initial commit of ebook 38333HEADmain

5 files changed, 3006 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/38333-8.txt b/38333-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3f190ba
--- /dev/null
+++ b/38333-8.txt
@@ -0,0 +1,2990 @@
+The Project Gutenberg EBook of Savon sydämessä, by Martti Wuori
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Savon sydämessä
+       Kolminäytöksinen huvinäytelmä
+
+Author: Martti Wuori
+
+Release Date: December 18, 2011 [EBook #38333]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVON SYDÄMESSÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SAVON SYDÄMESSÄ
+
+Kansantapojen kuvaus. Kolminäytöksinen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+MARTTI WUORI
+
+
+(Näytelty ensi kerran Suomalaisessa teaatterissa
+Helsingissä Marraskuun 17 p:nä 1897.)
+
+
+Kuopiossa,
+Kuopion Uudessa Kirjapainossa,
+1898.
+
+
+
+  HENKILÖT:
+
+  Tobias Saxbäck, rovasti.
+  Gunilla, ruustinna.
+  Asarias Pöllänen, nuori talonpoika.
+  Heta, hänen äitinsä.
+  Tahvo Mansikka, mökkiläinen.
+  Kustaava, hänen toinen vaimonsa.
+  Anni, Mansikan tytär ensimmäisestä aviosta.
+  Ville,  |  Pölläsen palvelijoita.
+  Kaisa,  |
+  Eedla, sisäpiika pappilassa.
+
+Tapaus Savossa ennen aikaan.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Pölläsen talo. Pihamaa. Vasemmalla asuinrakennus. Perällä ulkohuoneet.
+Niiden ja asuinrakennuksen välisessä nurkassa portti. Oikealla aita. --
+Lauantai-ilta.
+
+Oikealta kuuluu silloin tällöin lehmän kellon kalahduksia.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+VILLE (yksin. Hakkaa, ulkohuoneiden edustalla, pölkyn päällä lehdeksiä.
+Laulaa täyttä kurkkuaan:)
+
+    "Henttuni kammarin piipusta nousee vaaleanharmaa sauhu.
+    Sieltäpä kuuluu iltasilla tämän pojan laulu.
+
+    "Henttuni silmät, kuin taivahan tähdet ja varsi kuin elämän lanka.
+    Enkä mä luullut niin nättiä likkaa maailmassa olevankaan."
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    VILLE ja KAISA.
+
+KAISA (Tulee oikealta, seisattuu aidan taakse ja asettaa rainnan aidan
+selälle.) Villepäs nyt loilottaa niin että lehmätkin suu auki
+kuuntelevat.
+
+VILLE (laulaa:)
+
+    "Hulivili hurjan luonnon kanssa on niin hauska elää,
+    Kun ei tartte kauan surra yhden tytön perään."
+
+KAISA. Tulehan tänne, niin kaadan vasta lypsettyä maitoa kulkkuusi;
+ehkä taukoat.
+
+VILLE. Säästä se juottovasikallesi vaan, Kaisa, -- talon piimäparralle.
+
+KAISA. Oletko hiljemmin, -- tupaan kuulevat! (Kaataa maidon aidan
+vieressä, pihan puolella, seisovaan korvoon). -- Eikös se vielä ole
+tullut kotiin?
+
+VILLE. Asarias? -- Eipä ole näkynyt.
+
+KAISA. Saas nähdä, tokko tuo vieläkään rippikoulusta pääsee?
+
+VILLE. Pää-see. Varmaan.
+
+KAISA. Jopas sen olisi aikakin, kun jo kaksi kesää on rippikoulua
+käynyt.
+
+VILLE. Sitähän minä, että laiskain kouluun se nyt pääsee kolmanneksi
+kesäksi, vaan ei ripille.
+
+KAISA. Jo se nyt olisi jotain. Mutta ankarahan se on se nykyinen
+rovasti. Kapsäkkikö se on, vai mikä, nimeltään?
+
+VILLE. Sakspekki se on.
+
+KAISA. Sakspekki tahi Kapsäkki -- yhdentekevä. -- On se kumma:
+tavaileehan se Asarias sisältä kuitenkin jo jotakuinkin.
+
+VILLE. Mutta ulkoluvussa se takertuu kuin kärpänen tervaan.
+
+KAISA. No, on se kumma. Ja miss on jo ihan parhaassa naima-i'ässä.
+
+VILLE. Sehän se pahinta on, että sillä naimaan on vielä enemmän halua,
+kuin ikää. Mutta senpä Kaisa taitaa tietää paremmin kuin minä, vai?
+
+KAISA. Ole jo taas kujeilematta.
+
+    (Nousee aidan yli pihaan.)
+
+VILLE (laulaa:)
+
+    "Näivettyy se nauriskin, kuivettuu se kukka.
+    Niin se käypi sinullekin, muista, tyttö rukka."
+
+Mutta, mutta, Kaisa kulta, jos nyt Asarias naimaan rupee, niin taitaa
+sinun emännäksi joutumisestasi tähän taloon tulla nietua.
+
+KAISA. Enpähän minä siksi ole koskaan ollut pyrkimässäkään. Mutta
+mitenpähän silloin käynee sinunkaan talosille rupeamisestasi Mansikan
+Annin kanssa, hä?
+
+VILLE. Mistäs se katku nokkaasi on noussut?
+
+KAISA. Sepäs koira älähtää, johon kalikka koskee.
+
+VILLE. Elä luule luuta lihaks', pässin päätä paistikkaaks'!
+
+KAISA. Mistäkähän sinä sitte luulet Mansikan Kustaavan ja meidän
+emännän tuolla tuvassa, kahvipannun ääressä, tarinoivan, joll'ei Annin
+ja Asariaksen naimisesta?
+
+VILLE. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.
+
+KAISA. Perästä, perästä, kun ei vaan tulisi aika töräys. --
+
+    (Heta ja Kustaava tulevat tuvasta.)
+
+KAISA. Tuossapa nuo emännät ovatkin.
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Edelliset, HETA ja KUSTAAVA.
+
+HETA. Jokos, Kaisa, lehmät ovat lypsetyt?
+
+KAISA. Johan ne ... ammoin...
+
+HETA. No, mitä siinä sitte jouten seisot kieltäs laksuttelemassa?! Vie
+maito pois.
+
+KAISA (ottaa korvon). Sitähän minä tässä justiinsa olin...
+
+    (Kantaa korvon tupaan.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    HETA, KUSTAAVA ja VILLE.
+
+HETA. Eikös vielä näy, Ville, kirkolta tulijaa?
+
+VILLE (tähystelee portille päin). Eipä häntä vielä näy.
+
+KUSTAAVA. No, kyllä minä sitte tästä jo lähden. Muuten tulee myöhä
+ennenkuin kotiin kerkiän.
+
+HETA. No -- Jos... (Vetää Rustaavan syrjään, Puolikovaan:) Tehdään nyt
+sitten sillä lailla kuin päätettiin, Kustaava.
+
+KUSTAAVA. Kyllä minä siellä kaikki konstit koetan, kun sinä vaan
+täällä...
+
+HETA. No, siitä saat olla huoleti. Minäköpähän en oman poikani puolesta
+tekisi vaikka mitä.
+
+KUSTAAVA. Eiköpä pitäisikin. Ainoan varsinkin.
+
+HETA. Ja talon, näetsen, kun se on vielä vastainen tuki ja turva.
+
+KUSTAAVA. Ka, ymmärtäähän tuon. -- No, ja kun ei se itse siinä asiassa
+tenää tee, niin...
+
+HETA. Vielä mitä! Taipuvainenhan se on kuin koivun varpa.
+
+KUSTAAVA. Ja mieliinhän se näkyy sille Annikin olevan.
+
+HETA. Sss!... Elä mainitse. Sillä on tuolla Villellä aina niin korvat
+horkallaan.
+
+KUSTAAVA. Sss!... Ka vainkin.
+
+HETA. Eiköpä vain olisi mieliin. Niin reima ja rehti tyttö. Kunhan vaan
+se itse...
+
+KUSTAAVA. Näinköpään tuota ei ihmisvoimalla pojan kanssa yhteen mertaan
+saataisi. Ja jos ei sillä, niin eiköpähän tepsi taika.
+
+HETA. Ka, luulisihan toki tuon. Mitä vaan se isä...? Se minua vähän
+kiusoittaa.
+
+KUSTAAVA. No, sen ei auta muu kuin suostua.
+
+HETA. Jospa se vaan?...
+
+KUSTAAVA. Kun kerran semmoinen syy ilmoitakse, niin ei se silloin malta
+omaltatunnoltaan...
+
+HETA. Semmoinenhan se on mies kyllä...
+
+KUSTAAVA. Niin on. Ja sen tautta se on siihen kujaan asia ajettavakin.
+
+HETA. Mutta jo se rovasti sitte peliin joutuu, kun ihan pakosta
+täytyy... Hih-hih-hih!
+
+KUSTAAVA. Heh-heh-heh! No jo se joutuu.
+
+HETA. Hih-hih-hih! Voi miten se jo makeasti naurattaa. Hih-hih-hih!
+
+KUSTAAVA. Heh-heh-heh! -- Ei, mutta jo tästä vihdoinkin täytyy...
+(Kättelee). Hyvästi jo.
+
+HETA. No, hyvästi, hyvästi!
+
+KUSTAAVA. Hyvästi, Ville!
+
+    (Menee portista.)
+
+VILLE. Hyvästi!
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    HETA ja VILLE.
+
+HETA. Voi, voi, kun ei sitä poikaa jo ala kuulua!
+
+VILLE, Kauanpa se todellakin viipyy.
+
+HETA. Kun ei olisi vaan Rusko pillastunut ja kaatanut miehen kärryineen
+päivineen raviin.
+
+VILLE. Ruskoko? Mikäs kumma sen nyt olisi niin entisestään vauhkoksi
+muuttanut.
+
+HETA. Oikeinpa sydäntäni kuitenkin ahdistaa, että eikö lie jotain
+tapahtunut.
+
+VILLE. Mitäpä muuta, kuin että miestä on ruvennut ajaessa painostamaan,
+ja hän on hervahtanut kärryyn makaamaan.
+
+HETA. Ole joutavia, Ville... Et sinä tunne Asariasta oikein. Kun ei
+vaan olisi vastoinkäymiset lyöneet hänen mielensä synkäksi ja
+saattaneet häntä, Jumala ties, mihin tekoon.
+
+VILLE. Jokos emäntä sitte sen päätöksen edeltäpäin tietää, vai?
+
+HETA. Johan se kanttori siitä oli menneellä viikolla haastanut, ettei
+taida rovasti vielä nytkään esille laskea.
+
+VILLE. Vai oli se kanttori niin sanonut?
+
+HETA. Niinhän tuo oli... Oikein se on sääli, jos todellakin niin käypi.
+
+VILLE. Ka, sääli on. Semmoinen viksi mies muutoin.
+
+HETA. Oikeinpa viksi olisikin, kun sillä vaan olisi, esimerkiksi,
+sinun, Ville, lipevä kielesi ja nokkela puheenlahjasi...
+
+VILLE. Ka, mitä te nyt, emäntä...
+
+HETA. ... mutta se on, raukka, vähän ujosteleva. Ja niinhän ne on
+kaikki, jotka ovat oikein hyväsydämmisiä. Ja sitte sen on niin hirveän
+vaikea saada sanaa suustaan. Toinen, joka ei tiedä senkään vertaa kuin
+hän, vaan on sukkelasanainen, osaa laskettaa pääkappaleet ulkoa niin
+väleen, niin väleen, ett'ei pysy itse Kapsäkkikään perässä
+oikaisemassa, jos väärin menee.
+
+VILLE. Ähäs! Ja se sitte muka on valmis.
+
+HETA. No? Eikö se nyt ole vääryyttä?
+
+VILLE. Kah! Mitäs muuta.
+
+HETA. Ja toinen raukka saapi siitä vaan kärsiä, ett'ei Jumala ole
+hänelle puheenlahjaa antanut.
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Edelliset ja KAISA.
+
+KAISA (juosten tuvan rappusille). Nyt se tulee.
+
+HETA. No, Jumalan kiitos! Oikein helpoitti sydäntäni.
+
+KAISA. Ajaa tuolla ahotietä minkä hevonen jaloistaan pääsee.
+
+VILLE. Niinpä näkyy. Kupeet vaahdossa.
+
+HETA. Pane, Kaisa, pannu hiilukselle.
+
+KAISA. Siinähän Se jo porisee.
+
+    (Menee takaisin tupaan.)
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    HETA ja VILLE.
+
+HETA. Jokohan sillä toden perään mahtaa olla iloiset uutiset muassa?
+
+VILLE. Niinpähän ajaa kuin markkinamies.
+
+HETA. No, Olisi se lysti. (Perältä kuuluu rattaiden ryminää.) Tuossapa
+tuo jo sillan poikki tulla rymisti.
+
+VILLE. Pitää lähteä riisumaan ja viemään hevonen hakaan.
+
+HETA. Mene, Ville kulta, ja vie!
+
+VILLE (menee perälle).
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+HETA (yksin portilla). Voi, voi! Ei sitä tiedä muu kuin taivaan Isä,
+kuinka minun sydämmeni kolkuttaa tuon poika kullan tähden.
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+    HETA ja ASARIAS.
+
+ASARIAS (tulee perältä nolona, virsikirja ja katkismus kädessä).
+Terveisiä kirkolta.
+
+    (Laskee kirjat tuvan ikkunan alla olevalle penkille,
+    johon käypi itsekin istumaan.)
+
+HETA. Kiitoksia, kiitoksia, kultaseni! No? Mitäs sitä nyt kirkolta
+kuuluu?
+
+    (Seisoo Asariaksen edessä, katsoo häneen pitkään ja
+    odottaa uteliaana vastausta.)
+
+ASARIAS (kotvan äänettömyyden jälkeen). Paikallaanhan tuo seisoo.
+
+HETA. Kah! Eikö muuta? Sekös on aina leikkisä tuo poika.
+
+ASARIAS. Äit' hoi!
+
+HETA. No?
+
+ASARIAS. Onkos sauna valmis?
+
+HETA. Johan se on ollut kaksi vuotta valmis.
+
+ASARIAS. Vieläkö tekin kiusaatte?
+
+HETA. Herranen aika! Enhän minä... Lystilläsihän minä sinun luulin...
+Ka, lämmittänythän sen on Kaisa nyt, niinkuin ainakin lauantai-iltana.
+
+ASARIAS (nousee penkiltä). Minä lähden saunaan.
+
+HETA. Juodaanhan toki ensin tuliaiskahvit.
+
+ASARIAS. En huoli.
+
+HETA. Kahvistako et huoli?... Jota muuten aina niin mielelläsi...
+
+ASARIAS (murtuneella äänellä). Ei se maita nyt, äiti, -- ei maita.
+
+HETA (puhkeaa äänekkääsen, yhä yltyvään itkuun). No, jo minä ymmärrän.
+Vai ei se sitte vieläkään sinua päästänyt? Senkin Saksan kapsäkki!
+Sillä lailla vuosikausia ihmisiä kiusaa ja pakanoina pitää! Niinkuin
+ihminen sille mitä voisi, ett'ei Jumala ole lukupäätä antanut.
+
+ASARIAS (pyyhkien silmiään). Vähät minä siitä välitän, vaan kun menee
+myttyyn se naimatuuma.
+
+HETA (yhä itkuäänellä). Elä ole milläsikään, poikani, elä! Ei se mene
+myttyyn. Eikä saa mennä myttyyn. Ihminenhän sinäkin olet, niinkuin
+kaikki muutkin. Y-hyyyy!!
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+    Edelliset ja KAISA.
+
+KAISA (tuvan portailta). Jäähtyy kahvi. Tulkaahan jo juomaan!
+
+HETA (tyyntyen yht'äkkiä ja kuivaten kyyneleitään). Tullaan, tullaan --
+koht'sillään.
+
+KAISA (poistuu, luotuaan Hetaan omituisen silmäyksen).
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+    HETA ja ASARIAS.
+
+HETA. Kuulehan, Asarias, kun minä vähän haastan sinulle, (istuutuvat
+penkille.) Se on, näetsen, jo se asia Kustaavan ja minun kesken
+päätettykin.
+
+ASARIAS. Vaan eipä se taida olla minulle sallittu kuitenkaan.
+
+HETA. Ethän sinä ole miestä huonompi, kah, ett'ei koettaa pitäisi.
+
+ASARIAS. Vaikea on potkia tutkainta vastaan.
+
+HETA. Vaikea taikka ei, kultaseni, mutta kyllä sen nyt talokin vaatii.
+Isä kun toissa vuonna kuoli, niin jäi hoito minun käsiini. Mutta minä
+olen heikko ja muutenkin siihen kykenemätön. Ja nyt on huonot ajat.
+Tilamme on pieni. Liikoja palvelijoita ei varat salli pitää, (vilkaisee
+tupaan päin.) Kaisa olisi saatava pois. Palkkaa, näetsen, semmoista
+meidän ei kannata maksaa. Ja sinähän olet jo miehen i'ässä. Taloa
+myöskin kykenet jo hoitamaan. Isäntä, näet, se aina kuitenkin on oleva
+miehinen mies. Ei siihen akkaväki kelpaa. Ja kun isännäksi kerran
+rupeat, niin on nuori emäntäkin taloon tuotava. Eukko sinun pitää
+ottaa. Ja hätäkös on ottaessa, kun sekin jo on hankittu valmiiksi.
+
+ASARIAS (kynsien korvallistaan ja kauan tuumailtuaan). Ottaa kai se
+pitää.
+
+HETA. Vai eikö tee mielesi?
+
+ASARIAS. Kah! Kenenpä sitä ei tekisi... Ja naida kai sitä kerran pitää.
+
+HETA. Sitähän se Sanassakin meinaa, kun sanoo, että "kasvakaa ja
+lisääntykää ja täyttäkää maa."
+
+ASARIAS. Eiköpähän se sitä justiinsa meinaa.
+
+HETA. Mitäs muuta. -- No, eihän siinä sitte mitä ole... -- Vai eikö se
+Anni sinulle niinkuin passaa?
+
+ASARIAS. Kah, mikäs siinä on. Passaa kai se. Eiköpä tuo lie tyttö, kuin
+kaikki muutkin.
+
+HETA. Oikeinpa hyvä tyttö onkin.
+
+ASARIAS. Oo-jaa! Pulskalta se kyllä päältäpäin näyttää.
+
+HETA. No, mikäs siinä sitte pidättää?
+
+ASARIAS. Mitenkä vaan sen muuten lienee ... että niinkuin ... oma
+mieli...
+
+HETA. Minnekäs sen tytön mieli olisi, ellei miehelään. Tietäähän sen.
+
+ASARIAS. Eiköpä tuo taida olla... Sama kai sen on mieli senkin.
+
+HETA. No, siitä saat olla vissi.
+
+ASARIAS. Sitähän minä vaan tuumailen, että tokkopahan tuo itse minusta
+huolii?
+
+HETA. Vielähäntä... Sekös ei huolisi... Jos ei jo muuta, niin talon
+emännäksi päästäksensä... Mökkiläisen tytär ... ja vielä emintimän
+reposteltavana... Kyllä se...
+
+ASARIAS. S'ei ole niin vissi. Se on, Anni, vähän niinkuin itsepäinen.
+
+HETA. Kyllä sen on jo Kustaava taivuttanut ja vieläkin taivuttaa.
+
+ASARIAS. Näinköhän tuo...?
+
+HETA. Luota minuun! -- Sinun pitää nyt vaan itsesi, tuota, niinkuin
+vähän käydä sitä tunnustelemassa.
+
+ASARIAS. Ettäkö...?
+
+HETA. Niin, useammin talossa käydä, olla hiukan puheliaampi ja
+ystävällinen, eikä ujostella. Eihän se muuten tiedä, että sinä häntä
+vaimoksesi tahdot.
+
+ASARIAS. Sitähän se on vähän, että...
+
+HETA. Rohkea, näetsen, rokan syöpi. Rohkea se on, esimerkiksi, tuo
+Ville. Ja sen tautta se onkin niin eteensä ottava. Koeta sinäkin
+samalla lailla.
+
+ASARIAS. Kyllähän minä kahden kesken ollessa kyllä... Ei se silloin
+ujous vaivaa.
+
+HETA. Niin, no. Silloin koetakin parastasi!
+
+ASARIAS. Ka, tiedänhän minä tuon sanomattakin.
+
+HETA. No, kun tiedät, niin laita sitte, että kuulutuksen ottoon pääset.
+Silloinhan se on asia valmis.
+
+ASARIAS. Siinäpä se onkin, tokko se rovasti sittenkään kirjaan panee.
+
+HETA. Sekö?! -- Kun on pakko...
+
+ASARIAS. Hä?
+
+HETA. Niin justiin. Silloin sen ei auta muu kuin panna ihan
+täytymyksestä.
+
+ASARIAS. Rippikouluako käymättäkin?...
+
+HETA. Ka, eiköpä tuota ilman sitäkin.
+
+ASARIAS. No, olisi se todellakin hullua. Hi-hi-hi-hi-hi!
+Hi-hi-hi-hi-hi! Hi-hi-hi-hi-hi!
+
+HETA. Mutta puhutaan siitä vielä enemmän toisen kerran, muutoin kahvi
+jäähtyy. Tule pois nyt vaan juomaan, Asarias, eläkä ole milläsikään.
+
+ASARIAS. Ka, ehkä tuo nyt kuitenkin maistuu. Ja eihän tuo pahaa tehne?
+
+HETA. Hyväähän se tekee. Sitte pääset saunaan.
+
+    (Menee tupaan.)
+
+ASARIAS. No...
+
+    (Seuraa äitiään.)
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+VILLE (yksin; hän tulee ulkohuoneen takaa ja ripustaa päitset
+ulkohuoneen nurkkaan. Hyräilee:)
+
+    "Nättiä, nättiä, nättiä vaan, vaikka itse mä olen ruma.
+    Henttu se mulla on kotona kuin keisarinnan kuva."
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+    VILLE ja KAISA.
+
+KAISA (tulee tuvasta). Kuulehan, Ville.
+
+VILLE. Mikä on hätä?
+
+KAISA. Nyt on piru merrassa.
+
+VILLE. Nosta maalle, siivoa suomukset, puhkaise maha ja anna
+sisälmykset kissalle!
+
+KAISA. Elä rupata! Annahan kun haastan. Siitäpä kuuluukin tulevan tosi.
+
+VILLE. Mistä niin?
+
+KAISA. Kah! Asarias aikoo ottaa emännän.
+
+VILLE. Kratulierar, sanoo ruotsalainen. Piikuutesi on siis mennyt?
+
+KAISA. Elä nuolaise, ennenkuin tipahtaa! Mansikan Annipa se näkyy sille
+menevänkin. Kuulin selvään, miten emäntä siitä Asariaksen kanssa
+jutteli.
+
+VILLE. Ka, kun menee, niin menköön! Mitä se minuun kuuluu.
+
+KAISA. Elähän toki. Siitä sinun pitää koettaa Annia estellä jos millä
+keinoin.
+
+VILLE. Mikäs tuska sinuun nyt on tullut?
+
+KAISA. Pellolle ajavat minut, -- niinhän nuo kuuluivat haastavan, --
+kun Asarias emännän taloon tuopi. Ja kukaties ajavat sinutkin.
+
+VILLE. Pääsen minä tästä ajamattakin, jahka aikani tulee. Vaan nyt sinä
+suotta hätäilet, Kaisa. Sillä taidetaanpa saada tässä vielä olla vuoden
+ajan, ennenkuin nalli naimaan pääsee. Ja sitä ennen ei tähän taloon voi
+tulla nuorta emäntää millään mokomin.
+
+KAISA. Onko tuo nyt niin vissi?
+
+VILLE. Ka, jos vaan laki vielä paikkansa pitää.
+
+KAISA. Tuota! Enhän minä tietänyt, että se Ville on semmoinen
+lainoppinut.
+
+VILLE. No, nyt sen sitte tiedät. -- Ja sen voin sinulle, Kaisa,
+kaupanpäälliseksi sanoa, että ehkä saatat sinä itse vielä vuoden
+kuluttua tämän talon emännäksi päästä, jos oikein hyvin tehtäväsi teet.
+
+KAISA. Haasta jo taas, mitä haastat! Ei sinun mokoman kanssa maksa
+vaivaa tosissaan tarinoidakaan.
+
+VILLE. Kun ei maksa, niin ole ilman!
+
+
+Neljästoista kohtaus.
+
+    Edelliset ja ASARIAS.
+
+ASARIAS (tulee tuvasta saunaan menossa, takki heitettynä hartioille).
+Missä ne on ne tuoreet vastat, Kaisa?
+
+KAISA. Täällähän ne on tuvan päässä. (Tuopi Asariakselle vastan.) Täss'
+on.
+
+    (Menee tupaan.)
+
+
+Viidestoista kohtaus.
+
+    ASARIAS ja VILLE.
+
+ASARIAS. Jätä jo työt, Ville, ja valmistaudu lepopäivää vastaan
+ottamaan.
+
+VILLE (keräilee lehdeksiä). Siinä paikassa, jahka minä vaan nämä
+korjaan.
+
+ASARIAS. Odotanpahan sitte, niin mennään yhdessä saunaan.
+
+VILLE. Ka, lähdetään.
+
+ASARIAS. Niin koetetaanpas sitte taas, kumpi meistä äkäisemmän löylyn
+sietää.
+
+VILLE. No, saattaahan tuota, jos se on niinkuin mieliksi nuorelle
+isännälle.
+
+ASARIAS. Mitä sinä nyt olet minua yhä ruvennut isännäksi ylistelemään,
+Ville, ihan ennen aikojaan?
+
+VILLE. Ka, sehän te tässä olette talon miehisenä perillisenä. Ja
+ettepäköhän jo kohta rupea sitä nimeä todenkin teolla kantamaan?
+
+ASARIAS. Äitihän se tässä... Ja vielä kai siihen aikaa on.
+
+VILLE. Johan sitä nyt jo syksystä pitäisi...
+
+ASARIAS. Eipä tuota vielä tiedä.
+
+VILLE. Vai on jo sitte kuitenkin vähä niinkuin meininki?
+
+ASARIAS. Mitä niistä meiningeistä. Meiningit on vaan meininkejä.
+Useimmin ne jo nukkuvat nahkoihinsa.
+
+VILLE. Vaan välistä tosikin tulee.
+
+ASARIAS. Saattaahan se sekin joskus tapahtua.
+
+VILLE. Jos se nyt sattuisi teillekin tapahtumaan, niin olisi se hyvä
+renkimiehen vähä niinkuin edeltäpäin tietää, miten tässä meikäläisen
+tulevana köyrinä käypi.
+
+ASARIAS. Jokos sinä sitte aikoisit tehdä niinkuin lähtöä meiltä, vai?
+
+VILLE. Enhän minä mitä aijo.
+
+ASARIAS. Eipä tiedä. Sinullapa kuuluukin jo olevan useita satoja
+markkoja kirstun pohjalle pantuina.
+
+VILLE. Kukas niitä on räknäämässä käynyt?
+
+ASARIAS. En suinkaan minä... Mutta niinpä nuo vaan hokevat.
+
+VILLE. Hokevat mitä hokevat. Vähäkös niillä ihmisillä on hampaan
+kolossa.
+
+ASARIAS. No, kah! Enhän minä tuota häjyydellä sanonut.
+
+VILLE. Eipä ei. Enkä minä sitä miksikään panekaan. Ja muutenhan minä
+tuota asiaa vaan kysyinkin.
+
+ASARIAS. Äitihän se osanee siihen paraiten vastata. Kysyisit häneltä.
+
+VILLE. Enhän minä nyt vielä kehtaa siitä emännälle haastaa. Vaan
+turhaan te aina äitiinne vetootte. Niinkuin se isäntä ei tietäisi yhtä
+paljon kuin hänkin.
+
+ASARIAS. No, ei se sinusta mitään ole haastanut, minkä verran minä
+tiedän.
+
+VILLE. Vaan kenestä?
+
+ASARIAS. Eipä justiin kestään.
+
+VILLE. Eiköpä vaan lie Kaisasta?...
+
+ASARIAS. Jos lienee mitä rupattanutkin, niin...
+
+VILLE. Ka, eihän sitä nyt tarvitse pelätä, että minä kielittelemään
+rupeaisin, jos mitä tekeillä on. Mitäs se minuun kuuluu. Eihän se minun
+tielläni ole.
+
+ASARIAS. Eipä minunkaan varsin. Tarvittaisiin se minusta nähden talossa
+piika vielä sittenkin.
+
+VILLE. Niinkö kun nuori emäntä taloon tulee?
+
+ASARIAS (hämmentyen). Niin, tuota... Ka, ei... Kukas siitä nyt?...
+Eihän siitä nyt ole puhetta ollut.
+
+VILLE (rykäisee). Joshan minä... Sitähän minä vaan, että niinkuin jos
+niiksi tulisi.
+
+ASARIAS. Ka, sitähän minäi. (Syrjään) On se tuo Ville todellakin ovela
+sanojaan pistämään.
+
+VILLE. Mutta olisi se todenperään lystiä.
+
+ASARIAS. Mikä sitte?
+
+VILLE. No se jos. Jos se jos olisi tos'.
+
+ASARIAS. Ettäkö niinkuin, tuota, se tulisi taloon?
+
+VILLE. No niin niin, se justiin.
+
+ASARIAS. Olisiko se sitte lystiä...? Hi-hi-hi!
+
+VILLE. No, kah! Hä-hä-hä!
+
+ASARIAS. Ihanko sinustakin?
+
+VILLE. Ihan -- oikein. Lystiähän se olisi.
+
+    (Molemmat nauravat.)
+
+ASARIAS. Neuvotko sitä sitte sinäkin?
+
+VILLE. Nuorenahan sitä naida pitää.
+
+ASARIAS. Saattaahan sitä tuumia. Vaan kerinneehän tuon vielä tehdä.
+
+VILLE. Aika kuluu arvellessa...
+
+ASARIAS. Katsottavahan se on ensin aina emäntä. Eihän se muuten. --
+
+VILLE. Eihän se hiiri makaavan kissan suuhun juokse.
+
+ASARIAS. Eipä toki.
+
+VILLE. Vaan eiköpä tuo lie jo kuitenkin katsottukin. Vähäkös niitä
+olisi talon emännäksi pyrkijöitä, jos vaan niistä huolitaan.
+
+ASARIAS. Kukapa sen niin tietää.
+
+VILLE. Tiedänpä niitä minäkin. Yksi on, joka ottaisi vaikka ummessa
+silmät.
+
+ASARIAS. Mansikanko Anni, vai?
+
+VILLE. Ka, kah! -- Hä-hä-hä! Vai se sitte olikin se mielitietty?
+
+ASARIAS. Öö ... öö ... ei. Kukas sitä...? Eihän sitä kuka... Itsehän
+sinä pyysit arvaamaan.
+
+VILLE. Enhän minä sitä, kah!... Itsehän te sen ilmoititte.
+
+ASARIAS. Ketäs sinä sitte...?
+
+VILLE. Kaisaahan minä...
+
+ASARIAS. Ka ... Ka ... Kaisaa? Ole jo...!
+
+VILLE. Kah, muutenhan minä vaan... Eihän se isäntä sitä... Tietäähän
+sen. -- Vai Anni se sitte...?
+
+ASARIAS. Vahingossahan minä sen vaan tulin maininneeksi.
+
+VILLE. Joutavahan se on enää sanojaan peruuttaa. Tiesinhän minä tuon
+sanomattakin.
+
+ASARIAS. No, jos tiedät, niin pidä leipälaukkusi kiinni, Ville! Elä
+virka yhtään mitään kellekään. Äidille varsinkaan.
+
+VILLE. Jukoliste! Eihän minua toki ole hölmöksi luotu, (syrjään:)
+Pistettiinpä se poikaparka pussiin lopulta sittenkin.
+
+ASARIAS. Sitä, näetsen, ei vielä tiedä, mitenkä se päättyy.
+
+VILLE. Eikös se sitte jo ole siltä puolen selvillä, se asia?
+
+ASARIAS. Onhan se jo melkein. Eikähän ne vanhemmat taida mitä
+vastustella, vaan...
+
+VILLE. M-h-h! Vaan tyttökö se ei vielä...?
+
+ASARIAS. Sitähän sitä pitäisi ensin käydä niinkuin tunnustelemassa.
+
+VILLE. Jopa! Sehän se kuuluu asiaan.
+
+ASARIAS. Vaan se kun on minun luontoni niin hupsu, ett'en minä, tuota,
+oikein niinkuin ilkeä alkaa.
+
+VILLE. Kah! Ihanko todellakin? On se sitte...
+
+ASARIAS. Kun olisi minulla, Ville, vaan sinun rohkeutesi, niin...
+
+VILLE. No, kyllä minä rupean puhemieheksi, jos se on sitä meininki.
+
+ASARIAS. Hä?
+
+VILLE. Niin, että kyllä minä tulen mukaan Annin puheille. Sitähän minä
+käsitin tarkoitukseksi.
+
+ASARIAS. Hi-hi-hi! Olisipa se somaa todellakin.
+
+VILLE. Ka, oikein somaa minustakin. Hä-hä-hä-hä! Niin somaa, ett'ei
+toista milloinkaan.
+
+ASARIAS. Kun ei vaan äiti...
+
+VILLE. Ei hiiskuta kellekään mitään.
+
+ASARIAS. No, sitte se passaa.
+
+VILLE. Vallan mainiosti. -- Milloinkas siellä olisi käytävä?
+
+ASARIAS. Jos milloin -- minusta nähden. Vaikka huomenna.
+
+VILLE. Huomenna onkin sunnuntai.
+
+ASARIAS. Silloinhan töiltäkin joutaa.
+
+VILLE. Sitte pyyhkäistään puolipäiväisen syötyä Mansikkamäelle.
+
+ASARIAS. Tuohon käteen!
+
+VILLE (paiskaten kättä). Tuohon käteen!
+
+ASARIAS. Mutta salaa -- ett'ei kukaan huomaa.
+
+VILLE. Toinen edeltä -- toinen jälessä. Tiellä yhdytään.
+
+ASARIAS. Ihan jämtilleen. Hi-hi-hi-hi-hi! On se toden perään sukkela,
+tuo Ville. -- Vaan nyt saunaan.
+
+VILLE. Menkää edeltä. Minä tulen koht'sillään perässä.
+
+ASARIAS. Loiskis, sanoi rotta, kun kirnuun putosi.
+
+    (Juosta harppasee portista ulos.)
+
+
+Kuudestoista kohtaus.
+
+VILLE (Yksin. Miettii kotvan, näpäyttää sormiaan, viheltää pitkään ja
+tekee lystillisen loikkauksen ilmaan. Sitte hän laulaa:)
+
+    "Hentustani en eriäis', vaikka vereni keitettäisiin,
+    Vaikkapa äkiltä laivan takilta merehen heitettäisiin."
+
+Tästäpä tulee todenperästä oikein soma juttu. Toisen puhemiehenä oman
+kultansa luo. Onkos mokomaa ennen kuultu? Saas nähdä, mitä se Anni
+sanoo. Taitaapa ällistyä aika lailla.
+
+
+Seitsemästoista kohtaus.
+
+    VILLE, HETA ja KAISA.
+
+    (Heta ja Kaisa tulevat tuvasta.)
+
+HETA. Kah! Eikös se Ville vielä ole saunaan mennytkään?
+
+VILLE. Nythän minä tästä joudun minäkin.
+
+HETA (Ottaa tuvan päästä vastan ja menee ulos portista.)
+
+KAISA (Tekee samoin ja seuraa. Mennessään Villelle:) Senkin mörökölli!
+
+VILLE. Vonkelo!
+
+    (Ottaa myöskin vastan ja menee samaa tietä, hyräellen:)
+
+        "Hulivili hurjan luonnon kanssa on niin hauska elää,
+        Kun ei tartte kauan surra yhden tytön perään."
+
+    Esirippu alas.
+
+
+
+
+Toinen näytös.
+
+
+Mansikan mökki oikealla. Vasemmalla aittapari, joista etumainen on
+vaateaitta. Perällä kaivo ja iso koivu. Loitommalla järveä ja metsää.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    TAHVO ja KUSTAAVA.
+
+    (Tahvo istuu postilla kädessä mökin seinustalla,
+    Kustaava -- kynnyksellä. Vaateaitan ovi on auki,
+    Anna aitassa.)
+
+KUSTAAVA. Mut jos se nyt on jo sillä lailla Hetan ja minun kesken
+puhuttu.
+
+TAHVO. Puhuttu ei ole vielä päätetty.
+
+KUSTAAVA. Mikäs estää päättämästäkään, kun ei vaan joutavia tenäilemään
+rupea.
+
+TAHVO. Kaikkia se paholainen juonitteleekin.
+
+KUSTAAVA. Itsehän tuota vaan juonittelet.
+
+TAHVO. Ei, näetsen, anna sunnuntailepoakaan, -- ei rauhassa
+postillaakaan lukea.
+
+KUSTAAVA. Lue, lue! Kukas sinua estää?
+
+TAHVO. Kun ei muuta keksinyt, niin pitipäs sen, häjyn hengen, ainakin
+akan haahmossa tulla ihmistä kiusaamaan.
+
+KUSTAAVA (sylkäisee). Hyi mitä se haastaa! Oikein kaameaksi käy mieli.
+Tuo se vasta nyt on sen paholaisen omaa puhetta.
+
+TAHVO. Mene jo pois minusta! Elä johdata minua kiusaukseen!
+
+KUSTAAVA. Hyvänen aika! Mitä se nyt hourii? Ja enhän minä... Kun ei ota
+ymmärtääkseen ihan selvää asiaa. Oikea isä kyllä aina lapsensa parasta
+katsoo.
+
+    (Nousee ja aikoo mennä tupaan.)
+
+TAHVO. Hä? Oikeako isä, sanoit?
+
+KUSTAAVA. Lapsensa parasta katsoo, -- niin.
+
+TAHVO. Ka, juuri sitä minä katson, ja sen tautta juuri, että oikea isä
+olenkin. Mutta sitä et katso sinä, sillä sinulla on häntä kohtaan vaan
+äitipuolen sydän. Kenelle tytön työnnät, se on sinulle ihan
+yhdentekevä, kunpa hänet vaan täältä pois saisit.
+
+KUSTAAVA. Se on helkkarin vale. Vaikka emintimä olenkin, niin se ei ole
+minulle yhden tekevä. Asariakselle vaan hänet soisin, sillä Asarias on
+siivo mies. Ja taitaisipa monellekin mökkiläisen tyttärelle kelvata
+Pölläseen emännäksi päästä.
+
+TAHVO. Ojastapa joutuisi allikkoon Anni, jos täältä sinne siirtyisi:
+emintimän jaloista anopin hammasteltavaksi.
+
+KUSTAAVA. Etpä näy Hetaa tuntevan, koska syyttä häntäkin morkkaat. Heta
+on hyvä ihminen.
+
+TAHVO. Kyllä se tunnetaan. Yhtä hyvä, kuin sinäkin.
+
+KUSTAAVA. Tunnetaan se sitte sinunkin tuumasi saada tänne vävy, jotta
+itse pääsisit jouten olemaan...
+
+TAHVO. Elä nyt joutavia jaarittele! Minä en siinä asiassa mitään vaadi.
+Ratkaiskoon Anni itse osansa. Tuollahan tuo onkin vaateaitassa. Anni
+hoi!
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Edelliset ja ANNI.
+
+ANNI (aitan kynnykseltä). Mitä, isä?
+
+TAHVO. Sano nyt itse sitte sanottavasi!
+
+ANNI. Mitä minun pitää sanoa?
+
+TAHVO. Kah! Kuulit kai tuon, mistä tässä haasteeltiin...
+
+KUSTAAVA. Kes, kes, mitä se siinä taaskin kiemailee ja tietämättömäksi
+heitäkse.
+
+TAHVO. ... että tahtoisitko sinä sitte itse tuolle Pölläsen
+Asariakselle mennä, vai?
+
+ANNI. Enhän minä ole sitä ajatellut... Eikä se Asariaskaan ole...
+Enkähän minä tahtoisikaan.
+
+TAHVO. Siinä sen nyt kuulit.
+
+KUSTAAVA. Kuulit?! On se nyt sekin kuulematonta, kun lapsille annetaan
+valta päättää asioissa, joita eivät pikkuistakaan ymmärrä. (Annille).
+Et tahtoisi?! Olisit sinä edes isääsi viisaampi ja tekisit, minkä hyvät
+ihmiset sulle neuvovat. Tässäkös sinä sitte tahtoisit kaiken ikäsi
+istua happanemassa ja vanhempaisi leipää syödä?
+
+TAHVO (ärjäisten). Kustaava!
+
+ANNI. Enhän minä ilmaiseksi sitä... Työtähän minäkin teen.
+
+KUSTAAVA. Laiskan työtä, vaan et muuta.
+
+TAHVO. Tukitko suusi jo, herja! Kun sillä lailla ilkiät haastaa, vaikka
+emintimäkin olet?! On se ihme ja kumma, että tuo tyttöriepu vielä tässä
+talossa, sinun parissasi, pysyy.
+
+    (Hyväilee Annia.)
+
+KUSTAAVA. Mutta tuo se vasta on puhetta! Ja vielä on jumalinen
+olevinansa! Niinkö sitä neljännessä käskyssä käsketään tekemään?! Omaa
+lastaan vanhempiaan vastaan yllyttää! On se jo!...
+
+TAHVO (kiukustuen). Hä? Etkö jo taukoa?! Senkin -- perkele!
+
+ANNI. Isä hyvä! Elkää vihastuko!
+
+TAHVO (lauhtuen; itsekseen:) Herra, anna anteeksi syntini!
+
+KUSTAAVA (Annille). Sitä käärmettä! Juonittelee vaan. Eiköpä lie jo
+ottanut salaa kihloja joltakin toiselta.
+
+TAHVO. Vaikka olisi jo ottanutkin. Se on hänen asiansa. Eikä se sinuun
+kuulu.
+
+KUSTAAVA. Vai ei kuuluu? Pilkanko esine minä sitte vaan täällä olen? Ja
+lapsesi häväistävänä? No, jos se sillä lailla on, niin sitte ei auta
+enää muu, kuin poislähtö kokonaan. Tahikka lähteköön hän! Jompikumpi!
+Me ei nyt tässä enää sovita yhdessä olemaan.
+
+ANNI. Mitä te nyt, äiti?... Elkää!
+
+TAHVO. Kun et sovi, niin lähde! Mutta Annia sinä et vaan pakoittaa saa.
+
+KUSTAAVA. No, malta sinä sitte! Kyllä minä vielä näytän, mikä tästä
+lähtee.
+
+ANNI. Kuulkaahan! Koetetaan sovittaa. Tehdään niinkuin te tahdotte ...
+molemmat.
+
+TAHVO. Sitä kultaista lasta!
+
+KUSTAAVA. Mokomakin mielinkielinen.
+
+    (Menee tupaan).
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    TAHVO ja ANNI.
+
+TAHVO. Elä ole milläsikään, Anni, jos tuo muori vähän kiukkuilee, elä!
+
+ANNI. Enhän minä... Tiedänhän minä sen.
+
+TAHVO. Näetsen, semmoinenhan sillä jo on luonto. Vaan kyllä se siitä
+taas asettuu. Ja koetetaan sitte se asia kohdalleen saada, jahka
+keritään.
+
+ANNI. Ymmärränhän minä sen hyvin, minkä tähden hän minut pois tahtoo...
+Eihän hän saata minua rakastaa... Ja tiellähän minä olenkin.
+
+TAHVO. Mitä sinä...? Anni! Ainoanko lapsenikaan minä en saisi omanani
+pitää?!
+
+ANNI. Vaikeahan teidänkin on, isä, -- minun tähteni.
+
+TAHVO. Vaikea nähdä ja kuulla tätä kaikkia, -- varsinkin kun hellää
+äiti-vainajatasi muistelen, -- ei muu. Sillä niin kauan kuin Jumala
+minulle ikää suo ja minä voimissani pysyn, ei sinulta tarvitse leipä
+puuttua.
+
+ANNI. Sen tauttahan sitä minä en tahtoisi teitäkään jättää, kun jo
+alatte vanhaksi ja heikoksi käydä.
+
+TAHVO. Kukaan ei sinua siihen pakoita eikä voikaan pakoittaa. Elä ja
+ole, niin kauan kuin tässä viihdyt olemaan, itse tahdot ja siedät olla,
+
+ANNI. Sitähän minä koetan. Mutta jos te vaan vaaditte, isä, että hänet
+ottaisin, niin ... teidän tähtenne ... teidän ja äidin...
+
+TAHVO. Asariaksenko? Enkä ... en vaadi. Etkä saakaan sitä tehdä ...
+minkään tähden ... vastoin omaa tahtoasi.
+
+ANNI. Kiitos, rakas isä, kiitos.
+
+TAHVO. Lapseni! -- Vaan sitte tapahtukoon Jumalan tahto, kun olet
+löytänyt oman mielesi mukaisen. Silloin en minäkään sinua pidätä. En
+kiellä enkä käske. Saat tehdä miten itse haluat. Jokainen on oman
+onnensa seppä.
+
+ANNI. Kun nyt sitte vaan äiti...
+
+TAHVO. Hänen kanssaan haastetaan huomenna vielä. Nyt ei maksa vaivaa.
+Ja tässä jäi tämän tähden minulta lukukin kesken. Menenpähän sitä
+tuonne tuvanpääkammariin rauhassa yksin jatkamaan.
+
+    (Menee.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+ANNI (yksin). Voi, mitä pitää minun nyt tehdä? -- -- Kihlatko antaisin
+takaisin Villelle? -- -- Tekisinkö niinkuin äiti tahtoo? Silloin olisi
+hän tyytyväinen. Ja isä saisi, ainakin minun tähteni, olla vanhoilla
+päivillään rauhassa -- -- Menisin Asariakselle! -- -- Möisin sydämmeni
+hänelle! -- -- Pettäisin -- -- Voih! Kun tulisi se Ville! -- --
+
+    (Istuutuu aitan kynnykselle, alkaa hiljakseen hyräillä ja
+    vähitellen täydellisesti laulaa laulua: "Voi, äiti parka ja
+    raukka" j.n.e. tahi "Yksi ruusu ol' kasvanut laaksossa" j.n.e.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    ANNI ja KUSTAAVA.
+
+KUSTAAVA (tulee tuvasta). Täällähän se istuu ypö yksinään ja vetelee
+niin surkeata nuottia, että oikein sääliksi käypi raukkaa.
+
+ANNI (nousee ylös). Antakaa anteeksi, äiti, että minä...
+
+KUSTAAVA (menee ja silittää Annin päätä). Mitä sinä nyt?... Enhän minä
+sinua kieliä. Jatka sinä vaan! Mutta kun minä kuulin sinun laulavan,
+niin se koski niin kovasti sydämmeeni, että minun oikein piti tulla
+säälittelemään sinua. Jatka, jatka vaan, käpyseni!
+
+ANNI. Enhän minä sitä... Vaan se taannoinen antakaa anteeksi!
+
+KUSTAAVA. Ka, vai! Sitäkö sinä? Voi, voi! Sekös se nyt niin sinun
+omaatuntoasi painaa? Ja minä olin sen jo melkein unhottanutkin.
+No, vaan koska sinä sen asian nyt itse puheeksi otit, niin haastellaan
+siitä sitte, varsinkin kun saadaan näin kahden kesken olla ja
+haastaa. --
+
+Se on nyt, näetsen, sillä lailla, että tuo vaari alkaa jo olla vanha ja
+äreä. Ja ymmärräthän sen sinä yhtä hyvin kuin minäkin, että siinä
+i'ässä järkikään sitte enää ei voi olla täydessä toimessaan. Jos hän
+sitte mitä höpisee ja riitelee, niin antaa hänen vaan papattaa omia
+aikojaan. Siitä ei tarvitse välittää ikinä mitään. Ollaan me vaan
+suostuvinamme kaikkeen -- riidan välttämiseksi, näetsen, -- mutta asia
+tehdään niinkuin itse parahaksi tiedämme. Sillä jos todellakin
+tekemäänkin ruvettaisiin niin, kuin hän tahtoo, niin jo sitte maailma
+menisi ihan nurin. Senpä tautta, näetsen, se äskeinenkin asia, niinkuin
+itsekin oikein hyvin ymmärrät. -- -- Tokko sinä kuuletkaan, mitä minä
+haastan? Istut vaan ja eteesi tuijotat etkä sano mitään.
+
+ANNI. Kuulenhan minä.
+
+KUSTAAVA. No, vastaa sitte jotain!
+
+ANNI. Voi, enhän minä tiedä.
+
+KUSTAAVA. Vaikeatahan se on; ymmärränhän minä, veikkonen, sen. Vaan kun
+et itse tiedä, niin pitää sinun tehdä, niinkuin vanhemmat ihmiset
+sinulle neuvovat, äitisi varsinkin. Sillä kukapa ne naisen asiat,
+kultaiseni, paremmin ymmärtää kuin toinen nainen, joka itse kerran on
+tyttönä ollut ja samassa asemassa kuin sinä.
+
+ANNI. Eihän sillä päätöksellä mahda niin kiire olla, ett'ei sitä vielä
+kerkiäisi...
+
+KUSTAAVA. No, kah, eikä. Kerkiäähän tuon, käpyseni, vielä. Eihän se
+minne käsistä juokse ... ja kun sinä vaan varalla pidät. Ja sehän se on
+pääasia, ett'et ihan vastahankaa vedä. Mutta johan sinä, kultaiseni,
+taipuisampi oletkin, kun jo vähin lupailetkin. -- Voi, voi! Olet sinä
+todellakin oikein herttainen lapsi. (Taputtelee Annia olkapäälle.) Ja
+tiesinhän minä sen, ett'ei se henno äitinsä mieltä pahoittaa, ei. No,
+semmoinen herttainen lapsi! (Perältä kuuluu puhetta.) Kah! Vaan ketäs
+sieltä tulee? (Menee perälle katsomaan.) Asariashan se on... Ja Ville.
+
+ANNI (puolikovaan). Ville!
+
+KUSTAAVA. Vieraitahan siellä tulee. (Näyttämön takana.) Hyvää iltaa!
+Terve tuloa! Terve tuloa!
+
+    (Kustaava, Asarias ja Ville tulevat, tervehdittyään
+    näyttämön takana, esille.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    KUSTAAVA, ANNI, ASARIAS ja VILLE. (Asarias
+    ja Ville tervehtivät ja kättelevät Annia.)
+
+KUSTAAVA. No, oikein se oli lysti, että tulitte. Mitäs sitä nyt sitte
+kuuluu?
+
+VILLE. Kiitoksia vaan kysymästä.
+
+ASARIAS. Mitäs teille itsellenne?
+
+KUSTAAVA. Kiitoksia, kiitoksia! Hyvä rau... (rykäisee) ... rauha vaan
+ja rakkaus talossa. Mutta eikös vieraat tee niin hyvin ja käy orren
+alle?
+
+VILLE. Tarkeneehan sitä tällä ilmalla tässäkin, jos vaan...
+
+ASARIAS. Niin, tarkeneehan sitä tällä ilmalla tässäkin, jos vaan...
+
+KUSTAAVA. No, ka, miks'ei. Vieraat on sitte niin hyvät ja istuu.
+(Kustaava istuutuu mökin seinustalle, Asarias pölkylle rappusten luo,
+Ville takimmaisen, Anni etumaisen aitan astimelle.) Onhan tässä
+istuinta.
+
+VILLE ja ASARIAS. Kiitoksia vaan.
+
+    (Kotvan äänettömyys.)
+
+VILLE. On se nyt oikein hyvä ilma tosiaankin.
+
+ASARIAS, KUSTAAVA ja ANNI (yht'aikaa). On.
+
+ASARIAS. Eikä se ole ollut huono pitkään aikaan.
+
+VILLE, KUSTAAVA ja ANNI (yht'aikaa). Ei.
+
+    (Taas kotvan äänettömyys.)
+
+KUSTAAVA. Jalkaisinko sitä nyt tultiinkin, vai?
+
+ASARIAS. Loppumatka vaan.
+
+VILLE. Ojalaanhan sitä kyllä hevosella tultiin. Vaan ett'ei tarvitsisi
+ympäri ajaa, niin jätettiin hevonen sinne.
+
+ASARIAS. Ja Ojalasta sitte oijaistiin jalkaisin hakasuon poikki.
+
+KUSTAAVA. M-h-h! Ka, niin. Oikaiseehan tuo toista Ruotsin virstaa
+hyvinkin.
+
+VILLE ja ASARIAS (yht'aikaa). Oikaisee se.
+
+    (Jälleen pysähdys.)
+
+ANNI. Mitenkäs Pölläsen emäntä jaksaa?
+
+KUSTAAVA. Niin, todellakin, mitenkäs se Heta...?
+
+ASARIAS. Ka, mikäs sillä olisi.
+
+VILLE. Hyvinhän se näkyy jaksavan. Vaan terveenäkös se Anni on ollut?
+
+ASARIAS. Niin, tervekös se Anni on?
+
+ANNI. Tervehän minä... Mitäs minusta...
+
+KUSTAAVA. Jumalan kiitos! Terve tyttöhän se on.
+
+VILLE. Kun ei ole pitkään aikaan nähty.
+
+ASARIAS. Sitähän minäkin, ett'ei ole pitkään aikaan nähty.
+
+ANNI. Eihän tuota ole aikaa paljon liikkua.
+
+KUSTAAVA. Kotonahan se vaan istuu. Vaan sen tauttahan sen vähän ikävä
+onkin.
+
+ANNI. Eihän minun... Mitä te...
+
+VILLE. Ka, ymmärtäähän sen jokainen.
+
+ASARIAS. Vai on Annin ikävä? No, on se hyvin ikävä, että on niin
+ikävä...
+
+KUSTAAVA. Kun ette ole tekään käyneet. Asariastahan sitä ei ole meillä
+näkynyt ammoisiin aikoihin.
+
+ASARIAS. Enhän minä ... niin, tuota, ... minähän en... Kiitoksia vaan.
+
+VILLE. Eihän se ole joutanutkaan.
+
+ASARIAS. Niin, joutanutkaan, joutanutkaan.
+
+VILLE. Vaan kyllä hän nyt uhkaa ruveta käymään ... useinkin.
+
+ASARIAS. Ky ... ky ... kyllä minä nyt ru ... ru ... rupean ...
+usein ... niin usein ... kuin usein. Lystiähän se on.
+
+KUSTAAVA (hykertäen käsiään). No, se on oikein. Käydähän sitä pitääkin.
+Lystiähän se on meillekin. Annille varsinkin. Eikös ole sitte, Anni?
+
+ANNI. Onhan se.
+
+KUSTAAVA. Ka, mitä sinä nyt noin ujostelet? Sano vaan suoraan.
+Tiedetäänhän se muutenkin, että se sinusta lystiä on. (Annille:) Minä
+lähden tästä laittamaan vieraille vähän suuhun pantavaa. -- Sinun pitää
+olla puheliaampi. Eihän se tuommoinen kelpaa. (Menee tupaan.)
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    ANNI, ASARIAS ja VILLE. (Pieni pysähdys. Muutama
+    rykäys Asariaksen ja Villen välillä.)
+
+ASARIAS (puolikovaan Villelle). Nyt se passaa. Ala nyt!
+
+VILLE. Niin, tuota, olisi sitä meillä samalla ollut vähän niinkuin
+asiaakin Annille.
+
+ANNI. Sanokaa! Mitäs asiaa se olisi?
+
+VILLE (Asariakselle). Sano nyt itse!
+
+ASARIAS. Ei. Haasta sinä. En minä osaa.
+
+VILLE. Se on nyt sillä viisiä, että tällä Asariaksella kauvan jo on
+ollut se vakava aikomus että siihen pyhään aviokäskyn säätyyn itsensä
+antaa.
+
+    (Nousee seisomaan.)
+
+ASARIAS (Nousee myöskin seisomaan ja seisoo sitte hyvin totisena koko
+tämän kohtauksen ajan; kumartaa:) Joo.
+
+ANNI (itsekseen). Mitä ne nyt...? Kujeileeko ne, vai?
+
+VILLE. Sillä kauan on hän myöskin jo mielessänsä kokea saanut, ett'ei
+ihmisen ole yksinänsä hyvä olla.
+
+ASARIAS (kumartaa ja huo'ahtaa). Joo, joo.
+
+VILLE. Ja sen tähden, koska vaimo hänelle apulaiseksi luotiin yhdestä
+luusta, joka hänen kyljestänsä otettu oli, ja he niinmuodoin yhteen
+sovitettiin, että ne kaksi pitää oleman yksi liha, niin hän on pyytänyt
+minun olemaan puhemiehenä tässä juhlallisessa tilaisuudessa.
+
+ASARIAS. Joo. Minä ... minä kun en osaa itse puhua.
+
+ANNI (itsekseen). Se näkyy tosiaankin, Ville, minusta pilkkaa tekevän.
+Maltahan sitte!
+
+VILLE. Sillä hän ei ole epäillyt, että niinkuin Jumala antoi Aatamille
+Eevan vaimoksi, niin hän myös jokaiselle miehelle antaa vaimonsa ja
+jokaiselle vaimolle miehensä.
+
+ASARIAS. No, kah! Vissistikin.
+
+VILLE. Senkaltaisen puolison on hän nyt löytänyt, ei jonkun haureuden
+jälkeen eikä jonkun toisen ihmisen mielen jälkeen, teissä, Anni
+Tahvanantytär Mansikka.
+
+ASARIAS (kumartaa). Joo, joo, joo.
+
+ANNI (itsekseen). Minäpä puran kiusallakin Villen kanssa, koska se
+tuolla lailla...
+
+    (Pyyhkii kyyneleitään.)
+
+VILLE. Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali, ja se olisi melkein
+liiankin suuri kunnia tälle Pölläsen Asariakselle, jos te hänet
+ottaisitte.
+
+ASARIAS. Joo -- hm! -- joo.
+
+VILLE. Sen tautta minä kysyn teiltä, Anni Tahvanantytär Mansikka,
+tahdotteko te ottaa minut...
+
+ASARIAS (nykii Villeä hihasta). Mi ... mi ... minut. Minähän sitä ...
+sinähän mitä ... sitähän minä ... mitähän sinä...
+
+VILLE. Niin, tuota, ... tokko tahdotte ottaa tämän Asarias
+Eefraiminpojan Pölläsen aviomieheksenne ja rakastaa häntä myötä- ja
+vastoinkäymisessä.
+
+    (Kotvan äänettömyys.)
+
+ANNI (kääntyy yht'äkkiä Asariakseen päin). Tahdon, (itsekseen, itku
+kulkussa:) Otan sitte kiusallanikin.
+
+VILLE (hämmästyy; syrjään). Kuinkas tämä nyt näin?...
+
+ASARIAS (juoksee Annin luo ja ottaa hänen kätensä käsiinsä). No, tämäpä
+vasta oli...
+
+VILLE (ottaa lakkinsa). Minunpa tästä sitte täytyykin jo... Hevostakin
+pitää käydä katsomassa... Hyvästi sitte!
+
+    (Juoksee perälle.)
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+    ANNI ja ASARIAS.
+
+ASARIAS. Mikäs kiire sille Villelle nyt niin tuli?
+
+ANNI (irroittaen kätensä). Elkää!... Antakaahan olla!
+
+ASARIAS. No?! Kah! Eikös se sitte...?
+
+    (Tukala vaitiolo.)
+
+ASARIAS (sytyttää piippunsa). Tuleekos sitä teille tänä vuonna paljon
+heiniä, vai?
+
+ANNI. Eihän tuota kovin paljoa taida...
+
+ASARIAS. Vai ei? -- Niin että ne latoon mahtuu?
+
+ANNI. Mahtuu.
+
+ASARIAS. Vai mahtuu? -- Onkos se teillä iso lato?
+
+ANNI. Eipä tuo...
+
+ASARIAS. Vai ei? -- Onkos se kaukana?...
+
+ANNI. Eihän se kaukanakaan ole...
+
+ASARIAS. Vai ei? -- No, jos sitä sitte mentäisiin vähän niinkuin
+katsomaan, vai?...
+
+ANNI. lato. Mitäpäs siinä katsomista on. Lato kuin lato.
+
+ASARIAS. No, kah! Ei muuta, kuin lystin vuoksi vaan. Vai eikös tee
+mieli?
+
+ANNI. Ei nyt.
+
+ASARIAS. No. Jos ei, niin ei. (Pitkä pysähdys.) Eipä sitte taida auttaa
+muu, kuin poislähtö, minunkaan. No, hyvästi sitte vaan.
+
+    (Kättelee ja hyvästelee Annia.)
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+    ANNI, ASARIAS ja KUSTAAVA.
+
+KUSTAAVA. Nyt olisi rokka pöydässä, jos vieraat... Missäs se Ville on?
+
+ASARIAS. Kiitoksia vaan! Se jo lähti. Ja minunkin täytyy...
+
+KUSTAAVA. Eihän nyt toki ilman mitään. Minnekäs se nyt niin kiire on?
+
+ASARIAS. Se muuten jättää, se Ville. Enkä pääse kotiin. Hyvästi nyt
+vaan.
+
+    (Työntää kättä Rustaavalle.)
+
+KUSTAAVA (vastenmielisesti kätellen). No, eihän nyt mitä!!... Olisihan
+tässä ollut tilaa yöksikin.
+
+ASARIAS. Kiitoksia vaan! -- -- Toisen kerran. -- Hyvästi!
+
+    (Lähtee aika hamppua juoksemaan.)
+
+ASARIAKSEN ÄÄNI (näyttämön takaa). Ville! Elä jätä! Elä jätä!
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+    ANNI ja KUSTAAVA.
+
+KUSTAAVA. Mitäs kummaa tämä nyt oli, kun niiltä niin yht'äkkiä lähtö
+tuli. Etkös sinä sitte, Anni, heitä pyytänyt jäämään, vai?
+
+ANNI. Taisinhan minä.
+
+KUSTAAVA. Taisit? Etkös sinä nyt sitäkään tiedä? No, olet sinä nyt aika
+möhlö, kun et sen paremmin osannut vieraitasi pidättää. Ja sanoinhan
+minä, että lähden illallista valmistamaan. Vai etkö sano sitäkään
+kuulleesi, hä?
+
+ANNI. Kuulinhan minä sen. Vaan eihän heitä väkisinkään voinut...
+
+KUSTAAVA. Ei voinut. Mokomakin epäkohtelias! Et osaa ihmisiksikään
+olla. Miltä tämä nyt näyttää, kun kestitsemättä vieraat läksivät? Ja
+minä siellä teevedenkin nyt suotta laitoin. -- Tule syömään sitte!
+
+ANNI. Syökää! -- En minä huoli.
+
+KUSTAAVA. Ka, kun et huoli, niin ole ilman. En suinkaan minä sinua
+kahdesti pyytämään tule.
+
+    (Menee. Alkaa hämärtää.)
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+ANNI (yksin). Voi, hyvä Isä! Mikä tästä nyt tuli?! Mitä minä nyt olen
+tehnyt, mitä minä olen tehnyt! Ja Villekin. Mitä hän tarkoitti? Miksi
+jätti hän minut? Ei saatu puhuakaan keskenämme. Onko hän suuttunut
+minuun, vai mitä tämä kaikki merkitsi? Voi, hyvä Isä! En ymmärrä
+mitään, en mitään.
+
+    (Peittää epätoivossa silmänsä, menee kaivon luo ja vaipuu
+    kaivon kannelle alassuin tyrskähtelevään itkuun.)
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+    ANNI ja VILLE.
+
+VILLE (kuiskaten oikealta). Anni!
+
+ANNI (hypähtää ylös). Hä? Mikä se oli?
+
+VILLE (tullen esille). Sinäkö se olet, Anni?
+
+ANNI. Ville! -- Mistä sinä tulet? Miten sinä olet täällä?
+
+VILLE. Jätin Asariaksen tielle odottamaan. Puukkoni muka olin
+kadottanut, jota piti lähteä etsimään. Minun täytyi kaikella mokomin
+vielä tänään saada tavata sinua, Anni.
+
+ANNI. Jumalan kiitos, että tulit. Selitähän sitte, mitä tämä kaikki
+merkitsee? Minä olen ihan päästä pyörällä.
+
+VILLE. Herran terttu! Luulitko sinä tosiaankin, että minä... No,
+jukoliste!
+
+ANNI. Mitäs minä...? Enhän minä tietänyt ... kun sinä sillä lailla...
+Luulin, että pilkkasit minua tahi hylätä tahdoit... En minä tiedä
+itsekään...
+
+VILLE. Entäs sinä sitte? Ihanko sinä tosissasi jo olit valmis ottamaan
+tuon pölkkypään, vai?
+
+ANNI. Ihanhan minä ... siinä silmänräpäyksessä...
+
+VILLE. Vähälläpä sinä... Olipa se täpärällä, että siitä olisi tullut
+soma juttu todellakin.
+
+ANNI. Kuulehan! Mutta nyt se on sillä lailla, että minut tahdotaan
+väkisin työntää tuolle Asariakselle.
+
+VILLE. Sen minä jo tiedän. Ja sen tauttahan minä tänne Asariaksen
+mukana pyrinkin -- puhemiehenä, muka.
+
+ANNI. Onpas sinua koko velikulta!
+
+VILLE. Näetsen, siitä, että minä olen sinulle jo salaa kihlat antanut,
+ei näy kellään vielä vihiä olevan. Kaisa vaan on muka vähä sinnepäin
+tietävinään.
+
+ANNI. Mutta nyt siitä pitää haastaa isän ja äidin kanssa, muuten se tuo
+emintimä pitää semmoista peliä minun kanssani, ett'ei mihin panna.
+
+VILLE. Onkos se sitte taaskin?...
+
+ANNI. Sehän se, vähää ennen kuin taannoin täällä kävitte Asariaksen
+kanssa, teki isälle ja minulle semmoisen mylläkän, että oikein oli
+sydän pakahtua.
+
+VILLE. Sitä räähkää! Se on sen meidän akan kanssa yksissä tuumissa,
+kyllä minä sen tiedän.
+
+ANNI. Sinnehän se Pölläseen minut tahtoo, sekä hyvällä että pahalla.
+
+VILLE. No, siitä kiusankappaleesta on sitte erilleen päästävä -- ja
+kohta. Vielä tällä viikolla on asiamme isällesi ilmoitettava.
+
+ANNI (tarttuu Villen molempiin käsiin). Rakas Ville!
+
+VILLE. Anni! Omani! Vuotetaanhan vielä viikko kärsitähän kuuta kaksi!
+Käsihin kun saapi syksy, köyri kulta kerkiävi, talohoni, tupahani vien
+sun vaimonan' visusti.
+
+ANNI. Kuuletko? Tuolta joku tulee.
+
+VILLE. Hä? Olisiko se Asarias, joka on ikävystynyt odottamaan.
+
+ANNI. Varmaan. Mitäs kummaa nyt tehdään?
+
+VILLE. Piiloon tänne kaivon taa!
+
+    (Piiloutuvat.)
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+ASARIAS (yksin; tulee oikealta; kuiskaten). Ville, hoi! -- -- Eihän
+sitä kuulu täälläkään. Minnekäs se juupeli katosi. (Astuu lähemmäksi;
+säpsähtää.) Kutis! Kissakos se oli?! (Huomaa aitan oven olevan auki.)
+Kas! Aukihan tuo on ovi. Ahas! Yöjalkaanpas se puhemies taisi tänne
+palatakin. Maltahan!...
+
+    (Hiipii aittaan.)
+
+
+Neljästoista kohtaus.
+
+    ANNI ja VILLE (kurkistavat kaivon takaa).
+
+ANNI. Jokohan se meni pois?
+
+VILLE. Jo taisi mennä, kosk'ei näy.
+
+    (Kustaava tulee tuvasta.)
+
+ANNI. Äiti!
+
+    (Kyykistyvät taas piiloon.)
+
+
+Viidestoista kohtaus.
+
+KUSTAAVA (yksin). Ihan kuului, kuin olisi joku täällä yksin liikkunut
+ja haastanut. Annikohan se vielä ei ole makuulla, vai? (Menee aitan
+ovelle.) Kah! Ovenhan se on auki jättänyt, vaan eihän nyt niin kovin
+vari ole. -- Anni, hoi! (Asarias vastaa aitasta kuorsauksella.)
+Siellähän se makaa niin että oikein kuorsaa. Kun ei vaan aamuyöstä
+vilustuisi. Parasta on, että panen oven kiinni. (Panee oven kiinni.
+Perältä kuuluu huuhkaimen huutoa: "hu-huu! hu-huu!") Hyi, kun tuolla
+pöllöllä on kamala ääni.
+
+    (Rientää tupaan.)
+
+
+Kuudestoista kohtaus.
+
+    ANNI ja VILLE (tulevat esille).
+
+ANNI. Hän näkyy jo menneen. Jumalan kiitos!
+
+VILLE. Ja nyt -- Asariaksen kintereille! Hyvästi! Näetsen, tuolla jo
+taivaan rantakin alkaa rusottaa.
+
+ANNI (kättelee Villeä hellästi). Hyvästi, Ville kulta! Hyvästi! Herran
+haltuun!
+
+VILLE. Luota minuun, Anni! Kohta vyyhti selviää.
+
+    (Menee.)
+
+
+Seitsemästoista kohtaus.
+
+ANNI (Yksin). Päivä jo alkaa valeta. -- -- Eipä maksaisi enää vaivaa
+maatakaan panna. -- -- Vaan jos heittäydyn kuitenkin vähäksi aikaa
+pitkäkseni. -- -- Mitäs se sen oven kiinni pani?! -- -- (Menee aittaan.
+Hetkisen kuluttua hän siellä kovasti kirkaisee ja juoksee pelästyneenä
+pihalle.) Herra Jesta varjele! Voi, hyvät ihmiset! Auttakaa! Auttakaa!
+Mikä kumma siellä oli?
+
+
+Kahdeksastoista kohtaus.
+
+    ANNI, KUSTAAVA ja ASARIAS.
+
+    (Kustaava juoksee ulos tuvasta. Samalla kertaa kömpii
+    aitasta Asarias, korvissa hame, josta ei millään voimin
+    ole saada päätään esille.)
+
+KUSTAAVA. Mikä ihmeen huuto ja melu se täällä on?
+
+ANNI. Kuka se siellä minun aitassani...? Voi, hyvä Isä!
+
+KUSTAAVA (vapauttaessaan Asariasta hameesta). Kukas se nyt siellä...?
+Ja vielä sillä lailla takertui.
+
+ASARIAS (vapautuneena). Minähän se olen.
+
+ANNI (kirkaisee ja peittää silmänsä).
+
+KUSTAAVA (ihastuneena). Asariasko se...? Annin aitassa!
+
+ASARIAS. Kun putosi tuo hame pakana orrelta niskaani enkä saanut sitä
+pois.
+
+
+Yhdeksästoista kohtaus.
+
+    Edelliset, TAHVO ja VILLE.
+
+TAHVO (tuvan ikkunasta). Mikä täällä on?...
+
+ANNI. Isä! Hyvä isä! Voi mikä tuli.
+
+VILLE (kuuntelee perältä tuvan nurkan takaa).
+
+KUSTAAVA. Ei mikään, ei mikään. Käy sinä maata vaan. Asariashan se vaan
+oli Annin luona aitassa. Ja tyttö tässä suotta aikojaan huudollaan
+herätti koko talon.
+
+TAHVO. Anni! -- -- Lapseni!
+
+ANNI. Voi tätä häpeätä, tätä häpeätä!
+
+KUSTAAVA (lohdutellen Annia). Mitä sinä nyt joutavia, kultaseni,
+hätäilet? Eihän tässä mitä häpeätä ole. Tapahtuuhan sellaista
+maailmassa jos miten usein.
+
+TAHVO (tulee tuvasta).
+
+ANNI (heittäytyy Tahvon kaulaan). Isä kulta! Syytön minä olen. Elkää
+uskoko minusta mitään pahaa! En saanut unta -- läksin vähän kaivolle --
+sillä aikaa oli hän (osottaa Asariasta) tietämättäni mennyt aittaani --
+äiti kävi panemassa oven kiinni -- palasin takaisin -- ai'oin ruveta
+maata -- pelästyin -- huusin. -- Minä olen syytön, minä olen syytön!
+Uskokaa minua!
+
+TAHVO. No, no! Tyynny, lapseni, tyynny!
+
+KUSTAAVA. Mitäs se nyt se tyttö...? Ja minutkin vielä asiaan sekoittaa.
+Turha sinun nyt on enää sitä kieltääkään. Näinhän minä omilla
+silmilläni, että Asarias aitasta tuli. Myöntäähän hän sen itsekin, että
+hän siellä oli, vai?
+
+ASARIAS. Kyllähän minä...
+
+KUSTAAVA. No. Siinähän sen kuulette.
+
+ANNI. Mutta minä olen syytön. Minun tietämättäni se oli...
+
+TAHVO. Mitäs kujetta tämä sitte on?...
+
+KUSTAAVA. Mitä siinä nyt joutavia reistailee? Asiahan on selvä. Kun
+Asarias kerran myöntää sen tehneensä, niin hän sen sovittaakin,
+niinkuin rehellisen miehen pitää. Eikö niin, vai?
+
+ASARIAS. No, kah! Vallan kernaasti ... sitähän minä.
+
+KUSTAAVA. Sillähän se on tehty, että nuoret viedään pappilaan.
+
+ANNI. Ei, ei, ei. Minä en lähde. Minä en tahdo. Jumala tietää, että se
+ei ole oikein, että se ei ole totta.
+
+VILLE (tulee esille). Minä pyytäisin myöskin...
+
+MUUT (huutavat yhdestä suusta). Ville!
+
+VILLE. Niin, tuota, minä pyytäisin myöskin saada silloin tulla mukana
+pappilaan -- ollakseni vieraana miehenä tässä asiassa.
+
+KUSTAAVA. No, siinä se on... Sittehän kaikki selvillä onkin.
+
+    (Kuiskailee Asariaksen kanssa.)
+
+VILLE (Tahvolle puolikovaan). Sitä ennen minun pitää tulla kuitenkin
+isännälle vähän haastelemaan tyttärenne puolesta.
+
+ANNI (Tahvolle). Isä! Ville tietää totuuden.
+
+TAHVO. Hyvä, kultaseni, tiesinhän minä sen.
+
+VILLE (Asariakselle). No, isäntä! Vieläkö minun teitä pitää odottaa vai
+yöksikö te...? Olisi jo työhön kerittävä, kun aurinkokin nousee.
+
+    (Aurinko nousee.)
+
+ASARIAS. Ei, ka. Lähdenhän minä.
+
+ASARIAS ja VILLE (hyvästelevät ja lähtevät).
+
+KUSTAAVA (huutaen heidän jälkeensä). Kiitoksia käymästä! Ja terveisiä
+mammalle!
+
+    Esirippu alas.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Rovastin virkahuone. Peräseinässä eteisen ovi. Kummallakin puolin sitä
+isot kaapit. Vasemmalla etualalla ovi sisähuoneisiin; keskellä sohva,
+jonka edessä soikea pöytä; peränurkassa piippuhylly; seinällä
+raamatullisia ja piispain kuvia. Oikealla kaksi ikkunaa; niiden edessä,
+nurkasta nurkkaan, pitkä musta pöytä; pöydällä kasottain kirkonkirjoja.
+Pöydän edessä tuoleja.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    ROVASTI ja RUUSTINNA.
+
+    (Molemmat lihavat. Ruustinna istuu sohvan päässä,
+    rovasti työpöydän ääressä, pitkä piippu hampaissa.)
+
+ROVASTI. Minä puolestani jo möisin voin, rakas Gunilla.
+
+RUUSTINNA. Rakas Tobias! Koko suuren pitäjään voisaatavat
+kolmestatuhannesta markasta!
+
+ROVASTI. Niin. Minä en luule, mamma kulta, että kukaan antaa enemmän
+kuin kauppias Eronen.
+
+RUUSTINNA. Hän on suuri Luukkas, pappa kulta, tuo Eronen. Voi on
+ainakin kolmen ja puolen tuhannen markan arvoinen.
+
+ROVASTI. Ei tänä vuonna, mammaseni, ei tänä vuonna.
+
+RUUSTINNA. Minä olen kuullut päinvastoin, pappaseni, että voin hinta
+nyt juuri on nousemassa ulkomaiden voimarkkinoilla.
+
+ROVASTI. Kun ei vaan toteutuisi, kultaseni, sananparsi: ahneus
+viisaankin villitsee.
+
+RUUSTINNA. Ahneus? Kuinka sinä nyt niin voit sanoa, kultaseni?
+Muistahan, että Rudolf ja Herman jo ovat yliopistossa -- ja sinä tiedät
+mitä elämä Helsingissä maksaa! -- Agnes, Robert, Miili ja Josef ovat
+kaikki koulutettavat ja kotona on vielä kolme, jotka ruokaa huutavat.
+Kuinka sinä nyt sitte voit sanoa: ahneus?!
+
+ROVASTI (raapien korvallistaan). Katso taivaan lintuja ja kedon
+kukkasia, mammaseni! Kun Jumala kerran meille yhdeksän lasta antanut
+on, niin Hän heistä myöskin kyllä huolen pitää.
+
+RUUSTINNA. Mutta huolettomina, pappaseni, eihän Hän siltä ole käskenyt
+ihmisiä elämään, vaan päinvastoin. -- Ja, sitäpaitsi, pitää meidän
+muistaa, mitä tämä ihmisten ja vierasten paljous näin suuressa
+pappilassa maksaa.
+
+ROVASTI (varoittaen etusormellaan). Mamma, mamma! Nyt sinä teet syntiä,
+kun sillä lailla napiset. Meidänhän pitää olla sydämmestämme
+kiitolliset, että minä vihdoin olen näin suuren ja hyvän seurakunnan
+paimeneksi päässyt.
+
+RUUSTINNA. Enhän minä... Olenhan minä...
+
+    (Panee kätensä ristiin mahansa ympäri ja pyörittelee peukaloitaan.
+    Eedla tulee vasemmalta, kahvitarjotin käsissä.)
+
+
+Toinen kohtaus./
+
+    Edelliset ja EEDLA.
+
+EEDLA (tarjoo ruustinnalle). Siellä on kyökissä yks' emäntä, joka
+tahtoisi ruustinnaa vähän haastatella.
+
+RUUSTINNA. Mistä se on?
+
+EEDLA. Torasalostahan se kuuluu olevan.
+
+RUUSTINNA. Kysyikös Eedla nimeä?
+
+EEDLA (tarjoo rovastille). Pölläsiä se sanoi olevansa.
+
+RUUSTINNA. Eedla pyytää odottamaan. Minä tulen kohta.
+
+EEDLA. Minä sanoin, että ruustinna on täällä rovastin luona
+kansselissa, niin se sanoi, että "no, sehän passaa hyvin", ja läksi
+tänne pihan teitse köntystämään.
+
+ROVASTI. Taitaa sillä sitte olla jotain muutakin asiaa.
+
+EEDLA. Eiköpä lie. -- Nyytti sillä ainakin näkyi käsissä olevan.
+
+    (Peräovi avautuu ja Heta vääntäytyy sisään,
+    käsissään isohko nyytti.)
+
+EEDLA. Tuossahan tuo jo tuleekin.
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    ROVASTI, RUUSTINNA ja HETA.
+
+HETA (jää oven suuhun ja niiaa sekä rovastille että ruustinnalle).
+Hyvää päivää! -- Hyvää päivää!
+
+RUUSTINNA. Päivää, emäntä.
+
+ROVASTI. Päivää.
+
+    (Äänettömyys, jonka aikana rovasti ja ruustinna
+    juoda särppivät kahviansa.)
+
+RUUSTINNA (menee, juotuaan kahvinsa, kättelemään). Mitäs emännälle
+kuuluu?
+
+HETA. Kiitoksia vaan kysymästä. Eipä mitään erinäistä. Mitä vaan
+itsellenne?
+
+RUUSTINNA. Kiitoksia. Terveinähän sitä, Jumalan kiitos, ollaan.
+
+HETA. No, Jumalan kiitos.
+
+ROVASTI (joka myös on lopettanut kahvin juontinsa, menee ja kättelee
+Hetaa). Mitäs nyt emäntä...? Asiaako on vai muutenko vaan on lähdetty
+kirkolla käymään näin keskellä viikkoa?
+
+HETA. Onhan sitä asiaakin... Vaan olisihan sitä tässä vähän niinkuin
+tuomisiakin sieltä sydänmaalta.
+
+    (Aukaisee nyyttinsä ja antaa ruustinnalle tuomiset:
+    voipytyn ja piirakkaita.)
+
+RUUSTINNA. Voi, voi! Mitä se emäntä nyt...?! Kiitoksia nyt hyvin paljon!
+
+HETA. Kiitoksia vaan kiittämästä! Eikä se kestä kiittää.
+
+RUUSTINNA. Ja vielä näin paljoa se emäntä läksi pitkää matkaa
+kulettamaan.
+
+HETA. Nii-ii-iin, eihän tuo nyt mitä paljoa ole. Elkää panko
+pahaksi!... Vähän vaan munavoita ja piirakkaita.
+
+RUUSTINNA. Voi, voi! Sehän se hyvää vasta onkin.
+
+ROVASTI (taputtaen ruustinnaa olkapäälle; puolikovaan): Enkös minä
+sanonut, mamma, "katso taivaan lintuja ja kedon kukkasia!"...
+
+RUUSTINNA. Emäntä on nyt niin hyvä ja tulee sitte, kun on asiansa
+toimittanut, sinne toiselle puolelle. Siellä onkin parahiksi pannu
+kuumana hellalla.
+
+HETA (niiaten). Suur' kiitosta, paljon kiitoksia, arvoisa herra
+pruustinna!
+
+RUUSTINNA. Niin, tulkaa, tulkaa sitte!
+
+    (Menee vasemmalle tuomisineen.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    ROVASTI ja HETA.
+
+ROVASTI (silmäilee Hetaa pitkään). Torasalostahan se emäntä taitaa
+olla?
+
+    (Etsii kirkonkirjan.)
+
+HETA. No niin. Sieltä justiinsa. Näkyypä se herra provasti tuntevan
+kaikki vähäpätöisetkin.
+
+ROVASTI. Siellähän niitä Pölläsiä on.
+
+HETA. Paljonhan niitä siellä on.
+
+ROVASTI. Mitäs sillä emännällä nyt sitte olisi sanottavaa?
+
+HETA (astuu aivan lähelle rovastia, taputtaa häntä olkapäälle ja
+kuiskaa). Kyllä se nyt olisi, rovasti kulta, niinkuin kirjaan pantava
+se poika.
+
+ROVASTI. Jassoo. Vai kuulutuksiin poikanne?
+
+HETA. Kyllä se sitä nyt olisi niinkuin meininki, hyvä kulta rovasti.
+
+ROVASTI. Mikäs se talon numero on?
+
+HETA. Sekö umero? -- -- Mikäs se nyt taas onkaan? -- -- Vaan onhan se
+siellä kirjassa. Katsokaahan sieltä!
+
+ROVASTI. Sehän se minun justiin pitää tietää löytääkseni teidän
+nimenne.
+
+HETA. No, kah! Tietäähän sen etsimättäkin: Hetahan se on minun nimeni.
+
+ROVASTI. Vähäkös niitä Hetoja saattaa olla, niinkuin Pölläsiäkin.
+
+    (Selailee kirjaa.)
+
+HETA (naurahtaa). No, ka, ei. Siitä saapi olla ihan huoleti, herra
+provasti, ett'ei ole kuin yksi Heta Pöllänen, (itseksensä.) Mikäs se
+nyt olikaan?! Kun en minä muista. (Rovastille.) Kolmetoistahan se
+taitaa... Katsokaahan sen alta!
+
+ROVASTI. Tässä se on. Kaksikymmentäyksihän se on.
+
+HETA. Sekös se...?!
+
+ROVASTI. Hedda Aabrahamintytär Pöllänen -- leski.
+
+HETA (niiaa). Just' se sama.
+
+ROVASTI. Poika -- Asarias. Isän nimi oli Eefraim.
+
+HETA. Ihan justiin.
+
+ROVASTI. Missäs se poikanne...? Eikös se mukana olekaan?
+
+HETA. Ka, völjyssähän se on. Vaan minä tulin ensin vähän niinkuin
+haastattelemaan.
+
+ROVASTI (katsoo kirkonkirjaan). No, mutta ... eihän se vielä ole... Ja
+ihan perin huonolukuinen. -- -- Jassoo! Nyt minä muistan. Se on yksi
+niitä laiskankoululaisia.
+
+HETA (rupeaa itkemään). Niinhän se on, niinhän se on, rakas, kulta
+provasti, mutta eihän sille mitä mahda...
+
+ROVASTI. No, mutta ... enhän minäkään sille sitte mitä mahda.
+
+HETA (itkeä nyyhkyttää yhä kovemmin).
+
+ROVASTI. Mitä te nyt itkette? Eihän se itkusta mitä parane.
+
+HETA (rukoillen). Vaan tehkää nyt kuitenkin niin hyvin, oma, kulta
+provasti! Tehkää niin hyvin!
+
+ROVASTI. Hyvä emäntä, ettehän te tiedä itse mitä te nyt tahdottekaan.
+
+HETA. Kyllähän minä... Mutta kuulkaahan nyt, arvoisa herra provasti,
+kun minä haastan. Nähkääs: kun se Eepraimi kuoli, niin jäi talo
+isännättömäksi ja minun niskoilleni. Vaan minä olen nainen ja heikko
+enkä jaksa sitä hoitaa. Eikä ole varaa enää palvelijoitakaan pitää,
+saatikka sitte kun se poika jo on naima-i'ässäkin ja isännäksi itse
+kelpaa. Siinähän se sitte koko talo hunningolle joutuu, jos ei rovasti
+nyt... Mutta ehkä se nyt toki kuitenkin kävisi niinkuin laatuun, Oma,
+kulta provasti.
+
+    (Kyykistyy ikäänkuin polvilleen ja tarttuu rovastin
+    käteen sitä suudellakseen.)
+
+ROVASTI (vetää kätensä pois ja nousee seisomaan). Mutta emäntä!
+Tahdotteko te tosiaankin saattaa minua vääryyttä tekemään? Vai ettekö
+te tiedä, että se on vastoin kirkkolakia?
+
+HETA (peräytyy pelästyneenä). Enhän minä... Mistä minä...
+
+ROVASTI. No. -- Nyt sen siis tiedätte.
+
+HETA (hiukan vaativasti). Saattaahan se olla sitäkin, arvoisa herra
+provasti, mutta jos sattuisi olemaan niinkuin pakko...
+
+ROVASTI. Mikä pakko? -- Minä en ymmärrä.
+
+HETA (yhä vaativammin). Sitähän minä, että jos toinen laki taas
+niinkuin siihen pakottaisi.
+
+ROVASTI. Mitä se merkitsee?
+
+HETA. Se on nyt, suoraan puhuen, sitte sillä lailla, että sille
+Asariakselle on tullut pieni vahinko.
+
+ROVASTI. Jassoo! M-h-m! Vai sillä lailla se on?
+
+HETA. Niin, nähkääs, siitä saattaa vielä tulla semmoinen jupakka, jos
+se asia nyt menee oikeuteen asti, kun sen Annin äiti rupeaa sitä
+vaatimaan, että Asarias Annin naisi. Ja silloinhan siitä ei tule muu
+kuin pakko, väkisinkään. Ja sitähän se vaatii omatuntokin, saatikka
+vielä kun sitä Asarias itse tahtoo ja minäkin tahtoisin. Niin että
+rovasti on nyt vaan niin hyvä ja...
+
+ROVASTI. Missäs se Asarias itse on?
+
+HETA. Täällähän se on porstuassa sen Kustaavan, Annin äidin, kanssa.
+
+ROVASTI. Kutsukaapas hänet tänne!
+
+    (Heta aukaisee oven ja viittaa Asariaksen ja Kustaavan sisään.)
+
+ROVASTI (panee uutta tupakkaa piippuunsa ja sytyttää sen). Koska se
+junkkari kerran on pappilaan tullut, niin minä luen hänelle, mitä
+Jumalan laki ja kirkkolaki vaativat.
+
+    (Asarias ja Kustaava tulevat ja niiaavat oven suussa.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Edelliset, ASARIAS ja KUSTAAVA.
+
+ROVASTI. Jassoo! -- Tämä se on nyt sitte sen tytön äiti?
+
+KUSTAAVA. Emintimä, niin. -- Kustaava Mansikka.
+
+ROVASTI. No, sehän oli hyvä, että tekin tulitte, äidit, yhdellä kertaa.
+
+KUSTAAVA. Minähän ne kaikki asiat parhaiten tiedänkin.
+
+ROVASTI (silmäilee Asariasta pitkään). Ja tämä on itse se mullikka?
+Joo, kyllä minä hänet hyvin muistan. (Kävelee hetkisen edestakaisin.
+Tyynesti:) No, sanopas minulle nyt sitte itse, onko se asia tosiaankin
+sillä lailla, kuin sinun äitisi on minulle tässä kertonut.
+
+ASARIAS. Ka, enhän minä kiellä. Niinhän se on.
+
+ROVASTI. Vai niin, vai niin! Sinä polonen poika! Ja sinä kehtaat sitte
+vielä minun silmieni eteen tänne pappilaan tulla?!
+
+ASARIAS. Mi ... mi ... mi ... minnekäs minun sitte olisi pitänyt...?
+
+ROVASTI. Hä? Mitä sinä sanot? Minnekö? Vieläkö sinä uskallat noin
+häpeämättömästi kysyä, kun sinun pitäisi nöyränä, katuvaisena, anteeksi
+anovana minun jalkojeni juuressa ryömiä. Ja sinä kysyt röyhkeästi
+vielä: minnekä? Oikeuteen, suoraan oikeuteen, sanon minä, olisi sinun
+pitänyt mennä.
+
+ASARIAS. Su ... su ... su ... suokaa armollisesti anteeksi, ku ...
+ku ... kunnioitettava herra rovasti! Mi ... mi ... minä en tietänyt,
+että sitä nyt siellä ku ... ku ... kuulutuksiin pannaankin.
+
+ROVASTI. Hä? Mitä? Onko kummia kuultu?! (On suuttua silmittömäksi,
+kävelee edestakaisin, kihisee ja kiehuu, mutta hillitsee lopulta
+itsensä ja istuutuu tuolille työpöydän ääreen. Kotvasen kuluttua, ihan
+levollisesti:) Kuuleppas sinä Asarias Eefraiminpoika Pöllänen! Jos
+sinulla sydämmesi sisimmässä sopukassa vielä on jäljellä yhtäkään
+ihmisellistä tunnetta, niin haasta minulle, kuin isällesi, nöyryytä
+itsesi, kevennä omantuntosi taakkaa ja tee katumus.
+
+ASARIAS (miettien ja kynsien korvallistaan). Si ... si ... sitähän minä
+vaan nöyrimmästi rukoilen, ku ... ku ... kunnioitettava herra rovasti,
+että te pa ... pa ... panisitte minut kuulutuksiin sen Annin kanssa.
+
+ROVASTI (lyöden kämmenensä yhteen). Sitä paatunutta sydäntä, sitä
+paatunutta sydäntä, sitä paatunutta sydäntä!! -- Etkös sinä sitte,
+poika raukka, tosiaankaan ymmärrä, minkä julman rikoksen sinä tehnyt
+olet? Ja sinä, joka et vielä kristinopintaitosikaan tähden ole
+kelvolliseksi seurakunnan jäseneksi löytty, etkö sinä tiedä, että
+pyyntösi sentähden on laissakin kielletty.
+
+ASARIAS. E ... e ... eikös sitä sitte nyt enää milloinkaan naida
+saakaan?
+
+ROVASTI. Ei, -- nyt on minun kykyni jo lopussa hänen suhteensa. -- Vaan
+mitäs te äidit sitte sanotte, jotka siinä seisotte ja kuulette kaikki?
+Te, Heta, joka ette ole kyennyt nuorena vitsaa vääntämään ja
+kasvattamaan ainoasta pojastanne kunnon ihmistä ja te, Kustaava, joka
+ette sen paremmin ole valvoneet tyttärenne siveyttä, niin, mitäs te
+voitte puolustukseksenne sanoa?
+
+KUSTAAVA. Sitähän minä olen sanonut, ett'ei semmoista tekoa -- ja sen
+minä olen omilla silmilläni nähnyt ja voin todeksi todistaa vaikka
+milloin hyvänsä -- semmoista tekoa ei voi sovittaa muulla lailla, kuin
+että Asarias Annin naipi.
+
+HETA ja KUSTAAVA (yht'aikaa). Sitähän minäkin vaadin ja Asarias
+itsekin tahtoo. Ja sillähän siitä pääsee, että rovasti heidät
+kuuluutuksiin panee.
+
+Ja sitä minä vaadin sekä itseni että Annin tähden. Eikä siitä nyt pääse
+mihinkään muuten, kuin että rovasti heidät kuulutuksiin panee.
+
+ROVASTI (lyö nyrkkinsä pöytään, ärjäisten). Suu kiinni, akat! -- --
+(Nuhdesaarnan äänellä.) Yhtäläiset näytte olevan tekin, te
+kyykäärmetten sikiöt ja häjyn hengen heimolaiset. Ettekö tekään sitte
+tunne Mooseksen lakia ja niitä kymmeniä käskysanoja?! Ettekö sitä
+kuudetta käskyä tunne, ettekö lakia ja oikeutta tunne, ettekö sitäkään,
+mitä sydämmen siveys ja omantunnon puhtaus jokaiselta ihmiseltä vaatii.
+Ei, ei, ei! Te ette näy sitä tuntevan, ette näy tuntevan ettekä
+tietävän niin mit'ikään, kun niinkuin sokeat kanat ilkiätte syöksyä
+minun silmieni eteen ja minua vielä vääryyden tekoon vaatia. Vaan minä
+sanon: menkää pois minun luotani te kavalat kelmit ja julmat
+juonittelijat älkääkä koskaan enää minun eteeni tulko, sillä minä sanon
+teille: ei, ei, ei! ja tuhat kertaa: ei! Kuulittenko sen, kuulittenko
+sen?...
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Edelliset ja RUUSTINNA.
+
+RUUSTINNA (juoksee sisähuoneista). Pappa kulta, pappa kulta! Rauhoitu,
+rauhoitu! Sinähän voit saada slaagin, kun tuolla lailla kiivastut.
+
+    (Taluttaa rovastia, joka ei vastustele sanallakaan, käsivarresta
+    pois vasemmalle, ja viittaa Hetalle ja muille, että he menisivät
+    tiehensä.)
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    ASARIAS, HETA ja KUSTAAVA (seisovat kuin kivettyneinä.
+    Kotvan äänettömyys.)
+
+ASARIAS (allapäin). Sen pituinen se.
+
+HETA. Onpas sitä pappia, tämä Kapsäkki, kun ei malta olla saarnaamatta
+keskellä viikkoakaan.
+
+KUSTAAVA. Vaan tässäpä näkyy tie nousevankin pystyyn.
+
+ASARIAS. Eipä taida tulla muu eteen kuin ruveta kotiin päin
+huristamaan.
+
+HETA. Hyvähän se taitaa olla, jos tästä tälläkin kyydillä päästään. --
+Vaan, turkanen, kun tuli näinikään ihan suotta aikojaan annetuksi se
+munavoi ja piirakkaat.
+
+ASARIAS. Olisi ne nyt, tosiaan, maistuneet. Nälkähän tässä jo kerkisi
+tullakin.
+
+KUSTAAVA. Ha'e sinä, Heta, vaan pyttysi pois. Hyvä kun sen tyhjänäkin
+takaisin saat.
+
+HETA. Ja ne ruustinnan tarjoomat kahvit näkyy ammoin sitäkin jäävän
+juomatta.
+
+KUSTAAVA. No, jo. Vielä häntä niitä muistamalla mieltään katkeroittaa.
+-- Lähdetään pois kotiin vaan.
+
+HETA (huo'ahtaen). Lähteähän sitä pitänee.
+
+ASARIAS. Hullu reissu se tämä oli, vaan tehtypähän se On.
+
+    (Aikovat lähteä. Samassa tulevat sisään Ville ja Anni.)
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+    Edelliset, VILLE ja ANNI.
+
+   (Hämmästys.)
+
+KUSTAAVA ja HETA (yht'aikaa). Kah!
+
+ASARIAS. Mistäs kaukaa nämä vieraat ovat?
+
+VILLE. Eipä kauempaa, kuin että perässä kerittiin, kun ilman meitä
+salaa pappilaan läksitte.
+
+HETA. Vaan kenenkäs huostaan se Ville talon jätti?
+
+VILLE. Kaisan. Eihän se miestä huonompi ole.
+
+KUSTAAVA (Annille). Entäs sinä, Anni. Kenenkäs luvalla sinä tänne
+tulit, hä?
+
+ANNI. Isänhän minä...
+
+VILLE. Eikös sillä Annilla sitte mitään olisi tässä asiassa
+sanomistakaan, vai?
+
+KUSTAAVA. Hä? Mitäs se Ville nyt...?
+
+HETA. Jos Annilla onkin, niin Villellä sen sijaan ei ole mitään.
+Parasta on siis...
+
+VILLE. Antakaa anteeksi! Onpa vainkin sanomista, jos ei muuten, niin
+ainakin vieraanamiehenä...
+
+HETA ja KUSTAAVA. Ei tässä mitään vierastamiestä tarvita.
+
+VILLE (Asariakselle). Ja puhemiehenä myöskin, ka!
+
+ASARIAS. Tullaan tässä nyt jo toimeen ilmankin.
+
+VILLE. Vai niin! Vai on se asia jo sitte toimitettu?
+
+ASARIAS. On.
+
+KUSTAAVA. Toimitettu kuin toimitettu...
+
+HETA. Se on oma asiamme.
+
+ANNI. Voi, hyvänen aika!
+
+VILLE. Eiköpähän tuota vielä kuitenkin saane muutetuksi.
+
+HETA. Mitäs se Ville sillä meinaa?
+
+ASARIAS. Saahan tuota vielä koettaa. Villehän se haastaa osaa.
+
+KUSTAAVA. Niin, koeta, koeta, Ville hyvä.
+
+VILLE. Ei suinkaan tästä keskenkään pois lähdetä, kun kerta Annin
+kanssa on pappilaan tultu.
+
+HETA. Mitäs se Ville nyt tosiaankin oikeastaan tarkoittaa, kun sillä
+lailla...?
+
+VILLE. Saattepahan kohta kuulla.
+
+KUSTAAVA. Hä? Mitä se...?
+
+ASARIAS. Joutavia vaan peloittelee ja narraa.
+
+HETA. Kustaava, vie jo Anni ajoissa pois!
+
+VILLE. Missäs se rovasti viipyy?
+
+ASARIAS. Taidat saada odottaa, jos odottamaan rupeat.
+
+KUSTAAVA. Tule pois, Anni, tule!
+
+HETA. Armin pitää lähteä pois.
+
+ASARIAS. Pois vaan meidän völjyyn!
+
+ANNI. Enkä minä... Antakaa olla!
+
+ASARIAS. Jääköön Ville yksin puheita pitämään.
+
+VILLE. Annipa nyt ei lähde, vaan jääpi minun kanssani.
+
+KUSTAAVA (epäröiden). Mikäs tuuma sillä Villellä sitte...?
+
+HETA ja ASARIAS (nykivät ja vetävät Annia kukin puoleltaan). Tule pois.
+Sinun pitää! Elä jää!
+
+ASARIAS. Saatte vielä löylyn tekin.
+
+VILLE. Annatteko jo sen tytön olla rauhassa, taikka...!
+
+    (Samassa tulee rovasti vasemmalta. Kaikki vaikenevat.)
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+    Edelliset ja ROVASTI.
+
+ROVASTI (aivan tyynenä). No, vieläkö te, rakkaat ystävät, täällä
+seisottekin? -- Jassoo! Täällähän on toisiakin. Ketäs te...? Ja mitäs
+teille...?
+
+VILLE (kumartaa). Minä olen tämän Pölläsen renki -- Ville. Viikki on
+sukunimeni.
+
+ROVASTI. No? Mitäs on sanomista?
+
+VILLE. Minulla olisi rovastille vähän haastamista tämän tytön puolesta.
+
+ROVASTI. Kukas hän on?
+
+VILLE. Tämä on se Mansikan tytär Anni.
+
+ROVASTI (silmäilee Annia ja nyökyttelee säälivästi päätään). Jassoo!
+Vai se se nyt on, vai se se nyt on?
+
+ANNI (niiaa syvään, luoden silmänsä maahan).
+
+ROVASTI (nostaa leuasta Annin päätä ylöspäin). Voi, lapsiraukkaani!
+Voi, lapsiraukkaani! (Villelle:) No, mitä teillä nyt sitte olisi
+haastamista, ystäväni?
+
+VILLE. Minä en tiedä, mitä kaikkia tässä rovastille jo ennen on
+haasteltu, mutta kyllä sen asian laita nyt on sillä lailla, että tämä
+Anni ainakin on syytön mihinkään rikokseen tuon Asariaksen kanssa.
+
+    (Asarias seisoo suu auki. Kuiskeen sihinää Hetan
+    ja Kustaavan kesken.)
+
+ANNI. Syytön, ihan syytön, arvoisa herra rovasti.
+
+ROVASTI. Mitäs tämä nyt sitte merkitsee?
+
+VILLE. Eipä muuta, kuin että kaikki vaan on noiden ak ... noiden
+naisten juonia.
+
+KUSTAAVA. Se nyt ei ole totta.
+
+HETA. Viaton ainakin minä olen.
+
+KUSTAAVA. Viaton olen minäkin.
+
+HETA. Sinäpähän sen konstin keksit.
+
+KUSTAAVA. Se on helkkarin vale. Sinähän sen...
+
+ROVASTI. Sh ... sh! Hiljaa, hiljaa! -- -- Ville selittäköön asian.
+
+VILLE. Nähkääs, kunnioitettava herra rovasti, se oli sillä lailla, --
+ja sen minä näin omilla silmilläni, -- että kun tuo Asarias Annin
+vaateaittaan jäi, niin Annia ei siellä ollut ensinkään, ja oven salpasi
+joko vahingossa tahi tahallaan -- sitä väliä minä en varmaan tiedä --
+Annin emintimä Kustaava.
+
+KUSTAAVA. Voi sun...! Sekös osaa asian vääntää tuo Ville.
+
+HETA. Siinä sen nyt rovasti kuulee, että minä olen ihan viaton
+kaikkeen.
+
+KUSTAAVA. Elkää uskoko, hyvä rovasti! Se ei ole totta. Kaikki on tuon
+Hetan syy, sillä se se tuon Asariaksen, lellipoikansa, tähden minut
+kaikellaisiin paholaisen juoniin viekoittelikin.
+
+HETA. Se nyt on taaskin helkkarin vale, sekin.
+
+KUSTAAVA. Eikä ole.
+
+HETA. Onpas -- vale se on.
+
+ROVASTI. So, so, so! Joko taaskin?! -- No, jos tosiaankaan tuossa
+asiassa ei ole perää, niin minkä tähden tämä Asarias tässä sitte on
+kantanut väärää todistusta itseään ja lähimmäistään vastaan?
+
+ASARIAS. Ettäkö mitä niin?...
+
+ROVASTI. Että olet ollut väleissä tämän Mansikan Annin kanssa?
+
+ASARIAS. No, kah, hyvissä väleissähän me aina ollaan Annin kanssa oltu
+ja ollaan vieläkin.
+
+ROVASTI. Salaisissa väleissä minä tarkoitan.
+
+ASARIAS. Öö ... öö ... ei. Eihän me. Enhän minä sitä ole milloinkaan
+sanonutkaan. Eikä sitä ole oltukaan. Eihän. Anni?
+
+ANNI (kääntyy pois).
+
+ROVASTI. Mitäs sinä taannoin sitte sotkit?!
+
+ASARIAS. Enhän minä muuta, kuin että tahdoin Annin naida. Tuo mammahan
+se on minut tähän nuottaan sotkenut.
+
+HETA. Mitä sinä nyt, poikaseni, minua...? Kuulkaa nyt mitä se höpisee!!
+
+KUSTAAVA. Siinä sen nyt rovasti kuulee, että minä ihan viaton olen, kun
+hänen oma poikansakin...
+
+HETA (itku kulkussa). Mut s'ei ole totta. Kustaavan se on koko syy.
+
+KUSTAAVA. Vieläkö se nytkin?...
+
+ROVASTI. No, no, no, no. Ei nyt enää. Syy on teissä molemmissa, --
+teidän syntisissä sydämmissänne. Niihin rukoilkaa parannusta! -- No, ja
+sinä (kääntyy Asariaksen puoleen) pöpöröpää, vakuutat siis tässä minun
+edessäni, että sinä ja tämä Anni tässä olette syyttömät?
+
+ASARIAS. Johan minä... Vaan saattaahan sen vieläkin kerran...
+(Kumartaa.) Vakuutan.
+
+ROVASTI. Ja Anni itse?
+
+ANNI. Vakuutan, arvoisa rovasti.
+
+ROVASTI (taputtaen Annia olkapäälle). Minä iloitsen sinun kanssasi,
+lapsukaiseni. Jumala siunatkoon sinua!
+
+VILLE (pyöritellen lakkiaan). Vaan meilläpä tässä nyt olisi vielä tämän
+Annin kanssa tehtävä rovastille niinkuin pieni tunnustus.
+
+ROVASTI. No? Mikäs se vielä on?
+
+VILLE (ottaa Annia kädestä). Sehän se on, että tämä Anni viime
+Helluntain aikaan otti minulta kihlat, ja me sen tautta nyt
+pyydettäisiin nöyrimmästi, että kunnioitettava herra rovasti panisi
+meidät kuulutuksiin.
+
+    (Asarias ja Kustaava keskustelevat vilkkaasti keskenään.)
+
+ROVASTI. Jassoo! Vai sillä lailla se oli! No! Miksikäs ei?! -- Vaan
+mitäs siihen morsiamen vanhemmat sanovat?
+
+ASARIAS (itsekseen). Nyt se Ville peeveli sen viepi!
+
+KUSTAAVA. Milläs se Ville vaimonsa elättäisi. En minä tytärtäni...
+
+HETA. Enkä minä talossani suvaitse akallista renkiä.
+
+ASARIAS. Enkä minä -- oikeastaan omaa vaimoani toisen vaimona omassa
+talossani.
+
+ROVASTI. So, so, so! Teillä ei ole oikeastaan mitään sen asian kanssa
+tekemistä.
+
+ANNI. Isä kyllä on jo suostumuksensa antanut.
+
+VILLE (aukaisee eteisen oven). Tässä hän itse onkin.
+
+    (Tahvo tulee sisään ja kumartaa.)
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+    Edelliset ja TAHVO.
+
+ROVASTI. Päivää, ukko Mansikka! Ihan parahiksi tulitte tyttärenne
+kohtalon ratkaisijaksi. No, mitäs te sanotte?
+
+TAHVO. Tapahtukoon Herran tahto, arvoisa herra provasti, tässä asiassa
+niinkuin kaikessa muussakin.
+
+ROVASTI. Aivan niin, aivan niin, vaari kulta! Mutta tahtoisitteko te
+nyt itse antaa tyttärenne aviovaimoksi tälle Villelle?
+
+TAHVO. Kunnon mieshän se Ville on. Rahaahan se myös on osannut säästää
+niin, että tulevasta köyristä jo kuuluu omille tuvilleen voivan ruveta.
+Ja koska Anni ja hän toisiaan rakastavat, niin -- eihän minulla mitään
+sitä vastaan ole.
+
+KUSTAAVA (hykertäen käsiään). No, no, jos se niin on, niin ei sitte
+minullakaan, ei sitte minullakaan.
+
+ROVASTI. Siinä tapauksessa minä kyllä kuulutan tulevana sunnuntaina.
+Jumala teidät siunatkoon, Anni ja Ville.
+
+ANNI ja VILLE. Kiitoksia, arvoisa herra rovasti!
+
+ASARIAS (puolikovaan). Kun vie niin vieköön! On kai niitä tyttöjä vielä
+jälellä minullekin.
+
+VILLE (kuiskaten Hetalle ja Asariakselle). Kirjaanpanokahvit juodaan
+pitäjän tuvassa.
+
+HETA (nykäisee Asariasta hihasta lähtemään ja pujahtaa ulos).
+
+TAHVO, KUSTAAVA, ANNI ja VILLE (hyvästelevät ja lähtevät).
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+    ROVASTI ja ASARIAS.
+
+ASARIAS (joka ensin aikoo mennä muitten jälessä, kääntyy ovessa
+takaisin, kynsii korvallistaan ja rykäisee). Hm!... Tuota ... että...
+
+ROVASTI. No? Mitä nyt vielä?...
+
+ASARIAS (lakkiaan pyöritellen). Sitähän minä vaan tahtoisin vielä herra
+rovastilta kysyä, että vanhaksiko pii... -- tuota, pojaksi minun tässä
+sitte pitää i'äksi päiviksi jäämänkin, vai?
+
+ROVASTI. Eihän sitä kuka ole sanonut.
+
+ASARIAS. Eihän sitä kuka, vaan siltähän tuo tässä näyttää niinkuin ei
+näistä esteistä enää mihin pääsisikään.
+
+ROVASTI. No, no! Ole vahvassa turvassa, poikaseni, ja muista mitä
+aviokäskyn säännössä sanotaan: "Ei pidä myös miehen epäilemän, että
+niinkuin Jumala antoi Aatamille Eevan vaimoksi, niin Hän myös
+jokaiselle miehelle antaa vaimonsa ja jokaiselle vaimolle miehensä."
+
+ASARIAS. No, kah! Enhän minä sitä epäile. Ja siinä suhteessahan sitä ei
+olisikaan hätää mitään. Vaan kun Jumala kaikessa viisaudessaan ei ole
+minulle lukupäätä antanut, ja ilman sitähän sitä nyt ei taida tähän
+maailman aikaan enää naimisiin päästäkään.
+
+ROVASTI. Valitettavasti, rakas ystävä, minä sille en mahda mitään,
+sillä kirkkolaki vaatii siltä, joka aviokäskyn säätyyn pyrkii, että hän
+on rippikoulun käynyt, ja siihen taas vaaditaan ensin lukutaitoa.
+
+ASARIAS (yht'äkkiä hoksaten). No, mutta eikös herra rovasti voisi sitä
+kirkkolakia vähän niinkuin muuttaa?
+
+ROVASTI (tuivertaa leppoisasti Asariaksen tukkaa). Jassoo! Vai niin!
+Niinkös sinä luulet? Sen voin minä, poikaseni, yhtä hyvin, kuin muuttaa
+tämän sinun kovan pääsi pehmoiseksi. Ja se ei näy olevan helppoa, se.
+-- No, vaan sanoppas nyt sitte, sinä Torasalon tietoniekka, millä
+perustuksella se olisi muutettava, hä? Silläkö vaan, että Pölläsen
+Asariaksen niin kovin tekee mieli naimisiin päästä, vai?
+
+ASARIAS. Eikä, vaan minusta se ei näy, tuo kirkkolaki, oikein olevan
+Sanan kanssa yhtäpitävä.
+
+ROVASTI. Jassoo! Ja missä suhteessa, jos saan luvan kysyä?
+
+ASARIAS. Sanassahan sanotaan, että "olkaa hedelmälliset, lisääntykäät
+ja täyttäkäät maa!" Vaan siitä ei tule mitään siitä käskystä, jos ei
+naimisiin pääse.
+
+ROVASTI. Ja-ha, ja-ha! Aivan oikein, aivan oikein. Sinähän näyt osaavan
+kristinoppisi paremmin, kuin luulinkaan. Ja taidatpa tahtoa tässä
+pistää itse rovastinkin pussiin, vai?
+
+ASARIAS (nauraa kouraansa).
+
+ROVASTI. Vaan sinäpä unhotat yhden pienen seikan, -- sen, nimittäin,
+että ne sanat ovat sanotut sille, jolla jo vaimo on, ja sinä tässä
+vast'ikään jäit ilman.
+
+ASARIAS. No, kah! Sitähän minä tässä vast'ikäänkin meinasin, ett'ei
+niistä vaimoista puutetta olisi, jos vaan niinkuin rovastin puolesta
+passaisi...
+
+ROVASTI. Kuka se sitte nyt sinusta niin varmaan huolii?
+
+ASARIAS. Meidän piika, -- Kaisa, se kyllä mielellään... (Sukkelasti) Ja
+se vasta on lukutaitoinenkin. Se se opettaisi sitte minullekin, jos
+mitä, kun vaan yhteen päästäisiin.
+
+ROVASTI (makeasti nauraen). Sääli, sääli minun on sinua, poika parka!
+Tulehan nyt sitte joskus sen Kaisasi kanssa tänne pappilaan, niin
+katsotaan, mitä voidaan tehdä.
+
+ASARIAS. No, suur' kiitos, paljon kiitosta, arvoisa herra rovasti!
+
+    (Kättelee rovastia.)
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+    Edelliset ja HETA.
+
+HETA (oven ra'osta). Täälläkös se poika vielä...?
+
+    (Viittaa Asariasta tulemaan.)
+
+ASARIAS (hypähtäen ilosta). Äit' hoi! Lähtipäs se eukko viimmein
+minullekin.
+
+    (Rientää ulos ja kompastuu kynnykseen.)
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+    ROVASTI ja RUUSTINNA.
+
+ROVASTI (nauraa katketakseen).
+
+RUUSTINNA (tulee vasemmalta). Jokos ne nyt menivät?
+
+ROVASTI. Jo, jo, jo! Hah-hah-hah-hah-hah!
+
+RUUSTINNA. Herra Jesta, pappa! Mikä sinun nyt on?
+
+ROVASTI. Olipa se tosiaankin naurettava juttu. Hah-hah-hah-hah!
+
+RUUSTINNA. No, mutta kerrohan! Mitä se sitte oli?
+
+ROVASTI. Istuhan, mamma, sohvaan, niin kerron. Oikein sydämmen pohjaa
+kutkuttaa. Hah-hah-hah-hah!
+
+RUUSTINNA (istuutuu ja nauraa myöskin).
+
+    Esirippu alas.
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Savon sydämessä, by Martti Wuori
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAVON SYDÄMESSÄ ***
+
+***** This file should be named 38333-8.txt or 38333-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/8/3/3/38333/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/38333-8.zip b/38333-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c330a9c
--- /dev/null
+++ b/38333-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f3d1929
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #38333 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38333)