diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 38113-8.txt | 3342 | ||||
| -rw-r--r-- | 38113-8.zip | bin | 0 -> 62193 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3358 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/38113-8.txt b/38113-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c504063 --- /dev/null +++ b/38113-8.txt @@ -0,0 +1,3342 @@ +The Project Gutenberg EBook of Aatelisrosvo Dubrovskij, by Alexander Pushkin + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Aatelisrosvo Dubrovskij + +Author: Alexander Pushkin + +Translator: Sassi + +Release Date: November 23, 2011 [EBook #38113] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AATELISROSVO DUBROVSKIJ *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +AATELISROSVO DUBROVSKIJ + +Kirj. + +A. Pushkin + + +Venäjän kielestä suomensi Sassi. + + +Porissa, +Satakunnan kirjapainossa, +1895. + + + + +Ensimmäinen luku. + + +Muutamia vuosia sitten eli eräällä maatilallaan vanha, venäläinen +bajari Kirila Petrovitsch Troekurov. Hänen rikkautensa, ylhäinen +sukuperänsä ja sukulaisuussuhteensa saattoivat hänet suureen arvoon +siinä kuvernementissa, jossa hänen tiluksensa oli. Koska hänellä oli +kaikkea, mitä tarvitsi, niin tottui hän noudattamaan kaikkia tulisen +luonteensa oikkuja ja päähänpistojaan. Naapurit olivat iloissaan, kun +voivat täyttää hänen pienimmätkin mielitekonsa; kuvernementin +virkamiehet vapisivat kuullessaan hänen nimensä. Kirila Petrovitsch +piti kaikkia hänelle osoitettuja kohteliaisuuksia ikäänkuin itselleen +kuuluvina veroina. Hänen talonsa oli aina täynnä vieraita, jotka olivat +valmiina huvittamaan häntä hänen komeissa juhlissaan ja ottamaan osaa +hänen melskeisiin, joskus rajuihinkin huvituksiinsa. Kukaan ei +rohjennut olla noudattamatta hänen kutsumustaan eikä tulematta +kunniatervehdyksille määrättyinä päivinä Pokrovskojen kylään. Kirila +Petrovitsch oli hyvin vieraanvarainen ja katsomatta hänen erinomaisiin +ruumiinvoimiinsa kärsi hän kuitenkin pari kertaa viikossa +ylellisyytensä seurauksia, mutta oli sittenkin joka ilta ilolassaan. +Harva hänen alustalaisensa tytär voi välttää joutumastaan tuon +viidenkymmenen vuotiaan ukon himokkaisuuden uhriksi. Sitäpaitsi asui +eräässä sivurakennuksessa kuusitoista tyttöä, jotka kuluttivat aikaansa +käsitöillä. Tämän sivurakennuksen ikkunat olivat varustetut pienellä +ristikolla, ovet olivat aina lukossa ja avaimet olivat itse Kirila +Petrovitschin hallussa. Määrättyinä tunteina pääsivät nuo nuoret +tyttöset kävelemään puutarhaan, mutta olivat silloinkin kahden vanhan +akan tarkastuksen alaiset. Väliin Kirila Petrovitsch naitti +jonkun niistä, mutta otti heti uusia sijaan. -- Talonpoikain ja +palvelijainsa kanssa menetteli hän tuimasti ja omavaltaisesti, vaikka +nämät tottelivatkin häntä nöyrästi. Nämät ylvästelivät herransa +suuresta rikkaudesta ja maineesta ja menettelivät taas puolestaan +itsevaltaisesti naapurejansa vastaan luottaen herransa mahtavaan +suojelukseen. + +Tuon Pokrovskojen kylän omistajan yksinomaisena työnä oli +ratsasteleminen avaroilla tiluksillaan, oleskeleminen kauvan kestävissä +juomingeissa, kaikkien ilveitten toimeenpaneminen, joita sittemmin joka +päivä toimitettiin ja joitten uhrina tavallisesti oli joku hänen uusi +tuttavansa, vaikka eivät hänen vanhemmatkaan ystävänsä, paitsi Andrei +Gavrilovitsch Dubrovskij, välttäneet sitä. + +Tämä Dubrovskij oli vanha kaartin luutnantti sekä hänen lähin +naapurinsa, jolla oli seitsemänkymmentä orjaa. Troekurov, joka ylpeili +tuttavuuksistaan ylhäisimpien henkilöiden kanssa, kunnioitti kuitenkin +Dubrovskija huolimatta tämän köyhyydestä. Joskus olivat he olleet +virkatovereita, ja Troekurov tunsi kokemuksestaan hänen kärsimättömän +ja päättäväisen luonteensa. Asianhaarat olivat eroittaneet heidät. +Troekurov oli noussut kunniansa kukkulalle, Dubrovskijn taas oli +täytynyt väistyä uraltaan ja ottaa virkaero sekä jäädä asumaan etäiseen +kylään. Kuultuaan tämän oli Kirila Petrovitsch tarjonnut hänelle +suojelustaan, mutta Dubrovskij oli kiittänyt vaan häntä sekä jäänyt +köyhyyteensä kenestäkään riippumattomaksi. Muutamia vuosia sen jälkeen +oli Troekurov, joka nyt oli kenraali, saapunut maatilalleen, he +kohtasivat toinen toisensa ja iloitsivat siitä. Siitä ajasta olivat he +joka päivä yhdessä, ja Kirila Petrovitsch, joka ei koskaan ollut ketään +kunnioittanut vierailullaan, oli usein poikennut vanhan toverinsa +taloon. He olivat yhden-ikäiset, olivat syntyneet samalla +paikkakunnalla, olivat saaneet samanlaisen kasvatuksen sekä olivat +osaksi saman luontoiset ja samaan taipuvaiset. Muutamissa suhteissa oli +heidän kohtalonsakin samanlainen: kumpikin sai naida lemmittynsä, +kumpikin tuli pian leskeksi, kummallekin jäi yksi lapsi. Dubrovskijn +poika kasvatettiin Pietarissa, Kirila Petrovitschin tytär taas kasvoi +isänsä holhottavana, ja Troekurov sanoi usein Dubrovskijlle: "Kuulehan, +veliseni Andrei Gavrilovitsch, kun sinun Volodkasi tulee mieheksi, niin +annan hänelle Maschani vaimoksi -- siitä huolimatta, että poikasi on +köyhä kuin kirkkohiiri". Silloin oli Andrei Gavrilovitsch tavallisesti +pudistanut päätään ja sanonut: "ei niin, Kirila Petrovitsch, minun +Volodkani ei ole Maria Kirilovnan sulhanen. Köyhälle aatelismiehelle, +kuten hän on, on parempi naida köyhä aatelisneiti ja olla herra +huoneessaan, kuin tulla hemmoitellun eukkonsa taloudenhoitajaksi". +Kaikki kadehtivat sitä yksimielisyyttä, joka oli Troekurovin ja hänen +köyhän naapurinsa välillä, ja ihmettelivät jälkimäisen rohkeutta, kun +hän suoraan sanoi aterialla oltaissa ajatuksensa huolimatta siitä, +oliko se isännän ajatuksen mukainen. Jotkut koettivat noudattaa tämän +esimerkkiä, mutta Kirila Petrovitsch peljätti heidät niin, että +ainaiseksi jättivät sellaiset kokeet. Dubrovskij yksinään oli kaikkien +lakien ulkopuolella. Odottamaton tapaus muutti kaikki. + +Kerran alkusyksystä hankki Kirila aamuitse metsästämään. Edellisenä +päivänä oli annettu käsky koirienhoitajille, että he olisivat valmiina +kello viisi aamulla. Teltta ja kyökki olivat edeltäpäin lähetetyt sille +paikalle, jossa Kirila Petrovitschin piti syödä päivällistä. Isäntä ja +vieraat läksivät koirakartanoon, jossa enemmän kuin viisisataa koiraa +eli lämpimässä ja yltäkylläisyydessä ylistäen omalla koirakielellään +Kirila Petrovitschin antelijaisuutta. Siellä oli myös kipeitä koiria +varten sairashuone, joka oli esikuntalääkäri Timoschkan tarkastuksen +alainen, sekä osasto, jossa nartut poikivat sekä ruokkivat penikoitaan. +Kirila Petrovitsch ylpeili tästä kauniista laitoksestaan eikä +koskaan laimiinlyönyt tilaisuutta ylistääkseen sitä vierailleen, +jotka jo ainakin kaksikymmentä kertaa olivat katselleet sitä. +Timoschkan, koirien päähoitajan, ja vieraittensa kanssa käveli +hän koirakartanossaan, seisahtui tuontuostakin jonkun kopin luo, +milloin kysellen sairaiden tilaa, milloin tehden enemmän tai vähemmän +ankaria ja oikeita huomautuksia, milloin taas kutsuen luokseen +tutuimpia koiria, joita ystävällisesti puhutteli. Vieraat pitivät +velvollisuutenaan ylistellä Kirila Petrovitschin koirakartanoa, +Dubrovskij yksinään oli vaiti ja närkästyneen näköinen. Hänkin oli +innokas metsästäjä, mutta hänen varansa eivät sallineet pitää muuta +kuin kaksi jahtikoiraa sekä ketterän nartun, ja nyt ei hän voinut olla +kadehtimatta naapuriaan nähdessään tämän komeat laitokset. + +-- Mitä sinä suututtelet, veliseni, vai eikö koirakartanoni ole mielesi +mukainen? -- kysyi Kirila Petrovitsch. + +-- On kyllä, vastasi Dubrovskij jyrkästi, koirakartanosi on +erinomainen, mutta onko alustalaisillasi samanlainen elämä kuin +koirillasi? + +Eräs koiranhoitaja tuli loukatuksi. + +-- Me emme meidän elämäämme moiti, kiitos siitä Jumalalle ja +herrallemme, sanoi hän, mutta kuitenkin on totta, ett'ei vieraalle eikä +herrallemmekaan olisi pahaksi, jos vieras vaihtaisi maatalonsa tähän +miellyttävään koppiin. + +Kirila Petrovitsch remahti nauruun kuultuaan orjansa rohkean +huomautuksen ja vieraat tekivät samoin, vaikka tunsivatkin, +että koiranhoitajan huomautus voisi myös koskea heitä itseä. +Dubrovskij vaaleni eikä vastannut sanaakaan. Samalla tuotiin Kirila +Petrovitschille niinikorissa äsken syntyneet penikat; hän rupesi +puuhaamaan niitten kanssa, valitsi niistä kaksi sekä käski hukuttaa +muut. Sillä välin katosi Andrei Gavrilovitsch kenenkään huomaamatta. + +Palattuaan vieraitten ja koiranhoitajien kanssa kotiinsa istui Kirila +Petrovitsch illalliselle ja huomasi vasta silloin, että Dubrovskij oli +poissa. Hän alkoi kysellä tätä. Palvelijat sanoivat, että Andrei +Gavrilovitsch ajoi kotiinsa. Troekurov käski heti ajaa häntä takaa sekä +palauttaa ehdottomasti takaisin. Koskaan ei hän nimittäin ollut +lähtenyt metsästämään ilman Dubrovskija, joka oli tottunut ja hieno +koirientuntija sekä erehtymätön ratkaisija kaikissa metsästykseen +kuuluvissa kysymyksissä. Palvelija, joka oli ratsastanut Dubrovskija +hakemaan, palasi, kun jo istuttiin ruo'alla, sekä ilmoitti, että Andrei +Gavrilovitsch ei ottanut korviinsakaan käskyä eikä tahtonut palata. +Kirila Petrovitsch, joka tapansa mukaan oli pikku hutikassa, suuttui ja +lähetti saman palvelijan sanomaan Andrei Gavrilovitschille, että ellei +tämä heti tule yöksi Pokrovskojeen, niin silloin hän, Troekurov, +suuttuu hänelle ijäksi. Palvelija tuli taas takaisin. Kirila +Petrovitsch nousi pöydästä, päästi vieraansa pois sekä meni maata. + +Seuraavana päivänä oli hänen ensimäinen kysymyksensä: "onko Andrei +Gavrilovitsch täällä?" Hänelle annettiin kolmikulmaiseksi taitettu +kirje. Kirila Petrovitsch käski kirjurinsa lukea se ääneen ja sai +kuulla' seuraavan: + + Hyväsydäminen herrani! + + Minä en palaa ennen Pokrovskojeen, kuin Te lähetätte koiranhoitajan + Paramoschkan minulta anteeksi pyytämään, silloin on minun vallassani + joko rangaista tai armahtaa häntä. Minä en aijo kärsiä Teidän + orjienne pilkkaa enkä Teiltäkään sitä siedä; sillä en ole hölmö, + vaan vanha aatelismies. Siksi olen teidän nöyrin palvelijanne + + Andrej Dubrovskij. + +Nykyajan ymmärryksen mukaan olisi tuollainen kirje ollut aivan +sopimaton, mutta se ei sentään suututtanut Kirila Petrovitschia +kummallisen sisältönsä tähden, vaan sentähden, että se oli olemassa. + +-- Kuinka! huudahti Troekurov hypäten vuoteeltaan avojaloin, lähettää +miehiäni pyytämään häneltä anteeksi! hänen vallassaan muka olisi +rangaista tai armahtaa heitä! mitä hän oikeastaan tarkoittaa? ja +tietäneekö hän, kenen kanssa hän on tekemisissä? kyllä minä hänelle +näytän! vielä itkeekin luonani! saa vielä nähdä, millaista on tulla +Troekuroville. + +Kirila Petrovitsch puki ylleen ja ratsasti metsästämään tavallisella +luottamuksellaan. Mutta metsästys ei onnistunut. Koko päivänä nähtiin +vaan yksi ainoa jänis ja ajettiin sitä takaa. Päivällinenkään teltassa +ei onnistunut, tai ainakaan ei maistunut Kirila Petrovitschille, joka +löi kokkia, torui vieraitaan ja palatessaan ajoi vartavasten suurella +mielihyvällä Dubrovskijn pelloille. + + + + +Toinen luku. + + +Päiviä kului eikä viha naapurien kesken lauhtunut. Andrei Gavrilovitsch +ei enää palannut Pokrovskojeen, vaikka Kirila Petrovitsch häntä +ikävöitsi ja ilmaisi vihansa erittäin loukkaavalla tavalla, joka, +kiitos siitä sen ajan aateliston oikeudentunnolle, koski vielä +Dubrovskijn parannus- ja täydennyspuuhiakin. Uudet asianhaarat tekivät +tyhjäksi viimeisenkin toivon sovinnosta. + +Dubrovskij ratsasti kerran pienen maatilansa ympäri. Hän lähestyi +koivumetsikköä ja kuuli sieltä kirveen iskuja sekä kaatuvan puun +rytinän. Hän kiirehti sinne ja yllätti muutamat Pokrovskojen +talonpojat, jotka olivat hänen metsässään varkaissa. Nähtyään hänet +aikoivat nämät juosta pakoon, mutta Dubrovskij otti ajurinsa avulla +yhden heistä kiinni ja vei sidottuna taloonsa. Sitäpaitsi kaksi hevosta +jäi voittajan saaliiksi. Dubrovskij oli hirveän suuttunut. Sitä ennen +eivät Troekurovin miehet, nuo tunnetut rosvot, koskaan olleet +uskaltaneet tulla hänen rajojensa yli tietäen, että hänen ja heidän +herransa välillä oli likeinen ystävyys; mutta nyt näki Dubrovskij, että +he käyttävät hyväkseen sitä riitaa, joka oli tullut hänen ja hänen +naapurinsa välille, sekä päätti nyt vastoin kaikkia sodanlakeja opettaa +vankejaan raipoilla, jotka nämät itse olivat taittaneet hänen +metsästään, sekä pani hevoset työhön kirjoitettuaan ne omien hevosiensa +luetteloon. + +Huhu tästä tapauksesta tuli jo samana päivänä Kirila Petrovitschin +korviin. Hän tuli aivan hulluksi sekä päätti ensi raivossaan hyökätä +kaikkine palvelijoineen Kistenevkaan (se oli hänen naapurinsa kylän +nimi), hävittää sen perinpohjin sekä kukistaa itse omistajankin +kartanostaan. Tällaiset urotyöt eivät olleet hänelle harvinaisia; hänen +mielensä kääntyi pian kuitenkin uudelle uralle. Kävellessään raskain +askelin edestakaisin salissaan katsoi hän sattumalta ulos ikkunasta ja +näki portin luona kolmivaljakon. Mies, jolla oli karvalakki päässä sekä +pitkä viitta yllä, astui ajopeleistä ja meni sivurakennukseen +talonvoudin luo. Troekurov tunsi asessori Schabaschkinin ja käski +kutsua hänet luokseen. Hetken kuluttua Schabaschkin jo oli Kirila +Petrovitschin edessä yhä kumarrellen sekä hartaasti odottaen, mitä tämä +hänelle sanoisi. + +-- Terve ... tulet kuin kutsuttu, sanoi Troekurov, miksi tänne +poikkesit? + +-- Olin matkalla kaupunkiin, teidän ylhäisyytenne, vastasi +Schabaschkin, ja poikkesin Ivan Demjanoville kuulemaan, olisiko hänellä +asioita. + +-- Hyvään aikaan tulit ... niinkuin kutsuttuna. Minä tarvitsen sinua; +juohan nyt viinaa ja kuuntele. + +Tällainen ystävällinen vastaan-otto teki hyvän vaikutuksen asessoriin; +hän ei huolinut viinasta, vaan alkoi kuulla Kirila Petrovitschia mitä +suurimmalla tarkkuudella. + +-- Minulla on naapurina eräs pikkutilallinen, heittiö, sanoi Troekurov, +minä tahdon ottaa hänen tilansa ... mitä sinä siinä ajattelet? + +-- Teidän ylhäisyytenne, onko mitään asiakirjoja? + +-- Lörpötyksiä, veliseni, mitä asiakirjoja sinä tahdot? Asia on näet +niin, että tilus pitäisi otettaman joko asiakirjoilla tai ilman +asiakirjoja. + +-- Viisaasti, teidän ylhäisyytenne. + +-- Odotappa kuitenkin! Tuo tilus on joskus kuulunut meille, se oli +ostettu joltakin Spitsiniltä ja myytiin sitten Dubrovskijn isälle. Eikö +sitä voi pois riidellä? + +-- Viisaasti, teidän ylhäisyytenne, luultavasti, tuo kauppa on tehty +laillisessa järjestyksessä. + +-- Ajatteleppas, veliseni, harkitse tarkkaan. + +-- Jos esimerkiksi teidän ylhäisyytenne jollakin tavalla voisi hankkia +pois naapurilta sen asiakirjan, jonka nojalla hän hallitsee tilaansa, +niin varmaan... + +-- Ymmärrän, mutta siinäpä se onnettomuus onkin; kaikki hänen +asiakirjansa paloivat tulipalossa. + +-- Kuinka, teidän ylhäisyytenne, hänen asiakirjansa ovat palaneet? Mitä +te parempaa toivotte? Siinä tapauksessa suvaitkaa toimia lakien mukaan. +Epäilemättä saatte olla täydellisesti tyytyväinen. + +-- Luuletko niin? No, katsos, minä luotan sinun taitoosi, ja minun +kiitollisuudestani saat olla vakuutettu. + +Schabaschkin kumarsi melkein maahan asti ja meni ulos. Siitä päivästä +alkoi hän toimia tuon petollisen asian eduksi, ja kiittäen hänen +joutuisuuttaan sai Dubrovskij täsmälleen kahden viikon kuluttua +kaupungista käskyn tulla oikeuteen ja tuoda mukanaan ne asiakirjat, +joiden nojalla hän hallitsee Kistenevkan kylää. + +Andrei Gavrilovitsch hämmästyi, ja vielä samana päivänä kirjoitti hän +vastaukseksi erittäin ankaran kirjeen, jossa ilmaisi, että Kistenevkan +kylä tuli hänelle isänsä kuoleman jälkeen ja että hän hallitsee sitä +perintö-oikeuden nojalla, ett'ei Troekurovin ole sen kanssa mitään +tekemistä ja että, jos vieras tahtoo sen omistaa, on se -- kavallusta +ja varkautta. Dubrovskijlla ei ollut kokemusta oikeusasioissa. Häntä +hallitsi suurimmaksi osaksi terve järkensä, joka harvoin on luotettava +johdattaja ja melkein aina riittämätön. + +Tämä kirje saattoi asessori Schabaschkinin sangen hyvälle päälle. Hän +näki ensiksi, että Dubrovskij aivan vähän tuntee asioita ja toiseksi, +ettei ole vaikea saattaa mitä tukalimpaan tilaan niin tulista ja +varomatonta miestä. + +Kylmäkiskoisesti tarkasteli Andrei Gavrilovitsch hänelle lähetettyjä +kirjallisia kysymyksiä. Lopulta huomasi hän kuitenkin, että oli +välttämätön vastata enemmän asianhaarain mukaan. Hän kirjoitti jotenkin +asiallisen kirjeen, mutta se näyttäytyi kuitenkin riittämättömäksi. + +Asia alkoi venyä. Andrei Gavrilovitsch huolehti siitä sangen vähän, +vakuutettu kun oli oikeudestaan. Hänellä ei ollut halua eikä varaakaan +turvautua lahjomisiin, koska se olisi ollut virkamiesten omientuntojen +kauppaa, eikä hänen päähänsäkään tullut sitä ajatusta, että hän voisi +tulla kavaluuden uhriksi. Yhtä vähän ajatteli Troekurov puolestaan +alkamaansa oikeusjuttua; Schabaschkin toimi hänen puolestaan ja hänen +nimessään sekä selitti kaikki mahdolliset päätökset oman mielensä +mukaan pelottaen ja lahjoen tuomareita. Miten olikaan, niin jo 9 +päivänä helmikuuta sai Dubrovskij kaupungin poliisilta käskyn tulia +maan-oikeuteen kuulemaan päätöstä hänen, luutnantti Dubrovskijn ja +kenraali Troekurovin välisessä riitajutussa, koskeva maatilan +omistamista, sekä allekirjoittamaan joko tyytyväisyytensä tai +tyytymättömyytensä siihen. Samana päivänä matkusti Dubrovskij +kaupunkiin. Tiellä saavutti Troekurov hänet. Ylpeästi katsahtivat he +toinen toiseensa ja Dubrovskij huomasi ilkeän hymyn vastustajansa +huulilla. + +Tultuaan kaupunkiin yöpyi Andrei Gavrilovitsch tutun kauppiaan luona ja +meni seuraavana päivänä piiri-oikeuteen. Kukaan ei ollut häntä +huomaavinaan. Hänen perässään tuli Kirila Petrovitsch. Oikeudenjäsenet +osoittivat hänelle suurta myötätuntoisuutta, ja kunnioittaen hänen +virkaansa, ikäänsä ja lihavuuttaan toivat he hänelle nojatuolin. +Troekurov istui. Andrei Gavrilovitsch seisoi nojaten seinään. +Syntyi syvä hiljaisuus ja sihteeri alkoi sointuvalla äänellä lukea +oikeuden päätöstä. Sen sisällyksestä ei ole tarvis puhua. Sihteeri +vaikeni; asessori nousi ja matalalla äänellä kehoitti Troekurovia +allekirjoittamaan asiakirjan. Iloisena otti Troekurov häneltä kynän ja +kirjoitti oikeudenpäätöksen alle täydellisen hyväksymisensä. + +Nyt tuli Dubrovskijn vuoro. Sihteeri toi hänelle asiakirjan, mutta +Dubrovskij seisoi liikkumatta pää alaspäin. Sihteeri käski uudestaan +hänen allekirjoittaa täydellisen suostumuksensa tai selvän +tyytymättömyytensä, jos hän vastoin kaikkia arveluita omantuntonsa +mukaan tuntee, että hänen asiansa on oikea ja aikoo laillisen ajan +sisällä vedota ylempiin. + +Dubrovskij oli ääneti ... yht'äkkiä nosti hän päänsä, silmät +säihkyivät, hän polki lattiaa, potkasi sihteerin pois sellaisella +voimalla, että tämä kaatui lattialle, otti mustepullon ja heitti sen +vasten asessorin naamaa. Kaikki kauhistuivat. Vahdit juoksivat +kahakkaan ja töintuskin saivat hänet hillityksi. Dubrovskij vietiin +ulos ja pantiin rekeen. Kaikkien tuomarien seuraamana tuli Troekurov +hänen jälissään. Dubrovskijn äkkinäinen raivonkohtaus teki häneen syvän +vaikutuksen. Tuomarit, jotka toivoivat Troekurovilta kiitollisuutta, +eivät saaneet ystävällistä sanaakaan. Hän matkusti heti Pokrovskojeen +omantunnon vaivaamana ja tyytymättömänä siihen voittoon, jonka hänen +kateutensa oli saanut. Dubrovskij sillä välin makasi vuoteellaan; +piirilääkäri (jotenkin viisas mies) riensi heti iskemään hänestä +suonta, asettamaan iilimatoja ja hispaniankärpäsiä. Iltapuoleen tuli +hän paremmaksi ja toisena päivänä vietiin jo Kistenevkaan, joka jo oli +melkein toisen omaisuutta. + + + + +Kolmas luku. + + +Aikoja kului, mutta Dubrovskij oli vaan yhtä heikko. Hänen +raivoudenkohtauksensa eivät tosin uudistuneet, mutta voimat vähenivät +huomattavasti. Hän unohti askareensa, tuli harvoin ulos huoneesta ja +oli ajatuksissaan koko vuorokaudet. Tuo hyvä eukko Jegorovna, +joka ennen oli hoitanut hänen poikaansa, tuli nyt hänen omaksi +lapsenpiiakseen. Jegorovna hoiti häntä kuin lasta: muistutti, koska oli +aika syödä ja nukkua, syötti häntä sekä asetti nukkumaan. Andrei +Gavrilovitsch totteli Jegorovnaa eikä ollut kenenkään muun kanssa +tekemisissä. Hän ei voinut ajatella asioitaan eikä taloudenhoitoaan, +jonka vuoksi Jegorovna piti välttämättömänä ilmoittaa näistä seikoista +nuorelle Dubrovskijlle, joka siihen aikaan palveli eräässä kaartin +jalkaväki-rykmentissä Pietarissa. Hän repäsi lehden talous-kirjasta, +saneli kirjeen kokki Haritonille, joka oli ainoa kirjoituksentaitava +Kistenevkassa sekä lähetti sen samana päivänä kaupungin postiin. + +Jo on ehkä aika esitellä lukijalle kertomuksemme sankari. + +Vladimir Dubrovskij oli saanut kasvatuksensa kadetti-osastossa ja tuli +kaartin kornetiksi. Isä ei säästänyt hänen tähtensä mitään, ja hän sai +kotoaan enemmän kuin hänen olisi pitänyt odottamankaan. Ollen tulinen +ja kunnianhimoinen antautui hän ylellisiin huvituksiin: pelasi korttia, +meni takauksiin eikä huolehtinut tulevaisuudesta. Ajatteli kuitenkin +joskus sivumennen, että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyy hankkia +itselleen rikas morsian. + +Eräänä iltana oli muutamia upseeria hänen luonaan loikoen sohvilla ja +poltellen tupakkaa. Silloin antoi Grischa, hänen kamaripalvelijansa, +hänelle kirjeen, jonka päällekirjoitus ja sinetti heti kummastuttivat +nuorta miestä. Kiireesti avasi hän sen auki ja luki seuraavan: + + "Meidän herramme Vladimir Andrejevitsch, minä, sinun vanha + hoitajasi, rohkenen ilmoittaa sinulle isästäsi. Hän on hyvin + heikko, joskus höpisee, ja koko päivät istuu kuin tyhmä lapsi + -- mutta Jumala on elämän ja kuoleman Herra -- tule sinä luoksemme + poikaseni, me lähetämme sinulle hevosetkin Pesotschnojeen. Kuuluu, + että oikeudenjäsenet tulevat tänne panemaan meidät Kirila + Petrovitsch Troekurovin vallan alle -- sentähden että me muka + olemme hänen alamaisiaan, mutta me olemme ammon ajoista olleet + teidän -- emmekä tähän päivään saakka sellaista ole kuulleet. + Kun asut Pietarissa, voisit siitä ilmoittaa Tsaari-Isälle ja + hän ei sallisi, että meille tehdään vääryyttä. Jään sinun + uskolliseksi orjaksesi, lapsenhoitaja Arina Jegorovna Busireva". + +Hämmästyksellä luki Vladimir Dubrovskij useammat kerrat peräkkäin nuo +jotenkin sekavat rivit. Hän oli jo pienenä kadottanut äitinsä ja +kahdeksannella ollessaan oli hän tuotu Pietariin, jolloin hänen isänsä +oli hänelle melkeen tuntematon. Senpätähden oli hän romantillisesti +häneen kiintynyt ja sitä enemmän rakasti perhe-elämää, mitä vähemmän +hän kerkesi nauttimaan sen hiljaisia iloja. + +Ajatus, että hän kadottaisi isänsä, koski häneen kovasti, ja +sairas-raukan tila, jonka hän oli saanut tietää hoitajattarensa +kirjeestä, kauhistutti häntä. Hän kuvaili, että isänsä oli jätetty +synkkään korpeen tyhmän eukon ja palvelijain hoitoon ... köyhyyden +uhkaamana ja kuolemaisillaan avutta ruumiillisissa ja hengellisissä +vaivoissa. Vladimir Andrejevitsch moitti itseään huolimattomuudestaan. +Kun hän pitkään aikaan ei ollut saanut isästään tietoja, niin ei hän +ollut ajatellutkaan tiedustella häntä, luullen hänen olevan matkoilla +tai taloudentoimissaan. + +Hän päätti matkustaa tämän luo sekä ottaa virkaeron, jos isän sairaus +vaatisi hänen läsnäoloaan. Toverit menivät pois nähdessään hänen +rauhattomuutensa. Jäätyään yksin kirjoitti Vladimir virkavapauspyynnön, +poltti tupakkaa ja vaipui syviin mietteisiin... + + * * * * * + +Vladimir Andrejevitsch lähestyi sitä asemaa, josta hänen piti kääntyä +Kistenevkaan. Surulliset aavistukset täyttivät hänen sydämensä: hän +pelkäsi, ett'ei enää saa nähdä isäänsä elossa; hän kuvaili sitä ikävää +elämää, joka odotti häntä maalla: synkkyys, yksinäisyys, köyhyys ja +asiainhoito, joista hän ei ymmärtänyt mitään. Tultuaan kestikievariin +meni hän sen hoitajan luo ja pyysi kyytihevosia. Hoitaja tiedusteli +mihin hänen piti matkustaman ja ilmoitti, että hevoset, jotka olivat +lähetetyt Kistenevkasta, olivat odottaneet häntä jo neljä vuorokautta. +Pian tuli Vladimir Andrejevitschin luo vanha Anton niminen kuski, joka +joskus oli häntä ohjannut tallissa sekä hoitanut hänen pientä +hevostaan. Antonille tuli kyynelet silmiin nähdessään nuoren herransa, +hän kumarsi aina maahan asti ja ilmoitti, että vanha herra vielä eli +sekä kiirehti valjastamaan hevosia. Vladimir Andrejevitsch. ei huolinut +suuruksesta, vaan kiirehti lähtöä. Anton vei häntä kyläteitä, ja +keskustelu syntyi heidän välilleen. + +-- Sanoppa, Anton, mitä isälläni on Troekurovin kanssa tekemistä? + +-- Jumala ne yksin tietää, Vladimir Andrejevitsch, ystäväni. Herra ei +kuulemma sopinut Kirila Petrovitschin kanssa, ja tämä antoi hänen tulla +oikeuteen -- vaikka Kirila Petrovitsch on osaksi oma tuomarinsa. Meidän +orjain ei sovi sekaantua herrojemme asioihin, mutta jumal'avita turhaan +meni isänne käräjöimään Kirila Petrovitschin kanssa: ruoskalla ei +hullua hillitä. + +-- Näyttää siis siltä, että tuo Kirila Petrovitsch tekee meillä mitä +tahtoo? + +-- Aivan niin, herra. Asessoria ei hän pidä kopekankaan arvoisena +ja ispravnikka on pieni leikkikalu hänelle. Herrat käyvät +kunniatervehdyksillä hänen luonaan -- hän on niin sanoakseni kaukalo, +jolle siat tulevat. + +-- Onko totta, että hän ottaa talomme? + +-- Oi, herra, niin me olemme kuulleet. Näinä päivinä sanoi +Pokrovskojelainen meidän kylänvanhimpamme luona ristijäisissä: +"tarpeeksenne jo olette laiskotellut, pian tulette Kirila Petrovitschin +käsiin". Mutta silloin sanoi seppä Mikita hänelle: piisaa jo +Savelitsch, älä saata surua kummille äläkä loukkaa vieraita. Kirila +Petrovitsch on Kirila Petrovitsch ja Andrei Gavrilovitsch on Andrei +Gavrilovitsch -- mutta kaikki me kuulumme Jumalalle ja Tsaarille; mutta +vieraan suuta ei voi tukkia. + +-- Ehkä ette tahdo tulla Troekurovin vallan-alaisiksi. + +-- Kirila Petrovitschin vallan-alaisiksi! Jumala varjelkoon ja +suojelkoon! -- hänen omillaankin on kova olo, ja jos vielä tulee +vieraita -- niin hän ei ainoastaan nylje heidän nahkaansa, vaan +vieläpä repii heidän lihansakin. Ei! Jumala antakoon vaan Andrei +Gavrilovitschin vallita kauvan ja jos Jumala hänen ottaa pois, niin +emme tahdo ketään muuta herraksemme kuin sinua, meidän elättäjäämme. +Älä sinä jätä meitä, me puolustammekin sinua. -- Näin sanoessaan +heilutti Anton piiskaansa, nykäsi suitsista, ja hevoset juoksivat kovaa +laukkaa. + +Vanhan kuskin uskollisuus liikutti Dubrovskija, hän vaikeni ja vaipui +mietteihinsä. Toista tuntia oli kulunut, kun yht'äkkiä Grischa herätti +hänet huudollaan: "Tuoss'on Pokrovskoje", Dubrovskij kohotti päätään. +He ajoivat leveän järven rantaa, josta lähti pieni joki luikerrellen +kukkulain välissä. Eräällä kukkulalla, viheriäisen lehdon yläpuolella +kohosi viheriä katto ja suuren kivitalon seinä -- kirkko vanhoine +kellotapulineen, sekä ympärillä mökkejä yrttitarhoineen ja koivuineen. +Dubrovskij tunsi tämän paikan; hän muisti, että hän juuri tällä samalla +kummulla oli leikkinyt pienen Mascha Troekurovan kanssa, hänen, joka +oli häntä kaksi vuotta nuorempi ja jo silloin oli sievä kaunottaren +alku. Hän tahtoi tiedustella Antonilta tyttöä, mutta jokin voima +pidätti häntä siitä. + +Lähestyessään herrastaloa näki hän valkean puvun vilahtelevan +puutarhassa puitten välissä. Samassa löi Anton hevosia ja noudattaen +kunnianhimoa, joka on yhteinen herrasajureille ja vossikoille, ajoi +täyttä laukkaa yli sillan ja puutarhan sivutse. Päästyään kylästä +kohousivat he vuorelle ja Vladimir näki koivikon ja sen vasemmalla +puolella, avonaisella paikalla, harmaan talon punaisine kattoineen. +Hänen sydämensä sykki -- hänen edessään oli Kistenevka ja isänsä köyhä +talo. + +Kymmenen minuutin perästä hän jo ajoi herrastalolle. Sanomattomalla +mielenliikutuksella katseli hän ympärilleen. Kahteentoista vuoteen ei +hän ollut nähnyt syntymäpaikkaansa. Koivut, jotka silloin juuri olivat +istutetut, olivat kasvaneet suuriksi ja tiheiksi puiksi. Piha, jota +ennen oli koristanut kolme kukkapenkkiä, joitten välitse puhtaaksi +lakaistu tie kierteli, oli muuttunut villiksi niityksi, jolla hevonen +kävi lie'assa. Koirat alkoivat haukkua, mutta tunnettuaan Antonin +vaikenivat heti ja heiluttelivat vaan karvaisia häntiään. Mökeistä tuli +alustalaisia, jotka ympäröivät nuoren herransa osottaen äännekkäillä +huudoilla iloansa. Töintuskin voi hän tunkeutua tuon innokkaan joukon +lävitse ja juosta rappeutuneille portaille. Porstuassa kohtasi hän +Jegorovnan, joka kyyneleet silmissä syleili kasvattiaan. + +-- Terve, terve, hoitajani, sanoi Vladimir, likistäen rintaansa vasten +vanhaa hyvää eukkoa, entäs isä? missä hän on? millainen hän on? + +Samassa astui saliin horjuvin askelin korkeavartaloinen, kalpea ja +laiha ukko, puettuna yötakkiin ja myssyyn. + +-- Missä on Volodka? kysyi hän heikolla äänellä ja samassa Vladimir jo +syleili innokkaasti isäänsä. + +Ilo sai sairaan liian paljon vapisemaan, hän tuli hermottomaksi, +jalkansa eivät häntä kannattaneet ja hän olisi kaatunut, ell'ei +poikansa olisi tukenut häntä. + +-- Miksi nousit vuoteeltasi, sanoi Jegorovna hänelle, jaloillasi et voi +seisoa ja pyrit kuitenkin ihmisten luo. + +Ukko kannettiin makuuhuoneesen. Hän voi kyllä puhua, mutta ajatukset +sekosivat eikä sanoilla ollut mitään yhteyttä. Hän oli hiljaa ja vaipui +uneen. Vladimiria kauhistutti hänen tilansa. Hän jäi ukon huoneesen ja +pyysi jäädä kahdenkesken isänsä kanssa. Palvelijat tottelivat ja +menivät väentupaan Grischan luo, jossa he omalla tavallaan kestitsivät +häntä kaikella mahdollisella hyväsydämisyydellä kiusaten häntä +kysymyksillään ja tervehdyksillään. + + + + +Neljäs luku. + + +Dubrovskij tahtoi muutamia päiviä tulonsa jälkeen ryhtyä asioihin +käsiksi, mutta isä ei voinut antaa hänelle tarpeellisia tietoja, eikä +Andrei Gavrilovitschilla ollut asianajajaa. Selaillessaan isänsä +papereita löysi hän ainoastaan asessorin ensimmäisen kirjeen ja +vastauksen siihen. Tästä hän ei voinut saada selvää käsitystä +riita-asiasta, jonkatähden päätti odottaa sen ratkaisua, luottaen asian +oikullisuuteen. + +Sillä välin heikkoni Andrei Gavrilovitsch yhä. Vladimir vaali hellästi +isäänsä, joka uudestaan oli muuttunut lapseksi, aavistaen, että tämän +loppu oli lähellä. + +Valitus-aika loppui sillävälin, eikä ylempiin oikeuksiin oltu vedottu. +Kistenev kuului siis Troekuroville. Schabaschkin tuli hänen luokseen +onnittelemaan ja kysyi kumarrellen: koska Troekurov ottaa uuden tilan +haltuunsa; hoitaako hän sitä itse vai antaako jollekin muulle +hoidettavaksi? Kirila Petrovitsch hämmästyi. Luonteeltaan oli hän +oikeutta harrastava, mutta kostonhimo oli vienyt hänet liian pitkälle. +Omatunto vaivasi häntä. Hän tiesi, missä tilassa oli hänen +vastustajansa, vanha nuoruudenystävänsä -- ja voitto ei ilahuttanut +häntä. Hän heitti uhkaavan katseen Schabaschkiniin etsien syytä, josta +voisi ruveta häntä torumaan, mutta kun hän ei mitään sellaista +löytänyt, niin sanoi hän vaan vihaisesti: + +-- Mene ulos, en tarvitse sinua! + +Kun Schabaschkin näki, että Troekurov ei ollut hyvällä päällä, lähti +hän kumarrellen pois. Jäätyään yksin alkoi Kirila Petrovitsch kävellä +edestakaisin lattialla tuimaan viheltäen; "_Voiton huudot kaikukohot_". +Tätä vihelsi hän aina ollessaan mielenkiihkossa. + +Vihdoin antoi hän valjastaa hevoset keveäin vaunujen eteen, pukeusi +lämpösiin (oli jo syyskuun loppupuoli) ja istui itse ajamaan. + +Pian sai hän nähdä Andrei Gavrilovitschin talon. Vastakkaiset tunteet +riehuivat hänen sydämessään. Kostonhimo ja vallanpyynti tukehuttivat +osaksi hänen paremmat tunteensa. Mutta ne pääsivät kuitenkin lopulta +voitolle. Hän päätti sopia vanhan toverinsa kanssa, hävittää riidan +jäljetkin antamalla tälle takaisin hänen omaisuutensa. Rauhoitettuaan +omantuntonsa tällä hyvällä aikeella ajoi Kirila Petrovitsch täyttä +laukkaa naapurinsa talolle -- suoraan pihalle. + +Samaan aikaan istui sairas ikkunan ääressä. Hän tunsi Kirila +Petrovitschin -- ja kauhistus kuvautui hänen kasvoissaan. Purppuranpuna +levisi noille tavallisesti vaaleille kasvoille, silmät iskivät tulta ja +hän lausui muutamia ymmärtämättömiä sanoja. Hänen poikansa, joka +tarkasteli talouskirjaa, hämmästyi nähdessään isänsä mielenliikutuksen. +Vihan ja kauhun valtaamana osotti sairas pihalle. Hän kääri takkinsa +liepeet tiukemmalle, yritti nousta nojatuoliltaan ja pääsikin pystyyn, +mutta -- kaatui yht'äkkiä. Poika juoksi hänen luokseen. Ukko makasi +tunnotonna, hengittämättä: hän oli saanut halvauksen. + +-- Pian, pian lääkäriä hakemaan! huusi Vladimir. + +-- Kirila Petrovitsch kysyy teitä, sanoi palvelija sisään tullessaan. + +Vladimir antoi palvelijalle tuiman katseen. + +-- Sano Kirila Petrovitschille, että hän joutuun korjaa luunsa, +ennenkuin minä käsken ajaa hänet pois pihalta -- mene! + +Iloissaan juoksi palvelija täyttämään herransa käskyä. Jegorovna löi +käsiään yhteen. + +-- Ystävämme, sanoi hän kimakkaalla äänellä, sinä saatat itsesi +onnettomuuteen! Kirila Petrovitsch syö vielä meidät. + +-- Suus' kiinni, lapsenpiika, huusi vihastunut Vladimir. Lähetä Anton +heti kaupunkiin noutamaan lääkäriä! + +Jegorovna meni. Porstuassa ei ollut ketään, kaikki olivat juosneet ulos +katsomaan Kirila Petrovitschia. Palvelijat olivat jääneet seisomaan +portaille ja saivat kuulla palvelijan vastauksen Kirila Petrovitschille +nuoren herransa nimessä. Istuessaan vaunuissaan kuuli Kirila +Petrovitsch sen; hänen kasvonsa tulivat mustaksi kuin sysi; hän hymyili +halveksivasti ja ajaessaan käyden pitkin pihaa katsoi julmasti +palvelijoihin. Hän katsoi myös ikkunaan, jossa hetki sitten oli näkynyt +Andrei Gavrilovitsch, mutta häntä ei enää ollut. Jegorovna seisoi +portailla; hän oli unohtanut herransa käskyn. Palvelijat puhuivat +äänekkäästi äskeisestä tapahtumasta. Yht'äkkiä tuli Vladimir heidän +luoksensa ja sanoi katkonaisella äänellä: + +-- Ei tarvita lääkäriä -- isäni on kuollut. + +Syntyi suuri hämminki. Palvelijat hyökkäsivät vanhan herran kammariin. +Siellä lepäsi vanhus nojatuolissaan, johon Vladimir oli hänet kantanut, +oikea käsi riippui ales lattiaan asti, pää oli painunut rinnalle -- +elonmerkkiäkään ei enää ollut tuossa ruumiissa. Se ei vielä ollut +tullut kylmäksi, mutta kuolema oli siihen jo painanut leimansa. +Jegorovna voivotteli. Ruumis jätettiin palvelijain huostaan. He sen +pesivät, pukivat virkapukuunsa, joka oli ommelta vuonna 1797, sekä +auttivat sille pöydälle, jonka ääressä he niin monta vuotta olivat +palvelleet häntä. + + + + +Viides luku. + + +Kolmantena päivänä olivat hautajaiset. Ukkoraukan ruumis makasi +arkussaan. Se oli vaatteella peitetty, ympärillä paloivat kynttilät. +Ruokasali oli alustalaisia täynnä. He olivat valmiit kantamaan herransa +viimeiseen lepokammioonsa. Vladimir ja palvelijat tarttuivat arkkuun ja +kantoivat sitä. Pappi kulki etumaisna, hänen jälissään lukkari laulaen +hautausvirsiä, ja Kistenevan isäntä vietiin viimeisen kerran +kynnyksensä yli. Arkku kannettiin puistotietä -- kirkko oli puiston +takana. + +Päivä oli kirkas, mutta kylmä, halla karisteli lehtiä puista. Kun +tultiin puistosta, näkyi Kistenevan puukirkko ja hautausmaa, jota +vanhat lehmukset varjosivat. Siellä lepäsi Vladimirin äiti, sinne oli +hänen hautansa viereen kaivettu eilen uusi hauta. + +Kirkko oli täynnä Kistenevan talonpoikia, jotka olivat tulleet +osoittamaan viimeistä kunnioitusta herralleen. Nuori Dubrovskij jäi +seisomaan lähelle laulajia; hän ei itkenyt eikä rukoillut -- mutta +hänen kasvonsa olivat synkät. Surullinen juhlatoimitus loppui. Vladimir +meni ensinnä ottamaan jäähyväiset ruumiilta -- hänen jälkeensä +alustalaiset. Tuotiin kansi ja arkku naulattiin kiinni. Akat itkivät +kovalla äänellä, miehet usein kuivasivat kyyneleitä kädellään. Vladimir +ja kolme palvelijaa kantoivat ruumiin hautausmaalle. Alustalaiset +seurasivat heitä. Ruumis laskettiin hautaan -- kaikki läsnäolijat +heittivät sinne pivollisen hiekkaa -- hauta peitettiin, kumarrettiin +sille vielä kerran ja hajaannuttiin. Vladimir poistui kiireesti, +ennätti ennen muita ja kätkeytyi Kistenevan metsään. + +Jegorovna kutsui hänen puolestaan papin ja kaikki kirkonpalvelijat +hautaus-aterialle sekä ilmoitti, että nuori herra ei aijo ottaa osaa +päivällisiin. Näin ollen lähti isä Anisim, hänen vaimonsa Feodorovna ja +lukkari herrastaloon puhellen Jegorovnan kanssa vainajan hyvistä töistä +sekä siitä, mikä silminnähtävästi odotti hänen jälkeläistään. +Troekurovin tulo ja hänen vastaanottonsa oli jo koko ympäristön +tiedossa, ja sen paikkakunnan politikot ennustivat siitä tärkeitä +seurauksia. + +-- Mitä tapahtuu, se tapahtuu, sanoi papin vaimo, mutta ikävä vaan on, +jos Vladimir Andrejevitsch ei tule meidän herraksemme. Nuorukainen hän +on, ei hänestä ole juuri muuta sanomista. + +-- No kukahan sitten tulisi herraksemme, ell'ei juuri hän? keskeytti +Jegorovna; turhaan ylpeilee Kirila Petrovitsch. -- hänen vastustajansa +ei olekaan pelkuri. Minun kotkani puolustaa kyllä itseänsä. Kipeästi +koski Kirila Petrovitschiin, ja häntä koipien välissä sai hän mennä, +kun Grischa hänelle ärjyi: "ulos, vanha koira, pois pihalta!" + +-- Ah, Jegorovna, sanoi lukkari, minä luullakseni mieluummin +yhdistyisin itse pirun kanssa, kuin olisin riidassa Kirila +Petrovitschin kanssa. Kun näkee hänet, niin -- kauhistuu ja peljästyy, +mutta selkä kuitenkin taipuu niin nöyrästi... + +-- Oi surun surkeutta, huokasi pappi. Kirila Petrovitschillekin +lauletaan kerran samat juhlavirret, kuin äsken Andrei Gavrilovitschille. +Hautajaiset ehkä tulevat komeammiksi ja vieraita kutsutaan enemmän, -- +mutta onko se Jumalalle samantekevä? + +-- Oih, isämme, mekin tahdoimme kutsua kaikki naapurit, mutta Vladimir +Andrejevitsch ei sitä sallinut. Kaikkea meillä on kylliksi, kyllä on +millä kestitään -- mitä käskette? Mutta kun ei ole vieraita, niin +kestitsemme teitä, rakkaat vieraat. + +Tämä mieluinen lupaus ja toivo päästä herkullisen pöydän ääreen saivat +näiden seurakumppanien kiiruhtamaan askeleitaan. Onnellisina tulivat he +herrastaloon, jossa pöytä jo oli katettu ja viinat otetut esiin. + +Sillävälin oli Vladimir syventynyt tiheään metsään. Hän koetti +tukehuttaa suruansa liikkumalla väsyksiin asti. Teistä huolimatta kulki +hän eteenpäin, oksat pieksivät ja raappivat häntä, jalat usein +vaipuivat suohon -- hän ei mitään tuntenut. Hän tuli alholle, jota +tiheä metsä joka puolelta ympäröitsi. Hiljainen puro luikerteli puitten +välissä, joilta syksy jo oli riistänyt puolet lehdistä. Vladimir +seisahtui ja istui kylmälle metsälle. Ajatuksia risteili hänen +päässään. Toinen oli toistaan synkempi. Kauhea yksinäisyyden tunne +kalvoi häntä ja tulevaisuus oli uhkaavien pilvien peitossa. Viha +Troekurovin kanssa ennusti hänelle uusia onnettomuuksia. Hän saattaa +menettää vähäisen omaisuutensa -- ja siinä tapauksessa on kerjuu +edessä. Kauvan istui hän liikkumatta samalla paikalla katsellen +hiljalleen juoksevaa puroa, joka kuletteli muutamia kuihtuneita lehtiä. +Ne olivat niin ihmiselämän kaltaisia, elämän, joka oli yhtä luotettava +-- aivan tavallinen. Hän huomasi, että alkoi hämärtää, ja alkoi etsiä +tietä kotiinsa. Kauvan sai hän vielä harhailla oudossa metsässä, +ennenkuin löysi polun, joka johti suoraan portille. + +Pappi kaikkien kirkonpalvelijain kanssa tuli Dubrovskija vastaan. Hänen +mieleensä tuli, että tuo ennusti onnettomuutta. Senpätähden hän +tuskallisesti väistyikin syrjään ja kätkeytyi puitten sekaan. Ne eivät +huomanneet häntä, keskustelivat vaan innokkaasti: + +-- Irroita itses pahasta ja tee hyvää, sanoi pappi vaimolleen. Meidän +ei tarvitse tänne jäädä -- eikä se sinuun koske, miten asia päättyy. + +Vaimo vastasi jotakin, mutta Dubrovskij ei voinut sitä kuulla. + +Lähestyessään taloa näki hän paljon kansaa; talonpojat ja palvelijat +olivat joukoissa herrastalon pihalla. Jo kaukaa kuuli Vladimir +kummallista melua ja puhetta. Vajan luona oli kaksi kolmivaljakkoa. +Portailla seisoi muutamia henkilöitä virkapuvuissaan ja, kuten näytti, +selittivät väelle jotakin. + +Mitä se merkitsee? kysyi hän vihaisesti Antonilta, joka juoksi häntä +vastaan, "mitä miehiä ne ovat ja mitä ne tahtovat?" + +-- Ah, ystävä Vladimir Andrejevitscb, vastasi Anton vetäen henkeään, +tuomarit ovat tulleet. Meidät annetaan Troekuroville ja eroitetaan +sinusta!... + +Vladimir painoi päänsä alas; väki ympäröitsi onnettoman herransa. + +-- Oi sinä isämme, huusivat he suudellen hänen käsiään, me emme tahdo +muuta herraa kuin sinä. Ennen kuolemme kuin sinut jätämme. + +Vladimir katseli heitä ja synkät tunteet saivat vallan hänessä. + +-- Seiskaat hiljaan, sanoi hän heille, minä puhelen virkamiesten +kanssa. + +-- Puhele, ystävä, huusi joku joukosta, puhele ja koeta liikuttaa +noitten vihelijäisten omiatuntoja. + +Vladimir lähestyi virkamiehiä. Schabaschkin seisoi huolettoman +näköisenä ja katseli ylpeästi ympärilleen. Kun ispravnikka, joka oli +suuri, paksu, noin viidenkymmenen vuotias, punakka ja viiksikäs mies, +näki Dubrovskijn tulevan, niin hän käheällä äänellään huusi: + +-- Minä siis uudestaan sanon teille, mitä jo äsken sanoin: +piirioikeuden päätöksen mukaan kuulutte te nyt Kirila Petrovitsch +Troekuroville, jonka puolesta täällä on herra Schabaschkin. Totelkaa +häntä, mitä ikinä hän käskisikin; ja te, naiset, rakastakaa ja +kunnioittakaa häntä, niin hän on teidän suuri suosijanne. + +Sanottuaan tuon vanhan kokkapuheen alkoi ispravnikka nauraa täyttä +kurkkua, ja Schabaschkin ja muut jäsenet seurasivat hänen esimerkkiään. + +Vladimir oli pakahtua suuttumuksesta. + +-- Suvaitkaa minun kysyä, mitä tämä merkitsee? kysyi hän +teeskennellyllä kylmäverisyydellä iloiselta ispravnikalta. + +-- Mitäkö tämä merkitsee, vastasi tuo sukkela virkamies, tämä merkitsee +sitä, että me olemme tulleet panemaan tämän talon Kirila Petrovitsch +Troekurovin valtaan ja käskemään vieraitten mennä pois hyvällä. + +-- Mutta teidän olisi paremmin sopinut kääntyä minun puoleeni, kuin +talonpoikieni, ja ilmoittaa omistajalle, että hän tulee pois +isännyydestään. + +-- Entinen omistaja Andrei Gavrilovitsch, Dubrovskijn poika, on kuollut +Jumalan armosta, mutta kuka te olette, sanoi Schabaschkin julkealla +tavalla -- -- me emme tunne teitä emmekä tahdo tunteakaan. + +-- Teidän jalosukuisuutenne, tämä on meidän nuori herramme -- sanoi +ääni joukosta. + +-- Kuka siellä rohkeni suunsa avata! huusi ispravnikka, mikä herra? +Teidän herranne on -- -- Kirila Petrovitsch Troekurov -- -- kuuletteko, +lurjukset? + +-- Ei niinkään, huusi sama ääni. + +-- Tämä on kapinaa! ärjyi ispravnikka. Hoi, kylänvanhin, tule tänne! + +Kylänvanhin astui esiin. + +-- Hae heti se, joka rohkeni minua vastustaa, kyllä minä hänet!... + +Kylänvanhin kääntyi väkijoukkoa päin ja kysyi, kuka puhui? Mutta kaikki +olivat ääneti. Takapuolelta alkoi kuulua murinaa, se kasvoi ja +muodostui yht'äkkiä kauheiksi valitushuudoiksi. Ispravnikka puhui +matalammalla äänellä ja aikoi ruveta lohduttamaan... + +-- Mitä häntä tässä katselemme, huusivat alustalaiset, pojat, ottakaa +hän kiinni. + +Joukko alkoi liikkua. Schabaschkin ja maaoikeuden jäsenet hyökkäsivät +porstuaan ja sulkivat oven jälessään. + +-- Pojat, ottakaa kiinni! huusi sama ääni, ja joukko alkoi hyökätä +eteenpäin, + +-- Seis, konnat, huusi Dubrovskij, mitä te teette! Te saatatte itsenne +ja minut onnettomuuteen; menkää kotiinne ja jättäkää minut rauhaan. +Älkää peljätkö, tsaari on laupias; minä pyydän häneltä apua; hän ei +meitä hylkää; me olemme kaikki hänen lapsiaan; mutta kuinka hän voisi +teitä puolustaa, jos te rupeette kapinoimaan ja rosvoilemaan? + +Nuoren Dubrovskijn puhe, sointuva ääni ja ylevä käytös tekivät toivotun +vaikutuksen. Kansa vaikeni ja hajaantui, piha tuli puhtaaksi ja +oikeudenjäsenet -- istuivat sisällä rauhassa. Surullisena astui +Vladimir portaille. Schabaschkin aukasi oven ja alkoi matalalla äänellä +kiittää Dubrovskija hänen armollisesta välityksestään. + +Vladimir kuunteli häntä halveksien eikä vastannut mitään. + +-- Me olemme päättäneet teidän suostumuksellanne jäädä tänne yöksi, +jatkoi asessori, -- nyt on jo pimeä ja teidän talonpoikanne saattavat +hyökätä tiellä päällemme. Olkaa niin armelijas ja käskekää levittää +vaikka olkia vierashuoneesen vuoteeksi. Ennen päivän nousua lähdemme +kotiin. + +-- Tehkää niinkuin tahdotte, vastasi Dubrovskij kuivasti, en minä ole +enää täällä isäntä. + +Näin sanoen poistui hän isänsä huoneesen ja sulki oven. + + + + +Kuudes luku. + + +Siis kaikki on päättynyt! huokasi Vladimir itsekseen. Vielä aamulla oli +minulla koti ja leivänkannikka; huomenna täytyy minun jättää talo, +syntymämajani. Isäni maa, jossa hän lepää haudattuna, tulee kuulumaan +vihamiehelle, joka on syypää hänen kuolemaansa ja minun köyhyyteeni!... + +Vladimir kiristi hampaitaan ja hänen silmänsä pysähtyivät äitinsä +valokuvaan. Taiteilija oli esittänyt hänet valkeassa aamupuvussaan, +ruusu hiuksissa, nojaavana käsipuilla. Ja tuo valokuvakin tulee +perheeni viholliselle, ajatteli Vladimir, se viedään aittaan +rikkinäisten tuolien kera, tai ripustetaan porstuaan hänen +koirainhoitajiensa pilkan ja huomion esineeksi. Mutta hänen +makuuhuoneessaan, jossa isä kuoli, saa vouti asuntonsa, tai asetetaan +sinne hänen haareminsa. -- Ei, ei! sen talon, josta Troekurov ajaa +minut, ei pidä kuuluman hänelle itselleenkään! Vladimir puri hammasta; +kauheita ajatuksia tuli hänen päähänsä. Kansliakirjurien äänet +kaikuivat hänen korvissaan. He pitivät isännyyttä vaatien väliin yhtä, +väliin toista, ja saivat hänet surullisista mietteistään. Vihdoin oli +kaikki hiljaa. + +Vladimir aukoili kaappeja ja laatikoita sekä tarkasteli vainajan +papereita. Ne olivat suurimmaksi osaksi talouslaskuja ja kirjoituksia +eri asioista. Vladimir repi ne lukematta. Niitten joukossa oli eräs +mytty, jonka päällä oli kirjoitus: _Vaimoni kirjeet_. Suurella +liikutuksella tarkasteli Vladimir niitä, ne olivat kirjoitetut Turkin +sodan aikana sekä lähetetyt Armeniaan Kistenevkasta. Vaimo kertoi +niissä maa-elämästään ja taloustoimistaan; hellyydellä surkutteli, että +oli eroitettuna puolisostaan sekä kutsui miestään kotiin, rakkaan +ystävättärensä syliin. Eräässä niistä hän kertoi olevansa rauhaton +pikku Vladimirin terveyden suhteen, toisessa taas iloitsi Vladimirin +viisaudesta sekä ennusti hänelle onnellista ja loistavaa tulevaisuutta. + +Vladimir vaipui lukemiseensa ja perheellisen onnen rauhaan eikä +huomannut, kuinka aika kului; seinäkello löi jo yksitoista. Vladimir +pani kirjeet taskuunsa, otti kynttilän ja tuli ulos huoneesta. +Virkamiehet makasivat salin lattialla. Pöydällä oli laseja, jotka he +olivat tyhjentäneet, ja ilkeä rommin haju tuntui koko huoneessa. +Inholla meni Vladimir heidän sivutsensa etuhuoneesen. Siellä oli pimeä. +Joku vetäytyi nurkkaan nähtyään valon. Vladimir tunsi seppä Arhipan. + +-- Mitä sinä täällä teet? kysyi hän ihmeissään. + +-- Minä tahdoin ... minä aijoin tulla katsomaan, ovatko kaikki sisällä, +vastasi Arhip hiljaa ja pitkäveteisesti. + +-- Mutta mitä sinä kirveellä teet? + +-- Mitäkö teen kirveellä? No kuinka voisi kirveettä kulkea nyt. Nuo +kirjurit ovat näet sellaisia hävyttömiä -- ja katsokaappas sitäkin... + +-- Sinä olet juovuksissa, pane pois kirves ja mene tiehes. + +-- Minäkö juovuksissa? ystävä Vladimir Andrejevitsch. Jumala sen +tietää, etten pisaraakaan ole suuhuni saanut ... ja muuten meneekö +viina järkeen? Onko tällaista ennen kuultu -- kanslistit aikovat +voittaa meidät, kanslistit ajavat meidän herramme talostaan... Äh, nyt +ne viheliäiset kuorsaavat; kaikki kerrassaan ja loput veteen. + +Dubrovskij rypisti otsaansa. + +-- Kuuleppas Arhip, sanoi hän hetkisen perästä, eivät kirjurit ole +syylliset. Sytytä lyhty ja tule perässäni. + +Arhip otti kynttilän herraltaan, etsi lyhdyn uunin takaa, sytytti sen, +ja molemmat menivät portailta sekä kulkivat talon ympäri. Vartija +rupesi rumputtamaan metallilevyä; koirat alkoivat haukkua. + +-- Kuka on vahdissa, kysyi Dubrovskij. + +-- Me, isä, vastasi hiljainen naisen ääni, Vasilisa ja Lukeria. + +-- Menkää kotiin, sanoi Dubrovskij, teitä en tarvitse. + +-- Vahdinvaihto, mutisi Arhip. + +-- Kiitos, elättäjämme, sanoivat akat, ja menivät heti kotiinsa. + +Dubrovskij meni edemmäs. Kaksi miestä tuli häntä vastaan, ne huusivat +häntä. Dubrovskij tunsi Antonin ja Grischan äänen. + +-- Miksi ette ole panneet maata? kysyi hän heiltä. + +-- Meilläkö nyt olisi aikaa nukkua, vastasi Anton, -- kuinka kauvan +olemme saaneet odottaa, kuka olisi uskonut?... + +-- Hiljempaa, keskeytti Dubrovskij, missä on Jegorovna? + +-- Herrastalossa, tuvassaan, vastasi Grischa. + +-- Mene ja tuo hän tänne ja tuo myös koko muu meidän väki, jottei +henkeäkään sinne jäisi, paitsi kirjurit. Ja valjasta sinä, Anton, +hevonen rattaiden eteen. + +Grischa meni. Hetken kuluttua hän jo tuli äitineen. Akka ei ollut +riisunut yltään tänä yönä, eikä kukaan muu kuin kirjurit ollut +ummistanut silmiänsä. + +-- Onko kaikki täällä, kysyi Dubrovskij, eikö ketään jäänyt taloon? + +-- Ei ketään muita kuin kanslistit, vastasi Grischa. + +-- Tuokaa tänne heiniä tai olkia, sanoi Dubrovskij. + +Miehet juoksivat talliin ja palasivat takaisin sylit täynnä heiniä. + +-- Pankaa portaitten alle ... kas niin. No, pojat, nyt tulta! + +Arhip aukasi lyhdyn ja Dubrovskij sytytti päreen. + +-- Kuuleppas, Arhip, minä luullakseni kiireessäni suljin etuhuoneen +oven, mene pian avaamaan se. + +Arhip juoksi porstuaan -- ovi oli auki. Arhip sulki sen ja väänsi +lukkoon jupisten puoliääneen: vai vielä avaamaan! ja tuli Dubrovskijn +luo. + +Dubrovskij sytytti päreellään heinät, ne leimahtivat ilmituleen ja +valaisivat koko pihan. + +-- Ai! huusi Jegorovna valittaen, Vladimir Andrejevitsch, mitä teet! + +-- Hiljaa! sanoi Dubrovskij. Nyt lapset, jääkää hyvästi, minä menen +sinne, mihin Jumala polkuni ohjaa; tulkaa onnellisiksi uuden herranne +vallassa. + +-- Isämme, elättäjämme, huusi väki, me vaikka kuolemme, mutta emme jätä +sinua, me tulemme mukanasi. + +Hevoset tuotiin. Dubrovskij istui Grischan kanssa rattaille, Anton löi +hevosia, ja he ajoivat pois pihalta. + +Silmänräpäyksessä levisi tuli yli koko talon. Laattiat halkeilivat ja +sortuivat, palavia hirsiä putoili ja punertava sauhu kohosi ilmaan. +Sydäntäsärkeviä valitushuutoja kuului ja ääniä: "auttakaa, auttakaa!" + +-- Mitä vielä, sanoi Arhip, katsellen ilkeällä hymyllä paloa. + +-- Arhipini, pelasta sinä nuo vihelijäiset, niin Jumala sinut +palkitsee, sanoi hänelle Jegorovna. + +-- En suinkaan, vastasi seppä. + +Samassa näkyivät kirjurit ikkunoissa ja koettivat murtaa niitten +kaksinkertaisia puitteita. Mutta silloin sortui katto rytinällä -- ja +valitushuudot vaikenivat. + +Pian kaikki alustalaiset tulivat ulos. Akat kiljuivat ja koettivat +pelastaa huonekalujaan, lapset taas hyppelivät ihaellen paloa +Tulisateena lensivät kipinät ja -- mökit syttyivät palamaan. + +-- Nyt on kaikki hyvin! huusi Arhip, mitenkä se palaa, ah! +Pokrovskojesta on kai juhlallista katsella. + +Samassa veti uusi ilmiö hänen huomionsa puoleensa: siellä juoksi kissa +palavan vajan katolla tietämättä, mihin hyppäisi. Joka puolelta +ympäröitsivät sitä liekit. Valittavalla naukumisellaan pyysi +eläinraukka apua. Pienet pojat olivat kuolla naurusta katsellessaan sen +toivottomuutta. + +-- Mitä te, perkeleet, nauratte, sanoi seppä vihaisesti; ettekö pelkää +Jumalaa; Jumalan luoma on kuolemaisillaan ja te siitä iloitsette -- ja +asetettuaan tikapuut palavan katon räystästä vasten kiipesi hän ylös +pelastamaan kissaa. + +Kissa ymmärsi hänen aikeensa ja osoittaen tavallaan kiireellistä +kiitollisuutta, tarttui hänen hihaansa. Puoleksi palaneena tuli seppä +alas saaliineen. + +-- No, pojat, hyvästi nyt, sanoi hän hämmästyneille alustalaisille, +minulla ei enää ole täällä paljon tekemistä, olkaat onnelliset älkäätkä +minua katkeruudella muistelko. + +Seppä meni. Tuli riehui vielä jonkun aikaa. Vihdoin se sammui, mutta +kekäleet hehkuivat vielä pimeässä yössä. Raunioitten ääressä kävelivät +vahingon kärsineet Kistenevkan asukkaat. + + + + +Seitsemäs luku. + + +Seuraavana päivänä levisi tieto tulipalosta yli koko seudun. Jokainen +selitti sen omalla tavallaan ja omien ajatustensa mukaan. Toiset +vakuuttivat, että Dubrovskijn miehet, juotuaan itsensä juovuksiin +hautajaisissa, olivat varomattomuudessaan sytyttäneet talon, toiset +taas syyttivät kirjureita, jotka olivat juoneet talossa; monet myöskin +tiesivät, että Dubrovskij itsekin oli palanut virkamiesten ja +palvelijain kanssa. Muutamat arvasivat kuitenkin oikein ja vakuuttivat, +että tuohon kauheaan onnettomuuteen oli syynä itse Dubrovskij. +Seuraavana päivänä oli Troekurov ajanut palopaikalle ja itse johtanut +tutkimusta. Tuli ilmi, että ispravnikka, maa-oikeuden asessori, +asianajaja ja kirjuri samoinkuin Vladimir Dubrovskijkin, lapsenhoitaja +Jegorovna, kuski Anton ja seppä Arhip olivat kadonneet teille +tietämättömille. Kaikki alustalaiset ilmoittivat, että virkamiehet +olivat palaneet silloinkuin katto putosi. Heidän palaneet luunsa +kaivettiin esiin. Akat Vasilisa ja Lukeria sanoivat, että olivat +nähneet Dubrovskijn ja seppä Arhipin vähän ennen paloa. Seppä Arhip oli +yleisen ilmoituksen mukaan elossa, ja hän oli luultavasti pää -- ellei +vaan ainoakin syyllinen tulipaloon. Raskauttavat epäluulot lankesivat +Dubrovskijn päälle. Kirila Petrovitsch lähetti kuvernöörille tarkan +kertomuksen tapahtumista ja uusi rikos-asia syntyi. + +Pian toisenlaiset uutiset taas antoivat ajattelemiselle ja +uteliaisuudelle uutta aihetta. Ilmaantui rosvoja, jotka levittivät +kauhua koko tienoosen. Toimenpiteet, joihin ryhdyttiin heidän tähtensä, +osoittautuivat mitättömiksi. Toinen toistaan merkillisempi rosvous +tapahtui. Turvassa ei oltu matkalla eikä kodissa. Selvällä päivällä +liikkui muutamia kolmivaljakoita rosvoja täynnä yli koko kuvernementin. +He pysäyttivät matkustajat ja postin, ajoivat kyliin, ryöstivät +herrastaloja ja polttivat niitä. Joukon päällikkö mainittiin erittäin +viisaaksi, rohkeaksi ja jalomieliseksi. Hänestä kerrottiin ihmeitä. +Dubrovskijn nimi oli kaikkein huulilla, kaikki luulivat, että se on +hän, eikä kukaan muu, joka johtaa rohkeita rosvoja. Erästä seikkaa vaan +ihmeteltiin. Troekurovin talo oli säästetty. Rosvot eivät ryöstäneet +ainoatakaan hänen vajoistaan, eivätkä pysäyttäneet ainoatakaan hänen +kuormaansa. Tavallisella ylpeydellään selitti Troekurov tämän +seuraukseksi siitä pelosta, jonka hän oli ymmärtänyt itsestään herättää +koko kuvernementissä, kuin myöskin eriomaisen poliisilaitoksensa +ansioksi, jonka hän oli kyliinsä perustanut. Alussa naapurit +naureskelivat Troekurovin korkeita ajatuksia, ja jokainen odotti, että +kutsumattomat vieraat poikkeisivat Pokrovskojeenkin, jossa heillä kyllä +olisi ollut olemista, mutta vihdoinkin täytyi heidän yhtyä häneen ja +tunnustaa, että rosvot osoittivat hänelle käsittämätöntä kunnioitusta. +Troekurov riemuitsi; joka kerta kun kuuli Dubrovskijn uusista +rosvouksista, pilkkaili hän kuvernööriä, ispravnikkaa ja komppanian +päälliköitä, joitten kynsistä Dubrovskijn aina onnistui päästä +livahtamaan vahingotta. + +Sillä aikaa lähestyi 1 päivä lokakuuta, jolloin oli Troekurovin kylässä +kirkkojuhla. Mutta ennenkuin käymme edemmäksi, täytyy meidän esitellä +lukijalle muutamia henkilöitä, jotka hänelle ovat outoja, tai joista me +vaan vähän mainitsimme kertomuksemme alussa. + + + + +Kahdeksas luku. + + +Lukija ehkä jo arvaa, että Kirila Petrovitschin tytär, josta olemme +vasta jonkun sanan maininneet, on kertomuksemme sankaritar. Sinä +aikana, jota kertomuksemme koskee, oli hän seitsentoistavuotias sekä +parhaassa kukoistuksessaan. Isä rakasti häntä suuresti, mutta +käyttäytyi häntä kohtaan omalla omituisella yksipäisyydellään, milloin +koettaen tyydyttää hänen pienimmätkin oikkunsa, milloin taas pelättäen +häntä jyrkällä ja joskus ankarallakin käytöksellään. Troekurov oli +vakuutettu tyttärensä rakkaudesta, mutta ei koskaan voinut saavuttaa +tämän luottamusta. Tytär tottui peittelemään häneltä tunteitaan ja +ajatuksiaan, sillä hän ei koskaan voinut tietää, millä tavalla isä +niitä arvostelee. Maschalla ei ollut ystävää, vaan sai hän kasvaa +yksinäisyydessä. Naapurien vaimot ja tyttäret tulivat harvoin Kirila +Petrovitschin luo, jonka tavalliset puheet ja huvitukset vaativat +miesseuraa, eivätkä sopineet naisille. Harvoin esiintyi kaunottaremme +vieraitten seurassa, jotka joivat Kirila Petrovitschin luona. Suunnaton +kirjasto, jossa suurimmaksi osaksi oli ranskalaisten kirjailijain +tuotteita kahdeksanneltatoista vuosisadalta, oli jätetty hänen +huostaansa. Hänen isänsä, joka ei koskaan lukenut mitään muuta, kuin +"_Kunnon kyökkipiikaa_", ei voinut ohjata tytärtään kirjain valinnassa, +joten Mascha selailtuaan monenlaisia teoksia jäi vihdoin romaaneihin. +Tällä tavalla täydensi hän itse kasvatustaan, joka oli muinoin alettu +mamselli Mijoun johdolla, johon Kirila Petrovitsch osoitti suurta +luottamusta ja suosiota, mutta jonka hänen sittemmin täytyi lähettää +salavihkaa toiselle maatilalleen, kun hänen ystävyytensä seuraukset +tulivat liian ilmeisesti näkyväisiksi. Mamselli Mijou jätti erittäin +suloisen muiston jälkeensä. Hän oli hyvä tyttö, eikä koskaan käyttänyt +väärin sitä vaikutusvaltaa, joka hänellä nähtävästi oli Kirila +Petrovitschiin, joten hän siis erosi suuresti toisista lemmityistä, +joita Kirila Petrovitsch ehtimiseen vaihetti. Itse Kirila Petrovitschkin +rakasti nähtävästi häntä enemmän kuin muita, ja noin yhdeksän vuotias +mustasilmäinen poika, jonka kasvoissa esiintyi mamselli Mijoun +etelämaalaiset kasvonpiirteet, kasvatettiin hänen luonaan, ja hän +tunnusti sen pojakseen huolimatta siitä, että joukko avojalkaisia +poikia, jotka olivat niin Kirila Petrovitschin muotoisia kuin +vesipisarat ovat toistensa kaltaisia, juoksivat hänen ikkunainsa alla, +ja pidettiin alustalaisina. Kirila Petrovitsch kirjoitti Moskovasta +pikku Saschalleen ranskalaisen opettajan, joka saapuikin Pokrovskojeen +kertomiemme tapausten aikana. + +Tämä opettaja miellytti Kirila Petrovitschia hienolla ulkonäöllään ja +vaatimattomalla käytöksellään. Hän näytti Kirila Petrovitschille +muuttokirjansa ja antoi hänelle kirjeen eräältä Troekurovin +sukulaiselta, jonka luona hän oli ollut neljä vuotta kotiopettajana. +Kirila Petrovitsch tarkasti nämät ja oli kaikkeen muuhun tyytyväinen, +paitsi opettajan nuoruuteen, ei sentähden, että hän olisi arvellut, +että ranskalainen on liian nuori omatakseen sitä kärsivällisyyttä ja +kokemasta, jonka onneton opettajantoimi vaatii, vaan sentähden, että +hänellä oli omat epäluulonsa, jotka hän heti päätti ilmaista. Hän käski +sentähden kutsua luokseen Maschan. + +Kirila Petrovitsch ei itse osannut ranskaa, jonka vuoksi käytti +tytärtään tulkkinaan. + +-- Tule tänne, Mascha, ja sano tälle mossiolle, että otan hänet, mutta +vaan sillä ehdolla, ett'ei hän rohkene ruveta minun tyttöjäni +hakkailemaan, taikka minä hänet, sen koiranpenikan .... käännä se +hänelle, Mascha. + +Mascha punastui ja kääntyen opettajan puoleen sanoi ranskaksi, että isä +toivoo häneltä siivoa ja kunnollista käytöstä. + +Ranskalainen kumarsi tytölle ja vastasi, että hän toivoo ansaitsevansa +kunnioitusta, vaikkapa hänelle ei suosiota osoitettaisikaan. + +Mascha käänsi sanasta sanaan hänen vastauksensa. + +-- Hyvä, hyvä! sanoi Kirila Petrovitsch. Ei tässä tule kysymykseen +suosio eikä kunnioitus. Hänen virkansa on ohjata Saschaa ja opettaa +hänelle lukua ja maantiedettä -- käännä tämä hänelle. + +Maria Kirilovna käänsi lievemmillä sanoilla isän karkeat sanat, ja +Kirila Petrovitsh päästi ranskalaisensa sivurakennukseen, jossa häntä +varten oli kammari. + +Kasvatettu kun oli ylimyksellisissä ennakkoluuloissa, ei ranskalainen +tehnyt suurta vaikutusta Maschaan. Opettaja oli hänen mielestään +samanarvoinen kuin orja tai käsityöläinen, ja orja sekä käsityöläinen +eivät olleet hänen mielestään miehiä. Hän ei huomannut herra De Forgen +hätääntymistä, hänen hämmästystään, vapisemistaan ja äänensä väreitä. +Muutamia päiviä peräkkäin tapasi hän ranskalaisen jotenkin usein, mutta +ei kunnioittanut häntä erittäin suurella huomaavaisuudella. Odottamaton +tapaus saattoi hänen ajattelemaan varsin toisin ranskalaisesta. + +Kirila Petrovitschin talossa kasvatettiin tavallisesti aina muutamia +nuoria karhuja, jotka olivat Pokrovskojen omistajan päähuvituksena. +Pienenä ollessaan tuotiin karhunpojat joka päivä vierashuoneesen, jossa +Kirila Petrovitsch tuntikausia vietti niiden kanssa, ärsyttäen niitä +kissoja ja koiranpenikoita vastaan. Tultuaan suuremmiksi pantiin ne +kahleihin odottamaan varsinaisia ärsytyksiä. Väliin kuljetettiin niitä +herrastalon ikkunain alla sekä lykättiin niitten eteen tyhjä +viinatynnyri, johon oli lyöty nauloja. Karhu nuuski tynnyriä, koski +hiljaan, ja naulat pistivät käpälään; karhu suuttuu ja sysää kovemmin, +mutta sitä kipeämmältä ottaa. Se tulee aivan raivoihinsa, hyökkäilee +karjuen tynnyriä vasten ja tekee sitä siksi kuin eläinraukalta otettiin +pois tuo tynnyri. Väliin sattui, että rattaiden eteen valjastettiin +pari karhua, pantiin hyvällä tai pahalla vieraita rattaille ja +päästettiin karhut menemään jumalan nimeen. Mutta parhaimpana +huvituksenaan piti Kirila Petrovitsh seuraavaa: + +Karhua kiusattiin nälällä ja suljettiin se sitten tyhjään huoneeseen +köydellä seinään kiinnitettynä. Köysi oli niin pitkä, että se ulettui +yli koko huoneen, paitsi vastakkaiseen nurkkaan, joka siis oli yksin +vapaa hirmustuneen pedon hyökkäyksistä. Tavallisesti tuotiin joku uusi +vieras tämän huoneen ovelle, tuupattiin sisään karhun luo, ovi +sulettiin ja onneton uhri jätettiin yksinään karvaisen erämaan pedon +kanssa. Vieras raukka kiitti, jos hän revittyine vaatteineen ja kädet +naarmuja täynnä pääsi tuohon vaarattomaan nurkkaan, mutta hänen täytyi +toisinaan koko kolme tuntia seisoa likistäen itseään seinää vasten ja +katsella, kuinka raivoisa peto parin jalan päässä hyppeli, nousi +takajaloilleen, karjui, mörisi ja koetti saada kiinni hänet. Muutamia +päiviä opettajan tulon jälkeen johtui Troekurovin mieleen kestitä +häntäkin karhuhuoneellaan. Sentähden kutsui hän eräänä aamuna tämän +luokseen, vei pimeitä käytäviä pitkin, ja yht'äkkiä aukeni sivu-ovi -- +kaksi palvelijaa lykkäsivät ranskalaisen sisään ja panivat oven +lukkoon. Toinnuttuaan hämmästyksestään näki opettaja seinään sidotun +karhun, joka kaukaa nuuski vierastaan ja yht'äkkiä nousten +takajaloilleen hyökkäsi karjuen häntä kohden... Ranskalainen ei +peljästynyt eikä juossut pakoon, vaan odotti hyökkäystä. Karhu +lähestyi; De Forge otti taskustaan pienen pistoolin, tähtäsi +nälistyneen pedon korvaan ja laukasi. Karhu kaatui. Kaikki +kokoontuivat, ovi avattiin -- Kirila Petrovitsch astui sisään +kummastellen huvinsa loppunäytöstä. + +Kirila Petrovitsch tahtoi välttämättömästi saada selitystä asiaan. Kuka +oli ilmoittanut De Forgelle karhusta, tai miksikä hän piti taskussaan +ladattua pistoolia? Hän lähetti hakemaan Maschaa. Mascha tuli ja käänsi +isän kysymykset ranskalaiselle. + +-- Minä en ole mitään kuullut karhusta, vastasi De Forge, mutta pidän +aina mukanani pistoolin, koska en aijo kärsiä loukkauksia, joista tässä +asemassa ollen en voi vaatia hyvitystä. + +Mascha katseli kummastellen häntä sekä käänsi Kirila Petrovitschille +hänen sanansa. Kirila Petrovitsch ei vastannut mitään, käski vaan viedä +karhun ulos ja nylkeä se. Sitten kääntyi hän miestensä puoleen ja +sanoi: + +-- Millainen poika! ei peljästynyt, eipä jumal'auta peljästynyt. Ja +siitä hetkestä alkoi hän rakastaa De Forgea eikä aikonut häntä enää +panna koetukselle. + +Mutta tämä tapaus teki vielä suuremman vaikutuksen Maria Kirilovnaan. +Hänen mielikuvituksensa sai uutta aihetta: hän näki kuolleen karhun ja +De Porgen seisovan sen luona puhellen hänen, Maschan, kanssa +rauhallisesti. Hän näki, että urhoollisuutta ja ylpeää itserakkautta +voi löytyä muissakin, kuin aatelisissa, ja alkoi siitä asti kunnioittaa +opettajaa aina julkisemmin ja julkisemmin. Heidän kesken syntyi +jonkinlainen yhteys. Maschalla oli kaunis ääni ja suuret musikaaliset +lahjat, De Forge suostui antamaan hänelle tunteja. Tämän jälkeen ei +lukijalle ole vaikea arvata, että Mascha rakastui De Forgeen, Taikka ei +itsekään sitä itselleen tunnustanut. + + + + +Yhdeksäs luku. + + +Juhlan edellisenä päivänä alkoi kokoontua vieraita; toiset jäivät +herrastaloon ja sen sivurakennuksiin, toiset voudin luo, toiset +pappilaan, toiset varakkaitten talonpoikain luo. Tallit olivat täynnä +matkustajain hevosia, pihoilla ja vajoissa oli joukottain monenlaisia +ajopelejä. Kello yhdeksän aamulla soitettiin jumalanpalvelukseen, ja +kaikki kiirehtivät uudelle kivikirkolle, jonka Kirila Petrovitsch oli +rakennuttanut ja jota hän joka vuosi kaunisteli. Niin suuri joukko +ylhäisiä rukoilijoita oli kokoontunut etteivät talonpojat voineet saada +sijaansa kirkossa, vaan täytyi heidän jäädä esikartanoon jo +kirkkopihaan. Jumalanpalvelus ei alkanut: odotettiin Kirila +Petrovitschia. + +Hän tuli kuuden hevosen vetämissä vaunuissa ja asettui juhlallisesti +paikalleen. Seurassaan oli Maria Kirilovna. Miesten ja naisten katseet +kääntyivät Maria Kirilovnaan -- edelliset ihailivat hänen kauneuttaan, +jälkimäiset hänen pukuaan. Jumalanpalvelus alkoi. Omat laulajat +lauloivat köörin paikalla, Kirila Petrovitsch hyräili mukana sekä +rukoili katselematta oikealle tai vasemmalle. Ylpeällä rauhallisuudella +kumarsi hän maahan asti, kun diakooni korkealla äänellä mainitsi "tämän +temppelin perustajan". + +Jumalanpalvelus loppui. Kirila Petrovitsch lähestyi ensinnä ristiä. +Kirkosta käski hän kaikkien tulla luokseen päivällisille. Kaikki +kulkivat hänen perässään, naapurit lähestyivät häntä kunnioituksella, +naiset taas ympäröitsivät Maschan. Kirila Petrovitsch tuli ulos +kumarrellen oikealle ja vasemmalle, istui vaunuihinsa ja lähti kotiin. +Huoneet alkoivat täyttyä vieraista, ehtimiseen tuli uusia henkilöitä, +jotka töin tuskin voivat tunkeutua isännän luo. Naiset istuivat +säännöllisessä puoliympyrässä, miehet taas olivat joukottain pelin ja +viinan ääressä puhellen äänekkäästi keskenään. Saliin katettiin pöytä +kahdeksallekymmenelle; palvelijat häärivät asetellen pulloja ja +karahfiinejä ja levitellen pöytäliinoja. Vihdoin ilmoitti hovimestari, +että "pöytä on katettu" -- ja Kirila Petrovitsch ensimmäisenä istui +pöytään, hänen takaansa tulivat naiset ja istuivat juhlallisesti +paikalleen ottaen huomioon vanhoja tapoja; nuoret neidet tunkeutuivat +yhteen, kuten pelokas vuohilauma, ja istuivat toinen toisensa viereen, +heitä vastapäätä istuivat miehet; pöydän päässä istui opettaja pikku +Saschan kanssa. + +Palvelijat alkoivat kantaa lautasia kullekin arvonsa jälkeen, ja kun +eivät olleet oikein varmat jostakin, niin panivat arvaamalla ja melkein +aina oikein. Lautasten ja lusikkain helinä suli vierasten äänekkääsen +puheesen. Kirila Petrovitsch katseli iloisena pöytäänsä ja nautitsi +täydellisesti onnestaan, että voi olla vieraanvarainen. Samassa tuli +pihalle kuuden hevosen vetämät vaunut. + +-- Kuka se on? kysyi isäntä. + +-- Anton Pafnutitsch Spitsin, vastattiin. + +Ovi aukeni ja Anton Pafnutitsch astui sisään kumarrellen, hymyillen ja +aikoi juuri ruveta pyytämään anteeksi. Hän oli paksu, noin +viidenkymmenen vuotias mies, pyöreäkasvuinen ja rupulin-arpinen. Lihava +leuka koristi häntä. + +-- Lautaset tänne, huusi Kirila Petrovitsch, tee hyvin, Anton +Pafnutitsch, ja istu sekä kerro, mikset ollut jumalanpalveluksessani ja +päivällisiltäkin myöhästyit. Se ei juuri ole sinun mukaistasi: +rakastathan sinä rukoilla Jumalaa ja syödä. + +-- Pyydän anteeksi, vastasi Anton Pafnutitsch, kiinnittäen liinaa +takkinsa rinnuksiin, pyydän anteeksi, ystävä Kirila Petrovitsch, minä +jo varhain lähdin matkaan, mutta en kerinnyt kymmentä virstaakaan, kun +etupyörän rauta irtaantui melkein pois -- mitäs tehdä? Onneksi oli +lähellä kylä, mutta ennenkuin päästiin sinne ja löydettiin seppä, kun +melkein kaikki olivat menneet pois, niin kului täsmälleen kolme tuntia +-- ei sitä voinut auttaa. En rohjennut matkustaa oikotietäkään +Kistenevkan metsän läpitse, vaan kuljin kiertoteitä -- -- + +-- Ehe! keskeytti Kirila Petrovitsch, sinä et kuulemma olekkaan +urhoollista lajia; mitä sinä pelkäsit? + +-- Kuinka, mitäkö pelkään, ystävä Kirila Petrovitsch, Dubrovskijahan +minä pelkään. Ajatteleppas -- joutua hänen kynsiinsä. Hän on sentään +aika poika, ei jätä ketään rauhaan ja minulle hän antaisi +kahdenkertaisesti. + +-- Mistä sinä, veliseni, sellaisen kunnian saisit? + +-- Kuinka, mistä, ystävä Kirila Petrovitsch, kas siitä Andrei +Gavrilovitsch-vainajan oikeusjutusta. Enkö minä teidän hyväksenne ... +se on omantunnon ja oikeuden mukaan todistanut, että Dubrovskijt +omistavat Kistenevkan ilman mitään oikeutta, ja vainaja (olkoon hänellä +ilo taivaassa!) lupasi kotonaan tehdä lopun minusta, mutta poika näemmä +pitääkin isänsä lupauksen. Tähän asti on Jumala kuitenkin ollut +armollinen. Kaikkiaan on vaan yksi aittani ryöstetty, mutta +ajatteleppas -- ehkä tulee vielä talollekin. + +-- Kas talollasi niille tulee hauska elämä, huomautti Kirila +Petrovitsch, ja se punainen laatikko on aivan täynnä. + +-- Mitä vielä, ystävä Kirila Petrovitsch, oli se täynnä, mutta nyt on +aivan tyhjä. + +-- Aika valehtelija olet, Anton Pafnutitsch; kyllähän teidät tunnetaan; +mihinkä sinä olisit rahasi pannut? Kotonasi elät kuin sika etkä huoli +vieraista ja nyljet talonpoikiasi -- osaathan sinä kyllä haalia kokoon. + +-- Te suvaitsette yhä laskea leikkiä, ystävä Kirila Petrovitsch, mutisi +Anton Pafnutitsch hymyillen, mutta mehän jo jumalauta poikkesimme +aineesta -- ja Anton Pafnutitsch alkoi painaa alas isännän pilkkaa +rasvasen palan kanssa. + +Kirila Petrovitsch jätti hänet ja kääntyi uuden ispravnikan puoleen, +joka ensi kertaa oli hänen vieraanaan ja istui pöydän toisessa päässä +opettajan vieressä. + +-- No, herra ispravnikka, osoittakaappas nyt rohkeuttanne ja ottakaa +kiinni Dubrovskij. + +Ispravnikka hölmistyi, kumarsi, hymyili, änkytti ja sai vihdoin +soperretuksi: kyllähän koetamme, teidän ylhäisyytenne. + +-- Hm, koetamme. Kauvan olette koettaneet, mutta ette mitään toimeen +saaneet. + +-- Se on totinen tosi, teidän ylhäisyytenne, vastasi peljästynyt +ispravnikka. + +Vieraat nauramaan. + +-- Rakastan tuota nuorukaista hänen avomielisyytensä tähden, sanoi +Kirila Petrovitsch. Mutta sääli tulee vanhaa ispravnikkaa Taras +Aleksejevitschiä. Jos häntä ei olisi poltettu, niin oltaisiin +paikkakunnalla siivommin. Mutta mitä kuuluu Dubrovskijsta? Missä hän on +viimeiseksi nähty? + +-- Minun luonani, Kirila Petrovitsch, kuului vastaukseksi kimakka +naisen ääni, viime tiistaina hän oli luonani päivällisillä. + +Kaikkein silmät kääntyivät Anna Savischna Globovaan, joka oli +jotenkin yksinkertainen leski, mutta josta kaikki pitivät hänen +vierasvaraisuutensa tähden. + +-- Tietäkäät, että minä kolme viikkoa sitten lähetin voutini viemään +kirjettä postiin Vanjuschkalleni. Poikaani en hemmoittele, enkä ole +tilaisuudessakaan hemmoitella, vaikka tahtoisinkin. Mutta +tietänettehän itse, että kaartin upseerin tulee elää säätynsä mukaan, +ja minä jaan kaikki tuloni hänen kanssaan. No, minä lähetin hänelle +kaksi tuhatta ruplaa, vaikka Dubrovskij usein tuli mieleeni, ja +ajattelin: kaupunki on lähellä, seitsemän virstan päässä, ehkä Jumala +varjelee. -- Illalla tulee voutini takaisin vaaleana, revittynä ja +ilman hevosia. Minä voivottamaan; mitä tämä on, mitä sulle on +tapahtunut? Hän valittamaan: hyvä ystävä Anna Savischna, rosvot +ryöstivät minut, hengen tuskin jättivät. Itse Dubrovskij oli siellä ja +aikoi hirttää minut, mutta sääli kuitenkin ja päästi; sitä vastoin vei +kaikki, hevosen ja rattaat. + +-- Minä olin kuolla; Herra Jumala! kuinka käy Vanjuschkani? Ei auttanut +mikään. Minä kirjoitin kirjeen, kerroin hänelle kaikki ja lähetin +siunaukseni ilman ainoatakaan kopeekkaa. + +-- Kului viikko ja toinenkin. Äkkiä tulee pihalleni vaunut. Joku +kenraali tahtoo tavata minua; tehkää hyvin. Luokseni tulee noin +kolmenkymmenen viiden vuoden vanha mies, tumma, mustatukkainen ja +parrakas -- oikea Kulnevin kuva, sanoo olevansa vähä niinkuin +miesvainajani Ivan Andrejevitschin ystävä ja virkatoveri; hän muka +matkusti tästä eikä voinut olla poikkeamatta mieheni lesken luo, kun +tiesi, että minä asun täällä. Minä kestitsin häntä Jumalan lahjoilla ja +puhelin sitä ja tätä, vihdoin Dubrovskijstakin. Minä kerroin suruni +hänelle. Kenraalini rypisti otsaansa. Se on kummallista, sanoi hän; +minä olen kuullut, ett'ei Dubrovskij hätyytä kaikkia, vaan joitakuita +rikkaampia, ja niittenkin kanssa vaan tekee tasajakoa, eikä +putipuhtaaksi ryöstä. Ja murhasta ei häntä kukaan soimaa; eiköhän siinä +liene erehdys? Käskekää kutsua voutinne. Mentiin hakemaan voutia. Hän +tuli. Nähtyään kenraalin hän hämmästyi. Kerroppas, veliseni, millä +tavalla Dubrovskij sinut ryösti, ja kuinka hän tahtoi sinut hirttää? +Voutini alkoi vapista ja heittäytyi kenraalin jalkojen juureen. Isä, +minä olen syyllinen, synti sai vallan -- minä valehtelin. Jos niin on, +vastasi kenraali, niin kerroppas rouvalle, kuinka kaikki oikein +tapahtui; minä kuuntelen. Vouti ei voinut tointua. No, mitä, jatkoi +kenraali; missä sinä kohtasit Dubrovskijn? Kahden männyn luona, isä, +kahden männyn luona. Mitä hän sinulle sanoi. Hän kysyi minulta, kenen +palvelija olen, mihin ja mitä varten menen. No, ja sitten. Sitten vaati +hän kirjeen ja rahat. Minä annoin hänelle kirjeen ja rahat. Ja hän? No +-- ja hän -- -- isä, minä olen syyllinen. No mitä hän teki? Hän antoi +minulle rahat ja kirjeen ja sanoi: mene Jumalan nimeen ja vie nämät +postiin. Oi, isä, minä olen syyllinen! Kyllä minä sinusta selvän teen, +sanoi kenraali uhkaavasti. Ja te, rouvaseni, käskekää etsiä tämän +varkaan arkusta ja antakaa hän minun käsiini, minä hänet opetan. Minä +aavistin, kuka hänen ylhäisyytensä oli. Minun ei auttanut ruveta +väittämään häntä vastaan. Kuskit sitoivat taloudenhoitajan ajopenkkiin, +rahat löydettiin; kenraali söi päivällistä luonani ja matkusti heti +pois vieden voudin mukanaan. Vouti löydettiin seuraavana päivänä +tammeen sidottuna ja revittynä, kuin niinipuu. + +Kaikki, ja etenkin neitoset, kuuntelivat ääneti Anna Savischnan +kertomusta. Monet neitosista salaa onnittelivat Dubrovskija, nähden +hänessä romantillisen sankarin. Niitten onnittelijain joukossa oli +etenkin Maria Kirilovna, innokas haaveksija, jonka Kadliff oli +täyttänyt salaisella pelolla. + +-- Ja sinä Anna Savischna luulet, että sinun luonasi oli itse +Dubrovskij? kysyi Kirila Petrovitsch. Entä jos erehdyt. En tiedä, kuka +oli vieraanasi, mutta Dubrovskij ei se kumminkaan ollut. + +-- Kuinka, hyvä ystävä, ett'ei se ollut Dubrovskij? kukahan sitten, +ellei juuri hän, pysäytä matkustavia ja rupea niitä tarkastelemaan? + +-- En tiedä, mutta ei ainakaan se ollut Dubrovskij. Minä tunsin hänet +lapsena enkä tiedä, jos hänen hiuksensa sen jälkeen ovat tulleet +mustiksi, silloin ne ainakin olivat kiharaiset ja vaaleat. Mutta +varmaan tiedän, että Dubrovskij on viittä vuotta Maschaani vanhempi ja +että hän siis on noin kahdenkymmenen kolmen, eikä kolmenkymmenen viiden +vuotias. + +-- Aivan niin, teidän ylhäisyytenne, huusi ispravnikka, minulla on +mukanani Vladimir Dubrovskijn tunnusmerkit paperilla. Niissä on selvään +sanottu, että hän on kahdenkymmenen kolmen vanha. + +-- Ah! huusi Kirila Petrovitsch, sattui paikalleen, lukekaappas ne, me +kuuntelemme. Jos hän tulee vastaamme, niin ei hän pakoon pääse. + +Ispravnikka otti taskustaan jotenkin likaisen paperikappaleen, levitti +sen ja alkoi lukea. Dubrovskijn entiset alustalaiset olivat +ilmoittaneet hänen tuntomerkkinsä: + +"Hän on 23 vuotias, keskikokoinen, kasvot hienot, parta ajeltu, silmät +tummanruskeat, hiukset tummat, nenä suora. Erityisiä tunnusmerkkejä ei +ole." + +-- Nekö vaan? kysyi Kirila Petrovitsch. + +-- Ne vaan, sanoi ispravnikka, pannen paperin kokoon. + +-- Toivotan onnea, herra ispravnikka; kas se vasta on paperi. Noitten +tuntomerkkien nojalla ei teidän ole viisasta etsiä Dubrovskija! Kukahan +ei olisi keskikokoinen, kenellä ei olisi tummia hiuksia, suoraa nenää +tai tummanruskeita silmiä? Lyönpä vetoa, että kolme tuntia peräkkäin +voit puhella itse Dubrovskijn kanssa tietämättä, kenen Jumala on +tiellesi johdattanut. Ovathan ne virkamiehemme aika viisaita. + +Ispravnikka pani rauhallisesti paperin taskuunsa sekä ryhtyi ääneti +hanhen ja kaalin kimppuun. Sillä välin kerkesivät palvelijat muutamia +kertoja käymään ympäri täyttämässä jokaisen vieraan lasin. Muutamia +pulloja viiniä avattiin ja nautittiin mielihyvällä samppanjan nimellä. +Kasvot alkoivat tulla punaisemmiksi, puhe äännekkäämmäksi, sekavammaksi +ja iloisemmaksi. + +-- Ei, jatkoi Kirila Petrovitsch, me emme enää saa sellaista +ispravnikkaa, kuin Taras Aleksejevitsch-vainaja oli; hän oli taitava ja +älykäs. Sääli, että poltettiin sellainen poika. Hänen kynsistään ei +olisikaan päässyt ainoakaan koko rosvojoukosta. Hän olisi pyydystänyt +kaikki viimeiseen mieheen, eikä itse Dubrovskijkaan olisi päässyt. +Taras Aleksejevitsch olisi ottanut kyllä häneltä rahoja, mutta ei häntä +itseäkään olisi päästänyt. Sellainen oli vainajan tapa. Mutta ei auta +mikään. Nähtävästi minun on ryhtyminen asiaan ja meneminen väkineni +rosvoja vastaan. Ensi työkseni on minun kerättävä kaksikymmentä miestä, +niin ne kyllä puhdistavat metsän rosvoista; väkeni ei ole arkaa, joka +mies tohtii käydä karhun kimppuun, ja rosvoja eivät he väistä. + +-- Onko karhunne terveenä, ystävä Kirila Petrovitsch? kysyi Anton +Pafnutitscb, muistaen samalla karvaisen toverinsa sekä muutamia +ilveitä, joitten uhrina hänkin kerran oli ollut. + +-- Nallen päivät ovat päättyneet, vastasi Kirila Petrovitsch, hän sai +kunniakkaan kuoleman vihollisen käden kautta. Tuolla on hänen +voittajansa! -- Kirila Petrovitsch osotti ranskalaista opettajaa. -- +Hän kosti puolestasi ... saanhan luvan mainita ... muistatko? + +-- Miksi en muistaisi, sanoi Anton Pafnutitsch, muistanpa hyvinkin. +Siis on nalle kuollut ... sääli on nallea, on jumal'auta sääli! kuinka +huvittava hän oli ja kuinka viisas! toista sellaista ei ole helppo +löytää. Mutta miksi mussiö tappoi hänet? + +Suurella mielihyvällä alkoi Kirila Petrovitsch kertoa ranskalaisensa +urotyötä, sillä hänelle sattui onnellinen tilaisuus kerskailla +kaikesta, mitä hänellä oli. Vieraat kuuntelivat uteliaisuudella +kertomusta nallen kuolemasta ja katselivat kummastuksella De Forgea, +joka ei epäillytkään, että kertomus koski hänen urhoollisuuttaan. Hän +istui vaan rauhallisesti paikallaan ja teki huomautuksia rieholle +kasvatilleen. + +Päivälliset, jotka olivat kestäneet lähes kolme tuntia, loppuivat +vihdoin. Isäntä pani käsiliinansa pöydälle, kaikki nousivat ja menivät +vierashuoneesen, jossa kahvi, kortit ja juomat, jotka olivat yhtä +mainiota lajia, kuin pöydässäkin, odottivat heitä. + + + + +Kymmenes luku. + + +Noin seitsemän aikaan illalla tahtoivat muutamat vieraat lähteä, mutta +punssin vaikutuksesta iloinen isäntä käski sulkea portit sekä ilmoitti, +ettei hän päästä ketään pois ennen aamua. + +Pian kajahteli soitanto, ovi avattiin saliin, -- ja tanssit alkoivat. +Isäntä istui lähimpäin tuttaviensa kanssa nurkassa tyhjentäen lasin +toisensa perässä ja ihaellen nuorien iloa. Vanhemmat naiset löivät +korttia. Kavaljeereja oli vähemmän kuin daameja, kuten ainakin +sellaisissa paikoissa, mihin ei ole majoitettu jotakin ulanilaista +brikaadia; kaikki mieshenkilöt, jotka osasivat tanssia, olivat +kutsutut. Opettaja oli ylinnä, kaikki neitoset halusivat tanssia hänen +kanssaan sekä tekivät sen keksinnön, että hänen kanssaan oli erittäin +keveä tanssia valssia. Muutamia kertoja pyöritti hän Maria Kirilovnaa +-- ja muut neitoset tekivät heistä ilkkuen havainnoita. Puoliyön aikana +käski väsynyt isäntä lopettaa tanssit, toimitti illallista ja meni itse +nukkumaan. + +Kirila Petrovitschin poistuttua tuli seurustelu vapaammaksi ja +vilkkaammaksi; kavaljeerit rohkenivat mennä istumaan naistensa viereen; +neitoset naureskelivat ja kuiskuttelivat vieruskumppaniensa kanssa; +koko aterian ajan puhelivat naiset kovalla äänellä. Herrat joivat, +väittelivät ja naureskelivat; sanalla sanoen illallinen oli erittäin +hupainen ja jätti jälkeensä paljon hauskoja muistoja. + +Oli kuitenkin eräs henkilö, joka ei ottanut osaa yhteiseen iloon. Se +oli Anton Pafnutitsch, joka synkkänä ja ääneti istui paikallaan, söi +hajamielisesti ja näytti hyvin rauhattomalta. Rosvojutut eivät antaneet +hänelle rauhaa, Me saamme pian nähdä, että hänellä oli täysi syy +pelätäkin. + +Anton Pafnutitsch, joka oli ottanut Jumalan todistajakseen siihen, että +punainen rahalipas oli tyhjä, ei valehdellut eikä tehnyt syntiä: +punainen lipas oli todellakin tyhjä. Hän oli pannut setelit, joita +siinä säilytti, nahkaiseen pussiin, jota aina piti paidan alla +rinnallaan. Tällä varokeinollaan sai hän johonkin määrään poistetuksi +epäluottamuksensa kaikkiin ihmisiin ja ainaisen pelkonsa. Mutta kun +hänen täytyi jäädä yöksi vieraasen taloon, pelkäsi hän, että hän saisi +sijansa jossakin yksinäisessä huoneessa, johonka varkaat helposti +voisivat hiipiä. Senpätähden etsi hän silmillään luotettavaa toveria ja +valitsi vihdoin De Porgen. Tämän ulkomuoto, joka ilmaisi voimaa, ja +urhoollisuus, jota hän oli osoittanut karhuhuoneessa, jota Anton +Pafnutitsch raukka ei kauhutta voinut muistella, päättivät vaalin. +Pöydästä noustua alkoi Anton Pafnutitsch hääriä nuoren ranskalaisen +ympärillä rykien ja yskien ja kääntyi vihdoin pyynnöllä hänen +puoleensa. + +-- Hm, hm, enkö minä voisi, mussiöö, olla yötä teidän kamarissanne, +sillä näethän... + +-- Que desire monsieur? kysyi De Forge, kumartaen kohtelijaasti. + +-- Äh, vahinko vaan! sinä mussiöö et vielä ole oppinut venättä. Sche +ve, muaa sche vu kusche, ymmärrätkö? + +-- Monseur, vous n'avez qu'á ordonner, vastasi De Forge. + +Anton Pafnutitsch, joka oli hyvin tyytyväinen ranskan taitoonsa, meni +heti valmistautumaan. + +Vieraat hyvästelivät ja jokainen meni omaan kammariinsa. Anton +Pafnutitsch meni opettajan kanssa sivurakennukseen. Yö oli pimeä. De +Forge kulki edellä lyhty kädessä, Anton Pafnutitsch hänen perässään +tuon tuostakin pidellen, oliko rahakukkaro vielä rinnallaan. + +Sivurakennukseen tultuaan sytytti opettaja kynttilän ja kumpikin alkoi +riisuutumaan. Anton Pafnutitsch käveli lattialla tarkastellen lukkoja ja +ikkunoita ja pudistellen päätään, kun tarkastus ei antanut hyviä +toiveita turvallisuudesta. Oven voi sulkea ainoastaan yhdellä +telineellä, eikä ikkunoissa ollut kahdenkertaisia puitteita. Hän aikoi +ruveta valittamaan siitä De Forgelle, mutta hänen ranskan taitonsa oli +riittämätön niin laajaperäiseen selitykseen. Ranskalainen ei ymmärtänyt +häntä, ja Anton Pafnutitschin täytyi jättää valituksensa. Heidän +vuoteensa olivat vastatusten, molemmat panivat maata ja opettaja +sammutti kynttilän. + +-- Purkua vu sammutta, purkua vu sammutta? huusi Anton Pafnutitsch, +liittäen vahingossa ranskaan omakielisiä sanojaan. -- Minä en voi +dormire pimeässä. + +De Porge ei ymmärtänyt hänen huudahduksiaan, toivotti vaan hyvää yötä. + +-- Kirottu mies! murisi Spitsin, käärien peittoa ympärilleen. Kuka +hänen käski kynttilän sammuttaa. Sitä pahempi. -- Minä en voi nukkua +ilman tulta. Mussiöö, mussiöö, jatkoi hän, sche ve avek vu parle. Mutta +ranskalainen ei vastannut, vaan alkoi pian kuorsata. + +-- Ranskalainen peto jo kuorsaa, ajatteli Anton Pafnutitsch, mutta minä +en saa unta silmiini: entä jos varkaat tulisivat sisään ovesta tai +ikkunasta, niin ei tuota petoa saisi tykin laukauksellakaan hereille. +Mussiöö, mussiöö! -- perkele vieköön sinut! + +Anton Pafnutitsch vaikeni. Väsymys ja viinin höyryt vihdoin voittivat +hänen pelkonsa. Hän alkoi uinua ja vaipui vihdoin syvään uneen. + +Hän heräsi ihmeellisellä tavalla. Unen läpitse tunsi hän, että joku +hiljaa tarttui hänen paidankaulukseensa. Anton Pafnutitsch avasi +silmänsä ja näki kuun vaaleassa aamuvalossa edessään De Porgen. +Ranskalaisella oli toisessa kädessään taskupistooli ja toisella +irroitti hän kukkaroa. Anton Pafnutitsch meni tainnuksiin. + +-- Kes ke se, mussiöö, kes ke se? sopersi hän vihdoin vapisevalla +äänellä. + +-- Hiljaa, suu kiinni! vastasi opettaja puhtaalla venäjänkielellä: +hiljaa! -- taikka olette hukassa. Minä olen Dubrovskij. + + + + +Yhdestoista luku. + + +Lukijan luvalla palaamme tapauksiin, jotka sattuivat ennen +äskenmainittuja ja joista emme vielä ole ehtineet puhumaan. + +Kestikievaritalossa, josta me jo olemme maininneet, istui rauhallinen +ja vaatimaton mies. Hän oli joko aateliton tai muukalainen, s.o. +henkilö, joka ei saa ääntään kuultavaksi majapaikoissa. Hänen +ajopelinsä olivat pihalla odottaen rasvaamista. Siinä oli pieni +matkalaukku, joka todisti omistajansa vähävaraisuutta. Matkustaja ei +pyytänyt kahvia eikä teetä, vaan katseli ikkunasta, vihellellen emännän +suureksi mielipahaksi, emännän, joka oli toisessa huoneessa. + +-- No nyt Jumala lähetti pillipiiparin, jupisi hän puoli-ääneen, äh, +yhä vaan viheltää, jospa jo herkeisikin. + +-- No mitä pahaa se on, antaa hänen viheltää, sanoi kestikievari. + +-- No, mitä pahaa? intti vihastunut akka; etkö huomaa tunnusmerkkejä? + +-- Mitä tunnusmerkkejä? Ettäkö viheltäjillä ei ole rahaa? Äh, +Pahomovna, viheltäkööt tai ei, mutta rahaa ei ole, kun ei ole. + +-- Päästä sinä vaan hänet, Sidoritsch. Sinulla näkyy olevan halu pettää +hänet. Anna hänelle hevoset ja menköön hän hiiteen. + +-- Odottakoon hän vaan, Pahomovna; tallissa on kaikkiaan kolme +kolmivaljakkoa, neljännen tarvitsee levätä. Ajatteleppas, jos tulee +hyviä matkustajia; minä en tahdo omalla päälläni vastata ranskalaisen +edestä. Hei! tuolla onkin jo! tuolla tulee! He, he, he, ja kuinka +nopeasti ajaa; eihän vaan liene joku kenraali? + +Vaunut pysähtyivät rappujen eteen. Palvelija hyppäsi ajopenkiltä, avasi +oven ja samassa nuori mies, puettuna sotilaan päällystakkiin ja +valkeaan lakkiin, astui kestikievarin luo. Hänen perässään toi +palvelija sisään pienen lippaan, jonka pani ikkunalle. + +-- Hevosia! huusi upseeri käskevällä äänellä. + +-- Heti! vastasi kestikievari, entäs passi. + +-- Minulla ei ole passia. Minä matkustan sivullepäin... Etkö tunne +minua?! + +Kestikievari juoksi nopeasti kiirehtimään kyytimiehiä. Nuori mies alkoi +kävellä pitkillä askelilla huoneessa, meni toiseen huoneesen ja kysyi +hiljaa emännältä: "kuka tuo matkustaja on?" + +-- Jumalako sen tiesi, vastasi emäntä, joku ranskalainen kai; jo +viidettä tuntia on hän odottanut hevosia ja vihellellyt. Alkaa jo +suututtamaan tuo kirottu. + +Nuori mies alkoi puhua matkustajan kanssa ranskaa. + +-- Mihinkä suvaitsette matkustaa? kysyi hän. + +-- Läheiseen kaupunkiin, vastasi ranskalainen. Sieltä matkustan erään +tilanomistajan luo, joka näkemättään minua on ottanut minut +palvelukseensa. Minä aioin jo tänään olla paikalla, mutta herra +kestikievari on näemmä päättänyt toisin. Tässä maassa on vaikea saada +hevosia, herra upseeri. + +-- Kenen tilanomistajan luo te ai'otte? kysy upseeri. + +-- Troekurovin, vastasi ranskalainen. + +-- Troekurovin? Millainen mies se Troekurov on? + +-- Ma foi, monsieur. Minä olen kuullut hänestä vähän hyvää. Sanovat, +että hän on ylpeä ja itsepintainen herra, ankara käytöksessään +kotoväkeään kohtaan, jotta kukaan ei voi miellyttää häntä, jotta kaikki +vapisevat kuullessaan hänen nimensä, jott'ei hän opettajiakaan (avec +les Outschitels) kursaile. + +-- Armahda! ja te tahdotte mennä sellaisen hirviön luokse? + +-- Mikäs auttaa, herra upseeri? Hän tarjoo minulle hyvän palkan, 3000 +ruplaa vuodessa ja vapaan ylöspidon. Ehkä minä tulen onnellisemmaksi +muita. Minulla on vanha äiti. Puolen palkastani lähetän hänelle; +toisesta puolesta voin viidessä vuodessa koota pienen pääoman, joka on +välttämätön, kun tahdon tulla kenestäkään riippumattomaksi -- ja +silloin, bon soir, menen Pariisiin ja ryhdyn siellä kauppatoimiin. + +-- Tunteeko teitä kukaan Troekurovin talossa? kysyi upseeri. + +-- Ei kukaan. Hän kirjoitti minut Moskovasta erään ystävänsä +välityksellä, jonka kokki oli minun kansalaiseni; tämä suositti minua. +Tietäkää, että minun ei pitänyt valmistua opettajaksi, vaan +sokurileipuriksi; mutta minulle sanottiin, että teidän maassanne +opettajan toimi ei ole edullisempaa... + +Upseeri vaipui ajatuksiinsa. -- Kuulkaa, keskeytti hän, mitä jos tuon +tulevaisuutenne sijasta teille tarjottaisiin 10,000 ruplaa käteisessä +rahassa sillä ehdolla, että te heti matkustaisitte Pariisiin. + +Ranskalainen katseli kummastuneena upseeria, hymyili ja pudisti +päätään. + +-- Hevoset ovat valmiina! huusi sisääntullut kestikievari. Palvelija +vakuutti samaa. + +-- Heti, vastasi upseeri. Menkää ulos hetkeksi. (Kestikievari ja +palvelija menivät). Minä en tee pilaa, jatkoi hän ranskaksi; 10,000 +ruplaa voin antaa teille. Tarvitsen ainoasti teidän paperinne ja +vaadin, että menette pois. Samassa aukasi hän lippaan ja otti siitä +muutamia setelipakkoja. + +Ranskalainen räpytteli silmiään. Hän ei tiennyt, mitä ajattelisi. -- +Että menisin pois ... minun paperini, kertoi hän kummastellen. No +tuossa on paperini ... mutta te teette pilaa? Mitä te teette +papereillani? + +-- Se ei ole teidän asianne. Minä kysyn: suostutteko, vai ette? + +Ranskalainen, joka ei vieläkään uskonut korviaan, ojensi paperinsa +nuorelle upseerille, joka silmäili ne nopeasti läpitse. + +-- Teidän passinne ... hyvä; suosituskirje -- katsotaanpas; papinkirja +-- mainiota. No tuossa on rahanne, menkää takaisin. Hyvästi. + +Ranskalainen oli kuin puusta pudonnut. Upseeri palasi takaisin. + +-- Minä olin unohtaa tärkeimmän asian; antakaa kunniasananne, että tämä +jää vaan meidän salaisuudeksemme -- kunniasananne! + +-- Kunniasanani annan, vastasi ranskalainen. Mutta mitä teen minä ilman +papereita? + +-- Ilmoittakaa ensimmäisessä kaupungissa, että Dubrovskij on ryöstänyt +teidät. Teitä uskotaan ja annetaan teille tarpeelliset todistukset. +Hyvästi, Jumala suokoon, että pian pääsisitte Pariisiin ja tapaisitte +äitinne terveenä. + +Dubrovskij meni ulos, istui vaunuihin ja lähti. Kestikievari katseli +ikkunasta, ja kun vaunut olivat menneet, kääntyi hän vaimoansa päin ja +huusi: + +-- Pahomovna! tiedätkö mitä? ettei tuo vaan ollut Dubrovskij. + +Emäntä hyökkäsi ikkunalle, mutta se oli jo myöhäistä, Dubrovskij oli jo +kaukana. Hän rupesi torumaan miestään. + +-- Etkö ollenkaan pelkää Jumalaa, miks'et sanonut sitä minulle ennen, +minä olisin edes saanut nähdä Dubrovskijn, mutta nyt saat odottaa, että +hän enää palaa. Sinulla ei ole omaatuntoa, oikein ilman omaatuntoa +olet. + +Ranskalainen seisoi kuin puusta pudonnut. Puhelu upseerin kanssa, +rahat, kaikki tuntui unennäöltä. Mutta setelipakat olivat hänen +taskussaan ja vakuuttivat kauniisti, että tuo ihmeellinen tapaus oli +todellakin tapahtunut. + +Hän päätti ottaa hevoset kaupunkiin. Kyytimies ajoi käyden ja vasta +yöllä saavuttiin kaupunkiin. + +Saatuansa ranskalaisen paperit tuli Dubrovskij rohkeasti, kuten jo +olemme nähneet, Troekurovin luo ja jäi asumaan hänen taloonsa. Olkootpa +hänen aikeensa mitkä tahansa (jälkeenpäin saamme ne tietää) mutta hänen +käytöksessään ei ollut mitään moitittavaa. Tosi on, että hän sangen +vähän huolehti pienen Saschan kasvatuksesta, antoi hänelle täyden +vapauden mellastella, eikä ankarasti kuulustellut läksyjä, jotka olivat +vaan annetut muodon vuoksi. Sitävastoin seurasi hän suurella +ahkeruudella Maria Kirilovnan musikaalisia edistyksiä ja usein +tuntikausia istui hänen kanssaan pianon ääressä. Kaikki rakastivat +nuorta opettajaa: Kirila Petrovitsch hänen rohkeutensa ja ketteryytensä +tähden metsästyksessä, Maria Kirilovna hänen loppumattoman intonsa ja +orjamaisen huomaavaisuutensa tähden, Sascha sentähden, että tämä ei +välittänyt hänen kujeistaan ja palvelijat taas hänen hyvyytensä ja +anteliaisuutensa tähden, joka silminnähtävästi ei ollut sopusoinnussa +hänen asemansa kanssa. Itse hän näytti olevan kiintynyt koko perheesen +ja piti itseään jo sen jäsenenä. + +Tuon muistettavan juhlan ja sen ajan välillä jolloin hän oli astunut +opettajatoimeensa, oli kulunut noin kuukausi, eikä kukaan aavistanut, +että tuossa nuoressa, rauhallisessa ranskalaisessa piili hirveä rosvo, +jonka nimi herätti kauhua kaikissa ympäristön aatelisissa. Koko tänä +aikana ei Dubrovskij poistunut Pokrovskojesta, mutta puheet hänen +rosvoilemisestaan eivät silti tauonneet, kiitos siitä kylien +asukkaitten luovalle mielikuvitusvoimalle, tai ehkä hänen joukkonsa oli +toimessaan, vaikka päällikkö olikin poissa. Kun Dubrovskij oli samassa +huoneessa yötä miehen kanssa, jota hän voi pitää persoonallisena +vihollisena niin ei hän voinut vastustaa kiusausta. Hän tiesi, että +tällä oli rahoja ja päätti ottaa ne. Me olemme jo nähneet, kuinka hän +hämmästytti Anton Pafnutitsch-raukan muuttamisellaan opettajasta +rosvoksi. + +Ranskalainen käski seisauttamaan hevoset jo ennen tullia, jossa vahdin +sijasta oli vaan rappeutunut vahtikoppi, astui ajopeleistä ja läksi +astumaan jalan koeteltuaan merkeillä selittää ajomiehelle, että hän +lahjoittaa ajopelit ja matkalaukkunsa tälle juomarahoiksi. Ajomies +hämmästyi yhtä paljon hänen antelijaisuudestaan, kuin itse ranskalainen +oli hämmästynyt Dubrovskijn tarjouksesta. Tästä anteliaisuudesta +ajomies kuitenkin päätti, että "saksalainen" oli tullut hulluksi, +kiitti syvästi kumarrellen häntä ja piti parempana olla menemättä +kaupunkiin asti, vaan palata erääseen tunnettuun huvittelupaikkaan, +jonka isäntä oli hänen ystävänsä. Täällä vietti hän koko yön ja palasi +vasta seuraavan päivän aamuna paljailla hevosilla ilman ajopeliä ja +matkalaukkua kotiinsa kasvot pöhistyneinä ja silmät punaisina. + + + + +Kahdestoista luku. + + +Kului muutamia päiviä ilman mainittavampaa tapausta. Pokrovskojen kylän +asukkaitten elämä oli yksitoikkoista. Kirila Petrovitsch kävi joka +päivä metsästämässä; lukeminen, kävelyt ja musikaaliset harjoitukset +veivät Maria Kirilovnan ajan, etenkin musiikkitunnit. Hän tunsi, että +hänen sydämensä oli tullut eriskummalliseksi ja tunnusti suureksi +harmikseen, että se ei ollut välinpitämätön nuoren ranskalaisen +suhteen. Ranskalainen taas puolestaan ei mennyt kunnioituksen eikä +ankaran säädyllisyyden rajojen ylitse ja rauhoitti sillä tytön ylpeyttä +ja pelokkaita epäluuloja. Yhä suuremmalla luottavaisuudella antautui +tyttö tunteittensa valtaan. Hän ikävöitsi De Forgea, kun tämä oli +poissa, ja tämän seurassa ollessaan hänellä aina oli puhelemista De +Porgen kanssa. Hän kyseli tämän mielipidettä kaikessa ja oli aina samaa +mieltä tämän kanssa. Ehkä tyttö ei ollutkaan vielä oikein rakastunut, +mutta niin lähellä hän oli kuitenkin, että ensimmäisessä kommelluksessa +tai äkkinäisessä onnen käänteessä lemmen liekin täytyi leimahtaa hänen +sydämessään. + +Kerran kun Maria Kirilovna tuli saliin, jossa opettaja odotti häntä, +niin huomasi hän kummakseen, että tämän vaaleilla kasvoilla oli jokin +levottomuuden ilme. Hän avoi pianon ja soitti muutamia kappaleita. +Dubrovskij taas valitellen päätään kipeäksi pyysi anteeksi sekä +keskeytti oppitunnin. Sulkeissaan nuottikirjoja antoi hän tytölle salaa +kirjelipun. Kerkeämättä ajattelemaan otti Maria Kirilovna sen, mutta +katui samassa silmänräpäyksessä. Dubrovskij ei enää ollut salissa. +Maria Kirilovna meni huoneesensa, avoi kirjeen ja luki seuraavan: + +"Tulkaa tänään kello seitsemän puron luo lehtimajaan, minun täytyy +välttämättömästi saada puhua kanssanne". + +Tämä herätti tytössä kiihkeän utelijaisuuden. Hän oli jo kauvan +odottanut tunnustusta toivoen ja peljäten samassa sitä. Hänen olisi +ollut hupaista kuulla vahvistusta siihen, jota aavisti, mutta toiselta +puolen tunsi hän, että hänelle oli sopimatonta kuulustella tuollaista +ilmoitusta mieheltä, jonka ei säätynsä tähden koskaan olisi pitänyt +toivoman saavansa hänen kättään. Hän päätti kuitenkin mennä +yhtymäpaikkaan ja vapisi samalla. Millä tavalla hän ottaisi vastaan +opettajan tunnustuksen, ylimysmäisellä muuttumuksellako, vaiko +lupaamalla vaan ystävyyttään, tai iloisella pilalla, vai äänettömällä +osanottavaisuudellako? Sillä välin hän ehtimiseen katsoi kelloa. Tulet +sytytettiin. Kirila Petrovitsch istui pelaamaan vierailevain +naapuriensa kanssa. Pöytäkello löi neljännestä vailla seitsemän -- -- +ja Maria Kirilovna meni hiljaa portille, katseli joka taholle +ympärilleen ja juoksi puutarhaan. + +Ilta oli pimeä ja taivas pilvien peitossa. Parin askeleen päässä ei +voinut eroittaa mitään. Mutta Maria Kirilovna kulki pimeässä sen +tuttuja polkuja ja oli pian lehtimajan luona. Täällä pysähtyi hän +rauhoittuakseen ja tullakseen Dubrovskijn eteen tyynimielisenä ja +hätäilemättömänä. Mutta Dubrovskij olikin jo hänen edessään. + +-- Kiitän teitä, sanoi hän hiljaisella äänellä, että noudatitte +pyyntöäni. Olisin tullut epätoivoon, jos ette olisi suostunut. + +Maria Kirilovna vastasi valmistamallaan tavalla: + +-- Minä toivon, ett'ette saata minua katumaan hyväntahtoisuuttani. + +Dubrovskij oli vaiti ja, kuten näytti, koetti hillitä tunteitaan. + +-- Asianhaarat vaativat ... minun täytyy jättää teidät, sanoi hän +vihdoin, ehkä te pian kuulette ... mutta ennenkuin eroamme pitää minun +itse ilmaista itseni teille. + +Maria Kirilovna ei vastannut mitään. Näissä sanoissa luuli hän olevan +esipuheen tunnustukseen. + +-- Minä en ole se, joksi te minua luulette, jatkoi Dubrovskij, minä en +ole ranskalainen De Forge -- minä olen Dubrovskij. + +Maria Kirilovna huudahti. + +-- Jumalan tähden, älkää peljätkö; teidän ei tarvitse peljätä minun +nimeäni. Niin, minä olen se onneton, jolta isänne ryösti leivän ja +jonka hän ajoi isänsä talostaan sekä pakotti rosvoamaan maanteillä. +Mutta teidän ei tarvitse peljätä minua ei itsenne eikä hänen +tähtensäkään. Kaikki on päättynyt -- minä olen antanut hänelle +anteeksi. Ensimmäisen verityöni olisi pitänyt kohdata häntä. Minä +kävelin hänen talonsa ympärillä määräten paikan, josta tulipalon +pitäisi leimahtaman, etsien tien hänen makuuhuoneesensa ja ajatellen, +mitenkä sulkisin häneltä tien pakoon pääsemästä. Samassa menitte te +sivutseni, kuten taivaan enkeli, ja sydämeni leppyi. Minä ymmärsin, +että talo, jossa te asutte, on pyhä, ja ett'ei yksikään, joka on teidän +verisukulaisenne, kuulu minun kiroukseni alle. Minä luovuin kostosta, +kuten hulluudesta. Päivät pitkät kävelin minä Pokrovskojen puutarhain +seutuvilla toivossa nähdä kaukaa teidän valkean pukunne. Kun te olitte +varomattomasti kävelyretkillänne, niin minä seurasin teitä hiipien +pensaalta toiselle onnellisena mielessäni, että suojelen teitä, että +teillä ei ole vaaraa siellä, missä minä salaisesti oleskelen. Vihdoin +tuli tilaisuus -- minä tulin asumaan taloonne. Nämät kolme viikkoa ovat +olleet minulle onnen päiviä; ja niitten muisto on tekevä vastaisen +elämäni katkeraksi... Tänään sain minä sanan, jonka jälkeen minun on +mahdoton enää jäädä. Minä erkanen teistä tänään, heti paikalla... Mutta +sitä ennen täytyi minun ilmoittaa itseni teille, jott'ette kiroisi +minua ettekä halveksisi. Muistelkaa joskus Dubrovskija. Tietäkää, että +hän oli syntynyt toista tarkoitusta varten, että hänen sielunsa ymmärsi +rakastaa teitä, ettei koskaan... + +Samassa kuului kimakka vihellys ja Dubrovskij vaikeni. Hän tarttui +tytön käteen ja painoi sen tulisille huulilleen. Taas kuului vihellys. + +-- Hyvästi, sanoi Dubrovskij, minua kutsutaan. Yksi ainoa minuutti voi +saattaa minut perikatoon. + +Hän meni... Maria Kirilovna seisoi liikkumatta. Dubrovskij palasi ja +otti uudestaan häntä kädestä. + +-- Jos teitä joskus kohtaa onnettomuus, ettekä keltään voi odottaa apua +eikä suojaa, niin lupaatteko siinä tapauksessa kääntyä minun puoleeni, +vaatia minulta kaikkea pelastustanne varten? Lupaatteko käyttää minun +apuani? + +Maria Kirilovna oli ääneti ja itki. Vihellys kuului kolmannen kerran. + +-- Te murratte sydämeni! huusi Dubrovskij, minä en jätä teitä, +ennenkuin vastaatte. Lupaatteko tai ei? + +-- Lupaan, kuiskasi tyttö-raukka. + +Monet tunteet riehuivat Maria Kirilovnassa, kun hän palasi puutarhasta. +Hänestä näytti, että pihalla oli paljon väkeä, portaiden edessä oli +kolmivaljakko, ihmiset juoksivat ja koko talo oli liikkeessä. Kaukaa +kuuli hän Kirila Petrovitschin äänen ja kiirehti huoneesensa peläten, +että hänen poissa-olonsa huomataan. Salissa kohtasi hänet Kirila +Petrovitsch; vieraat ympäröivät tuon tutun ispravnikkamme ja tekivät +hänelle kysymyksiä. Ispravnikka, joka oli matkapuvussa ja aseissa +kiireestä kantapäähän asti, vastasi salaperäisellä ja epävarmalla +tavalla. + +-- Missä sinä olit, Mascha, kysyi Kirila Petrovitsch, näitkö herra De +Forgea? + +Töin tuskin voi Mascha vastata kieltävästi. + +-- Ajatteleppas, kun ispravnikka tuli vangitsemaan häntä ja vakuuttaa, +että hän on itse Dubrovskij. + +-- Kaikki tunnusmerkit, teidän ylhäisyytenne, vastasi ispravnikka +kohtelijaasti. + +-- Oh, veliseni, keskeytti Kirila Petrovitsch, mene nyt +tunnusmerkkeinesi, sinä tiedät minne. Minä en anna ranskalaistani +sinulle, ennenkuin itse olen tutkinut asiaa. Miten voi uskoa Anton +Pafnutitschin sanoihin, tuon pelkurin ja moukan juttuihin. Hänestä +näytti, että opettaja tahtoi rosvota hänet; miks'ei hän sitten samana +aamuna maininnut minulle siitä sanaakaan... + +-- Ranskalainen peljätti häntä, teidän ylhäisyytenne, vastasi +ispravnikka, ja pakotti hänet vannomaan, että on ääneti. + +-- Lörpötyksiä, päätti Kirila Petrovitsch, kohta minä selvitän kaikki. +Missä on opettaja? kysyi hän sisään tulleelta palvelijalta. + +-- Häntä ei mistään löydy, vastasi palvelija. + +-- No, hakekaa häntä! huusi Troekurov, joka jo alkoi epäillä. + +-- Näytäppäs niitä mainioita tunnusmerkkejäsi, sanoi hän ispravnikalle, +joka heti antoi paperin. + +-- Hm, hm, 23 vuotta j.n.e. Niin se on, mutta ei se vielä mitään +todista. Entäs opettaja? + +-- Ei löydetä, oli taas vastaus. + +Kirila Petrovitsch alkoi jo tulla rauhattomaksi. Maria Kirilovna ei +ollut elävän eikä kuolleen näköinen. + +-- Sinä olet vaalea, Mascha, huomautti isä, sinut peljätettiin. + +-- Ei isä, vastasi Mascha, päätäni vaan särkee. + +-- Mene, Mascha, huoneesesi ja rauhoitu. + +Mascha suuteli isänsä kättä ja meni kiiruimmiten huoneesensa. Siellä +heittäytyi hän vuoteelle ja alkoi itkeä saaden hermoheikkoisuuden +kohtauksen. Palvelijattaret juoksivat hänen luokseen, riisuivat hänet +ja saivat töintuskin virvoitetuksi kylmällä vedellä ja kaikilla +mahdollisilla lääkkeillä. Hän asetettiin levolle ja pian vaipui hän +uneen. + +Ranskalaista ei löydetty. Kirila Petrovitsch käveli edestakaisin +laattialla ja vihelsi tuimaan: "_Voiton huudot kaikukohot_". Vieraat +kuiskailivat keskenään; ispravnikka näytti konnalta; ranskalaista ei +löytynyt. Ehkä oli päässyt piiloon saatuaan varoituksen. Mutta keltä ja +kuinka? se jäi salaisuudeksi. + +Kello löi yksitoista, eikä kenenkään mieleen tullut nukkuminen. Vihdoin +sanoi Kirila Petrovitsch vihaisesti ispravnikalle: + +-- No mitä? ethän vaan aikone aamuun asti tänne jäädä; ei minun taloni +ole mikään kestikievari. Ei sinun sukkeluudellasi Dubrovskija saada +kiinni, jos tuo olikin Dubrovskij. Mene kotiisi ja ole vast'edes +nopeampi. Ja jo on teidänkin aikanne mennä kotiin, jatkoi hän, kääntyen +vieraisiin. Käskekää valjastaa; minä tahdon nukkua. + +Näin epäkohtelijaasti jätti Troekurov vieraillensa hyvästi. + + + + +Kolmastoista luku. + + +Joitakuita aikoja kului ilman mitään merkillisempää tapausta. Mutta +seuraavan kesän alussa sattui suuria mullistuksia Kirila Petrovitschin +talossa. + +Kolmenkymmenen virstan päässä oli rikkaan ruhtinaan Vereiskijn tilus. +Ruhtinas oli pitkät ajat oleskellut ulkomailla; hänen omaisuuttaan oli +sillä välin hoitanut viraltaan eronnut majuuri, eikä mitään yhteyttä +ollut olemassa Pokrovskojen ja Arbatovin välillä. Mutta toukokuun +lopussa palasi ruhtinas ulkomailta ja tuli kyläänsä, jota hän ei vielä +koskaan ollut nähnyt. Kun hän oli tottunut seuraelämään, niin ei hän +voinut kärsiä yksinäisyyttä, jonkatähden hän jo kolmantena päivänä +tulonsa jälkeen meni päivällisille Troekuroville, jonka kanssa oli +joskus ollut tuttava. + +Ruhtinas oli noin viidenkymmenen vuotias, mutta hän näytti paljoa +vanhemmalta. Hekumallinen elämä oli turmellut hänen terveytensä ja +painanut siihen pysyväisen leimansa. Siitä huolimatta oli hänen +muotonsa kaunis ja huomiota herättävä, ja tottumuksensa seuraelämään +teki hänet miellyttäväksi etenkin naismaailmassa. Hän tarvitsi aina +seuraa, ja aina hänen oli ikävä. Kirila Petrovitsch oli sangen +tyytyväinen hänen vierailuunsa, pitäen sitä kunnioituksen merkkinä +sellaiselta mieheltä, joka tunsi maailmaa. Tavallisuutensa mukaan +näytteli Kirila Petrovitsch tälle laitoksiaan sekä vei hänet +koirakartanoonsakin. Mutta tuskin oli ruhtinas saanut keuhkoihinsa +koirakartanon ilmaa, kun hän jo kiirehti lähtöä täältä, pusertaen +nenäänsä hajuvesiin kastetulla nenäliinallaan. Eipä vanha puutarhakaan +leikattuine lehmuksineen, nelikulmaisine lammikkoineen ja säännöllisine +käytävineen miellyttänyt häntä. Hän rakasti englantilaisia puutarhoja +ja niin kutsuttua luontoa, mutta ylisteli näitä kuitenkin ja oli +ihailevinaan. Palvelija tuli ilmoittamaan, että pöytä oli katettu. +Mentiin päivällisille. Ruhtinas onnahti vähän, väsynyt kun oli +kävelymatkastaan, sekä katui jo, että oli tullutkaan vierailemaan. + +Mutta salissa kohtasi heidät Maria Kirilovna -- ja vanha naisten ystävä +ihastui hänen kauneudestaan. Troekurov pani vieraansa istumaan Maschan +viereen. Ruhtinas innostui Maschan läheisyydessä, tuli iloiseksi ja +onnistui muutamia kertoja kiinnittää tytön huomio viehättäviin +kertomuksiinsa. Päivällisen jälkeen ehdotti Kirila Petrovitsch, että +mentäisiin ratsastamaan, mutta ruhtinas esteli näyttäen samettisia +jalkineitaan ja puhuen leinistään. Hän ehdotti ajelua vaunuissa, +jott'ei olisi tarvinnut jättää suloista kaunotartaan. Hevoset +valjastettiin. Ukot ja kaunottaremme istuivat vaunuihin ja läksivät +ajelemaan. Puhe ei loppunut. Maria Kirilovna kuunteli ihastuksella +snuren-maailman miehen imartelevia ja iloisia puheita. Mutta yht'äkkiä +kääntyi Vereiskij Kirila Petrovitschiin ja kysyi: + +-- Mitä tuo palanut rakennus merkitsee, ja kelle se kuuluu? + +Kirila Petrovitsch rypisti otsaansa. Muistot jotka palanut rakennus +hänessä herätti, olivat hänelle vastenmieliset. Hän vastasi, että maa +on nyt hänen ja että se ennen oli kuulunut Dubrovskijlle. + +-- Dubrovskijlle? kertasi Vereiskij, kuinka, tuolle kuuluisalle +rosvolleko? + +-- Hänen isälleen, vastasi Troekurov, no, hänen isänsäkin oli +tavallinen rosvo. + +-- Mihinkäs meidän Rinaldomme on joutunut? Onko hän kiinni ja onko hän +vielä elossa? + +-- Elossa ja vapaana. No, ruhtinas, Dubrovskij on kai käynyt sinunkin +luonasi? + +-- Niin viime vuonna; hän on jotakin polttanut ja ryöstänyt. Eikö +totta, Maria Kirilovna, että olisi ollut hauskaa lähemmin tutustua tuon +romantillisen sankarin kanssa. + +-- Mitä hauskaa! huusi Troekurov. Mascha on tuttava hänen kanssaan. +Koko kolme viikkoa opetti Dubrovskij hänelle musiikkia eikä, Jumalan +kiitos, ottanut mitään tunneistaan. + +Ja nyt alkoi Kirila Petrovitsch kertoa ranskalaisesta valeopettajasta. +Maria Kirilovna oli kuin tulisilla hiilillä. Vereiskijn mielestä oli +tämä kaikki erittäin kummallista ja hän kuunteli suurella tarkkuudella, +mutta muutti kuitenkin keskustelun. Ajelulta palattuaan käski hän +valjastaa omat hevosensa ja, huolimatta Kirila Petrovitschin +innokkaista pyynnöistä jäämään yöksi, matkusti pois heti teen jälkeen. +Sitä ennen pyysi hän kuitenkin Kirila Petrovitschia tulemaan Maria +Kirilovnan kanssa luoksensa vieraille, ja tuo ylpeä Troekurov suostui. +Hän piti näet ruhtinas Vereiskijä jossakin määrässä itsensä vertaisena, +koska tällä oli suuri omaisuus, kolmetuhatta kotona syntynyttä orjaa ja +kaksi kunniamerkkiä. + + + + +Neljästoista luku. + + +Kaksi päivää ruhtinaan vierailun jälkeen lähti Kirila Petrovitsch hänen +luokseen vieraisiin tyttärensä kanssa. Lähestyessään tämän tiluksia ei +Kirila Petrovitsch voinut olla ihmettelemättä talonpoikien puhtaita ja +hupaisennäköisiä asunnoita ja kivistä herrastaloa, joka oli rakennettu +englantilaisen linnan malliin. Talon edessä oli viheriäinen niitty, +jolla muutamia sveitsiläisiä lehmiä oli käymässä kellot kaulassa. Avara +puisto ympäröitsi koko talon. Portaitten edessä kohtasi isäntä +vieraansa sekä tarjosi kätensä nuorelle kaunottarelle. He tulivat +komeaan saliin, jossa pöytä oli katettu kolmelle henkilölle. Ruhtinas +vei vieraansa ikkunan ääreen, josta oli hurmaava näköala. Siinä virtasi +hiljalleen Volga, jolla vilisi lastatuita lotjia valkeine purjeineen +sekä kalaveneitä, joita sattuvasti kyllä nimitetään "sielunvaaroiksi". +Toisella rannalla oli kukkuloita ja peltoja; muutamat kylät antoivat +vielä ympäryställe viehättävän, vilkkaan näön. + +Senjälkeen mentiin katsomaan taulugalleriaa, jonka ruhtinas oli +hankkinut ulkomailla. Ruhtinas puheli Maria Kirilovnalle taulujen +arvosta ja merkityksestä sekä kertoi taiteilijain elämäkertoja. Hän +huomautti taulujen puutteista ja eduista, puhuen taiteellisesti ja +kuvaannollisesti eikä taiteentuntijan kylmällä, kaavan-omaisella +tavalla. Maria Kirilovna kuunteli mielihyvällä häntä. Mentiin +päivällisille. Troekurov oli täysin tyytyväinen Amphitryoninsa +viineihin ja hänen kokkinsa laitoksiin, eikä Maria Kirilovnakaan +tuntenut mitään huomautettavaa eikä jäykkyyttä tämän miehen seurassa, +jonka hän vasta toisen kerran näki. Päivällisen jälkeen ehdotti isäntä +vieraille, että mentäisiin puutarhaan. + +Lehtimajassa siellä joivat he kahvia. Tämä lehtimaja oli leveän järven +rannalla, jossa siellä täällä oli joku saari. Äkkiä kajahti suloinen +soitanto ja seitsensoutoinen vene laski rannalle ihan lehtimajan +viereen. Mentiin järvelle ja soudeltiin saarien ympärillä sekä noustiin +maallekin muutamiin. Eräällä saarella oli marmorinen kuvapatsas, +toisella yksinäinen luola, kolmannella muistomerkki salaperäisine +kirjoituksineen, joka heti herätti Maria Kirilovnan naisellisen +utelijaisuuden ylimmilleen. Hän kysyi ruhtinaalta kirjoitusten +merkitystä, mutta tämän kohtelijaat selitykset eivät tyydyttäneet +häntä. Aika lensi nopeaan, huomaamatta. Alkoi hämärtää. Kun ruhtinas +huomasi, että alkoi tulla kalpea ja kaste lanketa, kiiruhti hän kotiin +palaamista. + +Siellä jo tee odotti heitä. Ruhtinas pyysi Maria Kirilovnan tekemään +emännän tehtävät vanhanpojan talossa. Maria Kirilovna kaasi teetä +kuunnellen samassa tuon viehättävän lörpöttelijän loppumattomia +laverruksia. Yht'äkkiä kuului laukaus ja raketti valaisi seudun... +Ruhtinas toi Maria Kirilovnalle saalin ja kutsui häntä ja Troekurovia +balkongille. + +Siellä pimeässä oli kirjava ilotulitus. Tulet kiemuroitsivat, nousivat +ilmaan tähkien muotoisina, näyttivät tulisilta suihkulähteiltä, +lankesivat tulisateena ja tähtinä alas -- sammuivat ja taas syttyivät +uudet. Maria Kirilovna iloitsi, kuten pieni lapsi. Ruhtinas oli +mielissään siitä ja Troekurov oli täysin tyytyväinen ruhtinaasen, sillä +hän piti ruhtinaan tous les frais merkkeinä siitä, että tämä tahtoi +häntä kunnioittaa ja olla hänelle mieliksi. + +Illallinen oli komea, eikä ollenkaan se antanut perää päivällisille. +Vieraat menivät senjälkeen heille valmistettuihin huoneisin ja +seuraavan päivän aamulla ottivat jäähyväiset kohtelijaalta isännältään, +He toivoivat taas pian saavansa nähdä toinen toisensa. + + + + +Viidestoista luku. + + +Maria Kirilovna istui huoneessaan avoimen ikkunan ääressä neuloen. Hän +oli seonnut silkkien valinnassa, kuten Konradin morsian, joka lemmen +hourailuissaan ompeli ruusun viheriäisestä silkistä. Neula liikkui +nopeaan ja selvät kukan piirteet tulivat näkyviin huolimatta siitä, +että hänen ajatuksensa eivät olleet työssä, -- ne olivat kaukana. + +Äkkiä pisti joku hiljalleen kätensä ikkunasta sisään, pani ompelupuille +kirjeen ja katosi ennenkuin Maria Kirilovna oli ennättänyt tointua +hämmästyksestään. Samassa astui palvelija sisään ja kutsui häntä Kirila +Petrovitschin luo. Vapistuksella kätki Maria Kirilovna kirjeen +kaulahuivinsa sisään ja kiiruhti kabinettiin. + +Kirila Petrovitsch ei ollut yksinään. Ruhtinas Vereiskij oli hänen +luonaan. Maria Kirilovnan astuessa sisään nousi ruhtinas ja kumarsi +ääneti ja hitaasti, kuten hänen tapansa oli. + +-- Tule tänne, Mascha, sanoi Kirila Petrovitsch. Minä ilmoitan sinulle +uutisen, joka luullakseni ilahuttaa sinua. Kas tässä on sulhasesi, +ruhtinas on kosinut sinua. + +Maria Kirilovna peljästyi ja kävi kalman kalpeaksi. Hän oli vaiti. +Ruhtinas lähestyi häntä ja otti liikutetun näköisenä kiinni hänen +kädestään kysyen, suostuiko hän tekemään onnelliseksi hänen elämänsä. +Mascha oli yhä vaiti. + +-- Suostuu kai, tietysti hän suostuu, sanoi Kirila Petrovitsch, mutta +tiedäthän tuon, ruhtinas, että tytöt eivät mielellään sano tuota sanaa. +No, lapset, suudelkaa ja tulkaa onnellisiksi. + +Mascha seisoi liikkumatta ja vanha ruhtinas suuteli hänen kättään. +Kyyneleet alkoivat äkkiä virrata pitkin Maschan kalpeita kasvoja. +Ruhtinas rypisti otsaansa. + +-- Mene, mene, mene! huusi Kirila Petrovitsch, kuivaa kyyneleesi ja +tule tänne takaisin iloisena. Tytöt itkevät aina kihlajaisissaan, +jatkoi hän kääntyen Vereiskijn puoleen, se on kuten määrätty heille, +Mutta nyt, ruhtinas, puhukaamme vähän asioista, se on myötäjäisistä. + +Maria Kirilovna käytti mielellään tilaisuutta poistaakseen. Hän juoksi +huoneesensa, sulkeutui sinne ja antoi kyynelien vapaasti virrata. Hän +kuvaili itseään vanhan ruhtinaan vaimona. Ruhtinas alkoi äkkiä näyttää +hänestä inhoittavalta ja vihattavalta... Häät kauhistuttivat häntä, +kuten mestauspölkky. + +-- Ei, ei! huusi hän epätoivossaan, parempi on mennä luostariin, +ennemmin otan Dubrovskijn. + +Samassa muisti hän kirjeen ja otti sen kiireesti esiin aavistaen, että +se oli Dubrovskijlta. Todellakin oli se Dubrovskijn kirjoittama ja +sisälsi ainoastaan seuraavat sanat: + +"Illalla, kello kymmenen, samassa paikassa". + + * * * * * + +Kuu paistoi; yö täällä maalla oli hiljainen. Vieno tuulenhenki puhalsi +välistä ja synnytti salaperäisen suhinan puutarhassa. + +Kuten hento varjo, lähestyi nuori kaunotar kohtauspaikkaa. Vielä ei +näkynyt ketään, mutta jo seisoi Dubrovskij hänen edessään. Tämä oli +ollut lehtimajan takana piilossa. + +-- Minä tiedän kaikki, sanoi Dubrovskij hiljaisella ja surullisella +äänellä, muistatteko lupaustanne? + +-- Te tarjootte minulle suojelustanne, vastasi Mascha, mutta älkää +suuttuko, jos sanon, että se suojelus peloittaa minua. + +-- Minä voisin vapauttaa teidät tuosta vihatusta miehestä. + +-- Jumalan tähden, älkää koskeko häntä, älkää rohjetko koskea häneen, +jos rakastatte minua. Minä en tahdo tulla syypääksi mihinkään +kauheaan... + +-- En koske häneen: teidän tahtonne on minulle pyhä. Hän saattaa +kiittää teitä hengestään. Teidän nimessänne ei koskaan saa tehdä +rikosta. Teidän täytyy olla puhdas minun rikoksistani. Mutta kuinka +voin pelastaa teidät ankarasta isästänne? + +-- Vielä on yksi toivo; minä toivon voivani liikuttaa häntä +kyynelilläni ja valituksillani. Hän kyllä on yksipäinen, mutta hän +rakastaa niin suuresti minua. + +-- Älkää turhaa toivoko. Hän näkee teidän kyynelissänne vaan sellaista +tavallista pelkoa ja inhoa, joka on yhteistä kaikille nuorille +tytöille, kun he joutuvat naimisiin, ei oman lemmittynsä kanssa, vaan +sen kanssa, jonka vanhemmat heille määräävät. Mutta jos hän saa +päähänsä tehdä teidät onnelliseksi vasten omaa tahtoanne ja teidät +väkisin viedä vihille ja teidän onnenne annetaan ijäksi riutuneen ukon +valtaan?... + +-- Niin silloin ... silloin ei auta mikään ... kosikaa te minua, minä +tulen teidän vaimoksenne. + +Dubrovskij alkoi vapista. Hänen kasvonsa lensivät veripunaisiksi ja +muuttuivat kohta taas entistään vaaleammiksi. Hän oli kauvan ääneti, +pää alaspäin. + +-- Kootkaa kaikki voimanne ja rukoilkaa isäänne, heittäytykää hänen +jalkainsa juureen, esitelkää hänelle kaikki tulevaisuuden kauhut ja oma +nuoruutenne yhdistettynä riutuneen ja irstaan ukon kanssa, sanokaa, +ettei rikkaus tuota teille hetkenkään iloa; loisto viehättää ainoastaan +köyhää ja sitäkin vaan hetkisen; älkää hellittäkö isäänne, älkää +peljätkö hänen vihaansa ja uhkauksiansa niin kauan kuin on vähänkin +toivoa, Jumalan tähden älkää jättäkö rukoilematta. Mutta jos ei mikään +auta, niin käyttäkää ankaruutta. Sanokaa, että jos hän ei taivu, niin +te löydätte kauhean suojelijan... + +Ja Dubrovskij peitti kasvonsa käsillään, hän tahtoi tukehtua. Mascha +itki. + +-- Kurja, kurja on kohtaloni, jatkoi hän taas katkerasti huoaten. +Teidän edestänne antaisin henkeni. Hurmaavaa oli nähdä teidät etäältä, +hurmaavaa koskea teidän käteenne, ja nyt kun minulle tarjoutuu +tilaisuus painaa teidät riehuvaa sydäntäni vasten ja sanoa: "minä +raukka, minä olen sinun -- sinun ijäti", niin silloin täytyy minun +hyljätä tuo autuus, täytyy kaikin voimin syöstä se luotani! Minä en +rohkene heittäytyä teidän jalkoihinne ja kiittää taivasta tuosta +odottamattomasta, ansaitsemattomasta palkinnosta. Oi! kuinka minun +pitäisi vihata sitä miestä ... mutta minä tunnen, ettei sydämessäni nyt +ole vihan sijaa. + +Ja hiljaa syleili hän tytön soreata vartaloa ja painoi häntä +hiljaa sydäntään vasten. Luottavasti lepäsi tytön pää nuoren rosvon +olkapäällä ... molemmat olivat vaiti... + +Aika kului. + +-- Jo on aika, sanoi Mascha vihdoin. + +Dubrovskij ikäänkuin havahtui unesta. Hän tarttui Maschan käteen ja +painoi hänen sormeensa sormuksen. + +-- Jos ai'otte tulla luokseni, sanoi hän, niin tuokaa sormus tänne, +pankaa se tuohon tammen koloon. Siitä minä tiedän, mitä on tehtävä. + +Dubrovskij suuteli vielä hänen kättään ja katosi puitten sekaan. + + + + +Kuudestoista luku. + + +Ruhtinas Vereiskijn kosinta tuli koko naapuriston tiedoksi. Kirila +Petrovitsch sai vastaanottaa onnentoivotuksia; häitä valmisteltiin. +Mascha yhä vaan kielsi päättävän myönnytyksensä. Samassa tuli hänen +käytöksensä yhä kylmemmäksi ja jäykemmäksi vanhaa sulhastaan kohtaan. +Ruhtinas ei siitä välittänyt; hän ei pitänyt lukua lemmestä, vaan +tyytyi tytön sanattomaan myöntymykseen. + +Aika kului! Mascha päätti vihdoinkin ruveta toimimaan ja kirjoitti +sentähden ruhtinas Vereiskijlle kirjeen. Hän toivoi voivansa herättää +tämän sydämessä yleviä tunteita ilmoittaessaan suoraan, ettei hän +tuntenut vähintäkään rakkautta ruhtinaasen, rukoili ruhtinasta +heittämään sikseen koko naimispuuhat hänen kanssaan ja päinvastoin +puolustamaan häntä isän ankaruutta vastaan. Salavihkaa antoi hän +kirjeen ruhtinas Vereiskijlle. Tämä luki sen yksinäisyydessä eikä +vähääkään tullut liikutetuksi morsiamensa avomielisyydestä. Päin +vastoin huomasi hän, että oli välttämätöntä kiirehtiä häitä, ja piti +sentähden tarpeellisena näyttää kirje tulevalle apilleen. + +Kirila Petrovitsch tuli haltioihinsa. Töintuskin sai ruhtinas hänet +lupaamaan, ett'ei edes katseellaan osoittaisi Maschalle, että oli +saanut tiedon kirjeestä Kirila Petrovitsch suostui siis olemaan +puhumatta Maschalle mitään siitä, mutta päätti samassa olla tuhlaamatta +aikaa ja määräsi jo seuraavan päivän hääpäiväksi. Ruhtinaan mielestä +oli tämä erittäin viisaasti ajateltu, hän meni morsiamensa luo ja sanoi +tälle, että kirje saattoi hänet hyvin surulliseksi, mutta että hän +aikaa myöten toivoo voivansa ansaita morsiamensa rakkauden, ja että +paljas ajatuskin erota morsiamestaan on hänelle liian raskas sekä +ett'ei hän voi itse suostua omaan kuolemantuomioonsa. Sen jälkeen +suuteli hän arvokkaalla tavalla Maschan kättä ja meni pois sanomatta +sanaakaan Kirila Petrovitschin päätöksestä. + +Mutta tuskin oli ruhtinas ajanut pihalta, kun jo isä astui sisään ja +käski jyrkästi Maschan olemaan valmiina seuraavana päivänä. Maria +Kirilovna, joka vielä oli tuskissaan ruhtinas Vereiskijn ilmoituksen +johdosta, alkoi itkeä ja heittäytyi isän jalkoihin. + +-- Isä, isä, huusi hän sydäntäsärkevällä äänellä, älkää murtako minua; +minä en rakasta ruhtinasta, minä en tahdo tulla hänen vaimokseen. + +-- Mitä tämä merkitsee? sanoi isä uhkaavasti. Tähän asti olet ollut +vaiti ja myöntyväinen, mutta nyt, kun kaikki on päätetty, rupeet sinä +kapinoimaan ja kieltämään. Älähän nyt hulluttele; sillä et minulta +mitään voita. + +-- Älkää murtako minua, toisti Mascha-raukka. Minkätähden ajatte minut +luotanne ja annatte minut miehelle, jota en rakasta? olenko minä +suututtanut teitä? Minä tahdon jäädä luoksenne, kuten ennenkin. Isä! +ilman minua tulee teidän ikävä ja vielä sitäkin ikävämpi, kun +ajattelette, että Maschanne on onneton. Isä, älkää pakottako minua, +minä en tahdo mennä naimisiin. + +Kirila Petrovitsch tuli liikutetuksi, mutta kätki tunteensa ja työnsi +tytön luotansa sanoen hänelle jyrkästi: + +-- Nuo ovat lörpötyksiä, tyhmyyksiä, kuuletko sinä? Minä tunnen sinut +paremmin ja tiedän, mikä sinulle on onneksi. Kyyneleet eivät sinua +auta. Ylihuomenna ovat hääsi. + +-- Ylihuomenna! kiljahti Mascha. Oi Jumalani! Ei, ei, mahdotonta, se ei +saa tapahtua! Isä, kuulkaa: jos te olette päättänyt musertaa minut, +niin minä löydän puolustajan, jota ette arvaakkaan; te saatte nähdä +sen, te kauhistutte, siihen te olette saattanut minut. + +-- Mitä? mitä? sanoi Troekurov, uhkauksia! minulleko uhkauksia? sinä +hävytön tyttö! Tiedätkö, että minä teen kanssasi, mitä et aavistakkaan. +Sinä rohkenet peljättää minua, kelvoton! Katsotaanpas, kuka tulee sinua +puolustamaan. + +-- Vladimir Dubrovskij, huusi Mascha epätoivossaan. + +Kirila Petrovitsch luuli, että Mascha oli tullut hulluksi ja katseli +häntä kummastellen. + +-- Hyvä! sanoi hän pienen ajan kuluttua, odota keitä tahdot +pelastajaksesi, mutta saat istua kuitenkin tässä huoneessa -- tästä et +mene ulos ennen häitäsi. + +Ja Kirila Petrovitsch meni ulos sulkien oven perässään. + +Kauvan itki tyttö-rukka, ajatellessaan sitä, mikä häntä odotti. Mutta +tuo myrskyisä paljastuksensa viihdytti häntä, ja hän voi jo +rauhallisemmin ajatella kohtaloaan ja sitä, mitä hänen oli tehtävä. +Pääasiana hänellä oli -- vapautua noista kirotuista häistä. Rosvon +puolisona oleminen näytti hänestä paratiisilta verrattuna siihen +elämään, joka hänelle oli määrätty. Hän katsoi sormusta, jonka +Dubrovskij oli hänelle antanut. Innokkaasti halusi hän kohdata tätä +kahdenkesken ja vielä kerran ennen ratkaisevaa hetkeä kauvan, kauvan +keskustella Dubrovskijn kanssa. Aavistus sanoi hänelle, että hän +illalla kohtaa Dubrovskijn puutarhassa, lehtimajan vieressä, ja hän +päätti mennä odottamaan häntä. + +Heti kun alkoi hämärtää, aikoi Mascha lähteä, mutta ovi oli suljettu +lukkoon. Palvelijatar vastasi hänelle oven takaa, ettei Kirila +Petrovitsch ole käskenyt avata. Mascha oli siis vankina. Syvästi +loukattuna istui hän ikkunan ääreen ja oli siinä myöhään yöhön +riisumatta vaatteitaan. Liikkumatta katseli hän siinä pimeään yöhön. +Aamun valjetessa vaipui hän unen horroksiin, mutta ikävät unennäöt +häiritsivät sitäkin, ja ensimmäiset auringon säteet jo herättivät +hänet. + + + + +Seitsemästoista luku. + + +Herätessään tuli Maschan mieleen oma kauhistuttava tilansa. Hän soitti +kelloa, tyttö astui sisään ja vastasi hänen kysymyksiinsä, että Kirila +Petrovitsch oli illalla matkustanut pois ja että hän vasta myöhään oli +palannut sekä kieltänyt päästämästä Maria Kirilovnaa ulos huoneestaan +samoinkuin pitämään huolta siitäkin, ettei hän kenenkään kanssa +saisi puhua. Muuten ei myöskään oltu ruvettu vielä erityisiin +häävalmistuksiin, paitsi että papille oli annettu kielto, ett'ei hän +millään ehdolla poistuisi kylästä. Annettuaan nämät tiedot, jätti tyttö +Maria Kirilovnan ja sulki oven. + +Palvelustytön sanat saivat Maria Kirilovnan kiihkeään mielentilaan. +Hänen päänsä tuli kuumaksi, sydän sykki rajusti ja hän päätti ilmoittaa +Dubrovskijlle kaikki sekä etsiä tilaisuutta saadakseen sormuksen tammen +koloon. Samassa lensi pieni kivi hänen ikkunaansa, lasi helähti, ja +Maria Kirilovna katsoi ulos sekä näki pienen Saschan, joka antoi +merkkejä hänelle. Mascha tunsi, kuinka Sascha rakasti häntä, ja iloitsi +siitä. + +-- Päivää, Sascha, mitä merkkejä sinä minulle annat? + +-- Minä tulin katsomaan, sisarkulta, jos tarvitsette jotakin. Isä on +suutuksissa ja on kieltänyt kenenkään tottelemasta teitä. Mutta +käskekää minun tehdä, mitä tahdotte, niin minä teen kaikkea teidän +tähtenne. + +-- Kiitos, rakas Saschani, Kuuleppas, sinä kai tiedät sen tammen siellä +lehtimajan vieressä, sen, jossa on sellainen kolo? + +-- Tiedän, sisar kulta. + +-- No niin, jos sinä rakastat minua, niin juokse pian sinne ja pane +tämä sormus sinne koloon, mutta katso, ett'ei kukaan sinua näe. + +Maria Kirilovna heitti sormuksen alas ja sulki ikkunan. + +Poika otti sormuksen ja alkoi täydestä voimastaan juosta sekä oli jo +hetken perästä mainitun tammen luonna. Täällä seisahti hän vetääkseen +henkeään, tarkasteli joka taholle ja pani sormuksen koloon. + +Päätettyään onnellisesti tämän työn, tahtoi hän heti mennä ilmoittamaan +siitä Maria Kirilovnalle, Mutta äkkiä tuli lehtimajan takaa esiin +keltanaamainen ja ryysyinen poika, meni tammen luo ja pani kätensä +koloon. Nopeammin kuin orava juoksi Sascha pojan luo sekä tarttui +häneen kiinni molemmilla käsillään. + +-- Mitä sinä täällä teet?! huusi Sascha hirmustuneena. + +-- Se ei ole sinun asiasi, vastasi poika koettaen irtautua. + +-- Jätä sormus, sinä keltanaama, huusi Sascha, taikka minä sinut +opetan. + +Vastauksen sijaan löi poika Saschaa nyrkillään kasvoille, mutta Sascha +ei päästänyt häntä, vaan alkoi huutaa täyttä kurkkua: "varkaita, +varkaita! tänne, tänne!" + +Poika oli väkevämpi ja repi itsensä irti. Hän oli nähtävästi kaksi +vuotta vanhempi Saschaa, sekä paljonkin voimakkaampi, mutta Sascha oli +ketterämpi. Muutamia minuutteja he väänsivät, mutta keltanaamainen +poika voitti vihdoin. Hän heitti Saschan maahan ja tarttui hänen +kurkkuunsa. Mutta samassa tarttui voimakas käsi pojan keltaiseen +pörhötukkaan ja puutarhuri Stepan nosti hänet korkealle maasta. + +-- Ah, sinä keltainen junkkari, sanoi puutarhuri, kuinka sinä rohkenet +lyödä nuorta herraa? + +Sascha nousi ylös ja oli taas entisellään. + +-- Sinä otit minua kiinni vyötäisistä, sanoi hän, muuten et koskaan +olisi saanut minua kaatumaan. Anna sormus ja mene pois. + +-- Enpä toki, vastasi poika, ja tehtyään äkkiä käänteen paikallaan sai +hän hiuksensa irti Stepanin käsistä. + +Poika lähti juoksemaan, mutta Sascha läksi hänen perässään ja antoi +hänelle aimo sysäyksen selkään, jotta hän kaatui. Puutarhuri juoksi +taas meteliin ja otti poikaa vyöstä kiini. + +-- Anna sormus! kiljui Sascha. + +-- Odota, herra, me viemme hänet voudin kuritettavaksi, sanoi Stepan. + +Puutarhuri vei vankinsa talolle, ja Sascha seurasi perässä katsellen +pelolla revityitä ja tahraantuneita housujaan. Kaikki kolme tulivat +Kirila Petrovitschia vastaan, joka meni katsomaan talliinsa. + +-- Mitä se on? kysyi Kirila Petrovitsch Stepan'ilta. + +Parilla sanalla kertoi Stepan koko historian. + +-- Sinä, hirtehinen, sanoi Kirila Petrovitsch, kääntyen Saschaan, mitä +sinulla oli hänen kanssaan tekemistä? + +-- Hän varasti kolosta sormuksen, isä, käskekää hänen antaa se. + +-- Minkä sormuksen? mistä kolosta? + +-- Niin, Maria Kirilovna minulle ... sen sormuksen... + +Sascha sekaantui puheessaan ja joutui hämmennykseen. Kirila Petrovitsch +rypisti otsaansa ja sanoi heilutellen päätään: + +-- Siihen nyt sekaantui Maria Kirilovnakin. Tunnusta suoraan kaikki, +taikka minä sinut vitson niin, ett'et itseäsi tunne. + +-- Jumaliste, isä ... minä ... isä... Maria Kirilovna ei käskenyt minun +mitään tehdä, isä. + +-- Stepan! mene ja tuo minulle hyvä ja tuores koivun oksa. + +-- Odottakaa, isä, minä kerron kaikki. Minä juoksin tänään pihalla, ja +sisareni Maria Kirilovna aukasi ikkunan, ja minä juoksin sinne, ja +sisar pudotti vahingossa sormuksen, ja minä kätkin sen koloon, ja ... +ja ... tämä keltanaamainen poika tahtoi varastaa sormuksen. + +-- Vahingossa pudotti, ja sinä tahdoit kätkeä... Stepan! mene tuomaan +vitsat. + +-- Isä, odottakaa, minä kerron kaikki. Sisareni Maria Kirilovna käski +minun juosta tammen luo ja panna sormus koloon. Minä juoksinkin ja +panin sinne sormuksen, ja tuo hävytön poika... + +Kirila Petrovitsch kääntyi hävyttömään poikaan ja kysyi uhkaavasti: +"kenen sinä olet." + +-- Minä olen herrojen Dubrovskijn alamaisia. + +Kirila Petrovitschin kasvot muuttuivat synkiksi. + +-- Sinä, näemmä, et tunnustakkaan minua herraksi -- no hyvä. Mutta mitä +sinä teit puutarhassani? + +-- Varastin vattuja. + +Ahaa! palvelija tulee herraansa; millainen on pappi, sellainen on +seurakuntakin. Mutta kasvaako minulla vatukoita tammessa? oletko sinä +sitä kuullut? + +Poika ei vastannut mitään. + +-- Isä, käskekää hänen antaa sormus, sanoi Sascha. + +-- Suus' kiinni, Aleksanteri, vastasi Kirila Petrovitsch, älä unohda, +että minä vielä sinustakin selvän teen. Mene huoneesesi. Ja sinä, +kierosilmä, sinä näytät mieheltä etkä lurjukselta; jos tunnustat +minulle kaikki, niin en rankaise sinua, annanpa vielä viisi kopeekkaa, +että saat ostaa pähkinöitä. Anna sormus ja mene sitten. + +Poika avasi kouransa ja näytti, ettei siellä ollut mitään. + +-- Vai niin, minä vielä teen sinulle jotakin, jota et voi odottaakaan. +No! + +Poika ei vastannut sanaakaan, seisoi vaan pää alaspäin ja teki itsensä +oikein konnan näköiseksi. + +-- No hyvä! sanoi Kirila Petrovitsch; sulkekaa hän johonkin ja +katsokaa, ett'ei hän pääse karkuun, taikka minä nyljen koko talon väen. + +Stepan vei pojan kyyhkysvajaan, sulki hänet sinne ja autti vahdiksi +vanhan kanapiian Agatan. + + * * * * * + +-- Siinä ei ole epäilemistäkään; tyttäreni on pitänyt yhteyttä tuon +kirotun Dubrovskijn kanssa. Mutta jos todellakin hän on kutsunut +Dubrovskijn apuun! ajatteli Kirila Petrovitsch kävellessään huoneessaan +ja viheltäessään vihaisesti "_Voiton huudot kaikukohot_." Minä ainakin +jouduin Dubrovskijn vereksille jäljille, ja hän ei pääsekkään meiltä +karkuun. Me käytämme hyväksemme tätä tapausta... No, kulkusen ääni... +Jumalan kiitos, se on ispravnikka. Tuokaa vangittu poika tänne. + +Samalla tuli rattaat pihalle, ja tuo meille ennestään tuttu ispravnikka +astui sisään pölyisenä. + +-- Mainio uutinen! huusi Kirila Petrovitsch, minä sain kiinni +Dubrovskijn! + +-- Jumalan kiitos, teidän ylhäisyytenne, vastasi ispravnikka iloisella +muodolla, missä hän on? + +-- Se on, ei Dubrovskij, vaan eräs hänen joukostaan. Hän tuodaan tänne +kohta. Hän voi olla meille apuna itse päällikön vangitsemiseen. No, kas +tuossa hän jo onkin. + +Ispravnikka, joka oli odottanut näkevänsä hirveän rosvon, kummastui +suuresti nähdessään tuon heikon kolmentoistavuotiaan pojan. +Epäröidessään kääntyi hän Kirila Petrovitschiin odottaen selitystä. +Kirila Petrovitsch alkoi selitellä mainitsematta kuitenkaan aamullista +kohtaustaan Maria Kirilovnan kanssa. + +Ispravnikka kuunteli tarkkaan luoden tuontuostakin silmänsä pieneen +rosvoon, joka, tottunut kun oli lurjusmaiseksi, ei vähääkään välittänyt +siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. + +-- Sallikaa minun, teidän ylhäisyytenne, puhella kahdenkesken +kanssanne, sanoi vihdoin ispravnikka. + +Kirila Petrovitsch vei ispravnikan toiseen huoneesen ja sulki oven. + +Puolen tunnin perästä tulivat he taas saliin, jossa vanki odotti +kohtalonsa päättymistä. + +-- Herra tahtoi lähettää sinut kaupungin ojennuslaitokseen +piiskattavaksi, sanoi ispravnikka pojalle ja sitten lähettää johonkin +uudisasukaspaikkaan, mutta minä puolustin sinua ja pyysin anteeksi +puolestasi. Irroittakaa köydet! + +Poika päästettiin köysistä. + +-- Kiitäppä nyt herraa, sanoi ispravnikka. + +Poika meni Kirila Petrovitschin luo ja suuteli hänen kättään. + +-- Mene kotiisi, sanoi Kirila Petrovitsch, äläkä enää varasta vatukoita +puun koloista. + +Poika meni alas, hyppäsi iloissaan alas rapusta ja lähti juoksemaan yli +pellon Kistenevkaan taakseen katsomatta. Tultuaan kylään koputti hän +ensimmäisen rappeutuneen majan ikkunaan. Vanha akka tuli ikkunaan. + +-- Leipää, akka! huusi poika, aamusta asti en ole mitään syönyt, kuolen +vallan nälkään. + +-- Äh, se olet sinä, Mitja, missä olet ollut lurjus? vastasi akka. + +-- Kerron sitten, akka, Jumalan tähden leipää! + +-- No, tule sisään. + +-- En ennätä, minun täytyy vielä juosta erääsen paikkaan. Leipää, +Kristuksen tähden, leipää! + +-- Oh, sinä levoton, mutisi akka, tuossa on sinulle palanen, ja pani +samalle ikkunalle palasen ruisleipää. + +Poika purasi ahneesti sitä ja meni kävellen eteenpäin. + +Alkoi jo hämärtää. Mitja kulki riihien ja yrttitarhojen sivuitse +Kistenevkan metsään. Tultuaan kahden männyn luo, jotka olivat siinä +ikäänkuin metsän etuvartijoina, seisahtui hän, katsoi ympärilleen, +päästi kimakan vihellyksen ja alkoi kuuntelemaan. Hiljainen pitkä +vihellys kuului vastaukseksi. Joku tuli metsästä ja lähestyi poikaa. + + + + +Kahdeksastoista luku, + + +Kirila Petrovitsch käveli edestakaisin salinsa laattialla ja vihelsi +tavallista kovemmin lauluaan. Koko talon väki oli liikkeellä, +palvelijat juoksivat ja häärivät. Pihalla oli paljon kansaa. Naisten +pukuhuoneessa koristeli eräs nainen palvelijattarien avulla peilin +edessä Maria Kirilovna-raukkaa, joka oli vallan liikkumaton. Maschan +pää kumartui heikkoudesta alas noitten raskaitten hohtokivikoristeitten +painosta, hän huokaili hiljaa, kun varomattomasti tultiin häntä +pistäneeksi, mutta oli kuitenkin vaiti katsellen mielettömästi peiliin. + +-- Joko pian on valmis? kuului ovelta Kirila Petrovitschin ääni. + +-- Heti paikalla, vastasi nainen. Maria Kirilovna nouskaa ja katsokaa, +onko hyvä. + +Maria Kirilovna nousi eikä vastannut mitään. Ovi avattiin. + +-- Morsian on valmis, sanoi nainen Kirila Petrovitschille, käskekää +tuoda vaunut. + +-- Jumala olkoon kanssamme, vastasi Kirila Petrovitsch ja ottaen +pyhäinkuvan pöydältä jatkoi vapisevalla äänellä, tule luokseni, Mascha, +minä siunaan sinut, + +Tyttö-raukka lankesi isänsä jalkoihin ja nyyhki, + +-- Isä ... isä! huusi hän itkien, mutta ääni tukahtui. + +Kirila Petrovitsch siunasi hänet kiireesti. Hän nostettiin ylös ja +melkein kantamalla vietiin vaunuihin. Hänen kanssaan istui niihin eräs +nainen äidin sijaiseksi ja eräs palvelijatar. Ajettiin kirkolle. Siellä +sulhanen jo odotti heitä. Hän tuli morsiantaan vastaan ja hämmästyi +nähdessään tämän vaaleat ja kummalliset kasvot. Yhdessä menivät he +kylmään, tyhjään kirkkoon. Ovet suljettiin heidän mentyään sisään. +Pappi tuli alttarilta ja alkoi heti. Maria Kirilovna ei kuullut eikä +nähnyt mitään, hän oli yhtä asiaa vaan ajatellut aamusta asti: hän +odotti Dubrovskija, toivomatta ei hän ollut hetkeäkään. Mutta kun pappi +kysyi häneltä tuon tavallisen kysymyksen, niin hän vavahti ja meni +tajuttomaksi, mutta sittenkin vielä viivytteli ja vielä odotti. Pappi +ei odottanut hänen vastaustaan, vaan sanoi itse nuo vastattavat sanat. + +Vihkimys päättyi. Mascha tunsi tuon armottoman puolisonsa kylmän +suutelon, hän kuuli läsnäolevain imartelevaiset onnentoivotukset eikä +sittenkään voinut uskoa, että hän oli ijäksi pantu kahleihin ja ett'ei +Dubrovskij tulisikaan vapauttamaan häntä. Ruhtinas puhutteli häntä +hellillä sanoilla, mutta hän ei niitä ymmärtänyt. He tulivat kirkosta. +Esipihassa oli Pokrovskojen talonpoikia. Mascha tarkasti nopealla +katseella heidät kaikki ja taas näkyi hänessä entinen tunnottomuus. +Vastanaineet istuivat yhdessä vaunuihin ja ajoivat pois. Kirila +Petrovitsch oli mennyt edeltäpäin saadakseen ottaa vastaan nuorta +paria. + +Ollessaan kahden nuoren vaimonsa kanssa, ei ruhtinasta vähääkään +liikuttanut tämän kylmä katse. Hän ei myöskään alkanut ikävystyttää +tätä vastenmielisillä selityksillään ja naurettavalla ilollaan; hänen +sanansa olivat yksinkertaiset ja vaativat vastausta. Tällä tavalla +olivat he ajaneet noin kymmenen virstaa, hevoset juoksivat nopeasti +epätasaista kylätietä ja vaunut olivat melkein keinumatta +englantilaisilla linjaaleillaan. Äkkiä kajahti huuto takaapäin, hevoset +seisahtuivat, ja joukko aseellisia miehiä piiritti vaunut. Mies, jolla +oli puolinaamari silmillä, veti vaunun oven sivulle ja sanoi Maschalle: + +-- Te olette vapaa, tulkaa ulos. + +-- Mitä tämä merkitsee, huusi ruhtinas, kuka sinä olet? + +-- Hän on Dubrovskij, vastasi ruhtinatar. + +Ruhtinas ei kadottanut mielenmalttiaan, hän otti taskustaan +matkapistoolin ja ampui naamioittua rosvoa. Ruhtinatar kiljasi ja +peitti kasvonsa molemmilla käsillään. Dubrovskij tuli haavoitetuksi +olkapäähän. Ruhtinas ei kadottanut hetkeäkään, hän otti toisen +pistoolin. Mutta hänelle ei annettu aikaa laukaista. Ovet reväistiin +pois ja muutamat väkevät kädet tarttuivat häneen, vetivät hänet +vaunuista ja väänsivät pois pistoolin. Puukot jo välähtelivät hänen +päällään. + +-- Älkää koskeko häneen, huusi Dubrovskij ja nuo synkät toverit +poistuivat. + +-- Te olette vapaa, sanoi Dubrovskij ruhtinatar-raukalle. + +-- En, vastasi tämä, nyt on jo myöhäistä! Minä olen vihitty, minä olen +ruhtinas Vereiskijn vaimo. + +-- Mitä te puhutte, huusi Dubrovskij epätoivossa, ei, te ette ole hänen +vaimonsa, teitä pakotettiin, te ette koskaan voinut suostua... + +-- Minä suostuin, minä vannoin, vastasi Mascha päättävästi. Ruhtinas on +mieheni. Käskekää päästää hänet vapaaksi ja jättää minä hänen kanssaan. +Minä en ole pettänyt, minä odotin teitä viimeiseen silmänräpäykseen +asti ... mutta nyt, minä sanon sen teille, nyt on myöhäistä. Päästäkää +meidät. + +Mutta Dubrovskij ei enää kuullut mitään. Kipu ja kova mielenkiihko +veivät hänen voimansa. Hän kaatui vaunujen viereen, rosvot +ympäröitsivät hänet. Hän sanoi heille vielä jonkun sanan. Rosvot +panivat hänet hevosen selkään. Kaksi heistä tuki häntä, kolmas talutti +hevosta. He menivät metsään, jättäen vaunut, valjaista riisutut hevoset +ja sidotut miehet keskelle maantietä, mutta eivät ryöstäneet mitään +eivätkä vuodattaneet pisaraakaan verta kostaakseen päällikkönsä +puolesta. + + + + +Yhdeksästoista luku. + + +Synkän metsän keskellä, vähäisen lammen partaalla oli pieni +multavarustus valleineen ja hautoineen, joitten takana oli muutamia +telttoja ja turvemajoja. Ulkona söi päivällistä joukko miehiä, joitten +monenlaisista puvuista ja aseista voi heti tuntea heidät rosvoiksi. He +istuivat veljellisessä sovussa kattilan ympärillä. Vallilla, pienen +tykin vieressä istui vahtimies jalat ristissä. Hän paikkaili pukuaan, +käyttäen neulaa yhtä taitavasti kuin oppinut räätäli sekä ehtimiseen +katsellen ympärilleen. + +Vaikka kuppi oli jo kiertänyt miehestä mieheen muutamia kertoja, niin +kuitenkin kummallinen hiljaisuus vallitsi koko joukossa; rosvot vaan +söivät; toinentoisensa jälkeen nousi joku ja luki ruokalukunsa. +Muutamat menivät telttoihinsa, toiset hajaantuivat metsään ja panivat +maata aterian jälkeen venäläisten tapaan. + +Vahtimies lopetti työnsä, pudisteli pukuaan, ihaili paikkaustaan, pisti +neulan hihaansa, istui hajareisin tykille ja alkoi täyttä kurkkua +laulaa tuota suruvoittoista vanhaa laulua: + + "Sinisalo, sinisalo, älä humaja -- --". + +Samassa aukeni erään teltan ovi ja valkeaan huiviin sekä muuten +siistiin mustaan pukuun puettu eukko ilmaantui kynnykselle. + +-- Piisaa jo, Stepka, sanoi hän vihaisesti, herra makaa ja sinä kehtaat +rääkyä. Ei sulla ole omaatuntoa, eikä sääliä! + +-- Anteeksi, Petrovna, vastasi Stepka, hyvä on, en minä enää ... olkoon +herra rauhassa ja levätköön sekä tulkoon terveeksi. + +Akka poistui ja Stepka alkoi kävellä vallilla. + +Teltassa, josta akka tuli, makasi esiripun takana haavoitettu +Dubrovskij kylmällä vuoteellaan. Hänen edessään pöydällä olivat hänen +pistoolinsa ja miekat riippuivat päänpuolessa. Teltassa oli laattialle +levitetty kallisarvoisia mattoja; nurkassa oli hopeapuitteinen naisten +toalettipeili sekä trymo. Dubrovskijlla oli kädessä avattu kirja, mutta +hänen silmänsä olivat kiinni, ja akka, joka katseli häntä esiripun +takaa, ei voinut tietää, nukkuiko hän, vai oliko hän vaipunut +ajatuksiinsa. + +Dubrovskij havahtui äkkiä. Varustuksessa tuli hälinä ja Stepka pisti +päänsä sisään ikkunareijästä. + +-- Isä, Vladimir Andrejevitsch, huusi hän, meidän merkkimme kuuluu, +meitä haetaan. + +Dubrovskij hyppäsi vuoteeltaan, otti aseensa ja tuli ulos teltasta. +Ulkona häärivät rosvot meluten. Dubrovskijn tullessa syntyi synkkä +hiljaisuus. + +-- Onko kaikki täällä, kysyi Dubrovskij. + +-- Kaikki muut, paitsi vahdit, vastattiin. + +-- Paikoillenne! huusi Dubrovskij, ja rosvot asettuivat kukin +paikalleen. + +Samassa tuli kolme vahtia juosten porteille. Dubrovskij meni heitä +vastaan. + +-- No, mitä nyt? kysyi hän. + +-- Sotamiehiä on metsässä, meitä piiritetään, vastasivat nämät. + +Dubrovskij käski sulkea portit ja meni itse tykin luo. Läheneviä ääniä +kuului metsästä. Äänettöminä odottelivat rosvot. Äkkiä näkyi kolme, +neljä sotilasta metsästä, mutta nämät menivät heti takaisin antaen +laukauksilla tiedon tovereilleen. + +-- Valmistaukaa taisteluun, huusi Dubrovskij, ja supinaa alkoi kuulua +rosvojen seasta. + +Lähestyvien komentosanat alkoivat kuulua, aseet välkkyivät puitten +välistä ja puolitoistasataa sotilasta hyökkäsi esiin metsästä lähestyen +kiljuen vallia. Dubrovskij asetti sytyttimen; laukaus onnistui -- +eräältä vei luoti pään sekä haavoitti kahta. Sotilaat peljästyivät, +mutta upseeri hyökkäsi eteenpäin. Sotilaat seurasivat häntä ja +juoksivat vallihautaan. Rosvot ampuivat heitä pyssyillään ja +pistooleillaan ja rupesivat kirveet kädessä puolustamaan vallia, jolle +raivostuneet sotilaat kiipesivät, jättäen vallihautaan noin +kaksikymmentä haavoitettua toveriaan. Käsirysy alkoi. Sotilaat olivat +jo valleilla, ja rosvot alkoivat peräytyä. Mutta silloin lähestyi +Dubrovskij upseeria, tähtäsi pistoolillaan hänen rintaansa ja laukasi. +Upseeri kaatui selälleen. Muutamat sotilaat ottivat hänet syliinsä ja +veivät kiireesti metsään, toiset peräytyivät kadotettuaan päällikkönsä. +Innostuneet rosvot käyttivät hyväkseen tätä hämmennystä. He potkivat +sotilaita ja ahdistivat ne vallihautaan -- piiritetyt voittivat. +Kiljuen ajoivat rosvot sotilaita takaa. Voitto oli varma. Kun +Dubrovskij luuli, että vihollinen oli jo lopullisesti kukistettu, +peräytti hän miehensä, sulkeutui linnoitukseensa ja määräsi vahdit sekä +kielsi kenenkään poistumasta. Hän käski myös auttaa haavoitettuja. + +Viimeiset tapahtumat käänsivät jo oikein todenteolla hallituksen +huomion Dubrovskijn rosvouksiin. Hänen asemastaan koottiin tietoja. +Koko osasto sotilaita lähetettiin ottamaan häntä kiinni joko elävänä +tai kuolleena. Muutamia miehiä hänen joukostaan saatiinkin vangiksi, +mutta niiltä saatiin tietää, ett'ei Dubrovskij ollutkaan heidän +joukossaan. Muutamia päiviä senjälkeen kokosi Dubrovskij kaikki +seuralaisensa ja ilmoitti heille, että aikoi jättää heidät ainaiseksi +sekä kehoitti heitä parantamaan elämänsä. + +-- Te olette tulleet rikkaiksi minun johdollani, jokaisella teistä on +sellainen muoto, että vaaratta voitte mennä johonkin etäisempään +kuvernementtiin ja viettää siellä lopun elämäänne kunniallisissa +toimissa ja ylellisyydessä. Mutta te olette kaikki rosvoja ja +luultavasti ette tahdo jättää ammattianne. + +Puheensa loputtua jätti hän heidät ottaen yhden mukaansa. Kukaan ei +tiedä, mihin hän meni. + +Alussa epäiltiin, oliko tuo rauhallisuus todellista -- rosvojen rakkaus +päällikköönsä oli tunnettu -- luultiin, että he koettivat pelastaa +hänet, mutta se oli kuitenkin todellista. Hirveät vierailut, palot ja +ryöviöt loppuivat, maantiet tulivat turvallisiksi. Toisten tietojen +mukaan saatiin kuulla, että Dubrovskij oli mennyt ulkomaille. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Aatelisrosvo Dubrovskij, by Alexander Pushkin + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AATELISROSVO DUBROVSKIJ *** + +***** This file should be named 38113-8.txt or 38113-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/8/1/1/38113/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/38113-8.zip b/38113-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..43e5077 --- /dev/null +++ b/38113-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e262095 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #38113 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38113) |