diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 39317-8.txt | 5910 | ||||
| -rw-r--r-- | 39317-8.zip | bin | 0 -> 105723 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5926 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/39317-8.txt b/39317-8.txt new file mode 100644 index 0000000..38d4453 --- /dev/null +++ b/39317-8.txt @@ -0,0 +1,5910 @@ +The Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkiä, by Árpád Berczik + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Hauskoja hetkiä + +Author: Árpád Berczik + +Translator: Antti Jalava + +Release Date: March 31, 2012 [EBook #39317] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIÄ *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +HAUSKOJA HETKIÄ + +Kirj. + +Árpád Berczik + + +Tekijän luvalla Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava + + +Otava, Helsinki, 1902. +Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa. + + + +SISÄLLYS: + + Árpád Berczik + "Tyttö" + Ilka + Lintu laulaa! + Surkea unkarilainen + Komisioni + Valkoiset ketut + Lainanpyytäjät + Erään parran historia + Piippu + Carrière! + Orja + Esikoispuhe + Kahden tulen välillä + Mitä kaunis nainen maksaa? + Nimen-unkarilaistuttaja + + + + +ÁRPÁD BERCZIK. + + +Árpád Berczik syntyi Heinäkuun 8 p:nä 1842 Temesvárin kaupungissa +vanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hän alotti +syntymäkaupungissaan, jatkoi niitä eräässä katolisessa kymnaasissa +Pestissä ja päätti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa +tohtorintutkinnolla. V. 1864 hän astui virkamiesuralle ja sijoitettiin +1867, perustuslaillisen valtioelämän uudestaan voimaan päästyä, +sisäasiain ministeriöön, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanut +painoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi ja +kutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jäseneksi. + +Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla ja +jatkoi följetongeilla, novelleilla sekä kirjallisuuden- ja +taiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa ja +valtiollisissa sanomalehdissä. Varsinkin hänen "causerie'nsa", +juttelunsa, joita hän kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillä +"Argus" kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota. +Tämä hänen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johon +yhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, käsitti +etenkin vuodet 1868-1875. + +Paljoa pysyväisemmällä halulla ja suuremmalla menestyksellä Berczik +kuitenkin on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden alalla, ollen yksi +Unkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinäytelmänkirjoittajia. Etevän +tekotavan, erinomaisen kekseliäisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksen +ohessa hän varsinkin raittiilla, alkuperäisellä, kansanomaisella +huumorillaan on voittanut yleisön tunnustuksen ja suosion. "Berczik +on", sanoo eräs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, "herttaisen +mielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hänellä on tarkka silmä +huomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä ja suuri kyky +niitä elävästi esittää. Hän liikkuu Unkarin keskisäädyn iloissa ja +suruissa, tuon säädyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja ja +n. s. latinalaisia. Hänen runottarensa viihtyy paraiten +kaupunkilaispiireissä, vaikka se toisinaan lähtee maaseudullekin sen +kirjavasta kansanelämästä aiheita etsimään. Berczik on kadehdittavan +pilvetön luonne, joka kuvailee elämää ainoastaan mikäli se näyttää +viehättävältä. Hänen miehevää vakavuuttaan pitää sulavana hänen kevyt +verensä. Hän saattaa yhtaikaa hymyillä ja rypistää otsaansa. Hänen +nuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hän ei heiluta +ruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi. +Ei hän myöskään paljasta mitään märkää-tekeviä haavoja, tunnustelee +vain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselämän migränejä (päänsärkyjä). +Hän ei pauhaa syntejä vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum +(osottaa ne mielettömiksi). Mitä hän tuo esiin, jää alati iloiseksi +leikiksi, hänen kappaleensa päättyvät aina päivänpaisteesen." + +Berczikin ensimmäinen kappale, joka jo 1862 esitettiin +Kansallisteatterissa, oli 1-näytöksinen huvinäytelmä "Ei ole mammaa". +Vielä samana vuonna joutui näyteltäväksi "Aatami ja Eeva", joka +suuresti miellytti yleisöä, samoin kuin sitä seurannut "Älykäs nainen". +Kirjallinen toiminta Budapestissä heräsi siihen aikaan uuteen eloon. +Samassa määrässä kuin Unkari sai takaisin valtiollisen itsenäisyytensä, +elpyi se taiteellisessakin suhteessa. V. 1867 kirjoittamallaan +komedialla "Neljännes-magnaatit" Berczik saavutti suuren menestyksen. +Siinä, niinkuin muutamissa muissakin näytelmissään, esim. +"Bachhanantit", "Yhteiset asiat" (joka jälkimmäinen on käännetty saksan +ja ranskan kielillekin), käsiteltiin päivän kysymyksiä, enemmän tai +vähemmän ivallisella tavalla. + +Ytimekkäällä kansannäytelmällään "Szekely-maalla" Berczik 1874 voitti +Kansallisteatterin 1000 tukaatin kilpapalkinnon. Tällä etevällä +näyttämöllä esitettiin sittemmin vielä hänen huvinäytelmänsä +"Epäilijä", "Kansanmieleisyys", "Tanssiaiskuningatar", "Naittajatar" +(molemmat viimemainitut saksalaisillakin näyttämöillä esitetyt), +"Hyväntekeväisyystarkoitusta varten", "Sininen kamari", "Katso hänen +äitiään" (saksaksi käännetty), "Protektsioni", "Peterdin taistelu", +"Himfyn laulut". + +Samaan aikaan esitettiin Budapestin Kansanteatterissa useampia +Berczikin kirjoittamia, raitista, todellista kansanelämää uhkuvia +kansannäytelmiä, niinkuin "Vanha kupitsa", "Igmandin papinkokelas", +"Talonpoikaisneiti", "Posti-Klaara", "Sotavanhukset". + +V. 1893 Berczik huvinäytelmällään "Uusi muoti" voitti 1500 floriinin +suuruisen Garai-palkinnon ja "Pappa" nimisestä komediastaan hän sai +Unkarin akatemian jaettavan Teleki-palkinnon. Berczikin uusin, tänä +vuonna valmistunut näytelmä on 3-näytöksinen "Ministeripula"; sen aihe +on otettu Unkarin nykyisestä valtiollisesta elämästä, taustana +valtiopäivätapaukset, ja siinä ruoskitaan valtiollisia onnenonkijoita. + +Kertomuksissaankin Berczik käsittelee hupaisia ja leikillisiä aineita, +liikkuen niissä, kuten huvinäytelmissään, sivistyneissä seurapiireissä +ja pysyen aina säädyllisyyden rajoissa. Hänen humoreskeissaan vallitsee +raitis, alkuperäinen henki, kansallisella pohjalla. Niitä on ilmestynyt +kaksi kokoelmaa: Vig órák, Hauskoja hetkiä, 1888, ja Öszi hajtás, +Syysvesoja, 1897. + +Ne leikkisät kertomukset, joilla Árpád Berczik nyt esitetään +suomenkieliselle yleisölle, ovat valikoima vastamainitusta kahdesta +kokoelmasta. + +Helsingissä, Toukokuulla 1902. + +A. J. + + + + +"TYTTÖ." + +(Pienen vauvan itsetekemästä elämäkerrasta.) + + +Tässä lepään sangen kauniissa, sinisellä katoksella varustetussa +kehdossa, kasvot huolellisesti peitettyinä. + +Vasta puolitoista tuntia on kulunut siitä kuin näin päivän valon. + +Ympärilläni vallitsee syvä hiljaisuus, ainoastaan silloin tällöin +tullaan kehtoni luokse -- eräs hyvä täti nostaa huivia ja näyttää minua +erilaisille, minua paljoa isommille ihmisille, joitten kasvot ovat +milloin parrakkaat milloin parrattomat. + +Silloin täti säännöllisesti sanoo: + +-- Eikö ole kaunis pieni vauva? + +Taikka: + +-- Eikö se ole soma? + +Johon asianomainen hymyillen vastaa: "Kovin herttainen." + +Sitten arvellaan, kenenkä muotoinen olen. Olentoni, siltä näyttää, on +kokoonpantu eri henkilöiden aineksista ja itsestäni minulla ei ole +mitään, sillä sen mukaan, mitä tähän asti olen kuullut, ovat silmäni +mamman, otsani papan, nenäni isoisän ja suuni useampien perheen muitten +jäsenten. + +Tähän olisin tyytyväinen, mutta on jotakin, joka nuorta mieltäni +katkeroittaa; elämäni aamutaivas ei ole mustaa pilkkua vailla. Kaunis, +sangen kaunis nuori mies katsoo minuun usein. Tämä kaunis mies on +isäni, jolle jo näin aikaisin ja varmaankin vastoin tahtoani lienen +saattanut suurta surua. Hänen kasvonsa ovat vakavat ja synkät, olenpa +joskus nähnyt kyynelpisarankin hänen silmäkulmassaan. Alussa luulin, +että kenties hän on näin murheellinen äidin tähden, joka liikkumatonna +lepää vuoteessa lähellä minua, mutta sittemmin sain tietää, ettei +äidillä ole hätää. Hänen ääntänsä tosin vielä tuskin olen kuullut, +vaikka en ole nukuksissa ja korvat pystyssä kuuntelen mitä ympärilläni +tapahtuu, mutta äidin vaitioloon on syynä se, että tohtori sanoi +isälle: + +-- Teidän vaimonne jaksaa asianhaarain mukaan erinomaisen hyvin, hänen +suonensa tykyttää säännöllisesti, vaan älkää kuitenkaan salliko hänen +vielä tänään puhella. + +Äitiä siis ei mikään vaivaa. + +Sen jälkeen lisäsi tohtori: + +-- Mutta te näytätte kovin juhlalliselta nuoreksi isäksi, silläkö +tavoin tervehditte esikoistanne? + +Isä ei vastannut siihen mitään. Sen sijaan isoäidin minulle jo tuttu +ääni lausui: + +-- Elek on niin lapsellinen. Hän on suutuksissaan, ettei tullut... + +-- Ymmärrän, ymmärrän -- vastasi tohtori naurahtaen. -- Vaan tuleepa +vielä sekin. Saatte nähdä, että enemmän iloa on tästä. Häntä ei +ainakaan oteta sotamieheksi. + +Hänen ei kai onnistunut liioin lohduttaa isää, sillä kun isä näytti +minua tohtorille, heitti hän semmoisen soimaavan silmäyksen minuun, +kuin olisi tahtonut sanoa: "miks'et saattanut vielä tätä pientä +hyväntahtoisuutta minulle osoittaa? Eihän siihen enään olisi paljon +tarvittu." Ja hän huokasi syvään. + +Sen jo tiedän, että olen jotakin pahasti tehnyt, jotain +ajattelematonta, mutta haluaisin tietää, mitä tuo jotakin on, ja olen +vakavasti päättänyt saada siitä selkoa. + +Ajatusteni juoksun keskeyttää täti, joka teelusikalla työntää minuun +haaleata teetä. Se ei ole erittäin maukasta, mutta se on, kuten kuulen, +vaan väliaikaista ravintoa; huomisesta alkaen saan parempaa ruokaa. +Kuiskataan, että äkkinäisellä esiintymiselläni suuresti hämmästytin +perhettäni; eivät vielä olleet odottaneet tuloani ja sentähden eivät +olleet pitäneet huolta paremmasta ravinnosta. + +Taas johtuu vaan isä mieleeni. + +Jos eivät olisi sitoneet pieniä käsivarsiani kapaloon, ojentaisin ne +häntä kohti, syleilisin häntä ja pakottaisin hänet tunnustamaan. + +Isoäiti astuu nyt huoneesen, tuoden koko joukon käyntikortteja ja +sähkösanomia, joista äidille kertoo, kutka ovat onnentoivotuksia +lähettäneet. + +-- Elek -- sanoo hän papalle, -- isäsikin toivottaa onnea. + +-- Mitenkä sähkösanoma kuuluu? -- kysyy isä. + +Isoäiti lukee: "Sydämestäni tervehdin pienokaista; toivotan teille +onnea, rakkaat lapseni; pidä hyvää huolta Lillasta, ettei hän sairastu; +ensi kuun alussa tulen Budapestiin. Pál." + +-- Tiesin sen! -- lausuu isä synkästi. + +-- Mitä tiesit? -- kysyy isoäiti. + +-- Että hän vasta ensi kuulla saapuu, sillä tuonnoin hän kirjoitti +minulle: jos tulee poika, lennän, jos tyttö, konttaan Budapestiin. Siis +hän konttaa. + +Ahnaasti ahmin korviini nämät sanat, sillä sikäli kuin nuori järkeni +kykenee johtopäätöksiä tekemään, sisältää tämä lause avaimen +salaisuuteen. + +Jos tulee tyttö, isoisä vaan konttaa tänne. + +No niin, tyttö on. Entäs sitte? Ettei vaan siinä olisi syy isän suruun? + +-- Elek -- sanoo nyt isoäiti -- sopisihan sinun toki tulla järkeesi. +Katso, Lilla raukka on surusta pakahtua. + +-- Suuttumukseni kyllä katoo parin päivän perästä -- vastaa isä vähän +kiivastuneena -- mutta tänään en siihen mitään voi. Miksi +kieltäisinkään, että asia on minua harmittanut. Pidin sitä niin +varmana. + +-- Sentähden että teidän perheessänne olette vaan poikia! + +-- Eikö sekin ole ikävää -- jatkaa isä -- ettemme tiedä edes minkä +nimen sille annamme. Odotimme alati vaan poikaa ja monen vaikeuden +perästä sovimme Ervin nimestä, sillä siinä on "e" kirjain Elekistä ja +"i" Lillasta. Ja nyt tuli tyttö. Mikä sille nimeksi pannaan? + +Isä lausui nämät sanat sydämeen koskevalla epätoivolla ja minä rupesin +vähitellen käsittämään, että olin tehnyt suuren tuhmuuden, kun vastoin +vanhempieni tahtoa uskalsin syntyä tytöksi. + +Isoäiti kuitenkin alkoi asiatani hartaasti puolustaa. + +Hän astuu luokseni, vetää pois peitteen silmiltäni ja katsoo minuun +pitkään: "Sinä pikku pupu parka! Tätäkö varten sinun täytyi syntyä?... +Mutta isät ovat niin itsekkäitä. Ajattelevat vaan itseään. Poika heillä +pitää olla, joka säilyttää heidän nimeään, jotta tuo nimi, tuo suuri +nimi muka ei katoaisi. Jotta tulisi joku, joka kiipeisi kunnian +kukkuloille ja siten heidän turhamielisyyttään kutkuttelisi. Jotta jos +se saisi jotain suurta aikaan, voisivat sanoa: se on minun poikani! +Vaan entäs jos hänestä tuleekin heittiö, velantekijä, vekseliritari +taikka jos hän tapetaan sodassa tai kaksintaistelussa?... Tyttö sitä +vastaan, kuinka toisin on tytön laita! Poikaa, joka kerran isänsä +laatikosta näpistetystä sikarista on tullut kipeäksi ja tuntee itsensä +mieheksi, ei hallitse isä eikä äiti ja hän tuskin jaksaa odottaa siksi +kuin, heitettyänsä vanhempainsa kodin, pääsee omaksi herrakseen, jota +ei kukaan voi komentaa. Siitä alkaen hän on vieras isänsä talossa, +hänen kotinsa on muualla. Vaan tyttö hoitaa tulta vanhempiensa +kotiliedessä. Hän elähyttää kotia, kaunistaa, ilostuttaa ja pahoina +päivinä rakkaudellaan lämmittää sitä. Kun hän viedään pois -- sillä hän +ei mene, vaan viedään pois -- eroo hän kyynelsilmin rakkaasta kodista +ja ikävöipi sinne takaisin. Hänen kotinsa on vanhempien talo, jonne +hänen on tapa mennä vielä silloinkin, kun hänellä itsellä jo on +tyyssijansa. Ja kun vanhemmat käyvät vanhoiksi, ken silloin aina käy +heitä tervehtimässä, ken rientää heidän luoksensa vähimmänkin! +sairaudenkohtauksen heistä kuultuaan, ken hoitaa heitä, ken on heidän +paras tukensa? Tytär! Ja kuitenkin, kuinka nyreillä mielin häntä +otetaan vastaan!" + +Isään tämä -- minä myönnän sen -- vähän pitkäveteinen puhe, joka +tarkkaavaisuuttani kovasti rasitti, kuitenkin lienee jotain +vaikuttanut, sillä hän sanoi: + +-- No, enhän sitä niin tarkoittanut... + +Kaikki vaikenivat. + +Nyt selvisi minulle koko asema. + +Sentähden saattoi siis ensimmäinen ilmestymiseni niin suurta +hämmästystä aikaan. Ensi kerran katsellessani huonetta, askaroitsivat +useammat ympärilläni ja virkkoivat, naamat hämmästyksissä, hiljaisella +äänellä: "tyttö!" Johon yksi tädeistä lisäsi: "mitähän herra siitä +sanonee?" + +Isää en silloin nähnyt. + +Hän oli aamulla mennyt virkahuoneesensa ja häntä täytyi lähettää +hakemaan, mutta isoäiti käski kamaripiian sanoa palvelijalle, että +älköön hiiskuko sanaakaan tyttöydestäni. Kutsukoon vaan herran heti +kotia. + +Isä riensi ennen pitkää huoneesen. + +Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: Poika kai, eikö niin? + +Ei kukaan uskaltanut hänelle vastata. + +-- Vastatkaa toki, mitä seisotte siinä pelästyneinä kuin olisin +santarmi! -- jatkoi isä äreästi. + +Vihdoin isoäiti ilmoitti asian: "Tässä se lepää, suutele tyttöäsi!" + +-- Tyttö! -- huudahti isä, -- Se on mahdotonta. + +-- Niin on kuitenkin laita -- vakuutti isoäiti. + +Isä ei virkannut siihen mitään, meni vaan äidin luoksi, suuteli hänen +kättänsä, otsaansa. + +Äiti kuiskasi: "oletko suuttunut?" + +-- Enpä suinkaan, -- vastasi isä ja istui nojatuoliin, vaipuen syviin +ajatuksiin. + +Mutta isä on kuin onkin suuttunut. Hän on ihan varmaan suuttunut +minuun, etten ole täyttänyt lapsen velvollisuuttani ja syntynyt +pojaksi. Sen huomaan siitä, että hän ei vielä ole suudellut minua. Hyvä +Jumala, minkätähden tulinkaan maailmaan, kun jo näin nuorena saan sen +katkeruutta kokea! Vaan onko se minun syyni? Mitä minä siihen olen +voinut? -- Yhtä kaikki! Myöhäistä tässä enään on surra, viisainta +lienee olla koko asiasta sen enempää huolimatta. + +Uusia katsojia, sukulaispiiriin kuuluvia, saapuu. + +Minua näytetään heille järjestään, mutta kaikki katselevat minua +jonkinlaisella ylenkatseella. + +Yksi sanoo: "Vahinko, ettei ole poika." Tämä yhä jatkuva halveksiminen +rupee vihdoin harmittamaan isää. Suurella mielihyvällä havaitsen, että +hän jo muutamia vastaan asettuu puolustuskannalle. + +Niinpä hän eräälle nuorelle sukulaiselle, joka ivallisesti lausui: +"Elek, sinun ei olisi pitänyt edeltäpäin kerskailla", vastata tiuskasi: + +-- Odotappas vaan, jahka tyttö kasvaa isoksi, tulee hänestä vielä +semmoinen tanssiaiskuningatar, että saattaa molempien poikiesi päät +pyörälle, mutta eipäs häntä vain anneta kummallekaan. + +Minun on myöntäminen, että tämä luottamus lumoomiskykyyni teki hyvää +nuorelle sielulleni ja johonkin määrin lepytti minua siihen jurouteen +nähden, jota isä tähän asti oli minulle osoittanut. Hänen käytöksensä +yleensä näyttää alkavan muuttua. Jota enemmän häntä pistellään, sitä +enemmän hän minua puolustaa. Kerran hän jo sanoi iloitsevansakin siitä, +että oli saanut tytön ja puolusti itseään juuri samoilla perusteilla, +joita isoäiti vast'ikään oli häntä itseä vastaan käyttänyt. Omituisia +olentoja nuot miehet, heidän vakuutuksensa näyttää seisovan varsin +heikolla pohjalla. + +Tästä muutoksesta huolimatta yksi seikka kuitenkin mieltäni painaa. Isä +on useamman kerran kumartunut puoleeni -- hän tahtoo yrittää jotakin -- +hän epäröi -- hän taistelee itsensä kanssa -- hän mielisi tehdä +ratkaisevan päätöksen, mutta ei kykene siihen. + +Isä, isä, etkö katso pienen vauvasi ansaitsevan edes ainoata suukkosta? + +Minä jo suipennan huuliani sitä varten! + +Vetäisin luokseni nuot minuun kääntyneet kasvot, mutta en kykene. + +Yht'äkkiä omituinen ääni tunkee korviini äidin sängystä päin. Niinkuin +hiljainen tukehutettu nyyhkytys. Isäkin sen kuulee, sillä hämmästyen +hän katsahtaa sinne. + +-- Lilla, mikä sinua vaivaa? -- kysyy hän pelästyneenä ja astuu sängyn +viereen. -- Mitä näenkään, sinä itket? Herran tähden, tämä +mielenliikutus nykyisessä tilassasi saattaa käydä vaaralliseksi. + +Äiti ei vastaa, nyyhkytys hiljenee, vain silloin tällöin syöksähtäen +esiin povesta huokaukseen yhdistyneenä. + +-- Miksi itket, kultaseni? -- kysyy isä huolestuneena. -- Sano! + +Mutta äiti ei sano. + +Isä kyselee kyselemistään, lempinimiä käyttäen, vastausta saamatta. + +Isoäiti astuu huoneesen ja osoittaa hämmästystä, nähdessään kyyneliä +äidin silmissä. + +-- Olen joutua epätoivoon, -- sanoo hänelle isä. -- Lilla ei tahdo +ilmoittaa minulle syytä murheesensa. + +-- Ja sinä et sitä arvaa? kysyy isoäiti. + +-- En. + +-- Ethän ole vielä suudellut tyttöäsi. + +Isä kavahtaa ylös. + +-- Senkötähden itket, Lilla? + +Ja samassa astui hän kehtoni ääreen, otti minut siitä ja vei äidin luo, +jonka kasvoista rakkaus, rakkaus loisti vastaani. Voi, kuinka lempeät +äitini silmät ovat! Sellaista katsetta ei vielä kukaan ole minuun +luonut. + +Isä likisti minua rintaansa vastaan, lausuen: + +-- Rakas tyttöni! + +Ja sitte hän suuteli minua suutelemistaan, niin että hänen partansa +minua kutkutteli ja pisteli, josta purskahdin kovaan itkuun. + +-- Tukehutathan raukan -- sanoi äiti -- antakaa tänne! + +Ja minä laskettiin hänen viereensä siniselle silkkipeitteelle. + +Äiti katsoi minuun kauan -- kauan. Herkesin itkemästä. + +-- Oletko onnellinen? -- kysyi äiti. Isä suuteli äitiä. + +-- Olen! + + + + +ILKA. + + +Rakas ystäväni! + +Kirjeesi on minua suuresti kummastuttanut. En tiedä, kuka on saattanut +minusta kertoa sellaisen mahdottomuuden, että minä muka tahtoisin naida +18-vuotiaan tytön. Sinä tunnet minut ja tiedät, mitkä periaatteet minua +johtavat. Olen aina koettanut välttää sellaisia kohtauksia, joissa mies +näyttelee surkuteltavaa tahi naurettavaa roolia. + +Että tähän asti olen ollut naimisiin menemättä, siihenkin on vain tämä +syynä. Jokaista tyttöä olen niin kauan joka puolelta katsellut, +tutkistellut ja mietiskellyt, että lempeni sillä välin on ehtinyt +kylmetä. + +Ja nyt 46:l1a ikävuodellani tekisin tuommoisen tuhmuuden? + +En ikinä! + +Minä tiedän hyvin, mitä avioelämän sopusointuun vaaditaan, enkä +silloin, kun tarvitsen kymmenen tunnin unta ollakseni seuraavana +päivänä virkeä, nai semmoista lasta, joka haitatta voipi lentää +tanssiaisissa viikon päivät yhtä mittaa vähintäkään nukkumatta. + +Muuten saatan sinulle selittää tuon väärinkäsityksen. + +Minä käyn rouva Virág'in luona, se on kyllä totta, mutta en suinkaan +hänen sisarensa tyttären Ilkan tähden, joka vasta pari viikkoa sitte +tuli maalta tätiänsä tervehtimään, vaan emännän takia, jonka olen +määrännyt itselleni tulevaksi elinkumppaniksi. + +Rouva Virág on leski, 42 vuoden iällä. Ulkonäöltään hän ei ole liioin +hyvin säilynyt, mutta luonteeltaan hän on miellyttävä nainen, aina +hyvällä tuulella; lisäksi hänellä on sievä omaisuus ja kahden me +saattaisimme viettää huolettomia päiviä elämämme iltaan asti. Meidän +tapamme sopivat yhteen, alla 17 asteen hänen on vilu, hän suosii +suuresti hyvää kyökkiä, hänen kotinsa on mukavasti sisustettu pehmeillä +matoilla ja uutimilla. Viime syksynä me tutustuimme kylpylaitoksessa, +jonne luuvalo vei meidät yhteen. Mainiosti saattaa hänelle vaikeroida. +Jo silloin juurtui päähäni se ajatus, että jos minä luopuisin +vanhanpojan elämästäni, niin hänestäpä voisi tulla pelastajani. + +Sen jälkeen on yksinäinen asemani alkanut käydä minulle +sietämättömäksi. Minun on sanomattoman ikävä. Minä tunnen jo ikävyyden +kaikki asteet: tavallisesta haukotuksesta alkaen siihen tilaan asti, +jolloin ihminen rupee tuumimaan cyankalin hankkimista. Mutta minä +haluan rauhallisia vanhoja päiviä, hauskojen vhisti-iltojen kanssa, ja +rouva Virág'issa olen oppinut tuntemaan naisen, jolla on vain yksi +toivomus: lepo, alituinen lepo. + +Toivon hävittäneeni huolesi juurinensa. + + Ystäväsi + Eemil. + +Rakas Feri! + +Tee hyvin, ilmoita minulle ensi postissa sen pahansuojani nimi, joka +herkeämättömillä valheilla vaivaa myötätuntoista ystäväsydäntäsi. Taas +Ilka, alati Ilka! Saattaa vakavamielistä miestä heti hakkailijan +huutoon, sentähden että hän on kohtelias nuorelle somalle tytölle, se +ei ole liioin kauniisti tehty. + +Ilkassa löytyy kaikki ne ominaisuudet, joista minä kaksikymmentä vuotta +sitten olisin hurmaantunut, mutta usko tai ole uskomatta, juuri +sentähden en rohkenisi naida häntä. Hän on suloinen, ruskeasilmäinen +tyttö, hänen hymynsä on viehättävä. Sellainen herttainen olento, johon +on mahdoton suuttua. Mutta hän himoitsee huvituksia, mikä onkin +luonnollista, sillä niitä hän tähän asti on saanut sangen vähän nauttia +maalla, hän kun on köyhä orpotyttö, joka oleskelee milloin minkin +sukulaisensa luona. Sääli häntä; jos olisin kahtakymmentä vuotta +nuorempi, naisin hänet, mutta nyt -- olen kihlannut rouva Virág'in ja +tämä tapahtuma on iki päiviksi saattava parjaajani vaikenemaan. + +Eilen illalla vietimme kihlajaisia aivan ahtaassa piirissä -- paitsi +rouva Virág'ia oli vaan Ilka ja muuan vanha setä läsnä -- ja silloin +tapahtui eräs varsin vastenmielinen seikka. Rouva Virág'ilta putosi +hammas suusta... En voi sanoakkaan, minkä masentavan vaikutuksen tämä +vähäpätöinen asia minuun teki. Kauniinta hänessä oli juuri hammasrivi, +sitä olin aina ihaillut ja ... yhtäkaikki! 46-vuotias mies ei saata +vaatia todellisia hampaita. Jospa kuitenkin vasta puolen vuotta +häittemme jälkeen olisin keksinyt tuon puutteen!... Myöhäistä, +myöhäistä! Miksi en ole aikaisemmin nainut? + +Oletko tyydytetty? + + Uskollinen ystäväsi + Eemil. + +Rakas ystäväni Feri! + +Sinä et enää kirjoita soimauksia; tuo tuntematon parjaaja on vaiennut. +Siihen onkin kyllä syytä; nousevalla viikolla julistamme aikomuksemme +mennä naimisiin. Olen jo rauhoittunut hampaasta, täydellisesti! Ja +vielä enemmän tulen lohdutetuksi, kun Ilka lähtee talosta, joka +piammiten tapahtuu. Ilka ja rouva Virág rinnakkain on haitaksi +jälkimmäiselle; on mahdollista, että morsiamenikin on huomannut tämän +ja sentähden lähettää pois sisarensa tyttären sedän luokse. + +Iloitsen jo edeltäpäin siitä ajasta, jolloin leskeni vapautuu +kilpailusta: varmaankin rakastun häneen. Hän on tekevä kaikki +miellyttääksensä minua, hän on käyttävä hyväksensä kaikkia toaletin +salaisuuksia ja tämmöinen hyväntahtoisuus on minulle mieliksi. Minä +tulen onnelliseksi hänen kanssaan, hyvin onnelliseksi! Kuinka kaunista, +kun toisilleen sopivat olennot joutuvat yhteen! Jokaisen ajatukseni hän +ymmärtää, sen sijaan että Ilka vaan nauraa niille... Mutta tästä +huolimatta Ilka kuitenkin tulisi minulle, olen varma siitä, sillä hän +on kyllästynyt tähänastiseen kulkurielämäänsä, sukulaisten armoilla +eloksimisesta hän on saanut tarpeekseen eikä muuta tarvittaisi kuin +sana minulta... Vaan tätäpä sanaa hän saa turhaan odottaa. En anna +lumota itseäni nuoruuden hetkellisestä heijastuksesta, jota tunnen +hänen hurmaavassa seurassansa. Kun en vaan olisi 46-vuotias! 56-een +asti kyllä vielä kestäisin, mutta silloin hän vasta olisi 28-vuotias. +Jumalallinen tiede, tuo matematiikka! + +Ei, ei, ja senkin uhalla, että vielä joutuisin erään toisenkin rouva +Virág'in salaisuuden perille, joka peittää hänen kauniin mustan +tukkansa alkuperän epäiltävään sumuun, minä niin selvästi käsitän +tulevan elämäni kohtalon semmoisen lapsen rinnalla, että olen +haarniskoitu kaikkia mahdollisuuksia vastaan. Nuoren vaimon vanha mies! +Kuormajuhta armastelijalauman jatkoksi! Kiitoksia paljon! + +Ennemmin olen tekohampaista ja valetukasta väliä pitämättä -- eihän +ihmisessä ole ainoastaan ruumis, vaan myöskin sielu, ja rouva Virág'in +sielussa tavataan kaikki ne vakuudet, jotka järkevät ihmiset laskevat +avioelämänsä perusteiksi. Kesällä lähdemme Ostendeen, olemme jo +miettineet ja järjestäneet matkan Bädekerin johdolla: mukavia, lyhyitä +päivämatkoja. Ilka purskahti pilkalliseen nauruun; hän matkustaisi +yhtä kyytiä merelle asti! Jo yksistään tämä piirre riittää sen +todistamiseen, että rouva Virág on minulle otollinen ... rouva +Virág ... ainoastaan rouva Virág! Oi, minun on tapa olla järkevä, +varovainen. + + Ainainen ystäväsi + Eemil. + +Sähkösanoma: + +Herra Ferencz Aszaldylle. + + Aszald. + + Kihlaukseni rouva Virág'in kanssa purettu -- nain Ilkan. + Olen onnellinen. + + Eemil. + + + + +LINTU LAULAA! + + +Tshi-tshi tshi-tshi-tshiritshi! + +Ei koskaan kuulunut iloisempaa viserrystä keväällä metsässäkään kuin +räätäliläisten tuvassa. Se tupa oli täynnä lapsia, jotka kaikki pitivät +hirveätä melua, mutta pieni laulaja tuolla seinällä huonossa viheriässä +häkissään voitti livertelemisellään melun, niinkuin hyvä-ääninen +tenoori septetissä toverinsa ja orkesterin. + +Se visersi täyttä kurkkua. + +Mutta sillä oli kiittämätön yleisö, joka ei piitannut laulajasta +mitään; jokainen hääräsi askareissaan, lapset leikkivät, vanhat tekivät +työtä. + +Ei hän kuitenkaan aivan turhaan lauleskellut -- hänelle ilmestyi +tarkkaavainen kuulija -- ei kuitenkaan sisällä tuvassa, vaan ulkona +käytävässä. Ja mimmoinen kuulija! Kaunis, solakka, nuori nainen, jolla +samassa kerroksessa, missä räätälin suuri perhe asustaa pienessä +pihanpuolisessa tuvassa ja kyökissä, on tilava, valoisa, komea +kadunpuolella oleva asunto, jossa on kaksi salonkia, soma budoaari ja +herra tiesi mitä kaikkea. + +Hän seisoo käytävän rauta-aidaketta vastaan nojautuneena ja on +nähtävästi ihastunut pienen laulajan kauniisen ääneen. + +Sillä välin aukenee räätäliläisten ovi, räätälin vaimo astuu ulos ja +huomaa hämmästyen ylhäisen naisen seisovan siinä. + +-- Kuuntelen lintuanne -- sanoo jälkimmäinen. + +-- Eikö totta, se laulaa kauniisti? Ei olekaan koko lintutorilla +parempaa laulajaa kuin se. Sain sen lahjaksi veljeltäni, joka osaa +kasvattaa lintuja, sillä hänellä on, vaikka ammatiltaan onkin nikkari, +paljon lintuja, hyvin paljon. Sitte hän myyskentelee niitä. Se on +hänelle semmoinen sivuansio, josta hän saa kauniin lisätulon. Tämä +meidän lintumme oli paras koko joukosta -- vastasi räätälin vaimo +tuttavallisella puheliaisuudella. + +Sana synnyttää sanan ja kaunis, solakka nainen kertoo että hänellä ei +ole onnea kanarilintuihin nähden; hänellä oli ollut niitä jo kaksi, +mutta toisesta tuli ilmi että se kuuluu heikkoon rotuun eikä siis +laula, toinen taas tuli kipeäksi ja kuoli. Mutta hän kovasti haluaisi +sellaista lintua. Hänen asuntonsa on tyhjä, hiljainen, ikävä. ("Huvitus +ei olekaan lesken asia", ajattelee räätälin vaimo). Ellei parketin ja +huonekalujen paukahdus joskus keskeyttäisi hiljaisuutta, luulisi +olevansa haudassa. + +Pian hierottiin kauppaa; kaunis, solakka nainen tarjosi hyvän hinnan ja +räätälin vaimo oli, vaikka raskaalla mielellä, kuitenkin valmis +luopumaan lintusesta. Pieni laulaja muutti jo iltapäivällä komeaan +katuasuntoon. + +Asunnon kera muuttui häkkikin. + +Mihin katositkaan sinä viheriäksi maalatusta puusta ja yksinkertaisesta +rautalangasta tehty pieni, jokapäiväisen mallin mukainen häkki? Sinun +tulikin hävetä tuon uuden ihanan häkin rinnalla! Se ei riipu seinällä, +se seisoo telineellä, omalla eri telineellään; puun sijassa on siinä +merenruokoa, rautalangan korvaa messinki. Ja kuinka mukava sitten, +mukavammasti kanarilintu ei saata asua. Viisi puikkoa on asetettu +leposijaksi; katosta riippuu alas pieni rengas; kuinka hauskalta +tuntuneekaan hyppiä puikolta puikolle ja sitten keinua renkaassa! +Mainiointa oli kumminkin kylpylaitos. Uudenaikuista asuntoa ei voi +ajatella ilman kylpyhuonetta -- uudenaikaista lintuhäkkiä vielä +vähemmän. Toimellinen emäntä oli asettanut häkkiin punaiseksi +maalatusta vaskesta tehdyn pienen kylpyammeen, jotta sen asukas ei +kärsisi mitään puutetta. + +Joka asuu tällä tavoin, sen täytyy arvonsa mukaisesti elääkin. + +Missäpä lintu voi osoittaa ylellisyyttä? Sen yksinkertainen olemus +sallii sitä vain ravintoon nähden. + +Tuolla räätäliläisten luona sinua, pieni kanari, ei tosiaankaan pidetty +liioin kehuttavassa ruoassa. Sait kyllä annoksesi hampunsiemeniä, mutta +ei minkäänlaista "extra" pistetty rautalankojen väliin -- korkeintaan +suurina juhlapäivinä palanen porkkanaa. Nyt ei ainoastaan ruokakupista +hymyile vastaasi hyvää syötävää, vaan häkkisi raoista houkuttelee +kaikenlaiset herkkupalat, niinkuin sokeria, omenaa, härkkiä... + +Et suotta ole tenoristi lintujen joukossa -- teuoristeilla on hyvä olo +tähän maailman aikaan. Toivon että sinäkin olet tyytyväinen... + +Eipä vain, loistosta huolimatta näyttää siltä kuin tuossa pienessä +talossa ei olisi hyvä olla. + +Jo on neljäs päivä eikä lintu vielä ole edes äännähtänytkään. Siitä +asti kuin uuteen asuntoonsa muutti on hän tullut kuin mykäksi. Kaunis, +solakka nainen seisoskelee siellä päivät pääksytysten, kehottaa, +hyväilee, mielittelee häntä kaikin tavoin, mutta tuota pientä houkkiota +ei käy mitenkään saaminen laulamaan. Alussa hän luuli vaitiolon syyksi +pelkuruutta, tottumattomuutta uuteen häkkiin ja ympäristöön, mutta nyt +on jo neljäs päivä ja tuo oikullinen lintu vielä nytkin istua kököttää +liikkumatonna yhdellä puikollaan. Ainoastaan suurin nälkä ja jano +saattavat pakottaa sitä hypähtämään alas ruokakupille, ja kun hänen +hallitsijattarensa pistää häkkiin sormensa ja tahtoo veikostella hänen +kanssaan taikka tulee liian likelle häkkiä, tekee lintu mitä hurjimpia +lentoyrityksiä häkissä. + +Kaunis nainen ei vieläkään menetä kärsivällisyyttään -- hän tahtoo +odottaa. Ja hän -- todellakin odottaa viikon, odottaa kaksikin viikkoa +-- turhaan. Muutamaa katkonaista äännähdystä lukuun ottamatta kuuluisa +laulaja ei anna mitään kuulla. + +-- No, sitten minun täytyy luopua siitä toiveestani, että +hauskuuttaisit asuntoani, sinä pieni villilintu! -- sanoo hän toisen +viikon lopulla ja heittäytyy katkeroittuneena keinutuoliinsa, yrittäen +keinumisella karkoittaa suuttumustaan. + +Kaunis vaimo parka, olet todellakin säälittävä! Tuskin olit mennyt +miehelään -- noin viisi vuotta sitten -- miehesi jätti sinut iäksi. +Puolen vuoden avioliiton jälkeen sinun oli pukeutuminen suruvaatteisin. +Noin kolme vuotta takaperin talosi kävi vähäisen hauskemmaksi... Erään +nuorukaisen seura oli sinusta sangen mieluisa... Mutta mihin hän +joutui? Hän katosi. Ja siitä asti elät yksinäsi, ihan yksinäsi! Sinulla +on tosin seuranainen, mutta mitä siitä? Talo on mykkä, kuollut... + +Ja kuitenkin olet kaunis ja asuntosi todistaa hienoutta, +varallisuutta... Vaan kohtalo ei suosinut sinua ja lopulta sinä +luovuitkin kaikesta muunlaisesta toiveesta elämässä... Ainoastaan +vähäisen eloisuutta vielä halusit ... toiveesi perustit pikku +keltalintuun ja siinäkin petyit... + +Paha, kiittämätön sydän lienee tuolla pienokaisella. + +Sillä jos joku -- olipa se lintukin -- kahteen viikkoon ei totu uuteen +asuntoon, niin siihen ei voi olla syynä muu kuin ilkeys, varsinkin kun +osoitetaan niin suurta ystävällisyyttä... + +Kaunis leski kavahtaa paikaltaan ja astuu häkin luo. Silloin sattuu +akkunaan leveä auringon säde ja lankee juuri häkkiin. + +Ja pieni lintu rupee laulamaan... Ja millä tapaa! Iloisemmin se ei +visertänyt räätäliläistenkään tuvassa kuin nyt... + +Mikä saattoi hänessä mielenmuutoksen aikaan: se auringon säde, joka +niin iloisesti tanssi hänen häkkinsä messinkilangoilla, vaiko +hallitsijattarensa poveen luotu silmäys -- sitä älkäämme tutkiko. + +Siinä kyllä, että hän liverteli suureksi iloksi emännälleen, joka jo +seisoo hänen vieressään, alottaen hänen kanssaan mitä mielevintä +pakinaa. + +-- Et siis olekaan mykkä, sinä-sinä-sinä? puhuu kaunis, solakka nainen +suipentaen suutaan (lintujen kanssa on tapa siten haastella) ja +sormellaan uhaten sitä, jota sinutteli. + +Ja "sinä" ei enään pelästy, ei räpyttele siipiään häkin +messinkilankaisia seiniä vastaan, vaan vastaa ystävällisimmästi: + +-- Ty ... ty -- tyy ... tshitshitshi! + +Kuinka hämärältä näitten sanain merkitys näyttäneekään, nainen ymmärsi +sen heti ja vastasikin heti: + +-- Vai niin! Etkö ole tuntenut olevasi kotona luonani? -- Sepä +kaunista, sangen kaunista. Enkö ole muka tarpeeksi hemmotellut teitä? +Te-te-te pieni veijari! + +-- Ymmärrän, ymmärrän, te lupaatte vastedes käyttäytyä paremmin, te +laulatte kauniisti emännällenne koko päivän, eikö niin? + +-- Tytyty! + +-- No niin, minä annan anteeksi, kaikesta sydämestäni. + +Niinkuin saattoi nähdä, he ymmärsivät toisiaan varsin hyvin ja pakinaa +heidän välillään kesti kauan -- kauan. Nainen ei lakannut +jaarittelemasta, naljailemasta ihmiskielellä eikä kanari vastaamasta +linnunkielellä. Ja tuttavuus heidän kesken nähtävästi kasvoi +kasvamistaan! Seuranaisen, vieläpä kamarineidonkin täytyi tulla +ihmettelemään, kuinka tuo pieni veitikka nipistelee emäntänsä +ruusukynsiä, kun hän pistää ne ristikon väliin. + +Hänen äänensä, no, se on lumoova, siitä rouva, seuranainen ja +kamarineito ovat yksimieliset. + +Tästä lähtien tuli taloon eloa, iloa; aikaisesta aamusta alkaen iltaan +saakka lintu liverteli, lauleskeli. Kaunis, solakka nainen, jolla ennen +monta kertaa oli ollut niin kovin ikävä (eikä mikään niin rumenna +kauniimpiakin kasvoja kuin ikävyyden ilme), näytti nyt aina +tyytyväiseltä, iloiselta. Ja kuinka ei, eihän hän enään ollut yksin +maailmassa! + +Olihan yksi olento, jota hän saattoi rakastaa, josta hän voi pitää +huolta. Ja kylläpä pitikin huolta. Huonosti olisi käynyt kamarineidon, +jos hän olisi koskenut häkkiin. Laulamisen päivästä alkaen pienen +tenoristin sekä ruumiillinen että henkinen hyvä oli kauniin, solakan +naisen huolen ja johdon alaisena. Tietäen, kuinka tärkeä puhdas asunto +on elämän ylläpitämiseksi hän jokapäivä omakätisesti suurimmalla +huolella puhdisti häkin ja ripoitti sen lattialle puhdasta hiekkaa. +Sitten hän niinikään omin käsin täytti kylpyammeen vedellä sekä pani +päivän ravinnon ruokakuppiin ja seinälankojen väliin, suorittaen täten +huolenpidon laulajan ruumiillisesta hyvinvoinnista. + +Mutta minne jää henki, sielu? Linnullekaan ei ole kylläksi parissa +ruokapalassa; se tarvitsee päivänpaistetta, iloista hälinää, +voidaksensa laulaa oikein sydämestään. Ja tuo hyvä emäntä ei unhottanut +tätäkään. + +Huoneesta huoneesen, ikkunasta ikkunaan hän kantoi häkkiä, sitä +myöten kuin aurinko liikkui, ja jotta hänen henkensäkin saisi +ravintoa ja pieni tenoristi ei jäisi takapajulle uusimmasta +musiikkikirjallisuudesta, soitteli hän sille operettihelmiä osaksi +pianolla, osaksi harmoonilla, ilolla kuullen että laulaja ennen pitkää +oppi muutamia säveleitä. + +-- Mitä menisinkään teatteriin? -- nauroi eräänä päivänä nainen -- +onhan kotioopperassani semmoinen tenoristi, joka voittaa Perottinkin. + +Jotain puuttui kumminkin vielä kanarin omistajan onnellisuudessa. +Kuinka selviä merkkejä hän antoikin rakkaudestaan, niin paljon +luottamusta hän ei kumminkaan voinut valaa lintuseen, että kun se +laskettiin häkistään, se olisi asettunut istumaan hänen sormelleen, +olalleen, päälleen. Mieluisampi sille oli kova uuninreuna kuin +ihoa-myöten-istuvan liivin alta pyöristyvä olka, ennemmin se istui +jollekin taulunraamille kuin sille valkealle kätöselle, jonka +suuteleminen lienee hurmaava nautinto, ja parempana olinpaikkana se +piti salongissa olevan palmun latvaa kuin sitä päätä, joka istuu +palmuvartalolla ja ansaitsisi kruunun. + +-- Hyvä Jumala! Tämän ajan kuluessa ja tällä vaivalla olisin jo +valloittanut kymmenen miestä, -- huusi solakka, kaunis nainen eräänä +päivänä, väsyneenä huonosti onnistuneista kokeistaan. + +Vihdoin hän kumminkin senkin saavutti. Suuri päivä se oli talossa, kun +pieni keltalintu lensi hänen sormelleen... Ensimmäisen kerran se siihen +jäi hyvin vähäksi aikaa, lensi melkein kohta pois, mutta parin päivän +kuluttua se tottui siihen ja sittenkuin retkeilyt pään tummaan +hiusmereen ja olan valkealle lumivuorelle nähtävästi olivat +saavuttaneet sen suosion, vietti se tuntikausia näillä suloisilla +paikoilla kauniin rouvan kirjoittaessa tahi lukiessa. Joskus tämä ei +huomannutkaan ennenkuin tuo veitikka yhtäkkiä istui hänen kaulallaan. +Olipa silloin naurua, riemua; hän otti veitikan pehmeään +samettikäteensä, nosti sen suulleen ja -- sitten he suutelivat, +muiskuttelivat toisiaan ja livertelivät niin, että! + +Kaunis, sangen kaunis aika oli tämä pienelle linnulle ja hänen +emännälleenkin, ja sitä olisi ehkä kestänyt ikuisesti, jos... + +Jos kaunis, solakka nainen eräänä päivänä ei olisi unhottanut antaa +pienokaiselle syödä. Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, suvaitkaa +suosiollisesti uskoa että tämä ihme tapahtui. Heinäkuun 9 p:nä -- +tiedämme hyvin päivän -- kello 12 päivällä pienen linnun häkki ei vielä +ollut puhdistettu, sen ruokakuppi seisoi melkein tyhjänä ja kylpyvesi +näytti selvästi että se käsi, jonka velvollisuutena häkin +järjestyksessä pitäminen on, oli tämän velvollisuutensa kokonaan +unhottanut. Seuranainen suoritti varkain kaikki eikä hänen emäntänsä +sitä huomannutkaan. Hän pysyi enimmäkseen kamarissaan... Mitä hän +siellä tekikään? -- Tullessaan sieltä ulos hänen silmänsä olivat +punaiset, hän pyyhki niitä nenäliinallaan... + +Pikku lintu huomasi sen heti. Se kaiuttelikin lohdutukseksi: +tshitshitshi-tytyty!... Mutta iloinen viserrys, josta kaunis, solakka +nainen muulloin keksi niin paljon älyä, henkeä ja järkevyyttä, kaikui +nyt suotta, mitään vaikuttamatta. Kaunis nainen meni häkin ohitse, +heittämättä siihen silmäystäkään, ja kutsutti vaunut, istui niihin, +ajoi pois... + +Miksikä kertoisin laveammalti näiden päivien tapahtumat? Lyhyesti +lausuen, velvollisuuden laiminlyönnit alkoivat seurata toisiaan! +Ainoastaan poikkeuksena tapahtuu enään, että kaunis nainen puhuisi +laulajan kanssa; kymmenen päivää on jo kulunut siitä kuin hän pisti +sormensa sen häkkiin; sen ruumiillisen hoidon hän tykkänään laiminlyö, +ja mitä henkiseen ravintoon tulee, niin koskahan hän enään on mitään +soittanut pianolla tai harmoonilla? + +Mutta lintunen ei ansaitse tätä kohtelua. Se on pysynyt entisenään, +vielä nytkin se visertelee, hyppelee kuin ennen, mutta mikä on mennyt +Teihin, kaunis solakka nainen? + +Kaiken todennäköisyyden mukaan ja asianhaaroja tarkasti punnittuamme +saatamme tehdä sen johtopäätöksen, että hänen eriskummainen käytöksensä +lintuun nähden ehkä on likeisessä yhteydessä erään kirjeen kanssa, +jonka postiljooni muutamana aamuna oli tuonut. + +Se vain on varmaa, että siitä asti kuin tämä kirje saapui, kaunis, +solakka nainen oli mitä erilaisimpien tunnelmien vallassa; alakuloisuus +vaihtui yhtäkkiä mitä hilpeimpään iloon, joskus hän itki, toisinaan hän +hermostui niin, ettei voinut pysyä alallaan, vaan syöksyi ulos, ajeli +Andrássy-kadulla, kääntyi taas äkisti takaisin ja riensi kotia. +Kamariinsa saapuneena hän istui kirjoituspöytänsä ääreen ja ryhtyi +erinomaisen päättäväisesti kirjoittamaan kirjettä, jonka sitten taas +yhtä monta, ainakin kymmenen eri kertaa repi rikki. Mutta tuo +rikkirepiminen ei yleensä vaikuttanut häneen hyvää, hänen mielialansa +kävi siitä vielä oikullisemmaksi, ärtyisämmäksi. + +Ihmeellinen kirje, joka voi synnyttää semmoisen käänteen ihmisessä. + +Kaunis leski ottaa sen esille monta kertaa, lukee sen alusta loppuun, +kosto säteilee hänen kasvoillaan, sitten panee hän sen takaisin +laatikkoonsa ja lukitsee tämän suuttuneesti. + +Mitähän onkaan tuossa kirjeessä? Vastikään otti hän sen taas esiin -- +katselee sitä, päänsä käsivarteen nojaten, mietiskelee... Nyt voimme +sen lukea. + + "Korkeasti kunnioitettu rouva! + + Muistatteko vielä minua, muistatteko sitä, joka kolme vuotta + takaperin jätti Teidät, sitä onnetonta, joka rohkeni sanoa + Teitä koketiksi, nautinnonhimoiseksi?... Kuinka katkerasti hän + on saanut katua silloista jumalattomuuttaan... Hän luuli + voivansa unhottaa Teidät, mutta kuukaudet ja vuodet vierivät + tuottamatta lepoa hänen murtuneelle sielulleen. Ja mitä kaikkea + hänen sen jälkeen on täytynyt kokea?... Punastuen, häveten + lankeen jalkojenne juureen ja rukoilen: anteeksi, suokaa + anteeksi aiheeton syytökseni! Kolme vuotta olen tarkkaavaisuudella + seurannut elämätänne ja olen aivan masennettu... Onko vielä + anteeksiantoa maailman kiittämättömimmälle olennolle, joka + Teitä hautaan asti jumaloipi? + + Jenö." + +Tähän kirjeesen kaunis nainen ei löytänyt vastausta, hän etsi sitä +päiviä, viikkoja... + +Vihdoin se kuitenkin meni. Se oli lyhyt -- sähkösanoma: + + "Herra Jenö ... lle Pozsonyissa. + + Tulkaa! + + Gabriella." + +"Tytyty-tshitshitshi!" kaikui häkistä iloisesti, herttaisesti, +äänekkäästi. Se, jolla ei ole tärykalvo kunnossa, pistäköön korvaansa +pumpulia, sillä muuten hän saattaa tulla kuuroksi siitä. Monta kertaa +tuo pieni tenoristi oli kaiutellut virsiään, mutta tänään hän tahtoi +herättää aivan erityistä huomiota. + +Ehkäpä sen nuoren, kalpean herran kunniaksi, joka nyt astuu sisään, +hiljaa, pelonalaisena, melkein vapisevana ja seisahtuu kauniin, solakan +naisen eteen, joka arastellen osoittaa hänelle paikkaa. + +"Tytyty-tshitshitshi!" Tosiaankin, tuskin ymmärtää oman sanansa, ja +kuitenkin nuot kaksi henkilöä tahtoisivat sanoa toisilleen sangen +tärkeitä asioita. + +Nuorukainen, Jenö, yrittää puhua kovemmin, mutta lintunen -- ikäänkuin +suuttuisi häneen ja tahtoisi häntä soimata -- laulaa vielä +äänekkäämmin, virittäen mitä huimaavimpia koloratuureja pienestä +kurkustaan. + +Gabriellan kasvot kirkastuvat vähitellen -- tulevat loistavammiksi. +Näyttää siltä, että yksityiset katkelmat Jenön puheesta kuitenkin ovat +vaikuttaneet häneen. + +Jenö tulee rohkeammaksi ja jatkaisi itsepuhdistustaan, mutta +"tytyty-tshitshitshi" kaiuttaa häkin pieni asukas hänen puheesensa, +riitelee hänen kanssaan, ikäänkuin ei pitäisi hänen käytöstään +oikeutettuna, juurikuin ei olisi taipuvainen minkäänlaiseen +anteeksiantoon. + +Nuorukainen vaikenee, hän väsyy kilpailemiseen, lintunen on +voittanut... Hänellä olisi vielä paljon sanottavaa, Gabriella odottaa +jännitetyllä uteliaisuudella -- melkein ahnaasti riippuu hän häneen +huulistaan. + +-- Jatkakaa ... jatkakaa, rakas Jenö! -- kehottaa hän nuorukaista. + +-- En kykene -- vastaa tämä -- kurkkuni on käynyt kuivaksi ja +päätänikin jo alkaa kivistää siitä! + +-- Mistä? + +-- Teidän lintunne laulusta. + +-- Vai niin! Sehän on helposti autettavissa -- vastasi nainen +hymyillen. + +Sen sanottuaan hän nousee ylös ja astuen häkin luo peittää sen +huivilla. + +-- Oletko vaiti, sinä ilkiö! -- lausuu hän vaienneelle linnulle. Sen +jälkeen hän, ojentaen kätensä Jenölle, istuu hänen viereensä: + +-- Jatkakaa, lintu ei enää laula! + + + + +SURKEA UNKARILAINEN. + + +Sisareni Editin puolesta sain omituisen tehtävän toimekseni: minun tuli +mennä ystäväni Gerö Avassyn luokse ja pyytää häntä heittämään +unkarilainen kansallispuku, jossa hänen oli tapa käydä, pukeutumaan +ranskalaisiin vaatteisin ja niissä tulemaan sisareni luokse saamaan +vastausta kosintaansa. Tämä vastaus tulee varmaankin myöntäväksi, koska +Editillä ei ole mitään muuta Gerötä vastaan kuin vaan se, että hän käy +unkarilaisessa puvussa. Parikymmentä vuotta takaperin ei kukaan olisi +sitä kummastellut; silloinhan me kaikki, isänmaallisesta innostuksesta, +kävimme niin puettuina. Vaan että nyt kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, +kun perustuslait taasen voimaan saatettiin, nuori mies käyttää tuota +vanhaa pukua muulloinkin kuin juhlatiloissa, se on vain +eriskummallisuuden tavottamista. + +Näin ajattelimme kaikki, emmekä saattaneet käsittää syytä siihen, Edit +viittasi siihen monta kertaa Gerön läsnäollessa, odottaen hänen joko +luopuvan puvustaan taikka ilmoittavan syyn, miksi hän siitä pitää +kiinni. Mutta kumpikaan ei tapahtunut. Ei selitystä eikä muutosta. +Kaikki jäi entiselleen, vaikka Gerö kovasti rakasti sisartani; se näkyi +kaikista hänen toimistaan ja sanoistaan. Mutta siitä huolimatta +viittaukset, kysymykset ponnahtivat hänestä takaisin mitään +vaikuttamatta. Omituisella tavalla osasi hän olla kysymyksiin +vastaamatta. Siinä kyllä, että hän kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen +kosi Editiä, joka riemulla olisi antanut suostumuksensa, jos vaan ei +olisi ollut tuota -- unkarilaista pukua. Pidettiin perheneuvottelu, +jossa asia otettiin kaikenpuolisen harkinnan alaiseksi ja tultiin +seuraaviin päätöksiin: + +a) Gerö Avassyssa on hyvät naimiskaupat ja vahinko olisi laskea hänet +menemään, vaikkapa ei Edit rakastaisikaan häntä niin paljon kuin hän +todellakin rakastaa. + +b) Unkarilainen puku tähän aikaan saattaa käydä päinsä maaseuduilla. +Jos yksi ja toinen vanha herra sitä käyttää, voipi sekin vielä mennä +mukiin. Mutta Budapestissä ja nuoren miehen yllä se on kuin onkin +jotain, jota vastaan neitosen sopii panna vastalause, koska se herättää +huomiota ja antaa aihetta muistutuksiin. + +c) Kaiken tämän johdosta minä saan toimekseni puhutella Gcrötä, +selvittää hänelle asema ja saada hänet käymään ajanmukaisesti puettuna. + +Minä tapasin Gerön kotona ja muutamain alustavain lauseitten jälkeen +ryhdyin heti tehtäväni suorittamiseen. Hänen kauniit, vakavat, vähän +ruskettuneet kasvonsa synkistyivät. + +-- Neiti Edit tahtoo että heittäisin tämän pukuni? + +-- Ellei sinulla siihen ole mitään tärkeää syytä. + +-- Ja jos olen siihen tottunut, jos minun on siinä hyvä olla, eikö se +olisi kylläksi? + +Yritin selittämään että seuraelämässä etenkin naiset usein paheksivat +pientä takaperoisuutta, kummallisuutta tai tavattomuutta enemmän kuin +suurta vikaa. + +-- Tiedän sen -- oli vastaus. + +-- Etkä sittenkään taivu? + +-- En voi! + +Olisin tahtonut jatkaa kaupan hieromista, mutta eihän tuolle vietävän +miehelle voinut mitään. Hänen raskasmieliset kasvonsa pysyivät aina +niin vakavina ja mitä hän sanoo, siinä hän järkähtämättä pysyy. + +Että myttyyn mennyt lähetystoimi teki Editiin vastenmielisen +vaikutuksen, on itsestään selvä. Pieni siskoni itki kaksi päivää. Me +kaikki haudoimme päässämme mitä tästä nyt oli koituva Saapaspari, +ahtaat housut ja attila hävittävät kahden ihmisen onnen... Vai +ottaisiko Edit hänet kuitenkin, huolimatta muistutuksista ja +pahansuopain neulanpistoista? Minä olin ensimmäinen, joka koetin +sisartani siihen taivuttaa, selittäen hänelle, kuinka se, mikä nyt on +tavatonta, huomiota herättävää, joku aika sitten oli muodinmukaista ja +jokapäiväistä. Hän on lapsi, hän syntyi silloin, kun me panimme toimeen +mielenosoituksia, hän ei tahtonut uskoa, että kävelypaikkana muodissa +oleva Vácz-katu 1860-luvulla oli kansanteatterin näyttämön kaltainen +silloin, kun siinä esitellään kansannäytelmiä. Kullankarvaiset +alusliivit, helmillä kirjaellut päähineet, koreat viitat, töyhtöillä +varustetut hatut, kilisevät kannukset, kädessämme kirveskeppi, kun +olimme oikein suuttuneet itävaltalaisiin, mutta pitkä paimensauva, jos +olimme myöntyväisemmällä tuulella. + +-- Ja te kävelitte noin puettuina? -- kummasteli Edit. + +-- Se mies, jonka saappaissa suurimmat kannukset välkkyivät. + +-- Kummallista! + +-- Miksi kummallista? Käytämmehän vieläkin kansallispukuamme +juhlatiloissa, ylpeilemme sen kauneudesta... + +-- Se on toista, ihan toista -- viisasteli Edit -- kruunaus, +hovitanssiaiset, valtiopäiväin avajaiset eivät olisi kauniita ilman +unkarilaista juhlapukua, mutta jokapäiväisessä elämässä se ei sovi. Ja +sehän oli ennenaikaan, kun jokainen sellaista pukua käytti, mutta +meidän päivinämme... Minä en pidä poikkeuksista. + +-- Kultaseni, vuonna 1862 minä matkustin läpi puolen Eurooppaa +attilassa. + +-- Kuinkahan sinua lie töllistelty! + +-- Töllisteltiin kyllä, mutta minä kärsin sen isänmaan tähden. + +Edit vaan ei tahtonut kärsiä rakkautensa tähden. Jos tuo kosija vain +sen verran rakastaa häntä, ett'ei tahdo tehdä hänelle mieliksi tuota +pientä uhria, silloin hän ei rakasta häntä -- -- + +Ja Gerö ajatteli melkein samalla tavalla Editistä. Asettaessani hänet +sen vaihtoehdon alaiseksi, että joko saapuisi ranskalaisessa puvussa +saamaan vastausta kosintaansa taikka ei ollenkaan -- hän matkusti pois. + +Siinäpä vasta pommi! Pääkaupungin rakastuneille on todellakin onneksi, +että vesijohto tykkänään on hävittänyt kaivot; onnettomille +rakastuneille ei ainakaan enään ole mihin hypätä. Siitä tulee kaunis +juttu, huokasi kanssani koko perhe ja ajatteli päänsä puhki, mitenkä +asia olisi autettava oikealle tolalle. Emmehän saata Avassylle lähettää +antautumiskirjettä? Saakelin poika! Hän ei tuhlaa monta sanaa, ennemmin +sopii häntä sanoa vaiteliaaksi, mutta jos on toimittava, tekee hän pian +päätöksensä. Ja naisia tämmöiset vakavat, toimintaan valmiit miehet +enimmin miellyttävät. + +Sisareni oli äärettömän onneton niitten kahden viikon kuluessa kuin +neuvottelumme kestivät. Lopulta kuitenkin sovimme, että olkoon +menneeksi! Minä matkustan perheen nimessä Gerön luokse ja ... ja ... ja +niin edespäin. + +Aioin lähteä kotia, joutuakseni pian matkalle, kun käytävässä +ulkopuolella eteisen ovea tapasin Gerön. + +-- Sinä täällä? -- kysyin kummastuneena. + +-- Niin, olen saanut sähkösanoman, ja riensin tapaamaan rakasta +morsiantani. + +-- Minkä sähkösanoman? + +Hän näytti minulle sen: "Olen Teidän, tulkaa ensi junalla. Edit." Häijy +tyttö, antaa meidän turhaan neuvotella koko kaksi viikkoa! + +Gerö herra voitti: unkarilaisessa puvussa hän vietti kihlauksensa; +unkarilaisessa puvussa hän kävi vierailemassa morsiamensa kanssa; +unkarilaisessa puvussa vei hän hänet alttarille ja unkarilaisessa +puvussa läksi hän häämatkalle ja palasi -- ranskalaisessa puvussa. +Hämmästyksemme oli tietysti suuri, luulimme kaikki että nuori rouva oli +vihdoinkin tuon pukumuutoksen aikaansaanut, mutta Edit selitti nauraen, +että hän ei suinkaan voinut sitä ansiokseen lukea. + +-- Vartokaa vaan, kyllä hän itse kertoo, mistä syystä käytti tuota +pukua ja minkätähden sen heitti. + +Nuoren parin kotiintuloa vietettiin perheessä suurilla illallisilla ja +kun sampanjan jälkeen ensimmäinen puhe oli suoritettu, vaadimme uutta +lankomiestämme selittämään tuon omituisen arvoituksen. + +-- Te muistatte kai vielä kaikki -- alotti Gerö kertomuksensa -- noita +kuudenkymmenen luvun aikoja. Elämämme oli täynnä innokasta toivoa -- +minä tarkoitan nuorisoa. Vanhat olivat huolestuneita, mutta me emme +tietäneet heikkouskoisuudesta, me olimme pyhästi vakuutetut siitä, että +väkisin valloitamme takaisin perustuslait, kun vaan panemme toimeen +mielenosoituksia, mistä hinnasta hyvänsä, millä tavalla tahansa. +Unkarilaisia pukuja, isänmaallisia lauluja, salaisia kokouksia, +rahankeräyksiä isänmaallisiin tarkoituksiin, otteluja poliisien kanssa +jne., jne. Olin silloin lakitieteen ylioppilas pääkaupungissa; monet +tovereistani pistettiin salvan taa tahi sotamiesriviin, minä sattumalta +pääsin kummastakin. Muutamain toverieni kanssa -- meitä lienee ollut +viisitoista -- perustimme piirin, joka kokoontui kaksi kertaa viikossa +erään ravintolan sivuhuoneessa ja vietti iltansa onnellisissa, +isänmaallisissa haaveiluissa. Kuinka helpolta näyttikään meistä uuden +Unkarin luominen, jahka vaan saisimme vallan käsiimme! Paljon kauniita, +jaloja aatteita vaihdoimme ja kerran teimme juhlallisen lupauksen, että +käytämme kansallispukuamme kuolemaan asti. Vuodet vierivät, minä päätin +lakitieteelliset opintoni, palasin kotia ja pysyin lupauksessani. + +-- Siis lupaus! -- huusi Editin äiti. + +-- Kärsivällisyyttä, äiti kulta, on vielä jatkoakin -- lausui Edit, +luoden riemusta loistavat silmänsä Geröön. + +-- Kuulkaamme, kuulkaamme! -- kaikui joka taholta; -- pyydämme jatkoa. + +-- Kerran sitten rakastuin, ensimmäisen kerran -- jatkoi Gerö. + +Uskomattomuuden mutina kuului seuran miespuolisista jäsenistä. + +-- Lasket joutavia! Olit ylioppilas Pestissä, etkä muka olisi ollut +keneenkään rakastunut? -- Näillä sanoilla minä toin ilmi yleisen +mielipiteen. + +-- Liehakoitsija! Puolisonsa tähden hän niin puhuu! -- väitti eräs +toinen seurassa. + +-- Rakkauteni esineen nimi oli Gabriella. Minä rakastin häntä, mutta +hän ei huolinut rahtuakaan minusta. + +-- Ja sinut vastustus teki vielä tulisemmaksi, eikö niin? -- kysyi +joku. + +-- En tiedä mikä sen vaikutti, se vaan on varma, että olin rakastunut. +Silloin jo nuot isänmaallista innostusta uhkuvat ajat olivat ohitse, +alettiin luopua unkarilaisesta kansallispuvusta, eurooppalainen muoti +rupesi taas pääsemään valtaan ja laskiaisajan alussa siinä pienessä +kaupungissa, missä tämä tapahtui, kiisteltiin paljon siitä, +mentäisiinkö tanssiaisiin frakissa vai attilassa. Suurin osa naisia +puolusti frakkia, tekivätpä oikein propagandaa sen puolesta, Gabriellan +johdon alaisena. Jos joku mies vastustikin muita, niin kaunis johtaja +kyllä sai hänet taivutetuksi. Sillä Gabriella oli kaunis, yhtä kaunis +kuin rikas ja turhamielinen. Joka ei taipunut hänen oikkunsa alaiseksi, +se oli hukassa ainaiseksi. Attilan puoltajien joukko oli jo huvennut +sangen pieneksi ja varmalta näytti, että ensimmäisissä tanssiaisissa +frakki voittaa, jos minäkin taipuisin. Sillä vastustus nojautui enää +vaan minuun. Antautuisinko vai enkö? Sitä mietiskelin. Minä tunsin, +että jos Gabriella rakastaisi minua, ripustaisin mielipiteeni ja +attilani naulaan. + +Tanssiaisilta lähestyi; Gabriellan kunnia oli kysymyksessä. Hän oli +luvannut, ettei baalissa nähtäisi ainoatakaan attilaa ja kutsutti minut +luoksensa kuulusteltavaksi. Sykkivin sydämin istuin hänen huoneesensa; +hän oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Hän laski valloilleen kaiken +kaunopuheisuutensa, kaiken viehätysvoimansa, voittaaksensa minut +puolelleen. Pyysi minua hänen tähtensä antamaan myöten tuossa pikku +asiassa; tanssiaisten jälkeen saisin vaikka kuolinpäivääni saakka käydä +unkarilaisessa puvussa, mutta hänen vastustajansa nauravat hänelle, jos +hän ei pidä lupaustaan. Minä panin vastaan. Vihdoin hän menetti +malttinsa ja huudahti kiivastuneena: "Hyvä, silloin en minä ikinä tule +omaksenne!" Maailma pyörähti silmissäni. Tähän asti hän ei koskaan +ollut lausunut ainoatakaan sanaa, josta olisin saattanut päättää hänen +vähimmälläkään tavalla suosivan minua; nyt hän, ikäänkuin sydämensä +salpa olisi pamahtanut auki, yht'äkkiä ilmaisi itsensä! "Te siis +voisitte rakastaa minua?" kysyin mielenliikutuksesta vavisten. Hän +katsoi minuun, ei minuun -- vaan sisimpään sydämeeni ja vastasi: "Sen +sanon sitte tanssiaisissa!" Asia oli ratkaistu: frakki voitti. Mutta +minä ... minä en voittanut! Tanssiaisissa pyytäessäni vastausta, tuo +armoton koketti heleästi naurahtaen vastasi: "laskin leikkiä, paljasta +leikkiä!" + +Tuli ilmi, ett'ei hänen ollut juolahtanut mieleenkään minua rakastaa; +hän meneekin näinä päivinä kihloihin erään husaariupseerin kanssa, jota +joka hetki odotetaan Wienistä. Jouduin epätoivoon ja tuskassani minulta +pääsi tuo vähän omituinen kysymys: "miks' ette voi minua rakastaa?" +Gabriella vastasi ilkkuen: "Miks' en? Siks' en, että minä pidän +iloisista, hauskoista ihmisistä, ja Te tuossa ijankaikkisessa +unkarilaisessa puvussanne olette tuommoinen ... noh, tuommoinen surkea +unkarilainen!" Enempää en tarvinnut. Olin tullut järkiini. Mutta +silloin tein sen päätöksen, että nain vaan sellaisen naisen, jolle +kelpaan surkeanakin unkarilaisena. Sen vuoksi en tätä ennen ole +heittänyt tuota pukua. + +-- Eläköön surkea unkarilainen, eläköön! --kajahti illallispöydästä ja +eläköön-huutoa seurasi uuden sampanjapullon paukahdus. + + + + +KOMISIONI. + + +Löytyy luonnossa lakeja, joita sopii epäillä, vaan kuitenkin on +olemassa yksi epäilemätön, järkähtämätön laki, se nimittäin, että jos +pääkaupunkilaisella on maalaistuttavia, nämät vallan varmaan +kunnioittavat häntä komisioneilla eli toimenannoilla. Maaseutulainen ei +katso pääkaupunkilaista muuksi kuin komisariukseksi, jolla lyhintä +tietä ja suurimmalla maksunsäästöllä eli pienimmällä kustannuksella +saattaa toimittaa ostoksensa taikka suorittaa minkä nimellistä tehtävää +hyvänsä. Pestissä asuva on maaseutulaisen silmissä toimeenpaneva +viranomainen, sillä "teillä siellä pääkaupungissa" ei muutenkaan ole +mitään työtä, "te siellä Pestissä" ehditte kaikkiin, "te pestiläiset" +paraiten tiedätte, mitä ja mistä saapi ostaa halvalla ja hyvää sanalla +sanoen, me pestiläiset emme ole muuta kuin kauppapuotien edessä +vetelehtivää, kuljeksivaa, pasteerailevaa joutoväkeä, joitten +oikeastaan pitäisi olla erittäin kiitolliset maalaistuttavillemme +siitä, että he valmistavat meille tilaisuutta käyttää aikaamme +hyödyllisesti ja opettavaisesti. Kiittämätön pestiläinen, joka +pelonalaisena avaat jokaisen maaseudulta tulleen kirjeen ja +tuskallisella aavistuksella luet siinä ilmi tuotuja ystävyyden +tunteita, hyvin tietäen, että lopuksi kirjeenkirjoittaja rohkealla +käänteellä lähettää sinut Alter & Kis'in, Lutvikki Posner'in tahi +jonkun muun tunnetun firman luokse! Sinä tietysti et aavistakkaan, että +maalaisystäväsi tarkoittaa parastasi ja tahtoo pitää huolta jostakin +huvituksesta, jolla saatat edes vähäisen lyhentää työttömyydestä +pitkäksi ja ikäväksi käyvää aikaasi. + +"Komisioni" on yleinen nimitys niitten kaikenlaisten toivomusten ja +halujen merkitsemistä varten, joitten on tapa ilmaantua maaseutulaisten +tarpeissa. Komisionit ovat tuhatlajisia, niinkuin niitten +lähettäjätkin. + +Setä X'ltä on kansi lohjennut piipunpesästä. Tämän merkillisen +tapauksen johdosta saapuu ennen pitkää pieni paketti veli Y'lle. Tämä +rientää postiin siinä toivossa, että on tullut joku lahja. Katkera +pettymys! Paketissa on vaan vanha, merenvahainen, tupakalta löyhkäävä +piipunpesä, joka on kultasepälle korjattavaksi vietävä. + +Ylioppilas odottaa kärsimättömästi kuukauden loppua, jolloin hänen on +tapa saada rahoja kotoa. Menettäessään viimeisen floriininsa kahvilassa +biljardipeliin, käy hänen luonaan postiljooni, jättäen palvelustytölle +sen tiedon, että nuorelle herralle on tullut rahakirje, joka saadaan +häneltä k:lo 8-9 välillä postihuoneesta. Rakastunut ei koskaan niin +suloisesti ikävöiden ja säntilleen ole saapunut sovitulle +yhtymäpaikalle, kuin ylioppilaamme postihuoneesen määrätyllä ajalla. +Sydän sykähdellen hän allekirjoittaa kuitin, repäisee sitten auki +kirjeen, mutta -- voi! rahaa-lähettävän isän käsiala ei hymyile siitä +hänen vastaansa, vaan naapurisedän, joka pyytää häntä ensi postissa +lähettämään kukansiemeniä. + +Zsuzsika menee miehelään pääkaupunkiin. Kyyneliä vuodattaen hän lähtee +kodistaan, vieden mukanaan onnentoivotuksia ja -- komisioneja. Hänen +sisarensa kirjoitti muistiin koko suvun komisionit: pikku Gyulalle +talvivaatteet, Bélalle ruoska, Kláralle tusina valokuvia, Ferille +revolveri, Imrelle kalenteri, Czilille hankkia tieto missä kartiineja +paraiten pestään, Julille urkkia mistä parasta hammaspulveria saadaan, +Kálmánille naula turkkilaista tupakkaa, Arankalle tiedustella mitä +vanhasta pianosta annetaan, jos sen tahtoo vaihtaa uuteen, Pali sedälle +tilata sanomalehtiä ... kynäni väsyy kirjoittamasta kaikkea, mitä +sisaren pitkän pitkään luetteloon on merkitty. + +Joskus katkeevat hellimmätkin siteet, ystävyys laimenee aikaa myöten, +tuttavuus haihtuu, rakkaus sammuu, mutta se, joka saattaa vanhat +tunteet uudestaan hereille, taas kutoo ratkenneet siteet yhteen, se on +komisioni. + +Olet lukenut iltalehtesi ja lepäät mukavassa nojatuolissasi, antaen +ajatuksesi liidellä sinne tänne. Koputus ovella, talon vartija astuu +sisään, kädessä kirje. Käsiala päällekirjoituksessa tuntuu tutulta, +olet sen joskus nähnyt, et enää muista milloin ja missä. Avaat kirjeen, +katsahdat allekirjoitusta, "Zakariás Pipaszár". + +Zakariás Pipaszár! Tämä nimi johtaa muistisi kouluaikoihin, sinä kerran +löylytit kelpo lailla erästä Sakari Pipaszária, hän antoi sinut ilmi +rehtorille ja puolen vuorokauden aresti, levolle pyhitettynä +sunnuntaipäivänä, sovitti tämän oman käden oikeutesi. Sakari raukka, +mikähän lie hänestä tullut? Kahteen vuosikymmeneen et ole kuullut +hänestä mitään. Nyt hän kääntyy puoleesi, sinä rupeet levottomalla +mielellä kirjettä lukemaan. Sakari kirjoittaa olevansa notarius eräässä +maakylässä, mutta yhä seuraavan kohtaloasi suurella mielihartaudella. +Äskettäin hän oli virallisessa lehdessä lukenut sinun tulleen +ylennetyksi virassa ja tällä tavoin saanut tietää sinun vielä olevan +elossa ja asuvan pääkaupungissa. Hänellä on veljenpoika, suuri +hulivili, joka ei viitsi lukea ja sen vuoksi on eroitettu koulun +kolmannelta luokalta. Mutta poika on nero, häntä suuresti miellyttää +piirustaminen, milloin vaan saa kynän tahi vaikkapa vain hiilen +käteensä, rupee heti kuvaamaan ihmispäitä, jopa puitakin ja +kotieläimiä, niinkuin esim. aaseja, suurella kätevyydellä. Semmoisen +kyvyn hunningolle jättäminen olisi vahinko isänmaalle, joka ei ole +liioin rikas neroista, ja sentähden on päätetty laskea ylempänä +mainittu hulivili isänmaan alttarille. Lähettävät hänet sen vuoksi +pääkaupunkiin ja, luottaen tunnettuun ystävällisyyteesi ja +avuliaisuuteesi sekä vaikutusvoimaasi, ohjaavat suoraan sinun luoksesi +sillä pienellä pyynnöllä, että suosiollisesti hankkisit hänelle niin +suuren stipendin kuin mahdollista maalaustaiteen oppimista varten. +Vakuuttaen erinomaisesta kunnioituksestaan todellinen ja uskollinen +vanha ystäväsi Zakariás. + +Tämä on semmoinen komisioni, jota sinun ainakin täytyy yrittää +toimittamaan, mutta on niitä sellaisiakin, jotka tavallisesti jätetään +suorittamatta. Sinulla on jossakin Unkarinmaan sopessa sangen, sangen +hyvä ystävä, niin hyvä, ettet enää muista hänen nimeänsäkään. Te olette +joskus juoneet veljenmaljaa joissakin kemuissa, jolloin sinun ja +muitten läsnäolijain mielestä Euroopan tasapaino horjui. Saat sen +johdosta kirjeen, jossa tuo hyvä ystäväsi ei pyydä muuta kuin että +hankkisit hänelle sikäläisen postimestarinviran. Mitenkä kykenisit sitä +tekemään, sinä, jolla ei ikinä ole postiviranomaisten joukossa muuta +tuttavaa ollut kuin kirjeitäsi kotia tuova postiljooni? Tekisit +kuitenkin suuren tuhmuuden, jos rupeisit sitä mahdottomuutta +ystävällesi selittämään. Hän ei uskoisi sinua. Asuthan sinä Pestissä ja +Pestissä ovat hallitusmiehetkin; mahdotonta, ettette toisianne tuntisi, +Pestiläinen tuntee tietysti jokaisen Pestissä. Jos et auta häntä, olet +"ylpeä" taikka ystävyytesi on kylmennyt. Käytettävänäsi on vaan yksi +ainoa keino, se nimittäin että asianomaisella kunnioituksella heität +kirjeen paperikoriin ja noudatat arvokasta vaitioloa. + +Kolmen kuukauden kuluttua tulee sitten toinen kirje, jossa ystäväsi +suurimmalla ihastuksella kiittää mahtavaa suojelustasi, ilolla +ilmoittaen että on saanut postimestarinviran ja vakuuttaen sinulle +muuttumatonta ystävyyttä ja ikuista kiitollisuuttaan. Sinä taitat +kirjeen kokoon sillä rauhallisella omallatunnolla, että vaivasi ei ole +hukkaan mennyt ja -- viskaat sen paperikoriin. + +Onnellinen se, joka voi näin helpolla päästä, mutta voi sitä, joka on +joutunut tyytymättömän toimenantajan kynsiin! Maaseutulaisen päähän +pistää toisinaan se ajatus, että Pestissä aina ihmisiä petetään; +pestiläinen firma ei muka ole muuta kuin etuoikeus peijaamiseen. Hän +pitää kaikkea liian kalliina; se, mitä hänelle lähetetään, ei koskaan +ole hyvää ja jos tavara ei ole kallista eikä huonoa, silloin on varmaa +että häntä on petetty. Hän kirjoittaa sinulle: lähetä semmoista ja +semmoista kangasta. Sinä lähetät, mutta kangas saapuu takaisin, tee +hyvin mene uudestaan kauppiaan luo, antakoon toista, sillä tämä on +liian vaaleata ja liian kallista. Sinä toimitat halvempaa ja tummempaa. +Tulee takaisin: liian paksua. Lähetät ohuempaa. Saat takaisin: ei ole +kestävää, mene toiseen puotiin; tämä kauppias on hunsvotti, petturi. +Kymmenen kertaa viet postiin yhä uutta ja uutta kangasta, ei vain +tyydytä, kirjoitetaan että näyttää siltä ettet mielelläsi toimita +komisionia, ehkäpä se sinua vaivaakin. Lähetät vimmastuneena vielä +yhdennentoista kerran ja yhdennentoista kerran lähetys palaa kuin +palaakin takaisin, sillä ilmoituksella, että asianomainen ei enää tahdo +rasittaa sinua, älä osta enempää, pääkaupunkiin joskus tullessaan hän +itse tekee ostoksen. Puolen vuoden päästä niin tapahtuukin, hän ostaa +silloin sitä, mitä sinä ensi kerralla lähetit, kalliimmasta hinnasta +kuin sinä olisit maksanut ja -- luulee itseään mainioksi +kaupantekijäksi! + +Minulla on hallussani herttainen pieni kirje. Viehättävä komisioni, +vieläpä mitä omituisimpia. Ei piippua, ei ruoskaa, ei hammaspulveria, +vaan -- kuulkaamme koko kirje. + + "Rakas Argus setä!" + + Viikon päästä tulemme papan ja mamman kanssa Pestiin ja silloin + suuresti iloitsemme sekä mamma että minä jos saamme nähdä sedän + sillä minä niin mielellään muistelen niitä päiviä kuin yhdessä + vietimme muistaako setä vielä minua? se pikku lintu on terve josta + setä niin piti ja viihtyy hyvin ja minä pääsen ylioppilastanssiaisiin + se tulee ensimmäiset julkiset tanssiaiset sillä tähän asti minä + en vielä ole ollut suurissa tanssiaisissa vaan ainoastaan + kotihuvituksissa niinkuin viininkorjuun aikana jolloin niin + hirveästi tanssimme ja minulla tulee olemaan valkoinen hame + punaisilla nauhoilla minä olisin tahtonut viheriää mutta se on + myrkyllistä ja sentähden lähetän tuhannen suuteloa sedälle ja + olen sedän + + rakas sukulainen + Irma. + + P. S. Pyydän setä kultaa koska minulla ei ole tuttavia Pestissä + ja minä en tahtoisi istua ylioppilastanssiaisissa persiljaa + myymässä että setä toimittaisi minulle kavaljeereja joille minä + esitettäisiin mutta että ne olisivat pulskeita poikia ja hyviä + tanssijoita sillä minä niin kovasti pidän tanssista varsinkin + tschaardaaschista. + + Sama. + +Jos pikku Irma olisi ollut rehellinen, olisi hän ehkä pyytänyt +sitäkin, että tanssijain jälkeen hankkisin hänelle -- miehen. + +Voisihan sekin olla "komisioni". + + + + +VALKOISET KETUT. + + +Nathalie parka! + +Tuossa hän venyi pehmeällä matolla, joka peitti ruokasalin lattian, +kovasydämisen miehensä Alfredin kiiruhtaessa makuukamariin muuttaakseen +pukuaan ja sitte lähteäkseen pois kotoa. + +Monta katkeraa pettymystä tämä nuori vaimo oli saanut kokea siitä asti +kuin hän neiti Nathalie Homokysta oli muuttunut rouva Illokyksi. Kovin +katkeralta tuntui hänestä ensinnäkin häämatkan myttyyn meneminen, +jota mies yritti hänen mielestään varsin huonosti puolustamaan +asianajajatointensa kiireellisyydellä ja tärkeydellä. Merkillistä oli +edelleen se muutos, joka miehessä oli tapahtunut nuoren rouvan +Rembrandt-hattuun nähden: sulhasena hän sitä oli ihaillut, nyt se +hänestä oli kummallinen ja liiaksi huomiota herättävä. Niinikään ... +mutta miksikä luettelisin erikseen niitä suurempia ja pienempiä pilviä, +joilla Alfred tuon tuostakin pimitti lempiviikkojen taivaan? Siirryn +heti suurimpaan, siihen, joka saattoi Nathalien vaipumaan maahan, +lattialle, matolle. + +Kuvitelkaamme mieleemme nuorta vaimoa, jolle hänen onnellisuutensa ensi +päivinä mies ilmoittaa: "suo anteeksi, kultaseni, mutta tänä iltana en +voi olla kotona; minulla on vanha illallisseura, jonka on tapana +kokoontua joka tiistai-ilta, ja minä olen luvannut naituanikin +noudattaa tätä hyvää tapaa." Mitä ken vaimo hyvänsä, jonka mies hänet +tällä tavoin tahtoisi jättää, sanoisi, sen lausui Nathaliekin, itkien, +soimaten, rukoillen. Hän aloitti tuommoisilla yleisillä mietelmillä +kuin "aviopuoliso ei saa huvitella itsekseen" ja lopetti tällä +itsekohtaisella huudahduksella: "äitini, äitini, jos olisit tämän +tiennyt, etpä suinkaan olisi minua miehelään laskenut!" + +Mutta Alfrediin tämä perheellinen myrsky ei tehnyt vähintäkään +vaikutusta. Uskalsipa hän vielä pisteliäällä ivalla väittää, että hän +vain säilyttääksensä Nathalien hyvää mainetta lähtee ulos, muuten hänen +pikku puolisonsa varmaan joutuisi ilkeän kotityrannin huutoon, joka +tahtoo sitoa miehensä köydellä kiinni pöydänjalkaan. Hän suuteli +vaimonsa kaunista otsaa ja poistui. + +Pois "valkoisten kettujen" luokse. Sillä niin nimitettiin tuota hänen +pöytäseuraansa, muitten samanlaisten seurain esimerkin mukaan, joilla +oli tapana ottaa itselleen varsin omituisia nimiä. + +Kun Alfred palasi hyljätyn kotilietensä ääreen, löysi hän sen +haltijattaren sortuneena matolle. Ei veressään, ainoastaan +aamupuvussaan, joka erittäin somisti hänen solakkaa vartaloansa. + +Nathalie odotti tästä asennosta suurta vaikutusta, se oli oleva +mielenosoituksena miehen kovasydämisyyttä vastaan. Alfred varmaankin +säikähtyy, löytäessään hänet tässä asennossa; kysyy, kauanko hän siinä +on ollut, ja saapi silloin kuulla tuon kauhistuttavan ilmoituksen, että +Nathalie on tällä tapaa viettänyt koko pitkän illan. Mahdotonta, ettei +tämä kohtaus herätä sääliä hänen kivisydämessään, ja hän on rientävä +katuvaisella mielellä lupaamaan parannusta vastaisuudeksi. + +Näin viisasteli itsekseen Nathalie, kun hän kello kymmenen ajoissa +kuuli miehensä tunnetut askeleet etehisestä lähenevän. + +Mutta mikä uusi pettymys! Alfred ei säikähtynyt tuosta asennosta eikä +katunut pahaa tekoaan, vaan alkoipa vielä, ikäänkuin ei olisi mitään +erinomaista huomannut, iloisesti kertoa, kuinka hauskasti hän oli +iltansa viettänyt. + +Tällaisia kohtauksia oli Illoky-Homokyn avioliiton ensi kuukauden +aikana tapahtunut jo kolme kertaa ja tänään -- kuukauden neljäntenä +tiistaina -- oli se taas uudistuva. + +Mutta nyt juolahtaa Nathalien päähän jotakin, joka yht'äkkiä valaisee +hänen synkät kasvonsa; hän nojaa kauniin päänsä käteensä ja puhuu +itsekseen: "minun täytyy tietää, missä hän käy, minä tahdon nähdä nuot +'valkoiset ketut', jotka hävittävät avioelämäämme. Minä menen hänen +jälkeensä. Naisena sitä en voi tehdä, mutta minä puen itseni mieheksi +ja seuraan häntä." + +Hän kavahtaa tuoliltaan, hiipii vaatekammioon, anastaa sieltä yhden +miehensä puvuista ja sulkeutuu sitte makuukamariinsa. Muutaman hetken +kuluttua hymyilee häntä vastaan peilissä sangen sievä poikanen, joka +koettelee, mitenkä silinterihattu häntä paremmin somistaisi, kallellaan +sivulle vaiko niskaan tai otsaan painettuna. Yölliseen seikkailuun +paraiten soveltuvana viimeksi mainittu asento hyväksytään ja kun hän +vielä lisäksi veti kauluksen pystyyn, ei kasvoista pistänyt esiin muuta +kuin pieni viehättävä nenä. Tämmöisenä hän suuresti miellytti itseään, +ja tutkiessaan peilissä tuota somaa poikaa, joka pistää kätensä takin +taskuihin, hän purskahti iloiseen nauruun ja unhotti tykkänään, että +tuo nuori poika oikeastaan oli maailman onnettomin vaimo, jonka hänen +armoton miehensä uskottomasti jättää muutamain valkoisten kettujen +mieliksi. + +Vaan mikähän paperi takertuu taskussa kopeloivaan käteen? Hän vetää sen +esiin. Tunnettu käsiala ... Pali Szücs'in, tuon heidän vanhan hyvän +ystävänsä, joka ensiksi esitti Alfredin Nathalien kodissa ja sittemmin +suuressa määrässä oli ollut avullisena siihen, että avioliitto heidän +välillään syntyi. + +Kirje ei sentähden joudu nuoren naisen käsiin, että se jäisi lukematta, +ja tämä kirje oli vielä lisäksi sitä laatua, että jo sen ensimmäiset +rivit herättivät aivan erityistä huomiota. Se kuului sanasta sanaan +näin: + + "Rakas Alfred! + + "Muutaman päivän perästä sinä menet naimisiin ja minä toivotan + sinulle onnea tällä uudella uralla, jossa itsestäsi riippuu, + onko siinä kasvava ruusuja vai ohdakkeita. Nathalie on kaunis, + hyvä ja älykäs -- hänellä on vain yksi vika, johon hän ei + kuitenkaan voi mitään, ja se on se, että hän on vanhempiensa + ainoa lapsi. Semmoisena hän on ollut kodin tähtitarhan + keskipisteenä, jonka ympäri kaikki on kierrellyt, jota kaikki + ovat palvelleet, mairitelleet, hemmotelleet, sanalla sanoen + Nathalie on pilalle hellitelty pieni velho." + +Historiallinen totuus vaatii meitä mainitsemaan, että lukijan pienet +huulet tässä paikassa vähäisen ynseästi vavahtivat. Hän jättikin +lukemisen hetkeksi, katsoen eteensä ilmaan; sitten hän taas jatkoi. + + "Tällaiset naiset ovat tavallisesti taipuvaiset tekemään + miehestään semmoisen koneen, joka käy vaan heidän mielikseen. + Kihlausaikananne olen sinua silmällä pitänyt ja huomannut, + että jos sinä, veli kulta, et ajoissa ala kasvattaa pikku + puolisoasi ja totuttaa häntä itseesi, niin hän on kasvattava + ja totuttava sinut itseensä. Ja silloin sinä et voi astua + askeltakaan kynnyksesi ulkopuolelle ilman hänen erityistä + lupaansa, et voi venyä sohvalla, jos hän tahtoo nähdä sinut + nojatuolissa, ja jos mielesi tekee polttaa sikari, on sinun + siitä laadittava nimenomainen anomuskirja." + +-- Kas sitä vaan! -- sanoi itsekseen Nathalie. + + "Harvassa naisessa on sitä järkevyyttä, että jättäisi miehensä + vapauden rajoittamatta, ja minä luulen, Nathaliessa kaikista + vähimmin. Sinun täytyy siis taistella ja voittaa itsellesi + tämä vapaus, ei väärin käyttääksesi sitä, vaan päin vastoin + laskeaksesi sen vapaaehtoisena uhrina hänen jalkainsa juureen. + Vangiksi minä suon miehen -- mutta sellaiseksi vangiksi, joka + kantaa taskussaan vankilansa avainta. + + "Jos olisin sinuna, tiedätkö mitä tekisin? Minä annan sinulle + reseptin, jolla on se etu, että sitä on koeteltu ja tehokkaaksi + havaittu; itse olen sitä noudattanut ensimmäiseen vaimooni + nähden. Minä aloittaisin sillä, että heittäisin häämatkan + siksensä ja saattaisin pikku puolisoni heti jokapäiväisen + elämän raitioon, jotta hän tottuisi taloni järjestykseen." + +-- Vai niin! Siitä syystä siis ei häämatkastamme tullut mitään! + + "Sen jälkeen, ennenkuin löisin esiin suurimman valttini, + ottaisin selkoa, kuinka myötenantava hän on ja mitenkä suuri + minun vaikutusvoimani. Vaadi häneltä jotakin turhuuden uhria, + esim. jostakin mielihatusta luopumista." + +-- Ahaa! Rembrandt-hattu! + + "Jos hän siihen myöntyy, älä silloin kammo uskaliainta yritystä, + seuraten minun esimerkkiäni, joka heti avioliittoni ensipäivinä + anastin itselleni yhden vapaan illan sillä tekosyyllä, että + minun täytyi viettää se eräässä ystäväpiirissä, jolle minä + kiireessä annoin tuon kummallisen nimen 'valkoiset ketut'. + Sangen raskaiksi kävivät minulle ne perheriidat, joita minun + näiden kettujen tähden täytyi kestää. Kovin minua suretti + tuolla tavoin kiduttaa vaimo parkaani ... mutta kasvatus + pakoitti siihen. Ja vähitellen tulivat hedelmät näkyviin. + Nuori rouvani muuttui kokonaan..." + +Nathalie ei lukenut enempää. Siinä oli jo tarpeeksi saattamaan hänet +sangen viekkaasti ja veitikkamaisesti hymyilemään. + +Hän riisuu heti yltään miehen vaatteet ja sukeltaa sen sijaan +viehättävän aamuhameen pitsimereen. Katsahtaa vielä peiliin ... korjaa +pikkuisen hiuksiaan ... ja sitte pois budoariin, jossa hän heittäytyy +mukavaan nojatuoliin, asettaen pienet jalkansa kamiinin rautaa vastaan. + +Ja hän odottaa... + +Alfredin täytyy astua tämän budoarin lävitse, jos kamaristaan tahtoo +mennä valkoisten kettujen luolaan. + +Hän kuuluu jo lähestyvän. Ainakin oli Nathalie kuulevinaan askelia +viereisestä huoneesta. Joku mies kävi siellä, se on varma, mutta hän +seisahtui. Minkätähden hän seisahtui? Ehkäpä hän epäröi? + +Niin, Alfred todellakin epäröi. + +Hän seisoo toisessa huoneessa ja kokoilee sielunsa voimia +suoritettavaan otteluun. + +Sillä jos ihmisystävällinen sääli pusersi meistä huudahduksen "Nathalie +parka!" niin saatamme saman tunteen valtaamana sanoa myöskin: "Alfred +parka!" + +Mies kärsi näet yhtä paljon taistelusta kuin hänen nuori vaimonsa, +hänen puolustuksensa kysyi yhtä paljon henkistä voimaa kuin tämän +ryntäykset. Nuot kyyneleet tipahtelivat hänen sieluunsa kuin palava +öljy; nuot soimaukset ja rukoukset, joitten tulvassa hän ulos +mennessään kahlaili aina portille asti, tuskastuttivat häntä +sanomattomasti; hänen rauhaa ikävöivä luonteensa olisi ottelujen +kestäessä ollut sata kertaa valmiina sovinnon tekemiseen, ellei hänelle +taas olisi johtunut mieleen Pali Szücs'in kirje. + +Sillä hän oli vakuutettu siitä, että Pali oli oikeassa ja että hänen +puolisollensa pieni pakkotaivutus oli erittäin tarpeen. + +Eikä ollut siinä kyllä, että nuo kotiottelut häntä tuskastuttivat; yhtä +ikävystyttävä oli se, mikä niitten jälkeen seurasi, kun hän oli +asunnostaan lähtenyt ja kadulle joutunut. + +"Valkoisia kettuja" ei ollut olemassa; hänen ei siis ollut minnekään +mentävä. Ei kukaan häntä missään odottanut. Hyvin lämmitetty, mukavasti +sisustettu asunto hänen oli jättäminen, yksin vetelehtiäksensä ulkona +tyhjillä kaduilla, kylmässä ja tuulessa; hän tosin yritti pistäytymään +sellaiseen ravintolaan tahi kahvilaan, jossa ennen aikaan hänen +tuttavansa kävivät, mutta joko hän ei tavannut heitä taikka tuntuivat +he hänestä nyt -- suoraan sanoen -- erinomaisen ikäviltä. Mikään +yhteinen harrastus ei enää sitonut heitä toisiinsa, ja kun päivän +tapaukset olivat pohditut, ei hänellä enään ollut heille mitään +sanottavaa. Mahdollista että hänen mielentilansakin oli tähän syynä. +Hänen ajatuksensa lentelivät aina vain kotia; siellä hän näki armaan +puolisonsa ikävissään itkevänä ja surevana, ja hän harmistui siitä, +että he näin toisistaan erillään olivat tuomitut kiusalliseen +ikävyyteen, sen sijaan että heidän yhdessä olisi voinut olla hyvinkin +hauska. + +Alfred ei viihtynyt kauemmin kahvilassa, hän riensi taas ulos tyhjiä, +kylmiä katuja mittelemään. + +Jospa hänen asunnossaan vaan olisi ollut kaksi sisäänkäytävää, niin hän +olisi kuin olisikin sievästi puikahtanut huoneesensa ja viipynyt siinä +puoli-yöhön asti; silloin hän olisi ollut tulevinaan kotia. + +Mutta siinä ei ollut kahta ovea. + +Mitä siis tehdä? Ei muuta kuin kuljeksia, vetelehtiä, ikävystyä. + +Eipä niinmuodoin ollut ihmettelemistä, että Alfred, tämmöinen ikävä +ilta ja nuot säännölliset ottelut tulossa, epäröiden käyskentelee +kamarissaan. + +Onko hänen enää jatkaminen sotaa, tuumii hän itsekseen ja tulee siihen +päätökseen, että koska kerran on sen aloittanut, täytyy se loppuunkin +saattaa. Nathaliessa ei vielä huomaa merkkiäkään myöntyväisyydestä, +nöyrtymisestä -- siis pois! + +Vielä rohkaisee hän mielensä, karaisee vielä kerran sydämensä, +katsahtaa peiliin ja huomaa unhottaneensa näyttää tarpeeksi ankaralta. +Vetäsee pari ryppyä otsaansa... Kas niin! + +Ovi aukenee. + +Nathalie ja Alfred seisovat silmä vasten silmää. + +Vaan mitähän tämä merkitsee -- mikähän silmänkääntäjä tässä on +temppujaan tehnyt? Myrskyisten pilvien sijasta täyttää budoarin +herttainen päivänpaiste. Viehättävimmällä hymyllä tervehtää nuori rouva +miestään. + +-- Oletko vielä kotona? -- kysyy hän iloisesti; -- luulin sinun jo +aikoja sitte menneen. + +-- Täytyi kirjoittaa pari kirjettä, se viivytti minua -- vastaa Alfred, +joka tuskin kykenee kummastustaan salaamaan. + +-- Joudu, kultaseni, kello käy jo yhdeksättä ja kettu-toverisi +suuttuvat sinuun, jos myöhästyt... Mutta herran tähden, miksi katsot +minuun noin kummallisesti? + +-- Sitäpä vielä kysyt, -- vastaa Alfred, laskien hattunsa pöydälle; -- +kummastelen käytöstäsi: ennen olet pidättänyt minua pois menemästä ja +nyt kehoitat siihen. + +-- Älä enää muistuta tuosta tuhmuudestani... Suo anteeksi, että olen +käyttäytynyt niin mielettömästi. + +Ja hän ojensi hänelle kätensä. Alfred puristi, hyväili sitä ja istui +tietämättään toiseen nojatuoliin ihan vaimonsa viereen. + +-- Sinä siis ... myönnät käyttäytyneesi ... jos minäkin saan käyttää +niin kovaa sanaa ... mielettömästi? -- jatkoi riemusilmin Alfred, +hypistellen aamuhameen pitsejä. + +-- Tietysti! Olin itsekäs, tahdoin riistää sinulta vapautesi... Mutta +lupaan nyt kokonaan muuttua. Tästedes saatat minun puolestani mennä +mihin milloinkin mielit... Kuules, kello lyö jo neljänneksen yli +kahdeksan ... valkoiset ketut odottavat ... riennä! + +-- Odottakoot vielä hetkisen -- kuiskaa Alfred, nojaten päänsä +Nathalien olkaa vastaan. + +-- Mutta valkoinen karitsa pelkää valkoisia kettuja ... ne raatelevat +hänet vielä, jos hänen tähtensä jäät kotia. + +Joku paperi putosi lattialle, Nathalien vetäessä esiin nenäliinan +taskustaan. + +Molemmat purskahtavat nauruun, joka päättyi pitkään -- suuteloon. + +Tästä hetkestä alkaen rouva Illoky ei ikinä enää kuullut sanaakaan +valkoisista ketuista. + + + + +LAINANPYYTÄJÄT. + + +Kenelle tuo nimi ei sopisi? + +Eläähän koko maailma lainasta! + +Siitä elää puhuja, joka erästen kysymysten seikkaperäisellä +valaisemisella herättää ihmettelyä jokaisessa, joka ei ole lukenut +samain kysymysten seikkaperäistä valaisemista Stein'in, Stuart Mill'in +tai Bluntschlin teoksissa. Tämä on valtiollinen lainansaaja eikä hän +missäkään suhteessa eroa kirjallisesta lainanottajasta, joka koputtaa +jonkun ranskalaisen tai englantilaisen kirjailijan ovelle, sieppaa +kainaloonsa jotain hänen irtaimistostaan ja esiintyy sitten +alkuperäisellä tuotteella kotimaan kirjallisuusmarkkinoille, kunnes sen +ilmi tultua hän ryöstökynäilijän nimellä ja arvolla asetetaan +ansaittuun lepoon. Entäs tuo kaunis rouva, joka muodin hyväätekevän +suojeluksen alaisena käyttää jonkun maalais-Maijan paksua palmikkoa, +eikö hänkin elä lainasta? + +Minä en jatka luetteloa, sitä vähemmän, kuin minun nyt ei ole aikomus +puhua näistä tämmöisistä lainanhakijoista. Eikä niistäkään, jotka +säännön mukaisessa järjestyksessä ovat sisäänkirjoitetut jonkun +pankkilaitoksen kirjoihin. + +Minun lainanhakijani ovat toisenlaisia olentoja, semmoisia, joitten +koko elinkeinona on yksinomaisesti lainaaminen. Todellakin mukava +ammatti, josta on vielä sekin etu, ettei siitä tarvitse mitään veroa +maksaa. + +Ja tämän elinkeinon harjoittajia ei ole niinkään harvassa. Rotu on +häviämätön ja menestyy parhaiten pääkaupunkien kiviperäisessä maassa. + +Kuuleppa -- ovellesi koputetaan. + +-- Astukaa sisään! + +Eteesi ilmestyy mies jotensakin kuluneissa vaatteissa. + +-- Kenen kanssa minun on kunnia puhua? -- kysyt kohteliaasti. + +-- Etkö enää tunne minua? -- vastaa hän. + +Sinä hämmästyt, kun vento vieras olento sinutellen takertuu itseesi, +mutta tulokas antaa heti selityksen. + +Murheen ja soimauksen ilme kasvoissaan hän muistuttaa sinua yhdessä +vietetyistä kouluvuosista. Tietysti siitä on jo pitkä aika kulunut, +mutta hänellä ne vielä ovat unhottumattomassa muistossa. Hän tietää +todellakin, missä sinä olet koulua käynyt, mainitseepa vielä parin +opettajasi ja muutaman koulutoverisi nimetkin. Hänen nimensä ei tosin +mitenkään muistu mieleesi, mutta tämän vian vieras osaa selittää. Sinä +olet näet sen jälkeen tullut isoksi herraksi, olet elänyt hyvin, ja +hyvinvointi saattaa unhottamaan. Hän sitä vastoin (surun pilvi nousee +hänen otsalleen) on uskollisessa muistossa säilyttänyt tuon +unhottumattoman ajan, sillä hänen on siitä asti täytynyt kurjuudessa +elää. Niin, kurjuudessa, vaikka hänessä kyllä on työn halua ja kykyä. +Mutta hän ei tahdo sinua enempää häiritä. (Hänen äänensä värisee +tukehdutetusta murheesta.) Herran haltuun! Elä onnellisena! + +Hän on jo menemäisillään. Yht'äkkiä hän kääntyy takaisin. Jotakin tuli +hänelle mieleen. Juuri nyt se juolahti hänen päähänsä. + +-- Minä pyydän, anna minulle lainaksi 10 floriinia, ainoastaan 10 +floriinia -- taikka parempi on: anna 20! Huomenaamulla saan rahaa. +Täsmälleen kello kymmenen tuon rahat takaisin. Missä olet kello +kymmenen? Kotonako? Hyvä, vaan jos en tapaa sinua kotona, voinko antaa +rahat palvelijallesi? Olen kovin säntillinen, siinäpä juuri +onnettomuuteni. + +Sinä tosin mietiskelet hetkisen ja taipuvaisuutesi vaakakieli häilyy +sinne tänne, mutta lopulta hiisi vieköön -- annat hänelle kaksikymmentä +floriinia ja hän lähtee kiitollisena tiehensä. + +Seuraavana päivänä kello kymmenen, samoin kuin kolmantena, neljäntenä +päivänä kello kymmenen ja vielä lukemattomina päivinä kello kymmenen +sinä turhaan odotat tuota säntillistä maksajaa, joka epäilemättä +sentähden ei ole saattanut luoksesi tulla, että hän samaan aikaan +jonkun toisen koulutoverinsa luona on nauttinut onnellisen +jälleennäkemisen riemua. + +Tämä on "koulutoveri" tahi "vanha tuttava" tahi "muinoinen ystävä" tahi +"48-vuoden asekumppani" -- sanalla sanoen muistoista elävä +lainanetsijä. Hän aina koskettaa helliä kieliä. Szolnokin luona te +yhdessä olitte leirissä, Budan te yhdessä valloititte. Jokaisen oloihin +hän on erinomaisesti perehtynyt. + +Lähinnä häntä seisoo "hyvä perheenisä" taikka "onneton mies", joka elää +mukavasti perheensä jäsenten kuolemantapauksista. + +Hän käy mustissa, suruharso pysyy alati hänen hatussaan. Hänen +kasvonsakin ovat synkän ja kolkon näköiset. + +Tänään hän ilmestyy herra X:n luo, köyhänä virkamiehenä, jonka vaimo +venyy kuolinvuoteellaan; hän pyytää lainaksi 3 floriinia ja lupaa +maksaa ne takaisin tulevan kuun ensi päivänä. + +Huomenna hän jo herra Y:lle ilmoittaa vaimonsa kuoleman ja pyytää +hautajaisia varten lainaksi 5 floriinia, jotka hän palkkansa +nostettuaan on varmaan suorittava. + +Vielä samana päivänä kuolee yksi lapsista, jonka johdosta hän herra +Z:lta saa 4 floriinia (kuukauden ensimmäisenä takaisin maksettavat), ja +jo illan suussa makaa laudalla toinen lapsi, jota hän ei voi saada +hautaan ilman herra Q:n 2 floriinia (ensimmäisenä tuo takaisin!). + +Tämä kaikki on vain yhden ainoan päivän surkuteltavat tapahtumat. + +Mutta tuo kovan onnen mies on jo seuraavaksi päiväksi ehtinyt mennä +uudestaan naimisiin, sillä hänen eilen kuollut vaimonsa ei kai tänään +saata maata lapsen vuoteessa, jota varten hän välttämättömästi +tarvitsee 7 floriinia (maksetaan takaisin ensi kuun ensimmäisenä!), +ja mikä on vielä ihmeteltävämpää ja todistaa aivan tavatonta +perheenlisäännystä, eilen kuolleitten lasten sijaan on lyhyessä 24 +tunnin ajassa syntynyt neljä uutta lasta, sillä niin monta on hänen +seuraavana päivänä hautaaminen. + +Mitä ovat Nioben kärsimykset tämän miehen tuskien rinnalla? + +Erään nimettömän tilastotieteilijän laskujen mukaan on tuontapaisella +miehellä vuosittain 365 vaimoa, jotka keskimäärin kaksi kertaa päivässä +makaavat lapsenvuoteessa ja synnyttävät noin 400 lasta, jotka +säännöllisesti heti kuolevat. + +Hirveitä kohtauksia elämän myrskyssä! + +Ei niin onnettomana, mutta kuitenkin omituisen kohtalon vainoomana +huokailee "käräjöitsevä lainanhakija". + +Hänellä on oikeusjuttuja, joihin tuomioistuimet eivät koskaan anna +päätöstä. Tuo kunnon mies on jo viisitoista tai kaksikymmentä vuotta +hoputtanut näitten juttujen ratkaisemista, -- niin hän ainakin itse +väittää -- mutta turhaan; eihän Unkarissa oikeutta saa. Hän on käynyt +tuomarien, valtiosihteerin, ministerin luona -- se oli kauan aikaa +turhaa vaivannäköä. Nyt vihdoin viimeinkin on hänen hetkensä tullut; +huomenna yksi hänen juttunsa otetaan lopullisesti ratkaistavaksi ja hän +varmaan voittaa. Tarvitsee nyt vain 10 floriinia karttoihin, ei +mihinkään muuhun, ainoastaan karttoihin. Kun huomenna on asiansa +voittanut, maksaa takaisin. Pyytää anteeksi, että on vaivannut, mutta +kunnioittaa suuresti nimeäsi. Jos ei niin kunnioittaisi, kääntyisi +toisen puoleen. Etkö voi antaa kymmentä floriinia? No, kumminkin kolme +floriinia. Huomenna se kaikella kunnialla suoritetaan. + +Mutta tuo "huomenna" ei, kumma kyllä, milloinkaan tule. Kaksi +vuosikymmentä hän jo on ollut varma siitä, että hänen juttunsa +"huomenna" otetaan ratkaistavaksi, mutta yhä vielä se vain on +ratkaisematta. Ja seurauksena siitä hän ei myöskään ole saattanut +maksaa lainaansa, sillä sehän oli suoritettava vasta sitten kun +oikeusjuttu oli voitettu. + +Jos vielä mainitsen "ujostelevan lainanhakijan", olen esittänyt ainakin +muutamia päälajia lainanhakijain kelpo heimosta. + +Ujosteleva lainanhakija on säännöllisesti nuori mies, vasta-alkaja. Hän +kammoo lainanpyyntöä, mutta hän ei siihen voi mitään, sillä vielä +enemmän hän kammoo työntekoa. + +Hän pyytää aina pieniä rahamääriä; hän tarvitsee vain 63 tai 52 tai 94 +kreutzeriä, sillä -- ja nyt hän kertoo pitkän, mutkikkaan historian -- +ainoastaan nuot pari kreutzeriä enää puuttuu, tarvittava summa on +muuten täynnä. + +Sillä tavoin tahtoo hän lainan pienuudella ja historian pituudella +karkoittaa epäluulosi, tehdä esittelynsä todenmukaiseksi ja peitellä +laiskuuttansa. + +Sinä annat hänelle viisi-, kuusikymmentä kreutzeriä ja sillä pääset +hänestä ainaiseksi. + +Sillä ujosteleva lainanhakija välttää sinua tämän perästä siihen +määrään asti, että hän jo kadun toisessa päässä kääntyy pois, +päästäksensä sinua kohtaamasta. Hänellä on tarkat silmät sekä hyvä +muisti, jokainen silmäyksesi on hänelle tikari, näytetty vekseli. +Vuosikausia hän sinua karttaa. + +Tämä on paras laji lainanhakijoista, sillä hänestä vapautuu +helpoimmalla tavalla -- paitsi silloin kun ujostelevaisuus on vaan +väliaste ja hän sittemmin siirtyy johonkin ylempänä mainittuun +luokkaan. + + + + +ERÄÄN PARRAN HISTORIA. + +(Nuoren rouvan päiväkirjasta.) + + +Venezia, huhtik. 15. + +Vasta kolme päivää olen ollut naimisissa ja jo sillä aikaa olen saanut +kokea jotakin aivan odottamatonta. + +Tänään aamulla, kun Leo minua suutelee, jotain pistelee poskiani. +Katson hänen kasvoihinsa ja huomaan suurimmaksi hämmästyksekseni että +ne, jotka ennen olivat niin sileät, nyt ovat kuin pellonsänki, täynnä +pieniä parran piikkejä. + +-- Leo, sinä et kahteen päivään ole ajauttanut partaasi -- sanon +soimaavalla äänellä. + +Hän kääntyy hymyillen puoleeni (Leo osaa kovin suloisesti hymyillä), +syleilee minua ja kysyy leikillisesti: + +-- Ehk'en näin miellytä Vikiäni? + +-- Ainakin vähemmin kuin milloin partasi on ajettu. Sillä noin sinä +olet ruma. + +-- Ruma? + +-- Usko pois, sangen ruma! + +-- Sinä siis vaan kauneuteni tähden tulit vaimokseni? + +-- Epäilemättä sekin siihen vaikutti, sillä se suuresti loukkaisi +turhamielisyyttäni, jos ei mieheni pitäisi paikkaansa kaunistenkin +miesten joukossa. + +Leo purskahtaa nauruun ja, tarttuen pöydällä olevaan käsipeiliin, +katselee siihen. + +-- Kuuleppas, pikku puolisoni, enhän minä ole niin erittäin ruma... +Päin vastoin ... rupeen mielistymään itseeni... Sangen sievä poika +kurkistelee vastaani tästä peilistä! -- inttailee hän. + +-- Minulla on aivan toinen ajatus ja minä toivon, että tässä yhdessä +asiassa vaimosi mieltymys sinulle on suuremmanarvoinen kuin omasi eikö +niin? -- vastaan mairittelevimmalla äänelläni ja lisään siihen, +suloisesti hänen silmiinsä katsoen: -- Mene parturille, minä pyydän, +mene pian! + +Tästä hellästä pyynnöstäni luulin Leon heti nousevan paikaltaan, +antavan minulle pari suukkosta, tarttuvan hattuunsa ja rientävän +likimpään parturilaan, palataksensa neljänneksen tunnin kuluttua +maailman sileinposkisena miehenä ja polvilleen langeten lausuaksensa: +"Kas niin, kultaseni, kuten olet käskenyt!" + +Mutta tänään Leo on aivan käsittämättömällä tuulella; hänen silmänsä +ovat niin veitikkamaiset, hänen kasvojensa juonteet niin oikulliset ja +vallattomat, hän ei ota hattuaan, ei kiiruhda parturille, päin vastoin +ilmoittaa aikovansa vielä muutamat päivät pitää tuota ilkeää +parransänkiä. + +-- Ystäväni, minä en ymmärrä sinua -- sanoin ihmetellen. + +-- Selitys on varsin yksinkertainen -- vastasi Leo -- minä luulin +valloittaneeni sinut luonteeni ominaisuuksilla ja nyt tulee ilmi, että +olitkin vaan kauneuteeni rakastunut. Tätä en saata siksensä jättää; +koettelen sinua siis, voitko rakastaa minua tämänkin muotoisena, näin +rumana, harjaksisena. Ja nyt, armahani, pue itsesi pian, sillä vielä +emme ole Veneziasta mitään nähneet... Katsos tuota ihanaa näköalaa +ikkunastamme, tuolla Dogana, Saluten kirkko... Joudu, tunnin päästä +tulen takaisin! + +Ja hän rientää ulos! + +Minä katsoin hämmästyneenä hänen jälkeensä. + +Mikä muutos! + +Hän on vasta kolmipäiväinen aviomies eikä enää täytä pyyntöäni! Olisiko +hän niin pian unhottanut kaikki sulhasajan herttaiset tavat, kalliit +traditsionit? + +Olisiko totta, että mies sinä hetkenä muuttuu, jona hän vihkituolista +nousee; olisiko todellakin niin, että naisella on vaan yksi ihana +ajanjakso -- morsiuskausi, koska mies vaan silloin on kohtelias, hellä, +myöntyväinen ja kuuliainen; olisiko siinä perää, että avioliitto, +onnellisinkin, ei ole muuta kuin luonteiden taistelua? + +Mutta kuka olisi sitä uskonut hänestä, joka näytti niin +myödenantavalta, niin helläsydämiseltä! + + +Florens, huhtik. 20. + +Koko Veneziassa olomme aikana en puhunut parrasta enää sanaakaan. + +Odotin, mitä hän on tekevä. Ehkä hän katuu ja omantunnonvaiva ajaa +hänet parturille... Mutta odotukseni on ollut turha. Leo ei tunne +mitään omantunnonvaivaa -- hänen partansa kasvaa suurimmalla +johdonmukaisuudella yhä pitemmäksi... Se on selvää: Leo on peruuttanut +kuuliaisuuden ja demonstreeraa! Parran kasvaminen on vastalause minun +valtaani vastaan! + +Oi, Minka, Minka! Kuinka oikeassa olit, varoittaessasi varomaan Leoa; +hän ei ole semmoinen mies, joka notkistaa polvensa, kumartaa päänsä +vaimolleen; hänen kohteliaan, tyvenen, iloisen käytöksensä takana +piilee paljon voimaa. Ja Minka antoi minulle sen neuvon, että jo kohta +kihlauskautena rupeisin häntä taivuttamaan -- silloin se käy +helpommin... Kauan neuvottelimme, mistä aloittaisin. Minka kesytti +miehensä siten, että vieroitti hänet jalanliikutuksesta. Hänellä oli se +paha tapa, että istuessaan heitti toisen jalkansa toisen yli ja +liikutteli yhtä mittaa päällimmäistä. Minka pyysi häntä luopumaan tästä +tavasta, koska se hermostutti häntä. Mutta jalanliikutus oli tullut +Arthurille toiseksi luonnoksi; kun hän unhotti itsensä, alkoi jalka +itsestänsä liikkua. Silloin Minka katsahti häneen pitkään ... heidän +silmäyksensä kohtasivat toisensa ... jalka herkesi liikkumasta. Sillä +tavoin totuttaen miestänsä siihen, että yhdestä silmäyksestä ymmärsi +hillitä luontonsa, Minka vähitellen taivutti hänet tahtonsa alaiseksi. + +-- Mutta eihän Leo jalkaansa liikuta -- vastustelin minä, vaan Minkalla +oli heti vastaus valmiina: + +--- Herran poika! Joka ei liikuta jalkaansa, se tupakoitsee, vaimon +sopii siis vieroittaa hänet tupakanpoltosta, taikka on hänellä joku muu +paha tapa... Oi! Viki -- nyt juolahtaa jotakin päähäni! Entä, jos +saattaisit Leon ajamaan partansa? + +Kauhistuen katsahdin Minkaan. Mikä ajatus! Leon parta on todellinen +taideteos, niin pehmeä, niin tuuhea; lisäksi se kaunistaa häntä, +parrakkaana hän näyttää paljoa komeammalta kuin muuten. + +-- Tätä yhtä älä vaadi -- pistin minä vastaan. + +-- Hyvä, silloin luovut myös vallasta. + +--- Minä viis siitä, luontoni ei muutenkaan ole vallanhimoinen -- oli +vastaukseni, johon Minka ei kuitenkaan tyytynyt. Hän selitti, että +vaimon tulee johtaa miestään ei vallanhimon tyydyttämiseksi, vaan +perheonnen säilyttämistä varten, sillä muuten saattaa mies turmeltua, +ystäväinsä vaikutuksen alaiseksi joutuen muuttua kevytmieliseksi, +nautinnonhimoiseksi, irstaaksi ihmiseksi -- sen sijaan että hänestä, +jos hän pysyy vaimonsa vaikutuksen alaisena, ei tarvitse mitään pelätä. + +-- Sitä paitsi -- jatkoi Minka -- voit tästä uhrista päättää senkin, +rakastaako sulhasesi sinua. + +Minä annoin myöten ... kauniisti, lempeästi, hellästi pyysin Leoa +ajauttamaan partansa, koska tuo parta minua ei ensinkään miellytä ... +ja hän toi minulle tämän uhrin! + +Kun Minka häitten jälkeen saattoi minua rautatielle, kuiskasi hän +jäähyväisiksi korvaani: "Pidä vaaria, ettei Leo millään tavoin +parroittuneena palaa kotia!" + +Juuri kuin olisi aavistanut tulevaisuutta! + + +Florens, huhtik. 21. + +Asemani on todellakin erinomaisen vaikea en tiedä mitä tehdä. Vaimolla +on kolme keinoa tarjona saadakseen jotain aikaan mieheensä nähden; +riita, itku ja ynseys -- mutta en voi päättää, mitä näistä käyttäisin, +sillä ne sotivat kaikki luontoani vastaan... Mutta Minka, Minka! Näen +täältäkin jo hänen ivallisen katseensa, kuulenpa hänen, Leon parran +nähtyään, pilkallisella äänellä sanovan "Leolla siis taas on parta?" Ja +lisäksi olen huolestunut vaikutusvoimastanikin, sillä se vaimo, joka +kadottaa vaikutusvoimansa, kadottaa miehensäkin... On niinmuodoin pakko +-- parta on kuin onkin ajettava, ajattelin tänään itsekseni, kun +Madonna della Saccoa katseltuamme jalkaisin palasimme Piazza della +Signorialle, jossa aioimme suurustaa saksalaisessa ravintolassa. + +Silloin huomaan parturilan kymmenen askeleen päässä. Seisahdun äkkiä ja +sanon: + +-- Rakas Leoni! + +-- Käske, nukkeni! + +-- Veneziasta asti en ole virkkanut parrasta sanaakaan, eikö totta? +Tahdoit tietää, rakastanko sinua vaan kauneutesi tähden; olet +toivoakseni jo tullut vakuutetuksi siitä, että niin ei ole laita, mene +siis ja... + +Osoitin parturia. + +-- Nyt ei ole aikaa siihen, minun on kovin nälkä -- vastasi hän +karttaen. + +-- Mitenkä saatat liikkua ihmisten joukossa, kasvot tuommoisina? -- +sanoin vähän harmistuneena. + +-- Täällä ei minua kukaan tunne. Matkustan incognito -- vastasi hän +nauraen. Tämä nauru ärsytti minua niin, että kiivastuin. + +-- Tiedä siis, että minä en tule kanssasi ravintolaan suurusta syömään, +ellet ensin ajauta partaasi! + +Leo siihen vastasi aivan yksinkertaisesti, että siinä tapauksessa hän +lähettää suuruksen huoneeseni. Ja suurimmaksi kiusakseni niin +tapahtuikin -- hän saattoi minut kotia hotelliin, huoneeseni, meni +sitten alas, lähetti ylös ruoan ja minun täytyi suurustaa ypö yksinäni! + +Oi lempiviikot, oi häämatka, kuinka toisenlaisiksi minä niitä olin +mielessäni kuvitellut! + + +Pisa, huhtik. 24. + +Duotno, kallellinen torni -- mitä teistä olen nähnyt? En mitään, en +tosiaankaan mitään, sillä mieleni on alakuloinen, ajatukseni muualla. +Esineet seisovat kyllä edessäni, mutta en kykene niihin huomiotani +kiinnittämään. + +Sitä paremmalla tuulella on Leo. Pelkkää hellyyttä, leikillisyyttä, +hullunkurisuutta! Hän suutelee -- vieläpä tulisestikin, jos tarvitaan. +Hän ei piittaa minun alakuloisuudestani; vaikkapa häneen loisin kuinka +soimaavan silmäyksen, se ei häntä vähintäkään häiritse. +Leikkipuheillaan, sanasutkauksillaan hän minuun vaikuttaa ja on +saattanut minut monta kertaa vastoin tahtoani naurahtamaan. Mikä +onnettomuus, kun ei voi näyttää tarpeeksi vakavalta, juhlalliselta -- +niinkuin esim. minä. Kasvojeni ilme on säännöllisesti iloinen, +ystävällinen ja synkeältä näyttääkseni minun täytyy erityisellä +ponnistuksella koota pilviä otsalleni. Mutta se ei, sen olen huomannut, +hämmästytä Leoa. + +Jos olen synkeä, sanoo hän: "Nukkeni, älä ole juro -- se ei sinulle +onnistu." + +Jos kiivastun: "Nukkeni, ei mitään intohimoa!" + +Aina vaan nukkeni, nukkeni!... Hän pitää minua nukkena, jolla sopii +leikitellä. Siinä hän on suuresti erehtyvä! + + +Genua, huhtik. 26. + +Illalliseksi Leo tilasi sampanjaa ja tyhjensi melkein yksin koko pullon. + +Huoneesemme saavuttuamme hän hellästi syleili minua ... mutta minä +peitin kasvoni. + +-- Mitä teet, nukkeni? -- kysyi hän kummastellen. + +-- Nukkesi tekee sitä, ettei suutele partaisia kasvoja! -- vastasin +minä jäykästi. + +-- Taaskin tuo parta? + +-- Taaskin! Ja aina, aina -- siksi kuin se ajetaan pois! + +Lienen puhunut tavattomalla voimalla ja kiiholla, sillä Leo vähäisen +säpsähti. Hänen leikillisyytensä katosi yht'äkkiä ja vakavan, melkein +suuttuneen näköisenä hän iski silmänsä minuun, ikäänkuin olisi tahtonut +lukea sielustani. Minä kestin hänen silmäyksensä ... hetken aikaa +heitimme toisillemme sudensilmää! + +Yhtäkkiä nuot vakavat kasvot muuttuvat -- aurinko pilkistää -- Leo +purskahtaa nauruun ja huudahtaa: + +-- Nukkeni! Onko todellakin päätetty, ettet suutele minua ennen kuin +parta on poissa? + +-- On kuin onkin! + +-- Hyvä, se on siis poistettava; anna minulle nyt vaan suukkonen! -- +vastaa mieheni suurimmalla hellyydellä. + +-- Todellakin? + +-- Heti huomenna aamulla! + +Maailma melkein pyöri ympärilläni -- riemun tunne valtasi koko +olentoni. Ei voitto ilahuttanut minua, ei se, että Leo antautui, vaan +se kokemus, että hän tosiaan minua rakastaa! Kuinka hyvä ihminen hän +on, mieheni! Hän rakastaa minua -- jää siis vaikutusvoimani alaiseksi +-- ei siis ole minulta katoova! Kylläpä pidän vaaria, ettei hän +turmellu. Vaan silti en anna hänen tuntea valtaani -- hellästi, +huomaamatta olen häntä taluttava -- ja Budapestiin palattuamme saattaa +hän huoleti taas antaa partansa kasvaa, minä en siitä välitä. + +Lankesin hänen kaulaansa! Hehkuvassa suudelmassa huulemme kohtasivat +toisensa... Katedraalin tornissa kello ilmoitti sydänyön hetken... +Suloisia sanoja kuiskaellen teimme sovinnon... Kuinka ihana sovinto on! + + +Nizza, huhtik. 27. + +Olisin tahtonut että hän sovintoillan jälkeisenä aamuna heti olisi +ajauttanut partansa, mutta juna lähti aikaisin, parturilat olivat vielä +suljetut, minun täytyi luopua aikomuksestani. + +-- Mutta Nizzassa, siellä menemme heti parturille, eikö niin? + +-- Se on tietty! + +Kaunis on Riviera aina, viehättävä -- mutta kauniin, jos rakastavan +miehen rinnalla sitä kulkee -- sovinnon jälkeisenä päivänä! Löytyykö +toista sen vertaista rautatietä -- nuorille, onnellisille +häämatkailijoille tarkoituksenmukaisempaa? Maanalaisia tunneleja +ehtimiseen!... Tuo rata on teknillinen mestariteos! + +Eräs englantilainen istui samassa vaunussa vastapäätä meitä. +Kymmenennestä tunnelista ulos päästyämme hän nousi ylös ja siirtyi +toiseen vaunuun... + +-- Siihen me olemme syypäät -- naureskeli mieheni. -- Hän pakeni +muiskutulvaa, ettei hukkuisi siihen. + +-- Kuinka hän sitä olisi nähnyt -- tunneleissahan me vaan suutelimme. + +-- Hän ei nähnyt, mutta kuuli! + +-- Paha mies! Mikset ole varovaisempi, maiskutat aina niin! + + +Nizza, huhtik. 28. + +Kavallusta! + +Olen petetty! + +Leo on syönyt sanansa! + +Tänään aamulla käskin hänen mennä parturille sill'aikaa kuin pukeudun +-- hän menikin ulos -- palasi myös takaisin -- mutta parrakkaana! En +uskonut silmiäni. + +-- Entä lupaus? + +-- Mikä lupaus? -- kysyy hän viattomimmalla äänellä. + +-- Etkö luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, että ajauttaisit +partasi? + +-- Lupasin, se on totta -- vastaa hän salaisella, viekkaalla hymyllä -- +mutta en sitä täyttääkseni. + +Olin muuttua kiveksi. + +-- Etkö aio pitää lupaustasi? -- huudahdin suurimmalla suuttumuksella. + +-- Mielelläni sen tekisin -- vastaa hän vähintäkään hämille joutumatta +-- mutta jo jonkun aikaa on hampaitani särkenyt, pelkään niitten +vilustuneen. Siten käy usein niille, jotka kerran ovat tottuneet partaa +pitämään, ja sentähden olen päättänyt taas kokonaan parroittua. + +Maahan sortuneena tuijotin ääneti eteeni. + +-- Nukkeni, etkö tule kävelemään? + +-- En! -- oli lyhyt, terävä vastaukseni. + +-- Siis näkemiin asti! + +Ja samalla tuo ilkiö lähtee tepsuttaa tiehensä, melkein tanssiaskelin! +Hän on pettänyt minut -- syönyt sanansa -- pettänyt ehdon tahdon -- +varastaaksensa lempeni... Oi! jos voisin riistää takaisin ne suutelot, +joita hänelle tuhlasin!... Saatan arvata, kuinka hän nyt nauraa +minulle, käsiään hykerrellen, itsekseen jupisten: narrasin kuin +narrasinkin nukkeni -- oi, kuinka suloinen nukkeni silloin oli!... + +Kun hän tuli takaisin, oli oveni suljettu; hän koputti -- minä +vastasin, että jaksan huonosti, päätäni kivistää, älköön häiritkö mua. + +Hän palasi kotia myöhään illalla; oli käynyt Monte-Carlossa, huvitellut +hyvästi, kehui suuresti seudun kauneutta ja kertoi pitkäpuheisesti +havaintojaan. + +Minä en vastannut sanaakaan. + + +Nizza, huhtik. 29. + +Mitä tästä tulee? En tiedä itsekään. Loukkaus on niin suuri, että +sovinnosta ei voi tulla puhettakaan. Tähän asti en ole halunnut +saavuttaa voittoa hänestä, mutta sen perästä mitä on tapahtunut, +täytyy, sen tunnen, tulla ratkaistuksi, kumpi meistä on voimakkaampi. + +Päätin etten tänäänkään mene ulos huoneestani -- tulen taas +huononvoivaksi -- saanpa nähdä, eikö hän sääli minua. + +Hän ei osoita vähintäkään taipumusta mihinkään sellaisiin. + +Koko päivän olin ypö yksinäni ikävissäni kotona, hän kuljeskeli ulkona +ja palasi vasta illalla erään vanhan rouvan seurassa. Ikävin ihminen +koko maan päällä! Neuvoksetar S. Budapestista, joka on viettänyt talvea +täällä ja päivällispöydässä oli sattunut yhteen Leon kanssa. He olivat +uudistaneet tuttavuutta; neuvoksetar, jolla on ollut hirveän ikävä, oli +suurimmassa määrässä ihastunut siitä tiedosta, että minä jaksan +huonosti -- hän on muka seurustelullaan lyhentävä minulle pitkäksi +käyvän ajan. + +-- Olen sangen kiitollinen, jos tahdotte hauskuttaa rakasta Vikiäni -- +puhui mieheni. Se petturi! Hän tietää hyvin, kuinka ikävystyttävä tuo +neuvoksetar on ja etten koskaan ole voinut häntä kärsiä. + +-- Suurimmalla ilolla -- vastaa tuo mielistelevä eukko. -- Minä lupaan +olla joka päivä Vikin luona siksi kuin hän taas jaksaa mennä ulos. + +-- Te olette kovin ystävällinen ja saatatte sillä Vikille erinomaisen +suuren ilon. Eikö niin, Viki? + +-- Epäilemättä. (Mitä olisin muuta voinut vastata?). + +-- Nyt saatan huoleti poistua -- lausuu mieheni -- kun voin jättää +sinut näin hyvään seuraan. Minä kiitän, rouva neuvoksetar, +osanotostanne, kiitoksia paljon! Hyvästi, nukkeni! + +Ovesta hän loi minuun silmäyksen, täynnä pirullista pilkkaa. + + +Nizza, huhtik. 30. + +Hirveät päivät! Olla Nizzassa kauniimpana vuodenaikana ja viettää koko +päivä huoneessaan -- ikävän, lörpöttelevän vanhan neuvoksettaren +seurassa! Kuinka kauan olen tätä kestävä? Tunnen jo kärsimättömyyden +heikkohermoisuutta joka jäsenessäni. + +Vaan tulisiko minun sitten antautua? Minähän aloitin tämän +sodankäynnin, päättäessäni pysyä sisällä; enhän saata astua ulos +huoneestani ilman minkäänlaista myönnytystä mieheni puolelta. Ja tuo +parta -- oi, tuo parta, se kasvaa kasvamistaan, tihenee tihenemistään +päivä päivältä. + +Kumma, etten jo ole tullut hulluksi! + + +Nizza, toukok. 1. + +Ilma on täynnä sähköä -- tätä tilaa ei voi kauan kestää, täytyy +tapahtua jonkinlainen purkaus. Se vaan ikävä, että Leo ei yllytä +siihen... Minä taas en tahdo tuon ratkaisevan kohtauksen +alkuunpanijaksi ruveta. + + +Nizza, toukok. 2. + +Ilmoitin Leolle, etten tahdo kauemmaksi jäädä Nizzaan -- lähdetään +Parisiin. + +-- Mutta, nukkeni, sinä et ole vielä mitään nähnyt tästä ihanasta +seudusta. + +Pelotan häntä, ajattelin, ja huonolla tuulella ollen tokaisin siihen +vastaukseksi, että Nizza ei viehätä minua. + +Sadasta miehestä yhdeksänkymmentä varmaankaan ei olisi sallinut +vaimonsa lähteä Nizzasta tekemättä edes ainoata kävelyä Promenade des +Anglais'illä. Mutta Leossa oli kuin olikin miestä siihen! Hän rupesi +heti pakkaamaan vaatteita matkalaukkuun, maksoi hotellilaskun ja -- +hetken päästä matkustamme pois! + +Sydämeni on haljeta jättäessäni tämän kuuluisan paikan, jonne koko +elinkauteni olen ikävöinyt, tällä tavoin. Mutta ylpeyteni oli kovasti +loukattu... Suutelot Genuassa polttivat kasvojani -- niitten jäljet +olivat poistettavat! + + +Parisi, toukok. 10. + +Täällä en ole uudistanut nizzalaista menetystapaani, välttääkseni +katumusta perästäpäin. Me siis liikumme ja kävelemme yhdessä, +katselemme kaupunkia, teattereja, museoita, mutta emme ole +minkäänlaisessa niin sanoakseni sisällisessä suhteessa toisiimme -- +välimme on diplomaattisen kylmä. + + +Parisi, toukok. 12. + +Vietimme illan Comédie françaisessa ja Leolla oli mainion hauskaa, +niinkuin hän yleensä ei anna minkään häiritä häämatkaansa: hänellä on +erinomainen ruokahalu ja sampanjaa hän ei säästä -- ainoastaan minä +olen pahalla tuulella. + +Tuskin saatan enää tätä tilaa kärsiä -- katkeruus täyttää sydämeni +ylimmilleen ja odottamalla odotan sitä hetkeä, jolloin myrsky +vihdoinkin on puhkeeva esiin. + +Joko -- taikka! + +Joko hän rakastaa minua taikka ei rakasta! + +Tällaisissa tunteissa astuin ylös portaita, kun Leo alkoi viheltää +erästä kansanlaulua. Tuo vihellys tällä hetkellä kiihoitti äärettömästi +hermojani ja loukkasi minua sanomattomasti, sillä se osoitti hänen +mielentilansa olevan huutavassa ristiriidassa oman mielentilani kanssa. +Tunsin kyynelten valuvan poskiani myöten; huoneesen astuttuani +sydämeeni kasaantunut murhe puhkesi ilmi ... heittäydyin nojatuoliin ja +rupesin itkemään. + +En tiedä, kuinka kauan tätä itkua oli kestänyt, kun yht'äkkiä tavaton, +säännöllisillä väliajoilla uudistuva ääni koskee korviini ... rupeen +sitä tarkkaamaan ... se on kuorsausta. + +Leo kuorsasi! + +Minä olin häväisty! Minun katkerasti itkiessäni hän oli muitta +metkuitta, sanaakaan hiiskumatta, ainoatakaan kysymystä tekemättä +pannut maata, vieläpä nukkunutkin -- hän saattoi nukkua! + +Hypähdin ylös, riensin vuoteelle ja tartuin Leon käteen: "Herää!" + +Hän avaa kummastuen silmänsä, hieroo niitä ja kysyy haukotellen: "Mikä +on, nukkeni?" + +-- Pyydän avaimia, tahdon pakata --- huomenna aamulla lähden +Budapestiin -- oli jyrkkä vastaukseni. + +-- Mutta minä en lähde -- sanoo Leo vähintäkään hämmästymättä. + +-- Siinä tapauksessa olen pakoitettu matkustamaan yksinäni! + +-- Yksinäsi? No, kuten mielit! -- vastaa mieheni, katsoo minuun ja +laskee suurimmalla levollisuudella avaimet eteeni. + +Ja sitte hän kääntyy seinään päin! Niin -- niin! Tuo hirviö kääntyy +todellakin selin minuun --- vetää peitteen päänsä yli -- sanalla sanoen +asettuu sellaiseen asentoon, joka ei sallinut mitään epäilystä siitä, +että hänen aikomuksensa todellakin oli taas ruveta unta vetämään. +Vimmastuneena tempasin peitteen hänen päästään ja huusin vapisevalla +äänellä: + +-- Sinä et saa nukkua, minä en salli sinun nukkua. + +-- Mutta minun on kovasti uni. + +-- En huoli siitä! -- huudahdin ja voimatta enää kauemmin tunteitani +hillitä lankesin epätoivoissani Leon kaulaan: + +-- Minkätähden et enää minua rakasta? Hyvä Jumala! Mikset mua enää +rakasta? + +-- Mistä sinä sen päätät? -- kysyi hän hellästi, laskien kätensä +kaulani ympäri. + +-- Miksi sitä kysyt, tiedäthän sen kyllä. Älä teeskentele! -- vastasin +soimaavalla äänellä. + +Leo vaikeni hetkeksi, sitten kuiskasi hän kysyväisesti korvaan: + +-- Partako? + +-- Tietysti! + +-- Mikä partaani vaivaa? + +-- Sinä ajautit sen kerran yhdestä sanastani. Oi, silloin olit vielä +sulhanen ja morsian sitä pyysi, nyt sitä rukoilee vain puoliso ja hänen +rukouksistaan ei tarvitse lukua pitää! + +Leo nousi vuoteessaan istualle, tarttui molemmin käsin päähäni, katsoi +minua suoraan silmiin ja kysyi sitten hymyillen: + +-- Sinäkö minulta tätä uhria pyydät? + +-- Kukas muu sitten? + +-- Ehkä Minka! -- virkkoi Leo terävästi, verkkaisalla äänellä, + +Oli kuin salama olisi iskenyt minuun -- tunsin punastuvani -- sydämeni +sykki kovasti. Hän tietää kaikki -- olin joutunut kiinni! Tahdoin +irtaantua hänen käsistään, mutta hän ei laskenut, syleili minua vaan +hellästi. + +Sitten otti hän esiin kirjeen ja antoi sen minulle. + +-- Lue, nukkeni! Minä luin: + + "Budapest, huhtik. 12. + + Rakas ystäväni! + + Varmaankin kummastelet, että häämatkasi ensimmäiseen pysäyspaikkaan, + Veneziaan, saavuttuasi jo saat kirjeen minulta. En häiritsisi sinua + onnellisuudessasi, ellei minulla olisi tärkeä asia ilmoitettavana. + Hyväksi onneksi tiedän mihin hotelliin olet majoittuva. Siis + ystäväni, lyhyesti: sinua uhkaa suuri vaara! Kas tässä sen + yksinkertainen selitys: + + Rautatienasemalta Teitä saattamasta palatessamme vaimoni Minka + erosi minusta ja meni Völgyesylle. Vähän ajan perästä juohtui + mieleeni, että kirjoituspöytäni avain on Minkalla, jonka vuoksi + minäkin menin Völgyesyn luokse. Mitä sainkaan siellä kuulla! + Vaimoni istui rouva Völgyesyn kanssa viereisessä huoneessa ja + kertoi nauraen olevansa utelias näkemään, palaatko sinä kotia + parrakkaana vai et. Jos palaat parroittuneena, silloin sinä + olet herra talossa, jos parroittumatta, silloin vaimosi pitää + valtikkaa. Rouva Völgyesyn kysymyksen johdosta Minka vielä + ilmaisi, että minutkin hän vaan sentähden oli totuttanut pois + jalanliikuttamisesta, jotta joutuisin akkavallan alaiseksi -- + ja sinultakin on Viktoriasi samasta syystä ajauttava partasi. + + Tämän kuultuani läksin tieheni, kiiruhdin virkahuoneeseni, + kirjoitin sinulle tämän kirjeen ja nyt menen kotia sillä + lujalla päätöksellä, että heiluttelen koipiani oikein hiton + lailla. Kasvakoon partasi! + + Uskollinen ystäväsi + Arthur." + +Minä olin kukistettu -- mutta Leo oli niin jalosydäminen, että teki +kääntymyksen varsin helpoksi. Hän peitti minut suuteloilla: + +-- Älköön kumpikaan meistä hallitko, jakakaamme valta. + +Oi Leo! + + +Budapest, toukok. 30. + +Minka kävi tänään ensi kerran, matkalta palattuamme, miehensä seurassa +meitä tervehtimässä. + +Astuttuaan sisään hän syleilee minua ja jää sitten kummastuneen +näköisenä Leon eteen seisomaan, katsoen häneen ikäänkuin ei tuutisi +häntä. + +-- Eihän se vain ole miehesi? + +-- On se! + +-- En tuntenut Teitä noin partaisena -- lausuu ystävättäreni. Sitten +hän jatkaa verkkaisella, pisteliäällä äänellä: + +-- Teillä on siis taas parta? + +-- Niin on -- vastasi Leo; -- matkalla sain kovan hammassäryn ... ja +Viki pyysi, että antaisin partani kasvaa, ehkä se auttaa. Ja sen +jälkeen hampaani ei enää särjekään. + +Loin kiitollisen silmäyksen Leoon -- kuinka hyvä, kelpo mies minulla +on! + +Kävimme istumaan... Arthur alkaa liikuttaa jalkaansa. + +Minka heittää häneen terävän silmäyksen. + +Arthur ei huomaa sitä, jatkaa vaan jalanliikutusta. + +Minka puree huultaan -- kalpenee. + +Arthur ei katso häneen ja heiluttaa yhä vaan säärtään. + +-- Arthur, sinä hermostutat minua tuolla jalanliikunnollasi! -- puhkee +vihdoin Minka puhumaan. + +-- Anteeksi! -- sanoo Arthur ja pysyy hetken alallaan; sitte hän -- +alkaa taas liikuttaa jalkaansa! + + + + +PIIPPU. + + +Adam setä on muutamia päiviä ollut kovin suruissaan. Ja hän osasi surra +kauhealla tavalla. Hänen surressaan suri hänen kanssaan koko talo ja +mahdotonta oli kenenkään sitä vastustaa. Sillä hän suri todellisesti, +sydämestään, syvästi. Hänen lihavista, leveistä kasvoistaan loisti +säännöllisesti hyvyys ja tyytyväisyys, mutta kun setä antautui surun +valtaan, muuttuivat nuot kasvot pimeiksi ja synkiksi. Äänetönnä, +jolloinkulloin vaan huoahtaen hän astuskeli huoneesta huoneesen, +milloin istuutuen milloin nousten ylös, löytämättä lepoa mistään. Ja +kun tämä tunnelma oli todellinen, vilpitön, tarttui se jokaiseen koko +talossa, palkollisiin, lintuihin, koiraan. Kaikki vaikenivat +alakuloisuuden ominaispainon alla, joka hyvälle isännälle kävi yhä +raskaammaksi; palkolliset eivät rupattaneet, linnut eivät visertäneet +ja vanha Bundás hiipi, pää kumarassa, unisena kynnykseltä kynnykselle. + +Mistä tämä musta pilvi muuten hiljaisessa, herttaisessa talossa? + +Sen sai aikaan semmoinen vähäpätöinen, mitätön asia, jota osa +ihmiskuntaa -- varsinkin naispuolinen osa -- ei voi ansion mukaan +arvostella, sentähden että se ei kykene käsittämään sen tärkeyttä, +painoa, merkitystä. Mutta minä vetoon teihin, Nikotinin palvelijoihin, +tupakanlehden lemun ihailijoihin, jotka tunnette piipun ja sikarin +roolin tupakoivan ihmiskunnan elämässä, ja kysyn keneltä hyvänsä, eikö +Ádám sedän ylenpaltinen suru ole käsitettävissä, kun armoton lääkäri on +riistänyt häneltä hänen ainoan ilonsa, huvituksensa, ajanvietteensä? + +Sillä Ádám setä rakasti piippuansa ylitse kaikkien. Rikkaana miehenä +hän pysyi tavoissaan yksinkertaisena ja luonnollisena, ei ikävöinyt +ulkomaisia kalliita viinejä eikä Havannan väkeviä sikareja, mutta ilman +mainion viinitarhansa puhdasta, hyvää tuotetta ja omaa tupakkaansa -- +tietysti siihen aikaan kun valtiolla ei vielä ollut tupakkamonopoolia +-- elämä hänestä ei ollut minkään arvoinen. Sillä hän oli vetäynyt pois +asioista, ruvennut eläkkeelle, luovutettuaan maatilansa lapsilleen, +voidaksensa viettää vanhat päivänsä levossa ja rauhassa ... taikka +paremmin sanoen: savuttaa ne pois. Tuolla seisoi hänen uuden uutukainen +piippukaappinsa, täynnä valituita merenvaha- ja turkkilaisia piippuja +sekä varustettuna kaikella, mitä tupakoimiseen tarvitaan, niinkuin +pitkäksi ja lyhyeksi leikatulla tupakalla, tuluksilla, taulalla, +hammasluilla, sanalla sanoen kaikella, mitä rohkeimman tupakoitsijan +mielikuvitus saattaa unissaan toivoa. Kuinka hauskaa oli valikoida +näistä piipuista joku, täyttää se tupakalla ja sen hienohajuisella +savulla laittaa merenvaha ruskeaksi; kuinka nopeasti kuluivat +sellaisessa vaihtelevaisuudessa tunnit ja päivät, ja kas nyt! muuan +mustatakkinen herra, joka jollakin tavoin on hankkinut itselleen +tohtorin arvokirjan, on kolmella-neljällä esiin viskatulla sanallaan +tehnyt lopun tämän onnellisen, yksinkertaisen elämän tyytyväisyydestä. + +-- Täytyy jättää tupakoiminen -- kuului armoton tuomio. + +Ádám setä katsahti ällistyneenä lääkäriin, ikäänkuin olisi tahtonut +tulla vakuutetuksi siitä, oliko hän tekemisissä tervejärkisen miehen +vai mielipuolen kanssa, joka ei tiedä mitä puhuu. + +-- Niinpä niin, Ádám setä -- jatkoi tohtori hymyillen -- vaikkapa miten +katselisitte ja tutkisitte minua, se ei voi olla toisin. Te olette +limaantunut, mikä noin lihavissa ihmisissä on tavallista, te yskitte +paljon, yöllä tuskin saatatte yskältä nukkua, ergo: heittäkää +tupakoiminen, niin yskitte vähemmin. + +-- Enkö sitä sanonut, Ádám? -- lausuu Lina rouva, hänen aviopuolisonsa. +-- Sillä jo aikoja sitten olen sitä hänelle saarnannut, mutta turhaan! +Hän on valmis ennemmin turmelemaan terveytensä kuin luopumaan tuosta +siunatusta tupakasta. Tahtoisin tietää mitä hyvää tuossa ikuisessa +savustuksessa on? + +Ádám setä ei vastannut elinkumppauinsa kysymykseen; se säälivä katse, +jonka hän häneen loi, ilmaisi kuitenkin selvästi hänen ajatuksensa, +että eukko ei ymmärrä tuota. + +Lääkäri lähti. Lina täti taas uudelleen huomautti: + +-- Ádám, ole järkevä, älä tupakoitse, ajattele terveyttäsi! + +Ja tämän sanottuaan hän meni ulos kyökkiin ruuanlaittoa valvomaan. +Puolen tunnin kuluttua hän palasi takaisin ja tunsi hämmästyksekseen +että ilma huoneessa haisi tupakalta. Selityksen siihen antoivat +kuitenkin heti viereisestä huoneesta tupruavat savupilvet, joita Ádám +setä lasketteli piipustaan. + +-- Joko taas tupakoitset? --- huudahti kauhistuen täti -- oletko jo +unhottanut tohtorin kiellon? + +-- En -- vastaa setä ja polttaa pölähyttelee edelleen. + +-- No, mitä sitte poltat? + +-- Heitän jäähyväiset tälle piipulle -- vastaa Ádám suruisesti. -- +Jätän ne järjestään hyvästi. Sitte lakkaan polttamasta. + +Mutta Lina täti ei käsittänyt lääkärin määräystä sillä tavoin; hän +katsoi hyvästijättöä jokaiselle eri piipulle tarpeettomaksi, otti +piipun pois miehensä suusta ja pani sen takaisin paikalleen. + +-- Jätä se kokonaan ja heti! + +-- Tuon yhden ainakin poltan loppuun. + +-- Miksikä? + +-- Siksi, Lina, että tuo piippu tulee rumaksi, jos sen jätän puoleksi +poltettuna -- väitteli vanha herra, mutta täti ei ottanut tätä +kuuleviin korviin. Pöytä katettiin ja päivällinen teki onneksi lopun +enemmästä väittelystä. Päivällisen jälkeen Ádám setä nousi ylös kuten +ainakin ja meni ikivanhan tapansa mukaisesti piippukaappia kohti. + +-- Minne, minne? -- kysyy rouva. -- Ethän toki aio polttaa? Muista +lääkäriä! + +-- Se on totta! -- huokaa Ádám, joka vasta nyt alkaa ymmärtää aseman +sen koko todellisuudessa. -- Mutta eiköhän sentään olisi mahdollista +atrian jälkeen ... ainoastaan ruuan jälkeen polttaa piipullinen +taikkapa, en pidä sillä väliä, vain yksi sikari? + +Lina täti ei kumminkaan tiedä mistään sopimuksen hieronnasta. Hän on +tarmokas nainen. Joko -- taikka! Mitä terveys vaatii, se on tehtävä. Ja +nähdessään että hänen miehensä päättäväisyyteen nähden seisoo heikolla +pohjalla, hän, tehdäksensä enemmät viekotukset mahdottomiksi, menee +piippukaapin luo, lukitsee sen ja pistää avaimen taskuunsa. + +Ádám setä näkee kaiken tämän ja hänessä on tarpeeksi mielenmalttia +ollaksensa tämän väkivaltaisen toimenpiteen johdosta sanomatta muuta +kuin että se oli tarpeeton; jos täytyy, hän kyllä voi hillitä itsensä. + +Ja hän pitikin sanansa. Hänen itsensähillitsemisensä ansaitsee +erinomaista tunnustusta, sillä päivällisen jälkeinen aika panee +tupakoitsijan kovalle koetukselle. Milloin hyvänään hän helpommin +luopuu nautinnostaan kuin silloin, sillä vain tupakan kanssa mustalla +kahvilla on joku arvo. Ja kuinka hitaasti tunnit kuluvat kuivin suin! +Muulloin ... ennen ... tupakanpolton onnellisena aikakautena, kaksi +piippua päivällisen jälkeen täytti juuri viisi neljännestuntia; +täsmälleen kello kaksi hän imaisi viimeisen sauhun, sitte hän sytytti +sikarin ja meni lankomiehensä luo vähäisen pakinoimaan. Millä hän nyt +tappaa ajan kello kahteen asti? Ja nämät vaivat ja tuskat uudistuvat +illallisen ja aamiaisenkin jälkeen ... päivän joka aikana, sillä Ádám +setä oli mitä intohimoisimpia tupakoitsijoita. Mutta kun hän ei +mitenkään voinut sulattaa Lina tädin kivikovaa sydäntä, syntyi hänen +mielentilassaan se surullinen, ylenmäärin surullinen tunnelma, josta jo +olemme kertoneet. + +Vihdoin Lina tätikin huomasi, että asema kävi mahdottomaksi ja että +Ádám setää täytyi jollakin tavoin auttaa. Hän neuvotteli tohtorin +kanssa ja seuraavana päivänä hän hämmästytti miestään reunoja myöten +täytetyllä nuuskarasialla. + +-- Mitä minä tuolla teen? -- kummasteli vanha herra. + +-- Tohtori sanoi, että se helpottaa tupakasta vierottumista. Nuuska +kutkuttaa suloisesti, ehkäpä nuuskaaminen korvaa sinulle tupakoimisen. + +-- En huoli siitä -- tiuskasi äkeästi Ádám, työntäen syrjään +jalomielisen lahjan. -- Elän minä ilman sitäkin -- lisäsi hän siihen +katkeralla kaiholla. + +Lina kehoitti häntä koettelemaan, hän on siihen mielistyvä, ja kun tämä +ei auttanut, piti hän rasiaa Ádámin nenän alla, joka sitte suureksi +harmikseen oli pakotettu kovasti aivastelemaan. + +-- Katsoppas, mikä hyvä huvitus nuuskaaminen on! -- naureskeli rouva. + +-- Kyllä mar, aivastella aamusta iltaan! -- nurisi Ádám. -- Anna +tupakkaa ja sikaria, muuta en huoli. + +-- Mutta, ukko kulta, mitenkä saattaa järjellinen ihminen haluta +semmoista, joka ehdottomasti vahingoittaa häntä? -- vastaa talon +emäntä. -- Olethan itsekin huomannut, kuinka vähän yskit yöllä ja +aamulla, siitä asti kuin heitit tupakoimisen. Nukut myöskin paremmin, +melkein yhtä mittaa illasta aamuun, kuusi-seitsemän tuntia. Se korvaa +todellakin tuon pienen uhrauksen. + +-- Pienen uhrauksen? Sinä rohkenet vielä sanoa, että se on pieni +uhraus? Sillä tavoin puhukoon sokea väreistä -- marisi Ádám. -- Luopua +siitä, johon neljänkymmenenkahden vuoden kuluessa on tottunut, päivästä +toiseen, sentähden että herra tohtori suvaitsee niin käskeä! Ainakin +hänen olisi pitänyt käsittää, että tuo luopuminen olisi ollut tapahtuva +verkalleen, vähitellen, joka päivä olisin polttanut yhtä sikaria, yhtä +piipullista vähemmän ja sillä tavoin lopuksi... + +-- Et ikinä olisi sitä jättänyt, et ikinä, ymmärrätkö? -- vastasi hänen +puolisonsa syvimmän vakuutuksen äänellä ja istui ikkunan ääreen, jossa +hänen iltapäivällä oli tapana neuloa. Hän oli työskennellyt hyvän +aikaa, kun yht'äkkiä sattumalta katsahtaa vastapäätään riippuvaan +peiliin ja sen avulla näkee Ádám sedän istuvan huoneen toisessa päässä +piippu suussa. Hyvillänsä, tyytyväisenä, rauhallisena. Saattaa ymmärtää +tädin hämmästyksen, kun hän huomaa, että ukko mielihyvällä ja innolla +imee piippuaan, mutta ettei siitä tule mitään savua. Hän varmaankin +nielee savun, sitä vahingollisempaa. + +Varovasti, verkkaisesti hän kääntyy, yllättääksensä vihollisen. Mitä +suopeimmalla välinpitämättömyydellä Ádám setä jatkaa tointaan. + +-- Mitä teet? -- kysyy rouva. + +-- Imeskelen tätä unhottunutta piippua, sekin on parempi kuin ei mitään +-- vastasi Ádám, nauraen rouvan nolostusta, ja lähti yht'äkkiä pois +kotoa. + +Tästä päivästä alkaen hän yleensä jotensakin vähän oleskeli kotona, +mutta sitä enemmän viinitarhassa, josta Lina täti ei ollut +millänsäkään, päin vastoin iloitsi siitä, että vanha herra alkaa +harrastaa ja hommata jotakin. Sitä hän vain ei voinut hyväksyä, että +ukko viipyy ulkona myöhään iltaan asti; viileässä iltailmassa hän +varmaankin vilustuu, sillä hän on taas ruvennut yskimään öisin -- +toisinaan niin kovasti, että luulisi keuhkojen repeevän. Ja Lina täti +pyytää niin kauniisti, kosketellen helliä kieliä, joihin ei enää +vuosikausiin ollut kajonnut. + +Ádám setä istuu nojatuolissaan. Hän on vähän väsynyt pitkästä +kävelystä, sillä hän on vastikään tullut kotia viinitarhasta. + +-- Ádám, ole järkevä, -- lausuu puoliso, pyyhkien pois hien miehensä +otsasta. + +-- Olen jo luopunut tupakasta, -- mutisee Ádám -- ja vielä tämänkin +uhraisin? Kaikella on toki rajansa. + +-- Mutta jos ei yskä lakkaa? Ennen kaikkia terveys! -- vastaa rouva, +painaen päänsä alas sedän kasvoja vastaan, suudellaksensa häntä (jota +hän ei enää pitkiin aikoihin ollut tehnyt). + +Hyvä Jumala! mitä hänen täytyy kokea? Eikö hän vain erehtynyt? +Eipä suinkaan, hänen hajuaistinsa on varsin kehittynyt. Mitä Linan +nenä ei vainua, ei ylipäänsä ole olemassa. Ja hänestä tuntui ... niinpä +niin ... kuin Ádám sedän suusta leviäisi tupakanhaju. Äkkiä tarttuu hän +miehensä päähän ja painaa hänen huulilleen pitkän ... pitkän ... +hehkuvan suukkosen. + +Ádám setä luopi hämmästyneen katseen Linaan, joka aina siitä asti, kuin +heidän avioliittonsa ensimmäinen ajanjakso oli loppuun kulunut, ei +ollut tunteitaan tällä tavoin ilmaissut. Ja hän oli juuri aikeissa +laskea leikkiä moisesta hellyydenosoituksesta heidän iällään, mutta +katsellessaan vaimoaan sana takertui hänen kurkkuunsa. + +Semmoiseksi täytyy koston synkkää hengetärtä mielessään kuvailla. + +-- Mistä suusi on tupakanhajuinen? -- kysyy kiukkuisesti tämä Nemesis. + +-- Suuni ... minun suuni? -- änkyttää Ádám ja yrittää peitellä sitä +kädellään. + +-- Nyt älyän, miksi niin paljon oleksit viinitarhassa. Käyt siellä +tupakoimassa. + +-- Mitä sinä ajattelet? -- inttää hyökkäyksen alainen ilman kaikkea +vakaumusta. + +-- Hengitä minuun! -- käskee vainio. + +-- Sehän on sopimatonta! -- vastaa mies, + +-- Etkö uskalla hengittää minuun? Sillähän tunnustat kaikki. Menen heti +viinitarhaan ja tutkin tarkasti puserrushuoneen. Jos et ole puhunut +totta, varo itseäsi! + +Hän päätti vaikuttavan lausuntonsa ja kääntyi ovea päin täyttääkseen +sanansa. Ádám huusi häntä takaisin. + +-- Jää tänne, ennemmin tunnustan kaikki. Niin on, kuin sanoit. Olen +käynyt viinitarhassa tupakkaa polttamassa. Mutta en ole polttanut +ylenmäärin. Ainoastaan kohtuullisesti. + +Lina meni enempää keskustelematta piippukaapille, avasi sen oven, jätti +sen auki ja sanoi näin: + +-- Jos et pidä mitään väliä terveydestäsi, niin syytä itseäsi! Minun +puolestani saatat tupakoita niin paljon kuin tahdot. + +Ja vähitellen palasivatkin entiset tupakoimisen ajat. Alussa Ádám setä +pelokkaana ja kenenkään huomaamatta poltti yhden tai pari sikaria +päivässä, sittemmin hän salli itselleen yhden sikarin ja kaksi piippua, +myöhemmin hän ei paljoksunut kahta sikaria ja kolmea piippua, kunnes +aikaa myöten -- noin kuukauden kuluttua -- hän ei enää laskenut +sikarien eikä piippujen lukumäärää, vaan poltti niin paljon kuin häntä +miellytti; hänen huoneessaan olisi voinut leikata savua. + +Lina täti ei enää puhunut sanaakaan tästä asiasta, vaikka hän miehensä +yskimisen tähden öisin tuskin saattoi nukkua. Lopulta hän itse +sairastui. Lääkärin tutkimus osoitti keuhkotulehduksen merkkejä ja +vanha Dorottya, joka ymmärsi sairaanhoitoa, määrättiin Linaa hoitamaan. +Mutta Ádám setä ei tahtonut kuullakaan siitä, että kukaan muu kuin hän +hoitaisi vanhaa aviokumppaniansa; hän tosin ei lähettänyt Dorottyaa +pois, mutta ei jättänyt hänelle liioin mitään tointa sairaan +hoitamisessa. Hän istui yöt päivät vaimonsa vuoteen ääressä, hän pani +hänelle kylmiä kääreitä, hän laittoi hänen sijansa (siinä Dorottya sai +häntä auttaa) ja todellakin hämmästyttävää oli, kuinka suuresti vanha +herra saattoi kestää väsymystä ja valvomista. Ei kukaan olisi luullut +hänessä sellaista sitkeyttä olevan. Rakkaudesta puolisoonsa hän +luopui kaikesta, vieläpä piipustakin. Alussa hän meni ulos joka päivä +tunniksi tai puoleksi, mutta myöhemmin, kun sairaan tila kävi yhä +huolestuttavammaksi, hän ei surussaan poistunut huoneesta hetkeksikään. + +Suuri olikin sitte hänen ilonsa, kun käännekohta onnellisesti oli ohi +ja lääkäri lausui nuo odottamalla odotetut sanat: "Ei enää tarvitse +pelätä mitään." Ádám setä elpyi uudestaan, nuorentui sitä myöten kuin +Lina täti parani, kun hän sai takaisin ruokahalunsa, kun hän ensi +kerran saattoi nousta vuoteestaan, kun hänen kadonneet voimansa +palasivat, kun hän eräänä päivänpaisteisena kesäpäivänä taas saattoi +istua ulkona verannalla. Ádám setä itse nosti sinne nojatuolin, tyynyt +ja jakkarankin; hänen olkapäähänsä nojaten Lina astui ulos ja hän kääri +vaimonsa ympärille suuren huivin, kun tämä oli istuutunut nojatuoliin. + +Tauti katosi, ei kuitenkaan jälkiä jättämättä. Heidän oli lähdettävä +kylpylaitokseen ja he lähtivätkin. + +Siellä he istuivat kauniissa vuoriseudussa olevan huvilansa balkongilla +eräänä iltapäivänä kahden kesken pakinoiden. Yhtäkkiä juolahti Linalle +jotakin mieleen. + +-- Ádám, etkö sinä enää tupakoitse? + +-- En, olen heittänyt sen sikseen. + +-- Mitä, koska? + +-- Sairautesi aikana, enkä sen jälkeen enää ole aloittanut, sillä +lääkäri sanoi, että savu vahingoittaa sinua. + +Linaan niin suuri itsensä uhraus, niin suuri helläsydämisyys teki syvän +vaikutuksen. + +-- Sehän, ukkoseni, on toki vähän liikaa. Yhden sikarin päivässä +saattanet huoleti polttaa -- lausui hän, miehensä kättä puristaen. + +-- Kolme kuukautta olen jo ollut polttamatta -- vastasi Ádám setä -- +eipä piippu enää minulle maistuisikaan; olisi vaikea siihen taas +tottua. + +-- Kolme kuukautta olet ollut tupakoimatta, minun tähteni, -- lausuu +rouva liikutettuna -- tee siis mielikseni ja sytytä heti piippu. Tässä +avoimella balkongilla savu minua ei vahingoita. + +Helppo on sitä tanssiaisiin viedä, joka mielellään tanssii. Ádám setä +ryhtyi kohta korkeanasianomaisesti myönnettyyn koetupakoimiseen ja +havaitsi, että piippu tuotti hänelle yhtä suurta nautintoa kuin +ennenkin. Lina oli runsaasti palkittu myönnytyksestään, nähdessään +miehensä mielihyvästä loistavat kasvot. Tämä laskea tuprutteli sakeita +savupilviä, kiemuroivia renkaita; vanhus oli elementissään: savussa. + +Mutta mitä se on? Lina täti saa kauhean yskäkohtauksen, piippu putoo +Ádám sedän suusta, hän rientää vaimonsa luo, syleilee, tyynnyttää +häntä... Lopulta yskä taukosi ... työläästi. + +Mutta Ádám setä tarttuu piippuunsa ... rakkaimpaan, hopeakannelliseen +merenvahapiippuunsa ja heittää sen vihaisesti nurkkaan, niin että se +murtui poikki. + +-- En polta enää, en mar, sillä jos taas aloitan, totun siihen piankin +ja se vahingoittaa keuhkojasi -- lupasi vanha herra. + +Hän pitikin lupauksensa, lahjoitti pois kaikki piippunsa eikä koskaan +enää tupakoinnut. + + + + +CARRIÈRE! + + +I. + +Ei kukaan osannut olla niin mieliksi mammoille kuin Jancsi Muky eli, +nykyisen muodin mukaan, Jancsi Mukfalvi Muky. + +-- Teidän armonne, neiti hurmaa koko seuran kauneudellaan, sulollaan. + +-- Herttainen olento, sen verran uskallan itsekin väittää -- vastaa +vaatimattomasti äiti. + +-- Teidän armonne tarkka jäljennös! Joka piirre, joka liike, joka +ajatus, ulkonaisesti, sisällisesti, ruumis, sielu! Ja se ei ole +yksistään minun ajatukseni, vaan kaikkien. Se on yleinen mielipide. + +Ja tällä tavoin osaa Jancsi Muky lörpötellä, jos tarvitaan, +tuntikausia, jopa päiviä ja kuukausiakin. Hän jaarittelee vakaumuksen +puna poskillaan, vakaumuksen innostus äänessään. Ihmekö siis, jos niin +turhamielinen mamma, kuin rouva Szögleti, piti häntä hyvin +miellyttävänä miehenä ja olisi tuntenut itsensä erinomaisen +onnelliseksi, jos joskus voisi sanoa häntä vävykseen. Mutta ystävämme +Muky miellytteli ennemmin äitiä, kuin hänen tytärtään, jolle hän kyllä +osoitti väsymätöntä huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta, mutta ei mennyt +askeltakaan sen pitemmälle. Hän ei salannut syytäkään siihen; eräänä +tuttavallisena hetkenä tunnusti hän rouva Szögletille rakastavansa +erästä naista ... oikeammin sanoen erästä neittä, mutta hän katsoisi +tunnottomaksi astua esiin niin kauan kuin hän ei ole sellaisessa +asemassa, jommoista tuo eräs nainen saattaa vaatia vastaiselta +mieheltään. + +Rouva Szögleti oli äidin terävällä älyllä salaman nopeudella +käsittänyt hienon salaviittauksen. Hän katsoi sitä sangen jaloksi +itsensäpuolustukseksi ja oli vakavasti vakuutettu siitä, että nykyajan +turmeltuneessa nuorisossa ei ole montakaan niin arkatuntoista ja +järkevästi ajattelevaa miestä kuin Jancsi Muky. Ettei hänen tyttärensä +Mártha katsonut asiaa samalta kannalta, tuotti hänen äidinsydämelleen +monta murheellista hetkeä, mutta hän ei kumminkaan luopunut siitä +toiveesta, että vielä onnistuu johtamaan tyttärensä paremmalle tielle. + +Mártha seisoi tienhaarassa, jonka toisessa viitassa oli merkitty +suunta: "Jancsi Mukyn syliin", toisessa ei ollut mitään, ei niin +mitään. Tyhjä tienviitta! Ja kuitenkin Mártha tiesi, minne päin se +osoittaa, mutta sitä tietoaan hän ei ilmaissut kenellekään, ei ainakaan +äidilleen, sillä hän aavisti että semmoinen ilmaiseminen tuottaisi +hänelle loppumattomia saarnoja ja houkutteluja eikä hän tahtonut antaa +houkutella itseään. Kärsivällisesti hän siis jäi vartomaan, kätkien +sydämensä pohjaan Pista Szánthón kuvan, joka eräässä suuremmassa +maaseutukaupungissa odotti että julkisen notariuksen viran iäkäs, +kivulloinen haltija jättäisi paikkansa. Enintään puolen vuoden kuluttua +notarius poistuu ja virka tulee avoimeksi, kuului uusin sanoma, ja +Mártha päätti itsekseen, että mitä hyvänsä Jancsi Muky tämän ajan +kuluessa tehneekään, hän asettuu jyrkän vastustuksen kannalle. Mutta +hänen, niinkuin jo olemme nähneet, ei tarvinnut pelätä varsinaista +piiritystä; Muky tyytyi viittauksiinsa äidille eikä liikahtanut siitä +suojustetusta asemasta tunnollisuutensa vallitusten takana, johon oli +asettunut. + + +II. + +Tuo asema tuntui vihdoin äidistä mahdottomalta puolustaa. Hän oli jo +mielikuvituksessaan mitä vaihtelevimmilla väreillä kuvaillut sitä +tulevaisuutta, mikä ainaiseksi oli yhdistävä hänet ihaillun vävynsä +kanssa, joka loppumatta oli kaiuttava hänen korviinsa kiitosvirsiä ja +kutkuttava hänen nenäänsä uhrisavun pilvillä. + +Tämän ihanan aikakauden tuloa täytyi mistä hinnasta hyvänsä jouduttaa +siten, että János Mukfalvi Muky saapi "vastaavan" aseman, jolloin hän +kai rohkenee paljastaa salassa pitämänsä vakavan aikomuksen. +Vastaavalla asemalla on ymmärrettävä erään viraston sihteerinvirka, +kuten rouva Szögleti, käyttämällä äidillisen diplomatian koko +viekkautta, herra Mukyltä eräänä heikkona hetkenä oli saanut tietoonsa. + +Ylös siis, pappa Szögleti, toiminnan alalle, vaikutusvaltoinesi! +Miksikä olisikaan sinulla tuttavuuksia, jos et niitä voisi käyttää +tulevan vävysi eduksi? Tähän asti olet menestyksellä toiminut +korkeamman protektsioonin alalla ja sen seurauksena jo saanut kaksi +tytärtäsi miehelään, sillä vaikka ahtaisin aineellisiin oloihisi nähden +et ole voinut myötäjäisillä tai eläkkeellä tukea nuoria heidän +taistellessaan toimeentulosta, on sinun onnistunut sijoittaa vävyt +hyviin virkoihin. Sen kautta oletkin naimahaluisessa nuorisossa +saavuttanut suosiota, se kun on tullut siihen luuloon, että joka naipi +tyttäresi, tekee "carrière'iä", ylenee virkauralla. + +Nyt tarjoutuu uudestaan ja, koskei sinulla ole useampia naitettavia +tyttäriä, viimeinen kerta tilaisuus näyttääksesi, millä tavoin kaikin +puolin kyvytöntä miestä käypi voimakkaalla työnnillä virkaylennyksen +tikapuilla puola puolalta ylemmäksi lykkääminen. Sillä Jancsi Mukfalvi +Mukyn kyky ei ollut minkään arvoinen ja sen tiesi jokainen, paitsi +rouva Szögleti, joka piti häntä väärin arvosteltuna nerona ja +alituisesti ahdisti miestään hankkimaan hänelle tuon sihteerinviran. Ja +pappa Szögleti, perhemamelukkina peläten jokaista pulaa, kulutti niin +kauan koipiaan, että tosiaankin sai jotain aikaan. + +Szögletin perheessä on päivällisen aika kello yksi. Silloin istutaan +pöytään, niin täsmälleen, että kello ei uskalla ennen lyödä yhtä kuin +he ovat istuutuneet. Perhetraditsiooni! Niin se on ollut Szögletin +perheessä jo muutamia vuosisatoja. Ainoastaan Mohácsin tappion päivänä +ei aterioitu täsmälleen. Asianomainen Szögletin esi-isä, joka asui +Mohácsissa, istui, suuren kansallisen iskun sortamana, tuona päivänä +pöytään puolta tuntia myöhemmin. + +Mitä tämä? Onko Soliman sotajoukkoineen taas lähtenyt meitä vastaan, +onko nuori kuninkaamme uudelleen saanut surullisen lopun sankariveren +punaamalla tappotanterella, koska Szögletin perhe yhä vielä ei ole +istunut pöytään? Seinäkello vain epäröiden lyö yksi, keittäjätär +kyökissä on aivan ymmällään ja rouva Szögleti ei kykene käsittämään, +missä hänen miehensä viipyy. Kello lyö neljänneksen yli yhden. Pappa +Szögletin vartalo ei vaan miltäkään näköpiirin puolelta pistä näkyviin. +Puoli kaksi! Mamma Szögleti asettuu ikkunan ääreen ja ilmaisee +hermostuneella koputuksella lasiin tunteitaan, päättäen että jos isä ei +vielä neljännestä vailla kaksi ole kotona, istutaan pöytään ilman +häntä. (Mikä ei ollut tapahtunut edes Mohácsin turmapäivänä). + +Neljännestä vailla kaksi! + +Mamma Szögleti kääntyy pois ikkunan äärestä, astuu pöydän luo, ojentaa +jo kätensä sähkökilistimen nappulaa kohti, antaaksensa sitä painamalla +keittäjättärelle kaikkeinkorkeimman käskyn ruoantarjoiluun, kun huoneen +kynnykselle ilmestyy hengästyneenä ja hiestyneenä pappa Szögleti. + +-- Ettäpä vihdoinkin suvaitsit tulla kotia -- sanoo mamma kaikella +käytettävissään olevalla ivalla ja vetäen jalallaan tuolin allensa. + +-- Suo anteeksi, myöhästyin Mukyn asian tähden -- puolustelee itseään +pappa. + +Mukyn nimen mainitsemisesta asema heti muuttuu ja rouva Szögletin +kasvoista, joista ilman Falb'in ennustustakin olisi saattanut lukea +kriitillisen päivän lähestymisen, katosi yht'äkkiä ilman mitään +väliastetta epäystävällisyys. + +-- Onnistuitko? -- kysyi hän soppaa tarjoten. + +-- Puolittain! + +-- Mitenkä puolittain? + +-- Vähän kärsivällisyyttä, kultaseni, kunnes olen syönyt sopan, minun +on kovin nälkä. + +Sopan nauttimisen jälkeen rouva Szögleti kärsimätönnä odotti +"puolittain" sanan selitystä, mutta palvelustyttö toi naudanlihan +ohessa ydinluun, joka oli isännän mieliruokaa. Hänen kaivaessaan ytimen +luusta ja levittäessään sen paahdetulle leivälle sekä mitä tarkimmasti +jakaessaan kolmeen osaan, yhden mammalle, yhden Márthalle ja yhden +itselleen, rouva töin tuskin jaksaa hillitä kärsimättömyyttään. + +Vihdoin oli paahdettu leipä syöty ja Szögleti selittää hämärältä +näyttävän sanansa "puolittain"; se merkitsee sitä, että tuossa +virastossa ei ole mitään avonaista paikkaa; hänen täytyi sentähden +suunnata ahkeroimisensa magneettineula toisaalle ja sen avulla hänen +onnistuikin keksiä kylläkin hyvä virka. + +-- Budapestissäkö? -- kysyy rouva. + +-- Maaseudulla! -- kuuluu kieltävä vastaus. + +-- Missä? + +-- Abajdissa. + +Mártha ei kuulu noihin kaavamaisiin viattomiin teatteri- ja +novellineitosiin, joiden kasvot heti lentävät tulipunaisiksi. Omaten +sivistyksen tuottaman itsensähillitsemiskyvyn, hän ei ulkonaisesti +ilmaise sitä, mitä hänen sisässään tapahtuu, mutta kuullessaan nimen +Abajd hän ei kuitenkaan voinut estää sydäntään sykähtämästä. + +Abajd on rautatieasema eräällä radalla, mutta niin vähäpätöinen asema, +että pikajunat eivät sitä ensinkään ota huomioon ja tavallisetkin junat +pysähtyvät siihen vain minuutiksi. Mártha neiden sydän sitä vastoin +jäisi siihen ikipäiviksi, sillä se on se Abajd, jossa asuu Pista +Szánthó ja jossa tämä pyrkii julkiseksi notariukseksi. + +-- Abajdissa? -- kysyi mamma Szögleti halveksivasti. -- Mitä olet +sellaisesta pesästä löytänyt? + +-- Tuottavan julkisen notariuksen viran! + +Mutta tämän kuultuaan Mártha ei enää saattanut olla jokaisen muun +nuoren teatteri- ja novellineitosen tavoin kovasti punastumatta. +Pudottipa vielä veitsenkin kädestään! + +Mamma Szögletiä tuo hanke ei liioin miellyttänyt, sillä hän tahtoi +nähdä tulevan vävynsä jossakin virassa pääkaupungissa, voidakseen +käyttää häntä mielistelijäkseen, mutta väliaikaisesti hän sentään +tyytyisi tuohon julkisen notariuksen virkaan, jos vain Jancsi Muky +siitä huolii, mikä on sangen epätietoista. + +-- Eipä ensinkään -- ilmoittaa isä. --- Minä kohtasin hänet ja kysyin +häneltä ja hän mielellään ottaa viran. + +-- Silloin täytyy hankkia se ja sitten ... loput on teidän kahden asia +-- sanoi rouva Szögleti Márthalle. + +-- Äiti kulta! Eihän hän vielä ole sanonut sanaakaan minulle, että +minua rakastaa -- väittää uhri lempeästi vastaan. + +-- Hän on sen minulle näyttänyt selvää selvemmillä viittauksilla. Hän +tunnustaa sen sinulle milloin tahdot. Kun vaan saa viran! + + +III. + +Mártha käsitti että hän tässä asiassa ei voi mitään. Hänen äidistänsä +Pista Szánthó on jäykkä, juro, sivistymätön, sentähden ettei hän osaa +mielistellä eikä kohteliaisuuksia lausua. He molemmat eivät koskaan +ymmärtäneet toisiaan, ensi hetkestä alkaen he tunsivat molemminpuolista +suvaitsemattomuutta. Pistassa tosin ei ollut vastenmielisyyttä äitiin, +päin vastoin hän herttaisena, hyväsydämisenä miehenä pyrki puolestansa +mukaantumaan, mutta hänen suora, teeskentelemätön, rehellinen +luonteensa ei kyennyt imartelemaan. Kuinka kaunis hänen armonsa on, +kuinka hänen hattunsa somistaa häntä, kuinka hän astuu kevein askelin, +kuinka hänen kukoistavaa terveyttään kadehditaan ... kaikki sellaiset +korulauseet jääkööt Jancsi Mukfalvi Mukyn asiaksi. + +Pista Szánthó olisi ennemmin purrut kielensä poikki kuin lausunut +mitään sellaista. + +Hyvin tuntien oman äitinsä ja armaansa välisen suhteen Mártha +toistaiseksi tyytyi olemaan vaiti. + +Mutta hän ajatteli päänsä puhki saadakseen selville, millä tavoin voisi +katkaista kaulan mamman suosikilta. Vaan hänen ei juolahtanut päähänsä +mitään, mikä häntä kovasti suretti, jopa siihen määrään asti, ettei +hänen enää tehnyt mieli Kugler'iin [Budapestin etevin konditoria. +Suoment. muist.] syömään jäätelöäkään. Voipi käsittää sitä mielen +tilaa, missä pääkaupungin neitonen on, kun hänelle ei enää kelpaa -- +Kuglerkaan. Rouva Szögletin täytyi mennä yksinään välipalalle. + +Mártha ei katunutkaan kotiinjäämistä, sillä hän sai varsin rakkaita +vieraita. Rózsa Szép äitineen pistäysi hänen luokseen. Szépiläiset oli +upporikas maanomistajaperhe, joka asui maalla; Rózsa oli Márthan +koulutoveri, jonka kanssa hän ennen oli vilkkaassa kirjevaihdossa. +Kirjevaihto oli aikaa myöten lakannut, mutta ystävyys heidän välillään +ei ollut höltynyt ja nyt he niin paljon jaarittelivat ja nauraa +kikattivat, että rouva Szép ei enää voinut sietää sitä. + +-- Jätän teidät itseksenne, rakas Mártha, koskei äitisikään ole kotona; +tulen myöhemmin takaisin -- sanoo hän. + +Kun molemmat ystävättäret olivat jääneet kahden kesken, lankesi Mártha +Rózsan kaulaan. + +-- Kuinka kaunista sinulta, että tulit luokseni. Siitä näen, että vanha +ystävyytemme ei ole laimentunut. + +-- Eikä koskaan laimenekaan, rakas Mártha, mutta nyt minun täytyy +tavallisella suoruudellani ilmaista, että ystävyys yksistään ei tuonut +minua tänne. Käyntini on yhteydessä käytännöllisemmän tarkoituksen +kanssa. + +Ja sen jälkeen hän kertoi pienen jutun, joka yksinkertaisuudessaankin +suurimmassa määrässä veti Márthan huomiota puoleensa ja lopuksi +aiheutti ääretöntä hämmästystä. + +Rózsa Szép kertoi näet, että häntä hakkailee eräs nuori mies, johon +äitinsä on hassahtunut sentähden, että hän kovasti osaa olla äidille +mieliksi. Siihen määrään on hän voittanut rouva Szépin suosion, että +tämä olisi ollut valmis heti antamaan tyttärensä hänelle, mutta herra +Szép, isä, ei tahdo kuulla asiasta puhuttavankaan niin kauan kuin +asianomaisella ei ole virkaa. Tämä este kumminkin katoo ennen pitkää, +sillä tuo nuori mies voipi varmaan toivoa saavansa erään julkisen +notariuksen viran. Äiti on sokaistu, mutta Rózsa ei, ja hän päätti, +Budapestiin saavuttuaan, tiedustella tuttaviltaan Jancsi Mukystä. + +-- Jancsi Muky! -- huudahti Mártha. + +-- Tunnetko hänet? + +-- Kuinka en! + +-- Sitä parempi, voit sitten antaa haluamani tiedot. Ole suora, älä +pelkää mitään. Minua hän ei ensinkään miellytä, enkä muutenkaan +tahtoisi vielä tehdä loppua hauskoista tyttövuosistani. + +-- Olet oikeassa; jos emme voi saada sellaista, joka tekee meidät +onnelliseksi, on parempi jäädä vanhaksi piiaksi -- oli Márthan vastaus. + +-- Minua Jancsi Muky, siltä tuntuu, ei voisi tehdä onnelliseksi. + +-- Oikealta tuntuu, sillä tämä mies, kuten nyt huomaan, on sellainen +otus, joka, jos hänen syrjäyttämänsä tytöt joskus kiitollisuudesta +pystyttäisivät hänelle muistopatsaan, olisi valettava semmoiseksi, että +hän kumpaisessakin kädessään pitää lekkeriä -- puhkesi Mártha sanomaan. + +Rózsa ei ymmärtänyt näiden sanain tarkoitusta, mutta helppo oli se +hänelle selittää. + +Muky parka, jospa olisit voinut kuulla sitä keskustelua, minkä molemmat +nuoret tytöt nyt sinusta virittivät!... + +-- Sinut hän tahtoi naida rikkautesi tähden; minä taas olin vain +välikappaleena hänelle, jotta hän isäni kautta saisi viran. Semmoinen +se on, tuo kaikkien mammojen suosikki! En tiedä, iloitsenko vai suutun? + +-- Kaikissa tapauksissa meidän täytyy antaa hänelle aika löylytys -- +ehdoitti Rózsa ja tämän ehdoituksen Mártha ilolla hyväksyi. + + +IV. + +Rouva Szögleti oli ylen onnellinen. Mártha oli näet Mukyyn nähden +täydellisesti muuttunut. Hän oli paljasta huomaavaisuutta, +kohteliaisuutta, herttaisuutta. + +-- Näyttää siltä kuin hän ei minusta huolisi -- valitteli hän +äidilleen. + +-- Tiedäthän syyn, miksi hän on niin ujo. Niin kauan kuin hänellä ei +ole virkaa, hän ei uskalla esiintyä vakavalla aikomuksella. + +-- Entä jos hän ei senkään jälkeen uskaltaisi? + +-- Mitä tarkoitat? + +-- Sitä, äiti kulta, että meidän pitäisi saada vakuutta. Sitoutukoon +ensin, hän kyllä sittenkin tarpeeksi aikaiseen saa viran. + +-- Mikä epäluottamus tunnolliseen ihmiseen -- nuhteli rouva Szögleti. + +Mutta ukko Szögletikin piti tyttärensä puolta varovaisuuden +kysymyksessä, niin että äiti lopulta luopui vastustuksesta. Hän otti +suorittaaksensa asian herra Mukyn kanssa ja seuraavana päivänä hän +todellakin jo ilokseen saattoi perheneuvottelussa tehdä ilmoituksen +toimensa onnistumisesta. + +-- Muky tulee meille tänään jälkeen puolen päivän. Loput on sinun +asiasi, Mártha, minä jätän sinut yksinäsi hänen kanssaan. + +Iltapäivällä kello neljä saapuu Muky loistavin kasvoin. Kymmenen +minuutin kuluttua rouva Szögleti poistuu. + +Tuo suuri hetki on tullut ja Muky käy innolla tilaisuuteen käsiksi. +Ikäänkuin tuliset tunteet jo vuosisatoja olisivat hänessä raivonneet +ja hän vain suurimmalla voimainponnistuksella olisi saanut ne +tukahutetuiksi, niin tulvaavat nyt sanat hänen huuliltaan. + +-- Minä rakastan, rakastan, rakastan Teitä! + +-- Todellakin? + +-- Todellakin! + +-- Tuskin uskallan uskoa sitä. + +-- Miksi epäilisitte? + +-- Eräs aavistus ... oikeammin sanoen huoli vaivaa minua ... jo kauan +aikaa. Entä jos te rakastatte toistakin kuin minua. + +-- Mitä ajattelettekaan? Vain teitä -- ei ketään muuta! + +Ja tämän sanottuaan hän tarttuu Márthan pikku kätöseen, painaakseen +sitä huulilleen. Mutta koputus ovella häiritsee hänen hankettaan. Hän +hellittää äkisti kätösen. + +Ja... + +Jos olisin maalari ja voisin kuvata millaiseksi Jancsi Mukfalvi Mukyn +naama kävi, kun hän sisäänastuvassa naisessa tunsi Rózsa Szépin, saisin +varmaankin palkinnon taidenäyttelyssä. + +Molemmat ystävättäret syleilevät toisiaan. Mártha esittää herra Mukyn +Rózsalle, mutta Rózsa ilmoittaa sen olevan tarpeetonta, he ovat hyviä +tuttuja. + +Yleinen ihmettely! He ovat kaikki kolme yhteisiä hyviä tuttavia ja se +tulee vasta nyt ilmi. + +-- Ettette, herra Muky, koskaan ole minulle mitään maininnut Rózsasta! + +-- Ei ole juontunut mieleeni -- ankkasi hämillään kahden tulen väliin +joutunut armastelija. + +-- Mutta ettehän minullekaan koskaan ole puhunut Márthasta -- härnäilee +Rózsa. + +-- Unhottanut minutkin! -- huudahtaa Mártha. + +Molemmat ystävättäret iskivät salaa silmää ja nyt alkoi hupaisin +inkvisitsiooni, mikä koskaan on ketään hyväntekijää kohdannut. Jota +enemmän he Muky ystäväämme löylyttivät, sitä suurempaa huvia hänen +kidutuksensa tuotti heille -- noille armottomille, sydämettömille! + +Ettei muutamissa tytöissä ole sääliä ensinkään! + +-- Kuinka minua ilahuttaa, että tulit juuri nyt, tällä hetkellä -- +sanoo Mártha. -- Et ikinä olisi tullut parempaan aikaan! + +-- Kuinka niin? -- utelee tulija. + +-- Oi, jospa tietäisit, jos edes voisit aavistaakaan mitä nämät seinät +vastikään kuulivat! + +-- Mutta, neiti hyvä, -- vastustelee Muky -- on asioita, joita ei saa +antaa ilmi! + +-- Rózsalle minulla ei ole mitään salaisuuksia! Hän on paras ystäväni! +Ajatteles, ystäväni, herra Muky tunnusti minulle juuri rakkautensa! + +Tuli ja leimaus! + +Jani Mukfalvi Muky katsahti lattiaan eikö siinä olisi syvennystä, josta +voisi vajota alas. Sellaista ei löytynyt, mutta sitä ei ollut +tarviskaan, sillä Rózsa ei heittänyt häneen vihtrilliä eikä tehnyt +kohtausta tuskalloiseksi draamallisilla vihanpurkauksilla, vaan +toivotti mitä ystävällisimmillä kasvoilla ja viehättävimmällä hymyllä +onnea. + +-- Minuako onnittelet? -- kysyi Mártha. + +-- En suinkaan sinua, vaan herra Mukyä! No, hyvä herra Muky, miksette +anna minulle kättänne pudistettavakseni? Kuinka minua ilahuttaa nähdä +teitä tämmöisenä kauniina hetkenä! + +-- Oi, neiti! -- ähkyy nuori mies. + +-- Mutta teissähän, herra Muky, ei näy iloa hiukkaakaan. Eikö totta, +Mártha? Katsoppas vaan, kuinka surulliselta hän näyttää! Minä +todellakin loukkaantuisin, jos sulhaseni kymmenen minuuttia ensimmäisen +lemmentunnustuksensa jälkeen näyttäisi moista naamaa. + +-- Minä olenkin loukattu -- vastasi Mártha -- ja kehoitan teitä, rakas +Muky, näyttämään asemaamme ja onnellisuuteemme paremmin soveltuvaa +kasvojen ilmettä. + +-- Hymyilenhän minä ... hymyilen -- vakuuttaa Jani Muky. + +-- Tuoko olisi muka hymyilyä? -- inttää Mártha. -- Jos tahdotte saada +tunnustusta, hymyilkää leveämmin, näyttäkää onnellisemmalta! + +Muky yrittää kaikkia saadakseen kasvonsa iloisemman näköisiksi, mutta +turhaan, nuot kyllästymättömät naiset eivät tyydy siihen. + +-- Mutta pitäisihän teidän loistaa onnesta, istuessanne kahden +semmoisen tytön välissä, jotka molemmat yhtä paljon ihailevat teitä! + +Mártha katsoo hämmästyen Rózsaan. + +-- Mitenkä, sinäkin? + +-- Saattaako häntä vastustaa? -- kysyy mielenkiihkolla Rózsa. + +Herra Muky olisi ollut valmis vannomaan, että huoneessa oli kolme +tulikuumaa uunia, vaikka vain yksi semmoinen seisoi nurkassa eikä +sekään ollut lämmitetty. + +Mártha on aivan kauhistunut. + +-- Ei hän vain lie sinuakin miellytellyt? + +-- Vieläpä rakkautensakin tunnustanut -- vastasi Rózsa -- mutta älä +siitä ole milläsikään. Minä olen jalomielinen ja luovutan hänet +sinulle. + +Mártha ei tahtonut suostua siihen. + +-- Ei, Rózsa, niin paljon kuin häntä rakastankin, sinua en saata tehdä +onnettomaksi! Olkoon hän sinun! + +-- Ja jos se tuottaa sinulle kuoleman? -- kysyy Rózsa. -- Ei niin, +Mártha, tulkoon hän sinun omaksesi! + +Mukystä tuntuu kuin nuot kaksi tyttöletukkaa aikoisivat pitää hänestä +huutokauppaa. + +-- Valitkoon hän itse meidän kesken! -- ehdoittaa Mártha. + +--- Mainio aate! -- huusi vakavimmalla äänellä Rózsa. -- No, herra +Muky, kummanko meistä suvaitsette valita? + +-- Tehkää hyvin, lausukaa arvoisa ajatuksenne, ja asianomainen on +tunteva itsensä kunnioitetuksi siitä, että suvaitsette tehdä hänestä +rouva Mukyn -- täydensi ystävänsä ehdoitusta Mártha. + +Herra Muky olisi tällä hetkellä tahtonut muuttua Porticin mykäksi. + +-- No, ettekö valitse armoton? -- ahdistaa Mártha. + +-- Kauanko vielä pidätte meitä piinapenkillä? -- lisää siihen Rózsa. + +-- Tulkoon mammojen luo, joiden ihanne hän on; pyytäköön siellä toista +meistä! + +-- Molemmat mammat ovat viereisessä huoneessa. + +-- Tulkaa, tulkaa! + +Silloin Muky saa takaisin puhekykynsä. Hän panee vastaan, pyytää +anteeksi. + +Mutta tytöt eivät anna perään, tarttuvat hänen käteensä, toinen +oikeaan, toinen vasempaan, ja, vastoin tahtoaan purskahtaen raikuvaan +nauruun, alkavat raastaa häntä toiseen huoneesen. + +-- Pian! + +-- Joutuun! + +-- Tuskin maltan odottaa ratkaisua. + +-- Valinneeko hän minut? + +-- Mitä minusta silloin tulee? Hyppään Tonavaan! + +... Kun he saapuvat viereiseen huoneesen, Muky herra --- ei ole +missään! Nielikö hänet maa? Haihtuiko hän ilmaan? + +Sitä emme tiedä, se vaan on varma, että hän oli kadonnut. + + * * * * * + +Puolen vuoden kuluttua Mártha lähti Abajdiin julkisen notariuksen +rouvaksi. + + + + +ORJA. + + +Puhelin odotussalissa Szerváczin kanssa, odottaen junan lähtöä. +Piroska, jonka jo kokonaista kaksi tuntia saatoin sanoa vaimokseni, oli +pakinoissa äitinsä ja sukulaistensa kanssa. Hän vuodatti kyyneliä ja he +vuodattivat kyyneliä ja lohduttelivat toisiaan, että miksikä tämä +mielenliikutus, kun he kuuden viikon päästä taas kohtaavat toisensa. + +Annettiin merkki, ensimmäinen soitto. Ovenvartija käveli edestakaisin, +kilistäen kelloansa odotussalissa ja huutaen pikajunan asemia: "Vácz, +Esztergom, Ersekújvár, Pozsony, Marchegg, Wien". Syleilyjä, +silmienhieromisia. + +Szervácz pudistaa kättäni ja huokaa syvästi liikutetulla äänellä: + +-- Sinun siis todellakin täytyy lähteä, ystävä raukkani! + +-- Miksi surkuttelet mua? Olen suunnattoman onnellinen! -- vastasin +kummastellen. + +-- Niinkuin orja saattaa olla -- lausui Szervácz ja lisäsi siihen +soimaavasti: -- Sinä menit naimisiin vastoin kaikkia varoituksiani, +myit vapautesi, olet hukassa, vedän ristin päällesi. + +-- Mitä olisin voinut muuta tehdä, kun olin rakastunut? + +-- Hullutusta! Muuten on jo myöhäistä siitä kanssasi kiistellä. Mene, +onneton, joka sidoit itsesi yhteen ainoaan ja luovuit suloisesta +vaihtelusta, mikä minulle, joka olen varjellut vapauttani ja kaikkina +aikoina sitä varjelen, vielä lupaa niin monta ihanaa hetkeä. Nytkin ... +niin ... jospa tietäisit ... mitkä silmät ... mitkä uhkuvat huulet ... +uhkuvat ... oikein uhkuvat!... Se on todellinen onnellisuus. +Onnellisuutta ei voi ajatella ilman vapautta ja vapauden perusehtona +miehellä on naimattomuus, -- päätti Szervácz pitkäksi vetäneen +lausuntonsa. + +-- Alfred! Alfred! -- kuului sukulaisteni piiristä. -- Riennä, kohta +soitetaan toinen kerta. + +Vain sen verran ehdin enää sanoa Szerváczille, että minä en välitä +vapaudesta, vaan rakkaudesta. Johon hän vastasi, että rakkaus on +ikuinen, pysyvä, ainoastaan sen esineet vaihtelevat. Se oli hänen +käsityksensä. + +Soitettiinkin toinen kerta. Kahden minuutin kuluttua istuin erittäin +tilatussa vaununosastossa Piroskan kanssa. Kolmas soitto, nenäliinain +huiskutusta... Herran haltuun! huusivat sukulaiset. "Eläköön vapaus!" +kaikui pienestä seurueesta. Tunsin Szerváczin barytonin. + +Lempiviikkoni kestivät kauemmin kuin määrä oli. Kuusi viikkoa oli +kulunut ja minä pyysin Salzburgista sähkötietä vielä yhden viikon +vapautta. Sainkin sen. + +Takaisin palattuani odotti minua paljon virkatöitä; vieraissakäynnit ja +kaikenlaiset ostot veivät runsaasti aikaa, ja vilpittömästi +surkuttelin, että minulle jäi vähimmin aikaa siihen, mikä +vastasolmitussa avioliitossa uutuutensa takia on niin suloista, jos +naisen lempeys osaa sen semmoiseksi tehdä, nim. kotona olemiseen. Minun +pitäisi oikeastaan aina istua kotona. Niin viehättävä on tämä kotini. +Piroska on todellisella kekseliäisyydellä järjestänyt sen niin, että +mielelläni pysyisin siellä, hyvin viihtyisin siellä, en haluaisi sieltä +pois. Järjestyksellä en tarkoita huonekaluja, kapineita, mattoja, +vaikka nekin kyllä olivat mukavia; siitä, mikä oikeastaan teki kotini +niin viehättäväksi, saan kiittää Piroskaa. Hymyily, tyytyväisyys ja +rauha odottavat minua aina kodissani. Niin hyvää, niin suloista on +minun täällä olla. Ja tämmöistä elämää rohkeni Szervácz sanoa +orjuudeksi, tämäkö koti olisi muka vankila? Szervácz, Szervácz, miksen +voi sinulle näyttää orjuuttani? Varmaankin sitä kadehtisit! + +Mutta Szervácz ei näyttäytynyt. Hänen asuntonsa oli suljettu. +Kulkupuheitten mukaan hän on matkoilla. Useissa kotimaan +kylpylaitoksissa hänet on nähty erään naisen seurassa, jolla on kovin +uhkuvat huulet. Ennen pitkää hän kyllä sanoo jäähyväiset noille +uhkuville huulille ja kulkee kai jonkun toisen kaunottaren kanssa maita +mantereita. Ja sitä hän sanoo onnellisuudeksi! + +Niin kului melkein puoli vuotta, vilaukseltakaan näkemättäni entistä +ystävääni, ja minä olin jo luopunut siitä toivostani, että tuo +seikkailujen sankari joskus vielä astuisi vankilani kynnyksen yli, kun +sattumalta sain tietää, että hän jo aikoja sitten on Budapestissä. +Mutta hän ei käy missään. Istuu alati kotona. Karttaa tuttaviaan. + +Sitä ei kestä kauan; moinen onnellisuus on tavallisesti ohimenevää, +väliaikaista laatua. + +Tällä kertaa kumminkin erehdyin. Tuo hänen onnellinen erokaselämänsä ei +tahdo loppua. Hän oli tavannut mestarinsa. Noin kestävää suhdetta en +vielä tietänyt hänestä; puolta vuotta kauemmin ei hänen muulloin ollut +tapana pysyä yhden ihanteen luona. Tuo Circe herätti uteliaisuuttani ja +kun Piroskakin alkoi kehoittaa minua tiedustelemaan Szerváczia, miksei +hän tule vanhan ystävänsä luo, läksin eräänä iltapäivänä hänen +asunnolleen. + +Soitostani avaa palvelustyttö oven. (Ennen palvelija sen teki). + +-- Haen herra Szervácz Kovács'ia. + +-- Ei ole kotona -- kuuluu vastaus lyhyesti, miltei ylenkatseellisesti. + +-- Koska häntä voi tavata? + +-- Se on epätietoista. + +-- Tulen takaisin toiste. Tässä käyntikorttini. + +Pystynenäisen piian kasvoilla näkyi ilkeä ilme, kun hän otti korttini. + +Luulin että ystäväni vastaa käyntiini. Taaskin erehdyin. Viikon +odotettuani päätin ottaa selkoa, mikä häntä pidättää. + +Soitan. Pystynenän omistaja ilmestyy taas oveen. Sama ilkeä ihme, +terävä ääni, joka tuonnoin minua harmitti. Szervácz ei nytkään ole +kotona ja aivan epätietoista on, milloinka hän on tavattavissa. + +-- Annoitteko hänelle käyntikorttini viime kerralla? -- kysyin +suuttuneena. + +-- Tietysti. + +-- Tehkää hyvin ja antakaa tämäkin! + +Ja nyt kirjoitin korttiin: "Odotan sinua niin pian kuin suinkin". + +Tein sen lujan päätöksen, että jos ei Szervácz ystäväni nytkään käy +luonani, minäkin luovun kaikesta enemmästä jälleennäkemisen +yrityksestä, koska hänen käytöksestään selvästi näkyy, ettei hän tahdo +minua tavata. Pysyköön siis erillään! Ja niin kävikin. Luopunut ystävä +ei vielä kahden viikon kuluttuakaan ollut luokseni ilmestynyt. + +Eräänä päivänä kello kahdentoista ajoissa asioillani ollessani +tullihuoneen tienoissa käännyin juuri Vala-torilta Tonavan rannalle, +kun yht'äkkiä näin edessäni Szerváczin, joka talutti kainalossaan +pitkävartaloista, uhkuvahuulista naista. Molemmat katsahdamme +hämmästyneinä toisiimme, minä tervehdän, hän myös, vaikka arkamaisesti. +Nainen luopi vihaisen silmäyksen minuun, vetää Szerváczia käsivarresta +ja he rientävät pois. + +Kotona kerroin vaimolleni tämän kohtauksen. + +-- Nyt ymmärrän jo, miksi emme saa nähdä Szerváczia täällä. Tuo nainen +ei laske häntä. + +Itsenäistä, riippumatonta miestäkö ei laskisi hänen naisensa? +Semmoisessa orjuudessa vain me aviomiehet elämme. Mutta Szervácz ei ole +orja. Jos hän ei tule luoksemme, niin on siihen syynä vain hänen oma +päätöksensä. Epäilemättä hän rakastaa tuota naista ja koskei hän voi +missään esittää häntä, pysyy hän ennemmin itsekin poissa. + +Tämä oli minun ajatukseni, mutta se, mitä eri tahoilta pian sain +kuulla, todisti vaimoni arvelun oikeaksi. Rupesin asiaa tarkemmin +tiedustelemaan ja siitä tuli ilmi, ettei Szervácz raukan elämä +tosiaankaan ollut kadehdittava. Hän on jo kauan aikaa asunut yhdessä +tuon naisen kanssa, joka muutamain kertomuksen mukaan joskus on ollut +muotitavarain kauppias, toisten väitteen mukaan taas on tahtonut +valmistua pianonsoittajaksi. Häntä kutsutaan Celiaksi, joka kyllä on +kaunis nimi, mutta samaa ei voi sanoa hänen elämästään. Szerváczia hän +pitää niin aisoissa, että tuskin päästää hänet ulos; hän seuraa häntä +kaikkialle ja jos hänen joskus kuitenkin täytyy laskea hänet omille +hoteilleen, määrää hän täsmälleen ajan, milloin Szerváczin on kotia +tuleminen, ja jos tämä myöhästyy vain viisi minuuttia, odottaa häntä +ankarat kotiripitykset. Tuonnoin Celia semmoisen myöhästymisen takia +kaappasi hänen päästään silinterin ja tallasi sen mäsäksi; toisen +kerran tempasi hän kävelykepin hänen kädestään ja, murtaen sen poikki +polveansa vastaan, viskasi kappaleet hänen eteensä. Ratkaiseviin +toimiin hänellä on suuri taipumus ja Szerváczin kapinanyritykset hän +säännöllisesti sillä tapaa tukehuttaa. Kun ystäväni kerran kyllästyi +tähän melkein liiaksi vaihtelevaan ja melskeiseen elämään ja uhkasi +erolla, hyppäsi Celia ylös ikkunalaudalle ja tahtoi heittäytyä siitä +alas. Szervácz pelästyy, tempaa naisen alas vaarallisesta asemasta ja +pyytää polvillaan anteeksi. + +Tämän kaiken sain juorutietä tietooni erään tuttavani kautta, jonka +palvelustyttö oli hyvä ystävä Szerváczin pystynenäisen piian kanssa. + +Tuohonko siis oli joutuva se, joka kammoksui kunnialliseen puolisoon +sitoutumista? Ja tämäkö se vapaus, jonka myymisestä hän minua +asemakartanolla pilkkasi! + +Saapuessani virastooni sinä päivänä, jolloin edellä mainitut tiedot +Szerváczin kotielämästä joutuivat korviini, löydän pöydältäni suljetun +kirjekortin. Päällekirjoituksesta tunnen Szerváczin käsialan. + +Kirjeen sisällys: "Rakas ystäväni! Huomenna tiistaina aamupäivällä +kello 9 ja 10 välillä tulen luoksesi virastoosi. Laita niin, että +puolen tunnin aikana saan häiritsemättä puhua kanssasi. Minulla on +paljon ja tärkeätä sanottavaa. Ystäväsi Szervácz." + +Seuraavana päivänä heti yhdeksän jälkeen kuulen kiireisen koputuksen ja +puoleksi avoinna olevaan oveen ilmestyy kalpeat kasvot, kaksi +tähystävää silmää. + +-- Olen yksinäni, astu huoleti sisään! -- lausun nousten ja hänen +eteensä rientäen. + +Hän astuu luokseni, pudistaa kättäni ja heittäytyy hermostuneena +sohvaan. + +-- Vihdoinkin olen täällä. Jo kuukauden ajan olen aikonut tulla, mutta +se ei käynyt päinsä. Tuo nainen ... tuo nainen! Mutta nyt hänet +petkutin. Hän olisi tahtonut minua seuraamaan häntä hammaslääkärille, +minä olin olevinani pahoinvoipa, panin maata vuoteeseni, hän menee +ulos, minä lähetän palvelustytön apteekkiin, hyppään vuoteestani, puen +kiiruusti päälleni ja ilmestyn määrähetkenä luoksesi. Enkö ole +taitavasti menetellyt? + +Vilkkaasti, melkein kehuen hän toi esiin tämän, kuin jos olisi +suorittanut jonkun suuren urostyön. + +-- Niinkö vaikea sinun on päästä ystäväsi luo? -- kysyin, lausuakseni +jotakin, sillä en tietänyt mitä sanoisin hänen suuren uhkayrityksensä +johdosta. Szervácz ei vastannut kysymykseeni, jatkoi, ikäänkuin vaan +yhden ajatuksen valtaamana, kiivaasti puhettaan melkein kuin itsekseen. + +-- Hän pelkää kaikkia, yksin ystäviänikin. Naisia en saa edes katsella. +Hänen kanssaan kadulla liikkuminen on todellinen piina. Enhän alati voi +silmiäni maahan luoda. Vaan olkoon se vielä menneeksi! Mutta mitä minä +mahdan sille, jos naiset katsovat minuun? Silloin hän nipistää minua +käsivarresta. Ui! hirveä olento, kauhea! Minun täytyy istua aina +kotona ... aina ... ja häntä huvitella. Se oli nautintoa ensi +alussa ... mutta nyt se jo käy yksitoikkoiseksi tuo ijankaikkinen +istuskeleminen hameenliepeissä. Tahtoisin työskennellä jossain +toimessa. Sinun ei ole pakko tehdä sitä, vastaa hän; olet tarpeeksi +varakas. Lyhyesti sanoen: sietämätön elämä, kärsimätön tila, josta +täytyy tehdä loppu. Tulin luoksesi neuvoa pyytämään. + +-- No, eikö terve järkesi sitä anna? Jätä hänet! + +-- Niin, niin, jätän hänet. Mutta tahtoisin sen tehdä ilman melua, +huomiota herättämättä, vaan hän on eriskummainen olento. Alfred, entä +jos sinä ottaisit järjestääksesi tämän asian? Minä pyydän, tee se! -- +rukoili Szervácz. + +-- Mitäpä siinä on järjestämistä? Sinä et ole häneen sidottu. Vapaana +miehenä saatat heittää hänet muitta mutkitta. + +Mutta Szervácz ei tahtonut sitä kuullakaan, tuo nainen tekisi silloin +tiesi mitä. Tunnollisesti on hänen kanssaan meneteltävä, säädyllinen +loppusuoritus tarjottava, jos hän puolestaan lupaa olla uhriaan enempää +häiritsemättä. Hän ei enää mene kotiakaan, muuttaa hotelliin asumaan +eikä tahdo nähdä uhkuvien huulten omistajaa, jottei horjuisi +päätöksessään. Minä otin hieroakseni kaupan ja saattaakseni asian +suoritukseen, Szerváczin luvattua että hän alistuu viisaan johtoni +alaiseksi ja tarkasti seuraa määräyksiäni. + +Vielä samana päivänä menin Celian luokse, uteliaana odottaen, minkä +vaikutuksen tuo huono uutinen saisi aikaan. Huudahuksia, raivostusta, +uhkauksia ... valmistauduin jo edeltäpäin niihin annettavaan +vastaukseen. + +Hämmästyksekseni sain kokea ihan päinvastaista. Odotin haukkaa, tapasin +kyyhkysen. + +Pelkkää antaumusta, lempeyttä, kärsivällisyyttä, hyvyyttä, +herttaisuutta. Servácz siis tahtoo luopua hänestä, on kyllästynyt +häneen? Tämä tieto saattaa hänen sydämensä pakahtumaan, hän ei vielä +ikinä eläissään ole sellaista tuskaa tuntenut -- hänhän jumaloipi +häntä ... niin, todellakin jumaloipi ... on uhrannut hänelle hyvän +maineensa, kunniansa. Antoi kelpo kosijalle rukkaset, sillä tunsi heti +ensikerran ystäväni nähtyään, ettei voi elää ilman häntä. Ja nyt hän +kuitenkin heittää hänet oman onnensa nojaan! Mutta yhtä kaikki! Hän ei +pidätä häntä hetkeksikään, pakollista rakkautta hän ei tarvitse, antaa +hänelle takaisin vapautensa ja poistuu yksinäisyyteen, sillä iäti +iankaikkisesta iankaikkiseen hän vaan Szerváczia, ainoastaan häntä +yksistään on rakastava. + +Hänen viimeiset sanansa tukehtuivat itkuun. + +Sortuneena, murtuneena istui hän edessäni sohvalla. + +Merkillistä! Tämäkö siis se kammottava olento, josta ystäväni melkein +vavisten puhui? + +-- Kiitoksia, hyvä, rouva -- vastasin hetken vaiettuani -- että teette +toimeni suorittamisen niin helpoksi. Kauniit ja jalot sananne tulevat +epäilemättä liikuttamaan ystävääni, vaikkeivät ne saata mitenkään +muuttaa hänen päätöstään. + +-- Hyvä Jumala, mitä minusta tulee? -- huokasi Celia. + +-- Älkää siitä huolestuko, ystäväni tahtoo pitää murhetta teistä. +Vaikkei hän voikaan vakuuttaa teille toimeentuloa koko elinkaudeksenne, +niin hän ainakin toistaiseksi... + +Celia keskeytti kiivaasti: Elatusta, eikö niin? Kahden viikon tai yhden +kuukauden irtisanomisella? Uusi loukkaus! Sanokaa hänelle, että rahaa +en tarvitse. Ellei hän voi antaa sydäntään, luovun kaikesta muusta. + +-- Sekö viimeinen sananne? -- kysyin. + +-- Viimeinen -- vastasi hän vakavalla äänellä. Sitte hän mietti +vähäisen ja jatkoi: -- Eipä sentään ... viimeisen tahtoisin hänelle +itselle lausua. Ainoastaan hänelle. Tehkää hyvin, pyytäkää häntä +tulemaan luokseni, vain puoleksi tunniksi ... lyhyeksi puoleksi +tunniksi. Taivutattehan hänet siihen, eikö niin? Tehkää se, hyvä herra, +armosta, säälistä! + +Hurmaavan kaunis ja viehättävä hän oli, näin rukoillessaan. Tämä +intohimoiselta näyttävä olento osasi olla noin hellä, liikuttava! + +-- Olkaa huoleti, -- vakuutin -- tarkasti ilmoitan Szerváczille kaikki, +mitä täällä olen nähnyt ja kuullut, ja toivon hänen suostuvan +pyyntöönne. + +Totta puhuen, liikutettuna poistuin tämän naisen luota, joka niin vähän +vastasi sitä kuvaa, minkä hänestä olin luonut, ja täysin tyytyväisenä +asian onnellisesta päättymisestä läksin Szerváczin luo. + +-- Kaikki käy hyvin, veikkoni, Celia luopuu sinusta eikä vaadi +minkäänlaista korvausta. + +Sitte kerroin hänelle koko kohtauksen, semmoisena kuin se oli +välillämme tapahtunut, ja ihmettelin suuresti, etteivät sanani tehneet +ystävääni sitä suotuisaa vaikutusta, jota olin odottanut. +Hermostuneesti hän minua kuunteli, näyttäen selviä kärsimättömyyden +ilmeitä, ja lopuksi hän epätoivoissaan hypähti paikaltaan. + +-- Olen hukassa, hukassa! + +-- Mitenkä niin? Etkö ole minua ymmärtänyt? Pelkkää hyvyyttä, +lempeyttä! + +-- Muiden edessä; komediaa hän näytteli lumotaksensa sinua, mutta jos +hän jälleen näkee minut ja me olemme kahden kesken, alkavat taas nuot +vanhat kohtaukset. + +Szervácz lausui nämät sanat suurimmalla mielenliikutuksella ja selvästi +näkyi, kuinka vakuutettu hän oli niitten oikeudesta. + +-- Sehän on sangen helposti autettavissa: et näe häntä enää ja sillä +kuitti. + +-- Minä häntä en, mutta hän minua kyllä! Jos hän olisi ottanut +korvausta, olisin levollinen, mutta moinen jalomielisyys todistaa, +ettei hän tahdo laskea minua menemään. + +-- Mitenkä mies saattaa noin puhua? -- puhkesi minusta suuttumus. + +-- Tuommoisiin naisiin nähden kadotamme kaiken voimamme. Se, mikä +hillitsee muita naisia, siveyden, kasvatukseen, uskonnollisuuden +vaatimukset, sitä kaikkea ei ole olemassa näille seikkailijoille. He +eivät välitä seuraelämän eikä muista siteistä. Ja juuri sen vuoksi he +eivät haikaile skandaaliakaan, päin vastoin tietäessään, mitenkä se +kammottaa meitä, jotka seuraelämässä ehtimiseen tapaamme tuttavia, he +ovat valmiit aikaan saattamaan häväistystä kuinka usein hyvänsä, +pitääksensä meitä siten kynsissään. + +Huomasin että Szervácz ystäväni silmään vähitellen alkaa häämöittää +erotus, näitten ja noitten naisten välillä. + +-- Jos asian laita on semmoinen, -- vastasin -- niin ei ole muuta +neuvoa kuin paeta hänen tieltään. Viekkaus viekkautta vastaan! Ilmoitan +hänelle, että ylihuomenna saavut hänen luokseen, sillaikaa ehdit +järjestää asiasi ja lähteä matkoihisi. + +Mutta ystäväni ei saattanut noudattaa tätä viisasta neuvoa siitä +yksinkertaisesta syystä, että Celia asui hänen asunnossaan; hänen +huonekalunsa, asiakirjansa, rahansa, kaikki oli hänen luonaan; jos siis +ei voinut hyvällä saattaa naista huomiota, skandaalia herättämättä +muuttamaan pois, täytyi Szerváczin suostua hänen ehtoonsa ja mennä +häntä viimeisen kerran tapaamaan. Yritin lohduttaa ystävääni: + +-- Entä jos erehdyt hänestä ja hän sittenkin suostuu eroon? + +-- Eipä suinkaan suostu, sillä... + +Hän ei jatkanut lausettaan. + +-- No, miksei hän suostu? -- kysyin. + +Szervácz näytti epäröivän, ikäänkuin jatkaminen kysyisi suurta +ponnistusta; sitte hän kumminkin lausui ilmi sen, mikä hänen mieltään +painoi, tukehutetulla, kolkolla äänellä. + +-- Siksei, että hän tahtoo naittaa itsensä minun kauttani. + +Kauhistuen katson ystävääni. + +-- Szervácz! Ethän toki ota sellaista naista vaimoksesi? + +-- En ikinä, Alfred, en ikinä; ennemmin menköön kaikki omaisuuteni! + +Keskustelumme tulos oli se, että Szerváczin on kuin onkin mentävä +kotia, mikä paon ja poissa vietetyn yön jälkeen kyllä on tuskallinen +yritys, mutta minä rohkaisin, terästin häntä vastustukseen niin kauan, +että vihdoin huoletta saatoin laskea hänet matkalle. Hän lupasi pitää +puoliaan. + +Kolmantena päivänä sen jälkeen sain häneltä seuraavan lyhyen kirjeen: + +"Rakas ystäväni! Olen saanut kaikki kuntoon, matkustan pois. Kiitoksia +hyväntahtoisesta välityksestäsi! Ystäväsi Szervácz." + +Iloitsin näistä riveistä, ne kun todistivat että minä sittenkin olin +oikeassa Celiaan nähden. Ärtyneessä mielentilassaan Szervácz oli nähnyt +aseman liiaksi synkässä valossa ja kuvaillut eteemme sellaisen +naispaholaisen, jommoisia kaikeksi onneksi vaan poikkeuksena on +olemassa. + +Piroska, jolle illallispöydässä kerroin asian, ei ollut tyytyväinen sen +loppusuoritukseen. + +-- Szervácz pääsi liian helpolla pulasta. Tuo daami olisi saattanut +hiukan enemmän piinata häntä. + +-- Oletpa sinä kostonhimoinen! + +-- Mitä se ansaitsee, joka kiihoittaa avioliittoa ... pyhää +avioliittoa ... avioliiton pyhyyttä vastaan? -- vastasi Piroska +kiivaasti. -- Mitä ansaitsee, kysyn ma, se, joka kutsuu kunniallisten +vaimojen miehiä orjiksi ja löytää onnellisuutta vain siinä, että +saattaa vapaasti tyydyttää himojaan moisten naisten parissa? Jos se +olisi minusta riippunut, olisin paremmin tanssittanut tuota +Szervácziamme ... mokomaa miestä, -- lisäsi hän katkeralla äänellä. + +Aikaa myöten hänkin sentään tyytyi siihen, että kohtalo epäilemättä +lievittäviin asianhaaroihin katsoen oli määrännyt ystävällemme vähemmän +rangaistuksen kuin mitä hän oli ansainnut, ja ennen pitkää ilahuttava +perhetapaus sai meidät unhottamaan kaiken muun tässä maailmassa. + +Pikku poikani ristiäisten jälkeisenä päivänä toi postiljooni meille +kimpun onnentoivotuskirjeitä, joitten kaikkien sisällys eri +toisinteluilla oli se, että uusi kansalainen toteuttaisi kaikki +vanhempainsa toiveet hänestä ja tulisi heille iloksi ja kunniaksi sekä +heidän vanhuutensa tueksi. Tuo yhtäläinen nuotti alkoi minua +ikävystyttää ja aioin jo heittää viimeiset lukematta syrjään, kun +yhdessä päällekirjoituksessa tunsin Szerváczin käsialan. Avoimessa +kuoressa oli kaksi korttia. + +Toisessa seisoi: "Szervácz Kovács ilmoittaa ilolla avioliittonsa rouva +Celia Szélin kanssa." + +Toisessa: "Celia Szél ilmoittaa ilolla avioliittonsa herra Szervácz +Kovácsin kanssa." + + * * * * * + +Sen jälkeen näin vaan kerran ystäväni; satuimme yht'äkkiä yhteen +Lloyd-rakennuksen kulmassa Dorottya-kadun varrella. + +-- Szervácz! -- huudahdin. + +Hän joutui aivan hämilleen, rohkeni tuskin katsoa minua silmiin. + +-- Alfred, kuinka jaksat? Hyvin! Se minua ilahuttaa. Hyvästi! -- lausui +hän hämillään ja tahtoi paeta. + +Minä pidätin häntä: + +-- Olet siis kuitenkin nainut hänet? + +-- Se oli velvollisuuteni. Hän rakastaa minua, rakastaa suuresti! -- +puolustelihe ystäväni, jonka kasvoilla kummastuksekseni keksin muutamia +kynsien jälkiä. + +Hän huomasi sen. + +-- Vaimoni kissa raapaisi. Servus! + +Ne kissat! + + + + +ESIKOISPUHE. + + +Herra valtiopäivämies on pitävä puheen. + +Hän on päättänyt sen. + +Hän oli tullut valituksi ja saanut valtakirjan käteensä. Saapui sitte +pääkaupunkiin. Esitti itsensä klubissa sille ja tälle, vertaisilleen, +mutta erittäinkin ensi sijassa ylhäisille herroille. + +Ja hän nautti edusmiestoimen ensimmäistä hauskuutta: ylhäiset herrat +sinuttelivat häntä, taikka, mikä oli vielä hurmaavampaa, hän sanoi, sai +sanoa heitä sinuksi. Sehän on lapsellisuutta! sanovat jotkut; mutta +niin se on: edusmiehyydelläkin on lapsentautinsa. + +Hän käveli edestakaisin klubihuoneissa ja katseli, kuinka maan isät +löivät korttia. Jos hän itsekin osaa korttia pelata, kotiutuu hän +pikemmin. + +Se on kuitenkin vaan alkusoittoa. + +Esirippu nousee vasta esikoispuhetta pitäessä. Onko hän puhuva vai ei, +ja koska? Onko odottaminen vai ei? Syökseekö hän sisään päistikkaa vai +tutustuuko ensin oloihin ja vasta sitte vähitellen, tarpeeksi asioihin +perehdyttyään, uskaltaa astua tuon suuren askeleen? + +Siihen tarvitaan päättäväisyyttä, suurtakin. + +Huonosti onnistunut esikoispuhe voipi haudata hänet ikipäiviksi, taikka +ainakin pitkiksi ajoiksi. + +On tosin löytynyt valtiopäivämiehiä, jotka ovat osanneet nousta +suuremmoisten kuperkeikkojenkin jälestä. Mutta tokko hän kuuluu niitten +joukkoon! + +Tunnollinen mies, joka on kuluttanut ja ponnistanut paljon valituksi +tullakseen, tuntee aseman painon. Sillä jos hän ei onnistu, niin +seuraavana päivänä sanomalehdet nolaavat koko maan ja -- mikä on vielä +pahempi -- vaalipiirin edessä. + +Kaikkia näitä seikkoja punnittuaan ja harkittuaan, hän päätti -- +esiintyä. + +Otetaan kohta esille valtion tulo- ja menoarvio, siinähän on sopiva +tilaisuus, jota täytyy käyttää. + +Hän vetosi sananlaskuihin ja vaikka moni niistä kehoittaa +varovaisuuteen, sanoen että onnettaren vaunuissa on järkevästi +istuttava ja erittäin varottava ettei niistä keikahda maahan, niin +muuan latinalainen sananlasku suosittaa rohkeutta, koska onni on muka +rohkealle suotuisa. + +No, jos ei muuta tarvita kuin rohkeutta, niin sitä hänessä kyllä on! + +Kun hän aamulla, unettoman yön perästä, nousi ylös sillä päätöksellä, +että astuu kiistakentälle esikoispuheellaan, sai koko perhe pian tuntea +tämän päätöksen merkityksen, niin vaimo ja lapset kuin palkollisetkin. + +Nuori maanisä oli ärtyisä, tavallista huonommalla tuulella, sillä aina +siitä asti, kun hän oli saanut valtakirjan edusmiestoimeen, oli hänen +ennen niin kirkas otsansa peittynyt synkkiin pilviin. Suuret huolet +rasittavat häntä. Herranen aika, eiväthän kaikki sitä varten +edusmiehiksi tule, että 3-4 vuoden kuluttua pääsisivät osasto- tai +ministerineuvoksiksi. Muutamat uneksivat Tiszasta, Apponyista, +Szilagyista, vieläpä Andrássystakin. Entäpä jos hänessä olisi vähäisen +Tiszaa taikka pikkuruisen Andrássyä? Sitä ei voi tietää. Ihminen kasvaa +tehtäviänsä myöten. Hyvä Jumala antaa järkeä ei ainoastaan viran, vaan +ministerisalkunkin hoitamiseen, ja mitä ei ole, se saattaa vielä tulla. + +Ensimmäinen muutos, mikä sekä ruokapöydässä että kyökissä herätti +huomiota, oli se, että kun hän tähän asti oli syönyt kaikkea, mitä +hänen eteensä tuotiin, hänelle nyt ei enää maistu entinen mieliruokansa +kaalitäytekään. + +-- Tuommoistako tohditaan minulle tarjota? -- kysyy hän vihaisesti. +(Hän katsoi sitä luultavasti vastapuolueen vastaväitteeksi.) + +Lapset tulevat ennen kouluunmenoaan näyttämään itsensä isälle. + +Hän ei edes katso heihin! + +Hän on hajamielinen. + +Rouva luopi häneen huolestuneen silmäyksen, mutta mies vastaa vain: +Lapset, jättäkää minut -- minun on pidettävä puhe! + +Vai niin! Hän pitää puheen. Sillä on kaikki sanottu. Asema on nyt +rouvalle selvä, ja hyvänä puolisona, joka miehensä silmistä lukee hänen +toivomuksensa, hän tietää että hän tarvitsee lepoa. Pst! Vaiti! Hiljaa! +Isä on puhuva! Herra valmistaa puhetta! Häntä ei saa häiritä, ei +millään muotoa! + +Valtiopäivämies ja vastainen esikoispuhuja sulkeutuu huoneesensa. + +Rouva lupaa, ettei kukaan häntä häiritse. Säännöllisesti hän -- mies -- +perheen ylläpitäjänä maksaa kaikki laskut, sillä rouva laskee huonosti +ja häntä petetään, mutta esikoispuheen valmistamiseen menevän ajan +kuluessa rouva suorittaa höystekauppiaan, teurastajan, leipurin ja +muitten, uudenaikuiseen elämään kuuluvien iilimatojen laskut -- +kahdenkymmenen prosentin koroituksella. + +Mies mietiskelee, mihin tapaan hänen on puhuttava. + +Ihmiskunta on Demostheneen ajoista asti merkinnyt aikakirjoihinsa +erilaisia puhujoita. Mirabeau, Dante ja niin edespäin. Yksi on +semmoinen, toinen tämmöinen. Yksi on teeskentelemätön, mutta vaikuttaa +todisteittensa painolla; toinen on intohimoinen, tulinen, mukaansa +tempaava; kolmas lämmin, neljäs kylmä, viides... Millainen mikin lie +ollutkaan -- se vaan on varma, että jokainen on onnistunut. Ja sehän on +pääasia! + +Uusimman ajan historiasta saattaa lukea sellaisistakin, jotka eivät ole +olleet suuria eikä merkillisiä puhujoita, mutta jotka ahkerasti +seurustelemalla sanomalehtikertojain kanssa ovat voittaneet itselleen +tunnustusta. Eräs hänen ystävänsä -- joka hyvin usein söi illallista +sanomalehtireferenttien seurassa -- sai sangen kauniin arvostelun +sanomissa semmoisesta puheesta, josta Cicero olisi kääntynyt +haudassaan, ei kerran, vaan pari kolmekin kertaa. + +Hirveät päivät ja tunnit! Synnytystuskan hetket ovat kauheita. Jo hän +ajatteli sitäkin, mitä muuan hyvä ystävä viime valtiopäiviltä oli +hänelle kuiskaissut, että hän tuntee erään referentti-hunsvotin, joka +varsin halvalla sepittää hänelle puheen, minkä sitte vain tarvitsee +ulkoa oppia. Kaksikymmentä floriinia on alhaisella, neljäkymmentä +korkeammalla valtiomiehen asteella seisovan puheen hinta ja +kahdeksastakymmenestä floriinista hän kirjoittaa korkeimmalla asteella +olevan puheen. Sadasta floriinista ... no, niin korkea-asteista puhetta +ei ole olemassakaan, jonka siitä hinnasta kirjoittaisi. + +Mutta joko on olemassa itsetuntoa taikka ei. + +Hän ei ryhdy moisiin keinoihin. + +Puhe olkoon hänen henkensä tuote, älköön vieras hikoilko hänen +kunniansa tähden! Vuotakoon siis hiki hänen omasta jalosta otsastaan! + +Ja se vuosikin. + +Puhe valmistui -- ensimmäisen kerran. + +Että hän seuraavana päivänä päivällisen aikana repi sen rikki, oli +luonnollista, sillä palatessaan kotia istunnosta hän vakaantui siitä, +että edellinen puhuja oli hänen nenänsä edessä käyttänyt hänen +todisteitaan. + +Hirmuista! Hänellä ei ole puhetta! Entä jos ne yhdeksän puhujaa, jotka +ennen häntä ovat puheenvuoroa pyytäneet, luopuisivat siitä ja notarius +huutaisi hänen nimensä? Pian ... pian! Täytyy tekaista uusi puhe. Mutta +mihin tapaan? + +Onko hänen puhuminen niin, kuin Deák, vai niin, kuin Lutvikki Kossuth, +vaiko ehkä niin, kuin -- Frans Kossuth? + +Toinen puhe valmistuu, varustettu tyhjillä paikoilla hyvä-huutojen +varalle. Näistä hän jo oli pitänyt huolta, ne olivat olemassa ennen +kuin puhe. Hän oli puhutellut ystäviänsä, joitten kanssa hänen oli tapa +syödä illallista; he olivat luvanneet etteivät jätä häntä tuona +vaikeana hetkenä, vaan pysyvät hänen läheisyydessään. He muodostavat +hänen ympärilleen ystävärenkaan. Kaksi oikealle, kolme vasemmalle, +taakse neljä, eteen viisi. Todellinen henkivartio, joka puolustaa häntä +mahdollisia epäsuosionosoituksia vastaan ja rohkaisee, innostuttaa +häntä -- sanalla sanoen: tekee tunnelmaa. Ja lopuksi, jos puhe sattuisi +erittäin hyvin onnistumaan, pakoittaa puhemiestä keskeyttämään istunnon +viideksi minuutiksi. "Suuret" puheet ovat meillä tunnetut "viiden +minuutin" nimellä. + +Jos presidentti jonkun puheen jälkeen julistaa viiden minuutin paussin, +on se puhe onnistunut mainiosti. Puoluelehdet riemuitsevat, +asianomainen leimataan valtiomieheksi ja vastustajatkin -- vaikenevat. + +Mutta nuori maanisämme ei uskalla uneksia viidestä minuutista. Hän +tyytyisi kolmen, kahden, jopa puolen minuutinkin paussiin. + +Ja tuo suuri, kammottava päivä lähenee lähenemistään. Onneksi ei kukaan +luovu puheenvuorostaan, jääpi aikaa valmistamiseen. + +Sillä välin hän käy ahkerasti istunnoissa, tutkii ja painaa mieleensä +yksityisten puhujain esiintymistapaa ja liikkeitä. Kotona, peilin +edessä hän harjoittelee, jota tarkoitusta varten hän anastaa rouvan +trymoon. Hän huomaa pian, ettei tiedä mitä tehdä oikealla kädellään. +Mieleensä juohtuu Bismarckin lyijykynä, jota hän aina kuuluu pitäneen +kädessään, pistellen sillä pulpettia. Siinähän on mainio välikappale, +millä pitää oikeaa kättä johonkin toimeen sidottuna; se tekee kaikki +liikkeet tarpeettomiksi ja antaa kädelle olemassaolon oikeuden. + +Heti hankki hän itselleen tusinan pitkiä Bismarck-lyijykyniä. Kaikki +oli jo olemassa, paitsi puhe. Hän istui kirjoituspöytänsä ääreen ja +valmisti neljännen esitelmän -- puhtaimpaan klassilliseen tyyliin. Sitä +hän kuitenkin päätti käyttää. Klassillinen, lainalauseilla höystetty ja +johonkin määrin akademillinen puhe tekee aina vaikutuksen. Vaikkapa hän +lausuisikin sen huonosti, ei sen sisällystä sentään voida kokonaan +huomaamatta jättää; tunnustetaan ainakin, että siinä on oppia ja +tietoja... Hän siis vihdoinkin olisi tyytyväinen, kotona vain häntä ei +tyydytä mikään. + +-- Nándor, mikähän sinulle enää kelpaa? -- kysyy epätoivoisena rouva, +kun mies järjestään työnsi luotaan kaikki kolme ruokalajia syötäväksi +kelpaamattomina. + +-- Puhe! Esikoispuhe! -- huusi itsensä unohtaen nuori maanisä, joka +silloin aamulla oli polttanut viimeisen puheensa. + +Viimeisenä yönä maanisä nukkui kovin levottomasti. Ilman puhetta hän +meni maata, ilman puhetta hän nousi ylös. Vain unissaan hän puhui, +milloin yksityisiä sanoja ääneen huutaen, josta hänen vaimoparkansa +kovin pelästyi. Hän herättikin miehensä, mutta pian tämä uudelleen +nukkui ja alkoi nyt kiristellä hampaitaan. Varmaankin vastustuspuolueen +takia. Väliin hän purskahti nauruun, pilkallisesti virnistellen. +Silloin hän luultavasti uneksi olevansa vastustuspuoluelainen, joka +tahtoo pilkkanaurulla masentaa aloittelevan puhujan. + +Tämmöinen pahaa-ennustava yö oli sen päivän edellä, jonka tuli +ratkaista, onko hän nolla vai ei, edustaako hänen vaalipiiriään +tyhjänarvoinen mies vaiko semmoinen, jonka sana on lukuunotettava? + +Tämä on kysymys; siihen hän itsekin vasta tänään keskipäivällä saa +vastauksen. Se on totta, että hän jo aikaisesta nuoruudestaan asti ei +ole tuntenut itseään nollaksi, ja kun hän kirjoitti johtavia +artikkeleja maaseutulehtiin, häämöitti hänen mielessään jotain +sellaista, että hänelle käy ahtaaksi -- Macedonia. + +Kello on kahdeksan -- hän suurusti. Teetä, kaksi munaa ja kinkkua. +Pittin oli tapana syödä suurukseksi kaksi munaa, Foxin kinkkua. +Varmuuden vuoksi hän söi sekä munaa että kinkkua; ellei hänestä tule +Pitt, tulee ehkä Fox. Hän olisi vielä tahtonut syödä päälliseksi +käristettyä silavaa, sillä se on Károly Eötvösin suurus -- mutta ei +sattunut olemaan silavaa kotona. + +Ottaessaan hattunsa naulakosta juohtuu hänen mieleensä: vielä on aikaa, +vielä saatat ilmoittautua sairaaksi... + +Mutta ei! Sen ajatuksen hän torjuu pois arvottomana. Mitä ajattelisi +hänestä hänen vaimonsa, joka jo oli kutsunut kaikki ystävänsä tähän +premieeriin. + +Sumuisessa, syksyisessä tunnelmassa hän näkee Kansallismuseon uljaan, +kauniin pylväistön ilmestyvän eteensä. Kuinka hyvä olisi päästä +ylihuoneen jäseneksi! [Yli- eli magnaattihuone on pitänyt istuntonsa +Unkarin kansallismuseon rakennuksessa, jonka vieressä on alihuoneen +kokoushuone. Museorakennuksen edustalla seisoo Unkarin suurimman +eepillisen runoilijan János Aranyin kuvapatsas, jonka jalustaa koristaa +hänen kirjoittamansa Toldi-nimisen eepoksen päähenkilön kuva. Suoment +muist.] Sillä ei ole vaalipiiriä, sen ei tarvitse puhua; vaikkapa +kaiken ikänsä vaikenee ja äänestää, ei sekään tee mitään! + +Hän pysähtyy János Aranyin kuvapatsaan eteen, hänen silmänsä kääntyvät +Nikolaus Toldiin. Kuinka rohkeana, uljaana istuu siinä sankari! Ja +yht'äkkiä hänkin alkaa rohkaistua... Onhan hän aina ollut puhuja; +parempaa maljanesittäjää kuin hän ei olisi koko komitaatista +hakemallakaan löytänyt. Hän vaan nousi ylös ja aatteet jo välähtivät +hänen päässään ja sanat tulvailivat hänen huulilleen... Jos joku +rohkeni siihen jotain pistää väliin, sai hän heti sanan sanasta. Mitäpä +hän siis pelkää, mikä häntä vapisuttaa? Osaahan unkarilainen -- jos ei +muuta -- ainakin puhua! Kummaa, että esi-isämme Árpád aseella, eikä +onnistuneella puheella, hankki itselleen tämän maan. Mikä niinmuodoin +häntä peloittaa? Hja, tietysti -- toista on komitaatti, tuttu piiri, +sukulaiset, ystävät, jotka odottavat hänen esiintymistään, jotka ovat +niin varmat siitä, että jos tämä mies nousee puhumaan -- hän ei lausu +tyhmyyksiä! + +Mutta valtiopäivät! ... uusi yleisö ... epäilevät puoluelaiset ... +häijy oppositsiooni ... väijyvät lehterit ... viekkaat ja ilkeät +sanomalehtikertojat!... + +Suuremmalla päättäväisyydellä ei vielä koskaan mikään valtiopäivämies +ole antanut päällystakkiaan vahtimestarille kuin hän. Hän tiesi että +tänään päivällisen aikana, ennen kello kahta tuossa naulakossa on +riippuva joko hänen palttoonsa taikka hän!... + +Hän astuu istuntosaliin... + +Käy istumaan... + +Puheenjohtajan ilmoituksia... + +Hän katsoo kelloaan. Se raksuttaa ... hänen sydämensä sykkii... + +Puoli tuntia kuluu. + +Notarius huutaa erään nimen: + +-- Tódor Koronghy! + +Hän kavahtaa pystyyn. + +Mutta istuutuu heti. Sillä hän ei ole Tódor Koronghy, vaan Ferdinand +Kisfalusy. Ompa onni ettei ole unhottanut nimeään. Tódor Koronghy +puhuu ... hänkin on aloittelija ... lausuu esikoispuheensa, kangertaen. +Hän kuului oppositsiooniin ja niin hänen puolueystävänsä, vaikka puhe +olikin heikko, auttoivat häntä pulasta hyvä- ja éljen-huudoilla. + +Tódor Koronghy istuutuu. + +Hälinää ... puheenjohtaja soittaa. Huone täyttyy yhtäkkiä. +Hallituspuolue tulvailee sisään kaikkialta käytävistä. Ystävärengas +ympäröi hänet ... edestä, takaa ... sekä oikealta että vasemmalta. + +Notarius huutaa jo toisen kerran hänen nimensä, hän ei kuule. +Oikeanpuolinen naapurinsa nykäisee häntä kylkeen. + +Hän kavahtaa ylös. + +Ja lausuu käheästi: "Kunnioitettu huone!" + +Sillä hetkellä hän katsahtaa taivaasen -- ei, lehterille. + +Ja siellä hän huomaa -- vaimonsa, ystävättäriensä keskellä, joitten +kiikarit kaikki ovat tähdätyt häneen. + +Jonkinlainen lämpö juoksee koko hänen ruumiinsa lävitse... + +Ja hän alkaa puhua... Hän ei oikeastaan tiedä mitä, sitä vähemmin +mitenkä --. mutta hän puhuu, sujuvasti, helposti, ilman seisahdusta. +Aluksi se oli vallan hyvä. + +Yhtäkkiä hän kuulee: "Oikein!" Se tuli tosin ystäväpiiristä, mutta +herätti sen ulkopuolellakin vastakaikua. + +Hm! ... vai niin! eihän tuo olekaan niin suuri konsti... Tähän asti hän +oli lausunut vaan sen, mitä vaalipuheessaan oli esiin tuonut... Nyt ... +oi! takertuu heti!... Eipä niinkään! Mieleensä juontuu muuan +pääkirjoituksensa maaseutulehteen ... sitte vielä toinenkin +pääkirjoitus... Tuossa maaseutulehdessä ei kukaan huomannut sitä; +täällä sille huudetaan hyväkin... + +Naurua! Mikä se?... Ensimmäinen "hilpeyttä"! ... eikä tuolla puolella, +vaan täällä, omassa puolueessa, ystävien joukossa. Oikealta naapuri +kuiskaa: "varsin onnistunutta!" -- "Enemmän, enemmän!" kuuluu +vasemmalta; "käy hyvin". + +Ja viippunut tasapaino alkaa taas asettua... Hänen suonensa eivät enää +tykytä niin kovasti... + +Joku vastustuspuolueesta puuttuu puheesen... Hän ei vastaa siihen. +Jatkaa vain, katsoen väliin muistoonpanoihinsa. Nämät kyllä eivät ole +muistoonpanoja, sikäli kuin hän ei ollut kirjoittanut ainoatakaan sanaa +paperille, mutta katsahdus paperiin näyttää hyvältä ja täyttää paussit. + +Tämä jo on edistystä, Ensimmäisten kymmenen minuutin kuluessa hän ei +mistään hinnasta olisi uskaltanut pitää paussia eikä katsahtaa +paperiin. + +Hän panee paperin pois ... jatkaa. + +Taas "oikein" huutoja ... ei, tämähän jo on suosionosoitusta! Kas, kas! +Ja mikä on vielä enemmän, hänen eteensä on muodostunut kokonainen +piiri. Tämä ei enää ole ystävien pieni rengas, tämä on piiri ... +niinpä niin, "piiri", kuulijain piiri, johon yksi ja toinen +vastustuspuoluelainenkin eksyy. Yksi oppositsioonin pääjohtajista, joka +puheen alussa otti hattunsa ja aikoi mennä ulos, pysähtyikin matkalla +puheenjohtajan lavan eteen ... siitä hän, pilkallinen ilme silmissään, +kuunteli vähän aikaa aloittelijaa ... eikä mennytkään ulos, päin +vastoin vähitellen vetäytyi takaisin ja istui paikalleen! + +Tämän puhuja selvästi näkee ja sen johdosta tapahtuu hänessä äkkiä +suuri muutos. + +Nämäthän kuuntelevat minua, niinkuin kotona komitaatissa kuunneltiin; +minäpä miellytän, niinkuin kotona miellytin; nauretaan, niinkuin +kotonakin; puheeni vaikutus on sama kuin siellä. + +Sen mukaan olen täällä kotona! + +Itsetunto ja luottamus kasvoivat. Hänen kielensä sujuu ja hän puhuu +niinkuin olisi kotona. Taitavasti, järkevästi, lämpimästi. Ensimmäinen +kättentaputus!... + +Aurinko paistaa sisään ja sen loisto valaisee hänen vaimonsa kasvot, +tuolla ylhäällä lehterillä. Nuot kasvot muutenkin loistavat, eivät +olisi tarvinneet auringonpaistetta. + +Tämä häntä vielä enemmän innostuttaa. Hän tuntee itsessään leijonan +heräävän. Alussa hän viisasteli, myöhemmin puolusteli, nyt jo +hyökkäilee. Noin oikein husaarimaisesti. + +Yksi isku ... kaksi iskua ... kolme iskua! Vieläpä useampiakin. + +Vaan se jo kirveltää. + +Ivallinen keskeytys kuuluu toiselta puolelta. + +Tähän asti hän ei ollut vastannut keskeytyksiin; hän ei rohjennut +riposteerata. + +Nyt hän jo letkauttaa takaisin ja onnistuneesti. Hänen puolueensa +huutaa "eläköön" ... tämä on jo "innokas" eläköönhuuto. + +Hän tuntee olevansa hyvällä tiellä, menestyksen tiellä. + +Mieliala on erinomainen, nyt vain onnistunut lopetus, vaikuttava pieni +tulitus ja kaikki on voitettu. + +Ja hän voitti pelin! + +Istuutuessaan häntä joka taholta onniteltiin, kolme ministeriäkin tuli +ja puristi hänen kättään. + +-- Viisi minuuttia ... viisi minuuttia! -- kaikui kaikkialta. + +Puheenjohtaja soittaa: + +-- Istunto lakkautetaan viideksi minuutiksi. + + + + +KAHDEN TULEN VÄLILLÄ. + + +Muutamia päiviä on jo sanomalehdissä kiertänyt huhuja +ministerimuutoksesta. Eräs salkku saa uuden isännän, koska +vapaamielinen puolue on suuresti suuttunut nykyiseen ministeriin. On +mahdotonta häntä enää kannattaa. Kulunkiarviokeskustelun aikana hän oli +esiintynyt niin, että menetti kaiken luottamuksen. + +Ja jos siitä oli vilkas ajatustenvaihto valtiopäiväin käytävissä ja +klubissa, niin mitä sitte ministeriössä! Meneekö "hän" ja kuka tulee +hänen sijaansa? Sitä tahtoisi tietää pieni ja suuri virkamieskunnassa. + +Ministerineuvos Alfons Szecsödyn toimistossakin siitä keskustellaan. +Tämä toimisto on merkillinen paikka. Siellä voi saada paraimpia +sikareja, parainta luumuviinaa ja tuoreimpia juoruja, jonka vuoksi on +hyvin käsitettävissä se virallinen into, millä tässä hauskassa +toimistossa kävivät neuvokset, sihteerit ja jotkut semmoiset +koncipistitkin, joita herra ministerineuvos suvaitsi kutsua pienelle -- +"pakinalle". + +Kello yhdentoista ja kahdentoista välillä pidetään siellä +säännöllisesti kokouksia, joissa virtaa luumuviina ja sujuu +pakina ministeriötä koskevista ja koskemattomista asioista, +viimeisestä premieeristä, odotettavista nimityksistä, jonkun +virkaveljen hairahduksesta (hyvin suosittu puheenaine!), uusimmasta +avioerojutusta, kaikki höystetty ahkerasti kokoon kerätyillä pienillä +skandaalijutuilla. Kieltämätöntä on, että nämät tunnit kaikille +osanottajille olivat virkatunneista hauskimmat. Vähemmän hauskoja ne +tietysti olivat niille asiallisille, jotka näitten "pakinain" aikana +kärsimättömyydellä vartoivat herra ministerineuvoksen etuhuoneessa ja +pöyhkeältä vahtimestarilta saivat sen tiedon, että siellä sisällä +pidetään neuvottelua. Se heistä, joka oli hienommalla haistimella +varustettu, saattoi neuvottelujen perästä huomata väkevää +luumuviinanhajua herra ministerineuvoksen huoneessa, vaikkei +ministeriön eikä esittelijän toimialaan kuulunut väkijuoma. + +-- Tuleeko todellakin Csetnekistä uusi esimiehemme? -- kysyi muuan +koncipisti, joka, ollen kamariherra, sen perusteella oli päässyt +"neuvotteluun" osalliseksi. + +-- Tiedän sen varmaan -- vastasi eräs osastoneuvos. -- Minulla on +tuttavuuksia, se tietäkää, ja jokaisen henkilömuutoksen minä voin +ennustaa neljäkolmatta tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu. + +Csetneki joutui sitte päiväjärjestykseen ja otettiin kaikenpuolisen +arvostelun alaiseksi. Useammat tunsivat hänet mieskohtaisesti, toiset +olivat kuulleet hänestä paljon kaikenlaista, mutta kaiken ytimenä oli +se, että hän oli "vastenmielinen" mies. + +-- Ylpeä ja ilman arvoa -- kuuluu mukavasta nojatuolista, jossa muuan +isomahainen herra venyy. + +-- Jospa hän vain sitä olisi, mutta hänellä on muuan päähänpisto, mikä +monelle teistä, jossa vanhuuden enteet ovat huomattavissa, voipi +tuottaa ikäviä seurauksia -- lausuu siihen asian tietävinään oleva +osastoneuvos jonkinlaisella vahingonilolla. + +-- Lázár, tämä tarkoittaa sinua! -- nauroi eräs ministerineuvos. + +-- Mitenkä ja mihin nähden se saattaisi minua tarkoittaa? -- änkytti +Lázáriksi nimitetty henkilö. + +-- Etkö kuullut mitä hän sanoi vanhuuden enteistä? + +-- Minussa ei huomaa mitään vanhenemisen merkkejä. Tunnen itseni sangen +elinvoimaiseksi, varsinkin virkatoimiin nähden, -- vastasi Lázár, mutta +hänen kasvojensa väri sillä välin melkoisesti kalpeni. + +-- Kuuletteko hänen tunnussanansa? Virkatoimiin nähden! Lazi virkansa +hyväksi kykenee kaikkiin, vieläpä siihenkin, että nuorentuu! -- +ilkastelee kamariherra-koncipisti, seuran vanhempien ja nuorempien +jäsenten nauraa hohottaessa. + +Sillä tämän seuran laskemien sukkeluuksien esineenä oli aina Lázár. +Lázár Kovács, osastoneuvos, vanhan järjestelmän jäännös, joka aloitti +palveluksensa jo ennen perustuslaillista aikakautta, "saksalaisessa +maailmassa", ja sen johdosta suuresti erosi uusista virkamiehistä. Hän +oli vielä pelokkaan, varovan, turhantarkan virkavaltaisuuden edustaja, +joka tikapuitten alimmalta astuimelta kovin työläästi ja hitaasti, +ilman protektsioonia, ainoastaan ankaralla työllään on noussut ylöspäin +ja siten paljoa paremmin osaa kunnioittaa asemataan kuin nykyinen +sukupolvi, joka joko valtiopäiviltä tipahtaa heti korkeihin virkoihin +taikka, vaikkapa alkaakin alhaalta, protektsioonin, tungettelun ja +muunlaisten edistyskeinojen avulla niin nopeasti liikkuu eteenpäin, +että vanhaa "beamteria" rupee huimaamaan. Hänen aikanaan, ennen +kuusikymmentä-lukua ja sen kuluessa, mitä tulevaisuuden toiveita +silloin virkamiehillä oli? Millaiseksi on siitä asti virkavalta +Unkarissa kehittynyt? Mimmoisia virkaylennyksiä saakaan nyt nähdä! +Ennen aikaan vanhenivat virkamiehet maaherraviraston koncipisteina ja +se, joka kansliasihteerinä voi vetäytyä lepoon, saattoi jo kerskata +kauniista edistyksestä. Sen sijaan jos nyt joku on pysynyt alallaan +neljä-viisi vuotta jossakin virassa, hän jo myllertää maat ja taivaat +päästäksensä ylenemään. Ennen ei uskallettu mukistakaan, kannettiin +iestä hiljalleen ja oltiin vaiti, sillä silloin oli vielä +auktoriteettia olemassa ja jos kansliapäällikön apulainen tahi +maaherraviraston varaesimies rypisti otsaansa, palautui höllentynyt +kuri. + +Näissä traditsiooneissa, tämmöisessä koulussa kasvoi Lázár Kovács; +näitä vanhanaikaisia mielipiteitä vetivät sitten esiin uudet, +käyttääkseen niitä leikintekoon. Ei ketään ollut helpompi pelästyttää +kuin Lázária, joka aina pelkäsi että hänet pannaan pensioonille tahi +ainakin sivuutetaan. Hän oli kuitenkin vanhin osastoneuvos, ensi +vakanssissa hän ylennetään ministerineuvokseksi -- tietysti sillä +edellytyksellä, että noudatetaan vuorojärjestystä eikä lykätä +parlamentista hänen eteensä mitään "einschub'ia". Kaikissa tapauksissa, +hänellä on toiveita ylenemiseen. Tämän tietävät hyvin virkaveljet ja +pistelevät häntä siitä. Oi, nuot uudet eivät kunnioita ketään ... +varsinkin koncipisti-kamariherra hioo aina kieltään hänelle. Eikä hän +uskalla puolustaa itseään, vaan kärsii pistelyt, ja jota terävämmät +nämät ovat, sitä enemmän hän yrittää niille nauraa, jotta kaikki +katsottaisiin leikiksi. + +-- Turhaan sinä nuorennut, Lazikani, virkatoimiin nähden; sinua odottaa +pensiooni -- ilkkui koncipisti. + +-- Pensiooni? -- nauroi Kovács, ei ilman ponnistuksetta. + +-- Niinpä niin, pensiooni! -- säestivät toiselta taholta useammat, +jotka huomasivat että tässä taas tulee pieni jupakka huolestuneen ja +pelonalaisen osastoneuvoksen kanssa, joka jokaisen ministeripulan +aikana vapisi kuin haavanlehti. + +-- Jo monta kertaa olette minun peloittaneet, mutta vielä en ole +pensioonille pantu -- koetti hän leppeästi puolustaa itseään hyökkääjiä +vastaan. + +-- Se vaan, Lazikani, että tuuli ei koskaan vielä ole niin puhaltanut +vanhoja vastaan kuin nykyään. Csetneki itsekin on nuori mies eikä voi +sietää vanhoja ihmisiä viroissa. Hänen periaatteensa on se, että +väistykööt he syrjään ja antakoot sijaa nuorille voimille! + +-- Hm! mutta sanotaanhan: hyvä on vanhus talossa -- intti Kovács, joka +kaikin tavoin yritti peitellä pelästystään. + +Turhaan! -- koko seura huomasi jo, että tuo kelpo ukko taas meni ansaan +ja ilman mitään sopimustakaan jatkui pilanteko heti itsestään. +Ilkastelu on vain silloin jonkin arvoinen, kun se on täydellinen. + +Ensimmäinen, joka käsitti mitä asema vaati ja riensi +koncipisti-kamariherralle avuksi, oli asiantuntija osastoneuvos. + +-- Ystävämme Hugo (se oli koncipistin ristinimi) on oikeassa. Csetneki +käy toisinaan vanhempaa sisartani tervehtimässä ja äskettäin hän tälle +mainitsi, että hänelle kelpaa vain nuoret työvoimat. + +Tämä tieto vakuutettiin joka taholta oikeaksi. Muutkin olivat kuulleet +tulevan ministerin armottomista aikeista. + +Vahtimestari astui sisään ja ilmoitti, että ministeri kutsuu +kunnianarvoisaa herra Szecsödyä, jonka johdosta neuvottelu lopetettiin +ja ministerineuvos, suuri mytty asiakirjoja kainalossaan ja erinomaisen +arvokkaan näköisenä, astui etuhuoneen lävitse, ilmoittaen siinä +odottaville asianosaisille surkuttelunsa, että hänen täytyy rientää +hänen ylhäisyytensä luo eikä siten enää tänään voi ottaa vastaan. +Tehkööt hyvin ja vaivatkoot itsensä tänne huomenna. + +-- Eikö huomenna taas ole neuvottelua, armollinen herra? -- kysyi +vähäisen epähienolla äänellä joku asianosainen, jossa neuvottelusta +poistuvat punehtuneet ja naureskelevat virkamiehet olivat herättäneet +epäluuloa. + +-- Tuskin, tuskin -- vastasi armollinen herra kiireesti ja katosi. + +Mutta vahtimestari avasi ikkunan ja tuuletti huonetta puolen tunnin +ajaksi -- neuvottelun jälkeen. + +Se muodonmuutos, joka Kovácsissa edellä kerrotun neuvottelun jälkeen +parin päivän kuluttua tapahtui, herätti yleistä huomiota ministeriössä +ja antoi aihetta hupaisimpiin kuiskutuksiin. Koncipisti-kamariherra oli +pakahtua naurusta ja hänen hämäyksistään ei tahtonut loppua tulla. + +-- Oi, oi! Lazikani, sinähän olet muuttanut karvasi, sinustapa on +tullut täydellinen keikari! Tuo lyhyt takki, sopiiko se sinun iällesi +ja asemallesi? Eikö vanha silinterisi olisi kelvannut vielä tänä +vuonna, miksi ostit uuden muodinmukaisen? Ja mitä kaulahuiviisi tulee, +niin se jo apulaiskoncipististakin olisi liian räikeä. + +Mutta vaatetuksessa tapahtuneet vaihdokset eivät kumminkaan olleet niin +suuret kuin se muutos, jonka alaiseksi Kovács itse oli joutunut. + +Että niin nuorekkaasen pukuun tarvitaan nuoret kasvotkin ja nuoriin +kasvoihin taas notkeat liikkeet, se oli Kovácsille heti selvä. Ja sen +johdosta harmaitten viiksien sijasta ennen pitkää tarkoituksenmukaisen +voiteen avulla sysimustaksi muuttunut parta koristi hänen huuliaan, +joiden tavaton puna herätti epäilyä ihomaalin käyttämisestä. Ja kun +viikset olivat mustat, niin tietysti ei poskipartakaan saattanut jäädä +harmahtavaksi. Mutta sen värjääminen kysyisi paljon työtä. Tänne siis, +parturi, saata se veitselläsi katoamaan! Kasvot siitä varmaankin +nuorentuvat, kuu ei se niitä varjosta. Nyt on enää vain tuo tunnettu +kaljupäisyys jollakin tavoin autettava, mutta ei sekään kysynyt suurta +työtä. Lázár muutenkin jo aikoja sitten on valittanut vetoa +virastohuoneissa, josta hän on saanut kärsiä säännöllistä hammas-, +pään- ja muuta särkyä. Jos hän vetää tämän syyksi, ei kukaan saata +kummastella, että hän vaatimattomalla valetukalla yrittää suojella +itseään ilmavirran vahingollisuudelta. + +Sellainen hänen entisen olemuksensa perinpohjainen uudistus herätti +huomiota ei ainoastaan virastossa, vaan kotonakin, hänen armonsa +neuvoksettaren luona. + +Lázár tunsi olevansa velvollinen antamaan aviovaimolleen selityksen +asiasta. + +-- Sinä kummastelet, kultani, eikö totta, mikä minusta on tullut. Hja! +Ministerimuutos! Saamme uuden ministerin, nuoren tarmokkaan, jolle +vanhat eivät kelpaa. Hän etsii nuoria työvoimia ... vanhoja uhkaa +pensioonille-pano... Ymmärrätkö, pensioonille-pano? Mikä isku se olisi +meille, joiden täytyy elää vain virastani... Emme voisikaan elää +arvomme mukaisesti muualla kuin linnassa... Ja sinne ylös sinä et +kernaasti muuttaisi. + +-- En tosiaankaan -- vastasi Milka. -- Pestissä olen elänyt, Pestissä +tahdon kuoliakin, Budaan en mene! + +Lázár syleili puolisoaan hellästi, mikä jo pitkään aikaan ei ole +kuulunut talon tapoihin. + +-- Emme menekään, sillä, saakeli soikoon, minä olen vielä kaukana +pensioonista. + +Ja sen jälkeen pikaisilla, keveillä askelilla käyskennellen +edestakaisin, pullistaen rintaansa, keikutellen päätään, huitoen +molempia käsiään hän jatkoi: + +-- Laittakaamme niin, ettei ministeri huomaakaan vanhaksi! Katsoppas +nyt, Milkaseni, sopiiko miestä, joka näin käy -- näin katsoo -- näin +käyttäytyy, lukea vanhojen joukkoon? + +Ja painaen innokkaan suutelon Milkan poskelle, mikä niinikään oli kovin +harvinainen herkku tässä vanhentuneessa taloudessa, hän ketterin +askelin riensi ulos huoneesta, alas käytävästä, pois talosta, pitkin +katua, ja vaikka tuo ketteryys häntä johonkin määrin väsytti, kulki hän +samalla ketteryydellä aina virastoonsa asti. + +Kun sitten uusi ministeri ryhtyi virkatoimeensa ja hänen alaisensa +virkamiehet valtiosihteerin johtamina kävivät hänen luonaan +kunniaterveisillä, niin hänen ylhäisyytensä, vastatessaan +valtiosihteerin tervehdyspuheesen, erityisellä painolla huomautti +odottavansa jokaiselta harrasta, "väsymätöntä" ahkeruutta ja +työteliäisyyttä. (Yleistä hyväksymystä.) Puheensa jälkeen hän astui +ensimmäisessä rivissä seisovien ylempien virkamiesten luo, pudisti +heidän kättään ja vaihtoi pari sanaa heidän kanssaan. Kovácsista. +tuntui kuin hänen terävät, urkkivat silmänsä olisivat tahtoneet +jokaisesta saada ilmi, paljonko heissä vielä oli työkykyä ja +väsymätöntä voimaa, Vanhojen ja isopäisten joukosta kai Lázár Kovács +teki häneen hauskimman, elähyttävimmän ja joustavimman fyysillisen +vaikutuksen, tämä kun rintansa pullistuksella, kasvojensa hymyilyllä ja +jäsentensä heilutuksella herätti yleistä huomiota ja hupaisuutta. + +Ainakin Kovács itse oli tyytyväinen tuohon vaikutukseen ja kertoi siitä +innostuksella kotona epäilevälle puolisolleen. Sillä Milka epäili, hän +kun ei mitenkään voinut saada päähänsä, että kukaan mies tuolla tavoin +sievistäisi itseään jonkun ministerin mieliksi, joka ei ole -- nainen! +Siitä huolimatta hän päätti toistaiseksi jäädä tarkkaavalle kannalle ja +olla uskovinaan kaikkia noita taruja, joita hänen miehensä hänelle +keksii. Hän ei vain jättänyt silmällä pitämättä sitä uutta +muotikauppaa, joka menneen kuun alussa, neljännesvuoden alettua, oli +heitä vastapäätä avattu, erään sangen kauniin, vaaleaverisen +leskirouvan johtamana. Niin usein kuin herra neuvos poistui kotoa, +vaani neuvoksetar aina ikkunasta, eikö tämä tapahtuma saanut aikaan +mitään liikuntoa muotikauppijattaren puodissa. Ennen pitkää hän tuli +vakuutetuksi ... mistä? Kaikenlaisista epäilyttävistä seikoista. +Milloin tuo kaunis muotikauppijatar seisoi puotinsa ovessa, ikäänkuin +tarkastaaksensa jotakin hattua, milloin häntä ei tosin näkynyt +etualalla, mutta varmaankin hän taampana keikaili herra neuvokselle, +joka virastoonsa mennen säännöllisesti astui kadun poikki, +muotikauppijattaren puodin ohitse, ja kulmassa kääntyi toiselle +kadulle. Se on kyllä totta, että hänen ennenkin, kun tuo puoti ei vielä +ollut vaarallisenkauniin muotikauppijattaren, vaan vaarattoman +ryytikauppiaan hallussa, oli ollut tapa käyttää juuri samaa tietä, +mutta -- niin viisasteli neuvoksetar -- se mies, jolla on vähänkin +velvollisuuden tuntoa, muuttaa matkasuuntansa asianhaarain mukaan ja +kiertää tiellä olevia muotikauppoja. + +Milka oli niitä rouvia, jotka ilman syyttä ovat mustasukkaisia. Jumala +tietää, että Lázár Kovács ei iki pitkinä päivinä ollut antanut aihetta +siihen, mutta kuitenkin oli hänen aviokumppaninsa altisna +mustasukkaisuuden basilleille. Ruttona raivosi jo tämä tauti hänen +sielussaan, mutta kahden viikon aikana hänen onnistui salata se. + +Lopulta se puhkesi ilmi. + +Lázár toi ministeriöstä tuoreita uutisia. Huhun mukaan oli kaksi hänen +virkatovereistaan jo pantu pensioonille korkean ikänsä tähden -- hän +oli pelastautunut, koska hän hyvin näyttelee nuoren roolia. + +-- Kylläksi! Älä ilveile enää kauemmin! Olen saanut tarpeekseni +valheistasi -- huudahti Milka raivostuneena. + +Herra Kovács oli miltei muuttua kiveksi pelästyksestä, sillä +hellyydenosoitusten ajanjakson loputtua olivat riidat, torat ja +kiukunpurkauksetkin tauonneet ja jo pitkän ajan kuluessa oli suloinen, +hiljainen "älä loukkaa, en minäkään loukkaamalla päässyt voimaan +heidän kodissaan." + + -- Mikä nyt, Milka? + +-- Se vaan, ettet minua enää saa nenästä vedetyksi! Hänen ylhäisyytensä +sinne, hänen eksellenssinsä tänne! Kyllä minä tunnen sen eksellenssin, +joka lähettää vanhukset pensioonille, sentähden että hän etsii vain +nuoria työkykyjä -- se ministeri asuu tuolla -- tuossa vastapäätä! + +-- Mi ... missä? -- änkkäsi Kovács. + +Hänen vaimonsa tarttui häntä kädestä ja talutti ikkunalle, josta näytti +vastapäätä olevaan puotiin: + +-- Tuossa! + +-- Kultaseni, minä en todellakaan käsitä sinua. + +-- Kylläpä vielä tulet käsittämään, mutta aluksi tahdon ja vaadin, että +muutut takaisin entisellesi. Minä olen aviovaimosi ja minun ei ole +tarvis semmoista houkkiota, jonka olet itsestäsi tehnyt. Partasi saat +antaa jälleen kasvaa, viiksiäsi en salli maalattavan. Peruukkisi +otetaan takavarikkoon. Anna hänen eksellenssinsä vain nähdä, mimmoinen +kunnialla vanhentunut ja valtion palveluksessa voimansa kuluttanut +neuvos hänellä on! + +Lázár Kovács yritti kaikkia rauhoittaaksensa puolisoaan ja +selittääksensä asian. Mutta jota enemmän hän vakuutti ja vannoi +viattomuutensa todeksi, sitä uhkaavampia säkeniä iskivät Milkan silmät. +Hän huomasi turhaan vetoovansa vaimonsa järkeen. + +Seuraavana aamuna olivat nuorekas takki, värikäs kaulaliina, +muodinmukaiset housut ja silinteri kadonneet ja ainoastaan vanha +vaattehisto oli käytettävissä. + +Mitähän ministeri ajattelisikaan hänestä, jos hän astuisi hänen eteensä +kaljupäisenä, viikset harmaina, siistittömässä vanhassa puvussa, kun +hän vielä eilen esitteli hänelle asiat hyvin säilyneenä, nuorekkaana, +somana keski-ikäisenä miehenä? Semmoinen näky olisi tietysti omiaan +suuressa määrässä järkähyttämään sitä luottamusta, jonka hän juuri oli +saavuttanut hänen ylhäisyytensä silmissä, ja turhaan hän yrittäisi +notkealla ryhdillä, vilkkailla liikkeillä korvaamaan ulkonaisesti +näkyvää vanhuutta. Jota eloisampi tämä "vanha herra" olisi, sitä +naurettavammalta hän näyttäisi. Ja sitte hänen virkaveljensä! Mitä +muistutuksia he tekisivätkään tuosta äkkiä tapahtuneesta käänteestä +taaksepäin! + +Hän palasi puolitiestä, ilmoitti virastoonsa sairauden kohtauksen ja +pani kotona maata. Kuume valtasi hänet paljaasta kiukusta. + +Mutta yön hiljaisuudessa syntyi pelastava aate. + +Seuraavana päivänä aamulla hän tavattoman aikaisin ja tavattomalla +kiireellä poistui kotoa ja kävi, ennenkuin meni virastoon, parturin +luona, poikkesi suureen makasiiniin, jossa myydään valmiita herrain +vaatteita, sekä pistäytyi erääsen hajukauppiaan puotiin, josta sai +ostaa ihomaalia ja kaunistavia aineita ... ja kun ministeri kello puoli +yksitoista kutsutti hänet luoksensa esittelemään, riensi nuorekas, +mustaviiksinen, vaaleatukkainen, somasti puettu neuvos kansliastaan +esimiehen osastoon. + +Siitä alkaen Lázár Kovács ilmestyi maan päällä kaksinkertaisessa +muodossa: toisessa kotona, toisessa ministeriössä. Kotoinen Kovács on +jokapäiväinen poroporvari, joka jo on luopunut maailman +turhamaisuuksista ja löytää ainoan, puhtaan ja hämmentymättömän ilonsa +hyvästä atriasta ja levollisesta yöunesta. Hänen kasvonsa ovat +ryppyiset, silmänsä raukeat, ryhtinsä veltto, askeleensa hitaat, +pukunsa vanhanaikainen. + +Mutta jos joku salapoliisi pitäisi herra neuvosta silmällä, huomaisi +hän että Kovács muuttuu sellaiseksi rahjukseksi vasta siitä kulmasta, +josta hän kääntyy kadullensa. Sen kulman toiselta puolelta hän +nuorukaisen keveydellä rientää ministeriöön, jossa -- pukeutuu toisiin +vaatteisin. Näitä naamiaisia helpoittaa se seikka, että hän voi päästä +kansliaansa takaportista erään pimeän käytävän kautta. Nyttemmin hän +säännöllisesti käyttää tätä tietä. + +Kauaksi aikaa ei edes suurin taitavuus ja viekkaus voi jatkaa sellaista +peliä ilman ikävyyksiä ja ne Kovácsin virkaveljet, jotka iltapäivällä +tapasivat hänet, kun hän oli kävelemässä Milka rouvan kanssa, +huomasivat jonkinmoisella hämmästyksellä, kuinka suuri eroitus on +aamupäivän ja iltapäivän neuvoksen välillä. + +Kamariherra-koncipisti sanoikin suoraan: + +-- Lazikani, tiedätkö etten ole nähnyt ketäkään, joka niin lyhyen ajan +kuluessa osaa vanhentua kuin sinä. On kyllä totta, että sitte taas pian +nuorennutkin? + +Kovács yritti kääntää asian leikiksi, mutta vähitellen hänen täytyi +käsittää, että näitä naamiaisia ei käy kauan jatkaminen. Ministeri ei +muutenkaan pidä häntä vanhana, hän siis saattaa heittää nuoruuden +naamarinsa. Asteettain hän tahtoo vanhentua, ensiksi luopuu +ihomaalista, sitte jättää viiksien mustaamisen, sen jälkeen poskiparran +maalaamisen (sillä siitä asti kuin hänen täytyi antaa partansa kasvaa, +hän virastossa maalaa senkin mustaksi) ja niin edespäin, jottei hän +yhtäkkiä hämmästyttäisi ministeriä. Noin kuusi viikkoa hänen vielä +täytyy esiintyä kaksimuotoisena, sillä välin ratkaistaan hänen asiansa +ja hän, ollen vanhin vuorossa, nimitetään ministerineuvokseksi, joka +merkitsee hänen virkauransa huippua. + +Ihminen päättää, kohtalo säätää! + +Paljon on katuja Budapestissä ja niillä saattaa kaksi ihmistä +vuosikausia kävellä toisiaan kohtaamatta. Mutta se on tieteellisesti +todeksi näytetty ilmiö, että jos joku ihminen joko pääkaupungissamme +taikka missä hyvänsä muualla maan päällä tahtoo karttaa jotakuta, hän +välttämättömästi on sattuva yhteen juuri sen kanssa. + +Tätä luonnonlakia saa Lázár Kovácskin kiittää siitä yhtymyksestä, mikä +eräänä iltapäivänä kello 6 Vácz-kadulla Krisztóf Nagyin apteekin +edustalla tapahtui hänen ja ministerin välillä. Kovács talutti +Milkaansa käsivarresta, astuen kaupungintalon puolelta Gizella-toria +päin: hänen ylhäisyytensä tuli vastaista suuntaa -- molemmat sattuvat +yhteen -- tervehtivät toisiaan -- ministeri luopi terävän katseen +neuvokseen, ikäänkuin ei heti tuntisi häntä -- sitte hän yhtäkkiä +tuntee hänet, kasvoillaan jonkinlaisen kummastuksen ilme -- neuvos +punastuu ja katukohtaus on ohitse. + +Lázár Kovács nukkui yönsä levottomasti ja hänen vaimonsa herätti häntä +kaksi kertaa, kysyen mitähän inuu. Hän vastasi näkevänsä pahoja unia, +sudet vainoovat häntä ja ministerihuoneiston laki putosi hänen +päällensä. Hän ei puhunut totta ... hän näki unta siitä, että hänen on +mentävä ministerin eteen eikä osaa päättää, missä muodossa hänen tulee +esiintyä. Hän seisoo yhä peilin edessä, milloin maalaten viiksiään, +milloin pesten maalin niistä pois, milloin sovittaen peruukkia +päähänsä, milloin taas temmaten sen siitä alas. Ministeri lähetti jo +kolmannen vahtimestarin häntä hakemaan... + +Ja tämä uni toteutui. Seuraavana päivänä hän todellakin joutui siihen +tilaan, josta koko yön oli nähnyt unta. Hän ei voinut päättää, olisiko +vanha vai nuori. Kummassakin tapauksessa hän saattaa tulla +naurettavaksi. Kello kahdeksitoista ministeri oli kutsuttanut hänet +luokseen esittelemään erästä monimutkaista asiaa. Hän ei vielä ollut +ehtinyt ottaa selkoa uudemmista siihen kuuluvista asiakirjoista, vaikka +kello jo oli lyönyt kymmenen. Mutta mitä hän voi siihen, että hänen oli +saatava selville toinen tärkeä kysymys, se, onko hänen esiteltävä +peruukissa vai peruukitta, harmaa- vai mustapartaisena. Hän oli jo +suorittanut kolminkertaisen muutoksen... Milloin hän istuu asiakirjain, +milloin peilin ääressä, milloin tutkii esiteltävää asiaa, milloin +käyttää ihomaalia. + +Ei kumpikaan toimi suju, ja mikä on pahinta, hän joutuu niin sekaisin +päästään, että pian unhoittaa koko asian, vieläpä senkin, mitä jo ennen +on tarkoin tietänyt. + +Jo on yhdestoista tuntikin kulunut. + +Vihdoin hänen kuitenkin täytyy tehdä päätös. + +Se tapahtuu... + +"Nuori" Lázár Kovács on esittelevä. Pian peilin eteen ... riennä, +maalaa pian viikset ja parta, sillä heti sinua kutsutaan. Hän ei vielä +ollut puoleksikaan valmis, kun jo kaksi vahtimestaria koputti ovella: +"Hänen ylhäisyytensä kutsuu, tulkaa pian!" Kohta, kohta! Kolmas +koputus, kolmas vahtimestari! "No, ettekö jo tule?" Heti paikalla! Hän +vain etsii peruukkia -- mutta turhaan! Piru tietäköön, mihin sen on +pannut? Neljäs koputus, joka jo kuuluu kolkutukselta. Se ei olekaan +enää vahtimestari, vaan esimiehen koncipisti, joka oven takaa huutaa +hoputtaen: + +-- Ministeri tulee kärsimättömäksi, hänen täytyy mennä valtiopäiville, +tehkää hyvin ja joutukaa! + +Onneksi Kovács löytää asiakirjain sekaan joutuneen peruukkinsa, panee +sen päähänsä ja, ehtimättä enää hätäisestikään luoda peiliin viimeistä +silmäystä, sieppaa käteensä asiakirjat, aukaisee oven ja rientää +yhdessä koncipistinsa kanssa ministerin luokse. + +Hänen ylhäisyytensä ottaa hänet vastaan näillä sanoilla: + +-- Te olette antanut odottaa itseänne, mutta minulla on paljon +työtä... + +-- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne! ... mutta... + +-- Pian nyt! Tehkää hyvin, istukaa! + +Istuttiin ja Kovács ryhtyi suurimmalla kiireellä asian esittämiseen. +Siinä häneltä ei voi jäädä huomaamatta tavaton ilme ministerin +kasvoissa. Ikäänkuin hän vain sangen vaikeasti voisi tukehuttaa esiin +tunkevaa naurua. + +Tämä saattaa neuvoksen johonkin määrin hämille. Mikä lienee syynä +siihen? Kenties hän on pannut peruukkinsa huonosti päähän? + +Ministeri kääntää kasvonsa pois hänestä. On selvää, että hän vain siten +saattaa pysyä vakavana. + +-- Herran tähden! Mikähän minua vaivannee? -- ajattelee onneton +referentti, jolta tällä välin mielenmaltti alkaa loppua. + +Hän kadottaa asian juonen, takertuu ja kääntelee vapisevin käsin +hermostuneesti papereita, joiden avulla tahtoo taas päästä oikealle +tolalle. + +Vihdoin hän löysi juonen ja jatkaa esittelyä. + +Silloin hän huomaa sivuseinällä peilin. Hän katsahtaa siihen ja -- on +sortua maahan. Nyt hän tietää, mitä ministeri oli löytänyt hänessä +naurettavaa -- hänen toinen viiksensä oli musta, toinen harmaa! + +Tästä kamalasta keksinnöstä sana jähmettyy hänen huulilleen ... hänen +kasvonsa lentävät tulipunaisiksi ... asiakirjat luiskahtavat hänen +käsistään ja putoovat lattialle. + +--- Herra neuvos ei jaksa hyvin? -- lausui ministeri, jonka kävi +esittelijä parkaa sääli. + +-- Jo eilisestä saakka olen kipeä, -- ähkyi neuvos. + +-- No, menkää kotia ja pankaa maata! Asiakirjat voitte jättää minulle, +otan niistä selon. + +Pääsikö Kovács kansliaansa omin jaloin vai jonkun avustamana, sitä hän +ei itsekään tiennyt. Vahtimestari saattoi hänet ulos, auttoi vaunuihin +ja toimitti kotia. + +Milka pelästyi kovin, nähdessään miehensä riutunein kasvoin, kalpeana, +vahtimestariin nojautuneena astuvan sisään. + +-- Mitä hänelle on tapahtunut? + +-- Herra neuvos rupesi voimaan pahoin hänen ylhäisyytensä luona -- +ilmoitti vahtimestari. + +Lopuksi jäivät mies ja vaimo kahden kesken. Neuvos laskeutui sohvalle, +hänen vainionsa teki vuoteen. + +-- Pian sänkyyn, sitte lähetän lääkäriä hakemaan. + +Siihen Kovács lausui: + +-- Minä viis lääkäristä. Voin minä mennä pensioonille ilman +lääkäriäkin. + +Vähitellen rouva sai tietää kaikki. Kovácsin alkoi kieli sujua ja hän +työnsi kaiken vastuunalaisuuden pensioonille joutumisesta vaimonsa +niskoille. Hän on syynä kaikkeen -- hänen aiheeton mustasukkaisuutensa. +Olkoon nyt valmis muuttamaan Budaan. + +Milka, joka nyt käsitti, että Lázár ei ollut tehnyt itseään nuoreksi +minkään naisen, vaan ministerin tähden, oli suuresti liikutettu. Hän +koitti kaikin tavoin tyynnyttää miestään eikä lakannut häntä +lohduttamasta. Asiahan on kovin vähäpätöinen, eihän semmoisen takia +pensioonille panna. + +-- Onneton vaimo! Kaikkiin sinä sekaannut etkä mitään ymmärrä. Jos +olisit ollut siellä ja kuullut millä äänellä ministeri sanoi: "menkää +kotia ja pankaa maata", niin et hetkeksikään epäilisi. Sitte hän piti +asiakirjatkin luonaan. Hän ei tahdo minua enää esittelemään. +Ministerineuvoksen viran sijasta pensiooni! Mene ja etsi asuntoa +linnasta! + +Päivät kuluivat, mutta Kovácsia ei voitu saada virastoonsa menemään. + +Mitä hän sieltä etsisi? Kyllä hän menee silloin kun täytyy mennä +viimeinen kerta: sanomaan jäähyväiset virkaveljilleen, järjestämään +kirjoituspöytänsä, tyhjentämään laatikkonsa; eihän pensioonille +paneminen enää kauan voi viipyä. Siitä vaan on kysymys, missä muodossa +hän saa sen. Otetaanko laskuun hänen valtion palveluksessa monien +vuosien kuluessa hankkimansa ansiot ja lievennetään katkeruutta ainakin +pienellä ritaritähdellä vai eikö lievennetä milläkään, eipä edes +parilla tunnustavalla sanalla erokirjassa ("uutterasti ja +menestyksellä"), vaan annetaan matkapassi muitta mutkitta? + +Kaksi viikkoa kului tällä tavoin. + +Eräänä "kauniina" päivänä ... se on: päivä ei suinkaan ollut kaunis ... +sade valui virtana ulkona ja Kovácsinkin mieliala oli synkkä. Siis +eräänä synkkänä ja sateisena päivänä tulee palvelija sisään +ilmoittamaan että viraston vahtimestari on täällä. + +-- Tulkoon sisään! -- sanoo pahalla tuulella Lázár Kovács, ajatellen +itsekseen: varmaan se nyt tuo erokirjan. + +Vahtimestarilla olikin muassaan kuittikirja ja siinä saattoi selvästi +nähdä ison sinetillä suljetun kirjeen, No Lázár, nyt on hetkesi lyönyt. + +Mutta hillitse itseäsi, älköön vahtimestari saako huomata +mielenkuohuasi! + +-- No Balga, mitä hyvää tuotte? + +-- Kirjeen, armollinen rouva -- vastasi vahtimestari ja kurotti +kuittikirjaa herra neuvokselle, jotta hän nimikirjoituksellaan +todistaisi saaneensa lähetteen. + +Kovács kirjoitti nimensä ja murahti, vahtimestarin mentyä, purevalla, +katkeralla äänellä: + +-- Aukase, neuvoksetar! + +-- Se tahtoo sanoa: ministerineuvoksetar! -- oikaisi Milka ja levitti +voitonriemulla paperin miehensä eteen. + +Kovács jäi silmät, suu auki töllistelemään. + +-- Eihän tämä olekaan pensionille-panon määräys, vaan nimitys! Niin, +nimitys ... ministerineuvokseksi! -- huudahti Lázár Kovács sohvalta +ylös hypäten. -- Tuossa viisi floriinia, anna vahtimestarille! + +Mennessään ministerin luo kiittämään nimityksestä, hän esiintyi +alkuperäisessä luonnollisessa muodossaan. Hänen ylhäisyytensä otti +hänet vastaan sangen kohteliaasti ja sanoi nauraen: + +-- Minä en ulkonäöstä etsi nuorta työvoimaa, vaan henkisestä +joustavuudesta. Teistä valtio vielä kauan aikaa voi hyötyä. + + Siitä saattoi huomata, että ministeri tiesi kaikki. + +-- Mutta keneltä hän on saanut tietää sen? -- kysyi Kovács kotona +vaimoltaan. -- Mitä arvelet? + +Milka rouva hymyili salaperäisesti ja vastasi vain: + +-- Tyydy siihen, ettei meidän tarvitse muuttaa linnaan. + + + + +MITÄ KAUNIS NAINEN MAKSAA? + +(Erään naistenihailijan muistoonpanoista). + + +Eräänä päivänä näen kadulla kaksi pienen pientä jalkaa. Koska pidän +itseäni etevänä esteetikkona, koska edelleen kahdessa tuommoisessa +pikkuruisessa jalassa on enemmän estetiikkaa kuin monessa foliantissa +ja koska lopuksi minä mieluisimmin opiskelen estetiikkaa sillä tavalla +-- syöksen noiden kahden pikku jalkasen jälkeen. Ne pakenevat +kerkeästi. + +Minä perässä! + +Kiireessäni työnnän kumoon ruukkuja kaupittelevan akan tahi ehkä vain +hänen ruukkunsa. + +Akka alkaa pahasti huutaa ja viihdyttääkseni hänen vihaansa heitän +hänelle setelin ... luulen että se oli 10 floriinia. -- Otaksukaamme +siis -- 10 floriinia. + +Laastari auttoi, asianomainen lakkasi voivottamasta ja minä +huolestuneena tähystelin mihin jalkani -- tahdoin sanoa: hänen +jalkansa, joutuivat. Pian keksin ne. Samassa hetkessä jalkojen omistaja +kääntyy, huomaa minut. Hän suuntaa kulkunsa vuokravaunujen +seisontapaikkaa kohti, jalat astuvat vaunuihin, minun jalkani +niinikään, hän ajaa pois, minä hänen jälkeensä. + +Vaunujen hinta juomarahain kanssa nopeasta ajosta -- 5 floriinia. + +Sillä minun täytyi ajaa nopeasti. + +Kuskimme ajoivat näet kilpaa. + +Hänen vaununsa pysähtyivät komean myymälän eteen -- minun myöskin. Hän +astuu alas vaunuista ja menee sisään -- minä teen samoin. + +Yhtä haavaa astuimme vaunuista, yhtä haavaa menimme sisään. + +Hän katsoo minuun hämmästyneenä, silmäilee minua kiireestä kantapäähän +ja minä huomaan, että hänen kasvonsa ovat kauniimmat kuin jalat, silmät +kauniimmat kuin kasvot ja vartalo vielä silmiäkin kauniimpi. + +Kauppias katsoo kysyväisesti minuun, sanoo sitte: "Mitä suvaitsette?" + +Vieressäni kuulen sointuvan äänen: "Näyttäkää silkkikankaita!" + +Tämä taivaallinen ääni saattaa koko olentoni väräjämään. + +Mikä oli luonnollisempaa kuin että minäkin hänen jälkeensä kuiskaan: + +-- Näyttäkää silkkikankaita! + +-- Minkä värisiä? + +Hänen hiuksensa, silmänsä olivat mustat. + +Siis: Mustia! + +Tuntematon nainen katsahti minuun päin. Joku ilme kuvautui hänen +kasvoilleen, mutta mikä se oli ja mistä syystä, sitä en tosiaankaan +voinut tutkia, sillä olin kokonaan sen hurmaavan lumouksen vallassa, +johon silkkikangasten valikoitsija oli minut saattanut. + +Kauppias ... oi, tuo kauppias, tuo inhottava kauppias, kuinka hän +vaivaa kysymyksillään! Aikooko hän kuulustaa minua? Antakoon niin +paljon kuin tahtoo ja mitä tahtoo, mitatkoon kyynärpuullaan ja pankoon +pakettiin, ottakoon maksun ja jättäköön minut rauhaan ... katselemaan +tuota viehättävää kaunotarta. Enhän minä teidän kangastenne takia, +herra kauppias, tänne tullut, vaan hänen tähtensä! .l. huomatkaa se ... +ainoastaan hänen tähtensä... + +Olin päättänyt kauppani, mutta hän ei vielä lähde. + +Hän tinkii. + +Tuo sydämetön kauppias, sen sijaan että lankeisi polvilleen tämän +jumalattaren eteen, huudahtaen: "Koko puotini sisällyksen lasken +ilmaiseksi jalkainne juureen, kun vain sallitte minun rakastaa teitä" +-- niin, tämmöisen järkevän ja asianhaarain täysin oikeuttaman +selityksen sijasta hän hymyilee, yhä hymyilee eikä anna tinkiä +penniäkään, vetoo siihen, että heillä muka on määrätyt hinnat ja ottaa, +rohkenee todellakin ottaa koko hinnan. + +Voidakseni odottaa tämän tuskallisen kohtauksen loppua, minun vielä +täytyi ostaa kaikenlaisia kankaita ja kapineita, ajan kuluttamiseksi. +Pakettieni luku kasvoi ja kun ne vietiin vaunuihini, hymyili tuo kaunis +nainen kovin veitikkamaisesti. + +Maksoin kauppiaalle yhteensä 252 floriinia 52 kreutzeriä. + +Astuimme vaunuihimme, ajoimme eteen päin. + +Yht'äkkiä pysähtyvät vaununi. Mikä on? Jonkun vanhan rouvan pieni +sylikoira oli joutunut hevosten jalkojen alle. Rouva nosti aika +mellakan, seisautti vaunut, kirosi kuskia ja hevosia, huusi verikostoa, +vaati verenhintaa viattomasti murhatusta lemmitystään. Sill'aikaa +kokoontui väkeä, minä pelästyneenä katsahdin ulos, huomasin että +kaunottareni vaunut ovat katoomaisillaan näkyvistäni. + +Pistän käteni taskuuni, heitän rouvalle kourallisen kahden ja yhden +floriinin sekä kahdenkymmenen kreutzerin kappaleita, huudan kuskilleni, +lähdemme taas eteenpäin. + +Paljonko heitin ikkunasta? + +Taskussani saattoi olla pientä rahaa -- 8 floriinia. + +Onnellisesti saavutamme hänen vaununsa. + +Ne pysähtyvät erään talon eteen; hän astuu ulos ja menee portista +sisään. + +Minäkin pysäytän vaununi ja odotan. + +Kuluu neljännestunti, puoli tuntia, kolme tuntia. Hän ei tule, mutta ei +kukaan tule hänen ostoksiaankaan noutamaan; on siis selvää, että hän on +vieraisilla. Mutta sill'aikaa kuin hänellä oli hauskaa, oli minun +ikävä, vieläpä vilukin, sillä oli talvi, kylmä tuulinen ilma. Sen +vuoksi menin lämmittelemään erääsen konditoriaan, joka oli vastapäätä +sitä onnellista porttia, josta hän oli mennyt sisään. + +Konditorianeidet huomasivat pakettiläjän vaunuissani ja minä käytin +tilaisuutta vapautuakseni niistä. Lahjoitin ne heille. Toinen neiti +juoksikin heti ulos ja toi paketit sisään juuri kuin,-- oi +onnettomuutta! -- kaunis nainen tuli ulos talosta. + +Silmämme kohtasivat toisensa. Huomasin hänen katseessaan pilkkaa ja +ylenkatsetta. + +Seuraavana päivänä tapahtui erinomainen käänne asiassa. + +Tuli ilmi, että palvelijani ihailee tuntemattoman kaunottareni +kamarineitsyttä. Hän voipi antaa minulle mitä tarkimpia tietoja. + +Kauniin naisen nimi on rouva Szánfalvay ja hän on leski. + +"Leski" sanasta palvelijani heti sai eri palkinnon -- 10 floriinia. + +Olin pian selvillä asiasta palvelijani kanssa. + +Korotin hänen kuukauspalkkansa 5 floriinilla, mikä vuodessa tekee -- 60 +floriinia. + +Kamarineitsyelle johdannoksi -- 10 floriinia. + +Rouva Szánfalvayn tuttavapiiristäkin sain tarkat tiedot. Jonkun +yhteisen tuttavamme luona esitytän itseni hänelle. + +Merkillistä kyllä kului kaksi viikkoa, ilman että tämä harras haluni +meni täytäntöön. + +Sill'aikaa kulutin ainakin 200 floriinia enemmän kuin muuten, vain +suruani lievittääkseni. + +Liikamenoja siis -- 200 floriinia. + +Tilani alkoi minua kiukustuttaa! Kärsivällisyyteni oli lopussa. + +Jancsi huomasi sen. + +-- Armollista herraa suuresti vaivaa se, ettei voi tutustua armolliseen +rouvaan. Mitä annatte minulle, jos laitan niin, että hän ottaa teidät +vastaan? + +-- Jancsi, kuules, hävyttömyydelläkin on rajansa. Julkeita palvelijoita +minun on tapa ajaa pois. + +-- Minä en tee sitä julkeudesta, vaan säälistä. Armollinen herrahan +laihtuu laihtumistaan. + +Jancsin äänessä oli todellista, vilpitöntä osanottoa. + +Minä lepyin. Entä jos tuo veitikka todellakin voisi keksiä keinon tahi +ainakin opastaa oikealle tielle? + +-- No Jancsi! Sinä päivänä, jolloin armollinen rouva kutsuu minut +luoksensa, on sadan floriinin seteli kourassasi. + +Kolmantena päivänä antaa Jancsi minulle pienen kirjeen: + + "Kunnioitettu herra! + + Olen iloitseva, jos tänään kello 1/2 1 päivällä käytte luonani. + + Leskirouva Szánfalvay". + +Riemuiten kavahdin ylös paikaltani; olin melkein langeta Jancsin +kaulaan. Tuo veitikka on tosiaankin silmänkääntäjä. + +-- Mitenkä olet tämän saanut aikaan? + +-- Älkää huoliko siitä, armollinen herra, suvaitkaa vain mennä +määrähetkellä. + +Riemuissani annoin Jancsille -- 100 floriinia. + +Jancsi huomautti auttaessaan minua pukeutuessani, ettei koskaan ollut +nähnyt minua näin kiihoittuneena. + +Senpä kyllä uskon. + +Vihdoin valmistuin. + +Täsmälleen kello 1/2 1 soi sähkökilistin rouva Szánfalvayn asunnon +ovella. + +Juczi avasi oven. + +Hän punastui ja otti vastaan ilmeisellä ilolla. + +-- Suvaitkaa vain astua sisään, armollinen rouva odottaa! + +Palkinto -- 10 floriinia! + +Tuskin olin ehtinyt katsahtaa ympärilleni salissa, kun hän astui +sisään, tuo enkeli ... jumalatar! + +Olisin tahtonut vaipua hänen jalkainsa juureen. + +Aloitan pyytämällä anteeksi... + +Hän keskeyttää hymyillen. Sanoo suuresti iloitsevansa, että minä olen +ottanut ensi askelen, muuten hänen olisi täytynyt tehdä se. + +Hyvä Jumala ... taivas! mitä kuulen? + +-- Koskeehan asia meitä molempia ... meidän molempien yhteinen etu... + +"Asia!"... Hän sanoo sitä asiaksi... + +-- Te tiedätte siis asian? -- änkytin vavisten. + +-- Tiedän... Jancsi on sanonut sen Juczille, Juczi minulle... + +-- Ja teillä ei ole mitään sitä vastaan? -- änkkäsin kuin äsken. + +-- Kuka ottaisi vastustaaksensa rakkautta?... Minä puolestani en +vastusta, suostunpa vielä avioliittoonkin! + +Olin vähällä keikahtaa alas tuoliltani. + +-- Avio ... liittoon? + +-- Tuohon käteen! + +Ja hän ojensi minulle pehmeän kätösen, johon tarttuen lankesin +polvilleni ja huusin melkein tajutonna: "Kiitoksia! -- Kiitoksia!" + +Rouva Szánfalvay vetäytyi pelästyen takaisin. + +-- Minä pyydän ... mitä tämä merkitsee? + +-- Kiitoksia! oi kiitoksia! + +-- Mistä kiitätte? En ymmärrä! + +-- Siitä, että annoitte kätenne ja suostuitte avioliittoomme... + +-- Avioliittoomme? Eihän tässä ole puhe meistä! + +-- No kenestä siis? + +-- Jancsista ja Juczista! Teidän suosikeistanne. He tahtovat mennä +naimisiin ja Juczi sanoi, että te Jancsin puolesta pyydätte häntä +minulta, koska Juczi on orpotyttö ja minä olen hänen kumminsa. + +-- Ja sen tähden Te kutsuitte minut? + +-- Tietysti. Ikävä kyllä minulle ei enää tule onni tavata Teitä, sillä, +ensi viikolla menen miehelään ja muutan pois Budapestista. + +Kuka oli ilvehtinyt? Jancsi vai tämä rouva? Vaiko molemmat hiukan? + +Tämä huvitus maksoi minulle summa summarum... + +Äh, laskekoon sen joku muu! + + + + +NIMEN-UNKARILAISTUTTAJA. + + +Benö Ösfalvi Ösfalvy... + +Se oli hänen nimensä! + +Hänen yhteiskunnallinen asemansa ... no, se ei ollut niin etevä kuin +hänen nimensä. + +Sillä Benö Ösfalvy oli vain veronkantoviraston päällikkö maaseudulla. + +Vaan mitä oli tekeminen, kun Ösfalvi Ösfalvyen perintökartano oli +mennyttä kalua ja ansioluetteloa ei voi täydentää etevämmällä kyvyllä? +Hyvä on veronkantajankin virka. + +Kun ei vain tarvitsisi hallita moista roskaväkeä, kun vain jokaisella +olisi vanha tai edes kunniallinen unkarilainen nimi. + +Mutta paljaita saksalaisia, slovakkilaisia, rumanilaisia, serbiläisiä +nimiä!... Petrovics, Pfefferkorn, Schnabel, Dimitriu, Zinober, +Hlavacsek, Kraplovácz... Niihinhän takertuu ihmisen kieli! Benö +Ösfalvya tämä baabelilainen nimensekoitus kovasti harmitti, sillä hän +on kelpo unkarilainen ... kiireestä kantapäähän ... joka jäsenessään, +tunteessaan, ajatuksessaan. + +Unkarilainen kyökki, unkarilaiset viinit, unkarilainen sauna, +unkarilainen tyttö puolisona, kaikki, kaikki hänen talossaan ja sen +ympäristössä oli unkarilaista. Ainoastaan virasto -- se ei ollut +unkarilainen. Ei niin, että Petrovicsien ja Pfefferkornien +unkarilaisuus olisi ollut epäilyksen alainen. Pfefferkorn on syntynyt +Jászberényissä eikä osaa sanaakaan saksaa; Petrovics tosin on syntynyt +Oedenburgissa, mutta käynyt koulua Szegedissä, puhuu saksaa vain +murtaen; kaikki viraston jäsenet puhuivat keskenään unkaria, sillä +muuta kieltä he, vieraista nimistään huolimatta, eivät liioin osanneet. +Mutta se se juuri harmitti Benö Ösfalvya. + +Saakeli soikoon! Jos he ovat unkarilaisia kieleltään, mieleltään -- +miksi pitävät sitte tuota vieraskielistä nimeä? Jotta heitä +pidettäisiin vieraina ja muut kansallisuudet lukisivat heidät omaan +rotuunsa? + +Benö Ösfalvy luuli itseään suureksi poliitikoksi ja semmoisena hän +surulla huomasi, että valtakunta ei ole puhtaasti unkarilainen. Jo +tuhannen vuotta siinä on asunut paljon saksalaisia, slaavilaisia, +valakkilaisia -- niitten lukumäärä kasvaa ... vanhoista +periunkarilaisista perheistä monet joutuvat rappiolle, häviävät. Jos +vanha unkarilaisuus katoo, kuka luopi sen sijaan uutta, sillä ilman +unkarilaisuutta valtakunta hajoo pirstaleiksi ja joutuu naapurien +saaliiksi. + +Hän haasteli tästä iltapäivin kasinossa sielunheimolaisensa apteekkari +Náczi Farkasin kanssa, mutta he eivät koskaan voineet sopia keskenään. + +Sillä periaatteessa he kyllä olivat yksimielisiä, mutta toimeenpanossa +ei. + +Apteekkari oli luonteeltaan maltillinen, punnitsi asioita tyvenesti ja +joutui usein kinaan kuumaverisen Ösfalvyn kanssa. + +-- Olisinpa vain ministeripresidentti, kyllä näyttäisin! + +-- Mutta rakas ystäväni Benö! Ei ketään voi pakoittaa muuttamaan +nimeään unkarilaiseksi. Se riippuu jokaisen vapaaehtoisesta päätöksestä +ja jos joku ei tunne niin ... ei ajattele niin kuin sinä ... jos hän ei +voi tai tahdo käsittää, kuinka tärkeä maallemme mahtavan, nimeltään, +kieleltään, mieleltään, sivistykseltään unkarilaisen kansan +olemassa-olo on -- sille sinä turhaan saarnaat. Isänmaallista käsitystä +ei käy ihmisiin valaminen. Sitä, jolta se puuttuu, ei tule loukata. +Ehkä sen tuopi vielä aika, asianhaarat... + +Ösfalvya tämmöinen viisasteleminen ei ensinkään miellyttänyt. + +-- Miksikä ei voisi häntä siihen pakoittaa? Pieni pakko ei ole koko +maailma. Ja hallituksen käytettävänä on kaikenlaiset keinot. + +-- Hallituksen ei mielestäni pitäisi sekaantua siihen... Se ei ole sen +velvollisuus... Pysyköön se puolueettomana!... Mutta käytäköön asiaan +yksityisesti, seuraelämässä. Koettakaamme ystävyydellä, lempeydellä +saattaa tuttaviamme nimeenkin nähden liittymään kansallisuuteemme, +johon he jo kieleltään ja kasvatukseltaan kuuluvat! Karttakaamme +kaikkea väkivaltaa. Tuli ja rauta synnyttävät vastavaikutusta. Minä +olen Deákin ja Eötvösin oppilas. Unkarilaisuutta, isänmaallisuutta +ilman chauvinismia! Maltillisella, järkevällä politiikillaan he ovat +enemmän hyödyttäneet yhteensulattamista kuin nuot tahdittomat, jotka +jokaisesta härjänsilmästä tekevät elefantin... + +Kärsimättömästi väitti siihen Ösfalvy, että hansikoitulla kädellä ei +voi mitään tulosta saavuttaa. Hän oli kyllä jo yrittänyt hyvällä saada +alaisiaan virkamiehiä nimensä muuttamaan, olipa heille suositellut mitä +kauniimpia unkarilaisia nimiä, mutta ei yksikään ollut siitä +välittänyt. Kaikilla on millä mikäkin syynsä nimensä pysyttämiseen. + +Pfefferkornin isä on teurastaja ja ukko on sangen ylpeä nimestään. Hän +suuttuisi poikaansa, jos tämä heittäisi sen nimen, jota härjät ja +vasikat niin pelkäävät. + +Petrovics pelkää että häntä sanottaisiin viidenkymmenen +kreutzerin unkarilaiseksi ja tehtäisiin pilkan esineeksi. +[Nimenmuuttamis-hakemukseen Unkarissa on pantava 50 kreutzerin +leimamerkki. Suoment. muist.] + +Schnabel ei saata muuttaa nimeään, sillä hän odottaa perintöä erään +tätinsä jälkeen, joka asuu Wienissä, saksalainen syntyään. Tekisi hänet +perinnöttömäksi. + +Zinober vastustaa periaatteen kannalta nimenmuutosta. Mitä hyötyä siitä +olisi? Voihan olla hyvä unkarilainen saksalaisellakin nimellä. + +Hlavacsek loukkautui Ösfalvyn ehdotuksesta. Eikö hän tiedä, että +Hlavacsek on vanha unkarilainen aatelissuku? Hlavácsi Hlavacsek? Ja +aatelisnimeä ei saa muuttaa, ei sitä tee ylimystökään. Hlavácsi +Hlavacsek seuraa ylimystön esimerkkiä. + +Dimitriulle oli Ösfalvy ehdottanut "Dömötör" tai "Demeter". Uusi +nimikin alkaisi D'llä; ei tarvitsisi paitoja uudestaan merkata. Mutta +Dimitriu ei taipunut kumpaiseenkaan. Hän tuntee itsensä rumanilaiseksi, +tahtoo pysyä rumanilaisena, eikä hänen esimiehellään eikä kenellä +muullakaan ole mitään tekemistä hänen nimensä kanssa. + +Kraplovácz on rakastunut erääsen slovakkilaiseen neiteen, jonka isä on +panslavisti. Jos muuttaisi nimensä, menettäisi tytön, joka on sekä +sangen varakas että sangen kaunis. + +Nämät personalliset aiheet kutistuivat Ösfalvyn silmissä mitättömiksi +sen korkeamman kansallisen näkökannan rinnalla, johon asianomaiset +eivät voineet kohota. + +Mutta vieläpä hän näyttää heille! + +Ylemmät viranomaiset eivät tosin sallineet hänen kiertokirjeessä +kehoittaa alaisiansa virkamiehiä muuttamaan nimensä -- mutta viis +siitä! Viraston päälliköllä on käytettävinään muitakin keinoja, joilla +hän voi heitä "valistaa". + +Niin kauniilta kaikuvia, vanhoja nimiä, kuin hänen, he tosin eivät saa, +mutta eivätpä he olekaan eteväin, vanhojen perheitten jäseniä, vain +tuommoisia nousukkaita, heille kyllä kelpaa tavallinenkin nimi. + +Sillä yhtä paljon kuin Ösfalvy harrasti nimenmuuttamista, yhtä vähän +hän piti siitä, että otettiin "historiallisia", ylhäisten vanhain +perheitten nimiä. Humadyen, Kállayen ja muitten vanhain nimien +lisääntymistä sillä lailla hän ei ensinkään kärsinyt. Eikä hän aivan +ilman huoletta lukenut nimenmuutosluetteloja. Entä jos jonkun päähän +pöllähtäisi muuttaa nimensä Ösfalvyksi! Ja sattumus jonakin päivänä +veisi hänet yhteen jonkun "uuden" Ösfalvyn kanssa... Jumala varjelkoon! +Sellainen yllätys ei olisi hänelle mieleen, + +Lisääntykööt Feketet, Kovácsit, Kisit, Németit ... mutta älköön +kajottako vanhoihin nimiin! Niihin, joitten omistajista tulee +kamariherroja. + +Näitä tämmöisiä hän usein toi esiin, mutta kerran hän siihen +odottamatta lisäsi, että vastedes hän suosittaa vain unkarinnimisiä +virassa ylennettäviksi. Se, jolla ei ole unkarinkielinen nimi, ei tule +"avanceraamaan!" + +Kun virkamiehet kauhusta jähmettyen töllistelivät häneen, purskahti +Ösfalvy kovaan nauruun. + +-- Niin, niin, hyvät ystävät, se on varma se! Jos syömme Unkarin +valtion leipää, niin osoittakaamme itsemme myöskin sen kunnian +ansainneiksi! + +Sanoi ja läksi pois. + +Pitäkööt hyvänään! Hänpä näyttää, että ilman kiertokirjettäkin käypi +virallisesti vaikuttaminen ja hän on sitä kaikella voimalla tekevä. + +Eräs virka on avoinna, siihen hän suosittaa vain semmoisen, jolla on +unkarilainen nimi. + +Mietiskelkööt nyt asiaa Pfefferkornit et consortes! + +Enimmin se koski Kraplovácziin, jonka avioliitto riippui +virkaylennyksestä. Joka päivä hän saa morsiameltaan ruikuttavia +kirjeitä, joissa aina vedetään samaa virttä, että isä jo on kovin +suuttunut ja jos virkaylennys vielä viipyy kauan -- pakoitetaan hänet +menemään toiselle. Muuan papan mieleinen slovakkilainen asianajaja +kuluttaa alinomaa talon kynnystä. + +Oliko koskaan mikään Kraplovácz ollut vaikeammassa asemassa? + +Jos muuttaa nimensä, ei saa tyttöä; jos jättää muuttamatta, ei saa +virkaa. Mutta ilman virkaa ei mitään tyttöä. + +Kuinka monta unetonta yötä Kraplovácz vietti vuoteellaan! Mitä tehdä? +Entä jos joku häntä vuorossa alempana oleva suostuu ehtoon ja, +puikahtaen hänen ohitsensa, riistää viran? Hän tietää kyllä Schnabelin, +Petrovicsin, Zinoberin periaatteet ... mutta parin sadan floriinin +palkankoroitus ja kauniilta kaikuva arvonimi -- ken voisi sitä +vastustaa? + +-- Ösfalvy! Ösfalvy! -- huudahti hän tuskissaan, mitä minä siihen voin, +että synnyin Kraplovácziksi enkä Ösfalvyksi? + +Koko yönä hän ei saanut unta silmiinsä. Mutta aamulla hän tyyntyi, +sillä hän oli keksinyt pelastavan aatteen. + +Parin päivän kuluttua lähetystö virkamiesten puolesta kävi Ösfalvyn +luona. Sitä johti Kraplovácz, joka valituin sanoin ilmoitti, että he, +täysin käsittäen sen isänmaallisen kehoituksen tärkeyden, jonka hän oli +heille tehnyt, olivat kaikki taipuvaiset unkarilaistuttamaan nimensä. + +Ösfalvy oli ilosta pakahtua. Kas siinä hänen keinonsa oivallisuus! +Pikkuisen pakkoa vain! + +Hän kiitti heitä heidän kauniista aikeestaan ja lupasi omista +varoistaan suorittaa ne 50 kreutzeriä, jotka menevät jokaisen +hakemuksen varustamiseen leimamerkillä. Yhtä hän vain vielä pyytää. +Kirjoittakoon jokainen paperille, minkä nimen on valinnut. + +-- Olemme kaikki valinneet saman nimen -- vastasi Kraplovácz. + +-- Koko virkamiehistö! + +-- Koko virkamiehistö! + +-- Ja mikähän se ihmenimi on, johon niin olette hassahtuneet? -- kysyi +Ösfalvy uteliaana. + +Kraplovácz vähäisen epäröi, sitte rohkaisi mielensä. + +-- Kunnioituksesta rakastettuun esimieheemme muutamme kaikki nimemme +Ösfalvyksi. + +Rakastettu esimies oli heittää lähettiläät ulos ovesta. Olivatko he +menettäneet järkensä? Mikä typeryys! Ösfalvy on vanha, ikivanha nimi ja +suku. Sillä on traditsiooneja, loistava menneisyys... + +Kraplovácz oli loukattu. + +Hän kysyy tuntehikkaasti, alentaisiko se heidän rakastettua +esimiestään, jos he ottaisivat hänen nimensä? Olkoon vakuutettu, että +he tulevat sitä kunnioittamaan ja ylpeydellä käyttämään. + +-- Senpä kyllä uskon... Osfalvyn nimeä saattaakin ylpeydellä käyttää... +Mutta herrat eivät saa sitä nimeä ottaa... Minä kiellän sen... Valitkaa +huomisillaksi toinen nimi! + +Seuraavana päivänä otettiin asia puheeksi paikkakunnan sanomalehdessä, +vieläpä Ösfalvylle sangen mielistelevässä muodossa. Lehti esiin toi sen +toivomuksen, että Ösfalvy ei asettaisi esteitä tämän isänmaallisen +aikomuksen toteuttamiselle ja että hän käsittäisi sen jalon +tarkoituksen, mikä on johtanut hänen alaisiaan virkamiehiä, kun he ovat +yhdistäneet isänmaallisuuden kunnioitukseen esimiestään kohtaan. + +Mutta niin ei totta tosiaan rouva Jolánta Ösfalvy, omaa sukua Veéry, +asiaa käsittänyt. Että Hlavacsekeista, Pfefferkorneista y.m. tulisi +yhtä monta Ösfalvya; että hänen, todellisen Ösfalvyn jälkeläisten +kanssa istuisi samalla koulupenkillä vale-Ösfalvyn lapsia; että hän +itse, todellinen rouva Ösfalvy, olisi pakoitettu kaupungin +perhepiireissä seurustelemaan ehkä puolen tusinan talmi-Ösfalvyn rouvan +kanssa ja että yhden sukupolven jälkeen vale-Ösfalvyjakin pidettäisiin +todellisina Ösfalvyina, ehkäpä, jos heidän jälkeläisensä sattuisivat +köyhtymään, mutta talmilaiset rikastumaan, joku näistä vielä pestaisi +todellisen Ösfalvyn palvelijakseen tai kyökkipiiakseen, -- sehän olisi +kauheata! + +Rouva Ösfalvy heitti raivoissaan sanomalehden lattiaan ja alkoi soimata +miestään raukkamaisuudesta, jos hän sallisi moista väkivaltaa. Onhan +tuo nimenryöstö todellista rosvoilua! Jóska Sobri tai Marczi Zöld ovat +vieneet vain rahaa ihmisiltä, mutta jättäneet heidän nimensä rauhaan. + +Benö Ösfalvy asettui puolustusasemaan vaimonsa hyökkäystä vastaan. + +Joutavia! Typeryyttä! Nuot kynäniekat osaavat vain valehdella. Jos +toimittaja ei peräytä uutista, pieksää hän hänet kadulla! + +Entä Kasinossa, mitenkä hänet siellä otettiin vastaan! + +Siellä olivat jakautuneet kahteen puolueesen. + +Toinen oli sitä mieltä, että Ösfalvy ei millään muotoa saata suostua +nimenanastukseen; kärsivällisyydelläkin on rajansa. + +Toinen puoli taas päinvastoin katsoi suostumusta isänmaalliseksi +ansioksi. Ainoastaan sillä tavoin voipi unkarilaisuutta levittää, +yhteensulatusta edistää. + +Ösfalvyn kävi sapelle. + +Hän kutsutti luoksensa Kraplováczin ja vaati häneltä, että koko +virkamiehistö julistaisi sanomalehdessä kerrotun uutisen perättömäksi. +Ennemmin hän antaa perään nimenmuutosasiassa, kun he vaan eivät tahdo +hänen nimeään. + +Viekas Kraplovácz esiin toi syvän surkuttelunsa tämän johdosta, mutta +lupasi sentään ottaa täyttääksensä Ösfalvyn vaatimuksen ... eräällä +pienellä, sangen pienellä ehdolla kuitenkin. + +Esittäköön hänet avoimeen virkaan nimitettäväksi, älköönkä enää +vaivatko virkamiehiään nimenmuutoskehoituksilla. + +Esitys lähetettiin jo samana päivänä asianomaisille. + +Sanomalehdessä oli seuraavana päivänä kaikkien virkamiesten +allekirjoittama pätkä, jossa lehden kertoma uutinen nimenmuutoksesta +julistettiin perättömäksi. + +Ösfalvy ei enää kehoittanut ketään nimeänsä muuttamaan. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkiä, by Árpád Berczik + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIÄ *** + +***** This file should be named 39317-8.txt or 39317-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/9/3/1/39317/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/39317-8.zip b/39317-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bb0a7f9 --- /dev/null +++ b/39317-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe04ea0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #39317 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39317) |