initial commit of ebook 44339HEADmain

25 files changed, 32256 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44339-0.txt b/44339-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..89cffe8
--- /dev/null
+++ b/44339-0.txt
@@ -0,0 +1,7807 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***
+
+AARRESAARI
+
+Kirj.
+
+Robert Louis Stevenson
+
+
+Suomentanut O. E. Lampén
+
+Kuvittanut Walter Paget
+
+
+WSOY, Porvoo, 1909.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+I osa -- Vanha merirosvo.
+
+ 1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"
+ 2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.
+ 3. Musta merkki.
+ 4. Merimiesarkku.
+ 5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.
+ 6. Kapteenin paperit.
+
+II osa. -- Laivakokki.
+
+ 7. Minä matkustan Bristoliin.
+ 8. "Tähystäjässä."
+ 9. Ruuti ja aseet.
+10. Matka.
+11. Mitä kuulin omenatynnyriin.
+12. Sotaneuvottelu.
+
+III osa. -- Seikkailuni saarella.
+
+13. Miten aloitin seikkailuni saarella.
+14. Ensimmäinen ottelu.
+15. Saaren asukas.
+
+IV osa. -- Paaluvarustus.
+
+16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.
+17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.
+18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.
+19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.
+20. Silver lähettiläänä.
+21. Hyökkäys.
+
+V osa. -- Seikkailuni merellä.
+
+22. Miten aloitin seikkailuni merellä.
+23. Luodevesi.
+24. Korakelin merimatka.
+25. Minä valloitan _Hispaniolan_.
+26. Israel Hands.
+27. Paljon rahaa.
+
+VI osa. -- Kapteeni Silver.
+
+28. Vihollisen leirissä.
+29. Musta merkki uudelleen.
+30. Kunniasanalla.
+31. Aarretta etsimässä. -- Flintin osviitta.
+32. Aarretta etsimässä. -- Ääni metsässä.
+33. Päällikkö kukistuu.
+34. Loppu.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA:
+
+VANHA MERIROSVO.
+
+
+
+1 Luku.
+
+Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."
+
+
+Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet
+minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta
+loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain
+siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni
+armon vuonna 17-- ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola,
+"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut
+merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.
+
+Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle,
+merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä
+ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron
+kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja
+epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea
+sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme
+ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin
+usein veteli:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen
+ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli
+kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin
+rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla
+lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.
+
+"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla.
+Vilkas liike, vai?"
+
+Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.
+
+"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies",
+hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta
+arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton
+mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla
+seuratakseni laivojen lähtöä. -- Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa
+kapteeniksi. -- Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat -- tuosta
+saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan
+ylemmyyden ilme.
+
+Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän
+kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan
+paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään
+ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla
+hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut
+postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt
+mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin
+oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut
+oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.
+
+Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen
+kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän
+istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin
+hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja
+tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme
+pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan
+takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa
+luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten
+älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija
+poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat
+merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta
+oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan
+läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen
+käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle
+pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja
+luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain
+tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti
+tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä
+tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti
+minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti
+mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä
+"yksijalkaista merenkulkijaa."
+
+Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi.
+Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat
+rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos
+minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli
+polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi
+hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin
+yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi
+ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli
+kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo
+kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.
+
+Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti
+peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut
+hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää
+kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä,
+vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja
+pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään
+laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki
+naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin
+koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin
+toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän
+saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan,
+hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä,
+ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut
+kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois,
+ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.
+
+Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita
+juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista,
+hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja
+ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän
+nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala
+konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä
+juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin
+ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme
+joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun
+ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta
+minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän
+kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa
+ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain
+harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko
+nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä
+"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja
+selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät
+Englannista niin peloittavan merivallan.
+
+Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän
+asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten
+loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä
+jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi
+melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos
+huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään
+ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen
+aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan
+kuolemaansa.
+
+Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei
+vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti
+katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän
+antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan
+miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan
+paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan
+kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin
+naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan.
+Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain
+kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni
+sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään
+iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta
+ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes
+hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia
+vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan
+panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen
+lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä
+käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle
+merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona,
+juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän -- kapteeni nimittäin --
+rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo,
+    Viina ja hiisi vei miehen hautaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran
+etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani
+liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta
+tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista
+huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan
+tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista
+vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi
+sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon
+parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja
+viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme
+vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat.
+Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja
+soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti
+häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä
+ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä
+alakannella!"
+
+"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen
+kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä
+sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin
+maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"
+
+Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin
+merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään
+uhkasi naulata tohtorin seinään.
+
+Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja
+pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki
+huoneessa olijat sen kuulivat:
+
+"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta,
+että te ensi käräjissä joudutte hirteen."
+
+Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen
+taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.
+
+"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen
+miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä
+pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan
+myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen
+aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana
+osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni
+teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"
+
+Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti
+pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat
+jälkeenpäinkin.
+
+
+
+2 Luku.
+
+Musta koira ilmestyy ja katoaa.
+
+
+Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä
+tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei,
+kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa
+oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine
+myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni
+arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja
+äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli
+runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.
+
+Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta
+harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko
+oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja
+kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin
+ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla,
+messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt
+kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä
+kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse
+kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori
+Liveseytä muistanut.
+
+Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan
+aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui
+mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä,
+lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea
+jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt
+kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa
+ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti
+minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta
+sittenkin jotain suolaveden tuoksua.
+
+Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun
+minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua
+lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.
+
+"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."
+
+Minä astuin askeleen häneen päin.
+
+"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi
+teeskennellysti naurahtaen.
+
+Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että
+pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.
+
+"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän.
+"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä,
+etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini.
+Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on
+arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa.
+Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"
+
+Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.
+
+"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"
+
+Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin
+arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin
+kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää
+maljan Bill-veikon terveydeksi."
+
+Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan
+miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi,
+vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua
+liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä.
+Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä
+väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut
+heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti,
+niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän
+käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin.
+Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja
+osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että
+olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla
+on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät
+väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi
+kädessä kuria, poikaseni -- kovaa kuria. Jos olisit Billin kera
+purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen,
+et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen
+kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin
+Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni,
+menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän
+Billiä, sitä vanhaa veikkoa."
+
+Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen
+nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin
+hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että
+mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut.
+Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase
+helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin
+hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.
+
+Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja
+sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä
+ääreen.
+
+"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada
+rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.
+
+Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri
+hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen
+tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja
+totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan
+niin vanhaksi ja raihnaiseksi.
+
+"Kas niin, Bill, tunnethan minut, -- tunnet vanhan laivatoverisi, Bill,
+epäilemättä", mies puhui.
+
+Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.
+
+"Musta Koira!" virkkoi hän.
+
+"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta
+Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali
+Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien
+matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui
+hän typistettyä kättänsä ojentaen.
+
+"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille.
+Puhu suusi puhtaaksi -- mitä tahdot?"
+
+"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit
+toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta,
+johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos
+sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."
+
+Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin
+aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin,
+että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni,
+pakotietänsä.
+
+Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät
+ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden
+kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.
+
+Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta
+kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua
+äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin
+singahuttamia kirouksia.
+
+"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä
+kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon
+minä!"
+
+Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä --
+tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja
+samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä
+täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun
+vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan
+viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin
+katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut
+eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.
+
+Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira
+haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa
+tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen
+tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi
+kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin
+huoneeseen.
+
+"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja
+nojautui toisella kädellään seinään.
+
+"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.
+
+"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia,
+rommia!"
+
+Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin
+lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin
+vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan
+pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä
+pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme
+sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti,
+mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.
+
+"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja
+isäraukkasi makaa sairaana!"
+
+Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella
+kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan.
+Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta
+hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin
+rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi
+aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.
+
+"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan
+saanut?"
+
+"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut
+kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä
+te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos
+mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt
+koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti
+arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."
+
+Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja
+paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti
+ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones
+kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle
+olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli
+mielestäni erittäin taitavasti tehty.
+
+"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja
+nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä.
+Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"
+
+"En, tohtori", vastasin.
+
+"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan
+valtasuonen.
+
+Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja
+katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen
+kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui
+minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan
+muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:
+
+"Missä on Musta Koira?"
+
+"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne
+oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan
+niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen
+vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt,
+Bones -- --"
+
+"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.
+
+"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka
+tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin
+saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos
+yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä
+panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta,
+niin olette kuoleman oma -- ymmärrättekö sitä? -- kuoleman oma, ja te
+joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten
+Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä
+vuoteellenne."
+
+Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme
+vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.
+
+"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni -- rommin
+nimikin on teille kuolemaksi."
+
+Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.
+
+"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen
+laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa.
+Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät -- se on parasta sekä hänelle että
+teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."
+
+
+
+3 Luku.
+
+Musta merkki.
+
+
+Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja
+lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet
+jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.
+
+"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa
+antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa
+kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri,
+miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän
+olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha
+toveri!"
+
+"Tohtori --", aloin.
+
+Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä
+pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän
+sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen
+ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni
+keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri
+maanjäristyksen kourissa -- tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista
+maista? -- ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani
+ja juomani ja mies ja vaimo -- kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin
+olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava
+sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas
+sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla
+äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut
+pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä
+saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo
+ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi,
+nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun
+minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi
+itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän
+kultarahan pikarillisesta, Jim."
+
+Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka
+oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet
+vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja
+lahjomisyritys minua vielä harmitti.
+
+"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni
+velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."
+
+Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .
+
+"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri,
+sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa
+pesässä?"
+
+"Viikko vähintäin", vastasin.
+
+"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle
+mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan
+merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä --
+nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja
+himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko,
+kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani
+tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä
+heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini,
+ja näytän heille taas köyden päätä."
+
+Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen
+olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan,
+ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta
+tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat
+surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän
+vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.
+
+"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat.
+Laske minut takaisin vuoteelle."
+
+Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja
+makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän
+näit sen tänpäiväisen merimiehen?"
+
+"Mustan Koiranko?" kysyin.
+
+"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "_Hän_ on paha mies; mutta pahempiakin
+on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse
+minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he
+tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään --
+voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja
+menet -- olkoon menneeksi, minä tahdon! -- ja menet sen kirotun
+tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit --
+oikeuden palvelijat ja sen semmoiset -- ja hän ottaa kiinni heidät
+kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' -- ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja
+pojat, -- kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies,
+ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän
+ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta
+sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle
+annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista
+merenkulkijaa -- häntä eritoten."
+
+"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.
+
+"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen
+annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit
+kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."
+
+Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun
+olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen
+vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä
+nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen,
+jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt,
+jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki
+tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi
+tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että
+isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan.
+Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet
+ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin
+kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella
+kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.
+
+Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa,
+vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän,
+sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja
+tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä
+vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin
+ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän
+vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin,
+pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman
+sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni
+kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni
+oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä
+voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta
+anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti
+nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin
+ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä
+kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä
+luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten
+hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen
+heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt
+tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle.
+Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti
+hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän
+esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan
+aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän
+varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.
+
+Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona
+kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin
+ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta,
+kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea,
+sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen
+silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja
+päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään
+yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan
+eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi
+vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla,
+yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.
+
+"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on
+kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti
+isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! -- missä
+tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"
+
+"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies
+hyvä", vastasin minä.
+
+"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle
+kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"
+
+Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento
+samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin
+niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut
+yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.
+
+"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."
+
+"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."
+
+"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka
+minä rusennan käsivartesi."
+
+Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin
+tuskasta.
+
+"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole
+entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra
+--"
+
+"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä
+kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut
+varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan
+ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan
+juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua
+lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan
+siedinkään.
+
+"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll'
+on eräs toverinne, Bill --'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja
+hän puristi taas niin että päätäni huimasi.
+
+Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että
+minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä
+vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.
+
+Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan,
+haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä.
+Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa
+kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää
+siihen riittäneet.
+
+"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen
+sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota
+kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni
+ulottuville."
+
+Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän
+jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa
+puristui kiinni.
+
+"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä
+ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos
+tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä
+kopinan loittonemistaan loittonevan.
+
+Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta
+viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja
+hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.
+
+"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät
+nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.
+
+Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen
+huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.
+
+Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen
+oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä.
+Omituista on -- sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime
+aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni --, että minä, heti kun
+huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen
+kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä
+tuoreena mielessäni.
+
+
+
+4 Luku.
+
+Merimiesarkku.
+
+
+Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut
+tietää -- mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä --;
+ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa
+kapteenin rahoista -- jos hänellä niitä ollenkaan oli -- kuului
+kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen
+laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies,
+jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen
+vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti
+tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi,
+ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan
+voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön
+liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului
+mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani
+vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon
+kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki
+palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän
+kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme
+lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin
+juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.
+
+Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen
+lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä
+sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi
+tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka
+joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät
+korvamme erottaneet -- laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja
+varikset raakkuivat metsässä.
+
+Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten
+mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta
+siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä
+taholta saimme. Sillä -- teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet
+hävetä menettelyänsä -- ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme
+"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä
+kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat.
+Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille
+tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka
+olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat
+sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä
+salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt
+loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut
+kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää
+heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat
+valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta
+ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.
+
+Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen,
+saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini
+heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään
+rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan
+teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme
+samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot,
+jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva
+Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille
+laillisesti kuuluvat rahat."
+
+Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he
+kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme
+lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun
+pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat
+varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla
+ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin
+asunnolle päin etsimään aseellista apua.
+
+Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle
+matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan
+yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää
+oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa
+kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti
+pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet
+mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi
+helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.
+
+Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen
+pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme.
+Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme
+vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin
+lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle
+ojennettuna.
+
+"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin
+kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on
+saatava avain _tuolta_ mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi
+nämä sanat lausuessaan.
+
+Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli
+pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli
+varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin
+seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen
+tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."
+
+"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha
+seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä
+pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta
+kuusi.
+
+"Jim", sanoi äitini, "avain!"
+
+Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän
+lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli
+puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset --
+siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.
+
+"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.
+
+Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen
+tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin -- siellä
+riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki
+kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa,
+ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän
+niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.
+
+Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli
+poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä
+kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.
+
+"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea,
+sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.
+
+Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei
+näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu
+vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden
+alta alkoi tulla esiin sekatavaraa -- astemittari, tinatuoppi, useita
+tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen
+hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia
+enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista
+kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää.
+Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja
+koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha,
+merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi
+ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat,
+öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja
+purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.
+
+"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen",
+äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään
+enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan
+kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.
+
+Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat
+peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia -- Espanjan dublonit, Ranskan
+louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan
+pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.
+
+Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini
+käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai
+vereni jähmettymään -- kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella
+tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen.
+Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan
+kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten
+seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin
+kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni
+siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.
+
+"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin
+vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi
+pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan
+muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää
+miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.
+
+Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan
+enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään
+tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti
+aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada.
+Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen
+vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut
+lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.
+
+"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen
+kääröön tarttuen.
+
+Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän
+tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä
+juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi
+nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja
+ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli
+siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin
+pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun
+valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia
+askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin
+heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku
+tulijoista kantoi lyhtyä.
+
+"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun
+voimani ovat lopussa."
+
+Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten
+sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini
+tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja
+heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin
+horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui
+olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä
+että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui
+laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle.
+Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että
+vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä --
+äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa
+ravintolasta.
+
+
+
+5 Luku.
+
+Sokean miehen viimeiset hetket.
+
+
+Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut
+jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan
+suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin
+tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli
+seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava
+mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan
+kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi
+kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.
+
+"Murtakaa ovi!" hän huudahti.
+
+"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana
+hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän
+pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat
+hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut
+pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen
+äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi
+hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.
+
+"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.
+
+Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi
+hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti
+talosta:
+
+"Bill on kuollut!"
+
+Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.
+
+"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua
+noutamaan", huusi hän.
+
+Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa
+yläkertaan koko talo kai tutisi. -- Pian kuului uusia hämmästyneitä
+huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit
+säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen
+alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:
+
+"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa
+myöten."
+
+"Onko se siellä?" karjui Pew.
+
+"Rahat ovat täällä."
+
+Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.
+
+"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.
+
+"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.
+
+"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui
+taas sokea.
+
+Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista
+tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu",
+vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."
+
+"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt -- se poika. Kunpa olisinkin häneltä
+silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä --
+ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät
+käsiin."
+
+"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.
+
+"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew,
+lyöden keppiään maantiehen.
+
+Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita
+askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin
+säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen
+tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään
+löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli
+säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului
+kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi
+väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta
+annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti
+heitä lähestyvästä vaarasta.
+
+"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä,
+miehet."
+
+"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri --
+älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he
+eivät ole ehtineet -- he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään,
+koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."
+
+Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi
+silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain
+toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut
+miehet seisoivat epäröivinä tiellä.
+
+"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte
+rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on
+täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä
+uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä -- sokea -- sen tein! Ja nyt
+menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin
+köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin
+ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla
+merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."
+
+"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.
+
+"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat,
+Pew, äläkä turhia rähise."
+
+Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi
+huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran
+iskun hänen kepistään.
+
+Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä
+kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen
+hänen käsistään.
+
+Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului
+kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni -- nelistävien hevosten
+kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta
+pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta
+vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille,
+mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa
+heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet
+jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät
+sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin,
+kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi
+väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin,
+huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit
+-- älkää toki Pew-ukkoa!"
+
+Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi
+ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he
+sitten rinnettä alas.
+
+Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi
+suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän
+taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen
+hevosen jalkoihin.
+
+Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen
+lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi.
+Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut
+enää.
+
+Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan
+tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä,
+joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt
+tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli
+tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin.
+Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä
+loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä
+seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.
+
+Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet
+kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta
+mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja
+ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun
+hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava,
+toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta
+varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti
+jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä
+pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään
+poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa
+vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus
+jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi
+rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta
+tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja
+se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti
+käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on
+mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo
+oli kuullut minun kertomukseni.
+
+Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin
+perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin
+seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina
+minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin
+kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi
+minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei
+voinut tilannetta mitenkään auttaa.
+
+"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät?
+Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"
+
+"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa
+että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni
+soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."
+
+"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos
+sallit."
+
+"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.
+
+"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein -- se on hieno
+mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän
+voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai
+junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän
+on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa
+tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt,
+Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."
+
+Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin
+kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille
+lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.
+
+"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika
+taaksenne."
+
+Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi
+ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään
+tohtori Liveseyn asunnolle päin.
+
+
+
+6 Luku.
+
+Kapteenin paperit.
+
+
+Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori
+Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.
+
+Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja
+Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli
+heti avaamaan oven.
+
+"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.
+
+Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta
+mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.
+
+"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi
+
+Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin
+jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun
+valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen,
+vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät.
+Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi
+muutaman sanan vaihdettuaan sisään.
+
+Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen
+kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia
+hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa,
+junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.
+
+En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas
+mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa
+olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja
+käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset,
+ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen
+luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.
+
+"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja
+alentuvaisesti.
+
+"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa
+sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"
+
+Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa
+kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat
+eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat
+piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini
+palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari
+huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.
+
+Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet
+junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli
+edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen
+ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta
+luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.
+
+Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.
+
+"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies.
+Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille
+ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins
+poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa!
+Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."
+
+"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat,
+vai kuinka?"
+
+"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.
+
+Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat
+kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana
+takkinsa taskuun.
+
+"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen
+luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin
+pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että
+lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."
+
+"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin
+piirakan ansainnut."
+
+Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan
+illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra
+Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet
+pois.
+
+"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.
+
+"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.
+
+"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey.
+"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"
+
+"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli
+verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta
+oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin
+mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli
+englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen
+märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini
+pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."
+
+"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta
+nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."
+
+"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne
+roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta
+kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset
+vaaraan antautuisivat?"
+
+"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin
+kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä
+tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani
+joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin
+olisikohan saaliimme suurikin?"
+
+"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on
+edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan
+Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin
+aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."
+
+"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme
+käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.
+
+Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin
+ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli
+kaksi esinettä -- kirja ja sinetöity paperi.
+
+"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.
+
+Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli,
+sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani
+pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain
+tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja
+harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama
+kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa
+paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn
+kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä,
+käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka
+sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun
+selkäänsä.
+
+"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä
+kääntäessään.
+
+Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia
+tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma
+aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli
+selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745
+esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin
+selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa
+kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla",
+taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."
+
+Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus
+lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli
+viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja
+piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."
+
+"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.
+
+"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen
+sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden
+laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai
+ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja
+siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette,
+liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin
+laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin
+sieluja, jotka olivat laivan miehistönä -- ahvenen valtakunnan asujia
+aikoja sitten."
+
+"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty
+matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette,
+sitä myöten kuin hän arvossa nousee."
+
+Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun
+jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden
+paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja
+espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.
+
+"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"
+
+"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."
+
+Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä;
+ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta.
+Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren
+kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien
+ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi
+tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on
+noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (_mile_) = noin 1,6 km]
+pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös
+kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan
+suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty
+"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme
+punaisella piirrettyä ristiä -- kaksi saaren pohjoispäässä, yksi
+lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä,
+siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin
+epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa
+tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu
+samalla käsialalla:
+
+     Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen
+     pohjoiskoillisesta.
+
+     Luuranko-saari itäkaakosta itään.
+
+     Kymmenen jalkaa.
+
+     Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun
+     suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen
+     suuntaan.
+
+     Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen
+     niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.
+
+                                              _J. F._
+
+Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle
+käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.
+
+"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat
+ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa -- --
+kolmessa viikossa -- kahdessa viikossa -- kymmenessä päivässä -- meillä
+on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa
+laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins.
+Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja
+Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja
+paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä -- vaikka kullassa
+piehtaroida -- taikka koko ikämme voileipiä heittää."
+
+"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim
+myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."
+
+"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"
+
+"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi
+kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet,
+jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun -- rohkeita, epätoivoisen
+hurjia miehiä -- ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä
+monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana -- ne ovat joka
+kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan
+meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja
+minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin
+seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan
+meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."
+
+"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen
+kuin muuri."
+
+
+
+
+TOINEN OSA:
+
+LAIVAKOKKI.
+
+
+
+7 Luku.
+
+Minä matkustan Bristoliin.
+
+
+Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään
+merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa -- ei
+edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan -- niinkuin
+olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan
+erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä
+taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin
+kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä
+kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin
+tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin.
+Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin
+lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen
+pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he
+"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja
+vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat.
+Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme,
+toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta
+kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta
+ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.
+
+Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori
+Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei
+ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta
+seuraten luimme -- tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei
+oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta -- seuraavat tärkeät
+tiedonannot:
+
+     "Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17--.
+
+     "Veli Livesey!
+
+     "Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän
+     kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.
+
+     "Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina
+     lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt --
+     lapsikin sillä purjehtisi -- kahden sadan tonnin alus, nimi
+     _Hispaniola_.
+
+     "Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut
+     olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan
+     orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki
+     muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme
+     päämäärästä -- aarteesta, tarkoitan."
+
+"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole
+tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla
+puhumatta -- -- --."
+
+"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti
+metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä
+tahtoo, hä?"
+
+Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:
+
+     "Blandly itse keksi _Hispaniolan_ ja sai sen ihmeellisen älykkäällä
+     tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka
+     ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He
+     itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta
+     valmis mihin tahansa, että _Hispaniola_ oli hänen laivansa, ja että
+     hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan -- mitä kouraantuntuvinta
+     panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan
+     hyviä puolia.
+
+     "Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet --
+     laivanvarustajat ja muut -- olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta
+     aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni
+     pyörälle pani.
+
+     "Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä -- olivatpa he sitten oman
+     maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia -- ja minulla
+     oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu.
+     Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini
+     juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.
+
+     "Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen
+     kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa
+     ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt
+     terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen
+     jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna
+     laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.
+
+     "Tuo minua summattomasti liikutti -- samoin sinäkin olisit sitä
+     tuntenut -- ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan
+     kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on
+     menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi,
+     koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata
+     kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä,
+     Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!
+
+     "No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin
+     pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä
+     keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella
+     saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen
+     he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan
+     vaikka fregatin voittaisimme.
+
+     "Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä
+     miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti
+     minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi,
+     joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.
+
+     "Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä,
+     syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata
+     ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan
+     ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet
+     vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis,
+     Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua
+     arvossa pidät.
+
+     "Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä
+     luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.
+
+                                               "John Trelawney."
+
+     "J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen
+     lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole
+     takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen
+     miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten
+     kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän
+     perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka
+     puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän _Hispaniolallamme_ on siis
+     kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.
+
+     "En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies;
+     tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi
+     oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole
+     rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille
+     kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää
+     jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."
+
+                                                  _J. T._
+
+     J. K. -- Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.
+
+                                                 _J. T._
+
+Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti.
+Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä
+halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja
+valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan
+paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen
+suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei
+kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.
+
+Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä
+tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut
+kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten
+vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen
+maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää
+huonekalujakin, -- ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni
+anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei
+äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.
+
+Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin
+ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia,
+josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini
+seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini.
+Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa
+tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia
+häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.
+
+Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä
+olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali
+Benbow'lle" -- vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä
+rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein
+oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen
+rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini
+hävisi näkyvistäni.
+
+"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin
+Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta
+liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin
+torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi
+kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja
+minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen
+edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.
+
+"Missä ollaan?" kysyin.
+
+"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."
+
+Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas
+laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli
+käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita,
+monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin
+olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella
+riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät
+näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni
+elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi
+ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta.
+Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana,
+valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä,
+rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän
+huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä
+monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut
+suurempi.
+
+Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli
+pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä --
+merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!
+
+Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren
+ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka
+täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin
+pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli
+hymyillen vastaamme.
+
+"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana
+Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"
+
+"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"
+
+"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"
+
+
+
+8 Luku.
+
+"Tähystäjässä."
+
+
+Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään"
+osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun
+vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka
+kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan
+haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän
+laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien
+ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt
+touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.
+
+Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu,
+ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta
+hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset
+ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan
+savu sen täyttikin sakeana pilvenä.
+
+Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä
+hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.
+
+Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi
+silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein
+lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän
+käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen
+kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin
+kinkun kylki -- sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän
+näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse
+liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä
+sana tai taputus olkapäälle varattuna.
+
+Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney
+kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän
+kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa
+"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa
+miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan
+Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot
+näyttivät -- aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä
+siisti ja iloinen ravintoloitsija.
+
+Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo,
+joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.
+
+"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.
+
+"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa
+sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti
+aivan kuin säpsähtävän.
+
+"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo
+ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."
+
+Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.
+
+Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle.
+Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo
+kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi
+silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea
+poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."
+
+"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"
+
+"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut
+laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"
+
+Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.
+
+"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy",
+Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä
+sanoitkaan? Musta mikä?"
+
+"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut
+merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"
+
+"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn
+avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan
+olit? Tänne mies!"
+
+Mies, jota hän Morganiksi nimitti -- vanha, harmaahapsinen,
+ruskeanaamainen merikarhu -- totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä
+poskessaan.
+
+"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä
+koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa -- Mustaa Koiraa, vai oletko,
+hä?"
+
+"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.
+
+"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"
+
+"En, sir."
+
+"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos
+sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti
+et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui
+sinulle?"
+
+"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.
+
+"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi.
+"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa
+puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi -- matkoista, kapteeneista,
+laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"
+
+"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.
+
+"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta
+tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."
+
+Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver
+minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:
+
+"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan -- älyä vain ei ole liiaksi. --
+Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on
+minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin
+muistelen, että minä olen -- niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän
+on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."
+
+"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin
+miehen. Hänen nimensä oli Pew."
+
+"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen
+nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni
+tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on
+hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat
+tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai
+puhui se kurittamisesta! _Minä_ hänet kuritan!"
+
+Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi
+kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että
+Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut.
+Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran
+"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli
+minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat,
+että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli
+epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä
+John Silver oli viaton.
+
+"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä.
+Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui
+minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot
+minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille
+kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy
+puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela
+poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla
+kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies,
+minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden
+kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että -- mutta nyt --"
+
+Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi
+hänelle jotain mieleen juolahtanut.
+
+"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta
+puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"
+
+Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet
+silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme
+kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.
+
+"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan
+kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins,
+sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt,
+valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on
+velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja
+tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta
+selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä
+enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut
+kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään
+pääsin rahoistani!"
+
+Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka
+minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin
+tahtoanikin hänen iloonsa.
+
+Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin
+seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi
+kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta,
+selitteli töitä, joita kullakin tehtiin -- miten muuan purki, toinen
+lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän
+kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin
+erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää,
+että hän oli mitä parhain matruusi.
+
+Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä
+lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat
+tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.
+
+Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen
+totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän
+väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.
+
+Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta
+kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään
+mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John
+tarttui kainalosauvaansa ja poistui.
+
+"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari
+hänen jälkeensä.
+
+"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.
+
+"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä
+luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver
+miellyttää minua."
+
+"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.
+
+"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"
+
+"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme
+katselemaan laivaa."
+
+
+
+9 Luku.
+
+Ruuti ja aseet.
+
+
+_Hispaniola_ lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden
+laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit
+kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein
+kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti
+tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut
+merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä
+ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit
+eivät olleet yhtä hyvät.
+
+Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan
+tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn
+siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli
+sinne perästämme.
+
+"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.
+
+"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi
+junkkari.
+
+Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa
+sisään ja sulki oven.
+
+"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin,
+toivoakseni -- kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"
+
+"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka
+sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka,
+minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä
+kaikki kaunistelematta."
+
+"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni
+hyvin äkäisenä.
+
+"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni
+vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."
+
+"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.
+
+Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.
+
+"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole
+mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja
+minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte,
+ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"
+
+"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla
+kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi",
+kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä
+huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä.
+Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"
+
+"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."
+
+"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita
+etsimään -- saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt
+kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden
+etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette
+anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."
+
+"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.
+
+"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan.
+Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on
+kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani -- elämä tai
+kuolema ja vaikea matka."
+
+"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme
+uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte
+sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia
+merimiehiä?"
+
+"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja
+suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat
+apulaiseni."
+
+"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt
+värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt
+voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"
+
+"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian
+vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä
+erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"
+
+"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.
+
+"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian
+vapaa."
+
+"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."
+
+"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"
+
+"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.
+
+"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti
+kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä
+muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
+paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi.
+Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että
+muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta
+sijoja tänne kajuutan sivulle? -- toiseksi."
+
+"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.
+
+"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon
+jaariteltu."
+
+"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.
+
+"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi.
+"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on
+ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän
+sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.
+
+"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.
+
+"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.
+
+"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari
+huudahti.
+
+"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.
+
+Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn
+väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä
+hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa
+puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.
+
+"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa
+tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta
+että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä
+vapaaksi palveluksestani."
+
+"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän
+seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka
+miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa
+löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen -- te pelkäätte kapinaa."
+
+"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä
+kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole
+oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta
+sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin
+rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat
+olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä
+olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole
+vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin
+varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni.
+Siinä kaikki."
+
+"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua
+vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua
+tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne
+oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."
+
+"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne,
+oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra
+Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."
+
+"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei
+olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri
+kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte;
+mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."
+
+"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä
+täytän velvollisuuteni."
+
+Näin sanoen hän kumartaen poistui.
+
+"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että
+sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi -- tuon
+miehen ja John Silverin."
+
+"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
+lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
+käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän
+englantilaiselle."
+
+"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."
+
+Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan
+hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat
+työtä.
+
+Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin
+mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan.
+Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja
+skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce,
+tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin
+kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt
+makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle
+laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi.
+Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui
+sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin
+oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua,
+sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen
+mielipiteistään.
+
+Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja
+makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana,
+saapuivat venheellä laivalle.
+
+Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan,
+mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"
+
+"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.
+
+"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi
+aamulla käyttämättä."
+
+"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet
+tarvitsevat pian illallista."
+
+"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan
+katosi samassa keittiön puolelle.
+
+"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.
+
+"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, --
+varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät.
+Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä
+laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella -- "Hei, laivapoika", huusi
+hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."
+
+Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:
+
+"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."
+
+Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja
+vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.
+
+
+
+10 Luku.
+
+Matka.
+
+
+Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa,
+ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain
+toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei
+minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin
+lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja
+miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut
+vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki
+oli minulle niin uutta ja ihmeellistä -- lyhyet komentosanat, kimakat
+pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa
+valossa.
+
+"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi -- porsaspaisti], viritäppä nyt joku
+kaneetti", joku joukosta ehdotti.
+
+"Se entinen", toinen lisäsi.
+
+"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten
+seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --"
+
+Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:
+
+    "Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.
+
+Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n"
+mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa
+kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui
+aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen
+rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden
+nukkuakseni, oli _Hispaniola_ jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.
+
+En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa.
+Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä
+ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren
+korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow,
+mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin
+kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa
+miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi
+näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin
+perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket
+punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena.
+Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän
+kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden
+riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas
+saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.
+
+Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan
+salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin
+selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan
+kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas
+kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.
+
+Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona
+esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa
+pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä
+murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän
+hävisi tietämättömiin.
+
+"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä
+rautoihin."
+
+Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi
+luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen
+lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella
+arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli
+suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron.
+Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu,
+jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.
+
+Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä
+mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi
+miehet häntä nimittivät.
+
+Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi
+kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän
+asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja
+laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin
+olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää
+oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella.
+Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita
+nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen
+milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan,
+aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat
+ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen
+nykyistä saamattomuuttaan.
+
+"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi
+minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin
+kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten -- leijona ei ole
+mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää
+vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi -- ja aseettomana."
+
+Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli
+tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus.
+Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä,
+joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina
+koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne,
+Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei
+kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule
+uutisia. Tässä kapteeni Flint -- minä nimitän papukaijaani kapteeni
+Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan -- tässä kapteeni Flint
+juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"
+
+Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon
+rahaa -- paljon rahaa -- paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan
+häkin päälle.
+
+"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins -- enimmäkseen ne
+elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen
+olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren
+merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa,
+Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli
+mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja
+merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään --
+kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun
+Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä
+kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia -- vai
+mitä, kapteeni?"
+
+"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.
+
+"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan
+taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä
+reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut
+pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi
+koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton
+lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä.
+Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan
+tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä
+ihmisistä parhaimmaksi.
+
+Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät.
+Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia.
+Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja
+silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa
+sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin
+tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat
+siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki
+olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut.
+"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta
+vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole
+vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."
+
+Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä
+pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.
+
+"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin
+minä räjähdän."
+
+Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin _Hispaniola_
+vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja
+liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian
+laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu
+laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin
+pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä -- esimerkiksi jos junkkari
+sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä -- valmistettiin
+erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella
+jokaisen herkkusuun käytettävänä.
+
+"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni
+tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat
+piruja laivaasi. Se on minun uskoni."
+
+Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me
+emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki
+saaneet surmamme salakavalalla tavalla.
+
+Näin se tapahtui.
+
+Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin
+sitä saarta kohti, jonne pyrimme -- minä en ole oikeutettu tässä
+puhumaan tämän selvemmin -- ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen
+yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti
+olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään
+seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme
+oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen.
+_Hispaniola_ keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen
+vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä
+hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme
+ensimmäisen osan loppua.
+
+Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja
+menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä
+juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä.
+Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi
+vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden
+sohinaa keulassa ja sivuilla.
+
+Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena
+oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja
+laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin
+tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui
+raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi
+hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun
+mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni -- ja muutamat lauseet kuultuani
+minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani
+vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä
+näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten
+miesten henki riippui yksistään minusta.
+
+
+
+11 Luku.
+
+Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.
+
+
+"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies.
+Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä
+kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani
+leikkasi, opiston ja kaikki käynyt -- vatsa täynnä latinaa ja muuta
+hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon
+paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat
+Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein
+muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen
+pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki
+onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli
+silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan _Walrusin_ laita, Flintin
+entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja
+kultalastin painosta uppoamaisillaan."
+
+"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan
+ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."
+
+"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver
+puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin
+mukana ja sitten Flintin -- siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä
+niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa
+Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä
+jotain tavallisen matruusin osaksi -- kaikki pankissa säästössä.
+Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt
+Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat
+tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa -- olivat
+kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä
+ja saisi hävetä -- kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin
+parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja
+kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää.
+Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto
+vieköön, näki nälkää!"
+
+"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.
+
+"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa",
+Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi,
+mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä
+ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."
+
+Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun
+roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin
+oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut
+hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta,
+että häntä muutkin kuuntelivat.
+
+"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla
+kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta
+ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on
+lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta.
+Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas
+merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä
+panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten
+välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun
+hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin
+silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika,
+sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en
+ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen
+maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen
+merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"
+
+"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän
+enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"
+
+"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.
+
+"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.
+
+"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne
+ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen
+mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin
+mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi
+kateutta muissa miehissä."
+
+"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.
+
+"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja
+siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei
+pidä kieltään kantimissa, -- joku, joka minut tuntee, tarkoitan -- niin
+hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni
+pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi
+minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta
+joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt
+lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni
+kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen;
+mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin _lampaiksi_ ei voinut
+nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet
+turvassa."
+
+"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi
+puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."
+
+"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver
+vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole
+nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."
+
+Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he
+selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli
+viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen -- ehkä viimeisen koko
+laivassa -- viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma
+seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja
+liittyvän seuraan.
+
+"Dick on meidän", Silver virkkoi.
+
+"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas
+poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta
+kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin
+kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni
+Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä
+tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän
+säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."
+
+"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole
+koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi
+kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä
+niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä
+annan merkin, ymmärrätkö?"
+
+"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn
+sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."
+
+"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt
+tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan
+kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan
+merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä
+siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja
+muineen -- vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä,
+myöntänette. No niin -- minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari
+ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen
+laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin
+antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin
+iskisin."
+
+"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.
+
+"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me
+voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä
+juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin
+tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä
+meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi
+pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta
+minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren
+luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te
+ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto,
+oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"
+
+"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä
+vastaan."
+
+"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni
+kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon
+oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen
+hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt
+merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja
+oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole
+sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista
+rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."
+
+"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi.
+"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin
+sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita
+ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."
+
+"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli
+sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin
+Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt
+ovat, kysyn vain!"
+
+"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.
+
+"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu
+asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle,
+kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät
+kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."
+
+"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi
+sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos
+arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli
+Billy."
+
+"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta
+huomatkaa: minä olen rauhallinen mies -- aivankuin oikea herrasmies,
+sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse
+mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa
+ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset
+tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä
+sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."
+
+"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"
+
+"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi.
+"Mutta yhtä minä vaadin -- minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä
+kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi
+puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena
+huulilleni kostukkeeksi."
+
+Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja
+juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta
+vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan,
+nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:
+
+"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia
+maistuisi toiselta!"
+
+"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen
+astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."
+
+Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä
+nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka
+hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen
+poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain
+kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita
+samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen
+kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli
+siis vielä uskollisiakin miehiä.
+
+Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin
+onneksi.
+
+Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani
+näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän
+keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti
+tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"
+
+
+
+12 Luku.
+
+Sotaneuvottelu.
+
+
+Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan
+ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni
+juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin
+avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori
+Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.
+
+Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi
+melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi
+matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana
+kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa.
+Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.
+
+Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua
+äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen
+jakelevan käskyjä. _Hispaniola_ ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen
+ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä
+saaren itärannalle.
+
+"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat
+pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"
+
+"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä
+noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."
+
+"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.
+
+"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan
+oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki
+paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät
+Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa
+pohjoisesta etelään -- Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa
+-- tuota korkeata, jonka päällä on sumua -- tavallisesti nimitetään
+Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat
+ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
+sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."
+
+"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko
+tämä sama paikka."
+
+Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä;
+mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä
+ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka
+jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen -- myöskin nimet,
+korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät -- paitsi että punaiset ristit
+ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen
+pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi
+tahdonvoimaa sen peittääkseen.
+
+"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama
+paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot
+olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt.
+Kiddin ankkuripaikka' -- aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin
+mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy
+pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän,
+"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle
+pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko
+näillä vesillä."
+
+"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua
+avuksemme. Nyt voit poistua."
+
+Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi
+tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin
+hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin
+omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin
+pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin
+sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski
+kätensä olkapäälleni.
+
+"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari -- hauska
+paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia,
+ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin
+tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani.
+Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain
+sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano
+John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."
+
+Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän
+keulapuolelle ja katosi kannen alle.
+
+Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään
+peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en
+kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä
+mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori
+Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja
+tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta
+heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden
+kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää
+kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut
+sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."
+
+Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi
+liikutuksensa.
+
+"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää",
+aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.
+
+Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat
+hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään
+taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
+pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia
+viheltämään koko miehistön kannelle.
+
+"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille
+sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme
+päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias
+herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni
+voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla
+täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt
+kajuuttaan juomaan maljan _teidän_ onneksenne ja menestykseksenne, ja
+teille tuodaan tänne rommia juodaksenne _meidän_ onneksi ja
+menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on
+minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin
+kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin
+menettelee."
+
+Eläköönhuuto kajautettiin -- mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui
+niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa
+näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.
+
+"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti
+heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.
+
+Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.
+
+Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim
+Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.
+
+Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo
+espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui
+tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä
+merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli
+lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.
+
+"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi
+puhtaaksi."
+
+Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin
+puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä
+kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.
+
+"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.
+
+He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle
+lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten
+kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani,
+hyvästä onnestani ja rohkeudestani.
+
+"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä
+väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain
+käskyjänne."
+
+"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En
+vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman
+että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä
+tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli
+ymmärrykseni."
+
+"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin
+ansiota. Merkillinen mies."
+
+"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi.
+"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen
+pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn
+luvalla minä saanen ne nyt esittää."
+
+"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney
+kohteliaasti vastasi.
+
+"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin
+emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti
+kapinan. Toiseksi meillä on aikaa -- ainakin siksi kunnes aarre on
+löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin
+meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me
+käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
+aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne,
+herra Trelawney?"
+
+"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.
+
+"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun
+Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"
+
+"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän
+pestasi ennenkuin tapasi Silverin."
+
+"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."
+
+"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.
+
+"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari
+huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."
+
+"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan
+neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se
+kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme
+miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."
+
+"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin
+kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."
+
+"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.
+
+Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin
+mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta
+pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista
+arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään
+kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten
+aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.
+
+
+
+
+KOLMAS OSA:
+
+SEIKKAILUNI SAARELLA.
+
+
+
+13 Luku.
+
+Miten aloitin seikkailuni saarella.
+
+
+Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan
+muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön
+kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä
+vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta.
+Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla
+keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja
+yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun
+metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä.
+Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja
+louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti
+muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa
+muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein
+kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.
+
+_Hispaniola_ keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut
+riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi
+ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista
+ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan
+kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa
+kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en
+aamulla tyhjin vatsoin.
+
+Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen
+harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt,
+joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä
+rantoja vasten -- mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja
+kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat
+kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen
+noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni
+kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren
+muistoakin.
+
+Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan.
+Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava
+saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan
+Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa
+minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan
+sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni
+päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi
+kilpaa toisten kanssa.
+
+"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."
+
+Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat
+reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren
+näkeminen oli kuria höllyttänyt.
+
+Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän
+tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden
+syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.
+
+"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on
+tavallaan kuin lapiolla kaivettu."
+
+Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla
+piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli
+toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta
+hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja
+pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne
+jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.
+
+Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina
+tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset
+kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea
+tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli
+sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme
+nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden
+peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme
+luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin,
+aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.
+
+Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt
+mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja
+kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme --
+mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin
+tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta
+munaa.
+
+"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni
+pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."
+
+Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se
+suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät
+kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen
+vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti.
+Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he
+eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi
+meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John
+Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja
+lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi
+voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John,
+vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis
+sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun
+toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.
+
+Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin
+silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.
+
+Me pidimme neuvottelun kajuutassa.
+
+"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn
+antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin
+näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö
+niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa
+välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi
+epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen
+voimme nyt turvautua."
+
+"Kehen sitten?" junkkari kysyi.
+
+"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin
+mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta;
+hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen
+tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle
+sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi.
+Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan
+heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon
+silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin -- pankaa sanani
+mieleenne -- Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."
+
+Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille
+miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja
+ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme
+toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:
+
+"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat
+väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään
+-- veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä
+maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen
+auringonlaskua."
+
+Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti
+kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle
+ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna
+vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.
+
+Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti
+retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos
+hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä
+tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean
+kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten -- ja pian
+sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme --
+täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin
+ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys
+tarttunut -- toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän -- ja että
+joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi
+eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan
+toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.
+
+Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja
+muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua
+venheisiin.
+
+Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista,
+jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti
+laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet
+anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne,
+niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani.
+Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän
+veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.
+
+Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies
+vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin
+Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla
+äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin
+katua tekoani.
+
+Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin,
+oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti
+se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan
+ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle
+tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin
+päässä rannikosta.
+
+"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.
+
+Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja
+pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin
+jalat kannattivat.
+
+
+
+14 Luku.
+
+Ensimmäinen ottelu.
+
+
+Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä,
+että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla
+tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.
+
+Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko,
+kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt
+saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin
+pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita,
+jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita,
+pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja
+sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat
+monivärisinä auringon paisteessa.
+
+Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton;
+laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita
+olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden
+lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin
+myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja
+sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli
+minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.
+
+Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan
+tiheikköön -- kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään
+-- jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat
+omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto.
+Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen
+korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka
+halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli
+satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja
+Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.
+
+Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon,
+sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi
+erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku
+laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian
+kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani
+alati läheni ja koveni.
+
+Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja
+kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.
+
+Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin
+ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin
+ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä
+päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani
+eivät erottaneet yksityisiä sanoja.
+
+Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten
+istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin
+alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.
+
+Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun,
+koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien
+kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja
+että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston
+suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.
+
+Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat,
+sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat
+linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.
+
+Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes
+muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön
+laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver
+ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.
+
+Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa
+nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat,
+kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän
+tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.
+
+"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on
+sinusta kultaiset ajatukset -- kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en
+olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että
+seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä -- sinä et voi
+parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni
+kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin
+mihin minä joutuisin, Tom -- sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"
+
+"Silver", toinen vastasi -- ja minä huomasin, että hän ei vain ollut
+kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä
+kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi -- "Silver" -- lausui
+hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua
+sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä
+merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja
+sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa
+itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala
+minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän
+velvollisuuteni..."
+
+Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista
+miehistä -- ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului
+äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen
+kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön
+lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan
+aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut
+ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen
+kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.
+
+Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta
+Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten
+vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.
+
+"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.
+
+"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja
+varmasti kuin tottunut voimistelija.
+
+"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi,
+joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle,
+mikä tuo huuto oli."
+
+"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan
+ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina
+kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."
+
+Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.
+
+"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän
+oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä
+kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka
+ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen.
+Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta
+minä halveksin sinua."
+
+Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi
+astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä.
+Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja
+lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui,
+pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä
+heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.
+
+Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai
+lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin
+taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena
+ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen
+päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon
+avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän
+kummallakin iskulla.
+
+En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin
+maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja
+Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset
+kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.
+
+Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja
+hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana
+ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili
+vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko
+yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain
+vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty
+ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa
+silmieni edessä.
+
+Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi
+siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä
+luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti
+minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin
+huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun
+vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?
+
+Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin
+nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen
+toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet
+lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin
+juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin
+suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja
+juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni
+menettänyt.
+
+Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt
+olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden
+hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri
+vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi
+niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että
+olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa,
+ajattelin. Hyvästi _Hispaniola_, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni!
+Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua
+kapinoitsijoiden murhattavaksi.
+
+Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani
+joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut
+siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat
+kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden
+seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat
+viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin
+tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.
+
+Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.
+
+
+
+15 Luku.
+
+Saaren asukas.
+
+
+Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui
+sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni
+kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin
+sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina,
+jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain
+näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani
+minut pysähtymään.
+
+Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin:
+takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön
+olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan
+ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin
+kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja
+vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.
+
+Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa
+kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat
+olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin,
+kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle
+vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin
+ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se
+juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen
+se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.
+
+Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja
+vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli
+ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin
+pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään
+jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin
+äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi
+rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja
+läksin nopeasti astumaan häntä kohti.
+
+Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti
+pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä
+lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten
+hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän
+suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti
+kätensä.
+
+Silloin minä heti pysähdyin.
+
+"Ken olet", kysyin.
+
+"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin
+ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole
+puhutellut kristittyä ihmistä."
+
+Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen
+kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se
+vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja
+hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa
+naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni
+kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja
+öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä
+erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja
+tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen
+nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.
+
+"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"
+
+"En, toveri", hän vastasi -- "maihin jättivät."
+
+Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli
+kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava
+jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän
+ampumatarpeita avukseen.
+
+"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä
+lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä
+tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä,
+kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan
+juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä
+yönä olen uneksinut juustosta -- paistetusta enimmäkseen -- ja kun
+sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."
+
+"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat
+juustoa vatsamäärältä."
+
+Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni,
+tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista
+iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän
+säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan
+näköisenä.
+
+"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua
+siinä estäisi?"
+
+"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.
+
+"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt -- mikä sinun nimesi
+on?"
+
+"Jim", vastasin.
+
+"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä
+olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit
+kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on
+ollut hurskas äiti -- kun nyt katselet minua?"
+
+"No, enpä oikein", vastasin.
+
+"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut -- _hyvin_
+hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa
+kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi
+nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon
+syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä
+päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti.
+Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut
+jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan,
+pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen
+tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin
+siihen on tiedossani. Kuule, Jim", -- lisäsi hän vilkaisten ympärilleen
+ja alentaen äänensä kuiskaukseksi -- "minä olen rikas."
+
+Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt
+järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän
+hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:
+
+"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta
+miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut
+kohtasit."
+
+Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni
+ja kohotti uhkaavasti sormeansa.
+
+"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.
+
+Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että
+olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:
+
+"Flintin laiva se ei ole -- Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle
+totuuden, kuten pyysit -- muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen
+pahempi meille muille."
+
+"Ei kai eräs -- yksijalkainen?" hän kysäsi.
+
+"Silverkö?" kysyin.
+
+"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."
+
+"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."
+
+Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä
+vääntää ranteeni sijoiltaan.
+
+"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä
+miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"
+
+Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme
+vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli
+minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.
+
+"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette
+te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin -- Ben Gunn kykenee
+auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos
+apua saisi -- hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"
+
+Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.
+
+"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi
+minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja
+niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että
+luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle
+esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun
+omaisuuttani?"
+
+"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies
+saisi osansa."
+
+"Ja _kotimatkan_?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.
+
+"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja,
+sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme
+hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."
+
+"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,
+
+"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä
+sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi
+aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan -- kuusi väkevää merimiestä. He
+olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa
+vanhalla _Walrusilla_. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint
+yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre.
+Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon
+kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki
+kuolleita -- kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei
+kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema
+siellä ainakin oli tapahtunut -- ja hän yksin kuutta vastaan. Billy
+Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä,
+missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä
+sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti
+lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.
+
+"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän
+saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre:
+lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt,
+mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin.
+Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin
+minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki
+laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on
+musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja
+etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."
+
+"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä
+ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö
+minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon
+minä."
+
+Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.
+
+"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi:
+"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi -- pitää sinun sanoa. Kolme
+vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja
+poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja
+toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää
+olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta
+(tämä on sinun sanottava) -- suurin osa hänen ajastaan kului toiseen
+tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä
+tavalla."
+
+Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.
+
+"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: -- Gunn on kunnon mies (sanot sinä),
+ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän -- äärettömän paljon, muista se
+-- synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän
+itsekin kuulunut on."
+
+"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta
+tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä
+pääsisin laivaan."
+
+"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta
+minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen
+valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme
+sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä
+juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti
+tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.
+
+"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.
+
+"Seuraa minua."
+
+Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen,
+ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.
+
+"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri!
+Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne
+eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla,
+pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut?
+Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan
+sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta
+se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton -- ei
+pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."
+
+Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.
+
+Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.
+
+Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä
+edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.
+
+
+
+
+NELJÄS OSA:
+
+PAALUVARUSTUS.
+
+
+
+16 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.
+
+
+Kello oli puoli kaksi -- kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun
+mukaan -- kun venheet läksivät maihin _Hispaniolasta_. Kapteeni,
+junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi
+vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain
+kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei
+ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim
+Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.
+
+Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme
+levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa
+mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman
+varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä
+haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja
+punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa
+istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla
+näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi
+miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.
+
+Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä
+lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.
+
+Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan
+sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt
+kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys
+lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he
+olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä
+toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he
+päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.
+
+Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi
+väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme
+rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain
+pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana
+kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.
+
+En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.
+
+Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja
+niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva
+hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja
+jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä
+hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita,
+jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi
+vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva,
+ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää
+heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen
+ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he
+pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin
+voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.
+
+Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla
+_Hispaniolassa_, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon
+ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu -- meillä ei
+ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta
+kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle
+outo -- minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan
+Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona -- mutta minä
+tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli
+ensimmäinen ajatukseni.
+
+On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut
+lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt
+tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle
+ja hyppäsin jolliin.
+
+Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa
+ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.
+
+Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja
+kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut
+-- se kunnon mies! -- ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon
+paremmassa mielentilassa.
+
+"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen
+tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni
+tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."
+
+Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme
+yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.
+
+Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen
+käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti
+venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen
+ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin
+konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.
+
+Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä,
+joka oli lähin mies arvossa.
+
+"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit
+käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa,
+niin hän on kuoleman oma."
+
+He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he
+juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän
+selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa
+käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta
+esiin.
+
+"Alas roisto!" kapteeni karjasi.
+
+Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi
+jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.
+
+Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli
+siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä
+laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä
+jaksoimme.
+
+Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys
+keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse,
+toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa
+suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver
+tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä
+myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan
+paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan.
+Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme
+ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä
+vartioimaan -- yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja
+käytettävänään -- Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme
+uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko
+lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten
+hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin _Hispaniolan_
+sivulle.
+
+Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee
+vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat
+luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät
+aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin
+he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin
+olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.
+
+Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti
+vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan
+venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja
+aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput
+ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen,
+jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa
+puhtaalla hiekkapohjalla.
+
+Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen
+ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja
+vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun
+olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.
+
+Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me
+sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi
+mukavampi siihen päästä.
+
+"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"
+
+Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.
+
+"Sinulle, Abraham Gray -- sinulle minä puhun."
+
+Ei vieläkään vastausta.
+
+"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä
+laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että
+sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan
+teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello
+kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."
+
+Seurasi hiljaisuus.
+
+"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi.
+Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten
+hengen."
+
+Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava
+poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin
+koira vihellyksen kuultuaan.
+
+"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.
+
+Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja
+läksimme soutamaan.
+
+Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla
+hirsimajassa.
+
+
+
+17 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.
+
+
+Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni
+vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä,
+ja kolme niistä -- Trelawney, Redruth ja kapteeni -- yli kuusi jalkaa
+pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat
+vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa.
+Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat
+pian likomärät.
+
+Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon
+tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.
+
+Toisekseen oli luode nyt alkanut -- voimakas, lainehtiva virta kulki
+länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen
+salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat
+vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että
+virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana,
+jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä
+mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen,
+jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.
+
+"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille.
+Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina,
+hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa
+vähän kovemmin."
+
+"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata
+ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että
+voitatte virran."
+
+Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen
+käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis
+jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.
+
+"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.
+
+"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se
+suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan.
+Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme
+maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä
+pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa
+tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy
+heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."
+
+"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te
+voitte laskea hiukan alemmaksi."
+
+"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi
+tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä
+kuin toveria.
+
+Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:
+
+"Tykki!"
+
+"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan
+linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin
+tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän
+läpi."
+
+"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.
+
+Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme
+nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he
+nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä.
+Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat
+jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla
+kirveen iskulla.
+
+"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.
+
+Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa
+kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta,
+että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa
+soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt
+tulimme kääntäneeksi _Hispaniolalle_ koko sivun perän asemesta ja siten
+tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.
+
+Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands,
+jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni
+kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney,
+tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista
+miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.
+
+Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä
+sankkiruutia.
+
+"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette
+tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän
+tähtää."
+
+Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle
+venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme
+saaneet pisaraakaan vettä sisään.
+
+He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka
+käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä.
+Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi,
+Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen
+tovereistaan.
+
+Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat,
+vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan
+minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän
+paikoilleen veneissä.
+
+"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.
+
+"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista
+varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."
+
+"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin.
+"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."
+
+"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin
+merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni
+piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette
+sytyttimen, niin me huopaamme."
+
+Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet
+hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt.
+Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa
+olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen
+puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke
+oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä
+viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme.
+Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.
+
+"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä
+yhden noista veikkosista."
+
+Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä
+laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa,
+vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois
+toisten jaloista.
+
+"Valmiit!" huudahti junkkari.
+
+"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.
+
+Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden
+alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen
+ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut
+kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä
+kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli
+suurena syynä onnettomuuteemme.
+
+Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja
+minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät
+täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja
+suutaan ja sieraimiaan päristellen.
+
+Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki
+olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki
+varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi
+pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin
+siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle.
+Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin,
+kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera
+pohjaan.
+
+Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo
+lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä
+vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi
+paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce,
+jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi
+pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta
+Joycesta emme olleet varmoja -- hän oli hauska ja kohtelias mies
+palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.
+
+Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme,
+jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren
+pohjaan.
+
+
+
+18 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.
+
+
+Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki,
+joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka
+otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme
+heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat
+tiheikön läpi.
+
+Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin
+senvuoksi asettani:
+
+"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle
+pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."
+
+He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut
+yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että
+kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin
+hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme
+hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan
+ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme
+oli miesten miehiä.
+
+Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme
+paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun
+keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän
+kapinoitsijaa -- puosu Job Anderson etunenässä -- ilmestyi lounaiseen
+kulmaukseen.
+
+He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä
+tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce
+ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden
+vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset
+pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.
+
+Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse
+kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut -- kuula oli lävistänyt
+sydämen.
+
+Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin
+laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja
+kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme
+laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut
+vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme
+huomiomme Tom-poloiseen.
+
+Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo
+ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.
+
+Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen
+ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa
+palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja
+vertavuotavana hirsimajaan.
+
+Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut
+suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä
+ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle
+kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut
+käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt
+kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli
+parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon
+hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.
+
+Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi
+suuteli hänen kättään.
+
+"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.
+
+"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."
+
+"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän
+virkkoi.
+
+"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"
+
+"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului
+vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"
+
+Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi
+rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi
+pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.
+
+Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin
+kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa -- Englannin
+lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan
+päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
+valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja
+Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan.
+Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt
+kansallislippumme tangon huippuun.
+
+Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin,
+majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää
+olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin
+kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti
+sen kunnioittavasti ruumiin päälle.
+
+"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä
+satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään
+velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan
+oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."
+
+Sitten hän vei minut vähän syrjään.
+
+"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja
+junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"
+
+Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet
+kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin
+vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi
+retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea",
+lisäsin.
+
+"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien,
+"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."
+
+"Mitä tarkoitatte? kysyin.
+
+"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen
+menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti.
+Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat -- niin niukat, tohtori,
+että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."
+
+Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.
+
+Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana
+meistä metsään.
+
+"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne
+ennestäänkin, poikaseni."
+
+Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen
+sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen
+suurempaa vahinkoa aikaan.
+
+"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he
+tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"
+
+"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan
+sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni
+mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena
+pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin
+siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.
+
+Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai
+uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän
+täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan
+voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä
+niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla
+tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme
+pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista
+pallopeliä vaarallisempi.
+
+"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti --
+"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo
+hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu
+noutamaan tänne silavan?"
+
+Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he
+hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat
+rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin
+taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan
+kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle,
+jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä.
+Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena
+musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta
+säilytyspaikastaan.
+
+Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat
+muistiinpanot: --
+
+"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham
+Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard
+Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia -- ainoat uskolliset koko
+laivueesta -- mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat
+maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella.
+Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut
+kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika --"
+
+Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.
+
+Kuului huuto maan puolelta.
+
+"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.
+
+"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?"
+kuuluivat huudahdukset.
+
+Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja
+reippaana kapuavan paaluaidan yli.
+
+
+
+19 Luku.
+
+Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.
+
+
+Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni
+ja laskeutui istumaan.
+
+"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."
+
+"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.
+
+"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat
+osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan
+varma. Ei, ei -- ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi
+ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa
+hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä
+miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen
+vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään;
+Silveriä vain -- Silver oli sellainen poika."
+
+"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on
+minulla kiiruhtaa toverieni luo."
+
+"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika,
+ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen.
+Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne
+sinä olet lähdössä -- ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen
+jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa
+unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava),
+äärettömän paljon enemmän hän luottaa' -- ja sitten sinä nipistät
+häntä."
+
+Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin
+ennenkin.
+
+"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim.
+Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen
+tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin.
+Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"
+
+"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus
+tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut
+kohtasin. Onko siinä kaikki?"
+
+"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista
+kuudenteen vuoroon saakka."
+
+"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"
+
+"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat
+syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada
+lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat
+Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta
+tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat
+maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"
+
+Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän
+läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä.
+Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.
+
+Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä
+hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain
+minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni
+palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne
+kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja
+hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.
+
+Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi
+satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja
+hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden
+jälkeen kolealta.
+
+_Hispaniola_ oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta,
+toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa.
+Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi
+kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.
+
+Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten
+seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä
+paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää.
+Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä,
+ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja
+miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan
+iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin
+vaikutus.
+
+Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin
+jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa
+satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt
+nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja
+omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon
+sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta
+Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä
+tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.
+
+Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli
+rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin
+vastaan.
+
+Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni.
+Koko hirsimaja -- seinät, katto ja lattia -- oli rakennettu
+veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai
+puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen
+alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen -- suureen
+laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli,
+kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.
+
+Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta
+eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha
+ruostunut rautakouru.
+
+Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu
+puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä
+olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua
+huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä
+pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros
+ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti
+paaluaidan toisella puolen -- liian lähellä varustuksen puolustajille,
+sanoivat miehet -- metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan
+puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös
+runsaasti pajutammia.
+
+Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme
+jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä
+tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan
+pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi.
+Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa
+savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät
+yskimään ja silmämme vetistelemään.
+
+Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää
+siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään
+kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä
+hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu
+peitteenään.
+
+Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä
+vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin
+tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin.
+Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce
+toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi
+meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille,
+tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle.
+Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä
+vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.
+
+Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja
+lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja
+silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.
+
+"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja
+kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."
+
+Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään
+ja katsoi minuun.
+
+"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.
+
+"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma
+hänen järjestään."
+
+"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori
+puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei
+voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole
+ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"
+
+"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.
+
+"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen
+ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole
+nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on
+nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa -- juustoa, joka on
+valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"
+
+Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme
+hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa,
+mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi,
+että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten
+silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia,
+vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
+keskustellakseen.
+
+Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun
+ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät
+antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain
+toivomme oli siinä -- niin päätettiin -- että koettaisimme kaataa
+rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat
+merelle _Hispaniolalla_. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet
+viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi --
+tykin ääressä ammuttu mies -- pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina.
+Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä
+sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen
+lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista -- rommi ja ilmasto.
+
+Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin
+puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon
+nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja
+olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä
+miesluvustaan.
+
+"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin
+he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva
+kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua
+rosvoilemiseen."
+
+"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt",
+virkkoi kapteeni Smollett.
+
+Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan
+heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.
+
+Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet
+puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja
+äänten sorinaan.
+
+"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän
+hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"
+
+Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle
+ampumareiälle.
+
+
+
+20 Luku.
+
+Silver lähettiläänä.
+
+
+Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen
+heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin
+itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.
+
+Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys
+tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden
+latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka,
+missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat
+polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt.
+Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä
+oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.
+
+"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen
+yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."
+
+Sitten hän huusi rosvoille:
+
+"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."
+
+"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.
+
+Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä
+varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin
+päin ja virkkoi:
+
+"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim
+itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja
+varovaisesti!"
+
+Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.
+
+"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.
+
+Tällä kertaa toinen mies vastasi:
+
+"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."
+
+"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja
+me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa
+sekin virkaylennys!"
+
+Pitkä John vastasi omasta puolestaan.
+
+"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen,
+kun te hylkäsitte laivan, herrani", -- hän pani erityisen painon sanalle
+"hylkäsitte." -- "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan
+sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett,
+siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte
+minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."
+
+"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua
+puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin
+tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne
+ja Herra armahtakoon silloin teitä."
+
+"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne
+on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."
+
+Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se
+niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän
+vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille,
+aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä
+tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle
+puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti
+aitauksen yli.
+
+Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin
+kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo
+jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse.
+Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja
+kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka
+hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen
+jotain laulun pätkää.
+
+Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne
+oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän
+sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän
+laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän
+tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään;
+suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin
+asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.
+
+"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on
+istuutua."
+
+"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John.
+"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."
+
+"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi
+haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne.
+Oma syynne! Te olette joko laivakokkini -- ja silloin teitä kohdellaan
+hyvin -- taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja
+silloin saatte mennä hiiteen!"
+
+"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli
+pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne
+auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä
+asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori,
+kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran
+kukkarossa, niin sanoakseni!"
+
+"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni
+virkkoi.
+
+"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus
+ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota -- se oli ovela temppu,
+se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin
+taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä
+vähän säikähtänyt -- taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se
+ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta
+huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja
+vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme
+hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain
+lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt,
+niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut,
+kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."
+
+"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.
+
+Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei
+olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta.
+Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että
+hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat
+juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei
+ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.
+
+"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me
+tahdomme sen -- se on meidän vaatimuksemme.
+
+"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän
+vaatimuksenne.
+
+"Teillähän on kartta, vai mitä?"
+
+"Ehkä", vastasi kapteeni.
+
+"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei
+teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään,
+uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole
+omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."
+
+"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti
+kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme
+siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne
+toteuttaa."
+
+Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.
+
+"Jos Abe Gray --" Silver huudahti.
+
+"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja
+minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja
+koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."
+
+Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut
+puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.
+
+"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät
+meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna
+piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."
+
+Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa
+äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin
+taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin
+ilveilijöitä.
+
+"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan,
+aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja
+rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me
+teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on
+sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan
+kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen,
+kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin
+saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä
+vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain
+tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on
+suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä
+toivon" -- hän koroitti ääntänsä -- "että kaikki tässä majassa miettivät
+sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."
+
+Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan
+vasempaan kämmeneensä.
+
+"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.
+
+"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä
+vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."
+
+"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te
+tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät
+jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti
+tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta
+kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla,
+teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te
+ette pysty kuljettamaan laivaa -- teissä ei ole ainoatakaan siihen
+kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset -- Gray näytti pitkää
+nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette
+tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä
+ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta
+saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran
+teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."
+
+Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat
+raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.
+
+"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.
+
+"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.
+
+"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.
+
+Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia
+sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen
+pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi
+lähteeseen.
+
+"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti
+kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi.
+Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte
+te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään
+onnellisina!"
+
+Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden
+epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi
+hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.
+
+
+
+21 Luku.
+
+Hyökkäys.
+
+
+Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä
+tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä
+lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen
+vihastuvan.
+
+"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä
+takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi
+päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen
+lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori,
+minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla
+täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut
+pysyä kotonanne."
+
+Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat
+ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.
+
+Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:
+
+"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän
+kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja
+ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen
+kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me
+taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me
+taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme
+voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"
+
+Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli
+kunnossa.
+
+Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi
+ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa
+viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä
+muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin
+seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista -- pöydiksikin niitä
+voisi nimittää -- oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina
+puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.
+
+"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja
+savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."
+
+Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat
+hietikolle.
+
+"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja
+syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni,
+tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi
+viinaa joka miehelle."
+
+Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.
+
+"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta
+itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa
+itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra
+Trelawney, te olette taitavin ampuja -- te ja Gray otatte tämän pitkän
+pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara
+uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä
+omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei
+sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja
+autamme toisia."
+
+Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme
+kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan
+ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan
+kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois,
+paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme
+asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.
+
+Kului tunti.
+
+"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista
+kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."
+
+Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.
+
+"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti,
+kun näen jonkun?"
+
+"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.
+
+"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.
+
+Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät
+valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli
+aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti
+suljettuna ja otsa rypyssä.
+
+Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja
+laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta
+kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan,
+mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti
+paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä
+kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään
+pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.
+
+"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.
+
+"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."
+
+"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen
+pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen,
+tohtori?"
+
+"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli
+tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta -- kaksi lähekkäin ja kolme
+vähän lännempää."
+
+"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra
+Trelawney?"
+
+Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut
+useita -- seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai
+yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää
+siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että
+muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni
+Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat
+pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman
+ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.
+
+Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon
+ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi
+suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan
+kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.
+
+Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat
+ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi
+ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt
+kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi
+metsään.
+
+Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä
+aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä,
+joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä
+kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.
+
+Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan
+rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan.
+Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri,
+ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa
+tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.
+
+Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.
+
+"Iskekää miehet -- iskekää", hän karjui voimiensa takaa.
+
+Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin
+pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän
+läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin
+kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä
+oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.
+
+Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta
+suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet
+puolustautumaan.
+
+Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani
+kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä
+ähkyntää.
+
+"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!"
+huusi kapteeni.
+
+Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin
+otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin
+huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku
+seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi
+hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun
+heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten
+kasvoja löi hänet selälleen.
+
+"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja
+mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.
+
+Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla
+juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli
+vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa
+välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa
+pelästymiseen, ja -- iskun vielä viipyessä -- minä silmänräpäyksessä
+hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin
+niskoin vierimään rinnettä alas.
+
+Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle
+lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy
+päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt
+toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen
+pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen
+mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen
+ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu
+ja voitto oli meidän.
+
+Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin,
+ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan.
+Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän
+laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan
+kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt
+tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat
+tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt,
+jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen
+toiselle puolelle.
+
+"Ampukaa -- ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"
+
+Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu,
+ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana
+metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä
+kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.
+
+Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin
+jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen
+alkaa milloin tahansa.
+
+Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me
+näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä
+tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan
+enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä
+kalpeina.
+
+"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.
+
+"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.
+
+"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta
+viisi heistä ei enää juokse."
+
+"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja
+kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä
+vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin
+seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei
+paranna asiaa."
+
+Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota
+Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me
+emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.
+
+
+
+
+VIIDES OSA:
+
+SEIKKAILUNI MERELLÄ.
+
+
+
+22 Luku.
+
+Miten aloitin seikkailuni merellä.
+
+
+Kapinoitsijat eivät palanneet -- ei edes yhtään laukausta kuulunut
+metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi
+päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä
+hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan
+ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä
+päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.
+
+Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä -- ampumareiässä
+ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta
+ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä
+käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta,
+enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen
+yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli
+taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja
+seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.
+
+Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet
+eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula -- Job oli näet
+ensiksi häntä ampunut -- oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut
+vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli
+varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei
+kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei
+se ollut aivan välttämätöntä.
+
+Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen
+pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua
+korvasta kaupan päälliseksi.
+
+Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen
+neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän
+jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan
+kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi
+paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.
+
+Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi
+päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan
+muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.
+
+"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"
+
+"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista
+järkensä menettää."
+
+"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei _hän_ ole
+hullu, niin -- pane sanani mieheesi -- olen _minä_ hullu."
+
+"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja
+ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."
+
+Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli
+ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen
+hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä
+aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta
+ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen
+sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan
+pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden
+raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.
+
+Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus
+minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani
+otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen
+molemmat taskuni korpuilla.
+
+Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys
+mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin
+varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos
+jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle
+asti.
+
+Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään
+oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden
+riittävinä.
+
+Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin
+sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä,
+etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin
+huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä.
+Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin
+vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli
+tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään
+huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko
+suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.
+
+Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray
+auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin
+minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja
+ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät
+toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön
+tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi
+tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin,
+tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.
+
+Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin
+päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei
+minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka
+vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän
+lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän
+ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että
+merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä
+henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan
+reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja
+tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.
+
+En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä.
+Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi
+henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin
+sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa
+lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella
+ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.
+
+Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin
+tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita
+suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.
+
+Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt,
+aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja
+kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan
+suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja
+lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen
+pintaan kuvastui selvään _Hispaniolan_ jokainen piirre vesirajasta aina
+suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan
+vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver --
+hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä,
+toisella punainen lakki päässään -- sama roisto, jonka minä muutama
+tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he
+puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta -- runsaan mailin
+päästä -- luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä
+mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin.
+Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo
+näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä
+ranteella.
+
+Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies
+meni alas kajuuttaan.
+
+Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu
+sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että
+jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.
+
+Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa
+vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin
+ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun
+käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni
+sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti
+ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin
+pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin
+mustalaisten teltat.
+
+Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben
+Gunnin vene oli kuin olikin -- oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti
+kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle
+oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni
+minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa
+täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle
+asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista
+varten oli siinä kaksilapainen mela.
+
+En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen
+muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten
+kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja
+kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin
+suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja
+helppo kantaa.
+
+Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai
+teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli
+päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin
+itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni
+Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa
+_Hispaniolan_ luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin
+päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla,
+aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä
+kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni
+estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat
+veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.
+
+Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian
+korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt
+koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki
+synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin
+korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut,
+erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.
+
+Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet
+merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena
+pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. _Hispaniola_ oli
+luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa
+laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain
+peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.
+
+Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja
+vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan,
+ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä
+päättäväisesti laskin korakelini veteen.
+
+
+
+23 Luku.
+
+Luodevesi.
+
+
+Korakeli oli -- kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin --
+sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja
+suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä
+oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain
+kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen
+vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on
+"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."
+
+Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin
+muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki
+sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman
+vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa
+miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi _Hispaniola_, niin
+etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.
+
+Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten
+alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa
+silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin,
+sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla
+ja pitelin siitä kiinni.
+
+Köysi oli kireällä kuin jousen jänne -- niin voimakas oli virran paine.
+Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin
+vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin
+_Hispaniola_ lähtisi ajautumaan virran mukana.
+
+Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti
+mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen
+kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin
+uskalias leikatakseni _Hispaniolan_ irti ankkuristaan, niin sekä minä
+että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja
+jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun
+täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat
+alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet
+lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi
+_Hispaniolaa_ vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin
+ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan
+silmänräpäykseksi veteen.
+
+Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani
+ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää
+jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta
+sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.
+
+Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli
+niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt
+joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.
+
+Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli
+ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen
+ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja
+juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi
+peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi.
+Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat
+myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon
+tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta
+kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana,
+kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta
+seurauksitta.
+
+Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena
+leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka
+jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi
+jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin
+matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:
+
+    "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,
+    Nyt elossa heitä on enää vain yksi."
+
+Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen,
+joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen
+kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri,
+jolla he purjehtivat.
+
+Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin
+lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla
+sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.
+
+Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut
+melkein samassa tuokiossa _Hispaniolan_ keulaa vasten. Samalla kuunari
+alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.
+
+Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni
+kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos,
+kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa
+vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin
+venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka
+riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.
+
+Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen
+vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen
+laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja
+minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.
+
+Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi
+lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja
+näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.
+
+Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran
+mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat
+laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä
+ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain
+silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja
+epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin
+Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen,
+kamppailevan henkensä edestä.
+
+Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä
+olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään
+muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka
+yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni,
+totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.
+
+Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt
+kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!
+    Viina ja hiisi vei miehen hautaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä
+iltana olivat _Hispaniolan_ kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen
+keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja
+tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti
+lisääntynyt.
+
+Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten
+löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta.
+_Hispaniolakin_, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän
+suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän
+huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.
+
+Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi
+nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren
+kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä
+korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi
+ulos aavalle merelle.
+
+Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin
+parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta
+kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja
+arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he
+olivat älynneet onnettomuutensa.
+
+Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin
+sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme
+raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka
+minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut
+kohtaloani tyynesti odottaa.
+
+Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä,
+tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki
+odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys
+minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken
+kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä
+nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."
+
+
+
+24 Luku.
+
+Korakelin merimatka.
+
+
+Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen
+kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä
+Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina
+kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.
+
+Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja
+synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa
+korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan
+neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa
+maihin.
+
+Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten
+välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas
+kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen
+viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin,
+louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan
+ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä
+ylös.
+
+Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä,
+jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla
+loiskinalla pudottautuivat mereen -- uskomattoman suuria, notkeita
+etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä,
+joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.
+
+Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan
+vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli
+vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle
+enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä
+sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata
+sellaisia vaaroja.
+
+Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen
+mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän
+lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden
+aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke -- Metsäniemi, kuten se
+oli kartalle merkitty --, jota peittävät korkeat, viheriät ja
+merenrantaan saakka kasvavat männyt.
+
+Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan
+pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että
+jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni
+ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän
+Metsäniemen rannalle.
+
+Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja
+eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat
+taittumatta.
+
+Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten
+joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui
+hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin
+parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen
+muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain
+vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin
+lintu notkoon muurin toiselle puolen.
+
+Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni
+melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä
+muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut
+asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa,
+syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti
+keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.
+
+Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen
+asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta
+laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi
+pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin
+pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?
+
+Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt
+malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin
+merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas
+vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti
+laineet sivuutti.
+
+Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne
+kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan
+tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai
+laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti
+käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja
+myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.
+
+"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja
+välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja
+silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin."
+Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä
+tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni
+keulan maata kohti.
+
+Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin
+silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka
+kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman
+sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin
+vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että
+seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.
+
+Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava
+jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa
+ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen,
+panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja
+päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein
+sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi,
+ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi
+ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.
+
+Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin _Hispaniolan_
+ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli
+mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä
+iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes
+selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin
+tuijottaa laivaan ja ihmetellä.
+
+_Hispaniolassa_ oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea
+kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran
+sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein
+luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren
+ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän
+länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua
+kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi,
+pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.
+
+"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä
+kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille
+sanonut.
+
+Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin
+toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin
+tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle,
+pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen
+ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin,
+vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä
+kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten
+miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten
+lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä
+voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.
+
+Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin
+purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja
+hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei
+se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain
+uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti
+saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti
+minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä
+rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.
+
+Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni.
+Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa
+varovaisesti meloa ohjaamattoman _Hispaniolan_ jälkeen. Kerran sain niin
+suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä
+lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin
+alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain
+toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.
+
+Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan
+peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään
+ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin
+että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin
+täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin
+heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.
+
+_Hispaniola_ oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen -- mikä minulle oli
+sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti
+--luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka
+kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja
+pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen
+pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet
+paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen
+kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin
+kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli
+luonnollisesti hyvin suuri.
+
+Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi
+hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta _Hispaniola_ vähitellen kääntyi
+paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna
+oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui
+velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran
+painamana.
+
+Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt
+kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.
+
+Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi.
+_Hispaniola_ laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään,
+keinuen kepeänä kuin joutsen.
+
+Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni.
+_Hispaniola_ kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun
+--jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes
+entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa
+valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä
+matalasta venhostani.
+
+Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen
+--tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari
+syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin
+jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella
+kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin.
+Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle,
+että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että
+minun nyt oli pakko turvautua _Hispaniolaan_.
+
+
+
+25 Luku.
+
+Minä valloitan _Hispaniolan_.
+
+
+Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja
+pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin
+köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden
+purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä
+riippumaan.
+
+Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta
+minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin
+kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti,
+peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä.
+Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon
+jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin
+mikäkin elävä olento.
+
+Äkkiä nousi _Hispaniola_ suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät
+vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi
+vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään,
+niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.
+
+Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi
+selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina
+kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää
+rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot
+tahmaisen kalpeina.
+
+Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat
+puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto
+vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku
+kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli
+tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen,
+luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.
+
+Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta,
+mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä
+irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut -- ja juuri
+tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin
+asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret
+soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin
+että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä
+näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.
+
+Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia
+verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään
+olivat surmanneet toinen toisensa.
+
+Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun
+laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin
+samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja
+äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava
+suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani
+puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.
+
+Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra
+Hands", virkoin pilkallisesti.
+
+Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut
+ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli:
+"viinaa."
+
+Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka
+jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas
+kajuuttaan.
+
+Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut
+säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti
+mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa
+palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka
+olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten
+kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen
+heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja
+puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi.
+Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.
+
+Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän
+suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti
+ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.
+
+Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa
+vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja,
+hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa.
+Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin
+taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin
+vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten
+annoin viinan Handsille.
+
+Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.
+
+"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"
+
+Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.
+
+"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.
+
+Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.
+
+"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat
+paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se
+vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin
+onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän
+sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne
+ilmestyit?"
+
+"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt
+nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."
+
+Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut
+mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon
+näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan
+heilahdellessa.
+
+"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra
+Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin
+että tuo rääsy roikkuu mastosta."
+
+Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun
+ryövärilipun ja heitin sen mereen.
+
+"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja
+kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"
+
+Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten
+painuneena.
+
+"Minä luulen", hän viimein virkkoi -- "minä luulen, kapteeni Hawkins,
+että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne.
+Emmeköhän me vähän keskustele?"
+
+"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain
+suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla
+ateriaani.
+
+"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin
+--O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen -- "tuo
+mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on
+nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en
+käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen
+miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt,
+sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani
+kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme
+mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."
+
+"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni
+Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea
+laiva siellä rauhassa rantaan."
+
+"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin
+suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut
+alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole
+valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään
+laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen
+tekisinkin!"
+
+Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä
+tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin _Hispaniolaa_
+myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani
+sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni
+pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea
+aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä
+maihin.
+
+Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin
+äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun
+avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä
+kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui
+suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa
+kokonaan toiselta mieheltä.
+
+Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi
+kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan
+muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan
+hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä.
+Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen
+kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.
+
+Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta
+aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista.
+Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka
+karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin
+suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa
+itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati
+pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy.
+Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta -- kuluneen
+vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain
+ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli
+hommiani.
+
+
+
+26 Luku.
+
+Israel Hands.
+
+
+Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä
+helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta
+Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin
+käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin
+vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin
+kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen.
+Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten
+toisen ateriamme ääreen.
+
+"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen
+hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos
+heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä
+nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän
+ei ole laivamme kaunistuksenakaan -- eikä kai teistäkään."
+
+"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua
+miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.
+
+"Tämä oli onneton laiva -- tämä _Hispaniola_, Jim", hän jatkoi silmää
+iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki,
+tällä _Hispaniolalla_ -- montakohan poloista merimiestä onkaan jo
+joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan
+Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en
+totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien -- hän on kuollut, vai mitä? No
+niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat
+lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi
+kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien
+pariin?"
+
+"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo
+tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä
+sieltä meitä."
+
+"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta -- vastustajan surmaaminen
+näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget
+eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt.
+Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä
+olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit
+minulle sitä -- sitä -- hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin
+tuo minulle pullo viiniä, Jim -- tämä viina on liian väkevää minulle."
+Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli
+siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en
+ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun
+poistuvan kannelta -- sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä
+piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät
+aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta,
+milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli
+kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut
+huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis
+vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin
+tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan
+epäluuloni.
+
+"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"
+
+"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän
+vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."
+
+"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä
+saanen etsiä."
+
+Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin
+suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän
+toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin
+kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin
+kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni
+osoittautuivat tosiksi.
+
+Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen
+nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa -- sillä kuulin hänen vaivoin
+voihkinan pidättävän -- niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen
+yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi
+eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen,
+lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä
+hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä
+kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin
+entiselle paikalleen.
+
+Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän
+oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa
+päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu
+uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä -- ryömiäkö yli saaren
+Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän
+Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen
+avukseen -- sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.
+
+Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän
+molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen
+satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin
+sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä
+vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että
+siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.
+
+Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut
+toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät
+jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni.
+Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.
+
+Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin,
+kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän
+ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin
+katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja
+otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!"
+Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja
+pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.
+
+"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole
+veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim,
+Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka
+sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani
+lähdössä pitkälle kotimatkalle."
+
+"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja
+arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten
+kristityn miehen sopii."
+
+"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."
+
+"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä
+olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja
+veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet
+surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden,
+Hands, etkö jo käsitä?"
+
+Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli
+piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta
+hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman
+juhlallisesti:
+
+"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa,
+parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan
+loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon
+nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan.
+Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän
+vakaumukseni -- amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä
+vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on
+jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni
+Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."
+
+Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta
+tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja
+matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi
+nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies
+ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme
+käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella
+varmuudella, että sitä huvikseen katseli.
+
+Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan
+suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin
+eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti
+enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden
+eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli
+ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina
+vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt
+paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat
+täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama
+oli suojaisa.
+
+"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin
+laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita
+ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"
+
+"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme
+aluksen jälleen irti?"
+
+"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle
+rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista
+männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat
+nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja
+laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä
+varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän -- kas
+niin -- suoraan -- ylemmäksi -- hiukan alemmaksi -- suoraan suoraani"
+
+Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän
+äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä
+käskettyä, _Hispaniola_ kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä
+rantaa.
+
+Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia
+yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni,
+odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä
+kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan
+nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä
+laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta,
+ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään
+päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan,
+taikka oli se vain vaistomainen tunne -- miten tahansa, kun katsahdin
+sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti,
+tikari koholla oikeassa kädessään.
+
+Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun
+huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä.
+Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin
+syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka
+vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi
+iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.
+
+Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta,
+jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi
+käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani
+pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja
+tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi,
+mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli
+merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani.
+Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en
+olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.
+
+Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin
+haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka
+vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa
+koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin
+senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun
+pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut
+keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä
+yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan
+varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä
+puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli
+riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.
+
+Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin
+hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja
+vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin
+usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni
+liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin
+pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni
+vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu.
+Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo
+miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä
+kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen
+mahdollisuutta.
+
+Asemamme oli tällainen, kun _Hispaniola_ äkkiä iski rantaan, huojahti,
+karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella
+oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi
+sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja
+kannen kulmaukseen.
+
+Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan
+toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme.
+Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani
+kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen
+jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan
+kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi
+keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein
+kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin
+vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.
+
+Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa
+alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu
+auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana.
+Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti
+uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon
+rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi
+asiastani.
+
+Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi
+onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan
+hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa,
+hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi
+hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä
+olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes
+kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli
+kummassakin kädessä, virkoin hänelle:
+
+"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi,
+kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.
+
+Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän
+koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa,
+että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun.
+Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla
+oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin
+hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.
+
+"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta
+koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin
+--; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun
+täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet,
+käy kovin vanhan merikarhun sapelle."
+
+Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko
+orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen
+ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt
+istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä
+hämmästyksestä -- en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä
+ainakaan tiennyt tähdänneeni -- laukesivat molemmat pistoolini ja
+putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti
+parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.
+
+
+
+27 Luku.
+
+Paljon rahaa.
+
+
+Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja
+ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani.
+Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi
+minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista
+kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden
+selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla
+hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa
+ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan
+aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut
+että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän
+oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.
+
+Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja
+päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari,
+joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin
+tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska,
+joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin
+kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään,
+liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.
+
+Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja
+ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen
+asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi
+lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.
+
+Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi
+tai petti rohkeuteni -- ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen
+puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys
+suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se
+oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt
+rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja
+ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.
+
+Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia
+vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää
+vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.
+
+Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja
+vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä
+sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin
+ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin
+tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta
+--O'Brien-vainajasta.
+
+Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän
+makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena
+kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli
+sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni
+tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut
+minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut
+mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen
+hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan
+pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin
+makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka
+O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt
+makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat
+uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.
+
+Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli
+jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden
+varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan
+kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä
+olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot
+purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle.
+Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli
+pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut
+ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt
+veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin
+suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
+Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet.
+Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle,
+mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli
+liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. _Hispaniolan_
+täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.
+
+Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten
+viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä
+aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen
+kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin
+ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.
+
+Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi
+mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä
+laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka,
+hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja
+minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen _Hispaniolan_ kallelleen,
+isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko
+meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien
+latvoissa.
+
+Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en
+palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina
+ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle.
+Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua
+ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta _Hispaniolan_ valloitus oli
+omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin
+myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.
+
+Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani.
+Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin
+satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja
+minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä.
+Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja
+kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.
+
+Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja
+rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli
+syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen
+välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon
+kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan
+nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista
+huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa
+kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili
+rannalla suon reunassa?
+
+Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes
+suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä
+oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti
+tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai
+tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.
+
+Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli
+valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista
+kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.
+
+Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen,
+vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni
+metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan
+ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin
+surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat
+erehdyksessä minut ampuneet.
+
+Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän
+aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä
+puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se
+vähän himmeni -- aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä
+liekehtineet.
+
+En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.
+
+Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.
+
+Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja
+olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio
+palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka
+perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa
+näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.
+
+Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet
+ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti
+olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi
+pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.
+
+Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja
+sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.
+
+Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin
+äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä
+päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään
+mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona
+hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni
+kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo
+mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini
+kaikunut.
+
+Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli
+kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä
+heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt
+oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja
+uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen
+vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.
+
+Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen
+pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut
+muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä
+keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.
+
+Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain
+maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla
+sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.
+
+Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka
+ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.
+
+Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:
+
+"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!"
+--loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.
+
+Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut
+puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin
+yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan
+yksitoikkoisella hokemisellaan.
+
+Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka
+ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului
+karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:
+
+"Ken siellä?"
+
+Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin
+suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun
+kiinni.
+
+"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti
+vangittu.
+
+Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.
+
+
+
+
+KUUDES OSA:
+
+KAPTEENI SILVER.
+
+
+
+28 Luku.
+
+Vihollisen leirissä.
+
+
+Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti
+tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen
+hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan
+ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti
+pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että
+kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut
+jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.
+
+Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet
+surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan
+äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain
+kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään
+osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta
+oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren
+rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä
+arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.
+
+Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John
+itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään
+hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon
+lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja
+pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin
+kurjaksi.
+
+"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen
+koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi,
+totisesti!"
+
+Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.
+
+"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten
+saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi
+halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko -- ei teidän
+tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan,
+vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen,
+"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä
+näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy
+sentään aivan yli ymmärrykseni."
+
+Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet
+minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni
+hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni
+kouristelikin mitä synkin epätoivo.
+
+Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:
+
+"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä
+mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta,
+sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta,
+jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän
+meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt
+sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä
+merimies -- minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään -- mutta
+ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja
+oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on
+sinulle äkeissään -- 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on
+kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo,
+sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta
+kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta,
+niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."
+
+Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja
+vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini
+olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin
+enemmän mielissäni kuin huolissani.
+
+"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme",
+Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä
+mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole
+koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin
+mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on
+sinulla vapaus vastata kieltävästi -- kautta puukoipeni, voiko kukaan
+kuolevainen merimies osaavammin puhua?"
+
+"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin
+ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta
+hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti
+rinnassani.
+
+"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa
+asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes,
+kuin siivillä sinun seurassasi."
+
+"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on
+valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä
+kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini
+ovat."
+
+"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista;
+"kunpahan edes joku sen tietäisi!"
+
+"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua
+puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan
+tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana,
+tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni
+Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän
+kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine
+kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt
+sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin
+sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen
+voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein
+noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me
+hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme
+ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos
+niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä
+heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he
+oleksivat."
+
+Hän imi taas rauhallisena piippuaan.
+
+"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että
+kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa.
+'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi
+haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on,
+senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen
+aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."
+
+"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.
+
+"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.
+
+"Ja nytkö minun on valittava?"
+
+"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.
+
+"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua
+odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan.
+Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin
+teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille
+sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä:
+te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty,
+miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos
+tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että
+-- minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa
+saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja
+Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan
+sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin
+minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet
+tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei
+ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran,
+minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää
+enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää.
+Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni
+säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä
+merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain
+voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne
+sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne
+edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."
+
+Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta
+kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki
+aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä
+minä lisäsin:
+
+"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te
+olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille
+kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."
+
+"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla,
+etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni
+vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.
+
+"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu
+--Morgan nimeltään -- jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa
+Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."
+
+"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä
+toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun
+kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille
+ajanut!"
+
+"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.
+
+Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias
+nuorukainen.
+
+"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko
+sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan,
+mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne,
+minne monen mamman poika on ennenkin mennyt -- toisinaan raakapuun
+nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi
+kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut
+ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"
+
+Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.
+
+"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty
+kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun
+kelkkaasi lähden, John Silver."
+
+"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen
+tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa
+kädessään. "Suu puhtaaksi -- ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt
+nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli
+heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan
+tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin,
+minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta
+totisesti minä katson -- hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu
+on tyhjäksi palanut."
+
+Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.
+
+"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa.
+"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä.
+Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni
+vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän
+penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin,
+hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta
+pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria
+teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen,
+joka häneen uskaltaa koskea! -- sen vain sanon ja se on totinen sana."
+
+Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni
+löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa.
+Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet
+ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät
+lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen
+vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva
+keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku
+heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi
+heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet
+katsettaan minuun, vaan Silveriin.
+
+"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi
+ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa
+tai laskekaa tuuleen."
+
+"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan
+omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut
+tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei
+tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia
+kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien
+sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme.
+Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä
+kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."
+
+Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen,
+noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä
+ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin
+kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti",
+lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki
+poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.
+
+Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.
+
+"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten,
+"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei
+ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison
+rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä
+puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko
+miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä
+huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot
+Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet
+hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun
+viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta
+todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"
+
+Minä aloin jo yskän ymmärtää.
+
+"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.
+
+"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on
+mennyttä, kaula on mennyttä -- siinä asema koristelematta. Heti kun
+katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin -- no niin,
+minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä
+tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat
+pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi -- jos voin
+-- heidän käsistään. Mutta huomaa Jim -- ei mitään ilmaiseksi -- sinä
+pelastat Johnin hirsipuusta."
+
+Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan
+mahdottomalta -- olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.
+
+"Minkä voin, sen teen", vastasin.
+
+"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat
+tulimmaista, keinoja minulla on!"
+
+Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.
+
+"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan.
+"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä
+arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten
+sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on.
+Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. _Niihin_ miehiin en ole
+koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä
+halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti
+tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet
+nuori -- sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"
+
+Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.
+
+"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi:
+"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän
+mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta
+puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"
+
+Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän
+huomasi enemmät kyselyt turhiksi.
+
+"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä
+piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, -- hyvää tai
+pahaa."
+
+Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään
+aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.
+
+
+
+29 Luku.
+
+Musta merkki uudelleen.
+
+
+Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi
+takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun
+mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua.
+Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden
+kesken.
+
+"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle
+perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.
+
+Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion
+jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi,
+että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat
+asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli
+soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun
+kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa.
+Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen
+puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin
+kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin
+omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi
+jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.
+
+"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni,
+sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan
+tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.
+
+"Anna heidän vain tulla -- anna vain tulla", Silver keveästi vastasi.
+"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."
+
+Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin
+pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin.
+Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän
+hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin
+puristettua oikeata kättään edessään.
+
+"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö.
+Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."
+
+Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja
+annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin
+takaisin toveriensa luo.
+
+Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.
+
+"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia
+saaneet? Hoh -- halloo! kas niin -- tämä ei onnea tuota! Te olette
+ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa
+repinyt?"
+
+"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui -- "siinä sen kuulette! Enkös jo
+sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."
+
+"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet",
+Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka
+maitosuu se raamattua viljelee?"
+
+"Dick se oli", muuan virkkoi.
+
+"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver
+puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."
+
+Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.
+
+"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut
+sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan;
+käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso
+mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."
+
+"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka
+toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle
+kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa!
+'Erotettu' -- niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti
+kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko
+koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän
+miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta
+oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota
+palaakseen."
+
+"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä
+vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on
+aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja
+ottaa osaa vaaliin."
+
+"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi.
+"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä
+--muista näet, että olen vieläkin kapteeninne -- siksi kuin olette
+syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi
+ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen -- sittenpähän näemme."
+
+"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen;
+_me_ olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko
+tämän matkamme kantoon -- olet perin paksuniskainen mies, jos sen
+uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta
+vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä
+tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä
+et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas
+niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata
+kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi,
+tuossa on tuo poika."
+
+"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.
+
+"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi
+sinun hutiloimisesi vuoksi."
+
+"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen,
+kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän
+kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin
+olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet _Hispaniolassa_ tuona yönä,
+jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia
+herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka
+pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle
+mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän
+tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin -- siinä olen yhtä mieltä
+teidän kanssanne -- aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä
+tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan
+saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä
+olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on
+otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni -- sinulla, joka koko
+laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan -- tämä jo vie mahdin
+luisevimmaltakin kädeltä!"
+
+Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät
+nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.
+
+"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä
+otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin
+tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy
+puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän
+mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle!
+Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"
+
+"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"
+
+"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte,
+että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin,
+_miten_ pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme
+niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä
+ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja
+ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi
+kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver.
+Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun
+kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt
+ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja
+teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni
+neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän
+ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en
+ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen
+pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas
+pykälä.
+
+"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori
+käy teitä katsomassa joka päivä -- sinua, John, muserrettuine kalloinesi
+-- ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja
+jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette
+sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on
+eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on
+lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä
+vuoksi minä sopimuksen tein, niin -- tehän itse polvillanne ryömien
+pyysitte minua sen tekemään -- polvillanne ryömien te luokseni tulitte,
+niin pelästyneitä olitte -- ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen
+olisi sopimusta tehnyt -- mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota
+--siinä on selitys!"
+
+Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin -- saman, keltaiselle
+paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan,
+jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi
+tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni
+selittämään.
+
+Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen
+olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin
+kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä
+voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla
+he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he
+ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen
+turvassa merellä.
+
+"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F.
+ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina
+piirsi."
+
+"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois
+kuljetamme, kun ei ole laivaa?"
+
+Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:
+
+"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut
+minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se
+tietää -- sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla
+hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa
+keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta
+kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se
+mieleesi!"
+
+"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.
+
+"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin;
+minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä,
+hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä
+olen saanut siitä jo tarpeekseni!"
+
+"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue
+kapteeniksi!"
+
+"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa,
+että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi,
+etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit,
+mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon
+virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa,
+siihen taitaa kaikki supistua."
+
+"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka
+nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.
+
+"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei
+ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."
+
+"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin,
+parempihan sekin on kuin ei mitään."
+
+"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun
+minulle.
+
+Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli
+viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari
+Ilmestyskirjasta -- muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti
+muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu
+puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani.
+Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana:
+"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei
+paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on
+kuin kynnellä vedetty.
+
+Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian
+olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui
+siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla,
+jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.
+
+Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että
+minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin
+surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä
+merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti
+toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia
+mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen
+kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi;
+mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan
+ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja
+häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.
+
+
+
+30 Luku.
+
+Kunniasanalla.
+
+
+Minut herätti -- tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin
+yksin vahdinkin hierovan silmiään -- sointuisa, ystävällinen ääni, jonka
+kuulimme huutavan meille metsän reunasta.
+
+"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"
+
+Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin,
+niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin
+sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se
+minut oli vienyt -- minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin
+vaaroihin -- niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.
+
+Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli
+juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen,
+kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.
+
+"Tekö, tohtori! Koreinta -- huomenta teille, sir!" Silver huudahti
+vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina
+virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan
+kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan
+tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän
+potilaanne -- kaikki ovat terveitä ja iloisia."
+
+Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella
+kädellään majan seinään nojaten -- kiireestä kantapäähän entinen John,
+tapoineen ja puheineen.
+
+"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan
+vieras -- he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin
+kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla
+--perä perää vasten, koko yön!"
+
+Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä
+selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:
+
+"Eihän vain Jim?"
+
+"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.
+
+Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän
+näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.
+
+"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi,
+kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."
+
+Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi
+päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt
+vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen
+henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän
+jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä
+rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti
+miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään
+olisi tapahtunut -- aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he
+uskollisia merimiehiä.
+
+"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli
+pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli
+se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George,
+kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne,
+mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä?
+Ottiko hän lääkettä, miehet?"
+
+"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.
+
+"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori,
+taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui
+kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani
+saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle -- Jumala häntä
+siunatkoon -- ja hirsipuulle."
+
+Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän
+pistopuheen.
+
+"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.
+
+"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä
+se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi
+ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"
+
+"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."
+
+"Sen se nyt sai -- teidän sanaanne -- kun oli oikea aasi", tohtori
+vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan
+puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä
+pidän aivan varmana -- vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus
+--että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian
+ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte
+minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu;
+mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen
+alkuperusteistakaan."
+
+"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat
+kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat
+he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja
+merirosvoja -- "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä
+tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."
+
+Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.
+
+George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista
+lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi
+karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"
+
+Silver iski kämmenensä tynnyriin.
+
+"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän
+jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun
+tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä
+kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne
+kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka
+kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi
+aatelismiehenä -- sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt
+-- lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"
+
+Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.
+
+"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja
+sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan
+pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme
+junkkarille ja kapteeni Smollettille."
+
+Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet
+tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut
+majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä -- yrityksistä
+hankkia itselleen yksityistä suosiota -- kanssarikollistensa etujen
+syrjäyttämisestä -- sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän
+parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten
+uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin
+verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut
+hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä
+aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun
+puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi,
+oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti
+lähteä aarretta etsimään.
+
+"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika
+tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria,
+vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."
+
+Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen
+olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän
+oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta
+vakuutetuksi.
+
+"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa
+juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."
+
+Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti
+meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan
+päässä, Silver pysähtyi.
+
+"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo
+teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi
+virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin
+liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin
+jäntereen -- niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan
+puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys
+vain minun hengestäni -- tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan
+päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte
+minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"
+
+Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin
+tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle
+ja ääni vapisi.
+
+"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.
+
+"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri -- en tuon vertaa!" vastasi hän
+sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä
+tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä
+mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan
+unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin
+pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään -- kas näin -- ja jätän
+teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä,
+sillä tilini on pitkä, totisesti!"
+
+Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui
+kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti
+kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia
+tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä,
+sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.
+
+"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä
+olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei
+sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon,
+olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et
+olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää,
+niin -- kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"
+
+Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin,
+"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka
+tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei
+Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan
+kuolla -- ja myönnän sen ansainneenikin -- mutta kidutusta minä pelkään.
+Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."
+
+"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä
+en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."
+
+"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."
+
+"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä
+otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset -- mutta
+tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin
+me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."
+
+"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse
+tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä
+tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen.
+Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat
+minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi
+missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi
+onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan
+nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla
+maalla."
+
+"Kuunariko!" tohtori huudahti.
+
+Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.
+
+"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi
+lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko
+sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se
+olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben
+Gunnin -- paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään,
+vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin -- Ben Gunnista
+muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver",
+hän huusi, "Silver! -- Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun
+kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen
+suhteen."
+
+"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi.
+"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain
+aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."
+
+"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin
+annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"
+
+"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon
+ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte
+hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan -- tästä kaikesta
+minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut
+määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon
+elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte
+sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän
+silloin peräsimen."
+
+"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa
+enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä,
+totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin
+kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos
+kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn!
+Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme
+hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni
+teidät väärää valaa tekemättä."
+
+Silverin kasvot loistivat ilosta.
+
+"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma
+äitini", hän huudahti.
+
+"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova:
+Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa.
+Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten
+turhia puhu. Hyvästi, Jim."
+
+Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään
+Silverille ja poistui nopein askelin metsään.
+
+
+
+31 Luku.
+
+Aarretta etsimässä -- Flintin osviitta.
+
+
+"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin
+sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä
+näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan -- toisella silmäni nurkalla
+sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin
+olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle
+vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin
+hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim,
+meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin,
+mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää
+vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi
+irti."
+
+Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen
+oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja
+kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla
+olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti,
+ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin
+vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin
+valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme
+syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen
+tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin
+liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän
+huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän
+menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen
+minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan
+mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.
+
+Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint
+olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän
+ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun
+hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.
+
+"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä
+on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä
+sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan,
+se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä;
+mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle
+ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin
+lienee meillä myös sananvalta."
+
+Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja
+luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.
+
+"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen
+pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut
+tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit.
+Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään,
+sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien
+mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre
+että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot
+konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle
+osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."
+
+Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä
+puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli
+esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli
+kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön.
+Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut
+epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta
+merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän
+tahollamme oli hänellä ainoana toivona.
+
+Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä
+tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä
+silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa
+epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun
+elämästä ja kuolemasta -- hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen
+--viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!
+
+Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi
+ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta,
+käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä
+ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" --niin
+helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan
+rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.
+
+Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku
+ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua
+lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi
+kivääriä -- toinen selässä, toinen rinnalla -- ja lisäksi suuri
+lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa
+taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint
+vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia
+voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja
+kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin
+vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan
+totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.
+
+Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat
+kuokkia ja lapioita -- sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen
+maihin _Hispaniolasta_ -- toiset taas silavaa, leipää ja viinaa
+päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat
+peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli
+eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa,
+niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla
+toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat
+hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti
+huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat
+olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi
+ruutivarojakaan.
+
+Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle -- yksinpä käärepäinen
+mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa -- ja
+taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin
+olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot
+rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa.
+Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen
+tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa
+pitkin.
+
+Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli
+luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella
+oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä.
+Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:
+
+"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.
+
+"Luurankosaari itäkaakosta itään.
+
+"Kymmenen jalkaa."
+
+Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa
+parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi
+Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas
+nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin
+Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia
+mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai
+viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli
+tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta
+paikalle tultua kompassin avulla.
+
+Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes
+puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja
+kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.
+
+Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme
+ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin
+tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän
+rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan
+rinnettä ylös tasangolle.
+
+Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa
+kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä
+kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan
+harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen
+kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan
+tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi
+siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas
+maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun.
+Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin
+kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.
+
+Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin.
+Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me
+Silverin kanssa -- minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen
+peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi
+häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.
+
+Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa,
+kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain
+pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset
+alkoivat juosta häntä kohti.
+
+"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan
+ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."
+
+Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille
+päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin
+ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan
+siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan
+selkäpiitään.
+
+"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli
+lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää
+siniverkaa."
+
+"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa
+täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on?
+Se ei ole luonnollinen."
+
+Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut
+pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia
+(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti
+kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa --jalat
+yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen
+suuntaan.
+
+"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver
+virkkoi. "Tässä on kompassi -- tuolla pistää Luurankosaaren korkein
+kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"
+
+Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi
+näytti tarkalleen itäkaakosta itään.
+
+"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan
+tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto
+vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on
+varmasti yksi _hänen_ kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen
+seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti
+tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän
+miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce.
+Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"
+
+"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle
+ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."
+
+"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi -- "miksi ei tässä näy hänen
+puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten
+taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."
+
+"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.
+
+"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä
+tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta
+ole luonnollista."
+
+"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei
+luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos
+Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että
+minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut
+jälellä."
+
+"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui.
+"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."
+
+"Kuolleena -- niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen
+mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin
+kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään -- hän kuoli pahan kuoleman, se
+Flint!"
+
+"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi
+ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa,
+toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein
+pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja
+minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin -- ja mies jo
+korahteli kuoleman kielissä."
+
+"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut
+eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se
+on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta
+hakemaan!"
+
+Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta
+huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa,
+vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen
+merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.
+
+
+
+32 Luku.
+
+Aarretta etsimässä. -- Ääni metsästä.
+
+
+Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin
+ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti
+kun oli päästy tasangolle.
+
+Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä
+lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse
+rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja
+Luurankosaari ja idässä -- niemekkeen ja suomaiden ylitse -- avara meren
+ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain
+yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden
+tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina
+rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren
+ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi
+meissä yksinäisyyden tunnetta.
+
+Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.
+
+"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa
+linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota
+matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa.
+Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."
+
+"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä
+--tuntuu minusta aivankuin -- se olisi minulle tapahtunut."
+
+"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver
+virkkoi.
+
+"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen.
+"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"
+
+"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta
+totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"
+
+Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet
+nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä
+hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein
+kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme
+metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun
+laulun:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin
+rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna;
+toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa;
+Morgan painoi kasvonsa maahan.
+
+"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.
+
+Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin -- katkennut
+keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan
+suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa
+vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja
+lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin
+kummallisempi.
+
+"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei
+käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en
+kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä
+ristipuilla -- joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"
+
+Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo
+vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen
+rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni
+uudelleen kajahti -- tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin,
+kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat
+Tähystäjän onkaloissa.
+
+"Darby M'Graw!" se ulisi -- se sana parhaiten kuvaa ääntä -- "Darby
+M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja
+karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"
+
+Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen
+vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.
+
+"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"
+
+"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."
+
+Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut
+hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon
+seuraan.
+
+Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen
+suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.
+
+"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan,
+meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan
+jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä
+salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan
+pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä
+häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan
+neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes
+samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen
+merimiesrääsyn vuoksi -- joka lisäksi vielä on vainaja!"
+
+Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta
+rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän
+hänen halveksivien sanojensa johdosta.
+
+"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."
+
+Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä
+olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti
+heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen
+uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein
+täydelleen vapautunut säikähdyksestään.
+
+"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on
+epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka
+synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä?
+Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."
+
+Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata,
+mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti
+rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä
+sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä
+laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se
+Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan
+samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, -- se muistutti
+--"
+
+"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.
+
+"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se
+olikin!"
+
+"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole
+täällä elävänä enempää kuin Flintkään."
+
+Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.
+
+"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän
+kuollut tai elävä."
+
+Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot
+samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo
+keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään
+erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja
+läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin
+kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien
+mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai
+kuollut.
+
+Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana
+ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä
+Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.
+
+"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi -- "johan sanoin, että
+sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin
+mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti
+sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.
+
+Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka
+oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta
+tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin
+askelin.
+
+Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä
+tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt,
+niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja
+azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun
+kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me
+yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman
+näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin
+korakelissani keinunut.
+
+Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta
+kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita.
+Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta
+matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko
+ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että
+komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää.
+Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut
+empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.
+
+Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan
+ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli
+kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä
+viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä
+paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän
+sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin
+huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.
+
+Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat
+ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat
+hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän
+talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän
+ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta.
+Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen
+lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä
+minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa
+aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa _Hispaniolan_ yön
+varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella,
+pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa
+rikoksineen ja rikkauksineen.
+
+Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein
+kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä
+kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi
+kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick,
+joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä,
+höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja
+sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen
+lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä
+tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton
+merirosvo -- sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen
+-- oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä
+metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin
+kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää
+mielessäni kuvittelin.
+
+Me olimme nyt metsikön reunassa.
+
+"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset
+miehet karkasivat juoksuun.
+
+Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia.
+Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin
+paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin
+ukkosen lyöminä.
+
+Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi
+pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä
+laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla
+painetun nimen _Walrus_ -- Flintin laivan nimen.
+
+Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty -- ne
+seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!
+
+
+
+33 Luku.
+
+Päällikkö kukistuu.
+
+
+Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen
+iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko
+hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen
+saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän
+ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti
+suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta
+pettymyksensä koko laajuuden.
+
+"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."
+
+Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.
+
+Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme
+niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän
+katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa:
+"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri
+ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä
+alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle
+kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."
+
+Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja
+sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa
+käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän
+kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti
+sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten
+tunnusteltavana kädestä käteen.
+
+"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö
+sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten
+miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole
+nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"
+
+"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte
+jonkun multasienen."
+
+"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo?
+Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa
+hänen naamaansa niin uskotte."
+
+"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi?
+Sinä olet toden totta kova poika."
+
+Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta
+ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille
+edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle
+puolelle kuoppaa.
+
+Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa,
+eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei
+hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli
+miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!
+
+Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.
+
+"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko
+ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti;
+toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."
+
+Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa -- pang! pang!
+pang! -- kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin
+kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena,
+ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.
+
+Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput
+kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä
+kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä
+lopputilin kanssasi, George."
+
+Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät
+pensaikosta vierellemme.
+
+"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen
+heitä venheille."
+
+Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi
+pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.
+
+Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän
+kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa
+niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte,
+jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin
+tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli
+kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.
+
+"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"
+
+Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön
+aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan
+suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti.
+Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä
+kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.
+
+"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni
+aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin,
+Ben Gunn!" lisäsi hän.
+
+"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"
+
+"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen,
+"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, -- "kuinkas voitte, mr
+Silver? -- Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."
+
+"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"
+
+Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot
+paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas
+rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta.
+Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä,
+ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.
+
+Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon -- hän se
+oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen
+esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena);
+hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset
+matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren
+koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo
+pari kuukautta ennen _Hispaniolan_ tuloa.
+
+Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan
+salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin
+oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi
+käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme -- sillä Ben Gunnin luolassa
+oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa -- antanut sanalla
+sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan
+paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta
+vartioimaan.
+
+"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni,
+mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat
+uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän
+joukossaan?"
+
+Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin
+osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli
+valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja
+jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin
+seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä
+tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän
+seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli
+tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä
+mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää
+hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän
+onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon
+pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.
+
+"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli
+mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi,
+sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."
+
+"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.
+
+Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan,
+ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla
+kiertämään Pohjoislahdelle.
+
+Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera
+soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää
+kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet
+läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä
+päivää sitten olimme hinanneet _Hispaniolan_ satamaan.
+
+Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan
+aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli
+junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä,
+joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.
+
+Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me
+tapasimme _Hispaniolan_ -- ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli
+kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta
+vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme
+olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti
+maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain
+turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin
+puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta
+Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä
+_Hispaniolaan_, jonne hän jäi yövahdiksi.
+
+Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari
+meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja
+karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä
+kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen
+kasvoilleen.
+
+"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi
+--katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä
+hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne,
+herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."
+
+"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.
+
+"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni
+on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"
+
+Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni,
+sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa.
+Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä
+nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja
+kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota
+me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut
+seitsemäntoista _Hispaniolan_ miehen hengen. Kuinka monen hengen sen
+kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen
+upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli
+vaatinut -- sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme
+miestä -- Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn -- jotka kaikki olivat
+osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä
+saaliista osalle.
+
+"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi,
+Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle.
+Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni.
+Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"
+
+"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.
+
+"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.
+
+Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja
+ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja _Hispaniolasta_ tuotuja
+herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja
+onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin
+syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella
+ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja
+toisinaan yhtyen meidän nauruummekin -- tuo entinen sileänaamainen,
+kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.
+
+
+
+34 Luku.
+
+Loppu.
+
+
+Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren
+kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja
+sieltä kolme mailia veneellä _Hispaniolaan_ ei ollut varsin helppo
+tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta
+merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella
+mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja
+arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.
+
+Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat
+edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle.
+Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle
+--taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en
+kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa
+rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.
+
+Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä
+monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja
+arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä
+kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia,
+portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja
+sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden
+kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin
+ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia
+kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista
+varten -- melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna
+siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä
+runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi
+kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.
+
+Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu
+laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko
+tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.
+
+Viimein -- luullakseni se on kolmantena iltana -- kun tohtori ja minä
+kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon
+pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin
+laululta.
+
+"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."
+
+"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän
+perässämme.
+
+Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta
+alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen
+pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan
+ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten
+väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon.
+Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben
+Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka
+todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa -- vaikka oikeastaan
+minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä
+olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori
+senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.
+
+"Päissään tai houreissaan."
+
+"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille
+ja minulle."
+
+"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona",
+tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä
+kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että
+he hourailevat -- yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on
+kuumeen kourissa -- niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua
+hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni
+mukaan."
+
+"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver
+puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt
+teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme
+pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä
+ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo
+miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan -- ei vaikka
+tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te
+voitte."
+
+"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan,
+sen me tiedämme."
+
+Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa
+pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa.
+Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää
+heidät saarelle -- mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin
+pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja
+luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita,
+työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä
+tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.
+
+Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen
+laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet,
+mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein
+eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän
+voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka
+kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä
+taistelleet.
+
+Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä
+tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme
+pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät
+kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden
+ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne
+niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet
+antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä
+heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä
+varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta
+he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä
+Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun
+sellaiseen paikkaan.
+
+Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui
+nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä -- en tiedä ken se oli
+--hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi.
+Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.
+
+Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran
+katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse
+niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä.
+Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli
+Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren
+sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että
+jokainen täytyi olla työssä -- lukuunottamatta kapteenia, joka makasi
+patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo
+ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa.
+Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman
+lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan
+pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa
+myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.
+
+Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä
+kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi
+ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja
+puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia
+ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset
+kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin
+tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän
+synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja
+junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa.
+Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat
+hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen
+pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski
+_Hispaniolan_ viereen.
+
+Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi
+kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään.
+Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja
+vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän
+henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se
+yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki.
+Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut
+ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen
+rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.
+
+Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin
+vähällä.
+
+No niin -- lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että
+saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan
+ja _Hispaniola_ saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan
+avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle
+lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet
+hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen
+laivan, josta laulettiin:
+
+    "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,
+    Nyt elossa heitä on enää vain yksi."
+
+Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen
+viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on
+lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan
+rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja
+on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja
+perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän
+tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen
+yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi.
+Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen,
+jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä
+maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana
+laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.
+
+Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava
+yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta
+minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja
+elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme
+ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet
+tulevassa maailmassa.
+
+Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne
+hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei
+härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle
+kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun
+olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan
+ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa,
+paljon rahaa!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***
diff --git a/44339-h/44339-h.htm b/44339-h/44339-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..d981018
--- /dev/null
+++ b/44339-h/44339-h.htm
@@ -0,0 +1,7912 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" />
+    <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+
+.by {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 2em;
+}
+
+.author {
+    text-align: center;
+    font-size: 135%;
+}
+
+.transl {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 2em;
+}
+
+.co {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 5em;
+}
+
+.year {
+    text-align: center;
+    font-size: 130%;
+    padding-bottom: 3em;
+}
+
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+    h1,h2,h3 {
+    text-align: center;
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .51em;
+    text-align: left;
+    margin-bottom: .49em;
+}
+
+.p4       {margin-top: 4em;}
+
+.sig {
+    text-align: right;
+    margin-right: 15%;
+}
+
+.caption  {font-weight: bold;}
+
+/* Images */
+.figcenter   {
+    margin: auto;
+    text-align: center;
+}
+
+.poem {
+    margin-left:10%;
+    margin-right:10%;
+    text-align: left;
+}
+
+.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;}
+    .poem span.i0     {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+
+    </style>
+  </head>
+
+<body>
+<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***</div>
+
+<h1>AARRESAARI</h1>
+
+<p class="by">Kirj.</p>
+
+<p class="author"><b>Robert Louis Stevenson</b></p>
+
+<p class="transl">Suomentanut O. E. Lampén<br />
+Kuvittanut Walter Paget</p>
+
+<p class="co">WSOY, Porvoo</p>
+
+<p class="year"><b>1909.</b></p>
+
+
+
+<p>
+<b>SISÄLLYS:</b><br />
+<br />
+I osa &mdash; Vanha merirosvo.<br />
+<br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">3. Musta merkki.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">4. Merimiesarkku.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">6. Kapteenin paperit.</span><br />
+<br />
+II osa. &mdash; Laivakokki.<br />
+<br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">7. Minä matkustan Bristoliin.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">8. "Tähystäjässä."</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">9. Ruuti ja aseet.</span><br />
+10. Matka.<br />
+11. Mitä kuulin omenatynnyriin.<br />
+12. Sotaneuvottelu.<br />
+<br />
+III osa. &mdash; Seikkailuni saarella.<br />
+<br />
+13. Miten aloitin seikkailuni saarella.<br />
+14. Ensimmäinen ottelu.<br />
+15. Saaren asukas.<br />
+<br />
+IV osa. &mdash; Paaluvarustus.<br />
+<br />
+16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.<br />
+17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.<br />
+18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.<br />
+19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.<br />
+20. Silver lähettiläänä.<br />
+21. Hyökkäys.<br />
+<br />
+V osa. &mdash; Seikkailuni merellä.<br />
+<br />
+22. Miten aloitin seikkailuni merellä.<br />
+23. Luodevesi.<br />
+24. Korakelin merimatka.<br />
+25. Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.<br />
+26. Israel Hands.<br />
+27. Paljon rahaa.<br />
+<br />
+VI osa. &mdash; Kapteeni Silver.<br />
+<br />
+28. Vihollisen leirissä.<br />
+29. Musta merkki uudelleen.<br />
+30. Kunniasanalla.<br />
+31. Aarretta etsimässä. &mdash; Flintin osviitta.<br />
+32. Aarretta etsimässä. &mdash; Ääni metsässä.<br />
+33. Päällikkö kukistuu.<br />
+34. Loppu.<br />
+</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>ENSIMMÄINEN OSA:<br />
+VANHA MERIROSVO.</h2>
+
+
+
+<h3>1 Luku.<br />
+Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."</h3>
+
+
+<p>Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet
+minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta
+loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain
+siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni
+armon vuonna 17&mdash; ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola,
+"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut
+merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.</p>
+
+<p>Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle,
+merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä
+ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron
+kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja
+epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea
+sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme
+ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin
+usein veteli:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen
+ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli
+kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin
+rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla
+lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.</p>
+
+<p>"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla.
+Vilkas liike, vai?"</p>
+
+<p>Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.</p>
+
+<p>"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies",
+hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta
+arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton
+mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla
+seuratakseni laivojen lähtöä. &mdash; Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa
+kapteeniksi. &mdash; Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat &mdash; tuosta
+saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan
+ylemmyyden ilme.</p>
+
+<p>Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän
+kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan
+paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään
+ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla
+hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut
+postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt
+mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin
+oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut
+oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.</p>
+
+<p>Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen
+kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän
+istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin
+hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja
+tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme
+pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan
+takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa
+luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten
+älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija
+poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat
+merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta
+oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan
+läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen
+käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle
+pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja
+luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain
+tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti
+tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä
+tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti
+minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti
+mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä
+"yksijalkaista merenkulkijaa."</p>
+
+<p>Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi.
+Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat
+rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos
+minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli
+polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi
+hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin
+yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi
+ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli
+kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo
+kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.</p>
+
+<p>Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti
+peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut
+hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää
+kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä,
+vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja
+pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään
+laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki
+naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin
+koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin
+toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän
+saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan,
+hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä,
+ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut
+kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois,
+ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.</p>
+
+<p>Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita
+juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista,
+hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja
+ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän
+nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala
+konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä
+juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin
+ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme
+joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun
+ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta
+minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän
+kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa
+ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain
+harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko
+nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä
+"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja
+selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät
+Englannista niin peloittavan merivallan.</p>
+
+<p>Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän
+asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten
+loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä
+jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi
+melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos
+huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään
+ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen
+aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan
+kuolemaansa.</p>
+
+<p>Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei
+vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti
+katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän
+antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan
+miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan
+paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan
+kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin
+naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan.
+Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain
+kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni
+sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään
+iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta
+ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes
+hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia
+vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan
+panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen
+lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä
+käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle
+merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona,
+juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän &mdash; kapteeni nimittäin &mdash;
+rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo,<br /></span>
+<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran
+etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani
+liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta
+tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista
+huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan
+tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista
+vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi
+sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon
+parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja
+viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme
+vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat.
+Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja
+soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti
+häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä
+ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä
+alakannella!"</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 323px;">
+<img src="images/pict01.png" width="323" height="480" alt="&quot;Minulleko puhuitte, herrani?&quot; virkkoi tohtori." />
+<span class="caption">"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori.</span>
+</div>
+
+<p>"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen
+kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä
+sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin
+maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"</p>
+
+<p>Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin
+merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään
+uhkasi naulata tohtorin seinään.</p>
+
+<p>Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja
+pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki
+huoneessa olijat sen kuulivat:</p>
+
+<p>"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta,
+että te ensi käräjissä joudutte hirteen."</p>
+
+<p>Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen
+taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.</p>
+
+<p>"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen
+miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä
+pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan
+myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen
+aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana
+osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni
+teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"</p>
+
+<p>Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti
+pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat
+jälkeenpäinkin.</p>
+
+
+
+<h3>2 Luku.<br />
+Musta koira ilmestyy ja katoaa.</h3>
+
+
+<p>Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä
+tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei,
+kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa
+oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine
+myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni
+arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja
+äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli
+runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.</p>
+
+<p>Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta
+harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko
+oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja
+kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin
+ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla,
+messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt
+kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä
+kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse
+kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori
+Liveseytä muistanut.</p>
+
+<p>Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan
+aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui
+mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä,
+lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea
+jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt
+kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa
+ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti
+minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta
+sittenkin jotain suolaveden tuoksua.</p>
+
+<p>Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun
+minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua
+lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.</p>
+
+<p>"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."</p>
+
+<p>Minä astuin askeleen häneen päin.</p>
+
+<p>"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi
+teeskennellysti naurahtaen.</p>
+
+<p>Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että
+pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.</p>
+
+<p>"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän.
+"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä,
+etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini.
+Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on
+arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa.
+Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"</p>
+
+<p>Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.</p>
+
+<p>"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"</p>
+
+<p>Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin
+arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin
+kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää
+maljan Bill-veikon terveydeksi."</p>
+
+<p>Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan
+miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi,
+vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua
+liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä.
+Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä
+väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut
+heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti,
+niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän
+käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin.
+Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja
+osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että
+olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla
+on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät
+väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi
+kädessä kuria, poikaseni &mdash; kovaa kuria. Jos olisit Billin kera
+purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen,
+et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen
+kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin
+Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni,
+menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän
+Billiä, sitä vanhaa veikkoa."</p>
+
+<p>Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen
+nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin
+hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että
+mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut.
+Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase
+helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin
+hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.</p>
+
+<p>Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja
+sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä
+ääreen.</p>
+
+<p>"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada
+rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.</p>
+
+<p>Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri
+hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen
+tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja
+totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan
+niin vanhaksi ja raihnaiseksi.</p>
+
+<p>"Kas niin, Bill, tunnethan minut, &mdash; tunnet vanhan laivatoverisi, Bill,
+epäilemättä", mies puhui.</p>
+
+<p>Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.</p>
+
+<p>"Musta Koira!" virkkoi hän.</p>
+
+<p>"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta
+Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali
+Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien
+matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui
+hän typistettyä kättänsä ojentaen.</p>
+
+<p>"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille.
+Puhu suusi puhtaaksi &mdash; mitä tahdot?"</p>
+
+<p>"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit
+toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta,
+johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos
+sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."</p>
+
+<p>Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin
+aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin,
+että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni,
+pakotietänsä.</p>
+
+<p>Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät
+ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden
+kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.</p>
+
+<p>Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta
+kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua
+äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin
+singahuttamia kirouksia.</p>
+
+<p>"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä
+kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon
+minä!"</p>
+
+<p>Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä &mdash;
+tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja
+samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä
+täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun
+vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan
+viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin
+katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut
+eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.</p>
+
+<p>Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira
+haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa
+tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen
+tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi
+kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin
+huoneeseen.</p>
+
+<p>"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja
+nojautui toisella kädellään seinään.</p>
+
+<p>"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.</p>
+
+<p>"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia,
+rommia!"</p>
+
+<p>Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin
+lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin
+vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan
+pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä
+pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme
+sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti,
+mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.</p>
+
+<p>"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja
+isäraukkasi makaa sairaana!"</p>
+
+<p>Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella
+kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan.
+Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta
+hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin
+rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi
+aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.</p>
+
+<p>"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan
+saanut?"</p>
+
+<p>"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut
+kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä
+te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos
+mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt
+koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti
+arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."</p>
+
+<p>Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja
+paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti
+ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones
+kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle
+olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli
+mielestäni erittäin taitavasti tehty.</p>
+
+<p>"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja
+nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä.
+Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"</p>
+
+<p>"En, tohtori", vastasin.</p>
+
+<p>"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan
+valtasuonen.</p>
+
+<p>Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja
+katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen
+kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui
+minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan
+muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:</p>
+
+<p>"Missä on Musta Koira?"</p>
+
+<p>"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne
+oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan
+niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen
+vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt,
+Bones &mdash; &mdash;"</p>
+
+<p>"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.</p>
+
+<p>"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka
+tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin
+saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos
+yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä
+panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta,
+niin olette kuoleman oma &mdash; ymmärrättekö sitä? &mdash; kuoleman oma, ja te
+joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten
+Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä
+vuoteellenne."</p>
+
+<p>Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme
+vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.</p>
+
+<p>"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni &mdash; rommin
+nimikin on teille kuolemaksi."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.</p>
+
+<p>"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen
+laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa.
+Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät &mdash; se on parasta sekä hänelle että
+teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."</p>
+
+
+
+<h3>3 Luku.<br />
+Musta merkki.</h3>
+
+
+<p>Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja
+lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet
+jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.</p>
+
+<p>"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa
+antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa
+kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri,
+miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän
+olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha
+toveri!"</p>
+
+<p>"Tohtori &mdash;", aloin.</p>
+
+<p>Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä
+pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän
+sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen
+ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni
+keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri
+maanjäristyksen kourissa &mdash; tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista
+maista? &mdash; ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani
+ja juomani ja mies ja vaimo &mdash; kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin
+olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava
+sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas
+sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla
+äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut
+pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä
+saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo
+ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi,
+nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun
+minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi
+itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän
+kultarahan pikarillisesta, Jim."</p>
+
+<p>Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka
+oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet
+vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja
+lahjomisyritys minua vielä harmitti.</p>
+
+<p>"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni
+velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."</p>
+
+<p>Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .</p>
+
+<p>"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri,
+sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa
+pesässä?"</p>
+
+<p>"Viikko vähintäin", vastasin.</p>
+
+<p>"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle
+mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan
+merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä &mdash;
+nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja
+himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko,
+kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani
+tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä
+heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini,
+ja näytän heille taas köyden päätä."</p>
+
+<p>Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen
+olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan,
+ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta
+tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat
+surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän
+vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.</p>
+
+<p>"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat.
+Laske minut takaisin vuoteelle."</p>
+
+<p>Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja
+makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän
+näit sen tänpäiväisen merimiehen?"</p>
+
+<p>"Mustan Koiranko?" kysyin.</p>
+
+<p>"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "<i>Hän</i> on paha mies; mutta pahempiakin
+on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse
+minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he
+tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään &mdash;
+voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja
+menet &mdash; olkoon menneeksi, minä tahdon! &mdash; ja menet sen kirotun
+tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit &mdash;
+oikeuden palvelijat ja sen semmoiset &mdash; ja hän ottaa kiinni heidät
+kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' &mdash; ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja
+pojat, &mdash; kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies,
+ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän
+ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta
+sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle
+annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista
+merenkulkijaa &mdash; häntä eritoten."</p>
+
+<p>"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.</p>
+
+<p>"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen
+annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit
+kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."</p>
+
+<p>Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun
+olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen
+vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä
+nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen,
+jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt,
+jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki
+tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi
+tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että
+isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan.
+Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet
+ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin
+kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella
+kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa,
+vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän,
+sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja
+tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä
+vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin
+ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän
+vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin,
+pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman
+sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni
+kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni
+oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä
+voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta
+anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti
+nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin
+ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä
+kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä
+luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten
+hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen
+heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt
+tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle.
+Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti
+hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän
+esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan
+aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän
+varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.</p>
+
+<p>Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona
+kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin
+ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta,
+kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea,
+sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen
+silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja
+päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään
+yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan
+eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi
+vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla,
+yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.</p>
+
+<p>"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on
+kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti
+isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! &mdash; missä
+tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"</p>
+
+<p>"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies
+hyvä", vastasin minä.</p>
+
+<p>"Kuulen äänen", sanoi hän &mdash; "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle
+kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"</p>
+
+<p>Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento
+samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin
+niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut
+yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.</p>
+
+<p>"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."</p>
+
+<p>"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."</p>
+
+<p>"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka
+minä rusennan käsivartesi."</p>
+
+<p>Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin
+tuskasta.</p>
+
+<p>"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole
+entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra
+&mdash;"</p>
+
+<p>"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä
+kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut
+varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan
+ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan
+juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua
+lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan
+siedinkään.</p>
+
+<p>"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll'
+on eräs toverinne, Bill &mdash;'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja
+hän puristi taas niin että päätäni huimasi.</p>
+
+<p>Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että
+minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä
+vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.</p>
+
+<p>Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan,
+haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä.
+Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa
+kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää
+siihen riittäneet.</p>
+
+<p>"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen
+sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota
+kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni
+ulottuville."</p>
+
+<p>Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän
+jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa
+puristui kiinni.</p>
+
+<p>"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä
+ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos
+tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä
+kopinan loittonemistaan loittonevan.</p>
+
+<p>Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta
+viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja
+hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.</p>
+
+<p>"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät
+nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.</p>
+
+<p>Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen
+huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.</p>
+
+<p>Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen
+oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä.
+Omituista on &mdash; sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime
+aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni &mdash;, että minä, heti kun
+huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen
+kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä
+tuoreena mielessäni.</p>
+
+
+
+<h3>4 Luku.<br />
+Merimiesarkku.</h3>
+
+
+<p>Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut
+tietää &mdash; mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä &mdash;;
+ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa
+kapteenin rahoista &mdash; jos hänellä niitä ollenkaan oli &mdash; kuului
+kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen
+laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies,
+jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen
+vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti
+tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi,
+ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan
+voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön
+liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului
+mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani
+vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon
+kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki
+palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän
+kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme
+lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin
+juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.</p>
+
+<p>Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen
+lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä
+sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi
+tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka
+joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät
+korvamme erottaneet &mdash; laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja
+varikset raakkuivat metsässä.</p>
+
+<p>Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten
+mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta
+siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä
+taholta saimme. Sillä &mdash; teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet
+hävetä menettelyänsä &mdash; ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme
+"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä
+kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat.
+Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille
+tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka
+olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat
+sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä
+salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt
+loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut
+kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää
+heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat
+valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta
+ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.</p>
+
+<p>Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen,
+saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini
+heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään
+rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan
+teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme
+samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot,
+jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva
+Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille
+laillisesti kuuluvat rahat."</p>
+
+<p>Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he
+kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme
+lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun
+pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat
+varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla
+ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin
+asunnolle päin etsimään aseellista apua.</p>
+
+<p>Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle
+matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan
+yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää
+oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa
+kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti
+pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet
+mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi
+helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.</p>
+
+<p>Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen
+pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme.
+Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme
+vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin
+lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle
+ojennettuna.</p>
+
+<p>"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin
+kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on
+saatava avain <i>tuolta</i> mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi
+nämä sanat lausuessaan.</p>
+
+<p>Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli
+pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli
+varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin
+seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen
+tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."</p>
+
+<p>"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha
+seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä
+pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta
+kuusi.</p>
+
+<p>"Jim", sanoi äitini, "avain!"</p>
+
+<p>Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän
+lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli
+puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset &mdash;
+siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.</p>
+
+<p>"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.</p>
+
+<p>Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen
+tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin &mdash; siellä
+riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki
+kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa,
+ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän
+niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.</p>
+
+<p>Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli
+poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä
+kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.</p>
+
+<p>"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea,
+sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.</p>
+
+<p>Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei
+näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu
+vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden
+alta alkoi tulla esiin sekatavaraa &mdash; astemittari, tinatuoppi, useita
+tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen
+hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia
+enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista
+kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää.
+Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja
+koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha,
+merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi
+ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat,
+öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja
+purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.</p>
+
+<p>"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen",
+äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään
+enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan
+kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.</p>
+
+<p>Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat
+peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia &mdash; Espanjan dublonit, Ranskan
+louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan
+pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.</p>
+
+<p>Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini
+käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai
+vereni jähmettymään &mdash; kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella
+tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen.
+Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan
+kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten
+seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin
+kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni
+siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.</p>
+
+<p>"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin
+vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi
+pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan
+muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää
+miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.</p>
+
+<p>Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan
+enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään
+tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti
+aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada.
+Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen
+vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut
+lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.</p>
+
+<p>"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen
+kääröön tarttuen.</p>
+
+<p>Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän
+tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä
+juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi
+nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja
+ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli
+siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin
+pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun
+valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia
+askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin
+heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku
+tulijoista kantoi lyhtyä.</p>
+
+<p>"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun
+voimani ovat lopussa."</p>
+
+<p>Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten
+sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini
+tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja
+heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin
+horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui
+olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä
+että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui
+laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle.
+Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että
+vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä &mdash;
+äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa
+ravintolasta.</p>
+
+
+
+<h3>5 Luku.<br />
+Sokean miehen viimeiset hetket.</h3>
+
+
+<p>Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut
+jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan
+suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin
+tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli
+seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava
+mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan
+kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi
+kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.</p>
+
+<p>"Murtakaa ovi!" hän huudahti.</p>
+
+<p>"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana
+hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän
+pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat
+hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut
+pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen
+äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi
+hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.</p>
+
+<p>"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.</p>
+
+<p>Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi
+hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti
+talosta:</p>
+
+<p>"Bill on kuollut!"</p>
+
+<p>Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.</p>
+
+<p>"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua
+noutamaan", huusi hän.</p>
+
+<p>Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa
+yläkertaan koko talo kai tutisi. &mdash; Pian kuului uusia hämmästyneitä
+huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit
+säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen
+alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:</p>
+
+<p>"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa
+myöten."</p>
+
+<p>"Onko se siellä?" karjui Pew.</p>
+
+<p>"Rahat ovat täällä."</p>
+
+<p>Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.</p>
+
+<p>"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.</p>
+
+<p>"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.</p>
+
+<p>"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui
+taas sokea.</p>
+
+<p>Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista
+tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu",
+vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."</p>
+
+<p>"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt &mdash; se poika. Kunpa olisinkin häneltä
+silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä &mdash;
+ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät
+käsiin."</p>
+
+<p>"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.</p>
+
+<p>"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew,
+lyöden keppiään maantiehen.</p>
+
+<p>Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita
+askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin
+säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen
+tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään
+löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli
+säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului
+kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi
+väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta
+annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti
+heitä lähestyvästä vaarasta.</p>
+
+<p>"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä,
+miehet."</p>
+
+<p>"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri &mdash;
+älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he
+eivät ole ehtineet &mdash; he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään,
+koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."</p>
+
+<p>Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi
+silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain
+toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut
+miehet seisoivat epäröivinä tiellä.</p>
+
+<p>"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte
+rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on
+täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä
+uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä &mdash; sokea &mdash; sen tein! Ja nyt
+menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin
+köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin
+ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla
+merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."</p>
+
+<p>"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.</p>
+
+<p>"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat,
+Pew, äläkä turhia rähise."</p>
+
+<p>Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi
+huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran
+iskun hänen kepistään.</p>
+
+<p>Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä
+kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen
+hänen käsistään.</p>
+
+<p>Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului
+kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni &mdash; nelistävien hevosten
+kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta
+pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta
+vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille,
+mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa
+heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet
+jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät
+sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin,
+kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi
+väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin,
+huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit
+&mdash; älkää toki Pew-ukkoa!"</p>
+
+<p>Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi
+ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he
+sitten rinnettä alas.</p>
+
+<p>Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi
+suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän
+taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen
+hevosen jalkoihin.</p>
+
+<p>Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen
+lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi.
+Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut
+enää.</p>
+
+<p>Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan
+tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä,
+joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt
+tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli
+tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin.
+Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä
+loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä
+seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.</p>
+
+<p>Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet
+kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta
+mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja
+ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun
+hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava,
+toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta
+varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti
+jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä
+pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään
+poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa
+vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus
+jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi
+rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta
+tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja
+se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti
+käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on
+mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo
+oli kuullut minun kertomukseni.</p>
+
+<p>Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin
+perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin
+seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina
+minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin
+kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi
+minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei
+voinut tilannetta mitenkään auttaa.</p>
+
+<p>"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät?
+Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"</p>
+
+<p>"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa
+että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni
+soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."</p>
+
+<p>"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos
+sallit."</p>
+
+<p>"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.</p>
+
+<p>"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein &mdash; se on hieno
+mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän
+voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai
+junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän
+on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa
+tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt,
+Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."</p>
+
+<p>Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin
+kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille
+lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.</p>
+
+<p>"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika
+taaksenne."</p>
+
+<p>Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi
+ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään
+tohtori Liveseyn asunnolle päin.</p>
+
+
+
+<h3>6 Luku.<br />
+Kapteenin paperit.</h3>
+
+
+<p>Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori
+Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.</p>
+
+<p>Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja
+Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli
+heti avaamaan oven.</p>
+
+<p>"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.</p>
+
+<p>Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta
+mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.</p>
+
+<p>"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi</p>
+
+<p>Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin
+jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun
+valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen,
+vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät.
+Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi
+muutaman sanan vaihdettuaan sisään.</p>
+
+<p>Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen
+kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia
+hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa,
+junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.</p>
+
+<p>En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas
+mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa
+olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja
+käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset,
+ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen
+luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.</p>
+
+<p>"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja
+alentuvaisesti.</p>
+
+<p>"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa
+sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"</p>
+
+<p>Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa
+kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat
+eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat
+piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini
+palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari
+huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.</p>
+
+<p>Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet
+junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli
+edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen
+ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta
+luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.</p>
+
+<p>Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.</p>
+
+<p>"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies.
+Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille
+ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins
+poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa!
+Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."</p>
+
+<p>"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat,
+vai kuinka?"</p>
+
+<p>"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.</p>
+
+<p>Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat
+kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana
+takkinsa taskuun.</p>
+
+<p>"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen
+luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin
+pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että
+lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."</p>
+
+<p>"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin
+piirakan ansainnut."</p>
+
+<p>Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan
+illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra
+Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet
+pois.</p>
+
+<p>"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.</p>
+
+<p>"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.</p>
+
+<p>"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey.
+"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"</p>
+
+<p>"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli
+verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta
+oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin
+mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli
+englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen
+märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini
+pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."</p>
+
+<p>"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta
+nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."</p>
+
+<p>"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne
+roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta
+kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset
+vaaraan antautuisivat?"</p>
+
+<p>"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin
+kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä
+tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani
+joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin
+olisikohan saaliimme suurikin?"</p>
+
+<p>"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on
+edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan
+Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin
+aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."</p>
+
+<p>"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme
+käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.</p>
+
+<p>Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin
+ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli
+kaksi esinettä &mdash; kirja ja sinetöity paperi.</p>
+
+<p>"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.</p>
+
+<p>Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli,
+sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani
+pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain
+tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja
+harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama
+kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa
+paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn
+kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä,
+käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka
+sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun
+selkäänsä.</p>
+
+<p>"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä
+kääntäessään.</p>
+
+<p>Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia
+tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma
+aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli
+selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745
+esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin
+selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa
+kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla",
+taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."</p>
+
+<p>Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus
+lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli
+viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja
+piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."</p>
+
+<p>"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.</p>
+
+<p>"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen
+sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden
+laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai
+ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja
+siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette,
+liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin
+laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin
+sieluja, jotka olivat laivan miehistönä &mdash; ahvenen valtakunnan asujia
+aikoja sitten."</p>
+
+<p>"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty
+matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette,
+sitä myöten kuin hän arvossa nousee."</p>
+
+<p>Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun
+jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden
+paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja
+espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.</p>
+
+<p>"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"</p>
+
+<p>"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."</p>
+
+<p>Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä;
+ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta.
+Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren
+kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien
+ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi
+tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on
+noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (<i>mile</i>) = noin 1,6 km]
+pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös
+kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan
+suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty
+"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme
+punaisella piirrettyä ristiä &mdash; kaksi saaren pohjoispäässä, yksi
+lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä,
+siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin
+epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa
+tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu
+samalla käsialalla:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.</p>
+
+<p>Luuranko-saari itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>Kymmenen jalkaa.</p>
+
+<p>Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun
+suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen
+suuntaan.</p>
+
+<p>Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen
+niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.</p>
+
+<p class="sig"><i>J. F.</i></p></blockquote>
+
+<p>Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle
+käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.</p>
+
+<p>"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat
+ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa &mdash; &mdash;
+kolmessa viikossa &mdash; kahdessa viikossa &mdash; kymmenessä päivässä &mdash; meillä
+on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa
+laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins.
+Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja
+Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja
+paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä &mdash; vaikka kullassa
+piehtaroida &mdash; taikka koko ikämme voileipiä heittää."</p>
+
+<p>"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim
+myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."</p>
+
+<p>"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"</p>
+
+<p>"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi
+kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet,
+jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun &mdash; rohkeita, epätoivoisen
+hurjia miehiä &mdash; ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä
+monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana &mdash; ne ovat joka
+kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan
+meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja
+minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin
+seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan
+meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."</p>
+
+<p>"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen
+kuin muuri."</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>TOINEN OSA:<br />
+LAIVAKOKKI.</h2>
+
+
+
+<h3>7 Luku.<br />
+Minä matkustan Bristoliin.</h3>
+
+
+<p>Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään
+merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa &mdash; ei
+edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan &mdash; niinkuin
+olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan
+erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä
+taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin
+kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä
+kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin
+tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin.
+Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin
+lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen
+pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he
+"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja
+vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat.
+Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme,
+toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta
+kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta
+ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.</p>
+
+<p>Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori
+Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei
+ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta
+seuraten luimme &mdash; tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei
+oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta &mdash; seuraavat tärkeät
+tiedonannot:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>"Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17&mdash;.</p>
+
+<p>"Veli Livesey!</p>
+
+<p>"Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän
+kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.</p>
+
+<p>"Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina
+lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt &mdash;
+lapsikin sillä purjehtisi &mdash; kahden sadan tonnin alus, nimi
+<i>Hispaniola</i>.</p>
+
+<p>"Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut
+olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan
+orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki
+muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme
+päämäärästä &mdash; aarteesta, tarkoitan."</p></blockquote>
+
+<p>"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole
+tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla
+puhumatta &mdash; &mdash; &mdash;."</p>
+
+<p>"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti
+metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä
+tahtoo, hä?"</p>
+
+<p>Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>"Blandly itse keksi <i>Hispaniolan</i> ja sai sen ihmeellisen älykkäällä
+tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka
+ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He
+itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta
+valmis mihin tahansa, että <i>Hispaniola</i> oli hänen laivansa, ja että
+hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan &mdash; mitä kouraantuntuvinta
+panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan
+hyviä puolia.</p>
+
+<p>"Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet &mdash;
+laivanvarustajat ja muut &mdash; olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta
+aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni
+pyörälle pani.</p>
+
+<p>"Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä &mdash; olivatpa he sitten oman
+maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia &mdash; ja minulla
+oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu.
+Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini
+juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.</p>
+
+<p>"Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen
+kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa
+ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt
+terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen
+jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna
+laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.</p>
+
+<p>"Tuo minua summattomasti liikutti &mdash; samoin sinäkin olisit sitä
+tuntenut &mdash; ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan
+kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on
+menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi,
+koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata
+kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä,
+Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!</p>
+
+<p>"No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin
+pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä
+keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella
+saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen
+he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan
+vaikka fregatin voittaisimme.</p>
+
+<p>"Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä
+miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti
+minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi,
+joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.</p>
+
+<p>"Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä,
+syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata
+ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan
+ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet
+vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis,
+Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua
+arvossa pidät.</p>
+
+<p>"Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä
+luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.</p>
+
+<p class="sig">"John Trelawney."</p>
+
+<p>"J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen
+lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole
+takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen
+miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten
+kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän
+perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka
+puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän <i>Hispaniolallamme</i> on siis
+kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.</p>
+
+<p>"En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies;
+tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi
+oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole
+rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille
+kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää
+jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."</p>
+
+<p class="sig"><i>J. T.</i></p>
+
+<p>J. K. &mdash; Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.</p>
+
+<p class="sig"><i>J. T.</i></p></blockquote>
+
+<p>Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti.
+Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä
+halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja
+valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan
+paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen
+suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei
+kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä
+tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut
+kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten
+vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen
+maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää
+huonekalujakin, &mdash; ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni
+anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei
+äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.</p>
+
+<p>Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin
+ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia,
+josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini
+seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini.
+Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa
+tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia
+häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.</p>
+
+<p>Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä
+olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali
+Benbow'lle" &mdash; vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä
+rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein
+oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen
+rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini
+hävisi näkyvistäni.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 304px;">
+<img src="images/pict02.png" width="304" height="220" alt="&quot;Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt.&quot;" />
+<span class="caption">"Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt."</span>
+</div>
+
+<p>"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin
+Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta
+liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin
+torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi
+kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja
+minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen
+edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.</p>
+
+<p>"Missä ollaan?" kysyin.</p>
+
+<p>"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."</p>
+
+<p>Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas
+laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli
+käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita,
+monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin
+olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella
+riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät
+näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni
+elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi
+ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta.
+Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana,
+valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä,
+rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän
+huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä
+monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut
+suurempi.</p>
+
+<p>Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli
+pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä &mdash;
+merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!</p>
+
+<p>Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren
+ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka
+täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin
+pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli
+hymyillen vastaamme.</p>
+
+<p>"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana
+Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"</p>
+
+<p>"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"</p>
+
+<p>"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"</p>
+
+
+
+<h3>8 Luku.<br />
+"Tähystäjässä."</h3>
+
+
+<p>Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään"
+osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun
+vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka
+kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan
+haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän
+laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien
+ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt
+touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.</p>
+
+<p>Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu,
+ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta
+hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset
+ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan
+savu sen täyttikin sakeana pilvenä.</p>
+
+<p>Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä
+hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.</p>
+
+<p>Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi
+silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein
+lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän
+käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen
+kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin
+kinkun kylki &mdash; sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän
+näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse
+liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä
+sana tai taputus olkapäälle varattuna.</p>
+
+<p>Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney
+kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän
+kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa
+"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa
+miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan
+Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot
+näyttivät &mdash; aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä
+siisti ja iloinen ravintoloitsija.</p>
+
+<p>Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo,
+joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.</p>
+
+<p>"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.</p>
+
+<p>"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa
+sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti
+aivan kuin säpsähtävän.</p>
+
+<p>"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo
+ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."</p>
+
+<p>Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.</p>
+
+<p>Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle.
+Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo
+kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi
+silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea
+poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."</p>
+
+<p>"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"</p>
+
+<p>"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut
+laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"</p>
+
+<p>Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.</p>
+
+<p>"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy",
+Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä
+sanoitkaan? Musta mikä?"</p>
+
+<p>"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut
+merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"</p>
+
+<p>"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn
+avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan
+olit? Tänne mies!"</p>
+
+<p>Mies, jota hän Morganiksi nimitti &mdash; vanha, harmaahapsinen,
+ruskeanaamainen merikarhu &mdash; totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä
+poskessaan.</p>
+
+<p>"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä
+koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa &mdash; Mustaa Koiraa, vai oletko,
+hä?"</p>
+
+<p>"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.</p>
+
+<p>"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"</p>
+
+<p>"En, sir."</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos
+sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti
+et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui
+sinulle?"</p>
+
+<p>"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi.
+"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa
+puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi &mdash; matkoista, kapteeneista,
+laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"</p>
+
+<p>"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta
+tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."</p>
+
+<p>Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver
+minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:</p>
+
+<p>"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan &mdash; älyä vain ei ole liiaksi. &mdash;
+Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on
+minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin
+muistelen, että minä olen &mdash; niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän
+on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."</p>
+
+<p>"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin
+miehen. Hänen nimensä oli Pew."</p>
+
+<p>"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen
+nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni
+tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on
+hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat
+tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai
+puhui se kurittamisesta! <i>Minä</i> hänet kuritan!"</p>
+
+<p>Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi
+kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että
+Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut.
+Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran
+"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli
+minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat,
+että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli
+epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä
+John Silver oli viaton.</p>
+
+<p>"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä.
+Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui
+minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot
+minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille
+kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy
+puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela
+poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla
+kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies,
+minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden
+kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että &mdash; mutta nyt &mdash;"</p>
+
+<p>Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi
+hänelle jotain mieleen juolahtanut.</p>
+
+<p>"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta
+puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"</p>
+
+<p>Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet
+silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme
+kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.</p>
+
+<p>"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan
+kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins,
+sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt,
+valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on
+velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja
+tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta
+selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä
+enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut
+kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään
+pääsin rahoistani!"</p>
+
+<p>Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka
+minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin
+tahtoanikin hänen iloonsa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 298px;">
+<img src="images/pict03.png" width="298" height="480" alt="&quot;Hän kertoili minulle kaikista laivoista.&quot;" />
+<span class="caption">"Hän kertoili minulle kaikista laivoista."</span>
+</div>
+
+<p>Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin
+seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi
+kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta,
+selitteli töitä, joita kullakin tehtiin &mdash; miten muuan purki, toinen
+lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän
+kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin
+erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää,
+että hän oli mitä parhain matruusi.</p>
+
+<p>Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä
+lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat
+tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.</p>
+
+<p>Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen
+totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän
+väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.</p>
+
+<p>Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta
+kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään
+mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John
+tarttui kainalosauvaansa ja poistui.</p>
+
+<p>"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari
+hänen jälkeensä.</p>
+
+<p>"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.</p>
+
+<p>"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä
+luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver
+miellyttää minua."</p>
+
+<p>"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.</p>
+
+<p>"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"</p>
+
+<p>"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme
+katselemaan laivaa."</p>
+
+
+
+<h3>9 Luku.<br />
+Ruuti ja aseet.</h3>
+
+
+<p><i>Hispaniola</i> lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden
+laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit
+kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein
+kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti
+tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut
+merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä
+ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit
+eivät olleet yhtä hyvät.</p>
+
+<p>Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan
+tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn
+siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli
+sinne perästämme.</p>
+
+<p>"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.</p>
+
+<p>"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi
+junkkari.</p>
+
+<p>Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa
+sisään ja sulki oven.</p>
+
+<p>"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin,
+toivoakseni &mdash; kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"</p>
+
+<p>"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka
+sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka,
+minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä
+kaikki kaunistelematta."</p>
+
+<p>"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni
+hyvin äkäisenä.</p>
+
+<p>"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni
+vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."</p>
+
+<p>"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.</p>
+
+<p>Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.</p>
+
+<p>"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole
+mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja
+minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte,
+ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"</p>
+
+<p>"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla
+kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi",
+kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä
+huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä.
+Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"</p>
+
+<p>"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."</p>
+
+<p>"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita
+etsimään &mdash; saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt
+kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden
+etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette
+anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."</p>
+
+<p>"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.</p>
+
+<p>"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan.
+Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on
+kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani &mdash; elämä tai
+kuolema ja vaikea matka."</p>
+
+<p>"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme
+uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte
+sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia
+merimiehiä?"</p>
+
+<p>"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja
+suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat
+apulaiseni."</p>
+
+<p>"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt
+värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt
+voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"</p>
+
+<p>"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian
+vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä
+erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"</p>
+
+<p>"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.</p>
+
+<p>"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian
+vapaa."</p>
+
+<p>"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."</p>
+
+<p>"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"</p>
+
+<p>"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.</p>
+
+<p>"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti
+kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä
+muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
+paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? &mdash; ensiksi.
+Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että
+muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta
+sijoja tänne kajuutan sivulle? &mdash; toiseksi."</p>
+
+<p>"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.</p>
+
+<p>"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon
+jaariteltu."</p>
+
+<p>"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.</p>
+
+<p>"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi.
+"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on
+ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän
+sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.</p>
+
+<p>"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.</p>
+
+<p>"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.</p>
+
+<p>"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari
+huudahti.</p>
+
+<p>"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.</p>
+
+<p>Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn
+väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä
+hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa
+puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.</p>
+
+<p>"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa
+tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta
+että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä
+vapaaksi palveluksestani."</p>
+
+<p>"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän
+seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka
+miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa
+löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen &mdash; te pelkäätte kapinaa."</p>
+
+<p>"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä
+kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole
+oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta
+sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin
+rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat
+olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä
+olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole
+vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin
+varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni.
+Siinä kaikki."</p>
+
+<p>"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua
+vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua
+tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne
+oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."</p>
+
+<p>"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne,
+oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra
+Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."</p>
+
+<p>"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei
+olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri
+kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte;
+mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."</p>
+
+<p>"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä
+täytän velvollisuuteni."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän kumartaen poistui.</p>
+
+<p>"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että
+sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi &mdash; tuon
+miehen ja John Silverin."</p>
+
+<p>"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
+lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
+käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän
+englantilaiselle."</p>
+
+<p>"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."</p>
+
+<p>Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan
+hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat
+työtä.</p>
+
+<p>Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin
+mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan.
+Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja
+skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce,
+tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin
+kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt
+makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle
+laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi.
+Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui
+sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin
+oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua,
+sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen
+mielipiteistään.</p>
+
+<p>Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja
+makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana,
+saapuivat venheellä laivalle.</p>
+
+<p>Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan,
+mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"</p>
+
+<p>"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.</p>
+
+<p>"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi
+aamulla käyttämättä."</p>
+
+<p>"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet
+tarvitsevat pian illallista."</p>
+
+<p>"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan
+katosi samassa keittiön puolelle.</p>
+
+<p>"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.</p>
+
+<p>"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, &mdash;
+varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät.
+Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä
+laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella &mdash; "Hei, laivapoika", huusi
+hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."</p>
+
+<p>Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:</p>
+
+<p>"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."</p>
+
+<p>Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja
+vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.</p>
+
+
+
+<h3>10 Luku.<br />
+Matka.</h3>
+
+
+<p>Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa,
+ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain
+toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei
+minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin
+lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja
+miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut
+vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki
+oli minulle niin uutta ja ihmeellistä &mdash; lyhyet komentosanat, kimakat
+pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa
+valossa.</p>
+
+<p>"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi &mdash; porsaspaisti], viritäppä nyt joku
+kaneetti", joku joukosta ehdotti.</p>
+
+<p>"Se entinen", toinen lisäsi.</p>
+
+<p>"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten
+seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.</p>
+
+<p>Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n"
+mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa
+kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui
+aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen
+rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden
+nukkuakseni, oli <i>Hispaniola</i> jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.</p>
+
+<p>En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa.
+Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä
+ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren
+korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow,
+mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin
+kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa
+miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi
+näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin
+perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket
+punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena.
+Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän
+kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden
+riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas
+saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.</p>
+
+<p>Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan
+salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin
+selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan
+kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas
+kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.</p>
+
+<p>Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona
+esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa
+pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä
+murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän
+hävisi tietämättömiin.</p>
+
+<p>"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä
+rautoihin."</p>
+
+<p>Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi
+luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen
+lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella
+arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli
+suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron.
+Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu,
+jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.</p>
+
+<p>Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä
+mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi
+miehet häntä nimittivät.</p>
+
+<p>Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi
+kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän
+asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja
+laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin
+olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää
+oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella.
+Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita
+nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen
+milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan,
+aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat
+ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen
+nykyistä saamattomuuttaan.</p>
+
+<p>"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi
+minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin
+kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten &mdash; leijona ei ole
+mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää
+vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi &mdash; ja aseettomana."</p>
+
+<p>Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli
+tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus.
+Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä,
+joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina
+koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne,
+Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei
+kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule
+uutisia. Tässä kapteeni Flint &mdash; minä nimitän papukaijaani kapteeni
+Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan &mdash; tässä kapteeni Flint
+juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"</p>
+
+<p>Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon
+rahaa &mdash; paljon rahaa &mdash; paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan
+häkin päälle.</p>
+
+<p>"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins &mdash; enimmäkseen ne
+elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen
+olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren
+merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa,
+Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli
+mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja
+merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään &mdash;
+kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun
+Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä
+kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia &mdash; vai
+mitä, kapteeni?"</p>
+
+<p>"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.</p>
+
+<p>"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan
+taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä
+reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut
+pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi
+koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton
+lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä.
+Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan
+tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä
+ihmisistä parhaimmaksi.</p>
+
+<p>Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät.
+Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia.
+Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja
+silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa
+sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin
+tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat
+siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki
+olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut.
+"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta
+vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole
+vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."</p>
+
+<p>Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä
+pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.</p>
+
+<p>"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin
+minä räjähdän."</p>
+
+<p>Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin <i>Hispaniola</i>
+vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja
+liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian
+laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu
+laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin
+pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä &mdash; esimerkiksi jos junkkari
+sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä &mdash; valmistettiin
+erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella
+jokaisen herkkusuun käytettävänä.</p>
+
+<p>"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni
+tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat
+piruja laivaasi. Se on minun uskoni."</p>
+
+<p>Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me
+emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki
+saaneet surmamme salakavalalla tavalla.</p>
+
+<p>Näin se tapahtui.</p>
+
+<p>Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin
+sitä saarta kohti, jonne pyrimme &mdash; minä en ole oikeutettu tässä
+puhumaan tämän selvemmin &mdash; ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen
+yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti
+olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään
+seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme
+oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen.
+<i>Hispaniola</i> keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen
+vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä
+hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme
+ensimmäisen osan loppua.</p>
+
+<p>Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja
+menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä
+juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä.
+Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi
+vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden
+sohinaa keulassa ja sivuilla.</p>
+
+<p>Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena
+oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja
+laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin
+tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui
+raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi
+hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun
+mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni &mdash; ja muutamat lauseet kuultuani
+minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani
+vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä
+näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten
+miesten henki riippui yksistään minusta.</p>
+
+
+
+<h3>11 Luku.<br />
+Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.</h3>
+
+
+<p>"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies.
+Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä
+kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani
+leikkasi, opiston ja kaikki käynyt &mdash; vatsa täynnä latinaa ja muuta
+hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon
+paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat
+Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein
+muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen
+pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki
+onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli
+silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan <i>Walrusin</i> laita, Flintin
+entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja
+kultalastin painosta uppoamaisillaan."</p>
+
+<p>"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan
+ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."</p>
+
+<p>"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver
+puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin
+mukana ja sitten Flintin &mdash; siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä
+niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa
+Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä
+jotain tavallisen matruusin osaksi &mdash; kaikki pankissa säästössä.
+Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt
+Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat
+tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa &mdash; olivat
+kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä
+ja saisi hävetä &mdash; kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin
+parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja
+kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää.
+Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto
+vieköön, näki nälkää!"</p>
+
+<p>"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.</p>
+
+<p>"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa",
+Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi,
+mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä
+ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."</p>
+
+<p>Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun
+roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin
+oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut
+hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta,
+että häntä muutkin kuuntelivat.</p>
+
+<p>"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla
+kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta
+ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on
+lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta.
+Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas
+merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä
+panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten
+välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun
+hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin
+silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika,
+sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en
+ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen
+maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen
+merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"</p>
+
+<p>"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän
+enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"</p>
+
+<p>"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.</p>
+
+<p>"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.</p>
+
+<p>"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne
+ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen
+mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin
+mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi
+kateutta muissa miehissä."</p>
+
+<p>"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.</p>
+
+<p>"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja
+siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei
+pidä kieltään kantimissa, &mdash; joku, joka minut tuntee, tarkoitan &mdash; niin
+hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni
+pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi
+minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta
+joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt
+lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni
+kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen;
+mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin <i>lampaiksi</i> ei voinut
+nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet
+turvassa."</p>
+
+<p>"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi
+puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."</p>
+
+<p>"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver
+vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole
+nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."</p>
+
+<p>Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he
+selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli
+viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen &mdash; ehkä viimeisen koko
+laivassa &mdash; viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma
+seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja
+liittyvän seuraan.</p>
+
+<p>"Dick on meidän", Silver virkkoi.</p>
+
+<p>"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas
+poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta
+kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin
+kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni
+Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä
+tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän
+säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."</p>
+
+<p>"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole
+koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi
+kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä
+niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä
+annan merkin, ymmärrätkö?"</p>
+
+<p>"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn
+sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."</p>
+
+<p>"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt
+tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan
+kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan
+merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä
+siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja
+muineen &mdash; vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä,
+myöntänette. No niin &mdash; minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari
+ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen
+laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin
+antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin
+iskisin."</p>
+
+<p>"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.</p>
+
+<p>"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me
+voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä
+juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin
+tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä
+meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi
+pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta
+minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren
+luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te
+ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto,
+oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"</p>
+
+<p>"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä
+vastaan."</p>
+
+<p>"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni
+kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon
+oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen
+hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt
+merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja
+oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole
+sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista
+rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."</p>
+
+<p>"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi.
+"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin
+sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita
+ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."</p>
+
+<p>"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli
+sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin
+Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt
+ovat, kysyn vain!"</p>
+
+<p>"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.</p>
+
+<p>"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu
+asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle,
+kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät
+kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."</p>
+
+<p>"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi
+sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos
+arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli
+Billy."</p>
+
+<p>"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta
+huomatkaa: minä olen rauhallinen mies &mdash; aivankuin oikea herrasmies,
+sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse
+mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa
+ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset
+tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä
+sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."</p>
+
+<p>"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"</p>
+
+<p>"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi.
+"Mutta yhtä minä vaadin &mdash; minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä
+kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi
+puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena
+huulilleni kostukkeeksi."</p>
+
+<p>Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja
+juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta
+vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan,
+nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:</p>
+
+<p>"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia
+maistuisi toiselta!"</p>
+
+<p>"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen
+astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."</p>
+
+<p>Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä
+nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka
+hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen
+poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain
+kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita
+samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen
+kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli
+siis vielä uskollisiakin miehiä.</p>
+
+<p>Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin
+onneksi.</p>
+
+<p>Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani
+näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän
+keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti
+tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"</p>
+
+
+
+<h3>12 Luku.<br />
+Sotaneuvottelu.</h3>
+
+
+<p>Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan
+ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni
+juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin
+avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori
+Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.</p>
+
+<p>Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi
+melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi
+matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana
+kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa.
+Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.</p>
+
+<p>Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua
+äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen
+jakelevan käskyjä. <i>Hispaniola</i> ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen
+ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä
+saaren itärannalle.</p>
+
+<p>"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat
+pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"</p>
+
+<p>"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä
+noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."</p>
+
+<p>"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.</p>
+
+<p>"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan
+oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki
+paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät
+Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa
+pohjoisesta etelään &mdash; Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa
+&mdash; tuota korkeata, jonka päällä on sumua &mdash; tavallisesti nimitetään
+Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat
+ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
+sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."</p>
+
+<p>"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko
+tämä sama paikka."</p>
+
+<p>Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä;
+mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä
+ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka
+jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen &mdash; myöskin nimet,
+korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät &mdash; paitsi että punaiset ristit
+ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen
+pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi
+tahdonvoimaa sen peittääkseen.</p>
+
+<p>"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama
+paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot
+olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt.
+Kiddin ankkuripaikka' &mdash; aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin
+mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy
+pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän,
+"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle
+pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko
+näillä vesillä."</p>
+
+<p>"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua
+avuksemme. Nyt voit poistua."</p>
+
+<p>Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi
+tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin
+hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin
+omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin
+pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin
+sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski
+kätensä olkapäälleni.</p>
+
+<p>"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari &mdash; hauska
+paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia,
+ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin
+tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani.
+Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain
+sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano
+John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."</p>
+
+<p>Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän
+keulapuolelle ja katosi kannen alle.</p>
+
+<p>Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään
+peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en
+kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä
+mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori
+Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja
+tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta
+heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden
+kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää
+kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut
+sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."</p>
+
+<p>Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi
+liikutuksensa.</p>
+
+<p>"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää",
+aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.</p>
+
+<p>Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat
+hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään
+taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
+pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia
+viheltämään koko miehistön kannelle.</p>
+
+<p>"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille
+sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme
+päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias
+herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni
+voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla
+täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt
+kajuuttaan juomaan maljan <i>teidän</i> onneksenne ja menestykseksenne, ja
+teille tuodaan tänne rommia juodaksenne <i>meidän</i> onneksi ja
+menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on
+minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin
+kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin
+menettelee."</p>
+
+<p>Eläköönhuuto kajautettiin &mdash; mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui
+niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa
+näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.</p>
+
+<p>"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti
+heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.</p>
+
+<p>Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.</p>
+
+<p>Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim
+Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.</p>
+
+<p>Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo
+espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui
+tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä
+merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli
+lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.</p>
+
+<p>"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi
+puhtaaksi."</p>
+
+<p>Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin
+puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä
+kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.</p>
+
+<p>"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.</p>
+
+<p>He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle
+lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten
+kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani,
+hyvästä onnestani ja rohkeudestani.</p>
+
+<p>"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä
+väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain
+käskyjänne."</p>
+
+<p>"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En
+vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman
+että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä
+tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli
+ymmärrykseni."</p>
+
+<p>"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin
+ansiota. Merkillinen mies."</p>
+
+<p>"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi.
+"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen
+pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn
+luvalla minä saanen ne nyt esittää."</p>
+
+<p>"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney
+kohteliaasti vastasi.</p>
+
+<p>"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin
+emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti
+kapinan. Toiseksi meillä on aikaa &mdash; ainakin siksi kunnes aarre on
+löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin
+meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me
+käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
+aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne,
+herra Trelawney?"</p>
+
+<p>"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.</p>
+
+<p>"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun
+Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"</p>
+
+<p>"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän
+pestasi ennenkuin tapasi Silverin."</p>
+
+<p>"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."</p>
+
+<p>"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.</p>
+
+<p>"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari
+huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."</p>
+
+<p>"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan
+neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se
+kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme
+miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."</p>
+
+<p>"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin
+kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."</p>
+
+<p>"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.</p>
+
+<p>Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin
+mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta
+pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista
+arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään
+kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten
+aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>KOLMAS OSA:<br />
+SEIKKAILUNI SAARELLA.</h2>
+
+
+
+<h3>13 Luku.<br />
+Miten aloitin seikkailuni saarella.</h3>
+
+
+<p>Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan
+muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön
+kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä
+vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta.
+Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla
+keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja
+yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun
+metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä.
+Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja
+louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti
+muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa
+muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein
+kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut
+riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi
+ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista
+ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan
+kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa
+kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en
+aamulla tyhjin vatsoin.</p>
+
+<p>Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen
+harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt,
+joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä
+rantoja vasten &mdash; mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja
+kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat
+kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen
+noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni
+kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren
+muistoakin.</p>
+
+<p>Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan.
+Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava
+saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan
+Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa
+minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan
+sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni
+päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi
+kilpaa toisten kanssa.</p>
+
+<p>"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."</p>
+
+<p>Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat
+reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren
+näkeminen oli kuria höllyttänyt.</p>
+
+<p>Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän
+tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden
+syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.</p>
+
+<p>"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on
+tavallaan kuin lapiolla kaivettu."</p>
+
+<p>Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla
+piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli
+toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta
+hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja
+pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne
+jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.</p>
+
+<p>Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina
+tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset
+kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea
+tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli
+sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme
+nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden
+peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme
+luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin,
+aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.</p>
+
+<p>Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt
+mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja
+kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme &mdash;
+mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin
+tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta
+munaa.</p>
+
+<p>"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni
+pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."</p>
+
+<p>Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se
+suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät
+kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen
+vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti.
+Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he
+eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi
+meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John
+Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja
+lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi
+voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John,
+vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis
+sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun
+toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.</p>
+
+<p>Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin
+silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.</p>
+
+<p>Me pidimme neuvottelun kajuutassa.</p>
+
+<p>"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn
+antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin
+näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö
+niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa
+välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi
+epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen
+voimme nyt turvautua."</p>
+
+<p>"Kehen sitten?" junkkari kysyi.</p>
+
+<p>"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin
+mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta;
+hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen
+tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle
+sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi.
+Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan
+heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon
+silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin &mdash; pankaa sanani
+mieleenne &mdash; Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."</p>
+
+<p>Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille
+miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja
+ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme
+toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:</p>
+
+<p>"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat
+väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään
+&mdash; veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä
+maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen
+auringonlaskua."</p>
+
+<p>Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti
+kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle
+ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna
+vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.</p>
+
+<p>Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti
+retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos
+hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä
+tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean
+kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten &mdash; ja pian
+sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme &mdash;
+täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin
+ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys
+tarttunut &mdash; toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän &mdash; ja että
+joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi
+eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan
+toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.</p>
+
+<p>Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja
+muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua
+venheisiin.</p>
+
+<p>Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista,
+jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti
+laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet
+anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne,
+niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani.
+Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän
+veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.</p>
+
+<p>Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies
+vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin
+Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla
+äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin
+katua tekoani.</p>
+
+<p>Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin,
+oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti
+se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan
+ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle
+tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin
+päässä rannikosta.</p>
+
+<p>"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.</p>
+
+<p>Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja
+pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin
+jalat kannattivat.</p>
+
+
+
+<h3>14 Luku.<br />
+Ensimmäinen ottelu.</h3>
+
+
+<p>Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä,
+että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla
+tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.</p>
+
+<p>Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko,
+kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt
+saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin
+pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita,
+jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita,
+pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja
+sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat
+monivärisinä auringon paisteessa.</p>
+
+<p>Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton;
+laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita
+olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden
+lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin
+myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja
+sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli
+minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.</p>
+
+<p>Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan
+tiheikköön &mdash; kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään
+&mdash; jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat
+omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto.
+Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen
+korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka
+halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli
+satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja
+Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.</p>
+
+<p>Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon,
+sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi
+erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku
+laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian
+kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani
+alati läheni ja koveni.</p>
+
+<p>Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja
+kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.</p>
+
+<p>Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin
+ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin
+ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä
+päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani
+eivät erottaneet yksityisiä sanoja.</p>
+
+<p>Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten
+istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin
+alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.</p>
+
+<p>Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun,
+koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien
+kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja
+että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston
+suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.</p>
+
+<p>Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat,
+sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat
+linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.</p>
+
+<p>Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes
+muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön
+laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver
+ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.</p>
+
+<p>Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa
+nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat,
+kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän
+tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.</p>
+
+<p>"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on
+sinusta kultaiset ajatukset &mdash; kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en
+olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että
+seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä &mdash; sinä et voi
+parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni
+kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin
+mihin minä joutuisin, Tom &mdash; sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"</p>
+
+<p>"Silver", toinen vastasi &mdash; ja minä huomasin, että hän ei vain ollut
+kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä
+kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi &mdash; "Silver" &mdash; lausui
+hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua
+sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä
+merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja
+sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa
+itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala
+minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän
+velvollisuuteni..."</p>
+
+<p>Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista
+miehistä &mdash; ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului
+äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen
+kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön
+lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan
+aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut
+ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen
+kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.</p>
+
+<p>Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta
+Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten
+vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.</p>
+
+<p>"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.</p>
+
+<p>"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja
+varmasti kuin tottunut voimistelija.</p>
+
+<p>"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi,
+joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle,
+mikä tuo huuto oli."</p>
+
+<p>"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan
+ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina
+kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."</p>
+
+<p>Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.</p>
+
+<p>"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän
+oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä
+kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka
+ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen.
+Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta
+minä halveksin sinua."</p>
+
+<p>Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi
+astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä.
+Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja
+lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui,
+pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä
+heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.</p>
+
+<p>Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai
+lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin
+taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena
+ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen
+päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon
+avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän
+kummallakin iskulla.</p>
+
+<p>En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin
+maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja
+Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset
+kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.</p>
+
+<p>Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja
+hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana
+ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili
+vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko
+yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain
+vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty
+ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa
+silmieni edessä.</p>
+
+<p>Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi
+siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä
+luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti
+minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin
+huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun
+vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?</p>
+
+<p>Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin
+nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen
+toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet
+lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin
+juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin
+suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja
+juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni
+menettänyt.</p>
+
+<p>Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt
+olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden
+hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri
+vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi
+niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että
+olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa,
+ajattelin. Hyvästi <i>Hispaniola</i>, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni!
+Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua
+kapinoitsijoiden murhattavaksi.</p>
+
+<p>Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani
+joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut
+siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat
+kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden
+seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat
+viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin
+tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.</p>
+
+<p>Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.</p>
+
+
+
+<h3>15 Luku.<br />
+Saaren asukas.</h3>
+
+
+<p>Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui
+sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni
+kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin
+sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina,
+jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain
+näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani
+minut pysähtymään.</p>
+
+<p>Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin:
+takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön
+olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan
+ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin
+kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja
+vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.</p>
+
+<p>Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa
+kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat
+olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin,
+kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle
+vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin
+ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se
+juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen
+se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.</p>
+
+<p>Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja
+vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli
+ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin
+pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään
+jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin
+äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi
+rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja
+läksin nopeasti astumaan häntä kohti.</p>
+
+<p>Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti
+pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä
+lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten
+hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän
+suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti
+kätensä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 366px;">
+<img src="images/pict04.png" width="366" height="320" alt="&quot;Kohotti rukoilevasti kätensä.&quot;" />
+<span class="caption">"Kohotti rukoilevasti kätensä."</span>
+</div>
+
+<p>Silloin minä heti pysähdyin.</p>
+
+<p>"Ken olet", kysyin.</p>
+
+<p>"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin
+ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole
+puhutellut kristittyä ihmistä."</p>
+
+<p>Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen
+kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se
+vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja
+hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa
+naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni
+kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja
+öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä
+erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja
+tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen
+nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"</p>
+
+<p>"En, toveri", hän vastasi &mdash; "maihin jättivät."</p>
+
+<p>Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli
+kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava
+jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän
+ampumatarpeita avukseen.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä
+lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä
+tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä,
+kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan
+juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä
+yönä olen uneksinut juustosta &mdash; paistetusta enimmäkseen &mdash; ja kun
+sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."</p>
+
+<p>"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat
+juustoa vatsamäärältä."</p>
+
+<p>Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni,
+tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista
+iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän
+säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan
+näköisenä.</p>
+
+<p>"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua
+siinä estäisi?"</p>
+
+<p>"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.</p>
+
+<p>"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt &mdash; mikä sinun nimesi
+on?"</p>
+
+<p>"Jim", vastasin.</p>
+
+<p>"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä
+olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit
+kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on
+ollut hurskas äiti &mdash; kun nyt katselet minua?"</p>
+
+<p>"No, enpä oikein", vastasin.</p>
+
+<p>"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut &mdash; <i>hyvin</i>
+hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa
+kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi
+nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon
+syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä
+päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti.
+Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut
+jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan,
+pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen
+tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin
+siihen on tiedossani. Kuule, Jim", &mdash; lisäsi hän vilkaisten ympärilleen
+ja alentaen äänensä kuiskaukseksi &mdash; "minä olen rikas."</p>
+
+<p>Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt
+järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän
+hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:</p>
+
+<p>"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta
+miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut
+kohtasit."</p>
+
+<p>Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni
+ja kohotti uhkaavasti sormeansa.</p>
+
+<p>"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.</p>
+
+<p>Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että
+olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:</p>
+
+<p>"Flintin laiva se ei ole &mdash; Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle
+totuuden, kuten pyysit &mdash; muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen
+pahempi meille muille."</p>
+
+<p>"Ei kai eräs &mdash; yksijalkainen?" hän kysäsi.</p>
+
+<p>"Silverkö?" kysyin.</p>
+
+<p>"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."</p>
+
+<p>"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."</p>
+
+<p>Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä
+vääntää ranteeni sijoiltaan.</p>
+
+<p>"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä
+miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"</p>
+
+<p>Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme
+vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli
+minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.</p>
+
+<p>"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette
+te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin &mdash; Ben Gunn kykenee
+auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos
+apua saisi &mdash; hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"</p>
+
+<p>Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.</p>
+
+<p>"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi
+minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja
+niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että
+luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle
+esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun
+omaisuuttani?"</p>
+
+<p>"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies
+saisi osansa."</p>
+
+<p>"Ja <i>kotimatkan</i>?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.</p>
+
+<p>"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja,
+sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme
+hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."</p>
+
+<p>"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,</p>
+
+<p>"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä
+sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi
+aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan &mdash; kuusi väkevää merimiestä. He
+olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa
+vanhalla <i>Walrusilla</i>. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint
+yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre.
+Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon
+kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki
+kuolleita &mdash; kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei
+kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema
+siellä ainakin oli tapahtunut &mdash; ja hän yksin kuutta vastaan. Billy
+Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä,
+missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä
+sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti
+lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän
+saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre:
+lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt,
+mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin.
+Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin
+minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki
+laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on
+musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja
+etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."</p>
+
+<p>"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä
+ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö
+minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon
+minä."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.</p>
+
+<p>"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi:
+"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi &mdash; pitää sinun sanoa. Kolme
+vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja
+poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja
+toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää
+olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta
+(tämä on sinun sanottava) &mdash; suurin osa hänen ajastaan kului toiseen
+tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä
+tavalla."</p>
+
+<p>Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.</p>
+
+<p>"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: &mdash; Gunn on kunnon mies (sanot sinä),
+ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän &mdash; äärettömän paljon, muista se
+&mdash; synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän
+itsekin kuulunut on."</p>
+
+<p>"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta
+tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä
+pääsisin laivaan."</p>
+
+<p>"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta
+minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen
+valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme
+sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä
+juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti
+tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.</p>
+
+<p>"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.</p>
+
+<p>"Seuraa minua."</p>
+
+<p>Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen,
+ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.</p>
+
+<p>"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri!
+Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne
+eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla,
+pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut?
+Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan
+sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta
+se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton &mdash; ei
+pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."</p>
+
+<p>Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.</p>
+
+<p>Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.</p>
+
+<p>Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä
+edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>NELJÄS OSA:<br />
+PAALUVARUSTUS.</h2>
+
+
+
+<h3>16 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.</h3>
+
+
+<p>Kello oli puoli kaksi &mdash; kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun
+mukaan &mdash; kun venheet läksivät maihin <i>Hispaniolasta</i>. Kapteeni,
+junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi
+vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain
+kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei
+ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim
+Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.</p>
+
+<p>Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme
+levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa
+mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman
+varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä
+haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja
+punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa
+istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla
+näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi
+miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.</p>
+
+<p>Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä
+lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.</p>
+
+<p>Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan
+sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt
+kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys
+lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he
+olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä
+toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he
+päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.</p>
+
+<p>Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi
+väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme
+rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain
+pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana
+kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.</p>
+
+<p>En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.</p>
+
+<p>Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja
+niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva
+hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja
+jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä
+hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita,
+jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi
+vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva,
+ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää
+heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen
+ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he
+pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin
+voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.</p>
+
+<p>Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla
+<i>Hispaniolassa</i>, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon
+ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu &mdash; meillä ei
+ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta
+kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle
+outo &mdash; minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan
+Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona &mdash; mutta minä
+tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli
+ensimmäinen ajatukseni.</p>
+
+<p>On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut
+lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt
+tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle
+ja hyppäsin jolliin.</p>
+
+<p>Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa
+ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.</p>
+
+<p>Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja
+kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut
+&mdash; se kunnon mies! &mdash; ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon
+paremmassa mielentilassa.</p>
+
+<p>"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen
+tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni
+tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."</p>
+
+<p>Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme
+yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.</p>
+
+<p>Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen
+käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti
+venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen
+ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin
+konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.</p>
+
+<p>Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä,
+joka oli lähin mies arvossa.</p>
+
+<p>"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit
+käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa,
+niin hän on kuoleman oma."</p>
+
+<p>He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he
+juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän
+selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa
+käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta
+esiin.</p>
+
+<p>"Alas roisto!" kapteeni karjasi.</p>
+
+<p>Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi
+jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.</p>
+
+<p>Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli
+siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä
+laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä
+jaksoimme.</p>
+
+<p>Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys
+keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse,
+toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa
+suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver
+tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä
+myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan
+paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan.
+Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme
+ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä
+vartioimaan &mdash; yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja
+käytettävänään &mdash; Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme
+uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko
+lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten
+hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin <i>Hispaniolan</i>
+sivulle.</p>
+
+<p>Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee
+vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat
+luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät
+aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin
+he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin
+olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.</p>
+
+<p>Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti
+vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan
+venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja
+aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput
+ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen,
+jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa
+puhtaalla hiekkapohjalla.</p>
+
+<p>Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen
+ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja
+vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun
+olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.</p>
+
+<p>Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me
+sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi
+mukavampi siihen päästä.</p>
+
+<p>"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"</p>
+
+<p>Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.</p>
+
+<p>"Sinulle, Abraham Gray &mdash; sinulle minä puhun."</p>
+
+<p>Ei vieläkään vastausta.</p>
+
+<p>"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä
+laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että
+sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan
+teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello
+kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."</p>
+
+<p>Seurasi hiljaisuus.</p>
+
+<p>"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi.
+Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten
+hengen."</p>
+
+<p>Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava
+poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin
+koira vihellyksen kuultuaan.</p>
+
+<p>"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.</p>
+
+<p>Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja
+läksimme soutamaan.</p>
+
+<p>Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla
+hirsimajassa.</p>
+
+
+
+<h3>17 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.</h3>
+
+
+<p>Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni
+vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä,
+ja kolme niistä &mdash; Trelawney, Redruth ja kapteeni &mdash; yli kuusi jalkaa
+pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat
+vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa.
+Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat
+pian likomärät.</p>
+
+<p>Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon
+tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.</p>
+
+<p>Toisekseen oli luode nyt alkanut &mdash; voimakas, lainehtiva virta kulki
+länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen
+salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat
+vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että
+virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana,
+jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä
+mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen,
+jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.</p>
+
+<p>"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille.
+Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina,
+hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa
+vähän kovemmin."</p>
+
+<p>"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata
+ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että
+voitatte virran."</p>
+
+<p>Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen
+käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis
+jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.</p>
+
+<p>"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.</p>
+
+<p>"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se
+suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan.
+Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme
+maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä
+pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa
+tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy
+heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."</p>
+
+<p>"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te
+voitte laskea hiukan alemmaksi."</p>
+
+<p>"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi
+tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä
+kuin toveria.</p>
+
+<p>Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:</p>
+
+<p>"Tykki!"</p>
+
+<p>"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan
+linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin
+tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän
+läpi."</p>
+
+<p>"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.</p>
+
+<p>Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme
+nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he
+nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä.
+Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat
+jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla
+kirveen iskulla.</p>
+
+<p>"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.</p>
+
+<p>Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa
+kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta,
+että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa
+soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt
+tulimme kääntäneeksi <i>Hispaniolalle</i> koko sivun perän asemesta ja siten
+tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.</p>
+
+<p>Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands,
+jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni
+kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney,
+tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista
+miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.</p>
+
+<p>Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä
+sankkiruutia.</p>
+
+<p>"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette
+tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän
+tähtää."</p>
+
+<p>Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle
+venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme
+saaneet pisaraakaan vettä sisään.</p>
+
+<p>He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka
+käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä.
+Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi,
+Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen
+tovereistaan.</p>
+
+<p>Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat,
+vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan
+minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän
+paikoilleen veneissä.</p>
+
+<p>"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.</p>
+
+<p>"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista
+varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."</p>
+
+<p>"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin.
+"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."</p>
+
+<p>"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin
+merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni
+piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette
+sytyttimen, niin me huopaamme."</p>
+
+<p>Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet
+hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt.
+Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa
+olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen
+puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke
+oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä
+viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme.
+Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.</p>
+
+<p>"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä
+yhden noista veikkosista."</p>
+
+<p>Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä
+laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa,
+vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois
+toisten jaloista.</p>
+
+<p>"Valmiit!" huudahti junkkari.</p>
+
+<p>"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.</p>
+
+<p>Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden
+alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen
+ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut
+kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä
+kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli
+suurena syynä onnettomuuteemme.</p>
+
+<p>Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja
+minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät
+täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja
+suutaan ja sieraimiaan päristellen.</p>
+
+<p>Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki
+olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki
+varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi
+pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin
+siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle.
+Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin,
+kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera
+pohjaan.</p>
+
+<p>Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo
+lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä
+vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi
+paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce,
+jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi
+pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta
+Joycesta emme olleet varmoja &mdash; hän oli hauska ja kohtelias mies
+palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.</p>
+
+<p>Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme,
+jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren
+pohjaan.</p>
+
+
+
+<h3>18 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.</h3>
+
+
+<p>Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki,
+joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka
+otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme
+heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat
+tiheikön läpi.</p>
+
+<p>Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin
+senvuoksi asettani:</p>
+
+<p>"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle
+pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."</p>
+
+<p>He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut
+yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että
+kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin
+hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme
+hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan
+ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme
+oli miesten miehiä.</p>
+
+<p>Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme
+paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun
+keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän
+kapinoitsijaa &mdash; puosu Job Anderson etunenässä &mdash; ilmestyi lounaiseen
+kulmaukseen.</p>
+
+<p>He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä
+tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce
+ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden
+vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset
+pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.</p>
+
+<p>Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse
+kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut &mdash; kuula oli lävistänyt
+sydämen.</p>
+
+<p>Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin
+laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja
+kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme
+laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut
+vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme
+huomiomme Tom-poloiseen.</p>
+
+<p>Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo
+ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.</p>
+
+<p>Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen
+ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa
+palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja
+vertavuotavana hirsimajaan.</p>
+
+<p>Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut
+suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä
+ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle
+kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut
+käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt
+kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli
+parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon
+hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.</p>
+
+<p>Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi
+suuteli hänen kättään.</p>
+
+<p>"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.</p>
+
+<p>"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."</p>
+
+<p>"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"</p>
+
+<p>"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului
+vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"</p>
+
+<p>Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi
+rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi
+pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.</p>
+
+<p>Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin
+kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa &mdash; Englannin
+lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan
+päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
+valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja
+Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan.
+Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt
+kansallislippumme tangon huippuun.</p>
+
+<p>Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin,
+majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää
+olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin
+kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti
+sen kunnioittavasti ruumiin päälle.</p>
+
+<p>"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä
+satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään
+velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan
+oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."</p>
+
+<p>Sitten hän vei minut vähän syrjään.</p>
+
+<p>"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja
+junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"</p>
+
+<p>Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet
+kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin
+vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi
+retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea",
+lisäsin.</p>
+
+<p>"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien,
+"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."</p>
+
+<p>"Mitä tarkoitatte? kysyin.</p>
+
+<p>"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen
+menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti.
+Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat &mdash; niin niukat, tohtori,
+että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.</p>
+
+<p>Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana
+meistä metsään.</p>
+
+<p>"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne
+ennestäänkin, poikaseni."</p>
+
+<p>Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen
+sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen
+suurempaa vahinkoa aikaan.</p>
+
+<p>"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he
+tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"</p>
+
+<p>"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan
+sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni
+mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena
+pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin
+siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.</p>
+
+<p>Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai
+uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän
+täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan
+voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä
+niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla
+tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme
+pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista
+pallopeliä vaarallisempi.</p>
+
+<p>"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti &mdash;
+"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo
+hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu
+noutamaan tänne silavan?"</p>
+
+<p>Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he
+hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat
+rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin
+taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan
+kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle,
+jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä.
+Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena
+musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta
+säilytyspaikastaan.</p>
+
+<p>Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat
+muistiinpanot: &mdash;</p>
+
+<p>"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham
+Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard
+Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia &mdash; ainoat uskolliset koko
+laivueesta &mdash; mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat
+maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella.
+Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut
+kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika &mdash;"</p>
+
+<p>Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.</p>
+
+<p>Kuului huuto maan puolelta.</p>
+
+<p>"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.</p>
+
+<p>"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?"
+kuuluivat huudahdukset.</p>
+
+<p>Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja
+reippaana kapuavan paaluaidan yli.</p>
+
+
+
+<h3>19 Luku.<br />
+Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.</h3>
+
+
+<p>Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni
+ja laskeutui istumaan.</p>
+
+<p>"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."</p>
+
+<p>"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.</p>
+
+<p>"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat
+osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan
+varma. Ei, ei &mdash; ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi
+ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa
+hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä
+miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen
+vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään;
+Silveriä vain &mdash; Silver oli sellainen poika."</p>
+
+<p>"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on
+minulla kiiruhtaa toverieni luo."</p>
+
+<p>"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika,
+ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen.
+Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne
+sinä olet lähdössä &mdash; ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen
+jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa
+unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava),
+äärettömän paljon enemmän hän luottaa' &mdash; ja sitten sinä nipistät
+häntä."</p>
+
+<p>Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin
+ennenkin.</p>
+
+<p>"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim.
+Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen
+tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin.
+Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"</p>
+
+<p>"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus
+tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut
+kohtasin. Onko siinä kaikki?"</p>
+
+<p>"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista
+kuudenteen vuoroon saakka."</p>
+
+<p>"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"</p>
+
+<p>"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat
+syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada
+lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat
+Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta
+tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat
+maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"</p>
+
+<p>Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän
+läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä.
+Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.</p>
+
+<p>Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä
+hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain
+minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni
+palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne
+kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja
+hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.</p>
+
+<p>Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi
+satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja
+hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden
+jälkeen kolealta.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta,
+toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa.
+Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi
+kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.</p>
+
+<p>Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten
+seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä
+paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää.
+Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä,
+ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja
+miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan
+iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin
+vaikutus.</p>
+
+<p>Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin
+jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa
+satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt
+nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja
+omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon
+sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta
+Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä
+tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.</p>
+
+<p>Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli
+rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin
+vastaan.</p>
+
+<p>Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni.
+Koko hirsimaja &mdash; seinät, katto ja lattia &mdash; oli rakennettu
+veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai
+puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen
+alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen &mdash; suureen
+laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli,
+kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.</p>
+
+<p>Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta
+eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha
+ruostunut rautakouru.</p>
+
+<p>Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu
+puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä
+olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua
+huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä
+pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros
+ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti
+paaluaidan toisella puolen &mdash; liian lähellä varustuksen puolustajille,
+sanoivat miehet &mdash; metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan
+puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös
+runsaasti pajutammia.</p>
+
+<p>Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme
+jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä
+tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan
+pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi.
+Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa
+savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät
+yskimään ja silmämme vetistelemään.</p>
+
+<p>Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää
+siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään
+kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä
+hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu
+peitteenään.</p>
+
+<p>Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä
+vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin
+tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin.
+Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce
+toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi
+meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille,
+tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle.
+Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä
+vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.</p>
+
+<p>Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja
+lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja
+silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.</p>
+
+<p>"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja
+kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."</p>
+
+<p>Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään
+ja katsoi minuun.</p>
+
+<p>"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.</p>
+
+<p>"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma
+hänen järjestään."</p>
+
+<p>"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori
+puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei
+voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole
+ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"</p>
+
+<p>"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.</p>
+
+<p>"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen
+ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole
+nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on
+nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa &mdash; juustoa, joka on
+valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"</p>
+
+<p>Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme
+hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa,
+mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi,
+että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten
+silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia,
+vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
+keskustellakseen.</p>
+
+<p>Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun
+ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät
+antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain
+toivomme oli siinä &mdash; niin päätettiin &mdash; että koettaisimme kaataa
+rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat
+merelle <i>Hispaniolalla</i>. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet
+viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi &mdash;
+tykin ääressä ammuttu mies &mdash; pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina.
+Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä
+sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen
+lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista &mdash; rommi ja ilmasto.</p>
+
+<p>Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin
+puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon
+nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja
+olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä
+miesluvustaan.</p>
+
+<p>"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin
+he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva
+kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua
+rosvoilemiseen."</p>
+
+<p>"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt",
+virkkoi kapteeni Smollett.</p>
+
+<p>Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan
+heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.</p>
+
+<p>Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet
+puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja
+äänten sorinaan.</p>
+
+<p>"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän
+hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"</p>
+
+<p>Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle
+ampumareiälle.</p>
+
+
+
+<h3>20 Luku.<br />
+Silver lähettiläänä.</h3>
+
+
+<p>Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen
+heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin
+itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.</p>
+
+<p>Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys
+tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden
+latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka,
+missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat
+polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt.
+Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä
+oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.</p>
+
+<p>"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen
+yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."</p>
+
+<p>Sitten hän huusi rosvoille:</p>
+
+<p>"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."</p>
+
+<p>"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 304px;">
+<img src="images/pict05.png" width="304" height="480" alt="&quot;Neuvottelulippu&quot;, huusi Silver." />
+<span class="caption">"Neuvottelulippu", huusi Silver.</span>
+</div>
+
+<p>Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä
+varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin
+päin ja virkkoi:</p>
+
+<p>"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim
+itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja
+varovaisesti!"</p>
+
+<p>Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.</p>
+
+<p>"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.</p>
+
+<p>Tällä kertaa toinen mies vastasi:</p>
+
+<p>"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."</p>
+
+<p>"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja
+me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa
+sekin virkaylennys!"</p>
+
+<p>Pitkä John vastasi omasta puolestaan.</p>
+
+<p>"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen,
+kun te hylkäsitte laivan, herrani", &mdash; hän pani erityisen painon sanalle
+"hylkäsitte." &mdash; "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan
+sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett,
+siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte
+minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."</p>
+
+<p>"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua
+puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin
+tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne
+ja Herra armahtakoon silloin teitä."</p>
+
+<p>"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne
+on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."</p>
+
+<p>Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se
+niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän
+vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille,
+aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä
+tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle
+puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti
+aitauksen yli.</p>
+
+<p>Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin
+kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo
+jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse.
+Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja
+kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka
+hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen
+jotain laulun pätkää.</p>
+
+<p>Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne
+oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän
+sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän
+laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän
+tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään;
+suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin
+asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.</p>
+
+<p>"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on
+istuutua."</p>
+
+<p>"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John.
+"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."</p>
+
+<p>"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi
+haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne.
+Oma syynne! Te olette joko laivakokkini &mdash; ja silloin teitä kohdellaan
+hyvin &mdash; taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja
+silloin saatte mennä hiiteen!"</p>
+
+<p>"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli
+pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne
+auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä
+asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori,
+kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran
+kukkarossa, niin sanoakseni!"</p>
+
+<p>"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus
+ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota &mdash; se oli ovela temppu,
+se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin
+taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä
+vähän säikähtänyt &mdash; taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se
+ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta
+huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja
+vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme
+hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain
+lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt,
+niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut,
+kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."</p>
+
+<p>"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.</p>
+
+<p>Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei
+olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta.
+Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että
+hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat
+juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei
+ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.</p>
+
+<p>"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me
+tahdomme sen &mdash; se on meidän vaatimuksemme.</p>
+
+<p>"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän
+vaatimuksenne.</p>
+
+<p>"Teillähän on kartta, vai mitä?"</p>
+
+<p>"Ehkä", vastasi kapteeni.</p>
+
+<p>"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei
+teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään,
+uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole
+omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."</p>
+
+<p>"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti
+kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme
+siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne
+toteuttaa."</p>
+
+<p>Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.</p>
+
+<p>"Jos Abe Gray &mdash;" Silver huudahti.</p>
+
+<p>"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja
+minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja
+koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."</p>
+
+<p>Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut
+puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.</p>
+
+<p>"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät
+meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna
+piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."</p>
+
+<p>Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa
+äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin
+taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin
+ilveilijöitä.</p>
+
+<p>"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan,
+aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja
+rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me
+teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on
+sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan
+kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen,
+kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin
+saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä
+vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain
+tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on
+suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä
+toivon" &mdash; hän koroitti ääntänsä &mdash; "että kaikki tässä majassa miettivät
+sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."</p>
+
+<p>Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan
+vasempaan kämmeneensä.</p>
+
+<p>"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.</p>
+
+<p>"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä
+vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."</p>
+
+<p>"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te
+tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät
+jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti
+tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta
+kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla,
+teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te
+ette pysty kuljettamaan laivaa &mdash; teissä ei ole ainoatakaan siihen
+kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset &mdash; Gray näytti pitkää
+nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette
+tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä
+ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta
+saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran
+teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."</p>
+
+<p>Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat
+raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.</p>
+
+<p>"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.</p>
+
+<p>"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.</p>
+
+<p>"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.</p>
+
+<p>Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia
+sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen
+pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi
+lähteeseen.</p>
+
+<p>"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti
+kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi.
+Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte
+te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään
+onnellisina!"</p>
+
+<p>Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden
+epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi
+hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.</p>
+
+
+
+<h3>21 Luku.<br />
+Hyökkäys.</h3>
+
+
+<p>Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä
+tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä
+lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen
+vihastuvan.</p>
+
+<p>"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä
+takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi
+päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen
+lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori,
+minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla
+täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut
+pysyä kotonanne."</p>
+
+<p>Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat
+ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.</p>
+
+<p>Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:</p>
+
+<p>"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän
+kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja
+ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen
+kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me
+taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me
+taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme
+voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"</p>
+
+<p>Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli
+kunnossa.</p>
+
+<p>Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi
+ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa
+viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä
+muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin
+seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista &mdash; pöydiksikin niitä
+voisi nimittää &mdash; oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina
+puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.</p>
+
+<p>"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja
+savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."</p>
+
+<p>Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat
+hietikolle.</p>
+
+<p>"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja
+syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni,
+tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi
+viinaa joka miehelle."</p>
+
+<p>Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.</p>
+
+<p>"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta
+itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa
+itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra
+Trelawney, te olette taitavin ampuja &mdash; te ja Gray otatte tämän pitkän
+pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara
+uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä
+omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei
+sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja
+autamme toisia."</p>
+
+<p>Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme
+kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan
+ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan
+kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois,
+paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme
+asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.</p>
+
+<p>Kului tunti.</p>
+
+<p>"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista
+kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."</p>
+
+<p>Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.</p>
+
+<p>"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti,
+kun näen jonkun?"</p>
+
+<p>"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.</p>
+
+<p>"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.</p>
+
+<p>Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät
+valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli
+aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti
+suljettuna ja otsa rypyssä.</p>
+
+<p>Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja
+laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta
+kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan,
+mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti
+paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä
+kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään
+pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.</p>
+
+<p>"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.</p>
+
+<p>"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."</p>
+
+<p>"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen
+pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen,
+tohtori?"</p>
+
+<p>"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli
+tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta &mdash; kaksi lähekkäin ja kolme
+vähän lännempää."</p>
+
+<p>"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra
+Trelawney?"</p>
+
+<p>Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut
+useita &mdash; seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai
+yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää
+siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että
+muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni
+Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat
+pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman
+ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.</p>
+
+<p>Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon
+ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi
+suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan
+kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.</p>
+
+<p>Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat
+ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi
+ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt
+kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi
+metsään.</p>
+
+<p>Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä
+aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä,
+joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä
+kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.</p>
+
+<p>Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan
+rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan.
+Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri,
+ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa
+tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.</p>
+
+<p>Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.</p>
+
+<p>"Iskekää miehet &mdash; iskekää", hän karjui voimiensa takaa.</p>
+
+<p>Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin
+pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän
+läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin
+kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä
+oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.</p>
+
+<p>Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta
+suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet
+puolustautumaan.</p>
+
+<p>Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani
+kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä
+ähkyntää.</p>
+
+<p>"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!"
+huusi kapteeni.</p>
+
+<p>Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin
+otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin
+huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku
+seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi
+hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun
+heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten
+kasvoja löi hänet selälleen.</p>
+
+<p>"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja
+mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.</p>
+
+<p>Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla
+juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli
+vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa
+välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa
+pelästymiseen, ja &mdash; iskun vielä viipyessä &mdash; minä silmänräpäyksessä
+hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin
+niskoin vierimään rinnettä alas.</p>
+
+<p>Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle
+lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy
+päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt
+toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen
+pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen
+mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen
+ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu
+ja voitto oli meidän.</p>
+
+<p>Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin,
+ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan.
+Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän
+laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan
+kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt
+tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat
+tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt,
+jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen
+toiselle puolelle.</p>
+
+<p>"Ampukaa &mdash; ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"</p>
+
+<p>Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu,
+ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana
+metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä
+kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.</p>
+
+<p>Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin
+jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen
+alkaa milloin tahansa.</p>
+
+<p>Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me
+näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä
+tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan
+enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä
+kalpeina.</p>
+
+<p>"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.</p>
+
+<p>"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.</p>
+
+<p>"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta
+viisi heistä ei enää juokse."</p>
+
+<p>"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja
+kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä
+vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin
+seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei
+paranna asiaa."</p>
+
+<p>Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota
+Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me
+emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>VIIDES OSA:<br />
+SEIKKAILUNI MERELLÄ.</h2>
+
+
+
+<h3>22 Luku.<br />
+Miten aloitin seikkailuni merellä.</h3>
+
+
+<p>Kapinoitsijat eivät palanneet &mdash; ei edes yhtään laukausta kuulunut
+metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi
+päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä
+hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan
+ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä
+päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.</p>
+
+<p>Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä &mdash; ampumareiässä
+ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta
+ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä
+käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta,
+enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen
+yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli
+taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja
+seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.</p>
+
+<p>Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet
+eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula &mdash; Job oli näet
+ensiksi häntä ampunut &mdash; oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut
+vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli
+varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei
+kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei
+se ollut aivan välttämätöntä.</p>
+
+<p>Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen
+pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua
+korvasta kaupan päälliseksi.</p>
+
+<p>Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen
+neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän
+jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan
+kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi
+paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.</p>
+
+<p>Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi
+päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan
+muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.</p>
+
+<p>"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"</p>
+
+<p>"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista
+järkensä menettää."</p>
+
+<p>"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei <i>hän</i> ole
+hullu, niin &mdash; pane sanani mieheesi &mdash; olen <i>minä</i> hullu."</p>
+
+<p>"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja
+ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."</p>
+
+<p>Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli
+ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen
+hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä
+aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta
+ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen
+sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan
+pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden
+raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.</p>
+
+<p>Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus
+minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani
+otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen
+molemmat taskuni korpuilla.</p>
+
+<p>Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys
+mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin
+varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos
+jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle
+asti.</p>
+
+<p>Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään
+oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden
+riittävinä.</p>
+
+<p>Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin
+sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä,
+etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin
+huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä.
+Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin
+vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli
+tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään
+huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko
+suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.</p>
+
+<p>Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray
+auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin
+minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja
+ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät
+toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön
+tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi
+tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin,
+tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.</p>
+
+<p>Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin
+päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei
+minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka
+vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän
+lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän
+ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että
+merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä
+henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan
+reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja
+tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.</p>
+
+<p>En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä.
+Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi
+henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin
+sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa
+lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella
+ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.</p>
+
+<p>Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin
+tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita
+suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.</p>
+
+<p>Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt,
+aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja
+kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan
+suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja
+lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen
+pintaan kuvastui selvään <i>Hispaniolan</i> jokainen piirre vesirajasta aina
+suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan
+vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver &mdash;
+hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä,
+toisella punainen lakki päässään &mdash; sama roisto, jonka minä muutama
+tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he
+puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta &mdash; runsaan mailin
+päästä &mdash; luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä
+mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin.
+Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo
+näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä
+ranteella.</p>
+
+<p>Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies
+meni alas kajuuttaan.</p>
+
+<p>Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu
+sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että
+jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.</p>
+
+<p>Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa
+vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin
+ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun
+käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni
+sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti
+ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin
+pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin
+mustalaisten teltat.</p>
+
+<p>Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben
+Gunnin vene oli kuin olikin &mdash; oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti
+kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle
+oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni
+minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa
+täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle
+asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista
+varten oli siinä kaksilapainen mela.</p>
+
+<p>En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen
+muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten
+kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja
+kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin
+suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja
+helppo kantaa.</p>
+
+<p>Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai
+teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli
+päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin
+itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni
+Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa
+<i>Hispaniolan</i> luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin
+päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla,
+aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä
+kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni
+estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat
+veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.</p>
+
+<p>Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian
+korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt
+koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki
+synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin
+korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut,
+erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.</p>
+
+<p>Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet
+merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena
+pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. <i>Hispaniola</i> oli
+luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa
+laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain
+peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.</p>
+
+<p>Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja
+vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan,
+ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä
+päättäväisesti laskin korakelini veteen.</p>
+
+
+
+<h3>23 Luku.<br />
+Luodevesi.</h3>
+
+
+<p>Korakeli oli &mdash; kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin &mdash;
+sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja
+suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä
+oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain
+kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen
+vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on
+"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."</p>
+
+<p>Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin
+muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki
+sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman
+vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa
+miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi <i>Hispaniola</i>, niin
+etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.</p>
+
+<p>Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten
+alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa
+silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin,
+sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla
+ja pitelin siitä kiinni.</p>
+
+<p>Köysi oli kireällä kuin jousen jänne &mdash; niin voimakas oli virran paine.
+Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin
+vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin
+<i>Hispaniola</i> lähtisi ajautumaan virran mukana.</p>
+
+<p>Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti
+mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen
+kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin
+uskalias leikatakseni <i>Hispaniolan</i> irti ankkuristaan, niin sekä minä
+että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja
+jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun
+täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat
+alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet
+lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi
+<i>Hispaniolaa</i> vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin
+ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan
+silmänräpäykseksi veteen.</p>
+
+<p>Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani
+ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää
+jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta
+sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.</p>
+
+<p>Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli
+niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt
+joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.</p>
+
+<p>Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli
+ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen
+ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja
+juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi
+peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi.
+Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat
+myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon
+tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta
+kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana,
+kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta
+seurauksitta.</p>
+
+<p>Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena
+leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka
+jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi
+jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin
+matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen,
+joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen
+kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri,
+jolla he purjehtivat.</p>
+
+<p>Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin
+lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla
+sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.</p>
+
+<p>Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut
+melkein samassa tuokiossa <i>Hispaniolan</i> keulaa vasten. Samalla kuunari
+alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.</p>
+
+<p>Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni
+kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos,
+kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa
+vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin
+venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka
+riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.</p>
+
+<p>Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen
+vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen
+laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja
+minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.</p>
+
+<p>Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi
+lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja
+näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.</p>
+
+<p>Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran
+mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat
+laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä
+ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain
+silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja
+epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin
+Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen,
+kamppailevan henkensä edestä.</p>
+
+<p>Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä
+olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään
+muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka
+yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni,
+totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.</p>
+
+<p>Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt
+kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!<br /></span>
+<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä
+iltana olivat <i>Hispaniolan</i> kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen
+keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja
+tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti
+lisääntynyt.</p>
+
+<p>Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten
+löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta.
+<i>Hispaniolakin</i>, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän
+suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän
+huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.</p>
+
+<p>Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi
+nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren
+kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä
+korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi
+ulos aavalle merelle.</p>
+
+<p>Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin
+parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta
+kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja
+arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he
+olivat älynneet onnettomuutensa.</p>
+
+<p>Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin
+sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme
+raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka
+minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut
+kohtaloani tyynesti odottaa.</p>
+
+<p>Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä,
+tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki
+odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys
+minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken
+kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä
+nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."</p>
+
+
+
+<h3>24 Luku.<br />
+Korakelin merimatka.</h3>
+
+
+<p>Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen
+kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä
+Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina
+kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.</p>
+
+<p>Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja
+synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa
+korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan
+neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa
+maihin.</p>
+
+<p>Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten
+välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas
+kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen
+viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin,
+louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan
+ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä
+ylös.</p>
+
+<p>Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä,
+jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla
+loiskinalla pudottautuivat mereen &mdash; uskomattoman suuria, notkeita
+etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä,
+joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.</p>
+
+<p>Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan
+vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli
+vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle
+enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä
+sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata
+sellaisia vaaroja.</p>
+
+<p>Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen
+mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän
+lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden
+aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke &mdash; Metsäniemi, kuten se
+oli kartalle merkitty &mdash;, jota peittävät korkeat, viheriät ja
+merenrantaan saakka kasvavat männyt.</p>
+
+<p>Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan
+pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että
+jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni
+ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän
+Metsäniemen rannalle.</p>
+
+<p>Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja
+eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat
+taittumatta.</p>
+
+<p>Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten
+joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui
+hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin
+parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen
+muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain
+vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin
+lintu notkoon muurin toiselle puolen.</p>
+
+<p>Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni
+melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä
+muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut
+asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa,
+syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti
+keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.</p>
+
+<p>Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen
+asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta
+laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi
+pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin
+pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?</p>
+
+<p>Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt
+malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin
+merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas
+vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti
+laineet sivuutti.</p>
+
+<p>Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne
+kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan
+tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai
+laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti
+käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja
+myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.</p>
+
+<p>"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja
+välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja
+silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin."
+Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä
+tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni
+keulan maata kohti.</p>
+
+<p>Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin
+silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka
+kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman
+sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin
+vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että
+seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.</p>
+
+<p>Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava
+jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa
+ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen,
+panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja
+päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein
+sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi,
+ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi
+ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.</p>
+
+<p>Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin <i>Hispaniolan</i>
+ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli
+mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä
+iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes
+selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin
+tuijottaa laivaan ja ihmetellä.</p>
+
+<p><i>Hispaniolassa</i> oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea
+kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran
+sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein
+luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren
+ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän
+länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua
+kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi,
+pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.</p>
+
+<p>"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä
+kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille
+sanonut.</p>
+
+<p>Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin
+toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin
+tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle,
+pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen
+ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin,
+vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä
+kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten
+miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten
+lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä
+voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.</p>
+
+<p>Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin
+purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja
+hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei
+se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain
+uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti
+saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti
+minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä
+rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.</p>
+
+<p>Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni.
+Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa
+varovaisesti meloa ohjaamattoman <i>Hispaniolan</i> jälkeen. Kerran sain niin
+suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä
+lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin
+alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain
+toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.</p>
+
+<p>Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan
+peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään
+ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin
+että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin
+täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin
+heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen &mdash; mikä minulle oli
+sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti
+&mdash;luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka
+kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja
+pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen
+pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet
+paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen
+kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin
+kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli
+luonnollisesti hyvin suuri.</p>
+
+<p>Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi
+hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta <i>Hispaniola</i> vähitellen kääntyi
+paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna
+oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui
+velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran
+painamana.</p>
+
+<p>Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt
+kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.</p>
+
+<p>Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi.
+<i>Hispaniola</i> laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään,
+keinuen kepeänä kuin joutsen.</p>
+
+<p>Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni.
+<i>Hispaniola</i> kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun
+&mdash;jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes
+entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa
+valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä
+matalasta venhostani.</p>
+
+<p>Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen
+&mdash;tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari
+syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin
+jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella
+kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin.
+Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle,
+että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että
+minun nyt oli pakko turvautua <i>Hispaniolaan</i>.</p>
+
+
+
+<h3>25 Luku.<br />
+Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.</h3>
+
+
+<p>Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja
+pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin
+köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden
+purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä
+riippumaan.</p>
+
+<p>Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta
+minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin
+kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti,
+peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä.
+Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon
+jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin
+mikäkin elävä olento.</p>
+
+<p>Äkkiä nousi <i>Hispaniola</i> suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät
+vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi
+vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään,
+niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.</p>
+
+<p>Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi
+selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina
+kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää
+rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot
+tahmaisen kalpeina.</p>
+
+<p>Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat
+puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto
+vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku
+kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli
+tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen,
+luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.</p>
+
+<p>Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta,
+mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä
+irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut &mdash; ja juuri
+tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin
+asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret
+soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin
+että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä
+näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.</p>
+
+<p>Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia
+verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään
+olivat surmanneet toinen toisensa.</p>
+
+<p>Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun
+laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin
+samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja
+äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava
+suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani
+puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.</p>
+
+<p>Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra
+Hands", virkoin pilkallisesti.</p>
+
+<p>Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut
+ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli:
+"viinaa."</p>
+
+<p>Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka
+jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas
+kajuuttaan.</p>
+
+<p>Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut
+säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti
+mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa
+palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka
+olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten
+kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen
+heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja
+puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi.
+Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.</p>
+
+<p>Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän
+suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti
+ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.</p>
+
+<p>Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa
+vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja,
+hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa.
+Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin
+taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin
+vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten
+annoin viinan Handsille.</p>
+
+<p>Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.</p>
+
+<p>"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"</p>
+
+<p>Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.</p>
+
+<p>"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.</p>
+
+<p>Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.</p>
+
+<p>"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat
+paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se
+vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin
+onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän
+sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne
+ilmestyit?"</p>
+
+<p>"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt
+nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."</p>
+
+<p>Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut
+mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon
+näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan
+heilahdellessa.</p>
+
+<p>"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra
+Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin
+että tuo rääsy roikkuu mastosta."</p>
+
+<p>Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun
+ryövärilipun ja heitin sen mereen.</p>
+
+<p>"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja
+kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"</p>
+
+<p>Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten
+painuneena.</p>
+
+<p>"Minä luulen", hän viimein virkkoi &mdash; "minä luulen, kapteeni Hawkins,
+että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne.
+Emmeköhän me vähän keskustele?"</p>
+
+<p>"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain
+suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla
+ateriaani.</p>
+
+<p>"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin
+&mdash;O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen &mdash; "tuo
+mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on
+nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en
+käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen
+miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt,
+sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani
+kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme
+mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."</p>
+
+<p>"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni
+Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea
+laiva siellä rauhassa rantaan."</p>
+
+<p>"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin
+suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut
+alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole
+valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään
+laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen
+tekisinkin!"</p>
+
+<p>Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä
+tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin <i>Hispaniolaa</i>
+myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani
+sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni
+pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea
+aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä
+maihin.</p>
+
+<p>Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin
+äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun
+avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä
+kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui
+suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa
+kokonaan toiselta mieheltä.</p>
+
+<p>Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi
+kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan
+muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan
+hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä.
+Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen
+kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.</p>
+
+<p>Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta
+aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista.
+Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka
+karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin
+suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa
+itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati
+pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy.
+Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta &mdash; kuluneen
+vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain
+ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli
+hommiani.</p>
+
+
+
+<h3>26 Luku.<br />
+Israel Hands.</h3>
+
+
+<p>Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä
+helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta
+Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin
+käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin
+vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin
+kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen.
+Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten
+toisen ateriamme ääreen.</p>
+
+<p>"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen
+hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos
+heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä
+nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän
+ei ole laivamme kaunistuksenakaan &mdash; eikä kai teistäkään."</p>
+
+<p>"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua
+miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.</p>
+
+<p>"Tämä oli onneton laiva &mdash; tämä <i>Hispaniola</i>, Jim", hän jatkoi silmää
+iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki,
+tällä <i>Hispaniolalla</i> &mdash; montakohan poloista merimiestä onkaan jo
+joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan
+Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en
+totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien &mdash; hän on kuollut, vai mitä? No
+niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat
+lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi
+kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien
+pariin?"</p>
+
+<p>"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo
+tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä
+sieltä meitä."</p>
+
+<p>"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta &mdash; vastustajan surmaaminen
+näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget
+eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt.
+Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä
+olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit
+minulle sitä &mdash; sitä &mdash; hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin
+tuo minulle pullo viiniä, Jim &mdash; tämä viina on liian väkevää minulle."
+Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli
+siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en
+ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun
+poistuvan kannelta &mdash; sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä
+piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät
+aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta,
+milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli
+kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut
+huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis
+vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin
+tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan
+epäluuloni.</p>
+
+<p>"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"</p>
+
+<p>"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän
+vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."</p>
+
+<p>"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä
+saanen etsiä."</p>
+
+<p>Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin
+suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän
+toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin
+kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin
+kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni
+osoittautuivat tosiksi.</p>
+
+<p>Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen
+nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa &mdash; sillä kuulin hänen vaivoin
+voihkinan pidättävän &mdash; niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen
+yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi
+eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen,
+lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä
+hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä
+kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin
+entiselle paikalleen.</p>
+
+<p>Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän
+oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa
+päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu
+uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä &mdash; ryömiäkö yli saaren
+Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän
+Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen
+avukseen &mdash; sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.</p>
+
+<p>Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän
+molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen
+satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin
+sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä
+vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että
+siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.</p>
+
+<p>Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut
+toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät
+jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni.
+Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.</p>
+
+<p>Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin,
+kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän
+ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin
+katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja
+otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!"
+Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja
+pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.</p>
+
+<p>"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole
+veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim,
+Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka
+sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani
+lähdössä pitkälle kotimatkalle."</p>
+
+<p>"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja
+arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten
+kristityn miehen sopii."</p>
+
+<p>"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."</p>
+
+<p>"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä
+olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja
+veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet
+surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden,
+Hands, etkö jo käsitä?"</p>
+
+<p>Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli
+piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta
+hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman
+juhlallisesti:</p>
+
+<p>"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa,
+parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan
+loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon
+nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan.
+Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän
+vakaumukseni &mdash; amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä
+vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on
+jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni
+Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."</p>
+
+<p>Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta
+tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja
+matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi
+nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies
+ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme
+käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella
+varmuudella, että sitä huvikseen katseli.</p>
+
+<p>Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan
+suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin
+eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti
+enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden
+eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli
+ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina
+vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt
+paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat
+täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama
+oli suojaisa.</p>
+
+<p>"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin
+laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita
+ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"</p>
+
+<p>"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme
+aluksen jälleen irti?"</p>
+
+<p>"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle
+rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista
+männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat
+nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja
+laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä
+varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän &mdash; kas
+niin &mdash; suoraan &mdash; ylemmäksi &mdash; hiukan alemmaksi &mdash; suoraan suoraani"</p>
+
+<p>Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän
+äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä
+käskettyä, <i>Hispaniola</i> kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä
+rantaa.</p>
+
+<p>Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia
+yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni,
+odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä
+kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan
+nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä
+laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta,
+ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään
+päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan,
+taikka oli se vain vaistomainen tunne &mdash; miten tahansa, kun katsahdin
+sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti,
+tikari koholla oikeassa kädessään.</p>
+
+<p>Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun
+huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä.
+Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin
+syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka
+vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi
+iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.</p>
+
+<p>Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta,
+jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi
+käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani
+pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja
+tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi,
+mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli
+merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani.
+Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en
+olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.</p>
+
+<p>Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin
+haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka
+vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa
+koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin
+senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun
+pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut
+keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä
+yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan
+varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä
+puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli
+riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.</p>
+
+<p>Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin
+hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja
+vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin
+usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni
+liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin
+pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni
+vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu.
+Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo
+miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä
+kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen
+mahdollisuutta.</p>
+
+<p>Asemamme oli tällainen, kun <i>Hispaniola</i> äkkiä iski rantaan, huojahti,
+karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella
+oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi
+sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja
+kannen kulmaukseen.</p>
+
+<p>Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan
+toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme.
+Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani
+kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen
+jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan
+kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi
+keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein
+kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin
+vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.</p>
+
+<p>Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa
+alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu
+auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana.
+Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti
+uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon
+rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi
+asiastani.</p>
+
+<p>Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi
+onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan
+hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa,
+hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi
+hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä
+olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes
+kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli
+kummassakin kädessä, virkoin hänelle:</p>
+
+<p>"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi,
+kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.</p>
+
+<p>Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän
+koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa,
+että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun.
+Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla
+oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin
+hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.</p>
+
+<p>"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta
+koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin
+&mdash;; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun
+täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet,
+käy kovin vanhan merikarhun sapelle."</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 316px;">
+<img src="images/pict06.png" width="316" height="480" alt="&quot;Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen.&quot;" />
+<span class="caption">"Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."</span>
+</div>
+
+<p>Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko
+orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen
+ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt
+istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä
+hämmästyksestä &mdash; en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä
+ainakaan tiennyt tähdänneeni &mdash; laukesivat molemmat pistoolini ja
+putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti
+parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.</p>
+
+
+
+<h3>27 Luku.<br />
+Paljon rahaa.</h3>
+
+
+<p>Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja
+ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani.
+Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi
+minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista
+kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden
+selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla
+hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa
+ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan
+aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut
+että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän
+oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.</p>
+
+<p>Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja
+päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari,
+joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin
+tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska,
+joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin
+kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään,
+liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.</p>
+
+<p>Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja
+ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen
+asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi
+lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.</p>
+
+<p>Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi
+tai petti rohkeuteni &mdash; ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen
+puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys
+suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se
+oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt
+rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja
+ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.</p>
+
+<p>Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia
+vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää
+vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.</p>
+
+<p>Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja
+vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä
+sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin
+ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin
+tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta
+&mdash;O'Brien-vainajasta.</p>
+
+<p>Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän
+makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena
+kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli
+sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni
+tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut
+minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut
+mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen
+hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan
+pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin
+makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka
+O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt
+makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat
+uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.</p>
+
+<p>Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli
+jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden
+varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan
+kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä
+olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot
+purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle.
+Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli
+pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut
+ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt
+veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin
+suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
+Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet.
+Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle,
+mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli
+liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. <i>Hispaniolan</i>
+täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.</p>
+
+<p>Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten
+viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä
+aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen
+kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin
+ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.</p>
+
+<p>Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi
+mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä
+laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka,
+hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja
+minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen <i>Hispaniolan</i> kallelleen,
+isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko
+meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien
+latvoissa.</p>
+
+<p>Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en
+palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina
+ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle.
+Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua
+ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta <i>Hispaniolan</i> valloitus oli
+omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin
+myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.</p>
+
+<p>Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani.
+Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin
+satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja
+minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä.
+Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja
+kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.</p>
+
+<p>Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja
+rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli
+syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen
+välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon
+kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan
+nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista
+huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa
+kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili
+rannalla suon reunassa?</p>
+
+<p>Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes
+suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä
+oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti
+tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai
+tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.</p>
+
+<p>Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli
+valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista
+kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.</p>
+
+<p>Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen,
+vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni
+metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan
+ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin
+surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat
+erehdyksessä minut ampuneet.</p>
+
+<p>Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän
+aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä
+puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se
+vähän himmeni &mdash; aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä
+liekehtineet.</p>
+
+<p>En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.</p>
+
+<p>Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.</p>
+
+<p>Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja
+olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio
+palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka
+perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa
+näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.</p>
+
+<p>Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet
+ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti
+olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi
+pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.</p>
+
+<p>Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja
+sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.</p>
+
+<p>Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin
+äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä
+päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään
+mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona
+hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni
+kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo
+mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini
+kaikunut.</p>
+
+<p>Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli
+kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä
+heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt
+oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja
+uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen
+vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.</p>
+
+<p>Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen
+pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut
+muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä
+keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.</p>
+
+<p>Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain
+maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla
+sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.</p>
+
+<p>Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka
+ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.</p>
+
+<p>Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:</p>
+
+<p>"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!"
+&mdash;loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.</p>
+
+<p>Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut
+puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin
+yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan
+yksitoikkoisella hokemisellaan.</p>
+
+<p>Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka
+ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului
+karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:</p>
+
+<p>"Ken siellä?"</p>
+
+<p>Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin
+suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun
+kiinni.</p>
+
+<p>"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti
+vangittu.</p>
+
+<p>Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>KUUDES OSA:<br />
+KAPTEENI SILVER.</h2>
+
+
+
+<h3>28 Luku.<br />
+Vihollisen leirissä.</h3>
+
+
+<p>Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti
+tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen
+hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan
+ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti
+pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että
+kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut
+jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.</p>
+
+<p>Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet
+surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan
+äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain
+kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään
+osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta
+oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren
+rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä
+arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.</p>
+
+<p>Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John
+itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään
+hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon
+lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja
+pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin
+kurjaksi.</p>
+
+<p>"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen
+koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi,
+totisesti!"</p>
+
+<p>Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.</p>
+
+<p>"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten
+saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi
+halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko &mdash; ei teidän
+tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan,
+vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen,
+"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä
+näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy
+sentään aivan yli ymmärrykseni."</p>
+
+<p>Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet
+minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni
+hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni
+kouristelikin mitä synkin epätoivo.</p>
+
+<p>Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:</p>
+
+<p>"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä
+mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta,
+sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta,
+jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän
+meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt
+sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä
+merimies &mdash; minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään &mdash; mutta
+ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja
+oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on
+sinulle äkeissään &mdash; 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on
+kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo,
+sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta
+kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta,
+niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."</p>
+
+<p>Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja
+vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini
+olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin
+enemmän mielissäni kuin huolissani.</p>
+
+<p>"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme",
+Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä
+mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole
+koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin
+mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on
+sinulla vapaus vastata kieltävästi &mdash; kautta puukoipeni, voiko kukaan
+kuolevainen merimies osaavammin puhua?"</p>
+
+<p>"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin
+ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta
+hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti
+rinnassani.</p>
+
+<p>"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa
+asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes,
+kuin siivillä sinun seurassasi."</p>
+
+<p>"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on
+valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä
+kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini
+ovat."</p>
+
+<p>"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista;
+"kunpahan edes joku sen tietäisi!"</p>
+
+<p>"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua
+puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan
+tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana,
+tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni
+Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän
+kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine
+kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt
+sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin
+sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen
+voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein
+noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me
+hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme
+ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos
+niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä
+heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he
+oleksivat."</p>
+
+<p>Hän imi taas rauhallisena piippuaan.</p>
+
+<p>"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että
+kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa.
+'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi
+haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on,
+senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen
+aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."</p>
+
+<p>"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.</p>
+
+<p>"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"Ja nytkö minun on valittava?"</p>
+
+<p>"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua
+odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan.
+Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin
+teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille
+sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä:
+te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty,
+miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos
+tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että
+&mdash; minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa
+saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja
+Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan
+sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin
+minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet
+tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei
+ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran,
+minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää
+enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää.
+Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni
+säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä
+merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain
+voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne
+sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne
+edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."</p>
+
+<p>Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta
+kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki
+aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä
+minä lisäsin:</p>
+
+<p>"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te
+olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille
+kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."</p>
+
+<p>"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla,
+etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni
+vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.</p>
+
+<p>"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu
+&mdash;Morgan nimeltään &mdash; jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa
+Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."</p>
+
+<p>"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä
+toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun
+kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille
+ajanut!"</p>
+
+<p>"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.</p>
+
+<p>Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias
+nuorukainen.</p>
+
+<p>"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko
+sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan,
+mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne,
+minne monen mamman poika on ennenkin mennyt &mdash; toisinaan raakapuun
+nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi
+kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut
+ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"</p>
+
+<p>Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.</p>
+
+<p>"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty
+kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun
+kelkkaasi lähden, John Silver."</p>
+
+<p>"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen
+tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa
+kädessään. "Suu puhtaaksi &mdash; ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt
+nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli
+heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan
+tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin,
+minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta
+totisesti minä katson &mdash; hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu
+on tyhjäksi palanut."</p>
+
+<p>Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.</p>
+
+<p>"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa.
+"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä.
+Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni
+vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän
+penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin,
+hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta
+pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria
+teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen,
+joka häneen uskaltaa koskea! &mdash; sen vain sanon ja se on totinen sana."</p>
+
+<p>Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni
+löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa.
+Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet
+ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät
+lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen
+vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva
+keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku
+heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi
+heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet
+katsettaan minuun, vaan Silveriin.</p>
+
+<p>"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi
+ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa
+tai laskekaa tuuleen."</p>
+
+<p>"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan
+omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut
+tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei
+tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia
+kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien
+sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme.
+Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä
+kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."</p>
+
+<p>Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen,
+noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä
+ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin
+kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti",
+lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki
+poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.</p>
+
+<p>Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.</p>
+
+<p>"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten,
+"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei
+ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison
+rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä
+puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko
+miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä
+huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot
+Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet
+hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun
+viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta
+todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"</p>
+
+<p>Minä aloin jo yskän ymmärtää.</p>
+
+<p>"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on
+mennyttä, kaula on mennyttä &mdash; siinä asema koristelematta. Heti kun
+katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin &mdash; no niin,
+minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä
+tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat
+pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi &mdash; jos voin
+&mdash; heidän käsistään. Mutta huomaa Jim &mdash; ei mitään ilmaiseksi &mdash; sinä
+pelastat Johnin hirsipuusta."</p>
+
+<p>Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan
+mahdottomalta &mdash; olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.</p>
+
+<p>"Minkä voin, sen teen", vastasin.</p>
+
+<p>"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat
+tulimmaista, keinoja minulla on!"</p>
+
+<p>Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.</p>
+
+<p>"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan.
+"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä
+arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten
+sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on.
+Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. <i>Niihin</i> miehiin en ole
+koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä
+halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti
+tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet
+nuori &mdash; sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"</p>
+
+<p>Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.</p>
+
+<p>"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi:
+"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän
+mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta
+puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"</p>
+
+<p>Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän
+huomasi enemmät kyselyt turhiksi.</p>
+
+<p>"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä
+piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, &mdash; hyvää tai
+pahaa."</p>
+
+<p>Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään
+aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.</p>
+
+
+
+<h3>29 Luku.<br />
+Musta merkki uudelleen.</h3>
+
+
+<p>Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi
+takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun
+mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua.
+Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden
+kesken.</p>
+
+<p>"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle
+perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.</p>
+
+<p>Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion
+jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi,
+että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat
+asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli
+soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun
+kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa.
+Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen
+puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin
+kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin
+omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi
+jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.</p>
+
+<p>"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni,
+sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan
+tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.</p>
+
+<p>"Anna heidän vain tulla &mdash; anna vain tulla", Silver keveästi vastasi.
+"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."</p>
+
+<p>Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin
+pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin.
+Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän
+hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin
+puristettua oikeata kättään edessään.</p>
+
+<p>"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö.
+Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."</p>
+
+<p>Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja
+annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin
+takaisin toveriensa luo.</p>
+
+<p>Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.</p>
+
+<p>"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia
+saaneet? Hoh &mdash; halloo! kas niin &mdash; tämä ei onnea tuota! Te olette
+ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa
+repinyt?"</p>
+
+<p>"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui &mdash; "siinä sen kuulette! Enkös jo
+sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."</p>
+
+<p>"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet",
+Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka
+maitosuu se raamattua viljelee?"</p>
+
+<p>"Dick se oli", muuan virkkoi.</p>
+
+<p>"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver
+puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."</p>
+
+<p>Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.</p>
+
+<p>"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut
+sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan;
+käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso
+mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."</p>
+
+<p>"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka
+toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle
+kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa!
+'Erotettu' &mdash; niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti
+kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko
+koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän
+miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta
+oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota
+palaakseen."</p>
+
+<p>"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä
+vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on
+aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja
+ottaa osaa vaaliin."</p>
+
+<p>"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi.
+"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä
+&mdash;muista näet, että olen vieläkin kapteeninne &mdash; siksi kuin olette
+syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi
+ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen &mdash; sittenpähän näemme."</p>
+
+<p>"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen;
+<i>me</i> olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko
+tämän matkamme kantoon &mdash; olet perin paksuniskainen mies, jos sen
+uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta
+vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä
+tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä
+et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas
+niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata
+kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi,
+tuossa on tuo poika."</p>
+
+<p>"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.</p>
+
+<p>"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi
+sinun hutiloimisesi vuoksi."</p>
+
+<p>"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen,
+kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän
+kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin
+olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet <i>Hispaniolassa</i> tuona yönä,
+jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia
+herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka
+pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle
+mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän
+tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin &mdash; siinä olen yhtä mieltä
+teidän kanssanne &mdash; aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä
+tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan
+saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä
+olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on
+otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni &mdash; sinulla, joka koko
+laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan &mdash; tämä jo vie mahdin
+luisevimmaltakin kädeltä!"</p>
+
+<p>Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät
+nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.</p>
+
+<p>"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä
+otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin
+tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy
+puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän
+mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle!
+Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"</p>
+
+<p>"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"</p>
+
+<p>"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte,
+että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin,
+<i>miten</i> pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme
+niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä
+ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja
+ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi
+kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver.
+Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun
+kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt
+ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja
+teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni
+neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän
+ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en
+ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen
+pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas
+pykälä.</p>
+
+<p>"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori
+käy teitä katsomassa joka päivä &mdash; sinua, John, muserrettuine kalloinesi
+&mdash; ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja
+jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette
+sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on
+eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on
+lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä
+vuoksi minä sopimuksen tein, niin &mdash; tehän itse polvillanne ryömien
+pyysitte minua sen tekemään &mdash; polvillanne ryömien te luokseni tulitte,
+niin pelästyneitä olitte &mdash; ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen
+olisi sopimusta tehnyt &mdash; mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota
+&mdash;siinä on selitys!"</p>
+
+<p>Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin &mdash; saman, keltaiselle
+paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan,
+jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi
+tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni
+selittämään.</p>
+
+<p>Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen
+olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin
+kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä
+voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla
+he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he
+ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen
+turvassa merellä.</p>
+
+<p>"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F.
+ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina
+piirsi."</p>
+
+<p>"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois
+kuljetamme, kun ei ole laivaa?"</p>
+
+<p>Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:</p>
+
+<p>"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut
+minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se
+tietää &mdash; sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla
+hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa
+keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta
+kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se
+mieleesi!"</p>
+
+<p>"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.</p>
+
+<p>"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin;
+minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä,
+hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä
+olen saanut siitä jo tarpeekseni!"</p>
+
+<p>"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue
+kapteeniksi!"</p>
+
+<p>"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa,
+että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi,
+etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit,
+mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon
+virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa,
+siihen taitaa kaikki supistua."</p>
+
+<p>"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka
+nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.</p>
+
+<p>"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei
+ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."</p>
+
+<p>"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin,
+parempihan sekin on kuin ei mitään."</p>
+
+<p>"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun
+minulle.</p>
+
+<p>Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli
+viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari
+Ilmestyskirjasta &mdash; muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti
+muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu
+puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani.
+Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana:
+"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei
+paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on
+kuin kynnellä vedetty.</p>
+
+<p>Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian
+olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui
+siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla,
+jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.</p>
+
+<p>Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että
+minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin
+surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä
+merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti
+toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia
+mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen
+kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi;
+mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan
+ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja
+häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.</p>
+
+
+
+<h3>30 Luku.<br />
+Kunniasanalla.</h3>
+
+
+<p>Minut herätti &mdash; tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin
+yksin vahdinkin hierovan silmiään &mdash; sointuisa, ystävällinen ääni, jonka
+kuulimme huutavan meille metsän reunasta.</p>
+
+<p>"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"</p>
+
+<p>Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin,
+niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin
+sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se
+minut oli vienyt &mdash; minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin
+vaaroihin &mdash; niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.</p>
+
+<p>Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli
+juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen,
+kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.</p>
+
+<p>"Tekö, tohtori! Koreinta &mdash; huomenta teille, sir!" Silver huudahti
+vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina
+virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan
+kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan
+tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän
+potilaanne &mdash; kaikki ovat terveitä ja iloisia."</p>
+
+<p>Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella
+kädellään majan seinään nojaten &mdash; kiireestä kantapäähän entinen John,
+tapoineen ja puheineen.</p>
+
+<p>"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan
+vieras &mdash; he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin
+kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla
+&mdash;perä perää vasten, koko yön!"</p>
+
+<p>Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä
+selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:</p>
+
+<p>"Eihän vain Jim?"</p>
+
+<p>"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.</p>
+
+<p>Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän
+näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.</p>
+
+<p>"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi,
+kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."</p>
+
+<p>Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi
+päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt
+vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen
+henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän
+jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä
+rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti
+miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään
+olisi tapahtunut &mdash; aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he
+uskollisia merimiehiä.</p>
+
+<p>"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli
+pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli
+se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George,
+kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne,
+mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä?
+Ottiko hän lääkettä, miehet?"</p>
+
+<p>"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori,
+taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui
+kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani
+saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle &mdash; Jumala häntä
+siunatkoon &mdash; ja hirsipuulle."</p>
+
+<p>Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän
+pistopuheen.</p>
+
+<p>"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.</p>
+
+<p>"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä
+se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi
+ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"</p>
+
+<p>"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."</p>
+
+<p>"Sen se nyt sai &mdash; teidän sanaanne &mdash; kun oli oikea aasi", tohtori
+vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan
+puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä
+pidän aivan varmana &mdash; vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus
+&mdash;että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian
+ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte
+minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu;
+mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen
+alkuperusteistakaan."</p>
+
+<p>"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat
+kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat
+he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja
+merirosvoja &mdash; "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä
+tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."</p>
+
+<p>Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.</p>
+
+<p>George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista
+lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi
+karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"</p>
+
+<p>Silver iski kämmenensä tynnyriin.</p>
+
+<p>"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän
+jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun
+tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä
+kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne
+kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka
+kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi
+aatelismiehenä &mdash; sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt
+&mdash; lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"</p>
+
+<p>Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.</p>
+
+<p>"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja
+sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan
+pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme
+junkkarille ja kapteeni Smollettille."</p>
+
+<p>Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet
+tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut
+majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä &mdash; yrityksistä
+hankkia itselleen yksityistä suosiota &mdash; kanssarikollistensa etujen
+syrjäyttämisestä &mdash; sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän
+parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten
+uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin
+verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut
+hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä
+aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun
+puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi,
+oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti
+lähteä aarretta etsimään.</p>
+
+<p>"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika
+tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria,
+vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."</p>
+
+<p>Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen
+olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän
+oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta
+vakuutetuksi.</p>
+
+<p>"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa
+juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."</p>
+
+<p>Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti
+meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan
+päässä, Silver pysähtyi.</p>
+
+<p>"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo
+teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi
+virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin
+liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin
+jäntereen &mdash; niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan
+puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys
+vain minun hengestäni &mdash; tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan
+päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte
+minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"</p>
+
+<p>Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin
+tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle
+ja ääni vapisi.</p>
+
+<p>"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.</p>
+
+<p>"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri &mdash; en tuon vertaa!" vastasi hän
+sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä
+tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä
+mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan
+unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin
+pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään &mdash; kas näin &mdash; ja jätän
+teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä,
+sillä tilini on pitkä, totisesti!"</p>
+
+<p>Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui
+kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti
+kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia
+tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä,
+sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.</p>
+
+<p>"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä
+olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei
+sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon,
+olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et
+olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää,
+niin &mdash; kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"</p>
+
+<p>Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin,
+"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka
+tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei
+Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan
+kuolla &mdash; ja myönnän sen ansainneenikin &mdash; mutta kidutusta minä pelkään.
+Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."</p>
+
+<p>"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä
+en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."</p>
+
+<p>"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."</p>
+
+<p>"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä
+otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset &mdash; mutta
+tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin
+me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."</p>
+
+<p>"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse
+tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä
+tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen.
+Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat
+minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi
+missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi
+onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan
+nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla
+maalla."</p>
+
+<p>"Kuunariko!" tohtori huudahti.</p>
+
+<p>Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.</p>
+
+<p>"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi
+lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko
+sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se
+olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben
+Gunnin &mdash; paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään,
+vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin &mdash; Ben Gunnista
+muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver",
+hän huusi, "Silver! &mdash; Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun
+kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen
+suhteen."</p>
+
+<p>"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi.
+"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain
+aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."</p>
+
+<p>"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin
+annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"</p>
+
+<p>"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon
+ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte
+hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan &mdash; tästä kaikesta
+minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut
+määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon
+elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte
+sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän
+silloin peräsimen."</p>
+
+<p>"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa
+enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä,
+totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin
+kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos
+kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn!
+Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme
+hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni
+teidät väärää valaa tekemättä."</p>
+
+<p>Silverin kasvot loistivat ilosta.</p>
+
+<p>"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma
+äitini", hän huudahti.</p>
+
+<p>"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova:
+Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa.
+Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten
+turhia puhu. Hyvästi, Jim."</p>
+
+<p>Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään
+Silverille ja poistui nopein askelin metsään.</p>
+
+
+
+<h3>31 Luku.<br />
+Aarretta etsimässä &mdash; Flintin osviitta.</h3>
+
+
+<p>"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin
+sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä
+näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan &mdash; toisella silmäni nurkalla
+sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin
+olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle
+vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin
+hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim,
+meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin,
+mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää
+vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi
+irti."</p>
+
+<p>Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen
+oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja
+kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla
+olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti,
+ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin
+vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin
+valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme
+syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen
+tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin
+liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän
+huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän
+menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen
+minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan
+mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.</p>
+
+<p>Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint
+olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän
+ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun
+hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.</p>
+
+<p>"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä
+on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä
+sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan,
+se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä;
+mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle
+ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin
+lienee meillä myös sananvalta."</p>
+
+<p>Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja
+luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.</p>
+
+<p>"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen
+pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut
+tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit.
+Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään,
+sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien
+mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre
+että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot
+konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle
+osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."</p>
+
+<p>Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä
+puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli
+esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli
+kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön.
+Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut
+epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta
+merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän
+tahollamme oli hänellä ainoana toivona.</p>
+
+<p>Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä
+tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä
+silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa
+epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun
+elämästä ja kuolemasta &mdash; hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen
+&mdash;viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!</p>
+
+<p>Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi
+ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta,
+käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä
+ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" &mdash;niin
+helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan
+rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.</p>
+
+<p>Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku
+ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua
+lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi
+kivääriä &mdash; toinen selässä, toinen rinnalla &mdash; ja lisäksi suuri
+lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa
+taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint
+vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia
+voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja
+kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin
+vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan
+totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.</p>
+
+<p>Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat
+kuokkia ja lapioita &mdash; sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen
+maihin <i>Hispaniolasta</i> &mdash; toiset taas silavaa, leipää ja viinaa
+päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat
+peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli
+eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa,
+niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla
+toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat
+hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti
+huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat
+olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi
+ruutivarojakaan.</p>
+
+<p>Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle &mdash; yksinpä käärepäinen
+mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa &mdash; ja
+taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin
+olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot
+rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa.
+Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen
+tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa
+pitkin.</p>
+
+<p>Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli
+luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella
+oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä.
+Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:</p>
+
+<p>"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.</p>
+
+<p>"Luurankosaari itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>"Kymmenen jalkaa."</p>
+
+<p>Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa
+parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi
+Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas
+nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin
+Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia
+mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai
+viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli
+tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta
+paikalle tultua kompassin avulla.</p>
+
+<p>Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes
+puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja
+kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.</p>
+
+<p>Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme
+ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin
+tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän
+rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan
+rinnettä ylös tasangolle.</p>
+
+<p>Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa
+kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä
+kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan
+harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen
+kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan
+tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi
+siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas
+maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun.
+Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin
+kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.</p>
+
+<p>Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin.
+Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me
+Silverin kanssa &mdash; minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen
+peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi
+häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.</p>
+
+<p>Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa,
+kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain
+pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset
+alkoivat juosta häntä kohti.</p>
+
+<p>"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan
+ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."</p>
+
+<p>Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille
+päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin
+ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan
+siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan
+selkäpiitään.</p>
+
+<p>"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli
+lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää
+siniverkaa."</p>
+
+<p>"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa
+täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on?
+Se ei ole luonnollinen."</p>
+
+<p>Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut
+pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia
+(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti
+kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa &mdash;jalat
+yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen
+suuntaan.</p>
+
+<p>"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver
+virkkoi. "Tässä on kompassi &mdash; tuolla pistää Luurankosaaren korkein
+kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"</p>
+
+<p>Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi
+näytti tarkalleen itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan
+tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto
+vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on
+varmasti yksi <i>hänen</i> kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen
+seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti
+tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän
+miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce.
+Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"</p>
+
+<p>"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle
+ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."</p>
+
+<p>"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi &mdash; "miksi ei tässä näy hänen
+puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten
+taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.</p>
+
+<p>"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä
+tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta
+ole luonnollista."</p>
+
+<p>"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei
+luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos
+Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että
+minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut
+jälellä."</p>
+
+<p>"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui.
+"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."</p>
+
+<p>"Kuolleena &mdash; niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen
+mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin
+kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään &mdash; hän kuoli pahan kuoleman, se
+Flint!"</p>
+
+<p>"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi
+ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa,
+toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein
+pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja
+minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin &mdash; ja mies jo
+korahteli kuoleman kielissä."</p>
+
+<p>"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut
+eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se
+on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta
+hakemaan!"</p>
+
+<p>Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta
+huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa,
+vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen
+merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.</p>
+
+
+
+<h3>32 Luku.<br />
+Aarretta etsimässä. &mdash; Ääni metsästä.</h3>
+
+
+<p>Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin
+ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti
+kun oli päästy tasangolle.</p>
+
+<p>Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä
+lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse
+rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja
+Luurankosaari ja idässä &mdash; niemekkeen ja suomaiden ylitse &mdash; avara meren
+ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain
+yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden
+tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina
+rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren
+ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi
+meissä yksinäisyyden tunnetta.</p>
+
+<p>Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.</p>
+
+<p>"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa
+linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota
+matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa.
+Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."</p>
+
+<p>"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä
+&mdash;tuntuu minusta aivankuin &mdash; se olisi minulle tapahtunut."</p>
+
+<p>"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen.
+"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"</p>
+
+<p>"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta
+totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"</p>
+
+<p>Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet
+nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä
+hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein
+kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme
+metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun
+laulun:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin
+rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna;
+toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa;
+Morgan painoi kasvonsa maahan.</p>
+
+<p>"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.</p>
+
+<p>Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin &mdash; katkennut
+keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan
+suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa
+vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja
+lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin
+kummallisempi.</p>
+
+<p>"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei
+käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en
+kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä
+ristipuilla &mdash; joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"</p>
+
+<p>Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo
+vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen
+rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni
+uudelleen kajahti &mdash; tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin,
+kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat
+Tähystäjän onkaloissa.</p>
+
+<p>"Darby M'Graw!" se ulisi &mdash; se sana parhaiten kuvaa ääntä &mdash; "Darby
+M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja
+karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"</p>
+
+<p>Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen
+vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.</p>
+
+<p>"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"</p>
+
+<p>"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."</p>
+
+<p>Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut
+hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon
+seuraan.</p>
+
+<p>Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen
+suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.</p>
+
+<p>"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan,
+meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan
+jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä
+salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan
+pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä
+häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan
+neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes
+samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen
+merimiesrääsyn vuoksi &mdash; joka lisäksi vielä on vainaja!"</p>
+
+<p>Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta
+rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän
+hänen halveksivien sanojensa johdosta.</p>
+
+<p>"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."</p>
+
+<p>Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä
+olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti
+heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen
+uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein
+täydelleen vapautunut säikähdyksestään.</p>
+
+<p>"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on
+epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka
+synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä?
+Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."</p>
+
+<p>Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata,
+mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti
+rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä
+sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä
+laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se
+Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan
+samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, &mdash; se muistutti
+&mdash;"</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.</p>
+
+<p>"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se
+olikin!"</p>
+
+<p>"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole
+täällä elävänä enempää kuin Flintkään."</p>
+
+<p>Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.</p>
+
+<p>"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän
+kuollut tai elävä."</p>
+
+<p>Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot
+samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo
+keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään
+erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja
+läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin
+kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien
+mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai
+kuollut.</p>
+
+<p>Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana
+ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä
+Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.</p>
+
+<p>"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi &mdash; "johan sanoin, että
+sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin
+mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti
+sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.</p>
+
+<p>Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka
+oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta
+tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin
+askelin.</p>
+
+<p>Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä
+tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt,
+niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja
+azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun
+kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me
+yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman
+näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin
+korakelissani keinunut.</p>
+
+<p>Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta
+kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita.
+Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta
+matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko
+ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että
+komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää.
+Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut
+empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.</p>
+
+<p>Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan
+ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli
+kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä
+viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä
+paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän
+sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin
+huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.</p>
+
+<p>Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat
+ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat
+hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän
+talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän
+ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta.
+Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen
+lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä
+minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa
+aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa <i>Hispaniolan</i> yön
+varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella,
+pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa
+rikoksineen ja rikkauksineen.</p>
+
+<p>Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein
+kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä
+kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi
+kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick,
+joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä,
+höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja
+sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen
+lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä
+tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton
+merirosvo &mdash; sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen
+&mdash; oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä
+metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin
+kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää
+mielessäni kuvittelin.</p>
+
+<p>Me olimme nyt metsikön reunassa.</p>
+
+<p>"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset
+miehet karkasivat juoksuun.</p>
+
+<p>Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia.
+Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin
+paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin
+ukkosen lyöminä.</p>
+
+<p>Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi
+pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä
+laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla
+painetun nimen <i>Walrus</i> &mdash; Flintin laivan nimen.</p>
+
+<p>Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty &mdash; ne
+seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!</p>
+
+
+
+<h3>33 Luku.<br />
+Päällikkö kukistuu.</h3>
+
+
+<p>Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen
+iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko
+hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen
+saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän
+ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti
+suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta
+pettymyksensä koko laajuuden.</p>
+
+<p>"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."</p>
+
+<p>Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.</p>
+
+<p>Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme
+niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän
+katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa:
+"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri
+ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä
+alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle
+kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."</p>
+
+<p>Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja
+sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa
+käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän
+kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti
+sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten
+tunnusteltavana kädestä käteen.</p>
+
+<p>"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö
+sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten
+miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole
+nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"</p>
+
+<p>"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte
+jonkun multasienen."</p>
+
+<p>"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo?
+Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa
+hänen naamaansa niin uskotte."</p>
+
+<p>"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi?
+Sinä olet toden totta kova poika."</p>
+
+<p>Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta
+ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille
+edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle
+puolelle kuoppaa.</p>
+
+<p>Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa,
+eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei
+hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli
+miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!</p>
+
+<p>Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.</p>
+
+<p>"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko
+ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti;
+toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."</p>
+
+<p>Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa &mdash; pang! pang!
+pang! &mdash; kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin
+kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena,
+ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.</p>
+
+<p>Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput
+kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä
+kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä
+lopputilin kanssasi, George."</p>
+
+<p>Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät
+pensaikosta vierellemme.</p>
+
+<p>"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen
+heitä venheille."</p>
+
+<p>Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi
+pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.</p>
+
+<p>Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän
+kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa
+niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte,
+jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin
+tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli
+kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.</p>
+
+<p>"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"</p>
+
+<p>Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön
+aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan
+suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti.
+Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä
+kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.</p>
+
+<p>"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni
+aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin,
+Ben Gunn!" lisäsi hän.</p>
+
+<p>"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"</p>
+
+<p>"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen,
+"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, &mdash; "kuinkas voitte, mr
+Silver? &mdash; Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."</p>
+
+<p>"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"</p>
+
+<p>Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot
+paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas
+rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta.
+Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä,
+ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.</p>
+
+<p>Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon &mdash; hän se
+oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen
+esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena);
+hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset
+matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren
+koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo
+pari kuukautta ennen <i>Hispaniolan</i> tuloa.</p>
+
+<p>Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan
+salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin
+oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi
+käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme &mdash; sillä Ben Gunnin luolassa
+oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa &mdash; antanut sanalla
+sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan
+paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta
+vartioimaan.</p>
+
+<p>"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni,
+mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat
+uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän
+joukossaan?"</p>
+
+<p>Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin
+osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli
+valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja
+jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin
+seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä
+tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän
+seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli
+tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä
+mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää
+hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän
+onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon
+pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.</p>
+
+<p>"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli
+mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi,
+sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."</p>
+
+<p>"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.</p>
+
+<p>Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan,
+ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla
+kiertämään Pohjoislahdelle.</p>
+
+<p>Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera
+soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää
+kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet
+läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä
+päivää sitten olimme hinanneet <i>Hispaniolan</i> satamaan.</p>
+
+<p>Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan
+aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli
+junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä,
+joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.</p>
+
+<p>Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me
+tapasimme <i>Hispaniolan</i> &mdash; ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli
+kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta
+vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme
+olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti
+maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain
+turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin
+puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta
+Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä
+<i>Hispaniolaan</i>, jonne hän jäi yövahdiksi.</p>
+
+<p>Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari
+meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja
+karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä
+kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen
+kasvoilleen.</p>
+
+<p>"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi
+&mdash;katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä
+hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne,
+herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."</p>
+
+<p>"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.</p>
+
+<p>"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni
+on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"</p>
+
+<p>Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni,
+sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa.
+Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä
+nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja
+kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota
+me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut
+seitsemäntoista <i>Hispaniolan</i> miehen hengen. Kuinka monen hengen sen
+kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen
+upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli
+vaatinut &mdash; sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme
+miestä &mdash; Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn &mdash; jotka kaikki olivat
+osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä
+saaliista osalle.</p>
+
+<p>"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi,
+Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle.
+Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni.
+Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"</p>
+
+<p>"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.</p>
+
+<p>Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja
+ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja <i>Hispaniolasta</i> tuotuja
+herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja
+onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin
+syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella
+ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja
+toisinaan yhtyen meidän nauruummekin &mdash; tuo entinen sileänaamainen,
+kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.</p>
+
+
+
+<h3>34 Luku.<br />
+Loppu.</h3>
+
+
+<p>Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren
+kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja
+sieltä kolme mailia veneellä <i>Hispaniolaan</i> ei ollut varsin helppo
+tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta
+merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella
+mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja
+arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.</p>
+
+<p>Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat
+edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle.
+Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle
+&mdash;taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en
+kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa
+rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 287px;">
+<img src="images/pict07.png" width="287" height="220" alt="&quot;Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.&quot;" />
+<span class="caption">"Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."</span>
+</div>
+
+<p>Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä
+monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja
+arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä
+kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia,
+portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja
+sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden
+kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin
+ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia
+kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista
+varten &mdash; melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna
+siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä
+runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi
+kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.</p>
+
+<p>Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu
+laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko
+tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.</p>
+
+<p>Viimein &mdash; luullakseni se on kolmantena iltana &mdash; kun tohtori ja minä
+kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon
+pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin
+laululta.</p>
+
+<p>"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."</p>
+
+<p>"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän
+perässämme.</p>
+
+<p>Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta
+alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen
+pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan
+ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten
+väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon.
+Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben
+Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka
+todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa &mdash; vaikka oikeastaan
+minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä
+olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori
+senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.</p>
+
+<p>"Päissään tai houreissaan."</p>
+
+<p>"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille
+ja minulle."</p>
+
+<p>"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona",
+tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä
+kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että
+he hourailevat &mdash; yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on
+kuumeen kourissa &mdash; niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua
+hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni
+mukaan."</p>
+
+<p>"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver
+puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt
+teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme
+pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä
+ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo
+miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan &mdash; ei vaikka
+tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te
+voitte."</p>
+
+<p>"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan,
+sen me tiedämme."</p>
+
+<p>Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa
+pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa.
+Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää
+heidät saarelle &mdash; mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin
+pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja
+luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita,
+työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä
+tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.</p>
+
+<p>Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen
+laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet,
+mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein
+eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän
+voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka
+kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä
+taistelleet.</p>
+
+<p>Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä
+tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme
+pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät
+kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden
+ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne
+niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet
+antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä
+heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä
+varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta
+he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä
+Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun
+sellaiseen paikkaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 311px;">
+<img src="images/pict08.png" width="311" height="480" alt="&quot;Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja
+kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina.&quot;" />
+<span class="caption">"Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja
+kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."</span>
+</div>
+
+<p>Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui
+nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä &mdash; en tiedä ken se oli
+&mdash;hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi.
+Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.</p>
+
+<p>Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran
+katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse
+niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä.
+Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli
+Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren
+sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että
+jokainen täytyi olla työssä &mdash; lukuunottamatta kapteenia, joka makasi
+patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo
+ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa.
+Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman
+lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan
+pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa
+myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.</p>
+
+<p>Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä
+kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi
+ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja
+puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia
+ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset
+kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin
+tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän
+synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja
+junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa.
+Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat
+hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen
+pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski
+<i>Hispaniolan</i> viereen.</p>
+
+<p>Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi
+kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään.
+Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja
+vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän
+henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se
+yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki.
+Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut
+ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen
+rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.</p>
+
+<p>Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin
+vähällä.</p>
+
+<p>No niin &mdash; lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että
+saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan
+ja <i>Hispaniola</i> saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan
+avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle
+lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet
+hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen
+laivan, josta laulettiin:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen
+viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on
+lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan
+rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja
+on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja
+perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän
+tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen
+yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi.
+Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen,
+jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä
+maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana
+laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.</p>
+
+<p>Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava
+yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta
+minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja
+elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme
+ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet
+tulevassa maailmassa.</p>
+
+<p>Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne
+hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei
+härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle
+kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun
+olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan
+ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa,
+paljon rahaa!"</p>
+
+<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44339 ***</div>
+</body>
+</html>
diff --git a/44339-h/images/pict01.png b/44339-h/images/pict01.png
new file mode 100644
index 0000000..7b85f2d
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict01.png
diff --git a/44339-h/images/pict02.png b/44339-h/images/pict02.png
new file mode 100644
index 0000000..461a5cc
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict02.png
diff --git a/44339-h/images/pict03.png b/44339-h/images/pict03.png
new file mode 100644
index 0000000..8965da1
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict03.png
diff --git a/44339-h/images/pict04.png b/44339-h/images/pict04.png
new file mode 100644
index 0000000..d1390b8
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict04.png
diff --git a/44339-h/images/pict05.png b/44339-h/images/pict05.png
new file mode 100644
index 0000000..bc51a9c
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict05.png
diff --git a/44339-h/images/pict06.png b/44339-h/images/pict06.png
new file mode 100644
index 0000000..91474ba
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict06.png
diff --git a/44339-h/images/pict07.png b/44339-h/images/pict07.png
new file mode 100644
index 0000000..059c9c3
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict07.png
diff --git a/44339-h/images/pict08.png b/44339-h/images/pict08.png
new file mode 100644
index 0000000..6c7f381
--- /dev/null
+++ b/44339-h/images/pict08.png
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4d7b61f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44339 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44339)
diff --git a/old/44339-8.txt b/old/44339-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..0675377
--- /dev/null
+++ b/old/44339-8.txt
@@ -0,0 +1,8193 @@
+The Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Aarresaari
+
+Author: Robert Louis Stevenson
+
+Illustrator: Walter Paget
+
+Translator: O. E. Lampén
+
+Release Date: December 3, 2013 [EBook #44339]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+AARRESAARI
+
+Kirj.
+
+Robert Louis Stevenson
+
+
+Suomentanut O. E. Lampén
+
+Kuvittanut Walter Paget
+
+
+WSOY, Porvoo, 1909.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+I osa -- Vanha merirosvo.
+
+ 1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"
+ 2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.
+ 3. Musta merkki.
+ 4. Merimiesarkku.
+ 5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.
+ 6. Kapteenin paperit.
+
+II osa. -- Laivakokki.
+
+ 7. Minä matkustan Bristoliin.
+ 8. "Tähystäjässä."
+ 9. Ruuti ja aseet.
+10. Matka.
+11. Mitä kuulin omenatynnyriin.
+12. Sotaneuvottelu.
+
+III osa. -- Seikkailuni saarella.
+
+13. Miten aloitin seikkailuni saarella.
+14. Ensimmäinen ottelu.
+15. Saaren asukas.
+
+IV osa. -- Paaluvarustus.
+
+16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.
+17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.
+18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.
+19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.
+20. Silver lähettiläänä.
+21. Hyökkäys.
+
+V osa. -- Seikkailuni merellä.
+
+22. Miten aloitin seikkailuni merellä.
+23. Luodevesi.
+24. Korakelin merimatka.
+25. Minä valloitan _Hispaniolan_.
+26. Israel Hands.
+27. Paljon rahaa.
+
+VI osa. -- Kapteeni Silver.
+
+28. Vihollisen leirissä.
+29. Musta merkki uudelleen.
+30. Kunniasanalla.
+31. Aarretta etsimässä. -- Flintin osviitta.
+32. Aarretta etsimässä. -- Ääni metsässä.
+33. Päällikkö kukistuu.
+34. Loppu.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA:
+
+VANHA MERIROSVO.
+
+
+
+1 Luku.
+
+Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."
+
+
+Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet
+minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta
+loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain
+siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni
+armon vuonna 17-- ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola,
+"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut
+merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.
+
+Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle,
+merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä
+ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron
+kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja
+epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea
+sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme
+ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin
+usein veteli:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen
+ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli
+kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin
+rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla
+lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.
+
+"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla.
+Vilkas liike, vai?"
+
+Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.
+
+"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies",
+hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta
+arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton
+mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla
+seuratakseni laivojen lähtöä. -- Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa
+kapteeniksi. -- Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat -- tuosta
+saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan
+ylemmyyden ilme.
+
+Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän
+kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan
+paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään
+ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla
+hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut
+postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt
+mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin
+oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut
+oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.
+
+Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen
+kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän
+istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin
+hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja
+tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme
+pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan
+takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa
+luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten
+älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija
+poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat
+merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta
+oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan
+läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen
+käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle
+pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja
+luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain
+tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti
+tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä
+tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti
+minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti
+mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä
+"yksijalkaista merenkulkijaa."
+
+Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi.
+Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat
+rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos
+minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli
+polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi
+hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin
+yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi
+ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli
+kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo
+kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.
+
+Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti
+peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut
+hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää
+kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä,
+vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja
+pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään
+laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki
+naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin
+koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin
+toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän
+saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan,
+hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä,
+ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut
+kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois,
+ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.
+
+Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita
+juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista,
+hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja
+ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän
+nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala
+konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä
+juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin
+ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme
+joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun
+ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta
+minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän
+kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa
+ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain
+harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko
+nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä
+"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja
+selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät
+Englannista niin peloittavan merivallan.
+
+Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän
+asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten
+loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä
+jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi
+melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos
+huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään
+ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen
+aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan
+kuolemaansa.
+
+Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei
+vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti
+katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän
+antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan
+miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan
+paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan
+kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin
+naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan.
+Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain
+kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni
+sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään
+iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta
+ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes
+hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia
+vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan
+panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen
+lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä
+käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle
+merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona,
+juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän -- kapteeni nimittäin --
+rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo,
+    Viina ja hiisi vei miehen hautaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran
+etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani
+liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta
+tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista
+huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan
+tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista
+vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi
+sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon
+parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja
+viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme
+vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat.
+Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja
+soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti
+häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä
+ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä
+alakannella!"
+
+"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen
+kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä
+sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin
+maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"
+
+Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin
+merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään
+uhkasi naulata tohtorin seinään.
+
+Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja
+pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki
+huoneessa olijat sen kuulivat:
+
+"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta,
+että te ensi käräjissä joudutte hirteen."
+
+Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen
+taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.
+
+"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen
+miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä
+pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan
+myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen
+aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana
+osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni
+teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"
+
+Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti
+pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat
+jälkeenpäinkin.
+
+
+
+2 Luku.
+
+Musta koira ilmestyy ja katoaa.
+
+
+Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä
+tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei,
+kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa
+oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine
+myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni
+arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja
+äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli
+runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.
+
+Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta
+harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko
+oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja
+kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin
+ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla,
+messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt
+kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä
+kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse
+kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori
+Liveseytä muistanut.
+
+Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan
+aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui
+mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä,
+lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea
+jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt
+kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa
+ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti
+minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta
+sittenkin jotain suolaveden tuoksua.
+
+Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun
+minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua
+lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.
+
+"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."
+
+Minä astuin askeleen häneen päin.
+
+"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi
+teeskennellysti naurahtaen.
+
+Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että
+pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.
+
+"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän.
+"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä,
+etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini.
+Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on
+arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa.
+Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"
+
+Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.
+
+"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"
+
+Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin
+arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin
+kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää
+maljan Bill-veikon terveydeksi."
+
+Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan
+miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi,
+vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua
+liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä.
+Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä
+väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut
+heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti,
+niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän
+käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin.
+Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja
+osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että
+olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla
+on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät
+väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi
+kädessä kuria, poikaseni -- kovaa kuria. Jos olisit Billin kera
+purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen,
+et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen
+kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin
+Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni,
+menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän
+Billiä, sitä vanhaa veikkoa."
+
+Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen
+nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin
+hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että
+mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut.
+Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase
+helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin
+hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.
+
+Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja
+sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä
+ääreen.
+
+"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada
+rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.
+
+Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri
+hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen
+tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja
+totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan
+niin vanhaksi ja raihnaiseksi.
+
+"Kas niin, Bill, tunnethan minut, -- tunnet vanhan laivatoverisi, Bill,
+epäilemättä", mies puhui.
+
+Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.
+
+"Musta Koira!" virkkoi hän.
+
+"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta
+Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali
+Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien
+matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui
+hän typistettyä kättänsä ojentaen.
+
+"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille.
+Puhu suusi puhtaaksi -- mitä tahdot?"
+
+"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit
+toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta,
+johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos
+sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."
+
+Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin
+aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin,
+että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni,
+pakotietänsä.
+
+Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät
+ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden
+kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.
+
+Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta
+kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua
+äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin
+singahuttamia kirouksia.
+
+"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä
+kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon
+minä!"
+
+Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä --
+tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja
+samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä
+täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun
+vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan
+viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin
+katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut
+eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.
+
+Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira
+haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa
+tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen
+tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi
+kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin
+huoneeseen.
+
+"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja
+nojautui toisella kädellään seinään.
+
+"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.
+
+"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia,
+rommia!"
+
+Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin
+lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin
+vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan
+pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä
+pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme
+sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti,
+mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.
+
+"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja
+isäraukkasi makaa sairaana!"
+
+Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella
+kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan.
+Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta
+hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin
+rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi
+aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.
+
+"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan
+saanut?"
+
+"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut
+kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä
+te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos
+mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt
+koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti
+arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."
+
+Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja
+paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti
+ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones
+kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle
+olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli
+mielestäni erittäin taitavasti tehty.
+
+"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja
+nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä.
+Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"
+
+"En, tohtori", vastasin.
+
+"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan
+valtasuonen.
+
+Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja
+katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen
+kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui
+minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan
+muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:
+
+"Missä on Musta Koira?"
+
+"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne
+oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan
+niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen
+vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt,
+Bones -- --"
+
+"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.
+
+"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka
+tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin
+saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos
+yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä
+panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta,
+niin olette kuoleman oma -- ymmärrättekö sitä? -- kuoleman oma, ja te
+joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten
+Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä
+vuoteellenne."
+
+Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme
+vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.
+
+"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni -- rommin
+nimikin on teille kuolemaksi."
+
+Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.
+
+"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen
+laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa.
+Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät -- se on parasta sekä hänelle että
+teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."
+
+
+
+3 Luku.
+
+Musta merkki.
+
+
+Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja
+lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet
+jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.
+
+"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa
+antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa
+kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri,
+miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän
+olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha
+toveri!"
+
+"Tohtori --", aloin.
+
+Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä
+pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän
+sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen
+ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni
+keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri
+maanjäristyksen kourissa -- tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista
+maista? -- ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani
+ja juomani ja mies ja vaimo -- kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin
+olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava
+sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas
+sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla
+äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut
+pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä
+saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo
+ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi,
+nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun
+minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi
+itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän
+kultarahan pikarillisesta, Jim."
+
+Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka
+oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet
+vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja
+lahjomisyritys minua vielä harmitti.
+
+"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni
+velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."
+
+Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .
+
+"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri,
+sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa
+pesässä?"
+
+"Viikko vähintäin", vastasin.
+
+"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle
+mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan
+merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä --
+nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja
+himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko,
+kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani
+tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä
+heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini,
+ja näytän heille taas köyden päätä."
+
+Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen
+olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan,
+ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta
+tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat
+surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän
+vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.
+
+"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat.
+Laske minut takaisin vuoteelle."
+
+Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja
+makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän
+näit sen tänpäiväisen merimiehen?"
+
+"Mustan Koiranko?" kysyin.
+
+"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "_Hän_ on paha mies; mutta pahempiakin
+on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse
+minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he
+tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään --
+voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja
+menet -- olkoon menneeksi, minä tahdon! -- ja menet sen kirotun
+tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit --
+oikeuden palvelijat ja sen semmoiset -- ja hän ottaa kiinni heidät
+kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' -- ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja
+pojat, -- kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies,
+ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän
+ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta
+sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle
+annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista
+merenkulkijaa -- häntä eritoten."
+
+"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.
+
+"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen
+annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit
+kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."
+
+Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun
+olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen
+vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä
+nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen,
+jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt,
+jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki
+tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi
+tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että
+isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan.
+Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet
+ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin
+kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella
+kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.
+
+Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa,
+vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän,
+sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja
+tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä
+vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin
+ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän
+vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin,
+pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman
+sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni
+kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni
+oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä
+voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta
+anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti
+nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin
+ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä
+kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä
+luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten
+hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen
+heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt
+tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle.
+Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti
+hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän
+esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan
+aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän
+varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.
+
+Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona
+kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin
+ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta,
+kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea,
+sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen
+silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja
+päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään
+yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan
+eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi
+vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla,
+yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.
+
+"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on
+kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti
+isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! -- missä
+tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"
+
+"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies
+hyvä", vastasin minä.
+
+"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle
+kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"
+
+Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento
+samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin
+niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut
+yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.
+
+"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."
+
+"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."
+
+"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka
+minä rusennan käsivartesi."
+
+Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin
+tuskasta.
+
+"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole
+entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra
+--"
+
+"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä
+kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut
+varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan
+ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan
+juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua
+lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan
+siedinkään.
+
+"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll'
+on eräs toverinne, Bill --'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja
+hän puristi taas niin että päätäni huimasi.
+
+Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että
+minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä
+vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.
+
+Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan,
+haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä.
+Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa
+kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää
+siihen riittäneet.
+
+"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen
+sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota
+kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni
+ulottuville."
+
+Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän
+jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa
+puristui kiinni.
+
+"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä
+ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos
+tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä
+kopinan loittonemistaan loittonevan.
+
+Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta
+viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja
+hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.
+
+"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät
+nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.
+
+Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen
+huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.
+
+Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen
+oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä.
+Omituista on -- sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime
+aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni --, että minä, heti kun
+huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen
+kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä
+tuoreena mielessäni.
+
+
+
+4 Luku.
+
+Merimiesarkku.
+
+
+Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut
+tietää -- mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä --;
+ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa
+kapteenin rahoista -- jos hänellä niitä ollenkaan oli -- kuului
+kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen
+laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies,
+jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen
+vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti
+tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi,
+ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan
+voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön
+liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului
+mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani
+vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon
+kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki
+palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän
+kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme
+lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin
+juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.
+
+Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen
+lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä
+sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi
+tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka
+joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät
+korvamme erottaneet -- laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja
+varikset raakkuivat metsässä.
+
+Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten
+mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta
+siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä
+taholta saimme. Sillä -- teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet
+hävetä menettelyänsä -- ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme
+"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä
+kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat.
+Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille
+tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka
+olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat
+sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä
+salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt
+loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut
+kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää
+heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat
+valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta
+ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.
+
+Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen,
+saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini
+heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään
+rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan
+teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme
+samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot,
+jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva
+Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille
+laillisesti kuuluvat rahat."
+
+Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he
+kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme
+lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun
+pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat
+varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla
+ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin
+asunnolle päin etsimään aseellista apua.
+
+Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle
+matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan
+yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää
+oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa
+kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti
+pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet
+mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi
+helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.
+
+Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen
+pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme.
+Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme
+vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin
+lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle
+ojennettuna.
+
+"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin
+kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on
+saatava avain _tuolta_ mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi
+nämä sanat lausuessaan.
+
+Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli
+pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli
+varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin
+seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen
+tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."
+
+"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha
+seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä
+pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta
+kuusi.
+
+"Jim", sanoi äitini, "avain!"
+
+Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän
+lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli
+puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset --
+siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.
+
+"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.
+
+Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen
+tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin -- siellä
+riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki
+kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa,
+ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän
+niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.
+
+Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli
+poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä
+kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.
+
+"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea,
+sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.
+
+Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei
+näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu
+vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden
+alta alkoi tulla esiin sekatavaraa -- astemittari, tinatuoppi, useita
+tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen
+hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia
+enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista
+kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää.
+Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja
+koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha,
+merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi
+ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat,
+öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja
+purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.
+
+"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen",
+äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään
+enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan
+kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.
+
+Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat
+peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia -- Espanjan dublonit, Ranskan
+louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan
+pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.
+
+Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini
+käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai
+vereni jähmettymään -- kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella
+tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen.
+Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan
+kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten
+seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin
+kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni
+siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.
+
+"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin
+vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi
+pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan
+muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää
+miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.
+
+Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan
+enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään
+tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti
+aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada.
+Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen
+vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut
+lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.
+
+"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen
+kääröön tarttuen.
+
+Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän
+tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä
+juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi
+nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja
+ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli
+siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin
+pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun
+valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia
+askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin
+heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku
+tulijoista kantoi lyhtyä.
+
+"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun
+voimani ovat lopussa."
+
+Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten
+sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini
+tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja
+heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin
+horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui
+olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä
+että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui
+laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle.
+Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että
+vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä --
+äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa
+ravintolasta.
+
+
+
+5 Luku.
+
+Sokean miehen viimeiset hetket.
+
+
+Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut
+jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan
+suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin
+tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli
+seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava
+mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan
+kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi
+kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.
+
+"Murtakaa ovi!" hän huudahti.
+
+"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana
+hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän
+pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat
+hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut
+pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen
+äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi
+hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.
+
+"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.
+
+Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi
+hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti
+talosta:
+
+"Bill on kuollut!"
+
+Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.
+
+"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua
+noutamaan", huusi hän.
+
+Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa
+yläkertaan koko talo kai tutisi. -- Pian kuului uusia hämmästyneitä
+huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit
+säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen
+alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:
+
+"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa
+myöten."
+
+"Onko se siellä?" karjui Pew.
+
+"Rahat ovat täällä."
+
+Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.
+
+"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.
+
+"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.
+
+"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui
+taas sokea.
+
+Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista
+tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu",
+vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."
+
+"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt -- se poika. Kunpa olisinkin häneltä
+silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä --
+ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät
+käsiin."
+
+"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.
+
+"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew,
+lyöden keppiään maantiehen.
+
+Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita
+askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin
+säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen
+tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään
+löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli
+säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului
+kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi
+väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta
+annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti
+heitä lähestyvästä vaarasta.
+
+"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä,
+miehet."
+
+"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri --
+älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he
+eivät ole ehtineet -- he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään,
+koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."
+
+Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi
+silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain
+toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut
+miehet seisoivat epäröivinä tiellä.
+
+"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte
+rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on
+täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä
+uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä -- sokea -- sen tein! Ja nyt
+menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin
+köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin
+ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla
+merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."
+
+"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.
+
+"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat,
+Pew, äläkä turhia rähise."
+
+Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi
+huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran
+iskun hänen kepistään.
+
+Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä
+kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen
+hänen käsistään.
+
+Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului
+kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni -- nelistävien hevosten
+kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta
+pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta
+vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille,
+mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa
+heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet
+jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät
+sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin,
+kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi
+väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin,
+huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit
+-- älkää toki Pew-ukkoa!"
+
+Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi
+ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he
+sitten rinnettä alas.
+
+Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi
+suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän
+taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen
+hevosen jalkoihin.
+
+Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen
+lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi.
+Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut
+enää.
+
+Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan
+tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä,
+joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt
+tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli
+tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin.
+Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä
+loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä
+seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.
+
+Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet
+kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta
+mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja
+ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun
+hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava,
+toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta
+varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti
+jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä
+pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään
+poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa
+vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus
+jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi
+rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta
+tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja
+se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti
+käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on
+mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo
+oli kuullut minun kertomukseni.
+
+Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin
+perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin
+seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina
+minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin
+kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi
+minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei
+voinut tilannetta mitenkään auttaa.
+
+"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät?
+Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"
+
+"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa
+että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni
+soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."
+
+"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos
+sallit."
+
+"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.
+
+"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein -- se on hieno
+mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän
+voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai
+junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän
+on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa
+tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt,
+Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."
+
+Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin
+kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille
+lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.
+
+"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika
+taaksenne."
+
+Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi
+ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään
+tohtori Liveseyn asunnolle päin.
+
+
+
+6 Luku.
+
+Kapteenin paperit.
+
+
+Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori
+Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.
+
+Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja
+Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli
+heti avaamaan oven.
+
+"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.
+
+Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta
+mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.
+
+"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi
+
+Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin
+jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun
+valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen,
+vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät.
+Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi
+muutaman sanan vaihdettuaan sisään.
+
+Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen
+kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia
+hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa,
+junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.
+
+En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas
+mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa
+olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja
+käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset,
+ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen
+luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.
+
+"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja
+alentuvaisesti.
+
+"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa
+sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"
+
+Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa
+kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat
+eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat
+piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini
+palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari
+huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.
+
+Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet
+junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli
+edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen
+ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta
+luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.
+
+Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.
+
+"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies.
+Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille
+ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins
+poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa!
+Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."
+
+"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat,
+vai kuinka?"
+
+"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.
+
+Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat
+kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana
+takkinsa taskuun.
+
+"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen
+luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin
+pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että
+lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."
+
+"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin
+piirakan ansainnut."
+
+Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan
+illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra
+Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet
+pois.
+
+"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.
+
+"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.
+
+"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey.
+"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"
+
+"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli
+verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta
+oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin
+mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli
+englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen
+märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini
+pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."
+
+"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta
+nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."
+
+"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne
+roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta
+kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset
+vaaraan antautuisivat?"
+
+"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin
+kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä
+tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani
+joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin
+olisikohan saaliimme suurikin?"
+
+"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on
+edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan
+Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin
+aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."
+
+"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme
+käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.
+
+Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin
+ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli
+kaksi esinettä -- kirja ja sinetöity paperi.
+
+"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.
+
+Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli,
+sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani
+pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain
+tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja
+harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama
+kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa
+paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn
+kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä,
+käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka
+sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun
+selkäänsä.
+
+"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä
+kääntäessään.
+
+Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia
+tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma
+aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli
+selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745
+esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin
+selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa
+kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla",
+taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."
+
+Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus
+lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli
+viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja
+piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."
+
+"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.
+
+"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen
+sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden
+laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai
+ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja
+siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette,
+liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin
+laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin
+sieluja, jotka olivat laivan miehistönä -- ahvenen valtakunnan asujia
+aikoja sitten."
+
+"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty
+matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette,
+sitä myöten kuin hän arvossa nousee."
+
+Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun
+jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden
+paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja
+espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.
+
+"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"
+
+"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."
+
+Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä;
+ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta.
+Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren
+kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien
+ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi
+tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on
+noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (_mile_) = noin 1,6 km]
+pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös
+kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan
+suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty
+"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme
+punaisella piirrettyä ristiä -- kaksi saaren pohjoispäässä, yksi
+lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä,
+siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin
+epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa
+tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu
+samalla käsialalla:
+
+     Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen
+     pohjoiskoillisesta.
+
+     Luuranko-saari itäkaakosta itään.
+
+     Kymmenen jalkaa.
+
+     Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun
+     suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen
+     suuntaan.
+
+     Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen
+     niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.
+
+                                              _J. F._
+
+Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle
+käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.
+
+"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat
+ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa -- --
+kolmessa viikossa -- kahdessa viikossa -- kymmenessä päivässä -- meillä
+on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa
+laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins.
+Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja
+Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja
+paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä -- vaikka kullassa
+piehtaroida -- taikka koko ikämme voileipiä heittää."
+
+"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim
+myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."
+
+"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"
+
+"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi
+kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet,
+jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun -- rohkeita, epätoivoisen
+hurjia miehiä -- ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä
+monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana -- ne ovat joka
+kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan
+meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja
+minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin
+seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan
+meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."
+
+"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen
+kuin muuri."
+
+
+
+
+TOINEN OSA:
+
+LAIVAKOKKI.
+
+
+
+7 Luku.
+
+Minä matkustan Bristoliin.
+
+
+Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään
+merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa -- ei
+edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan -- niinkuin
+olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan
+erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä
+taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin
+kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä
+kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin
+tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin.
+Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin
+lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen
+pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he
+"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja
+vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat.
+Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme,
+toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta
+kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta
+ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.
+
+Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori
+Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei
+ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta
+seuraten luimme -- tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei
+oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta -- seuraavat tärkeät
+tiedonannot:
+
+     "Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17--.
+
+     "Veli Livesey!
+
+     "Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän
+     kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.
+
+     "Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina
+     lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt --
+     lapsikin sillä purjehtisi -- kahden sadan tonnin alus, nimi
+     _Hispaniola_.
+
+     "Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut
+     olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan
+     orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki
+     muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme
+     päämäärästä -- aarteesta, tarkoitan."
+
+"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole
+tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla
+puhumatta -- -- --."
+
+"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti
+metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä
+tahtoo, hä?"
+
+Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:
+
+     "Blandly itse keksi _Hispaniolan_ ja sai sen ihmeellisen älykkäällä
+     tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka
+     ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He
+     itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta
+     valmis mihin tahansa, että _Hispaniola_ oli hänen laivansa, ja että
+     hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan -- mitä kouraantuntuvinta
+     panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan
+     hyviä puolia.
+
+     "Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet --
+     laivanvarustajat ja muut -- olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta
+     aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni
+     pyörälle pani.
+
+     "Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä -- olivatpa he sitten oman
+     maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia -- ja minulla
+     oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu.
+     Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini
+     juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.
+
+     "Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen
+     kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa
+     ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt
+     terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen
+     jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna
+     laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.
+
+     "Tuo minua summattomasti liikutti -- samoin sinäkin olisit sitä
+     tuntenut -- ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan
+     kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on
+     menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi,
+     koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata
+     kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä,
+     Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!
+
+     "No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin
+     pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä
+     keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella
+     saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen
+     he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan
+     vaikka fregatin voittaisimme.
+
+     "Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä
+     miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti
+     minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi,
+     joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.
+
+     "Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä,
+     syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata
+     ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan
+     ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet
+     vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis,
+     Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua
+     arvossa pidät.
+
+     "Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä
+     luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.
+
+                                               "John Trelawney."
+
+     "J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen
+     lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole
+     takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen
+     miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten
+     kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän
+     perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka
+     puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän _Hispaniolallamme_ on siis
+     kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.
+
+     "En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies;
+     tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi
+     oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole
+     rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille
+     kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää
+     jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."
+
+                                                  _J. T._
+
+     J. K. -- Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.
+
+                                                 _J. T._
+
+Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti.
+Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä
+halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja
+valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan
+paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen
+suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei
+kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.
+
+Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä
+tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut
+kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten
+vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen
+maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää
+huonekalujakin, -- ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni
+anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei
+äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.
+
+Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin
+ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia,
+josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini
+seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini.
+Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa
+tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia
+häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.
+
+Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä
+olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali
+Benbow'lle" -- vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä
+rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein
+oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen
+rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini
+hävisi näkyvistäni.
+
+"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin
+Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta
+liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin
+torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi
+kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja
+minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen
+edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.
+
+"Missä ollaan?" kysyin.
+
+"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."
+
+Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas
+laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli
+käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita,
+monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin
+olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella
+riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät
+näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni
+elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi
+ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta.
+Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana,
+valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä,
+rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän
+huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä
+monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut
+suurempi.
+
+Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli
+pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä --
+merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!
+
+Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren
+ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka
+täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin
+pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli
+hymyillen vastaamme.
+
+"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana
+Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"
+
+"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"
+
+"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"
+
+
+
+8 Luku.
+
+"Tähystäjässä."
+
+
+Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään"
+osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun
+vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka
+kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan
+haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän
+laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien
+ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt
+touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.
+
+Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu,
+ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta
+hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset
+ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan
+savu sen täyttikin sakeana pilvenä.
+
+Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä
+hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.
+
+Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi
+silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein
+lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän
+käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen
+kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin
+kinkun kylki -- sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän
+näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse
+liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä
+sana tai taputus olkapäälle varattuna.
+
+Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney
+kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän
+kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa
+"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa
+miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan
+Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot
+näyttivät -- aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä
+siisti ja iloinen ravintoloitsija.
+
+Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo,
+joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.
+
+"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.
+
+"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa
+sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti
+aivan kuin säpsähtävän.
+
+"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo
+ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."
+
+Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.
+
+Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle.
+Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo
+kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi
+silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea
+poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."
+
+"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"
+
+"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut
+laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"
+
+Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.
+
+"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy",
+Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä
+sanoitkaan? Musta mikä?"
+
+"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut
+merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"
+
+"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn
+avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan
+olit? Tänne mies!"
+
+Mies, jota hän Morganiksi nimitti -- vanha, harmaahapsinen,
+ruskeanaamainen merikarhu -- totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä
+poskessaan.
+
+"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä
+koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa -- Mustaa Koiraa, vai oletko,
+hä?"
+
+"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.
+
+"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"
+
+"En, sir."
+
+"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos
+sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti
+et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui
+sinulle?"
+
+"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.
+
+"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi.
+"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa
+puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi -- matkoista, kapteeneista,
+laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"
+
+"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.
+
+"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta
+tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."
+
+Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver
+minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:
+
+"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan -- älyä vain ei ole liiaksi. --
+Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on
+minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin
+muistelen, että minä olen -- niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän
+on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."
+
+"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin
+miehen. Hänen nimensä oli Pew."
+
+"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen
+nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni
+tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on
+hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat
+tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai
+puhui se kurittamisesta! _Minä_ hänet kuritan!"
+
+Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi
+kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että
+Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut.
+Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran
+"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli
+minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat,
+että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli
+epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä
+John Silver oli viaton.
+
+"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä.
+Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui
+minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot
+minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille
+kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy
+puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela
+poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla
+kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies,
+minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden
+kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että -- mutta nyt --"
+
+Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi
+hänelle jotain mieleen juolahtanut.
+
+"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta
+puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"
+
+Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet
+silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme
+kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.
+
+"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan
+kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins,
+sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt,
+valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on
+velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja
+tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta
+selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä
+enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut
+kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään
+pääsin rahoistani!"
+
+Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka
+minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin
+tahtoanikin hänen iloonsa.
+
+Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin
+seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi
+kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta,
+selitteli töitä, joita kullakin tehtiin -- miten muuan purki, toinen
+lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän
+kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin
+erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää,
+että hän oli mitä parhain matruusi.
+
+Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä
+lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat
+tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.
+
+Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen
+totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän
+väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.
+
+Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta
+kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään
+mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John
+tarttui kainalosauvaansa ja poistui.
+
+"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari
+hänen jälkeensä.
+
+"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.
+
+"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä
+luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver
+miellyttää minua."
+
+"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.
+
+"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"
+
+"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme
+katselemaan laivaa."
+
+
+
+9 Luku.
+
+Ruuti ja aseet.
+
+
+_Hispaniola_ lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden
+laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit
+kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein
+kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti
+tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut
+merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä
+ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit
+eivät olleet yhtä hyvät.
+
+Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan
+tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn
+siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli
+sinne perästämme.
+
+"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.
+
+"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi
+junkkari.
+
+Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa
+sisään ja sulki oven.
+
+"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin,
+toivoakseni -- kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"
+
+"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka
+sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka,
+minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä
+kaikki kaunistelematta."
+
+"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni
+hyvin äkäisenä.
+
+"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni
+vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."
+
+"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.
+
+Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.
+
+"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole
+mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja
+minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte,
+ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"
+
+"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla
+kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi",
+kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä
+huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä.
+Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"
+
+"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."
+
+"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita
+etsimään -- saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt
+kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden
+etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette
+anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."
+
+"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.
+
+"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan.
+Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on
+kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani -- elämä tai
+kuolema ja vaikea matka."
+
+"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme
+uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte
+sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia
+merimiehiä?"
+
+"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja
+suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat
+apulaiseni."
+
+"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt
+värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt
+voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"
+
+"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian
+vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä
+erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"
+
+"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.
+
+"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian
+vapaa."
+
+"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."
+
+"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"
+
+"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.
+
+"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti
+kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä
+muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
+paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi.
+Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että
+muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta
+sijoja tänne kajuutan sivulle? -- toiseksi."
+
+"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.
+
+"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon
+jaariteltu."
+
+"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.
+
+"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi.
+"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on
+ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän
+sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.
+
+"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.
+
+"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.
+
+"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari
+huudahti.
+
+"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.
+
+Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn
+väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä
+hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa
+puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.
+
+"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa
+tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta
+että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä
+vapaaksi palveluksestani."
+
+"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän
+seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka
+miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa
+löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen -- te pelkäätte kapinaa."
+
+"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä
+kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole
+oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta
+sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin
+rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat
+olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä
+olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole
+vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin
+varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni.
+Siinä kaikki."
+
+"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua
+vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua
+tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne
+oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."
+
+"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne,
+oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra
+Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."
+
+"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei
+olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri
+kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte;
+mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."
+
+"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä
+täytän velvollisuuteni."
+
+Näin sanoen hän kumartaen poistui.
+
+"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että
+sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi -- tuon
+miehen ja John Silverin."
+
+"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
+lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
+käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän
+englantilaiselle."
+
+"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."
+
+Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan
+hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat
+työtä.
+
+Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin
+mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan.
+Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja
+skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce,
+tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin
+kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt
+makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle
+laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi.
+Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui
+sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin
+oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua,
+sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen
+mielipiteistään.
+
+Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja
+makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana,
+saapuivat venheellä laivalle.
+
+Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan,
+mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"
+
+"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.
+
+"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi
+aamulla käyttämättä."
+
+"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet
+tarvitsevat pian illallista."
+
+"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan
+katosi samassa keittiön puolelle.
+
+"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.
+
+"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, --
+varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät.
+Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä
+laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella -- "Hei, laivapoika", huusi
+hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."
+
+Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:
+
+"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."
+
+Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja
+vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.
+
+
+
+10 Luku.
+
+Matka.
+
+
+Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa,
+ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain
+toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei
+minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin
+lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja
+miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut
+vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki
+oli minulle niin uutta ja ihmeellistä -- lyhyet komentosanat, kimakat
+pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa
+valossa.
+
+"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi -- porsaspaisti], viritäppä nyt joku
+kaneetti", joku joukosta ehdotti.
+
+"Se entinen", toinen lisäsi.
+
+"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten
+seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --"
+
+Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:
+
+    "Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.
+
+Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n"
+mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa
+kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui
+aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen
+rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden
+nukkuakseni, oli _Hispaniola_ jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.
+
+En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa.
+Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä
+ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren
+korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow,
+mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin
+kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa
+miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi
+näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin
+perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket
+punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena.
+Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän
+kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden
+riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas
+saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.
+
+Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan
+salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin
+selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan
+kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas
+kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.
+
+Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona
+esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa
+pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä
+murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän
+hävisi tietämättömiin.
+
+"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä
+rautoihin."
+
+Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi
+luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen
+lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella
+arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli
+suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron.
+Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu,
+jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.
+
+Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä
+mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi
+miehet häntä nimittivät.
+
+Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi
+kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän
+asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja
+laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin
+olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää
+oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella.
+Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita
+nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen
+milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan,
+aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat
+ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen
+nykyistä saamattomuuttaan.
+
+"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi
+minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin
+kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten -- leijona ei ole
+mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää
+vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi -- ja aseettomana."
+
+Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli
+tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus.
+Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä,
+joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina
+koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne,
+Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei
+kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule
+uutisia. Tässä kapteeni Flint -- minä nimitän papukaijaani kapteeni
+Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan -- tässä kapteeni Flint
+juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"
+
+Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon
+rahaa -- paljon rahaa -- paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan
+häkin päälle.
+
+"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins -- enimmäkseen ne
+elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen
+olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren
+merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa,
+Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli
+mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja
+merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään --
+kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun
+Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä
+kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia -- vai
+mitä, kapteeni?"
+
+"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.
+
+"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan
+taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä
+reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut
+pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi
+koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton
+lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä.
+Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan
+tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä
+ihmisistä parhaimmaksi.
+
+Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät.
+Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia.
+Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja
+silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa
+sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin
+tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat
+siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki
+olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut.
+"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta
+vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole
+vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."
+
+Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä
+pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.
+
+"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin
+minä räjähdän."
+
+Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin _Hispaniola_
+vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja
+liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian
+laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu
+laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin
+pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä -- esimerkiksi jos junkkari
+sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä -- valmistettiin
+erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella
+jokaisen herkkusuun käytettävänä.
+
+"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni
+tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat
+piruja laivaasi. Se on minun uskoni."
+
+Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me
+emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki
+saaneet surmamme salakavalalla tavalla.
+
+Näin se tapahtui.
+
+Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin
+sitä saarta kohti, jonne pyrimme -- minä en ole oikeutettu tässä
+puhumaan tämän selvemmin -- ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen
+yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti
+olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään
+seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme
+oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen.
+_Hispaniola_ keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen
+vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä
+hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme
+ensimmäisen osan loppua.
+
+Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja
+menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä
+juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä.
+Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi
+vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden
+sohinaa keulassa ja sivuilla.
+
+Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena
+oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja
+laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin
+tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui
+raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi
+hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun
+mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni -- ja muutamat lauseet kuultuani
+minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani
+vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä
+näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten
+miesten henki riippui yksistään minusta.
+
+
+
+11 Luku.
+
+Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.
+
+
+"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies.
+Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä
+kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani
+leikkasi, opiston ja kaikki käynyt -- vatsa täynnä latinaa ja muuta
+hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon
+paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat
+Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein
+muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen
+pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki
+onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli
+silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan _Walrusin_ laita, Flintin
+entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja
+kultalastin painosta uppoamaisillaan."
+
+"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan
+ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."
+
+"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver
+puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin
+mukana ja sitten Flintin -- siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä
+niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa
+Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä
+jotain tavallisen matruusin osaksi -- kaikki pankissa säästössä.
+Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt
+Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat
+tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa -- olivat
+kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä
+ja saisi hävetä -- kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin
+parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja
+kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää.
+Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto
+vieköön, näki nälkää!"
+
+"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.
+
+"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa",
+Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi,
+mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä
+ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."
+
+Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun
+roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin
+oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut
+hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta,
+että häntä muutkin kuuntelivat.
+
+"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla
+kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta
+ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on
+lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta.
+Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas
+merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä
+panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten
+välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun
+hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin
+silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika,
+sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en
+ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen
+maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen
+merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"
+
+"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän
+enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"
+
+"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.
+
+"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.
+
+"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne
+ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen
+mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin
+mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi
+kateutta muissa miehissä."
+
+"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.
+
+"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja
+siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei
+pidä kieltään kantimissa, -- joku, joka minut tuntee, tarkoitan -- niin
+hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni
+pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi
+minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta
+joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt
+lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni
+kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen;
+mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin _lampaiksi_ ei voinut
+nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet
+turvassa."
+
+"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi
+puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."
+
+"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver
+vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole
+nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."
+
+Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he
+selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli
+viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen -- ehkä viimeisen koko
+laivassa -- viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma
+seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja
+liittyvän seuraan.
+
+"Dick on meidän", Silver virkkoi.
+
+"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas
+poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta
+kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin
+kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni
+Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä
+tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän
+säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."
+
+"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole
+koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi
+kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä
+niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä
+annan merkin, ymmärrätkö?"
+
+"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn
+sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."
+
+"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt
+tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan
+kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan
+merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä
+siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja
+muineen -- vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä,
+myöntänette. No niin -- minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari
+ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen
+laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin
+antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin
+iskisin."
+
+"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.
+
+"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me
+voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä
+juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin
+tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä
+meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi
+pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta
+minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren
+luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te
+ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto,
+oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"
+
+"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä
+vastaan."
+
+"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni
+kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon
+oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen
+hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt
+merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja
+oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole
+sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista
+rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."
+
+"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi.
+"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin
+sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita
+ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."
+
+"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli
+sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin
+Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt
+ovat, kysyn vain!"
+
+"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.
+
+"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu
+asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle,
+kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät
+kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."
+
+"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi
+sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos
+arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli
+Billy."
+
+"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta
+huomatkaa: minä olen rauhallinen mies -- aivankuin oikea herrasmies,
+sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse
+mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa
+ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset
+tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä
+sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."
+
+"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"
+
+"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi.
+"Mutta yhtä minä vaadin -- minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä
+kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi
+puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena
+huulilleni kostukkeeksi."
+
+Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja
+juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta
+vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan,
+nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:
+
+"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia
+maistuisi toiselta!"
+
+"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen
+astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."
+
+Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä
+nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka
+hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen
+poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain
+kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita
+samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen
+kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli
+siis vielä uskollisiakin miehiä.
+
+Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin
+onneksi.
+
+Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani
+näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän
+keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti
+tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"
+
+
+
+12 Luku.
+
+Sotaneuvottelu.
+
+
+Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan
+ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni
+juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin
+avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori
+Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.
+
+Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi
+melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi
+matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana
+kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa.
+Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.
+
+Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua
+äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen
+jakelevan käskyjä. _Hispaniola_ ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen
+ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä
+saaren itärannalle.
+
+"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat
+pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"
+
+"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä
+noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."
+
+"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.
+
+"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan
+oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki
+paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät
+Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa
+pohjoisesta etelään -- Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa
+-- tuota korkeata, jonka päällä on sumua -- tavallisesti nimitetään
+Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat
+ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
+sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."
+
+"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko
+tämä sama paikka."
+
+Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä;
+mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä
+ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka
+jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen -- myöskin nimet,
+korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät -- paitsi että punaiset ristit
+ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen
+pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi
+tahdonvoimaa sen peittääkseen.
+
+"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama
+paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot
+olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt.
+Kiddin ankkuripaikka' -- aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin
+mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy
+pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän,
+"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle
+pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko
+näillä vesillä."
+
+"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua
+avuksemme. Nyt voit poistua."
+
+Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi
+tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin
+hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin
+omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin
+pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin
+sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski
+kätensä olkapäälleni.
+
+"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari -- hauska
+paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia,
+ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin
+tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani.
+Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain
+sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano
+John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."
+
+Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän
+keulapuolelle ja katosi kannen alle.
+
+Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään
+peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en
+kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä
+mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori
+Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja
+tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta
+heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden
+kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää
+kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut
+sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."
+
+Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi
+liikutuksensa.
+
+"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää",
+aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.
+
+Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat
+hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään
+taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
+pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia
+viheltämään koko miehistön kannelle.
+
+"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille
+sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme
+päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias
+herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni
+voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla
+täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt
+kajuuttaan juomaan maljan _teidän_ onneksenne ja menestykseksenne, ja
+teille tuodaan tänne rommia juodaksenne _meidän_ onneksi ja
+menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on
+minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin
+kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin
+menettelee."
+
+Eläköönhuuto kajautettiin -- mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui
+niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa
+näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.
+
+"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti
+heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.
+
+Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.
+
+Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim
+Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.
+
+Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo
+espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui
+tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä
+merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli
+lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.
+
+"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi
+puhtaaksi."
+
+Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin
+puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä
+kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.
+
+"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.
+
+He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle
+lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten
+kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani,
+hyvästä onnestani ja rohkeudestani.
+
+"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä
+väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain
+käskyjänne."
+
+"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En
+vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman
+että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä
+tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli
+ymmärrykseni."
+
+"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin
+ansiota. Merkillinen mies."
+
+"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi.
+"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen
+pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn
+luvalla minä saanen ne nyt esittää."
+
+"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney
+kohteliaasti vastasi.
+
+"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin
+emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti
+kapinan. Toiseksi meillä on aikaa -- ainakin siksi kunnes aarre on
+löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin
+meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me
+käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
+aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne,
+herra Trelawney?"
+
+"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.
+
+"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun
+Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"
+
+"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän
+pestasi ennenkuin tapasi Silverin."
+
+"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."
+
+"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.
+
+"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari
+huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."
+
+"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan
+neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se
+kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme
+miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."
+
+"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin
+kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."
+
+"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.
+
+Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin
+mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta
+pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista
+arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään
+kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten
+aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.
+
+
+
+
+KOLMAS OSA:
+
+SEIKKAILUNI SAARELLA.
+
+
+
+13 Luku.
+
+Miten aloitin seikkailuni saarella.
+
+
+Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan
+muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön
+kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä
+vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta.
+Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla
+keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja
+yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun
+metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä.
+Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja
+louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti
+muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa
+muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein
+kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.
+
+_Hispaniola_ keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut
+riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi
+ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista
+ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan
+kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa
+kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en
+aamulla tyhjin vatsoin.
+
+Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen
+harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt,
+joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä
+rantoja vasten -- mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja
+kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat
+kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen
+noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni
+kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren
+muistoakin.
+
+Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan.
+Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava
+saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan
+Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa
+minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan
+sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni
+päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi
+kilpaa toisten kanssa.
+
+"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."
+
+Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat
+reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren
+näkeminen oli kuria höllyttänyt.
+
+Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän
+tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden
+syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.
+
+"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on
+tavallaan kuin lapiolla kaivettu."
+
+Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla
+piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli
+toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta
+hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja
+pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne
+jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.
+
+Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina
+tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset
+kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea
+tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli
+sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme
+nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden
+peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme
+luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin,
+aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.
+
+Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt
+mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja
+kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme --
+mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin
+tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta
+munaa.
+
+"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni
+pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."
+
+Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se
+suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät
+kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen
+vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti.
+Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he
+eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi
+meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John
+Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja
+lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi
+voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John,
+vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis
+sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun
+toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.
+
+Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin
+silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.
+
+Me pidimme neuvottelun kajuutassa.
+
+"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn
+antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin
+näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö
+niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa
+välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi
+epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen
+voimme nyt turvautua."
+
+"Kehen sitten?" junkkari kysyi.
+
+"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin
+mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta;
+hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen
+tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle
+sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi.
+Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan
+heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon
+silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin -- pankaa sanani
+mieleenne -- Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."
+
+Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille
+miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja
+ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme
+toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:
+
+"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat
+väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään
+-- veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä
+maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen
+auringonlaskua."
+
+Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti
+kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle
+ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna
+vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.
+
+Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti
+retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos
+hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä
+tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean
+kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten -- ja pian
+sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme --
+täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin
+ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys
+tarttunut -- toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän -- ja että
+joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi
+eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan
+toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.
+
+Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja
+muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua
+venheisiin.
+
+Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista,
+jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti
+laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet
+anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne,
+niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani.
+Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän
+veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.
+
+Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies
+vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin
+Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla
+äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin
+katua tekoani.
+
+Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin,
+oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti
+se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan
+ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle
+tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin
+päässä rannikosta.
+
+"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.
+
+Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja
+pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin
+jalat kannattivat.
+
+
+
+14 Luku.
+
+Ensimmäinen ottelu.
+
+
+Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä,
+että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla
+tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.
+
+Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko,
+kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt
+saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin
+pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita,
+jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita,
+pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja
+sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat
+monivärisinä auringon paisteessa.
+
+Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton;
+laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita
+olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden
+lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin
+myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja
+sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli
+minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.
+
+Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan
+tiheikköön -- kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään
+-- jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat
+omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto.
+Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen
+korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka
+halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli
+satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja
+Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.
+
+Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon,
+sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi
+erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku
+laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian
+kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani
+alati läheni ja koveni.
+
+Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja
+kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.
+
+Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin
+ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin
+ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä
+päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani
+eivät erottaneet yksityisiä sanoja.
+
+Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten
+istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin
+alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.
+
+Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun,
+koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien
+kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja
+että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston
+suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.
+
+Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat,
+sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat
+linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.
+
+Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes
+muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön
+laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver
+ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.
+
+Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa
+nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat,
+kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän
+tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.
+
+"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on
+sinusta kultaiset ajatukset -- kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en
+olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että
+seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä -- sinä et voi
+parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni
+kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin
+mihin minä joutuisin, Tom -- sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"
+
+"Silver", toinen vastasi -- ja minä huomasin, että hän ei vain ollut
+kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä
+kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi -- "Silver" -- lausui
+hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua
+sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä
+merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja
+sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa
+itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala
+minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän
+velvollisuuteni..."
+
+Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista
+miehistä -- ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului
+äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen
+kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön
+lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan
+aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut
+ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen
+kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.
+
+Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta
+Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten
+vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.
+
+"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.
+
+"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja
+varmasti kuin tottunut voimistelija.
+
+"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi,
+joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle,
+mikä tuo huuto oli."
+
+"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan
+ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina
+kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."
+
+Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.
+
+"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän
+oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä
+kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka
+ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen.
+Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta
+minä halveksin sinua."
+
+Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi
+astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä.
+Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja
+lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui,
+pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä
+heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.
+
+Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai
+lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin
+taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena
+ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen
+päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon
+avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän
+kummallakin iskulla.
+
+En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin
+maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja
+Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset
+kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.
+
+Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja
+hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana
+ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili
+vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko
+yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain
+vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty
+ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa
+silmieni edessä.
+
+Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi
+siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä
+luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti
+minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin
+huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun
+vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?
+
+Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin
+nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen
+toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet
+lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin
+juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin
+suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja
+juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni
+menettänyt.
+
+Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt
+olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden
+hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri
+vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi
+niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että
+olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa,
+ajattelin. Hyvästi _Hispaniola_, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni!
+Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua
+kapinoitsijoiden murhattavaksi.
+
+Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani
+joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut
+siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat
+kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden
+seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat
+viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin
+tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.
+
+Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.
+
+
+
+15 Luku.
+
+Saaren asukas.
+
+
+Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui
+sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni
+kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin
+sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina,
+jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain
+näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani
+minut pysähtymään.
+
+Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin:
+takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön
+olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan
+ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin
+kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja
+vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.
+
+Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa
+kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat
+olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin,
+kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle
+vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin
+ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se
+juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen
+se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.
+
+Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja
+vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli
+ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin
+pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään
+jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin
+äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi
+rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja
+läksin nopeasti astumaan häntä kohti.
+
+Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti
+pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä
+lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten
+hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän
+suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti
+kätensä.
+
+Silloin minä heti pysähdyin.
+
+"Ken olet", kysyin.
+
+"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin
+ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole
+puhutellut kristittyä ihmistä."
+
+Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen
+kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se
+vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja
+hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa
+naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni
+kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja
+öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä
+erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja
+tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen
+nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.
+
+"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"
+
+"En, toveri", hän vastasi -- "maihin jättivät."
+
+Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli
+kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava
+jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän
+ampumatarpeita avukseen.
+
+"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä
+lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä
+tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä,
+kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan
+juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä
+yönä olen uneksinut juustosta -- paistetusta enimmäkseen -- ja kun
+sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."
+
+"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat
+juustoa vatsamäärältä."
+
+Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni,
+tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista
+iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän
+säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan
+näköisenä.
+
+"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua
+siinä estäisi?"
+
+"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.
+
+"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt -- mikä sinun nimesi
+on?"
+
+"Jim", vastasin.
+
+"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä
+olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit
+kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on
+ollut hurskas äiti -- kun nyt katselet minua?"
+
+"No, enpä oikein", vastasin.
+
+"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut -- _hyvin_
+hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa
+kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi
+nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon
+syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä
+päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti.
+Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut
+jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan,
+pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen
+tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin
+siihen on tiedossani. Kuule, Jim", -- lisäsi hän vilkaisten ympärilleen
+ja alentaen äänensä kuiskaukseksi -- "minä olen rikas."
+
+Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt
+järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän
+hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:
+
+"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta
+miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut
+kohtasit."
+
+Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni
+ja kohotti uhkaavasti sormeansa.
+
+"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.
+
+Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että
+olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:
+
+"Flintin laiva se ei ole -- Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle
+totuuden, kuten pyysit -- muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen
+pahempi meille muille."
+
+"Ei kai eräs -- yksijalkainen?" hän kysäsi.
+
+"Silverkö?" kysyin.
+
+"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."
+
+"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."
+
+Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä
+vääntää ranteeni sijoiltaan.
+
+"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä
+miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"
+
+Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme
+vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli
+minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.
+
+"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette
+te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin -- Ben Gunn kykenee
+auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos
+apua saisi -- hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"
+
+Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.
+
+"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi
+minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja
+niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että
+luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle
+esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun
+omaisuuttani?"
+
+"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies
+saisi osansa."
+
+"Ja _kotimatkan_?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.
+
+"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja,
+sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme
+hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."
+
+"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,
+
+"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä
+sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi
+aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan -- kuusi väkevää merimiestä. He
+olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa
+vanhalla _Walrusilla_. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint
+yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre.
+Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon
+kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki
+kuolleita -- kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei
+kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema
+siellä ainakin oli tapahtunut -- ja hän yksin kuutta vastaan. Billy
+Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä,
+missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä
+sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti
+lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.
+
+"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän
+saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre:
+lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt,
+mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin.
+Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin
+minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki
+laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on
+musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja
+etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."
+
+"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä
+ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö
+minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon
+minä."
+
+Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.
+
+"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi:
+"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi -- pitää sinun sanoa. Kolme
+vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja
+poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja
+toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää
+olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta
+(tämä on sinun sanottava) -- suurin osa hänen ajastaan kului toiseen
+tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä
+tavalla."
+
+Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.
+
+"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: -- Gunn on kunnon mies (sanot sinä),
+ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän -- äärettömän paljon, muista se
+-- synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän
+itsekin kuulunut on."
+
+"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta
+tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä
+pääsisin laivaan."
+
+"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta
+minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen
+valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme
+sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä
+juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti
+tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.
+
+"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.
+
+"Seuraa minua."
+
+Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen,
+ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.
+
+"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri!
+Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne
+eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla,
+pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut?
+Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan
+sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta
+se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton -- ei
+pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."
+
+Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.
+
+Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.
+
+Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä
+edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.
+
+
+
+
+NELJÄS OSA:
+
+PAALUVARUSTUS.
+
+
+
+16 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.
+
+
+Kello oli puoli kaksi -- kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun
+mukaan -- kun venheet läksivät maihin _Hispaniolasta_. Kapteeni,
+junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi
+vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain
+kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei
+ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim
+Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.
+
+Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme
+levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa
+mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman
+varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä
+haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja
+punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa
+istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla
+näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi
+miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.
+
+Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä
+lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.
+
+Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan
+sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt
+kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys
+lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he
+olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä
+toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he
+päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.
+
+Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi
+väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme
+rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain
+pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana
+kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.
+
+En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.
+
+Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja
+niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva
+hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja
+jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä
+hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita,
+jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi
+vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva,
+ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää
+heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen
+ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he
+pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin
+voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.
+
+Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla
+_Hispaniolassa_, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon
+ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu -- meillä ei
+ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta
+kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle
+outo -- minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan
+Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona -- mutta minä
+tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli
+ensimmäinen ajatukseni.
+
+On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut
+lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt
+tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle
+ja hyppäsin jolliin.
+
+Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa
+ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.
+
+Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja
+kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut
+-- se kunnon mies! -- ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon
+paremmassa mielentilassa.
+
+"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen
+tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni
+tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."
+
+Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme
+yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.
+
+Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen
+käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti
+venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen
+ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin
+konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.
+
+Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä,
+joka oli lähin mies arvossa.
+
+"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit
+käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa,
+niin hän on kuoleman oma."
+
+He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he
+juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän
+selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa
+käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta
+esiin.
+
+"Alas roisto!" kapteeni karjasi.
+
+Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi
+jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.
+
+Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli
+siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä
+laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä
+jaksoimme.
+
+Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys
+keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse,
+toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa
+suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver
+tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä
+myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan
+paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan.
+Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme
+ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä
+vartioimaan -- yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja
+käytettävänään -- Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme
+uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko
+lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten
+hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin _Hispaniolan_
+sivulle.
+
+Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee
+vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat
+luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät
+aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin
+he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin
+olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.
+
+Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti
+vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan
+venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja
+aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput
+ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen,
+jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa
+puhtaalla hiekkapohjalla.
+
+Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen
+ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja
+vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun
+olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.
+
+Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me
+sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi
+mukavampi siihen päästä.
+
+"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"
+
+Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.
+
+"Sinulle, Abraham Gray -- sinulle minä puhun."
+
+Ei vieläkään vastausta.
+
+"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä
+laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että
+sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan
+teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello
+kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."
+
+Seurasi hiljaisuus.
+
+"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi.
+Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten
+hengen."
+
+Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava
+poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin
+koira vihellyksen kuultuaan.
+
+"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.
+
+Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja
+läksimme soutamaan.
+
+Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla
+hirsimajassa.
+
+
+
+17 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.
+
+
+Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni
+vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä,
+ja kolme niistä -- Trelawney, Redruth ja kapteeni -- yli kuusi jalkaa
+pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat
+vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa.
+Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat
+pian likomärät.
+
+Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon
+tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.
+
+Toisekseen oli luode nyt alkanut -- voimakas, lainehtiva virta kulki
+länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen
+salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat
+vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että
+virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana,
+jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä
+mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen,
+jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.
+
+"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille.
+Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina,
+hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa
+vähän kovemmin."
+
+"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata
+ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että
+voitatte virran."
+
+Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen
+käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis
+jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.
+
+"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.
+
+"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se
+suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan.
+Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme
+maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä
+pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa
+tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy
+heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."
+
+"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te
+voitte laskea hiukan alemmaksi."
+
+"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi
+tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä
+kuin toveria.
+
+Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:
+
+"Tykki!"
+
+"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan
+linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin
+tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän
+läpi."
+
+"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.
+
+Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme
+nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he
+nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä.
+Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat
+jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla
+kirveen iskulla.
+
+"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.
+
+Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa
+kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta,
+että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa
+soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt
+tulimme kääntäneeksi _Hispaniolalle_ koko sivun perän asemesta ja siten
+tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.
+
+Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands,
+jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni
+kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney,
+tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista
+miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.
+
+Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä
+sankkiruutia.
+
+"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette
+tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän
+tähtää."
+
+Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle
+venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme
+saaneet pisaraakaan vettä sisään.
+
+He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka
+käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä.
+Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi,
+Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen
+tovereistaan.
+
+Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat,
+vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan
+minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän
+paikoilleen veneissä.
+
+"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.
+
+"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista
+varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."
+
+"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin.
+"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."
+
+"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin
+merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni
+piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette
+sytyttimen, niin me huopaamme."
+
+Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet
+hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt.
+Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa
+olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen
+puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke
+oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä
+viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme.
+Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.
+
+"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä
+yhden noista veikkosista."
+
+Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä
+laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa,
+vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois
+toisten jaloista.
+
+"Valmiit!" huudahti junkkari.
+
+"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.
+
+Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden
+alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen
+ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut
+kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä
+kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli
+suurena syynä onnettomuuteemme.
+
+Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja
+minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät
+täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja
+suutaan ja sieraimiaan päristellen.
+
+Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki
+olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki
+varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi
+pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin
+siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle.
+Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin,
+kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera
+pohjaan.
+
+Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo
+lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä
+vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi
+paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce,
+jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi
+pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta
+Joycesta emme olleet varmoja -- hän oli hauska ja kohtelias mies
+palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.
+
+Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme,
+jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren
+pohjaan.
+
+
+
+18 Luku.
+
+Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.
+
+
+Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki,
+joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka
+otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme
+heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat
+tiheikön läpi.
+
+Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin
+senvuoksi asettani:
+
+"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle
+pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."
+
+He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut
+yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että
+kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin
+hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme
+hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan
+ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme
+oli miesten miehiä.
+
+Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme
+paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun
+keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän
+kapinoitsijaa -- puosu Job Anderson etunenässä -- ilmestyi lounaiseen
+kulmaukseen.
+
+He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä
+tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce
+ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden
+vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset
+pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.
+
+Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse
+kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut -- kuula oli lävistänyt
+sydämen.
+
+Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin
+laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja
+kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme
+laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut
+vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme
+huomiomme Tom-poloiseen.
+
+Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo
+ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.
+
+Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen
+ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa
+palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja
+vertavuotavana hirsimajaan.
+
+Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut
+suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä
+ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle
+kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut
+käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt
+kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli
+parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon
+hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.
+
+Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi
+suuteli hänen kättään.
+
+"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.
+
+"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."
+
+"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän
+virkkoi.
+
+"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"
+
+"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului
+vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"
+
+Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi
+rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi
+pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.
+
+Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin
+kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa -- Englannin
+lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan
+päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
+valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja
+Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan.
+Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt
+kansallislippumme tangon huippuun.
+
+Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin,
+majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää
+olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin
+kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti
+sen kunnioittavasti ruumiin päälle.
+
+"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä
+satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään
+velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan
+oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."
+
+Sitten hän vei minut vähän syrjään.
+
+"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja
+junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"
+
+Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet
+kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin
+vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi
+retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea",
+lisäsin.
+
+"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien,
+"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."
+
+"Mitä tarkoitatte? kysyin.
+
+"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen
+menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti.
+Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat -- niin niukat, tohtori,
+että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."
+
+Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.
+
+Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana
+meistä metsään.
+
+"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne
+ennestäänkin, poikaseni."
+
+Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen
+sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen
+suurempaa vahinkoa aikaan.
+
+"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he
+tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"
+
+"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan
+sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni
+mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena
+pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin
+siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.
+
+Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai
+uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän
+täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan
+voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä
+niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla
+tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme
+pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista
+pallopeliä vaarallisempi.
+
+"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti --
+"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo
+hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu
+noutamaan tänne silavan?"
+
+Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he
+hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat
+rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin
+taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan
+kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle,
+jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä.
+Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena
+musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta
+säilytyspaikastaan.
+
+Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat
+muistiinpanot: --
+
+"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham
+Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard
+Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia -- ainoat uskolliset koko
+laivueesta -- mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat
+maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella.
+Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut
+kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika --"
+
+Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.
+
+Kuului huuto maan puolelta.
+
+"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.
+
+"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?"
+kuuluivat huudahdukset.
+
+Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja
+reippaana kapuavan paaluaidan yli.
+
+
+
+19 Luku.
+
+Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.
+
+
+Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni
+ja laskeutui istumaan.
+
+"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."
+
+"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.
+
+"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat
+osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan
+varma. Ei, ei -- ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi
+ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa
+hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä
+miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen
+vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään;
+Silveriä vain -- Silver oli sellainen poika."
+
+"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on
+minulla kiiruhtaa toverieni luo."
+
+"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika,
+ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen.
+Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne
+sinä olet lähdössä -- ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen
+jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa
+unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava),
+äärettömän paljon enemmän hän luottaa' -- ja sitten sinä nipistät
+häntä."
+
+Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin
+ennenkin.
+
+"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim.
+Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen
+tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin.
+Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"
+
+"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus
+tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut
+kohtasin. Onko siinä kaikki?"
+
+"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista
+kuudenteen vuoroon saakka."
+
+"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"
+
+"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat
+syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada
+lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat
+Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta
+tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat
+maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"
+
+Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän
+läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä.
+Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.
+
+Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä
+hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain
+minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni
+palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne
+kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja
+hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.
+
+Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi
+satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja
+hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden
+jälkeen kolealta.
+
+_Hispaniola_ oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta,
+toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa.
+Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi
+kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.
+
+Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten
+seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä
+paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää.
+Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä,
+ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja
+miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan
+iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin
+vaikutus.
+
+Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin
+jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa
+satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt
+nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja
+omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon
+sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta
+Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä
+tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.
+
+Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli
+rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin
+vastaan.
+
+Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni.
+Koko hirsimaja -- seinät, katto ja lattia -- oli rakennettu
+veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai
+puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen
+alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen -- suureen
+laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli,
+kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.
+
+Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta
+eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha
+ruostunut rautakouru.
+
+Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu
+puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä
+olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua
+huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä
+pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros
+ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti
+paaluaidan toisella puolen -- liian lähellä varustuksen puolustajille,
+sanoivat miehet -- metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan
+puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös
+runsaasti pajutammia.
+
+Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme
+jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä
+tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan
+pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi.
+Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa
+savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät
+yskimään ja silmämme vetistelemään.
+
+Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää
+siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään
+kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä
+hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu
+peitteenään.
+
+Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä
+vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin
+tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin.
+Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce
+toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi
+meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille,
+tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle.
+Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä
+vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.
+
+Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja
+lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja
+silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.
+
+"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja
+kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."
+
+Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään
+ja katsoi minuun.
+
+"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.
+
+"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma
+hänen järjestään."
+
+"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori
+puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei
+voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole
+ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"
+
+"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.
+
+"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen
+ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole
+nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on
+nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa -- juustoa, joka on
+valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"
+
+Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme
+hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa,
+mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi,
+että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten
+silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia,
+vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
+keskustellakseen.
+
+Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun
+ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät
+antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain
+toivomme oli siinä -- niin päätettiin -- että koettaisimme kaataa
+rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat
+merelle _Hispaniolalla_. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet
+viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi --
+tykin ääressä ammuttu mies -- pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina.
+Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä
+sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen
+lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista -- rommi ja ilmasto.
+
+Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin
+puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon
+nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja
+olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä
+miesluvustaan.
+
+"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin
+he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva
+kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua
+rosvoilemiseen."
+
+"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt",
+virkkoi kapteeni Smollett.
+
+Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan
+heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.
+
+Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet
+puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja
+äänten sorinaan.
+
+"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän
+hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"
+
+Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle
+ampumareiälle.
+
+
+
+20 Luku.
+
+Silver lähettiläänä.
+
+
+Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen
+heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin
+itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.
+
+Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys
+tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden
+latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka,
+missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat
+polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt.
+Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä
+oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.
+
+"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen
+yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."
+
+Sitten hän huusi rosvoille:
+
+"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."
+
+"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.
+
+Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä
+varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin
+päin ja virkkoi:
+
+"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim
+itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja
+varovaisesti!"
+
+Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.
+
+"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.
+
+Tällä kertaa toinen mies vastasi:
+
+"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."
+
+"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja
+me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa
+sekin virkaylennys!"
+
+Pitkä John vastasi omasta puolestaan.
+
+"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen,
+kun te hylkäsitte laivan, herrani", -- hän pani erityisen painon sanalle
+"hylkäsitte." -- "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan
+sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett,
+siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte
+minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."
+
+"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua
+puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin
+tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne
+ja Herra armahtakoon silloin teitä."
+
+"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne
+on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."
+
+Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se
+niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän
+vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille,
+aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä
+tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle
+puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti
+aitauksen yli.
+
+Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin
+kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo
+jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse.
+Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja
+kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka
+hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen
+jotain laulun pätkää.
+
+Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne
+oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän
+sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän
+laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän
+tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään;
+suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin
+asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.
+
+"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on
+istuutua."
+
+"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John.
+"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."
+
+"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi
+haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne.
+Oma syynne! Te olette joko laivakokkini -- ja silloin teitä kohdellaan
+hyvin -- taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja
+silloin saatte mennä hiiteen!"
+
+"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli
+pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne
+auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä
+asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori,
+kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran
+kukkarossa, niin sanoakseni!"
+
+"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni
+virkkoi.
+
+"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus
+ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota -- se oli ovela temppu,
+se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin
+taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä
+vähän säikähtänyt -- taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se
+ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta
+huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja
+vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme
+hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain
+lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt,
+niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut,
+kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."
+
+"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.
+
+Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei
+olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta.
+Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että
+hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat
+juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei
+ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.
+
+"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me
+tahdomme sen -- se on meidän vaatimuksemme.
+
+"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän
+vaatimuksenne.
+
+"Teillähän on kartta, vai mitä?"
+
+"Ehkä", vastasi kapteeni.
+
+"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei
+teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään,
+uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole
+omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."
+
+"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti
+kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme
+siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne
+toteuttaa."
+
+Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.
+
+"Jos Abe Gray --" Silver huudahti.
+
+"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja
+minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja
+koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."
+
+Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut
+puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.
+
+"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät
+meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna
+piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."
+
+Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa
+äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin
+taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin
+ilveilijöitä.
+
+"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan,
+aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja
+rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me
+teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on
+sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan
+kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen,
+kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin
+saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä
+vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain
+tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on
+suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä
+toivon" -- hän koroitti ääntänsä -- "että kaikki tässä majassa miettivät
+sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."
+
+Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan
+vasempaan kämmeneensä.
+
+"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.
+
+"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä
+vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."
+
+"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te
+tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät
+jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti
+tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta
+kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla,
+teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te
+ette pysty kuljettamaan laivaa -- teissä ei ole ainoatakaan siihen
+kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset -- Gray näytti pitkää
+nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette
+tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä
+ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta
+saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran
+teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."
+
+Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat
+raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.
+
+"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.
+
+"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.
+
+"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.
+
+Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia
+sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen
+pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi
+lähteeseen.
+
+"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti
+kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi.
+Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte
+te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään
+onnellisina!"
+
+Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden
+epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi
+hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.
+
+
+
+21 Luku.
+
+Hyökkäys.
+
+
+Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä
+tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä
+lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen
+vihastuvan.
+
+"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä
+takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi
+päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen
+lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori,
+minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla
+täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut
+pysyä kotonanne."
+
+Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat
+ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.
+
+Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:
+
+"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän
+kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja
+ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen
+kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me
+taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me
+taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme
+voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"
+
+Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli
+kunnossa.
+
+Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi
+ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa
+viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä
+muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin
+seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista -- pöydiksikin niitä
+voisi nimittää -- oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina
+puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.
+
+"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja
+savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."
+
+Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat
+hietikolle.
+
+"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja
+syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni,
+tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi
+viinaa joka miehelle."
+
+Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.
+
+"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta
+itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa
+itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra
+Trelawney, te olette taitavin ampuja -- te ja Gray otatte tämän pitkän
+pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara
+uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä
+omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei
+sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja
+autamme toisia."
+
+Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme
+kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan
+ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan
+kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois,
+paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme
+asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.
+
+Kului tunti.
+
+"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista
+kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."
+
+Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.
+
+"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti,
+kun näen jonkun?"
+
+"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.
+
+"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.
+
+Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät
+valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli
+aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti
+suljettuna ja otsa rypyssä.
+
+Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja
+laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta
+kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan,
+mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti
+paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä
+kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään
+pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.
+
+"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.
+
+"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."
+
+"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen
+pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen,
+tohtori?"
+
+"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli
+tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta -- kaksi lähekkäin ja kolme
+vähän lännempää."
+
+"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra
+Trelawney?"
+
+Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut
+useita -- seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai
+yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää
+siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että
+muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni
+Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat
+pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman
+ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.
+
+Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon
+ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi
+suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan
+kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.
+
+Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat
+ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi
+ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt
+kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi
+metsään.
+
+Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä
+aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä,
+joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä
+kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.
+
+Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan
+rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan.
+Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri,
+ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa
+tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.
+
+Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.
+
+"Iskekää miehet -- iskekää", hän karjui voimiensa takaa.
+
+Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin
+pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän
+läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin
+kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä
+oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.
+
+Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta
+suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet
+puolustautumaan.
+
+Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani
+kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä
+ähkyntää.
+
+"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!"
+huusi kapteeni.
+
+Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin
+otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin
+huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku
+seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi
+hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun
+heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten
+kasvoja löi hänet selälleen.
+
+"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja
+mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.
+
+Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla
+juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli
+vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa
+välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa
+pelästymiseen, ja -- iskun vielä viipyessä -- minä silmänräpäyksessä
+hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin
+niskoin vierimään rinnettä alas.
+
+Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle
+lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy
+päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt
+toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen
+pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen
+mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen
+ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu
+ja voitto oli meidän.
+
+Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin,
+ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan.
+Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän
+laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan
+kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt
+tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat
+tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt,
+jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen
+toiselle puolelle.
+
+"Ampukaa -- ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"
+
+Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu,
+ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana
+metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä
+kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.
+
+Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin
+jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen
+alkaa milloin tahansa.
+
+Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me
+näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä
+tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan
+enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä
+kalpeina.
+
+"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.
+
+"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.
+
+"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta
+viisi heistä ei enää juokse."
+
+"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja
+kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä
+vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin
+seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei
+paranna asiaa."
+
+Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota
+Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me
+emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.
+
+
+
+
+VIIDES OSA:
+
+SEIKKAILUNI MERELLÄ.
+
+
+
+22 Luku.
+
+Miten aloitin seikkailuni merellä.
+
+
+Kapinoitsijat eivät palanneet -- ei edes yhtään laukausta kuulunut
+metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi
+päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä
+hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan
+ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä
+päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.
+
+Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä -- ampumareiässä
+ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta
+ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä
+käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta,
+enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen
+yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli
+taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja
+seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.
+
+Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet
+eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula -- Job oli näet
+ensiksi häntä ampunut -- oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut
+vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli
+varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei
+kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei
+se ollut aivan välttämätöntä.
+
+Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen
+pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua
+korvasta kaupan päälliseksi.
+
+Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen
+neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän
+jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan
+kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi
+paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.
+
+Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi
+päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan
+muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.
+
+"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"
+
+"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista
+järkensä menettää."
+
+"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei _hän_ ole
+hullu, niin -- pane sanani mieheesi -- olen _minä_ hullu."
+
+"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja
+ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."
+
+Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli
+ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen
+hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä
+aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta
+ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen
+sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan
+pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden
+raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.
+
+Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus
+minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani
+otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen
+molemmat taskuni korpuilla.
+
+Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys
+mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin
+varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos
+jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle
+asti.
+
+Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään
+oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden
+riittävinä.
+
+Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin
+sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä,
+etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin
+huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä.
+Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin
+vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli
+tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään
+huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko
+suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.
+
+Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray
+auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin
+minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja
+ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät
+toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön
+tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi
+tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin,
+tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.
+
+Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin
+päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei
+minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka
+vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän
+lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän
+ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että
+merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä
+henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan
+reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja
+tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.
+
+En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä.
+Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi
+henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin
+sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa
+lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella
+ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.
+
+Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin
+tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita
+suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.
+
+Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt,
+aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja
+kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan
+suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja
+lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen
+pintaan kuvastui selvään _Hispaniolan_ jokainen piirre vesirajasta aina
+suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan
+vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver --
+hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä,
+toisella punainen lakki päässään -- sama roisto, jonka minä muutama
+tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he
+puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta -- runsaan mailin
+päästä -- luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä
+mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin.
+Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo
+näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä
+ranteella.
+
+Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies
+meni alas kajuuttaan.
+
+Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu
+sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että
+jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.
+
+Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa
+vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin
+ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun
+käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni
+sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti
+ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin
+pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin
+mustalaisten teltat.
+
+Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben
+Gunnin vene oli kuin olikin -- oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti
+kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle
+oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni
+minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa
+täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle
+asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista
+varten oli siinä kaksilapainen mela.
+
+En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen
+muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten
+kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja
+kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin
+suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja
+helppo kantaa.
+
+Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai
+teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli
+päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin
+itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni
+Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa
+_Hispaniolan_ luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin
+päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla,
+aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä
+kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni
+estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat
+veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.
+
+Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian
+korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt
+koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki
+synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin
+korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut,
+erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.
+
+Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet
+merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena
+pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. _Hispaniola_ oli
+luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa
+laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain
+peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.
+
+Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja
+vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan,
+ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä
+päättäväisesti laskin korakelini veteen.
+
+
+
+23 Luku.
+
+Luodevesi.
+
+
+Korakeli oli -- kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin --
+sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja
+suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä
+oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain
+kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen
+vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on
+"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."
+
+Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin
+muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki
+sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman
+vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa
+miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi _Hispaniola_, niin
+etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.
+
+Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten
+alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa
+silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin,
+sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla
+ja pitelin siitä kiinni.
+
+Köysi oli kireällä kuin jousen jänne -- niin voimakas oli virran paine.
+Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin
+vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin
+_Hispaniola_ lähtisi ajautumaan virran mukana.
+
+Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti
+mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen
+kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin
+uskalias leikatakseni _Hispaniolan_ irti ankkuristaan, niin sekä minä
+että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja
+jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun
+täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat
+alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet
+lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi
+_Hispaniolaa_ vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin
+ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan
+silmänräpäykseksi veteen.
+
+Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani
+ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää
+jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta
+sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.
+
+Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli
+niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt
+joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.
+
+Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli
+ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen
+ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja
+juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi
+peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi.
+Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat
+myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon
+tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta
+kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana,
+kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta
+seurauksitta.
+
+Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena
+leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka
+jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi
+jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin
+matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:
+
+    "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,
+    Nyt elossa heitä on enää vain yksi."
+
+Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen,
+joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen
+kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri,
+jolla he purjehtivat.
+
+Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin
+lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla
+sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.
+
+Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut
+melkein samassa tuokiossa _Hispaniolan_ keulaa vasten. Samalla kuunari
+alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.
+
+Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni
+kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos,
+kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa
+vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin
+venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka
+riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.
+
+Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen
+vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen
+laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja
+minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.
+
+Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi
+lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja
+näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.
+
+Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran
+mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat
+laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä
+ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain
+silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja
+epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin
+Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen,
+kamppailevan henkensä edestä.
+
+Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä
+olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään
+muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka
+yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni,
+totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.
+
+Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt
+kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!
+    Viina ja hiisi vei miehen hautaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä
+iltana olivat _Hispaniolan_ kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen
+keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja
+tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti
+lisääntynyt.
+
+Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten
+löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta.
+_Hispaniolakin_, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän
+suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän
+huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.
+
+Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi
+nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren
+kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä
+korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi
+ulos aavalle merelle.
+
+Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin
+parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta
+kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja
+arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he
+olivat älynneet onnettomuutensa.
+
+Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin
+sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme
+raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka
+minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut
+kohtaloani tyynesti odottaa.
+
+Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä,
+tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki
+odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys
+minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken
+kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä
+nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."
+
+
+
+24 Luku.
+
+Korakelin merimatka.
+
+
+Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen
+kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä
+Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina
+kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.
+
+Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja
+synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa
+korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan
+neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa
+maihin.
+
+Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten
+välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas
+kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen
+viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin,
+louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan
+ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä
+ylös.
+
+Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä,
+jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla
+loiskinalla pudottautuivat mereen -- uskomattoman suuria, notkeita
+etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä,
+joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.
+
+Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan
+vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli
+vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle
+enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä
+sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata
+sellaisia vaaroja.
+
+Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen
+mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän
+lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden
+aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke -- Metsäniemi, kuten se
+oli kartalle merkitty --, jota peittävät korkeat, viheriät ja
+merenrantaan saakka kasvavat männyt.
+
+Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan
+pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että
+jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni
+ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän
+Metsäniemen rannalle.
+
+Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja
+eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat
+taittumatta.
+
+Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten
+joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui
+hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin
+parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen
+muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain
+vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin
+lintu notkoon muurin toiselle puolen.
+
+Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni
+melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä
+muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut
+asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa,
+syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti
+keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.
+
+Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen
+asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta
+laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi
+pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin
+pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?
+
+Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt
+malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin
+merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas
+vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti
+laineet sivuutti.
+
+Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne
+kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan
+tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai
+laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti
+käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja
+myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.
+
+"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja
+välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja
+silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin."
+Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä
+tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni
+keulan maata kohti.
+
+Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin
+silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka
+kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman
+sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin
+vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että
+seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.
+
+Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava
+jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa
+ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen,
+panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja
+päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein
+sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi,
+ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi
+ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.
+
+Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin _Hispaniolan_
+ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli
+mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä
+iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes
+selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin
+tuijottaa laivaan ja ihmetellä.
+
+_Hispaniolassa_ oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea
+kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran
+sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein
+luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren
+ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän
+länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua
+kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi,
+pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.
+
+"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä
+kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille
+sanonut.
+
+Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin
+toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin
+tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle,
+pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen
+ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin,
+vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä
+kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten
+miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten
+lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä
+voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.
+
+Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin
+purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja
+hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei
+se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain
+uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti
+saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti
+minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä
+rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.
+
+Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni.
+Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa
+varovaisesti meloa ohjaamattoman _Hispaniolan_ jälkeen. Kerran sain niin
+suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä
+lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin
+alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain
+toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.
+
+Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan
+peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään
+ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin
+että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin
+täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin
+heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.
+
+_Hispaniola_ oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen -- mikä minulle oli
+sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti
+--luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka
+kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja
+pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen
+pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet
+paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen
+kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin
+kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli
+luonnollisesti hyvin suuri.
+
+Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi
+hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta _Hispaniola_ vähitellen kääntyi
+paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna
+oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui
+velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran
+painamana.
+
+Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt
+kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.
+
+Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi.
+_Hispaniola_ laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään,
+keinuen kepeänä kuin joutsen.
+
+Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni.
+_Hispaniola_ kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun
+--jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes
+entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa
+valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä
+matalasta venhostani.
+
+Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen
+--tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari
+syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin
+jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella
+kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin.
+Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle,
+että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että
+minun nyt oli pakko turvautua _Hispaniolaan_.
+
+
+
+25 Luku.
+
+Minä valloitan _Hispaniolan_.
+
+
+Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja
+pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin
+köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden
+purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä
+riippumaan.
+
+Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta
+minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin
+kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti,
+peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä.
+Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon
+jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin
+mikäkin elävä olento.
+
+Äkkiä nousi _Hispaniola_ suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät
+vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi
+vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään,
+niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.
+
+Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi
+selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina
+kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää
+rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot
+tahmaisen kalpeina.
+
+Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat
+puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto
+vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku
+kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli
+tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen,
+luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.
+
+Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta,
+mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä
+irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut -- ja juuri
+tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin
+asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret
+soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin
+että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä
+näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.
+
+Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia
+verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään
+olivat surmanneet toinen toisensa.
+
+Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun
+laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin
+samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja
+äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava
+suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani
+puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.
+
+Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra
+Hands", virkoin pilkallisesti.
+
+Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut
+ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli:
+"viinaa."
+
+Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka
+jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas
+kajuuttaan.
+
+Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut
+säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti
+mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa
+palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka
+olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten
+kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen
+heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja
+puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi.
+Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.
+
+Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän
+suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti
+ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.
+
+Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa
+vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja,
+hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa.
+Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin
+taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin
+vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten
+annoin viinan Handsille.
+
+Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.
+
+"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"
+
+Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.
+
+"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.
+
+Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.
+
+"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat
+paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se
+vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin
+onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän
+sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne
+ilmestyit?"
+
+"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt
+nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."
+
+Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut
+mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon
+näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan
+heilahdellessa.
+
+"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra
+Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin
+että tuo rääsy roikkuu mastosta."
+
+Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun
+ryövärilipun ja heitin sen mereen.
+
+"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja
+kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"
+
+Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten
+painuneena.
+
+"Minä luulen", hän viimein virkkoi -- "minä luulen, kapteeni Hawkins,
+että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne.
+Emmeköhän me vähän keskustele?"
+
+"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain
+suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla
+ateriaani.
+
+"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin
+--O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen -- "tuo
+mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on
+nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en
+käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen
+miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt,
+sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani
+kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme
+mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."
+
+"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni
+Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea
+laiva siellä rauhassa rantaan."
+
+"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin
+suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut
+alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole
+valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään
+laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen
+tekisinkin!"
+
+Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä
+tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin _Hispaniolaa_
+myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani
+sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni
+pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea
+aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä
+maihin.
+
+Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin
+äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun
+avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä
+kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui
+suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa
+kokonaan toiselta mieheltä.
+
+Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi
+kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan
+muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan
+hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä.
+Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen
+kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.
+
+Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta
+aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista.
+Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka
+karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin
+suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa
+itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati
+pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy.
+Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta -- kuluneen
+vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain
+ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli
+hommiani.
+
+
+
+26 Luku.
+
+Israel Hands.
+
+
+Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä
+helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta
+Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin
+käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin
+vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin
+kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen.
+Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten
+toisen ateriamme ääreen.
+
+"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen
+hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos
+heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä
+nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän
+ei ole laivamme kaunistuksenakaan -- eikä kai teistäkään."
+
+"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua
+miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.
+
+"Tämä oli onneton laiva -- tämä _Hispaniola_, Jim", hän jatkoi silmää
+iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki,
+tällä _Hispaniolalla_ -- montakohan poloista merimiestä onkaan jo
+joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan
+Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en
+totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien -- hän on kuollut, vai mitä? No
+niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat
+lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi
+kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien
+pariin?"
+
+"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo
+tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä
+sieltä meitä."
+
+"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta -- vastustajan surmaaminen
+näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget
+eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt.
+Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä
+olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit
+minulle sitä -- sitä -- hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin
+tuo minulle pullo viiniä, Jim -- tämä viina on liian väkevää minulle."
+Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli
+siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en
+ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun
+poistuvan kannelta -- sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä
+piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät
+aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta,
+milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli
+kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut
+huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis
+vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin
+tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan
+epäluuloni.
+
+"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"
+
+"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän
+vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."
+
+"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä
+saanen etsiä."
+
+Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin
+suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän
+toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin
+kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin
+kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni
+osoittautuivat tosiksi.
+
+Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen
+nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa -- sillä kuulin hänen vaivoin
+voihkinan pidättävän -- niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen
+yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi
+eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen,
+lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä
+hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä
+kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin
+entiselle paikalleen.
+
+Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän
+oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa
+päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu
+uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä -- ryömiäkö yli saaren
+Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän
+Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen
+avukseen -- sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.
+
+Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän
+molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen
+satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin
+sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä
+vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että
+siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.
+
+Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut
+toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät
+jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni.
+Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.
+
+Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin,
+kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän
+ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin
+katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja
+otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!"
+Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja
+pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.
+
+"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole
+veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim,
+Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka
+sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani
+lähdössä pitkälle kotimatkalle."
+
+"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja
+arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten
+kristityn miehen sopii."
+
+"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."
+
+"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä
+olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja
+veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet
+surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden,
+Hands, etkö jo käsitä?"
+
+Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli
+piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta
+hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman
+juhlallisesti:
+
+"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa,
+parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan
+loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon
+nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan.
+Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän
+vakaumukseni -- amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä
+vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on
+jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni
+Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."
+
+Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta
+tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja
+matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi
+nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies
+ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme
+käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella
+varmuudella, että sitä huvikseen katseli.
+
+Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan
+suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin
+eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti
+enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden
+eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli
+ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina
+vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt
+paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat
+täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama
+oli suojaisa.
+
+"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin
+laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita
+ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"
+
+"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme
+aluksen jälleen irti?"
+
+"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle
+rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista
+männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat
+nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja
+laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä
+varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän -- kas
+niin -- suoraan -- ylemmäksi -- hiukan alemmaksi -- suoraan suoraani"
+
+Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän
+äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä
+käskettyä, _Hispaniola_ kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä
+rantaa.
+
+Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia
+yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni,
+odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä
+kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan
+nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä
+laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta,
+ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään
+päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan,
+taikka oli se vain vaistomainen tunne -- miten tahansa, kun katsahdin
+sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti,
+tikari koholla oikeassa kädessään.
+
+Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun
+huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä.
+Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin
+syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka
+vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi
+iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.
+
+Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta,
+jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi
+käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani
+pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja
+tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi,
+mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli
+merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani.
+Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en
+olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.
+
+Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin
+haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka
+vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa
+koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin
+senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun
+pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut
+keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä
+yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan
+varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä
+puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli
+riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.
+
+Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin
+hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja
+vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin
+usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni
+liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin
+pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni
+vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu.
+Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo
+miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä
+kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen
+mahdollisuutta.
+
+Asemamme oli tällainen, kun _Hispaniola_ äkkiä iski rantaan, huojahti,
+karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella
+oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi
+sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja
+kannen kulmaukseen.
+
+Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan
+toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme.
+Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani
+kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen
+jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan
+kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi
+keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein
+kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin
+vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.
+
+Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa
+alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu
+auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana.
+Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti
+uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon
+rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi
+asiastani.
+
+Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi
+onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan
+hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa,
+hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi
+hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä
+olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes
+kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli
+kummassakin kädessä, virkoin hänelle:
+
+"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi,
+kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.
+
+Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän
+koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa,
+että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun.
+Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla
+oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin
+hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.
+
+"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta
+koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin
+--; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun
+täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet,
+käy kovin vanhan merikarhun sapelle."
+
+Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko
+orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen
+ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt
+istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä
+hämmästyksestä -- en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä
+ainakaan tiennyt tähdänneeni -- laukesivat molemmat pistoolini ja
+putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti
+parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.
+
+
+
+27 Luku.
+
+Paljon rahaa.
+
+
+Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja
+ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani.
+Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi
+minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista
+kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden
+selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla
+hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa
+ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan
+aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut
+että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän
+oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.
+
+Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja
+päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari,
+joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin
+tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska,
+joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin
+kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään,
+liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.
+
+Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja
+ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen
+asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi
+lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.
+
+Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi
+tai petti rohkeuteni -- ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen
+puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys
+suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se
+oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt
+rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja
+ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.
+
+Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia
+vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää
+vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.
+
+Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja
+vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä
+sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin
+ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin
+tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta
+--O'Brien-vainajasta.
+
+Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän
+makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena
+kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli
+sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni
+tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut
+minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut
+mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen
+hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan
+pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin
+makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka
+O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt
+makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat
+uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.
+
+Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli
+jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden
+varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan
+kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä
+olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot
+purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle.
+Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli
+pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut
+ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt
+veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin
+suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
+Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet.
+Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle,
+mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli
+liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. _Hispaniolan_
+täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.
+
+Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten
+viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä
+aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen
+kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin
+ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.
+
+Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi
+mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä
+laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka,
+hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja
+minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen _Hispaniolan_ kallelleen,
+isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko
+meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien
+latvoissa.
+
+Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en
+palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina
+ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle.
+Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua
+ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta _Hispaniolan_ valloitus oli
+omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin
+myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.
+
+Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani.
+Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin
+satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja
+minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä.
+Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja
+kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.
+
+Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja
+rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli
+syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen
+välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon
+kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan
+nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista
+huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa
+kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili
+rannalla suon reunassa?
+
+Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes
+suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä
+oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti
+tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai
+tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.
+
+Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli
+valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista
+kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.
+
+Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen,
+vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni
+metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan
+ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin
+surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat
+erehdyksessä minut ampuneet.
+
+Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän
+aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä
+puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se
+vähän himmeni -- aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä
+liekehtineet.
+
+En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.
+
+Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.
+
+Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja
+olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio
+palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka
+perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa
+näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.
+
+Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet
+ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti
+olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi
+pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.
+
+Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja
+sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.
+
+Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin
+äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä
+päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään
+mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona
+hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni
+kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo
+mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini
+kaikunut.
+
+Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli
+kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä
+heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt
+oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja
+uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen
+vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.
+
+Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen
+pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut
+muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä
+keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.
+
+Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain
+maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla
+sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.
+
+Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka
+ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.
+
+Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:
+
+"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!"
+--loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.
+
+Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut
+puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin
+yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan
+yksitoikkoisella hokemisellaan.
+
+Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka
+ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului
+karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:
+
+"Ken siellä?"
+
+Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin
+suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun
+kiinni.
+
+"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti
+vangittu.
+
+Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.
+
+
+
+
+KUUDES OSA:
+
+KAPTEENI SILVER.
+
+
+
+28 Luku.
+
+Vihollisen leirissä.
+
+
+Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti
+tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen
+hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan
+ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti
+pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että
+kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut
+jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.
+
+Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet
+surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan
+äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain
+kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään
+osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta
+oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren
+rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä
+arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.
+
+Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John
+itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään
+hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon
+lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja
+pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin
+kurjaksi.
+
+"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen
+koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi,
+totisesti!"
+
+Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.
+
+"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten
+saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi
+halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko -- ei teidän
+tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan,
+vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen,
+"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä
+näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy
+sentään aivan yli ymmärrykseni."
+
+Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet
+minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni
+hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni
+kouristelikin mitä synkin epätoivo.
+
+Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:
+
+"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä
+mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta,
+sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta,
+jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän
+meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt
+sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä
+merimies -- minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään -- mutta
+ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja
+oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on
+sinulle äkeissään -- 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on
+kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo,
+sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta
+kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta,
+niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."
+
+Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja
+vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini
+olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin
+enemmän mielissäni kuin huolissani.
+
+"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme",
+Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä
+mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole
+koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin
+mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on
+sinulla vapaus vastata kieltävästi -- kautta puukoipeni, voiko kukaan
+kuolevainen merimies osaavammin puhua?"
+
+"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin
+ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta
+hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti
+rinnassani.
+
+"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa
+asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes,
+kuin siivillä sinun seurassasi."
+
+"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on
+valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä
+kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini
+ovat."
+
+"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista;
+"kunpahan edes joku sen tietäisi!"
+
+"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua
+puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan
+tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana,
+tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni
+Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän
+kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine
+kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt
+sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin
+sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen
+voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein
+noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me
+hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme
+ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos
+niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä
+heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he
+oleksivat."
+
+Hän imi taas rauhallisena piippuaan.
+
+"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että
+kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa.
+'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi
+haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on,
+senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen
+aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."
+
+"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.
+
+"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.
+
+"Ja nytkö minun on valittava?"
+
+"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.
+
+"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua
+odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan.
+Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin
+teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille
+sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä:
+te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty,
+miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos
+tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että
+-- minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa
+saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja
+Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan
+sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin
+minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet
+tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei
+ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran,
+minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää
+enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää.
+Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni
+säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä
+merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain
+voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne
+sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne
+edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."
+
+Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta
+kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki
+aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä
+minä lisäsin:
+
+"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te
+olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille
+kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."
+
+"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla,
+etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni
+vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.
+
+"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu
+--Morgan nimeltään -- jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa
+Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."
+
+"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä
+toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun
+kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille
+ajanut!"
+
+"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.
+
+Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias
+nuorukainen.
+
+"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko
+sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan,
+mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne,
+minne monen mamman poika on ennenkin mennyt -- toisinaan raakapuun
+nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi
+kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut
+ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"
+
+Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.
+
+"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty
+kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun
+kelkkaasi lähden, John Silver."
+
+"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen
+tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa
+kädessään. "Suu puhtaaksi -- ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt
+nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli
+heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan
+tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin,
+minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta
+totisesti minä katson -- hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu
+on tyhjäksi palanut."
+
+Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.
+
+"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa.
+"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä.
+Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni
+vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän
+penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin,
+hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta
+pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria
+teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen,
+joka häneen uskaltaa koskea! -- sen vain sanon ja se on totinen sana."
+
+Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni
+löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa.
+Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet
+ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät
+lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen
+vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva
+keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku
+heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi
+heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet
+katsettaan minuun, vaan Silveriin.
+
+"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi
+ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa
+tai laskekaa tuuleen."
+
+"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan
+omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut
+tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei
+tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia
+kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien
+sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme.
+Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä
+kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."
+
+Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen,
+noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä
+ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin
+kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti",
+lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki
+poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.
+
+Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.
+
+"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten,
+"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei
+ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison
+rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä
+puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko
+miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä
+huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot
+Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet
+hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun
+viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta
+todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"
+
+Minä aloin jo yskän ymmärtää.
+
+"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.
+
+"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on
+mennyttä, kaula on mennyttä -- siinä asema koristelematta. Heti kun
+katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin -- no niin,
+minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä
+tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat
+pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi -- jos voin
+-- heidän käsistään. Mutta huomaa Jim -- ei mitään ilmaiseksi -- sinä
+pelastat Johnin hirsipuusta."
+
+Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan
+mahdottomalta -- olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.
+
+"Minkä voin, sen teen", vastasin.
+
+"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat
+tulimmaista, keinoja minulla on!"
+
+Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.
+
+"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan.
+"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä
+arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten
+sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on.
+Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. _Niihin_ miehiin en ole
+koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä
+halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti
+tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet
+nuori -- sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"
+
+Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.
+
+"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi:
+"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän
+mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta
+puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"
+
+Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän
+huomasi enemmät kyselyt turhiksi.
+
+"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä
+piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, -- hyvää tai
+pahaa."
+
+Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään
+aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.
+
+
+
+29 Luku.
+
+Musta merkki uudelleen.
+
+
+Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi
+takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun
+mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua.
+Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden
+kesken.
+
+"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle
+perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.
+
+Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion
+jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi,
+että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat
+asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli
+soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun
+kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa.
+Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen
+puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin
+kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin
+omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi
+jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.
+
+"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni,
+sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan
+tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.
+
+"Anna heidän vain tulla -- anna vain tulla", Silver keveästi vastasi.
+"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."
+
+Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin
+pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin.
+Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän
+hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin
+puristettua oikeata kättään edessään.
+
+"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö.
+Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."
+
+Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja
+annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin
+takaisin toveriensa luo.
+
+Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.
+
+"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia
+saaneet? Hoh -- halloo! kas niin -- tämä ei onnea tuota! Te olette
+ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa
+repinyt?"
+
+"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui -- "siinä sen kuulette! Enkös jo
+sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."
+
+"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet",
+Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka
+maitosuu se raamattua viljelee?"
+
+"Dick se oli", muuan virkkoi.
+
+"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver
+puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."
+
+Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.
+
+"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut
+sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan;
+käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso
+mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."
+
+"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka
+toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle
+kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa!
+'Erotettu' -- niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti
+kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko
+koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän
+miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta
+oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota
+palaakseen."
+
+"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä
+vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on
+aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja
+ottaa osaa vaaliin."
+
+"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi.
+"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä
+--muista näet, että olen vieläkin kapteeninne -- siksi kuin olette
+syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi
+ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen -- sittenpähän näemme."
+
+"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen;
+_me_ olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko
+tämän matkamme kantoon -- olet perin paksuniskainen mies, jos sen
+uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta
+vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä
+tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä
+et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas
+niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata
+kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi,
+tuossa on tuo poika."
+
+"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.
+
+"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi
+sinun hutiloimisesi vuoksi."
+
+"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen,
+kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän
+kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin
+olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet _Hispaniolassa_ tuona yönä,
+jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia
+herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka
+pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle
+mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän
+tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin -- siinä olen yhtä mieltä
+teidän kanssanne -- aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä
+tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan
+saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä
+olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on
+otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni -- sinulla, joka koko
+laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan -- tämä jo vie mahdin
+luisevimmaltakin kädeltä!"
+
+Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät
+nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.
+
+"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä
+otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin
+tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy
+puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän
+mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle!
+Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"
+
+"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"
+
+"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte,
+että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin,
+_miten_ pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme
+niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä
+ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja
+ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi
+kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver.
+Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun
+kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt
+ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja
+teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni
+neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän
+ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en
+ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen
+pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas
+pykälä.
+
+"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori
+käy teitä katsomassa joka päivä -- sinua, John, muserrettuine kalloinesi
+-- ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja
+jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette
+sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on
+eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on
+lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä
+vuoksi minä sopimuksen tein, niin -- tehän itse polvillanne ryömien
+pyysitte minua sen tekemään -- polvillanne ryömien te luokseni tulitte,
+niin pelästyneitä olitte -- ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen
+olisi sopimusta tehnyt -- mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota
+--siinä on selitys!"
+
+Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin -- saman, keltaiselle
+paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan,
+jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi
+tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni
+selittämään.
+
+Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen
+olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin
+kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä
+voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla
+he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he
+ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen
+turvassa merellä.
+
+"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F.
+ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina
+piirsi."
+
+"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois
+kuljetamme, kun ei ole laivaa?"
+
+Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:
+
+"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut
+minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se
+tietää -- sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla
+hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa
+keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta
+kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se
+mieleesi!"
+
+"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.
+
+"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin;
+minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä,
+hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä
+olen saanut siitä jo tarpeekseni!"
+
+"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue
+kapteeniksi!"
+
+"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa,
+että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi,
+etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit,
+mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon
+virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa,
+siihen taitaa kaikki supistua."
+
+"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka
+nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.
+
+"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei
+ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."
+
+"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin,
+parempihan sekin on kuin ei mitään."
+
+"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun
+minulle.
+
+Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli
+viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari
+Ilmestyskirjasta -- muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti
+muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu
+puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani.
+Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana:
+"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei
+paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on
+kuin kynnellä vedetty.
+
+Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian
+olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui
+siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla,
+jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.
+
+Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että
+minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin
+surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä
+merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti
+toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia
+mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen
+kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi;
+mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan
+ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja
+häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.
+
+
+
+30 Luku.
+
+Kunniasanalla.
+
+
+Minut herätti -- tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin
+yksin vahdinkin hierovan silmiään -- sointuisa, ystävällinen ääni, jonka
+kuulimme huutavan meille metsän reunasta.
+
+"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"
+
+Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin,
+niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin
+sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se
+minut oli vienyt -- minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin
+vaaroihin -- niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.
+
+Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli
+juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen,
+kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.
+
+"Tekö, tohtori! Koreinta -- huomenta teille, sir!" Silver huudahti
+vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina
+virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan
+kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan
+tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän
+potilaanne -- kaikki ovat terveitä ja iloisia."
+
+Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella
+kädellään majan seinään nojaten -- kiireestä kantapäähän entinen John,
+tapoineen ja puheineen.
+
+"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan
+vieras -- he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin
+kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla
+--perä perää vasten, koko yön!"
+
+Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä
+selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:
+
+"Eihän vain Jim?"
+
+"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.
+
+Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän
+näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.
+
+"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi,
+kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."
+
+Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi
+päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt
+vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen
+henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän
+jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä
+rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti
+miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään
+olisi tapahtunut -- aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he
+uskollisia merimiehiä.
+
+"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli
+pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli
+se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George,
+kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne,
+mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä?
+Ottiko hän lääkettä, miehet?"
+
+"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.
+
+"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori,
+taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui
+kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani
+saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle -- Jumala häntä
+siunatkoon -- ja hirsipuulle."
+
+Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän
+pistopuheen.
+
+"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.
+
+"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä
+se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi
+ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"
+
+"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."
+
+"Sen se nyt sai -- teidän sanaanne -- kun oli oikea aasi", tohtori
+vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan
+puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä
+pidän aivan varmana -- vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus
+--että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian
+ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte
+minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu;
+mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen
+alkuperusteistakaan."
+
+"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat
+kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat
+he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja
+merirosvoja -- "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä
+tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."
+
+Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.
+
+George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista
+lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi
+karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"
+
+Silver iski kämmenensä tynnyriin.
+
+"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän
+jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun
+tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä
+kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne
+kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka
+kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi
+aatelismiehenä -- sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt
+-- lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"
+
+Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.
+
+"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja
+sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan
+pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme
+junkkarille ja kapteeni Smollettille."
+
+Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet
+tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut
+majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä -- yrityksistä
+hankkia itselleen yksityistä suosiota -- kanssarikollistensa etujen
+syrjäyttämisestä -- sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän
+parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten
+uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin
+verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut
+hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä
+aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun
+puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi,
+oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti
+lähteä aarretta etsimään.
+
+"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika
+tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria,
+vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."
+
+Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen
+olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän
+oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta
+vakuutetuksi.
+
+"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa
+juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."
+
+Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti
+meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan
+päässä, Silver pysähtyi.
+
+"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo
+teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi
+virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin
+liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin
+jäntereen -- niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan
+puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys
+vain minun hengestäni -- tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan
+päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte
+minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"
+
+Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin
+tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle
+ja ääni vapisi.
+
+"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.
+
+"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri -- en tuon vertaa!" vastasi hän
+sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä
+tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä
+mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan
+unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin
+pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään -- kas näin -- ja jätän
+teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä,
+sillä tilini on pitkä, totisesti!"
+
+Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui
+kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti
+kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia
+tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä,
+sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.
+
+"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä
+olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei
+sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon,
+olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et
+olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää,
+niin -- kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"
+
+Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin,
+"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka
+tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei
+Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan
+kuolla -- ja myönnän sen ansainneenikin -- mutta kidutusta minä pelkään.
+Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."
+
+"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä
+en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."
+
+"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."
+
+"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä
+otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset -- mutta
+tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin
+me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."
+
+"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse
+tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä
+tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen.
+Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat
+minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi
+missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi
+onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan
+nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla
+maalla."
+
+"Kuunariko!" tohtori huudahti.
+
+Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.
+
+"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi
+lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko
+sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se
+olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben
+Gunnin -- paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään,
+vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin -- Ben Gunnista
+muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver",
+hän huusi, "Silver! -- Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun
+kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen
+suhteen."
+
+"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi.
+"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain
+aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."
+
+"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin
+annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"
+
+"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon
+ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte
+hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan -- tästä kaikesta
+minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut
+määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon
+elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte
+sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän
+silloin peräsimen."
+
+"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa
+enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä,
+totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin
+kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos
+kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn!
+Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme
+hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni
+teidät väärää valaa tekemättä."
+
+Silverin kasvot loistivat ilosta.
+
+"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma
+äitini", hän huudahti.
+
+"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova:
+Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa.
+Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten
+turhia puhu. Hyvästi, Jim."
+
+Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään
+Silverille ja poistui nopein askelin metsään.
+
+
+
+31 Luku.
+
+Aarretta etsimässä -- Flintin osviitta.
+
+
+"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin
+sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä
+näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan -- toisella silmäni nurkalla
+sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin
+olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle
+vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin
+hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim,
+meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin,
+mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää
+vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi
+irti."
+
+Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen
+oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja
+kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla
+olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti,
+ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin
+vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin
+valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme
+syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen
+tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin
+liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän
+huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän
+menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen
+minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan
+mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.
+
+Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint
+olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän
+ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun
+hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.
+
+"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä
+on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä
+sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan,
+se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä;
+mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle
+ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin
+lienee meillä myös sananvalta."
+
+Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja
+luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.
+
+"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen
+pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut
+tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit.
+Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään,
+sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien
+mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre
+että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot
+konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle
+osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."
+
+Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä
+puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli
+esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli
+kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön.
+Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut
+epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta
+merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän
+tahollamme oli hänellä ainoana toivona.
+
+Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä
+tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä
+silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa
+epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun
+elämästä ja kuolemasta -- hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen
+--viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!
+
+Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi
+ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta,
+käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä
+ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" --niin
+helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan
+rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.
+
+Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku
+ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua
+lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi
+kivääriä -- toinen selässä, toinen rinnalla -- ja lisäksi suuri
+lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa
+taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint
+vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia
+voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja
+kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin
+vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan
+totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.
+
+Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat
+kuokkia ja lapioita -- sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen
+maihin _Hispaniolasta_ -- toiset taas silavaa, leipää ja viinaa
+päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat
+peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli
+eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa,
+niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla
+toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat
+hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti
+huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat
+olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi
+ruutivarojakaan.
+
+Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle -- yksinpä käärepäinen
+mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa -- ja
+taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin
+olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot
+rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa.
+Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen
+tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa
+pitkin.
+
+Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli
+luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella
+oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä.
+Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:
+
+"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.
+
+"Luurankosaari itäkaakosta itään.
+
+"Kymmenen jalkaa."
+
+Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa
+parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi
+Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas
+nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin
+Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia
+mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai
+viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli
+tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta
+paikalle tultua kompassin avulla.
+
+Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes
+puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja
+kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.
+
+Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme
+ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin
+tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän
+rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan
+rinnettä ylös tasangolle.
+
+Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa
+kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä
+kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan
+harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen
+kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan
+tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi
+siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas
+maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun.
+Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin
+kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.
+
+Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin.
+Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me
+Silverin kanssa -- minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen
+peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi
+häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.
+
+Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa,
+kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain
+pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset
+alkoivat juosta häntä kohti.
+
+"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan
+ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."
+
+Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille
+päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin
+ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan
+siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan
+selkäpiitään.
+
+"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli
+lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää
+siniverkaa."
+
+"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa
+täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on?
+Se ei ole luonnollinen."
+
+Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut
+pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia
+(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti
+kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa --jalat
+yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen
+suuntaan.
+
+"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver
+virkkoi. "Tässä on kompassi -- tuolla pistää Luurankosaaren korkein
+kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"
+
+Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi
+näytti tarkalleen itäkaakosta itään.
+
+"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan
+tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto
+vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on
+varmasti yksi _hänen_ kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen
+seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti
+tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän
+miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce.
+Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"
+
+"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle
+ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."
+
+"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi -- "miksi ei tässä näy hänen
+puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten
+taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."
+
+"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.
+
+"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä
+tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta
+ole luonnollista."
+
+"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei
+luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos
+Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että
+minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut
+jälellä."
+
+"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui.
+"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."
+
+"Kuolleena -- niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen
+mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin
+kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään -- hän kuoli pahan kuoleman, se
+Flint!"
+
+"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi
+ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa,
+toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein
+pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja
+minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin -- ja mies jo
+korahteli kuoleman kielissä."
+
+"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut
+eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se
+on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta
+hakemaan!"
+
+Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta
+huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa,
+vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen
+merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.
+
+
+
+32 Luku.
+
+Aarretta etsimässä. -- Ääni metsästä.
+
+
+Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin
+ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti
+kun oli päästy tasangolle.
+
+Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä
+lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse
+rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja
+Luurankosaari ja idässä -- niemekkeen ja suomaiden ylitse -- avara meren
+ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain
+yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden
+tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina
+rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren
+ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi
+meissä yksinäisyyden tunnetta.
+
+Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.
+
+"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa
+linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota
+matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa.
+Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."
+
+"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä
+--tuntuu minusta aivankuin -- se olisi minulle tapahtunut."
+
+"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver
+virkkoi.
+
+"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen.
+"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"
+
+"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta
+totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"
+
+Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet
+nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä
+hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein
+kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme
+metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun
+laulun:
+
+    "Viistoista miestä arkulla vainaan --
+    Huh-hah-hei ja rommia pullo!"
+
+En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin
+rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna;
+toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa;
+Morgan painoi kasvonsa maahan.
+
+"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.
+
+Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin -- katkennut
+keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan
+suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa
+vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja
+lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin
+kummallisempi.
+
+"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei
+käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en
+kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä
+ristipuilla -- joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"
+
+Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo
+vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen
+rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni
+uudelleen kajahti -- tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin,
+kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat
+Tähystäjän onkaloissa.
+
+"Darby M'Graw!" se ulisi -- se sana parhaiten kuvaa ääntä -- "Darby
+M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja
+karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"
+
+Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen
+vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.
+
+"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"
+
+"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."
+
+Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut
+hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon
+seuraan.
+
+Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen
+suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.
+
+"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan,
+meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan
+jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä
+salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan
+pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä
+häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan
+neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes
+samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen
+merimiesrääsyn vuoksi -- joka lisäksi vielä on vainaja!"
+
+Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta
+rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän
+hänen halveksivien sanojensa johdosta.
+
+"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."
+
+Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä
+olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti
+heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen
+uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein
+täydelleen vapautunut säikähdyksestään.
+
+"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on
+epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka
+synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä?
+Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."
+
+Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata,
+mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti
+rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä
+sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä
+laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se
+Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan
+samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, -- se muistutti
+--"
+
+"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.
+
+"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se
+olikin!"
+
+"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole
+täällä elävänä enempää kuin Flintkään."
+
+Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.
+
+"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän
+kuollut tai elävä."
+
+Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot
+samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo
+keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään
+erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja
+läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin
+kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien
+mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai
+kuollut.
+
+Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana
+ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä
+Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.
+
+"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi -- "johan sanoin, että
+sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin
+mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti
+sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.
+
+Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka
+oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta
+tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin
+askelin.
+
+Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä
+tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt,
+niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja
+azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun
+kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me
+yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman
+näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin
+korakelissani keinunut.
+
+Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta
+kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita.
+Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta
+matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko
+ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että
+komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää.
+Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut
+empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.
+
+Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan
+ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli
+kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä
+viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä
+paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän
+sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin
+huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.
+
+Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat
+ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat
+hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän
+talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän
+ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta.
+Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen
+lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä
+minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa
+aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa _Hispaniolan_ yön
+varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella,
+pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa
+rikoksineen ja rikkauksineen.
+
+Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein
+kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä
+kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi
+kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick,
+joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä,
+höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja
+sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen
+lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä
+tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton
+merirosvo -- sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen
+-- oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä
+metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin
+kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää
+mielessäni kuvittelin.
+
+Me olimme nyt metsikön reunassa.
+
+"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset
+miehet karkasivat juoksuun.
+
+Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia.
+Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin
+paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin
+ukkosen lyöminä.
+
+Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi
+pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä
+laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla
+painetun nimen _Walrus_ -- Flintin laivan nimen.
+
+Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty -- ne
+seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!
+
+
+
+33 Luku.
+
+Päällikkö kukistuu.
+
+
+Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen
+iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko
+hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen
+saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän
+ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti
+suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta
+pettymyksensä koko laajuuden.
+
+"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."
+
+Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.
+
+Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme
+niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän
+katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa:
+"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri
+ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä
+alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle
+kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."
+
+Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja
+sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa
+käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän
+kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti
+sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten
+tunnusteltavana kädestä käteen.
+
+"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö
+sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten
+miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole
+nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"
+
+"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte
+jonkun multasienen."
+
+"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo?
+Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa
+hänen naamaansa niin uskotte."
+
+"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi?
+Sinä olet toden totta kova poika."
+
+Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta
+ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille
+edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle
+puolelle kuoppaa.
+
+Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa,
+eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei
+hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli
+miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!
+
+Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.
+
+"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko
+ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti;
+toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."
+
+Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa -- pang! pang!
+pang! -- kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin
+kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena,
+ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.
+
+Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput
+kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä
+kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä
+lopputilin kanssasi, George."
+
+Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät
+pensaikosta vierellemme.
+
+"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen
+heitä venheille."
+
+Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi
+pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.
+
+Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän
+kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa
+niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte,
+jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin
+tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli
+kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.
+
+"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"
+
+Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön
+aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan
+suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti.
+Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä
+kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.
+
+"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni
+aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin,
+Ben Gunn!" lisäsi hän.
+
+"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"
+
+"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen,
+"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, -- "kuinkas voitte, mr
+Silver? -- Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."
+
+"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"
+
+Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot
+paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas
+rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta.
+Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä,
+ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.
+
+Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon -- hän se
+oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen
+esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena);
+hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset
+matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren
+koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo
+pari kuukautta ennen _Hispaniolan_ tuloa.
+
+Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan
+salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin
+oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi
+käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme -- sillä Ben Gunnin luolassa
+oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa -- antanut sanalla
+sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan
+paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta
+vartioimaan.
+
+"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni,
+mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat
+uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän
+joukossaan?"
+
+Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin
+osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli
+valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja
+jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin
+seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä
+tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän
+seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli
+tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä
+mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää
+hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän
+onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon
+pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.
+
+"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli
+mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi,
+sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."
+
+"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.
+
+Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan,
+ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla
+kiertämään Pohjoislahdelle.
+
+Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera
+soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää
+kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet
+läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä
+päivää sitten olimme hinanneet _Hispaniolan_ satamaan.
+
+Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan
+aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli
+junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä,
+joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.
+
+Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me
+tapasimme _Hispaniolan_ -- ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli
+kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta
+vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme
+olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti
+maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain
+turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin
+puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta
+Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä
+_Hispaniolaan_, jonne hän jäi yövahdiksi.
+
+Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari
+meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja
+karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä
+kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen
+kasvoilleen.
+
+"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi
+--katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä
+hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne,
+herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."
+
+"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.
+
+"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni
+on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"
+
+Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni,
+sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa.
+Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä
+nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja
+kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota
+me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut
+seitsemäntoista _Hispaniolan_ miehen hengen. Kuinka monen hengen sen
+kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen
+upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli
+vaatinut -- sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme
+miestä -- Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn -- jotka kaikki olivat
+osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä
+saaliista osalle.
+
+"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi,
+Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle.
+Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni.
+Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"
+
+"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.
+
+"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.
+
+Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja
+ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja _Hispaniolasta_ tuotuja
+herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja
+onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin
+syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella
+ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja
+toisinaan yhtyen meidän nauruummekin -- tuo entinen sileänaamainen,
+kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.
+
+
+
+34 Luku.
+
+Loppu.
+
+
+Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren
+kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja
+sieltä kolme mailia veneellä _Hispaniolaan_ ei ollut varsin helppo
+tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta
+merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella
+mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja
+arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.
+
+Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat
+edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle.
+Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle
+--taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en
+kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa
+rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.
+
+Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä
+monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja
+arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä
+kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia,
+portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja
+sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden
+kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin
+ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia
+kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista
+varten -- melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna
+siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä
+runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi
+kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.
+
+Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu
+laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko
+tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.
+
+Viimein -- luullakseni se on kolmantena iltana -- kun tohtori ja minä
+kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon
+pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin
+laululta.
+
+"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."
+
+"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän
+perässämme.
+
+Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta
+alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen
+pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan
+ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten
+väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon.
+Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben
+Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka
+todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa -- vaikka oikeastaan
+minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä
+olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori
+senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.
+
+"Päissään tai houreissaan."
+
+"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille
+ja minulle."
+
+"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona",
+tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä
+kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että
+he hourailevat -- yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on
+kuumeen kourissa -- niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua
+hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni
+mukaan."
+
+"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver
+puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt
+teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme
+pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä
+ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo
+miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan -- ei vaikka
+tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te
+voitte."
+
+"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan,
+sen me tiedämme."
+
+Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa
+pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa.
+Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää
+heidät saarelle -- mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin
+pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja
+luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita,
+työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä
+tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.
+
+Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen
+laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet,
+mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein
+eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän
+voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka
+kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä
+taistelleet.
+
+Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä
+tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme
+pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät
+kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden
+ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne
+niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet
+antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä
+heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä
+varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta
+he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä
+Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun
+sellaiseen paikkaan.
+
+Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui
+nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä -- en tiedä ken se oli
+--hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi.
+Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.
+
+Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran
+katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse
+niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä.
+Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli
+Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren
+sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että
+jokainen täytyi olla työssä -- lukuunottamatta kapteenia, joka makasi
+patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo
+ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa.
+Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman
+lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan
+pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa
+myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.
+
+Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä
+kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi
+ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja
+puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia
+ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset
+kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin
+tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän
+synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja
+junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa.
+Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat
+hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen
+pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski
+_Hispaniolan_ viereen.
+
+Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi
+kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään.
+Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja
+vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän
+henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se
+yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki.
+Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut
+ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen
+rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.
+
+Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin
+vähällä.
+
+No niin -- lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että
+saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan
+ja _Hispaniola_ saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan
+avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle
+lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet
+hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen
+laivan, josta laulettiin:
+
+    "Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,
+    Nyt elossa heitä on enää vain yksi."
+
+Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen
+viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on
+lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan
+rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja
+on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja
+perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän
+tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen
+yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi.
+Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen,
+jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä
+maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana
+laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.
+
+Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava
+yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta
+minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja
+elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme
+ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet
+tulevassa maailmassa.
+
+Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne
+hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei
+härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle
+kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun
+olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan
+ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa,
+paljon rahaa!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI ***
+
+***** This file should be named 44339-8.txt or 44339-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/3/3/44339/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/old/44339-8.zip b/old/44339-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5732627
--- /dev/null
+++ b/old/44339-8.zip
diff --git a/old/44339-h.zip b/old/44339-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..512541b
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h.zip
diff --git a/old/44339-h/44339-h.htm b/old/44339-h/44339-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..f528221
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/44339-h.htm
@@ -0,0 +1,8328 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" />
+    <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+
+.by {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 2em;
+}
+
+.author {
+    text-align: center;
+    font-size: 135%;
+}
+
+.transl {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 2em;
+}
+
+.co {
+    text-align: center;
+    font-size: 120%;
+    padding-top: 5em;
+}
+
+.year {
+    text-align: center;
+    font-size: 130%;
+    padding-bottom: 3em;
+}
+
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+    h1,h2,h3 {
+    text-align: center;
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .51em;
+    text-align: left;
+    margin-bottom: .49em;
+}
+
+.p4       {margin-top: 4em;}
+
+.sig {
+    text-align: right;
+    margin-right: 15%;
+}
+
+.caption  {font-weight: bold;}
+
+/* Images */
+.figcenter   {
+    margin: auto;
+    text-align: center;
+}
+
+.poem {
+    margin-left:10%;
+    margin-right:10%;
+    text-align: left;
+}
+
+.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;}
+    .poem span.i0     {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+
+    </style>
+  </head>
+
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Aarresaari
+
+Author: Robert Louis Stevenson
+
+Illustrator: Walter Paget
+
+Translator: O. E. Lampén
+
+Release Date: December 3, 2013 [EBook #44339]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+
+
+
+<h1>AARRESAARI</h1>
+
+<p class="by">Kirj.</p>
+
+<p class="author"><b>Robert Louis Stevenson</b></p>
+
+<p class="transl">Suomentanut O. E. Lampén<br />
+Kuvittanut Walter Paget</p>
+
+<p class="co">WSOY, Porvoo</p>
+
+<p class="year"><b>1909.</b></p>
+
+
+
+<p>
+<b>SISÄLLYS:</b><br />
+<br />
+I osa &mdash; Vanha merirosvo.<br />
+<br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">1. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa"</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">2. Musta koira ilmestyy ja katoaa.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">3. Musta merkki.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">4. Merimiesarkku.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">5. Sokean merimiehen viimeiset hetket.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">6. Kapteenin paperit.</span><br />
+<br />
+II osa. &mdash; Laivakokki.<br />
+<br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">7. Minä matkustan Bristoliin.</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">8. "Tähystäjässä."</span><br />
+<span style="margin-left: 0.5em;">9. Ruuti ja aseet.</span><br />
+10. Matka.<br />
+11. Mitä kuulin omenatynnyriin.<br />
+12. Sotaneuvottelu.<br />
+<br />
+III osa. &mdash; Seikkailuni saarella.<br />
+<br />
+13. Miten aloitin seikkailuni saarella.<br />
+14. Ensimmäinen ottelu.<br />
+15. Saaren asukas.<br />
+<br />
+IV osa. &mdash; Paaluvarustus.<br />
+<br />
+16. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.<br />
+17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.<br />
+18. Tohtori jatkaa kertomuta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.<br />
+19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.<br />
+20. Silver lähettiläänä.<br />
+21. Hyökkäys.<br />
+<br />
+V osa. &mdash; Seikkailuni merellä.<br />
+<br />
+22. Miten aloitin seikkailuni merellä.<br />
+23. Luodevesi.<br />
+24. Korakelin merimatka.<br />
+25. Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.<br />
+26. Israel Hands.<br />
+27. Paljon rahaa.<br />
+<br />
+VI osa. &mdash; Kapteeni Silver.<br />
+<br />
+28. Vihollisen leirissä.<br />
+29. Musta merkki uudelleen.<br />
+30. Kunniasanalla.<br />
+31. Aarretta etsimässä. &mdash; Flintin osviitta.<br />
+32. Aarretta etsimässä. &mdash; Ääni metsässä.<br />
+33. Päällikkö kukistuu.<br />
+34. Loppu.<br />
+</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>ENSIMMÄINEN OSA:<br />
+VANHA MERIROSVO.</h2>
+
+
+
+<h3>1 Luku.<br />
+Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."</h3>
+
+
+<p>Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet
+minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta
+loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain
+siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni
+armon vuonna 17&mdash; ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola,
+"Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut
+merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.</p>
+
+<p>Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle,
+merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä
+ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron
+kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja
+epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea
+sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme
+ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin
+usein veteli:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Hänen äänensä oli kimakka ja epävarma ja tuntui murtuneen ja särkyneen
+ankkurivääntimen ääressä. Sitten hän kopautti ovelle kepillään, joka oli
+kuin merimiesten käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin
+rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien, ja samalla
+lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja ovikilpeemme.</p>
+
+<p>"Hauska tölli tämä", hän lopulta virkkoi, "ja miellyttävällä paikalla.
+Vilkas liike, vai?"</p>
+
+<p>Isäni vastasi, ettei asianlaita, sen pahempi, ollut niin.</p>
+
+<p>"No silloin", hän puhui, "tämä sopii ankkuripaikakseni. Kuules mies",
+hän käski miestä, joka kuljetti arkkua, "huopaa likemmäksi ja nosta
+arkkuni ylös. Minä pysähdyn hetkeksi tänne", jatkoi hän. "Olen koruton
+mies; rommi, läski ja munat riittävät ruoakseni ja tuo keulakumpu tuolla
+seuratakseni laivojen lähtöä. &mdash; Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa
+kapteeniksi. &mdash; Ahaa, kyllä ymmärrän, mitä sinä siellä odotat &mdash; tuosta
+saat"; ja hän heitti muutamia kultakolikolta kynnykselle, kasvoillaan
+ylemmyyden ilme.</p>
+
+<p>Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja puhetapansa sivistymätön, ei hän
+kuitenkaan näyttänyt mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan
+paremminkin perämieheltä taikka kipparilta, joka on tottunut käskemään
+ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli työntänyt käsirattailla
+hänen arkkuaan, kertoi että vieraamme oli edellisenä aamuna saapunut
+postin mukana "Kuninkaallisen Yrjön" edustalle. Siellä hän oli kysellyt
+mitä ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa arvatenkin
+oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän sen valinnut
+oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet vieraastamme tietää.</p>
+
+<p>Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Kaiket päivät hän messinkinen
+kaukoputki kädessään kuljeksi lahden rannalla tai kallioilla. Illat hän
+istui vierastuvassa uunin nurkassa ja joi hyvin väkevää groggia. Harvoin
+hän puhutteluun vastasi, heitti vain pikaisen ja vihaisen silmäyksen ja
+tuhautti nenäänsä kuin sumutorveen. Me, ja meidän muut vieraamme opimme
+pian antamaan hänen olla rauhassa. Joka päivä hän vaellukseltaan
+takaisin palatessaan kysyi, oliko merimiehiä kulkenut talon ohi. Alussa
+luulimme hänen sopivan seuran puutteessa tätä kyselevän, mutta sitten
+älysimme, että hän koettikin niitä välttää. Kun joku merenkulkija
+poikkesi "Amiraali Benbow'hin" (minkä rantatietä Bristoliin taivaltavat
+merimiehet silloin tällöin tekivät), hän ensin tarkasteli vierasta
+oviverhon takaa ennenkuin astui vierastupaan, ja sellaisen vieraan
+läsnäollessa hän aina oli hiljaa kuin hiiri. Minulle ainakaan ei hänen
+käytöksensä ollut arvoitus, sillä hän oli tavallaan ilmaissut minulle
+pelkonsa syyt. Muutamana päivänä hän oli vienyt minut syrjään ja
+luvannut hopearahan jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos vain
+tähystelisin "yksijalkaista merenkulkijaa", ja ilmoittaisin hänelle heti
+tämän huomattuani. Monesti kuitenkin sattui, että kun ensimmäinen päivä
+tuli ja minä pyysin palkkaani, hän vain tuhautti nenäänsä ja karkoitti
+minut pois katseellaan. Mutta ennen viikon loppua hän aina muutti
+mieltä, toi minulle kolikkoni ja uudisti käskynsä tähystellä
+"yksijalkaista merenkulkijaa."</p>
+
+<p>Minun ei tarvinne kertoa, miten tuo olento minua unissanikin kiusasi.
+Myrsky-öinä, kun vihurit vonkuivat nurkissa ja hyrskyt pauhasivat
+rantakallioilla, hän näyttäytyi minulle monenmuotoisena, kasvoillaan jos
+minkälainen, toinen toistaan pirullisempi ilme. Milloin jalka oli
+polvesta poikki, milloin reidestä, ja toisinaan hän esiintyi
+hirvittävänä olentona, jolla ei ollut koskaan ollutkaan enempää kuin
+yksi jalka ja se keskellä ruumista. Pahempaa painajaista ei voi
+ajatella, kun tuo olento sitten juosten ja hyppien ajoi minua yli
+kangasten ja kantojen. Näiden hirveiden mielikuvien vuoksi tuo
+kuukautinen hopearahani oli minulle sangen työläästi ansaittu palkka.</p>
+
+<p>Mutta vaikka minua tuo yksijalkainen merenkävijä niin kauheasti
+peloittikin, niin itse kapteenia pelkäsin paljon vähemmän kuin muut
+hänen tuttavansa. Toisinaan hän tuli juoneeksi enemmän rommia kuin pää
+kesti, ja silloin hän saattoi kenestäkään välittämättä vedellä ilkeitä,
+vanhoja, hurjia merimieslaulujaan, tai tarjota kaikille lasin ja
+pakottaa koko vapisevan seuran kuuntelemaan juttujaan tai yhtymään
+laulujensa kuoroihin. Usein tunsin koko talon tutisevan, kun kaikki
+naapurit henkensä edestä karjuivat "Huh-hah-hei ja rommia pullo", kukin
+koettaen, muistutusta suunnattomasti peläten, parkua kovemmin kuin
+toiset. Sillä päällä ollessaan hän näet oli mitä oikullisin toveri. Hän
+saattoi yhtäkkiä iskeä nyrkkinsä pöytään ja komentaa kaikki vaikenemaan,
+hän voi suuttua silmittömästi pienestä kysymyksestä taikka myös siitä,
+ettei kukaan mitään kysynyt eikä siis, hänen mielestään, seurannut
+kertomusta. Ja sitten ei kukaan saanut lähteä ravintolasta pois,
+ennenkuin hän oli juonut itsensä uniseksi ja hoiperrellut sänkyynsä.</p>
+
+<p>Juuri nuo hänen juttunsa pahimmin peloittivat ihmisiä. Ja kauheita
+juttuja ne olivatkin; hirttämisistä, mereen viskaamisista,
+hirmumyrskyistä, Tortugan rosvosaaren riutoista ja hurjista teoista ja
+ihmepaikoista Espanjan vesillä. Omista puheistaan päättäen hän
+nähtävästi oli elänyt kaikkein ilkeinten ihmisten parissa, mitä Jumala
+konsanaan on merenkulkijoiksi erottanut, ja puhetapa, jolla hän näitä
+juttujaan kertoili, kammahdutti koruttomia maalaisiamme yhtä paljon kuin
+ne rikoksetkin, joita hän kuvasi. Isäni aina valitteli, että liikkeemme
+joutuisi aivan rappiolle, sillä pianhan meillä kävijät loppuisivat, kun
+ei kukaan haluaisi olla toisen komennettavana ja säikytettävänä. Mutta
+minä päinvastoin luulen, että vieraamme oli meille vain hyödyksi. Hän
+kyllä ensin peloitti ihmisiä, mutta kun he sitten jäljestäpäin iltaansa
+ajattelivat, niin ei se vallan hullulta tuntunutkaan. Olihan siitä vain
+harvinaista vaihtelua yksitoikkoiseen maalaiselämään, ja olipa joukko
+nuorukaisia, jotka olivat häntä ihastelevinaan, nimittivät häntä
+"oikeaksi merikarhuksi", "todelliseksi merenkävijäksi" j.n.e. ja
+selittelivät, että siinä oli yksi juuri niitä miehiä, jotka tekivät
+Englannista niin peloittavan merivallan.</p>
+
+<p>Tavallaan hän kuitenkin teki parhaansa viedäkseen meidät rappiolle. Hän
+asusti meillä viikkoja ja kuukausia; hänen rahansa olivat aikoja sitten
+loppuneet, ja isäni vain ei rohjennut vaatia lisämaksuja. Jos hän siitä
+jotain mainitsi, tuhautti kapteeni nenäänsä niin rajusti, että olisi
+melkein luullut hänen ärjäisseen, ja tuijotti sitten isäni ulos
+huoneesta. Sellaisten kohtausten jälkeen näin isäni vääntelevän käsiään
+ja minä luulen, että katkeruus ja pelko, joka hänen mieltään siihen
+aikaan alati painoi, oli suurena syynä hänen aikaiseen ja onnettomaan
+kuolemaansa.</p>
+
+<p>Koko sinä aikana, jonka kapteeni meidän luonamme asui hän ei
+vaihtanut muuta vaatetta kuin jonkin sukkaparin, jonka hän osti
+katukaupustelijalta. Kun sulka hänen hatussaan taittui riipuksiin, hän
+antoi sen riippua, vaikka se häntä tuulessa pahasti kiusasikin. Muistan
+miltä hänen takkinsa näytti, kun hän sitä aina itse huoneessaan
+paikkaili. Lopulta se oli yhtä paikkaa koko takki. Hän ei koskaan
+kirjoittanut eikä saanut kirjeitä, ei puhellut kenenkään muun kuin
+naapuriemme kanssa ja heidänkin kanssaan vain juovuksissa ollessaan.
+Hänen suurta merikirstuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avattuna. Vain
+kerran hän kohtasi vastustusta. Se sattui loppuaikoina, jolloin isäni
+sairaus jo oli ehtinyt pitkälle. Tohtori Livesey tuli myöhään
+iltapäivällä sairasta katsomaan, nautti vähän äitini valmistamasta
+ateriasta ja meni sitten vierastupaan polttelemaan piippua siksi, kunnes
+hänen hevosensa ehtisi saapua kylästä, meillä kun ei ollut tallia
+vanhassa "Benbow'ssa." Minä menin hänen kerallaan tupaan ja muistan
+panneeni merkille, mikä vastakohta siisti ja siro tohtorimme, hänen
+lumivalkea tekotukkansa, tummat loistavat silmänsä ja miellyttävä
+käytöksensä oli rehenteleville talonpojille ja etenkin likaiselle
+merirosvollemme, joka istui kuin mikäkin variksenpelätin velttona,
+juovuksissa, käsivarret pöydällä. Äkkiä hän &mdash; kapteeni nimittäin &mdash;
+rupesi hoilottamaan ainaista lauluaan:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo,<br /></span>
+<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Ensin olin luullut, että "vainaan arkku" oli juuri tuo hänen yläkerran
+etuhuoneessa rehjottava suuri laatikkonsa, ja tämä luulo oli unissani
+liittynyt minun kuvitteluihini yksijalkaisesta merenkulkijasta. Mutta
+tähän aikaan me kaikki olimme jo lakanneet kiinnittämästä minkäänlaista
+huomiota koko lauluun. Mainittuna iltana se oli uutuus ainoastaan
+tohtori Liveseylle, ja minä huomasin, ettei se tehnyt häneen edullista
+vaikutusta. Hän näet katsahti hyvin vihaisesti laulajaan ja jatkoi
+sitten puheluaan puutarhuri Taylorin kanssa uudesta luuvalon
+parannustavasta. Vähitellen kapteeni kiihtyi omasta laulustaan ja
+viimein iski kämmenensä pöytään tavalla, jonka me kaikki tiesimme
+vaativan hiljaisuutta. Kaikki muut, paitsi tohtori Livesey, vaikenivat.
+Hän vain jatkoi selittelyään entiseen tapaansa, puhuen selvään ja
+soinnukkaasti ja imeskellen vähän väliä piippuaan. Kapteeni tuijotti
+häneen hetkisen, iski uudelleen kämmenensä pöytään, tuijotti yhä
+ankarammin, ja viimein hurjasti kiroten karjaisi: "hiljaa siellä
+alakannella!"</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 323px;">
+<img src="images/pict01.png" width="323" height="480" alt="&quot;Minulleko puhuitte, herrani?&quot; virkkoi tohtori." />
+<span class="caption">"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori.</span>
+</div>
+
+<p>"Minulleko puhuitte, herrani?" virkkoi tohtori; ja kun mies uudelleen
+kiroten ilmoitti hänen oikein arvanneen vastasi hän: "Vain sen minä
+sanon teille, herrani, että jos jatkatte rommin juomista, niin
+maailmassa on pian yksi likainen roisto entistä vähemmän!"</p>
+
+<p>Kapteenin raivo oli kammottava. Hän ponnahti ylös, vetäisi esiin
+merimiesten linkkuveitsen, avasi sen ja heilutellen asetta kämmenellään
+uhkasi naulata tohtorin seinään.</p>
+
+<p>Tohtori ei hievahtanutkaan. Olkansa yli virkkoi hän yhtä tyynesti ja
+pontevasti kuin ennenkin, mutta siksi kovalla äänellä, että kaikki
+huoneessa olijat sen kuulivat:</p>
+
+<p>"Jollette heti pistä veistä taskuunne, niin lupaan minä kunniani kautta,
+että te ensi käräjissä joudutte hirteen."</p>
+
+<p>Nyt seurasi silmäsota, mutta kapteeni se tässä pian murtui, pisti aseen
+taskuunsa ja muristen kuin purtu koira istuutui entiselle paikalleen.</p>
+
+<p>"Ja nyt, herrani", jatkoi tohtori; "kun nyt tiedän, että moinen
+miekkonen löytyy piirissäni, voitte olla vakuutettu siitä, että minä
+pidän teitä yöt päivät silmällä. Minä en ole ainoastaan lääkäri, vaan
+myös oikeuden jäsen, ja jos teitä vastaan ilmaantuu pieninkin moitteen
+aihe, vaikkapa vain sellainen säädyttömyyden vuoksi kuin tänä iltana
+osoittamanne oli, niin minä ryhdyn ponteviin toimenpiteisiin saadakseni
+teidät käsiini ja täysin vaarattomaksi. Tämä riittäköön!"</p>
+
+<p>Tohtori Liveseyn hevonen saapui pian portaitten eteen ja hän ratsasti
+pois, mutta kapteeni pysyi hiljaa sen illan ja kotvat ajat
+jälkeenpäinkin.</p>
+
+
+
+<h3>2 Luku.<br />
+Musta koira ilmestyy ja katoaa.</h3>
+
+
+<p>Vähän tämän jälkeen sattui ensimmäinen niistä salaperäisistä
+tapauksista, jotka lopulta vapauttivat meidät kapteenista, vaikka se ei,
+kuten saatte tietää, tapahtunutkaan hänen omasta tahdostaan. Kulumassa
+oli kylmä talvi pitkine, purevine pakkassäineen ja raivokkaine
+myrskyineen; jo alusta pitäen oli meille selvänä, ettei isäni
+arvatenkaan enää kevättä näkisi. Hän heikkeni päivä päivältä, ja
+äidilläni ja minulla oli koko ravintola hoidettavana. Puuhaa oli
+runsaasti, ja vastenmielistä vierastamme me emme paljon ajatelleet.</p>
+
+<p>Oli muuan tammikuun aamu, nipistävän kylmä. Koko lahti oli pakkassumusta
+harmaana, pienet laineet liplattivat hiljaa rantakiviä vasten, aurinko
+oli vielä alhaalla ja sen säteet koskettelivat vasta vuorten huippuja ja
+kajastivat kaukana ulapalla. Kapteeni oli noussut tavallista aikaisemmin
+ja lyöntimiekka heiluen sinisen takin leveiden liepeiden alla,
+messinkinen kaukoputki kainalossa ja hattu takaraivolla lähtenyt
+kävelemään pitkin lahden rantaa. Muistan, miten hänen hengityksensä
+kävellessä jäi savuna hänen jälkeensä ja miten hän kallion taakse
+kääntyessään äkäisesti tuhautti nenäänsä, aivankuin yhä olisi tohtori
+Liveseytä muistanut.</p>
+
+<p>Äitini oli yläkerrassa isän luona, ja minä katoin parhaillaan
+aamiaispöytää kapteenille, kun vierastuvan ovi aukeni ja sisään astui
+mies, jollaista en vielä ennen ollut nähnyt. Hän oli kelmeä,
+lihavanläntä olento; vasemmassa kädessä hänellä oli vain kolme sormea
+jälellä; ja vaikka kupeella olikin lyöntimiekka, ei hän silti näyttänyt
+kovinkaan sotaisalta. Minä pidin aina silmällä merenkulkijoita, olivatpa
+ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä muistan, että tämä mies herätti
+minussa huomiota. Hänessä ei ollut paljonkaan merimiehen näköä, mutta
+sittenkin jotain suolaveden tuoksua.</p>
+
+<p>Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia maistavansa; mutta kun
+minä läksin sitä noutamaan, istahti hän pöydälle ja viittasi minua
+lähemmäksi. Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.</p>
+
+<p>"Tuleppa tänne, poikaseni", hän virkkoi. "Tulehan tänne lähemmäksi."</p>
+
+<p>Minä astuin askeleen häneen päin.</p>
+
+<p>"Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?" hän kysyi
+teeskennellysti naurahtaen.</p>
+
+<p>Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa Bill-nimistä, ja että
+pöytä oli katettu meidän vieraallemme, jota me nimitimme kapteeniksi.</p>
+
+<p>"Voihan Bill-toveriani nimittää yhtä hyvin kapteeniksikin", sanoi hän.
+"Hänellä on toisessa poskessa arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä,
+etenkin hänen juovuspäissään ollessaan. Sellainen se on minun Billini.
+Olettakaamme noin vain periaatteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on
+arpi poskessa, ja vaikka vielä lisäksi, että se on oikeassa poskessa.
+Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill-veikkoni tässä talossa?"</p>
+
+<p>Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.</p>
+
+<p>"Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?"</p>
+
+<p>Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt, mistä kapteenin
+arvatenkin tapaisi ja miten pian, ja vastannut vielä muutamiin muihin
+kysymyksiin, virkkoi mies: "Silloinhan voin vallan hyvin tyhjentää
+maljan Bill-veikon terveydeksi."</p>
+
+<p>Ilme hänen kasvoillaan, kun hän nämä sanat lausui, ei ollut suinkaan
+miellyttävä, ja minulla oli omat syyni luullakseni, että vieras erehtyi,
+vaikkapa hän olisi tarkoittanutkin sitä mitä sanoi. Mutta eihän se minua
+liikuttanut, päättelin, ja sitäpaitsi ei ollut helppo tietää mitä tehdä.
+Mies pysytteli ulko-oven likistöllä ja pälyili nurkan taakse kuin hiirtä
+väijyvä kissa. Kerran minä poistuin maantielle, mutta hän kutsui minut
+heti takaisin, ja kun en totellut hänen mielestään tarpeeksi nopeasti,
+niin muuttuivat hänen tahmaiset kasvonsa aivan kammottaviksi ja hän
+käski minut sisään kiroten niin hurjasti, että juoksujalkaa tottelin.
+Heti kun minä olin jälleen huoneessa, palasi hän entiselle paikalleen ja
+osaksi mairitellen, osaksi ivaten taputti minua olalle ja sanoi, että
+olin kiltti poika, ja että hän jo oli minuun aivan mielistynyt. "Minulla
+on poika", selitti hän, "ja te olette niin toistenne näköiset kuin hyvät
+väkipyörät, ja hän on minun ylpeyteni. Mutta pojat tarvitsevat ensi
+kädessä kuria, poikaseni &mdash; kovaa kuria. Jos olisit Billin kera
+purjehtinut, niin et olisikaan seisonut tuolla toista käskyä odottaen,
+et maar. Se ei ollut Billin tapaista, eikä muidenkaan, jotka hänen
+kanssaan purjehtivat. Mutta tuollahan, toden totta, onkin
+Bill-veikkoseni, kaukoputki kainalossa, miekkonen. Me, poikaseni,
+menemme nyt takaisin vierastupaan oven taakse ja hämmästytämme vähän
+Billiä, sitä vanhaa veikkoa."</p>
+
+<p>Näin sanoen mies perääntyi vierastupaan ja asetti minut taakseen
+nurkkaan niin, että avonainen ovi piiloitti meidät kokonaan. Minä olin
+hyvin levoton ja pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että
+mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en suinkaan rauhoittunut.
+Hän asetti miekkansa helposti tavattavaksi, koetteli lähtikö ase
+helposti tupesta ja odotellessamme hän koko ajan nieleksi, aivankuin
+hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.</p>
+
+<p>Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven perästään kiinni ja
+sivuilleen katsahtamatta käveli läpi tuvan suoraan aamiaispöytänsä
+ääreen.</p>
+
+<p>"Bill", virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni koetti saada
+rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.</p>
+
+<p>Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen kasvoiltaan oli kaikki väri
+hävinnyt ja nenäkin oli sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen
+tai pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista löytyy; ja
+totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun näin hänen niin äkkiä muuttuvan
+niin vanhaksi ja raihnaiseksi.</p>
+
+<p>"Kas niin, Bill, tunnethan minut, &mdash; tunnet vanhan laivatoverisi, Bill,
+epäilemättä", mies puhui.</p>
+
+<p>Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.</p>
+
+<p>"Musta Koira!" virkkoi hän.</p>
+
+<p>"Kukapa muukaan?" vastasi toinen vähän rauhoittuneena. "Se entinen Musta
+Koira on tullut tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä 'Amiraali
+Benbow'n' ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän molempien
+matkalla ollut siitä lähtien kun nämä kaksi ulotintani menetin", puhui
+hän typistettyä kättänsä ojentaen.</p>
+
+<p>"No niin", kapteeni virkkoi, "olet saanut minut käsiisi, minkäpä sille.
+Puhu suusi puhtaaksi &mdash; mitä tahdot?"</p>
+
+<p>"Tuo kuuluu aivan sinunlaiseltasi, Bill", Musta Koira vastasi, "sanoit
+toden sanan, Billy. Minä tahtoisin lasin rommia tältä pojanveitikalta,
+johon minä olen jo mielistynyt; ja me istuudumme pöydän ääreen, jos
+sallit, ja puhelemme kursailematta, kuten vanhat laivatoverit ainakin."</p>
+
+<p>Kun minä palasin rommia tuoden, istuivat he jo kahden puolen kapteenin
+aamiaispöytää. Musta Koira oli oven puolella ja istui sivuittain niin,
+että voi pitää silmällä sekä toveriaan että myös, luullakseni,
+pakotietänsä.</p>
+
+<p>Hän käski minua poistumaan ja jättämään oven auki. "Avaimenreiät eivät
+ole minua varten, poikaseni", huomautti hän. Minä jätin heidät kahden
+kesken ja vetäydyin tarjoiluhuoneeseen.</p>
+
+<p>Vaikka koetinkin parhaani mukaan kuunnella, en kotvaan erottanut muuta
+kuin hiljaista sorinaa, mutta lopulta puhelu alkoi muuttua
+äänekkäämmäksi ja minä erotin muutamia sanoja, enimmäkseen kapteenin
+singahuttamia kirouksia.</p>
+
+<p>"Ei, ei, ei, lopeta jo!" hän kerrankin huudahti. Ja hetken perästä
+kuulin: "Jos hirttämisestä tulee kysymys, niin hirtä kaikki, sanon
+minä!"</p>
+
+<p>Sitten yht'äkkiä huoneesta kuului kauheita kirouksia ja muuta meteliä &mdash;
+tuolit ja pöytä lensivät kumoon, teräs kilahti, joku parahti tuskasta ja
+samassa näin Mustan Koiran hurjasti pakenevan ja kapteenin ajavan häntä
+täyttä juoksua takaa. Molemmilla oli miekat kädessä ja ensin mainitun
+vasemmasta olkapäästä vuoti veri. Ovessa kapteeni tähtäsi pakenijaan
+viimeisen kauhean iskun, joka epäilemättä olisi häneltä selkärangankin
+katkaissut, ellei "Amiraali Benbow'n" suuri ovikilpi olisi sattunut
+eteen. Vielä tänä päivänäkin voitte nähdä loven kilven alareunassa.</p>
+
+<p>Se isku oli ottelun viimeinen. Kerran tielle päästyään Musta Koira
+haavastaan huolimatta vilisti pakoon hämmästyttävän nopeasti ja tuossa
+tuokiossa hävisi kallion harjanteen taa. Kapteeni taas seisoi ovikilpeen
+tuijottaen aivan kuin järkensä menettänyt mies. Sitten hän pyyhkäsi
+kädellään kasvojaan useampaan kertaan ja palasi vihdoin takaisin
+huoneeseen.</p>
+
+<p>"Jim, rommia", virkkoi hän; ja puhuessaan hän jo vähän horjahti ja
+nojautui toisella kädellään seinään.</p>
+
+<p>"Oletteko haavoittunut!" huudahdin minä.</p>
+
+<p>"Rommia", hän pyysi toistamiseen. "Minun täytyy muuttaa täältä. Rommia,
+rommia!"</p>
+
+<p>Minä juoksin sitä noutamaan, mutta olin niin hätääntynyt, että pudotin
+lasin ja kaadoin juoman maahan. Jälkiä korjaillessani kuulin
+vierastuvasta romahduksen, ja kun juoksin sinne, näin kapteenin makaavan
+pitkin pituuttaan lattialla. Samassa äitini, huudoista ja metelistä
+pelästyneenä, tuli juosten alas yläkerrasta avukseni. Yhdessä kohotimme
+sitten kapteenin päätä lattiasta. Hän hengitti syvään ja vaivalloisesti,
+mutta silmät olivat kiinni ja kasvoilla pahaa ennustava väri.</p>
+
+<p>"Oh, voi sentään", äitini huudahti, "tätä häpeätä huoneellemme! Ja
+isäraukkasi makaa sairaana!"</p>
+
+<p>Me emme tienneet mitä kapteenille tehdä, emmekä muuta osanneet ajatella
+kuin että hän oli saanut kuolinhaavan vieraan miehen kanssa otellessaan.
+Minä sain rommin noudetuksi ja koetin valaa sitä hänen suuhunsa, mutta
+hänen hampaansa olivat tiukasti yhteenpuristetut ja leuat jäykät kuin
+rautaan valetut. Helpotuksen huokaus pääsi meiltä molemmilta, kun ovi
+aukeni ja tohtori Livesey astui sisään isääni katsomaan.</p>
+
+<p>"Oi, tohtori", huudahdimme, "mitä tässä on tehtävä? Mihin hän on haavan
+saanut?"</p>
+
+<p>"Haavan? Joutavia!" tohtori vastasi. "Yhtä vähän hän on haavoittunut
+kuin te tai minä. Mies on saanut kohtauksen, kuten jo ennustinkin. Ehkä
+te, rouva Hawkins, nyt tahdotte mennä yläkertaan miehenne luo ja, jos
+mahdollista, pitää hänet kaikesta tästä tietämättömänä. Minun täytyy nyt
+koettaa parhaani mukaan pelastaa tämän miekkosen kolminkertaisesti
+arvoton henki. Jim kai tuo minulle maljan."</p>
+
+<p>Maljaa noutaessani oli tohtori jo käärinyt ylös kapteenin hihan ja
+paljastanut hänen jäntevän käsivartensa. Siinä oli useassa kohti
+ihopiirroksia. "Tääll' on onnea", "hyvä tuuli" ja "Billy Bones
+kuvittelee", olivat somasti piirretyt kyynärvarteen ja ylhäälle likelle
+olkapäätä oli maalattu hirsipuut, joissa roikkui mies. Kuva oli
+mielestäni erittäin taitavasti tehty.</p>
+
+<p>"Sangen kuvaavaa", tohtori virkkoi sormellaan viitaten hirsipuihin. "Ja
+nyt, Billy Bones, jos se nimenne lienee, nyt katsomme verenne väriä.
+Jim", hän kysyi minulta, "pelkäätkö verta?"</p>
+
+<p>"En, tohtori", vastasin.</p>
+
+<p>"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan
+valtasuonen.</p>
+
+<p>Verta oli runsaasti laskettu, ennenkuin kapteeni avasi silmänsä ja
+katseli harhaillen ympärilleen. Ensiksi hän tunsi tohtorin ja hänen
+kasvonsa huomattavasti synkistyivät. Sitten hänen katseensa sattui
+minuun ja hän näytti rauhoittuvan. Mutta äkkiä ilme hänen kasvoissaan
+muuttui ja hän koetti nousta istumaan huudahtaen:</p>
+
+<p>"Missä on Musta Koira?"</p>
+
+<p>"Ei täällä ole Mustaa Koiraa", tohtori vastasi, "ellei teitä itseänne
+oteta lukuun. Te olette juonut rommia, olette saanut kohtauksen aivan
+niin kuin ennustinkin; ja minä olen juuri, vaikka sangen
+vastahakoisesti, vetänyt teidät varmasta haudasta elävien joukkoon. Nyt,
+Bones &mdash; &mdash;"</p>
+
+<p>"Se ei ole nimeni", hän keskeytti.</p>
+
+<p>"Saman tekevä", tohtori vastasi. "Sen niminen on muuan merirosvo, jonka
+tunnen, ja saman nimen annan teille lyhyyden vuoksi. Ja nyt tahtoisin
+saada teille sanotuksi, että yksi rommilasi ei teitä tapa, mutta jos
+yhden otatte, niin otatte toisenkin ja monta muuta lisäksi; ja minä
+panen peruukkini pantiksi siitä, että jollette te heti juomista lopeta,
+niin olette kuoleman oma &mdash; ymmärrättekö sitä? &mdash; kuoleman oma, ja te
+joudutte siihen paikkaan, joka teitä varten on valmistettu, kuten
+Raamatussa sanotaan. Nyt ylös, mies. Vielä tämän kerran autan teitä
+vuoteellenne."</p>
+
+<p>Suurella vaivalla saimme hänet kuljetetuksi yläkertaan ja laskimme
+vuoteelle, johon hän vaipui kuin pyörtyäkseen.</p>
+
+<p>"Muistakaa nyt", tohtori sanoi, "minä en ota teitä vastuulleni &mdash; rommin
+nimikin on teille kuolemaksi."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän läksi isäni luo, vieden minut mukanaan.</p>
+
+<p>"Ei hätää", puhui hän heti kun oli sulkenut perästämme oven. "Olen
+laskenut hänestä verta siksi paljon, että hän pysyy jonkin aikaa hiljaa.
+Maatkoon nyt aloillaan viikon päivät &mdash; se on parasta sekä hänelle että
+teille; mutta uusi kohtaus hänet lopettaa."</p>
+
+
+
+<h3>3 Luku.<br />
+Musta merkki.</h3>
+
+
+<p>Puolenpäivän tienoilla menin viemään kapteenille virkistäviä juomia ja
+lääkkeitä. Hän makasi jotenkin samassa asennossa, mihin olimme hänet
+jättäneet. Hän näytti sekä väsyneeltä että kiihoittuneelta.</p>
+
+<p>"Jim", puhui hän, "sinä olet ainoa olento täällä, jolle voi jotain arvoa
+antaa, ja sinä tiedät, että minä olen aina ollut hyvä sinulle. Jok'ainoa
+kuukausi olen sinulle antanut hopearahan aivan omaksesi. Näet, toveri,
+miten huonossa kunnossa nyt olen ja kaikkien hylkäämänä. Jim, sinähän
+olet niin hyvä ja tuot minulle pikarin rommia, etkös tuokin, vanha
+toveri!"</p>
+
+<p>"Tohtori &mdash;", aloin.</p>
+
+<p>Mutta hän keskeytti minut, hereten heikolla äänellä mutta sydämensä
+pohjasta sadattelemaan tohtoria. "Tohtorit ovat ämmiä joka kynsi", hän
+sanoi, "ja mitäpä tämäkään tohtori merimiehistä ymmärtäisi? Minä olen
+ollut uunikuumissa paikoissa, ja miehet ovat kaatuilleet ympärilläni
+keltaisen kuumeen kynsissä, ja siunattu maaemo on aaltoillut kuin meri
+maanjäristyksen kourissa &mdash; tietäisikö tämä tohtori jotain sellaisista
+maista? &mdash; ja minä olen elänyt rommilla, kuuletko! Se on ollut ruokani
+ja juomani ja mies ja vaimo &mdash; kaikki; ja jos nyt en saa rommiani, niin
+olen kuin purjeeton laivarähjä tyynellä rannalla, ja vereni on lankeava
+sinun päällesi, Jim, ja tuon tohtori-ämmän päälle"; ja hän rupesi taas
+sadattelemaan. "Katsos, miten sormeni vapisevat", jatkoi hän surkealla
+äänellä. "Ne eivät pysy hetkeäkään yhdessä kohti. En ole saanut
+pisaraakaan koko tänä päivänä. Tohtori on hullu, pähkähullu! Jollen minä
+saa vähän rommia, Jim, niin kauheat näyt tulevat eteeni; minä olen jo
+ennenkin näkyjä nähnyt. Olen nähnyt Flint-ukon siinä nurkassa takanasi,
+nähnyt hänet selvästi kuin päivällä; ja jos näyt palaavat, niin muutun
+minä Kainiksi, sillä hurjasti olen minä elänyt. Sanoihan sinun tohtorisi
+itsekin, ettei yksi lasi minulle pahaa tee. Minä annan sinulle kiiltävän
+kultarahan pikarillisesta, Jim."</p>
+
+<p>Hän hurjistui hurjistumistaan, ja se peloitti minua isäni vuoksi, joka
+oli hyvin heikkona ja tarvitsi hiljaisuutta. Sitäpaitsi eivät olleet
+vaikuttamatta tohtorin sanatkaan, joista minua muistutettiin, ja
+lahjomisyritys minua vielä harmitti.</p>
+
+<p>"Rahoistanne en huoli", vastasin, "muuta kuin minkä olette isälleni
+velkaa. Yhden lasillisen tuon, mutta en myöskään enempää."</p>
+
+<p>Kun juoman toin, tarttui hän siihen kärkkäästi ja joi lasin pohjaan. .</p>
+
+<p>"Ai ai" sanoi hän, "tämä se joltakin maistuu. Mutta kuules, toveri,
+sanoiko se tohtori, kuinka kauan minun piti maata tässä vanhassa
+pesässä?"</p>
+
+<p>"Viikko vähintäin", vastasin.</p>
+
+<p>"Tulimmaista!" huudahti hän. "Kokonainen viikko! Se on minulle
+mahdotonta; siihen mennessä he ovat jo toimittaneet minulle mustan
+merkin. Ne lurjukset koettavat tänäkin hetkenä saada minusta vihiä &mdash;
+nuo lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan pitelemään ja
+himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se merimiehen tapaista; onko,
+kysyn minä? Mutta minä olen säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani
+tuhlannut enkä hävittänyt ja minä vedän taas heitä nenästä. En minä
+heitä pelkää. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa ulos, toverini,
+ja näytän heille taas köyden päätä."</p>
+
+<p>Puhuessaan hän kohottautui vaivalloisesti vuoteeltaan nojautuen
+olkapäähäni niin kovakouraisesti, että olin vähällä puhjeta huutamaan,
+ja liikutellen jalkojaan kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta
+tavaraa. Hänen sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat
+surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne lausuttiin. Hän
+vaikeni hetkeksi päästyään istumaan sängyn laidalle.</p>
+
+<p>"Se tohtori on vienyt minulta voimat", murisi hän. "Korvani soivat.
+Laske minut takaisin vuoteelle."</p>
+
+<p>Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo entiseen asentoonsa ja
+makasi siinä hetken äänettömänä. "Jim", hän vihdoin virkkoi, "sinähän
+näit sen tänpäiväisen merimiehen?"</p>
+
+<p>"Mustan Koiranko?" kysyin.</p>
+
+<p>"Ahaa! Musta Koira", sanoi hän. "<i>Hän</i> on paha mies; mutta pahempiakin
+on, jotka hänet lähettivät. Kuule nyt; jos minä en täältä pääse
+minnekään ja he saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he
+tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät hevosen selkään &mdash;
+voithan sen tehdä, vai mitä? No niin, sinä kiipeät hevosen selkään ja
+menet &mdash; olkoon menneeksi, minä tahdon! &mdash; ja menet sen kirotun
+tohtori-ämmän luo ja pyydät häntä kutsumaan kokoon kaikki apurit &mdash;
+oikeuden palvelijat ja sen semmoiset &mdash; ja hän ottaa kiinni heidät
+kaikki 'Amiraali Benbow'ssa' &mdash; ukko Flintin koko varuskunnan, miehet ja
+pojat, &mdash; kaikki jotka ovat jälellä. Minä olin ensimmäinen perämies,
+ukko Flintin ensimmäinen perämies, ja minä yksinäni tiedän paikan. Hän
+ilmaisi sen minulle maatessaan kuoleman kielissä kuten minä nyt. Mutta
+sinun ei tarvitse virkkaa mitään, elleivät he saa mustaa merkkiä minulle
+annetuksi, taikka ellet jälleen näe Mustaa Koiraa tai yksijalkaista
+merenkulkijaa &mdash; häntä eritoten."</p>
+
+<p>"Mutta mikä se musta merkki on, kapteeni?" kysyin.</p>
+
+<p>"Se on haaste, toveri. Minä ilmoitan sinulle, jos he saavat sen
+annetuksi. Mutta muista pitää silmäsi auki Jim, ja minä panen saaliit
+kahtia kanssasi, sen vakuutan kunniani kautta."</p>
+
+<p>Hän puhui vielä, jonkin aikaa yhä heikommalla äänellä; mutta heti kun
+olin antanut hänelle lääkkeen, jonka hän otti kuin lapsi huomauttaen
+vain, että "jos konsaan merimies on lääkkeitä tarvinnut, niin olen minä
+nyt sellainen merimies", ja vaipui sitten syvään, horrosmaiseen uneen,
+jolloin minä läksin hänen luotaan. En tiedä, miten olisin menetellyt,
+jos kaikki olisi hyvin käynyt. Luultavasti olisin kertonut kaikki
+tohtorille, sillä minä pelkäsin kauheasti, että kapteeni katuisi
+tunnustuksiaan ja iskisi minut hengiltä. Mutta nyt kävikin niin, että
+isäni äkkiä kuoli samana iltana, ja se muutti asiat kokonaan.
+Luonnollinen surumme, naapurien käynnit, hautajaispuuhat ja toimet
+ravintolassa, jota kesken kaiken oli hoidettava, pitivät minua niin
+kovassa touhussa, ettei minulla ollut paljon aikaa edes ajatella
+kapteenia, sen vähemmin häntä pelätä.</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna hän jo tuli alakertaan, söi tavalliset ateriansa,
+vaikka entistä vähemmän, ja joi rommia luullakseni tavallista enemmän,
+sillä hän kävi itse sitä noutamassa anniskeluhuoneesta otsa rypyssä ja
+tuhautellen nenäänsä niin ankarana, ettei kukaan uskaltanut häntä
+vastustaa. Hautajaisten edellisenä iltana hän oli yhtä päihtynyt kuin
+ennenkin, ja ilkeältä tuntui, kun kuuli hänen surutalossa vetävän
+vanhaa, kauheata merimieslauluaan. Mutta niin heikko kuin hän olikin,
+pelkäsimme me häntä kuin kuolemaa, ja tohtori oli muutaman
+sairaustapauksen vuoksi matkustanut penikulmien päähän eikä isäni
+kuoleman jälkeen kertaakaan ollut luonamme. Olen sanonut, että kapteeni
+oli heikko, ja siltä todellakin näytti kuin olisi hän heikontunut eikä
+voimistunut. Hän kompuroi ylös ja alas rappusia, laahusti vierastuvasta
+anniskeluhuoneeseen ja sieltä taas takaisin, ja toisinaan hän pisti
+nenänsä ulos nuuhkaistakseen meri-ilmaa. Liikkuessaan hän nojasi seiniin
+ja hengitti vaivalloisesti ja nopeasti kuin vuoren jyrkänteitä
+kiipeillessä. Hän ei puhutellut kertaakaan minua erityisesti ja minä
+luulen, että hän oli melkein unohtanut avomielisyytensä; mutta muuten
+hän oli tavallista pikapäisempi ja, jos ottaa huomioon hänen
+heikkoutensa, entistään julmempi. Juovuksissa ollessaan hän nyt
+tavallisesti paljasti lyöntimiekkansa ja asetti sen eteensä pöydälle.
+Mutta samalla hän kiinnitti vähemmän huomiota muihin ihmisiin ja näytti
+hautovan omia ajatuksiaan, melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän
+esimerkiksi rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi laulamaan
+aivan erilaista laulua, jotain maalaisten rakkauslaulua, jonka hän
+varmaankin oli oppinut nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.</p>
+
+<p>Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten jälkeiseen päivään. Tuona
+kylmänä, sumuisena päiväni kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin
+ulko-ovella mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman johdosta,
+kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin. Hän oli nähtävästi sokea,
+sillä hän tunnusteli kepillä eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen
+silmänsä ja nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki kumarassa ja
+päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen merimieskauhtana, jonka pään
+yli viskattu päähine teki hänet aivan muodottomaksi. En koskaan
+eläissäni ollut vielä nähnyt niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi
+vähän matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla,
+yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä.</p>
+
+<p>"Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle mies-raukalle, joka on
+kadottanut silmiensä kalliin valon puolustaessaan kunniakkaasti
+isänmaataan Englantia, ja Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! &mdash; missä
+tai missä osassa tätä maata hän nyt lienee?"</p>
+
+<p>"Olette 'Amiraali Benbow'n luona Mustan Kummun lahden rannalla, mies
+hyvä", vastasin minä.</p>
+
+<p>"Kuulen äänen", sanoi hän &mdash; "nuoren äänen. Tahdotteko ojentaa minulle
+kätenne, hyvä nuori ystäväni, ja viedä minut sisään?"</p>
+
+<p>Minä ojensin käteni ja tuo kamala, hempeäpuheinen, silmätön olento
+samassa tarttui siihen kuin rautapihdeillä puristaen. Minä hämmästyin
+niin, että yritin ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut
+yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.</p>
+
+<p>"Nyt, poika", virkkoi hän, "sinun on vietävä minut kapteenin luo."</p>
+
+<p>"Sitä en", vastasin, "totta totisesti uskalla tehdä."</p>
+
+<p>"Joutavia", virkkoi hän irvistäen, "vie minut suoraan sisään, taikka
+minä rusennan käsivartesi."</p>
+
+<p>Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin armottomasti, että minä parahdin
+tuskasta.</p>
+
+<p>"Teidän omaa parastanne", selitin, "minä tarkoitan. Kapteeni ei ole
+entisellään. Hänellä on paljastettu miekka edessään. Eräs toinen herra
+&mdash;"</p>
+
+<p>"Eteenpäin mars", keskeytti hän; ja niin julmaa, kylmää ja ilkeätä ääntä
+kuin sen sokean miehen minä en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut
+varmemmin kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä, kävellen suoraan
+ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas merirosvomme istui rommistaan
+juopuneena. Sokea mies pysyttelihe aivan rinnallani, pidellen minua
+lujasti kiinni ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan
+siedinkään.</p>
+
+<p>"Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen näkyvissä, huuda 'Tääll'
+on eräs toverinne, Bill &mdash;'. Jos et niin tee, niin minä teen näin", ja
+hän puristi taas niin että päätäni huimasi.</p>
+
+<p>Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi pelkäämään sokeaa miestä, että
+minä unohdin kapteeniakin kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä
+vapisevalla äänellä lausuin nuo sanat, jotka hän oli suuhuni pannut.</p>
+
+<p>Kapteeni-parka kohotti katseensa, ja samassa kun hän näki tulijan,
+haihtui humala hänestä ja hän jäi selvänä miehenä tuijottamaan eteensä.
+Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet niin paljon kauhua kuin kuolettavaa
+kipua. Hän yritti nousta, mutta luullakseni eivät hänen voimansa enää
+siihen riittäneet.</p>
+
+<p>"Istu aloillasi, Bill", virkkoi sokea. "Vaikken minä näe, niin kuulen
+sormenkin liikahduksen. Asia kuin asia. Ojenna vasen kätesi. Poika, ota
+kiinni hänen vasemman kätensä ranteesta ja tuo se oikean käteni
+ulottuville."</p>
+
+<p>Molemmat tottelimme häntä täsmälleen, ja minä näin hänen siirtävän
+jotain keppiä pitelevältä kämmeneltään kapteenin käteen, joka samassa
+puristui kiinni.</p>
+
+<p>"Nyt se on tehty", sanoi sokea mies. Samassa hän äkkiä hellitti kätensä
+ja uskomattoman osavasti ja ketterästi pujahti vierastuvasta ulos
+tielle, jossa minä, liikkumattomana seisoessani, kuulin hänen keppinsä
+kopinan loittonemistaan loittonevan.</p>
+
+<p>Kului kotvasen, ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme järkiimme, mutta
+viimein minä päästin irti hänen ranteensa, jota yhä olin pidellyt, ja
+hän melkein samaan aikaan katsahti tarkkaavaisesti kämmeneensä.</p>
+
+<p>"Kello kymmenen!" huudahti hän. "Kuusi tuntia. Vielä ennätämme heidät
+nipistää"; ja hän hyppäsi pystyyn.</p>
+
+<p>Mutta samassa hän horjahti, vei kätensä kaulaansa, seisoi hetkisen
+huojuen ja kaatui sitten omituisesti äännähtäen kasvoilleen lattialle.</p>
+
+<p>Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni huutaen. Mutta kiirehtiminen
+oli turhaa. Äkkipikainen halvaus oli lopettanut hänen päivänsä.
+Omituista on &mdash; sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime
+aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni &mdash;, että minä, heti kun
+huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tämä oli toinen
+kuolemantapaus ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä
+tuoreena mielessäni.</p>
+
+
+
+<h3>4 Luku.<br />
+Merimiesarkku.</h3>
+
+
+<p>Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki mitä olin saanut
+tietää &mdash; mikä minun ehkä olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä &mdash;;
+ja me huomasimme heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa
+kapteenin rahoista &mdash; jos hänellä niitä ollenkaan oli &mdash; kuului
+kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa oli, etteivät hänen
+laivatoverinsa, ainakaan eivät ne kaksi, Musta Koira ja sokea mies,
+jotka olin nähnyt, olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen
+vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä ratsastaa heti
+tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini jäänyt yksin ja turvattomaksi,
+ja se ei nyt voinut käydä laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan
+voineet paljon kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön
+liedessä, yksinpä kellon tikutuskin peloitti meitä. Ympäristössä kuului
+mielestämme lakkaamatta lähestyviä askeleita; ja muistaessani
+vierastuvan lattialla makaavaa kapteenin ruumista ja ajatellessani tuon
+kauhean, sokean kerjäläisen kuljeksivan lähistöllä valmiina joka hetki
+palaamaan, oli minulla monet kerrat, kuten sanotaan, kauhusta sydän
+kurkussa. Jotakin täytyi pian tehdä, ja viimein juolahti mieleemme
+lähteä yhdessä hakemaan apua kylästä. Sanottu ja tehty. Paljain päin
+juoksimme heti ulos pimenevän illan usmaiseen pakkaseen.</p>
+
+<p>Kylään ei ollut monta sataa syltä, vaikka se ei näkynytkään viereisen
+lahdelman toiselta rannalta. Se oli päinvastaisella suunnalla kuin mistä
+sokea mies oli tullut ja minne hän oli mennyt, ja se seikka lisäsi
+tuntuvasti rohkeuttani. Monta minuuttia emme matkalla viipyneet, vaikka
+joskus pysähdyimmekin kuuntelemaan. Mutta mitään tavattomia ääniä eivät
+korvamme erottaneet &mdash; laineet vain rannalla hiljakseen liplattivat ja
+varikset raakkuivat metsässä.</p>
+
+<p>Oli jo tulenvalon aika kylään päästessämme, enkä koskaan unohtane miten
+mieleni keventyi, kun näin sen valaistut akkunat ja oviaukot; mutta
+siihen supistuikin, kuten selville kävi, koko se apu, jonka siltä
+taholta saimme. Sillä &mdash; teidän mielestänne kai olisivat miehet saaneet
+hävetä menettelyänsä &mdash; ei yksikään sielu suostunut palaamaan kanssamme
+"Amiraali Benbow'hin." Mitä enemmän me vaikeuksistamme puhuimme, sitä
+kiihkeämmin he vaimoineen ja lapsineen kotiensa suojaan turvautuivat.
+Kapteeni Flintin nimi oli, vaikka se minulle olikin outo, muutamille
+tarpeeksi tuttu herättääkseen lannistavaa pelkoa. Muutamat miehet, jotka
+olivat olleet peltotyössä "Amiraali Benbow'n" tuolla puolen muistivat
+sitäpaitsi nähneensä tiellä useita outoja miehiä, ja, luullen heitä
+salakuljettajiksi, pujahtaneensa piiloon ja ainakin yksi oli nähnyt
+loggerttilaivan niin sanotussa Kissan Kolossa. Jokainen, joka oli ollut
+kapteenin toveri, voi jo pelkällä tällä ominaisuudellaan pelästyttää
+heidät pahanpäiväisesti. Loppujen loppu oli, että monet kyllä olivat
+valmiit ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan tohtori Liveseyn luo, mutta
+ei kukaan halunnut auttaa meitä ravintolan puolustamisessa.</p>
+
+<p>Sanotaan, että pelko tarttuu; mutta väittelystä kai, toiselta puolen,
+saa rohkeutta. Niinpä kun jokainen oli syynsä selvittänyt, piti äitini
+heille puheen. Hän ei vain niinkään, selitti hän, laskisi käsistään
+rahoja, jotka kuuluivat hänen isättömälle pojalleen. "Jos ei kukaan
+teistä uskalla", sanoi, "niin Jim ja minä uskallamme. Takaisin menemme
+samaa tietä kuin tulimmekin, eikä se teidän ansiota ole, moiset kollot,
+jänishousut. Me avaamme arkun, vaikka henkemme menisi. Ja teiltä, rouva
+Crossley, kai saan lainaksi tämän pussin, pannakseni siihen meille
+laillisesti kuuluvat rahat."</p>
+
+<p>Luonnollisesti minä sanoin seuraavani äitiäni, ja luonnollisesti he
+kaikki ihmettelivät uhkarohkeuttamme, mutta ei vain kukaan mukaamme
+lähtenyt. Ainoa, minkä he tekivät oli, että he antoivat minulle ladatun
+pistoolin siltä varalta, että meitä ahdistettaisiin, ja lupasivat
+varustaa satuloidut hevoset käytettäviksemme, jos meitä paluumatkalla
+ajettaisiin takaa. Vielä lähettivät he poikasen ratsastamaan tohtorin
+asunnolle päin etsimään aseellista apua.</p>
+
+<p>Sydämeni löi sangen terhakasti, kun läksimme kylmään yöhön vaaralliselle
+matkallemme. Täysikuu oli nousemassa ja pilkisti punaisena sumuvaipan
+yläreunan läpi. Tämä joudutti vielä enemmän askeleitamme, sillä selvää
+oli, että ennenkuin takaisin ennättäisimme, olisi kaikkialla valoisaa
+kuin päivällä ja ken tahansa näkisi lähtömme. Hiljaa ja nopeasti
+pujotteleuduimme pensasaitojen vierustoita emmekä kuulleet tai nähneet
+mitään epäilyttävää, ja pian oli "Amiraali Benbow'n" ovi sanomattomaksi
+helpotukseksemme sulkeutunut perästämme.</p>
+
+<p>Minä telkesin sen heti sisäpuolelta ja me seisoimme hetken läähättäen
+pimeässä talossa, jossa vain kapteenin hengetön ruumis oli seuranamme.
+Äitini nouti sitten kynttilän tarjoiluhuoneesta ja käsikädessä etenimme
+vierastupaan. Kapteeni makasi siellä samassa asennossa kuin
+lähtiessämmekin selällään, silmät auki ja toinen käsi sivulle
+ojennettuna.</p>
+
+<p>"Vedä verho alas, Jim", kuiskasi äitini; "ne voisivat tulla ulkoapäin
+kurkistelemaan. Ja nyt", jatkoi hän pyynnön täytettyäni, "meidän on
+saatava avain <i>tuolta</i> mutta kukahan sitä koskea tahtoo!" Hän huokasi
+nämä sanat lausuessaan.</p>
+
+<p>Minä laskeuduin heti polvilleni. Lattialla hänen kätensä vieressä oli
+pyöreä paperin palanen, joka oli toiselta puolen mustattu. Se oli
+varmaankin tuo "musta merkki." Otin sen ylös, ja toiselta puolen keksin
+seuraavan, hyvällä ja selvällä käsialalla kirjoitetun, lyhyen
+tiedonannon: "Kello kymmeneen illalla on sinulla aikaa."</p>
+
+<p>"Kello kymmeneen hän sai aikaa, äiti", sanoin; ja samassa meidän vanha
+seinäkello alkoi lyödä. Tämä äkillinen ääni säikäytti meitä
+pahanpäiväisesti; mutta hyviä uutisia se antoi, sillä kello oli vasta
+kuusi.</p>
+
+<p>"Jim", sanoi äitini, "avain!"</p>
+
+<p>Minä kopeloin kapteenin taskut. Vähän pientä rahaa, sormustin, vähän
+lankaa ja muutamia suuria neuloja, palanen rullatupakkaa, josta pää oli
+puraistu pois, käyräpäinen linkkuveitsi, taskukompassi, tulukset &mdash;
+siinä kaikki mitä löysin. Epäilys alkoi jo vallata mieleni.</p>
+
+<p>"Ehkä se onkin hänen kaulassaan", arveli äitini.</p>
+
+<p>Kovin vastenmieliseltä tuntui ruumiiseen koskea, mutta minä voitin sen
+tunteen ja revin hänen paitansa kaulasta auki. Ja todellakin &mdash; siellä
+riippui avain tervaisesta nuoranpätkästä, jonka leikkasin poikki
+kapteenin omalla linkkuveitsellä. Tämä löytö valoi meihin uutta toivoa,
+ja viipymättä riensimme yläkertaan siihen pieneen kammioon, jossa hän
+niin kauan oli makaillut ja jossa hänen arkkunsa oli koko ajan ollut.</p>
+
+<p>Ulkoapäin se oli aivan tavallisen merimiesarkun näköinen. Päähän oli
+poltinraudalla painettu "B" ja nurkat olivat aivan kuin pitkällisestä
+kovakätisestä käytännöstä typistyneet ja runneltuneet.</p>
+
+<p>"Anna minulle avain", äitini sanoi; ja vaikka kansi oli jotenkin kankea,
+sai hän arkun tuossa tuokiossa avatuksi.</p>
+
+<p>Kitkerä tupakan ja tervan haju tuoksahti sisältä, mutta päälläpäin ei
+näkynyt muuta kuin hyvä, huolellisesti harjattu ja kokoon laskettu
+vaatekerta. Äitini vakuutti, ettei sitä oltu kertaakaan käytetty. Niiden
+alta alkoi tulla esiin sekatavaraa &mdash; astemittari, tinatuoppi, useita
+tankoja tupakkaa, kaksi sangen kaunista pistoolia koteloineen, palanen
+hopeakankea, vanha espanjalainen taskukello ja muutamia halpa-arvoisia
+enimmäkseen muukalaistekoisia koristeita, pari messinkijalustaista
+kompassia ja viisi tai kuusi omituista länsi-intialaista näkinkenkää.
+Muuta arvokasta emme toistaiseksi olleet löytäneet kuin hopeapalasen ja
+koristeet, ja ne eivät tarkoitukseemme soveltuneet. Alla oli vanha,
+merisuolan valkaisema merimiestakki. Äitini tempasi sen kärsimättömästi
+ulos arkusta ja takin alta paljastuivat meille viimeiset tavarat,
+öljykankaalla päällystetty käärö, jossa näytti olevan papereja, ja
+purjekangaspussi, josta kosketellessa kuului kuin kullan kilinää.</p>
+
+<p>"Kyllä minä näytän noille roistoille, että olen tunnollinen nainen",
+äitini sanoi. "Minä tahdon vain maksun saamisestani enkä penniäkään
+enempää. Pitelehän rouva Crossleyn pussia." Ja hän ryhtyi laskemaan
+kapteenin velkaa merimiespussista toiseen.</p>
+
+<p>Siitä syntyikin aikaaviepä ja vaivalloinen tehtävä, sillä rahat olivat
+peruisin eri maista ja arvoltaan erilaisia &mdash; Espanjan dublonit, Ranskan
+louisdorit, Englannin guineat ja monet muut oli sullottu sekaisin samaan
+pussiin. Guineoita oli kaikkein vähimmän ja ainoastaan ne äitini tunsi.</p>
+
+<p>Kun olimme saaneet noin puolet summasta lasketuksi, tartuin äkkiä äitini
+käsivarteen, sillä kylmän illan hiljaisuudesta kuulin äänen, joka sai
+vereni jähmettymään &mdash; kuulin sokean miehen kepin kopisevan routaisella
+tiellä. Se läheni lähenemistään, ja me kuuntelimme henkeä pidättäen.
+Sitten se kolahti kovasti ulko-oveen ja me kuulimme tartuttavan
+kädensijaan ja salvan ratisevan, kun tulija koetti avata ovea. Sitten
+seurasi pitkä hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin
+kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme se vähitellen eteni
+siksi kuin kokonaan häipyi hiljaisuuteen.</p>
+
+<p>"Äiti", virkoin, "ota kaikki ja lähdetään pois", sillä minä olin
+vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli herättänyt epäluuloja ja toisi
+pian koko joukkueen kimppuumme kuin ampiaisparven. Toisekseen ei kukaan
+muu kuin se, joka kerran oli tuon sokean miehen tavannut, voi ymmärtää
+miten tyytyväinen olin siitä, että olin teljennyt oven.</p>
+
+<p>Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut ottaa kolikkoakaan
+enempää kuin mihin hän oli oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään
+tyytymään. Hän selitti, että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti
+aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi saada.
+Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteellä kuului lyhyt, hiljainen
+vihellys. Se riitti liiaksikin meille. "Otan sen minkä olen saanut
+lasketuksi", äitini virkkoi ponnahtaen seisoalleen.</p>
+
+<p>"Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi", sanoin minä öljykankaiseen
+kääröön tarttuen.</p>
+
+<p>Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia, jättäen kynttilän
+tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä ja me olimme ulkona paeten täyttä
+juoksua. Viime hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi
+nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin puolen meitä ja
+ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja laakson pohjassa sumu vielä oli
+siksi sakea, että se salasi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin
+pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä joutuisimme kuun
+valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki. Korvamme erottivat jo juoksevia
+askeleita, ja kun tähystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin
+heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että joku
+tulijoista kantoi lyhtyä.</p>
+
+<p>"Poikani", virkkoi äitini äkkiä, "ota rahat ja juokse edelleen. Minun
+voimani ovat lopussa."</p>
+
+<p>Nyt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt, ajattelin. Miten
+sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta, miten soimasinkaan äitini
+tunnokkaisuutta ja saituruutta, hänen uhkarohkeuttaan alussa ja
+heikkouttaan nyt. Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin
+horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän huohottaen vaipui
+olkapääni varaan. En tiedä miten voimani riittivät siihen, ja pelkäänpä
+että käsittelin häntä sangen kovakouraisesti, mutta minun onnistui
+laahata hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan kaaren alle.
+Kauemmas en kyennyt häntä vetämään, sillä silta oli niin matala, että
+vain ryömimällä voin sen alla liikkua. Sinne meidän oli nyt jäätävä &mdash;
+äitini oli melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat kuulomatkassa
+ravintolasta.</p>
+
+
+
+<h3>5 Luku.<br />
+Sokean miehen viimeiset hetket.</h3>
+
+
+<p>Uteliaisuuteni oli tavallaan pelkoani voimakkaampi, sillä minä en voinut
+jäädä piilopaikkaani, vaan ryömin takaisin törmälle, josta pääni pensaan
+suojaan piiloittaen, näin koko maantien ovemme edustalla. Tuskin olin
+tähystyspaikkaani päässyt, kun vihollisemme alkoivat saapua. Heitä oli
+seitsemän tai kahdeksan ja tulivat he täyttä juoksua, lyhtyä kantava
+mies vähän edellä. Kolme miestä juoksi yhdessä pidellen toisiaan
+kädestä, ja sumussakin tunsin keskimmäisen heistä sokeaksi
+kerjäläiseksi. Samassa jo hänen äänensä todisti arvanneeni oikein.</p>
+
+<p>"Murtakaa ovi!" hän huudahti.</p>
+
+<p>"Kyllä, kyllä!" vastasi pari kolme ääntä ja lyhdyn kantajan seuraamana
+hyökkäsivät miehet "Amiraali Benbow'ta" vastaan. Sitten näin heidän
+pysähtyvän ja kuulin heidän hiljaa puhelevan, aivan kuin olisivat
+hämmästyneet tavatessaan oven avonaisena. Mutta pysähdys ei ollut
+pitkällinen, sillä sokea mies alkoi jälleen jaella käskyjään. Hänen
+äänensä kajahti kovemmalta ja kimakammalta kuin ennen, aivan kuin olisi
+hän ollut mielenjännityksestä ja raivosta aivan hurjistunut.</p>
+
+<p>"Sisään, sisään!" huusi hän sadatellen miesten hitautta.</p>
+
+<p>Neljä viisi miestä totteli heti ja pari jäi kerjäläisen luo. Seurasi
+hiljaisuus, sitten kuului hämmästynyt huudahdus ja ääni ilmoitti
+talosta:</p>
+
+<p>"Bill on kuollut!"</p>
+
+<p>Mutta sokea vastasi vain sadatellen heidän hitauttaan.</p>
+
+<p>"Tarkastakaa hänet, joku teistä lurjustelijoista, ja muut ylös arkkua
+noutamaan", huusi hän.</p>
+
+<p>Kuului selvään, miten vanhat rappusemme ratisivat, miesten juostessa
+yläkertaan koko talo kai tutisi. &mdash; Pian kuului uusia hämmästyneitä
+huudahduksia; kapteenin huoneen ikkuna töytäistiin auki niin että lasit
+säpäleinä helisivät, ja mies työnsi ulos päänsä ja hartiansa selittäen
+alhaalla seisovalle sokealle kerjäläiselle:</p>
+
+<p>"Pew, ne ovat ehtineet ennen meitä. Joku on tyhjentänyt arkun pohjaa
+myöten."</p>
+
+<p>"Onko se siellä?" karjui Pew.</p>
+
+<p>"Rahat ovat täällä."</p>
+
+<p>Sokea ei sanonut rahoista välittävänsä.</p>
+
+<p>"Flintin kääröä tarkoitan", huusi hän.</p>
+
+<p>"Ei sitä täällä näy", mies vastasi.</p>
+
+<p>"Kuulkaa te siellä alhaalla, onko se sitten Billin vaatteissa?" karjui
+taas sokea.</p>
+
+<p>Toinen mies, arvatenkin se, joka oli jäänyt kapteenin ruumista
+tarkastelemaan, tuli nyt ravintolan ovelle. "Bill on jo puhdistettu",
+vastasi hän, "eikä ole mitään jälellä."</p>
+
+<p>"Sen on tuo ravintolan väki tehnyt &mdash; se poika. Kunpa olisinkin häneltä
+silmät puhkaissut!" huudahti sokea Pew. "He olivat aivan äsken täällä &mdash;
+ovi oli lukittu, kun sitä koetin. Hajautukaa, pojat, ja etsikää heidät
+käsiin."</p>
+
+<p>"Totta totisesti, tulenkin jättivät palamaan", vakuutti mies ikkunasta.</p>
+
+<p>"Hajautukaa etsimään. Nuuskikaa joka nurkka hökkelistä!" käski Pew,
+lyöden keppiään maantiehen.</p>
+
+<p>Sitten seurasi ankara myllerrys koko vanhassa ravintolassamme; raskaita
+askelia kumisi kaikkialta, huonekaluja heiteltiin kumoon, ovia lyötiin
+säpäleiksi, niin että kaiku kallioista vastasi. Toinen toisensa jälkeen
+tulivat miehet jälleen ulos tielle ja selittivät, ettei meitä mistään
+löytynyt. Samassa kuului vihellys, yhtäläinen kuin se, joka oli
+säikäyttänyt meidät kapteenin rahoja laskiessamme, mutta nyt se kuului
+kahteen kertaan. Minä olin luullut sitä sokean miehen hyökkäysmerkiksi
+väelleen, mutta nyt älysin, että se olikin kylänpuoleiselta kummulta
+annettu merkki ja, päättäen sen vaikutuksesta merirosvoihin, se varoitti
+heitä lähestyvästä vaarasta.</p>
+
+<p>"Dirkin merkki taas", sanoi joku. "Kahdesti! Meidän täytyy hävitä,
+miehet."</p>
+
+<p>"Hävitä, jänishousu!" Pew huudahti. "Dirk oli jo alussa suuri pelkuri &mdash;
+älkää hänestä välittäkö. Heidän täytyy olla aivan lähistöllä, kauas he
+eivät ole ehtineet &mdash; he ovat aivan käsissämme. Hajautukaa etsimään,
+koirat! Kies'avita, olisivatpa silmäni vielä jäljellä."</p>
+
+<p>Tämä toivomus näytti vähän vaikuttavan, sillä pari miestä alkoi
+silmäillä sinne tänne romukasoihin, mutta mielestäni he etsivät vain
+toisella silmällä ja toisella pälyivät heitä uhkaavaa vaaraa. Muut
+miehet seisoivat epäröivinä tiellä.</p>
+
+<p>"Teitä odottavat tuhannet, ja te hullut vielä vitkastelette! Te olisitte
+rikkaat kuin kuninkaat, jos sen löytäisitte, ja te tiedätte, että se on
+täällä, mutta kuitenkin epäröitte kuin nahjukset. Ei kukaan teistä
+uskaltanut astua Billin eteen, mutta minä &mdash; sokea &mdash; sen tein! Ja nyt
+menee tilaisuus käsistäni teidän tähtenne! Minä jään edelleenkin
+köyhäksi, ryömiväksi, rommia kärkkyväksi kerjäläiseksi, vaikka voisin
+ajella keinuvissa vaunuissa. Jos teillä olisi rohkeutta kuin hauilla
+merrassa niin saisitte heidät vielä kiinni."</p>
+
+<p>"Viisi heistä, Pew, meillähän on dublonit!" murisi joku.</p>
+
+<p>"He ehkä ovat etsittävämme piiloittaneet", toinen lisäsi. "Ota rahat,
+Pew, äläkä turhia rähise."</p>
+
+<p>Näistä vastaväitteistä Pew lopulta kokonaan menetti malttinsa ja alkoi
+huitoa tovereitaan oikealle ja vasemmalle. Useampi kuin yksi sai ankaran
+iskun hänen kepistään.</p>
+
+<p>Miehet puolestaan sadattelivat sokeata seuranpettäjää, uhkailivat häntä
+kamalasti ja koettivat turhaan tarttua hänen keppiinsä ja riistää sen
+hänen käsistään.</p>
+
+<p>Tämä riita pelasti meidät, sillä miesten vielä kiistellessä kuului
+kylänpuoleiselta kummulta uusi ääni &mdash; nelistävien hevosten
+kavionkopinaa. Melkein samassa silmänräpäyksessä pamahti ahon reunasta
+pistoolinlaukaus. Se oli nähtävästi viimeinen varoitus uhkaavasta
+vaarasta, sillä rosvot pyörähtivät heti pakoon juosten eri haaroille,
+mikä rantaa pitkin, mikä yli kummun, niin että puolessa minuutissa
+heistä ei näkynyt ketään muita kuin Pew. Hänet he olivat jättäneet
+jälkeensä joko yksistään säikähdyksestä tai kostaakseen hänelle ilkeät
+sanat ja iskut. Siellä hän nyt raivoissaan töytäili tiellä edestakaisin,
+kopeloiden kepillä eteensä ja huudellen tovereitaan. Lopulta hän läksi
+väärään suuntaan ja juoksi muutamia askeleita ohitseni kylään päin,
+huutaen: "Johnny, Musta Koira, Dirk, älkää jättäkö Pew-vanhusta, toverit
+&mdash; älkää toki Pew-ukkoa!"</p>
+
+<p>Samassa kumahti kavionkopina kummun laelta ja neljä tai viisi
+ratsumiestä ilmestyi sinne kuunvaloon. Täyttä laukkaa karauttivat he
+sitten rinnettä alas.</p>
+
+<p>Pew älysi nyt erehtyneensä, pyörähti huudahtaen takaisin, ja juoksi
+suoraa päätä ojaan, jonne hän vierähti nurin niskoin. Mutta pian oli hän
+taas jaloillaan ja ryntäsi nyt aivan mielettömänä suoraan etumaisen
+hevosen jalkoihin.</p>
+
+<p>Ratsastaja koetti häntä väistää, mutta turhaan. Kimakasti parahtaen
+lensi Pew kumoon, kaviot kolhivat häntä säälimättä ja vilahtivat ohi.
+Hän kaatui kyljelleen, vaipui siitä hiljaa kasvoilleen eikä liikahtanut
+enää.</p>
+
+<p>Minä ponnahdin ylös ja huusin ratsastajille. He pidättelivät hevosiaan
+tapaturmasta pelästyneinä, ja pian näin keitä he olivat. Yksi heistä,
+joka pysytteli toisten takana, oli sama poika, joka kylästä oli lähtenyt
+tohtori Liveseyn luo, muut olivat tullivirkamiehiä, jotka hän oli
+tavannut matkalla ja joiden kera hän oli älynnyt kääntyä heti takaisin.
+Ylitarkastaja Dance oli kuullut puhuttavan Kissan Kolossa piileksivästä
+loggertista ja lähtenyt samana iltana ratsastamaan meille päin. Tätä
+seikkaa saimme äitini ja minä kiittää pelastuksestamme.</p>
+
+<p>Pew oli kuollut. Äitini taas tointui heti kun olimme kantaneet hänet
+kylään ja valelleet häntä kylmällä vedellä. Hän ei enää tiennyt pelosta
+mitään, vaikka yhä valittelikin tappiotaan rahojen jaossa. Ylitarkastaja
+ratsasti sillä välin Kissan Kololle niin nopeasti kuin pääsi, mutta kun
+hänen miestensä oli laaksossa laskeuduttava satulasta ja talutettava,
+toisinaan autettavakin hevosiaan ja kuljettava aina yllätyksen pelosta
+varovasti, ei ollut mikään ihme, että heidän perille päästessä loggertti
+jo oli matkalla, vaikka vielä likellä rantaa. Hän huusi sitä
+pysähtymään. Vastaukseksi käski ääni aluksesta häntä pysyttelemään
+poissa kuunvalosta, taikka saisi hän lyijypalasen kalloonsa. Samassa
+vinkuikin kuula hänen käsivartensa vieritse. Hetkisen sen jälkeen alus
+jo kääntyi niemen ympäri ja hävisi näkyvistä. Ylitarkastaja seisoi
+rannalla kuin "kala kuivalla maalla", kuten hän sanoi, eikä voinut muuta
+tehdä kuin lähettää miehen varoittamaan B:ssä olevaa tullialusta. "Ja
+se", hän sanoi, "ei ole tyhjää parempi. He pääsivät kauniisti
+käsistämme, eikä sille enää mitään mahda. Siitä vain", hän lisäsi, "on
+mieleni hyvä, että astuin Pew-päällikön varpaille"; sillä silloin hän jo
+oli kuullut minun kertomukseni.</p>
+
+<p>Minä menin hänen kanssaan takaisin "Amiraali Benbow'hin", ja niin
+perinpohjin hävitettynä asumusta tuskin voitte kuvitellakaan. Yksin
+seinäkellonkin olivat roistot heittäneet lattiaan etsiessään hurjina
+minua ja äitiäni; ja vaikka oikeastaan ei muuta oltu viety pois kuin
+kapteenin rahapussi ja pieni määrä hopearahoja käsikassasta, selvisi
+minulle heti, että me olimme taloudellisesti häviöllä. Hra Dance ei
+voinut tilannetta mitenkään auttaa.</p>
+
+<p>"He saivat rahat, sanoitte? No, mitä he sitten Hawkins, vielä etsivät?
+Enemmänkö rahoja, arvatakseni!"</p>
+
+<p>"Ei, herra, eivät he rahoja etsineet, ellen erehdy", vastasin. "Luulenpa
+että se tavara on povitaskussani; ja suoraan sanoakseni minä mielelläni
+soisin, että se pantaisiin varmaan talteen."</p>
+
+<p>"Totta tosiaan, poikani, oikeassa olet", vastasi hän. "Minä otan sen jos
+sallit."</p>
+
+<p>"Ajattelin, että ehkä tohtori Livesey..." aloin.</p>
+
+<p>"Aivan oikein", hän keskeytti iloisesti, "aivan oikein &mdash; se on hieno
+mies ja lisäksi oikeuden jäsen. Ja johtuupa nyt mieleeni, minähän
+voinkin itse ratsastaa sinne ja tehdä selkoa tapahtumista hänelle tai
+junkkarille. Pew on kuollut, siitä ei päästä. En häntä sure, mutta hän
+on kuollut, nähkääs, ja ihmiset syyttävät siitä hänen majesteettinsa
+tullipäällikköä, jos he yleensä ketään voivat syyttää. Kuule nyt,
+Hawkins, jos haluat, niin otan sinut mukaani."</p>
+
+<p>Kiitin häntä sydämellisesti tarjouksesta ja me astelimme takaisin
+kylään, jossa hevoset olivat. Sillä aikaa kuin minä kerroin äidille
+lähdöstäni, olivat kaikki jo nousseet satulaan.</p>
+
+<p>"Dogger", sanoi Dance, "teillä on hyvä hevonen; ottakaa tämä poika
+taaksenne."</p>
+
+<p>Heti kun istuin satulassa, pidellen kiinni Doggerin vyöstä, antoi
+ylitarkastaja lähtökäskyn ja seurue lähti tasaista ravia etenemään
+tohtori Liveseyn asunnolle päin.</p>
+
+
+
+<h3>6 Luku.<br />
+Kapteenin paperit.</h3>
+
+
+<p>Me ratsastimme koko matkan hyvää kyytiä siksi kunnes pysähdyimme tohtori
+Liveseyn oven edustalle. Talo oli vallan pimeässä.</p>
+
+<p>Hra Dance käski minua laskeutumaan satulasta koputtaakseni ovelle, ja
+Dogger auttoi minut toisen jalustimen avulla alas. Palvelustyttö tuli
+heti avaamaan oven.</p>
+
+<p>"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin.</p>
+
+<p>Tyttö vastasi kieltävästi; tohtori oli tullut iltapäivällä kotia, mutta
+mennyt kartanoon päivällisille junkkarin luo.</p>
+
+<p>"Me menemme sinne, pojat", hra Dance virkkoi</p>
+
+<p>Kun matka oli lyhyt, en noussut enää satulaan, vaan juoksin Doggerin
+jalustinremmistä pidellen kartanon portille ja sieltä pitkää, kuun
+valaisemaa ja lehdettömien puiden reunustamaa kujaa pitkin suureen,
+vanhaan puutarhaan, jota kartanon valkoiset rakennusrivit ympäröivät.
+Täällä hra Dance laskeutui satulasta, otti minut mukaansa ja pääsi
+muutaman sanan vaihdettuaan sisään.</p>
+
+<p>Palvelija ohjasi meidät matoilla verhottua käytävää pitkin suureen
+kirjastohuoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä seinät täynnä ja rintakuvia
+hyllyjen päällä. Siellä istuivat, kahden puolen loimuavaa takkavalkeaa,
+junkkari ja tohtori Livesey piiput hampaissa.</p>
+
+<p>En ollut koskaan ennen nähnyt junkkaria niin läheltä. Hän oli kookas
+mies, yli kuuden jalan pituinen ja ruumiiltaan roteva. Hänen kasvonsa
+olivat pöhöttyneet, karkeatekoiset ja pitkillä matkoilla ahavoituneet ja
+käyneet ryppyisiksi. Kulmakarvat olivat pikimustat ja herkkäliikkeiset,
+ja tämä antoi hänen kasvoilleen sävyn, josta olisit päättänyt hänen
+luonteensa tuliseksi mutta ei pahansisuiseksi.</p>
+
+<p>"Käykää sisään, hra Dance", virkkoi hän hyvin arvokkaasti ja
+alentuvaisesti.</p>
+
+<p>"Hyvää iltaa, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvää iltaa
+sinullekin, Jim-ystäväni. Mikä hyvä tuuli teidät tänne tuo?"</p>
+
+<p>Ylitarkastaja ojentausi suoraksi ja jäykäksi ja saneli kertomuksensa
+kuin ulkoläksyn. Olisittepa nähneet, miten kuuntelijat kurottautuivat
+eteenpäin, silmäilivät merkitseväisesti toisiaan ja kokonaan unhottivat
+piippunsa hämmästyksestä ja mielenkiinnosta. Kuultuaan kuinka äitini
+palasi takaisin ravintolaan, tohtori löi kädet polviinsa ja junkkari
+huudahti "Mainiota!" ja taittoi pitkän piippunsa lieden laitaan.</p>
+
+<p>Kotvan ennen kuin kertomus oli lopussa, hra Trelawney (se oli näet
+junkkarin nimi, kuten muistanette) oli jo noussut tuoliltaan ja käveli
+edestakaisin huoneessa, ja tohtori oli, aivan kuin paremmin kuullakseen
+ottanut puuteroidun peruukin päästään ja näytti nyt hyvin omituiselta
+luonnollisine, lyhyeksi leikattuine hiuksineen.</p>
+
+<p>Vihoviimein hra Dance lopetti kertomuksensa.</p>
+
+<p>"Hra Dance", junkkari virkkoi, "te olette hyvin jaloluontoinen mies.
+Sen, että ratsastitte kumoon tuon mustan, ilettävän konnan, luen teille
+ansioksi, herrani, aivankuin olisitte torakan tappanut. Tämä Hawkins
+poikanen onkin oikea valtti, huomaan mä. Hawkins, soitapa tuota kelloa!
+Hra Dancen täytyy saada vähän olutta."</p>
+
+<p>"Jim, sinulla", tohtori puhui, "on siis se tavara, jota he himoitsivat,
+vai kuinka?"</p>
+
+<p>"Tässä se on", minä vastasin, ojentaen hänelle öljykankaisen käärön.</p>
+
+<p>Tohtori katseli sitä joka puolelta, aivankuin hänen sormensa olisivat
+kipinöineet avaamishalusta. Hän pisti kuitenkin käärön avaamattomana
+takkinsa taskuun.</p>
+
+<p>"Junkkari", virkkoi hän, "kun Dance on saanut oluensa, täytynee hänen
+luonnollisesti mennä virkatoimiinsa, mutta Jim Hawkinsin tahtoisin
+pidättää täällä viettämään yön talossani, ja luvallasi ehdotan, että
+lihapiirakka noudetaan tänne hänen illallisekseen."</p>
+
+<p>"Tahtosi tapahtukoon, Livesey", junkkari vastasi. "Hawkins on hyvästikin
+piirakan ansainnut."</p>
+
+<p>Suuri hanhipiirakka tuotiin nyt sivupöydälle ja minä söin vankan
+illallisen, nälkäinen kun olin. Isännät sillävälin lausuivat hra
+Dancelle vielä muutamia kohteliaisuuksia ja lähettivät sitten hänet
+pois.</p>
+
+<p>"Ja nyt, junkkari", tohtori virkkoi.</p>
+
+<p>"Ja nyt, Livesey", sanoi junkkari samaan henkäykseen.</p>
+
+<p>"Kukin kerrallaan, kukin kerrallaan puhukoon", nauroi tohtori Livesey.
+"Olet kai tuosta Flintistä kuullut kerrottavan?"</p>
+
+<p>"Hänestäkö kuullut!" huudahti junkkari. "Hänestäkö kuullut! Hän oli
+verenhimoisin merirosvo, mikä konsaan on aaltoja kyntänyt. Mustaparta
+oli lapsi Flintiin verraten. Espanjalaiset pelkäsivät häntä niin
+mielettömästi, että minä toisinaan oikein ylpeilin siitä, että hän oli
+englantilainen. Näillä omilla silmilläni olen nähnyt hänen
+märssypurjeensa Trinidadin ulkopuolella, ja minun jänishousu-laivurini
+pyörsi heti takaisin muutamaan Espanjan satamaan."</p>
+
+<p>"Olen minäkin hänestä kuullut täällä Englannissa", tohtori sanoi. "Mutta
+nyt on kysymys siitä, oliko hänellä rahoja."</p>
+
+<p>"Rahoja", huudahti junkkari. "Etkö ole tarinaa kuullut? Mitäpä muuta ne
+roistot olisivat vaanineet, elleivät juuri rahoja? Mistäpä he muusta
+kuin rahasta piittaisivat? Minkäpä muun kuin rahan vuoksi ne hirtehiset
+vaaraan antautuisivat?"</p>
+
+<p>"Siitä pian saamme selvän", vastasi tohtori. "Sinä olet vain niin
+kauhean kuumaverinen ja suurisuinen, etten puheenvuoroa saa. Minä
+tahtoisin vain tietää seuraavan seikan: jos minulla nyt olisi taskussani
+joitain osviittoja siitä, minne Flint on aarteensa haudannut, niin
+olisikohan saaliimme suurikin?"</p>
+
+<p>"Saaliimmeko!" junkkari huudahti. "Minä sanon vain, että jos meillä on
+edessämme nuo osviitat, joista puhuit, niin minä varustan laivan
+Bristolin telakassa ja otan sinut ja tämän Hawkinsin mukaani ja etsin
+aarteen käsiin vaikka vuosi etsimiseen kuluisi."</p>
+
+<p>"Koska siis", tohtori virkkoi, "Jim sopii seuraan, niin me avaamme
+käärön", ja hän asetti sen eteensä pöydälle.</p>
+
+<p>Käärö oli ommeltu kiinni, ja tohtorin täytyi ottaa esiin
+ammattisalkkunsa ja leikata neulokset lääkärinsaksillaan. Siinä oli
+kaksi esinettä &mdash; kirja ja sinetöity paperi.</p>
+
+<p>"Ensiksi tutkimme kirjan", huomautti tohtori.</p>
+
+<p>Junkkari ja minä kurottauduimme katsomaan avausta hänen olkansa yli,
+sillä tohtori Livesey oli ystävällisesti viitannut minutkin paikaltani
+pöydän ääreen löydöstämme nauttimaan. Ensimmäisellä sivulla oli vain
+tuollaisia lauseen katkelmia, joita ihminen joutessaan ja
+harjoitellakseen tavallisesti kynä kädessä piirtelee. Muuan oli sama
+kuin kapteenivainaan ihokaiverrus "Billy Bones kuvittelee", toisessa
+paikassa oli "Hra W. Bones, matruusi", "Ei enempää rommia", "Pahan Keyn
+kohdalla hän sen sai", ja muutamia muita pätkiä, enimmäkseen yksityisiä,
+käsittämättömiä sanoja. En voinut olla arvailematta, kuka se oli joka
+sen "sai", ja mitä "se" oli, jonka hän sai. Sangen varmaan puukon iskun
+selkäänsä.</p>
+
+<p>"Eipä tästä paljon viisastuta", virkkoi tohtori Livesey lehteä
+kääntäessään.</p>
+
+<p>Seuraavat kymmenen tai kaksitoista sivua olivat täynnä kummallisia
+tilivientejä. Rivin toisessa päässä oli päivämäärä ja toisessa rahasumma
+aivan kuin tavallisessa tilikirjassa, mutta niiden välissä oli
+selittävän tekstin asemesta vain eri määrä ristejä. Kesäk. 12 p:nä 1745
+esimerkiksi oli seitsemänkymmentä puntaa saatu joltakin, mutta saannin
+selityksenä oli ainoastaan kuusi ristiä. Muutamissa tapauksissa
+kuitenkin oli vielä paikan nimi lisätty, kuten "Caracasin kohdalla",
+taikka vain leveys ja pituus ilmaistu, kuten "62° 17' 20", 190° 2' 40."</p>
+
+<p>Viennit käsittivät melkein kaksikymmentä vuotta ja summien suuruus
+lisääntyi sen mukaan, mitä myöhemmältä ajalta ne olivat. Viimein oli
+viiden kuuden väärän yhteenlaskun perästä kirjoitettu loppusumma ja
+piirretty sanat: "Bones, hänen kassansa."</p>
+
+<p>"Tästä en pääse hullua hurskaammaksi", sanoi tohtori Livesey.</p>
+
+<p>"Kaikkihan on päivänselvää", huudahti junkkari. "Tämä on sen
+sydämettömän koiran tilikirja. Nämä ristit ovat piirretyt niiden
+laivojen tai kaupunkien nimien asemasta, jotka he upottivat tai
+ryöstivät. Summat merkitsevät roiston osinkoja ryöstösaaliista ja
+siihen, missä hän pelkäsi epäselvyyttä syntyvän, hän, kuten näette,
+liitti jonkin lisäselvityksen. 'Caracasin kohdalla' esimerkiksi: jokin
+laiva ryöstettiin mainitun rannikon edustalla. Jumala auttakoon niitäkin
+sieluja, jotka olivat laivan miehistönä &mdash; ahvenen valtakunnan asujia
+aikoja sitten."</p>
+
+<p>"Oikein arvattu", virkkoi tohtori. "Siitä näkee, mikä hyöty
+matkailemisesta on. Aivan oikein! Ja summat suurenevat, kuten näette,
+sitä myöten kuin hän arvossa nousee."</p>
+
+<p>Kirjassa ei ollutkaan juuri mitään muuta, lukuunottamatta loppuun
+jääneille tyhjille lehdille kirjoitettuja muistiinpanoja moniaiden
+paikkojen asemasta ynnä taulukko ranskalaisten, englantilaisten ja
+espanjalaisten rahojen muuttamisesta käypään rahaan.</p>
+
+<p>"Tarkka mies!" tohtori huudahti. "Häntä ei vain niinkään petetty!"</p>
+
+<p>"Ja nyt", virkkoi junkkari, "tarkastamme tämän toisen."</p>
+
+<p>Paperi oli sinetöity useasta paikasta käyttämällä sormustinta sinettinä;
+ehkä juuri sitä sormustinta, jonka olin löytänyt kapteenin taskusta.
+Tohtori avasi sinetit hyvin varovaisesti ja sitten levisi eteemme saaren
+kartta, jossa oli pituudet ja leveydet, ilmansuunnat, vuorien, lahtien
+ja sisäreittien nimet ja kaikki yksityiskohdat, joita konsanaan voi
+tarvita ohjatakseen laivan turvalliseen satamaan saaren rannoilla. Se on
+noin yhdeksän peninkulman [Englannin maili (<i>mile</i>) = noin 1,6 km]
+pituinen ja noin viiden levyinen. Muodoltaan se oli kuin vedestä ylös
+kohottautuva lihava lohikäärme, sillä oli kaksi erinomaista maan
+suojaamaa satamaa, ja keskellä oli vuori, jonka nimeksi oli merkitty
+"Tähystäjä." Kartalla oli useita myöhempiä lisäyksiä, etupäässä kolme
+punaisella piirrettyä ristiä &mdash; kaksi saaren pohjoispäässä, yksi
+lounasosassa, ja tämän viereen oli samalla musteella ja pienellä,
+siistillä käsialalla, joka täydellisesti erosi kapteenin
+epäsäännöllisestä töherryksestä, kirjoitettu sanat: "Aarteen pääosa
+tässä." Kartan toisella puolen oli vielä seuraavat ohjeet kirjoitettu
+samalla käsialalla:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>Korkea puu, Tähystäjän rinteellä, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.</p>
+
+<p>Luuranko-saari itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>Kymmenen jalkaa.</p>
+
+<p>Kankihopea on pohjoisessa laatikossa; sen löytää itäisen kummun
+suunnasta, kymmenen syltä etelään mustasta kalliosta kasvojen
+suuntaan.</p>
+
+<p>Aseet löytää helposti hietakummusta, pohjoisen sisäreitin pohjoisen
+niemen nenässä; suunta neljännes pohjoiseen idästä.</p>
+
+<p class="sig"><i>J. F.</i></p></blockquote>
+
+<p>Siinä kaikki; mutta niin lyhyet kuin ohjeet olivatkin ja minulle
+käsittämättömät, riemastuttivat ne junkkaria ja tohtori Liveseytä.</p>
+
+<p>"Livesey", puhui junkkari, "sinä lopetat heti jonninjoutavat
+ammattihommasi. Huomenna minä lähden Bristoliin. Kolmessa viikossa &mdash; &mdash;
+kolmessa viikossa &mdash; kahdessa viikossa &mdash; kymmenessä päivässä &mdash; meillä
+on parhain laiva ja valituin laivaväki koko Englannissa. Hawkins saa
+laivapojan arvon. Sinusta tuleekin erinomainen laivapoika, Hawkins.
+Sinä, Livesey, olet laivan lääkäri, minä amiraali. Redruthin, Joycen ja
+Hunterin otamme mukaan. Tuulet ovat meille suotuisat matkamme nopea ja
+paikan löydämme helposti, ja rahaa on vaikka syödä &mdash; vaikka kullassa
+piehtaroida &mdash; taikka koko ikämme voileipiä heittää."</p>
+
+<p>"Trelawney", sanoi tohtori, "minä lähden totisesti kerallasi ja Jim
+myös; menestyköön yrityksemme. Vain yhtä miestä minä pelkään."</p>
+
+<p>"Ken hän on?" junkkari huudahti. "Mikä sen koiran nimi on?"</p>
+
+<p>"Sinua itseäsi", tohtori vastasi, "sillä sinä et voi pitää kieltäsi
+kurissa. Me emme ole ainoat, joiden tiedossa on tämä paperi. Nuo miehet,
+jotka tänään kävivät ravintolan kimppuun &mdash; rohkeita, epätoivoisen
+hurjia miehiä &mdash; ja muut, jotka odottelivat purjealuksessa, ja vielä
+monet muut, uskallan väittää, jotka eivät ole kaukana &mdash; ne ovat joka
+kynsi päättäneet saada rahat käsiinsä maksoi mitä maksoi. Ei kukaan
+meistä saa siihen asti liikkua yksikseen kunnes pääsemme vesille. Jim ja
+minä oleksimme yksissä odotellessamme, ja sinä otat Joycen ja Hunterin
+seuraasi, kun lähdet ratsastamaan Bristoliin. Ja ennen kaikkea, kukaan
+meistä ei saa sanaakaan hiiskua löydöstämme."</p>
+
+<p>"Livesey", vastasi junkkari, "aina sinä olet oikeassa, minä vaikenen
+kuin muuri."</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>TOINEN OSA:<br />
+LAIVAKOKKI.</h2>
+
+
+
+<h3>7 Luku.<br />
+Minä matkustan Bristoliin.</h3>
+
+
+<p>Kului kauemmin kuin junkkari luuli, ennenkuin olimme valmiit lähtemään
+merelle; ja meidän alkuperäistä suunnitelmaamme ei voitu toteuttaa &mdash; ei
+edes tohtori Liveseyn aikomusta pitää minut aina seurassaan &mdash; niinkuin
+olimme edellyttäneet. Tohtorin täytyi matkustaa Lontooseen hoitamaan
+erään lääkärin virkaa; junkkarilla oli paljon puuhaa Bristolissa ja minä
+taas asustin vanhan Redruthin, metsänvartijan, turvissa kartanossa. Olin
+kuin vanki, mutta mieli täynnä meriunelmia ja mitä viehättävimpiä
+kuvitteluja ihmeellisistä saarista ja seikkailuista. Minä mietiskelin
+tunnittain karttaa, jonka kaikki yksityiskohdat tarkkaan muistin.
+Istuessani talonhoitajan huoneessa takkavalkean ääressä minä kuvittelin
+lähestyväni saarta jos miltä suunnalta, tutkin jokaisen kapanalan sen
+pinnasta, kapusin lukemattomat kerrat sille korkealle kummulle, jota he
+"Tähystäjäksi" nimittivät, ja nautin mitä ihmeellisimmistä ja
+vaihtelevimmista näköaloista, jotka sen huipulta eteeni aukenivat.
+Toisinaan saari oli sakeanaan villejä, joiden kanssa taistelimme,
+toisinaan taas vaarallisia eläimiä, jotka meitä hätyyttelivät; mutta
+kuitenkaan ei kuvitteluissani minulle tapahtunut mitään niin tavatonta
+ja traagillista kuin sittemmin todellisuudessa.</p>
+
+<p>Näin vierivät viikot, kunnes eräänä kauniina päivänä saapui tohtori
+Liveseylle osoitettu kirje, jonka osoitteeseen oli lisätty: "Jos hän ei
+ole kotona, avatkoon tämän Tom Redruth tai nuori Hawkins." Ohjetta
+seuraten luimme &mdash; tai oikeammin minä luin, sillä metsänvartija ei
+oikein saanut selvää muusta kuin painetusta sanasta &mdash; seuraavat tärkeät
+tiedonannot:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>"Vanhan Ankkurin ravintola, Bristol, 1 p. maalisk. 17&mdash;.</p>
+
+<p>"Veli Livesey!</p>
+
+<p>"Kun en tiedä, oletko kartanossa vai yhä Lontoossa, lähetän tämän
+kirjeen yhtäläisenä kumpaankin paikkaan.</p>
+
+<p>"Laiva on ostettu ja varustettu. Se on ankkurissa valmiina
+lähtemään merelle. Soreampaa kuunaria et ole koskaan nähnyt &mdash;
+lapsikin sillä purjehtisi &mdash; kahden sadan tonnin alus, nimi
+<i>Hispaniola</i>.</p>
+
+<p>"Sain sen vanhan ystäväni Blandlyn avulla, joka on osoittautunut
+olevansa kaikessa mitä ihmeteltävin mies. Tuo verraton mies aivan
+orjana raatoi minua auttaakseen, ja samoin, voin lisätä, kaikki
+muutkin Bristolissa tekivät heti kun saivat vihiä matkamme
+päämäärästä &mdash; aarteesta, tarkoitan."</p></blockquote>
+
+<p>"Redruth", virkoin, keskeyttäen kirjeen lukemisen, tämä ei ole
+tohtori Liveseyn mieleen. Junkkari ei ole sittenkään voinut olla
+puhumatta &mdash; &mdash; &mdash;."</p>
+
+<p>"Kaikkea vielä, kenellepä siihen parempi oikeus olisi?" murahti
+metsänvartija. "Junkkariko ei saisi tohtori Liveseylle puhua mitä
+tahtoo, hä?"</p>
+
+<p>Vastaus tukki minulta suun ja minä luin edelleen:</p>
+
+<blockquote>
+
+<p>"Blandly itse keksi <i>Hispaniolan</i> ja sai sen ihmeellisen älykkäällä
+tavalla aivan pilahinnasta. Bristolissa on joukko ihmisiä, jotka
+ovat perin käsittämättömän epäluuloisia Blandlyyn nähden. He
+itsepäisesti vain väittävät, että tuo kunnon mies olisi rahasta
+valmis mihin tahansa, että <i>Hispaniola</i> oli hänen laivansa, ja että
+hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan &mdash; mitä kouraantuntuvinta
+panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää laivan
+hyviä puolia.</p>
+
+<p>"Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet &mdash;
+laivanvarustajat ja muut &mdash; olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta
+aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni
+pyörälle pani.</p>
+
+<p>"Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä &mdash; olivatpa he sitten oman
+maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia &mdash; ja minulla
+oli hitonmoinen puuha, ennenkuin edes puoli tusinaa oli pestattu.
+Silloin potkaisi onni minua niin ihmeellisesti, että sain käsiini
+juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.</p>
+
+<p>"Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin hänen
+kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti muutamaa
+ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli menettänyt
+terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan voidakseen
+jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna
+laiturille, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.</p>
+
+<p>"Tuo minua summattomasti liikutti &mdash; samoin sinäkin olisit sitä
+tuntenut &mdash; ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan
+kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on
+menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi,
+koskapa hän on menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata
+kuolemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä,
+Livesey. Ajattele, miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!</p>
+
+<p>"No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin
+pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa päivässä
+keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä ajatella
+saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista päättäen
+he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän avullaan
+vaikka fregatin voittaisimme.</p>
+
+<p>"Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä
+miehestä, jotka olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän osoitti
+minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia merimiehiksi,
+joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.</p>
+
+<p>"Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla mielellä,
+syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan saa oikeata
+ilon hetkeä ennenkuin kuulen merikarhujeni kolistelevan
+ankkurikiertimen kimpussa. Ulos merelle, hei! Hitto aarteet
+vieköön! Meren loiste se pääni on pyörälle pannut. Tule siis,
+Livesey, lintuna lentäen, älä hetkeäkään siekaile, jos minua
+arvossa pidät.</p>
+
+<p>"Lähetä heti Hawkins Redruthin vartioimana pistäytymään äitinsä
+luona, ja tulkaa sitten molemmat kiireimmän kautta Bristoliin.</p>
+
+<p class="sig">"John Trelawney."</p>
+
+<p>"J. K. En tullut maininneeksi, että Blandly, joka sivumennen sanoen
+lähettää apujoukon meitä etsimään, ellemme elokuun loppuun ole
+takaisin palanneet, on löytänyt purjehduspäälliköksi erinomaisen
+miehen. Jäykkäniskainen mies hän on, ikävä kyllä, mutta muuten
+kerrassaan aarre. Pitkä John Silver kaivoi taas esiin hyvin pätevän
+perämiehen, Arrow nimeltään. Ylilaivurina minulla on mies, joka
+puhaltaa säkkipilliä, Livesey; meidän <i>Hispaniolallamme</i> on siis
+kaikki järjestetty oikein sotalaivan mallin mukaan.</p>
+
+<p>"En muistanut kertoa sinulle, että Silver on varoissaan oleva mies;
+tiedän, että hänellä on pankissa tili, jota ei koskaan tyhjäksi
+oteta. Hän jättää vaimonsa ravintolaa hoitamaan, ja kun hän ei ole
+rumimpia naisia, suotanee anteeksi sellaisille vanhoille pojille
+kuin sinä ja minä olemme jos he arvelevatkin, että miehen lähettää
+jälleen merille vaimo yhtä paljon kuin terveyskin."</p>
+
+<p class="sig"><i>J. T.</i></p>
+
+<p>J. K. &mdash; Hawkins saa viipyä yhden yönseudun äitinsä luona.</p>
+
+<p class="sig"><i>J. T.</i></p></blockquote>
+
+<p>Voinette kuvitella minkälaisen riemastuksen minussa tämä kirje herätti.
+Olin aivan pois suunniltani ilosta, ja jos koskaan olen miestä
+halveksinut, niin halveksin nyt Redruthia, joka vain murisi ja
+valitteli. Jokainoa hänen apulaisistaan olisi ollut valmis vaihtamaan
+paikkaa hänen kanssaan, mutta junkkarin toivomukset kävivät toiseen
+suuntaan ja junkkarin toivomukset olivat heille kaikille lakina. Ei
+kukaan muu kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin "Amiraali Benbowiin" ja siellä
+tapasin äitini hyvissä voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut
+kiusanamme oli mennyt sinne, missä pahat ihmiset eivät enää ole toisten
+vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki vauriot ja uudelleen
+maalauttanut vierashuoneet ja nimikilven, olipa hankkinut lisää
+huonekalujakin, &mdash; ennen kaikkea kauniin nojatuolin äidilleni
+anniskeluhuoneeseen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, jottei
+äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.</p>
+
+<p>Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani. Siihen saakka minä olin
+ajatellut seikkailuja, jotka minua odottivat, enkä ollenkaan kotia,
+josta oli erottava. Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini
+seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran silmiini.
+Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen karvaiksi. Hän kun oli toimeensa
+tottumaton, sain minä tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia
+häntä, enkä minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.</p>
+
+<p>Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen Redruth ja minä
+olimme jälleen matkalla. Sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle "Amiraali
+Benbow'lle" &mdash; vaikka se uudelleen maalattuna ei enää ollut minulle yhtä
+rakas kuin ennen. Viimeisinä oli mielessäni kapteeni, joka niin usein
+oli töyhtöhattuinen, arpisine poskineen ja messinkisine kaukoputkineen
+rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa, ja kotini
+hävisi näkyvistäni.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 304px;">
+<img src="images/pict02.png" width="304" height="220" alt="&quot;Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt.&quot;" />
+<span class="caption">"Minä sanoin hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka
+rannalla olin pienestä pitäen elänyt."</span>
+</div>
+
+<p>"Kuninkaallisen Yrjön" luona nousimme postivaunuun. Minut sullottiin
+Redruthin ja erään lihavan, vanhan herrasmiehen väliin. Nopeasta
+liikkeestä ja kylmästä ilmasta huolimatta minä kai jo alusta asti olin
+torkahdellut ja nukkunut sitten kuin pölkky myötä- ja vastamäet, ohi
+kaikkien pysäkkien, sillä kun tyrkkäys kylkeeni minut lopulta herätti ja
+minä avasin silmäni niin näin vaunumme seisovan suuren rakennuksen
+edustalla kaupungissa ja päivän jo kotvan sitten nousseen.</p>
+
+<p>"Missä ollaan?" kysyin.</p>
+
+<p>"Bristolissa", vastasi Tom. "Tule ulos."</p>
+
+<p>Hra Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan kauas
+laivatokkien luo, valvoakseen töitä kuunarilla. Sinne meidän oli
+käveltävä, ja suureksi ilokseni vei tie sinne pitkin laitureita,
+monilukuisten, kaiken kokoisten ja lajisten ja kaikista maista kotoisin
+olevien laivojen ohi. Muutamalla miehistö työskenteli laulaen, toisella
+riippui miehiä korkealla pääni yläpuolella nuorista, jotka eivät
+näyttäneet hämähäkin lankaa paksummilta. Vaikka olinkin koko ikäni
+elänyt rannikolla, tuntui minusta nyt siltä, kuin en koskaan ennen olisi
+ollut meren lähistöllä. Tervan ja suolan tuoksu oli minulle aivan uutta.
+Minä näin mitä ihmeellisimpiä keulakuvia, jotka olivat olleet kaukana,
+valtamerien toisella puolen. Vielä minä näin paljon vanhoja merimiehiä,
+rengaskorvaisia ja kierreviiksisiä ja tervatukkaisia, näin heidän
+huojuvan, kömpelön merimieskäyntinsä; ja vaikka minä olisin nähnyt yhtä
+monta kuningasta tai arkkipiispaa, niin ei riemastukseni olisi ollut
+suurempi.</p>
+
+<p>Minähän olin itsekin merelle lähdössä, merelle kuunarissa, jossa oli
+pillipiipari ylilaivurina ja tervatukkaisia, laulavia merimiehiä &mdash;
+merelle, kohti tuntematonta saarta, ja haudatuita aarteita etsimään!</p>
+
+<p>Olin vielä näiden unelmieni vallassa, kun äkkiä töksähdimme suuren
+ravintolan edustalle ja tapasimme junkkari Trelawneyn, joka
+täydelliseen, tukevasta sinisestä verasta valmistettuun meriupseerin
+pukuun puettuna ja erinomaisesti merimiehen käyntiä matkien tuli
+hymyillen vastaamme.</p>
+
+<p>"Siinähän tekin olette", hän huudahti. "Tohtori tuli jo eilisiltana
+Lontoosta. Mainiota! Laivaseurue on täysilukuinen!"</p>
+
+<p>"Voi, herrani", minä huudahdin, "milloin lähdemme?"</p>
+
+<p>"Lähdemme?" vastasi hän. "Huomenna!"</p>
+
+
+
+<h3>8 Luku.<br />
+"Tähystäjässä."</h3>
+
+
+<p>Suurusteltuani junkkari antoi minulle John Silverille "Tähystäjään"
+osoitetun kirjelipun ja selitti, että minä helposti löytäisin talon, kun
+vain kulkisin tokkia pitkin ja silmäilisin pientä kapakkaa, jonka
+kilpenä oli suuri messinkinen kaukoputki. Minä läksin asialleni aivan
+haltioissani siitä, että sain täten tilaisuuden nähdä vielä enemmän
+laivoja ja merimiehiä, ja pujotteleuduin eteenpäin suurten ihmisparvien
+ja kuormavankkurien ja tavarakääryjen välitse, sillä tokissa oli nyt
+touhu ylimmillään. Viimein löysin tarkoitetun talon.</p>
+
+<p>Se olikin sangen miellyttävä seurustelupaikka. Kilpi oli äsken maalattu,
+ikkunoissa oli sievät punaiset verhot, lattialle oli ripoteltu puhdasta
+hietaa. Kummallakin puolen kulki kadut ja molemmille antoivat avonaiset
+ovet, joista selvään näki matalaan, avaraan huoneeseen, vaikka tupakan
+savu sen täyttikin sakeana pilvenä.</p>
+
+<p>Vieraat olivat enimmäkseen merimiehiä ja niin äänekkäitä, että minä
+hetkisen epäröin ovella, ennenkuin uskalsin astua sisään.</p>
+
+<p>Siinä odotellessani tuli sivuhuoneesta mies, jonka heti ensi
+silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen vasen jalkansa oli melkein
+lonkasta poikki, ja vasenta kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän
+käytteli tavattoman ketterästi, hypellen sen avulla paikasta toiseen
+kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka, naama leveä kuin
+kinkun kylki &mdash; sileä ja kalvakka, mutta älykäs ja myhäilevä. Hän
+näyttikin olevan mitä parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse
+liikkuessaan, ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku leikkisä
+sana tai taputus olkapäälle varattuna.</p>
+
+<p>Sanoakseni nyt teille totuuden olin jo silloin, kun junkkari Trelawney
+kirjeessään mainitsi pitkästä Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän
+kukaties olisi sama yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa
+"Benbow'ssa" olin niin kauan odotellut. Mutta heti kun ravintolassa
+miehen näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt kapteenin ja Mustan
+Koiran ja sokean Pew'n ja luulin tietäväni, minkälaisilta merirosvot
+näyttivät &mdash; aivan toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä
+siisti ja iloinen ravintoloitsija.</p>
+
+<p>Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja menin suoraan miehen luo,
+joka sauvaansa nojaten puheli muutaman vieraansa kanssa.</p>
+
+<p>"Hra Silver, sir?" kysyin, ojentaen kirjelippua.</p>
+
+<p>"Aivan oikein, poikaseni", vastasi hän, "se on kun onkin nimeni. Kukapa
+sinä sitten?" Samassa hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti
+aivan kuin säpsähtävän.</p>
+
+<p>"Ahaa!" huudahti hän äänekkäästi ja ojensi minulle kätensä, "jo
+ymmärrän. Sinä olet meidän uusi laivapoikamme; hauskaa tutustua."</p>
+
+<p>Ja hän puristi käteni suureen, tukevaan kouraansa.</p>
+
+<p>Samassa muuan kauempana istunut vieras äkkiä nousi ja kiiruhti ovelle.
+Se olikin lähellä, ja tuossa tuokiossa hän hävisi kadulle. Mutta tuo
+kiire oli kiinnittänyt häneen huomioni, ja minä tunsin hänet ensi
+silmäyksellä. Hän oli sama talinaamainen mies, jolta oli kaksi sormea
+poikki, ja joka ensimmäisenä oli ilmestynyt "Amiraali Benbow'hin."</p>
+
+<p>"Ahaa!" minä huudahdin, "ottakaa tuo kiinni! Se on Musta Koira!"</p>
+
+<p>"Viisi siitä ken hän on", Silver huudahti, "mutta hän ei ole maksanut
+laskuaan. Harry, ota hänet kiinni!"</p>
+
+<p>Muuan oven luona istuvista hyökkäsi pakenevan perään.</p>
+
+<p>"Olipa hän vaikka Amiraali Hawke, niin laskunsa hänen maksaa täytyy",
+Silver huudahti, ja päästäen sitten irti käteni hän kysäsi: "Miksi häntä
+sanoitkaan? Musta mikä?"</p>
+
+<p>"Koira, sir", vastasin. "Eikö hra Trelawney ole teille kertonut
+merirosvoista? Hän oli yksi niistä?"</p>
+
+<p>"Vai niin!" Silver huudahti. "Minun huoneessani! Ben, juokse pian Harryn
+avuksi. Oliko hän siis niitä roikaleita? Morgan, sinäkö hänen seurassaan
+olit? Tänne mies!"</p>
+
+<p>Mies, jota hän Morganiksi nimitti &mdash; vanha, harmaahapsinen,
+ruskeanaamainen merikarhu &mdash; totteli nolona käskyä, pyöritellen mälliä
+poskessaan.</p>
+
+<p>"Kuules nyt, Morgan", Pitkä John hyvin ankarasti saneli, "ethän sinä
+koskaan ennen ollut nähnyt tuota Mustaa &mdash; Mustaa Koiraa, vai oletko,
+hä?"</p>
+
+<p>"En koskaan, sir", Morgan vastasi kunniaa tehden.</p>
+
+<p>"Etkä tiennyt hänen nimeänsä, vai?"</p>
+
+<p>"En, sir."</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, Morgan, kiitä sitten onneasi!" isäntä huudahti. "Jos
+sinä olisit ollut osallisena johonkin sellaiseen, niin totta totisesti
+et toista kertaa olisi jalallasi talooni astunut. Mitä hän puhui
+sinulle?"</p>
+
+<p>"En oikein muista, sir", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Pääkö sinulla on hartioillasi, vaiko tuuskoppa?" Pitkä John tiuskasi.
+"Vai et oikein muista! Ehkä sinä et oikein tiennyt, kenen kanssa
+puhelit, hä? Kas niin, mitä hän juorusi &mdash; matkoista, kapteeneista,
+laivoista, hä? Suu puhtaaksi! Mitä hän sanoi?"</p>
+
+<p>"Me puhelimme kurittamisesta, sir", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Kurittamisesta? Vai kurittamisesta! Mieluinen puheenaihe, totta
+tosiaan! Mene paikoillesi, moukka."</p>
+
+<p>Kun Morgan oli astella nytkytellyt entiselle paikalleen, kuiskasi Silver
+minulle hyvin tutunomaisesti, aivan kuin mielistellen:</p>
+
+<p>"Hän on perin rehti mies, tuo Tom Morgan &mdash; älyä vain ei ole liiaksi. &mdash;
+Niin, se Musta Koira!" jatkoi hän sitten kovaan ääneen. "Se nimi on
+minulle aivan outo, kerrassaan outo. Mutta sittenkin minä vähän kuin
+muistelen, että minä olen &mdash; niin olenhan minä nähnyt sen roiston. Hän
+on käynyt täällä, nyt muistankin, erään sokean kerjäläisen seurassa."</p>
+
+<p>"Oikein muistatte, aivan varmaan", sanoin minä. "Minä tunnen senkin
+miehen. Hänen nimensä oli Pew."</p>
+
+<p>"Niin olikin!" Silver huudahti aivan haltioissaan. "Pew! Se oli hänen
+nimensä ihka varmaan. Roiston perikuvalta näytti! Jos nyt saamme kiinni
+tuon Mustan Koiran, niin kapteeni Trelawney saa kuulla uutisia! Ben on
+hyvä juoksija, harvat merimiehet hänet juoksussa voittavat. Tuhat
+tulimmaista, hänen pitäisi saada mies kiinni, vaikka kintut katkeis! Vai
+puhui se kurittamisesta! <i>Minä</i> hänet kuritan!"</p>
+
+<p>Näin puhuessaan hän koko ajan hyppeli sauvansa varassa lattialla, löi
+kämmenensä pöytään ja näytteli niin luonnollisesti vihastunutta, että
+Old Baileyn tuomari ja Bow Streetin salapoliisikin olisi häntä uskonut.
+Vanhat epäluuloni olivat heränneet eloon, tavatessani Mustan Koiran
+"Tähystäjässä", ja minä pidin kokkia tarkasti silmällä. Mutta hän oli
+minulle liian ovela, ja kun miehet hengästyneinä palasivat ja kertoivat,
+että he olivat väkijoukossa häipyneet karkurin jäliltä ja että heitä oli
+epäilty varkaiksi, niin minä olin valmis vaikka vannomaan, että Pitkä
+John Silver oli viaton.</p>
+
+<p>"Kas niin, Hawkins", virkkoi hän, "nyt minä olen kauniisti kiikissä.
+Mitä nyt kapteeni Trelawney ajattelee, Tuo kirottu hollantilainen istui
+minun omassa huoneessani ja joi minun rommiani! Sinä tulet ja sanot
+minulle totuuden vasten naamaa, ja minä sallin hänen näyttää meille
+kaikille köyden päätä aivan nenäni edessä! Kuule, Hawkins, sinun täytyy
+puolustaa minua kapteenin edessä. Sinä olet vain poikanen, mutta nokkela
+poikanen. Näin sen jo sisään astuessasi. Sanos nyt mitä minä, puujalalla
+kompuroiva, olisin voinut tehdä? Siihen aikaan kun olin yliperämies,
+minä olisin hypännyt hänen rinnalleen, ottanut hänet näiden kahden
+kämmenen väliin ja höyhentänyt, höyhentänyt niin että &mdash; mutta nyt &mdash;"</p>
+
+<p>Samassa hän vaikeni ja hänen leukansa vaipui alaspäin aivan kuin olisi
+hänelle jotain mieleen juolahtanut.</p>
+
+<p>"Maksu?" hän huudahti. "Kolme annosta rommia! totta totisesti, kautta
+puukoipeni, enkö aivan unhottanutkin maksuani!"</p>
+
+<p>Ja heittäytyen penkille hän herkesi nauramaan niin että kyyneleet
+silmissä kiilsivät. Minuunkin tarttui hänen iloisuutensa ja me nauroimme
+kilpaa, niin että huone kaikuna vastasi.</p>
+
+<p>"Olenpa minä oikea vanha merikoira", hän viimein puhui poskiaan
+kuivaillen. "Sinä ja minä sopisimme erinomaisen hyvin yhteen, Hawkins,
+sillä varmaan minua luultaisiin laivapojaksi. Mutta nyt,
+valmistautukaamme matkalle. Tämä ei käy päinsä. Velvollisuus on
+velvollisuus, miehet. Minä panen päähäni vanhan höyhenniekka-hattuni ja
+tulen kerallasi kapteeni Trelawneyn luo antamaan tästä asiasta
+selityksen. Muista näet, nuori Hawkins, että asia on vakava, etkä sinä
+enkä minä pääse siitä, luullakseni, kunnialla. Ei kumpikaan meistä ollut
+kylliksi nokkela. Mutta tuhat tulimmaista, miten sukkelasti minä sentään
+pääsin rahoistani!"</p>
+
+<p>Hän rupesi uudelleen nauramaan ja niin sydämellisesti, että vaikka
+minusta tuossa ei ollutkaan mitään sukkelaa, niin yhdyin vastoin
+tahtoanikin hänen iloonsa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 298px;">
+<img src="images/pict03.png" width="298" height="480" alt="&quot;Hän kertoili minulle kaikista laivoista.&quot;" />
+<span class="caption">"Hän kertoili minulle kaikista laivoista."</span>
+</div>
+
+<p>Lyhyellä taipaleellamme pitkin laivarantaa hän oli mitä hauskin
+seuratoveri, sillä hän kertoili minulle kaikista laivoista, joiden ohi
+kuljimme, niiden taklauksesta, kantavuudesta ja kansallisuudesta,
+selitteli töitä, joita kullakin tehtiin &mdash; miten muuan purki, toinen
+lastasi ja kolmas valmistautui lähtemään merelle. Tuon tuostakin hän
+kertoi minulle pieniä juttuja laivoista ja miehistä tai toisteli jotakin
+erikoista meritermiä kunnes opin sen perinpohjin. Minä aloin ymmärtää,
+että hän oli mitä parhain matruusi.</p>
+
+<p>Kun saavuimme ravintolaan, istuivat tohtori Livesey ja junkkari yhdessä
+lopettelemassa olutnelikkoa ja käristettyjä voileipiä, jotka he olivat
+tilanneet ennenkuin lähtisivät kuunariaan tarkastamaan.</p>
+
+<p>Pitkä John kertoi tapahtuman sangen lennokkaasti ja tarkalleen
+totuudenmukaisesti. "Niinhän se oli vai mitä, Hawkins?" kysäsi hän vähän
+väliä, ja minä en voinut muuta kuin vahvistaa hänen sanansa tosiksi.</p>
+
+<p>Molemmat herrat valittivat, että Musta Koira oli päässyt pakoon; mutta
+kaikki me olimme yksimielisiä siitä, että asialle ei enää mitään
+mahtanut, ja saatuaan osakseen muutamia tunnustuksen sanoja Pitkä John
+tarttui kainalosauvaansa ja poistui.</p>
+
+<p>"Kaikki miehet laivalle kello neljäksi iltapäivällä", huusi junkkari
+hänen jälkeensä.</p>
+
+<p>"Ymmärrän, herra", vastasi kokki käytävästä.</p>
+
+<p>"Tiedätkös mitä, junkkari", virkkoi tohtori Livesey, "minä en yleensä
+luota paljon keksintöihisi; mutta sen minä sanon, että John Silver
+miellyttää minua."</p>
+
+<p>"Se mies on oikea onnen löytö", vakuutti junkkari.</p>
+
+<p>"Jim saa kai tulla kerallamme laivaan, vai mitä?"</p>
+
+<p>"Tietysti", junkkari vastasi. "Ota hattusi, Hawkins, niin lähdemme
+katselemaan laivaa."</p>
+
+
+
+<h3>9 Luku.<br />
+Ruuti ja aseet.</h3>
+
+
+<p><i>Hispaniola</i> lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden
+laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit
+kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein
+kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti
+tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut
+merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä
+ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit
+eivät olleet yhtä hyvät.</p>
+
+<p>Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan
+tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn
+siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli
+sinne perästämme.</p>
+
+<p>"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.</p>
+
+<p>"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi
+junkkari.</p>
+
+<p>Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa
+sisään ja sulki oven.</p>
+
+<p>"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin,
+toivoakseni &mdash; kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"</p>
+
+<p>"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka
+sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka,
+minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä
+kaikki kaunistelematta."</p>
+
+<p>"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni
+hyvin äkäisenä.</p>
+
+<p>"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni
+vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."</p>
+
+<p>"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.</p>
+
+<p>Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.</p>
+
+<p>"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole
+mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja
+minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte,
+ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"</p>
+
+<p>"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla
+kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi",
+kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä
+huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä.
+Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"</p>
+
+<p>"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."</p>
+
+<p>"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita
+etsimään &mdash; saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt
+kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden
+etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette
+anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."</p>
+
+<p>"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.</p>
+
+<p>"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan.
+Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on
+kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani &mdash; elämä tai
+kuolema ja vaikea matka."</p>
+
+<p>"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme
+uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte
+sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia
+merimiehiä?"</p>
+
+<p>"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja
+suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat
+apulaiseni."</p>
+
+<p>"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt
+värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt
+voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"</p>
+
+<p>"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian
+vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä
+erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"</p>
+
+<p>"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.</p>
+
+<p>"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian
+vapaa."</p>
+
+<p>"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."</p>
+
+<p>"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"</p>
+
+<p>"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.</p>
+
+<p>"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti
+kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä
+muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
+paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? &mdash; ensiksi.
+Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että
+muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta
+sijoja tänne kajuutan sivulle? &mdash; toiseksi."</p>
+
+<p>"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.</p>
+
+<p>"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon
+jaariteltu."</p>
+
+<p>"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.</p>
+
+<p>"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi.
+"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on
+ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän
+sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.</p>
+
+<p>"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.</p>
+
+<p>"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.</p>
+
+<p>"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari
+huudahti.</p>
+
+<p>"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.</p>
+
+<p>Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn
+väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä
+hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa
+puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.</p>
+
+<p>"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa
+tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta
+että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä
+vapaaksi palveluksestani."</p>
+
+<p>"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän
+seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka
+miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa
+löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen &mdash; te pelkäätte kapinaa."</p>
+
+<p>"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä
+kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole
+oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta
+sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin
+rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat
+olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä
+olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole
+vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin
+varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni.
+Siinä kaikki."</p>
+
+<p>"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua
+vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua
+tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne
+oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."</p>
+
+<p>"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne,
+oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra
+Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."</p>
+
+<p>"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei
+olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri
+kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte;
+mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."</p>
+
+<p>"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä
+täytän velvollisuuteni."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän kumartaen poistui.</p>
+
+<p>"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että
+sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi &mdash; tuon
+miehen ja John Silverin."</p>
+
+<p>"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
+lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
+käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän
+englantilaiselle."</p>
+
+<p>"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."</p>
+
+<p>Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan
+hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat
+työtä.</p>
+
+<p>Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin
+mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan.
+Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja
+skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce,
+tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin
+kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt
+makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle
+laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi.
+Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui
+sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin
+oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua,
+sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen
+mielipiteistään.</p>
+
+<p>Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja
+makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana,
+saapuivat venheellä laivalle.</p>
+
+<p>Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan,
+mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"</p>
+
+<p>"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.</p>
+
+<p>"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi
+aamulla käyttämättä."</p>
+
+<p>"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet
+tarvitsevat pian illallista."</p>
+
+<p>"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan
+katosi samassa keittiön puolelle.</p>
+
+<p>"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.</p>
+
+<p>"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, &mdash;
+varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät.
+Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä
+laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella &mdash; "Hei, laivapoika", huusi
+hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."</p>
+
+<p>Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:</p>
+
+<p>"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."</p>
+
+<p>Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja
+vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.</p>
+
+
+
+<h3>10 Luku.<br />
+Matka.</h3>
+
+
+<p>Koko sen yön olimme kovassa puuhassa saadaksemme tavarat paikoillensa,
+ja junkkarin ystäviä, Blandly muiden mukana, käveli venelastittain
+toitottamassa hänelle onnellista matkaa. "Amiraali Benbow'ssa" ei
+minulla ainoanakaan yönä ollut puoliakaan tästä puuhasta ja minä olin
+lopen väsynyt, kun puosu vähän ennen päivännousua puhalsi pilliinsä ja
+miehistö alkoi kerääntyä ankkurikiertimen ympärille. Vaikka olisin ollut
+vielä väsyneempi, niin en sittenkään olisi poistunut kannelta; kaikki
+oli minulle niin uutta ja ihmeellistä &mdash; lyhyet komentosanat, kimakat
+pillinpuhallukset, miesten kiireiset puuhat laivalyhtyjen tuikkivassa
+valossa.</p>
+
+<p>"Kuule, Barbecue [kokin hyväilynimi &mdash; porsaspaisti], viritäppä nyt joku
+kaneetti", joku joukosta ehdotti.</p>
+
+<p>"Se entinen", toinen lisäsi.</p>
+
+<p>"Oikein miehet", virkkoi Pitkä John, joka kainalosauvaansa nojaten
+seisoi lähistöllä. Samassa hän aloitti tuon minulle niin tutun laulun:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Ja koko miehistö yhtyi sitten säkeeseen:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Kolmannella tavulla he olkansa takaa lykkäsivät kierrinvipua eteenpäin.</p>
+
+<p>Hetken jännittäväisyydestä huolimatta palautti laulu "Amiraali Benbow'n"
+mieleeni, ja minusta tuntui kuin olisi kapteeninkin ääni kuorossa
+kuulunut. Mutta pian oli ankkuri irti, pian se vettä valuen riippui
+aluksen keulassa, purjeet alkoivat vetää, ja maa kummallakin puolen
+rupesi liikkumaan ohitsemme. Ennenkuin jouduin kojuuni, tuntikauden
+nukkuakseni, oli <i>Hispaniola</i> jo aloittanut matkansa aarteiden saareen.</p>
+
+<p>En aio kuvata matkaamme yksityiskohdittain. Se oli sangen suotuisa.
+Laiva osoittautui olevansa hyvä purjehtija, miehistö oli kyvykästä väkeä
+ja kapteeni perin taitava. Mutta ennenkuin pääsimme Aarresaaren
+korkeusasteelle, sattui pari tapausta, jotka ovat tarpeen tietää. Arrow,
+mainitakseni hänet ensiksi, osoittautui olevansa paljon kehnompi kuin
+kapteeni oli aavistanutkaan. Hänellä ei ollut ollenkaan vaikutusvaltaa
+miehistöön ja miehet käyttäytyivät häntä kohtaan miten vain hyväksi
+näkivät. Mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut pahin juttu. Päivän parin
+perästä hän näet rupesi näyttäytymään kannella silmät sameina, posket
+punoittavina puheessaan sammaltaen ja muutenkin selvästi juopuneena.
+Monesti hänet käskettiin kojuunsa häpeämään. Toisinaan hän
+kompastellessaan loukkasi itsensä, toisinaan hän makasi päiväkauden
+riippumatossaan porrashuoneen toisella puolen, toisinaan hän taas
+saattoi olla päivän tai parikin selvänä ja toimittaa tehtäviään.</p>
+
+<p>Me emme kyenneet saamaan selville, mistä hän väkeviä sai. Se oli laivan
+salaisuus. Vaikka kuinka olisimme häntä vartioineet, niin
+selviämättömäksi salaisuus yhtäkaikki jäi. Ja kun häneltä sitä suoraan
+kysyimme, niin hän vain nauroi, jos oli juovuksissa, ja selvänä hän taas
+kivenkovaan kielsi juoneensa mitään muuta kuin vettä.</p>
+
+<p>Hän ei ollut vain hyödytön perämiehenä ja miehistölle huonona
+esimerkkinä, vaan sen lisäksi oli päivän selvää, että hän sitä menoa
+pian tappaisi itsensä. Siksipä ei kukaan sanottavasti hämmästynyt eikä
+murehtinutkaan, kun muutamana pimeänä yönä kovassa merenkäynnissä hän
+hävisi tietämättömiin.</p>
+
+<p>"Mereen meni!" kapteeni virkkoi. "No niin, pääsimmepähän panemasta häntä
+rautoihin."</p>
+
+<p>Mutta nyt olimme ilman perämiestä, ja joku miehistöstä täytyi
+luonnollisesti koroittaa siihen arvoon. Puosu, Job Andersson, oli siihen
+lähin mies ja tavallaan hän palvelikin perämiehenä, vaikka toisella
+arvonimellä. Trelawney oli ollut merellä ja hänen taituruutensa oli
+suurena apuna, sillä usein hän kauniilla ilmalla hoiti vahtivuoron.
+Timperi, Israel Hands, oli myös varovainen, valpas ja kokenut merikarhu,
+jolle hätätilassa olisi voinut uskoa minkä toimen tahansa.</p>
+
+<p>Hän oli Pitkän Johnin erikoisessa suosiossa, ja hänen nimensä
+mainitseminen johtaa minut puhumaan laivakokista, Barbecuesta, joksi
+miehet häntä nimittivät.</p>
+
+<p>Laivalla hän kantoi sauvaansa hihnassa kaulassaan, jotta hänellä olisi
+kädet mahdollisimman vapaat. Oli vallan ihmeellistä katsella, miten hän
+asetti sauvansa toisen pään väliseinää vasten ja siihen nojautuen ja
+laivan liikkeiden mukaan keinuen puuhaili keittohommissaan aivan kuin
+olisi seisonut keittiössään kovalla maakamaralla. Vielä ihmeellisempää
+oli nähdä hänen mitä rajuimmassa säässä kuljeskelevan kannella.
+Aukeimmille paikoille oli hänen avukseen pingoitettu köysiä, joita
+nimitettiin Pitkän Johnin korvarenkaiksi. Hän liikkui paikasta toiseen
+milloin sauvaansa käyttäen, milloin taas vetäen sitä hihnasta sivullaan,
+aivan yhtä nopeasti kuin toinen käveli. Jotkut miehistä, jotka olivat
+ennen olleet merellä hänen kanssaan, valittelivat kuitenkin hänen
+nykyistä saamattomuuttaan.</p>
+
+<p>"Hän ei ole mikään tavallinen mies, tuo Barbecue", virkkoi timperi
+minulle. "Hän on nuorena käynyt paljon koulua, ja hän osaa puhua kuin
+kirjasta, kun sille päälle sattuu; ja urhea sitten &mdash; leijona ei ole
+mitään Pitkän Johnin rinnalla! Olen nähnyt hänen ottelevan neljää
+vastaan ja lyövän heidän kallonsa mäsäksi &mdash; ja aseettomana."</p>
+
+<p>Koko miehistö piti häntä arvossa, vieläpä tottelikin häntä. Hänellä oli
+tapana puhutella jokaista ja tehdä kullekin joku erikoinen palvelus.
+Minulle hän oli aina ystävällinen ja piti minua mielellään keittiössä,
+joka hänellä oli kiiltävän puhtaana; kattilat riippuivat kiilloitettuina
+koukuissaan ja papukaija häkissään eräässä nurkassa. "Tule tänne,
+Hawkins", hän tapasi sanoa; "tule hiukan pakisemaan Johnin kanssa. Ei
+kukaan ole niin tervetullut kuin sinä, poikaseni. Paina puuta ja kuule
+uutisia. Tässä kapteeni Flint &mdash; minä nimitän papukaijaani kapteeni
+Flintiksi, tuon kuuluisan merirosvon mukaan &mdash; tässä kapteeni Flint
+juuri ennusti onnea matkallemme. Etkös ennustanutkaan kapteeni?"</p>
+
+<p>Ja papukaija rupesi syytämään suustaan uskomattoman nopeasti: "paljon
+rahaa &mdash; paljon rahaa &mdash; paljon rahaa!" kunnes John heitti nenäliinan
+häkin päälle.</p>
+
+<p>"Tuo lintu voi olla pari sataa vuotta vanha, Hawkins &mdash; enimmäkseen ne
+elävät ikuisesti; ja jos ken on nähnyt enemmän pahuutta, niin täytyy sen
+olla itse piru. Se on purjehtinut Englandin mukana, tuon suuren
+merirosvo-kapteeni Englandin mukana. Se on ollut Madagaskarissa,
+Malabarissa ja Surinamissa ja Providencessa ja Portobellossa. Se oli
+mukana onkimassa niitä haaksirikkoutuneita panssarilaivoja
+merenpohjasta. Siellä se oppi tuon 'paljon rahaa'. Eikä ihmekään &mdash;
+kolmesataaviisikymmentätuhatta puntaa, Hawkins! Se oli mukana, kun
+Intian varakuningas tuotiin laivaan Goasta; ja päältäpäin luulisi sitä
+kuitenkin vielä poikaseksi. Mutta sinä olet haistanut ruutia &mdash; vai
+mitä, kapteeni?"</p>
+
+<p>"Valmis lähtemään", kirkui papukaija.</p>
+
+<p>"Soma kapine tämä", kokki tapasi sanoa, antaen linnulle sokeripalan
+taskustaan. Papukaija silloin tavallisesti rupesi pureksimaan häkkinsä
+reunuspuita ja hurjasti kiroilemaan, aivan kuin todellakin olisi ollut
+pahuutta täynnä. "Siinä näet", John tavallisesti lisäsi, "et voi
+koskettaa tervaa tahraamatta itseäsi, poikaseni. Tämä minun viaton
+lintuni tässä kiroilee kuin pahin pakana, itse siitä mitään tietämättä.
+Se kiroilisi yhtä hurjasti pappiakin puhutellessaan." Tässä John omaan
+tapaansa nosti käden niin juhlallisesti, että minä luulin häntä
+ihmisistä parhaimmaksi.</p>
+
+<p>Junkkarin ja kapteeni Smollettin välit olivat edelleen yhtä kylmät.
+Junkkari ei ajatellut asiaa sen enempää; hän halveksi kapteenia.
+Kapteeni puolestaan ei avannut suutaan muuten kuin puhuteltaessa, ja
+silloinkin hän vastasi terävästi ja kuivakiskoisesti, ainoatakaan liikaa
+sanaa tuhlaamatta. Hän myönsi, jos häneltä asiaa tarkemmin
+tiedusteltiin, että oli ehkä erehtynyt miehistön suhteen, että muutamat
+siitä olivat niin käteviä kuin hän konsaan voi toivoa, ja että kaikki
+olivat käyttäytyneet nuhteettomasti. Laivaan hän oli vallan ihastunut.
+"Se nousee asteen likemmäksi tuuleen kuin mitä mies voi omalta
+vaimoltaankaan vaatia; mutta", hän tavallisesti lisäsi, "me emme ole
+vielä kotona ja minua tämä matka ei vain miellytä."</p>
+
+<p>Silloin junkkari tavallisesti pyörähti kantapäillään ja läksi nenä
+pystyssä kävelemään edestakaisin kannella.</p>
+
+<p>"Hiukkasenkaan enemmän vielä tuolta mieheltä", hän tapasi sanoa, "niin
+minä räjähdän."</p>
+
+<p>Muutamaan toviin me saimme kokea rajua ilmaa, mutta silloin <i>Hispaniola</i>
+vain sai näyttää hyviä puoliaan. Jok'ainoa mies näytti tyytyväiseltä, ja
+liian vaikeata heitä olisikin ollut tyydyttää, ellei niin olisi asian
+laita ollut, sillä luullakseni ei Noakin ajoista asti oltu
+laivamiehistöä niin hemmoiteltu kuin heitä. Kahdet ryypyt jaettiin
+pienimmästäkin aiheesta, merkkipäivinä &mdash; esimerkiksi jos junkkari
+sattui kuulemaan, että oli jonkun miehen syntymäpäivä &mdash; valmistettiin
+erityiset herkkuruoat, ja tynnyri omenoita oli aina välikannella
+jokaisen herkkusuun käytettävänä.</p>
+
+<p>"En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi hyväksi", virkkoi kapteeni
+tohtori Liveseylle. "Kun hemmoittelet ärtyneitä matruuseja, niin saat
+piruja laivaasi. Se on minun uskoni."</p>
+
+<p>Mutta omenatynnyri oli hyväksi, kuten saatte kuulla. Sillä ilman sitä me
+emme olisi saaneet minkäänlaista varoitusta, ja olisimme ehkä kaikki
+saaneet surmamme salakavalalla tavalla.</p>
+
+<p>Näin se tapahtui.</p>
+
+<p>Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia saadaksemme suoran kurssin
+sitä saarta kohti, jonne pyrimme &mdash; minä en ole oikeutettu tässä
+puhumaan tämän selvemmin &mdash; ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen
+yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen mukaan meillä piti
+olla vain noin päivänmatka jälellä, ja sinä yönä tai viimeistään
+seuraavana aamupäivänä meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme
+oli etelä-lounainen, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen.
+<i>Hispaniola</i> keinui tyynesti, tuon tuostakin pärskäyttäen keulapuulleen
+vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät; jokainen mies oli mitä
+hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme niin lähellä seikkailuretkemme
+ensimmäisen osan loppua.</p>
+
+<p>Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin töistäni päässyt ja
+menossa makuulle, pisti päähäni, että omena maistuisi hyvälle. Minä
+juoksin kannelle. Vahti oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä.
+Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi
+vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni, lukuunottamatta veden
+sohinaa keulassa ja sivuilla.</p>
+
+<p>Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja huomasin että vain jokunen omena
+oli enää jälellä. Mutta kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja
+laineiden loiskinassa ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin
+tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies istuutui
+raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri rutisi, kun hän nojasi
+hartiansa sitä vasten, ja minä olin juuri ulos hyppäämäisilläni, kun
+mies alkoi puhua. Se oli Silverin ääni &mdash; ja muutamat lauseet kuultuani
+minä en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin aloillani
+vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja uteliaisuuden valtaamana; sillä
+näistä muutamista lauseista minä käsitin, että kaikkien uskollisten
+miesten henki riippui yksistään minusta.</p>
+
+
+
+<h3>11 Luku.<br />
+Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni.</h3>
+
+
+<p>"Ei, en minä", Silver puhui. "Flint oli kapteeni; minä olin aliperämies.
+Samat tykit, jotka minulta veivät jalan, puhkaisivat Pew'ltä
+kajuutanikkunat. Hän oli oikea oppinut tohtori, se joka jalkani
+leikkasi, opiston ja kaikki käynyt &mdash; vatsa täynnä latinaa ja muuta
+hyvää; mutta hänet hirtettiin kuten koira ja jätettiin auringon
+paistettavaksi, niinkuin kaikki muutkin Corso Castlessa. Ne olivat
+Robertsin miehiä, ne, ja se tapahtui siksi, että he liian usein
+muuttivat laivojensa nimiä. Miksi laiva on kastettu niin sinä anna sen
+pysyä, sen minä sanon. Niin oli Cassandran laita, joka toi meidät kaikki
+onnellisesti Malabarista, sen jälkeen kuin kaapparikapteeni England oli
+silponut Intian varakuninkaan; niin oli vanhan <i>Walrusin</i> laita, Flintin
+entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltäpäältä verestä punaisena ja
+kultalastin painosta uppoamaisillaan."</p>
+
+<p>"Ah!" huudahti laivamme nuorimman miehen ääni, selvästi vallan
+ihastuneena, "hän se oli seuramme kukka, se Flint-vainaa."</p>
+
+<p>"Davis oli miehien mies hänkin, kaikista kertomuksista päättäen", Silver
+puhui. "Hänen kanssaan minä en ole purjehtinut; ensiksi olin Englandin
+mukana ja sitten Flintin &mdash; siinä minun vaiheeni. Ja nyt olen täällä
+niin sanoakseni omaan laskuuni. Minä panin yhdeksänsataa puntaa
+Englandin jälkeen varmaan talteen ja kaksi tuhatta Flintin. Onhan siinä
+jotain tavallisen matruusin osaksi &mdash; kaikki pankissa säästössä.
+Nykyisin ei ansaita, säästöillä on elettävä, sen sanon. Missä ovat nyt
+Englandin miehet? En tiedä. Missä Flintin? No niin, useimmat heistä ovat
+tässä laivassa ja mielissään kun saavat hyvää ruokaa &mdash; olivat
+kerjäläisiä ennen, useat heistä ainakin. Ukko Pew, joka menetti näkönsä
+ja saisi hävetä &mdash; kulutti kaksitoistasataa puntaa vuodessa, aivan kuin
+parlamentin lorditkin. Missä hän nyt on? No niin, nyt; hän on kuollut ja
+kuopattu, mutta pari vuotta sitten, totta totisesti, mies näki nälkää.
+Hän kerjäsi, hän varasti, katkoi kauloja ja sittenkin hän, hitto
+vieköön, näki nälkää!"</p>
+
+<p>"Mutta eihän siitä sitten ole paljon iloa", nuori mies virkkoi.</p>
+
+<p>"Ei olekaan hulluille, siitä saa olla yhtä varma kuin mistä tahansa",
+Silver huudahti. "Mutta kuulehan nyt; sinä olet nuori nulikka mieheksi,
+mutta sinä olet ovela kuin kettu. Minä näin sen heti ensi silmäyksellä
+ja minä puhun nyt sinulle kuin miehelle ainakin."</p>
+
+<p>Te voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun kuulin tuon kirotun
+roiston imartelevan toista aivan sameilla sanoilla, joilla hän minuakin
+oli imarrellut. Jos vain olisin voinut, niin olisin vaikka tappanut
+hänet omenatynnyrin läpi. Hän jatkoi puhettaan vähääkään aavistamatta,
+että häntä muutkin kuuntelivat.</p>
+
+<p>"Kerron sinulle vähän onnenpojista. Heidän elämänsä ei ole kukkasilla
+kulkemista, eikä hirsipuu ole mahdottomuus heidän osakseen, mutta
+ruokaan ja juomaan nähden heillä on kissan päivät, ja kun matka on
+lopussa, on heillä taskussa sadoittain kultakolikolta kuparin asemesta.
+Useimmilta ne kuluvat rommiin ja iloiseen elämään, ja sitten taas
+merelle vain paita päällä. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä
+panen ansioni säästöön, osan sinne osan tänne, ja epäilysten
+välttämiseksi en minnekään liian paljon. Vuotta viisikymmentä on minun
+hartioillani, huomaa se; ja kun kerran pääsen kotia tältä matkalta, niin
+silloin minä todenteolla rupean elämään herrasmiehenä. Jo onkin aika,
+sanot. Kyllä onkin, mutta helppoa on elämäni tähänkin saakka ollut, en
+ole kieltäynyt mistään, mitä vain on mieli tehnyt, ja mukavasti olen
+maannut ja herkullisesti syönyt kaiken aikani, paitsi silloin kun olen
+merellä ollut. Ja mistäkö aloin? Matruusista, kuten sinäkin!"</p>
+
+<p>"Mutta entiset säästösi ovat menetetyt", toinen huomautti, "sillä ethän
+enää tältä matkalta tultuasi uskalla näyttää naamaasi Bristolissa?"</p>
+
+<p>"Ohoo, missäpä luulet rahojeni olleen?" Siivet kysäsi ivallisesti.</p>
+
+<p>"Bristolin pankeissa ja muissa säilöissä", hänen toverinsa vastasi.</p>
+
+<p>"Siellä olivatkin", kokki sanoi, "kun ankkurin nostimme. Mutta nyt ne
+ovat kaikki oivan muijani hallussa. 'Tähystäjä' on myyty maineen
+mantuineen ja naikkoseni on matkustanut minua vastaanottamaan. Voisin
+mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun, mutta se vain herättäisi
+kateutta muissa miehissä."</p>
+
+<p>"Luotatko sitten vaimoosi?" toinen kysäsi.</p>
+
+<p>"Onnenpojat", kokki vastasi, "eivät yleensä paljon luota toisiinsa, ja
+siinä he ovatkin oikeassa. Mutta minulla on omat tapani. Jos joku ei
+pidä kieltään kantimissa, &mdash; joku, joka minut tuntee, tarkoitan &mdash; niin
+hän ei sovi elämään samassa maailmassa John-vanhuksen kanssa. Moni
+pelkäsi Pew'tä ja moni pelkäsi Flintiä; mutta itse Flintkin pelkäsi
+minua. Hän oli kopea ja häntä pelättiin. Flintin miehistö oli hurjinta
+joukkoa, mitä konsaan on laineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt
+lähteä merelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä en itseäni
+kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten toverillinen minä olen;
+mutta silloin kun minä olin aliperämies, niin <i>lampaiksi</i> ei voinut
+nimittää Flintin merirosvoja. Niinpä niin, John-vanhuksen laivalla olet
+turvassa."</p>
+
+<p>"Nyt sanon sinulle", poika virkkoi, "että vasta sinun kanssasi
+puheltuani on tämä matka minulle mieleen. Tuossa käteni vakuudeksi."</p>
+
+<p>"Karski poika sinä olet totta totisesti ja sukkela älyämään", Silver
+vastasi, puristaen kättä niin että tynnyri tärisi. "Enpä vielä ole
+nähnyt komeampaa miestä onnenpojaksi."</p>
+
+<p>Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen. "Onnenpojalla" he
+selvästi tarkoittivat tavallista merirosvoa, ja kuulemani keskustelu oli
+viimeinen kohtaus meille uskollisen miehen &mdash; ehkä viimeisen koko
+laivassa &mdash; viettelemisessä. Mutta pian selvisi minulle tämä epävarma
+seikka. Silver vihelsi lyhyeen ja kolmas mies kuului lähestyvän ja
+liittyvän seuraan.</p>
+
+<p>"Dick on meidän", Silver virkkoi.</p>
+
+<p>"Tiesinhän sen", vastasi timperi Israel Handsin ääni. "Hän on viisas
+poika, tämä Dick." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäisi. "Mutta
+kuulehan nyt, Barbecue! Kuinka kauan me oikeastaan tässä kierrämme kuin
+kissa kuumaa vellivatia? Minä olen pian saanut kyllikseni kapteeni
+Smollettista; hän on, hitto soikoon, jo tarpeeksi kiusannut minua. Minä
+tahdon pistäytyä tuossa hytissä, minä. Minua haluttaa maistella heidän
+säilykkeitään, viinejään ja muita herkkujaan."</p>
+
+<p>"Israel", Silver virkkoi, "sinun pääsi ei ole parhaimpia, eikä ole
+koskaan ollutkaan. Mutta kuulemaan sinä kyennet. Ainakin on korvillasi
+kokoa tarpeeksi. Kuule siis, että sinun pitää pysyä keulassasi ja syödä
+niukasti ja pitää pienempää suuta ja pysyä selvänä siksi kunnes minä
+annan merkin, ymmärrätkö?"</p>
+
+<p>"No, en pane vastaan, vai panenko?" alilaivuri murisi. "Minä vain kysyn
+sitä että miten kauan? Sen minä tahdon tietää."</p>
+
+<p>"Miten kauan! Tuhat tulimmaista!" Silver huudahti. "No niin, jos nyt
+tahdot tietää että miten kauan, niin minä sen sanon sinulle. Niin kauan
+kuin se vain on minun vallassani; nyt sen kuulit. Meillä on ensi luokan
+merimies, kapteeni Smollett, ohjaamassa meidän puolestamme tätä
+siunattua laivaa. Meillä on myös junkkari ja tohtori karttoineen ja
+muineen &mdash; vai tietäisinkö minä ehkä missä kartta on? Ette tekään tiedä,
+myöntänette. No niin &mdash; minun tarkoitukseni siis on, että tuo junkkari
+ja tohtori etsivät aarteen käsiimme ja auttavat meitä kuljettamaan sen
+laivaan. Sittenhän saamme nähdä. Jos vain teihin voisin luottaa, niin
+antaisin kapteeni Smollettin ohjata meidät puolitiehen kotia, ennenkuin
+iskisin."</p>
+
+<p>"Mutta olemmehan me kaikki luullakseni merimiehiä", Dick huomautti.</p>
+
+<p>"Me olemme kaikki matruuseja, tarkoitat kai", Silver ivaten vastasi. "Me
+voimme ohjata määrättyyn suuntaan, mutta kuka määrää suunnan? Siinäpä
+juuri teille kaikille, herraseni, tie nousee pystyyn. Jos minä voisin
+tehdä niin kuin tahtoisin, niin antaisin kapteeni Smollettin viedä
+meidät ainakin takaisin pasaadituuliin. Silloin meidän ei tarvitsisi
+pelätä noita kirotuita virheitä laskuissa eikä muita erehdyksiä. Mutta
+minä tiedän, mitä maata te olette. Minä aion tehdä heistä selvän saaren
+luona heti kun aarre on laivassa, vaikkei se olekaan mieleeni. Mutta te
+ette ole tyytyväisiä, ellette saa juoda itseänne humalaan. Hyi hitto,
+oikein sydäntä etoo moisten lurjusten kanssa purjehtiessa!"</p>
+
+<p>"No, no, älähän toki, John", Israel tokaisi. "Eihän tässä kukaan väitä
+vastaan."</p>
+
+<p>"Ei vain! Ikään kuin minä en olisi nähnyt monen monta laivaa kiinni
+kaapattuna ja monen monta reipasta poikaa ripustettuna kuivamaan Lontoon
+oikeuspihassa", Silver huudahti; "ja kaikki vain tuon ikuisen
+hätiköimisen vuoksi. Tahdotteko kuulla mitä sanon? Minä olen nähnyt
+merellä yhtä ja toista. Jos te vain kykenisitte kurssin määräämään ja
+oikein luovimaan, niin te ajelisitte vaunuissa. Mutta ei teistä ole
+sellaiseen. Minä tunnen teidät. Te ajattelette vain huomista
+rommilasianne ja menette iltiksenne hirteen."</p>
+
+<p>"Kaikille on tunnettua, että sinulla on saarnalahjoja", Israel virkkoi.
+"Mutta oli niitä muitakin, jotka osasivat ohjata laivaa yhtä hyvin kuin
+sinäkin, ja he laskivat leikkiä mielellään. Eivät he olleet niin kopeita
+ja saitoja, vaan elivät iloisesti kuten iloiset toverit konsanaan."</p>
+
+<p>"Vai niin!" Silver virkkoi. "Ja mihin he nyt ovat päätyneet. Pew oli
+sitä maata ja hän kuoli kerjäläisenä. Flint myöskin ja kuoli rommiin
+Savannassa. Iloisia kavereita he toden totta olivat, mutta missä he nyt
+ovat, kysyn vain!"</p>
+
+<p>"Mutta kun sitten iskemme, niin mitä heille teemme?" Dick kysyi.</p>
+
+<p>"Kas, siinä on minun mieheni!" kokki huudahti ihastuneena. "Tuo kuuluu
+asialliselta. No niin, mitäs te tuumitte? Jättääkö heidät rannalle,
+kuten neekerikarkurit? Niin olisi England tehnyt. Taikka pistää heidät
+kuoliaiksi kuin siat? Se olisi Flintin tai Billy Bonesin tapaista."</p>
+
+<p>"Billy oli sitä maata", Israel sanoi. "'Kuolleet eivät pure', hän tapasi
+sanoa. Hän on nyt itse kuollut ja tietää sen asian parhaiten; mutta jos
+arkailematonta miestä konsanaan on satamaan purjehtinut, niin se oli
+Billy."</p>
+
+<p>"Siinä sinä olet oikeassa", Silver puhui, "altis ja arkailematon. Mutta
+huomatkaa: minä olen rauhallinen mies &mdash; aivankuin oikea herrasmies,
+sanotte te; mutta nyt on tosi edessä. Velvollisuudesta ei pääse
+mihinkään, miehet. Minä äänestän kuolemaa. Kun minä istun parlamentissa
+ja ajelen vaunuissani, niin ei minulle ole mieleen, että nuo hirtehiset
+tuolla kajuutassa palaavat kotia kutsumatta kuin piru rukouksiin. Minä
+sanon, että odottakaa; mutta kun hetki lyö, niin lyökää tekin."</p>
+
+<p>"John", huudahti timperi, "sinussa on miestä!"</p>
+
+<p>"Säästä sanasi, Israel, siksi kunnes olet nähnyt", Silver virkkoi.
+"Mutta yhtä minä vaadin &mdash; minä vaadin Trelawneyn osalleni. Näillä
+kämmenilläni minä nujerran hänen niskansa nurin. Dick", hän lisäsi
+puheensa keskeyttäen, "olepa nyt oikein kiltti ja ongi minulle omena
+huulilleni kostukkeeksi."</p>
+
+<p>Te käsittänette äärettömän pelästykseni. Minä olisin hypännyt ylös ja
+juossut henkeni edestä, jos minulla olisi siihen ollut voimia; mutta
+vereni jähmettyi ja jäseneni lamautuivat. Kuulin Dickin hankkiutuvan,
+nousemaan, mutta sitten joku hänet esti ja Handsin ääni huudahti:</p>
+
+<p>"Kaikkea vielä! Mitä sinä tuosta astiasta imeksit, John. Lasi rommia
+maistuisi toiselta!"</p>
+
+<p>"Dick", virkkoi Silver, "minä luotan sinuun. Minulla on siellä kupponen
+astian päällä. Tässä on avain, täytä tuoppi ja tuo tänne."</p>
+
+<p>Niin kauhuissani kuin olinkin, en voinut olla ajattelematta, että tässä
+nyt oli selitys siihen, mistä Arrow oli saanut ne väkevät juomat, jotka
+hänet veivät turmioon. Dick viipyi vain hetkisen asiallaan, ja hänen
+poissa ollessaan Israel supatti Silverin korvaan. Vain pari sanaa sain
+kuulluksi, mutta niistäkin sain tärkeitä tietoja; sillä paitsi muita
+samaan asiaan viittaavia katkelmia, minä kuulin seuraavan lauseen
+kokonaisuudessaan: "El ainoakaan heistä enää liity meihin." Laivassa oli
+siis vielä uskollisiakin miehiä.</p>
+
+<p>Dickin palattua kallisti kukin vuorostaan pikaria ja joi kuka minkin
+onneksi.</p>
+
+<p>Samassa jokin valon kajastus valahti tynnyriin ja ylös katsahtaessani
+näin kuun nousseen ja valaisevan mesaanin huippua ja leikkivän
+keulapurjeen köysillä. Melkein samassa silmänräpäyksessä vahti
+tähystyspaikaltaan huusi: "Hoi, miehet, maa näkyvissä!"</p>
+
+
+
+<h3>12 Luku.<br />
+Sotaneuvottelu.</h3>
+
+
+<p>Kannelta kuului kovaa askelien kopinaa. Minä kuulin miesten kiiruhtavan
+ylös keulasta ja perästä, ja pujahtaen nopeasti pois tynnyristäni
+juoksin keulapurjeen taakse, tein mutkan keulaan päin ja ilmestyin
+avonaiselle kannelle parhaiksi yhtyäkseni Hunteriin ja tohtori
+Liveseyhin, kun he kiiruhtivat ylälaidalle.</p>
+
+<p>Koko miehistö oli kokoontunut sinne. Sumuvyöhyke oli kohonnut ylemmäksi
+melkein samassa kuin kuukin nousi. Me näimme kaukana lounaassa kaksi
+matalaa kukkulaa, noin parin mailin päässä toisistaan, ja toisen takana
+kohosi kolmas, korkeampi kukkula, jonka huippu yhä oli sumun peitossa.
+Kaikki kolme näyttivät jyrkkäpiirteisiltä ja keilan muotoisilta.</p>
+
+<p>Tämän kaiken näin kuin unessa, sillä en ollut vielä voinut toipua
+äskeisestä hurjasta pelostani. Sitten kuulin kapteeni Smollettin äänen
+jakelevan käskyjä. <i>Hispaniola</i> ohjattiin pari astetta enemmän tuuleen
+ja sillä oli nyt suunta, jonka mukaan meidän piti parahiksi päästä
+saaren itärannalle.</p>
+
+<p>"Kuulkaapa nyt, miehet", kapteeni virkkoi kun kaikki köydet olivat
+pingoitetut. "Onko kukaan teistä ennen nähnyt tuota maata?"</p>
+
+<p>"Minä olen, kapteeni", Silver vastasi. "Minä olen käynyt siellä vettä
+noutamassa ollessani muutaman kauppalaivan kokkina."</p>
+
+<p>"Ankkuripaikka on kai etelässä erään saaren takana?" kapteeni kysyi.</p>
+
+<p>"Niin on, kapteeni; Luurankosaareksi he sitä sanovat. Se oli aikanaan
+oikea merirosvojen tyyssija ja muuan mies laivallamme tunsi kaikki
+paikat nimeltään. Tuota kukkulaa tuolla pohjoisessa he nimittävät
+Keulamastokukkulaksi; kukkuloita on kaikkiaan kolme yhdessä jonossa
+pohjoisesta etelään &mdash; Keula-, Suur- ja Mesaanimastot. Mutta isoamastoa
+&mdash; tuota korkeata, jonka päällä on sumua &mdash; tavallisesti nimitetään
+Tähystäjäksi, siksi että he sen huipulta pitivät vahtia, kun olivat
+ankkuripaikassa laivojaan tyhjentämässä. Siellä he näet, luvallanne
+sanoen, kapteeni, aina laivansa tyhjensivät."</p>
+
+<p>"Tässä on minulla kartta", kapteeni Smollett virkkoi. "Katsoppa, onko
+tämä sama paikka."</p>
+
+<p>Pitkän Johnin silmät paloivat kuopissaan kun hän otti kartan käteensä;
+mutta paperin näöstä minä heti älysin, että häntä odotti pettymys. Tämä
+ei ollut se kartta, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan tarkka
+jäljennös siitä ja muuten kaikin puolin täydellinen &mdash; myöskin nimet,
+korkeudet ja ilmansuunnat siitä löytyivät &mdash; paitsi että punaiset ristit
+ja kirjoitetut muistiinpanot siitä puuttuivat. Niin katkera kuin hänen
+pettymyksensä täytyi ollakin, niin oli Silverillä kuitenkin kylliksi
+tahdonvoimaa sen peittääkseen.</p>
+
+<p>"Aivan oikein, kapteeni", hän virkkoi, "tämä on aivan varmasti sama
+paikka, ja hyvin onkin kartoitettu. Kukahan tämän on tehnyt? Merirosvot
+olivat luullakseni liian oppimattomia. Kas, tässähän se onkin: 'Kapt.
+Kiddin ankkuripaikka' &mdash; aivan sama nimi, jonka laivatoverinikin
+mainitsi. Pitkin etelärannikkoa käy väkevä virta, joka sitten kääntyy
+pohjoiseen länsirantaa myöten. Oikein teitte, kapteeni", lisäsi hän,
+"tuuleen laskiessanne, etenkin jos on aikomuksenne laskea laiva rannalle
+pohjan puhdistamista varten. Parempaa paikkaa sitä varten ei ole koko
+näillä vesillä."</p>
+
+<p>"Kiitos, hyvä mies", kapteeni Smollett virkkoi. "Piakkoin pyydän sinua
+avuksemme. Nyt voit poistua."</p>
+
+<p>Minä vallan hämmästyin kuullessani, miten levollisesti John ilmaisi
+tuntevansa saaren, ja minä myönnän, että pelko valtasi minut kun näin
+hänen lähestyvän. Tietysti hän ei tiennyt, että minä olin
+omenatynnyrissä kuullut hänen keskustelunsa, mutta minua nyt niin
+pelotti hänen julmuutensa, kavaluutensa ja mahtinsa, että minä vaivoin
+sain salatuksi väristyksen, joka puistatti ruumistani, kun hän laski
+kätensä olkapäälleni.</p>
+
+<p>"Kas, tuo tuolla", hän virkkoi, "on hauska paikka, tuo saari &mdash; hauska
+paikka pojan samoella. Siellä saat uida, kiivetä puihin ja ajaa vuohia,
+ja noille kukkuloille saat kavuta kuin parhain vuohi. Aivan minustakin
+tuntuu siltä kuin nuortuisin jälleen. Olin kokonaan unohtaa puujalkani.
+Hauskaa on olla nuori ja kävellä kymmenellä varpaalla. Milloin vain
+sinua haluttaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle, niin sano
+John-vanhukselle. Hän tulee mukaasi tarinoimaan matkan kuluksi."</p>
+
+<p>Ja taputtaen minua olkapäälle mitä herttaisimmin kompuroi hän
+keulapuolelle ja katosi kannen alle.</p>
+
+<p>Kapteeni Smollett, junkkari ja tohtori Livesey juttelivat keskenään
+peräkannella, ja vaikka hartaasti halusinkin kertoa heille kuulemani, en
+kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä kaikkien nähden. Minun vielä
+mietiskellessä keinoa millä päästä heidän puheilleen, kutsui tohtori
+Livesey minua luoksensa. Hän oli unohtanut piippunsa kajuuttaan ja
+tupakantuskassaan hän aikoi pyytää minua noutamaan se hänelle; mutta
+heti kun pääsin siksi lähelle, että voin puhua hänelle muiden
+kuulematta, minä virkoin: "Tohtori, kuulkaahan mitä sanon! Viekää
+kapteeni ja junkkari kajuuttaan ja kutsukaa sitten jollain syyllä minut
+sinne. Minulla on kauheita uutisia kerrottavana."</p>
+
+<p>Ilme tohtorin kasvoilla vähän muuttui, mutta samassa hän hillitsi
+liikutuksensa.</p>
+
+<p>"Kiitos, Jim", hän virkkoi kuuluvasti, "muuta en tahtonutkaan tietää",
+aivan kuin olisi hän minulta jotain kysynyt.</p>
+
+<p>Näin sanoen hän pyörähti pois ja meni toisten luo. He keskustelivat
+hetkisen, ja vaikka ei kukaan heistä hätkähtänyt tai koroittanut ääntään
+taikka edes viheltänyt, oli selvää, että tohtori oli ilmoittanut heille
+pyyntöni; sillä samassa kuulin, miten kapteeni käski Job Anderssonia
+viheltämään koko miehistön kannelle.</p>
+
+<p>"Hyvät miehet", puhui kapteeni Smollett, "minulla on muuan sana teille
+sanottavana. Tuo maa, jonka olemme saaneet näkyviimme, on matkamme
+päämäärä. Herra Trelawney, joka, kuten tiedämme, on hyvin antelias
+herra, on juuri tehnyt minulle muutamia kysymyksiä, ja kun minä ilokseni
+voin ilmoittaa hänelle, että joka mies oli mitä kiitettävimmällä tavalla
+täyttänyt velvollisuutensa, niin hän ja minä ja tohtori menemme nyt
+kajuuttaan juomaan maljan <i>teidän</i> onneksenne ja menestykseksenne, ja
+teille tuodaan tänne rommia juodaksenne <i>meidän</i> onneksi ja
+menestykseksi. Minä sanon teille, mitä minä tästä ajattelen: tämä on
+minusta kaunis teko. Ja jos te olette minun kanssani yhtä mieltä, niin
+kohottakaa raikuva merimiehen eläköönhuuto sille isännälle, joka näin
+menettelee."</p>
+
+<p>Eläköönhuuto kajautettiin &mdash; mikä olikin luonnollista; mutta se kaikui
+niin täydestä sydämestä lähteneenä, että minusta tuntui vaikealta uskoa
+näiden samojen miesten vaanivan henkeämme.</p>
+
+<p>"Ja sitten vielä eläköön kapteeni Smollettille", Pitkä John huudahti
+heti kun edellinen huudahdus oli kajahtanut.</p>
+
+<p>Siihenkin yhtyivät toiset mielellään.</p>
+
+<p>Herrat menivät nyt alas ja hetken kuluttua tuotiin sana, että Jim
+Hawkinsia tarvittiin kajuutassa.</p>
+
+<p>Minä tapasin heidät kaikki kolme istumassa pöydän ääressä, pullo
+espanjalaista viiniä ja vähän rypäleitä edessään. Tohtori istui
+tekotukka sylissään ja hartaasti vetäen sauhuja piipustaan, mikä
+merkitsi että hän oli kiihdyksissä. Peräikkuna oli auki, sillä yö oli
+lämmin, ja kuu kimmelsi laivan vanaveteen.</p>
+
+<p>"No, Hawkins", junkkari virkkoi, "sinun piti kertoa jotain. Puhu suusi
+puhtaaksi."</p>
+
+<p>Minä tein työtä käskettyä ja kerroin mahdollisimman lyhyesti Silverin
+puheet yksityiskohdittain. Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani eikä
+kukaan heistä edes liikahtanut, tuijottivat vain minuun järkähtämättä.</p>
+
+<p>"Istu, Jim", tohtori Livesey sitten virkkoi.</p>
+
+<p>He pakottivat minut istumaan viereensä pöydän ääreen, kaatoivat minulle
+lasin viiniä, täyttivät kourani rypäleillä ja kukin heistä sitten
+kumartaen joi maljan terveydekseni ja kiitteli minua palveluksestani,
+hyvästä onnestani ja rohkeudestani.</p>
+
+<p>"Kas niin, kapteeni", junkkari virkkoi, "te siis olitte oikeassa ja minä
+väärässä. Minä myönnän olleeni typerä kuin aasi ja odotan nyt vain
+käskyjänne."</p>
+
+<p>"Ette te ole sen suurempi aasi kuin minäkään", kapteeni vastasi. "En
+vielä koskaan ole yhtynyt laivaväkeen, joka hautoo kapina-aikeita ilman
+että tarkkaava mies saa niistä edes sen verran vihiä, että voisi ryhtyä
+tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mutta tämä miehistö menee kerrassaan yli
+ymmärrykseni."</p>
+
+<p>"Kapteeni", tohtori virkkoi, "tämä on, luvallanne sanoen, Silverin
+ansiota. Merkillinen mies."</p>
+
+<p>"Hän näyttäisi vallan merkilliseltä raakapuun päässä", kapteeni vastasi.
+"Mutta mitäpä tässä jaarittelemme; ei tällä tavalla päästä sen
+pitemmälle. Minulle on kolme seikkaa selvänä, ja herra Trelawneyn
+luvalla minä saanen ne nyt esittää."</p>
+
+<p>"Te, herrani, olette kapteeni. Teillä on sananvalta", Trelawney
+kohteliaasti vastasi.</p>
+
+<p>"Ensiksi", kapteeni alkoi, "meidän on jatkettava matkaa, sillä takaisin
+emme voi kääntyä. Jos minä käskisin kääntämään, niin he tekisivät heti
+kapinan. Toiseksi meillä on aikaa &mdash; ainakin siksi kunnes aarre on
+löydetty. Kolmanneksi on laivassa uskollisiakin miehiä. Kapinoitsijoihin
+meidän on iskettävä ennemmin tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me
+käytämme tilaisuutta hyväksemme ja iskemme silloin kuin he sitä vähimmän
+aavistavat. Luullakseni me voimme luottaa teidän omiin palvelijoihinne,
+herra Trelawney?"</p>
+
+<p>"Niinkuin minuun itseeni", junkkari vakuutti.</p>
+
+<p>"Siis kolme", laski kapteeni, "ja meidän kanssa yhteensä seitsemän, kun
+Hawkins otetaan lukuun. Kutka sitten olisivat miehistöstä uskollisia?"</p>
+
+<p>"Luultavasti Trelawneyn omat miehet", tohtori sanoi, "ne, jotka hän
+pestasi ennenkuin tapasi Silverin."</p>
+
+<p>"Ei, ei", junkkari vastasi, "Hands oli yksi heistä."</p>
+
+<p>"Luulin kuitenkin voivani Handsiin luottaa", kapteeni lisäsi.</p>
+
+<p>"Ja ajatelkaapa sitten, että he kaikki ovat englantilaisia!" junkkari
+huudahti. "Minun tekisi mieli, herrani, räjäyttää ilmaan koko laiva."</p>
+
+<p>"No niin, herrani", kapteeni puhui, "pitkälle eivät parhaimmatkaan
+neuvoni vie. Meidän täytyy pysyä aloillamme, ja pitää silmät auki. Se
+kysyy kärsivällisyyttä. Mutta muuta emme voi, ennenkuin tunnemme
+miehemme. Odottakaahan rauhassa, se on minun neuvoni."</p>
+
+<p>"Tämä Jim veikkonen", tohtori virkkoi, "voi auttaa meitä enemmän kuin
+kukaan muu. Miehet eivät häntä epäile, ja Jim on nokkela poika."</p>
+
+<p>"Hawkins, minä luotan sinuun rajattomasti", junkkari lisäsi.</p>
+
+<p>Asemani alkoi tuntua jo minusta vallan tukalalta, sillä minä olin
+mielestäni aivan avuton; ja kuitenkin kaikitenkin, kohtalon oikusta
+pelastus sittenkin tuli minun kauttani. Oli miten oli; kaikista
+arvailuista huolimatta me emme voineet luottaa useampaan kuin seitsemään
+kuudestakolmatta. Ja näistäkin seitsemästä yksi oli vain poikanen, joten
+aikuisia miehiä meidän puolellamme oli kuusi yhdeksäätoista vastaan.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>KOLMAS OSA:<br />
+SEIKKAILUNI SAARELLA.</h2>
+
+
+
+<h3>13 Luku.<br />
+Miten aloitin seikkailuni saarella.</h3>
+
+
+<p>Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, oli saaren ulkomuoto kokonaan
+muuttunut. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt, me olimme kuitenkin yön
+kuluessa päässeet hyvän matkan eteenpäin ja keinuimme nyt tyynessä
+vedessä puolen mailin päässä kaakkoon päin saaren matalasta itärannasta.
+Harmahtava metsä peitti siitä suuren osan. Alavammilla paikoilla
+keltaiset hiekkasärkät pistivät esiin tästä yhtäläisestä värisävystä, ja
+yksinäisinä tai ryhmissä kasvavat männyt kohottivat latvojaan muun
+metsän yläpuolelle; mutta yleinen väritys oli yksitoikkoinen ja synkkä.
+Kukkulat kohosivat metsän keskestä selväpiirteisinä, kaljuina ja
+louhikkoisina huippuina korkeutta kohti. Kaikki ne olivat kummallisesti
+muodostuneita ja Tähystäjä, joka kohosi kolme- tai neljäsataa jalkaa
+muita korkeammalle, oli samalla myös piirteiltään kummallisin, melkein
+kaikilta puolin äkkijyrkkä ja tasapäinen kuin kuvapatsaan jalusta.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> keinui vahvasti valtameren mainingeilla. Raakapuut
+riuhtoivat köysiään, peräsin löi puolelta toiselle ja koko alus rutisi
+ja ratisi kuin paras työpaja. Minun täytyi pidellä tiukasti parduunista
+ja koko maailma alkoi pyöriä silmissäni, sillä vaikka olinkin vallan
+kelvollinen merimieheksi purjehtiessa, niin tällaista samassa paikassa
+kellumista en koskaan tottunut sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en
+aamulla tyhjin vatsoin.</p>
+
+<p>Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikka saaren ulkomuoto, sen
+harmaa alakuloinen metsä ja karut louhikkokukkulat, taikka nuo tyrskyt,
+joiden sekä näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövän jyrkkiä
+rantoja vasten &mdash; mutta vaikka aurinko paistaa helotteli kirkkaana ja
+kuumana ja rantalinnut kaikkialla ympärillämme kirkuen tapailivat
+kaloja, ja vaikka olisi luullut, että ken tahansa olisi mielikseen
+noussut maihin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin sydäntäni
+kouristi. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikäni vihasin Aarresaaren
+muistoakin.</p>
+
+<p>Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta ei ollut toivoakaan.
+Veneet olivat laskettavat vesille ja laiva oli miesvoimalla hinattava
+saaren niemekkeen ympäri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan
+Luurankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti yhteen veneistä, jossa
+minulla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan
+sietämätön ja miehet murisivat työtään. Andersson oli minun venheeni
+päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjestystä hän murisi
+kilpaa toisten kanssa.</p>
+
+<p>"No niin", hän virkkoi kiroten, "eihän tätä ikuisesti kestä."</p>
+
+<p>Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen saakka miehet olivat
+reippaasti ja alttiisti tehneet tehtävänsä. Yksistään jo saaren
+näkeminen oli kuria höllyttänyt.</p>
+
+<p>Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä ohjeita antaen. Hän
+tunsi väylän tarkalleen, ja vaikka luotaaja aina ilmoittikin veden
+syvemmäksi kuin kartalle oli merkitty, niin hän ei hetkeäkään epäröinyt.</p>
+
+<p>"Vuorovesi käy tässä väkevänä virtana", hän selitti, "ja tämä kanava on
+tavallaan kuin lapiolla kaivettu."</p>
+
+<p>Me ankkuroimme juuri siihen paikkaan, johon ankkurin kuva oli kartalla
+piirretty, kolmannesmailin päähän kummastakin rannasta. Mannermaa oli
+toisella, Luurankosaari toisella puolen meistä. Pohja oli puhdasta
+hietaa. Ankkurimme polskahdus veteen sai sankat parvet lintuja
+pyrähtämään kirkuen metsästä lentoon; mutta vajaassa minuutissa ne
+jälleen laskeutuivat alas ja kaikki oli taas hiljaista.</p>
+
+<p>Paikkaa ympäröi metsäinen maa joka puolelta, puita kasvoi aina
+tulvaveden rajaan saakka, rannat olivat yleensä matalia ja yksinäiset
+kukkulat kohosivat suuressa kaaressa ympärillämme. Kaksi pientä jokea
+tai oikeammin hetteikköä laski tähän altaaseen, ja puiden lehdillä oli
+sillä suunnalla omituinen, myrkyllisen kirkas väri. Laivasta emme
+nähneet mitään taloa tai hirsimajaa, sillä ne olivat kokonaan puiden
+peitossa; ja jollei karttaa olisi kajuutassa ollut, niin olisimme
+luulleet olevamme ensimmäiset ihmiset, jotka tänne laskivat ankkurin,
+aina siitä saakka kuin saari oli noussut meren sylistä.</p>
+
+<p>Ei tuulen henkäystäkään tuntunut ilmassa, eikä hiljaisuutta häirinnyt
+mikään muu ääni kuin tyrskyjen jyminä puolisen mailin päässä rantoja ja
+kalliokareja vastaan. Omituinen tukahduttava haju tuntui satamassamme &mdash;
+mädänneiden lehtien ja lahoavien puunrunkojen haju. Minä huomasin
+tohtorin nirpistelevän nenäänsä aivankuin olisi maistellut pilaantunutta
+munaa.</p>
+
+<p>"Aarteista en ole varma", hän virkkoi, "mutta siitä panen pääni
+pantiksi, että täällä asustavat kuumetaudit."</p>
+
+<p>Jos miesten käytös veneissä oli ollut epäilyttävä, niin muuttui se
+suorastaan uhkaavaksi kun he olivat jälleen laivassa. He vetelehtivät
+kannella alinomaa keskenänsä murahdellen. Pieninkin käsky sai osakseen
+vihastuneita katseita ja työ sujui hyvin vastahakoisesti ja veltosti.
+Uskollisiinkin miehiin näytti toisten mielentila tarttuneen, sillä he
+eivät olleet toisia parempia. Päivän selvää oli, että kapina uhkasi
+meitä kuin ukkospilvi. Emmekä me vain yksin tajunneet vaaraa. John
+Silver oli kuumeentapaisessa puuhassa, kulki miesryhmästä toiseen ja
+lausui iloisen sanan kullekin, eikä parempaa esimerkkiä muille olisi
+voinut vaatiakaan. Jos käsky mikä tahansa annettiin, niin Pitkä John,
+vastaten mitä iloisimmasti "Ymmärrän herra", oli tuossa tuokiossa valmis
+sen täyttämään. Ja kun ei ollut muuta tekemistä, niin yritti hän laulun
+toisensa perästä, aivankuin muiden tyytymättömyyttä siten peittääkseen.</p>
+
+<p>Koko tuon synkän iltapäivän synkistä ilmiöistä tämä Pitkän Johnin
+silminnähtävä hätä oli meistä pahin enne.</p>
+
+<p>Me pidimme neuvottelun kajuutassa.</p>
+
+<p>"Hyvät herrat", kapteeni puhui, "jos minä uskaltaisin vielä yhden käskyn
+antaa, niin saisimme heti koko laivan miehistön niskaamme. Itsekin
+näette, että niin ovat nyt asiat. Minä saisin tylyn vastauksen, eikö
+niin? Jos silloin antaisin sanan sanasta, niin teräs siinä tuokiossa
+välkähtäisi. Jos taas antaisin myöten, niin Silverissä heti heräisi
+epäluulot ja koko pelimme olisi menetetty. Vain yhteen ainoaan mieheen
+voimme nyt turvautua."</p>
+
+<p>"Kehen sitten?" junkkari kysyi.</p>
+
+<p>"Silveriin, herrani", kapteeni vastasi. "Hän haluaa yhtä hartaasti kuin
+mekin asettaa kaikki kohdallensa. Kaikki on vain pahan tuulen purkausta;
+hän pian puhuttelisi heidät järkiinsä, jos vain saisi siihen
+tilaisuuden, ja minä juuri ehdottaisin, että me antaisimme hänelle
+sellaisen tilaisuuden. Sallikaamme miehistön lähteä maihin iltapäiväksi.
+Jos he menevät kaikki, niin me puolustaudumme laivassa. Jos ei kukaan
+heistä lähde, niin puolustaudumme kajuutassa, ja jumala auttakoon
+silloin asiaamme. Jos taas vain jotkut lähtevät, niin &mdash; pankaa sanani
+mieleenne &mdash; Silver tuo heidät takaisin lempeinä kuin lampaat."</p>
+
+<p>Sillä oli asia päätetty; ladatut pistoolit jaettiin kaikille varmoille
+miehille, Hunter, Joyce ja Redruth saivat tiedon salaisuudesta, ja
+ottivat vastaan uutisemme tyynemmin ja rohkeammin kuin olimme
+toivoneetkaan. Sitten kapteeni meni kannelle ja puhui miehistölle:</p>
+
+<p>"Hyvät miehet", sanoi hän, "meillä on ollut kuuma päivä ja kaikki ovat
+väsyneitä ja huonolla tuulella. Pieni retki maihin ei vahingoita ketään
+&mdash; veneet ovat vielä vesillä. Te saatte ottaa laivaveneet ja mennä
+maihin iltapäiväksi. Minä laukaisen kanuunan puolen tuntia ennen
+auringonlaskua."</p>
+
+<p>Minä luulen, että miesparat kuvittelivat saavansa kahlata aarteissa heti
+kun pääsivät maihin, sillä tuossa tuokiossa kaikki ilmestyivät kannelle
+ja kajahuttivat ilonhuudon, niin että kaukaisetkin kukkulat kaikuna
+vastasivat ja linnut uudelleen pyrähtivät kirkuen lentoon.</p>
+
+<p>Kapteeni oli liian viisas viivytelläkseen. Hän poistui heti ja jätti
+retken Silverin järjestettäväksi. Ja parasta se luullakseni olikin. Jos
+hän olisi jäänyt kannelle, ei hän olisi enää voinut edes teeskennellä
+tietämättömyyttä. Asema oli päivän selvä. Silver oli kapteeni ja kauhean
+kapinallinen miehistö hänellä olikin. Uskollisten miesten &mdash; ja pian
+sain olla todistajana siitä, että sellaisiakin vielä oli laivassamme &mdash;
+täytyi olla perin typeriä, taikka oli ehkä asema oikeammin niin
+ymmärrettävissä, että kaikkiin miehiin oli johtajien tyytymättömyys
+tarttunut &mdash; toisiin vain vähemmän, toisiin enemmän &mdash; ja että
+joitakuita, jotka yleensä olivat kunnon miehiä, ei saatu vietellyksi
+eikä pakotetuksi pitemmälle. Voi kyllä olla laiska, mutta kokonaan
+toista on anastaa laiva ja murhata joukko viattomia miehiä.</p>
+
+<p>Lopulta oli osat kuitenkin saatu jaetuksi. Kuusi miestä jäi laivaan ja
+muut kolmetoista, Silver niihin laskettuna, alkoivat laskeutua
+venheisiin.</p>
+
+<p>Silloin pisti päähäni ensimmäinen niistä mielettömistä ajatuksista,
+jotka niin tuntuvasti auttoivat pelastumistamme. Jos Silver kerran jätti
+laivaan kuusi miestä, niin oli selvää, etteivät meikäläiset kyenneet
+anastamaan laivaa ja puolustamaan sitä; ja koska vain kuusi jäi sinne,
+niin oli yhtä selvää, etteivät ystäväni juuri tarvinneet minun apuani.
+Päähäni pisti lähteä maihin. Tuossa tuokiossa minä pujahdin lähimmän
+veneen keulaan, ja samassa se jo läksi liikkeelle.</p>
+
+<p>Ei kukaan kiinnittänyt minuun erityistä huomiota; etuairoa hoitava mies
+vain virkkoi: "Sinäkö siellä olet, Jim? Paina pääsi alas." Mutta silloin
+Silver toisesta venheestä loi minuun terävän katseen ja kysyi ankaralla
+äänellä, olinko minä todellakin siellä. Siitä hetkestä saakka aloin
+katua tekoani.</p>
+
+<p>Miehet soutivat kilpaa rantaa kohti; mutta kun vene, jossa minä olin,
+oli alun pitäen hyvän matkan edellä ja sitäpaitsi toisia kepeämpi, jätti
+se muut kauas jälkeensä. Sen keula oli jo työntynyt rantapuiden sekaan
+ja minä olin jo saanut kiinni muutamasta oksasta ja hypännyt rannalle
+tiheimpään metsikköön, kun Silver ja muut olivat vielä satakunnan metrin
+päässä rannikosta.</p>
+
+<p>"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan.</p>
+
+<p>Mutta minä, kuten arvannette, en huudoista välittänyt, vaan hyppien ja
+pujotteleutuen juoksin umpimähkään suoraan eteenpäin niin kauan kuin
+jalat kannattivat.</p>
+
+
+
+<h3>14 Luku.<br />
+Ensimmäinen ottelu.</h3>
+
+
+<p>Minä olin niin iloissani, kun olin päässyt livahtamaan Silverin käsistä,
+että rupesin nauttimaan vapaudestani ja katselemaan mielenkiinnolla
+tuota ihmeellistä seutua, johon olin joutunut.</p>
+
+<p>Minä olin juossut halki rämeikön, jossa kasvoi sankka pajukko,
+kaislikkoa ja kummallisia, minulle tuntemattomia puita, ja olin nyt
+saapunut kumpuilevan, hiekkaperäisen ahon reunaan. Se oli noin mailin
+pituinen ja siinä kasvoi muutamia mäntyjä ja joukko mutkikkaita puita,
+jotka varreltaan muistuttivat tammea, mutta lehdiltään olivat vaaleita,
+pajun tapaisia. Aukeaman toisessa päässä kohosi yksi kukkuloista ja
+sillä oli kaksi omituista, louhikkoista huippua, jotka loistivat
+monivärisinä auringon paisteessa.</p>
+
+<p>Ensi kerran tunsin nyt tutkimusmatkailijan iloa. Saari oli asumaton;
+laivatoverini olin jättänyt jälkeeni, ja edessäni ei ollut muita
+olentoja kuin järjettömiä elukoita. Minä samoilin sinne tänne puiden
+lomitse. Siellä täällä kasvoi minulle outoja, kukkivia kasveja; näin
+myös käärmeitä, ja muuan niistä kohotti kallion kielekkeelle päätään ja
+sähähti minulle kuin mikäkin hyrrä. En osannut aavistaakaan, että se oli
+minulle verivihollinen ja että tuo ääni oli kuuluisan kalkkarokäärmeen.</p>
+
+<p>Sitten saavuin laajaan, noiden tammimaisten puiden muodostamaan
+tiheikköön &mdash; kuulin jäljestäpäin, että ne olivat pajutammia nimeltään
+&mdash; jossa ne kasvoivat matalina kuin orjantappurapensaat, oksat
+omituisesti käpertyneinä ja lehvät tiheinä kuin paras kaislakatto.
+Tiheikkö alkoi erään hietakummun laelta ja laajeni ja kävi vähitellen
+korkeammaksi, kunnes se yhtyi leveään kaislikkoiseen luhtaan, jonka
+halki lähin edellämainituista pienistä puroista kiemurteli
+satama-altaaseemme. Rämeikkö höyrysi kuumassa auringonhelteessä ja
+Tähystäjän ääripiirteet häämöttivät väräjävän sumuverhon takaa.</p>
+
+<p>Äkkiä syntyi kuhinaa kaislikossa; villihanhi hypähti kaakattaen lentoon,
+sitä seurasi toinen, ja pian kierteli rämeen kohdalla kokonainen parvi
+erilaisia lintuja kirkuen ja kaakattaen. Minä päätin siitä, että joku
+laivatovereistani varmaankin lähestyi pitkin rämeikön laitaa, sillä pian
+kuulin kaukana ihmisäänen hyminän, joka tarkkaavaisesti kuunnellessani
+alati läheni ja koveni.</p>
+
+<p>Tästä pahasti pelästyneenä ryömin lähimmän tammipuun alle piiloon ja
+kyykötin siellä, korvat horössä, hiljaa kuin hiiri.</p>
+
+<p>Toinen ääni vastasi; sitten ensimmäinen ääni, jonka nyt tunsin Silverin
+ääneksi, rupesi uudelleen puhumaan ja jatkoi kotvan aikaa hyvin
+ankarana. Silloin tällöin vain toinen hänet keskeytti. Äänensävystä
+päättäen he puhelivat vakavasti, melkeinpä vihaisesti; mutta korvani
+eivät erottaneet yksityisiä sanoja.</p>
+
+<p>Viimein tuntuivat puhelijat pysähtyvän, taikka olivat he sitten
+istuutuneet; sillä äänet eivät enää lähenneet, ja sitäpaitsi linnutkin
+alkoivat rauhoittua ja laskeutua jälleen rämeikköön.</p>
+
+<p>Nyt rupesin tuumimaan, että minähän unhotin velvollisuuteni, että minun,
+koska kerran olin ajattelemattomuudessani lähtenyt noiden hurjimuksien
+kera maihin, piti vähintäin olla heidän keskustelunsa kuuntelijana, ja
+että minun selvä ja eittämätön velvollisuuteni oli ryömiä pensaston
+suojassa niin lähelle kuin suinkin mahdollista.</p>
+
+<p>Minä voin määrätä jotenkin tarkkaan paikan, jossa puhelijat olivat,
+sillä ohjeenani ei ollut vain heidän äänensä vaan myöskin muutamat
+linnut, jotka vielä levottomina kaartelivat heidän kohdallaan.</p>
+
+<p>Nelinkontin ryömien lähestyin heitä hitaasti mutta varmasti siksi kunnes
+muutamassa aukosta lehvien välissä saatoin nähdä pieneen, näreikön
+laidassa olevaan ja tiheän metsän ympäröimään notkelmaan, missä Silver
+ja eräs laivamiehistä seisoivat vastatusten puhelemassa.</p>
+
+<p>Aurinko paistoi heihin täydeltä terältään. Silver oli heittänyt hattunsa
+nurmikolle ja hänen leveät, sileät ja vaaleat kasvonsa olivat,
+kuumuudesta hohtavina, käännetyt toisen puoleen, aivan kuin olisi hän
+tahtonut saada tämän jostain vakuutetuksi.</p>
+
+<p>"Toveri", hän puhui, "minä tein tämän vain siksi, että minulla on
+sinusta kultaiset ajatukset &mdash; kultaiset ajatukset, kuuletko! Jos en
+olisi sinuun kiintynyt kuin terva tappuraan, niin luuletko, että
+seisoisin tässä sinua varoittamassa? Kaikki on menetettyä &mdash; sinä et voi
+parantaa etkä pahentaa asiaa; minä puhun sinulle vain pelastaakseni
+kaulasi, ja jos vain yksikään niistä hurjimuksista tämän tietäisi, niin
+mihin minä joutuisin, Tom &mdash; sanopa nyt, mihin minä joutuisin?"</p>
+
+<p>"Silver", toinen vastasi &mdash; ja minä huomasin, että hän ei vain ollut
+kasvoiltaan punanen kuin kukko, vaan että hänen äänensäkin oli käheä
+kuin korpin ääni ja vapisi kuin pingoitettu köysi &mdash; "Silver" &mdash; lausui
+hän, "sinä olet vanha ja sinä olet rehellinen, taikka ainakin sinua
+sanotaan rehelliseksi; sinulla on myös rahaa, osa, jota köyhällä
+merimiehellä ei ole, ja sinä olet rohkea, ellen aivan pahasti erehdy,ja
+sinä koetat uskotella minulle, että sinä antaisit moisen lauman johtaa
+itseäsi harhaan! Ei, ei se ole sinunlaistasi! Niin totta kuin Jumala
+minut näkee, niin antaisin minä ennemmin käteni. Jos minä petän
+velvollisuuteni..."</p>
+
+<p>Tässä keskeytti hänet äkkiä meteli. Minä olin löytänyt uskollisista
+miehistä &mdash; ja samassa sain tiedon toisesta. Kaukaa rämeiköstä kuului
+äkkiä ääni, aivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen jälkeen
+kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot sitä kertasivat, rämeikön
+lintulaumat pyrähtivät taivaan pimentäen jälleen lentoon, ja kotvan
+aikaa senkin jälkeen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut
+ja vain takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten tyrskyjen
+kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo kuolinhuuto kaikui korvissani.</p>
+
+<p>Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannustettu hevonen, mutta
+Silver ei silmääkään räpäyttänyt. Hän seisoi liikahtamatta, nojaten
+vähän sauvaansa ja tarkastaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.</p>
+
+<p>"John!" mies virkkoi kätensä ojentaen.</p>
+
+<p>"Kädet alas!" huudahti Silver hypähtäen takaperin yhtä ketterästi ja
+varmasti kuin tottunut voimistelija.</p>
+
+<p>"Saman tekevä, John Silver", toinen virkkoi. "Se on paha omatuntosi,
+joka sinut saa minua pelkäämään. Mutta taivaan tähden, selitä minulle,
+mikä tuo huuto oli."</p>
+
+<p>"Tuoko?" Silver vastasi myhäillen, mutta entistäänkin enemmän varuillaan
+ja silmät leveässä naamassaan pieninä kuin neulannupit, mutta kiiluvina
+kuin hiottu lasi. "Tuoko? Taisi olla Alan."</p>
+
+<p>Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.</p>
+
+<p>"Alan!" hän huudahti. "Silloin rauha olkoon hänen sielulleen, sillä hän
+oli rehti merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä
+kauan ollut toverini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka
+ehkä kuolenkin koiran kuoleman, niin kuolenhan velvollisuuteni täyttäen.
+Sinä olet murhannut Alanin, vai kuinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta
+minä halveksin sinua."</p>
+
+<p>Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä selkänsä kokille ja läksi
+astumaan rantaa kohti. Mutta kauas ei hänen oltu sallittu päästä.
+Karjahtaen tempasi John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja
+lähetti tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti. Se sattui,
+pää edellä, keskelle Tom-paran selkää hartioiden väliin. Hänen kätensä
+heilahtelivat ylös, hän parahti hiljaa ja kaatui.</p>
+
+<p>Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuiko hän pahasti tai
+lievemmin. Äänestä päättäen hänen selkärankansa lienee kuitenkin
+taittunut. Mutta hän ei saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena
+ja ilman sauvaansakaan ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa hänen
+päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan kahvaa myöten tuohon
+avuttomaan ruumiiseen. Piilopaikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän
+kummallakin iskulla.</p>
+
+<p>En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, mutta tiedän, että silloin
+maailma hetkiseksi häipyi sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja
+Tähystäjän korkein huippu pyörivät sekavina silmissäni ja kaikenmoiset
+kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.</p>
+
+<p>Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva kainalossaan ja
+hattu päässään. Hänen jalkojensa juuressa makasi Tom liikkumattomana
+ruohikossa; mutta murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili
+vain veristä puukkoaan ruohotukkoon. Kaikki muu oli ennallaan, aurinko
+yhä säälittä paahtoi höyryävää suota ja vuoren korkeata huippua; ja vain
+vaivalla sain vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty
+ja ihmiselämä julmalla tavalla katkaistu vain hetki sitten tuossa
+silmieni edessä.</p>
+
+<p>Mutta nyt pisti Silver käden taskuunsa, veti esiin pillin ja puhalsi
+siitä jakson ääniä, jotka kaikuivat kauas kuumenneessa ilmassa. Minä
+luonnollisesti en ymmärtänyt merkin tarkoitusta, mutta se herätti
+minussa heti pelkoa. Pian saapuisi kai useampia miehiä. Minut voitaisiin
+huomata. He olivat jo surmanneet kaksi uskollista miestä; eikö minun
+vuoroni voisi tulla Tomin ja Alanin jälkeen?</p>
+
+<p>Viipymättä aloin ryömiä takaisin metsän aukeamalle puolelle niin
+nopeasti ja hiljaa kuin vain voin. Samassa jo kuulin Silverin ja hänen
+toveriensa huutelevan toisilleen ja nämä vaaraaennustavat äänet
+lisäsivät kiirettäni. Heti kun olin päässyt tiheiköstä, läksin
+juoksemaan minkä jalat kannattivat, ollenkaan ajattelematta mihin
+suuntaan pakenin, kunhan vain pääsin kauemmaksi murhaajista. Ja
+juostessani kasvoi pelkoni kasvamistaan, kunnes minä olin kuin järkeni
+menettänyt.</p>
+
+<p>Ja voiko todella ajatellakaan toivottomampaa asemaa kuin missä minä nyt
+olin? Kuinka uskaltaisin, kun kanuuna paukahtaisi, mennä veneille noiden
+hirviöiden pariin, joiden rikoksen kautta äsken vuotanut lämmin veri
+vielä höyrysi? Eikö heistä ensimmäinen, joka vain näki minut, vääntäisi
+niskani nurin? Eikö toiselta puolen taas viipymiseni todistaisi, että
+olin peloissani ja siis tiesin mitä tiesin? Kaikki on hukassa,
+ajattelin. Hyvästi <i>Hispaniola</i>, hyvästi junkkari, tohtori ja kapteeni!
+Minun ei auttanut muu kuin joko kuolla nälkään tai joutua
+kapinoitsijoiden murhattavaksi.</p>
+
+<p>Koko ajan olin, kuten sanoin, herkeämättä juossut ja huomaamattani
+joutunut sen kaksihuippuisen, pienen kummun juurelle. Olin nyt saapunut
+siihen osaan saarta, jossa pajutammet kasvoivat harvemmassa ja olivat
+kasvultaan ja kooltaan enemmän tavallisten puiden näköisiä. Näiden
+seassa seisoi siellä täällä joitakuita mäntyjä, joista jotkut olivat
+viisikymmentä, muutamat aina seitsemänkymmentä jalkaa korkeita. Ilmakin
+tuntui raittiimmalta kuin alhaalla suon seuduilla.</p>
+
+<p>Ja täällä uusi yllätys pani minut läpättävin sydämin pysähtymään.</p>
+
+
+
+<h3>15 Luku.<br />
+Saaren asukas.</h3>
+
+
+<p>Kukkulan rinteeltä, joka sillä kohdalla oli jyrkkä ja kivinen, irroittui
+sorakasa ja vieri rapisten ja hyppelehtien puiden lomitse. Katseeni
+kääntyi vaistomaisesti sinne päin ja minä huomasin jonkun olennon hyvin
+sukkelasti juoksevan männyn taakse. Oliko se karhu, ihminen vai apina,
+jäi minulle täydelliseksi arvoitukseksi. Tummalta ja pörröiseltä se vain
+näytti, muuta en tiennyt. Mutta tuon uuden ilmiön synnyttämä pelko pani
+minut pysähtymään.</p>
+
+<p>Minusta näytti nyt siltä kuin olisin joutunut kahden tulen väliin:
+takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo minua pälyilevä selittämätön
+olento. Heti alkoi minusta tuntua paremmalta antautua tiettyyn vaaraan
+ja väistää tätä tuntematonta. Itse Silverkaan ei minusta ollut niin
+kammottava kuin tämä metsän asukas, ja minä pyörähdin ympäri ja
+vilkuillen alinomaa olkani yli läksin juoksemaan veneille päin.</p>
+
+<p>Silmänräpäyksessä olento jälleen ilmestyi ja läksi suuressa kaaressa
+kiertämään eteeni. Olin jo väsyksissä, mutta vaikka voimani olisivat
+olleet virkeimmilläänkin, niin turhaa olisi ollut, sen nyt huomasin,
+kilpailla nopeudessa sellaisen vastustajan kanssa. Rungolta rungolle
+vilahti olento vikkelästi kuin hirvi, juosten kahdella jalalla kuin
+ihmisetkin, mutta kuitenkin eri tavalla siinä suhteessa, että se
+juostessaan piti ruumistaan melkein kaksin kerroin taivutettuna. Ihminen
+se sittenkin oli, sitä en nyt enää voinut epäillä.</p>
+
+<p>Minä aloin nyt muistella ihmissyöjistä kuulemiani kertomuksia, ja
+vähällä oli etten jo huutanut apua. Mutta se tosiseikka, että olento oli
+ihminen, vaikkakin villi, oli vähän tyynnyttänyt minua, ja Silverin
+pelko kasvoi samassa suhteessa. Minä pysähdyin ja rupesin miettimään
+jotain keinoa, jolla pelastuisin pälkähästä. Siinä miettiessäni muistin
+äkkiä pistoolini. Heti kun huomasin, etten ollut aseeton, palasi
+rohkeuteni ja minä käännyin päättäväisesti saaren asukkaaseen päin ja
+läksin nopeasti astumaan häntä kohti.</p>
+
+<p>Hän oli tällöin erään puun takana; mutta nähtävästi hän oli tarkasti
+pitänyt minua silmällä, koskapa hän, heti kun olin alkanut häntä
+lähestyä, tuli esiin piilostaan ja astui askeleen minua vastaan. Sitten
+hän näytti empivän, perääntyi, tuli uudelleen lähemmäksi ja viimein hän
+suureksi hämmästyksekseni heittäytyi polvilleen ja kohotti rukoilevasti
+kätensä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 366px;">
+<img src="images/pict04.png" width="366" height="320" alt="&quot;Kohotti rukoilevasti kätensä.&quot;" />
+<span class="caption">"Kohotti rukoilevasti kätensä."</span>
+</div>
+
+<p>Silloin minä heti pysähdyin.</p>
+
+<p>"Ken olet", kysyin.</p>
+
+<p>"Ben Gunn", hän vastasi ja hänen äänensä kahisi soinnuttomana kuin
+ruostunut lukko. "Olen Ben Gunn raukka, ja kolmeen vuoteen en ole
+puhutellut kristittyä ihmistä."</p>
+
+<p>Minä näin nyt, että hän oli valkoihoinen kuten minäkin ja että hänen
+kasvonpiirteensä olivat milteipä miellyttävät. Hänen ihonsa, missä se
+vain oli paljaana, oli auringon paahtama, huuletkin olivat mustuneet ja
+hänen kauniit silmänsä näyttivät perin omituisilta tuossa mustassa
+naamassa. Kaikki kerjäläiset, joita olin nähnyt tai mielessäni
+kuvitellut, hän voitti repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja
+öljykankaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä
+erilaisimmat ja omituisimmat kiinnittimet, metallinapit, puutikut ja
+tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä hänellä oli vanha messinkisolkinen
+nahkavyö, ainoa kokonainen kapine koko vaatetuksessa.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta!" huudahdin. "Kärsitkö haaksirikon?"</p>
+
+<p>"En, toveri", hän vastasi &mdash; "maihin jättivät."</p>
+
+<p>Minä olin kuullut puhuttavan maihin jättämisestä ja tiesin, että se oli
+kauhea rangaistus, jota merirosvot hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava
+jätettiin jollekin autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän
+ampumatarpeita avukseen.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin", hän jatkoi, "ja siitä
+lähtien olen elänyt vuohista, marjoista ja simpukoista. Olipa mies missä
+tahansa, sanon minä, niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä,
+kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu olemaan
+juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkäpä sille! Monena pitkänä
+yönä olen uneksinut juustosta &mdash; paistetusta enimmäkseen &mdash; ja kun
+sitten olen herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut."</p>
+
+<p>"Jos minä vain pääsen takaisin laivaan", minä lupasin, "niin saat
+juustoa vatsamäärältä."</p>
+
+<p>Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä, silitellyt käsiäni,
+tarkastellut kenkiäni ja yleensä puheensa lomassa osoittanut lapsellista
+iloa ihmistoverin läsnä olosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän
+säpsähti ja katsoi minuun samalla kertaa hämmästyneen ja ovelan
+näköisenä.</p>
+
+<p>"Jos vain pääset takaisin laivaan, sanot?" hän puhui. "Kukapa sinua
+siinä estäisi?"</p>
+
+<p>"Et ainakaan sinä, ellen erehdy", vastasin.</p>
+
+<p>"Et erehdykään", hän huudahti. "Mutta kuulehan nyt &mdash; mikä sinun nimesi
+on?"</p>
+
+<p>"Jim", vastasin.</p>
+
+<p>"Jim, Jim", hän hoki nähtävästi mielissään. "Kuulehan nyt, Jim; minä
+olen viettänyt täällä niin raakaa elämää, että sinä häpeäisit
+kuullessasikin. Ethän sinä, esimerkiksi, voisi uskoa että minulla on
+ollut hurskas äiti &mdash; kun nyt katselet minua?"</p>
+
+<p>"No, enpä oikein", vastasin.</p>
+
+<p>"Niinpä niin", hän puhui, "ja sitten minulla on ollut &mdash; <i>hyvin</i>
+hurskas. Ja minä olin siivo, hurskas poika ja osasin katkismukseni ulkoa
+kannesta kanteen. Ja tällainen minusta on tullut, Jim, ja se alkoi
+nappipelillä hautausmaalla! Sillä se alkoi, mutta minä lankesin paljon
+syvemmälle. Miten äitini minulle puhuikaan ja ennusti mihin vielä
+päätyisin, se hurskas nainen! Mutta kohtalo se minut tänne heitti.
+Täällä autiolla saarellani olen nyt kaikkea mietiskellyt ja ruvennut
+jälleen hurskaaksi. Sinä et näe minun tuon vertaa rommia maistelevan,
+pikkuruikkusen vain menestykseni kunniaksi heti kun saan siihen
+tilaisuuden. Minä olen lujasti päättänyt tehdä parannuksen ja keinokin
+siihen on tiedossani. Kuule, Jim", &mdash; lisäsi hän vilkaisten ympärilleen
+ja alentaen äänensä kuiskaukseksi &mdash; "minä olen rikas."</p>
+
+<p>Nyt minusta oli selvää, että mies parka oli yksinäisyydessään menettänyt
+järkensä; ja arvatenkin ilmaisi kasvojen ilme ajatukseni, koska hän
+hyvin kiivaasti uudelleen vakuutti:</p>
+
+<p>"Rikas, rikas, sanon minä! Ja minä sanon sinulle: minä teen sinusta
+miehen, Jim. Ah, Jim, vielä sinä kiität onneasi, kun ensimmäisenä minut
+kohtasit."</p>
+
+<p>Samassa hänen kasvonsa äkkiä synkkenivät ja hän tarttui lujemmin käteeni
+ja kohotti uhkaavasti sormeansa.</p>
+
+<p>"Kuule, Jim, sano minulle totuus: onko tuo Flintin laiva?" hän kysyi.</p>
+
+<p>Silloin pälkähti onnellinen ajatus päähäni. Minä aloin ymmärtää, että
+olin löytänyt liittolaisen ja vastasin empimättä:</p>
+
+<p>"Flintin laiva se ei ole &mdash; Flint on kuollut; mutta minä sanon sinulle
+totuuden, kuten pyysit &mdash; muutamia Flintin miehiä on laivassa, sen
+pahempi meille muille."</p>
+
+<p>"Ei kai eräs &mdash; yksijalkainen?" hän kysäsi.</p>
+
+<p>"Silverkö?" kysyin.</p>
+
+<p>"Niin, Silver!" hän sanoi, "se oli hänen nimensä."</p>
+
+<p>"Hän on kokkina ja samalla kapinoitsijain johtajana."</p>
+
+<p>Hän piteli yhä kädestäni, ja kuultuaan vastaukseni hän oli vähällä
+vääntää ranteeni sijoiltaan.</p>
+
+<p>"Jos Pitkä John on sinut lähettänyt", hän virkkoi, "niin olen mennyttä
+miestä. Mutta mikähän sinun kohtalosi nyt onkaan, poika?"</p>
+
+<p>Minä tein nopean päätöksen ja vastaukseksi kerroin hänelle matkamme
+vaiheet alusta alkaen ja sen pulan, johon olimme joutuneet. Hän kuunteli
+minua hyvin tarkkaavaisena ja lopetettuani taputti minua päälaelle.</p>
+
+<p>"Sinä olet kunnon poika, Jim", hän virkkoi, "ja pahassa pulassa olette
+te kaikki, toden totta. Mutta luota vain Ben Gunniin &mdash; Ben Gunn kykenee
+auttamaan. Luulisitkohan, että junkkari olisi hyvinkin antelias, jos
+apua saisi &mdash; hänhän on pinteessä hänkin, kuten huomannet?"</p>
+
+<p>Minä vakuutin, että junkkari oli anteliain ihmisistä.</p>
+
+<p>"Mutta ymmärräthän", Ben Gunn vastasi, "etten tarkoita, että hän antaisi
+minulle portin vahdittavakseni ja kiiltonappisen kauhtanan puvukseni ja
+niin edespäin; se ei ole tarkoitukseni, Jim. Minä tarkoitan, että
+luuletko sinä hänen olevan niin anteliaan, että antaisi minulle
+esimerkiksi tuhat puntaa rahoista, jotka jo ovat melkein kuin minun
+omaisuuttani?"</p>
+
+<p>"Aivan varmaan", vastasin. "Alun pitäen oli sovittu, että jokainoa mies
+saisi osansa."</p>
+
+<p>"Ja <i>kotimatkan</i>?" hän lisäsi hyvin ovelan näköisenä.</p>
+
+<p>"Johan sanoin", minä huudahdin, "että junkkari on rehti mies. Ja,
+sitäpaitsi, jos me pääsemme niistä toisista vapaiksi, niin tarvitsemme
+hyvinkin sinua avuksi kotimatkalle."</p>
+
+<p>"Aivan oikein", hän sanoi nähtävästi rauhoittuneena,</p>
+
+<p>"Nyt minä kerron sinulle jotain", hän jatkoi. "Kerron vain vähän, enkä
+sanaakaan enempää. Minä olin Flintin laivassa silloin kun hän hautasi
+aarteen, hän ja kuusi miestä mukanaan &mdash; kuusi väkevää merimiestä. He
+olivat maissa melkein viikon päivät ja me risteilimme sillä aikaa
+vanhalla <i>Walrusilla</i>. Eräänä kauniina päivänä näkyi merkki, ja Flint
+yksinään tuli takaisin pienessä veneessä, päässään sininen kääre.
+Aurinko teki parhaillaan nousuaan ja Flint näytti aivan kuolon
+kalpealta. Mutta siinä hän vain tuli, ja ne kuusi olivat kaikki
+kuolleita &mdash; kuolleita ja kuopattuja. Miten hän oli menetellyt, sitä ei
+kukaan laivalla saanut tietää. Tappelu, murha ja äkillinen kuolema
+siellä ainakin oli tapahtunut &mdash; ja hän yksin kuutta vastaan. Billy
+Bones oli perämies ja Pitkä John aliperämies ja he kysyivät häneltä,
+missä aarre oli. 'Voittehan', hän vastasi, 'mennä saarelle ja jäädä
+sinne; mutta mitä laivaan tulee' hän sanoi, 'niin se, totta totisesti
+lähtee uusia keräämään!' Niin hänen sanansa kuuluivat.</p>
+
+<p>"Kolme vuotta myöhemmin minä olin toisella laivalla ja me saimme tämän
+saaren näkyviin. 'Pojat', sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre:
+lasketaan maihin ja etsitään se käsiin'. Kapteenia se ei miellyttänyt,
+mutta laivatoverini olivat yksimielisiä ja niin noustiin maihin.
+Kaksitoista päivää he sitä etsivät ja jokaisena päivänä he yhä pahemmin
+minua sadattelivat, kunnes he eräänä kauniina aamuna menivät kaikki
+laivaan. 'Mitä sinuun tulee, Benjamin Gunn', he sanoivat, 'niin tässä on
+musketti', sanoivat he, 'ja lapio ja kuokka. Sinä saat jäädä tänne ja
+etsiä yksinäsi Flintin rahat', he sanoivat."</p>
+
+<p>"Kolme vuotta olen nyt täällä ollut, Jim, enkä ole kertaakaan sillä
+ajalla kristittyjen ruokaa maistanut. Mutta katsoppa nyt minua. Näytänkö
+minä tavalliselta matruusilta? Et, sanot sinä. Enkä ollutkaan, sanon
+minä."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän vilkutti silmää ja nipisti minua poskesta.</p>
+
+<p>"Ja nyt sinä kerrot junkkarillesi seuraavat sanat, Jim", hän jatkoi:
+"Eikä hän ollutkaan tavallinen matruusi &mdash; pitää sinun sanoa. Kolme
+vuotta hän oli saaren asukkaana, pimeät ja valoisat ajat, sateet ja
+poudat, ja toisinaan hän kai muisteli rukouksia (sanot sinä) ja
+toisinaan hän taas lienee muistellut vanhaa äitiään, vaikkei tämä enää
+olisi elossakaan (sinun pitää sanoa); mutta suurin osa Gunnin ajasta
+(tämä on sinun sanottava) &mdash; suurin osa hänen ajastaan kului toiseen
+tehtävään. Ja sitten sinun pitää nipistää häntä poskesta, tällä
+tavalla."</p>
+
+<p>Ja hän nipisti minua mitä salaperäisimmän näköisenä.</p>
+
+<p>"Sitten sinä jatkat ja sanot näin: &mdash; Gunn on kunnon mies (sanot sinä),
+ja hän luottaa äärettömän paljon enemmän &mdash; äärettömän paljon, muista se
+&mdash; synnynnäisiin herrasmiehiin kuin noihin onnenonkijoihin, joihin hän
+itsekin kuulunut on."</p>
+
+<p>"Suoraan sanoen", minä virkoin, "minä en ymmärrä sanaakaan kaikesta
+tuosta. Mutta vähät siitä, sillä onhan kysymys nyt siitä, miten minä
+pääsisin laivaan."</p>
+
+<p>"Niin vain, siinähän se pulma totta tosiaan onkin", hän vastasi. "Mutta
+minulla on vene, jonka olen tehnyt näillä omilla käsilläni. Se on sen
+valkean kallion juurella. Jos kaikki menisi hullusti, niin voisimme
+sillä yrittää pimeän tultua. Hui!" hän huudahti, "mikä se oli?" Sillä
+juuri silloin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari, jyrähti
+tykinlaukaus, ja koko saari siihen kaikuna vastasi.</p>
+
+<p>"Nyt ovat alkaneet taistella!" minä huudahdin.</p>
+
+<p>"Seuraa minua."</p>
+
+<p>Ja minä rupesin juoksemaan satamaamme kohti, kaiken pelkoni unhottaen,
+ja tuo vuohennahkoihin puettu erakko hölkytteli kepeästi rinnallani.</p>
+
+<p>"Vasemmalle, vasemmalle", puhui hän; "enemmän vasemmalle, Jim-toveri!
+Puiden suojaan, joutuin! Tuossa minä ensimmäisen vuoheni tapoin. Ne
+eivät enää tule tänne alas; ne pysyttelevät ylhäällä noilla kukkuloilla,
+pelkäävät Benjamin Gunnia. Kas tuossa on hautausmaa. Näethän kummut?
+Tänne minä silloin tällöin tulin rukoilemaan, kun arvelin olevan
+sunnuntain. Eihän se ollut mikään kappeli, mutta vähän juhlallisemmalta
+se sentään tuntui; ja sitten sinä sanot, että Ben Gunn oli avuton &mdash; ei
+pappia eikä raamattua eikä edes lippua, sanot sinä."</p>
+
+<p>Näin hän minun juostessani puheli, odottamatta tai saamatta vastausta.</p>
+
+<p>Kotvan ajan kuluttua seurasi tykin jyrähdystä pienempien aseiden pauke.</p>
+
+<p>Uusi hiljaisuus, ja sitten minä näin, tuskin neljännesmailin päässä
+edessäni, kansallislippumme liehuvan ilmassa metsän yläpuolella.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>NELJÄS OSA:<br />
+PAALUVARUSTUS.</h2>
+
+
+
+<h3>16 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin.</h3>
+
+
+<p>Kello oli puoli kaksi &mdash; kolmannella vuorolla merimiesten ajanlaskun
+mukaan &mdash; kun venheet läksivät maihin <i>Hispaniolasta</i>. Kapteeni,
+junkkari ja minä keskustelimme kajuutassa asemasta. Jos tuulta olisi
+vähänkin ollut, olisimme hyökänneet laivaan jääneiden kapinoitsijain
+kimppuun, nostaneet ankkurin ja purjehtineet ulapalle. Mutta tuulta ei
+ollut, ja pulaamme täydentääkseen tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim
+Hawkins oli pujahtanut veneeseen ja mennyt muiden mukana maihin.</p>
+
+<p>Meille ei juolahtanut mieleenkään epäillä Jim Hawkinsia, mutta me olimme
+levottomia hänen kohtalostaan. Kun miehet olivat sellaisessa
+mielentilassa, niin oli meistä pojan pelastuminen aivan sattuman
+varassa. Me juoksimme kannelle. Pihka tirskui liitoksissa, paikan ilkeä
+haju etoi sydäntäni, ja jos missään ilma oli täynnä kuumetta ja
+punatautia, niin oli se siinä kirotussa satamassa. Ne kuusi roistoa
+istuivat, keskenään muristen, keulakannella purjeen suojassa; rannalla
+näimme veneet vedettyinä maalle puron suuhun ja kussakin istui yksi
+miehistä. Muuan heistä vihelteli jotain laulunpätkää.</p>
+
+<p>Odottaminen kävi kiusalliseksi, ja me päätimme, että Hunter ja minä
+lähtisimme jollilla tiedusteluretkelle.</p>
+
+<p>Laivaveneet olivat laskeneet maihin oikealle; mutta me sousimme suoraan
+sinne, missä kartta osoitti paaluvarustuksen olevan. Vahtiin jätetyt
+kaksi miestä näyttivät vähän hämmästyvän meidät huomatessaan; vihellys
+lakkasi, ja minä näin heidän tuumivan mitä nyt oli tehtävä. Jos he
+olisivat menneet ilmoittamaan Silverille, olisi kaikki voinut käydä
+toisin; mutta arvatenkin heille oli annettu tarkat ohjeet ja he
+päättivät jäädä aloilleen ja jatkaa vihellystänsä.</p>
+
+<p>Ranta teki tässä pienen mutkan ja minä ohjasin niin, että niemeke jäi
+väliimme. Siten me kadotimme heidät näkyvistä jo ennenkuin saavuimme
+rantaan. Minä hyppäsin maihin ja läksin astumaan niin nopeasti kuin vain
+pidin turvallisena, suuri silkkinen nenäliina hatun alla suojana
+kuumuutta vastaan ja pistoolipari valmiina puolustukseen.</p>
+
+<p>En ollut kulkenut sataakaan metriä, kun jo löysin paaluvarustuksen.</p>
+
+<p>Erään kummun laella pulppusi kirkasvetinen lähde. Kummun huipulle, ja
+niin että lähde jäi myös seinien sisään, oli rakennettu tukeva
+hirsimökki, johon tiukan tullen voi mahtua parisenkymmentä miestä, ja
+jonka seinissä oli ampumareikiä joka suunnalle. Ympäristöstä oli metsä
+hakattu puhtaaksi ja varustuksen täydensi kuusi jalkaa korkea paaluaita,
+jossa ei ollut minkäänlaista porttia tai muuta aukkoa ja joka oli siksi
+vahva, ettei sitä hevillä voinut murtaa, mutta samalla siksi harva,
+ettei siitä ollut piirittäjille suojaa. Hirsimajassa olijat voivat pitää
+heitä silmällä joka suunnalle ja kaikessa rauhassa majassaan istuen
+ampua heidät kuin peltokanat. Kun heillä vain oli ruokavaroja ja he
+pitivät huolellisesti vahtia eivätkä antaneet itseään yllättää niin
+voivat he puolustautua vaikka kokonaista rykmenttiä vastaan.</p>
+
+<p>Erittäinkin lähde minua miellytti. Sillä vaikka meillä olikin hyvä olla
+<i>Hispaniolassa</i>, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarpeita, paljon
+ruokaa ja erinomaisia viinejä, niin yksi oli unohdettu &mdash; meillä ei
+ollut vettä. Minä mietiskelin parhaillaan näitä seikkoja, kun saarelta
+kaikui ihmisen raju kuolinparahdus. Äkillinen kuolema ei ollut minulle
+outo &mdash; minä olin palvellut hänen kuninkaallista korkeuttaan
+Cumberlandin herttuaa ja itse haavoittunut Fontenoyn luona &mdash; mutta minä
+tunsin että vereni jähmettyi. "Jim Hawkins on mennyttä miestä", oli
+ensimmäinen ajatukseni.</p>
+
+<p>On jotakin, kun on ollut vanha soturi, mutta vielä enemmän, kun on ollut
+lääkäri. Meidän toimessamme ei ole aikaa siekailuun. Niinpä minä nyt
+tein nopean päätöksen, palasin silmänräpäystäkään tuhlaamatta rannalle
+ja hyppäsin jolliin.</p>
+
+<p>Onneksi Hunter oli vankka soutaja. Lentäen kiidimme pitkin vedenpintaa
+ja pian oli venhomme laivan sivulla ja minä laivassa.</p>
+
+<p>Minä tapasin heidät kaikki tyrmistyneinä. Junkkari istui liikkumatta ja
+kalpeana kuin palttina, ajatellen turmaa, johon hän meidät oli johtanut
+&mdash; se kunnon mies! &mdash; ja muuan kuudesta matruusistamme ei ollut paljon
+paremmassa mielentilassa.</p>
+
+<p>"Tuossa on", kapteeni virkkoi mieheen viitaten, "tähän toimeen
+tottumaton mies. Hän oli vähällä pyörtyä huudon kuullessaan. Vielä pieni
+tyrkkäys peräsimeen, niin se mies yhtyy meihin."</p>
+
+<p>Minä selitin suunnitelmani kapteenille, ja yhdessä me sitten sovimme
+yksityiskohdittain sen toteuttamisesta.</p>
+
+<p>Me asetimme Redruth-vanhuksen kajuutan ja keulahuoneen väliseen
+käytävään suojanaan kolme ladattua muskettia ja patja. Hunter kierrätti
+venhon takaportin kohdalle ja Joyce ja minä ryhdyimme lastaamaan siihen
+ruutinelikoita, pyssyjä, korppulaatikoita, silava-astioita, tynnyrin
+konjakkia ja minun välttämättömän rohdoslaatikkoni.</p>
+
+<p>Junkkari ja kapteeni jäivät kannelle ja viimeksimainittu huusi timperiä,
+joka oli lähin mies arvossa.</p>
+
+<p>"Herra Hands", hän sanoi, "te näette meidät tässä ladatut pistoolit
+käsissämme. Jos yksikään teistä kuudesta antaa merkin minkä tahansa,
+niin hän on kuoleman oma."</p>
+
+<p>He näyttivät kaikki pahasti ällistyvän, ja hetkisen neuvoteltuaan he
+juoksivat kaikki alas keulahuoneeseen, epäilemättä aikoen hyökätä meidän
+selkäämme. Mutta kun he näkivät Redruthin odottamassa tukitussa
+käytävässä, niin pyörsivät he takaisin ja muuan pisti päänsä luukusta
+esiin.</p>
+
+<p>"Alas roisto!" kapteeni karjasi.</p>
+
+<p>Pää hävisi takaisin kannen alle ja ne kuusi jänishousua merimiehiksi
+jättivät meidät toistaiseksi rauhaan.</p>
+
+<p>Me olimme heitelleet venheeseemme tavaroita minkä ennätimme, ja nyt oli
+siinä lastia niin paljon kuin uskalsimme ottaa. Joyce ja minä
+laskeuduimme sitten alukseen ja läksimme taas soutamaan rannalle minkä
+jaksoimme.</p>
+
+<p>Tämä toinen matkamme oli rantavahtien mielestä jo liiaksi. Vihellys
+keskeytyi uudelleen, ja vähäistä ennen kuin me katosimme niemen taakse,
+toinen heistä hyppäsi maihin ja hävisi. Mieleni jo teki muuttaa
+suunnitelmaani ja tuhota heidän venheensä, mutta pelkäsin, että Silver
+tovereineen ehkä oli aivan lähellä ja kaikki voisi helposti mennä
+myttyyn jos liiaksi uskaltaisimme. Pian olimme päässeet maihin samaan
+paikkaan kuin äskenkin ja ryhdyimme kantamaan varustuksia hirsimajaan.
+Ensimmäisen matkan teimme me kaikki kolme suuret kantamukset mukanamme
+ja heitimme ne vain paaluaidan toiselle puolen. Jätettyämme Joycen niitä
+vartioimaan &mdash; yksin kyllä, mutta puolen tusinaa musketteja
+käytettävänään &mdash; Hunter ja minä sitten palasimme veneellemme ja otimme
+uudet taakat. Samaa menoa jatkoimme levähtämättä, kunnes veneen koko
+lasti oli linnoituksessa. Molemmat palvelijat asettuivat sitten
+hirsimajaan ja minä sousin voimieni takaa takaisin <i>Hispaniolan</i>
+sivulle.</p>
+
+<p>Että me uskalsimme yrittää toista veneellistä, näyttänee
+vaarallisemmalta kuin se itse asiassa olikaan. Kapinoitsijat olivat
+luonnollisesti miesluvussa meitä väkevämmät, mutta meillä oli väkevämmät
+aseet. Ei kenelläkään saarella olijoista ollut muskettia, ja ennenkuin
+he pääsisivät niin lähelle, että voisivat pistoolejaan käyttää, niin
+olisimme me lähettäneet heistä ainakin puolen tusinaa toiseen maailmaan.</p>
+
+<p>Junkkari odotti minua peräluukun ääressä kokonaan tyyntyneenä. Hän otti
+vastaan heittonuoran, kiinnitti sen laivaan ja me ryhdyimme lastaamaan
+venettä, minkä ennätimme. Silavaa, ruutia ja korppuja oli lastinamme ja
+aseista otimme ainoastaan musketin ja lyömämiekan kullekin. Loput
+ruudista ja aseista me heitimme mereen, puolen kolmatta sylen syvyyteen,
+jossa me näimme kirkkaan teräksen nyt kimmeltävän auringon paisteessa
+puhtaalla hiekkapohjalla.</p>
+
+<p>Tähän aikaan oli luode jo alkanut ja laiva kääntyi hiljakseen
+ankkurissaan. Kaukana laivaveneiden suunnasta kuului hoilauksia, ja
+vaikka ne ilmaisivatkin, että Joyce ja Hunter olivat turvassa, he kun
+olivat idässä päin, niin kiiruhtivat ne meitä poistumaan.</p>
+
+<p>Redruth jätti paikkansa käytävässä ja laskeutui veneeseen, jonka me
+sitten kuljetimme keskiportin luo, jotta kapteeni Smollettin olisi
+mukavampi siihen päästä.</p>
+
+<p>"Hoi miehet", virkkoi hän, "kuuletteko mitä sanon?"</p>
+
+<p>Keulahuoneesta ei kuulunut mitään vastausta.</p>
+
+<p>"Sinulle, Abraham Gray &mdash; sinulle minä puhun."</p>
+
+<p>Ei vieläkään vastausta.</p>
+
+<p>"Gray", kapteeni jatkoi vähän äänekkäämmin, "minä aion lähteä tästä
+laivasta ja minä käsken sinua seuraamaan kapteeniasi. Minä tiedän, että
+sinä olet kunnon mies pohjaltasi, ja uskallanpa sanoa, ettei kukaan
+teistä muistakaan ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minulla on kello
+kädessäni; annan sinulle kolmekymmentä sekuntia päätöksen tehdäksesi."</p>
+
+<p>Seurasi hiljaisuus.</p>
+
+<p>"Joudu nyt, mies hyvä", kapteeni jatkoi, "äläkä niin kauan epäröi.
+Jokainen sekunti voi maksaa minulle omani ja näiden kunnon herrasmiesten
+hengen."</p>
+
+<p>Silloin syntyi keulahuoneessa mellakka, iskuja annettiin ja puukonhaava
+poskessaan syöksähti Abraham Gray ylös ja juoksi kapteenin luo kuin
+koira vihellyksen kuultuaan.</p>
+
+<p>"Minä seuraan teitä, herrani", hän virkkoi.</p>
+
+<p>Samassa he jo olivat venheessä ja me työnsimme sen irti laivasta ja
+läksimme soutamaan.</p>
+
+<p>Me olimme nyt päässeet laivasta; mutta emme olleet vielä maalla
+hirsimajassa.</p>
+
+
+
+<h3>17 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka.</h3>
+
+
+<p>Tämä viides retki erosi kokonaan edellisistä. Ensiksi tuo turhan pieni
+vene, jossa olimme, oli liian raskaassa lastissa. Viisi aikuista miestä,
+ja kolme niistä &mdash; Trelawney, Redruth ja kapteeni &mdash; yli kuusi jalkaa
+pitkiä, oli jo enemmän kuin vene oli aiottu kantamaan. Lisäksi tulivat
+vielä ruuti, silava ja leipäsäkit. Peräparras oli aivan veden rajassa.
+Useaan kertaan saimme vettä sisään ja housuni ja takkini liepeet olivat
+pian likomärät.</p>
+
+<p>Kapteeni käski meitä vähän siirtymään, niin että saimme veneen asennon
+tasaisemmaksi, mutta tuskin sittenkään uskalsimme siinä edes hengittää.</p>
+
+<p>Toisekseen oli luode nyt alkanut &mdash; voimakas, lainehtiva virta kulki
+länteen läpi satama-altaan ja sitten etelään ulos merelle samojen
+salmien kautta, joista aamulla olimme tulleet. Jo laineetkin olivat
+vaaralliset liiaksi lastatulle veneellemme, mutta pahinta oli se, että
+virta kantoi meitä oikeasta suunnasta ja ohi sen paikan niemen takana,
+jossa meidän piti nousta maihin. Jos annoimme virran viedä meitä
+mielensä mukaan, niin olisimme joutuneet rannalle laivaveneiden viereen,
+jonne merirosvot voisivat ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.</p>
+
+<p>"Minä en voi pitää keulaa paaluvarustusta kohti", virkoin kapteenille.
+Minä näet olin peräsimessä ja hän ja Redruth, molemmat rasittumattomina,
+hoitivat airoja. "Vuorovesi painaa venettä alas. Ettekö voisi soutaa
+vähän kovemmin."</p>
+
+<p>"Enkä voi upottamatta venettä", hän vastasi. "Teidän täytyy ohjata
+ylemmäksi, jos sallitte minun neuvoa, niin paljon ylemmäksi, että
+voitatte virran."</p>
+
+<p>Minä koetin, ja huomasin että vuorovesi lakkasi meitä kantamasta länteen
+käsin vasta sitten kun minä ohjasin keulan suoraan itään eli siis
+jotenkin suoraan sivulle siitä suunnasta, jonne meidän piti päästä.</p>
+
+<p>"Tällä tavalla emme ikinä pääse rannalle", minä virkoin.</p>
+
+<p>"Jos tämä on ainoa suunta, johon voimme ohjata, niin meidän täytyy se
+suunta pitää", kapteeni vastasi. "Meidän täytyy pyrkiä vastavirtaan.
+Ymmärrättehän", hän jatkoi, "että jos me kerran joudumme
+maallenousupaikan alapuolelle, niin on aivan epätietoista, missä
+pääsemme maihin, ja sitäpaitsi voisimme joutua laivaveneitten kanssa
+tekemisiin. Kun me taas ohjaamme tähän suuntaan, niin virran täytyy
+heikentyä ja sitten me voimme hiipiä takaisin pitkin rantaa."</p>
+
+<p>"Virta on jo heikompi, herrani", virkkoi Gray, joka istui keulassa; "te
+voitte laskea hiukan alemmaksi."</p>
+
+<p>"Kiitos, mies hyvä", minä vastasin, aivan kuin ei mitään olisi
+tapahtunut, sillä kukin meistä oli itsekseen päättänyt kohdella häntä
+kuin toveria.</p>
+
+<p>Äkkiä huudahti kapteeni mielestäni vähän levottomana:</p>
+
+<p>"Tykki!"</p>
+
+<p>"Olen sitä ajatellut", minä vastasin, luullen hänen tarkoittavan
+linnoituksemme pommittamista. "Eivät he ikinä saa tykkiä maihin
+tuoduksi, ja jos saisivat, niin eivät kykenisi kuljettamaan sitä metsän
+läpi."</p>
+
+<p>"Katsokaa taaksenne, tohtori", kapteeni vastasi.</p>
+
+<p>Me olimme kokonaan unhottaneet pitkän laivatykin ja kauhuksemme näimme
+nyt roistojen laivassa parhaillaan kiskovan irti sen takkia, joksi he
+nimittivät tykin suojana merellä käytettyä paksua kangaspeitettä.
+Samassa vielä juolahti mieleeni, että tykin kuulat ja ruuti olivat
+jääneet laivaan, ja että nuo hirtehiset saisivat ne käsiinsä muutamalla
+kirveen iskulla.</p>
+
+<p>"Israel oli Flintin tykkimies", Gray huomautti käheällä äänellä.</p>
+
+<p>Mistään välittämättä me ohjasimme nyt veneen suoraan maihinnousupaikkaa
+kohti. Tällöin olimme jo päässeet siksi kauas väkevimmästä virrasta,
+että vene totteli peräsintä, vaikka olimmekin pakotetut hiljaa
+soutamaan, ja minä voin pitää oikean suunnan. Pahinta oli, että me nyt
+tulimme kääntäneeksi <i>Hispaniolalle</i> koko sivun perän asemesta ja siten
+tarjosimme heille melkein ladon oven kokoisen maalitaulun.</p>
+
+<p>Minä kuulin ja näin, miten tuo pöhönaamainen roisto, Israel Hands,
+jymäytti tykinkuulan kannelle. "Kuka meistä on paras ampuja?" kapteeni
+kysyi. "Herra Trelawney epäilemättä", vastasin. "Herra Trelawney,
+tahdotteko olla niin hyvä ja minun laskuuni pudottaa yhden noista
+miehistä? Handsin, jos vain voitte", virkkoi kapteeni.</p>
+
+<p>Trelawney oli tyyni kuin jäätynyt vesi. Hän tarkasteli pyssynsä
+sankkiruutia.</p>
+
+<p>"Käsitelkää varovasti asettanne, herrani", kapteeni huudahti, "ellette
+tahdo venettä kaataa. Kaikki muut pitävät sitä tasapainossa kun hän
+tähtää."</p>
+
+<p>Junkkari kohotti pyssynsä, soutu lakkasi ja me nojauduimme sivulle
+venettä vakaannuttaaksemme. Kaikki onnistui niin erinomaisesti, ettemme
+saaneet pisaraakaan vettä sisään.</p>
+
+<p>He olivat nyt saaneet käännetyksi tykin asentoon ja Hands, joka
+käsitteli lataustukkia tykin suussa, oli sen vuoksi enimmän näkyvissä.
+Onni ei meitä kuitenkaan suosinut, sillä samassa kun Trelawney laukasi,
+Hands kumartui alas, ja kuula lensi hänen ylitsensä kaataen yhden hänen
+tovereistaan.</p>
+
+<p>Huutoa, jonka hän päästi, eivät toistaneet ainoastaan laivassa olijat,
+vaan myöskin suuri miesjoukko saarella. Vilkaistessani siihen suuntaan
+minä näin toisten merirosvojen juoksevan esiin metsästä ja heittäytyvän
+paikoilleen veneissä.</p>
+
+<p>"Täällä tulevat laivaveneet", minä huomautin.</p>
+
+<p>"Soutamaan sitten", kapteeni huudahti. "Nyt ei auta kaatumista
+varominen, jos emme pääse rannalle, niin olemme hukassa."</p>
+
+<p>"Vain toinen veneistä lähtee liikkeelle, kapteeni", minä lisäsin.
+"Toisen miehistö on varmaankin lähtenyt maitse kiertämään eteemme."</p>
+
+<p>"Kyllä he silloin saavat juosta", kapteeni vastasi. "Tiedättehän mihin
+merimies maalla kykenee. En minä heistä välitä, vaan tykistä. Vaimoni
+piikatyttökään ei voisi ampua ohi. Sanokaa, junkkari, kun näette
+sytyttimen, niin me huopaamme."</p>
+
+<p>Me olimme sillä välin, liiallisesta lastistamme huolimatta, päässeet
+hyvän matkaa eteenpäin ilman että veneemme oli sen pahemmin ryyppäillyt.
+Olimme jo aivan lähellä rantaa; kolme- tai neljäkymmentä aironvetoa
+olisi vienyt meidät maihin, sillä pakovesi oli jo paljastanut kaistaleen
+puiden alapuolella. Laivaveneestä ei ollut enää pelkoa; pieni niemeke
+oli jo välillämme. Pakovesi, joka niin säälimättä oli meitä
+viivästyttänyt, maksoi nyt velkansa ja viivästytti vihollisiamme.
+Ainoastaan tykki oli meille vaarallinen.</p>
+
+<p>"Jos uskaltaisin", kapteeni virkkoi, "niin pysähtyisin pudottamaan vielä
+yhden noista veikkosista."</p>
+
+<p>Mutta he olivat selvästi päättäneet, ettei mikään saisi estää heitä
+laukaisemasta. He eivät olleet edes vilkaisseet kaatuneeseen toveriinsa,
+vaikka hän ei ollut kuollut; minä näet näin hänen koettavan ryömiä pois
+toisten jaloista.</p>
+
+<p>"Valmiit!" huudahti junkkari.</p>
+
+<p>"Huopaa!" kapteeni kaikuna komensi.</p>
+
+<p>Hän ja Redruth huopasivat niin voimakkaasti, että koko perä painui veden
+alle. Samassa silmänräpäyksessä jymähti laukauskin. Tämä oli ensimmäinen
+ääni, jonka Jim oli kuullut, junkkarin pyssyn pamahdus kun ei ollut
+kuulunut hänen luokseen asti. Ei kukaan meistä tarkalleen tiennyt, mistä
+kuula kulki, mutta luullakseni se meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli
+suurena syynä onnettomuuteemme.</p>
+
+<p>Oli miten oli, veneen perä painui kolme jalkaa syvälle ja kapteeni ja
+minä jäimme seisomaan vastatusten veteen. Toiset kolme heittivät
+täydellisen kuperkeikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja
+suutaan ja sieraimiaan päristellen.</p>
+
+<p>Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinkoa tapahtunut. Kaikki
+olivat hengissä ja me voimme vaaratta kahlata rannalle. Mutta kaikki
+varustuksemme olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaan kaksi
+pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa. Omani minä olin
+siepannut polviltani ja vaistomaisesti nostanut pääni yläpuolelle.
+Kapteeni taas oli kantanut pyssynsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin,
+kuten ajatteleva mies ainakin. Muut kolme olivat menneet veneen kera
+pohjaan.</p>
+
+<p>Ja jotta asemamme kävisi vielä tukalammaksi, kuulimme nyt äänien jo
+lähenevän rannikkoa reunustavassa metsässä. Sitten uhkasi meitä
+vaara joutua puolittain avuttomassa tilassamme eristetyiksi
+paaluvarustuksesta, ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce,
+jos puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivät ehkä ymmärtäisi
+pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme, että Hunter oli horjumaton, mutta
+Joycesta emme olleet varmoja &mdash; hän oli hauska ja kohtelias mies
+palvelijaksi, mutta sotamiehen ammattiin hän ei oikein sopinut.</p>
+
+<p>Näissä mietteissä me kahlasimme rannalle niin nopeasti kuin kykenimme,
+jättäen jollin ja runsaasti puolet ruoka- ja ampumavaroistamme meren
+pohjaan.</p>
+
+
+
+<h3>18 Luku.<br />
+Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu.</h3>
+
+
+<p>Me kiiruhdimme mahdollisimman joutuisasti sen metsäkaistaleen poikki,
+joka meidät vielä erotti paaluvarustuksesta; ja joka askeleelta, jonka
+otimme, me kuulimme merirosvojen äänet yhä lähempää. Pian kuulimme
+heidän askeleensakin ja oksien ryskeen, kun he juosten tunkeutuivat
+tiheikön läpi.</p>
+
+<p>Minä huomasin nyt, että vakavaa ottelua ei voitu välttää, ja tarkastelin
+senvuoksi asettani:</p>
+
+<p>"Kapteeni", minä virkoin, "Trelawney on varma ampuja. Antakaa hänelle
+pyssynne, hänen aseensa ei ole käyttökunnossa."</p>
+
+<p>He vaihtoivat aseita ja Trelawney, joka kamppailun alusta asti oli ollut
+yhtä vaitelias ja tyyni, pysähtyi silmänräpäykseksi tarkastaakseen että
+kaikki oli kunnossa. Huomattuani samalla, että Gray oli aseeton, annoin
+hänelle lyömämiekkani. Meistä kaikista tuntui oikein hyvältä, kun näimme
+hänen sylkäisevän kämmeneensä, rypistävän otsaansa ja suhauttelevan
+ilmassa asettaan. Jokainen piirre hänessä todisti, että uusi avustajamme
+oli miesten miehiä.</p>
+
+<p>Vielä nelisenkymmentä askelta, ja me olimme metsän reunassa ja näimme
+paaluvarustuksen edessämme. Me jouduimme aitauksen eteläsivun
+keskipalkoille, ja melkein samassa silmänräpäyksessä seitsemän
+kapinoitsijaa &mdash; puosu Job Anderson etunenässä &mdash; ilmestyi lounaiseen
+kulmaukseen.</p>
+
+<p>He pysähtyivät nähtävästi hämmästyneinä, ja ennenkuin he siitä
+tointuivat ennätimme sekä junkkari että minä ja myöskin Hunter ja Joyce
+ampua. Laukauksemme paukahtelivat kyllä eri aikoina, mutta niiden
+vaikutus oli kuitenkin hyvä: yksi vihollisistamme kaatui ja toiset
+pyörähtivät kiireimmän kautta pakoon.</p>
+
+<p>Ladattuamme uudelleen pyssymme me kävelimme aitauksen ulkopuolitse
+kaatunutta tarkastamaan. Hän oli kuollut &mdash; kuula oli lävistänyt
+sydämen.</p>
+
+<p>Aloimme juuri kiitellä onneamme, kun pensaikosta kuului pistoolin
+laukaus, kuula vonkui korvani ohi ja Tom Redruth parka horjahti ja
+kaatui hervottomana maahan. Sekä junkkari että minä vastasimme
+laukaukseen; mutta kun vihollinen ei ollut näkyvissä, lienee se ollut
+vain ruudin haaskaamista. Sitten me latasimme uudelleen ja käänsimme
+huomiomme Tom-poloiseen.</p>
+
+<p>Kapteeni ja Gray olivat jo tarkastamassa hänen haavaansa ja minä näin jo
+ensi silmäyksellä, että hän oli mennyttä miestä.</p>
+
+<p>Luullakseni meidän nopeutemme vastatessamme laukaukseen oli uudelleen
+ajanut kapinoitsijat pakosalle, koskapa me saimme rauhassa nostaa
+palvelijavanhuksen aitauksen yli ja kantaa hänet ähkyvänä ja
+vertavuotavana hirsimajaan.</p>
+
+<p>Vanhusparka ei ollut aina vastustemme alusta asti kertaakaan avannut
+suutaan hämmästystä, moitetta, pelkoa taikka edes tyytymättömyyttä
+ilmaistakseen. Vasta nyt kun laskimme hänet hirsimajan lattialle
+kuolemaan, hän näytti saaneen takaisin puhelahjansa. Hän oli vartioinut
+käytävää patjan suojassa kuin mikäkin troijalainen, hän oli täyttänyt
+kaikki käskyt vaieten, kuuliaisesti ja täsmällisesti, hän oli
+parikymmentä vuotta meitä muita vanhempi, ja juuri hänen, tuon
+hiljaisen, uskollisen palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.</p>
+
+<p>Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja itkien kuin lapsi
+suuteli hänen kättään.</p>
+
+<p>"Onko loppuni tullut, tohtori?" hän kysyi.</p>
+
+<p>"Tom, toverini", minä vastasin, "sinä pääset kotia."</p>
+
+<p>"Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni hyvästellä", hän
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Tom", junkkari sanoi, "kuule, annathan minulle anteeksi?"</p>
+
+<p>"Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille, junkkari?" kuului
+vastaus. "Kuinka hyvänsä, tapahtukoon tahtonne, amen!"</p>
+
+<p>Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti, että joku lukisi
+rukouksen. "Onhan tapa sellainen", lisäsi hän aivan kuin anteeksi
+pyytäen. Tuokion kuluttua hän vaipui viimeiseen uneen.</p>
+
+<p>Sillävälin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia ja taskuja olin
+kummastellut, latonut esiin joukon kaikenlaista tavaraa &mdash; Englannin
+lipun, raamatun, nipun tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan
+päiväkirjan ja suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
+valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon paaluaidan sisäpuolelta, ja
+Hunterin avulla hän oli sitten pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan.
+Katolle kiiveten hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt
+kansallislippumme tangon huippuun.</p>
+
+<p>Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään. Hän tuli takaisin,
+majaan ja ryhtyi laskemaan varastojamme, aivan kuin ei pahaakaan hätää
+olisi ollut kysymyksessä. Mutta siitä huolimatta hän piti silmällä Tomin
+kuolonkamppailua, ja kun kaikki oli ohi, toi hän toisen lipun ja levitti
+sen kunnioittavasti ruumiin päälle.</p>
+
+<p>"Älkää surko", hän virkkoi junkkarin kättä puristaen. "Hän on hyvässä
+satamassa; ei ole syytä surkutella merimiestä, joka kaatuu täyttäessään
+velvollisuutensa kapteeniaan ja isäntäänsä kohtaan. Se ehkä ei ole aivan
+oikeaoppista, mutta niin se kuitenkin on."</p>
+
+<p>Sitten hän vei minut vähän syrjään.</p>
+
+<p>"Tohtori Livesey", hän virkkoi, "kuinka monen viikon kuluttua te ja
+junkkari odotatte avustajien tänne saapuvan?"</p>
+
+<p>Minä selitin hänelle, etteivät viikot, vaan kuukaudet olleet
+kysymyksessä; että jos me emme saapuisi takaisin elokuun lopussa, niin
+vasta silloin, ei ennemmin eikä myöhemmin, Blandly lähettäisi
+retkikunnan meitä etsimään. "Sen mukaan voitte itse ajan laskea",
+lisäsin.</p>
+
+<p>"Kyllä kai, totta totisesti", hän vastasi korvallistaan raapien,
+"tiukalle ottaa, vaikka luonto meitä antimillaan runsaasti siunaisikin."</p>
+
+<p>"Mitä tarkoitatte? kysyin.</p>
+
+<p>"Tarkoitan vain, että oli ikävä juttu, kun sen toisen veneellisen
+menetimme", hän vastasi. "Ruutia ja kuulia on meillä riittämään asti.
+Mutta ruoka-annokset ovat niukat, hyvin niukat &mdash; niin niukat, tohtori,
+että oli ehkä hyvä, kun tuo suu ei ole lisänä syömässä."</p>
+
+<p>Näin sanoen hän viittasi lipulla peitettyyn vainajaan.</p>
+
+<p>Samassa vonkui tykin kuula korkealta mökin katon yli ja putosi kaukana
+meistä metsään.</p>
+
+<p>"Ohoo!" kapteeni huudahti. "Ampukaa vain! Vähät ovat ruutivaranne
+ennestäänkin, poikaseni."</p>
+
+<p>Toinen laukaus oli paremmin tähdätty ja kuula putosi aitauksen
+sisäpuolelle heittäen ilmaan paksun hiekkapilven, mutta ei saanut sen
+suurempaa vahinkoa aikaan.</p>
+
+<p>"Kapteeni", junkkari virkkoi, "mökkiä ei näy laivaan. Varmaankin he
+tähtäävät lippuamme. Eikö olisi viisaampaa ottaa se alas?"</p>
+
+<p>"Laskeako lippuni!" kapteeni huudahti. "Ei, herrani, minä en ainakaan
+sitä tee"; ja heti kun hän oli nuo sanat lausunut, olimme luullakseni
+mekin yhtä mieltä hänen kanssaan. Se näet ei vain ollut osoitteena
+pelottomasta, rehdistä merimiehen mielestä, vaan näytimme me myöskin
+siten vihollisillemme, ettemme piitanneet heidän tykkitulestaan.</p>
+
+<p>Koko illan he jatkoivat ampumistaan. Kuula kuulan perästä lensi yli tai
+uupui matkalle taikka pölähytti hiekkaa aitauksen sisäpuolelle. Heidän
+täytyi tähdätä niin korkealle, että kuulat putoilivat maahan
+voimattomina ja kaivautuivat hietikkoon. Meidän ei tarvinnut pelätä
+niiden ponnahtelevan maasta takaisin, ja vaikka eräskin kuula tulla
+tupsahti läpi katon majaamme ja sieltä ulos oviaukosta, niin totuimme
+pian mokomaan hevosenleikkiin, joka ei ollut meille tavallista
+pallopeliä vaarallisempi.</p>
+
+<p>"Yksi hyvä puoli tällä kaikella kuitenkin on", kapteeni huomautti &mdash;
+"metsikkö on edessämme varmaankin puhdas. Laskuvettä on kestänyt jo
+hyvän aikaa, ja varustuksemme pitäisi olla kuivilla. Ken tarjoutuu
+noutamaan tänne silavan?"</p>
+
+<p>Gray ja Hunter olivat ensimmäisinä valmiit. Hyvin asestettuina he
+hiipivät ulos aitauksesta; mutta retki oli turha. Kapinoitsijat olivat
+rohkeampia kuin luulimmekaan, taikka luottivat he enemmän Israelin
+taitavuuteen tykkimiehenä. Neljä tai viisi heistä oli parhaillaan
+kantamassa pois varustuksiamme. He kahlasivat taakkoinensa veneelle,
+jota toiset harvakseen vastavirtaan soutaen pysyttivät lähistöllä.
+Silver oli perätuhdolla päällikkönä ja jokaisella oli nyt aseena
+musketit, jotka he olivat kaivaneet käsiin jostain salaisesta
+säilytyspaikastaan.</p>
+
+<p>Kapteeni istuutui nyt kirjoittamaan päiväkirjaansa, ja näin alkavat
+muistiinpanot: &mdash;</p>
+
+<p>"Aleksander Smollett, päällikkö; David Livesey, laivan lääkäri; Abraham
+Gray, laivan puuseppä; John Trelawney, omistaja; John Hunter ja Richard
+Joyce, omistajan palvelijoita, englantilaisia &mdash; ainoat uskolliset koko
+laivueesta &mdash; mukanaan ruokavaroja niukasti kymmeneksi päiväksi, tulivat
+maihin tänään ja nostivat Englannin lipun hirsimajaan Aarresaarella.
+Thomas Redruth, omistajan palvelija, englantilainen, kaatunut
+kapinoitsijain kuulasta; James Hawkins, laivapoika &mdash;"</p>
+
+<p>Samaan aikaan minäkin mietiskelin poloisen Jim Hawkinsin kohtaloa.</p>
+
+<p>Kuului huuto maan puolelta.</p>
+
+<p>"Joku huutaa meille", virkkoi Hunter, joka oli vahdissa.</p>
+
+<p>"Tohtori! junkkari! kapteeni! Halloo, Hunter, tekö siellä olette?"
+kuuluivat huudahdukset.</p>
+
+<p>Ja minä juoksin ovelle parhaaksi nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja
+reippaana kapuavan paaluaidan yli.</p>
+
+
+
+<h3>19 Luku.<br />
+Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki.</h3>
+
+
+<p>Samassa kuin Ben Gunn huomasi lipun, hän pysähtyi, tarttui käsivarteeni
+ja laskeutui istumaan.</p>
+
+<p>"Katsos nyt", hän virkkoi, "tuolla ovat epäilemättä toverisi."</p>
+
+<p>"Paljon luultavammin siellä ovat kapinoitsijat", minä vastasin.</p>
+
+<p>"Tuollako!" hän huudahti. "Tuollaisessa paikassa, jonne vain onnenpojat
+osuvat, Silver nostaisi rosvojen lipun liehumaan, siitä voit olla aivan
+varma. Ei, ei &mdash; ystäväsi siellä ovat. He ovat tapelleet ja toverisi
+ovat päässeet voitolle. Siellä he nyt ovat maissa siinä vanhassa
+hirsimajassa, jonka Flint monen monta vuotta sitten rakensi. Ah, sillä
+miehellä oli päätä, sillä Flintillä! Rommin juonnissa ei hänen
+vertaistaan ole nähty. Hän ei pelännyt ketään, ei kerrassaan ketään;
+Silveriä vain &mdash; Silver oli sellainen poika."</p>
+
+<p>"Olipa miten oli, samantekevä", minä virkoin. "Sitä suurempi syy on
+minulla kiiruhtaa toverieni luo."</p>
+
+<p>"Ei, toveri", vastasi Ben, "ei vielä kiirettä. Sinä olet kunnon poika,
+ellen vallan pahasti erehdy; mutta sinä olet sittenkin vain poikanen.
+Mutta Ben Gunn on arka. Ei rommikaan houkuttelisi minua sinne, minne
+sinä olet lähdössä &mdash; ei edes rommikaan, ennenkuin tapaan toverisi, sen
+jalosyntyisen herran, ja saanut hänen kunniasanansa. Ja sinä et saa
+unhottaa sanojani: 'Äärettömän paljon (niin sinun on sanottava),
+äärettömän paljon enemmän hän luottaa' &mdash; ja sitten sinä nipistät
+häntä."</p>
+
+<p>Ja hän nipisti minua kolmannen kerran yhtä ovelan näköisenä kuin
+ennenkin.</p>
+
+<p>"Ja kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedät missä hänet tavataan, Jim.
+Juuri siellä, missä hänet tänään tapasit. Ja sillä, joka hänen luokseen
+tulee, pitää olla valkoinen merkki kädessä, ja hänen pitää olla yksin.
+Niin! ja sitten sinun pitää sanoa, että Ben Gunnilla on omat syynsä!"</p>
+
+<p>"Luulenpa jo ymmärtäväni", sanoin minä. "Sinulla on joku ehdotus
+tehtävänä ja sinä olet tavattavissa samassa paikassa, missä minä sinut
+kohtasin. Onko siinä kaikki?"</p>
+
+<p>"Mutta mihin aikaan? kysyt kai", hän lisäsi. "Puolenpäivän tienoista
+kuudenteen vuoroon saakka."</p>
+
+<p>"Hyvä on; ja nyt kai saan lähteä?"</p>
+
+<p>"Ethän vain unhota!" hän hätäisesti kysäsi. "Äärettömän paljon ja omat
+syynsä, muistathan! Omat syynsä, se on pääasia. Nyt taidat saada
+lähteä", hän jatkoi pidellen yhä minua kiinni. "Ja jos sinä, Jim, tapaat
+Silverin, niin ethän petä Ben Gunnia? Ethän vaikka hevosvoimalla sinusta
+tietoja puristettaisiin? Et, sanot sinä? Ja jos rosvot majailevat
+maalla, Jim, niin mitä sanoisit, jos aamulla olisit korpin ruokaa?"</p>
+
+<p>Tässä hänet keskeytti järeä pamahdus, ja tykin kuula tulla rytisi metsän
+läpi ja putosi maahan tuskin sadan metrin päässä meistä.
+Silmänräpäyksessä hypähdimme juoksuun, kumpikin eri suunnalle.</p>
+
+<p>Runsaan tunnin jatkui tykin jymähtelyä ja kuulat ryskivät metsässä. Minä
+hiivin suojapaikasta toiseen ja nuo kauheat esineet näyttivät aina vain
+minua vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo rohkeuteni
+palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä paaluvarustusta, jonne
+kuulat tiheimmin putoilivat. Minä tein pitkän kierroksen itäänpäin ja
+hiivin sitten rannikkoa reunustavaan metsikköön.</p>
+
+<p>Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli humisi metsässä ja röyhelsi
+satamamme harmaata vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauan kestänyt ja
+hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän kuumuuden
+jälkeen kolealta.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> oli samassa paikassa, johon sen olimme ankkuroineet, mutta,
+toden totta, siellähän liehui merirosvojen musta lippu maston huipussa.
+Sitä katsellessani välähti taas laivalla punainen salama, kuului uusi
+kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa. Se olikin viimeinen.</p>
+
+<p>Minä viivyin jonkun aikaa paikoillani seuraten toimintaa, joka sitten
+seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään jotakin hietikolla lähellä
+paaluaitaa. Se oli jolli-poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää.
+Loitommalla, lähellä joen suuta, loimusi suuri nuotio puiden keskellä,
+ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen laivaveneistä; ja
+miehet, jotka äsken olin nähnyt niin synkkinä, remusivat nyt soutaessaan
+iloisina kuin pienet lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin
+vaikutus.</p>
+
+<p>Viimein minä katsoin voivani lähestyä paaluvarustusta. Minä olin
+jotenkin kaukana matalalla hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa
+satamaa ja joka matalan veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt
+nousin seisaalleni, huomasin kauempana niemekkeellä jotenkin korkean ja
+omituisesti valkeavärisen kallion kohoavan yksinäisenä matalan pensaikon
+sisästä. Juolahti mieleeni, että tuo kai olikin se valkea kallio, josta
+Ben Gunn oli puhunut. Jos nyt jonain kauniina päivänä venettä
+tarvittaisiin, niin tietäisin mistä sitä oli etsittävä.</p>
+
+<p>Sitten minä kiiruhdin metsään ja saavuin paaluvarustuksen edustalle eli
+rannan puolelle, jossa uskolliset toverukset pian ottivat minut avosylin
+vastaan.</p>
+
+<p>Vaiheeni olivat pian kerrotut, ja minä rupesin katselemaan ympärilleni.
+Koko hirsimaja &mdash; seinät, katto ja lattia &mdash; oli rakennettu
+veistämättömistä rungoista. Lattia oli useassa paikassa jalkaa tai
+puoltatoista korkealla maanpinnasta. Oven edessä oli pieni katos ja sen
+alla pulppusi pieni lähde sangen eriskummaiseen altaaseen &mdash; suureen
+laivan rautakattilaan, jonka pohja oli rikottu, ja joka siten oli,
+kapteenin sanan mukaan, "partaitaan myöten" upotettu santaan.</p>
+
+<p>Majassa ei ollut jäljellä paljon muuta kuin paljaat seinät, mutta
+eräässä nurkassa oli lietenä käytetty laakea paasi ja tulipesäksi vanha
+ruostunut rautakouru.</p>
+
+<p>Kummun rinteiltä ja koko aitauksen sisäpuolelta oli puut hakattu
+puhtaiksi rakennustarpeiksi, ja kannoista näki, että komea metsä siinä
+olikin kaadettu. Ruokamullasta oli suurin osa metsän poistettua
+huuhtoutunut pois tai hautautunut hietaan; ainoastaan siellä, missä
+pieni puronen luikerteli kattilasta alaspäin, kasvoi tiheä sammalkerros
+ja muutamat sananjalat ja pienet hymyilevät pensaat vihannoivat. Heti
+paaluaidan toisella puolen &mdash; liian lähellä varustuksen puolustajille,
+sanoivat miehet &mdash; metsä vielä rehoitti korkeana ja tiheänä. Maan
+puolella se oli pelkkää männikköä, mutta rannan puolella kasvoi myös
+runsaasti pajutammia.</p>
+
+<p>Kylmä iltatuuli, josta olen maininnut, puhalsi sisään harvaan majaamme
+jokaisesta raosta ja lakkaamatta ripotteli lattialle hienoa hietaa. Sitä
+tunkeutui silmiin, suuhun ja ruokaamme, sitä kihisi lähteessä kattilan
+pohjalla ja koko maailma näytti muuttuvan kiehuvaksi hiekkamereksi.
+Savupiippuna meillä oli neliskulmainen reikä katossa. Vain pieni osa
+savusta osui sen kautta ulos, ja loput aaltoili huoneessa pannen meidät
+yskimään ja silmämme vetistelemään.</p>
+
+<p>Lisään vielä tähän, että Graylla, uudella liittolaisellamme, oli pää
+siteissä sen haavan vuoksi, jonka hän oli saanut riistäytyessään
+kapinoitsijain käsistä, ja että Tom Redruth parka makasi vielä
+hautaamattomana seinän vierustalla jäykkänä ja kylmänä, kansallislippu
+peitteenään.</p>
+
+<p>Jos olisimme saaneet istua joutilaina, olisi varmaankin jokainen meistä
+vaipunut synkkiin mietteisiin. Mutta se ei ollut kapteeni Smollettin
+tapaista. Hän kutsui kaikki eteensä ja jakoi meidät vahtivuoroihin.
+Tohtori, Gray ja minä muodostimme toisen, junkkari, Hunter ja Joyce
+toisen niistä. Vaikka olimmekin perin väsyneitä, lähetettiin kaksi
+meistä keräämään polttopuita, toiset kaksi kaivamaan hautaa Redruthille,
+tohtori nimitettiin kokiksi ja minut asetettiin vartijaksi ovelle.
+Kapteeni itse kulki jokaista puhuttelemassa koettaen pitää mieliä
+vireinä ja avustaen siellä missä apua tarvittiin.</p>
+
+<p>Tuon tuostakin pistäytyi tohtori ovelle hengittämään raitista ilmaa ja
+lepuuttamaan silmiään, jotka savu uhkasi korventaa melkein sokeiksi, ja
+silloin hän aina virkkoi jonkin sanan minulle.</p>
+
+<p>"Tuo Smollett", hän kerrankin sanoi, "on parempi mies kuin minä olen. Ja
+kun minä sen sanon, niin merkitsee se sangen paljon, Jim."</p>
+
+<p>Toisella kertaa hän ensin oli hetken vaiti. Sitten kallisti hän päätään
+ja katsoi minuun.</p>
+
+<p>"Onko se Ben Gunn järkimies?" kysäisi hän.</p>
+
+<p>"Enpä oikein tiedä, tohtori", vastasin minä. "Minä en ole vallan varma
+hänen järjestään."</p>
+
+<p>"Jos sitä voi vähänkin epäillä, niin on hän täysjärkinen", tohtori
+puhui. "Mies, joka on kolme vuotta asustanut autiolla saarella, Jim, ei
+voi juuri näyttää niin tervejärkiseltä kuin sinä tai minä. Se ei ole
+ihmisluonteen mukaista. Juustoako sinä sanoit hänen kaivanneen?"</p>
+
+<p>"Niin, tohtori, juustoa", vastasin.</p>
+
+<p>"Katsos nyt, Jim", virkkoi hän, "miten hyvä on olla kohtuullinen
+ruoissaan. Olethan nähnyt nuuskarasiani, vai mitä? Mutta sinä et ole
+nähnyt minun kertaakaan siitä nuuskaavan. Syy on siinä, että minulla on
+nuuskarasiassani palanen parmalaista juustoa &mdash; juustoa, joka on
+valmistettu Italiassa ja on hyvin ravitsevaa. Sen saa nyt Ben Gunn!"</p>
+
+<p>Ennen illallista me hautasimme Tom-vanhuksen hietikkoon ja seisoimme
+hetkisen avopäin haudan reunalla. Polttopuita oli jo kerätty suuri kasa,
+mutta se ei kapteenin mielestä riittänyt. Hän pudisti päätänsä ja sanoi,
+että "huomenna meidän täytyy reippaammin työhön ryhtyä." Kun sitten
+silava oli syöty ja kukin oli saanut suuren lasin viinagroggia,
+vetäytyivät päällikkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
+keskustellakseen.</p>
+
+<p>Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä keinoja, kun
+ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä pakoittaisi meidät
+antautumaan jo paljon ennen kuin apua voitiin odottaa. Mutta parhain
+toivomme oli siinä &mdash; niin päätettiin &mdash; että koettaisimme kaataa
+rosvoista niin monta, että loput joko antautuisivat tai pakenisivat
+merelle <i>Hispaniolalla</i>. Yhdeksästätoista he olivat jo vähenneet
+viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua ja ainakin yksi &mdash;
+tykin ääressä ammuttu mies &mdash; pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina.
+Milloin vain saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän käytettävä
+sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen omaa henkeämme. Sen
+lisäksi meillä oli kaksi väkevää liittolaista &mdash; rommi ja ilmasto.</p>
+
+<p>Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän, vaikka olimmekin noin
+puolen mailin päässä, räyhäävän ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon
+nähden taas tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat ja
+olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat puoleen nykyisestä
+miesluvustaan.</p>
+
+<p>"Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia ammutuksi", hän lisäsi, "niin
+he kiittävät onneaan, jos pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva
+kuin laiva ja ainahan he voivat luullakseni jälleen turvautua
+rosvoilemiseen."</p>
+
+<p>"Se olisi ensimmäinen laiva, jonka minä tähän asti olen menettänyt",
+virkkoi kapteeni Smollett.</p>
+
+<p>Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun vihdoin kotvan
+heittelehdittyäni vaivuin uneen, niin nukuin kuin pölkky.</p>
+
+<p>Toiset olivat jo kauan olleet jalkeilla, syöneet aamiaisen ja lisänneet
+puuvarastoamme kaksinkertaiseksi, kun minä heräsin askelten töminään ja
+äänten sorinaan.</p>
+
+<p>"Neuvottelulippu!" kuulin jonkun sanovan; ja samassa lisäävän
+hämmästyksestä huudahtaen: "Siellähän on Silver itse!"</p>
+
+<p>Silloin minä hypähdin ylös ja silmiäni hieroen juoksin seinässä olevalle
+ampumareiälle.</p>
+
+
+
+<h3>20 Luku.<br />
+Silver lähettiläänä.</h3>
+
+
+<p>Aivan oikein! Aitauksen takana seisoi kaksi miestä, joista toinen
+heilutteli valkoista vaatetta, ja toinen, ei sen vähäpätöisempi kuin
+itse Silver, seisoi liikkumattomana hänen vieressään.</p>
+
+<p>Aamu oli vielä varhainen ja kolein mitä koskaan olen tuntenut; kylmyys
+tunkeutui luihin ja ytimiin. Taivas oli kuulakka ja pilvetön ja puiden
+latvat rusottivat punaisina nousevan auringon hohteessa. Mutta paikka,
+missä Silver luutnanttineen seisoi, oli vielä varjossa, ja he seisoivat
+polviaan myöten valkeassa sumussa, jota suo yön aikaan oli henkäillyt.
+Kylmyys ja sumu yhdessä olivat huonoja merkkejä saaren ilmastosta. Tämä
+oli epäilemättä kostea, kuumeinen ja epäterveellinen paikka.</p>
+
+<p>"Pysykää seinien suojassa, miehet", kapteeni virkkoi. "Uskallan kymmenen
+yhtä vastaan siitä, että tässä piilee joku konnankoukku."</p>
+
+<p>Sitten hän huusi rosvoille:</p>
+
+<p>"Ken siellä? Seis, taikka ammumme."</p>
+
+<p>"Neuvottelulippu", huusi Silver vastaukseksi.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 304px;">
+<img src="images/pict05.png" width="304" height="480" alt="&quot;Neuvottelulippu&quot;, huusi Silver." />
+<span class="caption">"Neuvottelulippu", huusi Silver.</span>
+</div>
+
+<p>Kapteeni oli eteisessä ja pysyttelihe huolellisesti suojassa siltä
+varalta, että aikomuksena olisi salakavala hyökkäys. Hän kääntyi meihin
+päin ja virkkoi:</p>
+
+<p>"Tohtorin vahti käy paikoilleen. Tohtori Livesey ottaa pohjoissivun, Jim
+itäisen, Gray läntisen. Muut lataavat pyssyt. Joutuin, miehet, ja
+varovaisesti!"</p>
+
+<p>Sitten hän kääntyi jälleen kapinoitsijoihin.</p>
+
+<p>"Mikä sitten on neuvottelulippunne tarkoitus?" hän huusi.</p>
+
+<p>Tällä kertaa toinen mies vastasi:</p>
+
+<p>"Kapteeni Silver haluaa tulla sinne ehdoista pakisemaan."</p>
+
+<p>"Kapteeni Silver! En tunne sitä miestä. Ken hän on?" huusi kapteeni. Ja
+me kuulimme hänen itsekseen lisäävän: "Kapteeni, totta tosiaan. Onpa
+sekin virkaylennys!"</p>
+
+<p>Pitkä John vastasi omasta puolestaan.</p>
+
+<p>"Minä, herrani. Nämä miespoloiset ovat valinneet minut kapteenikseen,
+kun te hylkäsitte laivan, herrani", &mdash; hän pani erityisen painon sanalle
+"hylkäsitte." &mdash; "Me olemme taipuvaiset alistumaan, jos ehdoista voidaan
+sopia. Minä pyydän ainoastaan teidän kunniasanaanne, kapteeni Smollett,
+siitä että laskette minut ehjin nahoin tästä aitauksesta ja annatte
+minulle yhden minuutin poistumisaikaa ennenkuin ammutte."</p>
+
+<p>"Minulla ei ole, mies hyvä", kapteeni Smollett lausui, "vähääkään halua
+puhella kanssanne. Mutta jos teillä on jotakin minulle sanottavaa, niin
+tulkaa vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se teidän syynne
+ja Herra armahtakoon silloin teitä."</p>
+
+<p>"Se riittää, kapteeni", John Silver huudahti iloisesti. "Teidän sananne
+on kylliksi. Minä tunnen herran, totta totisesti."</p>
+
+<p>Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pidättää Silveriä. Eikä se
+niin ihmeellistä ollutkaan, kun otti huomioon kapteenin ynseän
+vastauksen. Mutta Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille,
+aivankuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä
+tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa toiselle
+puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman ketterästi ja taitavasti
+aitauksen yli.</p>
+
+<p>Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki kiinnitti huomioni niin
+kokonaan, ettei minusta vartijana ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo
+jättänyt itäisen ampumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse.
+Hän istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa ja
+kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä veteen, joka
+hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle. Hän vihelteli itsekseen
+jotain laulun pätkää.</p>
+
+<p>Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös kummulle. Kun rinne
+oli jyrkkä ja täynnä paksuja kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän
+sauvoinensa siinä yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän
+laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin eteen, jota hän
+tervehti komeimmalla tavallaan. Hänellä oli mitä upein puku yllään;
+suuri sininen takki, täynnä messinkinappeja, ulottui melkein polviin
+asti. Takaraivolla komeili nauhoitettu lakki.</p>
+
+<p>"Siinähän te olette", kapteeni virkkoi päätään kohottaen. "Parasta on
+istuutua."</p>
+
+<p>"Ette siis aio laskea minua sisään, kapteeni", valitteli Pitkä John.
+"Aamu on sangen kylmä näin ulkona hiekalla istua."</p>
+
+<p>"Ei se muuta asiaa, Silver", kapteeni vastasi. "Jos teitä olisi
+haluttanut pysyä kunniallisena miehenä, istuisitte nyt keittiössänne.
+Oma syynne! Te olette joko laivakokkini &mdash; ja silloin teitä kohdellaan
+hyvin &mdash; taikka kapteeni Silver, halpa kapinoitsija ja merirosvo, ja
+silloin saatte mennä hiiteen!"</p>
+
+<p>"No, no, kapteeni", kokki vastasi istuutuen hietikolle, kuten oli
+pyydetty, "mitäpä siitä; saattepahan ojentaa minulle kätenne
+auttaaksenne minut jälleen ylös. Onhan teillä aika soma paikka tässä
+asuttavana. Ahaa, tuolla on Jim! Hyvää huomenta, Jim! Tohtori,
+kohteliain tervehdykseni! Kas, siellähän te olette kaikki kuin herran
+kukkarossa, niin sanoakseni!"</p>
+
+<p>"Jos teillä on jotain asiaa, mies, niin parasta on se sanoa", kapteeni
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Oikeassa olette, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "Velvollisuus
+ennen kaikkea, siitä ei pääse mihinkään. Tuota &mdash; se oli ovela temppu,
+se viime-öinen, teidän puoleltanne. Joku teistä käsittelee hyvin
+taitavasti käsikankia. Enkä minä aio kieltää, ettei joku meikäläisistä
+vähän säikähtänyt &mdash; taikka ehkä kaikki säikähtivät ja minä myös, ja se
+ehkä on syynä siihen, että minä olen tässä sovintoa hieromassa. Mutta
+huomatkaa, kapteeni, se ei ole toiste onnistuva. Me pidämme vahtia ja
+vähennämme hiukan rommiannoksia. Te kai luulette, että me olimme
+hutikassa joka mies. Minä sanon teille, että minä olin selvä, olin vain
+lopen väsynyt; ja jos minä olisin sekuntiakaan aikaisemmin herännyt,
+niin olisin tavannut teidät teossa. Se miesrukka ei ollut vielä kuollut,
+kun kierroksellani saavuin hänen luokseen."</p>
+
+<p>"Entä sitten!" kapteeni Smollett virkkoi järkähtämättömän tyynenä.</p>
+
+<p>Koko Silverin puhe oli hänelle alusta loppuun arvoitus, mutta sitä ei
+olisi voinut huomata hänen äänestään. Mutta minulle alkoi asia valjeta.
+Ben Gunnin viimeiset sanat johtuivat mieleeni. Minä aloin aavistaa, että
+hän oli käynyt tervehtimässä merirosvoja, kun he kaikki makasivat
+juovuksissa nuotion ympärillä, ja minä laskin mielissäni, että meillä ei
+ollut enää kuin neljätoista vihollista vastassamme.</p>
+
+<p>"Tällainen on nyt asia", virkkoi Silver. "Me haluamme aarteen ja me
+tahdomme sen &mdash; se on meidän vaatimuksemme.</p>
+
+<p>"Te, luullakseni, haluatte pelastaa henkenne, se on teidän
+vaatimuksenne.</p>
+
+<p>"Teillähän on kartta, vai mitä?"</p>
+
+<p>"Ehkä", vastasi kapteeni.</p>
+
+<p>"Niin, niin, teillä se on, minä tiedän sen", vastasi Pitkä John. "Ei
+teidän tarvitse olla noin äreä minulle, siitä ei ole hyötyä vähintäkään,
+uskokaa pois! Minä tarkoitan, että me tahdomme karttanne. Minä en ole
+omasta puolestani aikonut teille mitään pahaa."</p>
+
+<p>"Sellaista puhetta älkää minulle syöttäkö, mies hyvä", keskeytti
+kapteeni. "Me tiedämme tarkoilleen mitä te aiotte tehdä, mutta me emme
+siitä välitä; sillä nyt te näette, että ette voikaan aikomustanne
+toteuttaa."</p>
+
+<p>Kapteeni silmäili häntä tyynesti ja alkoi täyttää piippuaan.</p>
+
+<p>"Jos Abe Gray &mdash;" Silver huudahti.</p>
+
+<p>"Seis, mies!" kapteeni ärjäsi. "Gray ei ole kertonut minulle mitään ja
+minä en ole häneltä mitään kysellyt, ja minä soisin teidät ja hänet ja
+koko tämän saaren hiiden kattilaan. Nyt sen kuulit, mies."</p>
+
+<p>Tämä pieni vihanpuuska näytti jäähdyttävän Silveriä. Hän oli jo alkanut
+puhua pöyhkeästi, mutta nyt hän hillitsi kieltään.</p>
+
+<p>"Saman tekevä", hän virkkoi. "En tahdo määritellä, mitä herrat pitävät
+meritapoihin sopivana ja mitä eivät. Huomaan, että aiotte panna
+piippuun, kapteeni. Anteeksi, jos seuraan esimerkkiä."</p>
+
+<p>Hän täytti piippunsa ja sytytti sen, ja sitten he istuivat kotvan aikaa
+äänettöminä piippuaan imeskellen vuoroin toisiinsa tuijottaen, vuoroin
+taas piippujaan painellen ja kumartuen sylkäisemään. Heitä katseli kuin
+ilveilijöitä.</p>
+
+<p>"Kuulkaas nyt", Silver jälleen aloitti. "Te annatte meille kartan,
+aarteen löytääksemme, ja lakkaatte ampumasta merimiespoloisia ja
+rusikoimasta nukkuvien kalloja. Jos te siihen suostutte, niin annamme me
+teidän valita. Joko te tulette kerallamme laivaan, sittenkun aarre on
+sinne saatu, ja minä vannon kunniani kautta, että teidät lasketaan
+kaikessa rauhassa jossain maihin; taikka jos se ei teille ole mieleen,
+kun muutamat miehet kantavat teitä vastaan kaunaa torumisistanne, niin
+saatte jäädä tänne. Me jaamme ruokavarat kanssanne miestä myöten ja minä
+vannon kuten äskenkin lähettäväni ensimmäisen laivan, jonka vain
+tapaamme, noutamaan teitä täältä. Teidän täytynee myöntää, että tämä on
+suoraa puhetta. Edullisempaa ehdotusta ette voine toivoakaan. Ja minä
+toivon" &mdash; hän koroitti ääntänsä &mdash; "että kaikki tässä majassa miettivät
+sanojani, sillä minkä olen yhdelle sanonut, se on tarkoitettu kaikille."</p>
+
+<p>Kapteeni Smollett nousi istualtaan ja kopisti tuhkat piipustaan
+vasempaan kämmeneensä.</p>
+
+<p>"Siinäkö sanottavanne?" hän kysyi.</p>
+
+<p>"Viho viimeiseen sanaan, tuhat tulimmaista!" vastasi John. "Kieltäkääpä
+vain, niin puhelen teille ainoastaan musketin kuulilla."</p>
+
+<p>"Hyvä on", kapteeni virkkoi. "Kuulkaa nyt mitä minä sanon. Jos te
+tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin lupaan minä panna teidät
+jok'ainoan rautoihin ja viedä kotia Englantiin asianmukaisesti
+tutkittaviksi. Jos siihen ette suostu, niin lähetän minä, niin totta
+kuin nimeni on Aleksander Smollett ja taistelen hallitsijani lipun alla,
+teidät kaikki ahvenien valtakuntaan. Te ette voi löytää aarretta. Te
+ette pysty kuljettamaan laivaa &mdash; teissä ei ole ainoatakaan siihen
+kykenevää. Te ette ole taistelussa meidän veroiset &mdash; Gray näytti pitkää
+nenää viidelle teikäläiselle. Teidän laivanne on tyynessä, te olette
+tyynellä rannalla, kuten itsekin tulette huomaamaan. Minä seison tässä
+ja sanon sen teille, ja ne ovat viimeiset hyvät sanat, jotka minulta
+saatte; sillä totta totisesti minä lähetän kuulan selkäänne ensi kerran
+teidät jälleen tavatessani. Tiehesi, mies! Korjaa luusi täältä ja pian."</p>
+
+<p>Silverin naama oli näkemisen arvoinen, hänen silmänsä leimusivat
+raivoisina. Hän pudisti piippunsa tyhjäksi.</p>
+
+<p>"Auttakaa minut ylös!" hän huudahti.</p>
+
+<p>"En minä ainakaan", vastasi kapteeni.</p>
+
+<p>"Ken tahtoo auttaa minut ylös?" hän karjui.</p>
+
+<p>Ei kukaan meistä liikahtanut. Syytäen suustaan mitä kauheimpia
+sadatuksia hän ryömi pitkin hietikkoa siksi kunnes sai kiinni eteisen
+pylväästä ja sen avulla jälleen pääsi seisoalleen. Sitten hän sylkäsi
+lähteeseen.</p>
+
+<p>"Tuoss' on!" hän huusi, "tuoss' on ajatukseni teistä. Ennenkuin on tunti
+kulunut, minä korvennan teidän töllirähjänne tuhannen nuuskaksi.
+Naurakaa, vietävät, naurakaa vain! Ennenkuin tunti on kulunut, nauratte
+te toisessa maailmassa. Ne, jotka kuolevat, saavat silloin pitää itseään
+onnellisina!"</p>
+
+<p>Ja kauheasti kiroten hän nilkutti tiehensä. Neljän tai viiden
+epäonnistuneen yrityksen perästä neuvottelulippua kantanut mies auttoi
+hänet aidan yli ja seuraavassa tuokiossa hän hävisi metsään.</p>
+
+
+
+<h3>21 Luku.<br />
+Hyökkäys.</h3>
+
+
+<p>Heti kun Silver oli hävinnyt, niin kapteeni, joka oli pitänyt häntä
+tarkasti silmällä, kääntyi ja näki ettei meistä kukaan, Graytä
+lukuunottamatta, ollut paikallaan. Ensi kerran silloin näimme hänen
+vihastuvan.</p>
+
+<p>"Paikoillenne!" hän ärjäsi. Ja sitten hän lisäsi, meidän hiipiessä
+takaisin asemillemme: "Gray", hän sanoi, "minä panen nimesi
+päiväkirjaan, sinä olet täyttänyt velvollisuutesi oikean merimiehen
+lailla. Hra Trelawney, teidän käytöksenne hämmästyttää minua. Tohtori,
+minä kuulin teidän kantaneen kuninkaan asepukua! Jos te tällä tavalla
+täytitte tehtävänne Fontenoyn luona, niin parempi olisi teidän ollut
+pysyä kotonanne."</p>
+
+<p>Tohtorin vahdit seisoivat jälleen asemillaan, muut latasivat
+ylimääräisiä musketteja, ja kaikilla punoittivat posket häpeästä.</p>
+
+<p>Kapteeni katseli meitä hetkisen äänettömänä. Sitten hän puhui:</p>
+
+<p>"Minä olen nyt, pojat", hän virkkoi, "antanut Silverille oikein isän
+kädestä. Olen tahallani kiihoittanut hänen kiukkunsa kuumimmilleen, ja
+ennenkuin tunti on umpeen kulunut, kuten hän sanoi, on vihollinen
+kimpussamme. Me olemme miesluvussa heikommat, sen tiedätte, mutta me
+taistelemme suojassa, ja vielä minuutti sitten olisin sanonut, että me
+taistelemme hyvän kurin alaisina. Minä en ollenkaan epäile, ettemme
+voisi antaa heille selkään, jos vain te teette tehtävänne!"</p>
+
+<p>Sitten hän teki kierroksen katsoakseen, kuten hän sanoi, että kaikki oli
+kunnossa.</p>
+
+<p>Mökin molemmissa lyhyissä seinissä, itään ja länteen, oli vain kaksi
+ampumareikää; eteläseinässä, jossa oli ovi, samoin kaksi ja pohjoisessa
+viisi. Meidän seitsemän käytettävänä oli kokonaista kaksikymmentä
+muskettia. Halot oli ladottu neljään pinoon, joista yksi oli kunkin
+seinän keskipaikoilla ja kullakin näistä pinoista &mdash; pöydiksikin niitä
+voisi nimittää &mdash; oli ampumatarpeita ja neljä muskettia valmiina
+puolustajien käytettäviksi. Lyömämiekat oli ladottu keskelle.</p>
+
+<p>"Sammuttakaa valkea", kapteeni virkkoi. "Kylmyys ei ole enää haittana ja
+savua ei saa olla silmiämme häiritsemässä."</p>
+
+<p>Herra Trelawney kantoi rautakourun sellaisenaan ulos ja hajotti tuhkat
+hietikolle.</p>
+
+<p>"Hawkins ei ole saanut aamiaistaan. Hawkins, etsi itsellesi ruokaa ja
+syö asemillasi", jatkoi kapteeni Smollett. "Joutuin nyt, poikaseni,
+tarpeen se on sinulle, ennenkuin leikki on lopussa. Hunter, tarjoa lasi
+viinaa joka miehelle."</p>
+
+<p>Tällä välin kapteeni järjesti puolustuksen oman mielensä mukaan.</p>
+
+<p>"Tohtori, te otatte oven", hän jatkoi. "Katsokaa, ettette paljasta
+itseänne; pysykää sisässä ja ampukaa eteisen läpi. Hunter ottaa
+itäsivun, sinne niin. Joyce, te seisotte länsipuolella, oikein. Herra
+Trelawney, te olette taitavin ampuja &mdash; te ja Gray otatte tämän pitkän
+pohjoissivun, jossa nuo viisi ampumareikää ovat; sieltä päin se vaara
+uhkaa. Jos he sieltä käsin pääsevät kimppuumme ja alkavat ampua meitä
+omista aukoistamme, niin ovat asiamme hullulla tolalla. Hawkins, ei
+sinusta eikä minusta ole suurta hyötyä ampujina; me lataamme pyssyjä ja
+autamme toisia."</p>
+
+<p>Yökylmä oli ohi, kuten kapteeni huomautti. Kohottuaan ympärillämme
+kasvavan metsän yläpuolelle kohdisti aurinko kaiken helteensä aukeamaan
+ja tuossa tuokiossa imi sen höyryt kuiviin. Pian oli hietikko polttavan
+kuuma ja pihka suli hirsimajan seinissä. Takit ja jakut heitettiin pois,
+paidankaulukset avattiin ja käärittiin alas hartioille; ja me seisoimme
+asemillamme kuumuuden ja jännityksen rasittamina.</p>
+
+<p>Kului tunti.</p>
+
+<p>"Hitto heidät vieköön!" kapteeni huudahti. "Tämähän on yhtä kiusallista
+kuin päiväntasaajan tyynessä. Gray, vihellä vähän tuulta."</p>
+
+<p>Samassa saimme ensimmäisen huomautuksen lähestyvästä hyökkäyksestä.</p>
+
+<p>"Saanko luvan kysyä, herra", Joyce virkkoi: "onhan minun ammuttava heti,
+kun näen jonkun?"</p>
+
+<p>"Se oli käskyni!" kapteeni huudahti.</p>
+
+<p>"Kiitoksia, herrani", Joyce vastasi tyyneen ja kohteliaaseen tapaansa.</p>
+
+<p>Kotvaan ei kuulunut mitään; mutta äskeinen kysymys oli saanut meidät
+valppaiksi ja me jännitimme näkö- ja kuulohermojamme. Pyssymiehillä oli
+aseet valmiina käsissään ja kapteeni seisoi keskilattialla suu tiukasti
+suljettuna ja otsa rypyssä.</p>
+
+<p>Kului vielä muutama silmänräpäys, kunnes Joyce äkkiä kohotti pyssynsä ja
+laukaisi. Pamahdus oli tuskin kajahtanut, kun ulkoa joka suunnalta
+kuului vastaukseksi sarja laukauksia. Useita kuulia sattui hirsimajaan,
+mutta ei yksikään osunut sisään, ja kun savu häipyi, näytti
+paaluvarustus ja sitä ympäröivä metsä yhtä rauhalliselta ja tyhjältä
+kuin ennenkin. Ei ainoakaan oksa liikahtanut eikä pieninkään
+pyssynpiipun välkähdys ilmaissut vihollistemme läsnäoloa.</p>
+
+<p>"Osuitko mieheesi?" kysyi kapteeni.</p>
+
+<p>"En", vastasi Joyce. "En ainakaan ole varma siitä."</p>
+
+<p>"Parastahan on sanoa totuus", mutisi kapteeni Smollett. "Lataa hänen
+pyssynsä, Hawkins. Kuinka monta luulette niitä teidän puolella olleen,
+tohtori?"</p>
+
+<p>"Voin sen sanoa täsmälleen", vastasi tri Livesey. "Kolme laukausta tuli
+tältä puolelta. Minä näin kolme leimahdusta &mdash; kaksi lähekkäin ja kolme
+vähän lännempää."</p>
+
+<p>"Kolme!" toisti kapteeni. "Montakos teidän puolellanne oli, herra
+Trelawney?"</p>
+
+<p>Siihen ei ollut yhtä helppo vastata. Pohjoispuolelta oli kuulia tullut
+useita &mdash; seitsemäksi junkkari ne arvioi, Gray taas kahdeksaksi tai
+yhdeksäksi. Idässä ja lännessä oli vain yksi laukaus pamahtanut. Selvää
+siis oli, että hyökkäys oli pohjoispuolelta odotettavissa, ja että
+muilla sivuilla meitä häirittiin vain näön vuoksi. Mutta kapteeni
+Smollett ei muuttanut suunnitelmaansa. Jos kapinoitsijat onnistuisivat
+pääsemään aitauksen yli, valtaisivat he jokaisen puolustamattoman
+ampumareiän ja ampuisivat meidät kuin rotat omaan linnoitukseemme.</p>
+
+<p>Pitkää miettimisaikaa ei meille annettukaan. Päästäen kovan huudon
+ilmestyi äkkiä parvi merirosvoja pohjoisesta metsänreunasta ja juoksi
+suoraan aituukselle. Samassa alkoi jälleen ammuntaa metsästä, ja muuan
+kuula vonkui oviaukosta sisään murskaten tohtorin musketin palasiksi.</p>
+
+<p>Ryntääjät kapusivat aitaukselle kuin apinat. Junkkari ja Gray ampuivat
+ehtimiseen, ja kolme miestä kaatui, yksi aitauksen sisäpuolelle ja kaksi
+ulkopuolelle. Näistä toinen kuitenkin oli nähtävästi enemmän säikähtynyt
+kuin haavoittunut, sillä hän ponnahti samassa jaloilleen ja hävisi
+metsään.</p>
+
+<p>Kaksi makasi maassa, yksi oli paennut ja neljän oli onnistunut päästä
+aitauksen sisäpuolelle. Samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan miestä,
+joista kullakin selvästi oli useampia musketteja käytettävänä, piti yllä
+kiivasta vaikkakin tehotonta tulta puiden suojasta hirsimökkiä kohti.</p>
+
+<p>Aidan yli päässeet miehet läksivät huutaen juoksemaan suoraan
+rakennukseen päin ja metsässä olijat kiihoittivat heitä huudoillaan.
+Useita laukauksia ammuttiin, mutta pyssymiesten kiire oli niin suuri,
+ettei yksikään laukaus näyttänyt sattuneen. Merirosvot olivat tuossa
+tuokiossa kaikki neljä ylhäällä kummulla ja meidän kimpussamme.</p>
+
+<p>Job Andersonin pää ilmestyi keskimmäiseen ampumareikään.</p>
+
+<p>"Iskekää miehet &mdash; iskekää", hän karjui voimiensa takaa.</p>
+
+<p>Samassa silmänräpäyksessä toinen merirosvo tarttui Hunterin
+pyssynpiippuun, väänsi aseen hänen käsistään ja sysäten sen ampumareiän
+läpi kaatoi hänet yhdellä iskulla tiedottomana lattialle. Sillä välin
+kolmas, joka häiritsemättä oli juossut mökin ympäri, ilmestyi äkkiä
+oviaukkoon ja hyökkäsi, miekka kädessä tohtorin kimppuun.</p>
+
+<p>Asemamme oli kokonaan muuttunut. Hetki sitten me ammuimme suojasta
+suojatonta vihollista; nyt me olimme ilman suojaa emmekä kyenneet
+puolustautumaan.</p>
+
+<p>Hirsimaja oli savua täynnä ja se oli meille hyvänä apuna. Korvissani
+kaikui huutoja ja temmellystä, pistoolien paukahduksia ja äänekästä
+ähkyntää.</p>
+
+<p>"Ulos, pojat, ulos; käykää heidän kimppuunsa ulkona! Miekat esiin!"
+huusi kapteeni.</p>
+
+<p>Minä sieppasin miekan halkokasalta ja joku toinen, joka samassa myöskin
+otti miekan, sivalsi haavan käteni selkään, vaikka sitä tuskin
+huomasinkaan. Minä juoksin suin päin ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Joku
+seurasi kintereilläni; en tiennyt kuka se oli. Edessäni tohtori ajoi
+hänen kimppuunsa hyökännyttä miestä kummunrinnettä alas, ja samassa kun
+heidät huomasin, saavutti hän vastustajansa ja komealla iskulla vasten
+kasvoja löi hänet selälleen.</p>
+
+<p>"Toiselle puolen majaa, pojat, toiselle puolen!" huusi kapteeni, ja
+mellakasta huolimatta minä huomasin oudon soinnun hänen äänessään.</p>
+
+<p>Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja miekka koholla
+juoksin mökin nurkkauksen ympäri. Seuraavana tuokiona Anderson oli
+vastassani. Hän karjahti hurjasti ja kohotti auringonpaisteessa
+välkkyvän miekkansa päänsä yläpuolelle. Minulla ei ollut aikaa
+pelästymiseen, ja &mdash; iskun vielä viipyessä &mdash; minä silmänräpäyksessä
+hypähdin syrjään ja, kompastuen pehmeässä hietikossa, kellahdin nurin
+niskoin vierimään rinnettä alas.</p>
+
+<p>Ovesta ulos juostessani toiset rosvot jo kiiruhtivat paaluaidalle
+lopettaakseen meidän vastustuksemme. Muuan heistä, punainen yömyssy
+päässä ja miekka hampaissa, oli jo päässyt aidan harjalle ja heittänyt
+toisen jalkansa sen yli. Niin lyhyt oli väliaika ollut, että kun jälleen
+pääsin jaloilleni, kaikki olivat vielä samassa asennossa, punamyssyinen
+mies oli vielä aidan harjalla ja toisen pää näkyi yhä paalutuksen
+ylitse. Ja sittenkin, tämän hetkisen kuluessa, oli taistelu suoritettu
+ja voitto oli meidän.</p>
+
+<p>Gray, joka oli seurannut kintereilläni, oli kaatanut suuren ylilaivurin,
+ennenkuin tämä oli ennättänyt tointua harhaan menneestä iskustaan.
+Toinen oli ammuttu ampumareiästä samassa silmänräpäyksessä kuin hän
+laukasi pistoolinsa majan sisään ja makasi nyt hietikolla tuskissaan
+kiemurrellen ja vielä savuava pistooli kädessään. Kolmannen olin nähnyt
+tohtorin lähettävän toiseen maailmaan. Niistä neljästä, jotka olivat
+tulleet aitauksen sisään, oli jäljellä vain yksi, ja hän kapusi nyt,
+jättäen miekkansa tantereelle, henkensä edestä takaisin paalutuksen
+toiselle puolelle.</p>
+
+<p>"Ampukaa &mdash; ampukaa majasta!" huusi tohtori. "Pojat takaisin suojaan!"</p>
+
+<p>Mutta hänen käskynsä jäi täyttämättä. Ei ainoatakaan laukausta ammuttu,
+ja viimeinen ryntääjistä sai häiritsemättä paeta ja hävisi muiden mukana
+metsään. Kolmen sekunnin kuluttua ei hyökkääjistä näkynyt muuta jälkeä
+kuin viisi kaatunutta, neljä sisä- ja yksi ulkopuolella aidan.</p>
+
+<p>Tohtori, Gray ja minä juoksimme kiireimmiten majan turviin. Henkiin
+jääneet ennättäisivät pian muskettiensa luo ja ammunta voisi jälleen
+alkaa milloin tahansa.</p>
+
+<p>Majasta oli savu tällä välin vähän haihtunut, ja yhdellä silmäyksellä me
+näimme voittomme hinnan. Hunter makasi ampumareikänsä ääressä
+tainnoksissa. Joyce oli saanut kuulan päähänsä eikä liikahtanutkaan
+enää, ja keskellä lattiaa junkkari tuki kapteenia, molemmat yhtä
+kalpeina.</p>
+
+<p>"Kapteeni on haavoittunut", virkkoi Trelawney.</p>
+
+<p>"Ovatko ne juosseet pakoon?" kysyi kapteeni Smollett.</p>
+
+<p>"Kaikki, jotka vain kykenivät, sen takaan", tohtori vastasi, "mutta
+viisi heistä ei enää juokse."</p>
+
+<p>"Viisi!" kapteeni huudahti. "Sehän kuuluu joltakin. Viisi heillä ja
+kolme meillä; jäljelle jää siis meitä neljä yhdeksää heikäläistä
+vastaan. Suhde on parempi kuin aloittaessamme. Meitä oli silloin
+seitsemän yhdeksäätoista vastaan, taikka luulimme olevamme, mikä ei
+paranna asiaa."</p>
+
+<p>Kapinoitsijat olivat pian huvenneet kahdeksaksi, sillä se mies, jota
+Trelawney oli laivaan ampunut, kuoli samana iltana haavaansa. Tätä me
+emme kuitenkaan saaneet tietää ennenkuin jäljestäpäin.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>VIIDES OSA:<br />
+SEIKKAILUNI MERELLÄ.</h2>
+
+
+
+<h3>22 Luku.<br />
+Miten aloitin seikkailuni merellä.</h3>
+
+
+<p>Kapinoitsijat eivät palanneet &mdash; ei edes yhtään laukausta kuulunut
+metsästä. He olivat, kapteenin sanan mukaan, "saaneet osansa siksi
+päiväksi." Me saimme olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä
+hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä keitimme ruoan
+ulkona vaarasta välittämättä, ja sielläkin me olimme vallan pyörällä
+päästä kuullessamme tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.</p>
+
+<p>Kahdeksasta kaatuneesta oli kolme vielä hengissä &mdash; ampumareiässä
+ammuttu merirosvo, Hunter ja kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta
+ei enää ollut parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin häntä
+käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista ponnistuksestamme huolimatta,
+enää tullut tuntoihinsa. Koko päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen
+yhtä raskaasti kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli
+taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli musertanut päänsä; ja
+seuraavana yönä hän ääntä päästämättä meni Luojansa luo.</p>
+
+<p>Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät vaaralliset. Elimet
+eivät olleet pahemmin vahingoittuneet. Andersonin kuula &mdash; Job oli näet
+ensiksi häntä ampunut &mdash; oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuuttanut
+vähän keuhkoa; toinen kuula oli vain repinyt pohjelihaksia. Tohtori oli
+varma hänen parantumisestaan, mutta muutamiin viikkoihin hän ei
+kuitenkaan saisi kävellä eikä liikuttaa kättään, ei edes puhella, ellei
+se ollut aivan välttämätöntä.</p>
+
+<p>Minun tapaturmaisesti käden selkämään saamani haava oli kuin hyttysen
+pistos. Tohtori Livesey paikkasi sen laastarilla ja nipisti minua
+korvasta kaupan päälliseksi.</p>
+
+<p>Aterian syötyä junkkari ja tohtori istuutuivat kapteenin viereen
+neuvottelemaan. Kun he olivat kyllikseen puhelleet, niin tohtori, vähän
+jälkeen puolen päivän, otti hattunsa ja pistoolinsa, vyötti miekan
+kupeelleen, pisti kartan taskuunsa, ja heittäen musketin olalleen kapusi
+paaluaidan yli ja läksi nopeasti astumaan läpi metsän pohjoiseen päin.</p>
+
+<p>Gray ja minä istuimme hirsimajan etäisimmässä nurkassa, ettemme kuulisi
+päällikköjemme neuvottelua, ja Gray otti piipun suustaan eikä ollenkaan
+muistanut panna sitä takaisin suuhunsa, kun hän näki tohtorin lähtevän.</p>
+
+<p>"No vie sun hitto!" hän virkkoi, "onko tohtori hullu?"</p>
+
+<p>"Enpä luulisi", vastasin. "Kyllä kai hän viimeiseksi meistä kaikista
+järkensä menettää."</p>
+
+<p>"Ehkä olet oikeassa, toveri", Gray sanoi; "mutta joll'ei <i>hän</i> ole
+hullu, niin &mdash; pane sanani mieheesi &mdash; olen <i>minä</i> hullu."</p>
+
+<p>"Minä luulen", vastasin, "että tohtorilla on omat tarkoituksensa; ja
+ellen erehdy, niin menee hän nyt tapaamaan Ben Gunnia."</p>
+
+<p>Minä arvasin oikein, kuten jälkeenpäin sain tietää. Mutta mökissä oli
+ilma tukahuttavan kuuma, keskipäivän aurinko paahtoi pieneen
+hietakenttään aitauksen sisäpuolelle ja uusi tuuma alkoi nyt kehittyä
+aivoissani. Minä rupesin kadehtimaan tohtoria, joka lintusten seurasta
+ja mäntyjen tuoksusta nauttien asteli metsän viileässä varjossa, sen
+sijaan että minä paistuin elävältä istuessani siinä vaatteet kuumaan
+pihkaan pikeytyneinä ja ympärilläni niin paljon verta ja kuolleiden
+raatoja, että paikka herätti minussa inhoa ja melkein kammoa.</p>
+
+<p>Hirsimajaa siistiessäni ja ruoka-astioita pestessäni tuo inho ja kateus
+minussa kasvoi kasvamistaan, kunnes minä leipäsäkin lähelle osuttuani
+otin kenenkään huomaamatta ensimmäisen askeleen pakoon, täyttäen
+molemmat taskuni korpuilla.</p>
+
+<p>Hullu olin kai mielestänne, ja epäilemättä olikin aikomani yritys
+mieletön ja uhkarohkea; mutta minä olin päättänyt suorittaa sen niin
+varovaisesti kuin suinkin voin. Nuo korput ainakin pelastivat minut, jos
+jotain odottamatonta sattuisi, nälästä seuraavan päivän loppupuolelle
+asti.</p>
+
+<p>Seuraava tehtäväni oli anastaa pistoolipari, ja kun minulla ennestään
+oli ruutisarvi ja kuulia, pidin minä varustuksiani asestukseen nähden
+riittävinä.</p>
+
+<p>Suunnitelmani ei sellaisenaan ollut hulluimpia. Minä aioin kulkea pitkin
+sitä hiekkaniemekettä, joka idässä erottaa satamapaikan aavasta merestä,
+etsiä käsiini sen valkean kallion, jonka edellisenä iltana olin
+huomannut, ja ottaa selville oliko Ben Gunn sinne piiloittanut veneensä.
+Olen vieläkin sitä mieltä, että se yritys maksoi vaivan. Mutta kun olin
+vakuutettu, etten saisi lupaa poistua aitauksesta, niin oli
+tarkoitukseni jättää lupa pyytämättä ja livahtaa ulos kenenkään
+huomaamatta, ja tämä täytäntöönpanotapa se juuri turmeli koko
+suunnitelmani. Mutta minä olin vain poikanen ja päätökseni oli tehty.</p>
+
+<p>Kohtalo tarjosi pian minulle erinomaisen tilaisuuden. Junkkari ja Gray
+auttoivat kapteenia kääreiden muuttamisessa. Tie oli vapaa. Minä juoksin
+minkä jalat kannattivat yli aitauksen tiheimpään metsikköön, ja
+ennenkuin poistumiseni huomattiin, olin jo niin kaukana, etteivät
+toverieni huutelut enää minulle kuuluneet. Tämä oli toinen mieletön
+tekoni ja paljon pahempi kuin edellinen, sillä minä jätin nyt vain kaksi
+tervettä miestä rakennuksen vartijoiksi. Mutta samoin kuin edellinenkin,
+tämä mielettömyyteni joudutti vain meidän kaikkien pelastumista.</p>
+
+<p>Minä suuntasin kulkuni suoraan saaren itärannikkoa kohti, sillä olin
+päättänyt mennä niemekkeen merenpuolitse, ollakseni aivan varma, ettei
+minua satamasta huomattaisi. Iltapäivä oli jo pitkälle kulunut, vaikka
+vielä oli lämmin ja valoisa. Tunkeutuessani korkeakasvuisen metsän
+lävitse kuulin kaukaa edestäpäin rannikkotyrskyjen yhtämittaisen jyminän
+ja myöskin lehtien sohinaa ja oksien rapinaa, joka osoitti, että
+merituuli puhalsi tavallista voimakkaammin. Pian tunsin sen viileitä
+henkäyksiä, ja muutamia askeleita asteltuani saavuin metsikön aukeampaan
+reunaan ja näin sinisen ulapan aurinkoisena leviävän silmän kantamiin ja
+tyrskyjen vaahtoisina myllertävän rannikkoa vasten.</p>
+
+<p>En ollut vielä koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren ympärillä.
+Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan paistanut, ilmassa ei olisi
+henkäystäkään tuntunut ja vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin
+sittenkin nuo mahtavat mainingit vyöryivät pitkin ulkorantaa
+lakkaamatta, jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko saarella
+ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei olisi kuulunut.</p>
+
+<p>Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin rinnoin, kunnes arvelin
+tulleeni tarpeeksi kauas etelään. Käyttäen muutamia tuuheita pensaita
+suojanani ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.</p>
+
+<p>Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli jo tyyntynyt,
+aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa sisunsa purkanut. Etelästä ja
+kaakosta tuli nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kuljettivat mukanaan
+suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren suojassa tyynenä ja
+lyijynharmaana, aivankuin sinne saapuessammekin. Sen peilikirkkaaseen
+pintaan kuvastui selvään <i>Hispaniolan</i> jokainen piirre vesirajasta aina
+suurmaston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen lippu. Laivan
+vierellä oli toinen laivaveneistä ja sen perätuhdolla istui Silver &mdash;
+hänet minä aina tunsin. Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä,
+toisella punainen lakki päässään &mdash; sama roisto, jonka minä muutama
+tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan paaluaidalla. Nähtävästi he
+puhelivat nauraen, vaikka minä niin pitkältä matkalta &mdash; runsaan mailin
+päästä &mdash; luonnollisesti en voinut erottaa sanoja. Äkkiä kuului sieltä
+mitä kauhein ja luonnottomin rääyntä, jota minä ensin pahasti säikähdin.
+Pian kuitenkin muistui mieleeni Kapteeni Flintin ääni ja luulinpa jo
+näkevinäni itse tuon räikeävärisen linnunkin istumassa isäntänsä
+ranteella.</p>
+
+<p>Hetken kuluttua vene läksi liikkeelle rantaa kohti ja punalakkinen mies
+meni alas kajuuttaan.</p>
+
+<p>Jotenkin samaan aikaan aurinko vaipui Tähystäjän taakse, ja kun sumu
+sakeni nopeasti, alkoi ilta toden teolla pimetä. Minä huomasin, että
+jokainen hetki oli käytettävä, jos mielin sinä iltana veneen löytää.</p>
+
+<p>Valkealle kalliolle, joka selvästi näkyi pensaikon ylitse, oli matkaa
+vielä noin kahdeksasosa mailia, ja kesti kotvan, ennenkuin olin
+ryöminyt, usein nelinkontin, sen luo. Oli jo melkein täysi yö, kun
+käteni kosketti sen ryhmyiseen pintaan. Kallion juurella oli hyvin pieni
+sammaleen peittämä notkelma, jonka salasivat pengermät ja polviin asti
+ulottuva sankka pensaikko, ja keskellä tätä notkoa seisoi todellakin
+pieni, vuohennahoista kyhätty teltta, jotenkin samanlainen kuin
+mustalaisten teltat.</p>
+
+<p>Minä pudottauduin notkoon ja kohotin teltan laitaa, ja siellähän se Ben
+Gunnin vene oli kuin olikin &mdash; oikea kotitekoinen kapine. Sen muodosti
+kömpelö, sitkeästä puusta kyhätty, luisulaitainen runko, jonka päälle
+oli pingoitettu vuohennahkoja, karvat sisäänpäin. Se oli kovin pieni
+minullekin, enkä voi käsittää, että se olisi voinut kantaa
+täysikasvuisen miehen. Sisustuksena olivat mahdollisimman alhaalle
+asetetut tuhdot ja keulapuolella eräänlainen jalan vastin, ja melomista
+varten oli siinä kaksilapainen mela.</p>
+
+<p>En ollut vielä silloin nähnyt "korakelia", joita brittiläiset ennen
+muinoin rakensivat, mutta myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten
+kuvannen Ben Gunnin veneen, kun sanon, että se oli ensimmäinen ja
+kehnoin korakeli, jonka ihminen on koskaan kyhännyt. Mutta se korakelin
+suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että se oli erittäin kepeä ja
+helppo kantaa.</p>
+
+<p>Kun nyt olin löytänyt veneen, niin olisi minun seikkailuhaluni kai
+teidän mielestänne pitänyt jo olla tyydytetty. Mutta tällävälin oli
+päässäni syntynyt uusi tuuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin
+itsepäisesti, että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni
+Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli yön turvissa soutaa
+<i>Hispaniolan</i> luo, katkaista sen ankkuriköydet ja antaa aluksen omin
+päinsä ajautua rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla,
+aamullisen vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta mielessä
+kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa. Tämä oli mielestäni
+estettävä, ja kun äsken olin nähnyt, miten he jättivät vartijat
+veneettä, niin arvelin voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.</p>
+
+<p>Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin vankan aterian
+korppujani. Yö oli mitä soveliain aikomuksilleni. Sumu oli nyt peittänyt
+koko taivaan, ja kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki
+synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä. Nostettuani vihdoin
+korakelin olalleni ja haparoituani ylös kuopasta, jossa olin aterioinut,
+erotti silmä vain kaksi pistettä koko satama-alueella.</p>
+
+<p>Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä tappiolle joutuneet
+merimiehet mellastivat. Toinen taas, joka vain heikkona kajastuksena
+pilkotti pimeässä, ilmaisi ankkuroidun laivan aseman. <i>Hispaniola</i> oli
+luoteen vaikutuksesta kääntänyt keulansa suoraan minuun päin, ja valoa
+laivalla oli vain kajuutassa. Siten oli näkemäni valaistus vain
+peräikkunasta tulvivan valon heijastusta sumuun.</p>
+
+<p>Luodetta oli kestänyt jo kotvan aikaa ja minun oli kuljettava leveän ja
+vetisen hietikon yli, johon jalkani usein upposivat yli nilkan,
+ennenkuin saavutin pakenevan vesirajan. Jonkun matkaa kahlattuani minä
+päättäväisesti laskin korakelini veteen.</p>
+
+
+
+<h3>23 Luku.<br />
+Luodevesi.</h3>
+
+
+<p>Korakeli oli &mdash; kuten selvästi huomasin, ennenkuin siitä erosin &mdash;
+sangen turvallinen alus minun kokoiselle ja painoiselle henkilölle ja
+suoriutui kepeästi laineikossa; mutta ohjattavaksi se oli mitä
+oikullisin ja itsepäisin kulkuneuvo. Teinpä mitä tahansa, niin se vain
+kulki tuulen ja virran mukana enemmän kuin muuhun suuntaan, ja sen
+vahvin puoli oli pyöriä ympäri. Itse Ben Gunnkin myönsi, että se on
+"oikullinen ohjattava, ellet tuntene sen tapoja."</p>
+
+<p>Kaikesta päättäen minä en tuntenut sen tapoja. Se kääntyi kaikkiin
+muihin suuntiin paitsi sinne, minne minä tahdoin. Enimmäkseen se kulki
+sivuittain ja varmaa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman
+vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan suuntaan, meloinpa
+miten tahansa, ja siellä suoraan edessäni seisoi <i>Hispaniola</i>, niin
+etten sitä vähällä olisi voinut väistääkään.</p>
+
+<p>Aluksi se häämötti jonakin yön pimeyttä tummempana esineenä, sitten
+alkoi sen mastojen ja rungon muoto erottua, ja seuraavassa
+silmänräpäyksessä, kuten näytti (sillä mitä kauemmaksi minä jouduin,
+sitä nopeampana luodevesi virtasi), olin jo sen ankkuriköyden kohdalla
+ja pitelin siitä kiinni.</p>
+
+<p>Köysi oli kireällä kuin jousen jänne &mdash; niin voimakas oli virran paine.
+Laivan sivuilla virtaava vesi liplatti ja solisi pimeässä kuin
+vuoripuronen. Yksi ainoa sivallus vain merimiesveitselläni, niin
+<i>Hispaniola</i> lähtisi ajautumaan virran mukana.</p>
+
+<p>Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta samassa juolahti
+mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä katketessaan on yhtä vaarallinen
+kuin potkiva hevonen. Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin
+uskalias leikatakseni <i>Hispaniolan</i> irti ankkuristaan, niin sekä minä
+että venhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan. Se hillitsi käteni, ja
+jos onni ei olisi taaskin minua erikoisesti suosinut, niin olisi minun
+täytynyt luopua aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka olivat
+alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön tultua kääntyneet
+lounaaseen. Parhaillaan asemaa mietiskellessäni tuli puuska ja painoi
+<i>Hispaniolaa</i> vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin
+ankkuriköyden höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan
+silmänräpäykseksi veteen.</p>
+
+<p>Silloin tein päätöksen, otin veitsen taskustani, avasin sen hampaillani
+ja leikkasin säikeen toisensa perästä, kunnes vain kaksi oli enää
+jälellä. Siihen keskeytin hommani katkaistakseni viimeiset säikeet vasta
+sitten kun uusi tuulenpuuska taas vähentäisi pingoitusta.</p>
+
+<p>Koko ajan olin kuullut äänekästä puhelua kajuutasta, mutta mieleni oli
+niin täynnä toisia ajatuksia, etten sitä ollut paljon huomannutkaan. Nyt
+joutilaana istuessani kävin tarkkaavaisemmaksi.</p>
+
+<p>Toisen tunsin äänestä alilaivuriksi, Israel Handsiksi, joka ennen oli
+ollut Flintin tykkimies. Toinen luonnollisesti oli punamyssyinen
+ystäväni. Molemmat miehet tuntuivat olevan sangen juopuneita, ja
+juominkeja yhä jatkui, sillä siinä kuunnellessani toinen miehistä avasi
+peräikkunan ja heitti ulos jotakin, jonka arvasin tyhjäksi pulloksi.
+Mutta he eivät olleet vain juovuksissa; kuulin selvästi, että he olivat
+myöskin kauhean vihaisia. Kirouksia sinkoili kuin rakeita ja tuon
+tuostakin syntyi sellainen rähäkkä, että minä jo odotin tappelua. Mutta
+kerta kerralta riita loppui ja äänten murina jatkui hiljaisempana,
+kunnes uusi meteli taas syntyi ja vuorostaan loppui pahemmitta
+seurauksitta.</p>
+
+<p>Rannalla minä puiden lomista näin suuren nuotiovalkean yhä iloisena
+leimuavan. Joku lauloi pitkäveteistä, kulunutta merimieslaulua, jonka
+jokainen värssy loppui venytettyyn loppuliritykseen ja jota selvästi voi
+jatkaa niin pitkälle kuin laulajain kärsivällisyys riitti. Minä olin
+matkalla sen monesti kuullut ja seuraavat säkeet muistuivat mieleeni:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin soveltui seurueeseen,
+joka äsken oli niin tuntuvia tappioita kärsinyt; mutta päättäen
+kaikesta, mitä näin, olivat nuo merirosvot yhtä tunteettomia kuin meri,
+jolla he purjehtivat.</p>
+
+<p>Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari kallistui ja painuin
+lähemmäksi. Minä tunsin köyden taas höltyvän ja voimakkaalla
+sivalluksella katkaisin viimeiset säikeet.</p>
+
+<p>Tuulen vaikutus veneeseeni oli perin vähäinen ja virta painoi minut
+melkein samassa tuokiossa <i>Hispaniolan</i> keulaa vasten. Samalla kuunari
+alkoi hitaasti kääntyä asettautuen poikkivirtaan.</p>
+
+<p>Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka silmänräpäys alukseni
+kaatuvan; ja huomattuani, etten kyennyt työntämään sitä suoraan ulos,
+kuljetin sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin vapaa
+vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä viimeisen kerran tyrkkäsin
+venhettäni ulos laivan kyljestä, koskettivat käteni köyteen, joka
+riippui kuunarin peräkaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.</p>
+
+<p>Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää. Alunpitäen tein sen
+vaistomaisesti, mutta kun köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen
+laivaan kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja
+minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.</p>
+
+<p>Minä vedin hiljakseen köydestä, ja kun arvelin olevani tarpeeksi
+lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta huolimatta puoleksi seisoalle ja
+näin siten kajuutan katon ja osan sen sisustusta.</p>
+
+<p>Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen hyvää vauhtia virran
+mukana ja me olimme jo joutuneet nuotion kohdalle. Pienet, lukemattomat
+laineet loiskivat sangen äänekkäästi laivan keulaa vasten, enkä minä
+ymmärtänyt miksi se ei herättänyt vartijoissa epäilystä, ennenkuin sain
+silmäni ikkunareunan yläpuolelle. Yksi ainoa silmäys olikin tarpeeksi ja
+epävakaisessa venhossani en uskaltanutkaan temppua uudistaa. Minä näin
+Handsin ja hänen toverinsa, toinen toistaan kurkusta kuristaen,
+kamppailevan henkensä edestä.</p>
+
+<p>Minä laskeuduin takaisin tuhdoille ja viime hetkessä sen teinkin, sillä
+olin joutumaisillani suoraan mereen. Vähään aikaan en nähnyt mitään
+muuta kuin nuo kaksi hurjistunutta, tummanpunoittavaa naamaa, jotka
+yhdessä huojuivat savuavan lampun valossa. Minä suljin silmäni,
+totuttaakseni ne jälleen pimeyteen.</p>
+
+<p>Päätön laulu oli lopultakin päättynyt ja koko nuotioseurue oli yhtynyt
+kuoroon, jonka niin usein olin kuullut:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!<br /></span>
+<span class="i0">Viina ja hiisi vei miehen hautaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Minä parhaallaan ajattelin, miten kovassa touhussa viina ja hiisi tänä
+iltana olivat <i>Hispaniolan</i> kajuutassa, kun korakelin äkkinäinen
+keikahdus sai minut säpsähtämään. Samassa se teki jyrkän käänteen ja
+tuntui muuttavan suuntaa. Vauhti oli sillävälin arveluttavasti
+lisääntynyt.</p>
+
+<p>Minä avasin heti silmäni. Ympärilläni pienet laineet vihaisesti sohisten
+löivät vastakkain samalla pimeässä hiukan hohtaen fosforilta.
+<i>Hispaniolakin</i>, jonka kölivedessä minä yhä keinuin, näytti empivän
+suunnastaan. Minä näin pimeätä taustaa vasten sen mastojen vähän
+huojuvan, ja kauemmin tarkattuani älysin senkin kääntyvän etelään.</p>
+
+<p>Minä vilkaisin olkani yli ja hätkähdin. Siellä suoraan takanani, loimusi
+nuotiotuli. Virta oli tehnyt suoran kulman ja vei mukanaan suuren
+kuunarin ja pienen kieppuvan korakelin. Vauhtiaan lisäten, pärskyen yhä
+korkeammalle ja loiskien yhä äänekkäämmin se kaartui ahtaan salmen läpi
+ulos aavalle merelle.</p>
+
+<p>Äkkiä edessäni kulkeva kuunari kallistui rajusti, painuen noin
+parikymmentä astetta kyljelleen, ja melkein samassa kuului kajuutasta
+kaksi perättäistä huudahdusta. Minä kuulin askeleita rappusista ja
+arvasin, että juopottelijoilta oli viimeinkin riita keskeytynyt ja he
+olivat älynneet onnettomuutensa.</p>
+
+<p>Minä paneuduin pitkäkseni venhepahaseni pohjalle ja hartaana uskoin
+sieluni Luojalle. Olin varma, että salmen suussa me joutuisimme
+raivoaviin tyrskyihin, jossa minun vaivani pian loppuisivat; ja vaikka
+minä olisinkin ehkä voinut tyynesti kuolla, en kuitenkaan voinut
+kohtaloani tyynesti odottaa.</p>
+
+<p>Tuntikaudet olin kai siten maannut laineiden sinne tänne viskelemänä,
+tuon tuostakin saaden kuohuista vesisuihkun päälleni ja joka hetki
+odottaen kuolemaa seuraavan hyökyaallon kainalossa. Vähitellen väsymys
+minut voitti, mieleni herpautui ja aika ajoin vaivuin kesken
+kauhujanikin horroksiin, kunnes uni viimein teki tehtävänsä ja minä
+nukuin vaappuvassa venhossani uneksien kodista ja "Amiraali Benbow'sta."</p>
+
+
+
+<h3>24 Luku.<br />
+Korakelin merimatka.</h3>
+
+
+<p>Oli jo selvä päivä, kun heräsin ja näin keinuvani Aarresaaren lounaisen
+kärjen kohdalla. Aurinko oli ylhäällä, mutta sen peitti minulta vielä
+Tähystäjän leveä seinämä, joka tällä puolen suunnattomina
+kallionmöhkäleinä ulottui melkein merenrantaan saakka.</p>
+
+<p>Käärmeniemi ja Perämastokukkula olivat sivullani, kukkula kaljuna ja
+synkkänä, niemi jyrkkärantaisena, neljä tai viisikymmentä jalkaa
+korkeana ja suurten, irtonaisten paasien reunustamana. Minä olin vajaan
+neljännesmailin päässä rannasta, ja ensimmäinen ajatukseni oli meloa
+maihin.</p>
+
+<p>Tästä aikomuksestani minun täytyi pian luopua. Kallionlohkareitten
+välissä hyökylaineet jymisivät kuohuisina; joka sekunti kuului voimakas
+kohahdus, kun mahtava vesipatsas syöksähti korkealle ilmaan ja jälleen
+viskautui alas; ja minä näin jo itseni, jos lähemmäksi uskalsin,
+louhikkoisella rannalla kuoliaaksi murskautuneena taikka turhaan
+ponnistavan voimiani koettaessani kiivetä pystysuoria kallioseinämiä
+ylös.</p>
+
+<p>Eikä siinä vielä ollut kaikki. Minä näin suuria, limaisia hirviöitä,
+jotka joko parvissa ryömivät kallioiden tasaisella laella taikka kovalla
+loiskinalla pudottautuivat mereen &mdash; uskomattoman suuria, notkeita
+etanoita, tekisi mieleni sanoa, yhteensä noin neljä- tai kuusikymmentä,
+joiden haukkuvia ääniä kalliot kaikuna kertasivat.</p>
+
+<p>Jäljestäpäin olen saanut tietää, että ne olivat merileijonia ja aivan
+vaarattomia. Mutta niiden näkeminen, kun ranta sitäpaitsi oli
+vaikeapääsyinen ja tyrskyt kävivät niin voimakkaiksi, oli minulle
+enemmän kuin tarpeeksi, jättääkseni maihinnousu-aikomukseni siellä
+sikseen. Minusta tuntui mieluisalta kuolla merellä nälkään kuin uhmata
+sellaisia vaaroja.</p>
+
+<p>Minua odottivat kuitenkin, kuten oletinkin, paremmat menestymisen
+mahdollisuudet. Käärmeniemen pohjoispuolella rannikko muodostaa syvän
+lahdelman, jonka hiekkapohja pitkät matkat paljastuu alhaisen veden
+aikana. Kauempana pohjoisessa on toinen niemeke &mdash; Metsäniemi, kuten se
+oli kartalle merkitty &mdash;, jota peittävät korkeat, viheriät ja
+merenrantaan saakka kasvavat männyt.</p>
+
+<p>Mieleeni muistui, että Silver oli sanonut vuoroveden virtaavan
+pohjoiseen pitkin koko Aarresaaren länsirannikkoa; ja huomattuani, että
+jo olin sen vaikutuspiirissä, minä päätin jättää Käärmeniemen taakseni
+ja säästää voimani maihinnousuyritykseen miellyttävämmältä näyttävän
+Metsäniemen rannalle.</p>
+
+<p>Meri aaltoili taajaan ja rauhallisesti. Kun tuuli oli tasainen ja
+eteläinen, vaikutti se yhtäläisesti kuin virtakin, ja laineet kohoilivat
+taittumatta.</p>
+
+<p>Ellei niin olisi ollut asianlaita, olisin arvatenkin jo kauan sitten
+joutunut tuhon omaksi; mutta nyt pieni, kepeä venhoni luisui
+hämmästyttävän varmasti aallokossa. Kun makasin sen pohjalla ja kohotin
+parhaaksi vain silmäni laidan yläpuolelle, näin usein mahtavan, sinisen
+muurin vyöryvän lähellä päätäni korkeammalla. Mutta korakelini vain
+vähäsen hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja luisui kepeänä kuin
+lintu notkoon muurin toiselle puolen.</p>
+
+<p>Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istumaan koettaakseni
+melomistaitoani. Mutta pieninkin painon vaihdos saa aikaan äkillisiä
+muutoksia korakelin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut
+asemiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, tanssivan liikuntonsa,
+syöksyi suoraan alas huimaavan korkean laineen harjalta ja loiskautti
+keulansa syvälle seuraavaan aaltoon.</p>
+
+<p>Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmänräpäyksessä entiseen
+asentoon. Korakeli näytti jälleen tointuvan ja kuljetti minua laineelta
+laineelle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi
+pitää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivoa maihin
+pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikuttaa sen suuntaan?</p>
+
+<p>Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuitenkaan menettänyt
+malttiani. Ensiksi minä, hyvin varovaisesti liikkuen, ammensin
+merimieshatullani veden vähin erin pois korakelista, sitten kohotin taas
+vähän päätäni ja aloin tutkia, millä tavalla alukseni niin rauhallisesti
+laineet sivuutti.</p>
+
+<p>Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan kuin vuoren selänne
+kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasankoja ja notkoja, eikä suinkaan
+tuollainen suuri, tasainen ja sileä vuori, jolta se rannalta tai
+laivasta katsottuna näyttää. Kun korakeli sai omin valtoinensa vapaasti
+käännehtiä, se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoja
+myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuvat aallonharjat.</p>
+
+<p>"Ahaa", ajattelin itsekseni; "minun täytyy siis pysyä asemillani ja
+välttää painon siirtämistä; mutta tokihan voinen työntää melan ulos ja
+silloin tällöin tyynissä paikoissa lykätä sillä venettäni maihin päin."
+Sanottu ja tehty. Siinä lojuin nyt kyynärpäitteni varassa mitä
+tukalimmassa asennossa, ja tuontuostakin vetäisin melalla kääntääkseni
+keulan maata kohti.</p>
+
+<p>Se oli hyvin vaivalloista ja hidasta työtä, mutta minä pääsin
+silminnähtävästi lähemmäksi, ja kun jouduin Metsäniemen lähelle, jonka
+kuitenkin huomasin mahdottomaksi saavuttaa, olin jo päässyt muutaman
+sataa metriä idemmäksi. Hyvin lähellä rantaa jo olinkin. Minä näin
+vihreiden puunlatvojen tuulessa huojuvan, ja olin varma, että
+seuraavassa niemessä epäilemättä pääsisin maihin.</p>
+
+<p>Aika olikin jo maihin päästä, sillä minua alkoi nyt vaivata polttava
+jano. Ylhäällä paahtava aurinko, sen tuhatkertainen välke veden pinnassa
+ja merivesi, joka kuivui iholleni ja muodosti huulilleni suolakerroksen,
+panivat kaikki yhdessä parhaansa saadakseen kurkkuni polttamaan ja
+päätäni pakottamaan. Nähdessäni puut niin lähellä minut valtasi melkein
+sairaalloinen halu maihin, mutta virta oli pian vienyt minut niemen ohi,
+ja kun uusi ulappa avautui eteeni, niin minä näin näyn, joka antoi
+ajatuksilleni kokonaan uuden suunnan.</p>
+
+<p>Suoraan edessäni, vajaan puolen mailin päässä, minä näin <i>Hispaniolan</i>
+ajelehtivan. Olin vakuutettu, että nyt joutuisin kiinni; mutta jano oli
+mieleni niin hämmentänyt, etten saanut selville, pitikö minun siitä
+iloita vai olla pahoillani; ja paljon ennen kuin siitä olin edes
+selvillä, oli minut hämmästys kokonaan vallannut enkä voinut muuta kuin
+tuijottaa laivaan ja ihmetellä.</p>
+
+<p><i>Hispaniolassa</i> oli ylhäällä suurpurje ja kaksi halkaisijaa, ja valkea
+kangas loisti lumivalkoisena auringonpaisteessa. Kun silmäni ensi kerran
+sattuivat laivaan, sen kaikki purjeet vetivät; sen suunta oli melkein
+luoteinen ja minä oletin, että siinä olevat miehet aikoivat saaren
+ympäri takaisin satamaan. Nyt se alkoi kääntyä yhä enemmän ja enemmän
+länteen ja minä luulin heidän huomanneen minut ja aikovan lähteä minua
+kiinniottamaan. Viimein se kuitenkin suoraan vastatuuleen kääntyi,
+pysähtyi ja seisoi lepattavin purjein hetkisen avuttomana paikallaan.</p>
+
+<p>"Moiset hutilukset", ajattelin, "he ovat kai yhä sikahumalassa." Ja minä
+kuvittelin, mitä kapteeni Smollett olisi tällaisessa tapauksessa heille
+sanonut.</p>
+
+<p>Sitten kuunari vähitellen kääntyi alemmaksi ja sai tuulen purjeisiin
+toiselta hangalta, purjehti hetkisen hyvää vauhtia ja nousi jälleen päin
+tuuleen. Tämä uudistui kerta toisensa perästä. Hangalta toiselle,
+pohjoiseen, etelään, itään ja länteen yritteli Hispaniola kallistellen
+ja laineita piesten ja jokainen yritys päättyi, kuten oli alkanutkin,
+vastatuulessa lepattavin purjein. Minulle alkoi selvitä, ettei sitä
+kukaan ohjannut. Ja jos niin olivat asiat, niin missä olivat sitten
+miehet? Joko he olivat aivan tiedottomiksi päihtyneet taikka sitten
+lähteneet laivasta, päättelin. Jos minä pääsisin laivaan, niin ehkä
+voisin tuoda sen takaisin kapteenilleen.</p>
+
+<p>Virta kuletti korakelia ja kuunaria yhtä nopeasti etelään. Kuunarin
+purjehtiminen ei asiaan vaikuttanut, sillä se oli niin päätöntä ja
+hetkellistä, ja laiva seisoi vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei
+se ainakaan jättänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos minä vain
+uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä melomaan, niin sangen varmasti
+saisin sen kiinni. Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti
+minua, ja kun muistin keulakannella näkemäni vesitynnyrin, niin viriävä
+rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.</p>
+
+<p>Nousin istumaan ja sain melkein samassa runsaan vesisuihkun silmilleni.
+Mutta tällä kertaa en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa
+varovaisesti meloa ohjaamattoman <i>Hispaniolan</i> jälkeen. Kerran sain niin
+suuren laineen venheeseeni, että minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä
+lepattavin sydämin ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin
+alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain
+toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti kuohua kasvoilleni.</p>
+
+<p>Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo messingin kimaltelevan
+peräsimen varressa, kun se löi laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään
+ilmestynyt laivan kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin
+että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli väärä, niin
+täytyi heidän maata juovuksissa jossain kannen alla, jonne ehkä saisin
+heidät teljetyiksi, ja silloin oli laiva vallassani.</p>
+
+<p><i>Hispaniola</i> oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen &mdash; mikä minulle oli
+sen pahin temppu. Sen keula oli melkein suoraan etelää kohti
+&mdash;luonnollisesti kuitenkin käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka
+kerta, kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat tuulta ja
+pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen. Sanoin, että tämä oli sen
+pahin temppu. Se kyllä näytti tässä asennossa aivan avuttomalta; purjeet
+paukahtelivat tykkien tavoin ja väkipyörät kierivät kolahdellen
+kannella; mutta samalla se kuitenkin yhä pakeni minua, eikä sitä silloin
+kuljettanut yksistään virta, vaan myöskin tuuli, jonka vaikutus oli
+luonnollisesti hyvin suuri.</p>
+
+<p>Mutta viimeinkin tarjoutui minulle otollinen tilaisuus. Tuuli tyyntyi
+hetkiseksi, ja virran vaikutuksesta <i>Hispaniola</i> vähitellen kääntyi
+paikallaan, niin että sen perä viimein oli minuun päin. Kajuutan ikkuna
+oli yhä auki ja lamppu kumotti pöydän yläpuolella. Suurpurje riippui
+velttona kuin viiri tyynessä, ja laiva liikkui ainoastaan virran
+painamana.</p>
+
+<p>Viime hetkinä minä olin milteipä jäänyt jäljelle; mutta ponnistaen nyt
+kaikki voimani aloin jälleen saavuttaa pakolaista.</p>
+
+<p>Tuskinpa sataa metriä oli enää jäljellä, kun tuuli jälleen virisi.
+<i>Hispaniola</i> laski täysin purjein ylähankaan ja oli taas tiessään,
+keinuen kepeänä kuin joutsen.</p>
+
+<p>Ensin olin joutua epätoivoon, mutta sitten riemu täytti mieleni.
+<i>Hispaniola</i> kääntyi kääntymistään, kunnes oli sivuittain minuun
+&mdash;jatkoi yhä kierrostaan, kunnes vain puolet, kolmannes, neljännes
+entisestä välimatkasta oli jäljellä. Minä näin jo laineiden keulassa
+valkoisina kuohuvan. Se näytti tavattoman suurelta, katsellessani sitä
+matalasta venhostani.</p>
+
+<p>Silloin minä äkkiä käsitin asemani. Aikaa ei ollut enää miettimiseen
+&mdash;tuskinpa edes henkeni pelastamiseen. Olin laineen harjalla ja kuunari
+syöksyi jo alas seuraavalta. Keulapuu oli pääni päällä. Minä ponnahdin
+jaloilleni ja hyppäsin, painaltaen korakelin veden alle. Toisella
+kädelläni tartuin keulapuun päähän, ja jalkani osui köysien väliin.
+Siinä vielä läähättäen riippuessani ilmaisi heikko kolahdus minulle,
+että kuunari oli ajanut korakelin päälle ja murskannut sen, ja että
+minun nyt oli pakko turvautua <i>Hispaniolaan</i>.</p>
+
+
+
+<h3>25 Luku.<br />
+Minä valloitan <i>Hispaniolan</i>.</h3>
+
+
+<p>Tuskin olin päässyt keulapuulle, kun ajopurje rupesi lepattamaan ja
+pamahtaen kuin tykki pullistui toiselle hangalle. Tämä pani kuunarin
+köliään myöten tutisemaan; mutta seuraavana silmänräpäyksenä, muiden
+purjeiden yhä vetäessä, ajopurje jälleen vaihtoi hankaa ja jäi höllänä
+riippumaan.</p>
+
+<p>Tämä temppu oli vähällä heittää minut mereen, ja hetkeäkään odottamatta
+minä läksin konttaamaan pitkin keulapuuta ja pyörähdin nurin niskoin
+kannelle. Minä olin keulakopin alapuolella, ja suurpurje, joka yhä veti,
+peitti minulta osan peräkantta. Ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä.
+Kannella, jota kapinan jälkeen ei oltu kertaakaan pesty, näkyi paljon
+jalanjälkiä, ja kaulasta katkaistu tyhjä pullo kieri vesirei'issä kuin
+mikäkin elävä olento.</p>
+
+<p>Äkkiä nousi <i>Hispaniola</i> suoraan vastatuuleen. Keulapurjeet läiskivät
+vimmatusti takanani, peräsin löi toiselle puolen, ja laiva kohousi
+vavahtaen, niin että päätäni huimasi; samassa suurpuomi heilahti sisään,
+niin että väkipyörät vonkuivat, ja minä jäin alapuolen peräkantta.</p>
+
+<p>Siellähän ne molemmat vahdit sittenkin olivat. Punalakkinen makasi
+selällään, jäykkänä kuin käsikanki, ikenet irvessä ja kädet ojennettuina
+kuin ristille naulittuina. Israel Hands istui kaiteeseen nojaten, pää
+rinnalle painuneena, kädet kannelle hervahtuneina ja ruskettuneet kasvot
+tahmaisen kalpeina.</p>
+
+<p>Jonkun aikaa teutaroi laiva kuin vikuri hevonen, purjeet puhaltuivat
+puolelta toiselle ja puomi heittelehti edestakaisin, niin että masto
+vongahteli sen paineesta. Tuon tuostakin pärskähti runsas vesisuihku
+kaiteen yli ja keula iski raskaasti aaltoihin; niin paljon vaikeampi oli
+tämän suuren purjelaivan suoriutua laineikossa, kuin minun kotitekoisen,
+luisulaitaisen korakelini, joka nyt oli meren pohjassa.</p>
+
+<p>Joka kerran kun kuunari huojahti, luisui punalakkinen pitkin kantta,
+mutta tästä kovakouraisesta käsittelystä ei hänen asentonsa eikä
+irvistyksensä ilme hänen kasvoillaan vähääkään muuttunut &mdash; ja juuri
+tämä oli kammottavaa. Jokainen aluksen nykäys muutti myöskin Handsin
+asentoa. Hän näytti yhä enemmän vajoavan velttona kannelle, sääret
+soluivat yhä leveämmälle ja koko ruumis kääntyi laivan perään päin, niin
+että hänen kasvonsa vähitellen peittyivät, ja lopulta ei miehestä
+näkynyt muuta kuin korva ja kierretyn viiksen pää.</p>
+
+<p>Samassa minä huomasin kummankin miehen vieressä kannella tummia
+verilätäkköjä, ja siitä päättelin, että he juovuspäissä riidellessään
+olivat surmanneet toinen toisensa.</p>
+
+<p>Minun siinä kummaillen katsellessani Israel Hands viimein äkkiä, kun
+laiva puuskien välissä seisoi hiljaa, kohottautui voihkien takaisin
+samaan asentoon, jossa hänet ensiksi olin nähnyt. Tuo hänen tuskaa ja
+äärimmäistä väsymystä ilmaiseva valituksensa ja veltosti ammottava
+suunsa liikutti sydäntäni. Mutta minä muistin omenatynnyristä kuulemani
+puheet ja sääliväisyyteni oli kuin poispuhallettu.</p>
+
+<p>Minä astelin perällepäin suurmaston viereen. "Nouse laivaan, herra
+Hands", virkoin pilkallisesti.</p>
+
+<p>Hän käänsi hitaasti silmänsä minuun päin, mutta oli liian uupunut
+ilmaistakseen mitään hämmästystä. Ainoa, minkä hän sai sanotuksi, oli:
+"viinaa."</p>
+
+<p>Minä huomasin, että hetket olivat kalliit, ja välttäen puomia, joka
+jälleen heilahti toiselle laidalle, minä juoksin perään ja alas
+kajuuttaan.</p>
+
+<p>Siellä kohtasi minua sekasorto, jota on vaikea kuvata. Kaikki lukitut
+säiliöt oli karttaa etsittäessä murrettu auki. Lattialla oli paksulti
+mutaa, jossa roistot olivat istuskelleet juomassa ja neuvottelemassa
+palattuaan vaelluksiltaan suosta leirinsä ympäriltä. Laipioissa, jotka
+olivat valkeiksi maalatut ja kultauksin koristetut, näkyi likaisten
+kämmenien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja kolahteli nurkissa aluksen
+heilahdellessa. Muuan tohtorin lääkärikirjoista oli pöydällä avattuna ja
+puolet sen lehdistä oli revitty, arvatenkin piippujen sytyttimiksi.
+Keskellä savusi yhä lamppu himmeänä, umbranruskeana.</p>
+
+<p>Minä menin kellariin. Kaikki tynnyrit olivat poissa ja hämmästyttävän
+suuri määrä pulloista oli tyhjennetty ja heitetty pois. Totta totisesti
+ei roistoista yksikään ollut kapinan jälkeen nähnyt selvää päivää.</p>
+
+<p>Kellarissa haparoidessani löysin lopulta Hands'ia varten pullon, jossa
+vielä oli vähän viinaa, ja itseäni varten kaivoin esiin vähän korppuja,
+hedelmäsäilykkeitä, suuren rypäleen rusinoita sekä palasen juustoa.
+Näine saaliineni palasin kannelle, panin oman varastoni peräsintukin
+taakse ja, pysyttäytyen Handsista turvallisen välimatkan päässä, menin
+vesisäiliölle keulaan ja sammutin janoni pitkin siemauksin. Vasta sitten
+annoin viinan Handsille.</p>
+
+<p>Hän joi ainakin neljänneksen, ennenkuin otti pullon huuliltaan.</p>
+
+<p>"Äh", virkkoi hän, "tuhat tulimmaista, juuri tätä tarvitsinkin!"</p>
+
+<p>Minä olin jo istuutunut omaan nurkkaani ja aloittanut ateriani.</p>
+
+<p>"Ovatko haavat pahojakin?" kysyin häneltä.</p>
+
+<p>Hän mörisi tai paremminkin sanoen haukkui.</p>
+
+<p>"Jos se tohtori olisi laivassa", hän puhui, "niin pian olisi paikat
+paikoillaan. Mutta minulla ei ole onnea hituistakaan, näes, ja siinä se
+vika minuun nähden on. Mitä tuohon kansiluutaan tulee, niin hän on kuin
+onkin kuollut", hän lisäsi tarkoittaen punalakkista miestä. "Ei hän
+sitäpaitsi ollutkaan mikään merimies. Mutta mistähän sinä tänne
+ilmestyit?"</p>
+
+<p>"Minä tulin vain ottamaan haltuuni tämän laivan, herra Hands, ja nyt
+nähnette hyväksi pitää minua toistaiseksi kapteeninanne."</p>
+
+<p>Hän katsahti minuun hyvinkin happamen näköisenä, mutta ei virkkanut
+mitään. Hänen poskensa olivat jo saaneet vähän väriä, mutta huonon
+näköinen hän yhä oli eikä jaksanut pysyä asennossaan laivan
+heilahdellessa.</p>
+
+<p>"Sivumennen sanoen", jatkoin minä, "minä en suvaitse tuota lippua, herra
+Hands, ja teidän luvallanne lasken sen alas. Parempi ilman lippua kuin
+että tuo rääsy roikkuu mastosta."</p>
+
+<p>Ja väistäen taas puomia minä juoksin lippuliinalle, vedin alas kirotun
+ryövärilipun ja heitin sen mereen.</p>
+
+<p>"Jumala kuningasta suojelkoon", huudahdin lakkiani heiluttaen; "ja
+kapteeni Silverin valta olkoon lopussa!"</p>
+
+<p>Hän tarkasteli minua tuikeasti ja viekkaasti, leuka yhä rintaa vasten
+painuneena.</p>
+
+<p>"Minä luulen", hän viimein virkkoi &mdash; "minä luulen, kapteeni Hawkins,
+että te nyt tarvitsette vähän niinkuin apua maihin päästäksenne.
+Emmeköhän me vähän keskustele?"</p>
+
+<p>"Miksi ei", vastasin, "vallan mielelläni, herra Hands. Puhukaa vain
+suunne puhtaaksi!" Ja minä menin jatkamaan hyvällä ruokahalulla
+ateriaani.</p>
+
+<p>"Tuo mies", hän alkoi nyökäyttäen heikosti päätään ruumiiseen päin
+&mdash;O'Brien oli hän nimeltään ja kansallisuudeltaan irlantilainen &mdash; "tuo
+mies ja minä nostimme purjeet aikoen tuoda laivan takaisin. Mutta hän on
+nyt kuollut, kuollut kuin kivi, ja ken nyt tätä laivaa hoitaa, en
+käsitä. Jollen minä sinua vähän ohjaile, niin ei sinussakaan siihen
+miestä ole, sen mukaan kuin minä asiata ymmärrän. Mutta kuulehan nyt,
+sinä annat minulle ruokaa ja juomaa ja vähän vaatteenriekaletta haavani
+kääreeksi, niin minä neuvon sinua laivan ohjauksessa. Ja silloin voimme
+mielestäni molemmat olla tyytyväisiä."</p>
+
+<p>"Yhden seikan sanon sinulle", virkoin, "minä en aio takaisin kapteeni
+Kidd'n satamaan. Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea
+laiva siellä rauhassa rantaan."</p>
+
+<p>"Tietysti se on tarkoituksesi", hän huudahti. "Enhän toki liene niin
+suuri pöllö, etten sitä älyäisi! Minä olen koettanut onneani ja joutunut
+alakynteen, ja nyt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän minulla ole
+valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä auttaisin sinua viemään
+laivan vaikka suoraan raastuvan pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen
+tekisinkin!"</p>
+
+<p>Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme kaupat siinä
+tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä ohjasin <i>Hispaniolaa</i>
+myötätuuleen pitkin Aarresaaren rantaa, toivoen hyvinkin voivani
+sivuuttaa pohjoisen niemen ennen keskipäivää ja pääseväni
+pohjoissatamaan ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea
+aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi meidän mennä
+maihin.</p>
+
+<p>Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirstulleni, josta toin
+äitini antaman pehmeän silkkinenäliinan. Sillä sitoi Hands minun
+avullani reiteen saamansa syvän haavan, ja saatuaan vähän ruokaa sekä
+kulauksen tai pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi virkistyä, istui
+suorempana, puhui äänekkäämmin ja selvemmin ja näytti joka suhteessa
+kokonaan toiselta mieheltä.</p>
+
+<p>Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Aluksemme kiisi sen ajamana kepeästi
+kuin lintu, ja saaren rannikko vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan
+muuttaen. Pian olimme sivuuttaneet ylävämmät seudut ja keinuimme matalan
+hietaisen rannan edustalla, jossa siellä täällä kasvoi vaivaismäntyjä.
+Mutta pian olimme senkin sivuuttaneet ja kääntäneet louhikkoisen
+kallioniemen ympäri, johon saari pohjoisessa päättyi.</p>
+
+<p>Minä ylpeilin suuresti uudesta päällikön virastani ja nautin raikkaasta
+aurinkoisesta ilmasta sekä rannikon alati vaihtuvista näköaloista.
+Minulla oli nyt runsaasti vettä ja hyvää ruokaa, ja omatuntoni, joka
+karkaamiseni vuoksi oli ollut sangen rauhaton, tyyntyi nyt kun ajattelin
+suurenmoista voittoani. Luulenpa, etten enää olisi voinut toivoa
+itselleni mitään enempää, elleivät toverini silmät olisi alati
+pilkallisina seurailleet, ja hänen kasvoillaan aina päilynyt ilkeä hymy.
+Siinä hymyssä oli samalla kertaa sekä kipua että heikkoutta &mdash; kuluneen
+vanhuksen hymyä; mutta hänen kasvojensa ilmeessä oli sitäpaitsi jotain
+ilkkuvaa ja salakavalaa, kun hän yhtämittaa viekkaasti tarkasteli
+hommiani.</p>
+
+
+
+<h3>26 Luku.<br />
+Israel Hands.</h3>
+
+
+<p>Tuuli kääntyi nyt länteen, aivankuin toivomuksiamme noudattaen. Sitä
+helpommin pääsimme purjehtimaan saaren luoteisesta kulmasta
+Pohjoislahden suulle. Kun meillä ei ollut voimia ankkurin
+käsittelemiseen emmekä uskaltaneet laskea alustamme rantaan, ennenkuin
+vuoksi oli ehtinyt kohota vähän korkeammalle, oli meillä nyt aikaa yllin
+kyllin. Toverini neuvoi, miten minun oli käännettävä laiva tuuleen.
+Monen yrityksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimme vaieten
+toisen ateriamme ääreen.</p>
+
+<p>"Kapteeni", virkkoi hän viimein, huulillaan yhä tuo entinen kiusallinen
+hymynsä, "tuossa on tuo vanha toverini O'Brien; mitähän jos
+heilauttaisimme hänet mereen. Minä en tavallisesti saivartele enkä
+nytkään tunne tunnonvaivoja hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta hän
+ei ole laivamme kaunistuksenakaan &mdash; eikä kai teistäkään."</p>
+
+<p>"Minun voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen se tehtävä minua
+miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähden tuohon", virkoin.</p>
+
+<p>"Tämä oli onneton laiva &mdash; tämä <i>Hispaniola</i>, Jim", hän jatkoi silmää
+iskien. "Tällä on ihan kuin jonkinlainen voima viedä mieheltä henki,
+tällä <i>Hispaniolalla</i> &mdash; montakohan poloista merimiestä onkaan jo
+joutunut surman omaksi siitä kun sinä ja minä astuimme laivaan
+Bristolissa. En ole vielä niin sikamaisen huonoa onnea nähnyt, en
+totisesti! Tuossa on nyt tuo O'Brien &mdash; hän on kuollut, vai mitä? No
+niin, minä en ole mikään oppinut mies ja sinä olet poika, joka osaat
+lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan, onko sinun mielestäsi
+kuollut mies aivan ikuisesti kuollut vai palaako hän vielä elävien
+pariin?"</p>
+
+<p>"Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua; se sinun pitäisi jo
+tietää", vastasin. "O'Brien on toisessa maailmassa ja katselee ehkä
+sieltä meitä."</p>
+
+<p>"Vai niin!" hän virkkoi. "Se on onnetonta &mdash; vastustajan surmaaminen
+näyttää siis olevan vain turhaa ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget
+eivät taida sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olen nähnyt.
+Mutta henget sikseen, Jim. Sinä olet puhunut minulle suoraan ja minä
+olisin hyvin kiitollinen, jos sinä menisit tuonne kajuuttaan ja toisit
+minulle sitä &mdash; sitä &mdash; hitto vieköön! En saa nimestä kiinni; no niin
+tuo minulle pullo viiniä, Jim &mdash; tämä viina on liian väkevää minulle."
+Mutta Handsin huono muisti näytti minusta luonnottomalta, ja mitä tuli
+siihen, että hän joisi viiniä mieluummin kuin viinaa, niin sitä minä en
+ollenkaan uskonut. Koko juttu oli tekemällä tehtyä. Hän tahtoi minun
+poistuvan kannelta &mdash; sen verran oli selvää. Mutta mikä tarkoitus siinä
+piili, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Hänen silmänsä välttivät
+aina katsettani; ne pälyivät sinne tänne, tarkastellen milloin taivasta,
+milloin taas O'Brien vainajaan pälyen. Koko ajan hän hymyili ja näytteli
+kieltään niin rauhattomana ja hämillään, että lapsikin olisi voinut
+huomata hänen petosta hautovan. Minä olin kuitenkin heti valmis
+vastaamaan, sillä minä älysin missä etevämmyyteni piili. Niin perin
+tyhmältä mieheltä minä helposti kykenisin viimeiseen asti salaamaan
+epäluuloni.</p>
+
+<p>"Vai viiniä!" virkoin. "Sen parempi. Punaistako vai valkoista?"</p>
+
+<p>"No niin, luullakseni se on aivan saman tekevä minulle, toveri", hän
+vastasi; "kunhan se vain on väkevää eikä vähällä lopu."</p>
+
+<p>"Olkoon menneeksi", vastasin. "Minä tuon portviiniä. Mutta kotvan sitä
+saanen etsiä."</p>
+
+<p>Näin sanoen minä laskeuduin alas rappusia niin suurella kolinalla kuin
+suinkin aikaansain, sieppasin kengät jaloistani, juoksin käytävän
+toiseen päähän, kapusin ylös keulakajuutan portaita ja kurkistin
+kannelle. Tiesin, ettei hän odottaisi näkevänsä minua siellä, mutta olin
+kuitenkin mahdollisimman varovainen. Ja pahimmatkin epäluuloni
+osoittautuivat tosiksi.</p>
+
+<p>Hän oli kohottautunut käsiensä ja polviensa varaan, ja vaikka sääreen
+nähtävästi kovasti koskikin liikkuessa &mdash; sillä kuulin hänen vaivoin
+voihkinan pidättävän &mdash; niin ryömi hän kuitenkin hyvää kyytiä kannen
+yli. Parissa minuutissa hän oli ylähangan vesireikien luona ja kaivoi
+eräästä köysikasasta esiin pitkän puukon, taikka, paremmin sanoen,
+lyhyehkön tikarin, joka oli kahvaa myöten veressä. Hän tarkasteli sitä
+hetkisen, leuka päättäväisesti eteenpäin työnnettynä, koetti kärkeä
+kämmeneensä ja, piiloittaen sitten aseen poveensa, ryömi takaisin
+entiselle paikalleen.</p>
+
+<p>Enempää minun ei nyt tarvinnutkaan tietää. Israel kykeni liikkumaan, hän
+oli nyt asestettu, ja koska hän oli nähnyt niin paljon vaivaa
+päästäkseen seurastani vapaaksi, niin olin minä selvästi tarkoitettu
+uhriksi. Mitä hän senjälkeen aikoi tehdä &mdash; ryömiäkö yli saaren
+Pohjoislahdesta suon keskeiselle leiripaikalle, vaiko laukaista pitkän
+Tomin luottaen siihen, että hänen omat toverinsa ensiksi tulisivat hänen
+avukseen &mdash; sitä minä luonnollisesti en voinut arvata.</p>
+
+<p>Tunsin voivani kuitenkin luottaa häneen yhdessä asiassa, koska meidän
+molempien edut siinä kävivät yhteen, ja se oli kuunarin saattaminen
+satamaan. Kumpikin meistä halusi saada sen suojaan rannalle ja niin
+sijoitetuksi, että se tarpeen tullen olisi mahdollisimman vähällä
+vaivalla ja vaaralla jälleen irroitettavissa. Ja minä päättelin, että
+siksi kunnes tämä oli tehty, minun henkeni kyllä oli turvattu.</p>
+
+<p>Samalla kuin aivoni selvittelivät näitä seikkoja, ei ruumiinikaan ollut
+toimettomana. Minä olin luikkinut takaisin kajuuttaan, pistänyt kengät
+jälleen jalkoihini ja umpimähkään kaapannut jonkun viinipullon käteeni.
+Palasin nyt tuomisineni jälleen kannelle.</p>
+
+<p>Hands makasi aivan samassa asennossa kuin lähtiessänikin,
+kokoonlyyhistyneenä ja silmäluomet alaspainuneina, aivan kuin olisi hän
+ollut liian heikko, valoa sietääkseen. Minun palatessani hän kuitenkin
+katsahti ylös, napsautti hyvin tottuneesti pullosta kaulan poikki ja
+otti aika siemauksen, virkkaen vanhaan tapaansa: "onneksi olkoon!"
+Sitten hän oli hetkisen aivan hiljaa, kunnes veti esiin tupakkarullan ja
+pyysi minua leikkaamaan siitä itselleen mällin.</p>
+
+<p>"Leikkaapa tuosta kiemura minulle", hän virkkoi, "sillä minulla ei ole
+veistä, ja vaikka olisikin veitsi, niin tuskinpa olisi voimia. Ah, Jim,
+Jim, pelkäänpä tehneeni lehmänkäännöksen. Leikkaa minulle mälli, joka
+sangen varmaan lienee viimeiseni, poikaseni, sillä luulenpa olevani
+lähdössä pitkälle kotimatkalle."</p>
+
+<p>"Mällin leikkaan", virkoin, "mutta jos olisin sinun housuissasi ja
+arvelisin tilani niin huonoksi, niin rukouksiin turvautuisin, kuten
+kristityn miehen sopii."</p>
+
+<p>"Miksi?" hän kysäsi, "sanopa minulle, miksi."</p>
+
+<p>"Miksikö?" huudahdin. "Hetkinen sitten kyselit minulta kuolleista. Sinä
+olet uskostasi luopunut, sinä olet elänyt synneissä, valheissa ja
+veritöissä. Tuossa jalkojesi juuressa makaa parhaallaan mies, jonka olet
+surmannut, ja sinä kysyt minulta 'miksi.' Kautta Jumalan laupeuden,
+Hands, etkö jo käsitä?"</p>
+
+<p>Minä puhuin vähän kiivaasti, kun muistin verisen tikarin, jonka hän oli
+piiloittanut taskuunsa ja jolla hän aikoi minut katalasti murhata. Mutta
+hän puolestaan otti huikean kulauksen viinipullosta ja lausui tavattoman
+juhlallisesti:</p>
+
+<p>"Kolmekymmentä vuotta olen minä meriä kyntänyt, nähnyt hyvää ja pahaa,
+parempaa ja vielä pahempaa, kauniita ilmoja ja pahoja säitä, ruoan
+loppuvan ja puukkojen heiluvan ja muuta vaikka minkälaista. Minä sanon
+nyt sinulle, etten vielä koskaan ole nähnyt hyvää hyvyydestä koituvan.
+Käy päälle; se on elämänohjeeni; kuolleet eivät pureksi, se on elämän
+vakaumukseni &mdash; amen, niin olkoon. Mutta kuules nyt", hän lisäsi äkkiä
+vaihtaen äänensävyä, "me olemme jo tarpeeksi hullutelleet. Nousuvesi on
+jo tarpeeksi korkealla. Sinun täytyy noudattaa käskyjäni, kapteeni
+Hawkins, niin ohjaamme tuota pikaa aluksen satamaan."</p>
+
+<p>Kaiken kaikkiaan oli meillä vain pari mailia purjehdittavana, mutta
+tehtävä oli vaikea, kun väylä tähän pohjoiseen satamaan oli ahdas ja
+matala ja sitäpaitsi antautui idästä länteen, joten alusta täytyi
+nokkelasti käsitellä sisään päästäkseen. Luulen olleeni kätevä perämies
+ja varma olen siitä, että Hands oli erinomainen luotsi, sillä me teimme
+käännöksen toisensa perästä ja vältimme rantoja niin suurella
+varmuudella, että sitä huvikseen katseli.</p>
+
+<p>Tuskin olimme niemekkeet sivuuttaneet, kun olimme täydelleen maan
+suojassa. Pohjoissataman rannat olivat yhtä sankkametsäisiä kuin
+eteläisen satamankin, mutta lahti oli pitempi ja kapeampi ja näytti
+enemmän joen suulta, mikä se oikeastaan olikin. Suoraan edessämme lahden
+eteläpäässä me näimme melkein lopulleen lahonneen laivan hylyn. Se oli
+ollut suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan ollut alttiina
+vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se oli kokonaan peittynyt
+paksuun ruohoverhoon, ja sen kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat
+täydessä kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että satama
+oli suojaisa.</p>
+
+<p>"Kas vain", Hands virkkoi, "tämähän on suloinen sopukka näin maihin
+laskea. Tasainen hietapohja, ei värettäkään vedenpinnalla, puita
+ympärillä ja vanha alus kukkimassa kuin paras puutarha!"</p>
+
+<p>"Ja kun kerran olemme maihin ajaneet", kysäsin, "niin miten saamme
+aluksen jälleen irti?"</p>
+
+<p>"Kysymys sekin", hän vastasi; "viet vain köyden maihin tuonne toiselle
+rannalle laskuveden aikaan, sidot sen kiinni johonkin noista suurista
+männyistä, tuot toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat
+nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet vipua kiertämään ja
+laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa. Mutta nyt, poikaseni, pidä
+varasi. Olemme perillä ja vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän &mdash; kas
+niin &mdash; suoraan &mdash; ylemmäksi &mdash; hiukan alemmaksi &mdash; suoraan suoraani"</p>
+
+<p>Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä pidättäen kunnes hän
+äkkiä huudahti: "nyt, sydänkäpyseni, päin tuuleen!" Minä tein työtä
+käskettyä, <i>Hispaniola</i> kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä
+rantaa.</p>
+
+<p>Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän minua pitämästä Handsia
+yhtä tarkasti silmällä kuin tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni,
+odottaessani laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä
+kokonaan unhoitin uhkaavan vaaran ja seisoin, ylähangan kaidetta vastaan
+nojautuneena, katsellen laivan keulasta sivuille leviäviä pieniä
+laineita. Olisin joutunut surman suuhun vähääkään puolustautumatta,
+ellei äkkiä joku ääni olisi minua herättänyt ja saanut minut kääntämään
+päätäni. Kuulin ehkä kolauksen tai näin hänen varjonsa liikahtavan,
+taikka oli se vain vaistomainen tunne &mdash; miten tahansa, kun katsahdin
+sivulleni, niin siinä oli jo Hands puolitiessä tulossa minua kohti,
+tikari koholla oikeassa kädessään.</p>
+
+<p>Taisimme molemmat huudahtaa, kun katseemme yhtyivät, mutta kun minun
+huutoni oli kauhun parahdus, niin karjaisi hän kuin vihainen härkä.
+Samassa silmänräpäyksessä hän hyökkäsi eteenpäin ja minä hyppäsin
+syrjään paetakseni keulaan. Samassa päästin käsistäni peräsimen, joka
+vinhasti pyörähti ylähankaan. Tämä pelasti henkeni, sillä peräsimenvarsi
+iski Handsia rintaan ja pysäytti hänet hetkeksi.</p>
+
+<p>Ennenkuin hän ennätti iskusta tointua, olin jo päässyt turvaan nurkasta,
+jossa hän oli aikonut minut yllättää, ja minulla oli nyt koko kansi
+käytettävänäni. Suurmaston luona minä pysähdyin, vedin taskustani
+pistoolin ja tähtäsin häneen levollisena, vaikka hän oli jo kääntynyt ja
+tulossa uudelleen kimppuuni. Minä painalsin liipasinta, lukko laukesi,
+mutta leimausta ei näkynyt eikä pamausta kuulunut: sankkiruudin oli
+merivesi liuottanut kelvottomaksi. Minä kirosin huolimattomuuttani.
+Miksi en ollut jo hyvissä ajoin uudelleen ladannut aseitani? Silloin en
+olisi ollut kuten nyt vain pakeneva lammas tuon teurastajan edessä.</p>
+
+<p>Oli vallan ihmeellistä, miten nopeasti hän liikkui, vaikka olikin
+haavoitettu. Harmahtavat hiukset olivat valahtaneet kasvoille, jotka
+vihan vimmassa punoittivat kuin punaisin lippu. Minulla ei ollut aikaa
+koettaa toista pistooliani eikä ollut siihen haluakaan, kun arvasin
+senkin olevan yhtä kelpaamattoman. Sen heti selvästi älysin, ettei minun
+pitänyt häntä yhäti paeta, sillä silloin hän olisi pian teljennyt minut
+keulaan, samoin kuin hän hetki sitten oli vähällä saada minut perässä
+yllätetyksi. Jos kerran sellaiseen satimeen jouduin, niin vallan
+varmasti hänen verinen tikarinsa oli viimeinen, jota iäisyyden tällä
+puolen saisin tuntea. Minä asetin käteni vasten suurmastoa, jolla oli
+riittävästi paksuutta, ja odotin jokainen hermo jännitettynä.</p>
+
+<p>Kun hän huomasi, että minä aioin mastoa kiertäen välttää häntä, niin
+hänkin pysähtyi, ja hetkinen pari kului epäilyihin hänen puoleltaan ja
+vastaaviin liikkeihin minun puoleltani. Se oli samaa leikkiä, jota niin
+usein olin kotinurkissani leikkinyt, mutta totta totisesti ei sydämeni
+liene koskaan tässä leikissä niin hurjasti lyönyt. Se oli kuitenkin
+pojan leikkiä ja minä ajattelin kylläkin pitäväni siinä puoleni
+vanhahkoa merimiestä vastaan, jonka sääri lisäksi oli haavoitettu.
+Rohkeuteni rupesikin nousemaan niin nopeasti, että minä aloin jo
+miettiä, miten tämä leikki oli loppuva; ja vaikka tiesin voivani sitä
+kauankin pitkittää, en kuitenkaan nähnyt mitään lopullisen pelastumisen
+mahdollisuutta.</p>
+
+<p>Asemamme oli tällainen, kun <i>Hispaniola</i> äkkiä iski rantaan, huojahti,
+karisi hetkisen hiekassa ja kallistui sitten ajatuksen nopeudella
+oikealle, kunnes kannen kaltevuus oli ainakin 45 astetta ja vesi pursusi
+sisään kaiteen aukoista, muodostaen aikamoisen lammikon kaiteen ja
+kannen kulmaukseen.</p>
+
+<p>Me lensimme kumpikin silmänräpäyksessä kumoon ja kierimme yhdessä laivan
+toiseen laitaan punalakkisen vainajan seuratessa jäykkänä perässämme.
+Olimme niin lähekkäin, että pääni iski Handsin jalkoihin jotta hampaani
+kalisivat. Tärähdyksestä huolimatta olin kuitenkin ensiksi jälleen
+jaloillani, sillä Hands oli takertunut vainajan ruumiiseen. Laivan
+kallistuminen oli tehnyt kannen leikkiin kelpaamattomaksi; minun täytyi
+keksiä joku toinen pakotapa ja viipymättä, sillä viholliseni oli melkein
+kantapäilläni. Nopeasti hyppäsin perämaston vanteille, kapusin
+vikkelästi ylös enkä vetänyt henkeä ennenkuin istuin ristipuulla.</p>
+
+<p>Nopea toiminta oli pelastanut henkeni. Tikari osui vain puolen jalkaa
+alemmaksi mastoon minun kiivetessäni ylös, ja siellä seisoi Hands suu
+auki tuijottaen ylöspäin oikeana ällistyksen ja pettymyksen perikuvana.
+Kun minulla nyt oli hetkinen vapaasti käytettävänä, vaihdoin nopeasti
+uuden sankkiruudin toiseen pistooliini, ja saatuani sen käyttökuntoon
+rupesin lataamaan toista kokonaan uudelleen, ollakseni vielä varmempi
+asiastani.</p>
+
+<p>Uusi puuhani ei näyttänyt ollenkaan miellyttävän Handsia. Hän huomasi
+onnenpyörän kääntyvän hänelle vastaiseksi. Ja tuokion tuumailtuaan
+hänkin vaivalloisesti hinautui vanteille ja rupesi, tikari hampaissa,
+hitaasti kapuamaan ylöspäin. Haavoittuneen säären liikutteleminen maksoi
+hänelle lukemattomat voihkinat ja hidastutti tavattomasti kulkua. Niinpä
+olinkin valmisteluni rauhassa lopettanut, ennenkuin hän oli edes
+kolmatta osaa välimatkasta taivaltanut. Silloin minä, pistooli
+kummassakin kädessä, virkoin hänelle:</p>
+
+<p>"Askel vielä, Hands, niin ammun aivosi mäsäksi. Kuolleet eivät pureksi,
+kuten tiedät", lisäsin ylimielisesti naurahtaen.</p>
+
+<p>Hän pysähtyi siihen paikkaan. Näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän
+koetti miettiä, ja se tehtävä kysyi häneltä niin paljon aikaa ja vaivaa,
+että minä uudessa turvapaikassani purskahdin äänekkääseen nauruun.
+Viimein hän kerran pari nielaistuaan sai suunsa käyntiin mutta kasvoilla
+oli yhä tuo perin typerä ilme. Voidakseen puhua hän otti tikarin
+hampaistaan, mutta säilytti muuten entisen asentonsa.</p>
+
+<p>"Jim", hän puhui, "olemme tainneet joutua riitaan, me molemmat, mutta
+koetetaan nyt sopia. Jos minä vain olisin saanut sinut satimeen, niin
+&mdash;; mutta minulla ei ole onnea, ei totisesti, ja pelkäänpä, että minun
+täytyy antautua sinulle, poikanulikalle, mikä, kuten hyvin ymmärtänet,
+käy kovin vanhan merikarhun sapelle."</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 316px;">
+<img src="images/pict06.png" width="316" height="480" alt="&quot;Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen.&quot;" />
+<span class="caption">"Hands hellitti otteensa ja suistui suinpäin mereen."</span>
+</div>
+
+<p>Minä parhaillaan nautin hänen sanoistaan, itsetietoisena kuin kukko
+orrella, kun hän äkkiä heilautti oikeaa kättään. Kuulin kuin nuolen
+ilmassa vongahtavan tunsin sysäyksen ja kirpeän pistoksen ja siinä nyt
+istuin olkapuustani mastoon naulittuna kiinni. Tuskasta ja äkillisestä
+hämmästyksestä &mdash; en voi sanoa sen tapahtuneen vapaasta tahdostani, enkä
+ainakaan tiennyt tähdänneeni &mdash; laukesivat molemmat pistoolini ja
+putosivat samalla käsistäni. Eivätkä ne seuratta pudonneet; heikosti
+parahtaen Hands hellitti otteensa vanteista ja suistui suinpäin mereen.</p>
+
+
+
+<h3>27 Luku.<br />
+Paljon rahaa.</h3>
+
+
+<p>Laiva kun oli pahasti kallellaan, ulkonivat mastot kauas yli laidan, ja
+ristipuulla istuessani minulla siten oli ainoastaan vettä alapuolellani.
+Hands, joka oli alempana, oli luonnollisesti lähempänä laivaa ja putosi
+minun ja laidan välille. Kerran hän kohosi pinnalle, värjäten kuplista
+kihisevän veden verellään, mutta vajosi sitten ainaiseksi. Veden
+selvittyä minä näin hänen makaavan kokoon käpertyneenä kirkkaalla
+hietapohjalla laivan kyljen varjossa. Pari kalaa sujahti hänen ruumiinsa
+ylitse. Vedenpinnan värähdellessä hän näytti toisinaan vähän liikahtavan
+aivan kuin noustakseen. Mutta kuollut hän kuitenkin oli, sekä hukkunut
+että ammuttu, ja makasi nyt kalojen ruokana samassa paikassa, jossa hän
+oli suunnitellut minun päivieni päättyvän.</p>
+
+<p>Heti kun tästä tosiseikasta selville pääsin, alkoi minua peloittaa ja
+päätäni huimata. Lämmin veri valui pitkin selkääni ja rintaani. Tikari,
+joka olkapääni oli mastoon naulinnut, tuntui polttavan haavassa kuin
+tulikuuma teräs. Mutta ei se kuitenkaan ollut tämä ruumiillinen tuska,
+joka minua kiusasi. Sen tunsin voivani kestää valituksitta. Enimmin
+kauhistutti minua se, että putoaisin ristipuulta tuonne viheriään,
+liikkumattomaan veteen, alilaivurin ruumiin viereen.</p>
+
+<p>Minä puristin molemmin käsin vantteja niin että kynsiäni kirveli ja
+ummistin silmäni, aivan kuin peittääkseni itseltäni vaaranalaisen
+asemani. Vähitellen kuitenkin mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi
+lyömään vähän tyynemmin ja olin jälleen oma herrani.</p>
+
+<p>Ensin aioin nykäistä tikarin irti; mutta joko se koski liian kipeästi
+tai petti rohkeuteni &mdash; ja luovuin aikeestani, ankaran väristyksen
+puistattaessa ruumistani. Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys
+suoritti koko tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan syrjään. Se
+oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja sen repäisi väristys nyt
+rikki. Verta vuosi kyllä runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja
+ainoastaan paidastani ja takistani kiinni mastossa.</p>
+
+<p>Nämä helposti nykäisin rikki ja laskeuduin kannelle oikeanpuolisia
+vantteja myöten. En mistään hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää
+vasemmanpuolisia vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.</p>
+
+<p>Kannelle saavuttuani sidoin haavani parhaan mukaan. Se kyllä kirveli ja
+vuoti verta aika tavalla, mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä
+sanottavasti haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten katselin
+ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun vallassani, rupesin
+tuumimaan sen vapauttamista viimeisestäkin matkustajasta
+&mdash;O'Brien-vainajasta.</p>
+
+<p>Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa vasten, missä hän
+makasi kuin mikäkin kauhea, luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena
+kylläkin, mutta samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa oli
+sellainen, että helposti saatoin häntä käsitellä, ja kun tottumukseni
+tärisyttäviinkin seikkailuihin oli melkein täydellisesti haihduttanut
+minusta kuolleiden pelon, tartuin häntä vyötäisistä kuin olisi hän ollut
+mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli laidan. Kovasti polskahtaen
+hän vajosi mereen, punainen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan
+pinnalle, ja heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin
+makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden liikkeestä. Vaikka
+O'Brien olikin vielä nuorehko mies, oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt
+makasi, kalju pää murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat
+uiskentelivat molempien ruumiitten yläpuolella.</p>
+
+<p>Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri vaihtunut. Aurinko oli
+jo painunut niin lähelle taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden
+varjot alkoivat ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan
+kannelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen kumpu idässä
+olikin siltä suojana, rupesivat köydet hiljakseen humajamaan ja veltot
+purjeet heilahtelemaan. Minä huomasin siinä vaaran alukselle.
+Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli
+pulmallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi luonnollisesti heilahtanut
+ulos sivulle, ja sen pää sekä parisen jalkaa itse purjeesta oli nyt
+veden alla. Arvelin tämän vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin
+suuri, että minua vähän peloitti ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
+Viimein kuitenkin vedin esiin veitsen ja leikkasin poikki laskuköydet.
+Piikki putosi heti alas ja suuri osa purjeesta levisi veden pinnalle,
+mutta ponnistelinpa sitten miten tahansa, niin ei kahveli
+liikahtanutkaan ja siihen minun täytyi puuhani lopettaa. <i>Hispaniolan</i>
+täytyi nyt, kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.</p>
+
+<p>Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muistan hyvin, miten
+viimeiset auringonsäteet pujotteleutuivat puiden väliin jääneestä
+aukosta laivanhylylle ja jalokivinä loistaen valaisivat sen
+kukkaispeitettä. Ilma kylmeni, vuorovesi virtasi nopeasti merelle päin
+ja kuunari kallistui yhä enemmän oikealle kyljelleen.</p>
+
+<p>Kapusin laidalle ja kurkistin reunan yli. Vesi näytti tarpeeksi
+mataloituneen, ja pidellen molemmin käsin katkaisemastani laskuköydestä
+laskeuduin hiljalleen veteen. Se ei ulottunut vyötäisiinkään saakka,
+hietapohja oli kovaa ja pienien laineiden uurteiseksi muodostelemaa, ja
+minä kahlasin rohkein mielin rannalle, jättäen <i>Hispaniolan</i> kallelleen,
+isopurje lahdelman pinnalle levinneenä. Jotenkin samaan aikaan aurinko
+meni mailleen ja tuuli humisi hiljaa illan hämyssä huojuvien honkien
+latvoissa.</p>
+
+<p>Vihoviimein olin siis päässyt mereltä maihin, mutta tyhjin käsin en
+palannutkaan. Siinä oli nyt kuunarimme vapaana merirosvoista ja valmiina
+ottamaan vastaan omat miehemme ja viemään heidät jälleen ulapalle.
+Mieleni paloi takaisin hirsimajaamme kehastelemaan urotöitäni. Minua
+ehkä pakoni johdosta soimattaisiin, mutta <i>Hispaniolan</i> valloitus oli
+omiansa tukkimaan heiltä suun; ja minä toivoin kapteeni Smollettinkin
+myöntävän, etten ollut aikaani turhaan kuluttanut.</p>
+
+<p>Näin tuumaillen läksin taivaltamaan kohti hirsimajaa ja tovereitani.
+Muistin, että itäisin niistä joista, jotka laskivat kapteeni Kiddin
+satamaan, alkoi kaksihuippuiselta kummulta vasemmalta puoleltani, ja
+minä suuntasin kulkuni sinne päin päästäkseni virran yli sen alkupäässä.
+Metsä oli jotenkin harvaa, ja pian olin kiertänyt kummun juurelle ja
+kahlannut puron yli, jossa vesi nousi minulle vain puolipolveen.</p>
+
+<p>Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben Gunnin kohdannut, ja
+rupesin kulkemaan varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli
+syvennyt pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun huippujen
+välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten värehtivän valon
+kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan keittävän siellä illallistaan
+nuotion ääressä. En kuitenkaan voinut olla kummastelematta moista
+huolimattomuutta hänen puoleltaan, jos näet minä näin hänen nuotionsa
+kumotuksen, niin eikö se näkynyt myöskin Silverille, joka majaili
+rannalla suon reunassa?</p>
+
+<p>Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää kulkuni suunta edes
+suunnilleen oikeana, kaksihuippuinen kumpu takanani ja Tähystäjä
+oikealla häämöittivät yhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti
+tuikki kelmeänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin pensaihin tai
+tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.</p>
+
+<p>Äkkiä vähän valkeni ympärilläni. Katsahdin ylös. Kuun valju kajastus oli
+valaissut Tähystäjän huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista
+kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.</p>
+
+<p>Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja vuoroin kävellen,
+vuoroin juosten kiiruhdin kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni
+metsikköön, joka oli varustuksen edustalla, en kuitenkaan ollut aivan
+ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin varovasti. Perin
+surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet, jos omat toverini olisivat
+erehdyksessä minut ampuneet.</p>
+
+<p>Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo valtoinaan metsän
+aukeamiin. Mutta suoraan edessäni alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä
+puiden lomitse. Se on punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se
+vähän himmeni &mdash; aivan kuin kokkotulen jäännökset olisivat siellä
+liekehtineet.</p>
+
+<p>En kuolemaksenikaan käsittänyt, mitä se oli.</p>
+
+<p>Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.</p>
+
+<p>Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta muu osa siitä ja hirsimaja
+olivat vielä pimeässä. Majan toisella puolen oli suunnaton nuotio
+palanut hiillokselle ja hehkui tasaisena punaisena kumotuksena, joka
+perin räikeästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olentoa
+näkynyt eikä muuta ääntä kuulunut kuin tuulen hiljainen suhina.</p>
+
+<p>Pysähdyin hämmästyneenä, ehkä vähän pelästyneenäkin. Tapamme ei näet
+ollut ennen laittaa suuria nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti
+olimme olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen, ja minua rupesi
+pelottamaan että poissa ollessani oli jotain pahaa tapahtunut.</p>
+
+<p>Hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytellen koko ajan varjossa, ja
+sopivassa pimeimmässä kohdassa kapusin aitauksen yli.</p>
+
+<p>Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeuduin polvilleni ja läksin
+äänettömästi nelinkontin ryömimään majan kulmausta kohti. Likemmä
+päästyäni mieleni äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään
+mikään miellyttävä ääni, ja monesti olen sitä moittinut; mutta tuona
+hetkenä se oli minulle kuin kauneinta musiikkia, kun kuulin toverieni
+kuorossa kuorsaavan rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tuo
+mieluisa "Kaikki hyvin", ei ole konsaan niin tyynnyttävästi korviini
+kaikunut.</p>
+
+<p>Yksi seikka oli kuitenkin päivän selvä: heidän vahdinpitonsa oli
+kerrassaan kelvotonta. Jos Silver miehineen olisi nyt ollut ryömimässä
+heidän kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt. Siinä nyt
+oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haavoittuneena, ajattelin, ja
+uudelleen rupesin soimaamaan itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen
+vaaraan ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.</p>
+
+<p>Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni. Sisällä oli pilkkosen
+pimeä, niin etteivät silmäni siellä mitään erottaneet. Ääntä ei kuulunut
+muuta kuin säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka vähän väliä
+keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni selittämään.</p>
+
+<p>Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin sisään. Paneusin vain
+maata entiselle paikalleni (ajattelin itsekseni naureskellen) ja aamulla
+sitten saisin nähdä, mitä naamoja he näyttäisivät minut huomatessaan.</p>
+
+<p>Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli jonkun nukkujan jalka
+ja hän käänsi mörähtäen kylkeä, mutta ei herännyt.</p>
+
+<p>Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:</p>
+
+<p>"Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!"
+&mdash;loppumattomiin samaa soinnutonta nuottia kuin huhmaren kalinaa.</p>
+
+<p>Silverin vihreä papukaija, Kapteeni Flint! Sen siis olin äsken kuullut
+puun kuorta naputtavan; se se nyt, pidettyään parempaa vahtia kuin
+yksikään muista elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan
+yksitoikkoisella hokemisellaan.</p>
+
+<p>Minulle ei jäänyt aikaa tointuakseni ällistyksestä. Papukaijan kimakka
+ääni herätti nukkujat ja he hypähtivät jaloilleen. Samassa kuului
+karkean kirouksen vahvistama Silverin huuto:</p>
+
+<p>"Ken siellä?"</p>
+
+<p>Minä pyörähdin pakoon, törmäsin johonkin miehistä, peräydyin ja juoksin
+suoraan toisen syliin, joka puolestaan tarttui kovin kourin minuun
+kiinni.</p>
+
+<p>"Nouda soihtu, Dick", käski Silver, kun minut sitten oli varmasti
+vangittu.</p>
+
+<p>Muuan miehistä poistui majasta ja palasi pian kädessään palava soihtu.</p>
+
+
+
+<p class="p4" />
+<h2>KUUDES OSA:<br />
+KAPTEENI SILVER.</h2>
+
+
+
+<h3>28 Luku.<br />
+Vihollisen leirissä.</h3>
+
+
+<p>Soihdun punertava loimu, valaistessaan hirsimajan sisustaa osoitti
+tosiksi pahimmatkin aavistukseni. Mökki varastoineen oli merirosvojen
+hallussa; tuossa oli viinatynnyri, tuossa sianliha ja leivät aivan
+ennallaan, mutta vangeista ei näkynyt merkkiäkään, ja se kasvatti
+pelkoni kymmenkertaiseksi. En voinut tätä muuten selittää kuin että
+kaikki olivat surmatut, ja sydäntäni kouristi soimaus, etten ollut
+jäänyt paikalleni kuollakseni heidän rinnallansa.</p>
+
+<p>Merirosvoja oli mökissä kaiken kaikkiaan kuusi; muut olivat saaneet
+surmansa. Jalkeilla oli viisi pöhöpuna-naamaista, humalaisesta unestaan
+äkkiä herätettyä roikaletta. Kuudes oli kohottautunut vain
+kyynärpäittensä varaan. Hän oli kalpea ja verinen side hänen päässään
+osoitti, että hän oli äskettäin haavoittunut ja että haavan sitomisesta
+oli vieläkin lyhempi aika kulunut. Mieleeni muistui mies, joka suuren
+rynnäkön aikana oli kuulamme satuttamana paennut metsään, ja minä
+arvasin saman miehen nyt olevan edessäni.</p>
+
+<p>Papukaija istui höyheniään pöyhistellen Pitkän Johnin olkapäällä. John
+itse näytti minusta tavallista kalpeammalta ja totisemmalta. Yllään
+hänellä vielä oli sama hieno verkakauhtana, jota hän rosvojoukon
+lähettiläänä meitä puhutellessaan oli käyttänyt, mutta savinen lieju ja
+pensaikon terävät piikit olivat jo muuttaneet sen ulkoasultaan perin
+kurjaksi.</p>
+
+<p>"Kas vain", hän virkkoi, "siinähän on Jim Hawkins, kautta puisen
+koipeni, ja aivan kuin olisi taivaasta tipahtanut! No terve tulemaasi,
+totisesti!"</p>
+
+<p>Näin sanoen hän istuutui viinatynnyrille ja rupesi panemaan tupakaksi.</p>
+
+<p>"Lainaappa vähän sitä pärettä, Dick", virkkoi hän ja lisäsi sitten
+saatuaan piipun palamaan, "kiitos, poikaseni; pistä nyt soihtusi
+halkopinon rakoon. Ja te, herrani, älkää kainostelko &mdash; ei teidän
+tarvitse seisoa herra Hawkinsin edessä, hän ei pahastu, sen takaan,
+vaikka istuttekin. Kas niin, Jim", jatkoi hän piippuansa painellen,
+"täällä sinä nyt olet ja John-vanhus on tulostasi aivan mielissään. Minä
+näin jo ensi silmäyksellä, että sinä olit ovela poika, mutta tämä käy
+sentään aivan yli ymmärrykseni."</p>
+
+<p>Tähän minä luonnollisesti en vastannut mitään. He olivat asettaneet
+minut selkä vasten seinää, ja siinä nyt seisoin tirkistäen toivoakseni
+hyvinkin urmakkana Silveriä suoraan silmiin, vaikka sydäntäni
+kouristelikin mitä synkin epätoivo.</p>
+
+<p>Silver vetäsi levollisena savun pari piipustaan ja jatkoi sitten:</p>
+
+<p>"Kun sinä nyt kerran olet täällä, niin kerron sinulle vähän siitä, mitä
+mielessäni liikkuu. Minä olen, suoraan sanoen, aina pitänyt sinusta,
+sillä sinä olet nokkela poika ja minun itseni perikuva niiltä ajoilta,
+jolloin olin nuori ja sorja. Minä olen aina tahtonut sinun liittyvän
+meihin, tulevan osalle yritykseemme ja kuolevan gentlemannina, ja nyt
+sinulla, poikaseni, ei muuta neuvoa olekaan. Kapteeni Smollett on veikeä
+merimies &mdash; minkä minä milloin tahansa olen valmis myöntämään &mdash; mutta
+ankara kurinpitäjä. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, ja
+oikeassa hän onkin. Kapteenia sinun siis on varottava. Tohtorikin on
+sinulle äkeissään &mdash; 'kiittämätön nulikka', sanoi hän, ja asemasi on
+kaiken kaikkiaan tällainen: sinä et voi palata takaisin omiesi luo,
+sillä he eivät sinua seuraansa huoli; ja ellet sinä ypöyksin muodosta
+kolmatta laivaseuruetta, mikä pitemmän päälle tuntunee perin kolkolta,
+niin on sinun liityttävä kapteeni Silveriin."</p>
+
+<p>Siihen asti oli kaikki hyvin. Toverini olivat siis kaikki elossa, ja
+vaikka puolittain uskoinkin todeksi Silverin väitteen, että toverini
+olivat pakoni tähden minuun suuttuneet, niin olin kuulemastani kuitenkin
+enemmän mielissäni kuin huolissani.</p>
+
+<p>"Minä en ota ollenkaan huomioon, että sinä olet meidän käsissämme",
+Silver jatkoi, "vaikka siitä tosiasiasta ei mihinkään päästäkään. Minä
+mieluummin voitan sinut todistelujen voimalla, sillä uhkailusta en ole
+koskaan nähnyt mitään hyvää koituvan. Jos tarjous sinua miellyttää, niin
+mitäpä muuta kuin yhdyt meihin, ja jos ei sinua miellytä, niin on
+sinulla vapaus vastata kieltävästi &mdash; kautta puukoipeni, voiko kukaan
+kuolevainen merimies osaavammin puhua?"</p>
+
+<p>"Onko minun siis vastattava?" minä kysyin vapisevalla äänellä. Silverin
+ivailevat sanat herättivät minut tietoisuuteen minua uhkaavasta
+hengenvaarasta; poskeni polttivat tulena ja sydämeni löi rajusti
+rinnassani.</p>
+
+<p>"Poikaseni", Silver virkkoi, "ei kukaan pakota sinua. Mieti rauhassa
+asemaasi. Ei kukaan meistä sinua kiirehdi, toveri, aika kuluu, näes,
+kuin siivillä sinun seurassasi."</p>
+
+<p>"No niin", minä virkoin vähän rohkeampana, "jos minun kerran on
+valittava, niin on minulla tietenkin oikeus saada tietää, mitä tämä
+kaikki merkitsee ja miksi te olette täällä ja missä minun toverini
+ovat."</p>
+
+<p>"Mitäkö tämä kaikki edes merkitsee", murahti muuan merirosvoista;
+"kunpahan edes joku sen tietäisi!"</p>
+
+<p>"Ehkä sinä ystäväiseni, pidät kitasi kiinni, siksi kunnes sinua
+puhutellaan", ärähti Silver miehelle. Sitten hän entiseen suopeaan
+tapaansa vastasi minulle: "Eilisaamuna, mr Hawkins, aamuvartion aikana,
+tohtori Livesey saapui neuvottelulippu kädessään. Hän sanoo: 'kapteeni
+Silver, teidät on petetty. Laiva on tiessään'. Me olimme kai vähän
+kallistelleet laseja ja ryyppyjen lomassa lauleskelleet. Sitä ei voine
+kieltää. Ainakaan ei meistä kukaan satamaan päin silmäillyt. Mutta nyt
+sinne silmäilimme, ja tuhat tulimmaista, hyvä laivamme oli kuin olikin
+sen tiessään. En ole vielä konsaan nähnyt houkkioita niin noloina, sen
+voit uskoa, kun sen sanon sinulle minä itse, joka olin kaikkein
+noloimpana. 'Kas niin', tohtori virkkaa, 'hierokaamme kauppoja'. Me
+hieroimme kaupat, hän ja minä; ja täällä nyt olemme, hallussamme
+ruokavarat, viinat, hirsimaja, valmiiksi hakkaamanne polttopuut, ja jos
+niin saan sanoa, koko siunattu laivamme kölistä ristipuihin saakka. Mitä
+heihin tulee, niin ovat he pötkineet tiehensä; en tiedä missä he
+oleksivat."</p>
+
+<p>Hän imi taas rauhallisena piippuaan.</p>
+
+<p>"Ja jotta sinä et rupeaisi nyt kuvittelemaan", jatkoi hän, "että
+kauppamme koski sinuakin, niin kerron sinulle hänen viimeiset sanansa.
+'Montako teitä on?' kysyn minä. 'Neljä', vastaa hän, 'ja yksi
+haavoitettuna. Mitä siihen poikaan tulee, niin en tiedä, missä hän on,
+senkin vietävä, enkä väiltäkään tietää', sanoo hän. 'Me olemme häneen
+aivan kyllästyneet.' Niin kuuluivat hänen viimeiset sanansa."</p>
+
+<p>"Siinäkö kaikki?" minä kysäsin.</p>
+
+<p>"Ainakin kaikki, mitä sinä saat tietää, poikaseni", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"Ja nytkö minun on valittava?"</p>
+
+<p>"Ja nyt sinun on valittava, totta totisesti", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"No niin", vastasin, "en ole niin typerä, etten käsittäisi mikä minua
+odottaa. Käyköön miten hullusti tahansa, siitä en välitä hituistakaan.
+Minä olen nähnyt jo liian monen henkensä heittävän siitä pitäen kuin
+teidän joukkoonne jouduin. Mutta pari seikkaa minulla on teille
+sanottavana", puhuin minä vallan haltioissani, "ja ensimmäinen on tämä:
+te olette pahassa satimessa; laiva on menetetty, aarre on menetetty,
+miehiä on menetetty ja koko hankkeenne on mennyt myttyyn. Ja jos
+tahdotte tietää ken sen kaiken on aikaan saanut, niin sanon teille että
+&mdash; minä se mies olen! Minä olin omenatynnyrissä sinä iltana, jolloin maa
+saatiin näkyviin, ja minä kuulin sinun, John, ja sinun Dick Johnson, ja
+Handsin, joka nyt on meren pohjassa, keskustelut ja kerroin jok'ainoan
+sananne ennenkuin tuntiakaan oli kulunut. Ja mitä kuunariin tulee, niin
+minä sen ankkuriköydet katkoin, ja minä ne laivaan jättämänne miehet
+tapoin, ja minä laivan sellaiseen paikkaan vein, ettette te, ei
+ainoakaan teistä, saa sitä enää nähdä. Minä sitä teille nyt nauran,
+minulla ne nyörit alunpitäen ovat käsissäni olleet, enkä teitä pelkää
+enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa minut, jos haluatte, tai säästäkää.
+Mutta yhden asian vielä teille sanon enkä sen enempää: jos henkeni
+säästätte, niin menneet ovat menneitä; ja kun te olette oikeuden edessä
+merirosvoiksi syytettyinä, niin pelastan teistä niin monta kuin vain
+voin. Teidän nyt on valittava. Tappakaa vain vielä yksi ihminen itseänne
+sillä yhtään hyödyttämättä, taikka säästäkää henkeni, säilyttääksenne
+edes yksi todistaja pelastamaan teidät hirsipuusta."</p>
+
+<p>Minä vaikenin, sillä suoraan sanoakseni olin aivan hengästynyt; mutta
+kummakseni ei yksikään miehistä liikahtanut, vaan istuivat he kaikki
+aloillaan töllistellen minuun kuin lampaat. Heidän vielä töllistellessä
+minä lisäsin:</p>
+
+<p>"Ja kuulkaapa te, herra Silver", virkoin minä, "minun luullakseni te
+olette paras mies tässä seurassa. Jos hullusti käy, niin olisin teille
+kiitollinen, jos mainitsisitte tohtorille, miten minä menettelin."</p>
+
+<p>"Kyllä pidän mielessäni", Silver vastasi niin omituisella äänenpainolla,
+etten kuolemaksenikaan voinut sanoa, nauroiko hän itsekseen pyynnölleni
+vai tekikö rohkeuteni hyvän vaikutuksen häneen.</p>
+
+<p>"Minä lisään vielä sanasen", virkahti sama mahonginruskea merikarhu
+&mdash;Morgan nimeltään &mdash; jonka olin nähnyt Pitkän Johnin ravintolassa
+Bristolin satamassa. "Hän se oli, joka Mustan Koiran tunsi."</p>
+
+<p>"Aivan oikein", laivakokki lisäsi. "Minä lisään, hitto vieköön, vielä
+toisenkin sanasen! Tämä sama poika se vei kartan Billy Bonesilta. Kun
+kaikki ympäri käy, niin on se Jim Hawkins, joka meidät on karille
+ajanut!"</p>
+
+<p>"Siis hän kuolkoon!" Morgan huudahti kiroten.</p>
+
+<p>Ja paljastaen puukkonsa hän hypähti ylös kuin parikymmenvuotias
+nuorukainen.</p>
+
+<p>"Seis mies!" huudahti Silver. "Ken sinä olet, Tom Morgan? Vai luulitko
+sinä olevasi kapteeni täällä? Kyllä minä hitto vieköön, sinulle opetan,
+mikä sinä olet! Koetappa niskoitella edessäni, niin lähetän sinut sinne,
+minne monen mamman poika on ennenkin mennyt &mdash; toisinaan raakapuun
+nokkaan, tuhat tulimmaista, ja toisinaan yli laidan, ja aina lopuksi
+kalojen ruoaksi. Ei ole vielä elänyt miestä, joka vihani on nostattanut
+ja sen perästä rauhassa elellyt, muista se!"</p>
+
+<p>Morgan pysähtyi, mutta toiset murisivat kuuluvasti.</p>
+
+<p>"Tom on oikeassa", muuan virkkoi, "Minua on jo tarpeeksi pidetty
+kannuskurissa", toinen lisäsi. "Itse hiisi minut vieköön, jos sinun
+kelkkaasi lähden, John Silver."</p>
+
+<p>"Tahtoiko joku teistä päästä minusta?" Silver ärjäsi kurottautuen
+tynnyrinsä päällä etunojaan ja pidellen yhä kytevää piippua oikeassa
+kädessään. "Suu puhtaaksi &mdash; ette kai mykkiä ole! Olisinko minä elänyt
+nämä vuodet nähdäkseni nyt elämäni loppupuolella, että joku juoppolalli
+heittää nokkansa pystyyn ja asettuu syrjäkarin minun tielleni? Tavan
+tunnette, olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoikia. Kas niin,
+minä olen valmis. Kohottakoon puukkonsa se ken uskaltaa, niin totta
+totisesti minä katson &mdash; hänen sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu
+on tyhjäksi palanut."</p>
+
+<p>Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausta kuulunut.</p>
+
+<p>"Tuo on niin teidän laistanne", Silver jatkoi pistäen piipun suuhunsa.
+"On oikein ilo katsella teitä. Kunnon otteluun ei teissä ole miestä.
+Mutta ehkä te selvää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteeni
+vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska olen uljain mies hyvän
+penikulman piirissä. Te ette tahdo tapella onnenpoikien tapaan; silloin,
+hitto soikoon, teidän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidän tuosta
+pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavannut. Hän vastaa paria
+teidänlaistanne rottaa, ja minä sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen,
+joka häneen uskaltaa koskea! &mdash; sen vain sanon ja se on totinen sana."</p>
+
+<p>Seurasi pitkä äänettömyys. Seisoin suorana seinään nojautuen ja sydämeni
+löi vielä kiivaasti, mutta rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa.
+Silver istui selkäänsä seinään nojaten, piippunysä suupielessä ja kädet
+ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkkovieras, mutta silmät
+lakkaamatta pälyen rauhattomiin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen
+vetäytyivät mökin etäisimpään nurkkaan, ja heidän kuiskaileva
+keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinana. Tuontuostakin joku
+heistä kohotti päätänsä ja soihdun punertava loimu valaisi hetkiseksi
+heidän jännitettyjä kasvonpiirteitään; mutta he eivät suunnanneet
+katsettaan minuun, vaan Silveriin.</p>
+
+<p>"Teillä näyttää olevan paljon sanottavaa sydämellänne", Silver virkkoi
+ruiskahuttaen pitkän syljen kauas permannolle. "Antakaa kielen laulaa
+tai laskekaa tuuleen."</p>
+
+<p>"Luvallanne sanoen, sir", muuan miehistä vastasi, "te olette hiukan
+omavaltainen muutamiin sääntöihin nähden; ehkä te tahdotte muut
+tarkemmin huomioon ottaa. Tämä miehistö on tyytymätön; tämä miehistö ei
+tyydy maalinaulasta soppaa keittämään; tällä miehistöllä on oikeuksia
+kuten muillakin miehistöillä, sen rohkenen sanoa; ja teidän omien
+sääntöjenne nojalla minä otaksun, että me saamme puhella keskenämme.
+Pyydän anteeksi, sir, koska myönnän teidät tällä hetkellä vielä
+kapteeniksi, mutta minä käytän oikeuttani ja menen ulos neuvotteluun."</p>
+
+<p>Ja tehden komeasti kunniaa tuo pitkä, ilkeännäköinen, talisilmäinen,
+noin viidenneljättä ikäinen mies käveli tyynesti ovelle ja hävisi siitä
+ulos. Toinen toisensa perästä seurasivat muut esimerkkiä, tehden kukin
+kunniaa ja lausuen jonkunlaisen anteeksipyynnön. "Sääntöjen mukaisesti",
+lausui muuan. "Keulaneuvottelu", virkkoi Morgan. Näin he kaikki
+poistuivat majasta jättäen Silverin ja minut kahden kesken.</p>
+
+<p>Silloin kokki otti nopeasti piipun suustaan.</p>
+
+<p>"Kuules nyt, Jim Hawkins", hän virkkoi tuskin kuultavasti kuiskaten,
+"sinun loppusi on nyt tuiki lähellä, ja, mikä pahempi, kidutuskaan ei
+ole kaukana. Ne aikovat panna minut viralta. Mutta muista, minä seison
+rinnallasi kävi miten kävi. Se ei ollut aikomukseni, ennenkuin sinä
+puhuit suusi puhtaaksi. Minä olin epätoivossani heittää turmaan koko
+miesjoukon ja joutua itse hirteen kaupan päälliseksi. Mutta minä
+huomasin sinussa oikean mieheni. Minä sanoin itselleni: Sinä seisot
+Hawkinsin puolella, John, ja Hawkins seisoo sinun puolellasi. Sinä olet
+hänen viimeinen korttinsa ja, vie sun hitto, John, hän on sinun
+viimeinen korttisi! Selkä selkää vasten, tuumailin minä. Pelasta
+todistajasi, niin hän pelastaa kaulasi!"</p>
+
+<p>Minä aloin jo yskän ymmärtää.</p>
+
+<p>"Tarkoitatteko, että kaikki on hukassa?" kysäsin.</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, tarkoitan totisesti!" hän vastasi. "Laiva on
+mennyttä, kaula on mennyttä &mdash; siinä asema koristelematta. Heti kun
+katsahdin lahdelle enkä siellä enää nähnyt kuunaria, niin &mdash; no niin,
+minä olen jäykkäniskainen jukuli, mutta silloin tarmoni läksi. Mitä
+tuohon joukkueeseen ja heidän neuvotteluunsa tulee, niin he ovat
+pähkähulluja ja roistoja joka sorkka. Minä pelastan henkesi &mdash; jos voin
+&mdash; heidän käsistään. Mutta huomaa Jim &mdash; ei mitään ilmaiseksi &mdash; sinä
+pelastat Johnin hirsipuusta."</p>
+
+<p>Minä jouduin aivan hämilleni; hänen pyyntönsä tuntui minusta aivan
+mahdottomalta &mdash; olihan hän vanha merirosvo, oikea ryövärin perikuva.</p>
+
+<p>"Minkä voin, sen teen", vastasin.</p>
+
+<p>"Sovittu!" Pitkä John huudahti. "Sinä puhut miehen lailla, ja tuhat
+tulimmaista, keinoja minulla on!"</p>
+
+<p>Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen piippunsa.</p>
+
+<p>"Ymmärrä minua oikein, Jim", hän puhui tynnyrilleen palatessaan.
+"Minulla on päätä, on kuin onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä
+arvaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin turvaan. Miten
+sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta turvassa se vain on.
+Arvattavasti Hands ja O'Brien vaihtoivat väriä. <i>Niihin</i> miehiin en ole
+koskaan oikein luottanut. Huomaa nyt, mitä sanon. Minä en kysele, enkä
+halua muiden kyselevän. Minä tiedän milloin leikki on lopussa, totisesti
+tiedänkin, ja minä tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet
+nuori &mdash; sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain saada aikaan!"</p>
+
+<p>Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.</p>
+
+<p>"Etkös maista, toveri?" hän kysäisi; ja kun kielsin, niin hän jatkoi:
+"No niin, minä otan sitten itse naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän
+mielenrohkaisijaa sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta
+puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan, Jim?"</p>
+
+<p>Naamani osoitti niin selvään minun kysymyksestä ällistyneen, että hän
+huomasi enemmät kyselyt turhiksi.</p>
+
+<p>"Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi", selitti hän. "Ja siinä
+piilee jotakin, aivan varmaan siinä piilee jotakin, Jim, &mdash; hyvää tai
+pahaa."</p>
+
+<p>Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta, vaaleatukkaista päätään
+aivan kuin mies, joka odottaa pahinta.</p>
+
+
+
+<h3>29 Luku.<br />
+Musta merkki uudelleen.</h3>
+
+
+<p>Miehet olivat neuvotelleet jonkun aikaa, kun muuan heistä palasi
+takaisin majaan, ja tehden entiseen tapaan kunniaa, vaikka minun
+mielestäni nyt vähän ivallisesti, pyysi saada hetkeksi lainata soihtua.
+Silver lupasi, ja lähettiläs poistui jälleen jättäen meidät kahden
+kesken.</p>
+
+<p>"Sieltä tulee tuulta, Jim", virkkoi Silver, joka nyt puheli minulle
+perin ystävällisesti ja tuttavallisesti.</p>
+
+<p>Minä käännyin likimmälle ampumareiälle ja katsoin ulos. Suuren nuotion
+jätteet olivat jo palaneet niin lopuilleen ja valaisivat niin himmeästi,
+että minä käsitin, miksi liittolaiset soihtua tarvitsivat. He olivat
+asettuneet puolitiehen aukeata rinnettä yhteen ryhmään; muuan piteli
+soihtua ja toinen oli polvillaan joukon keskessä. Viimeksimainitun
+kädessä näin puukon välähtelevän monivärisenä kuun ja soihdun valossa.
+Kaikki muut istuivat hiukan kumarassa aivan kuin seuraten hänen
+puuhiaan. Samalla huomasin, että hänellä oli paitsi puukkoa, myöskin
+kirja käsissään. Siinä vielä ihmetellessäni, miten näissä oloissa niin
+omituinen esine oli heidän käsiinsä joutunut, polvistunut mies nousi
+jälleen pystyyn ja koko seurue läksi yhdessä tulemaan majaa kohti.</p>
+
+<p>"Siellä ne nyt tulevat", minä virkoin ja vetäydyin entiseen asentooni,
+sillä en katsonut arvolleni sopivaksi, että he majaan palatessaan
+tapaisivat minut heitä tarkastelemasta.</p>
+
+<p>"Anna heidän vain tulla &mdash; anna vain tulla", Silver keveästi vastasi.
+"Minulla on vielä yksi pommi heitä varten säilössäni."</p>
+
+<p>Ovi aukeni ja kaikki viisi miestä seisahtuivat ensin oven suuhun kuin
+pelästyneet lampaat ja tyrkkäsivät sitten yhden joukostaan esiin.
+Toisissa olosuhteissa olisi ollut perin hassunkurista katsella miten hän
+hitaasti eteni, empien jokaisella askeleella, mutta pitäen aina nyrkkiin
+puristettua oikeata kättään edessään.</p>
+
+<p>"Marssi päälle, mies", Silver huudahti. "En minä sinua elävältä syö.
+Anna tänne se, nahjus. Minä tunnen säännöt, lähettiin en koske."</p>
+
+<p>Näistä sanoista rohkaistuneena mies sai vauhtia askeleihinsa ja
+annettuaan kädestä käteen jotain Silverille, luikki vielä nopeammin
+takaisin toveriensa luo.</p>
+
+<p>Kokki katsahti esineeseen, jonka oli saanut.</p>
+
+<p>"Musta merkki! Arvasinhan sen", hän virkkoi. "Mistä te olette paperia
+saaneet? Hoh &mdash; halloo! kas niin &mdash; tämä ei onnea tuota! Te olette
+ottaneet ja leikanneet tämän raamatusta. Kuka hullu on raamattunsa
+repinyt?"</p>
+
+<p>"Siinä sen nyt kuulette!" Morgan puhui &mdash; "siinä sen kuulette! Enkös jo
+sanonut? Enkös sanonut, ettei siitä hyvä seuraa."</p>
+
+<p>"Kas niin, kylläpä te nyt olette kohtalonne sangen varmaan naulinneet",
+Silver jatkoi. "Luulenpa totisesti teidän nyt hirteen menevän. Kuka
+maitosuu se raamattua viljelee?"</p>
+
+<p>"Dick se oli", muuan virkkoi.</p>
+
+<p>"Vai Dick! Silloin on Dickin parasta turvautua rukouksiin", Silver
+puhui. "Hän on onnensa turmellut, on kuin onkin."</p>
+
+<p>Mutta nyt se talisilmäinen miehenroikale puuttui puheeseen.</p>
+
+<p>"Säästä lorusi, John Silver", hän virkkoi. "Tämä miehistö on antanut
+sinulle mustan merkin vakavassa tarkoituksessa aivan sääntöjen mukaan;
+käännä nyt vain sen toinen puoli, kuten säännöissä sanotaan, ja katso
+mitä siihen on kirjoitettu. Sitten voit puhua."</p>
+
+<p>"Kiitos, George", kokki vastasi, "sinä olet aina ollut rivakka
+toimissasi, ja säännöt sinulla on selvillä kuin kämmenelle
+kirjoitettuina, George. No niin, katsotaanpa mitä tässä sanotaan! Ahaa!
+'Erotettu' &mdash; niinhän tässä on, vai mitä? Ja oikein koreasti
+kirjoitettuna, aivan kuin präntättynä, totta totisesti! Sinunko
+koukeroitasi, George? Niinpä vain, sinä olit pääsemässä aivan tämän
+miehistön päsmäriksi. Pian sinusta kai tulee kapteeni, luulen mä. Mutta
+oleppa hyvä ja ojenna tuota soihtua tänne päin. Tämä piippu ei ota
+palaakseen."</p>
+
+<p>"Hillitse kielesi", George virkkoi, "et sinä enää tätä miehistöä nenästä
+vedä. Sinä olet sukkela mies, ainakin olet olevinasi, mutta nyt on
+aikasi ohi ja sinä tahdot ehkä nyt laskeutua alas tuolta tynnyriltä ja
+ottaa osaa vaaliin."</p>
+
+<p>"Etkös sinä sanonut tuntevasi sääntöjä", Silver nuhtelevaisesti vastasi.
+"Jos sinä et tunne niitä, niin tunnen ainakin minä. Minä odotan tässä
+&mdash;muista näet, että olen vieläkin kapteeninne &mdash; siksi kuin olette
+syynne selittäneet ja sitten minä vastaan. Sitä ennen ei musta merkkisi
+ole laivakorpunkaan arvoinen. Sen jälkeen &mdash; sittenpähän näemme."</p>
+
+<p>"Oho!" George vastasi. "Ei sinun tarvitse ollenkaan olla epätietoinen;
+<i>me</i> olemme kaikki selvillä asiasta. Ensiksi, sinä olet ajanut koko
+tämän matkamme kantoon &mdash; olet perin paksuniskainen mies, jos sen
+uskallat kieltää. Toiseksi sinä päästit vihollisemme syyttä pakotta
+vapaaksi tästä satimesta. Miksi he halusivat pois täältä? Minä en syytä
+tiedä, mutta selvää on vain, että he halusivat pois. Kolmanneksi, sinä
+et sallinut meidän hyökätä heidän kimppuunsa kun he poistuivat. Kas
+niin, me ymmärrämme yskäsi, John Silver; sinä tahdot pelata
+kaksinkertaista peliä, siinä sinun kieroutesi on. Ja sitten neljänneksi,
+tuossa on tuo poika."</p>
+
+<p>"Siinäkö kaikki?" Silver rauhallisesti kysäsi.</p>
+
+<p>"Se riittäneekin", George vastasi. "Me joudumme kaikki nuoran jatkoksi
+sinun hutiloimisesi vuoksi."</p>
+
+<p>"No, kuule sitten, minä vastaan kaikkiin noihin neljään syytökseen,
+kuhunkin erikseen minä vastaan. Vai ajoin minä matkamme kantoon? Tehän
+kaikki tiedätte mitä minä tahdoin; ja te kaikki tiedätte, että jos niin
+olisi tehty, niin olisimme me kaikki olleet <i>Hispaniolassa</i> tuona yönä,
+jok'ikinen sorkka ilmielävänä ja iloisina ja vatsat pullollaan sulia
+herkkuja ja aarre laivan uumenissa! Mutta kuka asettui tielleni? Kuka
+pidätti kättäni, joka oli laillisen kapteenin käsi? Kuka työnsi minulle
+mustan merkin samana päivänä kuin maihin nousimme, ja alkoi tämän
+tanssin? Ah, kaunista tanssia tämä onkin &mdash; siinä olen yhtä mieltä
+teidän kanssanne &mdash; aivankuin rakkopillin tanssia köyden päässä
+tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta kuka tämän kaiken on aikaan
+saanut? Eikö se ollut Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä
+olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä koplasta; ja sinulla on
+otsaa asettua kapteeniksi minun yläpuolelleni &mdash; sinulla, joka koko
+laivueen karille ajoit! Kautta vuoressa istuvan &mdash; tämä jo vie mahdin
+luisevimmaltakin kädeltä!"</p>
+
+<p>Silver vaikeni, ja Georgen ja hänen toveriensa naamoista näin, etteivät
+nämä sanat jääneet vaille vaikutusta.</p>
+
+<p>"Siinä vastausta ensimmäiseen pykälään", Silver jatkoi pyyhkien hikeä
+otsaltaan. Hän näet oli puhunut voimalla, joka pani koko mökin
+tutisemaan. "Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo, kun teille täytyy
+puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä ihmettelen mitä teidän
+mammanne ajattelevat, kun sallivat teidän merelle lähteä. Merelle!
+Onnenpoikia! Kraatareiksi teitä luulisi!"</p>
+
+<p>"Jatka, John", Morgan virkkoi. "Mitäs muihin pykäliin sanot?"</p>
+
+<p>"Vai muihin pykäliin!" John vastasi. "Mokomatkin pykälät! Te sanotte,
+että matkamme on hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin,
+<i>miten</i> pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne! Me olemme
+niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan jäykistyy, kun sitä
+ajattelen. Olettehan niitä nähneet: riimussa roikkuvat, lintuja
+ympärillä, merimiehet sormellaan osoittelevat, kun vuoksen mukana ohi
+kulkevat. 'Kuka tuo on?' muuan kysyy. 'Tuoko? Sehän on John Silver.
+Tunsin miehen hyvinkin', toinen vastaa. Ja sinä kuulet vielä riimun
+kalisevan, kun jatkat matkaasi ja joudut toisen pojan luo. Siinä nyt
+ollaan joka sorkka, kiitos siitä hänelle ja Handsille ja Andersonille ja
+teille muille aaseille. Ja jos nyt tahdotte kuulla vastaukseni
+neljänteen pykälään, tuosta pojasta, niin kautta puukoipieni, eikö hän
+ole lunnaamme? Pitäisikö meidän lunnaamme tuhota? Ei miehet, en
+ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi meidän vihoviimeinen
+pelastuksemme. Tappaako tuo poika? En minä ainakaan, toverit! Ja kolmas
+pykälä.</p>
+
+<p>"Ehkä te ette panekaan siihen mitään arvoa, että oikea oppinut tohtori
+käy teitä katsomassa joka päivä &mdash; sinua, John, muserrettuine kalloinesi
+&mdash; ja sinua, George Merry, jota vielä muutama tunti kuume kouristeli, ja
+jonka silmät vielä tänä hetkenä ovat kuin talinapit. Ja ehkäpä ette
+sitäkään tiedä, että tulossa on avustusretkikunta? Mutta tulossa se on
+eikä kauan viivykään, ja sittenpähän näemme kuka on mielissään, kun on
+lunnaat tarjottavana. Ja mitä tulee toiseen pykälään, eli siihen, minkä
+vuoksi minä sopimuksen tein, niin &mdash; tehän itse polvillanne ryömien
+pyysitte minua sen tekemään &mdash; polvillanne ryömien te luokseni tulitte,
+niin pelästyneitä olitte &mdash; ja te olisittekin nälkään kuolleet, ellen
+olisi sopimusta tehnyt &mdash; mutta sehän on pikku seikka! Katsokaa tuota
+&mdash;siinä on selitys!"</p>
+
+<p>Ja hän heitti lattialle paperin, jonka heti tunsin &mdash; saman, keltaiselle
+paperille piirretyn, kolmella punaisella ristillä varustetun kartan,
+jonka olin löytänyt öljykangaskääröstä kapteenin arkun pohjalta. Miksi
+tohtori sen oli Silverille antanut, sitä en kyennyt itselleni
+selittämään.</p>
+
+<p>Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti kartan ilmestyminen
+olevan miehille aivan uskomaton ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin
+kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen, ja päättäen niistä
+voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun rähäkästä, jolla
+he sen tutkimista säestivät, niin olisi voinut luulla, etteivät he
+ainoastaan itse aarretta hypistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen
+turvassa merellä.</p>
+
+<p>"Katsokaa", muuan puhui, "tuo on Flintin käsialaa, totta totisesti. J.F.
+ja koukero alla ja viiva koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina
+piirsi."</p>
+
+<p>"Kovin hauskaa tuo kaikki", George virkkoi, "mutta miten me aarteen pois
+kuljetamme, kun ei ole laivaa?"</p>
+
+<p>Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien kättänsä seinään huudahti:</p>
+
+<p>"Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä sanakin lorujasi, niin joudut
+minun kanssani tekemisiin. Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se
+tietää &mdash; sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla
+hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te ette kykene neuvoa
+keksimään, sillä teillä ei ole älyä enempää kuin torakoilla. Mutta
+kohteliaasti sinä osaat puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se
+mieleesi!"</p>
+
+<p>"Se on selvää", ukko Morgan virkkoi.</p>
+
+<p>"Selvää! Luulisinpä todellakin!" kokki jatkoi. "Te hävititte kuunarin;
+minä löysin aarteen. Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä,
+hitto vieköön, eroan! Valitkaa nyt kapteeniksenne kenen haluatte; minä
+olen saanut siitä jo tarpeekseni!"</p>
+
+<p>"Silver!" miehet huusivat. "Barbecue aina ja alati! Barbecue
+kapteeniksi!"</p>
+
+<p>"Vai sellainen on ääni kellossa?" kokki huudahti, "George, luulenpa,
+että sinun täytyy odottaa toista tilaisuutta, toveri; ja kiitä onneasi,
+etten ole kostonhimoinen. Mutta se ei ole tapaistani. Ja nyt, toverit,
+mitä tällä mustalla merkillä nyt tehdään. Sillä ei ole nyt paljon
+virkaa, vai mitä? Dick on turmellut onnensa ja repinyt raamattunsa,
+siihen taitaa kaikki supistua."</p>
+
+<p>"Kyllä kai se sentään suudeltavaksi kelpaa, vai mitä?" mutisi Dick, joka
+nähtävästi oli levoton kirouksesta, jonka teollaan oli ansainnut.</p>
+
+<p>"Revitty raamattu!" Silver vastasi ivallisesti. "Vielä mitä. Sillä ei
+ole virkaa enempää kuin arkkiveisulla."</p>
+
+<p>"Eiköhän sentään?" Dick huudahti melkeinpä ilostuneena. "No niin,
+parempihan sekin on kuin ei mitään."</p>
+
+<p>"Tuossa, Jim, sinulle harvinaisuus", Silver virkkoi antaen lapun
+minulle.</p>
+
+<p>Se oli muodoltaan ympyriäinen. Toinen sivu oli painamaton, lappu kun oli
+viimeisestä lehdestä; toisella puolen oli värssy tai pari
+Ilmestyskirjasta &mdash; muiden muassa seuraavat sanat, jotka erityisesti
+muistiini painuivat: "Ulkopuolella ovat koirat ja murhaajat." Painettu
+puoli oli mustattu noella, joka jo alkoi karista pois ja noeta sormiani.
+Toiselle puolen oli samalla aineella kirjoitettu yksi ainoa sana:
+"Erotettu." Tuo harvinaisesine on nyt edessäni, mutta kirjoituksesta ei
+paperissa enää näy minkäänlaista muuta jälkeä kuin pieni naarmu, joka on
+kuin kynnellä vedetty.</p>
+
+<p>Siihen loppuivat sen yön seikkailut. Kukin sai kulauksen viinaa, ja pian
+olimme kaikki asettuneet jälleen levolle. Silverin kosto rajoittui
+siihen, että pani George Merryn vahdiksi ja uhkasi häntä kuolemalla,
+jollei hän velvollisuuttaan täyttäisi.</p>
+
+<p>Kesti kotvan ennenkuin minä uneen vaivuin, ja taivas tietää, että
+minulla olikin riittävästi ajattelemisen aihetta miehestä, jonka olin
+surmannut, perin vaarallisesta asemastani ja ennen kaikkea siitä
+merkillisestä pelistä, johon Silverin näin antautuneen. Hänhän piti
+toisella kädellään kapinallisia koossa ja toisella tavoitteli kaikkia
+mahdollisia ja mahdottomia keinoja hieroakseen sovintoa ja pelastaakseen
+kurjan henkensä. Hän nukkui nyt rauhallisesti, kuorsaten äänekkäästi;
+mutta niin kelvoton mies kuin hän olikin, tunsin sääliä häntä kohtaan
+ajatellessani niitä peloittavia vaaroja, jotka häntä ympäröivät, ja
+häpeällistä hirsipuuta, joka häntä odotti.</p>
+
+
+
+<h3>30 Luku.<br />
+Kunniasanalla.</h3>
+
+
+<p>Minut herätti &mdash; tai oikeastaan meidät kaikki herätti, sillä minä näin
+yksin vahdinkin hierovan silmiään &mdash; sointuisa, ystävällinen ääni, jonka
+kuulimme huutavan meille metsän reunasta.</p>
+
+<p>"Hirsimaja, o-hoi! Täällä on tohtori!"</p>
+
+<p>Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen kuuleminen minua ilostuttikin,
+niin ei iloni ollut vallan sekoittamatonta. Levottomana muistelin
+sopimatonta ja salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin, mihin se
+minut oli vienyt &mdash; minkälaisten toverien pariin ja minkälaisiin
+vaaroihin &mdash; niin minua hävetti katsoa häntä kasvoihin.</p>
+
+<p>Hän oli nähtävästi lähtenyt jo liikkeelle pimeän aikaan, sillä päivä oli
+juuri valjennut; ja kun katsahdin ulos ampumareiästä, niin näin hänen,
+kuten Silverin kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.</p>
+
+<p>"Tekö, tohtori! Koreinta &mdash; huomenta teille, sir!" Silver huudahti
+vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja hyvää tuulta loistavana. "Aina
+virkku ja varhainen, mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan
+kallis. George, heilutapa koipiasi, poikaseni ja juokse auttamaan
+tohtori Livesey yli aidan. Kaikki voivat komeasti, nämä teidän
+potilaanne &mdash; kaikki ovat terveitä ja iloisia."</p>
+
+<p>Niin hän puhui, seisten kummun laella, sauva kainalossa ja toisella
+kädellään majan seinään nojaten &mdash; kiireestä kantapäähän entinen John,
+tapoineen ja puheineen.</p>
+
+<p>"Meillä on täällä teille eräs yllätyskin, sir", hän jatkoi. "Muuan
+vieras &mdash; he, he! Uusi asukas ja täyshoitolainen, terhakka kuin
+kissanpentu; nukkui kuin lastauspäällysmies, aivan Johnin rinnalla
+&mdash;perä perää vasten, koko yön!"</p>
+
+<p>Tohtori Livesey oli päässyt aitauksen yli ja lähelle majaa, joten minä
+selvästi kuulin muutoksen hänen äänessään, kun hän kysäsi:</p>
+
+<p>"Eihän vain Jim?"</p>
+
+<p>"Jim juuri, ihka elävänä", Silver vastasi.</p>
+
+<p>Tohtori pysähtyi sanaakaan virkkamatta ja kului kotvan, ennenkuin hän
+näytti saavan takaisin liikuntakykynsä.</p>
+
+<p>"Vai niin, vai niin", hän viimein virkkoi. "Työ ensin, sitten huvi,
+kuten te itsekin sanoisitte, Silver. Katsastakaamme potilaitanne."</p>
+
+<p>Hetken perästä hän saapui majaan, ja nyökäyttäen välinpitämättömästi
+päätään minulle, hän ryhtyi sairaita vaalimaan. Hän ei näyttänyt
+vähintäkään levottomalta, vaikka hän epäilemättä tiesi, että hänen
+henkensä näiden salakavalien roistojen parissa riippui hiuskarvasta. Hän
+jutteli potilailleen aivan kuin olisi ollut tavallisella sairaskäynnillä
+rauhallisessa perheessä. Hänen käytöksensä epäilemättä vaikutti
+miehiinkin, sillä he käyttäytyivät hänen seurassaan aivan kuin ei mitään
+olisi tapahtunut &mdash; aivan kuin hän yhä olisi ollut laivan lääkäri ja he
+uskollisia merimiehiä.</p>
+
+<p>"Te edistytte erinomaisesti, ystäväiseni", puhui hän miehelle, jolla oli
+pää kääreissä, "ja jos kenellä on pelastuminen ollut täpärällä, niin oli
+se teillä. Teidän kallonne taitaa olla vähintäin raudasta. No George,
+kuinkas teidän laitanne on? Naama on toden totta komea; teidän maksanne,
+mies kulta, on nähtävästi aivan ylösalaisin. Otitteko sitä lääkettä?
+Ottiko hän lääkettä, miehet?"</p>
+
+<p>"Otti, otti, aivan varmaan", Morgan vastasi.</p>
+
+<p>"Näettekös, miehet; kun minä nyt kerran olen kapinallisten tohtori,
+taikka vankien tohtori, kuten minä mieluummin sanon", Livesey puhui
+kaikkein herttaisimmalla tavallaan, "niin pidän aivan kunnia-asianani
+saada jokainoa mies säästetyksi Yrjö kuninkaalle &mdash; Jumala häntä
+siunatkoon &mdash; ja hirsipuulle."</p>
+
+<p>Rosvot katsahtivat toisiinsa ja nielivät vaieten tuon kirpeän
+pistopuheen.</p>
+
+<p>"Dick ei voi oikein hyvin, sir", muuan virkkoi.</p>
+
+<p>"Vai ei!" tohtori vastasi. "Tulepa tänne, Dick, ja näytä kieltäsi. Siinä
+se, en ihmettelekään, ettei hän voi hyvin! Miehen kieli säikäyttäisi
+ranskalaisenkin. Yksi kuumesairas entisten lisäksi!"</p>
+
+<p>"Kas niin", Morgan virkkoi, "sen nyt sai, kun raamattunsa pilasi."</p>
+
+<p>"Sen se nyt sai &mdash; teidän sanaanne &mdash; kun oli oikea aasi", tohtori
+vastasi; "ja kun ei ollut älyä sen vertaa, että olisi kyennyt erottamaan
+puhtaan ilman myrkystä ja kuivan maan haisevasta ruttorämeestä. Minä
+pidän aivan varmana &mdash; vaikka se luonnollisesti onkin vain olettamus
+&mdash;että te kaikki saatte veronne maksaa, ennenkuin saatte malarian
+ruumiistanne. Laittaapa leirinsä rämeeseen! Silver, te aivan lyötte
+minut hämmästyksellä. Te olette muita vähän viisaampi hullu;
+mutta ei teillä näytä olevan aavistusta edes terveyssääntöjen
+alkuperusteistakaan."</p>
+
+<p>"Kas niin", hän lisäsi kun oli kaikkia hoidellut ja miehet olivat
+kuunnelleet hänen määräyksiään niin hassunkurisen nöyrinä, kuin olisivat
+he olleet köyhäinkoululaisia eikä verivelkaisia kapinoitsijoita ja
+merirosvoja &mdash; "kas niin, nyt riittää täksi päiväksi. Ja nyt minä
+tahtoisin vaihtaa sanan pari tuon pojan kanssa, jos sallitte."</p>
+
+<p>Hän nyökkäsi huolimattomasti päätään minuun päin.</p>
+
+<p>George Merry seisoi ovella syleksien ja noituen jotain pahan makuista
+lääkettä; mutta kuultuaan ensimmäiset tohtorin sanat hän tulipunaiseksi
+karahtaen pyörähti ympäri ja karjasi kiroten: "Ei!"</p>
+
+<p>Silver iski kämmenensä tynnyriin.</p>
+
+<p>"Vaiti!" hän ärjäsi ja loi mieheen leimuavan katseen. "Tohtori", hän
+jatkoi tavalliseen ääneensä, "minä ajattelin tässä samaa asiaa, kun
+tiesin miten paljon te pojasta piditte. Me olemme kaikki täällä
+kiitollisia teille ystävyydestänne ja luotamme teihin, juoden rohtojanne
+kuin mitäkin rommia. Ja minä luulen keksineeni menettelytavan, joka
+kaikkia tyydyttää. Hawkins, lupaatko minulle kunniasanallasi
+aatelismiehenä &mdash; sillä aatelismies sinä olet, vaikka köyhänä syntynyt
+&mdash; lupaatko kunniasanallasi, ettet pötki pakoon?"</p>
+
+<p>Minä annoin mielelläni pyydetyn lupauksen.</p>
+
+<p>"Nyt, tohtori", Silver puhui, "te kapuatte aitauksen tuolle puolen ja
+sinne päästyänne minä tuon pojan sisäpuolelle. Luulisin teidän voivan
+pakista paalujen lomitse. Hyvästi, sir, ja parhaimmat tervehdyksemme
+junkkarille ja kapteeni Smollettille."</p>
+
+<p>Tyytymättömyys, jonka vain Silverin hurjat silmäniskut olivat saaneet
+tukahdutetuksi, puhkesi ilmiliekkiin heti kun tohtori oli poistunut
+majasta. Silveriä syytettiin kaksinkertaisesta pelistä &mdash; yrityksistä
+hankkia itselleen yksityistä suosiota &mdash; kanssarikollistensa etujen
+syrjäyttämisestä &mdash; sanalla sanoen juuri niistä juonista, joita hän
+parhaillaan sommitteli. Asema näytti minusta niin päivän selvältä, etten
+uskonut hänen kykenevän myrskyä asettamaan. Mutta hän oli toisia kaksin
+verroin voimakkaampi, ja hänen viimeöinen voittonsa oli hankkinut
+hänelle tavattoman vaikutusvallan miesten mieliin. Hän nimitteli heitä
+aaseiksi ja pässinpäiksi, selitteli miten tärkeätä oli antaa minun
+puhutella tohtoria, heilutteli karttaa heidän nenänsä edessä ja kysyi,
+oliko heillä varaa rikkoa sopimus juuri samana päivänä kun heidän piti
+lähteä aarretta etsimään.</p>
+
+<p>"Ei, tuhat kertaa ei!" hän huusi, "me kyllä sopimuksen rikomme, kun aika
+tulee, mutta sitä odotellessa minun täytyy petkuttaa tuota tohtoria,
+vaikka olisi minun hänen saappaitaan viinalla voideltava."</p>
+
+<p>Sitten hän käski heitä sytyttämään nuotion ja kompuroi sauvoineen
+olkapäähäni nojaten ulos majasta, jättäen miehet vallan hämilleen. Hän
+oli pikemmin saanut heidät puhetulvallaan vaikenemaan kuin itse asiasta
+vakuutetuksi.</p>
+
+<p>"Hitaasti, poika, hitaasti", hän kuiskasi. "He voivat tuossa tuokiossa
+juosta niskaamme, jos näkevät meidän kiirehtivän."</p>
+
+<p>Hyvin hitaasti me nyt kahlasimme hietikossa tohtoria kohti, joka odotti
+meitä paaluaidan toisella puolen, ja heti kun olimme hyvän kuulomatkan
+päässä, Silver pysähtyi.</p>
+
+<p>"Panettehan tämänkin muistiin, tohtori", hän puhui; "ja poika kertoo
+teille, miten minä hänen henkensä pelastin ja jouduin senvuoksi
+virkaheitoksikin, uskokaa se! Kuulkaas, tohtori, kun mies laskee niin
+liki tuulta kuin minä nyt, ja panee alttiiksi ruumispahansa viimeisenkin
+jäntereen &mdash; niin ettehän pitäne liikana, jos puhutte jonkun hyvän sanan
+puolestani! Pitäkää ystävällisesti mielessänne, että nyt ei ole kysymys
+vain minun hengestäni &mdash; tämän pojan henki on kysymyksessä kaupan
+päälliseksi. Sanottehan minulle jonkun hyvän sanan, tohtori, ja annatte
+minulle sääliväisyyden nimessä rohkeutta jatkaa tätä peliä?"</p>
+
+<p>Silver oli kuin toinen mies, heti kun hän oli ulkona ovesta ja selin
+tovereihinsa ja hirsimajaan. Hänen poskensa näyttivät painuneen kuopalle
+ja ääni vapisi.</p>
+
+<p>"Mitäs nyt, John! Ettehän ole peloissanne?" tohtori Livesey kysäsi.</p>
+
+<p>"Tohtori, minä en ole mikään pelkuri &mdash; en tuon vertaa!" vastasi hän
+sormiaan näpsäyttäen. "Ja vaikka olisinkin, niin en sanoisi. Mutta minä
+tunnustan koristelematta: hirsipuu minua pöyristyttää. Te olette hyvä
+mies, ja rehti mies; parempaa miestä en ole tavannut! Ette varmaankaan
+unhota, mitä hyvää minä olen tehnyt, ette unhota sitä enemmän kuin
+pahoja tekojanikaan. Nyt minä vetäydyn syrjään &mdash; kas näin &mdash; ja jätän
+teidät Jimin kanssa kahden kesken. Panettehan senkin muistiin, vai mitä,
+sillä tilini on pitkä, totisesti!"</p>
+
+<p>Näin sanoen hän perääntyi sen verran, ettei kuulisi puheluamme, istuutui
+kannolle ja rupesi viheltelemään. Tuon tuostakin hän vähän käännähti
+kannoillaan nähdäkseen milloin meitä milloin taas levottomia
+tovereitaan, jotka kulkivat edestakaisin nuotion ja majan väliä,
+sytytellen nuotiota ja kantaen majasta silavaa ja leipää aamiaiseksi.</p>
+
+<p>"Vai täällä sinä, Jim, nyt olet", tohtori alakuloisesti puhui. "Mitä
+olet kylvänyt, sitä sinun on niitettävä. Taivas tietäköön, ettei
+sydämeni salli minun sinua moittia. Mutta sen verran minä sinulle sanon,
+olipa se hyvästi tai pahasti: kun kapteeni Smollett oli terve, niin et
+olisi uskaltanut poistua; ja kun hän oli sairas, eikä voinut sitä estää,
+niin &mdash; kautta pyhän Yrjön, se oli surkean pelkurimaista!"</p>
+
+<p>Minä tunnustan, että siinä minulta pääsi itku. "Tohtori", sopersin,
+"säästäkää minua. Olen jo tarpeeksi itseäni soimannut; elämäni on joka
+tapauksessa mennyttä, ja jo aikoja sitten olisin surmani saanut, jollei
+Silver olisi minua suojellut. Ja uskokaa minua, tohtori, minä uskallan
+kuolla &mdash; ja myönnän sen ansainneenikin &mdash; mutta kidutusta minä pelkään.
+Jos he rupeavat minua kiduttamaan..."</p>
+
+<p>"Jim", tohtori keskeytti, äänessään aivan toinen sävy, "Jim, tätä minä
+en voi sallia. Hyppää ylös, niin juoksemme henkemme edestä."</p>
+
+<p>"Tohtori", vastasin, "minä annoin sanani."</p>
+
+<p>"Tiedän, tiedän", hän huudahti. "Sitä emme enää voi muuksi muuttaa. Minä
+otan kaikki syykseni, torat ja porut, häpeät ja häväistykset &mdash; mutta
+tänne en voi sallia sinun jäävän, Jim! Hyppää! Yksi ainoa hyppäys, niin
+me olemme tiessämme ja juoksemme kuin kauriit."</p>
+
+<p>"Ei, tohtori", minä vastasin; "te tiedätte vallan hyvin, ettette te itse
+tekisi, ette te, ei junkkari, eikä kapteeni; enkä minäkään tahdo sitä
+tehdä. Silver luotti minuun, minä annoin sanani, ja takaisin minä menen.
+Mutta te ette antanut minun puhua loppuun, tohtori. Jos he rupeavat
+minua kiduttamaan, niin saattaisi tapahtua, että tulisin ilmaisseeksi
+missä kuunari on, sillä minä sain kuunarin käsiini, osaksi
+onnenkaupalla, ja se on nyt Pohjoissatamassa, sen etelärannalla aivan
+nousuveden rajassa. Veden puoliväliin laskeuduttua se on aivan kuivalla
+maalla."</p>
+
+<p>"Kuunariko!" tohtori huudahti.</p>
+
+<p>Minä kerroin hänelle nopeasti seikkailuni ja hän kuunteli minua vaieten.</p>
+
+<p>"Näyttää kuin olisi kohtalon sormi tässä mukana", hän virkkoi
+lopetettuani. "Aina se olet sinä, joka henkemme pelastat, ja luuletko
+sinä, että me ehdolla millään sallimme sinun joutuvan surman suuhun? Se
+olisi huono palkinto, poikani. Sinä keksit salaliiton; sinä löysit Ben
+Gunnin &mdash; paras löytö mitä koskaan olet tehnyt tai tulet tekemään,
+vaikka kymmeniä yhdeksän eläisit. Ah, kautta Jupiterin &mdash; Ben Gunnista
+muistuu muutenkin mieleeni! Siinä se yllätys on ilmielävänä! Silver",
+hän huusi, "Silver! &mdash; Minä annan teille pienen neuvon", jatkoi hän, kun
+kokki oli tullut lähemmäksi; "älkää pitäkö liian kiirettä sen aarteen
+suhteen."</p>
+
+<p>"Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole paljon", Silver vastasi.
+"Luvallanne sanoen minä voin pelastaa omani ja pojan hengen vain
+aarretta etsimällä, pitäkää se mielessänne."</p>
+
+<p>"Vai niin, Silver", tohtori virkkoi, "jos niin on asian laita, niin
+annan vielä yhden neuvon: huutakaa, kun sen löydätte!"</p>
+
+<p>"Näin meidän kesken sanoen, sir", Silver vastasi, "tuo on liian paljon
+ja liian vähän sanottu. Mitä teillä on mielessä, miksi te jätitte
+hirsimajan, miksi te annoitte minulle sen kartan &mdash; tästä kaikesta
+minulla ei ole aavistustakaan; ja kuitenkin olen minä noudattanut
+määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta sanaakaan toivon
+elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy, tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte
+sanoa suoraan, mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän
+silloin peräsimen."</p>
+
+<p>"En sano", tohtori myhäillen virkkoi, "minulla ei ole oikeutta sanoa
+enempää. Se ei ole minun salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä,
+totta puhuen sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne niin
+kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan kauemmaksikin, sillä jos
+kapteeni ei minua siitä höyhennä, niin silloin minä pahasti erehdyn!
+Ensiksi minä annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat pääsemme
+hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen minä parhaani pelastaakseni
+teidät väärää valaa tekemättä."</p>
+
+<p>Silverin kasvot loistivat ilosta.</p>
+
+<p>"Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani, vaikka olisitte oma
+äitini", hän huudahti.</p>
+
+<p>"Se on ensimmäinen myönnytykseni", tohtori jatkoi. "Toinen on neuvova:
+Pitäkää poika aina vieressänne, ja kun apua tarvitsette, niin huutakaa.
+Minä menen nyt sitä teille etsimään, ja apuni on itse osoittava, etten
+turhia puhu. Hyvästi, Jim."</p>
+
+<p>Tohtori Livesey puristi kättäni paalujen lomitse, nyökäytti päätään
+Silverille ja poistui nopein askelin metsään.</p>
+
+
+
+<h3>31 Luku.<br />
+Aarretta etsimässä &mdash; Flintin osviitta.</h3>
+
+
+<p>"Jim", Silver virkkoi heti kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin
+sinun henkesi, niin pelastit sinä minun, ja sitä minä en unhota. Minä
+näin tohtorin kehoittavan sinua karkaamaan &mdash; toisella silmäni nurkalla
+sen näin; ja minä näin sinun kieltäytyvän, näin sen yhtä selvään kuin
+olisin sen kuullut. Jim, siinä on yksi ansiosi. Nyt on minulle
+vilahtanut ensimmäinen toivon kipinä aina siitä saakka kuin
+hyökkäyksemme meni myttyyn; ja se on myös sinun ansiotasi. Ja nyt, Jim,
+meidän on lähdettävä sitä aarretta etsimään, vielä suljetuin määräyksin,
+mistä minä en pidä. Meidän on pysyttävä tiukasti yhdessä, selkä selkää
+vasten; siten pelastamme kumpikin kaulamme, vaikka itse hitto olisi
+irti."</p>
+
+<p>Samassa muuan miehistä huusi meille nuotiolta ilmoittaen, että aamiainen
+oli valmis, ja pian istuimme kaikki hietikolle laivakorppujen ja
+kärvennetyn silavan kimpussa. Miehet olivat laittaneet nuotion, jolla
+olisi paistanut vähintäin härän, ja nyt se kuumensi niin tavattomasti,
+ettei sitä voinut lähestyä muualta kuin tuulen yläpuolelta ja sieltäkin
+vain varovaisesti. Samaan tuhlaavaan tapaan he olivat ruokansakin
+valmistaneet, luullakseni ainakin kolme kertaa enemmän kuin jaksoimme
+syödä, ja aterian jäännöksen heitti muuan miehistä nauraa hohottaen
+tuleen, joka tästä tavattomasta polttoaineesta räiskähti hulmuaviin
+liekkeihin. En ollut vielä ennen nähnyt miehiä, jotka olisivat vähemmän
+huomisesta huolehtineet. Kädet suuhun, siten parhaiten kuvaan heidän
+menettelyänsä. Ruoan tuhlauksen nähtyäni ja nukkuvia vartioita muistaen
+minä huomasin heidät pitempiaikaiseen taisteluun kerrassaan
+mahdottomiksi, vaikka he yksityisissä otteluissa olivatkin pelottomia.</p>
+
+<p>Ei edes Silver, istuessaan siinä murkinoimassa Kapteeni Flint
+olkapäällään, lausunut ainoatakaan moitteen sanaa heidän
+ajattelemattomuudestaan. Ja tämä kummastutti minua sitäkin enemmän, kun
+hän mielestäni oli juuri osoittanut entistä suurempaa älykkäisyyttä.</p>
+
+<p>"Nähkääs, toverit", hän puhui, "te voitte kiittää onneanne, että teillä
+on täällä Barbecue ajattelemassa puolestanne tällä pääkopallansa. Minä
+sain kuin sainkin selville sen mitä halusin. Laiva on heidän hallussaan,
+se on varmaa. Minne he sen ovat piiloittaneet, sitä en vielä tiedä;
+mutta kun ensin olemme löytäneet aarteen, niin lähdemme kiertomatkalle
+ja etsimme sen käsiimme. Ja silloin, toverit, kun meillä on laiva, niin
+lienee meillä myös sananvalta."</p>
+
+<p>Näin hän jutteli, suu täynnä silavaa, ja kohotti siten toisten toivoa ja
+luottamusta sekä samalla, luullakseni, rohkaisi itseään.</p>
+
+<p>"Mitä lunnaaseemme tulee", hän jatkoi, "niin oli tuo hänen viimeinen
+pakinansa niiden kanssa, joita hän niin rakkaina pitää. Minä olen saanut
+tarvitsemani tiedot, kiitos siitä hänelle, mutta nyt olemmekin kuitit.
+Minä kuljetan häntä nuorassa mukanani, kun lähdemme aarretta etsimään,
+sillä meidän täytyy toistaiseksi säilyttää häntä kaikkien
+mahdollisuuksien varalta tarkasti kuin kultamunia. Kun sitten sekä aarre
+että laiva ovat käsissämme ja me kynnämme laineita kuin iloiset veikot
+konsanaan, niin sitten me puhelemme Hawkinsista, ja annamme hänelle
+osansa kaikesta hänen ystävällisyydestään."</p>
+
+<p>Ei ollut ihmeellistä, että miehet olivat hyvällä tuulella. Minä
+puolestani olin aivan masennettu. Jos tuo suunnitelma, jonka hän nyt oli
+esittänyt, olisi toteutettavissa, niin Silver, joka jo oli
+kaksinkertainen petturi, aivan varmaan ei empisi panna sitä täytäntöön.
+Hänellä oli vielä jalka kummassakin leirissä; eikä ollut
+epäilemistäkään, ettei hän mieluummin valitsisi rikkauksia ja vapautta
+merirosvojen parissa kuin hirsipuusta pelastumista, joka meidän
+tahollamme oli hänellä ainoana toivona.</p>
+
+<p>Ja vaikkapa asiat niin kääntyisivätkin, että hänen täytyisi pysyä
+tohtori Liveseylle antamassaan lupauksessa, niin mitkä vaarat meitä
+silloin uhkasivat! Mikähän meitä odotti silloin kun hänen toveriensa
+epäilykset toteutuivat ja hänen ja minun täytyy ryhtyä taisteluun
+elämästä ja kuolemasta &mdash; hänen raajarikkoisen, ja minun, poikasen
+&mdash;viittä väkevää ja häikäilemätöntä merimiestä vastaan!</p>
+
+<p>Lisätkää näihin huoliini vielä tuo salaperäisyys, joka yhä verhosi
+ystävieni menettelyä; heidän selittämätöntä poistumistaan hirsimajasta,
+käsittämätöntä menettelyään kartan suhteen ja tohtorin vielä
+ihmeellisempää varoitusta Silverille: "Huutakaa kun sen löydätte" &mdash;niin
+helposti ymmärrätte, ettei aamiainen minulle maistunut ja etten vallan
+rauhallisena lähtenyt seuraamaan miehiä aarteen etsintään.</p>
+
+<p>Perin kummalliselta matkueelta me olisimme näyttäneet, jos olisi joku
+ollut meitä näkemässä: kaikki likaisissa merimiesvaatteissa ja, minua
+lukuunottamatta, hampaisiin asti asestettuina. Silverillä oli kaksi
+kivääriä &mdash; toinen selässä, toinen rinnalla &mdash; ja lisäksi suuri
+lyömämiekka kupeella ja pistooli kummassakin leveäliepeisen kauhtanansa
+taskussa. Tämän omituisen ulkoasun täydennyksenä istui Kapteeni Flint
+vielä hänen olkapäällään ja lasketteli merimiesten tavallisia
+voimasanoja loppumattomiin. Minulle oli köysi sidottu vyötäisiin, ja
+kuuliaisena seurasin kokkia, joka piteli köyden toisesta päästä milloin
+vapaalla kädellään milloin taas tukevilla hampaillaan. Minua kuljetetaan
+totta tosiaan aivan kuin tanssivaa karhunpenikkaa.</p>
+
+<p>Toisilla miehillä oli taakkana mitä milläkin, muutamat kantoivat
+kuokkia ja lapioita &mdash; sillä ne olivat miehet kaikkein ensiksi tuoneen
+maihin <i>Hispaniolasta</i> &mdash; toiset taas silavaa, leipää ja viinaa
+päivällisvaroiksi. Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat
+peruisin meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta Silver oli
+eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt sopimusta tohtorin kanssa,
+niin olisi hänen tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla
+toimeen vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat
+hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies on tavallisesti
+huono pyssymies; ja sitäpaitsi päättelin, että koska heillä ruokavarat
+olivat niin vähissä, niin ei heillä lienee ollut liiaksi
+ruutivarojakaan.</p>
+
+<p>Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle &mdash; yksinpä käärepäinen
+mieskin, jonka totta tosiaan olisi pitänyt pysyä varjossa &mdash; ja
+taivalsimme peräkanaa purolle, jossa laivaveneet olivat. Näihinkin
+olivat rosvot juovuspäissään lyöneet leimansa. Toisesta oli tuhdot
+rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin kurjassa kunnossa.
+Varmuuden vuoksi otettiin kumpikin vene mukaan, ja jakautuen
+tasaväkisesti molempiin me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa
+pitkin.</p>
+
+<p>Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena. Punainen risti oli
+luonnollisesti aivan liian suuri ohjeeksemme, ja kartan takapuolella
+oleva määrittely ei myöskään ollut semmoisenaan selvästi käsitettävissä.
+Se kuului, kuten lukija muistanee, seuraavasti:</p>
+
+<p>"Suuri puu, Tähystäjän ulkonemalla, yksi aste pohjoiseen
+pohjoiskoillisesta.</p>
+
+<p>"Luurankosaari itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>"Kymmenen jalkaa."</p>
+
+<p>Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki. Edessämme rajoitti satamaa
+parin kolmen sadan jalan korkuinen tasanko, joka pohjoisessa yhtyi
+Tähystäjän loivaan eteläiseen rinteeseen. Etelään käsin tasanko taas
+nousi vähitellen tuoksi louhikkoiseksi kukkulaksi, jota nimitettiin
+Mesaanimastoksi. Tasangon yläosassa kasvoi runsaasti erikokoisia
+mäntyjä. Siellä täällä joku erityinen puu kohosi neljä- tai
+viisikymmentä jalkaa naapureitaan korkeammalle, ja mikä näistä nyt oli
+tuo kapteeni Flintin "suuri puu", se voitiin saada selville vasta
+paikalle tultua kompassin avulla.</p>
+
+<p>Tästä huolimatta oli joka mies valinnut nimikkonsa ennenkuin oltiin edes
+puolimatkassa rantaan. Silver yksin kohautti vain olkapäitään ja
+kehoitti miehiä odottamaan siksi kunnes perille päästiin.</p>
+
+<p>Silverin määräyksen mukaisesti soutelimme hiljakseen välttääksemme
+ennenaikuista rasittumista, ja kotvan kuluikin ennenkuin pääsimme maihin
+tuon toisen puron suussa, joka juoksi metsäistä rotkoa pitkin Tähystäjän
+rinteeltä satamaan. Sieltä me vasemmalle kallistuen läksimme nousemaan
+rinnettä ylös tasangolle.</p>
+
+<p>Pehmyt, liejuinen maaperä ja sankka suokasvullisuus hidastutti alussa
+kulkuamme, mutta vähitellen alkoi rinne käydä jyrkemmäksi, maaperä
+kivisemmäksi ja metsä muuttua laadultaan toisenlaiseksi ja kasvultaan
+harvemmaksi. Me lähestyimmekin saaren hauskinta osaa. Väkevätuoksuinen
+kanerva ja monenlaiset kukkivat pensaskasvit olivat melkein kokonaan
+tunkeneet ruohon tieltään. Vihreitä muskottipähkinäpensastoja kasvoi
+siellä täällä punertavien mäntyjen varjossa, ja edellisten voimakas
+maustehaju sekoittui viimemainittujen terveelliseen pihkan tuoksuun.
+Ilma täällä sitäpaitsi oli raikas ja virkistävä ja vaikutti meihin
+kohtisuorien auringonsäteitten lämmittämänä erittäin elähyttävästi.</p>
+
+<p>Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja juosten edestakaisin.
+Ketjun keskipaikoilla ja hyvän joukon toisia jäljempänä etenimme me
+Silverin kanssa &mdash; minä köytettynä ja hän huohottaen ja penkoen
+peräänantavaa sorokkoa sauvallaan. Tuontuostakin minun suorastaan täytyi
+häntä tukea estääkseni häntä tuupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.</p>
+
+<p>Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja lähestyimme tasangon reunaa,
+kun kauimpana vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jotain
+pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa perästä ja toiset
+alkoivat juosta häntä kohti.</p>
+
+<p>"Ei kai hän vaan ole aarretta löytänyt", Morgan virkkoi kiiruhtaessaan
+ohitsemme, "sillä eihän siellä honkia ole."</p>
+
+<p>Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin, kuten me perille
+päästyämme näimme. Kookkaan männyn juurella, vihreän köynnöskasvin
+ympäröimänä, makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia kankaan
+siekaleita. Luullakseni tunsi joka mies kylmien väreiden karmivan
+selkäpiitään.</p>
+
+<p>"Hän oli merimies", virkkoi George Merry, joka muita rohkeampana oli
+lähestynyt löytöä ja tutki kankaan jätteitä. "Ainakin on tämä hyvää
+siniverkaa."</p>
+
+<p>"Niinpä vain", Silver virkkoi, "sangen luultavaa; et kai luullut piispaa
+täältä löytäväsi. Mutta mikä ihmeellinen asento tuolla luurangolla on?
+Se ei ole luonnollinen."</p>
+
+<p>Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa todellakaan voinut
+pitää luonnollisena. Huomioonottamatta muutamia pieniä eroavaisuuksia
+(jotka ehkä johtuivat haaskalintujen käsittelystä, taikka hitaasti
+kasvavan köynnöskasvin vaikutuksesta) makasi mies aivan suorassa &mdash;jalat
+yhtäänne ja suoraan pään yläpuolelle käännetyt kädet päinvastaiseen
+suuntaan.</p>
+
+<p>"Minäpä olen saanut erään ajatuksen tähän vanhaan aivokoppaani", Silver
+virkkoi. "Tässä on kompassi &mdash; tuolla pistää Luurankosaaren korkein
+kohta selvänä esiin. Katsokaapas nyt, missä suunnassa luuranko makaa!"</p>
+
+<p>Suunta määrättiin. Ruumis osoitti suoraan saarta kohti ja kompassi
+näytti tarkalleen itäkaakosta itään.</p>
+
+<p>"Arvasinhan minä sen", kokki huudahti. "Tämä tässä on osviitta. Suoraan
+tuonne pitää meidän kurssimme iloisten dollarien luo. Mutta hitto
+vieköön! Selkäpiitänihän karmii tuota Flintiä ajatellessani. Tämä on
+varmasti yksi <i>hänen</i> kujeitaan. Hän oli täällä yksin kuuden miehen
+seurassa; hän surmasi jok'ikisen ja yhden heistä hän sitten kuljetti
+tänne ja asetti kompassin avulla tähän asentoon! Luusto on ollut pitkän
+miehen ja tukka on ollut kellertävä. Saattaisi olla Allardyce.
+Muistathan sinä kai Allardycen, Tom Morgan?"</p>
+
+<p>"Kyllä hyvinkin hänet muistan", Morgan vastasi. "Hän oli velassa minulle
+ja puukkoni hän otti mukaansa maihin."</p>
+
+<p>"Puukoista puhuessamme", muuan virkkoi &mdash; "miksi ei tässä näy hänen
+puukkoansa? Flint ei ollut niitä miehiä, jotka kopeloivat merimiesten
+taskuja; ja lintujenkin luulisin sen jättävän aloilleen."</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, sinä olet oikeassa!" Silver huudahti.</p>
+
+<p>"Täällä ei ole tavaraa minkäänlaista", virkkoi Merry, joka yhä
+tutkisteli luita, "ei kuparikolikkoa eikä tupakkamassia. Tämä ei minusta
+ole luonnollista."</p>
+
+<p>"Ei totta totisesti tämä ole luonnollista", myönsi Silver; "ei
+luonnollista eikä hauskaakaan, sanot sinä. Tuli ja leimaus, toverit! Jos
+Flint olisi elossa, niin tämä olisi kuuma paikka sekä teille että
+minulle. Kuusi oli heitä ja kuusi on meitä; ja nyt heistä on vain luut
+jälellä."</p>
+
+<p>"Minä näin hänen kuolleena aivan näillä valoaukoillani", Morgan puhui.
+"Billy vei minut sisään. Siellä hän makasi kuparirahat silmien päällä."</p>
+
+<p>"Kuolleena &mdash; niin kylläkin, kuollut hän on ja kuopattu", käärepäinen
+mies virkkoi; "mutta jos konsaan vainajat kummittelevat, niin
+kummittelisi Flint. Siunatkoon sentään &mdash; hän kuoli pahan kuoleman, se
+Flint!"</p>
+
+<p>"Pahan kylläkin", toinen lisäsi; "toisinaan hän raivosi, toisinaan huusi
+ja välillä lauloi. 'Viistoista miestä' oli hänen ainoa laulunsa,
+toverit; ja minä sanon teille, etten enää koskaan senjälkeen ole oikein
+pitänyt siitä viisusta. Oli hirveän kuuma päivä, ikkuna oli auki, ja
+minä kuulin sen laulun kaikuvan niin selvänä, niin &mdash; ja mies jo
+korahteli kuoleman kielissä."</p>
+
+<p>"Riittää jo", Silver virkkoi, "lopettakaa moinen puhe. Hän on kuollut
+eikä kummittele, sen minä tiedän; ainakaan ei hän päivällä kummittele se
+on varmaa. Pelko vie mieheltä tarmon. Eteenpäin nyt vaan kultakolikolta
+hakemaan!"</p>
+
+<p>Me läksimme kyllä liikkeelle, mutta kirkkaasta päivänpaisteesta
+huolimatta miehet eivät enää juoksennelleet hoilaten kukin tahollansa,
+vaan pysyttelivät yhdessä ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen
+merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.</p>
+
+
+
+<h3>32 Luku.<br />
+Aarretta etsimässä. &mdash; Ääni metsästä.</h3>
+
+
+<p>Osaksi äskeisen pelästyksen herpaisevasta vaikutuksesta, osaksi Silverin
+ja sairaiden miesten lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti
+kun oli päästy tasangolle.</p>
+
+<p>Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin, oli meillä
+lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme näimme puiden latvojen ylitse
+rantatyrskyjen ympäröimän Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja
+Luurankosaari ja idässä &mdash; niemekkeen ja suomaiden ylitse &mdash; avara meren
+ulappa. Tähystäjä kohosi jyrkkänä yläpuolellamme, paikoittain
+yksinäisten mäntyjen kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden
+tummentamana. Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen kohina
+rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina pensastoista. Meren
+ulapalla ei näkynyt alusta ei purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi
+meissä yksinäisyyden tunnetta.</p>
+
+<p>Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla muutamia suuntia.</p>
+
+<p>"Tuolla on ne kolme 'isoa puuta'", hän virkkoi, "kutakuinkin oikeassa
+linjassa Luurankosaaresta. 'Tähystäjän ulkonemaksi' arvelisin tuota
+matalampaa nyppylää tuolla. Tavaran löytäminen on nyt leikin tekoa.
+Minua melkein haluttaisi murkinoida ensin."</p>
+
+<p>"Minulle ei ruoka maistu", Morgan murisi. "Ajatellessani Flintiä
+&mdash;tuntuu minusta aivankuin &mdash; se olisi minulle tapahtunut."</p>
+
+<p>"Kas niin, poikaseni; kiitä onneasi, että hän on kuollut", Silver
+virkkoi.</p>
+
+<p>"Hän oli itse ilkeä piru", muuan miehistä huudahti väristen.
+"Naamassakin sillä oli sellainen sininen väri!"</p>
+
+<p>"Sellaisen se rommi hänestä teki", Merry lisäsi. "Sininen, totta
+totisesti, siinä sanoit sanan. Sininen hän oli!"</p>
+
+<p>Aina siitä alkaen kuin he olivat luurangon löytäneet ja vaipuneet
+nykyisiin ajatuksiinsa, olivat he ruvenneet puhelemaan yhä
+hiljaisemmalla äänellä. Nyt heidän puhelunsa oli vaimennut melkein
+kuiskaukseksi, joka tuskin häiritsi metsän hiljaisuutta. Äkkiä edessämme
+metsän syvyydessä heikko, kimakka, vapiseva ääni aloitti tuon tutun
+laulun:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Viistoista miestä arkulla vainaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Huh-hah-hei ja rommia pullo!"<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>En vielä ole koskaan nähnyt ihmisten kamalammin säikähtävän kuin
+rosvojen silloin. Kaikkien kasvoilta pakeni veri kuin loihdittuna;
+toiset karahtivat pystyyn, toiset tarttuivat kiinni naapureihinsa;
+Morgan painoi kasvonsa maahan.</p>
+
+<p>"Se on Flint, kautta...!" Merry parahti.</p>
+
+<p>Laulu oli loppunut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin &mdash; katkennut
+keskellä säveltä, aivan kuin joku olisi kädellään tukkinut laulajan
+suun. Kaikuen niin kaukaa kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa
+vihannoitsevien puiden lomitse, oli se minusta kuulunut kauniilta ja
+lempeältä. Sen vaikutus seuralaisiini oli minusta senvuoksi sitäkin
+kummallisempi.</p>
+
+<p>"Ei", Silver sai tuhkanharmaiden huuliensa välitse sanotuksi, "tämä ei
+käy laatuun. Valmiit kääntämään! Tämä on ihmeellinen retki! Äänelle en
+kykene nimeä antamaan, mutta joku siellä on kujehtimassa ylimmillä
+ristipuilla &mdash; joku, joka on lihaa ja verta, siitä olen varma!"</p>
+
+<p>Hänen rohkeutensa oli palannut hänen puhuessaan ja kasvotkin saivat jo
+vähän väriä. Toisetkin alkoivat jo kallistaa korvaansa hänen
+rohkaiseville sanoilleen ja tointua pelästyksestään, kun sama ääni
+uudelleen kajahti &mdash; tällä kertaa ei lauluun, vaan heikkoihin,
+kaukaisiin huudahduksiin, jotka entistään heikompina kaikuivat
+Tähystäjän onkaloissa.</p>
+
+<p>"Darby M'Graw!" se ulisi &mdash; se sana parhaiten kuvaa ääntä &mdash; "Darby
+M'Graw! Darby M'Graw!" yhä uudelleen, ja sitten vähän kovemmin ja
+karkeasti kiroten: "Tuo perältä rommia, Darby!"</p>
+
+<p>Rosvot seisoivat kuin maahan naulittuina, silmät suurina. Kotvan äänen
+vaiettuakin he vielä tuijottivat äänettöminä eteensä.</p>
+
+<p>"Tuo varmentaa asian", eräs sai sanotuksi. "Lähdetään pois!"</p>
+
+<p>"Ne olivat hänen viimeiset sanansa tässä maailmassa."</p>
+
+<p>Dick oli saanut esiin raamattunsa ja rukoili kiihkeästi. Hän oli saanut
+hyvän kasvatuksen ennen merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon
+seuraan.</p>
+
+<p>Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin hampaiden kalisevan hänen
+suussaan, mutta vielä hän ei ollut lannistunut.</p>
+
+<p>"Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta", hän mutisi, "ei kukaan,
+meitä tässä lukuunottamatta." Sitten hän rajusti ponnistaen voimiaan
+jatkoi: "Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä minä
+salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän. En koskaan
+pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä, tuhat tulimmaista, aio väistyä
+häntä vainajanakaan. Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan
+neljännesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt selkäänsä edes
+samalle määrälle dollareita muutaman koppavan sininaamaisen
+merimiesrääsyn vuoksi &mdash; joka lisäksi vielä on vainaja!"</p>
+
+<p>Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään merkkiä palaavasta
+rohkeudesta; paremminkin näytti heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän
+hänen halveksivien sanojensa johdosta.</p>
+
+<p>"Hillitse kieltäsi, John!" Merry varoitteli. "Älä suututa aaveita."</p>
+
+<p>Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Kukin heistä
+olisi mielellään pötkinyt pakoon jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti
+heitä yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin hänen
+uskalluksensa olisi heitä turvannut. John puolestaan oli melkein
+täydelleen vapautunut säikähdyksestään.</p>
+
+<p>"Aaveita? Vaikkapa niinkin", hän puhui. "Mutta yksi seikka minulle on
+epäselvä. Minä kuulin kaiun. Ei kukaan liene nähnyt aaveita, jotka
+synnyttävät varjon; mitähän niillä silloin olisi kaiun kanssa tekemistä?
+Se totisesti ei ole aivan kohdallaan."</p>
+
+<p>Tämä perustelu tuntui minusta perin heikolta. Mutta vaikea on arvata,
+mikä taikaluuloisiin vaikuttaa, ja ihmeekseni George Merry huomattavasti
+rauhoittui. "Niin se onkin", hän puhui. "On sinulla päätä ja älyä
+sittenkin, John. Päin tuuleen, toverit. Luulenpa melkein, että tämä
+laivue on väärällä hangalla. Kun nyt ajattelen asiaa, niin muistutti se
+Flintin ääntä, sen myönnän, mutta ei se sittenkään ollut aivan
+samanlainen. Se muistutti enemmän jonkun toisen ääntä, &mdash; se muistutti
+&mdash;"</p>
+
+<p>"Tuhat tulimmaista, Ben Gunnia!" huudahti Silver.</p>
+
+<p>"Aivan niin", Morgan huudahti polvilleen kohoutuen. "Ben Gunnin ääni se
+olikin!"</p>
+
+<p>"Vaikuttaakos se sitten mitään asiaan?" Dick kysäsi. "Ben Gunn ei ole
+täällä elävänä enempää kuin Flintkään."</p>
+
+<p>Mutta toiset vain halveksivasti hymähtivät hänen huomautukselleen.</p>
+
+<p>"Eihän toki kukaan välitä Ben Gunnista", Merry virkkoi, "olipa hän
+kuollut tai elävä."</p>
+
+<p>Vallan ihmeellistä oli, miten pian heidän rohkeutensa palasi ja kasvot
+samalla saivat jälleen väriä. Tuossa tuokiossa he juttelivat jo
+keskenään, väliin kuitenkin vaieten kuuntelemaan; mutta kun ei mitään
+erityistä enää kuulunut, he pian heittivät työaseet hartioilleen ja
+läksivät jatkamaan matkaansa. Ensimmäisenä kulki Merry pitäen Silverin
+kompassin avulla huolta oikeasta suunnasta. Hän oli lausunut kaikkien
+mielipiteen: Ben Gunnista ei kukaan välittänyt, olipa hän elävä tai
+kuollut.</p>
+
+<p>Dick yksin vielä hypisteli raamattuansa ja pälyili pelokkaana
+ympärilleen; mutta kukaan ei hänestä välittänyt sen enempää, ja näkipä
+Silver hyväksi häntä vähän ivaillakin.</p>
+
+<p>"Johan minä sanoin sinulle", hän sanoa tokaisi &mdash; "johan sanoin, että
+sinä pilasit raamattusi. Jos se ei kerran kelpaa valan välineeksi, niin
+mitäpä kummitukset siitä piittaisivat! Ei tuon vertaa!" ja hän näpsäytti
+sormiaan pysähtyen hetkeksi sauvansa varaan.</p>
+
+<p>Mutta Dick ei siitä tyyntynyt; ja pian minulle selvisi, että mies parka
+oli sairas; kuumuuden, rasituksen ja äskeisen säikähdyksen vaikutuksesta
+tohtori Liveseyn ennustama kuume kehittyi silmin nähtävästi pitkin
+askelin.</p>
+
+<p>Täällä ylhäällä tasangolla käveli mielikseen; kuljimme alamäkeä, sillä
+tasanko, kuten olen maininnut, laskeutui loivasti länteen käsin. Männyt,
+niin suuret kuin pienetkin, kasvoivat harvassa ja muskottipähkinä- ja
+azaleapensaikkojen välissä esiintyi avaroita, aurinkoisia aukeamia. Kun
+kulkusuuntamme yli saaren oli jotenkin suoraan luoteiseen, jouduimme me
+yhä lähemmäksi Tähystäjän rinteitä ja samalla saimme yhä avaramman
+näköalan yli läntisen lahdenpoukaman, jolla minä kerran olin
+korakelissani keinunut.</p>
+
+<p>Saavutimme sitten ensimmäisen niistä kolmesta isosta puusta, mutta
+kompassi osoitti meidän erehtyneen siitä. Samoin oli toisenkin laita.
+Kolmas kohosi parisensataa jalkaa korkealle ympärillä kasvavasta
+matalasta metsiköstä. Se oli oikea metsäin jättiläinen, punertava runko
+ympärimitaltaan hyvän mökin veroinen, ja varjo niin avara, että
+komppania sotamiehiä olisi sen siimeksessä voinut harjoituksiaan pitää.
+Se näkyi kauas merelle sekä itään että länteen, ja sen olisi voinut
+empimättä piirtää kartalle purjehdusmerkiksi.</p>
+
+<p>Mutta seuralaisiini ei sen mahtava suuruus nyt vaikuttanut, vaan
+ainoastaan tieto siitä, että seitsemänsataatuhatta puntaa kullassa oli
+kätkössä jossain sen siimeksessä. Kullan himo tukahdutti heissä
+viimeisenkin pelon tunteen puuta lähestyessämme. Heidän silmänsä
+paloivat, askeleet kävivät joutuisammiksi ja keveämmiksi, koko heidän
+sielunsa oli kiintynyt tuohon aarteeseen ja niihin mielinmääräisiin
+huvituksiin ja nautinnoihin, jotka heitä sen mukana odottivat.</p>
+
+<p>Silver penkoi möristen maata sauvallansa; hänen sieraimensa laajenivat
+ja värisivät; hän sadatteli aivan mielettömästi, kun kärpäset ahdistivat
+hänen hikistä ja punoittavaa naamaansa; hän kiskoi nuoraa, jossa hän
+talutti minua, ja tuon tuostakin heitti hän minuun tuikean katseen. Hän
+ei tosiaankaan enää salannut tunteitaan ja minä luin ne kuin kirjasta.
+Kullan välittömässä läheisyydessä oli kaikki muu unhotettu; hänen
+lupauksensa ja tohtorin varoitukset kuuluivat kaikki menneisyyteen, eikä
+minulla ollut pienintäkään epäilystä siitä, että hän toivoi saavansa
+aarteen käsiinsä, löytävänsä ja valloittavansa <i>Hispaniolan</i> yön
+varjossa, ja surmattuaan jokaisen rehellisen ihmisen saarella,
+pääsevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaan purjehtimaan matkaansa
+rikoksineen ja rikkauksineen.</p>
+
+<p>Ei ollut kumma, etten tällaisten synkkien ajatusten rasittamana oikein
+kyennyt seuraamaan nopsajalkaisia aarteenhakijoita. Vähän väliä minä
+kompastuin, ja juuri silloin Silver niin säälimättömästi riuhtoi
+kytkyttäni ja heitti minuun nuo kiehuvaa vihaa kertovat katseensa. Dick,
+joka oli jäänyt meidän jälkeemme ja kulki siten matkueen viimeisenä,
+höpisi yhä ankarammaksi käyneen kuumeen kourissa itsekseen rukouksia ja
+sadatuksia. Tämä vielä lisäksi pahensi onnetonta tilaani ja loppujen
+lopuksi kiusasivat minua mielikuvat siitä murhenäytelmästä, joka tällä
+tasangolla oli näytelty silloin kuin tuo sininaamainen jumalaton
+merirosvo &mdash; sama, joka oli kuollut Havannassa laulaen ja rommia huutaen
+&mdash; oli täällä omin käsin surmannut kaikki kuusi toveriansa. Tässä
+metsikössä, joka nyt oli niin rauhallinen, lienevät tuskanhuudot silloin
+kaikuneet; ja minä olin ne nyt selvästi kuulevinani, kun näytelmää
+mielessäni kuvittelin.</p>
+
+<p>Me olimme nyt metsikön reunassa.</p>
+
+<p>"Hurraa, toverit, kaikki tänne!" Merry huudahti ja matkueen ensimmäiset
+miehet karkasivat juoksuun.</p>
+
+<p>Mutta äkkiä näimme heidän pysähtyvän. Kuului hiljaisia huudahduksia.
+Silver lisäsi vauhtiansa kaksinkertaisesti heiluttaen sauvaansa kuin
+paholaisen ajamana, ja seuraavassa tuokiossa mekin pysähdyimme kuin
+ukkosen lyöminä.</p>
+
+<p>Edessämme oli suuri kuoppa, ei aivan eilispäiväinen, koska ruohoa kasvoi
+pohjalla. Kuopassa näkyi katkennut kuokka ja hajalleen heitettyjä
+laatikkojen lautoja. Muutamassa näistä laudoista näin poltinraudalla
+painetun nimen <i>Walrus</i> &mdash; Flintin laivan nimen.</p>
+
+<p>Kaikki oli päivän selvää. Kätkö oli keksitty ja ryöstetty &mdash; ne
+seitsemänsataatuhatta puntaa olivat sen tiessään!</p>
+
+
+
+<h3>33 Luku.<br />
+Päällikkö kukistuu.</h3>
+
+
+<p>Ällistystä suurempaa ei voi kuvitella. Miehet seisoivat kuin ukkosen
+iskeminä. Mutta Silver tointui iskusta melkein silmänräpäyksessä. Koko
+hänen sielunsa oli jännittynyt tuon yhden ainoan päämäärän, aarteen
+saavuttamiseen; yhdellä iskulla oli kaikki mennyttä; mutta sittenkin hän
+ei joutunut pois suunniltaan, vaan säilytti rohkeutensa ja muutti
+suunnitelmansa, ennenkuin toiset olivat ennättäneet edes täysin tajuta
+pettymyksensä koko laajuuden.</p>
+
+<p>"Jim", hän kuiskasi, "ota tämä ja ole valmis otteluun."</p>
+
+<p>Ja hän pisti käteeni kaksipiippuisen pistoolin.</p>
+
+<p>Samassa hän astui muutamia askeleita pohjoiseen muuttaen asentoamme
+niin, että kuoppa jäi meidän ja toisten miesten välille. Sitten hän
+katsahti minuun ja nyökäytti päätänsä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa:
+"Tässä on nyt meillä tiukka paikka läpäistävänä", mitä minäkin juuri
+ajattelin. Hänen katseensa oli nyt perin ystävällinen, ja minua nämä
+alituiset muutokset niin hämmästyttivät, etten voinut olla hänelle
+kuiskaamatta: "Vai olet taas puoluetta muuttanut."</p>
+
+<p>Hänelle ei jäänyt aikaa vastaamiseen. Miehet alkoivat huudahdellen ja
+sadatellen toinen toisensa perästä hyppiä kuoppaan ja penkoa sen pohjaa
+käsillään heitellen lautoja syrjään. Morgan löysi kultarahan. Hän
+kohotti sen näppiensä välissä korkealle ja herkesi kauheasti
+sadattelemaan. Se oli kahden guinean raha ja kulki nyt miesten
+tunnusteltavana kädestä käteen.</p>
+
+<p>"Kaksi guineaa!" karjahti Merry heristäen rahaa Silveriä kohti. "Siinäkö
+sinun seitsemänsataa tuhatta puntaasi ovat, hä? Sinähän olet miesten
+miehiä kaupan teossa, vai mitä? Sinähän olet se, jota ei koskaan ole
+nenästä vedetty, mokoma aasinratsastaja!"</p>
+
+<p>"Penkokaa pojat", Silver virkkoi pilkallisen kylmästi, "ehkä te löydätte
+jonkun multasienen."</p>
+
+<p>"Multasienenkö?" Merry karjahti. "Toverit, kuuletteko, mitä hän sanoo?
+Minä sanon teille, että tuo mies on tiennyt tämän koko ajan. Katsokaa
+hänen naamaansa niin uskotte."</p>
+
+<p>"Kas vain, Merry", Silver virkkoi, "joko taas olet kapteeni olevasi?
+Sinä olet toden totta kova poika."</p>
+
+<p>Mutta tällä kertaa jokainen asettui Merryn puolelle. He alkoivat kavuta
+ylös kuopasta heitellen hurjia silmäyksiä Silveriin. Yhden, meille
+edullisen seikan minä huomasin: he kapusivat kaikin päinvastaiselle
+puolelle kuoppaa.</p>
+
+<p>Siinä nyt seisoimme, kaksi yhdellä ja viisi toisella puolen kuoppaa,
+eikä kukaan ollut vielä halukas heittämään ensimmäistä kiveä. Silver ei
+hievahtanutkaan; hän seisoi suorana sauvansa varassa ja tarkasteli
+miehiä järkähtämättömän tyynenä. Sillä miehellä oli päätä!</p>
+
+<p>Viimein Merry näytti arvelevan, että pieni puhe ehkä auttaisi asiassa.</p>
+
+<p>"Toverit", hän virkkoi, "tuossa he seisovat kahden; toinen on raajarikko
+ukko, joka meidät hankki tänne ja veti meitä nenästä aina tähän asti;
+toinen taas on tuo nulikka, jonka verta minä himoitsen. Nyt, toverit..."</p>
+
+<p>Hän kohotti kätensä hyökkäyksen alkaakseen. Mutta samassa &mdash; pang! pang!
+pang! &mdash; kolme laukausta pamahti pensaikosta. Merry horjahti suin päin
+kuoppaan, käärepäinen mies teki kuperkeikan ja kaatui maahan kuolleena,
+ja muut kolme pyörähtivät pakoon, minkä jalat kannattivat.</p>
+
+<p>Silmänräpäyksessä Pitkä John laukasi pistoolinsa molemmat piiput
+kuopassa kieriskelevään Merryyn, ja kun tämä viimeisessä
+kuolonkamppailussaan käänsi katseensa häneen, virkkoi hän: "Taisin tehdä
+lopputilin kanssasi, George."</p>
+
+<p>Samassa tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat pyssyt kädessä ilmestyivät
+pensaikosta vierellemme.</p>
+
+<p>"Eteenpäin!" tohtori komensi. "Pian, pojat. Meidän täytyy ennättää ennen
+heitä venheille."</p>
+
+<p>Ja me läksimme juoksemaan hyvää kyytiä, tunkeutuen toisinaan läpi
+pensaikkojen, jotka ulottuivat meille rintaan asti.</p>
+
+<p>Minä vakuutan, että Silver pani parhaansa pysyäkseen meidän
+kintereillämme. Ne ponnistukset, jotka hän kesti hyppiessään sauvallansa
+niin että olisi luullut rintalihasten repeytyvän, olivat voimannäyte,
+jota täyskuntoinenkaan mies tuskin olisi suorittanut; se on myöskin
+tohtorin mielipide. Saapuessamme ylängön reunalle hän kuitenkin oli
+kolmisenkymmentä metriä meistä jäljessä ja aivan menehtymäisillään.</p>
+
+<p>"Tohtori!" hän huusi, "katsokaas tuonne! Ei ole kiirettä!"</p>
+
+<p>Eipä tosiaankaan meillä näkynyt olevan kiirettä. Muutamalla ylängön
+aukeamalla näimme henkiin jääneiden miesten yhä juoksevan samaan
+suuntaan, johon alussa pakenivat, s.o. suoraan Perämastokukkulaa kohti.
+Me neljä istuuduimme senvuoksi huoahtamaan ja pitkä John linkutti, hikeä
+kasvoiltaan pyyhkien, luoksemme.</p>
+
+<p>"Suuret kiitokset, tohtori", hän virkkoi, "Te saavuitte luullakseni
+aivan viime hetkessä minun ja Hawkinsin avuksi. Kas, sinäkö se oletkin,
+Ben Gunn!" lisäsi hän.</p>
+
+<p>"Oletpa sinä, totta vie, hieno mies!"</p>
+
+<p>"Ben Gunn olenkin", erakko vastasi hämillään ruumistaan väännellen,
+"Ja", lisäsi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, &mdash; "kuinkas voitte, mr
+Silver? &mdash; Oikein hyvin, kiitos, vastaatte kai."</p>
+
+<p>"Ben, Ben", Silver mutisi, "mitä kaikkea sinä olet minulle tehnytkään!"</p>
+
+<p>Tohtori lähetti Grayn takaisin kuopalle noutamaan kuokkaa, jonka rosvot
+paetessaan olivat unohtaneet, ja laskeutuessamme sitten hiljakseen alas
+rinnettä venheitten luo, tohtori lyhyesti kertoi meille asiain kulusta.
+Se oli kertomus, joka tavattomassa määrässä kiinnitti Silverin mieltä,
+ja Ben Gunn, tuo puolihullu erakko, oli siinä sankarina alusta loppuun.</p>
+
+<p>Ben oli, yksinään saarta risteillessään, löytänyt luurangon &mdash; hän se
+oli sen rosvonnutkin; hän oli keksinyt aarteen; hän oli kaivanut sen
+esiin (hänen kuokkansa varsi se oli, jonka näimme kuopassa katkenneena);
+hän oli kuljettanut aarteen selässään, tehden lukemattomat vaivalloiset
+matkat suuren hongan juurelta kaksihuippuisella kummulla saaren
+koillis-kulmassa olevaan luolaansa ja siellä se oli ollut turvassa jo
+pari kuukautta ennen <i>Hispaniolan</i> tuloa.</p>
+
+<p>Kun tohtori oli rynnäkön jälkeisenä iltana saanut hänet ilmaisemaan
+salaisuutensa ja seuraavana päivänä huomannut laivamme kadonneen, niin
+oli hän mennyt Silveriä tapaamaan, antanut tälle nyt hyödyttömäksi
+käyneen kartan, luovuttanut ruokavarastomme &mdash; sillä Ben Gunnin luolassa
+oli runsaasti erakon itsensä suolaamaa vuohenlihaa &mdash; antanut sanalla
+sanoen kaikki, päästäkseen tovereineen turvassa muuttamaan
+paaluvarustuksesta Ben Gunnin luolaan malarialta turvaan ja aarretta
+vartioimaan.</p>
+
+<p>"Mitä sinuun tulee, Jim", hän virkkoi, "niin kävit sinä säälikseni,
+mutta minä tein niin kuin parhaaksi näin niihin nähden, jotka olivat
+uskollisina pysyneet. Kenen oli syy siihen, ettet ollut heidän
+joukossaan?"</p>
+
+<p>Kun hän ennen kerrottuna aamuna oli huomannut, että minäkin joutuisin
+osalliseksi siihen kauheaan pettymykseen, jonka hän rosvoille oli
+valmistanut, niin oli hän juossut koko matkan hirsimökiltä luolalle, ja
+jätettyään junkkarin kapteenin turvaksi, ottavat Grayn ja Ben Gunnin
+seurakseen ja juossut halki saaren kuopalle ollakseen siellä
+tarvittaessa läsnä. Pian hän kuitenkin oli huomannut, että meidän
+seurueemme oli edellä. Silloin hän oli lähettänyt Ben Gunnin, joka oli
+tavattoman nopea juoksija, edeltäpäin paikalle koettamaan yksin tehdä
+mitä tehtävissä oli. Tälle oli silloin pälkähtänyt päähän käyttää
+hyväkseen entisten laivatoveriensa taikauskoisuutta ja siinä hän
+onnistuikin niin hyvin, että Gray ja tohtori ehtivät paikalle ja piiloon
+pensaikkoon, ennenkuin aarteenkaivajat saapuivat.</p>
+
+<p>"Saanko siis kiittää onneani", Silver virkkoi, "että Hawkins oli
+mukanani. Te olisitte jättänyt John-vanhuksen palasiksi revittäväksi,
+sen enempää asiasta piittaamatta, tohtori."</p>
+
+<p>"Vallan varmasti", tohtori Livesey vastasi naurahtaen.</p>
+
+<p>Olimme nyt saapuneet venheille. Tohtori tuhosi niistä toisen kuokallaan,
+ja sitten nousimme me kaikki toiseen venheeseen lähtien soutamalla
+kiertämään Pohjoislahdelle.</p>
+
+<p>Matkaa oli kahdeksan tai yhdeksän mailia. Silver pantiin muiden kera
+soutamaan, vaikka hän olikin lopen väsynyt, ja pian kiidimme hyvää
+kyytiä pitkin tyyntä satamanpintaa. Tuokion kuluttua olimme päässeet
+läpi salmien ja sivuuttaneet saaren kaakkoisniemen, jonka ympäri neljä
+päivää sitten olimme hinanneet <i>Hispaniolan</i> satamaan.</p>
+
+<p>Soutaessamme kaksihuippuisen kummun ohi näimme Ben Gunnin luolan mustan
+aukon ja sen edessä muskettiinsa nojaavan miehen seisomassa. Se oli
+junkkari. Me heilutimme nenäliinoja ja huusimme hänelle tervehdyksiä,
+joihin Silver yhtyi yhtä sydämellisesti kuin me toisetkin.</p>
+
+<p>Kolme mailia kauempana, Pohjoislahteen vievän salmen sisäpuolella, me
+tapasimme <i>Hispaniolan</i> &mdash; ominpäinsä purjehtimassa. Viime tulvavesi oli
+kohottanut sen irralleen, ja jos tuulta olisi ollut enempi tai virta
+vuoroveden vaihtuessa voimakas kuten eteläisessä satamassa, niin emme
+olisi enää alustamme nähneet tai olisimme sen tavanneet auttamattomasti
+maihin ajautuneena. Nyt ei vahinko ollut suuri, isopurje oli vain
+turmeltunut. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin
+puolentoista sylen veteen. Sousimme sitten takaisin Rommilahteen, josta
+Ben Gunnin asunnolle oli lyhyin tie, ja Gray palasi yksin venheellä
+<i>Hispaniolaan</i>, jonne hän jäi yövahdiksi.</p>
+
+<p>Lahden rannasta nousi rinne loivana luolan aukolle. Perillä oli junkkari
+meitä vastassa. Minua kohtaan hän oli ystävällinen ja kohtelias ja
+karkaamisestani hän ei virkkanut sanaakaan, ei moittivaa eikä
+kiitettävää. Mutta Silverin kohtelias tervehdys nosti punan hänen
+kasvoilleen.</p>
+
+<p>"John Silver", hän virkkoi, "te olette inhoittava roisto ja petturi
+&mdash;katala petturi, herraseni. Minua on pyydetty olemaan vetämättä teitä
+hirteen. Minä olen nyt siihen suostunut. Mutta teidän uhrinne,
+herraseni, riippuvat myllynkivinä kaulassanne."</p>
+
+<p>"Suuret kiitokset, herra", Pitkä John vastasi tehden uudelleen kunniaa.</p>
+
+<p>"Minä kiellän teitä kiittämästä minua", junkkari karjasi. "Myönnytykseni
+on paha rikos velvollisuuttani vastaan. Pois näkyvistäni!"</p>
+
+<p>Sitten me kaikki menimme luolaan. Se oli avara ja ilmava, ja pieni,
+sanajalkojen ympäröimä lähde poreili sen pohjalla. Permanto oli hietaa.
+Suuren nuotion ääressä makasi kapteeni Smollett, ja eräässä etäisessä
+nurkassa, jota nuotio vain heikosti valaisi, näin suuria rahakasoja ja
+kultakangeista rakennettuja nelikulmioita. Siinä oli Flintin aarre, jota
+me niin kaukaa olimme saapuneet etsimään ja joka jo oli maksanut
+seitsemäntoista <i>Hispaniolan</i> miehen hengen. Kuinka monen hengen sen
+kokoaminen oli maksanut, miten paljon verta ja tuskaa, montako syvyyteen
+upotettua hyvää alusta, miten paljon häpeää, petosta ja julmuutta se oli
+vaatinut &mdash; sitä ei kukaan voi sanoa. Oli kuitenkin tällä saarella kolme
+miestä &mdash; Silver, Morgan-vanhus ja Ben Gunn &mdash; jotka kaikki olivat
+osallisia noihin rikoksiin ja jotka olivat turhaan toivoneet pääsevänsä
+saaliista osalle.</p>
+
+<p>"Käy sisään, Jim", kapteeni virkkoi. "Sinä olet hyvä poika laatuasi,
+Jim; mutta minä luulen, että emme toista kertaa lähde yhdessä merelle.
+Sinussa on liian paljon onnensuosikkia ollaksesi minun mieleiseni.
+Sinäkö siellä olet, John Silver? Mikä sinut tänne tuo, mies?"</p>
+
+<p>"Palaan takaisin palvelukseen, kapteeni", Silver vastasi.</p>
+
+<p>"Ahaa!" oli kapteenin ainoa vastaus.</p>
+
+<p>Minkälaisen illallisen sitten nautinkaan, ympärilläni kaikki toverini ja
+ruokana Ben Gunnin suolaamaa vuohenlihaa ja <i>Hispaniolasta</i> tuotuja
+herkkuja sekä pullo viiniä! Olen vakuutettu, ettei iloisempia ja
+onnellisempia ihmisiä ollut maailmassa. Siellä istui Silverkin, tosin
+syrjässä ja melkein pimeässä, mutta syöden hänkin erinomaisella
+ruokahalulla ja aina valmiina palvelukseen, kun jotain tarvittiin, ja
+toisinaan yhtyen meidän nauruummekin &mdash; tuo entinen sileänaamainen,
+kohtelias ja kuuliainen merimies omassa persoonassaan.</p>
+
+
+
+<h3>34 Luku.<br />
+Loppu.</h3>
+
+
+<p>Seuraavana aamuna me ryhdyimme aikaiseen työhön, sillä tuon suuren
+kultamäärän kuljettaminen ensin mailin verran maitse lahden rantaan ja
+sieltä kolme mailia veneellä <i>Hispaniolaan</i> ei ollut varsin helppo
+tehtävä niin vähille miehille. Saarta vielä samoilevista kolmesta
+merirosvosta emme paljon välittäneet; yksi vartija kummun laella
+mielestämme riitti turvaamaan meidät äkillisestä yllätyksestä, ja
+arvelimme sitäpaitsi heidän jo saaneen tarpeeksensa taisteluista.</p>
+
+<p>Me sen vuoksi työskentelimme herkeämättä. Gray ja Ben Gunn sousivat
+edestakaisin laivan ja rannan väliä ja muut kantoivat aarretta rannalle.
+Kahdesta kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle
+&mdash;taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Koska kantajana en
+kyennyt paljon auttamaan, sain viettää päiväni luolassa sullomassa
+rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 287px;">
+<img src="images/pict07.png" width="287" height="220" alt="&quot;Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin.&quot;" />
+<span class="caption">"Sullomassa rahaksi lyötyä kultaa leipäsäkkeihin."</span>
+</div>
+
+<p>Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin nähden yhtä
+monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa, mutta monta vertaa runsaampi ja
+arvokkaampi, ja tuskinpa minulla lienee koskaan ollut mieluisampaa työtä
+kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia,
+portugalilaisia, louisdoreja, dubloneja, guineoita, moidoreja ja
+sekiinejä, kaikkien viime vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden
+kuvia, ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin mikäkin
+ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa, pyöreitä ja neliskulmaisia
+kolikoita ja rahoja, joissa oli reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista
+varten &mdash; melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni edustettuna
+siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään tuli, oli niitä yhtä
+runsaasti kuin lehtiä syksyllä, ja niin paljon, että selkäni kipeytyi
+kumarassa asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.</p>
+
+<p>Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli kokonainen omaisuus lastattu
+laivaan, mutta uudet rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko
+tänä aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.</p>
+
+<p>Viimein &mdash; luullakseni se on kolmantena iltana &mdash; kun tohtori ja minä
+kävelimme kummun rinteellä suon puolella toi tuuli korviimme notkon
+pimeydestä ääniä, jotka kuulostivat yhtä paljon karjunnalta kuin
+laululta.</p>
+
+<p>"Taivas heitä armahtakoon", tohtori virkkoi; "siellä ovat rosvot."</p>
+
+<p>"Kaikki päissään, tohtori", selitti Silver, joka kulki meidän
+perässämme.</p>
+
+<p>Silver nautti meidän seurassamme täydellistä vapautta, ja huolimatta
+alituisista ivasanoista, joita hän sai osakseen, hän näytti jälleen
+pitävän itseään erioikeutettuna ja suosittuna palvelijanamme. Oli vallan
+ihmeellistä, miten tyynesti hän kesti ylenkatseemme ja miten
+väsymättömällä kohteliaisuudella hän koetti päästä jokaisen suosioon.
+Häntä ei kukaan kohdellut koiraa paremmin, ellei ota huomioon Ben
+Gunnia, joka yhä pelkäsi entistä päällysmiestään, sekä minua, joka
+todella olin hänelle jossain kiitollisuuden velassa &mdash; vaikka oikeastaan
+minulla luullakseni oli syytä inhota häntä enemmän kuin muut, sillä minä
+olin nähnyt hänen ylängöllä suunnittelevan uutta petosta. Tohtori
+senvuoksi vastasi sangen äreästi hänen huomautukseensa.</p>
+
+<p>"Päissään tai houreissaan."</p>
+
+<p>"Aivan oikein, sir", Silver vastasi, "ja aivan samantekevä se on teille
+ja minulle."</p>
+
+<p>"Minä oletan, ettette toivo minun pitävän teitä inhimillisenä olentona",
+tohtori ivallisesti vastasi, "ja tunteeni teitä senvuoksi ehkä
+kummastuttavat, mestari Silver. Mutta jos minä olisin varma siitä, että
+he hourailevat &mdash; yhtä varma kuin siitä että ainakin yksi heistä on
+kuumeen kourissa &mdash; niin minä jättäisin tämän leirin ja, uhkaisipa minua
+hengenvaara miten suuri hyvänsä, koettaisin auttaa heitä parhaan taitoni
+mukaan."</p>
+
+<p>"Luvallanne sanoen, tohtori, siinä tekisitte perin väärin", Silver
+puhui, "Te menettäisitte kalliin henkenne, uskokaa se. Minä olen nyt
+teidän puolellanne, kokonaan teidän mies, enkä sallisi joukkomme
+pienenevän siten että jättäisin teidät omiin hoteihinne, sillä minä
+ymmärrän miten suuressa kiitollisuuden velassa teille olen. Mutta nuo
+miehet tuolla, ne eivät voisi pysyä sanassaan &mdash; ei vaikka
+tahtoisivatkin; ja mikä pahinta, he eivät voisi luottaa niin kuin te
+voitte."</p>
+
+<p>"Niin kylläkin", tohtori vastasi. "Te olette mies, joka pysyy sanassaan,
+sen me tiedämme."</p>
+
+<p>Sen jälkeen emme roistoista paljon kuulleet. Vain kerran kuulimme kaukaa
+pyssyn laukauksen ja arvelimme, että miehet olivat metsästyspuuhissa.
+Neuvottelu pidettiin ja päätökseksi tuli, että meidän täytyi jättää
+heidät saarelle &mdash; mitä päätöstä Ben Gunn riemulla tervehti ja Graykin
+pontevasti puolusti. Me jätimme heitä varten suuren varaston ruutia ja
+luoteja, joukon vuohen lihaa, vähän lääkkeitä ja muutamia tarveaineita,
+työaseita, vaatteita, ylimääräisen purjeen, sylen pari köyttä sekä
+tohtorin erityisestä toivomuksesta sievän annoksen tupakkaa.</p>
+
+<p>Tämä oli viimeisiä puuhiamme saarella. Sitä ennen olimme saaneet aarteen
+laivaan lastatuksi ja varustaneet riittävästi vettä sekä kuljettaneet,
+mahdollisen tarpeen varalta loput vuohenlihasta alukseemme. Viimein
+eräänä kauniina aamuna nostimme ankkurin, mikä kysyikin kaikki meidän
+voimamme, ja laskimme ulos Pohjoissatamasta, mastossa sama lippu, jonka
+kapteeni oli hirsimajalla nostanut liehumaan ja jonka alla olimme siellä
+taistelleet.</p>
+
+<p>Saareen jätetyt miehet olivat nähtävästi pitäneet meitä silmällä
+tarkemmin kuin aavistimmekaan. Kun salmen läpi kulkiessamme olimme
+pakoitetut laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät
+kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet rukoilevasti meitä kohden
+ojennettuina. Luullakseni säälitti meitä kaikkia jättää heidät sinne
+niin kurjan kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme voineet
+antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas olisi ollut viedä
+heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori huusi heille ilmoittaen, mitä heitä
+varten olimme saarelle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta
+he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä ja pyysivät meitä
+Jumalan nimessä olemaan armeliaita eikä jättämään heitä surman suuhun
+sellaiseen paikkaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 311px;">
+<img src="images/pict08.png" width="311" height="480" alt="&quot;Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja
+kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina.&quot;" />
+<span class="caption">"Näimme heidät kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja
+kädet rukoilevasti meitä kohti ojennettuina."</span>
+</div>
+
+<p>Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan suuntaan ja poistui
+nopeasti kuulomatkasta, niin muuan heistä &mdash; en tiedä ken se oli
+&mdash;hypähti karjahtaen pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi.
+Kuula lensi Silverin pään ylitse ja lävisti isonpurjeen.</p>
+
+<p>Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja kun seuraavan kerran
+katsahdin saareen päin, näin heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse
+niemekkeen, välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan näkyvistä.
+Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme, ja ennen puolta päivää oli
+Aarresaaren korkein huippu sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren
+sinisen kaaren taakse. Meitä oli laivassa niin vähän miehiä, että
+jokainen täytyi olla työssä &mdash; lukuunottamatta kapteenia, joka makasi
+patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä. Vaikka hän olikin jo
+ihastuttavasti parantunut, tarvitsi hän kuitenkin vielä vähän lepoa.
+Ohjasimme laivamme Espanjan Amerikan lähintä satamaa kohti, sillä ilman
+lisäväkeä emme uskaltaneet lähteä suoraan kotia, ja ennenkuin satamaan
+pääsimme, olimmekin, epävakaisia tuulia koettuamme ja pari navakkaa
+myrskyä kestettyämme, aivan lopen väsyneitä.</p>
+
+<p>Aurinko oli juuri laskemaisillaan, kun heitimme ankkurin mitä
+kauneimpaan, maan suojaamaan satamaan, ja tuossa tuokiossa kihisi
+ympärillämme venheitä täynnä neekereitä ja meksikolaisia intiaaneja ja
+puoliverisiä valkoihoisia, jotka kaupittelivat hedelmiä ja vihanneksia
+ja tarjoutuivat kuparikolikosta sukeltamaan. Nuo monet hyväntuuliset
+kasvot, troopilliset hedelmät ja etenkin kaupungista yhä runsaammin
+tuikkivat tulet olivat mitä miellyttävin vastakohta meidän
+synkkämuistoiselle ja veriselle saarella oleskelullemme, ja tohtori ja
+junkkari läksivät, ottaen minut mukaansa, viettämään iltaa kaupungissa.
+Siellä he tapasivat erään englantilaisen sotalaivan kapteenin, joutuivat
+hänen kanssa juttusille, menivät hänen laivallensa ja lyhyesti sanoen
+pitivät niin hauskaa, että päivä jo sarasti ennenkuin venheemme laski
+<i>Hispaniolan</i> viereen.</p>
+
+<p>Ben Gunn oli yksin kannella, ja heti kuin pääsimme ylös, hän rupesi
+kummallisin elein tekemään meille tunnustusta. Silver oli tiessään.
+Erakko oli sallinut hänen paeta muutamassa rannikkolaisten venheessä ja
+vakuutti nyt, että hän oli sen tehnyt vain pelastaakseen meidän
+henkemme, jotka varmasti olisivat olleet mennyttä kalua, "jos se
+yksijalkainen mies olisi jäänyt laivaan." Mutta siinä ei ollut kaikki.
+Kokki ei ollut poistunut tyhjin käsin. Hän oli huomaamatta murtautunut
+ruumaan, ottanut yhden, noin kolmen neljän sadan guinean arvoisen
+rahasäkin vastaisten vaellustensa varoiksi.</p>
+
+<p>Luullakseni me kaikki olimme mielissämme, kun pääsimme hänestä niin
+vähällä.</p>
+
+<p>No niin &mdash; lopettaakseni lyhyesti kertomukseni mainitsen vain, että
+saimme tarpeelliset miehet laivaamme, suoritimme onnellisesti kotimatkan
+ja <i>Hispaniola</i> saapui Bristoliin juuri kun Blandly rupesi puuhailemaan
+avustusretkikuntaansa. Vain viisi niistä, jotka olivat matkalle
+lähteneet, saapui takaisin kotia. Totisesti: "Viina ja hiisi vei miehet
+hautaan", vaikka meidän laitamme ei ollutkaan niin hullusti kuin sen
+laivan, josta laulettiin:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Seitsemänkymmentäviisi heitä matkalle läksi,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt elossa heitä on enää vain yksi."<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Jokainen meistä sai runsaalla kädellä osansa aarteesta ja käytti sen
+viisaasti tai typerästi kukin luonteensa mukaan. Kapteeni Smollett on
+lopettanut merien kyntämisen. Gray ei vain säästänyt osaansa, vaan
+rupesi äkillisen kunnianhimon valtaamana jatkamaan ammattiopintojansa ja
+on nyt perämies ja osakas komeassa fregatissa, sitäpaitsi naimisissa ja
+perheenisä. Mitä Ben Gunniin tulee, niin sai hän tuhat puntaa, jotka hän
+tuhlasi tai hävitti kolmessa viikossa, taikka tarkemmin sanoen
+yhdeksässätoista päivässä, sillä kahdentenakymmenentenä hän jo kerjäsi.
+Sitten hän sai talon vartioitavakseen eli siis juuri sellaisen toimen,
+jota hän saarella sanoi eniten kammoavansa. Hän elää vielä
+maalaispoikien suurena suosikkina ja pilan esineenä sekä uutterana
+laulajana kirkossa jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivänä.</p>
+
+<p>Silveristä emme ole sen koommin mitään kuulleet. Se kammottava
+yksijalkainen merenkävijä on viimeinkin hävinnyt elämäni piiristä, mutta
+minä olen vakuutettu siitä, että hän tapasi vanhan neekerittärensä ja
+elää vieläkin mukavasti hänen ja Kapteeni Flintin seurassa. Toivokaamme
+ainakin sitä, sillä pienet ovat hänellä mukavuuden mahdollisuudet
+tulevassa maailmassa.</p>
+
+<p>Kankihopea ja aseet ovat tietääkseni vieläkin siellä minne Flint ne
+hautasi, ja aivan varmaan ne minuun nähden saavat siellä ollakin. Ei
+härillä eikä köysillä minua saataisi uudelleen lähtemään tuolle
+kirotulle saarelle, ja pahin uni, joka minua konsaan voi vaivata, on kun
+olen kuulevinani kuohujen pauhaavan sen rantamilla, tai kun karahdan
+ylös vuoteeltani Kapteeni Flintin kirkuvaan huutoon: "Paljon rahaa,
+paljon rahaa!"</p>
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aarresaari, by Robert Louis Stevenson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARRESAARI ***
+
+***** This file should be named 44339-h.htm or 44339-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/3/3/44339/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/old/44339-h/images/pict01.png b/old/44339-h/images/pict01.png
new file mode 100644
index 0000000..7b85f2d
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict01.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict02.png b/old/44339-h/images/pict02.png
new file mode 100644
index 0000000..461a5cc
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict02.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict03.png b/old/44339-h/images/pict03.png
new file mode 100644
index 0000000..8965da1
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict03.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict04.png b/old/44339-h/images/pict04.png
new file mode 100644
index 0000000..d1390b8
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict04.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict05.png b/old/44339-h/images/pict05.png
new file mode 100644
index 0000000..bc51a9c
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict05.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict06.png b/old/44339-h/images/pict06.png
new file mode 100644
index 0000000..91474ba
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict06.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict07.png b/old/44339-h/images/pict07.png
new file mode 100644
index 0000000..059c9c3
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict07.png
diff --git a/old/44339-h/images/pict08.png b/old/44339-h/images/pict08.png
new file mode 100644
index 0000000..6c7f381
--- /dev/null
+++ b/old/44339-h/images/pict08.png