diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 38344-8.txt | 2858 | ||||
| -rw-r--r-- | 38344-8.zip | bin | 0 -> 51785 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2874 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/38344-8.txt b/38344-8.txt new file mode 100644 index 0000000..fdd2a2f --- /dev/null +++ b/38344-8.txt @@ -0,0 +1,2858 @@ +The Project Gutenberg EBook of Räisäspoika, by Juhana Kokko + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Räisäspoika + +Author: Juhana Kokko + +Release Date: December 19, 2011 [EBook #38344] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RÄISÄSPOIKA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +RÄISÄSPOIKA + +Kirj. + +Kyösti [Juhana Kokko] + + + +Werner Söderström, Porvoo, 1888. + +Werner Söderströmin kirjapainossa. + + + + +I. + + +Pitkät ovat pohjolan talviset yöt. Eihän niistä pilvisinä päivinä jää +paljon muuta kuin kaksi hämärää, varsinkaan näin Joulun edellä. Mutta +kun taivas käy sekeesen, niin näkyyhän se aurinkoki muutaman tunnin +aikaa. Nytkin olivat sen säteet tunkeutuneet Kuppasen pirttiin, missä +Suutari-Elkko pisteli noin kymmenvuotiselle talon Aapolle pitkävartisia +pieksusaappaita. Sentähden olikin Aappo aamusta alkaen uskollisesti +istunut suutarin vieressä sivupenkillä. Siihen sivu-akkunan eteen oli +Elkko aukaissut suutari-arkkunsa ja levittänyt työkalunsa. Itse istui +hän akkunaan päin jakkaralla, pisteli ahkerasti kenkää, ottipa +toisinaan vasaranki ja kapautteli sillä muutamia kertoja neulostansa. +Mutta Aappo se vaan katseli tuota tointa niin tarkasti, että olisi +luullut hänen aikovan mieheksi tultuaan suutariksi. Mutta ei toki +sentään. Hänkö suutariksi! Rikkaan Kuppasen ainoa poika. Jos joku olisi +uskaltanut tuota mainitakaan, olisi hän varmaankin saanut koko +talonväen leppymättömät vihat. Olihan se toki Kuppasen talonväki siksi +parempi suutareita ja muuta talonväkeä, ett'ei sen sopinut niiden +kanssa pirtissäkään asua. + +Hetken päästä aukeni ovi ja repaleinen, avojalkainen noin +kymmenvuotinen poika tunkeusi sisään. Hirveän suuri, alemma korvia +painunut karvareuhka oli hänellä päässä. Repaleinen, päällisitön ja +kova turkinkapura verhosi muuta ruumista. Sen alla olivat karkeat +hurstihousut ja paita. Vettä ei tämä puku -- enempää kuin pojan silmät +ja kädetkään -- ollut nähtävästi saanut pesun muodossa osakseen kaukaan +aikaan. Ne ainakin olivat yhtä mustat kuin viisi viikkoa +riihenpuinnissa käytetyt säkit. + +"Ka Räisäspoika!" huudahti Aappo. + +"Eikös tämä ole teidän ruotipoika?" kysyi Elkko. + +"Sehän tämä on", tokasi Aappo. + +"Poika raukka, sinulta ovat jo isä ja äiti aikoja sitten kuolleet..." + +"Mitä heistä sitten olisi hyvää ollut", kiiruhti Aappo keskeyttämään +suutaria, "koko Räisäsen sukuhan on aina ollut mainiota varkaan sukua. +Hänen isänsä ja äitinsä ovat olleet varkaita, ja tätinsä torppa +Kedonperällä on julkinen varkaan pesä. Parempi on hänelle, että on +tullut oikeitten rehellisten ihmisten kasvatettavaksi." + +Tuon saman saarnan oli poikaparka kuullut lukemattomia kertoja +emännältään; hän painoi sentähden päänsä alas ja huulet ne vetäysivät +omituiseen hymyyn, joka oli puoleksi irvistystä, samalla kuin +suuttumuksen puna levisi hänen likaisille kasvoilleen. -- + +"Mutta saarnatkaapa meille satuja", sanoi Aappo hetken päästä +suutarille. + +"Niin saarnatkaapa!" sanoi Anttiki -- se oli Räisäspojan nimi -- +suuttumuksensa unhottaen ja tuli lähemmä suutaria. + +"No joko häntä", sanoi suutari ja alkoi kertoa hirveistä rosvojutuista. + +Pojat istahtivat toinen toiselle ja toinen toiselle puolelle ikkunaa, +jonka edessä suutari työskenteli. Räisäspoika näytti enemmän +ahmivan kuin kuuntelevan noita merkillisiä juttuja. Hänen elävä +mielikuvituksensa liiteli kertomuksien matkassa synkkiin saloihin, +peljättäviin erämaihin, hirvittäviin rosvoluoliin ja sieltä jälleen +rauhallisiin ihmisasuntoihin yön synkässä hiljaisuudessa. + +Hän seurasi rosvojoukkoja ja erittäin niiden johtajaa pääsemättömiltä +erämailta kaupunkeihin ja kyliin, karkasi sieltä sikeimmässä unessa +nukkuvien ihmisten kimppuun, ryösti niiden rikkaudet ja pakeni jälleen +kaukaisiin luoliin, joista ei mikään ihmisvalta voinut heitä käsiinsä +saada. + +Niin selvänä hänen elävä kuvitusvoimansa loi kaikki esiin, että hän +tunsi jo jokaisen miehensäkin, joiden johtaja -- sitä tuskin mainita +tarvinnee -- hän oli. Kaikki seudut ja maisemat, kylät ja kaupungit hän +näki niin perin elävinä, kuin olisi niissä kaiket päivänsä elellyt. + +Elämä tuolla erämaissa tuntui hänestä niin perin viehkeältä, raittiilta +ja -- vapaalta, että hänen mielensä hehkuen halasi sinne päästä. + +Mutta yksi seikka hänestä tuntui vaan kamalalta. Sitä hän ei voinut +päähänsä saada, kuinka ihminen voi olla niin julma, että karkaa +syyttömäin ihmisten päälle heidän nukkuissansa; pahasti haavoittaa, +rääkkää ja tappaa heidät. + +Mutta pian kääntyi suutarinkin kertomus toiselle tolalle. Hän kertoi +mainiosta varkaasta, joka oli kaikkialla, eikä kuitenkaan missään. Kun +häntä etsittiin yhdestä paikasta, hän oli jo monien peninkulmien +päässä. Ja kun häntä etsittiin sieltä, saatiin tietää, että hän jo oli +varastanut päinvastaiselta suunnalta, ja kun häntä taasen koetettiin +tavotella sieltä, oli hän jo ilmestynyt tuotakin tuonnempana. + +Hän kulki kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin ja markkinoilta +markkinoille joutumatta milloinkaan etsivän poliisin kynsiin. Hän +pujahteli ulos ja sisään kenenkään huomaamatta ja puhdisteli ihmisten +taskut väen kokouspaikoissa koskaan kiinnijoutumatta. -- Mutta elikös +tämä varas sitten ylellisesti saaduilla rikkauksillaan? -- Mitä vielä. +Hän oli oikea tavaran tasaaja. Hän otti missä tiesi liiaksi olevan ja +jakoi niille, joiden tiesi tarvitsevan. + +Monet sairaat, monet kurjuutta kärsivät perheet ja monet sortuneet isät +ja äidit saivat usein apua tietämättä mistä se tuli. + +Itse eleli hän kesillä kaukana metsissä, usein nälkääki nähden ja +piiloskeli talvella kuopissa ja kellareissa. + +Kas tämä oli Räisäspojan mielestä jotain toista. Tämä oli elämää, jota +hän kaivaten kaipasi. Olla kesät vapaana Luojan raittiissa ilmassa, +masentaa vähän noita ylpeydestä tunnottomiksi käyneitä rikkaita ja +auttaa kärsimyksistä ja puutteista riutuvia köyhiä. -- Kas siinä +ohjelma, jonka edestä elää kannatti. + +Jospa ei juuri noin selvään, vaan jotain sinnepäin se kumminki oli, +mitä Räisäspoika mielessään tunsi, noita suutarin tarinoita +kuullessaan. + +Hän istui tuossa sivupenkillä, kyhnäytteli ruumistaan karkeita +vaatteitaan vastaan, tarttuipa usein kynsinki kiinni syyhyvään ihoonsa +ja kuunteli tarkkaavaisesti Elkon hupaisia tuntikautisia kertomuksia. + +Mutta päiväki se alkoi jo pimetä pimenemistään. Sentähden heitti Elkko +neuloksen jo penkille ja istahti itse lavitsalle. Pian aukeni pirtin +ovi ja joku rengistä tunkeusi ovesta, kantamuksellinen kylmettyneitä +pärepuita olalla. Hän kävellä tallusteli suoraapäätä pöydän luo ja +puottaa lomautti puut vähääkään itseään sujauttamatta laattialle. +Sitten hän meni verkalleen päre-orsien luo, sieppasi sieltä päreen, +raapasi siihen valkean ja pisti sen pihtiin. + +Vähitellen kerääntyivät talon piiat mikä kehruuksineen, mikä muine +käsitöineen pihdin ympärille. + +Aappo meni sisähuoneesen, missä talon väki säännöllisesti asui, +erotettuna palvelusväestä, vaan pian tuli hän jälleen pirttiin +talikynttilän pätkä kädessä. + +Sen nähtyään kiiruhti ensin tullut renki kirveskahan luo, sieppasi +kirveen ja alkoi särkeä pärepuita. + +Mutta Aappo ei sitä ollut huomaavinaankaan, pisti vaan kynttilän +pätkään valkean, tipautti siitä pöydänpää-ikkunalle muutamia kertoja +talia ja istutti kynttilän siihen palamaan. Sitten hän pyörähti +kopeasti ympäri, keikautti niskojaan, ruikkasi kerran ja lähti +pirtistä. + +Kun Elkko huomasi, että hänelle tuotiin valkeaa, istahti hän jälleen +työhönsä, ja alkoi kertoa Tollolan elämästä. + +Pian aukeni ovi taasenki ja toinen renki tuli sisään perässään rekeä +vetäen. Keulapaju oli näet katkennut ja oli puhdetyöksi siihen uusi +paju saatava. + +Jo puolisten aikaan oli hän pistänyt pajunki sitä varten uuniin +sulamaan. + +"Otapas poika valkea ja tule näyttämään", sanoi viimeksi tullut renki +Räisäspojalle. + +Poika kyhnäytteli vaan ruumistaan, eikä näyttänyt kiirettä pitävän. + +"P ... ttäkö siellä kähnit -- joudu valkean näytäntöön!" ärjäsi renki. + +"Mihinkä kiire? -- Onhan Jumala luonut aikaa särpimenki varalle" tuumi +poika. + +"Elä sinä koettele minun kärsivällisyyttäni." + +"Joudat kärsiä kiuttua kekriin asti", tuumi poika ja kyhnytteli +itseään, mutta otti kumminki valkean ja meni rengin luo. + +Mutta Elkko se vaan pitkitti kertomustaan, miten Tollolassa, kun +juominkiinki lähdettiin, otettiin kokonainen rahakuorma mukaan. + +"No ei siellä sitten usein mahdettu juomingissa käydäkään", tiedusti +poika. + +"No ei juuri usein", arveli Elkko, "sillä kun oli viinaa kotonaki, +useinki siellä veneellä puuron silmässä soudettiin ja ämpärillä viinaa +suuhun syydettiin." + +"No peijakas soikoon! -- Siellähän oliki elämä kuin puolen kannun +taivaassa!" huudahti poika. + +Mutta samalla sai hän äkäisen tuuppauksen niskaansa. + +"Mitä sinä siinä ympäri huonetta viipotat", ärjäsi renki samalla +pojalle, joka tuon keskustelun ajalla ei ollut muistanut pitää valkeaa +aivan siellä, missä olisi pitänyt. + +Poika kyhnäytti vaan ruumistaan. + +"Ja täitäki siinä on sitten, että tippuu", tikasi renki sen nähtyään. + +"Joka ei pidä kiinni, se puotkoon", arveli poika levollisena. + +"Taitaapa se tuo Räisäspoika olla yhtä sukkela sanaseppä kuin +isävainajansaki", arveli Suutari-Elkko. + +"Mikäs se on -- tulleeko hänestä sitten yhtä sukkela taskuvaras, kuin +isästään", arveli joku piioista. + +"Ei se ollut juuri poikia pahempi äitikään", arveli se renki, jolle +Antti valkeaa näytti, "kerranki, kun olimme äitivainajani kanssa +samassa komppaniiassa hänen kanssaan kylää kiertämässä, varasti +Räisäspojan äiti minun äidiltäni uuden hurstipaidan." + +Taasenki vetäysivät Räisäspojan huulet omituiseen irvistykseen ja +suuttumus kuvausi selvästi hänen kasvoihinsa; mutta sanaakaan ei hän +virkannut. -- + +Niin se kului ilta siinä yhtä ja toista jutellessa, kunnes piiat +alkoivat emännän käskystä laittaa ruokaa pöytään. + +Suutari käskettiin talonväen kanssa sisähuoneisin syömään. + +Piiat ja rengit istahtivat kahdenpuolen pirtin perässä olevaa pitkää +pöytää vastakkain syömään. + +Emäntä ei ollut viitsinyt ruveta mihinkään iltaiskeiton puuhiin, +saattaahan sitä syödä mitä sattuu olemaan -- niin arveli emäntä -- ja +olihan niitä päivällisiä lihapottuja jäänyt siksi, että talonväelle ja +suutarille. -- Väelle oli emäntä kiehauttanut vaan pikkusen +maitosuolaa, ett'ei kalaa niin paljon kuluisi. + +Makealle se tuo maitosuola sentähden näytti Räisäspojastakin, se kun +tuossa kupissa höyrysi ja voin rasva vielä päälliseksi pinnalla +kelluili. Joka kerta kun hän tuolta nurkastaan näki leipää maitosuolaan +pistettävän ja sitten kättä silmillään suuhun seuraten huomasi miten +mehevä pala siitä suuhun nytkähti, aukeni hänenki suunsa ja oikeen +kuuma vesi kielelle herahti. Ja sitten tuommoinen paksu komea piimä, +jota olisi vaikka kyynärällä voinut mitata, olisi kai sillä +Räisäspojanki mielestä kelvannut palaa alas painaa. Mutta eipä se +sentään ole ruotipojalla niin painettu kuin ajateltu. Täytyy odottaa +siksi kuin paremmat ovat syöneet ja syödä sitten mitä jäämään sattuu. + +Kun väki oli iltaselta päässyt, menivät rengit talliin hevosia +illastelemaan ja piiat alkoivat korjata ruokaa pöydältä. Tulipa +emäntäki pirttiin, kallisti maitosuolakuppia ja piimätuoppia ja siirti +niitä pöydän nurkalle. Hän otti vielä kaksi suurta leipäpalastaki, pani +silakan niiden päälle ja asetti neki tuohon pöydän nurkalle +töröttämään. + +"Syö sinäki, poika", sanoi hän sitten heittäen ynsiän silmäyksen +Anttiin. + +Toista käskyä ei Räisäspoikakaan odottanut, vaan teki kuten käskettiin. +Olihan se tuo maitosuola jo jähähtänyt ja voinrasvaki sen pinnalta +hävinnyt, mutta nälkä se on ruoan tyyrmanni, sanotaan. -- -- + +Siinä kylpiessä ja yhtä toista pakinoidessa kului vielä muudan tunti, +ennen kuin maata ehdittiin. Piiat ja rengit paneusivat maata pirtin +sänkyihin. Suutarille tehtiin vuode pirtinpöydälle. Räisäspojalle vaan +ei näyttänyt missään sijaa olevan. + +Hän vilkasi ympäri huonetta, otti suutarin jakkaran, vei sen +päre-orsien kohdalle, hyppäsi tuolille, tarttui orresta kiinni, vetäsi +itsensä notkeasti kuin suolingainen orrelle ja siirtyi siitä päreitten +päälle. + + * * * * * + +"Parhaan paikan se poika itselleen keksi", arveli suutari-Elkko. + +Vieläpä siinä yhtä ja toista maatapanonki jälkeen puheltiin, kunnes +raskaammat hengitykset ja kuorsaukset ilmaisivat yhden ja toisen unen +helmoihin vaipuneen. + +Räisäspoika vaan ei nukkumaan tahtonut päästä. Nuo suutarin tarinat +olivat hänen mielikuvitustaan ylenmäärin kiihoittaneet. + +Johtuipa siinä yhtä ja toista miettiessä mieleen äitivainajakin. +Hämärästi hän vielä muisti sitä. Isänsä oli hän kokonaan unhottanut. +Hän muisti miten kalpeana äiti makasi vuoteellaan ja taputteli häntä +poskelle. + +"Lapsi raukka!" niin sanoi äiti siinä taputellessaan, "kun tämä käsi on +vaipunut, ei ole enään maailmassa yhtään, joka sinua helleydellä +kohentaisi." -- Niin hellä oli äitini, jolla minua nyt lakkaamatta +haukutaan. Mutta ehkäpä juuri sentähden, että hän oli kaikkia muita +ihmisiä parempi, eivät nämä häntä kärsineet, eivätkä haudassakaan +hänelle rauhaa anna. + +Tämän kaiken tiesi äitini ja suri kohtaloani vielä kuolemassakin, sillä +toden totta ei yksikään rakkauden säde ole osakseni äitini kuoltua +tullut. -- Jotain semmoista tunsi hän sydämessään, kunnes uni hänen +silmänsä ummisti. -- -- -- + +Kun Räisäspoika aamulla heräsi, olivat kaikki muut huoneen jättäneet. + +Arvelematta koppoi Antti turkkinsa, jotka oli illalla päänsä alle +pistänyt. Mutta kovin painosti uni hänen silmiänsä. Kumminkaan ei hän +päre-orsille enään nukkumaan jäänyt, sillä hän tiesi, että kun rengit +sisälle saapuvat, ajavat he taasen hänet valkean näytäntöön. Hän hypätä +käpsähytti keveästi kuin orava orsilta alas, pisti turkin päälleen ja +pujahti ulos. + +Kylmä oli ilma ulkona ja kovin tuntui lumi kylmältä paljaisin +jalkoihin. Hän pujahti sen tähden saunaan, joka ei vielä ollut +illallisestaan kovin jähtynyt. Siellä toivoi hän saavansa vielä jonkun +tunnin nukahtaa. + +Noin tunnin päästä kuuli Antti astumisen hipsutuksia saunan oven +edestä. Hän vetäytyi ovenpieleen. Saunan ovi aukeni ja Aappo huusi +Antin nimeä, mutta Antti ei vastannut mitään. + +Aappo tuli saunan ovesta sisään, mutta samalla pujahti Antti ulos, vaan +kuinkahan lienee niin sattunut, että pimeän päässä hänen kyynäspäänsä +sattui Aappoon ja hän hojeltui päistikkaa saunan eteen silmälleen. + +"Minne sinä menet!" kiljasi Aappo ja syöksyi hänen niskaansa. Huima +ottelu syntyi poikien kesken. Aappo, joka oli hiukan voimakkaampi, +koetti vetää retuuttaa Anttia pirttiä kohden. Antti kiroili synkeästi. +Mutta kun ei hän Aapolle mitään voinut, heittäysi hän painollaan +pitkäkseen maahan. + +Aappo koetti venyttää häntä niskasta pirttiä kohden, mutta kun Antti +kiskoi itseään toiseen suuntaan, huomasi Aappo, ett'ei hän Räisäspoikaa +sisään saisi. Sentähden alkoi hän häntä nyrkeillään lyödä kopiloida +ympäri korvia, minkä ehti. Mutta yht'äkkiä hyppäsi Räisäspoika +seisoalleen ja lähti juoksemaan, Aappo tarmoi häntä turkin helmuksista +kiinni, Antti koetti kiskoa itseänsä irti, mutta Aappo ei häntä +laskenut. + +"Vai sillä tavalla sinä lähdet!" kiljasi Aappo, lyödä mukiloi vielä +muutamia kertoja Anttia päähän ja laski hänet menemään. + +Antti hyppäsi saunan luo, koppoi kiven sen nurkasta ja paiskasi sen +Aappoa kohden. Synkeä kirous kohosi hänen huulillensa. Aappo sai +kumminki väistetyksi, jotta kivi ei häneen sattunut. Nyt alkoi Antti +juosta minkä ehti lähimmäistä taloa kohden, johon oli vähilleen venäjän +virsta. Josko jalkoja paleli, siitä ei nyt huolimaan joutanut, sillä +hän tiesi entuudestaan, että Aappo isännälle kertoisi Antin häntä +kivellä heittäneen, josta taasen seuraisi selkäsauna semmoinen, että +oikeen selkänahkaa karmi sitä ajatellessa. + + * * * * * + +Puutteenkaupunki... Mitä -- onko sellainenki Suomessa? -- Niin eihän +sitä enään ole, mutta vielä noin viisikolmatta vuotta takaperin se oli. +Jos silloin satuit matkustamaan Limingasta Ouluun päin menevää +maantietä, niin lienee silmääsi pistänyt tuo tiheä mökkiryväs tuossa +Kedonperässä, Ängeslevän ja Tyrnävän jokien välillä. Olihan siinä aina +joku puuhuoneki, vaikka tosin -- ainaki mitä ulkohuoneisin tulee -- +turpashuoneet näyttivät olevan kaupungissa enimmin suosittua kuosia. +Kaupunkilaisten mielestä oli mukavampaa ottaa rakennusaineet lähellä +olevista kentistä kuin raijata niitä peninkulmien takaa aina Temmes- ja +Tyrnävän ylipäästä saakka, sillä Limingan metsistä ei rakennusaineita +siihen aikaan saanut. + +Kuten ainaki kaupunkilaisilla, -- niinpä Puutteenkaupunginki asujamilla +olivat vapaammat mielipiteet kuin maalaisilla. Liminkalaisetki pitivät, +kumminkin mitä kolopajuihin tulee, ne yhteisinä ja useapa arveli muunki +metsän varkaudesta, ettei se ollut rikos. Puutteenkaupunkilaiset +menivät kumminki askelta edemmäs. He nimittäin sulkivat heinätki tuon +yhteisen tavaran joukkoon ja ottivat siis niitäkin mistä mukavimmin +saivat. + +Mutta kun maalaiset eivät millään tavalla tahtoneet vapautta niin +pitkälle ulottaa ja kun suuri osa kaupunkilaisista aikojen kuluessa +meni vielä askelta edemmäksi ja alkoi vaatia kaiken tavaran +yhteisyyttä, niin syntyi tästä kaksi jyrkästi toisistaan eroavaa +puoluetta. Mutta kuten ainaki maalaispuolue, -- niinpä oli se +Limingassaki paljoa mahtavampi, josta seurasi kaupunkilaisten +perinpohjainen häviö. Nyt onkin enää koko kaupungista tuskin muuta kuin +rauniot jälellä. -- Mutta siihen aikaan, jolta tämä kertomus alkaa, oli +tuo jättiläistaistelu vasta alullaan. + +Vähän matkaa Puutteenkaupungista oli Räisäs-Eevan torppa. Tuohon +jokitörmään oli alaosa huoneista kaivettu ja ylempi osa oli turpeista +muuraeltu. Metsäisien seutujemme asukas tuota tuskin ihmis-asunnoksi +ymmärtänyt olisi, mutta Liminkalainen on tuollaisiin asuntoihin niin +tottunut, ettei hän siinä mitään merkillistä huomaa. + +Palavan päreen oli Eeva uunin rakoon pistänyt ja istui siinä nyt +riittymäisillään olevan lieden edessä. Pesemätön, liedeltä pois +siirretty pata osoitti, että vaatteiden värjäys oli juuri päättynyt, +vaikka värjätyt vaatetavarat olivat huolellisesti pois korjatut. + +Verkalleen nousi hän istualtaan, loi silmänsä ovea kohden, ikäänkuin +jotain odotellen ja näytti kuuntelevan, eikö jo askelia kuuluisi. +Varreltaan ei hän ollut pitkä, mutta muutoin näkyi hän olevan +täysijäntereinen ja tukeva nainen. Vanhuus ei vielä ollut ehtinyt hänen +poskiansa rypistää ja muutoinki oli hän vielä verevä, hyvän näköinen ja +nuorekas, tuskin neljänkään kymmenen vuoden vanha nainen. + +Kun ei ketään tulevaksi kuulunut, kääntyi hän peränurkkaa kohden, +läheni verkalleen siellä olevaa pöytäkaappia, avasi sen, veti sieltä +korkilla suletun kivipullon, ottipa vielä jalattoman pikarinki, avasi +korkin ja kaatoi pullosta kirkasta nestettä pikariin ja nakkasi sen +suuhunsa. Ottipa vielä lihapalasenki kaapista ja haukkasi sitä. Nyt +näytti hän aikovan asettaa pullon ja pikarin paikoilleen, mutta kaatoi +kumminki sitä ennen toisen pikarillisen ja nakkasi sen samaa tietä kuin +edellisenki. + +Sitten istui hän uudelleen tuohon lieden eteen jakkaralle, asetti +kyynärpäänsä polvelle ja nojasi päänsä kättä vasten. Hetken päästä +alkoivat hänen poskensa punoittaa entistä enemmin. + +"Sinne se Källi-Aapeliki nyt aattui viikkokaudeksi", jupisi hän +itsekseen. "Merikeli Ouluun kuuluu olevanki hyvä ja kun kerran on +päässyt hyvään heinän vedon vauhtiin, niin eihän sitä niin hevin malta +heittää näin pitkillä pimiöillä. Kyllähän ne rikkaat taasenki kiroavat +heiniänsä, mutta ottakootpa hiiren hännästä kiinni. Näin mukavaa heinän +vetokaunaa tuskin miesmuistiin on ollut. Pimiän päässä on nätti pistää +häkkiinsä heiniä mistä mukavimmin saamaan sattuu, ajaa viilettää +pimiässä jäitse kaupunkiin ja purkaa vielä samalla pimeällä häkkinsä +siellä. Onhan niitä aina Oulussaki ihmisiä, jotka eivät juuri moiti, +jos hiukan helpommallaki saavat heinähäkin ja mahdotontahan se on +kaupunkilaistenki tietää, kuka siellä omia heiniään myö ja kuka toisen. + +"Mutta tuo Källi-Aapelin Maija minua naurattaa. Hän käypi täällä minua +haukkumassa, juurikun se minun syyni olisi, että Aapeli minusta vähän +niinkun tykkää; enkähän minä ole käskenyt Aapelin täällä käydä, vaan +minkäpä minä hänelle teen, kun hän aina tänne tulee. + +"Kumma ettei Rytköstäkään jo kuulu. Luulin hänen kumminki tänäpäivänä +viimestään tulevan, mutta kello jo kahtatoista alottaa, eikä vielä ole +tullut. Tuo hevonenki tuolla jouten seisoo. Kun olisi tullut, niin +olisi saanut mennä sillä hanki heinän vetoon, nyt kun on niin mainio +merikulku. Nuo värjäyksethän nuo vetävät niin ajan, etten itsekään +jouda lähtemään. Nyt on jo viimeinen Adventti-sunnuntai, ylihuomenna +Joulu ja sitten ei monta päivää enään ole, ennenkun Kuopioon täytyy +lähteä ja siihen asti pitää olla kaikki värjättyinä. Tulkootpa sinne +rikkaat tavaroitansa tuntemaan, jos haluttaa. -- Maatakihan tässä +pitäisi pian panna." + +Hän nousi istualtaan mennäkseen illalliselle. Sitä ennen hän kumminki +veti oven hakaan ja tutki tarkoin, olisiko ovi nyt niin lujassa, ettei +kukaan pääsisi. + +Sitten otti hän muutamia vaatekappaleita uunin edestä jakkaralta, +lähestyi ennenmainittua pöytäkaappia, siirti sen paikoiltaan ja alkoi +varovasti purkaa turveseinää. Hän veteli vetelemistään turppaita tuolta +laattian rajasta, jotta seinään tuli noin neliökyynärän suuruinen +aukko. + +Sitten otti hän vaatekappaleet, viskasi ne aukosta ja tunkeutui itsekin +siitä, sillä aukko oli alempana maanrajaa. + +Mutta pian näkyi Eevan pää aukosta ja samalla ilmaantui muukin ruumis +uudelleen pirttiin. Hän pisteli irroitetut turppaat niin taitavasti +paikoilleen, ettei sitä paikkaa juuri muusta seinästä eroittaa voinut, +sillä jos liikutettavien turpasten laidoista muutamia palasia silloin +tällöin lohkeili, niin Eeva piti huolen, että samallaisia palasia +lohkeili muistakin paikoista seinää, joten ei siinäkään mitään silmään +pistävää eroa ollut. Eeva siirti pöytäkaapin paikoilleen ja huone oli +jälleen entisellään. + +Samalla kuului hiljaista koputusta ovelle. Eevan silmät kävivät +pyöreiksi ja hän kuunteli tarkasti. + +"Täti!" kuiskasi ääni oven takaa. + +Eeva kynsäsi tyytymättömästi korvallistaan, sillä hän tunsi äänestä +Räisäspojan. + +"Täti kulta!" rukoili poika, "laskekaa minua sisään." + +Eeva aukasi oven haasta ja Räisäspoika vetäysi sisään. + +"Mikä sinua tänne sydän yöllä hiivaa?" tiuskasi Eeva, "ei paljoa +puutu, etten aja sinua samaa tietä kuin tullutkin olet." + +"Täti kulta", änkytti poika, "sallikaa minun jäädä tänne edes +muutamaksi päiväksi, minä olen niin onnetoin!" + +"Mutta Jumalan tähden, mistä olet tuommoiset komeat saappaatkin +itsellesi kaivanut! Sano suoraan, oletko ne varastanut! -- Tuommoiset +pitkävartiset mustankengänsaappat ja vielä punaiset sahviaanit suissa, +aivan niinkuin parhailla talonpojilla. -- Sano heti, mistä ne sait." + +Antti itkeä nyyhkytti niin katkerasti, mutta kuiskasi kumminkin erään +talon nimen. + +"Minä ymmärrän, sinä olet ne sieltä varastanut", tiuskasi Eeva. + +"Täytyihän minun, kun paleli niin kovin jalkoja!" + +"Sinä karkaat ensin talostasi, varastelet sitten ja tulet vihdoin +varastettuin tavaraisi kanssa rehellisen tätisi luo, kaunista! -- Mutta +huomenna vien sinut Kuppaselle takaisin." + +Antti alkoi sen kuultuaan nyyhkiä yhä katkerammin. Hänen mieleensä +johtuivat ne monet ankarat selkäsaunat ja ylimalkaan se tyly kohtelu, +jota hän Kuppasella oli osakseen saanut, hän itki niin sydämellisen +katkerasti, että olisi luullut kivienkin heltyvän, mutta Eevaa ei se +näyttänyt paljon liikuttavan. + +"Selitä, miten sinä saappaat sait varastaneeksi!" käski vihdoin Eeva. + +"Minä hiivin iltahämärässä kenenkään huomaamatta uunille", selitti +poika, "makasin siellä koko iltapuhteen kutvahtamatta, ja kun illalla +maata asetuttiin, pidin tarkalla silmällä, minne talonpoika kenkänsä +pani ja kun talonväki oli päässyt sikeimpään uneen, hiivin uunilta, +sieppasin kengät käteeni ja pujahdin ulos." + +"Taitaapa pojasta tulla sukkela varas", tuumi Eeva itsekseen, "mutta +hän on niin kovin lapsi, etten voi häntä vielä huostaani ottaa, mutta +antaahan kulua muutaman vuoden, niin kyllä sitten..." + +Mutta samalla kuului raskaita askelia oven takaa. Molemmat pörhistivät. +Antti näytti säpsähtävän, että jos häntä takaa ajettaisiin, ja yritti +mennä piiloon. + +"Elä ole tietävinäsikään", sanoi Eeva pojalle ja alkoi huolettoman +näköisenä laittaa ruokaa pöydälle. + +Ovi aukeni ja suuri karhean näköinen, mustapartainen mies astui sisään. + +"Yhäkö tapaan sinut valveella", sanoi tullut ja loi suuret säkenöivät +silmänsä Eevaan. + +"Kas Rytkönen", sanoi Eeva, "missä sinä olet näin viipynyt?" + +"Olen kierrellyt tuolla Oulun puolella, tulin iltapuhteella tuonne +Riekkis-Sakarin mökkiin ja olemme siellä ryypänneet muutaman +korttelin", sanoi Rytkönen, "mutta eikö sinulla ole ollenkaan, sieltäki +se loppui, kun juuri alkuun pääsimme?" + +"Taitaahan sitä yksi pään täysi olla", sanoi Eeva, otti kaapista +kivipullon ja laski sen pöydälle, "mutta mikä kääry sinulla kainalossa +on?" + +"Se on Riekkis-Karoliinan kirkkohuivi", sanoi Rytkönen, tarttui +ahnaasti pulloon ja otti hyvän siemauksen. + +"He! ota sinäki", sanoi hän Eevalle. + +"No joko häntä", sanoi Eeva ja kuilasi hänki. -- "Vai +Riekkis-Karoliinan kirkkohuivi; no, varas varkahan varasti, piru petti +perkelehen, -- hah hah hah!" nauroivat he yhteen ääneen. + +Rytkönen tarttui uudestaan pulloon, otti aika kulauksen ja samoin teki +Eevaki. + +"Kas nythän tuota aletaan alkuun päästä", sanoi Rytkönen, "mutta mikä +vääkky sinulla tuolla nurkassa nuokkuu?" + +"Se on minun velivainajani poika", sanoi Eeva, "tule syömään Antti ja +mene sitten uunille nukkumaan." + +"Vai olet sinä Anttivainajan poika", sanoi Rytkönen, "mutta tuleekohan +sinusta toki isäsi poikaa. Otapas ryyppy, pitäähän noin suuren pojan jo +toki opetella... No ota paremmin!... Ryyppää vielä kerran!" kehoitti +hän Anttia ja Antti kallisti kolme kertaa pulloa ja otti aina viinaa +suuhunsa, vaikka eihän sitä paljon kerralla ottaa saattanut, +harjaantumaton kun vielä oli. + +"Mutta hitto vieköön!" sanoi Rytkönen, "sinustahan tulee mainio +taskuvaras; tuommoiset pienet pehmoset ja luiskeat kätöset; vähän +harjaantumista vaan. Nämähän ovat oikein erinomaiset taskuvarkaan +kätöset; kas niin, voivat puristua käsiseljän kohdalta yhtä hienoiksi +kuin kalvosestaki. Näistähän voi käsiraudatki riistää pois ikäänkuin +vanttuut. Kas noin sinun pitää oppia sormesi puristamaan, kun sinä +ihmisten taskuihin kätesi pistät. Sormet suorina, muut sormet yhteen +puristettuina, etusormi vaan vapaana. Sillä pitää sinun sitten oppia +tunnustelemaan, mitä taskussa on ja jos siellä jotain kelpaavaa olemaan +sattuisi, niin puristaa se etu- ja keskisormien väliin ja varovasti +vetää suikauttaa se pois. Koetahan nyt varastaa tuo kukkaro tuolta +minun taskustani... Kas niin... Ei, ei; enemmän varovaisuutta! No +koetahan uudelleen... Kas niin... No... Ka johan se on siellä! Hyvä, +hyvä! En todellakaan tietänyt milloin hän kukkaron taskusta sieppasi, +kuin pääni käänsin. Varsin mainiota! -- Mutta muutoinkihan sinulla on +ruumis hoikkanen ja notkea kuin käärmeellä. Tuohan voi mahtua vaikka +minkälaisesta rei'ästä sisään; huomenna vaan harjotamme vähän siihen +suuntaan. -- Mutta pahat kantapääthän sinulla ovat. No se ei muuta +haittaa, mutta niistä on niin vaikea jalkarautoja pois saada, ne kun +ovat tuommoiset pitkät suipokkaat." + +"Te sanoitte, että minusta tulee mainio varas?" kysyi Antti. + +"No kerrassaan!" vakuutti Rytkönen. + +"Semmoinenko joka pujahtelee ulos ja sisään kenenkään huomaamatta?" + +"Juuri semmoinen!" + +"Jako puhdistaa ihmisten taskuja väentungoksessa koskaan kiinni +joutumatta?" + +"Silmäänki!" + +"Jako auttaa köyhiä ilman että nämä tietävät mistä ovat apua saaneet?" + +"Ah hah hah...", nauroivat Eeva ja Rytkönen yhteen suuhun, "kaikkipa +sinun päähäsi pistää." + +"Hih kuinka lysti!" kiljahteli Antti ja alkoi hypellä ympäri laattiaa, +"hih kun on lysti! Minusta tulee mainio varas! -- Kuulkaa, täti, +minusta tulee mainio varas, joka pujahtelen ulos ja sisään kenenkään +huomaamatta! -- Kuuletteko te, minä puhdistelen ihmisten taskut koskaan +kiinni joutumatta! -- Hih kun on lysti! Täti hoi, minulla on lysti! +Minä autan köyhiä ilman, että nämä tietävät mistä he apua saavat! +Tämäpä lystiä! Hiuh! kun on lystiä...!" + +"Juotit nyt tuon pojan päihinsä", sanoi Eeva. + +"No ei se mitään haittaa; häntä ei saa pois täältä laskea; minä saan +hänestä mainion kätyrin; minä tiedän monessa paikassa täällä runsaasti +saalista, mutta jota en käsiini saa, kun se on niin ahtaiden +kulkupaikkojen takana, mutta tuo poika semmoisista rei'istä kyllä +mahtuu. Yhdessä hänen kanssaan tuomme sinulle runsaat saaliit ja +silloin täytyy sinun hankkia suurempi väripata", sanoi Rytkönen. + +"Saahan poika täällä olla", arveli Eeva, "jos hänestä jotain hyötyä on. +Tule syömään Antti!" + +"Hih kuinka lysti!" kiljasi Antti ja hoiperteli pöydän luo. + +"Mutta ota ruokaryyppy", sanoi Rytkönen, otti pullon, ryyppäsi ensin +itse, antoi sitten Antille, tarjosipa vielä Eevalleki, jotka molemmat +ottivat kulauksen ja Antti hanhisteli syömään. + +"Mutta etkö sinä siunaa syömään ruvetessasi; eikö siellä rikasten +ruokaa syödessä ole tapana siunata?" kysyi Rytkönen. + +"Siunataanhan siellä toisinaan." + +"No, miten? -- Koetapa osaatko?" + +Antti pani kätensä ristiin ja luki hartaasti: "Suuta korviin, mahaa +polviin, repäse nyt hyvä isä rensseliä, että rikkaan ruoka kuluisi!" + +"Hah hah hah! sepä mainiota, kokonaan erinomaista. Kas semmoisen +rukouksen perästä sitä sopii syödä, että isäntä pöydän päässä vapisee", +sanoi Rytkönen ja naurattihan se Eevaaki. + +Antti koetti syödä, mutta siitä ei mitään tulevan näyttänyt. Vihdoin +lavahti hän pöydän eteen laattialle, Rytkönen talutti hänet uunin luo +ja nosti hänen uunille, johon Antti pian nukkui. + +Samalla kuului koputusta ovelle: "Joko siellä nukutaan?" kysyi ääni +oven takaa. + +"Jo", sanoi Rytkönen, "se on Riekkis-Sakari, joka tulee tuota huivia +hakemaan, pistä se piiloon", sanoi hän hiljempaan Eevalle, joka pistiki +huivin sängyn nurkkaan. + +"Avatkaapa! -- minulla on asiaa", sanoi Sakari ja Eeva löysäsiki oven +haasta. + +"Ka tännekö se huivin varas karsi", sanoi Sakari, "hae heti tänne se +Karoliinan kirkkohuivi!" + +"Pidä sinä pienempää ääntä", rönkäsi Rytkönen karheasti nyrkkiään +näyttäen, "tahi jos tästä putoaa, niin ei jää muuta kuin märkä sija +koko miehestä." + +"Jos et anna sitä huivia, niin menen huomenna nimismiehen luo." + +"Sinä sen uskaltaisit tehdä! Luuletko minun jäniksen passilla +liikkuvan, niin kuin sinä teet. Muistatko mitä kerroit päivällä +tehneesi, kun Märkälän vaari teillä heinän syynillä kävi ja heinänsä +sinun ladostasi löysi: muistatko, että sinä silloin vesissä silmin +häneltä rukoilit armoa juurikuin kaikkivaltiaalta keisarilta, mutta +minkä verran voitit tuolla rukouksellasi? -- Joo, Märkälän vaari lähti +teiltä uhaten, ettei hän varasta säästä!" + +"Varasta!" huudahti Sakari, "no kaikkea sitä kuulee. Pidätkö sinäki +minut varkaana; kentiesi samallaisena kuin itseki olet, siitä syystä, +että minä aina silloin tällöin heinähäkin otan, mistä mukavimmin +saamaan sattuu. Mutta hae tänne se Karoliinan kirkkohuivi!!" + +"Tässä on sinulle kirkkohuivia!" sanoi Rytkönen ja löi raskaalla +nyrkillään Sakaria, joka lensi päätään myöten ovensuuhun silmälleen. + +"Maltahan sinä sen täytisen itikka, huomenna tulen tänne nimismiehen ja +komisariuksen kanssa ja muista se, että minä en varasta säästä." + +"Sinä sen tekisit! No tuohan tänne vallesmannisi ja komisariuksesi, +että saan niille laulaa, mitä siellä sinun latosi laattian alla +säilytetään!" huusi Rytkönen Sakarille jälkeen, mutta Sakari ei enään +mitään vastannut, sillä hän kai oli kerraksi saanut kirkkohuivia. + + + + +II. + + +Vuodet ne vierivät edelleen. Useat rohkeat murtovarkaudet, joita +silloin tällöin tehtiin erihaaroilla Limingan pitäjää ja sen +ympäristöllä, hämmästyttivät ihmisiä. Ovia ja ikkunoita särjettiin, +lukkoja murrettiin ja tavarahuoneita puhdistettiin. Näin varastettuja +tavaroita löydettiin milloin Riekkis-Sakarin, milloin Kolkka-Tuomaan ja +milloin muista torpista, joiden omistajat olivat myös varkauksissa +osallisina olleet. + +Mutta usein olivat myös varkaat tunkeutuneet selittämättömän pienistä +rei'istä sisään ja vieneet sisällä olevat parhaat vaatetavarat. Näitä +näin varastettuja tavaroita -- merkillistä kyllä -- ei milloinkaan +löydetty. Räisäs-Eevan torppa oli kyllä pahan epäluulon alaisena, mutta +koskaan ei sieltä mitään varastettua tavaraa löytynyt, vaikka +kruununmiehet kyllä etsiessään parasta koittivat. He siirtivät usein +syynillä käydessään Eevan pöytäkaapinki paikoiltaan, irroittivat +laattialaudat sen alta ja koettivat hakea, mutta aina turhaan. + +Ne tavarat siis, joita Rytkönen Räisäspojan avulla varasteli, katosivat +ikäänkuin tina tuhkaan, kun sitä vastaan muilla varkailla oli huonompi +onni, heidän tavaransa kun melkeen aina joutuivat etsivän poliisin +käsiin. + +Kaikessa rauhassa värjäili Eeva vaatetavaroita ja kuletteli niitä +Tornion, Kajaanin, Kuopion y.m. etäisempien kaupunkien markkinoille. +Tätä tointa harjoitteli hän kaksi seuraavaa talvea ja kiskoskeli +kesällä Räisäspojan kanssa parkkia, sillä pitihän toki jotain +rehellistäki elinkeinoa olla. Paljoa onnellisemmaksi tunsi Anttiki nyt +itsensä. Hänen ei tarvinnut nyt olla jokaisen nykittävänä, pilkattavana +ja pieksettävänä. Tätinsä ja Rytkönen kohtelivat häntä hyvin, hankkivat +hänelle lämpimät vaatteet, ja ruokaa oli hänellä yllinkyllin. Kumminkin +tunsi hän usein kummallista levottomuutta rinnassaan. Jonkinlainen +aavistus piili hänen tunnossaan, ettei sellainen elämä hyvään +päättyisi. + +Riekkis-Sakari, joka itse oli nyt ikuiseen vankeuteen tuomittu +monista kepposistaan, täytti vihdoin uhkauksensa ja ilmaisi +Rytkösen ja Räisäspojan vehkeet sekä Eevan kätköpaikan. Poliisi tuli +siis ja löysiki Eevan kellarista senverran varastettua tavaraa, että +saattoi vangita kaikki kolme. Muutaman vuoden olivat he sitten +tutkintovankina Oulun linnassa, kunnes heidät tuomittiin. Rytkönen, +joka ennenki oli varkaudesta rangaistu, tuomittiin nyt, paitsi +muuta, muutamiksi vuosiksi vankeuteen. Eeva tuomittiin myös +kahdeksi vuodeksi kehruuhuoneesen. Räisäspoikaa rangaistiin +alaikäisten tavoin piiskaamalla käräjätalon portailla ja lähetettiin +köyhäinhoitohallituksen toimesta ruotulaispaikkaansa Kuppaselle. + +Kuppasen isäntä ei siitä oikein tykännyt, että tuo "rosvonpenikka" +taasenki heille lähetettiin, mutta kunnan esimiesten mielestä ei +Räisäspoika mistään sen parempaa paikkaa olisi voinut saada kuin +Kuppasella oli, sillä siinähän oli työtä ja ruokaa yllinkyllin ja joka +ei kerran Kuppasella pysy, niin ei se pysy muuallakaan. + +Niin jäi kun jäiki Räisäspoika Kuppaselle pariksi vuodeksi. + +Sillä välin hän tosin karkasi useitakin kertoja ja oli jonkun kerran +puoliki vuotta juoksusalla, mutta aina kun esimiehet käsiinsä saivat +lähettivät he hänet Kuppaselle. + +Kuppasen talonväki ei hänestä suurta lukua pitänyt, hänen työnsä +tekokaan kun ei juuri leiville lyönyt, niin samahan tuo oli, missä hän +itsiään elätteli, niin arvelivat isäntä ja emäntä. + +Aappoa se Räisäspoika sentään enimmän suututti. Ennen oli Aappo hänet +helposti voittanut ja voinut siis pieksää tupiloida häntä milloin +hyvänsä, mutta nyt se peto oli tullut niin vahvaksi ja sukkelaksi, että +Aapon täytyi häntä pelätä. + +Aappo, joka tosin oli paljoa voimakkaampi, koetti aina päästä Anttiin +käsiksi, mutta siihempä ei Antti hänelle aikaa antanut. -- Hän hyppäsi +kuin orava, tarttui Aappoa rinnasta kiini, sysäsi hiukan taaksepäin ja +vetäsi hänet sitten silmälleen, silpoi ropsilla käsillään häntä ympäri +korvia ja uudisti joka kerralla saman tempun, kuin Aappo yritti +seisoalleen nousemaan, kunnes vihdoin Aapon täytyi rukoilla armoa, jos +nimittäin ei isäntä sattunut saapuville. Mutta sattuihan se toisinaan +niinki, että isäntä oli jostain solasta katsellut poikien tappelua, +kunnes oli nähnyt Aapolle kovin hädän tulevan. Sitten hän meni paikalle +ja antoi Antille aika selkäsaunan, jonka perästä Antti tavallisesti +pötki keinoihinsa. + +Juoksujalalla ollessaan varasteli Antti ihmisiltä yhtä ja toista +tavarata, vaan kun hänen tätinsä nyt oli poissa, niin ei hänellä ollut +mitään varmaa kätköpaikkaa, jonka vuoksi ihmiset saivat häneltä +tavallisesti tavaransa pois. Sen vuoksi eivät he ruvenneetkaan Anttia +käräjiin vaivaamaan, sillä vaikeahan on kolipään kanssa tukkanuottaa +vetää. + +Usea ei hänestä tavaransa pois saatua sen enempää välittänyt, antoi +vaan pojan mennä omia teitään. Äkäsimmät veivät kumminki hänet kunnan +esimiesten luo, jotka hänet aina toimittivat Kuppaselle. + +Harvoin tunsi Räisäspoika enään mitään levottomuuttakaan tunnossaan. +Hän paatui vähitellen niin, ettei hän lopulta välittänyt mistään. Eli +vaan ikäänkuin luontokappale huolimatta hyvästä tahi pahasta. + +Näin kuluivat vuodet, kunnes Antti ehti rippikoulu-ikään. Rippikouluun +ei hän tosin koskaan ollut aikonut mennä, mutta kuinkahan lienee kerran +niin sattunut, kun Räisäspoika oli rantteella risuja noutamassa, niin +silloin saapui siihen Heiskasen Iikka, joka aina oli Anttia kohdellut +ystävällisemmin kuin muut. + +"Joko Aappo on mennyt rippikouluun?" kysyi Iikka, jolla oli +Piplianhistoria ja Katkismus taskussaan. + +"Jo", sanoi Räisäspoika. + +"Etkö sinäki tule?" + +"Minäkö?" kysyi Antti ja näytti miettivän. -- Hän tosin ei +rippikoulusta suurin välittänyt, mutta tuo risujen veto ja pirtin +lämmitys tuntui hänestä niin tukalalle ja sen vuoksi halusi hän vähäsen +jalottelemaan. + +"Odota vähäsen! -- Minä tulen", sanoi hän Iikalle, koppoi risusylyyksen +kainaloonsa ja alkoi niitä vetää pirttiin. + +Hän ilmoitti emännälle lähtevänsä rippikouluun. Emäntä murahti +tyytymättömästi. Hän kyllä arvasi, mistä syystä Antti kouluun puuhasi, +mutta ei voinut häntä kieltää, sillä voisihan Antti jonaki kauniina +päivänä kieliä papille, ettei häntä rippikouluun oltu laskettu. + +Antti siis meni kuin meniki Heiskasen Iikan kanssa pappilaan. Sinne +olivat jo muut lapset kerääntyneet. Syvämietteisen näköisenä saapui +pian pastoriki pirttiin, piti rukoukset ja alkoi merkitä saapuvilla +olleita lapsia kirjoihinsa. + +"Onko täällä saapuvilla ketään muita?" kysyi pastori, kun hän oli +listastaan kaikkien rippikoululasten nimet huutanut ja saapuvilla +olleiksi merkinnyt. + +"Olenhan täällä minä", kuului ovensuun puolelta. + +"Kuka minä?" + +"Antti Räisänen." + +"Tulepas tänne lähemmäs, että minä näen!" sanoi pastori; mutta +kovimpa kävivät hänen silmänsä soikeiksi, kun hän tunsi tuon +pahantapaisuudestaan mainion Räisäspojan. + +"No lapsi parka", sanoi tuo maailmaa kokenut hengen mies, "aiotko +sinäki nyt todella ruveta parantamaan elämääsi?" + +Antti keikautti niskojansa, ruikkasi ylpeästi laattialle -- kuten hän +"ylpeiden talonpoikienki" oli nähnyt tekevän -- ja vastasi totisesti: +"Aion." + +"Mutta, rakas lapsukainen, tuo tuollainen ruikkiminen osoittaa +semmoista ylpeyttä etten minä sitä täällä rippikoulussa salli, vaan jos +sinä tahdot täällä koulussa olla, niin hylkää pois koko tapa. Mutta +sinun lukutaitosi on aivan tuntematon", lisäsi pastori, avasi +Virsikirjan ja käski Anttia lukemaan. + +Antti tuli pöydän luo, keikautti niskojaan ja ruikkasi. + +"No, no! Etpä sinä muistanutkaan. Mutta luehan nyt tuosta", sanoi +pastori. + +"Ässä ii Siiii", mutta siihen se lukeminen loppuiki. Enempää sitä ei +tullut, vaikka pastori kuinka olisi koettanut heruttaa. + +"Lapsi rukka, sinä et osaa ollenkaan lukea, menehän nyt tuohon +etupenkille istumaan, että minä saan tarkoin sinua silmällä pitää", +sanoi pastori. + +Antti istui osotetulle paikalle, keikautti niskojaan ja ruikkasi. + +Pastori nuhteli nyt ankarammin Anttia ja sanoi, ettei sellainen +tottelemattomuus rippikoululapselle sovi ja sanoi toivovansa, ettei +koulussa muita niin syvälle langenneita lapsia ole kuin tämä +Räisäsriepu. + +Sen kuultuaan keikautti Antti entistä ylpeämmin päätään ja ruikkasi. + +Pastori kiivastui nyt kokonaan, nuhteli ankarasti Anttia ja määräsi +hänet rupeamaan lopuksi seisomaan. + +Sen tehtyään alkoi sielunpaimen selittää lapsukaisille Jumalan sanan +kalliita totuuksia. + +Antti se ruikkasi taasenki, mutta nyt ei pastori enään näkynyt sitä +huomaavan. + +Hän kohotti silmänsä hartaan näköisesti taivasta kohden, ikään kuin +pyytäen voimaa ylhäältä valkeuden Isältä. + +Sitten hän johti opetuksensa suoraan seitsemänteen käskyyn. + +Pilkkahymy huulillaan kuunteli Antti miten eräs poika pastorin käskystä +luki "Ei sinun pidä varastaman". + +Mutta se harras sydämellisyys, jolla pastori alkoi selittää tätä +kallista Katekismuksen paikkaa, sai Antin yhä kasvavalla +uuteliaisuudella kuuntelemaan pastorin selitystä. + +Kun pastori kertoi, miten ryövärit Jerikon tiellä ryöstivät, raatelivat +ja heittivät puolikuolleena tien viereen makaamaan aivan viattoman +miehen, niin puristuivat Antin kädet nyrkkiin ja hänen olisi tehnyt +mielensä kappaleiksi musertaa mokomat roistot, jotka noin rääkkäsivät +ihan syytöintä ihmistä. + +Mutta kun pastori alkoi kertoa Judas Ischariotista ja selitti, miten +tämä oli ensin varastanut vaan muutamia lanttia opetuslasten yhteisestä +kukkarosta ja miten hänestä sitten kasvoi niin suuri pahantekiä, että +möi Jumalan ainoan Pojan hengen ja murhautti siten miehen, joka koko +elämässään ei ollut kenellekään tehnyt muuta kuin hyvää, niin silloin +johtui Antille mieleen kentiesi ensikerran elämässään oma kohtalonsa ja +hän tunsi sydämessään katkeraa katumusta siitä, että oli jo niin paljo +pahaa tehnyt. Ja kun pastori kertoi Judaksen tulleen niin koviin +vaivoihin kamalasta teostansa, että hän meni pois ja hirtti itsensä, +kauhistui Antti tätä niin, että päätti heittää kerrassaan +varastelemisen pois. + +Hetken päästä nousi pastori istualtaan, lupasi lasten käydä ulkona ja +meni itse syvä-mietteisen näköisenä pirtistä. + +Piristen hajaantuivat rippikoululapset ympäri kartanoa juosten ja +meluten, mutta alakuloisena vetääntyi Räisäspoika tuonne pirtin nurkan +taakse. + +"Tule rosvonpenikka syömään!" kiljasi Antille Kuppasen Aappo, joka +voileipä kädessä juosta leuhkasi hänen jälessään. + +"Rosvonpenikka! -- Jerikon ryöväri! -- Juutas!" kuului sieltä täältä +poikajoukosta. + +Antti, jolla tavallisesti olivat ennen olleet mitä terävimmät +pistosanat vastineena, ei nyt voinut sanallakaan itsiänsä puollustaa. +-- Katumus ja harmi, viha ja uhka synnyttivät ankaran taistelun hänen +sydämessään. Ne heikot siemenet, mitä pastori oli ehtinyt kylvää, +tukahtuivat pian ja pahat taipumukset saivat silmänräpäyksessä hänessä +voiton. + +Kun siis lapset jälleen pirttiin kerääntyivät kaipasi yksi +rahakukkaroaan, toinen eväsnyyttiään ja kolmas kuuden markan maksavaa +hattuaan. Ne olivat kaikki selittämättömällä tavalla kadonneet ja +kadonnut oli Räisäspoikakin. + + * * * * * + +Levottomin sydämin värjätteli Antti talven siellä täällä, mutta kun +Rytkönenkin saapui keväällä vankeusmatkoiltaan kotia, lyöttäytyivät he +jälleen yhteen joukkoon ja alkoivat painua yhdessä etelää kohden. + +Nyt sai Antti liukua mielin määrin paikasta toiseen ja viettää +sellaista elämää, jota hän kaivaten oli kaivannut aina siitä asti kuin +Suutari-Elkko oli hänelle lapsena noita rosvojuttujaan kertonut; mutta +pastorin opetus oli kumminki niin paljon vaikuttanut, että hyvin usein +sykähti hänen sydämensä niin kovin levottomasti. + +Kaukana Haapaveden sydänmailla menivät Rytkönen ja Räisäspoika erääsen +torppaan ja pyysivät rahan edestä ruokaa. + +Torpassa oli ainoastaan vaimo lastensa kanssa kotosalla ja hän kertoi +vesissä silmin köyhyyttään eikä sanonut voivansa ainoata lasten ruokaa +kuleksioille antaa. + +Vaimoparka oli elämässään nähnyt jo tuulen jos tuiskunki; olipa ollut +toisinaan vuorokausmääriä syömättäkin, säästääkseen pienokaisten +suurimpaan hiukaan edes jonkun murun. + +Niin se vaimo kertoi, eikä Anttikaan voinut estää kyyneliä kohoamasta +silmänurkkiinsa. Hän kaivoi povestaan 10 ruplan setelin, ja antoi sen +liikutettuna vaimolle. + +Mutta eihän se Rytkönenkään miestä huonommaksi ruvennut, olihan sitä +hänelläkin rahaa, eikähän tuo 10 ruplaa niin suuri herra ollut, ettei +tuota olisi raskinnut köyhälle antaa. + +Kaksikymmentä ruplaa! -- Semmoista summaa ei vaimo paralla ollut +eläissään ollut... Sehän oli aivan käsittämätöntä... Olisivatko Elian +päivät jälleen palaantuneet; olihan vaimo tosin monta kertaa rukoillut +Jumalaa ruokkimaan hänen lapsiaan, niinkuin kaarneet ruokkivat Eliaan +korvessa. + +Sinne ne tuttavamme heittivät vaimon ihmettelemään ja jatkoivat +matkaansa. + +Yön tultua tunkeusivat he erään toisen metsätorpan ikkunasta sisään, +sillä nälkä kurrasi kovin heidän suoliansa. Mutta eivätpä sieltäkään +muuta ravintoa löytäneet, kuin maitoa, jota he joivat ja heittivät 10 +kopeikkaa sen maksoksi, sillä eihän toki köyhiltä saanut ilman ottaa. + +Vähitellen saapuivat karkurit Haapavedelle, mistä he menivät järven yli +ja kulkivat erään Rytkösen vanhan ystävän luo Vattukylään. + +Sielläpä sattui olemaan muitaki vieraita, jotka olivat isännän kanssa +saaliin jaolla metsässä. Mutta jako ei oikeen kristillistä liene ollut, +koska isännän ja vierasten välillä syntyi niin ankara tappelu, jotta +isäntä kannettiin pahasti haavoitettuna metsästä kotia. + +Sen vuoksi eivät tuttavamme voineet kauvemmin tällä kertaa vierailuaan +jatkaa, vaan kulkivat aina Kuonanperälle saakka Kalajoen varrella, +josta parin viikon perästä tulivat kumminki ystävänsä luo takaisin +Vattukylään, tuoden matkassaan runsaan saaliin varastettua tavaraa. + +Mutta kauan eivät he yhdessä kohden viihtyneet. Jo seuraavana yönä +tunkeusivat he ystävänsä neuvosta erään torpan kamarin ikkunasta +sisään, sillä siellä oli ystävä kehunut olevan enemmältä rahaa. + +Antti, joka oli sukkelampi, hypähti ikkunalle ja siitä alas; mutta +moksis! -- ja hän tunsi olevansa täysinäisessä piimä saavissa. -- No +viis niistä -- pian oli hän lattialla ja piimä se roiskui ympäri +huonetta Antin rahoja etsiessä. + +Mutta se hakeminen ei vaivaa maksanut. Ainoastaan eräästä ohranjyvillä +täytetystä pöntöstä löysi hän 15 kopeikkaa. + +Löytyipä sieltä sentään muudan leiviskä voita ja sen kantoivat he +lähellä olevaan tervahaudan palttoon, menivät itse niittyjä pitkin +muutaman neljänneksen päässä olevaan niittysaunaan ja paneusivat siellä +nukkumaan. Mutta kummallista kyllä; ennen ei Antti koskaan tuntenut +sellaista rauhattomuutta tunnossaan kuin nyt Rippikoulussa oltuaan. +Päivät pitkään hääräillessään ei hän sitä niin tuntenut, mutta yhteen +kohden asetuttuaan tunsi hän sydämessään aina niin kummallista +levottomuutta ja tyhjyyttä. Kauan käänteli Antti nytkin levottomasti +itsiään, ennen kuin pääsi nukkumaan. + +Aamulla, kun torpan väki ylös nousi, huomasivat he pian varkaudenki. +Nuo Salomonin timanttihelmet, mitkä aamu-auringon valossa nurmikolla +niin kauniisti kimaltelevat, niitä ne varkaat eivät olleet voineet +varistamatta olla. + +Helppohan siis oli torpan miehen aamukasteesen tullutta jälkeä myöten +seurata heitä tervahaudan luo ja löytää sieltä voinsa. Hakipa hän vielä +naapuristosta neljä rotevaa miestäki, jotka lähtivät jälkeä myöten +seuraamaan varkaita niittysaunaa kohden. + +Mutta itse meni torpan mies kruununvoudin luo. Hänellä olivat jo varmat +tiedot Rytkösen ja Räisäspojan tekemistä varkauksista Kuonanperällä +päin ja tiesipä hän tarkoin heidän kaikki entiset ansionsa, ynnä heidän +ulkomuotonsakin. + +Yks kaks pani hän kapulan liikkeelle ja käski miehen talosta rosvoja +kiinni ottamaan. Pian kerääntyiki miehiä joukottain ja kruununvouti +jakoi heidät pieniin joukkoihin, asetti kulleki päällysmiehen ja +lähetti näin miesjoukkoja kaikille haaroille. + +Karkurimme vetelivät kaikessa rauhassa levollista untaan tuolla +niitty-saunalla, kun heidän jälkiänsä seuranneet miehet saapuivat +paikalle. + +Saunan edessä oli parin sylen päässä lato. Takaa ajajat teljesivät +ladon seinästä saunan oveen ylettyvällä kangella saunan oven kiini. + +"Holoo!" huudahti yksi heistä, repäsi saunan ikkunan irti ja pisti +päänsä sisälle; "Antautteko oikealla?" + +Silmän räpäyksessä olivat karkurimme kuin ammutut seisoallaan. + +He silmäsivät ympäriinsä ikäänkuin tiedustellakseen, missä olivat; +sitten tapasivat heidän silmänsä kysyvästi toisiaan ja taas he +silmäsivät ympärilleen juuri kuin tutkiakseen, mitä oli ensin tehtävä. + +Vihdoin kääntyi Rytkönen ovea kohden, tarttui ripaan kiini ja katsoi +kysyvästi Räisäspoikaan. + +Tämä keräili tavaransa ja antoi merkin Rytköselle rynnäkön alkamiseen, +Rytkönen painoi ovea. + +"Nyt otti p--le!" jupisi hän itsekseen, kun tunsi oven olevan kiini +pönkityn, otti pyssynsä, ampui ikkunasta ulos ja pisti kutin sijalle. + +Sillä välin tempasi Räisäspoika kirveensä, jota hän aina kantoi +vyössään, alkoi iskeä ovea auki, josta seurasi, että tuo rapistunut +lauta ovi oli pian säpäleiksi silvottu. + +Nyt tirkistivät viholliset toisiaan vasten silmiä, mutta seuraavassa +silmän räpäyksessä olivat he jo molemmin puolin vetääntyneet +ovenpielien suojaan. + +Onneksi olivat karkurit nähneet tarpeeksi; he nimittäin olivat +huomanneet, ettei kiinni-ottajilla ollut ampuma-aseita, jonka vuoksi he +liikkuivat vapaammin. Räisäspoika oli sattunut kiukaan puolelle ovea ja +sinne töytäsi nyt Rytkönenki; koppoi kiven kiukaasta ja vippasi ulos. + +Kiinni-ottajat hosuivat sillä välin kangeilla ristiin oven edessä, +etteivät karkurit ulos pääsisi; mutta sisään eivät hekään uskaltaneet +yrittää. + +Pian lensi Rytkösen viskaama kiuaskivi uudelleen saunaan. Karkurit +alkoivat viskata kiukaasta kiviä ulos, minkä kerkesivät, ja +kiinni-ottajat paiskoivat kerkiämiseen niitä takaisin saunaan; mutta +molempia suojelivat saunan oven pielet niin, ettei kivittämisestä +kummallekaan puolueelle mitään hyötyä ollut. + +Vihdoin hyppäsi Rytkönen kynnykselle, ampui kutilla lähimmän miehen +kumoon ja töytäsi ulos. Räisäspoika seurasi hänen jäljessänsä. + +Kiini-ottajat hölmistyivät hetkeksi, jotta karkurit pääsivät muutaman +askeleen päähän. Silloin viskasi yksi mies karkureita kivellä, joka +sattui Rytkösen käteen ja katkaisi pyssynperää vasten häneltä pikku +sormen aivan eri poikki. Mutta sitä ei hän nyt tuntenut, hän pakeni +vaan pitkin niittyä, minkä ehti. Mutta yksi takaa-ajajista yritti +saavuttaa hänet, jonka vuoksi Rytkösen täytyi ampumalla eroittaa hänet +itsestään. + +Räisäspoika, joka oli mainio juoksija, pakeni sitä vastaan läheistä +metsää kohden, johon pari takaa ajajaa seurasi häntä. + +"Ottakaapa kiini!" huusi hän metsän laitaan päästyään ja huomattuaan +miten kauas takaa ajajat olivat hänestä jo jääneet. -- Sitten hän +pakeni metsään, johon eivät ajajat häntä enään seuranneet. + +Räisäspoika painui yksin sydänmaitse kirkon kylää kohden. -- Sillä +välin olivat kruununvoudin keräämät miehet jo ehtineet pienissä +joukoissa hajaantua kaikkialle. Mutta siitä ei kumminkaan Räisäspojalla +tietoa vielä ollut. + +Kun hän läheni kirkon kylää, huomasi hän yht'äkkiä aseellisia miehiä +lähenevän häntä kaikilta puolin metsässä. Onneksi ei näilläkään +ampuma-aseita ollut. + +"Seis!" huusi yksi mies Antille. + +Antti vilkasi ympärilleen, huomasi lähellä suuren lehmikarjan. Hän +tempasi pitkän rangan, juoksi karjaan ja alkoi sillä pieksää lehmiä +minkä jaksoi. Lehmät laukkasivat häntä pystyssä kuin hullut ja Antti +juoksi aivan niiden kintereillä. + +Kiini-ottajat eivät voineet vastustaa tuota outoa rynnäkköä, vaan +väistyivät lehmikarjan edestä ja niin oli Antti taasen hetkeksi +pelastunut. + +Hän käveli sen jälkeen Haapakoskelle, johon vouti oli myös laittanut +kahdeksan miestä vahtiin. Räisänen käveli jokivartta, mutta eräs +myllyssä oleva mies huomasi hänet. + +"Mistäs tämä mies on?" huusi mies Räisäselle. + +"Tuolta olen Lammin suulta." + +"Kuka sinä sieltä olet?" + +"Minähän olen se Lamminsuun kuohari." + +"Ethän sinä se ole -- minähän tunnen sen." + +"Se minä olen." + +"Valehtelet! -- Taidatpa olla niitä karkureita. -- -- Miehet hoi!" +huusi hän pihaan, "täällä taitaa olla yksi niitä karkulaisia." + +Portilla seisoi kaksi miestä, jotka antoivat heti tiedon muille +kiini-ottajille ja alkoivat puhutella Anttia. + +"Kuulehan!" sanoivat he, "eläpä mene, -- meillä on asiaa." + +"Mitähän asiaa teillä sitten olisi?" + +"No, -- jos oikea mies olet, niin mitä sinä pelkäät? -- -- Mutta +taidatpa olla niitä karkureita, koska..." + +"Niinpä olenki -- mutta ottakaapa kiini", sanoi Antti, hypähti kerran +ja nakkasi aika juoksun. + +Toiset miehistä töytäsivät rantaan, ottivat venheen ja alkoivat soutaa +alas virtaa; toiset taasen lähtivät Antin kanssa perä vilkkaan ja +juoksivat jonkun pari neljännestä. + +Mutta vastaan tuli suuri Rytkynoja, jonka ylitse oli viisisylinen hirsi +portaana. Antti juoksi sen ylitse ja sieppasi hirren pois, joten +takaa-ajo hidastui. + +Antti huomasi ojan suulla jokirannassa venheen, juoksi sen luo, hyppäsi +veneesen ja alkoi soutaa joen toiselle rannalle. Mutta tuossa vähän +matkan päässä oli takaa ajajainki venhe, jossa souti neljä miestä ja +viides piti perää. + +Antti ehti kumminki rantaan ennen kuin takaa ajajat ja kiiruhti +metsään. + +Takaa ajajat lähtivät nyt veresvoimasta ajamaan Anttia, vieläpä +ampuivatkin hänen jälkeensä muutamia kertoja. + +Antti parka, joka oli jo peräti lääpästynyt, jaksoi enään vaan suurella +vaivalla juosta. Ainoastaan maine hänen tavattomasta nopeudestaan +pelasti hänet tällä kertaa, sillä takaa ajajat pitivät turhana +yrittääkään häntä juoksemalla kiini saada eivätkä siis häntä pitkältä +ajaneet metsässä, vaan palasivat takaisin. + +Kun Räisäspoika huomasi, ettei häntä enään ajettu, laskeusi hän +väsyneenä vatsalleen puun juurelle. Hänen sydämensä läpätti ikäänkuin +haavan lehti ja koko ruumiinsa värisi kuin kahila virrassa +liikanaisesta lääpästymisestä. Tuskallisesti oikoi hän jäseniänsä ja +verivirta alkoi kuohua hänen suustansa. Hetken päästä vaipui hän +virkistävään uneen. + +Herättyänsä tunsi hän erinomaisen raukeuden jäsenissään. Sydämensä +tuntui niin raskaalle. Kaualle aikaa ei hän ollut tuntenut sellaista +sisällistä levottomuutta, mikä häntä nyt vaivasi. Hänen mieleensä +johtuivat äskeiset tapaukset ja siitä pykälä pykälältä muistui hänelle +koko mennyt elämänsä aina Suutari-Elkon rosvojutuista pastorin +sydämellisiin varoituksiin saakka. + +Hän nousi verkalleen seisomaan ja alkoi kävellä hiljalleen niitä +seutuja kohden, missä tiesi Rytkösen tapaavansa. + +Mutta omatuntonsa muistutti häntä yhä elävämmin pastorin varoituksista. +Hän seisahtui miettimään. Oli kuin joku näkymätöin henki olisi häntä +pidättänyt Rytköseen enään yhtymästä. + +Selvästi huomasi hän myöskin sen vaaran missä hän näillä tienoin joka +hetki oli. Hän otti rahakukkaron taskustaan ja laski tarkkaan rahansa. + +Hän huomasi voivansa varastamisella kokoontuneilla rahoillaan ostaa +muutamiksi viikoiksi jonkun rehellisenä pidetyn ihmisen suojelusta, +kunnes häntä heitettäisiin etsimästä. -- Sitten -- niin arveli hän -- +pääsisi hän kenenkään huomaamatta pujahtamaan rajan ylitse Ruotsin +puolelle ja alkaa elää muiden ihmisten tavoin. -- + +Niin se tuumi tuo Antti parka; mutta jo pari kuukautta myöhemmin yltyi +hän Oulun markkinoilla uudelleen varastelemaan, vaikka -- se täytyy +myöntää -- hän tänä koko pitkänä aikana ei ollut penninkään vääryyttä +tehnyt, ei antautunut Rytkösen eikä muiden rosvojen seuraan. + +Mutta markkinoille tultuansa ei hän millään hinnalla voinut vastustaa +himoansa kuin niin monta hyvää tilaisuutta ilmestyi ihmisten taskujen +tyhjentämiseen. + +Mutta pian sai poliisikin hajua Räisäspojan markkinoille saapumisesta. + +Eräs Limingan mies, joka tunsi Antin, rupesi poliisin kanssa etsimään +häntä. + +Pian tapasivatkin he Antin kauppatorilla, mutta Liminkalainen ei ollut +kyllin harjaantunut salapoliisin toimessa. Liian varomattomasti alkoi +hän pyöriä Räisäspojan kintereillä, jotta tämä huomasi kohta mikä +Liminkalaisella oli mielessä. + +Ylpeästi keikautti Antti hänelle niskojaan, hypähti kerran, sanoi +pilkallisesti: "otapa kiini!" ja nakkasi juoksuun. + +"Ottakaa kiini! -- Ottakaa kiini!" huusi Liminkalainen ja alkoi juosta +hänen perässään. + +"Ottakaa kiinni! -- Ottakaa kiini!" huusi Räisäspoikakin ja juoksi +minkä kerkesi. + +Ihmiset hölmistyivät katselemaan, että missä se kiini otettava menee. +Mutta tuolla kadun risteyksessä seisoi joukko Limingan miehiä, jotka +tunsivat Antin, huomasivat petoksen, piirittivät hänet ja niin joutui +hän satimeen. + +Vuosikaudet pidettiin häntä sitten tutkintovankina Oulun linnassa, +kunnes hänet tuomittiin -- paitsi muuta -- parin vuoden vankeuteen. + + + + +III. + + +Kukapa tietää, jos Räisäspojastakin vielä ihminen saataisiin. Niin -- +eihän tuota tiedä. Koettaa sitä ainakin sopisi. Jos hän vaan tulisi +johonkin kristillismieliseen perheesen, jossa häntä lakkaamatta +silmällä pidettäisiin ja jossa hän muutoin itsekin viihtyisi, niin ei +tietäisi mitenkä kävisi. Niin -- eihän tuota tietäisi. + +Siihen suuntaan ne kirjoittivat muutamat vankeus-yhdistyksen jäsenet +muutamille kristillismielisille ihmisille Limingassa ja kehoittivat +heitä hankkimaan Antille turvapaikkaa jossakin kristillismielisessä +perheessä, kun Antti oli vankeudessa rahtinsa kärsinyt. + +Semmoinen löytyikin Limingassa pian, Märkälä oli noiden ihmisystäväin +mielestä niinkuin sitä varten luotu. Siellä, jossa asui vaan kaksi +Jumalata pelkäävää vanhusta, muori ja vaari, ruotulaispojan sekä parin +kolmen palkollisen kanssa, siellähän Antti -- jos missään -- voisi +parantua, jos vaan Märkälän vaari hänet tykönsä ottaisi. Niin -- ja +ehkäpä se ottaisikin. Saattaisihan tuota ainakin kysyä. + +Mutta kovin epäileväisesti se Märkälän vaari päätään puisti, kuin +hänelle asiasta puhuttiin. + +"Joka kerran äyriksi lyöty on, niin äyrinä se pysyy", arveli hän. + +"Aika vanhaa sutta kirjalle opettaa", tuumi muori. + +"Niin -- nuorenahan olisi vitsa väännettävä", säisti vielä vaari, +"mutta", lisäsi hän, "eihän tuo nyt maata alemmas vie jos koettaakin, +antaa vaan pojan tulla tänne", ja sillä oli asia päätetty. + +Mutta kovin tuntui Räisäspojasta ikävälle ensi aluksi. Märkälässä oli +elämä hänen mielestään niin kovin yksivakaista. + +Pian rupesi hän kumminkin aina enemmän ja enemmän mieltymään noihin +yksivakaisiin ja sydämellisiin vanhuksiin, jotka häntä kohtelivat +ikäänkuin omaa lastaan. Varsinkin rakastui Antti muoriin, joka niin +ystävällisesti piti huolen hänen pienimmistäkin tarpeistaan. + +Märkälässä ei ollutkaan eroa palvelusväen, ruotulaisen ja talonväen +välillä. Kaikki he söivät samalta pöydältä, makasivat yksissä huoneissa +ja asuivat seon. + +Ja kun Märkälän muori puhui Antille opettavaisia sanoja ja kuvaili +hänelle miten hänkin voisi vielä elää onnellisena, jos vaan ryhtyisi +rehelliseen työhön ja heittäisi pois tuon kurjan karkulais-elämän, niin +Antti teki vilpittömiä päätöksiä ruveta elämään muorin neuvojen mukaan. + +Mutta kun Suutari-Elkko tuli Märkälään niittysaappaiden tekoon, niin +silloin se Antille taasen elämä alkoi. + +Päivät pääksekkäin istui hän tuossa sivu-akkunan pielessä ja kuunteli +Suutari-Elkon hupaisia tarinoita. Mutta erittäin liikuttivat Anttia +suutarin kertomukset Amerikan kultamaasta. + +Siellä Amerikassa -- niin kertoi Elkko -- siellä voi köyhä työmies, +yhtähyvin kuin suuret herratkin, pistää rakin -- semmoisen liepeettömän +takin kuin pappilan maisterillakin on -- päälleen ja pitää komeita +puheita kansan kokouspaikoissa aivan niinkuin rovasti häissä tahi +ristiäisissä. Kukaan ei siellä kysy mikä olet ennen ollut tahi +mimmoisia ihmisiä ovat isäsi ja äitisi olleet, kaikki ovat siellä yhden +arvoisia. Ja suuria rikkauksia ei siellä ole myöskään vaikea saada. +Ihmisen pään kokoisia kultamöhkäleitä löytyy toisinaan maasta, kun sitä +vaan vähäsen tonkia viitsii. + +Näitä ja muita tämän laatuisia kertomuksia kuullessaan innostui Antti +niin, että päätti paikalla lähteä sinne. + +"Mutta sinne päästäksesi tarvitset paljon rahaa", arveli Märkälän +muori. + +"Rahaako?" arveli Antti, "onhan maailmassa paljon semmoista ja kyllä +minä..." + +"Niin mutta ainoastaan rehellisellä työllä ansaituilla rahoilla on +siunausta", sanoi muori. + +"Siunausta? -- Mitä se on?" + +Muori selitti Antille miten parhaiten osasi, mikä siunaus on. Hän +sanoi, että kun hekin vaarin kanssa menivät nuorina, Antin ikäisinä +naimisiin, ei heillä kummallakaan ollut tavaraa enempi kuin taivaan +linnuilla, mutta sitten rupesivat he oikeen ahkerasti työtä tekemään. +He palvelivat ensinnä vieraita ja sitten, kun olivat vähäsen saaneet +kokoon, ostivat he tämän pienen talon ja tässä he ovat sitten +ahkeroineet, jotta heille nyt on Jumala siunannut kaikkea mitä he +tarvitsevat. + +Tämän kuultuaan vaipui Antti syviin mietteisiin. Olisikohan muorin sana +totta, niin hän tuumi. Mutta miksikä sitten niin moni ihminen elää ja +kuolee köyhänä?... Mutta olenhan toki minäkin saanut jo eläissäni +paljon rahaa, vaan se kaikki on mennyt kuin Mönkkösen piimä pitkin +Kuittilan kujaa. Ei siitä ole mitään hyvää ollut... Ei... Mutta mitähän +jos koettaisi ruveta työtä tekemään... Mutta kukapa se minua työhön +ottaisi ja päälliseksi vielä palkan maksaisi?... Ehkäpä sentään +vaari... Saisihan tuolta kysyä. + +Kun Märkälän vaari sanoi ylihuomenna eli ensi Perjantaina lähdettävän +niitylle ja kyseli Suutari-Elkolta mistä hän sopivan niittyjätkän +saisi, sanoi Antti: + +"Ottakaa minut." + +"Sinut! Lapsi rukka, sinä et ole eläissäsi kunnollista päivätyötä +tehnyt. Ei ole helppoa oppia kovaan työhön. Siihen tarvitaan enemmän +kestävyyttä kuin arvaatkaan." + +"Minä niin mielelläni koettaisin opetella työhön", sanoi Antti +kiihkeästi. + +"No paljonko sinulle pitäisi palkkaa maksaa?" + +"Mitä te maksaisitte?" + +"Se nyt on vaikea sanoa, jos et sinä opi niittämään." + +"Minäkö? -- Opimpahan vankeudessakin niin hyväksi 'timperiksi' että +kaikki tarkimmat työt annettiin minulle... Paljonko maksatte, jos +piisaan tuolle teidän renki Jussille niittämässä?" + +"No viisitoista markkaa, vaan jos et piisaa, niin sitten vähempi." + +"Minä näytän että piisaan", sanoi Räisäspoika ja hieroi +malttamattomasti käsiänsä. Hän olisi mielellään aivan paikalla lähtenyt +kilpasille. Hän laittoi vikatteet, haravat ja muut värkit valmiiksi, +mutta aika kului niin hitaasti. Hän odotti kärsimättömästi kuin lapsi +perjantaiaamua, jolloin pääsisi Jussin kanssa kilpasille. + +Suutari-Elkolta oli hän saanut tietää, että matkarahoja Amerikaan +tarvittaisiin noin 400 markkaa. Hän laski useita kertoja miten kauvan +pitäisi tienata, ennen kuin sinne pääsisi. + +Viimein tuli perjantaiaamu ja ensimäisenä seisoi Antti heinikon +rinnassa. + +Työ se ei oikein tahtonut käydä aluksi. Milloin hän löi liian ylös, +milloin alas, eikä vikatekaan oikein ottanut teroaksensa. Vaarin täytyi +sitä silloin tällöin terottaa. + +Kaiken päivää hän kumminkin hakkasi, että hiki jokaisesta karvan +nenästä vieri. + +Mutta illalla oli hän niin väsynyt, ettei ruokakaan lystännyt ja +seuraavana päivänä olivat sivut niin kipeät, ettei sijaltaan liikkumaan +päässyt. + +Hän makasi koko lauvantaipäivän eikä paljon liikkunut vielä pyhänäkään. + +Yksinään sai hän maata pirtissä kaiken päivää, kun Suutari-Elkkokin oli +jo talosta lähtenyt eikä muorillakaan ollut paljon aikaa pirtissä olla. + +Siinä hänellä oli tilaa miettiä kaikenlaista. Mutta erittäin pyöri +hänen mielessään kysymys miten hän Amerikaan pääsisi. + +Vaarin taskukello se kävellä raksutti tuolla seinällä. Se hänen +kynsiään enin syyhytti. Olisi niin mukavaa olla sen omistajana. + +Oli tuolla peränurkassa pieni nurkka-kaappikin, jonka vaari piti aina +lukossa. Olisi niin soma tutkia senkin sisusta. Ehkäpä sielläkin olisi +jotain, jonka omistajana olisi hupainen olla. + +Mutta yksi asia se kumminkin hänen uteliaisuuttaan enimmän ärsytti. +Sitä hän koko lauantaipäivän aina tavan takaa mietti ja pyhänä ei se +hetkeksikään hänen mielestään lähtenyt. + +Hän oli muorin nähnyt käyvän usein tuolla aitassa, hiipinyt sentähden +eräänä päivänä aitan ovelle ja nähnyt muorin pyllöttävän avatulla +arkulla, jonka hän oli hätäisesti -- niin ainaki oli Antista näyttänyt +-- lupsauttanut lukkoon, kun oli Antin huomannut. + +Mitä mahtoikaan olla tuolla arkussa. Sitä se Antti vaan mietti ja +taasen uudelleen mietti. Ehkäpä rahaa. -- -- Mutta mitähän jos... Mutta +ei sitä sentähden viitsi noin kunnon ihmiseltä. Mutta voisihan sentään +katsoa, että mitä siellä on, -- eihän tuo silmä osaa ottaisi. -- Niin +-- ja voisihan ne rahat sieltä ottaaki ja antaa sitten pois; -- eihän +nuo siinä pilaantuisi. Mutta olisihan sentään niin lystikästä jos ... +ja sitten olisi niin soma nähdä seuraavana päivänä, kun muori taasen +arkulleen menisi ja tapaisi sen tyhjennettynä, rupeaisi hätäilemään ja +voivottelemaan ja itkemään, että mikä sinne on tohtinut murtautua. -- +Niin -- Niin ... olisihan se sitte niin lystiä lohduttaa muoria ja +sanoa, ettei nyt sentään kovin murehtia, ehkä ne löytyvät rahatkin; ja +kun muori ei sitä uskoisi, niin antaa sitten rahat muorille ja sanoa, +että täällähän ne ovat. + +Niin se Antti tuumi ja innoissaan oli hän jo kävellyt tuonne aitan +edustalle; -- mutta ei sentään vielä, eihän ne makaakaan vielä tuolla +sisällä. Mutta nyt minun pitää pistäytyä tuonne tupaan, siellähän se +aitan avainki periseinällä naulassa riippua helttasee. + +Näin arvellen katosi Räisäspoika hetkeksi aitan edustalta, vaan pian +hän ilmaantui siihen uudelleen ja näkyi pistävän tuonne aitan alle +jotain. + +Mutta tuolla lähenee taloa Kuppasen Aappo ja joukko muuta kylän +nuorisoa. + +Antti istahtaa tuohon kivelle vuottelemaan. + + Raita se kasvaa rannalla ja vaan ei kasva kuusi; + Hyvästi nyt vanha kulta, mulla on jo uusi. + + Raita se kasvaa rannalla ja vaan ei kasva mänty; + Ja mikäs se on sen lämpymempi, kuin oman kullan sänky. + + Raita se kasvaa rannalla ja vaan ei kasva paju; + Selvänä poika siivo on, vaan juovuksiss' on raju. + +Niin ne pojat laulelivat aitan edustalle saapuessaan, vaan Antin siinä +huomattuaan, seisahtivat he ohikulkevan puron reunalle. + +"Mutta sanopa, Antti, miten sinä taskuvarkaudessa aina onnistut", kysyi +Heiskasen Iikka Räisäspojalta. + +Antti yritti päästämään synkeän kirouksen, mutta samalla pisti hänen +silmäänsä Iikan pullollaan oleva housun tasku. "Olisipa soma katsoa +mitä tuolla on", arveli hän ja päätti ruveta sen vuoksi pettelemään. + +"Se nyt on vähänen konsti", sanoi Antti, "ja jos tahdot vähän viipyä +tässä, niin tyhjennän sinulta viiden minutin kuluessa tuon taskun, joka +noin pullottaa." + +"Se on valetta ja vihapuhetta; -- mutta koitahan", arveli Iikka. + +"Se nyt on helposti tehty, mutta vaikeampi on oppia karkulaisen tavoin +juomaan metsässä, missä harvoin on astiaa matkassa", arveli Antti. + +"Siinä nyt ei mahda olla suurta konstia", sanoi Iikka. + +"On siinä sentään", väitti Antti. + +"No miten se sitten tapahtuu?" tiedusti Iikka uteliaampana. + +"Kas näin!" sanoi Antti, seisahti puron reunalle, pani kädet niskan +taakse ja kumartui niin seisapisteestä purosta juomaan. + +"Ka pirua, kuinka on notkea!" arvelivat pojat ja kumma se oli +tytöistäki. + +"Mutta koetapa sinäkin Iikka, ethän siinä sanonut suurta konstia +olevan", sanoi Antti. + +"Kyllä minä en suju!" sanoi Iikka. + +"En minäkään ensin sujunut, vaan kun Rytkönen minua vaan kerran ohjasi, +niin hetipä opin, kas näin vaan", ja hän kumartui taasenki. + +"Mutta minäkipä koetan!" huusi joku joukosta. -- "Ja minä!" -- "Ja +minä!" kuului joukosta ja oikein miehissä ryhtyivät pojat koettamaan, +mutta ei yksikään saanut heistä suutaan edes lähellekään vesi kalvoa; +mutta Antille siinä vaan ei työtäkään ollut. + +"Eläpäs huoli Heiskasen Iikka, sinä melkeen osaat, sujutahan itseäsi +vaan tuolla tapaa", sanoi Antti, tarttui Iikkaa vyötäisistä kiinni ja +väänti häntä alaspäin. -- "Kas niin! -- Koeta, koeta!" kehoitti hän ja +Iikka se parastaan koetti, mutta turhaan, suu vaan ei ottanut vettä +tavatakseen. -- Mutta Antin käsi se oli sillä välin pistäytynyt Iikan +taskuun ja kaapannut sieltä jotain. + +"Oletteko ollut tässä vielä yli viiden minuutin?" kysyi Antti pojilta. + +"Emme suinkaan", arvelivat pojat epäillen. + +"Mutta missä on tupakki kukkarosi, Iikka?" kysyi Antti. + +"Voi turkinpippuri!" sanoi Iikka koitellen taskuaan, "nyt se on +jalkansa löytänyt." + +Samalla veti Antti kukkaron taskustaan, josta pojat kovin ällistyivät. + +"Konsti se on, joka pelaa", arveli Antti. + +"Niin mitäs kun sillä lailla!" huudahti Kuppasen Aappo. + +"No millä lailla?" kysyi Antti ja loi puoleksi pilkallisen ja puoleksi +halveksivan silmäyksen Aappoon. + +"Niin -- kyllähän tuota tuolla lailla jos kuka osaa; -- mutta koetahan +varastaa tuo minun rahakukkaroni tuosta liivin taskusta", sanoi Aappo +miehevästi. + +"Tuommoiselta pöllöhaukalta minä nyt en viitsi mitään varastaa", sanoi +Antti, mutta loi kumminkin ahnaan silmäyksen Aapon kukkaroon. + +"Sen kissaa! Miks' nä [sinä] haukut minua?" huudahti Aappo äissään. + +"Entä nä! -- Entä nä!" + +"Sen kissaa!" sanoi taasen Aappo likennellen Anttia. + +"Elä nä tule kissan luo, se kynsii", sanoi Räisäspoika ja niisti Aappoa +nenästä. + +Kaikki pyrskähtivät yhteen ääneen nauramaan. + +Se vimmastutti Aappoa niin, että hän jamautui Anttiin syliksi. + +Hetken perästä olivat he molemmat pitkänään kentällä, Antti ensin alla, +vaan kohta pyöräytti hän notkeasti kuin suolingainen itsensä päälle ja +hypähti muutaman sylen päähän Aaposta seisomaan, toisten poikain +nauraessa ja hurratessa. -- + +"Mutta missä on rahakukkarosi?" huudahti Räisäspoika Aapolle, joka +suuttuneena mennä käytti kartanoon. + +Ehdottomasti pisti Aappo kätensä liivin taskuun, mutta se oli tyhjä. + +"Pidä nyt se, sen rosvo!" uhki Aappo mennessään; mutta muut pojat eivät +kyllin voineet ihmetellä Antin nokkeluutta. + +Heiskasen Iikka otti Aapon kukkaron ja vei sen hänelle taloon. + +Pojat yrittivät jatkaa matkaansa, mutta Räisäspoika oli niin kovin +innostunut kepposiinsa, että hän vielä tahtoi jotain merkillistä +pojille näyttää; ja varastamisessa -- siinähän se oliki koko hänen +maailmansa. + +Hänen silmäänsä pisti Kuppasen rengin komeat kellon vitjat ja niiden +perässä oleva kello hänen kynsiään nyt kovin syyhytti. + +"Seis!" huudahti hän sentähden, "tuo kello minun pitää vielä saada +varastaneeksi." + +"Se on mahdotointa", vakuutti kellon omistaja. + +"Ei se ole niinkään mahdotointa, kun kerran Oulun markkinoilla +muutamassa kapakassa, missä minä huomasin erään herran takataskusta +kukkaron nauhan riippuvan, rupesin sitä vetämään, vaan peijakas oli +huomata vehkeeni, mutta minä tartuin väkitungoksessa näin ikään +rinnasta kiini", ja hän tarttui Kuppasen renkiä rintaan, "ja olin muka +tunkeuvinani hänen ohitsensa, mutta samalla pistin käteni hänen +takataskuunsa -- kas näin, katsohan ja vedin vaan kukkaron -- kas +näin!" + +Mutta samalla purskahtivat kaikki nauramaan ja koettihan se Kuppasen +renki nauraa, vaikka ei hän Räisäspojan käytöksessä mitään niin +naurettavaa huomannut. + +"Missä on kellosi?" kysyi vihdoin häneltä joku pojista. + +"Hos peijakas!" huudahti renki ja nyt vasta huomasi hän, että Antti oli +sen siepannut hänen päätään kääntäessä taaksensa katsomaan, miten +Räisäspoika herralta rahoja varasti. + +Kovin ne pojat ihmettelivät vielä mennessäänkin Antin nokkeluutta. + +Mutta Antti se vaan jäi aitan luo miettimään tuota muorin raha-kirstua +tuolla aitassa. + +"Jo kai ne nyt nukkuvat", arveli Antti noin tunnin päästä, samalla +pisti hän kätensä aitan alle, väännähdys vaan ja hän seisoi lukitun +arkun edessä. Yksi potkaus vielä lisäksi ja silloin oli arkkuki auki. +-- -- Mutta mitä kummia ... ispinäpytty, muutamia makkaroita +ja lisäksi vähän sorkkarasvaa; -- -- ei kiiltäviä kolikoita, ei +kuparikopeikkaakaan. + +Mutta samalla lensi ovi kiinni. -- "Etköhän pysy siellä!" kuului +Kuppasen Aapon ääni, "kunnes apua saan." + +Mutta Antti hyppäsi täyttä vauhtia ovea vasten, se aukeni. -- "Hyvästi +nyt!" huusi hän Aapolle, joka oli ehtinyt jo portille asti apua +hakemaan ja pötki keinoihinsa. Niin heitti Antti Märkälän. + + * * * * * + +Räisäs-Eevan torppa oli jälleen saanut asujamensa. Eeva oli jo pari +kolme vuotta oleskellut mökissänsä ja Rytkönenki oli viime päivinä +sinne karku matkoiltaan koteutunut. Mutta harvoin näkyi torpassa olevan +ketään kotona. + +"He ovat kai parkinkiskomisessa", arvelivat ohi kulkevat kyläläiset; +mutta Källi-Aapeli se torpan sivu kulkiessaan lauleli vaan: + + "Tuolla metsän korvessa, + Viina juoksee torvessa." + +Seuraavana päivänä tuli Räisäspoikaki tätiään tapaamaan, vaan kun ei +löytänyt häntä kotona, niin meni hän Källi-Aapelilta kysymään Eevaa, +mutta Aapeli lauleli vaan: + + "Tuolla metsän korvessa + Viina juoksee torvessa." + +Ja niine tietoineen sai Antti palata jälleen tätinsä torpalle, johon +Eevaki oli sillä välin koteutunut. -- + +"Tämä laulu on ko'ottu kolmesta", niin lauleli Antti tätinsä nähtyään, + + "Tämä laulu on tehty kolmesta, + Kahvista, viinasta ja olvesta, + Nuorten laulettavaksi, + Ja vanhain naurettavaksi. + + Vuonna kuusikymmentä kuus + Tehtiin Suomeen laki uus: + Viina kieltiin keittämästä + Juomapäiviä viettämästä. + + Se meininki oli keisarilt' + Ett' viina loppuis juomarilt'..." + +"Ohhoh hoh hoh hoh!" nauroi täti, "vain semmoinen meininki!... Jopa nyt +poika parka erehdyt, -- etkö parempaa meininkiä luule rakkaalla +keisarillamme olleen?" -- + +"Mutta niinhän laulussa sanotaan, -- enkä voi käsittää mitä muuta +meininkiä olisi keisarilla ollut." + +"Viisas keisarimme tiesi kyllä, ketkä viinanpolttoa elääkseen +tarvitsevat -- ja sentähden sääsi hän niin, että minä ja muut minun +kaltaiseni turvattomat ja sorretut naiset voivat sitä kaikessa +hiljaisuudessa harjoittaa ja sillä tavoin rehellisesti itsiänsä +elättää. -- Tule ottamaan ryyppy! -- Vieläkö tyydyt Märkälässä +olemaan?" -- + +"Minun mieleni ei tee ainiaksi ruveta vaan pilanpäältä varastamaan; +vaan haluni hehkuu jälleen avaraan maailmaan ja sentähden olen Märkälän +ikipäivikseni heittänyt. -- Missä on Rytkönen?" -- + +"Rytkönenkö? -- No, -- voin sen sinulle sanoa, -- hän on siellä, missä +tämmöistä valmistuu", sanoi Eeva, veti viinapullon esille, ryyppäsi +siitä ja tarjosi Antilleki. + +"Missä sitten?" kysyi Antti ja ryyppäsi. + +"Vesikarissa! -- Minä lähden nyt sinne ja voit tulla sinäki, jos +tahdot", sanoi Eeva. + +"Tekee mieleni jäädä tänne nukkumaan, en ole viime yönä silmää +ummistanut. Minun päähäni näette pisti, että erittäinhän ovat viinan +juojat ja erittäin sonnan luojat ja heitin sentähden heinän teon ja +muut työt niiden haltuun, joilla ei ole neroa helpommin itsiään +elättää. Jään siis tänne nukkumaan ja sitten mietimme Rytkösen kanssa +parempaa ja uutta, kun vaan neuvotte minulle mistä hänet löydän", +arveli Räisäspoika. + +"Tee kuin tahdot", sanoi Eeva, neuvoi hänelle tarkoin viinatehtaan +Vesikarissa ja lähti. -- Antti paneusi nukkumaan. -- -- + +Siinähän nyt makasi tuo Antti parka, makasi ja uneksi. Hän uneksi +kaukaisista maista, joissa ikuinen kesä vallitsee, joissa metsät ijäti +viheriöitsevät ja kesä lintuset lakkaamatta visertelevät; maista, +joissa ei kukaan kysy: mikä olet ollut, tahi kuka on sinun isäsi ja +äitisi; maista, joissa, lapion pistottain maasta kultaa kumpuaa. -- +Suutari Elkko oli noin Antin herkkää mielikuvitusta jälleen ylenmäärin +kiihoittanut liiotetuilla kertomuksillaan Amerikan kultamaista -- Antti +uneksi äärettömästä merestä, jonka yli oli tuohon kultamaahan mentävä; +hän uneksi suuresta, uhkeasta laivasta, joka häntä lukemattomien muiden +matkustajain kanssa sinne kuletti; mutta oi! ... hirmuinen ukon ilma +yltyi merellä; se särki koko laivan, hirmuinen sekamelska syntyi +laivalla, yksi juoksi sinne, toinen tänne ja Antti koetti pelastautua +eräälle laudan kappaleelle, mutta se upposi ... upposi pohjaan saakka +ja vei Antin mennessään, ... hirmuinen pelko ja kauhistus valtasi hänet +ja hän heräsi. -- + +Hetkessä oli uni hänen silmistään kirvonnut; hänen sydämensä sykähti +niin omituisesti huomatessaan, että hän kumminki oli vielä vakavalla +mantereella kaukana pohjattomasta merestä. + +Hetken päästä lähti Antti Räisäs-Eevan torpasta, sulki ovet ja käveli +Angeslevän jokitörmää alas. Kappaleen matkaa kulettuaan mainittua +jokitörmää, kääntyi hän viistoon pitkin niittymaita Vesikarin-kangasta +kohden. + +Omituinen maisema! Niittyjä ja yhä niittyjä vaan niin pitkälle kuin +silmä kantaa. Ei mitään muutosta, ei mitään ylänköä, ei mitään +vaihtelevaisuutta. Niittylatoja, suovanperiä ja pajupensaita vaan +kaikkialla. Siellä täällä joku vesirotko, kaivosoja tahi suoviljelys; +siinä koko vaihtelevaisuus. Niittymiehiäkään ei ollut vielä kuin +aniharvassa. Semmoinen on ulkomuotonsa puolesta tuo maan mainio +Limingan iso-niitty. + +Mutta kovin levoton oli Antin mieli. Omituisen pakotuksen tunsi hän +sydämessään. Eipä hän itsekään oikeen saanut selvää, mikä häntä +vaivasi. Hän istahti tuohon mättään kyljelle ja heittäysi +lynkäpäiksilleen mätästä vasten. + +Kyllä sentään -- niin arveli hän -- kyllä sentään olisi tainnut olla +parasta pysyä Märkälässä. -- Niin ... kyllä olisi tainnut ... ja hän +tunsi sydämensä sisimmästä lähtevän vakuutuksen, että kyllä se olisi +ollut parasta. -- -- Hän tunsi, että juuri se seikka ettei hän +Märkälässä ollut pysynyt, että se se olikin, joka hänen sydäntänsä niin +kovin pakotti... Hänen mieleensä johtuivat nuot monet vaivaloiset +seikkailuretkensä, joilla häntä jahdattiin kuin kesytöntä metsänpetoa. +Arkana kuin jänis, oli hänen täytynyt pystyttää korvansa pienemmänkin +risahduksen kuultuansa ja rehellisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä oli +hänen täytynyt paeta kuin jänis rumpua. Vuosikaudet oli hänen täytynyt +elää lakkaamattomassa pelossa, että milloin kiinni joutuisi. +Täydellisesti turvattuna ei hän ollut saanut hetkeäkään olla. -- Mutta +nyt ... nyt tuntui elämä niin keveälle ... hän oli rikoksensa +sovittanut eikä siis tarvinnut pelätä ketään. -- Kenelläkään ei ollut +oikeutta häntä ahdistella... Mikä huojennus! -- Mutta yksi kepponen +vaan, yksi ainoa lukonmurto tahi taskuvarkaus ... ja silloinpa taasen +ei olisi lepoa missään. -- -- Mutta miten olla, kuin eleä... Kuinka +sitten voisin -- niin arveli hän -- kuinka sitten voisin ruveta elämään +muiden ihmisten tavoin. Tehdä raskasta työtä päivät pääksekkäin ... ei! +-- Sitä en voi! -- ja hän pyöräytti itseään toiselle kyljelle. Kovin +tuntuivat vieläkin nivuset kipeiltä Perjantaillisesta niitosta... Ja +sitten -- niin ja sitten ruveta aina elämään yhdessä kohden ... nousta +aamulla kello viisi, painaa kohta sen perästä työhön, tulla määrälleen +syömään ja sitten työhön ja sitten syömään ja sitten työhön ja sitten +nukkumaan ja sitten työhön ja sitten nukkumaan ja taas työhön j.n.e. +j.n.e. aina määrättömiin saakka aina vaan yhtä ja samaa. -- -- Huh +kuinka se tuntui tukalalle ... ja elää sitten aina yhdessä kohden!... +Pyöriä ja hääriä aina samalla kylän nurkalla, olla yksissä seuduin +kaiket ikänsä... Miten tukehduttavaa! -- -- On sentähden toista olla +vapaana; toista on liukua paikasta toiseen, nukkua milloin haluttaa, +syödä kun nälkä tulee ja olla missä tahtoo, liukua mielensä mukaan +paikasta toiseen... Kas sepä elämää on! -- ja hän innostui tuota +ajatellessaan niin, että hän hetkeksi unhotti kaikki sen elämän vaivat +ja kärsimiset, unhotti omantuntonsa varoittavan äänenki. + +Hän hypähti jälleen seisomaan, mutta siitä säikähtyneenä pyrähti +läheisestä rotkosta hanhiparvi liikkeesen. Vesikalvossa lentää +pyräkeiden etsivät lintuset piilopaikkaa vastakkaisen rannan +kortteikossa. + +Vähitellen saapui Antti Vesikariin, mistä hän kappaleen aikaa +etsittyään löysi tätinsä ja Rytkösen. + +Räisäs-Eeva oli laittanut viinatehtaan tiheään tureikkoon, niin +salaiseen paikkaan, että sitä olisi sieltä ollut mahdotoin äkkinäisen +löytää. Sinne oli hän matalaan turvehökkeliin varustanut suuren +kuparikattilan, läkkisen hatun, läkkipiiput, mäski-ammeet, +rankkitynnyrit, viina ankkurit y.m. tarviskalut. + +Paju- ja koivuvarvikko oli Eevan tehtaan ympärillä niin tiheä, että +pujottelemalla täytyi Antin tunkeutua sen luokse. + +Rytkönen venyi varvikossa pitkänään vedellen vankkoja savuja savupiipun +känästä ja Eeva hääräili mäski-ammeen ympärillä. + +Risahduksia varvikosta kuultuaan hypähti Rytkönen seisoalleen ja näytti +varustautuvan vihollista vastaan ottamaan tahi -- tarpeen tullessa -- +pakenemaan. + +"Ei hätää!" sanoi Antti ja pujahti esille. + +"Hos p--le!... Johan sinä olet turpunut aikamiehen näköiseksi!... Eihän +sinua enää voikaan tunkea jokaisesta seinän varauksesta sisään. -- -- +Muistatko sinä vielä tuota uintiasi piimäsaavissa?" huudahti Rytkönen. + +Antin muoto kävi synkäksi. Rytkösen kysymykset johtivat jälleen hänen +mieleensä entisiä kärsimyksiä. Hänen sydämensä alkoi sykkiä taasenki +niin levottomasti. Hänen mieleensä johtui tuo onnellinen ja rattoisa +elämä, jota Märkälän vanhukset elivät ja hän vastasi Rytkösen +kysymykseen alakuloisesti: + +"Muistipa tuota jos tahansa." + +"Mitä!? -- Joko ne ovat saaneet sinut kerettiläisyyttä +harjoittelemaan?" huudahti Rytkönen, "vain niin, no -- kyllä minä +arvaan mitä he ovat sinulle sanoneet... He ovat sanoneet sinulle aivan +tällä tavalla: jos et sinä heitä pois varastelemista ja rupea elämään +ihmisten tavoin, niin ei sinulla kuuna kullan valkeaisna ole menestystä +ja siunausta ja sinä kuolet Siperiassa ja kuoleman jälkeen panee Jumala +sinut tuliseen järveen, -- vai mitä ... eivätkö he niin ole sinulle +sanoneet?" -- + +Antti säpsähti kuullessaan mainittavan tulista järveä, hän muisti kuin +unen näköä äitinsä kuolinvuoteellaan jostain semmoisesta puhuneen ja +vastasi sen vuoksi Rytköselle katkerasti: + +"Niin -- kyllä he ovat jotain semmoista puhuneet." + +"Hahhahhah!" nauroi Rytkönen, "mutta eivätkö he ole samalla kertoneet, +että kun Jumala loi ihmisen, niin asetti hän sen kaiken päälle, ei ole +antanut yhdelle enempää kuin toisellekaan; kaikki rikkaudet mitä maassa +oli, antoi hän yhteiseksi, ei yhdelle enempää kuin toisellekaan, +kaikille saman verran, mutta rikkaat ovat nyt anastaneet itselleen +kaikki ja vainoavat jokaista, joka ei siihen ole tyytyväinen." + +Siihen suuntaan se Rytkönen asioita selitteli Antille, käskipä vielä +Eevan tuoda viinaaki ja yhdessä he siinä ryyppäsivät, tutkivat +jumalallisia tarkoituksia ja ryyppäsivät. + +Antti parka, jonka herkkä mieli tulistui siinä silmän räpäyksessä, +missä hän eli ja jonka sydän hehkui niistä vaikutuksista, minkä +alaisina hän milloinkin oli, joko ne sitten olivat hyvät tai pahat, +niin -- Anttiparka luuli todellakin kärsineensä vääryyttä, kuin ei +ollut saanut rikkauksia yhtähyvin kuin esim. Kuppaset ynnä monet muut. + +Kaikki paremmat tunteet väistyivät hänen sydämestään; viha ja katkeruus +koko ihmiskuntaa kohtaan täytti hänen sydämensä. + +Mutta samalla johtui hänen mieleensä Amerikan kultamaa. Niin sinne! -- +sinne oli hänen päästävä ja Rytkösen ja Eevan, siellä ei ole mitään +eroa rikkaan eikä köyhän, ylhäisen eikä alhaisen välillä, mutta mistä +saada niin paljo rahoja. + +Rytkönen tiesi niitä Kuppasen nurkkakamarin piirongin loodassa olevan +2,000 markkaa. + +Antti tunsi tarkoin paikan, tiesipä kertoa, ettei Kuppasella ollut +yhtään miestäkään kotona, ne olivat kaikki yökunnissa kuokkamaata +polttamassa. + +Pantiin kumminkin varulta Räisäs-Eeva kylään katsomaan, että olisivatko +Kuppasen miehet kodissa. + +Seuraavana iltana toi Eeva kylästä sanan, että Kuppasen miehet olivat +yökunnissa kuokkamaalla. Hetki oli siis otollinen. Ryhdyttiin +kiireisiin valmistuspuuhiin. Vähää jälkeen puolen yön olivat rahat +käsiin saatavat. -- -- -- + + * * * * * + +Eräässä niitty-ladossa lueskeli Antti rahojansa seuraavana päivänä. Hän +aikoi ne sinne piiloittaa huomiseen asti, jolloin hän lähtisi tätinsä +ja Rytkösen kanssa ensinki Ruotsin puolelle ja sieltä sitten Amerikaan. +Hän luki yhä uudelleen kallista aarrettansa, jonka hän juuri oli +Rytkösen kanssa jakanut, ja hänen silmänsä ne säihkyivät voiton +riemusta siinä ladon laattialla selin oveen istuessansa. + +"Seis mies!" kuului käskevä ääni ladon ovelta, "jos askeleen liikut, +niin lasken sinut lävitse", jatkoi hän. + +Antti loi ehdottomasti silmänsä ovea kohden ja näki jahtivoudin +seisovan ovella ojennettu revolveri häntä kohden. + +Antti vilkasi nyt ympärilleen, hänen silmissään oli raivoavan pedon +silmien säihky ja käsi se haparoi vyötäisillä olevaa puukkoa. + +Samalla laukesi jahtivoudin revolveri ja luoti lensi vastakkaiseen +seinään, mutta sitä Antti tuskin kuulikaan. Vihasta vimmattuna paiskasi +hän puukkonsa ovea kohden, mutta jahtivouti sai väistäneeksi iskun, ja +puukko lensi läheiseen pensaaseen. Samalla syöksyi Antti itsekin ovelle +ja paiskasi voimakkaalla iskulla jahtivoudin kappaleen matkan päähän +seljälleen, mutta samalla sai hän päähänsä useita iskuja puukangista. +Miehiä oli näet varalla kahden puolen ladon ovea. Antti horjahti +pitkäkseen ja samalla heittäysi puolikymmentä miestä hänen päälleen. +Antilla ei ollut muuta neuvoa kuin antautuminen. + +"Vai täällä niitä Kuppasen rahoja räknätään", sanoi jahtivouti +pilkallisesti. + +Koska vanhastaan oli tunnettua, ettei Antin käsissä raudat pysyneet, +kiersivät miehet vielä köyden hänen vyötäistensä ympäri, jonka yhdestä +päästä piti kiini yksi mies, toisesta toinen ja jahtivouti itse talutti +häntä käsiraudoista. Näin veivät miehet riemuiten saaliinsa kylään, +johon vielä samana päivänä Rytkönenki tuotiin sidottuna. + + + + +IV. + + +Luonto Pohjanmaan rannikolla ei suurin vaihtelevaisuutta tarjoa. +Kumminkin tekee siitä jyrkän poikkeuksen Oulujoen suu. Tamppisaaret +-- nykyiset huvisaaret -- ovat nykyjään kautta maan tunnetut +kauneudestaan. Juhlallinen on se vaikutus, minkä Merikosken pauhina ja +sen puromaisten haaranteiden lirinä tekee mieleen. Yhdellä noista +monista saarista, joita nuo puromaiset Merikosken haaranteet +muodostavat, oli pienoinen valmistumaisillaan oleva, kuusikulmainen +laudoista tehty huvihuone. -- Kuvernöörille sanottiin siitä +"lysthuusia" laitettavan, vaikka tosin on siinä jo vuosia harjoitettu +julkista kapakkaliikettä. + +Kaksi vankia, Rytkönen ja Räisäspoika, näpläilivät sen katolla. +Viimeistä harjalautaa sovittelivat he paikalleen. Eräs kasakka loikoili +sinellinsä päällä kentällä pitkänään, muutaman sylen päässä +rakennukselta ja muudan vahtimies istui rakennuksen portailla, +silmäillen väliin katolla olijoita, väliin kappaleen matkan päässä +maata kaivavaa vankijoukkoa. Heidän luonaan oli muutamia muita +vanginvahtia ja joukko kasakoita. + +Kummallista kyllä, ei tuo harjalauta ottanut sopiakseen. Vangit +kääntelivät ja vääntelivät sitä jos mihin suuntaan, pyyhkien silloin +tällöin hikistä otsaansa räykeässä päiväpaisteessa ja silmäillen usein +levottomasti Laskunientä kohden ikäänkuin jotain odotellen. + +"Lupasiko hän todella tulla kaikissa tapauksissa tänne?" kysyi vihdoin +Räisäspoika matalalla äänellä Rytköseltä. + +"Lupasi -- hän lupasi tulla tänne vaikka ei venettä olisi voinut +Laskuniemelle hankkiakaan." + +"Mutta kuinka saa hän meille sen ilmoittaneeksi?" + +"Jos vene on Laskuniemellä valmiina, tarjoaa hän meille tupakkia +suuhun, muussa tapauksessa ei hän sitä tee. -- -- Mutta tuolla hän jo +tuleekin", sanoi Rytkönen ja taittaa ripsautti samalla harjalaudan +poikki. + +"Oijoi mikä tuli!" huusi hän alaalla istuvalle vahtimiehelle ja näytti +hänelle katkennutta lautaa. + +"Mutta sepä vasta hullua on!" arveli vahtimies, "ja nyt meillä ei ole +täällä sopivaa lautaa sen sijalle." + +"Täytyy mennä kai sahalta noutamaan", arveli Rytkönen. + +"Niin kai", sanoi vahtimies ja huusi lähellä olevan tulkkipojan, jonka +käski selittää kentällä loikoilevalle kasakalle, että hänen tulisi +jäädä tähän tavaroita vahtaamaan, kunnes hän vankien kanssa palaisi +sahalta. + +Kasakka myrähti jotain vastaukseksi ja käänsi toista kylkeä. + +Rytkönen ja Räisäspoika haalasivat itsensä katolta alas. Samalla saapui +paikalle Källi-Aapelikin, nosti vahtimiehelle lakkia ja tarjosi +vangeille tupakkaa suuhun. + +Verkalleen alkoivat miehet solua sahaa kohden. Kappaleen matkaa +käveltyään veti Rytkönen vedellä täytetyn pullon povestaan, puisti sitä +ja kuiskasi vahtimiehelle: "eikö oteta ryyppy?" + +"Mennään tuonne pensaan suojaan", sanoi vahtimies, joka näytti +ihastuvan pullon nähtyään. + +Niin vetäysivät miehet vähän syrjään. Rytkönen otti pullon, asetti sen +suun huulilleen, keikautti niskojaan ja ryyppäsi. Sen tehtyään veti hän +huulensa irviin, ähkäsi ja ojensi pullon vahtimiehelle. + +Mutta kun vahtimies ällisti päätään ryypätäkseen, tuivasi Rytkönen +häntä nyrkillä rintaan; jotta hän keiskahti seljälleen. Kaatuessaan +sattuivat hartiansa takana olevaan kantoon, jotta hän meni +henkisalpauksiin, eikä siis voinut kohta apua huutaa. + +Rytkönen painoi kätensä vahtimiehen suuta vasten ja piti häntä niin +kauan kiini kuin Räisäspoika muutti ristirautuset vankivaatteet nurin +saadakseen pellavakankaisen vuorin päälle ja siten tehdäkseen ne +vähemmin huomattaviksi. Sitten piti Räisäspoika vuoronsa vahtimiestä +kiinni, kunnes Rytkönenki oli vaatteensa kääntänyt. Sen tehtyä +töytäsivät vangit Laskunientä kohden. + +"Kaksi vankia pääsi irti ja juoksi Laskuniemelle!" raikui kohta huuto, +joka kuului ympäri Hupisaarta. + +Joukko kasakoita alkoi juosta Laskunientä kohden ja muudan mies seurasi +aivan karkureiden kintereillä. Hän tarttui Rytköstä kyynäspäähän juuri +kuin tämä oli venettä vesille työntämässä. Mutta Rytkönen sivalsi +takakäteen miestä rintaan sillä seurauksella, että hän lensi kappaleen +matkan päähän pitkäkseen ja pian olivat molemmat miehet venheessä. + +Räisäspoika istui soutamaan, Rytkönen piti perää ja niin he alkoivat +painua joen pohjoista rantaa kohden. Pian saapuivat kasakatkin paikalle +ja huomattuaan, ettei muuta venhettä saapuvilla ollut, huusivat he +jotain karkureille, mutta kosken kuohu hämmensi sanat ja kun karkurit +pyrkivät voimiensa takaa eteenpäin, niin alkoivat kasakat kerkeämiseen +heitä ampua. + +Mutta vakavampana ja juhlallisempana kuin kentiesi koskaan ennen, istui +Rytkönen kuulasateesta huolimatta -- venheen perässä ja ohjasi venhettä +halki kuohujen. Mutta Räisäspojan silmissä oli raivoisa säihky, hänen +verensä kuohui kuin kiehuva kattila ja sydämessänsä raivosi semmoinen +vihan liekki, että hän olisi tahtonut silmänräpäyksessä kappaleiksi +murtaa jokaisen kasakan tuolta rannalta. Hänen kätensä puristuivat +airoihin niin lujasti, kuin olisi hän tahtonut niiden antaa tuta +vihansa julmuutta ja hän souti sillä vauhdilla, ettei kauvan matkalla +viivytty, vaikka jokainen silmän räpäys näytti olevan viimeinen. + +Pian saapui paikalle itse kuvernöörikin, kielsi kasakat ampumasta ja +määräsi heidät ottamaan hevoiset ja uittamaan Nokkalan kohdasta yli +sekä siten karkureita takaa ajamaan. (Silloin ei Oulujoen yli vielä +siltoja ollut). + +Mutta pakolaiset kokivat kiiruhtaa sydänmaitse pohjoista kohden ja näin +alkoi Räisäspoika taasenkin yhden noista monivaiheisista +seikkailuretkistään. + +Kasakat etsivät läheiset seudut tarkoin ja yhteen aikaan kuulivat +pakolaisemme heidän molittamistaan aivan läheltä. Räisäspoika oli jo +kokonaan vihansa unhoittanut. Rauhatoinna sykähteli hänen sydämensä +nykyistä kohtaloansa ajatellessaan. He pakenivat niin joutuin kuin +jalkaraudat sen suinki sallivat, joten eivät kasakat saaneet mitään +vihiä heidän jäljistään, he kun olivat sitoneet jalkarautansa niin, +etteivät ne mitään ääntä antaneet, jonka vuoksi kasakat pian +kyllääntyivät heitä etsimään ja palasivat niine hyvineen jälleen +kaupunkiin. + +Hiljalleen saapuivat he Ala-Kiimingin takaloille, missä takoivat kivien +ja kankien avulla jalkaraudat jaloistaan ja heittivät ne muutamalle +karjanpolulle, mistä ne sitten löydettiinki ja toimitettiin linnaan. + +Yön tuloa odotellen makailivat he metsässä ja uivat yöllä Kiimigin joen +poikki, tunkeusivat erään torpan puotiin, mistä saivat ruokaa +syödäkseen ja vähän evääkseenki. Sieltä he kulkivat poikki maisin +Jakkukylään Iihin, jonka takaloilla nukkuivat taasen päivän. + +Yön tultua tunkeusivat he erään torpan puotiin, mutta se oli melkeen +tyhjä. Ainoastaan pari leipää ja muutamia silahkoita, siinä koko talon +ruoka varasto. Nälkäänsä söivät karkurit niistäkin osan. + +Mutta puodista ulos tultuaan huomasivat he lähellä vankan talon. +He tunkeusivat sen aittaan, jossa oli katto täynnä täysinäisiä +leipätankoja. He ottivat sieltä mitä evääkseen tarvitsivat ja Rytkönen +yritti lähteä aitasta. + +"Seis!" sanoi Räisäspoika ja laski kaksi pitkää leipitankoa katosta, +ottipa vielä kokonaisen sianraajanki ja asetti sen leipitankojen +päälle. + +"Mitäs nyt?" kysyi Rytkönen. + +"Arvelen, että tuolla torpassaki tarvitaan ruokaa ja täällä sitä näkyy +olevan liiaksi", arveli Antti. + +Rytkönen veti suunsa hymyyn, tarttui tankojen päistä kiinni ja niin he +kantoivat leivät ja sianraajan torpan puotiin sekä lukitsivat sen oven. + +"Mutta tämähän on hiton lystiä kylää", arveli Rytkönen, "täällä +annetaan varkaan poikain toimia päänsä mukaan, vaikka hävytöintähän tuo +olisikin, jos miehet näin jaloissa rakkauden töissä tulisivat +häirityiksi; -- minä luulen, että täältä saisimme itsellemme vähän +sopivammat vaatteetki, nämät vankien vaatteet saattavat tulla meille +ajanpitkään kovin vaarallisiksi." + +Ja niin he murtautuivat vielä mainitun talon vaatepuotiinki, valitsivat +sieltä itselleen sopivat vaatteet ja alkoivat painua Iin jokivartta +alas. + +Vankien vaatteet heittivät he Pohjois-Iinkylään päästyään, maantielle +ja alkoivat painua maantietä pitkin Kemiin. + +Siellä he saivat tehdä pari suurempaa rahavarkautta ja olivat aikeessa +mennä veneellä Ruotsin puolelle. Mutta pimeälle ja kolkolle tuntui +Antista tulevaisuus tuollakin vieraassa maassa. + +Hän ehdotteli sen vuoksi Rytköselle, että palattaisiin Oulun +eteläpuolelle, missä he tarkoin tunsivat ihmisten rahasäiliöt ja vasta +syyspuoleen, kun oli saatu runsaammin rahoja, livahdettaisiin rajan +ylitse ja paettaisiin sitten Amerikaan. Rytkösellä ei tätä ehdoitusta +vastaan ollut mitään. + + * * * * * + +Ristiin rastiin kuleksivat karkurimme koko kesän aina Oulusta +Kyröjokeen saakka varastellen kaikkialla. Usein ajettiin heitä takaa +kuin raatelevia metsänpetoja, mutta aina he osasivat välttää kiinni +joutumasta. He tulivat niin mainioiksi, että kaikkialla puhuttiin +heistä ja ihmiset eivät tavaroineen olleet heiltä missään turvatut. +Suuri palkinto luvattiin heidän kiinni saamisestaan. + +Vihdoin tuli heidän asemansa niin tukalaksi, että he taaskin päättivät +paeta Ruotsin puolelle ja tulivat siinä tarkoituksessa Raahen +seuduille. + +Siellä saivat he tietää erään kauppamiehen puodissa olevan rahoja noin +800 markan seutuihin. Ne päättivät he vielä vipata itselleen, +varastivat hevoisen varalla ja murtautuivat sydän yöllä puotiin. + +Saaliin himosta säihkyvin silmin avasi Räisäspoika rahaloodan, mutta +tuivasi sen synkeästi kiroten jälleen kiinni. Siellä oli vaan muutamia +lanttia. Sen sijaan kantoivat he parhaita vaatetavaroita kärryihinsä, +ajoivat samana yönä vielä Lumijoelle, varastivat sieltä venheen ja +soutivat Ulkopuolen rannalle saakka, mistä ei enään ollut pitkälti +Vesikariin Räisäs-Eevan tehtaalle. + +Eräältä sotamieheltä saivat he tietää, että herrat olivat muudanta +viikkoa ennen hävittäneet Eevan tehtaan. + +Kylmä oli syksyinen ilma ja vettä sateli kaiken päivää. Kova vilu ja +nälkä ahdisteli karkureita, jonka vuoksi he lähettivät sotamiehen +kylään ruokaa ja viinaa etsimään, sillä sotamiehellä jonka torppa oli +lähellä, ei semmoista ollut, hän kun tavallisesti joi kaikki saaliinsa. +Sotamies ohjasi karkurit lähellä olevaan heinälatoon, sillä hänen +torpassaan oli muka vaarallisempi olla ja lähti kylään. + +"Ethän sinä vaan petä meitä", sanoi Rytkönen sotamiehelle ennen hänen +lähtöänsä. + +"En silmäänkään." + +"Eläkä vaan rupea siellä ryyppytuumiin, -- päihtyneen kieli on kerkeä." + +"En silmäänkään", vakuutti sotamies ja meni; mutta ystävämme +hautausivat heinälatoon nukkumaan. + +Kauan viipyi sotamies kylässä ja kun vihdoinki tuli, oli hän jokseenki +hutikassa; mutta ruokaa hänellä ei ollut muuta kuin vähä pottuvoita +kiulussa, voita ja muutamia leipiä ja kaloja. + +"Missä sinä, hyvä mies, nyt koko päivän viivyit ja tuon verran vaan +meille ruokaa sait? -- Entäs viinaa?" kyseli Rytkönen. + +"On sitä täällä ja pian saadaan lisää ruokaaki", mokelsi sotamies, +"minä menen uudelleen." + +"Voipikohan sinuun luottaa?" arveli Rytkönen. + +"Voipi silmäänki!" vakuutti sotamies ja meni. + +Miehet hautausivat syötyään uudelleen nukkumaan. + +Uni ummisti jälleen heidän silmänsä, mutta sekavat ja epämääräiset +unelmat todistivat, ettei uni ollut rauhallinen. + +Antti oli soutelevinaan Pohjanlahden laineita Ruotsin puolta kohden. +Hän oli juuri heittänyt syntymämaansa rannikot, kun hän huomasi +rannalla kummallisen, epäselvän haamun. Hänen aironsa jäivät +valtoihinsa ja hän koetti selittää tuota haamua... Hän tarttui +uudelleen airoihinsa ja aikoi kääntää venheen takaisin rantaan. Mutta +ankara tuulispää paiskasi samalla lakkipää laineen hänen venheesensä, +ankara rankkasade lankesi maahan, hänen venheensä rupesi vajoamaan ja +hän heräsi. + +"Kummallista unta", ajatteli Antti, "kerran ennen olen nähnyt melkein +samallaista unta... Mutta se ei merkitse hyvää... Kiinnihän silloinkin +jouduin." + +Hän koetti nukkua uudelleen, mutta uni ei hänelle enää lystännyt. Hän +käänteli toista ja toista kylkeä paremmin unta saadaksensa, mutta +ajatukset ne vaan työskentelivät. Yksi asia johti mieleen toisen, mutta +aina uudelleen palautti hänen mieleensä Amerikaan lähdön ja sen kanssa +yhteydessä olevat seikat. + +Nyt oli hänelle kerääntynyt rahoja useita tuhansia markkoja, mutta +Märkälän muori oli sillä tavalla hankituilla rahoilla kieltänyt +lähtemästä Amerikaan, niillä kun ei siunausta olisi... Niin -- +siunausta... Sitä oli Antti monta kertaa miettinyt ja se oli usein +saanut hänen sydämensä varastaessaankin niin levottomasti +sykähtämään... Märkälän muori oli sanonut siunauksen olevan siinä, +että he ahkeralla työllään olivat hankkineet itselleen huolettomat +päivät... Antin mieleen johtui se rauha ja tyyneys, joka Märkälän +vaarin kasvoilla oli ankarimmankin päivätyön päätettyään, ja se +levollinen jopa iloinenkin mieli-ala, jolla Märkälän muori hääri kaiket +päivät niin ahkeroissa talouden askareissa. -- -- Näistä johtui Antin +mieleen pastorin vakava ja harras muoto... Kuta enemmän hän näitä +ajatteli sitä tuskallisemmin sykähteli hänen sydämensä. Hän tunsi +sydämessään niin omituisen kasvatuksen... Nämät olivatkin ainoat +valoisammat muistot koko Antin elämästä. Koko muuta elämää +ajatellessaan tunsi hän vaan tuskaa ja tunnon vaivoja, jonka tähden +hän koetti poistaa mielestään entisiä muistoja ja johtaa ajatuksiaan +tulevaan kohtaloonsa Amerikan kultamaassa. Mutta nuo tuskalliset +muistot palasivat vaan yhä uudelleen. Hänen mielensä kävi yhä +katkerammaksi. + +Mutta samalla päästi Rytkönen ilkeän älinän, älinän semmoisen, mikä +usein nukkuessa pääsee ihmisiltä, joitten ruumis on tämän elämän +vaivoissa jo ehtinyt pahemmin rääkkääntyä. + +"Painajainen sitä nyt taasen ajaa", arveli Räisäspoika ja puisti häntä +kyljestä. + +"Äh!" röhisi Rytkönen, kun oli ehtinyt havahtaa, "kaikkia sitä näkee." + +"Mitäs kummia nyt?" tiedusti Antti. + +"Kun kaksi käärmettä kiersi minun kaulani ympäri!" + +"No johan me sitten joudumme kiinni -- parasta taitaa olla, että me +lähdemme. Minäki upposin venheineni päivineni." + +"Se ei hyvää tiedä -- kyllä on sitten parasta, että pötkimme", sanoi +Rytkönen, ja hyppäsi ladon ovesta ulos. + +Antti seurasi perästä. + +"Mutta mitä ääniä tuolta kuuluu?" sanoi Rytkönen. + +Syvä hiljaisuus, -- kaikki neljä korvaa kuunteli yhtä haavaa. -- -- Jo +vilahteli tuolta pensasten välistä päitäki. + +"Paetaanko veneelle?" kuiskasi Räisäspoika. + +"Se on mahdotointa! Venhe on täydessä lastissa ja ranta aivan luode +kuiva; saisimme varmaan vetää puoli virstaa venettä perässämme, +ennenkuin se uisi. Hautautaan heiniin, ne ovat ehkä vaan hevosen +hakijoita, eivätkä ole meitä vielä huomanneet", sanoi Rytkönen. + +Näin sanoen köntti Rytkönen latoon ja Antti seurasi perässä. He +hautausivat syvälle heiniin. + +Mutta varsin omituisesti pamppaili sydän Antin rinnassa. Semmoista ei +hän koskaan ennen ollut tuntenut. -- Olisiko siis mahdollista, että me +joutuisimme kiinni... Silloinhan olisi kaikki kadotettu ja ijäksi +kadotettu, mitä niin monien vaivain perästä olemme kokoon haalineet; +silloin olisivat tavarat, vapaus ja kaikki mennyttä kalua ja ijäksi +mennyttä... Silloin olisi Märkälän muorin sana takanakin tosi, ettei +niin saaduilla tavaroilla siunausta ole. -- Niin -- -- niin... + +Mutta samalla tunsi hän jonkun oven puolella heiniä liikuttelevan ja +joku terävä ase pisti häntä ronkkaan; mutta ei uhastakaan! -- hän +makasi kutvahtamatta. -- Mutta se peto painaa niin lujasti! Vihdoin ei +hän voinut olla koettelematta ja sai käteensä hongan haaran. + +"Antautteko oikealla?" kuului karkea ääni ladon edestä. + +"Emme elävinä!" kiljasi Rytkönen ja laukasi revolverinsa ovea kohden. + +Mutta se ei sattunut, eikä sitä siinä tarkoituksessa oltu laukastukaan. + +"Siispä paistamme teidän elävinä", sanoi mies, näytti tulitikkuja ja +osoitti uhkaavasti heiniin. + +"Lapsia sitä niin narrataan, että kontti-ukko tulee", sanoi Rytkönen ja +laukasi uudelleen. + +Samalla käyttivät karkurit tilaisuutta silmätä ympärilleen ja +huomasivat kolmisen kymmentä aseellista miestä piirittäneen ladon. Siis +oli sotamies heidät pettänyt! -- Pakeneminen oli mahdotonta. + +"Kyllä taitaa olla parasta että antaudumme", kuiskasi Rytkönen. + +"Niin!" sanoi Antti ja raskas huokaus kohosi hänen rinnastaan. -- + +"Me vielä kerran kehotamme teitä antautumaan!" sanoi joukon johtaja. + +"Me antaudumme", sanoi Rytkönen, heitti revolverinsä ladon eteen ja +köntti ladosta. -- Antti seurasi hammasta purren ja kiroten perässä. + +"Täällä ovat vanttuunne!" sanoi joukon johtaja ja heläytti käsirautoja. + +Voiton riemu hohti miesten silmistä siinä vankia katsellessa. + +Mutta omituisesti ne värähtelivät Antin kasvot ja kirkas vesihelmi se +kiilsi hänen silmänurkastansa, kun joukon johtaja kiersi käsiraudat +hänen käsiinsä. + + * * * * * + +Luonto se oli jälleen saanut kesäisen pukimensa; mutta mitään +juhlallisuutta se ei Limingassa tarjoa. Aaltoilevia viljavainioita ja +yhä vaan viljavainioita, siellä täällä kesantopeltoja; peltojen +keskellä paremman puoleisesti rakennettuja, enimmäkseen maalaamattomia +ja siitä syystä aidastuneita kartanoita, peltojen takaloilla äärettömiä +katajikoita, niiden takana siintäviä pajukoita Isolla-niityllä päin, +sekä pahan päiväisiä havumetsiä sydänmaita kohden. Monimutkaisena +kaarena luikertelee vankimman kylän lävitse mahtava Liminganjoki, -- +joki, jonka ylitse voi paikoittain mies seipään avulla hypätä, tahi +koskipaikoista käydä kuivin jaloin, joki, jonka suvannot ovat +kukkurapäänä mätäneviä rentukoita ynnä muita vesikasvia, kuten kaalia +kaalisopassa. Kun tästä mätänemisestä syntynyt lemu sekaantui puoleksi +palaneilla lannoitus-aineilla lannoitetuista pelloista lähtevään +tuoksuun, niin voi lukia helposti arvata miten keveä on siellä +hengittää. Ainoastaan lähellä oleva meri voi vaikuttaa tarpeellista +ilman puhdistusta ja tehdä sen, ettei Liminka sentään ole niinkään +terveydelle vaarallinen kuin luulisi. + +Valtamaantien johtaa joen ylitse silta, jolle nuoriso kerääntyy +kesäisin ja erittäinki keväimin pyhä-iltoina iloansa pitämään. + +Sillalle oli tälläkin kertaa kerääntynyt nuorisoa leskistä juoksemaan. +Riemastus oli juuri korkeimmalleen noussut, kun maantieltä kuului +kärryin rotinaa ja laulua. Kaikki silmäsivät Oulua kohden. + + Viisi oli värsyä laulettu + vaan kuudes on niin kauheaa; + kuin ei lakkaa korvistani + toi ruunun rautain pauhina. + + Ruunu se on mun ruokkiani + jolla on monta renkiä; + taasenkin makaa Oulun linnassa + kuudetta kymmentä henkiä. + +Niin siellä kärryissä laulettiin ja hevoinen se kiipesi raskain askelin +sillalle, johon päästyä huimasi kuski ruoskallansa ja hevoinen se +puhalsi täyteen laukkaan. Yksi rautojen romahdus vaan ja silloin olivat +jo kärryt sillan yli. + +"Rytkönen ja Räisäspoika!" kuului sillalla useista suista yhtä haavaa. + +"Voi mennään Mustoselle [Limingan vangin kulettaja] katsomaan!" huusi +Heiskasen Iikka, "niitä viedään nyt ikuiselle." + +Koko joukko alkoi kulkea pitkin maantietä Mustosta kohden. -- -- + +"Joko ne nyt ovat saaneet lopullisen tuomionsa?" kysyi joku Heiskasen +Iikalta. + +"Jo kuuluvat saaneen." + +"Kauvampa se kestiki." + +"Kaksi vuotta", sanoi Iikka. -- -- + +Vankasti niitä oli rautoja ystäviemme ylle lastattu. -- Niitä oli +niinkuin "Hallin Jannen laulussa" sanotaanki "kahdet pultit jalassa ja +ympärillä rauta liivi ja raudasta hänkselitki." + +"Moron!" sanoi Räisäspoika Kuppasen Aapolle, joka etukynnessä työntäysi +Mustosen pirttiin, missä vangit olivat. + +"Moron, moron!" sanoi Aappo ja yritti pistää kättä. + +"Pistä pääs poroon!" sanoi Antti. + +"Miks' nä aina mua koukut?" + +"Entä nä! -- Entä nä!" sanoi taasen Antti, mutta Heiskasen Iikan +huomattuaan näytti hän ihastuvan ja pisti kättä. + +"Kuinkas sinä voit?" kysyi hän Iikalta. + +"Hyvästi! -- Kuinka itse voinet?" + +"Niinkuin näkyy", sanoi Antti, keikautti niskojaan ja ruikkasi. + +"Miltä se muutoin tuntuu?" kysyi Iikka. + +"Iloinenhan sitä olla pitää, vaikka sydän märkiä juoksisi", sanoi +Antti, keikautti taasen niskojaan, pyörähti ympäri, alkoi tottuneen +tavoin tahillensa astuskella edestakaisin laattialla, niin että +jalkarautain kankirauta niin mukavasti oikeaan ja vasempaan singahteli, +raudat ne niin kuivakkaasti kalskahtelivat ja Antin ruumis se niin +mukavasti siinä kävellessä notkahteli. -- Rytkönen se alkoi kävellä +Antin rinnalla. Antti alkoi vanhalla miesäänellään laulella ja Rytkönen +römäkällä passo äänellänsä säesti laulua: + + "Hulivili olin minä huilaillessa + Ja monen mamman vävy; + Siperiassa on poikain koti, + Vaan ei se tänne nävy." + +Mutta Rytkönen keksi Heiskasen Iikan suussa sammumaisillaan olevan +sikaarinpään, hän seisahti Iikan eteen ja sanoi: + +"Jos minulla olisi tuommoinen sikaarinpää, niin minä antasin sen +sinulle." + +Iikka naurahti ja antoi sikaarinpään Rytköselle, joka kohotti sen +ylemmä silmiään, katsoi siihen ja vihelti pitkään, sylkäsi sitten +palavaan päähän ja tuivasi suuhunsa. + +Sitten he taasen lauloivat: + + "Hei! iloisella mielellä + Ja nauravalla suulla + Lähden minä tästä kylästä + Vaikkei suinkaan luulla. + + Tämän kylän ämmät, tappura hännät, + Tietäjät ja noidat + Mepä sitä ollaan reeluja poikia + Minkäpä meille voivat." + +Laulun tauottua istuivat vangit lavitsalle ja silmäilivät nuorisoa +kohautellen silloin tällöin -- nähtävästi rautain painon tähden -- +hartioitansa. + +Omituisilla surun, säälin ja kaipauksen sekaisilla tunteilla katseli +nuoriso vankia ja erittäinki Räisäspoikaa, joka ei vielä ollut vanhempi +heitä, mutta kumminki oli jo vapautensa, armaat syntymä seutunsa, +lapsuuden leikkikumppanit ja kaikki menettänyt ja iäksi menettänyt. + +Omituisen ristiriitaisia tunteita liehui Antinkin sydämessä siinä +vanhoja tuttavia katsellessa. Väliin tuntui hänestä ikäänkuin ei hän +koko elämässään olisi osakseen saanut muuta kuin sortoa, lakkaamatointa +sortoa vaan. Hänen sydämessään kuohahti äkkinäinen vihan puuska, hänen +nyrkkinsä vetäytyivät kokoon, hänen pörröinen tukkansa kohosi pystyyn +ja hänen raa'at silmänsä pyörivät niin peloittavan näköisinä +ympäriinsä. -- Mutta pian tyyntyi hän jälleen. Hänen mieleensä +muistuivat pastorin sydämelliset varoitukset ja Märkälän muorin sanat, +ettei niin hankituilla rahoilla olisi siunausta. Jokseenki selvään +käsitti hän nyt, että surkea kohtalonsa on vaan oman pahuutensa +palkkio. Sanomatoin ahdistus ja tuska täytti hänen sydämensä. Hän +silmäili niin levottomasti ympärilleen. Vihdoin nousi hän istualtaan, +alkoi kävellä verkalleen edestakaisin laattialla ja hyräillä hiljalleen +jotain laulua. Mutta pian kovensi hän äänensä ja lauloi läpi sydämiin +tunkevalla ja liikutuksesta värähtelevällä äänellä seuraavan värsyn: + + Nuoripa olin minä ijältäni + alle kahden kymmenen, + kuin murheen vaivoilla särjetty + oli minun nuori sydämen. + +Nämät sydämestä lähteneet ja tuskallisen tyynet äänen värähdykset +näyttivät tunkeutuvan sydämiin suoraan. Ikään kuin lumottuna seisoi +kylän nuoriso siinä hetkisen, voimatta tunteitansa sanoihin pukea. + +Vihdoin kääntyi Heiskasen Iikka erään lähellä seisovan ystävänsä +puoleen ja sanoi: + +"Minä luulen, että jos Anttiki olisi tullut aikoinaan oikein +kohdelluksi, neuvotuksi ja työhön opetetuksi, niin hänestä olisi +saattanut tulla hyväkin mies." + +"Niin!" sanoi puhuteltu ja "niin!" kuului sieltä ja täältä nuorukaisten +joukosta. + + * * * * * + +Aamun aurinko se oli jo korkealle kohonnut. Juhlallisena häämöitti sen +valossa Limingan ristikirkko. Lasikirkkaana välähteli sen risti +aamuauringon loistehessa. Varpuset istahtivat sähkölangalle ja +pääskyset ne vapaina lentää leputtelivat ilmassa. Yksinäinen hevoinen +mennä jurrasi kärryinensä pitkin tietä. Niistä kuului silloin tällöin +yksitoikkoinen raudan kalskahtaminen. -- -- -- Mutta tuolla kiiruhti +vastaan vankkaraajainen akka. Hänen tursistuneet poskensa niin ilkeästi +riippuivat alas päin ja hänen nenänsä päässä oli niin inhoittava puna. +Selässä oli hänellä kontti ja sillä oli hän jo vuoden ajan kulettanut +kyläläisten tarpeeksi Oulusta tuota kirkasta nestettä, jota hän muinoin +valmisti Vesikarissa. -- -- -- Mutta nyt oli hänellä tavallista +kiireempi. Eroryypyt olivat otettavat... Jo seisahtui hevoinen. He +sattuivat vastakkain. Yksitoikkoista kalsketta kuului kärryiltä. Pullo +kohoaa kontista. Antti asetti epäilevän näköisenä pullon huulillensa, +mutta muutaman pisaran suuhunsa saatuansa työnsi hän sen inholla +Rytköselle. -- "Tahdon selvin päin nähdä viimeisen kerran Limingan +kirkon ristin välähdyksen", äännähti hän. -- Mutta Rytkönen ja +Eeva maistoivat kerran ... maistoivat toisen ... ja maistoivat +kolmannenkin ... kunnes pullo katosi konttiin uudelleen. Hevoinen se +alkoi taasenkin jutaa. Ratas vieri tietä myöten, mutta ajatukset ne +harhailivat levottomina siellä täällä, rinta nouseskeli säännöttömästi +ja sydän kovin rauhatoinna löi. -- -- -- Kärryjen ratinaa kuului edestä +päin ja eräässä tien mutkassa ajoi vastaan vanha tuttavamme seurakunnan +pastori, joka jo näin aikaiseen oli sairaan luota palaamassa. Hän tunsi +kohta ystävämme, pysäytti hevoisensa ja loi vakaan, mutta lempeän +silmäyksen vankeihin ja erittäin Anttiin. Sitten puhui hän muutamia +liikuttavia lohdutuksen sanoja vangeille. Hän, joka itse oli elämässään +niin paljon saanut Jumalan armoa nauttia, katsoi tähän samaan armoon +mahdolliseksi jokaisen, olkoonpa hän sitten vaikka kuin syvälle +langennut. Siksipä ei hän näitä onnettomia veljiään sanallakaan +tuominnut; -- ei! -- "Muistakaa", lausui hän lopuksi heille ja erittäin +Antille, "muistakaa, että Jumala ottaa armoihinsa suurimmankin +syntisen, jos hän vaan totisessa syntiensä tunnossa Hänen armoansa +halajaa ja etsii. Muistakaa, että Jumala ei ole hetkeksikään unhottanut +teitä; -- ei! -- Päinvastoin on Hän teitäkin lakkaamatta kokenut +luoksensa vetää ja on siis valmis teitä joka hetki vastaan ottamaan!" +-- Ja kun hän antoi Antille kätensä jäähyväistiksi, vierähti suuri +kyynel Antin silmästä tuonne kastepisarain sekaan ruohikkoon. Olikohan +tuo vähäinen sanan siemen kasvava ja hedelmää kantava?... Edelleen +vierivät kärryt eri tahoille. Lasikirkkaana välähti kirkon risti +pensaan välitse, raudat ne niin kuivakkaasti kalskahtivat ... vielä +kerran välähti kirkon risti, ... mutta nyt se oli Antilta jo ijäksi +kadonnut ... ja ijäksi oli kotiseuduiltaan kadonnut -- Räisäspoikaki. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Räisäspoika, by Juhana Kokko + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RÄISÄSPOIKA *** + +***** This file should be named 38344-8.txt or 38344-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/8/3/4/38344/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/38344-8.zip b/38344-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6e4f154 --- /dev/null +++ b/38344-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b645a23 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #38344 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38344) |