiselta mieheltä.</p> + +<p>Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi +kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan +muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan +hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä. +Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen +kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.</p> + +<p>Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta +aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista. +Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka +karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin +suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa +itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati +pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy. +Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta — kuluneen +vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain +ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli +hommiani.</p> + + + +<h3>26 Luku.<br /> +Israel Hands.</h3> + + +<p>Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä +helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta +Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin +käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin +vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin +kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen. +Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten +toisen ateriamme ääreen.</p> + +<p>"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen +hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos +heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä +nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän +ei ole laivamme kaunistuksenakaan — eikä kai teistäkään."</p> + +<p>"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua +miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.</p> + +<p>"Tämä oli onneton laiva — tämä <i>Hispaniola</i>, Jim", hän jatkoi silmää +iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki, +tällä <i>Hispaniolalla</i> — montakohan poloista merimiestä onkaan jo +joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan +Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en +totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien — hän on kuollut, vai mitä? No +niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat +lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi +kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien +pariin?"</p> + +<p>"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo +tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä +sieltä meitä."</p> + +<p>"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta — vastustajan surmaaminen +näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget +eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt. +Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä +olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit +minulle sitä — sitä — hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin +tuo minulle pullo viiniä, Jim — tämä viina on liian väkevää minulle." +Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli +siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en +ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun +poistuvan kannelta — sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä +piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät +aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta, +milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli +kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut +huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis +vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin +tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan +epäluuloni.</p> + +<p>"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"</p> + +<p>"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän +vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."</p> + +<p>"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä +saanen etsiä."</p> + +<p>Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin +suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän +toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin +kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin +kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni +osoittautuivat tosiksi.</p> + +<p>Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen +nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa — sillä kuulin hänen vaivoin +voihkinan pidättävän — niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen +yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi +eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen, +lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä +hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä +kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin +entiselle paikalleen.</p> + +<p>Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän +oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa +päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu +uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä — ryömiäkö yli saaren +Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän +Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen +avukseen — sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.</p> + +<p>Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän +molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen +satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin +sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä +vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että +siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.</p> + +<p>Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut +toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät +jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni. +Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.</p> + +<p>Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin, +kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän +ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin +katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja +otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!" +Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja +pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.</p> + +<p>"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole +veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim, +Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka +sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani +lähdössä pitkälle kotimatkalle."</p> + +<p>"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja +arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten +kristityn miehen sopii."</p> + +<p>"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."</p> + +<p>"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä +olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja +veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet +surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden, +Hands, etkö jo käsitä?"</p> + +<p>Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli +piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta +hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman +juhlallisesti:</p> + +<p>"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa, +parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan +loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon +nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan. +Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän +vakaumukseni — amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä +vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on +jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni +Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."</p> + +<p>Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta +tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja +matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi +nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies +ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme +käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella +varmuudella, että sitä huvikseen katseli.</p> + +<p>Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan +suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin +eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti +enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden +eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli +ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina +vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt +paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat +täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama +oli suojaisa.</p> + +<p>"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin +laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita +ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"</p> + +<p>"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme +aluksen jälleen irti?"</p> + +<p>"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle +rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista +männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat +nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja +laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä +varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän — kas +niin — suoraan — ylemmäksi — hiukan alemmaksi — suoraan suoraani"</p> + +<p>Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän +äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä +käskettyä, <i>Hispaniola</i> kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä +rantaa.</p> + +<p>Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia +yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni, +odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä +kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan +nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä +laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta, +ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään +päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan, +taikka oli se vain vaistomainen tunne — miten tahansa, kun katsahdin +sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti, +tikari koholla oikeassa kädessään.</p> + +<p>Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun +huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä. +Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin +syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka +vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi +iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.</p> + +<p>Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta, +jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi +käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani +pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja +tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi, +mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli +merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani. +Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en +olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.</p> + +<p>Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin +haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka +vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa +koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin +senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun +pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut +keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä +yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan +varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä +puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli +riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.</p> + +<p>Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin +hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja +vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin +usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni +liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin +pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni +vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu. +Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo +miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä +kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen +mahdollisuutta.</p> + +<p>Asemamme oli tällainen, kun <i>Hispaniola</i> äkkiä iski rantaan, huojahti, +karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella +oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi +sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja +kannen kulmaukseen.</p> + +<p>Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan +toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme. +Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani +kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen +jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan +kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi +keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein +kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin +vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.</p> + +<p>Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa +alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu +auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana. +Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti +uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon +rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi +asiastani.</p> + +<p>Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi +onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan +hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa, +hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi +hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä +olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes +kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli +kummassakin kädessä, virkoin hänelle:</p> + +<p>"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi, +kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.</p> + +<p>Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän +koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa, +että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun. +Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla +oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin +hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.</p> + +<p>"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta +koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin +—; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun +täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet, +käy kovin vanhan merikarhun sapelle."</p> + +<div class="figcenter" style="width: 316px;"> +<img src="images/pict06.png" width="316" height="480" alt=""Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."" /> +<span class="caption">"Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."</span> +</div> + +<p>Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko +orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen +ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt +istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä +hämmästyksestä — en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä +ainakaan tiennyt tähdänneeni — laukesivat molemmat pistoolini ja +putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti +parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.</p> + + + +<h3>27 Luku.<br /> +Paljon rahaa.</h3> + + +<p>Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja +ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani. +Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi +minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista +kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden +selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla +hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa +ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan +aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut +että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän +oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.</p> + +<p>Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja +päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari, +joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin +tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska, +joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin +kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään, +liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.</p> + +<p>Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja +ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen +asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi +lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.</p> + +<p>Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi +tai petti rohkeuteni — ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen +puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys +suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se +oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt +rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja +ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.</p> + +<p>Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia +vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää +vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.</p> + +<p>Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja +vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä +sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin +ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin +tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta +—O'Brien-vainajasta.</p> + +<p>Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän +makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena +kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli +sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni +tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut +minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut +mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen +hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan +pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin +makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka +O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt +makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat +uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.</p> + +<p>Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli +jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden +varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan +kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä +olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot +purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle. +Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli +pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut +ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt +veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin +suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. +Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet. +Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle, +mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli +liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. <i>Hispaniolan</i> +täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.</p> + +<p>Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten +viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä +aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen +kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin +ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.</p> + +<p>Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi +mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä +laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka, +hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja +minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen <i>Hispaniolan</i> kallelleen, +isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko +meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien +latvoissa.</p> + +<p>Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en +palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina +ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle. +Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua +ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta <i>Hispaniolan</i> valloitus oli +omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin +myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.</p> + +<p>Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani. +Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin +satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja +minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä. +Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja +kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.</p> + +<p>Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja +rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli +syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen +välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon +kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan +nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista +huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa +kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili +rannalla suon reunassa?</p> + +<p>Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes +suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä +oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti +tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai +tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.</p> + +<p>Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli +valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista +kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.</p> + +<p>Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen, +vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni +metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan +ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin +surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat +erehdyksessä minut ampuneet.</p> + +<p>Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän +aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä +puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se +vähän himmeni — aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä +liekehtineet.</p> + +<p>En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.</p> + +<p>Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.</p> + +<p>Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja +olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio +palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka +perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa +näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.</p> + +<p>Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet +ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti +olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi +pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.</p> + +<p>Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja +sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.</p> + +<p>Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin +äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä +päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään +mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona +hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni +kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo +mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini +kaikunut.</p> + +<p>Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli +kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä +heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt +oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja +uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen +vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.</p> + +<p>Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen +pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut +muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä +keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.</p> + +<p>Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain +maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla +sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.</p> + +<p>Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka +ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.</p> + +<p>Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:</p> + +<p>"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!" +—loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.</p> + +<p>Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut +puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin +yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan +yksitoikkoisella hokemisellaan.</p> + +<p>Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka +ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului +karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:</p> + +<p>"Ken siellä?"</p> + +<p>Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin +suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun +kiinni.</p> + +<p>"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti +vangittu.</p> + +<p>Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>KUUDES OSA:<br /> +KAPTEENI SILVER.</h2> + + + +<h3>28 Luku.<br /> +Vihollisen leirissä.</h3> + + +<p>Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti +tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen +hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan +ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti +pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että +kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut +jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.</p> + +<p>Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet +surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan +äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain +kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään +osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta +oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren +rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä +arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.</p> + +<p>Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John +itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään +hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon +lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja +pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin +kurjaksi.</p> + +<p>"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen +koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi, +totisesti!"</p> + +<p>Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.</p> + +<p>"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten +saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi +halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko — ei teidän +tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan, +vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen, +"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä +näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy +sentään aivan yli ymmärrykseni."</p> + +<p>Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet +minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni +hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni +kouristelikin mitä synkin epätoivo.</p> + +<p>Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:</p> + +<p>"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä +mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta, +sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta, +jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän +meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt +sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä +merimies — minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään — mutta +ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja +oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on +sinulle äkeissään — 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on +kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo, +sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta +kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta, +niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."</p> + +<p>Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja +vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini +olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin +enemmän mielissäni kuin huolissani.</p> + +<p>"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme", +Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä +mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole +koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin +mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on +sinulla vapaus vastata kieltävästi — kautta puukoipeni, voiko kukaan +kuolevainen merimies osaavammin puhua?"</p> + +<p>"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin +ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta +hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti +rinnassani.</p> + +<p>"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa +asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes, +kuin siivillä sinun seurassasi."</p> + +<p>"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on +valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä +kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini +ovat."</p> + +<p>"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista; +"kunpahan edes joku sen tietäisi!"</p> + +<p>"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua +puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan +tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana, +tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni +Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän +kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine +kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt +sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin +sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen +voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein +noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me +hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme +ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos +niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä +heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he +oleksivat."</p> + +<p>Hän imi taas rauhallisena piippuaan.</p> + +<p>"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että +kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. +'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi +haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on, +senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen +aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."</p> + +<p>"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.</p> + +<p>"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.</p> + +<p>"Ja nytkö minun on valittava?"</p> + +<p>"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.</p> + +<p>"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua +odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan. +Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin +teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille +sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä: +te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty, +miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos +tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että +— minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa +saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja +Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan +sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin +minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet +tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei +ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran, +minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää +enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää. +Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni +säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä +merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain +voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne +sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne +edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."</p> + +<p>Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta +kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki +aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä +minä lisäsin:</p> + +<p>"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te +olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille +kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."</p> + +<p>"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla, +etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni +vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.</p> + +<p>"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu +—Morgan nimeltään — jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa +Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."</p> + +<p>"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä +toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun +kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille +ajanut!"</p> + +<p>"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.</p> + +<p>Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias +nuorukainen.</p> + +<p>"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko +sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan, +mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne, +minne monen mamman poika on ennenkin mennyt — toisinaan raakapuun +nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi +kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut +ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"</p> + +<p>Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.</p> + +<p>"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty +kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun +kelkkaasi lähden, John Silver."</p> + +<p>"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen +tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa +kädessään. "Suu puhtaaksi — ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt +nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli +heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan +tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin, +minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta +totisesti minä katson — hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu +on tyhjäksi palanut."</p> + +<p>Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.</p> + +<p>"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa. +"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä. +Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni +vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän +penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin, +hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta +pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria +teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen, +joka häneen uskaltaa koskea! — sen vain sanon ja se on totinen sana."</p> + +<p>Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni +löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa. +Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet +ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät +lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen +vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva +keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku +heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi +heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet +katsettaan minuun, vaan Silveriin.</p> + +<p>"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi +ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa +tai laskekaa tuuleen."</p> + +<p>"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan +omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut +tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei +tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia +kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien +sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme. +Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä +kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."</p> + +<p>Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen, +noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä +ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin +kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti", +lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki +poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.</p> + +<p>Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.</p> + +<p>"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten, +"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei +ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison +rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä +puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko +miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä +huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot +Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet +hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun +viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta +todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"</p> + +<p>Minä aloin jo yskän ymmärtää.</p> + +<p>"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on +mennyttä, kaula on mennyttä — siinä asema koristelematta. Heti kun +katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin — no niin, +minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä +tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat +pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi — jos voin +— heidän käsistään. Mutta huomaa Jim — ei mitään ilmaiseksi — sinä +pelastat Johnin hirsipuusta."</p> + +<p>Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan +mahdottomalta — olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.</p> + +<p>"Minkä voin, sen teen", vastasin.</p> + +<p>"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat +tulimmaista, keinoja minulla on!"</p> + +<p>Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.</p> + +<p>"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan. +"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä +arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten +sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on. +Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. <i>Niihin</i> miehiin en ole +koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä +halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti +tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet +nuori — sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"</p> + +<p>Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.</p> + +<p>"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi: +"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän +mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta +puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"</p> + +<p>Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän +huomasi enemmät kyselyt turhiksi.</p> + +<p>"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä +piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, — hyvää tai +pahaa."</p> + +<p>Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään +aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.</p> + + + +<h3>29 Luku.<br /> +Musta merkki uudelleen.</h3> + + +<p>Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi +takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun +mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua. +Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden +kesken.</p> + +<p>"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle +perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.</p> + +<p>Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion +jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi, +että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat +asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli +soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun +kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa. +Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen +puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin +kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin +omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi +jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.</p> + +<p>"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni, +sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan +tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.</p> + +<p>"Anna heidän vain tulla — anna vain tulla", Silver keveästi vastasi. +"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."</p> + +<p>Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin +pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin. +Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän +hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin +puristettua oikeata kättään edessään.</p> + +<p>"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö. +Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."</p> + +<p>Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja +annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin +takaisin toveriensa luo.</p> + +<p>Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.</p> + +<p>"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia +saaneet? Hoh — halloo! kas niin — tämä ei onnea tuota! Te olette +ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa +repinyt?"</p> + +<p>"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui — "siinä sen kuulette! Enkös jo +sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."</p> + +<p>"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet", +Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka +maitosuu se raamattua viljelee?"</p> + +<p>"Dick se oli", muuan virkkoi.</p> + +<p>"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver +puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."</p> + +<p>Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.</p> + +<p>"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut +sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan; +käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso +mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."</p> + +<p>"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka +toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle +kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa! +'Erotettu' — niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti +kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko +koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän +miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta +oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota +palaakseen."</p> + +<p>"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä +vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on +aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja +ottaa osaa vaaliin."</p> + +<p>"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi. +"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä +—muista näet, että olen vieläkin kapteeninne — siksi kuin olette +syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi +ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen — sittenpähän näemme."</p> + +<p>"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen; +<i>me</i> olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko +tämän matkamme kantoon — olet perin paksuniskainen mies, jos sen +uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta +vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä +tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä +et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas +niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata +kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi, +tuossa on tuo poika."</p> + +<p>"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.</p> + +<p>"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi +sinun hutiloimisesi vuoksi."</p> + +<p>"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen, +kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän +kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin +olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet <i>Hispaniolassa</i> tuona yönä, +jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia +herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka +pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle +mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän +tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin — siinä olen yhtä mieltä +teidän kanssanne — aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä +tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan +saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä +olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on +otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni — sinulla, joka koko +laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan — tämä jo vie mahdin +luisevimmaltakin kädeltä!"</p> + +<p>Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät +nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.</p> + +<p>"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä +otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin +tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy +puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän +mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle! +Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"</p> + +<p>"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"</p> + +<p>"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte, +että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin, +<i>miten</i> pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme +niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä +ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja +ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi +kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver. +Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun +kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt +ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja +teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni +neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän +ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en +ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen +pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas +pykälä.</p> + +<p>"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori +käy teitä katsomassa joka päivä — sinua, John, muserrettuine kalloinesi +— ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja +jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette +sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on +eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on +lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä +vuoksi minä sopimuksen tein, niin — tehän itse polvillanne ryömien +pyysitte minua sen tekemään — polvillanne ryömien te luokseni tulitte, +niin pelästyneitä olitte — ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen +olisi sopimusta tehnyt — mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota +—siinä on selitys!"</p> + +<p>Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin — saman, keltaiselle +paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan, +jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi +tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni +selittämään.</p> + +<p>Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen +olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin +kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä +voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla +he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he +ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen +turvassa merellä.</p> + +<p>"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F. +ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina +piirsi."</p> + +<p>"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois +kuljetamme, kun ei ole laivaa?"</p> + +<p>Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:</p> + +<p>"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut +minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se +tietää — sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla +hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa +keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta +kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se +mieleesi!"</p> + +<p>"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.</p> + +<p>"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin; +minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä, +hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä +olen saanut siitä jo tarpeekseni!"</p> + +<p>"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue +kapteeniksi!"</p> + +<p>"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa, +että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi, +etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit, +mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon +virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa, +siihen taitaa kaikki supistua."</p> + +<p>"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka +nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.</p> + +<p>"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei +ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."</p> + +<p>"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin, +parempihan sekin on kuin ei mitään."</p> + +<p>"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun +minulle.</p> + +<p>Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli +viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari +Ilmestyskirjasta — muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti +muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu +puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani. +Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana: +"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei +paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on +kuin kynnellä vedetty.</p> + +<p>Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian +olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui +siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla, +jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.</p> + +<p>Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että +minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin +surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä +merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti +toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia +mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen +kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi; +mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan +ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja +häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.</p> + + + +<h3>30 Luku.<br /> +Kunniasanalla.</h3> + + +<p>Minut herätti — tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin +yksin vahdinkin hierovan silmiään — sointuisa, ystävällinen ääni, jonka +kuulimme huutavan meille metsän reunasta.</p> + +<p>"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"</p> + +<p>Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin, +niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin +sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se +minut oli vienyt — minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin +vaaroihin — niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.</p> + +<p>Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli +juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen, +kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.</p> + +<p>"Tekö, tohtori! Koreinta — huomenta teille, sir!" Silver huudahti +vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina +virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan +kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan +tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän +potilaanne — kaikki ovat terveitä ja iloisia."</p> + +<p>Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella +kädellään majan seinään nojaten — kiireestä kantapäähän entinen John, +tapoineen ja puheineen.</p> + +<p>"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan +vieras — he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin +kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla +—perä perää vasten, koko yön!"</p> + +<p>Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä +selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:</p> + +<p>"Eihän vain Jim?"</p> + +<p>"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.</p> + +<p>Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän +näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.</p> + +<p>"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi, +kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."</p> + +<p>Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi +päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt +vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen +henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän +jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä +rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti +miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään +olisi tapahtunut — aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he +uskollisia merimiehiä.</p> + +<p>"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli +pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli +se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George, +kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne, +mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä? +Ottiko hän lääkettä, miehet?"</p> + +<p>"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.</p> + +<p>"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori, +taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui +kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani +saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle — Jumala häntä +siunatkoon — ja hirsipuulle."</p> + +<p>Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän +pistopuheen.</p> + +<p>"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.</p> + +<p>"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä +se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi +ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"</p> + +<p>"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."</p> + +<p>"Sen se nyt sai — teidän sanaanne — kun oli oikea aasi", tohtori +vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan +puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä +pidän aivan varmana — vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus +—että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian +ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte +minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu; +mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen +alkuperusteistakaan."</p> + +<p>"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat +kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat +he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja +merirosvoja — "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä +tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."</p> + +<p>Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.</p> + +<p>George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista +lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi +karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"</p> + +<p>Silver iski kämmenensä tynnyriin.</p> + +<p>"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän +jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun +tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä +kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne +kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka +kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi +aatelismiehenä — sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt +— lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"</p> + +<p>Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.</p> + +<p>"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja +sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan +pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme +junkkarille ja kapteeni Smollettille."</p> + +<p>Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet +tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut +majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä — yrityksistä +hankkia itselleen yksityistä suosiota — kanssarikollistensa etujen +syrjäyttämisestä — sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän +parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten +uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin +verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut +hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä +aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun +puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi, +oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti +lähteä aarretta etsimään.</p> + +<p>"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika +tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria, +vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."</p> + +<p>Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen +olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän +oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta +vakuutetuksi.</p> + +<p>"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa +juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."</p> + +<p>Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti +meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan +päässä, Silver pysähtyi.</p> + +<p>"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo +teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi +virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin +liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin +jäntereen — niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan +puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys +vain minun hengestäni — tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan +päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte +minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"</p> + +<p>Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin +tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle +ja ääni vapisi.</p> + +<p>"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.</p> + +<p>"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri — en tuon vertaa!" vastasi hän +sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä +tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä +mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan +unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin +pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään — kas näin — ja jätän +teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä, +sillä tilini on pitkä, totisesti!"</p> + +<p>Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui +kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti +kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia +tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä, +sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.</p> + +<p>"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä +olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei +sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon, +olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et +olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää, +niin — kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"</p> + +<p>Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin, +"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka +tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei +Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan +kuolla — ja myönnän sen ansainneenikin — mutta kidutusta minä pelkään. +Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."</p> + +<p>"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä +en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."</p> + +<p>"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."</p> + +<p>"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä +otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset — mutta +tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin +me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."</p> + +<p>"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse +tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä +tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen. +Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat +minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi +missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi +onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan +nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla +maalla."</p> + +<p>"Kuunariko!" tohtori huudahti.</p> + +<p>Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.</p> + +<p>"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi +lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko +sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se +olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben +Gunnin — paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään, +vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin — Ben Gunnista +muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver", +hän huusi, "Silver! — Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun +kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen +suhteen."</p> + +<p>"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi. +"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain +aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."</p> + +<p>"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin +annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"</p> + +<p>"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon +ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte +hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan — tästä kaikesta +minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut +määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon +elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte +sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän +silloin peräsimen."</p> + +<p>"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa +enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä, +totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin +kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos +kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn! +Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme +hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni +teidät väärää valaa tekemättä."</p> + +<p>Silverin kasvot loistivat ilosta.</p> + +<p>"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma +äitini", hän huudahti.</p> + +<p>"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova: +Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa. +Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten +turhia puhu. Hyvästi, Jim."</p> + +<p>Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään +Silverille ja poistui nopein askelin metsään.</p> + + + +<h3>31 Luku.<br /> +Aarretta etsimässä — Flintin osviitta.</h3> + + +<p>"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä +näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan — toisella silmäni nurkalla +sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin +olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle +vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin +hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim, +meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin, +mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää +vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi +irti."</p> + +<p>Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen +oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja +kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla +olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti, +ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin +vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin +valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme +syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen +tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin +liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän +huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän +menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen +minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan +mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.</p> + +<p>Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint +olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän +ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun +hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.</p> + +<p>"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä +on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä +sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan, +se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä; +mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle +ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin +lienee meillä myös sananvalta."</p> + +<p>Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja +luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.</p> + +<p>"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen +pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut +tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit. +Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään, +sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien +mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre +että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot +konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle +osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."</p> + +<p>Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä +puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli +esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli +kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön. +Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut +epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta +merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän +tahollamme oli hänellä ainoana toivona.</p> + +<p>Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä +tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä +silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa +epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun +elämästä ja kuolemasta — hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen +—viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!</p> + +<p>Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi +ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta, +käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä +ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" —niin +helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan +rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.</p> + +<p>Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku +ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua +lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi +kivääriä — toinen selässä, toinen rinnalla — ja lisäksi suuri +lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa +taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint +vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia +voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja +kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin +vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan +totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.</p> + +<p>Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat +kuokkia ja lapioita — sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen +maihin <i>Hispaniolasta</i> — toiset taas silavaa, leipää ja viinaa +päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat +peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli +eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa, +niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla +toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat +hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti +huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat +olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi +ruutivarojakaan.</p> + +<p>Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle — yksinpä käärepäinen +mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa — ja +taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin +olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot +rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa. +Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen +tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa +pitkin.</p> + +<p>Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli +luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella +oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä. +Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:</p> + +<p>"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen +pohjoiskoillisesta.</p> + +<p>"Luurankosaari itäkaakosta itään.</p> + +<p>"Kymmenen jalkaa."</p> + +<p>Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa +parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi +Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas +nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin +Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia +mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai +viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli +tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta +paikalle tultua kompassin avulla.</p> + +<p>Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes +puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja +kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.</p> + +<p>Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme +ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin +tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän +rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan +rinnettä ylös tasangolle.</p> + +<p>Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa +kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä +kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan +harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen +kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan +tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi +siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas +maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun. +Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin +kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.</p> + +<p>Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin. +Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me +Silverin kanssa — minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen +peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi +häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.</p> + +<p>Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa, +kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain +pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset +alkoivat juosta häntä kohti.</p> + +<p>"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan +ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."</p> + +<p>Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille +päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin +ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan +siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan +selkäpiitään.</p> + +<p>"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli +lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää +siniverkaa."</p> + +<p>"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa +täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on? +Se ei ole luonnollinen."</p> + +<p>Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut +pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia +(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti +kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa —jalat +yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen +suuntaan.</p> + +<p>"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver +virkkoi. "Tässä on kompassi — tuolla pistää Luurankosaaren korkein +kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"</p> + +<p>Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi +näytti tarkalleen itäkaakosta itään.</p> + +<p>"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan +tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto +vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on +varmasti yksi <i>hänen</i> kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen +seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti +tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän +miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce. +Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"</p> + +<p>"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle +ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."</p> + +<p>"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi — "miksi ei tässä näy hänen +puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten +taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.</p> + +<p>"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä +tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta +ole luonnollista."</p> + +<p>"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei +luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos +Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että +minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut +jälellä."</p> + +<p>"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui. +"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."</p> + +<p>"Kuolleena — niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen +mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin +kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään — hän kuoli pahan kuoleman, se +Flint!"</p> + +<p>"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi +ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa, +toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein +pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja +minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin — ja mies jo +korahteli kuoleman kielissä."</p> + +<p>"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut +eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se +on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta +hakemaan!"</p> + +<p>Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta +huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa, +vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen +merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.</p> + + + +<h3>32 Luku.<br /> +Aarretta etsimässä. — Ääni metsästä.</h3> + + +<p>Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin +ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti +kun oli päästy tasangolle.</p> + +<p>Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä +lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse +rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja +Luurankosaari ja idässä — niemekkeen ja suomaiden ylitse — avara meren +ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain +yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden +tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina +rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren +ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi +meissä yksinäisyyden tunnetta.</p> + +<p>Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.</p> + +<p>"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa +linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota +matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa. +Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."</p> + +<p>"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä +—tuntuu minusta aivankuin — se olisi minulle tapahtunut."</p> + +<p>"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver +virkkoi.</p> + +<p>"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen. +"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"</p> + +<p>"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta +totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"</p> + +<p>Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet +nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä +hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein +kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme +metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun +laulun:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan —<br /></span> +<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span> +</div></div> + +<p>En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin +rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna; +toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa; +Morgan painoi kasvonsa maahan.</p> + +<p>"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.</p> + +<p>Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin — katkennut +keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan +suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa +vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja +lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin +kummallisempi.</p> + +<p>"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei +käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en +kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä +ristipuilla — joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"</p> + +<p>Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo +vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen +rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni +uudelleen kajahti — tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin, +kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat +Tähystäjän onkaloissa.</p> + +<p>"Darby M'Graw!" se ulisi — se sana parhaiten kuvaa ääntä — "Darby +M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja +karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"</p> + +<p>Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen +vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.</p> + +<p>"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"</p> + +<p>"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."</p> + +<p>Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut +hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon +seuraan.</p> + +<p>Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen +suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.</p> + +<p>"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan, +meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan +jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä +salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan +pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä +häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan +neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes +samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen +merimiesrääsyn vuoksi — joka lisäksi vielä on vainaja!"</p> + +<p>Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta +rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän +hänen halveksivien sanojensa johdosta.</p> + +<p>"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."</p> + +<p>Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä +olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti +heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen +uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein +täydelleen vapautunut säikähdyksestään.</p> + +<p>"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on +epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka +synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä? +Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."</p> + +<p>Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata, +mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti +rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä +sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä +laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se +Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan +samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, — se muistutti +—"</p> + +<p>"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.</p> + +<p>"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se +olikin!"</p> + +<p>"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole +täällä elävänä enempää kuin Flintkään."</p> + +<p>Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.</p> + +<p>"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän +kuollut tai elävä."</p> + +<p>Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot +samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo +keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään +erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja +läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin +kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien +mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai +kuollut.</p> + +<p>Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana +ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä +Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.</p> + +<p>"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi — "johan sanoin, että +sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin +mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti +sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.</p> + +<p>Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka +oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta +tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin +askelin.</p> + +<p>Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä +tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt, +niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja +azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun +kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me +yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman +näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin +korakelissani keinunut.</p> + +<p>Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta +kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita. +Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta +matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko +ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että +komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää. +Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut +empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.</p> + +<p>Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan +ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli +kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä +viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä +paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän +sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin +huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.</p> + +<p>Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat +ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat +hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän +talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän +ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta. +Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen +lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä +minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa +aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa <i>Hispaniolan</i> yön +varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella, +pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa +rikoksineen ja rikkauksineen.</p> + +<p>Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein +kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä +kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi +kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick, +joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä, +höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja +sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen +lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä +tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton +merirosvo — sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen +— oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä +metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin +kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää +mielessäni kuvittelin.</p> + +<p>Me olimme nyt metsikön reunassa.</p> + +<p>"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset +miehet karkasivat juoksuun.</p> + +<p>Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia. +Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin +paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin +ukkosen lyöminä.</p> + +<p>Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi +pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä +laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla +painetun nimen <i>Walrus</i> — Flintin laivan nimen.</p> + +<p>Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty — ne +seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!</p> + + + +<h3>33 Luku.<br /> +Päällikkö kukistuu.</h3> + + +<p>Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen +iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko +hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen +saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän +ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti +suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta +pettymyksensä koko laajuuden.</p> + +<p>"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."</p> + +<p>Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.</p> + +<p>Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme +niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän +katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: +"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri +ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä +alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle +kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."</p> + +<p>Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja +sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa +käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän +kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti +sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten +tunnusteltavana kädestä käteen.</p> + +<p>"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö +sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten +miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole +nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"</p> + +<p>"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte +jonkun multasienen."</p> + +<p>"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo? +Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa +hänen naamaansa niin uskotte."</p> + +<p>"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi? +Sinä olet toden totta kova poika."</p> + +<p>Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta +ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille +edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle +puolelle kuoppaa.</p> + +<p>Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa, +eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei +hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli +miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!</p> + +<p>Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.</p> + +<p>"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko +ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti; +toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."</p> + +<p>Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa — pang! pang! +pang! — kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin +kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena, +ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.</p> + +<p>Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput +kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä +kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä +lopputilin kanssasi, George."</p> + +<p>Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät +pensaikosta vierellemme.</p> + +<p>"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen +heitä venheille."</p> + +<p>Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi +pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.</p> + +<p>Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän +kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa +niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte, +jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin +tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli +kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.</p> + +<p>"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"</p> + +<p>Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön +aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan +suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti. +Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä +kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.</p> + +<p>"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni +aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin, +Ben Gunn!" lisäsi hän.</p> + +<p>"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"</p> + +<p>"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen, +"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, — "kuinkas voitte, mr +Silver? — Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."</p> + +<p>"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"</p> + +<p>Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot +paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas +rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta. +Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä, +ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.</p> + +<p>Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon — hän se +oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen +esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena); +hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset +matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren +koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo +pari kuukautta ennen <i>Hispaniolan</i> tuloa.</p> + +<p>Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan +salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin +oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi +käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme — sillä Ben Gunnin luolassa +oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa — antanut sanalla +sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan +paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta +vartioimaan.</p> + +<p>"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni, +mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat +uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän +joukossaan?"</p> + +<p>Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin +osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli +valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja +jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin +seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä +tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän +seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli +tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä +mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää +hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän +onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon +pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.</p> + +<p>"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli +mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi, +sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."</p> + +<p>"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.</p> + +<p>Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan, +ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla +kiertämään Pohjoislahdelle.</p> + +<p>Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera +soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää +kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet +läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä +päivää sitten olimme hinanneet <i>Hispaniolan</i> satamaan.</p> + +<p>Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan +aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli +junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä, +joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.</p> + +<p>Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me +tapasimme <i>Hispaniolan</i> — ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli +kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta +vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme +olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti +maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain +turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin +puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta +Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä +<i>Hispaniolaan</i>, jonne hän jäi yövahdiksi.</p> + +<p>Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari +meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja +karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä +kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen +kasvoilleen.</p> + +<p>"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi +—katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä +hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne, +herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."</p> + +<p>"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.</p> + +<p>"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni +on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"</p> + +<p>Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni, +sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa. +Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä +nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja +kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota +me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut +seitsemäntoista <i>Hispaniolan</i> miehen hengen. Kuinka monen hengen sen +kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen +upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli +vaatinut — sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme +miestä — Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn — jotka kaikki olivat +osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä +saaliista osalle.</p> + +<p>"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi, +Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle. +Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni. +Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"</p> + +<p>"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.</p> + +<p>"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.</p> + +<p>Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja +ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja <i>Hispaniolasta</i> tuotuja +herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja +onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin +syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella +ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja +toisinaan yhtyen meidän nauruummekin — tuo entinen sileänaamainen, +kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.</p> + + + +<h3>34 Luku.<br /> +Loppu.</h3> + + +<p>Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren +kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja +sieltä kolme mailia veneellä <i>Hispaniolaan</i> ei ollut varsin helppo +tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta +merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella +mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja +arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.</p> + +<p>Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat +edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle. +Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle +—taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en +kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa +rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 287px;"> +<img src="images/pict07.png" width="287" height="220" alt=""Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."" /> +<span class="caption">"Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."</span> +</div> + +<p>Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä +monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja +arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä +kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, +portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja +sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden +kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin +ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia +kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista +varten — melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna +siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä +runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi +kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.</p> + +<p>Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu +laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko +tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.</p> + +<p>Viimein — luullakseni se on kolmantena iltana — kun tohtori ja minä +kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon +pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin +laululta.</p> + +<p>"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."</p> + +<p>"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän +perässämme.</p> + +<p>Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta +alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen +pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan +ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten +väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon. +Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben +Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka +todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa — vaikka oikeastaan +minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä +olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori +senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.</p> + +<p>"Päissään tai houreissaan."</p> + +<p>"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille +ja minulle."</p> + +<p>"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona", +tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä +kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että +he hourailevat — yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on +kuumeen kourissa — niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua +hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni +mukaan."</p> + +<p>"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver +puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt +teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme +pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä +ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo +miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan — ei vaikka +tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te +voitte."</p> + +<p>"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan, +sen me tiedämme."</p> + +<p>Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa +pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa. +Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää +heidät saarelle — mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin +pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja +luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita, +työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä +tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.</p> + +<p>Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen +laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet, +mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein +eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän +voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka +kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä +taistelleet.</p> + +<p>Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä +tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme +pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät +kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden +ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne +niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet +antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä +heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä +varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta +he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä +Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun +sellaiseen paikkaan.</p> + +<div class="figcenter" style="width: 311px;"> +<img src="images/pict08.png" width="311" height="480" alt=""Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja +kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."" /> +<span class="caption">"Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja +kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."</span> +</div> + +<p>Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui +nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä — en tiedä ken se oli +—hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi. +Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.</p> + +<p>Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran +katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse +niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä. +Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli +Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren +sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että +jokainen täytyi olla työssä — lukuunottamatta kapteenia, joka makasi +patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo +ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa. +Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman +lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan +pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa +myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.</p> + +<p>Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä +kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi +ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja +puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia +ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset +kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin +tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän +synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja +junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa. +Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat +hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen +pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski +<i>Hispaniolan</i> viereen.</p> + +<p>Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi +kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään. +Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja +vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän +henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se +yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki. +Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut +ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen +rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.</p> + +<p>Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin +vähällä.</p> + +<p>No niin — lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että +saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan +ja <i>Hispaniola</i> saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan +avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle +lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet +hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen +laivan, josta laulettiin:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span> +<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen +viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on +lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan +rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja +on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja +perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän +tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen +yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi. +Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen, +jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä +maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana +laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.</p> + +<p>Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava +yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta +minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja +elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme +ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet +tulevassa maailmassa.</p> + +<p>Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne +hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei +härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle +kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun +olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan +ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa, +paljon rahaa!"</p> + + + + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI *** + +***** This file should be named 44339-h.htm or 44339-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/3/3/44339/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License available with this file or online at + www.gutenberg.org/license. + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation information page at www.gutenberg.org + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at 809 +North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email +contact links and up to date contact information can be found at the +Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For forty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + + + +</pre> + +</body> +</html> diff --git a/old/44339-h/images/pict01.png b/old/44339-h/images/pict01.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7b85f2d --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict01.png diff --git a/old/44339-h/images/pict02.png b/old/44339-h/images/pict02.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..461a5cc --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict02.png diff --git a/old/44339-h/images/pict03.png b/old/44339-h/images/pict03.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8965da1 --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict03.png diff --git a/old/44339-h/images/pict04.png b/old/44339-h/images/pict04.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..d1390b8 --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict04.png diff --git a/old/44339-h/images/pict05.png b/old/44339-h/images/pict05.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bc51a9c --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict05.png diff --git a/old/44339-h/images/pict06.png b/old/44339-h/images/pict06.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..91474ba --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict06.png diff --git a/old/44339-h/images/pict07.png b/old/44339-h/images/pict07.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..059c9c3 --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict07.png diff --git a/old/44339-h/images/pict08.png b/old/44339-h/images/pict08.png Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6c7f381 --- /dev/null +++ b/old/44339-h/images/pict08.png |
