initial commit of ebook 39317HEADmain

5 files changed, 5926 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/39317-8.txt b/39317-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..38d4453
--- /dev/null
+++ b/39317-8.txt
@@ -0,0 +1,5910 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkiä, by Árpád Berczik
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Hauskoja hetkiä
+
+Author: Árpád Berczik
+
+Translator: Antti Jalava
+
+Release Date: March 31, 2012 [EBook #39317]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+HAUSKOJA HETKIÄ
+
+Kirj.
+
+Árpád Berczik
+
+
+Tekijän luvalla Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
+
+
+Otava, Helsinki, 1902.
+Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Árpád Berczik
+ "Tyttö"
+ Ilka
+ Lintu laulaa!
+ Surkea unkarilainen
+ Komisioni
+ Valkoiset ketut
+ Lainanpyytäjät
+ Erään parran historia
+ Piippu
+ Carrière!
+ Orja
+ Esikoispuhe
+ Kahden tulen välillä
+ Mitä kaunis nainen maksaa?
+ Nimen-unkarilaistuttaja
+
+
+
+
+ÁRPÁD BERCZIK.
+
+
+Árpád Berczik syntyi Heinäkuun 8 p:nä 1842 Temesvárin kaupungissa
+vanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hän alotti
+syntymäkaupungissaan, jatkoi niitä eräässä katolisessa kymnaasissa
+Pestissä ja päätti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa
+tohtorintutkinnolla. V. 1864 hän astui virkamiesuralle ja sijoitettiin
+1867, perustuslaillisen valtioelämän uudestaan voimaan päästyä,
+sisäasiain ministeriöön, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanut
+painoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi ja
+kutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jäseneksi.
+
+Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla ja
+jatkoi följetongeilla, novelleilla sekä kirjallisuuden- ja
+taiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa ja
+valtiollisissa sanomalehdissä. Varsinkin hänen "causerie'nsa",
+juttelunsa, joita hän kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillä
+"Argus" kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota.
+Tämä hänen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johon
+yhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, käsitti
+etenkin vuodet 1868-1875.
+
+Paljoa pysyväisemmällä halulla ja suuremmalla menestyksellä Berczik
+kuitenkin on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden alalla, ollen yksi
+Unkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinäytelmänkirjoittajia. Etevän
+tekotavan, erinomaisen kekseliäisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksen
+ohessa hän varsinkin raittiilla, alkuperäisellä, kansanomaisella
+huumorillaan on voittanut yleisön tunnustuksen ja suosion. "Berczik
+on", sanoo eräs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, "herttaisen
+mielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hänellä on tarkka silmä
+huomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä ja suuri kyky
+niitä elävästi esittää. Hän liikkuu Unkarin keskisäädyn iloissa ja
+suruissa, tuon säädyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja ja
+n. s. latinalaisia. Hänen runottarensa viihtyy paraiten
+kaupunkilaispiireissä, vaikka se toisinaan lähtee maaseudullekin sen
+kirjavasta kansanelämästä aiheita etsimään. Berczik on kadehdittavan
+pilvetön luonne, joka kuvailee elämää ainoastaan mikäli se näyttää
+viehättävältä. Hänen miehevää vakavuuttaan pitää sulavana hänen kevyt
+verensä. Hän saattaa yhtaikaa hymyillä ja rypistää otsaansa. Hänen
+nuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hän ei heiluta
+ruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi.
+Ei hän myöskään paljasta mitään märkää-tekeviä haavoja, tunnustelee
+vain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselämän migränejä (päänsärkyjä).
+Hän ei pauhaa syntejä vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum
+(osottaa ne mielettömiksi). Mitä hän tuo esiin, jää alati iloiseksi
+leikiksi, hänen kappaleensa päättyvät aina päivänpaisteesen."
+
+Berczikin ensimmäinen kappale, joka jo 1862 esitettiin
+Kansallisteatterissa, oli 1-näytöksinen huvinäytelmä "Ei ole mammaa".
+Vielä samana vuonna joutui näyteltäväksi "Aatami ja Eeva", joka
+suuresti miellytti yleisöä, samoin kuin sitä seurannut "Älykäs nainen".
+Kirjallinen toiminta Budapestissä heräsi siihen aikaan uuteen eloon.
+Samassa määrässä kuin Unkari sai takaisin valtiollisen itsenäisyytensä,
+elpyi se taiteellisessakin suhteessa. V. 1867 kirjoittamallaan
+komedialla "Neljännes-magnaatit" Berczik saavutti suuren menestyksen.
+Siinä, niinkuin muutamissa muissakin näytelmissään, esim.
+"Bachhanantit", "Yhteiset asiat" (joka jälkimmäinen on käännetty saksan
+ja ranskan kielillekin), käsiteltiin päivän kysymyksiä, enemmän tai
+vähemmän ivallisella tavalla.
+
+Ytimekkäällä kansannäytelmällään "Szekely-maalla" Berczik 1874 voitti
+Kansallisteatterin 1000 tukaatin kilpapalkinnon. Tällä etevällä
+näyttämöllä esitettiin sittemmin vielä hänen huvinäytelmänsä
+"Epäilijä", "Kansanmieleisyys", "Tanssiaiskuningatar", "Naittajatar"
+(molemmat viimemainitut saksalaisillakin näyttämöillä esitetyt),
+"Hyväntekeväisyystarkoitusta varten", "Sininen kamari", "Katso hänen
+äitiään" (saksaksi käännetty), "Protektsioni", "Peterdin taistelu",
+"Himfyn laulut".
+
+Samaan aikaan esitettiin Budapestin Kansanteatterissa useampia
+Berczikin kirjoittamia, raitista, todellista kansanelämää uhkuvia
+kansannäytelmiä, niinkuin "Vanha kupitsa", "Igmandin papinkokelas",
+"Talonpoikaisneiti", "Posti-Klaara", "Sotavanhukset".
+
+V. 1893 Berczik huvinäytelmällään "Uusi muoti" voitti 1500 floriinin
+suuruisen Garai-palkinnon ja "Pappa" nimisestä komediastaan hän sai
+Unkarin akatemian jaettavan Teleki-palkinnon. Berczikin uusin, tänä
+vuonna valmistunut näytelmä on 3-näytöksinen "Ministeripula"; sen aihe
+on otettu Unkarin nykyisestä valtiollisesta elämästä, taustana
+valtiopäivätapaukset, ja siinä ruoskitaan valtiollisia onnenonkijoita.
+
+Kertomuksissaankin Berczik käsittelee hupaisia ja leikillisiä aineita,
+liikkuen niissä, kuten huvinäytelmissään, sivistyneissä seurapiireissä
+ja pysyen aina säädyllisyyden rajoissa. Hänen humoreskeissaan vallitsee
+raitis, alkuperäinen henki, kansallisella pohjalla. Niitä on ilmestynyt
+kaksi kokoelmaa: Vig órák, Hauskoja hetkiä, 1888, ja Öszi hajtás,
+Syysvesoja, 1897.
+
+Ne leikkisät kertomukset, joilla Árpád Berczik nyt esitetään
+suomenkieliselle yleisölle, ovat valikoima vastamainitusta kahdesta
+kokoelmasta.
+
+Helsingissä, Toukokuulla 1902.
+
+A. J.
+
+
+
+
+"TYTTÖ."
+
+(Pienen vauvan itsetekemästä elämäkerrasta.)
+
+
+Tässä lepään sangen kauniissa, sinisellä katoksella varustetussa
+kehdossa, kasvot huolellisesti peitettyinä.
+
+Vasta puolitoista tuntia on kulunut siitä kuin näin päivän valon.
+
+Ympärilläni vallitsee syvä hiljaisuus, ainoastaan silloin tällöin
+tullaan kehtoni luokse -- eräs hyvä täti nostaa huivia ja näyttää minua
+erilaisille, minua paljoa isommille ihmisille, joitten kasvot ovat
+milloin parrakkaat milloin parrattomat.
+
+Silloin täti säännöllisesti sanoo:
+
+-- Eikö ole kaunis pieni vauva?
+
+Taikka:
+
+-- Eikö se ole soma?
+
+Johon asianomainen hymyillen vastaa: "Kovin herttainen."
+
+Sitten arvellaan, kenenkä muotoinen olen. Olentoni, siltä näyttää, on
+kokoonpantu eri henkilöiden aineksista ja itsestäni minulla ei ole
+mitään, sillä sen mukaan, mitä tähän asti olen kuullut, ovat silmäni
+mamman, otsani papan, nenäni isoisän ja suuni useampien perheen muitten
+jäsenten.
+
+Tähän olisin tyytyväinen, mutta on jotakin, joka nuorta mieltäni
+katkeroittaa; elämäni aamutaivas ei ole mustaa pilkkua vailla. Kaunis,
+sangen kaunis nuori mies katsoo minuun usein. Tämä kaunis mies on
+isäni, jolle jo näin aikaisin ja varmaankin vastoin tahtoani lienen
+saattanut suurta surua. Hänen kasvonsa ovat vakavat ja synkät, olenpa
+joskus nähnyt kyynelpisarankin hänen silmäkulmassaan. Alussa luulin,
+että kenties hän on näin murheellinen äidin tähden, joka liikkumatonna
+lepää vuoteessa lähellä minua, mutta sittemmin sain tietää, ettei
+äidillä ole hätää. Hänen ääntänsä tosin vielä tuskin olen kuullut,
+vaikka en ole nukuksissa ja korvat pystyssä kuuntelen mitä ympärilläni
+tapahtuu, mutta äidin vaitioloon on syynä se, että tohtori sanoi
+isälle:
+
+-- Teidän vaimonne jaksaa asianhaarain mukaan erinomaisen hyvin, hänen
+suonensa tykyttää säännöllisesti, vaan älkää kuitenkaan salliko hänen
+vielä tänään puhella.
+
+Äitiä siis ei mikään vaivaa.
+
+Sen jälkeen lisäsi tohtori:
+
+-- Mutta te näytätte kovin juhlalliselta nuoreksi isäksi, silläkö
+tavoin tervehditte esikoistanne?
+
+Isä ei vastannut siihen mitään. Sen sijaan isoäidin minulle jo tuttu
+ääni lausui:
+
+-- Elek on niin lapsellinen. Hän on suutuksissaan, ettei tullut...
+
+-- Ymmärrän, ymmärrän -- vastasi tohtori naurahtaen. -- Vaan tuleepa
+vielä sekin. Saatte nähdä, että enemmän iloa on tästä. Häntä ei
+ainakaan oteta sotamieheksi.
+
+Hänen ei kai onnistunut liioin lohduttaa isää, sillä kun isä näytti
+minua tohtorille, heitti hän semmoisen soimaavan silmäyksen minuun,
+kuin olisi tahtonut sanoa: "miks'et saattanut vielä tätä pientä
+hyväntahtoisuutta minulle osoittaa? Eihän siihen enään olisi paljon
+tarvittu." Ja hän huokasi syvään.
+
+Sen jo tiedän, että olen jotakin pahasti tehnyt, jotain
+ajattelematonta, mutta haluaisin tietää, mitä tuo jotakin on, ja olen
+vakavasti päättänyt saada siitä selkoa.
+
+Ajatusteni juoksun keskeyttää täti, joka teelusikalla työntää minuun
+haaleata teetä. Se ei ole erittäin maukasta, mutta se on, kuten kuulen,
+vaan väliaikaista ravintoa; huomisesta alkaen saan parempaa ruokaa.
+Kuiskataan, että äkkinäisellä esiintymiselläni suuresti hämmästytin
+perhettäni; eivät vielä olleet odottaneet tuloani ja sentähden eivät
+olleet pitäneet huolta paremmasta ravinnosta.
+
+Taas johtuu vaan isä mieleeni.
+
+Jos eivät olisi sitoneet pieniä käsivarsiani kapaloon, ojentaisin ne
+häntä kohti, syleilisin häntä ja pakottaisin hänet tunnustamaan.
+
+Isoäiti astuu nyt huoneesen, tuoden koko joukon käyntikortteja ja
+sähkösanomia, joista äidille kertoo, kutka ovat onnentoivotuksia
+lähettäneet.
+
+-- Elek -- sanoo hän papalle, -- isäsikin toivottaa onnea.
+
+-- Mitenkä sähkösanoma kuuluu? -- kysyy isä.
+
+Isoäiti lukee: "Sydämestäni tervehdin pienokaista; toivotan teille
+onnea, rakkaat lapseni; pidä hyvää huolta Lillasta, ettei hän sairastu;
+ensi kuun alussa tulen Budapestiin. Pál."
+
+-- Tiesin sen! -- lausuu isä synkästi.
+
+-- Mitä tiesit? -- kysyy isoäiti.
+
+-- Että hän vasta ensi kuulla saapuu, sillä tuonnoin hän kirjoitti
+minulle: jos tulee poika, lennän, jos tyttö, konttaan Budapestiin. Siis
+hän konttaa.
+
+Ahnaasti ahmin korviini nämät sanat, sillä sikäli kuin nuori järkeni
+kykenee johtopäätöksiä tekemään, sisältää tämä lause avaimen
+salaisuuteen.
+
+Jos tulee tyttö, isoisä vaan konttaa tänne.
+
+No niin, tyttö on. Entäs sitte? Ettei vaan siinä olisi syy isän suruun?
+
+-- Elek -- sanoo nyt isoäiti -- sopisihan sinun toki tulla järkeesi.
+Katso, Lilla raukka on surusta pakahtua.
+
+-- Suuttumukseni kyllä katoo parin päivän perästä -- vastaa isä vähän
+kiivastuneena -- mutta tänään en siihen mitään voi. Miksi
+kieltäisinkään, että asia on minua harmittanut. Pidin sitä niin
+varmana.
+
+-- Sentähden että teidän perheessänne olette vaan poikia!
+
+-- Eikö sekin ole ikävää -- jatkaa isä -- ettemme tiedä edes minkä
+nimen sille annamme. Odotimme alati vaan poikaa ja monen vaikeuden
+perästä sovimme Ervin nimestä, sillä siinä on "e" kirjain Elekistä ja
+"i" Lillasta. Ja nyt tuli tyttö. Mikä sille nimeksi pannaan?
+
+Isä lausui nämät sanat sydämeen koskevalla epätoivolla ja minä rupesin
+vähitellen käsittämään, että olin tehnyt suuren tuhmuuden, kun vastoin
+vanhempieni tahtoa uskalsin syntyä tytöksi.
+
+Isoäiti kuitenkin alkoi asiatani hartaasti puolustaa.
+
+Hän astuu luokseni, vetää pois peitteen silmiltäni ja katsoo minuun
+pitkään: "Sinä pikku pupu parka! Tätäkö varten sinun täytyi syntyä?...
+Mutta isät ovat niin itsekkäitä. Ajattelevat vaan itseään. Poika heillä
+pitää olla, joka säilyttää heidän nimeään, jotta tuo nimi, tuo suuri
+nimi muka ei katoaisi. Jotta tulisi joku, joka kiipeisi kunnian
+kukkuloille ja siten heidän turhamielisyyttään kutkuttelisi. Jotta jos
+se saisi jotain suurta aikaan, voisivat sanoa: se on minun poikani!
+Vaan entäs jos hänestä tuleekin heittiö, velantekijä, vekseliritari
+taikka jos hän tapetaan sodassa tai kaksintaistelussa?... Tyttö sitä
+vastaan, kuinka toisin on tytön laita! Poikaa, joka kerran isänsä
+laatikosta näpistetystä sikarista on tullut kipeäksi ja tuntee itsensä
+mieheksi, ei hallitse isä eikä äiti ja hän tuskin jaksaa odottaa siksi
+kuin, heitettyänsä vanhempainsa kodin, pääsee omaksi herrakseen, jota
+ei kukaan voi komentaa. Siitä alkaen hän on vieras isänsä talossa,
+hänen kotinsa on muualla. Vaan tyttö hoitaa tulta vanhempiensa
+kotiliedessä. Hän elähyttää kotia, kaunistaa, ilostuttaa ja pahoina
+päivinä rakkaudellaan lämmittää sitä. Kun hän viedään pois -- sillä hän
+ei mene, vaan viedään pois -- eroo hän kyynelsilmin rakkaasta kodista
+ja ikävöipi sinne takaisin. Hänen kotinsa on vanhempien talo, jonne
+hänen on tapa mennä vielä silloinkin, kun hänellä itsellä jo on
+tyyssijansa. Ja kun vanhemmat käyvät vanhoiksi, ken silloin aina käy
+heitä tervehtimässä, ken rientää heidän luoksensa vähimmänkin!
+sairaudenkohtauksen heistä kuultuaan, ken hoitaa heitä, ken on heidän
+paras tukensa? Tytär! Ja kuitenkin, kuinka nyreillä mielin häntä
+otetaan vastaan!"
+
+Isään tämä -- minä myönnän sen -- vähän pitkäveteinen puhe, joka
+tarkkaavaisuuttani kovasti rasitti, kuitenkin lienee jotain
+vaikuttanut, sillä hän sanoi:
+
+-- No, enhän sitä niin tarkoittanut...
+
+Kaikki vaikenivat.
+
+Nyt selvisi minulle koko asema.
+
+Sentähden saattoi siis ensimmäinen ilmestymiseni niin suurta
+hämmästystä aikaan. Ensi kerran katsellessani huonetta, askaroitsivat
+useammat ympärilläni ja virkkoivat, naamat hämmästyksissä, hiljaisella
+äänellä: "tyttö!" Johon yksi tädeistä lisäsi: "mitähän herra siitä
+sanonee?"
+
+Isää en silloin nähnyt.
+
+Hän oli aamulla mennyt virkahuoneesensa ja häntä täytyi lähettää
+hakemaan, mutta isoäiti käski kamaripiian sanoa palvelijalle, että
+älköön hiiskuko sanaakaan tyttöydestäni. Kutsukoon vaan herran heti
+kotia.
+
+Isä riensi ennen pitkää huoneesen.
+
+Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: Poika kai, eikö niin?
+
+Ei kukaan uskaltanut hänelle vastata.
+
+-- Vastatkaa toki, mitä seisotte siinä pelästyneinä kuin olisin
+santarmi! -- jatkoi isä äreästi.
+
+Vihdoin isoäiti ilmoitti asian: "Tässä se lepää, suutele tyttöäsi!"
+
+-- Tyttö! -- huudahti isä, -- Se on mahdotonta.
+
+-- Niin on kuitenkin laita -- vakuutti isoäiti.
+
+Isä ei virkannut siihen mitään, meni vaan äidin luoksi, suuteli hänen
+kättänsä, otsaansa.
+
+Äiti kuiskasi: "oletko suuttunut?"
+
+-- Enpä suinkaan, -- vastasi isä ja istui nojatuoliin, vaipuen syviin
+ajatuksiin.
+
+Mutta isä on kuin onkin suuttunut. Hän on ihan varmaan suuttunut
+minuun, etten ole täyttänyt lapsen velvollisuuttani ja syntynyt
+pojaksi. Sen huomaan siitä, että hän ei vielä ole suudellut minua. Hyvä
+Jumala, minkätähden tulinkaan maailmaan, kun jo näin nuorena saan sen
+katkeruutta kokea! Vaan onko se minun syyni? Mitä minä siihen olen
+voinut? -- Yhtä kaikki! Myöhäistä tässä enään on surra, viisainta
+lienee olla koko asiasta sen enempää huolimatta.
+
+Uusia katsojia, sukulaispiiriin kuuluvia, saapuu.
+
+Minua näytetään heille järjestään, mutta kaikki katselevat minua
+jonkinlaisella ylenkatseella.
+
+Yksi sanoo: "Vahinko, ettei ole poika." Tämä yhä jatkuva halveksiminen
+rupee vihdoin harmittamaan isää. Suurella mielihyvällä havaitsen, että
+hän jo muutamia vastaan asettuu puolustuskannalle.
+
+Niinpä hän eräälle nuorelle sukulaiselle, joka ivallisesti lausui:
+"Elek, sinun ei olisi pitänyt edeltäpäin kerskailla", vastata tiuskasi:
+
+-- Odotappas vaan, jahka tyttö kasvaa isoksi, tulee hänestä vielä
+semmoinen tanssiaiskuningatar, että saattaa molempien poikiesi päät
+pyörälle, mutta eipäs häntä vain anneta kummallekaan.
+
+Minun on myöntäminen, että tämä luottamus lumoomiskykyyni teki hyvää
+nuorelle sielulleni ja johonkin määrin lepytti minua siihen jurouteen
+nähden, jota isä tähän asti oli minulle osoittanut. Hänen käytöksensä
+yleensä näyttää alkavan muuttua. Jota enemmän häntä pistellään, sitä
+enemmän hän minua puolustaa. Kerran hän jo sanoi iloitsevansakin siitä,
+että oli saanut tytön ja puolusti itseään juuri samoilla perusteilla,
+joita isoäiti vast'ikään oli häntä itseä vastaan käyttänyt. Omituisia
+olentoja nuot miehet, heidän vakuutuksensa näyttää seisovan varsin
+heikolla pohjalla.
+
+Tästä muutoksesta huolimatta yksi seikka kuitenkin mieltäni painaa. Isä
+on useamman kerran kumartunut puoleeni -- hän tahtoo yrittää jotakin --
+hän epäröi -- hän taistelee itsensä kanssa -- hän mielisi tehdä
+ratkaisevan päätöksen, mutta ei kykene siihen.
+
+Isä, isä, etkö katso pienen vauvasi ansaitsevan edes ainoata suukkosta?
+
+Minä jo suipennan huuliani sitä varten!
+
+Vetäisin luokseni nuot minuun kääntyneet kasvot, mutta en kykene.
+
+Yht'äkkiä omituinen ääni tunkee korviini äidin sängystä päin. Niinkuin
+hiljainen tukehutettu nyyhkytys. Isäkin sen kuulee, sillä hämmästyen
+hän katsahtaa sinne.
+
+-- Lilla, mikä sinua vaivaa? -- kysyy hän pelästyneenä ja astuu sängyn
+viereen. -- Mitä näenkään, sinä itket? Herran tähden, tämä
+mielenliikutus nykyisessä tilassasi saattaa käydä vaaralliseksi.
+
+Äiti ei vastaa, nyyhkytys hiljenee, vain silloin tällöin syöksähtäen
+esiin povesta huokaukseen yhdistyneenä.
+
+-- Miksi itket, kultaseni? -- kysyy isä huolestuneena. -- Sano!
+
+Mutta äiti ei sano.
+
+Isä kyselee kyselemistään, lempinimiä käyttäen, vastausta saamatta.
+
+Isoäiti astuu huoneesen ja osoittaa hämmästystä, nähdessään kyyneliä
+äidin silmissä.
+
+-- Olen joutua epätoivoon, -- sanoo hänelle isä. -- Lilla ei tahdo
+ilmoittaa minulle syytä murheesensa.
+
+-- Ja sinä et sitä arvaa? kysyy isoäiti.
+
+-- En.
+
+-- Ethän ole vielä suudellut tyttöäsi.
+
+Isä kavahtaa ylös.
+
+-- Senkötähden itket, Lilla?
+
+Ja samassa astui hän kehtoni ääreen, otti minut siitä ja vei äidin luo,
+jonka kasvoista rakkaus, rakkaus loisti vastaani. Voi, kuinka lempeät
+äitini silmät ovat! Sellaista katsetta ei vielä kukaan ole minuun
+luonut.
+
+Isä likisti minua rintaansa vastaan, lausuen:
+
+-- Rakas tyttöni!
+
+Ja sitte hän suuteli minua suutelemistaan, niin että hänen partansa
+minua kutkutteli ja pisteli, josta purskahdin kovaan itkuun.
+
+-- Tukehutathan raukan -- sanoi äiti -- antakaa tänne!
+
+Ja minä laskettiin hänen viereensä siniselle silkkipeitteelle.
+
+Äiti katsoi minuun kauan -- kauan. Herkesin itkemästä.
+
+-- Oletko onnellinen? -- kysyi äiti. Isä suuteli äitiä.
+
+-- Olen!
+
+
+
+
+ILKA.
+
+
+Rakas ystäväni!
+
+Kirjeesi on minua suuresti kummastuttanut. En tiedä, kuka on saattanut
+minusta kertoa sellaisen mahdottomuuden, että minä muka tahtoisin naida
+18-vuotiaan tytön. Sinä tunnet minut ja tiedät, mitkä periaatteet minua
+johtavat. Olen aina koettanut välttää sellaisia kohtauksia, joissa mies
+näyttelee surkuteltavaa tahi naurettavaa roolia.
+
+Että tähän asti olen ollut naimisiin menemättä, siihenkin on vain tämä
+syynä. Jokaista tyttöä olen niin kauan joka puolelta katsellut,
+tutkistellut ja mietiskellyt, että lempeni sillä välin on ehtinyt
+kylmetä.
+
+Ja nyt 46:l1a ikävuodellani tekisin tuommoisen tuhmuuden?
+
+En ikinä!
+
+Minä tiedän hyvin, mitä avioelämän sopusointuun vaaditaan, enkä
+silloin, kun tarvitsen kymmenen tunnin unta ollakseni seuraavana
+päivänä virkeä, nai semmoista lasta, joka haitatta voipi lentää
+tanssiaisissa viikon päivät yhtä mittaa vähintäkään nukkumatta.
+
+Muuten saatan sinulle selittää tuon väärinkäsityksen.
+
+Minä käyn rouva Virág'in luona, se on kyllä totta, mutta en suinkaan
+hänen sisarensa tyttären Ilkan tähden, joka vasta pari viikkoa sitte
+tuli maalta tätiänsä tervehtimään, vaan emännän takia, jonka olen
+määrännyt itselleni tulevaksi elinkumppaniksi.
+
+Rouva Virág on leski, 42 vuoden iällä. Ulkonäöltään hän ei ole liioin
+hyvin säilynyt, mutta luonteeltaan hän on miellyttävä nainen, aina
+hyvällä tuulella; lisäksi hänellä on sievä omaisuus ja kahden me
+saattaisimme viettää huolettomia päiviä elämämme iltaan asti. Meidän
+tapamme sopivat yhteen, alla 17 asteen hänen on vilu, hän suosii
+suuresti hyvää kyökkiä, hänen kotinsa on mukavasti sisustettu pehmeillä
+matoilla ja uutimilla. Viime syksynä me tutustuimme kylpylaitoksessa,
+jonne luuvalo vei meidät yhteen. Mainiosti saattaa hänelle vaikeroida.
+Jo silloin juurtui päähäni se ajatus, että jos minä luopuisin
+vanhanpojan elämästäni, niin hänestäpä voisi tulla pelastajani.
+
+Sen jälkeen on yksinäinen asemani alkanut käydä minulle
+sietämättömäksi. Minun on sanomattoman ikävä. Minä tunnen jo ikävyyden
+kaikki asteet: tavallisesta haukotuksesta alkaen siihen tilaan asti,
+jolloin ihminen rupee tuumimaan cyankalin hankkimista. Mutta minä
+haluan rauhallisia vanhoja päiviä, hauskojen vhisti-iltojen kanssa, ja
+rouva Virág'issa olen oppinut tuntemaan naisen, jolla on vain yksi
+toivomus: lepo, alituinen lepo.
+
+Toivon hävittäneeni huolesi juurinensa.
+
+                                   Ystäväsi
+                                   Eemil.
+
+Rakas Feri!
+
+Tee hyvin, ilmoita minulle ensi postissa sen pahansuojani nimi, joka
+herkeämättömillä valheilla vaivaa myötätuntoista ystäväsydäntäsi. Taas
+Ilka, alati Ilka! Saattaa vakavamielistä miestä heti hakkailijan
+huutoon, sentähden että hän on kohtelias nuorelle somalle tytölle, se
+ei ole liioin kauniisti tehty.
+
+Ilkassa löytyy kaikki ne ominaisuudet, joista minä kaksikymmentä vuotta
+sitten olisin hurmaantunut, mutta usko tai ole uskomatta, juuri
+sentähden en rohkenisi naida häntä. Hän on suloinen, ruskeasilmäinen
+tyttö, hänen hymynsä on viehättävä. Sellainen herttainen olento, johon
+on mahdoton suuttua. Mutta hän himoitsee huvituksia, mikä onkin
+luonnollista, sillä niitä hän tähän asti on saanut sangen vähän nauttia
+maalla, hän kun on köyhä orpotyttö, joka oleskelee milloin minkin
+sukulaisensa luona. Sääli häntä; jos olisin kahtakymmentä vuotta
+nuorempi, naisin hänet, mutta nyt -- olen kihlannut rouva Virág'in ja
+tämä tapahtuma on iki päiviksi saattava parjaajani vaikenemaan.
+
+Eilen illalla vietimme kihlajaisia aivan ahtaassa piirissä -- paitsi
+rouva Virág'ia oli vaan Ilka ja muuan vanha setä läsnä -- ja silloin
+tapahtui eräs varsin vastenmielinen seikka. Rouva Virág'ilta putosi
+hammas suusta... En voi sanoakkaan, minkä masentavan vaikutuksen tämä
+vähäpätöinen asia minuun teki. Kauniinta hänessä oli juuri hammasrivi,
+sitä olin aina ihaillut ja ... yhtäkaikki! 46-vuotias mies ei saata
+vaatia todellisia hampaita. Jospa kuitenkin vasta puolen vuotta
+häittemme jälkeen olisin keksinyt tuon puutteen!... Myöhäistä,
+myöhäistä! Miksi en ole aikaisemmin nainut?
+
+Oletko tyydytetty?
+
+                                 Uskollinen ystäväsi
+                                        Eemil.
+
+Rakas ystäväni Feri!
+
+Sinä et enää kirjoita soimauksia; tuo tuntematon parjaaja on vaiennut.
+Siihen onkin kyllä syytä; nousevalla viikolla julistamme aikomuksemme
+mennä naimisiin. Olen jo rauhoittunut hampaasta, täydellisesti! Ja
+vielä enemmän tulen lohdutetuksi, kun Ilka lähtee talosta, joka
+piammiten tapahtuu. Ilka ja rouva Virág rinnakkain on haitaksi
+jälkimmäiselle; on mahdollista, että morsiamenikin on huomannut tämän
+ja sentähden lähettää pois sisarensa tyttären sedän luokse.
+
+Iloitsen jo edeltäpäin siitä ajasta, jolloin leskeni vapautuu
+kilpailusta: varmaankin rakastun häneen. Hän on tekevä kaikki
+miellyttääksensä minua, hän on käyttävä hyväksensä kaikkia toaletin
+salaisuuksia ja tämmöinen hyväntahtoisuus on minulle mieliksi. Minä
+tulen onnelliseksi hänen kanssaan, hyvin onnelliseksi! Kuinka kaunista,
+kun toisilleen sopivat olennot joutuvat yhteen! Jokaisen ajatukseni hän
+ymmärtää, sen sijaan että Ilka vaan nauraa niille... Mutta tästä
+huolimatta Ilka kuitenkin tulisi minulle, olen varma siitä, sillä hän
+on kyllästynyt tähänastiseen kulkurielämäänsä, sukulaisten armoilla
+eloksimisesta hän on saanut tarpeekseen eikä muuta tarvittaisi kuin
+sana minulta... Vaan tätäpä sanaa hän saa turhaan odottaa. En anna
+lumota itseäni nuoruuden hetkellisestä heijastuksesta, jota tunnen
+hänen hurmaavassa seurassansa. Kun en vaan olisi 46-vuotias! 56-een
+asti kyllä vielä kestäisin, mutta silloin hän vasta olisi 28-vuotias.
+Jumalallinen tiede, tuo matematiikka!
+
+Ei, ei, ja senkin uhalla, että vielä joutuisin erään toisenkin rouva
+Virág'in salaisuuden perille, joka peittää hänen kauniin mustan
+tukkansa alkuperän epäiltävään sumuun, minä niin selvästi käsitän
+tulevan elämäni kohtalon semmoisen lapsen rinnalla, että olen
+haarniskoitu kaikkia mahdollisuuksia vastaan. Nuoren vaimon vanha mies!
+Kuormajuhta armastelijalauman jatkoksi! Kiitoksia paljon!
+
+Ennemmin olen tekohampaista ja valetukasta väliä pitämättä -- eihän
+ihmisessä ole ainoastaan ruumis, vaan myöskin sielu, ja rouva Virág'in
+sielussa tavataan kaikki ne vakuudet, jotka järkevät ihmiset laskevat
+avioelämänsä perusteiksi. Kesällä lähdemme Ostendeen, olemme jo
+miettineet ja järjestäneet matkan Bädekerin johdolla: mukavia, lyhyitä
+päivämatkoja. Ilka purskahti pilkalliseen nauruun; hän matkustaisi
+yhtä kyytiä merelle asti! Jo yksistään tämä piirre riittää sen
+todistamiseen, että rouva Virág on minulle otollinen ... rouva
+Virág ... ainoastaan rouva Virág! Oi, minun on tapa olla järkevä,
+varovainen.
+
+                                          Ainainen ystäväsi
+                                                Eemil.
+
+Sähkösanoma:
+
+Herra Ferencz Aszaldylle.
+
+    Aszald.
+
+    Kihlaukseni rouva Virág'in kanssa purettu -- nain Ilkan.
+    Olen onnellinen.
+
+                                                Eemil.
+
+
+
+
+LINTU LAULAA!
+
+
+Tshi-tshi tshi-tshi-tshiritshi!
+
+Ei koskaan kuulunut iloisempaa viserrystä keväällä metsässäkään kuin
+räätäliläisten tuvassa. Se tupa oli täynnä lapsia, jotka kaikki pitivät
+hirveätä melua, mutta pieni laulaja tuolla seinällä huonossa viheriässä
+häkissään voitti livertelemisellään melun, niinkuin hyvä-ääninen
+tenoori septetissä toverinsa ja orkesterin.
+
+Se visersi täyttä kurkkua.
+
+Mutta sillä oli kiittämätön yleisö, joka ei piitannut laulajasta
+mitään; jokainen hääräsi askareissaan, lapset leikkivät, vanhat tekivät
+työtä.
+
+Ei hän kuitenkaan aivan turhaan lauleskellut -- hänelle ilmestyi
+tarkkaavainen kuulija -- ei kuitenkaan sisällä tuvassa, vaan ulkona
+käytävässä. Ja mimmoinen kuulija! Kaunis, solakka, nuori nainen, jolla
+samassa kerroksessa, missä räätälin suuri perhe asustaa pienessä
+pihanpuolisessa tuvassa ja kyökissä, on tilava, valoisa, komea
+kadunpuolella oleva asunto, jossa on kaksi salonkia, soma budoaari ja
+herra tiesi mitä kaikkea.
+
+Hän seisoo käytävän rauta-aidaketta vastaan nojautuneena ja on
+nähtävästi ihastunut pienen laulajan kauniisen ääneen.
+
+Sillä välin aukenee räätäliläisten ovi, räätälin vaimo astuu ulos ja
+huomaa hämmästyen ylhäisen naisen seisovan siinä.
+
+-- Kuuntelen lintuanne -- sanoo jälkimmäinen.
+
+-- Eikö totta, se laulaa kauniisti? Ei olekaan koko lintutorilla
+parempaa laulajaa kuin se. Sain sen lahjaksi veljeltäni, joka osaa
+kasvattaa lintuja, sillä hänellä on, vaikka ammatiltaan onkin nikkari,
+paljon lintuja, hyvin paljon. Sitte hän myyskentelee niitä. Se on
+hänelle semmoinen sivuansio, josta hän saa kauniin lisätulon. Tämä
+meidän lintumme oli paras koko joukosta -- vastasi räätälin vaimo
+tuttavallisella puheliaisuudella.
+
+Sana synnyttää sanan ja kaunis, solakka nainen kertoo että hänellä ei
+ole onnea kanarilintuihin nähden; hänellä oli ollut niitä jo kaksi,
+mutta toisesta tuli ilmi että se kuuluu heikkoon rotuun eikä siis
+laula, toinen taas tuli kipeäksi ja kuoli. Mutta hän kovasti haluaisi
+sellaista lintua. Hänen asuntonsa on tyhjä, hiljainen, ikävä. ("Huvitus
+ei olekaan lesken asia", ajattelee räätälin vaimo). Ellei parketin ja
+huonekalujen paukahdus joskus keskeyttäisi hiljaisuutta, luulisi
+olevansa haudassa.
+
+Pian hierottiin kauppaa; kaunis, solakka nainen tarjosi hyvän hinnan ja
+räätälin vaimo oli, vaikka raskaalla mielellä, kuitenkin valmis
+luopumaan lintusesta. Pieni laulaja muutti jo iltapäivällä komeaan
+katuasuntoon.
+
+Asunnon kera muuttui häkkikin.
+
+Mihin katositkaan sinä viheriäksi maalatusta puusta ja yksinkertaisesta
+rautalangasta tehty pieni, jokapäiväisen mallin mukainen häkki? Sinun
+tulikin hävetä tuon uuden ihanan häkin rinnalla! Se ei riipu seinällä,
+se seisoo telineellä, omalla eri telineellään; puun sijassa on siinä
+merenruokoa, rautalangan korvaa messinki. Ja kuinka mukava sitten,
+mukavammasti kanarilintu ei saata asua. Viisi puikkoa on asetettu
+leposijaksi; katosta riippuu alas pieni rengas; kuinka hauskalta
+tuntuneekaan hyppiä puikolta puikolle ja sitten keinua renkaassa!
+Mainiointa oli kumminkin kylpylaitos. Uudenaikuista asuntoa ei voi
+ajatella ilman kylpyhuonetta -- uudenaikaista lintuhäkkiä vielä
+vähemmän. Toimellinen emäntä oli asettanut häkkiin punaiseksi
+maalatusta vaskesta tehdyn pienen kylpyammeen, jotta sen asukas ei
+kärsisi mitään puutetta.
+
+Joka asuu tällä tavoin, sen täytyy arvonsa mukaisesti elääkin.
+
+Missäpä lintu voi osoittaa ylellisyyttä? Sen yksinkertainen olemus
+sallii sitä vain ravintoon nähden.
+
+Tuolla räätäliläisten luona sinua, pieni kanari, ei tosiaankaan pidetty
+liioin kehuttavassa ruoassa. Sait kyllä annoksesi hampunsiemeniä, mutta
+ei minkäänlaista "extra" pistetty rautalankojen väliin -- korkeintaan
+suurina juhlapäivinä palanen porkkanaa. Nyt ei ainoastaan ruokakupista
+hymyile vastaasi hyvää syötävää, vaan häkkisi raoista houkuttelee
+kaikenlaiset herkkupalat, niinkuin sokeria, omenaa, härkkiä...
+
+Et suotta ole tenoristi lintujen joukossa -- teuoristeilla on hyvä olo
+tähän maailman aikaan. Toivon että sinäkin olet tyytyväinen...
+
+Eipä vain, loistosta huolimatta näyttää siltä kuin tuossa pienessä
+talossa ei olisi hyvä olla.
+
+Jo on neljäs päivä eikä lintu vielä ole edes äännähtänytkään. Siitä
+asti kuin uuteen asuntoonsa muutti on hän tullut kuin mykäksi. Kaunis,
+solakka nainen seisoskelee siellä päivät pääksytysten, kehottaa,
+hyväilee, mielittelee häntä kaikin tavoin, mutta tuota pientä houkkiota
+ei käy mitenkään saaminen laulamaan. Alussa hän luuli vaitiolon syyksi
+pelkuruutta, tottumattomuutta uuteen häkkiin ja ympäristöön, mutta nyt
+on jo neljäs päivä ja tuo oikullinen lintu vielä nytkin istua kököttää
+liikkumatonna yhdellä puikollaan. Ainoastaan suurin nälkä ja jano
+saattavat pakottaa sitä hypähtämään alas ruokakupille, ja kun hänen
+hallitsijattarensa pistää häkkiin sormensa ja tahtoo veikostella hänen
+kanssaan taikka tulee liian likelle häkkiä, tekee lintu mitä hurjimpia
+lentoyrityksiä häkissä.
+
+Kaunis nainen ei vieläkään menetä kärsivällisyyttään -- hän tahtoo
+odottaa. Ja hän -- todellakin odottaa viikon, odottaa kaksikin viikkoa
+-- turhaan. Muutamaa katkonaista äännähdystä lukuun ottamatta kuuluisa
+laulaja ei anna mitään kuulla.
+
+-- No, sitten minun täytyy luopua siitä toiveestani, että
+hauskuuttaisit asuntoani, sinä pieni villilintu! -- sanoo hän toisen
+viikon lopulla ja heittäytyy katkeroittuneena keinutuoliinsa, yrittäen
+keinumisella karkoittaa suuttumustaan.
+
+Kaunis vaimo parka, olet todellakin säälittävä! Tuskin olit mennyt
+miehelään -- noin viisi vuotta sitten -- miehesi jätti sinut iäksi.
+Puolen vuoden avioliiton jälkeen sinun oli pukeutuminen suruvaatteisin.
+Noin kolme vuotta takaperin talosi kävi vähäisen hauskemmaksi... Erään
+nuorukaisen seura oli sinusta sangen mieluisa... Mutta mihin hän
+joutui? Hän katosi. Ja siitä asti elät yksinäsi, ihan yksinäsi! Sinulla
+on tosin seuranainen, mutta mitä siitä? Talo on mykkä, kuollut...
+
+Ja kuitenkin olet kaunis ja asuntosi todistaa hienoutta,
+varallisuutta... Vaan kohtalo ei suosinut sinua ja lopulta sinä
+luovuitkin kaikesta muunlaisesta toiveesta elämässä... Ainoastaan
+vähäisen eloisuutta vielä halusit ... toiveesi perustit pikku
+keltalintuun ja siinäkin petyit...
+
+Paha, kiittämätön sydän lienee tuolla pienokaisella.
+
+Sillä jos joku -- olipa se lintukin -- kahteen viikkoon ei totu uuteen
+asuntoon, niin siihen ei voi olla syynä muu kuin ilkeys, varsinkin kun
+osoitetaan niin suurta ystävällisyyttä...
+
+Kaunis leski kavahtaa paikaltaan ja astuu häkin luo. Silloin sattuu
+akkunaan leveä auringon säde ja lankee juuri häkkiin.
+
+Ja pieni lintu rupee laulamaan... Ja millä tapaa! Iloisemmin se ei
+visertänyt räätäliläistenkään tuvassa kuin nyt...
+
+Mikä saattoi hänessä mielenmuutoksen aikaan: se auringon säde, joka
+niin iloisesti tanssi hänen häkkinsä messinkilangoilla, vaiko
+hallitsijattarensa poveen luotu silmäys -- sitä älkäämme tutkiko.
+
+Siinä kyllä, että hän liverteli suureksi iloksi emännälleen, joka jo
+seisoo hänen vieressään, alottaen hänen kanssaan mitä mielevintä
+pakinaa.
+
+-- Et siis olekaan mykkä, sinä-sinä-sinä? puhuu kaunis, solakka nainen
+suipentaen suutaan (lintujen kanssa on tapa siten haastella) ja
+sormellaan uhaten sitä, jota sinutteli.
+
+Ja "sinä" ei enään pelästy, ei räpyttele siipiään häkin
+messinkilankaisia seiniä vastaan, vaan vastaa ystävällisimmästi:
+
+-- Ty ... ty -- tyy ... tshitshitshi!
+
+Kuinka hämärältä näitten sanain merkitys näyttäneekään, nainen ymmärsi
+sen heti ja vastasikin heti:
+
+-- Vai niin! Etkö ole tuntenut olevasi kotona luonani? -- Sepä
+kaunista, sangen kaunista. Enkö ole muka tarpeeksi hemmotellut teitä?
+Te-te-te pieni veijari!
+
+-- Ymmärrän, ymmärrän, te lupaatte vastedes käyttäytyä paremmin, te
+laulatte kauniisti emännällenne koko päivän, eikö niin?
+
+-- Tytyty!
+
+-- No niin, minä annan anteeksi, kaikesta sydämestäni.
+
+Niinkuin saattoi nähdä, he ymmärsivät toisiaan varsin hyvin ja pakinaa
+heidän välillään kesti kauan -- kauan. Nainen ei lakannut
+jaarittelemasta, naljailemasta ihmiskielellä eikä kanari vastaamasta
+linnunkielellä. Ja tuttavuus heidän kesken nähtävästi kasvoi
+kasvamistaan! Seuranaisen, vieläpä kamarineidonkin täytyi tulla
+ihmettelemään, kuinka tuo pieni veitikka nipistelee emäntänsä
+ruusukynsiä, kun hän pistää ne ristikon väliin.
+
+Hänen äänensä, no, se on lumoova, siitä rouva, seuranainen ja
+kamarineito ovat yksimieliset.
+
+Tästä lähtien tuli taloon eloa, iloa; aikaisesta aamusta alkaen iltaan
+saakka lintu liverteli, lauleskeli. Kaunis, solakka nainen, jolla ennen
+monta kertaa oli ollut niin kovin ikävä (eikä mikään niin rumenna
+kauniimpiakin kasvoja kuin ikävyyden ilme), näytti nyt aina
+tyytyväiseltä, iloiselta. Ja kuinka ei, eihän hän enään ollut yksin
+maailmassa!
+
+Olihan yksi olento, jota hän saattoi rakastaa, josta hän voi pitää
+huolta. Ja kylläpä pitikin huolta. Huonosti olisi käynyt kamarineidon,
+jos hän olisi koskenut häkkiin. Laulamisen päivästä alkaen pienen
+tenoristin sekä ruumiillinen että henkinen hyvä oli kauniin, solakan
+naisen huolen ja johdon alaisena. Tietäen, kuinka tärkeä puhdas asunto
+on elämän ylläpitämiseksi hän jokapäivä omakätisesti suurimmalla
+huolella puhdisti häkin ja ripoitti sen lattialle puhdasta hiekkaa.
+Sitten hän niinikään omin käsin täytti kylpyammeen vedellä sekä pani
+päivän ravinnon ruokakuppiin ja seinälankojen väliin, suorittaen täten
+huolenpidon laulajan ruumiillisesta hyvinvoinnista.
+
+Mutta minne jää henki, sielu? Linnullekaan ei ole kylläksi parissa
+ruokapalassa; se tarvitsee päivänpaistetta, iloista hälinää,
+voidaksensa laulaa oikein sydämestään. Ja tuo hyvä emäntä ei unhottanut
+tätäkään.
+
+Huoneesta huoneesen, ikkunasta ikkunaan hän kantoi häkkiä, sitä
+myöten kuin aurinko liikkui, ja jotta hänen henkensäkin saisi
+ravintoa ja pieni tenoristi ei jäisi takapajulle uusimmasta
+musiikkikirjallisuudesta, soitteli hän sille operettihelmiä osaksi
+pianolla, osaksi harmoonilla, ilolla kuullen että laulaja ennen pitkää
+oppi muutamia säveleitä.
+
+-- Mitä menisinkään teatteriin? -- nauroi eräänä päivänä nainen --
+onhan kotioopperassani semmoinen tenoristi, joka voittaa Perottinkin.
+
+Jotain puuttui kumminkin vielä kanarin omistajan onnellisuudessa.
+Kuinka selviä merkkejä hän antoikin rakkaudestaan, niin paljon
+luottamusta hän ei kumminkaan voinut valaa lintuseen, että kun se
+laskettiin häkistään, se olisi asettunut istumaan hänen sormelleen,
+olalleen, päälleen. Mieluisampi sille oli kova uuninreuna kuin
+ihoa-myöten-istuvan liivin alta pyöristyvä olka, ennemmin se istui
+jollekin taulunraamille kuin sille valkealle kätöselle, jonka
+suuteleminen lienee hurmaava nautinto, ja parempana olinpaikkana se
+piti salongissa olevan palmun latvaa kuin sitä päätä, joka istuu
+palmuvartalolla ja ansaitsisi kruunun.
+
+-- Hyvä Jumala! Tämän ajan kuluessa ja tällä vaivalla olisin jo
+valloittanut kymmenen miestä, -- huusi solakka, kaunis nainen eräänä
+päivänä, väsyneenä huonosti onnistuneista kokeistaan.
+
+Vihdoin hän kumminkin senkin saavutti. Suuri päivä se oli talossa, kun
+pieni keltalintu lensi hänen sormelleen... Ensimmäisen kerran se siihen
+jäi hyvin vähäksi aikaa, lensi melkein kohta pois, mutta parin päivän
+kuluttua se tottui siihen ja sittenkuin retkeilyt pään tummaan
+hiusmereen ja olan valkealle lumivuorelle nähtävästi olivat
+saavuttaneet sen suosion, vietti se tuntikausia näillä suloisilla
+paikoilla kauniin rouvan kirjoittaessa tahi lukiessa. Joskus tämä ei
+huomannutkaan ennenkuin tuo veitikka yhtäkkiä istui hänen kaulallaan.
+Olipa silloin naurua, riemua; hän otti veitikan pehmeään
+samettikäteensä, nosti sen suulleen ja -- sitten he suutelivat,
+muiskuttelivat toisiaan ja livertelivät niin, että!
+
+Kaunis, sangen kaunis aika oli tämä pienelle linnulle ja hänen
+emännälleenkin, ja sitä olisi ehkä kestänyt ikuisesti, jos...
+
+Jos kaunis, solakka nainen eräänä päivänä ei olisi unhottanut antaa
+pienokaiselle syödä. Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, suvaitkaa
+suosiollisesti uskoa että tämä ihme tapahtui. Heinäkuun 9 p:nä --
+tiedämme hyvin päivän -- kello 12 päivällä pienen linnun häkki ei vielä
+ollut puhdistettu, sen ruokakuppi seisoi melkein tyhjänä ja kylpyvesi
+näytti selvästi että se käsi, jonka velvollisuutena häkin
+järjestyksessä pitäminen on, oli tämän velvollisuutensa kokonaan
+unhottanut. Seuranainen suoritti varkain kaikki eikä hänen emäntänsä
+sitä huomannutkaan. Hän pysyi enimmäkseen kamarissaan... Mitä hän
+siellä tekikään? -- Tullessaan sieltä ulos hänen silmänsä olivat
+punaiset, hän pyyhki niitä nenäliinallaan...
+
+Pikku lintu huomasi sen heti. Se kaiuttelikin lohdutukseksi:
+tshitshitshi-tytyty!... Mutta iloinen viserrys, josta kaunis, solakka
+nainen muulloin keksi niin paljon älyä, henkeä ja järkevyyttä, kaikui
+nyt suotta, mitään vaikuttamatta. Kaunis nainen meni häkin ohitse,
+heittämättä siihen silmäystäkään, ja kutsutti vaunut, istui niihin,
+ajoi pois...
+
+Miksikä kertoisin laveammalti näiden päivien tapahtumat? Lyhyesti
+lausuen, velvollisuuden laiminlyönnit alkoivat seurata toisiaan!
+Ainoastaan poikkeuksena tapahtuu enään, että kaunis nainen puhuisi
+laulajan kanssa; kymmenen päivää on jo kulunut siitä kuin hän pisti
+sormensa sen häkkiin; sen ruumiillisen hoidon hän tykkänään laiminlyö,
+ja mitä henkiseen ravintoon tulee, niin koskahan hän enään on mitään
+soittanut pianolla tai harmoonilla?
+
+Mutta lintunen ei ansaitse tätä kohtelua. Se on pysynyt entisenään,
+vielä nytkin se visertelee, hyppelee kuin ennen, mutta mikä on mennyt
+Teihin, kaunis solakka nainen?
+
+Kaiken todennäköisyyden mukaan ja asianhaaroja tarkasti punnittuamme
+saatamme tehdä sen johtopäätöksen, että hänen eriskummainen käytöksensä
+lintuun nähden ehkä on likeisessä yhteydessä erään kirjeen kanssa,
+jonka postiljooni muutamana aamuna oli tuonut.
+
+Se vain on varmaa, että siitä asti kuin tämä kirje saapui, kaunis,
+solakka nainen oli mitä erilaisimpien tunnelmien vallassa; alakuloisuus
+vaihtui yhtäkkiä mitä hilpeimpään iloon, joskus hän itki, toisinaan hän
+hermostui niin, ettei voinut pysyä alallaan, vaan syöksyi ulos, ajeli
+Andrássy-kadulla, kääntyi taas äkisti takaisin ja riensi kotia.
+Kamariinsa saapuneena hän istui kirjoituspöytänsä ääreen ja ryhtyi
+erinomaisen päättäväisesti kirjoittamaan kirjettä, jonka sitten taas
+yhtä monta, ainakin kymmenen eri kertaa repi rikki. Mutta tuo
+rikkirepiminen ei yleensä vaikuttanut häneen hyvää, hänen mielialansa
+kävi siitä vielä oikullisemmaksi, ärtyisämmäksi.
+
+Ihmeellinen kirje, joka voi synnyttää semmoisen käänteen ihmisessä.
+
+Kaunis leski ottaa sen esille monta kertaa, lukee sen alusta loppuun,
+kosto säteilee hänen kasvoillaan, sitten panee hän sen takaisin
+laatikkoonsa ja lukitsee tämän suuttuneesti.
+
+Mitähän onkaan tuossa kirjeessä? Vastikään otti hän sen taas esiin --
+katselee sitä, päänsä käsivarteen nojaten, mietiskelee... Nyt voimme
+sen lukea.
+
+  "Korkeasti kunnioitettu rouva!
+
+  Muistatteko vielä minua, muistatteko sitä, joka kolme vuotta
+  takaperin jätti Teidät, sitä onnetonta, joka rohkeni sanoa
+  Teitä koketiksi, nautinnonhimoiseksi?... Kuinka katkerasti hän
+  on saanut katua silloista jumalattomuuttaan... Hän luuli
+  voivansa unhottaa Teidät, mutta kuukaudet ja vuodet vierivät
+  tuottamatta lepoa hänen murtuneelle sielulleen. Ja mitä kaikkea
+  hänen sen jälkeen on täytynyt kokea?... Punastuen, häveten
+  lankeen jalkojenne juureen ja rukoilen: anteeksi, suokaa
+  anteeksi aiheeton syytökseni! Kolme vuotta olen tarkkaavaisuudella
+  seurannut elämätänne ja olen aivan masennettu... Onko vielä
+  anteeksiantoa maailman kiittämättömimmälle olennolle, joka
+  Teitä hautaan asti jumaloipi?
+
+                                                     Jenö."
+
+Tähän kirjeesen kaunis nainen ei löytänyt vastausta, hän etsi sitä
+päiviä, viikkoja...
+
+Vihdoin se kuitenkin meni. Se oli lyhyt -- sähkösanoma:
+
+  "Herra Jenö ... lle Pozsonyissa.
+
+  Tulkaa!
+
+                        Gabriella."
+
+"Tytyty-tshitshitshi!" kaikui häkistä iloisesti, herttaisesti,
+äänekkäästi. Se, jolla ei ole tärykalvo kunnossa, pistäköön korvaansa
+pumpulia, sillä muuten hän saattaa tulla kuuroksi siitä. Monta kertaa
+tuo pieni tenoristi oli kaiutellut virsiään, mutta tänään hän tahtoi
+herättää aivan erityistä huomiota.
+
+Ehkäpä sen nuoren, kalpean herran kunniaksi, joka nyt astuu sisään,
+hiljaa, pelonalaisena, melkein vapisevana ja seisahtuu kauniin, solakan
+naisen eteen, joka arastellen osoittaa hänelle paikkaa.
+
+"Tytyty-tshitshitshi!" Tosiaankin, tuskin ymmärtää oman sanansa, ja
+kuitenkin nuot kaksi henkilöä tahtoisivat sanoa toisilleen sangen
+tärkeitä asioita.
+
+Nuorukainen, Jenö, yrittää puhua kovemmin, mutta lintunen -- ikäänkuin
+suuttuisi häneen ja tahtoisi häntä soimata -- laulaa vielä
+äänekkäämmin, virittäen mitä huimaavimpia koloratuureja pienestä
+kurkustaan.
+
+Gabriellan kasvot kirkastuvat vähitellen -- tulevat loistavammiksi.
+Näyttää siltä, että yksityiset katkelmat Jenön puheesta kuitenkin ovat
+vaikuttaneet häneen.
+
+Jenö tulee rohkeammaksi ja jatkaisi itsepuhdistustaan, mutta
+"tytyty-tshitshitshi" kaiuttaa häkin pieni asukas hänen puheesensa,
+riitelee hänen kanssaan, ikäänkuin ei pitäisi hänen käytöstään
+oikeutettuna, juurikuin ei olisi taipuvainen minkäänlaiseen
+anteeksiantoon.
+
+Nuorukainen vaikenee, hän väsyy kilpailemiseen, lintunen on
+voittanut... Hänellä olisi vielä paljon sanottavaa, Gabriella odottaa
+jännitetyllä uteliaisuudella -- melkein ahnaasti riippuu hän häneen
+huulistaan.
+
+-- Jatkakaa ... jatkakaa, rakas Jenö! -- kehottaa hän nuorukaista.
+
+-- En kykene -- vastaa tämä -- kurkkuni on käynyt kuivaksi ja
+päätänikin jo alkaa kivistää siitä!
+
+-- Mistä?
+
+-- Teidän lintunne laulusta.
+
+-- Vai niin! Sehän on helposti autettavissa -- vastasi nainen
+hymyillen.
+
+Sen sanottuaan hän nousee ylös ja astuen häkin luo peittää sen
+huivilla.
+
+-- Oletko vaiti, sinä ilkiö! -- lausuu hän vaienneelle linnulle. Sen
+jälkeen hän, ojentaen kätensä Jenölle, istuu hänen viereensä:
+
+-- Jatkakaa, lintu ei enää laula!
+
+
+
+
+SURKEA UNKARILAINEN.
+
+
+Sisareni Editin puolesta sain omituisen tehtävän toimekseni: minun tuli
+mennä ystäväni Gerö Avassyn luokse ja pyytää häntä heittämään
+unkarilainen kansallispuku, jossa hänen oli tapa käydä, pukeutumaan
+ranskalaisiin vaatteisin ja niissä tulemaan sisareni luokse saamaan
+vastausta kosintaansa. Tämä vastaus tulee varmaankin myöntäväksi, koska
+Editillä ei ole mitään muuta Gerötä vastaan kuin vaan se, että hän käy
+unkarilaisessa puvussa. Parikymmentä vuotta takaperin ei kukaan olisi
+sitä kummastellut; silloinhan me kaikki, isänmaallisesta innostuksesta,
+kävimme niin puettuina. Vaan että nyt kaksi vuosikymmentä sen jälkeen,
+kun perustuslait taasen voimaan saatettiin, nuori mies käyttää tuota
+vanhaa pukua muulloinkin kuin juhlatiloissa, se on vain
+eriskummallisuuden tavottamista.
+
+Näin ajattelimme kaikki, emmekä saattaneet käsittää syytä siihen, Edit
+viittasi siihen monta kertaa Gerön läsnäollessa, odottaen hänen joko
+luopuvan puvustaan taikka ilmoittavan syyn, miksi hän siitä pitää
+kiinni. Mutta kumpikaan ei tapahtunut. Ei selitystä eikä muutosta.
+Kaikki jäi entiselleen, vaikka Gerö kovasti rakasti sisartani; se näkyi
+kaikista hänen toimistaan ja sanoistaan. Mutta siitä huolimatta
+viittaukset, kysymykset ponnahtivat hänestä takaisin mitään
+vaikuttamatta. Omituisella tavalla osasi hän olla kysymyksiin
+vastaamatta. Siinä kyllä, että hän kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen
+kosi Editiä, joka riemulla olisi antanut suostumuksensa, jos vaan ei
+olisi ollut tuota -- unkarilaista pukua. Pidettiin perheneuvottelu,
+jossa asia otettiin kaikenpuolisen harkinnan alaiseksi ja tultiin
+seuraaviin päätöksiin:
+
+a) Gerö Avassyssa on hyvät naimiskaupat ja vahinko olisi laskea hänet
+menemään, vaikkapa ei Edit rakastaisikaan häntä niin paljon kuin hän
+todellakin rakastaa.
+
+b) Unkarilainen puku tähän aikaan saattaa käydä päinsä maaseuduilla.
+Jos yksi ja toinen vanha herra sitä käyttää, voipi sekin vielä mennä
+mukiin. Mutta Budapestissä ja nuoren miehen yllä se on kuin onkin
+jotain, jota vastaan neitosen sopii panna vastalause, koska se herättää
+huomiota ja antaa aihetta muistutuksiin.
+
+c) Kaiken tämän johdosta minä saan toimekseni puhutella Gcrötä,
+selvittää hänelle asema ja saada hänet käymään ajanmukaisesti puettuna.
+
+Minä tapasin Gerön kotona ja muutamain alustavain lauseitten jälkeen
+ryhdyin heti tehtäväni suorittamiseen. Hänen kauniit, vakavat, vähän
+ruskettuneet kasvonsa synkistyivät.
+
+-- Neiti Edit tahtoo että heittäisin tämän pukuni?
+
+-- Ellei sinulla siihen ole mitään tärkeää syytä.
+
+-- Ja jos olen siihen tottunut, jos minun on siinä hyvä olla, eikö se
+olisi kylläksi?
+
+Yritin selittämään että seuraelämässä etenkin naiset usein paheksivat
+pientä takaperoisuutta, kummallisuutta tai tavattomuutta enemmän kuin
+suurta vikaa.
+
+-- Tiedän sen -- oli vastaus.
+
+-- Etkä sittenkään taivu?
+
+-- En voi!
+
+Olisin tahtonut jatkaa kaupan hieromista, mutta eihän tuolle vietävän
+miehelle voinut mitään. Hänen raskasmieliset kasvonsa pysyivät aina
+niin vakavina ja mitä hän sanoo, siinä hän järkähtämättä pysyy.
+
+Että myttyyn mennyt lähetystoimi teki Editiin vastenmielisen
+vaikutuksen, on itsestään selvä. Pieni siskoni itki kaksi päivää. Me
+kaikki haudoimme päässämme mitä tästä nyt oli koituva Saapaspari,
+ahtaat housut ja attila hävittävät kahden ihmisen onnen... Vai
+ottaisiko Edit hänet kuitenkin, huolimatta muistutuksista ja
+pahansuopain neulanpistoista? Minä olin ensimmäinen, joka koetin
+sisartani siihen taivuttaa, selittäen hänelle, kuinka se, mikä nyt on
+tavatonta, huomiota herättävää, joku aika sitten oli muodinmukaista ja
+jokapäiväistä. Hän on lapsi, hän syntyi silloin, kun me panimme toimeen
+mielenosoituksia, hän ei tahtonut uskoa, että kävelypaikkana muodissa
+oleva Vácz-katu 1860-luvulla oli kansanteatterin näyttämön kaltainen
+silloin, kun siinä esitellään kansannäytelmiä. Kullankarvaiset
+alusliivit, helmillä kirjaellut päähineet, koreat viitat, töyhtöillä
+varustetut hatut, kilisevät kannukset, kädessämme kirveskeppi, kun
+olimme oikein suuttuneet itävaltalaisiin, mutta pitkä paimensauva, jos
+olimme myöntyväisemmällä tuulella.
+
+-- Ja te kävelitte noin puettuina? -- kummasteli Edit.
+
+-- Se mies, jonka saappaissa suurimmat kannukset välkkyivät.
+
+-- Kummallista!
+
+-- Miksi kummallista? Käytämmehän vieläkin kansallispukuamme
+juhlatiloissa, ylpeilemme sen kauneudesta...
+
+-- Se on toista, ihan toista -- viisasteli Edit -- kruunaus,
+hovitanssiaiset, valtiopäiväin avajaiset eivät olisi kauniita ilman
+unkarilaista juhlapukua, mutta jokapäiväisessä elämässä se ei sovi. Ja
+sehän oli ennenaikaan, kun jokainen sellaista pukua käytti, mutta
+meidän päivinämme... Minä en pidä poikkeuksista.
+
+-- Kultaseni, vuonna 1862 minä matkustin läpi puolen Eurooppaa
+attilassa.
+
+-- Kuinkahan sinua lie töllistelty!
+
+-- Töllisteltiin kyllä, mutta minä kärsin sen isänmaan tähden.
+
+Edit vaan ei tahtonut kärsiä rakkautensa tähden. Jos tuo kosija vain
+sen verran rakastaa häntä, ett'ei tahdo tehdä hänelle mieliksi tuota
+pientä uhria, silloin hän ei rakasta häntä -- --
+
+Ja Gerö ajatteli melkein samalla tavalla Editistä. Asettaessani hänet
+sen vaihtoehdon alaiseksi, että joko saapuisi ranskalaisessa puvussa
+saamaan vastausta kosintaansa taikka ei ollenkaan -- hän matkusti pois.
+
+Siinäpä vasta pommi! Pääkaupungin rakastuneille on todellakin onneksi,
+että vesijohto tykkänään on hävittänyt kaivot; onnettomille
+rakastuneille ei ainakaan enään ole mihin hypätä. Siitä tulee kaunis
+juttu, huokasi kanssani koko perhe ja ajatteli päänsä puhki, mitenkä
+asia olisi autettava oikealle tolalle. Emmehän saata Avassylle lähettää
+antautumiskirjettä? Saakelin poika! Hän ei tuhlaa monta sanaa, ennemmin
+sopii häntä sanoa vaiteliaaksi, mutta jos on toimittava, tekee hän pian
+päätöksensä. Ja naisia tämmöiset vakavat, toimintaan valmiit miehet
+enimmin miellyttävät.
+
+Sisareni oli äärettömän onneton niitten kahden viikon kuluessa kuin
+neuvottelumme kestivät. Lopulta kuitenkin sovimme, että olkoon
+menneeksi! Minä matkustan perheen nimessä Gerön luokse ja ... ja ... ja
+niin edespäin.
+
+Aioin lähteä kotia, joutuakseni pian matkalle, kun käytävässä
+ulkopuolella eteisen ovea tapasin Gerön.
+
+-- Sinä täällä? -- kysyin kummastuneena.
+
+-- Niin, olen saanut sähkösanoman, ja riensin tapaamaan rakasta
+morsiantani.
+
+-- Minkä sähkösanoman?
+
+Hän näytti minulle sen: "Olen Teidän, tulkaa ensi junalla. Edit." Häijy
+tyttö, antaa meidän turhaan neuvotella koko kaksi viikkoa!
+
+Gerö herra voitti: unkarilaisessa puvussa hän vietti kihlauksensa;
+unkarilaisessa puvussa hän kävi vierailemassa morsiamensa kanssa;
+unkarilaisessa puvussa vei hän hänet alttarille ja unkarilaisessa
+puvussa läksi hän häämatkalle ja palasi -- ranskalaisessa puvussa.
+Hämmästyksemme oli tietysti suuri, luulimme kaikki että nuori rouva oli
+vihdoinkin tuon pukumuutoksen aikaansaanut, mutta Edit selitti nauraen,
+että hän ei suinkaan voinut sitä ansiokseen lukea.
+
+-- Vartokaa vaan, kyllä hän itse kertoo, mistä syystä käytti tuota
+pukua ja minkätähden sen heitti.
+
+Nuoren parin kotiintuloa vietettiin perheessä suurilla illallisilla ja
+kun sampanjan jälkeen ensimmäinen puhe oli suoritettu, vaadimme uutta
+lankomiestämme selittämään tuon omituisen arvoituksen.
+
+-- Te muistatte kai vielä kaikki -- alotti Gerö kertomuksensa -- noita
+kuudenkymmenen luvun aikoja. Elämämme oli täynnä innokasta toivoa --
+minä tarkoitan nuorisoa. Vanhat olivat huolestuneita, mutta me emme
+tietäneet heikkouskoisuudesta, me olimme pyhästi vakuutetut siitä, että
+väkisin valloitamme takaisin perustuslait, kun vaan panemme toimeen
+mielenosoituksia, mistä hinnasta hyvänsä, millä tavalla tahansa.
+Unkarilaisia pukuja, isänmaallisia lauluja, salaisia kokouksia,
+rahankeräyksiä isänmaallisiin tarkoituksiin, otteluja poliisien kanssa
+jne., jne. Olin silloin lakitieteen ylioppilas pääkaupungissa; monet
+tovereistani pistettiin salvan taa tahi sotamiesriviin, minä sattumalta
+pääsin kummastakin. Muutamain toverieni kanssa -- meitä lienee ollut
+viisitoista -- perustimme piirin, joka kokoontui kaksi kertaa viikossa
+erään ravintolan sivuhuoneessa ja vietti iltansa onnellisissa,
+isänmaallisissa haaveiluissa. Kuinka helpolta näyttikään meistä uuden
+Unkarin luominen, jahka vaan saisimme vallan käsiimme! Paljon kauniita,
+jaloja aatteita vaihdoimme ja kerran teimme juhlallisen lupauksen, että
+käytämme kansallispukuamme kuolemaan asti. Vuodet vierivät, minä päätin
+lakitieteelliset opintoni, palasin kotia ja pysyin lupauksessani.
+
+-- Siis lupaus! -- huusi Editin äiti.
+
+-- Kärsivällisyyttä, äiti kulta, on vielä jatkoakin -- lausui Edit,
+luoden riemusta loistavat silmänsä Geröön.
+
+-- Kuulkaamme, kuulkaamme! -- kaikui joka taholta; -- pyydämme jatkoa.
+
+-- Kerran sitten rakastuin, ensimmäisen kerran -- jatkoi Gerö.
+
+Uskomattomuuden mutina kuului seuran miespuolisista jäsenistä.
+
+-- Lasket joutavia! Olit ylioppilas Pestissä, etkä muka olisi ollut
+keneenkään rakastunut? -- Näillä sanoilla minä toin ilmi yleisen
+mielipiteen.
+
+-- Liehakoitsija! Puolisonsa tähden hän niin puhuu! -- väitti eräs
+toinen seurassa.
+
+-- Rakkauteni esineen nimi oli Gabriella. Minä rakastin häntä, mutta
+hän ei huolinut rahtuakaan minusta.
+
+-- Ja sinut vastustus teki vielä tulisemmaksi, eikö niin? -- kysyi
+joku.
+
+-- En tiedä mikä sen vaikutti, se vaan on varma, että olin rakastunut.
+Silloin jo nuot isänmaallista innostusta uhkuvat ajat olivat ohitse,
+alettiin luopua unkarilaisesta kansallispuvusta, eurooppalainen muoti
+rupesi taas pääsemään valtaan ja laskiaisajan alussa siinä pienessä
+kaupungissa, missä tämä tapahtui, kiisteltiin paljon siitä,
+mentäisiinkö tanssiaisiin frakissa vai attilassa. Suurin osa naisia
+puolusti frakkia, tekivätpä oikein propagandaa sen puolesta, Gabriellan
+johdon alaisena. Jos joku mies vastustikin muita, niin kaunis johtaja
+kyllä sai hänet taivutetuksi. Sillä Gabriella oli kaunis, yhtä kaunis
+kuin rikas ja turhamielinen. Joka ei taipunut hänen oikkunsa alaiseksi,
+se oli hukassa ainaiseksi. Attilan puoltajien joukko oli jo huvennut
+sangen pieneksi ja varmalta näytti, että ensimmäisissä tanssiaisissa
+frakki voittaa, jos minäkin taipuisin. Sillä vastustus nojautui enää
+vaan minuun. Antautuisinko vai enkö? Sitä mietiskelin. Minä tunsin,
+että jos Gabriella rakastaisi minua, ripustaisin mielipiteeni ja
+attilani naulaan.
+
+Tanssiaisilta lähestyi; Gabriellan kunnia oli kysymyksessä. Hän oli
+luvannut, ettei baalissa nähtäisi ainoatakaan attilaa ja kutsutti minut
+luoksensa kuulusteltavaksi. Sykkivin sydämin istuin hänen huoneesensa;
+hän oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Hän laski valloilleen kaiken
+kaunopuheisuutensa, kaiken viehätysvoimansa, voittaaksensa minut
+puolelleen. Pyysi minua hänen tähtensä antamaan myöten tuossa pikku
+asiassa; tanssiaisten jälkeen saisin vaikka kuolinpäivääni saakka käydä
+unkarilaisessa puvussa, mutta hänen vastustajansa nauravat hänelle, jos
+hän ei pidä lupaustaan. Minä panin vastaan. Vihdoin hän menetti
+malttinsa ja huudahti kiivastuneena: "Hyvä, silloin en minä ikinä tule
+omaksenne!" Maailma pyörähti silmissäni. Tähän asti hän ei koskaan
+ollut lausunut ainoatakaan sanaa, josta olisin saattanut päättää hänen
+vähimmälläkään tavalla suosivan minua; nyt hän, ikäänkuin sydämensä
+salpa olisi pamahtanut auki, yht'äkkiä ilmaisi itsensä! "Te siis
+voisitte rakastaa minua?" kysyin mielenliikutuksesta vavisten. Hän
+katsoi minuun, ei minuun -- vaan sisimpään sydämeeni ja vastasi: "Sen
+sanon sitte tanssiaisissa!" Asia oli ratkaistu: frakki voitti. Mutta
+minä ... minä en voittanut! Tanssiaisissa pyytäessäni vastausta, tuo
+armoton koketti heleästi naurahtaen vastasi: "laskin leikkiä, paljasta
+leikkiä!"
+
+Tuli ilmi, ett'ei hänen ollut juolahtanut mieleenkään minua rakastaa;
+hän meneekin näinä päivinä kihloihin erään husaariupseerin kanssa, jota
+joka hetki odotetaan Wienistä. Jouduin epätoivoon ja tuskassani minulta
+pääsi tuo vähän omituinen kysymys: "miks' ette voi minua rakastaa?"
+Gabriella vastasi ilkkuen: "Miks' en? Siks' en, että minä pidän
+iloisista, hauskoista ihmisistä, ja Te tuossa ijankaikkisessa
+unkarilaisessa puvussanne olette tuommoinen ... noh, tuommoinen surkea
+unkarilainen!" Enempää en tarvinnut. Olin tullut järkiini. Mutta
+silloin tein sen päätöksen, että nain vaan sellaisen naisen, jolle
+kelpaan surkeanakin unkarilaisena. Sen vuoksi en tätä ennen ole
+heittänyt tuota pukua.
+
+-- Eläköön surkea unkarilainen, eläköön! --kajahti illallispöydästä ja
+eläköön-huutoa seurasi uuden sampanjapullon paukahdus.
+
+
+
+
+KOMISIONI.
+
+
+Löytyy luonnossa lakeja, joita sopii epäillä, vaan kuitenkin on
+olemassa yksi epäilemätön, järkähtämätön laki, se nimittäin, että jos
+pääkaupunkilaisella on maalaistuttavia, nämät vallan varmaan
+kunnioittavat häntä komisioneilla eli toimenannoilla. Maaseutulainen ei
+katso pääkaupunkilaista muuksi kuin komisariukseksi, jolla lyhintä
+tietä ja suurimmalla maksunsäästöllä eli pienimmällä kustannuksella
+saattaa toimittaa ostoksensa taikka suorittaa minkä nimellistä tehtävää
+hyvänsä. Pestissä asuva on maaseutulaisen silmissä toimeenpaneva
+viranomainen, sillä "teillä siellä pääkaupungissa" ei muutenkaan ole
+mitään työtä, "te siellä Pestissä" ehditte kaikkiin, "te pestiläiset"
+paraiten tiedätte, mitä ja mistä saapi ostaa halvalla ja hyvää sanalla
+sanoen, me pestiläiset emme ole muuta kuin kauppapuotien edessä
+vetelehtivää, kuljeksivaa, pasteerailevaa joutoväkeä, joitten
+oikeastaan pitäisi olla erittäin kiitolliset maalaistuttavillemme
+siitä, että he valmistavat meille tilaisuutta käyttää aikaamme
+hyödyllisesti ja opettavaisesti. Kiittämätön pestiläinen, joka
+pelonalaisena avaat jokaisen maaseudulta tulleen kirjeen ja
+tuskallisella aavistuksella luet siinä ilmi tuotuja ystävyyden
+tunteita, hyvin tietäen, että lopuksi kirjeenkirjoittaja rohkealla
+käänteellä lähettää sinut Alter & Kis'in, Lutvikki Posner'in tahi
+jonkun muun tunnetun firman luokse! Sinä tietysti et aavistakkaan, että
+maalaisystäväsi tarkoittaa parastasi ja tahtoo pitää huolta jostakin
+huvituksesta, jolla saatat edes vähäisen lyhentää työttömyydestä
+pitkäksi ja ikäväksi käyvää aikaasi.
+
+"Komisioni" on yleinen nimitys niitten kaikenlaisten toivomusten ja
+halujen merkitsemistä varten, joitten on tapa ilmaantua maaseutulaisten
+tarpeissa. Komisionit ovat tuhatlajisia, niinkuin niitten
+lähettäjätkin.
+
+Setä X'ltä on kansi lohjennut piipunpesästä. Tämän merkillisen
+tapauksen johdosta saapuu ennen pitkää pieni paketti veli Y'lle. Tämä
+rientää postiin siinä toivossa, että on tullut joku lahja. Katkera
+pettymys! Paketissa on vaan vanha, merenvahainen, tupakalta löyhkäävä
+piipunpesä, joka on kultasepälle korjattavaksi vietävä.
+
+Ylioppilas odottaa kärsimättömästi kuukauden loppua, jolloin hänen on
+tapa saada rahoja kotoa. Menettäessään viimeisen floriininsa kahvilassa
+biljardipeliin, käy hänen luonaan postiljooni, jättäen palvelustytölle
+sen tiedon, että nuorelle herralle on tullut rahakirje, joka saadaan
+häneltä k:lo 8-9 välillä postihuoneesta. Rakastunut ei koskaan niin
+suloisesti ikävöiden ja säntilleen ole saapunut sovitulle
+yhtymäpaikalle, kuin ylioppilaamme postihuoneesen määrätyllä ajalla.
+Sydän sykähdellen hän allekirjoittaa kuitin, repäisee sitten auki
+kirjeen, mutta -- voi! rahaa-lähettävän isän käsiala ei hymyile siitä
+hänen vastaansa, vaan naapurisedän, joka pyytää häntä ensi postissa
+lähettämään kukansiemeniä.
+
+Zsuzsika menee miehelään pääkaupunkiin. Kyyneliä vuodattaen hän lähtee
+kodistaan, vieden mukanaan onnentoivotuksia ja -- komisioneja. Hänen
+sisarensa kirjoitti muistiin koko suvun komisionit: pikku Gyulalle
+talvivaatteet, Bélalle ruoska, Kláralle tusina valokuvia, Ferille
+revolveri, Imrelle kalenteri, Czilille hankkia tieto missä kartiineja
+paraiten pestään, Julille urkkia mistä parasta hammaspulveria saadaan,
+Kálmánille naula turkkilaista tupakkaa, Arankalle tiedustella mitä
+vanhasta pianosta annetaan, jos sen tahtoo vaihtaa uuteen, Pali sedälle
+tilata sanomalehtiä ... kynäni väsyy kirjoittamasta kaikkea, mitä
+sisaren pitkän pitkään luetteloon on merkitty.
+
+Joskus katkeevat hellimmätkin siteet, ystävyys laimenee aikaa myöten,
+tuttavuus haihtuu, rakkaus sammuu, mutta se, joka saattaa vanhat
+tunteet uudestaan hereille, taas kutoo ratkenneet siteet yhteen, se on
+komisioni.
+
+Olet lukenut iltalehtesi ja lepäät mukavassa nojatuolissasi, antaen
+ajatuksesi liidellä sinne tänne. Koputus ovella, talon vartija astuu
+sisään, kädessä kirje. Käsiala päällekirjoituksessa tuntuu tutulta,
+olet sen joskus nähnyt, et enää muista milloin ja missä. Avaat kirjeen,
+katsahdat allekirjoitusta, "Zakariás Pipaszár".
+
+Zakariás Pipaszár! Tämä nimi johtaa muistisi kouluaikoihin, sinä kerran
+löylytit kelpo lailla erästä Sakari Pipaszária, hän antoi sinut ilmi
+rehtorille ja puolen vuorokauden aresti, levolle pyhitettynä
+sunnuntaipäivänä, sovitti tämän oman käden oikeutesi. Sakari raukka,
+mikähän lie hänestä tullut? Kahteen vuosikymmeneen et ole kuullut
+hänestä mitään. Nyt hän kääntyy puoleesi, sinä rupeet levottomalla
+mielellä kirjettä lukemaan. Sakari kirjoittaa olevansa notarius eräässä
+maakylässä, mutta yhä seuraavan kohtaloasi suurella mielihartaudella.
+Äskettäin hän oli virallisessa lehdessä lukenut sinun tulleen
+ylennetyksi virassa ja tällä tavoin saanut tietää sinun vielä olevan
+elossa ja asuvan pääkaupungissa. Hänellä on veljenpoika, suuri
+hulivili, joka ei viitsi lukea ja sen vuoksi on eroitettu koulun
+kolmannelta luokalta. Mutta poika on nero, häntä suuresti miellyttää
+piirustaminen, milloin vaan saa kynän tahi vaikkapa vain hiilen
+käteensä, rupee heti kuvaamaan ihmispäitä, jopa puitakin ja
+kotieläimiä, niinkuin esim. aaseja, suurella kätevyydellä. Semmoisen
+kyvyn hunningolle jättäminen olisi vahinko isänmaalle, joka ei ole
+liioin rikas neroista, ja sentähden on päätetty laskea ylempänä
+mainittu hulivili isänmaan alttarille. Lähettävät hänet sen vuoksi
+pääkaupunkiin ja, luottaen tunnettuun ystävällisyyteesi ja
+avuliaisuuteesi sekä vaikutusvoimaasi, ohjaavat suoraan sinun luoksesi
+sillä pienellä pyynnöllä, että suosiollisesti hankkisit hänelle niin
+suuren stipendin kuin mahdollista maalaustaiteen oppimista varten.
+Vakuuttaen erinomaisesta kunnioituksestaan todellinen ja uskollinen
+vanha ystäväsi Zakariás.
+
+Tämä on semmoinen komisioni, jota sinun ainakin täytyy yrittää
+toimittamaan, mutta on niitä sellaisiakin, jotka tavallisesti jätetään
+suorittamatta. Sinulla on jossakin Unkarinmaan sopessa sangen, sangen
+hyvä ystävä, niin hyvä, ettet enää muista hänen nimeänsäkään. Te olette
+joskus juoneet veljenmaljaa joissakin kemuissa, jolloin sinun ja
+muitten läsnäolijain mielestä Euroopan tasapaino horjui. Saat sen
+johdosta kirjeen, jossa tuo hyvä ystäväsi ei pyydä muuta kuin että
+hankkisit hänelle sikäläisen postimestarinviran. Mitenkä kykenisit sitä
+tekemään, sinä, jolla ei ikinä ole postiviranomaisten joukossa muuta
+tuttavaa ollut kuin kirjeitäsi kotia tuova postiljooni? Tekisit
+kuitenkin suuren tuhmuuden, jos rupeisit sitä mahdottomuutta
+ystävällesi selittämään. Hän ei uskoisi sinua. Asuthan sinä Pestissä ja
+Pestissä ovat hallitusmiehetkin; mahdotonta, ettette toisianne tuntisi,
+Pestiläinen tuntee tietysti jokaisen Pestissä. Jos et auta häntä, olet
+"ylpeä" taikka ystävyytesi on kylmennyt. Käytettävänäsi on vaan yksi
+ainoa keino, se nimittäin että asianomaisella kunnioituksella heität
+kirjeen paperikoriin ja noudatat arvokasta vaitioloa.
+
+Kolmen kuukauden kuluttua tulee sitten toinen kirje, jossa ystäväsi
+suurimmalla ihastuksella kiittää mahtavaa suojelustasi, ilolla
+ilmoittaen että on saanut postimestarinviran ja vakuuttaen sinulle
+muuttumatonta ystävyyttä ja ikuista kiitollisuuttaan. Sinä taitat
+kirjeen kokoon sillä rauhallisella omallatunnolla, että vaivasi ei ole
+hukkaan mennyt ja -- viskaat sen paperikoriin.
+
+Onnellinen se, joka voi näin helpolla päästä, mutta voi sitä, joka on
+joutunut tyytymättömän toimenantajan kynsiin! Maaseutulaisen päähän
+pistää toisinaan se ajatus, että Pestissä aina ihmisiä petetään;
+pestiläinen firma ei muka ole muuta kuin etuoikeus peijaamiseen. Hän
+pitää kaikkea liian kalliina; se, mitä hänelle lähetetään, ei koskaan
+ole hyvää ja jos tavara ei ole kallista eikä huonoa, silloin on varmaa
+että häntä on petetty. Hän kirjoittaa sinulle: lähetä semmoista ja
+semmoista kangasta. Sinä lähetät, mutta kangas saapuu takaisin, tee
+hyvin mene uudestaan kauppiaan luo, antakoon toista, sillä tämä on
+liian vaaleata ja liian kallista. Sinä toimitat halvempaa ja tummempaa.
+Tulee takaisin: liian paksua. Lähetät ohuempaa. Saat takaisin: ei ole
+kestävää, mene toiseen puotiin; tämä kauppias on hunsvotti, petturi.
+Kymmenen kertaa viet postiin yhä uutta ja uutta kangasta, ei vain
+tyydytä, kirjoitetaan että näyttää siltä ettet mielelläsi toimita
+komisionia, ehkäpä se sinua vaivaakin. Lähetät vimmastuneena vielä
+yhdennentoista kerran ja yhdennentoista kerran lähetys palaa kuin
+palaakin takaisin, sillä ilmoituksella, että asianomainen ei enää tahdo
+rasittaa sinua, älä osta enempää, pääkaupunkiin joskus tullessaan hän
+itse tekee ostoksen. Puolen vuoden päästä niin tapahtuukin, hän ostaa
+silloin sitä, mitä sinä ensi kerralla lähetit, kalliimmasta hinnasta
+kuin sinä olisit maksanut ja -- luulee itseään mainioksi
+kaupantekijäksi!
+
+Minulla on hallussani herttainen pieni kirje. Viehättävä komisioni,
+vieläpä mitä omituisimpia. Ei piippua, ei ruoskaa, ei hammaspulveria,
+vaan -- kuulkaamme koko kirje.
+
+  "Rakas Argus setä!"
+
+  Viikon päästä tulemme papan ja mamman kanssa Pestiin ja silloin
+  suuresti iloitsemme sekä mamma että minä jos saamme nähdä sedän
+  sillä minä niin mielellään muistelen niitä päiviä kuin yhdessä
+  vietimme muistaako setä vielä minua? se pikku lintu on terve josta
+  setä niin piti ja viihtyy hyvin ja minä pääsen ylioppilastanssiaisiin
+  se tulee ensimmäiset julkiset tanssiaiset sillä tähän asti minä
+  en vielä ole ollut suurissa tanssiaisissa vaan ainoastaan
+  kotihuvituksissa niinkuin viininkorjuun aikana jolloin niin
+  hirveästi tanssimme ja minulla tulee olemaan valkoinen hame
+  punaisilla nauhoilla minä olisin tahtonut viheriää mutta se on
+  myrkyllistä ja sentähden lähetän tuhannen suuteloa sedälle ja
+  olen sedän
+
+                                       rakas sukulainen
+                                             Irma.
+
+  P. S. Pyydän setä kultaa koska minulla ei ole tuttavia Pestissä
+  ja minä en tahtoisi istua ylioppilastanssiaisissa persiljaa
+  myymässä että setä toimittaisi minulle kavaljeereja joille minä
+  esitettäisiin mutta että ne olisivat pulskeita poikia ja hyviä
+  tanssijoita sillä minä niin kovasti pidän tanssista varsinkin
+  tschaardaaschista.
+
+                                                     Sama.
+
+Jos pikku Irma olisi ollut rehellinen, olisi hän ehkä pyytänyt
+sitäkin, että tanssijain jälkeen hankkisin hänelle -- miehen.
+
+Voisihan sekin olla "komisioni".
+
+
+
+
+VALKOISET KETUT.
+
+
+Nathalie parka!
+
+Tuossa hän venyi pehmeällä matolla, joka peitti ruokasalin lattian,
+kovasydämisen miehensä Alfredin kiiruhtaessa makuukamariin muuttaakseen
+pukuaan ja sitte lähteäkseen pois kotoa.
+
+Monta katkeraa pettymystä tämä nuori vaimo oli saanut kokea siitä asti
+kuin hän neiti Nathalie Homokysta oli muuttunut rouva Illokyksi. Kovin
+katkeralta tuntui hänestä ensinnäkin häämatkan myttyyn meneminen,
+jota mies yritti hänen mielestään varsin huonosti puolustamaan
+asianajajatointensa kiireellisyydellä ja tärkeydellä. Merkillistä oli
+edelleen se muutos, joka miehessä oli tapahtunut nuoren rouvan
+Rembrandt-hattuun nähden: sulhasena hän sitä oli ihaillut, nyt se
+hänestä oli kummallinen ja liiaksi huomiota herättävä. Niinikään ...
+mutta miksikä luettelisin erikseen niitä suurempia ja pienempiä pilviä,
+joilla Alfred tuon tuostakin pimitti lempiviikkojen taivaan? Siirryn
+heti suurimpaan, siihen, joka saattoi Nathalien vaipumaan maahan,
+lattialle, matolle.
+
+Kuvitelkaamme mieleemme nuorta vaimoa, jolle hänen onnellisuutensa ensi
+päivinä mies ilmoittaa: "suo anteeksi, kultaseni, mutta tänä iltana en
+voi olla kotona; minulla on vanha illallisseura, jonka on tapana
+kokoontua joka tiistai-ilta, ja minä olen luvannut naituanikin
+noudattaa tätä hyvää tapaa." Mitä ken vaimo hyvänsä, jonka mies hänet
+tällä tavoin tahtoisi jättää, sanoisi, sen lausui Nathaliekin, itkien,
+soimaten, rukoillen. Hän aloitti tuommoisilla yleisillä mietelmillä
+kuin "aviopuoliso ei saa huvitella itsekseen" ja lopetti tällä
+itsekohtaisella huudahduksella: "äitini, äitini, jos olisit tämän
+tiennyt, etpä suinkaan olisi minua miehelään laskenut!"
+
+Mutta Alfrediin tämä perheellinen myrsky ei tehnyt vähintäkään
+vaikutusta. Uskalsipa hän vielä pisteliäällä ivalla väittää, että hän
+vain säilyttääksensä Nathalien hyvää mainetta lähtee ulos, muuten hänen
+pikku puolisonsa varmaan joutuisi ilkeän kotityrannin huutoon, joka
+tahtoo sitoa miehensä köydellä kiinni pöydänjalkaan. Hän suuteli
+vaimonsa kaunista otsaa ja poistui.
+
+Pois "valkoisten kettujen" luokse. Sillä niin nimitettiin tuota hänen
+pöytäseuraansa, muitten samanlaisten seurain esimerkin mukaan, joilla
+oli tapana ottaa itselleen varsin omituisia nimiä.
+
+Kun Alfred palasi hyljätyn kotilietensä ääreen, löysi hän sen
+haltijattaren sortuneena matolle. Ei veressään, ainoastaan
+aamupuvussaan, joka erittäin somisti hänen solakkaa vartaloansa.
+
+Nathalie odotti tästä asennosta suurta vaikutusta, se oli oleva
+mielenosoituksena miehen kovasydämisyyttä vastaan. Alfred varmaankin
+säikähtyy, löytäessään hänet tässä asennossa; kysyy, kauanko hän siinä
+on ollut, ja saapi silloin kuulla tuon kauhistuttavan ilmoituksen, että
+Nathalie on tällä tapaa viettänyt koko pitkän illan. Mahdotonta, ettei
+tämä kohtaus herätä sääliä hänen kivisydämessään, ja hän on rientävä
+katuvaisella mielellä lupaamaan parannusta vastaisuudeksi.
+
+Näin viisasteli itsekseen Nathalie, kun hän kello kymmenen ajoissa
+kuuli miehensä tunnetut askeleet etehisestä lähenevän.
+
+Mutta mikä uusi pettymys! Alfred ei säikähtynyt tuosta asennosta eikä
+katunut pahaa tekoaan, vaan alkoipa vielä, ikäänkuin ei olisi mitään
+erinomaista huomannut, iloisesti kertoa, kuinka hauskasti hän oli
+iltansa viettänyt.
+
+Tällaisia kohtauksia oli Illoky-Homokyn avioliiton ensi kuukauden
+aikana tapahtunut jo kolme kertaa ja tänään -- kuukauden neljäntenä
+tiistaina -- oli se taas uudistuva.
+
+Mutta nyt juolahtaa Nathalien päähän jotakin, joka yht'äkkiä valaisee
+hänen synkät kasvonsa; hän nojaa kauniin päänsä käteensä ja puhuu
+itsekseen: "minun täytyy tietää, missä hän käy, minä tahdon nähdä nuot
+'valkoiset ketut', jotka hävittävät avioelämäämme. Minä menen hänen
+jälkeensä. Naisena sitä en voi tehdä, mutta minä puen itseni mieheksi
+ja seuraan häntä."
+
+Hän kavahtaa tuoliltaan, hiipii vaatekammioon, anastaa sieltä yhden
+miehensä puvuista ja sulkeutuu sitte makuukamariinsa. Muutaman hetken
+kuluttua hymyilee häntä vastaan peilissä sangen sievä poikanen, joka
+koettelee, mitenkä silinterihattu häntä paremmin somistaisi, kallellaan
+sivulle vaiko niskaan tai otsaan painettuna. Yölliseen seikkailuun
+paraiten soveltuvana viimeksi mainittu asento hyväksytään ja kun hän
+vielä lisäksi veti kauluksen pystyyn, ei kasvoista pistänyt esiin muuta
+kuin pieni viehättävä nenä. Tämmöisenä hän suuresti miellytti itseään,
+ja tutkiessaan peilissä tuota somaa poikaa, joka pistää kätensä takin
+taskuihin, hän purskahti iloiseen nauruun ja unhotti tykkänään, että
+tuo nuori poika oikeastaan oli maailman onnettomin vaimo, jonka hänen
+armoton miehensä uskottomasti jättää muutamain valkoisten kettujen
+mieliksi.
+
+Vaan mikähän paperi takertuu taskussa kopeloivaan käteen? Hän vetää sen
+esiin. Tunnettu käsiala ... Pali Szücs'in, tuon heidän vanhan hyvän
+ystävänsä, joka ensiksi esitti Alfredin Nathalien kodissa ja sittemmin
+suuressa määrässä oli ollut avullisena siihen, että avioliitto heidän
+välillään syntyi.
+
+Kirje ei sentähden joudu nuoren naisen käsiin, että se jäisi lukematta,
+ja tämä kirje oli vielä lisäksi sitä laatua, että jo sen ensimmäiset
+rivit herättivät aivan erityistä huomiota. Se kuului sanasta sanaan
+näin:
+
+  "Rakas Alfred!
+
+  "Muutaman päivän perästä sinä menet naimisiin ja minä toivotan
+  sinulle onnea tällä uudella uralla, jossa itsestäsi riippuu,
+  onko siinä kasvava ruusuja vai ohdakkeita. Nathalie on kaunis,
+  hyvä ja älykäs -- hänellä on vain yksi vika, johon hän ei
+  kuitenkaan voi mitään, ja se on se, että hän on vanhempiensa
+  ainoa lapsi. Semmoisena hän on ollut kodin tähtitarhan
+  keskipisteenä, jonka ympäri kaikki on kierrellyt, jota kaikki
+  ovat palvelleet, mairitelleet, hemmotelleet, sanalla sanoen
+  Nathalie on pilalle hellitelty pieni velho."
+
+Historiallinen totuus vaatii meitä mainitsemaan, että lukijan pienet
+huulet tässä paikassa vähäisen ynseästi vavahtivat. Hän jättikin
+lukemisen hetkeksi, katsoen eteensä ilmaan; sitten hän taas jatkoi.
+
+  "Tällaiset naiset ovat tavallisesti taipuvaiset tekemään
+  miehestään semmoisen koneen, joka käy vaan heidän mielikseen.
+  Kihlausaikananne olen sinua silmällä pitänyt ja huomannut,
+  että jos sinä, veli kulta, et ajoissa ala kasvattaa pikku
+  puolisoasi ja totuttaa häntä itseesi, niin hän on kasvattava
+  ja totuttava sinut itseensä. Ja silloin sinä et voi astua
+  askeltakaan kynnyksesi ulkopuolelle ilman hänen erityistä
+  lupaansa, et voi venyä sohvalla, jos hän tahtoo nähdä sinut
+  nojatuolissa, ja jos mielesi tekee polttaa sikari, on sinun
+  siitä laadittava nimenomainen anomuskirja."
+
+-- Kas sitä vaan! -- sanoi itsekseen Nathalie.
+
+  "Harvassa naisessa on sitä järkevyyttä, että jättäisi miehensä
+  vapauden rajoittamatta, ja minä luulen, Nathaliessa kaikista
+  vähimmin. Sinun täytyy siis taistella ja voittaa itsellesi
+  tämä vapaus, ei väärin käyttääksesi sitä, vaan päin vastoin
+  laskeaksesi sen vapaaehtoisena uhrina hänen jalkainsa juureen.
+  Vangiksi minä suon miehen -- mutta sellaiseksi vangiksi, joka
+  kantaa taskussaan vankilansa avainta.
+
+  "Jos olisin sinuna, tiedätkö mitä tekisin? Minä annan sinulle
+  reseptin, jolla on se etu, että sitä on koeteltu ja tehokkaaksi
+  havaittu; itse olen sitä noudattanut ensimmäiseen vaimooni
+  nähden. Minä aloittaisin sillä, että heittäisin häämatkan
+  siksensä ja saattaisin pikku puolisoni heti jokapäiväisen
+  elämän raitioon, jotta hän tottuisi taloni järjestykseen."
+
+-- Vai niin! Siitä syystä siis ei häämatkastamme tullut mitään!
+
+  "Sen jälkeen, ennenkuin löisin esiin suurimman valttini,
+  ottaisin selkoa, kuinka myötenantava hän on ja mitenkä suuri
+  minun vaikutusvoimani. Vaadi häneltä jotakin turhuuden uhria,
+  esim. jostakin mielihatusta luopumista."
+
+-- Ahaa! Rembrandt-hattu!
+
+  "Jos hän siihen myöntyy, älä silloin kammo uskaliainta yritystä,
+  seuraten minun esimerkkiäni, joka heti avioliittoni ensipäivinä
+  anastin itselleni yhden vapaan illan sillä tekosyyllä, että
+  minun täytyi viettää se eräässä ystäväpiirissä, jolle minä
+  kiireessä annoin tuon kummallisen nimen 'valkoiset ketut'.
+  Sangen raskaiksi kävivät minulle ne perheriidat, joita minun
+  näiden kettujen tähden täytyi kestää. Kovin minua suretti
+  tuolla tavoin kiduttaa vaimo parkaani ... mutta kasvatus
+  pakoitti siihen. Ja vähitellen tulivat hedelmät näkyviin.
+  Nuori rouvani muuttui kokonaan..."
+
+Nathalie ei lukenut enempää. Siinä oli jo tarpeeksi saattamaan hänet
+sangen viekkaasti ja veitikkamaisesti hymyilemään.
+
+Hän riisuu heti yltään miehen vaatteet ja sukeltaa sen sijaan
+viehättävän aamuhameen pitsimereen. Katsahtaa vielä peiliin ... korjaa
+pikkuisen hiuksiaan ... ja sitte pois budoariin, jossa hän heittäytyy
+mukavaan nojatuoliin, asettaen pienet jalkansa kamiinin rautaa vastaan.
+
+Ja hän odottaa...
+
+Alfredin täytyy astua tämän budoarin lävitse, jos kamaristaan tahtoo
+mennä valkoisten kettujen luolaan.
+
+Hän kuuluu jo lähestyvän. Ainakin oli Nathalie kuulevinaan askelia
+viereisestä huoneesta. Joku mies kävi siellä, se on varma, mutta hän
+seisahtui. Minkätähden hän seisahtui? Ehkäpä hän epäröi?
+
+Niin, Alfred todellakin epäröi.
+
+Hän seisoo toisessa huoneessa ja kokoilee sielunsa voimia
+suoritettavaan otteluun.
+
+Sillä jos ihmisystävällinen sääli pusersi meistä huudahduksen "Nathalie
+parka!" niin saatamme saman tunteen valtaamana sanoa myöskin: "Alfred
+parka!"
+
+Mies kärsi näet yhtä paljon taistelusta kuin hänen nuori vaimonsa,
+hänen puolustuksensa kysyi yhtä paljon henkistä voimaa kuin tämän
+ryntäykset. Nuot kyyneleet tipahtelivat hänen sieluunsa kuin palava
+öljy; nuot soimaukset ja rukoukset, joitten tulvassa hän ulos
+mennessään kahlaili aina portille asti, tuskastuttivat häntä
+sanomattomasti; hänen rauhaa ikävöivä luonteensa olisi ottelujen
+kestäessä ollut sata kertaa valmiina sovinnon tekemiseen, ellei hänelle
+taas olisi johtunut mieleen Pali Szücs'in kirje.
+
+Sillä hän oli vakuutettu siitä, että Pali oli oikeassa ja että hänen
+puolisollensa pieni pakkotaivutus oli erittäin tarpeen.
+
+Eikä ollut siinä kyllä, että nuo kotiottelut häntä tuskastuttivat; yhtä
+ikävystyttävä oli se, mikä niitten jälkeen seurasi, kun hän oli
+asunnostaan lähtenyt ja kadulle joutunut.
+
+"Valkoisia kettuja" ei ollut olemassa; hänen ei siis ollut minnekään
+mentävä. Ei kukaan häntä missään odottanut. Hyvin lämmitetty, mukavasti
+sisustettu asunto hänen oli jättäminen, yksin vetelehtiäksensä ulkona
+tyhjillä kaduilla, kylmässä ja tuulessa; hän tosin yritti pistäytymään
+sellaiseen ravintolaan tahi kahvilaan, jossa ennen aikaan hänen
+tuttavansa kävivät, mutta joko hän ei tavannut heitä taikka tuntuivat
+he hänestä nyt -- suoraan sanoen -- erinomaisen ikäviltä. Mikään
+yhteinen harrastus ei enää sitonut heitä toisiinsa, ja kun päivän
+tapaukset olivat pohditut, ei hänellä enään ollut heille mitään
+sanottavaa. Mahdollista että hänen mielentilansakin oli tähän syynä.
+Hänen ajatuksensa lentelivät aina vain kotia; siellä hän näki armaan
+puolisonsa ikävissään itkevänä ja surevana, ja hän harmistui siitä,
+että he näin toisistaan erillään olivat tuomitut kiusalliseen
+ikävyyteen, sen sijaan että heidän yhdessä olisi voinut olla hyvinkin
+hauska.
+
+Alfred ei viihtynyt kauemmin kahvilassa, hän riensi taas ulos tyhjiä,
+kylmiä katuja mittelemään.
+
+Jospa hänen asunnossaan vaan olisi ollut kaksi sisäänkäytävää, niin hän
+olisi kuin olisikin sievästi puikahtanut huoneesensa ja viipynyt siinä
+puoli-yöhön asti; silloin hän olisi ollut tulevinaan kotia.
+
+Mutta siinä ei ollut kahta ovea.
+
+Mitä siis tehdä? Ei muuta kuin kuljeksia, vetelehtiä, ikävystyä.
+
+Eipä niinmuodoin ollut ihmettelemistä, että Alfred, tämmöinen ikävä
+ilta ja nuot säännölliset ottelut tulossa, epäröiden käyskentelee
+kamarissaan.
+
+Onko hänen enää jatkaminen sotaa, tuumii hän itsekseen ja tulee siihen
+päätökseen, että koska kerran on sen aloittanut, täytyy se loppuunkin
+saattaa. Nathaliessa ei vielä huomaa merkkiäkään myöntyväisyydestä,
+nöyrtymisestä -- siis pois!
+
+Vielä rohkaisee hän mielensä, karaisee vielä kerran sydämensä,
+katsahtaa peiliin ja huomaa unhottaneensa näyttää tarpeeksi ankaralta.
+Vetäsee pari ryppyä otsaansa... Kas niin!
+
+Ovi aukenee.
+
+Nathalie ja Alfred seisovat silmä vasten silmää.
+
+Vaan mitähän tämä merkitsee -- mikähän silmänkääntäjä tässä on
+temppujaan tehnyt? Myrskyisten pilvien sijasta täyttää budoarin
+herttainen päivänpaiste. Viehättävimmällä hymyllä tervehtää nuori rouva
+miestään.
+
+-- Oletko vielä kotona? -- kysyy hän iloisesti; -- luulin sinun jo
+aikoja sitte menneen.
+
+-- Täytyi kirjoittaa pari kirjettä, se viivytti minua -- vastaa Alfred,
+joka tuskin kykenee kummastustaan salaamaan.
+
+-- Joudu, kultaseni, kello käy jo yhdeksättä ja kettu-toverisi
+suuttuvat sinuun, jos myöhästyt... Mutta herran tähden, miksi katsot
+minuun noin kummallisesti?
+
+-- Sitäpä vielä kysyt, -- vastaa Alfred, laskien hattunsa pöydälle; --
+kummastelen käytöstäsi: ennen olet pidättänyt minua pois menemästä ja
+nyt kehoitat siihen.
+
+-- Älä enää muistuta tuosta tuhmuudestani... Suo anteeksi, että olen
+käyttäytynyt niin mielettömästi.
+
+Ja hän ojensi hänelle kätensä. Alfred puristi, hyväili sitä ja istui
+tietämättään toiseen nojatuoliin ihan vaimonsa viereen.
+
+-- Sinä siis ... myönnät käyttäytyneesi ... jos minäkin saan käyttää
+niin kovaa sanaa ... mielettömästi? -- jatkoi riemusilmin Alfred,
+hypistellen aamuhameen pitsejä.
+
+-- Tietysti! Olin itsekäs, tahdoin riistää sinulta vapautesi... Mutta
+lupaan nyt kokonaan muuttua. Tästedes saatat minun puolestani mennä
+mihin milloinkin mielit... Kuules, kello lyö jo neljänneksen yli
+kahdeksan ... valkoiset ketut odottavat ... riennä!
+
+-- Odottakoot vielä hetkisen -- kuiskaa Alfred, nojaten päänsä
+Nathalien olkaa vastaan.
+
+-- Mutta valkoinen karitsa pelkää valkoisia kettuja ... ne raatelevat
+hänet vielä, jos hänen tähtensä jäät kotia.
+
+Joku paperi putosi lattialle, Nathalien vetäessä esiin nenäliinan
+taskustaan.
+
+Molemmat purskahtavat nauruun, joka päättyi pitkään -- suuteloon.
+
+Tästä hetkestä alkaen rouva Illoky ei ikinä enää kuullut sanaakaan
+valkoisista ketuista.
+
+
+
+
+LAINANPYYTÄJÄT.
+
+
+Kenelle tuo nimi ei sopisi?
+
+Eläähän koko maailma lainasta!
+
+Siitä elää puhuja, joka erästen kysymysten seikkaperäisellä
+valaisemisella herättää ihmettelyä jokaisessa, joka ei ole lukenut
+samain kysymysten seikkaperäistä valaisemista Stein'in, Stuart Mill'in
+tai Bluntschlin teoksissa. Tämä on valtiollinen lainansaaja eikä hän
+missäkään suhteessa eroa kirjallisesta lainanottajasta, joka koputtaa
+jonkun ranskalaisen tai englantilaisen kirjailijan ovelle, sieppaa
+kainaloonsa jotain hänen irtaimistostaan ja esiintyy sitten
+alkuperäisellä tuotteella kotimaan kirjallisuusmarkkinoille, kunnes sen
+ilmi tultua hän ryöstökynäilijän nimellä ja arvolla asetetaan
+ansaittuun lepoon. Entäs tuo kaunis rouva, joka muodin hyväätekevän
+suojeluksen alaisena käyttää jonkun maalais-Maijan paksua palmikkoa,
+eikö hänkin elä lainasta?
+
+Minä en jatka luetteloa, sitä vähemmän, kuin minun nyt ei ole aikomus
+puhua näistä tämmöisistä lainanhakijoista. Eikä niistäkään, jotka
+säännön mukaisessa järjestyksessä ovat sisäänkirjoitetut jonkun
+pankkilaitoksen kirjoihin.
+
+Minun lainanhakijani ovat toisenlaisia olentoja, semmoisia, joitten
+koko elinkeinona on yksinomaisesti lainaaminen. Todellakin mukava
+ammatti, josta on vielä sekin etu, ettei siitä tarvitse mitään veroa
+maksaa.
+
+Ja tämän elinkeinon harjoittajia ei ole niinkään harvassa. Rotu on
+häviämätön ja menestyy parhaiten pääkaupunkien kiviperäisessä maassa.
+
+Kuuleppa -- ovellesi koputetaan.
+
+-- Astukaa sisään!
+
+Eteesi ilmestyy mies jotensakin kuluneissa vaatteissa.
+
+-- Kenen kanssa minun on kunnia puhua? -- kysyt kohteliaasti.
+
+-- Etkö enää tunne minua? -- vastaa hän.
+
+Sinä hämmästyt, kun vento vieras olento sinutellen takertuu itseesi,
+mutta tulokas antaa heti selityksen.
+
+Murheen ja soimauksen ilme kasvoissaan hän muistuttaa sinua yhdessä
+vietetyistä kouluvuosista. Tietysti siitä on jo pitkä aika kulunut,
+mutta hänellä ne vielä ovat unhottumattomassa muistossa. Hän tietää
+todellakin, missä sinä olet koulua käynyt, mainitseepa vielä parin
+opettajasi ja muutaman koulutoverisi nimetkin. Hänen nimensä ei tosin
+mitenkään muistu mieleesi, mutta tämän vian vieras osaa selittää. Sinä
+olet näet sen jälkeen tullut isoksi herraksi, olet elänyt hyvin, ja
+hyvinvointi saattaa unhottamaan. Hän sitä vastoin (surun pilvi nousee
+hänen otsalleen) on uskollisessa muistossa säilyttänyt tuon
+unhottumattoman ajan, sillä hänen on siitä asti täytynyt kurjuudessa
+elää. Niin, kurjuudessa, vaikka hänessä kyllä on työn halua ja kykyä.
+Mutta hän ei tahdo sinua enempää häiritä. (Hänen äänensä värisee
+tukehdutetusta murheesta.) Herran haltuun! Elä onnellisena!
+
+Hän on jo menemäisillään. Yht'äkkiä hän kääntyy takaisin. Jotakin tuli
+hänelle mieleen. Juuri nyt se juolahti hänen päähänsä.
+
+-- Minä pyydän, anna minulle lainaksi 10 floriinia, ainoastaan 10
+floriinia -- taikka parempi on: anna 20! Huomenaamulla saan rahaa.
+Täsmälleen kello kymmenen tuon rahat takaisin. Missä olet kello
+kymmenen? Kotonako? Hyvä, vaan jos en tapaa sinua kotona, voinko antaa
+rahat palvelijallesi? Olen kovin säntillinen, siinäpä juuri
+onnettomuuteni.
+
+Sinä tosin mietiskelet hetkisen ja taipuvaisuutesi vaakakieli häilyy
+sinne tänne, mutta lopulta hiisi vieköön -- annat hänelle kaksikymmentä
+floriinia ja hän lähtee kiitollisena tiehensä.
+
+Seuraavana päivänä kello kymmenen, samoin kuin kolmantena, neljäntenä
+päivänä kello kymmenen ja vielä lukemattomina päivinä kello kymmenen
+sinä turhaan odotat tuota säntillistä maksajaa, joka epäilemättä
+sentähden ei ole saattanut luoksesi tulla, että hän samaan aikaan
+jonkun toisen koulutoverinsa luona on nauttinut onnellisen
+jälleennäkemisen riemua.
+
+Tämä on "koulutoveri" tahi "vanha tuttava" tahi "muinoinen ystävä" tahi
+"48-vuoden asekumppani" -- sanalla sanoen muistoista elävä
+lainanetsijä. Hän aina koskettaa helliä kieliä. Szolnokin luona te
+yhdessä olitte leirissä, Budan te yhdessä valloititte. Jokaisen oloihin
+hän on erinomaisesti perehtynyt.
+
+Lähinnä häntä seisoo "hyvä perheenisä" taikka "onneton mies", joka elää
+mukavasti perheensä jäsenten kuolemantapauksista.
+
+Hän käy mustissa, suruharso pysyy alati hänen hatussaan. Hänen
+kasvonsakin ovat synkän ja kolkon näköiset.
+
+Tänään hän ilmestyy herra X:n luo, köyhänä virkamiehenä, jonka vaimo
+venyy kuolinvuoteellaan; hän pyytää lainaksi 3 floriinia ja lupaa
+maksaa ne takaisin tulevan kuun ensi päivänä.
+
+Huomenna hän jo herra Y:lle ilmoittaa vaimonsa kuoleman ja pyytää
+hautajaisia varten lainaksi 5 floriinia, jotka hän palkkansa
+nostettuaan on varmaan suorittava.
+
+Vielä samana päivänä kuolee yksi lapsista, jonka johdosta hän herra
+Z:lta saa 4 floriinia (kuukauden ensimmäisenä takaisin maksettavat), ja
+jo illan suussa makaa laudalla toinen lapsi, jota hän ei voi saada
+hautaan ilman herra Q:n 2 floriinia (ensimmäisenä tuo takaisin!).
+
+Tämä kaikki on vain yhden ainoan päivän surkuteltavat tapahtumat.
+
+Mutta tuo kovan onnen mies on jo seuraavaksi päiväksi ehtinyt mennä
+uudestaan naimisiin, sillä hänen eilen kuollut vaimonsa ei kai tänään
+saata maata lapsen vuoteessa, jota varten hän välttämättömästi
+tarvitsee 7 floriinia (maksetaan takaisin ensi kuun ensimmäisenä!),
+ja mikä on vielä ihmeteltävämpää ja todistaa aivan tavatonta
+perheenlisäännystä, eilen kuolleitten lasten sijaan on lyhyessä 24
+tunnin ajassa syntynyt neljä uutta lasta, sillä niin monta on hänen
+seuraavana päivänä hautaaminen.
+
+Mitä ovat Nioben kärsimykset tämän miehen tuskien rinnalla?
+
+Erään nimettömän tilastotieteilijän laskujen mukaan on tuontapaisella
+miehellä vuosittain 365 vaimoa, jotka keskimäärin kaksi kertaa päivässä
+makaavat lapsenvuoteessa ja synnyttävät noin 400 lasta, jotka
+säännöllisesti heti kuolevat.
+
+Hirveitä kohtauksia elämän myrskyssä!
+
+Ei niin onnettomana, mutta kuitenkin omituisen kohtalon vainoomana
+huokailee "käräjöitsevä lainanhakija".
+
+Hänellä on oikeusjuttuja, joihin tuomioistuimet eivät koskaan anna
+päätöstä. Tuo kunnon mies on jo viisitoista tai kaksikymmentä vuotta
+hoputtanut näitten juttujen ratkaisemista, -- niin hän ainakin itse
+väittää -- mutta turhaan; eihän Unkarissa oikeutta saa. Hän on käynyt
+tuomarien, valtiosihteerin, ministerin luona -- se oli kauan aikaa
+turhaa vaivannäköä. Nyt vihdoin viimeinkin on hänen hetkensä tullut;
+huomenna yksi hänen juttunsa otetaan lopullisesti ratkaistavaksi ja hän
+varmaan voittaa. Tarvitsee nyt vain 10 floriinia karttoihin, ei
+mihinkään muuhun, ainoastaan karttoihin. Kun huomenna on asiansa
+voittanut, maksaa takaisin. Pyytää anteeksi, että on vaivannut, mutta
+kunnioittaa suuresti nimeäsi. Jos ei niin kunnioittaisi, kääntyisi
+toisen puoleen. Etkö voi antaa kymmentä floriinia? No, kumminkin kolme
+floriinia. Huomenna se kaikella kunnialla suoritetaan.
+
+Mutta tuo "huomenna" ei, kumma kyllä, milloinkaan tule. Kaksi
+vuosikymmentä hän jo on ollut varma siitä, että hänen juttunsa
+"huomenna" otetaan ratkaistavaksi, mutta yhä vielä se vain on
+ratkaisematta. Ja seurauksena siitä hän ei myöskään ole saattanut
+maksaa lainaansa, sillä sehän oli suoritettava vasta sitten kun
+oikeusjuttu oli voitettu.
+
+Jos vielä mainitsen "ujostelevan lainanhakijan", olen esittänyt ainakin
+muutamia päälajia lainanhakijain kelpo heimosta.
+
+Ujosteleva lainanhakija on säännöllisesti nuori mies, vasta-alkaja. Hän
+kammoo lainanpyyntöä, mutta hän ei siihen voi mitään, sillä vielä
+enemmän hän kammoo työntekoa.
+
+Hän pyytää aina pieniä rahamääriä; hän tarvitsee vain 63 tai 52 tai 94
+kreutzeriä, sillä -- ja nyt hän kertoo pitkän, mutkikkaan historian --
+ainoastaan nuot pari kreutzeriä enää puuttuu, tarvittava summa on
+muuten täynnä.
+
+Sillä tavoin tahtoo hän lainan pienuudella ja historian pituudella
+karkoittaa epäluulosi, tehdä esittelynsä todenmukaiseksi ja peitellä
+laiskuuttansa.
+
+Sinä annat hänelle viisi-, kuusikymmentä kreutzeriä ja sillä pääset
+hänestä ainaiseksi.
+
+Sillä ujosteleva lainanhakija välttää sinua tämän perästä siihen
+määrään asti, että hän jo kadun toisessa päässä kääntyy pois,
+päästäksensä sinua kohtaamasta. Hänellä on tarkat silmät sekä hyvä
+muisti, jokainen silmäyksesi on hänelle tikari, näytetty vekseli.
+Vuosikausia hän sinua karttaa.
+
+Tämä on paras laji lainanhakijoista, sillä hänestä vapautuu
+helpoimmalla tavalla -- paitsi silloin kun ujostelevaisuus on vaan
+väliaste ja hän sittemmin siirtyy johonkin ylempänä mainittuun
+luokkaan.
+
+
+
+
+ERÄÄN PARRAN HISTORIA.
+
+(Nuoren rouvan päiväkirjasta.)
+
+
+Venezia, huhtik. 15.
+
+Vasta kolme päivää olen ollut naimisissa ja jo sillä aikaa olen saanut
+kokea jotakin aivan odottamatonta.
+
+Tänään aamulla, kun Leo minua suutelee, jotain pistelee poskiani.
+Katson hänen kasvoihinsa ja huomaan suurimmaksi hämmästyksekseni että
+ne, jotka ennen olivat niin sileät, nyt ovat kuin pellonsänki, täynnä
+pieniä parran piikkejä.
+
+-- Leo, sinä et kahteen päivään ole ajauttanut partaasi -- sanon
+soimaavalla äänellä.
+
+Hän kääntyy hymyillen puoleeni (Leo osaa kovin suloisesti hymyillä),
+syleilee minua ja kysyy leikillisesti:
+
+-- Ehk'en näin miellytä Vikiäni?
+
+-- Ainakin vähemmin kuin milloin partasi on ajettu. Sillä noin sinä
+olet ruma.
+
+-- Ruma?
+
+-- Usko pois, sangen ruma!
+
+-- Sinä siis vaan kauneuteni tähden tulit vaimokseni?
+
+-- Epäilemättä sekin siihen vaikutti, sillä se suuresti loukkaisi
+turhamielisyyttäni, jos ei mieheni pitäisi paikkaansa kaunistenkin
+miesten joukossa.
+
+Leo purskahtaa nauruun ja, tarttuen pöydällä olevaan käsipeiliin,
+katselee siihen.
+
+-- Kuuleppas, pikku puolisoni, enhän minä ole niin erittäin ruma...
+Päin vastoin ... rupeen mielistymään itseeni... Sangen sievä poika
+kurkistelee vastaani tästä peilistä! -- inttailee hän.
+
+-- Minulla on aivan toinen ajatus ja minä toivon, että tässä yhdessä
+asiassa vaimosi mieltymys sinulle on suuremmanarvoinen kuin omasi eikö
+niin? -- vastaan mairittelevimmalla äänelläni ja lisään siihen,
+suloisesti hänen silmiinsä katsoen: -- Mene parturille, minä pyydän,
+mene pian!
+
+Tästä hellästä pyynnöstäni luulin Leon heti nousevan paikaltaan,
+antavan minulle pari suukkosta, tarttuvan hattuunsa ja rientävän
+likimpään parturilaan, palataksensa neljänneksen tunnin kuluttua
+maailman sileinposkisena miehenä ja polvilleen langeten lausuaksensa:
+"Kas niin, kultaseni, kuten olet käskenyt!"
+
+Mutta tänään Leo on aivan käsittämättömällä tuulella; hänen silmänsä
+ovat niin veitikkamaiset, hänen kasvojensa juonteet niin oikulliset ja
+vallattomat, hän ei ota hattuaan, ei kiiruhda parturille, päin vastoin
+ilmoittaa aikovansa vielä muutamat päivät pitää tuota ilkeää
+parransänkiä.
+
+-- Ystäväni, minä en ymmärrä sinua -- sanoin ihmetellen.
+
+-- Selitys on varsin yksinkertainen -- vastasi Leo -- minä luulin
+valloittaneeni sinut luonteeni ominaisuuksilla ja nyt tulee ilmi, että
+olitkin vaan kauneuteeni rakastunut. Tätä en saata siksensä jättää;
+koettelen sinua siis, voitko rakastaa minua tämänkin muotoisena, näin
+rumana, harjaksisena. Ja nyt, armahani, pue itsesi pian, sillä vielä
+emme ole Veneziasta mitään nähneet... Katsos tuota ihanaa näköalaa
+ikkunastamme, tuolla Dogana, Saluten kirkko... Joudu, tunnin päästä
+tulen takaisin!
+
+Ja hän rientää ulos!
+
+Minä katsoin hämmästyneenä hänen jälkeensä.
+
+Mikä muutos!
+
+Hän on vasta kolmipäiväinen aviomies eikä enää täytä pyyntöäni! Olisiko
+hän niin pian unhottanut kaikki sulhasajan herttaiset tavat, kalliit
+traditsionit?
+
+Olisiko totta, että mies sinä hetkenä muuttuu, jona hän vihkituolista
+nousee; olisiko todellakin niin, että naisella on vaan yksi ihana
+ajanjakso -- morsiuskausi, koska mies vaan silloin on kohtelias, hellä,
+myöntyväinen ja kuuliainen; olisiko siinä perää, että avioliitto,
+onnellisinkin, ei ole muuta kuin luonteiden taistelua?
+
+Mutta kuka olisi sitä uskonut hänestä, joka näytti niin
+myödenantavalta, niin helläsydämiseltä!
+
+
+Florens, huhtik. 20.
+
+Koko Veneziassa olomme aikana en puhunut parrasta enää sanaakaan.
+
+Odotin, mitä hän on tekevä. Ehkä hän katuu ja omantunnonvaiva ajaa
+hänet parturille... Mutta odotukseni on ollut turha. Leo ei tunne
+mitään omantunnonvaivaa -- hänen partansa kasvaa suurimmalla
+johdonmukaisuudella yhä pitemmäksi... Se on selvää: Leo on peruuttanut
+kuuliaisuuden ja demonstreeraa! Parran kasvaminen on vastalause minun
+valtaani vastaan!
+
+Oi, Minka, Minka! Kuinka oikeassa olit, varoittaessasi varomaan Leoa;
+hän ei ole semmoinen mies, joka notkistaa polvensa, kumartaa päänsä
+vaimolleen; hänen kohteliaan, tyvenen, iloisen käytöksensä takana
+piilee paljon voimaa. Ja Minka antoi minulle sen neuvon, että jo kohta
+kihlauskautena rupeisin häntä taivuttamaan -- silloin se käy
+helpommin... Kauan neuvottelimme, mistä aloittaisin. Minka kesytti
+miehensä siten, että vieroitti hänet jalanliikutuksesta. Hänellä oli se
+paha tapa, että istuessaan heitti toisen jalkansa toisen yli ja
+liikutteli yhtä mittaa päällimmäistä. Minka pyysi häntä luopumaan tästä
+tavasta, koska se hermostutti häntä. Mutta jalanliikutus oli tullut
+Arthurille toiseksi luonnoksi; kun hän unhotti itsensä, alkoi jalka
+itsestänsä liikkua. Silloin Minka katsahti häneen pitkään ... heidän
+silmäyksensä kohtasivat toisensa ... jalka herkesi liikkumasta. Sillä
+tavoin totuttaen miestänsä siihen, että yhdestä silmäyksestä ymmärsi
+hillitä luontonsa, Minka vähitellen taivutti hänet tahtonsa alaiseksi.
+
+-- Mutta eihän Leo jalkaansa liikuta -- vastustelin minä, vaan Minkalla
+oli heti vastaus valmiina:
+
+--- Herran poika! Joka ei liikuta jalkaansa, se tupakoitsee, vaimon
+sopii siis vieroittaa hänet tupakanpoltosta, taikka on hänellä joku muu
+paha tapa... Oi! Viki -- nyt juolahtaa jotakin päähäni! Entä, jos
+saattaisit Leon ajamaan partansa?
+
+Kauhistuen katsahdin Minkaan. Mikä ajatus! Leon parta on todellinen
+taideteos, niin pehmeä, niin tuuhea; lisäksi se kaunistaa häntä,
+parrakkaana hän näyttää paljoa komeammalta kuin muuten.
+
+-- Tätä yhtä älä vaadi -- pistin minä vastaan.
+
+-- Hyvä, silloin luovut myös vallasta.
+
+--- Minä viis siitä, luontoni ei muutenkaan ole vallanhimoinen -- oli
+vastaukseni, johon Minka ei kuitenkaan tyytynyt. Hän selitti, että
+vaimon tulee johtaa miestään ei vallanhimon tyydyttämiseksi, vaan
+perheonnen säilyttämistä varten, sillä muuten saattaa mies turmeltua,
+ystäväinsä vaikutuksen alaiseksi joutuen muuttua kevytmieliseksi,
+nautinnonhimoiseksi, irstaaksi ihmiseksi -- sen sijaan että hänestä,
+jos hän pysyy vaimonsa vaikutuksen alaisena, ei tarvitse mitään pelätä.
+
+-- Sitä paitsi -- jatkoi Minka -- voit tästä uhrista päättää senkin,
+rakastaako sulhasesi sinua.
+
+Minä annoin myöten ... kauniisti, lempeästi, hellästi pyysin Leoa
+ajauttamaan partansa, koska tuo parta minua ei ensinkään miellytä ...
+ja hän toi minulle tämän uhrin!
+
+Kun Minka häitten jälkeen saattoi minua rautatielle, kuiskasi hän
+jäähyväisiksi korvaani: "Pidä vaaria, ettei Leo millään tavoin
+parroittuneena palaa kotia!"
+
+Juuri kuin olisi aavistanut tulevaisuutta!
+
+
+Florens, huhtik. 21.
+
+Asemani on todellakin erinomaisen vaikea en tiedä mitä tehdä. Vaimolla
+on kolme keinoa tarjona saadakseen jotain aikaan mieheensä nähden;
+riita, itku ja ynseys -- mutta en voi päättää, mitä näistä käyttäisin,
+sillä ne sotivat kaikki luontoani vastaan... Mutta Minka, Minka! Näen
+täältäkin jo hänen ivallisen katseensa, kuulenpa hänen, Leon parran
+nähtyään, pilkallisella äänellä sanovan "Leolla siis taas on parta?" Ja
+lisäksi olen huolestunut vaikutusvoimastanikin, sillä se vaimo, joka
+kadottaa vaikutusvoimansa, kadottaa miehensäkin... On niinmuodoin pakko
+-- parta on kuin onkin ajettava, ajattelin tänään itsekseni, kun
+Madonna della Saccoa katseltuamme jalkaisin palasimme Piazza della
+Signorialle, jossa aioimme suurustaa saksalaisessa ravintolassa.
+
+Silloin huomaan parturilan kymmenen askeleen päässä. Seisahdun äkkiä ja
+sanon:
+
+-- Rakas Leoni!
+
+-- Käske, nukkeni!
+
+-- Veneziasta asti en ole virkkanut parrasta sanaakaan, eikö totta?
+Tahdoit tietää, rakastanko sinua vaan kauneutesi tähden; olet
+toivoakseni jo tullut vakuutetuksi siitä, että niin ei ole laita, mene
+siis ja...
+
+Osoitin parturia.
+
+-- Nyt ei ole aikaa siihen, minun on kovin nälkä -- vastasi hän
+karttaen.
+
+-- Mitenkä saatat liikkua ihmisten joukossa, kasvot tuommoisina? --
+sanoin vähän harmistuneena.
+
+-- Täällä ei minua kukaan tunne. Matkustan incognito -- vastasi hän
+nauraen. Tämä nauru ärsytti minua niin, että kiivastuin.
+
+-- Tiedä siis, että minä en tule kanssasi ravintolaan suurusta syömään,
+ellet ensin ajauta partaasi!
+
+Leo siihen vastasi aivan yksinkertaisesti, että siinä tapauksessa hän
+lähettää suuruksen huoneeseni. Ja suurimmaksi kiusakseni niin
+tapahtuikin -- hän saattoi minut kotia hotelliin, huoneeseni, meni
+sitten alas, lähetti ylös ruoan ja minun täytyi suurustaa ypö yksinäni!
+
+Oi lempiviikot, oi häämatka, kuinka toisenlaisiksi minä niitä olin
+mielessäni kuvitellut!
+
+
+Pisa, huhtik. 24.
+
+Duotno, kallellinen torni -- mitä teistä olen nähnyt? En mitään, en
+tosiaankaan mitään, sillä mieleni on alakuloinen, ajatukseni muualla.
+Esineet seisovat kyllä edessäni, mutta en kykene niihin huomiotani
+kiinnittämään.
+
+Sitä paremmalla tuulella on Leo. Pelkkää hellyyttä, leikillisyyttä,
+hullunkurisuutta! Hän suutelee -- vieläpä tulisestikin, jos tarvitaan.
+Hän ei piittaa minun alakuloisuudestani; vaikkapa häneen loisin kuinka
+soimaavan silmäyksen, se ei häntä vähintäkään häiritse.
+Leikkipuheillaan, sanasutkauksillaan hän minuun vaikuttaa ja on
+saattanut minut monta kertaa vastoin tahtoani naurahtamaan. Mikä
+onnettomuus, kun ei voi näyttää tarpeeksi vakavalta, juhlalliselta --
+niinkuin esim. minä. Kasvojeni ilme on säännöllisesti iloinen,
+ystävällinen ja synkeältä näyttääkseni minun täytyy erityisellä
+ponnistuksella koota pilviä otsalleni. Mutta se ei, sen olen huomannut,
+hämmästytä Leoa.
+
+Jos olen synkeä, sanoo hän: "Nukkeni, älä ole juro -- se ei sinulle
+onnistu."
+
+Jos kiivastun: "Nukkeni, ei mitään intohimoa!"
+
+Aina vaan nukkeni, nukkeni!... Hän pitää minua nukkena, jolla sopii
+leikitellä. Siinä hän on suuresti erehtyvä!
+
+
+Genua, huhtik. 26.
+
+Illalliseksi Leo tilasi sampanjaa ja tyhjensi melkein yksin koko pullon.
+
+Huoneesemme saavuttuamme hän hellästi syleili minua ... mutta minä
+peitin kasvoni.
+
+-- Mitä teet, nukkeni? -- kysyi hän kummastellen.
+
+-- Nukkesi tekee sitä, ettei suutele partaisia kasvoja! -- vastasin
+minä jäykästi.
+
+-- Taaskin tuo parta?
+
+-- Taaskin! Ja aina, aina -- siksi kuin se ajetaan pois!
+
+Lienen puhunut tavattomalla voimalla ja kiiholla, sillä Leo vähäisen
+säpsähti. Hänen leikillisyytensä katosi yht'äkkiä ja vakavan, melkein
+suuttuneen näköisenä hän iski silmänsä minuun, ikäänkuin olisi tahtonut
+lukea sielustani. Minä kestin hänen silmäyksensä ... hetken aikaa
+heitimme toisillemme sudensilmää!
+
+Yhtäkkiä nuot vakavat kasvot muuttuvat -- aurinko pilkistää -- Leo
+purskahtaa nauruun ja huudahtaa:
+
+-- Nukkeni! Onko todellakin päätetty, ettet suutele minua ennen kuin
+parta on poissa?
+
+-- On kuin onkin!
+
+-- Hyvä, se on siis poistettava; anna minulle nyt vaan suukkonen! --
+vastaa mieheni suurimmalla hellyydellä.
+
+-- Todellakin?
+
+-- Heti huomenna aamulla!
+
+Maailma melkein pyöri ympärilläni -- riemun tunne valtasi koko
+olentoni. Ei voitto ilahuttanut minua, ei se, että Leo antautui, vaan
+se kokemus, että hän tosiaan minua rakastaa! Kuinka hyvä ihminen hän
+on, mieheni! Hän rakastaa minua -- jää siis vaikutusvoimani alaiseksi
+-- ei siis ole minulta katoova! Kylläpä pidän vaaria, ettei hän
+turmellu. Vaan silti en anna hänen tuntea valtaani -- hellästi,
+huomaamatta olen häntä taluttava -- ja Budapestiin palattuamme saattaa
+hän huoleti taas antaa partansa kasvaa, minä en siitä välitä.
+
+Lankesin hänen kaulaansa! Hehkuvassa suudelmassa huulemme kohtasivat
+toisensa... Katedraalin tornissa kello ilmoitti sydänyön hetken...
+Suloisia sanoja kuiskaellen teimme sovinnon... Kuinka ihana sovinto on!
+
+
+Nizza, huhtik. 27.
+
+Olisin tahtonut että hän sovintoillan jälkeisenä aamuna heti olisi
+ajauttanut partansa, mutta juna lähti aikaisin, parturilat olivat vielä
+suljetut, minun täytyi luopua aikomuksestani.
+
+-- Mutta Nizzassa, siellä menemme heti parturille, eikö niin?
+
+-- Se on tietty!
+
+Kaunis on Riviera aina, viehättävä -- mutta kauniin, jos rakastavan
+miehen rinnalla sitä kulkee -- sovinnon jälkeisenä päivänä! Löytyykö
+toista sen vertaista rautatietä -- nuorille, onnellisille
+häämatkailijoille tarkoituksenmukaisempaa? Maanalaisia tunneleja
+ehtimiseen!... Tuo rata on teknillinen mestariteos!
+
+Eräs englantilainen istui samassa vaunussa vastapäätä meitä.
+Kymmenennestä tunnelista ulos päästyämme hän nousi ylös ja siirtyi
+toiseen vaunuun...
+
+-- Siihen me olemme syypäät -- naureskeli mieheni. -- Hän pakeni
+muiskutulvaa, ettei hukkuisi siihen.
+
+-- Kuinka hän sitä olisi nähnyt -- tunneleissahan me vaan suutelimme.
+
+-- Hän ei nähnyt, mutta kuuli!
+
+-- Paha mies! Mikset ole varovaisempi, maiskutat aina niin!
+
+
+Nizza, huhtik. 28.
+
+Kavallusta!
+
+Olen petetty!
+
+Leo on syönyt sanansa!
+
+Tänään aamulla käskin hänen mennä parturille sill'aikaa kuin pukeudun
+-- hän menikin ulos -- palasi myös takaisin -- mutta parrakkaana! En
+uskonut silmiäni.
+
+-- Entä lupaus?
+
+-- Mikä lupaus? -- kysyy hän viattomimmalla äänellä.
+
+-- Etkö luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, että ajauttaisit
+partasi?
+
+-- Lupasin, se on totta -- vastaa hän salaisella, viekkaalla hymyllä --
+mutta en sitä täyttääkseni.
+
+Olin muuttua kiveksi.
+
+-- Etkö aio pitää lupaustasi? -- huudahdin suurimmalla suuttumuksella.
+
+-- Mielelläni sen tekisin -- vastaa hän vähintäkään hämille joutumatta
+-- mutta jo jonkun aikaa on hampaitani särkenyt, pelkään niitten
+vilustuneen. Siten käy usein niille, jotka kerran ovat tottuneet partaa
+pitämään, ja sentähden olen päättänyt taas kokonaan parroittua.
+
+Maahan sortuneena tuijotin ääneti eteeni.
+
+-- Nukkeni, etkö tule kävelemään?
+
+-- En! -- oli lyhyt, terävä vastaukseni.
+
+-- Siis näkemiin asti!
+
+Ja samalla tuo ilkiö lähtee tepsuttaa tiehensä, melkein tanssiaskelin!
+Hän on pettänyt minut -- syönyt sanansa -- pettänyt ehdon tahdon --
+varastaaksensa lempeni... Oi! jos voisin riistää takaisin ne suutelot,
+joita hänelle tuhlasin!... Saatan arvata, kuinka hän nyt nauraa
+minulle, käsiään hykerrellen, itsekseen jupisten: narrasin kuin
+narrasinkin nukkeni -- oi, kuinka suloinen nukkeni silloin oli!...
+
+Kun hän tuli takaisin, oli oveni suljettu; hän koputti -- minä
+vastasin, että jaksan huonosti, päätäni kivistää, älköön häiritkö mua.
+
+Hän palasi kotia myöhään illalla; oli käynyt Monte-Carlossa, huvitellut
+hyvästi, kehui suuresti seudun kauneutta ja kertoi pitkäpuheisesti
+havaintojaan.
+
+Minä en vastannut sanaakaan.
+
+
+Nizza, huhtik. 29.
+
+Mitä tästä tulee? En tiedä itsekään. Loukkaus on niin suuri, että
+sovinnosta ei voi tulla puhettakaan. Tähän asti en ole halunnut
+saavuttaa voittoa hänestä, mutta sen perästä mitä on tapahtunut,
+täytyy, sen tunnen, tulla ratkaistuksi, kumpi meistä on voimakkaampi.
+
+Päätin etten tänäänkään mene ulos huoneestani -- tulen taas
+huononvoivaksi -- saanpa nähdä, eikö hän sääli minua.
+
+Hän ei osoita vähintäkään taipumusta mihinkään sellaisiin.
+
+Koko päivän olin ypö yksinäni ikävissäni kotona, hän kuljeskeli ulkona
+ja palasi vasta illalla erään vanhan rouvan seurassa. Ikävin ihminen
+koko maan päällä! Neuvoksetar S. Budapestista, joka on viettänyt talvea
+täällä ja päivällispöydässä oli sattunut yhteen Leon kanssa. He olivat
+uudistaneet tuttavuutta; neuvoksetar, jolla on ollut hirveän ikävä, oli
+suurimmassa määrässä ihastunut siitä tiedosta, että minä jaksan
+huonosti -- hän on muka seurustelullaan lyhentävä minulle pitkäksi
+käyvän ajan.
+
+-- Olen sangen kiitollinen, jos tahdotte hauskuttaa rakasta Vikiäni --
+puhui mieheni. Se petturi! Hän tietää hyvin, kuinka ikävystyttävä tuo
+neuvoksetar on ja etten koskaan ole voinut häntä kärsiä.
+
+-- Suurimmalla ilolla -- vastaa tuo mielistelevä eukko. -- Minä lupaan
+olla joka päivä Vikin luona siksi kuin hän taas jaksaa mennä ulos.
+
+-- Te olette kovin ystävällinen ja saatatte sillä Vikille erinomaisen
+suuren ilon. Eikö niin, Viki?
+
+-- Epäilemättä. (Mitä olisin muuta voinut vastata?).
+
+-- Nyt saatan huoleti poistua -- lausuu mieheni -- kun voin jättää
+sinut näin hyvään seuraan. Minä kiitän, rouva neuvoksetar,
+osanotostanne, kiitoksia paljon! Hyvästi, nukkeni!
+
+Ovesta hän loi minuun silmäyksen, täynnä pirullista pilkkaa.
+
+
+Nizza, huhtik. 30.
+
+Hirveät päivät! Olla Nizzassa kauniimpana vuodenaikana ja viettää koko
+päivä huoneessaan -- ikävän, lörpöttelevän vanhan neuvoksettaren
+seurassa! Kuinka kauan olen tätä kestävä? Tunnen jo kärsimättömyyden
+heikkohermoisuutta joka jäsenessäni.
+
+Vaan tulisiko minun sitten antautua? Minähän aloitin tämän
+sodankäynnin, päättäessäni pysyä sisällä; enhän saata astua ulos
+huoneestani ilman minkäänlaista myönnytystä mieheni puolelta. Ja tuo
+parta -- oi, tuo parta, se kasvaa kasvamistaan, tihenee tihenemistään
+päivä päivältä.
+
+Kumma, etten jo ole tullut hulluksi!
+
+
+Nizza, toukok. 1.
+
+Ilma on täynnä sähköä -- tätä tilaa ei voi kauan kestää, täytyy
+tapahtua jonkinlainen purkaus. Se vaan ikävä, että Leo ei yllytä
+siihen... Minä taas en tahdo tuon ratkaisevan kohtauksen
+alkuunpanijaksi ruveta.
+
+
+Nizza, toukok. 2.
+
+Ilmoitin Leolle, etten tahdo kauemmaksi jäädä Nizzaan -- lähdetään
+Parisiin.
+
+-- Mutta, nukkeni, sinä et ole vielä mitään nähnyt tästä ihanasta
+seudusta.
+
+Pelotan häntä, ajattelin, ja huonolla tuulella ollen tokaisin siihen
+vastaukseksi, että Nizza ei viehätä minua.
+
+Sadasta miehestä yhdeksänkymmentä varmaankaan ei olisi sallinut
+vaimonsa lähteä Nizzasta tekemättä edes ainoata kävelyä Promenade des
+Anglais'illä. Mutta Leossa oli kuin olikin miestä siihen! Hän rupesi
+heti pakkaamaan vaatteita matkalaukkuun, maksoi hotellilaskun ja --
+hetken päästä matkustamme pois!
+
+Sydämeni on haljeta jättäessäni tämän kuuluisan paikan, jonne koko
+elinkauteni olen ikävöinyt, tällä tavoin. Mutta ylpeyteni oli kovasti
+loukattu... Suutelot Genuassa polttivat kasvojani -- niitten jäljet
+olivat poistettavat!
+
+
+Parisi, toukok. 10.
+
+Täällä en ole uudistanut nizzalaista menetystapaani, välttääkseni
+katumusta perästäpäin. Me siis liikumme ja kävelemme yhdessä,
+katselemme kaupunkia, teattereja, museoita, mutta emme ole
+minkäänlaisessa niin sanoakseni sisällisessä suhteessa toisiimme --
+välimme on diplomaattisen kylmä.
+
+
+Parisi, toukok. 12.
+
+Vietimme illan Comédie françaisessa ja Leolla oli mainion hauskaa,
+niinkuin hän yleensä ei anna minkään häiritä häämatkaansa: hänellä on
+erinomainen ruokahalu ja sampanjaa hän ei säästä -- ainoastaan minä
+olen pahalla tuulella.
+
+Tuskin saatan enää tätä tilaa kärsiä -- katkeruus täyttää sydämeni
+ylimmilleen ja odottamalla odotan sitä hetkeä, jolloin myrsky
+vihdoinkin on puhkeeva esiin.
+
+Joko -- taikka!
+
+Joko hän rakastaa minua taikka ei rakasta!
+
+Tällaisissa tunteissa astuin ylös portaita, kun Leo alkoi viheltää
+erästä kansanlaulua. Tuo vihellys tällä hetkellä kiihoitti äärettömästi
+hermojani ja loukkasi minua sanomattomasti, sillä se osoitti hänen
+mielentilansa olevan huutavassa ristiriidassa oman mielentilani kanssa.
+Tunsin kyynelten valuvan poskiani myöten; huoneesen astuttuani
+sydämeeni kasaantunut murhe puhkesi ilmi ... heittäydyin nojatuoliin ja
+rupesin itkemään.
+
+En tiedä, kuinka kauan tätä itkua oli kestänyt, kun yht'äkkiä tavaton,
+säännöllisillä väliajoilla uudistuva ääni koskee korviini ... rupeen
+sitä tarkkaamaan ... se on kuorsausta.
+
+Leo kuorsasi!
+
+Minä olin häväisty! Minun katkerasti itkiessäni hän oli muitta
+metkuitta, sanaakaan hiiskumatta, ainoatakaan kysymystä tekemättä
+pannut maata, vieläpä nukkunutkin -- hän saattoi nukkua!
+
+Hypähdin ylös, riensin vuoteelle ja tartuin Leon käteen: "Herää!"
+
+Hän avaa kummastuen silmänsä, hieroo niitä ja kysyy haukotellen: "Mikä
+on, nukkeni?"
+
+-- Pyydän avaimia, tahdon pakata --- huomenna aamulla lähden
+Budapestiin -- oli jyrkkä vastaukseni.
+
+-- Mutta minä en lähde -- sanoo Leo vähintäkään hämmästymättä.
+
+-- Siinä tapauksessa olen pakoitettu matkustamaan yksinäni!
+
+-- Yksinäsi? No, kuten mielit! -- vastaa mieheni, katsoo minuun ja
+laskee suurimmalla levollisuudella avaimet eteeni.
+
+Ja sitte hän kääntyy seinään päin! Niin -- niin! Tuo hirviö kääntyy
+todellakin selin minuun --- vetää peitteen päänsä yli -- sanalla sanoen
+asettuu sellaiseen asentoon, joka ei sallinut mitään epäilystä siitä,
+että hänen aikomuksensa todellakin oli taas ruveta unta vetämään.
+Vimmastuneena tempasin peitteen hänen päästään ja huusin vapisevalla
+äänellä:
+
+-- Sinä et saa nukkua, minä en salli sinun nukkua.
+
+-- Mutta minun on kovasti uni.
+
+-- En huoli siitä! -- huudahdin ja voimatta enää kauemmin tunteitani
+hillitä lankesin epätoivoissani Leon kaulaan:
+
+-- Minkätähden et enää minua rakasta? Hyvä Jumala! Mikset mua enää
+rakasta?
+
+-- Mistä sinä sen päätät? -- kysyi hän hellästi, laskien kätensä
+kaulani ympäri.
+
+-- Miksi sitä kysyt, tiedäthän sen kyllä. Älä teeskentele! -- vastasin
+soimaavalla äänellä.
+
+Leo vaikeni hetkeksi, sitten kuiskasi hän kysyväisesti korvaan:
+
+-- Partako?
+
+-- Tietysti!
+
+-- Mikä partaani vaivaa?
+
+-- Sinä ajautit sen kerran yhdestä sanastani. Oi, silloin olit vielä
+sulhanen ja morsian sitä pyysi, nyt sitä rukoilee vain puoliso ja hänen
+rukouksistaan ei tarvitse lukua pitää!
+
+Leo nousi vuoteessaan istualle, tarttui molemmin käsin päähäni, katsoi
+minua suoraan silmiin ja kysyi sitten hymyillen:
+
+-- Sinäkö minulta tätä uhria pyydät?
+
+-- Kukas muu sitten?
+
+-- Ehkä Minka! -- virkkoi Leo terävästi, verkkaisalla äänellä,
+
+Oli kuin salama olisi iskenyt minuun -- tunsin punastuvani -- sydämeni
+sykki kovasti. Hän tietää kaikki -- olin joutunut kiinni! Tahdoin
+irtaantua hänen käsistään, mutta hän ei laskenut, syleili minua vaan
+hellästi.
+
+Sitten otti hän esiin kirjeen ja antoi sen minulle.
+
+-- Lue, nukkeni! Minä luin:
+
+  "Budapest, huhtik. 12.
+
+  Rakas ystäväni!
+
+  Varmaankin kummastelet, että häämatkasi ensimmäiseen pysäyspaikkaan,
+  Veneziaan, saavuttuasi jo saat kirjeen minulta. En häiritsisi sinua
+  onnellisuudessasi, ellei minulla olisi tärkeä asia ilmoitettavana.
+  Hyväksi onneksi tiedän mihin hotelliin olet majoittuva. Siis
+  ystäväni, lyhyesti: sinua uhkaa suuri vaara! Kas tässä sen
+  yksinkertainen selitys:
+
+  Rautatienasemalta Teitä saattamasta palatessamme vaimoni Minka
+  erosi minusta ja meni Völgyesylle. Vähän ajan perästä juohtui
+  mieleeni, että kirjoituspöytäni avain on Minkalla, jonka vuoksi
+  minäkin menin Völgyesyn luokse. Mitä sainkaan siellä kuulla!
+  Vaimoni istui rouva Völgyesyn kanssa viereisessä huoneessa ja
+  kertoi nauraen olevansa utelias näkemään, palaatko sinä kotia
+  parrakkaana vai et. Jos palaat parroittuneena, silloin sinä
+  olet herra talossa, jos parroittumatta, silloin vaimosi pitää
+  valtikkaa. Rouva Völgyesyn kysymyksen johdosta Minka vielä
+  ilmaisi, että minutkin hän vaan sentähden oli totuttanut pois
+  jalanliikuttamisesta, jotta joutuisin akkavallan alaiseksi --
+  ja sinultakin on Viktoriasi samasta syystä ajauttava partasi.
+
+  Tämän kuultuani läksin tieheni, kiiruhdin virkahuoneeseni,
+  kirjoitin sinulle tämän kirjeen ja nyt menen kotia sillä
+  lujalla päätöksellä, että heiluttelen koipiani oikein hiton
+  lailla. Kasvakoon partasi!
+
+                                     Uskollinen ystäväsi
+                                          Arthur."
+
+Minä olin kukistettu -- mutta Leo oli niin jalosydäminen, että teki
+kääntymyksen varsin helpoksi. Hän peitti minut suuteloilla:
+
+-- Älköön kumpikaan meistä hallitko, jakakaamme valta.
+
+Oi Leo!
+
+
+Budapest, toukok. 30.
+
+Minka kävi tänään ensi kerran, matkalta palattuamme, miehensä seurassa
+meitä tervehtimässä.
+
+Astuttuaan sisään hän syleilee minua ja jää sitten kummastuneen
+näköisenä Leon eteen seisomaan, katsoen häneen ikäänkuin ei tuutisi
+häntä.
+
+-- Eihän se vain ole miehesi?
+
+-- On se!
+
+-- En tuntenut Teitä noin partaisena -- lausuu ystävättäreni. Sitten
+hän jatkaa verkkaisella, pisteliäällä äänellä:
+
+-- Teillä on siis taas parta?
+
+-- Niin on -- vastasi Leo; -- matkalla sain kovan hammassäryn ... ja
+Viki pyysi, että antaisin partani kasvaa, ehkä se auttaa. Ja sen
+jälkeen hampaani ei enää särjekään.
+
+Loin kiitollisen silmäyksen Leoon -- kuinka hyvä, kelpo mies minulla
+on!
+
+Kävimme istumaan... Arthur alkaa liikuttaa jalkaansa.
+
+Minka heittää häneen terävän silmäyksen.
+
+Arthur ei huomaa sitä, jatkaa vaan jalanliikutusta.
+
+Minka puree huultaan -- kalpenee.
+
+Arthur ei katso häneen ja heiluttaa yhä vaan säärtään.
+
+-- Arthur, sinä hermostutat minua tuolla jalanliikunnollasi! -- puhkee
+vihdoin Minka puhumaan.
+
+-- Anteeksi! -- sanoo Arthur ja pysyy hetken alallaan; sitte hän --
+alkaa taas liikuttaa jalkaansa!
+
+
+
+
+PIIPPU.
+
+
+Adam setä on muutamia päiviä ollut kovin suruissaan. Ja hän osasi surra
+kauhealla tavalla. Hänen surressaan suri hänen kanssaan koko talo ja
+mahdotonta oli kenenkään sitä vastustaa. Sillä hän suri todellisesti,
+sydämestään, syvästi. Hänen lihavista, leveistä kasvoistaan loisti
+säännöllisesti hyvyys ja tyytyväisyys, mutta kun setä antautui surun
+valtaan, muuttuivat nuot kasvot pimeiksi ja synkiksi. Äänetönnä,
+jolloinkulloin vaan huoahtaen hän astuskeli huoneesta huoneesen,
+milloin istuutuen milloin nousten ylös, löytämättä lepoa mistään. Ja
+kun tämä tunnelma oli todellinen, vilpitön, tarttui se jokaiseen koko
+talossa, palkollisiin, lintuihin, koiraan. Kaikki vaikenivat
+alakuloisuuden ominaispainon alla, joka hyvälle isännälle kävi yhä
+raskaammaksi; palkolliset eivät rupattaneet, linnut eivät visertäneet
+ja vanha Bundás hiipi, pää kumarassa, unisena kynnykseltä kynnykselle.
+
+Mistä tämä musta pilvi muuten hiljaisessa, herttaisessa talossa?
+
+Sen sai aikaan semmoinen vähäpätöinen, mitätön asia, jota osa
+ihmiskuntaa -- varsinkin naispuolinen osa -- ei voi ansion mukaan
+arvostella, sentähden että se ei kykene käsittämään sen tärkeyttä,
+painoa, merkitystä. Mutta minä vetoon teihin, Nikotinin palvelijoihin,
+tupakanlehden lemun ihailijoihin, jotka tunnette piipun ja sikarin
+roolin tupakoivan ihmiskunnan elämässä, ja kysyn keneltä hyvänsä, eikö
+Ádám sedän ylenpaltinen suru ole käsitettävissä, kun armoton lääkäri on
+riistänyt häneltä hänen ainoan ilonsa, huvituksensa, ajanvietteensä?
+
+Sillä Ádám setä rakasti piippuansa ylitse kaikkien. Rikkaana miehenä
+hän pysyi tavoissaan yksinkertaisena ja luonnollisena, ei ikävöinyt
+ulkomaisia kalliita viinejä eikä Havannan väkeviä sikareja, mutta ilman
+mainion viinitarhansa puhdasta, hyvää tuotetta ja omaa tupakkaansa --
+tietysti siihen aikaan kun valtiolla ei vielä ollut tupakkamonopoolia
+-- elämä hänestä ei ollut minkään arvoinen. Sillä hän oli vetäynyt pois
+asioista, ruvennut eläkkeelle, luovutettuaan maatilansa lapsilleen,
+voidaksensa viettää vanhat päivänsä levossa ja rauhassa ... taikka
+paremmin sanoen: savuttaa ne pois. Tuolla seisoi hänen uuden uutukainen
+piippukaappinsa, täynnä valituita merenvaha- ja turkkilaisia piippuja
+sekä varustettuna kaikella, mitä tupakoimiseen tarvitaan, niinkuin
+pitkäksi ja lyhyeksi leikatulla tupakalla, tuluksilla, taulalla,
+hammasluilla, sanalla sanoen kaikella, mitä rohkeimman tupakoitsijan
+mielikuvitus saattaa unissaan toivoa. Kuinka hauskaa oli valikoida
+näistä piipuista joku, täyttää se tupakalla ja sen hienohajuisella
+savulla laittaa merenvaha ruskeaksi; kuinka nopeasti kuluivat
+sellaisessa vaihtelevaisuudessa tunnit ja päivät, ja kas nyt! muuan
+mustatakkinen herra, joka jollakin tavoin on hankkinut itselleen
+tohtorin arvokirjan, on kolmella-neljällä esiin viskatulla sanallaan
+tehnyt lopun tämän onnellisen, yksinkertaisen elämän tyytyväisyydestä.
+
+-- Täytyy jättää tupakoiminen -- kuului armoton tuomio.
+
+Ádám setä katsahti ällistyneenä lääkäriin, ikäänkuin olisi tahtonut
+tulla vakuutetuksi siitä, oliko hän tekemisissä tervejärkisen miehen
+vai mielipuolen kanssa, joka ei tiedä mitä puhuu.
+
+-- Niinpä niin, Ádám setä -- jatkoi tohtori hymyillen -- vaikkapa miten
+katselisitte ja tutkisitte minua, se ei voi olla toisin. Te olette
+limaantunut, mikä noin lihavissa ihmisissä on tavallista, te yskitte
+paljon, yöllä tuskin saatatte yskältä nukkua, ergo: heittäkää
+tupakoiminen, niin yskitte vähemmin.
+
+-- Enkö sitä sanonut, Ádám? -- lausuu Lina rouva, hänen aviopuolisonsa.
+-- Sillä jo aikoja sitten olen sitä hänelle saarnannut, mutta turhaan!
+Hän on valmis ennemmin turmelemaan terveytensä kuin luopumaan tuosta
+siunatusta tupakasta. Tahtoisin tietää mitä hyvää tuossa ikuisessa
+savustuksessa on?
+
+Ádám setä ei vastannut elinkumppauinsa kysymykseen; se säälivä katse,
+jonka hän häneen loi, ilmaisi kuitenkin selvästi hänen ajatuksensa,
+että eukko ei ymmärrä tuota.
+
+Lääkäri lähti. Lina täti taas uudelleen huomautti:
+
+-- Ádám, ole järkevä, älä tupakoitse, ajattele terveyttäsi!
+
+Ja tämän sanottuaan hän meni ulos kyökkiin ruuanlaittoa valvomaan.
+Puolen tunnin kuluttua hän palasi takaisin ja tunsi hämmästyksekseen
+että ilma huoneessa haisi tupakalta. Selityksen siihen antoivat
+kuitenkin heti viereisestä huoneesta tupruavat savupilvet, joita Ádám
+setä lasketteli piipustaan.
+
+-- Joko taas tupakoitset? --- huudahti kauhistuen täti -- oletko jo
+unhottanut tohtorin kiellon?
+
+-- En -- vastaa setä ja polttaa pölähyttelee edelleen.
+
+-- No, mitä sitte poltat?
+
+-- Heitän jäähyväiset tälle piipulle -- vastaa Ádám suruisesti. --
+Jätän ne järjestään hyvästi. Sitte lakkaan polttamasta.
+
+Mutta Lina täti ei käsittänyt lääkärin määräystä sillä tavoin; hän
+katsoi hyvästijättöä jokaiselle eri piipulle tarpeettomaksi, otti
+piipun pois miehensä suusta ja pani sen takaisin paikalleen.
+
+-- Jätä se kokonaan ja heti!
+
+-- Tuon yhden ainakin poltan loppuun.
+
+-- Miksikä?
+
+-- Siksi, Lina, että tuo piippu tulee rumaksi, jos sen jätän puoleksi
+poltettuna -- väitteli vanha herra, mutta täti ei ottanut tätä
+kuuleviin korviin. Pöytä katettiin ja päivällinen teki onneksi lopun
+enemmästä väittelystä. Päivällisen jälkeen Ádám setä nousi ylös kuten
+ainakin ja meni ikivanhan tapansa mukaisesti piippukaappia kohti.
+
+-- Minne, minne? -- kysyy rouva. -- Ethän toki aio polttaa? Muista
+lääkäriä!
+
+-- Se on totta! -- huokaa Ádám, joka vasta nyt alkaa ymmärtää aseman
+sen koko todellisuudessa. -- Mutta eiköhän sentään olisi mahdollista
+atrian jälkeen ... ainoastaan ruuan jälkeen polttaa piipullinen
+taikkapa, en pidä sillä väliä, vain yksi sikari?
+
+Lina täti ei kumminkaan tiedä mistään sopimuksen hieronnasta. Hän on
+tarmokas nainen. Joko -- taikka! Mitä terveys vaatii, se on tehtävä. Ja
+nähdessään että hänen miehensä päättäväisyyteen nähden seisoo heikolla
+pohjalla, hän, tehdäksensä enemmät viekotukset mahdottomiksi, menee
+piippukaapin luo, lukitsee sen ja pistää avaimen taskuunsa.
+
+Ádám setä näkee kaiken tämän ja hänessä on tarpeeksi mielenmalttia
+ollaksensa tämän väkivaltaisen toimenpiteen johdosta sanomatta muuta
+kuin että se oli tarpeeton; jos täytyy, hän kyllä voi hillitä itsensä.
+
+Ja hän pitikin sanansa. Hänen itsensähillitsemisensä ansaitsee
+erinomaista tunnustusta, sillä päivällisen jälkeinen aika panee
+tupakoitsijan kovalle koetukselle. Milloin hyvänään hän helpommin
+luopuu nautinnostaan kuin silloin, sillä vain tupakan kanssa mustalla
+kahvilla on joku arvo. Ja kuinka hitaasti tunnit kuluvat kuivin suin!
+Muulloin ... ennen ... tupakanpolton onnellisena aikakautena, kaksi
+piippua päivällisen jälkeen täytti juuri viisi neljännestuntia;
+täsmälleen kello kaksi hän imaisi viimeisen sauhun, sitte hän sytytti
+sikarin ja meni lankomiehensä luo vähäisen pakinoimaan. Millä hän nyt
+tappaa ajan kello kahteen asti? Ja nämät vaivat ja tuskat uudistuvat
+illallisen ja aamiaisenkin jälkeen ... päivän joka aikana, sillä Ádám
+setä oli mitä intohimoisimpia tupakoitsijoita. Mutta kun hän ei
+mitenkään voinut sulattaa Lina tädin kivikovaa sydäntä, syntyi hänen
+mielentilassaan se surullinen, ylenmäärin surullinen tunnelma, josta jo
+olemme kertoneet.
+
+Vihdoin Lina tätikin huomasi, että asema kävi mahdottomaksi ja että
+Ádám setää täytyi jollakin tavoin auttaa. Hän neuvotteli tohtorin
+kanssa ja seuraavana päivänä hän hämmästytti miestään reunoja myöten
+täytetyllä nuuskarasialla.
+
+-- Mitä minä tuolla teen? -- kummasteli vanha herra.
+
+-- Tohtori sanoi, että se helpottaa tupakasta vierottumista. Nuuska
+kutkuttaa suloisesti, ehkäpä nuuskaaminen korvaa sinulle tupakoimisen.
+
+-- En huoli siitä -- tiuskasi äkeästi Ádám, työntäen syrjään
+jalomielisen lahjan. -- Elän minä ilman sitäkin -- lisäsi hän siihen
+katkeralla kaiholla.
+
+Lina kehoitti häntä koettelemaan, hän on siihen mielistyvä, ja kun tämä
+ei auttanut, piti hän rasiaa Ádámin nenän alla, joka sitte suureksi
+harmikseen oli pakotettu kovasti aivastelemaan.
+
+-- Katsoppas, mikä hyvä huvitus nuuskaaminen on! -- naureskeli rouva.
+
+-- Kyllä mar, aivastella aamusta iltaan! -- nurisi Ádám. -- Anna
+tupakkaa ja sikaria, muuta en huoli.
+
+-- Mutta, ukko kulta, mitenkä saattaa järjellinen ihminen haluta
+semmoista, joka ehdottomasti vahingoittaa häntä? -- vastaa talon
+emäntä. -- Olethan itsekin huomannut, kuinka vähän yskit yöllä ja
+aamulla, siitä asti kuin heitit tupakoimisen. Nukut myöskin paremmin,
+melkein yhtä mittaa illasta aamuun, kuusi-seitsemän tuntia. Se korvaa
+todellakin tuon pienen uhrauksen.
+
+-- Pienen uhrauksen? Sinä rohkenet vielä sanoa, että se on pieni
+uhraus? Sillä tavoin puhukoon sokea väreistä -- marisi Ádám. -- Luopua
+siitä, johon neljänkymmenenkahden vuoden kuluessa on tottunut, päivästä
+toiseen, sentähden että herra tohtori suvaitsee niin käskeä! Ainakin
+hänen olisi pitänyt käsittää, että tuo luopuminen olisi ollut tapahtuva
+verkalleen, vähitellen, joka päivä olisin polttanut yhtä sikaria, yhtä
+piipullista vähemmän ja sillä tavoin lopuksi...
+
+-- Et ikinä olisi sitä jättänyt, et ikinä, ymmärrätkö? -- vastasi hänen
+puolisonsa syvimmän vakuutuksen äänellä ja istui ikkunan ääreen, jossa
+hänen iltapäivällä oli tapana neuloa. Hän oli työskennellyt hyvän
+aikaa, kun yht'äkkiä sattumalta katsahtaa vastapäätään riippuvaan
+peiliin ja sen avulla näkee Ádám sedän istuvan huoneen toisessa päässä
+piippu suussa. Hyvillänsä, tyytyväisenä, rauhallisena. Saattaa ymmärtää
+tädin hämmästyksen, kun hän huomaa, että ukko mielihyvällä ja innolla
+imee piippuaan, mutta ettei siitä tule mitään savua. Hän varmaankin
+nielee savun, sitä vahingollisempaa.
+
+Varovasti, verkkaisesti hän kääntyy, yllättääksensä vihollisen. Mitä
+suopeimmalla välinpitämättömyydellä Ádám setä jatkaa tointaan.
+
+-- Mitä teet? -- kysyy rouva.
+
+-- Imeskelen tätä unhottunutta piippua, sekin on parempi kuin ei mitään
+-- vastasi Ádám, nauraen rouvan nolostusta, ja lähti yht'äkkiä pois
+kotoa.
+
+Tästä päivästä alkaen hän yleensä jotensakin vähän oleskeli kotona,
+mutta sitä enemmän viinitarhassa, josta Lina täti ei ollut
+millänsäkään, päin vastoin iloitsi siitä, että vanha herra alkaa
+harrastaa ja hommata jotakin. Sitä hän vain ei voinut hyväksyä, että
+ukko viipyy ulkona myöhään iltaan asti; viileässä iltailmassa hän
+varmaankin vilustuu, sillä hän on taas ruvennut yskimään öisin --
+toisinaan niin kovasti, että luulisi keuhkojen repeevän. Ja Lina täti
+pyytää niin kauniisti, kosketellen helliä kieliä, joihin ei enää
+vuosikausiin ollut kajonnut.
+
+Ádám setä istuu nojatuolissaan. Hän on vähän väsynyt pitkästä
+kävelystä, sillä hän on vastikään tullut kotia viinitarhasta.
+
+-- Ádám, ole järkevä, -- lausuu puoliso, pyyhkien pois hien miehensä
+otsasta.
+
+-- Olen jo luopunut tupakasta, -- mutisee Ádám -- ja vielä tämänkin
+uhraisin? Kaikella on toki rajansa.
+
+-- Mutta jos ei yskä lakkaa? Ennen kaikkia terveys! -- vastaa rouva,
+painaen päänsä alas sedän kasvoja vastaan, suudellaksensa häntä (jota
+hän ei enää pitkiin aikoihin ollut tehnyt).
+
+Hyvä Jumala! mitä hänen täytyy kokea? Eikö hän vain erehtynyt?
+Eipä suinkaan, hänen hajuaistinsa on varsin kehittynyt. Mitä Linan
+nenä ei vainua, ei ylipäänsä ole olemassa. Ja hänestä tuntui ... niinpä
+niin ... kuin Ádám sedän suusta leviäisi tupakanhaju. Äkkiä tarttuu hän
+miehensä päähän ja painaa hänen huulilleen pitkän ... pitkän ...
+hehkuvan suukkosen.
+
+Ádám setä luopi hämmästyneen katseen Linaan, joka aina siitä asti, kuin
+heidän avioliittonsa ensimmäinen ajanjakso oli loppuun kulunut, ei
+ollut tunteitaan tällä tavoin ilmaissut. Ja hän oli juuri aikeissa
+laskea leikkiä moisesta hellyydenosoituksesta heidän iällään, mutta
+katsellessaan vaimoaan sana takertui hänen kurkkuunsa.
+
+Semmoiseksi täytyy koston synkkää hengetärtä mielessään kuvailla.
+
+-- Mistä suusi on tupakanhajuinen? -- kysyy kiukkuisesti tämä Nemesis.
+
+-- Suuni ... minun suuni? -- änkyttää Ádám ja yrittää peitellä sitä
+kädellään.
+
+-- Nyt älyän, miksi niin paljon oleksit viinitarhassa. Käyt siellä
+tupakoimassa.
+
+-- Mitä sinä ajattelet? -- inttää hyökkäyksen alainen ilman kaikkea
+vakaumusta.
+
+-- Hengitä minuun! -- käskee vainio.
+
+-- Sehän on sopimatonta! -- vastaa mies,
+
+-- Etkö uskalla hengittää minuun? Sillähän tunnustat kaikki. Menen heti
+viinitarhaan ja tutkin tarkasti puserrushuoneen. Jos et ole puhunut
+totta, varo itseäsi!
+
+Hän päätti vaikuttavan lausuntonsa ja kääntyi ovea päin täyttääkseen
+sanansa. Ádám huusi häntä takaisin.
+
+-- Jää tänne, ennemmin tunnustan kaikki. Niin on, kuin sanoit. Olen
+käynyt viinitarhassa tupakkaa polttamassa. Mutta en ole polttanut
+ylenmäärin. Ainoastaan kohtuullisesti.
+
+Lina meni enempää keskustelematta piippukaapille, avasi sen oven, jätti
+sen auki ja sanoi näin:
+
+-- Jos et pidä mitään väliä terveydestäsi, niin syytä itseäsi! Minun
+puolestani saatat tupakoita niin paljon kuin tahdot.
+
+Ja vähitellen palasivatkin entiset tupakoimisen ajat. Alussa Ádám setä
+pelokkaana ja kenenkään huomaamatta poltti yhden tai pari sikaria
+päivässä, sittemmin hän salli itselleen yhden sikarin ja kaksi piippua,
+myöhemmin hän ei paljoksunut kahta sikaria ja kolmea piippua, kunnes
+aikaa myöten -- noin kuukauden kuluttua -- hän ei enää laskenut
+sikarien eikä piippujen lukumäärää, vaan poltti niin paljon kuin häntä
+miellytti; hänen huoneessaan olisi voinut leikata savua.
+
+Lina täti ei enää puhunut sanaakaan tästä asiasta, vaikka hän miehensä
+yskimisen tähden öisin tuskin saattoi nukkua. Lopulta hän itse
+sairastui. Lääkärin tutkimus osoitti keuhkotulehduksen merkkejä ja
+vanha Dorottya, joka ymmärsi sairaanhoitoa, määrättiin Linaa hoitamaan.
+Mutta Ádám setä ei tahtonut kuullakaan siitä, että kukaan muu kuin hän
+hoitaisi vanhaa aviokumppaniansa; hän tosin ei lähettänyt Dorottyaa
+pois, mutta ei jättänyt hänelle liioin mitään tointa sairaan
+hoitamisessa. Hän istui yöt päivät vaimonsa vuoteen ääressä, hän pani
+hänelle kylmiä kääreitä, hän laittoi hänen sijansa (siinä Dorottya sai
+häntä auttaa) ja todellakin hämmästyttävää oli, kuinka suuresti vanha
+herra saattoi kestää väsymystä ja valvomista. Ei kukaan olisi luullut
+hänessä sellaista sitkeyttä olevan. Rakkaudesta puolisoonsa hän
+luopui kaikesta, vieläpä piipustakin. Alussa hän meni ulos joka päivä
+tunniksi tai puoleksi, mutta myöhemmin, kun sairaan tila kävi yhä
+huolestuttavammaksi, hän ei surussaan poistunut huoneesta hetkeksikään.
+
+Suuri olikin sitte hänen ilonsa, kun käännekohta onnellisesti oli ohi
+ja lääkäri lausui nuo odottamalla odotetut sanat: "Ei enää tarvitse
+pelätä mitään." Ádám setä elpyi uudestaan, nuorentui sitä myöten kuin
+Lina täti parani, kun hän sai takaisin ruokahalunsa, kun hän ensi
+kerran saattoi nousta vuoteestaan, kun hänen kadonneet voimansa
+palasivat, kun hän eräänä päivänpaisteisena kesäpäivänä taas saattoi
+istua ulkona verannalla. Ádám setä itse nosti sinne nojatuolin, tyynyt
+ja jakkarankin; hänen olkapäähänsä nojaten Lina astui ulos ja hän kääri
+vaimonsa ympärille suuren huivin, kun tämä oli istuutunut nojatuoliin.
+
+Tauti katosi, ei kuitenkaan jälkiä jättämättä. Heidän oli lähdettävä
+kylpylaitokseen ja he lähtivätkin.
+
+Siellä he istuivat kauniissa vuoriseudussa olevan huvilansa balkongilla
+eräänä iltapäivänä kahden kesken pakinoiden. Yhtäkkiä juolahti Linalle
+jotakin mieleen.
+
+-- Ádám, etkö sinä enää tupakoitse?
+
+-- En, olen heittänyt sen sikseen.
+
+-- Mitä, koska?
+
+-- Sairautesi aikana, enkä sen jälkeen enää ole aloittanut, sillä
+lääkäri sanoi, että savu vahingoittaa sinua.
+
+Linaan niin suuri itsensä uhraus, niin suuri helläsydämisyys teki syvän
+vaikutuksen.
+
+-- Sehän, ukkoseni, on toki vähän liikaa. Yhden sikarin päivässä
+saattanet huoleti polttaa -- lausui hän, miehensä kättä puristaen.
+
+-- Kolme kuukautta olen jo ollut polttamatta -- vastasi Ádám setä --
+eipä piippu enää minulle maistuisikaan; olisi vaikea siihen taas
+tottua.
+
+-- Kolme kuukautta olet ollut tupakoimatta, minun tähteni, -- lausuu
+rouva liikutettuna -- tee siis mielikseni ja sytytä heti piippu. Tässä
+avoimella balkongilla savu minua ei vahingoita.
+
+Helppo on sitä tanssiaisiin viedä, joka mielellään tanssii. Ádám setä
+ryhtyi kohta korkeanasianomaisesti myönnettyyn koetupakoimiseen ja
+havaitsi, että piippu tuotti hänelle yhtä suurta nautintoa kuin
+ennenkin. Lina oli runsaasti palkittu myönnytyksestään, nähdessään
+miehensä mielihyvästä loistavat kasvot. Tämä laskea tuprutteli sakeita
+savupilviä, kiemuroivia renkaita; vanhus oli elementissään: savussa.
+
+Mutta mitä se on? Lina täti saa kauhean yskäkohtauksen, piippu putoo
+Ádám sedän suusta, hän rientää vaimonsa luo, syleilee, tyynnyttää
+häntä... Lopulta yskä taukosi ... työläästi.
+
+Mutta Ádám setä tarttuu piippuunsa ... rakkaimpaan, hopeakannelliseen
+merenvahapiippuunsa ja heittää sen vihaisesti nurkkaan, niin että se
+murtui poikki.
+
+-- En polta enää, en mar, sillä jos taas aloitan, totun siihen piankin
+ja se vahingoittaa keuhkojasi -- lupasi vanha herra.
+
+Hän pitikin lupauksensa, lahjoitti pois kaikki piippunsa eikä koskaan
+enää tupakoinnut.
+
+
+
+
+CARRIÈRE!
+
+
+I.
+
+Ei kukaan osannut olla niin mieliksi mammoille kuin Jancsi Muky eli,
+nykyisen muodin mukaan, Jancsi Mukfalvi Muky.
+
+-- Teidän armonne, neiti hurmaa koko seuran kauneudellaan, sulollaan.
+
+-- Herttainen olento, sen verran uskallan itsekin väittää -- vastaa
+vaatimattomasti äiti.
+
+-- Teidän armonne tarkka jäljennös! Joka piirre, joka liike, joka
+ajatus, ulkonaisesti, sisällisesti, ruumis, sielu! Ja se ei ole
+yksistään minun ajatukseni, vaan kaikkien. Se on yleinen mielipide.
+
+Ja tällä tavoin osaa Jancsi Muky lörpötellä, jos tarvitaan,
+tuntikausia, jopa päiviä ja kuukausiakin. Hän jaarittelee vakaumuksen
+puna poskillaan, vakaumuksen innostus äänessään. Ihmekö siis, jos niin
+turhamielinen mamma, kuin rouva Szögleti, piti häntä hyvin
+miellyttävänä miehenä ja olisi tuntenut itsensä erinomaisen
+onnelliseksi, jos joskus voisi sanoa häntä vävykseen. Mutta ystävämme
+Muky miellytteli ennemmin äitiä, kuin hänen tytärtään, jolle hän kyllä
+osoitti väsymätöntä huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta, mutta ei mennyt
+askeltakaan sen pitemmälle. Hän ei salannut syytäkään siihen; eräänä
+tuttavallisena hetkenä tunnusti hän rouva Szögletille rakastavansa
+erästä naista ... oikeammin sanoen erästä neittä, mutta hän katsoisi
+tunnottomaksi astua esiin niin kauan kuin hän ei ole sellaisessa
+asemassa, jommoista tuo eräs nainen saattaa vaatia vastaiselta
+mieheltään.
+
+Rouva Szögleti oli äidin terävällä älyllä salaman nopeudella
+käsittänyt hienon salaviittauksen. Hän katsoi sitä sangen jaloksi
+itsensäpuolustukseksi ja oli vakavasti vakuutettu siitä, että nykyajan
+turmeltuneessa nuorisossa ei ole montakaan niin arkatuntoista ja
+järkevästi ajattelevaa miestä kuin Jancsi Muky. Ettei hänen tyttärensä
+Mártha katsonut asiaa samalta kannalta, tuotti hänen äidinsydämelleen
+monta murheellista hetkeä, mutta hän ei kumminkaan luopunut siitä
+toiveesta, että vielä onnistuu johtamaan tyttärensä paremmalle tielle.
+
+Mártha seisoi tienhaarassa, jonka toisessa viitassa oli merkitty
+suunta: "Jancsi Mukyn syliin", toisessa ei ollut mitään, ei niin
+mitään. Tyhjä tienviitta! Ja kuitenkin Mártha tiesi, minne päin se
+osoittaa, mutta sitä tietoaan hän ei ilmaissut kenellekään, ei ainakaan
+äidilleen, sillä hän aavisti että semmoinen ilmaiseminen tuottaisi
+hänelle loppumattomia saarnoja ja houkutteluja eikä hän tahtonut antaa
+houkutella itseään. Kärsivällisesti hän siis jäi vartomaan, kätkien
+sydämensä pohjaan Pista Szánthón kuvan, joka eräässä suuremmassa
+maaseutukaupungissa odotti että julkisen notariuksen viran iäkäs,
+kivulloinen haltija jättäisi paikkansa. Enintään puolen vuoden kuluttua
+notarius poistuu ja virka tulee avoimeksi, kuului uusin sanoma, ja
+Mártha päätti itsekseen, että mitä hyvänsä Jancsi Muky tämän ajan
+kuluessa tehneekään, hän asettuu jyrkän vastustuksen kannalle. Mutta
+hänen, niinkuin jo olemme nähneet, ei tarvinnut pelätä varsinaista
+piiritystä; Muky tyytyi viittauksiinsa äidille eikä liikahtanut siitä
+suojustetusta asemasta tunnollisuutensa vallitusten takana, johon oli
+asettunut.
+
+
+II.
+
+Tuo asema tuntui vihdoin äidistä mahdottomalta puolustaa. Hän oli jo
+mielikuvituksessaan mitä vaihtelevimmilla väreillä kuvaillut sitä
+tulevaisuutta, mikä ainaiseksi oli yhdistävä hänet ihaillun vävynsä
+kanssa, joka loppumatta oli kaiuttava hänen korviinsa kiitosvirsiä ja
+kutkuttava hänen nenäänsä uhrisavun pilvillä.
+
+Tämän ihanan aikakauden tuloa täytyi mistä hinnasta hyvänsä jouduttaa
+siten, että János Mukfalvi Muky saapi "vastaavan" aseman, jolloin hän
+kai rohkenee paljastaa salassa pitämänsä vakavan aikomuksen.
+Vastaavalla asemalla on ymmärrettävä erään viraston sihteerinvirka,
+kuten rouva Szögleti, käyttämällä äidillisen diplomatian koko
+viekkautta, herra Mukyltä eräänä heikkona hetkenä oli saanut tietoonsa.
+
+Ylös siis, pappa Szögleti, toiminnan alalle, vaikutusvaltoinesi!
+Miksikä olisikaan sinulla tuttavuuksia, jos et niitä voisi käyttää
+tulevan vävysi eduksi? Tähän asti olet menestyksellä toiminut
+korkeamman protektsioonin alalla ja sen seurauksena jo saanut kaksi
+tytärtäsi miehelään, sillä vaikka ahtaisin aineellisiin oloihisi nähden
+et ole voinut myötäjäisillä tai eläkkeellä tukea nuoria heidän
+taistellessaan toimeentulosta, on sinun onnistunut sijoittaa vävyt
+hyviin virkoihin. Sen kautta oletkin naimahaluisessa nuorisossa
+saavuttanut suosiota, se kun on tullut siihen luuloon, että joka naipi
+tyttäresi, tekee "carrière'iä", ylenee virkauralla.
+
+Nyt tarjoutuu uudestaan ja, koskei sinulla ole useampia naitettavia
+tyttäriä, viimeinen kerta tilaisuus näyttääksesi, millä tavoin kaikin
+puolin kyvytöntä miestä käypi voimakkaalla työnnillä virkaylennyksen
+tikapuilla puola puolalta ylemmäksi lykkääminen. Sillä Jancsi Mukfalvi
+Mukyn kyky ei ollut minkään arvoinen ja sen tiesi jokainen, paitsi
+rouva Szögleti, joka piti häntä väärin arvosteltuna nerona ja
+alituisesti ahdisti miestään hankkimaan hänelle tuon sihteerinviran. Ja
+pappa Szögleti, perhemamelukkina peläten jokaista pulaa, kulutti niin
+kauan koipiaan, että tosiaankin sai jotain aikaan.
+
+Szögletin perheessä on päivällisen aika kello yksi. Silloin istutaan
+pöytään, niin täsmälleen, että kello ei uskalla ennen lyödä yhtä kuin
+he ovat istuutuneet. Perhetraditsiooni! Niin se on ollut Szögletin
+perheessä jo muutamia vuosisatoja. Ainoastaan Mohácsin tappion päivänä
+ei aterioitu täsmälleen. Asianomainen Szögletin esi-isä, joka asui
+Mohácsissa, istui, suuren kansallisen iskun sortamana, tuona päivänä
+pöytään puolta tuntia myöhemmin.
+
+Mitä tämä? Onko Soliman sotajoukkoineen taas lähtenyt meitä vastaan,
+onko nuori kuninkaamme uudelleen saanut surullisen lopun sankariveren
+punaamalla tappotanterella, koska Szögletin perhe yhä vielä ei ole
+istunut pöytään? Seinäkello vain epäröiden lyö yksi, keittäjätär
+kyökissä on aivan ymmällään ja rouva Szögleti ei kykene käsittämään,
+missä hänen miehensä viipyy. Kello lyö neljänneksen yli yhden. Pappa
+Szögletin vartalo ei vaan miltäkään näköpiirin puolelta pistä näkyviin.
+Puoli kaksi! Mamma Szögleti asettuu ikkunan ääreen ja ilmaisee
+hermostuneella koputuksella lasiin tunteitaan, päättäen että jos isä ei
+vielä neljännestä vailla kaksi ole kotona, istutaan pöytään ilman
+häntä. (Mikä ei ollut tapahtunut edes Mohácsin turmapäivänä).
+
+Neljännestä vailla kaksi!
+
+Mamma Szögleti kääntyy pois ikkunan äärestä, astuu pöydän luo, ojentaa
+jo kätensä sähkökilistimen nappulaa kohti, antaaksensa sitä painamalla
+keittäjättärelle kaikkeinkorkeimman käskyn ruoantarjoiluun, kun huoneen
+kynnykselle ilmestyy hengästyneenä ja hiestyneenä pappa Szögleti.
+
+-- Ettäpä vihdoinkin suvaitsit tulla kotia -- sanoo mamma kaikella
+käytettävissään olevalla ivalla ja vetäen jalallaan tuolin allensa.
+
+-- Suo anteeksi, myöhästyin Mukyn asian tähden -- puolustelee itseään
+pappa.
+
+Mukyn nimen mainitsemisesta asema heti muuttuu ja rouva Szögletin
+kasvoista, joista ilman Falb'in ennustustakin olisi saattanut lukea
+kriitillisen päivän lähestymisen, katosi yht'äkkiä ilman mitään
+väliastetta epäystävällisyys.
+
+-- Onnistuitko? -- kysyi hän soppaa tarjoten.
+
+-- Puolittain!
+
+-- Mitenkä puolittain?
+
+-- Vähän kärsivällisyyttä, kultaseni, kunnes olen syönyt sopan, minun
+on kovin nälkä.
+
+Sopan nauttimisen jälkeen rouva Szögleti kärsimätönnä odotti
+"puolittain" sanan selitystä, mutta palvelustyttö toi naudanlihan
+ohessa ydinluun, joka oli isännän mieliruokaa. Hänen kaivaessaan ytimen
+luusta ja levittäessään sen paahdetulle leivälle sekä mitä tarkimmasti
+jakaessaan kolmeen osaan, yhden mammalle, yhden Márthalle ja yhden
+itselleen, rouva töin tuskin jaksaa hillitä kärsimättömyyttään.
+
+Vihdoin oli paahdettu leipä syöty ja Szögleti selittää hämärältä
+näyttävän sanansa "puolittain"; se merkitsee sitä, että tuossa
+virastossa ei ole mitään avonaista paikkaa; hänen täytyi sentähden
+suunnata ahkeroimisensa magneettineula toisaalle ja sen avulla hänen
+onnistuikin keksiä kylläkin hyvä virka.
+
+-- Budapestissäkö? -- kysyy rouva.
+
+-- Maaseudulla! -- kuuluu kieltävä vastaus.
+
+-- Missä?
+
+-- Abajdissa.
+
+Mártha ei kuulu noihin kaavamaisiin viattomiin teatteri- ja
+novellineitosiin, joiden kasvot heti lentävät tulipunaisiksi. Omaten
+sivistyksen tuottaman itsensähillitsemiskyvyn, hän ei ulkonaisesti
+ilmaise sitä, mitä hänen sisässään tapahtuu, mutta kuullessaan nimen
+Abajd hän ei kuitenkaan voinut estää sydäntään sykähtämästä.
+
+Abajd on rautatieasema eräällä radalla, mutta niin vähäpätöinen asema,
+että pikajunat eivät sitä ensinkään ota huomioon ja tavallisetkin junat
+pysähtyvät siihen vain minuutiksi. Mártha neiden sydän sitä vastoin
+jäisi siihen ikipäiviksi, sillä se on se Abajd, jossa asuu Pista
+Szánthó ja jossa tämä pyrkii julkiseksi notariukseksi.
+
+-- Abajdissa? -- kysyi mamma Szögleti halveksivasti. -- Mitä olet
+sellaisesta pesästä löytänyt?
+
+-- Tuottavan julkisen notariuksen viran!
+
+Mutta tämän kuultuaan Mártha ei enää saattanut olla jokaisen muun
+nuoren teatteri- ja novellineitosen tavoin kovasti punastumatta.
+Pudottipa vielä veitsenkin kädestään!
+
+Mamma Szögletiä tuo hanke ei liioin miellyttänyt, sillä hän tahtoi
+nähdä tulevan vävynsä jossakin virassa pääkaupungissa, voidakseen
+käyttää häntä mielistelijäkseen, mutta väliaikaisesti hän sentään
+tyytyisi tuohon julkisen notariuksen virkaan, jos vain Jancsi Muky
+siitä huolii, mikä on sangen epätietoista.
+
+-- Eipä ensinkään -- ilmoittaa isä. --- Minä kohtasin hänet ja kysyin
+häneltä ja hän mielellään ottaa viran.
+
+-- Silloin täytyy hankkia se ja sitten ... loput on teidän kahden asia
+-- sanoi rouva Szögleti Márthalle.
+
+-- Äiti kulta! Eihän hän vielä ole sanonut sanaakaan minulle, että
+minua rakastaa -- väittää uhri lempeästi vastaan.
+
+-- Hän on sen minulle näyttänyt selvää selvemmillä viittauksilla. Hän
+tunnustaa sen sinulle milloin tahdot. Kun vaan saa viran!
+
+
+III.
+
+Mártha käsitti että hän tässä asiassa ei voi mitään. Hänen äidistänsä
+Pista Szánthó on jäykkä, juro, sivistymätön, sentähden ettei hän osaa
+mielistellä eikä kohteliaisuuksia lausua. He molemmat eivät koskaan
+ymmärtäneet toisiaan, ensi hetkestä alkaen he tunsivat molemminpuolista
+suvaitsemattomuutta. Pistassa tosin ei ollut vastenmielisyyttä äitiin,
+päin vastoin hän herttaisena, hyväsydämisenä miehenä pyrki puolestansa
+mukaantumaan, mutta hänen suora, teeskentelemätön, rehellinen
+luonteensa ei kyennyt imartelemaan. Kuinka kaunis hänen armonsa on,
+kuinka hänen hattunsa somistaa häntä, kuinka hän astuu kevein askelin,
+kuinka hänen kukoistavaa terveyttään kadehditaan ... kaikki sellaiset
+korulauseet jääkööt Jancsi Mukfalvi Mukyn asiaksi.
+
+Pista Szánthó olisi ennemmin purrut kielensä poikki kuin lausunut
+mitään sellaista.
+
+Hyvin tuntien oman äitinsä ja armaansa välisen suhteen Mártha
+toistaiseksi tyytyi olemaan vaiti.
+
+Mutta hän ajatteli päänsä puhki saadakseen selville, millä tavoin voisi
+katkaista kaulan mamman suosikilta. Vaan hänen ei juolahtanut päähänsä
+mitään, mikä häntä kovasti suretti, jopa siihen määrään asti, ettei
+hänen enää tehnyt mieli Kugler'iin [Budapestin etevin konditoria.
+Suoment. muist.] syömään jäätelöäkään. Voipi käsittää sitä mielen
+tilaa, missä pääkaupungin neitonen on, kun hänelle ei enää kelpaa --
+Kuglerkaan. Rouva Szögletin täytyi mennä yksinään välipalalle.
+
+Mártha ei katunutkaan kotiinjäämistä, sillä hän sai varsin rakkaita
+vieraita. Rózsa Szép äitineen pistäysi hänen luokseen. Szépiläiset oli
+upporikas maanomistajaperhe, joka asui maalla; Rózsa oli Márthan
+koulutoveri, jonka kanssa hän ennen oli vilkkaassa kirjevaihdossa.
+Kirjevaihto oli aikaa myöten lakannut, mutta ystävyys heidän välillään
+ei ollut höltynyt ja nyt he niin paljon jaarittelivat ja nauraa
+kikattivat, että rouva Szép ei enää voinut sietää sitä.
+
+-- Jätän teidät itseksenne, rakas Mártha, koskei äitisikään ole kotona;
+tulen myöhemmin takaisin -- sanoo hän.
+
+Kun molemmat ystävättäret olivat jääneet kahden kesken, lankesi Mártha
+Rózsan kaulaan.
+
+-- Kuinka kaunista sinulta, että tulit luokseni. Siitä näen, että vanha
+ystävyytemme ei ole laimentunut.
+
+-- Eikä koskaan laimenekaan, rakas Mártha, mutta nyt minun täytyy
+tavallisella suoruudellani ilmaista, että ystävyys yksistään ei tuonut
+minua tänne. Käyntini on yhteydessä käytännöllisemmän tarkoituksen
+kanssa.
+
+Ja sen jälkeen hän kertoi pienen jutun, joka yksinkertaisuudessaankin
+suurimmassa määrässä veti Márthan huomiota puoleensa ja lopuksi
+aiheutti ääretöntä hämmästystä.
+
+Rózsa Szép kertoi näet, että häntä hakkailee eräs nuori mies, johon
+äitinsä on hassahtunut sentähden, että hän kovasti osaa olla äidille
+mieliksi. Siihen määrään on hän voittanut rouva Szépin suosion, että
+tämä olisi ollut valmis heti antamaan tyttärensä hänelle, mutta herra
+Szép, isä, ei tahdo kuulla asiasta puhuttavankaan niin kauan kuin
+asianomaisella ei ole virkaa. Tämä este kumminkin katoo ennen pitkää,
+sillä tuo nuori mies voipi varmaan toivoa saavansa erään julkisen
+notariuksen viran. Äiti on sokaistu, mutta Rózsa ei, ja hän päätti,
+Budapestiin saavuttuaan, tiedustella tuttaviltaan Jancsi Mukystä.
+
+-- Jancsi Muky! -- huudahti Mártha.
+
+-- Tunnetko hänet?
+
+-- Kuinka en!
+
+-- Sitä parempi, voit sitten antaa haluamani tiedot. Ole suora, älä
+pelkää mitään. Minua hän ei ensinkään miellytä, enkä muutenkaan
+tahtoisi vielä tehdä loppua hauskoista tyttövuosistani.
+
+-- Olet oikeassa; jos emme voi saada sellaista, joka tekee meidät
+onnelliseksi, on parempi jäädä vanhaksi piiaksi -- oli Márthan vastaus.
+
+-- Minua Jancsi Muky, siltä tuntuu, ei voisi tehdä onnelliseksi.
+
+-- Oikealta tuntuu, sillä tämä mies, kuten nyt huomaan, on sellainen
+otus, joka, jos hänen syrjäyttämänsä tytöt joskus kiitollisuudesta
+pystyttäisivät hänelle muistopatsaan, olisi valettava semmoiseksi, että
+hän kumpaisessakin kädessään pitää lekkeriä -- puhkesi Mártha sanomaan.
+
+Rózsa ei ymmärtänyt näiden sanain tarkoitusta, mutta helppo oli se
+hänelle selittää.
+
+Muky parka, jospa olisit voinut kuulla sitä keskustelua, minkä molemmat
+nuoret tytöt nyt sinusta virittivät!...
+
+-- Sinut hän tahtoi naida rikkautesi tähden; minä taas olin vain
+välikappaleena hänelle, jotta hän isäni kautta saisi viran. Semmoinen
+se on, tuo kaikkien mammojen suosikki! En tiedä, iloitsenko vai suutun?
+
+-- Kaikissa tapauksissa meidän täytyy antaa hänelle aika löylytys --
+ehdoitti Rózsa ja tämän ehdoituksen Mártha ilolla hyväksyi.
+
+
+IV.
+
+Rouva Szögleti oli ylen onnellinen. Mártha oli näet Mukyyn nähden
+täydellisesti muuttunut. Hän oli paljasta huomaavaisuutta,
+kohteliaisuutta, herttaisuutta.
+
+-- Näyttää siltä kuin hän ei minusta huolisi -- valitteli hän
+äidilleen.
+
+-- Tiedäthän syyn, miksi hän on niin ujo. Niin kauan kuin hänellä ei
+ole virkaa, hän ei uskalla esiintyä vakavalla aikomuksella.
+
+-- Entä jos hän ei senkään jälkeen uskaltaisi?
+
+-- Mitä tarkoitat?
+
+-- Sitä, äiti kulta, että meidän pitäisi saada vakuutta. Sitoutukoon
+ensin, hän kyllä sittenkin tarpeeksi aikaiseen saa viran.
+
+-- Mikä epäluottamus tunnolliseen ihmiseen -- nuhteli rouva Szögleti.
+
+Mutta ukko Szögletikin piti tyttärensä puolta varovaisuuden
+kysymyksessä, niin että äiti lopulta luopui vastustuksesta. Hän otti
+suorittaaksensa asian herra Mukyn kanssa ja seuraavana päivänä hän
+todellakin jo ilokseen saattoi perheneuvottelussa tehdä ilmoituksen
+toimensa onnistumisesta.
+
+-- Muky tulee meille tänään jälkeen puolen päivän. Loput on sinun
+asiasi, Mártha, minä jätän sinut yksinäsi hänen kanssaan.
+
+Iltapäivällä kello neljä saapuu Muky loistavin kasvoin. Kymmenen
+minuutin kuluttua rouva Szögleti poistuu.
+
+Tuo suuri hetki on tullut ja Muky käy innolla tilaisuuteen käsiksi.
+Ikäänkuin tuliset tunteet jo vuosisatoja olisivat hänessä raivonneet
+ja hän vain suurimmalla voimainponnistuksella olisi saanut ne
+tukahutetuiksi, niin tulvaavat nyt sanat hänen huuliltaan.
+
+-- Minä rakastan, rakastan, rakastan Teitä!
+
+-- Todellakin?
+
+-- Todellakin!
+
+-- Tuskin uskallan uskoa sitä.
+
+-- Miksi epäilisitte?
+
+-- Eräs aavistus ... oikeammin sanoen huoli vaivaa minua ... jo kauan
+aikaa. Entä jos te rakastatte toistakin kuin minua.
+
+-- Mitä ajattelettekaan? Vain teitä -- ei ketään muuta!
+
+Ja tämän sanottuaan hän tarttuu Márthan pikku kätöseen, painaakseen
+sitä huulilleen. Mutta koputus ovella häiritsee hänen hankettaan. Hän
+hellittää äkisti kätösen.
+
+Ja...
+
+Jos olisin maalari ja voisin kuvata millaiseksi Jancsi Mukfalvi Mukyn
+naama kävi, kun hän sisäänastuvassa naisessa tunsi Rózsa Szépin, saisin
+varmaankin palkinnon taidenäyttelyssä.
+
+Molemmat ystävättäret syleilevät toisiaan. Mártha esittää herra Mukyn
+Rózsalle, mutta Rózsa ilmoittaa sen olevan tarpeetonta, he ovat hyviä
+tuttuja.
+
+Yleinen ihmettely! He ovat kaikki kolme yhteisiä hyviä tuttavia ja se
+tulee vasta nyt ilmi.
+
+-- Ettette, herra Muky, koskaan ole minulle mitään maininnut Rózsasta!
+
+-- Ei ole juontunut mieleeni -- ankkasi hämillään kahden tulen väliin
+joutunut armastelija.
+
+-- Mutta ettehän minullekaan koskaan ole puhunut Márthasta -- härnäilee
+Rózsa.
+
+-- Unhottanut minutkin! -- huudahtaa Mártha.
+
+Molemmat ystävättäret iskivät salaa silmää ja nyt alkoi hupaisin
+inkvisitsiooni, mikä koskaan on ketään hyväntekijää kohdannut. Jota
+enemmän he Muky ystäväämme löylyttivät, sitä suurempaa huvia hänen
+kidutuksensa tuotti heille -- noille armottomille, sydämettömille!
+
+Ettei muutamissa tytöissä ole sääliä ensinkään!
+
+-- Kuinka minua ilahuttaa, että tulit juuri nyt, tällä hetkellä --
+sanoo Mártha. -- Et ikinä olisi tullut parempaan aikaan!
+
+-- Kuinka niin? -- utelee tulija.
+
+-- Oi, jospa tietäisit, jos edes voisit aavistaakaan mitä nämät seinät
+vastikään kuulivat!
+
+-- Mutta, neiti hyvä, -- vastustelee Muky -- on asioita, joita ei saa
+antaa ilmi!
+
+-- Rózsalle minulla ei ole mitään salaisuuksia! Hän on paras ystäväni!
+Ajatteles, ystäväni, herra Muky tunnusti minulle juuri rakkautensa!
+
+Tuli ja leimaus!
+
+Jani Mukfalvi Muky katsahti lattiaan eikö siinä olisi syvennystä, josta
+voisi vajota alas. Sellaista ei löytynyt, mutta sitä ei ollut
+tarviskaan, sillä Rózsa ei heittänyt häneen vihtrilliä eikä tehnyt
+kohtausta tuskalloiseksi draamallisilla vihanpurkauksilla, vaan
+toivotti mitä ystävällisimmillä kasvoilla ja viehättävimmällä hymyllä
+onnea.
+
+-- Minuako onnittelet? -- kysyi Mártha.
+
+-- En suinkaan sinua, vaan herra Mukyä! No, hyvä herra Muky, miksette
+anna minulle kättänne pudistettavakseni? Kuinka minua ilahuttaa nähdä
+teitä tämmöisenä kauniina hetkenä!
+
+-- Oi, neiti! -- ähkyy nuori mies.
+
+-- Mutta teissähän, herra Muky, ei näy iloa hiukkaakaan. Eikö totta,
+Mártha? Katsoppas vaan, kuinka surulliselta hän näyttää! Minä
+todellakin loukkaantuisin, jos sulhaseni kymmenen minuuttia ensimmäisen
+lemmentunnustuksensa jälkeen näyttäisi moista naamaa.
+
+-- Minä olenkin loukattu -- vastasi Mártha -- ja kehoitan teitä, rakas
+Muky, näyttämään asemaamme ja onnellisuuteemme paremmin soveltuvaa
+kasvojen ilmettä.
+
+-- Hymyilenhän minä ... hymyilen -- vakuuttaa Jani Muky.
+
+-- Tuoko olisi muka hymyilyä? -- inttää Mártha. -- Jos tahdotte saada
+tunnustusta, hymyilkää leveämmin, näyttäkää onnellisemmalta!
+
+Muky yrittää kaikkia saadakseen kasvonsa iloisemman näköisiksi, mutta
+turhaan, nuot kyllästymättömät naiset eivät tyydy siihen.
+
+-- Mutta pitäisihän teidän loistaa onnesta, istuessanne kahden
+semmoisen tytön välissä, jotka molemmat yhtä paljon ihailevat teitä!
+
+Mártha katsoo hämmästyen Rózsaan.
+
+-- Mitenkä, sinäkin?
+
+-- Saattaako häntä vastustaa? -- kysyy mielenkiihkolla Rózsa.
+
+Herra Muky olisi ollut valmis vannomaan, että huoneessa oli kolme
+tulikuumaa uunia, vaikka vain yksi semmoinen seisoi nurkassa eikä
+sekään ollut lämmitetty.
+
+Mártha on aivan kauhistunut.
+
+-- Ei hän vain lie sinuakin miellytellyt?
+
+-- Vieläpä rakkautensakin tunnustanut -- vastasi Rózsa -- mutta älä
+siitä ole milläsikään. Minä olen jalomielinen ja luovutan hänet
+sinulle.
+
+Mártha ei tahtonut suostua siihen.
+
+-- Ei, Rózsa, niin paljon kuin häntä rakastankin, sinua en saata tehdä
+onnettomaksi! Olkoon hän sinun!
+
+-- Ja jos se tuottaa sinulle kuoleman? -- kysyy Rózsa. -- Ei niin,
+Mártha, tulkoon hän sinun omaksesi!
+
+Mukystä tuntuu kuin nuot kaksi tyttöletukkaa aikoisivat pitää hänestä
+huutokauppaa.
+
+-- Valitkoon hän itse meidän kesken! -- ehdoittaa Mártha.
+
+--- Mainio aate! -- huusi vakavimmalla äänellä Rózsa. -- No, herra
+Muky, kummanko meistä suvaitsette valita?
+
+-- Tehkää hyvin, lausukaa arvoisa ajatuksenne, ja asianomainen on
+tunteva itsensä kunnioitetuksi siitä, että suvaitsette tehdä hänestä
+rouva Mukyn -- täydensi ystävänsä ehdoitusta Mártha.
+
+Herra Muky olisi tällä hetkellä tahtonut muuttua Porticin mykäksi.
+
+-- No, ettekö valitse armoton? -- ahdistaa Mártha.
+
+-- Kauanko vielä pidätte meitä piinapenkillä? -- lisää siihen Rózsa.
+
+-- Tulkoon mammojen luo, joiden ihanne hän on; pyytäköön siellä toista
+meistä!
+
+-- Molemmat mammat ovat viereisessä huoneessa.
+
+-- Tulkaa, tulkaa!
+
+Silloin Muky saa takaisin puhekykynsä. Hän panee vastaan, pyytää
+anteeksi.
+
+Mutta tytöt eivät anna perään, tarttuvat hänen käteensä, toinen
+oikeaan, toinen vasempaan, ja, vastoin tahtoaan purskahtaen raikuvaan
+nauruun, alkavat raastaa häntä toiseen huoneesen.
+
+-- Pian!
+
+-- Joutuun!
+
+-- Tuskin maltan odottaa ratkaisua.
+
+-- Valinneeko hän minut?
+
+-- Mitä minusta silloin tulee? Hyppään Tonavaan!
+
+... Kun he saapuvat viereiseen huoneesen, Muky herra --- ei ole
+missään! Nielikö hänet maa? Haihtuiko hän ilmaan?
+
+Sitä emme tiedä, se vaan on varma, että hän oli kadonnut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Puolen vuoden kuluttua Mártha lähti Abajdiin julkisen notariuksen
+rouvaksi.
+
+
+
+
+ORJA.
+
+
+Puhelin odotussalissa Szerváczin kanssa, odottaen junan lähtöä.
+Piroska, jonka jo kokonaista kaksi tuntia saatoin sanoa vaimokseni, oli
+pakinoissa äitinsä ja sukulaistensa kanssa. Hän vuodatti kyyneliä ja he
+vuodattivat kyyneliä ja lohduttelivat toisiaan, että miksikä tämä
+mielenliikutus, kun he kuuden viikon päästä taas kohtaavat toisensa.
+
+Annettiin merkki, ensimmäinen soitto. Ovenvartija käveli edestakaisin,
+kilistäen kelloansa odotussalissa ja huutaen pikajunan asemia: "Vácz,
+Esztergom, Ersekújvár, Pozsony, Marchegg, Wien". Syleilyjä,
+silmienhieromisia.
+
+Szervácz pudistaa kättäni ja huokaa syvästi liikutetulla äänellä:
+
+-- Sinun siis todellakin täytyy lähteä, ystävä raukkani!
+
+-- Miksi surkuttelet mua? Olen suunnattoman onnellinen! -- vastasin
+kummastellen.
+
+-- Niinkuin orja saattaa olla -- lausui Szervácz ja lisäsi siihen
+soimaavasti: -- Sinä menit naimisiin vastoin kaikkia varoituksiani,
+myit vapautesi, olet hukassa, vedän ristin päällesi.
+
+-- Mitä olisin voinut muuta tehdä, kun olin rakastunut?
+
+-- Hullutusta! Muuten on jo myöhäistä siitä kanssasi kiistellä. Mene,
+onneton, joka sidoit itsesi yhteen ainoaan ja luovuit suloisesta
+vaihtelusta, mikä minulle, joka olen varjellut vapauttani ja kaikkina
+aikoina sitä varjelen, vielä lupaa niin monta ihanaa hetkeä. Nytkin ...
+niin ... jospa tietäisit ... mitkä silmät ... mitkä uhkuvat huulet ...
+uhkuvat ... oikein uhkuvat!... Se on todellinen onnellisuus.
+Onnellisuutta ei voi ajatella ilman vapautta ja vapauden perusehtona
+miehellä on naimattomuus, -- päätti Szervácz pitkäksi vetäneen
+lausuntonsa.
+
+-- Alfred! Alfred! -- kuului sukulaisteni piiristä. -- Riennä, kohta
+soitetaan toinen kerta.
+
+Vain sen verran ehdin enää sanoa Szerváczille, että minä en välitä
+vapaudesta, vaan rakkaudesta. Johon hän vastasi, että rakkaus on
+ikuinen, pysyvä, ainoastaan sen esineet vaihtelevat. Se oli hänen
+käsityksensä.
+
+Soitettiinkin toinen kerta. Kahden minuutin kuluttua istuin erittäin
+tilatussa vaununosastossa Piroskan kanssa. Kolmas soitto, nenäliinain
+huiskutusta... Herran haltuun! huusivat sukulaiset. "Eläköön vapaus!"
+kaikui pienestä seurueesta. Tunsin Szerváczin barytonin.
+
+Lempiviikkoni kestivät kauemmin kuin määrä oli. Kuusi viikkoa oli
+kulunut ja minä pyysin Salzburgista sähkötietä vielä yhden viikon
+vapautta. Sainkin sen.
+
+Takaisin palattuani odotti minua paljon virkatöitä; vieraissakäynnit ja
+kaikenlaiset ostot veivät runsaasti aikaa, ja vilpittömästi
+surkuttelin, että minulle jäi vähimmin aikaa siihen, mikä
+vastasolmitussa avioliitossa uutuutensa takia on niin suloista, jos
+naisen lempeys osaa sen semmoiseksi tehdä, nim. kotona olemiseen. Minun
+pitäisi oikeastaan aina istua kotona. Niin viehättävä on tämä kotini.
+Piroska on todellisella kekseliäisyydellä järjestänyt sen niin, että
+mielelläni pysyisin siellä, hyvin viihtyisin siellä, en haluaisi sieltä
+pois. Järjestyksellä en tarkoita huonekaluja, kapineita, mattoja,
+vaikka nekin kyllä olivat mukavia; siitä, mikä oikeastaan teki kotini
+niin viehättäväksi, saan kiittää Piroskaa. Hymyily, tyytyväisyys ja
+rauha odottavat minua aina kodissani. Niin hyvää, niin suloista on
+minun täällä olla. Ja tämmöistä elämää rohkeni Szervácz sanoa
+orjuudeksi, tämäkö koti olisi muka vankila? Szervácz, Szervácz, miksen
+voi sinulle näyttää orjuuttani? Varmaankin sitä kadehtisit!
+
+Mutta Szervácz ei näyttäytynyt. Hänen asuntonsa oli suljettu.
+Kulkupuheitten mukaan hän on matkoilla. Useissa kotimaan
+kylpylaitoksissa hänet on nähty erään naisen seurassa, jolla on kovin
+uhkuvat huulet. Ennen pitkää hän kyllä sanoo jäähyväiset noille
+uhkuville huulille ja kulkee kai jonkun toisen kaunottaren kanssa maita
+mantereita. Ja sitä hän sanoo onnellisuudeksi!
+
+Niin kului melkein puoli vuotta, vilaukseltakaan näkemättäni entistä
+ystävääni, ja minä olin jo luopunut siitä toivostani, että tuo
+seikkailujen sankari joskus vielä astuisi vankilani kynnyksen yli, kun
+sattumalta sain tietää, että hän jo aikoja sitten on Budapestissä.
+Mutta hän ei käy missään. Istuu alati kotona. Karttaa tuttaviaan.
+
+Sitä ei kestä kauan; moinen onnellisuus on tavallisesti ohimenevää,
+väliaikaista laatua.
+
+Tällä kertaa kumminkin erehdyin. Tuo hänen onnellinen erokaselämänsä ei
+tahdo loppua. Hän oli tavannut mestarinsa. Noin kestävää suhdetta en
+vielä tietänyt hänestä; puolta vuotta kauemmin ei hänen muulloin ollut
+tapana pysyä yhden ihanteen luona. Tuo Circe herätti uteliaisuuttani ja
+kun Piroskakin alkoi kehoittaa minua tiedustelemaan Szerváczia, miksei
+hän tule vanhan ystävänsä luo, läksin eräänä iltapäivänä hänen
+asunnolleen.
+
+Soitostani avaa palvelustyttö oven. (Ennen palvelija sen teki).
+
+-- Haen herra Szervácz Kovács'ia.
+
+-- Ei ole kotona -- kuuluu vastaus lyhyesti, miltei ylenkatseellisesti.
+
+-- Koska häntä voi tavata?
+
+-- Se on epätietoista.
+
+-- Tulen takaisin toiste. Tässä käyntikorttini.
+
+Pystynenäisen piian kasvoilla näkyi ilkeä ilme, kun hän otti korttini.
+
+Luulin että ystäväni vastaa käyntiini. Taaskin erehdyin. Viikon
+odotettuani päätin ottaa selkoa, mikä häntä pidättää.
+
+Soitan. Pystynenän omistaja ilmestyy taas oveen. Sama ilkeä ihme,
+terävä ääni, joka tuonnoin minua harmitti. Szervácz ei nytkään ole
+kotona ja aivan epätietoista on, milloinka hän on tavattavissa.
+
+-- Annoitteko hänelle käyntikorttini viime kerralla? -- kysyin
+suuttuneena.
+
+-- Tietysti.
+
+-- Tehkää hyvin ja antakaa tämäkin!
+
+Ja nyt kirjoitin korttiin: "Odotan sinua niin pian kuin suinkin".
+
+Tein sen lujan päätöksen, että jos ei Szervácz ystäväni nytkään käy
+luonani, minäkin luovun kaikesta enemmästä jälleennäkemisen
+yrityksestä, koska hänen käytöksestään selvästi näkyy, ettei hän tahdo
+minua tavata. Pysyköön siis erillään! Ja niin kävikin. Luopunut ystävä
+ei vielä kahden viikon kuluttuakaan ollut luokseni ilmestynyt.
+
+Eräänä päivänä kello kahdentoista ajoissa asioillani ollessani
+tullihuoneen tienoissa käännyin juuri Vala-torilta Tonavan rannalle,
+kun yht'äkkiä näin edessäni Szerváczin, joka talutti kainalossaan
+pitkävartaloista, uhkuvahuulista naista. Molemmat katsahdamme
+hämmästyneinä toisiimme, minä tervehdän, hän myös, vaikka arkamaisesti.
+Nainen luopi vihaisen silmäyksen minuun, vetää Szerváczia käsivarresta
+ja he rientävät pois.
+
+Kotona kerroin vaimolleni tämän kohtauksen.
+
+-- Nyt ymmärrän jo, miksi emme saa nähdä Szerváczia täällä. Tuo nainen
+ei laske häntä.
+
+Itsenäistä, riippumatonta miestäkö ei laskisi hänen naisensa?
+Semmoisessa orjuudessa vain me aviomiehet elämme. Mutta Szervácz ei ole
+orja. Jos hän ei tule luoksemme, niin on siihen syynä vain hänen oma
+päätöksensä. Epäilemättä hän rakastaa tuota naista ja koskei hän voi
+missään esittää häntä, pysyy hän ennemmin itsekin poissa.
+
+Tämä oli minun ajatukseni, mutta se, mitä eri tahoilta pian sain
+kuulla, todisti vaimoni arvelun oikeaksi. Rupesin asiaa tarkemmin
+tiedustelemaan ja siitä tuli ilmi, ettei Szervácz raukan elämä
+tosiaankaan ollut kadehdittava. Hän on jo kauan aikaa asunut yhdessä
+tuon naisen kanssa, joka muutamain kertomuksen mukaan joskus on ollut
+muotitavarain kauppias, toisten väitteen mukaan taas on tahtonut
+valmistua pianonsoittajaksi. Häntä kutsutaan Celiaksi, joka kyllä on
+kaunis nimi, mutta samaa ei voi sanoa hänen elämästään. Szerváczia hän
+pitää niin aisoissa, että tuskin päästää hänet ulos; hän seuraa häntä
+kaikkialle ja jos hänen joskus kuitenkin täytyy laskea hänet omille
+hoteilleen, määrää hän täsmälleen ajan, milloin Szerváczin on kotia
+tuleminen, ja jos tämä myöhästyy vain viisi minuuttia, odottaa häntä
+ankarat kotiripitykset. Tuonnoin Celia semmoisen myöhästymisen takia
+kaappasi hänen päästään silinterin ja tallasi sen mäsäksi; toisen
+kerran tempasi hän kävelykepin hänen kädestään ja, murtaen sen poikki
+polveansa vastaan, viskasi kappaleet hänen eteensä. Ratkaiseviin
+toimiin hänellä on suuri taipumus ja Szerváczin kapinanyritykset hän
+säännöllisesti sillä tapaa tukehuttaa. Kun ystäväni kerran kyllästyi
+tähän melkein liiaksi vaihtelevaan ja melskeiseen elämään ja uhkasi
+erolla, hyppäsi Celia ylös ikkunalaudalle ja tahtoi heittäytyä siitä
+alas. Szervácz pelästyy, tempaa naisen alas vaarallisesta asemasta ja
+pyytää polvillaan anteeksi.
+
+Tämän kaiken sain juorutietä tietooni erään tuttavani kautta, jonka
+palvelustyttö oli hyvä ystävä Szerváczin pystynenäisen piian kanssa.
+
+Tuohonko siis oli joutuva se, joka kammoksui kunnialliseen puolisoon
+sitoutumista? Ja tämäkö se vapaus, jonka myymisestä hän minua
+asemakartanolla pilkkasi!
+
+Saapuessani virastooni sinä päivänä, jolloin edellä mainitut tiedot
+Szerváczin kotielämästä joutuivat korviini, löydän pöydältäni suljetun
+kirjekortin. Päällekirjoituksesta tunnen Szerváczin käsialan.
+
+Kirjeen sisällys: "Rakas ystäväni! Huomenna tiistaina aamupäivällä
+kello 9 ja 10 välillä tulen luoksesi virastoosi. Laita niin, että
+puolen tunnin aikana saan häiritsemättä puhua kanssasi. Minulla on
+paljon ja tärkeätä sanottavaa. Ystäväsi Szervácz."
+
+Seuraavana päivänä heti yhdeksän jälkeen kuulen kiireisen koputuksen ja
+puoleksi avoinna olevaan oveen ilmestyy kalpeat kasvot, kaksi
+tähystävää silmää.
+
+-- Olen yksinäni, astu huoleti sisään! -- lausun nousten ja hänen
+eteensä rientäen.
+
+Hän astuu luokseni, pudistaa kättäni ja heittäytyy hermostuneena
+sohvaan.
+
+-- Vihdoinkin olen täällä. Jo kuukauden ajan olen aikonut tulla, mutta
+se ei käynyt päinsä. Tuo nainen ... tuo nainen! Mutta nyt hänet
+petkutin. Hän olisi tahtonut minua seuraamaan häntä hammaslääkärille,
+minä olin olevinani pahoinvoipa, panin maata vuoteeseni, hän menee
+ulos, minä lähetän palvelustytön apteekkiin, hyppään vuoteestani, puen
+kiiruusti päälleni ja ilmestyn määrähetkenä luoksesi. Enkö ole
+taitavasti menetellyt?
+
+Vilkkaasti, melkein kehuen hän toi esiin tämän, kuin jos olisi
+suorittanut jonkun suuren urostyön.
+
+-- Niinkö vaikea sinun on päästä ystäväsi luo? -- kysyin, lausuakseni
+jotakin, sillä en tietänyt mitä sanoisin hänen suuren uhkayrityksensä
+johdosta. Szervácz ei vastannut kysymykseeni, jatkoi, ikäänkuin vaan
+yhden ajatuksen valtaamana, kiivaasti puhettaan melkein kuin itsekseen.
+
+-- Hän pelkää kaikkia, yksin ystäviänikin. Naisia en saa edes katsella.
+Hänen kanssaan kadulla liikkuminen on todellinen piina. Enhän alati voi
+silmiäni maahan luoda. Vaan olkoon se vielä menneeksi! Mutta mitä minä
+mahdan sille, jos naiset katsovat minuun? Silloin hän nipistää minua
+käsivarresta. Ui! hirveä olento, kauhea! Minun täytyy istua aina
+kotona ... aina ... ja häntä huvitella. Se oli nautintoa ensi
+alussa ... mutta nyt se jo käy yksitoikkoiseksi tuo ijankaikkinen
+istuskeleminen hameenliepeissä. Tahtoisin työskennellä jossain
+toimessa. Sinun ei ole pakko tehdä sitä, vastaa hän; olet tarpeeksi
+varakas. Lyhyesti sanoen: sietämätön elämä, kärsimätön tila, josta
+täytyy tehdä loppu. Tulin luoksesi neuvoa pyytämään.
+
+-- No, eikö terve järkesi sitä anna? Jätä hänet!
+
+-- Niin, niin, jätän hänet. Mutta tahtoisin sen tehdä ilman melua,
+huomiota herättämättä, vaan hän on eriskummainen olento. Alfred, entä
+jos sinä ottaisit järjestääksesi tämän asian? Minä pyydän, tee se! --
+rukoili Szervácz.
+
+-- Mitäpä siinä on järjestämistä? Sinä et ole häneen sidottu. Vapaana
+miehenä saatat heittää hänet muitta mutkitta.
+
+Mutta Szervácz ei tahtonut sitä kuullakaan, tuo nainen tekisi silloin
+tiesi mitä. Tunnollisesti on hänen kanssaan meneteltävä, säädyllinen
+loppusuoritus tarjottava, jos hän puolestaan lupaa olla uhriaan enempää
+häiritsemättä. Hän ei enää mene kotiakaan, muuttaa hotelliin asumaan
+eikä tahdo nähdä uhkuvien huulten omistajaa, jottei horjuisi
+päätöksessään. Minä otin hieroakseni kaupan ja saattaakseni asian
+suoritukseen, Szerváczin luvattua että hän alistuu viisaan johtoni
+alaiseksi ja tarkasti seuraa määräyksiäni.
+
+Vielä samana päivänä menin Celian luokse, uteliaana odottaen, minkä
+vaikutuksen tuo huono uutinen saisi aikaan. Huudahuksia, raivostusta,
+uhkauksia ... valmistauduin jo edeltäpäin niihin annettavaan
+vastaukseen.
+
+Hämmästyksekseni sain kokea ihan päinvastaista. Odotin haukkaa, tapasin
+kyyhkysen.
+
+Pelkkää antaumusta, lempeyttä, kärsivällisyyttä, hyvyyttä,
+herttaisuutta. Servácz siis tahtoo luopua hänestä, on kyllästynyt
+häneen? Tämä tieto saattaa hänen sydämensä pakahtumaan, hän ei vielä
+ikinä eläissään ole sellaista tuskaa tuntenut -- hänhän jumaloipi
+häntä ... niin, todellakin jumaloipi ... on uhrannut hänelle hyvän
+maineensa, kunniansa. Antoi kelpo kosijalle rukkaset, sillä tunsi heti
+ensikerran ystäväni nähtyään, ettei voi elää ilman häntä. Ja nyt hän
+kuitenkin heittää hänet oman onnensa nojaan! Mutta yhtä kaikki! Hän ei
+pidätä häntä hetkeksikään, pakollista rakkautta hän ei tarvitse, antaa
+hänelle takaisin vapautensa ja poistuu yksinäisyyteen, sillä iäti
+iankaikkisesta iankaikkiseen hän vaan Szerváczia, ainoastaan häntä
+yksistään on rakastava.
+
+Hänen viimeiset sanansa tukehtuivat itkuun.
+
+Sortuneena, murtuneena istui hän edessäni sohvalla.
+
+Merkillistä! Tämäkö siis se kammottava olento, josta ystäväni melkein
+vavisten puhui?
+
+-- Kiitoksia, hyvä, rouva -- vastasin hetken vaiettuani -- että teette
+toimeni suorittamisen niin helpoksi. Kauniit ja jalot sananne tulevat
+epäilemättä liikuttamaan ystävääni, vaikkeivät ne saata mitenkään
+muuttaa hänen päätöstään.
+
+-- Hyvä Jumala, mitä minusta tulee? -- huokasi Celia.
+
+-- Älkää siitä huolestuko, ystäväni tahtoo pitää murhetta teistä.
+Vaikkei hän voikaan vakuuttaa teille toimeentuloa koko elinkaudeksenne,
+niin hän ainakin toistaiseksi...
+
+Celia keskeytti kiivaasti: Elatusta, eikö niin? Kahden viikon tai yhden
+kuukauden irtisanomisella? Uusi loukkaus! Sanokaa hänelle, että rahaa
+en tarvitse. Ellei hän voi antaa sydäntään, luovun kaikesta muusta.
+
+-- Sekö viimeinen sananne? -- kysyin.
+
+-- Viimeinen -- vastasi hän vakavalla äänellä. Sitte hän mietti
+vähäisen ja jatkoi: -- Eipä sentään ... viimeisen tahtoisin hänelle
+itselle lausua. Ainoastaan hänelle. Tehkää hyvin, pyytäkää häntä
+tulemaan luokseni, vain puoleksi tunniksi ... lyhyeksi puoleksi
+tunniksi. Taivutattehan hänet siihen, eikö niin? Tehkää se, hyvä herra,
+armosta, säälistä!
+
+Hurmaavan kaunis ja viehättävä hän oli, näin rukoillessaan. Tämä
+intohimoiselta näyttävä olento osasi olla noin hellä, liikuttava!
+
+-- Olkaa huoleti, -- vakuutin -- tarkasti ilmoitan Szerváczille kaikki,
+mitä täällä olen nähnyt ja kuullut, ja toivon hänen suostuvan
+pyyntöönne.
+
+Totta puhuen, liikutettuna poistuin tämän naisen luota, joka niin vähän
+vastasi sitä kuvaa, minkä hänestä olin luonut, ja täysin tyytyväisenä
+asian onnellisesta päättymisestä läksin Szerváczin luo.
+
+-- Kaikki käy hyvin, veikkoni, Celia luopuu sinusta eikä vaadi
+minkäänlaista korvausta.
+
+Sitte kerroin hänelle koko kohtauksen, semmoisena kuin se oli
+välillämme tapahtunut, ja ihmettelin suuresti, etteivät sanani tehneet
+ystävääni sitä suotuisaa vaikutusta, jota olin odottanut.
+Hermostuneesti hän minua kuunteli, näyttäen selviä kärsimättömyyden
+ilmeitä, ja lopuksi hän epätoivoissaan hypähti paikaltaan.
+
+-- Olen hukassa, hukassa!
+
+-- Mitenkä niin? Etkö ole minua ymmärtänyt? Pelkkää hyvyyttä,
+lempeyttä!
+
+-- Muiden edessä; komediaa hän näytteli lumotaksensa sinua, mutta jos
+hän jälleen näkee minut ja me olemme kahden kesken, alkavat taas nuot
+vanhat kohtaukset.
+
+Szervácz lausui nämät sanat suurimmalla mielenliikutuksella ja selvästi
+näkyi, kuinka vakuutettu hän oli niitten oikeudesta.
+
+-- Sehän on sangen helposti autettavissa: et näe häntä enää ja sillä
+kuitti.
+
+-- Minä häntä en, mutta hän minua kyllä! Jos hän olisi ottanut
+korvausta, olisin levollinen, mutta moinen jalomielisyys todistaa,
+ettei hän tahdo laskea minua menemään.
+
+-- Mitenkä mies saattaa noin puhua? -- puhkesi minusta suuttumus.
+
+-- Tuommoisiin naisiin nähden kadotamme kaiken voimamme. Se, mikä
+hillitsee muita naisia, siveyden, kasvatukseen, uskonnollisuuden
+vaatimukset, sitä kaikkea ei ole olemassa näille seikkailijoille. He
+eivät välitä seuraelämän eikä muista siteistä. Ja juuri sen vuoksi he
+eivät haikaile skandaaliakaan, päin vastoin tietäessään, mitenkä se
+kammottaa meitä, jotka seuraelämässä ehtimiseen tapaamme tuttavia, he
+ovat valmiit aikaan saattamaan häväistystä kuinka usein hyvänsä,
+pitääksensä meitä siten kynsissään.
+
+Huomasin että Szervácz ystäväni silmään vähitellen alkaa häämöittää
+erotus, näitten ja noitten naisten välillä.
+
+-- Jos asian laita on semmoinen, -- vastasin -- niin ei ole muuta
+neuvoa kuin paeta hänen tieltään. Viekkaus viekkautta vastaan! Ilmoitan
+hänelle, että ylihuomenna saavut hänen luokseen, sillaikaa ehdit
+järjestää asiasi ja lähteä matkoihisi.
+
+Mutta ystäväni ei saattanut noudattaa tätä viisasta neuvoa siitä
+yksinkertaisesta syystä, että Celia asui hänen asunnossaan; hänen
+huonekalunsa, asiakirjansa, rahansa, kaikki oli hänen luonaan; jos siis
+ei voinut hyvällä saattaa naista huomiota, skandaalia herättämättä
+muuttamaan pois, täytyi Szerváczin suostua hänen ehtoonsa ja mennä
+häntä viimeisen kerran tapaamaan. Yritin lohduttaa ystävääni:
+
+-- Entä jos erehdyt hänestä ja hän sittenkin suostuu eroon?
+
+-- Eipä suinkaan suostu, sillä...
+
+Hän ei jatkanut lausettaan.
+
+-- No, miksei hän suostu? -- kysyin.
+
+Szervácz näytti epäröivän, ikäänkuin jatkaminen kysyisi suurta
+ponnistusta; sitte hän kumminkin lausui ilmi sen, mikä hänen mieltään
+painoi, tukehutetulla, kolkolla äänellä.
+
+-- Siksei, että hän tahtoo naittaa itsensä minun kauttani.
+
+Kauhistuen katson ystävääni.
+
+-- Szervácz! Ethän toki ota sellaista naista vaimoksesi?
+
+-- En ikinä, Alfred, en ikinä; ennemmin menköön kaikki omaisuuteni!
+
+Keskustelumme tulos oli se, että Szerváczin on kuin onkin mentävä
+kotia, mikä paon ja poissa vietetyn yön jälkeen kyllä on tuskallinen
+yritys, mutta minä rohkaisin, terästin häntä vastustukseen niin kauan,
+että vihdoin huoletta saatoin laskea hänet matkalle. Hän lupasi pitää
+puoliaan.
+
+Kolmantena päivänä sen jälkeen sain häneltä seuraavan lyhyen kirjeen:
+
+"Rakas ystäväni! Olen saanut kaikki kuntoon, matkustan pois. Kiitoksia
+hyväntahtoisesta välityksestäsi! Ystäväsi Szervácz."
+
+Iloitsin näistä riveistä, ne kun todistivat että minä sittenkin olin
+oikeassa Celiaan nähden. Ärtyneessä mielentilassaan Szervácz oli nähnyt
+aseman liiaksi synkässä valossa ja kuvaillut eteemme sellaisen
+naispaholaisen, jommoisia kaikeksi onneksi vaan poikkeuksena on
+olemassa.
+
+Piroska, jolle illallispöydässä kerroin asian, ei ollut tyytyväinen sen
+loppusuoritukseen.
+
+-- Szervácz pääsi liian helpolla pulasta. Tuo daami olisi saattanut
+hiukan enemmän piinata häntä.
+
+-- Oletpa sinä kostonhimoinen!
+
+-- Mitä se ansaitsee, joka kiihoittaa avioliittoa ... pyhää
+avioliittoa ... avioliiton pyhyyttä vastaan? -- vastasi Piroska
+kiivaasti. -- Mitä ansaitsee, kysyn ma, se, joka kutsuu kunniallisten
+vaimojen miehiä orjiksi ja löytää onnellisuutta vain siinä, että
+saattaa vapaasti tyydyttää himojaan moisten naisten parissa? Jos se
+olisi minusta riippunut, olisin paremmin tanssittanut tuota
+Szervácziamme ... mokomaa miestä, -- lisäsi hän katkeralla äänellä.
+
+Aikaa myöten hänkin sentään tyytyi siihen, että kohtalo epäilemättä
+lievittäviin asianhaaroihin katsoen oli määrännyt ystävällemme vähemmän
+rangaistuksen kuin mitä hän oli ansainnut, ja ennen pitkää ilahuttava
+perhetapaus sai meidät unhottamaan kaiken muun tässä maailmassa.
+
+Pikku poikani ristiäisten jälkeisenä päivänä toi postiljooni meille
+kimpun onnentoivotuskirjeitä, joitten kaikkien sisällys eri
+toisinteluilla oli se, että uusi kansalainen toteuttaisi kaikki
+vanhempainsa toiveet hänestä ja tulisi heille iloksi ja kunniaksi sekä
+heidän vanhuutensa tueksi. Tuo yhtäläinen nuotti alkoi minua
+ikävystyttää ja aioin jo heittää viimeiset lukematta syrjään, kun
+yhdessä päällekirjoituksessa tunsin Szerváczin käsialan. Avoimessa
+kuoressa oli kaksi korttia.
+
+Toisessa seisoi: "Szervácz Kovács ilmoittaa ilolla avioliittonsa rouva
+Celia Szélin kanssa."
+
+Toisessa: "Celia Szél ilmoittaa ilolla avioliittonsa herra Szervácz
+Kovácsin kanssa."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sen jälkeen näin vaan kerran ystäväni; satuimme yht'äkkiä yhteen
+Lloyd-rakennuksen kulmassa Dorottya-kadun varrella.
+
+-- Szervácz! -- huudahdin.
+
+Hän joutui aivan hämilleen, rohkeni tuskin katsoa minua silmiin.
+
+-- Alfred, kuinka jaksat? Hyvin! Se minua ilahuttaa. Hyvästi! -- lausui
+hän hämillään ja tahtoi paeta.
+
+Minä pidätin häntä:
+
+-- Olet siis kuitenkin nainut hänet?
+
+-- Se oli velvollisuuteni. Hän rakastaa minua, rakastaa suuresti! --
+puolustelihe ystäväni, jonka kasvoilla kummastuksekseni keksin muutamia
+kynsien jälkiä.
+
+Hän huomasi sen.
+
+-- Vaimoni kissa raapaisi. Servus!
+
+Ne kissat!
+
+
+
+
+ESIKOISPUHE.
+
+
+Herra valtiopäivämies on pitävä puheen.
+
+Hän on päättänyt sen.
+
+Hän oli tullut valituksi ja saanut valtakirjan käteensä. Saapui sitte
+pääkaupunkiin. Esitti itsensä klubissa sille ja tälle, vertaisilleen,
+mutta erittäinkin ensi sijassa ylhäisille herroille.
+
+Ja hän nautti edusmiestoimen ensimmäistä hauskuutta: ylhäiset herrat
+sinuttelivat häntä, taikka, mikä oli vielä hurmaavampaa, hän sanoi, sai
+sanoa heitä sinuksi. Sehän on lapsellisuutta! sanovat jotkut; mutta
+niin se on: edusmiehyydelläkin on lapsentautinsa.
+
+Hän käveli edestakaisin klubihuoneissa ja katseli, kuinka maan isät
+löivät korttia. Jos hän itsekin osaa korttia pelata, kotiutuu hän
+pikemmin.
+
+Se on kuitenkin vaan alkusoittoa.
+
+Esirippu nousee vasta esikoispuhetta pitäessä. Onko hän puhuva vai ei,
+ja koska? Onko odottaminen vai ei? Syökseekö hän sisään päistikkaa vai
+tutustuuko ensin oloihin ja vasta sitte vähitellen, tarpeeksi asioihin
+perehdyttyään, uskaltaa astua tuon suuren askeleen?
+
+Siihen tarvitaan päättäväisyyttä, suurtakin.
+
+Huonosti onnistunut esikoispuhe voipi haudata hänet ikipäiviksi, taikka
+ainakin pitkiksi ajoiksi.
+
+On tosin löytynyt valtiopäivämiehiä, jotka ovat osanneet nousta
+suuremmoisten kuperkeikkojenkin jälestä. Mutta tokko hän kuuluu niitten
+joukkoon!
+
+Tunnollinen mies, joka on kuluttanut ja ponnistanut paljon valituksi
+tullakseen, tuntee aseman painon. Sillä jos hän ei onnistu, niin
+seuraavana päivänä sanomalehdet nolaavat koko maan ja -- mikä on vielä
+pahempi -- vaalipiirin edessä.
+
+Kaikkia näitä seikkoja punnittuaan ja harkittuaan, hän päätti --
+esiintyä.
+
+Otetaan kohta esille valtion tulo- ja menoarvio, siinähän on sopiva
+tilaisuus, jota täytyy käyttää.
+
+Hän vetosi sananlaskuihin ja vaikka moni niistä kehoittaa
+varovaisuuteen, sanoen että onnettaren vaunuissa on järkevästi
+istuttava ja erittäin varottava ettei niistä keikahda maahan, niin
+muuan latinalainen sananlasku suosittaa rohkeutta, koska onni on muka
+rohkealle suotuisa.
+
+No, jos ei muuta tarvita kuin rohkeutta, niin sitä hänessä kyllä on!
+
+Kun hän aamulla, unettoman yön perästä, nousi ylös sillä päätöksellä,
+että astuu kiistakentälle esikoispuheellaan, sai koko perhe pian tuntea
+tämän päätöksen merkityksen, niin vaimo ja lapset kuin palkollisetkin.
+
+Nuori maanisä oli ärtyisä, tavallista huonommalla tuulella, sillä aina
+siitä asti, kun hän oli saanut valtakirjan edusmiestoimeen, oli hänen
+ennen niin kirkas otsansa peittynyt synkkiin pilviin. Suuret huolet
+rasittavat häntä. Herranen aika, eiväthän kaikki sitä varten
+edusmiehiksi tule, että 3-4 vuoden kuluttua pääsisivät osasto- tai
+ministerineuvoksiksi. Muutamat uneksivat Tiszasta, Apponyista,
+Szilagyista, vieläpä Andrássystakin. Entäpä jos hänessä olisi vähäisen
+Tiszaa taikka pikkuruisen Andrássyä? Sitä ei voi tietää. Ihminen kasvaa
+tehtäviänsä myöten. Hyvä Jumala antaa järkeä ei ainoastaan viran, vaan
+ministerisalkunkin hoitamiseen, ja mitä ei ole, se saattaa vielä tulla.
+
+Ensimmäinen muutos, mikä sekä ruokapöydässä että kyökissä herätti
+huomiota, oli se, että kun hän tähän asti oli syönyt kaikkea, mitä
+hänen eteensä tuotiin, hänelle nyt ei enää maistu entinen mieliruokansa
+kaalitäytekään.
+
+-- Tuommoistako tohditaan minulle tarjota? -- kysyy hän vihaisesti.
+(Hän katsoi sitä luultavasti vastapuolueen vastaväitteeksi.)
+
+Lapset tulevat ennen kouluunmenoaan näyttämään itsensä isälle.
+
+Hän ei edes katso heihin!
+
+Hän on hajamielinen.
+
+Rouva luopi häneen huolestuneen silmäyksen, mutta mies vastaa vain:
+Lapset, jättäkää minut -- minun on pidettävä puhe!
+
+Vai niin! Hän pitää puheen. Sillä on kaikki sanottu. Asema on nyt
+rouvalle selvä, ja hyvänä puolisona, joka miehensä silmistä lukee hänen
+toivomuksensa, hän tietää että hän tarvitsee lepoa. Pst! Vaiti! Hiljaa!
+Isä on puhuva! Herra valmistaa puhetta! Häntä ei saa häiritä, ei
+millään muotoa!
+
+Valtiopäivämies ja vastainen esikoispuhuja sulkeutuu huoneesensa.
+
+Rouva lupaa, ettei kukaan häntä häiritse. Säännöllisesti hän -- mies --
+perheen ylläpitäjänä maksaa kaikki laskut, sillä rouva laskee huonosti
+ja häntä petetään, mutta esikoispuheen valmistamiseen menevän ajan
+kuluessa rouva suorittaa höystekauppiaan, teurastajan, leipurin ja
+muitten, uudenaikuiseen elämään kuuluvien iilimatojen laskut --
+kahdenkymmenen prosentin koroituksella.
+
+Mies mietiskelee, mihin tapaan hänen on puhuttava.
+
+Ihmiskunta on Demostheneen ajoista asti merkinnyt aikakirjoihinsa
+erilaisia puhujoita. Mirabeau, Dante ja niin edespäin. Yksi on
+semmoinen, toinen tämmöinen. Yksi on teeskentelemätön, mutta vaikuttaa
+todisteittensa painolla; toinen on intohimoinen, tulinen, mukaansa
+tempaava; kolmas lämmin, neljäs kylmä, viides... Millainen mikin lie
+ollutkaan -- se vaan on varma, että jokainen on onnistunut. Ja sehän on
+pääasia!
+
+Uusimman ajan historiasta saattaa lukea sellaisistakin, jotka eivät ole
+olleet suuria eikä merkillisiä puhujoita, mutta jotka ahkerasti
+seurustelemalla sanomalehtikertojain kanssa ovat voittaneet itselleen
+tunnustusta. Eräs hänen ystävänsä -- joka hyvin usein söi illallista
+sanomalehtireferenttien seurassa -- sai sangen kauniin arvostelun
+sanomissa semmoisesta puheesta, josta Cicero olisi kääntynyt
+haudassaan, ei kerran, vaan pari kolmekin kertaa.
+
+Hirveät päivät ja tunnit! Synnytystuskan hetket ovat kauheita. Jo hän
+ajatteli sitäkin, mitä muuan hyvä ystävä viime valtiopäiviltä oli
+hänelle kuiskaissut, että hän tuntee erään referentti-hunsvotin, joka
+varsin halvalla sepittää hänelle puheen, minkä sitte vain tarvitsee
+ulkoa oppia. Kaksikymmentä floriinia on alhaisella, neljäkymmentä
+korkeammalla valtiomiehen asteella seisovan puheen hinta ja
+kahdeksastakymmenestä floriinista hän kirjoittaa korkeimmalla asteella
+olevan puheen. Sadasta floriinista ... no, niin korkea-asteista puhetta
+ei ole olemassakaan, jonka siitä hinnasta kirjoittaisi.
+
+Mutta joko on olemassa itsetuntoa taikka ei.
+
+Hän ei ryhdy moisiin keinoihin.
+
+Puhe olkoon hänen henkensä tuote, älköön vieras hikoilko hänen
+kunniansa tähden! Vuotakoon siis hiki hänen omasta jalosta otsastaan!
+
+Ja se vuosikin.
+
+Puhe valmistui -- ensimmäisen kerran.
+
+Että hän seuraavana päivänä päivällisen aikana repi sen rikki, oli
+luonnollista, sillä palatessaan kotia istunnosta hän vakaantui siitä,
+että edellinen puhuja oli hänen nenänsä edessä käyttänyt hänen
+todisteitaan.
+
+Hirmuista! Hänellä ei ole puhetta! Entä jos ne yhdeksän puhujaa, jotka
+ennen häntä ovat puheenvuoroa pyytäneet, luopuisivat siitä ja notarius
+huutaisi hänen nimensä? Pian ... pian! Täytyy tekaista uusi puhe. Mutta
+mihin tapaan?
+
+Onko hänen puhuminen niin, kuin Deák, vai niin, kuin Lutvikki Kossuth,
+vaiko ehkä niin, kuin -- Frans Kossuth?
+
+Toinen puhe valmistuu, varustettu tyhjillä paikoilla hyvä-huutojen
+varalle. Näistä hän jo oli pitänyt huolta, ne olivat olemassa ennen
+kuin puhe. Hän oli puhutellut ystäviänsä, joitten kanssa hänen oli tapa
+syödä illallista; he olivat luvanneet etteivät jätä häntä tuona
+vaikeana hetkenä, vaan pysyvät hänen läheisyydessään. He muodostavat
+hänen ympärilleen ystävärenkaan. Kaksi oikealle, kolme vasemmalle,
+taakse neljä, eteen viisi. Todellinen henkivartio, joka puolustaa häntä
+mahdollisia epäsuosionosoituksia vastaan ja rohkaisee, innostuttaa
+häntä -- sanalla sanoen: tekee tunnelmaa. Ja lopuksi, jos puhe sattuisi
+erittäin hyvin onnistumaan, pakoittaa puhemiestä keskeyttämään istunnon
+viideksi minuutiksi. "Suuret" puheet ovat meillä tunnetut "viiden
+minuutin" nimellä.
+
+Jos presidentti jonkun puheen jälkeen julistaa viiden minuutin paussin,
+on se puhe onnistunut mainiosti. Puoluelehdet riemuitsevat,
+asianomainen leimataan valtiomieheksi ja vastustajatkin -- vaikenevat.
+
+Mutta nuori maanisämme ei uskalla uneksia viidestä minuutista. Hän
+tyytyisi kolmen, kahden, jopa puolen minuutinkin paussiin.
+
+Ja tuo suuri, kammottava päivä lähenee lähenemistään. Onneksi ei kukaan
+luovu puheenvuorostaan, jääpi aikaa valmistamiseen.
+
+Sillä välin hän käy ahkerasti istunnoissa, tutkii ja painaa mieleensä
+yksityisten puhujain esiintymistapaa ja liikkeitä. Kotona, peilin
+edessä hän harjoittelee, jota tarkoitusta varten hän anastaa rouvan
+trymoon. Hän huomaa pian, ettei tiedä mitä tehdä oikealla kädellään.
+Mieleensä juohtuu Bismarckin lyijykynä, jota hän aina kuuluu pitäneen
+kädessään, pistellen sillä pulpettia. Siinähän on mainio välikappale,
+millä pitää oikeaa kättä johonkin toimeen sidottuna; se tekee kaikki
+liikkeet tarpeettomiksi ja antaa kädelle olemassaolon oikeuden.
+
+Heti hankki hän itselleen tusinan pitkiä Bismarck-lyijykyniä. Kaikki
+oli jo olemassa, paitsi puhe. Hän istui kirjoituspöytänsä ääreen ja
+valmisti neljännen esitelmän -- puhtaimpaan klassilliseen tyyliin. Sitä
+hän kuitenkin päätti käyttää. Klassillinen, lainalauseilla höystetty ja
+johonkin määrin akademillinen puhe tekee aina vaikutuksen. Vaikkapa hän
+lausuisikin sen huonosti, ei sen sisällystä sentään voida kokonaan
+huomaamatta jättää; tunnustetaan ainakin, että siinä on oppia ja
+tietoja... Hän siis vihdoinkin olisi tyytyväinen, kotona vain häntä ei
+tyydytä mikään.
+
+-- Nándor, mikähän sinulle enää kelpaa? -- kysyy epätoivoisena rouva,
+kun mies järjestään työnsi luotaan kaikki kolme ruokalajia syötäväksi
+kelpaamattomina.
+
+-- Puhe! Esikoispuhe! -- huusi itsensä unohtaen nuori maanisä, joka
+silloin aamulla oli polttanut viimeisen puheensa.
+
+Viimeisenä yönä maanisä nukkui kovin levottomasti. Ilman puhetta hän
+meni maata, ilman puhetta hän nousi ylös. Vain unissaan hän puhui,
+milloin yksityisiä sanoja ääneen huutaen, josta hänen vaimoparkansa
+kovin pelästyi. Hän herättikin miehensä, mutta pian tämä uudelleen
+nukkui ja alkoi nyt kiristellä hampaitaan. Varmaankin vastustuspuolueen
+takia. Väliin hän purskahti nauruun, pilkallisesti virnistellen.
+Silloin hän luultavasti uneksi olevansa vastustuspuoluelainen, joka
+tahtoo pilkkanaurulla masentaa aloittelevan puhujan.
+
+Tämmöinen pahaa-ennustava yö oli sen päivän edellä, jonka tuli
+ratkaista, onko hän nolla vai ei, edustaako hänen vaalipiiriään
+tyhjänarvoinen mies vaiko semmoinen, jonka sana on lukuunotettava?
+
+Tämä on kysymys; siihen hän itsekin vasta tänään keskipäivällä saa
+vastauksen. Se on totta, että hän jo aikaisesta nuoruudestaan asti ei
+ole tuntenut itseään nollaksi, ja kun hän kirjoitti johtavia
+artikkeleja maaseutulehtiin, häämöitti hänen mielessään jotain
+sellaista, että hänelle käy ahtaaksi -- Macedonia.
+
+Kello on kahdeksan -- hän suurusti. Teetä, kaksi munaa ja kinkkua.
+Pittin oli tapana syödä suurukseksi kaksi munaa, Foxin kinkkua.
+Varmuuden vuoksi hän söi sekä munaa että kinkkua; ellei hänestä tule
+Pitt, tulee ehkä Fox. Hän olisi vielä tahtonut syödä päälliseksi
+käristettyä silavaa, sillä se on Károly Eötvösin suurus -- mutta ei
+sattunut olemaan silavaa kotona.
+
+Ottaessaan hattunsa naulakosta juohtuu hänen mieleensä: vielä on aikaa,
+vielä saatat ilmoittautua sairaaksi...
+
+Mutta ei! Sen ajatuksen hän torjuu pois arvottomana. Mitä ajattelisi
+hänestä hänen vaimonsa, joka jo oli kutsunut kaikki ystävänsä tähän
+premieeriin.
+
+Sumuisessa, syksyisessä tunnelmassa hän näkee Kansallismuseon uljaan,
+kauniin pylväistön ilmestyvän eteensä. Kuinka hyvä olisi päästä
+ylihuoneen jäseneksi! [Yli- eli magnaattihuone on pitänyt istuntonsa
+Unkarin kansallismuseon rakennuksessa, jonka vieressä on alihuoneen
+kokoushuone. Museorakennuksen edustalla seisoo Unkarin suurimman
+eepillisen runoilijan János Aranyin kuvapatsas, jonka jalustaa koristaa
+hänen kirjoittamansa Toldi-nimisen eepoksen päähenkilön kuva. Suoment
+muist.] Sillä ei ole vaalipiiriä, sen ei tarvitse puhua; vaikkapa
+kaiken ikänsä vaikenee ja äänestää, ei sekään tee mitään!
+
+Hän pysähtyy János Aranyin kuvapatsaan eteen, hänen silmänsä kääntyvät
+Nikolaus Toldiin. Kuinka rohkeana, uljaana istuu siinä sankari! Ja
+yht'äkkiä hänkin alkaa rohkaistua... Onhan hän aina ollut puhuja;
+parempaa maljanesittäjää kuin hän ei olisi koko komitaatista
+hakemallakaan löytänyt. Hän vaan nousi ylös ja aatteet jo välähtivät
+hänen päässään ja sanat tulvailivat hänen huulilleen... Jos joku
+rohkeni siihen jotain pistää väliin, sai hän heti sanan sanasta. Mitäpä
+hän siis pelkää, mikä häntä vapisuttaa? Osaahan unkarilainen -- jos ei
+muuta -- ainakin puhua! Kummaa, että esi-isämme Árpád aseella, eikä
+onnistuneella puheella, hankki itselleen tämän maan. Mikä niinmuodoin
+häntä peloittaa? Hja, tietysti -- toista on komitaatti, tuttu piiri,
+sukulaiset, ystävät, jotka odottavat hänen esiintymistään, jotka ovat
+niin varmat siitä, että jos tämä mies nousee puhumaan -- hän ei lausu
+tyhmyyksiä!
+
+Mutta valtiopäivät! ... uusi yleisö ... epäilevät puoluelaiset ...
+häijy oppositsiooni ... väijyvät lehterit ... viekkaat ja ilkeät
+sanomalehtikertojat!...
+
+Suuremmalla päättäväisyydellä ei vielä koskaan mikään valtiopäivämies
+ole antanut päällystakkiaan vahtimestarille kuin hän. Hän tiesi että
+tänään päivällisen aikana, ennen kello kahta tuossa naulakossa on
+riippuva joko hänen palttoonsa taikka hän!...
+
+Hän astuu istuntosaliin...
+
+Käy istumaan...
+
+Puheenjohtajan ilmoituksia...
+
+Hän katsoo kelloaan. Se raksuttaa ... hänen sydämensä sykkii...
+
+Puoli tuntia kuluu.
+
+Notarius huutaa erään nimen:
+
+-- Tódor Koronghy!
+
+Hän kavahtaa pystyyn.
+
+Mutta istuutuu heti. Sillä hän ei ole Tódor Koronghy, vaan Ferdinand
+Kisfalusy. Ompa onni ettei ole unhottanut nimeään. Tódor Koronghy
+puhuu ... hänkin on aloittelija ... lausuu esikoispuheensa, kangertaen.
+Hän kuului oppositsiooniin ja niin hänen puolueystävänsä, vaikka puhe
+olikin heikko, auttoivat häntä pulasta hyvä- ja éljen-huudoilla.
+
+Tódor Koronghy istuutuu.
+
+Hälinää ... puheenjohtaja soittaa. Huone täyttyy yhtäkkiä.
+Hallituspuolue tulvailee sisään kaikkialta käytävistä. Ystävärengas
+ympäröi hänet ... edestä, takaa ... sekä oikealta että vasemmalta.
+
+Notarius huutaa jo toisen kerran hänen nimensä, hän ei kuule.
+Oikeanpuolinen naapurinsa nykäisee häntä kylkeen.
+
+Hän kavahtaa ylös.
+
+Ja lausuu käheästi: "Kunnioitettu huone!"
+
+Sillä hetkellä hän katsahtaa taivaasen -- ei, lehterille.
+
+Ja siellä hän huomaa -- vaimonsa, ystävättäriensä keskellä, joitten
+kiikarit kaikki ovat tähdätyt häneen.
+
+Jonkinlainen lämpö juoksee koko hänen ruumiinsa lävitse...
+
+Ja hän alkaa puhua... Hän ei oikeastaan tiedä mitä, sitä vähemmin
+mitenkä --. mutta hän puhuu, sujuvasti, helposti, ilman seisahdusta.
+Aluksi se oli vallan hyvä.
+
+Yhtäkkiä hän kuulee: "Oikein!" Se tuli tosin ystäväpiiristä, mutta
+herätti sen ulkopuolellakin vastakaikua.
+
+Hm! ... vai niin! eihän tuo olekaan niin suuri konsti... Tähän asti hän
+oli lausunut vaan sen, mitä vaalipuheessaan oli esiin tuonut... Nyt ...
+oi! takertuu heti!... Eipä niinkään! Mieleensä juontuu muuan
+pääkirjoituksensa maaseutulehteen ... sitte vielä toinenkin
+pääkirjoitus... Tuossa maaseutulehdessä ei kukaan huomannut sitä;
+täällä sille huudetaan hyväkin...
+
+Naurua! Mikä se?... Ensimmäinen "hilpeyttä"! ... eikä tuolla puolella,
+vaan täällä, omassa puolueessa, ystävien joukossa. Oikealta naapuri
+kuiskaa: "varsin onnistunutta!" -- "Enemmän, enemmän!" kuuluu
+vasemmalta; "käy hyvin".
+
+Ja viippunut tasapaino alkaa taas asettua... Hänen suonensa eivät enää
+tykytä niin kovasti...
+
+Joku vastustuspuolueesta puuttuu puheesen... Hän ei vastaa siihen.
+Jatkaa vain, katsoen väliin muistoonpanoihinsa. Nämät kyllä eivät ole
+muistoonpanoja, sikäli kuin hän ei ollut kirjoittanut ainoatakaan sanaa
+paperille, mutta katsahdus paperiin näyttää hyvältä ja täyttää paussit.
+
+Tämä jo on edistystä, Ensimmäisten kymmenen minuutin kuluessa hän ei
+mistään hinnasta olisi uskaltanut pitää paussia eikä katsahtaa
+paperiin.
+
+Hän panee paperin pois ... jatkaa.
+
+Taas "oikein" huutoja ... ei, tämähän jo on suosionosoitusta! Kas, kas!
+Ja mikä on vielä enemmän, hänen eteensä on muodostunut kokonainen
+piiri. Tämä ei enää ole ystävien pieni rengas, tämä on piiri ...
+niinpä niin, "piiri", kuulijain piiri, johon yksi ja toinen
+vastustuspuoluelainenkin eksyy. Yksi oppositsioonin pääjohtajista, joka
+puheen alussa otti hattunsa ja aikoi mennä ulos, pysähtyikin matkalla
+puheenjohtajan lavan eteen ... siitä hän, pilkallinen ilme silmissään,
+kuunteli vähän aikaa aloittelijaa ... eikä mennytkään ulos, päin
+vastoin vähitellen vetäytyi takaisin ja istui paikalleen!
+
+Tämän puhuja selvästi näkee ja sen johdosta tapahtuu hänessä äkkiä
+suuri muutos.
+
+Nämäthän kuuntelevat minua, niinkuin kotona komitaatissa kuunneltiin;
+minäpä miellytän, niinkuin kotona miellytin; nauretaan, niinkuin
+kotonakin; puheeni vaikutus on sama kuin siellä.
+
+Sen mukaan olen täällä kotona!
+
+Itsetunto ja luottamus kasvoivat. Hänen kielensä sujuu ja hän puhuu
+niinkuin olisi kotona. Taitavasti, järkevästi, lämpimästi. Ensimmäinen
+kättentaputus!...
+
+Aurinko paistaa sisään ja sen loisto valaisee hänen vaimonsa kasvot,
+tuolla ylhäällä lehterillä. Nuot kasvot muutenkin loistavat, eivät
+olisi tarvinneet auringonpaistetta.
+
+Tämä häntä vielä enemmän innostuttaa. Hän tuntee itsessään leijonan
+heräävän. Alussa hän viisasteli, myöhemmin puolusteli, nyt jo
+hyökkäilee. Noin oikein husaarimaisesti.
+
+Yksi isku ... kaksi iskua ... kolme iskua! Vieläpä useampiakin.
+
+Vaan se jo kirveltää.
+
+Ivallinen keskeytys kuuluu toiselta puolelta.
+
+Tähän asti hän ei ollut vastannut keskeytyksiin; hän ei rohjennut
+riposteerata.
+
+Nyt hän jo letkauttaa takaisin ja onnistuneesti. Hänen puolueensa
+huutaa "eläköön" ... tämä on jo "innokas" eläköönhuuto.
+
+Hän tuntee olevansa hyvällä tiellä, menestyksen tiellä.
+
+Mieliala on erinomainen, nyt vain onnistunut lopetus, vaikuttava pieni
+tulitus ja kaikki on voitettu.
+
+Ja hän voitti pelin!
+
+Istuutuessaan häntä joka taholta onniteltiin, kolme ministeriäkin tuli
+ja puristi hänen kättään.
+
+-- Viisi minuuttia ... viisi minuuttia! -- kaikui kaikkialta.
+
+Puheenjohtaja soittaa:
+
+-- Istunto lakkautetaan viideksi minuutiksi.
+
+
+
+
+KAHDEN TULEN VÄLILLÄ.
+
+
+Muutamia päiviä on jo sanomalehdissä kiertänyt huhuja
+ministerimuutoksesta. Eräs salkku saa uuden isännän, koska
+vapaamielinen puolue on suuresti suuttunut nykyiseen ministeriin. On
+mahdotonta häntä enää kannattaa. Kulunkiarviokeskustelun aikana hän oli
+esiintynyt niin, että menetti kaiken luottamuksen.
+
+Ja jos siitä oli vilkas ajatustenvaihto valtiopäiväin käytävissä ja
+klubissa, niin mitä sitte ministeriössä! Meneekö "hän" ja kuka tulee
+hänen sijaansa? Sitä tahtoisi tietää pieni ja suuri virkamieskunnassa.
+
+Ministerineuvos Alfons Szecsödyn toimistossakin siitä keskustellaan.
+Tämä toimisto on merkillinen paikka. Siellä voi saada paraimpia
+sikareja, parainta luumuviinaa ja tuoreimpia juoruja, jonka vuoksi on
+hyvin käsitettävissä se virallinen into, millä tässä hauskassa
+toimistossa kävivät neuvokset, sihteerit ja jotkut semmoiset
+koncipistitkin, joita herra ministerineuvos suvaitsi kutsua pienelle --
+"pakinalle".
+
+Kello yhdentoista ja kahdentoista välillä pidetään siellä
+säännöllisesti kokouksia, joissa virtaa luumuviina ja sujuu
+pakina ministeriötä koskevista ja koskemattomista asioista,
+viimeisestä premieeristä, odotettavista nimityksistä, jonkun
+virkaveljen hairahduksesta (hyvin suosittu puheenaine!), uusimmasta
+avioerojutusta, kaikki höystetty ahkerasti kokoon kerätyillä pienillä
+skandaalijutuilla. Kieltämätöntä on, että nämät tunnit kaikille
+osanottajille olivat virkatunneista hauskimmat. Vähemmän hauskoja ne
+tietysti olivat niille asiallisille, jotka näitten "pakinain" aikana
+kärsimättömyydellä vartoivat herra ministerineuvoksen etuhuoneessa ja
+pöyhkeältä vahtimestarilta saivat sen tiedon, että siellä sisällä
+pidetään neuvottelua. Se heistä, joka oli hienommalla haistimella
+varustettu, saattoi neuvottelujen perästä huomata väkevää
+luumuviinanhajua herra ministerineuvoksen huoneessa, vaikkei
+ministeriön eikä esittelijän toimialaan kuulunut väkijuoma.
+
+-- Tuleeko todellakin Csetnekistä uusi esimiehemme? -- kysyi muuan
+koncipisti, joka, ollen kamariherra, sen perusteella oli päässyt
+"neuvotteluun" osalliseksi.
+
+-- Tiedän sen varmaan -- vastasi eräs osastoneuvos. -- Minulla on
+tuttavuuksia, se tietäkää, ja jokaisen henkilömuutoksen minä voin
+ennustaa neljäkolmatta tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu.
+
+Csetneki joutui sitte päiväjärjestykseen ja otettiin kaikenpuolisen
+arvostelun alaiseksi. Useammat tunsivat hänet mieskohtaisesti, toiset
+olivat kuulleet hänestä paljon kaikenlaista, mutta kaiken ytimenä oli
+se, että hän oli "vastenmielinen" mies.
+
+-- Ylpeä ja ilman arvoa -- kuuluu mukavasta nojatuolista, jossa muuan
+isomahainen herra venyy.
+
+-- Jospa hän vain sitä olisi, mutta hänellä on muuan päähänpisto, mikä
+monelle teistä, jossa vanhuuden enteet ovat huomattavissa, voipi
+tuottaa ikäviä seurauksia -- lausuu siihen asian tietävinään oleva
+osastoneuvos jonkinlaisella vahingonilolla.
+
+-- Lázár, tämä tarkoittaa sinua! -- nauroi eräs ministerineuvos.
+
+-- Mitenkä ja mihin nähden se saattaisi minua tarkoittaa? -- änkytti
+Lázáriksi nimitetty henkilö.
+
+-- Etkö kuullut mitä hän sanoi vanhuuden enteistä?
+
+-- Minussa ei huomaa mitään vanhenemisen merkkejä. Tunnen itseni sangen
+elinvoimaiseksi, varsinkin virkatoimiin nähden, -- vastasi Lázár, mutta
+hänen kasvojensa väri sillä välin melkoisesti kalpeni.
+
+-- Kuuletteko hänen tunnussanansa? Virkatoimiin nähden! Lazi virkansa
+hyväksi kykenee kaikkiin, vieläpä siihenkin, että nuorentuu! --
+ilkastelee kamariherra-koncipisti, seuran vanhempien ja nuorempien
+jäsenten nauraa hohottaessa.
+
+Sillä tämän seuran laskemien sukkeluuksien esineenä oli aina Lázár.
+Lázár Kovács, osastoneuvos, vanhan järjestelmän jäännös, joka aloitti
+palveluksensa jo ennen perustuslaillista aikakautta, "saksalaisessa
+maailmassa", ja sen johdosta suuresti erosi uusista virkamiehistä. Hän
+oli vielä pelokkaan, varovan, turhantarkan virkavaltaisuuden edustaja,
+joka tikapuitten alimmalta astuimelta kovin työläästi ja hitaasti,
+ilman protektsioonia, ainoastaan ankaralla työllään on noussut ylöspäin
+ja siten paljoa paremmin osaa kunnioittaa asemataan kuin nykyinen
+sukupolvi, joka joko valtiopäiviltä tipahtaa heti korkeihin virkoihin
+taikka, vaikkapa alkaakin alhaalta, protektsioonin, tungettelun ja
+muunlaisten edistyskeinojen avulla niin nopeasti liikkuu eteenpäin,
+että vanhaa "beamteria" rupee huimaamaan. Hänen aikanaan, ennen
+kuusikymmentä-lukua ja sen kuluessa, mitä tulevaisuuden toiveita
+silloin virkamiehillä oli? Millaiseksi on siitä asti virkavalta
+Unkarissa kehittynyt? Mimmoisia virkaylennyksiä saakaan nyt nähdä!
+Ennen aikaan vanhenivat virkamiehet maaherraviraston koncipisteina ja
+se, joka kansliasihteerinä voi vetäytyä lepoon, saattoi jo kerskata
+kauniista edistyksestä. Sen sijaan jos nyt joku on pysynyt alallaan
+neljä-viisi vuotta jossakin virassa, hän jo myllertää maat ja taivaat
+päästäksensä ylenemään. Ennen ei uskallettu mukistakaan, kannettiin
+iestä hiljalleen ja oltiin vaiti, sillä silloin oli vielä
+auktoriteettia olemassa ja jos kansliapäällikön apulainen tahi
+maaherraviraston varaesimies rypisti otsaansa, palautui höllentynyt
+kuri.
+
+Näissä traditsiooneissa, tämmöisessä koulussa kasvoi Lázár Kovács;
+näitä vanhanaikaisia mielipiteitä vetivät sitten esiin uudet,
+käyttääkseen niitä leikintekoon. Ei ketään ollut helpompi pelästyttää
+kuin Lázária, joka aina pelkäsi että hänet pannaan pensioonille tahi
+ainakin sivuutetaan. Hän oli kuitenkin vanhin osastoneuvos, ensi
+vakanssissa hän ylennetään ministerineuvokseksi -- tietysti sillä
+edellytyksellä, että noudatetaan vuorojärjestystä eikä lykätä
+parlamentista hänen eteensä mitään "einschub'ia". Kaikissa tapauksissa,
+hänellä on toiveita ylenemiseen. Tämän tietävät hyvin virkaveljet ja
+pistelevät häntä siitä. Oi, nuot uudet eivät kunnioita ketään ...
+varsinkin koncipisti-kamariherra hioo aina kieltään hänelle. Eikä hän
+uskalla puolustaa itseään, vaan kärsii pistelyt, ja jota terävämmät
+nämät ovat, sitä enemmän hän yrittää niille nauraa, jotta kaikki
+katsottaisiin leikiksi.
+
+-- Turhaan sinä nuorennut, Lazikani, virkatoimiin nähden; sinua odottaa
+pensiooni -- ilkkui koncipisti.
+
+-- Pensiooni? -- nauroi Kovács, ei ilman ponnistuksetta.
+
+-- Niinpä niin, pensiooni! -- säestivät toiselta taholta useammat,
+jotka huomasivat että tässä taas tulee pieni jupakka huolestuneen ja
+pelonalaisen osastoneuvoksen kanssa, joka jokaisen ministeripulan
+aikana vapisi kuin haavanlehti.
+
+-- Jo monta kertaa olette minun peloittaneet, mutta vielä en ole
+pensioonille pantu -- koetti hän leppeästi puolustaa itseään hyökkääjiä
+vastaan.
+
+-- Se vaan, Lazikani, että tuuli ei koskaan vielä ole niin puhaltanut
+vanhoja vastaan kuin nykyään. Csetneki itsekin on nuori mies eikä voi
+sietää vanhoja ihmisiä viroissa. Hänen periaatteensa on se, että
+väistykööt he syrjään ja antakoot sijaa nuorille voimille!
+
+-- Hm! mutta sanotaanhan: hyvä on vanhus talossa -- intti Kovács, joka
+kaikin tavoin yritti peitellä pelästystään.
+
+Turhaan! -- koko seura huomasi jo, että tuo kelpo ukko taas meni ansaan
+ja ilman mitään sopimustakaan jatkui pilanteko heti itsestään.
+Ilkastelu on vain silloin jonkin arvoinen, kun se on täydellinen.
+
+Ensimmäinen, joka käsitti mitä asema vaati ja riensi
+koncipisti-kamariherralle avuksi, oli asiantuntija osastoneuvos.
+
+-- Ystävämme Hugo (se oli koncipistin ristinimi) on oikeassa. Csetneki
+käy toisinaan vanhempaa sisartani tervehtimässä ja äskettäin hän tälle
+mainitsi, että hänelle kelpaa vain nuoret työvoimat.
+
+Tämä tieto vakuutettiin joka taholta oikeaksi. Muutkin olivat kuulleet
+tulevan ministerin armottomista aikeista.
+
+Vahtimestari astui sisään ja ilmoitti, että ministeri kutsuu
+kunnianarvoisaa herra Szecsödyä, jonka johdosta neuvottelu lopetettiin
+ja ministerineuvos, suuri mytty asiakirjoja kainalossaan ja erinomaisen
+arvokkaan näköisenä, astui etuhuoneen lävitse, ilmoittaen siinä
+odottaville asianosaisille surkuttelunsa, että hänen täytyy rientää
+hänen ylhäisyytensä luo eikä siten enää tänään voi ottaa vastaan.
+Tehkööt hyvin ja vaivatkoot itsensä tänne huomenna.
+
+-- Eikö huomenna taas ole neuvottelua, armollinen herra? -- kysyi
+vähäisen epähienolla äänellä joku asianosainen, jossa neuvottelusta
+poistuvat punehtuneet ja naureskelevat virkamiehet olivat herättäneet
+epäluuloa.
+
+-- Tuskin, tuskin -- vastasi armollinen herra kiireesti ja katosi.
+
+Mutta vahtimestari avasi ikkunan ja tuuletti huonetta puolen tunnin
+ajaksi -- neuvottelun jälkeen.
+
+Se muodonmuutos, joka Kovácsissa edellä kerrotun neuvottelun jälkeen
+parin päivän kuluttua tapahtui, herätti yleistä huomiota ministeriössä
+ja antoi aihetta hupaisimpiin kuiskutuksiin. Koncipisti-kamariherra oli
+pakahtua naurusta ja hänen hämäyksistään ei tahtonut loppua tulla.
+
+-- Oi, oi! Lazikani, sinähän olet muuttanut karvasi, sinustapa on
+tullut täydellinen keikari! Tuo lyhyt takki, sopiiko se sinun iällesi
+ja asemallesi? Eikö vanha silinterisi olisi kelvannut vielä tänä
+vuonna, miksi ostit uuden muodinmukaisen? Ja mitä kaulahuiviisi tulee,
+niin se jo apulaiskoncipististakin olisi liian räikeä.
+
+Mutta vaatetuksessa tapahtuneet vaihdokset eivät kumminkaan olleet niin
+suuret kuin se muutos, jonka alaiseksi Kovács itse oli joutunut.
+
+Että niin nuorekkaasen pukuun tarvitaan nuoret kasvotkin ja nuoriin
+kasvoihin taas notkeat liikkeet, se oli Kovácsille heti selvä. Ja sen
+johdosta harmaitten viiksien sijasta ennen pitkää tarkoituksenmukaisen
+voiteen avulla sysimustaksi muuttunut parta koristi hänen huuliaan,
+joiden tavaton puna herätti epäilyä ihomaalin käyttämisestä. Ja kun
+viikset olivat mustat, niin tietysti ei poskipartakaan saattanut jäädä
+harmahtavaksi. Mutta sen värjääminen kysyisi paljon työtä. Tänne siis,
+parturi, saata se veitselläsi katoamaan! Kasvot siitä varmaankin
+nuorentuvat, kuu ei se niitä varjosta. Nyt on enää vain tuo tunnettu
+kaljupäisyys jollakin tavoin autettava, mutta ei sekään kysynyt suurta
+työtä. Lázár muutenkin jo aikoja sitten on valittanut vetoa
+virastohuoneissa, josta hän on saanut kärsiä säännöllistä hammas-,
+pään- ja muuta särkyä. Jos hän vetää tämän syyksi, ei kukaan saata
+kummastella, että hän vaatimattomalla valetukalla yrittää suojella
+itseään ilmavirran vahingollisuudelta.
+
+Sellainen hänen entisen olemuksensa perinpohjainen uudistus herätti
+huomiota ei ainoastaan virastossa, vaan kotonakin, hänen armonsa
+neuvoksettaren luona.
+
+Lázár tunsi olevansa velvollinen antamaan aviovaimolleen selityksen
+asiasta.
+
+-- Sinä kummastelet, kultani, eikö totta, mikä minusta on tullut. Hja!
+Ministerimuutos! Saamme uuden ministerin, nuoren tarmokkaan, jolle
+vanhat eivät kelpaa. Hän etsii nuoria työvoimia ... vanhoja uhkaa
+pensioonille-pano... Ymmärrätkö, pensioonille-pano? Mikä isku se olisi
+meille, joiden täytyy elää vain virastani... Emme voisikaan elää
+arvomme mukaisesti muualla kuin linnassa... Ja sinne ylös sinä et
+kernaasti muuttaisi.
+
+-- En tosiaankaan -- vastasi Milka. -- Pestissä olen elänyt, Pestissä
+tahdon kuoliakin, Budaan en mene!
+
+Lázár syleili puolisoaan hellästi, mikä jo pitkään aikaan ei ole
+kuulunut talon tapoihin.
+
+-- Emme menekään, sillä, saakeli soikoon, minä olen vielä kaukana
+pensioonista.
+
+Ja sen jälkeen pikaisilla, keveillä askelilla käyskennellen
+edestakaisin, pullistaen rintaansa, keikutellen päätään, huitoen
+molempia käsiään hän jatkoi:
+
+-- Laittakaamme niin, ettei ministeri huomaakaan vanhaksi! Katsoppas
+nyt, Milkaseni, sopiiko miestä, joka näin käy -- näin katsoo -- näin
+käyttäytyy, lukea vanhojen joukkoon?
+
+Ja painaen innokkaan suutelon Milkan poskelle, mikä niinikään oli kovin
+harvinainen herkku tässä vanhentuneessa taloudessa, hän ketterin
+askelin riensi ulos huoneesta, alas käytävästä, pois talosta, pitkin
+katua, ja vaikka tuo ketteryys häntä johonkin määrin väsytti, kulki hän
+samalla ketteryydellä aina virastoonsa asti.
+
+Kun sitten uusi ministeri ryhtyi virkatoimeensa ja hänen alaisensa
+virkamiehet valtiosihteerin johtamina kävivät hänen luonaan
+kunniaterveisillä, niin hänen ylhäisyytensä, vastatessaan
+valtiosihteerin tervehdyspuheesen, erityisellä painolla huomautti
+odottavansa jokaiselta harrasta, "väsymätöntä" ahkeruutta ja
+työteliäisyyttä. (Yleistä hyväksymystä.) Puheensa jälkeen hän astui
+ensimmäisessä rivissä seisovien ylempien virkamiesten luo, pudisti
+heidän kättään ja vaihtoi pari sanaa heidän kanssaan. Kovácsista.
+tuntui kuin hänen terävät, urkkivat silmänsä olisivat tahtoneet
+jokaisesta saada ilmi, paljonko heissä vielä oli työkykyä ja
+väsymätöntä voimaa, Vanhojen ja isopäisten joukosta kai Lázár Kovács
+teki häneen hauskimman, elähyttävimmän ja joustavimman fyysillisen
+vaikutuksen, tämä kun rintansa pullistuksella, kasvojensa hymyilyllä ja
+jäsentensä heilutuksella herätti yleistä huomiota ja hupaisuutta.
+
+Ainakin Kovács itse oli tyytyväinen tuohon vaikutukseen ja kertoi siitä
+innostuksella kotona epäilevälle puolisolleen. Sillä Milka epäili, hän
+kun ei mitenkään voinut saada päähänsä, että kukaan mies tuolla tavoin
+sievistäisi itseään jonkun ministerin mieliksi, joka ei ole -- nainen!
+Siitä huolimatta hän päätti toistaiseksi jäädä tarkkaavalle kannalle ja
+olla uskovinaan kaikkia noita taruja, joita hänen miehensä hänelle
+keksii. Hän ei vain jättänyt silmällä pitämättä sitä uutta
+muotikauppaa, joka menneen kuun alussa, neljännesvuoden alettua, oli
+heitä vastapäätä avattu, erään sangen kauniin, vaaleaverisen
+leskirouvan johtamana. Niin usein kuin herra neuvos poistui kotoa,
+vaani neuvoksetar aina ikkunasta, eikö tämä tapahtuma saanut aikaan
+mitään liikuntoa muotikauppijattaren puodissa. Ennen pitkää hän tuli
+vakuutetuksi ... mistä? Kaikenlaisista epäilyttävistä seikoista.
+Milloin tuo kaunis muotikauppijatar seisoi puotinsa ovessa, ikäänkuin
+tarkastaaksensa jotakin hattua, milloin häntä ei tosin näkynyt
+etualalla, mutta varmaankin hän taampana keikaili herra neuvokselle,
+joka virastoonsa mennen säännöllisesti astui kadun poikki,
+muotikauppijattaren puodin ohitse, ja kulmassa kääntyi toiselle
+kadulle. Se on kyllä totta, että hänen ennenkin, kun tuo puoti ei vielä
+ollut vaarallisenkauniin muotikauppijattaren, vaan vaarattoman
+ryytikauppiaan hallussa, oli ollut tapa käyttää juuri samaa tietä,
+mutta -- niin viisasteli neuvoksetar -- se mies, jolla on vähänkin
+velvollisuuden tuntoa, muuttaa matkasuuntansa asianhaarain mukaan ja
+kiertää tiellä olevia muotikauppoja.
+
+Milka oli niitä rouvia, jotka ilman syyttä ovat mustasukkaisia. Jumala
+tietää, että Lázár Kovács ei iki pitkinä päivinä ollut antanut aihetta
+siihen, mutta kuitenkin oli hänen aviokumppaninsa altisna
+mustasukkaisuuden basilleille. Ruttona raivosi jo tämä tauti hänen
+sielussaan, mutta kahden viikon aikana hänen onnistui salata se.
+
+Lopulta se puhkesi ilmi.
+
+Lázár toi ministeriöstä tuoreita uutisia. Huhun mukaan oli kaksi hänen
+virkatovereistaan jo pantu pensioonille korkean ikänsä tähden -- hän
+oli pelastautunut, koska hän hyvin näyttelee nuoren roolia.
+
+-- Kylläksi! Älä ilveile enää kauemmin! Olen saanut tarpeekseni
+valheistasi -- huudahti Milka raivostuneena.
+
+Herra Kovács oli miltei muuttua kiveksi pelästyksestä, sillä
+hellyydenosoitusten ajanjakson loputtua olivat riidat, torat ja
+kiukunpurkauksetkin tauonneet ja jo pitkän ajan kuluessa oli suloinen,
+hiljainen "älä loukkaa, en minäkään loukkaamalla päässyt voimaan
+heidän kodissaan."
+
+ -- Mikä nyt, Milka?
+
+-- Se vaan, ettet minua enää saa nenästä vedetyksi! Hänen ylhäisyytensä
+sinne, hänen eksellenssinsä tänne! Kyllä minä tunnen sen eksellenssin,
+joka lähettää vanhukset pensioonille, sentähden että hän etsii vain
+nuoria työkykyjä -- se ministeri asuu tuolla -- tuossa vastapäätä!
+
+-- Mi ... missä? -- änkkäsi Kovács.
+
+Hänen vaimonsa tarttui häntä kädestä ja talutti ikkunalle, josta näytti
+vastapäätä olevaan puotiin:
+
+-- Tuossa!
+
+-- Kultaseni, minä en todellakaan käsitä sinua.
+
+-- Kylläpä vielä tulet käsittämään, mutta aluksi tahdon ja vaadin, että
+muutut takaisin entisellesi. Minä olen aviovaimosi ja minun ei ole
+tarvis semmoista houkkiota, jonka olet itsestäsi tehnyt. Partasi saat
+antaa jälleen kasvaa, viiksiäsi en salli maalattavan. Peruukkisi
+otetaan takavarikkoon. Anna hänen eksellenssinsä vain nähdä, mimmoinen
+kunnialla vanhentunut ja valtion palveluksessa voimansa kuluttanut
+neuvos hänellä on!
+
+Lázár Kovács yritti kaikkia rauhoittaaksensa puolisoaan ja
+selittääksensä asian. Mutta jota enemmän hän vakuutti ja vannoi
+viattomuutensa todeksi, sitä uhkaavampia säkeniä iskivät Milkan silmät.
+Hän huomasi turhaan vetoovansa vaimonsa järkeen.
+
+Seuraavana aamuna olivat nuorekas takki, värikäs kaulaliina,
+muodinmukaiset housut ja silinteri kadonneet ja ainoastaan vanha
+vaattehisto oli käytettävissä.
+
+Mitähän ministeri ajattelisikaan hänestä, jos hän astuisi hänen eteensä
+kaljupäisenä, viikset harmaina, siistittömässä vanhassa puvussa, kun
+hän vielä eilen esitteli hänelle asiat hyvin säilyneenä, nuorekkaana,
+somana keski-ikäisenä miehenä? Semmoinen näky olisi tietysti omiaan
+suuressa määrässä järkähyttämään sitä luottamusta, jonka hän juuri oli
+saavuttanut hänen ylhäisyytensä silmissä, ja turhaan hän yrittäisi
+notkealla ryhdillä, vilkkailla liikkeillä korvaamaan ulkonaisesti
+näkyvää vanhuutta. Jota eloisampi tämä "vanha herra" olisi, sitä
+naurettavammalta hän näyttäisi. Ja sitte hänen virkaveljensä! Mitä
+muistutuksia he tekisivätkään tuosta äkkiä tapahtuneesta käänteestä
+taaksepäin!
+
+Hän palasi puolitiestä, ilmoitti virastoonsa sairauden kohtauksen ja
+pani kotona maata. Kuume valtasi hänet paljaasta kiukusta.
+
+Mutta yön hiljaisuudessa syntyi pelastava aate.
+
+Seuraavana päivänä aamulla hän tavattoman aikaisin ja tavattomalla
+kiireellä poistui kotoa ja kävi, ennenkuin meni virastoon, parturin
+luona, poikkesi suureen makasiiniin, jossa myydään valmiita herrain
+vaatteita, sekä pistäytyi erääsen hajukauppiaan puotiin, josta sai
+ostaa ihomaalia ja kaunistavia aineita ... ja kun ministeri kello puoli
+yksitoista kutsutti hänet luoksensa esittelemään, riensi nuorekas,
+mustaviiksinen, vaaleatukkainen, somasti puettu neuvos kansliastaan
+esimiehen osastoon.
+
+Siitä alkaen Lázár Kovács ilmestyi maan päällä kaksinkertaisessa
+muodossa: toisessa kotona, toisessa ministeriössä. Kotoinen Kovács on
+jokapäiväinen poroporvari, joka jo on luopunut maailman
+turhamaisuuksista ja löytää ainoan, puhtaan ja hämmentymättömän ilonsa
+hyvästä atriasta ja levollisesta yöunesta. Hänen kasvonsa ovat
+ryppyiset, silmänsä raukeat, ryhtinsä veltto, askeleensa hitaat,
+pukunsa vanhanaikainen.
+
+Mutta jos joku salapoliisi pitäisi herra neuvosta silmällä, huomaisi
+hän että Kovács muuttuu sellaiseksi rahjukseksi vasta siitä kulmasta,
+josta hän kääntyy kadullensa. Sen kulman toiselta puolelta hän
+nuorukaisen keveydellä rientää ministeriöön, jossa -- pukeutuu toisiin
+vaatteisin. Näitä naamiaisia helpoittaa se seikka, että hän voi päästä
+kansliaansa takaportista erään pimeän käytävän kautta. Nyttemmin hän
+säännöllisesti käyttää tätä tietä.
+
+Kauaksi aikaa ei edes suurin taitavuus ja viekkaus voi jatkaa sellaista
+peliä ilman ikävyyksiä ja ne Kovácsin virkaveljet, jotka iltapäivällä
+tapasivat hänet, kun hän oli kävelemässä Milka rouvan kanssa,
+huomasivat jonkinmoisella hämmästyksellä, kuinka suuri eroitus on
+aamupäivän ja iltapäivän neuvoksen välillä.
+
+Kamariherra-koncipisti sanoikin suoraan:
+
+-- Lazikani, tiedätkö etten ole nähnyt ketäkään, joka niin lyhyen ajan
+kuluessa osaa vanhentua kuin sinä. On kyllä totta, että sitte taas pian
+nuorennutkin?
+
+Kovács yritti kääntää asian leikiksi, mutta vähitellen hänen täytyi
+käsittää, että näitä naamiaisia ei käy kauan jatkaminen. Ministeri ei
+muutenkaan pidä häntä vanhana, hän siis saattaa heittää nuoruuden
+naamarinsa. Asteettain hän tahtoo vanhentua, ensiksi luopuu
+ihomaalista, sitte jättää viiksien mustaamisen, sen jälkeen poskiparran
+maalaamisen (sillä siitä asti kuin hänen täytyi antaa partansa kasvaa,
+hän virastossa maalaa senkin mustaksi) ja niin edespäin, jottei hän
+yhtäkkiä hämmästyttäisi ministeriä. Noin kuusi viikkoa hänen vielä
+täytyy esiintyä kaksimuotoisena, sillä välin ratkaistaan hänen asiansa
+ja hän, ollen vanhin vuorossa, nimitetään ministerineuvokseksi, joka
+merkitsee hänen virkauransa huippua.
+
+Ihminen päättää, kohtalo säätää!
+
+Paljon on katuja Budapestissä ja niillä saattaa kaksi ihmistä
+vuosikausia kävellä toisiaan kohtaamatta. Mutta se on tieteellisesti
+todeksi näytetty ilmiö, että jos joku ihminen joko pääkaupungissamme
+taikka missä hyvänsä muualla maan päällä tahtoo karttaa jotakuta, hän
+välttämättömästi on sattuva yhteen juuri sen kanssa.
+
+Tätä luonnonlakia saa Lázár Kovácskin kiittää siitä yhtymyksestä, mikä
+eräänä iltapäivänä kello 6 Vácz-kadulla Krisztóf Nagyin apteekin
+edustalla tapahtui hänen ja ministerin välillä. Kovács talutti
+Milkaansa käsivarresta, astuen kaupungintalon puolelta Gizella-toria
+päin: hänen ylhäisyytensä tuli vastaista suuntaa -- molemmat sattuvat
+yhteen -- tervehtivät toisiaan -- ministeri luopi terävän katseen
+neuvokseen, ikäänkuin ei heti tuntisi häntä -- sitte hän yhtäkkiä
+tuntee hänet, kasvoillaan jonkinlaisen kummastuksen ilme -- neuvos
+punastuu ja katukohtaus on ohitse.
+
+Lázár Kovács nukkui yönsä levottomasti ja hänen vaimonsa herätti häntä
+kaksi kertaa, kysyen mitähän inuu. Hän vastasi näkevänsä pahoja unia,
+sudet vainoovat häntä ja ministerihuoneiston laki putosi hänen
+päällensä. Hän ei puhunut totta ... hän näki unta siitä, että hänen on
+mentävä ministerin eteen eikä osaa päättää, missä muodossa hänen tulee
+esiintyä. Hän seisoo yhä peilin edessä, milloin maalaten viiksiään,
+milloin pesten maalin niistä pois, milloin sovittaen peruukkia
+päähänsä, milloin taas temmaten sen siitä alas. Ministeri lähetti jo
+kolmannen vahtimestarin häntä hakemaan...
+
+Ja tämä uni toteutui. Seuraavana päivänä hän todellakin joutui siihen
+tilaan, josta koko yön oli nähnyt unta. Hän ei voinut päättää, olisiko
+vanha vai nuori. Kummassakin tapauksessa hän saattaa tulla
+naurettavaksi. Kello kahdeksitoista ministeri oli kutsuttanut hänet
+luokseen esittelemään erästä monimutkaista asiaa. Hän ei vielä ollut
+ehtinyt ottaa selkoa uudemmista siihen kuuluvista asiakirjoista, vaikka
+kello jo oli lyönyt kymmenen. Mutta mitä hän voi siihen, että hänen oli
+saatava selville toinen tärkeä kysymys, se, onko hänen esiteltävä
+peruukissa vai peruukitta, harmaa- vai mustapartaisena. Hän oli jo
+suorittanut kolminkertaisen muutoksen... Milloin hän istuu asiakirjain,
+milloin peilin ääressä, milloin tutkii esiteltävää asiaa, milloin
+käyttää ihomaalia.
+
+Ei kumpikaan toimi suju, ja mikä on pahinta, hän joutuu niin sekaisin
+päästään, että pian unhoittaa koko asian, vieläpä senkin, mitä jo ennen
+on tarkoin tietänyt.
+
+Jo on yhdestoista tuntikin kulunut.
+
+Vihdoin hänen kuitenkin täytyy tehdä päätös.
+
+Se tapahtuu...
+
+"Nuori" Lázár Kovács on esittelevä. Pian peilin eteen ... riennä,
+maalaa pian viikset ja parta, sillä heti sinua kutsutaan. Hän ei vielä
+ollut puoleksikaan valmis, kun jo kaksi vahtimestaria koputti ovella:
+"Hänen ylhäisyytensä kutsuu, tulkaa pian!" Kohta, kohta! Kolmas
+koputus, kolmas vahtimestari! "No, ettekö jo tule?" Heti paikalla! Hän
+vain etsii peruukkia -- mutta turhaan! Piru tietäköön, mihin sen on
+pannut? Neljäs koputus, joka jo kuuluu kolkutukselta. Se ei olekaan
+enää vahtimestari, vaan esimiehen koncipisti, joka oven takaa huutaa
+hoputtaen:
+
+-- Ministeri tulee kärsimättömäksi, hänen täytyy mennä valtiopäiville,
+tehkää hyvin ja joutukaa!
+
+Onneksi Kovács löytää asiakirjain sekaan joutuneen peruukkinsa, panee
+sen päähänsä ja, ehtimättä enää hätäisestikään luoda peiliin viimeistä
+silmäystä, sieppaa käteensä asiakirjat, aukaisee oven ja rientää
+yhdessä koncipistinsa kanssa ministerin luokse.
+
+Hänen ylhäisyytensä ottaa hänet vastaan näillä sanoilla:
+
+-- Te olette antanut odottaa itseänne, mutta minulla on paljon
+työtä...
+
+-- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne! ... mutta...
+
+-- Pian nyt! Tehkää hyvin, istukaa!
+
+Istuttiin ja Kovács ryhtyi suurimmalla kiireellä asian esittämiseen.
+Siinä häneltä ei voi jäädä huomaamatta tavaton ilme ministerin
+kasvoissa. Ikäänkuin hän vain sangen vaikeasti voisi tukehuttaa esiin
+tunkevaa naurua.
+
+Tämä saattaa neuvoksen johonkin määrin hämille. Mikä lienee syynä
+siihen? Kenties hän on pannut peruukkinsa huonosti päähän?
+
+Ministeri kääntää kasvonsa pois hänestä. On selvää, että hän vain siten
+saattaa pysyä vakavana.
+
+-- Herran tähden! Mikähän minua vaivannee? -- ajattelee onneton
+referentti, jolta tällä välin mielenmaltti alkaa loppua.
+
+Hän kadottaa asian juonen, takertuu ja kääntelee vapisevin käsin
+hermostuneesti papereita, joiden avulla tahtoo taas päästä oikealle
+tolalle.
+
+Vihdoin hän löysi juonen ja jatkaa esittelyä.
+
+Silloin hän huomaa sivuseinällä peilin. Hän katsahtaa siihen ja -- on
+sortua maahan. Nyt hän tietää, mitä ministeri oli löytänyt hänessä
+naurettavaa -- hänen toinen viiksensä oli musta, toinen harmaa!
+
+Tästä kamalasta keksinnöstä sana jähmettyy hänen huulilleen ... hänen
+kasvonsa lentävät tulipunaisiksi ... asiakirjat luiskahtavat hänen
+käsistään ja putoovat lattialle.
+
+--- Herra neuvos ei jaksa hyvin? -- lausui ministeri, jonka kävi
+esittelijä parkaa sääli.
+
+-- Jo eilisestä saakka olen kipeä, -- ähkyi neuvos.
+
+-- No, menkää kotia ja pankaa maata! Asiakirjat voitte jättää minulle,
+otan niistä selon.
+
+Pääsikö Kovács kansliaansa omin jaloin vai jonkun avustamana, sitä hän
+ei itsekään tiennyt. Vahtimestari saattoi hänet ulos, auttoi vaunuihin
+ja toimitti kotia.
+
+Milka pelästyi kovin, nähdessään miehensä riutunein kasvoin, kalpeana,
+vahtimestariin nojautuneena astuvan sisään.
+
+-- Mitä hänelle on tapahtunut?
+
+-- Herra neuvos rupesi voimaan pahoin hänen ylhäisyytensä luona --
+ilmoitti vahtimestari.
+
+Lopuksi jäivät mies ja vaimo kahden kesken. Neuvos laskeutui sohvalle,
+hänen vainionsa teki vuoteen.
+
+-- Pian sänkyyn, sitte lähetän lääkäriä hakemaan.
+
+Siihen Kovács lausui:
+
+-- Minä viis lääkäristä. Voin minä mennä pensioonille ilman
+lääkäriäkin.
+
+Vähitellen rouva sai tietää kaikki. Kovácsin alkoi kieli sujua ja hän
+työnsi kaiken vastuunalaisuuden pensioonille joutumisesta vaimonsa
+niskoille. Hän on syynä kaikkeen -- hänen aiheeton mustasukkaisuutensa.
+Olkoon nyt valmis muuttamaan Budaan.
+
+Milka, joka nyt käsitti, että Lázár ei ollut tehnyt itseään nuoreksi
+minkään naisen, vaan ministerin tähden, oli suuresti liikutettu. Hän
+koitti kaikin tavoin tyynnyttää miestään eikä lakannut häntä
+lohduttamasta. Asiahan on kovin vähäpätöinen, eihän semmoisen takia
+pensioonille panna.
+
+-- Onneton vaimo! Kaikkiin sinä sekaannut etkä mitään ymmärrä. Jos
+olisit ollut siellä ja kuullut millä äänellä ministeri sanoi: "menkää
+kotia ja pankaa maata", niin et hetkeksikään epäilisi. Sitte hän piti
+asiakirjatkin luonaan. Hän ei tahdo minua enää esittelemään.
+Ministerineuvoksen viran sijasta pensiooni! Mene ja etsi asuntoa
+linnasta!
+
+Päivät kuluivat, mutta Kovácsia ei voitu saada virastoonsa menemään.
+
+Mitä hän sieltä etsisi? Kyllä hän menee silloin kun täytyy mennä
+viimeinen kerta: sanomaan jäähyväiset virkaveljilleen, järjestämään
+kirjoituspöytänsä, tyhjentämään laatikkonsa; eihän pensioonille
+paneminen enää kauan voi viipyä. Siitä vaan on kysymys, missä muodossa
+hän saa sen. Otetaanko laskuun hänen valtion palveluksessa monien
+vuosien kuluessa hankkimansa ansiot ja lievennetään katkeruutta ainakin
+pienellä ritaritähdellä vai eikö lievennetä milläkään, eipä edes
+parilla tunnustavalla sanalla erokirjassa ("uutterasti ja
+menestyksellä"), vaan annetaan matkapassi muitta mutkitta?
+
+Kaksi viikkoa kului tällä tavoin.
+
+Eräänä "kauniina" päivänä ... se on: päivä ei suinkaan ollut kaunis ...
+sade valui virtana ulkona ja Kovácsinkin mieliala oli synkkä. Siis
+eräänä synkkänä ja sateisena päivänä tulee palvelija sisään
+ilmoittamaan että viraston vahtimestari on täällä.
+
+-- Tulkoon sisään! -- sanoo pahalla tuulella Lázár Kovács, ajatellen
+itsekseen: varmaan se nyt tuo erokirjan.
+
+Vahtimestarilla olikin muassaan kuittikirja ja siinä saattoi selvästi
+nähdä ison sinetillä suljetun kirjeen, No Lázár, nyt on hetkesi lyönyt.
+
+Mutta hillitse itseäsi, älköön vahtimestari saako huomata
+mielenkuohuasi!
+
+-- No Balga, mitä hyvää tuotte?
+
+-- Kirjeen, armollinen rouva -- vastasi vahtimestari ja kurotti
+kuittikirjaa herra neuvokselle, jotta hän nimikirjoituksellaan
+todistaisi saaneensa lähetteen.
+
+Kovács kirjoitti nimensä ja murahti, vahtimestarin mentyä, purevalla,
+katkeralla äänellä:
+
+-- Aukase, neuvoksetar!
+
+-- Se tahtoo sanoa: ministerineuvoksetar! -- oikaisi Milka ja levitti
+voitonriemulla paperin miehensä eteen.
+
+Kovács jäi silmät, suu auki töllistelemään.
+
+-- Eihän tämä olekaan pensionille-panon määräys, vaan nimitys! Niin,
+nimitys ... ministerineuvokseksi! -- huudahti Lázár Kovács sohvalta
+ylös hypäten. -- Tuossa viisi floriinia, anna vahtimestarille!
+
+Mennessään ministerin luo kiittämään nimityksestä, hän esiintyi
+alkuperäisessä luonnollisessa muodossaan. Hänen ylhäisyytensä otti
+hänet vastaan sangen kohteliaasti ja sanoi nauraen:
+
+-- Minä en ulkonäöstä etsi nuorta työvoimaa, vaan henkisestä
+joustavuudesta. Teistä valtio vielä kauan aikaa voi hyötyä.
+
+ Siitä saattoi huomata, että ministeri tiesi kaikki.
+
+-- Mutta keneltä hän on saanut tietää sen? -- kysyi Kovács kotona
+vaimoltaan. -- Mitä arvelet?
+
+Milka rouva hymyili salaperäisesti ja vastasi vain:
+
+-- Tyydy siihen, ettei meidän tarvitse muuttaa linnaan.
+
+
+
+
+MITÄ KAUNIS NAINEN MAKSAA?
+
+(Erään naistenihailijan muistoonpanoista).
+
+
+Eräänä päivänä näen kadulla kaksi pienen pientä jalkaa. Koska pidän
+itseäni etevänä esteetikkona, koska edelleen kahdessa tuommoisessa
+pikkuruisessa jalassa on enemmän estetiikkaa kuin monessa foliantissa
+ja koska lopuksi minä mieluisimmin opiskelen estetiikkaa sillä tavalla
+-- syöksen noiden kahden pikku jalkasen jälkeen.  Ne pakenevat
+kerkeästi.
+
+Minä perässä!
+
+Kiireessäni työnnän kumoon ruukkuja kaupittelevan akan tahi ehkä vain
+hänen ruukkunsa.
+
+Akka alkaa pahasti huutaa ja viihdyttääkseni hänen vihaansa heitän
+hänelle setelin ... luulen että se oli 10 floriinia. --  Otaksukaamme
+siis -- 10 floriinia.
+
+Laastari auttoi, asianomainen lakkasi voivottamasta ja minä
+huolestuneena tähystelin mihin jalkani -- tahdoin sanoa: hänen
+jalkansa, joutuivat. Pian keksin ne. Samassa hetkessä jalkojen omistaja
+kääntyy, huomaa minut. Hän suuntaa kulkunsa vuokravaunujen
+seisontapaikkaa kohti, jalat astuvat vaunuihin, minun jalkani
+niinikään, hän ajaa pois, minä hänen jälkeensä.
+
+Vaunujen hinta juomarahain kanssa nopeasta ajosta -- 5 floriinia.
+
+Sillä minun täytyi ajaa nopeasti.
+
+Kuskimme ajoivat näet kilpaa.
+
+Hänen vaununsa pysähtyivät komean myymälän eteen -- minun myöskin. Hän
+astuu alas vaunuista ja menee sisään -- minä teen samoin.
+
+Yhtä haavaa astuimme vaunuista, yhtä haavaa menimme sisään.
+
+Hän katsoo minuun hämmästyneenä, silmäilee minua kiireestä kantapäähän
+ja minä huomaan, että hänen kasvonsa ovat kauniimmat kuin jalat, silmät
+kauniimmat kuin kasvot ja vartalo vielä silmiäkin kauniimpi.
+
+Kauppias katsoo kysyväisesti minuun, sanoo sitte: "Mitä suvaitsette?"
+
+Vieressäni kuulen sointuvan äänen: "Näyttäkää silkkikankaita!"
+
+Tämä taivaallinen ääni saattaa koko olentoni väräjämään.
+
+Mikä oli luonnollisempaa kuin että minäkin hänen jälkeensä kuiskaan:
+
+-- Näyttäkää silkkikankaita!
+
+-- Minkä värisiä?
+
+Hänen hiuksensa, silmänsä olivat mustat.
+
+Siis: Mustia!
+
+Tuntematon nainen katsahti minuun päin. Joku ilme kuvautui hänen
+kasvoilleen, mutta mikä se oli ja mistä syystä, sitä en tosiaankaan
+voinut tutkia, sillä olin kokonaan sen hurmaavan lumouksen vallassa,
+johon silkkikangasten valikoitsija oli minut saattanut.
+
+Kauppias ... oi, tuo kauppias, tuo inhottava kauppias, kuinka hän
+vaivaa kysymyksillään! Aikooko hän kuulustaa minua? Antakoon niin
+paljon kuin tahtoo ja mitä tahtoo, mitatkoon kyynärpuullaan ja pankoon
+pakettiin, ottakoon maksun ja jättäköön minut rauhaan ... katselemaan
+tuota viehättävää kaunotarta. Enhän minä teidän kangastenne takia,
+herra kauppias, tänne tullut, vaan hänen tähtensä! .l. huomatkaa se ...
+ainoastaan hänen tähtensä...
+
+Olin päättänyt kauppani, mutta hän ei vielä lähde.
+
+Hän tinkii.
+
+Tuo sydämetön kauppias, sen sijaan että lankeisi polvilleen tämän
+jumalattaren eteen, huudahtaen: "Koko puotini sisällyksen lasken
+ilmaiseksi jalkainne juureen, kun vain sallitte minun rakastaa teitä"
+-- niin, tämmöisen järkevän ja asianhaarain täysin oikeuttaman
+selityksen sijasta hän hymyilee, yhä hymyilee eikä anna tinkiä
+penniäkään, vetoo siihen, että heillä muka on määrätyt hinnat ja ottaa,
+rohkenee todellakin ottaa koko hinnan.
+
+Voidakseni odottaa tämän tuskallisen kohtauksen loppua, minun vielä
+täytyi ostaa kaikenlaisia kankaita ja kapineita, ajan kuluttamiseksi.
+Pakettieni luku kasvoi ja kun ne vietiin vaunuihini, hymyili tuo kaunis
+nainen kovin veitikkamaisesti.
+
+Maksoin kauppiaalle yhteensä 252 floriinia 52 kreutzeriä.
+
+Astuimme vaunuihimme, ajoimme eteen päin.
+
+Yht'äkkiä pysähtyvät vaununi. Mikä on? Jonkun vanhan rouvan pieni
+sylikoira oli joutunut hevosten jalkojen alle. Rouva nosti aika
+mellakan, seisautti vaunut, kirosi kuskia ja hevosia, huusi verikostoa,
+vaati verenhintaa viattomasti murhatusta lemmitystään. Sill'aikaa
+kokoontui väkeä, minä pelästyneenä katsahdin ulos, huomasin että
+kaunottareni vaunut ovat katoomaisillaan näkyvistäni.
+
+Pistän käteni taskuuni, heitän rouvalle kourallisen kahden ja yhden
+floriinin sekä kahdenkymmenen kreutzerin kappaleita, huudan kuskilleni,
+lähdemme taas eteenpäin.
+
+Paljonko heitin ikkunasta?
+
+Taskussani saattoi olla pientä rahaa -- 8 floriinia.
+
+Onnellisesti saavutamme hänen vaununsa.
+
+Ne pysähtyvät erään talon eteen; hän astuu ulos ja menee portista
+sisään.
+
+Minäkin pysäytän vaununi ja odotan.
+
+Kuluu neljännestunti, puoli tuntia, kolme tuntia. Hän ei tule, mutta ei
+kukaan tule hänen ostoksiaankaan noutamaan; on siis selvää, että hän on
+vieraisilla. Mutta sill'aikaa kuin hänellä oli hauskaa, oli minun
+ikävä, vieläpä vilukin, sillä oli talvi, kylmä tuulinen ilma. Sen
+vuoksi menin lämmittelemään erääsen konditoriaan, joka oli vastapäätä
+sitä onnellista porttia, josta hän oli mennyt sisään.
+
+Konditorianeidet huomasivat pakettiläjän vaunuissani ja minä käytin
+tilaisuutta vapautuakseni niistä. Lahjoitin ne heille. Toinen neiti
+juoksikin heti ulos ja toi paketit sisään juuri kuin,-- oi
+onnettomuutta! -- kaunis nainen tuli ulos talosta.
+
+Silmämme kohtasivat toisensa. Huomasin hänen katseessaan pilkkaa ja
+ylenkatsetta.
+
+Seuraavana päivänä tapahtui erinomainen käänne asiassa.
+
+Tuli ilmi, että palvelijani ihailee tuntemattoman kaunottareni
+kamarineitsyttä. Hän voipi antaa minulle mitä tarkimpia tietoja.
+
+Kauniin naisen nimi on rouva Szánfalvay ja hän on leski.
+
+"Leski" sanasta palvelijani heti sai eri palkinnon -- 10 floriinia.
+
+Olin pian selvillä asiasta palvelijani kanssa.
+
+Korotin hänen kuukauspalkkansa 5 floriinilla, mikä vuodessa tekee -- 60
+floriinia.
+
+Kamarineitsyelle johdannoksi -- 10 floriinia.
+
+Rouva Szánfalvayn tuttavapiiristäkin sain tarkat tiedot. Jonkun
+yhteisen tuttavamme luona esitytän itseni hänelle.
+
+Merkillistä kyllä kului kaksi viikkoa, ilman että tämä harras haluni
+meni täytäntöön.
+
+Sill'aikaa kulutin ainakin 200 floriinia enemmän kuin muuten, vain
+suruani lievittääkseni.
+
+Liikamenoja siis -- 200 floriinia.
+
+Tilani alkoi minua kiukustuttaa! Kärsivällisyyteni oli lopussa.
+
+Jancsi huomasi sen.
+
+-- Armollista herraa suuresti vaivaa se, ettei voi tutustua armolliseen
+rouvaan. Mitä annatte minulle, jos laitan niin, että hän ottaa teidät
+vastaan?
+
+-- Jancsi, kuules, hävyttömyydelläkin on rajansa. Julkeita palvelijoita
+minun on tapa ajaa pois.
+
+-- Minä en tee sitä julkeudesta, vaan säälistä. Armollinen herrahan
+laihtuu laihtumistaan.
+
+Jancsin äänessä oli todellista, vilpitöntä osanottoa.
+
+Minä lepyin. Entä jos tuo veitikka todellakin voisi keksiä keinon tahi
+ainakin opastaa oikealle tielle?
+
+-- No Jancsi! Sinä päivänä, jolloin armollinen rouva kutsuu minut
+luoksensa, on sadan floriinin seteli kourassasi.
+
+Kolmantena päivänä antaa Jancsi minulle pienen kirjeen:
+
+  "Kunnioitettu herra!
+
+  Olen iloitseva, jos tänään kello 1/2 1 päivällä käytte luonani.
+
+                                          Leskirouva Szánfalvay".
+
+Riemuiten kavahdin ylös paikaltani; olin melkein langeta Jancsin
+kaulaan. Tuo veitikka on tosiaankin silmänkääntäjä.
+
+-- Mitenkä olet tämän saanut aikaan?
+
+-- Älkää huoliko siitä, armollinen herra, suvaitkaa vain mennä
+määrähetkellä.
+
+Riemuissani annoin Jancsille -- 100 floriinia.
+
+Jancsi huomautti auttaessaan minua pukeutuessani, ettei koskaan ollut
+nähnyt minua näin kiihoittuneena.
+
+Senpä kyllä uskon.
+
+Vihdoin valmistuin.
+
+Täsmälleen kello 1/2 1 soi sähkökilistin rouva Szánfalvayn asunnon
+ovella.
+
+Juczi avasi oven.
+
+Hän punastui ja otti vastaan ilmeisellä ilolla.
+
+-- Suvaitkaa vain astua sisään, armollinen rouva odottaa!
+
+Palkinto -- 10 floriinia!
+
+Tuskin olin ehtinyt katsahtaa ympärilleni salissa, kun hän astui
+sisään, tuo enkeli ... jumalatar!
+
+Olisin tahtonut vaipua hänen jalkainsa juureen.
+
+Aloitan pyytämällä anteeksi...
+
+Hän keskeyttää hymyillen. Sanoo suuresti iloitsevansa, että minä olen
+ottanut ensi askelen, muuten hänen olisi täytynyt tehdä se.
+
+Hyvä Jumala ... taivas! mitä kuulen?
+
+-- Koskeehan asia meitä molempia ... meidän molempien yhteinen etu...
+
+"Asia!"... Hän sanoo sitä asiaksi...
+
+-- Te tiedätte siis asian? -- änkytin vavisten.
+
+-- Tiedän... Jancsi on sanonut sen Juczille, Juczi minulle...
+
+-- Ja teillä ei ole mitään sitä vastaan? -- änkkäsin kuin äsken.
+
+-- Kuka ottaisi vastustaaksensa rakkautta?... Minä puolestani en
+vastusta, suostunpa vielä avioliittoonkin!
+
+Olin vähällä keikahtaa alas tuoliltani.
+
+-- Avio ... liittoon?
+
+-- Tuohon käteen!
+
+Ja hän ojensi minulle pehmeän kätösen, johon tarttuen lankesin
+polvilleni ja huusin melkein tajutonna: "Kiitoksia! -- Kiitoksia!"
+
+Rouva Szánfalvay vetäytyi pelästyen takaisin.
+
+-- Minä pyydän ... mitä tämä merkitsee?
+
+-- Kiitoksia! oi kiitoksia!
+
+-- Mistä kiitätte? En ymmärrä!
+
+-- Siitä, että annoitte kätenne ja suostuitte avioliittoomme...
+
+-- Avioliittoomme? Eihän tässä ole puhe meistä!
+
+-- No kenestä siis?
+
+-- Jancsista ja Juczista! Teidän suosikeistanne. He tahtovat mennä
+naimisiin ja Juczi sanoi, että te Jancsin puolesta pyydätte häntä
+minulta, koska Juczi on orpotyttö ja minä olen hänen kumminsa.
+
+-- Ja sen tähden Te kutsuitte minut?
+
+-- Tietysti. Ikävä kyllä minulle ei enää tule onni tavata Teitä, sillä,
+ensi viikolla menen miehelään ja muutan pois Budapestista.
+
+Kuka oli ilvehtinyt? Jancsi vai tämä rouva? Vaiko molemmat hiukan?
+
+Tämä huvitus maksoi minulle summa summarum...
+
+Äh, laskekoon sen joku muu!
+
+
+
+
+NIMEN-UNKARILAISTUTTAJA.
+
+
+Benö Ösfalvi Ösfalvy...
+
+Se oli hänen nimensä!
+
+Hänen yhteiskunnallinen asemansa ... no, se ei ollut niin etevä kuin
+hänen nimensä.
+
+Sillä Benö Ösfalvy oli vain veronkantoviraston päällikkö maaseudulla.
+
+Vaan mitä oli tekeminen, kun Ösfalvi Ösfalvyen perintökartano oli
+mennyttä kalua ja ansioluetteloa ei voi täydentää etevämmällä kyvyllä?
+Hyvä on veronkantajankin virka.
+
+Kun ei vain tarvitsisi hallita moista roskaväkeä, kun vain jokaisella
+olisi vanha tai edes kunniallinen unkarilainen nimi.
+
+Mutta paljaita saksalaisia, slovakkilaisia, rumanilaisia, serbiläisiä
+nimiä!... Petrovics, Pfefferkorn, Schnabel, Dimitriu, Zinober,
+Hlavacsek, Kraplovácz... Niihinhän takertuu ihmisen kieli! Benö
+Ösfalvya tämä baabelilainen nimensekoitus kovasti harmitti, sillä hän
+on kelpo unkarilainen ... kiireestä kantapäähän ... joka jäsenessään,
+tunteessaan, ajatuksessaan.
+
+Unkarilainen kyökki, unkarilaiset viinit, unkarilainen sauna,
+unkarilainen tyttö puolisona, kaikki, kaikki hänen talossaan ja sen
+ympäristössä oli unkarilaista. Ainoastaan virasto -- se ei ollut
+unkarilainen. Ei niin, että Petrovicsien ja Pfefferkornien
+unkarilaisuus olisi ollut epäilyksen alainen. Pfefferkorn on syntynyt
+Jászberényissä eikä osaa sanaakaan saksaa; Petrovics tosin on syntynyt
+Oedenburgissa, mutta käynyt koulua Szegedissä, puhuu saksaa vain
+murtaen; kaikki viraston jäsenet puhuivat keskenään unkaria, sillä
+muuta kieltä he, vieraista nimistään huolimatta, eivät liioin osanneet.
+Mutta se se juuri harmitti Benö Ösfalvya.
+
+Saakeli soikoon! Jos he ovat unkarilaisia kieleltään, mieleltään --
+miksi pitävät sitte tuota vieraskielistä nimeä? Jotta heitä
+pidettäisiin vieraina ja muut kansallisuudet lukisivat heidät omaan
+rotuunsa?
+
+Benö Ösfalvy luuli itseään suureksi poliitikoksi ja semmoisena hän
+surulla huomasi, että valtakunta ei ole puhtaasti unkarilainen. Jo
+tuhannen vuotta siinä on asunut paljon saksalaisia, slaavilaisia,
+valakkilaisia -- niitten lukumäärä kasvaa ... vanhoista
+periunkarilaisista perheistä monet joutuvat rappiolle, häviävät. Jos
+vanha unkarilaisuus katoo, kuka luopi sen sijaan uutta, sillä ilman
+unkarilaisuutta valtakunta hajoo pirstaleiksi ja joutuu naapurien
+saaliiksi.
+
+Hän haasteli tästä iltapäivin kasinossa sielunheimolaisensa apteekkari
+Náczi Farkasin kanssa, mutta he eivät koskaan voineet sopia keskenään.
+
+Sillä periaatteessa he kyllä olivat yksimielisiä, mutta toimeenpanossa
+ei.
+
+Apteekkari oli luonteeltaan maltillinen, punnitsi asioita tyvenesti ja
+joutui usein kinaan kuumaverisen Ösfalvyn kanssa.
+
+-- Olisinpa vain ministeripresidentti, kyllä näyttäisin!
+
+-- Mutta rakas ystäväni Benö! Ei ketään voi pakoittaa muuttamaan
+nimeään unkarilaiseksi. Se riippuu jokaisen vapaaehtoisesta päätöksestä
+ja jos joku ei tunne niin ... ei ajattele niin kuin sinä ... jos hän ei
+voi tai tahdo käsittää, kuinka tärkeä maallemme mahtavan, nimeltään,
+kieleltään, mieleltään, sivistykseltään unkarilaisen kansan
+olemassa-olo on -- sille sinä turhaan saarnaat. Isänmaallista käsitystä
+ei käy ihmisiin valaminen. Sitä, jolta se puuttuu, ei tule loukata.
+Ehkä sen tuopi vielä aika, asianhaarat...
+
+Ösfalvya tämmöinen viisasteleminen ei ensinkään miellyttänyt.
+
+-- Miksikä ei voisi häntä siihen pakoittaa? Pieni pakko ei ole koko
+maailma. Ja hallituksen käytettävänä on kaikenlaiset keinot.
+
+-- Hallituksen ei mielestäni pitäisi sekaantua siihen... Se ei ole sen
+velvollisuus... Pysyköön se puolueettomana!... Mutta käytäköön asiaan
+yksityisesti, seuraelämässä. Koettakaamme ystävyydellä, lempeydellä
+saattaa tuttaviamme nimeenkin nähden liittymään kansallisuuteemme,
+johon he jo kieleltään ja kasvatukseltaan kuuluvat! Karttakaamme
+kaikkea väkivaltaa. Tuli ja rauta synnyttävät vastavaikutusta. Minä
+olen Deákin ja Eötvösin oppilas. Unkarilaisuutta, isänmaallisuutta
+ilman chauvinismia! Maltillisella, järkevällä politiikillaan he ovat
+enemmän hyödyttäneet yhteensulattamista kuin nuot tahdittomat, jotka
+jokaisesta härjänsilmästä tekevät elefantin...
+
+Kärsimättömästi väitti siihen Ösfalvy, että hansikoitulla kädellä ei
+voi mitään tulosta saavuttaa. Hän oli kyllä jo yrittänyt hyvällä saada
+alaisiaan virkamiehiä nimensä muuttamaan, olipa heille suositellut mitä
+kauniimpia unkarilaisia nimiä, mutta ei yksikään ollut siitä
+välittänyt. Kaikilla on millä mikäkin syynsä nimensä pysyttämiseen.
+
+Pfefferkornin isä on teurastaja ja ukko on sangen ylpeä nimestään. Hän
+suuttuisi poikaansa, jos tämä heittäisi sen nimen, jota härjät ja
+vasikat niin pelkäävät.
+
+Petrovics pelkää että häntä sanottaisiin viidenkymmenen
+kreutzerin unkarilaiseksi ja tehtäisiin pilkan esineeksi.
+[Nimenmuuttamis-hakemukseen Unkarissa on pantava 50 kreutzerin
+leimamerkki. Suoment. muist.]
+
+Schnabel ei saata muuttaa nimeään, sillä hän odottaa perintöä erään
+tätinsä jälkeen, joka asuu Wienissä, saksalainen syntyään. Tekisi hänet
+perinnöttömäksi.
+
+Zinober vastustaa periaatteen kannalta nimenmuutosta. Mitä hyötyä siitä
+olisi? Voihan olla hyvä unkarilainen saksalaisellakin nimellä.
+
+Hlavacsek loukkautui Ösfalvyn ehdotuksesta. Eikö hän tiedä, että
+Hlavacsek on vanha unkarilainen aatelissuku? Hlavácsi Hlavacsek? Ja
+aatelisnimeä ei saa muuttaa, ei sitä tee ylimystökään. Hlavácsi
+Hlavacsek seuraa ylimystön esimerkkiä.
+
+Dimitriulle oli Ösfalvy ehdottanut "Dömötör" tai "Demeter". Uusi
+nimikin alkaisi D'llä; ei tarvitsisi paitoja uudestaan merkata. Mutta
+Dimitriu ei taipunut kumpaiseenkaan. Hän tuntee itsensä rumanilaiseksi,
+tahtoo pysyä rumanilaisena, eikä hänen esimiehellään eikä kenellä
+muullakaan ole mitään tekemistä hänen nimensä kanssa.
+
+Kraplovácz on rakastunut erääsen slovakkilaiseen neiteen, jonka isä on
+panslavisti. Jos muuttaisi nimensä, menettäisi tytön, joka on sekä
+sangen varakas että sangen kaunis.
+
+Nämät personalliset aiheet kutistuivat Ösfalvyn silmissä mitättömiksi
+sen korkeamman kansallisen näkökannan rinnalla, johon asianomaiset
+eivät voineet kohota.
+
+Mutta vieläpä hän näyttää heille!
+
+Ylemmät viranomaiset eivät tosin sallineet hänen kiertokirjeessä
+kehoittaa alaisiansa virkamiehiä muuttamaan nimensä -- mutta viis
+siitä! Viraston päälliköllä on käytettävinään muitakin keinoja, joilla
+hän voi heitä "valistaa".
+
+Niin kauniilta kaikuvia, vanhoja nimiä, kuin hänen, he tosin eivät saa,
+mutta eivätpä he olekaan eteväin, vanhojen perheitten jäseniä, vain
+tuommoisia nousukkaita, heille kyllä kelpaa tavallinenkin nimi.
+
+Sillä yhtä paljon kuin Ösfalvy harrasti nimenmuuttamista, yhtä vähän
+hän piti siitä, että otettiin "historiallisia", ylhäisten vanhain
+perheitten nimiä. Humadyen, Kállayen ja muitten vanhain nimien
+lisääntymistä sillä lailla hän ei ensinkään kärsinyt. Eikä hän aivan
+ilman huoletta lukenut nimenmuutosluetteloja. Entä jos jonkun päähän
+pöllähtäisi muuttaa nimensä Ösfalvyksi! Ja sattumus jonakin päivänä
+veisi hänet yhteen jonkun "uuden" Ösfalvyn kanssa... Jumala varjelkoon!
+Sellainen yllätys ei olisi hänelle mieleen,
+
+Lisääntykööt Feketet, Kovácsit, Kisit, Németit ... mutta älköön
+kajottako vanhoihin nimiin! Niihin, joitten omistajista tulee
+kamariherroja.
+
+Näitä tämmöisiä hän usein toi esiin, mutta kerran hän siihen
+odottamatta lisäsi, että vastedes hän suosittaa vain unkarinnimisiä
+virassa ylennettäviksi. Se, jolla ei ole unkarinkielinen nimi, ei tule
+"avanceraamaan!"
+
+Kun virkamiehet kauhusta jähmettyen töllistelivät häneen, purskahti
+Ösfalvy kovaan nauruun.
+
+-- Niin, niin, hyvät ystävät, se on varma se! Jos syömme Unkarin
+valtion leipää, niin osoittakaamme itsemme myöskin sen kunnian
+ansainneiksi!
+
+Sanoi ja läksi pois.
+
+Pitäkööt hyvänään! Hänpä näyttää, että ilman kiertokirjettäkin käypi
+virallisesti vaikuttaminen ja hän on sitä kaikella voimalla tekevä.
+
+Eräs virka on avoinna, siihen hän suosittaa vain semmoisen, jolla on
+unkarilainen nimi.
+
+Mietiskelkööt nyt asiaa Pfefferkornit et consortes!
+
+Enimmin se koski Kraplovácziin, jonka avioliitto riippui
+virkaylennyksestä. Joka päivä hän saa morsiameltaan ruikuttavia
+kirjeitä, joissa aina vedetään samaa virttä, että isä jo on kovin
+suuttunut ja jos virkaylennys vielä viipyy kauan -- pakoitetaan hänet
+menemään toiselle. Muuan papan mieleinen slovakkilainen asianajaja
+kuluttaa alinomaa talon kynnystä.
+
+Oliko koskaan mikään Kraplovácz ollut vaikeammassa asemassa?
+
+Jos muuttaa nimensä, ei saa tyttöä; jos jättää muuttamatta, ei saa
+virkaa. Mutta ilman virkaa ei mitään tyttöä.
+
+Kuinka monta unetonta yötä Kraplovácz vietti vuoteellaan! Mitä tehdä?
+Entä jos joku häntä vuorossa alempana oleva suostuu ehtoon ja,
+puikahtaen hänen ohitsensa, riistää viran? Hän tietää kyllä Schnabelin,
+Petrovicsin, Zinoberin periaatteet ... mutta parin sadan floriinin
+palkankoroitus ja kauniilta kaikuva arvonimi -- ken voisi sitä
+vastustaa?
+
+-- Ösfalvy! Ösfalvy! -- huudahti hän tuskissaan, mitä minä siihen voin,
+että synnyin Kraplovácziksi enkä Ösfalvyksi?
+
+Koko yönä hän ei saanut unta silmiinsä. Mutta aamulla hän tyyntyi,
+sillä hän oli keksinyt pelastavan aatteen.
+
+Parin päivän kuluttua lähetystö virkamiesten puolesta kävi Ösfalvyn
+luona. Sitä johti Kraplovácz, joka valituin sanoin ilmoitti, että he,
+täysin käsittäen sen isänmaallisen kehoituksen tärkeyden, jonka hän oli
+heille tehnyt, olivat kaikki taipuvaiset unkarilaistuttamaan nimensä.
+
+Ösfalvy oli ilosta pakahtua. Kas siinä hänen keinonsa oivallisuus!
+Pikkuisen pakkoa vain!
+
+Hän kiitti heitä heidän kauniista aikeestaan ja lupasi omista
+varoistaan suorittaa ne 50 kreutzeriä, jotka menevät jokaisen
+hakemuksen varustamiseen leimamerkillä. Yhtä hän vain vielä pyytää.
+Kirjoittakoon jokainen paperille, minkä nimen on valinnut.
+
+-- Olemme kaikki valinneet saman nimen -- vastasi Kraplovácz.
+
+-- Koko virkamiehistö!
+
+-- Koko virkamiehistö!
+
+-- Ja mikähän se ihmenimi on, johon niin olette hassahtuneet? -- kysyi
+Ösfalvy uteliaana.
+
+Kraplovácz vähäisen epäröi, sitte rohkaisi mielensä.
+
+-- Kunnioituksesta rakastettuun esimieheemme muutamme kaikki nimemme
+Ösfalvyksi.
+
+Rakastettu esimies oli heittää lähettiläät ulos ovesta. Olivatko he
+menettäneet järkensä? Mikä typeryys! Ösfalvy on vanha, ikivanha nimi ja
+suku. Sillä on traditsiooneja, loistava menneisyys...
+
+Kraplovácz oli loukattu.
+
+Hän kysyy tuntehikkaasti, alentaisiko se heidän rakastettua
+esimiestään, jos he ottaisivat hänen nimensä? Olkoon vakuutettu, että
+he tulevat sitä kunnioittamaan ja ylpeydellä käyttämään.
+
+-- Senpä kyllä uskon... Osfalvyn nimeä saattaakin ylpeydellä käyttää...
+Mutta herrat eivät saa sitä nimeä ottaa... Minä kiellän sen... Valitkaa
+huomisillaksi toinen nimi!
+
+Seuraavana päivänä otettiin asia puheeksi paikkakunnan sanomalehdessä,
+vieläpä Ösfalvylle sangen mielistelevässä muodossa. Lehti esiin toi sen
+toivomuksen, että Ösfalvy ei asettaisi esteitä tämän isänmaallisen
+aikomuksen toteuttamiselle ja että hän käsittäisi sen jalon
+tarkoituksen, mikä on johtanut hänen alaisiaan virkamiehiä, kun he ovat
+yhdistäneet isänmaallisuuden kunnioitukseen esimiestään kohtaan.
+
+Mutta niin ei totta tosiaan rouva Jolánta Ösfalvy, omaa sukua Veéry,
+asiaa käsittänyt. Että Hlavacsekeista, Pfefferkorneista y.m. tulisi
+yhtä monta Ösfalvya; että hänen, todellisen Ösfalvyn jälkeläisten
+kanssa istuisi samalla koulupenkillä vale-Ösfalvyn lapsia; että hän
+itse, todellinen rouva Ösfalvy, olisi pakoitettu kaupungin
+perhepiireissä seurustelemaan ehkä puolen tusinan talmi-Ösfalvyn rouvan
+kanssa ja että yhden sukupolven jälkeen vale-Ösfalvyjakin pidettäisiin
+todellisina Ösfalvyina, ehkäpä, jos heidän jälkeläisensä sattuisivat
+köyhtymään, mutta talmilaiset rikastumaan, joku näistä vielä pestaisi
+todellisen Ösfalvyn palvelijakseen tai kyökkipiiakseen, -- sehän olisi
+kauheata!
+
+Rouva Ösfalvy heitti raivoissaan sanomalehden lattiaan ja alkoi soimata
+miestään raukkamaisuudesta, jos hän sallisi moista väkivaltaa. Onhan
+tuo nimenryöstö todellista rosvoilua! Jóska Sobri tai Marczi Zöld ovat
+vieneet vain rahaa ihmisiltä, mutta jättäneet heidän nimensä rauhaan.
+
+Benö Ösfalvy asettui puolustusasemaan vaimonsa hyökkäystä vastaan.
+
+Joutavia! Typeryyttä! Nuot kynäniekat osaavat vain valehdella. Jos
+toimittaja ei peräytä uutista, pieksää hän hänet kadulla!
+
+Entä Kasinossa, mitenkä hänet siellä otettiin vastaan!
+
+Siellä olivat jakautuneet kahteen puolueesen.
+
+Toinen oli sitä mieltä, että Ösfalvy ei millään muotoa saata suostua
+nimenanastukseen; kärsivällisyydelläkin on rajansa.
+
+Toinen puoli taas päinvastoin katsoi suostumusta isänmaalliseksi
+ansioksi. Ainoastaan sillä tavoin voipi unkarilaisuutta levittää,
+yhteensulatusta edistää.
+
+Ösfalvyn kävi sapelle.
+
+Hän kutsutti luoksensa Kraplováczin ja vaati häneltä, että koko
+virkamiehistö julistaisi sanomalehdessä kerrotun uutisen perättömäksi.
+Ennemmin hän antaa perään nimenmuutosasiassa, kun he vaan eivät tahdo
+hänen nimeään.
+
+Viekas Kraplovácz esiin toi syvän surkuttelunsa tämän johdosta, mutta
+lupasi sentään ottaa täyttääksensä Ösfalvyn vaatimuksen ... eräällä
+pienellä, sangen pienellä ehdolla kuitenkin.
+
+Esittäköön hänet avoimeen virkaan nimitettäväksi, älköönkä enää
+vaivatko virkamiehiään nimenmuutoskehoituksilla.
+
+Esitys lähetettiin jo samana päivänä asianomaisille.
+
+Sanomalehdessä oli seuraavana päivänä kaikkien virkamiesten
+allekirjoittama pätkä, jossa lehden kertoma uutinen nimenmuutoksesta
+julistettiin perättömäksi.
+
+Ösfalvy ei enää kehoittanut ketään nimeänsä muuttamaan.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkiä, by Árpád Berczik
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIÄ ***
+
+***** This file should be named 39317-8.txt or 39317-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/9/3/1/39317/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/39317-8.zip b/39317-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..bb0a7f9
--- /dev/null
+++ b/39317-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fe04ea0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #39317 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39317)