diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 37541-8.txt | 2316 | ||||
| -rw-r--r-- | 37541-8.zip | bin | 0 -> 36093 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2332 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/37541-8.txt b/37541-8.txt new file mode 100644 index 0000000..faebf78 --- /dev/null +++ b/37541-8.txt @@ -0,0 +1,2316 @@ +The Project Gutenberg eBook, Sinivuokkoja Suomen salomailta, by Nestor +Tanner + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Sinivuokkoja Suomen salomailta + + +Author: Nestor Tanner + + + +Release Date: September 26, 2011 [eBook #37541] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SINIVUOKKOJA SUOMEN SALOMAILTA*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +SINIVUOKKOJA SUOMEN SALOMAILTA + +Kirj. + +Nestor Tanner + + + + + + +Kokkolassa 1890, +J. J. Kloström'in kirjapainossa, +Tekijän kustantama. + + + +SISÄLLYS: + +Hän sai helposti rikkaan aviopuolison +Täytyy naida +Maisteri kesävieraana + + + + +HÄN SAI HELPOSTI RIKKAAN AVIOPUOLISON. + +Tositapauksen mukaan kerrottu. + + +He olivat rakastuneet toisiinsa silmittömästi "korvia myöten", kuten +sanotaan ja eihän se olekaan mikään ihmeitten ihme, koska aina Aatamin +ajoissa asti on ollut tavallista, että nuorukainen ja neitonen +rakastuvat toisiinsa, joista sitte romaanien kirjoittajat saavat +ainetta teoksiinsa. Nämä rakastavaiset, joista nyt tuumaan lyhyesti +mainita, antaisivat myös yksin kyllin aihetta kirjailijalle +suurenmoiseen romaaniin. Ja jos todella olisin romaanin kirjoittaja, +kyhäisin heistä jonkinlaisen kertomuksen tai muun semmoisen, vaan sitä +en saata tehdä, vaikka minun täytyy näin vain jutella heistä uteliaalle +yleisölle, kun en sitä salatakaan saata. + +Neidon nimi oli Hanna ja nuorukainen nimeltään Kustaa. Molemmat olivat +he kasvaneet meren jyrkällä rannalla. Kauan vannoivat he uskollisuutta +ja rakkautta toisillensa, mutta tuo köyhyys näytti samassa hampaitansa +ja uhkasipa lopettaa koko heidän uskollisuutensa; Kustaa oli kumminkin +niin paljo lukenut ja kokenut ettei vallan toivottomuuteen kääntynyt, +vaan lujalla suomalaisuudellaan Luojaan luottaen päätti koota varoja +perhe-elämää varten ja aikoipa sentähden matkustaa Amerikan +kultamaille, joissa niin moni on rikkautta saavuttanut. + +Minä lähden kauaksi ulkomaille, ennen vihkimistämme, sanoi Kustaa +Hannalle. + +Mihin ulkomaille? + +Amerikan maailman osaan. + +Kyynel herahti Hannan heleänpunaisille kasvoille, kuullessaan tuon +sanan. Täytyykö minun jäädä tänne ikävissäni suremaan, kuihtumaan ja +kuolemaan? + +Täytyy kyllä noin pari vuotta odottaa ja sitte saatamme alkaa +onnellista yhdyselämää täällä Suomessa taikka jossakin toisessa maassa, +ehkäpä tuolla puolla aavan valtameren. + +Niin, mutta jos kuolet matkallasi eli siellä kaukaisessa maassa. + +Päässyt kuollut vuorostansa. + + "Kun kuulet kuolleheksi, + Tee risti rantahan ja + Aallon tuomat luuni + Ne peitä santahan". + +Mene siis Jumalan haltuun ja muista minua! + +Sua muistan aina ... aina. + +Laiva lähti siintävien merien yli eroittaen rakastavaiset ja Hanna jäi +siis suruissansa ajattelemaan Kustaatansa ja miettimään sitä onnellista +aikaa, jolloin saisi hellänä puolisona olla, elää ja kuolla. + +Pian sai hän kirjeen, jossa Kustaa kertoi matkastansa ja monenlaisista +tapauksista uudessa kohdissa. Se lohdutti Hannaa hetkeksi. Noin parin +vuoden kuluttua sai hän Amerikasta Kustaan kutsumuksen matkustaa sinne. +Tosin vallitsi hänessä ensin haikea ikävä -- kotia ei hän hentoisi +jättää eikä vanhempiansa. Halu kasvaa kuitenkin hänessä matkustamiseen. +Saapuipa hänelle pian toinenkin kirje sisältäen vapaan matkapiletin. + +Ei siis muuta, kun matkaan vaan. + +Vihdoin lähtee Hanna laivalla, kauniin ilman suloisella säällä. Ei +häntä enää rasita ikävä, ei pidätä kotirakkaus. + +Hyvästi maani, hyvästi Suomi! En tuskin milloinkaan sinua nähdä saa. +Tämän myrskyisen meren takana mulle uusi kotimaa aukeaa. + + Siellä mun toivoni maa, + Siellä armaani kohdata saan. + Hyvästi nurmet ja laaksot, + Joissa monesti leikkiä löin! + Tää siintävä meri mun + Kauaksi vie. Siell' ehkäpä + Hautane mulle jo lie. + +Näin huudahteli Hanna ja katseli kaukaisia Suomen rantoja, loistavia +meren laineita, kauniita lintuparvia ynnä muita meren merkillisyyksiä. + +Matkailijoita oli laivassa paljo. Hanna ei heitä tuntenut, eikä paljon +tutustunutkaan. Hänellä oli muistoja ja unelmia. Jo hän juuri kuin eli +muissa lämpymissä maissa, oli syövinänsä makeita hedelmiä, ja paljas +toivo elähytti häntä koko matkan. Ilma pysyi myös jotenkin kauniina ja +tuuli oli aina myötäinen, joten matka joutui ja tie lyheni. Kustaan oli +määrä olla rannassa vartoomassa häntä, kun ei kokematon tyttö yksinään +osaisi löytää häntä suuressa oudossa kaupungissa. Laiva rientää kovalla +vauhdilla ja pian pääseekin määrättyyn satamaan. Koko vuorokautta ennen +on laiva tullut suureen Amerikan satamaan, jossa Hannankin oli jääminen +laivasta ja seurata Kustaata. + +Laivan liiallinen joutuminen oli kumminkin Kustaan ja Hannan tulevalle +onnelle ikuiseksi turmioksi, kuten kohta kuullaan. Hanna nosti pienen +arkkunsa rannalle ja ryhtyi odottamaan sulhastansa. Pitkäksi tuntui +aika. Yksi ja toinen kysyi häneltä milloin milläkin kielellä yhtä ja +toista. Suomalaiset kysymykset hän helposti ymmärtää, vaan ei +muukalaisia. Kustaata ei vain kuulu. Huomena hän tietysti tulee. Täytyy +siis olla rannassa huomiseen. Ikävältä tuntuu. Jos ei hän tulisikaan, +olisin siten vallan petetty. Hän on saanut vissiin uuden ystävän ja +unhottanut minun, köyhän tyttöraukan. Taas tulee muuan pulska herra +Hannan luo, kysyy häneltä selvällä Suomen kielellä monenlaisista +asioista. Herra huomaa tytön sieväksi ja järkeväksi. + +Kysyypä vihdoin tahtoisiko hän suostua naimiskauppaan. Kyllä kai -- -- +mutta en minä sentään tiedä. Olen niin outo. + +Ei se haittaa mitään. Tosin on minulla vaimo, vaan eräällä toverillani +ei ole ja hän haluaisi saada suomalaisen neidon aviopuolisokseen. Vähän +ajan perästä tapaamme toisemme taas. Hyvästi siksi! Hän puristi Hannan +kättä ystävällisesti ja meni matkaansa. + +Hanna ei oikein ymmärtänyt koko kohtauksesta mitään. Ei hän ainakaan +luottanut äskeisiin lupauksiin. + +Hetken kuluttua tulevat jymisevällä jyrinällä uljaat vaunut kahden +korskuvan hevosen vetäminä ja pysähtyvät juuri Hannan viereen, suureksi +hämmästykseksi Hannalle. + +Äsken mainittu ylhäinen herra suloisilla sanoillaan saa hänen vihdoin +ymmärtämään asian ja astumaan vaunuihin. Huimaa vauhtia riensi Hanna +vaunuissa, tietämättä minne, ja huumaavissa ajatuksissa oli hän juuri +kuin unissaan. Komean kuudenkertaisen kivimuurin eteen seisahtivat +vaunut ja matkustajat nousivat niistä. Hanna kummastellen, ihmetellen +ja monenlaisilla ajatuksilla täytettynä tuskin itsekään tietäen, mitä +tapahtui ja herrat hauskoina ja iloisina Hannaa huvittaen kävivät +siihen suuren suureen palatsiin, semmoista ei Hanna koskaan ollut +nähnyt, eikä edes ajatella saattanut. Kaikki oli hänestä vain pelkää +unelmaa, kuin Jeppe Niilonpojalle taivaassa. + +Ensimäinen työ oli Hannalle sitte puhdistuminen ja pukeutuminen uusiin +uljaihin vaatteisin. Eipä isänsä ja äitinsä olisi häntä tunteneet +niissä kauniissa vaatteissa, jotka hän yllensä puki. Ja sitte, se muu +komeus huoneissa! Kaikkialla kiiltävää, loistavaa! Silmiä huikasi ja +sydämestä vihlasi koreus, kallis koreus, kaikki se kulta ja hopea, kuni +kuninkaallisessa kartanossa vaan. Ne hienot palveliat sitten! Kaikki +vain juhlavaatteissa. Hanna oli hurmaantunut. Oliko hän kerrassaan +taivaassa. Soittoa kuului niin ihanaa, niin kaunista, että oikein +korvissa kumisi ja sydämessä suloisesti, niin somasti tuntui. Oliko hän +jo taivaassa! Ei enkeleitä sentään näkynyt. + +Ne olivat kaiketi vielä näkymättömissä. Ihanat immet tosin sipsuttivat +huoneissa, vaan ei heillä siipiä ollut. Muuten olivat he taivaallisia, +oikein ihmeellisiä. Ei semmoisia muualla ole kuin keisarien ja +kuninkaiden hoveissa. + +Hanna oli kuin muinoin Sulamith kuningas Salomon palatsissa. Rikkautta +ja loistoa, kultaa ja kiiltoa mihin vain silmänsä käänsi. Oikein hän +vapisi ilosta eli pelvosta. Hän olisi lähtenyt poiskin, mutta mihin +suuressa, vieraassa kaupungissa. + +Kustaa oli ensin kaikessa tässä loistossakin hänen mielessään. Viimein +ei hän muista häntä, ei vanhempiansa, ei köyhää Suomea, kaikki +unhottuvat tässä ilossa, tässä erinomaisessa riemussa. + +Onpa hieman heidän kaltaista, oikein ruhtinaallisten häiden. Hän tuntee +jo salaista mieltymistä ja muuten ihmeellistä vaikutusta ympärillänsä +oleviin komeuksiin. + +Hän toivoo pääsevänsä niiden omistajaksi edes tuokioksi, edes yhdeksi +päiväksi. + +Hänen toivonsa toteutuu jollakin ihmeellisellä tavalla. Hovin marsalkka +syvällä kumarruksella pyytää Hannan vihkimyslupausta, jonka hän enempää +empimättä hurmaantuneena antaakin. + +Piispa, tai muu semmoinen korkea herra, alkaa sitte vihkitoimituksen +muukalaisella kielellä, luullaksemme Englannin kielellä, josta Hanna ei +ymmärrä sanaakaan. Ei hän muuta kuin nyökkäilee päätänsä vihkijän +kysymyksiä tehdessä. + +Koko tämän toimituksen hän kyllä muodon puolesta ymmärtää ja siinähän +sitä on kyllä. Häitä hän nyt siis viettää kaikessa komeudessaan, +semmoisessa hurmaavassa ilossa, jommoista ei hän ennen unissakaan ollut +nähnyt. + +Muistuukohan Kustaa mieleen? + +Hänestä viisi! Köyhästä miehestä, kuin kirkon rotasta. Kaikkea muuta. +Nyt on vaan iloa ja riemua. Elämä on vallan paradisillista. Toista on +kuin ennen muinoin Suomessa. + +Pian on hän hienona armollisena rouvana, jolle suosionosoitukset ovat +vallan lukemattomat. Ympärillänsä näkee hän kaikensäätyisiä vieraita, +erinomaisissa pukimissa, mitkä punaisissa, mitkä heleän punertavissa, +valkoisissa, sinisissä ja monen muun värisissä vaatteissa. Hanna itse +on puettu purppuran punaiseen morsiuspukuun. + +Hän on todella kaunis tämmöisessä ihanassa vaatteuksessa. + +Hienot viinit, hedelmät, appelsiinit ja muut semmoiset herkut tarjotaan +näissä häissä. + +Ja entäs se kaunis musiki, jolle tuskin vertoja löydetään auringon +alla. Hanna on vaan kuin taivaallisissa häissä. + +Monta päivää vietettiin niitä häitä. Oikein Hanna väsyi siihen iloon ja +hurmaavaan riemuun. Vihdoin päättyivät häät ja vieraat menivät +majoillensa. + +Näin Hanna pääsi armolliseksi amerikalaiseksi rouvaksi. Ei hän +milloinkaan Suomessa ollessansa aavistanut sitä semmoista tapahtuvan. + +Nyt se kuitenkin oli tapahtunut. + +Entäs aviosiippansa? Hän on rikas kauppias, vanhanpuoleinen järkevä +mies. Onnellisilla kaupoillaan on hän päässyt hyviin varoihinsa. + +Eräänä päivänä häiden jälkeen valjastuttaa hänen miehensä kolme komeata +hevosta vaunujen eteen ja sitte lähtee nuori pari ajelemaan. Rakattua +on heillä ja rikattua myös. + +Siinä ajellessa kaupungin kaduilla, sattui Hannan entinen sulho, +Kustaa, tulemaan vastaan koppa kainalossa ja aavistamatta, tietämättä, +jatkoi hän vaan matkaansa. Ei hän hoksannut, että hänen Hannansa istui +uljaissa vaunuissa, jommoisilla ainoastaan ylhäiset ihmiset ajoivat. +Hanna huomasi siinä väkijoukossa Kustaan ja pyörtyi samassa. Hänen +herransa ei tietysti arvannut, mikä sattumus rouvaansa tuli. Hän käski +kääntää palvelian kotiin ja siellä Hanna taas virkosi ja virkistyi. + +Silloin tällöin on hän lähettänyt kirjeitä vanhemmillensa. + +Rikas kertoo hän olevansa, niin summattoman rikas, ett'ei rikkauden +ääristä ja määristä mitään tiedetä. Ei tavaran paljoutta arvaa Hanna +itsekään, mutta täydellisesti onnellinen ei hän kuitenkaan ole, sillä +omaatuntoansa rasittaa lupauksensa rikkominen ja Kustaan pettäminen. + +Piakkoin lupaa Hanna puolisonsa kanssa käydä Suomessa köyhiä +sukulaisiansa katsomassa. Silloin saamme häneltä itseltänsä kuulla +tarkemmin elämästään ja onnellisuudestaan. + +Kaipauksella odottava sulho, Kustaa, oli määrättynä päivänä saapunut +laivarantaan ja nähnyt laivan jo saapuneeksi, vaan armaansa oli poissa, +häntä ei näkynyt missään. Hän kuunteli, käyskenteli ja tiedusteli +kaikkialla. Kaikki vain turhaa, ei Hannaa löytynyt. + +Viimein palasi hän toivottomana ja surullisena majapaikkaansa, koettaen +unhottaa ystävänsä. Se ei kuitenkaan näyttänyt onnistuvan. Ystävänsä +kuva oli hänessä tullut pysyväiseksi. Hänessä heräsi jo itsemurhan +ajatuksia, miten toivottomalle ainakin ensi hetkinä. Kauheata oli +hänestä ajatella tulevaisuutta, joka tuntui kerrassaan mustalta ja +pimeältä. Se, johon hän oli kauan todella ystävänä luottanut, toivonut, +oli nyt poissa ja kadotettu. Kustaa oli siis onneton nuorukainen ja +petetty rakastaja. Ei mikään maailmassa saattanut häntä lohduttaa. Hän +vain hyräili itseksensä: + + Toivoni petti + Ja ystäväni jätti, + Suru tuli siksi + Ett'ei se lähde + Mielestäni viideksi minutiksi. + +Murheissaan muisteli hän juuri silloinkin Hannaa, kun rakas Hannansa +sattui vaunuissa ajaessaan näkemään Kustaan kadulla, kuten muistamme. +Molemmilta heiltä on onnellisuus kaukana. Hanna tosin on rikas, mutta +ei onnellinen, sillä ei rikkaus yksinään onnea myötänsä tuo. + +Kustaakin on varallinen, vaan kerrassaan onneton. + +Heidän molempain onnettomuutensa syyn tunnemme jo edellisestä. + + Jos ystävänsä kadottaa + Niin suru sijaan jää, + Voi sitä suurta tuskaa, + Voi sitä ikävää. + +Kaukaisessa kultalassa, rikkaassa Amerikassa, etäältä synnyinmaansa, +Suomen rannikoilta, on Hanna eleskellyt puolisonensa. Köyhyys on +perheestä kaukana. Onni on suosinut kauppa-asioita. Varallisuus +lisääntyy. Hanna vaan ei tunnu tulevan onnelliseksi melkoisen tavaran +paljouden keskellä. Hän ikävöitsee lapsuutensa kotia, vanhempiansa, +Suomea, -- niin "köyhän Suomen suloisia seutuja". + +Kotikaipauksesta eli muustako syystä alkoi Hanna käydä +kivulloisemmaksi. Se vaikutti hänen miehensä mieleen ja terveyteen +suuresti. + +Kustaa on muistunut monesti Hannan mieleen. On hän muutamia kertoja +kohdannutkin vielä hänen, kuitenkin pyörtymättä. Heissä ei kummassakaan +vanha rakkaus ruostu. Muutamia vuosia kuluu tapahtumatta mitään +ihmeellisempää elämässä. Ei ole edes perhe lisääntynyt yhdelläkään +pienellä uudella tulokkaalla. Sovinto on pysynyt kuitenkin aina heidän +keskuudessaan. Mies rakastaa hellästi vaimoansa, miten tuleekin tehdä. +Rahaseikat ovat kauppiaan talossa yleensä hyvällä kannalla. Maallisessa +onnellisuudessa käypi joskus onnettomuus mukana. + +Niinpä kävi rikkaan kauppiaanki perheessä. Sattumalta sairastui Hannan +puoliso vaarallisen tautiin. Hellästi rakasti hän sentään sairaanakin +ollessaan Hannaa, "Suomen kainoa tyttöä, kuin sinivuokkoa", kuten +tapansa oli sanoa. Hänen tautinsa tuli yhä rasittavammaksi. Hän luuli +sen päättyvän ainoastaan kuolemalla. + +Tehdäkseen puolisonsa tavaransa perilliseksi esitteli hän keskinäisen +testamentin tekemistä. Hannalla ei tietysti ollut mitään sitä vastaan. +He tekivät siis semmoisen perintökirjan, jonka mukaan tavarat tulevat +jäämään jälkeen jääneelle aviopuolisolle. + +Muutamien päivien kuluessa kävi sairas yhä heikommaksi. Hän huomasi jo +loppunsa lähestyvän. Maallinen elämä tavaroinensa oli hänestä pelkkää +turhuutta. Taivaallista elämää halusi hän vain. -- Hanna hoiti sairasta +yöt sekä päivät väsymättä. Lääkärin apua käytettiin. Kaikki oli vain +turhaa. Jumalan apuun turvausi sairas yksistään ja toivoi pian +pääsevänsä tästä surun ja murheen laaksosta taivaalliseen kotiin. +Todellinen elämän parannus näkyi hänessä tapahtuneen ja siksi nukkui +hän rauhallisesti kuoleman uneen. Hanna toimitti sitte juhlalliset +hautajaiset, joissa monta ylhäistä vainajan ystävää ja tuttavaa +nähtiin. Näin oli Hanna saanut kokea avioelämän suloutta, ilon ja surun +hetkiä muutamia vuosia. Testamentin mukaan sai hän puolisonsa tavarat +kirjoinensa, karjoinensa, joten hänestä tuli sen paikkakunnan rikkain +leski. + +Kustaa on viime aikoina joutunut rappiotilaan surussaan, jota hän on +alkanut upottaa viinapikariin. Enimmäkseen vietti hän aikansa kapakassa, +laulellen: + + Näin mulle kävi, + Kun ystäväni petti: + Laski jo ihana lemmen koi; + Vaan ikinä en aukaise Uotilan ovia, + Ennen kun Hannan ääni korviini soi. + +Kerran sanomalehteä lukiessaan huomasi hän Hannan ilmoituksen, jossa +Hanna kutsui Kustaan saapumaan luokseen erään tärkeän asian tähden. +Kutsumusta noudattaen päätti Kustaa mennä kuitenkin katsomaan vanhaa +morsiatansa. Yhteisesti uudistivat he sitten muinaisen lempiliittonsa +ja aikovat tulla taas Suomeen sekä ostaa täällä suuren kartanon. Kustaa +lauloi taas iloissaan: + + Hannani hellä! sun sydämellä + Kannan mä aina vieläkin vaan, + Toivoen ensin luoksesi lensin + Lemmenä laulut laulemaan. + Salotki silloin siintelivät, + Kukkaset rannat, somerot sannat; + Kaikkipa mulle hymyilivät. + + Sävel: "Tuulo entää + Lehtohon j.n.e." + + + + +TÄYTYY NAIDA. + +(Tapaus Hämeessä.) + +Mukailtu huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. + + + +Henkilöt: + +_Kustaa Tani_ | opettajat yliopistossa. +_Voitto Tani_ | +_Sanna_, heidän tätinsä. +_Liisa_, neiti, heidän serkkunsa. + +(Näyttämö kuvaa huvihuonetta, oikeassa on asunhuoneesen vievä ovi. +Huoneessa on pöytä, peitetty kirjoilla y.m.s. Huoneen toisella puolella +puun juurella on pöytä ja tuoleja. Perällä on pensas). + + +Ensimäinen kohtaus. + + Kustaa ja Voitto. + +(Istuvat nojatuoleilla pöydän ääressä, puettuna pitkiin viittanuttuihin +yölakit päässä, vaipuneina lukuun eli kirjoitustyöhön. Rouva Sanna +tulee jonkun ajan kuluttua huoneesta näyttämölle jotenkin kiivaana). + +SANNA. No niin! tuossa nuo kirjatoukat taas nuhjustelevat nenä kiinni +vasikan nahassa. Ei ne ota tietääksensäkään, vaikka maailma menisi +nurin narin, ei vaikka maa halkeisi -- Hää te kirjakoit, te nahkamadot; +aamiainen odottaa jo aikaa sitten; vai ilmastako elätte. + +VOITTO. (Nostaen päätänsä rauhallisesti). Johan te olette sen meille +kolmasti kertonut. + +KUSTAA. (samoin). Täti kulta! älkää häiritkö, ei hätää pahaa (kumpikin +jatkaa lukuaan). + +SANNA (Vihaisesti). Vai niin? Luuletteko te ettei minulla ole muuta +työtä kuin odottaa, milloin te kahvilla käytte! Kaiken päivää sitä +pitää kuumentaa. (Voitolle). Ja koska sen juuri jo kolmasti olen +kertonut pitää teidän tottelemaan! + +VOITTO. (Hänestä huolimatta). Bulgarien kotoperä on aivan varmaan +Hintostanissa. Heidän ja Petchenegien kielen yhtäläisyys osoittaa sen +selvään. + +SANNA (Vimmastuneena). Viis bulvaaneille, kalmukeille ja +koirankuonolaisille! Tämä on liikaa! Ikään kuin meidän kaltaisia +ihmisiä ei maailmassa olisikaan olemassa. + +KUSTAA. Huutonne, tätikulta, osoittaa selvään, että te ainakaan olette +olemassa. + +VOITTO. Aivan hyvä olisi, jos ette joutavilla jutuilla häiritsisi +tutkimisiamme. + +SANNA. Joutavillako jutuilla? Oiva aamiainen, kahvi, munat, paisti, +ovatko ne joutavia? Ainoastaan teidän kaltaisenne läkkisormet saattavat +niin sanoa. Sanokaapas mikä teidän tieteellisistä tuhmuuksistanne olisi +tärkeämpi? + +KUSTAA. Täti kulta! ette te sitä käsitä. + +SANNA (Pikastuen). No kaikkia vielä! Pitäiskö minunkin tuommoisilla +loruilla päätäni pyörryttää. Kyllä minä tiedän, miksi te minua näin +halveksien katsotte; vaan kumminkin te ilman minua saisitte ripustaa +hampaanne naulaan. + +VOITTO. (Pikaisesti). Kyllä kai! Me pitäisimme teidän kelvollisuuttanne +vallan hyvin arvossa, jos ette aina sillä niin kerskaisi. + +SANNA. Katsoppa vaan. Johan Joppikin tästä tuskastuisi! Se on synti ja +häpeä, että kaksi nuorta oivallista ja rotevaa miestä näin kuivettuu +kirjainsa ääressä, kuin savutut sillit uunin piipussa. + +VOITTO. Mikä profetallinen vertaus! + +SANNA. Mutta totinen ja tuntuva! Tuuman paksuinen pöly peittäisi +teidätkin jollen teitä välistä koristelisi. Ja mitä te sitten +oikeastaan tiedätte? Ette mitään, ette rahtuakaan. + +KUSTAA. Aivan oikein, valitettavasti liiankin oikein! Ihmisen tieto on +vaillinainen. + +SANNA. Niin! Mokomain narrien tieto on. Muut ihmiset, jotka eivät näin +koko päivää istu nenä kirjassa, tietävät kyllä mikä on kohtuus ja +oikeus. Ne osaavat hoitaa talouttaan ja omaisuuttaan, osaavat elää +niin, että sekä itsellään että muilla on siitä iloa. + +KUSTAA. Tieteet olisivat vielä huonommalla kannalla kun ovat, jos +kaikki niin ajattelisivat. + + +VOITTO. Oppimaton maailma ei voi pitää oppineita liian korkeassa +arvossa. Rahan kokoaminen, syöminen, juominen ja makaaminen nekö +mielestänne ovat elämä? Useat eivät tiedäkään elävänsä ja miksi he +maailmaan ovat luodut. Täti! miksi te oikeastaan olette maailmassa? + +SANNA. Mitä? Minäkö? Miksikä elän maailmassa? Ompas kaikkea! Minä -- +minä elän huvikseni. + +VOITTO. Sekin muka syy! Ei kelpaa. Sanokaa parempia. + +SANNA (Vihaisesti). Miksikä elän? Sitä en ole tullut tuumanneeksi! Sitä +ei ole minulle kukaan sanonut. Minä elän sitä varten, että tuommoiset +puustavit ihmishaamussa saisivat minua kiusata ja äköittää. Sitä +varten, että te saisitte kaikki huoleni ja vaivani palkita +kiittämättömyydellä, siksi, että te saisitte toivottaa kuolemaa tälle +vanhalle tädille, joka on teitä ruokkinut, vaatettanut ja pitänyt +murheen teidän vähäisestä taloudestanne! Mielestänne varmaan olenkin +liian sitkeä henkinen? Minä tiedän jo olevani teille kuormaksi! + +VOITTO. Vaan eihän sitä nyt ole puhettakaan, täti kulta. + +KUSTAA. Kuka mitä kaapii, se sitä saapi. Mitä rupesit kinaan vaimoväen +kanssa. Eihän ne pysy koskaan asiassa. + +SANNA (Vimmastuen Kustaalle). Vai niin! Siis meidän kanssa ei maksa +vaivaa edes puhellakaan? Aivan oikein, sinä olet vanhempi ja osotat +siis hyvää esimerkkiä. Neuvollasi turmelet vielä hänen kokonaan. -- +Hänellä toki on vielä hiukan sydäntä ja tunnetta. Mutta sinä! Paras +olisi, jos nidottaisit itsesi parkittuun perkamenttiin ja asettaisit +itsesi kirjakaappiin niiden joutavain lorukirjaisi sekaan. + +VOITTO. Siinä sait! Se oli aivan oikein sinulle. Kuka käski sekaantua +Sinun meidän riitaamme. + +SANNA (Kävellen edestakaisin). Tämä ei käy laatuun; muutos on tehtävä, +ja vieläpä tänäpäivänä! Kylläpä te saatte kyytinne. (Lähenee heitä +vakaisena). Meidän pitää naida! Pari rouvaa pitää tulla taloon. Sitten +täytyy teidän ihmistapojakin oppia! + +VOITTO. ja KUSTAA. (hämmästyen). Taivaan Herra! + +KUSTAA. Herran tähden täti, elkää taas uudistako vanhaa uhkaustanne. + +VOITTO. Tule veli! tehkäämme hänelle mieliksi ja mennään syömään. + +SANNA. Ähäh! Jopa sattui! (ääneen) Niin, naida teidän täytyy ja tällä +kertaa on se täyttä totta. Minä olen kyllin teille ehdottanut neitoja, +valitkaa nyt! + +KUSTAA. Vieläkö meidän pitää taas kertoa, että siinä asiassa on tarkoin +tuumailtava. + +SANNA. Ikäsikö sinä tuumailisit. Katsoppa peiliin ja ole iloinen jos +joku neito huolisi tuommoisesta harakan hirmusta. + +VOITTO. Naimiseen on meillä vielä kyllin aikaa. "Ei kiirettä kirkkoon, +ei hätää häihin". Millä oikeudella te meitä noin kiiruhdatte? + +SANNA. Milläkö oikeudella? Kuka on teidät kasvattanut? Kuka käsillään +kantanut? Kuka seisomaan ja puhumaan opettanut? Tosin niin kauas ei +teidän muistinne riitä, mutta minä, -- minä joka olen rakastanut teitä +kuin omia lapsiani, minä en sitä ole unhottanut. + +KUSTAA. Koska te siis meitä rakastatte, niin älkää häiritkö onneamme, +sallikaa meidän rauhassa ja hiljaisuudessa jatkaa oppimisiamme ja +tutkimisiamme. + +SANNA. Minä tiedän paremmin mikä teidän rauhaanne sopii. Joll'ette +tottele minua ja heti päätä, erkanen minä teistä ja teen teidät +perinnöttömiksi. + +VOITTO. Hyvä täti! emmehän me haluakaan teidän omaisuuttanne. + +KUSTAA. Vaatimuksemme ovat vähäiset ja tarpeemme tuiki pienet. Me +mielellämme luovumme rahoistanne, kunhan ette vaan kiusaa meitä +naimiseen. + +SANNA. Hyvä, olkoon niin! Mutta lähdenkö samassa ja jätän teidät +onnenne nojaan. Saadaanpa nähdä etteköhän ole kuin kissa liukkaalla +jäällä. + +KUSTAA. ja VOITTO. (hämmästyneinä). Täti kulta mitä te tuumaatte? + +SANNA. Minä jätän tämän talon, sillä tämmöistä elämää en saata kärsiä. +Vaikka muka olette niin suuresti oppineet, olette kuitenkin sitten +pahemmassa kuin pulassa. Sitten vasta opitte pitämään arvossa vaimon +käsiä, vaikka ne olisivatkin vaan vanhan tätinne kädet. + +KUSTAA. ja VOITTO. (Katselevat hämillään tosiaan). Herran tähden täti! +-- Älkää toki noin peljättäkö! + +SANNA. Hävetkää toki! Te ette koskaan tee vanhan tätin mieliksi. Ja +jollette minusta pitäisikään väliä, pitäisihän teidän muistaa kuolevan +isänne tahtoa. Minä tosin en ole kouluja käynyt, vaan kuitenkin tiedän +vanhempain tahdon pyhää velvollisuutta. + +VOITTO. (Masentuneena Kustaalle). Se on totta, se oli myös isämmekin +viimeinen tahto. + +KUSTAA. Se oli hänen viimeinen sanansa; (tädille) vaan, täti! hän +sanoi, että toisen meistä välttämättömästi piti naiman. + +VOITTO. (Rohkeammin). Vaan te vaaditte kumpaakin naimiseen. Mitähän me +kahdella rouvalla tekisimme. Silloinhan ei olisi mitään rauhaa talossa. + +SANNA. "Sitä et sinä käsitä". Mitä enemmän rouvia sitä suurempi osa. +Kunhan vaan toinen alkaa, kyllä toinen seuraa. Mutta toinen teistä nyt +täytyy alkaa. + +KUSTAA. (Raappien korvansa taustaa). Siis toisen meistä täytyy naida. + +VOITTO. Eihän tässä muuta liene tarjona. + +KUSTAA. Noh veli, mitä mietit sinä, joka olet vielä nuori, sinä saatat +koettaa. + +VOITTO. (Peljästyen). Jumala varjelkoon! Sinä olet vanhempi, sinun on +aljettava. + +KUSTAA. Sinä pikemmin sovit avioliittoon. Sinulla ovat somemmat tavat +ja temput, ja suoraan sanoen -- -- oletpa myös kauniinlainen. + +VOITTO. Sinä olet paljoa vakavampi ja viehettäämpi; sinä olet paljo +sopivampi aviomieheksi, kuin minä. + +KUSTAA. Minä en voi! Se on mahdotonta minulle. + +VOITTO. (Epätoivossa). Minulle myös! Minä en taida. + +SANNA (Suuttuneena keskeyttäen). Taasko sitä vanhaa häilymistä ja +horjumista? Emme siis ole päasneet tuota tuonnemmaksi. Siinä sitä nyt +seisotaan kuin pitäisi hirteen mennä. Rohkaiskaa toki sydäntänne, te +jänekset, eihän se teiltä henkeä vie. + +KUSTAA. Voitto on ollut aina rohkeampi minua. + +VOITTO. Kustaan olisi pitänyt jo aikoja sitten alkaa. Hän ei ole +huolinut yhdestäkään neidosta vaikka olette sen tuhannetki hänelle +esitellyt. Valitkoon nyt yhdenki niistä. + +KUSTAA. Ne varmaan kaikki ovat jo kuolleet taikki menneet naimisiin. +(Tädille): Minä olen varma siitä ettei teilläkään tällä haavaa ole +ketään esitettävänä. + +SANNA. Eikö vain olisi? Vaikkapa kymmenen! Ja onpa aika kelpo tyttö +niiden joukossa, liiankin hyvä teille. Mutta te nahjukset ette huomaa, +vaikka teitä nenästä vetäisi. Ei teillä ole silmiä eikä kauneuden +tunnetta. + +VOITTO. Kuinka niin, täti? + +SANNA. Ettekö siis ole ollenkaan huomanneet, miksi tuotin tänne +veli-vainajani tyttären? + +KUSTAA. Jaa Liisanko? + +SANNA. Hän ei ole rikas, mutta kaunis ja oiva neiti, siis pitkittä +puheitta päättäkää nyt heti, sillä ei kaikki kypsy, jota kauan +keitetään. Toisen teistä täytyy tohvelia totella. Miettikää siksi kun +palaan, vaan sitte tahdon tietää kumpiko teistä on tuleva sulhaseksi. +(Menee huoneeseen). + + +Toinen kohtaus. + + KUSTAA. ja VOITTO. (Kävelevät miettiväisinä kädet selän takana). + +KUSTAA. (Hetken kuluttua). Saakelin kohta! + +VOITTO. Kirottu seikka! + +KUSTAA. (Aina vaan kävellen). Pääni on kuin pyörällä! Ja mitenkä sitten +käynee, kun rouva taloon tulee. + +VOITTO. (Samoin). Kauheata! Hirveätä! Eiköhän mitään keinoa +pelastukseen! Minkä näköinen se serkku sitte lienee? + +KUSTAA. Minä en ole häntä edes silmäillytkään. + +VOITTO. Enpä minäkään. Mutta täti ei anna meille pahaakaan rauhaa, +kyllä minä sen tiedän. Hän täyttää uhkauksensa ja jättää meidät. + +KUSTAA. Mitä me sitte teemme? Me olemme niin perinjuuri juurtuneet +vanhoihin tapoihimme! + +VOITTO. Niin kyllä, rohkaise mielesi ja ota rouva! + +KUSTAA. Minäkö? En ikänäni! (tarttuu Voiton käteen hellästi). Veliseni! +Ole järkevä! Sinä olet nuori, täynnä toivoja, täytä pyyntöni, nai sinä +serkkumme! + +VOITTO. (samoin). Veli kulta! Kaikki mitä tahdot, vaan en tätä. + +KUSTAA. Katsoppas, minä tiedän, että sinä ennenkin olet naisia +miellyttänyt. Sinua on myös jo ennen rakastettu. Minulle ei koskaan ole +semmoista tapahtunut; minä olisin aivan kuin tanssiva karhu. + +VOITTO. Eipä se olekaan sen hullumpi. Kerran näin semmoisen elävän. + +KUSTAA. Sinulla on enemmän taipumusta naimiseen. Sinä tulisit varmaan +onnelliseksi. Avioliittoa ja perhe-elämää kehutaan niin viehättäväksi. +Minä kuvittelen jo sinua ihanan, oivallisen vaimon puolisoksi, +kaunisten lasten, onnellisten tenavain isäksi; voi kuinka ne sinua +halaavat ja suutelevat, sinä hypität heitä polvillasi ja kaikki te +elätte ilossa, rauhassa, rakkaudessa ja onnessa. Usko minua! semmoista +onnea ei joka mies saavuta. + +VOITTO. No, hyvä veli, hanki itsellesi tuo onni. + +KUSTAA. Eihän minusta ole puhettakaan. Minulla ei ole taipumusta +avioliittoon; vaan sitä enemmän minä iloitsen sinun onnestasi. Minä +kasvatan lapsiasi ja rakastan heitä kuin omiani. Minä teen mitä suinkin +saatan -- ja mietippäs kuinka kaunis tyttö Liisa on. + +VOITTO. Ethän häntä vielä ole katsellutkaan. + +KUSTAA. No minusta vaan niin tuntuu ja niinhän tätikin sanoi. -- Päälle +päätteeksi on hän niin sievä ja oiva neiti. Et varmaankaan kadu +kauppaasi. + +VOITTO. Niinhän se tätikin sanoo. Siis toivotan vaan sinulle onnea. + +KUSTAA. (Tuskaisena). Taivaan herra! eihän tuohon pysty mikään. Minä +koetan kaikki voimani, kuvaan avioelämän kirjavimmilla väreillä ja sinä +pysyt tunteettomana kuin kivi. Sanohan taivaan tähden miksi et siis +tahdo naida? + +VOITTO. Miksi ei sinua haluta? + +KUSTAA. Etkö ymmärrä, etten minä saata? + +VOITTO. Etkö sinä ymmärrä etten minäkään saata? + +KUSTAA. Siis sinä varmaankaan et tahdo. + +VOITTO. (Kylmäkiskoisesti). Minä en voi. + +KUSTAA. Nyt minä tiedän min verran sinä veljeäsi rakastat. + +VOITTO. Jos sinä minua rakastaisit, niin sinä itse naisit. Vaan +osottaakseni, etten ole niin kovasydäminen, kuin sinä, esittelen +seuraavat keinot. + +KUSTAA. Mitkä? + +VOITTO. Tämä on ensimäinen: kumpi meistä pikemmin pidemmän lauseesen +sopivan suomalaisen sanan löytää, on vapaa avioliitosta, siinä +tapauksessa, jos hän myös voittaa seuraavassakin koetuksessa, joka +lopullisesti ratkaisee pulmamme. + +KUSTAA. (Päättävästi). Hyvä, ryhtykäämme siis miettimään! (Istuvat +hetken ääneti kirjoittaen). + +VOITTO. Oppimattomuudellansakin. Tässä on sanani. Entäs sinun. + +KUSTAA. Määritelmällisentelemättömyydellänsäkään. Onhan tässäkin ensi +hätään, kaiketi se kilpailussa kestää! + +VOITTO. (Hätäisesti). Tosiaan! kyllä riittää, vaan nytpä lähenee se +toinen keino. -- Heittäkäämme arpaa! + +KUSTAA. Arpaako? Ei! Se olisi kevytmielistä. + +VOITTO. Niin minustakin, senpätähden nai suorastaan! + +KUSTAA. Saattaahan arpa kohdata minuakin! + +VOITTO. Tosin, vaan paha kyllä, myös minuakin. + +KUSTAA. Mitä minä sitte teen? + +VOITTO. Nait. + +KUSTAA. En minä rupea arpaa heittämään; en minä tahdo koskaan antaa +itseäni semmoisen vaaran alaiseksi. + +VOITTO. Olkoon niin. Mutta silloin sinun täytyy varmaankin naida, sillä +minä en sitä koskaan tee. + +KUSTAA. (Rukoillen). Veliseni! + +VOITTO. (Äkäisesti keskeyttäen). Jätä minut rauhaan! Jomman kumman se +täytyy tehdä. Kumpikaan ei tahdo, siis arpa määrätköön, kumpi on +uhriksi joutuva. Tämä on viimeinen sanani ja ainoa, mitä sinulle +mieliksi tehdä saatan. + +KUSTAA. (Huokaillen). No olkoon sitte! Vaan kuinkas tässä menetellään? + +VOITTO. Siinä ei suurta taitoa tarvita (menee pöydän ääreen). Me +valitsemme kaksi palloa, toisen valkean toisen mustan. + +KUSTAA. (Tuskallisesti kertoen). Toisen valkean, toisen mustan. + +VOITTO. Täällä ei nyt ole niitä yhtään. + +KUSTAA. (Iloisena). Luojalle kiitos! + +VOITTO. Sitä parempi, me otamme kaksi lappua. + +KUSTAA. (Kertoen) Kaksi lappua! + +VOITTO. Niin toiseen piirustan ristin, toinen jääpi puhtaaksi. + +KUSTAA. Toiseenko ristin! + +VOITTO. Risti velvoittaa avioliittoon (käärii sen). + +KUSTAA. Tämä on oikein, asian laadun mukaan! + +VOITTO. Puhdas lappu vapauttaa naimisesta (käärii senkin). + +KUSTAA. Voi, jos sen saisin! + +VOITTO. Kyllä kai; mikä hätä sitte olisi arvanheittoon ruvetessa. + +KUSTAA. Mitäs sitte tehdään? + +VOITTO. (Hakien). Nyt tarvitsisimme uurnaa; paremman puutteessa otan +sinun yölakkisi (tavottaa Kustaan päätä). + +KUSTAA. Älä veli veikkoseni, ota omasi! Minulla on paha onni. + +VOITTO. Tahtosi tapahtukoon! (ottaa omansa päästänsä, heittää laput +siihen ja pudistelee lakkia). Näin nyt onnemme seulotaan! + +KUSTAA. (Vavisten). Mutta rehellisesti, veli, rehellisesti. + +VOITTO. Arvattavasti. Oikeus ja kohtuus. No ota nyt. + +KUSTAA. En minä ... en minä uskalla, ota sinä! + +VOITTO. Älä tee verukkeita, ota sukkelaan. + +KUSTAA. Totisesti, minä en uskalla. Minä varmaan saan tuon onnettoman +ristin. Ole niin hyvä, ota ensin! + +VOITTO. Vai sekin vielä (pudistelee kauan lakkia ja ojentaa lakin +Kustaalle kylmästi). Ota! + +KUSTAA. (Tuskallisesti lähenee lakkia, vapisevana ja huokaillen ottaa +lapun) Näin! + +VOITTO. Nyt on kummallakin osansa (kurottaa lappuaan). + +KUSTAA. (Samoin). Niin vaan minä vapisen, kuin haavan lehti! + +VOITTO. Aukaistaan vaan viipymättä! + +KUSTAA. Minä en uskalla! aukaise sinä ensin! + +VOITTO. (Äkäisesti). Miksikä minun täytyy aina kaikki ensin tehdä? Ei +nyt auta! Avatkaamme molemmat samalla kertaa. Minä luen kolmeen asti +(lukeissaan käy verkalleen pöytää kohden, Kustaa puuta kohden). Siis +yksi. + +KUSTAA. (Läheten puuta). Yksi! + +VOITTO. (Edelleen käyden). Kaksi! + +KUSTAA. (Samoin ja vapisee). Kaki! + +VOITTO. Kolme! (aukaisee). + +KUSTAA. (On myös aukaissut lapun ja huomannut ristin). Voi, nyt tuho +tuli. + +VOITTO. Hä, hurrah! Nyt iloitaan! + +KUSTAA. (Vaipuu tuolille). Voi kovaa onnea! Voi onnettomuutta! + +VOITTO. (Iloiten). Nyt olen vapaa, vapaa kuin taivaan lintu, vaimoväen +pauloista irti jo päässyt! Hei! hurrah! Tahtoisimpa syleillä koko +maailmaa (hyppää ympäri). + + +Kolmas kohtaus. + + Edelliset. SANNA (tulee huoneesta). + +SANNA. (Ihmetellen). Mikä meteli täällä on? Voitto, oletko pyöräpäinen? + +VOITTO. (Syleillen ja tanssittaen häntä). Saanko syleillä, saanko +suudella? Minä olen onnellisin auringon alla! + +SANNA. Päästätkö irti sinä tuulen tuoma! Kymmeneen vuoteen en ole sinua +tuommoisena nähnyt, -- mitä on tapahtunut? (huomaa Kustaan). Ja mikäs +tuota vaivaa? Toinen hyppii ja tanssii kuin hullu, toinen on kuin +ukkosen lyömä. + +VOITTO. (Koomillisesti osoittaen Kustaata). Ei, täti, hän on vaan +kamppauksen kestänyt ja päätöksen tehnyt; se on häntä niin väsyttänyt. + +SANNA. (Iloisesti). No, Kustaa? + +VOITTO. Niin, täti, hän päätti naida. + +SANNA. (Taputtaen Kustaata olalle). Kas niin! Se oli miehen työ! +Viimeinkin viisastuit. + +KUSTAA. (Tointuu ja nousee ylös). Voi minua kovan onnen leikkikerää! +Kyllähän minä kohtakin arvasin. Taivaan Luoja! Minunko pitää naiman! + +SANNA. (Tyytyväisenä hieroen käsiään). Siis Kustaa on tuo onnellinen. +Sepä on sangen hauskaa. Tiesinhän minä, että hän on järkevämpi. Seuraa +sinä nyt veljeäsi! + +VOITTO. Te olette oikeassa, täti. Kustaa on hyväsydäminen poika. Me +tuumailimme tyyskästi asiaa ja hän suostui vapaaehtoisesti täyttämään +tahtonne. + +KUSTAA. (Toiselta puolen läheten Voittoa hiljaa). Vaan minäpä en sitä +tee. Asia ei käynyt rehellisesti. -- Sinä otit ensin ja siten sinä +voitit. + +VOITTO. (Pikastuen). Ethän sinä rohjennut ensin ottaa. Älähän toki revi +asiaa auki uudelleen. + +KUSTAA. Täti sen ratkaiskoon! + +VOITTO. (Hiljaa ja vakuuttavasti). Ethän toki hänelle ilmoittane meidän +heittäneen arpaa. Sehän olisi aivan sopimatonta. + +KUSTAA. Olisiko niin? + +VOITTO. Aivan varmaan. Sinä häpäisisit itsesi ijäksi päiviksi. Ole hyvä +veli nyt järkevä ja tyydy kohtaloosi. + +SANNA. Mitä juonia te siellä taas kudotte? + +VOITTO. Ei mitään erinomaista; Kustaa vaan ei tiedä miten varustaisi +häätoimet, puvut ynnä muut tarpeet. + +KUSTAA. Puvutko ja tarpeet. + +SANNA. Ohoh! Älkää siitä surko, ne minä paraiten toimitan. Sen toimen +tunnen perin pohjin ja tänään jo ryhdyn toimeen. + +KUSTAA. Eihän tässä vielä kiirettä ole. + +SANNA. Onpa vaan kiirettä! Pitää siivota huoneet, varustaa vaatteet, +laittaa ruoat. Myös tarvitaan uusia huonekaluja, kyökkikapineita, +morsiusvaatteita ja tuhansia muita tarpeita. (Tyytyväisenä). Niin, niin +Kustaa, luota vaan tätiisi. Minä en unhota mitään, en edes lapsen +sukkia ja paitojakaan. + +KUSTAA. (Pannen kätensä ristiin). Taivas! Lapsen paidatkin! + +VOITTO. (Ilkkuen). Sukat myöskin. + +SANNA. Lapseni! Minä olen ikään kuin kymmentä vuotta nuoremmaksi +tullut. Jumala sinun päätöstäsi siunatkoon, Kustaa. Pane vaan +päätöksesi heti toimeen, sillä ei kaikki kypsy, jota kauan keitetään ja +parempi pyy pivossa kuin kaksi kuusessa. + +KUSTAA. (Pyyhkien hikeä otsaltaan). Kyllä nyt hikoillaan. + +VOITTO. (Katsellen vasemmalle). Ellen erehdy, tulee Liisa paraikaa +puutarhasta. + +SANNA. (Katsoen). Oivallista! hän tulee kuin käsketty. Siis, Kustaa, +asiaan käsiksi; kosi nyt heti! + +KUSTAA. Nytkö heti? + +SANNA. Se on tietty, ja ole oikein hempeä ja hieno, ettet saisi +rukkasia! + +KUSTAA. Kunhan ne vaan saisin. + +SANNA. Vaan minkä näköinen sinä olet? Kampaa tukkasi ja partasi. Heitä +nurkkaan tuo yönuttusi ja pukeudu uuteen mustaan takkiin taikka vielä +paremmin frakkiin. + +KUSTAA. Ei minulla taida frakkia ollakaan. + +SANNA. Entäs uusi, joka oli ylläsi maisteritutkinnossa? + +VOITTO. Kunhan vaan koit eivät olisi sitä syöneet. Tule, Kustaa. + +KUSTAA. Sano paremmin alttarille vietäväksi uhriraavaaksi. (Tädille). +Vaan saattepa nähdä, täti, että minä saan rukkaset. + +VOITTO. (Taluttaen häntä pois). Vielä mitä, noin pulska poika. +Koristettu, ja kaunistettu puettu mustaan hännystakkiin ja valkoiseen +liinaan, saapi vaikka kymmenen joka sormeen -- ja ettei Liisa sinulle +rukkasia anna, se olkoon minun huolenani (viepi hänet huoneesen). + +SANNA. (Juosten jälestä). Menkää, menkää, kohta on Liisa täällä. +Laittakaatte pian valmiiksi! + + +Neljäs kohtaus. + + (Sanna yksin, sitte oitis Liisa). + +SANNA. (Palatessaan). No viimeinkin ollaan näin pitkällä. -- Mutta +kylläpä siinä saikin vaivaa nähdä. Nyt pitää vaan kuulustella Liisaa. +Olisinpa aika pahassa pulassa, jos hän puolestaan nyt panisi vastaan. + +LIISA. (Tulee vasemmalta, lukien kirjaa). + +SANNA. Mutia mitä minä näen tuossa! kirja kädessä. Tuota vielä puuttui! +Tarttuuko tuo rutto vielä häneenkin. Liisa! mitä tämä on? Mitä sinä +lueskelet? + +LIISA. Tätikulta, tämä on oiva kirja. Se on Voiton uusin teos, hänen +matkakertomuksensa Pohjoismaista. Voi kuinka nerollista! Sitä +lukeissaan aivan luulee näkevänsä nuo seudut ja ihmiset. Kuinka tarkka +tapojen ja luonteiden kuvaus, kuinka syvät mietteet, kuinka sopivat +arvostelut! Ah, Voitto, hän on nerollinen mies! + +SANNA. Vai niin! Voittoko? Jätähän nuo joutavat, ne panevat vaan pääsi +pyörälle, eivätkä hyödytä rahtuakaan. + +LIISA. Mikä sitte olisi hyödyllisempi, kuin hyvä kirja? Erittäinki näin +opettavainen, kuin tämä Voiton teos? + +SANNA. Heitä jo hiiteen Voittosi! Kustaa kirjoittaa myös kirjoja ja +vieläpä paksumpia. + +LIISA. Saattaa kyllä, vaan Kreikan ja Latinan kielisiä, minä en niitä +ymmärrä. Vaan Voiton kirjat -- --! + +SANNA. (Pikastuen). Jätä toki jo tuo Voittosi sikseen. Nyt on muuta +mietittävää. Sano miltä tuntuu olosi täällä. + +LIISA. Kyllä vallan hyvältä, välistä kuitenkin on vähän yksinäistä. + +SANNA. Miellyttävätkö serkkusi sinua? + +LIISA. No kyllä ne ovat hyvin totisia ja harvapuheisia. Kustaa ei ole +vielä minua edes nähnytkään. Luultavasti hän on jörömäinen. Sitävastoin +Voitto -- --. + +SANNA. Niin kai, kyllä kai. Mutta Kustaa on pohjaltaan hyvä ja kunnon +mies, sen sanon sulle. + +LIISA. Sen kyllä uskon; kuitenkin täytyy olla jotenkin rohkea, kun +häntä tohtii katsellakaan. Minusta tuntuu aina, kuin hän olisi minulle +vihoissaan. Voiton katse on paljoa lempeämpi. + +SANNA. (Äkäisesti). Vai niin! Voitonko on lempeämpi. (Astuen sivulle +vihoissaan): Kas niin! Tämäpä on kaunis juttu, kun yksi esti on poissa, +on jo toinen edessä. Nyt on taas tyttönen mieltynyt Voittoon! Aivan +tässä pakahtuu sulasta harmista, kun työ ja vaiva noin käyvät turhiksi. + +LIISA. (Ihmetellen). Tätiseni! mikä teitä vaivaa? + +SANNA. Mutta hän ei saa saattaa hankettani hukkaan, kyllä minä avaan +hänen silmänsä. (Liisalle). Sinä et ole oikein tarkastellut Kustaata. +Hän on sievä ja lempeä mies. Katsoppas vaan hänen kauneita, sinisiä +silmiänsä. Ne ovat paljoa lempeämmät ja suloisemmat kuin Voiton (jatkaa +puhettaan Liisan kanssa). + + +Viides kohtaus. + + (Edelliset, Voitto, Kustaa pitkässä frakissa ja valkoisessa + huivissa korkea hattu päässä). + +VOITTO. (Tuoden Kustaata huoneesta). Kas niin, rohkeasti eteenpäin +vaan. Tosiaan sinä olet oikein soman näköinen. + +KUSTAA. Voitto! minä joudun koko maailman nauruksi. (Pysähtyvät +oikealle puolelle ja puhelevat keskenään hiljaa). + +SANNA. (Huomaten heidät). Tuossa hän onkin. Katso kuinka kaunis! Komea +vartalo, jalo muoto. + +KUSTAA. (Voitolle). Luullakseni täti jo häntä neuvottelee. + +SANNA. Älä ole noin kaino. Katso suoraan, kyllä hän sitte on +ystävällisempi. (Kustaalle lähteissään). Minä jätän teidät nyt kahden +kesken. Voitto tulkoon kanssani. Aja nyt hyvin asiasi. + +KUSTAA. E-ei! Voitto jääköön tänne! yksinäni en saa mitään toimeen +(katselee pelolla Liisaa). + +SANNA. Niin kuin tahdot (menee Liisan luo, joka on istunut pöydän +ääreen). Huomaatko nyt kuinka lempeästi hän sinua katselee? kun hän +sinua puhuttelee, niin ole sinäkin puoleltasi lempeä ja lempeä juuri +hänelle, ymmärrätkös? (menee taas Kustaan luo), Noh, Kustaa! eteenpäin, +rohkaise sydämesi! Tuommoiseltako kosiomies näyttää? Jos vaan minä +olisin mies, en minä noin kuhnailisi, tuulessa ja tuiskussa minä tytöt +naisin! Sinä jänesjalka! (menee kehottaen ja uhkaellen huoneesen). + + +Kuudes kohtaus. + + (Voitto ja Kustaa oikealla, Liisa vasemmalla lukupöydän ääressä). + +KUSTAA. (Varustelee itseänsä, panee nuttunsa nappiin). Tässä sitä nyt +siis ollaan (katselee pelolla toiselle puolelle). + +VOITTO. Ja tyttönen on myös tässä? + +LIISA. (Sivulle). Heillä on varmaan jotain tekeillä (kurkistaa +kirjastaan toiselle puolelle). + +VOITTO. Mene nyt vaan puhuttelemaan häntä! + +KUSTAA. Hän lukee! enhän nyt saata häiritä häntä. + +VOITTO. Miks'et? Vai tuumaatko odottaa kunnes hän on läpi lukenut tuon +paksun kirjan? + +KUSTAA. Mutta mitäs minä sanon hänelle? + +VOITTO. Mitä tahdot, astu esiin vaan, puhele ja ilmoita rakkautesi. + +KUSTAA. Peijakas! Enhän minä häntä rakastakaan. + +VOITTO. Se on se sama, sinun täytyy nyt olla kuitenkin rakastavinasi. + +KUSTAA. Niinkö? -- Taivas ja maa, vaan miten pääsisin sen alkuun? + +VOITTO. Sehän on helppo. Ensin sanot: Hyvää päivää serkkuseni! mitä +kuuluu, mitä teette, miten voitte? Taikka muuta sievää ja sukkelaa. + +KUSTAA. Minä en saata, se on niin vaikeaa. + +VOITTO. Eikö mitä? Esimerkiksi ole sinä olevinasi serkku ja minä olisin +sinä. Huomaa nyt kuinka minä teen, (astuu muutaman askeleen takaperi, +laitautuu kuntoon ja lähestyy sievistellen ja kumartaen Kustaata). +Hyvää päivää hyvä serkku. + +KUSTAA. (Kumartaen). Jumal' antakoon serkkuseni. + +VOITTO. (Hämillään). Tuota, hm -- -- hm -- kuinka olette maannut viime +yönä? + +KUSTAA. Niin ja näin, kiitos kysymästä! + +VOITTO. Hauskaa kuulla, hm -- tuota hm -- -- tänään on kaunis ilma. + +KUSTAA. Onpa kyllä. + +VOITTO. Ja minä hm -- hm -- -- -- hm -- -- -- + +KUSTAA. Huomaatko nyt, ettet sinäkään pääse tuota tuonnemmaksi. + +VOITTO. (Äkäisesti). No, koira vieköön, enhän toki sinua voi ruveta +hyväilemään ja sinulle koreita puheita laskemaan. Koko illussuuni +katoaa, kun katselee sinua, sinun valkoista liinaasi ja suippokärkistä +frakkiasi. Toista on, jos serkku olisit. + +KUSTAA. Koettappa sitte itse miten kävisi! + +VOITTO. No hyvä, voinhan minä tehdä sen sinulle näytteeksi. Astu +pensaan taakse piiloon ja pane tarkoin mieleesi mitä sanon; ehkäpä +sitten osaisit. + +KUSTAA. (Iloisesti) Oivallista! velikulta! Oletpa sinä oikein kelpo +mies. + +VOITTO. Huomaatko viimeinkin kuinka puolestasi uhraan itseni, ole nyt +pois lähtevinäsi, mutta sukkelaan, sillä nyt olen täydessä vauhdissa. + +KUSTAA. (Kiireesti kätkeytyen pensaan taakse). Hyvä, hyvä, minä jo +riennän. + +VOITTO. (Tarkastaa Kustaata kunnes hän on lähtenyt). + +LIISA. He lähtevät sanaakaan minulle sanomatta. (Iloisesti). Ei vaan, +Voitto palaa. (Jatkaa lukuaan). + +VOITTO. (Palattuaan). Kas niin! nyt rohkeutta on tarvis! Vaan ensin +pitää tiedustella asemaa. (Lähenee Liisaa, katselee häntä ja palaa +takaisin). + +LIISA (Ihmetellen). Mitähän se tahtonee? + +VOITTO. Hän on tosiaan kaunis! Hänessä on jotain haaveellista ja +runollista. Tuo yksivaltaisuus lu'ussa sopii hänelle vallan hyvin. + +KUSTAA. (Pensaan takana). No veli! alappa jo! + +VOITTO. Heti, odota hieman, täytyyhän minun vähän varustaida. Hm, hm + -- -- vaan minun täytyy puhutella häntä, muutoin Kustaa nauraa +minulle. (Rohkaisee itsensä ja astuu lähemmäksi). Hm, hm, -- -- -- hyvä +serkku! niin täydessä toimessa, enhän vaan häiritse? + +LIISA. Ette suinkaan; minulla on niin harvoin tilaisuus puhella +kanssanne, ettei tässä häiritsemisestä ole puhettakaan. (Nousee ylös). + +VOITTO. Rohkenenko kysyä mikä teitä niin miellyttää, hyvä serkku? + +LIISA. (Leikillisesti). Eräs mainio Voitto Tanin kirjoittama kirja. + +VOITTO. (Kummastuen). Mitä, minunko kirjoittamani? + +LIISA. Niin, teidän Matkakertomuksenne Pohjoismaista. Te ette voi +käsittää minkä nautinnon tämä kirja on minulle saattanut. + +VOITTO. (Ottaa kirjan ja tarkastaa sitä). Tosiaan viimeinen teokseni! +(Antaa sen takaisin). Kunhan ette vaan turmelisi sillä kauniita +silmiänne. + +KUSTAA. (Tullen hieman pensaasta). Kauniit silmät, kas se kelpaa! + +LIISA. Ne eivät saata katsella mitään jalompaa. + +VOITTO. (Sivulle). Hänellä ovat tosiaan kauniit silmät! (Ääneen), +Kirjallisuus siis Teitä miellyttää. + +LIISA. Luuletteko minulta kokonaan puuttuvan halua jalompiin +pyrintöihin? + +VOITTO. (Äkkiä). En suinkaan! Päinvastoin luulen teidän haluavan +kaikkea hyvää ja kaunista. Näin ihana ja suloinen ruumis varmaan +sisältää myös jalon sielun. + +KUSTAA. Jalo sielu! Se kelpaa myös. + +VOITTO. (Sivulle). Hän on todella vallan viehättävä ja mikä sievä +kätönen. (Tarttuu käteen). + +KUSTAA. Ahaa! Hän ottaa häntä kädestä (mukailee Voiton liikettä). + +VOITTO. Minä tunnen itseni sangen onnelliseksi, nähdessäni työni +hedelmät noin kauneissa käsissä. Se on sitä hauskempaa, koska me +tiedemiehet harvoin saamme nauttia tuota onnea (suutelee Liisan kättä). + +KUSTAA. Hän suutelee kättä. (Mukailee). No, peijakas! + +LIISA. Valitettavasti kyllä enin osa meistä vaan pitelee sukkapuikkoja +ja neuloja -- ja jos oikein korkealle pyritään, niin haetaan joku +helppotajuinen romaani. Mutta uskokaa, Voitto, minua! ei kaikki ole +semmoisia. Moni myös mielellään harjoittaisi totisia tieteitä. + +VOITTO. Mitä, Liisa, _Te, Te_ puhutte näin? + +LIISA. Minä en ainoastaan puhu, minä myös tunnen. + +VOITTO. Te ette siis pidä meitä oppineita pedantteina? + +LIISA. En suinkaan. Siksi kovin paljo kunnioitan Teidän työtänne. Minä +surkuttelen, ettemme me naiset saata seurata heidän neronsa lentoa. + +VOITTO. (Sivulle). Hän on tosiaan lumoavainen! Missähän minun silmäni +tähän asti ovat olleet. + +LIISA. (Innolla). Kuinka ihanata olisi, niin kuin Te, tuntea maat ja +kansat, käsittää koko luonnon avaruus ja kohoten maan yli tutkia +aurinkojen ja maailmojen matkat! Kuinka vähäpätöiseksi tunnen itseni, +kun täältä kohotan silmäni Teihin ja huomaan olevani vailla kaikkea, -- +kaikkea, paitsi halua seurata ja käsittää Teitä! + +VOITTO. Serkkuniko Liisa noin puhuu? (sivulle) kuinka ihana ja +innostunut. (ääneen) Vaan Liisa! -- jos Teillä olisi tilaisuus täyttää +toivonne! jos kohtaisitte miehen, joka ilolla täyttäisi pyyntönne ja +riemulla saattaisi Teidän samalle tieteen partaalle, jolla hän itsekin +seisoo? + +LIISA. Mielelläni seuraisin häntä ja olisin ahkerin oppilaansa. + +VOITTO. (Vähän hämillään). Ja jos se olisi yksi Teidän serkuistanne? + +LIISA. (Kääntäen päätänsä). Minunko serkuistani? + +VOITTO. (Suudellen kättä). Ja jos -- -- uskallanko jatkaa -- jos se +olisin minä. (Kiertää kätensä Liisan ympäri). + +KUSTAA. Oivallista! Tuo pannaan mieleen. (Mukailee). + +LIISA. (Hellästi irtaantuen). Etteköhän vaan tuskastuisi heikkoon +neitoon ja suuttuisi, jos ei hän heti käsittäisi. + +VOITTO. Teihinkö suuttuisin? Mitä sanotte! Koetelkaa vaan minua! Minä +olen kärsivällinen kuin lammas. Kaikki tahdon kymmenesti kertoa, +saadakseni vaan kauemmin katsella Teidän kauneihin silmiinne. Oi suuri +Luoja, Liisa! kuinka ihanat silmät Teillä ovat. Kuinka olen ne jättänyt +tähän asti huomaamatta. + +LIISA. (Nuhdellen). Te ette ylimalkaan ole paljoa minusta välittäneet. + +VOITTO. Entäs tämä pikku suu! Kuinka ihana olisi kuulla sen kertovan +omia sanojani! Liisa! sanokaa, sanokaa tahdotteko tulla toimeen minun +kanssani? + +KUSTAA. (On viimeisiä sanoja lausuttaissa tullut esiin ja nykii Voittoa +nutusta). + +VOITTO. Mitä nyt? + +LIISA. (Pelästyen). Voi, Kustaa! (Menee pöydän luo ja ottaa kirjansa). + +KUSTAA. Voitto! jo riittää. + +VOITTO. (Äkäisesti). Eikä riitäkään, mene hiiteen! + +KUSTAA. Minä jo tiedän, lähde nyt vaan. + +VOITTO. En vielä sinne päinkään. En vielä ole loppuun päässyt. Nyt +vasta pääasia tuleekin. + +KUSTAA. Vai niin, vieläkö enemmän. + +VOITTO. Arvattavasti. Laita vaan luusi pois ja kuuntele tarkasti! + +KUSTAA. Vaikka vaan! Mutta älä liian kauan enää. (Menee pensaan +taakse). + +VOITTO. Sitä muka olisi tarvis, että tuo vielä tähän tunkeutuisi! Hän +näkyy vielä mielistyvän opetukseeni. Tuhat tulimaista! nyt vasta +muistanki olevani vaan Kössin puhemiehenä! Sama se, miksi valitsi hän +minut opettajakseen. Liisa miellyttää minua ja enhän nyt enää voi +perääntyä, kuu kerran pääsin alkuun. + +LIISA. (Aikoen lähteä). + +VOITTO. (Pidättäen häntä). Mihin niin kiire serkkuseni, ettehän toki +lähde pois? + +LIISA. Kustaalla varmaan on tärkeä asia puhuttavana teille. + +VOITTO. Ei suinkaan. Vaan minulla olisi teille jotain sanottavaa. +Minnekkäs tuo puheemme pysähtyikään? Tuo ilkiö sekoitti kaikki +ajatukseni. + +LIISA. Te lupasitte tulla opettajaksi. + +VOITTO. Ei siinä kaikki. Minä tahdoin myös sanoa teille -- että -- että +te olette minulle erinomaisesti mieluinen, että minä teitä sydämestäni +rakastan. (Ottaen Liisaa kädestä). + +LIISA. Serkku, eihän tämä kuulu opetukseen. (Leikillisesti irrottaen +kätensä). + +VOITTO. Mitä Liisa! vedättekö kätenne pois, Te ette vastaa mitään. + +LIISA. Minä jo lupasin mielelläni olla oppilaisenne. + +VOITTO. Vaan jos minä tahtoisin vielä enempää, -- olla Teidän +opettajanne ja jos Te suostutte Teidän -- -- -- + +LIISA. No serkkuseni, miksi ette jatka, mihinkä minun sitte pitää +suostua? + +KUSTAA. Nyt pamahtaa! kyllä minä tiedän mihin on suostuttava? + +VOITTO. Liisa! en sitä saa enää hillityksi! Suostutteko ottamaan minut +puolisoksenne, joka teitä kunnioittaisi, rakastaisi ja vieläpä +käsillään kanteleisi. + +LIISA. (Punastuen). Voitto! tätä en odottanut -- te siis tahdotte? + +VOITTO. Sekä tahdon, että toivon! Ja jos te suostutte, olen onnellisin +kaikista luoduista! (Laskeutuu polvilleen ja suutelee Liisan kättä). + +KUSTAA. Ahaa! Tuoko se olisi pää-asia. (Laskeutuu myös polvilleen). + +LIISA. Nouskaa ylös! Mitä täti sanonee? + +VOITTO. Se on hänen hartain toivonsa. + +LIISA. Mitä veljenne on sanova? + +VOITTO. Hänkö? Se on hänen suurin ilonsa; mutta mitä Te sanotte Liisa? +(Nousee ylös). + +LIISA. (Painaen silmänsä ales). Oikeinko te todella rakastatte minua? + +VOITTO. Minä puhun täyttä totta, Liisa. Minä en tahdo teeskennellä +ääretöntä rakkautta, Mutta oikein koko sydämestäni pidän teistä. Tuo +varsinainen innokas rakkaus kyllä syntyy jälkeen päin, kunhan nyt vaan +suosionne saavuttaisin, Liisani saatatteko minulle lempenne luvata? + +LIISA. (Ojentaen kätensä). Noh! -- Voitto! + +VOITTO. Te siis suostutte, eikö niin? + +LIISA. No olkoon niin! Minä tahdon luottaa teihin ja (katselee +ympärilleen leikillisesti), meidän kesken olkoon sanottu, kohta ensi +hetkestä asti olitte Te parhaassa suosiossani. Mutta te kovasydäminen, +ette minua huomannutkaan! + +VOITTO. Minä olin sokea narri! Vaan nyt aukeavat silmäni ja minä näen +taivaan edessäni! Nyt lempeä, hellä neitoseni! nyt pikku muisku +liittomme vahvistukseksi. (Suutelee häntä). + +KUSTAA. Kas p----että. + + +Viimeinen kohtaus. + + (Edelliset, ja Sanna on viimeisiä Voiton sanoja puhuttaessa tullut + huoneesta. Kustaa on tullut lähemmäksi). + +SANNA. No, Herra auttakoon! Voitto! mitä tämä merkitsee? + +VOITTO. (Pelästyy ja päästää Liisan irti). Tuhat tulimaista! -- täti! + +SANNA. Ja sinä seisot siinä ja annat kaikkien noin rauhallisesti +tapahtua? + +KUSTAA. (Salaa tädille). Voitto vaan näyttää, kuinka minun pitää +tekemän. + +SANNA. Vai niin! Miksi et sitä itse tee? Miksi et vielä ole serkkuasi +puhutellut? + +KUSTAA. Jahka joudun! Voitto esti minua, hän ei ole vielä lopussa. + +VOITTO. Olenpa niinkin, veli, -- nyt minä olen aivan lopussa. Hyvä täti +ja veli! tässä esittelen teille morsiameni. + +SANNA. Mitä tämä on? + +KUSTAA. Morsiamesiko? + +VOITTO. Niin, rakas, hellä morsiameni, joka suostumuksellaan on tehnyt +minut onnellisimmaksi olennoksi taivaan alla. + +SANNA. Kas nytpä kummia kuullaan! Sinä nait? Minä luulin Kustaan. + +KUSTAA. Niin kai! Sehän se oli aikomuskin ja minä jo aloin mielistyä. + +VOITTO. (Katsellen Liisaan nauraen). Vaan minä olin vielä enemmän +mieltynyt. + +KUSTAA. Vaan kohtasipa arpa minua. + +VOITTO. Sinua arpa, minua sallimus, sinä sait mustan ristin, minä +neidon, eihän yhdelle kaikkia anneta. + +SANNA. Mitäs Liisa sanoo? + +VOITTO. Kylläpä hän on tyytyväinen, eikö niin Liisani? + +LIISA. Ellei Teillä, hyvä tätini, ole mitään sitä vastaan. + +SANNA. No olkoon menneeksi. Minusta on sama kumpiko teistä naipi kunhan +häitä saadaan. + +KUSTAA. (Nyreissään). Se oli oikein ilkeästi tehty, Voitto. Ethän +sanonut tekeväsi muuta kuin antavasi esimerkkiä. Miksikä minä sitte +vaivasin ja panin frakin päälleni? + +VOITTO. Tämmöisissä asioissa pitää kunkin itse ajaa asiansa. + +KUSTAA. (Äkäisenä). Näin käypi kaikkien, jotka vaimoväen kanssa +asioihin ryhtyvät. + +VOITTO. (Liisan kanssa käsikkäin). Ei aina, pitää vaan asia oikein +laittaa. + +SANNA. Eikä heti pelästyä. Koetappa toinen kerta, kyllä sitte käypi +paremmin! + +KUSTAA. Kylläpä tässä yhdessäkin kerrassa on jo ollut liikaa. Minä en +annakaan vietellä ja houkutella muuta kertaa itseäni semmoisiin +houkutuksiin. Minä pysyn naimatonna kirjani ääressä ja otan silloin +tällöin kulauksen pullostani. Ja niinhän se isävainajaki, siunattu +olkoon hän haudassaan, sanoi: Toisen meistä täytyy naida. + + + + +MAISTERI KESÄVIERAANA. + +Näytelmä II:ssa näytöksessä. + +(Kuvaus Hämeestä). + + + +Henkilöt: + +_Maisteri Toivola_. +_Talon isäntä_. +_Talon emäntä_. +_Talon tyttö_. +_Männistön Maisa_. +_Kaksi vierasta miestä_. + +(Näyttämö kuvaa talonpoikaista tupaa. Matkustava herra tulee +laukkunensa tupaan, tekee hyvän päivän ja katselee asunnokseen taloa). + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + (Toivola, Isäntä, Emäntä, Tyttö). + +TOIVOLA. Saisiko teillä asua tämän kesän? + +ISÄNTÄ. Miks'ei, -- mistäs ollaan? + +TOIVOLA. Helsingistä minä olen ja nimeni on Toivola. (Kättelee emäntää, +tytärtä ja isäntää, kääntyen sitte ympäriinsä katsellen, jolla aikaa +isäntä viittailee emännälle ja vieraalle kaikenmoisilla liikkeillä). + +EMÄNTÄ. Kyllähän meillä olla saatte. + +TOIVOLA. Paljonko maksaa kuukaudessa täysi hoito? + +ISÄNTÄ. Niin -- -- enhän -- hm, tuota taida sanoa. + +EMÄNTÄ. Olisiko markka päivältä paljo? + +TOIVOLA. Ei suinkaan. + +EMÄNTÄ. Minä vaan en ole tottunut kaikkia ruokia niin fiinisti +laittamaan -- "sano" -- "sano." -- + +TOIVOLA. Kylläpä siitä toimeen tullaan. Minä en vaadikaan mitään +erinomaisia laitoksia, kunhan vaan ruoka on puhdasta ja tuoreen +mukaista; niin kuin tuoretta lihaa, kalaa, munia ja muuta semmoista. + +EMÄNTÄ. Kyllä minä koetan, kun olisi useampia, antaisin halvemmalla +asunnon, ruoan ja hoidon. + +TOIVOLA. Saatan minä toimittaa muitakin, kun vaan näyttäisi tänne +soveltuvan. + +ISÄNTÄ. Tottahan meille taas sopii asumaan, vaikka useampikin. + +TOIVOLA. Niin, -- niin minäkin luulen. Minä tuon tänne siis kapineeni +ja asun täältä tämän kesän, tämän kauniin järven rannalla. + +ISÄNTÄ. Asukaa täällä vaan, kyllä täällä kaloja saatte. + +TOIVOLA. Minä menen noutamaan matkalaukkuni tänne. (Menee). + +ISÄNTÄ. Ei sille Toivolalle tarvitse reilata kaikkia hyviä ruokia, +kyllä ne herrat saavat syödä huonompaakin ja niinpä hän itsekin sanoi. + +EMÄNTÄ. Mahtaako se vaan maksaa. + +ISÄNTÄ. Se on tietty. Aina herrat runsaasti maksavat ja antavat vielä +juomarahat ja hyvät ryypyt. Ei meidän tänä suvena tarvitse viinaa +ostaa. Toivola antaa meille viinaa niin paljo, kun vain juodaan, sen +saat nähdä ja saavatpa rengitkin kerran suunavauksia nyt. + +EMÄNTÄ. Taitaa olla hyvä herra, tuo Toivola. -- Mikkolassa asui viime +suvena kumminkin oikein erinomainen mies, tukkiherra, se oli se +Nordensani tai mikä sen pahuksen nimi taas olikaan. Se juotti kohta, +kun tuli taloon, taikka piti semmoiset tuliaiset, että koko talon väki +pyllyili ja emäntäkin sanoi saaneensa maukasta viiniä, se oli hyvä +herra se. + +TYTTÖ. Saa nähdä, antaako se Toivola minulle mitään? + +ISÄNTÄ. Antaa kyllä. Aina herrat tytöt hyvinä pitävät. + +EMÄNTÄ. Laita itsesi nyt puhtaampiin vaatteisiin ja puhu sen Toivolan +kanssa finisti, niin kyllä Toivola rupee sinusta tykkämään, herrat +pitävät fiineistä likoista. + +TYTTÖ. Minulle täytyy tehdä pian uusia vaatteita. En minä kehtaa sen +Toivolan kanssa puhua vanhoilla vaatteilla. + +ISÄNTÄ. Tehdään kai niitä, mutta laittakaa huoneet puhtaiksi ja +toimittakaa syömistä Toivolalle. Minä tuon aitasta sian reiden pöytään, +kyllä sen kumminkin nälkä on. + +EMÄNTÄ. Niin aina ja herrat tykkäävätkin niin sian lihasta, tuo koko +veisi vaan! ei sille kumminkaan vähät piisaa. -- Minä keitän munia, +tahi keitä sinä tyttö Toivolalle munia, vaan hyvin kypsäksi. Ei ne +herrat tykkää raakamaisesta. + +ISÄNTÄ. Rahaa meille tulee Toivolasta ja muista herroista ja kyllä minä +niitä nyljen, sen sanon ja kylläpä herroilta saakin kiskoa, ei se ole +mikään synti, eikä häpeä, kun se Toivola nyt vaan tulisi. Nyt on niin +kova rahanahtaus, ettei sitä mistään tahdo saada. -- Toivola meille +taitaa antaa jo tänäpänä muutaman markan juomarahoiksi ja kylläpä se +hyvät tulijaiset "pistouvaa." + +EMÄNTÄ. Laitetaan vaan Toivolalle valmiiksi kaikki ja pidä sinä tyttö, +munista murhe. + +ISÄNTÄ. Niin oikein, pankaa valmiiksi Toivolalle, kun se kumminkin pian +tulee. -- Kyllä se provasti Kaimanius-vainaja näemmäs sanansa piti. Hän +sanoi aina: Teillä on niin kaunis talo ja kauniilla paikalla. Minä +toimitan teille kesävieraita. + +(Esirippu laskee). + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + (Edelliset ja kaksi vierasta miestä). + +TOIVOLA. (Istuen kiikkutuolissa sanomalehti kädessä, laulaa sävelellä +"Laulajapoika"). + + Järven laineet ja tuima tuuli + Tuntee mun huoliani :,: + Ahtolan armas hellä helma + Kätkee mun suruani :,: + Kun istun yksin rannalla + Ja itken ikävääni + Niin silloin järven aaltoset + On mun ystäväni :,: + + Toiveeni petti ja neitoni jätti + Mun järven aaltoloihin :,: + Usein olen upottanut + Kyyneleeni noihin :,: + +ISÄNTÄ. (Tullen veitikkamaisesti viinapullo kädessä). Passaako ottaa +ryyppy? Ei Toivolalla taida vielä kumminkaan olla parempia aineita +kotona. (Ottaa ryypyn). + +TOIVOLA. Minä en käytä väkeviä juomia itseäni enkä muitakaan ihmisiä +varten ja kiitän siis vaan teidänkin tarjouksestanne, nauttia en saata +kumminkaan pullostanne. + +ISÄNTÄ. Soo'oh! No mimmoinen te olette, kosk'ette tahdo sitä hyvää +tehdä, että ottaisitte, kun minä ilman maksua tällä kerralla annan ja +ottaapa papitkin, jotka ovat parhaita herroja ja sentähden minäkin +toisinaan otan pienen naukun ja luulin teidän tekevän samoin. Se suuri +tukkiherra, jolla kuuluu olevan rahaa niin kuin muutakin paperia, oli +viime suvena Mikkolassa ryypännyt oikein miehen tavalla. (Juo +puollostaan ylpeänä). + +TOIVOLA. Kyllä, -- kyllä maailma on vielä mustia matoja täynnä ja kauan +saamme taistella viinaa vastaan, tuota hirmuhaltiata, joka vallitsee +ylhäisten hoveissa ja alhaisten hökkeleissä. Kauan saavat raittiuden +harrastajat tehdä työtä isänmaassamme ennenkuin kansaamme syvälle +juurtunut juoppouden pahe eli salainen kalvava tauti saada poistumaan. + +ISÄNTÄ. Olisiko Toivolalla rahaa minulle antaa? On semmoinen ahtaus +rahasta, kun viljakin on halpahintaista, eikä mistään saa rahaa. + +TOIVOLA. Kyllä, (antaa muutaman setelin). Tässä on 20 markkaa. + +ISÄNTÄ. Palkollisetkin saavat niin paljo palkkaa. (Menee). + +TOIVOLA. Kirottu viina! Sinä saastainen heittiö, olet heidät turmellut +ja turmelet yhä; mutta varro vaan, kerran sinun täytyy kuitenkin +väistyä. Jos et ennen anna meille voittoa, kun armejasi ovat niin +suuren suuret muka ja sinä itse luulet saavasi vain hallita ja vallita, +niin täytyy sinun vihdoin kumminkin lannistua koska tohtori Tervejärki +saa kansassa parannuksia toimeen. + +EMÄNTÄ. (Tulee kavalan näköisenä). Ei minun sovi sentään vähällä +Toivolaa pitää. Kuluu leipääkin ja muuta niin paljo. -- Toivola on hyvä +ja käy syömään sinne toiselle puolelle nyt. + +TOIVOLA. (Varustautuu lähtemään). Johan me siitä sovimme minun tänne +tullessani. Ei siitä nyt puhuta. (Menee). + +EMÄNTÄ. (Yksin). Mimmoinen se Toivola mahtaa olla? Onkohan se mikään +herra? + +MÄNNISTÖN MAIJA. (Tulee kielevänä). Hyvää päivää! + +EMÄNTÄ. Päivää! Minä tässä juuri puhun itsekseni Toivolasta. Mahtaako +se mikään herra ollakaan? Taitaa vaan olla joku maan kulkuri, jolla ei +ole rahaa, ei muuta? Kuka ne kaikki kulkurit tietää? + +MAIJA. Kaikki tässä nyt herroja on! Ohhoh. + +EMÄNTÄ. Istu! -- istu, että saadaan vähän jutella. + +MAIJA. (Seisoa töröttää vaan vielä hetkisen). Istua saanut olen. Vai +Toivola sen nimi on. Ei herroilla semmoisia nimiä ole. Kyllä minä sitä +kohtakin ajattelin, kun se aivan jalkapatikassa asemaltakin tuli ja +kantoi vielä laukkuansa. Minä itse katselin tuota Mattilan Mantan +kanssa ja sanoinkin: mikä kisälliroikko tuokin on. Niin minä juuri +sanoin. Ei ne semmoiset mitään herroja ole. Mikkolan herra, se suuri +tukkiherra, jolla rahaa on ja rikas kuuluu olevankin, antoi +kyytimiehellensä viime suvena aina ryyppyjä ja sai meijänki äijä siltä +kerran päänsä täyteen. Semmoiset ne vasta herroja ovat. Mitä tuommoiset +Toivolat! Johan minä sitä äijälle sanoin. Vai Toivola sen nimi on. Vai +Toivola, kun nyt vain muistaisin. Kaikkia niitä teillekin tunkee. Johan +minä sitä sanoin. + +EMÄNTÄ. Sanos muuta. Minä olen ollut koko päivän niin kiukkuinen. Ei +pitänyt tuliaisiakaan ja ylpeä näyttää olevan. Toista oli Mikkolan +herra, se suuri tukkiherra, ja antavathan laukkuryssätkin aina jotakin +ja ovat niin ystävällisiä. + +On kaikkia tässä maailmassa ja niin -- -- -- (hiljaa). Nyt tulee se +Toivola. + +TOIVOLA. (Tulee ajatuksissaan, emäntä ja Maija, katsoen kieroon +Toivolaan, menevät vitkaan näyttämöltä). Kuinkahan minulta mahtaa tässä +talossa kulua tämä kesä. Väki näyttää olevan vielä aivan raakaa ja mikä +kummallinen akka lienee ollut tuo vieraskin. Olenhan kuitenkin täällä +luonnon helmassa, kaukana kaupungin vilinästä, täällä Hämeen +herttaisessa maakunnassa. Täällä runollisuuden maassa, jossa siintävät +selät lainehtivat lehtojen lomissa. Käytän näitä mainioita maisemia +hyväkseni, näitä, joille sieluni kauan on ikävöinyt. + +ISÄNTÄ. (Tulee veitikkamaisesti piippunysä suussa). Tulin katsomaan, +kaunis ilma siellä nyt onkin. Satoi hiukan aamulla. (Istuu). + +TOIVOLA. Niinpä niin. (Istuu kiikkutuolissa). -- -- -- Tuossa on minun +kirjoittamiani kertomuksia, joista luulen saavani 200 markkaa ja tuossa +on vihkonen runoelmia, jotka omalla kustannuksellani ai'on painattaa +(ottaa käteensä muutaman vihkon). Oletteko te kuulleet mitään Elias +Lönnrotista. + +ISÄNTÄ. En. + +TOIVOLA. Tässä sattuu olemaan juuri edessäni runontapainen, jonka +lausuin hänen hautausjuhlassaan. (Lausuu): + + Miksi seisoo kalmistolla + joukko suuri suruisia? + Miksi häilyy kansa tässä + kyynel silmistä vuotaissa? + Miksi mustalla murheen hunnulla + luonto tässä verhoaa? + Miksi kellot kumajaa, + kaipaavasti kaikuaa? + Miksi soipi Suomen kannel + suruisasti näin? + Siksi seisoo surun + saatto kalman kartanolla nyt, + Kun on meiltä miehistämme + surman saaliina sortunut, + rakas, hellä Eliaamme mennyt. + + Siksi soipi Suomen kannel + surun virttä haikeaa, + Siksi hylkää sydämemme + murheen tunteili' ainiaan. + Pois on mennyt kansanlapsi, + pois on lasten ystävä, + pois on sankar' arvollinen + siis on meillä ikävä. + Raskaita, kaihon kaipauksen + kyyneleitä vuotaa nyt; + surun sumut, pimeyden pilvet, + murheen usvat mielemme + nyt on peittänyt. + Suuri on kaatunut + kansalainen, liitänyt + kuolon kitahan, + siitä surevi suomalainen, + häntä seuraten hautahan. + + Ehkä kutsui Luoja + hänen pois + Suomen saloilta + kulkemasta. + Vaikk'ei häntä nyt kanssamme ois! + Ja vaikka hän on herenyt laulamasta, + Elääpi kuitenki kaikusa maine, + versoaa virkeä hedelmä, + kauan säilyypi oiva aine, + töistä ja toimista ylevä. + + Köyhänä, pienenä matalassa + majassa Sammatin + töllissä syntynyt on. + Alhaisna, nöyränä + Kurjuutta kärsien + Kohonnut hän on + arvohon. + Hän, joka kai'utti + Suomen soissa ja saloissa + runottaren luomaa kannelta, + hän, mi ilmoille saati + somat, soreat Suomen + laulut ja veisut + syntyneet Suomelan sammolta. + Hän on muinaisuutemme + henkiin herättänyt, + elomme, olomme + pyrintöihin uusiin edistänyt. + Hänen ovat ansiot, + suuret ja monet, + kansamme, kielemme + kehityksessä, + hänen ovat muistot + ja pyhimmät tunteet, + meillekin jalossa + merkityksessä. + + Taivaahan taatto taitti hänen meiltä + täysin tuleentuneena tähkäpäänä; + täytyyhän vihdoin ihmisen + näiltä murheen mustilta teiltä, + aavikoilta avaroilta manalaan mennä. + +ISÄNTÄ. (Haukottelee). Sopisko Toivolan -- -- -- niin -- jos +passaisi --- -- -- + +TOIVOLA. (Innolla). + + Täytyyhän kerran, + kutsuissa Herran, + tuonelan kellojen soidessa, + jättää meidänkin + tämä maallinen maja + ja taivahasen tuonne pyrkiä. + Jospahan silloin + elämän illoin + saisimme Eliaan + vaunuilla matkustaa. + Muistaas sinä + suruinen suomalainen + että sulta on kaatunut + kansalainen, + mi työssä, toimessa, + meistä muista on eroavainen. -- + Eläös sinäki nuorukainen, + pyrkiös nuori nainen + toivosi samahan satamahan, + jotta viimein, kun kutsuvi + Luoja tuonelan tuvalle + täältä pois, + onnellisena, autuaana + käskeä Hän sun vois. + + Pieni, kuin sinapin siemen, + suuretki toimemme ovatpa vain, + jos ei niissä säteile rakkaus Luojaan + ja maahamme, kansaamme ain'. + Sopisi sentään toivon + siivillä lentää + elämän ehtoona + korkeuteen, + jos olisi tullut toivottu + turva -- ja iloisella + mielellä saisi kohota + kirkkauteen. + + Kullakin meillä on + uskottu leiviskä + jot' ei maahan kaivaa saa, + vaan halulla hartahalla + tulee meidän sitä kartuttaa. + Työhön on Luoja meidät luonut + luonnon suurehen salihin, + Maailman katoavaan + hetkeksi suonut + valmistuaksemme + taivaisihin. + + Tänäpänä viettää pohjosen kansa + sumeata surun juhlallisuutta, + tänäänhän kätketään + syntymäseurakunnassansa + mies, minkä arvoa, + oivallisuutta kertoa + ei voi kielin. + + Lepäös rauhassa + vaipunut miesi + äitisi helmassa + rakkaassa! + Synnyinmaasi + ja kansasi liesi + jo hehkuvi täydessä + tulessa. + Eläköön muistosi, + kasvakoot istuttamat + taimesi, + että niistä rehottaa + toivorikkaat puut. + Kansamme kauan + muistakoon miestä, + min nimi on Lönnroth! + +ISÄNTÄ. (Aikoen hitaasti lähteä). Ei ne kuulu minuun. Ei semmoiset +Lömprukit. Oliko hän se pappikaan edes. + +TOIVOLA. Ei hän ollut pappi; mutta kuitenkin vaikutti hän Suomessa +paljoa enemmän kuin moni pappi; toisella kerralla selitänkin hänestä ja +hänen töistänsä enemmän. + +ISÄNTÄ. Eikö Toivolan passaisi antaa rahaa meidän pojalle, kun hän kävi +viemässä Toivolan kirjan? + +TOIVOLA. Minä annoin hänelle jo 10 penniä. Tässä on vielä 15 penniä. + +ISÄNTÄ. Tarvitsisin minä myös rahaa, kun palkollisetkin maksaa niin +paljo ja raha on niin halpaa. + +TOIVOLA. (Kiivaasti). Aina vaan ruikutatte! Myykää talonne, jotta +saatte rahaa! + +ISÄNTÄ. Ei nyt taida olla kellään niin paljo rahoja, kun minä tahdon +talostani. + +TOIVOLA. Paljonko tahdotte? + +ISÄNTÄ. 20,000 markkaa ja hyvät harjaiset. + +TOIVOLA. Eiköhän 10,000 markkaa piisaisi! + +ISÄNTÄ. (Halveksuen). Ei suinkaan Toivola ostaisi, vaikka minä myisin +taloni 10,000 markallakin. Ei teillä niin paljoa rahoja ole. + +TOIVOLA. Ehkäpä on sentään. + +ISÄNTÄ. Tuos on käsi (lyö kädellään Toivolan käteen). Jos Toivolalla on +10,000 markkaa, niin minä annan koko taloni teille. + + (Samassa tulee 2 miestä näyttämölle). + +TOIVOLA. Hyvä! No niin! kuulkaa miehet, että tämä isäntä myy nyt heti +minulle talonsa 10,000 markasta. + +ISÄNTÄ. Annan kyllä minä taloni teille, kun Toivola vaan nyt antaa +rahat, ne 10,000 minulle. + +TOIVOLA. Jahah! kauppa on siis selvä pitemittä mutkitta (ottaa +setelilompakon). Tässä niitä on. (Lukee 10,000 markkaa). + +ISÄNTÄ. Oijoi! Kuka olis uskonut? + +TOIVOLA. Rahat saatte nyt siis ja minä saan talon, kuten puhuttu on. +(Antaa rahat isännälle). + +ISÄNTÄ. En minä sentään tiedä. + +TOIVOLA. Kyllä minä tiedän ja nämä vieraat myös tietävät, jotta kauppa +on selvä. Eikö niin? + +VIERAAT. Joo, kyllä se niin on, kuin herra sanoo. + +TOIVOLA. Minä olen ollut aivan köyhä ja ryypiskellytkin joskus hiukan +väkeviä juomia. Mutta nyt olen noin 10 vuotta ollut maistamatta väkeviä +juomia ja olen sen ajan kuluessa säästänyt 10,000 markkaa, joilla nyt +sain ostaa talon. + +ISÄNTÄ. Minä annan rahat teille takaisin. + +TOIVOLA. Antakaa vaan, jos tahdotte; mutta minä en anna taloa, sillä +onhan kauppamme ollut aivan selvä. "Sanasta miestä, sarvesta härkää." + +ISÄNTÄ. Minun täytyy sanoa tämän vaimolleni. (Menee suutuksissa). + +TOIVOLA. Siinä nähdään, mitä juoppous, raakuus, tuhma ylpeys ja ahneus +voivat vaikuttaa. Tämä isäntä esimerkiksi on luullut yksinänsä vain +saavansa hallita ja vallita. Hän näkyy kunnioittavan ihmistä +rikkautensa mukaan. Minua on hän pitänyt köyhänä ja siis arvottomana. +Nyt saa hän kuitenkin nähdä kerran "ettei ole koiraa karvoihin +katsomista". (Isäntä tulee samassa juosten ja emäntä samoin, hutkien +miestänsä luudalla selkään sekä tyttö viimein perässä itkien). + +EMÄNTÄ. Vai sinä, senkin lurjus! + +TOIVOLA. Ystävät! Ei täällä tämmöistä elämää tarvita. Kyllä se näytelmä +saa olla näyttämättäkin. Elkää toki tänne tulko tappelemaan. (Vie +isännän näyttämöltä ja emäntä, yhä lyöden miestään luudalla, seuraa +häntä pois). + +TYTTÖ. (Itkien). Minun täytyy sitte lähteä kotoani, syntymäkodistani. +Oi! voi! + +TOIVOLA. (Palatessaan). Älä sure impi ihanainen. Minulla on nyt emännän +virka avoinna. Jos haluat kanssani jakaa elämän ilot ja surut, niin +katsahda tänne ja anna kätesi minulle, niin minä annan sydämeni +ikuisesti sinulle! (Tyttö antaa tenhottomasti kätensä Toivolan käteen +ja molemmat poistuvat näyttämöltä esiripun laskiessa.) + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SINIVUOKKOJA SUOMEN SALOMAILTA*** + + +******* This file should be named 37541-8.txt or 37541-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/3/7/5/4/37541 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/37541-8.zip b/37541-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..3523ebf --- /dev/null +++ b/37541-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1ac42b7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #37541 (https://www.gutenberg.org/ebooks/37541) |