Add files from ibiblio as of 2025-03-08 12:07:04HEADmain

1 files changed, 411 insertions, 0 deletions

diff --git a/41596-0.txt b/41596-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2ef5864
--- /dev/null
+++ b/41596-0.txt
@@ -0,0 +1,411 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41596 ***
+
+AAMUN MIEHIÄ
+
+Historiallinen näytelmä
+
+Kirj.
+
+KUSTAA WILKUNA
+
+
+
+
+
+
+Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1921.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ MIKAEL AGRICOLA.
+ MARTTI TEITTI.
+ SIMO VIIPURILAINEN.
+ GERTRUD, saksalaisen lasimestarin vaimo.
+ Suomalaisia ylioppilaita Wittenbergissä.
+
+Tapahtuu Wittenbergissä pyhäinmiesten aattona 1537.
+
+
+
+
+Suomalaisten ylioppilasten asuinhuone Wittenbergissä. Perällä
+pieniruutuinen akkuna. Sen edessä tilava, tukevatekoinen,
+ristikkojalkainen pöytä. Pöydän takana penkki, samoin etupuolella.
+Kummassakin päässä jakkarat. Vasemmalla ovi. Oikeassa peränurkassa
+tilava vuode. Sen päässä pari kirstua. Oviseinällä riippuu nauloissa
+muutamia vaatekappaleita. Pöydällä kirjoja, kirjoitusvehkeet
+hanhensulkineen sekä rautainen kynttilänjalka, jossa lopullaan riutuva
+talikynttilän pätkä niukasti valaisee huonetta.
+
+Simo Viipurilainen, pitkä luiseva mies, istuu pöydän oven puoleisessa
+päässä, selkä köyryssä, pää molempiin käsiin nojaten, ja väliin
+käheästi yskien lukee ääneti edessään olevaa kirjaa. -- Martti Teitti,
+lyhempi ja vantterampi, istuu huolettomassa asennossa pöydän takana ja
+vihellellen piirustelee hanhenkynällä edessään olevan kirjan kanteen.
+Kumpikin on puettu mustaan barettiin ja samanväriseen, kuluneeseen
+kauhtanaan.
+
+TEITTI. Kuuletko, Simo veljeni, kuinka suoleni panevat yhä äkäisempiä
+protesteja tätä nykyistä olotilaamme vastaan?
+
+SIMO (Päätään nostamatta.) Hm!
+
+TEITTI. Jaksatko vielä muistaa, milloinka me viimeksi söimme?
+
+SIMO. Mm -- mm -- tuota, eikö se ollut eilen illalla?
+
+TEITTI. Eikö siitä todellakaan ole sen pitempi aika? Sanopas, onko
+sinulla vielä ollenkaan nälkä? Saattaisitko panna suuhusi, jos tuohon
+pöydälle äkkiä ilmestyisi esimerkiksi pyöreä ja paksu limppu ...
+savustettu kinkku ... mehevä kappale keltaista juustoa...
+
+SIMO (Vilkaisten kirjan yli pöydälle ja tehden levottoman liikkeen.)
+Mm -- mm!
+
+TEITTI. Sinähän olit aikoinasi noviisina Viipurin harmaakauhtanain
+luostarissa. Eikö kaduta, ettet sittenkin tehnyt munkkilupausta? Saisit
+nytkin täydellä vatsalla lukea pater-nosterisi ja heittäytyä levolle.
+
+SIMO. Joutavia!
+
+TEITTI. Muuten -- ravitseeko sinua ollenkaan tuo iankaikkinen
+Tukydides? Ruumiillisesti nimittäin. Minun aivoni ainakin kieltäysivät
+äsken luettua ymmärtämästä. Sen sijaan olen piirrellyt tässä
+vaakunoita. Aatelisveri se, näes, minua siihen houkuttelee. Katsopas
+tuossa (näyttää kirjankantta Simolle) se on Teitti-suvun vanha vaakuna.
+Minulla pitäisi olla kaukaisia sukulaisia Skotlannissa, josta joku
+esi-isistäni on joskus Suomeen retkeillyt. Niillä pitäisi olla
+siellä oikein linnakin. Pirn of Teet. Eikös se kuulosta oikein
+korkea-aateliselta? Mitäs arvelisit, jos heittäisin tämän
+wittenbergiläisen nälkäkylän siihen ja lähtisin sinne sukulaisteni luo?
+Sinä voisit seurata mukana minun aseenkantajanani.
+
+SIMO. Älä joutavia!
+
+TEITTI. Mutta oletpa sinä oikein vakavalla päällä! (Äänettömyys, jonka
+kestäessä Teitti alkaa jälleen vihellellä.)
+
+SIMO. Tuota ... luuletko veli Agricolan saavan kaupungilla mitään
+aikaan?
+
+TEITTI. En voi sanoa, sillä sydämeni lakkasi juuri nyt aavistuksia
+tuntemasta.
+
+SIMO. Kenen puoleen hän oikeastaan voisi enää kääntyä, sillä olemmehan
+näinä päivinä miltei kaikki paikat läpi nuuskineet?
+
+TEITTI. Mutta jospa hän on mennyt itse ukon puheille.
+
+SIMO. Ukon?
+
+TEITTI. Niin -- tohtori Martinuksen.
+
+SIMO. Olisiko hän rohjennut?
+
+TEITTI. Minusta oli hänen ryhtinsä lähtiessä hieman sellainen. Muuten
+-- onko tuo kynttiläntynkäkin liittoutunut nälän kanssa meitä
+kiusaamaan? Sehän jättää meidät siinä tuokiossa pimeyteen. Ja
+muistaakseni se on viimeinen kynttilämme.
+
+SIMO. Niin on.
+
+TEITTI. Katsos, jos se nyt vain sammuu, ennenkuin -- ja nythän se sen
+tekeekin, katsos vain! (Kynttilä riutuu sammuksiin; huonetta valaisee
+sen jälkeen ikkunasta virtaava kuunvalo.) Ergo: fiat nox!
+
+SIMO. Mitä sinun pitikään sanoa?
+
+TEITTI. Niin että jos se sammuu ennenkuin Agricola palaa, niin se on
+merkki siitä, että me saamme tyhjin vatsoin panna levolle. Niinkuin
+nähtävästi saammekin. Parasta kuin laulamme sen tilaamme erinomaisesti
+soveltuvan vanhan teinilaulun:
+
+    Sum in aliena provincia, conturbat me miseria,
+    Iam deficit substantia, evanuit laeticia,
+                            evanuit laeticia,
+
+ja sen päälle paneudumme vuoteeseen vartomaan Salvatorem Mortem.
+
+SIMO. Ulkoa kuuluu askeleita. Luulen, että hän juuri palaa.
+
+TEITTI. Mutta kynttilä ehti sammua ennen sitä.
+
+AGRICOLA (Astuu huoneeseen ja pysähtyy pimentoon ovensuussa, josta
+häntä ei näy.) Mihinkäs vankiluolaan minä olenkaan joutunut?
+
+TEITTI. Muukalainen, ken lietkin, älä rohkene puhua vankiluolasta!
+Sillä täällä asuu kaksi vapaata miestä, joita eivät mammonan kahleet
+sido!
+
+AGRICOLA. Ahaa, te istutte siellä yhä kirjojenne ääressä ja harjoitatte
+opintoja, kuten ahkeran ja nuhteettoman ylioppilaan tuleekin.
+
+TEITTI. Niin, minä luulen, että Simo tuossa -- hoi, Simo, oletko vielä
+elossa? -- niin, että Simo tuossa parhaillaan lukee Tukydideen
+viimeistä sivua. Paasto on näet teroittanut hänen katseensa. Minussa
+taasen syttyi, juuri kun tuo kynttilä sammui, mystikkojen sisäinen
+valo, niin että sen avulla hyvin voisin lukea ukko Taulerin saarnoja,
+jos niitä olisi tässä edessäni.
+
+AGRICOLA. Mutta luulenpa, ettei hiukka maallista valoakaan olisi
+haitaksi eikä häiritsisi teitä opinnoissanne. Etköhän sinä, Simo, joka
+olet ehtinyt jo kirjasi viime sivulle, menisi pyytämään emännältä
+kynttilää? (Simo kähmii paikallaan mitään vastaamatta.) Simo, onko
+sinun vaikea kuulla näin niukassa valossa? (Ääntänsä korottaen.) Mene
+hakemaan emännältä kynttilää!
+
+SIMO (Kähmien ja rykien.) Mutta ... kuinka sinne kehtaa?
+
+AGRICOLA. Sanot vain, että dominus Agricola käski antaa.
+
+SIMO. Mutta kun sinne on jo niin paljon entistäkin velkaa ... ja muori,
+samoinkuin lasimestari itsekin, näyttää jo kovin tuikeasti meitä
+katselevan.
+
+AGRICOLA. Simo, minä sanon sinulle vielä yhden rohkaisevan sanan.
+(Helistää pimeässä rahapussia.) Ymmärrätkö?
+
+SIMO. He, he! (Nousee paikaltaan ja lähtee huoneesta.)
+
+AGRICOLA. Ha, ha, haa! Luulenpa jonkun vastikään kerskanneen, ettei
+täällä muka ole mammonan orjia.
+
+TEITTI. Pitkällinen paasto on tehnyt Simo-raukan heikoksi kiusauksia
+vastaan. Mutta suokaamme se hänelle anteeksi.
+
+AGRICOLA (Hapuillen istumaan Simon jättämälle paikalle.) Sydämestä
+olkoon se hänelle suotu.
+
+SIMO (Kädessään palava kynttilä, astuu hymyillen huoneeseen.) Ex
+oriente lux! (Pistää kynttilän jalkaan.)
+
+TEITTI. Sano paremminkin: Ex Agricola lux! Muuten tuo loiste sinun
+naamataulullasi ennustaa nähdäkseni muutakin hyvää.
+
+SIMO. He, he! Eipä tiedä. Onhan nyt pyhäinmiesten aatto.
+
+GERTRUD (Pyylevä, keski-ikäinen nainen, päässään myssy ja edessä
+valkoinen esiliina, astuu huoneeseen, kädessään tarjotin, jolla on
+höyryävä keittokulho ynnä vati, ja sillä kolme leipäviipaletta ja
+lusikat.) Kas niin, saatte kiittää onneanne, että meillä tänään soppa
+valmistui tavallista myöhemmin, sillä olimme koko perhe iltamessussa.
+(Asettelee ruoka-astioita pöydälle.)
+
+TEITTI. Messussa? Luulenpa, että teissä, muoriseni, on vielä jälellä
+koko joukko paavillista hapatusta, niin wittenbergiläinen kuin
+olettekin.
+
+GERTRUD. Messussa tai iltajumalanpalveluksessa, se on minusta
+samantekevää. (Kaikki kolme käyvät ahnaasti leivän ja sopan kimppuun.)
+Ha, ha, näyttääpä että olette hiukan paastonneet, ja se on myöskin
+paavilaisuutta, tiedän mä.
+
+TEITTI (Suu täynnä ruokaa.) Muori, muori, tehän ette näy tuntevan edes
+Martti-tohtorin kirjoittamaa katekismusta, jossa sanotaan, että
+paastota ja ruumiillisesti itsensä valmistaa on hyvä tapa, mutta
+messusta siellä ei mainita sanaakaan.
+
+GERTRUD (Seisten sivumpana oikealla, kädet puuskassa.) Hi, hi, on
+iloista tietää, että meidän vuokralaisemme elävät niin joka suhteessa
+katekismuksen jälkeen. Minun nuoruudessani ei katekismuksista tiedetty
+mitään.
+
+TEITTI. Siltipä teihin onkin paavillinen hapatus niin kovin juurtunut.
+Tunnustakaahan pois, ettekö silloin nuoruudessanne silloin tällöin
+turvautunut annekauppiaihinkin, kuitataksenne pieniä ylitsekäymisiä
+esimerkiksi lemmenasioissa?
+
+GERTRUD. En sinä ilmoisna ikänä ole niin hassu ollut! Vaikka kyllä
+täällä Wittenbergissäkin moni ehätti syntikuitteja ostamaan, kohta kun
+se rietas -- mikä sen nimi nyt taasen olikaan?
+
+SIMO. Tarkoitatte varmaan Tetzeliä?
+
+GERTRUD. Se justiinsa. Niin, että moni täälläkin oli rahapennineen sen
+kimpussa, kohta kun se arkkuineen oli kaupunkiin ehtinyt. Nii-ne! Mutta
+oletteko nyt ravitut vai pitääkö lisää tuoda?
+
+KAIKKI KOLME (Pöydästä nousten.) Ravitut ollaan. Suur kiitosta vain!
+
+GERTRUD (Korjaten tyhjät astiat tarjottimelle.) Tuon teille vielä
+tilkkasen olutta, sillä onhan tänään juhlapäivän aatto. (Menee
+astioineen vasemmalle; Teitti heittäytyy huolettomaan asentoon
+peräpenkin ja sängyn kulmaukseen, Simo istuu etupenkillä, kyynärpää
+pöydällä ja leuka käteen nojaten, Agricolan kävellessä edestakaisin
+lattialla.)
+
+AGRICOLA (Itsekseen.) Luulenpa, että minun on tämän merkillisen päivän
+kunniaksi paljastettava tovereilleni suuri tuumani.
+
+GERTRUD (Palaa, kantaen tarjottimella kolmea olutkannua, jotka hän
+asettaa pöydälle.) Kas siinä, juokaa onneksenne! Ja sitten: hyvää yötä!
+
+KAIKKI KOLME. Hyvää yötä. Tuhannet kiitokset, Gertrud-muori! (Gertrud
+pois.)
+
+TEITTI. Huh-hei, veljet! Luulenpa, että tämä maailma ei sittenkään ole
+kaikista kelvottomin olinpaikka ihmislapselle. Vai mitä arvelee veli
+Siimon?
+
+SIMO. He, he, hätäkö tässä.
+
+TEITTI. Mutta olemmepa tainneet unhottaa kiittää sinua, veli Mikael,
+tästä kaikesta. (Olutkannua kohottaen.) Olkoon tämä sinun onneksesi!
+(Kaikki kolme maistavat olutta.)
+
+AGRICOLA. Ei minua, vaan aivan toista miestä meidän on tästä
+kiittäminen ja sekin toinen käski kaikki kiitokset siirtää Jumalalle.
+
+TEITTI. Ethän vain sittekin ole käynyt itse ukon puheilla?
+
+AGRICOLA. Olen kuin olenkin. Mutta siitä kerron tarkemmin huomenna. Nyt
+minulla on mielessä jotakin muuta. (Avaa toisen kirstun ja penkoo
+siellä olevien tavarain joukossa.) Olemme nykyään monena iltana lyöneet
+laimin lukea yhdessä raamattua, kuten tapamme näihin saakka on ollut.
+Haluatteko kuulla, niin minä luen vähäisen.
+
+TEITTI. Hm! Tosin minun vanha aatamini haastaa jostakin hauskemmasta
+illanviettotavasta, mutta tapahtukoon tässä sinun tahtosi, veli Mikael.
+
+AGRICOLA (Kädessään muutamia kirstusta ottamiaan isoja paperiarkkeja
+istuutuu pöydän oikeassa päässä olevalle jakkaralle.) Luen teille
+ainoastaan luvun tai korkeintaan pari.
+
+TEITTI (Joka samoinkuin Simokin kurottaa uteliaana kaulaansa,
+nähdäkseen Agricolan paperit.) Mutta mitä papereita nuo ovat?
+
+AGRICOLA. Ovatpahan vain. (Järjestelee paperiarkkeja.) Jospa alan
+Matheuksen yhdennestäkolmatta luvusta. (Lyhyen äänettömyyden jälkeen.)
+"Ja kuin he lähestyit Jerosolimat ja tulit Betphagen oljomäen tykö,
+silloin Jesus lähetti kaksi opetuslasta, sanoden heille: Mengät kylään,
+joka on teidän edessän ja kohta te löydätte aasintamman sidottuna, ja
+varsan hänen kansans, päästäkät ne ja tuokat minulle. Ja jos joku
+teille jotakin sanopi, niin sanokat: Herra niitä tarvitsee, ja kohta
+hän laskee teidät." (Vetää lukemisen keskeyttäen syvään henkeä.)
+
+TEITTI (Kohoten vilkkaasti seisomaan.) Mutta ... mitä ihmettä!
+(Kumartuu Agricolan olan yli tähystämään paperiin.)
+
+SIMO. Tuota ... kuinka sinä sitä suomeksi... (Kumartuu myöskin paperiin
+katsomaan.)
+
+AGRICOLA (Ottaa hanhenkynän pöydältä ja sillä sanoja osoitellen lukee
+edelleen, Simon siirtäessä hellävaroin kynttilää lähemmäs ja niistäessä
+siitä karren.) "Mutta nämä kaikki tapahduit, että se täytettäisin kuin
+sanottu oli prophetan kautta, joka sanoi: Sanokat Sionin tyttärelle,
+katso sinun kuningas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja
+ikeenalaisen aasinvarsan päällä."
+
+TEITTI (Istahtaen pöydän taakse ja ymmällään silmäillen Agricolaa.)
+Mutta ... sinäkö sitä olet siihen kirjoittanut?
+
+AGRICOLA. Niin. Ja -- tiedättekö, veljet, minä olen päättänyt jatkaa
+tätä, kunnes meillä on koko raamattu suomenkielellä.
+
+SIMO. Koko raamattu suomenkielellä!
+
+TEITTI. Mutta miten ... mistä se on sinun mieleesi tullut, taikka ...
+miten sinä olet ensinnäkin alkuun päässyt?
+
+AGRICOLA. Se tapahtui viime kesänä. Kun minä eräänä iltana luin tohtori
+Lutherin valmistamaa saksankielistä raamattua, tuli äkkiä mieleeni,
+että miksi emme me suomalaisetkin voisi saada raamattua omalle
+kielellemme. Ensinnä se tuntui aivan mahdottomalta, mutta ajatus ei
+jättänyt minua rauhaan. Minä päätin edes koettaa. Mietin ensin
+lukiessani, mitenkä sen tulisi suomenkielellä kuulua. Minä etsin ja
+hapuilin suomalaisia sanoja ja kun sain ensimmäisen lauseen koossa
+pysymään, tuli minulle kova kiiru saada se myöskin kirjoitetuksi. Ja
+kun se oli paperilla, en tahtonut aluksi uskoa silmiäni, ja minut
+valtasi niin eriskummallinen tunne, aivankuin olisi pitänyt samalla
+kertaa itkeä ja nauraa.
+
+SIMO. Samoin oli minun laitani, kuunnellessani kun sinä luit.
+
+TEITTI. Kyllähän minäkin olen aina kirjoja käsitellessäni ajatellut
+sisällystä jollakin tavoin omakielisesti, mutta että se voisi olla
+kirjoitettukin suomeksi, se ei ole mieleenikään juolahtanut.
+
+AGRICOLA. Saatuani muutamia lauseita paperille, valtasi minut sellainen
+innostus, melkein kuin kuume, että minun täytyi yötkin istua työn
+ääressä. Siten käänsin minä kielellemme yhtä painoa koko Matheuksen
+evankeliumin ja kappaleen Markusta lisäksi. Minä olen asiasta
+kirjoittanut jo kuninkaallekin. Vasta saadessani hänen vastauksensa
+aijoin asian teille ilmaista. Mutta tein sen kuitenkin jo nyt, tämän
+juhlaillan kunniaksi.
+
+TEITTI. Ja sillä valmistit sinä meille totisesti oikean juhlahetken.
+Muuten -- sinä aijot sen tietysti saada painetuksikin?
+
+AGRICOLA. Sepä tietty!
+
+TEITTI (Ottaen pöydältä suuren kirjan käteensä.) Ajatelkaahan,
+meilläkin on sitten tällainen kirja omalla kielellämme! (Äänettömyys.)
+
+SIMO (Juhlallisesti.) Ja se on sitten ... Biblia fennica ...
+suomalainen raamattu ... suomenkielen kulmakivi!
+
+TEITTI. Niin. Ja sitten me suomalaiset emme enää olekaan mikään
+hämäräperäinen heimokunta jossakin siellä kaukana, ruotsalaisten selän
+takana. Ajatelkaahan, minusta tuntuu nyt jo, ikäänkuin kotimaamme ja
+kansamme olisi siirtynyt lähemmäs näitä maailman sydänseutuja, joissa
+valot roihuavat.
+
+SIMO (Agricolalle.) Entä kun sinulla on koko suomalainen raamattu
+valmiina?
+
+AGRICOLA. Sitten seuraa rukouskirjan, katekismuksen ja virsien vuoro.
+
+SIMO. Niin, niin. (Ottaen Tukydideen käteensä.) Ja ehkä joskus ...
+tulevaisuudessa, voi tällainenkin kirja suomeksi ilmestyä?
+
+TEITTI. Sinun rakas Tukydideesi! Niin, miksi ei? Miksi ei
+suomenkielellä voisi aikojen kuluessa ilmestyä kaikkea mitä muillakin
+kielillä. Totisesti, haluaisinpa moniaan vuosisadan kuluttua pistäytyä
+jälleen maan pinnalla näkemässä sitä satoa, joka suomenkielen vainiolla
+on kohonnut veli Mikaelin kylvöstä!
+
+SIMO. Hm! Totisesti! Mutta tiedätkö mitä, frater Martine? Minua alkaa
+kovin hävettää, että me tänäänkin olemme kotona jouten istuneet ja
+antaneet veli Mikaelin ulkona hypätä meille syötävää ja juotavaa
+haalimassa.
+
+AGRICOLA. Sehän on pikku asia!
+
+TEITTI. Totisesti, Simo on oikeassa! Se ei saa enää toiste tapahtua.
+Jos kuningas Kustaa ja Skytte-ukko Turussa ovat meidät kokonaan
+unhottaneet, niin otamme me Simon kanssa, jollei muu auta, vanhaan
+teinitapaan reput selkäämme ja lähdemme keräysmatkalle. Mutta Mikael
+pysyköön työnsä ääressä. Se on siksi kallisarvoista sekä meille että
+koko Suomen kansalle, että on synti veli Mikaelin haaskata aikaansa
+leivän hakuun. Eikö niin, Simo?
+
+SIMO. Sitäpä minä juuri
+
+TEITTI (Nousten.) Ja nyt tyhjennämme tuoppimme veli Mikaelin ja hänen
+elämäntyönsä onneksi. Mutta sitä ennen laulamme erään tutun laulun,
+jota ennen Turun koulussa niin usein vetelimme -- sen _Dulcia non
+meminit_, muistattehan?
+
+(Kaikki nousevat ja tuoppinsa kohottaen laulavat.)
+
+    Dulcia non meminit, qui non gustat tristia,
+    Mel, ut Plato cecinit, sapit post absynthia.
+    Nam Mattheus concinit inter Euangelia,
+    Ubi timor desinit, incipit miseria.
+    Patienter patere verba cum flagitiis,
+    Noli dura spernere, ne volvaris vitiis,
+    Ne volvaris vitiis.
+
+    [Lausuttava keskiaikaiseen tapaan: c s:ksi i:n ja e:n edellä.]
+
+TEITTI (Kannuaan kohottaen.) Veli Mikael Agricolan ja sen kirjoitetun
+suomalaisen sanan onneksi, joka aikojen kuluessa on hänen kylvöstänsä
+esiin kasvava!
+
+    (Juovat kannunsa pohjaan.)
+
+Esirippu.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41596 ***